SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNTA

SUOMEN

GEOLOGINEN YLEISKARTTA

LEHTI B 3

VAASAKIVILAJIKARTAN SELITYS

TOIMITTANUTAARNE LAITAKARI

9 KUV TEKSTISSÄ J LIITETTÄ

(ZUS MMENF SSUNG)

HELSINKI 1942

SUOMEN GEOLOGINEN TOIMIKUNT

SUOMEN

GEOLOGINEN YLEISK RTT

LEHTI 1

V SKIVIL JIK RT N SELITYS

TOIMITT NUTRNE L IT K RI

9 KUV TEKSTISS J LIITETTÄ

(ZUS MMENF SSUNG)

HELSINKI 1942

Helsinki 1942 . Valtioneuvoston kirjapaino .

SISÄLLYSLUETTELOSivu

LKUL USE 4JOHD NTO 7K LLIOPERÄ 11

I. SUPR KRUSTISEN MUODOSTUM N KIVET11

Biotiittiplagioklaasigneissi 11Sarvivälkebiotiittigneissi ja amfiboliitti 14Leptiitti 15Kiilleliuske 17Musta liuske 18Kvartsiitti 19Kalkkikivi 24Suprakrustisten kivien luonne 24

II. SYNOROGEENISET ERUPTIIVIKIVIL JIT25

Infrakrustinen muodostuma 25

III . MYÖHÄISOROGEENISET ERUPTIIVIKIVIL JIT5

IV. JOTUNINEN OLIVIINIDI B SI

8

V. JOTUNINEN HIEKK KIVI 8

VI. L PP JÄRVEN D SIITTI g

SYVÄKIVIL JIEN J OITTELU IKÄRYHMIIN41TEKTONIIKK 47STR TIGR FI 49VERT ILU TOISIIN LUEISIIN 50HYÖDYLLISET K IV NN ISET 5G

K LKKIKIVI 50R KENNUSKIVI 58M LMI IHEIT 59

SuuPEoM rzrrrz M eÄLrÄ J Kv nraz 6

Kv rcnzzrzz «4

Ge Fuccr 64

LUETTELO V S N

LUETT KÄSITTELE-VISTÄ JULK ISUIST

K RTT LEEDEN 65

SUNG 66

Vaasan kivilajikartan B on tehnyt tohtori Martti Saksela kenttä-geologien karttojen, päiväkirjamuistiinpanojen ja omien havainto-jensa perusteella . Tarkastustutkimuksensa on Saksela lopettanutv. 19 ja kartta on painettu v . 19 4 . Selitystä tähän kartta-lehteen ei hän muiden kiireellisempien töiden takia ollut tilaisuudessa.tekemään mutta v . 19 5 hän julkaisi tutkielman »Uber den geologischenBau Siid-Ostbothniens» Bull. Comm. geol . Finlande N:o 110 . Kuntohtori Saksela nyttemmin on siirtynyt pois geologisen toimikunnanpalveluksesta on allekirjoittaja saatavissa olleen aineiston perusteellalaatinut mainitun kivilajikartan selostuksen .

llekirjoittaja on tehnyt selityksen Vaasan kivilajikarttaan pää-asiassa nojautuen Sakselan karttaan ja y.llämainittuun tutkielmaanottaen myöskin huomioon muiden kyseell lstä aluetta koskevia tutki-muksia ja julkaisuja kuten Heikki Väyrysen ja nna Hietasen väitös-kirjoja sekä kirjoittajan omia muistiinpanoja ja julkaisuja . Profes-sori Pentti Eskolalle haluan tässä lausua kiitokseni hänen anta-mastaan arvokkaasta avusta . Koska allekirjoittaja omakohtaisestituntee vain vähäisen osan tästä laajasta alueesta ei selityksessäyleensä puututa yksityiskohtiin .

Helsingissä 1942 .

LKUL USE .

arne Laitakari .

Lapuan kirkonkylä tyypillisessä Etelä-Pohjalaisessa maisemassa . Taustassa kohoaa sikäläisissä korkeussuhteissa melko korkea metsäinen kvartsiitti-ylänkö Simsiönvuori loivasti tasaisesta ympäristöstään . Valok . E . Mikkola .

JOHD NTO.

V a a s a n karttalehden B alueeseen kuuluvat seuraavat Vaasanläänin kaupungit kunnat ja kuntien osat :

Kaupungit : Vaasa Kaskinen Uusikaarlepyy .KunnatN ä r p i ö n k i h 1 a k u n n a s s a : Lapväärtin (Lappfjärd) koil-

lisosa Tiukka (Tjöck) paitsi eteläosaa Karijoki paitsi eteläosaa När-piö (Närpes) Ylimarkku (Öfvermark) Korsnäs Teuva .

Ilmajoen kihlakunnassa : Kauhajoki paitsi eteläosaaKurikka Jalasjärvi paitsi eteläosaa Peräseinäjoki paitsi eteläkolkkaaIlmajoki Seinäjoki Seinäjoen kauppala .Korsholman kihlakunnassa : Ylistaro Isokyrö Vähä-

kyrö Laihia Jurva Pirttikylä (Pörtom) Petolahti (Petalaks) BergöMaalahti (Malaks) Sulva (Solv) Mustasaari (Korsholm) Raippaluoto(Replot) Björköby Koivulahti (Kvevlaks) .Lapuan k i h 1 a k u n n a s s a : Maksamaa (Maksmo) Vöyri

(Vörå) Nurmo Lapua Kauhava Ylihärmä lahärmä Oravainen(Oravais) Munsala paitsi pohjoiskolkkaa Uudenkaarlepyyn mlk (Ny-karleby lk) paitsi pohjoisosaa Jepua (Jeppo) .

Pietarsaaren kihlakunnassa : Pietarsaarenmlk(Pe-dersöre) Purmo Ähtävä (Esse) eteläosa Teerijärvi paitsi pohjoisosaaKruunupyy (Kronoby) ulkopalsta Luoto (Larsmo) ulkopalsta Kaar-lela (Karleby) ulkopalstoja laveteli (Nedervetil) ulkopalsta Kälviäkaakkoiskolkka Toholampi eteläkolkka Ullava eteläkolkka Kausti-nen eteläosa Veteli Lestijärvi länsiosa Halsua Perho länsipuoli .

Kuortaneen kihlakunnassa : Soini paitsi kaakkois-kolkkaa Lehtimäki lajärvi paitsi itäistä kolkkaa Vimpeli EvijärviKortesjärvi Lappajärvi Kuortane Töysä lavus Virrat pohjoisosaÄhtäri paitsi itäistä osaa .Laukaan k i h 1 a k u n n a s s a : Pihlajavesi pohjoisosa Keuru

luoteiskolkka .Viitasaaren kihlakunnassa : Karstulalänsiosa Kyy-

järvi länsiosa .lueen geologinen karttatutkimus on tehty pääasiassa vuosina

1914-19 mutta eräät karttalehden eteläiset osat on kartoitettu jo

1890-luvulla . Vuoteen 1921 saakka johti kartoitusta valtiongeologiH. Berghell .

Valtiongeologit prof . V . Hackman ja tohtori M. Saksela ovattehneet laajoja ja paikoittain yksityiskohtaisiakin tarkastustutkimuk-

sia . Prof . V . Hackman teki myöskin koko alueesta karttalehtiluonnok-sen ja kokosi päiväkirjoista ainekset karttalehden tekoa varten muttatohtori Saksela teki sitten tuon karttalehden kokonaan uudestaanoman kokonaisnäkemyksensä pohjalta (kuva 1) .

Kuva 1 . Karttakuvan kehitys osassa Kokkolan ja Vaasan kart-talehtien aluetta . Vasen kuva osoittaa aikaisempaa kartta-kuvaa ja oikeanpuolinen kuva osoittaa millaiseksi Saksela senon muokannut . 1 . Graniitti ja granodioriitti ; 2 . Gneissigra-niitti osaksi migmatiittinen; . Pegmatiitti ja muskoviitti-graniitti osaksi migmatiittinen ; 4 . Suprakrustinen muodos-

tama osaksi migmatiittinen . M. Sakselan kuvia .

Havaintojen tekoon välttämättömiä kalliopaljastuksia on toisinpaikoin runsaasti mutta on myös laajoja alueita kuten jokilaaksotjoissa kallio on vahvojen maakerrosten peitossa . Näin ollen on kartta-kuva mäkiseltä ja samalla kallioisilta metsämailta yleensä tarkempikuin pelto- ja suoalueilta .

Seuraavassa luetellaan kenttätöitä tehneet henkilöt ja mainitaanminä vuonna ja missä kunnissa työ on tehty . Lisäksi mainitaan kenttä-työkarttojen geologisen toimikunnan arkistonumerot .

Kartanarkisto-numero

189

ndersson ug .

Lapväärtti21»

-- » -

Karijoki21»

- » Närpiö211917

Berghell H. ja Saxen M.

»49»

Saxen M.

Ylimarkku492»

- » -

Korsnäs492»

Suomalainen rvi

Teuva41»

- » -

Kauhajoki411894

Fonselius L . R.

»4781916

Väyrynen H .

Kurikka980»

- » -

Jalasjärvi421894

Fonselius L . R .

»6761916

Väyrynen H.

Peräseinäjoki421917

Saxen M.

Ilmajoki474»

- » -

Seinäjoki474»

Suomalainen rvi

Ylistaro481»

Saxen M.

Isokyrö4941916

Väyrynen H .

Vähäkyrö4791918-19 Berghell H .

Petolahti152»

»

- » -

Bergö1521»

»

- » --

Maalahti152»

»

- » -

Sulva1521917

Saxen M.

Koivulahti8»

- » -

Maksamaa8»

- » -

Vöyri81916

Väyrynen H .

Nurmo4751915

Laitakari .

Lapua ja Kauhava4»

- » --

Kauhava ja Lapua41922

Kvarnström K. .

Ylihärmä1504»

- » -

lahärmä1504»

- » -

Oravainen1504»

-- » -

Munsala1504

058/42

Kartanarkisto-numero

1922

Kvarnström K . .

Uusikaarlepyy mlk1504»

- » -

Jepua15041910

Mäkinen E .

Pietarsaari9141914

Brenner Th.

Ähtävä47191 -14 - » - ja Berghell H. Teerijärvi6911914

-- » -

laveteli692191

- » -

Kälviä7 61926

Saksela M.

»19581911

Hansen H.

Toholampi8961915

Mäkinen E .

»896191

Brenner Th .

Ullava7 61914

- » -

Kaustinen925191

Väyrynen H.

Veteli9211914

Sauramo M.

» 9211911

Hansen H.

Lestijärvi8961915

Mäkinen E.

»8961914

Sauramo M.

Halsua911915

Mäkinen E .

Perho9181914

Sauramo M.

» 91919 0

Wilkman W. W.

Soini1016»

» -

» 10621914-15 Laitakari .

lajärvi7 81914

- » -

Vimpeli926»

- » -

Evijärvi

927Berghell H.

Kortesjärvi1161914

Laitakari .

Lappajärvi4761915

- » -

Kuortane92189

Elo E.

Virrat2219 0

Wilkman W. W.

Ähtäri10161894

Mattson Guss

Pihlajavesi 41922

Kvarnström K . .

»15181894

Mattson Guss

Keuru 41895

- » -

» 591927-28 Sauramo M .

»18561922

Kvarnström K. .

»15181914

Sauramo M.

Karstula9241929

Wilkman W. W.

»982»

Lokka L.

»98»

Wilkman W. W.

»1050

Pohjakarttoina on karttalehteä tehtäessä käytetty maanmittaus-ylihallituksen yleiskartan lehtiä 1 : 400 000 .

K LLIOPERÄ.

Vaasan karttalehden alueen kivilajit voi luontevasti jakaa seu-raaviin pääryhmiin :

I . Suprakrustisen muodostuman kivet .II . Synorogeeniset eruptiivikivilajit .

III . Myöhäisorogeeniset eruptiivikivilajit .IV . Jotuninen oliviinidiabaasi .V .

»

hiekkakivi (vain irtokivinä tavattu) .VI . Lappajärven dasiitti .Suprakrustinen muodostuma ulottuu yhtäjaksoisena leveänä vyö-

hykkeenä läpi alueen . Kummankin puolen tätä on graniittisia ja dio-riittisia kivilajeja jotka on erotettu kahteen pääryhmään . Näistämuodostavat synorogeeniset eruptiivikivilajit toisen ja myöhäisoro-geeniset eruptiivikivilajit kolmannen alueen pääryhmistä . Synoro-geenisia kivilajeja on runsaasti konkordantteina intrusioina suprakrus-tisen muodostuman sisällä .

Yllämainittujen kivilajien lisäksi on alueella vielä kahta edellisiäpaljon nuorempaa kivilajia . Bergön ja Maalahden ulkosaaristossa onnimittäin oliviinidiabaasia juonimaisina esiintyminä . Samaa kiveäon myös Närpiön saariston Grytskär-saarella kapeana juonena . Tämäoliviinidiabaasi kuuluu todennäköisesti jotunisiin diabaaseihin joitatavataan runsaammin Satakunnassa . Diabaasia vielä nuorempaa onLappajärven Kärnäsaaren vulkaaninen dasiitti .

I . SUPR KRUSTISEN MUODOSTUM N KIVET .

Suprakrustiseen muodostumaan kuuluviksi luetaan kaikki ne kivi-lajit jotka ovat syntyneet lähellä maankuoren pintaa . Niissä on siissekä alkuaan kerrostuneita sedimenttejä että alkuaan maanpinnallepurkautuneita tai lähelle pintaa tunkeutuneita vulkaanisia kiviä .Kaikki nämä ovat myöhemmin enemmän tai vähemmän muuttuneitaniin että ne nyt kuuluvat kiteisiin liuskeisiin .

BIOTIITTIPL GIOKL SIGNEISSI .

Suprakrustisen muodostuman levinnein kivilaji on biotiittiplagio-klaasigneissi jonka päämineraaleina ovat kvartsi plagioklaasi

( n10 2 ) ja biotiitti . Lisäaineksina on siinä apatiitti- titaniitti- jamalmirakeita . Mikrokliinia on tässä kivessä melko harvoin . Siellätäällä sisältää biotiittiplagioklaasigneissi jonkun verran diopsidia taitremoliittia hajarakeina tai ohuina kerroksina . Niiden yhteydessätapaa myös kalkkisälpää .

Biotiittiplagioklaasigneissit ovatalkuperältään osaksi normaalisia sedi-menttejä osaksi tulivuoriperäisiä elituffisedimenttejä kuuluen siis parag-neisseihin . lueen keskimäisissä jaläntisissä osissa on tämä gneissi muut-tunut migmatiittiseksi tai suonigneis-simäiseksi siihen ohuina juonina tun-keutuneen runsaan graniittisen ainek-sen vaikutuksesta . Nämä juonet jot-ka kuuluvat synorogeenisen sarjangraniitteihin seuraavat gneissin yleis-tä kulkua . Kuten kartasta ilmeneeliittyvät migmatiittiset ja suonigneis-simäiset paragneissit alueellisestiyleensä synorogeenisen sarjan graniit-ti-intrusioihin . Mutta erikoisesti sup-rakrustisen alueen länsiosissa esiin .

Närpiössä tavataan paikoin suonigneissejä joita Saksela on pitänytkokonaan magmaattisina alkuperäisen differentioitumisen johdostaepähomogenisiksi ja juovaisiksi muodostuneina gneissigraniitteina(kuva ) . Viime vuosina tehtyjen migmatiittitutkimuksien valossanämäkin kivilajit todennäköisesti osoittautuisivat migmatiittiutu-neiksi pintasyntyisiksi kiviksi .

Migmatiittien gneissiaines on metasomaattisesti muuttunutta janäiden muutosten tuloksena on gneissiin tullut mikrokliinia musko-viittia ja sillimaniittia (kuva 4) . Myöskin silloin tällöin tavattavagrafiitti kuulunee näihin myöhemmin syntyneisiin mineraaleihin .

Paragneississä tavataan silloin tällöin vaalean harmaita pallo-maisia usein konsentrisia myhkyjä joiden aines sisältää bytowniitti-plagioklaasia diopsidia kvartsia ja granaattia sekä lisäksi hiemankalkkisälpää ja titaniittia . Nämä myhkyt ovat todennäköisesti al-kuaan olleet kalkkirikkaina kokoumina eli konkretioina siinä alku-peräisessä saviaineksessa josta liuske on metamorfoosissa syntynyt .

Väyrynen on Peippostenkalliossa Tervajoen aseman S-puolellatavannut migmatiittisessa liuskeessa niinikään konkretioiden laatuisia

Kuva 2 . Migmatiittista biotiitti-plagioklaasigneissiä

Kaskistenkirkon luota . Valok . V . Hack-

man 1924 .

soikeita sulkeumia joiden runsas kalsiummäärä käy ilmi siitä ettäkiven aineksina on diopsidia plagioklaasia ( b 5_7 ) ja runsaasti tita-niittia . Toiset konkretiot taas sisältävät antofylliittiä .

Väyrynen kuvaa Ilmajoen Santavuoressa kontaktissa nuoremmanpurkaussarjan magmakivien kanssa tavattavaa karkearakeista gneis-

Kuva 4 . Metasomaattisesti muuttunutta biotiittiplagioklaasi-gneissiä . Valkoiset täplät ovat muskoviittia ja osaksi silli-maniittia . Nälkämukka Kauppilan kylä Teuva . 7/10 luon-

nollisesta koosta .

Kuva . Differentioitunutta gneissigraniittia . hola .Lappajärvi . 7/10 luonnollisesta koosta .

siä joka sisältää mikrokliinin kvartsin biotiitin ja plagioklaasin ke-ralla runsaasti kordieriittia ja almandiittia sekä kyaniittia siis alu-miinirikkaita silikaatteja mitkä todistavat kiven rapautumissedi-menttiluonnetta .

S RVIVÄLKEBIOTIITTIGNEISSI J MFIBOLIITTI .

Eräissä kohdin on paragneississä vihreää sarvivälkettä . Kivilajivaihettuu silloin kvartsimäärän samalla vähentyessä s a r v i v ä 1 k e-

b i o t i i t t i g n e i s s i k s i ja milloin biotiittimääräkin huomatta-vasti vähenee vaihettuu se a m f i b o 1 i i t i k s i . Sarvivälkebio-tiittigneissejä tavataan pääasiassa Lappajärvellä ja Lapualla .

Emäksisiä tulivuorisyn-tyisiä (vulkanogeenisia) kiviätavataan eniten Vetelissä jaTeerijärvellä . Ne ovat sekärakenteeltaan että kokoomuk-seltaan melko vaihtelevia . Le-vinnein tyyppi on hienora-keinen tummanharmaa a m-fiboliitti jonka pääai-neksina on vihreää sarviväl-kettä ja plagioklaasia ( n 20-45) sekä lisäaineksina kvart-sia ilmeniittiä titaniittia jaapatiittia paikoittain myös

Kuva 6 . Emäksistä mantelikiveä kalkki-sälpämanteleineen . laspää Veteli . 1/2

luonnollisesta koosta .

Kuva 5 . Sarvivälkegneissiä . Vimpeli Poikki-joki Koskela . Valok . arne Laitakari 1914 .

diopsidia ja epidoottia . Tämän hienorakeisen amfiboliitin kera esiintyymyös karkearakeisia amfiboliitteja . Kuten tavallista ei amfiboliittienalkusynty metamorfoosin täydellisyyden vuoksi ole yleensä määrättä-vissä . Jonkun verran on kumminkin tavattu myös uraliitti- ja plagio-klaasiporfyriittejä joiden säilynyt porfyyrinen rakenne todistaa ettäne ovat alun perin olleet basalttisia laavoja sekä agglomeraatteja jamantelikiviä joissa on kalsiittimanteleja . Tällaiset kivilajit ovatepäilyksettä muinaisia tulivuorenkiviä ja samoin on ilmeisesti useim-pien täysin metamorfisten amfiboliittien laita . TeerijärviVetelinalueella on emäksisiä (vulkanogeenisia) kiviä joista paikoin on meta-somaattisten muutosten kautta syntynyt kiisupitoisia muskoviitti-liuskeita .

LEPTIITTI .

Leptiittisiä liuskeita tavataan pääasiassa suprakrustisen muodos-tuman itäisellä reunalla . Ne voi mineraalikokoomuksensa perusteellajakaa happamiin ja emäksisiin leptiitteihin . Happamien leptiittienpääaineksina on kvartsia ja mikrokliinia ja lisäksi on niissä vaihtelevinmäärin albiittirikasta plagioklaasia ja biotiittia . Taulukossa T esitettyanalyysi on tehty tällaisesta happamasta leptiitistä .

Taulukko I . Leptiitti . 2 .5 km luoteeseen Peräseinäjoen Myllärintalosta .

nalysoinut Lauri Lokka .% MOI . luvut Normi

Si0 2 74.54 1 2 6 Q = 40.1TiO 2 0. 7 5 or = 26 .75

1 20 12 .82 125 ab = 21.51 ! 94.49Fe20 0.16 1 an = 5 .25 IFeO 1 .51 21 U = 0 .85 J

MnO 0.0 - hy = 1 .97MgO 0.67 17 en = 2 .2 ICaO 1 .45 26 mt = 0.1 5 .51Na 20 2 .54 41 il = 0.66K 20 4 .8 51 ap = 0.52P 20 5 0.2 2 100.00

1120_t_ 0.5 +]E120 . . . .

0.66H 20 0.1 100 .66 %

99.81 Normatiivinen nlaasälpäor50 .0 ab4o .2 an 2 .8

(Tom Barthin ehdotuksen mukaisesti (Mineral . u . petrogr . Mitteil . Bd . 42 .N:o 1 . 19 2) on hy- ja en-arvot laskettu tähän .)

lueen happamat leptiitit ovat suurimmaksi osaksi kalileptiittejämutta aivan äärimmäisen kalivaltaiset tyypit ovat harvinaisia . -Emäksisten leptiittien pääasiallinen mineraalikokoomus on seuraava :plagioklaasi (oligoklaasiandesiini) tavallinen vihreä sarvivälke bio-tiitti tai kloriitti kvartsi ja mikrokliini . Nämä leptiitit edustavatkeskiosaa siitä (vulkanogeenisten) kivien sarjasta jonka emäksisintäpäätä edustavat ylläkuvatut emäksiset (vulkaaniset) kivet ja happa-minta päätä happamat leptiitit . Kuten seuraavasta analyysitaulu-kosta ilmenee vastaa emäksisen leptiitin kokoomus mikrokliinikvart-sidioriitin kokoomusta .

Taulukko II . Emäksinen sarvivälkepitoinen leptiitti . Läheltä Perä-seinäjoen kylän kansakoulua . Peräseinäjoki .

nalysoinut Lauri Lokka .o DZoI . luvut Nornii

Si0 2 61.44 1 019 Q=24.861Ti0 2 0 .86 11 or = 17.41

1 20 16 . 160 ab = 8.97

78.09Fe20 0 .87 5 an = 26.12FeO 5.26 7 C = 0.7MnO 0.06 1 hy = 7.65MgO .46 86 en = 11 . 5CaO 6.05 108 mt = 0.66 21 .90Na 20 1 .05 17 il = 1 .45K20 .08 ap = 0.79P205 0.42 99 .99H 20 1 . 2 H 20 . . . . 1 .4H 2O

. . . 0.11 101 .42100 . 1 Normatiivinen maasäl a

or .2 ab121 a11 4 19 .7

Vertaukseksi esitetään tässä seuraava Eero Mäkisen tekemä ana-lyysi keskipohjanmaalaisesta mikrokliinikvartsidioriitista (Kaistan-mäki Oulainen) .

Si0 2 Ti0 2 1 20 Fe20 FeO MgO CaO Na 20 K 20 H 2060.os O.so 14 .99

0.18 5.s4 4 .0 5 .5s 2.s4 .56 1.24Yht .99.14

Rakenteeltaan vaihtelevat happamat leptiitit porfyyrisistä ainatasarakeisiin arkoosimaisiin muunnoksiin asti . Ensinmainituissa onhienorakeisessa perusmassassa kvartsi- ja maasälpähajarakeita . Neovat usein granuloituneita (Kuvataulu I kuva 1) . Emäksiset lep-tiitit ovat enimmäkseen porfyyrisiä (kuva 7) . Niiden hajarakeet ovat

oligoklaasiplagioklaasia paikoin myös sarvivälkettä (Kuvataulu Ikuva 2) .

Jossain määrin poikkeavaa tyyppiä edustaa Töysän pohjoisosastatavattu leptiitti . Se on porfyyristä mutta perusmassa on kokonaanlasimaista . Hajarakeina on siinä murskautuneita teräväsärmäisiäoligoklaasi- ja mikrokliini-siruja (Kuvataulu I kuva ) . Näidenlisäksi on vielä hiukan kloriittia ja epidoottia . Kivi on täynnä ohuitarakoja joita täyttää maasälpä ja ehkä myös kvartsi .

Leptiiteissä on liuskeisuus yleensä hyvin selvä . Happamat leptii-tit vaihettuvat reunaosissaan vähitellen biotiittiplagioklaasigneisseiksi .Intermediääriset leptiitit (puolihappamat) joita tavataan Seinäjoellaja Peräseinäjoella ovat läheisessä yhteydessä yllä kuvattuihin vul-kanogeenisiin emäksisiin leptiitteihin kun taas happamia muunnoksiaon erittäinkin Vimpelin lajärven ja Perhon rajaseudussa.

KIILLELIUSKE .

Paikoitellen vaihettuu paragneissi maasälvättömäksi k i i 11 e-1 i u s k e e k s i . Näiden kiillerikkaiden kivien 1 20 - ylimäärä on

0 8/42

Kuva 7 . Porfyyrinen emäksinen leptiitti . Törnävä Seinäjoki . 1/2luonnollisesta koosta .

sijoittunut niissä tavattaviin alumiinirikkaisiin silikaattimineraalei-hin -kuten stauroliittiin granaattiin kordieriittiin ja andalusiittiinToista yhtä tai useampia monin paikoin on kiilleliuskeissa (kuva 8) .

Väyrysen (192 ) mukaan on kiilleliuskeita etenkin siinä verratenkapeassa vyöhykkeessä joka käy Peräseinäjoen itäosasta Kalajärvenitäpuolelta Nurmon eteläosan sekä Seinäjoen ja Ylistaron läpi .

MUST LIUSKE.

N. s . m u s t a t 1 i u s k e e t ovat petrograafisesti aika vaihte-levia mutta kaikki ovat siinä määrin hiiliaineksen impregnoimia ettäne aina ovat väriltään mustia . Niissä on myös kaikissa vähäistä kiisupitoisuutta jonka takia ne ovat rapautuneita ja ruosteisia . Pääainek-

sina on näissä liuskeissa esim . Evijärvellä kvartsia mikrokliinia jabiotiittia mutta m. m . Laihialla ja Lappajärvellä on albiittirikkaanplagioklaasin ohella mikrokliinia tai diopsidia .

Mustat liuskeet ovat metamorfoituneita merkeli- ja saviliuskeita .

Niitä tavataan paitsi Pohjanmaalla myös Hämeessä (esim . Kalvo-

lassa) ja niinikään karjalaisessa liuskemuodostumassa . Etelä-Pohjan-

maan mustissa liuskeissa on usein aktinoliitin asemesta diopsidia .

Tämä viitannee niiden metamorfoitumiseen verraten korkeissa lämpö-tiloissa mutta se edellyttää joka tapauksessa verraten suurta kalkki-

pitoisuutta joka todennäköisesti on alunperin ollut sedimentissä

kalsiumkarbonaatin muodossa . Näiden liuskeiden hiili- ja kiisuaineson todennäköisesti alkuperäistä . Kuten yleensä tällaiset grafiitti-

pitoiset liuskeet ovat myös Pohjanmaan mustat liuskeet alunperin

ilmeisesti olleet mätäliejusedimenttejä jotka sisälsivät runsaastieloperäisiä aineita .

Kuva 8 . Stauroliittikiilleliusketta . Irtokivi noin 2 km Kaustisten kir-kolta lounaaseen . Valok . V . Hackman 1925 .

KV RTSIITTI .

Paragneisseihin ja kiilleliuskeisiin liittyy myöskin k v a r t-s i i t t e j a . Lapuan kvartsiittiesiintymistä on km leveä ja 9 kmpitkä Simsiönvuori laajin . Sesamoinkuin sen ympärillä ole-vat pienemmät esiintymät onbiotiittiplagioklaasigneissin

keskellä pystysuorana linssi-nä .

Kvartsiitti on väriltään si-nistä tai valkoista ja niin kar-kearakeista että se muistut-taa juonikvartsia . Sen sedi-menttinen alkuperä on ilmei-nen ja tähän suuntaan viit-taavat myös siinä olevatlisämineraalit grafiitti diop-sidi vaalea amfiboli mangaa-nimineraalit rautaoksidit jakiisut sekä sen esiintymis-tapa . Grafiitti on yleinen lisä-mineraali kaikkialla . Diopsi-dia ja vaaleata amfibolia ta-vataan ohuina kerroksina taipaksumpina kerroslinsseinäetenkin vuoren rinteillä . Ker-rosten asento on pysty yhtyen kvartsiitin ja ympäröivän migma-tiittisen gneissin liuskeisuuden suuntaan . Nämä kerrokset ovat otak-suttavasti alkuperäisen kvartsihiekan kalkkirikkaita kerroksia .

Mangaanimineraalit rodoniitti pyroksmangiitti ja mangaanigra-naatti eli spessartiitti esiintyvät kvartsiitissa kasaumina joiden läpi-mitta vaihtelee muutamasta senttimetristä useaan metriin . Suurinrodoniittiesiintymä on Simsiön keskiosassa n . 1 11/ > km näkötorinistaetelään . Samalla alueella tavataan myös pyroksmangiittia n . 2-10 cmpituisina ruskeanpunaisina kideyksilöinä vaaleanpunaisessa rodo-niitissa sekä spessartiittia n . 1/2 cm läpimittaisina heleän ruskeinakiteinä kvartsiitissa .

Magnetiitti magneettikiisu ja pyriitti ovat yleisiä lisämineraalejakvartsiitissa . Kun niitä on runsaasti on kvartsiitti ruosteista jarapautunutta .

Kvartsiitin ainoa selvä rakennepiirre on liuskeisuus joka tuleenäkyviin grafiittisuomujen järjestyneisyydessä ja kvartsirakeitten

Kuva 9 . Lapuan Simsiön kvartsiitin sijaintiympäristöineen . nna Hietasen kartta .

Kuva 110; Lapuan kvartsiittialueet . Simsiön alueesta (kuvassa Simsiö Quartziterea) on nna Hietasen teoksessa >On the Petrology of Finnish Quartzites> (Bull .Comm. geol . Finl . N:o 122) yksityiskohtainen iso kartta . nna Hietanen 19 8 .

21

litistyneissä muodoissa . Kulku on N-S tai poikkeaa siitä n . 15 °itään . Kaade on pysty tai 80°E .

Simsiön ympärillä olevat pienet kvartsiittilinssit ovat samanlaistakvartsiittia kuin suurin esiintymä . Liuskeisuuden kulku ja kaadeovat niinikään samat paitsi Takaluoman luona jossa kvartsiittilinssikääntyy E-W suuntaiseksi .

Fylliittiä ja amfiboliittia tavataan sekä kerroksina että linssin-muotoisina esiintyminä kvartsiitissa .

Ylistaron Vittingin kvartsiittialue on noin 1/. km levyinen ja 8 kmpituinen . Se on konkordanttina kerroksena biotiittiplagioklaasigneis-sissä . Kvartsiitin kulku on itä-läntinen ja kaade pysty 70°-80°S .Koska kvartsiitin aineksina on melkein yksinomaan kvartsia onsen liuskeisuus hyvin vaikeasti havaittavissa . Raesuuruus on pieni .Väri vaihtelee suuresti . lkuperäisestä sedimentin klastisesta raken-teesta ei ole jälkiäkään havaittavissa vaan on se uudestaankitey-tymisensä jälkeen ulkonäöltään »lasimaista» . Paikoin tavataan kvart-siitin kera vuorokerroksina kvartsiittiliusketta jossa on muskoviittiaja harvoin biotiittia . Kvartsiitissa on usein kii_suja ja grafiittiaedellistä paikoin jopa melkoisina kokouminakin .

Vittingin kvartsiittimuodostumassa on rautamangaanimalmia jakiisumalmia . Niistä lähemmin sivulla 59 .

Karttalehtialueen muista vähäisistä kvartsiittiesiintymistä onnna Hietanen väitöskirjassaan kuvannut Laihian (kuva 12) Oris-

malan ja Nurmon (kuva 1 ) alueet . Nämä esiintyvät kaikki kartta-kuvassa kapeina pitkähköinä kaistaleina amfiboliittien ja migmatiit-tisten liuskeiden ympäröiminä . Erikoista Laihian kvartsiitille on siinämonin paikoin runsaana lisäaineksena esiityvät malmimineraalit mag-netiitti ja magneettikiisu . Nurmon kvartsiitissa taas on hyvin run-saasti (analyysin mukaan 22 .6 %) gruneriitti-nimistä rauta-amfibolia .Tämä rautamineraalien esiintyminen on yleensäkin Etelä-Pohjanmaankvartsiiteille luonteenomaista sillä myös Simsiössä ja varsinkin Vit-tingissä tavataan griineriittiä jota mineraalia muualta Suomestatuskin on löydetty . Orismalassa on kvartsiitissa (J . J . Carlbergintekemän analyysin mukaan) rautatremoliittia .

Kvartsiittien rautamäärä näyttää sisältyneen alkuperäiseen sedi-menttiin rautakarbonaatin muodossa ja tämän reaktiosta kvartsinkanssa on saattanut syntyä rautasilikaatteja kun taas rautaoksiditja samoin rautasulfidi ovat kvartsiitissa säilyneet magnetiittina mag-neettikiisuna ja pyriittinä .

Väyrynen (192 ) mainitsee lisäksi kvartsiitteja olevan Peräseinä-joelta läpi Nurmon Seinäjoen ja Ylistaron käyvässä kiilleliuskevyö-hykkeessä sekä muutaman metrin vahvuisina sulkeumina graniitissa

Manganirautamalmi o'

Sulfidirautamalmi Q

Kuva 11 . Ylistaron Vittingin kvartsiittialue . M . Sakselan kartta . Mittakaava 1 : 25 000 .

Jalasjärvellä . Kalajärven seudussa Peräseinäjoella on eräissä kvart-siittiesiintylnissä klastinen rakenne säilynyt ja samoin selvä diagonaa-gonaalikerroksellisuus . Kvartsiitit vuorottelevat kiilleliuske- jagneissikerroksien kanssa .

nna Hietasen mukaan esitetään seuraavat karttalehtialueenkvartsiiteista tehdyt analyysit ja mineraalikokoomu.kset .

nalysoinut Elsa Ståhlberg .Nurmo Orismala Laihia

Sif88.6o °%

84.72 %

8 .901 20 . . . . 0.25 » 0 .4 » 0 .00 »

Fe 2O . . . . 0.92 » 0 .48 » 9 .96 »FeO7.92 »

5 .15 »

5 .8 »MnO0.04 »

0 .05 »

0.09 »MgO1 .25 »

2 .04 »

0.11 »CaO0.72 »

4 45 »

0 .12 »Na 20 . . . . 0.1 » 0 .17 » 0 .09 »K 20 0.04 » 0.04 » 0.1 »Ti0 20.01 »

<0.01 »

0.0 »H 20 . . . 0.54 » 1 .44 » 0.12 »H 20-

0.14 »

0.12 »

0 .00 »C-

0.60 »

100.56 %

99.70 %

100 . 8

Kvartsia . . 77.5 % Kvartsia 71 .5 0//) Kvartsia

82 .1Griineriittiä 22.6 » mfibolia 14 .1 » Magnetiittia

15 . »

100.1 o Diopsidia 1 .5 » Griineriittiä

.o »Grafiittia

0.6 »

100.4

99.7 %

Kuva 12 . Laihian kvartsiittialue . nna Hietasen kartta .

Kuva 1 . Nurmon kvartsiittialue . nna Hietasen kartta .

K LKKIKIVI .

Kalkkikiviä on Vimpelin ja lajärven rajaseudulla Kurikassa jaKuortaneella . Edellämainittu on laaja esiintymä jossa on sekä dolo-miittia että kalsiittikalkkikiveä . Epäpuhtauksina on siinä paikoinrunsaasti diopsidia ja tremoliittia . Kurikan ja Kuortaneen kalkki-kivet ovat kalsiittikalkkikiviä . Kurikan kivessä on lisäaineksina gra-fiittia ja kiisuja ja Kuortaneen kivessä vihreää sarvivälkettä . Näistäkalkkikivistä on tarkempia tietoja kappaleessa : Hyödylliset kaivan-naiset .

SUPR KRUSTISTEN KIVIEN LUONNE .

Yllämainituista kivistä ovat kvartsiitit kalkkikivet ja kiilleliuskeetolleet alkuaan normaalisia sedimenttejä samoin osaksi myös biotiitti-plagioklaasigneissit . Mutta viimeksi mainittujen aines on sisältänytmyös tai ollut kokonaankin vulkaanista tuhkaa ja mekaanisesti rapau-tunutta vulkaanista kiveä . Kummassakin tapauksessa on aines ve-

teen laskeutunutta sedimenttiä . Todisteena siitä että osa biotiitti-plagioklaasigneisseistä on synnyltään normaalista sedimenttiä onniiden usein todettu läheinen yhteys tällaisiin kiviin ja vaihettuminenvähitellen niiksi . ineksina on vanhempien kivilajien kemiallisia ra-pautumistuotteita . Samaa osoittavat myös näiden gneissien n . S . kon-taktimineraalit jotka ovat voineet syntyä vain sellaiseen kiveen jossaon ollut alumiiniylijäämää . Nämä biotiittiplagioklaasigneissit ovatsiis voineet syntyä normaalisista hiesusedimenteistä jollaiseen alku-perään viittaa myöskin niiden kemiallinen kokoomus .

Mutta samaten on olemassa myös todisteita siitä että osa biotiitti-plagioklaasigneisseistä on synnyltään vulkanogeenistä sedimenttiä .Tämä osa näistä gneisseistä liittyy nimittäin usein läheisesti vulkano-geenisiin leptiitteihin tai vaihettuu vähitellen amfiboliiteiksi tai jopaplagioklaasiporfyriiteiksikin (mikä osoittaa niiden alkuperän vulkaa-niseksi) .

Petrograafisesti ja rakenteeltaan ovat nämä molemmat synnyl-tään erilaiset tyypit hyvin toistensa kaltaisia ja ne voi erottaa toi-sistaan vain huomioimalla niiden suhtautumista muihin suprakrus-tisiin kiviin . Vulkaanissedimentogeenisia biotiittiplagioklaasigneis-sejä tavataan leptiittisten kivien yhteydessä siis etupäässä supra-krustisen vyöhykkeen itäisissä osissa .

Leptiitit edustavat intermediäärisiä vulkanogeenisiä kiviä ja ovatsyntyneet laava- ja tuffikerrostumista .

II . SYNOROGEENISET ERUPTIIVIKIVIL JIT.

INFR KRUSTINEN MUODOSTUM .

Synorogeeniseen eruptiosarjaan kuuluu etupäässä selvästi taiheikosti yhdensuuntaisrakenteisia tasarakeisia gneissigraniitteja pu-ristuneita tai puristumattomia porfyyrigraniitteja sekä pegmatiittejaja viimemainittuihin läheisesti liittyviä muskoviittigraniitteja .

Emäksisiä jäseniä tähän synorogeeniseen sarjaan kuuluu verratenniukasti . Jalasjärven kirkonkylän pohjoispuolella on Väyrysen mu-kaan gneissigraniitissa dioriittisia jopa gabromaisiakin erkaumia .G a b r o on väriltään vaaleampaa kuin monet dioriitit ja rakenteel-taan omituista siinä että plagioklaasi ympäröi säteittäisrakenteisinakehinä pyöreähköjä sarvivälkekiteitä ja -kideryhmiä . Plagioklaasion kokoomukseltaan bytowniittia b 25-10 lisäksi on aineksina vih-reää sarvivälkettä ja tummanruskeaa biotiittia . Rakenteeltaan kivion granoblastista .

058/42

4

Myös varsinainen d i o r i i t t i on harvinaista . Sitä runsaammintavataan kvartsidioriittia ja granodioriittia.Näistä on kartalle erikseen dioriitteina merkitty vain eräitä sarvi-välkerikkaita muunnoksia mutta todella suurin osa gneissigraniiteiksimerkitystä synorogeenisen sarjan kivistä karttalehtialueen kaakkois-ja eteläosissa on kvartsidioriitteja ja granodioriitteja . Tumminaaineksina niissä on sarvivälke ja biotiitti tai vain jälkimmäinen .

Sarvivälkedioriittia ja sarvivälkekvartsidioriittia on monin paikoinJalasjärven ja Peräseinäjoen pitäjissä . Väyrynen kuvaa Peräseinä-joen Kalajärven kaakkoispuolelta otettujen näytteiden rakennettaseuraavasti : Rakenne on lähinnä kristalloblastinen mutta plagio-klaasi on jossain määrin omamuotoista ja hyvin selvästi vyöhyke-rakenteista (kuva 14) . Monikertainen vyöhykkeisyys on yleistä kes-kus on albiittisempaa kuin sitä lähinnä ympäröivä vyöhyke ja anor-tiittisimpia vyöhykkeitä on vähintäin kaksi . Kokoomus vaihteleerajoissa b 56 (keskus) b42 b60 (reuna) .

Jalasjärven kirkonkylästä otetus-sa sarvivälkkeettömässä kvartsidio-riitissa tapasi Väyrynen aineksinaplagioklaasia b 55 runsaasti (25-0 °ö) kvartsia ja tummaa biotiittia .

Jalasjärven ja Peräseinäjoen rajallaoli biotiittikvartsidioriitin plagioklaa-sin vyöhykkeittäinen kokoomusvaih-telu b62 (keskus) b65 (reunus) .Kivi sisältää myös mikrokliiniä . Dio-riittikiven rapautunut pinta on useinjuovittain punertavaa mikä väri joh-tuu maasälvän epidoottiutumisen yh-teydessä erkaantuneesta hematiitista .Tämä ilmiö on etenkin huomattavaapliitti- ja pegmatiittisuonien lähei-syydessä varsinkin Jalasjärven län-siosassa lähellä Kurikan nuoremmangraniitin aluetta .

Mikrokliinimäärän lisääntyessä kivi vaihettuu g r a n o d i o-r i i t i k s i joka on hyvin yleistä . Mikrokliinin määrä vaihtelee0-60

viimemainitussa tapauksessa kivi on jo g r a n i i t t i ajossa yhä on runsaanlaisesti plagioklaasia ja tämän kokoomus on ver-raten anortiittinen ; Jalasjärven kirkonkylästä 10 km SE maantienvarrelta otetussa harmaassa graniittinäytteessä Väyrynen määräsibJ6 . Mikrokliinirakeiden ympärillä esiintyy tässä kivessä granu-

Kuva 14 . Moninkertaista vyöhyk-keisyyttä plagioklaasissa . Keskuson albiittisempaa kuin sitä lähinnäympäröivä vyöhyke ja anortiitti-simpia vyöhykkeitä on vähintäinkaksi . Ohuthije . Suur. 18 x . Perä-seinäjoki Kalajärven kaakkois-

puolelta . Väyrysen kuva .

loitua plagioklaasia (kuva 15) jokasuuremmalla suurennuksella kat-soen osoittautuu myrmekiitiksi jaon siis reaktiosauma . Rakenne onyleisesti lähinnä granoblastinen jasamalla enemmän tai vähemmänsuuntautunut gneissigraniittinen .

Saksela kuvaa gneissigraniitte-ja seuraavasti : Gneissigraniitit(kuva 16) ovat keskirakeisia jatavallisesti väriltään harmaita .Päämineraaleina on missä kvart-sia plagioklaasia (oligoklaasi-oli-goklaasiandesiinia) biotiittia mik-rokliinia ja sarvivälkettä . Lisä-aineksina on apatiittia ilmeniit-tiä epidoottia kloriittia (biotiitinmuuttumistuloksena) ja zirkonia . Tärkein mineraalikokoomuksenvaihtelu johtuu mikrokliinin ja sarvivälkkeen suhteellisen määränvaihteluista . Mikrokliinipitoisuuden vähetessä (tai hävitessä) ja sarvi-välkepitoisuuden lisääntyessä gneissigraniitti lähenee kokoomuksel-taan kvartsidioriitteja jopa dioriittejakin . Pääosa tämän alueen

Kuva 15 . Granuloitua plagioklaa-sia mikrokliinirakeiden ympärillä .Myrmekiittinen reaktiosauma Ja-lasjärven kirkonkylästä 10 kmkaakkoon maantien varrelta .Ohuthije . Suur . 18 X . Väyrysen

kuva.

Kuva 16 . Gneissigraniitti . 4 km itään Turjan talosta Lapua .4/5 luonnollisesta koosta.

gneissigraniiteista on kuitenkin alkalikalkkigraniittisi ja granodioriit-tisia . Kiven tummat ainekset ovat paikoin ryhmittyneet pääasiassayksiin liuskekertoihin ja näin saa kivi eräänlaisen migmatiittisenasun . Mikroskooppinen tutkimus osoittaa että kataklaasi-ilmiöt ovatyleisiä . Kvartsilla on usein voimakas aaltosammuminen maasälpä-rakeet ovat särkyneitä ja plagioklaasiliistakkeet sekä biotiittisuomutovat taipuneita .

hOkVimpelin ja lajärven rajalla Koskelan talon eteläpuolella on

Puurokallio-niminen laakea kalliomaasto jossa pääkivilajina on syno-rogeeninen gneissigraniitti . Kallio on suhteellisen hyvin paljastunutta

Kuva 17 . Vimpelin Puurokallion »myhkygraniittia» . Valok . arne Laita-kari 1914 .

a sieltä täältä on louhittu hyvin pengertynyttä graniittia rakennus-kiveksi . Täältä tapasi Laitakari 1914 oheisten kuvien (kuvat 17----20)esittämän »pallograniitti»-muodostuman . H . Berghell on käsitellyttätä parissa julkaisussaan mutta sen syntytapa on edelleen selvittä-mättä . Vaaleat pitkänoma;set pallot ovat graniittia ja välimassanaon tummaa sarvivälkekiveä . Tätä kiveä on erotukseksi oikeasta pallo-graniitista sanottu myhkygraniitiksi .

Kuva 18 . Vimpelin Puurokallion »myhkygraniittia>> . Valok . H . Berghell .

Kuva 19 . Vimpelin Puurokallion »myhkygraniittia» . Vaaleat gra-niittimyhkyt tumman sarvivälkekiven ympäröiminä ulompana ta-

vallista graniittia . Valok . arne Laitakari 1914 .

Kuva 20. Vaaleita graniittiapliittijuonia tum-massa sarvivälkekivessä . Vimpeli Puurokallio .

Valok . arne Laitakari 1914 .

Suurin osa karttalehden luoteiskulman graniittialueesta on synoro-geeniseen sarjaan kuuluvaa porfyyrigraniittia . Koska Vaasa on tämänalueen merkittävin paikka sanotaan tätä graniittia lyhyesti V a a-s a n g r a n i i t i k s i . Sitä tavataan myöskin karttalehden muissaosissa vaikka pienehköillä alueilla esim . Kurikan kirkonkylän etelä-puolella ja lajärven kirkonkylän lounaispuolella . Vaasan graniittion yleensä harmaata . Sen päämineraalit ovat plagioklaasi (tavalli-sesti oligoklaasi) kvartsi biotiitti ja mikrokliini (Kuvataulu I kuva4) . Mikrokliinia ja sen ohessa paikoin esiintyvää ortoklaasia on useinhuomattavasti vähemmän kuin plagioklaasia . Eräissä kohdin onVaasan graniitissa runsaasti granaattia ja erittäinkin vanhempienmuodostamien rajavyöhykkeissä hypersteeniä ja diopsidia . Lisä-aineksina on apatiittia ja ilmeniittiä sekä usein myös kiisuja ja gra-fiittia . Vaasan graniitti on varsinkin laajoina alueina esiintyessäänaivan suuntauksetonta . Yleensä näyttää se makroskooppisesti hyvinepähomogeeniselta (kuva 21) mikä johtuu siitä . että epäsäännöllisestisijaitsevat maasälpähajai akeet ovat myöskin muodoltaan ja kooltaanhyvin vaihtelevia . Myöskin biotiittia on sekä määrältään että sijain-niltaan epäsäännöllisesti Vaasan graniitin tummahkossa perusmas-sassa .

Vaasan graniitin kemiallista kokoomusta esittävät seuraavatanalyysit .

Kuva 21 . Vaasan graniitti . Särkimoskär, Maksamaa . 5/7 luonnolli-sesta koosta .

31

Taulukko III . Liuskeinen Vaasan graniitti . Äystön kylä . Teuva .

Analysoinut Lauri Lokka .

MOI . I .ivut Normi

Si0 2 68.74 1 140 Q = 32 .37 ITi0 2 0.43 5 or = 10 .00 IA1 203 16.32 160 ab = 27.s9 1 92.63

Fe 20 3 . .

. . . . . 0.21 1 an = 22 .11

FeO 2 .44 34 C = 0.26MnO 0.03 - by = 3 .6s lMg;O 0 .81 20 en = 2 .63

CaO 4.s9 87 mt = 0 .13 7.36

Na 20 3 .22 53 il = 0 .66

I

K20 1 .76 19 ap = 0 .26 1P 20 5 0.21 1 99.99H20 0.63 +H,O . . . . 0.69H20- 0.06 100.68

99 .75 Normatiivinen maasälpäor . .7 ahs6 .5 an,, . s

32

Vaasan graniitti näyttää liittyvän läheisesti gneissigraniittiin ..sillä paikoin on havaittu vähittäistä vaihettumista näiden kesken .

Karttalehdellä synorogeeniseen sarjaan merkityllä alueella Vähän-kyrön pitäjässä esiintyy mielenkiintoinen vaihettumissarja, jonkakivilajeja Väyrynen on seikkaperäisesti kuvannut, pitäen päinvastoinkuin Saksela näitä kivilajeja nuorempaan purkaussarjaan kuuluvinaja juuri tälle erityisen luonteenomaisina . Vähänkyrön kirkonkylästä3 km SSW on miltei kvartsitonta dioriittia, jonka aineksina on plagio-klaasia (Ab(5_70 ), diopsidia, hypersteniä, biotiittia ja kalimaasälpää,viimemainittua erityisesti antipertiittinä plagioklaasissa . Itäänpäintämä muunnos vaihettuu biotiittikvartsidioriitiksi, jonka plagioklaasion albiittisempaa (Ab 76 ) ja pyrokseni on diopsidia, suureksi osaksi am-fiboliksi muuttuneena. Lisäksi on mikrokliinia ja tämän yhteydessäpaljon myrmekiittiä . 2 km kirkonkylän länsipuolella taas kivi onortoklaasipitoista kvartsidioriittia sekä runsaammin suuria ortoklaasi-hajarakeita sisältävää granodioriittia, jossa plagioklaasi on kahden-laatuista, Ab 57 ja Ab S3 . Myrmekiittiä on tässä kivessä runsaasti jamonenlaisina muodostuksina . Pyrokseenia on edelleen, ja se on sekähypersteniä että diopsidia, mutta kallion länsiosassa tämän sijaantulee almandiittigraniitti. Tästä pohjoiseen on samalla hypersteni-ja granaattipitoista kiveä kaarenmuotoisella alueella (kuva 22) . Tä-

Taulukko IV. Graniitti . Loukasmäki. Noin 9 km kirkolta SSW-päin .Perälän ja Kirkonkylän rajalta . Teuva .

Analysoinut Lauri Lokka .- MOI . luvut Normi

Si02 71 .21 1 187 Q = 27.6o 1Ti02 0.41 5 or = 25.02A1 20 3 14.34 140 ab = 29.34 91 .40Fe 203 0.49 4 an = 8.62FeO 2.35 47 C = 0.82MnO 0 .04 1 di = 7.151MgO 0.79 20 mt = 0.93CaO 2 .06 37 il = 0.76 i 9.51

Na 20 3 .52 56 ap = 0.67 JK20 4.20 45 100.91P205 0.17 2H 2O 0 .47H 2O 0 .04

100 .09

män kaaren ulkopuolella kivi on normaalista, pyroksenitonta, muttapaikoin granaattipitoista graniittia, jossa siellä täällä kumminkin myöshypersteniä esiintyy. Ortoklaasin esiintyminen kalimaasälpähaja-rakeina on erityisen luonteenomainen piirre, minkä ohella ortoklaasiaja pyroksenia sisältävillä kivillä on ominainen tummanruskea ta-vihertävän ruskeanharmaa väri ja taipumus mekaaniseen rapautumi-seen. Jalasjärven ja Kurikan pitäjissä sanovat asukkaat pyöreiksirapautuneita kivimöhkäleitä »Lotin patsaiksi», koska ne muka muisituttavat suolapatsaaksi muuttunutta Lotin vaimoa. Kalliossa on ulko-pinta punertava ja tämän alla on ruosteinen ruskea kerros, joka ulot-tuu pari metriä syvälle . - Tämmöinen rapautumistaipumus on pyrok-senipitoisille granodioriiteille y . m. luonteenomainen muillakin alueillasekä Suomessa että muissa maissa .

Pegmatiitit ja muskoviittigraniitti esiintyvätlaajahkoina pitkänomaisina intrusioina tai lukuisina kapeahkoinajuonina erittäinkin suprakrustisessa vyöhykkeessä . Päämineraaleinapegmatiiteissa ja muskoviittigraniiteissa on kvartsia, mikrokliinia jamikrokliinipertiittiä, albiittioligoklaasia tai albiittia, joissa on useinantipertiittiä, sekä muskoviittia . Biotiittia tavataan harvemmin jahuomattavasti vähemmän kuin muskoviittia . Lisäaineksina on mus-

33

+ Pyroksenia, 1 biotiittia,

granaattia, / pegmatiittijuoni .Kuva 22 . Graniitti-dioriittisten kivien tyypillisten mineraalien

esiintymät Vähässäkyrössä . Mittakaava 1 : 200 000 .Väyrysen kartta .

305842

34

taa turmaliinia, apatiittia, granaattia ja paikoin sillimaniittia . Kuor-taneen Kaatialankylän Kuutilokallion pegmatiittijuonessa on pegma-tiittien tavallisten ainesten lisäksi kolumbiittia, punaista ja vihreääturmaliinia, lepidoliittia, arsenikkikiisua, elevelandiittialbiittia ja ehkäberylliä .

Gabroa lävistävissä pegmatiittijuonissa Hausjärven lähellä Perä-seinäjoella on Väyrynen tavannut suuria beryllikiteitä . Juonia ym-päröivä gabro on muuttunut albiittikloriittikiveksi .

Vähänkyrön kirkonkylässä on Väyrynen tavannut suonigneissi-mäisissä kiviä lävistävissäpegmatiittijuonissa kali-maasälvän ja muskoviitinohella andalusiittia, silli-maniittia ja turmaliinia .Sillimaniittia biotiitin ke-ralla hän on tavannutPeippostenkalliossa Terva-joen aseman eteläpuolellagneissiä kulkusuuntaan lä-vistävässä suorassa ja jyrk-kärajaisessa pegmatiitti-juonessa. Sillimaniittia onjuonen keskiosissa yli 1 cmläpimittaisina säteittäisinäryhminä .

Pegmatiittien ja mus-koviittigraniittien musko-

Kuva 24 . Ruhjoutunutta pegmatiittigra-niittia . Lakaniemi, Vimpeli . Mikroskoop-

pinen kuva. Suur . 12 X . Nik. + .

Kuva 23. Pegmatiittigraniittia . Muskoviittisuornut ovat säteettäi-sinä kimppuina . Moreenilohkare . Björkbacka, Teerijärvi. 2/3 luon-

nollisesta koosta .

3-0

viitti on väliin säteettäis-viuhkamaisina kimppuina (kuva 23) . La-veahkoissa esiintymissä on nähtävissä eräänlaista vyöhykerakennet-ta, joka johtuu siitä, että kivessä on muskoviittirikkaita ja musko-viittiköyhiä sekä karkearakeisia ja hienorakeisia, toistensa kanssavaihtelevia vyömäisiä osia . Erittäinkin kapeahkoissa juonissa ovatpegmatiitit ja muskoviittigraniitit usein liuskeisia, ja silloin on niis-sä havaittavissa jälkiä voimakkaasta ruhjoutumisesta (kuva 24) .Laajemmilla alueilla mekaanisen deformaation jäljet ovat heikompia,ja kivilaji näyttää makroskooppisesti useimmiten aivan suuntauk-settomalta ja hyvin säilyneeltä .

III . 1v1YÖHÄISOROGEENISET ERUPTIIVIKIVILAJIT .

Myöhäisorogeenisen sarjan kivilajeja tavataan karttalehtialueen .itä- ja eteläosissa . Näihin kuuluu graniittisia, granodioriittisia, mikrokliinikvartsidioriittisia, kvartsidioriittisia, dioriittisia, gabromaisia japeridotiittisia kivilajeja. Ne muodostavat selvän, vähittäin vaihet-tuvan differentiaatiosarjan, jossa vain emäksisimmät ja happamimmatjäsenet eroavat jyrkemmin toisistaan . Emäksisiä jäseniä tavataanusein massiivien reunaosista, vanhempien muodostumien rajaseuduilta .Käytännöllisistä syistä ei kartalle ole voitu merkitä erikseen kaikkiayllämainittuja kivilajeja . Suurin osa viidestä ensinmainitusta kivi-lajista on sijoitettu graniittigranodioriittiryhmään . Sarvivälkegrano-dioriiteiksi on erotettu vain ne enimmäkseen kvartsidioriittiset kivet,joissa on tavallista enemmän tummia aineksia, etupäässä sarviväl-kettä (sarvivälkekvartsidioriitit ja sarvivälkerikkaat tonaliitit) . -Peridotiittia on tavattu vain Ilmajoelta . Gabroihin liittyy paikoinofiittisia diabaasiporfyriittejä . Myöhäisorogeenisen sarjan kivilajienaineksina on pääasiassa mikrokliinia, plagioklaasia, kvartsia, biotiittiaja sarvivälkettä vaihtelevin määrin . Edellä sanotusta ovat poikkeuk-sina noriittiset gabrot ja peridotiitti, jossa aineksina on osaksi ser-pentiniytynyttä oliviinia, väritöntä monokliinista amfibolia, ensta-tiittia, vihreää spinelliä, malmirakeita ja kloriittia . Ilmajoen Lahden-kylän vahvasti rapautuneen, tummanvihreänruskean alkaligraniitinpäämineraalit ovat ortoklaasi, sarvivälke, albiitti ja kvartsi .

Ortoklaasihajarakeet ovat jopa 6 cm läpimitaltaan, välimassa onmustaa, mikroskoopissa tummanvihreää sarvivälkettä, albiittia jakvartsia ynnä vähän biotiittia, malmia ja zirkonia . Sarvivälkkeestäon Väyrynen tehnyt analyysin, joka tässä esitetään, koska se ilmei-sesti edustaa graniittisten kivien sarvivälkkeen luonteenomaista ko-koomusta :

36

Väyrysen mukaan on nuoremman eruptiosarjan kiville erityisenluonteenomaista pyrokseenipitoisuus kvartsidioriittisissa, granodio-riittisissa ja osittain graniittisissakin kivissä . Hän esittää silloin tosinesimerkkejä lähinnä Vähänkyrön graniittialueelta, jonka Saksela lukeeVaasan graniittiin ja tämän keralla vanhempaan eruptiosarjaan kuulu-vaksi. Mutta pyroksenipitoisia ovat myös semmoiset alueen etelä-osan, kuten Kurikan ja Jalasjärven pitäjien kivilajit sekä juuri mai-nittu Ilmajoen graniitti, jotka on yksimielisesti luettu nuorempaaneruptiosarjaan . Näille on myös rapautuvaisuus luonteenomaista .

Tässä yhteydessä mainittakoon myös unakiitti (helsinkiitti), jotakarttalehden alueelta on tavattu kolmesta paikasta . Se kuuluneemyöhäisorogeeniseen sarjaan . Laajin unakiittiesiintymä on Alajärvenpitäjässä. Asklundin esittämän unakiittiluokittelun mukaan on sekaliunakiittia. Oheinen taulukko seuraavalla sivulla esittää sen ke-miallista kokoomusta .

Luonteenomaiset pääainekset ovat mikrokliini, vihreä epidootti jakloriitti (penniini) . Albiittia ja kvartsia on useimmiten vain vähäsen .Rakenteeltaan on kivi porfyyristä, mutta vaihettuu reunaosistaantasarakeiseksi . Unakiitin mineraalit ovat yleensä vailla omaa muotoa,mutta epidootti on, varsinkin rajoittuessaan kvartsiin, jonkin verranomamuotoista . Epidootti kuuluu todennäköisesti kiven alkuperäisiinmineraaleihin, sillä se esiintyy aivan itsenäisinä pitkähköinä sälöinä,

Analysoinut H . Väyrynen .

Ilmajoki

SI0 2 39.68 o/Ti02 2 .29 »

Al201 11 .66 »Fe 20 3 4.72 »FeO 26 .02 »MnO 1 .42 »MgO 0 .88 »CaO 10 .55 »Na20 1 .35 »K20 0 .69 »H 20 0.80 »

100.06

Omp 3.319e A y = 3°-40

2 e = 740a

37

jotka usein muodostavat säteettäisiä ryhmiä . Maasälpärakeet ovatusein jonkinverran särkyneitä. Tätä unakiittia on pidettävä, samoinkuin useita muitakin unakiitteja (joita ovat tutkineet Eskola, Laita-kari, Wilkman, Asklund ja Eckermann), alkuperäisenä magmaatti-sena kivenä, joka on kiteytynyt suhteellisen alhaisessa lämpötilassavesirikkaasta magmasta, kumminkin nykyisten tietojemme mukaanniin, että viimeisten mineraalien epidootin ja kloriitin muodostuminenon tapahtunut myöhäisellä hydrotermalisella asteella . Vain Ähtärinunakiittiin nähden voinee semmoisenaan sovelluttaa 0 . Mellis'in käsi-tystä, jonka mukaan unakiiteissa on kahta, eri ajanjaksoina syntynyttämineraalisukupolvea, sillä siinä on usein maasälpähajarakeiden hal-keamissa ja ruhjoutumisvyöhykkeissä punaisenruskeaa myöhemminsyntynyttä epidoottia .

Yleensä ovat myöhäisorogeenisen sarjan kivilajit rakenteeltaansuuntauksettomia, joskin enemmän tai vähemmän liuskeisiakin tava-taan. Mikroskooppisesti voidaan niissä havaita paineen aiheuttamaataipumista ja murtumista . Tämän sarjan happamissa kivilajeissatavataan sekä porfyyrisiä että tasarakeisia lajeja, jotka ovat yleensäväriltään punaisia . Niihin liittyy myös jonkin verran pegmatiittisiakiviä .

Kysymys Vaasan graniitin ja karttalehtialueen pegmatiittienikäsuhteista alueen muihin magmakivimuodostumiin on toistaiseksi

Taulukko IV. Kaliunakiitti . RyöstöjärvenAlajärvi .

länsipuolelta . Pesola,

Analysoinut Lauri Lokka .Mol .luvut Normi

Si0 2 55.25 916 Q = 6.08TiO 2 0.79 10 or = 30.94 87 .57A1 20 3 21.23 208 ab = 17.13Fe 20 3 1 .62 10 an = 33.42 ~Fe O 3 .13 44 hy = 3.4 5MnO 0.07 1 en = 5.39MgO 1 .56 39 mt = 1 .38 j 12 .43

CaO 7.28 130 il = 1 .38 INa 20 1 .94 31 ap = 0.83K 20 5.30 56 100.00P 20 5 0.43 3 +H 20 . . . . 1 .60H 2O 1.45 101 .60H 20- 0.15 Normatiivinen maasälpä

100.20 o T 38 .o abzi, anii .o

38

jätettävä avoimeksi . On myös odotettavissa, että nykyään vireässänousussa oleva graniitti- ja migmatiittitutkimus tulee valaisemaantäällä esiintyviä kysymyksiä . Karttaa tehdessään on Saksela johdon-mukaisesti sovelluttanut käsitystään ikäsuhteista, mutta tämä vai-kuttaa vain kartan väreihin mutta ei yleiseen tektoniseen kartta-kuvaan .

IV . JOTUNINEN OLIVIINIDIABAASI .

Oliviinidiabaasia tavataan vain Bergön ja Maalahden ulkosaarillaPohjanlahdella, jossa se muodostaa kaksi leveätä todennäköisestijuonimaista aluetta . Tämä oliviinidiabaasi on samanlaista kuin Sata-kunnan alueella, ja samoista syistä pidetään sitä iältään jotunisena .Se lävistää seudun muita kivilajeja ja siitä lähtee ohuita apofyysejäsivukiviin . Kontaktikohdat ovat tiiviitä tai hienorakeisia, muttakeskemmällä juonta on diabaasi keski- tai karkearakeista .

Oliviinidiabaasin pääaineksina on vaaleaa plagioklaasia, tummaapyroksenia, tummanruskeaa oliviinia ja mustaa titanomagnetii~tia .Plagioklaasimaasälpä on säännöllisesti levyn muotoisena, kun taasmuut mineraalit ovat muodottomana massana . Kivi on tämän takiamustan ja valkoisen kirjavaa, rakenteeltaan ofiittista .

Rönnskärin Båklandetilla, majakan pohjoispuolella lävistää dia-baasia apliittinen juoni, joka todennäköisesti on diabaasimagmanviimeksi jähmettyneitä osia .

V . JOT-UNINEN -HIEKKAKIVI.

Karttalehden rannikkoalueelta ja saaristosta on tavattu monistapaikoista hiekkakiveä irtokivinä . Tämä hiekkakivi on samanlaistakuin Satakunnan jotuninen hiekkakivi . Väriltään se vaihtelee, mut-ta on enimmäkseen punertavaa . Se on kerroksellista ja klastista .

Tämä hiekkakivi on todennäköisesti peräisin Pohjanlahden al-taasta, jossa sitä voi vielä olla kiinteänäkin jäljellä .

VI . LAPPAJÄRVEN DASIITTI .

Karttalehtialueen suurimman järven, Lappajärven, pohjoisosassaon suurenlainen Kärnäsaari . Sen ynnä muutamien sen itäpuolellaolevien pikku saarten kallioperusta on tulivuoren laavaa . Tämä on

ollut jo kauan tunnettu asia . Jo H. J. Holmberg mainitsee 1858 ilmes-tyneessä teoksessaan (Materialier till Finlands geognosi) Kärnäsaa-ren »porfyyrin» . Tämä kivilaji on tumman harmaata, tiivisraken-teista dasiittia, jossa porfyyrisen rakenteen ja tiiviin perusmassan

lisäksi tavataan laavakiville ominaista juoksu-, manteli- ja agglome-raattirakennetta. Porfyyrisinä hajarakeina on maasälpäkiteitä, jotkaovat kiteytyneet aikaisemmin kuin itse laavakiven perusmassa. Man-telit ovat alkuaan olleet kaasurakkuloita, jommoisia sulasta laavastaaina erottuu . Nämä rakkulat ovat myöhemmin täyttyneet pää-asiassa kalkkisälvällä . Juoksurakenne ilmenee siten, että kivenrakkulat ovat järjestyneet yhdensuuntaisiksi laavan ollessa liik-keessä jähmettymiseensä saakka . Agglomeraatit ovat yhteen iskos-tuneista kimpaleista rakentuneita laavakiviä . Tulivuoren purkauk-sissa joutuu sulan laavan joukkoon myös ilmaan viskautunuttaheittelettä eli irrallisia purkaustuotteita, kuten tulivuoren pom-meja, vulkaanista hiekkaa ja tuhkaa . Aikojen kuluessa nämä irral-liset ainekset ovat iskostuneet kiinteäksi kiveksi . Kärnäsaartaympäröivine pikku saarineen ei kuitenkaan sellaisenaan olekäsitettävä tulivuoreksi . Alkuaan korkea keilamainen varsinainentulivuori on kokonaan hävinnyt . Kuluttavat vaikuttajat ovat vie-neet sen pois ja jäljelle on jäänyt vain itse purkauskanavan täytteenäollutta laavaa. Maanpinnassa on nyt näkyvissä laavalla täyttyneenpurkauskanavan poikkileikkaus eli entisen tulivuoren niska .

Kokoomukseltaan on Kärnäsaaren laava melko piihapporikastadasiittia. Siitä on seuraava analyysi :

39

Tulivuorenkanavan täytteenä ollut laavakivi on jäänyt vastustus-kykyisyytensä takia ympäristöään vähän korkeammaksi saareksi,mutta lähiympäristöön, jota purkausräjähdykset ovat pahoin vioitta-

Dasiitti . Kärnäsaari, Lappajärvi .Anal„-soinut E . Mäkinen .

Si0 2

67 .20 0/0A1 20 3 14,65 »FeO 3.24 »MgO 1 .03 »CaO 2.78 »

Na20 3.28 »K 20 4.28 »Ti0 2 0.63 »P 205 0.13 »H 20 1 .10 »

C0 2 0.1o »Fe»;S, 1 .09 »

99.51 o/')

40

neet, on jääkautinen kulutus päässyt helpommin käsiksi kuin kauem-pana olevaan ehyempään kallioon ja siksi on tuon Kärnäsaaren tuli-vuoren niskan ympärillä nyt laaja järvenselkä, Lappajärvi .

Tulivuoren syntymisajasta ei ole varmaa tietoa . Se on varmastipaljon vanhempi jääkautta, mutta suunnattomasti nuorempi kuinsitä ympäröivä peruskallio .

Kun tällainen laavakivilaji on laadultaan niin perin erikoinen jamuista kivistä poikkeava, ja kun sitä sitäpaitsi esiintyy aivan rajoite-tulla pienellä alalla, soveltuu se erinomaisesti mannerjäätikön jää-

kautisen liikuntosuunnan osoittajaksi siirtokivinä . Sen leviämisenlohkareina lähiympäristöön selvitti A . Laitakari jo 1914 (kuva 25)ja myöhemmin ovat M . Saksela ja S . Kilpi tutkineet sen leviämistäkauemmaksi .

Kuva 25 . Lappajärvi . 1 . Tulivuoren laavaa, da-siittia, kalliossa paljaana; 2. llasiitin todennäköi-nen ala Kärnäsaaren kallioperustassa (järven poh-jalla ja saarilla sitä on vielä Kärnäsaaren itä-puolellakin); 3. Lappajärven dasiittia irtokivinäjärven eteläpuolella . Katkonaise t viivat osoittavatirtokivien leviämisrajaa, nuoli (Isoniemen luona)merkitsee uurteiden suuntaa . Aarne Laitakari 1914 .

SYVAKIVILAJIEN JAOITTELU IKÄRYHMIIN .

41

Etelä-Pohjanmaan syväkivilajien jaoittelu ikäryhmiin tuottaa suu-ria vaikeuksia, sillä todistekelpoisia kontaktihavaintoja, joihin luo-kittelun täytyisi pohjautua, on puuttuvien paljastumien takia vähän .Siksi onkin jaoittelun perustaksi ensi kädessä otettu syväkivilajientektooninen esiintymistapa ja täten on, kuten edelläkin on jo mainittu,päädytty kahteen pääryhmään: synorogeeniseen ja myöhäisrorgeeni-seen ryhmään . Perusteita tektooniseen jaoitteluun on karttalehdenalueelta kylliksi saatavissa, sillä suprakrustinen vyöhyke on laaja, jasitäpaitsi on sen ulkopuolellakin runsaasti vähäisiä liuskealueita jaliuskemurskaleita. Näin ollen voi tehdä havaintoja syväkivilajiensuhtautumisesta suprakrustisiin kiviin ja yleensä vanhempiin muo-dostumiin . Tehdyt kontaktihavainnot johtavat samanlaiseen jaoit-teluun, s . o . kahteen sellaiseen ryhmään, joiden kivet eivät kuulusamaan magmasarjaan. Aikaisempi näistä vastaisi synorogeenista jamyöhempi myöhäisorogeenista purkaussarjaa . Niinpä esim. kartta-lehtialueen lounaisosassa Teuvan pitäjässä nähdään miten synoro-geeniseen gneissigraniittiin on tunkeutunut emäksisten syväkivilajienjuonia, ja gneissigraniittimurskaleita tavataan myöhäisorogeenisissagraniiteissa . Niinikään tavataan Vaasan graniittialueen pohjoisosissaUudenkaarlQpyyn ja Luodon kunnissa tasarakeisessa tai hieman por-fyyrisessa gneissimäisessä graniitissa, siis siinä kivilajissa, joka ete-lämpänä vaihettuu tyypilliseksi Vaasan graniitiksi, erinäisiä emäksisiäjuonia, jotka ilmeisesti kuuluvat myöhäisorogeeniseen purkaussarjaan .

Synorogeenisen sarjan kivilajeja tavataan konkordantteina intru-sioina suprakrustisessa muodostumassa . Ne ovat ympäröivien lius-keiden kulkusuunnan kanssa yhdensuuntaisina, joko pitkänomaisinalaajoina alueina, tai kapeahkoina kerroksina ja juonimaisina massoina .Verrattain harvoin ovat ne tunkeutuneet liuskeisiin juonina, jotkaleikkaavat jyrkästi poikki kulkusuunnan . Sy norogeenisten syväkivi-lajien esiintyessä laajoina massiiveina voi niiden konkordanttisuudenyleensä havaita vain massiivien reunaosissa . - Myöhäisorogeenisensarjan kivilajeilla ei näytä olevan taipumusta muodostaa kulkusuun-nan mukaisia pitkähköjä massiiveja, vaan ne esiintyvät pyöreähköinätai epäsäännöllisinä alueina, joiden rajat niin pienissä kuin suurem-missa piirteissä ovat jyrkästi poikittaisia liuskeiden kulkusuunnalle .

Vaikkakin voi väittää, että ylläesitetyt esiintymistavat olisivatvain näennäisiä, näyttävät ne olevan kummallekin purkaussarjallesiinä määrin luonteenomaisia piirteitä, ettei voi katsoa niiden johtuvanvain satunnaisuuksista, vaan niiden esiintymistapojen erilaisuudentäytyy riippua näiden kivilajisarjojen erilaisesta purkautumismeka-

3058/42

6

42

nismista . Se johtuu taas siitä, että nuo purkaussarjojen kivilajit ovattunkeutuneet paikoilleen vuorijonomuodostumisen eri vaiheissa . Jos-kus kyllä myös synorogeenisen sarjan intrusiot leikkaavat vanhempaasuprakrustista sarjaa suuremmin kulmin, ja toiselta puolen myöhäis-orogeenisen sarjan eräät jäsenet, varsinkin emäksiset kivilajit, osoit-tavat taipumusta synorogeeniseen esiintymistapaan . Nämä havaitutpoikkeukset yllä esitetystä yleissäännöstä eivät kumminkaan voikumota pääasiaa, varsinkin kun purkaussarjojen erilainen tektoo-ninen luonne ilmenee vielä muillakin tavoilla . Tärkeänä seikkanamainittakoon varsinkin se, että kivilajiesiintymien venymissuun-taukset, mikäli niitä on voitu määrätä, ovat sekä synorogeenisissaintrusiiveissa että niitä ympäröivissä liuskeissa huomattavissa mäi rinsamanlaisia ja alueellisesti samojen vaihtelujen alaisia .

On mielenkiintoista tutkia yllämainittujen kivien kontaktialueita,joissa intrusiivinen kivi tavallisesti sisältää runsaasti liuskemurska-leita . Näissä murskaleissa ovat suuntaukset samat kuin rajoittuvassavhtenäisessä liuskealueessakin . Sama suuntautuminen on havaitta-vissa myöskin pienemmissä murskaleissa vieläpä ulkopuolella varsinai-sen kontaktivyöhykkeenkin. Tämä on nähtävissä m . m . laajahkoissapegmatiitti- ja rnuskoviittigraniitti-intrusioissa Seinäjoella, Kausti-sissa ja Vetelissä, mutta erikoisen kuvaavan esimerkin tarjoaa Vaasangraniittialue . Kuten kartasta ilmenee, on siinä runsaasti pieniä liuske-alueita ja murskaleita, jotka ensi silmäyksellä näyttävät sijaitsevanaivan järjestymättöminä. Mutta niiden suuntaukset ovat kuitenkin,lukuisista havainnoista päättäen, odottamattoman suuressa määrinsamat. Sikäli kuin suuntauksia on graniitissa voitu määrätä, ovatne myöskin samat kuin liuskemurskaleissa .

Edellä esitettyjen seikkojen nojalla voi melkoisella varmuudellapäätellä, että synorogeenisen eruptiosarjan kivet ovat olleet suuressamäärässä suprakrustisen muodostuman tektoniikasta riippuvia. Oleel-lisesti toisin on myöhäisorogeenisen sarjan kivien laita . Tämän sarjankivilajialueiden rajat leikkaavat karttakuvassa sekä vanhempien ki-vien kulkusuuntia että paikallisia suuntauksia sekä myöskin alueenyleistä itä-läntistä akselisuuntausta . Tämän sarjan kivet ovat ilmei-sesti jokseenkin riippumattomia aikaisemmasta tektoonisesta raken-teesta, joskin ne tunkeutuessaan ovat aiheuttaneet paikallisia häiriöitäympäröivien vanhempien kivilajien suuntaukseen .

Kolmantena näiden molempien eruptiosarjojen esiintymisen eroa-vaisuutena mainittakoon vielä niiden eri suuri ja erilaatuinen tai-pumus sekoittumiseen suprakrustisten kivilajien kanssa . Kuten kar-talta ilmenee, ovat synorogeenisten intrusioiden lähellä olevat lius-

43

keet vahvasti migmaattisia, s . o . niissä on runsaasti kapeita tai le-veitä konkordantteja juonia synorogeenisista kivilajeista .

Intrusiivisissa kivilajeissa on puolestaan runsaasti liuskemurska-leita. Mutta siellä, missä suprakrustiset kivet rajoittuvat myöhäis-orogeenisen sarjan kiviin, ovat ne jääneet melkeinpä rajakohtaansaakka sekoittumattomiksi. Vain aivan kontaktin läheisimmässä lä-heisyydessä voi nähdä syväkivilajien tunkeutuvan liuskeisiin ja silloinon syntynyt eräänlaista seoskivilajia. Nämä kohdat eivät kuitenkaanole samaan tapaan migmaattisia kuin edellä esitetyssä tapauksessa,vaan ne ovat pikemminkin eruptiivibreksian luontoisia . Myöhäisoro-geenisissa syväkivilajeissa on, kuten edellisen johdosta on hyvin ym-märrettävää, erittäin vähän liuskemurskaleita .

Myöhäisorogeenisen sarjan suhteesta vanhempaan muodostumaanon kuvaavana esimerkkinä suprakrustisen muodostuman itärajanalue, joka ulottuu Perhosta Halsuan läpi Kokkolan karttalehdelle jajatkuu siellä Ullavan ja Kannuksen kautta Himankaan . Koko tämä1 5 peninkulman pituinen rajavyöhyke on, kuten kartaltakin käy sel-ville, vain aivan mitättömässä määrin graniittien ja muiden syvä-kivilajien lävistämää .Kurikan kirkonkylän kaakkoispuolella ra-joittuu liuske milloin Vaasan graniittiin, milloin nuorempaan punai-seen porfyyrigraniittiin . Edellisestä lähtee lukuisia juonia liuskeisiin,jälkimäisestä ei ensinkään tai vallan harvoja juonia .

Suprakrustisen muodostuman kivet näyttävät siis olleen synoro-geenisen sarjan kivien tunkeutuessa sellaisessa tilassa, että näidentunkeutuminen edellisiin on ollut suhteellisen helppoa, ja se on ta-pahtunut vuorijonomuodostumisen päävaiheen aikana lukuisia yli-työntöpintoja myöten . Myöhäisorogeenisten kivien tunkeutuessaolosuhteet ovat olleet toiset . Näiden tunkeutuminen on tosin sekinsaattanut alkaa jo saman liikuntavaiheen aikana, mutta happamampipääosa on kumminkin tunkeutunut paikoilleen huomattavasti myö-hemmin, jolloin deformoitunut muodostumasarja jo oli paljon jäy-kempänä. Aluksi tämä osa etsi tiensä jäykistyneen maankuoren ylös-päin kaareutuviin osiin .

Kaikki kartalle merkityt pegmatiitti- ja muskoviittigraniitti-intrusiot kuuluvat vanhempaan eli synorogeeniseen sarjaan, muttasuprakrustisen alueen ulkopuolella on kummankin sarjan kivissäniihin kuuluvia pegmatiitteja, vaikkei niitä ole voitu kartalle merkitä .Pegmatiitti- ja muskoviittigraniitti-intrusioiden selvästi synorogeeni-nen esiintymistapa (kuva 26) ja usein havaittava läheinen yhteysgneissigraniitteihin todistavat niiden kuuluvan juuri vanhempaaneli synorogeeniseen sarjaan. Toinen puoli intrusiosta on usein peg-matiittia ja toinen gneissigraniittia . Samaan suuntaan viittaa lopuksi

44

myöskin Lappajärven S-rannalta tavattu kontaktikohta . Suonigneis-siä ja siinä olevaa laveahkoa kerrosjuonimaista pegmatiittia lävistääsiinä jyrkästi poikki kulkusuunnan melko suora, noin 1/z m vahvuinenjuoni harmaata, keskirakeista, suuntauksetonta biotiittigraniittia, jokaei ollenkaan muistuta läheisissä kallioissa tavattavaa synorogeenistagraniittia. Näyttää todenmukaiselta, että lävistävä graniitti ja peg-

matiitti eivät kuulu samaan purkaussarjaan, vaan että pegmatiititkuulunee synorogeeniseen ja lävistävä graniitti myöhäisorogeeniseensarjaan. Tätä todistaa myös näiden kivien esiintymistapa . Sakselaon ennen esittänyt, että pegmatiitti ja muskoviittigraniitti edustavatkonkordantteja intrusioita, jommoisia on nimitetty fakoliiteiksi .Näin ollen on ymmärrettävää, ettei pegmatiitissa, sen synorogeeni-sesta luonteestaan huolimatta, tavata liikuntovaikutuksia juuri en-sinkään .

Edellä sanotun mukaisesti on karttalehden alueella tavattavamigmatiittiutuminen aikaisempaan purkaussarjaan kuuluvien happa-mien syväkivilajien aiheuttama .

Pohjanmaan suprakrustisen muodostuman jatkeilla tavataan, sa-mantapaisesti kuin yllä on kuvattu, kahden purkaussarjan kivilajeja .

Etelä-Pohjanmaan graniitti-dioriittisia kivilajeja on tutkinut myösprof . H. Väyrynen. Hän on tullut niissä monessa suhteessa toisiintuloksiin kuin Saksela . Hänkin jaoittaa intrusiiviset kivilajit kahteenikäsarjaan . Vanhempaan niistä kuuluu kivilajeja, joiden kokoomusvaihtelee amfiboligabrosta granodioriittiin, ja joiden rakenne yleensäon gneissigraniittimainen . Sarjasta puuttuvat sekä äärimmäisenemäksiset peridotiittiset että äärimmäisen graniittiset jäsenet, kutenkalirikkaat mikrokliinigraniitit sekä varsinkin pegmatiitti . Siihen

Kuva 26 . Vaakasuoria, konkordantteja pegmatiitti-intrusioita (vaalea) biotiittiplagioklaasigneississä (aal-toviivoin piirretty) . Pyhävuori- Isoniemi- Lappajärvi .Aarne Laitakarin piirros 1914 . Mitan pituus noin 5 m.

45

kuuluvat graniitit eivät yleensä muodosta migmatiitteja suprakrus-tisten kivilajien kanssa . Mineraalikokoomus on fasieslaadultaan yksi-toikkoinen ja tasapainoinen. Tällaisena esiintyy tämä magmaattistensyväkivien sarja etenkin läpi Kurikan, Jalasjärven ja Alavuden pitä-jien käyvässä vyöhykkeessä, ja myös Saksela lukee nämä kivilajitvanhempaan sarjaan . Sensijaan Väyrynen päinvastoin kuin Sakselalukee Vaasan graniitin sekä kaikki muskoviittigraniitit ja pegmatiititnuorempaan sarjaan . Tämä sarja alkaa peridotiiteilla ja päättyypegmatiitteihin . Kivilajien mineraalikokoomus ja fasieslaatu onhyvin vaihteleva ; m . m . pyroksenigraniitteja tavataan paljon . Nuo-rempaa sarjaa edustavat Väyrysen mukaan, paitsi karttalehtialueenluoteisosan täyttävä Vaasan graniiitti, useat erilliset alueet kartta-lehden etelä- ja kaakkoisosissa Kauhajoen ja Kurikan pitäjissä y . m .,mitkä alueet myös Saksela lukee nuorempaan sarjaan, sekä Seinäjoentienoon pegmatiittigraniitit, jotka karttalehdellä on viety vanhem-paan sarjaan. Erimielisyys koskee siis etupäässä Vaasan graniittia jatoiseksi pegmatiitteja .

Tässä karttalehden selityksessä, joka on laadittu Sakselan tutki-musten pohjalla ja on hänen laatimansa kartan selitys, ei käydä lä-hemmin selostamaan Väyrysen tulkintaa, vaan viitataan hänen asiaakoskeviin julkaisuihinsa, jotka on mainittu tämän selityksen kirjalli-suusluettelossa. Tässä ei myöskään käydä lähemmin vertailemaan taiarvostelemaan näitä erilaisia käsityksiä . Kumminkin on asiaintilanvalaisemiseksi huomautettava seuraavaa :

Sekä Saksela että Väyrynen esittävät yhdenmukaisesti, että Etelä-Pohjanmaalla esiintyy kaksi eri eruptiivisten syväkivien sarjaa, jotkakumpikin ovat differentiatiosarjoja, alkaen emäksisistä kivilajeistaja päättyen happam,iin graniittisiin kivilajeihin . Samaten ovat kum-mankin mukaan vanhemman sarjan kivilajit yleisesti gneissimäisiä,nuoremman sarjan taas järjestymättömiä . Nyt on yleisesti tunnettunasääntönä, että kunkin vuorijonon muodostumisjakson varhaisella as-teella syntyy kussakin jaksossa liikuntojen paraillaan ollessa käynnissäsynkinemaattisia eli synorogeenisia magmakiviä, joista pääosan muo-dostavat verraten kalkkirikkaat, granodioriittiset tai oligoklaasigra-niittiset ja rakenteeltaan gneissigraniittimaiset kivilajit . Vuorijono-muodostuksen myöhäisemmällä vaiheella taas syntyy myöhäiskine-maattisia eli myöhäisorogeenisia, rakenteeltaan järjestymättömiämagmakiviä, joiden joukossa kali- ja piihapporikkaat graniitit ovatvallalla ja pegmatiitit ovat yleisiä . Niinpä Etelä-Suomessa, jonkaperuskallio pääasiassa kuuluu svekofennialaiseen vuorijonojaksoon,ovat n . s . ensimmäisen ryhmän graniitit tyypillisiä synkinemaat-tisia ja n . s. toisen ryhmän graniitit myöhäiskinemaattisia magma-

46

kiviä samoinkuin pegmatiitit ; myös migmatiittiutuminen liittyyvaltaosaltaan tähän myöhäisempään vaiheeseen .

Kuva 27 . Akselieu suunnat karttalehtien B 4 (Kokkola) ja B 3 (Vaasa) alueilla .Karttaan on myös merkitty leptiittialueet . Merkkien selitys : 1 . Kulminatiovyö-hyke; 2 . Depressiovyöhyke; 3-5. Paikalliset akselien suunnat ; 3. Akselikaade 1°-29°, 30°-59° ja 60°-89° ; 4. Akselikaade 0° ; 5. Akselikaade 90°; 6. Kaade 90° ;

7 . Leptiittialueita . A-B. Perusviiva. Kartan tehnyt Martti Saksela .

20

30

40

x

/koiJ°k~

Y

j

+~/

9 c +

~onr~y 5

+-91

6

QI w~°Oq

.5 ~~

O,52

+D 35°

80'

7(PI6

TARSAATAQ2lo

Dp3

D

~ . ( V ~Prve~~l

xJ

.0US1

D >a p

~ 45å~- Y Y

`~

x q rv

-Esse

+

sg'

--

nvuAF Eev UUSIk4APLEPVY

""aXaasn

3SZ

\\\

45~ 4

+A

\+N0.Y~53

35-

1i

C4

~Lap r °J ai ° +

+ VörO

VAASA

~"ö'~11'Sharrr,a

V-pe ih

O. .

YY

40

+Vänä04e6

i

y

~`

xxz

+Larhio

40/~

+cza • + AIajSrviYLsraro ~4s

~ss =,~LoP~o

-xxxx

1 ,

Yx

o--3-46,

yx

SOln +

x +ö7O L<~a°lane

/ +o eojol*I \J

rt

* LehYmöki

c_ 50 z

K~bo

J5

++ Ov-,-k

kurikka +

s \+ Q ~50• Toysa r~-'`s '

l~~ ~~

~

Peresem~oki+ ±~\4p ~

Alovus o\J,

'

°~JO

~~

+ Ahl9ri

+i~crpes°~ 60 °\cs

i 7olosjärvi

~rc

11

f

~' 11J

+Kaahojok,

47

Etelä-Pohjanmaan kallioperään nähden nä täisi nyt siltä, että,mikäli Sakselan käsitys on oikea, kallioperustan muodostuminen olisitapahtunut kahden eri vuorijonon muodostumisjakson aikana, joistamyöhäisempään jaksoon kuuluva magmakivien kehitys kumminkinolisi jäänyt keskeneräiseksi . Ajateltavissa olisi lähinnä Svekofennia-laisen ja Karjalaisen vuorijonojakson tapahtumat . Nykyisten tieto-jemme mukaan ei tämä näytä todenmukaiselta ; myös Saksela onkäsittänyt kummankin sarjan samaan vuorijonojaksoon kuuluvaksi,kuten näkyy m . m . hänen edellä selostetusta selvityksestään .

TEKTONTIKKA .

Karttalehtialueella ovat kivien kulku ja kaade hyvin vaihtelevia,etenkin suuren liuskevyöhykkeen kaarteissa, kuten Alajärven ja Vim-pelin valillä, Lapualla ja Laihian eteläosissa. Akselisuhteet ovatsitävastoin paljon säännöllisempiä . Oheiselle kartalle (kuva 27) onmerkitty akselien suunnat, jotka luonnossa on määrätty venymä-suuntien ja pienoispoimujen avulla . (Tämä kartta käsittää paitsiVaasan karttalehden aluetta myöskin Kokkolan karttalehden alueen .)Huomio kiinnittyy ensiksi siihen, että akselikululla on tällä laajallaalueella hyvin selvä länsiitäinen suuntaus . Tämän toteamisella onsitäkin suurempi mielenkiinto, kun suprakrustisen muodostumankulkusuunnat ovat yleensä sangen vaihtelevia. Poikkeuksia yleisestäakselikulusta on luonnollisesti myös olemassa . Näistä paikallisistapoikkeuksista voi mainita eräät seudut Alajärvellä ja Rengon kylässäIlmajoella, joissa akselikulku on pienehköillä alueilla melkeinpä poh-jois-eteläinen . -Akselikaade on selvästi säännönmukainen siten,että alueen itäosassa on selvä akselikulminaatio . Peräseinäjoeltaalkaen käy akselikulminaatiovyöhyke Kuortaneen ja Alajärven kauttaKaustisiin . Lännempänä on havaittavissa akselidepressiovyöhyke,mutta sen asema on akselihavaintojen niukkuudesta johtuen epä-varmempi.

Eräästä sellaisesta osasta aluetta, jossa akselisuhteet ovat sään-nöllisiä ja josta on tehty runsaasti akselihavaintoja, on tehty profiili(kuva 28) . Kuvan profiilitaso on itse asiassa aaltomaisen epätasainenja joka paikassa se on kohtisuora paikallisia akselisuuntia vastaan . Seleikkaa karttatasoa pitkin perusviivaa A-B ja ulottuu myös Kok-kolan karttalehden alueelle . Profiili esittää tapahtuneen deforinaa-tion lopputuloksen suuret piirteet ja muodostumien rakennetyylin .Kumpaakin päätä ja keskustaa luonnehtii synkliinit . Näiden väliinon muodostunut antikliineja . Profiilista käy myös selville, miten ne

Kuva 28. Profiili kuvassa 23 esitetyn kartan perusviivalta A-B. Se ulottuu Vaasan karttalehden alueelta, Lappajärveltä, Kok-kolan karttalehden alueelle, Lohtajalle . Merkkienn selitys sama kuin karttaliitteessä . Tehnyt Martti Saksela .

ylityöntöpinnat ovat sijoittuneet ja deformoituneet, joita myötenemäk-siset laavakivilajit ovat tunkeutuneet tähän suprakrustiseen vyö-hykkeeseen. Se näyttää myöskin, miten kivilajikerrokset todennäköi-sesti ovat ylityöntymisliikuntojen kautta moninkertaistuneet .

Pohjanmaan suprakrustinen muodostuma lienee aikoinaan ollutalppilaistyyppisenä vuorijonona .

STRATIGRAFIA .

49

Alueen stratigraafisen jaoittelun täytyy rajoittua vain suuriinpiirteisiin, ja se rakentuu pääasiassa tektoonisiin päätelmiin . Kuvasta27 selviää, että leptiitit ovat sijoittuneet kulminaatiovyöhykkeeseentai sen lähimpään ympäristöön. Tämä osoittanee, että leptiitit (ja-niihin liittyvät vulkanogeenis-sedimenttiset biotiittiplagioklaasigneis .-sit muodostavat suprakrustisen muodostuman alimmaisen osan7Tämän vulkanogeenisen horisontin päälle ovat sitten kerrostuneetalueen normaaliset sedimentit, biotiittiplagioklaasigneissit, sekä näi-den kera esiintyvät kvartsiitit, kiilleliuskeet j . n . e . Voidaan olettaa,että suprakrustisen muodostuman alaosa on vulkanogeeninen ja ylä-osa sedimenttisyntyinen . -Laajemmat kvartsiitti-alueet ovat depressiovyöhykkeessä, joka viitannee siihen, että ne ovat muodostuneetpääasiassa ylempään sedimenttiosastoon . Karbonaattikivet sitä-vastoin näyttävät muodostuneen vulkanogeeniseen osastoon, kutenalueen laajimmat dolomiittiesiintymät Vimpeli Alajärven rajoillaosoittavat. Emäksisiä laavakiviä tavataan suprakrustisen muodos-tuman alueella. Osa niistä liittyy niinikään läheisesti vulkanogeeni-seen osastoon, mutta suurin osa kuulunee kuitenkin sedimenttikivienalimmaisiin osiin. Mustien liuskeiden asema muodostumassa on epä-selvä, mutta Kokkolan karttalehdellä saatujen kokemusten mukaanvoinee päätellä, että suurin osa niistä liittyy sedimenttiosastoon .

Suprakrustinen muodostuma voidaan jaoitella seuraavasti :Sedimenttisyntyinen osasto (ylempi) : normaalisia sedimentogee-

nisia biotiittiplagioklaasigneissejä, sarvivälkebiotiittigneissejä, kvart-siitteja, kiilleliuskeita, mustia liuskeita ja jonkun verran kalkkikiviä .Erittäinkin alemmissa osissa tavataan emäksisiä laavakiviä . Kvart-siitteja tavataan enemmän ylä-osassa ja mustia liuskeita ala-osassa .

Vulkanogeeninen osasto (alempi) : happamia ja emäksisiä leptiittejä,vulkanogeenis-sedimenttisiä biotiittiplagioklaasigneissejä, emäksisiälaavakiviä ja dolomiittisia kalkkikiviä .

Tässä kerrossarjassa ei tavata minkäänlaisia diskordansseja . Poh-

305,/42

7

50

jaa tälle suprakrustiselle muodostumalle ei ole voitu tavata . Leptiititnäyttävät olevan karttalehtialueen vanhimpina kivilajeina .

Muuta kallioperää paljon nuorempia (postarkeisia) ovat jotuninenhiekkakivi ja diabaasi sekä Lappajärven dasiitti .

VERTAILU TOISIIN ALUEISIIN.

Saksela on esittänyt aikaisemmin vertailuja tämän alueen jaKeski-Pohjanmaan välillä sekä myös vastaavien Ruotsin alueidenkanssa. Niitä ei tässä käsitellä . Eroavaisuudet johtuvat tektooni-sista suhteista ja siitä, että tämän alueen stratigrafinen taso on toinen .Etelä-Pohjanmaa edustaa korkeampaa tasoa kuin Keski-Pohjanmaa,ja koko Suomen-puoleinen osa näyttää edustavan korkeampaa tasoakuin Ruotsin-puoleinen osa .

HYÖDYLLISET KAIVANNAISET .

Vaasan karttalehden alueelta on hyödyllisiä kaivannaisia tavattuvain vähän . Rakennuskiviä louhitaan lähiseutujen tarpeiksi ja kalkki-kiveä poltetaan Vimpeli Alajärven rajaseudulla . Muita käynnissäolevia louhoksia tai kaivoksia ei alueella tiettävästi ole, mutta onsyytä mainita kaikki tunnetut malmimineraalilöydökset ja tärkeim-mät muistakin hyödyllisistä kaivannaisista .

KALKKIKIVI .

Vimpeli Alajärven rajalla on Vaasan karttalehtialueen merki-tyksellisin kalkkikivi . Tähän kuuluu 5 erillistä kalkkikivialuetta,joista Huosianmaa-Moskua on koillisin . Siitä lounaaseen on ensinRyytimaa ja sitten Kotakangas ja Kotakankaasta kaakkoon Kupari .Viides on Vimpeli Alajärven maantien varrella Luoma-ahon talostapohjoiseen . Tämän alueen kalkkikivet ovat pääasiassa dolomiittisiakalkkikiviä, mutta niiden yhteydessä on myös kalsiittikalkkikiveä,kuten ilmenee niiden yksityiskohtaisemmasta kuvauksesta .

Huosianmaa-Moskuan kalkkikivi sijaitsee lähellä Vesterpakantilaa. Huosianmaan kallio on valtion maalla ja samoin suurin osaMoskuan kallioista, mutta osa viimemainitusta on Vimpelin pitäjänSääksjärven kylän niittymaalla . Huosianmaan esiintymän näkyvilläoleva pituus on 175 m ja leveys vähintään 70 m. 100 m idempänä onniityn takana Moskuan noin 100 m pitkä ja 50 m leveä kalkkikivi-kallio . Kalkkikiven kulku on NE-SW ja kaade pysty. Kalkkikivi

51

on hienorakeista ja harmaata . Epäpuhtauksina on silikaattirikkaitakerroksia, jotka ovat niin hajallaan, ettei niitä voi kiveä kalkinpolt-toon käytettäessä sanottavasti erotella siitä pois .

Huosianmaa-Moskuankalkkikivi on, sikäli kuinsitä on näkyvillä, dolo-miittikiveä . Sen laatu eiole hyvää, mutta sitä onmelkeinpä rajattoman pal-jon. Paikalla on pieniäma-talia louhoksia (1-2 m sy-viä) ja ne on tehty sikinsokin sinne mistä on kul-loinkin helpoimmin saatuyhden uunin polttoon tar-vittava kivimäärä . Kalk-kia on poltettu pienissämaauuneissa. Tästä kalk-kikivestä on seuraavalla si-vulla A. Laitakarin teke-mät analyysit .

Aanalyysi Huosian-maan kalkkikivestä ontehty yleisnäytteestä, jo-ka on otettu keskikoh-dalta poikki kallion . Sa-man kallion länsipäästäosoitti yleisnäyte liukene-matonta 24.3 % ja itä-päästä 26.5 %; Moskuan-kalliosta otettu yleisnäyteosoitti liukenematonta20.2 % .

Ryytimaan kalkkikivi-esiintymä Poikkijoen var-rella on toista km pitkä ja100-500 m leveä . Alue onalavaa metsämaata, jostaaina siellä täällä pistää vä-häinen kalkkikivikallion-selkä näkyville . Suurin osaon samanlaista dolomiittia

kuin edellisessä, mutta lisäksi on täällä kaksi kerrosta, joissa on ver-rattain hyvää kalsiittikiveä . Eteläisimmän vahvuus on noin 25-30m ja pituus yli 12 km. Kivilajien kaade on noin 45°S (kuva 30) .

Ryytimaan dolomiittikalkkikivestä on seuraava analyysi, johonkivi on otettu parista pikku louhoksesta .

Kuva 30 . Alajärven Ryytimaan kalkkikiviesiinty-män kartta. Tehnyt Adolf Metzger 1940 .

Analysoinut A . Laitakari .ltyytimaa

Liukenematon 14 .oA1203- ±-Fe203 1 .2 »

Ca0 33.1 »Mg0 12.4 »

C0 2 (hehk . tapp.)40.2 »

100.9LiukenematontaA120 3 + Fe203

15.2 °/ e. . . . . . . . . . . . . . . .

CaC03

58.9 »

MgC03 25 .3 »

52

Huosiamnaa Moskuankallioyleisnäyte lajiteltn

kiviyksit .kappale

laliteltukivi

Liukenelnaton 20.41% 12 .2°0 30.25% 10.2%5102 0.32 » - - -A1203+ Fe20 3 0.56 » 1 .2 » 0 .29 » 0 .6 »CaO 32.23 » 37 .1 » 27 .49 » 31 .7 >Mg0 10.27 » 8.s» 9.66» 14.2»C02 (hehle. tapp .) 36.44 » 41 .7 » 32 .26 » 42 .6 »

100.23% 101.0% 99.95% 99.3%

Liukenematonta 21.3% 13.4°10 30.6% 10.8%A1203 _+ Fe20 3CaCO3 57.5 » 66 .0 » 49 .1 » 56 .6 »M9C0 3 23.6 » 18 .6 » 20.4 » 29 .7 »

Ryytimaan kalsiittikalkkikivestä ei ole käytettävissä analyysiä,mutta todennäköisesti on se samantapaista kuin Luoma-ahon kal-siittikivi, josta on jälempänä analyysi .

Kuva 31 . Alkuperäinen kalkinpolttomaa-uuni . Vimpeli-Alajärvi . Vesterpakka. Va-

lok. Aarne Laitakari 1929 .

Kotakankaan kalkkikivi sijaitsee edellisestä muutaman km län-teen Poikkijoen ja Isojoen välillä . Se on kooltaan samanlainen kuinedellinen . Näkyvissä oleva osa kivestä on dolomiittia, jossa on epä-puhtauksina runsaasti kvartsia ja diopsidia .

53

Kuva 32. Vähäinen kalkkilouhos Vimpeli-Alajärven dolomiittisessakalkkikivessä. Vesterpakka . Valok. Aarne Laitakari 1929 .

54

Kotakankaan dolomiittikivestä on seuraava analyysi, johon aineson otettu maauunin vieressä olevista pikku louhoksista .

Kuparin kalkkikivi on Isonjoen varrella 3-4 km Ryytimaastaetelään. Kalkkikiveä peittää ohut hiekkakerros, josta kallio useassakohdassa pistää näkyviin (katso karttaa kuva 33) . Alue on 140 m

pitkä ja 50 m leveä, mutta sivukivi on näkyvillä vain toisella puolen,joten esiintymä voi olla huomattavasti leveämpi. Epäpuhtautenaon tässä dolomiitissa kvartsi- ja diopsidirikkaita kerroksia .

Analysoinut A. Laitakari .Kotakangas

Liukenematon12.5A1203+Fe2030.8 »CaO 31 .1 »MgO 14 .9C02 (hehk . tapp.)40.9 »

100 .2Liukenematonta

13.3 0/0A1 203 + Fe203CaC03 55.3 »MgC03 31 .3 »

Kuva 33 .

Alajärvi . Kuparin kalkkikiviesiintvmä .Aarne Laitakari 1916 .

Yleisnäytteestä on seuraava analyysi .

Analysoinut A. Laitakari .Polttoa vartenYleisuäYte

lajiteltu kiviLiukenematon15.39 °/0

13 .1Si0 2

0.44 »

-A1 20 3 + Fe 2032.23 »

0.9 »CaO 25 .6s »

33.3MgO 16.63 »

11.3 »C0 2 (hehk . tapp .)39 .55 »

41.2 »

99 .92 %

99.8 0/0LiukenematontaSi0 2 18.1 %

14.0A1 20 3 + Fe 203CaCO 3 45.8 »

59.4 »MgC0 3 34 .8 »

23.6 »

Kuparin dolomiittikiveä on käytetty kalkin polttoon . Paikallaon vähäisiä louhoksia ja maauuneja .

Edellämainituissa paikoissa kalkinpolttoon käytetyn lajitellunkalkkikiven liukenemattomien aineksien määrä vaihtelee 10-15 % .

Luoma-ahon kalkkikiviesiintymässä Vimpeli Alajärven maantienvarrella, Vimpelin pitäjän rajan eteläpuolella, on kalkkikiveä näky-vissä vain aivan pienellä alalla maantien pientareella . Kalkkikivi onvalkoista tai hieman harmaan juovaista ja hienorakeista sekä melkopuhdasta. Tämän esiintymän laajuutta ja laatua on Paraisten Kalkki-vuori Oy. tutkinut, mutta tulokset ovat vain heidän tiedossaan .

Maantien ojasta otetusta näytteestä on seuraava analyysi :

Analysoinut A . Laitakari .Luoma-aho

Liukenematon6.9 0/0A12O3±Fe2030.8 »CaO 50.8 »Mg0 0 .9 »C02 (hehk . tapp .)

40 .9 »

100.3

LiukenematontaA1201+ Fe2O3

. . . . . . . . . . . . . . . . . .CaCO3 90 .6 »Mg003 2 .o »

56

Luoma-ahon kivi on siis melko hyvää kalsiittikalkkikiveä . Tämän-laatuista kalsiittikiveä voidaan käyttää myöskin sementin valmis-tukseen, kun taas dolomiittinen kalkkikivi soveltuu kalkinpolttoonja maanviljelyskalkkikivijauheeksi .

Kurikan Myllykylän takalistolla on useassa kohden kalkkikivi-louhoksia. Eräät näistä ovat vanhoja ja metsittyneitä, mutta toisiaon vähissä määrin louhittu viime aikoihin asti .

Kivimäen kalkkikiviesiintymään kuuluu useita louhoksia, joidenyhteinen pituus on noin 120 m ja louhosten leveys noin 10 m . Kallionpäällä on 1-2 m moreenia. Kalliota ei ole juuri ollenkaan kaivamattanäkyvillä, sillä näistä louhitaan kivi talvella jäätyneen maapeitteenalta ja kesän tullen maa sortuu louhoksiin . Kalkkikiven sivukivenäon kiillegneissiä. Kalkkikivi on keskirakeista, hyvin rapeaa ja väril-tään ruskehtavaa kalsiittikiveä . Epäpuhtauksia on suhteellisen vä-hän; siellä täällä jokin juonenpätkä ja hajallaan kalkkikivessä rik-kikiisurakeita ja grafiittisuomuja . Hylkykivikasoja ei ole louhostenvierellä .

Kalkinpolttoa varten talvella louhitusta kivestä otetusta yleisnäytteestä on seuraava analyysi :

Tämä kalkkikivi on siis puhdasta kalsiittikiveä .Kivimäen Vanhanprunnin kaksi louhosta ovat noin 200 m päässä

toisistaan. Kumpikin louhos on hyvin maatunut . Niiden pituus on20-30 m ja leveys 8-10 m . Näiden louhosten kalkkikivi on hyvinsamanlaista kuin edellä esitetyn Kivimäen esiintymänkin .

Sikamäen kalkkikivilouhokset ovat vanhoja ja maatuneita . Neljänlouhoskuopan yhteinen pituus on noin 100 m ja leveys 10 m . Kalkki-kivi on samantapaista kuin Kivimäen esiintymässä . Sitä on näkyvillä

Analysoinut A . Laitakari .

Liukenematon0.97 °/,A1203 + Fe 20 32 .16 »CaO 53.64 »MgO 0.22 »CO2 (hehk . tapp .)42.44 »

99.43 %

Liukenematonta1 3A1 203 + Fe203

.1

CaC0 3

95.8 »MgC03 0.5 »

57

vain yhdessä kohdassa ja siitä otetusta näytteestä on tehty seuraava,enalyysi .

Analysoinut A. Laitakari .

Liukenematon2 .52 0/0A120 3 + Fe2033.40 »CaO 51 .86 »MgO 0.45 »CO2 (hehk . tapp.)42 .07 »

100.30 0/0Liukenematonta1A1 20 3 + Fe203

5.9

CaC03

92 .6 »Mg00 3

0.9 »

Kuva 34. IsonkyrönHevonkosken vanhanpienen kalkkikivilou-hoksen kartta . TehnytHeikki Tuominen 1939 .

Vesiperän louhokset ovat alavalla niityllä ja siksi tavallisestivettä täynnä. Louhosten leveys on 5-6 m ja toisen pituus 60 m,toisen 10 m. Kalliota ei ole näkyvissä . Kalkkikivi on grafiitti- jakiisupitoista kalsiittikiveä . Pienemmässä lou-hoksessa on paikoin niin paljon hienojakoistagrafiittia, että se ei kelpaa kalkinpolttoon .

Kurikan Myllykylän esiintymien kalkkikivion laadultaan hyvää kalsiittikiveä, mutta niidenkoko on pienenlainen . Louhosten sijainti ei olehuono, koska Etelä-Pohjanmaalla on hyvin vä-hän kalkkikiveä .

Ylläolevat tiedot perustuvat 1916 tehtyihintutkimuksiin. Sen jälkeen ovat Suomen kalk-kiteollisuusyhtiöt tehneet Kurikassa perusteel-lisia tutkimuksia, mutta niiden tuloksista ei olemuuta tiedossa kuin se tosiasia, ettei siellä olelouhintaan ryhdytty. Tästä voi päätellä, ettäesiintymät eivät ole sen suurempia kuin mitäedellä on esitetty .

Isonkyrön Hevonkoskella on pieni vanha jamaatunut kalkkikivilouhos, jonka pituus onnoin 25 m ja leveys 2 m. Kiveä on louhittuparin kolmen metrin syvyyteen. Kalkkikivenja sen sivukiven, biotiittiplagioklaasigneissin,kulku on NS. Esiintymä on vailla taloudellis-ta merkitystä .

31058/42

8

58

Kuva 36. Vanha kaivosaukko Ylis-taron Vittingin mangaanirautamal-missa. Valok. Aarne Laitakari 1914 .

RAKENNUSKIVIA .

Vaasan karttalehtialueen graniiteista soveltuvat useat rakennus-kiviksi, ja paikallisiin tarpeisiin louhitaankin kiveä useista paikoista .Vaikka kaikkien luetteleminen on mahdotonta, esitetään tässä joitainpaikkoja esimerkkeinä .

Evijärven Puolmatkankalliossa (kirkolta viitisen km lounaaseen)on keskirakeista, kirkkaan harmaata graniittia, jossa yhdensuuntais-

rakenne on jonkin verran näky-vissä. Kiveä on helppo louhia jasaa siitä pitkiä kivijalkakiviä .

Lappajärven Isoniemessä jamuuallakin Lappajärvellä on sa-mantapaista rakennuskiveksi so-veltuvaa graniittia .

Teuvan Äystönkylän Poro-kalliosta louhitaan graniittia .

Tummaa amfiboliittia on m .m . louhittu paikalliseksi monu-menttikiveksi Tuomikylän ase-man länsipuolella lähellä Pelto-niemen .

Kuva 35. Gneissigraniittia. Säännöllinen vaaka-suora rakoilu helpottaa kiven käyttöä rakennus-kivenä. Alajärvi. Pokelasta länteen. Valok .

Aarne Laitakari 1914 .

59

MALMIAIHEITA .

Vittingin mangaanirautamalmiesiintymä Ylistarossa sijaitsee noin8 km päässä Ylistaron asemalta etelään . Se on ollut tunnettuna jo1600-luvulla, jolloin sieltä louhittu malmi sulatettiin Oravaistenmasuunissa. Viimeksi on sieltä louhittu malmia vv . 1829-1830 ja 1833 .Silloin oli siellä kaikkiaan noin 15 louhoskuoppaa . Vittingin esiin-tymällä ei ole ollut koskaan mainittavaa taloudellista merkitystä .

Maailmansodan aiheuttamana pulakautena noin vv . 1919-1920ouhittiin sieltä kokeeksi rodoniittia mangaanimalmiksi, mutta sitä-kään ei sitten liene käytetty .

Malmi esiintyy noin 1,) km vahvuisessa kvartsiittivyöhykkeessä,joka on itä-länsisuuntaisena konkordanttina pystyasentoisena ker-roksena seudun biotiittiplagioklaasigneississä. Vittingissä on kolmen-laista malmia : rautamalmia, mangaanimalmia ja kiisumalmia. Rauta-malmin pääaineksena on mägnetiitti, jota on niukasti kvartsirakeidenjoukossa. Muita mineraaleja on siinä vain vähän . Mangaanimalminpäämineraaleina on punertava rodoniitti ja kvartsi . Muista vä-häisessä määrin esiintyvistä mangaanimineraaleista mainittakoontefroiitti, knebeliitti, alabandiitti ja rodokrosiitti .

Kumpaakin ensinmainittua malmia on vain verraten vähäisiämääriä .

Magnetiittimalmi ja mangaanimalmi esiintyvät vierekkäin muttaeri kerroksina Vittingin malmin yleisnäytteistä on seuraavat G . Sim-bergin tekemät analyysit :

1

HMn 11.38 %

14.29 0/0Fe 12.08 »

5.04 »Si0 2

66.17 »

71.oo »CaO 0.51 »

0.07 »S jälkiä -P 0.00 »

1 IIKvartsia 53.76 %

55.38Rodoniittia27.20 »

34.16Magnetiittia16.69 »

6 .96 »

Kuten analyyseistä ilmenee, ovat näytteet olleet hyvin kvartsi-rikkaita . I on sisältänyt sekä rauta- että mangaanimalmia ja II onpääasiassa mangaanimalmi .

Vittingin kiisumalmin pääaineksina ovat magneettikiisu ja rikki-kiisu. Malmi on köyhää ja esiintymät ovat pieniä . Kuparikiisua eiole tavattu .

60

Kuva 37 . Teerijärven alueen sähköjohteet ja tavatut malmilohkareet .

Lapuan Simsiön kvartsiitissa on paikoin magneettikiisua siinämäärin, että sitä on yritetty louhia sieltä täältä .

Laihian Lyyskilän Kuparsaaren kvartsiitissa on magneettikiisu

61

Kuva 38 . Kartta malminetsinnästä Teerijärven Djupsjöbacka-Kortjärvenalueella .

62

rikkaita kohtia . Erästä niistä on louhittukin, mutta kun siinä ei olekuparia eikä muutakaan arvokkaampaa ainetta, ei sillä ole mitäänmerkitystä .

Evijärven ja Teerijärven rajoilla on varsinkin Raisjoella liuskeissarikkikiisua noin 20 cm :n vahvuisina ja parin m :n pituisina pesäkkeinäliuskeessa. Niitä on viime vuosina tutkittu ja todettu ne pieniksi .Niissä ei ole kuparia eikä muutakaan arvokkaampaa ainetta . Teeri-järveltä on tavattu rikkikiisulohkareita, joissa on pääasiassa mag-neettikiisua, mutta myös rikkikiisua . Yhtään merkityksellistä kiisu-

esiintymää ei sieltäkään, laajoista etsinnöistä huolimatta, ole tavattu .Magneettikiisua on Teerijärveltä tavattu kerrosjuonina ja impregnaa-tioina timanttikairausreijistä, mutta käyttökelpoista kiisumalmia eiole todettu .

Kuva 39. Geologisen toimikunnan sähköprospek-tausalueet Teerijärvellä .

63

Seinäjoen kauppalan sepelinlouhintakalliosta on tavattu vähäinenkiisumalmiaihe . Se on kerrosjuonena gneississä . Vaikka sillä ei pie-nuutensa takia ole taloudellista merkitystä on se mainittava osoituk-sena siitä, että arvokastakin malmiainesta voi noilta tienoilla tavata .Seinäjoen malmiaiheesta on seuraava analyysi, jonka on tehnytLauri Lokka 1937 .

Rautaa 30.7 %,Kuparia 20.4 »Antimonia16 . s »Rikkiä 31.9 »

99 .8 °/a

Vetelin Räyringissä on Längin ja Löijan luona amfiboliitissa vyö-hykkeitä, joissa on kalkkisälpäpitoisia kohtia ja niissä on kiisuja,myöskin hiukan kuparikiisua. Niihin paikkoihin on tehty vähäisiälouhoskuoppia .

Kuortaneella on Rasulan metsässä vanha kaivoskuoppa, jostasanotaan saadun kuparimalmia . Kaivoksen ympärillä on kiillegneis-siä, mutta lähellä on myös tummaa fylliittiä . Kaivoskuopan reunoillaja jätekasoissa on köyhää kiisumalmia, jossa pääasiassa magneetti_kiisua. Rikkikiisua on siellä täällä, mutta kuparikiisu on harvinaista

PEGMATIITTI, MAASÄLPÄ JA KVARTSI .

Vaasan karttalehden alueella on, varsinkin synorogeenisten kivi-lajien joukossa, hyvin runsaasti pegmatiitteja, mutta teknillisestikäyttökelpoisia ei toistaiseksi tunneta juuri ollenkaan .

Kuortaneen Kaatialan Kuutelokallion pegmatiitista on aikoinaanlouhittu vähän kvartsia, mutta maasälpää sieltä tuskin on otettutalteen .

Pegmatiitteihin liittyvistä kvartsijuonista ovat savenvalajat esim .Vimpelissä ottaneet tarvitsemansa kvartsin .

Evijärven Särkilän kylästä 1 km luoteeseen on isohko kvartsi-kallio, »Valkoinen kallio», jossa on usean metrin vahvuinen kvartsi-juoni gneississä. Se on hyvin puhdasta valkoista kvartsia ja voineeolla käyttökelpoinen louhittavaksi .

Vaasan karttalehden alueen pegmatiiteissa on harvoin sellaisiakarkearakeisia muunnoksia, joista voisi saada puhdasta kalimaasälpääja puhdasta kvartsia. Ei ole myöskään tavattu paikkaa, josta voisisaada muskoviittia eli vaaleaa kiillettä teollisuudelle kelvollisessa

64

muodossa, mutta sieltä voinee tavata sellaisia, tummista mineraa-leista (biotiitista ja turmaliinista) köyhiä pegmatiitteja, joista voisaada keraamiselle teollisuudelle soveltuvaa kalimaasälvän ja kvartsinseosta. Muista mineraaleista vapaat kirjomaasälvät (kirjograniitit)sopivat tällaiseen tarpeeseen .

Pegmatiittien arvokkaita lisäaineksia berylliä, tantaliittia, liittium-mineraaleja j . n . e . on toistaiseksi suurina harvinaisuuksina tavattuvain joistakin paikoista (Kuortaneen Kaatialan Kuutelokallio), mut-ta turmaliinia on paikoin, esim . Vetelin pegmatiiteissa runsaasti .Sitä on kansa luullut kivihiileksi ja hiukan louhinut .

KVARTSIITTI .

Jotkut alueen kvartsiitit voisivat soveltua metallurgisiin tarkoi-tuksiin. Lapuan Simsiönvuorelta saisi jokseenkin puhdasta, joskinvähän ruosteista kvartsia. Paikoitellen on Simsiön kvartsiitissa kau-niin sinistä kvartsia, jota on käytetty vähässä määrin hiotuiksi koru-kiviksi .

Myöskin Laihian Lyyskilän Kuparsaaren n. s. lasinen kvartsiittion melkein puhdasta kvartsia, mutta siinä on seassa enemmän taivähemmän magneettikiisua .

G RAFIITTI .

Yhtään käyttökelpoista grafiittiesiintymää ei tältä alueelta tun-neta, vaikka sitä on useasta paikasta tavattu ja monet kivilajit ovatgrafiittipitoisia . Mustasaaressa ja Vähäkyrössä tavataan grafiittiagraniitin liuskemurskaleissa . Kurikassa on grafiittia kalkkikivessävarsinkin Vesiperän louhoksessa . Kauhavalla on grafiittia gneis-sissä. Ylistaron Vittingin, Lapuan Simsiön ja Laihian Kuparsaa-ren kvartsiiteissa on paikoin melkoisesti grafiittia . Sitä on lisäksitavattu irtokivistä useasta paikasta .

LUETTELO VAASAN KARTTALEHDEN ALUETTAKÄSITTELEVISTÄ JULKAISUISTA .

6 .5

B . AARNIO . Etelä-Pohjanmaa . Agrogeologisia karttoja N :o 5 . Valtion maa-tutkirnuslaitos . 1927 .

HUGO BERGHELL . Strukturdrag hos postkaleviska finska graniter och af demgenomträngda eller påverkade skifferbergarter . Geol. För. i Stock-hohn Förh. Bd . 41 . 1919 .

->--Klimpgraniten på Orötberget i Vindala . En granitfråga inom Svensk-Österbottens östra gränsbygder. Arkiv för Svensk-Österbotten . Bd .1 . 1921 . Vaasa 1921 .

PENTTI ESKOLA, VICTOR HACKMAN, AARNE LAITAKARI, W. W. WILKMAN .Suomen kalkkikivi . Geotekn . julkaisuja N:o . 21. 1919 .

->--- On vulcanic Necks in Lake Jänisjärvi in eastern Finland . Bull . Comm.göol. Finl. N:o 55. 1921 .

-->- Jänisjärvi ja Lappajärvi . Suomen >tulivuorijärvet> . Terra 1927 .K. O . H . FRAUENFELDER . Der Grafit in Finnland, seine Entstehung und Ver-

wertung. Geotekn . julkaisuja N:o 38 . 1924 .ANNA HIETANEN . Über den Rhodonit und andere Manganininerale von Simsiö,

Pohjanmaa . C. R. Soc. göol. Finl . N:o IX .

Bull. Comm. göol . Finl .N:o 115. 1936 .

->- On the Petrology of Finnish Quartzites . Bull . Comm. göol. Finl . N:o122 . 1938 .

II . J . HOLMBERG . Materialier till Finlands geognosi . Bidrag till Finlands natur-kännedom, etnografi och statistik . Finska Vetenskapssocieteten . 4 Häf-tet. Helsinki 1858 .

AARNE LAAITAKARI . Kuortaneen pegmatiti . Tottijärven serpentini . Tottijärvensarvivälkegabro. Vittingin alue. Kurikan kalkkikivi . 1914 . Käsikirjoi-tus Yliopiston geologian laitoksella .

-»- - Die Graphitvorkommen in Finnland und ihre Entstehung . Geotekn, jul-kaisuja N:o 40 . 1925 .

->-- Vimpeli-Alajärven kalkkikivi . Lausunto Vaasa-Härmä-Lappajärvi--Alapitkä rautatiekomitealle . Käsikirjoitus Geologisen toimikunnanarkistossa. 1929 .

->-- Vuosikertomus Geologisen toimikunnan toiminnasta 1935 . Helsinki1936 .

>- - Vuosikertomus Geologisen toimikunnan toiminnasta 1936. Helsinki 1937 .LAURI LOKKA . Neuere chemische Analysen von finnischen Gesteinen . Bull .

Cocom . göoL Finl . N:o 105. 1934 .EERO MÄKINEN . Översikt av de prekambriska bildningarna i mellersta Oster-

botten i Finland . Bull. Comm. göol. Finl . N:o 47. 1916 .MARTTI SA%EN (SAKSELA) . Om mangan-järnmalmfyndigheten i Vittinki . Fen-

nia 45, N:o 11 . 1925 .

3058/42

9

66

MARTTI SAKSELA . Über den Einfluss des Gesteinsgrundes auf die Vegetation .Fennia 50, N:o 32 . 1928 .

» - Tektonische und stratigraphisch.e Studien im mittleren Ostbothnien, miteinigen Vergleichspunkten aus anderen Gegenden . C. R . Soc . göol .Finl . N:o 5 . Bull. Comm. göol. Finl . N:o 97 . 1932 .

-»- - Suomen geologinen yleiskartta . Lehti B 4 . Kokkola . Kivilajikartanselitys . 1933 .

- Malmitutkirnuksista Keski-Pohjanmaalla ja Skellefteån malmeista . Sue-men Kemistilehti . N:o 12 . 1934 .

>- Über den geologischen Bau Süd-Ostbothniens . Bull. Comm. göol . Finl .N:o 110. 1935 .Über die geologische Kartierung und die Einteilung der Granite im fin-nischen Grundgebirge . C . R. Soc . göol. Finl . N:o TX . Bull . Comm .göol . Fiel . N:o 115. 1936 .

J. J. SEDERHOLM . Om graniterna i Sverige och Finland . Geol . För . i Stock-holm Förh. Bd. 50. 1928 .

-- Pre-Quaternary Rocks of Finland . Explanatory notes to accompanya general geological map of Finland. Bull. Comm . g6ol . Finl . N:o 91 .1930 .

b1 V . WAHL . Om granitgrupperna och bergskedjeveckningarna i Sverige ochFinland. Geol. För. i Stockholm Förh. Bd. 58. 1936 .The Granites of the Finnish Part of the Svecofennian Archaean MountainChain . Bull. Cornet. göol . Finl . N:o 115. 1936 .

}{ inne VÄYRYNEN . Etelä-Pohjanmaan graniitti-dioriittisten vuorilajien petro-logiaa. 1920 .

-»-Petrologische Untersuchungen der granito-dioritischen Gesteine Süd-Ostbothniens . Bull . Comm. göol . Fiel . N:o 57 . 1923 .

- Über die Altersverhältnisse der Granite von Südfinnland und Pohjanmaa .C . R . Soc. göol . Finl . N:o IX . Bull. Comm. göol . Fiel . 115. 1936 .

ZUSAMMENFASSUNG .In der vorliegenden Erläuterung werden die hauptsächlichsten Züge von

der allgemeinen Geologie des Kartenblattes Vaasa (Blatt ;p 3) kurz angegeben.Weil aber Dr. Martti Saksela diese schon in seiner Arbeit »Über den geologischenBau Süd-Ostbothniens» (Bull . Comm. göoL Finl . N:o 110, 1935) behandelthat, sei hier nur darauf hingewiesen .

Diejenigen Fragen in der vorliegenden Kartenblatterläuterung, welchenicht von Saksela berührt worden sind, haben hauptsächlich einen praktischenInhalt und werden Ausländer kaum interessieren zumal auf dein Gebiete keinebedeutende nützliche Vorkommen gefunden worden sind .

Toistaiseksi ovat seuraavat kivilajikartan lehdet ilmestyneet : Muonio, Sodan-kylä, Tuntsajoki, Yli-Tornio, Rovaniemi, Kuolajärvi, Tornio, Kokkola, Kajaani,Nurmes, Vaasa, Kuopio, Joensuu, Tampere, Mikkeli ja Savonlinna .

Tekeillä ovat lehdet : Oulu, Suojärvi, Salmi ja Turku .Numeroilla 1-37 merkityt ruudut Etelä-Suomessa ovat aikaisemmin kaavassa

1 : 200 000 julkaistuja lehtiä, joiden alueelta tullaan myös valmistamaan saman-laiset geologiset yleiskartat kuin muusta osasta maata.