1

1/2004

2

L iikunnan tiedetään vai-kuttavan niin ihmisen fyysiseen kuin hen-

kiseenkin terveyteen. Mielen-terveyden keskusliitto ry:n jä-senilleen tekemän kyselynkin mukaan liikunnan koettiin vai-kuttavan yhtä paljon niin ihmi-sen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Jotta liikunnalla olisi positiivista vaikutusta, sitä täytyy harrastaa säännöllises-ti. Suositusten mukaan aikui-sen tulisi harrastaa liikuntaa terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi useimpina päi-vinä viikossa ja mieluiten har-joittaa päivittäin kohtuullisesti kuormittavaa liikuntaa tai muu-ta fyysistä aktiivisuutta vähin-tään 30 minuutin ajan. Tämän 30 minuuttia voi koota päivän mittaan useammassa eri jak-sossa. Miettiessä mitä liikunta-muotoa lähtee harrastamaan, kannattaa valita sellainen lii-kuntamuoto, josta itse pitää. Tällöin liikkumaan lähteminen on helpompaa, koska tekemi-nen on mielekästä. Mielek-käästä liikunnasta saa myös itse eniten jaksamista arkeen. Säännöllinen liikunta parantaa sydän- ja verenkiertoelimistöä toimintaa ja tällöin sydämelle jää enemmän kapasiteettia myös yllättäviin tilanteisiin. Sa-moin keuhkojen toiminta talou-dellistuu liikuntaharrastuksen myötä. Tämä on liikkujan itse-kin helppo havaita, kun ei enää hengästy liikkuessa niin helposti kuin aikaisemmin. Li-haskunto, mikä myös kohenee liikunnan avulla, on tärkeä te-kijä jokapäiväisessä elämäs-sä. Hyvän lihaskunnon omaa-valla ihmisellä lihakset jaksa-vat tehdä kauemmin töitä eli kun lihaskunto on hyvä jaksaa paremmin tehdä kotitöitäkin ja kauppakassienkaan kanto ko-tiin ei tunnu niin raskaalta. Ar-kipäivän askareita helpottaa myös, jos nivelten liikeradat pysyvät laajoina. Säännöllisel-

lä liikunnalla on merkittävä te-kijä monien sairauksien ehkäi-syssä ja kuntoutuksessa, esi-merkiksi aikuisiän diabetek-sessa, sydän- ja verenkier-toelimistön sairauksissa ja yli-painossa. Liikuntaharrastuksen myötä oman kehon kuva paranee. Itsetunto kohoaa liikunnan myötä, koska huomaa kunnon kohonneen ja jaksavansa liik-kua paremmin. Liikunnasta saa onnistumisen elämyksiä, jotka antavat jaksamista ar-keen. Liikkuessa unohtuu hel-posti stressi ja murheet, joten liikunta piristää mieltä. MTKL:n tekemässä kyselyssä moni vastaajista toi esille, että lii-kunnan kautta saadut ja ylläpi-detyt sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä. Liikunnan harrastami-sen aloittaminen on lisännyt myös kiinnostusta omasta ter-veydestä ja vaikuttanut mm. ruokailutottumusten muuttami-seen terveellisempään suun-taan. Maltti on valttia Aloittelevan liikkujan on syytä aloittaa rauhallisesti, rasitusta vähitellen lisäten. Jos aloitus on liian rankka, voi olla, että liikuntaharrastus lopahtaa al-kuunsa. On hyvä muistaa liik-kua oman kunnon mukaan. Mitä huonompi on lähtökunto sitä nopeammin kunto kohoaa ja tämä kannustaa monia myös jatkamaan liikuntahar-rastustaan. Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan uusia-kin liikuntamuotoja ja harras-taa monipuolisesti erilaisia lii-kuntamuotoja. Lihaksiahan on joka puolella kehoa, joten erit-täin hyviä ovat liikuntamuodot, jotka rasittavat samanaikai-sesti mahdollisimman monia lihaksia. Tällaisia liikuntamuo-toja ovat mm. hiihto, sauvakä-vely, uinti ja soutu. Matalasyk-keisellä ja pitkäkestoisella lii-

kunnalla on paras vaikutus sydän- ja verenkiertoelimis-töön sekä hapenottokykyyn. Pitkäkestoinen liikunta kulut-taa myös eniten rasvavarasto-ja. Mikä sitten on kenellekin se sopiva lenkkivauhti, jolla jak-saa taittaa matkaa pitemmän ajan? Tähän ei tarvita välttä-mättä kalliita sykemittareita, vaan sopiva vauhti löytyy ns. neljän P:n säännöstä eli Pitää Pystyä Puhumaan Puuskutta-matta. Jos on kaverin kanssa sauvakävelyllä ja puhe alkaa takeltelemaan kovan hengäs-tymisen takia, niin se on merk-ki siitä, että vauhti on liian lu-jaa. Tällä neljän P:n säännöllä liikuttaessa jaksaa liikkua pi-temmän ajan. Hyötyliikuntaa ei kannata unohtaa, sillä lumen kolaus talvella ja nurmikon leikkaus kesällä käyvät vallan mainiosti liikunnasta. Hyötyliikuntaa voi opettaa itselleen pienin joka-päiväisten valintojen avulla valitsemalla esimerkiksi por-taat hissin sijaan ja menemällä kauppaan pyörällä bussin si-jaan. Konkreettisen tuloksen näyttäviä hyötyliikuntamuotoja ovat marjastus, sienestys ja haravointi. On hyvä opettaa itseään ns. arkiaktiivisuuteen liikuttamalla itseään aina kun voi, sillä jokainen askel kulut-taa energiaa. Iloliikkuja-liikuntapäivä Monesti mielenterveysyhdis-tysten liikuntaryhmät saattavat olla pieniä, mutta usein erilai-set l i ikuntapäivät ja -tapahtumat keräävät suurem-pia osallistujajoukkoja. Liikun-tapäivän sisältöön voi kuulua esimerkiksi luontopolun kiertä-mistä, hauskoja kisailuja sekä pelejä ja leikkejä. Monet yhdis-tykset ovat tehneet alueellista yhteistyötä lähiyhdistysten kanssa järjestäen yhdessä liikuntapäiviä. Etelä-Suomessa

on jo perinteiseksi elokuun loppupuolen tapahtumaksi va-kiintunut Iloliikkuja- liikuntapäi-vä. Iloliikkuja pidetään Eläin-tarhan kentällä ja sitä ovat jär-jestämässä yhdessä Espoon Mielenterveysyhdistys ry, Van-taan Hyvät Tuulet, Niemiko-tisäätiö, Alvi ry, Tukiyhdistys Karvinen, Helmi ry, Majakka ry, Mielenterveyden keskusliit-to ry, Auroran sairaalan kun-toutuskeskus ja Läntinen mie-lenterveysyksikkö. Iloliikkuja on järjestetty nyt kolme kertaa ja osallistujajoukko on vuosit-tain vain kasvanut. Iloliikkujas-sa on voinut testata omaa kuntoa UKK-kävelytestissä, mikä onkin ollut suosittu joka vuosi. Erilaisten urheilulajien parissa päivä vierähtää muka-vasti. Tarjolla on ollut mm. saappaanheittoa, kuulantyön-töä, pussihyppelyä ja köyden-vetoa. Lajien parhaat on pal-kittu yritysten lahjoittamilla tuo-tepalkinnoilla. Iloliikkuja- ta-pahtuman avaajina ovat toimi-neet eri alan julkkikset mm. Aira Samulin ja Tanja Karpela. Vuonna 2003 päätettiin järjes-tää elokuun Iloliikkujan lisäksi myös talvella liikuntapäivä. Kahtena vuonna onkin ko-koonnuttu Talviliikkujan pariin Pirkkolan urheilupuistoon. Pirkkolassa on ollut mahdolli-suus kokeilla erilaisia talvilii-kunta-aktiviteetteja mm. lumi-kenkäkävelyä, luistelua ja so-vellettua curlingia. Molemmat tapahtumat on koettu tärkeäk-si tapahtumaksi aktivoimaan ja innostamaan mielenterveys-kuntoutujia liikkumaan ja sa-malla tapaamaan toisiaan. Elokuussa Iloliikkujassa tava-taan jälleen! Kati Olmala liikuntasihteeri Mielenterveyden keskusliitto ry

L i i k u n ta p i r i s t ä ä m y ö s m i e l t ä

AVOMIELIN

Julkaisija:

Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry, Tukiyhdistys Karvinen ry, Tukiyhdistys Majakka ry, Vantaan Mielenterveysyhdistys Hyvät Tuulet ry

Toimituskunta: Sari Järä, Tarja Kiviniitty, Riikka Koola, Tom Kärnä, Erja Nissinen, Maucca Ollonen Kansikuva: Hanna W. Taitto: Tom Kärnä Paino: Keski-Uusimaa Oy, Tuusula, 2004 Seuraava Avomielin-lehti ilmestyy marraskuussa 2004. Kiitämme Raha-automaattiyhdistystä tuesta.

3

M i e l e n t e r v e y s -palveluiden am-mattilaiset ovat

tuoneet tämän vuoden al-kupuoliskolla ajatteluaan ja osaamistaan esiin poikke-uksellisen hyvin. Julkisista tiedotusvälineistä on saatu kuulla, miten joku kannat-taa kiihkeästi pitkäkestoista psykodynaamista terapiaa, toinen pitää moninaisuutta hyvänä, lyhytkestoista tera-piaa useammalle ja pitkiä harvemmille, kolmas luot-taa lääkkeiden ylivertai-seen tehoon. Onnetto-muuksien ja traumojen tuo-man tuskan lievittämiseen tarjotaan debriefing –menetelmää, mutta eräät psykiatrian professorit puuttuvat keskusteluun ja ehdottavat kyseisen palve-lun lopettamista. Metrossa tehdyn yllättävän tapon jäl-keen alkaa uusi keskuste-lu: valitetaan suljettujen psykiatristen hoitopaikko-jen vähyyttä, psykiatripulaa ja valvotun avohoidon puu-tetta. Kun Etelä-Suomeen avataan muutama sairaala-paikka lisää rikollisia mie-lenterveyspotilaita varten, herää toisaalla valitus ja vastustus. Joku ehdottaa käytettäväksi palveluohja-usta, jotta potilaat saisivat itselleen räätälöityä apua, mutta skitsofrenian käypä hoito –suosituksessa ei mallia pidetäkään riittävästi tutkittuna, joten potilaat jäävät usein ilman palve-luohjaajan mahdollistamaa huolenpitoa. Julkisuudessa käyty kes-kustelu on vähintäänkin hämmentävää siinä, että se paljastaa ammattilaisten sitoutumisen siihen ajatte-luun, menetelmään tai tie-teelliseen uskomukseen, johon itse kukin on pereh-tynyt. Monenlaista apua tahdotaan tarjota, mutta mitähän ihmiset tarvitse-vat? Keskustelut apua tarvitse-vien tai toipuvien ihmisten kanssa tuovat esiin edelli-sestä poikkeavia näkökul-mia. Moni kaipaisi ihmistä, joka kuulee, ymmärtää ja

paneutuu siihen asiaan, joka kullakin hetkellä on ihmisen itsensä mielestä tärkeä. Lohdutusta ja sy-vää, aitoa välittämistä pide-tään erittäin merkittävinä, koska ne pelastavat ihmis-henkiä. Perimmältään ihmi-set sanovat kaipaavansa rakkautta, koska se eheyt-tää haavoittuneen itsetun-non, avaa tien ihmisten vä-liseen yhdenvertaisuuteen ja mahdollistaa anteeksian-tamisen. Tarvittaisiin tila, paikka – vaikka vain hella-huone – jossa voisi tavata muita ihmisiä, kuunnella puhumista ja tuntea kuulu-vansa johonkin yhteisöön. Moni on saanut parhaan sysäyksen eheytymiseensä löydettyään vertaisten yh-teisön. Ammentaminen toi-sen kokemuksesta ja oman kokemuksen jakaminen ovat osoittautuneet voi-maannuttaviksi tapahtumik-si. Autetuksi tulemisen ja eheytymisen ytimessä kuu-lostaa olevan rakkaus, vä-littäminen, huolenpito ja yhteisöllisyys, eikä pelkäs-tään määrätyn mittainen ja määrättyyn metodiin perus-tuva terapia, lääke tai muu täsmällisesti muotoiltu pro-seduuri. Ammattilaisten keskustelua käydään omalla tasollaan, toisella tasolla kansalaisten tai apua etsivien keskuste-lua. Espoon Mielenterveys-yhdistys EMY ry:n toimin-nanjohtaja Kaj Järvisalon mukaan on vielä pitkä mat-ka hiljaisesta palveluiden kohteesta palveluiden määrittelijäksi. Tänä vuon-na julkisuudessa kuultu keskustelu on tästä pitkäs-tä matkasta eräs osoitus. Mitä jatkossa siten pitäisi oikein tehdä? Sosiaali- ja terveysministe-riö on juuri tehnyt selvityk-sen työnjaosta ja työrasi-tuksesta mielenterveyspal-veluissa. Sen mukaan sekä perusterveydenhuolto, so-siaalihuolto että psykiatri-nen erikoissairaanhoito tuottavat mielenterveyspal-veluita avo- ja laitoshoidos-sa käyttäen monia mene-

telmiä. Yksityiset palvelui-den tuottajat, Kela, järjes-töt, seurakunnat ja eräät säätiöt kuuluvat myös pal-veluiden tuottajiin. Lisäksi on syytä muistaa, miten monien eri tieteenalojen ja ammattiryhmien edustajia löytyy mielenterveyspalve-luiden tuottajista. Mielen-terveyspalveluiden ulko-puolella on lisäksi muita mielenterveystyön muotoja, kursseja, klubeja, ryhmiä ja toimintoja, joista ihmiset saavat eväitä elämäänsä. Kansalaisten omaehtoinen toiminta ei juuri tule viralli-sissa selvityksissä esiin, mutta julkisuuteen tulee toistuen viestejä milloin ky-lätoimikunnista, näytelmä- ja liikuntapiireistä ja muus-ta toiminnasta entisöintiker-hoihin ja kuorolauluun asti. Niillä kaikilla tuntuu olevan osallistujien hyvää mieltä vahvistava merkitys. On korkea aika koota hajallaan olevat resurssit, osaamiset ja taidot ja lopettaa eri me-netelmäosaajien välinen kilpailu ja kinastelu. Uusi kokonaisvaltainen mielen-terveystyö on tehtävä pai-kallisesti, seudullisesti, alu-eellisesti; talkoisiin tarvi-taan kansalaiset, avun tar-vitsijat, poliitikot, ammatti-auttajat, opetus- ja työvoi-maviranomaiset, työnanta-jat, järjestöt, seurakunnat, vakuutuslaitokset… Tavoit-teena voisi olla mielenter-veellinen kunta, mielenter-veellinen kuntayhtymä, mielenterveellinen lääni, mielenterveellinen Suomi. Liikehdintä voisi mieluusti levitä yli uuden Euroopan Unionin. Olennaista olisi, että luotaisiin sellaisia toi-mintamuotoja, jotka sisältä-vät välittämistä, rakkautta, huolenpitoa ja yhteisölli-syyttä. Eikö potilas- ja omaisjärjestöjen sekä polii-tikkojenkin pitäisi korottaa profiilia omalta osaltaan ja ryhtyä entistä määrätietoi-semmin palveluiden mää-rittelijäksi. Irma Kiikkala THT, dos., kehittämispäällikkö STAKES

P ä ä k i r j o i t u s

Kuka tarjoaisi välittämistä, huolenpitoa ja yhteisöllisyyttä?

AVOMIELIN

Liikunta piristää myös mieltä ……..2 Pääkirjoitus …………………....3 Aku Kaikkonen on Valon päivän isä ……4 - 5 Päihdeongelma saattaa estää avunsaannin mielenterveysongelmaan ……....6 Kantavaa tuulta siipien alla …...7 Yhdistysesittelyssä EMY, Karvinen, Majakka, Hyvät tuulet ry ………..8 Petri Lehtinen toimii Hyvän mielen lähettiläänä suurella sydämellä …...9 TARU-projekti rikkoo rajoja ....10-11 Sarjakuva ………..11 Työuupumuksen ulottuvuuksia ……………12-13 Pro Lapinlahti on tavoitteensa kynnyksellä …….14-15 Runoja …………….15

Tässä lehdessä

4

AVOMIELIN

A stuessani lauantaina 8.3.1997 Espoon työväenopiston Lep-

pävaarassa järjestämään ”Kädentaidot ja mielenterve-ys” -tilaisuuteen, en vielä osannut aavistaakaan, miten mielenkiintoiseen ja vaikutta-vaan persoonaan tulevai-suudessa saan tutustua. Es-poon työväenopisto juhli 40-vuotista taivaltaan ja sen puitteissa järjesti seminaa-rin, johon oli kutsunut useil-le käsityöalan kursseille ak-tiivisesti osallistuneen mie-hen - Aku Kaikkosen. Lienee tänäkin päivänä mel-ko poikkeuksellista, että mie-het osallistuisivat mattojen kutomiseen tai pitsin nyplä-ykseen; puutöissä heitä kyllä tapaa työväenopistonkin pii-rissä. Raadissa oli mukana masennuksen kokeneita henkilöitä sekä myös Stake-sista kehittämispäällikkö Ir-ma Kiikkala, joka oli tahol-laan työstänyt ajatusta kä-dentaitojen merkityksestä mielenterveyteen. Luonnolli-sesti myös Espoon työväen-opiston edustajia oli auditori-on korokkeella puhumassa ja vastaamassa yleisön ky-symyksiin. Ennen auditorioon astumista oli aulatiloissa näyttely ni-meltä ”Elämänlanka”, joka esitteli lukuisia Aku Kaikko-sen taidokkaita pitsi- ja mui-ta käsitöitä. Monet kuulijat hämmästelivät, miten mies on ryhtynyt virkkaamaan ja nypläämään pitsiä, johon Aku Kaikkonen vastasi, ettei siihen housuja tarvita.

Aku Kaikkosen työt herätti-vät kiinnostusta laajemmin-kin ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiede-kunnassa, käsityönopettajan koulutuslinjalla opiskeleva

Soile Partanen teki Akun töistä vuonna 1998 prosemi-naari -tutkielman otsikolla ”Elämänlanka, tutkielma kä-sityöstä mielenterveyden edistäjänä”

Taustaa Aku Kaikkosen kiinnostus käsitöihin heräsi hänen ol-lessa runsaan kaksi kuu-kautta hoidettavana Tammi-harjun sairaalassa. Hän sai-rastui 15 vuotta sitten bur-noutiin, joka ei hellittänyt vaan kehkeytyi vakavaksi masennukseksi, jonka vuok-si tämä tutkimusinsinöörinä uraansa tehnyt mies jäi työ-kyvyttömyyseläkkeelle. Sai-rauden alussa sairaalassa ollessaan hän oli niin la-maantunut, että ainoa, mihin hänellä riitti voimavaroja oli käsillä työskenteleminen. Tammiharjun sairaalassa on erinomainen terapiasali, jos-sa saa opastusta ja voi har-joittaa hyvin monipuolisia kädentaitoja aina puutöistä ristipistoihin. Aku aloitti nik-karoimalla tuolloin vielä pie-nelle pojalleen puisen kuor-ma-auton, jonka ohjaamos-sa oli nahkainen penkki ja ovissa magneettilukot. Auto on niin hyvin ja vankasti teh-ty, että se on jo siirtynyt uu-den veroisena lapsenlapsen leikkeihin. Seuraavaksi hän kirjoi vaimolleen suuren pöy-täliinan. Hänestä tuntui, että työskennellessään käsin hän saattoi samalla ajatella ja työstää psyykkisiä vaikeuksi-aan ja niinpä hän alkoi vähi-tellen kuntoutua palaamaan perheensä pariin. Innostus käsitöihin kuitenkin jäi elä-mään ja siihen hän on hake-nut lisäoppia mm. Espoon työväenopiston lukuisilta kursseilta.

Ideat esiin

Aku Kaikkonen ei ole vain taitava käsitöissä, hänellä on myös uskomaton kyky ideoi-da uusia asioita, jotka mah-dollisesti voisivat auttaa mui-ta psyykkisesti sairastuneita. Tuossa työväenopiston maaliskuisessa seminaaris-sa hän tutustui Stakesin Ir-ma Kiikkalaan, joka oli kehi-tellyt vertaistukiryhmää, jos-sa masentuneet auttaisivat toinen toisiaan. Irma Kiikka-lan ja Mielenterveyden Kes-kusliiton kanssa yhteistyös-sä ryhdyttiin perustamaan keväällä 1997 Mieli Maasta- ryhmiä myös pääkaupunki-seudulle. Aku Kaikkonen veti itsekin puolentoista vuoden ajan Tapiolan ryhmää ja kuului myös Mieli Maasta ry:n halli-tukseen sekä tiedotusryh-mään. Mieli Maasta ry:stä kirjoitettiin paikallislehdissä, joka herätti minussa kiinnos-tuksen ja sen myötä myös itse lähdin toimintaan mu-kaan vetämällä jonkin aikaa Espoon keskustan ryhmää ja osallistumalla yhdistyksen kehittämisryhmään. Vuoden 2000 syksyllä Aku

Kaikkonen toimitti Helsingin Lähiradiossa Mieli maasta -radiota suorana lähetykse-nä puolen tunnin ajan keski-viikkoiltaisin yksitoista ker-taa. Seuraavalla viikolla ky-seinen lähetys kuultiin Turun paikallisradiossa äänitteenä. Mieli Maasta -radion tarkoi-tuksena oli viedä radion väli-tyksellä tietoa mielenterve-ysjärjestöistä, omakohtaisis-ta kokemuksista sekä tietoa, mistä saada tukea, kun miel-tä ahdistaa. Aku on esiinty-nyt myös televisiossa lukui-sissa masennusta käsittele-vissä ohjelmissa omalla ni-mellään.

Fountain House -klubitalotoiminta Hieman aiemmin Aku oli käynyt tutustumassa Tam-pereella ensimmäisenä paik-kana Suomessa toimintansa aloittaneeseen Fountain House -klubitalotoimintaan, jonka perusideana on tarjota mielenterveyskuntoutujalle mahdollisuus palata työelä-mään tai opiskelemaan ns. siirtymävaiheen kautta ja toi-saalta myös antaa jokaiselle jäsenelle tilaisuuden käyttää

A k u K a i k k o n e n o n

5

AVOMIELIN

Va l o n p ä i v ä n i s ä omia taitojaan ja kykyjään klubitalon puitteissa, vaikka ei enää haluaisikaan työelä-mään. Aku kiinnostui toimin-nasta niin paljon, että oli lo-pulta 11.2.1997 Helsinkiin perustetun Fountain House -klubitalon toiminnassa 3. jä-sen. Kesällä 1998 Naantalissa järjestettiin Euroopan Foun-tain House -klubitalojen kon-ferenssi, josta Aku toi tieto-paketin, jonka lähetti Espoon Diakoniasäätiön silloiselle johtajalle saatteella, että Es-pooseen tulisi perustaa oma klubitalo. Tuolloin kuitenkin vastaus oli, ettei klubitalo kuulu Diakoniasäätiön toimi-alaan. Kului viisi vuotta ja ao. tahon toimesta esitettiin Raha -au tomaa t t i yhd i s -tykselle ja Espoon kaupun-gille rahoitusanomus klubita-lon perustamisesta Espoo-seen, jonka ansiosta Suo-men 17. klubitalo perustettiin Matinkylään; Aku Kaikkosen lisäksi Espoon klubitalossa on jäseniä jo yli 60. Valon päivä syntyy Talven taittuminen kevääksi on aina merkinnyt Akulle helpompaa ajanjaksoa ja niinpä hän tuli ajatelleeksi, että helmikuun 3. vietettävä Valon nimipäivä saattaisi ol-la silta uudenlaiseen juh-laan, jossa korostettaisiin valon tervehdyttävää ja ih-mistä aktivoivaa merkitystä. Hän otti yhteyttä mm. tuol-loin Helsingin kaupungin val-tuustossa mukana olleeseen Aira Samuliniin ja kysyi, oli-siko tämä kiinnostunut ide-asta ja mahdollisesti valmis tukemaan tapahtumaa omal-la panoksellaan; ja niin to-teutui Valon päivä -tapahtuma 3.2.1998 Helsin-gissä, Kampin Palvelutalon

ystävänhuoneessa teemalla ”Masennuksen vastaisen taistelun ensimmäinen vuo-sipäivä”. Tilaisuudessa lukui-sa joukko tapahtumasta kiin-nostuneita osallistui vapaa-seen keskusteluun kahvin ja kakun kera valohoitolamppu-jen loisteessa, lauloi ja tans-si Seppo Nissilän säveltämi-en ja sanoittamien laulujen soidessa. Ilta huipentui arpa-jaisiin, johon oli saatu arvok-kaitakin lahjoituksia, mm. Innojok Oy:n lahjoittama kir-kasvalolamppu. Ilta koettiin niin tärkeäksi ja mielenkiin-toiseksi, että siitä haluttiin vuosittain toistuva perinne. Seuraavana vuonna tapah-tuma sai jo suuremmat mit-tapuitteet. Helsingin yliopis-ton juhlasalissa järjestettiin Valon seminaari ja Tuomio-kirkossa Valon messu, jonne Ekku Peltomäki oli suunnitel-lut valot, musiikista vastasi Petri Laaksosen musiikkiryh-mä ja Pekka Hämäläinen sekä Kaiku Mäenpää suorit-tivat Valon messun. Tapah-tuma alkoi valoa kantavan soihtukulkueen kävellessä Helsingin Tuomiokirkon por-taille, jossa Metropoliitta Leo (nykyisin arkkipiispa) piti pu-heen Senaatintorille kokoon-tuneelle yleisölle. Yhteistyö-kumppaneiksi oli saatu Suo-men Mielenterveysseura, Mieli Maasta ry, Omaiset mielenterveystyön tukena keskusliitto ry, Vajaakuntois-ten työllistämisen edistämis-säätiö, Helsingin seurakun-tayhtymä sekä tietenkin Mie-lenterveyden Keskusliitto. Puhujina ja esiintyjinä oli tunnettuja ja nimekkäitä kan-salaisia. Mielenterveyden keskusliitto palkitsi Aku Kaikkosen vuo-den 2000 innovaatiopalkin-nolla ”Valon päivän ideoimi-

sesta valtakunnalliseksi ma-sennuksen vastaisen taiste-lun vuosipäiväksi”. Perinne jatkuu Tänä vuonna Valonpäivä järjestettiin 7. kerran. Helsin-gin Tuomiokirkon kryptaan oli koottu esille Mielenter-veyden Keskusliiton vertai-suusteeman taidenäyttely ”Valoa mielen maisemassa” sekä runokilpailun voittajien runoja. Avajaispäivänä juh-lallisessa tilaisuudessa oli musiikkia, puheita ja runo-esityksiä. Ilta huipentui Tuo-miokirkossa Tuomasyhtei-sön järjestämään ”Tulkoon valo” -messuun, jossa Jorma Uotinen esitti tanssien pie-noisnäytelmän kärsimykses-tä ja anteeksisaamisesta. Kryptan taidenäyttely oli ko-ko viikon avoinna ja siellä kävi päivittäin runsaasti tu-tustujia. Aku Kaikkosella toki oli rooli tässäkin tilaisuudes-sa, mutta järjestelyissä hän on siirtynyt taustalle ja ta-pahtuma näyttää löytäneen paikkansa merkittävänä jo-kavuotisena Valonpäivän juhlana, joka huomioidaan jo eri puolella Suomea. Pää-kaupungin lisäksi mm. Sei-näjoen aktiivit ovat vieneet Vaasan kirkkoon Valonpäi-vän messuksi draamaesityk-senä ”Herra puhu, minä kuuntelen”. Valonpäivän juh-lintaa on ollut myös Kuopios-sa ja Mikkelissä. Uusia visioita Akun ehtymätön ideavirta ei ole edelleenkään kuivunut, vaan nyt hän visioi ”Mielen Kestikievaria”, joka olisi eräänlainen matkalaisen vä-lietappi sairaalahoidon ja ko-tielämän välillä. Se voisi olla helposti saavutettava lepo-paikka, jonne särkynyt ihmi-

nen saisi mennä lepäämään ja kokoamaan elämäänsä sairaalasta päästyään. Tai sinne voisi hakeutua vähäksi aikaa miettimään, jos kotona oleminen ei suju ja elämän valtaa ahdistus. Kestikieva-rissa olisi ihmisiä, joiden kanssa saisi keskustella, mutta siellä olisi myös rau-ha, jonne halutessaan vetäy-tyä. Näitä kestikievareita tuli-si perustaa ympäri maata, aivan kuten entisaikaan kä-vellen tai ratsain kulkeville oli pieniä majataloja lyhyttä tai vähän pidempääkin le-vähdystä varten. Haastatellessani Aku Kaik-kosta hänen Pohjois-Tapiolan kodissaan, hän is-tui rauhallisena nojatuolissa uutta turkkilaistyylistä ryijyä solmien. Olin saanut myös tilaisuuden tutustua hänen kodissaan kaikkialla näkyviin käsitöihin, joista esimerkiksi nyplätyt pitsityöt ovat usko-mattoman taidokkaita ja kau-niita. Kymmenenkin tunnin rupeamia Aku kutoo esimer-kiksi monimutkaisia mattoja kolmen banaanin energia-voimalla, josta on tullut hä-nen tavaramerkkinsä kudon-tapisteissä käyvien harrasta-jien piirissä. Aku on oman kotinsa lisäksi varustanut läheistensä kodit matoilla, ryijyillä, liinoilla, poppanoilla ja huovilla. Hän ei tee mi-tään myyntiin, vaikka erääs-säkin käsityönäyttelyssä hä-nen tekemästään pitsipöytä-liinasta olisi ulkomainen hen-kilö maksanut merkittävän summan. Pöytäliina on ja pysyy Aku Kaikkosen perhe-kalleutena yhtä varmasti kuin Aku käy Espoon työvä-enopiston kudontapisteissä toteuttamassa uusia käsi-työideoitaan. Tarja Kiviniitty

6

P äihdetyötä tekevänä kohtaan usein myös mielenterveysongel-

man monenlaisine variaatioi-neen. Osalle päihdeasiak-kaistamme se on diagnosoi-tu, osalle ei. Virallisen kak-soisdiagnoosin tai muun mielenterveysdiagnoosin omaavia on vain osa todelli-sesta määrästä. Toisaalta, hyödyttääkö tieto diag-noosista kuitenkaan lopulta apua etsivää ihmistä? Asiak-kaan kannalta se on saman-tekevää silloin, kun hän tu-lee huonosti kohdelluksi -ilman diagnoosia tai diag-noosin kanssa. Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten asiakas kohda-taan apua tarvitsevana ihmi-senä. Mielenterveys- ja päihdeongelmaisella ihmi-sellä on usein huonot sosi-aaliset ja psyykkisen it-sesäätelyn keinot sekä heik-ko itsearvostus. Autettavana oleminen usein lisää alem-muuden tunnetta. Näiden ihmisten ongelmat kumpua-vat mm. hylkäämisten täyttä-mästä elämänhistoriasta tai erilaisista häiriötiloista -- ne eivät ole omaa valintaa. Kär-sivä ihminen harvoin perää oikeuksiaan hoitotilanteissa, vaan alistuu jopa heitteille jättöön mielenterveysongel-mansa kanssa. Asian toden-taminen tutkimuksen kautta lienee mahdoton tehtävä. Sen sijaan meillä työnteki-jöillä on ns. silminnäkijän tie-toa erilaisista tapauksista

paikallisella tasolla. On myös kokemus omasta toi-minnasta. Kokemukseni mukaan moni mielenterveysongelmainen on vailla riittäviä kuntoutumi-sen edellytyksiä paikoissa, jotka on tarkoitettu päihde-ongelmaisille. Mielenterve-ysyksiköt eivät kuitenkaan ryhdy hoitamaan mielen ter-veyttä, jos asiakkaalla on lähihistoriassa päihdeongel-maa. Edes kaksi vuotta to-distettavasti päihteettömänä ei välttämättä takaa esim. psykoosipotilaalle oikeutta sairaalahoitoon. Esimerkkejä päihdeongel-mastatuksen omaavien mie-lenterveysongelmaisten kal-toin kohtelusta sairaalaan päivystyksessä on lukuisia. Esimerkkitapaukseni ovat ajalta, jolloin olen työsken-nellyt päihdetyöntekijänä, ohjaajana ns. matalimman kynnyksen paikassa, jossa on tarjolla päihtyneille asun-nottomille yösija, ilta- ja aa-mupalan kera, sekä pesey-tymismahdollisuudet, lisäksi mahdollisuus ohjautua kat-kaisu- tai pidempiaikaiseen hoitoon. Talossa on myös tuettu asumispalveluyksikkö päihteettömyyteen sitoutu-neille asiakkaille. Esimerkki-tapaukseni liittyvät paikalli-sen sairaalan päivystyksen lääkärin tapaan suhtautua mielenterveysongelmaiseen asunnottomaan tai tukiasun-nossa asuvaan, jolla on asiakastiedostoissa merkin-tä päihdeongelmasta. Myös muita, kliinisen tutkimuksen laiminlyöntejä esiintyy. Tä-mä kaikki siis niin kuin olen sen työssäni kohdannut ja nähnyt. 30 v. mies, jolla on kaksi vuotta päihteetöntä tukiasu-mista, menossa psykoosiin ja viedään asunto-ohjaajan

toimeksiannosta sairaalan päivystykseen. Papereissa merkintä päihdeongelmasta. Lääkäri kieltäytyy ensin eh-dottomasti ottamasta sisälle vedoten todennäköiseen päihteiden käyttöön. Vasta tiukan vaatimisen jälkeen ja oh jaa jan ” pä ih tee t tö -myystodistuksen” myötä asiakas otetaan osastolle. Tänään tällä miehellä on va-jaa viisi vuotta päihteettö-myyttä ja oma asunto, jossa asunut onnistuneesti lähes kaksi vuotta skitsofrenias-taan huolimatta. Toinen nuori mies kertoo, ettei uskalla hakeutua sai-raalan päivystykseen, koska lääkäri haukkui hänet ”valehtelevaksi dokaajaksi”. Mies kärsii skitsofreniasta ja asuu löyhästi tuetussa mie-lenterveyskuntoutujien tu-kiasunnossa. On lukuisia muitakin tapauk-sia, joissa asiakkaat, joilla on papereissaan merkintä päihdeongelmasta, kertovat tulleensa törkeäksi koke-mansa solvauksen ja pelot-tavan tiuskimisen kohteeksi lääkärin taholta hakiessaan apua sairaalan päivystyk-sestä akuuttiin mielenterve-ysongelmaansa. Edes kar-toitusjaksolle osastolle on tuskallisen vaikeaa saada asiakasta, jolla lopultakin on pitkä päihteetön jakso. Näiden heitteille jättäjien asenteen lisäksi olisi var-masti syytä pohtia myös omaa suhtautumista asiak-kaan oikeuksien ajajana. Ai-na ei jaksa tapella byrokrati-aa vastaan -ei ihme, jos ei asiakaskaan. Pahinta on, jos koko työyhteisön asenteet alkavat turhautua. Silloin sota, jota meidän tulisi käy-dä ”väärää valtaa ja voimaa” vastaan asiakkaan tukena kääntyykin antautumiseksi ja

sen kautta asiakkaan lei-maamiseksi marginaaliin si-dotuksi epäihmiseksi, merki-tyksettömäksi olioksi, joka on meille lähinnä hankala kiusankappale. Päihdetyö ja mielenterveys-työ ovat vieläkin eri saarek-keissa tapahtuvaa ja pitkälti toisensa pois sulkevaa työ-tä toisenlaisesta, mm koulu-tuksen luomasta teoreetti-sesta toimintakehyksestä huolimatta. Näyttää siltä, et-tä koulutus yksin ei kykene muuttamaan asenteita eikä organisaatioita. Kuka tai ket-kä lähtisivät rakentamaan toimivampaa organisaatio-ta? Kenellä riittäisi aika muuhunkin kuin nyrkin puris-teluun taskussa? Onko ky-symys vain rahasta, mikä on asenteiden osuus? Onko sellaisen työntekijän paikka potilaan mielenterveyshoi-don ratkaisijana, jolle mer-kintä päihdeongelmasta on lähes ristiinnaulitsemisen oikeuttava stigma? Nämä kokemukseni ovat vailla vakinaista asuntoa olevien ihmisten ja tukiasu-misen piirissä olevien ihmis-ten kohtelusta, joilla on to-dettu skitsofrenia tai muu vakava mielenterveysongel-ma. Seppo Flinck Vastaava ohjaaja päihdeon-gelmaisten tuetussa asumis-palveluyksikössä

AVOMIELIN

Päihdeongelma saattaa estää avun saannin mielenterveysongelmaan

7

AVOMIELIN

M uutama kevät sitten kuulin kerrottavan tari-naa pienestä mönkijäi-

sestä, joka eleli mukavasti erään unohdetun kasvihuo-neen nurkassa vanhan hylätyn kirjoituspöydän päällä multaa täynnä olevassa laatikossa. Siellä tuo pieni ruma otus kie-riskeli päivät pitkät, yöt lyhyet, kuivahtaneiden kukansiemeni-en, onkimato olemattoman ja muutaman itseään koossa vaatimattomamman ötökän seurassa. Siellä kasvihuoneen hämyisyy-dessä, sillä kattolasitus oli pö-lyistäkin pölyisempi eivätkä säteet kaikkein aurinkoisim-panakaan päivänä läpäisseet likaisia ikkunoita, se lymyili puoliunessa päivästä toiseen. Melkein aina se olikin väsynyt, mutta toisinaan saattoi, milloin tunsi itsensä vähän virkeäm-mäksi, kömpiä ulos multaseok-sestaan laatikosta suuren pe-largonian juurelle, joka kukoisti ihme kyllä hehkeänä aivan mönkijäisen laatikon tuntumas-sa utuisessa ympäristössään. Joskus otus vain seisoi miet-teissään kasvin juurella, toisi-naan kiipesi vartta pitkin sen lehdelle rupattelemaan muuta-man sanan ja aterioimaan mu-rusen lehteä sekä pikkurillisen kastetta muutaman kirkkaan-vihreän pikkukirvan kanssa. Syötyään ja juotuaan ja rupa-teltuaan melkein aina samat asiat, se sitten taas muitta mutkitta laskeutui multaansa, kuopi aikansa alustaa itselleen mukavaksi asettuakseen pa-laamaan uneliaaseen horrok-seensa samalla tuijotellen mi-tään näkemättömin silmin asuinkumppaniaan niljakasta kastematoa työnsä äärellä, joka ammattitaidolla höösäsi pikkuitikoita tieltään pyöriskel-lessään maakylvyssään. Edes sitä otus ei tiennyt, että laatikko oli pöydällä, josta se saattoi huonolla tuurilla pudota milloin vain, mutta mitäpä se olisi sellaisella tiedolla tehnyt-kään. Eihän se koskaan käynyt missään muualla kuin kukan varrella ja ainoat ketä se tapasi olivat mykkä ja ylpeä onkima-to, kirvat sekä lentävät pikku-ötökät, jotka pörräsivät samas-sa kohdassa koko lyhyen elä-mänsä. Näin oli aina ollut, ai-nakin niin kauan kun otus

muisti ja se ei ollut erityisem-min pitkä aika. Ja näin tulisi varmasti aina olemaankin. Siitä miten se oli tähän laatik-koon joutunut eikä muusta-kaan aikaisemmasta ajasta sillä ei ollut mitään tietoa, eikä asia sitä paitsi otusta kiinnos-tanutkaan, joten sellaista kuin entisyys ei sille ollut olemassa-kaan. Mitään se ei myöskään kaivannut, koska se ei tiennyt mistään muusta eikä halunnut-kaan tietää. Näin piti olla. Tus-kin sillä oikeammin ajatellen oli edes tahtoa saati sitten käsi-tystä elämänsä suunnasta. Se vain eli vailla mitään syvempää tarkoitusta ainoastaan syödäk-seen ja nukkuakseen. Eräänä aamuna kuitenkin sen auvoisessa tietämättömyydes-sä sattui väkivaltainen käänne. Juuri kun se oli kömpimässä pelargonian varrella kurkisti pörröinen kuontalo, joka keik-kui ikään kuin irrallaan pitkän ja hontelon kukkakepin päässä kummat pyöreät läpyskät kor-villa samalla huojuen koko ajan rytmisesti astuessaan kasvihuoneen ovesta sisään. Välillä tuo outo olento karjaisi “yeah” ja hyräili “Pretty fly for a white guy” ja sitten alkoi taas huojua ees taas. Jyminä sai pelargonian pöydällä tutise-maan, mönkijän asuinlaatikon heilumaan uhkaavasti pöydän reunalla ja kasvihuoneen ikku-nalasit helisemään. Outo näky ei saanut kuitenkaan pitkään jatkua sillä pian saapui vanha puutarhuri, joka silloin tällöin pistäytyi kasvihuoneella kaste-lemassa taimia ja kukkia, jos muisti. Tosin mönkijäinen ei ollut hä-nestä koskaan pahemmin pe-rustanut. Täysylläpitohan kuu-lui sille itsestäänselvyytenä, joten se siitä ja toisekseen koska mönkijä pysytteli enim-mäkseen mullassa ei sillä ollut kerta kaikkiaan aikaa vanhalle tylsälle ukolle. Itsestäänsel-vyys mikä itsestäänselvyys. Mikään ei olisi voinut kiinnos-taa sitä vähemmän kuin joku iso, ruma ja ulkopuolinen, jon-ka kanssa sillä ei kerta kaikki-aan ollut mitään tekemistä. “Sinäkö se olet Miku, Toukolan yläasteelta? Ja tulossa tänne työharjoitteluun?” “Täh!” mörisi kukkakeppi huo-

matessaan puutarhurin ja hok-sasi ottaa korvalappustereot korviltaan. “Mä oon Miku Tou-kolan yläasteelta . Tuun tänne työharjoitteluun? Paljoks tästä maksetaan? Mitä mä voisin tehdä?” “Hyvän mielen saat ja pulla-kahvit, Cokista on jääkaapissa. Ensin kuitenkin aloitat siivoa-malla täällä. Tätä puolta ei ole käytetty aikoihin. Käyn vain joskus kastelemassa ituja ja tuon pelargonian tuossa pöy-dällä, jos muistan. Sen voisit kyllä viedä kotiisi, äitisi saattaa ilahtua, mutta siivoapa paikat ensin!” “Ookka!” Miku aloitti siivoami-sen, huhki oikein olan takaa, jälki alkoi näyttää hyvältä. Tyy-tyväisenä hän totesi onnistu-neensa erinomaisesti. “Yes!” ja muisti pelargonian. “Mutsi ilah-tuu varmasti!” myhäili Miku ja polkaisi fillarilla mäkeen. Kukka keikkui tarakalla muovi-pussissa ja mönkijäisparka oli tarrautunut tässä vuoristora-dassa henkensä kaupalla sen varteen. Välillä kuului “Yeah!”-murahduksia ja “Pretty fly for a white guy.” Ensimmäisen kerran olemas-saolonsa aikana mönkijä tuli miettineeksi: “Mihin minä olen oikein joutunut? Jokin minua suurempi, johon en edes usko-nut, jota en koskaan halunnut ajatella vie minua jonnekin maailman ulkopuolelle, joku Pretty fly se on kun se toistaa sitä koko ajan. Ja sitten seurasikin yhtäkkiä pysähdys. Pelargoniapussi tömpsähti maahan ja pudotti pari nuppua. Yksi putosi mön-kijän päähän kuin yömyssyksi. Aika aamuiselta se näyttikin, vähän kuin kuka tahansa en-nen kahta kahvikupillista, vesi-pesua, harjausta ja kampaus-ta. Ja taas mentiin. Ovikello kilahti toisessa kerroksessa ja pelar-gonia asukkaineen saapui uu-teen kotiinsa, jossa heti alkoi kuulua erikoista hytkähtelevää ääntä. Mönkijäisenkin suu-pielet kääntyivät väkisin ylös-päin ja se alkoi hyristä mielihy-västä. Pitkät kauniit, lempeät sormet nostivat kukan hellävaroen pussista, putsasivat liasta, asettivat kauniiseen keramiik-karuukkuun ja nostivat ikkuna-

laudalle. Pian saapui raikasta-va kevätsade, joka kasteli vain kukan ja sen pienen asukkaan. “Mitä ihmettä?” ällisteli mönki-jäinen tirkistellessään ikkunas-ta ulos kadulle. “Mitä tämä on?” Varovasti se laskeutui vartta pitkin alas ja mökelsi kohti avoimen tuuletusikkunan lautaa, josta samanaikaisesti puhalsi kevyt puuska, joka pyyhkäisi mönkijän selkäänsä ja kantoi suuren pihakoivun korkeaan latvustoon. “Mikä sirkutus, mitkä värit, mi-ten ihanaa raikasta tuoksuvaa ilmaa? Siellä mullassa, missä asuin oli kyllä turvallista, mutta täällä korkealla oksistossa on sellaista elämää, mistä en kos-kaan ole osannut uneksiakaan. Aivan uusi olotila tämä vapaus ja miten paljon erilaisia elä-mäntarinoita tämän puun asuk-kailla mahtaakaan olla? “Lähdetkö mukaani talveksi etelään?” aloitti peippo heti tut-tavallisesti “Mikä on talvi?” ih-metteli mönkijäinen. ”Onko maailma vieläkin suurempi kuin tämä puu?” “Jos sinulla on aikaa, minä kerron sinulle.” “Aikaa? Kuinka uutta ja mie-lenkiintoista kaikki olikaan ja kuinka hirveän paljon jänniä tyyppejä täällä vilisee?” tuu-miskeli mönkijäinen tuntien sa-malla pakottavaa kuumotusta selässään. “Mitkäs ne nämä sitten ovat?” hämmästeli se nähdessään indigonsinisten siipien ilmesty-neen kehonsa taakse. “Nyt si-nä voit lentää minne vain itse haluat ja milloin vain itse halu-at, sinun ei tarvitse odottaa oi-kukasta tuulta!” valisti peippo perhosta näyttäen samalla len-toesimerkkiä muutamin vakain siiveniskuin. Kristiina Nurmi

K a n ta v a a t u u l ta s i i p i e n a l l a

8

AVOMIELIN

Av o m i e l i n - l e h d e n taustayhdistykset Espoon Mielenterveysyh-distys Esbo Mentalhygieniska förening EMY ry

Jäsentalo Lilla Karyll Pappilantie 7, 02770 Espoo p. 09-859 2057 Avoinna: ma-pe klo 9-16.30, joka toinen la klo 12-16, joka su klo 12-16 Jäsentila Meriemy Merenkäynti 3, 02320 Espoo p. 09-863 2031 Avoinna: ma-pe klo 9-16.30, joka toinen la klo 12-16 Terassikahvio Jorvin sairaala (psyk.yks.) Turuntie 150, 02740 Espoo Avoinna: ma-pe klo 10—15 Kahvikulma Aurora-koti, Träskändan puisto Kuninkaantie 43, 02940 Espoo Avoinna: ma-to klo 9.30—12.45 ja 13—17 sekä su klo 12—16 Muu EMY-toiminta: Keskiviikkoisin Matinkylän korttelitilassa, perjantaisin Raitin Pysäkillä Leppävaarassa. Lisätietoja yllä olevista puhelinnumeroista. sähköposti: espoonmielenterveys@emyry.org kotisivut: www.emyry.org

Tukiyhdistys Majakka ry Teuvo Pakkalan tie 1 A 00400 Helsinki p. 09-145 028 fax. 09-145 028 sähköposti: majakka.ry@kolumbus.fi kotisivut: www.kolumbus.fi/majakka.ry Aalto-projekti p. 041 547 8363

Tukiyhdistys Karvinen ry Johtokiventie 3 PL 1 00711 Helsinki p. 09-350 8620 toimisto p. 09-350 86213 jäsenet

sähköposti: karvinen@tukiyhdistyskarvinen.fi kotisivut: www.tukiyhdistyskarvinen.fi Avoinna: ma-to klo 10-16, pe-la klo 10-15 Vantaan Mielenterveysyhdistys Hyvät Tuulet ry Lauhatuuli Hiekkaharjuntie 13 A 01300 Vantaa p. 09-873 4386 sähköposti: lauhatuuli@hyvanmielentuulet.fi Avoinna: ma-pe klo 9-15.30, la-su klo 12-16 Myöhätuuli Lammaslammentie 17 A 01710 Vantaa p. 09-853 2328 sähköposti: myohatuuli@hyvanmielentuulet.fi Avoinna: ma-pe klo 9-15, la klo 12-15 kotisivut: www.hyvanmielentuulet.fi

Toiminta-ajatukset Vertaistuki Tasavertaisuus Vapaaehtoisuus Yksilön kunnioittaminen Ihmisten kohtaaminen Edunvalvonta Jäsenten aktivointi Yhteisöllisyys

Toimintamuodot Harrastusryhmät Oma-apuryhmät Retket ja matkat Työtoiminta Koulutus Tiedotus Kahviotoiminta Talkootoiminta

9

AVOMIELIN

Petri Lehtinen toimii Hyvän mielen lähettiläänä suurella sydämellä S anapari Hyvä mieli on

o l l u t j o k a u a n v a k i i n t u n e e s s a

käytössä Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) piirissä. Oulussa mm. on sen niminen sekä yhdistys että talo. Niinikään Porista löytyy Hyvän mielen talo. Kuitenkin vasta viime vuoden lopulla saimme vihdoin ensimmäisen Hyvän mielen lähettiläämme, Petri Lehtisen. Virallinen tiedote tästä ilmestyi 17.11.2003 ja sen mukaan "lähettiläiksi nimetään henkilöitä jotka t e k e v ä t s y d ä m e s t ä ä n v a p a a e h t o i s t a mielenterveystyötä ja vievät mielenterveysasiaa eteenpäin työssään, toimissaan ja julkisuudessa". Haas ta te l tuani MTKL:n viestintäpääl l ikkö Inkeri Aaltoa, sain todellakin sen kuvan, että juuri Petri oli oikea h e n k i l ö v a l i t t a v a k s i kantamaan lähettilään viittaa harteillaan koko kuluvan vuoden 2004. Inkerin sanojen mukaan Petri on tehnyt jo tähän asti sellaista työtä m i e l e n t e r v e y s a s i o i d e n hyväksi, ettei sitä voi edes millään mitata. Hän on todella antanut i tsensä l ikoon k o k o s y d ä m i s e s t i suunnittelemalla erilaisia projekteja ja tapahtumia. Hyvän mielen risteily Itsekin olen saanut nauttia hänen aikaansaannoksistaan mm. ollessani mukana Hyvän m i e l e n r i s t e i l y l l ä loppuvuodesta 2003 Viking I s a b e l l a l l a , j o n k a risteilyisäntänä hän toimi ja jonka suunnitteluun hän oli a n t a n u t a r v o k k a a n panoksensa. Ja mukanani oli n . 4 0 0 mielenterveyskuntoutujaa tai mielenterveydellisiä ongelmia sairastavaa ihmistä ja heidän omaistaan ja läheistään n a u t t i m a s s a h ä n e n i d e o i m a s t a a n risteilykonseptista. Heitä oli saapunut ympäri Suomea ja heillä oli "näin mahdollisuus

tavata toisensa rennossa ja vapaassa meriympäristössä hyvässä seurassa nauttien seuran lisäksi hyvästä ruoasta sekä laivaviihteestä. Se oli

hieno t i la isuus hengähtää ja unohtaa edes hetkeksi arki ja arjen päivittäiset rutiinit" kuten hän itse hienosti ajatuksen ideastaan kiteytti. Hyväntekeväisyyslevy Tuolla risteilyllä oli myös mahdollista tutustua hänen ta i teel l i seen puoleensa laulajana, kun hän yhdessä Arlene Kotalan kanssa esitti m a i s t i a i s i a h e i d ä n alkusyksystä julkaistultaan hyväntekeväisyyslevyltä. Levy onkin jo saanut suuren suosion, koska siitä on tehty jo useampi painos. Ja hyvä niin, koska levyn tuotto menee k o k o n a i s u u d e s s a a n l ah jo i t uksena puo leks i Mielenterveyden keskusliitolle j a t o i n e n p u o l i Lastenklinikoiden Kummit ry:lle, jonka hyväksi hän myös tekee vapaaehtoistyötä. Petrin taustasta löytyy myös jo vuodelta 1997 maininta " V u o d e n

y h t e i s t y ö k u m p p a n i n a " Huumeista vapaa - Free Step ry: l tä MTV3- kanavan suorassa Mr Scandinavia tv- lähetyksessä. Syyt vapaaehtoistyöhön ryhtymiseen Jo luonnostaan Petri on hyvin ulospäinsuuntautunut, värikäs j a t e m p e r a m e n t t i n e n pe rsoona l l i suus . Myös rehellisyys ja tunnollisuus ovat h ä n e n h y v e i t ä ä n . Empaattisuutensa vuoksi hän pystyy hyvin asettumaan toisten asemaan ja haluaa t u k e a m u i t a mahdollisuuksiensa mukaan. Hänen rehellisyytensä näkyy myös siinä, että hän on julkisuuden henkilönä astunut ulos parrasvaloihin myös o m i e n h e i k k o u k s i e n s a kanssa. Hän itse on joutunut kohtaamaan usein elämänsä a i k a n a v ä s ym y s tä j a uupumista ja on silloin itse saanut jakaa ilot ja surut läheistensä kanssa, erityisesti rakkaan äi t insä, jonka läheishoitajana hän myös toimii kaiken muun ohella. Myös 90v. kesällä täyttävälle äidinäidi l le hän hoitaa m u u t a m i a p ä i v i t t ä i s i ä "juoksevia" asioita. Petri on käynyt muutenkin elämässään läpi monia kivikkoisia ja karikkoisia rantoja. Muutama vuosi sitten hänen elämänsä täysin p y s ä h d y t t i v a k a v a n synnynnäisen sairauden toteaminen. Vaikka hän itse o n s e l v i n n y t j o ensijärkytyksestä, hän tietää että on paljon sellaisia i hm is iä , j o i l l e he idän sairautensa ei ole vielä jokapäiväinen "tuttu juttu", ja s e k a n n u s t a a h ä n t ä j a t k a m a a n vapaaehtoistyötään. Tulevaisuuden suunnitelmia Jälleen loppuvuodesta 2004 tullaan toteuttamaan toinen Hyvän mielen risteily, jota hän

niinikään isännöi. Hänen virallinen ammattinimikkeensä on cruise manager, joka merkitsee risteilyosaston viihdepuolen päällikköä, ja hänen viidennentoista vuoden ammattitaitoonsa nojaten voimme odottaa jälleen mieleenpainuvaa viihteellistä k o k e m u s t a r a i k k a i s s a merimaisemissa. Lisäksi hänellä on myös j o n k i n l a i n e n " r o o l i " marraskuussa järjestettävillä v a l t a k u n n a l l i s i l l a m i e l e n t e r v e ys m e s s u i l l a Helsingin messukeskuksessa. Suunnitteilla on myös Hyvän mielen radiotoivekonsertti sekä mahdollisesti myös H y v ä n m i e l e n t v -viihdekonsertti 2004. P e t r i n k o k e m u k s i s t a , elämästä ja saavutuksista ollaan myös koostamassa syksyllä 2004 esitettävää Tosi tarina tv-dokumenttiohjelmaa. Ja energiaa tuntuu riittävän myös aloitteella olevan m akas i i n i t yypp i sen tv -ohjelman isäntänä yhdessä Tarja Jykylän kanssa. Ohje lma perustuu ns. pehmeisiin arvoihin ja uskoon elämään, parantumiseen ja ylipäänsä uskoon huomisesta päivästä. Ja koska hänellä on suuri sydän tällaisia asioita kohtaan, saamme varmasti nauttia jatkossakin hänen työnsä hedelmistä. Mistä työlle jatkaja Petri on aloittanut työn hyvän asian puolesta historian ensimmäisenä Hyvän mielen lähettiläänä. Hän itse olikin hyvin onnellinen ja ylpeä saamastaan nimityksestä, k o s k a s e o l i h i e n o huomionosoitus ja kiitos sitä vapaaehtoistyötä kohtaan mitä hän oli jo ehtinyt suorittaa mielenterveystyön parissa. Työ oli täten myös julkisesti noteerattu ja sitä arvostetaan. Inkeri Aalto MTKL:stä olikin hieman h u o l i s s a an l ä he t t i l ä än manttelinperijästä. Toiveena

Petri Lehtinen

10

AVOMIELIN

T aiteilija kohtaa työs-sään lukuisia esteitä ja rajoja. Vammais- ja

maahanmuuttajataiteilijoiden esteet ovat usein monikertai-sia verrattuna muihin taiteili-joihin. Jo hissittömyys tekee esimerkiksi museosta vam-maistaiteilijalle fyysisesti saavuttamattoman, mutta myös ennakkoluulot, sovin-naisuus tai tietämättömyys asettaa rajoja, joita vähem-mistöön kuuluvan taiteilijan voi olla vaikea ylittää. TARU-projektin lähtökohta-na on rikkoa niin näkyviä kuin näkymättömiäkin rajoja ja nostaa vähemmistötaiteili-joiden töitä suuremman ylei-sön tietoisuuteen. TARU käynnistettiin kaksi vuotta sitten EUn tuella Lasipalat-sin Mediakeskuksen, Försti-Filmin, Teatterin tiedotus-keskuksen sekä Yleisradion kolmivuotisena yhteisprojek-tina. TARUn kohderyhmää ovat ensisijaisesti maahan-muuttaja-taitelijat, pienten vähemmistökulttuurien taitei-lijat sekä vammaistaiteilijat. TARUn keinot TARUn työkaluja esteiden tasoitustyössä ovat mm. koulutus, tuotantoapu, yh-teistuotannot sekä näkyvyy-den tarjoaminen taiteilijoille. Taru pyrkii myös kaikin käy-tettävissä olevin keinon vai-kuttamaan päättäjiin ja ra-hoittajiin, jotta vähemmistön erityistarpeet ja ongelmat otettaisiin huomioon päätök-senteossa ja suunnittelussa. Koulutuksessa on lähdetty liikkeelle perusasioista ja tar-jottu mm. tietopaketteja apu-rahajärjestelmistä sekä maa-hanmuuttajille opastusta suomalaisen yhteiskunnan toiminnasta. Samalla on py-ritty antamaan taiteilijoille myös ammattitaitoa ylläpitä-vää koulutusta ja uusia väli-neitä taiteen tekemiseen. Muusikot, kuvataiteilijat, kir-jailijat sekä esittävän taiteen harjoittajat ovat kokoontu-neet työryhmissä ammattitu-

torin johdolla käsittelemään oman taiteenalaansa erityis-ongelmia ja kunkin taiteilijan yksilöllisiä pulmia. Samalla ryhmät ovat työskennelleet erityisprojektien parissa. Kir-jailijoilta ilmestyy huhtikuun aikana antologia Leijutuksia, jonka toimitustyössä ryhmä-läiset ovat saaneet paitsi pa-lautetta omista kirjoituksis-taan myös oppia mm. taitta-misesta, yhteydenpidosta kustantajiin sekä markki-noinnista. Muusikoilta ilmes-tyi 2003 yhteinen promo CD Cross Borders, jota jaettiin agenteille, ohjelmatoimistoil-le ja muille musiikkialan am-mattilaisille. Muusikot pitivät myös yhteiskonsertin. Kuva-taideryhmän teoksia puoles-taan pääsee ihailemaan Kaapelitehtaan Valssaamon yhteisnäyttelyssä huhtikuus-sa 2004. Työryhmissä on toiminut yhteensä lähes 60 taiteilijaa. Taiteilija tuottajana Tuotteistaminen on nykyään osa taidemaailmaa. Taiteili-joilta vaaditaan omaperäi-syyttä, myyvyyttä sekä am-mattimaista suhtautumista markkinointiin ja tiedotuk-seen. Moni taiteilija, varsin-kin vammaistaiteilija, kokee nämä vaatimukset kohtuut-tomina. TARUssa toimii kokopäiväi-nen tuottaja/tuotantoneuvoja taiteilijoiden tukena, joka osallistuu paitsi TARUn omi-en ja yhteistuotantojen tuot-tamiseen ja hoitaa myös markkinointia sekä antaa taitelijoille henkilökohtaista tuotantoneuvontaa. Apua on tarvittu mm. esitystiloihin, apurahoihin, tapahtumajär-jestäjiin sekä tiedotukseen liittyvissä asioissa. Neuvon-nalla TARU pyrkii lisäämään taiteilijoiden valmiuksia työs-kennellä taiteen kentällä. Yht e i s tu o ta n no i l l a suurempi yleisö TARU kartoittaa jo olemassa olevia kulttuuritapahtumia.

Tavoitteena on avata taide-kenttää TARU -taiteilijoille ja kannustaa heitä toimimaan itsenäisesti sekä löytämään hyödyllisiä kontakteja kult-tuurialalla. TARU onkin ollut mukana monissa kulttuurita-pahtumissa ympäri Suomea, joko taiteilijoidensa kautta tai yhtenä järjestäjänä. Kesällä 2003 Helsingin Tai-teidenyönä Töölönlahdella tapahtuneet esitykset esi-merkiksi olivat kokonaisuu-dessaan TARUn vastuulla. Öisessä puistossa nähtiin mm. pyörätuolitanssia sekä nukketeatteria. Tämän ke-vään Musica Nova - festi-vaaleilla TARU on tuotta-massa pyörätuolitanssija Risto Långin esitystä lasten-tapahtuma TaikAikaan. TARUn galleria TARU-projekti on järjestänyt näyttelytoimintaa Lasipalat-sin Näyttely -tilassa loka-kuusta 2002 alkaen. EU:n vammaisten vuoden 2003 ajan Näyttelytila oli kulttuu-riyhdistys EUCREA ry:n hal-lussa. Galleria 2003 - projek-ti toi esiin vammaiskulttuuria ja taidetta mahdollisimman korkeatasoisesti. Näytteil-leasettajat oli valinnut am-mattilainen raati, jonka jäse-ninä olivat mm. kuvataiteilija Outi Heiskanen sekä Kuutti Lavonen. Galleria 2003 esit-teli vuoden aikana mm. Ra-fael Wardin, Susanna Aution sekä Jenni-Juulia Wallinhei-mon töitä. Parhaimmillaan kuukauden välein vaihtuvis-sa näyttelyissä kävi lähes 2000 vierailijaa. Vuoden 2004 alusta TARU on jatkanut galleriatoimintaa itsenäisesti. Tämän kevään aikana esiin pääsevät mm. irlantilaissyntyinen Martina Cleary huhtikuussa sekä Laila Nielsen toukokuussa. Taru-TV TARUlla on oma TV -ohjelma. Viikoittaiset "TARU. Rajatonta taidetta" -ohjelmat

pyörivät Yle TV1 Aamu-TV:ssä keskiviikkoaamuisin klo 8.15. Ohjelmat ovat käsi-telleet kohderyhmän taiteili-joita, heidän taidetuotanto-jaan tai kiinnostavia ilmiöitä reportaasien, henkilökuvien ja teemaohjelmien kautta. TARU-TV:n vastaavana tuottajana on toiminut Hele-na Lehtimäki Försti-Filmistä. Yhteensä TARU-sarja käsit-tää noin 75 televisio-ohjelmaa ja jatkuu touko-kuun 2004 loppuun. www.taru.info TARU:n yhtenä informaatio-väylänä ovat toimineet pro-jektin omat internetsivut osoitteessa www.taru.info. Sivustoilla annetaan tietoa mm. näyttelytoiminnasta, koulutuksesta, televisio-ohjelmista ja tuotantoneu-vontaan liittyvistä aiheista. Taiteilijarekisteri on TARUn nettisivuilla toimiva kohde-ryhmätaiteilijoista koottu "taiteilijapankki". Sivuilla tai-teilijat voivat kertoa itsestään ja taiteestaan omin sanoin sekä teosnäyttein. Rekisterin tarkoituksena on toimia kult-tuurin tarjonnan ja kysynnän kohtaamispaikkana. Rekiste-rissä on mukana tällä hetkel-lä 143 taiteilijaa, jotka edus-tavat kuvataiteita, musiikkia, kirjallisuutta, teatteria, tans-sia, lasten kulttuuria sekä muita taiteita. Moni TARU -taiteilija on useamman tai-dealan edustaja. Internetsi-vusto on se osio TARUsta, jonka toivotaan jäävän eloon projektin loputtuakin syksyllä 2004. Meillä ja muualla TARUlla on kavereita myös Euroopassa. TARU kuuluu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja opetusministeriön rahoittamaan EQUAL -yhte isöa lo i teohje lmaan. Suomen partnerimaita ovat Kreikka, Ranska, Italia ja Belgia.

TA R U - p r o j e k t i r i k k o o r a j o j a

11

Kansainvälinen yhteistyö ja kumppanuudet ovat edelly-tys saada EUlta tukea. Käy-tännön tasolla yhteistyön tu-lokset jäävät usein valitetta-van laihoiksi. Projektit eri maissa ovat harvoin sisällöl-tään tai tavoitteiltaan niin sa-mansuuntaisia, että yhteis-työstä olisi konkreettisesti hyötyä kaikille osapuolille. Silti, varsinkin kulttuurialalla kansainvälisten kontaktien solmiminen henkilötasolla on tärkeää; taiteen ja taiteilijoi-

den viennin edistäminen ta-pahtuu usein henkilökohtais-ten kontaktien kautta. Koko-uksien ja seminaarien yhtey-dessä voi esitellä Suomessa toimivia käytäntöjä, ideoita, suuntauksia tai jopa yksittäi-siä taiteilijoita, joka saattaa poikia työtilaisuuksia, vierai-lukutsuja tai yhteistyötarjo-uksia suomalaisille ja Suo-messa toimiville taiteilijoille.

TARUn rajaton kevät Huhti-toukokuussa TARU juhlistaa toimikautensa päät-tymistä esittelemällä taiteili-joitaan näkyvästi usealla rin-tamalla: parinkymmenen ku-vataiteilijan töitä on nähtävil-lä gallerioissa neljällä eri paikkakunnalla, kirjallisuus-ryhmän antologia julkaistaan runoillan siivittämänä ja TA-RU -muusikoita voi kuulla kahdessa eri konsertissa.

TARUn toiminta on tärkeää ja hyödyllistä. TARU aikoo-kin hakea EUlta jatkoa kau-delle 2005-08, jotta voisi tu-levaisuudessakin olla tuke-massa vähemmistötaiteilijoi-ta työllistymisen kivikkoisella tiellä. Raisa Niemi Taru-projektin tiedottaja

AVOMIELIN

Helena Laurikainen

12

AVOMIELIN

M onet työssä jaksa-miseen ja työelä-mään yleensä liitty-

vät kysymykset ovat pitkään pysytelleet Suomessa ja kansainvälisesti niin julkisten kuin yksityisten kärkipu-heenaiheiden joukossa. Huolen- ja keskustelunaihei-ta ovat olleet mm. väestön ikääntyminen, pitkäaikais-työttömyys, suurten ikäluok-kien lähtö eläkkeelle, maa-hanmuuttaj ien asema, ikäsyrjintä, uhkaava työvoi-mapula. Myös lisääntyneet ammatti-taito- ja osaamisvaatimuk-set, tehokkuus ja kannatta-vuus, kansainvälistyminen, johtamis- ja organisaatio-mallit, projekti- ja etätyöt se-kä ylitöiden lisääntyminen ja pätkätyöt ovat suuria huo-lenaiheita. Keskustelua käydään lisäksi työ- ja yksityiselämän rajan madaltumisesta, sukupuolit-tuneista työmarkkinoista, palkkaepätasa-arvoisuu-desta, työpaikkakiusaami-sesta, seksuaalisesta häirin-nästä, tietoteknisen työn le-viämisestä, (psyykkisestä) työsuojelusta, 'varmojen työnantajien' katoamisesta, byrokratiasta, yrittäjien ase-masta ja harmaasta talou-desta. Työelämän muutokset Kuten edeltävästä pitkästä listasta - joka ei pyri tärkeys-järjestykseen tai kattavuu-teen - on nähtävissä, suo-malaista työelämää ja sen problematiikkaa voidaan tar-

kastella kovin monesta eri suunnasta. Tyypillisiä, kaik-kia nykytyöelämässä muka-na olevia koskevia ilmiöitä lienevät epävarmuuden ja muutosvauhdin lisääntymi-nen, osaamis- ja työpanos-vaatimusten kasvu sekä yleisen psyykkisen paineen, kiire- ja stressikokemusten, yleistyminen. Moderni työelämä on luon-teeltaan tosin kovin eriyty-nyttä, joten eri aloilla ja sa-mankin alan eri yksiköissä voivat esiintyä erilaiset hai-talliset ja toisaalta suotuisat olosuhdetekijät. On selvää, että suhteellisen lyhyessä ajassa monet fyysisesti kuormittavat työt ovat vä-hentyneet olennaisesti kuten myös fysikaalisesti vaaralli-set työpaikat. Tästä huoli-matta työtapa- turmien mää-rä maassamme on säilynyt melko korkeana. Työuupumuksen kehityskaari Työpaikoille on tullut entis-ten, usein konkreettisten ris-kitekijöiden tilalle uusia, abstraktimpia huolenaiheita ja lieveilmiöitä. Yleisilmiönä stressi tarkoittaa kiusallista epäsuhtaa (työ)tilanteessa, jolloin henkilön kyvyt ja käy-tettävissä olevat keinot eivät riitä suorittamaan tehtäviä/ratkaisemaan tilanteen on-gelmia. Jos riittämättömyyden tunne vakiintuu ja valtaa alaa, työntekijä alkaa useimmiten kokea vahvaa väsymystä. Tilanne tulee vakavaksi, jos epäsuhta edelleen jatkuu, jolloin väsymys alkaa muut-tua lepäämisellä korjautu-mattomaksi ylirasitustilaksi, exhaustioksi ja ammatillinen itsetunto samalla laskee. Lopulta kyynistyminen tulee vallitsevaksi asenteeksi ja masennusta sekä muita oi-reita voi esiintyä. Näin kirjal-lisuudessa kuvataan vaiheit-tain syntyvää työuupumusta (burn out).

Pitkälle päässyt tila on yleensä hitaasti tai vaikeasti korjautuva eivätkä pelkät sairauslomat ja lääkitys mo-nestikaan enää auta asian-omaista kunnolla toipumaan. Tavallisesti tarvitaan yksilöl-listä, räätälöityä kuntoutusta. Aiemmin suositeltuja lyhy-empien, myönteisesti aktii-visten ja omaehtoisesti vie-tettyjen sairauslomien jäl-keen työyhteisöön on hel-pompi palata (psykologi Ant-ti Aro). Yksilönäkökulma Työuupumustutkimus alkoi merkittävässä määrin ihmis-suhdeammattien piirissä 1970-luvulla. Ensimmäiset tutkitut ihmisryhmät olivat sairaanhoitajia ja opettajia, joilla auttava/kasvattava ja asiantuntijatyö yhdistyvät. Niitä on pidetty myös ns. kutsumusammatteina, joissa toimivat ovat korkeasti moti-voituneita työhönsä. He ovatkin edustaneet työnan-tajien nykyisin peräämää vahvaa sitoutuneisuutta työ-hön sen sisällön ja merkityk-sen kautta. Näiden ryhmien persoonalli-suuspiirteisiin ovat keski-määräistä yleisemmin kuulu-neet tunnollisuus, jopa täy-dellisyyden tavoittelu, uhrau-tuvaisuus ja vastuuntunto. Nämä seikat puolestaan al-tistavat työntekijöitä juuri työuupumukselle työn mää-rän tai laadun osoittautues-sa pitkittyneesti stressaa-vaksi ja kuormittavaksi. Suo-messa burn out -ilmiöitä toi pioneerina esille lääkäri Ilk-ka Vartiovaara 1980-luvun alussa. Nykykeskustelussa tuntuu välillä siltä, että työ-uupumus on käsitteenä vil-liintynyt tarkoittamaan mitä tahansa työväsymystä, stressiä, rasitusta, halutto-muutta tai masennusta. Työkulttuuri Palkkatyö muodostaa nykyi-sin kiistämättä suuren osan

ihmisten identiteetistä. Se antaa jopa keskeisen ole-massaolon oikeutuksen se-kä elämän pääsisällön hyvin monille. Näin siitäkin huoli-matta, että 5,3 miljoonaises-ta kansastamme vain runsas 40 % (noin 2,2 miljoonaa) käy säännöllisessä palkka-työssä tätä nykyä. Ei tarvitse mennä kauas taaksepäin historiassa, kun päästään aikaan, jolloin jou-tilaisuutta ja itsellisyyttä il-man pakkotahtista työntekoa pidettiin tavoiteltavana etuoi-keutena. Nyky-yhteiskunnan yksilöllisyyttä korostava elä-mäntapa terästettynä laman jälkeisillä tuottavuuden ja kilpailukyvyn paineilla yh-distettynä uusiin työmarkki-nakelpoisuusvaatimuksiin tulosvastuineen on tuottanut lisää työ- uupumukselle al-tistavia työympäristöjä ja ris-kitekijöitä. Klassisia valitusten aiheita työpaikoilla ovat olleet mm. johtamistapojen ongelmat ja huono tiedon kulku. Nykyi-sen informaatioähkyn aikana ongelmana lienee enem-mänkin tietotulvan jäsentä-minen ja olennaisten asioi-den löytäminen. Tieto- ko-neistuminen ja elektroniikka ovat muuttaneet työelämää 'symbolianalyytikoille' ja nör-teille sopiviksi samalla kun vanhoja tehtäviä on kadon-nut. Monissa ammateissa työt ja niiden tulokset ovat muuttu-n e e t a b s t r a k t e i k s i /suoritteiksi. Aiemmin erikois-taitoina pidetyt alueet kuten atk-osaaminen, laaja kielitai-to ja hyvät vuorovaikutustai-dot ovat muuttuneet työelä-män peruskvalifikaatioiksi. TKK:n työpsykologian pro-fessorin Veikko Teikarin mu-kaan lähitulevaisuudessa noin 10-20%:n eliitille ikäluo-kasta annetaan huippukou-lutus sekä työelämän kiin-nostavat ja vastuulliset teh-tävät valmistumisen jälkeen. Näiden tehosuorittajien aktii-

Ty ö u u p u m u k s e n u l o t t u v u u k s i a

13

AVOMIELIN

vinen työelämäaika kestäisi vain 15-20 vuotta, joten hei-dät siirrettäisiin uupuneina sivuun 40-45-vuotiaina. Vrt. tietotekniikka-alalla Suomes-sakin on ehditty nähdä to-della vaikeita nuorten aikuis-ten burn out -tapauksia. Hyvin- ja pahoinvointia Tutkija Antonovskyn mu-kaan ihmisen kestävän hy-vinvoinnin tärkeitä ehtoja ovat henkilökohtaisen mie-lekkyyden sekä elämän koh-tuullisen ennakoitavuuden ja hallittavuuden kokemukset (subjektiivinen koherenssin tunne). Näiden tekijöiden ylläpitäminen nopeatempois-ten työmarkkinoiden epäjat-kuvissa rooleissa ja jatkuvan persoonakohtaisen arvioin-nin keskellä ei ole helppoa. Siten ei liene merkillistä, että varsin nuorillakin työntekijöil-lä alkaa esiintyä eläkehakui-suutta. Näin varsinkin, jos työnantajan edellyttämä lo-jaalisuus osoittautuu yksi-puoliseksi ja työn itseohjau-tuvuus korvautuu valtame-netelmällä. Äkillinen negatiivisten tuntei-den kohteeksi joutuminen (vaikkapa työyhteisön hosti-liteetin kokeminen syntipuk-kina) ensimmäisessä työpai-kassa voi viivyttää pitkään tai jopa katkaista nuoren ai-kuisen kiinnittymisen työelä-mään. Tuoreen (helmikuu 2004) nettikyselyn mukaan suomalaisia työntävät työ-elämästä ennenaikaiselle eläkkeelle eniten seuraavat seikat: tehokkuusajattelu, epätasa-arvoiset palkat ja pätkätyöläisyys. Selviytymiskeinot Mitkä menettelytavat ja stra-tegiat auttaisivat ihmisiä sel-viytymään ajautumatta burn out'iin (työ)elämässään? (On muistettava, että syitä voi esiintyä yksityiselämän-kin puolella!) Tärkeä varo-merkki ovat unihäiriöt, sillä voi väittää, että niin kauan tilanne pysyy ainakin siedet-tävänä, kun unta ja lepoa kertyy riittävästi. Omaa työ-tään on opittava arvioimaan ja organisoimaan sekä kes-kityttävä tekemään olennai-

sia asioita. Tehtäviä tulee siis priorisoida ehkä jatku-vastikin. Tutkimukset osoittavat, että suurikaan työmäärä ei uuvu-ta, mikäli työntekijä voi riittä-vän omaehtoisesti vaikuttaa työtahtiinsa ja työn vaihei-siin. Toisaalta tarvitaan ter-vettä itsekkyyttä ja kieltäyty-misen taitoa, ettei tule ker-ryttäneeksi itselleen liikaa vastuita ja työtehtäviä. Tar-vittaessa työtä tulisi organi-soida tai muotoilla uudes-taan suoritustapoja optimoi-malla. Tiedetään, että suomalaiset perinteisesti suhtautuvat työ-paikkoihinsa monia muita kansallisuuksia turvallisuus-hakuisemmin. Työnantajien tulisi kunnioittaa tätä piirrettä luomalla mahdollisuuksien mukaan itsenäisiä vastuu-alueita, turvallisia rajoja se-kä jatkuvuutta epävarmuu-den sijaan. Sopiva tauotus, jopa nokoset, edistävät työ-kokonaisuuksien suoritta-mista. Työpsykologiassa on todettu, että ihminen pystyy tekemään (luovaa) tuottavaa työtä keskimäärin vain noin 6 tuntia päivässä. Vastaava viikoittainen raja on noin 45 tuntia. Tuntimäärien näistä suuretessa todennäköisesti keskimääräinen työteho vain laskee ja epäolennainen nä-ennäistyö lisääntyy. Niinpä Nokia Oy:lläkään ei myö-hään iltaisin työhuoneella loistavaa hehkulamppua ole pidetty enää pitkään aikaan pääsääntöisesti ahkeran työntekijän tunnuksena vaan pikemminkin varoitussignaa-lina huonosti organisoidusta työstä. Yhteenvetoa Työtyytyväisyyttä ihmisiltä kyseltäessä tai erilaisissa ilmapiirimittauksissa työpai-koilla saadaan yleensä kor-keahkoja tyytyväisyysluke-mia oli syynä sitten ns. sosi-aalisen suotavuuden tai on-nellisuusmuurin vaikutus tuloksiin tai ei. Näyttää ilmei-seltä, että viimeaikaiset työ-elämän muutokset eivät ole suosineet mm. heikosti kou-lutettuja työelämään pyrkijöi-tä (osaamiskynnys noussut),

nuoria lapsiperheitä (työn ja perheen yhdistäminen, suu-rehko rahan tarve) tai ikään-tyneitä vähän koulutettuja, joiden ammattitaito on van-hentunut. Työelämässä pärjäämistä edistää korkea koulutustaso, mikä antaa itsevarmuutta epävarmuuden keskelläkin. Hyödyllisiä ovat myös suju-vat sosiaaliset ja markki-nointitaidot (imago!) ja jous-tavuus, kyky nopeisiin rooli-en vaihtoihin sekä monipuo-liset spesiaalivalmiudet. Suomalaisittain nuo asiat sujuvat naisilta keskimäärin paremmin kuin miehiltä ellei sitten satu omaamaan and-rogyyniä luonnetta, jolloin kykenee helposti vastakkai-selle sukupuolelle tyypillisinä pidettyihin käyttäytymis-malleihin. Nykytyöelämän ihanneihmi-nen, ns. hyvä tyyppi, edus-taa kovin kapeaa ihmisku-vaa eikä sillä useinkaan ole paljonkaan tekemistä työn ydinosaamisen kanssa. Psy-kologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mu-kaan voidaan puhua minä-vaurioisista henkilöistä tai vääristyneestä ihanteesta (vrt. entisaikojen 'karaktääri': persoonallisuuden, arvo-maailman ja käyttäytymisen eheys). Psyyken perityt ja kulttuuriset perusrakenteet alkavat tulla enenevästi vas-taan, mikäli työelämän ja yhteiskunnan sosiotekninen kompleksisuus yhä kasvaa. Ihminen ei voi rajattomasti taistella omia kapasiteettira-jojaan tai ominaislaatuaan vastaan. Tällöin vahvakin työmotivaatio tai työn eetos alkaa murtua kohti apatiaa ja työuupumusta erityisesti, jos työilmapiiri vaikuttaa ne-gatiiviselta, syyllistävältä tai kannustus omalle työlle puuttuu. Tilannetta ei helpo-ta se, että viime kädessä ratkaisut työkykyisyydestä tehdään kaksijakoisella peri-aatteella: 0 % tai 100 % eli ihmiset luokitellaan täysin työkyvyttömiin ja täysin työ-kykyisiin hallinnollisilla pää-töksillä. Tällainen rationali-sointi ja työvoiman hukkaus johtaa suuriin inhimillisiin

menetyksiin ja kalliisiin kus-tannuksiin. Yksilöllisen jouston ja ns. annosteltavan karahvityön soveltamista tulisi lisätä tun-tuvasti, jolloin kokonaistyö-panos todennäköisesti nou-sisi melko vähällä vaivalla. Luulen kuitenkin, että tilanne ei korjaudu ennen kuin suur-ta enemmistöä edustavat keskiluokkaiset ryhmät osoittavat selviä tyytymättö-myyden merkkejä työolois-taan tai tapahtuu jokin muu yhteiskunnallinen käänne. Toki myönteinen muutos voi lähteä siitäkin oivalluksesta, että nykymaailmassa esim. maaomaisuus tai tehtaat ei-vät enää ole niin keskeisiä tuotannontekijöitä kuin en-nen, vaan ihmisten koulutus ja osaaminen nousevat työ-elämässä jatkuvasti tärke-ämpään asemaan. Tästä seuraa se, että aivojen hy-vän kunnon - siis ihmisten kokonaisvaltaisen hyvinvoin-nin tukemisen ja edistämi-sen - pitäisi nousta yhteisten kärkitavoitteiden joukkoon. Jukka Sievänen, psykologi rahastonhoitaja, Etelä-Suomen tiimi ry

14

AVOMIELIN

P r o L a p i n l a h t i o n

Alkuvaiheet

S e, jossa selkiät heikko-päisyyden merkit ha-waitaan, pitää joutui-

simmasti saatettaman houru-kuurin alla olemaan" määrät-tiin 1841 keisarillisessa ase-tuksessa, jolloin C.L. Engelin suunnittelema kaunis ja edel-leen maailman vanhimpiin kuuluva psykiatrisessa käy-tössä oleva sairaalarakennus valmistui. Lapinlahden sairaa-la on alusta lähtien ollut hyvin edistyksellinen laitos, jonka suunnittelussa on otettu huo-mioon turvallisen ja viihtyisän ympäristön vaikutus potilaan tervehtymistä edesauttavana tekijänä. Sairaala-alue oli ai-koinaan suuri ja niin potilai-den kuin palkattujen työnteki-jöidenkin hoitama puutarha piti sairaalan omavaraisena ja myytävää jäi vielä torillekin. Lapinlahden sairaalan perus-tamisajankohtana vallinneet uudet tuulet eivät valitettavas-ti täysin toteutuneet käytän-nössä. Alkuperäiset idealisti-set ajatukset olivat jo sairaa-lan valmistuessa ristiriidassa vuoden 1840 mielisairaanhoi-toasetuksen ja käytännön mahdollisuuksien kanssa. Tä-mä merkitsi useimpien koh-dalla elinikäistä sulkemista laitoshoitoon. Lisäksi sairaa-lan paikkaluvun nostaminen 70:sta 90:een teki rakennuk-sesta aiottua ahtaamman ja kun hoitohenkilökunnan muo-dostivat kaksi lääkäriä, pappi, n e l j ä m i e s p u o l i s t a "houruwahtia" ja neljä nais-puolista "houruhoitajaa", muuttuivat olot pian varsin

sekaviksi. Myös rakennuksen ikkunoita oli pakko kalteroida ja pienentää. Pakkopaita, pakkorukkaset ja muut pak-kohoidon apukeinot olivat yleisiä. Muina hoitomuotoina käytet-tiin myös kuppausta, perä-ruiskeita, oksennuskuureja, suoneniskentää ja kylmiä kyl-pyjä, koska hourupäisyyden uskottiin paranevan vain aja-malla se pahan mukana pois ruumiista. Kansalaisliike syntyy 1970-luvulla alkoi rankka psy-kiatristen laitospaikkojen alasajo, jonka tarkoituksena oli ohjata säästyneet varat avohoitoon. Näin ei kuiten-kaan käynyt, eikä tälläkään hetkellä edes tarkkaan tiede-tä, mihin osa laitospaikkojen sulkemisesta aiheutuneista säästöistä kului. 1980-luvulla paineet kohdistuivat myös Lapinlahden sairaalaan, vaik-ka sama henki ja toimintamal-li vallitsi koko maassa. Hel-sinki kaavoitti arvokkaalle ja keskeisellä paikalla olevalle sairaala-alueelle mm. korkea-tasoisia asuntoja. Tätä vas-tustamaan nousi Pro Lapin-lahti -liike. Liikkeen syntymä-päiväksi voidaan katsoa 24.10.1987, jolloin pieni ydin-joukko päätti aloittaa kansa-laisadressikeräyksen ja laati vetoomuskirjeen tasavallan presidentille. Liike sai varsin nopeasti vastakaikua suurelta yleisöltä jopa Helsingin ulko-puolelta. "Lapinlahtiseuran" toiminta-ajatuksena tuolloin 1987 oli turvata HYKS:n

(sittemmin HUS:n) psykiatrian klinikan toiminta Lapinlahden sairaalan kiinteistöissä. Seura pyrki vapauttamaan keskus-telua ja voimistamaan myön-teistä asennoitumista mielen-terveyttä kohtaan sekä vaali-maan Lapinlahden sairaalan synnyttämää monipuolista kulttuuria. Sen tähden yhdis-tys halusi Lapinlahden sairaa-lan toimivan entisellä kulttuu-rihistoriallisesti arvokkaalla alueellaan C.L. Engelin jo vuonna 1841 psykiatriseksi sairaalaksi suunnittelemassa rakennuksessa. Lapinlahden sairaalalla on luontevia yhte-yksiä moniin ulkomaisiin psy-k i a t r i s i i n k l i n i k o i h i n . "Lapinlahtiseura" on pyrkinyt myös kansainvälisellä tasolla kiinnittämään huomiota histo-riallisten sairaalarakennusten suojeluun sekä psykiatrian ja kulttuurin välisiin suhteisiin. Vaikuttamistapoja Pro Lapinlahti -liikkeestä pu-huttaessa ei voi ohittaa sen alulle panijoita, joista eräs tär-keimpiä on eittämättä jo eläk-keelle jäänyt sairaalan pastori Kaisa Välttilä sekä yhdistyk-sen sihteeriksi potilasjäsen-ten puolelta noussut Kaisa Määttä. Pastori Välttilällä on teologin koulutuksen lisäksi erikoissairaanhoitajan koulu-tus ja lisäksi hyvin empaatti-nen luonne sekä aktiivisesti toimeen tarttuva tapa toimia. Aika pian liikkeeseen yhtyi potilaiden lisäksi myös henki-lökuntaa niin Lapinlahden sai-raalasta kuin muualtakin. En-simmäisenä lääkärinä nimen-sä kirjoitti Kivi Lydecken. Pro Lapinlahti -liike on järjestänyt alusta lähtien tempauksia, joiden avulla on pyritty kan-nattamaan sairaalan säilyttä-mistä alkuperäisessä tarkoi-tuksessaan vaikuttamalla päättäjiin. Kansalaisliikkee-seen onkin osallistunut huo-mattava joukko tunnettuja henkilöitä taiteilijoista politiik-koihin. Vuosittain on järjestet-ty neljä tapahtumaa, joista keväinen linturetki sairaalan alueella on varhain keväällä. Myöhemmin keväällä järjeste-

tään kylvötalkoot ja syksyllä tietenkin sadonkorjuujuhla. Aleksis Kiven -päivänä 10.10. on järjestetty juhla, jonka tii-moilla sairaalassa on pidetty monenlaisia taidetapahtumia. Kaisa Välttilä väläyttääkin, että Lapinlahden sairaalan nimeksi voisi yhtä hyvin lait-taa "Aleksis Kiven -sairaala", jolloin se kuvaisi myös sitä kultturellista puolta, joka niin voimakkaasti Lapinlahdessa on vaikuttanut aivan alku-vuosista lähtien. Pro Lapinlahden järjestämät tapahtumat ovatkin saaneet suuren kansansuosion ja he-rättäneet eri yhteisöt ja yksi-tyishenkilötkin puuhaamaan tapahtumia sairaalan pelasta-miseksi. Lapinlahden sairaa-lan entinen puutarhuri Arvo Juutilainen on vetänyt syk-syisin tuhansien sipulikukkien istutustalkoita ja kansalaiset ovat rakentaneet käsi kädes-sä seisovista ihmisistä muurin sairaalan ympärille. Näillä ta-pahtumilla on ollut merkittävä vaikutus mielipiteen muok-kaajina, sillä moni henkilö on näin saanut ensimmäisen kerran mahdollisuuden astua sisään mielisairaalaan ja to-deta, että siellä on kaunista ja rauhallista eikä mitään vas-tenmielistä ja pelottavaa. Voimakkaasta vastustuksesta huolimatta 1990-luvulla synty-nyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri eli HUS myi Lapinlahden kiinteistön Hel-singin kaupungille, jonka vuokrasopimus päättyy 2005 lopussa. Siihen mennessä HUS:n tavoitteena on siirtää kaikki Lapinlahden potilaat pääasiassa Hesperiaan ja osin myös Auroran sairaa-laan. Kun nyt on käynyt sel-väksi, ettei sairaalatoiminta tule Lapinlahdessa jatku-maan, on Pro Lapinlahti -liikkeen tavoitteeksi jäänyt saada talo tavalla tai toisella mielenterveystyön ja kulttuu-rin käyttöön.

15

AVOMIELIN

Nykytilanne 23.3.2004 luovutettiin raportti Lapinlahden sairaala-alueen säilyttämisestä ja kehittämi-sestä mielenterveystoiminnan tukena apulaiskaupunginjoh-taja Pekka Korpiselle. Ter-veydenhuollon oikeusturva-keskuksen ylijohtaja Paula Kokkonen on yhdessä Suo-men Kuntaliiton suunnittelu-päällikön Reijo Vuorennon kanssa selvittänyt Y-Säätiön kutsusta Lapinlahden tulevaa käyttöä. Omistajuudesta kiin-nostuneita ovat ainakin Suo-men Mielenterveysseura, Al-vi, Y-Säätiö ja Omaiset mie-lenterveystyön tukena Uu-denmaan yhdistys sekä vuok-ralaisiksi haluaisivat Kansan-terveyslaitos, Psykiatrian tut-kimussäätiö, Stakes sekä Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistyksen keskustoimisto. Myös Pro Lapinlahdelle aio-taan varata alueelta toimiti-laa. Alueella kunnostetaan Koivu-la-nimistä, aiemmin henkilö-kunnan asuinrakennuksena toiminutta taloa mielenterve-yskuntoutujien asuinnoiksi. Kaisa Välttilän ja Kaisa Mää-tän kanssa Pro Lapinlahti -liikkeestä puhuessamme tulin maininneeksi Valonpäivän

isän, Aku Kaikkosen idean Mielen keskikievareista. Kai-sa Välttilä ihastui ideaan ja sanoi, että sellainen toiminta voisi sopia erinomaisesti sai-raalan vieressä sijaitsevaan punat i i l iseen Venets ia-rakennukseen. Pro Lapinlahti -liike on tehnyt ja tekee edelleen hyvin arvo-kasta työtä. Psyykkisesti sai-raat edustavat sellaista ryh-mää, jolla on luultavasti kaik-kein vähiten voimaa ja kykyä itse ajaa oikeuksiaan ja puo-lustaa itseään. Näiden ihmis-ten asioita ajamaan tarvitaan henkilöitä, joilla on tietoa, tai-toa ja ennen kaikkea ymmär-rystä siitä, että olemme jokai-nen yhtä arvokkaita puutteis-tamme huolimatta. Nyt tilanne ainakin Lapinlahden osalta näyttää melko valoisalta ja varmasti tähän on Pro Lapin-lahti -liikkeellä ollut merkittävä vaikutus. Monet entiset potilaat soitta-vat Kaisa Välttilälle ja kerto-vat kuulumisistaan sekä myös kyselevät sairaalan tu-levaisuudesta. Ohessa Kari Lahden jo vuonna 1990 sä-veltämä ja sanoittama laulu, joka on omistettu Lapinlah-den sairaalalle sekä niille ih-misille, jotka jaksavat tehdä työtä toisten ihmisten henki-

sen hyvinvoinnin eteen. TIE VENETSIAAN Mitä sä tsiikaat mitä sä näät kun heitän sun syliis väsy-neen pään Silmät on nähneet maailmaa Silti tajuu välill on vaikee elää "Taas hetki päälle lepoa Lähden kauaksi kotoa Aallot iskee kivijalkaan Venetsian" Miksi yksi näkee sitä toinen ei nää Ei ymmärtää voi kun halkee toisen pää

"Taas hetki päälle lepoa Lähden kauaksi kotoa Aallot iskee kivijalkaan Venetsian" Hetki erossa maailmasta Pään voi uusiksi kasata Turha lähtee kauas matkalle Kävelen Lapinlahden rannalle. (Tekstissä on lainattu Johan-na Jauhon Helsingin Sano-missa, 14.8.1991 Mielipide-palstalla kirjoittamaa artikke-lia.) Tarja Kiviniitty

punatiilinen Venetsia-rakennus

ta v o i t t e e n s a k y n n y k s e l l ä

Valo Lankeaa pehmeänä Sateessa Ajatuksiini Onnen hymyä Poluillani Sinertävän taivaan kaariviivat Piirtävät Kuvioitaan Kuuntelen tuulta Kuvaa Kaipuusta Yli Meren Kohti siltaa Lasista Olli Salokangas

KEVÄÄN PUHKEAMINEN Äkkisiltään kaikki vaikutti niin hiljaiselta. Mutta, kun katsoi tarkemmin, saattoi nähdä ääriviivat: puut ojentelivat safiirioksiaan, kevät puhkesi maailmaan kuin hidas tanssi. Yhtäkkiä se oli kaikkialla ja vehreys huikaisi silmiä. Tämä oli alku, johon oli astuttava, mentävä kuin suureen taloon: huoneissa odottivat kaikki, käsissä leinikki ja ruusu, tästä eteenpäin valo nousi maailmaan päivä päivältä laajentuen (meri hitaasti kohisi rannoillaan). Kuutamo oli vaiti. Auringon säteet: ne leikkivät valon lapset, yhtäkkiä kaikkialla. Laila Nielsen

Runoja

16

Espoon Mielenterveysyhdistys Esbo Mentalhygieniska förening EMY ry

Tukiyhdistys Karvinen ry

Tukiyhdistys Majakka ry

Vantaan Mielenterveysyhdistys Hyvät Tuulet ry