ylkkÄri 4/2012

OULUN YLIOPPILASLEHTI · 4/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

Kulttuurinvalaisijat

MAAILMAvalokuvina

PUNAINENkonehuone

MADVENTURESnumeroina

sivut 12-15

2 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Jäätyyhän se, kun jäädyttää

Kalle tai Kaisa Keskiverto-opiskelija ei saa opintojaan valmiiksi ajallaan, koska joko vetkuttelee tai omaa tyh-myyttään tuhlaa nuoruuttaan kaupan kassalla. Hänen pitäisi kävellä korkeakouluun suoraan lukiosta ja opis-kella maisteriksi kaurapuuron voimalla viidessä vuo-dessa. Niin ja ennen kaikkea mennä töihin. Ja niihin oi-keisiin, oman alansa töihin.

Näin ajattelevat Kallen tai Kaisan vanhemmat. He, jotka käyvät vakitöissä, omistavat vähintään kaksi autoa, paket-timatkailevat Välimerelle laulamaan karaokea suomeksi, mutta eivät saaneet opintotukea. Eivät penniäkään.

Nuo vanhemmat eivät pura tuntojaan stressaantuneelle lapselleen, mutta pitävät takuulla huolen siitä, että ää-nestävät eduskunta- ja kunnallisvaaleissa ehdokasta, joka turvaa ensisijaisesti heidän eläkkeensä.

Tässä asenneilmastossa ei tarvitse yllättyä siitä, että suurten ikäluokkien eläkeikään ei kajota kehysriihes-sä, mutta yliopistoilta voidaan höylätä 40 miljoonaa euroa rahaa ensi vuonna jatkamalla yliopistoindeksin jäädyttämistä. Tänä vuonna vietiin muuten 27 miljoo-naa. Käytännössä se tarkoittaa, että yliopistot joutuvat lomauttamaan ja vähentämään väkeään. Se on pois tut-kimukselta ja opetukselta, eli koko Suomelta.

Hallitusohjelmassa lukee, että korkeakoulutuksen ra-hoitus ”uudistetaan tukemaan nykyistä paremmin kou-lutuksen tavoitteita, kuten koulutuksen läpäisyn paran-tamista, nopeampaa siirtymistä työelämään ja hallinnon tehostamista sekä opetuksen ja tutkimuksen laadun pa-rantamista, kansainvälistymistä ja korkeakoulujen pro-filoitumista vahvuusaloilleen”.

Millähän tämä pitäisi leikkauksen jälkeen toteuttaa? Hyvällä hengellä? Ehkäpä pyhällä?

Yliopistoindeksin kirjaaminen yliopistolakiin oli yli-opistoille nimenomaan helpotus, jolla yliopisto-ja ajettiin suhtautumaan yliopistouudistukseen positiivisella mielellä. Nyt tuo porkkana na-pattiin kuin tikkari lapsen kädestä.

Voisiko edes optimisti löytää tästä jotain posi-tiivista? No eipä tarvitse Kaisan tai Kallen yksin surra. Opetusministeriöön kohdis-tuva leikkaus oli yhteensä 140 miljoo-naa euroa. Onnea vaan Kaisan tai Kallen huomattavasti nuoremmalle sisarelle, jonka alakoulun opettaja miettii tuskissaan, ostaisiko määrä-rahoilla aapisen vai matematiikan oppikirjan. Molempiin eivät rahat riitä.

P.S. Oululaisella opiskelijalla on onnek-si syytä nostaa häntäänsä opiskelukau-punkinsa puolesta. Teknologiakaupun-gin maine sai rutkasti tuulta purjeisiin-sa vuoden alussa. Silloin varmistui, että Oulu on Intelligent Community Forumin mielestä Euroopan älykkäin kaupunki.

Erityisen positiivista on, että Oulu on ot-tanut kilpailumenestyksen tosissan. Se on tehnyt videoita, jossa älykästä Oulua on-nitellaan rennosti. Solmiot ovat noissa vi-deoissa kaikkea muuta kuin tiukalla. Ei-vätkä hauskat videot siihen lopu. Oulu on julkaissut nokkelia markkinointivideoita myös ulkomaalaisille opiskelijoille.

Ylkkärin toimitus onnittelee Euroopan älykkäintä ja aiempaa huomattavasti huumorintajuisempaa kotikaupunkiaan!

Pääkirjoitus

OULUN YLIOPPILASLEHTI

4/20124.4.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238

ISSN 0355-9238 (Painettu)

ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

Mannenkatu 1 A, 90130 OULU

[email protected]

PAINOBotnia Print, Kokkola

Painomäärä 72 000 kpl

TOIMITUSPäätoimittaja Ville Koivuniemi

040 526 7821

[email protected]

Toimittaja Mikael Heikkinen

040 550 3927

[email protected]

KANSI Matias Partanen

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko

044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoitukset

Pirunnyrkki Oy

020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamatto-

masta materiaalista. Lehden

vastuu rajoittuu ilmoituksen

hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy

25.4.2012. Materiaalit 16.4.2012 mennessä.

Ville [email protected]

34 / 2012

Kansainvälisyyden sanansaattajat s. 12

» Suomalaisen sisun kääntöpuoli on, että apua ei haluta pyytää kevyin perustein. Kult-tuurien kohdatessa apu olisi usein tarpeen, koska vieraan kulttuurin tavat poikkeavat paljon omista käytännöistä. Joukko Oulun yliopiston opiskelijoita vastaa tuohon tar-peeseen.

Reportaasi

Yrittäjät epämukavuusalueella s. 10

» Madventures on voimakas brändi. Se on televisio-oh-jelma, jonka oikeudet on myyty yli 200 maahan. Se on iso yritys ja bisnes, vaikka sen omistajia ei yrittäminen tai bisnes alun perin juuri kiinnostanut.

Nuudeleita ja Mario Kartia s. 18Koneinsinöörien kiltahuoneen keittiö on poikkeuksellisen hyvin varusteltu. Jääkaapin ja mikron lisäksi löytyy astian-pesukonetta ja pakastinta. Kiltikseltä voi ostaa esimerkiksi nuudeleita ja hampurilaisia..

Artikkelit

Kolumnit

Unelmien EU » Poliittinen eläin s. 7

Eläke, ei koske meitä? » Politics and the City s. 19

Kiitotie Kuuhun » Tunteiden turbulenssissa s. 23

SISÄLLYSLUETTELO

Palstat

Kampuksen kasvot » Dokumentaarisiin ja luon-

nollisiin kuviin ensisijai-sesti pyrkivä Nestori Tör-mä taltioi tapahtumia ka-merallaan jopa tuhannen kuvan päivävauhtia.

s. 16

Ei ikinä pitsiä » Ville Jylhä pukeutuu ren-

nosti bändipaitoihin. Fark-kuja ja villasukkia hän us-koo pitävänsä eläkkeellä-kin. Pitsiä hän ei pue pääl-leen koskaan.

s. 23

Kielitaitto muutakin kuin englanninkielen osaamista

» Panostamalla kielitarjon-taan edistetään yliopiston vetovoimaisuutta, muis-tuttaa OYY:n hallituksen vpj. Aino-Kaisa Manninen.

s. 7

Haarukassa: Kaurapuuron voimalla

» Kimmo Kortelainen syven-tyy vapaa-ajallaan sota-ajasta kertoviin tietokir-joihin. Aamut hän aloittaa kaurapuurolla.

s. 20

Silvén: Motivoituneella opiskelijalla ei hätää s. 4

» Oulun yliopistossa loppuu opinto-oikeus 850 opiske-lijalta. Ylkkäri väänsi rautalangasta ohjeet, joilla voi hakea lisäaikaa opintojen loppuunsaattamiseksi. Lo-pullisen päätöksen lisäajasta tekee koulutusrehtori Olli Silvén.

Pinnalla

Sarjakuvat

» Rakas päiväkirja s. 2 » Lyhyempi

oppimäärä s. 21 » Aino & Roosa s. 21

Arviot s. 22

Eniten vituttaa parisuhde » Pasa & Atpo

Elvis istuu oikealla » Olavi Uusivirta

Kaikki on satua » Pariisin kevät

Imperial State Electric » Pop War

Iron Sky » Energia Productions

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

Emme ole koskaan

halunneet pers-kärpäsiä messiin. Jos olisimme ottaneet, ohjelma olisi perseestä.”

Riku Rantala

”

Nainen, joka ei antanut periksi s. 6Yu-Hsuan Lee palkittiin 100Tekoa. Oulusta. –ohjelman yh-dennellätoista tunnustuspalkinnolla. Lee toi Ouluun kan-sainvälisen World Press Photo -valokuvanäyttelyn. Tunnus-tus tuli työstä oululaisten ja Oulun hyväksi.

§ §§§§

§


§§

Silvén: Motivoituneella opiskelijalla ei hätääVille Koivuniemi, teksti

Oulun yliopistossa loppuu opinto-oikeus noin 850 opiske-lijalta heinäkuussa 2012. Mi-käli opinto-oikeudelleen halu-aa jatkoa, pitää lisäaikaa hakea toukokuun loppuun mennessä. Koulutusrehtori Olli Silvén pai-nottaa, että opiskelijalla ei ole syytä huoleen, jos opintojen loppuunsaattaminen kiinnostaa

aidosti. ”Yliopistolla ei ole mi-tään intressiä estää keneltäkään valmistumista”, Silvén sanoo.

Opintososiaaliset tapaukset murheenkryyni

Silvén ei osaa arvioida, kuinka suuri osa opinto-oikeuden me-

nettämisvaarassa olevista on niin sanottuja opintososiaalisia tapauksia.

”Heitä on todennäköisesti iso joukko. Nyt meidän on hel-pompi löytää opiskelijat, joita kiinnostaa suorittaa opintonsa loppuun”, Silvén toteaa.

Silvén korostaa, että opinto-oikeuksien loppuminen laittaa painetta ennen kaikkea laitok-sille, joissa opintojen suunnit-

Yliopistolla ei ole mitään intressiä estää keneltäkään valmistu-mista.”

Koulutusrehtori Olli Silvén

”

Onko opinto-oikeutesi päättymässä 31.7.2012, mutta tarkoitus olisi suorittaa opinnot loppuun? Ei hätää! Alla ohjeet lisäajan hakemiseen.

Näin haet lisäaikaa opintojen loppuunsaattamiseksi

Mene osoitteeseenwww.oulu.fi/yliopisto/opiskelu/lomakkeet/opintoasiat1

2 Täytä lomakeHakemus lisäajasta opintojen loppuunsaamiseksi

3 Varmista, että liität seuraavat asiakirjat mukaan hakemukseen:

1 Opintosuoritusote

2 HOPS-ohjaajan tai pääaineen opintoneuvojan/omaopettajan hyväksymä suunnitelma suoritettavista opinnoista. Se pitää aikatauluttaa ja päivittää realistiseksi.

3 Selvitys viivästymisen syistä (ja tarvittaessa syitä perustelevat liitteet, kuten lääkärintodistukset).

4 Pidä huoli, että toimitat hakemuksen kaikkine liitteineen toukokuun loppuun mennessä! HOPS-ohjaajan tai opintoneuvojan/omaopettajan puheille et pääse, jos heräät toukokuun viimeisenä päivänä. Ole ajoissa liikkeellä!

5

54 / 2012

§§§

Silvén: Motivoituneella opiskelijalla ei hätäätelu ei toimi.

”Ennen kaikkea juuri suun-nittelupuoli ei ole Oulun yli-opistossa laitosten ja tiede-kuntien välillä tasalaatuinen. Opiskelijan pitäisi saada kes-kittyä opiskeluun”, Silvén huomauttaa.

Lisäaikaa opinnoille pitää hakea toukokuun loppuun men-nessä. Vasta sen jälkeen sel-viää, kuinka monen hakeneen

kohdalla Oulun yliopistolla on syytä epäillä, ettei opintoja ole tarkoitus todella suorittaa.

Hakemus osoitus aktiivisuudesta

Silvén muistuttaa, että hake-muksen liitteeksi vaaditaan

opintosuoritusote ja päivitet-ty sekä aikataulutettu HOPS-ohjaajan (HOPS eli henkilö-kohtainen opintosuunnitelma), pääaineen opintoneuvojan tai omaopettajan hyväksymä suun-nitelma suoritettavista opin-noista. Liitteenä pitää olla li-säksi selvitys viivästymiseen vaikuttaneista syistä sekä mah-dollisiin perusteluihin liittyvät liitteet. Opiskelija, joka täyttää

hakemukseen liitteineen asian-mukaisesti, osoittaa jo pelkäl-lä hakemuksella jonkinasteista aktiivisuutta.

Silvénin oletus onkin, että suuri osa opintososiaalisista opiskelijoista jättää hakemuk-sen laittamatta.

Ensimmäiset lisäaikaha-kemukse yliopisto hyväksyy oletettavasti melko hellällä kädellä, jos opiskelija hakee

lisäaikaa realistisella otteel-la. Jo opiskelija ei saa lisäajan aikana opintojaan etenemään, on tilanne sekä yliopiston että opiskelijan kannalta niin sano-tulla toisella kierroksella han-kalampi.

”Katsotaan niitä tapauksia sitten. Varmaan sellaisiakin tu-lee. Tässä vaiheessa pyrimme luomaan linjaa, joka on tasa-puolinen”, Silvén toteaa.

Yliopistolaki:

Lisäaikaa ei tolkuttomasti

40 §Alempien ja ylempien korkeakoulu-

tutkintojen tavoitteelliset suorittamisajat

Alemman korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suoritta-misaika on:

1) kuvataiteen kandidaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme ja puoli lukuvuotta; ja

2) muuhun alempaan korkeakoulututkintoon joh-tavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta.

Ylemmän korkeakoulututkinnon tavoitteellinen suoritta-misaika on:

1) eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johta-vassa koulutuksessa kolme lukuvuotta;

2) lääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kolme lukuvuotta, kun koulutuk-seen kuuluu alempi korkeakoulututkinto, ja kuusi lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa;

3) hammaslääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi lukuvuotta, kun koulutukseen kuuluu alempi korkeakoulututkin-to, ja viisi lukuvuotta, kun koulutukseen ei kuulu alempaa korkeakoulututkintoa;

4) musiikin maisterin ja psykologian maisterin tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi ja puo-li lukuvuotta; ja

5) muuhun tutkintoon johtavassa koulutuksessa kaksi lukuvuotta.

Yliopiston tulee järjestää opetus ja opintojen ohjaus siten, että tutkinnot on mahdollista suorittaa päätoimisesti opis-kellen säädetyssä tavoitteellisessa suorittamisajassa.

41 §Opiskeluoikeus

Opiskelijalla on oikeus suorittaa alempaan tai ylempään korkeakoulututkintoon johtavat opinnot yliopiston tutkin-tosäännössä ja opetussuunnitelmassa määräämällä tavalla.

Sekä alempaa että ylempää korkeakoulututkintoa opis-kelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tut-kinnot viimeistään kahta vuotta niiden yhteenlaskettua 40 §:n mukaista tavoitteellista suorittamisaikaa pitem-mässä ajassa. Pelkästään alempaa korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijalla on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään yhtä vuotta sen tavoitteellista suo-rittamisaikaa pitemmässä ajassa. Pelkästään ylempää korkeakoulututkintoa opiskelemaan otetulla opiskelijal-la on oikeus suorittaa tutkinto viimeistään kahta vuotta sen tavoitteellista suorittamisaikaa pitemmässä ajassa.

Tutkinnon suorittamisaikaan ei lasketa poissaoloa, joka johtuu vapaaehtoisen asepalveluksen tai maanpuolustus-velvollisuuden suorittamisesta taikka äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan pitämisestä. Tutkinnon suorittamis-aikaan ei lasketa muuta enintään neljän lukukauden pi-tuista poissaoloa, jonka ajaksi opiskelija on ilmoittautu-nut poissa olevaksi 39 §:n mukaisesti.

Opiskelijan katsotaan aloittavan tutkinnon suorittamisen siitä ajankohdasta, jolloin opiskelija vastaanottaa opis-kelupaikan yliopistossa.

42 §Opiskeluoikeuden jatkaminen

Yliopisto myöntää hakemuksesta opiskelijalle, joka ei ole suorittanut opintojaan 41 §:ssä säädetyssä ajassa, li-säaikaa opintojen loppuun saattamiseksi, jos opiskelija esittää tavoitteellisen ja toteuttamiskelpoisen suunnitel-man opintojen saattamiseksi loppuun. Suunnitelmassa opiskelijan tulee yksilöidä suoritettavat opinnot ja aika-taulu tutkinnon loppuun saattamiselle.

Opiskeluoikeutta jatketaan, jos opiskelijalla huomioon ottaen hänen voimassa olevien ja puuttuvien opinto-suoritustensa määrä ja laajuus sekä aikaisemmat pää-tökset lisäajan myöntämisestä, on mahdollisuus saattaa opintonsa loppuun kohtuullisessa ajassa. Yliopiston tu-lee lisäaikaa myöntäessään ottaa huomioon opiskelijan elämäntilanne.

43 §Opiskeluoikeuden menettäminen

Opiskelija, joka ei ole ilmoittautunut 39 §:ssä säädetyl-lä tavalla tai suorittanut opintojaan 41 §:ssä säädetys-sä ajassa tai 42 §:n mukaisessa lisäajassa, samoin kuin opiskelija, jolle ei ole myönnetty lisäaikaa opintojen loppuun saattamiseen, menettää opiskeluoikeutensa. Jos tällainen opiskelija haluaa myöhemmin aloittaa opinton-sa tai jatkaa niitä, hänen on haettava yliopistolta oikeutta päästä uudelleen opiskelijaksi. Hakemus voidaan tehdä osallistumatta 36 §:ssä tarkoitettuun opiskelijavalintaan.

Lähde: www.finlex.fi

Jos opintosi viivästyvät lakiin perustuvan syyn vuoksi (äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaa sekä vapaaehtoisen asepalve-luksen tai maanpuolustus-velvollisuuden suorittami-nen) riittää ilmoitus ”Il-moitus tutkinnon suoritta-misajan jatkamisesta” (löytyy kohdan 1 osoittees-ta). Lomake lähetetään opiskelijakeskukseen.

!

Laita sormet ristiin tai peukut pystyyn, mistä ikinä uskot koituvan eniten onnea.

Lopullisen päätöksen lisäajan myöntämisestä tekee koulutusrehtori Olli Silvén.

Mikael Heikkinen, kuvitus


World Press Photo

Nainen, joka ei antanut periksiYu-Hsuan Lee, 26, on kaunis taiwanilaisnainen, joka vielä pari vuotta sitten keitteli kahvia taiwanilaisessa reilun kaupan kahvilassa. Hiljattain hänet palkittiin 100Tekoa. Oulusta. -ohjelman yhdennellätoista tunnustuspalkinnolla työstään oululaisten ja Oulun hyväksi. Mitä tapahtui?

Juhani Pelkonen,teksti ja kuvat

Tarina täytynee aloittaa vuo-desta 2006. Silloin Japanin kieltä ja kulttuuria opiskeleva neitokainen törmäsi sattumoi-sin erääseen valokuvanäytte-lyyn Taipeissa. Näyttely oli kansainvälinen World Press Photo -näyttely, joka avoimen kilpailun kautta palkitsee vuo-sittain pienen määrän uutis-kuvia, tekee niistä näyttelyn, ja kiertää vuosittain jopa 45 maassa, tavoittaen jopa 2,5 mil-joonaa ihmistä. ”Kuvat tekivät

minuun suuren vaikutuksen”, muistelee Lee, joka päätti siltä seisomalta värväytyä vapaaeh-toiseksi organisaatioon.

Suoritettuaan kandintutkin-tonsa, Lee työskenteli parin vuoden ajan eri toimissa: bän-din managerina, kahvilatyön-tekijänä, kielenkääntäjänä ja mandariinikiinanopettajana. Palo lähteä, käydä oman muka-vuusalueensa ulkopuolella, kyti mielessä.

Suomeen Lee saapui elo-kuussa 2010. Hän oli hakenut opiskelemaan Education and Globalisation –maisteriohjel-

maan ja tullut valituksi, kau-punkiin ja yliopistoon, joista hän ei tiennyt mitään.

Oli onni, että neito saapui Ouluun juuri helteistään iki-muistoisen kesän 2010 elokuus-sa. Maa ja sen kansa näyttäytyi tulijalle ystävällisenä, ja luonto kukoisti. Alkoi normaali suoma-lainen opiskelijaelämä. (Johon kuitenkaan kovin harvalla kuu-luu kalliiden kansainvälisten tai-denäyttelyjen roudaaminen kau-punginkirjastoon.)

Aiempi työskentely näytte-lyorganisaatiossa synnytti ide-an tuoda sen Ouluun. Sen orga-nisoimisen oli tarkoitus korvata opintoihin kuuluva harjoittelu. Lee otti yhteyttä kilpailun pää-

konttoriin Amsterdamiin, ja ideaa alettiin jalostaa. Päätä ei huimannut.

Vielä. ”Koska näyttely oli ollut

Suomessa aiemminkin, Helsin-gissä vuonna 1995, ajattelin, et-tei voisi olla mahdotonta tuoda sitä takaisin.”

”Rehellisesti sanottuna, pro-sessi oli paljon uuvuttavampi ja turhauttavampi, kuin olisin koskaan osannut aavistaa.” On-gelmaksi muodostui rahoitus. Ja Oulun sijainti. ”Jälkeenpäin ajateltuna olin melko naiivi ajatellessani, että sponsoreiden

Anttoni Lehto voitti Oulun yliopis-ton ylioppilaskunnan (OYY) kalen-terikilpailun kuvallaan merenranta-maisemasta.

Lehdon kuvitus koristaa OYY:n opiskelijakalenterin kansia luku-vuonna 2012–2013.

OYY järjesti kansikuvakilpai-lun, johon otti osaa 730 jäsentä. Lehto sai äänistä reilun kolman-neksen, 273 kappaletta.

Toiseksi sijoittunut Anna-Sofia Vuorisen ja Markus Sipilän yhteis-

työ sai 178 ääntä.OYY sai kalenterikilpailuun 33

ehdotusta. Esiraati valitsi niistä nel-jä parasta avoimeen äänestykseen. Muut finalistit olivat Janne Timperi sekä Iida Räisäsen ja Elina Jaaran yhteistyössä tehty kuvitus.

Kalenterista tulee ensi luku-vuonna entistä leveämpi ja kalen-terin sisältöä uudistetaan muuten-kin kauttaaltaan opiskelijoiden antamien kehitysehdotuksien mu-kaan.

Anttoni Lehdon kuvitus koristaa opiskelijakalenterin 2012-2013 kantta

Kansiehdotukset vasemmalta oikealle: Anttoni Lehto, Anna-Sofia Vuorinen ja Markus Sipilä, Iida Räisänen ja Elina Jaara sekä Janne Timperi.

74 / 2012

Olin tässä männä viikolla käymässä Brysselissä, euro-byrokratian keskiössä. Reissu sai minut mietiskelemään EU:ta, EMU:a ja koko yhtenäisen Euroopan projektia.

Suhteeni Euroopan integraatioon on skitsofreeninen. Toi-saalta olen hyvin kansainvälisesti orientoitunut ja pidän Euroopan yhdentymistä periaatteellisesti hienona asiana. Toisaalta monet EU:n piirteet vieroksuttavat.

Hienoa EU-projektissa on se, että se on madaltanut mai-den raja-aitoja ja laajentanut ihmisten näkökulmaa mui-hin kulttuureihin ja sitä kautta myös omaansa. EU on myös pitänyt ihmisoikeuksia ja ympäristöasioita näkyvil-lä maailmanpolitiikassa. Euroopan maiden integraatio on täyttänyt hyvin tehtävänsä rauhan turvaamisessa Euroo-pan sisällä: toisiinsa monin sitein yhteydessä olevat maat tuskin alkavat sapeleita kalistelemaan. Unionin rakenne-rahastohankkeet ovat lisäksi auttaneet toteuttamaan mo-nia hyviä hankkeita.

Huonoakin EU:ssa on paljon. Päätösvallan karkaaminen yhä kauemmas tavallisesta EU-kansalaisesta on totta, kun useista asioista päätetään Brysselissä Varsinkin komission vahva rooli närästää. Pahalta tuntuu myös se, että EU:n päätöksenteossa vaikuttaa kuuluvan vahvimmin suuryri-tysten massiivisen lobbauskoneiston ääni.

Markkinoiden vapaus on EU:n ykkösmantra, kaikki muu tu-lee perässä. EU:n toiminnassa on myös paljon tehottomuutta ja älyttömyyttä: ravaaminen Brysselin ja Strasbourgin välillä on kallista teatteria ja maataloustukien jaossa luulisi olevan järkeistämisen varaa. Viime aikoina minua pahasti vituttanut seikka unionin toiminnassa on Afrikan vesien ryöstökalas-tus: EU ostaa kalastusoikeudet pilkkahintaan ja eurooppalai-set alukset puhdistavat meren kaloista paikallisten kalastaji-en menettäessä elantonsa ja kalakantansa.

EMU taas on hädin tuskin hengittävä epäsikiö. Rahalii-tossa on rakenteellisia vikoja, joista saadaan maksaa nyt eurokriisin muodossa. Liian erilaisia talouksia laitettiin yhteen ja mailta vietiin itsenäinen valta toteuttaa rahapo-litiikkaa. Talouspolitiikka ilman rahapolitiikkaa on autta-matta torso. Ymmärrän rahaliiton perimmäisen tarkoituk-sen: taloudellisesti yhtenäinen Eurooppa pärjää paremmin globaalissa taloudessa. Hieno ajatus, mutta käytäntö on-tuu. Nyt eurokriisin ratkaisuksi tarjoillaan päätösvallan keskittämistä Brysseliin, vaikka liian erilaisten talouksien yhteensaattaminen on yksi kriisin pääsyistä.

No mikä on kolumnin punch-line? Ikävä kyllä sitä ei ole. Yksinkertaiset iskulauseet eivät toimi yhdentyneessä Eu-roopassa enkä tahdo takaisin Impivaaraan. En haluaisi hylätä täysin Euroopan integraation projektia, vaikka se nyt onkin kriisissä. Unionia pitäisi kehittää demokraatti-semmaksi ja sosiaalisten oikeuksien pitäisi nousta politii-kan keskiöön.

Turhaa byrokratiaa pitäisi karsia ja joissain asioissa pää-tösvaltaa palauttaa jäsenmaille. Ja EMU, sen tulevaisuu-teen en jaksa uskoa. Ehkä olen siis jonkin sortin EU-krii-tikko, mutta samaan aikaan toiveikas EU-romantikko. Eri asia onkin sitten se, että ovatko toiveeni vain katteettomia unelmia.

Unelmien EU

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhalli-

tuksen, kaupunginvaltuuston ja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

edustajiston jäsen.

Poliittineneläin

EMU on hädin tuskin hengittävä epäsikiö.””facebook.com/

oulunylioppilaslehtiissuu.com/oulunylioppilaslehti

Ylkkäri netissä!www.ylkkari.fi

Kaksi vuotta sitten opis-kelijat taistelivat kie-liopintojensa säilyttä-

misen puolesta. Tällöin rehtori Lajunen vannoi, että myös pie-net kielet, jotka ovat kansainvä-lisessä yhteistyössä ja tärkeitä opiskelijavaihdon kannalta, tur-vataan (Ylkkäri 3/2010). Kui-tenkin tuntuu siltä, että pahin taistelu on vielä edessä.

Kahden vuoden strategiara-hoitus vapaavalintaisten kie-liopintojen turvaamiseksi on päättynyt ja nyt tiedekunnat voivat itse päättää, kenelle kie-likurssit maksetaan. Tämän ke-vään osalta käytännöt eri tiede-kunnissa vaihtelevat suuresti. Taloustieteellinen tiedekunta kustantaa vapaavalintaiset kie-liopinnot kaikille, jotka voivat sisällyttää ne tutkintoon, kun taas kasvatustieteellinen tie-dekunta ei sitoudu niiden kus-tannukseen ollenkaan, elleivät opinnot ole pakollisia.

Ensi syksyn osalta mak-sukäytännöt ovat vielä auki. Toivottavaa olisi, että tie-

dekunnat tekisivät kestävän ratkaisun, jonka perusteella opiskelijat voisivat suunnitel-la harvinaisimpienkin kielten opinnot osaksi tutkintoaan. Lisäksi hakukäytäntöjen tulee olla nykyistä selkeämmät, jot-ta uusillakin opiskelijoilla olisi mahdollisuus aloittaa vieraan kielen opinnot varhaisessa vai-heessa.

Työelämässä sujuvaa eng-lanninkielentaitoa edellytetään kaikilta, mutta sen lisäksi glo-baalissa maailmassa tarvitaan myös muiden kielten osaa-mista. Yritykset arvioivat, että portugalin, kiinan ja venäjän merkitys rekrytointikriteereinä kasvaa tulevaisuudessa (EK:n henkilöstö- ja koulutustie-dustelu 2009). Perinteisiä eu-rooppalaisiakaan kieliä ei pidä unohtaa.

Englantia on mahdollista op-pia kurssien ulkopuolellakin, mutta muiden vieraitten kielten opettelu vaatii lähiopetusta ja riittävän kurssitarjonnan, jotta kielessä voi kehittyä. Toivot-

tavasti tiedekunnatkin näkisi-vät lisäarvon, jonka opiskelija kieliopinnoistaan saa – ylimää-räisen kuluerän sijaan. Panos-tamalla kieliopintoihin voi-daan myös edistää yliopiston vetovoimaisuutta uusien opis-kelijoiden rekrytoinnissa. On ymmärrettävä, että kansainvä-lisessä ympäristössä tarvitaan muutakin kuin englanninkie-lentaitoa.

Aino-Kaisa ManninenOulun yliopiston

ylioppilaskunnan

hallituksen varapuheenjohtaja

Kielitaito tarkoittaa muutakin kuin englanninkielen osaamista

World Press Photo

Nainen, joka ei antanut periksisaaminen Suomen kaltaises-sa kehittyneessä maassa olisi helppoa. Teimme valtavasti töi-tä, mutta emme ehtineet saada kokoon edes sitä 14 000 euroa, mikä olisi vaadittu jo vuok-raja kuljetuskustannuksiin”, muistelee Lee. Työtunteja ei laskettu, ja kukapa niistä olisi maksanutkaan. ”Kokonaisuu-dessaan projektin valmistelu vei lähes vuoden.”

Mutta ponnistelut tuottivat tulosta.

29.2. avattiin kaupungin-kirjaston Saalastinsalissa, mo-nien ulkomaisten vieraiden kunnioittaessa tilaisuutta läs-näolollaan, Oulun ensimmäi-nen World Press Photo –näyt-tely. Tilaisuutta emännöi, kukas muu, kuin Yu-Hsuan Lee.

Tavallinen taiwanilainen vaihto-opiskelija, joka ei anta-nut periksi.


KOMMENTTI OULUN YLIOPISTON

STRATEGIASTA

Miten rakennetaan toimiva yliopisto-yhteisö?Strategia voi sanana kuulostaa ylhäiseltä ja vaikeasti lä-hestyttävältä, eikä sitä ole aina helppo omaksua osaksi ar-kea. Oulun yliopiston uusi strategia on onneksi enemmän kuin kokoelma juhlapuheita. Se antaa selkeät suuntaviivat yliopiston kehittämiselle, ja Oulun yliopiston ylioppilas-kunta on ollut innolla mukana strategian työstämisen eri vaiheissa. Nyt on kuitenkin se tärkein hetki: strategia on tuotava osaksi yliopistoyhteisöämme.

Mikä yliopistoyhteisö sitten on? Kysymys voi tuntua höl-möltä, sillä toivotetaanhan jokainen uusi opiskelija terve-tulleeksi tiedeyhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi. Kuiten-kin opiskelijat tuntuvat käytännössä usein jäävän syrjään yhteisön kehittämisessä sekä muutoksessa. Opiskelijoi-den osallistuminen yliopiston eri työryhmiin ei ole enää itsestäänselvyys, ja tämänpäiväinen Missä mennään –ti-laisuuskin on suunnattu henkilöstölle. Opiskelijoilta ka-toaa kiinnostus yliopistoon, mikäli he kokevat olevansa vain vierailijoita yliopiston värikkäillä käytävillä. Opiske-lijoilla todella on aihetta olla ylpeitä yliopistostaan – jos vain tietäisivät kaikista sen saavutuksista.

Sekä yliopisto että ylioppilaskunta ovat nostaneet strate-gioissaan yhteisöllisyyden yhdeksi toimintansa kulmaki-vistä. Yliopisto ja ylioppilaskunta eivät voi keskittyä ra-kentamaan omia versioitaan yhteisöllisyydestä yksistään oman toimintansa ympärille, vaan tässäkin on luotettava yhteistyöhön. Alma mater –kulttuuria rakennetaan ensim-mäistä opiskelupäivästä lähtien. Kun opiskelija sitoutuu yliopistoonsa opiskeluaikana, on valmistumisen jälkeen luontevaa siirtyä rakkaan kotiyliopiston aktiiviseksi alum-niksi. Alumnitoiminnan kehittäminen esimerkiksi mento-rointiohjelmilla on viisas suunnitelma.

Strategiassa läpileikkaavaksi teemaksi on nostettu kan-sainvälistyminen. Ylioppilaskunta toivoo tämän tarjoavan paljon uusia kokemuksia ja mahdollisuuksia myös suo-malaisille opiskelijoille. Tämä edellyttää sitä, että kan-sainväliset opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet tuodaan osaksi yhteisöämme. Vaikka strategian kansainvälisyys-painotukset ovat huomattavat, tulee meidän pitää huoli myös laadukkaasta kansallisesta osaamisestamme – vain vahva kansallinen yliopisto voi olla pohjana menestyk-sekkäälle kansainväliselle toiminnalle.

Yhteisöllisyys ei kuitenkaan jää yliopistokampuksil-le. Ylioppilaskunta iloitsee strategiassakin esiintuodusta kaupungin roolista, sillä kaupungin opiskelijamyöntei-syys kasvattaa myös yliopiston vetovoimaa. Lisäksi alu-een elinkeinoelämä on avainroolissa korkeakoulutettujen työllistäjänä. Jokainen valmistunut on potentiaalinen in-novaatio, jota kaupunkimme ei kannata heittää hukkaan. Vuorovaikutuksen lisääminen kaikkien toimijoiden kes-ken on tarpeellista – yhteistyön määrä ja laatu lisäänty-neekin tulevaisuudessa esimerkiksi harjoitteluun ja työ-elämätaitoihin panostamisen myötä.

Strategian pohjalta jokaisen yhteisömme jäsenen olisi hyvä miettiä seuraavaa olennaista kysymystä: Mikä on tärkeintä? Onko tärkeintä opiskelijoiden valmistuminen ulos putkesta määräajassa ja yliopiston menestyminen rahoitusmittareilla? Vai tulisiko meidän lukea strategiaa yhteisön työkalupakkina tulevaisuuden osaajien ja tutki-joiden kouluttamiseen? Lähtökohta strategian levittämi-selle ja kiinnostuksen herättämiselle on hyvä: strategia on kielellisesti ymmärrettävä ja sisällöllisesti selkeä. Nyt on vain herätettävä jokaisen opiskelijan, opettajan ja tutki-jan kiinnostus tähän yhteiseen työhön. Tämä voi tapahtua vain yhteishengen luomisen kautta.

Eero Manninen Ilari NisulaHallituksen puheenjohtaja Pääsihteeri

Ylioppilasteatterit Ouluun huhtikuussaOulu täyttyy huhtikuun puoli-välissä ylioppilaskulttuurista. Ylioppilasteatterifestivaalit pi-detään Oulussa 13.-15. huhti-kuuta.

Esityksistä pääsee nautti-maan Kulttuuritalo Valveen molemmissa saleissa, Oulun kaupunginteatterin Pikisalissa sekä Mäkelininkadun Kulttuu-ribingossa.

Oulun ylioppilasteatteri ku-vaa ohjelmistoa monipuolisek-si, raikkaaksi ja kokeilevak-si. Lapin ylioppilasteatteri tuo Ouluun Peter Pan -klassikon uudenlaisen tulkinnan, jossa yhdistellään akrobatiaa, nuk-keteatteria ja parkouria. Turun ylioppilasteatterin Grandiosity muuttaa puolestaan Valvesalin

kilpa-areenaksi, jossa kilpailua katsotaan muun muassa urhei-lun, kasvatuksen ja taiteen nä-kökulmista.

Kuopion ylioppilasteatterin Elämäsi valinta – ihmislauta-peli kysyy, voiko näytelmä olla peli. Helsingin Kellariteatterin Finlandia pohtii, mitä on olla suomalainen nuori 2010-luvul-la. Joensuun ylioppilasteatterin Kapteeni ja veli on kertomus lapsuudenkotiinsa palaavista veljeksistä, joiden muistot he-räävät eloon. Vaasasta festivaa-leille saapuu energinen Hi! & Goodbye -tanssiteos.

Festivaalien käsiohjelma on jaossa Kulttuuritalo Valveella ja Oulun kaupunginteatterilla. Käsiohjelman voi ladata myös

internetistä osoitteesta www.syty.fi/festivaali.

Lippuja voi ostaa ja varata ilman toimituskuluja Kulttuu-ritalo Valveen lippumyymä-lästä osoitteesta Hallituskatu 7 ja Oulun kaupunginteatterin myyntipalvelusta osoittees-ta Kaarlenväylä 2. Kulttuuri-bingon esitykseen perjantaina 13.4. kello 18 myydään lippuja ainoastaan ovelta.

Lipun hinta on 10 euroa. Opiskelijat ja muut alennus-ryhmät saavat lipun 7 eurolla. Viiden euron maksuisella Klu-bilipulla pääsee puolestaan per-jantaina ja lauantaina festivaali-klubille Bar Becksussa. Lippu-ja myydään festivaalivieraille Becksun ovelta.

Joonas Levon ja Minna Taipale näyttelevät Oulun Ylioppilasteatterin kevään toisessa näytel-mässä – Rossum’s Universal Robots. R.U.R. on Karel Capekin 1920 julkaistu scifiklassikko, jossa on Oulun ylioppilasteatterin mukaan komiikkaa repliikeissä ja jännitystä ilmassa.

Arttu Kärkkäinen

94 / 2012

Etsitkö turvallista ja pitkäaikaista vuokra-asuntoa?

www.kas.

OULU, Metsäniementi e 17 ja 19

Strategiatiimeihin esitettiin opiskelijoita

Oulun yliopiston ylioppilas-kunnan (OYY) hallitus esitti opiskelijajäseniksi yliopiston strategiatiimeihin tukun opiske-lijoita. Opintojen alkuvaiheen tiimiin se esittää Aino-Kaisa

Mannista ja Katja Karppista, opintojen loppuvaiheen tiimiin Eero Mannista ja Ville Tyr-väistä sekä kansainvälisen tuen tiimiin Henni Saarelaa ja Xu Yueqiangia.

Oulun yliopiston koulutus-rehtori Olli Silvén nimittänee ylioppilaskunnan hallituk-sen esittämät opiskelijajäsenet osaksi tiimejä.

Amazing Oulu toukokuussaKaupunkisuunnistustapahtuma Amazing Oulu järjestetään tänä vuonna 9. huhtikuuta.

Korkeakouluopiskelijoista koostuvat joukkueet suunnista-vat tapahtumassa vihjeiden pe-rusteella rastilta toiselle ympäri Oulua.

Projekti-avustuksia haettiin ahkerasti

OYY vastaanotti tämän vuoden ensimmäisessä haussa ennä-tysmäärän projektiavustuksia. Hakemuksia tuli 16 kappaletta, yhtä paljon kuin viime vuonna yhteensä.

Avustuksissa haettiin rahaa 7000 euron edestä. Projekti-avustuksiin on budjetoitu koko vuodelle rahaa 4000 euroa.

OYY:n hallitus päätti myön-tää avustusta yhdeksälle eri projektille 2010 euron edes-tä. OYY kertoo projektiavus-tuksen saajista ja perusteluista tarkemmin myöhemmin tänä vuonna.

LYHYET

Oulun Teekkariyhdistys ry (OTY) teki Oulun Nuori-sopsykiatrian poliklinikalle tavaralahjoituksen torstai-na 29. maaliskuuta.

OTY järjesti viime vuonna perinteiset renkaan-vaihtotempaukset keväällä ja syksyllä. Niistä kertyi ihmisten vapaaehtoisina lahjoituksina yhteensä 2050

euroa, jonka OTY käytti tavaralahjoitukseen kokonai-suudessaan. Summalla hankittiin muun muassa kirjo-ja, stressileluja sekä kukkia.

Lahjoitusta vastaanottamassa olivat Oulun Nuo-risopsykiatrian poliklinikalta nuorisopsykiatri Juha Karvonen ja osastonhoitaja Hilla Jurvelin.

Kuvassa lahjoitusta antamassa Oulun Teekkariyh-distyksen vuoden 2011 hallitus (Matti Särkelä, Tom-mi Portti, Pasi Keski-Korsu, Matti Harju, Tanja Päk-kilä, kameran takana oleva Tuija Patana ja Niko Iso-mäki) sekä tämän vuoden kulttuurisika Vesa Vuoren-maa ja puheenjohtaja Tero Marin.

Nuorille potilaille kirjoja, stressileluja ja kukkia teekkareilta

Tuija Patana


Yrittäjät epämukavuusalueellaRiku Rantalan ja Tuomas Milonoffin tarina numeroin

Ville Koivuniemi, tekstit ja kuva

2 miestä jakoi-vat aikanaan saman unel-man. Se ei ol-lut unelma yrittäjyydestä, vaikka heistä

tuli yrittäjiä. Se ei ollut unel-ma menestymisestä, vaikka he menestyivät. Matkailuohjelma Madventuresista tuttu kaksikko Riku Rantala ja Tuomas ”Tun-na” Milonoff halusivat alun pe-rin lähinnä matkalle maailman ympäri.

20 euroa päivässä henkilöä kohden oli summa, jol-

la Rantalan ja Milonoffin piti

selviytyä ensimmäisellä kuva-usreissuillaan. Kymmenen tu-hannen euron alkuinvestoinnin jälkeen sillä piti saada kaikki tarpeellinen matkatavaroista yöpymisiin ja bussilippuihin. Elettiin vuosituhannen alkua. Rantala toimi ennen ensim-mäistä kuvausmatkaa toimitta-jana Helsingin Sanomissa, Mi-lonoff elokuvavalaisijana.

14 -vuotiaasta asti työssä käynyt Riku Rantala ei pitänyt

ajatuksesta ryhtyä yrittäjäksi. Myöskään Milonoff ei pitänyt yrittäjyyttä luonnollisena valin-tana. Silloinen TVTV (nykyi-nen Sub) ei kuitenkaan olisi al-kanut muuten millekään, joten päästäkseen toteuttamaan unel-maansa, täytyi kaksikon pe-

rustaa yritys. Sen nimeksi tuli Gimmeyawallet Productions Oy. Virallisesti yritys aloit-ti toimintansa 29. marraskuuta 2001. ”Yrittäjyys ei ole meille itseisarvo. Ehdotimme silloin, että palkatkaa meidät matkal-le vaikka siivoojien palkalla”, Rantala sanoo.

1 asia, jonka sekä Ranta-la että Milonoff nosta-vat menestysreseptissään

ylitse muiden, on epämuka-vuusalueelle meno. Ilman sitä ei olisi mitään. Syitä on mui-takin. Rantala ja Milonoff oli-vat taatusti liikkeellä oikeaan aikaan.

2000 -luvun alussa es imerk iks i

Youtubea tai muita vastaavia

videopalveluita ei ollut olemas-sa. Lisäksi ensimmäiset video-kamerat, joilla Madventuresin kaltaisen ohjelman kuvaaminen oli teknisesti mahdollista, oli-vat tulleet vasta markkinoille. Myös reppureissaaminen oli il-miö, joka vasta nosti päätään. ”Ilman muuta olimme oikeaan aikaan liikkeellä”, Rantala tote-aa. ”Toisaalta varmaan olemme itsekin edesauttaneet reppureis-saamisen nousua. Hienoin pa-laute on, kun joku tulee sano-maan että möi kaiken ja lähti reissuun, jossa valaistui”, Milo-noff jatkaa.

2 miestä ja kamera on vielä tänäkin päivänä ainutlaatuinen mat-

kailuohjelman konsepti. Siitä Rantala ja Milonoff ovat pitä-

neet kynsin ja hampain kiinni, vaikka Madventuresin kasvaes-sa tuotantoryhmää olisi voinut kasvattaa paljonkin. ”Emme ole koskaan halunneet perskär-päsiä messiin. Jos olisimme ot-taneet, ohjelma olisi perseestä”, Rantala sanoo.

751 tuhannen euron lii-kevaihto, 116 000

euron liikevoitto vuonna 2009. Paljon tapahtui muutamassa vuodessa, mutta ilman suurta taloudellista riskiä. ”Emme otta-neet ikinä yhtään velkaa. Emme esimerkiksi laittaneet puheli-mia firman nimiin ensimmäisi-nä vuosina. Ekat vuodet tehtiin muutenkin iltaisin muita duune-ja, että saatiin vuokrat makset-tua”, Rantala kuvaa tiukkaa ta-loudenpitoa firman sisällä.

Tuomas ”Tunna” Milo-noff (vas) ja Riku Rantala luennoivat yrittäjyydestä

Oulun yliopiston Saalastin-salissa. Kovin kokeneiksi

Oulun-matkaajiksi he eivät tunnustautuneet. Rantala

muisteli käyneensä Oulus-sa aikanaan luokkaretkellä.

Siitä reissusta hän muisti lähinnä Tietomaan.

114 / 2012

Yrittäjät epämukavuusalueella

2009 oli talou-d e l l i s e s t i

Madventuresin huippuvuosi. Silloin National Geographic Society osti Madventuresin televisio-oikeudet ja alkoi lä-hettää ohjelmaa National Geo-graphic Adventure -kanavalla. Ohjelman oikeudet on myyty yli 200 maahan. ”Joihin muu-ten ei kuulu Ruotsi”, Milonoff huomauttaa. Tuon vuoden jäl-keen Rantala ja Milonoff ovat pitäneet kuvaamisesta taukoa. Vuonna 2010 heidän toinen kir-jansa, Mad Cook – Kulinaris-tinen seikkailukirja julkaistiin. Vuotta myöhemmin kirjasarja sai jatkoa Mad World – Seik-kailijan Atlas –kirjalla. Tällä hetkellä heillä on tekeillä kirja nimeltä Mad Manners. Se il-mestyy tänä syksynä.

185 000 ja ra-p ia t ,

on Madventuresin fanimäärä Facebookissa. Vertailun vuok-si esimerkiksi Helsingin Sano-milla faneja on eilut 23 000. Madventuresin brändi on vah-va. Rantala ja Milonoff eivät myönnä, että he pyrkisivät ra-kentamaan brändiä tietoisesti suuntaan tai toiseen. ”Mielestä-ni kaiken pitää perustua aitou-teen. Meille on sanottu esimer-kiksi stadin slangista. Olemme kuitenkin käyttäneet sitä aina”, Rantala sanoo.

1 Madventuresiin liittyvä kohu nousee ylitse mui-den. Keväällä 2009 K-

ryhmä veti mainoksensa pois Madventuresin mainoskatkoil-ta, kun ohjelmassa tuotiin esille

ihmissyöntiä harjoittava heimo. Mainosten poistamiseen ei tar-vittu kuin yksi tyytymätön kat-soja. Rantala ja Milonoff eivät panikoineet, vaan huomauttivat tuoneensa vain konkreettisesti esille faktan, että ihmissyönti ei ole maailmassa loppunut.

2012 keväällä Ranta-la ja Milonoff

jaksavat ottaa edelleen aktii-visesti kantaa yhteiskunnal-lisiin asioihin. Kummankaan mielestä se ei ole aiheuttanut ongelmia – pikemminkin päin-vastoin. ”Enimmäkseen vas-taanotto on ollut positiivista. Julkisuutta on vaikea hallita”, Rantala toteaa. Hänen mukaan-sa suomalaisten suurin ongel-ma on huono itsetunto, josta

luultavasti kumpuaa se, että he ajattelevat olevansa muista pa-rempia.

”Ei me olla mitenkään ge-neettisesti muita parempia. Täällä ajatellaan liikaa, että olemme parhaita ja köyhyys on muualla maailmassa vähem-piarvoisen kulttuurin ja ihmis-ten heikkolahjaisuuden syytä”, Rantala sivaltaa.

Riku Rantala ja Tuomas Milo-noff tekivät Oulun yliopistolle reilut pari tuntia kestävän visii-tin helmikuun lopussa. Heidät oli kutsuttu paikalle puhumaan yrittäjyydestä.

Kaksikko kertoi oikeastaan tarinan itsestään – siitä miten he haluamattaan kasvoivat yrit-täjiksi.

Rantala ja Milonoff vetivät Saalastinsalin ääriään myöten täyteen. Vapaan keskustelun osiossa yleisöllä olisi ollut rei-lusti kysyttävää. Heiltä udeltiin muun muassa tulevasta Mad Manners –kirjasta, jonka tar-koitus on viedä lukija erilaisten kulttuurien ja tapojen ytimiin.

Miehet muistelivat tapaus-ta, jossa japanilainen seppä oli ottanut nokkiinsa, kun suoma-laisittain vaatimaton Rantala oli sanonut seppää varten ostettuja

vaatteita halvoiksi. Suomessa moinen olisi ollut hyvää käy-töstä.

Pelkäämään Rantalan ja Mi-lonoffin mukaan ei kannata al-kaa. Heidän mukaansa epämu-kavuusalueelle heittäytyjä pal-kitaan. Esimerkiksi Suomessa arvostetaan vieraita, jotka us-kaltautuvat kokeilemaan sauno-mista.

”Tietämätöntä ei rangaista”, Rantala kiteytti viestinsä kauko-matkoista haaveilevalle yleisölle.

Rantalan ja Milonoffin Ou-lun-vierailu oli InnoMajakan, OuluSES:n ja OSAKO:n jär-jestämä Yrittäjyys - hulluutta vai hunajaa? –nimeä kantava tapahtuma. Tapahtuman järjes-telyissä olivat mukana myös Oulun seudun ammattikorkea-koulun yrityshautomo ja Oulu Business Kitchen.

Tietämätöntä ei rangaista

Täällä ajatellaan liikaa, että olemme parhaita ja köyhyys on muualla maailmassa vähem-piarvoisen kulttuurin ja ihmisten heikkolahjai-suuden syytä.”

Riku Rantala

”

Aitous toi kulttimaineen

Madventures on matkailuohjelma, jossa Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff esittelevät ennennäkemättömiä kulttuureja ja ilmiöitä maailmalla.

Sarjan ruokakulttuuria käsittelevä ma-dcook-osio on saanut paljon julkisuutta. Esimerkiksi koiran syöminen Balilla aiheutti kohun Suomessa.

Madventures on kahminut tukun palkin-toja. 2. tuotantokausi sai viihteen Erikois-Venlan ja Media & Message -palkinnon vuonna 2005. Riku Rantala on valittu Kultainen TV -gaalassa vuoden miespuoli-seksi tv-esiintyjäksi vuosina 2008 ja 2010. Vuonna 2009 Rantala ja Milonoff valittiin Matkailutoimittajien Killan vuoden matkai-luhenkilöiksi.


Suomalaiset ovat hyvin itsepintaista sakkia. Avun pyytäminen on kuin karvasta kalkkia nielisi. Sama pätee suomalaisiin yrityksiin. Asiantuntija-palveluita käytetään liian vähän, kaikki yrittävät tulla toimeen omillaan.

Asioista ei puhuta, ja kun virheitä ei oikaista, samat turhat mokat ja väärinkäsitykset toistuvat aina uudelleen.

Kansainvälisyyden sanansaattajat

134 / 2012

Tekstit Mikael HeikkinenKuvat Matias Partanen

Kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat kiin-nostuneita pääsemään

mukaan suomalaiseen työelä-mään. Kontaktien luominen ja työpaikan saaminen on kuiten-kin vaikeampaa kuin syntype-räisillä suomalaisilla. Kuinka estää käytännössä ilmaiseksi Suomessa opiskelevien ulko-maalaisten korkeakoulutettujen ihmisten vuoto takaisin ulko-maille? Vuodenvaihteessa lan-seerattu kulttuurivalmennuspal-velu tuo apua tilanteeseen.

Kulttuurikoutsit ovat Oulun yliopistossa osatoteutettavan VALOA-hankkeen sekä NISO ry:n (Network of International Students in Oulu) tarjoama pal-velu kansainvälistyvien yritys-ten tiedontarpeeseen. Kulttuu-rivalmentajat, tuttavallisemmin kulttuurikoutsit, ovat Oulun yliopistossa opiskelevia tutkin-to-opiskelijoita.

“Nämä opiskelijat ovat elä-neet molemmissa maissa ja matkalla törmänneet kompas-tuskiviin. Eri maissa toiminta-tavat eroavat toisistaan”, kult-tuurikoutsien koulutuksesta vastannut suunnittelija Bärbel Fink nostaa esille.

Kaikilla valituilla ja koulu-tetuilla koutseilla on vähintään alempi korkeakoulututkinto sekä kokemusta kotimaansa työ-, organisaatio- ja palaveri-kulttuurista – työkokemus oli yksi valintaprosessin vaatimuk-sista.

Tiedonhaulla ja kuulopu-heilla on akilleen kan-tapäänsä: “Ihmiset luot-

tavat paljon internetiin, mutta kulttuuriasioissa todella moni asia on kiinni kontekstista. Kaikki matkoilta ja tuttavilta kuultu ei ole välttämättä täysin totta”, Fink huomauttaa. “Kout-si pystyy asettamaan ihmisten valmiit tiedot paremmin kon-tekstiin syventäen mielikuvia maasta ja korjaten väärinkäsi-tyksiä.”

“Valmentajan rooli ja idea on jakaa omaa tietoutta tausta-kulttuuristaan, ymmärrystä siitä mitä tarkoittaa siirtyä kulttuu-rista toiseen. Millaiset proses-

sit, asenteenmuutokset, toi-minta- ja lähestymistavat ovat hyödyllisiä jotta kulttuurinen sopeutuminen onnistuu”, Fink kertoo. “Koulutukseen valit-tujen opiskelijoiden kanssa on yhdessä käyty peruskonseptit kulttuurieroista ja siitä miten niitä voi kuvata, sekä kulttuu-ritietoutta yleisesti. Esiintymis-puoleen on panostettu paljon.“

Kulttuurikoutsaus hyödyttää molempia osapuolia. Taustalla on halu auttaa oululaisia yri-tyksiä menestymään ulkomail-la paremmin mutta myös auttaa tietouttaan jakavia opiskelijoita pääsemään sisään suomalaiseen työelämään. Yritys saa arvo-kasta tietoa ja valmentajat pää-sevät luomaan itselleen verkos-toja, jotka saattavat johtaa tu-levaisuudessa gradusuhteeseen tai työpaikkaan.

Koutsauspalvelun ei ole tarkoitus kilpailla ko-van hinnan konsult-

tifirmojen kanssa asiakkaista, vaan tarjota matalan kynnyk-sen palvelua maltilliseen hin-taa. “Yritykset voivat hankkia apua vaikka tulevaa ulkomaan-matkaa tai ulkomailta tulevaa vierailijaa ajatellen. Myös yk-sittäiset työntekijät voivat tilata koutsauksen itselleen, se ei ole budjetista kiinni”, Fink miettii.

“Asiantuntijapalveluita käy-tetään aivan liian vähän. Tietoa pitää olla saatavilla helposti ke-nelle tahansa kuka sitä tarvit-see”, Fink sanoo. “Laskemme avun hankkimisen kynnystä tuotteistamalla tätä tietoutta ja sen jakamista.”

Yrityksiltä saatu palaute on ollut positiivista ja rohkaisevaa, mutta myös realistista. Ajanhal-linta on havaittu haasteellisek-si kun kerrottavaa on riittänyt enemmän kuin aikaa. Myös li-sätoimeksiantoja on tullut.

“Markkinointiin pitää vielä panostaa, jotta tieto tästä mah-dollisuudesta leviää yritysten joukkoon”, Fink näkee paranta-misen varaa. “Koutsit ovat fik-suja, motivoituneita ja pystyvät eläytymään asiakkaiden tarpei-siin ja hakemaan ratkaisuja”, hän iloitsee.

“VALOA-hankkeen tavoit-teena on edistää kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllis-

Oulun yliopistossa osatoteutettavan VALOA-hankkeen kulttuurivalmennusprojekti koulutti ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita toimimaan kotimaansa kulttuurin lähettiläinä. Kulttuurikoutseille on tilausta muun muassa kansainvälisty-vissä yrityksissä.

Nyt me koulu-tamme ilmaiseksi ja päästämme valmistuneen tietotaidon menemään. Toivottavasti jäisi edes jotakin rippeitä tänne.”

”tymistä”, väistyvänä koordi-naattorina talven toiminut Mil-ja Tuomaala kertoo. “Halutaan herättää ja rohkaista työnantajat palkkaamaan ja tekemään yh-teistyötä korkeakoulujen kan-sainvälistymisohjelmien kanssa ja tuoda esille siellä piilevä po-tentiaali. Oulussakin on yli 800 ulkomaalaista tutkinto-opiskeli-jaa, jotka ovat jo integroituneet Ouluun ja omaavat asiantunte-musta sekä kieli- ja kulttuuritun-temusta mistä voisi olla iso apu yrityksille”, Tuomaala visioi.

Tuomaala harmittelee val-mistuvien tutkinto-opiskelijoi-den nykytilannetta: “Suurin osa haluaisi jäädä vähintään het-keksi töihin Suomeen valmis-tumisen jälkeen. Nyt me koulu-tamme ilmaiseksi ja päästämme valmistuneen tietotaidon mene-mään. Toivottavasti jäisi edes jotakin rippeitä tänne.”

“Suurin este ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymiselle on puuttuvat verkostot. Kult-tuurikoutsaushanke on yksi keino rakentaa näitä tärkei-tä verkostoja yritysmaailmaan eli potentiaalisiin työnantajiin. Tutkinto-opiskelijamme ovat hyvin motivoituneita ja palavat halusta päästä hommiin”, sanoo Tuomaala.

VALOA-hankkeen lop-puessa kesään men-nessä, kulttuurikoutsit

pyritään saamaan osaksi yli-opiston toimintaa esimerkiksi sidosryhmäpalveluiden koordi-noimana. Myös NISO ry -opis-kelijajärjestö tulee olemaan isosti mukana.

Tuomaalan saappaisiin VA-LOA-hankkeen koordinaatto-riksi astuva Miia Wennström kokoaa ja raportoi hankkeen tiedot eteenpäin. “Keväällä olemme seminaareissa mukana kertomassa kulttuurikoutsaus-hankkeesta – lähinnä työnanta-jakampanjoimassa. Koulutus-ohjelmille järjestetään valmen-nusta siitä mitä ollaan opittu hankkeen aikana ja mitä ohjel-mat voisivat omaksua.”

Kulttuurikoutsauksen toi-votaan jatkuvan yliopistolla: “Tarkoitus on, että hankkeen kokeilut ja saavutukset integ-roituisivat yliopiston perustoi-mintaan,” Wennström toivoo.

Ihmiset luottavat paljon internetiin, mutta kulttuuri-asioissa todella moni asia on kiinni kontekstis-ta. Kaikki mat-koilta ja tuttavilta kuultu ei ole vält-tämättä täysin totta.”

”


Melnikova on samalla lin-jalla. “Tarvitaan enemmän kuin valmennusta ja kulttuuritietä-mystä päästäkseen tilanteeseen missä sinua ei nähdä ulkopuo-lisena.”

”Kotoutuminen on pitkä ja yksilöllinen prosessi, mutta se on mahdollista jos jaksaa pitää pintansa. Politiikan, urheilun ja talouden tilanteesta perillä ole-minen, paikallistuntemus sekä kielen osaaminen – edes jollain tasolla – on tärkeää. Syntyperäi-sestä venäläisestä meneminen ei onnistu kuitenkaan koskaan.”

Matkustaville suomalaisil-le koutsit toivottavat avointa mieltä ja valmistautumista.

“Edes muutaman sanan osaaminen paikallisesta kieles-tä on aina hyödyksi, esimerkik-si tervehtimiset ja hyvästelyt. Venäjällä kannattaa osata eri-tyisesti sana “Skol’ko?”, mikä tarkoittaa “kuinka paljon?’”, vitsailee Melnikova.

“Koko kulttuurikoutsaus-han-ke kiinnitti heti mielenkiintoni molempien osapuolien saaman hyödyn vuoksi. Me saamme mahdollisuuden kouluttaa itse-ämme paremmiksi puhujiksi ja luoda verkostoja yrityksiin, kun taas yritykset hyötyvät tiedois-tamme ja kokemuksistamme!”, Melnikova kertoo.

Kulttuurikoutseiksi valitut espanjalainen Zoë Quintana ja kiinalainen Xu Yueqiang haki-vat molemmat saatuaan tiedon mahdollisuudesta vaihto-opis-kelijoiden sähköpostilistalta, kun taas Venäjän koutsina toi-miva Maria Melnikova sai tie-tää mahdollisuudesta NISOn hallitusjäseneltä. Koutsaami-seen soveltuvan työ- ja koulu-tustaustan omaavia opiskelijoi-ta valittiin koulutukseen myös suoraan ilman normaalin haku-prosessin ryhmähaastatteluja.

Keneen ottaa yhteyttä?

Yrityksille annettava koulutus vaihtelee tarpeen mukaan.

“Meihin voi ottaa yhteyt-tä, kun yritys on aikeissa teh-dä kauppaa uuteen maahan, tai kun jonkun täytyy matkustaa ulkomaille sopimuksen tekoon. Perhe saattaa joutua muutta-maan työn perässä, tai yritys tahtoo integroida monikulttuu-risia tiimejään paremmin orga-nisaatioonsa. Autamme myös koulutusinstituutioita monikult-tuurisempaan ajattelutapaan”, kuvailee Quintana.

“Kiinaan haluavat yrityk-set tarvitsevat koulutusta kau-pankäyntietiketistä ja -tavoista, sekä esimerkiksi ruokailu- ja tervehtimistilanteista, jotka vaihtelevat hyvinkin paljon Suomeen verrattuna. Jo val-miiksi Kiinassa toimivat kes-kittyvät neuvottelutilanteisiin, työpaikkakommunikointiin ja

henkilöjohtamiseen. Silloin ol-laan kiinnostuneita syvemmistä konsepteista kuten “Quan Xi” (suhteet) ja “Mian Zi” (hen-kilökohtainen maine)”, Xu Yueqiang kertoo omista kout-sauskerroistaan.

Melnikova tiivistää asian: “Kuinka selviytyä vieraassa kauppaympäristössä ja -kult-tuurissa, mitä odottaa, miten käyttäytyä? Mitä saa ja mitä ei saa tehdä?”

Koska asiakkaat vaihtelevat yrityksistä yksityishenkilöihin ja kunkin tarpeet ovat erilaisia, vaativat uudet koulutustilai-suudet asiakasta varten luodut materiaalit.

Personoitua koutsausta

“Joskus vain käytännön esi-merkit muuttuvat, joskus koko

paketti. Tilaisuudet mietitään kuntoon aina asiakas mielessä”, Quintana kertoo.

Xu luo materiaalia lähes aina uutta asiakasta varten. “Yleensä tapaamme asiakkaan kanssa ja keskustelemme heidän tarpeis-taan, toiveistaan ja ongelmista, joita he kohtaavat. Suunnittelen aiheet kattavan paketin tapaami-sen pohjalta.”

“Täytyy ottaa huomioon myös tilaisuuden paikka ja osallistujamäärä, joskus tilai-suus täytyy jakaa jopa useam-malle päivälle”, huomauttaa Melnikova.

Suurin osa koutsien valmen-nustilaisuuksista on tehty ryh-mien kanssa. Kaksinkeskisissä tilaisuuksissa koutsit pääsevät pureutumaan tarkemmin asia-kohtiin kun opastus on henkilö-kohtaisempaa ja koutsi pääsee lähemmäs asiakasta.

“Asiakkaita kahdenkesken tavattaessa paneudutaan enem-män keskusteluun ja ajatuksien ja ideoiden jakamiseen. Ryh-mätilanteissa joutuu käyttä-mään paljon energiaa ihmisten mielenkiinnon ylläpitämiseen, mutta toisaalta ryhmässä tiedon jakaminen on tehokkaampaa”, pohtii Xu Yueqiang.

“Käyn itse kahdenkeskisiä kulttuurinvaihtotilanteita läpi päivittäin: kaupassa käynti, ystävien tapaaminen työn tai opiskelun merkeissä ovat kaik-ki kulttuurien välisiä kohtaami-sia”, Quintana huomauttaa.

Kulttuurieroja

Kun kulttuurikoutseilta kysyy mitä esimerkkejä suomalaisen ja heidän kotimaansa kulttuuri-en välillä löytyy, nousevat suo-malaisten verbaaliset ominai-suudet esille.

“Espanjalaiset tykkäävät puhua ja hiljaisuus tulkitaan yleensä epämukavana tilantee-na. Suomalaiset taas ovat hyvin

sinut hiljaisuuden kanssa. Tämä iso ero saattaa johtaa väärinkä-sityksiin”, Zoë Quintana antaa esimerkin suomalaisten ja es-panjalaisten eroista.

Puhe ja elekieli voivat myös olla ristiriidassa keskenään. Aa-sian kulttuureissa elekieltä tul-kitaan hyvin paljon ja se ote-taan paljon vakavammin kuin Suomessa.

“Kiinassa elekieli on yhtä korkean tason informaation vä-littämistä kuin puhe. Suoma-laiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota eleisiinsä, mikä voi johtaa väärinkäsityksiin tulkin-nassa”, Yueqiang pohtii.

Maria Melnikova maalaa hieman synkempää kuvaa: “Suomalaiset ovat liian luot-tavaisia ja rehellisiä verrattu-na vaikka omaan kulttuuriini. Venäjällä ihmiset ajavat omaa etuaan pyytämällä palveluksia ja kääntämällä asioita ja infor-maatiota edukseen. Venäjällä toimiessa ei kannata olla liikaa toisten armoilla. Kaikki tieto tulisi tarkistaa kahteen kertaan, etenkin kaupankäyntitilanteis-sa”, Melnikova varoittaa.

Kanssakäymistä ilman pelkoja

Kulttuurikoutsauksen tarkoitus on, että ihmiset pystyvät toimi-maan hyvillä mielin kulttuurien välisissä kohtaamisissa.

“Kun tietää mitä ei kanna-ta tehdä ja mikä on hyväksyt-tävää niin voi olla oma itsensä ilman pelkoja! Ihmiset ottavat sinut silloin tosissaan”, innos-taa Quintana.

Xu uskoo suomalaisten pys-tyvän tekemään hyvin kauppaa kiinalaisten kanssa. “Olen to-distanut tätä yrityksissä joita olen valmentanut.”

Onnistuminen vaatii kuiten-kin jatkuvaa oppimista ja kehit-tymistä.

Käyn itse kahden-keskisiä kulttuu-rinvaihtotilanteita läpi päivittäin: kaupassa käynti, ystävien tapaami-nen työn tai opis-kelun merkeissä ovat kaikki kult-tuurien välisiä kohtaamisia.”

Zoë Quintana

”

Koutsien suusta kuulee kulttuurin

Espanjan, Kiinan, Venäjän ja Vietnamin kulttuurikoutsit

ovat innostuneita jakamaan tietouttaan. ”Koutsauksen

avulla ihmiset voivat tuntea olonsa mukavaksi ja olla

omia itseään kulttuureita kohdatessa”, espanjalainen

Zoë Quintana toivoo.

Suomalaiset eivät kiinnitä niin paljon huomiota eleisiin-sä, mikä voi joh-taa väärinkäsityk-siin tulkinnassa.”

Xu Yueqiang

”

Zoë Quintana, Espanja Xu Yueqiang, Kiina

Maria Melnikova, Venäjä Lien Nguyen, Vietnam


ESN eli Erasmus Student Net-work on Erasmus-opiskelijoi-den kansainvälinen järjestö, jolla on jaosto Oulussakin. Englantilaista filologiaa nel-jättä vuotta opiskeleva Riikka Vänni, 24, lähti mukaan ja-ostoon syksyllä 2009 toimi-essaan vaihto-opiskelijoiden pienryhmäohjaajana eli kum-mina.

”Hain pienryhmäohjaajaksi, jotta pääsisin puhumaan enem-män englantia.”

Sittemmin kansainväli-nen toiminta on vienyt muka-naan: Oulun vaihtaritoimin-nan lisäksi Vänni on käynyt itse vaihdossa Liverpoolissa ja suunnittelee muuttavansa Skotlantiin suorittamaan mais-teriohjelmaa.

ESN järjestää monenlaista toimintaa vaihto-opiskelijoille: ulkomaan- ja kotimaanmatkoja, teemabileitä, sitsejä, urheiluta-pahtumia. Kaksi supersuosittua tapahtumaa ovat pulla baking ja international dinner. Ensin mainitussa opetellaan leipo-maan suomalaista pullaa, jäl-kimmäisessä taas jokainen kok-kaa yhteisesti syötäväksi oman kulttuurinsa herkkuja.

”ESN:n oletetaan järjestävän hirveästi bileitä, mutta niitä on oikeastaan aika vähän. Vaihta-reiden omat bileet vain yhdiste-tään helposti meihin.”

ESN:llä on myös omat, si-niset haalarit, kuten ainejärjes-töillä. Mutta mikä vaihto-opis-kelijoissa on niin mukavaa, että heihin haluaa käyttää vapaa-ai-kansa?

”He ovat niin lapsenomai-sen innostuneita kaikesta, jopa lumesta”, Vänni nauraa. ”Siitä saa itsekin energiaa.”

Vaihtoaika on rento elämän-vaihe, ja uuteen maahan muut-taneisiin on helppo tutustua. Kaikki kaipaavat kavereita ja tekemistä. Mutta uudet ystävät on hyvästeltävä, kun kukin pa-laa kotiyliopistoonsa.

”Kun olin vaihtarikummi, ensimmäisen oman ryhmän lähtö tuntui surulliselta. Nyt oman vaihdon jälkeen on ta-junnut, että vaihtarikavereita voi nähdä uudestaan. Voi so-pia tapaamisen vaikka Parii-siin.”

ESN:ssä toimiminen on avartanut Vännin maailmaa. Hän muistelee ajatelleensa lu-kioaikoina, ettei voisi lähteä Oulua kauemmas. Nyt muualle Suomeen tai ulkomaille muut-taminen ei tunnu ollenkaan mahdottomalta.

”Kävin vaihtovuoteni aikana reissulla Skotlannissa ja ihas-tuin paikkaan niin, että luul-tavasti menen sinne tekemään maisterintutkintoni.”

Lisätietoa ESN:stä löytyy ESN:n Facebook-ryhmästä. (mikä löytyy Facebookista hakusanoilla ESN Oulu.)

Pulla baking ja omat haalarit

He ovat niin lap-

senomaisen innostuneita kaikesta, jopa lumesta. Siitä saa itsekin energiaa.”

Riikka Vänni

”

Informaatioverkostojen kou-lutusohjelman neljännen vuo-den opiskelija Nestori Törmä, 23, innostui valokuvaamisesta kahdeksan vuotta sitten, kun hänen isänsä hankki digika-meran. Kamera oli superzoom -mallia, ikään kuin järjestel-mä- ja pokkarikameran vä-limuoto. Sen hieno optiikka ja elektroniikka valloittivat Törmän. Hän alkoi tutustua laitteen tekniikkaan ja oppi pikkuhiljaa hallitsemaan sitä. Sitten mukaan tuli kiinnostus kuvaamisen taiteellista puolta kohtaan.

”Vein kameran kokonaan is-kän käytöstä”, Törmä nauraa.

Valokuvaaminen oli aluksi ennen kaikkea sosiaalinen har-rastus. Törmällä ja kaveriporu-kalla oli tapana lähteä jonnekin kuvaamaan ja vertailla sitten otettuja kuvia. Yksittäisiä kurs-seja lukuun ottamatta Törmä on oppinut taitonsa nimenomaan kokeilemalla itse.

Yrittämisen ja erehtymisen tekniikka on selvästi toimi-nut – päätyipä Törmän ottama

kuva Eniron Itä-Uudenmaan puhelinluettelon kanteenkin. Kuvaaja itse pitää kameran-käytön oppimista jo palkintona itsessään.

Tätä nykyä Törmän kame-raan tallentuu jopa tuhat kuvaa päivässä. Erityisesti tapahtuma-kuvauksia tehdessä kuvasaldo kasvaa suureksi. Jos valoku-vaa päivän, toinen päivä menee otosten käsittelemiseen.

”Joskus tulee avattua Photos-hop, kun pitäisi tehdä kouluteh-täviä koneella, mutta aika hyvin olen saanut sovitettua yhteen opinnot ja harrastuksen.”

Valokuvaaminen on Tör-mälle nimenomaan mukava harrastus. Hän on tehnyt myös palkattuja kuvauskeikkoja esi-merkiksi häissä, muttei pyri muuttamaan harrastustaan täy-sipäiväiseksi ammatiksi. Tör-mä toivoo kuvaamisesta sivu-toimea varsinaisen työnsä rin-nalle.

Tulevaisuudessa Törmä ha-luaisi kehittyä henkilökuvaa-jana ja laajentaa osaamistaan edelleen. Tällä hetkellä hänen vahvimpia alueitaan ovat ta-pahtuma- ja tilannekuvaus.

”Pyrin dokumentaarisiin, luonnollisiin kuviin. Käytän mieluiten pelkästään manuaa-liasetuksia. Fiksukaan kamera ei aina tiedä, mitä kuvaaja ha-luaa.”

Törmän valokuvablogi: wien4000.blogspot.com

Ensin tekniikka, sitten taide

Käytän mieluiten

pelkästään manuaaliase-tuksia. Fiksukaan kamera ei aina tiedä, mitä ku-vaaja haluaa.”

Nestori Törmä

”

Nestori Törmän valokuvaharrastus alkoi isältä omitusta superzoom-kamerasta.

Noora Vaarala, tekstit ja kuvat

Kampuksen KASVOT

Riikka Vänni tykkää lumesta innostuvista vaihtareista.

174 / 2012

JoutaisitkoSinä

museoon?

Avoinna ti-su klo 10-17Perjantaisin vapaa pääsy

Ainolan puisto www.ouka.fi/ppm

PerusnäyttelytVaihtuvat näyttelytKoiramäki-osastoMuseokauppa

POHJOIS-POHJANMAAN MUSEO

löytyy myösFacebookista!

facebook.com/oulunylioppilaslehti


Noora Vaarala, teksti ja kuvat

Bussipysäkin läheisestä 2T-ovesta sisään, käännös vasem-paan ja koneen saunan ohi. KO150-salia vastapäätä sijait-see käytävä, joka johtaa kella-rikerroksessa sijaitsevaan ko-neinsinöörien maanalaiseen majaan. Ensimmäisenä huomi-on kiinnittävät lämpimän pu-nainen värimaailma ja tasainen puheensorina.

Kiltahuonetta lupautuvat esittelemään killan puheenjoh-taja Jani Keränen ja emäntä eli kiltisvastaava Markus Toratti. Molemmat ovat neljännen vuo-sikurssin opiskelijoita. Keränen ja Toratti johdattavat Ylkkärin kiltiksensä rauhalliseen taka-huoneeseen, joka on varattu opiskeluun ja hallitustoimin-taan. Tilan etuosa taas on hen-gailua ja pelaamista varten.

Koneinsinöörien viihdelait-teistot ovat kunnioitettavan pä-tevät: äänentoistoon on panostet-

tu, ja pelata voi joko PlayStation 3:lla tai GameCubella. Jälkim-mäistä käytetään enemmän, sil-lä sen pelivalikoimassa on kilta-laisten suosikki Mario Kart.

”Mario Kart on säilyttänyt suosionsa jo vuosia”, Keränen ja Toratti kertovat.

Kiltiksen emäntä

Toratin emäntä-hallituspesti tarkoittaa käytännössä kilta-huoneesta huolehtimista. Hä-nellä on apunaan neljä kiltistoi-mihenkilöä, tehtävään ilmoit-tautuneita fukseja. Toratti ja toimihenkilöt varmistavat, että huone on siisti, juoma-auto-maatti on täytetty ja kahvimai-toa löytyy jääkaapista.

”Emäntä antaa palautetta, jos kiltis ei pysy siistinä”, To-ratti lisää.

Huolehdittavaa riittää, sillä konekiltalaisten keittiö on poik-

keuksellisen hyvin varustel-tu. Jääkaapin ja mikron lisäksi sieltä löytyy astianpesukone ja pakastin. Pakastimeen ja kaap-peihin hankitaan eväitä ja vä-lipaloja: kiltikseltä voi ostaa esimerkiksi nuudeleita ja ham-purilaisia. Keittiön baaritason ympärille sijoitetuilla jakkaroil-la on mukava istuskella.

Syksyllä sohvat vaihtoon

Kiltahuoneen lattia on kunnos-tettu vuosi sitten, ja seuraavak-si luvassa on sohvaremontti. Kiinteä punainen sohvakalusto vie paljon tilaa ja tarjoaa vähän liiankin monta istumapaikkaa. Jos rahaa on tarpeeksi, remontti toteutetaan ensi syksynä.

Muuten koneinsinöörit ovat erittäin tyytyväisiä huonee-seensa. Sen sijainti on kätevästi tärkeimpien luentosalien, sau-nan ja opiskeluhuoneen lähel-

Nuudeleita ja Mario KartiaKoneinsinöörien kiltahuone on punainen, roisi ja kotoisa.

Oulun yliopiston koneinsinöörien kiltahuone on väriteemaltaan harvinaisen yksioikoinen.

Emäntä antaa pa-lautetta,

jos kiltis ei pysy siistinä.”

Markus Toratti

”

194 / 2012

Kiltisfakta

Kiltahuoneen haltija: Oulun yliopiston kone-insinöörikiltaHuoneeseen mahtuu enintään: noin 30 ihmistä.Miten sinne pääsee: KO150-salin vastapäisestä ovesta sisään ja portaat alas kellarikerroksen pommisuojaan.Pääasialliset käyttäjät: kilta-aktiivit ja 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijatKäytön aktiivisuusaste: väkeä joka arkipäivä 8-18, toisinaan lauantaisinkinVarustelu: viihde-elektroniikkaa, tietokoneita, juoma-automaatti, pelejä, keittiö mikroineen ja astianpesu-koneineen.Erikoista: nuudeleita ja hampurilai-sia, kitara.

lä. Siksi eniten opiskelijoita on paikalla arkisin kahdentoista aikoihin, mutta yleensä kiltik-sellä vietetään aikaa iltakuuteen asti. Toisinaan huone avataan myös lauantaisin tentin jälkeen.

Naisista ja koneista

Kiltahuoneen yleisimmiksi pu-heenaiheiksi Toratti ja Keränen nimeävät naiset ja koneet. Pal-jon puhutaan myös opinnoista ja killan tapahtumista.

”Täällä voi jutella melkein mistä vaan. Inside-läppää heite-tään vähän liikaakin”, hallitus-laiset hymähtävät.

Konekiltalaisten tapoihin kuu-luu myös huonon musiikin soit-taminen musakoneesta eli laa-dukkaista äänentoistolaitteista. Kun sopiva biisi löytyy, sitä po-pitetaan monta kertaa putkeen.

”Se on niin huonoa, että se on jo hyvää!”

Täällä voi jutella mel-kein mistä

vaan. Inside-läp-pää heitetään vähän liikaakin.”

”

GameCuben vanha Mario Kart on vuosia säilyttänyt statuksensa kiltalaisten suosikkipelinä.

Koneinsinöörikillan puheenjohtaja Jani Keränen nostaa jalat pöydälle ja esittelee kiltahuonetta rennosti.

Kiltahouneen limuautomaat-tikin puhuu karskien kone-laisten kieltä.

Politics and the City

Työmarkkinajärjestöt ja hallitus saivat taas kerran aikaan uuden eläkeuudistuspaketin. On ajankohtaista puhua eläkkeistä.

Kun politiikasta puhuessani tapaan omanikäisiäni ihmi-siä ja opiskelijoita, on heidän liki yksimielinen kantansa pitää suomalaista eläkejärjestelmää kulissina. Ei eläk-keet meitä koske, eikä niitä meille makseta, on yleisin arvio. Koska eläkevuosia tulee nykylakien ja keskimää-räisten elinajanotusten perusteella parikymmentä, ei asi-aa voi sivuuttaa kepeästi. Asiasta pitää ottaa selvää.

Suomen eläkejärjestelmällä on suuri voimavara eläke-rahastoissa, jotka ovat suuruudeltaan yli 100 miljardia. Suuruutensa vuoksi niitä on voitu sijoittaa hajautetusti. Niitä on kohteissa, joita voi pitää kohtalaisen turvallisi-na: kotimaan kiinteistöissä (muissakin kuin huippujohta-jien työsuhdepalatseissa), Suomen valtion velkakirjoissa ja pörssiosakkeissa. Eksoottisia riskisijoituksia, joita nii-täkin pitää olla, on rajallinen määrä.

Suomen eläkejärjestelmän rahastointiaste on poikkeuk-sellisen suuri. Osa eläkejärjestelmän luotettavuudesta onkin yksinkertaista matematiikkaa. Itse asiassa eläkkei-den rahastointi antaa turvaa paitsi eläkejärjestelmän luo-tettavuudelle myös koko julkiselle taloudelle: Suomen valtionvelan edullinen korko ja kaikki luottoluokitukset kolmella A:lla ovat osaltaan eläkerahastojen ansiota.

Suomen valtion ja suomalaisten eläkkeiden luotettavuu-den vankin turvavalli ei kuitenkaan ole eläkeyhtiöiden rahakasoissa. Tärkeintä on valtion poliittisen järjestel-män toimintakyky. Suomi ei horju eikä höt-ky. Kansainväliset ja kotimaiset sijoittavat luottavat siihen, että ongelmien tullessa esiin niihin etsitään ratkaisut. Työmarkki-najärjestöjen tekemät eläkekompromissit viedään läpi hallituksessa ja eduskun-nassa. Jos säästöjä tarvitaan, säästöjä myös tehdään.

Suomalaisten eläkkeiden turva on siis vakaudessa: kyvyssä tunnus-taa tosiasiat ja toimia niiden mu-kaan. Se on Suomen ihme. Kaik-kialla maailmassa on poliitikkojen mukava tehdä lupauksia tulevista eläkkeistä. Meillä se on vielä muka-vampaa, sillä voi luvata sen, että jär-jestelmä pysyy pystyssä. Se takaa lisäksi sen, että pienimmät eläkkeet saadaan toimeentulon turvaavalle tasolle, ja että oululainen opiskeli-jakin saa vuosikymmenten päässä häämöttävät eläkerahansa.

Tärkeintä on valtion poliittisen järjestelmän toimintakyky. Suomi ei horju eikä hötky.

”

Eläke, ei koske meitä?

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustajaja Oulun kaupunginvaltuus-ton varapuheenjohtaja.


Maija Pylväs,teksti ja kuva

Miten menee, joko on kevättä rinnassa?

Kyllä pikkuhiljaa, kun au-rinko paistaa. Tämän ensim-mäisen vuoden olen ottanut opiskelun suhteen vähän ren-nommin, ensi syksynä rupean skarppaamaan.

Valmistuit pari vuotta sitten tradenomiksi. Miksi lähdit opiskelemaan lisää?

Olen aina ollut kiinnostunut markkinoinnista ja liiketalou-desta. Maisterivaiheen erillis-

valinta houkutteli, koska siihen ei ollut pääsykoetta. Ajattelin myös, että työmahdollisuu-detkin ovat varmaan sitten pa-remmat. Lukion jälkeen hain opiskelemaan myös historiaa. En päässyt, mutta historia on jäänyt harrastepohjaksi. Luen ja katson dokumentteja maail-mansodista.

Mitä haluat tehdä työksesi tulevaisuudessa?

Jotain myynnin ja markki-noinnin parissa. Puhelinmyyn-tiä en aio tehdä loppuelämääni. Olen viihtynyt Oulussa, mutta olen valmis lähtemään muual-

lekin töiden perässä.

Olet kotoisin Sonkajärveltä. Joko treenaat jo kovasti ensi kesän eukonkannon MM-kisoihin?

Heh heh - ihan katsojan roolissa olen viihtynyt ja tulen varmaan tulevaisuudessakin viihtymään. Pitäähän sitä aina käydä kotipaikkakunnan rien-noissa. Osallistumista en ole kuitenkaan harkinnut.

Kuvaile vapaamuotoisesti itseäsi.

Sanoisinko, että olen aika rauhallinen. Omasta mielestäni

olen myös ystävällinen ja pyrin ottamaan toiset huomioon. Vä-lillä jahkailen asioita liian pit-kään, en osaa tehdä päätöksiä nopeasti.

Mistä haaveilet?No jos hyvä työpaikka ja

perhe tulisivat jossain vaihees-sa. Haluan viettää tasapainoista elämää.

Tykkäätkö laittaa ruokaa?Hyvin vähän teen itse ruo-

kaa. Käytän paljon opiskelija-ravintoloita hyväksi. Aamupuu-ron keitän, mutta päivisin käyn yliopistolla syömässä.

Mitä pidit tästä ruoka-paikasta ja ruoasta?

Tämä on ihan viihtyisän oloinen paikka. Kevyt iltapala tuli nautittua. Lihapullat oli-vat maukkaita, hyvin menivät alas.

Juttusarjassa Ylkkäri vie pahaa-aavistamattoman opiskelijan ulos syömään tai kahville.

Kimmo Kortelainen aloitti viime syksynä kauppatieteiden maisteriohjelmassa, koska halusi syventää markkinoinnin opintojaan yliopistotasolla. Lupsakaksi savolaiseksi itseään kuvaileva Kimmo tekee myös osa-aikaisesti puhelinmyyntihommia. Vapaa-ajalla hän syventyy sota-ajasta kertoviin tietokirjoihin tai istahtaa tietokoneen ääreen pelaamaan strategia- ja räiskintäpelejä. Joskus Kimmo haluaisi vielä matkustaa Yhdysvaltoihin katselemaan ison maailman meininkiä.

Kaurapuuron voimalla

Haarukassa

Kimmo Kortelainen

Ikä: 24 vuotta.

Opiskelee: Markkinoinnin maisteriohjelmassa Oulun yliopistossa, 1. vuosi. Aikaisemmalta koulutukseltaan tradenomi.

Kotoisin: Sonkajärveltä.

Asuu: Oulun Kaijonharjussa.

Harrastukset: Musiikin kuuntelu, tietokonepelit, kävelylenkit, kuntopyöräily.

Lautasella: Lihapullia espanjalaisittan ja maalaissalaattia.

Ruokapaikka

AndaluciaBar de Tapaswww.bardetapas.net

Missä: Kirkkokatu 2.

Mitä: Monenlaisia pie-niä ruoka-annoksia tapasbaarin tyyliin. Paljon erilaisia juomia ja cocktaileja.

Muuta: Tunnelmallinen paikka, mukavan ren-toa asiakaspalvelua.

Sota-aikojen historiaa harrastava Kimmo Kortelainen ei ole harkinnut osallistumista Sonkajärven eukonkantokisoihin, vaikka paikkakunnalta kotoisin onkin.

214 / 2012

Lyhyempi oppimäärä

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

MenotTämän lehden menot ovat ajalle 4.4. - 24.4. Ilmoita seuraavan nu-meron menot (ajalle 25.4. - 22.5.) ma 16.4.2012 mennessä osoittee-seen [email protected]

AKAVAAkavan Työelämäkiertue saapuu 4.4. Oulun yliopistoon. Ständimme löytyy Oulun yliopiston Linnanmaan kampuk-sen keskusaulasta klo 9.30–14.30. Ke-vään kiertue keskittyy erityisesti kesä-työasioista tiedottamiseen. Tervetuloa!

FINANSSI RY Keskiviikkona 4.4. kevään viimeiset poikkitieteelliset haalaribileet Tivolissa klo 22 alkaen, paikalle saapuu Talentis-takin tuttu Dj Preal! Liput 3e ovelta tai 1e ennakkoon Linnanmaan vihreiltä nau-lakoilta 3.-4.4 klo 10-14.

OULUN SARJAKUVASEURA RY5.4. klo 19- Sarjakuvatapaaminen Kult-tuuritalo Valveella, Kahvila Mintussa.Lisätietoa: www.ruutukaava.com

PEDAGOGIAN YLIOPPILAAT RYPedagogian ylioppilaiden ylimääräinen yleiskokous pidetään 11.4.2012 luokas-sa KTK 307. Kokouksessa valitaan uusi puheenjohtaja ja uusia toimijoita halli-tuksen täydentämiseksi.

HISTONI RYFriday The Thirsteenth II Hevimestassa 13.4! Epäonnen päivänä lauteille nouse-vat Fata Morgana, Hangöverizer ja Io-race. Ovet aukeavat klo 22. Liput 3e/4e ennakkoon/ovelta. Ennakkoon vihreiltä naulakoilta to 12.4. ja pe 13.4. klo 10-14.

OULUN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTASopovaliokunta 4/12 kokoontuu ti 17.4. klo 17 alkaen Linnanmaalla salissa PR126A. Asialistalla mm. opiskelija-asu-mista. Tervetuloa!

OULUN PUNAVIHREÄT OPISKELIJAT RYOulun Punavihreät Opiskelijat ry:n (Puvi) sääntömääräinen vuosikokous 18.4. klo 17:00 alkaen Ravintola Linja 25:ssä (Iso-katu 25). Uudet ja vanhat jäsenet sekä toi-minnasta kiinnostuneet - tervetuloa!

YTHSAllergisen nuhan teemapäivä 19.4.2012 klo 11-14 YTHS:n Oulun toimipisteen tiloissa. Tietoa allergisesta nuhasta ja astmasta, mahdollisuus uusittaa allergi-areseptit klo 11-13 yleislääkärin pika-vastaanotolla. Astmainfo klo 13-14 jo-hon ennakkoilmoittautuminen sähköpos-tilla [email protected]

CASSIOPEIA RYOulun yliopiston ylioppilaskunnan se-kakuoro Cassiopeian kevätkonsertti Tu-lindbergin salissa su 22.4. klo 19. Ke-vään ohjelmistossa kuullaan uuden kuo-romusiikin helmiä mm. Eric Whitacrel-ta ja Jaakko Mäntyjärveltä. Liput 10e, opiskelijat 5e. Tervetuloa!

OULUN JA KAJAANIN EV.LUT. OPISKE-LIJALÄHETYS RY (OPKO)OULU: lauantaisin klo 18.30 Kirkkokatu 5. 14.4. Raamatun naisia, 21.4. klo 14 Ve-ritas Forum – miten keskustelen totuudesta. KAJAANI: torstaisin klo 18 Sammonkatu 5., 12.4. Risti ja ylösnousemus, 19.4. Tun-nistatko Jeesuksen äänen? www.opko.fi

Essi Jouhki

Harri Filppa


ARVIOT *****

KIRJA

PASA & ATPOEniten vituttaa parisuhdeGummerus 2012, 179 s.

Eniten vituttaa kaikki -blo-gia pitävät Pasa ja Atpo, jotka myös City-lehden kolumnis-teina tunnetaan, ovat pukan-neet jatkoa vitutus-trilogi-alleen. Sarjassa aiemmin il-mestyneet Kani-kustantamon Eniten vituttaa kaikki (2008), Toiseksi eniten vituttaa kaik-ki (2009) ja Kolmanneksi eniten vituttaa kaikki (2010)

ovat saaneet seurakseen spe-sifisemmän ketutuskirjan. Ja miksipä sitä toimivaa kon-septia muuttamaan. Suoravii-vaisesti puhutaan uudessakin opuksessa.

Pasan ja Atpon lahjat eivät varsinaisesti ole kaunokirjal-lisia. Teos on rakennettu seu-raamaan harmituksen hetkiä parisuhteen synnystä avio-liiton päättymiseen ja yksi-noloon. Tekijät ovat kyllä oi-via sanailijoita, mikäli niin haluavat. Tilitys on ihan kel-poa, mutta sen voisi vetää vie-lä isommin yli. Koska teks-

ti rakentuu lyhyistä paloista, suurempaa vyörytystä ei pää-se syntymään. Lisäksi levo-ton graafinen ilme sekoittaa. Onpa joukkoon eksynyt pari laatikkomerkkiä ä-kirjainten tilalle, mistä lie formaatti-vaihdoksesta johtunutta.

Teos ei anna itsestään ajatel-tua kuvaa. Se on pikaisesti koostettujen, ajoittain hymäh-dyttävästi huvittavien tekstien kokoelma, eikä siitä juuri ker-takäyttöviihteestä suurempaan ole. Ehkä nimimerkin taakse jäävät Pasa ja Atpo eivät enää ole niin vittuuntuneita maail-man menoon kuin ennen. Terä-vin kärki jäi puuttumaan, vaik-ka tunteita pariin otteeseen nasevasti ilmaistiinkin. Kyllä mieleni pahoitin.

*****Jenni Kinnunen

Pasan ja Atpon lahjat eivät varsinaisesti ole kauno-kirjallisia.

”

LEVYT

OLAVI UUSIVIRTAElvis istuu oikealla

Laulaja-näyttelijä Olavi Uu-sivirta julkaisi ensimmäisen albuminsa parikymppisenä nuoruuden intoa puhkuen ja pulpahti pinnalle viimeistään kakkoslevynsä singlellä On niin helppoo olla onnellinen. Nyt 28-vuotiaana viidennel-lä levyllään Uusivirrasta huo-kuu uudenlaista kypsymistä sekä sävellys- että varsinkin sanoituspuolella. Tietoinen tai tiedostamatonkin erikoisuu-dentavoittelu on saanut väistyä seestyneemmän ja kiistämättä aikuisemman ilmaisun tieltä, eikä Minä olen hullun tyyppistä psykoottisuutta enää löydy.

Jotain nurinkurista on toki sii-nä, että jo alle kolmikymppi-nen mies muistelee mennyttä nuoruuttaan, mutta Uusivirta tekee sen vakuuttavasti ilman minkäänlaista teeskentelyn tun-tua. Samaan syssyyn voi tode-ta Uusivirran kuulostavan niin lyyrisesti kuin melodisestikin paikoin hämmentävän paljon

jopa myöhempien aikojen ekst-rovertimmältä Ismo Alangol-ta. Mielleyhtymistä huolimatta Uusivirta tuntuu tekevän juuri omaa juttuaan ja kehittyneen tähän tilaan luontojaan.

Levyn kansilehdissä kerrotaan biisien tekopaikat ja -ajat (jopa kellonajan tarkkuudella), mistä huomaa suurimman osan kap-paleista syntyneen viime vuon-na. Kaksi ennen edellisiäkin levyjä tehtyä biisiä on ilmei-simmin etsinyt sopivaa kehystä ympärilleen, ja tämän albumin

keulalle ne istah-tavat hienosti täy-dentäen rennon mutta jämäkän kokonaisuuden. Loistava, torvi-sektioinkin ryy-ditetty taustabän-di ynnä vierailijat (esim. Irina Björk-lund sahassa ja Paula Vesala taus-talaulussa) tukevat Uusivirtaa miehen tähän asti parhaal-la tuotoksella.

*****Marko Pyhähuhta

IMPERIAL STATE ELECTRICPop War

Hellacopters-yhtyeestä tunne-tuksi tullut ruotsalainen rok-kikukko Nicke Andersson ei jäänyt lepäämään laakereil-leen koptereiden lyötyä sulas-sa sovussa pillit pussiin vuon-na 2008. Yhtyeen hajottamisen

tarkoitus oli nimenomaan antaa tilaa jäsenten uusille touhuille, ja Anderssonkin perusti Impe-rial State Electricin olemassa olleiden sivuprojektiensa rin-nalle. Pop War on jo kokoonpa-non toinen studioalbumi.

Jos tällainen projekti on pitem-päänkin kolkuttanut Andersso-nin takaraivossa, ei ole mikään ihme, että Hellacopters tuli taannoin tiensä päähän. Ky-seessä on nimittäin huomatta-vasti miehen nimekkäintä com-boa kevyempi viritelmä, josta

kuultavat läpi niin 70-luvun glam-rock kuin paikoin jopa amerikka-lainen powerpop. Mitenkään poissa luokastaan An-dersson ei silti uuden projektinsa kanssa tunnu ole-van, vaan päinvas-toin: levy on her-kimpiä hetkiään myöten linjakas ja tyylipuhdas.

Pop War näyttää jälleen kerran An-

derssonin loistavat biisintekijän lahjat. Paria hieman tylsempää (ei huonoa) palaa lukuun otta-matta albumi on vahvaa ja tart-tuvaa poprockia, jossa jämerän kitaroinnin lisäksi etenkin me-lodiset bassolinjat pistävät ja-lan vipattamaan ja pään keik-kumaan. Kevään leppoisinta rallattelurokkia tähän mennes-sä edustaa kolmosraita Can’t Seem to Shake It Off My Mind.

*****Marko Pyhähuhta

LEFFA

IRON SKYEnergia Productions

Niin, “Natseja. Kuusta”, kuten amerikkalaisen Sa-rah Palin -satiirin kampan-japäällikkö toteaa huvittu-neessa epäuskossa pomol-leen. Suomalaisen Iron Sky -tieteiselokuvan alkuasetel-ma ei jätä kysymyksiä tule-van puolitoistatuntisen luon-teesta.

Natsit siirtyivät toisen maa-ilmansodan jälkimainingeis-

sa salaa Kuuhun juonimaan pa-luutaan. Vuosien vieriessä pa-luun motiivit ovat arjalaiskan-san riveissä hieman häilyneet ja muuttuneet, mutta Maahan ollaan palaamassa – rauhan tai sodan viestiä välittäen. Kaunis ja turmeltumaton Julia Dietzen esittämä Renata Richter uskoo hyvään ja omat motiivit omaa-va Götz Otton saksalaissotilas Klaus Adler matkaavat maahan valmistelemaan natsien val-taannousua.

Kevyttä poliittista satiiria, polt-toaineen perässä sotimista kri-tisoiva ja kommenttia YK:ta ja

koko ihmiskuntaa kohtaan ja-kava Iron Sky on hyvin sekalai-nen pussi joka ei tyhjene aivan kaikista karkeista. Elokuvaa on vaikea olla katsomatta ilman sinivalkoisia laseja – eikä vält-tämättä ole tarkoituskaan, tai edes mielekästä. Nörtit ja muut internetin populaarikulttuurista perillä olevat saavat elokuvas-ta eniten irti. Heille, heidän ra-hoillaan ja työpanostuksellaan tämä leffa on lopulta isoksi osaksi tehty.

Visuaalista ilotulitusta, ison maailman menoa ja suurta hy-peä kerännyt elokuva-ilmiö-

hybridi on varmasti jo ennen julkaisua yli sataan tuhanteen kasvaneen fanikuntansa hyväk-synnän arvoinen. Internetin, nettiyhteisöjen ja sosiaalisen median lopputyönä Iron Sky on täydellisyyttä hipova.

Riisuttuna, pelkkänä 7,5 mil-joonan euron tieteiselokuvana kokemus on paljon vaisumpi, ja riippuu täysin katsojan suhtees-ta internetiin ja tieteiselokuvien historiaan.

*****Mikael Heikkinen

234 / 2012

Kiitotie Kuuhun

Jenni Kinnunen

Kirjoittaja on maisteri-laulaja, joka

viihtyy vinnillä ja rohkeasti kopaisee

vähän.

Tunteiden turbulenssissa

On muutamia ominaisuuksia, jotka olen varmasti peri-nyt vanhempieni geeneistä. En puhu nyt fyysisistä sei-koista, kuten hiusten väristä tai nenän muodosta, joita vauvoista kytätään, vaan tarkoitan intohimoja tiettyjä asioita kohtaan. Äidiltäni olen perinyt tavan sanoa kiih-keän puhelinkeskustelun aikana ”jaa” yhtäaikaa ihme-tellen, kysyen ja todeten. Innostuessani tämä tyyli kuu-lemma muistuttaa myös erään sketsihahmon hokemaa. Samoin äänenpainoin sen lausuu myös tätini (kuvitelkaa sitä sukukokousta).

Isältäni olen sitäkin varmemmin perinyt suhtautumisen lentämiseen. Hän on suorittanut lentolupakirjan ja lentä-nyt kaksipaikkaisella moottoripurjekoneella, jonka nimi oli Tuulia. Voiko ihastuttavampaa nimeä koneella olla-kaan? Nuorena tyttönä haaveilin tosissani sekä lentäjän että lentoemännän ammatista isäni jännittävien silmuk-kalentotarinoiden ja Lotta, lentoemäntä -teoksen innoitta-mana, kunnes myyrämäinen likinäköisyyteni erotti minut unelmistani.

Vaikka olen lentänyt useasti, matka lentokoneessa on aina yhtä jännittävä. Yritän esittää normaalia, mutta tut-kin tarkasti turvaoppaan ja kiinnitän turvavyön. Kurkin ikkunasta ulos koneen rullatessa kiitoradalle. Tarkkailen siivekkeiden toimintaa ja moottorin ääntä, vaikka en ole kiinnostunut niinkään lentämisen tekniikasta, vaan siitä tilasta, jonka Wrightin veljekset meille muinoin mahdol-listivat. Jos polkien pääsisi ilmaan, yrittäisin. Siellä olisin vastuussa vain itsestäni, virheisiin ei olisi varaa. Syöksyi-sin pilvien halki ja kelluisin autereissa.

Minusta lentäminen on aivan uskomattoman hienoa. Pit-källisten ja tarkkojen valmisteluiden avulla perspektiivin saa vaihtumaan. Nousu ilmaan muuttaa suhteen maahan. Taivaalla on irti kaikesta. En yhtään ihmettele, miksi len-täminen liitetään niin moneen vapautta kuvaavaan sanon-taan. Ilman ihme on sanoinkuvaamaton ja hellästi ympä-röivä keveys. Lentäminen on sekä henkinen että fyysinen tila, hurmio kaiken ja kaikkien yläpuolella. Lentäminen on autonominen olotila.

Tiedän hyvin, että suihkumoottorit ovat erittäin epäeko-logisia. Tästä faktasta huolimatta rakastan niiden voiman tuottamaa hurjaa alkukiihdytystä. Hetki, jolloin pyörät ir-toavat maasta, on minulle mahdollisuuksien alku. Siipi-en noste painaa penkkiin, painovoiman rajoittavat raamit venyvät sitkeän kuminauhan lailla, kunnes lopulta anta-vat periksi. Oranssien valojen jono avautuu edessä ja se johtaa kiitoradan päässä suoraan odottavaan ystävääni. Ja niin minä irtoan maasta. Hei, Kuu!

Jos polkien pääsisi il-maan, yrittäisin. Siellä olisin vastuussa vain itsestäni, virheisiin ei olisi varaa. Syöksyisin pilvien halki ja kelluisin autereissa.

”

Ei ikinä pitsiäSaga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Kolmatta vuotta informaa-tiotutkimusta opiskeleva Ville Jylhä, 24, aikoo pu-keutua flanellipaitoihin ja villasukkiin vielä pappaiäs-säkin.

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Päälläni on mustat vako-samettihousut, villasukat ja flanellipaita. Näin keväisem-millä ilmoilla vedän ulos men-nessä ylleni Dickiesin sinisen toppatakin. Musta pipo heiluu päälaella vaihtelevasti sisällä-kin. Jalassa minulla on ruskeat Desert bootsit.

Miten kuvailisit pukeutumistyyliäsi?

Kai tyylini on jollain taval-la ajaton ja rento tyyli. Käytän aika paljon bändipaitoja, joten niistä voinee päätellä jotain mu-siikkimaustani. Pyrin pukeutu-maan mahdollisimman muka-vasti. Vaatteet eivät saa kiris-tää, mutta ne eivät myöskään saa olla liian löysät. Olen sen verran lyhyt, että esimer-kiksi sopivien housujen löytäminen teettää toisi-naan ongelmia.

Mitä et pukisi mistään hinnasta päällesi?

Pitsiä.

Seuraatko muotia tai trendejä?

Luultavasti ainakin alita-juisesti, mutta en usko olevani ajan tasalla viimeisimmistä vil-lityksistä.

Mitä vaatteita tai asusteita olet viimeksi ostanut?

Muistaakseni tämän Dickiesin takin ja Dickiesin lyhythihaisen kauluspaidan.

Miten pukeuduit teini-ikäisenä?

Yläasteella kuuntelin pää-asiassa black metalia ja heviä, joten vaatteiden värimaailma oli farkkuja ja Cradle of Filth -paitoja myöten musta. Nyky-

ään ei jälkimmäisiä valitetta-vasti enää löydy kaapista. Lu-kioon mennessä musiikkamaku muuttui. En ollut sitten enää ihan niin tarkka vaatetuksen värimaailmasta.

Miten pukeudut kiikkutuoli-iässä?

Tuskinpa tyylini muuttuu juurikaan. Farkkuja ja villasuk-kia löytynee silloinkin kaapista. Olen käyttänyt flanellia lähes koko ikäni, joten tuskin luovun siitäkään.

Kiinnitätkö huomiota muiden ihmisten pukeutumiseen?

Harvemmin, ellei nyt mi-tään kovin silmiinpistävää satu eteen. Erikoishousut aiheutta-vat lähes poikkeuksetta ainakin pään pudistelua ja pientä huvit-tuneisuutta. Erikoishousut ovat siis niitä Tuska-festivaalien va-kioasiakkaiden suosimia housu-ja, joissa on hirveästi hassunnä-köisiä remmejä ja kilkuttimia.

Miten pukeutuisit, jos olisit-kin nainen?

Kukkamekkojen ohella tulisi varmaan käytettyä farkkuja ja t-paitoja. Toistaisek-si taidan kuitenkin pysytellä minulle suodussa ruumiis-sa, joten arvailun varaan jää, mikä todellisuus olisi.

Ville Jylhä käyttää paljon Dickiesin vaatteita.

Seuraava Ylkkäri

ilmestyy ke 25.4.

Materiaalit 16.4.

mennessä!

Messu sunnuntaisin klo 10 Pyhän Luukkaan kappelilla. Messun yhteydessä on pyhäkoulu lapsille. Sarastus-kuoron harjoitukset keskiviikkoisin klo 18–20 Elohuo-neessa, Isokatu 11. Lisätietoja Taina Voutilainen, 044 3161 729, [email protected]. Cross Cafe keväällä perjantaisin klo 19–00.30 Elohuoneessa, Iso-katu 11. Elävää musiikkia, evan-keliumia ja elämyksiä rennossa seurassa! Katso tarkemmat ajat www.elossa.fi. Codex Uloensis -peli: Ratko teh-täviä, seuraa jännittävää tarinaa ja tutustu Ouluun ja sen historiaan osoitteessa www.elossa.fi www.elossa.fi on Nuorten aikuisten seurakunta.

Sinua ja sinun asioitasi varten:- Yliopistopastori Stiven Naatus, p. 044 3161 450- Kv-työn pastori Árpád Kovács, p. 040 5242 778- Oppilaitosdiakoni Salla Tuominen, p. 040 574 7132

[email protected]

SATO Vuokraus ja myynti, p. 0201 34 4400Uusikatu 58 B, 90100 OuluPuhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston muk. koti kuten haluat

Etsitkö kotia?sato.fi

Kesätyöhaku on alkanut Megalla!

Viime vuonna meillä oli kesä-elokuussa

yli 20 kesätyöntekijää Oulussa.

- - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - - - - - - - -

- - - -

Varmista kesätyöpaikkasi lähettämällä

hakemus viimeistään 15.4.

Kirkkokatu 17 C, 5.krs, 90100 Ouluwww.sm-mega.fi • [email protected]

Kiinnostuitko? Soita ja kysy lisää! Myyntipäällikkö Veijo Fröjd, puh. 045 7731 3859

Suoramarkkinointi Mega Oy on vuonna 1986 perustettu Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Kuulumme Talentum-konserniin.

facebook.com/oulunylioppilaslehtiissuu.com/oulunylioppilaslehti

Ylkkäri netissä! www.ylkkari.fi

ylkkÄri 4/2012

Documents