esitykset. lukuisat nuoret ja vanhat ovat olleet...
TRANSCRIPT
Joulun evankeliumi alkaa oikeastaan nuo-ren Marian antamasta suostumuksesta: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtu-
koon minulle niin kuin sanoitte.” (Luuk.1:38)Tästä, tällä erää viimeisessä Eelimeilissä,
löydät tarinaa lähetyssaarnaaja Helvi Hal-meesta. Sitä kirjoittaessani olen viettänyt melkoisen tovin hänen kirjojensa, lehtileike-kokoelmansa, valokuviensa ja päiväkirjamer-kintöjensä äärellä. Niitä lukiessa olen monet kerrat ollut kuulevinani yhä uudelleen nuo Marian, Jeesuksen äidin lausumat sanat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanot” (Luuk.1:38).
Joulun evankeliumiin tarvittiin Maria. Tar-vittiin yhden ihmisen koko elämä. Tarvittiin joku, joka suostui Jumalan antamaan tehtä-vään: Minä olen Herran palvelijatar! Se oli elämän mittainen kutsumus, johon sisältyi aimoannos väärinymmärrystä, luopumista ja loputon määrä rukousta.
Olen viime aikoina lukenut myös täysin toisenlaisia kuvauksia siitä, kuinka armo-lahjojen saaminen ja jopa ihmeiden tekemi-nenkin on helppoa! Tuo helppous oli täysin vierasta sille, mitä nuori äiti, Maria, sai kuul-
la: ”Sinun omankin sydämesi läpi on miekka käyvä” (Luuk.2:35).
Helvi Halmeen kaltaiset lähetysveteraa-nit eivät hekään tunteneet menetelmiä, joilla siunaukset saavutetaan aina vaivattomas-ti. Eräässä päiväkirjamerkinnässään Helvi muistuttaa itseään: Rukoile. Rukoile, kunnes rukoilet!
Olen hänen kokemuksistaan kirjoittaes-sani päässyt kurkistamaan häntä seurannei-den etiopialaisten lailla hänen rukouskam-mioonsa ja tullut vakuuttuneeksi, että hän omisti jotakin, joka meidänkin tulee löytää uudelleen: Uskallus jäädä Jumalan varaan.
Olen lukenut ihmisten kertomuksia siitä, kuinka tuo Herran palvelija on vaikuttanut heihin. Sitä, millaisen lähtemättömän jäljen Helvin esimerkki jätti lukemattomien uusi-en kristittyjen elämään. Mutta olen lukenut tarinasta myös sen toisen puolen. Olen lu-kenut siitä, mitä Jumalan palvelija koki niissä hetkissä, jolloin Jumalakin tuntui vaikenevan. Miltä tuntui niissäkin hetkissä kantaa tuota tietoisuutta: Minä olen Herran palvelija.
Tuo sama tuntu on ollut monissa koh-taamisissa Eelimin käytävillä. Olen tavannut
heitä, jotka tänään, oman elämänsä paineis-sa, ovat suostuneet suuren Kutsujan kans-sa tuolle samalle tielle. Oman kuormansa kanssa he ovat löytäneen rukouksen salatun, suurelle yleisölle vieraan, mutta Jumalalle tutun maailman.
Hän voi olla opiskelija, joka kyselee Juma-lan tahtoa uravalinnan edessä. Nuori, jonka tietokoneella valmiiksi täytetty hakemus raamattukouluun odottaa lähettämistä. Tai hän on tuo, jo elämää nähnyt uskova, joka kantaa sydämellään monia rukousaiheita.
Joillakin ystävilläni on tapana kysyä pu-helimessa soittaessaan: ”Onko siellä Juma-lan mies?” En ole koskaan oikein tiennyt, mitä tuollaiseen kysymykseen osaisi vasta-ta. Edellä mainitsemani helppouden koros-tamisen lisäksi olen usein jäänyt pohtimaan kristillisyyttä, jossa niin rohkeasti vedotaan valtuuksiin ja hengelliseen asemaan.
Maria ei vaatinut itselleen ”Herran palve-lijan” arvonimeä, vaan hän suostui Jumalan-sa kutsuun olla Herran palvelija. Hän ei vaa-tinut asioita tapahtumaan, vaan hän suostui: ”Tapahtukoon minulle…”
Maria, Jumalan palvelija, kätki Jumalan
sanat, Jumalan lupaukset sydämeensä ja tutki niitä (Luuk.2:19). Kaikki ei ollut julkista, vaan elämässä oli asioita, jotka vain Jumala tiesi. Oli jotakin, joka oli kätketty sydämeen.
Marialla oli voimakas sisäinen elämä, jos-sa käytiin vuoropuhelua Kutsujan kanssa. Se on keskustelua, jota muut eivät kuule, mutta jonka hedelmän he näkevät.
Heimo enbuska
Herran palvelija
Lasse Heikkilän Joulun Sankari –musikaali esitettiin viime vuonna ensimmäisen kerran Eelim-temppelissä. Se sai valtavan suuren suosion ja tämän lehden ilmestyessä se on saanut jo uudet esitykset. Lukuisat nuoret ja vanhat ovat olleet tekemässä suurta elämystä jouluun valmistautuessamme.
Joulukuu 2015
PÄÄKIRJOITUSSuzette Hattingh tulkkinaan Rauno Karmitsa sytytti seurakuntaamme ja kauempaakin tulleita kuulijoita heinä-elokuun vaihteessa pidetyssä Minä uskon -kokoussarjassa. Seurakuntana rukoilemme, ettei tapahtuma pääsisi unohtumaan jälkiä jättämättä, vaan syttyisimme yhä voimallisemmin evankelioimaan kotikaupunkiamme.
KU
va
aJa
: Ja
NN
E v
OU
TiL
aiN
EN
Valoa näkyvissä– He lenaK–
Arvot opitaan koulussa
Kuopion Kristillinen koulu Neu-lamäessä juhli jokin aika sit-ten 15-vuotista toimintaansa.
Juhla vietettiin temppelimme pääsa-lissa, sillä koulun omaan saliin suuri juhlayleisö ei olisi mahtunutkaan.
-Juhla oli esimerkki yhteisöllisyy-destä, sanoo koulun rehtori Pauliina Asikainen.
Kotikoulusta alkanut koulu on kasvanut 103 oppilaan opinahjoksi ja natisee jo liitoksissaan. Tilat ovat käyneet ahtaiksi ja parhaillaan mie-titään, miten ongelma ratkaistaisiin. asikaisen mukaan Neulamäessä on toive pysyä.
Oppilaat tulevat ympäri kau-
punkia, jopa Siilinjärveltä asti. Myös samassa kiinteistössä toimivaan päi-väkoti Timanttiin lapsia tuodaan mat-kojen päästä.
Päiväkodissa on juuri nyt useita yksivuotiaita, joista ainakin muuta-mat kenties päättävät ”opintiensä” samassa talossa yläkoulun päästöto-distuksen myötä.
Toisin kuin monissa kunnan yllä-pitämissä kouluissa, opetusryhmät ovat pieniä. Koulu tarjoaa kaikille op-pilaille maksullisen iltapäiväkerhon, missä lapset saavat välipalan ja toi-minnan ohjausta.
Koulun olemassaolo ei suinkaan ole ollut koko historian ajan varmalla pohjalla. Nyt alakoululla on toistai-seksi voimassaoleva lupa. Yläkoulun lupa on määräaikainen, mutta tois-taiseksi voimassa olevaan lupaa hae-taan syksystä 2017 alkaen.
-Meillä on kaikki edellytykset toi-
mintaan: ammattitaitoinen henkilös-tö, toimivat tilat, opetussuunnitelma ja talous kunnossa, asikainen selvit-tää.
Koulussa noudatetaan valtakun-nallista opetussuunnitelmaa, joka on käytössä kaikissa muissakin perus-kouluissa. Opetus on maksutonta, sil-lä koulu saa samat tuet kuin muutkin peruskoulut.
Kristillisyys näkyy toimintakult-tuurissa.
-Henkilöstöllä täytyy olla kristilli-nen vakaumus, asikainen sanoo.
Koulussa on hengellinen aamun-avaus ja mahdollisuus ruokaruko-ukseen. Kristillisyys näkyy myös päivittäisissä kohtaamisissa, joissa jokainen lapsi kohdataan aidosti, heil-le annetaan aikaa ja huomiota.
Pirjo ronkainen
KUvaaJa iLKKa NYKäNEN
2 16. joulukuuta 2015 eelimeili
Lauantaina kuoli miehen ”toinen äiti”, jonka hoidosta hän on huolehti-nut tiiviisti kahden viime vuoden ajan.
Keskiviikkona menehtyi työkave-rin puoliso lyhyen ja rankan sairauden jälkeen.
Perjantaina Euroopan täytti kau-hu, kun viestit Pariisista tunkivat kai-kilta kanavilta.
Mustemmaksi ei voi marraskui-nen viikko mennä.
En tiedä, mistä tuli suurin suru. Siitäkö, että miehen lapsuudenper-heestä ei ole enää ketään jäljellä. vai siitä, että ikäiseni työkaveri on yhtäkkiä leski. vaiko siitä, että suun-nitelmallinen julmuus on tullut ihan kotikulmille.
Maanantaiaamuna läksin työ-matkalle. Bussi oli myöhässä. vettä
vihmoi. Teinipojat uhosivat, miten pakolaisissa on tosi paljon terroris-teja ja jos Trumpista tulee amerikan presidentti niin se pommittaa Syyrian mäsäksi.
Tuntui, että nyt en kestä.Riistavedellä maa muuttui valkoisek-si. Perillä Joensuussa oli pikku pak-kanen ja reilusti lunta. Kaikki näytti toiselta. Oli valo. Oli toivo.
Tämän joulu tekee meille. Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suu-ren valon. Niille, jotka asuvat kuole-man varjon maassa, loistaa kirkkaus.
Suomen syyssynkeydessä tuolle sanomalle on kaikupohjaa.
Pimeys ei kokonaan poistu, eikä häviä kuoleman varjo. Edelleen ihmi-set kärsivät ja kuolevat – mielestäm-me – väärään aikaan.
Mutta koska Jeesus syntyi, erot eivät ole lopullisia. Koska Jeesus syn-tyi, on maailmassa valo. Ja toivo.
On meistä jokaisesta kiinni, mi-ten se valo kasvaa ja laajenee. Ensin omassa sydämessä, sitten toisten.
Näin sanotaan usein käyttämäs-säni Maaria Leinosen joulurunossa:
On se sinullekin annettutehtäväjoulunaja joulun jälkeen:iloksi sinutkinon tarkoitettuiloa viemäänvaloa pimeäänhymyähyvää sanaa.
Kukaan ei niin köyhäettei jaettavaksiystävällisyyden lahjaakukaan ei niin rikasettei sitä tarvitsisi.
Ilo annettu jaettavaksivalo vietäväksi eteenpäin.
Hyvää Jouluaihmiset –iloavaloa rauhaa
Helena kantanen [email protected]
Kristillisessä koulussa ne ovat ovat lähimmäisyys, yhteisöllisyys ja kiitollisuus.
Työ Intiassa jää taakseSuuntaamme vuoden lopussa takaisin Suomeen, kirjoittaa Juha Huttunen Mumbaista.
Valtion leikkaukset kehitysyhteis-työmäärärahoissa johtivat Fidassa toiminnan kohdentamiseen ja työtä intiassa on päätetty supistaa.
Olemme toimineet täällä neuvon-antajan tehtävissä ja tämä toimen-kuva on päätetty lakkauttaa kaikista maista Fidan uudessa organisaatios-sa.
Tunteet ovat luonnollisesti pinnas-sa ja harmittaa siirtyä taas kohti tun-tematonta. Olemme olleet melkoisia reissulaisia viime vuodet ja elämään on sisältynyt paljon muutoksia. Edes-sä on viides maasta toiseen muutto kuuden vuoden sisällä, joten maa-hanmuuttajan rooli on tullut tutuksi.
Luottamus siihen, että kaikki on Jumalan käsissä, kantaa edelleen, vaikka tämä muutto on ehkä kaikista raskain. Olemme juuri sopeutuneet intialaiseen elämänmenoon ja ar-keen. Olemme löytäneet paikkamme Mumbain ihmisvilinässä ja todella myös nauttineet elämästä täällä.
Meillä on ollut mahtava seurakun-taperhe ja harmittaa kovasti jättää hyvästit heille. Ei ole itsestäänsel-vyys, että löytyy niin upeita ja syviä ystävyyssuhteita tässä elämänvai-heessa.
Jumalan suunnitelmia ei usein pysty ymmärtämään, mutta jokainen etappi tähän(kin) asti on ollut merki-tyksellinen ja kasvattanut meitä sekä henkisesti että hengellisesti.
Koemme myös, että olemme saa-neet palvella Jumalaa niillä lahjoilla ja kyvyillä, mitä Hän on meille antanut. Olemme kipuilleet monesti kutsum-me kanssa ja miettineet sen toteutu-mista. Olemme ymmärtäneet, että Jumalan kutsu ei ole mikään tietty
tehtävä tai päämäärä, vaan matka, jonka Jeesuksen kanssa kuljemme.
Haluamme kulkea jokaisen päivän Hänen kanssaan ja Hänen johdatuk-sessaan. Siksi myös nämä muutokset on helpompi käsitellä. Kun luotamme Jumalaan, kaikki muu seuraa sen mu-kana. On ihmeellistä tuntea rauhaa tällaisen myllerryksen keskellä, vaikka mieli haluaa kaikkea muuta.
Helpot ajat eivät varmastikaan ole edessä. Sopeutuminen ottaa aikaa ja ikävöimme tänne monta kertaa. asiaa ei helpota sekään, ettei ole työ-paikkaa, kotia, ei edes tietoa muusta kuin että jouluksi Suomeen.
asioilla on kuitenkin tapana järjes-tyä ja onneksi nyt ei ole aikaa miettiä niitä liikaa. Kuukauden päästä olem-me jo melkein kinkun äärellä.
Loppuun vielä raamatunpaikka, joka on koskettanut meitä. Tämä englanninkielinen käännös puhut-telee erityisesti. Jumala ei ohjaa elämäämme vain meidän itsemme vuoksi, vaan ennen kaikkea Hänen kunniakseen.
2 Kor 1:4 (The Message) “He comes alongside us when we
go through hard times, and before you know it, He brings us alongside someone else who is going through hard times so that we can be there for that person just as God was there for us.”
vapaasti käännettynä: ”Hän tulee rinnallemme kun käymme läpi vai-keita aikoja ja ennen kuin huomaam-mekaan, Hän lähettää lähellemme jonkun toisen, joka käy myös läpi vaikeita aikoja, jotta voisimme olla heille tukena, kuten Jumala oli tuke-namme.”
Tässä vielä muutama mahtava paikka ahkerille lukijoille: 1.Piet. 2: 9-12 (The Message), Heb. 13:1-6, 14-16 (The Message).
juHa Huttunen
Oppilaiden esittämä ohjelma koulun 15-vuotisjuhlassa hurmasi yleisön.
316. joulukuuta 2015eelimeili
Törmäset kotiutumassa Unkariin
– Sanaan pitäytyminen nousee arvoonsa
Kymmenen vuotta sitten haastattelin Helvi Halmet-ta Kultalyhde-lehteen. Jos esiin nousivat työn alku-
vaikeudet Etiopiassa, hän vaikeni.”Ei siitä kai kannata sen enem-
pää”, Helvi kuiskasi melkeinpä ujosti.Etiopialaiset ovat kertoneet, että
Helvin koti addis abebassa saat-toi joutua kivisateen kohteeksi, sil-lä kaikki eivät tahtoneet sulattaa suuriksi kasvaneita pyhäkouluja ja sitä, että nuoria tuli uskoon. Kolina oli ollut melkoinen, kun kivet olivat iskeytyneet peltisen talon seiniin ja katolle.
”Ruotsalaiset lähetit kävivät ker-ran vuodessa kotimaassaan. viiden työvuoden jälkeen kirjoitin Kuopi-oon, että kävisin itsekin mielelläni välillä lomalla. Minulle vastattiin, että ole nyt siellä vielä ainakin vuo-si. Seitsemäntenä vuonna minä yk-sinkertaisesti ilmoitin, että nyt minä tulen!”
Sanojen takaa paljastui se lujuus, jota tuosta naisesta tarvittaessa löytyi.
vuodet ovat vierineet. Tänään Helvi Halme viettää hiljaista van-huuttaan hoivakodissa vehmersal-mella. valokuva-albumia selailtaes-sa hän katsoo vieraaseen kysyvänä, kuin anteeksi pyytäen.
-En minä muista enää.Mutta Jumala muistaa. Ja niin
muistavat myös ne yhäti kasvavat seurakunnat, joita Helvi oli omalla työllään synnyttämässä.
Helvi Halme - Jumalan ihminenHänen olemuksessaan ja puheissaan on aina ol-lut hillittyä arvokkuutta. Sellaisena me olemme op-pineet tuntemaan lähetys-saarnaaja Helvi Halmeen.
Jeesuksen todistajaimpilahdella syntynyt Helvi kirjoitti 17-vuotiaana Hyvä Paimen -lehteen muistojaan menetetystä Karjalasta. Kirjoitus päättyi yllättävän kypsään toteamukseen: ”Kiitän Jumalaa, että sain olla siellä 16 vuotta. Herra an-toi, Herra otti! Kiitetty olkoon Herran nimi!”
Johdatus oli tuonut evakkoper-heen Tuusniemelle. Helvin kirjoituk-sissa on aina heijastunut lapsuus-kodissa koettu hellyys ja huolenpito. Uskovat vanhemmat rakastivat sy-västi ainoaa lastaan.
Helvi oli tiedostanut kutsumuk-sensa varsin nuorena. Se painettiin hänen sieluunsa varhaisessa lapsuu-dessa. Hän kertoo kokemuksesta, joka hänellä oli ollut 10-vuotiaana.
”Minulla oli tavaton ikävä tai-vaaseen. Eräänä päivänä laskeuduin pitkälleni sänkyyn ja rukoilin: ’Rakas Jeesus, ota minut taivaan kotiin.’ Sil-loin näin, miten vastapäinen seinä tuli häikäisevän kirkkaaksi ja kirk-kauden keskellä oli Jeesus siunaten minua.”
”Tajusin heti, että Jeesus tahtoi siunata elämäni täällä Hänen kun-niakseen. Kun äitini kerran kysyi minulta: ’Mikä sinusta, Helvi, tulee?’ kuiskasin arasti, kasvot pois kään-nettyinä: ’Jeesuksen todistaja’.”
Unelmana IsraelSyväntöjen aloittaessa lähetystyön israelissa, toivoi Helvi Halme pää-sevänsä itsekin sinne, mutta hänen viisumianomuksensa evättiin.
Opettajaksi valmistunut Helvi paneutui kuitenkin kielenopiske-luun. Emmi Halmeen, Helvin äidin, Raamatun etulehdille on kirjoitet-tu merkintä: ”Helvi lähti Englantiin syyskuun 30. 1948.”
Sitten tuli kutsu, joka määritteli koko Helvin elämäntyön. Etiopian keisarillinen perhe etsi kotiopettajaa ja erinäisten vaiheiden jälkeen Helvi johdatettiin keskelle keisarillista lois-toa. Helvin äidin Raamatusta löytyy jälleen merkintä: ”Helvi lähti Etiopi-aan 8 p. maalisk. 1953.”
”Enhän minä vielä lähetyssaar-naaja ollut, mutta halusin kovasti tulla sellaiseksi.”
Keisarillisen suvun poikien koti-opettajana Helville syntyi läheinen suhde koko keisariperheeseen, joka koki myöhemmin kovia 1970-luvun vallankumouksen pyörteissä. Niin Helvin aikuistuneet oppilaat kuin heidän vanhempansakin vangittiin. Perheen isä teloitettiin.
”Tapasin 1981 nuo entiset op-pilaani, jotka olivat juuri päässeet vankilasta. Heidän äitinsä oli vieläkin vankilassa.”
Lähetyssaarnaaja ja vaikuttajaKeisarillisen perheen palveluksesta 1950-luvun puolivälissä Helvi jäi lähe-tystyöhön addis abebaan.
”Olen tutustunut kansaan, joka on niin merkillisen samanlainen kuin ih-
miset kaikkialla. On iloa, surua, häitä ja hautajaisia. On työtä ja sairautta ja elämän unelmia. Se on riipaissut sy-däntäni.”
Sheleshi Kebede, joka toimii ny-kyisin johtotehtävissä kymmeniä mil-joonia jäseniä käsittävässä herätysliik-keessä, kävi 1950-luvulla pyhäkoulua Helvi Halmeen kovalevyistä kyhää-mässä rakennuksessa. Myöhemmin hänestä varttui Helvin tulkki ja avus-taja.
”Helvi ei koskaan ollut kiinnostunut valtataistelusta. Jos työalueellemme tuli joku, jonka mielestä nainen ei voi-nut johtaa seurakuntaa, Helvi pakkasi laukkunsa ja siirtyi muualle. Missä hän työn aloitti, siellä oli aina siunaus.”
Melese Wogu, joka perusti vuon-na 1986 Ethiopian Outreach Ministry –nimisen lähetysjärjestön ulkomailla asuvien etiopialaisten saavuttamisek-si, kirjoittaa omasta nuoruudestaan Etiopian Markatossa.
”Minuun teki suuren vaikutuksen se, kuinka tarkasti Helvi seurasi elä-mässään Pyhän Hengen johdatusta. Hänen antautuneisuutensa on suu-resti rohkaissut minua seuraamaan hänen jalanjälkiään. Tuhannet ja tu-hannet nuoret etiopialaiset tungek-sivat hänen ahtaaseen kirkkoonsa ja tulivat tuntemaan Herran. Pyhä Henki liikkui ja meidän elämämme muuttui-vat.”
Teologiaa pitkälle lukenut Seleshi Kebede tunnustaa edelleen käyttä-vänsä saarnoissaan Helvi Halmeelta oppimiaan kielikuvia ja kertomuksia. Helvin perintö elää näin edelleen Etio-pian kristittyjen keskellä.
Ystävyyttä ja työtoveruuttaKuopiolaiset tunsivat Helvi Halmeen ja Orvokki Virran (ent. vuorinen) erottamattomina ystävyksinä ja työtovereina. Orvokki oli Helville taivaan lahja ja tärkeä apu, joka tuli Etiopiaan parahiksi auttamaan työ-hönsä uupumassa olevaa lähettiä.
Orvokin tulon myötä työ naisten ja tyttöjen keskuudessa kasvoi räjäh-dysmäisesti.
”Pyhäkoulussa, jossa aluksi oli vain pari tyttöä sadan pojan keskellä, on tullut muutos. Nyt on ollut pakko pan-na tytöille omat luokkansa, kun heitä alkaa olla enemmän kuin poikia.”
Helvi Halme kirjoittaa 1970-lu-vun alussa koskettavasti etiopialai-sen naisen asemasta.
”Nainen elää pelkojen maail-massa. Mies on erilainen. valveu-tuneempi, rohkeampi, kiihkeämpi oppimaan. Nainen. Hänet on jätet-ty yksin taisteluunsa. Pimeyteen-sä. Kun kehitysapu tarjoaa hänen lapsillensa uudenlaista hoitoa, hän torjuu sen kauhistuen ja kaivatuttaa vauvoiltaan hampaat pois, revityttää hänen nielurisansa ja useimmissa tapauksissa menettää hänet kuole-man tuntemattomuuteen.”
vuosikymmenten jälkeen meidän on vaikea kuvitella sitä maailmaa, jonka keskellä Helvi ja Orvokki aloit-tivat työnsä uranuurtajina. Tänään näiden edellä kuvattujen naisten lastenlapset opiskelevat yliopistois-sa eri puolilla maailmaa. Muutos on ollut valtava.
Evankelioimismatkalla Etiopian Shidamossa.
Helvi Halme opettajaseminaarissa Sortavalassa.
Suomalainen shidamo-nainen – Helvi Halme.
Helvi ja Orvokki – ystävät ja työtoverit Thaimaassa.
Lähetti muuntuu moneksi: Opettaja Helvi Halme englanninkielenopettajana Thaimaassa.
Lähetin uskollinen kuuntelija ja lähetti Etiopiassa 1960-luvulla.
Jumalan ihminenYli 25 vuoden jälkeen lähtö Etiopi-asta ei ollut helppo. Päiväkirjaan tal-lennetut yksinäisen ihmisen tunnot puhuvat riipaisevaa kieltä.
”Se maa oli muokannut minua. Olin rakastanut sitä, ihastellut ja kauhistellut sitä, ja olin riidellyt sen kanssa. aivan kuin rakkaan ihmisen kanssa tehdään.”
”Ero oli prosessi, jossa koin kaikki rikki menneen sielun kauhut. Risai-sena, henkisesti yksin jääneenä tein lujasti töitä. Kuljin puhujana lähetys- ja naistenpäivillä. Hoidin toisten sie-luja parhaani mukaan. Kuitenkaan se sana, jota jaoin toisille, ei lohduttanut omaa sieluani. avattuani kotini oven kokoussarjan jälkeen, sallin itselleni helpotuksen itkun. Se oli tuskaa.”
”vähitellen, noin kahden vuoden kuluttua valo alkoi hiipiä sisimpääni. Silloin tiesin, että kuolemasta syntyy uutta elämää.”
Noiden pioneerivaiheiden keskel-lä Orvokin ja Helvin välille syntynyt ystävyys jatkui loppuun asti, aina Orvokin hautajaisiin saakka. Orvo-kin muistotilaisuudessa toukokuus-sa 2014 Helvi näytti istuvan kovin mietteliäänä.
Kokoon painunutta olemusta puistatti vilu ja yksinäisyys. Ystä-väänsä hyvästellessään Helvi näytti jättävän jäähyväisiä myös omalle elämäntyölleen.
Lähetyssaarnaaja Helvi Halmeen elämä ja palvelutyö on muistamisen arvoinen. Se on osa seurakuntamme kauneinta historiaa.
Heimo enbuska
RENGASPARI OYItkonniemenkatu 2570500 KuopioPuh. (017) 261 4203, 263 2755
Renkaat ja vanteet henkilö japakettiautoihin, myösmatkailuautoihin ja vaunuihin.Tutustu kaupungin laajimpaanvalikoimaan.
ASENNUKSET TULOJÄRJESTYKSESSÄ, AIKAA VARAAMATTA!
rengaspari.fi
KUOPION HELLUNTAISEURAKUNTAVuorikatu 29, 70100 KUOPIOPuhelin: 050 373 3543
Sähköposti: [email protected] Kotisivu: www.eelim.net Toimisto: avoinna ti ja ke 9-13
Johtava pastori Heimo Enbuska050 433 [email protected]
Pastori Jyrki Liukkonen 050 302 7655 [email protected]
Musiikki-, lapsi- ja varkkityövastaava Hannele Voutilainen 044 349 7116 [email protected]
Toimisto Marjaana Enbuska050 553 [email protected]
Lähimmäistyö Raija Räsänen050 372 [email protected]
Talonmies Markku Hämäläinen 044 334 0425 [email protected]
Emäntä Maarit Vuorenniemi044 971 [email protected]
Pankkiyhteys: Rukoushuoneyhdistys Elim ry Kuopion Nordea Fi 13 1078 3000 2508 51
Viitenumerot:Seurakunta 3010Lähetystyö 4200Kiinteistöt 5500Rv-lehden maksut 6350Diakonia 6431Muista käyttää viitenumeroita!
Eelimeilin työryhmä:
Helena Kantanen 050 534 5014
Pirjo Ronkainen 044 083 2358
NISSAN – SUBARUAutoja Väänäseltä jo yli 50 vuoden ajan!
Kiitämme asiakkaitamme luottamuksesta!
Käenkuja 1, Kuopio, puh. 017 - 266 66 00
Eelimeilin toimitus toivottaa kaikille seurakuntalaisille
rauhallista joulua ja siunausta alkavaan
vuoteen.
4 16. joulukuuta 2015 eelimeili
Al Ain on Kulhomäkien uusi keidaskaupunki
Perheemme muutti arabiemiraattei-hin syyskuun puolivälissä.
Ulkomaille muuttohaaveet olivat kyteneet mielissämme jo pitkään, ja kun Otolle tarjoutui mahdollisuus opetusalan asiantuntijatehtäviin
abu Dhabin emiraattiin, päätimme tarttua tilaisuuteen.
Rukoilimme Taivaan isän johda-tusta kaikissa vaiheissa. Koimme tämän olleen nyt oikea siirto meidän perheellemme.
KUvaaJa SaMULi SKaNTSi
Kulhomäen perheen elämä uudessa aurinkoisessa kotimaassa on solahtanut uomiinsa nopeasti.
Remonttivuotta kohtimarraskuun viimeisenä sunnun-taina pidettiin Rukoushuoneyhdis-tys Elim ry:n syysvuosikokous, jossa tärkeimpinä asioina olivat esillä ensi vuoden budjetti ja toimintasuunni-telma.
Toimintasuunnitelmassa tode-taan, että ”budjetti on laadittu siten, että juoksevat menot pystytään kat-tamaan, mutta lainanlyhennyksiin ja investointeihin joudutaan käyttä-mään edellisten vuosien ylijäämiä. Seurakuntalaisilta tarvitaan vahvaa sitoutumista seurakunnan talouden tukemiseen, jotta juoksevat kulut ja lainanlyhennykset saadaan hoidet-tua”.
Seurakunnan eli Rukoushuoneyh-distys Elim ry:n kaltaisessa taloudes-sa, jossa kaikki tulot ovat satunnaisia ja vapaaehtoisia, varojen käyttö on punnittava erityisen huolellisesti.
Lainanlyhennyksillä tarkoitetaan ns. parkkipaikkavelvoitteen täyttä-miseksi otettua lainaa, jota makse-taan vielä useita vuosia 65 000 €/vuosi. Parkkipaikkavelvoite tarkoittaa pakollista osallistumista torinaluspy-säköintilaitoksen laajennukseen.
Temppelin valmistumisesta on kulunut 30 vuotta ja se vaatii re-montteja. Ylläpitokorjauksia on teh-ty ja tehdään säännöllisesti, mutta jatkossa niillä ei enää selvitä, vaan tarvitaan väistämättä mittavia kor-jausinvestointeja.
Hallitus on päättänyt, että testa-menttien kaltaiset satunnaiset tulot käytetään näihin menoihin eikä seu-rakunnan juokseviin kuluihin.
Ensi vuonna hallitus joutuu pa-neutumaan Ranta-Toivalan leirikes-kuksen tulevaisuuteen. Keskuste-luissa on ollut useita vaihtoehtoisia malleja päärakennuksen peruskorja-uksesta sen purkamiseen ja uuden rakentamiseen. Etsinnässä on myös vaihtoehtoisia paikkoja, joissa leirejä voitaisiin pitää.
Pirjo ronkainen
rukousHuoneyHdistys elim ry:n Hallituksen siHteeri
asumme al ainissa, keidaskau-pungissa, jossa asukkaita on noin puoli miljoonaa. Kaupunki sijait-see abu Dhabin emiraatissa, aivan Omanin rajan tuntumassa.
Täällä ei ole pilvenpiirtäjiä, toisin kuin suuremmissa rannikkokaupun-geissa abu Dhabissa ja Dubaissa. al ain on ollut meille kuopiolaisille oikein sopivan kokoinen ”maalais-kaupunki”, jonne on ollut hyvä alkaa rakentaa arkea.
Elämän perusasiat ovat loksah-delleet hyvin paikoilleen. Olemme saaneet kivan kodin, uusia ystäviä ja löytäneet seurakuntayhteyden al ainin evankelisesta kirkosta.
Kaiken kukkuraksi olemme saa-neet kaikille hoidettua viisumit. Otto viihtyy kovasti työssään ja työtehtä-vät ovat olleet hyvin monipuolisia.
Olemme olleet viikottain yhtey-dessä Enjaloiden kanssa ja kyläilleet toistemme luona säännöllisin vä-liajoin. On ollut mahtavaa olla ystä-väperheen kanssa täällä arabiassa. Pojat ovat myös kovasti nauttineet toistensa seurasta.
Olemme kiitollisia, jos muistatte meitä rukouksin.
aurinkoisin terveisin noora, otto ja eemeli kulHomäki
Hallitukseen valittiin uusina jäseninä Niklas Toivainen, Juho Juvonen ja Heli Väätäinen. Heli palaa hallitukseen vuoden tauon jälkeen. Erovuoroisista jäävät pois Reetta Liukkonen, Erja Nousiainen ja Jarkko Soininen.
Seurakunnan tärkein tulonlähde ovat lahjoitukset eli uhrit. Niiden vaihtelut ovat suuria, mikä tekee taloudenpidosta haasteellista.
KUvaaJa aRi viiKiLä
Talousseuranta 2015 Rukoushuoneyhdistys Elim ry
Talousseuranta 2015 Rukoushuoneyhdistys Elim ry
0
5 000
10 000
15 000
20 000
25 000
30 000
35 000
40 000
45 000
50 000
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12
Uhritulot/kk vuosina 2014 -‐ 2015
2015 2014