eteenpÄin kotka

Keskittämisestä paljon etuja s.3Kotkan tilanne ei ole toivoton s.4Joskus pitää pistää ranttaliksi s.7

Kotkan henkilöstön kuorma kasvanut s.8

Ihminen on aina arvokas s.13Yhteiskunta sylkee nuoriaan syrjään s.15Heinoset viihtyvät Sunilassa s.17Ajatuksia Muodin yössä s.18

2

Pääkirjoitus Eteenpäin Kotka 1-2012

Eteenpäin Kotka

Julkaisija: Kotkan Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö ry (Y:0225779-0)

Paino: Painokotka OyJakelu: Jakelusuora OyPainos: 30.000 kpl

Toimituskunta: Matti HeikkiläUlla Maija von HertzenReijo HämäläinenVesa Lanki Jari LuumiRiku PirinenNinni Taavitsainen

Eteenpäin Kotka -aikauslehti I vuosikerta

Pidät nyt käsissäsi ensimmäistä numeroa aikausleh-destä nimeltään Eteenpäin Kotka. Lehteä voidaan pitää eräänlaisena jatkumona maineikkaille sosialidemokraat-tisille sanomalehdille Eteenpäin ja Viikko Eteenpäin. Kun Eteenpäin -lehti perustettiin vuonna 1905 julkaisi-jan päämääränä oli vapaa tiedonvälitys, työläisten asiois-ta kertova, kansalaisyhteiskunnan tarpeista ja tavoitteista kertova lehti.

Kansainvälinen talouskriisi, teknologian vallanku-mous ja ihmisten mieltymykset ovat mullistaneet pe-rinteisen sanomalehtikentän. Ihmisillä on käytössään lukuisia tietolähteitä: matkapuhelimella saatetaan lukea useammin lehtiä kuin soittaa ystävälle, internetin uutis- ja tietotulva on valtaisa, verkkolehdenkin voi jokainen helposti perustaa ja facebook valtaa alaa tiedonvälittäjä-nä. Sanomalehtien on pysyttävä kiinni tässä muutokses-sa, ettei se olisi jo heti aamulla entinen.

Vanha sanonta ”totta se on kun se sanomalehdessä lukee” ei pidä ainakaan enää paikkansa. Lehtiyhtiöillä on tuottovaatimukset osakkeenomistajilleen, pörssisaleissa ei ole yhteiskuntavastuuta. Tuotto on tärkeämpi kuin totuus.

Eteenpäin Kotka taustoittaa, antaa näkökulmaa, elää ihmisten arjessa ja tuo sosialidemokraattisen ajatteluta-van kotkalaisille tutuksi. Paikallisen valtalehden harjoit-tama hajoita ja hallitse politiikka ei ole oikea lähestymis-tapa kertoa ihmisille yhteiskunnan asioista vaan tilaajien raflaavaa kalastelua. Eteenpäin Kotkan toimituspolitii-kaan ei kuuluu ylimielisyys, ilkeys tai pinnallisuus.

Lehden tämän numeron teema on Työ ja Oikeuden-mukaisuus. Kotkassa on aivan liian suuri työttömyys, joka koskettaa asuinpaikasta ja iästä riippumatta kaik-kia. Kaupungin talousluvut kohenisivat reippaasti, jos työllisyystilanne paranisi. Oikeudenmukaista on saada terveyspalveluja silloin, kun niitä tarvitsee ilman turhia viivytyksiä. Oikeudenmukaista myös on hyvä henkilös-töpolitiikka työpaikoilla tai arvokas vanhuus omassa ko-dissa tai hoivapaikassa.

Yrittäjä on myös työläinen. Samalla tavalla kuin kauppias lähtee aamulla kauppaansa niin ahtaaja läh-tee satamaan. Molemmilla on tarkoitus ansaita riittävä elanto itselleen ja perheelleen. Suomalainen yhteiskunta on murroksessa, jossa yrittäjien määrä kasvaa ja uusia työpaikkoja syntyy suuryritysten sijaan pääasiassa mik-royrityksiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Moni-puolisen elinkeino- ja yrittäjäpolitiikalla luodaan talous-kasvua, työllisyyttä ja hyvinvointia myös täällä Kotkassa.

Toivottavasti viihdyt lehtemme parissa. Tulevaisuu-dessa sinulla on myös mahdollisuutta seurata kotkalaista elämänmenoa Eteenpäin Kotka -internetsivustolta.

Asenneta elämään ja antoisia lukuhetkiä.

Riku Pirinenvastaava päätoimittajaEteenpäin Kotka

3

Keskussairaalan yhteydessä lääkäripäivystyksen vie-ressä olisivat mm. röntgen, laboratorio, erikoislääkärit ja tarvittaessa sairaalavuodekin.-Suunniteltu Kotkan ter-veyskeskusten toiminnan keskittäminen Kymenlaakson keskussairaalan yhteyteen tuo paljon parannuksia niin asiakkaille kuin henkilökunnallekin, vakuuttaa Kotkan-saaren terveysaseman osastonhoitaja Saija Hämäläinen.

Kun Mikon jalka murtuu

Otetaanpa ihan aluksi esimerkki: Mikko on loukan-nut pahasti jalkansa. Nykymallissa Mikko soittaa ajan-varaukseen ja kun vamma vaikuttaa murtumalta, Mikko saa lääkäriajan.

Mikko menee terveyskeskukseen eli terveysasemalle. Koska nilkka pitää kuvata, Mikko lähtee keskussairaa-laan röntgeniin. Sieltä hän palaa terveyskeskukseen, jos-sa lääkäri katsoo tilanteen ja hoitaja kipsaa jalan.

Toivottavasti Mikolla on lähimmäinen, joka kuljettaa häntä autolla. Kipeällä jalalla on ikävä kävellä edes bus-sipysäkille.

Keskitetyssä mallissa Mikko menee suoraan keskus-sairaalan yhteydessä olevalle vastaanotolle. Hän pääsee pyörätuolissa siirtymään viereiseen röntgeniin ja takai-sin kipsattavaksi.

Mikko pääsee näin paljon helpommalla. Helpompaa on hänelläkin, joka uudessa mallissa tulee iltapäivällä lääkäriin ja pääseekin heti laboratorioon. Nykyisellä ter-veysasemalla laboratorio on avoinna vain iltapäiväkah-teen asti.

Ennaltaehkäisy tehostuu

- Keskitetyssä mallissa on paljon etuja. Minua ilah-duttaa se, että päivystyksestä tulee oma yksikkönsä. Kii-reettömät vastaanotot ovat silloin aivan erikseen. Niissä on rauhallisempi tahti ja niiden ajat ovat hoitotakuun piirissä, Saija Hämäläinen sanoo.

Hoitajillamme ja lääkäreillämme on paljon osaamis-ta ja he joutuvat hallitsemaan kaikki erikoisalat vauvasta vaariin. Voimme olla todella ylpeitä heistä.

- Nyt heidän on kaikkien pakko keskittyä päivys-tystoimintaan. Terveysasemalla pitää olla koko ajan val-mius ottaa vastaan uusia tilanteita. Ambulanssit tulevat, puhelimet soivat…

Uudistusten myötä ammattilaiset voivat kohdentaa osaamisensa nykyistä paremmin.

-Kun terveysasemien voimat yhdistetään, voidaan kehittää myös ennaltaehkäisevää toimintaa ja esimerkik-si ryhmävastaanottoja.

Ryhmävastaanotoille voidaan kutsua esimerkiksi uu-sia diabeetikkoja saamaan tietoja ja opastusta. Samalla he tutustuvat toisiin vastaavanlaisessa tilanteessa oleviin ihmisiin.

- Kotkassa on jo pidetty tulpparyhmiä. Sydänlääkä-rien mielestä kaikista tärkeintä on, miten potilaat leikka-uksen jälkeen pitävät itsestään huolta.

Kotkalaiset saavat uuden mallin aikana myös lähipal-veluja.

- Terveyskioski tekee jo nyt hyvää työtä ja tulevai-suudessa kehitetään muita lähipalvelumalleja, joista yksi mahdollisuus on kiertävä autovastaanotto.

Toimivat tilat terveysasemalla…?

Joidenkin mielestä Kotkansaaren terveysaseman tilat ovat ihan toimivat.

- Työntekijät tietävät, että sisäilmaongelmia on ja ti-lat ovat epäkäytännölliset. Vastaanottohuoneista ei ole poistumistietä ja se on turvallisuusriski. Käytävien odo-tustilat ovat ahtaat ja vastaanottohuoneista voi kuulua käytäviin.

Neuvonta- ja ilmoittautumispisteessä ei nykyisin ole minkäänlaista yksityisyyttä. Suunnitteilla olevassa mallis-sa nämä asiat tulisivat kuntoon, ja lisäksi olisi huoneita, joissa voi rauhassa keskustella asiakkaiden kanssa.

- Länsi-Kotkan terveysaseman iso ongelma on, että se on pieni ja haavoittuvainen yksikkö, koska henkilö-kuntaa on vähän.

Henkilökunnasta pidetään huolta

Osastonhoitajana Saija Hämäläinen haluaa pitää huolta työntekijöistä ja heidän hyvinvoinnistaan.

- Yleisönosastoilla on väitetty, ettei henkilökuntaa ole otettu mukaan uudistuksen suunnitteluun. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä terveysjohtaja Kari Korhonen ja hänen seuraajansa Anne Hiiri ovat molemmat kysyneet meidän mielipiteitämme.

- Meidän päämäärämme on palvella asiakkaita hyvin. Valituksia tulee, mutta tulee myös paljon kiitoksia. Kun olen ollut ajanvarauspuhelimessa ja saanut asioita hoi-dettua, varsinkin ikäihmiset ovat kiitelleet. Mutta myös nuoret kiittävät meitä!

Ja henkilökunnan kahvihuoneessa on usein kakku-ja ja kukkia, jotka välittävät iloisia kiitoksia tyytyväisiltä asiakkailta.

Teksti ja kuvat:Ulla-Maija von Hertzen

Keskittämisestä paljon etuja

- Tärkeintä on, että asiakkaat saavat parhaan mahdollisen palvelun ja henkilökunta voi työssään hyvin, Saija Hämäläinen kiteyttää.

Kotkan tilanne ei ole toivoton

- Valtuuston demariryhmässä on vain 15 valtuutettua. Ilman hyvää yhteistyö-tä muiden ryhmien kanssa meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa Kotkan kehi-tyksen suuntaan, Nina Brask sanoo.

4

- Kotkalla on paljon vahvuuksia kaupungin sijainnis-ta lähtien. Voimme rakentaa kotkalaisille tulevaisuutta ilman muuta niiden varaan. Esimerkiksi matkailusta on ammennettavissa yritystoimintaa. E18 vahvistaa seutua ja siihen on kytkettävissä yrityksiä mukaan, valaa kau-punginvaltuutettu Nina Brask uskoa Kotkan tulevaan uuden valtuustokauden kynnyksellä.

Kaupunginvaltuuston suurimman poliittisen ryh-män puheenjohtaja nostaa Kotkan ykköshaasteeksi odotetusti työttömyyden.

- Kun työttömyysaste on yli 17 prosenttia, niin ti-lanne on surkea. Tämän asian merkitystä ei aina täysin ymmärretä, kun keskustellaan kunnan palveluista. Vero-tulot siinä romahtavat ja menot kasvavat. Moni hyvä aja-tus joudutaan unohtamaan, eikä menoihin ja kaupungin toimintoihin voida olla kajoamatta, Brask sanoo.

Työtään päättelevä valtuusto on askarrellut pitkin valtuustokautta talous- ja työllisyyshuolien kanssa. Sen työ päiväkoti- ja kouluverkon ja sosiaali- ja terveyden-huollon uudistamisessa on tähdännyt Braskin mukaan osin säästöihin menoissa, mutta myös toimintojen jär-keistämiseen.

- Näillä ratkaisuilla turvataan asukkaille palvelujen saantia ja järkeistetään niitä. Se mikä saattaa näyttäytyä monesti asukkaille palvelujen heikkenemisenä, merkit-see pidemmässä juoksussa hyvinvoinnin turvaamista, Brask sanoo ja viittaa Kotkassa jo aiempina vuosikym-meninä toteutettuihin muutoksiin palveluverkossa.

Valtuustosopimus on pitänyt hyvin

Kaupunginvaltuusto saa julkisuudessa usein sapiskaa saamattomuudesta ja vielä useammin keskinäisestä ki-nastelusta. Nina Brask muistuttaa kuitenkin, että myös kuluvalla valtuustokaudella on toimittu pitkälti niin ku-ten sen alussa sovittiin.

- Sovimme keskiryhmien ja poliittisen vasemmiston

muodostaman koalition sopimuksessa, ettei veropro-senttia nosteta eikä henkilöstöä lomauteta. Niin ikään sovittiin, että suurista linjoista haetaan yhteisymmärrys-tä. Näin on toimittu. Budjetteja on valmisteltu ja päätet-ty pitkälti yhdessä.

- Ensi vuodeksi veroprosenttia joudutaan mitä ilmei-simmin nostamaan, mutta sehän onkin sitten jo uutta valtuuskautta. Lomautuksista, jotka torjuimme vuonna 2009, ei ole nyt edes keskusteltu, Brask mainitsee.

Koalition yhteistyön Brask sanoo sujuneen hyvin viime vuoden eduskuntavaaleihin asti. Niiden tuloksen myötä on yhteistyö alkanut rakoilla.

- On myös hyvä muistaa, että keskusteluyhteys ko-koomuksen ryhmän kanssa on ollut koko ajan, ja esi-merkiksi päiväkoti- ja kouluverkkoselvityksessä yhteis-työ isompien ryhmien kesken oli ratkaisevaa. Yhteistyön ovet haluamme pitää auki joka suuntaan myös uudessa valtuustossa, Brask lupaa.

Vaalivoittaja on ollut iso pettymys

Viime kuntavaaleissa Kotkassakin valtuustopaikkoja voittanut perussuomalaisten ryhmä lupaili julkisuudessa Kotkalle parempaa tulevaisuutta vaalivoittonsa johdos-ta. Arki on ollut jotakin muuta.

- Esimerkiksi viime syksyn budjettineuvotteluissa heillä oli nelisenkymmentä muutosesitystä joihinkin sa-namuotoihin, mutta ei yhtään konkreettista muutosta euromääriin. Viime metreillä he vetivät sitten pois teks-timuutoksensakin. Omia näkemyksiä talouden korjaa-miseksi ryhmällä ei ollut lainkaan, vaikka julkisuudessa kovin uhottiinkin talouden laittamisesta kuntoon, Brask muistelee.

Valtuustossa perussuomalaisten ryhmä on keskitty-nyt muutamaan teemaan, joista on suollettu valtuusto-aloitteita.

- Viimeisten kahden vuoden aikana on ollut lisäksi

Valtuuston demariryhmän vetäjä uskoo kaupungin vahvuuksiin, vaikka työttömyys vie nyt happea kehittämisen ponnisteluilta. Nina Brask perää uusilta valtuutetuilta yhteistyökykyä, jotta talous saadaan tasapainoon ja palvelut turvattua.

Kotkan tilanne ei ole toivoton

5

sellainen tunne, että mitä tahansa kaupungin päätök-senteossa sanotaankin, niistä voidaan käynnistää jon-kinlainen tutkintapyyntö. On se lyönyt osin leimaansa kauteen, kun myös puheet valtuustosalissa ovat koven-tuneet, Brask harmittelee.

Seudun voimia koottava yhä

Päättävän valtuustokauden fiksuimpia päätöksiä Kotkan-Haminan seudulla oli Braskin mielestä satami-en fuusio.

- Yhteisen satamayhtiön merkitystä ei voi mitenkään vähätellä. Toivon, että se toimii hyvänä esimerkkinä seu-dun voimien kokoamisesta. Ratkaisuun on oltu kum-massakin kaupungissa tyytyväisiä. Toivon mukaan pää-sisimme jatkossa myös uusiin kuntaliitoksiin seudulla. Emme me pärjää yksittäisinä kuntina, emme ainakaan niin hyvin, mihin isompi kokonaisuus antaisi mahdolli-suuksia. Brask päättelee.

Heikko työllisyys ja Kotkan talouden syöksyminen yhä pahempaa epätasapainoon tietää ensi vuoden alussa aloittavalle valtuustolle hankalampaa savottaa, minkä ää-ressä valtuusto on viimeiset neljä vuotta ahertanut.

- Investointeja ei voi juurikaan tehdä, syömävelkaa

- Vaikka rakenteita on uudistettu, sitä ei ole tehty kuntalaisten tappioksi. Kukaan ei toimi valtuustossa tarkoituksenaan heiken-tää ihmisten hyvinvointia, vaan turvata sitä, Nina Brask uskoo.

6

ei pitäisi ottaa. Uudet päättäjät pitää saada nopeasti ym-märtämään tilanteen vakavuus. On hyvin suuri merki-tys sillä, millaiseksi seuraava valtuusto muodostuu, ja millaiset yhteisyökumppanit löytävät toisensa. Yhteisen sävelen löytyminen on kaiken a ja o, jotta asukkaille tur-vataan peruspalvelut, Brask sanoo.

Demarina hän sanoo kantavansa nyt erityistä huolta siitä, että palvelut pysyvät kaikille samoina ja että ne asi-at pysyvät päättäjien käsissä.

- Suunnitelmissa ja esittelyissä vilisee nyt palvelusete-leitä palveluseteleiden perään, palvelujen maksullisuutta ja ulkoistamista. Demareiden näkökulmasta linjaukset ovat huolestuttavia. Meillähän on sikäli huono tilanne, ettei ole “omia virkamiehiä“, kuten porvareilla on. Tie-toa valmistelun kulusta saa aiempaa huonommin eivät-kä linjaukset vastaa aina meidän käsityksiämme, Brask muistuttaa.

Tietoa ajoissa, puhetta tarpeeksi

Nina Brask myöntää, että valtuutetut kokevat silloin tällöin tulevansa jyrätyiksi, kun isoja ratkaisuja valmis-tellaan. Valtuutettujen välillä on myös eroja siinä, miten aktiivisesti he ovat perehtyneet käsittelyyn tuleviin asi-oihin.

- Jos asioista puhutaan ajoissa ja tiedotetaan vaih-toehdoista, pystyvät luottamusmiehet vaikuttamaan omilla näkökulmillaan lopputulokseen. Jos asia tuodaan pöytiin kovin valmiina, sen uskottavuus kärsii ja syntyy jälkipuintia, Brask päättelee.

Kohtuullisen hyvin edenneestä valmistelusta hän mainitsee esimerkkinä Kotkan sosiaali- ja terveyspalve-lujen uudistamisen, joka eteni syksyn alussa päätettäväk-si.

- Se oli esimerkiksi demareiden valtuustoryhmässä heinäkuussa. Kaikilla oli tietoa saatavilla hyvissä ajoin. Kaikilla oli mahdollisuus sanoa siitä näkemyksensä. Sen jälkeen asia otettiin vielä kerran yhteiseen keskusteluun syksyllä ennen valtuuston kokousta. Mitä parempi ja seikkaperäisempi keskustelu asiasta käydään, sitä vä-hemmän se aiheuttaa ristiriitoja, Brask päättelee.

Hän toivookin uuden valtuuston ryhmien sisälle ja välille hyvää yhteistyön henkeä ja lisää avointa keskuste-lua, jossa puitaisiin hankalat asiat auki.

- Nyt tätä keskustelua käyvät lähinnä ryhmäjohtajat keskenään ennen valtuuston kokouksia, mutta ei sekään ole ollut aina kovin rakentavaa, Brask tietää kokemuk-sistaan.

Teksti:Reijo HämäläinenKuvat:Vesku Lanki

7

- Kulttuurin pitää uskaltaa olla kärkevää, sen pitää uskaltaa irvistellä. Tuuletusta tarvitaan! Ei kaiken tarvit-se olla niin salonkihienoa, sanoo Kotkan Kaupungin-teatterin näyttelijä Esa Suvilehto.

- Joskus pitäisi panna ranttaliksi. Nauru vasten kas-voja, sitä valtaapitävät pelkäävät ja se on terveellistä. Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino, sanotaan Gogolin Reviisorissa ja totta se on.

Esa Suvilehto tuli Kajaanista Kotkan Kaupungin-teatteriin vuonna 1987. Viime näytäntökaudella hän-tä ylistettiin pääroolistaan Molièren Luulosairaassa ja Lönnrotin roolistaan Koirien Kalevalassa.

Politiikka on ollut mukana Suvilehdon elämässä lap-sesta lähtien.

-Keskustalainen isäni oli monta kymmentä vuotta mukana Pyhäjärven kunnallispolitiikassa. Sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana hän jakoi leipä-lappuja vähävaraisille ruuan ostamista varten. Kotona pidettiin mm. nuorisoseuran kokouksia ja maalaisliiton tupailtoja.

Teatterikoulun aikana Esasta tuli vasemmistolainen ja SDP:hen hän liittyi 10 vuotta sitten.

Kotoperäistä kulttuuria

- Kotkalaisessa kulttuurielämässä on parasta se, mikä on kotoperäistä. Arvostan suuresti Juha Vainion, Veikko Lavin ja Toivo Pekkasen perintöä, mutta nyt olisi jo aika nostaa esille heidän rinnalleen uudempiakin kulttuurin vaikuttajia, kirjallisuudesta esimerkiksi Timo ja Juhani Pusa ja Raija Siekkinen, Suvilehto pohdiskelee.

- Elokuvan alalta tulisi nostaa esiin Heikki Reivilä, joka on monen Matti Ijäksen laatuelokuvan takana kä-sikirjoittajana.

Toivo Pekkasen lapsuudenmaisemat ovat Esa Suvi-lehdolle hyvin tutut. Hän asuu vaimonsa Pirjo Koivis-ton kanssa Pekkasen pihapiirissä Korkeavuorenkadulla. Siellä kuvattiin muun muassa Lapsuuteni-elokuva.

- Vaimoni on kolmannen polven demari, Esa valis-taa. Työväenliike ja työväenkulttuuri ovat kotkalaisen kulttuurin kasvualustaa.

Kotkassa 1990-luvulla esillä ollut Taideahtaajat –tai-teilijaryhmä on Esan mielestä mainio esimerkki kärke-västä ja virnistelevästä kulttuurista. Vanhan Sokoksen parkkihallin seinien isot kuvat, joissa esimerkiki Albert Liukkonen nousi limusiinista mennäkseen Punaiseen ta-loon, ovat edelleen monien muistissa.

Olohuone ja bordelli

Kotkan kulttuurielämässä näkyy Esa Suvilehdon mielestä selvästi se, ettei kaupungissa ole korkeakoulua.

– Aikuisopiskelijat ovat erittäin ennakkoluulottomia ja aktiivisia kulttuurin kuluttajia ja se näkyy myös tar-jonnassa.

Esa Suvilehdon mielestä teatteri on parhaimmillaan yhteisötaidetta, poleemista, hauskaa, irstasta ja seksikäs-tä. –Teatteri voi olla vuoronperään olohuone ja bordelli.

Vaikka videot, performanssit ja muut uudet elemen-tit nyt jylläävät teatterissa, Suvilehto uskoo perinteisiin teatterin arvoihin:

- Tarvitaan nykypäivän kansanteatteria, jollaista parhaimmillaan oli Kairossa nähty Albatrossi ja Heis-kanen. Tarvitaan myös syviä totuuksia laukovaa vahvaa draamaa kuten tänä syksynä Kotkassa nähtävä Hedda Gabler, viime kauden Luulosairas ja myös esimerkiksi Gogolin Reviisori.

- Jokainen sukupolvi löytää oman estetiikkansa ja klassikkonäytelmät aina omalla tavallaan. Tunnettu esi-merkki tästä on Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas. Kotkassa tällaisia ovat olleet monet Jouko Tur-kan ohjaukset, samoin Luulosairas, ja sellainen on myös nyt tulossa oleva Hedda Gabler.


.

Joskus pitää pistää ranttaliksi

Näyttelijä Esa Suvilehto toivoo, että kotkalainen kulttuuri osaisi irvistellä ja nauraa vasten kasvoja.

Esa mielestä nykypäivänäkin on totta se, mitä Gogol Reviisorissaan peileistä totesi.

8

- Sosialidemokraattisessa aatteessa ei ole edelleenkään mitään vikaa. Siksi olen demareiden listalla ehdolla valtuutetuk-si, Irma Rajantie sanoo.

9

Talouskurimuksessaan kipuileva Kotkan kaupunki ei ole kyennyt säästämään henkilöstömenoista toivotus-ti. Palkollisia kaupungilla on selvästi vähemmän, mitä menneinä vuosikymmeninä, mutta valtuuston asetta-mista tavoitteista on jääty jatkuvasti jälkeen

- Tavoite on ollut ehkä epärealistinen. Kunnille on lykätty velvollisuuksia ja toimintoja koko ajan lisää. Suu-ri osa henkilöstöstä on hoivapuolella. Siellä asiakasmää-rä yksinkertaisesti lisääntyy, hakee ainakin osaselitystä asiaan talvella Kotkan työntekijöiden pääluottamusmie-hen tehtävästä eläköitynyt Irma Rajantie.

Pitkän työrupeaman pääluottamusmiehenä tehnyt Rajantie muistuttaa, että yhä useammin kaupungin pal-veluyksiköissä ollaan sen tosiasian edessä, ettei työhön löydy osaavaa henkilöstöä. Halu pitää henkilöstön mää-rää kurissa ja samaan aikaan palveluja kat-tavasti tarjolla pistää päättäjät lujille.

- Kuntalaisille ei pidä luvata sellaisia palveluja, mitä ei pysty antamaan. Ei voi luvata kaikille hyvää, jos ei ole rahaa eikä ole ihmisiä työtä tekemässä, Rajantie sa-noo.

Sairastelu seuraustakuorman kasvusta

Hankala ongelma kaupungille on ollut henkilöstön sairastelu. Se käy kalliiksi. Se myös heikentää päivittäin palveluja semminkin, kun täyttökielto on estänyt pitkälti sijaisten käytön sairasteluissa.

- Työpaikoilta tuli vuosien mittaan esimerkiksi sel-laista viestiä, että töihin otetaan myös sellaisia, jotka eivät pysty antamaan yhteisölle toivottua työpanosta. Osaamis- ja vaatimustason välinen ristiriita käy näin on-gelmaksi. Ainakin hoivapuolella joudutaan usein tyyty-mään siihen, että edes joku saadaan työhön. Ne sairas-tuvat, jotka joutuvat tekemään toistenkin töitä, Rajantie kuvailee.

Kotkassa on yritetty tehdä sairastelun vähentämisek-si paljon. On mm. palkattu työhyvinvointiasiantuntija.

- Ehkä ei vieläkään tarpeeksi ajoissa puututa siihen, onko joku työ sen tekijälle sopiva. Esimiestasolla on pet-rattavaa. On myös paneuduttava työyhteisöihin, joissa sairastavuus on suurta. Esimerkiksi fyysisesti raskaassa siivouksessa on erittäin tiukat mitoitukset, ja usein siellä tehdään viikkotolkulla töitä vajaamiehityksellä, Rajantie mainitsee.

Hän muistelee, että ennen kaupungin yksiköissä mentiin paljon nykyistä herkemmin esimiehen juttusille, kun joku asia alkoi mättää töissä. Nykyisin ongelmia jää muhimaan liian pitkiksi ajoiksi.

- Nyt ongelmatilanteita hoidetaan virallisten ja kan-keiden organisaatioiden ja neuvottelumekanismien

kautta. Jopa vakituiset palkolliset vaikenevat ja pelkää-vät työpaikan menetystä, vaikka kuinka vakuuttaa, että jos tuot oikeita asioita julki, niin kukaan ei voi irtisa-noa sinua sen vuoksi. Jopa laman vuosina 1990-luvulla keskustelu oli nykyistä välittömämpää ja avoimempaa, Rajantie vertaa.

Palkat samoillamittareilla

Toista vuotta Kotkaa puhuttaneet johtavien virka-miesten palkankorotukset ovat tuntuneet suorituspor-taan väestä epäoikeudenmukaisilta. Rajantie kytkee ilmi-ön laajempaan yhteyteen.

- Kuntapuolella on alettu verrata johtajien palkko-ja yksityiseen sektoriin palkkoihin, vaikka siellä vastuupaineet ovat toisenlaiset. Kun siellä tuloerot kasvavat, niin nyt on kehitys kunnissa menossa perässä, Rajantie sanoo.

Iso tekijä asiassa ovat hänestä kunnal-liset yhtiöt. Ne voivat maksaa kuntaa va-paammin johtajilleen palkkaa.

- Niihin palkkoihin on sitten Kotkas-sakin vedottu, kun konsernin emoyhtiössä eli kaupungin organisaatiossa on haluttu

nostaa johtajien palkkoja. Kunnassa pitää olla kaikille samat mittarit palkkoihin. Ei voi olla niin, että vain joh-tajilla on yksityisen puolen palkat, Rajantie kuvaa.

Hän muistuttaa, että tämän vuoden alussa Kotkassa aloitetun tehtävien vaativuuden arvioinnin tulee koskea kaikkia.

- Kaupungin johdon ja hallinnon palkkarakenne on käsittelyssä vasta loka-marraskuussa. Ei voi olla perus-teltua, että näihin ryhmiin kuuluvan tehtäväkohtaista palkkaa mennään nostamaan nyt, Rajantie sanoo ja viit-taa Kotkan tilapalvelujohtajan palkankorotukseen.

Työn vaativuuden arviointia hän pitää tärkeänä palk-kauksen oikeudenmukaisuuden tavoittelussa.

- Ehdin olla alkuvuodesta mukana pari kuukautta toimistotehtävien arvioinnissa. Näistä kertyi noin 180 tehtäväkohtaista palkkaa reilulle kahdelle sadalle toi-mistoihmiselle. Korotukset olivat muutamasta eurosta sataseen. Puhutaan siis aivan erilaisista summista kuin johtajien palkankorotuksissa, Rajantie mainitsee.

Kotkalla onpetrattavaa

Kotka ei ole ollut Rajantien mielestä kuntatyönan-tajana huonoimmasta päästä. Paljon sillä olisi kuitenkin petrattavaa, että sitä voisi kutsua hyväksi työnantajaksi.

- Suoritusportaan työntekijöille kaupunki on ollut

Pitkän päivätyön kaupungin pääluottamusmiehenä tehnyt Irma Rajantie perää päättäjiltä linjausta palveluista, jos palkollisten karsinta jatkuu.Yksityisalojen eriarvoistava palkkapolitiikka on hivuttautunut kunnallisten yhtiöiden kautta takaovesta kaupungintaloille.

“Kotka lähtee yleensä mukaan kaikkeen kokei-luun, mitä vain valtakunnassa

keksitään.”

Jatkuu sivulla 12

HAnnELE AMbRUSIn

nInAbRASK

VESAbRUcE

ARTOKURTTIO

PEKKAKURTz

MARKOKUUSELA

AnTEROLAInE

TOMILEInOnEn

JAnIMOLAndER

TIInAMOnTOnEn

MARcOnIEMI

RITVAnIEMI

KARInIInInEn

RIKUPIRInEn

PEKKAPOSTI

TIMOPULKKInEn

IRMARAJAnTIE

MARKORäSänEn

MARJATTATUOMInEn

TUULAVALJUS

IOURIVAngOnEn

MERJAYLIVARVI

RISTOHOKKAnEn

PIAHURTTA

MARKKUHYnnInEn

RAIMOHYnnInEn

REIJOHäMäLäInEn

TOMMIRUUSKA

IIROMäITTäLä

MIKKOKäHäRä

RISTOHäKKInEn

reilumpi kotkatyötä kotkalaisten hyväksi

KARIHEnTUnEn

RAIMOKURKI

VEIKKORäSänEn

EEVA-LIISASäISä

SEPPOSIMOLA

KIMSOARES

PIRKKOSUUROnEn

nInnITAAVITSAInEn

KIMMOnIROnEn

SIRPAPAATERO

JUHAPAKARInEn

JARIPELTOLA

JUHAPELTOLA

SEIJAPIIPARInEn

JOUnILEPPänEn

REIJALIPPOnEn

JARILUUMI

EAMAnnERKORPI

AnTEROMARJAKAngAS

ALLAnJAAKKOLA

TEPPOJäRnSTEdT

HILPPAKIMPAnPää

SOnJAKOSO

AILAEEROLA

JARIELO

MIAHARKKO

MATTIHEIKKILä

RAIMOHAKULI

SOnJAHäMäLäInEn

TEPPOMAUnO

12

korkeintaan tyydyttävä työnantaja. Lo-mautuksia meillä ei ole ollut minun työ-historiani aikana kuin 1990-luvun alussa. Se kokemus opetti, että lomautus ei ole järkevä säästötoimi, Rajantie sanoo.

Kotkaa on pidetty aiempina vuosi-kymmeninä edistyksellisenä työantajana. Moni Kotkassa käyttöön otettu toimin-tapa ja sopimus on levitetty sittemmin muualle Suomen kuntiin, Rajantie tietää.

- Kotka lähtee yleensä mukaan kaikkeen kokeiluun, mitä vain valtakunnassa keksitään. Se ei ole aina hyvä. Siinä hajotetaan voimia eikä ihmisillä ole rauhaa tehdä omaan työtä. Suoritusportaassa ainakin ollaan tosi tiu-koilla eri hankkeiden kanssa, koska perustyö pitää tehdä joka tapauksessa. Kehityksen mukana pitää olla, mut-ta pitää myös katsoa, mikä asia kokeilusta kärsii, kenen ehdoilla toimitaan ja mitä lopulta tavoitellaan, Rajantie linjaa.

Henkilöstön etu onmyös asukkaan etu

Rajantie on näe kokemuksistaan mitään perusteita ajatukselle, että kaupungin henkilöstön etu olisi jotakin muuta kuin asukkaiden etu.

- Kun kaupungin ay-porukka vaalii omiensa etuja, kuten sen pitää, se liittyy siihen, että porukka on mo-

tivoitunutta, sitä kohdellaan oikein ja sitä on tarpeeksi tekemään annettuja töi-tä. Jos nämä toteutuvat, toteutuu myös asukkaan etu, Rajantie muistuttaa.

Hänestä on myös hyvä, jos kaupun-gin palkollisia on mukana päätöksente-ossa, vaikka henkilöstöllä onkin edusta-jansa kaikenlaisessa suunnittelussa.

- He tuovat varmaan päätöksentekoon mukaan tie-toa siitä, mitä eri ratkaisut arjessa vaikuttavat, Rajantie sanoo.

Hän toivoo, että päättäjät olisivat yhteydessä myös henkilöstön edustajiin.

- Pystyn laskemaan yhden käden sormilla päättäjien yhteydenotot, jotka sain pääluottamusmiehenä. Itse tar-josin tosin sitäkin herkemmin omia näkemyksiäni heille ennen ratkaisuja, Rajantie lisää.

Rajantie toimi 1990-luvulla valtuutettuna hyvän ää-nisaaliin turvin. Hän kuitenkin jätti valtuustotyön, koska se istui hänestä huonosti pääluottamusmiehen tehtäviin.

- Nyt ei sitä tilannetta ole, joten olen lupautunut jälleen ehdolle valtuustoon. Katselen asioita puhtaasti kuntalaisena, ja voin samalla hyödyntää niitä kokemuk-sia, joita minulle on kertynyt. Ei minun ainakaan tarvitse opetella kaupungin organisaatiota, Rajantie naurahtaa.

Teksti:Reijo HämäläinenKuvat:Vesku Lanki

- Kotkaa pitää kehittää sen omista läh-tökohdista. Moni kotkalainen on nyt sitä mieltä, että usein pakolla yritetään peit-tää paikkakunnan työläiskaupungin juu-ret, miettii Irma Rajantie.

Kuka?IRMA RAJANTIE

* On syntyperäinen kotkalainen. Aloitti työuransa teini-ikäisenä lä-hettinä ja sittemmin puhelinkeskuk-sen kesätyttönä Kotkansaaren sai-raalassa. Palkkautui samaan paikkaan toimistoon sijaiseksi vuonna 1967 ja jäi Kotkan kaupungin palvelukseen.

* Aloitti Kotkan kuukausipalkkais-ten työntekijöiden pääluottamus-miehenä vuoden 1991 alusta, ja oli samassa tehtävässä yhtäjaksoisesti 21 vuotta.

* Oli mukana kunnantyöntekijöi-den ay-toiminnassa vuodesta 1972. Toimi liittotason luottamustoimissa 30 vuoden ajan, ensin KTV:n liitto-valtuustossa ja toimikunnissa, sit-temmin mm. JHL:n hallituksessa ja edustajiston puheenjohtajana.

* Jäi eläkkeelle Kotkan kaupungin palveluksesta talvella 2012.

“Töihin otetaan myös sellaisia, jotka

eivät pysty anta-maan yhteisölle toi-vottua työpanosta.”

13

- Ihminen on aina arvokas eikä mikään voi viedä häneltä ihmisarvoa, kiteyttää yksityisen Pienryhmäkoti Päivilän toimitusjohtaja, kotkalainen Päivi Tolsa.

Aittakorvessa sijaitseva pienryhmäkoti on koti kuu-delle 3-17 –vuotiaalle lapselle. Koti on viihtyisä, siisti ja värikäs, eikä laitosmaisuudesta ole tietoakaan. Jokaisella lapsella on oma reilun kokoinen ja persoonallisesti si-sustettu huoneensa.

-Kotkassa on hyvä toimia yrittäjänä, Päivi Tolsa kiit-tää.

Kun kaikkensa tekee…

-Jo nuorena ajattelin, että minusta tulee äiti, ja tässä työssäni saan todella olla äiti monelle lapselle.

Päivi Tolsan koko aiempi työelämä oli ikään kuin val-mistumista nykyiseen tehtävään.

- Koulutukseltani olen lastenhoitaja, kriisityöntekijä ja sosionomi. Olen työskennellyt kriisityöntekijänä tur-vakodissa, eri tehtävissä A-klinikalla ja ollut perustamas-sa moniongelmaisille nuorille Stopparia. Työhistoriaa minulla on myös koulukuraattorina ja lastenkotityöstä.

- Minulla oli koko ajan sellainen ajatus, että lapsia ja perheitä pitäisi pystyä auttamaan tehokkaammin ja aikaisemmin. Päätin tehdä työtä omalla tavallani ja pe-rustaa oman lastenkodin. Minulla oli vahva usko tähän toiminta-ajatukseen ja siihen, että kun kaiken oman osaamisensa valjastaa käyttöön, niin se pakostakin tuot-taa toivottua tulosta.

Kun Päivilään saapunut vaikeasti käytöshäiriöinen lapsi sai myöhemmin koulussa stipendin hyvästä käy-töksestä, tulivat ilon kyyneleet silmiin.

Emme omi muiden lapsia

Päivilässä työskentelee 7 ihmistä. Työkaverit koostu-vat Päivin entisistä opiskelu- ja työkavereista.

– Meillä on hyvä työyhteisö. Lapset saavat olla pal-jon enemmän aikuisten kanssa kuin normaaliperheissä. Täällä on aina aikuinen lähellä.

Yleinen linja perheiden auttamisessa on tukea ensin perhettä kotona, sen jälkeen siirtää lapsi tarvittaessa si-jaisperheeseen tai sijoittaminen laitokseen, mieluiten pieniin ja kodinomaisiin. Päiviläkin on laitos, vaikka sitä ei mistään huomaa.

Kunnat sijoittavat lapset määräaikaisesti, mutta käy-tännössä lapset ovat Päivilässä 18-vuotiaiksi asti.

-Kun pieniä lapsia nunnaa sylissään, niin heihin kiin-tyy kuin omiinsa. On kuitenkin tärkeää, että emme omi kenenkään lapsia. Vanhempien ja sukulaisten kanssa ol-laan paljon yhteistyössä, ja kun siinä onnistutaan, kaikki on paljon helpompaa.

Yhteydenpito sukulaisiinkin on tärkeää, sillä kun nuori 18-vuotiaana aloittaa itsenäisen elämänsä, hän tar-vitsee siihen kaikkia läheisiä ihmisiä. Jos suhteita ei ole hoidettu, hän jää helposti tyhjän päälle.

Päivi Tolsa on nähnyt, miten monenlaisia ja syviä perheiden vaikeudet voivat olla.

- Mikään ominaisuus tai teko ei kuitenkaan voi viedä ihmiseltä hänen ihmisarvoaan. Opin työssäni A-klini-kalla, että jokainen ihminen on arvokas. Toisen arvos-taminen ja vaikeuksien ymmärtäminen ovatkin asioita, jotka meidän kaikkien tulisi oppia.

Kotitöitä ja harrastuksia

Päivilässä luetaan paljon satuja ja ollaan yhdessä. Ta-lossa on vain yksi telkkari ja nuorten käytössä yksi tie-tokone. Yhteisien pelisääntöjen sopiminen auttaa kehit-tämään vuorovaikutustaitoja opettaen nuoria ottamaan myös toiset huomioon.

Kotityöt kuuluvat myös nuorille: he siivoavat huo-neensa ja imuroivat, tyhjentävät tiskikoneen ja pesevät vessan kerran viikossa.

Ihminen on aina arvokasPienryhmäkoti Päivilän toimitusjohtaja Päivi Tolsa tietää, että lapset ja nuoret tarvitsevat aikuisen aikaa ja läsnäoloa.

- Ihminen saa hymyn hymystä, Päivi Tolsa sanoo.

Nuoret harrastavat judoa, keilailua ja jalkapalloa sekä jakavat vapaa-aikanaan mainoksia. Päivilässä eletään normaalia lasten ja nuorten arkea.

Ajassa on itsekkyyttä

- Ajan antaminen nuorille on tärkeää. Ei riitä, että isä kysyy, onko läksyt tehty –eikä sitten ehdi kuuntelemaan vastausta, Päivi Tolsa sanoo. Vanhempien omat tekemi-set ja harrastukset saattavatkin huomaamatta viedä yh-teisen ajan nuorelta.

Tässä ajassa on ilmiöitä, jotka saavat nuoren voimaan pahoin. Itsekkyys on kasvanut niin, että usein ajatellaan, että juuri minulla kuuluu mennä hyvin ja ehdottomasti minulla pitää olla se paras parkkipaikka.

- Antamalla lapsille kaiken heidän haluamansa val-miina ja vaatimatta heiltä mitään, lapselle syntyy helpos-ti väärä kuva omista oikeuksista ja elämän realiteeteista. Kuka sitten aikanaan elättää nämä pienet kuninkaalliset?

Joskus vanhemmat taas silottavat lasten tieltä kaikki mahdollisuudet pettymyksiin ja epäonnistumiseen. Hei-tä kutsutaan usein curling-vanhemmiksi.

Sitten on vanhempia, joiden ongelmat ovat niin iso-ja, että lapset jäävät aivan ilman huomiota.

- Luin kannanoton yleisönosastokirjoituksessa, jon-ka mukaan omat vanhemmat ovat aina parhaat lapsil-leen. On hienoa, että jotkut vielä ajattelevat näin, mutta todellisuudessa lapsia on suojeltava myös vanhempien ongelmilta.

Päivi vietti itse lapsuutensa Pyhtäällä Purolan kyläs-sä. – Siellä kaikki puuttuivat kaikkeen ja huolehtivat toi-sistaan, eikä kukaan pitänyt sitä pahana.

Yhteisöllisyys olisi edelleen iso asia lasten hyvinvoin-nin kannalta.

Hyvä kylki edellä

- Yhteistyö kaikkien kuntien ja Carean kanssa on su-junut todella hyvin. Carealta on saatu hyvin maksusitou-muksia lasten terapioihin ja lastenpsykiatria toimii mu-kavasti. Koulujenkin kanssa yhteistyö on ollut hienoa.

- Olen hyvin tyytyväinen näiden asioiden toimivuu-desta. Yrittäjänä on täällä hyvä olla. On yhteinen tavoit-teemme saada lapset sijoitettua hyvään paikkaan ja kas-vattaa heistä pärjääviä aikuisia.

Päivi Tolsan kantavana ajatuksena on, että asioissa kannattaa edetä ”hyvä kylki edellä”. –Enemmän siis hy-vällä asenteella ja nöyränä kuin tiukasti vaativana.

- Ja kannattaa hymyillä! Ihminen saa hymyn hymystä, Päivi Tolsa miettii –ja hymyilee taas kerran iloisesti.


Kokenut nuorten auttamisen ammattilainen ei ih-mettele, mikä nuoria vaivaa tai miksi osa nuorista syrjäy-tyy. Ehkäpä yhteiskunta suorastaan sysii osaa nuorista syrjään.

- Jospa onkin niin, että maailma vaatii nuorilta aivan liikaa. Meiltä ovat hävinneet pitkälti nuorten työpaikat. Myös opiskelu on mennyt mahdottomaksi, jos yötä myöten tehdään tehtäviä piristehuumeiden voimalla. Jos ei osaa kymmentä ammattia ollakseen hyvä työntekijä, ei oikein sopeudu tähän päivään, miettii kokemuksistaan Jaana Vehviläinen, yksi etsivän nuorisotyön ammattilai-nen Kotkasta.

Syrjäytymisvaarassa olevia nuoria päivittäin avittava Vehviläinen kuvailee työtään usein pallukan survomi-seksi kolmioon.

- Joskus käy mielessä, että olisikohan meidän aika tehdä myös sille kolmiolle jotakin. Jospa työelämää ja yhteiskuntaa pitäisi muokata ihmisille sopivaksi, Vehvi-läinen esittää.

Vieressä Rannikkopajojen Kotkansaaren tukikoh-dassa istuvat Markus Tähti ja Katriina Osola ”komp-paavat” työtoveriaan.

- Nuorten elämä on kovin suorituskeskeistä. Vaati-mustaso on niin kova, että nuoret nääntyvät siinä, Tähti sanoo.

- Enää ei ole sellaisia töitä, joihin pääsivät ja jolle tielle saattoivat jäädä ne, jotka eivät viihtyneet koulun penkillä. Nyt mahdollisuudet ovat aika vähissä, Katriina lisää.

Tavoite karkaa kokoajan kauemmas

Etelä-Kymenlaakson nuoria elämässään eteenpäin lykkivän Rannikkopajojen pajajohtaja Virpi Jonsson las-kee, että nuorten työpajat ja etsivä nuorisotyö tavoittavat vuosittain noin puolet niistä nuorista, jotka jäävät vail-le työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikkaa. Tiedot nuorista ovat hyvät, kun oppilaitoksilla ja armeijalla on ilmoitus-velvollisuus näistä nuorista.

- Nuorten työllisyystilanne on ollut tällä alueella sur-kea. Heinäkuun tilastossa melkein tuhat alla 25-vuotias-ta nuorta oli vailla paikkaa. Normaalikuukausina työt-

Yhteiskunta sylkee nuoriaan syrjäänTyöpajat ja etsijät auttavat vuosittain joka toistasyrjäytymisvaarassa olevaa nuorta Kotkan seudulla.Pajojen nuoret viipyvät niissä yhä pidempään,kun ei ole sopivia työ- ja harjoittelupaikkoja.

14

tömiä nuoria on ollut viime vuosina 600-700. Määrä on kasvussa. Pahin tilanne on Kotkassa, Jonsson sanoo.

Erityinen haaste on löytää yrityksiä, jotka palkkaisi-vat nuoria.

- Yrityksistä kerrotaan, että töitä olisi, mutta ei aikaa etsiä ja palkata nuoria, ja hoitaa erilaisia paperitöitä. Täs-sä yritämme helpottaa heitä. Uutuus on seinätön paja, jossa hankimme töitä firmoista pääasiassa juuri valmis-tuneille nuorille, Jonsson sanoo.

Rannikkopajat on saanut lisää resursseja ja se on laajentanut toimintaansa Kotkassa alla 29-vuotiaisiin. Tavoitteet tuppaavat kuitenkin karkaamaan käsistä, kun yleinen työllisyystilanne heikkenee.

- Nuorten pajajaksot ovat pidentyneet keskimäärin 7 kuukauteen. Pajoilla ollaan yhä kauem-min, kun muuta ei tarjolla. Aiemmin pajan jälkeen sai työ- tai koulutuspaikan 70-80 prosenttia nuorista, viime vuonna vajaat 60 prosenttia. Sekä ohjautumisessa koulu-tuksen että töihin oli pudotusta. Jo puo-let pajalaisista on ammatillisen tutkinnon suorittaneita, Jonsson kuvailee nuorten tilanteen synkkenemistä.

Kiusaamista javetäytymistä

Etsivän nuorisotyön neljä ”findersia” ovat saaneet tänä vuonna jälleen noin 250 mahdollisesti apua tai tu-kea tarvitsevan nuoren nimet käyttöönsä. Reilua sataa asiakasta he ovat ehtineet jo palvella.

- Ohjaustoimenpiteet voivat olla hyvin pieniä avitta-misia kuten yhteydenottoja, nuorten mukana kulkemista ja ”tulkkaamista” lomakkeiden kanssa. Välillä lähdetään ihan pohjamudista, kun takana on vaikkapa mielenter-veys- ja päihdeongelmia. Etsimme palvelua, joka nuo-relle sopii, Vehviläinen kuvailee.

Syyt nuoren syrjäytymiseen voivat olla moninaisia. - Yksi iso tekijä on sosiaalisen verkos-

ton puuttuminen, mutta se ei ole ainut. On monisyrjäytyneitä nuoria, joilla on isot verkostot ja perheen tukea, mutta joku asia vetää syrjään. Joka vain rassaa eikä saa otetta elämäänsä, Tähti sanoo.

- Jos on lapsesta asti kiusattu, on itse-tunto romuttunut. Paniikkihäiriöt esimer-kiksi ovat kammottavan yleisiä. Viime ai-

Yhteiskunta sylkee nuoriaan syrjään

Jaana Vehviläinen (vas.), Markus Tähti ja Katriina Osola ovat harvoin päivän mittaan yhtä aikaa findersien tukikohdassa Kotkansaarella, sillä pääosa työajasta kuluu kentällä asiakkaiden matkassa. Neljäs nuorten etsijöistä on Mari Virtanen, joka oli haastattelua tehtäessä yhden uuden asiakkaan luona.

”Haasteena on se, että löydetään

nuorelle oikea paikka, eikä vain

joku paikka.”

Markus Tähti

15

koina asiakkaistani joka kolmas on saanut jo tai tarvitsisi mielenterveyspalveluja, Vehviläinen mainitsee.

Yksi asiakassuhde nuorten etsijöillä kestää keskimää-rin 1-1,5 kuukautta, mutta joidenkin nuor-ten asioiden selviäminen kestää huomatta-vasti pidempään. Moni nuori on asiakkaana useitakin kertoja.

- Kiire meillä on, mutta aikoja löytyy nopeasti aina jonkun kalenterista. Työmme on myös aika syklistä. Nyt on rauhallisempi aika, kun koulut ovat alkaneet, mutta kohta on taas vilskettä, kun oppilaitosten opinto-jakson vaihtuessa huomataan, ettei joku ole ollut paikal-la lainkaan, Tähti sanoo

Kaikki aikakentällä

Etsivä nuorisotyö ja pajatoiminta on Etelä-Kymen-laaksossa jo siksi vakiintunutta, että moni nuori osaa ot-taa itse yhteyttä. Paljon kontakteja tulee myös vanhem-milta ja monilta yhteistyökumppaneilta.

- Meillä on tavoitteena käyttää työajasta kolme nel-jäsosaa suoraan nuoriin. Täällä ei pyöritellä papereita, Osola sanoo.

- Kehittämisprojekteihin emme ole lähteneet. Muu-ten neljä ihmistä kiertäisi eri puolilla puhumassa viisaita, mutta aikaa ei olisi nuorille. Emme ota myöskään monta asiakasta päivää kohti. Yhdenkin asiakkaan kanssa saa muuttua moneksi. Milloin pitää olla kiinteistönvälittäjiä, milloin lakimies, Vehviläinen sanoo.

Etsivien toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Nuorta ei pakoteta mihinkään. Aina nuori ei suostu edes vastaamaan etsivän nuorisotyön viesteihin ja soittopyy-töihin. Nytkin heitä, joita ei ole tavoitettu, on noin 80 nuorta.

- Mutta se ei tarkoita, että nuori olisi menetetty. Jos nuoren asiat ovat hyvin tai nuori ei katso tarvitsevansa apuamme, niin hän ei välttämättä halua vastata meille. Joku on sitten niin rapakunnossa, ettei kykene siihen, Vehviläinen sanoo.

nuorisotakuu nostiongelmaa esille

Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan ”konkarit” pitävät keskustelua nuorten yhteiskuntatakuusta hyödylli-senä jo sikäli, että se on lisän-nyt kiinnostusta nuorten syr-jäytymisuhkaa kohtaan.

- Jos se lisää myös rahoi-tusta nuorten palveluihin, niin hyvä, Osola sanoo.

Virpi Jonssonin mukaan tavoite tarjota nuorille työ-,

Mikä? NUORTEN TYÖPAJAT

* Työpaja on alle 25-vuotiaiden nuorten työ-paikka, jossa voi olla työharjoittelijana, työs-säoppijana tai kuukausipalkkaisena työnteki-jänä.

* Toiminnan tavoitteena on tarjota nuorille työkokemusta, koulutusta sekä tukea oman uran suunnitteluun. Pajoilla tehdään moni-puolisia työtehtäviä sekä opitaan työelämän pelisääntöjä ja ryhmässä työskentelemistä. Työpajoilla voi suorittaa ammatillisen oppi-laitoksen työharjoittelun tai aineosuuksia, jotka voi lukea hyväksi opiskelussa.

* Nuorten pajatoimintaa Kotkassa on ollut vuodesta 1987 lähtien. Rannikkopajat siirtyi Kotkan-Haminan seudun koulutuskuntayh-tymälle 2007. Pajojen lisäksi sen toimintaa on etsivä nuorisotyö. Sillä on yhdeksän am-matillista pajaa, kuntoutustoimintaa, startti-paja alle 17-vuotiaille ja seinätön paja, joka hakee nuorille yrityksistä työtä.

* Etelä-Kymenlaakson viiden kunnan alueel-la toimiva Rannikkopajat tarjoaa vuosittain työvalmennuspaikan noin 250 nuorelle. Sen toimipisteet ovat Kotkassa, Karhulassa, Ha-minassa ja Virolahdella. Etsivän nuorisotyön kautta tavoitettiin viime vuonna noin 150 nuorta.

Pajajohtaja Virpi Jonsson pitää haasteelli-sena toteuttaa Kotkassa nuorisotakuun tavoitteita nykyisessä työllisyystilanteessa.

harjoittelu- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden sisäl-lä on kova tavoite, kun Kotkassakin moinen on venynyt usein 4-5 kuukauden pituiseksi jaksoksi.

- Haasteen se tuo. Paneutumista asia vaatii, että aikatavoite toteutuisi, Jonsson päättelee.

- Haasteena minusta on se, että löyde-tään nuorelle oikea paikka, eikä vain joku paikka. Sillä saattaa olla jopa negatiivinen vaikutus, jos nuori laitetaan paikkaan, joka ei häntä yhtään kiinnostaa. Se koetaan pa-koksi. Kuukauden lisätyöllä voisi sen sijaan

löytyä parempi paikka, Tähti muistuttaa.Katriina Osola toivoisi puolestaan lisää kannusta-

vuutta nuorille.- Yhteiskuntahan mahdollistaa myös kotona olemi-

sen ja mitään tekemättömyyden. Pienen pätkätyön tai työharjoittelun pitäisi kannattaa taloudellisesti, eikä sel-lainen saisi leikata tukia, hän toivoo.

Teksti ja kuvat:Reijo Hämäläinen

Lisätietoa: www.finderskotka.net www.rannikkopajat.fi

”Nuorilla ei ole paljoa mah-

dollisuuksia päästä kiinni työelämään.”

Jaana Vehviläinen

16

17

-Käymme Alvariskassa usein. Toimintaa on paljon, esimerkiksi tiistaisin on runopiiri ja yhteyslaulua haita-rin säestyksellä. Täällä on oma vakiporukkansa, kertovat Sointu ja Martti Heinonen.

–Viihdymme Sunilassa hyvin. Täällä on kaunista luontoa ja nykyisin täällä on rauhallista. Kauppaa tääl-lä ei ole, lähin on Metsäkulmalla. Ongelmana monelle ikäihmiselle on, etteivät bussit kulje. Ilman omaa autoa on vaikea pärjätä, Sointu Heinonen miettii.

Heinosten mielestä Pro Sunila –liike tekee hienoa työtä. –Täällä käy arkkitehteja

ympäri maailmaa. Sunila on todellakin valtakunnal-lisesti tunnettu.

Apua vanhuksille

-Alvariskan väki käy auttamassa vanhusten kotona. Käymme kaupassa ja siivoamme, ja tietysti pitää olla ai-kaa jutella heidän kanssaan, ikänsä Sunilassa asunut Päi-vi Hotari kertoo.

-On Sunilakin muuttunut. Ennen vanhaan naapurit olivat ystäviä, mutta nykyisin ei olla tekemisissä. Sekin on muuttunut, että ennen tulivat hajut matalapaineella, mutta eivät tule enää, Päivi Hotari sanoo.

Heinoset viihtyvät SunilassaTorstaina puolenpäivän korvilla Sunilan korttelikoti Alvariskassa on säpinää. On ruokailupäivä ja lounaaksi tarjotaan kermaista, mehevää kinkkukiusausta etikkaisen kurpitsasalaatin kanssa. Väkeä riittää, juttu kulkee ja haarukat kilahtelevat.

-Perheemme sai juuri sen tontin, jota Ruo-nalan rannasta halusimmekin, Pasi Kallio-niemi kertoo

Ruonalan koulun yhteydessä oleva lähilii-kuntapaikka on ahkerassa käytössä.

Entiset Ruonalan nuoret pitävät yhtä

-Kyltsän baarissa ja Vanhalan baarissa vietettiin nuo-rina aikaa. Pohjarannantiellä sijainnut Kyltsän baari oli Kyllikki Laurilan omistama ja Vanhalan baarista tuli myöhemmin Politiikkabaari, muistelee Ruonalassa nuo-ruutensa viettänyt Ruonalan Kavereitten puheenjohtaja Leena Lahtinen.

Ruonalan ”entisistä nuorista” koostuva yhdistys ko-koaa ainakin kahdesti yhteen jäseniään, jotka viettivät nuoruuttaan alueella 50-70 –luvuilla ja sen jälkeenkin.

-Meistä useimmat ovat käyneet alakoulua on käyty maineikkaassa Munsaaren koulussa, Leena Lahtinen kertoo.

Ruonalalaisuutta yhdistys pitää yllä jakamalla vuosit-tain Kauko Munnukka –kannustuspalkkioita koululaisil-le. Lapset kirjoittavat aineissaan Ruonalasta ja saamme niistä tietoa Ruonalan nykyisistä asioista.

Ruonalan ympäristön muutoksista, palveluista ja tu-levaisuudenkin asioista puhuttiin syyskuun puolivälis-sä yhdistyksen kaikille avoimessa illassa, jossa Kotkan kaupungin kaavoituspäällikkö Lars Olsson kertoi alueen kaavoituksen näkymistä.

nuori perhe viihtyy Ruonalassa

Ruonalan Kavereitten järjestämässä illassa oli muka-na muutama nuorempikin nykyruonalalainen.

-Rakensimme talomme Ruonalanrantaan ja se on pientä hiomista vaille valmis. Tontti ei ole ihan rannalla, mutta oman veneen näemme pihalta, kertoo Pasi Kal-lioniemi.

-Olemme vaimoni kanssa länsikotkalaisia. Muutim-me tänne takaisin Valkealasta ja saimme sen tontin, jon-ka halusimmekin. Mielestäni Ruonalassa on nyt riittävät palvelut, ja toivottavasti ne pysyvätkin.

Perheen 9- ja 14-vuotiaat lapsetkin ovat kotiutuneet Ruonalaan hyvin. –Molemmat isovanhemmat asuvat kahden kilometrin säteellä ja lapsilla on kavereita, Pasi Kallioniemi kertoo.


18

- Mulla on omaperäinen tyyli, koska olen omaperäi-nen ihminen. Ilmaisen vaatteilla itseäni ja tykkään myös suunnitella niitä, mietti kotkalainen Siiri Torkkeli hytis-tessään loppuillasta Bar&Cafe Paussin terassilla livemu-siikkia kuuntelemassa.

Fashion Night –iltana 8. syyskuuta Kotkan kaup-pakeskus Pasaati ympäristöineen oli tulvillaan nuoria. Nuoret miettivät myös tyyliin ja elämäntyyliin ja elä-mään yleensäkin liittyviä asioita.

-Aikuisten pitäisi todella kuunnella nuoria, ei vain tyyliin joojoojoo. Nuoret ovat asioista perillä ja aikuisten tulisi tukea meitä ja antaa mahdollisuuksia, Siiri kiteytti.

Varsin viisaasti nimesi elämän tärkeimmät asiat 12-vuotias Melisa Kilpi:

-Tärkeimpiä ovat perhe, koti, ystävät, harrastukset, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus.

Pintaliihotus ärsyttää

-On kiva näyttää hyvältä. Oma tyylini on aika chic, pyrin naiselliseen pukeutumiseen. Jos on tylsistynyt olo, juoksen verkkareissa, Siiri sanoi.

- Mutta tärkeintä elämässä ovat lähimmäiset, perhe, ystävät, terveys ja onnellisuus. Onnellisuus syntyy usein ihan pienistä asioista, jos kahvilan asiakas hymyilee mi-

nulle ystävällisesti, on mukava ja aurinkoinen, se tekee minut työssäni onnelliseksi.

- Minua ärsyttää pinnallisuus, materialismi ja valeh-teleminen. Jos ihmistä ei kiinnosta muu kuin tavara ja miten kallista se on ja koko elämä on pintaliihotusta ja pyörii sen ympärillä miltä muiden ihmisten silmissä näy-tät, niin se ärsyttää.

näyttäisin vässykältä

- Tyylini on aika leppoisa. Tykkään että vaatteet tun-tuvat hyvältä. Nuoret kyllä varsinkin yläkoulussa arvos-televat toisiaan vaatteiden perusteella, ainakin jos on radikaalisti eri tavalla pukeutunut kuin muut, kertoi kot-kalainen Jenni Niemelä, 18.

- Elämäntyylini on vähän samanlainen, huoleton. Huomisesta en kanna niin kamalasti huolta.

Kotkalainen Julia Kurvi, 20, tunnetaan työstään kyn-siteknikkona Beauty Guru’sissa. Hän myös tekee meik-kauksia esiintyjille ja malleille.

- Meikkaan itsekin joka päivä. Ilman kulmakarvojen laittamista, rajauksia ja ripsaria ei voi mennä minnekään. Silloin näyttäisin ihan vässykältä, Julia nauroi ja suomen-si, että vässykkä tarkoittaa väsynyttä.

Onnelliseksi Julian tekevät ihanat ihmiset, onnistu-

Ajatuksia MuodinNuorten mielestä tärkeintä elämässä ovat perhe, ystävät ja pienistä asioista syntyvä onnellisuus.

Nuoret täyttivät Pasaatin Muodin yönä. Muotinäytös oli yksi illan kohokohtia.

19

miset, monet pienet asiat.- Ei siihen tarvita lottovoittoa tai etelänmatkaa!

Kotkalaiset Emmi-Greta Viik, 16, Iiris Nokka, 15, ja Mona Turunen, 16, istuskelivat Pasaatissa muotinäytös-tä katsomassa.

Tärkeää on hyvä mieli

- Tykkään farkuista ja perusvaatteista, topeista ja neuleista. Tyylini on aika tavallinen eikä muoti ole sil-leen tärkeä minulle. Teen impulssiostoja kun näen jota-kin ihanaa tai halpaa, Emmi-Greta kertoi.

- Ulkonäkö on tärkeä asia. Haluan että tyylissäni on jotakin ihan omaa, kuten nämä lyhyet hiukset. Aika har-voilla on lyhyt tukka, Iiris mietti.

Musiikki on Iiriksen elämässä tärkeä juttu.- Soitan pianoa ja urkuja ja laulan, ja musiikki vie

paljon aikaa. Olisi kiva, jos siitä saisi ammatin.- Elämässä parasta ovat perhe, kaverit, terveys ja

hyvä mieli, joka syntyy iloisesta asenteesta ja arjen pie-nistä asioista.


yössä

Muotinäytöksen juontaja Lorenz Backman jakoi ihailijoille nimmareita.

Jenni Niemelä (vasemmalla), Siiri Torkke-li, Julia Kurvi ja Melisa Kilpi kuuntelivat Cafe Paussissa illan esiintyjiä.

Iiris Nokka (vas.), Emmi-Greta Viik ja Mona Turunen seurasivat Pasaatissa muotinäytöstä.

Pun

aisi

a pu

oluk

oita

Punaiset puolukat odottavat meitä metsissä. Kotkassa ja saarissakin ne ovat olleet tärkeä osa ravintoa: niitä on pullotettu veteen, niistä on tehty marjamämmiä ruisjauhon kera ja puolukoita on syöty puuron kera. Heleänvärinen puolukkamehu on vienyt janon sukupolvien ajan.

Köyhinä ja vaikeina vuosina Kotkassa on nähty näl-kää, ja silloin meren ja metsien antimet ovat pelasta-neet ihmishenkiä.

Nyt puolukat ja muut marjat ovat meille suuri ilo. Ne ovat kuin pieniä pirteitä terveyden lähettiläitä, ja metsästä noukittuina vielä ilmaisia!

Syksyn kunniaksi voi pyöräyttää vaikkapa vaniljaisen puolukkapiirakan.

Vaniljainen puolukkapiirakkaPohja:100 g voita½ dl sokeria1 muna1 ½ dl vehnäjauhoja1 dl ruishiutaleita1 tl leivinjauhetta1 tl vaniljasokeriaTäyte:2 prk vaniljalla maustettua rahkaa1 muna½ tl sokeria1 ½ dl puolukoita

Vatkaa pehmeää voita ja sokeria hetkinen sähkövat-kaimella tai puuhaarukalla.

Lisää muna vatkaten ja kuivat aineet seoksena. Sekoita nopeasti tasaiseksi. Taputtele taikina hal-kaisijaltaan 25 - 26 cm:n piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

Sekoita rahka, muna ja sokeri. Kaada seos taikina-pohjalle. Ripota marjat rahkaseoksen päälle, suu-rempi osa reunoille, muutama keskelle piirasta. Paista 200 asteessa uunin alaosassa 25 minuuttia tai kunnes piirakka on kypsä.

Puolukoita kannattaa kerätä juuri nyt. niistä saa virkeyttä koko talveksi!

Punaisia puolukoita

eteenpÄin kotka

Documents