Kansainvälinen arvio
Suomen asunnottomuusstrategia
Nicholas Pleace, Dennis P. Culhane, Riitta Granfelt ja Marcus Knutagård
Onnistumiset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä
• Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä on onnistuttu hyvin
• Sosiaalisesti, taloudellisesti ja yksilön kannalta haitallisin asunnottomuus on vähentynyt
• Muissa maissa ei ole saavutettu yhtä kattavia tuloksia
• Asunto ensin -periaatteen mukaisten yhteisöllisten/keskitettyjen asumisyksiköiden mallien vaikuttavuudesta on kiistelty, mutta kokonaisuudessaan strategia on selvästi tehonnut
Onnistumiset koordinoinnin ja kattavuuden osalta
• Suomi on kenties paras esimerkki onnistuneesti koordinoidusta kansallisesta asunnottomuusstrategiasta
• Yhteistyö asunnottomuuteen keskittyvien kansalaisjärjestöjen, Y-säätiön, kuntien ja valtion välillä
• Toiminta on ollut laaja-alaista ja keskittynyt ensisijaisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen:
• Ennaltaehkäisykeinojen kehittäminen ja onnistumiset asunnottomuuden ehkäisyssä
• Erityispalvelut tietyille ryhmille, esim. nuorille ja entisille vangeille
• Monipuoliset tuetun asumisen palvelut Asunto ensin -mallin ohella
Positiiviset kansainväliset vertailut
• Suomen asunnottomuusstrategia on koordinoidumpi ja kattavampi kuin Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen vastaavat strategiat
• Näissä maissa keinot pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi ovat myös olleet vaihtelevampia kuin Suomessa
• Vaikka asunnottomuutta ei ole kokonaan poistettu, Suomessa sitä on onnistuttu vähentämään samalla kuin monissa muissa EU-maissa asunnottomuus on pikemminkin lisääntynyt
Suositukset 1
• Edullisen asuntotarjonnan lisääminen on avainasemassa asunnottomuuden vähentämisessä ja ennaltaehkäisyssä
• Kireät asuntomarkkinat (esim. Helsinki) ovat erityisen huolestuttavia
• Yhteistyö sosiaalisia asuntopalveluja tuottavien tahojen, kuten kuntien ja Y-säätiön kanssa on tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen kannalta
• Iso-Britanniassa käytetyt mallit, kuten paikalliset vuokraustoimistot ja muut vastaavat ratkaisut, voivat parantaa yksityisten vuokra-asuntojen saavutettavuutta
Suositukset 2
• Ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää tunnistaa pitkäaikaisen ja toistuvan asunnottomuuden riskiryhmät
• Kriittisen väliintulon menetelmän ja Asunto ensin -mallin kaltaiset palvelut voivat ennaltaehkäistä erityis- ja riskiryhmien pitkäaikaisasunnottomuutta
• Myös velkaantuminen voi johtaa asunnottomuuteen, mutta siihen voidaan puuttua
• Asunnottomuutta voitaisiin pyrkiä ennaltaehkäisemään ja vähentämään myös kevyemmän tuen malleilla
Suositukset 3
• Asunnottomuutta ei voida ratkaista pelkästään asuntojen määrää lisäämällä.
• Ongelmaan liittyvät myös sosiaalinen sopeutuminen, mielekäs eläminen, työ, koulutus tai jokin positiivinen arkielämää jäsnetävä asia sekä yhteisöön kuuluminen. Tutkimustulosten perusteella sosiaalinen integraatio näyttäisi olevan tehokkain tapa vähentää ja ennaltaehkäistä asunnottomuutta.
• Palvelujen vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tietopohjaa on mahdollista edelleen parantaa, mikä samalla auttaisi löytämään parhaita ratkaisuja
asunnottomuuden ratkaisemiseksi Suomessa.
Kiitos osallistumisesta
• Nicholas Pleace, University of York • [email protected]
• www.york.ac.uk/chp/
• Dennis P. Culhane, University of Pennsylvania • [email protected]
• works.bepress.com/dennis_culhane/
• Riitta Granfelt, Tampereen yliopisto • [email protected]
• http://www.uta.fi/yky/sty/yhteystiedot/granfelt.html
• Marcus Knutagård, Lund Universitet • [email protected]
• http://www.soch.lu.se/