ÄÄNI ELOKUVASSA

Äänen lajitTavallinen jako:1. Puhe2. Musiikki3. Tehosteet

Audiovisuaalinen sopimus

Äänen ja kuvan suhde Michel Chionin mukaan(Chion: Audio-Vision)

Audiovisuaalinen sopimus ja äänen lisäarvo (valeur ajoutée, added value) Elokuvassa vallitsee "audiovisuaalinen sopimus"

Kuvien ja äänten mielletään liittyvän toisiinsa Tästä syystä kuva ja ääni elokuvassa eivät koskaan ole

sama kuva ja ääni kuin mitä ne olisivat erillään Ääni antaa kuvalle lisäarvoa, joka kuitenkin usein

mielletään itse kuvan ominaisuudeksi (ja ääni vain kuvan sisällön toistavaksi elementiksi)

Synkreesi: (synkronia + synteesi) = ääni ja kuva liitetään toisiinsa, kun ne kuullaan ja nähdään samaan aikaan (vaikka todellista suhdetta ei olisikaan) Isku baseball-mailalla (kuva) ja puuta halkovan kirveen

ääni

Lisäarvo: esimerkkejä Teksti (selostus, puhe): suuntaa katsetta

Leon Zitrone: "Taivalla on kolme lentokonetta" Musiikki (tai tehosteet): suuntaa tunnetta

Empaattinen musiikki / ääni Anempaattinen musiikki / ääni

Ajallistaminen Pistemäisen liikkeen luominen (kung fu, tähtien

sota) Animointi, linearisointi, vektorisointi

Christian Metz ja ääniobjekti Christian Metz esittää artikkelissa Aural objects

kysymyksen siitä voiko ääni olla itsessään objekti Yleensä ääni mielletään jonkin näkyvän objektin

attribuutiksi (veden solina), ei objektiksi itsessään (solina)

Objektiluonne sidoksissa siis katseeseen ei kuuloon

Musiikillinen objekti? Kuunneltaessa esim. sellokappaletta, voidaan tunnistaa

äänen lähde (sello), mutta se ei kuitenkaan varsinaisesti ole se, mistä kappaleessa on kysymys

Metzin erottelu ja äänen funktiot Metzin erottelun pohjalta voidaan nostaa

esiin äänen kaksi eri aspektia1. Ääni, joka on sidoksissa visuaaliseen

objektiin Tilallisuus, kerronnallisuus - diegeettisyys

2. Ääni itsessään Äänen "musiikillisuus” (miten myös muut

äänet kuin musiikki – puhe, tehosteet – välittävät rytmiä, tunnelmaa, miltä ne kuulostavat sinänsä, jne.)

Diegeettisyys ja tilallisuus Diegeettisiä ääniä ovat äänet, joiden lähde

sijaitsee elokuvan kerronnallisessa tilassa. Nyrkkisääntö: diegeettisiä ovat äänet,

jotka yksi tai useampi elokuvan henkilöhahmoista voi kuulla.

Äänet tulevat diegeettisiksi, kun ne voidaan selkeästi yhdistää johonkin äänilähteeseen

Diegeettisyydellä on siis aina tilallinen ulottuvuus

Ei-diegeettiset äänet Ei-diegeettisiä ovat äänet, jotka tulevat

elokuvan tarinamaailman ulkopuolelta Tarkoitettu vain katsojalle Elokuvan henkilöt eivät voi kuulla Tyypillinen esimerkki: taustamusiikki

Diegeettisen äänen paikka kuvanulkoinen / kuvansisäinen (off-screen / on-

screen) sisäinen (subjektiivinen) / ulkoinen (objektiivinen) Diegeettisen ja ei-diegeettisen erolla on

mahdollista leikkiä; raja ei aina selvä toisaalta leikki ei olisi mahdollista, ellei

periaatteellista eroa olisi Vrt. myös Chion: tilallinen magnetisaatio

(visuaaliset vihjeet “kiinnittävät” äänen katsojan mielessä tiettyyn tilan osaan) Esim. kuvassa vasemmalla olevan henkilön ääni

”kuuluu” vasemmalta, liikkuvan henkilön askelten ääni ”liikkuu” tämän mukana – myös monoäänessä

Chion: akusmaattinen ja visualisoitu ääni Akusmaattinen ääni: ääni, jonka lähde ei

ole näkyvissä Akusmaattisia välineitä esim. puhelin, radio,

äänilevy

Visualisoitu ääni: ääni, jonka lähde on näkyvissä

Elokuvassa ääni liittyy aina kuvaan Myös ei-visualisoitu ääni sitoutuu kuvaan "Ääniraitaa ei ole"

Michel Chionin kolmen äänivyöhykkeen malli

Visualisoidun äänen alue

Akusmaattisen äänen alueet

Kuvanulkoinendiegeettinen(off-screen)

Kuvansisäinen diegeettinen (on-screen)

KuvanulkoinenEi-diegeettinen

1 2

3

1 Kuvansisäisen ja kuvanulkoisen diegeettisen äänen raja

2 Kuvansisäisen ja ei-diegeettisen äänen raja

3 Kuvanulkoisen diegeettisen ja ei-diegeettisen äänen raja

Akusmaattinen olento Acousmêtre = acousmatic + être Elokuvan hahmo tai henkilö, joka on läsnä

vain äänensä kautta Koetaan usein salaperäisenä ja suuren

vallan omaavana Deakusmatisaatio: akusmaattisen

olennon tuominen kuvaan (mihin liittyy usein vallan riisuminen)

Uskollisuus / vastaavuus (fidelity)(Bordwell & Thompson) Uskollisuus = ääni vastaa lähdettä sellaisena kuin

sen ymmärrämme äänen uskollisuus perustuu sitä koskeviin

odotuksiin koira joka naukuu kuin kissa: ääni ei vastaa lähdettään matalalla äänellä puhuva mies: ääni vastaa lähdettään myös voimakkuuden muutos: kellojen tikityksen suuri

voimakkuus voi kuvastaa henkilön psykologista tilannetta (jonkin tapahtuman odotus)

Esitetty (rendu, rendered) ja todellinen ääni(Michel Chion) Toisinnettu tai "todellinen" ääni: suoraan

tallennettu objektin oma ääni Esitetty ääni: ääni joka on tehty elokuvaan, ja

jonka tarkoituksena on välittää nähtyyn objektiin liittyvä tunnelma, vaikutelma, jne.

Katsojalle äänet eivät ole totuudellisia ja toimivia siksi, että ne toisintavat sen, mitä kuullaan todellisuudessa, vaan siksi että ne esittävät (välittävät, ilmaisevat) tilanteeseen liittyvät tunteet Esim. kuva karhusta ei yksin välitä karhun voimaa,

kokoa, jne., mutta ääni auttaa näiden asioiden esittämisessä

Keskeinen esitetty aspekti: objektin materiaalisuus

Materiaalisuutta osoittavat äänet(indices materialisantes; materializing sound indices)

Yleensä ääni osoittaa objektin materiaalisuuden kuvaa selvemmin "Materiaalinen" ääni koetaan diegeettisenä; esim.

epävireinen piano on "todellisempi", "materiaalisempi" kuin puhtaasti soiva (jossa kuuluu vain "musiikki", ei soitin) ja siksi koetaan diegeettiseksi

Materialisoivien ääni-indikaattorien runsas käyttö johtaa tilaa / elokuvaa kohti aineellista ja konkreettista

Materialisoivien ääni-indikaattorien vähäinen tai olematon käyttö etäännyttää tilaa / elokuvaa aineellisuudesta ja korostaa abstraktia ja "ylimaallista"

Elokuvamusiikin ulottuvuuksia Parafraasi

Musiikki myötäilee kuvaa (esim. ”Mickey Mousing”) Polarointi

Musiikki ohjailee / selventää (monimielistä) kuvaa (esim. jännittävyyttä korostava musiikki)

Kontrapunkti Musiikki asettuu vastakkain kuvan kanssa

Vrt. Chion empaattinen ja anempaattinen musiikki

Suhde diegeesikseen ei-diegeettinen objektiivinen diegeettinen subjektivinen diegeettinen supradiegeettinen (diegeettisen ja ei-diegeettisen välimuoto; esim.

musikaaleissa henkilöt alkavat laulaa ”mukana” ei-diegeettisenä taustalla soivaa kappaletta)

Äänen (kerronnallinen) ajallisuussynkroninen / ei-synkroninen

liittyy esityksen aikaan (screen time) synkroninen: ääni kuuluu samaan aikaan kuin

äänilähde tuottaa sen tyypillinen esimerkki: huulisynkroni

ei-synkroninen: esim. Singing in the Rain, What's up Tiger Lily? (Woody

Allenin uudelleendubbama aasialainen vakoiluelokuva)

samanaikainen / eriaikainen liittyy juonen ja tarinan väliseen suhteeseen suora ääni äänitakauma ääniennakko

Äänen ja kuvan ajalliset suhteet

Aika Diegeettinen (tarinan tila) Ei-diegeettinen (tarinanulkoinen tila)

1. Eriaikainen: ääni varhemmasta tarina-ajasta kuin kuva

Äänitakauma kuvaennakko (viipyvä) äänisilta (ääni jatkuu, kuvassa siirrytään eteenpäin)

Menneeksi merkitty ääni kuvien päällä (Kekkosen puhetta nykysuomalaisten kuvien taustalla)

2. Samanaikainen (tavanomainen tilanne)

Ulkoinen: dialogi, efektit, musiikkiSisäinen: henkilön ajatukset kuullaan

Kuvien kanssa saman-aikaiseksi merkitty ääni kuvien päällä (selostaja kuvailee tapahtumia preesensissä)

3. Eriaikainen: ääni myöhemmästä tarina-ajasta kuin kuva

Ääniennakko kuvatakauma, jossa ääni pysyy nykyhetkessä (esim.henkilö kertoo aiemmista tapahtumista) (ennakoiva) äänisilta (uuden kuvan ääni alkaa ennen kuvaleikkausta)

Myöhemmäksi merkitty ääni kuvien päällä (Tarja Halosen puhetta talvisodan kuvien päällä.)