P itkäikäisiä tuijia (Thuja) kutsutaan englan-ninkielisissä maissa elämänpuiksi, arbor-vitae. Lahonkestävä ja sitkeä kanadantuija

saattaa elää kituuttaa jopa 400-vuotiaaksi, vaikka se on yleensä jo 150-vuotiaana yli-ikäinen. Tuijat ovat varjoa sietäviä kliimaksipuita, jotka hallit-sevat elinkaarensa viimeisessä vaiheessa olevia metsiä. Sukuun sisältyy viisi lajia Pohjois-Ame-rikassa ja Itä-Aasiassa. Hiljattain lajeja oli kuusi, mutta idäntuija, T. orientalis, on nykyään Platyc-ladus orientalis. Tuijista Suomessa pärjää parhai-ten kanadantuija, sitten koreantuija ja kolmantena jättituija. Loput kaksi lajia, japanintuija (T. stan-dishii) ja kiinalainen Thuja sutchuenensis eivät juuri viihdy ilmastossamme.

Tuijat kuuluvat sypressikasvien Cupressaceae-heimoon, joten niillä on paljon samoja piirteitä muun muassa hibatuijan (Thujopsis), tuivion (Micro-biota) ja valesypressien (Chamaecyparis) kanssa.

Merkittävimmät lajitKanadantuija (T. occidentalis) tuotiin Euroop-paan 1500-luvun puolivälissä. Meillä sitä on istu-tettu runsaasti jo 1800-luvulla erityisesti puistoi-hin ja hautausmaille, ja 1900-luvulta lähtien yhä enemmän yksityisiin pihoihin pienikokoisten kar-tio- ja pallolajikkeiden ansiosta. Kanadantuijaa tavataan luontaisena koillisessa Pohjois-Ameri-kassa soilla ja mäenjyrkänteillä. Perusmuoto on 12–15 metriä korkea koristepuu, joka näyttää nyky-makuun liian isolta ja harvalta. Ennätysmittoihin kasvaneita tuijia esitellään kirjassa ”Vihreät jätti-läiset, Suomen paksuimmat puut”. Kirjan mukaan

isoimmat kanadantuijat ovat noin 17-metrisiä ja useimmiten monihaaraisia, jolloin tyven ympärys-mitta lähentelee kolmea metriä! Suurimman yksi-runkoisen puun ympärysmitta on reilun metrin.

Jättituijan (T. plicata) kestävimmät alkuperät kehittyvät kauniiksi yksirunkoisiksi, jopa 25 met-riä korkeiksi puiksi vyöhykkeillä I–III. Parhaiten jättituija viihtyy etelä- ja lounaisrannikolla lehto-maastossa. Aluksi hyvinkin hidaskasvuinen jätti-tuija mahtuu isohkoille tonteille vuosikymmeniä. Esimerkiksi mökkitontillani Lohjalla noin 15-vuo-tiaat ja seitsenmetriset jättituijat yltävät hädin tus-kin sähköjohtojen korkeudelle.

Koreantuijan (T. koraiensis) tuntevat yleensä vain kokeneet kasviharrastajat eikä sitä myydä joka taimikaupassa. Se on joko monihaarainen pensas tai yksirunkoinen, 2–8-metrinen puu, joka menestyy IV-vyöhykkeellä saakka.

Lahonkestävää kevyttä puutaMaassamme on kokeiltu tuijien viljelyä metsä-puuna. Puuainekselle olisi käyttöä erityiskohteissa, sillä se on hyvin lahonkestävää, kevyttä, pehmeää ja hyvälle tuoksuvaa. Toisaalta puuaines on melko heikkoa ja murtuu herkästi. Pintapuu on vaaleaa ja sydänpuu ruskeaa.

Metsätaloudellisesti kiinnostavimpana pidetty jättituija kasvaa Pohjois-Amerikan länsiranni-kolla tavallisesti 45–60 metriä korkeaksi, jolloin rungon läpimitaksi tulee 1–2,5 metriä. Meillä sel-laiset mitat ovat jääneet haaveeksi, sillä merei-sen ilmaston puu ei ole kestänyt pakkasta kovin hyvin. Sen sijaan kanadantuija pärjää kohtalaisesti

Thuja

Siimeksen vehreyttäjät

Vuoden ympäri vehreillä tuijilla on neulasten sijaan miellyttävältä tuntuvat suomumaiset lehdet. Suosituimpia

ovat kanadantuijan kartio- ja pallolajikkeet, joista pienimmät mahtuvat parvekeruukkuihin.

teksti ja kuvat Ella Räty

Kanadantuijan kävyt ovat aluksi vaalean-vihreät, sitten ne kel-lastuvat ja syksyn tullen kypsyvät rus-keiksi. Runsaina esiin-tyessään kävyt saavat oksat ja latvan nuok-kumaan, ja pahimmil-laan näyttää siltä kuin latvus kärsisi kuivuu-desta tai jostain tau-dista.

72 Kotipuutarha 9/2017 Kotipuutarha 9/2017 73

Näin onnistut ! Voit istuttaa vihreälehväiset

kanadantuijat ja koreantuijan yhtä hyvin varjoon kuin aurinkoon. Kel-taiset lajikkeet tarvitsevat enem-män valoa, joten istuta ne aurin-koon tai puolivarjoon. Sijoita jätti-tuija puolivarjoon suojapuuston alle, ja poista suojakasvillisuus vähitellen usean vuoden kuluessa.

Valitse tuijille keski- tai runsas-ravinteinen, hikevä kasvupaikka. Suomen oloissa märkä tai tiivis (savi)maa ei ole suositeltava puu-tarhalajikkeille, vaikka kanadantui-jaa tavataan kotiseudullaan soilla.

Voit peruskalkita kanadantuijan kasvupaikan huoletta, sillä useim-mista havukasveista poiketen se viihtyy sekä lievästi happamassa että emäksisessä maassa, jonka pH on 5,5–8.

Kerää tuijien siemenet heti nii-den tuleennuttua, jos kasvatat itse taimia. Mustilan arboretum suosit-telee kylmäkäsittelyä eli siemen-ten säilytystä kosteassa ilmavassa väliaineessa 0–4 °C:ssa 1–2 kuu-kautta ennen kylvöä. Vaihtoehtoi-sesti siemenet kylvetään myöhään syksyllä ulos, jolloin luonto huo-lehtii kylmäkäsittelystä.

Leikkaa oksia ja lehvästöä, jos kasvatat pensasaitaa tai haluat lehvästöstä tuuheamman. Muu-toin tuijia ei tarvitse leikata.

Varjosta nuoret taimet kevättal-ven ahavan varalta. Metsänlaidas-sa kannattaa kietoa verkkoa taimi-en ympärille, sillä kauriit ja jänikset syövät tuijan lehviä.

Kasviasiantuntija Ella Räty avaa

portin kasvitieteen maailmaan.

talousmetsäpuuna, mutta se on pieni verrattuna met-säkuuseen ja -mäntyyn.

Vaikka tuijat ovat havukasveja, niillä on neulas-ten sijaan suomumaiset valelehdykät. Vain nuorien taimien varhaislehdet ovat neulasmaiset. Dendrolo-gisen kirjallisuuden mukaan kanadantuijan muser-retut versot tuoksuvat omenalle, koreantuijan man-telille, japanintuijan sitruunalle ja jättituijan ananak-selle. Pidän tuoksua epämääräisenä tuntomerkkinä, sillä ihmisten hajuaisti on yksilöllinen. Esimerkiksi koreantuijan tuoksu ei tunnu nenässäni mantelilta, mutta kanadantuijan tuoksun myönnän omenamai-seksi. Murskattuja versoja ei kannata liiaksi hypistellä, sillä kasvineste ärsyttää silmiin joutuessaan. Syötyinä tuijien versot ovat lievästi myrkyllisiä.

Yksikotisten tuijien emi- ja hedekukat ovat samassa kasvissa. Toukokuussa avautuvia pikkuruisia kukkia tuskin huomaa, mutta kesällä noin sentin mittaiset kävyt erottuvat selvästi. Usein versot ja latva nuok-kuvat käpyrykelmien painosta. Yhteen käpyyn muo-dostuu 4–10 litteää siementä.

Kanadantuijan lajikkeetPihoilla ja puutarhoissa suositut pilari- ja kartiotuijat jäävät kauas kanadantuijan perusmuodon mitoista. Kääpiökartiotuijat ja pienimmät pallotuijat mahtuvat jopa parvekeruukkuihin, joissa ne voi talvettaa joko ulkona tai parvekkeella juuristo pakkasilta suojattuna.

Aidanteiksi istutetuista kartiotuijariveistä on tul-lut halpuutensa ja ylenpalttisen tarjonnan vuoksi kyllästyttävän tavallisia. Eloisampiakin havuryhmiä onneksi näkee, kun kartiotuijien koko- ja värieroja on hyödynnetty ja istutettu joukkoon myös pallotuijaa ja vaikkapa sinisiä laakakatajia. Tuijien muotokirjoa on

Kanadantuijan perus-muodon lehdet ovat himmeät, vaalean- tai keskivihreät ja alapin-nalla vaaleammat. Puu on leveän kartiomainen ja harvempi kuin nyky-ään suositut viljelymuo-dot, jotka ovat tiheitä ja talvellakin raikkaan vihreitä.

Pilareita ja kartioita

1 ’Fastigiata’-pilarituijaa on istutettu Suomessa hautaus-maille 1800-luvun lopulta lähtien. Nuorena soukasta puusta kehittyy tavallisesti 5–7 ja jopa 15 metriä korkea. Lajike tunnettiin Euroopassa jo vuonna 1865.2 ’Brabant’ lienee yleisin myynnissä oleva kartiotuija Smaragd-lajikkeen ohella. Verrattain nopeakasvuista ’Brabantia’ myydään paitsi yksittäispuuksi myös leikat-tavaksi aidaksi. Se menestyy Oulun korkeudelle.3 ’Golden Smaragd’ on kel-tainen versio heleänvihreäs-tä ja kapeahkon kartiomai-sesta ’Smaragd’-tuijasta. Tä-mä pieni kartiopuu kehittyy kauneimmaksi aurinkoisella, mutta hikevällä paikalla.

4 ’Miky’ ja ’Zmatlic’ edusta-vat uusia kääpiökartiotuijia, joiden tarve lisääntyy sitä mukaa kuin pihat pienene-vät. Kuvan ’Miky’ on yhtä kiil-tävän kirkkaanvihreä kuin ’Smaragd’, mutta täysikokoi-senakin vain 80–150 senttiä korkea.5 ’Europe Gold’ muistuttaa muodoltaan kananmunaa. Lehdykät ovat vahvan kelta-sävyiset, auringossa orans-siin vivahtavat. Tätä vuonna 1977 markkinoille tullutta lajiketta myydään enää har-vakseen.6 ’Yellow Ribbon’ on kape-ampi kartiopuu kuin ’Europe Gold’ ja ’Sunkist’. Uusi lehdis-tö on kullankeltainen, myö-hemmin kesällä kellanvih-reä.

74 Kotipuutarha 9/2017 Kotipuutarha 9/2017 75

kasvatettu keinotekoisesti viljelemällä ”pallopääpuita”.Tuijavalikoimasta on turha etsiä sinikatajien kaltai-

sia, selvästi hopeisia tai teräksensinisiä lajikkeita tai tui-vion (Microbiota) kaltaista mattomaista havua. Lähimpänä mattoa lienee tyyny-mäinen pallotuija ’Golden Tuffet’. Sitä myy pääkaupunkiseudulla ainakin Mu-hevainen, jonka näytemailla olen ku-vannut osan tämän jutun kasveista. Tui-jien käyttöön kasviryhmissä on helppo tutustua myös Marketanpuistossa Es-poossa.

Lajikkeiden koosta puhuttaessa on ero-tettava taimikoko ja kasvukorkeus. Isojen pallotuijien, esimerkiksi ’Woodwardii’ ja ’Globosa’, taimet ovat tyy-pillisesti 40–60 senttiä leveitä ja korkeita. Pienemmät pallotuijat kuten ’Danica’ ja ’Little Giant’ ovat taimina vain 15–40-senttisiä. Yleisimmistä kartiotuijista, kuten

’Brabant’ ja ’Smaragd’, on tarjolla useita taimikokoja noin 60 sentistä 2,5 metriin, mikä tarkoittaa niiden kor-keutta myyntihetkellä. Lisäksi kartiotuijista kasvatetaan

”pallopääpuita”, joiden paljas runko on yleensä 80 senttiä korkea. Tällaisten pal-lopuiden runko ei kasva pituutta, mutta tukevoituu vuosi vuodelta. Silti pallolat-vaa on syytä leikata säännöllisesti, jotta se ei kehity liian painavaksi suhteessa runkoon.

Yleensä taimietiketissä kerrottu kasvu-korkeus ei tarkoita lopullista tai ennätys-korkeutta, vaan kokoa "täysikasvuisena"

eli kohtuullisen ajan kuluttua istutuksesta – käytän-nössä noin 10–15 vuoden kuluttua. Taulukossa mai-nittujen lajikkeiden koot ja vyöhykkeet ovat pääasi-assa peräisin havukasveja myyvien Maisematukun ja Muhevainen Oy:n esitteistä.

Erikoisuuksia

1 ’Filiformis’ eli riippatuija, jonka nauhamaiset versot poikkeavat niin paljon muis-ta kanadantuijista, että sitä luulee helposti valesypres-siksi. Pyöreä pensas, vanha-na leveän kartiomainen, epäsäännöllinen pikkupuu.2 Jättituijasta kehittyy ko-mea koristepuu Etelä-Suo-messa, kun taimen alkuperä

on riittävän kestävä. Lehväs-tö on iso ja nuokkuva, leh-dykät kiiltävät ja alta hei-kosti valkokuvioiset.3 Koreantuija pärjää Keski-Suomessa saakka. Usein pensasmaiseksi jäävän lajin lehtisuomut ovat päältä tum-manvihreät ja alta valkoiset. Versot ovat litteän liekomai-set.

Kartiolajikkeita Suomenkielinen nimi Korkeus x leveys Vyöhykkeet Väri ja muoto

’Brabant’ kartiotuija 5–8 x 2 m I–V vihreä kartio

’Columna’ pilarituija 5–8 x 1–1,5 m I–IV vihreä pilari

’Europe Gold’ kultatuija 4 x 1,2 m I–II oranssinkeltainen leveä kartio

’Fastigiata’ pilarituija 5–15 x 1–3 m I–V vihreä korkea pilari

’Filiformis’ riippatuija 2–4 x 1–2 m I–II vihreät, nauhamaiset oksat

’Golden Smaragd’ kultatuija 3–5 x 1–2 m I–II keltainen kartio

’Holmstrup’ kartiotuija 4 x 1–2 m I–IV harmaanvihreä kartio

’Miky’ (kääpiö)kartiotuija 0,8–1,5 x 0,4–1 m I–II vihreä pieni kartio

’Smaragd’ timanttituija 2–4 x 1–1,5 m I–IV kirkkaanvihreä kartio

’Sunkist’ kultatuija 3–4 x 1,5–2,5 m I–II keltainen kartio

’Yellow Ribbon’ kultatuija 2–4 x 1–2 m I–III keltainen–keltavihreä kartio

’Zmatlik’ (kääpiö)kartiotuija 1,5–2 m x 0,8 m I–III vihreä pieni kapea kartio

Pallolajikkeita Suomenkielinen nimi Korkeus ja leveys Vyöhykkeet Väri ja muoto

’Danica’ (kääpiö)pallotuija 0,5 m I–IV kirkkaanvihreä pikkupallo

’Golden Globe’ (kulta)pallotuija 1–1,5 m I–III keltainen pallo

’Golden Tuffet’ (kulta)pallotuija 0,5 x 0,7 m I–II keltainen pieni tyyny

’Little Giant’ (kääpiö)pallotuija 0,5 m I–IV tummanvihreä pikkupallo

’Mirjam’ (kulta)pallotuija 0,5–1 m I–III keltainen pallo

’Mr Bowling Ball’ pallotuija 0,8–1,2 m I–III vihreä pikkupallo

’Tiny Tim’ pallotuija 1 m I–II vihreä pikkupallo

’Woodwardii’ pallotuija 1,5–2 m I–IV (V) vihreä pallo

Kanadantuijia (Thuja occidentalis)

Tuijat lähisukulaisineen tun-nistaa etenkin lehdistön ala-pinnasta. Vasemmalla kelta- ja vihreälehdykkäinen kana-dantuija, alta valkoinen ko-reantuija, tuivio ja oikealla alhaalla lawsoninsypressi ’Minima Glauca’.

”Pallolatvaa on syytä lei-kata säännöl-lisesti.”

Pallomaisia pensaita

1 ’Globosa’ on pallotuijista vanhimpia, vuodelta 1875. Sitä myydään edelleen, vaikka pienemmät lajikkeet ovat aina vain suositumpia. Kesällä vihreä, talvella har-mahtavanvihreä.2 ’Tiny Tim’ pysyy kauan pienen pienenä ja sopii ruukkukasvatukseen, mutta hyvällä kasvupaikalla se voi tulla aikanaan yllättävän muhkeaksi. Muita pienikas-vuisia pallotuijia ovat’Mr Bowling Ball’ eli ’Bobo-zam’ ja ’Danica’.3 ’Golden Globe’ on suh-teellisen iso pallotuija, täy-sikasvuisena Etelä-Suomes-sakin metrin korkea ja leveä. Se on voimakaskasvuisen vihreän ’Woodwardii’-pallo-tuijan mutaatio vuodelta 1965.4 ’Golden Tuffet’ pienenä taimena. Varttuneen pen-saan muotoa kuvaillaan litteäksi nauriiksi tai tyyny-mäiseksi. Väri vivahtaa oranssiin etenkin talvella.

76 Kotipuutarha 9/2017 Kotipuutarha 9/2017 77