1

Läsnäolon voima JOHDANTO

En juuri välitä menneisyydestä ja ajattelen sitä harvoin. Haluaisin kuitenkin kertoa lyhyesti, miten minusta tuli henkinen opettaja ja miten tämä kirja syntyi.

Melkein kolmikymmenvuotiaaksi olin lähes jatkuvasti tuskan vallassa. Välillä koin syvän depression kausia itsemurha-ajatuksineen. Nyt minusta tuntuu, että noista ajoista puhuessani puhun kuin menneestä elämästä tai jonkun toisen ihmisen elämästä.

Eräänä yönä, vähän sen jälkeen kun olin täyttänyt 29 vuotta, heräsin aikaisin aamulla täydellisen kauhun vallassa. Olen usein ennenkin herännyt sellaiseen tunteeseen, mutta tällä kerralla se oli hurjempi kuin milloinkaan ennen. Yön hiljaisuus, huonekalujen epämääräiset ääriviivat huoneen pimeydessä, ohi menevän junan etäinen ääni — kaikki tuntui niin vieraalta, niin vihamieliseltä, niin täydellisen merkityksettömältä, että se synnytti minussa syvää inhoa maailmaa kohtaan. Kaikkein vastenmielisintä oli kuitenkin oma olemassaoloni. Miksi ihmeessä jatkaa elämistä tämän kurjuuden tuskan kanssa? Miksi jatkaa tätä ikuista taistelua? Tunsin, miten tuo syvä, tyhjäksi ja olemattomaksi tulemisen halu kasvoi paljon voimakkaammaksi kuin vaistomainen halu elää.

"En voi enää elää itseni kanssa." Tämä ajatus toistui toistumistaan mielessäni. Yhtäkkiä tiedostin, miten kummallinen tuo ajatus oli. "Olenko yksi vai kaksi? Ellen voi elää itseni kanssa, täytyy olla kaksi minää: minä' ja 'itse', jonka kanssa 'minä' ei voi elää." Ajattelin: "Ehkä vain toinen niistä on todellinen."

Olin niin ymmälläni tästä oudosta oivalluksesta, että mieleni pysähtyi. Olin täysin tietoinen, mutta ajatuksia ei enää ollut. Tuntui kuin olisin joutunut jonkinlaisen energiapyörteen imuun. Ensin liike oli hidasta ja sitten se kiihtyi. Hurja pelko valtasi minut, ja aloin vapista. Kuulin sanat "älä vastusta" ikään kuin sisältäni. Tunsin joutuneeni imaistuksi tyhjyyteen. Tuntui kuin tyhjyys olisi pikemminkin ollut sisälläni kuin ulkopuolellani. Yhtäkkiä pelko oli poissa, ja päästin itseni putoamaan tuohon tyhjyyteen. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, mitä sitten tapahtui.

Heräsin ikkunani takaa kuuluvaan linnun sirkutukseen. Sellaista ääntä en ollut kuullut koskaan aiemmin. Silmäni olivat yhä kiinni ja näin kallisarvoisen timantin

2

kuvan. Aukaisin silmäni. Aamunkoiton ensimmäiset valonsäteet siivilöityivät ikkunaverhojen lävitse. Vailla yhtään ajatusta tunsin, tiesin, että valoa on suunnattoman paljon enemmän kuin tajuankaan. Tuo verhojen lävitse hohtava pehmeä kirkkaus oli rakkaus itse. Kyyneleet nousivat silmiini. Nousin ylös ja kuljeskelin ympäri huonetta. Tunsin huoneen ja kuitenkin tiesin, etten ollut koskaan ennen nähnyt sitä todella. Kaikki oli raikasta ja koskematonta, ikään kuin se olisi vasta saanut alkunsa. Otin käteeni esineitä, kynän, tyhjän pullon ihmetellen kaiken kauneutta ja elävyyttä.

Sen päivän kuljin ympäri kaupunkia äärimmäisen hämmästyneenä maanpäällisen elämän ihmeestä, oli kuin olisin juuri syntynyt tähän maailmaan.

Seuraavien viiden kuukauden aikana elin keskeytymättömässä syvän rauhan ja autuuden tilassa. Sen jälkeen sen voima väheni jonkin verran, tai ehkä vain tuntui siltä, koska siitä tuli minulle luonnollinen olotila. Pystyin yhä toimimaan maailmassa vaikka tajusin, että mitä tahansa teinkin, se ei voinut lisätä mitään siihen, mitä minulla jo oli.

Tiesin luonnollisesti, että minulle oli tapahtunut jotakin syvästi merkittävää, mutta en ymmärtänyt lainkaan, mistä oli kyse. Vasta useita vuosia myöhemmin, luettuani henkistä kirjallisuutta ja elettyäni henkisten opettajien parissa oivalsin, että se mihin kaikki pyrkivät, oli jo tapahtunut minulle. Ymmärsin, että tuon yön kärsimyksen voimakkaan paineen oli täytynyt pakottaa tietoisuuteni irtautumaan samastumisestaan onnettomaan ja syvästi peloissaan olevaan itseen, joka on viime kädessä mielen kuvitelma. Tuon irtautumisen on täytynyt olla niin täydellinen, että kärsivä valeitse romahti aivan kuin puhallettavasta lelusta olisi ilma päästetty pois. Jäljellä oli todellinen olemukseni, ikuisesti läsnä oleva olen: tietoisuus puhtaassa tilassaan

Oleilin sellaisissa sanoin kuvaamattomissa autuuden ja pyhyyden tiloissa, että kuvaamani alkuperäinen kokemus kalpenee niiden rinnalla. Tuli aika, jolloin jäin paitsi kaikesta aineellisella tasolla. Olin vailla ihmissuhteita, vailla työtä, vailla kotia, vailla sosiaalista identiteettiä. Melkein kaksi vuotta kului istuskellessani puistojen penkeillä mitä suurimman ilon tilassa.

Mutta kauneimmatkin kokemukset tulevat ja menevät. Olennaisempaa kuin mitkään kokemukset on ehkä kuitenkin sen kaiken pohjalla oleva rauha, joka ei ole koskaan jättänyt minua. Joskus se on hyvin voimakas, melkein käsin kosketeltava, niin että muutkin tuntevat sen. Toisinaan se on enemmän taustalla, ikään kuin etäisenä melodiana.

54

olla vaikea hyväksyä läsnä olevaa hetkeä. Mutta saat aina uuden mahdollisuuden antautua. Ensimmäinen mahdollisuutesi on antautua jokaisena hetkenä sen hetken todellisuudelle. Kun tiedät, ettei sitä, mikä on voi saada tekemättömäksi, koska se jo ok, sanot kyllä sille, mikä on tai hyväksyt sen, mitä ei ole. Toimit sitten tilanteen edellyttämällä tavalla. Jos pysyt tässä hyväksymisen tilassa, et luo enää kielteisyyttä, et lisää kärsimystä, et lisää murhetta. Elät silloin ei-vastustamisen tilassa, armon ja keveyden tilassa, ponnistelematta, pyrkimättä.

Aina silloin kun et kykene tähän, aina kun tuo mahdollisuus menee sinulta ohi — joko siksi, ettet kykene olemaan tarpeeksi voimakkaasti läsnä voidaksesi estää jotakin totunnaista ja tiedostamatonta vastustusta viriämästä tai siksi, että tilanne on niin äärimmäisen vaikea, ettet mitenkään pysty sitä hyväksymään — saat aikaan jossakin muodossa ilmenevää ahdistusta, kärsimystä. Saattaa näyttää siltä, että tilanne aiheuttaa sen. Mutta itse asiassa niin ei ole. Sen saa aikaan oma vastustuksesi.

Sinulla on kuitenkin toinenkin mahdollisuus. Ellet voi hyväksyä ulkoisia tapahtumia, hyväksy se, mitä tapahtuu sisälläsi. Ellet voi hyväksyä ulkoista tilannetta, hyväksy sisäinen. Tämä tarkoittaa, ettet vastusta tuskaa. Salli sen tulla. Antaudu surulle, epätoivolle, pelolle ja yksinäisyydelle eli kaikille niille tavoille, joilla kärsimys sitten ilmeneekin. Tarkastele kärsimystä leimaamatta tai luokittelematta sitä mitenkään. Syleile sitä. Huomaat silloin, miten antautumisen ihme muuttaa syvän kärsimyksen syväksi rauhaksi. Tämä on sinun ristiinnaulitsemisesi. Tulkoon siitä sinulle ylösnousemus ja taivaaseenastuminen.

En ymmärrä, miten kärsimykselle voi antautua. Kuten itsekin korostit, kärsimys on ei-antautumista. Miten voi antautua ei-antautumiselle?

Unohda antautuminen hetkeksi. Kun olet syvästi ahdistunut, kaikki puhe antautumisesta saattaa joka tapauksessa tuntua joutavalta ja mielettömältä. Kun tuskasi on syvä, sinulla on pikemminkin kova tarve päästä siitä kuin antautua sille. Et halua tuntea sitä, mitä tunnet. Mikä tuntuisi luonnollisemmalta? Mutta mitään paon mahdollisuutta ei ole, ei ole mitään tietä ulos. Näennäisiä pakoteitä on paljon, kuten työ, alkoholi, huumeet, viha, ulkoistaminen tai tukahduttaminen. Mutta ne eivät poista ahdistustasi. Kärsimyksen voima ei vähene siitä, ettet tiedosta sitä.

3

Myöhemmin ihmisiä tuli silloin tällöin luokseni sanoen: "Minäkin haluan sen, mitä sinulla on. Voitko antaa sen minulle tai näyttää, miten sen voi saada? " Ja minä vastasin: "Sinulla on se jo. Et vain voi tuntea sitä, koska mielesi mekastaa niin paljon." — Tämä vastaus kasvoi sitten kirjaksi, jota pitelet käsissäsi.

TOTUUS ON SISIMMÄSSÄSI

Tämä kirja edustaa opetusteni ydintä, niin pitkälle kuin sitä voi sanoin välittää. Olen puhunut yksityisille ihmisille ja pienille etsijäryhmille viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Syvää rakkautta ja arvonantoa tuntien haluan kiittää noita harvinaislaatuisia ihmisiä heidän rohkeudestaan, halustaan muuttua sisäisesti, heidän haastavista kysymyksistään ja valmiudestaan kuunnella. Ilman heitä tätä kirjaa ei olisi.

Luotan siihen, että tämä kirja löytää tiensä niiden käsiin, jotka ovat valmiita radikaaliin sisäiseen muutokseen, ja auttaa ja nopeuttaa heidän muutosprosessiaan. Toivon, että sen löytävät myös monet sellaiset, jotka pitävät sen sisältöä harkinnan arvoisena, vaikka eivät ehkä vielä ole täysin valmiita toteuttamaan tai harjoittamaan sitä käytännössä. On mahdollista, että luettaessa saatu siemen voi myöhemmin sulautua itse kunkin sisässään kantamaan siemeneen ja sitten yhtäkkiä itää ja puhjeta elämään heissä.

Tämän kirjan lähtökohtana ovat olleet seminaareissa, mietiskelyryhmissä ja yksityisissä keskustelutilaisuuksissa esitetyt kysymykset ja vastaukset. Siksi olen pitäytynyt kysymys-vastaus-muodossa.

Yhtäältä yritän saada sinut kiinnittämään huomiosi siihen, mikä sinussa on epätodellista. Puhun ihmisen tiedostamattomuudesta ja sen käytännön seuraamuksista alkaen ristiriidoista keskinäisissä suhteissa aina heimojen ja kansojen välisiin sotiin asti. — Tällainen tieto on äärimmäisen tärkeää, sillä ellet opi tunnistamaan epätodellista ei voi tapahtua pysyvää muutosta, ja sinä suistuisit aina takaisin harhan valtaan ja jonkinlaiseen kärsimykseen. Tällä tasolla osoitan myös, miten olla omaksumatta sitä, mikä sinussa on epätodellista, valhetta, omaksi itseksesi, omaksi ongelmaksesi, koska juuri sillä tavoin epätodellinen ylläpitää itseään.

Toisaalta puhun ihmisen tietoisuuden syvällisestä muutoksesta — ei jonakin etäisenä tulevaisuuden mahdollisuutena, vaan nyt saavutettavissa olevana tilana, olitpa kuka tahansa tai missä tahansa. Sinulle osoitetaan, miten vapautua mielen

4

orjuudesta, miten päästä tietoisuuden valaistuneeseen tilaan ja miten ylläpitää sitä jokapäiväisessä elämässä.

Kirjan tällä tasolla sanat eivät aina niinkään välitä tietoa, vaan ne pyrkivät johtamaan sinua kirjaa lukiessasi tähän uuteen tietoisuudentilaan. Antaakseni sinulle esimakua yritän viedä sinut tässä hetkessä yhä uudelleen mukanani tuohon ajattomaan, voimakkaan tietoisen läsnäolon tilaan. Tämä saattaa tuntua sinusta pelkältä toistolta, kunnes kykenet kokemaan sen mistä puhun.

Taukomerkki tiettyjen kappaleiden jälkeen ehdottaa, että keskeyttäisit lukemisen hetkeksi, hiljentyisit ja tuntisit ja kokisit juuri lukemasi sisältämän totuuden. Voi olla muitakin kohtia, joissa tulet tekemään samoin aivan luonnollisesti ja vaistomaisesti.

Kun alat lukea, joidenkin sanojen kuten "Oleminen" ja "läsnäolo" merkitys ei ehkä ole sinulle heti aivan selvä. Jatka vain lukemista. Mieleesi saattaa tulla kysymyksiä ja vastaväitteitä. Niihin saat ehkä vastauksen jatkaessasi lukemista tai ne saattavat osoittautua perusteettomiksi paneutuessasi syvemmälle opetukseen — ja itseesi.

Älä käytä lukiessasi vain mieltäsi. Seuraa valppaasti kaikkia tunnereaktioitasi ja syvältä nousevia tunnistamisen tuntoja. En pysty kertomaan ainuttakaan totuutta, jota et jo sisimmässäsi tuntisi. Voin vain muistuttaa sinua siitä, minkä olet unohtanut. Silloin kehosi jokaisen solun sisältä aktivoituu ja vapautuu ikivanha, mutta aina uusi ja elävä tieto.

Mieli tahtoo aina luokitella ja vertailla, mutta tämä kirja toimii paremmin, ellet yritä verrata sen käsitteitä muiden opetusten käsitteistöön. Se saattaisi vain hämmentää. Käytän sellaisia sanoja kuin "mieli", "onni" ja "tietoisuus" tavalla, joka ei ole välttämättä sama kuin muissa opetuksissa. Älä takerru mihinkään sanaan. Ne ovat ainoastaan mahdollisimman nopeasti taakse jätettäviä porraskiviä.

SINÄ ET OLE MIELESI

Sana "valaistuminen" viittaa ajatukseen jostakin yli-inhimillisestä suorituksesta, ja ego haluaa sinun pysyvän siinä luulossa. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti luonnollisesta olotilastasi, Olemisen kanssa kokemastasi ykseydestä. Se merkitsee, että olet löytänyt todellisen, nimen ja muodon tuolla puolen olevan itsesi. Kykenemättömyys tämän ykseyden kokemiseen synnyttää harhaluulon, että olet erillään ympäröivästä maailmasta. Näet itsesi tietoisesti tai tietämättäsi erillisenä

53

Niin kauan kuin mielesi pitää jotakin 'hyvänä' — oli kyseessä sitten suhde, omaisuus, yhteiskunnallinen asema, jokin paikka tai fyysinen kehosi — mielesi kiintyy ja samastuu siihen. Se tekee sinut onnelliseksi, saa sinut tuntemaan olosi mukavaksi, ja se saattaa muodostua osaksi sitä, joka kuvittelet olevasi. Mutta mikään ei kestä loputtomiin tässä ulottuvuudessa, jossa koi syö ja ruoste raiskaa. Kaikki joko loppuu tai muuttuu tai vaihtuu vastakohdakseen. Se mikä oli hyvää eilen tai viime vuonna on yhtäkkiä tai vähitellen muuttunut pahaksi. Sama asia, joka teki sinut onnelliseksi, tekee sinut nyt onnettomaksi. Tämän päivän vauraus tuntuukin huomenna tyhjältä kulutushulluudelta. Onnelliset häät ja kuherruskuukausi muuttuvat onnettomaksi eroksi tai onnettomaksi yhteiselämäksi. Tai kun jokin tilanne lakkaa olemasta, sen menettäminen tekee sinut onnettomaksi. Kun tila tai tilanne, johon mieli on kiintynyt ja samastunut, muuttuu tai häviää, mieli ei voi hyväksyä sitä. Se tarrautuu häviävään tilanteeseen ja vastustaa muutosta. Tuntuu melkein kuin jokin jäsenistäsi olisi revitty irti.

Saamme kuulla silloin tällöin, että rahansa tai maineensa menettäneet ihmiset ovat tehneet itsemurhan. Sellaiset ovat ääritapauksia. Toiset taas vaipuvat syvän surun ja murheen valtaan kärsittyään jonkin suuren menetyksen tai he kehittävät itselleen jonkin sairauden. He eivät pysty tekemään eroa elämänsä ja elämäntilanteensa välillä. Luin äskettäin kuuluisasta näyttelijättärestä, joka kuoli kahdeksissakymmenissä. Kun hänen kauneutensa alkoi rapistua iän tehdessä tuhojaan, hän vajosi epätoivoon ja vetäytyi yksinäisyyteen. Hänkin oli samastunut tiettyyn tilanteeseen, ulkonaiseen olemukseensa. Ensin tuo tilanne soi hänelle myönteisen kuvan itsestään, sitten surkean. Jos hän olisi kyennyt saamaan yhteyden vailla muotoa ja aikaa olevaan sisäiseen elämään, hän olisi seurannut ulkoisen muotonsa kuihtumista tyyneyden ja rauhan tilassa ja sallinut sen tapahtua. Näin hänen ulkoinen muotonsa olisi tullut yhä läpikuultavammaksi, niin että hänen iättömästä todellisesta olemuksestaan loistava valo olisi hohtanut sen läpi. Silloin hänen kauneutensa ei olisi hävinnyt vaan yksinkertaisesti muuttunut henkiseksi kauneudeksi. Kukaan ei kuitenkaan kertonut hänelle, että tämä on mahdollista. Tämä kaikkein tärkein tieto ei ole vielä kaikkien ulottuvilla.

Luin antiikin Kreikan stoalaisesta filosofista, joka kuultuaan poikansa kuolleen onnettomuudessa totesi: "Tiesin, ettei hän ollut kuolematon. "

On joitakin tilanteita, joissa antautuminen tuntuu luonnottomalta ja epäinhimilliseltä.

Tunteista eristäytyminen ei ole antautumista. Mutta emme tiedä, mikä filosofin sisäinen tila oli hänen lausuessaan nuo sanat. Tietyissä ääritilanteissa sinun saattaa

52

Ei ole totta, että ylöspäin vievä vaihe on hyvä ja alas painuva paha. Näin on vain mielen arvion mukaan. Kasvua pidetään yleensä myönteisenä, mutta mikään ei voi kasvaa ikuisesti. Jos kasvu — oli se sitten minkälaista tahansa — jatkuisi jatkumistaan, siitä tulisi loppujen lopuksi luonnotonta ja tuhoisaa. Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voi kasvaa. Toista ei voi olla ilman toista.

Alaspäin vievä vaihe on ehdottoman oleellinen henkisen toteutumisen osalta. Sinun on täytynyt epäonnistua perusteellisesti jollakin tasolla tai kärsiä katkera menetys tai kovaa tuskaa, jotta henkinen ulottuvuus on alkanut vetää sinua puoleensa. Tai ehkä juuri menestyksesi osoittautui tyhjäksi ja merkityksettömäksi ja kääntyi siten epäonnistumiseksi. Jokaisessa onnistumisessa piilee epäonnistuminen, ja jokaiseen epäonnistumiseen kätkeytyy onnistuminen. Tässä maailmassa eli muodon tasolla on luonnollista, että jokainen 'epäonnistuu ennemmin tai myöhemmin, ja kaikki teot valuvat loppujen lopuksi tyhjiin. Kaikki muodot ovat väliaikaisia. Voit silti olla yhä aktiivinen ja nauttia uusien muotojen ja olosuhteiden luomisesta ja ilmentämisestä, mutta et samastu niihin. Et tarvitse niitä rakentamaan minätuntoasi. Ne eivät muodosta elämääsi. Ne ovat vain elämäntilanteesi.

Myös fyysinen energiasi vaihtelee jaksoittain. Se ei voi aina olla huipputasolla. Tulee olemaan niin alhaisen kuin korkeankin energiatason aikoja. Tulee olemaan aikoja, jolloin olet erittäin aktiivinen ja luova. Mutta saattaa tulla myös vaiheita, jolloin tuntuu ikään kuin kaikki olisi pysähdyksissä, on kuin polkisit paikallasi, etkä saisi mitään aikaan. Jakso saattaa kestää muutamasta tunnista muutamiin vuosiin. On pidempiä jaksoja ja lyhyitä jaksoja pidempien sisällä. Monet sairaudet syntyvät taisteltaessa alhaisen energiatason jaksoja vastaan. Ne ovat kuitenkin elintärkeitä uudistumisen kannalta. Tekemisen pakko, taipumus rakentaa omanarvontunto ja persoona ulkoisten tekijöiden — kuten saavutusten — varaan on väistämätön harha niin kauan kuin samastut mieleen. Tämä tekee vaikeaksi, jopa mahdottomaksi, hyväksyä alhaisen energiatason jaksojen olemassaolon ja antaa niiden vain olla. Tällöin organismin oma älykkyys saattaa asettua johtoon ja synnyttää sairauden ikään kuin itsepuolustukseksi pakottaakseen sinut pysähtymään, jotta välttämätön uusiutuminen voi tapahtua.

Maailmankaikkeuden jaksoittaisuus on läheisessä yhteydessä siihen, että kaikki meidänkin elämässämme ja ympäristössämme on muuttuvaa. Buddhalle tästä tuli hänen opetustensa keskeinen osa. Kaikki olosuhteet ovat erittäin epävakaita ja alituisen muuttumisen tilassa, tai kuten hän sanoi, muuttuminen on tunnusomaista kaikille olosuhteille, kaikille tilanteille, joita elämäsi aikana tulee eteesi. Kaikki tulee muuttumaan, häviämään tai lakkaa tyydyttämästä sinua.

5

olentona. Viriää pelko, ja sisäisestä ja ulkoisesta ristiriidasta tulee osa jokapäiväistä elämää.

Rakastan Buddhan yksinkertaista valaistumisen määrittelyä. Hän sanoo, että se on "kärsimyksen päättymistä". Siinä ei ole mitään yli-inhimillistä, eihän? Määritelmänä se on luonnollisesti epätäydellinen. Se kertoo vain, mitä valaistuminen ei ole: se ei ole kärsimystä. — Mutta mitä on jäljellä, kun kärsimystä ei enää ole? Buddha vaikenee siitä, ja hänen vaikenemisensa antaa ymmärtää, että sinun on itse otettava siitä selvää. Hän käyttää kielteistä määritelmää, jotta mieli ei voisi tehdä siitä uskonkappaletta tai yli-inhimillistä suoritusta — päämäärää, jota sinun on mahdoton saavuttaa.

Se siis on oma syvin itsesi, todellinen olemuksesi ja siksi tavoitettavissasi. Mutta älä yritä tarttua siihen mielesi avulla. Älä yritä ymmärtää sitä. Voit olla tietoinen siitä silloin, kun mieli on hiljaa. Olemisen voit kokea, kun olet läsnä tässä hetkessä, kun huomiosi on täysin keskittynyt nykyhetkeen. Mutta sitä ei voi koskaan käsittää älyllä.

Mikä on suurin este tämän todellisuuden kokemiselle?

Mieleen samastuminen. Se tekee ajattelusta pakonomaista. On todella tuskallista, ellei pysty pysäyttämään ajattelua. Mutta emme kykene huomaamaan sitä, koska melkein kaikki kärsivät siitä. Niinpä se koetaan normaaliksi. Mielen alituinen häly estää sinua löytämästä sitä sisäisen hiljaisuuden maailmaa, joka on yhtä Olemisen kanssa. Mieleen samastumisen luoma väärä kuva itsestä langettaa myös pelon ja kärsimyksen varjon elämäsi ylle. Tätä tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tuonnempana.

Filosofi Descartes uskoi oivaltaneensa perimmäisen totuuden. Hän kiteytti sen kuuluisaksi toteamukseksi: "Ajattelen, olen siis olemassa." Todellisuudessa hän puki sanoiksi peruserehdyksen: hän samasti ajattelun ja Olemisen sekä persoonallisuuden ja ajatuksen. Pakonomaisen ajattelun kahleissa oleva — siis melkein jokainen — elää näennäisesti eristyneenä mielipuolisen monimutkaisessa, loputtomien ongelmien ja ristiriitojen maailmassa, joka on heijastusta mielen jatkuvasta pirstaloitumisesta. Valaistuminen on eheyden tila, jossa ollaan "yhtä" kaiken kanssa ja siksi rauhan tilassa. Yhtä elämän ilmenemismuotojen ja maailman kanssa, samoin kuin syvimmän itsesi sekä ilmentymättömän elämän kanssa, yhtä Olemisen kanssa. Valaistuminen ei merkitse ainoastaan kärsimyksen ja alituisten sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen päättymistä. Se merkitsee myös pääsyä lakkaamattoman ajattelun karmeasta orjuudesta. Mikä uskomaton vapautuminen!

6

Mieleen samastuminen luo käsitteistä, luokitteluista, mielikuvista, sanoista ja mielipiteistä läpinäkymättömän verhon, joka estää kaikki aidot suhteet. Se eristää sinut itsestäsi, lähimmäisistäsi, luonnosta. Juuri tämä ajatusten verho synnyttää harhakuvan erillisyydestä — harhakuvan, että on olemassa joku sinä ja täydellisen erillinen "toinen".

Sanalla "unohtaminen" tarkoitan, ettet voi enää tuntea tätä ykseyttä itsestään selvänä todellisuutena. Saatat uskoa että se on totta, mutta et enää koe, että niin todella on. Uskominen saattaa lohduttaa. Mutta ainoastaan oma kokemus vapauttaa.

Ajattelemisesta on tullut sairaus. Sairaus syntyy kun tasapaino järkkyy. Esimerkiksi kehossa tapahtuva solujen jatkuva jakaantuminen on luonnollista, mutta jos tuo prosessi ei tapahdu oikeassa suhteessa kokonaisuuteen nähden, solut lisääntyvät liikaa ja tuloksena on sairaus.

Mieli on loistava työkalu oikein käytettynä. Mutta väärin käytettynä siitä tulee perin tuhoisa. Täsmällisemmin ilmaistuna sinä et niinkään käytä mieltäsi väärin — tavallisesti et käytä sitä lainkaan. Se käyttää sinua. Tässä on kyse sairaudesta. Luulet, että olet mielesi. Se on harhakuvitelma. Työkalu on ottanut sinut hallintaansa.

Vaikka osaat ratkaista ristisanatehtäviä tai rakentaa atomipommin, se ei merkitse, että käyttäisit mieltäsi. Aivan kuten koira rakastaa kaluta luita, mieli rakastaa painaa hampaansa ongelmiin. Siksi se ratkaisee ristisanoja ja rakentaa atomipommeja. — Haluaisin kysyä sinulta: voitko vapautua ajatuksistasi aina kun haluat? Oletko löytänyt katkaisijan?

Tarkoitatko ajattelun täydellistä pysäyttämistä? Ei, sitä en osaa — paitsi ehkä tuokioksi tai pariksi.

Sitten mieli käyttää sinua. Olet tiedostamattasi samastunut siihen. Et edes tiedä olevasi sen orja. Olet tietämättäsi sen riivaama, ja niin pidät riivaajaa sinuna.

Vapautus alkaa sillä oivalluksella, ettet ole riivaaja — ajattelija. Tämä tietoisuus mahdollistaa riivaajan tarkkailemisen. Heti kun alat pitää silmällä ajattelijaa, tietoisuuden korkeampi taso aktivoituu. Silloin näet, että ajattelun ulottumattomissa on valtava määrä älykkyyttä ja että ajatus on vain sen pieni osanen. Oivallat myös, että kaikki todella merkitsevä — kauneus, rakkaus, luovuus, ilo, sisäinen rauha — nousee mielen tuolta puolen. Alat herätä.

51

päättymistä. Niin kauan kuin he ovat mielensä, he pelkäävät ja vastustavat eniten omaa heräämistään.

Kun elät hyväksyen täysin sen mikä on, kaikki draama päättyy elämästäsi. Kukaan ei voi saada aikaan edes riitaa kanssasi, haastoipa tuo toinen sitä kuinka päättäväisesti tahansa. Täysin tietoisen ihmisen kanssa ei voi riidellä. Riiteleminen merkitsee, että samastut mieleesi ja mielipiteeseesi ja vastustat toisen mielipidettä ja reagoit siihen kielteisesti. Seurauksena on, että vastakohdat voimistavat toisiaan. Tiedostamattomuus toimii näin. Täysin tietoisena voit esittää näkemyksesi selkeästi ja lujasti, mutta siihen ei sisälly minkäänlaista vastustavaa voimaa — ei puolustautumista, ei hyökkäämistä. Niinpä siitä ei voi tulla draamaa. Kun olet täysin tietoinen, et joudu enää ristiriitoihin. "Yksikään joka on yhtä itsensä kanssa, ei voi edes kuvitella ristiriitaa", toteaa A Course in Miracles. Tämä ei viittaa ainoastaan ristiriitaan muiden kanssa vaan vielä oleellisempaan eli sisäiseen ristiriitaan, joka päättyy, kun mielesi vaatimukset ja odotukset ja se mikä on, eivät ole enää törmäyskurssilla.

KAIKEN KATOAVAISUUS JA ELÄMÄN VAIHEET

Niin kauan kuin elät fyysisessä ulottuvuudessa ja yhteydessä ihmiskunnan kollektiiviseen psyykeen, saatat kokea fyysisiä kipuja — tosin harvoin. Tätä ei pidä sekoittaa kärsimykseen, mielen ja emootioiden tasolla koettuun tuskaan. Kaikki kärsimys on egon luomaa ja vastustamisen aikaansaamaa. Niin kauan kuin olet tässä ulottuvuudessa, olet yhä myös sen jaksollisuuden ja kaikkea koskevan katoavaisuuden lain alainen. Mutta et enää pidä sitä 'pahana' — se vain on. Salliessasi kaikelle 'olemisen' oikeuden sinulle paljastuu vastakohtien leikin tuolta puolen syvempi ulottuvuus, jolle on ominaista pysyvä läsnäolo, muuttumaton syvä hiljaisuus ja aiheeton ilo hyvän ja pahan ulottumattomissa. Tämä on Olemisen iloa.

Muodon tasolla on todettavissa näennäisesti erilaisten muotojen syntymä ja kuolema, luominen ja hävitys, kasvaminen ja hajoaminen. Tämä toistuu kaikkialla, tähden ja planeetan, fyysisen kehon, puun ja kukan elämän kierrossa, kansakuntien, poliittisten järjestelmien ja kulttuurien nousussa ja tuhossa ja yksilön elämään väistämättä kuuluvassa menestyksen ja tappion vuorottelussa.

On menestyksen aikoja, jolloin saat kaikkea ja kaikki onnistuu. On epäonnistumisen aikoja, jolloin kaikki kuihtuu ja rapautuu, ja sinun on annettava kaiken mennä ja annettava tilaa uuden nousta tai muutoksen tapahtua. Jos siinä vaiheessa vastustat ja takerrut vanhaan, kieltäydyt menemästä elämän virran mukana, ja seurauksena on kärsimystä.

50

ELÄMÄSI DRAAMAN LOPPU

Suurin osa ihmisille sattuvista niin kutsutuista pahoista asioista johtuu tiedostamattomuudesta. Ne ovat itse aiheutettuja, tai oikeammin egon aikaansaamia. Nimitän niitä joskus 'draamaksi'. Kun olet täysin tietoinen, elämääsi ei tule enää draamaa. Palauttakaamme mieleen, miten ego toimii ja luo draamaa.

Ego on havaitsematta jäänyt mieli, joka ohjaa elämääsi, kun et ole läsnä tarkkailevana tietoisuutena, näkijänä. Ego katsoo olevansa vihamielisen maailmankaikkeuden irrallinen osanen, ilman todellista sisäistä yhteyttä roisiin eläviin olentoihin, ympärillään muita egoja, joita se joko pitää mahdollisena uhkana itselleen tai joita se pyrkii käyttämään hyväksi omien tavoitteidensa saavuttamisessa. Egon perustoimintamallien tehtävänä on nujertaa sen oma syvään juurtunut pelko ja vajavuuden tunto, ja niihin kuuluvat vastustaminen, valta, voima, ahneus, puolustautuminen ja hyökkääminen. Jotkin egon taktiikoista ovat erittäin nokkelia, mutta ne eivät kuitenkaan koskaan todella ratkaise sen ongelmia, koska ego itse on ongelma.

Kun egot joutuvat tekemisiin toistensa kanssa — tapahtui se sitten henkilökohtaisessa kanssakäymisessä tai järjestöissä tai yhteiskunnallisissa laitoksissa — ennemmin tai myöhemmin alkaa tapahtua 'pahoja asioita. Syntyy yhtä jos toistakin draamaa: ristiriitoja, ongelmia, valtataistelua, emotionaalista tai fyysistä väkivaltaa ja niin edelleen. Tähän samaan yhteyteen kuuluu myös kaikki massatiedostamattomuudesta johtuva kollektiivinen paha, kuten sodat, kansanmurhat ja riisto. Egon jatkuva vastustus aiheuttaa myös monenlaista sairautta rajoittaessaan ja estäessään energian vapaata virtaamista kehossa. Kun olet jälleen löytänyt Olemisen yhteyteen eikä mieli hallitse sinua enää, et synnytä mitään sellaista. Kr saa enää aikaan draamaa etkä myöskään osallistu sellaiseen.

Aina kun kaksi tai useampia egoja kerääntyy yhteen, seurauksena on draamaa muodossa tai toisessa. Mutta vaikka eläisit täysin yksin, luot silti oman draamasi. Kun säälit itseäsi, kyseessä on draama. Kun tunnet syyllisyyttä tai olet peloissasi, sekin on draamaa. Antaessasi menneen tai tulevan peittää läsnä olevan luot aikaa, psykologista aikaa — draaman raaka-ainetta. Luot draamaa, aina kun et kunnioita nykyhetkeä, et salli sen olla.

Useimmat ihmiset rakastavat omaa erityistä draamaansa. Heidän tarinansa merkitsee heille heidän persoonaansa. Ego johtaa heidän elämäänsä. Heidän koko minuutensa on sen varassa. Jopa heidän usein tulokseton vastauksen, ratkaisun tai paranemisen etsintänsä kietoutuu siihen. Eniten he pelkäävät ja vastustavat elämändraamansa

7

MITEN VAPAUTUA MIELEN VALLASTA

Mitä oikeastaan tarkoitat "ajattelijan tarkkailemisella"?

Kun joku menee lääkärille ja sanoo: "kuulen ääniä päässäni", hänet lähetetään todennäköisesti psykiatrille. Tosiasia kuitenkin on, että käytännöllisesti katsoen jokainen kuulee äänen tai ääniä päässään koko ajan. Tarkoitan tahatonta ajatusprosessia, loputonta yksinpuhelua tai kaksinpuhelua. Sen lopettaminen on sinun vallassasi. Et vain huomaa sitä.

Olemme ehkä kadulla törmänneet hulluihin, jotka lakkaamatta puhuvat tai mutisevat itsekseen. Ei ole kuitenkaan suurtakaan eroa toisaalta näiden ja toisaalta sinun ja muiden "normaalien" ihmisten välillä. Erona on se, että sinä et ajattele ääneen. Ääni arvostelee, pohtii, tuomitsee, vertailee, nurisee, pitää tai ei pidä jostakin ja niin edelleen. — Äänellä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen tilanteen kanssa, jossa sillä hetkellä olet. Se saattaa vetää esiin joitakin vastikään tai kauan sitten tapahtuneita asioita. Se myös saattaa harjoitella tai kuvitella tulevaisuuden tilanteita. Tällöin se usein kuvittelee asioiden menevän hullusti tai seurausten olevan kielteisiä. Tätä sanotaan huolestumiseksi. — Joskus tähän ääniraitaan liittyy näkökuvia tai mielessäsi alkaa pyöriä 'elokuva'. Vaikka ääni käsittelisi nykytilannetta, se tulkitsee sitä menneisyyden pohjalta. Näin siksi, että se on ehdollistuneen mielesi ääni. Ja mieli puolestaan on seurausta koko menneisyydestäsi sekä perimistäsi kollektiivisista, kulttuurin muokkaamista ajatus- ja asennemalleista. Niinpä siis katselet ja arvostelet nykyisyyttä menneisyyden silmin, ja saat siitä täysin vääristyneen kuvan.

Ei ole suinkaan harvinaista, että tuo ääni on kyseisen henkilön pahin vihollinen. Monet ihmiset elävät päässään kiusanhenki, joka lakkaamatta hyökkäilee heidän kimppuunsa, rankaisee heitä ja vie heiltä elämänenergiaa. — Se on suunnattoman epätoivon ja murheen, mutta myös sairauden aiheuttaja.

Hyvä uutinen on, että voit vapauttaa itsesi mielesi vallasta. Tämä on ainoa todellinen vapautus. Voit astua ensimmäisen askeleen juuri nyt. Aloita tarkkailemalla päässäsi kuuluvaa ääntä niin usein kuin mahdollista. Kiinnitä erityisesti huomiota toistuviin ajatusmalleihin, noihin vanhoihin äänilevyihin, jotka ovat soineet päässäsi ehkä monien vuosien ajan. Tätä tarkoitan ajattelijan tarkkailemisella.

Kun kuuntelet tuota ääntä, kuuntele puolueettomana. Tahdon sanoa: älä arvostele. Älä arvostele tai tuomitse kuulemaasi, sillä se merkitsisi vain sitä, että tuo sama ääni on livahtanut sisään takaoven kautta. Tulet pian huomaamaan: tuolla on ääni ja tässä

8

minä olen kuuntelemassa, tarkkailemassa sitä. Tämä ’minä olen’-havainto — tämä tuntu omasta läsnäolostasi — ei ole ajatus. Se nousee 'mielen tuolta puolen'. [Tahdon ajatella että Tolle tarkoittaa tässä 'mielellä' erittelevää, tietoista tietoa käsittelevää mieltä.]

Kun siis kuuntelet ajatusta, et ole tietoinen pelkästään ajatuksesta vaan myös itsestäsi ajatuksen tarkkailijana. On avautunut uusi tietoisuuden ulottuvuus. Ajatusta kuunnellessasi tunnet tietoisen hengen — oman syvemmän itsesi — ikään kuin ajatuksen takana tai alla. Silloin ajatus menettää valtansa sinuun väistyen nopeasti, koska et enää anna mielelle energiaa samastumalla siihen. — Näin alkaa tahattoman ja pakonomaisen ajattelun päättyminen.

Kun ajatus väistyy, koet mielen virrassa katkoksen, 'ei-mielen' tauon. Nuo tauot ovat aluksi lyhyitä, ehkä muutaman sekunnin pituisia. Mutta vähitellen ne pitenevät pitenemistään. Kun tällainen tauko tulee, koet sisäistä hiljaisuutta ja rauhaa. Näin alkaa kokemus luonnollisesta yhteydestäsi "Olemiseen", jonka mieli tavallisesti piilottaa taakseen. Harjoituksen avulla tyyneyden ja rauhan tuntu syvenee syvenemistään. Todellisuudessa sen syvyys on pohjaton. Tulet myös kokemaan syvältä sisimmästäsi kumpuavaa todellista ilon väreilyä, Olemisen iloa.

Tietoisuus ei katoa. Päinvastoin. Jos sisäisen rauhan hintana olisi tietoisuudentilan madaltuminen ja tyyneyden hintana olisi elinvoiman ja valppauden väheneminen, se ei olisi hintansa arvoista. Tässä sisäisen yhteyden tilassa olet kuitenkin paljon valppaampi, paljon virkeämpi kuin mieleen samastuneena. — Olet täydellisesti läsnä

Edetessäsi syvemmälle tällä alueella, jota idässä toisinaan kutsutaan ei-mielen alueeksi, oivallat ja toteutat itsessäsi puhtaan tietoisuuden tilan. Siinä tilassa koet oman henkesi niin voimakkaasti ja sellaisella ilolla, että kaikki ajattelu, kaikki tunteet, fyysinen olemuksesi sekä koko ilmenevä maailma tuntuvat vähäisiltä sen rinnalla. Eikä tämä tila kuitenkaan ole itsekäs vaan itsetön tila. Se vie sinut sen tuolle puolen, jota olet aiemmin pitänyt 'itsenäsi'.

"Ajattelijan tarkkailemisen" sijasta voit saada aikaan katkoksen ajatusten virtaan myös yksinkertaisesti kohdistamalla huomiosi tähän ja nyt. Keskität tietoisuutesi ja tarkkaavaisuutesi täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Tämä on syvästi tyydyttävää. Näin tehdessäsi vedät huomion pois mielen toiminnasta ja luot 'ei-mielen' tilan, jossa olet tietoinen ja valpas, mutta et ajattele. Siinä on mietiskelyn ydin.

Voit harjoitella tätä kaikissa arkiaskareissasi. Teet ne tavallisesti jonkin päämäärän vuoksi. Kohdista nyt huomiosi itse tekemiseen niin, että siitä tulee päämäärä

49

mahdollisuuksien mukaan tietoiseksi. Tarkkaavaisuus on muutoksen avain — ja täydelliseen tarkkaavaisuuteen sisältyy myös hyväksyminen. Tarkkaavaisuus on kuin valonsäde; se on tietoisuutesi keskitetty voima, joka muuttaa kaiken omaksi itsekseen.

Täysin tarkoituksenmukaisesti toimivassa organismissa emootion elinaika on hyvin lyhyt. Se on kuin hetkellinen väre tai laine Olemisesi pinnalla. Mutta ellet ole kehossasi, emootio voi elää sinussa päiviä tai viikkoja tai sulautua yhteen muiden samalla taajuudella värähtelevien emootioiden kanssa ja kehittyä ahdistukseksi, loiseksi, joka voi elää sinussa vuosia ja käyttää hyväkseen energiaasi aiheuttaen fyysisiä sairauksia ja tehden elämäsi kurjaksi.

Kiinnitä siis huomiosi emootion tuntemiseen ja tarkista, onko mielesi juuttunut valittamiseen, kuten emootioita ruokkivaan syyttämiseen, itsesääliin tai kaunaisuuteen.

Mieli kieltäytyy hyväksymästä epävarmuutta, sitä ettei se loppujen lopuksi pysty hallitsemaan tulevaisuutta. Anteeksianto merkitsee murehtimisesta ja valittamisesta luopumista. Anna siis murheiden mennä. Se tapahtuu aivan luonnollisesti heti kun oivallat, että murehtimisen ainoa tehtävä on valeitsen voimistaminen. Anteeksianto tarkoittaa sitä, ettet vastusta elämää vaan annat elämän toteutua kauttasi. Vaihtoehtona on ahdistus ja kärsimys, elämän energiavirran voimakas väheneminen ja monissa tapauksissa fyysinen sairaus.

Heti kun todella annat anteeksi, olet voittanut takaisin mielen hallussa olleen voimasi. Mieli ei voi antaa anteeksi, kuten mielen luoma valeitse, ego, ei voi elää ilman kiistoja ja ristiriitoja. Mieli ei pysty antamaan anteeksi. Vain sinä pystyt. Pääset läsnäoloon, kehoosi, tunnet, miten elämää sykkivä rauha ja hiljaisuus virtaa Olemisesta.

Anteeksi antaminen merkitsee varsinaisesti sen ymmärtämistä, että menneisyys on epätodellista ja että nykyhetken on annettava olla sellainen kuin se on. A n reeksi antamalla tapahtuu muuttumisen ihme paitsi sisäisesti myös ulkoisesti. Niin sisä- kuin ulkopuolellesi syntyy voimakkaan läsnäolon hiljaisuus. Kaikki tähän tietoisuuden kenttään tuleva tuntee sen vaikutuksen. Joskus se tapahtuu näkyvästi ja välittömästi, joskus vaikutus ulottuu syvemmille tasoille, ja näkyvät muutokset tulevat esiin vasta myöhemmin. Sinä laannutat riitoja, parannat kipuja, hälvennät tiedostamattomuutta — tekemättä mitään — yksinkertaisesti vain olemalla ja ylläpitämällä voimakkaan läsnäolon taajuutta.

48

nautinnollista. Sen sijaan että siirtyisit pois nykyhetkestä, poraudu siihen syvemmälle uppoutumalla kehoon.

Taito olla tietoinen sisäisestä kehosta voi johtaa elämässäsi kokonaan uudenlaiseen tilaan, pysyvään ykseyteen Olemisen kanssa. Ja se tulee antamaan elämällesi ennen kokemattoman syvyyden.

Ankkuroiduttuasi syvälle kehoon sinun on helppo pysyä mielesi läsnä olevana tarkkailijana. Tapahtuipa mitä tahansa, mikään ei voi enää järkyttää sinua.

Ellet pysty olemaan pysyvästi läsnä — ja kehossa oleminen on aina olennainen osa sitä — mieli tulee pitämään sinut jatkuvasti otteessaan. Kauan sitten oppimasi käsikirjoitus, mielen ehdollistuminen, tulee määräämään ajatteluasi ja käyttäytymistäsi. Saatat vapautua siitä joskus lyhyiksi tuokioiksi, mutta harvoin pitemmäksi ajaksi. Tämä pätee erityisesti silloin, kun jokin 'menee vikaan' tai menetät jotain tai järkytyt jostakin. Ehdollistunut reaktiosi tulee olemaan tahaton, automaattinen ja ennustettavissa oleva, ja sitä siivittää se yksi ja sama perusemootio, pelko, joka liittyy väistämättä mieleen samastumisen tietoisuudentilaan.

Kun sellaisia haasteita tulee, ja sellaisia tulee aina, ota tavaksesi kääntyä heti sisäänpäin ja keskittyä niin paljon kuin mahdollista kehosi sisäiseen energiakenttään. Sen ei tarvitse viedä paljon aikaa, vain muutama sekunti riittää, mutta sinun täytyy tehdä se sinä hetkenä, jolloin haaste ilmaantuu. Pienikin viive sallii ehdollistuneen psyykkis-emotionaalisen reaktion herätä ja saada vallan sinussa. Kun keskityt sisimpääsi, saat tunnun sisäisestä kehostasi, koet välittömästi rauhaa ja olet läsnä, vedät tietoisuutesi pois mielestä.

Tunsin oloni erittäin epämukavaksi, kun yritin kääntää huomioni sisäiseen kehooni. Tunsin levottomuutta ja pahoinvointia. Niinpä en ole kyennyt kokemaan sitä, mistä puhut.

Se mitii koit, oli elää kituuttava emootio, josta olit todennäköisesti täysin tietämätön, ennen kuin aloit keskittää huomiosi kehoon. Ellet ensin kohdista siihen hiukan huomiota, tuo emootio estää sinua pääsemästä syvemmälle tasolle, emootion alapuolelle kätkeytyvään sisäiseen kehoon. Tarkkaileminen ei tarkoita, että alkaisit ajatella sitä. Se tarkoittaa, että pelkästään huomioit sen ja koet sen täysin ja siten tunnustat ja hyväksyt sen sellaisena kuin se on. Jotkut emootiot, kuten viha, suru ja pelko, on helppo tunnistaa. Toisten nimeäminen saattaa olla paljon vaikeampaa. Ne saattavat olla vain epämääräisiä levottomuuden, raskauden tai kiristämisen tuntuja, ikään kuin emootion ja fyysisen tuntemuksen välimailla. Ei ole kuitenkaan oleellista, kykenetkö nimeämään emootion vaan tärkeää on se, että voit tulla siitä

9

sinänsä. Esimerkiksi portaissa kulkiessasi — kotona tai työpaikalla — kiinnitä huomio joka askeleeseen, joka liikkeeseen, jopa hengitykseen. Ole täydellisesti läsnä. — Tai pestessäsi käsiä, kiinnitä huomio kaikkiin aistimuksiin, kaikkiin tuntoihin: miltä vesi kuulostaa, miltä se tuntuu, käsiesi liikkeisiin, saippuan tuoksuun ja niin edelleen. Tai kun nouset autoosi ja olet sulkenut oven, pidä hetken tauko ja tarkkaile hengityksesi kulkua. Tiedosta hiljainen, mutta voimakas läsnäolon tuntu. Tämän harjoituksen onnistumisen mittana on se, kuinka syvää tyyneyttä ja rauhaa tunnet.

Niinpä ainoa ja ratkaiseva askel edetessäsi kohti valaistumista on tämä: opi irtautumaan mielestäsi. Aina kun onnistut luomaan katkoksen ajatusten virtaan, tietoisuutesi valo voimistuu.

Jonakin päivänä saatat huomata hymyileväsi päässäsi kuulemallesi äänelle, aivan kuten hymyilet lapsen tempuille. Et enää suhtaudu mielesi sisältöön kovin vakavasti. Itsetuntosi ei ole enää siitä riippuvainen.

VALAISTUMINEN — AJATUKSEN TUOLLE PUOLEN

Eikö ajattelu ole hengissä selviämisen edellytys tässä maailmassa?

Mieli on työväline. Sitä käytetään tiettyyn tarkoitukseen. Työn tehtyäsi panet työvälineen pois. Useimmilla ihmisillä 80-90 prosenttia ajattelusta on kuitenkin pelkkää hyödytöntä toistoa. Ajattelu häiritsee usein myös toimintaa ja on luonteeltaan kielteistä. Siksi suuri osa ajattelusta on kaiken lisäksi vahingollista. Tarkkaile mieltäsi niin tulet huomaamaan tämän pitävän paikkansa. Ajattelu tuhoaa elämänenergiaa.

Pakonomainen ajattelu on itse asiassa riippuvuutta. Mikä on riippuvuuden tunnusmerkki? Yksinkertaisesti tämä: et pysty lopettamaan. Tarve tuntuu sinua voimakkaammalta. Lisäksi se suo valheellista nautintoa, joka väistämättä muuttuu kärsimykseksi.

Miksi tulisimme ajattelusta riippuvaisiksi?

Siksi että samastutte siihen, eli mielenne toiminta ja sen sisältö merkitsevät teille teitä itseänne. Siksi että uskotte lakkaavanne olemasta, jos lakkaisitte ajattelemasta. Varttuessanne teille on muodostunut henkilökohtaisten ja kulttuuristen ehdollistumien pohjalta mielikuva siitä, kuka olette. Kutsukaamme tätä kuviteltua

10

minää "egoksi". Se koostuu mielen toiminnoista ja se voi olla olemassa vain jatkuvan ajattelun varassa. Käsite "ego" merkitsee eri ihmisille eri asioita. Minä käytän sitä tässä merkitsemään valeitseä, joka on seurausta tiedostamattomasta samastumisesta mieleen.

Egolle on tuskin olemassa nykyhetkeä. Vain mennyt ja tuleva ovat tärkeitä. Tämä totuuden täydellinen päälaelleen kääntäminen johtuu siitä tosiasiasta, että egon hallitsema mieli on hyvin häiriintynyt. Se yrittää koko ajan pitää menneisyyttä hengissä, koska kuka olisit ilman sitä? Se projisoi itseään alituisesti tulevaisuuteen varmistaakseen jatkuvuutensa ja löytääkseen sieltä jonkinlaisen vapautuksen tai täyttymyksen. — Mieli sanoo: "jonakin päivänä, kun tapahtuu sitä tai tätä tai jotakin muuta, minä tulen olemaan kunnossa, onnellinen, rauhan tilassa." — Vaikka ego tuntuisikin olevan kiinnostunut siitä, mitä on ja tapahtuu tässä hetkessä, se ei kuitenkaan näe sitä: ego tulkitsee nykyhetken väärin, koska se katselee sitä menneisyyden silmin. Tai se supistaa nykyhetken päämäärän välineeksi — päämäärän, joka on aina mielen kuvittelemassa tulevaisuudessa

Tarkkaile mieltäsi niin tulet huomaamaan, että juuri näin se toimii.

Läsnä olevassa hetkessä piilee vapautumisen avain. Mutta et voi löytää tätä hetkeä niin kauan kuin mielesi.

En halua menettää analysointi- ja erittelykykyäni. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että oppisin ajattelemaan selkeämmin ja keskittyneemmin, mutta en halua menettää mieltäni. Ajattelemisen kyky on meille mitä kallisarvoisin. Ilman sitä olisimme vain yksi eläinlaji muiden joukossa.

"Valaistuminen" merkitsee ajatuksen ylittämistä, ei putoamista ajatuksen alapuolelle eläimen tai kasvin tasolle. Valaistumisen tilassa käytät yhä tarpeen vaatiessa ajattelevaa mieltäsi, mutta entistä paljon keskittyneemmin ja tehokkaammin. Käytät sitä enimmäkseen käytännöllisiin tarkoituksiin, mutta olet vapautunut tahattomasta sisäisestä vuoropuhelusta, ja sen tilalla on sisäinen hiljaisuus. Kun käytät mieltäsi — ja erityisesti kun tarvitaan luovaa ratkaisua — tietoisuutesi siirtyilee muutaman minuutin välein ajatuksen ja hiljaisuuden, mielen ja ei-mielen välillä. Ei-mieli merkitsee tietoisuutta ilman ajattelua. Vain sillä tavoin luova ajattelu on mahdollista, koska ainoastaan siten ajatus saa todellista voimaa. Ellei ajatuksella ole yhteyttä tietoisuuden paljon valtavampaan maailmaan, siitä tulee pian hedelmätön, mielipuolinen ja tuhoisa.

Mieli on varsinaisesti olemassaolon taistelun väline. Se on mainio sekä hyökättäessä että puolustauduttaessa muita mieliä vastaan. Se osaa kerätä, varastoida ja eritellä

47

SEITSEMÄS LUKU

OVIA ILMENTYMÄTTÖMÄÄN

KEHON SYVYYKSISSÄ

Voin tuntea kehoni sisäisen energian, erityisesti käsissä ja jaloissa, mutta näyttää siltä, etten kykene pääsemään tämän syvemmälle, kuten aikaisemmin kehotit tekemään.

Tee harjoituksesta meditaatio. Sen ei tarvitse kestää kauan. Vain 10-15 minuuttia riittää. Varmista ensin, että ulkoiset häiriötekijät, kuten puhelin tai muut ihmiset, eivät pääse keskeyttämään meditaatiotasi. Istu tuolilla, mutta älä nojaudu taaksepäin. Pidä selkäranka suorana. Se auttaa sinua pysymään valppaana. Tai valitse sellainen asento, jossa mieluiten meditoit.

Varmistu, että kehosi on rentoutunut. Sulje silmät. Hengitä muutaman kerran syvään. Tunne hengittäväsi alavatsaan. Huomaa, miten vatsasi laajenee hieman ja taas supistuu sisään ja ulos hengittäessäsi. Tiedosta sitten kehosi sisäinen energiakenttä kokonaisuudessaan. Älä ajattele sitä — tunne se. Näin tekemällä saat vaadittua tietoisuutesi takaisin mieleltä.

Kun kuuntelet toista ihmistä, älä kuuntele pelkästään mielelläsi, kuuntele koko kehollasi. Tunne kuunnellessasi sisäisen kehosi energiakenttä. Se johtaa huomion pois ajattelusta ja luo hiljaisen tilan, jolloin voit todella kuunnella ilman mielen häirintää. Annat toiselle tilaa — tilaa olla. Se on arvokkain lahja, jonka voit antaa. Useimmat ihmiset eivät osaa kuunnella, koska heidän huomionsa kohdistuu valtaosin ajatteluun. He kiinnittävät silloin enemmän huomiota ajatteluun kuin siihen mitä toinen sanoo, eivätkä juuri lainkaan siihen, mikä on todella tärkeää: sanojen ja mielen takana olevaan toisen ihmisen Olemiseen. Luonnollisestikaan et voi tuntea toisen Olemista muuten kuin omasi kautta. Tämä on ykseyden toteutumista, rakkautta. Syvimmällä Olemisen tasolla olet yhtä kaiken olevan kanssa.

Pysyttele juurtuneena sisimpääsi. Huomaa, miten se muuttaa tietoisuutesi tilaa ja työskentelysi laatua.

Milloin tahansa odotat jotakin, missä tahansa oletkin, käytä aika sisäisen kehosi kokemiseen. Tällä tavoin liikenneruuhkista ja jonottamisesta tulee erittäin

46

Arkielämässä läsnä oleminen auttaa sinua pysyttelemään syvällä sisimmässäsi. Muussa tapauksessa mieli, jolla on mahtava liikkeellä pitävä voima, imaisee sinut mukaansa kuin raju virta.

Mitä tarkoitat "syvällä itsessään pysyttelemisellä '?

Se tarkoittaa, että olet kehossasi täydellisesti. Että osa huomiostasi seuraa kehosi sisäistä energiakenttää. Että niin sanoakseni tunnet kehosi sisältä käsin. Tietoisuus kehosta pitää yllä läsnäoloa. Se ankkuroi sinut nykyhetkeen. Tästä puhutaan luvussa kuusi.

”ODOTTAMISEN” SALAINEN MERKITYS

Läsnäolon tilaa voidaan verrata odottamiseen. Jeesus käytti toisinaan läsnäolon vertauksena odottamista. Tässä ei ole kyse tavanomaisesta ikävystyneestä tai rauhattomasta, läsnä olevan kieltävästä odottamisesta, josta olen jo puhunut. Se ei ole sellaista odottamista, jossa huomiosi on kohdistunut johonkin tulevaisuuden hetkeen ja jossa nykyisyys nähdään epämieluisana asiana, ¡oka estää sinua saamasta haluamaasi. On olemassa laadultaan erilaista, täydellistä valppautta vaativaa odottamista. Jotakin voi tapahtua minä hetkenä tahansa, ja ellet ole täysin valveilla — täysin hiljaa, et havaitse sitä. Tällaisesta odottamisesta Jeesus puhuu. Tuossa tilassa koko tarkkaavaisuutesi kohdistuu nykyhetkeen. Siinä ei ole hitustakaan valveuneksintaa, ei ajattelua, muistelemista tai odotusta. Siinä ei ole jännitteitä, ei pelkoa, vain valpas läsnäolo. Koko Olemuksesi on läsnä, jokainen kehosi solu. Tuossa tilassa on tuskin enää sitä sinua', jolla on menneisyys ja tulevaisuus, persoona — miten vain haluat sanoa. Eikä kuitenkaan mitään arvokasta ole poissa. Sinä olet yhä olennaisesti sinä itse. Itse asiassa olet täydellisemmin itsesi kuin olit koskaan ennen tai, pikemminkin, vasta nyt olet todella oma itsesi.

"Ole kuin palvelija, joka odottaa herransa saapumista", sanoo Jeesus. Palvelija ei tiedä, minä hetkenä herra tulee. Niinpä hän pysyttelee valveilla, valppaana, rauhallisena, liikkumatta, ettei herra pääsisi saapumaan hänen huomaamattaan.

11

tietoja. Mutta siltä puuttuu luovuus. Kaikki todelliset taiteilijat — ovat he sitten siitä tietoisia tai eivät — luovat mielen tuolla puolen olevan sisäisen hiljaisuuden tilasta käsin. Mieli antaa sitten muodon luovalle herätteelle tai oivallukselle. Myös suuret tieteenharjoittajat ovat kertoneet, että heidän uraauurtavat läpimurtonsa ovat syntyneet mielen hiljaisuuden aikana. Amerikassa tehtiin kysely koko maan etevimmille matemaatikoille, Einstein mukaan lukien. Sen avulla pyrittiin selvittämään heidän työmenetelmiään. Tulos yllätti, sillä ilmeni, että ajattelulla "on vain toissijainen osuus itse luovan toiminnan lyhyessä ja ratkaisevassa vaiheessa". — Tahtoisinkin väittää, että yksinkertainen syy siihen, miksi tieteenharjoittajien enemmistöltä puuttuu luovuus, ei suinkaan ole se, etteivät he osaisi ajatella, vaan se, etteivät he osaa pysäyttää ajattelua!

Emootio — kehon palaute mielelle

Entä sitten emootiot? Takerrun niihin paljon enemmän kuin mieleeni.

Mitä enemmän olet samastunut ajatteluusi, mieltymyksiisi ja inhon kohteisiisi, arvosteluusi ja tulkintoihisi, sitä vähemmän olet läsnä tarkkailevana tietoisuutena ja sitä voimakkaampia ovat emotionaaliset latauksesi — olitpa niistä sitten tietoinen tai et. Ellet pysty tuntemaan emootioitasi, koska yhteytesi niihin on poikki, koet ne ehkä puhtaasti fyysisellä tasolla fyysisenä oireena tai ongelmana. Tästä on kirjoitettu paljon viime vuosina, joten siihen ei tarvitse tässä yhteydessä paneutua. Voimakas tiedostamaton tunnekuvio saattaa ilmetä jopa kohdalle sattuvana ulkoisena tapahtumana. Olen esimerkiksi havainnut, että ihmiset, jotka kantavat tiedostamattaan sisässään voimakasta ilmaisematonta vihaa, joutuvat helposti muiden vihaisten ihmisten sanallisen tai jopa fyysisen hyökkäyksen kohteeksi, ja usein ilman mitään ulkoista syytä. Tietyt ihmiset vastaanottavat toisesta huokuvan vihan niin, että se laukaisee heidän oman piilevän suuttumuksensa ilman, että he ovat asiasta varsinaisesti tietoisia.

Mikäli sinun on vaikeaa tuntea emootioitasi, aloita kohdistamalla huomio kehosi sisäiseen energiakenttään. Koe keho sisältä käsin. Tämä avaa myös kosketuksen emootioihisi. Syvennymme tähän tuonnempana yksityiskohtaisemmin.

Sanot että emootio on mielen heijastus kehossa. Mutta joskus näiden välillä vallitsee ristiriita: mieli sanoo "ei" ja emootio sen sijaan "kyllä" tai päinvastoin.

Jos todella tahdot tuntea mielesi, keho antaa siitä aina totuudenmukaisen peilikuvan. Tarkastele siksi emootiotasi tai paremminkin tunne se kehossasi. — Jos ajatuksen ja

12

emootion välillä vallitsee ilmeinen ristiriita, silloin ajatus valehtelee ja emootio kertoo totuuden. Se ei kerro perimmäistä totuutta siitä, kuka olet, vaan suhteellisen totuuden mielesi tuolloisesta tilasta.

Pinnalliset ajatukset ja alitajuiset mielen prosessit ovat varsin yleisesti ristiriidassa keskenään. Et ehkä kykene vielä nostamaan mielesi alitajuista toimintaa tietoisuuteen ajatuksina. Mutta se heijastuu kehossa emootioina, ja niistä voit tulla tietoiseksi. — Emootioiden tarkkaileminen tällä tavoin on itse asiassa samaa kuin ajatuksen kuunteleminen tai tarkkailu, jota jo edellä kuvailin. Ainoa ero on siinä, että kun ajatus on päässäsi, emootio on puolestaan korostetun fyysinen luonteeltaan, ja siksi se tuntuu kehossa. Sitten voit antaa emootion olla, eikä se enää hallitse sinua. Et ole enää emootiosi. Olet katselija, tarkkailija. Tällä tavoin jatkuvasti toimimalla kaikki tiedostamaton nousee tietoisuutesi valoon.

Emootioiden tarkkailu on siis yhtä tärkeää kuin ajatusten tarkkailu?

Kyllä. Ota tavaksi kysyä itseltäsi: Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä? Tuo kysymys ohjaa sinua oikeaan suuntaan. Mutta älä erittele, ainoastaan tarkkaile. Suuntaa huomio sisäänpäin. Koe emootion energia. Ellei mitään emootiota ole, kohdista huomio syvemmälle kehosi perimmäiseen energiakenttään. Se on ovi Olemiseen.

Emootio edustaa yleensä syvää ja voimakasta ajatusmallia, ja alussa on vaikea olla kylliksi läsnä emootioiden tarkkailemiseksi, koska niihin liittyy useimmiten ylivoimainen energialataus. Emootio tahtoo saada yliotteen sinusta. Tavallisesti se onnistuukin siinä, paitsi jos läsnäolosi on kyllin voimakas. Jos et ole läsnä ja tiedostamaton emootioon samastuminen imaisee sinut — kuten tavallisesti käy — emootiosta tulee joksikin aikaa sinä. Ajatusten ja emootion välille muodostuu helposti noidankehä niiden ravitessa toinen toistaan. Ajatus luo itsestään suurennetun kuvan emootion hahmoon, ja emootion värähtelytaajuus ruokkii alkuperäistä ajatusta. Mielen märehtiessä jatkuvasti olosuhteita, tapahtumia tai henkilöä, jota se pitää emootion aiheuttajana, ajatus ravitsee emootiota, ja emootio antaa puolestaan lisäenergiaa ajatukselle ja niin edelleen.

Pohjimmiltaan kaikki emootiot ovat yhden ja saman selkiintymättömän, alkuperäisen emootion muunnelmia. Tuon emootion saa aikaan tietämättömyys siitä, kuka olet nimen ja muodon tuolla puolen. Sen selkiintymättömyydestä johtuen on vaikea löytää nimitystä, joka kuvaisi täsmällisesti tätä emootiota. Sana "pelko" kuvaa sitä melko hyvin, mutta alituisen uhan tunnun lisäksi siihen sisältyy myös syvä hylätyksi tulemisen ja epätäydellisyyden tuntu. Ehkä on parasta käyttää termiä, joka on yhtä selkiintymätön kuin tuo perusemootio, ja puhua yksinkertaisesti

45

on hienoa ja mistä saattaa olla apua. Mutta se ei ole oleellista. Oleellista on tiedostava läsnäolosi. Se purkaa menneisyyden. Se on muuttava tekijä. Älä siis yritä ymmärtää mennyttä vaan ole niin täydesti läsnä kuin kykenet. Menneisyys ei voi elää sinun ollessasi läsnä tässä ja nyt. Se voi elää ainoastaan sinun poissa ollessasi.

Viides luku

LÄSNÄOLON TILA

SE EI OLE SITÄ, MITÄ LUULET SEN OLEVAN

Puhut läsnäolon tilasta kaiken avaimena. Uskon ymmärtäväni sen älyllisesti, mutta en tiedä, olenko milloinkaan todella kokenut sitä. Ihmettelen, onko se sitä, mitä luulen sen olevan tai onko se jotakin aivan muuta?

Se ei ole sitä, mitä luulet sen olevan! Et voi ajatella läsnäoloa, eikä mieli voi sitä ymmärtää. Läsnäolo on nykyhetkessä olemista.

Tee pieni koe. Sulje silmäsi ja kysy: "Mikähän mahtaa olla seuraava ajatukseni?" Valpastu sitten ja odota seuraavaa ajatusta. Ole kuin kissa, joka vahtii hiirenkoloa. Mikä ajatus tulee tuosta kolosta ulos? Kokeile.

No?

Sain odottaa melko kauan ennen kuin ajatus ilmaantui.

Aivan. Niin kauan kuin olet voimakkaan läsnäolon tilassa, olet vailla ajatuksia. Olet hiljaa ia samalla hyvin valpas. Mutta kun tietoinen tarkkaavaisuutesi laskee tietyn tason alapuolelle, ajatus syöksyy välittömästi esiin. Mielen meluaminen alkaa jälleen, hiljaisuus on poissa. Olet palannut ajan piiriin.

Selvittääkseen oppilaidensa läsnäolon syvyyden joillakin zenmestareilla on ollut tapana hiipiä heidän taakseen ja yhtäkkiä sivaltaa oppilasta kepillä. Melkoinen järkytys! Jos oppilas olisi ollut täysin läsnä ja valppauden tilassa, hän olisi huomannut opettajan lähestyvän takaapäin ja pysäyttänyt tämän tai väistynyt sivuun. Mutta jos isku osui häneen, se merkitsi, että oppilas oli uppoutunut ajatuksiinsa. Eli hän oli poissa, tiedostamaton.

44

näemme, miten reagoimme', mitä ajattelemme, millaisia ihmissuhteita meillä on, miten elämämme elämme. Miten on mahdollista milloinkaan tulla tietoiseksi tästä kaikesta ja päästä siitä irti? Miten paljon aikaa se veisi? Ja jos siitä suoriutuisimme, mitä jäisi jäljelle?

Mitä jää jäljelle, kun harhakuva häviää?

Ei ole tarpeen tutkia tiedostamatonta menneisyyttäsi paitsi sen osalta, miten se ilmenee tänä hetkenä ajatuksena, emootiona, haluna, reaktiona tai kokemanasi ulkoisena tapahtumana. Nykyisyyden haasteet tuovat kyllä esiin sen, mikä sinun on tarpeen tietää tiedostamattomasta menneisyydestäsi. Mikäli pengot menneisyyttä jatkuvasti, siitä muodostuu pohjaton kuilu: aina löytyy lisää. Saatat ajatella, että tarvitset enemmän aikaa ymmärtääksesi menneisyyttä tai vapautuaksesi siitä eli oletat, että tulevaisuus vapauttaa sinut lopulta menneestä. Tämä on harhaluuloa. Vain läsnä oleva hetki voi vapauttaa sinut menneisyydestä. Suurempi määrä aikaa ei voi vapauttaa sinua ajasta. Avaudu nykyhetkelle. Se on avain.

Mikä on läsnä olevan hetken voima?

Ei mikään muu kuin läsnäolosi voima, oman ajatuksista vapautuneen tietoisuutesi voima.

Käsittele siis menneisyyttä läsnä olevan hetken tasolla. Mitä enemmän huomiota suuntaat menneisyyteen, sitä enemmän energiaa annat sille, ja sitä todennäköisemmin kehität siitä 'itsen. Älä käsitä väärin. Huomion kohdistaminen on tärkeää, mutta ei sen kohdistaminen menneisyyteen menneisyytenä. Kiinnitä huomiosi läsnä olevaan. Huomaa miten käyttäydyt, miten reagoit. Huomioi mielialasi, ajatuksesi, emootiosi, pelkosi ja halusi sellaisina kuin ne nyt ilmenevät. Siinä on sinun menneisyytesi. Jos voit olla kyllin läsnä tarkkaillaksesi kaikkea tuota, arvostelematta tai erittelemättä, pelkästään todeten, silloin olet tekemisissä menneisyytesi kanssa ja purkamassa sitä läsnäolosi voiman avulla. Et pysty palaamaan menneisyyteen. Löydät itsesi tulemalla nykyisyyteen.

Eikö ole hyödyksi ymmärtää menneisyys ja ymmärtää siten, miksi teemme tiettyjä asioita, reagoimme tietyllä tavalla tai miksi tiedostamattamme saamme aikaan tietynlaisen näytelmän, tietynlaisia kuvioita ihmissuhteissamme ja niin edelleen?

Kun tietoisuutesi nykytodellisuudesta karttuu, saatat äkkiä oivaltaa, miksi ehdollistumisesi toimii juuri tietyllä tavalla, miksi ihmissuhteesi noudattavat tiettyjä kaavoja. Saatat muistaa menneisyyden tapahtumia tai nähdä ne selkeämmin, mikä

13

''kärsimyksestä" (tai "epämukavuudesta"? -E.). — Eräs mielen perustehtävistä on taistella tuota emotionaalista kärsimystä vastaan tai poistaa se. Siinä on yksi syy mielen loputtomaan toimeliaisuuteen. Mielen ei kuitenkaan onnistu kuin peittää tuo kipu joksikin aikaa. Mitä ankarammin mieli kamppailee vapautuakseen kärsimyksestä, sitä enemmän kärsimys voimistuu. Mielen on mahdotonta löytää ratkaisua. Se ei voi myöskään antaa sinun löytää sitä, koska se itse on 'ongelman' olennainen osatekijä. Kuvittele poliisipäällikköä, joka yrittää löytää tuhopolttajan, kun tuo tuhopolttaja on todellisuudessa poliisipäällikkö itse. Voit vapautua ahdistuksesta vasta sitten, kun et enää samastu mieleen, kun itsetuntosi ei ole enää sen eli egon varassa.

Buddha sanoo että kipu tai kärsimys nousee halusta tai himosta ja että kärsimyksestä vapautuaksemme meidän on katkaistava halun siteet

Kaikki mielen halut ovat pyrkimystä korvata Olemisen ilo etsimällä vapautusta tai täyttymystä ulkoisista asioista ja tulevaisuudesta. Niin kauan kuin samastun mieleeni, minä olen yhtä kuin himoni, tarpeeni, haluni kiintymykseni ja inhoni. Mitään niistä erillään olevaa minää ei ole muuta kuin toteutumattomana, piilevänä mahdollisuutena, siemenenä, joka ei ole vielä itänyt. Tässä tilassa vapautumisen tai valaistumisen halukin on vain tulevaisuuden huomassa välkkyvä lisähalu. Älä siis yritä vapautua halusta tai 'saavuttaa' valaistumista. Opi olemaan läsnä nykyhetkessä. Ole läsnä mielen tarkkailijana. Sen sijaan että siteeraat Buddhaa, ole Buddha, ole "tietoiseksi herännyt", sillä sitä sana buddha tarkoittaa.

Ihmiskunta on ollut kärsimyksen ja ahdistuksen kourissa kautta aikojen, aina siitä asti, kun ihminen lankesi ajan ja mielen valtakuntaan. Hän menetti silloin armon tilan ja tietoisuuden Olemisesta. Ihminen alkoi kokea olevansa vieraan maailmankaikkeuden merkityksetön sirpale. Hänellä ei ollut yhteyttä kaiken alkulähteeseen eikä muihin ihmisiin.

Et voi välttää kärsimystä niin kauan kuin samastut mieleen , eli henkisesti ilmaistuna: niin kauan kuin pysyt tiedostamattomana. Puhun tässä lähinnä emotionaalisesta kärsimyksestä, joka on myös fyysisen sairauden tärkein aiheuttaja. Esimerkiksi kauna, viha, itsesääli, syyllisyys, suuttumus, masennus ja mustasukkaisuus, jopa vähäisin ärtymys, ovat kaikki kärsimyksen muotoja. Ja kaikkiin nautintoihin ja emotionaalisiin huipentumiin sisältyy kärsimyksen siemen. Niiden vaihtumista vastakohdakseen ei voi välttää. Se tapahtuu aikanaan.

Jokainen joka on käyttänyt huumeita kokeakseen huippuelämyksiä tietää, että huippu vaihtuu aallonpohjaksi ja nautinto kääntyy jonkinlaiseksi kärsimykseksi. Monet myös tietävät omasta kokemuksestaan, miten helposti ja nopeasti läheinen

14

suhde voi muuttua nautinnon lähteestä kärsimyksen lähteeksi. Henkisestä näkökulmasta katsottuna kielteinen ja myönteinen ovat saman kolikon kaksi puolta. Molemmilla on osansa siinä taustalla olevassa kärsimyksessä, joka kuuluu erottamattomasti mieleen samastumisen itsekeskeiseen tietoisuudentilaan.

Miten lopettaa kärsimyksen aiheuttaminen tässä hetkessä ja miten purkaa menneisyydestä peräisin oleva kärsimys — siitä haluan puhua seuraavaksi.

Toinen luku

Tietoisuus: kärsimyksestä vapauteen

Älä aiheuta lisää kärsimystä tässä hetkessä

Ei ole ketään, jonka elämässä ei olisi lainkaan kärsimystä ja surua. Eikö olisi mieluummin opittava elämään niiden kanssa kuin pyrkiä karttamaan niitä?

Suurin osa ihmisten kärsimyksestä on tarpeetonta. He aiheuttavat sitä itse itselleen niin kauan kuin he eivät ole havainneet mielen hallitsevan heidän elämäänsä.

Tänä hetkenä aiheuttamasi kärsimys johtuu aina siitä, ettet hyväksy tai vastaanota jotakin. Tiedostamattasi vastustat sitä mikä on. Ajatuksen tasolla vastustaminen ilmenee jonkinlaisena tuomitsemisena. Emootioiden alueella se ilmenee puolestaan kielteisyytenä. Kärsimyksen voimakkuus on riippuvainen siitä, missä määrin vastustat tätä hetkeä. Ja tämä vuorostaan riippuu siitä, miten voimakkaasti samastut mieleen. Mieli pyrkii aina kieltämään läsnä olevan hetken ja pakenemaan sitä. — Mitä tiukemmin siis samastut mieleesi, sitä enemmän kärsit. Tämä voidaan ilmaista myös seuraavasti: piitä enemmän kykenet kunnioittamaan läsnä olevaa hetkeä ja hyväksymään sen, sitä vähemmän joudut kärsimään — ja sitä vähemmän olet itsekeskeisen mielen otteessa.

Miksi mielen tapana on kieltää läsnä oleva hetki tai vastustaa sitä? — Koska se ei pysty toimimaan ja pitämään valtaa ilman aikaa eli ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta. Siksi ajaton nykyhetki on sille uhka. Aika ja mieli ovat todellisuudessa erottamaton kaksikko.

43

miten teet. Matkasi sisäiseen tarkoitukseen ei liity tulevaisuus vaan ennen kaikkea sinun tämänhetkisen tietoisuutesi tila. Ulkoinen tarkoitus kuuluu ajan ja paikan vaakatason ulottuvuuteen. Sisäinen tarkoitus merkitsee sisäisen olemuksesi rikastumista, ja se tapahtuu ajattoman nykyhetken kohtisuorassa ulottuvuudessa. Ulkoiseen matkaasi saattaa sisältyä miljoona askelta. Sisäisessä matkassasi niitä on vain yksi — askel, jonka otat juuri nyt. Tullessasi syvemmin tietoiseksi tästä yhdestä askelesta oivallat, että siihen sisältyvät niin kaikki muut askelet kuin myös määränpää. Tämä yksi askel muuttuu mestarillisuuden ilmaukseksi, ylevän kauniiksi ja korkeatasoiseksi. Se on tuonut sinut Olemiseen ja Olemisen valo loistaa sen lävitse. Tämä on sisäisen matkasi — itseesi kohdistuvan matkasi — tarkoitus ja täyttymys.

Onko sillä mitään väliä, saavutammeko ulkoisen päämäärämme, menestymmekö maailmassa vai epäonnistummeko?

Sillä on väliä sinulle niin kauan kuin et ole toteuttanut sisäistä tarkoitustasi. Sen jälkeen ulkoinen päämäärä merkitsee leikkiä, jonka leikkimistä saatat jatkaa yksinkertaisesti siksi, että nautit siitä. On myös mahdollista, että epäonnistut täydellisesti ulkoisen päämääräsi kohdalla, ja samanaikaisesti sisäinen päämääräsi toteutuu täydellisesti. Tai toisin päin, mikä on todellisuudessa paljon tavallisempaa: olet ulkoisesti rikas mutta sisäisesti köyhä.

Loppujen lopuksi jokainen ulkoinen päämäärä on tuomittu epäonnistumaan' ennemmin tai myöhemmin yksinkertaisesti siksi, että kaikkea hallitsee katoavaisuuden laki. Mitä nopeammin oivallat, että ulkoinen päämääräsi ei voi taata sinulle kestävää täyttymystä, sitä parempi. Kun olet havainnut ulkoisen päämääräsi rajoitukset, luovut epärealistisista odotuksista, että sen avulla saavuttaisit onnea, ja alistat sen palvelemaan sisäistä päämäärääsi.

MENNYT EI KESTÄ LÄSNÄOLOASI

Sanoit, että menneisyyden miettiminen tai tarpeeton puhuminen siitä on eräs tapa karttaa läsnä olevaa hetkeä. Mutta eikö sen menneisyyden lisäksi, jonka muistamme ja johon ehkä samastumme, ole olemassa kokonaan toisen tason menneisyys, joka on paljon syvemmällä meissä? Viittaan tiedostamattomaan menneisyyteen, joka ehdollistaa elämämme erityisesti lapsuuden kokemusten kautta — ehkä mukana ovat myös menneiden elämien kokemukset. Ja sen lisäksi on kulttuurin aikaansaama ehdollistuminen, joka riippuu siitä, missä asumme maantieteellisesti ja siitä historiallisesta ajasta, jossa elämme. Kaikki tämä määrää, miten maailman

42

Olemiseen etkä siten koe elämän täydellisyyttä läsnä olevassa hetkessä. Ainoastaan tuo hetki edustaa todellista hyvinvointia.

Luovu odottamisen mielentilasta. Jos tavoitat itsesi pujahtamasta odottamiseen, palaa äkkiä pois. Palaa nykyhetkeen. Ole vain ja nauti olemisesta. Jos olet läsnä tässä ja nyt, sinulla ei ole minkäänlaista tarvetta odottaa mitään. Kun siis joku sanoo seuraavalla kerralla: "Anteeksi, että olet joutunut odottamaan", voit vastata: "Ei ole syytä pyytää anteeksi. En odottanut. Seisoskelin vain täällä tuntien iloa sisimmässäni."

Tässä muutama esimerkki mielen tavoista torjua läsnä oleva hetki, keinoista, jotka ovat osa tavallista tiedostamattomuutta. Ne jäävät helposti huomaamatta, koska ne kuuluvat niin suurelta osin tavalliseen elämänmenoon. Ne ovat iänikuisen tyytymättömyyden muuttumatonta taustahälyä. Mutta mitä enemmän harjoitat sisäisen psyykkis-emotionaalisen tilasi tarkkailua, sitä helpommin pystyt tunnistamaan, milloin olet juuttunut menneeseen tai tulevaan eli tiedostamattomaan. Sitä helpommin pystyt myös heräämään ajan unesta nykyhetkeen. Mutta pane merkille, että onneton mieleen samastunut valeitse elää ajan varassa. Se tietää, että nykyhetki merkitsee sille kuolemaa ja tuntee sen uhkaavan itseään. Se tahtoo tehdä kaiken voitavansa saadakseen sinut pois siitä. Se tahtoo pitää sinut ajan vankina.

ELÄMÄNMATKASI SISÄINEN TARKOITUS

Ymmärrän, että se mitä sanot on totta, mutta ajattelen silti, että elämänmatkallamme täytyy olla tarkoitus, muuten vain ajelehtisimme — ja tarkoitus merkitsee tulevaisuutta, eikö totta? — Miten voimme sovittaa sen yhteen läsnä olevassa hetkessä elämisen kanssa?

Kun olet matkalla, on hyvä tietää, minne olet menossa tai ainakin suunta, minne olet matkalla. Mutta älä unohda, että ainoa asia, mikä matkallasi on viime kädessä todellista, on askel, ¡ota olet ottamassa tällä hetkellä. Se on ainoa asia, mitä milloinkaan on.

Elämänmatkallasi on ulkoinen ja sisäinen tarkoitus, ja ulkoisena tarkoituksena on asettamasi päämäärän tai tavoitteen saavuttaminen, ottamasi tehtävän suorittaminen, sen tai tämän toteuttaminen, mikä tietysti edellyttää tulevaisuuden olemassaoloa. Mutta jos tavoitteesi tai ne toimenpiteet, joihin ryhdyt tulevaisuudessa, vaativat niin paljon huomiota, että niistä tulee tärkeämpiä kuin se mitä teet nyt, matkasi sisäinen tarkoitus jää kokonaan huomiotta. Tuolla sisäisellä tarkoituksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mihin menet tai mitä teet. Siinä on kyse ennen muuta siitä,

15

Kuvittele maapalloa ilman ihmisiä. Olisi vain kasveja ja eläimiä. Olisiko silloin menneisyyttä ja tulevaisuutta? — Olisiko silloin mielekästä puhua ajasta?

Kysymys "Paljonko kello on?" tai "Mikä päivä on tänään?" — mikäli ketään kysyjää olisi — olisi täysin mieletön. Tammea ja kotkaa tuollaiset kysymykset hämmentäisivät. "Mikä aika?" ne kysyisivät. "No, tietysti tämä hetki. Aika on nyt. Mitä muuta sitten on?"

Tarvitsemme luonnollisesti niin mieltä kuin aikaakin toimiessamme tässä maailmassa. Mutta jossain vaiheessa ne saavat yliotteen elämästämme, ja tällöin kuvaan tulevat mukaan väärät toimintamallit, kärsimys ja murhe.

Varmistaakseen vallassa pysymisen mieli pyrkii jatkuvasti peittämään nykyhetken menneisyyden ja tulevaisuuden alle. Mieli piilottaa sinulta todellisen luontosi. Aika kertyy kuormaksi ihmismieleen. Kaikki kärsivät tämän taakan alla mutta lisäävät sitä kuitenkin aina, kun eivät huomioi tai tunnusta läsnä olevaa, kallisarvoista hetkeä tai alentavat sen pelkäksi askelmaksi johonkin tulevaan, joka elää vain mielessä, ei milloinkaan todellisuudessa. Niin kollektiiviseen tajuntaan kuin yksilöidenkin mieleen kertynyt aika sisältää paljon menneisyydestä peräisin olevaa kärsimystä.

Ellet halua enää aiheuttaa lisää kärsimystä itsellesi ja muille, ellet halua enää kartuttaa sinussa elävää menneisyyden kärsimystä, älä luo aikaa, älä ainakaan enempää kuin elämäsi käytännön hoitaminen vaatii.

Miten lopettaa ajan luominen? — Oivalla perin pohjin, että on olemassa vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. Tee tästä hetkestä elämäsi polttopiste. — Kun elit ennen ajan maailmassa ja vain silloin tällöin pistäydyit läsnä olevassa hetkessä, asetu nyt asumaan tähän hetkeen ja piipahda menneessä ja tulevassa vain käytännön asioiden niin vaatiessa. Sano aina "kyllä" läsnä olevalle hetkelle. Mikä olisikaan hyödyttömämpää tai mielipuolisempaa kuin ryhtyä sisäisesti vastustamaan jotakin sellaista, joka jo on? Mikä olisikaan sairaampaa kuin vastustaa itse elämää, joka on nyt ja aina nyt? Antaudu olemassa olevalle — ja näet, miten elämä alkaa toimia puolestasi, ei sinua vastaan.

Joskus on mahdotonta hyväksyä läsnä olevaa hetkeä, koska se on epämiellyttävä tai kauhea.

Asiat ovat niin kuin ovat. Huomaa, miten mieli luokittelee ja miten tämä luokitteleminen — tämä jatkuva tuomarina oleminen — aiheuttaa ahdistusta ja surua. Tarkkailemalla mielen toimintoja vapaudut sen vastarinnasta ja voit silloin sallia läsnä olevan hetken olla. Silloin saat tunnun siitä, mitä on olla sisäisesti vapaa

16

ulkonaisista olosuhteista, mitä on todellinen rauhan tila. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu ja toimi, jos se on välttämätöntä ja mahdollista.

Hyväksy — ja sen jälkeen toimi. Mitä tahansa läsnäolevaan hetkeen sisältyykään, ota se vastaan niin kuin olisit valinnut sen. Toimi aina sen kanssa yhdessä, älä sitä vastaan. Tee siitä ystäväsi ja liittolaisesi, älä vihollista. Tämä tulee muuttamaan elämääsi ihmeellisesti.

Kärsimyskehon purkaminen

Niin kauan kuin sinulla ei ole käytössäsi läsnä olevan hetken sisältämää voimaa, kaikki kokemasi emotionaalinen kärsimys jättää sinuun ahdistusta. Se sulautuu sinussa jo olevan, menneisyydestä periytyneen kärsimyksen kanssa asettuen mieleesi ja kehoosi.

Jotkin kärsimyskehot ovat sietämättömiä, mutta suhteellisen harmittomia, esimerkiksi muistuttavat lasta, joka ei suostu lopettamaan kitisemistä. Toiset taas ovat ilkeitä ja tuhoisia hirviöitä, todellisia demoneja. Jotkin ovat fyysisesti väkivaltaisia, paljon useammat emotionaalisesti hyökkääviä. Jotkin kohdistavat hyökkäyksiä lähelläsi oleviin ihmisiin tai läheisiisi, kun taas toiset hyökkäävät sinun eli isäntänsä kimppuun. Silloin itseäsi ja elämääsi koskevat ajatukset muuttuvat hyvin kielteisiksi ja itsetuhoisiksi. Sairaudet ja onnettomuudet syntyvät usein tällä tavoin.

Kun sitten kohtaat ensimmäistä kertaa tämän oudon, inhottavan otuksen ihmisessä, jonka luulit tuntevasi, sinua odottaa melkoinen järkytys. On kuitenkin tärkeämpää seurata sitä itsessään kuin muissa. Varo itsessäsi jokaista tyytymättömyyden merkkiä — oli se sitten millainen tahansa — sillä se saattaa kieliä kärsimyskehon heräämisestä. Kärsimyskehon havahtuminen voi ilmetä esimerkiksi ärtymyksenä, kärsimättömyytenä, alakuloisuutena, haluna loukata, suuttumuksena, raivona, masennuksena tai tarpeena saada aikaan kunnon riita. Tiedosta kärsimyskehosi heti, kun se alkaa herätä.

Kärsimyskeho haluaa elää kuten kaikki muutkin olemassa olevat itsenäiset kokonaisuudet, ja se voi elää vain, mikäli saa sinut alitajuisesti samastumaan itseensä. Se voi silloin virota ja ottaa sinut hallintaansa. Se tahtoo 'olla sinä' ja elää sinun kustannuksellasi. Se saa 'ravintonsa' sinun kauttasi. Ravintoa se saa mistä tahansa, mikä lisää ahdistusta tai kärsimystä: suuttumisesta, repivyydestä, vihasta, surusta, emotionaalisesta kohtauksesta, väkivallasta ja jopa sairaudesta. Saatuaan sinusta otteen kärsimyskeho luo sellaisen tilanteen elämääsi, joka heijastaa takaisin

41

siitä, mikä koituu osaksesi. Tulevaisuus näyttää aina paremmalta. Täydellinen resepti, joka takaa sen, ettet koe tyydytystä tai täyttymystä, eikö totta?

Oletko piintynyt 'odottaja ? Kuinka suuren osan elämästäsi kulutat odottamiseen? Nimitän 'pienen luokan odottamiseksi' esimerkiksi jonottamista postissa, virastossa, liikenneruuhkassa, lentokentällä, jonkun saapumisen tai työn valmistumisen odottamista. 'Suuren luokan odottamista' on loman, paremman työn, lasten varttumisen, todella merkittävän ihmissuhteen, menestyksen, rikastumisen tai valaistumisen odottaminen. Ei ole kovinkaan harvinaista, että ihmiset viettävät koko elämänsä odottaen elämän alkamista.

Odottaminen on mielentila. Pohjimmiltaan se merkitsee, että haluat tulevaisuutta, et nykyisyyttä. Et halua sitä, mitä olet saanut. Haluat sitä, mitä et ole saanut. On kyse sitten mistä odottamisesta tahansa, luot tietämättäsi sisäisen ristiriidan tämän hetken — jossa siis et halua olla — ja sen kuvittelemasi tulevaisuuden välille, jossa haluat olla. Tämä heikentää suuresti elämäsi laatua, koska sen myötä kadotat läsnä olevan hetken.

Ei ole mitään pahaa siinä, että pyrit parantamaan elämäntilannettasi. Voit kohentaa sitä, mutta et voi parantaa elämääsi. Elämä on ensisijaista. Elämä on syvin sisäinen olemuksesi. Se on jo ehyt, täydellinen ja virheetön. Olosuhteesi ja kokemuksesi muodostavat elämäntilanteesi. Ei ole suinkaan väärin asettaa päämääriä ja pyrkiä toteuttamaan niitä. Virhe on siinä, että tällaista toimintaa käytetään elämän kokemisen korvikkeena, Olemisen korvikkeena. Elämä ja Oleminen voivat tapahtua vain läsnä olevassa hetkessä

Monet ihmiset odottavat esimerkiksi hyvinvointia. Mutta sitä ei saada aikaan tulevaisuudessa. Kun kunnioitat läsnä olevaa todellisuutta, tunnustat ja hyväksyt sen täysin — sen missä olet, kuka olet ja mitä teet juuri nyt — ja kun täydellisesti hyväksyt sen mitä olet saanut, olet kiitollinen kaikesta osaksesi tulleesta, kiitollinen siitä mitä on, kiitollinen Olemisesta. Kiitollisuus nykyhetkestä ja tämänhetkisen elämän täydellisyydestä on todellista hyvinvointia. Hyvinvointi ei kätkeydy tulevaisuuteen. Ajan myötä tuo hyvinvointi ilmenee sitten kohdallasi monin tavoin.

Jos olet tyytymätön siihen, mitä olet saanut tai jopa pettynyt tai vihainen nykyisestä köyhyydestäsi, se voi kannustaa sinua rikastumaan, mutta vaikka keräisit miljoonia, tulet jatkuvasti kokemaan sisäistä köyhyyttä ja syvällä sisimmässäsi kaipaat yhä täyttymystä. Sinulla saattaa olla paljon sellaisia jännittäviä kokemuksia, joita voi ostaa rahalla. Mutta niitä tulee ja menee, ja ne jättävät jälkeensä tyhjyyden tunteen ja tarpeen saada lisää fyysistä tai psykologista mielihyvää. Et ole yhteydessä

40

tahtoisit olla jo tulevaisuudessa. Tämä ristiriita repii sinua sisäisesti. Sellaisen sisäisen ristiriidan luominen ja sen kanssa eläminen ei ole tervettä. Se tosiasia, että kaikki tekevät niin, ei tee siitä yhtään vähemmän sairasta. Jos sinun on pakko, voit liikkua vauhdikkaasti, voit työskennellä nopeasti tai jopa juosta tähtäämättä tulevaisuuteen, vastustamatta läsnä olevaa. Kun liikut, tvöskentelet, juokset, syvenny siihen kokonaan. Nauti energian vuolaudesta, hetken voimakkaasta energiasta. Nyt et koe enää painetta, et enää hajota itseäsi. Nyt vain liikut, juokset, teet työtä — ja nautit siitä. Tai voit jättää sen kaiken ja istahtaa puiston penkille. Mutta tehdessäsi niin tarkkaile mieltäsi. Se saattaa sanoa: "Sinun pitäisi tehdä työtä. Tuhlaat aikaa." Pidä silmällä mieltäsi. Hymyile sille.

Vaatiiko menneisyys paljon huomiotasi? Puhutko siitä usein ja ajatteletko sitä tavan takaa joko myönteisesti tai kielteisesti? Mietitkö suuria saavutuksiasi, seikkailujasi tai kokemuksiasi tai uhritarinaasi ja niitä kauheuksia, joita sinulle on tehty tai joita sinä ehkä teit jollekulle toiselle? Saavatko ajatuksesi aikaan syyllisyyttä, ylpeyttä, kaunaa, vihaa, katumusta tai itsesääliä? Silloin et ainoastaan anna lisäpontta valeitselle, vaan nopeutat myös kehosi vanhenemisprosessia luomalla mieleesi menneisyyden kasauman. Tarkkailemalla niitä ihmisiä, jotka ovat aina puimassa menneisyyttä, voit todeta edellä sanotun pitävän paikkansa.

Kuole menneisyydelle joka hetki. Et tarvitse sitä. Käsittele sitä vain, jos se on nykyisyyden kannalta ehdottoman merkityksellistä. Tunne tämän hetken voima ja Olemisen täydellisyys. Koe läsnäolosi.

Oletko huolissasi? Ajatteletko usein "mitä jos"? Oletko samastunut mieleesi, joka sijoittaa itsensä kuviteltuun tulevaisuuden tilanteeseen ia aikaansaa pelkoa? Et voi mitenkään selvitä sellaisesta tilanteesta, koska sitä ei ole olemassa. Se on mielen luoma aave. Voit tehdä lopun terveyttä ja elämää rapauttavasta mielisairaudesta hyväksymällä läsnä olevan hetken. Ole tietoinen hengityksestäsi. Tunne, miten ilma kulkee sisään ja ulos. Koe sisäinen energia si. Kaikki, minkä kanssa joudut todellisessa elämässä tekemisiin ja mistä joudut selviämään — vastakohtana mielen kehittelemille kuvitelmille — koskee tätä hetkeä. Kysy itseltäsi, mikä 'ongelma sinulla on juuri nyt, ei ensi vuonna, huomenna tai viiden minuutin kuluttua. Mitä vikaa on tässä hetkessä? Voit aina käsitellä nykyhetkeä, mutta et voi milloinkaan käsitellä tulevaisuutta — eikä se ole liioin tarpeenkaan. Vastaus, voima ja oikea toiminta tai apu on siellä silloin, kun tarvitset — ei ennemmin eikä myöhemmin.

"Teen sen jonakin päivänä." Vaatiiko tavoitteesi niin paljon huomiotasi, että mitätöit läsnä olevan hetken päämääräsi välikappaleeksi? Riistääkö se sinulta tekemisen ilon? Odotatko, että alat elää? Jos mielesi kehittelee tällaisen elämisen mallin, nykyisyys ei tunnu koskaan kyllin hyvältä riippumatta saavutuksistasi ja kaikesta

17

sen omaa energiavärähtelyä. Vain kärsimys ravitsee kärsimystä. Se ei voi elää ilosta. Se on sille täysin ravinnoksi kelpaamatonta.

Heti kun kärsimys on saanut sinut hallintaansa, haluat lisää kärsimystä ja ahdistusta. Sinusta tulee joko uhri tai syyllinen. Haluat joko aiheuttaa kärsimystä tai kärsiä tai kumpaakin. Niiden välillä ei ole paljon eroa. Tästä et luonnollisestikaan ole tietoinen vaan väität kiihkeästi, ettet halua kärsimystä. Mutta kun katsot tarkkaan, niin huomaat, että ajatuksesi ja käyttäytymisesi ovat sellaisia, että ne ylläpitävät ahdistusta ja kärsimystä — sekä sinussa että muissa. Jos olisit siitä todella tietoinen, kuvio häviäisi, sillä on mielipuolista haluta lisää kärsimystä eikä kukaan ole tietoisesti mielisairas.

Kärsimyskeho eli 'egon synkkä varjo' pelkää tietoisuutesi valoa. Se pelkää paljastumista. Sen elämä riippuu alitajuisesta samastumisestasi siihen ja alitajuisesta pelostasi kohdata itsessäsi elävä pelko. Mutta ellet kohtaa sitä, ellet vedä sitä tietoisuutesi valoon, sinun on pakko elää se aina vain uudelleen. Kärsimys on hauras aave, joka ei voi kestää läsnäolosi voimaa.

Joidenkin henkisten opetusten mukaan kaikki kärsimys ja ahdistus on perimmältään harhaa. Ja se on totta. — Kysymys on: Onko se totta sinulle? Pelkkä uskominen ei tee sitä todeksi. Haluatko kärsiä lopun elämääsi toistellen, että se on pelkkää harhaa? Vapauttaako se sinut kärsimyksistä? Tärkeämpää on se, miten voit toteuttaa tämän totuuden eli elää sen käytännössä omassa elämässäsi.

Kärsimys ei halua sinun tarkkailevan itseään eikä halua sinun näkevän, mikä se on. Sillä hetkellä kun tunnet kärsimyskehon itsessäsi ja keskityt siihen, samastuminen kärsimyskehoon raukeaa. Tilalle on tullut tietoisuuden korkeampi ulottuvuus. Nimitän sitä läsnäoloksi. Olet nyt kärsimyskehon sivusta katsoja, tarkkailija. Tämä tarkoittaa, ettei se voi enää käyttää sinua hyväkseen teeskentelemällä olevansa sinä. Eikä se voi enää täydentää itseään sinun kauttasi. Olet löytänyt oman sisimmän voimasi. Olet saanut käyttöösi läsnä olevan hetken

Mitä kärsimyskeholle tapahtuu, kun olemme tulleet niin tietoisiksi että pystymme katkaisemaan siihen samastumisemme?

Tiedostamattomuus luo kärsimyskehon, tietoisuus muuntaa sen itsekseen. Apostoli Paavali ilmaisi tämän kaikkiallisen periaatteen kauniisti: "Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi." Aivan samoin kuin et voi taistella pimeyttä vastaan, et voi myöskään taistella kärsimyskehoa vastaan. Sellainen yritys saisi aikaan sisäisen ristiriidan ja aiheuttaisi vain lisää

18

kärsimystä, Riittää, kun tarkkailet sitä. Sen tarkkaileminen merkitsee sitä. että hyväksyt sen kuuluvan siihen, mitä sinä hetkenä on.

Alkaessasi irrottautua samastumisesta ja muuttua tarkkailijaksi kärsimyskeho tulee jatkamaan toimintaansa vielä jonkin aikaa. Se yrittää myös huijata sinut samastumaan jälleen itseensä. Vaikka et enää annakaan sille energiaa samastumalla, sillä on tietty voimavarasto — suurin piirtein samoin kuin pyörä jatkaa pyörimistään jonkin aikaa, vaikkei sille enää annetakaan vauhtia.

Ole läsnä, pysyttele tietoisena. Silloin se ei voi hallita ajatteluasi. Mutta niin pian kuin ajattelusi virittyy kärsimyskehon mukaiseksi, olet samastunut siihen ja ajatuksesi ruokkivat sitä jälleen.

Jos esimerkiksi viha on kärsimyskehosi vallitseva energiavärähtely ja haudot vihaisia ajatuksia siitä, mitä joku on tehnyt sinulle tai mitä sinä aiot tehdä hänelle, olet jälleen tiedostamattomuuden tilassa ja kärsimyskeho on taas sinä. Vihan taustalla on aina kärsimystä. Synkkyyteen vaipuessasi kietoudut mielen kielteisiin kuvioihin ja alat surkutella elämäsi kurjuutta, etkä huomaakaan, kun olet jo tiedostamattomuuden tilassa ja alttiina kärsimyskehon hyökkäyksille. — "Tiedostamattomuudella" tarkoitan tässä samastumista mielen luomiin tai emotionaalisiin kuvioihin. Se merkitsee tarkkailijan täydellistä poissaoloa.

Jatkuva tietoinen tarkkaavaisuus katkaisee yhteyden kärsimyskehon ja ajatustoimintasi väliltä ja saa aikaan muutoksen.

Tehkäämme yhteenveto edellä mainitusta menetelmästä. Keskitä huomio sisäiseen tunteeseesi. — Ole tietoinen siitä, että kyseessä on kärsimyskeho. Hyväksy sen olemassaolo. Älä ajattele sitä. Älä anna tunteen muuttua ajatukseksi. Älä tuomitse äläkä erittele. Älä muodosta siitä identiteettiä itsellesi. Ole läsnä, pysyttele jatkuvasti sisäisten tapahtumiesi tarkkailijana. Ole tietoinen paitsi emotionaalisesta kärsimyksestä myös siitä joka tarkkailee', tyynestä katselijasta. Tässä on läsnä olevan hetken voima, oman tietoisen läsnäolosi voima. Tarkkaile sitten, mitä tapahtuu.

Egon samastuminen kärsimyskehoon

Äsken kuvaamani menetelmä on tavattoman tehokas, mutta yksinkertainen. Olisi mahdollista opettaa se lapsillekin. Toivottavasti siitä jonain päivänä tuleekin ensimmäisiä lasten koulussa oppimista asioista. — Heti kun olet oivaltanut ja

39

Tavallinen tiedostamattomuus on aina jollakin tavalla kytköksissä läsnä olevan hetken kieltämiseen. Nykyhetkeen sisältyy myös tässä oleminen. Vastustatko tässä ja nyt-hetkeäsi? Jotkut tahtoisivat aina olla jossakin muualla. Heidän 'tässä' ei ole koskaan kyllin hyvä. Tarkkailemalla itseäsi selvitä, onko sinun elämässäsi näin. Missä tahansa oletkin, ole siellä täydesti. Jos katsot, että tässä ja nyt on sinun kohdallasi sietämätön tilanne, että se tekee sinut onnettomaksi, sinulla on kolme vaihtoehtoa: vetäydy pois tilanteesta, muuta se tai hyväksy se Mikäli haluat kantaa vastuun elämästäsi, sinun täytyy valita yksi noista kolmesta vaihtoehdosta. Ja sinun täytyy valita nyt. Hyväksy sitten seuraukset. Ilman selittelyjä. Ilman kielteisyyttä. Ilman henkistä saastetta.

Jos toimit, vetäydyt pois tai muutat tilannettasi, luovu ensin kielteisyydestä, jos suinkin mahdollista. Sellainen toiminta, jonka synnyttää selvä käsitys siitä, mikä on tarpeen, on tehokkaampaa kuin kielteisyyden alulle panema. Toimiminen on usein parempi vaihtoehto kuin toimimattomuus, erityisesti silloin, jos olet ollut pitkän aikaa juuttuneena epämiellyttävään tilanteeseen. Jos toiminta osoittautuu erehdykseksi, olet ainakin oppinut siitä jotakin. Eikä se siinä tapauksessa ole enää erehdys. Pidättääkö pelko sinua toimimasta? Tunnusta pelko, katsele sitä, kohdista siihen koko huomiosi. Ole täysin läsnä sen kanssa. Näin tehdessäsi katkaiset siltä yhteyden ajatteluusi. Älä anna pelon nousta mieleesi. Käytä läsnä olevan hetken voimaa. Pelko ei kestä sitä.

Ellei todellakaan ole mitään, mitä voisit tehdä tämänhetkiselle tilanteellesi etkä voi vetäytyä poiskaan, hyväksy silloin tämä hetki täydellisesti luopumalla kaikesta sisäisestä vastustuksesta. Murheellinen valeitse, joka haluaa tuntea itsensä onnettomaksi, kurjaksi, vihaiseksi tai sääliä itseään, ei pysy silloin enää elossa. Tätä kutsutaan antautumiseksi. Antautuminen ei ole heikkoutta. Siinä on suurta voimaa. Vain antautuneella ihmisellä on henkistä voimaa. Antautumalla vapaudut tilanteesta sisäisesti. Saatat huomata, että tilanne muuttuu ilman sinun ponnistelujasi. Olet joka tapauksessa vapaa.

Tai onko jotakin, mitä sinun 'pitäisi' tehdä, mutta et kuitenkaan tee? Kokoa voimasi ja tee se nyt. Vaihtoehtona on, että hyväksyt toimettomuutesi, laiskuutesi tai passiivisuutesi. Jos valitset näin, heittäydy siihen täysin rinnoin. Nauti siitä.

Jos paneudut siihen kokonaan ja tietoisesti, pääset siitä pian eroon. Tai ehkä et. Kummassakaan tilanteessa ei ole sisäistä ristiriitaa, ei vastustamista, ei kielteisyyttä.

Onko sinulla paineita? Oletko niin innoissasi pääsemään tulevaisuuteen, että nykyisyydestä on tullut pelkkä sinne pääsemisen väline? Paine ja «tressaava tilanne syntyy siitä, että olet täällä' mutta tahtoisit päästä sinne tai olet nykyisyydessä mutta

38

MURHEELLISUUDESTA VAPAUTUMINEN

Etkö pidä siitä mitä teet? Kyseessä saattaa olla ansiotyösi, tai olet luvannut tehdä jotakin ja teet sitä parhaillasi, mutta osa sinusta ei pidä siitä tai vastustaa sitä. Kannatko kätkettyä kaunaa jotakuta läheistäsi kohtaan?

Katso syvälle sydämeesi. Onko siellä pienintäkään kaunan tai haluttomuuden hitusta? Jos on, tarkastele sitä sekä mielen että emootioiden tasolla. Mitä ajatuksia mieli kehittelee tämän tilanteen osalta? Tarkastele sitten emootiota, jolla keho reagoi noihin ajatuksiin. Koe tuo emootio. Tuntuuko se miellyttävältä vai epämiellyttävältä? Onko se sellaista energiaa, että todella haluaisit valita sen? Onko sinulla valinnan vapaus?

Ehkä sinua on käytetty hyväksi, ehkä se mitä parhaillaan teet on ikävystyttävää, ehkä joku läheisesi on epärehellinen, ärsyttävä tai tiedostamaton. Mutta tuo kaikki on epäoleellista. Asiaa ei muuta se, ovatko tilanteen sinussa herättämät ajatukset ja emootiot oikeutettuja vai eivät. Tosiasia on, että vastustat sitä mikä on. Teet nykyhetkestä vihollisen. Synnytät mielipahaa, ristiriidan sisäisen ja ulkoisen välille. Emotionaaliset vastustamisen kuviot ovat yhä jäljellä. Ne aiheuttavat sinulle pahan olon.

Ei sekään haittaa.

Puolustatko oikeuttasi olla tiedostamaton, oikeuttasi kärsiä? Älä ole huolissasi. Kukaan ei ole ottamassa sitä pois sinulta. Kun huomaat, että jokin ruoka-aine tekee sinut sairaaksi, söisitkö sitä jatkuvasti puolustellen, että ei se mitään, vaikka olet sairas?

MISSÄ SITTEN OLETKIN, OLE SIELLÄ TÄYDESTI

Voisitko antaa vielä joitakin esimerkkejä tavallisesta tiedostamattomuudesta?

Tutki itseäsi, valkatko puheessasi tai ajatuksissasi olosuhteitasi, sitä mitä ihmiset sanovat tai tekevät, ympäristöäsi, elämäntilannettasi tai vaikkapa ilmaa. Valittaminen merkitsee aina sitä, ettei hyväksy sitä, mikä on. Se tuo väistämättä mukanaan tiedostamatonta kielteistä taakkaa. Kun valitat, teet itsestäsi uhrin. Kun sanot asian julki, olet ohjaksissa. Siispä muuta ti hm ne toimimalla tai puhumalla, jos on tarpeen, tai jätä tilanne sikseen ja hyväksy se. Kaikki muu on hulluutta.

19

kokenut, miten olla läsnä sisäisten tapahtumien tarkkailijana, sinulla on käytössäsi mitä mahtavin muuttumisen väline.

En kiellä, ettet saattaisi kohdata voimakasta sisäistä vastustusta pyrkiessäsi irrottautumaan kärsimyskehoon samastumisesta. Näin tapahtuu varsinkin, jos olet suurimman osan elämääsi elänyt emotionaaliseen kärsimyskehoosi tiukasti samastuneena ja rakentanut minuutesi joko suurelta osin tai kokonaan sen varaan. Olet luonut toisin sanoen kärsimyskehosta murheellisen itsen ja uskot olevasi yhtä tämän mielen luomuksen kanssa. Siksi alitajuinen pelko identiteetin menetyksestä tulee vastustamaan voimakkaasti kaikkea, mikä uhkaa murtaa samastumista. Mieluummin siis kärsit kuin teet hypyn tuntemattomaan ja uskaltaudut menettämään tutun, onnettoman itsesi.

Mikäli näin on sinun kohdallasi, tarkkaile sisälläsi vallitsevaa vastarintaa. Tarkkaile kärsimykseen takertumistasi. Ole hyvin valpas. Tarkastele sitä omituista mielihyvää jonka saat siitä että olet onneton. Tarkastele pakonomaista tarvetta puhua siitä tai ajatella sitä.

Vain sinä voit sen tehdä. Kukaan ei voi tehdä sitä puolestasi. Mutta jos sinun onnistuu löytää joku syvästi tietoinen, olla hänen luonaan ja olla yhdessä hänen kanssaan läsnäolon tilassa, se voi auttaa ja nopeuttaa asiaa. Tällä tavoin oma valosi tulee voimistumaan nopeasti. Kun vastasyttynyt pölkky asetetaan muutamaksi hetkeksi jo täydessä liekissä olevan viereen ja viedään sitten jälleen etäämmäs, se palaa paljon voimakkaammin. Tuli on loppujen lopuksi yksi ja sama. Henkisen opettajan tehtävänä on toimia tuollaisena tulena. Myös jotkut terapeutit saattavat yltää samaan, edellyttäen että he kykenevät olemaan voimakkaassa tietoisen läsnäolon tilassa työskennellessään kanssasi.

PELON ALKUPERÄ

Totesit pelon olevan osa piilevää emotionaalista ahdistustamme. Miten pelko syntyy ja miksi sitä on niin paljon ihmisten elämässä? Eikö pelko kuulu myös terveeseen itsesuojeluun? — Ellen pelkäisi tulta, saattaisin työntää käteni liekkeihin ja polttaisin itseni.

Et pidättäydy työntämästä kättäsi tuleen pelon vuoksi vaan siksi, että tiedät sen polttavan. Et tarvitse pelkoa karttaaksesi tarpeetonta vaaraa — vain hiukan älyä ja tervettä järkeä. Tällaisissa käytännön asioissa on hyvä ottaa oppia menneisyydessä tapahtuneesta. Jos joku on uhannut sinua tulella tai fyysisellä väkivallalla, saatat kokea jotakin pelon kaltaista. Se on vaistomaista vaaran kavahtamista, mutta ei sitä

20

psykologista pelkoa josta tässä on kyse. — Psykologinen pelkotila eroaa konkreettisen ja todellisen, välittömän vaaran aiheuttamasta tuntemuksesta. Se ilmenee muun muassa monenlaisena rauhattomuutena, murehtimisena, levottomuutena, hermostumisena, jännittyneisyytenä, hätänä ja kauhuna. Tällainen psykologinen pelko kohdistuu aina johonkin, mitä saattaisi tapahtua, ei siihen mitä nyt on tapahtumassa. Sinä olet tässä ja nyt, mielesi elää sen sijaan tulevaisuudessa. Niiden välisen kuilun täyttää pelko. — Ja jos olet samastunut mieleesi ja menettänyt kosketuksen läsnä olevan hetken voimaan ja selkeyteen, tuo pelon kuilu on aina seuranasi. Voit aina selviytyä nykyhetkestä, mutta yritäpä samaa pelkän mielen luomuksen osalta: et voi toimia tulevaisuudessa, et pysytellä sen tasalla.

Kuten korostin jo aikaisemmin, niin kauan kuin samastut mieleesi, ego hallitsee elämääsi. Huolimatta taidokkaista puolustusmekanismeista ego on harhana erittäin haavoittuva ja epävarma ja tuntee itsensä aina uhatuksi. Näin on laita silloinkin, kun ego vaikuttaa ulkonaisesti miten varmalta tahansa.

Pelkoon näyttää olevan monia syitä. On menettämisen pelkoa, epäonnistumisen pelkoa, loukkaantumisen pelkoa ja niin edelleen. Mutta viime kädessä kaiken taustana on egon kuoleman pelko — pelko hävitä olemattomiin. Egolle kuolema väijyy aina heti kulman takana. Kun samastut mieleesi, kuoleman pelko vaikuttaa koko elämääsi. Esimerkiksi sellainen joutavanpäiväiseltä näyttävä ja 'normaali' asia kuin pakonomainen tarve olla väittelyssä aina oikeassa ja osoittaa toisen olevan väärässä johtuu kuoleman pelosta. Puolustat mielipidettä, johon olet samastunut. Jos sitten olet väärässä, mieleen perustuvaa minuutta uhkaa tuhoutuminen. Niinpä egona sinulla ei ole varaa olla väärässä. Väärässä oleminen merkitsee kuolemaa. Tämän tähden on käyty sotia. Tämän tähden lukemattomia ystävyyssuhteita on katkennut.

Heti kun olet vapautunut mieleen samastumisesta, minätunnollesi on yhdentekevää, oletko oikeassa vai väärässä. Tuo syvästi tiedostamaton ja pakottava oikeassa olemisen tarve — eräs väkivallan muoto — on silloin poissa. Voit ilmaista selkeästi ja tiukastikin, mitä tunnet tai ajattelet, mutta et hyökkää etkä puolustele. Käsityksesi minuudestasi perustuu silloin johonkin paljon syvempään ja aidompaan omassa sisimmässäsi, ei mieleesi. Varo itsessäsi kaikenlaisia puolustusasenteita. — Mitä oikein puolustat? Kuviteltua henkilöllisyyttä, mielessäsi olevaa kuvaa, tekaistua olentoa. Tulemalla tietoiseksi tästä toimintamallista ja tarkkailemalla sitä irrottaudut siitä. Tietoisuutesi valossa tiedostamaton kuvio häviää nopeasti. Tähän päättyvät kaikki ihmissuhteille niin turmiolliset riidat ja valtapelit. Toisten alistaminen on heikkoutta voiman valepuvussa. Todellinen voima on sisäistä, ja se on nyt ulottuvillasi.

37

Mitä he etsivät? Valkoiset haluavat aina jotakin. He ovat aina huolissaan ja rauhattomia. Emme tiedä, mitä he tahtovat. Meistä he ovat kuin mielipuolia."

Jatkuvan rauhattomuuden pohjavire oli luonnollisesti olemassa jo kauan ennen länsimaisen teollisen kulttuurin nousua, mutta länsimaisessa kulttuurissa, joka nykyisin kattaa melkein koko maapallon suurin osa itää mukaan luettuna, se ilmenee ennennäkemättömän kärkevässä muodossa. Rauhattomuutta oli jo Jeesuksen aikana ja jo 600 vuotta aiemmin Buddhan aikana ja kauan ennen sitä. Miksi olette aina huolissanne? Jeesus kysyi opetuslapsiltaan: " Voiko murehtiminen pidentää elämäänne päivääkään?" Ja Buddha opetti, että kärsimyksen syy löytyy siitä, että jatkuvasti haluamme ja janoamme jotakin.

Mutta miten voimme vapautua tästä rasitteesta?

Tiedosta se. Tarkkaile, miten monella tapaa rauhattomuus, tyytymättömyys ja kireys syntyvät sinussa, kun arvostelee ja tuomitset tarpeettomasti, kun vastustat sitä mikä on ja kiellät läsnä olevan hetken. Kaikki tiedostamaton haihtuu, kun suuntaat siihen tietoisuuden valon. Kun olet oppinut purkamaan tavallisen tiedostamattomuuden, läsnäolosi valo alkaa loistaa kirkkaasti, ja sen jälkeen on paljon helpompaa ottaa käsiteltäväksi syvä tiedostamattomuus aina, kun tunnistat sen aiheuttaman paineen. Tavallisen tiedostamattomuuden selville saaminen ei ehkä ensi alkuun ole kuitenkaan helppoa, koska olet niin tottunut siihen.

Ota tavaksesi valvoa psyykkis-emotionaalista tilaasi itsetarkkailun avulla. On hyvä kysyä itseltään toistuvasti: "Olenko levollinen tällä hetkellä?" Tai voit kysyä: "Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä?" Ole ainakin yhtä kiinnostunut siitä, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu kuin siitä, mitä tapahtuu ulkopuolellasi. Kun olet sisäisesti kunnossa, ulkopuolella oleva asettuu paikoilleen. Ensisijainen todellisuus on sisällä, toissijainen ulkona. Mutta älä vastaa edellä mainittuihin kysymyksiin välittömästi. Suuntaa huomiosi sisäänpäin. Tarkastele sisintäsi. Millaisia ajatuksia mielesi tuottaa? Mitä tunnet? Suuntaa huomiosi kehoon. Oletko jännittynyt? Huomatessasi kaiken taustalla lievää rauhattomuutta ota selvää, millä tavoin kartat, vastustat elämää tai kiellät sen — kieltämällä läsnä olevan hetken. Ihmiset vastustavat tiedostamattaan läsnä olevaa hetkeä monin tavoin. Annan muutamia esimerkkejä. Harjoittelemalla huomiokykysi tehostuu ja sisäisen tilasi tarkkailu terävöityy.

36

Tavanomaisessa tiedostamattomuuden tilassa piintynyt olemassa olevan vastustaminen tai kieltäminen saa aikaan rauhattomuutta ja tyytymättömyyttä, minkä useimmat ihmiset katsovat kuuluvan normaaliin elämään. Kun egon eteen nousee jokin haaste tai uhka, se lisää tuota vastustusta ja nostattaa voimakasta kielteisyyttä, vihaa, syvää pelkoa, hyökkäävyyttä, masennusta ja niin edelleen.

Tietoisuutesi tason paras ilmaisin on se, miten vastaat elämän eteesi tuomiin haasteisiin. Jo ennestään tiedostamattomalla ihmisellä on taipumus vaipua silloin vielä syvempään tiedostamattomuuteen, ja tiedostavasta ihmisestä tulee entistäkin tiedostavampi. Voit käyttää haastetta herättämään itsesi tai voit sallia sen vaivuttaa itsesi vielä syvempään uneen.

Ellet pysty olemaan läsnä nykyhetkessä edes tavallisissa olosuhteissa — istuessasi yksin huoneessa, kävellessäsi metsässä tai kuunnellessasi toista ihmistä — et varmastikaan kykene pysymään tietoisena, kun jokin menee vikaan tai joudut kohtaamaan vaikeita ihmisiä tai tilanteita, kun menetät tai olet menettämäisilläsi jotain. Silloin syntyy sinua hallitseva reaktio, joka on perimmältään aina jonkinlaista syvälle tiedostamattomaan työnnettyä pelkoa. Nuo haasteet ovat sinulle testi, ja niihin vastaaminen osoittaa itsellesi ja muille, miten pitkälle olet tietoisuuden tilassasi edennyt; ei se, miten kauan voit istua silmät suljettuina tai se, millaisia näkyjä näet.

Siksi on oleellista, että kaiken sujuessa suhteellisen kitkattomasti saat tuotua enemmän tietoisuutta elämäsi arkisiin tilanteisiin. Se vahvistaa läsnäolon energiaa sinussa

Opittuasi suhtautumaan ajatuksiisi ja emootioihisi tarkkailijana — mikä on olennaista läsnä olemisessa — saatat yllättyä huomatessasi ensi kertaa normaalin tiedostamattomuuden muodostaman 'taustahälyn. Silloin oivallat, miten harvoin jos koskaan tunnet olosi todella levolliseksi. Ajatuksen tasolla saatat todeta vastustuksen olemassaolon: huomaat arvostelevasi ja olevasi tyytymätön, ja tulevaa suunnitteleva mielesi vaeltaa pois nykyhetkestä. Emotionaalisella tasolla tulee vastaan levottomuuden, kireyden, kyllästymisen tai hermostumisen pohjavire. Molemmat reagointitavat kuuluvat mielen tavanomaiseen vastustuspyrkimykseen.

MITÄ HE ETSIVÄT

Carl Jung kertoo eräässä kirjassaan keskustelustaan intiaanipäällikön kanssa. Tämä ihmetteli, miten melkein kaikkien valkoisten kasvot ovat kireät, silmät tuijottavat ja miten he käyttäytyvät kovin sydämettömästi. Hän sanoi: "He etsivät aina jotakin.

21

Pelko seuraa alituiseen jokaista mieleensä samastunutta, joka on vailla yhteyttä todelliseen voimaansa, syvempään Olemisesta nousevaan itseen. Mielen tuolle puolen yltäneitä ihmisiä on vielä hyvin vähän, joten voidaan olettaa, että käytännöllisesti katsoen jokainen tapaamasi tai tuntemasi ihminen elää pelossa. Vain pelon voimakkuus vaihtelee. Asteikon toisessa päässä on tuskainen pelko ja kauhu ja toisessa epämääräinen levottomuus ja etäinen uhan tuntu. Useimmat huomaavat pelon vain silloin, kun se ilmenee kärjistyneimmillään.

EGON PYRKIMYS TÄYDELLISYYTEEN JA EHEYTEEN

Eräs emotionaalisen ahdistuksen piirteitä on itsekeskeisen mielen luontainen, syvälle iskostunut vajavuuden tai epätäydellisyyden tunne — tunne ettei ole ehyt, kokonainen. Toiset ihmiset ovat tästä tietoisia, toiset eivät. Jos se tiedostetaan, se ilmenee hämmentävänä, pysyvänä arvottomuuden ja kelvottomuuden tunteena. Jos sitä ei tiedosteta, se ilmenee vain epäsuorasti kiihkeänä kaipuuna, haluna ja tarvitsemisena. Kummassakin tapauksessa ihmiset pyrkivät usein pakonomaisesti etsimään egolle tyydytystä ja hankkimaan sopivia samastumisen kohteita täyttääkseen niillä sisäisen tyhjyytensä. He metsästävät omaisuutta, rahaa, menestystä, valtaa, tunnustusta tai sitä oikeaa ihmissuhdetta voidakseen tuntea itsensä paremmiksi, täydellisemmiksi. Mutta vaikka kaikki olisi saavutettu, he huomaavat, että aukko on yhä jäljellä ja että se on pohjaton. Silloin he ovat todella vaikeuksissa, koska eivät voi enää pettää itseään. Tai kyllähän he voivat ja tekevätkin niin, mutta se vaikeutuu entisestään.

Niin kauan kuin itsekeskeinen mieli hallitsee elämääsi, et pysty tuntemaan oloasi levolliseksi. Voit kokea rauhaa tai täyttymystä ainoastaan niinä lyhyinä tuokioina, jolloin olet juuri saanut haluamasi, kun halu on juuri tullut tyydytetyksi. Koska ego on keinotekoinen minätunto, sen täytyy samastua ulkoisiin asioihin. Sitä pitää jatkuvasti puolustaa ja ruokkia. Egon tavallisimmat samastumisen kohteet ovat omaisuus, työ, sosiaalinen asema, tunnustus, tiedot ja koulutus, ulkonäkö, erikoiskyvyt, suhteet, henkilö- ja perhehistoria ja ajatusjärjestelmät. Usein samastutaan myös poliittisiin, kansallisiin, rodullisiin, uskonnollisiin tai muihin ryhmiin. Sinä et ole kuitenkaan mikään niistä.

En missään nimessä pyydä sinua uskomaan, ettet voi löytää persoonaasi mistään edellä mainitusta. Tulet oivaltamaan totuuden itse. Tulet saamaan sen selville viimeistään silloin, kun tunnet kuoleman lähestyvän. Kuolema karsii kaiken, mikä ei ole sinua. Elämän salaisuus on 'kuolla ennen kuin kuolet' — ja todeta, ettei kuolemaa ole.

22

Läsnä olevaan hetkeen syventyminen

ÄLÄ ETSI ITSEÄSI MIELESTÄ

Tunnen, että minulla on vielä paljon opittavaa omasta mielestäni, ennen kuin voin päästä lähellekään täyttä tietoisuutta tai henkistä valaistumista.

Ei, ei suinkaan. Mielen ongelmia ei voi ratkaista mielen tasolla. Opittuasi ymmärtämään häiriöiden perustekijän ei ole juuri muuta opittavaa tai ymmärrettävää. — Mielen sotkujen tutkiminen saattaa tehdä sinusta hyvän psykologin, mutta se ei vie sinua egon tuolle puolen. Ei mielisairauden tutkiminenkaan tee ketään terveeksi. Olet jo saanut käsityksen alitajunnan, tiedostamattoman perustoiminnoista: mieleen samastuminen luo valeitsen — egon — korvaamaan todellista, Olemiseen perustuvaa itseäsi.

Egolla on tarpeita loputtomasti, ja koska se kokee olevansa haavoittuva ja uhattu, se elää pelon ja halujen vallassa. Kun olet selvittänyt, miten häiriöiden perustekijä toimii, ei ole tarpeen tutkia sen lukemattomia ilmenemismuotoja — ei ole syytä tehdä siitä mutkikasta henkilökohtaista ongelmaa. Se olisi tietysti egon mieleen. — Tuo valeitse on aina etsimässä jotakin, johon takertua, ylläpitääkseen ja voimistaakseen siten epätodellista minätuntoa. Ongelmasi olisi sille tietysti mitä mieluisin takertumiskohde. Tämän vuoksi niin monien ihmisten käsitys itsestä on suurelta osin kytköksissä heidän ongelmiinsa. Kun näin on tapahtunut, he eivät missään nimessä haluaisi vapautua niistä. Se merkitsisi itsen kadottamista. Saattaa olla, että ego on panostanut paljonkin pelon ja ahdistuksen varaan kyseisen ihmisen tiedostamatta sitä lainkaan.

Huomattuasi mieleen samastumisen olevan tiedostamattomuuden ja siihen kuuluvien emootioiden perussyy jätät koko kuvion taaksesi. Siirryt nykyhetkeen, olet läsnä. Kun olet läsnä, voit antaa mielen olla sellainen kuin se on ilman, että joutuisit mukaan sen sotkuihin. Mieli sinänsä ei ole häiriötekijä. Se on mitä hienoin työkalu. Riesaksi se muuttuu silloin, jos yrität etsiä siitä itseäsi ja jos erehdyt luulemaan, että se on yhtä kuin sinä. Siitä kehkeytyy silloin egoistinen mieli, joka alkaa hallita koko elämääsi.

35

Tietysti. Mutta et enää elättele harhakuvitelmia, että joku tai jokin pelastaisi sinut tulevaisuudessa tai tekisi sinut onnelliseksi. Elämäntilanteeseesi liittyen saattaa tulla asioita, joita voit saavuttaa tai hankkia. Kyseessähän on muodon, saamisen ja menettämisen maailma. Syvemmällä tasolla olet kuitenkin jo nyt täydellinen. Sen koettuasi kaikkea toimintaasi siivittää leikkisä, riemukas energia. Vapauduttuasi psykologisesta ajasta et pyri enää kohti päämäärää armottoman päättäväisesti pelon, vihan, tyytymättömyyden tai joksikin tulemisen pakon piiskaamana. Et myöskään jättäydy toimettomaksi epäonnistumisen pelosta: egollehan se merkitsisi itsen häviötä. Kun syvempi minätuntosi perustuu Olemiseen ja kun sinulla ei ole enää psykologista tarvetta tulla joksikin, onnesi sen paremmin kuin minuutesikaan ei ole tulosten varassa. Siksi myös pelko on poissa. Et etsi pysyvyyttä sieltä, mistä sitä ei voi löytää.

Neljäs luku

Miten mieli toimii välttääkseen läsnä olevan hetken

NYKYHETKEN HUKKAAMINEN: ITSEPETOKSEN YDIN

Vaikka täysin hyväksyisinkin, että aika on perimmältään harhaa, miu se muuttaisi elämääni? Minun on kuitenkin elettävä maailmassa, jota aika hallitsee täydellisesti.

Älyllinen myöntäminen on vain uusi mielipide eikä juurikaan muuttaisi elämääsi. Toteuttaaksesi tämän totuuden käytännössä sinun on elettävä se. Kun kehosi jokainen solu on niin läsnä tässä hetkessä, että se värähtelee elämää, ja kun voit tuntea tuon elämän joka hetki Olemisen ilona — silloin voidaan sanoa, että olet vapaa ajasta.

Mutta minun on silti maksettava laskut huomenna, vanhenen jatkuvasti ja kuolen aivan samoin kuin kaikki muutkin. Miten silloin voisin sanoa olevani vapaa ajasta?

Huomispäivän laskut eivät ole ongelma. Fyysisen kehon kuihtuminen ei ole ongelma. Nykyhetken kadottaminen on ongelma.

34

Tarkistaaksesi oletko antanut psykologisen ajan ottaa ohjat itselleen, voit käyttää hyvin yksinkertaista arviointiperustetta. Kysy itseltäsi: teenkö sen, mitä teen iloiten, keveästi ja tuntuuko tekeminen hyvältä? Ellei näin ole, varjostaa aika läsnä olevaa hetkeä ja koet elämän taakkana tai taisteluna.

Jos työstäsi puuttuu ilo, keveys ja mielihyvä, sen ei tarvitse merkitä, että sinun pitäisi vaihtaa se, mitä teet. Saattaa riittää, että muutat sen, miten teet. "Miten" on aina tärkeämpi kuin "mitä". Mieti, voitko kimittää enemmän huomiota itse tekemiseen kuin siihen tulokseen, johon tekemiselläsi pyrit. Keskity täydellisesti siihen, mitä mikin hetki tarjoaa. Tämä merkitsee samalla sitä, että hyväksyt täydellisesti sen mitä on, sillä et voi kohdistaa koko huomiotasi johonkin ja samanaikaisesti vastustaa sitä.

Heti kun pystyt antamaan täyden arvon läsnä olevalle hetkelle, murhe ja taistelu ovat poissa. Elämä alkaa sujua iloiten ja vaivattomasti. Kun tietoisuutesi keskittyy läsnä olevaan hetkeen, mitä tahansa teetkin, teet kaiken aina hyvin ja huolellisesti ja rakastavasti — jopa kaikkein yksinkertaisimmatkin asiat.

Älä siis huolehdi tekojesi hedelmistä. Keskity itse tekemiseen. Hedelmät tulevat ajallaan. Tämä on tehokas henkinen harjoitus. Bhagavad Gita — yksi vanhimmista ja kauneimmista henkisistä opetuksista — kuvaa toimintaa, joka ei ole kiinnostunut tuloksista. Sitä kutsutaan karmajoogaksi ja sitä luonnehditaan "siunatuksi toiminnaksi".

Kun nykyhetken pakonomainen välttely päättyy, kaikkeen toimintaasi tulvii Olemisen ilo. Tunnet heti läsnäolon, tyyneyttä ja rauhaa, keskityt tähän hetkeen. Et odota enää tulevaisuuden huomassa odottavaa täyttymystä ja tyydytystä. Et odota vapautusta. Siksi et ole kiinnostunut tuloksista. Epäonnistuminen sen enempää kuin onnistuminen eivät pysty vaikuttamaan sisäiseen Olemisen tilaasi. Olet löytänyt Elämän, joka on ollut elämäntilanteesi peittämä.

Kun psykologinen aika on poissa, minätuntosi perustuu Olemiseen, ei henkilökohtaiseen menneisyyteen. Siksi psykologinen tarve tulla joksikin muuksi kuin jo olet häviää. Elämäntilanteesi tasolla saatat kyllä rikastua, viisastua, menestyä, vapautua siitä tai tästä, mutta syvemmän Olemisen ulottuvuudessa olet jo nyt täydellinen ja ehyt.

Voisimmeko tai haluaisimmeko tuossa täydellisyyden tilassa yhä tavoitella ulkoisia päämääriä?

23

TEE LOPPU AJAN HARHASTA

Tuntuu melkein mahdottomalta päästä eroon mieleen samastumisesta. Olemme kaikki korviamme myöten upoksissa siihen. Miten voit opettaa kalan lentämään?

Tässä piilee ratkaisun avain: tee loppu ajan harhasta. Aika ja mieli ovat erottamattomat. Poista aika mielestä, niin mielen toiminta pysähtyy — paitsi jos haluat käyttää sitä.

Mieleen samastuminen merkitsee ajan ansaan jäämistä, pakkoa elää melkein tyystin muistin ja ennakko-odotusten varassa. Seurauksena on menneisyyteen ja tulevaisuuteen keskittyminen ja haluttomuus kunnioittaa läsnä olevaa hetkeä ja. hyväksyä se ja sallia sen olla. Pakko syntyy siitä, että menneisyys antaa sinulle persoonan ja tulevaisuus puolestaan lupaa jonkinmoisen pelastuksen tai täyttymyksen. Molemmat ovat harhaa.

Mutta miten voisimme toimia tässä maailmassa ilman ajan tajua? Ei olisi enää päämääriä. joihin pyrkiä. — En edes tietäisi kuka olen, koska menneisyyteni on tehnyt minusta sen, joka tänään olen. Mielestäni aika on jotakin hyvin arvokasta, ja meidän on mieluummin opittava käyttämään sitä viisaasti eikä heitettävä sitä hukkaan.

Aika ei ole lainkaan arvokasta, koska se on pelkkä väärinkäsitys. Et koe arvokkaaksi aikaa, vaan sen ulkopuolella olevan pisteen, läsnä olevan hetken. Se on todella kallisarvoinen. Mitä enemmän keskityt aikaan — menneeseen ja tulevaan — sitä täydellisemmin menetät läsnä olevan hetken. — Eikä ole mitään tuota hetkeä arvokkaampaa.

Miksi se on kaikista arvokkain asia? — Se on ainoa todellinen asia. Se on kaikki mitä on. Ikuinen nykyhetki on se tila, jossa koko elämäsi ilmenee, ainoa asia, joka säilyy muuttumattomana. Elämä on nyt. Ei ole ollut aikaa, jolloin elämäsi ei olisi ollut nyt, eikä tule koskaan olemaankaan. Lisäksi vain läsnä oleva hetki voi johdattaa sinut mielen ahtaiden rajojen tuolle puolen. Se on ainoa hetki, jonka avulla voit päästä rajoja ja muotoja vailla olevaan Olemisen maailmaan.

24

MITÄÄN EI OLE OLEMASSA NYKYHETKEN ULKOPUOLELLA

Eivätkö menneisyys ja tulevaisuus ole aivan yhtä todellisia kuin nykyhetki, toisinaan jopa todellisempia? — Menneisyyshän loppujen lopuksi määrää, keitä olemme samoin kuin sen, miten käsitämme asiat nykyisyydessä ja miten käyttäydymme. Ja tulevaisuuden päämäärämme määräävät sen, mitä nyt teemme.

Et ole ymmärtänyt sanottavani ydintä, koska yrität ymmärtää sen älyllisesti. Mieli ei voi ymmärtää tätä. Vain sinä voit. Pyydän sinua vain kuuntelemaan.

Oletko koskaan kokenut, tehnyt, ajatellut tai tuntenut mitään läsnä olevan hetken ulkopuolella? Kuvitteletko, että joskus voisit? Onko mahdollista, että jotakin voisi tapahtua tai olla läsnä olevan hetken ulkopuolella? Vastaus on aivan selvä, eikö totta?

Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnä olevassa hetkessä.

Mitään ei koskaan tapahdu tulevaisuudessa. Se tapahtuu läsnä olevassa hetkessä.

Menneisyytenä pitämäsi on menneestä nykyhetkestä mieleesi varastoitunut muistijälki. Muistellessasi mennyttä elvytät muistijäljen — ja sen teet läsnä olevassa hetkessä. Tulevaisuus on mielen kuvittelema nykyhetki. Kun tulevaisuus tulee, se tulee läsnä olevana hetkenä. Tulevaa ajattelet tässä hetkessä. Menneisyys ja tulevaisuus eivät sinänsä ole olemassa. Aivan kuten kuunkin valo on lainavaloa, niin myös menneisyys ja tulevaisuus ovat ainoastaan todellisen, ikuisesti läsnä olevan hetken valon ja voiman kalpeaa heijastusta. Niiden todellisuus on 'lainaa läsnä olevalta hetkeltä.

Mieli ei kykene tavoittamaan sanomani ydintä. Sen oivaltaessasi tietoisuudessa tapahtuu heti muutos mielestä Olemiseen, ajasta läsnä olevaan hetkeen. Yhtäkkiä kaikki tuntuu elävältä, säteilee energiaa, sädehtii Olemista.

HENKISEN ULOTTUVUUDEN AVAIN

Hätätilassa, elämän ollessa uhattuna, siirtymä ajasta läsnä olevaan hetkeen saattaa tapahtua joskus aivan luonnollisesti. Menneisyyden ja tulevaisuuden hallitsema persoona väistyy hetkeksi syrjään, ja tilalle tulee hyvin tietoinen olento: samanaikaisesti erittäin tyyni ja erittäin valpas. Mitä tahansa tilanne sitten edellyttääkin, toiminta tapahtuu tuosta tietoisuudentilasta kasin.

33

sellaisten asioiden järjetöntä taakkaa, jotka aiot tai saatat panna kuntoon tulevaisuudessa.

Mikäli olet joskus ollut tilanteessa, jossa on ollut kyse elämästä ja kuolemasta, tiedät, ettei se ollut oikeastaan ongelmatilanne. Mielellä ei ollut aikaa muuttaa sitä ongelmaksi. Todellisen vaaran edessä mieli pysähtyy — olet silloin täysin läsnä siinä hetkessä. Jokin äärettömän paljon voimakkaampi ottaa johdon. Siksi on paljon kertomuksia siitä, miten tavalliset ihmiset ovat kyenneet yhtäkkiä toimimaan käsittämättömän urheasti. Hätätilanteessa joko selviät siitä tai sitten et. Kummin päin tahansa, tuollainen tilanne ei ehdi muodostua ongelmaksi.

Jotkut ihmiset närkästyvät kuullessaan minun sanovan, että ongelmat ovat harhaa. Se uhkaa heidän käsitystään itsestään, koska he ovat sijoittaneet paljon aikaa valheelliseen minuuteen. Monien vuosien ajan he ovat tietämättään määrittäneet koko persoonansa ongelmiensa ja kärsimystensä ehdoilla. Mitä he olisivat ilman niitä?

Ihmisten puheiden, ajatusten ja tekojen taustalta löytyy paljon pelkoa. Se puolestaan johtuu aina siitä, että olet kohdistanut huomion tulevaisuuteen ja olet unohtanut läsnä olevan hetken. Koska nykyhetkessä ei ole ongelmia, siinä ei ole myöskään pelkoa.

Mikäli joudut tilanteeseen, josta on pakko selvitä juuri nyt, toimintasi on silloin selkeää ja vaikuttavaa ja sitä hallitsee tietoisuus läsnä olevasta hetkestä. Mitä todennäköisimmin se on myös tehokasta. Se ei ole mielesi menneisyyden ehdollistama vaan tilanteen kirvoittama intuitiivinen reaktio. Tilanteissa, joissa aikaan sidottu mieli pyrkii reagoimaan, on paljon tehokkaampaa olla tekemättä mitään ja vain pysyä keskittyneenä läsnä olevaan hetkeen.

TIETOISUUDEN KEHITYKSEN KVANTTIHYPPY

Minulla on ollut välähdyksiä kuvaamastasi tilasta, vapaana mielestä ja ajasta. Mutta menneisyys ja tulevaisuus ovat niin musertavan voimakkaita, etten pysty torjumaan niitä pitkään.

Tietoisuuden aikasidonnaisuus on iskostunut syvälle ihmisen minuuteen. Mutta olemme murtamassa ihmiselämää muinaisista ajoista alkaen hallinneita, suunnatonta kärsimystä tuottaneita mielen kuvioita. En käytä sanaa paha. On hyödyllisempää käyttää sellaisia sanoja kuin tietämättömyys tai mielipuolisuus.

32

hetkellä ongelmia. Ei huomenna tai kymmenen minuutin kuluttua, vaan nyt. — Onko sinulla nyt jokin ongelma?

Käytä aistejasi täydesti. Ole siinä missä olet. Katsele ympärillesi. Vain katso, älä tulkitse. Näe valo, muodot, värit, pinnat. Koe jokaisen esineen äänetön olemus. Koe avaruus, joka tekee mahdolliseksi kaiken olemassaolon. Kuuntele ääniä. Älä ruodi niitä. Kuuntele hiljaisuutta äänten tuolla puolen. Kosketa mitä tahansa ja myönnä sen Oleminen. Tarkkaile hengityksesi rytmiä. Tunne, miten ilma virtaa sisään ja ulos. Koe elämänenergia kehossasi. Anna kaiken olla juuri sellaista kuin se an, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Myönnä kaiken 'oleminen'. Etene syvälle läsnä olevaan hetkeen.

Olet jättämässä taaksesi mielen käsitteiden ja ajan tappavan maailman. Olet vapautumassa mielestä, joka imee kuiviin elämänenergiasi. Olet heräämässä ajan unesta nykyhetkeen.

Tuntuu kuin raskas taakka olisi nostettu pois. Keveyden tuntu, tunnen selkeyttä... Mutta ongelmani ovat yhä jäljellä odottamassa, eikö totta? Ne eivät ole ratkenneet. Enkö ole vain hetkeksi keinotellut itseni niistä eroon?

Jos huomaisit olevasi paratiisissa, ei kestäisi kauan ennen kuin mielesi sanoisi: "Kyllä, mutta.." — Tässä ei loppujen lopuksi ole kyse ongelmien ratkaisemisesta. On kyse sen oivaltamisesta, ettei ongelmia ole. On vain tilanteita, jotka joko käsitellään nyt tai niiden annetaan olla ja ne hyväksytään osana läsnä olevaa hetkeä, kunnes ne muuttuvat tai kunnes niitä voidaan käsitellä. Ongelmat ovat mielen luomia ja ne tarvitsevat aikaa pysyäkseen elinvoimaisina. Ne eivät voi selvitä läsnä olevan hetken todellisuudessa.

Keskity tähän hetkeen ja kerro, mitä ongelmia sinulla on tällä hetkellä.

Et saa vastausta tähän kysymykseen, koska ongelmaa ei voi olla silloin, kun olet keskittynyt täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Voi kyllä olla tilanteita, jotka vaativat joko toimenpiteitä tai ne on hyväksyttävä sellaisenaan mutta miksi tehdä siitä ongelma? Miksi tehdä mistään ongelmaa? — Eikö elämä ole kyllin haastava sellaisena kuin se on? Mihin tarvitset ongelmia? Mieli rakastaa niitä tietämättään, koska ne antavat jonkinlaisen minuuden. Tämä on normaalia ja samalla se on sairasta. — 'Ongelma' merkitsee sitä, että vatvot mielessäsi tilannetta, vaikkei sinulla olisi todellista aikomusta tai mahdollisuutta toimia nyt. Samalla omaksut sen aivan huomaamatta minätuntosi osaksi. Elämäntilanteesi saa sinut niin perin pohjin ymmälle, että menetät elämän tunnun — Olemisen tunnun. — Tai sen sijaan, että keskittyisit siihen yhteen asiaan, jonka voit tehdä nyt, kannat mielessäsi satojen

25

Jotkut rakastavat vaarallisia toimintoja, kuten esimerkiksi vuorikiipeilyä ja kilpa-autoilua, koska ne pakottavat heidät tiedostamattaan läsnä olevaan hetkeen, tuohon äärimmäisen vireään, ajattomaan tilaan, jossa ei ole ongelmia, ei ajattelua, ei persoonallisuuden taakkaa. Jopa sekunnin lipsahdus tuosta tilasta saattaisi merkitä kuolemaa. Valitettavasti he joutuvat riippuvaisiksi tietystä toiminnasta tuon tilan saavuttaakseen. Mutta sinun ei tarvitse kiivetä Eigerin pohjoisrinnettä. Pääset siihen tilaan nyt.

Kaikkina aikoina kaikkien henkisten perinteiden mestarit ovat korostaneet, että läsnä oleva hetki on avain henkiseen ulottuvuuteen. Siitä huolimatta se näyttää jääneen salaisuudeksi. Kirkoissa ja temppeleissä sitä ei ole varmastikaan opetettu. Luetaan kyllä sellaisia evankeliumien kohtia kuin: "Alä ajattele huomista, sillä huominen pitää huolen itsestään", tai saatat kuulla puhuttavan kukista, jotka eivät kanna huolta huomisesta ja elävät kuitenkin huolettomina Jumalan yltäkylläisyyden keskellä. Mutta näiden opetusten syvyys ja vallankumouksellisuus on jäänyt tajuamatta. Kukaan ei näy oivaltavan, että ne tulee toteuttaa omassa elämässä, jotta syvällinen sisäinen muutos voi tapahtua.

Zenin ytimenä on läsnä olevan hetken veitsenterällä kulkeminen. On siis oltava niin kertakaikkisen täydellisesti läsnä, ettei yksikään ongelma, ei mikään kärsimys, ei mikään, mikä ei ole sisin olemuksesi, voi pesiytyä sinuun. Kun aika on poissa, kaikki ongelmasi häviävät läsnä olevassa hetkessä. Kärsimys edellyttää ajan olemassaoloa. Se ei elä läsnä olevassa hetkessä.

Saadakseen oppilaidensa huomion pois ajasta suuri zenmestari Rinzai kohotti sormensa ja kysyi hitaasti: "Mitä tänä hetkenä puuttuu?" Tehokas kysymys, joka ei edellytä vastausta mielen tasolla. Sen tehtävänä on kohdistaa huomio täydellisesti läsnä olevaan hetkeen. Zenperinteessä toinen vastaava kysymys kuuluu: "Ellei nyt, niin koska?"

Myös sufilaisuus, islamin mystinen suuntaus, korostaa läsnä olevan hetken keskeistä merkitystä. "Suufi on läsnä olevan hetken poika." Ja suolaisuuden suuri runoilija ja opettaja Rumi julistaa: "Menneisyys ja tulevaisuus kätkevät Jumalan katseeltamme: polta ne molemmat tulella." Mestari Eckhart, 1200-luvulla elänyt henkinen opettaja, ilmaisee tuon kaiken kauniisti: "Aika estää valoa tavoittamasta meitä. Ei ole suurempaa estettä Jumalan saavuttamiselle kuin aika."

Puhuessasi hetki sitten ikuisesta nykyhetkestä ja siitä, miten mennyt ja tuleva eivät ole todellisuutta, huomasin katselevani ikkunan takana olevaa puuta. Olin katsellut sitä ennenkin, mutta nyt se oli erilainen. Ulkoisesti oli tuskin tapahtunut mitään muutosta — vain värit näyttivät kirkkaammilta ja elävämmiltä. Mukaan oli tullut

26

kuitenkin jokin lisäulottuvuus. Tätä on vaikea kuvata. En tiedä miten, mutta havaitsin jotakin näkymätöntä. Ja jollakin tavoin olin yhtä sen kanssa. Huomaan nyt, etten ollut aiemmin todella katsonut tuota puuta. Olin nähnyt vain lattean ja kuolleen kuvan. Kun nyt katson puuta, tuosta tietoisuudesta on vielä vähän jäljellä, mutta tunnen sen lipuvan pois. Kokemus on jo vetäytymässä menneisyyteen. Voiko mikään tämänkaltainen koskaan olla muuta kuin ohikiitävä pilkahdus?

Olit tuokion irti ajasta. Siirryit läsnä olevaan hetkeen. Olet nähnyt välähdyksen siitä, miten ajaton voi muuttaa havaintosi. Mutta yksi kokemus ei riitä, olipa se kuinka kaunis ja syvä tahansa. Tarvitaan enemmän, Ja siitä tässä on kysymys.

Sinun on murrettava vanha, läsnä olevan hetken kieltävä ja sitä vastustava suhtautumistapa. Irrota huomio aina menneestä ja tulevasta silloin, kun niitä ei tarvita. Pysyttele arkipäivän elämässäsi mahdollisimman paljon poissa ajan ulottuvuudesta. — Jos sinun on vaikea päästä suoraan läsnä olevaan hetkeen, aloita tarkkailemalla mieleesi piintynyttä taipumusta paeta läsnäoloa. Tulet huomaamaan, että kuvittelet usein tulevaisuuden tätä hetkeä paremmaksi tai huonommaksi. Mikäli tulevaisuuden kuvitelma on parempi, se herättää toivoa tai miellyttävää odotusta. Mikäli se on huonompi, se synnyttää pelkoa. Kumpikin on pelkkää kuvittelua. Itsetarkkailu tuo elämääsi automaattisesti lisää läsnäoloa. — Heti huomatessasi, ettet ole läsnä, olet läsnä. Milloin tahansa pystyt tarkkailemaan mieltäsi, et ole enää sen ansassa. Uusi tekijä on tullut mukaan, jotakin mieleen kuulumatonta: läsnä oleva silminnäkijä.

Ole läsnä ja tarkkaile mieltäsi — ajatuksiasi ja emootiotasi — samoin kuin reaktioitasi eri tilanteissa. Ole ainakin yhtä kiinnostunut omista reaktioistasi kuin tilanteesta tai henkilöstä, joka saa sinut reagoimaan. Pane merkille, miten usein tarkkaavaisuutesi on suuntautunut menneeseen tai tulevaan. Älä arvioi tai erittele tarkkailun kohdetta. Katsele ajatusta, koe emootio, huomioi reaktio. Älä tee niistä henkilökohtaista ongelmaa. Tulet kokemaan jotakin havaintojesi kohteita paljon vaikuttavampaa: koet mielesi sisällön takana seesteisen, tarkkailevan olemuksen, itse tyynen silminnäkijän.

Syvällinen läsnäolo on taipeen, jos joudut voimakkaan emotionaalisen latauksen laukaisevaan tilanteeseen — eli jos esimerkiksi minätuntosi on uhattuna, elämääsi ilmaantuu pelon laukaiseva haaste, asiat menevät 'vikaan' vai jos jokin nostaa pintaan menneisyyden emotionaalisen patoutuman. Tuollaisissa tapauksissa ihmisellä on taipumus kadottaa tietoisuutensa. Reaktio tai emootio ottaa sinut valtaansa — sinusta 'tulee' se. Toimit sen johtamana. Todistelet syyttömyyttäsi, toimit väärin, hyökkäät, puolustaudut — paitsi että toimija ei ole oikeasti sinä. Kyseessä on reaktiomalli, mieli käy tavanomaista taistelua hengissä säilymiseksi.

31

ELÄMÄNTILANTEESEESI KÄTKEYTYVÄN ELÄMÄN LÖYTÄMINEN

En käsitä, miten voisin olla vapaa nyt. Olen tällä hetkellä erittäin tyytymätön elämääni. Tämä on tosiasia. Pettäisin itseäni jos yrittäisin vakuuttaa itselleni, että kaikki on hyvin, kun niin ei todellakaan ole. Minulle nykyhetki on hyvin epätyydyttävä eikä lainkaan vapauttava. Jaksan jatkaa vain siinä toivossa, että asiat mahdollisesti paranisivat jotenkin tulevaisuudessa.

Oletat, että huomiosi on kohdistunut läsnä olevaan hetkeen, kun se todellisuudessa on perusteellisesti ajan vangitsema. Et voi olla samanaikaisesti tyytymätön ja täysin läsnä tässä hetkessä.

"Elämäksi" nimittämääsi voidaan oikeammin kutsua "elämäntilanteeksesi". Se muodostuu psykologisesta ajasta: menneisyydestä ja tulevaisuudesta. Tietyt asiat eivät ole sujuneet menneisyydessä haluamallasi tavalla. Vastustat jatkuvasti sitä, mitä menneisyydessä tapahtui ja nyt vastustat sitä, mikä on. Toivo antaa sinulle voimia jatkaa, mutta se suuntaa katseesi tulevaisuuteen ja saa sinut sillä tavoin jatkuvasti kieltämään läsnä olevan hetken. Siinä syy tyytymättömyyteesi.

On totta, että nykyinen elämäntilanteeni on seurausta menneisyydessä tapahtuneesta, mutta se on silti nykytilanteena Ja siihen juuttuminen tekee minut tyytymättömäksi.

Unohda elämäntilanteesi hetkeksi ja kiinnitä huomio elämääsi

Mitä eroa niillä on?

Elämäntilanteesi tapahtuu ajassa.

Elämäsi on nyt.

Elämäntilanteesi on mielen aikaansaannosta.

Elämäsi on todellista.

Löydä se "ahdas portti, joka johtaa elämään". Sitä nimitetään läsnä olevaksi hetkeksi. Supista elämäsi tähän hetkeen. Elämäntilanteesi saattaa olla ongelmia täynnä, suurin osa elämäntilanteista on. Mutta yritä ratkaista, onko sinulla tällä

30

toistaa itseään silloin, kun läsnä oleva hetki puuttuu. Tietoisuutesi nykyinen tila luo tulevaisuutesi — joka luonnollisesti voidaan kokea vain läsnä olevassa hetkessä.

Kaikki kielteisyys on peräisin psykologisen ajan kertymisestä ja läsnä olevan hetken torjumisesta. Tulevaisuuteen kurottuminen ja läsnä olevasta hetkestä poissa oleminen synnyttää levottomuutta, huolestumista, jännitystä, paineita ja murehtimista, jotka kaikki ovat pelon muotoja. Syyllisyyden tunne, katumus, kauna, katkeruus, raskasmielisyys, murhe ja anteeksiantamattomuuden kaikki muodot johtuvat puolestaan siitä, että menneisyys on korostunut ja elät liian vähän tässä hetkessä.

Monien on vaikea uskoa, että voi olla tietoisuudentila, johon ei sisälly lainkaan kielteisyyttä. Ja juuri sellaisesta vapautuksen mielentilasta kaikki henkiset opettajat kuitenkin puhuvat. Se lupaa pelastuksen, ei jossakin kuvitellussa tulevaisuudessa, vaan juuri tässä ja nyt.

Sinun on ehkä vaikea havaita, että aika synnyttää kärsimyksesi ja ongelmasi. Uskot, että tietty tilanne on aiheuttanut ne. Tavanomaisesta näkökulmasta katsottuna se onkin totta. Mutta niin kauan kuin et ole selvittänyt kaiken pohjana olevan häiriöiden aiheuttajan, mielen, roolia ongelmien luojana — sen takertumista menneeseen ja tulevaan ja nykyhetken torjuntaa — ongelmat pysyvät muuttumattomina. Jos kaikki ongelmasi tai kärsimystesi ja mielipahasi havaittavissa olevat syyt olisi tänään taiottu olemattomiin, mutta sinä et olisi aiempaa enemmän läsnä nykyhetkessä etkä olisi tiedostavampi, painiskelisit pian samanlaisten ongelmien ja kärsimysten kanssa kuin ennenkin. Ne ovat kuin varjo, joka seuraa sinua minne sitten menetkin. Viime kädessä on kuitenkin vain yksi ongelma: itse aikaan sidottu mieli.

En voi uskoa, että voisin koskaan saavuttaa sellaista tilaa, ettei minulla olisi enää lainkaan ongelmia.

Olet oikeassa: et voi koskaan saavuttaa tuota tilaa. Olet siinä nyt.

Ei ole mitään ajassa tapahtuvaa pelastusta. Et voi olla vapaa tulevaisuudessa. Tämä läsnä oleva hetki on vapauden avain. Voit siis olla vapaa ainoastaan nyt.

27

Mieleen samastuminen antaa emotionaaliselle reaktiolle lisää energiaa, kun taas mielen tarkkailu vähentää tuota energiaa. Mieleen samastuminen luo lisää aikaa, kun taas mielen tarkkaileminen avaa ajattoman ulottuvuuden. Mielen käytöstä tällöin vapautuva energia suuntautuu läsnä olevaan hetkeen. — Koettuasi kerran, mitä tässä hetkessä läsnä oleminen merkitsee, voit niin halutessasi uppoutua syvemmälle läsnä olevaan hetkeen. Tämä ei heikennä kykyäsi käyttää aikaa — mennyttä tai tulevaa — kun käytännön asioissa jonkin seikan tarkistaminen on tarpeen. Se ei myöskään vähennä kykyä käyttää mieltäsi. Päinvastoin. Se auttaa mieltä toimimaan. Kun sitten käytät mieltäsi, se toimii terävämmin ja keskittyneemmin.

IRTI PSYKOLOGISESTA AJASTA

Opettele käyttämään aikaa arkiaskareissasi — nimittäkäämme sitä 'kellon ajaksi'. Mutta käytännön asiat hoidettuasi palaa välittömästi tämän hetken tietoisuuteen. Näin et kasaa psykologista aikaa, joka merkitsee menneeseen samastumista ja jatkuvaa pakonomaista tulevaisuuden suunnittelua.

Kellon aika ei merkitse vain tapaamisten sopimista tai matkan suunnittelua. Siihen liittyy myös menneisyydestä oppiminen, jotta emme joutuisi tekemään samoja erehdyksiä kerta kerran jälkeen. Sitä tarvitaan asettaessamme itsellemme päämääriä ja toteuttaessamme niitä. Sitä käytetään myös ennakoitaessa tulevaisuutta menneisyydessä opittujen aineellisten ja matemaattisten mallien ja lakien avulla ja ryhdyttäessä ennakoinnin edellyttämään asianmukaiseen toimintaan.

Käsillä oleva hetki pysyy kuitenkin perustekijänä jopa käytännön elämässä, jossa emme voi toimia ilman menneen ja tulevan viitekehystä. Kaikki menneisyydessä opittu löytää paikkansa ja saa merkityksensä tässä ja nyt. Kaikki tulevaisuuden suunnitteleminen, kaikki työskentely tietyn päämäärän saavuttamiseksi tapahtuu tässä ja nyt.

Valaistuneen ihmisen huomion keskipisteenä on aina läsnä oleva hetki, mutta hän on samalla toissijaisesti tietoinen ajasta. Hän käyttää siis kellon aikaa psykologisesta ajasta vapautuneena.

Ole valppaana tätä harjoitellessasi, ettet huomaamatta muunna kellon aikaa psykologiseksi ajaksi. Jos esimerkiksi teit erehdyksen menneisyydessä ja opit siitä nyt, käytät kellon aikaa. — Jos sen sijaan jauhat tuota erehdystä mielessäsi, arvostelet itseäsi ja tunnet katumusta tai syyllisyyttä, teet siitä virheellisesti 'minän' tai minun eli teet siitä itsetuntosi osan. Kellon aika on silloin muuttunut

28

psykologiseksi ajaksi, joka on aina sidoksissa väärään kuvaan minuudesta. Anteeksiantamattomuudesta seuraa välttämättä raskas psykologisen ajan taakka.

Asettaessasi päämäärän ja työskennellessäsi sen hyväksi käytät kellon aikaa. Olet tietoinen siitä, mihin haluat mennä, mutta kunnioitat jokaista ottamaasi askelta ja suuntaat koko huomiosi juuri siihen askeleeseen, jonka tänä hetkenä otat. Jos kuitenkin keskityt voimakkaasti päämäärään siksi, että odotat siltä ehkä onnea, täyttymystä tai eheytymistä, et enää arvosta läsnä olevaa hetkeä. Siitä tulee vain astinlauta tulevaisuuteen, vailla omaa arvoa. Kellon aika muuttuu psykologiseksi ajaksi. Elämänmatkasi ei ole enää seikkailua. Se on muuttunut pakonomaiseksi tarpeeksi päästä eteenpäin, saavuttaa jotakin, 'onnistua'. Et enää näe tienvarren kukkia, et tunne niiden tuoksua, etkä ole tietoinen kauneudesta ja elämän ihmeestä, joka levittäytyy ympärillesi silloin, kun olet läsnä tässä hetkessä.

Ymmärrän läsnä olevan hetken äärimmäisen tärkeäksi, mutta en voi täysin yhtyä sinuun kun sanot että aika on pelkkää harhaa.

Kun sanon, että "aika on harhaa", en tarkoita sitä filosofiseksi lausumaksi. Muistutan sinua vain yksinkertaisesta tosiasiasta, joka on niin ilmeinen, että sen huomaaminen saattaa olla vaikeaa tai se saattaa jopa tuntua sinusta merkityksettömältä. Mutta kun olet sen täysin sisäistänyt, se voi miekan tavoin lävistää kaikki mielen luomien sekasotkujen kerrostumat ja 'ongelmat'. Haluan painottaa, ettei sinulla ole muuta kuin läsnä oleva hetki. Elät aina ja vain tässä hetkessä, et missään muussa ajassa. Eikö tämä ole tosiasia?

PSYKOLOGISEN AJAN MIELIPUOLISUUS

Harkitessasi psykologisen ajan kollektiivisia ilmenemismuotoja saat täyden varmuuden siitä, että kyseessä täytyy olla mielisairaus. Psykologinen aika on omaksunut esimerkiksi kommunismin, kansallissosialismin tai nationalismin ideologisen muodon tai se on ilmentynyt sellaisina ankarina uskonjärjestelminä, jotka toimivat sokeasti siltä pohjalta, että korkein hyvä on saavutettavissa tulevaisuudessa ja päämäärä pyhittää siksi kaikki käytetyt keinot. Päämääränä on ajatus, jokin ajankohta mielen luomassa tulevaisuudessa. Siellä saavutetaan oletettu pelastus, olipa kyseessä sitten onni, täydellisyys, tasa-arvo tai vapautus. Nykyäänkin ihmisiä usein orjuutetaan, kidutetaan tai murhataan tämän päämäärän saavuttamiseksi.

29

On esimerkiksi arvioitu, että jopa 50 miljoonaa ihmistä menetti henkensä kommunismin tarkoitusperien edistämiseksi, 'paremman maailman' luomiseksi Venäjälle, Kiinaan ja muihin maihin. Tämä on kylmiä väreitä synnyttävä esimerkki siitä, miten usko tulevaan taivaaseen tekee nykyisyydestä helvetin. Voiko jäädä mitään epäilyksiä siitä, ettei psykologinen aika olisi vakava ja vaarallinen mielisairaus?

Miten tämä mielen kuvio toimii sinun elämässäsi? Pyritkö aina pääsemään jonnekin muualle sieltä missä olet? Teetkö yleensä sen mitä teet vain jonkin päämäärän vuoksi? Onko täyttymys aina juuri kulman takana tai onko se sidottu hetkellisiin nautintoihin kuten seksiin, ruokaan, juomiin, huumeisiin tai jännittäviin kokemuksiin ja elämyksiin? Oletko aina keskittynyt joksikin tulemiseen, suorituksiin ja saavutuksiin tai ajatko jatkuvasti takaa jotakin uutta, jännittävää elämystä tai nautintoa? Kuvitteletko, että saadessasi enemmän tavaroita tulet ehyemmäksi, riittävän hyväksi tai psykologisesti täydelliseksi? Odotatko miestä tai naista tekemään elämästäsi mielekkään?

Normaalissa mieleen samastumisen eli valaistumattoman tietoisuuden tilassa psykologinen aika kätkee täysin läsnä olevan hetken loputtoman voiman ja sen rajattomat luovat mahdollisuudet. Elämästäsi puuttuu syke, tuoreus ja ihmeen tuntu. Elämäsi näytelmää hallitsevat vanhat, loputtomiin toistuvat ajatus- ja emootiokuviot, käyttäytymis- ja reaktiomallit ja halut. Ne muodostavat mielesi käsikirjoituksen antaen sinulle jonkinlaisen minuuden, mutta ne vääristävät tai peittävät läsnä olevan hetken todellisuuden. Mielessä syntyy pakkomielle tulevaisuudesta pakopaikkana hankalalta tuntuvasta nykyisyydestä.

KIELTEISYYDEN JA KÄRSIMYKSEN JUURET OVAT AJASSA

Mutta usko siihen, että tulevaisuus tulee olemaan nykyisyyttä parempi, ei ole aina harhakuvitelma. Nykyhetki voi olla kauhea, mutta asiat voivat muuttua paremmiksi tulevaisuudessa, niin kuin usein tapahtuukin.

Tavallisesti tulevaisuus on menneen toisintoa. Pinnalliset muutokset ovat mahdollisia. Mutta todellista muuttumista tapahtuu harvoin. Se edellyttää, että kykenet olemaan kylliksi läsnä tässä hetkessä, jotta sen voima voisi kumota menneisyyden painolastin. Se, mitä pidät tulevaisuutena, on erottamaton osa tämänhetkistä tietoisuudentilaasi. Jos mielesi raahaa jatkuvasti mukanaan menneisyyden taakkaa, sama tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Menneisyys