AJATON LEHTI AVOIMESTI AJATTELEVILLE 1/2008

www.avomielin.fi

Kotisivut: www.avomielin.fi

Taitto: Sami Juntunen

Kansikuva: Tapio Kortelainen,Tukiyhdistys Karvinen ry

Paino: Keski-Uusimaa, Tuusula

Julkaisija:Avomielin-yhteistyöyhdistykset:Espoon MielenterveysyhdistysEMY ry,Tukiyhdistys Karvinen ry,Tukiyhdistys Majakka ry,Vantaan MielenterveysyhdistysHyvät Tuulet ry,Kirkkonummen Seudun Mielen-terveysyhdistys Kisu ry

2

www.avomielin.fi

Toimituskunta:Ritva KemppainenTarja KiviniittySirja KoivunenRiikka KoolaTapio KortelainenKaius KuuselaSusanna MuttilainenLaila NielsenPertti SailoMaj-Lis Voutilainen

Ilmoitushinnat0,90 € / pmm + ALV 22 %

Kiitämme lehden tekoon osallistuneita vapaaehtoisia. Seuraava lehti ilmestyy 11/2009.

Vanhuksen mietteitä

Tuula

Iättömyyden kirkas ikäHidas sarastus.

Suunnattoman meren suuri aukeus –ja hän seisoo kuin majakka.

Hän on nähnyt kaiken.

Olemisen aulius on ollut hänen kohtalonsa –ja sen avoimet kämmenet ovat olleet anteliaat.

Rikkain silmin katsoo majakka,tarjoaa kulkijalle tien –hänen ikuisuus-silmänsä.

Hänen suhina-sormensa,joissa alati tuuli kääntää purren.

Ja hän kirjoittaa jokaiselle lokikirjan sivulleuuden luvun: viisauden sakarat.

Majakka on valmis –mutta ei vielä.On paljon, niin paljon.

Iättömyyden kirkas ikä.Laila Nielsen

Kuultaa kalju ja kumaraan käyn,on katseeni valju kun raitilla näyn.Raskas on kassi, en jaksaisi kantaa,mut vielä kai kranssi lohtua antaa.Polvet paukkuu ja kirkuu kihti,kakarat haukkuu, heikko on sihti.En uskalla kahvia juoda, vielä vähemmän kaljaa.Tuntoni tahdon esille tuoda, kun nostatte mulle maljaa.Merkkipäivän te muistatte kortein ja kukkasin,Sitten tiehenne luistatte mä silmälasini hukkasin.Dementiako mua vaivaa, kiusaa monella tavalla,aina saan muistia kaivaa älkää pistelkö pahalla!Kun minä lähden ja tavarat jää, minkähään tähden monta onystävää?Tahtoisin teille kertoa sen opitte aikanaan ei rakkauden vertoalöytyne päältä maan.Olkaa siis ystävät aidot ja opettakaa lapsianne,jakakaa tavarat ja taidot ja rakastakaa toisianne!

3

Pääkirjoitus

Tässä lehdessä

Vanhuksen mietteitä, Iättömyydenkirkas ikä............................... .................2

Pääkirjoitus ............................................3

Ikääntyvien mielenterveyshaasteena...............................................4

Lean tarina..............................................5

Vertaistuki ja ikääntyminen.. .................6

Kirjanurkka..............................................6

Vaivaistalosta vanhainkotiin..................7

Yhdistysten yhteinen ruskaretki............8-9

Erilainen vanhus................................10-11

Iloinen ikääntyvä ikiliikkuja vaiväsynyt vanhus.......................................11

Ikääntyvän miehen odysseia................12

Yli 200 ihmistä nukkuukadulla joka yö.......................................13

Elämäni illassa......................................13

Pekka Sauri

Minun lapsuudessani lapsetolivat lapsia, nuoret nuoria,keski-ikäiset keski-ikäisiä javanhat vanhoja. Muistanpienenä katselleeni ikkunasta,kun isä lähti töihin ja kääntyipihalla vilkuttamaan: silmä-lasipäinen, vähän pyyleväherrasmies, jolla oli lierihattu japitkä popliinitakki. Tuntuumerkilliseltä ajatella, että isä olisilloin noin 30-vuotias.

Puolessa vuosisadassamaailma on tältäkin osin täysinmuuttunut. Nuoruus on vallannutahnaasti aluetta niin lapsuudeltakuin aikuisuudeltakin. Seitsen-vuotias tyttäreni näyttää jakuulostaa teini-ikäiseltä, jaseitsenkymppisetkin äijätkulkevat kadulla enemmän taivähemmän katu-uskottavastilenkkareissa ja poninhännässä.Kaikkien pitää nyt olla nuoria,jotta pysyisi maailman menossa

Vanhuus ja viisaus

naapurustojensa jayhteisöjensä toimintaan siinämissä nuoremmatkin, lausuanäkemyksiään ja perustellaniitä. Tästä olisi iloa ja hyötyäsekä vanhoille itselleen ettäkoko yhteiskunnalle.

Kirjoittaja on Mielenterveydenkeskusliiton puheenjohtaja jaHelsingin apulaiskaupunginjohtaja, joka onkoulutukseltaan tohtori japsykologi.

mukana – ja vanhuustunnustetaan vasta siinävaiheessa, kun sairastuminentai kunnon heikkeneminensiihen pakottaa. Vanhuudessaei nykyään ole mitääntrendikästä, seksikästä eikätavoiteltavaa, ja sitä yritetäänkaikin tavoin torjua ja välttää.Samaan aikaan suomalaisetelävät yhä vanhemmiksi.Vanhoja ihmisiä on koko ajanenemmän. Eläkeikää pyritäänvuosi vuodelta nostamaan,jotta huoltosuhde pysyisi edesjoten kuten tolkullisena. Olisikoaihetta palauttaa vanhuusarvokkaaksi elämänvaiheeksi,jota ei tarvitsisi kieltää – janostaa vanhuuden viisausuudelleen arvoonsa? Tällä entarkoita sitä, että pelkkä ikätekisi jostakin mielipiteestä taipuheenvuorosta arvokkaan.Tarkoitan sitä, että vanhojentulisi uskaltaa osallistua

Tätä lehteä julkaisevatyhdistykset ovat kaikkiMielenterveyden kes-kusliiton jäsenyhdistyksiä.Mielenterveyden kes-kusliiton tämän vuodenteema on Vanheneva väestöja siksi tämä teema onnostettu myös tämänAvomielin lehden teemaksi.

Kun ihmiselle tulee ikää........................13

Mielenterveys,yhteinen haasteemme...........................14

Ikääntyminen...........................................14

Kuva: Ismo Laukkarinen/MTKL

4

Mielenterveyden keskusliitonteemana tänä vuonna onikääntyvien mielenterveys.Teemaa käsitellään Mielen-terveysmessuilla hyvin monestanäkökannasta. Vanhustenmielenterveysongelmiin ja heidänomaistensa tukemiseen eiSuomessa kuitenkaan olejuurikaan kiinnitetty huomiota siitähuolimatta, että ikääntyneidenmielenterveyden häiriöt ovat varsinyleisiä. Eri tutkimusten mukaan16-30 % yli 65-vuotiaista kärsiijostakin mielenterveydenhäiriöstä. Niistä yleisin onmasennus. Suomalaistentutkimusten mukaan mieliala-ongelmat lisääntyvät iän myötä.

Masennuksen takana useinyksinäisyys

Ikäihmisten masennus liittyy useinmenetyksiin ja surun, yksi-näisyyden ja turvattomuudentunteisiin. Ikääntymiseen elä-mänvaiheena voi liittyä puolison,sisarusten, läheisten tai ystävienkuolema. Suru on toki välttä-mätöntä ja luonnollista, mutta se eisaisi jäädä pitkäksi aikaahallitsemaan elämää.

Ajan myötä suru voi muuttuamasennussairaudeksi, etenkin joson kuormittavia tekijöitä, kutenikääntymiseen liittyviä muitasairauksia. On myös huomioitava,että masennusta sairastavanikäihmisen itsemurhariski onkohonnut muuhun depressiotasairastavaan väestöön verrattuna.

Vanhukset käyttävät paljonpsyykelääkkeitä

Dosentti Kaisu Pitkäläntutkimuksessa v.2000 selvitettiinpsyykelääkkeiden käyttöädementiapotilailla kahdessasairaalassa ja seitsemässävanhainkodissa Helsingissä. 87% tutkittavista käytti ainakin yhtäpsyykelääkettä, 66 % vähintäänkahta. Ainakin kolmea eripsyykelääkettä käytti 36 %potilaista. Kun lähes kaikkivanhukset käyttävät lääkkeitämyös fyysisten vaivojen jasairauksien hoitoon, voisäännöllisesti olla käytössäparikymmentäkin erilaistalääkettä. Lääkkeiden määränkasvaessa moninkertaistuvatmyös riskit ja lääkkeiden

haittavaikutukset. Ikääntyminenmuuttaa lääkkeiden kulkua javastetta elimistössä. Lääkeaineetvoivat muuttaa toistensa pitoi-suutta elimistössä siten, ettätoisen vaikutus estyy, muuttuu taimoninkertaistuu.

Mielenterveyden keskusliittoMTKL

Mielenterveyden keskusliitto onottanut huomioon ikääntyvienmielenterveyden tämän vuodenteeman lisäksi muussakintoiminnassaan jo aikaisemmin.Keskusliitossa on toiminutkolmisen vuotta ikääntyneidentyöryhmä, joka on nostanutväestönosan erityiskysymyksiäesille. Liitto on pitänyt asiaa esillämm. kannanottojen muodossa.

Väestön ikääntyminen onjatkossakin haaste niinMielenterveyden keskusliitolle,kuin sen jäsenyhdistyksille.Vanhusväestön suhteellinen osuusikäluokissa kasvaa koko ajan.Tämäkin ikäluokka tarvitseetoimintaa ja vertaistukea, sekämuita tukimuotoja

mielenterveyden tukemiseksi.Haasteena on pitää huoliikääntyvien mielenterveydestä,ennen kuin tilanne muuttuukysymykseksi ikääntyvienmielensairauksista. Mielen-terveyden keskuliittoon kuuluu tänäpäivänä 191 jäsenyhdistystä janäihin lähes 22 000 jäsentä.Yhteistä haastetta riittää.

Henri Rinkinen

Kirjoittaja on Mielenterveydenkeskusliiton Etelä-Suomenaluejohtaja.

Kuva: Tapio Kortelainen

Ikääntyvien mielenterveys haasteena

Lean tarina

5

Lea istuu kauniisti ja esteettisestisisustetun kotinsa keittiössä.Syyssade ropisee ikkunoitavasten, kun Lea alkaa kertoaelämänsä tarinaa.

Hän syntyi Kymenlaaksossavuonna 1930. Perheeseen tuliLean jälkeen vielä kaksi sisarusta,jotka kuolivat sairauksiin jovarhain. Lea joutui vielä kokemaanseitsenvuotiaana äitinsä kuo-leman tuberkuloosiin. Kahden-keskinen elämä isän kanssa kestiviisi vuotta, kunnes isä löysi uudenvaimon. Äitipuoli oli kova ja eituntunut hyväksyvän Leaa. Lealähti kotoa seitsemäntoista-vuotiaana ja koulu jäi kesken.

Yhdeksäntoistavuotiaana Leaavioitui. Pian nuori pari muuttiHelsinkiin. Perheeseen syntyiesikoinen vuonna 1951.Kaikkiaan lapsia tuli neljä, kuopusvuonna 1959.

Sodanjälkeisessä Helsingissä

Sodanjälkeisessä pääkau-pungissa elämä ei ollut helppoa.Lean puoliso oli autonkuljettaja jaLealla itsellään ei ollut ammattia.Jonkin aikaa Lea oli töissä, muttakun perhe kasvoi, Lea jäi kotiin.

Asuntotilanne oli 50-luvun alussatodella heikko. Perhe joutuivaihtamaan asuntoa usein. Jopahäädön kautta, joista julmin oli se,kun tavarat yksinkertaisestikannettiin kadulle. Välillä asuttiintuttujen nurkissa, välillä löytyilyhytaikaisia vuokrakoteja.Niukkaa se oli. Perhe haki kokoajan Vuokralautakunnalta asuntoa.Lea kävi päivittäin kysymässätilannetta.

Vihdoin vuonna 1963 onni olimyötäinen. Espoossa rakennettiinuusia taloja ja sellaiseentaloyhtiöön Lean perhekin pääsiomaan omistusasuntoon.

Kaikki tuntui valoisalta. Lea oliedelleen kotona, mies ajoikuorma-autoa isossa firmassa.Lapset kasvoivat.

Täydellinen romahdus

Vuosi 1964 tuhosi kaiken.Täydellinen romahdus. Lean miesjoutui onnettomuuteen. Hän ajoiautollaan ohuihin jäihin, upposi jahänen ruumistaan ei löydettykoskaan.

Lea, ammattitaidoton. Suru lamasiperheen. Isä oli kuollut. Isä ehti

Ihmeitä on

Taloudellinen huolikin painoi. Olijaksettava ja pystyttäväelättämään viiden hengen perhe.Lea oli 33-vuotiaana jo leskihelmoissaan pienet lapset.Taloyhtiö oli uusi ja naapurusto siismyös. Lean tragedia järkytti jaymmärrettiin avuntarve. Naapurei-ta oli parisenkymmentä. Hemaksoivat Lean kodin vastikkeenpuoleksi vuodeksi. Se oli niinarvokas ele, että yhä Lean silmiinpyrkii kyyneleet sitä kertoessaan.

Töihin Amerikkaan

Lea kouluttautui hierojaksi.Sukulaisella oli Bostonissa omakuntolaitos. Hän ehdotti, jos Leamuuttaisi sinne perheineen. EhkäLea saisi etäisyyttä suureenmurheeseensa. Ja Lea lähtilapsineen.

Tiukkaa oli. Hierojan palkka eiriittänyt, ja Lea teki toisena työnäsiivousta ihmisten kodeissa.

Mutta Lea muistaa amerik-kalaisen avoimen mentaliteetin.Monasti niin ulkokuoriseksimainitun. Kysymys “How are you?”ei ollut Lealle pelkkää sanahelinää.Se oli avaus yhteyteen toiseenihmiseen, se oli aina alku. Lea saikohdata amerikkalaisissa hyviäihmisiä.

Juuri kun elämä asettui, semuistutti jälleen mustallasormellaan. Lean poika jäi autonalle ja menehtyi. Kuolema olijälleen läsnä. Lea toi pojantyttärensä kanssa Suomeensinkkiarkussa.

Paluu Suomeen

Kun Lea palasi Bostoniin, hän olijo päättänyt, että lähdettäisiinSuomeen takaisin. Niin perhepalasi. Vuosi oli 1972.

Kuvio sulkeutui. Lea uskoo, ettäjohdatus on valmiiksi suunnitellutkaiken. Kaikki on elämäänkirjoitettu.

Vaikka maailma murtui monastiLealla, niin muistoissa on myösiloa ja huumoriakin.

Suomeen palattuaan Lean kodissaodotti anoppi, ihana inkeriläinenmummo. Hänellä oli harrasuskovainen luottamus elämään.Hänen sanojensa mukaan “Konsakerran on elonpäiviä annettu, niinmie elän ne pois”. Hän oli Leallesilloin parasta, mitä voi olla. Heidänkaunis suhteensa kasvatti myösLealle tulevaisuuden toivoa.Asuttiin yhdessä kaksitoista vuotta,kunnes mummo itse halusihoivakotiin muistin heikennyttyä.

Aika toi ja vei

Suru alkoi helpottaa, mutta se veikahdeksan vuotta. Työntäyteisinä,perheen kanssa tiiviisti olemalla.

Lea löysi hyvän miessuhteenvuonna 1996 ja se kestikymmenen vuotta. He olivatmoderni pari. Molemmat asuivatomissaosoitteissaan, vaikkayhteiselo olikin tiivistä. Seurustelupäättyi kolmisen vuotta sittenmiehen kuolemaan. Samanvuoden alussa Lean vanhin poikakuoli syöpään. Vuosi merkitsijälleen läheisten poismenoja.

“Ei pidä katsoa taakseen,on katsottava eteenpäin.”

Kaikesta tästä monimuotoisestaelämänhistoriastaan huolimattaLea on ihmeen harmoninen,tasapainoinen ja mieleltäänvahva. Hänen mietteitään on se,että “ei pidä katsoa taakseen, onkatsottava eteenpäin”.

Lea löytää rauhan ja hiljaisuudenmetsästä, luonnosta, Lapista.

suomalaisten puolesta niinformuloissa kuin hiihdossakin.Omaa kuntoaan Lea hoitaakävelemällä päivittäin.

Kysyn vielä, miten hän itsensäkokee. Vastaus kuuluu: “Mummooon!” Lastenlapsia on kertynytviisi. He pitävät tiiviisti yhteyttä.Hollannissa asuvaan tyttäreensekä lähistöllä asuvaan poikaanon lämpimät välit.

Lea näkee peilissä kasvojensaviivat. Jokainen on piirros eletystäelämästä. Hän toivoo, että saisielää mahdollisimman pitkäänterveenä niin fyysisesti kuinhenkisiltä voimavaroiltaan. Leaon löytänyt seesteisyyden.

Laila Nielsen

asua uudessa kodissa vainvuoden. Onni leikkautuisilmänräpäyksessä. Piti odottaaneljä vuotta, ennen kuin miesvoitiin julistaa kuolleeksi. Lea eivoinut haudata miestään.

Lea pyrki seisomaan vakaanalastensa läsnäollessa. Näin häntahtoi tukea pienempiään. Näinköhänen kohtalonsa oli, läheisetpoistuivat liian varhain - jolapsuudesta asti.

Musiikki on tärkeää. Sinnikkäänä

6

KIRJANURKKA

Kaulio Pia, Ylitalo Mia:

Elämän viemää. Näin selviän

muutoksista, Edita Prima Oy,

Helsinki 2007

Muutokset ja kriisit ovat osaelämän kulkua. Niihin kuuluvatminuus, jaksaminen, voimat jaselviytymiskeinot. Joudummepohtimaan perusteluja, syitä,seurauksia ja järkevyyttä.Tunteiden räsymatto osoittaatunteiden kirjoa ja monipuolisuutta.Itsetunnon saaminen on tärkeäävoimaantumisessa. Stressi onmielenkiintoinen ilmiö. Yhtäältästressi voi olla voimavara jatoisaalta taas uuvuttava elementti.

Vertaistuen suhteen voi miettiäkeitä tarvitsen keitä en ? Kukaosoittautuu todelliseksi ystäväksi

edessä. Ammattiauttajiin turvau-tuminen on paikallaan kun omat tailäheisten voimat eivät riitä.

Masennus on kansantauti, joka onvalitettavasti tullut jäädäkseen jalisääntyäkseen suomalaisessayhteiskunnassa. Voidaankomasennuksen jälkeen löytää uuttaelämää, motivaatiota ?

Suhteen päättyminen, ero onvaikea prosessi. Sen stressi-pisteet lähentelevät jopakuoleman kohtaamista. Sairastu-minen tuottaa usein lopputule-mana syyllisen etsimisen.

Työ- ja organisaatiomuutoksetovat nykypäivän suuria ongelmia.Nämä on ovat osasyitä mielen-terveysongelmien ja masennuk-sen lisääntymiseen.

Työssä jaksamisen ongelmat ovatmonitahoisia ja vaativat paljontyöpaikan ihmissuhteilta jatyöilmapiiriltä.

Kirjan kirjoittajat ovat kokeneitapsykologeja. Kirja kertoo siitä,miten ihmiset yleensä reagoivatmuutoksiin. Kirjassa käydään läpityypillisiä käännekohtia;

on monesti kriisin kohdatessa

Vertaistuki ja ikääntyminen

Sairauksia pystytään nykylääke-tieteen avulla hoitamaan niin, ettäihmiset elävät kauemmin.Samalla sairaiden määrä kasvaa,koska ihmiset eivät enää kuolesairauteensa (luonnollinen pois-tuma) vaan elävät pidempään.

Suomessa ei ole kunnollistavanhuspolitiikkaa ja esimerkiksimielenterveyskuntoutujien hoito eiole kovinkaan inhimillistä. Useatpsyykkisesti sairaat jäävät yksinystävä- ja sukulaisverkostonhajoamisen vuoksi. Voi ollatunnetta, että on vieraantunutyhteiskunnasta.

Yleensä vanhukset laitostuvat jasaavat epäinhimillistä kohtelua.Vanhukset ovat haastemielenterveystyölle. 2000-luvullaon mielenterveystoimistojenavokuntoutus kehittynyt. Onperustettu oma-apuryhmiä.Vertaisauttajan tehtävä onkannustaa esim. eläkkeellä oleviahoitamaan itseään terveellisilläelämäntavoilla. Psyykkisestisairaan henkilön olisi pidettävähuolta hermosoluistansa.

Iän myötä myös aivosoluttuhoutuvat.

Hermosto on ihmiskehossahallitseva säätelyjärjestelmä, jokavaikuttaa kaikkiin muihin elimiin.Psyykelääkitys voi muuttaaihmiskehon hormonaalistatoimintaa, sukupuolielimientoiminta voi muuttua ja voi tullaParkinsonin taudin kaltaisiaoireita, kuten lihasten vapinaa jajäykkyyttä. Liikunta ons u o s i t e l t a v a a .

Psyykelääkkeet ovat kemiallisiavieraita aineita elimistölle. Myösilmansaasteet, tupakointi, alkoholija epäterveellinen einesruokakuormittavat elimistöä. Näistäepäterveellisistä elämäntavoistavoi seurata hermoston vanhe-nemista. Kudoksiin kerääntyyylimääräisiä aineita, kutenlipofuskiinipigmenttiä ja side-kudos tulee jäykemmäksi (Suurisuomalainen kotipsykologiakirja,suuri suomalainen kirjakerho,WSOY, Juva 1999, s. 309)Lääkityskysymyksissä kannattaaluottaa psykiatriin. Suositellaanainakin kalanmaksaöljyä,

joka suojaa aivosoluja van-hetessa.

Vertaistukihenkilönä olen yrittänytehkäistä psykologista vanhene-mista. Vanhetessa ongelman-ratkaisun nopeus hiukan laskee.Aivojumppa eli aivojen sopivaharjoittaminen pitää mielenvirkeänä. Mielenterveysyhdis-tyksissä tapahtuva toiminta kutenmusiikki, maalaus ja liikuntakerhotedistävät psyykkistä ja fyysistäterveyttä. Psykiatrisilla potilailla voiolla tarkkaavaisuus, keskittymis-kyky ja lähimuisti heikentynyt.Neuroleptilääkitys salpaa resep-toreita aivoissa niin, että aivojenylikiihottunut toiminta rauhoittuu,samalla voi tulla väsymystä jakuntoutuja tarvitsee untaenemmän.

Kaikki ihmiset haluavat hyväk-syntää toisilta ihmisiltä, myöspsyykkisesti sairaat. Kaunisulkonäkö miellyttää toisia ihmisiä.Liiallinen lihavuus voi aiheuttaaverenpaineen nousua, sydän-tauteja, sokeritautia ja liikun-taelinsairauksia.

Psyykelääkkeiden sivuvaikutuksetovat yksilöllisiä. Itselläni onongelmana neuroleptilääkityksentakia liiallinen nivelten jäykkyys,leukojen jännittäminen nukkuessaja tästä on aiheutunut myösleukanivelten särkyä. Voisinsanoa, että lääkitys on vaikuttanutulkonäkööni vanhentavasti.

Vertaistukiryhmässä voi vaihtaaajatuksia vaikeistakin asioista,kuten lihomisesta, ulkonäkö- jaihmissuhdeongelmista, vanhe-nemisesta ja kuoleman pelosta.

Vertaistuki on kokemustenjakamista, ymmärtämystä,luottamusta muihin ryhmäläisiin,läsnäoloa ja toisten ryhmäläistentukemista. Kannustan ryhmäläisiä,jotka ovat eläkkeellä osallistu-maan työtoimintaan tai jopa osa-aikatyöhön omien voimavarojenmukaan, sekä opiskelemaan jakehittämään itseänsä henkisesti.

Sirja

pari-suhteen ja työn kriisejä,ikääntymistä, sairastumista jaläheisen kuolemaa. Teoksessa onrunsaasti pohdintakysymyksiä,jotka auttavat löytämään omiavahvuuksia selvitä koettelemuk-sista.

Unto VaskuuKirkkonummen mielenterveysyh-distys KISU ry

Kuva: Seppo K.

7

Vaivaistalosta vanhainkotiin

Taas kerran neljä iäkästä rouvaakeskustelee yhteisen lounaanjälkeen. Heillä on tapanakokoontua kerran viikossalounaalle johonkin miellyttäväänravintolaan, jonne pääsee helpostimyös liikuntaesteinen. Tavallistenkuulumisien jälkeen keskustelukiertyy arjessa elämiseen

- “Lapset ovat niin huolissaanminun selviytymisestä kotonani.Mutta en minä haluaisi muuttaamihinkään ‘kultakeitaaseen’. Nytjaksan vielä laittaa itselleni ruuan,siivoilla ja käydä kaupassa. Enoikeastaan tarvitse apujaerityisemmin. Joskus huolestuttaa,ymmärränkö lähteä ajoissajohonkin hoitopaikkaan tai josmuistisairaus iskee. Vaikka enkuitenkaan haluaisi olla kotonakovin raihnaana yksin, täysinmuiden avun varassa.

- “Totuus on myös se, ettei eläkeriitä näihin hienoihin paikkoihin jakaupungin palvelutaloon olen liianvireä.”

- “Mutta olisi tärkeää, että palvelutsäilyisivät lähellä. Pienet kaupatovat turvallisia. siellä tapaatuttuja ja voi vaihtaa kuulumisia.Tuntee ettei ole pelkkä vanhavaan tutun yhteisön jäsen.”- “Tietysti pitää huolehtia mielenja ruumiin vireydestä. Pitää nähdävaivaa itsensä vuoksi.”- “Ikä ja elämä opettavat luopu-maan.”

Vanhuuden olemus on hyvinmonisäikeinen ja vivahteinen.Ajan saatossa monimuotoistunut.Enää mummo ei istukeinutuolis-sa kutomassa sukkaa illan hämä-rässä. Käsitteet ovat nykyäänmuuttuneet pehmokäsitteiksi.Vanhus sana on jotenkin liianjyrkkä ja lopullinen. Nyt puhutaanmieluummin senioreista, ikäihmi-sistä tai kolmannesta iästä.Kuitenkin on selvää että osavan-huksista voi olla omassakodissaan ikänsä loppuun asti,toiset joutuvat/pääsevät jo van-huutensa alussa sairaalanpitkäaikaisosastolle.

Osa seikkailee siltä väliltä:p a l v e l u t a l o , v a n h a i n k o t i ,i n t e r v a l l i p a i k k avanhainkodissa, kotona omais-hoitajan tuella.

Aune pyyhkii pöytiä palvelutalos-sa ruokailun jälkeen. Ikää on ker-tynyt yli 80 vuotta. Hän puheleeääneen itselleen ja satunnaisillekuulijoille.- “Mie tykkään olla täällä, siitä onaikaa kun tulin tänne. Mies kuolija iso omakotitalo jäi minulle,eihän sitä jaksanut hoitaa. Oli hyvätulla kun sai itse päättää teke-misistään ja tulemisestaan.Lapset asuvat ulkomailla, käyvätja kirjoittavat, muistavat minua.”- “Nykyään eivät minua päästäisipalvelutaloon, pitäisi olla paljonraihnaampi. Mutta olisi varmaanraihnastunutkin yksin siellä kotona.En minä nykyään jaksa torillelähteä, mutta täältä tehdään retkiähoitajien kanssa, se on mukavaa.”- “Minulla ei ole muistin sairauksiaeikä masennustauteja. Sekin onhyvä. Jaksan auttaa emäntää,niillä on kiirettä kun pitää huolehtianiin monen ruuasta.”

- “On täällä monia huonokuntoisia,eivät ymmärrä itse tehdä mitään.Minä välillä haen hoitajia apuunkun ovat lähdössä omin luvin ulos.”- “Kuulo on huonontunut, muttaeihän sitä kaikkea tarvitse kuulla.Itse minä käyn pankissa ja osaaneurot. Tutussa ympäristössä onhelppo liikkua ja ostarilla voi istuaja katsella ihmisiä.”- “On minulla vähän säästöjä. Voinostaa kauniita vaatteita, kyllävanhakin saa pukeutua nätisti.”

Aune on löytänyt paikkansapalvelutalossa. Hän tunteeolevansa avuksi ja tärkeä. Hänelläon omat toimivat verkostot.Vaudikkaampaan elämääntottuneiden nuorten ja keski-ikäisten mielestä ehkävaatimattomat, mutta 80-vuotiaalletoimivat.

Vanhuuttaan lähestyviä keski-ikäisiä pelottanee huoli: Mitenselviän vanhana? Kuka hoitaa?Vai onko loppuelämä pelkkääitsehoitoa?

Kaija SailoKirjoittaja on työskennellyt vuosiapääkaupunkiseudun vanhusten-huollossa

Yhdistysten yhteinen ruskaretki Lappiin

8

Syys-lokakuussa vietimme unoh-tumattoman ja rentouttavanlomaviikon Sodankylän Käyrä-mössä. Meitä oli yhteensä 47matkalaista Vantaan mielenter-veysyhdistys Hyvistä Tuulista,tukiyhdistys Karvisesta ja Espoonmielenterveysyhdistys Emystä.Matkajohtajana/lapinnoitana toimitoiminnanohjaaja Minna PelkonenHyvistä Tuulista. Aslakiksi nimi-tettiin Kari Kivinen.

Pitkä ajomatka sujui turvallisestiautonkuljettaja Kari Nurmen kyy-dissä. Ajankuluksemme katse-limme elokuvia ja lauloimmekaraokea. Juttu luisti heti alustaasti myös toisten yhdistystenjäsenten kanssa. Perillä Käyrä-mössä olimme puolilta öin. Aamu-ja iltapalat sekä päivällinenvalmistettiin yhdessä kukinyhdistys vuorollaan; myös miehetosallistuivat keittiöhommiin.

Maanantai 29.9.

Lähdimme retkelle Luostolle.Kävimme ametistikaivoksella,jossa kuulimme ensin ametistinkiehtovan syntytarinan. Senjälkeen saimme käteen hakut japääsimme koettamaan onne-amme ametistien etsinnässä.Kaivokselta suuntasimme Pyhä-tunturille.

Huttu-Uulassa söimme maukas-talohikeittoa. Lounaan jälkeen lau-loimme kuskillemme Karille onnit-telulaulun hänen 50-vuotispäi-vänsä kunniaksi.

Tiistai 30.9.

Vierailimme porotilalla. Meillekerrottiin porojen elämästä jahoidosta. Tapasimme kolmehurmaavaa vetoporoa: Kainon,Hirmun ja valkoisen Maken.Seuraavaksi meitä kutsuikin joJoulupukinmaa. Siellä pääsiJoulupukin kanssa samaan ku-vaan muutaman euron korvaustavastaan. Houkutuksia tarjosivatlukuisat pienet putiikit.

Keskiviikko 1.10.

Keskiviikkona tutustuimmeRanuan eläinpuistoon, jossaelelee pohjoisen eläimiäluonnonmukaisissa oloissa.Eläimet näyttivät tyytyväisiltä jahyvinvoivilta. Oli tosi vaikuttavaanähdä karhujen painia ja susimetrin päästä vain aita välissä.Ihailimme myös tupsukorvaisiailveksiä. Lintutietoutemmekinkohentui, kun näimme useita pöllö-ja kotkalajeja.Ilta kului erilaisten pelien parissa.Juttu luisti ja nauru raikui.

9

KUVAT Tapio Kortelainen 2008

Torstai 2.10.

Torstaina vietimme lepopäivää.Ulkoilimme, askartelimme, pela-simme pelejä ja seurustelimmetoistemme kanssa. Ahkerimmatkeräsivät puolukoita ja roh-keimmat kävivät joella uimassa.Lounaaksi söimme kenttäkeit-tiöstä maukasta hernekeittoa.Illalla Aslak, Maarit ja Seijayllättivät itämaisen tanssinesityksellä.

Perjantai 3.10.

Tiemme vei Vikakönkäälle,Napapiirin ulkoilualueelle.Samoilimme metsässä janautimme ihanasta auringon-paisteesta. Paistoimme nuotiollamakkaraa. Päivälliseksi söimmeherkullista poronkäristystäKäyrämön keitaalla.

Lauantai 5.10.

Lauantaina lähdimme takaisin“etelään” heti kun olimme naut-tineet runsaan brunssi-aamupalanKäyrämön Keitaalla. Ruokatauonpidimme Viitasaaren ABC-liikenneasemalla. Kun saavuim-me asemalle, oli ABC:n työnte-kijöitä ulkona tupakkatauolla.Meidät nähdessään he sanoivat,että meistä huomasi, että tämä olimeidän päivän kohokohta. Vaanolivatpa he tehneet sen eteenmyös paljon työtä eli laittaneet tällenälkäiselle joukolle ruokaa.

Näiden päivien aikana saimmekokea Lapin luonnon kauneuden,raikkaan ilman, kiireettömyyden jahiljaisuuden. Lapin lumon voituntea Etelä-Lapissakin. Moni

meistä haaveileekin jo seuraa-vasta Lapinmatkasta.

Lämmin kiitos Aslakille, olitsydämellä mukana reissussa jahoidit moitteettomasti aslakintehtävät. Kiitokset myös pirtsa-kalle ja napakalle matkanjoh-tajallemme Minna Pelkoselle sekäMarkku Forsströmille ja hänenveljelleen Pertille toimivistamatkajärjestelyistä ja hyvästähuolenpidosta koko matkan ajan.

Maarit & PerttiVantaan Hyvät tuulet

10

Erilainen vanhus

Vasempaan olkapäähän ontatuoitu siro tanssikenkä. Se saakyytiä, koska Airalla on kiire.Hyrsylän mutkan pihallepystytetään uutta rakennusta.Tuleva tanssijoiden lepokotimuuttaa muotoa rekkalastistarakennukseksi hetkessä. Jokakodin asuntomarkkinat kuvaus-ryhmineen ovat paikalla - japaljon muuta väkeä. Valppaatsilmät kuparisen pörrön altanäyttävät katsovan joka suuntaanyhtä aikaa. Homman pitääpelata. Ja se pelaa...

Muistan ensi kohtaamiseni AiraSamulinin kanssa kuin eilisenpäivän, vaikka tapauksesta onlähes 40 vuotta. Satuimmesamaan aikaan rovaniemeläis-ravintolan vessaan. Oli vuosisadankylmin talvi ja ulkona paukkui yli 40asteen tulipalopakkanen. Airakorjaili peilin edessä paksuahiuspehkoaan sonnustautuneenaminishortseihin, nailoneihin japarinkymmenen sentin korko-kenkiin. Nyt kaikkien tuntematanssija on ikäihminen.Airatuohtuu nimityksestä. - Mikä ihmeen ikäihminen?Minä olen vanhus, vanhuus-eläkkeelläkin ollut jo yli 15 vuotta.En ymmärrä, miksi tätä sanaakartetaan. Sanana vanhus onkaunis ja asiana kaunis. Tähänikään ihminen on yleensäselvittänyt elämänsä mutkat ja onsinut itsensä kanssa.

Oli miten oli, aivan tavallinenvanhus 81-vuotias Aira ei aina-kaan ole. Mannekiinivartalo nou-see tuolista tukea tarvitsematta,minihame ja korkeat korotkorostavat pitkiä, suonikohjut-tomia sääriä. Askel on nopea jarytmikäs. Ja töitä hän tekee kuinhevonen. Hän kiertää Suomealuennoimassa, esiintyy televisio-ohjelmissa, kirjoittaa lehtiin,esittelee taloaan vierasryhmille,leipoo, siivoaa ja tiskaa... Jaaivoissa on aina jokin uusi projektimuhimassa.

Vanhainkoteja hän kiertääSuomen mielenterveysseuranlähettiläänä yhdessä psykologiPirkko Lahden kanssa. Asukeistasuuri osa on Airaa nuorempia.Pirkko Lahti kertoo huvittuneena,kuinka vanhukset tunnistavat Airanvälittömästi ja kiiruhtavatnipistelemään häntä

varmistuakseen, että hän onvarmasti vielä elossa. Vierailutovat nykyaikaisia. Virsiä eiveisailla eikä ikäviä muistella.Ohjelmassa on tuolitanssia jatuttuja lauluja, joiden sanat kaikkiosaavat, vaikkeivat paljon muutaenää muistaisikaan.

Kaikki onnistuu

Aira on todellinen selviytyjä, sanooEkku Peltomäki, ex-aviomies,naapuri ja hyvä ystävä. Mihinhyvänsä hän ryhtyy, kaikki onnis-tuu. - Niin kuin tämä Hyrsylän

mutkan perustaminenkin. Huoma-sin Hyrsylän kylän kyltin, kun ajointästä kerran ohitse ja Aira innostuivälittömästi. Vuoden päästä olitalo pystyssä. Eikä ollut pen-niäkään rahaa, Ekku taivastelee25 vuoden takaisia tapahtumia. - En ensin uskonut, että saantätä koskaan maksetuksi, Airatunnustaa. Talosta tehtiin suuri jakomea, että velkojillekin jäisijotakin. Aira päästää ilmoillekuuluvan hersyvän naurunsa,mutta vakavoituu pian ja ilmoittaaluojalla olleen sormensa pelissä. - Karjala ja siellä olevaHyrsylä ovat minulle rakkaita.Asuin siellä lapsena äidin ja soti-laana kunnostautuneen isäni

kanssa. Isin tyttö ei ole unohtanutjuuriaan. Hyrsylän pihalla on koo-kas sotilaspatsas ja sodassaaikanaan palvellut tykki. Rauta-tieläisinä leipänsä ansainneidenisovanhempien kunniaksi pihaanon rahdattu 35.000 kiloa painavaveturi. Kauppahinta oli markankilo.

Nukke-, nalle- ja leikkikalukoko-elma on varsinainen nähtävyys.Hyllyillä kököttää noin 2000esinettä pikkutarkan tuntuisessajärjestyksessä. Aira väittää tunte-vansa ne kaikki ja huomaavansaoitis, jos niihin on koskettu ja

nukkemuseossa saa vain katsoa.Koskeminen on ankarasti kielletty.Vain tyylipuhtaalla romantikolla voiolla tällainen kokoelma? Väärinarvattu. Aira on ihan kaikkeamuuta. - Tunneihminen on kuin tyhjähylsy. Pitää käyttää myös järkeä jaolla tavoitteissaan sitkeä japitkäjännitteinen. Fundamentit(perusasiat) on saatava koh-dalleen.

Tanssijatoveri Jorma Uotinenylistää Airaa vuolaasti- Hänellä onniin kadehdittavan hyvä vertikaalija rytmi. Selkärangasta näkee,onko ihmisellä sisäistä selkä-rankaa ja sitä ei Arjalta todel-lakaan puutu. Ryhti on suora kuinsotilaalla.

Tanssijat ovat olleet läheisiäystäviä yli 20 vuotta. Jorman(58)40-vuotispäiviäkin pidettiin Hyrsy-lässä.

Hyrsy kissa opetti paljon

Aira puhuu paljon viime kesänämanan majoille 22-vuotiaanasiirtyneestä Hyrsy-kissastaan.Katti oli ilmeisesti tärkeä, koskase pääsee tanssikengän seuraksiolkapäähän, kunhan Hantta ehtiisen tatuoida.

- Hyrsy opetti minulle paljon.Jotta voi elää onnellisena, onnukuttava vähintään yhdeksäntunnin yöunet, syötävä terveelli-sesti ja ajateltava valoisasti. Jaaina on pudottava jaloilleen.

Mielen sairaudet ovat Airalletuttuja. Aivan tuskastuttavan tuttuja.Äiti, mies ja tytär sairastuivatskitsofreniaan. Elämän kovinpaikka oli sota, mutta se loppuiaikanaan. Taistelu mieli-sairaudenkanssa jatkuu yhä. Silti tämä sitkeäikiliikkuja sanoo olevansaonnellinen. Varsinaisia unelmia eiole. Eipä tietenkään, koska netoteutetaan heti.

Airan uskallusta ja loputontaenergiaa ihmetellään ja kum-mastellaan.

- Hilma-tätini opetti, ettätäytyy ojentaa jalkoja niin pitkällekuin peitettä piisaa.Airan peitossa ei taida olla toistapäätä.

Teksti ja kuva Ritva Kemppainen

Iloinen ikääntyvä ikiliikkuja vai väsynyt vanhusViisastummeko vanhetessamme?Haluammeko ehdoin tahdoinitsellemme iän karttuessatoimintakykyämme rajoittavia“ikälisiä”? Mielenterveydenkeskusliiton liikuntasihteeri AinoHokkanen uskoo, että ikä tuokokemuksien myötä meille lisääitsetuntemusta, joka mahdollistaamonipuolisemman itsensätoteuttamisen. Aino Hokkanenheittääkin meille kaikille visaisenkysymyksen: “Iloinen ikääntyväikiliikkuja vai väsynyt ja vaivainenvanhus?”. Ainon aiheesta kirjoit-tama juttu on luettavissa koko-naisuudessaan tämän lehdenkotisivuilta www.avomielin.fi.

Liikunnalla on positiivisia vai-kutuksia aina, aloittipa senharrastamisen sitten 8- tai 80-vuotiaana. Aino Hokkanen kokee,että yksi suurimmista haasteistaonkin niiden vanhusten löytä-minen, joiden toimintakyky ei olevielä heikentynyt, vaikka vaarasiihen on lisääntynyt. Esim.ikääntyvät mielenterveyskuntou-tujat ovat tällä vaaravyöhykkeellä.

Ikääntyessä fyysisen toiminta-kyvyn merkitys osana tervettä jaitsenäistä elämää korostuu.Liikuntatottumuksiltaan passii-visilla on uhkana laitostuminentoiminta- ja liikkumiskyvynheiketessä. Ennaltaehkäisevientoimenpiteiden avulla voitaisiinhuomattavasti lisätä itsenäisenäselviytymisen mahdollisuuksia.Näiden ryhmien toiminta- jaliikkumiskyvyn säilyttämistä vartentarvitaan liikunta- ja terveyden-huoltohenkilöstön yhteistyötä sekäko. ryhmään kohdennettuja hank-keita ja liikuntatoiminnan järjes-tämistä. Esimerkiksi kansan-terveysjärjestöjen kuten Mielen-terveyden keskusliiton paikallis-järjestöt tekevät tällä sarallaarvokasta työtä järjestäessäänliikuntaryhmiä ja -tapahtumiajäsenistölleen.

Vaikka ihminen olisi aina pitänythyvää huolta terveydestään, lisäävanheneminen riskiä sairastuamoniin sairauksiin kuten sydän-sairauksiin, tuki- ja liikuntaelintensairauksiin, syöpään, dementiaantai masennukseen.

Väsymys ja yleinen fyysinenpassivoituminen ovat merkkejäalkavasta liikkumiskyvyn rajoit-tumisesta. Tällaisten henkilöidenlihasvoima, tasapaino ja kävely-nopeus ovat heikentyneitä, muttavarsinaisia liikkumisongelmiaheillä ei vielä ole. Viimeistääntässä vaiheessa olisi erittäintärkeää aloittaa intensiteetiltäänsopivan kuormittavan liikunnanharjoittaminen, joka tarkoittaapienin askelin etenemistä kohtipäämäärää.

Liikunta myös palkitsee aina, josse on tekijälleen sopivaa. Ikään-tyneen aloittelevan liikkujan kan-nattaa aloittaa kevyesti ja välttääliikuntamuotoja, joissa loukkaan-tumisriski on suuri. Hyvän olonturvaamiseksi sekä liikkuessa ettäliikunnan jälkeen, harjoittelu tuleealoittaa rauhallisesti verrytellen jamyös loppua kohden hidastaen.Näin elintoiminnot ja mielikinsopeutuvat kehon uuteen vireys-tilaan paremmin. Liikunnastasaatu olotila on parhaimmillaantaivaallisen euforinen. Liikunnan jamielenterveyden välistä yhteyttäon myös tutkittu ja sillä on todettuolevan suora vaikutus esimerkiksimasennuksen, ahdistuksen jaunettomuuden vähenemiseensekä sosiaalisten suhteidenlisääntymiseen ja itsetunnonkohoamiseen. Kaiken kaikkiaanliikunnan on koettu tuovanelämään paljon iloa ja positiivistasisältöä. Moni myöhäiselläkin iälläliikunnan harrastamisen aloittanuton havainnut elämänlaatunsaparantuneen ja energisyydenlisääntyneen.

Suosituksista ja kannustuksistahuolimatta, valinta liikunnallisestaelämästä on jokaisen oma. Iloinenikääntyvä ikiliikkuja vai väsynyt javaivainen vanhus, kumpi sinähaluat olla?

Maj-Lis VoutilainenEspoon mielenterveysyhdistysEMY ryLähde: Aino Hokkanen, Liikunta jaikääntyminen, essee 2008(ks. www.avomielin.fi)

Kuva: Tapio Kortelainen (Iloliikkuja-tapahtuma Eläintarhan kentällä )

UKK-instituutin terveysliikunnan suositukset ikääntyneille

1) Säilytä aktiivinen elämäntapa.Liikuntaa harrastavalla henkilöllä tämä ei ole lienee mikään ongelma,mutta esimerkiksi liikuntaa harrastamattoman fyysistä työtä tehneentoimintakyky laskee eläkkeelle jäämisen jälkeen nopeasti, elleijotakin muuta fyysistä aktiviteettia tule tilalle.

2) Kestävyysliikuntaa 3 – 5 krt viikossaHarrasta kestävyystyyppistä liikuntaa kohtuullisesti kuormittavallateholla vähintään 5 x 30 min. viikossa tai hieman kuormittavampaaliikuntaa 3 x 20 min. viikossa. Kävelylenkkeily on kestävyysliikuntaaparhaimmillaan, lisää kuormittavuutta saadaan esimerkiksikävelysauvoilla tai kävelemällä asfalttia haasteellisemmalla alustallakuten rappusia pitkin tai maastossa.

3) Lisää tai jatka hyötyliikuntaaVarsinaisen liikunnan harrastamisen lisäksi suositellaan kevyttä jakohtuullisesti kuormittavaa aktiivisuutta, jota tulee normaalisti arjenaskareissa (tiskaaminen, siivoaminen, kävely kauppaan ym.).

4) Lihaskuntoharjoittelua kaksi kertaa viikossa Vaikuttaa niin kävelynopeuteen, tasapainoon kuin luustonkin kuntoon- harjoittelu tulisi keskittää isoihin, asentoa ylläpitäviin lihaksiin jaliikkeet tehdä kohtuullisen rasittavalla teholla. Elimistön palautumisentakia harjoituspäivät eivät saisi olla peräkkäin.

5) Muista lisätä harjoitusten määrää ja/tai tehoja asteittainKuntoillessa täytyy aina muistaa, että elimistö tottuu jo suhteellisennopeasti rasitukseen ja näin ollen aloittelijankin kannattaa asteittainlisätä liikuntaharjoitusten määrää ja/tai tehoja. Jos siis haluaaparantaa kuntoa, vähentää kroonisten sairauksien riskiä ja estäälihomista, tulisi minimisuositukset aina jossakin vaiheessa ylittää.

6) Venyttele!Lihasten hyvä liikkuvuus on edellytys liikuntakyvylle ja arjessaselviämiselle. Liikkuvuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi tulisivenytellä lihaksia 2 x vko vähintään 10 min. kerrallaan.

7) Harjoittele tasapainoaEsim. kaatumisvammojen välttämiseksi ikäihmisten olisi hyväliikunnan avulla harjoittaa tasapainoa. Erilaisten tasapainoharjoit-teiden kuten yhdellä jalalla seisominen lisäksi hyvä lihaskunto jaliikkuvuus auttavat tasapainon ylläpitämisessä.

8) Älä unohda turvallisuutta!Varsinkin silloin, jos ikääntyneellä liikkujalla on useita sairauksia,joihin liikunnalla haetaan apua, tulisi liikunnan turvallisuuteenkiinnittää erityistä huomiota. Tämä ei kuitenkaan saisi viedäharjoitukselta tehoja ja toivottuja harjoitusvaikutuksia.

9) Apua vertaisilta ja asiantuntijoiltaErityisesti kroonisia sairauksia omaavien liikuntaa aloittavienikääntyneiden olisi hyvä hakeutua ikäihmisille suunnattujenliikuntapalveluiden pariin. Näin liikuntaharjoitteluun saataisiinsuunnitteluapua ja kuntotekijöiden ja terveydentilan muuttumistavoitaisiin seurata motivoivassa ja turvallisessa ympäristössä.

11

Ikääntyvän miehen odysseia

12

Tulen saa tulentekovälineillä!

Vuosi oli jokin isoisänöljylampunostovuosista. Kävinpuhumassa erilaisuudestaeräässä maailmaa muuttavassaseminaarissa.

Olin pukeutunut keltaisiin kenkiin,raidallisiin housuihin, ruututakkiin,henkseleihin, kravattiin risaisella t-paidalla ja mustaan knalliin. Jatietysti päinvastoin. Seminaari-paikan vahtimestari ei ollut pääs-tää minua sisään niissä asus-teissa. Vasta pitkien vakuuttelujenjälkeen hän uskoi, että olin yksipäivän pääesiintyjistä.

Minua jännitti. Olin rakentanutesitykseni alun yllätykselle. Kerrointiivistelmän Robert Fulghuminkirjoittamasta tarinasta. Miespelastettiin palavasta vuoteesta jahäneltä tivattiin mistä syystä vuodeoli syttynyt tuleen.- “En tiedä. Sänky oli jo tulessa,kun asetuin makuulle, miesvastasi”.Samaa groteskia tulisuutta olieräässä tämän päivän pikku-uutisessa, jonka mukaan “vanki olisaanut patjan liekkeihintulentekovälineillä”.

Silloisesta seminaarista selvisinhuulet ja kädet täristen jalopputulemaksi jäi, että viinipullooli vain asemesta vielä puolillaan.

Mutta kuinka erilainen olen?(Tai sinä?)

Olen ollut sidottuna (vrt. olla sidot-tuna rullatuoliin) mielenterveys-sektoriin kohta kolmen vuosikym-menen ajan.

Kummallinen sektori. Rajaton loh-ko. Sillä heitellään mielisairastakuin tuttua sikaa. Wagnereitalentää. Samaan tapaan kuinedesmennyt Pertsa Reponennakkeli reumaatikkoja. Ja kaikkiputoilivat kivoihin, viihteellisiinasentoihin.

Itse lensin navetan seinää vastenkuin taiteellinen lauta. Valuinmaata kohti ja ennen kuin olinkunnolla selälläni olin Kelalle jokroonikko. Palaaminen elävienkirjoihin oli työn ja tuskan takana.

Outo sektori. 1% sairautta, 97 %oireita. Vapautta ja vangitsemis-ta, medikalisaatiota, ihmisoikeu-dettomuutta, yksinäisyyttä, osat-tomuutta, itsemurhia, murheellisiatilastoja, masentavia barometrejäja suorastaan luvattoman paljontavallista, onnellista elämää.

Hyvän Mielen Yhteiskunta?

Ehkä mielenterveyssektori alkaaolla jo historiaa? Astun ulosHelsingin Hyvän Mielen Talosta.Teen sen Hyvän Mielen Galleriankautta. Parin korttelin päässäpiipahdan Hyvän MielenApteekiin. Muovikassi täynnäkemiallisia räjähteitä nautinsyksystä uurteillani. Hyvän MielenParturi piilottaa siistin siilinhiuksiini. Ja lähellä Kamppia istunkatupsykologin tuoliin. Tuo HyvänMielen Psykologi poistaa kaikkipienet mieliharmini. Pekka Saurinkatutyötkään eivät tunnu enäämissään. Puunattuna, putsattunaja lääkittynä jatkan matkaanisektorittomassa Hyvän MielenYhteiskunnassa.

Mieskin vielä!

Mies minussa on ongelma. Sitäon koulutettu miesosaamiseen,erityistasoisesti. Mutta siitähuolimatta se ei löydä sovinististaylemmyyttä eikä machomaistavoimaa tuekseen.Mies minussa suoltaa runoa:

Itken. Herkäksisanovat. Kivikovaitku - aiheesta.

Mies minussa on yltiöromanttinen.Kyynelehtii, kun “onnensaunelmissa tytöt uinuvat aitoissaan,mut nurmikon kukkasissa soituulonen lauluaan”. Ja itkee, kuntoinen saa toisensa ja pahapalkkansa.

Mies minussa olisi syytä viedäkoirakouluun. Siellä minusta ehkäkehittyisi ja kasvaisi miesmäiseenpurentaan kykenevä veneen-keikuttaja ja hankeenkusija.

Mies - miehen vertaistuki

Kuvittelen, että Marilyn -niminen

toimittaja jumpperissaan kysyyminulta: “Mitä muuttaisit elämäs-säsi? Mitä tekisit toisin, josvoisit?”Kaivan takataskustanipuolitoista metriä pitkän listan jaalan käydä sitä läpi.

Isoin ongelma listassa on ystävienpuute.Niinpä uudessa elämässä-ni keskittyisin sosiaalisen ver-kostoni ylläpitämiseen. Ekaluokillakeräisin ympärilleni ghostdigimoneja ja murrosiässäfinninaamoja. Sitten tulisivatarmeija- tai siviilipalvelukaverit.Opiskelijatovereistakin osa jäisielämääni. Työ- ja työttömyys-kavereilla olisi omat perheensä javelvoitteensa, mutta yhtä kaikki heolisivat kavereitani. Siinä sivussaystäviä saattaisi löytyä pari-suhdekursseilta, harrastusten

piiristä, petettyjen miesten ringistäja liikenneasemilta. Ryyppyka-verit repsottaisivat auki kuinkirkon virsikirjat. Mikä turvaverkko!Kuin pehmeään asfalttiin putoaisi.

Ikäihmisenä, Teräsvaari Oy:ssä,voisin vääntää kättä toistenharmaahapsien kanssa. Ja todetalähes kirjallisesti: “Elämältä semaistui.”

Naiset?

Naisillakin on paikkansa. Ehkä hevoivat toimia kädenväännönerotuomareina.

Mauri TyybäkinojaKirjoittaja työskentelee Mielen-terveyden keskusliitossa.

Yli 200 ihmistä nukkuu kadulla joka yö

Asunnottomuus koettelee kar-meimmin niitä, joilla ei ole min-käänlaista kattoa pään päällä. Yli200 ihmistä viettää yönsäsäännöllisesti ulkona puistonpenkillä, yleisessä vessassa,jäteastiassa tai muussa asu-miselle ala-arvoisessa paikassa.He ovat pääsääntöisesti Helsinginkeskustassa majailevia miehiä.Naisia joukossa on vain muutama.Ulkona asuu myös vanhuksia.Onko kysymys yksin rahasta jaasuntojen vähyydestä? -Kadulla asuvat ovat ihmisryhmä,jolla elämänhallinta on karannutkäsistä. Syrjäytyminen on vuosi-kausia kestävä prosessi, jossaasiat toinen toisensa peräänmenevät päin honkia. Lopultaihminen väsyy taistelemaan ,syrjäytyy totaalisesti ja päätyykadulle. Näin toteaa VaillaVakinaista Asuntoa - yhdistyksentoiminnanjohtaja SannaLehtonen. Hänen yhdistyksensäon yli 10 vuotta taistellutasumiskurjuutta vastaan.Katupartiot ovat olleet aktiivisestiliikkeellä etsimässä ja auttamassa

ulkona asuvia. Vanhin kadultatavattu on yli 80 -vuotias.Vanhuksia kadulla asuu kuitenkinvähän, koska kurjissa oloissaihmisen keski-ikä on huomatta-vasti normaalia alhaisempi.

- On luonnollista, että harvapystyy enää vuosikausien ulkonaasumisen jälkeen muuttamaannormaaliin yksityisasuntoon.Mahdollisimman monelle onsaatava palvelutalopaikka, vaatiiSanna Lehtonen.

Ritva Kemppainen, TukiyhdistysKarvinen ry

Mikä sitten avuksi?

Asunnottomien oma yö

Tänä vuonna järjestettiin jokymmenes vuosittainen Asun-nottomien yö 17.10. eri puolillaSuomea. Esimerkiksi Espoos-sa yön tapahtumineen järjestialunperin Espoon kaupunginkutsuma yhteistyöverkosto,johon kuului myös Espoonmielenterveysyhdistys EMY ry.Toritapahtumassa Espoonkeskuksessa tarjottiin herne-keittoa ja Espoon tuomio-kirkossa pidettiin iltamessu.Asunnottomien yön tulet syty-tettiin Pappilantiellä ja illanlopuksi kuultiin vielä CrazyMama and Daddy Ritchie-yhtyettä. Espoon kaupungin 550-vuotisjuhlien kunniaksi kaupunkitarjosi täytekakkua.

Elämäni illassa

Kun ihmiselle tulee ikää -vanhentuminen ja mitä setarkoittaa

Kun ihminen syntyy, se ei ymmärrävielä silloin esimerkiksi mikä onoikein ja mikä taas väärin - senoppimiseksi tarvitaan hyväkotikasvatus, joka taas on kiinnipaljolti vanhemmista. Nimittäinellei vanhemmat huolehdi lapsenkasvattamisesta, näitä surkeitaesimerkkejä näkee päivittäinkaupungilla liikkuessaan; onalkoholinkäyttöä, huumeita ja sitämyöten jopa ammattimaistarikollisuutta.Ainakin minun käsi-tykseni mukaan kun ihminenvanhenee, eli kun ikää tulee lisääniin ihmisen luulisi muuttuvanjärkevämmäksi ja osaavan tehdäsuht fiksuja valintoja elämässään.No totta on, että niitäkin löytyy,jotka joko tahallaan tai tahatto-masti tekevät vääriä valintoja

ja huomaavat sen useimmitenliian myöhään. Myöhemmin kunhuomataan väärän valinnantapahtuneen ollaankin jo melkoi-sissa vaikeuksissa.Tämä tarkoit-taa, että kun ikää tulee niin pitäi-si aikuistua paitsi fyysisesti niintoivottavasti myös henkisellä ta-solla, eikä jäädä ns. lapsen tasolleeli käyttäytyä kaikin puolinl a p s e l l i s e s t i .

Eli vanheneminen tarkoittaa paitsiaikuiseksi kasvamista myösjärjenkäytön hallitsemista plusajatusmaailman järkeistämistäkaikilla elämän osa-alueilla, jottaosaisi tehdä niitä oikeita,hyväksikoettuja ratkaisuja.

Tero Kettunen / EMY ry

Olen täyttänyt jo 54 vuotta. Voin siisanoa olevani elämän iltavai-heessa. On odotettavissa vähem-män elinvuosia kuin on ollutvuosina 1953-2008 (takanani).Olen pyrkinyt selvittämään epä-selvyyksiä ja tutkimaan elämänkipupisteitä. Tämähän ei olelainkaan trendikästä eikä nyky-muodin mukaista. On muotiaporskutella eteenpäin ja jättäätaakse sotkuista elämänvyyhtiä.Elämän tärkein ajanjakso olihengellinen herätys lokakuussa1973 ja pelastuminen pääsi-äisenä 1975. Moni saattaa kysyä,nukkuvatko he unta hengellisessämielessä. Asia on juuri näin.Ihminen on joko pelastunut taipelastumaton aivan samoin kuin

nainen on joko raskaana tai ei ole.

Itselläni on taivaskaipuu.Planeettamme on täysinturmeltunut. On ilmastomuutosta jayhdinsaasteita. On aika jännää,että olen lapsuudessani tavannutihmisiä, jotka olivat syntyneet1800-luvulla. Heihin kuuluivatisomummoni Lohjalta (Annamari)ja äidinäiti (Helena Pirinen) sekääidinisä (Antti Pirinen) Karjalankannakselta, sittemminK o r p i l a h d e l t a .

Seppo Koo

KISU ry

13

Kuva: Pertti Sailo

Mielenterveys, yhteinen asiamme

Terveisiä Avomielen lukijoille EMYry:n Audentes-työllistämishank-keesta. Tehtävämme on auttaaespoolaisia pitkäaikaistyöttömiäja osatyökykyisiä löytämään työtäavoimilta työmarkkinoilta, varsinhaastava tehtävä siis, muttaerittäin mielenkiintoinen. Haluan-kin nyt jakaa kanssanne muutamiaajatuksia jotka ovat heränneettämän vajaan vuoden aikana jotkaolen hanketta vetänyt.

Suomessa on 250 000 ihmistätyökyvyttömyyseläkkeellä, heistäpuolet mielenterveyssyistä.Masennuksen takia eläkkeelläolevia on suomessa yli 70 000.Tällä hetkellä alle kymmenelleprosentille näistä ihmisistätehdään kuntoutussuunnitelma,kuntoutustuelta 70% siirtyysuoraan eläkkeelle, ja vain noin 5% takaisin työelämään. Jotenmistään kuntouttavasta toimin-nasta ei mielestäni voida puhua,suuresta henkilökohtaisestatragediasta ja yhteiskunnallisestaongelmasta kylläkin. Nyt tulisikinhaastaa kaikki tahot yhteistyöhön,jotta nämä prosentit kääntyisivät

päinvastaisiksi.

Meillä on yhteiskunnassa suurijoukko parhaassa työiässä olevia,koulutettuja ihmisiä eläkkeellä.Heistä jopa 30 000 haluaisipalata työelämään. Oikeinsuunnatuilla yhteiskunnallisillatoimilla ja resursseilla, esim.panostamalla kuntoutukseen,joustavilla eläke- ja työaika-ratkaisuilla jne. tämä eläkkeelläoleva joukko olisi paljon nykyistäpienempi. Näiden ihmistentukeminen takaisin työelämään onsekä yhteiskunnan että varsinkinheidän itsensä takia erittäintärkeää. Nämä esittämäni tiedotkäyvät ilmi Mika Vuorelan keväällä-08 työministeriölle tekemästäselvityksestä, suosittelen lämpi-mästi selvityksen lukemistakaikille.

Psykiatrisessa hoidossaavohoitoon siirtyminen aivan liianusein vieläkin tarkoittaa sitä, ettäsairastunut ihminen jätetäänselviytymään yksin. Jottatoipumista tapahtuisi, ihminentarvitsisi jatkuvaa hoitosuhdetta,

mielekästä tekemistä, ihmis-kontakteja jne. Avohoidossanämä kaikki tulisi varmistaa:hoitosuhde, asunto ja muut asiattulee olla hoidettuna, jotta voidaanedes ajatella paranemista.Vapaaehtoistyön tarjoamillatukitoimilla voidaan myös auttaa jatukea kuntoutumista. Läheisetovat avainasemassa, jotenmyöskin heidän jaksamisestaantulisi huolehtia.

Sain jokin aika sitten tutustua ns.Italian malliin mielenterveys-työssä. Italiassahan mm.psykiatriset sairaalat onlakkautettu, ja siellä on siirryttyavohoitoon jo 30 vuotta sitten. Eise Italiassakaan ongelmitta olesujunut, vaan vaatinut paljon työtä

ja uudenlaista ajattelua,ensimmäiset 10 vuotta olivatkamalia ja ihmiset heitteillä.Vierailut päivätoimintakeskuksis-sa, joissa kuntoutujista koos-tuneiden osuuskuntien työntekijätvastasivat talon ylläpidosta olivatmielenkiintoisia. Kukin teki työtäänomien voimiensa mukaisesti.Keskuksiin oli jalkautunut kokohoitohenkilöstö ja mm. sosiaali-palvelut. Italiassa ihmistä ei jätetäyksin päivän päätyttyäkään, vaanverkostot yltävät kotiin astivuorokauden kaikkina tunteina,kunkin tarpeiden mukaisesti.Paljon riittää varmaan vieläparannettavaa italialaisessakinmallissa, mutta mielenkiintoisiaratkaisuja kuitenkin. Niistä riittäisivarmaan hyviä käytäntöjä siir-rettäväksi meille tänne kotisuo-meenkin, yhteiselle matkalle kohtientistä laadukkaampaa hoitoamielenterveysongelmista kär-siville.

Gunilla WikberghankevastaavaAudentes-hanke, EMY ry

IkääntyminenPahin on takananisanon itsekseni, olen jo vanhaPahin on edessäni, olen vieläelossaMutta jos teidän on välttämättäsaatava tietääOlen joskus ollut onnellinenJoskus kokonaisen päivänJoskus tuntikausiaJoskus vain muutaman minuutin

Jaroslav Seifert

Tsekkoslovakia,s. 1901, k.1986.Nobel-palkinto 1984WSOY, käännös: Hannu Ylilehto.

Tämä runo lohdutti minua 54-vuotiaana ja kirjoitin sen muistiin.“Takana on turvallinen lapsuus,hurja nuoruus, opiskelu, perheenperustaminen, ansiotyön teko,

lasten kasvattaminen, työura.”Mitä tässä enää hötkyilemään,suurin osa tärkeimmistä asioistaon jo tehty, niillä voimavaroilla jamahdollisuuksilla mitä on ollut.Nyt vuonna 2008 on 13 vuotta li-sää elämää turvallisesti taka-napäin.

Arvaamaton elämä on silti vieläedessä. Sekä ikääntyminen.Ikääntymiselläkin on puolensa.Alkaa tuntua siltä että luontoäitikyllä hoitaa ikääntymisen, niinkuinon hoitanut tämän elämäntähänkin asti. Ja se onnellisuus,sitä vaan joskus on tässäelämässä.

Pertti SailoVantaan Hyvät Tuulet ry

Kuva: Seppo K.

Kuva: Riikka Koola

14

KIITÄMME YHTEISTYÖSTÄ

Tarjoamme kokonaisvaltaista palvelua toimistomaailmanperustuotteista innovatiivisiin uutuuksiin. Kysy meiltä käyttämiäsituotteita tai uutuuksia.

Timo Itkonen Mainoslahjat/liikelahjat0400 884 784 Toimistotarvikkeettimo.itkonen@everyman.fi Ergonomia ja työhyvinvointi-Valuraudantie 12 tuotteet00700 HelsinkiSovi tapaaminen yritykseesi tai tule tutustumaantuotteisiin toimistollemme (sovithan kuitenkin ajan etukäteen).

KeramiikkaKellarin

Joulupuotiavoinna 1. – 23.12.2008ma-pe klo 10 – 18la-su klo 10 – 16Espoon keskuksessaPappilantie 5, 02770 Espoo

www.mtkl.fi

Veikkolan apteekkiKoskentie 302880 VEIKKOLA

1.2.2008 alkaen avoinnama-pe 9-18la 9-14

Amnesty-kynttilöitä!Myynnissä koko vuoden,

myyntipaikat ks.www.emy.fiwww.amnesty.fitai soita p.09-859 2057

Toiminta-ajatuksemmeVertaistukiTasavertaisuusVapaaehtoisuusYksilön kunnioittaminenIhmisten kohtaaminenEdunvalvontaJäsenten aktivointiYhteisöllisyys

ToimintamuotommeHarrastusryhmätOma-apuryhmätRetket ja matkatTyötoimintaKoulutusTiedotusKahviotoimintaTalkootoiminta

Jäsentalo Lilla KaryllPappilantie 7, 02770 Espoop. 09–859 2057Avoinna: ma–pe klo 9–16.30, joka su klo 12–16

Jäsentila MeriemyMerenkäynti 3, 02320 Espoop. 09–863 2031Avoinna: ma–pe klo 9–16.30, joka la klo 12–16

Tapiolan Emy-pisteEJY:n Yhteisötupa, Kauppamiehentie 6, 2 krs, 02100 Espoop. 050-3107 986/avoinna: ma klo 12-14

TerassikahvioJorvin sairaala (psyk.yks.)Turuntie 150, 02740 EspooAvoinna: ma–pe klo 9.30-14.30

KahvikulmaAurora-koti, Träskändan puistoKuninkaantie 43, 02940 EspooAvoinna: ti–pe klo 9–12 ja 12.15–16 sekä la-su klo 12–16

Muu EMY-toiminta:perjantaisin Raitin Pysäkillä Leppävaarassa,aamupuuro Matinkylän korttelitilassa ma-pe.Lisätietoja yllä olevista puhelinnumeroista.sähköposti: espoonmielenterveys@emy.fikotisivut: www.emy.fi

Tukiyhdistys Karvinen rySoidintie 3 FPL 400701 Helsinkip. 09–350 8620 toimistop. 09–350 86215 keittiösähköposti: tukiyhdistys@kolumbus.fikotisivut: www.tukiyhdistyskarvinen.fiAvoinna: ma, ti, to klo 9–18

ke, pe 9-15

Vantaan MielenterveysyhdistysHyvät Tuulet ry

LauhatuuliHiekkaharjuntie 13 A01300 Vantaap. 09-873 4386sähköposti: lauhatuuli@hyvattuulet.fiAvoinna: ma–pe klo 9–15

MyöhätuuliLammaslammentie 17 A01710 Vantaap. 09–853 2328sähköposti: myohatuuli@hyvattuulet.fiAvoinna: ma–pe klo 9–15kotisivut: www.hyvattuulet.fi

Espoon mielenterveys-yhdistys EMY ryEsbo mentalhälsoföreningEMF rf

Tukiyhdistys Majakka ry

Teuvo Pakkalantie 1 A00400 Helsinkip. 09–145 028fax. 09–145 028Anne Niemi p. 050–469 8222sähköposti: majakka.ry@kolumbus.fiNuoret aikuiset p. 041–547 8363sähköposti: tuuliviiri@kolumbus.fikotisivut: www.kolumbus.fi/majakka.ryAvoinna: arkisin 10-17

la 12-15, su 12-17

Kiitämme Raha-automaattiyhdistystä toimintamme tukemisesta.

www.avomielin.fi