geologi 5 2011 painoon - suomen geologinen seura .... sorakerroksesta löytyi kolme suklaanrus-keaa...

174 GEOLOGI 63 (2011)

Geologian tutkimuskeskuksessa on joyli vuosikymmenen ollut huolen-aiheena suuriin ikäluokkiin kuulu-villa vanhoilla työntekijöillä olevan

tiedon ja työkokemuksen eli hiljaisen tiedonsiirto uusille geologipolville. Koska valtiontuottavuusohjelma ja eräät muut syyt ovatkäytännössä ainakin minun kohdallani estä-neet kaikki mestari–oppipoika -järjestelyt, aloi-tan sarjan kevennettyjä kirjoituksia, joissa yri-tän välittää uusille geologipolville heidän tut-kimustyönsä innoitukseksi ajatuksia ja havain-toja, joita en aiemmin ole julkaissut, tai joitaolen ehkä jossain yhteydessä käsitellyt, muttaen kootussa muodossa. Ensiksi otan esille omatja tiedossani olevat, jo edesmenneiden opetta-jieni valtiongeologi Reino Revon, FT HeikkiRainion ja geologi Seppo Lavikaisen tekemäthavainnot hiekka- ja silttikivilohkareiden esiin-tymisestä Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savos-sa eli alueilla, joilla niitä ei perinteisesti oleuskottu olevan. FT Peter Sorjonen-Ward salli

Hiekka- ja silttikivilohkareitaPohjois-Karjalasta jaPohjois-SavostaAIMO KEJONEN

1HILJAISEN

T I E D O N

S I I R T O A

OSA

minun myös julkistaa pari hänen Ilomantsis-ta löytämäänsä aiheeseen liittyvää lohkaretta.

Hiekka- jasilttikivilohkareidenesiintyminenPohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hiekka- jasilttikivilohkareiden esiintymistapa voidaanjakaa kolmeen ryhmään. Paikoin tavataan ra-joitetulta alueelta lohkareita, jotka muodosta-vat pienen lohkareviuhkan moreeniin ja/tailohkaretihentymän harjuun tai reunamuodos-tumaan. Samantapaisia esiintymiä, joidenemäkalliota ei tunneta, ovat Länsi-SuomessaKarstulan Vahankajärven (Sauramo 1916),Tyrvään Vaunujoen laakson (Matisto 1964),Salon Kärmejärven, Paimion Vartasalon jaAuran kirkonkylän (Leskelä ja Niemelä 1972)hiekkakivilohkareiden tihentymät. Toiseksitavataan yksittäisiä hiekka- tai silttikivilohka-reita. Kolmas ja harvinaisin esiintymistyyppi

Geologi_5_2011_painoon.pmd 11.10.2011, 12:12174

175GEOLOGI 63 (2011)

Kuva 1. Hiekka- ja silttikivilohkareiden löytöpaikat Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. 1. Karhunpäänsilttikivilohkare, 2. Starovertsiluostarin hiekkakivilohkare, 3. Halunan kvartsilouhoksen hiekka- ja siltti-kivilohkareet, 4. Kelvän lohkareviuhka, 5. Kolunkankaan silttikivijuonia sisältävä graniittilohkare,6. Puntarikosken hiekkakivi-konglomeraattilohkare, 7. Lintukankaan hiekkakivilohkare, 8. Haukijoki-laakson harjun hiekkakivi-konglomeraatti- tai breksialohkareet, 9. Narvan hiekkakivi-konglomeraatti-tai breksialohkare, 10. Pyhäselän – Rääkkylän lohkareviuhka, 11. Kissapuron silttikivinen ventifakti.

Fig. 1. The finding places of the sand- and siltstone boulders in North Karelia and North Savo. 1. Karhun-pää siltstone boulder. 2. Raskolnik monaster sandstone boulder. 3. Haluna quartsite mine sand- andsiltstone boulders. 4. Kelvä sandstone boulder train. 5. Kolunkangas granite boulder with siltstone vein.6. Puntarikoski sandstone-conglomerate boulder. 7. Lintukangas sandstone boulder. 8. Sandstone-conglomerate or breccia boulders in the esker of the Haukijoki valley. 9. Narva conglomerate or brecciaboulder. 10. Pyhäselkä – Rääkkylä sandstone boulder train. 11. Kissapuro siltstone.ventifact.


176 GEOLOGI 63 (2011)

ovat peruskallion kivilajeja olevat lohkareet,joissa on hiekka- tai silttikivijuonia. Niitä ontietääkseni löydetty vain yksi kappale Pohjois-Karjalasta. Kuvassa 1 on esitetty paikat, joissaomien havaintojeni tai saamieni tietojen pe-rusteella on löydetty hiekka- tai silttikiviloh-

kareita. Siitä puuttuvat Kiteen lohkareet, silläen kyennyt löytämään tarkempia tietoja niistäja niiden löytöpaikoista. Kuvassa 2 on muuta-mia Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta löy-tyneistä hiekka- ja silttikivilohkareista otettu-ja näytteitä.

Kuva 2. Näytteitä Pohjois-Karjalasta ja Pohjois-Savosta löydetyistä hiekka- ja silttikivilohkareista.Edessä vasemmalla: näyte Halunan louhoksen suurimmasta lohkareesta. Edessä keskellä: vasemmallaKissapuron hiesukiviventifakti, oikealla olevat kaksi pikkunäytettä ovat Kelvän lohkareista. Edessäoikealla: Narvan konglomeraatti- tai breksialohkare. Takana vasemmalla: näyte yhdestä Pyhäselänlohkareista. Takana keskellä: näyte Karhunpään silttikivilohkareesta. Takana oikealla: näyte toisestapienemmistä Halunan lohkareista. Mittakaavana olevan kynän pituus on noin 15 cm. Kuva: JoonasToivanen.

Fig. 2. Sand- and siltstone samples found in North Karelia and in North Savo. Before left: sample fromthe greatest of the Haluna boulders. Before in the middle: left: Kissapuro ventifact, reight: samples fromtwo of the Kelvä boulders. Before right: Narva boulder. Behind left: sample from one of the Pyhäselkäboulders. Behind in the middle: sample from the Karhunpää siltstone boulder. Behind right: samplefrom one of the two smaller Haluna boulders. The length of the pen is 15 cm. Photo: Joonas Toivanen.


177GEOLOGI 63 (2011)

1.Karhunpään silttikivilohkare löytyi Nurmek-sen pohjoispuolelta (karttalehti: 4321 08 Kar-hunpää). Se on tietääkseni Pohjois-Karjalanhiekka- ja silttikivilohkareista ainoa, joka onaiemmin kuvattu geologisessa kirjallisuudessa(Luukkonen 2005). Lohkare on pienen mat-kalaukun kokoinen, tumman suklaanruskea,kerrosrakenteinen ja kohtalaisen pyöristynyt.Se on pohjoisin Itä-Suomen tunnetuista hiek-ka- ja silttikivikivilohkareista.

2.Starovertsiluostarin hiekkakivilohkare Juuas-sa (4314 02 Kojonselkä, x=7027,57, y=4462,11) on pienen matkalaukun kokoinen, kerros-rakenteinen, punertava, hieman epämääräisenmuotoinen möhkäle. Siinä on joitain hyvinpyöristyneitä, punavihreitä silttikivipallosia,jotka rapautuvat selvästi muuta kiveä nope-ammin. Lohkare on luostarin hautausmaatakiertävässä kiviaidassa. Hautuumaalla on toi-nenkin geologinen erikoisuus. Siellä olevantsasounan portaissa ja niiden edessä olevassalaatoituksessa on kvartsiittilaattoja, joissa onaallonmerkkejä. Kiviaidan kivet ovat haastat-telemieni paikkakuntalaisten mukaan peräisinhaudoista ja lähitienoon peltojen kiviraunioista.

3.Halunan kvartsiittilouhoksen hiekka-silttiki-vilohkareet Nilsiässä (3333 06 Haluna, x=7006,68, y=3550,31) ovat geologisesti poik-keuksellisen mielenkiintoisessa paikassa. Lou-hoksen itäseinämässä on kaksi noin 70 asteenkulmassa pohjoiseen viettävää, valkoista, noinmetrin levyistä, suureksi osaksi kaoliiniksimuuttunutta mikrotonaliittijuonta. Eteläisem-män juonen yläosa on kulunut 2–3 m:n sy-vyyteen kalliopinnasta. Juonen kuluneen osan

täyttää kivistä soraa oleva kerros, joka on vii-me jääkautta vanhempi. Sorakerrosta peittialkuaan noin puolitoista metriä paksu moree-ni. Sorakerroksesta löytyi kolme suklaanrus-keaa hiekka-silttikivilohkaretta, joista suurinoli noin 60 cm pitkä, 30 cm leveä, 20 cm pak-su ja hyvin pyöristynyt. Kaksi pienempää loh-karetta olivat noin miehen pään kokoisia jahyvin pyöristyneitä. Isoimmassa lohkareessa onepäselvää kuivumisrakorakennetta (vrt. kuva2). Kivinen sora, jossa lohkareet olivat, koos-tui pääasiassa graniittigneissiä, silmägneissiä,graniittia ja emäksistä vulkaniittia olevista ki-vistä. Hallussani on kahdesta lohkareesta sa-hatut näytteet.

4.Kelvän hiekkakivilohkareet Lieksassa muodos-tavat harvan lohkareviuhkan karttalehtien4331 02 Kelvä ja 4331 03 Vuonislahti rajalla.Viuhkaan kuuluu 4–5 lohkaretta. Niistä kak-si on Kelvänsaaren pohjoisrannan rantalouhi-koissa. Molemmat lohkareet ovat pienen mat-kalaukun kokoisia. Tiilenpunaiset, kerrosra-kenteiset hiekkakivilohkareet ovat pahasti rik-koutuneet, joten niistä ei saanut juuri tulitik-kuaskia suurempaa ehyttä näytettä. Rikkou-tuneet kivenpalat olivat kuitenkin kovia. Nii-tä oli turha yrittää rikkoa paljain käsin. Tieto-jeni mukaan FT Rainio löysi yhden pienenhiekkakivilohkareen Läpikäytävän–Ala-Kelväntienoilta ja yhden tai kaksi muuta Kelvältä.Minulla on hallussani pienet näytteet Kelvän-saaren lohkareista. FT Rainion lohkareista onsäilynyt muutamia ohuthieitä..

5.Kolunkankaan silttikivijuonia sisältävä graniit-tilohkare Lieksassa (4331 08 Höntönvaara,x=6997,98, y=4527,23) löydettiin harjussaolevasta hiekkakuopasta. Lohkare oli noin 20


178 GEOLOGI 63 (2011)

cm:n läpimittainen, hyvin pyöristynyt graniit-tikivi. Kiveä leikkasi reilun sentin levyinenhaaraantuva, punertava silttikivijuoni, joka olikulunut hieman syvemmälle kuin muu kivenpinta. Alkuaan juoni määritettiin silttikivek-si, mutta myöhemmin sen on hallussani ole-van valokuvan perusteella arveltu olevan lähesjaspismainen ultramyloniittijuoni.

6.Puntarikosken hiekkakivi-knglomeraattilohka-re Joensuussa (4224 07 Puntarikoski; x=6952,22, y=4483,50) löydettiin jo 1960-luvulla, kunalueella tehtiin 1:100 000 mittakaavaista Jo-ensuun maaperäkarttaa. Itse kävin lohkarettakatsomassa 1970-luvulla nuorena harjoitteli-jana esimiesteni Revon ja Rainion johdolla.Jaamankankaan päällä olevaan reunamoreeni-valliin kaivetussa montussa oli toista metriäpitkä, metrin levyinen ja puolisen metriä pak-su, hyvin pyöristynyt lohkare. Suurin osa ki-vestä oli vaihtelevan punertavaa, virtakerrok-sellista hiekkakiveä. Yksi lohkareen kulma olikonglomeraattia, jonka iskos oli jokseenkinrakenteetonta. Palloset olivat pääasiassa 1–2cm läpimitaltaan olevia kvartsi- ja kvartsiitti-pallosia, ja joukossa oli muutamia gneissigra-niittipallosia.

Käydessäni paikalla uudelleen 1980-luvul-la, oli monttu maisemoitu, enkä löytänyt loh-karetta. Nyttemmin monttu on uudelleenavattu, joten joitain mahdollisuuksia lohka-reen uudesta löytymisestä lienee olemassa.

7.Lintukankaan savipalloja sisältävä hiekkakivi-lohkare Ilomantsissa (4333 07 Hattuvaara,x=6986,78, y=4564,96) löytyi noin 1,5 met-rin syvyydestä reunamoreenivallin pienestä tie-leikkauksesta. Kiven halkaisija oli noin 30 cmja se oli melko hyvin pyöristynyt. Kiven eri

osien väri vaihteli valkoisesta vaaleanpunaiseenja violettiin. Siinä oli muutamia 2–4 cm läpi-mittaisia, munamaisia savikiven kappaleita.Niiden väri vaihteli suklaanruskeasta vihreään.

8.Haukijokilaakson hiekkakivi-konglomeraatti-tai breksialohkareet Ilomantsissa (4331 07Kivilahti, x=6982,63, y=4526,55) löysi joita-kin vuosia sitten FT Peter Sorjonen-Ward.Haukijokilaakso on luoteesta kaakkoon kul-keva siirroslaakso, jossa jääkauden lopulla vir-tasi jäätikköjoki. Sen kerrostamasta harjustaon löydetty muutamia halkaisijaltaan 10–30cm olevia hiekkakivi-konglomeraatti- tai brek-sialohkareita. Niiden hienorakeisin osa ontummanpunaruskeaa silttikiveä, joka on osinrakenteetonta ja osin jonkinlaista kerrosraken-netta sisältävää. Karkeampi aines koostuu pa-rista millistä muutamaan senttiin läpimittai-sista kulmikkaista kivirakeista. Lohkareista onolemassa ohuthieitä.

9.Naarvan konglomeraatti- tai breksialohkareIlomantsista (4333 08 Tervasuo, x=6997,17,y=4561,18) on FT Peter Sorjonen-Wardinlöytöjä. Löytöpaikka on itse asiassa kymmen-kunta kilometriä Naarvasta koilliseen PienenKivijärven maastossa metsäautotien varrella.Lohkare on pari kertaa miehen nyrkin kokoi-nen ja melko kulmikas, vain auttavasti kul-miltaan pyöristynyt. Sen iskos on pääasiassaosin rakenteetonta ja osin haamumaisesti ker-rosrakenteista suklaanruskeaa kiveä. Sen seas-sa on melko runsaasti gneissikappaleita ja joi-takin graniittimuruja (kuva 3). Niiden pyö-ristyneisyys vaihtelee laajasti. Lohkare on sa-mantapainen kuin Haukijokilaaksosta löyty-neet pikkulohkareet. Siitä on myös olemassamuutamia ohuthieitä.


179GEOLOGI 63 (2011)

10.Pyhäselän–Rääkkylän hiekkakivilohkareetkarttalehtien 4214 12 Kompakka ja 4223 10Pyhäselkä raja-alueella muodostavat harvanlohkareviuhkan, joka ulottuu Pyhäselän itä-ja kaakkoisrantaa kiertäen Pyhäselän Suhmu-rasta Rääkkylän Vahalahteen. Ensimmäisethiekkakivilohkareet löydettiin 1970-luvunalussa malminetsintään liittyneiden lohkare-etsintöjen aikana. Tietääkseni alueelta on löy-detty reilut puoli tusinaa hiekkakivilohkaret-ta malmi- ja maaperätutkimusten yhteydessä.Lohkareita on löydetty sekä moreenista ettäharjukerrostumista. Useimmat löydetyt loh-kareet ovat olleet hyvin pyöristyneitä ja kool-taan noin miehen pään kokoisia. Tällainen olimyös ainoa alueelta, Pyhäselän Mannilanmä-en sorakuopista löytämäni lohkare. Se on vä-

riltään vaaleanpunainen, virtakerroksellinenhiekkakivimöhkäle. Siitä on hallussani näyte.

11.Uusin Pohjois-Karjalasta tehty silttikivilöytöon keväältä 2011. Olin oppaana geoharrasta-jien retkellä, jonka aikana tutustuimme mm.Kissapuron tuulitahokas- eli ventifaktialuee-seen (Kejonen ja Huttunen 1996). Peruskalli-on kivilajeja olevien tuulitahokkaiden lisäksilöytyi yksi noin viiden sentin läpimittainen,silttikiveä oleva tuulitahokas (4241 02 Hei-nävaara, x=6938,25, y=4504,68). Kivi ontumman punaruskea, kulmiltaan pyöristynytja lentohiekan joka puolelta kiillottama.

Edellä mainittujen, melko hyvin tuntemie-ni lohkareiden lisäksi tiedän hiekka- ja silt-

Kuva 3. Lähikuva Narvan konglomeraatti- tai breksialohkareesta. Kuva: Joonas Toivanen.Fig. 3. Close up of the Narva konglomerate or breccia boulder. Photo: Joonas Toivanen.


180 GEOLOGI 63 (2011)

tikivilohkareita löydetyn myös Kiteen suun-nalta. Niistä ja niiden löytöpaikoista en kui-tenkaan kyennyt löytämään tarkempia tieto-ja.

Mistä hiekka- jasilttikivet ovat peräisin?Hiekka- ja silttikivilohkareita esiintyy harvak-seltaan laajalla alueella. Ne muodostavat pai-koin pieniä lohkareviuhkoja tai -tihentymiä.Lohkareiden esiintymistavan ja toisistaan poik-keavan laadun, pyöristyneisyyden ja ulkonä-ön perusteella löydetyt lohkareet ovat tuskinperäisin yhdestä emäkalliosta, vaikka sitä ei voitäysin sulkea poiskaan. Lohkareilla on kolmemahdollista alkuperää: 1. Ne ovat kaukokul-keutuneet tunnetuista hiekka- ja silttikiviesiin-tymistä. 2. Ne ovat peräisin vielä tuntematto-mista Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon hiek-ka- ja silttikiviesiintymistä. 3. Kysymys ei olevarsinaisista hiekka- ja silttikivistä vaan joista-kin muista, niitä muistuttavista kivilajeista.

Pohjois-Karjalassa jäätikkökuljetuksen his-toria on monimutkainen ja hiekka- ja silttiki-vien alkuperä poikkeuksellisen hankalasti sel-vitettävissä. Salosen (1985, 1986) ja Rainion(1996) mukaan Nilsiän, Nurmeksen, Lieksan,Ilomantsin ja Kiihtelysvaaran tienoilla jääti-kön tulosuunta oli pääpiirteissään 310o–340o.Vaikka Ilomantsissa, Kiihtelysvaarassa ja Liek-sassa on useita jäätikön reunamuodostumia,jäätikön virtaussuunta pysyi suunnilleen sama-na niiden kerrostuessa.

Outokummun, Joensuun, Polvijärven jaEnon tienoilla ja siitä etelään Salpauselkienkaarien sisäpuolella on useita eri-ikäisiä liike-suuntia. Vanhin on noin 330o–340o, sitä nuo-rempi noin 270o–300o ja nuorimmassa vaihees-sa jäätikön liike kääntyi kohti reunavyöhyk-keitä ja saumaharjuja. Tällöin mm Jaamankan-kaan pohjoispuolella syntyi 350o–10o suuntai-sia uurteita, kun saman muodostuman etelä-

puolella uurteiden nuorin suunta on 120o–150o. Kompleksikuljetuksen mahdollisuus onsuuri erikoisesti reunamuodostumaympäris-töstä löytyneiden lohkareiden ollessa kysees-sä.

Lähimmät tunnetut hiekka- ja silttiki-viesiintymät, joista lohkareet voivat olla pe-räisin, ovat Muhoksen ja Hailuodon muodos-tumat 400–500 kilometrin päässä luoteessa jaIso-Naakkiman meteoriittikraatterissa Pieksä-mäen pohjoispuolella 150–200 kilometrinpäässä lounaassa (Lehtinen ym. 1998). Man-nerjäätikön tunnettujen virtaussuuntien perus-teella Iso-Naakkima ei voi olla tuntemienihiekka- ja silttikivilohkareiden lähtöalue, josei huomioida Kiteen lohkareita.

Muhoksen ja Hailuodon muodostumatvoisivat jäätikön tunnettujen kuljetussuunti-en perusteella olla Itä-Suomen lohkareidenlähtöalue. Jäätikkö virtasi Pohjois-Savoon jaPohjois-Karjalaan Oulun suunnalta. Ouluntienoon silttikivistä peräisin olevaa hienorakeis-ta ainesta kulkeutui jäätikön sulamisvesienmukana Pohjois-Savoon Keiteleen, Iisalmen jaKuopion tienoille asti. Se muodostaa lustosa-vien yläosaan erikoisen punaharmaan, hyvinlihavan saven kerroksen (Kukkonen 1978).Pohjois-Karjalan savissa ei kyseistä punaisensaven kerrosta kuitenkaan esiinny.

Muhoksen ja Hailuodon savi- ja silttiki-vet ovat yleensä hauraita. Ne hajoavat itses-tään veteen pantuina, ja ne voi usein kuivina-kin rikkoa paljain käsin. Pohjois-Karjalan hiek-ka- ja silttikivet ovat sitä vastoin hyvin kivet-tynyttä ja kovaa tavaraa, joka vastaa lujuudel-taan Porin tienoon ja Lauhanvuoren hiekka-kiviä. Luukkosen (2005) mukaan Muhoksenja Hailuodon muodostumat eivät näillä pe-rustelle ole ainakaan Pielisen altaan lohkarei-den todennäköinen lähtöalue.

Toinen mahdollinen lohkareiden lähdeovat vielä tuntemattomat Pohjois-Karjalan jaPohjois-Savon hiekka- ja silttikiviesiintymät.


181GEOLOGI 63 (2011)

Sellaisia saattaa olla Pielisen pohjassa Lieksas-ta länteen ja Pyhäselän eteläosan pohjassa.Näiden alueiden kaakkoispuolilla on pienetlohkareviuhkat. Järvien alueilla on laajoja,magneettisissa ja sähköisissä kartoissa piirteet-tömiä alueita, jollaiset luonnehtivat tunnettu-ja hiekkakivialueita. Toinen mahdollinen paik-ka, joissa hiekka- ja silttikiviä voi olla, ovatsuuret murros- ja siirroslinjat, jollaisia on mmarkeeisen ja proterotsooisen kallioperän rajal-la Pielisen länsirannalla ja pohjoispuolella. Neselittäisivät hyvin etenkin Pielisen alueen loh-karelöydöt.

On mahdollista, että osa lohkareista ei olelainkaan varsinaisia sedimenttikiviä. Siirros- jamurroslinjoissa syntyy breksioita, myloniitte-ja ja tapahtuu rapautumista. Jos tällainen ai-nes joutuu pohjavesivirtausten lajittelemaksi,siihen saattaa syntyä kerrosrakenteita. Kerros-rakenteita ulkonäöltään muistuttavia rakentei-ta syntyy myös uudelleen kiteytymisen seu-rauksena, kuten on havaittavissa ainakin yh-dessä Ilomantsin lohkareista tehdyssä hieessä(FT Sorjonen-Ward, suullinen tiedonanto).Uudelleen kiteytynyt aines on paljain silmintarkasteltuna melko samannäköistä kuin var-sinaiset hiekka- ja silttikivet. Mahdollinen onmyös valtiongeologi Revon aikanaan esittämäkäsitys, että osa hiekka- ja silttikivilohkareistaon itse asiassa heikosti metamorfoituneitakvartsiitteja. Tällaista kvartsiittia on Revonmukaan mm. eräässä paljastumassa LiperinKuoringankylässä.

LopuksiNykyisen aineiston perusteella Pohjois-Karja-lasta ja Pohjois-Savosta on löydetty yli 30 hiek-ka- ja silttikivilohkaretta, joiden emäkalliotaei tunneta. Eri lohkareiden ulkonäkö ja muutominaisuudet poikkeavat huomattavasti toi-sistaan. Lohkareiden kaukokulkeutuminenOulun tienoolta tai Iso-Naakkiman kraatte-rista on epätodennäköistä, joskaan ei täysin

mahdotonta. Osa lohkareista lienee peräisinvielä tuntemattomista Pielisen ja Pyhäselänalueen hiekka- ja silttikivikallioista. Suurin osahiekka- ja silttikivistä on aitoja sedimenttiki-viä, mutta osa lienee siirros- ja murroslinjoi-hin liittyviä, osin pohjaveden lajittelemia ja uu-delleenkiteytyneitä breksioita ja myloniittejatai heikosti metamorfoituneita kvartsiitteja.

Lohkareiden herättämiä ja toistaiseksi vail-la vastausta olevia kysymyksiä ovat niidenemäkallion tai -kallioiden sijainti, ikä, suhdeSuomen aiemmin tunnettuihin, vastaavia ki-vilajeja oleviin kallioihin, ja se, millaisessamaantieteellisessä ympäristössä ne ovat alku-aan kerrostuneet. Nämä seikat jätän seuraa-van geologipolven selvitettäväksi. Mikäli jokutuntee asiaa kohtaan kiinnostusta, näytteitä,ohuthieitä ja valokuvia voi kysellä Kuopiostaminulta ja FT Peter Sorjonen-Wardilta.

KiitoksiaParhaimmat kiitokseni FT Peter Sorjonen-Wardille, joka salli minun tutustua löytämiinsähiekka- ja silttikivilohkareisiin ja niistä tehtyi-hin ohuthieisiin, tutkimusassistentti Satu Hie-talalle, joka tarkasti kivinäytteitäni uudemmankerran, ja tutkimusassistentti Timo Ruohomä-elle, joka pyynnöstäni selvitteli opettajani FTHeikki Rainion jäämistöä. Riitta Turusta kii-tän kartan laatimisesta ja Joonas Toivasta näyt-teiden valokuvaamisesta.

KirjallisuuttaKejonen, A ja Huttunen, T. 1996. Ventifakteja Pohjois-

Karjalassa ja muualta Suomesta (Summary: On theventifacts found in North-Karelia and other partsof Finland). Geologi 98:9–10, 162–166.

Kukkonen, E. 1978. Keiteleen järvialtaan sedimentti-sarja ja siinä esiintyvä punaharmaa savikerros. (Sum-mary: A sediment core with a reddish grey clay layerfrom Keitele basin, Cenral Finland). Geologi 30:2,13–17.

Lehtinen, M.; Nurmi, P.; Rämö, T. (toim.). 1998. 3000vuosimiljoonaa. Suomen Kallioperä. GeologinenSeura. 373 s.


182 GEOLOGI 63 (2011)

Leskelä, S. ja Niemelä, J. 1972. Hiekkakivilohkareita IIISalpausselällä ja Salon kaakkoispuolella. Geologi24:10, 58–60.

Luukkonen, E. 2005. Nurmeksen kartta-alueen kallio-perä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Lehti4321. Kallioperäkarttojen selitykset. Geologian tut-kimuskeskus. 65 s.

Matisto, A. 1964. Onko Tyrvään Vaunujoella hiekkaki-veä? Geologi 16:5–6, 153–154.

Rainio, H. 1996. Late weichselian end moraines anddeglaciation in Eastern and Central Finland. Geo-logical Survey of Finland. Espoo.73 s + 4 figures intext + 6 papers.

Salonen, V.-P. 1985. Havaintoja skandinavian manner-jäätikön toiminnasta Suomessa. Lohkareprojektinloppuraportti. Osa 3. Turun yliopisto. Maaperägeo-logian osasto. 121 s.

Salonen, V.-P. 1986. Glacial transport distance distri-bution of surface boulders in Finland. GeologicalSurvey of Finland. Bulletin 338. 57 p + 111 appen-dix.

Sauramo, M. 1916. Über das Vorkommen von Sands-tein in Karstula, Finland. Fennia 38:7, 1–13.

Summary:Transfer of the silent knowledge I:On the sand- and siltstone bouldersin the glacial deposits of North-Karelia and North-Savo, Finland

Silent knowledge is a commodity that shouldbe transferred onward for the younger gene-rations to avoid a loss of knowledge while thesenior workers in organizations are retired.One way to transfer silent knowledge is themaster-student mentoring, but as we know,this is often difficult to arrange in the currentworking cultures we have. This article is oneattempt to document and transfer the infor-mation to the younger generations, this timeconcerning sand and silt stone boulders foundin Eastern Finland.

During last 40 years some over 30 sand-and/or siltstone boulders have been found inNorth-Karelia and in North-Savo. They form

two glacial boulder trains at the southeasternparts of the lakes Pielinen and Pyhäselkä andtwo boulder thickenings in glasiofluvial de-posits at Nilsiä and Ilomantsi. Beside theseformations single boulders have been foundmany places in North-Karelia. The glacioflu-vial deposit at Nilsiä is older than the last gla-ciation, because it is covered by the 1,5 m thicktill layer. The parent rock or rocks of the boul-ders are unknown. After the glacial ice tran-sport directions the only known possible pa-rent rock area of the boulders is the Muhosformation some 400–500 km to northwest.Because of the long transport distance and thesoft and weak structure of the Muhos sand-and siltstones, this area is considered to beunlikely parent rock. Other possible sourcesof the boulders can be the not yet known sand-and siltstone deposits in the bottoms of thelakes Pielinen and Pyhäselkä or in some faultlines in these areas. It is possible too, that someof the boulders are not real sand- or siltstonesbut some kind of breccias, mylonites or onlyslightly metamorphosed quartzites resemblingsand- and siltstone in their appearance.

The main questions are: where is the sour-ce bedrock for these boulders? What’s their age?What the relation of these boulders to the geo-logical units of similar rock types found el-sewhere in Finland? What is the geologicalhistory of these rock types? These questionsare left for the younger generations to answer.The interested are welcomed to contact theauthor and PhD Peter Sorjonen-Ward for e.g.samples, thin sections and photos.

AIMO KEJONENGeologian tutkimuskeskus

Itä-Suomen yksikköPL 1237

70211 [email protected]


geologi 5 2011 painoon - suomen geologinen seura .... sorakerroksesta löytyi kolme suklaanrus-keaa...

Documents