Aikuisten kiinteäkojehoidon komplikaatiot

Lauri Toiviainen

Syventävä opinnäytetyö

Itä-Suomen Yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta

Hammaslääketieteen yksikkö

Syyskuu 2019

Ohjaajat: EHL, HLT Tiina Ikävalko, EHL Minna Kämäräinen

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO

Terveystieteiden tiedekunta

Hammaslääketieteen yksikkö

TOIVIAINEN, LAURI J.M. Aikuisten kiinteäkojehoidon komplikaatiot

Syventävä opinnäytetyö, 36 sivua

Ohjaajat: EHL, HLT Tiina Ikävalko, EHL Minna Kämäräinen

Syyskuu 2019

Avainsanat: Aikuisten oikomishoito, kiinteät oikomiskojeet, komplikaatiot, haittavaikutukset

Aikuisortodontian tarve on kasvanut jatkuvasti. Aikuisten kiinteäkojehoidon avulla hoidetaan

nuoruusiässä hoitamatta jääneitä dentaalisia purentavirheitä sekä iän myötä kehittyneitä

sekundäärisiä purentavirheitä. Aikuispotilailla ei enää voida ortodonttisesti ohjata leukojen kasvua

vaan luustolliset epäsuhdat joudutaan korjaamaan kirurgisesti. Lievät luustolliset epäsuhdat

saatetaan pystyä maskeeraamaan muuttamalla hampaiden asentoa, jolloin ortognaattista kirurgiaa

ei tarvita.

Kiinteällä oikomiskojeella tarkoitetaan hampaisiin kiinnitettyjä braketteja ja renkaita, jotka

yhdistetään toisiinsa kaarilangalla. Kaarilanka lukitaan braketteihin ligatuurien avulla. Erilaisista

metalliseoksista valmistetut kaarilangat muotoilevat hammaskaaret toivottuun muotoon.

Tässä kirjallisuuskatsauksessa kartoitetaan nykytietämyksen valossa aikuisten kiinteäkojehoitoon

liittyviä komplikaatioita sekä niiden vaikutusta potilasvalintaan ja hoidon suunnitteluun. Yleisimpiä

aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyviä komplikaatioita ovat kipu, juuriresorptio, karies ja ientulehdus.

Myös muita komplikaatioita on yhdistetty kiinteäkojehoitoon ja tässä kirjallisuuskatsauksessa ne on

jaoteltu ortodonttisiin voimiin liittyviin komplikaatioihin, biofilmiin liittyviin komplikaatioihin,

oikomiskojeeseen liittyviin komplikaatioihin, iatrogeenisiin komplikaatioihin sekä muihin

komplikaatioihin.

Jokaisen aikuispotilaan kohdalla tulee arvioida yksilöllisesti riskit ja hyödyt ennen kiinteäkojehoidon

aloittamista. Potilaalla, jolla on huono suuhygienia, kiinteäkojeen aiheuttama lisääntynyt kariesriski

saattaa olla kontraindikaatio kiinteäkojehoidon aloittamiselle. Toisaalta potilaalla, jolla on

voimakasta subjektiivista haittaa aiheuttava selkeä purentavirhe, on odotettavissa, että

kiinteäkojehoidosta tulee olemaan aikuispotilaalle lopulta kokonaisuudessaan hyötyä hoitoon

liittyvistä mahdollisista komplikaatioista huolimatta. Onnistuneella oikomishoidolla on osoitettu

olevan useita potilaan elämänlaatua parantavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä.

UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND

Faculty of Health Sciences

School of Medicine, Dentistry

TOIVIAINEN, LAURI J.M. Adverse effects of adult fixed appliances orthodontics

Thesis, 36 pages

Tutors: DDS, PhD Tiina Ikävalko, DDS Minna Kämäräinen

September 2019

Keywords: Adult orthodontics, Fixed appliances, Complication, Adverse effect

The need for orthodontic treatment in adult patients has grown steadily. Fixed appliances are commonly used to treat malocclusions that have not been treated in adolescence and secondary malocclusions that develop with age. In adult patients the growth of the jaws has ended and cannot be modified. Thus, the surgical treatment of skeletal deformity is required. Mild skeletal deformity may be camouflaged only by tilting teeth, without any orthognathic surgery. Fixed orthodontic appliance is a set of braces and bands attached to the teeth that are connected to each other by an archwire. The archwire is locked in brackets using ligatures. Archwires, that are made of various alloys, align tooth arches to the desired form. In this thesis adult fixed appliance therapy complications are reviewed, as well as the impact of the complications on patient selection and treatment planning in the light of current knowledge. The most common complications associated with adult fixed appliances orthodontics are pain, root resorption, caries and gingivitis. Other complications have also been associated with fixed appliances orthodontics and in this literature review they are divided into subcatecories; complications related to orthodontic forces, biofilm related complications, appliance related complications, iatrogenic complications, and other complications. Each patient should be individually assessed for the risks and benefits before starting fixed appliances therapy. There is an increased risk of caries caused by fixed appliance with patients with poor oral hygiene and that may be a contraindication for the treatment. On the other hand, malocclusion can cause severe discomfort to the patient and it is expected that fixed appliances treatment will ultimately be beneficial to patient, despite the possible complications that may be associated with the treatment. Successful orthodontic treatment has been shown to have several long-term effects on improving patients´ quality of life.

Sisällysluettelo 1. Johdanto ........................................................................................................................................... 5

2. Materiaali ......................................................................................................................................... 7

3. Kiinteät oikomiskojeet ..................................................................................................................... 8

3.1. Kiinteän oikomiskojeen osat ..................................................................................................... 8

3.1.1. Renkaat............................................................................................................................... 8

3.1.2. Braketit ............................................................................................................................... 8

3.1.3. Kaarilangat ......................................................................................................................... 9

3.1.4. Ligatuurat ........................................................................................................................... 9

4. Aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyvät komplikaatiot ..................................................................... 10

4.1. Ortodonttisiin voimiin liittyvät komplikaatiot ........................................................................ 11

4.1.1. Kipu .................................................................................................................................. 12

4.1.2. Pulpatulehdus ................................................................................................................... 14

4.1.3. Juuriresorptio ................................................................................................................... 14

4.2. Biofilmiin liittyvät komplikaatiot ........................................................................................... 19

4.2.1. Karies ............................................................................................................................... 19

4.2.2. Ientulehdus ja parodontiitti .............................................................................................. 20

4.2.3. Halitoosi ........................................................................................................................... 22

4.3. Oikomiskojeeseen liittyvät komplikaatiot .............................................................................. 23

4.3.1. Limakalvovauriot ............................................................................................................. 23

4.3.2. Allergiat ............................................................................................................................ 23

4.3.3. Hampaan värjäytyminen .................................................................................................. 24

4.3.4. Vaikeudet puheen tuottamisessa ....................................................................................... 25

4.4. Iatrogeeniset komplikaatiot ..................................................................................................... 26

4.4.1. Kiillevauriot ..................................................................................................................... 26

4.4.2. Kojeen osien nielaisu ja aspiraatio ................................................................................... 28

4.5. Muut komplikaatiot ................................................................................................................. 29

4.5.1. Ienvetäymät ja mustat kolmiot ......................................................................................... 29

4.5.2. TMD-oireet ...................................................................................................................... 31

4.5.3. Hoidon keskeytyminen ja tyytymättömyys lopputulokseen ............................................ 31

5. Pohdinta ......................................................................................................................................... 33

6. Johtopäätökset ................................................................................................................................ 36

7. Lähdeluettelo .................................................................................................................................. 37

5

1. Johdanto

Vaikka ortodonttinen kiinteäkojehoito on yleisesti turvallista, voi siihen liittyä

komplikaatioita. Kiinteäkojehoidon aikana ilmenevät komplikaatiot voivat johtua

ortodonttisista voimista, biofilmistä tai oikomiskojeesta. Komplikaatiot voivat olla myös

iatrogeenisia tai muita komplikaatioita. Hoitoon liittyy riskejä, jotka tulee tiedostaa ja ottaa

huomioon potilaan hoitoa suunniteltaessa (Kailasam ym. 2015). Potilaiden tietämys

oikomishoitoon liittyvistä komplikaatioista on tutkimusten mukaan vähäistä (Toiviainen ja

Svedström-Oristo 2019). Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kartoittaa

nykytietämyksen valossa aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyvät komplikaatiot sekä niiden

merkitys potilasvalintaan ja hoidon suunnitteluun.

Aikuisten oikomishoidon tarve on lisääntynyt kahden viimeisen vuosikymmenen aikana,

koska omia hampaita pyritään hoitamaan tehokkaammin kuin ennen. Lisäksi oikomishoitoa

käytetään liitännäishoitona osana potilaan kokonaishoitoa, johon saattaa liittyä esimerkiksi

protetiikkaa, parodontologista hoitoa tai ortognaattista kirurgiaa (Almuzian ja Gardner

2014). Suomalaisessa väestössä hampaallisista aikuisista noin kolmasosalla esiintyy ainakin

yksi seuraavista purentavirheistä; ristipurenta, saksipurenta, suuri ylipurenta, avopurenta

tai traumaattinen syväpurenta. Näihin purentavirheisiin liittyy purennan heikkenemisen

riski, jos purentaparien määrä vähenee, hampaisto kuluu tai parodontiumin tila heikkenee.

Lisäksi esiintyy lievempiä purennan poikkeamia ideaalipurennasta (Pietilä ja Nordblad

2004).

Ortodonttiset aikuispotilaat voidaan jakaa karkeasti kahteen eri ryhmään. Ensimmäisen

ryhmän muodostavat nuoret aikuiset, jotka usein tarvitsevat kirurgista hoitoa luustollisen

purentavirheen hoitamiseksi. Myös lievemmät purentavirheet, jotka ovat syystä tai toisesta

jääneet korjaamatta lapsuudessa ja nuoruudessa, hoidetaan 20-30-vuoden iässä. Toisen

ryhmän muodostavat keski-ikäiset potilaat, joilla purentavirhe on aina ollut tai myöhemmin

kehittynyt sekundaarisesti. Sekundaarinen purentavirhe voi olla seurausta esimerkiksi

purennan madaltumisesta tai hampaiden menetysten tai parodontaalisairauden

aiheuttamasta hampaiden siirtymisestä. Tästä esimerkkinä voidaan pitää hampaiden

6

viuhkaantumista. Esteettisiä syitä aikuisten kiinteäkojehoidolle voivat olla myös monesti iän

myötä paheneva hammaskaaren ahtaus, yksittäisten hampaiden asentovirheet tai

hampaiston aukkoisuus (Melsen 2012).

Tämä kirjallisuuskatsaus rajataan käsittämään vain kiinteitä oikomiskojeita, koska leukojen

kasvun ohjaamiseen tarkoitetut irrotettavat oikomiskojeet tulevat vain harvoin kyseeseen

aikuispotilailla. Myös esteettiset ilman braketteja tehtävät ortodonttiset menetelmät,

esimerkiksi kalvo-oikominen, rajataan tämän kirjallisuuskatseen aiheen ulkopuolelle. Koska

kiinteä oikomiskoje kiinnitetään hampaisiin, voidaan sillä saavuttaa moniulotteisempaa ja

kontrolloidumpaa hampaan liikettä kuin irrotettavilla oikomiskojeilla. Hampaita voidaan

kallistaa eri suuntiin ja liikuttaa vertikaalisuunnassa. Braketin ja sen läpi kulkevan

kaarilangan vuorovaikutuksesta muodostuu voimapari, jonka avulla myös esimerkiksi

rotaatio ja juuren torkkaus ovat mahdollisia (Mitchell 2013).

7

2. Materiaali

Kirjallisuushaun materiaalina käytettiin PubMed-, Cochrane-, Scopus- ja Medic-

tietokannoista löytyviä kirjallisuuskatsaukseen soveltuvia tieteellisiä artikkeleita.

Tavoitteena oli etsiä tuoreita alle viisi vuotta vanhoja artikkeleita sekä laadukkaita

vanhempiakin alkuperäisartikkeleita. Soveltuvin osin käytettiin lähteenä myös oppikirjoja

(Proffit ym. 2013, Mitchell 2013).

Systemaattiset kirjallisuushaut tehtiin PubMed- ja Scopus-tietokannoista. Artikkelit tähän

kirjallisuuskatsaukseen valittiin abstraktien perusteella. Lisäksi viitehakuna löydettiin

artikkeleita tarkastelemalla Cochrane libraryn systemaattisten katsausartikkeleiden

lähdeluetteloita. Myös Terveysportista ja Medic-tietokannasta löytyneitä suomenkielisiä

artikkeleita hyödynnettiin tässä kirjallisuuskatsauksessa.

8

3. Kiinteät oikomiskojeet

3.1. Kiinteän oikomiskojeen osat

3.1.1. Renkaat

Teräsrenkaat ovat hampaan ympärille sementoitavia kiinteän oikomiskojeen osia. Niihin on

hitsattu tai juotettu kiinnike bukkaalipinnalle, joissain tapauksissa linguaalipinnalle.

Teräsrenkaita on saatavina eri kokoisina ja sopivan renkaan valintaa helpottaa niiden

esisovittaminen potilaan kipsimalleille. Teräsrenkaalle on usein tarpeellista tehdä tilaa

asettamalla hampaan kontaktipisteiden ympärille separointirenkaat kahdesta seitsemään

päivää ennen renkaan sementoimista. Teräsrenkaan sementoinnissa tulee huomioida, että

renkaan reunat eivät saa jäädä korottamaan purennassa. Lisäksi kiinnikkeen tulee olla

suorassa kulmassa hampaan pystyakseliin nähden (Mitchell 2013).

Teräsrenkaat olivat ainoa keino kiinnittää braketti hampaaseen ennen

happoetsaustekniikan käyttöönottoa. Nykyään suoraan hampaan pinnalle sidostettavat

braketit ovat suositumpia niiden paremman estetiikan vuoksi. Renkaita käytetään kuitenkin

yhä erityisesti poskihampaissa. Aikuispotilaille teräsrenkaat tulevat kyseeseen myös

hampaissa, joissa on olosuhteiden takia vaikea saada pysymään sidostettavia kiinnikkeitä

(Mitchell 2013).

3.1.2. Braketit

Happoetsaustekniikan käyttöönoton myötä suoraan hampaan pinnalle sidostettavat

kiinnikkeet tulivat mahdollisiksi. Kiinnittyminen hampaan pintaan saavutetaan kemiallisen

kiillesidoksen avulla ja metalliseen brakettiin mekaanisen retention avulla. Braketit

luokitellaan niiden uraleveyden mukaan, Edgewise-järjestelmässä on käytössä 0.018 ja

0.022 tuuman levyiset urat (Mitchell 2013).

Suomessa ja Norjassa 98 prosenttia kliinikoista käyttää etupäässä teräsbraketteja (Kerosuo

ja Dahl 2007). Keraamisten brakettien käyttöönotolla on pyritty parantamaan estetiikkaa,

mutta niihin liittyy lukuisia ongelmia, kuten niiden hauraus. Lisäksi voimakas kitkavastus

9

rajoittaa kaarilangan liikkumista keraamisissa braketeissa ja ne saattavat aiheuttaa myös

vastapurijoiden kulumista. Lisäksi keraamisten brakettien kiinnitys on ongelmallinen, koska

kemiallinen sidos on usein hyvin voimakas aiheuttaen ongelmia kojeistuksen purkamisen

yhteydessä. Toisaalta myös mekaaninen retentio on vaikea toteuttaa keraamisiin

braketteihin verrattuna teräsbraketteihin, joissa on rihlauskuvio (Mitchell 2013).

3.1.3. Kaarilangat

Kaarilangat ovat eri metalleista ja metallien seoksista valmistettuja lankoja ja ne kulkevat

brakettien urien läpi. Aktiiviset kaarilangat pyrkivät palauttamaan alkuperäisen muotonsa,

mikä aiheuttaa oikaisevan voiman hammaskaarelta poikkeaviin hampaisiin. Kaarilankoja on

olemassa pyöreitä ja kantikkaita (Mitchell 2013). Suomessa ja Norjassa käytettiin 2000-

luvun alkupuolella eniten kaarilankoja, joiden materiaalina oli teräs, nikkelititaani tai

beetatitaani (Kerosuo ja Dahl 2007). Nykyään käytetään yleisesti kaarilankamateriaalina

myös titaanimolybdeeniseosta eli TMA:ta (Mitchell 2013).

3.1.4. Ligatuurat

Ligatuurien avulla kaarilanka lukitaan brakettien uraan. Kumiset ligatuurat ovat

suositumpia, koska ne ovat potilaalle miellyttävämpiä ja lisäksi ne ovat nopeita asettaa

paikoilleen. Toisaalta metalliligatuuria pystytään kiristämään, mikä parantaa kaarilangan ja

braketin uran välistä kontaktia. Lisäksi jatkuvalla metalliligeerauksella pystytään

ankkuroimaan hampaita yhteen (Mitchell 2013). Metallisten ligatuurien on havaittu olevan

myös kumiligatuuria hygieenisempiä, koska niihin kertyy vähemmän mikrobeja.

Kumiligatuurien käyttäminen voi lisätä ikenien verenvuototaipumusta verrattuna

metalliligatuuriin. Tämän takia metalliligatuurien käyttäminen on perusteltua potilailla,

joilla on ongelmia hyvän suuhygienian ylläpidossa (Türkkahraman ym. 2005).

10

4. Aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyvät komplikaatiot

Kiinteäkojehoidon aikana kliinisesti merkittävimmät komplikaatiot ovat kipu, juuriresorptio

ja karies. Myös muita komplikaatioita esiintyy. Tässä tutkielmassa komplikaatiot ovat jaettu

viiteen alaluokkaan; ortodonttisista voimista, biofilmistä, oikomiskojeesta tai

iatrogeenisistä syistä johtuviin komplikaatioihin sekä muihin komplikaatioihin (Kailasam ym.

2015). Taulukossa 1 on esitetty tutkimuksien mukaan yleisimmät ongelmat, jotka liittyvät

kiinteäkojehoitoihin.

Taulukko 1: Kiinteäkojehoitoon liittyviä komplikaatioita Tutkimus Maa N Ikäjakauma Komplikaatiot

Miller ym.

2007

Yhdysvallat 27 Kaikki yli

18 v.

- Kipulääkkeiden tarve aikuispotilailla

67%

Ogura ym.

2009

Japani 12 24-31 v. - Suuret ortodonttiset voimat aiheuttivat

enemmän kipua ja purenta-arkuutta

Årtun ym.

2009

Alankomaat 267 10-55 v. - Vähintään yksi hammas, jossa

juuriresorptiota >5mm 5%

Chapman

ym. 2010

Yhdysvallat 332 8-56 v. - Liitukariesleesion esiintyvyys:

Lateraalinen inkisiivi 34%,

kulmahammas 31%, välihammas 28%,

keskimmäinen inkisiivi 17%

Jiang ym.

2010

Kiina 96 9-34 v. - Potilaan iällä merkitys

juuriresorptioon.

-Vanhemmilla potilailla vaikeampaa

juuriresorptiota.

Al Maaitah

ym. 2011

Iso-

Britannia

230 10,4-50 v. - Liitukariesleesioiden

kiinteäkojehoidon jälkeen 71,7%

Thönen ym.

2013

Sveitsi 858 25 v. +/- 5v. - Kervikaalisen juuriresorption

esiintyvyys 0,9%

Paley ym.

2016

Yhdysvallat 23 11-24 v. - Vaikeuksia äänteiden tuottamisessa

66%

- Eniten vaikeuksia tuotti /s/-äänne

An ym.

2018

Korea 100 Keskiarvo

24,7 v.

- Keskimmäisen ienpapillan

vetäytymisen esiintyvyys yläleuassa

22% ja alaleuassa 36%

Johal ym.

2018

Iso-

Britannia

58 Kaikki yli

18 v.

- Aikuispotilailla kovin kipu 1-3 päivää

kiinteän kojeen kiinnittämisen jälkeen

11

4.1. Ortodonttisiin voimiin liittyvät komplikaatiot

Kun hampaaseen kohdistetaan ortodonttinen voima, hammas siirtyy voiman suuntaisesti.

Biologisia mekanismeja hampaan siirtymisen taustalla ei vielä täysin tunneta, mutta

seuraavaksi esitellään kaksi keskeistä teoriaa, joiden ajatellaan olevan hampaan siirtymisen

taustalla.

Pietsosähköisen teorian mukaan parodontaaliligamenttiin kohdistuva paine saa aikaan

parodontaaliligamentin solujen kiderakenteen muuttumista. Tämä puolestaan saa aikaan

sähköisiä signaaleja, jotka aktivoivat osteoblasti- ja osteoklastisoluja. Näin alveoliluun

uudelleen muotoutuminen ja hampaan siirtyminen alkaa. Tämä teoria ei kuitenkaan pysty

selittämään, miksi hampaan siirtyminen jatkuu tasaisen voiman seurauksena (Proffit 2013).

Paine-jännitysteorian mukaan voiman seurauksena hammas siirtyy aluksi

parodontaaliligamentin sisällä, mikä saa aikaan verisuonten läpimitan muuttumisen

parodontaaliligamentissa. Painepuolella verisuonten läpimitta pienenee ja jännityspuolella

verisuonten läpimitta kasvaa, mikä muuttaa happitasoja eri puolilla

parodontaaliligamenttia. Tämä saa aikaan kemiallisten viestimolekyylien, kuten sytokiinien,

prostaglandiinien ja typpioksidin, vapautumisen. Ne saavat aikaan osteoblastien ja

osteoklastien soluaktivaation, jonka seurauksena alkaa alveoliluun uudelleen

muotoutuminen ja hampaan siirtyminen (Proffit 2013).

Pietsosähköinen teoria ja paine-jännitysteoria eivät ole yhteensopimattomia tai toisiaan

poissulkevia. Näyttääkin siltä, että molemmat mekanismit voivat olla hampaan siirtymisen

biologian taustalla. Paine-jännitysteoria on saanut laajempaa hyväksyntää, koska se pystyy

melko hyvin selittämään hampaan siirtymiseen johtavan kaskadin. Nykykäsityksen mukaan

hampaan siirtymisen taustalla olevat mekanismit ovat kuitenkin monimutkaisempia kuin

klassisessa paine-jännitysteoriassa (Proffit 2013).

Kuvan 1 histologisessa leikkeessä näkyy nuolella ortodonttisen voiman ja hampaan liikkeen

suunta. Paine-jännitysteorian mukaan hampaan liikkeen suuntaan muodostuu painepuoli

(pressure) ja vastakkaiselle pinnalle jännityspuoli (tension). Painepuolella osteoklastit ovat

12

aktiivisempia ja alveoliluussa tapahtuu resorptiota. Venytyspuolella taas osteblastit ovat

aktiivisempia ja tapahtuu luun alveoliluun muodostumista eli appositiota (Melsen 2012).

KUVA 1: Histologisessa leikkeessä havaitaan paine- ja jännityspuoli. (Melsen: Adult Ortodontics, John Wiley & Sons 2012, sivu 83, Fig. 6.6.)

On havaittu, että aikuispotilailla hampaan liikkuminen on hitaampaa, vaikka sytokiinitasot

ja osteoklastiaktiivisuus ovat suurempia kuin nuorilla potilailla (Alikhani ym. 2018).

Aikaisemmin on havaittu, että aikuisilla kudosten verenkierto sekä solujen

uusiutumisnopeus on heikompaa kuin nuorilla ja tämä saattaa johtaa hitaampaan hampaan

siirtymiseen (Almuzian ja Gardner 2014).

4.1.1. Kipu

Kiinteäkojehoidon aikana kipu on yleinen komplikaatio. Kipu alkaa yleensä noin neljä tuntia

kiinteän oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen ja kasvaa seuraavan vuorokauden aikana.

Tämän jälkeen kipua esiintyy asteittain vähentyen ensimmäisen viikon ajan (Hussain ym.

2017). Aikuisilla kiinteäkojepotilailla eniten kipua ilmenee 1-3 päivän ajan kiinteän

oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen (Johal ym. 2018). Kipu saattaa johtua ortodonttisten

voimien aiheuttamasta parodontaaliligamentin verenkierron häiriintymisestä, mistä seuraa

paikallinen palautuva tulehdus hammasytimessä ja parodontaalikudoksessa (Proffit 2013).

13

Neuroottisia luonteenpiirteitä omaavat henkilöt kokevat kiinteäkojehoidon kivuliaammaksi

kuin muut (Singh ym. 2017). Tuoreessa tutkimuksessa on havaittu myös yhteys obesiteetin

ja lisääntyneen kivun välillä kiinteän oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeisellä viikolla. Tämän

seurauksena obeesit potilaat käyttävät myös enemmän kipulääkkeitä kiinteän

oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeisellä viikolla. Mekanismi obesiteetin ja lisääntyneen

ortodonttisen kivun välillä on epäselvä ja sen selvittäminen vaatii lisää tieteellistä

tutkimusta (Saloom ym. 2017). Systeemaattisessa katsausartikkelissa havaittiin, että kipuja

ilmenee enemmän linguaalisia braketteja käyttävillä verrattuna bukkaalisiin braketteihin

(Ata-Ali ym. 2016). Aikuispotilaat kokivat kiinteäkojehoidon kivuliaammaksi kuin nuoret

(Alikhani ym. 2018, kuva 2).

Kipulääkkeistä muun muassa ibuprofeenilla, parasetamolilla, naprokseenilla ja aspiriinilla

on osoitettu olevan ortodonttista kipua lievittävä vaikutus. Myös matala-annoksisella laser-

terapialla on havaittu olevan suotuisa vaikutus kipuun (Topolski ym. 2018).

* tilastollisesti merkitsevä ero nuorten potilaiden ja aikuispotilaiden välillä.

# tilastollisesti merkitsevä ero samassa ikäryhmässä verrattuna alkutilanteeseen.

KUVA 2: Ortodonttinen kipu aikuispotilailla verrattuna nuoriin potilaisiin (asteikko 0-10). (Alikhani ym: Age-dependent biologic response to orthodontic forces; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2018;153:632-44, sivu 640, Fig 5.)

14

4.1.2. Pulpatulehdus

Hammasytimen eli pulpan verenkierron on havaittu heikkenevän ortodonttisten voimien ja

hampaan siirtymisen seurauksena. Hammasytimen verenkierron häiriintymisen takia

hammas saattaa värjäytyä harmaaksi. Pulpasta peräisin oleva hampaiden värjäytyminen

ilmenee useammin yksijuurisissa etuhampaissa kuin monijuurisissa poskihampaissa, joissa

hammasytimen verenkierto ei häiriinny yhtä helposti. Kun havaitaan hampaiden

värjäytyminen oikomishoidon aikana, on syytä vähentää hampaaseen kohdistuvaa

ortodonttista voimaa. Noin kolmasosassa tapauksista hampaan väri palautuu itsestään.

Hampaan värjäytyminen saattaa olla merkki pulpanekroosista, mutta juurihoitoa ei tule

aloittaa ennen kuin pulpanekroosin diagnoosi on varmistunut (Baik ym. 2017).

Pulpanekroosille altistavia tekijöitä ovat impaktoituneet hampaat, hammastraumat,

röntgenkuvista havaittu obliteraatio sekä laajat kariekset ja restauraatiot. Mikäli näitä

havaitaan ennen kiinteäkojehoidon alkua, tulee potilaalle kertoa pulpanekroosin vaarasta

(Meeran 2013). Myös hampaan siirtoon käytettävä aika vaikuttaa pulpanekroosin

syntymiseen: hidas hampaan siirtyminen aiheuttaa vähemmän neurovaskulaarisia häiriöitä

hammasytimeen kuin nopea hampaan siirtyminen (Wishney 2017). Pulpan verenkierto

saattaa katketa erityisesti tilanteissa, joissa juurten kärjet siirtyvät kiinteäkojehoidon

seurauksena alveoliluun ulkopuolelle (Proffit 2013). Hiljattain traumatisoituneissa

hampaissa on tavallista suurempi pulpatulehduksen riski ja niiden siirtämiseen tulisi käyttää

tavallista pienempää voimaa (Travess ym. 2004).

4.1.3. Juuriresorptio

Kiinteäkojehoidossa hampaan siirtymisessä käytetään hyödyksi tulehduksellista reaktiota.

Tämä reaktio on kuitenkin vaikeasti ennustettavissa ja aiheuttaa joillakin potilailla

merkittävää juuriresorptiota juurten apikaalialueella (kuva 3) (Brezniak ja Wasserstein

2002). Hampaiden lyhenemistä aiheuttavaa juuriresorptiota havaitaan useimmiten etu- ja

välihampaiden intruusioiden (hampaan siirtyminen sisäänpäin luuhun) aikana.

Aikuispotilaat ovat kiinteäkojehoidon aikana alttiimpia juuriresorptiolle kuin nuoret potilaat

15

(Meeran ym. 2012). Yleensä juuriresorption määrä on kuitenkin vähäistä ja sen kliininen

merkitys jää pieneksi (Brezniak ja Wasserstein 2002).

KUVA 3. Yläetuhampaissa apikaalinen juuriresorptio kiinteäkojehoidon aikana. (Darcey ja Qualtrough: Resorption: part 2. Diagnosis and management; British Dental Journal 2013; 214:493-451, sivu 496, Fig.6 a ja b.)

Juuriresorptiotaipumus on hyvin yksilöllistä ja sitä on vaikea ennustaa. Yksilöllisiä

riskitekijöitä ovat aiemmat juuriresorptiot sekä juuriresorptiotaipumus lähisukulaisten

keskuudessa. Lisäksi interleukiini-1-beta-geenin polymorfismin on havaittu altistavan

juuriresorptiolle (Bastos Lages ym. 2009). Hampaistollisia riskitekijöitä ovat ektooppisesti

puhjenneet hampaat, avopurenta, syväpurenta ja iso horisontaalinen ylipurenta.

Synnynnäiset hammaspuutokset sekä Angle 2 ja Angle 3-luokan purenta saattavat myös olla

juuriresorption riskitekijöitä (Lopatiene ja Dumbravaite 2008). Ortodonttiseen tekniikkaan

liittyviä riskitekijöitä ovat hoitoajan pituuden lisäksi juuren kärjen siirtymämatka,

ortodonttisen kojeen tyyppi sekä ortodonttisen voiman tyyppi ja voimakkuus (Segal ym.

2004, Travess ym. 2004). Hiljattain traumatisoituneissa, ei-vitaaleissa ja juurihoidetuissa

16

hampaissa on tavallista suurempi juuriresorption riski. Lyhyet juuret ovat suuremmassa

juuriresorptioriskissä kuin normaalipituiset juuret (Travess ym. 2004).

Hyvin suunnitellussa oikomishoidossa voimien tulisi jakaantua tasaisesti hampaan juurten

eri pinnoille, miten tapahtuu esimerkiksi hampaan yhdensuuntaissiirrossa. Toisinaan

ortodonttiset voimat kohdistuvat kuitenkin voimakkaasti vain tietylle juuren alueelle, jolloin

parodontaaliligamentti puristuu tällä alueella siinä määrin, että syntyy hyalinisoitunutta

kudosta. Hyalinisoituneella alueella saattaa ilmetä kudosnekroosia, jonka seurauksena

alkaa tulehdusprosessi. Lisäksi on osoitettu, että puristuneet parodontaaliligamentin solut

tuottavat RANK-ligandia. Se on proteiini, joka sitoutuessaan reseptoriinsa osteoklasti-

solussa lisää sen luuta hajottavaa aktiivisuutta. Nekroottisen kudoksen poistamisen jälkeen

osteoklastisolut saattavat hyökätä juurisementtiin ja edelleen hampaan juuren

dentiinikudokseen aiheuttaen juuriresorptiota (Darcey ja Qualtrough 2013).

Suomalaisessa nuorille kiinteäkojehoitopotilaille tehdyssä tutkimuksessa havaittiin

kiinteäkojehoidon kestolla olevan suuri merkitys juuriresorption määrään.

Kiinteäkojehoidon keston tulisi olla korkeintaan puolitoista vuotta (Apajalahti ja Peltola

2007). Juuriresorptionopeus kaksinkertaistuu uudelleen toistuvan oikomishoidon

seurauksena, mikä tulee ottaa huomioon monen aikuispotilaan kohdalla (Almuzian ja

Gardner 2014).

Histologisesti tarkasteltuna juuriresorptiota tapahtuu lähes aina kiinteäkojehoidossa.

Keskimäärin juurta menetetään apikaalisesti yhdestä kahteen millimetriä oikomishoidon

aikana (Travess ym. 2004, Makedonas ym. 2013). Esiintyessään juuriresorptio saattaa olla

aikuispotilailla vaikeampaa kuin nuorilla potilailla. Hammasryhmittäin juuriresorption

prevalenssi on korkein etuhampaissa ja matalin kulmahampaissa sekä poskihampaissa

(Darcey ja Qualtrough 2013). Kaukasialaisilla saattaa olla suurempi juuriresorption riski kuin

aasialaisilla (Lopatiene ja Dumbravaite 2008).

Kliinisesti merkittävää yli kahden millimetrin juuriresorptiota ilmenee 5–18 prosentissa ja

yli neljän millimetrin juuriresorptiota alle viidessä prosentissa tapauksista. Noin viidelle

prosentille aikuispotilaista tulee kiinteäkojehoidon aikana vaikeaa juuriresorptiota.

17

Vaikeassa juuriresorptiossa ainakin yhteen hampaaseen tulee vähintään viiden millimetrin

juuriresorptio. Mikäli kiinteäkojehoidon ensimmäisten kuuden kuukauden aikana havaitaan

juuriresorptiota alle yksi millimetri ja ensimmäisen vuoden aikana alle kaksi millimetriä,

vaikean yli viiden millimetrin juuriresorption riski kiinteäkojehoidon aikana on hyvin pieni

(Årtun ym. 2009). Juuriresorption vaikeusaste voidaan luokitella alla olevan kuvan 4

mukaisesti (Jiang ym. 2010).

KUVA 4. Juuriresorption vaikeusasteen luokitus. 1. aste: Lievää resorptiota, juuren kärki on tylpistynyt ja diffuusi. 2. aste: Kohtalaista juuriresorptiota, juuren kärkirakenne on kadonnut ja juurta on menetetty noin neljännes juuren pituudesta. 3. aste: Vaikeaa juuriresorptiota, juuren pituudesta on menetetty yli neljäsosa (Jiang ym: Root resorption before and after orthodontic treatment: a clinical study of contributory factors; European Journal of Orthodontics 32 (2010) 693-697, sivu 694, Fig 1.)

Suomalaisessa tutkimuksessa (ikäjakauma 8-19 vuotta ja keski-ikä 14,5 vuotta) havaittiin,

että juuriresorptiota ilmeni kiinteäkojehoidon jälkeen eniten yläetuhampaissa ja toiseksi

eniten alaetuhampaissa. Ortodonttisista hoitomuodoista juuri kiinteäkojehoito altistaa

juuriresorptiolle. Lisäksi kiinteäkojehoidon kesto vaikutti merkittävästi juuriresorption

määrään. Keskimääräinen kiinteäkojehoidon kesto oli 1,5 vuotta potilailla, joilla ei havaittu

merkittävää juuriresorptiota. Potilailla, joilla esiintyi laajaa juuriresorptiota, keskimääräinen

kiinteäkojehoidon kesto oli 2,3 vuotta (Apajalahti ja Peltola 2007).

Kiinteäkojehoito saattaa lisätä hieman myös hampaan kaula-alueella ilmenevän

18

kervikaalisen juuriresorption riskiä (Darcey ja Qualtrough 2013). Kervikaalisen

juuriresorption esiintyvyys kahdeksan vuotta kiinteäkojehoidon lopettamisen jälkeen oli

eräässä tutkimuksessa 0,9 prosenttia (Thönen ym. 2013).

Potilaita tulee informoida mahdollisesta juuriresorptiosta ennen kiinteäkojehoidon alkua

(Meeran ym. 2012). Juuriresorptio on yleensä oireeton ja se voidaan havaita vain

röntgenkuvista (Wishney 2017). Panoraamaröntgenkuva on suositeltava

kuvausmenetelmä, kun arvioidaan juuriresorption määrää oikomishoidon aikana

(Apajalahti ja Peltola 2007). Noin puoli vuotta kiinteän oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen

on suositeltavaa ottaa riskipotilailta röntgenkuva vähintäänkin etualueelta

juuriresorptioriskin kartoittamiseksi. Jos tällöin havaitaan merkkejä juuriresorptiosta, on

odotettavissa juuriresorption paheneminen hoidon aikana (Weltman ym. 2010).

Röntgenseuranta on suositeltava toteuttaa puolen vuoden välein kiinteäkojehoidon aikana

(Apajalahti ja Peltola 2007). Mikäli hoitoa edeltävässä röntgenkuvassa havaitaan lyhyet

juuret, tulee se ottaa huomioon hoidon suunnittelussa (Travess ym. 2004).

Juuriresorptiota voidaan ehkäistä käyttämällä kevyitä aloitusvoimia ja pyrkimällä pitämään

oikomishoidon kesto mahdollisimman lyhyenä (Travess ym. 2004). Tauko hampaiden

siirtämisessä mahdollistaa juurisementin paranemisen ja vähentää juuriresorption riskiä.

Pieni tauko ortodonttisissa voimissa tulee usein luonnollisesti ennen seuraavaa kojeen

säätämistä vastaanotolla (Roscoe ym. 2015). Aikuisten kiinteäkojehoidossa tulisi käyttää

hoidon alkuvaiheessa kevyempiä voimia kuin nuorilla potilailla, koska alveoliluun reaktiot

ovat aikuisilla hitaampia (Almuzian ja Gardner 2014). Juuriresorption merkkien

ilmaantuessa tulee ortodonttiset voimat keskeyttää ja käyttää passiivisia kaarilankoja noin

kahden kuukauden ajan (Meeran ym. 2012).

19

4.2. Biofilmiin liittyvät komplikaatiot

Kiinteät oikomiskojeet tarjoavat bakteereille lukuisia vaikeasti puhdistettavia lisäpintoja

suuontelossa. Lisäksi kiinteä oikomiskoje vaikeuttaa hampaiden puhdistamista. Tämän takia

biofilmin hallinta on kiinteäkojepotilailla hankalaa ja potilasvalinta tuleekin tehdä huolella.

Aikuispotilaalta tulee edellyttää hyvää suuhygieniaa ennen kiinteäkojehoidon aloittamista.

Kuvassa 5 nähdään biofilmin aiheuttamia komplikaatioita kiinteäkojehoidon jälkeen. Näitä

ovat ientulehdus (gingival inflammation), liitukariesleesiot (white spot lesions) sekä

pidemmälle edenneet kavioituneet kariesleesiot (cavity). Lisäksi biofilmi saattaa aiheuttaa

pahanhajuista hengitystä (Ren ym. 2014).

KUVA 5. Biofilmin aiheuttamia komplikaatioita kiinteäkojehoidon aikana. (Ren ym: Orthodontic treatment with fixed appliances and biofilm formation – a potential public health threat? Clinical Oral Invest (2014) 18:1711-1718, sivu 1714, Fig.4.)

4.2.1. Karies

Kiinteä oikomiskoje ei itsessään aiheuta kariesta, mutta se vaikeuttaa hyvän suuhygienian

ylläpitoa (Meeran 2013). Brakettien ympärille muodostuva karies johtuu pääosin huonosta

suuhygieniasta. Suuhygienian ylläpito vaikeutuu johtuen kiinteän oikomiskojeen takia

muodostuvista huonosti puhdistuvista lisäpinnoista. Näihin ei syljen tai karheiden ruoka-

aineiden puhdistava vaikutus pääse vaikuttamaan samalla tavalla kuin muualla

20

hampaistossa. Aikuisilla kiinteäkojepotilailla plakin kertymisen onkin havaittu olevan yli

kaksinkertaista verrattuna verrokkiryhmään ilman kiinteää oikomiskojetta (Klukowska ym.

2011). Kiinteäkojehoidon alkuvaiheessa tulee kiinnittää huomiota suuhygienian tasoon,

jotta voidaan riittävän ajoissa ottaa käyttöön kariesta ehkäiseviä menetelmiä, kuten

fluorilisiä (Tufekci ym. 2011). Natriumfluoridia sisältävillä suuvesillä pystytään ehkäisemään

kiilteen demineralisaatiota kiinteäkojehoidon aikana (Almuzian ja Gardner 2014).

Kiinteäkojepotilailla initiaalikarieksen esiintyvyys kiinteäkojehoidon aikana on lähes 70

prosenttia, mutta kavitoituneita kariesleesioita esiintyy alle viidessä prosentissa hampaista

(Al Maaitah ym. 2010). Aikuispotilailla esiintyy vähemmän kariesta oikomishoidon aikana

kuin nuoremmilla potilailla (Almuzian ja Gardner 2014). Kolmasosaan esteettisesti

tärkeimmistä yläetuhampaista on todettu tulevan demineralisaatiota kiinteäkojehoidon

aikana (Chapman ym. 2010). Useimmiten liitukariesleesio ilmenee braketin gingivaalisessa

tai distaalisessa reunassa, mutta se on mahdollinen myös braketin mesiaalisessa tai

okklusaalisessa reunassa (Al Maaitah ym. 2010). Eniten ja laajuudeltaan suurimpia

kariesleesioita tule yleensä yläkakkosiin (Chapman ym. 2010). Edetessään liitukariesleesiot

voivat kavitoitua ja tästä syystä kiinteät oikomiskojeet saatetaan joskus joutua purkamaan

ennen oikomishoidon tavoitteiden saavuttamista (Ren ym. 2014). Kiinteän oikomiskojeen

purkamisen jälkeen havaituilla liitukariesleesioilla on hyvät mahdollisuudet mineralisoitua

uudestaan, eikä pieniä kariesleesioita tarvitse restauroida (Talic 2011).

Kiinteäkojehoidon aikana on havaittu myös Candida albicans, Streptococcus mutans ja

Lactobacillus acidophilus -tasojen nousua sekä pH-tason laskua. Nämä muutokset syljen

ominaisuuksissa suosivat karieksen etenemistä. Syljen eritysnopeudessa ei kuitenkaan

havaittu tilastollisesti merkitsevää muutosta (Arab ym. 2016).

4.2.2. Ientulehdus ja parodontiitti

Aikuispotilaan parodontologinen tilanne tulisi arvioida ja rekisteröidä ennen

kiinteäkojehoidon aloittamista. Parodontaalisairaudet tulee saada hallintaan ennen

oikomishoitoa. Lisäksi oikomishoidon aikana tulee edellyttää potilaalta hyvää suuhygieniaa

ja parodontiumin tilanne tulee kontrolloida säännöllisesti (Almuzian ja Gardner 2014).

21

Tutkimuksessa kiinteäkojehoidon aikana plakin määrä kaksinkertaistui ja ientulehduksen

määrä kuusinkertaistui (Boke ym. 2014). Kiinteän oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen

havaitaan useimmilla potilaista ientulehduksen merkkejä. Ientulehdus on kuitenkin

ohimenevää, eikä yleensä johda alveoliluun menettämiseen (Ren ym. 2014). Ienkudos

palautuu useimmiten ennalleen brakettien irrottamisen jälkeisen kolmen kuukauden aikana

(Kouraki ym. 2005).

Kiinteän oikomiskojeen osien ja kiinnitysmateriaalien aiheuttama ärsytys yhdistettynä

huonoon suuhygieniaan saattaa kuitenkin aiheuttaa myös pysyvää vauriota parodontiumin

rakenteisiin. Tämän takia kiinteän oikomiskojeen osien, erityisesti renkaiden, sementointiin

tulee kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi potilaan on ylläpidettävä erityisen hyvää

suuhygieniaa kiinteäkojehoidon aikana (Meeran 2013). Renkaat aiheuttavat enemmän

ientulehdusta kuin braketit, koska renkaiden reunat sijaitsevat usein lähellä ienrajaa

(Travess ym. 2004). Tutkimuksen mukaan sementoitu rengas toisessa poskihampaassa

aiheutti aikuisilla kiinteäkojepotilailla ientulehdusta renkaan ympärillä. Pitkä

kiinteäkojehoidon kesto, ikenen alapuolelle ulottuva renkaan sauma sekä renkaan ympärillä

havaittu plakki lisäsivät ientulehduksen riskiä (Corbacho de Melo ym. 2012). Renkaiden

ympärille muodostuu usein ienhyperplasian aiheuttamia valeientaskuja, mutta tältäkin osin

ienkudoksen tila kuitenkin yleensä palautuu hoitoa edeltävälle tasolle muutamia viikkoja

kiinteän oikomiskojeen poistamisen jälkeen (Ellis ja Benson 2002).

Aikuiset ovat kiinteäkojehoidon aikana alttiimpia marginaaliselle luukadolle kuin nuoret

potilaat. Yli kolmasosalla aikuispotilaista ilmenee yli kahden millimetrin luukatoa

etuhampaiston alueella kiinteäkojehoidon aikana. Menetetyn marginaalisen luukudoksen

määrä korreloi positiivisesti potilaan iän kanssa (Wishney 2017). Aktiivinen parodontiitti

altistaa parodontaalirakenteiden vaurioitumiselle kiinteäkojehoidon aikana erityisesti

silloin, kun hampaita siirretään syvien, horisontaalisen luutason alapuolelle ulottuvien

ientaskujen suuntaan. Seurauksena saattaa olla palautumatonta kiinnityskudoksen

menettämistä. Aikuisilla parodontiittipotilailla hoitosuunnitelma tulee tehdä yhdessä

parodontologian erikoishammaslääkärin kanssa (Meeran ym. 2012).

Kiinteäkojehoito saattaa olla osana kokonaishoitoa, johon liittyy parodontologinen hoito.

22

Lopputuloksena potilaan parodontologinen tila saattaa olla parempi oikomishoidon

parantaessa purentavoimien jakaantumista hampaistossa sekä hampaiden pintojen

puhdistettavuutta (Ellis ja Benson 2002). Joillakin aikuispotilailla hampaan resistenssikeskus

siirtyy apikaalisuuntaan kiinnityskadon takia, mikä puolestaan altistaa hampaan

kallistumiselle ortodonttisen voiman vaikutuksesta. Tämän takia tulee käyttää pienempiä

voimia ja suurempia vastamomentteja, jotta mahdollistetaan koko hampaan siirtyminen

(Meeran ym. 2012). Oikomishoito ei aiheuta merkittävää riskiä parodontiumille silloin kun

se toteutetaan optimaalisilla voimilla sellaiselle potilaalle, jolla ei ole aktiivista

parodontaalisairautta ja joka pystyy ylläpitämään hyvää suuhygieniaa oikomishoidon aikana

(Meeran 2013).

4.2.3. Halitoosi

Kiinteäkojehoitoon liittyy usein pahanhajuista hengitystä eli halitoosia. Sveitsiläisessä

tutkimuksessa havaittiin plakki-indeksin nousua sekä kielen katteisuuden lisääntymistä

kiinteän oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen. Lisäksi aistinvaraisesti havaittuna potilaiden

hengitys oli pahanhajuisempaa neljä viikkoa sekä kolme kuukautta kiinteän oikomiskojeen

kiinnittämisen jälkeen kuin alkutilanteessa (Zurfluh ym. 2013). Aistinvaraista

tutkimusmenetelmää voidaan kritisoida subjektiiviseksi, mutta myös pahanhajuiseen

hengitykseen liitettyjen rikkiyhdisteiden määrän on osoitettu kasvavan

kiinteäkojepotilaiden uloshengityssä saavuttaen huippunsa seitsemän kuukautta kiinteän

oikomiskojeen kiinnittämisen jälkeen (Sökücü ym. 2016). Täten pahanhajuisen hengityksen

ja kiinteänkojehoidon välistä yhteyttä voidaan pitää luotettavana ja tämä yhteys voidaan

tuoda esiin motivoitaessa potilasta hyvään suuhygieniaan kiinteäkojehoidon aikana

(Zurfluh ym. 2013).

23

4.3. Oikomiskojeeseen liittyvät komplikaatiot

4.3.1. Limakalvovauriot

Kiinteän oikomiskojeen osat saattavat hangata suun limakalvoja vasten aiheuttaen

haavaumia. Palatinaaliset ja linguaaliset kaaret saattavat aiheuttaa haavaumia myös

suulakeen tai kieleen (Ellis ja Benson 2002). Kaarilanka saattaa aiheuttaa traumoja poskien

limakalvoille (kuva 6) hoitokäyntien välissä. Ortodonttinen vaha saattaa auttaa

limakalvovaurioiden ehkäisyssä (Travess ym. 2004).

Lähes kaikille aikuispotilaille tulee kiinteäkojehoidon yhteydessä haavaumia suun

limakalvoille. Noin puolet aikuispotilaista ilmoitti limakalvohaavaumien olevan ärsyttävin

osa kiinteäkojehoitoa. Suurin osa aikuispotilaista piti limakalvohaavaumien aiheuttamaa

ongelmaa kuitenkin melko vähäisenä. Limakalvohaavaumien uusiutumismäärä pysyy

samankaltaisena läpi hoitojakson (Kvam ym. 1989).

KUVA 6: Kaarilangan aiheuttama haavauma posken limakalvolla. (Travess ym: Orthodontics. Part 6: Risks in orthodontic treatment; British Dental Journal 2004; 196: 71-77, sivu 74, Fig.9.)

4.3.2. Allergiat

Suomalaisessa väestössä nikkeliallergia on noin kymmenen kertaa yleisempää naisilla kuin

miehillä. Nikkeliallergiaa esiintyy Suomessa noin kolmasosalla naisista (Mattila ym. 2001).

24

Nikkeliallergia esiintyy useimmiten kutisevana ihottumana alueella, joka on suoraan

kosketuksissa metalliin. Suun limakalvoilla ja huulilla allergia ilmenee punoituksena,

turvotuksena, aristavina ruhjeina sekä rakkuloina (Kerosuo ja Dahl 2007).

Kiinteitä oikomiskojeita käytetään Suomessa ja Norjassa usein ilman ongelmia myös

potilailla, joilla on epäilty tai todettu nikkeliallergia. Suomessa 77 prosenttia kliinikoista

käyttää nikkeliä sisältäviä kiinteitä oikomiskojeita myös nikkeliallergisille potilaille. Toisinaan

allergiset reaktiot johtavat kuitenkin oikomishoidon keskeytymiseen tai kojeen vaihtoon.

Oikomiskojeiden aiheuttamat allergiset reaktiot ilmenevät useimmiten kasvojen iholla ja

huulissa, harvemmin suun limakalvoilla. Tämä saattaa selittyä sillä, että puolustusreaktiot

ovat erilaiset suun limakalvoilla kuin iholla. Lisäksi suun limakalvoilla allerginen ärsytys

laimenee syljen virtauksen ansiosta jääden yleensä reaktiokynnyksen alapuolelle. Kolme

neljästä allergisista reaktioista liittyy suun ulkopuolisiin oikomiskojeen osiin, kuten

kasvomaskiin ja niskavetoon. Suun ulkopuolisia oikomiskojeen osia käytetään aikuisilla

lähinnä ankkureina eli ei-toivottujen ortodonttisten vastavoimien eliminoimiseen (Kerosuo

ja Dahl 2007).

4.3.3. Hampaan värjäytyminen

Kiinteäkojehoidon jälkeen havaitut hampaiden värjäytymiset saattavat huonontaa

estetiikkaa ja potilastyytyväisyyttä. Neljällä viidestä kiinteäkojepotilaista havaitaan hoidon

jälkeen ainakin yksi hammas, jossa on pinnallista värjäytymää. Kiinteäkojehoidon pitkä

kesto on värjäytymiä pahentava tekijä. Hampaat värjäytyvät enemmän silloin kun

brakettien sidostamiseen käytetään kemialliskovetteisia resiinejä valokovetteisten

komposiittien sijaan (Karamouzos ym. 2010). Hampaiden värjäytyminen on merkittävämpi

ongelma kiinteiden oikomiskojeiden kohdalla verrattuna irrotettaviin kalvosarjoihin.

Brakettien sidostamiseen käytetty resiini tunkeutuu kiilteen sisälle, jolloin sen poistaminen

ilman merkittävää kiilteen menettämistä voi olla hankalaa. Tämän seurauksena kiilteen

pintamorfologiaan, rakeisuuteen ja koostumukseen voi joskus tulla palautumattomia

muutoksia. Nämä muutokset vaikuttavat negatiivisesti kiilteen valon heijastamiskykyyn ja

läpikuultavuuteen. Sidosresiinit värjääntyvät helposti ruoka-aineiden, ultraviolettivalon

sekä oikomiskojeesta peräisin olevien korroosiotuotteiden vaikutuksesta. Sidosresiinit

25

värjääntyvät yleensä keltaisiksi. Lisäksi aiemmin komplikaatioina esitetyt liitukariesleesiot

poikkeavat usein väriltään ympäröivästä kiilteestä muuttuen usein tummemmiksi

uudelleen mineralisoitumisen myötä. Kiinteäkojepotilaat toivovatkin usein hampaiden

valkaisua kojeen irrottamisen jälkeen. Kuitenkin tulee huomioida käytetty sidosaine, koska

kiilteessä olevat resiinijäänteet reagoivat hampaan valkaisuun muusta hammaskudoksesta

poiketen huonontaen mahdollisesti esteettistä vaikutelmaa entisestään (Faltermeier ym.

2008).

Kuten aiemmin mainittiin, hammas saattaa värjäytyä harmaaksi myös hammasytimen

verenkierron häiriintymisen takia. Tämän kaltainen hampaan värjäytyminen saattaa olla

merkki pulpanekroosista, mutta juurihoitoa ei tule aloittaa ennen kuin pulpanekroosin

diagnoosi on varmistunut. Mikäli hampaan väri ei palaudu riittävän pitkän seurannan aikana

ja hampaan värjäytyminen aiheuttaa potilaalle esteettisen ongelman, tulee kyseeseen

tilanteesta riippuen hampaan juurihoito, valkaisu, laminaatti tai kruunuttaminen (Baik ym.

2017).

4.3.4. Vaikeudet puheen tuottamisessa

Labiaalisilla kiinteillä oikomiskojeilla on vaikutus puheäänen tuottamiseen – erityisesti

suhisevan s-äänteen tuottaminen vaikeutuu. Kiinteän oikomiskojeen vaikutus puheäänen

tuottamiseen on yksilöllistä ja siihen vaikuttaa myös purentavirheen vaikeusaste. Eräässä

tutkimuksessa 44 prosentilla potilaista ei esiintynyt ongelmia puheentuottamisessa

brakettien kiinnittämisen jälkeen. Potilaista 39 prosentilla esiintyi jokin äännevirhe kojeen

asettamisen jälkeen, mutta ei enää kahden kuukauden päästä kiinteäkojehoidon

aloittamisen jälkeen. 17 prosentilla kiinteäkojepotilaista ilmeni äännevirhe vielä kaksi

kuukautta kojeen kiinnittämisen jälkeen. Myös nämä äännevirheet olivat korjautuneet

seurannassa kahdeksan kuukautta kojeen poistamisen jälkeen (Paley ym. 2016). Ongelmia

puheen tuottamisessa ilmenee enemmän linguaalisia braketteja käyttävillä verrattuna

bukkaalisiin braketteihin (Ata-Ali ym. 2016).

26

4.4. Iatrogeeniset komplikaatiot

4.4.1. Kiillevauriot

Sekä metalliset että keraamiset braketit saattavat aiheuttaa kiilteen kulumista. Kiilteen

kuluminen on yleistä yläkulmahampaiden ja yläetuhampaiden inkisaalikärjissä, jotka

hankaavat alahampaiden braketteja vasten. Keraamiset braketit ovat hyvin hankaavia ja

niitä ei tulisi käyttää alaetuhampaissa, mikäli ylähampaiden kontakti niitä vasten on

mahdollista (Travess ym. 2004, Abdulrazzaq ym. 2018, kuva 7).

KUVA 7: Yläkulmahampaan kärjestä on menetetty hammaskudosta. (Abdulrazzaq ym: Iatrogenic Effects of Orthodontic Treatment: Decision-Making in Diagnosis, Treatment and Modalities of Prevention; EC Dental Science 17.4 (2018):326-335, sivu 329, Fig.3.)

Kiinteän oikomiskojeen purkamisen yhteydessä kiillekudos saattaa vaurioutua kiinnikkeiden

irrottamisen tai jäännössementin poistamisen yhteydessä (Wishney 2017). Varomaton

työskentely renkaiden sementoinnissa tai kiinteän oikomiskojeen purkamisen yhteydessä

saattaa aiheuttaa vaurioita kiilteeseen. Virheellinen kiinnikkeen poistotekniikka saattaa

aiheuttaa kiillefraktuuran tai lohkeaman. Myös sidosaineen poistamisen yhteydessä tulee

olla huolellinen, jotta kiillekudokselle ei aiheuteta vauriota (Travess ym. 2004). Kiillevauriot

kojeen purkamisen jälkeen ovat yleensä harvinaisempia ja pienempiä, kun käytetään

teräsbraketteja sekä lasi-ionomeerisementtiä. Enemmän kiillevaurioita aiheuttavat

27

puolestaan keraamisten brakettien sekä resiinipohjaisten sidosaineiden käyttäminen.

Turvallinen braketin poistotekniikka pyrkii rikkomaan yhteyden braketin ja sidosaineen

väliltä. Tämän jälkeen ylimääräinen sidosaine poistetaan hampaan pinnalta. Sidosaineen

poistamisessa kannattaa käyttää kovametalliporaa pienillä kierrosnopeuksilla, jotta

minimoidaan kiilteen menetys. Tämän jälkeen hampaan pinta tulee kiillottaa, jolloin

vältytään karheuden aiheuttamalta plakin muodostumiselta ja värjääntymiseltä (Preoteasa

ym. 2012).

Brakettien poistamisen jälkeen hampaan kiilteessä saatetaan nähdä halkeamia, jotka

saattavat myöhemmin altistaa kariekselle, hampaan lohkeamiselle tai värjääntymiselle (Ellis

ja Benson 2002). Keraamisten brakettien irrottamisen yhteydessä kiillefraktuuran riski on

10–35 prosenttia (Wishney 2017). Braketin siipien kompressio (kuva 8 b) on suotuisin

braketin poistotekniikka varsinkin hampaissa, joissa on menetetty parodontaalitukea

(Holberg ym. 2014).

KUVA 8: Erilaisia braketin poistotekniikoita. (Holberg ym: Orthodontic bracket debonding: risk of enamel fracture; Clin Oral Invest (2014) 18:327-334, sivu 328, Fig.2.)

28

4.4.2. Kojeen osien nielaisu ja aspiraatio

Suomalaisessa kyselytutkimuksessa tuli ilmi noin 150 nielaisutapausta sekä joitakin

kymmeniä aspiraatiotapauksia liittyen oikomiskojeen osiin, mutta yksikään näistä

tapauksista ei ollut henkeä uhkaava. Useimmiten nielaistu tai aspiroitu oikomiskojeen osa

oli braketti. Samassa tutkimuksessa tuli ilmi myös 16 tapausta, joissa kaarilankaa oli

nielaistu tai aspiroitu (Varho ym. 2015). Kojeen osien nielaisu tai aspiraatio on yleisempää

nimenomaan aikuispotilailla. Suurin osa nielaistuista kojeen osista kulkeutuu luonnollisesti

ruoansulatuskanavan läpi, mutta vajaa viidennes osista joudutaan poistamaan endoskopian

avulla. Noin yhdessä prosentissa tapauksista tarvitaan kirurgista hoitoa ortodonttisen osan

poistamiseksi (Puryer ym. 2016).

Oikomiskojeen osan nielaisu tai aspiraatio voi johtua osan tippumisesta nieluun

hoitokäynnin aikana tai kojeen irtoamisesta esimerkiksi potilaan syödessä tai nukkuessa.

Kliinikon tulee olla huolellinen käsitellessään oikomiskojeen osia potilaan suussa.

Tarvittaessa esimerkiksi renkaan läpi voidaan pujottaa hammaslanka, jonka avulla se

voidaan vetää pois nielusta (Varho ym. 2015). Kiinteän oikomiskojeen purkamisen

yhteydessä kaarilangan on hyvä olla vielä paikoillaan, jotta yksittäiset braketit eivät pääse

karkaamaan nieluun (Meeran 2013).

29

4.5. Muut komplikaatiot

4.5.1. Ienvetäymät ja mustat kolmiot

Oikomishoito saattaa aiheuttaa ienvetäymiä sekä epäesteettisiä hampaiden välisten

ienpapilloiden vetäytymistä. Alaetuhampaiden labiaalipinnat ovat erityisen alttiita

ienvetäymille kiinteäkojehoidon aikana (Wishney 2017). Ienvetäymiä esiintyy erityisesti

silloin kun alaetuhampaita siirretään labiaalisuuntaan. Useimmiten kiinteäkojehoidon

jälkeen ienvetäymiä esiintyy kulmahampaissa (Boke ym. 2014). Kiinnittyneen ienkudoksen

määrä ja laatu tulee huomioida erityisesti silloin kun etuhampaita siirretään

labiaalisuuntaan. Vähäinen kiinnittyneen ienkudoksen määrä ja ohut ikenen fenotyyppi

lisäävät alttiutta ienvetäymille (Meeran 2013).

Keskimmäisen ienpapillan vetäytymästä aiheutuu epäesteettinen musta kolmio, jonka

esiintyvyys oikomishoidon jälkeen yläleuassa on noin 22 prosenttia ja alaleuassa 36

prosenttia. Yläleuassa mustan kolmion muodostumiselle altistavat keskimmäisten

etuhampaiden siirtäminen palatinaalisuuntaan sekä keskimmäisten etuhampaiden

keskinäinen limittyneisyys ennen oikomishoitoa. Lisäksi hampaiden välisen kontaktipisteen

etäisyys alveoliharjanteeseen oikomishoidon jälkeen on molemmissa leuoissa määrittävä

tekijä ienpapillan muodostumiselle. Keskimmäisen ienpapillan vetäytyminen voidaan

luokitella lievään, kohtalaiseen ja laajaan (kuva 9). Alaleuassa intruusioliikkeen määrällä oli

yhteys ienpapillan vetäytymisen laajuuteen (An ym. 2018).

KUVA 9: Vasemmassa kuvassa ienpapillan vetäytymisen luokitus. Oikeanpuoleisessa kuvassa alkumalleilla havaitaan suuri transversaalinen limittyneisyys, joka altistaa ienpapillan vetäytymiselle kiinteäkojehoidon aikana. (An ym: Risk factors associated with

30

open gingival embrasures after orthodontic treatment; Angle Orthod 2018; 88, sivu 274, Fig:1,4.)

Mustat kolmiot ovat yleisempiä aikuispotilailla, joilla on jo alveolaariluun madaltumista.

Noin kolmasosalla aikuispotilaista ilmenee mustia kolmioita, joten asiasta on hyvä kertoa

ennen kiinteäkojehoidon aloittamista (Meeran 2013). Esteettisen ongelman lisäksi

ienpapillan vetäytyminen saattaa aiheuttaa parodontologisia ongelmia ruoan kertymisen

myötä (An ym. 2018). Mustan kolmion aiheuttamaa ongelmaa voidaan ehkäistä

sekundaarimutkilla viimeistelyvaiheen kaarilangassa, kiilteen vähentämisellä

hammasväleistä, esteettisellä naamioinnilla tai edellisten yhdistelmillä (Almuzian ja

Gardner 2014).

Kiinteäkojehoidon jälkeen vierekkäisten hampaiden juurten tulisi olla mahdollisimman

yhdensuuntaiset, jotta saavutetaan hyvä kontakti tarpeeksi matalalle kruunussa. Tämä

saavutetaan hyvällä hoidon suunnittelulla ja huolellisella brakettien asemoinnilla.

Brakettien asemointia saattaa vaikeuttaa monella aikuispotilailla ilmenevä inkisaalikärkien

kuluminen, jolloin kliinikko ei pysty helposti hahmottamaan juurten suuntausta hampaiden

kruunujen alkuperäisestä morfologiasta. Tällaisissa tapauksissa röntgenkuvista saattaa olla

hyötyä juurten suuntausten hahmottamiseksi (Meeran 2013). Joillakin yksilöillä kruunujen

morfologia on kolmiomainen erityisesti esteettisellä etuhammasalueella, mikä nostaa

kontaktipistettä inkisaalikärkeä kohti huonontaen olosuhteita interdentaalipapillan

muodostumiselle. Toisinaan tällaisissa tilanteessa on mahdollista hioa kiillettä aavistus

hammasväleistä, jolloin kontaktipiste saadaan muodostettua alemmaksi (Meeran 2013).

Tarnowin säännön mukaan ienpapillan muodostuminen on lähes varmaa etäisyyden ollessa

alle viisi millimetriä kontaktipisteestä alveolaariharjanteelle. Tämän jälkeen ienpapillan

muodostumisen todennäköisyys alkaa vähentyä ja mustan kolmion esiintyvyys kasvaa

(Tarnow ym. 1992).

31

4.5.2. TMD-oireet

TMD-oireiden ilmeneminen oikomishoidon aikana on harvinaista ja kyse saattaa olla myös

sattumasta (Almuzian ja Gardner 2014). TMD-oireita ilmenee lähes puolella ihmisistä

jossain vaiheessa elämää. TMD-oireiden esiintyvyys kasvaa aikuisiässä, joten

oikomishoidon aikana alkaneet oireet eivät välttämättä johdu oikomishoidosta (McNamara

1997). Toisaalta on ajateltu, että kiinteäkojehoidon jälkeisen tasapainoisen purennan

ehkäisevän TMD-oireita (Bourzgui ym. 2010). Purentavirhe saattaa jossain tapauksissa olla

osatekijä TMD-oireille, mutta ei kuitenkaan ainoa etiologinen tekijä (Talic 2011). Tuoreessa

väitöstutkimuksessa suomalaisessa aikuisväestössä havaittiin tilastollisesti merkitsevä

yhteys TMD:n ja epäsymmetristen purentavirheiden välillä (Krooks 2018).

Aikuisten kiinteäkojehoidon aikana TMD-oireet saattavat lisääntyä purentainterferenssien

takia. Tämän takia kiinteäkojehoidon aloittamista ei suositella potilaille, joilla on epästabiili

purentaelimistön toimintahäiriö (Meeran ym. 2012). Stomatognatiseen systeemiin

kuuluvat hampaat ja leuat sekä niihin liittyvät pehmytkudokset. Aikuisilla tämä systeemi on

vähemmän sopeutumiskykyinen kuin nuorilla. Teoriassa tämä saattaa altistaa

aikuispotilaita purentaelimistön toimintahäiriöille kiinteäkojehoidon aikana (Okeson 2015).

Tutkimusten mukaan oikomishoito ei näytä kuitenkaan lisäävän tai vähentävän TMD:n

esiintyvyyttä (McNamara 1997).

4.5.3. Hoidon keskeytyminen ja tyytymättömyys lopputulokseen

Oikomishoidon jääminen kesken on yleisempää aikuisilla kuin nuorilla potilailla. Lähes

puolet aikuispotilaista ovat tyytymättömiä oikomishoidon lopputulokseen. Tämä voi liittyä

epärealistisiin odotuksiin ja psykologisiin tekijöihin, kuten body dysmorphic disorder -

häiriöön, jonka yleisyys aikuisväestössä on noin 7,5 prosenttia (Almuzian ja Gardner 2014).

Toisaalta toisessa tutkimuksessa havaittiin merkittävää hampaiston estetiikan paranemista

ja sitä kautta elämänlaadun paranemista aikuispotilailla puoli vuotta oikomishoidon

päättymisen jälkeen. Hoidolla on merkittävä vaikutus potilaiden hyvinvointiin riippumatta

potilaan sukupuolesta tai iästä (Gazit-Rappaport ym. 2010). Myös Suomessa on havaittu

aikuispotilailla suunterveyteen liittyvän elämänlaadun selvää paranemista ortodonttisen

32

hoidon jälkeen (Silvola 2014).

33

5. Pohdinta

Kiinteäkojehoitoa on pidetty yleisesti turvallisena hoitomuotona. Kuitenkin kirjallisuushaun

perusteella havaittiin aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyvän yllättävän paljon

komplikaatioita. Suurin osa näistä komplikaatioista ovat kuitenkin harvinaisia, lieviä ja

palautuvia. Toisaalta kiinteäkojehoitoon liittyy myös palautumattomia ja vakavia

komplikaatioita, kuten vaikea juuriresorptio.

Oikomishoidolla on osoitettu olevan useita suotuisia vaikutuksia potilaan elämänlaatuun,

kuten ulkonäön, itsetunnon sekä hampaiston terveyden ja toiminnan parantuminen

(Meeran 2013). Erityisesti aikuispotilaita tulee kuitenkin informoida myös

kiinteäkojehoitoon liittyvistä komplikaatioista. Informaation avulla aikuiset saattavat myös

motivoitua esimerkiksi hyvän suuhygienian ylläpitoon (Ren ym. 2014). Tämä onkin tärkeää,

koska huono syyhygienia voi vaarantaa koko kiinteäkojehoidon. Hyvä informointi

suunnitteluvaiheessa hoidosta ja siihen liittyvistä komplikaatioista vähentää myös

negatiivisia yllätyksiä myöhemmin.

Kiinteäkojehoitoihin liittyviä yleisiä komplikaatioita ovat erilaiset haavaumat ja arkuudet

sekä kipu ja epämukavuus. Tutkimusten mukaan näitä esiintyy enemmän aikuisilla kuin

nuorilla potilailla. Aikuisilla kuluu usein myös pitempi aika kiinteään oikomiskojeeseen

tottumiseen kuin nuorilla (Meeran ym. 2012, Alikhani ym. 2018). Juuriresorption seurannan

osalta jotkut lähteet suosittelevat jopa puolivuosittaista panoraamaröntgenkuvaa

(Apajalahti ja Peltola 2007). Tällaisella röntgenseurannalla saavutettavissa olevan hyödyn ja

säteilytyksen aiheuttamien haittojen välistä suhdetta olisi hyvä tutkia lisää aikuispotilaiden

kohdalla.

Kiinteäkojehoidon vaikutuksesta tässä kirjallisuuskatsauksessa komplikaationa esiteltyyn

TMD-oireiluun on vain vähän ja ristiriitaista näyttöä. Tuoreessa väitöstutkimuksessa

suomalaisessa aikuisväestössä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys TMD:n ja

epäsymmetristen purentavirheiden välillä. Erityisen selkeä yhteys purentaelimistön

toimintahäiriöihin havaittiin seuraavilla purennan poikkeamilla; ristipurenta, saksipurenta,

34

pitkä RC-IP-liuku, sivuttainen deviaatio sekä etualueen ristipurenta (Krooks 2018). Havaittu

yhteys näiden purentavirheiden ja TMD:n välillä puoltaisi osaltaan epäsymmetristen

purentavirheiden korjaamista. Toisaalta tässä arvioinnissa tulisi huomioida myös

kiinteäkojehoitojakson ja TMD-oireiden välistä yhteyttä, jonka arvioimiseksi tarvittaisiin

laajoja ja pitkäkestoisia tutkimuksia. Lisäksi aiheeseen liittyy sekoittavia tekijöitä, kuten

TMD-oireiden yleistyminen iän myötä. Tämän takia kausaliteettia ei voida varmasti osoittaa.

Kiinteäkojehoidon komplikaationa voidaan pitää myös elämänlaadun mahdollista

heikkenemistä hoidon aikana, mikä on kuitenkin ohimenevää ja se palautuu myöhemmin

kiinteäkojehoitoa edeltävälle tasolle, usein jopa paremmaksi. Suomalaisessa

väitöstutkimuksessa aikuispotilailla havaittiin suun terveyteen liittyvän elämänlaadun

paranemista ortodonttisen tai ortodonttiskirurgisen hoidon jälkeen. Väitöstutkimuksen

perusteella suomalaisilla aikuisilla hampaiston ulkonäkö vaikuttaa psyykkiseen ja

sosiaaliseen hyvinvointiin (Silvola 2014). Ulkonäön merkitys tulisikin huomioida

aikaisempaa paremmin hoidontarpeen arvioinnissa ja hoidon suunnittelussa

toiminnallisten tekijöiden ohella, koska ulkonäkö on usein keskeinen syy oikomishoitoon

hakeutumiseen aikuispotilailla Suomessa (Krooks 2018, Silvola 2014). Tutkimuksen mukaan

noin kolme neljästä aikuispotilaasta on huolissaan vertaisryhmien suhtautumisesta

kiinteäkojehoitoon, minkä takia aikuispotilaat vaativat usein läpinäkyviä kalvosarjoja,

esteettisiä kiinnikkeitä ja linguaalista kojetta (Meeran ym. 2012).

Viimeisten vuosien aikana oikomishoitoon hakeutuvien aikuispotilaiden määrä on

lisääntynyt myös Suomessa (Krooks 2018). On esitetty, että tämä johtuu ainakin osittain

teknologian kehittymisestä ja aiempaa esteettisempiä tuloksia mahdollistavista

hoitovaihtoehdoista. Suomessa aikuisten potilaiden oikomishoitoa tehdään vain harvoin

terveyskeskuksissa, koska vaikeimmat tapaukset hoidetaan sairaaloissa

erikoissairaanhoitona. Näihin hoitoihin sisältyy usein myös ortognaattista kirurgiaa.

Toisaalta lievemmät aikuisten purentavirheet eivät täytä hoitoon pääsyn kriteereitä

julkisella sektorilla ja potilaan oikomishoito toteutetaan yksityisellä sektorilla. Suomessa

tehdyistä yksityissektorin oikomishoidoista ei ole tarjolla tilastotietoa (Toiviainen ja

Svedström-Oristo 2019). Tätä voidaankin pitää tämän tutkimuksen rajoitteena.

35

Tässä kirjallisuuskatsauksessa esitettyjä asioita olisi mielenkiintoista tutkia enemmän

nimenomaan suomalaisilla aikuispotilailla, koska ulkomaisissa tutkimuksissa yllätti

esimerkiksi oikomishoidon lopputulokseen tyytymättömien potilaiden suuri osuus sekä

kirurgian ja endoskopian suuri tarve kiinteän oikomiskojeen osien poistamiseksi elimistöstä.

36

6. Johtopäätökset

Aikuisten kiinteäkojehoitoon liittyy ei toivottuja sivuvaikutuksia niin kuin moneen

muuhunkin lääketieteelliseen hoitomuotoon. Kliinikon tulee olla tietoinen näistä

komplikaatioista ja informoida potilasta niistä ennen hoidon aloitusta. Tämän lisäksi

potilaskohtaisesti tulee arvioida oikomishoidolla saavutettavan hyödyn ja siitä aiheutuvien

mahdollisten komplikaatioiden riskin välistä suhdetta.

37

7. Lähdeluettelo

1. Abdulrazzaq AT, Sami T, Mukherjee P. Iatrogenic Effects of Orthodontic Treatment: Decision-Making in Diagnosis, Treatment and Modalities of Prevention; EC Dental Science 17.4 (2018): 326-335.

2. Alikhani M, Chou MY, Khoo E, Alansari S, Kwal R, Elfersi T, Almansour A, Sagnsuwon C, Jearah MA, Nervina JM, Teixeira CC. Age-dependent biologic response to orthodontic forces; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2018;153:632-44.

3. Al Maaitah EF, Adeyemi AA, Higham SM, Pender N, Harrison JE. Factors affecting demineralization during orthodontic treatment: A post-hoc analysis of RCT recruits; Am J Orthod Dentofacial Orthop. 2011; 139:181-91.

4. Almuzian M, Gardner A. Adult Orthodontics Part 1: Special Considerations in Treatment; Ortho Update 2014; 7; 89-92.

5. An SS, Choi YJ, Kim JY, Chung CJ, Kim KH. Risk factors associated with open gingival embrasures after orthodontic treatment; Angle Orthod. 2018; 88:267-274.

6. Arab S, Malekshah SN, Mehziri EA, Khanghah AE, Naseh R, Imani MM. Effect of Fixed Orthodontic Treatment on Salivary Flow, pH and Microbial Count; Journal of Dentistry, Tehran University of Medical Sciences 2016; Vol. 13, No. 1, 18-22.

7. Ata-Ali F, Ata-Ali J, Ferrer-Molina M, Cobo T, De Carlos F, Cobo J. Adverse effects of lingual and buccal orthodontic techniques: a systematic review and meta-analysis; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2016;149:820-9.

8. Baik UB, Kim H, Chae HS, Myung JY, Chun YS. Teeth discoloration during orthodontic treatment; Korean J Orthod 2017;47(5):334-339.

9. Bastos Lages EM, Drummond AF, Pretti H, Costa FO, Lages EJ, Gontijo AI, Miranda Cota LO, Brito RB. Association of functional gene polymorphism IL-1b in patients with external apical root resorption; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2009; 136:542-6.

10. Boke F, Cazioglu C, Akkaya S, Akkaya M. Relationship between orthodontic treatment and gingival health: A retrospective study; European Journal of Dentistry 2014 Jul;8(3):373-80.

11. Bourzgui F, Sebbar M, Nadour A, Hamza M. Prevalence of temporomandibular dysfunction in orthodontic treatment. International Orthodontics 2010;8(4):386-398.

12. Brezniak N, Wasserstein A. Orthodontically Induced Inflammatory Root Resoprtion. Part 1: The Basic Science Aspects; Angle Orthod 2002; 72:175-179.

13. Brezniak N, Wasserstein A. Orthodontically Induced Inflammatory Root Resoprtion. Part 2: The Clinical Aspects; Angle Orthod 2002; 72:180-184.

14. Chapman JA, Roberts WE, Eckert GJ, Kula KS, Conzalez-Cabezas C. Risk factors for incidence and severity of white spot lesions during treatment with fixed orthodontic appliances; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2010;138:188-94.

15. Corbacho de Melo MM, Cardoso MG, Faber J, Sobrail A. Risk factors for periodontal

38

changes in adult patients with banded second molars during orthodontic treatment. Angle Orthod 2012;82:224-228.

16. Darcey J, Qualtrough A: Resorption: part 1. Pathology, classification and aetiology; British Dental Journal 2013;214:439-451.

17. Darcey J, Qualtrough A: Resorption: part 2. Diagnosis and management; British Dental Journal 2013; 214:493-451.

18. Ellis PE, Benson PE. Potential Hazards of Orthodontic Treatment – What Your Patient Should Know; Dental Update 2002; 29: 492-496.

19. Faltermeier A, Rosentritt M, Reicheneder C, Behr M. Discolouration of orthodontic adhesives caused by food dyes and ultraviolet light; European Journal of Orthodontics 2008 Feb;30(1):89-93.

20. Gazit-Rappaport T, Haisreali-Shalish M, Gazit E. Psychosocial reward of orthodontic treatment in adult patients. European Journal of Orthodontics 32 (2010) 441-446.

21. Holberg C, Winterhalder P, Holberg N, Wichelhaus A, Rudzki-Janson I. Orthodontic bracket debonding: risk of enamel fracture; Clin Oral Invest (2014) 18:327-334.

22. Hussain AS, Toubity MJA, Wael YE. Methodologies in Ortodontic Pain Management: A Review; The Open Dentistry Journal 2017, 11, 492-497.

23. Jiang R, McDonald JP, Fu M. Root resorption before and after orthodontic treatment: a clinical study of contributory factors; European Journal of Orthodontics 32 (2010) 693-697.

24. Johal A, Ashari AB, Alamiri N, Fleming PS, Qureshi U, Cox S, Pandis N. Pain experience in adults undergoing treatment: a lognitudinal evaluation; Angle Orthod. 2018; 88:292-298.

25. Kailasam V, Subakumar L, Chitharanjan A. Rare Complications in Orthodontics – A Case Report and a review; Int J Orthod Milwaukee 2015 Summer;26(2):25-8.

26. Karamouzos A, Athanasiou AE, Papadopoulos MA, Kolokithas G. Tooth-color assessment after orthodontic treatment: A prospective clinical trial; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2010;138: 537.e1-537.e8.

27. Kerosuo HM, Dahl JE. Adverse patient reactions during orthodontic treatment with fixed appliances; American Journal of Orthodontics and Dentofacial Orthopedics 2007; 132:789-95.

28. Klukowska M, Brader A, Erbe C, Bellamy P, White DJ, Anastasia MK, Wehrbein H. Plaque levels of patients with fixed orthodontic appliances measured by digital plaque image analysis; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2011;139:463-470.

29. Kouraki E, Bissada NF, Palomo JM, Ficara AJ. Gingival Enlargement and Resolution During and After Orthodontic Treatment. New York State Dental Journal; Jun/Jul 2005; 71, 4; SciTech Premium Collection pg. 34.

30. Krooks L. Malocclusions in relation to facial soft tissue characteristics, facial aesthetics and temporomandibular in the Northern Finland Birth Cohort 1966. Väitöskirja. Oulun yliopisto 2018.

31. Kvam E, Bondevik O, Gjerdet NR. Traumatic ulcers and pain in adults during

39

orthodontic treatment; Community Dent Oral Epidemiol 1989; 17: 154-7.

32. Lopatiene K, Dumbravaite A. Risk factors of root resorption after orthodontic treatment; Stomatologija, Baltic Dental and Maxillofacial Journal 2018, 10: 89-95.

33. Makedonas D, Lund H, Hansen K. Root resorption diagnosed with cone beam computed tomography after 6 months and at the end of orthodontic treatment with fixed appliances. Angle Orthod. 2013; 83:389-393.

34. Mattila L, Kilpeläinen M, Terho EO, Koskenvuo M, Helenius H, Kalimo K. Prevalence of nickel allergy among Finnish university students in 1995; Contact Dermatitis 2001 Apr;44(4):218-23.

35. McNamara JA. Orthodontic treatment and temporomandibular disorders; Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 1997; 83:107-17.

36. Meeran NA. Iatrogenic possibilities of orthodontic treatment; Journal of Orthodontic Science 2013; 2:73-86.

37. Meeran NA, Madhuri MF, Parveen J. The Scope and Limitations of Adult Orthodontics. Indian Journal of Multidisciplinary Dentistry, Vol. 2, Issue 1, November 2011 to January 2012, 383-387.

38. Melsen B. Adult Orthodontics; John Wiley & Sons 2012.

39. Mitchell L. An Introduction to Orthodontics; Oxford 4th edition 2013.

40. Miller KB, McGorray SP, Womack R, Quintero JC, Perelmuter M, Gibson J, Dolan TA, Wheeler TT. A comparison of treatment impacts between Invisalign aligner and fixed appliance therapy during the first week of treatment. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2007; 131:302.e1-302.e9.

41. Ogura M, Kamimura H, Al-Kalaly A, Nagayama K, Taira K, Nagata J, Miyawaki S. European Journal of Orthodontics 31 (2009) 314-319.

42. Okeson JP. Evolution of occlusion and temporomandibular disorder in orthodontics: past, present, and future. Am J Orthod Dentofacial Orthop 2015; 147:216-223.

43. Paley JS, Cisneros GJ, Nicolay OF, LeBlanc EM. Effects of fixed labial orthodontic appliances on speech sound production; Angle Orthod 2016, Vol 86, No 3, 462-7.

44. Pietilä T, Nordblad A. Purennan poikkeamat; s. 103-106 tutkimuksessa: Suominen-Taipale L, Nordblad A, Vehkalahti M, Aromaa A. Suomalaisten aikuisten suunterveys; Terveys 2000-tutkimus, Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B16/2004.

45. Preoteasa CT, Ionescu E, Preoteasa E. Orthodontics – Basic Apects and Clinical Considerations. Chapter 18: Risks and Complications Associated with Orthothodontic Treatment, 2012, 403-425.

46. Proffit WR, Fields HW, Sarver DM. Contemporary Orthodontics; Elsevier 5th edition 2013.

47. Puryer J, McNamara C, Sandy J, Ireland T. An Ingested Orthodontic Wire Fragment: A Case Report; Dentistry Journal 2016, 4, 24.

48. Ren Y, Jongsma MA, Mei L. Orthodontic treatment with fixed appliances and biofilm formation – a potential public health threat? Clinical Oral Invest (2014) 18:1711-

40

1718

49. Roscoe MG, Meira JB, Cattaneo PM. Association of orthodontic force system and root resorption: A systematic review; Am J Orthod Dentofacial Orthop. 2015 May;147(5):610-26.

50. Saloom HF, Papageorgiou SN, Carpenter GH, Cobourne MT. The effect of obesity on orofacial pain during early orthodontic treatment with fixed appliances: a prospective cohort study; European Journal of Orthodontics, 2017, 1-7.

51. Segal GR, Schiffman PH, Tuncay OC. Meta-analysis of the treatment-related factors of external apical root resorption; Orthodontics and Craniofacial Research 2004, 7(2):71-78.

52. Silvola A-S. Effect of treatment of severe malocclusion and related factors on oral health-related quality of life. Väitöskirja. Oulun yliopisto 2014.

53. Singh J, Dixit P, Singh P, Kedia NB, Tiwari MK, Kumar A. Pain Perception and Personality Trait toward Orthodontic Treatment; Journal of International Society of Preventive & Community Dentistry. 2017 Nov-Dec; 7(6): 377-380.

54. Sökücü O, Akpinar A, Özdemir H, Birlik M, Calisir M. The effect of fixed appliances on oral malodor from beginning of treatment till 1 year; BMC Oral Health (2016) 16:14.

55. Talic NF. Adverse effects of orthodontic treatment: A clinical perspective; The Saudi Dental Journal (2011) 23, 55-59.

56. Tarnow DP, Magner AW, Fletcher P. The effect of the distance from the contact point to the crest of bone on the presence or absence of the interproximal dental papilla. J Periodontol 1992; 63:995-996.

57. Thönen A, Peltomäki T, Patcas R, Zehnder M. Occurrence of Cervical Invasive Root Resorption in First and Second Molar Teeth of Orthodontic Patients Eight Years after Bracket Removal; J Endod 2013;39:27-30.

58. Toiviainen S, Svedström-Oristo A-L. Onko kiinteäkojehoito riski hampaiston terveydelle? Suomen Hammaslääkärilehti 4/2019; s.24-32.

59. Topolski F, Moro A, Correr GM, Schimim SC. Optimal management of orthodontic pain. Journal of Pain Research 2018:11 s.589-598.

60. Travess H, Roberts-Harry D, Sandy J. Orthodontics. Part 6: Risks in orthodontic treatment; British Dental Journal 2004; 196: 71-77.

61. Tufekci E, Dixon JS, Gunsolley JC, Lindauer SJ. Prevalence of white spot lesions during orthodontic treatment with fixed appliances; Angle Orthod. 2011; 81:206-210.

62. Türkkahraman H, Sayin M, Bozkurt FY, Yetkin Z, Kaya S, Önal S. Archwire ligation techniques, microbial colonization and periodontal status in orthodontically treated patients. Angle Orthod 2005; 75(2): 231-236.

63. Zurfluh MA, van Waes HJM, Filippi A. The Influence of Fixed Orthodontic Appliances on Halitosis; Schweiz Monatsschr Zahnmed Vol. 123 12/2013, 1064-9.

64. Varho R, Oksala H, Tolvanen M, Svedström-Oristo A-L. Inhalation or ingestion of orthodontic objects in Finland; Acta Odontologica Scandinavica. 2015; 73: 408-413.

41

65. Weltman E, Vig KWL, Fields HW, Shanker S, Kaizar EE. Root resorption associated with orthodontic tooth movement; a systematic review. Am J Orthod Dentofac Orthop 2010; 136:462-476.

66. Wishney M. Potential risks of orthodontic therapy: a critical review and conceptual framework; Australian Dental Journal 2017; 62: (1 Suppl): 86-96.

67. Årtun J, Hullenaar RV, Doppel Diane, Kuijpers-Jagtman AM. Identification of orthodontic patients at risk of severe apical root resorption; Am J Orthod Dentofacial Orthop 2009;135:448-55.