OULUN YLIOPPILASLEHTI · 7/2012

52. vuosikerta · www.ylkkari.fi

OYY:N ILMEuusiksi

s. 6

AVAJAISIIN muutoksia

s. 15

LUKIJOIDENmielipide

S. 4

FUKSINvinkit

s. 14

Väitöskirja on kirsikka kakun

päälläs. 18

2 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Hurraa-huuto yleistajuistamiselle

HYVÄSTI AKATEMIA – Näyttää siltä, että yliopistoja ei pian enää tarvita, kirkui Helsingin Sanomien Nyt-liit-teen kannen pääotsikko toissaviikolla. Ansiokkaassa jutussa ei tietenkään oikeasti vedetä johtopäätöstä, että yliopiston aika olisi ohi. Siinä kuitenkin todistellaan monen asiantuntijan suulla, että ilman toimivaa keskus-teluyhteyttä ei ole toimivaa yliopistoa.

Tuota keskusteluyhteyttä voi lähestyä monesta näkö-kulmasta: opettajan ja opiskelijan välillä, tiedeyhteisön ja ympäröivän yhteiskunnan välillä tai tiedeyhteisöjen välillä. Erityisesti kahdessa ensimmäisessä tapauksessa on entistä tärkeämpää, että tiedettä osataan popularisoi-da. Tiedeyhteisöjen keskinäisessä keskustelussa yleista-juistaminen ei ole aina tarpeellista, mutta muulloin sen pitäisi olla selkärangasta tuleva lähtökohta. Näin ei kui-tenkaan useimmiten ole.

Aivan liian usein tiedettä jätetään yleistajuistamatta. Pintatasolla sanotaan irrelevantti, spesifi tai populaari, vaikka voitaisiin sanoa epäolennainen, tietty tai kansan-omainen. Mutta ennen kaikkea opetuksessa pyöritetään esimerkiksi iänikuisia ja tylsiä kalvosarjoja, vaikka voi-taisiin käsitellä asioita aidosti mieleenjäävien, tuoreiden esimerkkien kautta.

Vika ei ole opettajissa, vaan järjestelmässä. Miksi esi-merkiksi nuoren tutkijanalun kannattaisi panostaakaan opetukseen sata lasissa, jos tutkimuksen laatu on mit-tari, jolla hänen saavutuksensa ja ammattipätevyytensä todellisuudessa mitataan?

Ajatus siitä, että joku taho voisi koskaan edes uhata – saa-ti syrjäyttää – yliopistoa, on varsin kaukainen, naiivikin. Mutta jos asiaa miettii tarkemmin, ei yliopiston asema mistään jumalilta tule. Siitä nyt vain on muodostunut instituutio, johon luo-tetaan – kylläkin syystä – kuin vuoreen. Mutta luotetaanko sitten, kun tarjolla on aidosti pa-rempi vaihtoehto (ei, en tiedä, mikä voisi olla sellainen)? Ehkäpä riskinottaminen ei kannata. Asenteen muuttamisesta ja tieteen yleistajuistamisesta hyötyvät kaikki: tiede, opiskelijat ja ympäröi-vä yhteiskunta.

P.S. YLKKÄRIN TOIMITUS kiittää lu-kijatutkimukseen osallistuneita. Pe-rusteltua ja rakentavaa palautetta oli ilo lukea. Moni huomio toi toimitukselle heurekoita, joita emme olisi osanneet omin avuin muodostaa.

Palautteeseen reagoiminen alkaa heti. Yksi keskeinen palautteen anti oli, että opiskelijan elämästä – niin itse opiskelus-ta kuin muustakin – halutaan lukea lisää. Tässä numerossa kysyimme arkkitehtiopis-kelijoilta totuttua raskaamman gallupky-symyksen, jututimme fuksivuoden kah-desta näkökulmasta kunnialla suoritta-nutta opiskelijaa ja opettajaa, joka aloitti yliopisto-opettajana ennen valmistumista maisteriksi. Kansikuvajutussa tutustutaan uunituoreen tohtorin arkeen.

Kirjoittaja saa harmaita hiuksia aina, kun popularisoimisesta ja populismista puhu-taan samana asiana.

Pääkirjoitus

OULUN YLIOPPILASLEHTI

7/201220.6.2012

52. vuosikerta

ISSN-L 0355-9238

ISSN 0355-9238 (Painettu)

ISSN 1798-9922 (Verkko)

www.ylkkari.fi

KUSTANTAJAOulun yliopiston ylioppilaskunta

Mannenkatu 1 A, 90130 OULU

toimitus@oyy.fi

PAINOBotnia Print, Kokkola

Painomäärä 6 000 kpl

TOIMITUSPäätoimittaja Ville Koivuniemi

040 526 7821

paatoimittaja@oyy.fi

Toimittaja Mikael Heikkinen

040 550 3927

toimitus@oyy.fi

KANSI Matias Partanen

ILMOITUSMYYNTISuoramarkkinointi Mega Oy

Maija-Liisa Kokko

044 773 6616

Valtakunnalliset ilmoitukset

Pirunnyrkki Oy

020 7969 580

Toimitus ei vastaa tilaamatto-

masta materiaalista. Lehden

vastuu rajoittuu ilmoituksen

hintaan.

Seuraava Ylkkäri ilmestyy

29.8.2012. Materiaalit 20.8.2012 mennessä.

Ville Koivuniemiville.koivuniemi@oyy.fi

Ei yliopiston asema mistään jumalilta tule.””

37 / 2012

Fuksiekstra s. 13Ylkkärin fuksiekstrassa tutustutaan maantiedettä yliopis-tossa opettavaan Tuija Pyykköseen, oululaisteekkareiden tämän vuoden superfuksi Ari Lääkkökään ja kerrotaan yli-opiston uudistuneesta avajaispäivästä.

Artikkelit / Articles

SISÄLLYSLUETTELO

Palstat

Kampuksen kasvot » J.H. Erkon kirjoituskilpailun

voittanut Jukka Ahola va-littiin tänä keväänä Huma-nistisen killan Rumasana-lehden päätoimittajaksi.

s. 10

Vaatekauppaan kerran vuodessa

» Saamelainen opiskelija Ailu Valle räppää joko le-veissä lahkeissa tai lapin-puvussa.

s. 27

Valta(Valta) kokouspöydältä

» ”Aktiivisia opiskelijoita tar-vitaan opetuksen kehittä-mistyöryhmiin”, kirjoittaa yliopiston hallituksen opis-kelijajäsen Matti A. Kemi

s. 7

Haarukassa: Maailman-matkaajalle maistuu mikä vaan

» DI Juha Hämäläinen jatkaa opiskelua ja suuntaa syys-lukukaudeksi vaihtoon Pohjois-Carolinaan.

s. 17

Sarjakuvat

» Rakas päiväkirja s. 2 » Lyhyempi

oppimäärä s. 25 » Betonisaappaat s. 25

Arviot s. 26

Kahdeksan kaunista » Janet Evanovich

Anxiety » Ladyhawke

Choice of Weapon » The Cult

Diablo III » Blizzard Entertainment

Tietoteekkareiden tee-se-itse-kiltahuone s. 22

Tietotekniikan opiskelijoiden kiltahuoneen remontti valmis-tui tammikuussa. Lattian betoni sai päälleen laminaatin ja tilan värimaailma muuttui sinisestä oranssiksi.

facebook.com/oulunylioppilaslehti

issuu.com/oulunylioppilaslehti

Kolumnit

Aurum potestas est » Poliittinen eläin s. 7

» Politics and the City s. 9

Piikki auki, mutta kuka maksaa? » Sivuhuomautuksia s. 27

Ei enää koskaan

Tutkijan ajokortti takataskussa s. 18

» Tohtoriksi väitellyt Simo Hietakangas pitää tohtoriutta eräänlaisena ajo-korttina ja lupana omalle tutkimukselle. Kiinnostuksen tutkimiseen Hie-takangas ammentaa monesta lähteestä. ”Oma kiinnostus alaa kohtaan on ykkösmotivaattori. Toisaalta opettaminen antaa uusia ajatuksia myös omaan tutkimiseen. Erityisesti kun huomaa, että jollain syttyy lamppu, tun-tuu se hienolta. Se on sellaista sanatonta palautetta”, Hietakangas sanoo.

Reportaasi

Ylioppilaskunnan graafinen ilme rytinällä uusiksi s. 6

» Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) graafinen ilme menee rytinällä uusiksi. Kuvan logo on uuden il-meen näkyvin osa. OYY:n edustajisto hyväksyi ilmeen muuttamisen kevään viimeisessä kokouksessaan 10. toukokuuta. Graafisen ilmeen on suunnitellut digitaa-lista markkinointia tuottava VWD.

Ylkkärin lukijat: Lisää tiedettä ja opiskelijaelämää s. 4

» Ylkkärin lukijat toivoisivat lehteen entistä enemmän juttuja opiskelijaelämästä. Se käy ilmi lukijatutkimuk-sesta, joka järjestettiin huhti-toukokuussa. Luetuim-pia juttuja ovat opiskelijaelämää käsittelevien juttujen ohella henkilöjutut.

Pinnalla

Ylkkärissä olisi hyvä olla enem-

män juttuja, jois-sa esiteltäisiin tiedettä popula-risoiden Oulun yliopiston oppi-aineita ja niiden tieteellistä tutki-musta.”Ote lukijatutkimuksesta

”

Freaky Finns s. 8International students reveal some of the bizarre and dis-turbing habits of the Finnish people that they have to see every day.

4 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Ylkkärin lukijat: Lisää tiedettä ja opiskelijaelämää

Teksti Anni Jyrinki

OPISKELIJAELÄMÄÄ käsittele-vät jutut ovat Ylkkärin luki-joiden suosikkeja. Tämä käy enemmän kuin selvästi ilmi vastikään päättyneestä lukija-tutkimuksesta, johon vastasi yhteensä tasan 100 Ylkkärin lukijaa.

Hyvänä kakkosena lukijoi-den suosikkilistalla ovat Kam-puksen kasvot -palsta ja lähes yhtä mielenkiintoisena pidetään pääkirjoitusta sekä Haarukassa palstan henkilöhaastatteluja.

Lukijatutkimuksen pohjal-ta voi siis päätellä, että Ylkkä-

rin lukijat haluavat lukea heille omakohtaisesti tärkeistä asiois-ta sekä opiskelijakollegoiden kuulumisista.

”Ylkkäri voisi mennä yhä edelleen pintaa syvemmälle opiskelijan elämään liittyvissä asioissa”, sanoo eräs tutkimuk-seen osallistunut lukija.

Toiselta vastaajalta Ylkkäri sai monta konkreettista paran-nusehdotusta mietittäväkseen:

”Asioita joissa voisi kehit-tää: työelämä, työpaikat, val-mistumisen jälkeinen elämä, tutkimustuloksia ja julkaisu-ja voisi olla enemmän asiaa. Enemmän tiedettä, joku novel-

lisarja, huumoria ja sarjakuvia. Tuo tiede & työ painotus nyt enimmäkseen tuli mieleen, että niitä saisi olla lisää. Ja englan-niksi kanssa juttuja, että vaihta-ritkin lukisivat.”

Lisää tiedettä, vähemmän arvioita

Melkein poikkeuksetta jokai-nen lukijatutkimukseen vastan-nut oli tyytyväinen Ylkkäriin yleisesti. Toivomuslistalla on saada lehteen yhä lisää opiske-

Ylkkäri keräsi palautetta kaikille lukijoille avoimella lukijatutkimuksella huhti-toukokuussa. Viesti on selvä: lukijat haluavat lisää juttuja opiskelijan elämästä sekä opintojen että arjen parissa. Oulun yliopiston opiskelijoita esittelevät henkilöjutut ovat myös lukijoiden mieleen.

EUROOPAN UNIONILTA on tullut ammattipä-tevyysdirektiivi, joka vaikuttaa muun muas-sa suomalaiseen arkkitehtien koulutukseen, mikäli se etenee Suomessa laiksi asti. Direk-tiivi ei siis ole laki, mutta se velvoittaa EU:n jäsenmaaata muuttamaan lainsäädäntöä tarpeen mukaan.

Suomessa (kuten suuressa osassa maail-maa) arkkitehtina saa työskennellä ainoas-taan laillisen koulutuksen saanut henkilö. Monessa maassa koulutuksen lisäksi vaa-ditaan tietyn pituinen (yleensä palkallinen) harjoittelujakso, ennen kuin henkilöä voi-daan pitää laillistettuna arkkitehtina. Vas-taavia käytäntöjä on Suomessa etenkin lää-ketieteen alalla.

EU haluaa yhdenmukaistaa eurooppalai-sia käytäntöjä. Käytännössä se tarkoittaisi Suomessa sitä, että arkkitehdin automaatti-sen tunnustamisen edellytykseksi lisättäisiin koulutuksen lisäksi palkallinen harjoitelu.

Tässä yhteydessä on puhuttu kahdesta eri mallista: 4+2 (neljä vuotta opiskelua, kaksi harjoittelua) tai 5+2.

Suomalaiset arkkitehtiopiskelijat eroavat eurooppalaisista siinä, että Suomessa opis-kelijat käyvät töissä huomattavan paljon jo opiskeluaikana. Siksi Suomessa on kyseen-alaistettu järjestelmän tarpeellisuutta. Li-säksi opiskelijoita pelottaa, että pakollinen harjoittelu antaisi yrityksille mahdollisuuden käyttää harjoittelijoiden panosta mielival-taisesti. Slangissa puhutaan ”CAD-orjaksi” joutumisesta. Toisaalta yhteiset eurooppa-laiset käytännöt helpottaisivat arkkitehdin mahdollisuuksia päästä vaivatta ulkomaille töihin. Opiskelijat näkevät työssä oppimisen yleisesti hyvänä asiana.

Ylkkäri kysyi Oulun yliopiston arkkitehti-opiskelijoiden kantaa direktiiviin.

Koonnut Ville Koivuniemi

TAUSTA

Mitä mieltä olet tulevana arkkitehtina EU:n ammattipätevyys-direktiivistä?

GALLUP

Olli Hongisto4. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

Täysin turha asia tämä on käytännössä. Kaikki ymmärtävät meidän alalla, että töitä ei saa, jos opiskeluaikana ei käy töissä. Uhkakuva on, että opiskelijoita päästään käyttä-mään harjoittelijoina ilmaiseksi.

Jyri Fält1. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

Tämä on kaksipiippuinen juttu. Töitä tekemällä oppii, mutta on tärkeää, ettei kukaan joudu tekemään töitä ilmaiseksi.

57 / 2012

Ylkkärin lukijat: Lisää tiedettä ja opiskelijaelämäälijan elämää ja arkea käsitte-leviä artikkeleja sekä henkilö-haastatteluja.

Samoin ainejärjestöjen ja Oulun Yliopiston kuulumisis-ta, Oulun kaupungista sekä yhteiskunnallista asioista saisi tämän tutkimuksen perusteel-la kirjoittaa Ylkkäriin entistä enemmän.

”Ylkkärissä olisi hyvä olla enemmän juttuja, joissa esi-teltäisiin tiedettä populari-soiden Oulun yliopiston op-piaineita ja niiden tieteellistä tutkimusta. Tai juttuja, jois-sa yhteiskunnallinen aihe ni-voutuu jollain tavalla myös yliopistoon. Olisi kiva tietää, miten yliopistossa tehtävä opetus- ja tutkimustyö vaikut-taa käytännössä yhteiskuntaan nyt tai tulevaisuudessa”, antaa palautetta yksi tutkimukseen vastanneista.

Vähiten kiinnostavaksi luet-tavaksi puolestaan valikoituivat muun muassa erilaiset arvoste-lut ja kolumnit.

”En ymmärrä miksi Ylkkä-

rissä pitää olla cd- ja kirja-ar-vosteluja, en koe, että niistä mi-tään lisäarvoa tulisi lehdelle”, yksi lukijoista tuumaakin.

Täysin opiskelijan elämään tai Ouluun kytkeytymättömät asiat ovat siis lukijatutkimuk-sen mukaan Ylkkärin turhinta antia ja niistä kirjoittamiseen olisi syytä vastaisuudessa käyt-tää nykyistä vähemmän palsta-tilaa.

Kouluarvosana pikkuista vaille hyvä

Hieman yli puolet lukijatutki-mukseen vastanneista arvioi, että kouluarvosanaksi muutet-tuna Ylkkäri ansaitsee hyvän. 15 prosenttia oli sitä mieltä, että Ylkkäri on yhdeksikön ar-voinen. Täyttä kymppiä tai pahnan pohjimmaista nelosta ei kukaan sadasta lukijasta Ylkkä-rille antanut.

Lukijatutkimukseen vastan-

neet myös vertailivat keske-nään Ylkkäriä sekä muiden yli-opistojen opiskelijalehtiä.

”Ylkkäri voisi ottaa hieman mallia Jyväskylän kollegas-taan. Siellä ylioppilaskunnan lehti on tehnyt usein tutkivaa journalismia ja kirjoittaa mie-lenkiintoisia paljastusjuttu-ja yliopistosta”, ehdottaa eräs vastaajista.

Ylkkärin ulkoasuunkin toi-mitus sai tutkimuksen kautta monta mielipidettä ja kehitys-ehdotusta.

”Lehti on rennosti, mutta riittävän tyylikkäästi tehty”, to-teaa yksi vastaajista.

Monet lukijoista kaipaavat pientä uudistusta ja raikastusta Ylkkärin ulkonäköön.

”Mallia viimeisteltyyn ulko-näköön voisi ottaa HS:n julkai-susta”, joku ehdottaakin.

Käy tutustumassa kyselyn tulosraporttiin Ylkkärin nettisivuilla osoitteessa www.ylkkari.fiMillaista sisältöä toivoisit Ylkkäriin lisää? -vastaukset

Santtu Hyvärinen1. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

”Siinä mielessä kuulostaa hyvältä, että sitä kautta tulisi työkokemusta. Se on ainakin varmaa, että työtä tekemällä oppii.”

Reeta Lehto3. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

”Alalle tämä on siinä mielessä hyvä asia, että työkokemusta tarvitaan. Tämä on hyvä asia sillä oletuksella, että nuoria ei käytetä hyväksi.”

Minna Hulkkonen3. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

”En ole vastaan. En osaa nähdä asiaa kauhu-kuvana. Parhaimmillaan se helpottaisi arkkitehtiopiske-lijoiden siirtymistä työelä-mään.”

Henry Tossava5. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

”En osaa sanoa. Kesä-töistä voin sanoa, että se (muutama kuukausi) on vähän turhan lyhyt aika oppia tietyn yrityksen käytäntöjä.”

Marianna Luoma3. vuoden arkkitehtuurin opiskelija

”Koulutuksemme ei valmista suoraa työelämään. Vaara-na olisi, että jos ei saisikaan paikkaa, voisi joutua CAD-apinaorjaksi, joka ei saa teh-dä oikeita arkkitehdin töitä.”

6 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan graafinen ilme rytinällä uusiksiOULUN YLIOPISTON ylioppilas-kunta (OYY) uusii graafista il-mettään perusteellisesti. Kuvas-sa näkyvä OYY:n uusi logo on näkyvin uuden ilmeen ilmentäjä.Graafisen ilmeen uusimisesta on puhuttu ylioppilaskunnassa vii-me vuosina. Vanha ilme koettiin yleisesti kankeaksi ja liian viral-liseksi nuorista ihmisistä koos-

tuvalle yhteisölle. Ilme haluttiin uudistaa ennen OYY:n vuositu-hannen suurinta yksittäistä ta-pahtumaa: muuttoa Linnanmaal-le (OYY muuttaa Linnanmaalle näillä näkymin lokakuussa).

OYY:N EDUSTAJISTO hyväksyi il-meen muuttamisen kevään vii-meisessä kokouksessaan 10. tou-

kokuuta. OYY:n hallitus valitsi puolestaan graafisen ilmeen te-kijän kilpailutuksen perusteella. Sen voitti digitaaliseen markki-nointiin keskittyvä VWD. OYY:n hallitus hyväksyi lisäksi ylioppi-laskunnalle uuden logon.

VWD on Oulussa ja Helsingis-sä toimiva digitaalista markki-

nointia tuottava yritys. Se on suunnitellut graafisia ilmeitä muun muassa Orion Pharmalle, PSOAS:lle, Rakennusteholle ja Santa Parkille.

GRAAFISEN ILMEEN uudistami-seen kuuluu myös ylioppilaskun-nan internetsivujen uudistaminen. Uudet sivut avataan syksyllä.

Project coordinator for English Uuno-section in Oulu Student Magazine Ylkkäri

The Oulu Student Magazine Ylkkäri is a 11-issue publication from students to students. It efficiently reaches University of Oulu students. Ylkkäri is published by the Student Un-ion of the University of Oulu (OYY). OYY, an independent organisation, functions as a student advocacy and interests organ for students at the University of Oulu, and has about 13,000 members.

We are currently seeking a fixed-term project coordinator for a two-month time period in the autumn between 15.8.2012 – 15.11.2012. The job is 30h/week. The starting date is ne-gotiable and working hours flexible.

Tasks

Your job will be to plan and coordinate the Uuno-double page, i.e. the English language sec-tion, of Ylkkäri. The objective is that once the project is completed, Ylkkäri will have the tools, network and basis to continue publishing the Uuno-double page in the future. Tasks also include planning articles, article series or regular entries, writing and photography.

Skills and requirements

Excellent English language skills are essential. Experience of media or journalism are looked upon favourably, but are not necessary. The ideal candidate will have excellent English skills, good writing skills, and initiative for designing and implementing the dou-ble page. We value familiarity with the University of Oulu community, especially from the international viewpoint, or similar experience of other universities with international stu-dents. We also value existing connections and networks to potential English language writ-ers or helpers that you may have.

We offerWe offer a vibrant, youthful and agile work-ing environment and a flexible approach to completing the required project, and a chance to good working experience.

Salary

1150 euros per month.

Applying

Please send an open application and CV to hakemukset@oyy.fi. You are welcome to include samples of your work and recom-mendations if you wish. Deadline July 31st.

For more information please seewww.oyy.fi/uuno-coordinatorwww.ylkkari.fi www.oyy.fi/en/uuno-newsletterinternationalofficer@oyy.fipaatoimittaja@oyy.fi

77 / 2012

Sanakirjamääritelmän mukaan valta tarkoittaa jonkun tai jonkin oikeutta tai mahdollisuutta hallita jotakuta, määrä-tä tai päättää jostakin. Ihminen, jolla on valtaa, saa muut toimimaan haluamallaan tavalla. Vallan käyttöä on myös muiden ihmisten toimintavaihtoehtojen rajaaminen ja asenteiden muuttaminen halutunlaisiksi.

Perinteisesti ajatellaan, että poliitikoilla on valta maas-sa. Se on kuitenkin vain osatotuus. Olen havainnut, että jopa poliittisen päätöksenteon ylimmillä portailla istuvat ihmiset kokevat kroonista vallan puutetta. Mutta kenellä valta sitten on, jollei demokraattisesta valituilla päätök-sentekijöillä?

Asiantuntijavallan sanotaan kasvaneen viime vuosikym-meninä. Yhteiskunnan ja päätöksenteon rakenteet antavat eri alojen asiantuntijoille paljon valtaa. Syyt asiantuntija-vallan kasvuun lienevät moninaiset lähtien globalisaati-osta sekä yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja päätyen poliittisten ideologioiden samentumiseen.

Tietyillä ammattiryhmillä on paljon valtaa. Poliitikot te-kevät päätöksensä virkamiesvalmistelun pohjalta. Arkki-tehdit määräävät sen, millaisessa rakennetussa ympäris-tössä asumme. Lääkärit ja lääketieteen tutkijat määritte-levät hyvän ruokavalion ja terveellisen elämäntavan aak-koset. Opettajat kasvattavat lapsemme. Taloustieteilijät määrittävät hyväksyttävän taloudenhoidon rajat. Journa-listit muokkaavat yleistä mielipidettämme. Historioitsijat kirjoittavat menneisyytemme. Yliopisto kasvattaa vallan-käyttäjiä kaikissa tiedekunnissaan, mutta myös poptähdil-lä on valtaa yleisöönsä.

Kenties suurinta yhteiskunnallista valtaa käyttää kuiten-kin raha ja ne, joilla sitä on. Jokainen voi käyttää rahan-valtaa kulutusvalinnoillaan, mutta vallan määrä on mel-ko suhteellinen rahan määrään. Pääoma kiristää valtioita verokilpailuun uhkaamalla muuttaa pois maasta ja raha-rikkaat voivat sponsoroida mieleisensä kellokkaat edus-kuntaan.

Valta ei ole mikään yksinkertainen asia ja sen paikanta-minen on vaikeaa. Valta lymyää verkostoissa, ammatti-ryhmissä, rotary clubeilla, eduskunnan käytävillä ja lom-pakoissa. Tosiasia on, että valta on jakautunut epätasai-sesti. Kaikilla on periaatteessa yksi ääni, mutta joidenkin ääni on aikalailla muita kovempi.

Jos yhteiskunnassa halutaan tehdä vallan tasajako ja an-taa valta aidosti kansalle, voidaan se tehdä lisäämällä ja vahvistamalla suoran ja edustuksellisen demokratian sekä kansalaisvaikuttamisen väyliä. Valtaa voidaan jakaa myös kouluttamalla ja voimaannuttamalla yksilöitä: tietoinen yksilö pitää valtaa omassa elämässään eikä alistu niin helposti muiden vallankäytön alle. Ehkä kuitenkin paras keino jakaa valtaa maailmassa tasaisemmin on jakaa se, mikä maailmaa pyörittää tasaisemmin, eli raha.

Aurum potestas est

Hanna Sarkkinen

Kirjoittaja on Oulun kaupunginhalli-

tuksen, kaupunginvaltuuston ja

Oulun yliopiston ylioppilaskunnan

edustajiston jäsen.

Poliittineneläin

Kaikilla on periaatteessa yksi ääni, mutta joiden-kin ääni on aikalailla muita kovempi.”

”

(Valta)Valta kokouspöydältäOpiskelijoiden ääni raikukoon kokouspöydissä!

KAKSI JA PUOLI vuotta on pitkä aika opiskelijalle, mutta yliopis-ton loputtomissa kvartaaleissa kyseessä on sittenkin silmän-räpäys. Mainittu kaksi ja puoli vuotta kaikki Suomen yliopistot ovat olleet uusien tuulien kevy-essä tuiverruksessa; yliopisto-laki uudistui ja yliopistojen tuli tehdä vaadittavia muutoksia. Suuret veneet eivät navakassa-kaan tuulessa heti suuntaansa luovi: yliopiston todellinen uu-distus on vasta nyt käsillä.

Valtion avokätinen rahavirta väännettiin kiinni. Vastedes vas-tineeksi valtion rahoille Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) haluaa esimerkiksi laadukasta tutkimusta, opetusta ja nopeam-min valmistuvia opiskelijoita. Yliopistojen tulee profiloitua entistä selvemmin tutkimus- ja opetusyliopistoiksi.

Oulun yliopisto on nyt OKM:n papereissa sekä inno-vaatio- että tutkimusyliopisto. Opiskelijoille tarjotaan uusia opintopolkuja esimerkiksi kai-vosteollisuudessa. Oppiaineet säilyvät, tiedekunnat järjestel-lään uusiksi kokonaisuuksiksi ja opintoja järjestellään aloit-tain järkevämmiksi ja jouhe-vammiksi kokonaisuuksiksi.

EDELTÄJÄNI Milja Seppälä teki kaksi vuotta arvokasta työtä uuden yliopistomme strategian eteen. Seuraava haaste on ”jal-kauttaa” eli toteuttaa strategiaa arkipäivän opiskelija-, opetus- ja tutkimustyössä.

Strategia määrittelee osan yliopistomme rahoituksesta OKM:stä. Samalla se määrit-tää tulevaisuuden opintoalojen sisällön varmistaen niiden työ-elämärelevanssin. Toisin sanoin yliopistomme tutkinnot ovat jatkossakin työnantajien arvos-tamia tieto- ja taitokokonai-suuksia.

Strategiassamme opiskelijoi-tamme patistetaan herkemmin vaihtoon ja opiskelijat halutaan varhemmin osaksi tiedeyhtei-söämme. Samalla kansainvä-listyy opetushenkilökuntamme mahdollisin opetusvaihdoin. Lisänä saamme enemmän ulko-maalaisia tutkinto-opiskelijoita, kansainvälistä opetus- ja tutki-mushenkilöstöä sekä yhteistyö-kumppaneita maailmalta ja pai-kallisista toimijoista.

OPISKELIJAEDUSTUKSEMME on ollut uudessakin yliopistolais-sa etumme. Kollegiossa – hal-litusta valvovassa ylimmässä

elimessä – opiskelijaedustus on timanttisen kovaa kuuden var-sinaisen ja heidän varaedusta-jiensa voimin.

Yliopiston hallitukseen kau-den päättyessä 2013 pyritään saamaan toinen opiskelijaedus-taja jakamaan vastuuta ja tuo-maan entistä laajemmin opis-kelijan ääni kuuluviin. Sekä koulutusneuvoston että koulu-tustoimikuntien rooli korostuu vastaisuudessa: niiden valmis-telemat lausunnot ja selvitykset ovat tärkeä signaali hallitukselle linjauksia tehtäessä oppiaineista.

Ja jotta muutokset toteutuvat, nyt tarvitaan aktiivisia opiske-lijoita opetuksen kehittämisen työryhmiin (OKTR:t) ja etenkin koulutustoimikuntiin. Opiske-lijoiden äänen tulee jatkossakin raikua kokouspöydissä teke-mässä opiskelijoita ja yliopistoja hyödyttäviä päätöksiä.

Matti A. KemiOulun yliopiston hallituksen jäsen

Matti A. Kemi on pitkän linjan ylioppilaskunnan toimija, jonka ääni raikuu valtavan kokous-pöydän ympärillä seuraavat vuodet.

Felix Zenger ja Tommy Lindgren Vulcanaliaan

Oulun yliopiston opiskelijoiden lukukauden avaa tänäkin vuon-na perinteinen avajaisjuhla Vul-canalia. Tälle vuodelle Vulca-nalian pääesiintyjäksi on kiin-nitetty kokoonpano, jossa esiin-tyvät beatboxaaja Felix Zenger, Don Johnson Big Bandista tut-tu Tommy Lindgren ja koske-tinsoittaja Tuomo Prättälä.

Vulcanalia järjestetään 5. syyskuuta uusissa puitteissa Toppilan Möljällä. Tapahtuma-paikka vaihtui Möljäksi kilpai-lutuksen perusteella.

Lue Ylkkärissä aiemmin julkaistu juttu Felix Zengeris-tä tämän vuoden kolmannesta lehdestä osoitteessa issuu.com/oulunylioppilaslehti. Ylkkäri kertoo Vulcanaliasta tarkemmin seuraavassa numerossa.

Oulun yliopisto panostaa kesäopintoihin

Oulun yliopiston kesäopintotar-jontaa on opittu käyttämään hy-väksi ahkerasti.

Yliopiston tavoite on, että vuonna 2013 kesäopintojen toi-mintamalli palvelee sekä perus-opetusta että jatko-opiskelijoi-ta, avoimen yliopiston opiske-lijoita ja täydennyskoulutuksen tarpeita.

Kesäopinnot on jaettu kah-teen periodiin. Ensimmäinen niistä on touko-kesäkuussa, toinen elo-syyskuussa. Heinä-kuussa opetusta ei järjestetä.

Oulun yliopistolle kesäaikai-silla opinnoilla on merkitystä tavoiteltujen opintopistemää-rien näkökulmasta. Yliopiston rahoitus perustuu tulevaiuudes-sa entistä enemmän suoritettu-jen opintopisteiden määrään.

Jaakko Kujalalle Hyvä opettaja –palkinto

Tekniikan edistämissäätiö pal-kitsi Hyvä opettaja -palkinnol-la ja 15 000 eurolla Oulun yli-opiston Tuotantotalouden osas-ton professori Jaakko Kujalan.

”Kujalan oma innostus opet-tamiaan asioita kohtaan on mo-tivoinut ja kannustanut opis-kelijoita. Opetuksessa hän on pyrkinyt myös kehittämään opiskelijoiden omaa ongelman-ratkaisukykyä”, raati kiittelee.

Tekniikan edistämissäätiö perustettiin vuonna 1949. Sää-tiön tarkoitukseksi määriteltiin teknillisen opetuksen, tutki-mustoiminnan, jatko- ja täy-dennyskoulutuksen ja lahjak-kaiden opiskelijoiden opintojen tukeminen sekä tekniikan ylei-nen edistäminen elinkeinoelä-män eri aloilla.

facebook.com/oulunylioppilaslehtiissuu.com/oulunylioppilaslehti

Ylkkäri netissä!www.ylkkari.fi

LYHYET

8 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

The Pineapple Incident

“During my 10 month exchange period in 2010-2011 my friends and I ate hundreds of Finnish pizzas. I can’t complain about their good taste but as an Italian what I found weird is that they put pineapple on pizza.”

“Pineapple is impossible to find on pizzas in Italy. To put it on a pizza is found almost of-fensive, someone would say. If

one tried to ask for it in Italy, especially in Naples where piz-za was born, one would gener-ate great turmoil.”

“On the other hand putting French fries on pizza is an ex-tremely common thing in Italy, but in Finland it seems to be the funniest and strangest thing ever heard.”

“I advise not to mention “ananas pizza” If you’re ever visiting Italy.”

Francesco Vasques, Italy

Sauna, the on-off switch for shyness

Sometimes stereotypes don’t fall far from the actual tree.

“Finnish people are known to be shy and silent in general. They never speak to each other in the streets, on the bus and so on, unless they are drunk or previously know each other. Finns don’t like to “small talk”. Lots of Finns admit this to be true.”

“How is it possible then that you guys get naked without any problem in the sauna and speak more there – while naked – than in any other place with any unknown person?! Most of the Finnish people I’ve talked with were the ones who started the conversation naked in the sauna!”

Lucia Orbe Guijarro, Spain

Ylkkäri asked University of Oulu students from abroad – both old and new – about some of the weird and strange things us Finns do. We received a handful of replies ranging from food culture and bathing habits to being emotionally challenged. Here are some of them.

Freaky Finns

97 / 2012

Politics and the City

Heräsin tekstiviestin ääneen lauantaita vasten yöllä noin puoli neljän aikaan. STT, Hyvinkäällä ammuskellaan. Nu-kuin enää kevyesti tämän jälkeen. Aamulla uutiset kertoi-vat lisää: kuolonuhreja oli ainakin yksi ja vakavasti louk-kaantuneiden joukossa oli naispuolinen poliisi. Aloitin lauantaina työt SDP:n puoluekokouksen puheenjohtajana hiljaisella hetkellä. Tunnelma oli apea: taas joukkosurma, taas silmitöntä täysin ulkopuolisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Näin ei pitänyt enää tapahtua, ei Myyrmannin, ei Jokelan, ei Kauhajoen jälkeen. On pakko uskoa, että Hyvinkää jää viimeiseksi, mutta silti synkkä ajatus hiipii mieleen: on vain ajan kysymys milloin näin käy myös Oulussa. Vai voiko joku sanoa, ettei Oulussa ikinä voi käydä näin? Että paha kiertää Oulun kaupungin? Jotain on tehtävä, emme voi vain odottaa.

Teot ovat täysin käsittämättömiä. Mikä saa mielen seko-amaan noin epätoivoiseen ja raakalaismaiseen tekoon? Mikä saa suomalaisen nuoren miehen mielen niin pime-äksi? Miksi nuoret miehet ovat uhka? Voimme hakea se-lityksiä tekijän taustoista tai yhteiskunnasta ymmärtääk-semme edes osin, mutta yksi asia on selvä: vastuu on aina rikoksen tekijän. Väkivalta, saati tappaminen, ei ikinä ole hyväksyttävää. Teot niin Hyvinkäällä kuin muuallakin ovat alhaisia, iljettäviä rikoksia, joista jää jälkeen vain murhe ja läheisensä menettäneiden kaipuu.

En kuulu niihin, jotka heittävät ensimmäisen kiven väki-valtapeleihin, mutta silti hämmästelen miten paljon teot muistuttavat ammuskelupelejä ja elokuvia. En väitä vastaan, jos joku on sitä mieltä, että runsas väkivaltapelien pelaami-nen saattaa lisätä sekoavan mielen alttiutta tehdä vastaavaa tosi elämässä. Väkival-lan ihannointiin pitää puuttua. Surmaa-ja ei ole sankari. Todellinen miesten mies ei satuta, vaan auttaa ja aset-tuu heikompien tueksi.

Kaikki ei ole rahasta kiinni. Pal-jon on kiinni siitä, millaisen arvon annamme toinen toisillemme. Kuinka muuttaisimme yhteiskunnan ilmapii-rin pehmeämmäksi, sallivammaksi, empaattisemmaksi? Mutta paljon on kiinni myös siitä, saako apua ajoissa, kun sitä tarvitsee. Tältä osin yhteis-kunnan on ryhdistäydyttävä: nuor-ten mielenterveyspalveluihin ei ole varaa syntyä jonoja. Jonossa tikit-tää aikapommi.

Väkivallan ihannointiin pitää puuttua. Surmaaja ei ole sankari. Todellinen miesten mies ei satuta, vaan auttaa ja asettuu heikompien tueksi.”

”

Ei enää koskaan

Tytti Tuppurainen

Kirjoittaja on filosofian maisteri, kansanedustajaja Oulun kaupunginvaltuus-ton varapuheenjohtaja.

High-heeled moonlight cycling

Oulu is known for its excellent biking routes which house traf-fic even during the early hours.

“It was peculiar to see girls dressed in mini skirts or very elegant longer skirts, wearing high heeled boots and casually riding a bike. During summer time there might be the same amount of traffic on the biking routes at 3 a.m. than on a week-

end afternoon.”

THE WAY PEOPLE in Finland perceive longitude is a curious thing.

“South and north have a dif-ferent meaning depending on the region you are in. For ex-ample in Inari (one of the most northern towns in Finland) they say “down there in the south” when they talk about Rovaniemi and Oulu. And what about Middle-Finland. Does it mean Jyväskylä area

or Oulu? Lapland on the other hand starts after Rovaniemi, or where the reindeer herding area starts. I found these con-stantly changing definitions re-ally amusing!”

Ildikó, Hungary

Compiled and illustrated by Mikael Heikkinen

Oulu Student Magazine Ylk-käri and International Stu-

dent Newsletter Uuno will be

collaborating in the future to

deliver English content on the

pages of Ylkkäri.

Here’s a sneak peek of what

fruits the labor of coopera-

tion can bring.

We are currently seeking a

project coordinator for Eng-

lish Uuno-section. You can

find out more about the va-

cancy on page 6.

Ylkkäri and Uuno

10 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Annika Jukkola, teksti

”JOKU NAINEN SOITTI kun olin hiihtämässä ja kertoi voitosta. Soitin koko puhelinluettelo-ni heti läpi. Aprillipäivän jäl-keen aloin miettiä, että onko-han tämä jotakin pilaa. Lähetin sähköpostia minulle soittaneel-le naiselle vielä ja varmistin että olinko oikeasti voittanut”, 25-vuotias Ahola kertoo.

Aholan voitto irtosi noin kah-denkymmenen novellin kokoel-malla, jonka nimi on ”Alastiko.” Alastomuus on siis läsnä Aholan novelleissa, mutta se voi tarkoit-taa vaikka sukkien tai alushou-sujen puuttumista, tai henkistä alastomuutta. Tuomaristo kiitteli kaunista ja symmetristä koko-naisuutta. Novellit nivoutuvat kunkin kertojan mukaan niin, että ensimmäinen ja viimeinen kertoja on sama.

”Jos ei lue tarkasti, voi luulla

että koko ajan puhutaan samasta ihmisestä.”

Osassa novelleista on minä-kertoja, mutta joissakin kertojat ovat myös ”satumaisia”, kuten katulamppu, kenkäpari. Palkin-tojenjakotilaisuudessa esitettiin dramatisointeja parhaiten sijoit-tuvista teksteistä.

”Tilaisuuden jälkeen oli kiva jutella näyttelijöiden kanssa. He olivat muodostaneet kirjoit-tajista omat mielikuvansa teks-tien perusteella. Minun koh-dallani mielikuva kuulemma muuttui”, Ahola sanoo.

Voittajan kirjoitusura alkoi 12–13-vuotiaana.

”Kirjoitin vaikka jättiahve-nista jotka hyökkäävät maapal-lolle”, Ahola hymyilee. ”Osal-listuin moniin kirjoituskilpai-luihin. Ihan vain sen tunnustuk-sen ja menestyksen toivossa. Ja ehkä rahankin takia. Tykkään myös voittaa. Kirjoitin Metsäs-

täjä-lehteen vaikken ole kos-kaan edes metsästänyt!”

Niin sanotun tyhjän paperin kammosta Ahola ei koe kärsi-vänsä, ja rikkoo kirjoittamiseen liittyviä harhakäsityksiä: ”Mik-si odotetaan suurta inspiraa-tiota, ja ajatellaan että voidaan kirjoittaa vain jonkin hurmok-sen vallassa? Itse ainakin vain istun alas ja kirjoitan. Se on vain raakaa työtä.”

Tänä keväänä Ahola valittiin Humanistisen killan lehden, Ru-

masanan, päätoimittajaksi. Hän on päätoimittanut myös aine-järjestö Verban lehteä Reemaa ”ihan vain vähän aikaa.” Ruma-sanan päätoimittajana hän saa arvokasta näyttöä ja kokemusta työelämää ajatellen, ja sen ta-kia hän pestiin halusikin. Pää-toimittajuus on tietenkin paljon muutakin kuin vain hyvä lisä CV:hen, ja Aholalla onkin jo hyviä ideoita syksyllä toteutet-tavaksi.

”J.H.Erkon kilpailussa me-

nestyneiden tekstejä olisi mu-kava saada mukaan. Nyt kun Rumasanaa aletaan julkais-ta netissä, niin olisi hienoa, jo voisi yhdellä klikkauksella lu-kemisen sijaan vaikka kuunnel-la jokin artikkeli. Vaikka itse kirjoittajan kertomana!”

Tekstejä, ideoita, kuvia yms. Ru-masanaan voi lähettää osoittee-seen: toimitus.rumasana@gmail.com. Uusi Rumasana ilmestyy verkkoon syksyllä.

”Ai jaa”

Kaisa Kortekallio viettää gradunsa vuoksi paljon aikaa yliopiston kirjastossa.

Kampuksen KASVOT

Noora Vaarala, teksti ja kuva

KIRJALLISUUDEN Kaisa Korte-kallio, 27, kirjoittaa graduaan ja harrastaa taidetta. Tällä het-kellä kiinnostavimmalta lajilta tuntuu elokuva, mutta vuosien saatossa Kortekallio on ehtinyt kokeilla kaikkea maalaamisesta runoblogin pitämiseen.

Kirjoittamisen ja elokuvan lisäksi Kortekallio on viime aikoina tehnyt kollaaseja. Nii-tä on julkaistu hänen omassa ainejärjestölehdessään, Turun kulttuurintutkimuksen opiskeli-joiden lehdessä ja oululaisessa Hallauksessa.

Ennen kirjallisuuden opinto-jaan Kortekallio on opiskellut vaatetusalaa, jossa keskeistä oli piirtäminen ja käsillä tekeminen. Hän on tehnyt myös koruja.

”Olen kiinnostunut ylipäätään kierrätysmateriaalien käytöstä. Se tulee mukaan myös kirjallisiin ja kuvallisiin harrastuksiin. Kol-

laasien tekeminen on vanhojen materiaalien käyttämistä uudel-leen. Se on enemmän lukemista kuin kirjoittamista.”

Kortekallion mielestä kirjalli-suudessakin uskotaan liikaa kä-

sitykseen omaperäisestä, alku-peräisestä ja luovasta ihmisestä.

”En nykyään yleensä vain kirjoita, vaan pohjalla on lähes aina jokin muu teksti. Ei mi-kään tule tyhjästä. On hauskaa umpirehellisesti ottaa käyttöön vanhoja asioita ja lukea ja jär-jestää niitä uusiksi.”

Uran osalta Kortekalliota

kiinnostaa tällä hetkellä eniten tutkiminen. Hänen gradunsa aihe on ruumiillisuuskäsitysten muuttuminen scifi-kirjallisuu-dessa. Kortekallio uskoo jatka-vansa ruumiillisuusteeman pa-rissa gradun jälkeenkin.

”Jo teininä on tullut pohdittua omia rajojaan, ja nyt olen alkanut miettiä, miten niitä voisi tutkia myös itsensä ulkopuolelta.”

Myös kulttuurituotanto voi-si sopia Kortekallion työksi, jos sellaista olisi tarjolla sopi-vasti valmistumisen jälkeen. Moni kuvittelee, että kirjalli-suudenopiskelijoista tulee auto-maattisesti kirjailijoita, vaikka opintoihin ei sisälly ollenkaan luovaa kirjoittamista.

Kortekalliolle on tärkeää, et-tei rakkaista harrastuksista tule pelkkää puurtamista.

”En halua laskea ura-asioita taideharrastusten varaan. Jos niihin tulee elannon hankkimi-sen paine, niitä ei enää jaksa tehdä.”

Kirjallisuutta kierrätys-materiaaleista

En halua laskea ura-

asioita taidehar-rastusten varaan.”

Kaisa Kortekallio

”

Kaisa Kortekallio ei usko alkuperäisen ja luovan taiteilijan myyttiin.

Se oli Jukka Aholan reaktio, kun hän kuuli voittaneensa J.H.Erkon kirjoitus-kilpailun maaliskuun lopulla. Tekstilajina oli lyhytproosa.

J.H.Erkon kirjoituskilpailun voittanut Jukka Ahola näkee kirjoittamisen raakana työnä.

117 / 2012

Miia Mäkisen diplomityö palkittiin

Suomen Arkkitehtiliitto SAFA palkitsi Oulun yliopistosta val-mistuneen arkkitehti Miia Mä-kisen vuoden 2012 nuoren ark-kitehdin Wuorio-palkinnolla.

Mäkinen sai palkinnon Hel-singissä valtakunnallisilla Ark-kitehtipäivillä kesäkuussa. Voit-tajan valitsi arkkitehti Marko Kivistö. Kivistö on muun mu-assa vuonna 2011 valmistuneen Musiikkitalon pääarkkitehti.

OY:n kasvatus-alalle 1,1 miljoonaa euroa hankerahaa

Suomen Akatemia on myöntä-nyt Oulun yliopiston kasvatus-tieteellisen alan tutkimuksen hankkeisiin yhteensä 1,1 mil-joonaa euroa.

Professori Sanna Järvelän hanke tutkii yksilöllisen ja sosi-aalisesti jaetun oppimisen sää-telyä. Järvelän hanketta rahoi-tetaan 600 000 eurolla.

Professori Vanessa de Oli-veira tutkii puolestaan eettistä kansainvälisyyttä korkeakoulu-tuksessa globaalien kriisien ai-kakaudella. De Oliveiran Han-ke sai rahoitusta 500 000 euroa.

Rahoituksesta päätti Kult-tuurin ja yhteiskunnan tutki-muksen toimikunta.

Oulun yliopiston tukisäätiö jakoi apurahaa

Oulun yliopiston tukisäätiö ja-kaa apurahoja ja avustuksia kuluvana vuonna yhteensä 140 000 euroa. Rahasumma koh-distetaan yhteensä 57 hakijalle. Hakijat ovat sekä yksityishen-kilöitä että järjestöjä.

Järjestöistä rahaa saavat Ou-lun yliopiston kamariorkeste-ri ry (3000 euroa), Oulun Yli-opiston Urheiluseura ry (1500 euroa), Teekkaritorvet ry (1000 euroa) ja Oulun Ylioppilasteat-teri ry (1000 euroa).

Apurahat jaettiin 12. kesä-kuuta. Tukisäätiön puheenjoh-tajana toimii Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen.

YTHS laittaa ovensa kiinni heinäkuuksi

Ylioppilaiden terveydenhoitosää-tiö (YTHS) pitää ovensa kiinni heinäkuussa. Opiskelijaa neuvo-taan hakeutumaan kesällä oman alueensa terveyskeskukseen.

Oulun terveyspalveluista saa lisätietoa osoitteessa www.ouka.fi/oulu/terveyspalvelut.

LYHYET

SATO Vuokraus ja myynti

Puh. 0201 34 4400Hallituskatu 20, 90100 OuluPuhelujen hinnat: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh+7 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh+17 snt/min. Ulkomaan puhelut hinnaston muk. koti kuten haluat

Etsitkö kotia?sato.fi

UUSIA asumisoikeusasuntoja

Oulun toimisto 08 5380 300Asiakaspalvelu 016 219 1101TA.fi

OULU, Välivainio, Revontie 7

Rauhallinen ja viihtyisä Välivainion asuinalue sijaitsee pyöräilymatkan päässä Oulun keskustasta ja yliopistosta. Välivainio tarjoaa kauniin asuin-ympäristön, hyvät kulkuyhteydet ja lähipalvelut.

Vapaana on vielä pieniä asuntoja erilaisilla pohjaratkaisuilla. Asunnoissa on laminaattilattiat, astianpesukoneet, omat saunat ja ranskalaiset par-vekkeet. Kohteessa on ulkoiluvälinevarasto, pesutupa, kuivaushuone ja autojen pysäköintiä varten parkkihalli.

Huoneisto Pinta-ala m² Asomaksu alk. Käyttövastike alk.1h+tupak+s 35,0 - 35,5 14.708 € 369 €/kk1h+kk+alk+s 38,0 15.770 € 395 €/kk1h+tupak+s 43,5 - 44,0 17.638 € 442 €/kk

TA-YhtiötRautatienkatu 28, 90100 OULU, puh. 08 538 0300, email oulu@ta.fi

Vapaina vielä:

Yhteydenotot

Soita ja sovi näyttö !

HYVÄ TIETÄÄ ASUMISOIKEUDESTA• omistusasumista vastaava asumisturva• ei suurta henkilökohtaista lainaa eikä

jälleenmyyntiriskiä• asumisoikeussopimus käy lainan vakuudeksi• asunnosta luovuttaessa saa takaisin alkuperäisen

asumisoikeusmaksun indeksillä tarkistettuna• käyttövastikkeeseen voit saada asumistukea

Minkä väristä sähkö on?

tee sähkösopimus helposti netissä www.pohjoistavoimaa.fi tai puhelimitse 0800 30 5000 (ma-pe klo 8-16)

Oulun Sähkönmyynnin aSiakkaana Saat Sähkön nyt väreiSSä.

Päätä sinä.

13YLKKÄRIN FUKSIEKSTRA

Tuomas Kääriäinen, teksti ja kuva

PÄÄTTÄJÄT HALUAISIVAT, että opiskelijoilla olisi tarkat opis-kelusuunnitelmat jo ennen pääsykokeita tai viimeistään, kun opinnot alkavat. Valmiis-ta suunnitelmista tuskin on haittaa. Niiden selvittäminen on kuitenkin vaikeaa, joskus jopa mahdotonta ilman kokei-luja. Ja uusi opiskelija pärjää ilmankin.

Esimerkiksi maantieteen yliopisto-opettaja Tuija Pyyk-könen ei ensimmäisinä opiske-luvuosina tiennyt kaikkia sivu-aineita saati, missä tulisi työs-kentelemään. Siitä huolimatta hän sai arvokasta oman alan työkokemusta jo ennen valmis-tumista.

Pyykkönen työskenteli lop-puvuosina lukemisen ohessa laitoksellaan tutkimusavustaja-na ja tuntiopettajana. Valmis-tumisen jälkeen, ennen nykyis-tä pestiään hän on ollut myös Metsähallituksella.

Pyykkösen mielestä fuksin ei ole välttämätöntä tietää tule-vaa heti. Viidessä vuodessa eh-tii kyllä oppia.

”Siinä ajassa kerkiää oma mielikin muuttua, kun aikuis-tuu.”

TUIJA PYYKKÖNEN aloitti opin-not vuonna 2005 ja hän valmis-tui 2011. Hän erikoistui luon-nonmaantieteeseen, mikä oli selvää jo ensimmäisenä vuon-na. Osa asioista pysyi kuitenkin epäselvänä muutaman vuoden.

”Suunnitelmani varmistui-vat vasta viimeisinä opiskelu-vuosina.”

Pyykkönen muistelee, että suunnitelmissa oli pitkään auk-koja myös useimmilla opiskeli-jakavereilla. Poikkeuksena oli-vat aineenopettajaksi haluavat, joiden täytyy tehdä päätökset varhain.

Pyykkösen aikaan työllisty-

mismahdollisuuksista ei kerrot-tu ainakaan liikaa. Hän kokee, että työharjoittelu selvensi aja-tuksia paljon. Pyykkönen vietti sen Suomen ympäristökeskuk-sella ja viihtyi hyvin.

LUONTO JA LUONNONILMIÖT ovat kiinnostaneet Pyykköstä aina. Niinpä hän pitää suuresti kenttätutkimuksista.

Maantieteen laitos palk-kaa vuosittain vaihtele-van määrän opiskeli-joita ja valmistunei-ta tuntiopettajiksi. Pyykkönen ei ollut ajatellut tuntiopet-tajan töitä, mutta kun henkilökun-ta pyysi, hän ei kieltäytynyt. Hän huomasi pitävänsä myös opettamises-ta. Luennoiminen sujui luontevasti.

”Opettaminen on tul-lut käytännön kokemuksen kautta. Hyvä esimerkki siitä, että kannattaa kokeilla eri asi-oita.”

Yliopiston leivissä saa tut-kia ja opettaa. Tuija Pyykkö-nen aikoo pysyä maantieteen laitoksella, jos töitä riittää.

Yliopisto-opettaja Tuija Pyykkönen

Suunnitelmat uusiksi moneen kertaanYliopisto-opettaja Tuija Pyykkönen työskenteli yliopistolla jo opiskellessaan.

Tuija Pyykkönen on aina ollut kiinnostunut luonnosta. Työnte-on kautta hän on huomannut pitä-vänsä myös opettami-sesta.

Aloitti maantie-teen opinnot 2005, valmistui maisteriksi 2011

Pro gradu työ: Kasvibio-massan alueellinen jakau-tuminen ja sen ennustami-nen Kilpisjärven alueella

Työskenteli opiskelujen loppuvuosina laitoksellaan tutkimusavustajana ja tun-tiopettajana

14 YLKKÄRIN FUKSIEKSTRA

Kaverit tärkeintäTeekkareiden superfuksiksi valittu Ari Lääkkölä kannustaa kaikkia osallistumaan aktiivisesti opiskelijatapahtumiin, mutta ei opintojen kustannuksella.

Ville Koivuniemi, teksti

OULUN TEEKKARIYHDISTYKSEN

(OTY) valitsemalla vuoden su-perfuksilla luulisi olevan yhtä sun toista sanottavaa syksyllä opintonsa aloittaville opiskeli-joille. Tekniikan opiskelijoiden kattojärjestö OTY valitsee su-perfuksiksi joka vuosi eniten opiskelijatapahtumia kiertäneen opiskelijan.

Tämän vuoden superfuksi Ari Lääkkölällä on paljon yti-mekästä sanottavaa. Mutta sen lisäksi hänellä on ennen kaik-kea näyttöä siitä, että tehok-kaan opiskelun ja vapaa-ajan voi todella yhdistää.

”Kyllä minä kaikkiin tapah-tumiin menin, joihin oli aikaa ja mahdollisuutta. Niiden avul-la aukeni uusi maailma ja tuli paljon uusia tuttavia”, Lääkkö-lä hehkuttaa.

Opiskelujen ja riennoissa juoksemisen yhdistämisessä uudet kaverisuhteet ovat Lääk-kökän mukaan avainasemassa.

Laskupiireistä apua ongelmiin

”Porukka antaa voimaa. Kun joukolla mietiään ratkaisuja opinnoissa eteen tuleviin ongel-miin, moni asia ratkeaa. Käy-tännössä olemme järjestäneet esimerkiksi laskupiirejä opis-kelijaporukalla”, ensimmäisenä vuotena 62 opintopistettä kir-jannut, konetekniikaa opiskele-va Lääkkölä kertoo.

Hänen mukaansa jokaisen kannattaa tunnistaa itsessään sopivimmat tavat tehokkaaseen opiskeluun sekä opiskelun ja vapaa-ajan yhteensovittami-

seen. Se mikä sopii toiselle, voi olla kaikkea muuta kuin passeli toiselle.

Lääkkölä haluaa antaa en-simmäisen vuoden opiskeli-joille vinkiksi, että opiskelut ja bilettäminen kannattaa nimen-omaan yhdistää. Mutta yhdistä-essä pitää muistaa, että opiske-lijatapahtumista ei kannata ra-kentaa itselleen tekosyytä olla osallistumatta opetukseen.

Kaikki on vapaaehtoista

”Pitää mennä omien kykyjen mukaan. Kaikki perustuu yli-opistossa vapaaehtoisuuteen. Kukaan ei tule hakemaan har-joituksiin tai luennoille. Vapaus tarkoittaa sitä, että juhlimiselle on aikaa, mutta aikaa pitää ot-taa myös opiskelulle.”

Lääkkölällä ei tulisi opis-keltua yksin kotona, joten hän on kulkenut luennoilla ja las-kuharjoituksissa ahkerasti. ”Minulle kavereiden apu on ollut korvaamaton. Esimerkik-si kiltahuoneella vanhemmat opiskelijat osaavat auttaa mo-nissa asioissa.”

Lääkkölälle, kuten suurelle osalle opiskelijoista, luonteva tapa aloittaa ryhmäytyminen oli tutustua ensin oman pienryh-män opiskelijoihin.

Jo ensimmäisen opiskelu-vuoden jälkeen Lääkkölä on varma yhdestä asiasta. ”Sen verran tiiviisti olemme olleet kaveriporukan kanssa yhtey-dessä, että kaveruussuhteen kestävät varmuudella läpi opis-keluajan. Yhteyttä tulee pidet-tyä varmasti opiskelujan jäl-keenkin.”

Ari Lääkkölä onnistui yhdistämään juhlimisen ja opiskelun. Yleisen tavoitteen mukaiset kuutisenkymmentä opinto-pistettä kerännyt Lääkkölä kiersi opiskelijatapahtumissa oululaisteekkareista ahkerimmin.

15YLKKÄRIN FUKSIEKSTRA

Niina Meskus, teksti

MUISTAAKO KUKAAN viime vuo-sien lukuvuoden avajaisia?

Avajaistraditiot ovat jääneet selvästi jälkeen muun yliopis-ton kehityksestä, joten yliopisto on päättänyt uudistaa reippaas-ti avajaispäivän juhlallisuuk-sia ja järjestää unohtumattomat karnevaalit Oulun keskustas-sa. Toivottavasti ensi vuonna kenenkään ei tarvitse miettiä, mitä ihmettä lukuvuoden en-simmäisenä päivänä tapahtui. Tällä kertaa akateeminen vuosi aloitetaan siis ryminällä.

Uudistus rehtorin aloitteesta

Lukuvuoden avausta ideoimaan Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen nimitti maaliskuussa innolla aloittaneen työryhmän, jossa opiskelijanäkökulmaa edustavat ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Eero Manninen ja viestintäsihteeri Niina Meskus.

Työryhmällä oli paljon his-torian pölyjä karistettavana avajaiskarkeloista, sillä edel-lisen kerran vastaava uudis-tustyöryhmä on kokoontunut 1992, minkä seurauksena muun muassa Vulcanalia sai alkunsa.

”On ollut mahtavaa, miten avoin yliopisto on ollut uusille ideoille ja rohkeimmat avauk-set päivän uudistamiseen ovat-kin tulleet juuri työryhmän yli-

opiston edustajilta”, Eero Man-ninen intoilee.

”Olemme ideoineet paljon yllätyksiä sekä henkilökunnalle että opiskelijoille”, Manninen myhäilee salamyhkäisenä.

Heittäydy karne-vaalitunnelmaan!

Avajaiskarnevaalit ovat ensim-mäistä kertaa kolmipäiväiset: maanantaina 3.9. juhlitaan yh-dessä Rotuaarilla, jossa ohjel-massa on muun muassa yhtei-nen malja yliopistolle ja viesti-ilottelu Sähköinsinöörikillan NeverSki-suksilla. Heti luku-vuoden aluksi katsotaan, kuinka ristissä rehtoraatin sukset todel-lisuudessa ovat. Lisäksi viidelle-sadalle ensimmäiselle on luvas-sa tyylikäs karnevaalilahja.

Kenenkään ei tarvitse huo-lehtia keskustaan siirtymises-tä, sillä yliopisto on järjestänyt edestakaisen bussikyydin Lin-nanmaalta ja Kontinkankaalta Rotuaarille.

Nälkäisiksi karnevaaliväki ei myöskään jää, sillä juhlavuot-taan viettävä Uniresta tarjoaa maksuttoman lounaan.

Fuksi: tästä se lähtee!

Haalarit ovat merkki ja muis-to elämän parhaasta ajasta sekä vaate, johon tallennetaan

kaikki opiskeluaikana eletty ja koettu.

Avajaisjuhlassa fukseille on-kin tarjolla erityisherkkua, sillä ensimmäistä kertaa ikinä yli-opisto on varannut jokaiselle ensimmäisen vuoden opiskeli-jalle haalarimerkin tervetuliais-toivotukseksi yliopistoon.

Tule siis mukaan aloitta-maan lukuvuosi koko yliopisto-yhteisön kanssa!

Oulun yliopisto uudistaa avajaispäivääLukuvuosi avataan karnevaalitunnelmissa Rotuaarilla

Uusille fukseilla jaetaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteinen haalarimerkki. Haalarimerkki on haettavissa Rotuaarilta, Student Centeristä ja Vulcanaliasta.

Lukuvuoden avaus

Maanantai 3.9.

Klo 9.30 alkaen bussi-kyyditys Rotuaarille.Klo 10.30–12.00 Avajais-karnevaalit Rotuaarilla.Klo 14 lukuvuoden eku-meenin avajaisjumalan-palvelus.Klo 15.15 yliopiston avajaisjuhla.

Tiistai 4.9.

Klo 9 Student Centerin avajaiset keskusaulassa.Klo 10–14 Opiskelijaetu-päivä keskusaulassa.

Keskiviikko 5.9.

Klo 10–14 Järjestömessut keskusaulassa.Klo 19 Vulcanalia Toppilan Möljällä, pääesiintyjinä Fe-lix Zenger, Tommy Lind-gren ja Tuomo Prättälä!

16 YLKKÄRIN FUKSIEKSTRA

Avoinna ti - pe 10 - 18 la - su klo 11 - 18

Perjantaisin vapaa pääsy

Ainolan puisto www.ouka.fi/ppm

PerusnäyttelytVaihtuvat näyttelytKoiramäki-osastoMuseokauppa

POHJOIS-POHJANMAAN

MU S E OEi mitään uutta!

177 / 2012

Maija Pylväs,teksti ja kuva

Mitä kuuluu miehen kesään?

Kiitos hyvää. Talviturkki on heitetty toukokuussa ja silloin kesä on virallisesti alkanut.

Olet ollut jo vuosia työ-elämässä. Miksi lähdit opis-kelemaan markkinointia?

Haluan olla enemmän ihmis-ten kanssa tekemisessä. Halu-aisin työskennellä asiakasraja-pinnassa. Jos tekisin myynti- ja markkinointihommaa ja jos se liittyisi tekniikkaan, voisin hyödyntää aikaisempaa työ-kokemusta ja koulutusta. Vuo-denvaihteesta lähtien olen ollut opintovapaalla.

Onko opiskelumotivaatio

ollut hyvä?On. Ei voi periaatteessa edes

verrata siihen, kun ekan kerran lähtee opiskelemaan. Silloin siihen liittyy paljon muuta-kin: usein muutto, aktiivisempi opiskelijaelämä ja muuta. Kun tulee työelämästä opiskele-maan, täytyykin olla motivoi-tunut.

Olet lähdössä syys-lukukaudeksi vaihtoon Pohjois-Carolinaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Se on vähän sellainen last chance. Ettei tarvitse sitten eläkkeellä harmitella, kun ei tullut käytyä vaihdossa. Halu-sin semmoiseen paikkaan, jossa puhutaan originaalisti englan-tia. Ja onhan Amerikka myyn-nin ja markkinoinnin luvattu

maa. Haluan hioa enkun kielen taitojani ja oppia amerikkalais-ta tyyliä tehdä bisnestä.

Olet kiertänyt maailmaa työssä ja vapaa-ajalla. Minne haluaisit vielä matkustaa?

Jonnekin hiljaiselle paratii-sisaarelle, jossa ei ole miljoo-naa aurinkotuolia. Haluaisin nähdä maailman eri puolilta. Laskin joskus, että olen käy-nyt 26 maassa, mutta se ei ole varmaan enää ajantasalla. Vii-meksi kävin vuodenvaihteessa Panamalla lomalla, viimeisin työreissu suuntautui puolestaan Kanadaan.

Mikä on eksoottisinta, jota olet syönyt

Olen syönyt montaakin ruo-kaa, josta en ole tiennyt, mitä se on. Kiinassa työreissulla ra-vintolassa oli seinän kokoinen akvaario, josta sai valita raaka-aineet. Illan isäntä hoiti valit-semisen ja pikkuhiljaa toinen toistaan erikoisempia annoksia alkoi tulla pöytään. Eksoottis-ta oli myös elävät katkaravut, jotka laitettiin riisiviinalla täy-tettyyn kulhoon kannen alle.

Niille tehtiin jonkinlainen al-koholikuolema ja sitten ne syötiin.

Mitä tykkäsit tästä ruokapaikasta ja ruuasta?

Tässä on oikein hyvät mai-semat. Tämä olisi mukava paikka syödä illalla, mutta sil-loin ei saa enää ruokaa. Myös asiakaspalvelu on ystävällistä.

Diplomi-insinööri Juha Hämäläinen kiinnostui it-alan työssään tekniikan bisnespuolesta ja lähti opiskelemaan markkinointia. Nyt on ensimmäinen vuosi takana ja opintopisteitä reilut 80 kasassa. Syksyllä mies toteuttaa sen, mikä aiemmin jäi tekemättä: lähtee vaihto-opiskelemaan. Juha arvostaa aikaansaavia ihmisiä, jotka tekevät sen sijaan että jäisivät odottelemaan ihmettä.

Vaikka aurinko paistaa suoraan silmiin, niin ei haittaa. Juha Hämäläinen syö kesällä mieluiten ulkona.

Maailmanmatkaajalle maistuu mikä vaan

Ruokapaikka

Lounas-Kahvila SeelariMissä: Hietasaaren venesatamassa, Puomitien päässä.

Mitä: Lounaspuffet, kahvia, leivonnaisia.

Muuta: Erikoisuutena lounas-tanssit.

Haarukassa

Juha Hämäläinen

Ikä: Ikäisekseen nuorekas 31-vuotias.

Opiskelee: Markkinoinnin maisteriohjelmassa, 1.vuosi. Aikaisemmalta tutkinnoltaan tietotekniikan DI.

Kotoisin: Kinnulasta.

Asuu: Oulun Ritaharjussa.

Harrastukset: Monipuolinen urheilu.

Lautasella: Jauhelihapasteija, voileipä ja teetä.

18 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Simo Hietakangas pitää tohtorin arvoa ikään kuin ajokorttina itsenäiselle tutkimukselle. Hänen nippuväitöksensä otsikko on ”Käyttöjännitemo-duloitujen kytkintyyppisten RF-tehovahvistimien suunnittelumenetelmistä”.

197 / 2012

Tutkijan ajokortti takataskussaMillainen on tohtorikoulutettavan matka tohtoriksi? Millaista on tutkijan arki? Entä kohokohdat?

Ville Koivuniemi, tekstiMatias Partanen, kuvat

”MIELLÄN, ETTÄ tämä on ikään kuin ajokortti, lupa itsenäiseen tutkimiseen”, kolme päivää ai-emmin tohtoriksi väitellyt Simo Hietakangas, 32, kertoo ensim-mäisiä tuntojaan tohtoriudesta.

Teknillisen tiedekunnan, sähkötekniikan osaston väitös-kirjassaan hän tutki käyttöjän-nitemoduloitujen kytkintyyp-pisten RF-tehovahvistimien suunnittelumenetelmiä.

Mennään ajassa kolme päi-vää taaksepäin. Kello on tasan kaksitoista. Kahvila Datanian yhteydessä oleva luentosali avaa ovensa. Sisään matelee noin seit-semänkymmentä väitöstilaisuut-ta seuraamaan tulevaa. Osa on selvästi henkilökuntaa, osa ylä-

kouluikäisiä yliopiston palveluk-sessa kesätöitä tekeviä. Moni on väitöstilaisuuden aihealueesta eli analogia- ja RF-tekniikasta kiin-nostunut opiskelija. Osallistujat selailevat paperiversiota väitös-kirjasta kuluttaakseen aikaansa.

Kello 12.10 vastaväittäjä professori Jussi Ryynänen Aal-to-yliopistosta sekä väitöstilai-suuden kustos, eli eräänlainen puheenjohtaja, professori Timo Rahkonen saapuvat Hietakan-kaan kanssa paikalle.

Vastaväittäjä rentoutti tunnelmaa

Kustos Rahkonen lausuu muu-taman viralliselta kuulostavan

sanan ja päästää Hietakankaan ääneen reiluksi pariksikymme-neksi minuutiksi.

Kello 12.36 vastaväittäjä Ryynänen avaa suunsa ensim-mäistä kertaa. Hän tekee tun-nelmasta rennon vitsailemalla heti kättelyssä. Pian hän kuiten-kin alkaa esittää Hietakankaalle tiukkoja kysymyksiä ja kom-mentoi väitöskirjaa pieniä yksi-tyiskohtia myöten.

”Oli todella hienoa, että sain niin hyvän vastaväittäjän. Siinä oli koko ajan pilkettä silmäkul-massa, mutta tulin todella haas-tetuksi. Se oli hyvä oppimisko-kemus minulle”, Hietakangas kehuu.

”En tullut yliajetuksi, vaan pysyimme asiassa koko ajan. Oma väitöskirja avautui uusista näkökulmista. Ennen väitösti-

laisuutta emme vaihtaneet yh-tään sanaa itse aiheesta, aino-astaan käytännönjärjestelyistä.”

Väitöstilaisuus on tohtori-koulutettavalle kirsikka kakun päällä. Se on vuosia kestävän tutkimusurakan huipentuma, jossa julkisesti todistetaan oma ammattipätevyys.

Ura alkoi tutkimus-apulaisena

Kun halutaan tietää, mistä kaik-ki alkoi Hietakankaan kohdalla, pitää ajassa sukeltaa kahdeksan vuotta taaksepäin.

Hän aloitti työt Oulun yli-opistolla jo vuonna 2004. Viittä vaille valmiin diplomi-insinöörin titteli oli tuolloin tutkimusapu-

Oli todella hienoa, että

sain niin hyvän vastaväittäjän. Siinä oli koko ajan pilkettä sil-mäkulmassa, mutta tulin todel-la haastetuksi.”

Simo Hietakangas

”

Oikeassa laidassa istuva vastaväittäjä, professori Jussi Ryynänen esitti Hietakankaalle paikoitellen haastaviakin kysymyksiä. Keskellä istuu väitöstilaisuu-den kustos, professori Timo Rahkonen. (Kuvat väitöstilaisuudesta otti Ville Koivuniemi)

20 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

lainen. Diplomi-insinööriksi hän valmistui vuonna 2005, minkä jälkeen hän haki jatko-opinto-oikeutta.

Vuoden 2007 loppupuolella Hietakangas sai tutkijakoulu-paikan. ”Se oli aika hyvä juttu. Se antoi tutkimusrauhan useaksi vuodeksi.”

Normaalia työpäivää Hieta-kangas ei osaa määrittää, kos-ka päivät vaihtelevat keskenään paljon. ”1600 tuntia vuodessa. Se riippuu niin paljon. Välil-lä on vilkkaampaa. Jos on esi-merkiksi mittaukset käynnissä, saattavat päivät venyä.”

Hietakangas arvioi viettä-vänsä työajastaan 10–15 pro-senttia tutkimuslaboratoriossa. Loppuaika menee käytännössä

työhuoneessa, jonka hän jakaa toisen tutkijan kanssa.

”Kun suunnittelen mittauksia tai teen tutkimusta, menevät päi-vät työpisteellä. Arvioisin, että työajasta noin 75 prosenttia me-nee suunnitteluun ja tutkimuk-seen. Jonkin verran aikaa kuluu siihen, että tutkin jotain ilmiötä, joka tulee eteen yllättäen.”

Titteli muuttuu, työt eivät

Tähän asti Hietakangas on tutki-nut tohtorikoulutettavan tittelillä. Tohtoriuden myötä titteli vaih-tuu, mutta käytännössä työnku-va pysyy pitkälti entisenlaisena.

”Syksyn alussa asiaa katsotaan uudestaan. Mutta tähänkin asti minulla on ollut luonnollisesti opetusvelvollisuutta. Ja Suomen Akatemian alaisuudessa työsken-telen jatkossakin.”

Yleinen mielikuva tutkijan-työstä viittaa ainakin verkkai-seen ja istumalihaksia vaati-vaan ahertamiseen. Hietakan-kaan mukaan häntä motivoi tutkimisessa ennen kaikkea aito kiinnostus. ”Oma kiinnostus alaa kohtaan on ykkösmotivaat-tori. Se on selvä.”

Muitakin motivaatiotekijöitä löytyy. ”Opettaminen antaa uu-sia ajatuksia myös omaan tut-kimiseen. Sieltä saattaa nousta jokin aihe tai näkökulma, jota ei tulisi muuten ajatelleeksi. Ja eri-

tyisesti kun huomaa, että jollain syttyy lamppu, tuntuu se hie-nolta. Se on sellaista sanatonta palautetta”, Hietakangas sanoo, mutta myöntää, että pelkkää juhlaa tutkiminen ei ole.

”Onhan niitä tietysti huono-jakin päiviä. Mutta enemmän on hyviä päiviä. Minusta tämä on hyvää hommaa.”

Hietakankaan väitöskirja on niin sanottu nippuväitöskirja, eli se koostuu useammasta ar-tikkelista.

”Prosessin aikana olen jul-kaissut yhteensä yhdeksän jul-kaisua. Niistä seitsemän valitsin väitöskirjaan. Väitös niputtaa ne yhdeksi kokonaisuudeksi.”

Matkan varrella Hietakangas on huomannut itsessään kehi-

tyksen kirjoittajana”Kehityksen huomaa siinä,

että perusasiat alkavat olla hal-lussa, eikä niihin tarvitse palata niin useasti. Toisaalta itse tutki-minen muuttuu koko ajan haas-tavammaksi.”

Tutkiminen sopii kaikille

Vaikka tutkijan työ on haasta-vaa, Hietakangas ei näe, etteikö se voisi sopia periaatteessa ke-nelle tahansa.

”Jos on aito mielenkiinto alaa kohtaan, en näe mitään estettä, miksi jostain ei voisi tulla tut-kijaa tai tohtoria.”Ammatillisen

Hietakangas käyttää tutkiessaan ahkerasti vasemmassa alakulmassa näkyvää piirianalysaattoria. Kahta näyttöä hän tarvitsee, jotta suunnittelutyökalun käyttö on

217 / 2012

oppimisen lisäksi Hietakangas kertoo oppineensa väitöskirja-prosessin aikana ennen kaikkea itsestään.

”Minun kohdalla se on ol-lut sitä, että nykyään ymmär-rän, etten voi hallita kaikkea. Ja voin oppia uutta pala ker-rallaan. Aluksi tuntui, että sitä pitäisi hanskata asioita hirvittä-vän laajasti. Siinä mielessä olen oppinut kärsivällisyyttä.”

Vapaa-ajallaan Hietakangas irrottautuu työstään. ”Aika ja energia menee perheen parissa. Minulla on vaimo ja vuoden ja kahdeksan kuukauden ikäinen lapsi. Lapsen kanssa eläminen tuo kyllä loistavaa vastapainoa. Kun tulee ovesta sisään kotiin, työasiat kyllä unohtuvat.”

Hyötysuhteen kimpussaITSE VÄITÖSTILAISUUDESSA sähkötekniik-kaan perehtymätön tunnistaa Simo Hie-takankaan ja vastaväittäjä professori Jussi Ryynäsen välisen keskustelun suomeksi, mutta kovin syvällisesti aihetta on vaikea ymmärtää.

Eikä se luonnollisesti ole tarkoituskaan.”Yksinkertaisesti sanottuna tutkin radio-

taajuuksilla toimivia vahvistimia, tarkem-min kytkinvahvistimia. Niitä voi käyttää esimerkiksi tukiasemissa”, Hietakangas kuvaa tutkimustaan pähkinänkuoressa.

”Tutkin erityisesti hyötysuhdetta. Par-haimmillaan tutkimus auttaa hyötysuhteen parantamisessa eli hukkatehon pienenemi-sessä. Kuluttajalla se voisi näyttäytyä esi-merkiksi siten, että kännykkä ei lämpene.”

Tekniikan tutkimuksesta puhuttaessa muistutellaan usein, että vuosia kestävän tutkimuksen alku- ja lopputilanteessa tut-kittavan alan painopisteet saattavat muut-tua radikaalistikin.

Radiotekniikka on ja pysyy

”Omalla kohdallani en sitä niin miettinyt. Radiotekninen ala on aina olemassa, vaik-ka maailma koko ajan digitalisoituu.”

Tutkimuksessa Hietakangas korostaa keskustelua tiedeyhteisön sisällä ja mui-den tiedeyhteisöjen kanssa.

”Ensimmäisenä käyn debattia ohjaaja-ni Timo Rahkosen kanssa. Mutta kansain-välisyys on tärkeää. Siinä pääsee erittäin rakentaviin keskusteluihin, kun löytyy toi-nen saman alan tiedeyhteisö.”

Hietakangas kertoo tehneensä tutki-mustyötä paljon erään Trondheimissa työskennelleen norjalaistutkijan kanssa. Yhteistyö kuitenkin loppui, kun kyseinen tutkija lähti teollisuuteen töihin.

”Jos joku lähtee vaikkapa teollisuuteen tutkijaksi, se ei mielestäni ole menetys tiedeyhteisölle. Tutkimus vain muuttaa muotoaan.”

Tulevaisuudestaan tutkimusuralla Hie-takangas ei osaa sanoa pitkällä tähtäimellä mitään. ”Askel kerrallaan.”

mielekästä. Vasemmassa ylälaidassa olevissa kuvissa mennään Hietakankaan mukaan ”jo naapurin tontille”, vaikka tutkimuslaboratorio onkin yhteinen.

22 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

Tietoteekkareiden tee-se-itse-kiltahuoneVuodenvaihteessa valmistuneen remontin jäljiltä tietotekniikan opiskelijoiden kiltahuone pursuaa tekemistä

Mikael Heikkinen, tekstiTeemu Partanen, kuvat

SÄÄNNÖLLISEN OPETUKSEN lo-puttua ja Linnanmaan kampuk-sen hiljennyttyä viettämään ke-sälomaa, suuntaamme päivän-valolta suojaan tietoteekkarien pommisuojakiltahuoneelle.

Tietoteekkarien kiltahuonet-ta arvalla Tietotalosta etsimään lähtevät veikkaavat parin sadan metrin verran huti. Oulun Tie-toteekkarit asustavat yliopiston pääkampuksen keskivaiheilla, tuotantotalouden X-oven vih-reän käytävän pommisuojas-

sa. Lyhin reitti ulkoa kiltahuo-neelle käy sisäpihan X2-oven kautta, missä seinien opasteet ohjaavat rappusia pitkin alas ja järeästä ovesta sisään.

“Meillä oli tarkoitus muut-taa lähemmäs osastoa jo viiden vuoden ajan. Viime vuoden ke-sän alussa lopulta selvisi, että emme pääse muuttamaan lä-hemmäs sopivan tilan puutteen vuoksi, joten päätimme toteut-taa jo kolmisen vuotta suunnit-teilla olleen kiltahuoneremon-tin”, neljättä vuotta opiskele-va killan puheenjohtaja Aapo Lehtosaari valottaa.

Lähes kaikki uusiksi

OVESTA SISÄÄN astuessa uu-denkarheuden huomaa. Tammi-kuussa valmistuneen remontin jäljiltä värimaailma on muuttu-nut sinisistä oransseiksi ja latti-an betoni on saanut päälleen la-minaatin. Jopa seinät ovat hie-man siirtyneet – kaksiosaisen pommisuojan takahuoneesta on napsaistu pieni koppi hallituk-selle väliseinillä.

“Muutaman aktiivisen tuki-pilarin ympärille koottu kilta-

laisjoukko suoritti remontin kä-sityönä. Käytännössä kaikki on laitettu uusiksi: seinät maalattu, lattiat laminoitu ja listat laitet-tu, sekä suurin osa irtaimistosta on muuttunut. Killan naiset va-litsivat kiltahuoneen värit. Kyl-lä, heitä on olemassa!”, Lehto-saari vitsailee.

“Remontin ansiosta muun muassa ilmanlaatu parani huo-mattavasti. Hyttysten määrä tuntuu kulkevan silti edelleen siniaallon käyrän mukaan.”

ETU- JA TAKAHUONEEN välil-le on tehty selkeä erottelu. Ta-

kahuone on kokouspöytineen, sohvineen ja osaston tietoko-nepäätteineen pyhitetty opiske-lulle ja hallituksen työskente-lylle, kun taas etuhuone biljar-dipöytänsä, viihdelaitteistonsa ja hyvin varustellun kahvion puolesta on suunnattu ajanviet-toon.

Kahvinurkkaus vaihtoi re-montissa paikkaa ja sai uuden tiskialtaan, jääkaapin ja kui-vauskaapin. Virvoketäydennyk-set hoitaa killan sisäministeri.

“Ruotsin puolelta käydään hakemassa limukkaa, jotta kil-talaiset saavat halvemmalla

Seinän hyllykkö muodostaa kekseliäästi ”OTiT”-lyhenteen.

Oulun Tietoteekkareiden kiltahuoneelta löytyy virikkeitä ja nautittavaa aina biljardista viihde-elektroniikkaan ja kahvion antimiin.

237 / 2012

virvokkeita. Reissuja tulee 2-3 kuukauden välein.”

Käytettävyys ja ulkonäkö parani

REMONTISSA LISÄTTIIN käytän-nöllisiä ja visuaalisia yksityis-kohtia. Monet tietoteekkarit käyttävät potkulautoja ruoka-laan ja luennoille siirtymisessä, ja näitä ajatellen vaatenarikan alle on rakennettu potkulauta-naulakko. Pommisuojan taka-huoneen laitteisto piilotettiin

näkyvistä kipsilevyn alle ja pai-kalle seinään maalattiin jätti-mäinen OTiT-logo.

“Ei tarvitse enää katsella tylsää kanahäkkiä”, Lehtosaari huomauttaa.

Puitteiden ollessa tiptop, mi-ten on ohjelmapuolen laita?

“Biljardipöytä on tottakai suosittu päivisin, ja järjestäm-me myös vuosittain biljarditur-nauksia. Kuuden eri pelikon-solin joukosta vanhan Super Nintendon tappelupeli Mortal Kombat on kiltalaisten kes-tosuosikki. Myös Mario Kart -turnauksesta Konekiltaa vas-

taan on ollut puhetta”, Lehto-saari tuumii.

“Media-PC:llä voi selata in-ternetiä, kuunnella musiikkia ja tietty katsoa elokuvia. Leffail-toja on pidetty. Televisio taitaa olla tällä hetkellä ainejärjestö-jen telkkareista suurin.”

Tilan täydeltä tekemistä

TIETOTEEKKARIEN maanalainen kiltahuone on tarjoaa tekemis-tä ja tarjoilua yllin kyllin. Onko

pommisuojassa oleilussa mi-tään haittapuolta, auringonva-lon puutteen lisäksi?

“Kännykän signaali heikke-nee tuntuvasti, mutta onnek-si panOULU ja suora yhteys osaston verkkoon toimivat – saadaan se tärkein yhteys eli IRC auki!”, naurahtaa Lehto-saari. Tietoteekkarit ovatkin IRC:n suurimpia kuluttajia yli-opistolla.

“Opiskelu ei aina ole täysin tehokasta ympärillä vaanivien virikkeiden takia”, miettii killan sihteerinä toimiva Lilli Hiltunen.

Kiltahuoneella aikaa viet-

tänyt Jari-Matti Kesälahti on toista mieltä. “Kiltahuoneel-la tulee käytyä päivän aikana rentoutumassa. Koska kiltis on suljettu tila, voi täällä olla päi-västä riippuen rauhallisempaa kuin muuten yliopistolla. Ta-kahuoneessa on yleensä hyvä opiskella.”

Kiltahuoneen puuttuessa Ke-sälahti ei välttämättä vaihtaisi yliopiston kahviloihin. “Ilman kiltahuonetta kävisin käytän-nössä vain luennoilla. Tietota-lon kahvio voisi kuitenkin olla hieman rauhallisempi paikka oleskeluun.”

Kiltisfakta

Kiltahuoneen haltija: Oulun Tietoteekkarit ry - tietotekniikan ja informaa-tioverkostojen opiskelijoi-den ainejärjestö.

Huoneeseen mahtuu: Virallinen maksimi on 30, remontin jälkeen avajai-sissa kuitenkin yli 80 henkilöä.

Missä sijaitsee: X-oven käytävällä X2 oven vieressä olevassa pommisuojassa.

Pääasialliset käyttäjät: Porukkaa käy fuksista aina 14. vuoden opiskelijoihin.

Käytön aktiivisuusaste: Kesällä kiinni, lukuvuoden aikana porukkaa aamusta aina keskiyön sulkemisai-kaan saakka.

Varustelu: biljardipöy-tä, lautapelejä, kattava viihdelaitteisto (mm. 55” taulu-tv), kahvio, sohvia, osaston tietokoneita työs-kentelyyn

Erikoista: potkulautanarik-ka, seinillä piilotettuna 15 Pac-man hahmoa

Tietoteekkareiden kiltahuoneelta löytyy pöytätilaa ja sohvia opiskeluun. Takahuoneesta lohkaistiin lisäksi hallitukselle työtila.

Hukasta!Energiaa opintoihinHukasta löydät loistavan ryhmäliikunnan (lähes 100 tuntia viikossa), mittavat kuntosalit, kentät pallopeleille, rentoutumistilan, saunat, kahvilan, solariumit – ja uudet oululaiset ystäväsi! Vain sinä puutut!

Tutustumiskäynti ilmaiseksi, varaa omasi vaikka heti:

Ride 020 7811 765*, Vesku 020 7811 766*, Jussi 020 7811 767*

Isokatu 99, p. 020 781 1760www.hukka.net

* Lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv 23 %), matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv 23 %).

Hukan jäsenhinnat: Päiväjäsenyys 15 € | Jäsenyysvaihtoehdot (toistaiseksi voimassaoleva / määräaikainen): Päiväajan jäsenyys 49/44 € / kk, Hukkajäsenyys 69/64 € / kk, Perhe-jäsenyys 59/54 € / kk / hlö | Liittymismaksu 100 € | Jäsenyyden alaikäraja 15 vuotta.

Jäsenyydet alkaen 44 € / kkLiity nyt, kesän loppuun liittymismaksu –50 % ja loppukuu ilmaiseksi (koskee määräaikaisia sopimuksia, voimassa 31.8.2012 saakka)

Etsitkö turvallista ja pitkäaikaista

vuokra-asuntoa? www.kas.

OULU, Pyryti e 17

Ajattelemisen aihetta.

Edullinen opiskelijan tilaus

vain 11,50 € /kkHyödynnä myös opiskelijan

maksuton tutustumistarjous,

1 kuukauden Kalevat 0 €!

Tee tilaus osoitteessa www.kaleva.fi/tarjous

tarvitset tarjoustunnuksen OP1, tai soita Kalevan asiakaspalveluun

08 5377 610 klo 9.00-16.00.

Hyödy ja tiedä– lue Kaleva.

Uusi opiskelija!

257 / 2012

MenotTämän lehden menot ovat ajalle 20.6. - 28.8. Ilmoi-ta seuraavan numeron me-not (ajalle 29.8. - 25.9.) ma 20.8.2012 mennessä osoit-teeseen menotpalsta@oyy.fi

KAINUULAINEN OPISKELIJA-YHDISTYS KAENO RY 18.7. klo 18. Pesäpallo-ottelu Sotkamo-Oulu. Jäsenille 5e, norm. 7-10e. Uusille opiskelijoil-le mahdollisuus liittyä ilmaiseksi ennen osallistumismaksua. Il-moittautuminen mikkhei@paju.oulu.fi viim. 14.7. | www.student.oulu.fi/~kaeno | FB Kaeno - Ou-lun kainuulainen osakunta.

OULUN YLIOPISTOMa 3.9. Klo 9.30 alkaen bussi-kyyditys Rotuaarille. Klo 10.30–12.00 Avajaiskarnevaalit Rotu-aarilla. Klo 14 lukuvuoden eku-meenin avajaisjumalanpalvelus. Klo 15.15 yliopiston avajaisjuh-la. Ti 4.9. Klo 9 Student Cente-rin avajaiset keskusaulassa.

OYYTi 4.9. Klo 10–14 Opiskelija-etupäivä keskusaulassa. Ke 5.9. Klo 10–14 Järjestömessut kes-kusaulassa. Klo 19 Vulcanalia Toppilan Möljällä, pääesiintyji-nä Felix Zenger, Tommy Lind-gren ja Tuomo Prättälä!

OULUN TEEKKARIYHDISTYS RYBeach partyt Nallikarissa 11.8. Lisäinfoa www.oty.fi lähempä-nä ajankohtaa.

Lyhyempi oppimäärä

Harri Filppa

www.ylkkari.fi/lyhyempioppimaara

Betonisaappaat

Janne Toriseva

Sarjakuva kertoo sympaattisin otteinjärjestäytyneen rikollisuuden arjestachicagolais-suomalaisella tyylillä.

Lyhyempi oppimäärä kertoo lyhyitätarinoita akateemisen maailmanpienistä ympyröistä menneinäaikoina ja nykypäivänä.

betonisaappaat.sarjakuvablogit.com

26 YLKKÄRI - OULUN YLIOPPILASLEHTI

ARVIOT *****

KIRJA

JANET EVANOVICHKahdeksan kaunistaWSOY 2012. 299 s.

Yhdysvaltalainen Janet Eva-novich (s. 1943) aloitti uransa kirjoittamalla pseudonyymin takana rakkausromaaneja. Ro-manttisviritteisten seikkailujen tehtailu alkoi 1990-luvun alus-sa, jolloin ensimmäinen teos bridgetjonesmaisia piirteitä omaavasta palkkionmetsästä-jä Stephanie Plumista ilmestyi. WSOY suomentaa sarjaa, ja osiahan riittää. Yhdysvalloissa

sai tammikuussa ensi-iltansa Ensin rahat -teokseen pohjau-tuva elokuva, jonka pääosassa näyttelee Katherine Heigl.

Kahdeksas Stephanie Plum -teos pohjautuu aiemmista osista tutulle rakenteelle: nai-nen saa tehtäväkseen kerätä pari oikeudesta laistanutta luu-seria talteen, eikä homma ota onnistuakseen. Stephaniella on huonoja hiuspäiviä, hän syö pakastepiparitaikinaa, sammuu kahdesta viinilasista sohvalle, pitää lemmikkinään hamsteria, yrittää olla itsenäinen, mut-ta käy silti kotona syömässä,

ja onnistuu saamaan autonsa taas räjäytetyksi. Kaiken kruu-naa kinkkisen kuuma kipinä, joka leiskuu kahdenkin miehen kanssa.

Evanovichin luoma hahmo he-rättää hellyyden tunteita tuttuu-

dellaan. Stephanie on tavallinen nainen haluineen, himoineen ja ärsytyksineen. Hän ei ole kum-moinen palkkionmetsästäjä, mutta riittävän intuitiivinen ja tyhmänrohkea onnistuakseen. Myös muissa hahmoissa on mehukkuutta. Parhaimmillaan teoksissa kukkii aivan mainio-ta sanailua ja tapahtumia, jotka saavat nauramaan ääneen. Mi-käli kesäpäiviin kaipaa virkis-tystä, on Evanovichin sarja sii-hen täydellinen.

*****Jenni Kinnunen

LEVYT

LADYHAWKEAnxiety

Mikäli Uuden-Seelannin ken-ties tunnetuimman nykyartistin uutukaisen nimi viittaa usein vaikean toisen albumin tekemi-seen, ahdistus on turhaa. Päin-vastoin: jos reilun kolmikymp-pisen multi-instrumentalistin esikoinen (2008) oli omaehtoi-nen ja melodisilla vahvuuksilla pelaava täsmäisku elektronises-ti prosessoidun, tanssittavan ki-

tarapopin aallonharjalle, on Ladyhawke suurilta osin itse tuottamallaan pirteällä kakkoslevyl-lä jo vakiinnuttamassa asemaansa genren kan-sainvälisessä kärjessä.

Vaikea sanoa, kuinka näinkin vahvasti ulos-päin suuntautunut ja röyhkeän tanssittavaksi tuotettu levy löytää coo-liuden aspektin rajoittu-neempien nykydiskoili-joiden sydämissä, mutta

ylivertaisella materiaalilla sekä tyylitajulla Ladyhawke esim. tämän päivän surkeaan Sound-siin ja kakkoslevyllään pettä-neeseen Ting Tingsiin verrat-tuna pelaa. Musiikkiuniversu-min pahimmaksi riippakiveksi viime vuosina muodostuneen wannabe-hipsterismin aikana tekee hyvää kuulla katu-uskot-tavuudesta piittaamaton, mutta silti selkeästi valtavirran ulko-puolelle sijoittuva, menevä ja tarttuva pop-albumi.

Värikkäiden ja oivaltavien mi-

di-puolen soundivalintojen li-säksi Ladyhawken kakkosen suurimpia vahvuuksia ovat tulkinnan tasavahvuus, ykkös-levyä laveampi aineisto sekä sitä muhkeampi soundi. Levyl-lä ei ehkä ole My Deliriumin kaltaista kertaheittohittiä, vaan siitä viis: kokonaisuus kepittää debyytin mennen tullen. Vaik-ka ruutia on yhtä vaikea keksiä uudestaan kuin Pip Brownin kerralla soittaa kaikkia soittimi-aan livenä, bilejalka kiittää.

*****Marko Pyhähuhta

THE CULTChoice of Weapon

Kolmisenkymmentä vuotta sitten Yorkshiressa perustettu, Southern Death Cult -nimel-lä uransa aloittanut ja useita uudelleensyntymiä sekä mie-histönvaihdoksia läpi käynyt The Cult sen kuin porskuttaa. Gootahtavasta rockista astet-ta juurevampaan riffittelyyn

jo 90-luvun taitteessa siirtyneen ryhmän joh-tohahmot, vokalisti Ian Astbury ja kitaristi Bil-ly Duffy ovat myös vie-lä voimissaan, vaikka nyt ilmestynyt albumi onkin yhtyeen ensim-mäinen viiteen vuoteen ja vasta kolmas kulu-valla vuosituhannella.

Ensi kuuntelu paljastaa tärkeimmän: Cult on yhä oma itsensä ja ope-roi parhaalla osaamis-alueellaan melodisen mutta jä-mäkän, 80-luvulle kallistuvan kitararockin puitteissa. Tren-dien perässä nämä herrat eivät ole uransa aikana pahemmin ravanneet, eikä niin onneksi käy nytkään. Studiokikkailun (vrt. edellislevyn tarpeettomat säkätykset) tai tuottajan sijaan pääosassa on bändi, joka tun-tuu olevan vieläpä erittäin hy-vässä iskussa.

Toki Astburyn aikoinaan niin kirkas ääni on ottanut osumaa vuosien varrella, mutta asen-

netta ei edelleenkään puutu. Ja kun Duffy soittaa kitaraan-sa paikoin entistäkin vimmai-semmin, vaikutelma on äärim-mäisen positiivinen: Cult kuu-lostaa jopa raikkaammalta ja elinvoimaisemmalta kuin pa-riinkymmeneen vuoteen. Myös sävellyksellisesti albumi osuu sen verran nappiin, että tämän pohjalta on hyvä odottaa Ros-kilden keikkaa.

*****Marko Pyhähuhta

PELI

DIABLO IIIBlizzard Entertainment

Diablo 3 – demonien, enkel-ten ja pelinappuloiksi jäänei-den ihmisten taistelusta ker-tova fantasiapelisarja – vie pelaajan kymmenien tuntien tavaralottohelvettiin.

Diablo 3 on tarkoitettu pe-lattavaksi läpi ainakin kolme kertaa. Kerran normaalilla vaikeustasolla juonen koke-miseksi, myöhemmät hah-mon parantamiseksi. Viimei-nen vaikeustaso, Inferno, on

todella nimensä mukaan in-fernaalisen vaikea. Noin 40 tunnin huhkimisen jälkeen hahmon kokemustaso on tapissa ja Diablon koukut-tavin sisältö avautuu.

Sarjan kolmannessa osas-sa on pari hyvää uudistusta. Enää ei sijoitella kokemus-tason kasvaessa kykypis-teitä lihaksiin tai älykkyy-teen, vaan yhdellä barbaari-hahmolla voi pelata kaikki mahdolliset barbaarivariaa-tiot. Tasojen karttuessa peli-hahmolle avautuu uusia ky-kyjä ja kyvyille niitä muok-kaavia riimukiviä, mistä voi mielin määrin valita ja

kokeilla omaan pelityyliin ja kul-loiseenkin tilanteeseen sopivinta yhdistelmää.

Kokemustaso maksimissa pa-rannusta haetaan varusteista ja aseistuksesta. Eliittivihollisten päihittämisestä kertyy Nephalem Valor -bonusta, mikä kasvattaa laadukkaiden taikaesineiden tip-pumistodennäköisyyttä. Jos lot-to-onni ei ole myöten, niin riepu-ja hahmolle löytyy peliin sisään-rakennetusta Auction Housesta, missä ihmispelaajat voivat myy-dä löytämiään varusteita pelikul-taa tai oikeaa rahaa vastaan.

Diablo 3 on ristiriitainen peli. Juoni, hyvin yksinkertainen

ja ennalta-arvattava sellainen, viihdyttää vaivoin yhden peli-kerran verran. Silti peliä haka-taan kymmeniä tunteja. Sisältö koostuu hahmon kokemuksen kartuttamisesta ja parempien tavaroiden metsästämisestä – grindauksesta. Parempia tava-roita taas metsästetään, jotta pelissä pärjäisi paremmin. Kol-men kaverin kanssa demonin-metsästys on kuitenkin todella hauskaa. Kysymys kai lopulta kuuluu: miten kulutat vapaa-aikasi?

**********

Mikael Heikkinen

Stephanie on tavallinen nai-nen haluineen, himoineen ja ärsytyksineen.

”

Yksin

Porukalla

277 / 2012

Hannu Tikkala

Kolumnisti ihmettelee innokkuuttaan

seurata jalkapallon EM-kisoja. Yhtä

monesti kuin hän toivonut Englannin

voittoa, on hän joutunut pettymään.

Sivuhuomautuksia

Saga Skiftesvik, teksti ja kuvat

Mitä sinulla on tänään ylläsi?

Nahkatakki, verkkatakki ja kengät ovat Adidaksen, ja ne on ostettu Ruotsista. Takkien alta löytyy oman poppoon t-paita. Jalassa on liituraitalökärit.

Asussa on kontrastia, sillä päällä on merkkivaatetta mutta alta paljastuu todellinen minä,

rahamarkkinatalou-den kyseenalaistaja. Oulun kesässä joutuu välillä pukeutumaan aika tukevasti. Niin kävi tänäänkin.

Mitä tyylisi kertoo sinusta?

Kokonaisuutta on aina mietittävä. Tyk-kään myös haastaa ris-tiriidoilla, olen täynnä paradokseja. Räppi-kuteet ovat siistin nä-köisiä, ja ne ovat mu-kavia päällä. Ihmisen pitää viihtyä ulkonä-könsä kanssa. Yleen-sä valitsen vaatteita, jotka kestävät mah-dollisimman pitkään.

En halua kuluttaa tätä maapallo-amme yhtään enempää kuin on pakko.

Esität saamenkielistä räppiä. Miten pukeudut esiintyessäsi?

Virallisissa tapahtumissa, juh-lissa ja kotikonnuilla esiintyessä-ni pukeudun aina lapinpukuun. Muuten valitsen vaatteet ihan fiiliksen mukaan. Esiintymisasu ei siis välttämättä poikkea juuri-

kaan arkivaatteistani. Voisi kuvi-tella, että leveät lahkeet tarttui-sivat keikoilla milloin mihinkin, mutta onneksi niin ei ole aina-kaan toistaiseksi sattunut.

Kenen tyyliä ihailet ja miksi?

En oikeastaan kenenkään. Se aika on mennyt vanhetessa ohi. Idoleita löytyi teinimpänä, ja mallia tuli otettua jos jonkin-moisista Ameriikan räppimei-ningeistä.

Miten pukeuduit teininä?Vähän on tainnut jäädä levy

päälle, sillä vain housujen tuu-makoko on pienentynyt hieman aikuismaisempiin mittoihin.

Miten pukeudut kotona, kun kukaan ei näe?

Minulla ei ole luurankoja kaapissa. Millaisissa vaatteissa aiot tänä kesänä viihtyä?

Jos ehdin jossain välissä tarkastamaan jonkun pätevän vaatekaupan, niin sieltä voi jo-tain tarttua mukaan. Aikaa tulee vietettyä aika paljon pohjoises-sa, joten toppatakkikin saattaa tulla kysymykseen tunturilla äestäessä. Töitä piisaa radiotoi-mittajana ja opetushommissa. Siihen päälle viimeistelen vielä esikoislevyäni Dussi dusse dus-sat ja teen keikkoja Ailu Valle-na ja Pummiharmonia-kollek-tiivin osana.

Piikki auki, mutta kuka maksaa?”Sinä maksat”, toteaa perussuomalaisten puolen sivun il-moitus (10.6) Helsingin Sanomissa. Ilmoituksella perus-suomalaiset viittaa Espanjan lainatalkoisiin, joilla pää-omitetaan paikallisia pankkeja.

Ilmoituksesta tulee mieleen ensimmäisen maailmansodan propagandajulisteet, joissa rekrytoidaan vapaaehtoisia ar-meijaan. Pääviestinä sotajulisteissa on, että maa tarvitsee sinua. Viesti näiden julisteiden välillä on kääntynyt pääla-elleen. Kun toinen houkuttelee kansalaisia ottamaan osaa yhteiseen ponnistukseen, perussuomalaiset huolehtivat veronmaksajien lompakoista. Olosuhteet ovat muuttuneet ajoista, jolloin yhteisö tuli ennen yksilöä. Enää ei kysy-tä John F. Kennedyn tapaan, mitä minä voin tehdä maani puolesta. Tänään julistetaan, että valtiot käyvät taskuillasi.

Eurokriisi on muuttunut propagandataisteluksi, jossa to-tuudet eroavat niin kriisin syistä, korjausliikkeistä kuin nykyisten toimien riittävyydestä. Hallituspuolueet syyttä-vät kriisistä eteläeurooppalaisia maita heikosta talouden-pidosta, kun taas Timo Soini pitää euroa ”kriisin aiheutta-jana ja ylläpitäjänä”.

Omien sanojen mukaan hallituspuolueet patoavat isom-man kriisin syntymistä, jolloin kriisimaat ehtivät järjestää talousasiansa paremmalle tolalle. Perussuomalaiset puoles-taan ehdottaa rahaliitosta eroamista ja paluuta markkaan. Tällöin vastuu omista virheistä säilyy riskinottajalla. Hal-lituspuolueet määrittelevätkin itsensä vaikeiden ratkaisu-jen ”vastuunkantajiksi”, kun taas perussuomalaiset kertoo olevansa oikeassa. Totuus kuitenkin on, että kriisistä on vain toinen toistaan paremmin perusteltuja näkemyksiä. Totuus kriisistä on jälkipolvien omaisuutta. Erimielisyys kaikesta viittaa merkittävään valtakamppailuun.

Kriisisanan etymologia tarkoittaa kritiikkiä, ja se yleen-sä kohdennetaan kriisin aiheuttajaan. Kun vika löytyy, se pitää korjata. Sen vuoksi on suuri ero sillä, johtuuko krii-si eurojärjestelmän valuviasta vai jäsenmaiden löyhästä taloudenpidosta. Kriisit ovatkin valtakamppailun hetkiä, jolloin määritellään tulevaisuutta. Ja tätä kamppailua käy-vät poliittiset toimijat.

Ensimmäisessä maailmansodassa propaganda oli suora-viivaisempaa ja syyllinen selvä. Vika oli vastustajassa, jota vastaan maat pyrkivät mobilisoimaan joukkojaan. Kilpailevat totuudet oli puserrettu maan alle. Nyt ei ole muuta kuin variaatioita totuudesta ja syyllisestä. Variaa-tioilla etsitään askelmerkkejä väittelyissä, joissa haetaan kansan tukea. Tuella puolestaan pyritään muokkaamaan maailmaa puolueiden arvojen mukaiseksi kokonaisuutta. Toisille se tarkoittaa finanssiliittoa ja toisille kansallisval-tioiden mosaiikkia.

Vaikka poliitikot ovat näinä aikoina lähes kaikesta erimie-lisiä, yhdestä asiasta kaikki ovat samaa mieltä. Sinä ja me muut eurokansalaiset maksamme sijoittajien poskettomat riskinotot, ja sen ilmoittaa meille myös perussuomalais-ten ilmoitus. Todelliset kiistanaiheet alkavat vasta tämän tosiasian jälkeen.

Eurokriisi on muuttunut propagandataisteluksi.””

Todellinen minä löytyy t-paidastaSaamen kielen opiskelija Ailu Valle, 27, viimeistelee ensimmäistä saamenkielistä räppilevyään. Miehen tyyli ei ole teinivuosien jälkeen juuri muuttunut – vain housujen tuumakoko on hieman pienentynyt.

Esikoislevyään viimeistelevä Ailu Valle valitsee keikkavaatteensa fiiliksen mukaan.

Asuminen on meillä helppoa, et kanna huolta pihatöistä etkä

asunnon kodinkoneista ja aikaa jää vaikka auringonottoon Ou-

lun hiekkarannoilla. Saat meiltä hyvin varustellun ja helppohoi-

toisen kodin.

Ja jos asunto ei vastaa enää tarpeitasi, voit aina vaihtaa

asuntoa, elämäntilanteesi mukaan.

WWW-sivuiltamme löydät paljon tietoa Sivakka-yhtymän

ajankohtaisista asioista ja tapahtumista. Miten Sivakka huoleh-

tii asukkaistaan – käy katsomassa asumisen tarinat!

LÖYDÄ ITSESI WWW-SIVUILTAMME JA KLIKKAA MEILTÄ KOTI. Aina voit myös soittaa, vastaamme kysymyksiisi mielellämme.

KATSO LISÄÄ OULUNSIVAKKA.FI

KOTI SE ON OPISKELIJANKIN PARAS PAIKKA!

Sivakka-yhtymä Oy | Myllytullinkatu 4, 90130 OULU

Puhelinpalvelu: (08) 3148 190

PLUSM

ARK

KESKITY ELÄMÄSSÄ OLENNAISEEN

Tervetuloa yliopistoon!Lukuvuosi alkaa yliopiston avajaisilla, joiden yksi osa on yliopiston ekumeeninen avajaisjumalanpalvelus maanantaina 3.9. klo 14 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7. Tervetuloa aloittamaan lukuvuotta yhdessä!

Sinua ja sinun asioitasi varten:Yliopistopastori Ari Savuoja, p. 040 524 5919, yliopistopastori@oulu.fiVastaanotto- ja työhuone TF101 keskusaulan läheisyydessä.

Oulun ev.lut. seurakuntien toimintaa:Messu joka sunnuntai klo 10 Pyhän Luukkaan kappelissa, Yliopistokatu 7. Messun yhteydessä on pyhäkoulu lapsille. Sarastus-kuoron harjoitukset syksyllä keskiviikkoisin klo 18–20 Elohuo-neessa, Isokatu 11. Lisätietoja: Taina Voutilainen, p. 044 3161 729.

www.elossa.fi on Nuorten aikuisten seurakunta.

Sinua ja sinun asioitasi varten ovat myös Oulun ev.lut. seurakunnan työntekijät: Kansainvälisentyön pastori Árpád Kovács, p. 040 5242 778. Oppilaitosdiakoni Salla Tuominen, p. 040 574 7132. etunimi.sukunimi@evl.fi www.oulunseurakunnat.fi