Kansainvälinen arvio

Suomen asunnottomuusstrategia

Nicholas Pleace, Dennis P. Culhane, Riitta Granfelt ja Marcus Knutagård

Onnistumiset pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä

• Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisessä on onnistuttu hyvin

• Sosiaalisesti, taloudellisesti ja yksilön kannalta haitallisin asunnottomuus on vähentynyt

• Muissa maissa ei ole saavutettu yhtä kattavia tuloksia

• Asunto ensin -periaatteen mukaisten yhteisöllisten/keskitettyjen asumisyksiköiden mallien vaikuttavuudesta on kiistelty, mutta kokonaisuudessaan strategia on selvästi tehonnut

Onnistumiset koordinoinnin ja kattavuuden osalta

• Suomi on kenties paras esimerkki onnistuneesti koordinoidusta kansallisesta asunnottomuusstrategiasta

• Yhteistyö asunnottomuuteen keskittyvien kansalaisjärjestöjen, Y-säätiön, kuntien ja valtion välillä

• Toiminta on ollut laaja-alaista ja keskittynyt ensisijaisesti pitkäaikaisasunnottomuuteen:

• Ennaltaehkäisykeinojen kehittäminen ja onnistumiset asunnottomuuden ehkäisyssä

• Erityispalvelut tietyille ryhmille, esim. nuorille ja entisille vangeille

• Monipuoliset tuetun asumisen palvelut Asunto ensin -mallin ohella

Positiiviset kansainväliset vertailut

• Suomen asunnottomuusstrategia on koordinoidumpi ja kattavampi kuin Ruotsin, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen vastaavat strategiat

• Näissä maissa keinot pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämiseksi ovat myös olleet vaihtelevampia kuin Suomessa

• Vaikka asunnottomuutta ei ole kokonaan poistettu, Suomessa sitä on onnistuttu vähentämään samalla kuin monissa muissa EU-maissa asunnottomuus on pikemminkin lisääntynyt

Suositukset 1

• Edullisen asuntotarjonnan lisääminen on avainasemassa asunnottomuuden vähentämisessä ja ennaltaehkäisyssä

• Kireät asuntomarkkinat (esim. Helsinki) ovat erityisen huolestuttavia

• Yhteistyö sosiaalisia asuntopalveluja tuottavien tahojen, kuten kuntien ja Y-säätiön kanssa on tärkeää asunnottomuuden ennaltaehkäisyn ja vähentämisen kannalta

• Iso-Britanniassa käytetyt mallit, kuten paikalliset vuokraustoimistot ja muut vastaavat ratkaisut, voivat parantaa yksityisten vuokra-asuntojen saavutettavuutta

Suositukset 2

• Ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää tunnistaa pitkäaikaisen ja toistuvan asunnottomuuden riskiryhmät

• Kriittisen väliintulon menetelmän ja Asunto ensin -mallin kaltaiset palvelut voivat ennaltaehkäistä erityis- ja riskiryhmien pitkäaikaisasunnottomuutta

• Myös velkaantuminen voi johtaa asunnottomuuteen, mutta siihen voidaan puuttua

• Asunnottomuutta voitaisiin pyrkiä ennaltaehkäisemään ja vähentämään myös kevyemmän tuen malleilla

Suositukset 3

• Asunnottomuutta ei voida ratkaista pelkästään asuntojen määrää lisäämällä.

• Ongelmaan liittyvät myös sosiaalinen sopeutuminen, mielekäs eläminen, työ, koulutus tai jokin positiivinen arkielämää jäsnetävä asia sekä yhteisöön kuuluminen. Tutkimustulosten perusteella sosiaalinen integraatio näyttäisi olevan tehokkain tapa vähentää ja ennaltaehkäistä asunnottomuutta.

• Palvelujen vaikuttavuuden ja kustannustehokkuuden tietopohjaa on mahdollista edelleen parantaa, mikä samalla auttaisi löytämään parhaita ratkaisuja

asunnottomuuden ratkaisemiseksi Suomessa.

Kiitos osallistumisesta

• Nicholas Pleace, University of York • nicholas.pleace@york.ac.uk

• www.york.ac.uk/chp/

• Dennis P. Culhane, University of Pennsylvania • culhane@sp2.upenn.edu

• works.bepress.com/dennis_culhane/

• Riitta Granfelt, Tampereen yliopisto • Riitta.Granfelt@uta.fi

• http://www.uta.fi/yky/sty/yhteystiedot/granfelt.html

• Marcus Knutagård, Lund Universitet • marcus.knutagard@soch.lu.se

• http://www.soch.lu.se/