HE 192/2012 vp

296254

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi puutavaran mit-tauksesta

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki puutavaran mittauksesta. Puutavaran mittaus-ta koskeva lainsäädäntö uudistettaisiin ja saa-tettaisiin ajan tasalle yhteensopivaksi muun muassa mittauslaitelain kanssa. Energiapuun mittaus otettaisiin uutena toimintamuotona lainsäädännön piiriin. Esityksellä turvattai-siin edelleen heikomman osapuolen asema puutavaran mittauksessa.

Esityksessä ryhmiteltäisiin puutavaran mit-tauksessa käytettävät menetelmät mittausme-netelmäryhmiksi, joista voidaan säätää yhte-näisesti. Laitekohtaisesta sääntelystä luovut-taisiin. Nykyinen virallisten mittaajien hoi-tama puutavaranmittauksen viranomaisval-

vonta säilytettäisiin pääosin nykyisellään, mutta erimielisyyksien ratkaisemista ja oi-keusturvaa koskevia säännöksiä selkeytettäi-siin. Lisäksi yrityksille ja laajamittaisen ura-kointitoiminnan harjoittajille annettaisiin mahdollisuus sopia tietyistä mittaukseen liit-tyvistä asioista tarkoituksenmukaisella taval-la, jos mittauksen luotettavuus voitaisiin muuten varmistaa. Aiemmasta poiketen vi-rallisen mittaajan ja mittauslautakunnan hal-linnollisten pakkokeinojen käyttö tulisi mah-dolliseksi.

Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voi-maan 1 päivänä heinäkuuta 2013.

—————

HE 192/2012 vp

2

SISÄLLYS

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ.............................................................................1 SISÄLLYS..................................................................................................................................2 YLEISPERUSTELUT ................................................................................................................4 1 JOHDANTO .....................................................................................................................4 2 NYKYTILA......................................................................................................................4 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö...................................................................................................4

Puutavaranmittauslaki ja -asetus ...............................................................................4 Suhde muuhun lainsäädäntöön ja sopimuksiin..........................................................6

2.2 Toimintaympäristön muutokset ........................................................................................7 2.3 Kansainvälinen kehitys ja EU:n lainsäädäntö ...................................................................7 2.4 Lainsäädäntö ja käytäntö eräissä maissa ...........................................................................8

Norja..........................................................................................................................8 Ruotsi ........................................................................................................................8 Saksa..........................................................................................................................9 Itävalta .....................................................................................................................10 Viro..........................................................................................................................10

2.5 Nykytilan arviointi ..........................................................................................................11 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET ..................................12 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET......................................................................................12 4.1 Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset.................................................................12 4.2 Vaikutukset mittausosapuolten asemaan.........................................................................13 4.3 Vaikutukset viranomaisten toimintaan............................................................................15 5 ASIAN VALMISTELU..................................................................................................15 5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto .........................................................................................15 5.2 Lausunnot ja niiden huomioon ottaminen.......................................................................16 YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT................................................................................18 1 LAKIEHDOTUKSEN PERUSTELUT ..........................................................................18

1 luku Yleiset säännökset ................................................................................18 2 luku Puutavaramittauksen organisaatiot ja viranomaiset........................20 3 luku Mittausmenetelmäryhmät sekä mittausmenetelmät ja -laitteet .....22 4 luku Puutavaran mittaus..............................................................................25 5 luku Virallinen mittaus ................................................................................27 6 luku Tehdasmittauksen valvontamittaus....................................................30 7 luku Hallinnolliset pakkokeinot, kiellot ja seuraamukset .........................31 8 luku Muutoksenhaku ja eräät menettelyt...................................................34 9 luku Maksut ..................................................................................................37 10 luku Erinäiset säännökset ............................................................................39 11 luku Voimaantulo .........................................................................................40

2 TARKEMMAT SÄÄNNÖKSET JA MÄÄRÄYKSET .................................................41 3 VOIMAANTULO...........................................................................................................42 4 SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS .........................................42 4.1 Elinkeinovapaus ..............................................................................................................42 4.2 Muutoksenhaku...............................................................................................................43 4.3 Maksut.............................................................................................................................43 4.4 Mittauslautakunta............................................................................................................43 4.5 Asetuksenantovalta .........................................................................................................44 4.6 Määräystenantovalta .......................................................................................................46

HE 192/2012 vp

3

4.7 Kansalaisuusvaatimus virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen kelpoisuusvaatimuksena..................................................................................................47

LAKIEHDOTUS ......................................................................................................................49 Laki puutavaran mittauksesta ..................................................................................49

HE 192/2012 vp

4

YLEISPERUSTELUT

1 Johdanto

Puutavaran mittauksella tarkoitetaan jalos-tamattoman puutavaran määrän, jakoperus-teen ja laadun mittaamista. Puutavaran mitta-us on olennainen osa puunhankintaa. Mit-tausta tehdään puumäärästä riippuvien kaup-pahintojen, työpalkkojen sekä urakointimak-sujen määrittämistä varten. Mittausta tarvi-taan lisäksi erilaisissa puunhankinnan ohjaus- ja valvontatehtävissä ja nykyisin yhä use-ammin myös raaka-aineen tuotantoon ohja-uksessa. Pyöreän puutavaran lisäksi myös muiden puutavaralajien, kuten hakkeen ja oksien, mittaaminen on puutavaran mittausta. Nykyisin myös energiatuotantoon käytettävät puutavaralajit on otettu puutavaran mittaus-toiminnan piiriin.

Puutavaran mittausta on Suomessa ohjattu lainsäädännöllä vuodesta 1939 lähtien (laki 337/1938). Vuonna 1945 sääntelyä laajennet-tiin puutavaran työmittausta koskevalla lailla (1166/1945) ja asetuksilla. Vuonna 1969 an-nettiin uusi puutavaranmittauslaki (161/1969), joka sisälsi uudet silloisia mit-tauskäytäntöjä vastaavat säännökset luovu-tus- ja työmittauksesta ja puutavaran laadun määrittämisestä. Lain mukaan oli mahdollista soveltaa myös sopimuspohjaisia mittausme-netelmiä. Puutavaran mittausasetus (162/1969) ja puutavaran mittaussääntö (163/1969) säätelivät lain mukaista puutava-ran mittausta ja mittauksessa syntyneiden erimielisyyksien ratkaisemista. Puutavaran mittaussääntö määritti ne mittausmenetelmät, joita lain mukaisessa mittauksessa oli nouda-tettava, ja virallinen mittaaja ja mittauslauta-kunta ratkaisivat sitovasti kyseisen puutava-raerän määrän ja laadun.

Sopimuspohjaisten menetelmien kehittä-mistä ja soveltamista varten mittausosapuolet perustivat vuonna 1971 mittausneuvoston, joka antoi suosituksia sopimuspohjaisesta puutavaran mittauksesta. Mittausneuvoston suositusten mukaisesti perustettiin metsälau-takuntien toimintapiireille mittauksen osa-puolia edustavat mittaustoimikunnat ja niiden valitsemat luottomittaajat, jotka valvoivat sopimuspohjaista mittaustoimintaa ja antoi-

vat riitatapauksissa ratkaisuehdotuksen osa-puolten käyttöön. Ratkaisuehdotukset eivät olleet osapuolia laillisesti sitovia. Merkittä-vin sopimuspohjainen uusi mittausmenetel-mä oli pystymittaus, joka perustui ennen pui-den korjuuta pystypuista tehtyihin mittauk-siin. Pystymittausta varten mittausneuvosto kehitti erillisen valvontajärjestelmän, jossa mittauslautakuntien palveluksessa olevat tar-kastajat valvoivat otantamittausten avulla pystymittauksen huolellisuutta ja tarkkuutta.

2 Nykyti la

2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö

Puutavaranmittauslaki ja -asetus

Laaja puutavaran mittausta koskevien sää-dösten ajanmukaistaminen tehtiin vuonna 1991 nykyisin voimassa olevan puutavaran-mittauslain (364/1991) ja -asetuksen (365/1991) säätämisen yhteydessä. Sopimus-pohjainen mittaustoiminta ja sen valvonnan rakenteet sekä kehittyneet uudet puutava-ranmittausmenetelmät, kuten pystymittaus, sisällytettiin lakiin. Aikaisemmat sivutoimi-set viralliset mittaajat muutettiin pysyviksi virkamiehiksi, ja sopimuspohjainen mittaus-neuvosto korvattiin eri toimijatahojen edusta-jista koostuvalla puutavaranmittauksen neu-vottelukunnalla. Neuvottelukunnasta tehtiin merkittävä toimija, jonka tehtävänä oli antaa muun muassa ministeriölle esitykset uusiksi lain mukaisiksi mittausmenetelmiksi ja oh-jeiksi. Uusien mittausmenetelmien joustavan käyttöönoton mahdollistamiseksi voimassa olevaan lakiin sisällytettiin mahdollisuus uu-sien mittausmenetelmien määräaikaisesta koekäytöstä.

Vuoden 1997 muutoksessa (159/1997) la-kiin otettiin tehdasmittausta ja sen valvontaa koskevat säännökset. Tehdasmittaus oli tullut uutena mittausmenetelmänä tarpeelliseksi, koska puutavara pyrittiin lisääntyvässä mää-rin saamaan mahdollisimman tuoreena käyt-töpaikalle. Puutavara on tällöin tarkoituk-senmukaisinta mitata vasta kaukokuljetuksen

HE 192/2012 vp

5

jälkeen erityisellä mittausasemalla tai puun jalostuspaikalla. Koska tehdasmittauksen jäl-keen mittauserä on vain harvoin yksilöitävis-sä, kehitettiin tehdasmittauksen valvontaan ja menetelmään liittyvien mahdollisten epäkoh-tien ennaltaehkäisyyn sekä heikomman osa-puolen oikeusturvan vahvistamiseen erityi-nen valvontamittausmenettely, jolla valvot-tiin tehdasmittauksen tarkkuutta ja säädös-tenmukaisuutta. Valvontaviranomaisen oli mahdollista tarkastaa ennalta ilmoittamatta tehdasmittauksessa käytetyt laitteet, ohjelmat ja menettelyt, ja mittauslautakunnalle annet-tiin valtuudet tarvittaessa keskeyttää virheel-linen tehdasmittaus. Virallista mittausta kos-kevia säännöksiä muutettiin siten, että niitä voitiin soveltaa myös tehdasmittausolosuh-teissa.

Vuoden 2002 puutavaranmittauslain muu-toksessa (582/2002) lain toimeenpanoon liit-tyvät operatiiviset tehtävät siirrettiin maa- ja metsätalousministeriöltä Metsäntutkimuslai-tokselle, jolloin myös maa- ja metsätalous-ministeriön kolme virallista mittaajaa siirret-tiin Metsäntutkimuslaitoksen virkamiehiksi. Metsäntutkimuslaitos vastasi lainmuutoksen jälkeen puutavaran tehdasmittauksen valvon-nasta sekä virallisten mittaajien ja mittaus-lautakuntien toiminnan käytännön järjeste-lystä. Maa- ja metsätalousministeriön tehtä-väksi jäi edelleen puutavaranmittauslain täy-täntöönpanon ylin johto ja valvonta, puutava-ran mittauksessa käytettävien mittausmene-telmien ja niitä koskevien ohjeiden vahvis-taminen sekä puutavaran mittauksen neuvot-telukunnan ja mittauslautakunnan asettami-nen.

Puutavaran mittausta ohjattiin ennen vuotta 2006 lainsäädännön nojalla annetuilla maa- ja metsätalousministeriön päätöksillä, mää-räyksillä ja ohjeilla. Vuoden 2006 jälkeen ohjaus on tehty maa- ja metsätalousministe-riön asetuksilla. Lain ja asetusten rakenne on vuosien kuluessa muodostunut mittausmene-telmäkohtaiseksi ja osin jopa laiteriippuvai-seksi, minkä on todettu hidastavan uusien mittausmenetelmien ja laitteiden käyttöönot-toa. Maa- ja metsätalousministeriö on antanut seuraavat asetukset, määräykset ja ohjeet puutavaranmittauksesta:

- Asetus puutavaran mittauksen hoitamises-ta Ahvenanmaan maakunnassa (1152/1991)

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (627/2002) virallisten mittaajien toimintapii-reistä

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (589/2001) puutavaran virallisen mittauksen perustoimitusmaksuista ja valvontamittauk-sesta perittävästä maksusta

- Maa- ja metsätalousministeriön päätös (537/1997) virallisen mittaajan laatimien tehdasmittausta koskevien asiakirjojen sisäl-löstä

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (nro 18/08, muut. nro 8/10) kuormainvaa'an käytöstä puutavaran mittauksessa ja erien erillään pidossa

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (nro 15/06, muut. nro 12/11) hakkuukoneella valmistettavan puutavaran tilavuuden mit-taamisesta koneen mittalaitteella

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (nro 66/06) laserskannaukseen perustuvasta puutavaran kehyskuvamittauksesta

- Maa- ja metsätalousministeriön asetus (nro 74/02, muut. nro 56/07) puutavarapölk-kyjen kappaleittaisten mittausmenetelmien vahvistamisesta (puutavarapölkkyjen mitta-us)

- MMM:n määräys (nro 47/99): Kuormain-vaakamittaus

- MMM:n määräys (nro 100/99): Hakkuu-konemittaus

- MMM:n määräys (nro 137/99): Puutava-rakuorman mittaus kehyskuvamenetelmään ja tiiviyden määritykseen perustuen

- MMM:n määräys (nro 159/99): Puutava-ran laadun mittaus laatuositemenetelmällä

- MMM:n määräys (dnro 2086/66/92): Ke-hämittaus

- MMM:n ohje (nro 47/01) pölkyittäin mit-taavien puutavaran tehdasmittalaitteiden tar-kastuksesta

- MMM:n yleisohje (dnro 918/66/97): Puu-tavaran työ- ja luovutusmittaus tehtaalla (Eri-näisiä mittausmenetelmiä koskevat ohjeet)

- MMM:n ohje (dnro 2409/66/97): Kehys-kuvamittaus, Pinomittaus

- MMM:n mittausohje (dnro 3508/66/97): Pystymittaus I

- MMM:n mittausohje (dnro 1481/66/95): Pystymittaus 2.

Nykyinen puutavaran mittausta koskeva lainsäädäntö on metsäalan vanhimpia edel-

HE 192/2012 vp

6

leen voimassa olevia säädöksiä. Vuoden 1991 jälkeen siihen on tehty lukuisia muu-toksia mittausmenetelmien kehityksen myö-tä. Lain rakennetta ei ole vuosien aikana muutettu, ja osa mittausmenetelmistä on jo käytännössä poistunut käytöstä. Näistä syistä johtuen puutavaranmittauslaki on jo monilta osin vanhentunut. Lain kokonaisuudistuksen tarvetta on lisännyt viime vuosina tapahtunut energiapuun käytön lisääntyminen ja tarve sisällyttää myös energiatuotantoon käytettävä puutavara puutavaranmittauslain sovelta-misalan piiriin.

Nykyiseen lakiin liittyy muutamia tulkin-nanvaraisia kohtia, eikä lain soveltaminen esimerkiksi yritysten tai konsernin sisäisessä puukaupassa ole ollut yksiselitteistä. Käytän-nössä on noudatettu tulkintaa, jossa ensivai-heen mittauksen jälkeen yritykset ovat voi-neet keskenään sopia tarkoituksenmukaisesta ja rationaalisesta mittaustavasta. Nykyisen puutavaranmittauslain soveltamisalan rajauk-sen takia samaa puutavaraerää on voitu mita-ta käyttötarkoituksesta riippuen joko puuta-varanmittauslain mukaisesti ainespuuna tai sopimukseen perustuvan energiapuun mit-tausoppaan mukaisesti energiapuuna. Tällai-nen erilaisesta käyttötarkoituksesta riippuva mittauserän erilainen mittausmenettely ei ole johdonmukaista.

Suhde muuhun lainsäädäntöön ja sopimuk-siin

Mittauslaitelain (707/2011) tavoitteena on turvata mittauslaitteiden toiminnan, mittaus-menetelmien ja mittaustulosten luotettavuus. Laki tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2011 ja toimii mittaamisen yleissäädöksenä Suo-messa. Mittauslaitelaki on mittauslaitteita koskeva yleislaki, jota sovelletaan mittaus-laitteisiin, jollei muualla lainsäädännössä säädetä toisin mittauslaitteiden toiminnasta, mittausmenetelmistä ja mittaustulosten luo-tettavuudesta. Puutavaranmittauslaki on mit-tauslaitelain tarkoittama erityislaki, joka syr-jäyttää mittauslaitelain puutavaranmittauslain soveltamisalalla.

Koska energiapuun mittaus ei kaikilta osin kuulu nykyisen puutavaranmittauslain sovel-tamisalaan, tulisi siinä käytettäviin mittaus-laitteisiin soveltaa mittauslaitelakia. Mittaus-

laitelain 4 §:ssä kuitenkin rajataan myös energiapuun mittaus mittauslaitelain sovel-tamisalan ulkopuolelle, koska puutavaranmit-tauslain soveltamisalan laajennus koskemaan myös energiapuun mittausta on ollut vireillä mittauslaitelain valmistelun aikana. Tämä mittauslaitelain säännös mahdollistaa ener-giapuun mittauksen kytkemisen puutavaran-mittauslakiin lain kokonaisuudistuksen yh-teydessä.

Mittauslaitelain 3 §:ssä säädetään lain so-veltamisesta ei-automaattisiin vaakoihin. Ei-automaattisten vaakojen soveltamisalue on säädetty tarkkaan jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä mittauslaitteista 2004/22/EY, eikä jäsenvaltioilla ole valtuuk-sia määritellä, mihin mittaustehtävään sään-neltyä mittauslaitetta voidaan käyttää. Mit-tauslaitelaki koskee siten ei-automaattisilla vaaoilla tehtävää puutavaran punnitsemista myös puutavaranmittauslain uudistamisen jälkeen.

Energiapuun mittaamisesta on tehty kes-keisten toimijoiden, edunvalvojien ja asian-tuntijaorganisaatioiden välinen sopimus tammikuussa 2008. Sopimuksessa on sovittu energiapuun mittauksen yleisistä ehdoista ja menettelytavoista, jotka hyödyntävät puuta-varanmittauslaissa toimiviksi todettuja käy-täntöjä. Sopimuksessa osapuolet perustivat energiapuun mittaustoimikunnan, jonka teh-tävänä on vastata sopimuksen ylläpidosta ja kehittämisestä. Energiapuun mittaustoimi-kuntaan kuuluvat Energiateollisuus ry, Ko-neyrittäjien liitto, L&T Biowatti Oy, maa- ja metsätalousministeriö, Maa- ja metsätalous-tuottajain Keskusliitto MTK ry, Metsäalan Kuljetusyrittäjät ry, Metsähallitus, Metsäliit-to Osuuskunta, Metsäntutkimuslaitos, Metsä-talouden kehittämiskeskus Tapio, Puu- ja eri-tyisalojen liitto, Puuenergia ry, Stora Enso Oyj, Suomen Sahat ry, UPM-Kymmene Oyj ja Vapo Oy.

Energiapuun mittaustoimikunta hyväksyy käytettävät mittausmenetelmät, valitsee mit-tauserimielisyyksien ratkaisemisessa käytet-tävät sovittelijat, ylläpitää sopimusta ja antaa lausuntoja sopimuksen piiriin kuuluvissa ja sen soveltamiseen liittyvissä asioissa. Ener-giapuun mittausoppaassa on esitetty sopi-muksen mukaiset energiapuun mittauksen yleiset periaatteet ja menettelytavat sekä

HE 192/2012 vp

7

energiapuun mittaustoimikunnan hyväksymät mittausmenetelmät. Ensimmäinen opas hy-väksyttiin 29 päivänä helmikuuta 2008 ja tuorein versio 27 päivänä syyskuuta 2010.

2.2 Toimintaympäristön muutokset

Toimintaympäristö on muuttunut merkittä-västi sekä puunhankinnassa että mittaustoi-minnassa nykyisen puutavaranmittauslain valmisteluvaiheesta 1980-luvun lopulta tähän päivään. Esimerkiksi hakkuiden koneellista-misaste on noussut noin 20 prosentista yli 90 prosenttiin. Energiapuun merkitys on tällä vuosituhannella kasvanut ja kasvaa edelleen voimakkaasti, ja samalla uudet korjuu- ja mittausmenetelmät ovat yleistyneet.

Puutavaran mittausmenetelmät ja -laitteet ovat muuttuneet nykylain aikana huomatta-vasti. Hakkuukonemittauksesta on tullut päämenetelmä luovutusmittauksessa metsän-omistajille, ja mittaus tehtaalla on yleistynyt. Samalla pinomittaus metsäautotien varressa on vähentynyt huomattavasti, ja pystymittaus on loppunut kokonaan. Nykyisen lain aikana mittauksen teknistyminen on ollut nopeaa ja erilaisia kehyskuva-, laser- ja otantamittaus-laitteita on otettu käyttöön. Viimeisin merkit-tävä uudistus on ollut kuormainvaakojen yleistyminen ja käyttö puutavaraerien mitta-uksessa ja erillään pidossa. Toimintamalleis-sa ja toimijakentässä on tapahtunut suuria muutoksia, ja valtakunnallisesti sovituista yhtenäisistä toimintamalleista ja sopimuksis-ta on luovuttu. Kone- ja autoyrittäjien ja hei-dän kuljettajiensa rooli mittaustiedon tuotta-misessa on noussut keskeiseen asemaan. Yrittäjäpohjainen toiminta on muodostunut kiinteäksi osaksi puunhankintaa ja siten myös osaksi mittaustoimintaa. Nykyisen lain voimaantulon aikaan mittauksen tekivät pää-osin erilliset pystymittausryhmät metsässä tai puunhankintaorganisaatioiden toimihenkilöt tienvarsivarastoissa. Tänä päivänä mittaustu-los tuotetaan pääosin osana muuta operatii-vista toimintaa, kuten hakkuukone- ja kuor-mainvaakamittauksessa tai tehdasmittaukses-sa. Toimijoiden määrä on mittaustoiminnassa kasvanut huomattavasti samaan aikaan. Tek-nistymisen myötä mittaustoiminnan piiriin on tullut myös suuri joukko laite- ja ohjelmisto-valmistajia.

Merkittävästi pienentyneet puutavaravaras-tot sekä nopeutunut logistiikka ovat vaikutta-neet huomattavasti toimintamallien kehitty-miseen ja toimintamalleihin sopivien ratio-naalisten mittausmenetelmien tarpeeseen. Mittauksen voidaan sanoa olevan tänä päivä-nä maksuperusteen määrittämisen lisäksi myös osa puunhankintaketjun hallintaa ja lo-gistiikan ohjausta.

Energiapuutavaralajien mittauksen sopi-muspohjainen menettely on vakiinnuttanut asemaansa viime vuosina, ja energiapuukau-pasta on muodostunut yksi osa normaalia puunhankintaa ja puukauppaa. Energiapuun mittauksen liittäminen osaksi puutavaran mittauksen säädöspohjaa on tarpeen myös sen vuoksi, että käyttötarkoituksen mukainen raja ainespuun ja energiapuun välillä on vaih-tuva eri markkinatilanteissa. Myös energia-puutavaralajien osalla on nähtävissä mittauk-sen teknistyminen ja liittyminen osaksi va-rastojen hallinnan ja logistiikan ohjauksen tietopohjaa.

2.3 Kansainvälinen kehitys ja EU:n lain-

säädäntö

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto ovat hyväksyneet asetuksen (EU) N:o 995/2010 puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvolli-suuksien vahvistamisesta (FLEGT-lisätoimiasetus). Asetus rakentuu asianmu-kaisen huolellisuuden järjestelmille, joiden avulla toimijat pyrkivät varmistamaan sen, etteivät ne saata laitonta puuta tai puutuottei-ta yhteisön markkinoille. Asetus koskee sekä EU-alueella että EU:n ulkopuolella tuotettua puutavaraa ja puutuotteita. Lakiehdotuksen mukainen mittausasiakirja voisi toimia yhte-nä FLEGT-lisätoimiasetuksen 6 artiklan mu-kaiseen asianmukaisen huolellisuuden järjes-telmään liittyvänä selvityksenä kotimaisen puutavaran määrästä, sen myyjästä ja ostajas-ta sekä puutavaralajista. Suomessa FLEGT-lisätoimiasetuksen valvonta ei tuo mainitta-via lainsäädännöllisiä tai hallinnollisia muu-toksia kotimaassa tuotetun puun osalta, koska metsälain (1093/1996) ja puutavaranmittaus-lain valvonta ovat osa vallitsevaa lainsäädän-töä ja näitä lakeja valvovien viranomaisten työtä. Lisäksi voi olla valvontaorganisaatioi-

HE 192/2012 vp

8

ta, jotka auttavat toimijoita asianmukaisen huolellisuuden järjestelmissä. Maa- ja metsä-talousministeriö on ilmoittanut EU:n komis-siolle, että toimivaltainen viranomainen Suomessa on Maaseutuvirasto. Suomessa tuotetun puun valvonta tehdään yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen ja Metsäntutkimus-laitoksen kanssa nykyisin voimassa olevaa työnjakoa noudattaen. Lopullisen päätöksen toimivaltaisista viranomaisista tekee edus-kunta. Ahvenanmaan maakunnan hallitus on nimittänyt Ahvenanmaan maakunnan halli-tuksen toimivaltaiseksi viranomaiseksi Ah-venanmaalla. FLEGT-lisätoimiasetus tulee voimaan 13 päivänä maaliskuuta 2013.

Euroopan unionin (EU) tavoitteena on il-maston lämpenemisen pysäyttäminen pitkällä aikavälillä kahteen asteeseen. Tavoitteen saa-vuttaminen merkitsee Suomen osalta sitä, et-tä uusiutuvan energian tuotantoa ja siinä eri-tyisesti metsähakkeen käyttöä tulee lisätä merkittävästi. Ilmasto- ja energiapolitiikan ministerityöryhmä päätti 20 päivänä huhti-kuuta 2010, että politiikkatoimien kohteena olevien uusiutuvien energialähteiden käyttöä energian tuotannossa lisätään 77 terawatti-tuntiin. Tämän mukaisesti metsähakkeen käytön tavoitteeksi vuoteen 2020 mennessä asetettiin 25 terawattituntia, joka vastaa noin 13,5 miljoonaa kiintokuutiometriä metsäha-ketta vuodessa, kun käyttö vuonna 2005 oli 6,1 terawattituntia.

Uusiutuvan energian tavoitteiden saavut-taminen vaatii metsähakkeen käytön voima-kasta lisäämistä ja lisäksi puupolttoaineiden teknisen käyttöpotentiaalin kasvattamista. Lakiehdotus tukee uusiutuvan energian markkinoille pääsyä parantamalla puun ja puupohjaisten polttoaineiden kaupankäynnin edellytyksiä luomalla selkeät säännöt ener-giapuun mittaukselle.

2.4 Lainsäädäntö ja käytäntö eräissä

maissa

Norja

Norjan markkinapuun määrä oli vuonna 2010 noin 11,5 miljoonaa kuutiometriä (kuo-retta), josta kotimaan tukki-, kuitu- ja ener-giapuuta oli 9,4 miljoonaa kuutiometriä. Nor-jan valtakunnallinen mittausyhdistys, Norsk

Virkesmåling, mittaa lähes kaiken puutava-ran. Mittauskustannukset jaetaan myyjän ja ostajan välillä.

Norjassa ei ole erillistä puutavaran mittaus-lakia, mutta metsätalouslain (31/2005) 8 §:n mukaan kaikki jalostukseen, myyntiin tai vientiin hakattu puutavara on mitattava. Vel-voite koskee pyöreän puutavaran ensivaiheen mittausta. Ostaja on velvollinen ilmoittamaan kaiken markkinapuun määrän ja sen brutto-arvon valtakunnalliseen puutavaratietojärjes-telmään.

Puutavaralla tarkoitetaan tukkipuuta, kui-tupuuta, erikoispuuta, muuta pyöreätä puuta eli energiapuuta, joulukuusipuuta ja somis-tukseen käytettävää puuta. Teollisuushak-keesta ei ole mainintaa säädöksessä. Pieni-muotoinen halkokauppa on mittausvelvoit-teen ulkopuolella.

Menetelmien kehittäminen tapahtuu täysin mittausyhdistyksen toimesta. Mittausyhdis-tyksen neuvottelukunta (FUNT), jossa on kaksi jäsentä ostajilta ja kaksi myyjiltä sekä yksi hallituksen valitsema henkilö, kehittää ja seuraa mittausta ja hyväksyy mittausyhdis-tyksen käyttämät mittausmenetelmä-, mitta-laitevaatimus-, otanta- sekä kontrolliohjeet.

Puutavarasta 97 prosenttia mitataan tehtai-den, sahojen, lämpölaitosten tai terminaalien mitta-asemilla, joiden henkilökunta on mit-tausyhdistyksen palveluksessa. Kaikki puu-tavara mitataan ja tilastoidaan kiintokuu-tiometreinä kuoretta. Yleisimmät tehdasmit-tausmenetelmät ovat tukkimittarimittaus, pi-nomittaus, nippuluku- ja kehysotantamittaus sekä hakkeen kuiva-ainemittaus.

Mittauksen luotettavuutta ylläpidetään mit-tausyhdistyksen NS:EN ISO 9001 -laatujärjestelmän mukaisesti. Mittausohjeet ovat yksityiskohtaiset ja laajat. Menetelmän mittaustarkkuutta seurataan mitta-asemien omavalvontana satunnaisotannan avulla.

Osapuolten pyytämät kontrollit ovat harvi-naisia. Ne käsitellään mittausyhdistyksen neuvottelukunnassa.

Ruotsi

Ruotsissa mitattiin vuonna 2010 noin 94 miljoonaa kuutiometriä (kuoretta) puuta-varaa ja haketta. Puutavaran mittaukset teh-dään pääosin tehdasmittauksena laitoksilla,

HE 192/2012 vp

9

tehtailla ja terminaaleissa kolmen riippumat-toman mittausyhdistyksen (VMF Nord, VMF Qbera ja VMF Syd) toimesta. Nämä VMF-yhdistykset ovat myyjien ja ostajien yhdessä omistamia osuuskuntia ja niillä on yhteinen puutavaran tilitys- ja tietopalveluyhdistys Skogsbrukets Datacentral, ekonomisk fö-rening (SDC). Mittausyhdistysten palveluk-sessa oli vuonna 2010 noin 780 henkilöä ja SDC:ssä 110 henkilöä.

Ruotsin mittauslaki on vuodelta 1966 (vir-kesmätningslag, Svensk författningssamling [SFS] 1966:209). Metsähallitus (Skogstyrel-sen) vastaa viranomaisena puutavaranmit-tauksesta ja antaa tarvittavat mittausmäärä-ykset, joista tuoreimmat ovat vuodelta 1991 (Skogsstyrelsens författningssamling [SKSFS] 1999:1). Nykyinen mittauslaki kos-kee vain havutukkien ja kuitupuun luovu-tusmittausta.

SDC antaa valtakunnalliset yleiset mittaus-ohjeet (VMR 1/99) sekä tukki- ja kuitupuun mittausohjeet (VMR 1-06 ja VMR 1-07), jotka eivät ole sitovia säädöksiä. SDC myös johtaa tarkastus- ja kontrollitoimintaa mit-tausyhdistyksissä, auktorisoi mittaajat ja tyyppihyväksyy uudet mittausmenetelmät ja -laitteet. VMF-yhdistykset tekevät määräyk-sien mukaiset yksityiskohtaiset toimintaoh-jeet.

Luovutusmittaus, jossa määritetään määrä ja laatu, tapahtuu kuljetuksen jälkeen mitta-asemilla tehdasmittauksena. Hakkuukonemit-tauksen osuus luovutusmittauksessa on vain noin 2–3 prosenttia. Lopullinen tilitys met-sänomistajalle ja yrittäjille sekä ostajan ja teollisuuden välillä tapahtuu VMF-yhdistyksen mittaamilla määrillä. Mittaus-suureina on tukilla kuorettomaan latvaläpi-mittaan perustuva tekninen tilavuus ja VMF Syd -yhdistyksen alueella myös tilavuus kuo-retta. Kuitupuu mitataan koko maassa tila-vuutena kuoretta.

Erimielisyystapauksissa osapuolet voivat pyytää erillistä salaista kontrollia. SDC:n mittauskontrolliyksikkö (Virkesmätningkont-roll, VMK) valitsee jäsenet kontrolliryh-mään. Erimielisyystapauksissa toimitetaan perusmittaukseen uusi erä, joka mitataan kontrolliryhmän toimesta joko etukäteen tai heti perusmittauksen jälkeen.

Metsähallitus on yhdessä SDC:n ja muiden sidosryhmien kanssa valmistellut vuodesta 2007 mittauslainsäädännön ja mittausmää-räysten uusimista. Vuonna 2010 valmistu-neessa työryhmäraportissa ehdotetaan lehti-puutukkilajien sekä metsäenergiapuun (lat-vusmassa, harvennusenergiapuu ja kannot) ottamista lainsäädännön piiriin. Mittaus kos-kisi edelleenkin vain ensivaiheen luovutus-mittausta metsänomistajalta jollekin muulle. Yhtiöiden väliset ja sisäiset toisen asteen kaupat, kuten vaihtopuu ja toimituspuu sekä teollisuushake, jäisivät lain ulkopuolelle osa-puolten sopimuksiin perustuvaksi. Uuden mittausasetuksen ja mittausmääräysten on tarkoitus tulla voimaan alkuvuonna 2013.

Saksa

Saksan vuosittaiset hakkuut ovat noin 57 miljoonaa kuutiometriä. Saksassa ei ole puu-tavaran mittauslakia, vaan mittaus perustuu sopimuspohjaiseen menettelyyn. Puutavara mitataan joko jalostuslaitoksella tai tienvar-ressa.

Saksassa oli vuosina 1969–2007 voimassa valtakunnallinen EU:n raakapuun luokitusta koskevaan direktiiviin 68/89/ETY perustuva mittausohjeistus, HKS-lajittelu (Handelsklas-sensortierung für Rohholz). Kun tämä EU-direktiivi lakkautettiin 2008, poistuivat myös mittausohjeistuksen perusteet.

Tukkien mittaus metsäpäässä pohjautuu edellä mainittuun direktiiviin 68/89/ETY. Tukkimittarimittaukselle käytetään mittaus-osapuolten ja Baden-Württembergin metsän-tutkimuslaitoksen kehittämää kehyssopimus-ta ”Werkvermessung von Stammholz” vuo-delta 1994. Saha- ja levyteollisuuden tukki-mittarimittausta kontrolloidaan ulkopuolis-ten, auktorisoitujen tarkastajien toimesta. Yli sata sahalaitosta noin 80 yhtiössä on sertifioi-tu tämän menetelmän käyttöön. Muita suosi-teltavia mittausmenetelmiä ovat kuitu- tai energiapuun mittaus pinomenetelmällä, ly-hyen puutavaran (tukki-, kuitu- tai energia-puu) mittaus otantamenetelmillä sekä kuitu- tai energiapuun paino- ja kuiva-ainemittaus. Hakkuukonemittausta ei käytetä luovutusmit-

HE 192/2012 vp

10

tauksessa, mutta jonkin verran ennakkotili-tysten määrittämisessä.

Saksan metsätalousneuvoston (Deutschen Forstwirtschaftsrates, DFWR) ja Saksan puu-talousneuvoston (Deutschen Holzwirtschafts-rates, DHWR) aloitteesta metsänomistajajär-jestöt ja teollisuus ovat tehneet raakapuukau-pan kehyssopimusehdotuksen, ”Rahmenve-reinbarung für den Rohholzhandel in Deutschland”, joka julkaistiin 17 päivänä marraskuuta 2010. Se sisältää tilavuusmit-tausohjeet ja laatuluokitukset. Sopimusehdo-tukseen tullaan lisäämään energiapuun mit-tausohjeet.

Itävalta

Itävallan metsäteollisuuden puunkäyttö on vuosittain noin 28–30 miljoonaa kuutiomet-riä, josta tukkia on noin 20 miljoonaa kuu-tiometriä. Itävallassa ei ole erillistä mittaus-lakia. Mittaus perustuu sopimuspohjaiseen menettelyyn, kuten Saksassa.

Puukauppa- ja mittaussäännöstön kehit-tämisosapuolina ovat Austria Chamber of Agriculture/Forestry (Maa- ja metsätalous-neuvosto), Association of the Austrian Paper Industry (Austropapier) sekä Association of Austria Wood Industry. Ne muodostavat FHP yhteistyöelimen (Cooperative Platform Forest-Wood-Paper). Itävallan puuntutki-muslaitos (Holzforschung Austria, HFA) toimii mittauksen kehittäjänä, ja sen alainen kalibrointilaboratorio suorittaa tukkimittarei-den ja muiden mittauslaitteiden kalibroinnin ja säätämisen, testaukset ja mitta-asemien auditoinnit.

FHP on julkaissut valtakunnalliset puu-kauppaohjeet, tukkien ja kuitupuun mittaus- ja laatuluokitussäännöt 2006 (Österreichische Holzhandelsusancen, ÖHU). Pyöreän puun tarkemmat ohjeet on annettu ÖNORM L1021 -standardeina 2006. Hakkeelle ja energia-puulle on erilliset ohjeet.

Kuitupuu ja levyteollisuuden raaka-aine mitataan tehtaalla kuiva-ainetonneina. Tukit mitataan keskusläpimittaan perustuen lähes samoin kuin Saksassa. Mittauksen oikeelli-suutta kuitupuuasemilla seurataan HFA:n ka-librointilaboratorion tekemissä auditoinneis-

sa. HFA toimii myös ulkopuolisena valvon-tamittaajana.

Viro

Viron hakkuumäärä vuodessa on noin seit-semän miljoonaa kuutiometriä, josta kuitu-puuta on kolme ja tukkia neljä miljoonaa kuutiometriä. Lisäksi energiapuuta käytetään noin 3,5 miljoonaa kuutiometriä. Viron met-sälain 39 § antaa osapuolille laajat valtuudet sopia mittauksesta, Viron ympäristöministe-riön asetus no 64, 15.11.2006 määrittelee puun tilavuuden mittausta, mittaustarkkuutta ja mittaustulosten dokumentointia koskevat vähimmäisvaatimukset niissä tapauksissa, joissa osapuolet eivät ole kirjallisesti sopi-neet mittauksesta muuta. Asetus koskee pyö-reän puutavaran pinomittausta, pölkkykoh-taista kontrollimittausta sekä pienpuusta ja hakkuutähteistä tehdyn hakkeen kehystila-vuusmittausta.

Asetuksessa todetaan, että osapuolten tulee sopia käytettävistä mittayksiköistä ja mittaus-tarkkuudesta ennen mittauksen aloittamista. Mittauslaitteiden on oltava kunnossa ja kalib-roituja. Kalibrointi ja sen perusteella tehty säätäminen on oltava vaivattomasti todennet-tavissa. Erimielisyystapauksissa mitataan samaa puumäärää Ruotsin tapaan kahteen kertaan käyttäen tarkistusmittauksessa joko samaa tai tarkempaa mittausmenetelmää.

Kuitupuun ja tukkien laatuvaatimukset se-kä mittausmenetelmät on esitetty yksityis-kohtaisesti Eestin Metsaseltsin (Viron Met-säyhdistyksen) julkaisemassa raakapuun mit-tausta ja arviointia koskevassa ohjekirjassa vuodelta 2001.

Puutavaran luovutusmittaus tehdään pää-osin teollisuus- ja sahalaitosten sekä satama-terminaalien mitta-asemilla. Mittauksen suo-rittaa ostaja tai mittaukseen erikoistunut pal-veluyritys ostajan lukuun. Mittayksikkönä on sekä kuitupuulla että tukilla kuoreton kiinto-kuutiometri. Energiapuun mittausyksikkönä puukaupassa on metsänomistajan suuntaan irtokuutiometri. Puunhankkijan ja lämpölai-toksen välillä mittayksikkönä on MWh.

Kuitupuun vallitsevin luovutusmittausme-netelmä myyjän ja ostajan välillä on pinomit-taus ajoneuvossa kuljetuksen jälkeen. Tuk-

HE 192/2012 vp

11

kien mittaus tehdään pääosin tukkimittarimit-tauksena sahoilla. Hakkuukonemittausta käy-tetään logistiikan tarpeisiin ja tarvittaessa yrittäjän ennakkotilien määritykseen. Lopul-linen mittaus tehdään tehdasmittauksena ter-minaalissa tai sahalla.

2.5 Nykytilan arviointi

Toimintaympäristö, jonka vallitessa nykyi-nen puutavaran mittauslainsäädäntö valmis-teltiin ja annettiin, poikkeaa monilta osin sii-tä toimintaympäristöstä, jossa mittauslain-säädäntöä nykyisin sovelletaan. Selvin muu-tos käytännön mittauksessa nykyisen puuta-varanmittauslain voimassaoloaikana on mit-tauksen teknistyminen. Hakkuukonemittauk-sesta on tullut selvä valtamenetelmä ja mitta-usta tehdään entistä enemmän käyttöpaikalla tehdasmittausmenetelmillä. Yksittäisistä käyttöönotetuista mittausmenetelmistä kuor-mainvaakamittauksen mittausmäärä on li-sääntynyt, mutta ei toistaiseksi määrältään yl-lä edellä mainittujen menetelmien tasolle. Kuormainvaakamittauksen käyttö kohdistuu pieniin puutavaraeriin, jolloin sillä saavutet-tavat edut mittauskustannuksissa ja logistii-kan parantumisessa ovat mittausmäärään nähden merkittävät. Kuormainvaakamittauk-sen asema on korostunut erityisesti energia-puun mittauksessa energiapuun korjuun ke-hittymisen ja tehostumisen myötä.

Puutavaran mittauksen teknisiä perusteita, mittausmenetelmiä ja -laitteita tutkivat ja ke-hittävät aikaisempaa useammat tutkimuslai-tokset, korkeakoulut ja mittauslaitevalmista-jat. Perinteinen mittaustutkimus, joka pitkälti perustuu puutavaran sisäisten tai ulkoisten ominaisuuksien matemaattiseen kuvaami-seen, on säilyttänyt tarpeellisuutensa teknisen kehittämisen rinnalla. Mittauksen teknistymi-sen ohella kehityssuuntana on ollut pyrkimys kytkeä mittaus osaksi puunhankinnan logis-tiikkaa ja sen ohjaamista. Hakkuukone- ja kuormainvaakamittaus sekä tehdasmittaus-menetelmät ovat tyypillisesti mittausmene-telmiä, jotka nivoutuvat puunkorjuun ja kul-jetuksen työvaiheisiin. Mittauksen kehittämi-sellä on pystytty parantamaan mittaustark-kuutta ja alentamaan mittauskustannuksia, mutta toisaalta on menetetty yksittäisen mit-tauserän osalta mittauksen seurattavuutta ja

uusittavuutta. Mittaustulos ja siihen liittyvä laskenta saattavat olla mittauslaitevalmista-jan yrityskohtaista erikoisosaamista, jota tie-don tai menettelytavan omistaja pitää yritys-salaisuutena. Puutavaraerän mittaus on entis-tä harvemmin uusittavissa puutavaralogistii-kan nopeuden vuoksi.

Mittauslainsäädännön soveltamisalan ulko-puolella olevan energiapuun hankinta ja kor-juu kohdistuvat samoihin leimikoihin ja run-gonosiin kuin puutavaranmittauslain sovel-tamisalaan kuuluvan ainespuun. Käytännössä ei ole aina yksiselitteistä, milloin ja millä pe-rusteella puuraaka-aineen mittaus kuuluu lain soveltamisalaan silloin, kun puunhankinta kohdistuu metsäteollisuuden ja energiateolli-suuden käytön rajapinnassa olevaan puuraa-ka-aineeseen. On epätarkoituksenmukaista, että samoja rungon ositteita mitataan säädös- tai sopimusperusteisesti tavaralajimäärittelyn tai loppukäytön mukaisesti vaihdellen.

Nykyinen puunhankinnan rytmi edellyttää puutavaran kuljetuksen aloittamista tienvar-sivarastolta puunkorjuun ollessa vielä käyn-nissä ja siten ennen kuin mittaustulos on vahvistettu. Sovittu menettelytapa on heiken-tänyt oleellisesti mittauslainsäädännön mah-dollisuutta toimia alkuperäisellä tavalla hei-komman osapuolen suojana. Toimijan oi-keusturvakeinoa, virallista mittausta, voidaan käyttää vain rajallisesti uudelleen mittaamal-la, sen sijaan nykyisin kiistatapaukset mones-ti tarkastellaan asiakirjojen perusteella.

Vaikka nykyinen mittauslainsäädäntö ei tee eroa mittausosapuolten asemalle tai toimin-nan laajuudelle, on nykyinen puutavaranmit-tauslaki kuitenkin pitkälti yksityisen puukau-pan tarpeista lähtevä. Varsinkin konsernien sisäisessä, mutta usein myös yritysten väli-sessä puukaupassa on katsottu sopimisen mahdollisuuden myös mittauksen osalta ole-van tärkeää ja kuuluvan vapaan kaupankäyn-nin periaatteisiin. Lisäksi sopimisvapauden on katsottu vastaavan puunhankinnan ja puu-kaupan tehokkuustarpeisiin ja muuttuviin mittaustarpeisiin.

Mittauslainsäädännön nykyisen tulkinnan mukaan yritykset voivat sopia muun kuin vahvistetun mittausmenetelmän käytöstä, jos kysymyksessä ei ole puutavaranmittauslain tarkoittama mittaus, vaan muu mittaustoi-minta. Tällöin myöskään toimijan oikeustur-

HE 192/2012 vp

12

vakeinot, mukaan lukien mittauserimieli-syyksien ratkaiseminen virallisella mittauk-sella, eivät ole käytettävissä. Sopimusva-pauden määrittelyä ja merkitystä tässä yhtey-dessä ei ole aina pidetty täysin selvänä.

Mittauslainsäädäntöä on arvosteltu monien yksityiskohtiensa osalta. Näitä ovat esimer-kiksi puutavaranmittausta koskevan ohjeis-tuksen ja määräysten valmisteluprosessi, jota on yleisesti pidetty hitaana ja joustamatto-mana. Puutavaranmittauslain 17 §:n mukaan maa- ja metsätalousministeriö vahvistaa puu-tavaran mittauksen neuvottelukunnan esityk-sestä puutavaran mittauksessa käytettävät mittausmenetelmät ja niitä koskevat mittaus-ohjeet. Ottaen huomioon tarkoituksenmukai-suus ja pyrkimykset joustavuuteen käytännön toiminnassa ja mittausohjeiden laadinnassa, on ministeriötason asetusmenettelyä pidetty menettelyltään huonosti asiaan sopivana mit-tausta koskevassa ohjeistuksessa. Muutamat mittausmenetelmäohjeet ovat muodostuneet laite- ja valmistajakohtaisiksi tilanteissa, joissa vastaavantyyppisiä mittauslaitteita ei ole aiemmin ollut käytössä puutavaran mitta-uksessa. Lisäksi puutavaran mittauksen hy-väksyttävä tarkkuus on nykyisin kaikilla mit-tausmenetelmillä sama, eikä se ota huomioon puutavaralajia, eräkokoa tai muita mittaus-tarkkuuteen tosiasiassa vaikuttavia tekijöitä. Edellä mainitut epäkohdat johtuvat osittain mittauslainsäädännön epätarkoituksenmukai-sesta soveltamisesta, eivätkä ne sinänsä yksin ole peruste lain uudistamiselle.

3 Esityksen tavoit teet ja keskeiset ehdotukset

Lakiehdotuksen tarkoituksena on turvata jalostamattoman puutavaran mittauksessa käytettävien menetelmien, laitteiden toimin-nan ja mittaustulosten luotettavuus. Lakieh-dotuksen tavoitteena on lisätä puukaupan su-juvuutta, lisätä edelleen mittausosapuolten välistä luottamusta ja parantaa kehittyvien puu- ja urakointimarkkinoiden toimivuutta kaikkien puutavaralajien osalta.

Yksityisen metsänomistajan ja työntekijän oikeudellista asemaa turvaava heikomman osapuolen suoja säilytetään nykyisen lain mukaisena.

Merkittävin muutos nykyiseen lakiin ver-rattuna on ehdotus energiapuun sisällyttämi-sestä lain soveltamisalaan. Vaikka energia-puun mittauksessa noudatetut sopimuspoh-jaiset menettelyt ovat sinänsä osoittautuneet toimiviksi, on energiapuun kytkeminen lain soveltamisalaan välttämätöntä metsänomista-jien ja työntekijöiden oikeudellisen aseman parantamiseksi ja lakiin perustuvien yhtäläis-ten velvollisuuksien ja oikeuksien luomiseksi kaikille toimijoille.

Puunkorjuun menetelmät kehittyvät jatku-vasti ja puun mittausmenetelmiä kehitetään osana kustannustehokasta puuraaka-aineen toimitusketjun hallintaa. Rationaalisten mit-taustapojen mahdollistamiseksi lakiehdotus antaa yrityksille ja laajamittaisen urakointi-mittaustoiminnan osalta mahdollisuuden so-pia tietyistä mittaukseen liittyvistä asioista toimijoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla.

Nykytilanteeseen verrattuna lain rakennetta on tarkoitus yksinkertaistaa siirtymällä mene-telmäkohtaisista säännöksistä mittausmene-telmäryhmille säädettäviin yleisiin luotetta-vuus- ja tarkkuusvaatimuksiin. Yksinkertais-tettu lain rakenne helpottaa uusien mittaus-menetelmien kehittämistä ja markkinoille tu-loa, sillä uusille menetelmille asetettavat vaa-timukset olisivat jo etukäteen tiedossa, eikä uuden menetelmän käyttöönotto edellyttäisi nykyiseen tapaan säännösten muuttamista. Lakiehdotuksella on myös tarkoitus ajanmu-kaistaa mittausmenetelmäohjeiden vahvista-mismenettelyt, harmonisoida eri aikakausina vahvistetut mittausmenetelmäohjeet ja aset-taa tarkoituksenmukaiset mittauksen tark-kuusvaatimukset.

4 Esityksen vaikutukset

4.1 Taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Suomessa puutavaran mittaus tapahtuu hankintalogistiikkaketjun osana joko metsäs-sä, tienvarressa, terminaalissa tai tehtaalla. Mittauskustannuksista vastaa yleensä puuta-varan ostaja tai urakanantaja, ellei muuta ole sovittu. Sama periaate tulisi säilymään myös uudessa laissa puutavaran mittauksesta.

HE 192/2012 vp

13

Vuonna 2011 markkinahakkuut olivat 52,4 miljoonaa kuutiometriä, josta tukkipuuta oli 21,8 miljoonaa kuutiometriä (Suomen Sahat ry:n jäsenten osuus tukkipuun käytöstä oli noin 9 miljoonaa kuutiometriä) ja kuitupuuta 29,9 miljoonaa kuutiometriä. Energiapuuta (metsähake) käytettiin 6,8 miljoonaa kuutio-metriä ja sahahaketta ja purua 7,6 miljoonaa kuutiometriä. Puun korjuun ja kuljetuksen kokonaiskustannukset olivat vuonna 2010 1,1 miljardia euroa ja kantorahatulojen brut-toarvo 1,8 miljardia euroa. Koko metsäsekto-rin arvonlisäys metsäteollisuustuotteet mu-kaan lukien oli vuonna 2010 7,5 miljardia eu-roa eli noin 5 prosenttia BKT:sta.

Puutavaranmittauslaki on turvannut hei-komman osapuolen aseman ja määritellyt puutavaran mittauksessa hyväksytyt menette-lytavat ja luonut sitä kautta luottamusta ja vakautta puumarkkinoille. Puumarkkinoiden suuren taloudellisen arvon vuoksi puutava-ranmittauslain taloudelliset vaikutukset voi-daan arvioida merkittäviksi. Lakiehdotukses-sa lain soveltamisalan laajentaminen ener-giapuun mittaukseen ulottaa lain hyötyvaiku-tukset myös kehittyville energiapuumarkki-noille, mitä voidaan pitää lakiuudistuksen merkittävimpänä yhteiskunnallisena ja talou-dellisena vaikutuksena.

Keskimääräiset puutavaran mittauskustan-nukset ovat Suomessa alhaisemmat kuin Ruotsissa. Ruotsia edullisemmat mittauskus-tannukset johtuvat pitkälti puutavaranmit-tauslain mahdollistamasta työprosesseihin in-tegroidusta hajautetusta mittauksen toimin-tamallista sekä hajautettuun toimintaan sopi-vien mittausmenetelmien ja laitteiden aktiivi-sesta kehittämisestä ja käyttöönotosta. La-kiehdotuksessa säilytettäisiin puutavaranmit-tauksen hajautettu toimintamalli ja helpotet-taisiin uusien mittausmenetelmien kehittä-mistä ja markkinoille tuloa. Laissa säädettäi-siin mittausmenetelmäryhmille ja mittaus-menetelmille yleiset vaatimukset, jotka kaik-kien menetelmien ja laitteiden tulisi täyttää. Nykyisessä laissa uuden mittausmenetelmän käyttöönotto on edellyttänyt säädösmuutok-sia. Aikaisempaa joustavampi uusien mene-telmien käyttöönotto alentaa kehityksen myötä puutavaran mittauskustannuksia ja pa-rantaa suomalaisen metsäsektorin kilpailuky-kyä.

Energiapuutavaraketjun kaikki toimijat tu-lisivat lakiehdotuksessa lain edellyttämien velvoitteiden piiriin, mikä aiheuttaisi toimi-joille myös lisäkustannuksia. Aiheutuvia kus-tannuksia voidaan kuitenkin pitää vähäisinä energiapuumarkkinoiden toimivuuden paran-tumisesta aiheutuviin hyötyihin verrattuna. Energiapuun mittauksen sisällyttäminen la-kiin sekä oikeusturvakeinojen ulottaminen myös yritysten välisiin kauppoihin saattavat lisätä hetkellisesti Metsäntutkimuslaitoksen virallisten mittaajien tehtäviä ja niistä aiheu-tuvia viranomaistehtävien kustannuksia. Vi-rallisten mittaajien lukumäärää ei ole kuiten-kaan tarkoitus puutavaranmittauslain muu-toksen vuoksi lisätä nykyisestä kahdesta henkilöstä.

Lain uudistamisen yhteydessä virallisesta mittauksesta, valvontamittauksesta ja mit-tauslautakunnan päätöksestä suoritettavat maksut päivitettäisiin vastaamaan nykyisiä kyseisen toimituksen kustannuksia ottaen kuitenkin huomioon heikomman osapuolen asema.

4.2 Vaikutukset mittausosapuolten ase-maan

Puutavaranmittauksen mittausosapuolia ovat tahot, joita mittaustulos koskee. Osa-puolia voivat siten olla metsänomistaja, osta-ja, työnsuorittaja, työnantaja, urakoitsija, ura-kanantaja ja tehdasmittaaja.

Lakiehdotus selkeyttää kaikkien mittaus-osapuolten asemaa siltä osin, että jatkossa kaikki mitattava jalostamaton puutavara on lain piirissä. Voimassa olevan puutavaran-mittauslain mukaan ainespuu on lain säätelyn piirissä ja energiapuu on lain soveltamisalan ulkopuolella sopimuksenvaraisen menettelyn piirissä. Mikäli lakiehdotusta ei ulotettaisi kattamaan myös energiapuun mittaamista, olisivat energiapuun mittauksessa käytettävät mittauslaitteet mittauslaitelain piirissä. Mit-tauksen toimintaympäristön yhtenäistämisel-lä on kaikkien mittausosapuolten kannalta positiivinen ja markkinoiden toimintaedelly-tyksiä parantava vaikutus.

Voimassa olevasta puutavaranmittauslaista poiketen sahanpuru on jalosteena rajattu la-kiehdotuksessa jalostamatonta puutavaraa

HE 192/2012 vp

14

koskevan lain soveltamisalan ulkopuolelle. Koska pääosan sahauksen sivujakeista muo-dostava teollisuushake kuitenkin edelleen kuuluisi lain soveltamisalan ja oikeusturva-keinojen piiriin, ei purun poistumisella sovel-tamisalan piiristä ole kuitenkaan sahateolli-suudelle kovin suurta merkitystä. Sahanpu-run kaupassa noudatettaisiin jatkossa nor-maalia yritysten välistä sopimusvapautta ja sahanpurun mittaamisessa käytettävien lait-teiden osalta mittauslaitelakia. Sahanpurun jättäminen lakiehdotuksessa lain sovelta-misalan ulkopuolelle on katsottu tarpeellisek-si sahanpurun jalostusluonteen, sen käyttö-kohteiden moninaisuuden, ilmoitusvelvolli-suutta ja valvontaa edellyttävien tehdasmit-tauspaikkojen lukumäärän rajoittamisen sekä puutavaranmittauksen toimialan selkeyttämi-sen vuoksi.

Lukumääräisesti ja myös määrällisesti eni-ten puukauppoja tekevät yksityiset metsän-omistajat tai heihin rinnastettavat tahot. Met-sänomistajalle tärkeintä on voida luottaa sii-hen, että luovutusmittaus tehdään oikein ja tarkasti sekä tietää ja tarvittaessa saada käyt-töönsä lain tarjoamat erityisesti puutavaran mittausta varten määritetyt oikeusturvakeinot ongelmatilanteissa. Sama koskee muitakin mittausosapuolia luovutus-, työ- ja urakoin-timittauksessa. Voimassa oleva puutavaran-mittauslaki on pystynyt takaamaan ainespuun mittauksen toimivuuden ja luotettavuuden. Lakiehdotus ulottaa lain hyötyvaikutukset myös energiapuun mittaukseen. Mittaukselle asetettavat kattavat ja aikaisempaa selkeäm-mät vaatimukset vakiinnuttavat menettelyta-poja ja lisäävät luottamusta puukaupan ja puunhankinnan eri toimijoiden välillä.

Puukauppaa käydään merkittävästi myös isojen metsäteollisuuskonsernien sisällä sekä metsäalan yritysten välillä. Lakiehdotuksessa yritysten välinen sopimisvapaus supistuu ai-nespuun mittauksessa jonkin verran, kun ai-kaisemmin tulkinnanvaraiset yritysten väliset puutavaran vaihdot ja toimituskaupat on yk-siselitteisesti otettu lain soveltamisen piiriin. Nykyinen energiapuun mittauksessa nouda-tettu sopimusvapaus korvautuu sovelta-misalan laajetessa laissa määritellyllä rajoite-tulla sopimusvapaudella. Tämä muuttaa yri-tysten välisiä mittauskäytäntöjä jonkin verran ja tuo kaikki puutavaran mittaukset lain oi-

keusturvakeinojen piiriin parantaen yritys-pohjaisten toimijoiden oikeudellista asemaa merkittävästi. Yritysten väliset sopimusva-pauden rajoitukset on määritetty niin, että ne ottavat huomioon toiminnan erityistarpeet, jolloin merkittäviä lisäkustannuksia ei toimi-joille arvioida aiheutuvan. Esitetyt sopimis-vapauden rajoitukset yhtenäistävät ja selkiyt-tävät puutavaran mittauksen menettelyitä kaikkien toimijoiden ja puutavaralajien osal-ta, jolloin lain tavoitteena oleva puutavaran mittauksen luotettavuus paranee. Yritysten väliseen luovutusmittaukseen ja laajamittai-seen urakointitoimintaan säädettyä rajoitettua sopimusvapautta on jatkossa arvioitava, ettei se johda sellaiseen kehitykseen ja toiminta-malleihin, jotka heikentäisivät mittauksen luotettavuutta ja avoimuutta.

Lakiehdotuksessa on täsmennetty mittauk-sesta sovittavat asiat ja mittausasiakirjassa vähimmäisvaatimuksena ilmoitettava sisältö, tarkennettu mittaustoimituksen päättymistä ja mittausasiakirjojen säilyttämistä sekä mit-taustuloksen tiedoksisaamista koskevat sään-nökset. Lisäksi mahdollisiin erimielisyyksiin liittyviä määräaikoja on selvästi pidennetty. Nämä lakiehdotuksen muutokset parantavat erityisesti mittauksen ammattitaidon ja ko-kemuksen osalta heikommassa asemassa ole-van metsänomistajan ja työnsuorittajan ase-maa.

Ostajan, urakoitsijan ja urakanantajan ase-maan lakiehdotus ei tuo merkittäviä muutok-sia energiapuun soveltamisalaan sisällyttä-mistä lukuun ottamatta. Lakiehdotukseen si-sällytetty mahdollisuus poiketa tietyistä lain velvoitteista laissa säädetyin edellytyksin yri-tysten välisessä luovutusmittauksessa ja laa-jamittaisessa urakointitoiminnassa sekä uute-na kokonaisuutena lakiin tuotu 3 luku kos-kien mittausmenetelmäryhmiä sekä mittaus-menetelmiä ja -laitteita tarkentavat ja sel-keyttävät kaikkien mittausosapuolten velvol-lisuuksia ja oikeuksia ja parantavat mittaus-osapuolten toimintaedellytyksiä.

Metsäntutkimuslaitoksen, virallisten mit-taajien ja mittauslautakunnan velvollisuudet ja oikeudet on lakiehdotuksessa kirjoitettu nykyistä kattavammin ja laajemmin. Lakia toteuttavien organisaatioiden ja viranomais-ten tarkempi kuvaus luo mittausosapuolille selvemmän kuvan heidän käytettävissään

HE 192/2012 vp

15

olevista oikeusturvakeinoista. Lakiehdotuk-seen sisältyvä 7 luku hallinnollisista pakko-keinoista, kielloista ja seuraamuksista antaa viranomaisille nykyistä paremmat keinot lain noudattamiseen velvoittamisessa. Tärkeitä toimijoita, vaikkakaan ei mittausosapuolia, ovat mittauslaitteita markkinoille valmistavat ja tuovat tahot. Lakiehdotus on rakennettu niin, että se antaa aikaisempaa vapaammat mahdollisuudet kehittää mittausmenetelmiä ja -laitteita, kunhan laissa säädetyt vaatimuk-set täytetään. Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimukset, vastuiden määritys mittauslaitteen vaatimustenmukaisuudesta sekä säännökset mittauksen luotettavuudesta selkiyttävät näiden toimijoiden vastuita ja toimintaedellytyksiä.

4.3 Vaikutukset viranomaisten toimin-

taan

Energiapuun mittausta on leimannut toi-mintatapojen ja toimijoiden kirjavuus ja va-kiintumattomuus, puutteellisiin ja luotetta-vuudeltaan heikkoihin menetelmiin perustu-va käytännön mittaustoiminta ja mittausme-netelmien kehittämisessä tarvittavan tutki-mustiedon vähäisyys. Energiapuun mittauk-sen kytkeminen soveltamisalaan tulee lisää-mään toimijoiden määrää ja tuomaan esiin näiden välisiä eroja toimintamalleissa ja ammattitaidossa sekä lisäämään mittausme-netelmien määrää ja mittaussuureita ja suu-rentamaan mittausmenetelmien tasoeroja tarkkuuden ja luotettavuuden suhteen. Ener-giapuun mittauksen myötä virallisten mit-tausten määrä sekä erityyppiset kyselyt ja pyynnöt viranomaiselle tulevat lisääntymään.

Energiapuun kytkeminen lakiehdotuksessa lain soveltamisalaan lisää tehdasmittauksen valvonnan piirissä olevien tehdasmittaus-paikkojen määrää samalla kun nykyiset teh-dasmittauspaikat säilyvät pääsääntöisesti tehdasmittauksen valvonnan piirissä. Kun vi-rallisen mittauksen voimavaroja ei ole la-kiehdotuksen vuoksi tarkoitus lisätä, joudut-taneen tehdasmittauksen valvontaa kehittä-mään nykyisestä noin kerran vuodessa pai-kan päällä tehtävästä valvontamittauksesta asiakirjatarkastuksiin ja otantaan perustuvak-si valvonnaksi. Lakiehdotuksen yksityiskoh-dat koskien mittaustuloksen vahvistumista,

valitusta koskevia määräaikoja, virallisen mittauksen määrittelyä ja toimittamista ja vi-rallisen mittauksen toimivaltuutta parantavat virallisen mittauksen toimittamisen edelly-tyksiä.

5 Asian valmiste lu

5.1 Valmisteluvaiheet ja -aineisto

Puutavaranmittauslain ajanmukaisuutta, toimivuutta ja muutostarpeita pohdittiin maa- ja metsätalousministeriön koolle kutsumassa Minkälaista mittauslainsäädäntöä tarvitaan 2010-luvulla -teemaseminaarissa tammikuus-sa 2007. Teemaseminaarissa muodostettiin epävirallinen työryhmä valmistelemaan mit-tauslainsäädäntöä koskevaa toimenpide-ehdotusta puutavaranmittauksen neuvottelu-kunnalle. Neuvottelukunta käsitteli toimen-pide-ehdotusta 5 päivänä kesäkuuta 2007. Ehdotuksen mukaisesti neuvottelukunta esitti maa- ja metsätalousministeriölle puutava-ranmittauslain uudistamistyön aloittamista.

Maa- ja metsätalousministeriö aloitti tämän jälkeen puutavaran mittauslainsäädännön uu-distamisen esivalmistelun ja tarvekartoituk-sen.

Maa- ja metsätalousministeriö määräsi 29 päivänä tammikuuta 2009 tulosohjaukses-saan toimivan Metsäntutkimuslaitoksen laa-timaan asiantuntijaselvityksen koskien puu-tavaran mittauslainsäädännön uudistamistar-peita. Selvityksen perustaksi Metsäntutki-muslaitos haastatteli toimialan keskeisten mittausosapuolten ja yritysten edustajia ja alan muita vaikuttajia. Lisäksi järjestettiin kuulemistilaisuus Metsäntutkimuslaitoksen Vantaan toimintayksikössä joulukuussa 2009.

Puutavaranmittauksen neuvottelukunta päätti 26 päivänä tammikuuta 2010 pitämäs-sään kokouksessa käynnistää lain esivalmis-telun työryhmällä, jossa olivat edustettuina myyjä- ja ostajaosapuolet, työntekijät ja ura-koitsijat. Työryhmässä oli edustajat maa- ja metsätalousministeriöstä, Koneyrittäjien liit-to ry:stä, Maa- ja metsätaloustuottajain kes-kusliitto MTK:sta, Puu- ja erityisalojen liitos-ta, Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:stä, Metsä-teollisuus ry:stä ja Metsäteho Oy:stä. Työ-ryhmän muistio Puutavaranmittauslain uu-

HE 192/2012 vp

16

distamisen suuntaviivat – mittausosapuolten yhteinen näkemys mittauslain uudistamistar-peesta ja suuntaviivoista toimitettiin ministe-riölle marraskuussa 2010. Puutavaranmitta-uksen neuvottelukunta hyväksyi sen 29 päi-vänä marraskuuta 2010 pitämässään kokouk-sessa mittausosapuolten yhteiseksi näkemyk-seksi puutavaranmittauslain uudistamisen suuntaviivoista ja uudistamistarpeesta. Sa-maan aikaan ilmestyi Metsäntutkimuslaitok-sen asiantuntijaselvitys Puutavaran mittaus-lainsäädännön uudistamistarpeet (738/62/2010).

Seuraavana keväänä, 27 päivänä huhtikuuta 2011, maa- ja metsätalousministeriö asetti työryhmän (1.5.2011–28.2.2012), jonka teh-tävänä oli valmistella puutavaranmittauslain uudistamista siten, että uusi laki voisi tulla voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013 alkaen (Dnro MMM 009:00/2011, Puutavaranmit-tauslainsäädännön uudistamista valmistele-van työryhmän asettaminen).

Työryhmässä oli edustajat maa- ja metsäta-lousministeriöstä, Maa- ja metsätaloustuotta-jain keskusliitto MTK ry:stä, Metsäntutki-muslaitoksesta, Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:stä, Metsäteollisuus ry:stä ja Metsäteho Oy:stä. Työryhmän työn tavoitteena oli 1) uudistaa ja ajantasaistaa puutavaran mitta-uslainsäädäntö ottaen huomioon edellä selvi-tetty puutavaranmittauksen uudistamisen val-mistelutyö sekä saada se yhteensopivaksi mittauslaitelain kanssa, 2) kytkeä energia-puun mittaus osaksi lakisääteistä puutavaran mittausta, 3) turvata edelleen puutavaran mit-tauksen heikomman osapuolen suoja, 4) seu-rata Metsäntutkimuslaitoksessa tehtävää puu-tavaran mittauksen kehitystyötä ja lainsää-dännön valmisteluun liittyvää selvitystyötä.

Työryhmän oli kuultava työ- ja elinkeino-ministeriötä, Turvallisuus- ja kemikaaliviras-toa (Tukes), Mittatekniikan keskusta (MIKES), Metsäntutkimuslaitosta, puutava-ranmittauksen neuvottelukuntaa, Energia-puun mittaustoimikuntaa sekä tarpeen mu-kaan muita asiantuntijoita ja asianosaisia ta-hoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi vuo-den 2011 tulosohjauksessa Metsäntutkimus-laitokselle tehtäväksi koota asiantuntijatyö-ryhmä pohtimaan puutavaranmittauslain mit-tausmenetelmien ryhmittelyä sekä maa- ja

metsätalousministeriön asetuksessa määritet-täviä mittausmenetelmäryhmäkohtaisia tark-kuusvaatimuksia. Metsäntutkimuslaitoksen kutsumaan asiantuntijatyöryhmään kuuluivat edustajat UPM-Kymmene Oyj:stä, Koneyrit-täjien liitto ry:stä, Metsäntutkimuslaitoksesta, Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi ry:stä, Metsä Group:sta ja Metsätalouden kehittä-miskeskus Tapiosta.

Marraskuussa 2011 maa- ja metsätalous-ministeriö antoi tiedonannon Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle puutavaran mittaus-lainsäädännön uudistamisesta.

Puutavaranmittauslainsäädännön uudista-mista valmistelevan työryhmän kokoonpanoa täydennettiin 25 päivänä marraskuuta 2011 Energiateollisuus ry:n, Koneyrittäjien liitto ry:n, Suomen Sahat ry:n sekä Puu- ja erityis-alojen liiton edustajilla. Samassa yhteydessä työryhmän toimikautta jatkettiin 31 päivään toukokuuta 2012 saakka.

Maa- ja metsätalousministeriö ja puutava-ranmittauksen neuvottelukunta järjestivät 3 päivänä huhtikuuta 2012 seminaarin puuta-varanmittauslain uudistamisen nykytilasta. Saadun palautteen pohjalta työryhmä valmis-teli ministeriölle työryhmän ehdotuksen hal-lituksen esitykseksi laiksi puutavaran mit-tauksesta.

5.2 Lausunnot ja niiden huomioon otta-

minen

Esityksestä pyydettiin lausuntoa Ahve-nanmaan maakunnan hallitukselta, oikeusmi-nisteriöltä, valtiovarainministeriöltä, työ- ja elinkeinoministeriöltä, Metsähallitukselta, Metsäntutkimuslaitokselta, MIKESiltä, Tu-kesilta, Energiavirastolta, Kirkkohallituksel-ta, Suomen Kuntaliitolta, Suomen metsäkes-kukselta, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolta, Bioenergia ry:ltä, Energiateollisuus ry:ltä, Koneyrittäjien liitto ry:ltä, Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry:ltä, METO – Metsäalan asiantuntijat ry:ltä, Metsäalan kuljetusyrittäjät ry:ltä, Päi-jänteen metsänhoitoyhdistykseltä, Svenska lantbruksproducenternas centralförbund SLC rf:ltä, Metsäteollisuus ry:ltä, Puu- ja erityis-alojen liitolta, Pääkaupunkiseudun Metsän-omistajat ry:ltä, Sahayrittäjät ry:ltä, Suomen Sahat ry:ltä, Yksityismetsätalouden työnanta-

HE 192/2012 vp

17

jat ry:ltä, neljältä yliopistolta ja korkeakou-lulta, kahdeksalta metsänomistajien liitolta, seitsemältä metsäkoneiden laitevalmistajalta, Eteläisen Suomen yhteismetsät ry:ltä ja kol-melta suurimmalta yhteismetsältä sekä neljäl-tä eri säätiöltä, yhteensä 54 taholta.

Maa- ja metsätalousministeriölle toimitet-tiin 30 lausuntoa. Oikeusministeriö ilmaisi kantansa lausunnon sijaan lakiehdotuksen vuorovaikutteisessa kehittämistyössä.

Kaikki lausunnonantajat pitivät ehdotettua puutavaranmittauslain kokonaisuudistusta ja energiapuun sisällyttämistä lain sovelta-misalan piiriin kannatettavana. Lakiluonnok-sen nähtiin myös selkeyttävän erimielisyyk-sien ratkaisua, mahdollistavan mittausmene-telmien kehittämisen ja turvaavan heikom-man osapuolen aseman puutavaran mittauk-sessa.

Soveltamisalaan liittyen Suomen sahat ry ehdotti sahanpurun sisällyttämistä nykylain tapaan soveltamisalan piiriin. Tukesin lau-sunnossa epäiltiin klapien, pellettien ja sa-hanpurun mittaamisen jäävän kokonaan vail-le lailla säätämistä, jos ne rajataan ehdotetul-la tavalla lain soveltamisalan ulkopuolelle. Muiden lausunnonantajien lausunnoissa so-veltamisalan rajausta pidettiin kannatettavana tai siihen ei esitetty muutoksia.

Lakiehdotukseen sisältyvää rajoitettua so-pimismahdollisuutta pidettiin yleisesti onnis-tuneena ratkaisuna. Ainoastaan Suomen sa-hat ry:n lausunnossa esitettiin rajoitetusta so-pimismahdollisuudesta luopumista. Valtiova-rainministeriön lausunnossa esitettiin valtion maksuperustelain (150/1992) soveltamista laissa määrättäviin maksuihin. MTK:n lau-sunnossa esitettiin virallisen mittauksen vi-reillepanoajan väljentämistä ja korostettiin si-tä, että maksut eivät saa muodostaa estettä oikeusturvakeinojen hakemiselle kenellekään mittausosapuolelle. MIKESin lausunnossa

painotettiin mittauksen jäljitettävyyden tär-keyttä.

Useassa lausunnossa kiinnitettiin huomiota siihen, että lain soveltamisalan laajentaminen tulee lisäämään valvottavia tehdasmittaus-paikkoja ja viranomaisten käsiteltäväksi tule-via riitatapauksia. Tämän katsottiin heikentä-vän toiminnan laatua, jos käytössä olevat voimavarat pysyvät nykyisellä tasolla. Puu-tavaranmittauksen neuvottelukunnan jäsenis-töä esitettiin lakiluonnokseen verrattuna laa-jennettavaksi. Ahvenanmaan maakunnan hal-litus painotti kielilain noudattamista kaikissa lain mukaisissa toiminnoissa.

Useissa lausunnoissa painotettiin puutava-ran mittausta koskevan asetuksen ja lakieh-dotuksen samanaikaista käsittelyä ja voimaan saattamista. Lausunnoissa esitettiin lisäksi lukuisia yksityiskohtaisia muutosehdotuksia, jotka olivat pitkälti teknisluontoisia tai lain tavoitteita selkeyttäviä.

Oikeusministeriö kiinnitti lakiehdotuksen kehittämistyössä huomiota oikaisuvaatimus-menettelyn soveltamisen harkintaan ja yleis-lakien, kuten hallintolain (434/2003) käytön laajempaan soveltamiseen erityislaissa erik-seen säätämisen sijaan.

Lausunnoissa esitetyt muutosesitykset py-rittiin soveltuvin osin ottamaan huomioon hallituksen esityksen jatkovalmistelussa. Jat-kovalmistelu koski erityisesti hallintolain ja hallintolainkäyttölain (586/1996) huomioi-mista sekä valtion maksuperustelain periaat-teiden huomioon ottamista maksujen määrit-tämisessä. Ministeriölle ehdotuksen hallituk-sen esitykseksi valmistelleen työryhmän kannanotot pyrittiin kuitenkin säilyttämään ennallaan, jos muutosesitysten tueksi ei lau-sunnoissa esitetty uusia painavia näkökohtia. Lausunnoissa esitettyjä teknisiä tarkennuseh-dotuksia on myös huomioitu esityksen jatko-valmistelussa.

HE 192/2012 vp

18

YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1 Lakiehdotuksen perustelut

1 luku Yleiset säännökset

1 §. Lain tarkoitus. Pykälässä määritellään lain tarkoitus. Esityksen mukaan lain tarkoi-tuksena olisi turvata jalostamattoman puuta-varan mittauksessa käytettävien menetelmi-en, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus. Kun nämä mittauksen osatekijät on toteutettu lakiehdotuksen edellyttämällä tavalla, voidaan puutavaran mittausta pitää luotettavana.

2 §. Lain soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön. Lakia sovellettaisiin jalos-tamattoman puutavaran määrän mittaukseen kauppahinnan, työn tekemisen määrän perus-teella suoritettavan palkan tai urakointimak-sujen taikka muun korvauksen määrittämistä varten. Soveltamisalan sisällä olisi kuitenkin mahdollista sopia toisin tietyistä lain 3 §:ssä säädellyistä asioista. Lakia sovellettaisiin ny-kyisen puutavaranmittauslain tapaan myös laadun mittaamiseen, jos laatua käytettäisiin arvoltaan erilaisten jalostamattoman puutava-ran ositteiden jakoperusteena.

Soveltamisalan määrittelyssä otettaisiin en-simmäistä kertaa energiakäyttöön tarkoitetut puutavaralajit mukaan lain piiriin. Tämä on tullut välttämättömäksi muun muassa kasva-vien energiapuun markkinoiden mittaustoi-minnan luotettavuuden parantamiseksi. Kos-ka mittauslaitelain 4 §:n 2 momentin mukaan sitä ei sovelleta energiapuun mittaamiseen, on energiapuun sisällyttäminen puutavaran-mittausta koskevan lainsäädännön piiriin välttämätöntä myös mittaamista koskevan kattavan säätämisen toteuttamiseksi. Ener-giapuun sisällyttäminen puutavaranmittausta koskevan lainsäädännön piiriin tekee mah-dolliseksi toimialalle sopivien energiapuun mittauskäytäntöjen jatkamisen ja kehittämi-sen. On kuitenkin huomattava, että energia-puuhun ei lakiehdotuksen (4 §) mukaan sisäl-tyisi kokonaan toiseksi puutavaralajiksi pro-sessoidut tuotteet, kuten esimerkiksi sahan-puru, pelletit ja klapit. Niiden osalta ei ole kyse jalostamattomasta puutavarasta. Vii-meksi mainittujen tuotteiden mittaukseen so-

velletaan mittauslaitelakia. Mittauslaitelain soveltamisalaa koskevan 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan laissa säädetään mittaus-laitteille ja -menetelmille asetettavista vaati-muksista ja niiden varmentamiseen liittyvistä toimenpiteistä, kun mittauslaitetta ja -menetelmää käytetään elinkeinotoiminnassa tuotteen tai palvelun hinnan taikka muun ta-loudellisen edun määrittämiseen mittaustu-losten perusteella.

Maasta vietävän ja maahan tuotavan puuta-varan mittaus jäisi nykyisen puutavaranmit-tauslain tapaan lain soveltamisalan ulkopuo-lelle mittauslaitteille asetettuja vaatimuksia lukuun ottamatta. Esityksen mukaan lakia sovellettaisiin kuitenkin kokonaisuudessaan jalostamattoman puutavaran määrän luovu-tusmittaukseen vientikaupassa, jos mittauk-sessa on kyse viejän lakiehdotuksessa määri-tellyiltä metsänomistajatahoilta Suomessa os-tamasta puusta. Säännös turvaisi näiden taho-jen asemaa ulkomaille suuntautuvassa puu-kaupassa. Kyseisiä metsänomistajatahoja oli-sivat ehdotetun säännöksen mukaan luonnol-linen henkilö, päätoimialanaan maa- ja met-sätaloutta harjoittava elinkeinonharjoittaja, luonnollisten henkilöiden muodostama yh-tymä, kuolinpesä tai muu näihin rinnastettava yhteenliittymä. Viimeksi mainittuja olisivat muun muassa pienet perheyhtiöt. Lisäksi vientikaupassa samaan ryhmään luettaisiin kunta, seurakunta, yhteismetsä ja säätiö. Säännös ei koskisi muiden metsänomistajien omistaman puutavaran mittausta ulkomaan-kaupassa. Vaikka asiasta ei ole erillistä sään-nöstä, ei lakia sovellettaisi myöskään silloin, kun mittaustulos tuotetaan Suomen ulkopuo-lella. Jos esimerkiksi puukauppasopimukses-sa sovittaisiin, että mittaus tehdään vasta Ruotsissa sahalla, mittauksessa noudatettai-siin Ruotsissa voimassa olevaa lainsäädän-töä.

Esityksen mukaan lakia sovellettaisiin ja-lostamattoman puutavaran mittaukseen vain mittauslaitevaatimuksien osalta, jos tavoiteltu mittaussuure on energiasisältö tai lämpöarvo. Jos mittausosapuolet ovat sopineet jalosta-mattoman puutavaran myynnistä painon, kuivapainon tai vastaavalla perusteella, kuu-

HE 192/2012 vp

19

luu mittaus, mukaan lukien edellä mainittui-hin liittyvä kosteuden mittaus, lain piiriin. Jos kauppa sovittaisiin tehtäväksi puutavaran energiasisällön tai lämpöarvon perusteella, lakiehdotusta sovellettaisiin tähän kauppaan sisältyvän puutavaran mittaukseen vain mit-tauslaitevaatimusten osalta. Viimeksi maini-tussa tilanteessa lakiehdotuksen mukaiset oi-keusturvakeinot olisivat käytössä vain mitta-uslaitteiden osalta. Jalostamattoman puutava-ran energiasisällön ja lämpöarvon mittauksen jättäminen soveltamisalan ulkopuolelle on tarpeen, koska niitä koskee jo varsin yksi-tyiskohtainen päästökauppaa koskeva sään-nöstö. Toimialalla on olemassa kiinteiden biopolttoaineiden eurooppalaiset standardit koskien muun muassa laatuvaatimuksia ja -luokkia, näytteenottoa ja -käsittelyä sekä ominaisuuksien, kuten kosteuden ja lämpö-arvon, määrittämistä. Nämä standardit on vahvistettu suomalaisiksi kansallisiksi stan-dardeiksi. Siltä osin kun lakiehdotusta ei so-vellettaisi, sovellettaisiin mittauslaitelakia. Menettely ei muuttaisi nykyistä käytäntöä muulta osin kuin että oikeusturvakeinojen käyttö olisi mahdollista mittauslaitevaatimus-ten osalta.

Kuten edellä on selvitetty (Suhde muuhun lainsäädäntöön ja sopimuksiin), puutavaran punnitsemiseen ei-automaattisilla vaaoilla sovellettaisiin mittauslaitelakia puutavaran-mittauslain uudistamisen jälkeenkin. Esimer-kiksi nykyisen kaltaisiin siltavaakoihin sovel-lettaisiin edelleenkin mittauslaitelakia.

Nykyisen puutavaranmittauslain 10 §:n 1 momenttiin sisältyy säännös, jonka mukaan asianosaiset voivat mittausta toimittamatta sopia puutavaran määrästä ja laadusta. Vas-taavaa säännöstä ei sisällytetä lakiehdotuk-seen, koska lakiehdotus säätää vain mittaa-misesta. Jos sopimuksen kohteena olevaa puutavaraa ei aiota mitata, osapuolet voivat luonnollisesti sopia puutavaran luovutuksesta muulla perusteella kuin mittauksella.

3 §. Erikseen sovittavat asiat. Lakiehdo-tuksen 3 §:n 1 momentissa määritellään ne tapaukset, joissa puutavaran mittauksesta on mahdollista sopia mainituista lakiehdotuksen säännöksistä poikkeavasti. Sopiminen olisi esityksen mukaan mahdollista konsernin tai yrityksen sisäisessä tai välisessä luovutusmit-tauksessa tai laajamittaisessa terminaali-,

vaihto-, haketus- tai kuljetusurakointimitta-uksessa. Säännös selkeyttää soveltamisalaa ja poistaa nykyisessä laissa olevat tulkinnanva-raisuudet yritysten välisen sopimisen mah-dollisuudesta. Erikseen sovittavien asioiden kattava määrittely mahdollistaa nykyisten kustannustehokkaiden mittauskäytäntöjen jatkamisen yritysten välisessä puukaupassa ja laajamittaisessa urakointitoiminnassa. Laa-jamittaisella urakointitoiminnalla tarkoitetaan sellaista urakointitoimintaa, joka tyypillisesti muodostaa palvelukokonaisuuden ja jossa käsitellään suuria määriä puutavaraa. Yritys-ten välinen puutavaran mittaus ja laajamittai-nen urakointimittaus tulisi lakiehdotuksessa kokonaisuudessaan lain oikeusturvakeinojen piiriin, mikä osaltaan lisää mittaustoiminnan luotettavuutta. Lain menettelyistä poik-keavasti sopiminen ei olisi mahdollista, jos toinen sopimusosapuoli on kunta, seurakunta, yhteismetsä, säätiö tai päätoimialanaan maa- ja metsätaloutta harjoittava elinkeinonharjoit-taja, luonnollisten henkilöiden muodostama yhtymä, kuolinpesä tai muu näihin rinnastet-tava yhteenliittymä. Tämä osuus säännökses-tä on informatiivinen, koska osa mainituista tahoista ei ole käsitteen yritys tai konserni piirissä. Sopimiseen oikeutettujen rajaamisel-la halutaan yhtenäistää mittaamisen toimin-tamalleja ja turvata mittauksen lainmukainen luotettavuus ja läpinäkyvyys näiden tahojen toimiessa mittausosapuolena. Näin ollen sel-lainen sopimus, jossa sopimusosapuolena on 3 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä määritelty taho ja jossa sovitaan erikseen sa-notussa 1 momentissa luetelluista asioista, on mitätön.

Yritysten välisessä luovutusmittauksessa ja laajamittaisessa urakointimittauksessa riittä-vä ja tarkoituksenmukainen tarkkuus voidaan saavuttaa laissa määriteltyjä joustavammilla ja kustannustehokkaammilla menettelyillä. Sopimisoikeus on yritysten välisessä ja laa-jamittaisessa toiminnassa perusteltua myös siitä syystä, että toimijoilla on osaamisensa perusteella tasavertainen mahdollisuus sopia ja seurata mittaamisen oikeellisuutta.

Mittausosapuolet voisivat pykälässä sääde-tyllä tavalla sopia poikkeavansa 13 §:ssä tar-koitetusta mittaustuloksen suurimmasta salli-tusta poikkeamasta, 14 §:ssä tarkoitetuista mittausmenetelmäryhmien vaatimuksista ja

HE 192/2012 vp

20

17 sekä 18 §:ssä tarkoitetusta omavalvonnas-ta. Kaikki muut lain edellyttämät velvoitteet ja oikeudet olisivat edelleen voimassa. Erik-seen sovittavalla tavalla tehtävässä puutava-ran mittauksessa tulisi siten ehdotetun pykä-län 3 momentin mukaan edelleenkin käyttää lain vaatimukset täyttäviä mittauslaitteita la-kiehdotuksen vaatimusten mukaisesti. Tämä sopimisen laajuutta selkeyttävä informatiivi-nen säännös on katsottu tarpeelliseksi lain soveltamisen helpottamiseksi.

Lakiehdotuksen 3 §:n 2 momentin mukaan yritysten välisessä luovutusmittauksessa on sisällytettävä sopimukseen kuvaus käytettä-västä mittausmenetelmästä, sen poikkeami-sesta lain mukaisesta suurimmasta sallitusta virheestä ja omavalvonnasta ja mittauksen luotettavuuden varmistamisesta, jos kyseisen sopimuksen nojalla käytetään lain 3 §:ssä määriteltyä yritysten välistä rajoitettua sopi-musvapautta. Luotettavuuden varmistamisen kuvauksessa yritysten välillä on otettava huomioon, että mittaus ei saa sisältää merkit-tävää systemaattista virhettä. Poikkeamien kuvaus helpottaa mahdollisten riitatapausten sattuessa virallisen mittaajan päätöksentekoa.

Maa- ja metsätalousministeriö voisi esityk-sen mukaan asetuksella säätää tarkemmin sopimukseen sisällytettävän kuvauksen sisäl-löstä.

4 §. Määritelmät. Pykälä sisältäisi lakieh-dotuksessa käytettyjen käsitteiden ja termien määritelmät. Ehdotetun pykälän 1 kohdan määritelmä (jalostamaton puutavara) pitää si-sällään teollisuushakkeen. Sahanpuru, pelletit ja klapit on jätetty jalosteina lain sovelta-misalan ulkopuolelle. Kohdan 15 luettelo (mittausosapuolet) ei poissulje mahdollisuut-ta käyttää valtuutettua asiamiestä lakiehdo-tuksen säätelemissä asioissa. Muutamien määritelmien sisältö on johdettavissa muusta lainsäädännöstä tai standardiluokittelusta, ja tästä johtuen ne selvitetään tarkemmin. Eh-dotetun pykälän 16 kohdan määritelmä (mit-tausmenetelmä) on mittauslaitelain mukainen ja vastaa SFS-OPAS 99:n (Kansainvälinen metrologian sanasto [VIM]. Perus- ja yleis-käsitteet sekä niihin liittyvät termit) määri-telmää, 17 kohdan määritelmä (mittauslaite) on SFS-OPAS 99:n mukainen ja vastaa sisäl-löltään mittauslaitelain ja mittauslaitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston

direktiivin 2004/22/EY määritelmää, kohdan 18 määritelmä (mittaus) on laadittu soveltaen SFS-OPAS 99:n määritelmää, kohdan 19 määritelmä (mittauksen luotettavuus) vastaa mittauslaitelain määritelmää ja kohdan 20 määritelmä (mittaustarkkuus) on SFS-OPAS 99:n mukainen.

2 luku Puutavaramittauksen organi-saatiot ja viranomaiset

5 §. Ministeriö. Maa- ja metsätalousminis-teriölle säädettäisiin lakiehdotuksen noudat-tamista koskeva valvonnan ylin johto ja oh-jaus. Lakiehdotuksen mukaan ministeriön tehtävänä olisi lisäksi puutavaran mittauslau-takunnan asettaminen, puutavaranmittauksen neuvottelukunnan asettaminen sekä lain val-tuussäännösten mukaisten teknisluontoisten asetusten antaminen lakiehdotuksen toteut-tamista varten.

6 §. Metsäntutkimuslaitos ja viralliset mit-taajat. Lakiehdotuksessa Metsäntutkimuslai-toksen keskeinen rooli olisi tarkoitus säilyt-tää. Tämä on katsottu tarpeelliseksi, koska lain soveltamisen ja mittausmenetelmien jat-kuvan kehittämisen vaatimaa erityisosaamis-ta ja tietojen keräämistä on mahdollista par-haiten ylläpitää ja kehittää tutkimuslaitosym-päristössä. Tutkimus- ja kehittämistehtäviä tekevät osaltaan myös muut tahot. Metsän-tutkimuslaitos antaisi maa- ja metsätalousmi-nisteriön pyynnöstä myös laissa tarkemmin määriteltäviä puutavaranmittausta koskevia lausuntoja.

Lakiehdotuksen valvontaa, siihen sisälty-vää valvontamittausta ja mittauserimieli-syyksien ratkaisemista virallisena mittaukse-na virkavastuulla tekevät viralliset mittaajat olisivat nykyiseen tapaan sijoitettuna Met-säntutkimuslaitokseen, joka maksaisi toimin-nasta aiheutuvat kustannukset toimintame-noista (valtion tulo- ja menoarvion momentti 30.60.01). Viralliset mittaajat toimisivat siten edelleen valvontaviranomaisina. Virallisten mittaajien tehtäviin kuuluisi myös puutava-ran mittaukseen liittyvä neuvonta. Virallisten mittaajien maksuton neuvontapalvelu on näh-ty tärkeäksi lain tavoitetta tukevaksi ennalta-ehkäiseväksi toiminnaksi, joka merkittävästi

HE 192/2012 vp

21

lisää mittaustoimintaa kohtaan tunnettua luottamusta. Virallisia mittaajia on tällä het-kellä kaksi.

7 §. Puutavaranmittauksen neuvottelukun-ta. Nykykäytännön mukaisesti maa- ja met-sätalousministeriö asettaisi puutavaranmit-tauksen olennaisten osapuolten edustajista koostuvan neuvottelukunnan, jolla olisi mer-kittävä rooli lain toteutuksessa ja puutavaran mittauksen eri osapuolten välisen yhteistyön edistäjänä. Lakiehdotuksen mukaan neuvot-telukunnan tehtävänä olisi antaa lausuntoja, tehdä ehdotuksia puutavaran mittauksen ke-hittämiseksi sekä edistää ja ylläpitää hyviä mittauskäytäntöjä. Neuvottelukunta voisi myös asiantuntemuksensa ja harkintansa pe-rusteella esittää Metsäntutkimuslaitokselle lakiehdotuksen 14 §:n 3 momentissa tarkoi-tettujen muuntolukujen tarkistamista. Hyvien mittauskäytäntöjen edistämiseksi ja ylläpitä-miseksi neuvottelukunta voisi antaa esimer-kiksi mittausta koskevia toimintaohjeita. Varsinaista julkista valtaa edellyttävät pää-tökset tehtäisiin muissa lakiehdotuksen mää-rittelemissä elimissä. Puutavaranmittauksen neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtä-vien sisällöstä säädettäisiin tarkemmin val-tioneuvoston asetuksella.

Lain soveltamisalan laajentaminen ja toi-mijakentän muutos on tarkoitus ottaa huomi-oon lisäämällä neuvottelukuntaan kutsuttavi-en sidostahojen lukumäärää. Lähinnä uusina sidostahoina tulisivat kyseeseen itsenäiset sahat ja puuta energiatarkoitukseen käyttävä teollisuus. Myös puun myyjien edustusta oli-si tässä yhteydessä tarkoituksenmukaista vahvistaa kutsumalla Metsähallituksen edus-taja neuvottelukunnan jäseneksi.

8 §. Puutavaran mittauslautakunta. Esityk-sen mukaan puutavaran mittauslautakunta toimisi nykyisen puutavaranmittauslain ta-paan ensimmäisenä muutoksenhakuasteena puutavaranmittausta koskevissa asioissa. Mittauslautakunta käsittelisi myös sille la-kiehdotuksen nojalla siirretyt asiat. Maa- ja metsätalousministeriö asettaisi mittauslauta-kunnan kolmivuotiskaudeksi puutavaranmit-tauksen neuvottelukuntaa kuultuaan.

9 §. Mittauslautakunnan kokoonpano. Mit-tauslautakunnan kokoonpanoa ehdotetaan nykytilanteeseen verrattuna muutettavaksi si-ten, että aikaisemman puheenjohtajan ja kah-

den jäsenen sijaan mittauslautakuntaan kuu-luisi kaksi pysyvää jäsentä, joista toinen on puheenjohtaja, ja enintään kuusi vaihtuvaa asiantuntijajäsentä. Pysyvillä jäsenillä olisi kummallakin yksi henkilökohtainen varajä-sen, jota koskisi, mitä lakiehdotuksessa sää-dettäisiin mittauslautakunnan pysyvästä jäse-nestä. Muun muassa säännökset esteellisyy-destä ja jäsenyydestä vapauttamisesta koski-sivat myös varajäsentä. Mittauslautakunta olisi päätösvaltainen lakiehdotuksen 48 §:n mukaan kahden pysyvän jäsenen ja kahden vaihtuvan jäsenen kokoonpanossa.

Esityksen mukaan virallinen mittaaja ja puutavaranmittauksen neuvottelukunnan jä-sen eivät saisi toimia mittauslautakunnan jä-seninä. Neuvottelukunnan jäsenyyttä koskeva rajoitus on tarpeen neuvottelukunnan jäse-nyyteen liittyvän edunajajan aseman ja mit-tauslautakunnan jäseneltä edellytetyn riip-pumattoman aseman välisen ristiriidan vuok-si. Metsäntutkimuslaitoksen palveluksessa oleva ei saisi toimia mittauslautakunnan py-syvänä jäsenenä. Tämä on nähty tarpeellisek-si mittauslautakunnan jäsenten riippumatto-muuden korostamiseksi.

10 §. Virallisen mittaajan ja mittauslauta-kunnan jäsenen kelpoisuusvaatimukset. Vi-rallisen mittaajan sekä mittauslautakunnan puheenjohtajan ja hänen henkilökohtaisen varajäsenensä sekä vaihtuvien asiantuntija-jäsenten tulisi olla puutavaran mittaukseen hyvin perehtyneitä Suomen kansalaisia, joille ei ole määrätty edunvalvojaa, joiden toimin-takelpoisuutta ei ole rajoitettu ja jotka eivät ole konkurssissa. Virallisen mittaajan ja mit-tauslautakunnan käsittelyyn tulevat asiat ovat erikoistapauksia, joissa erimielisyyksien koh-teena olevat asiakokonaisuudet ovat usein monimutkaisia ja laajoja ja joiden ymmärtä-minen edellyttää puutavaran mittaukseen liit-tyvää hyvää ammatillista, teknistä ja usean vuoden käytännön työhön perustuvaa osaa-mista. Puheenjohtajan ja asiantuntijajäsenten hyvät toimintaedellytykset mittauslautakun-nassa voidaan katsoa varmistettavan edellyt-tämällä hyvää perehtyneisyyttä puutavaran mittaukseen. Mittauslautakunnan vaihtuvien asiantuntijajäsenten kautta on tarkoitus var-mistaa lautakunnan riittävä asiantuntemus erityisesti teknistä asiantuntemusta vaativien mittauskysymysten käsittelyssä. Vaatimukset

HE 192/2012 vp

22

vastaavat voimassa olevaa puutavaranmit-tauslakia.

Mittauslautakunnan puheenjohtajalla ja hä-nen henkilökohtaisella varajäsenellään tulisi lakiehdotuksen mukaan olla tehtävään sovel-tuva ylempi korkeakoulututkinto ja toisella pysyvällä jäsenellä ja hänen henkilökohtai-sella varajäsenellään oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto, ei kuitenkaan kansain-välisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinto. Nykyisessä puutavaranmittausase-tuksessa mittauslautakunnan puheenjohtajalta edellytetään maatalous- ja metsätieteiden kandidaatin tutkintoa, eikä mittauslautakun-nan jäseniltä ole edellytetty oikeustieteellistä pätevyyttä. Kelpoisuusvaatimuksiin esitettä-vät muutokset ovat tarpeen lautakunnan asi-antuntemuksen laajentamiseksi tehtävien vaatimuksen mukaisesti. Kelpoisuusehdoista ei olisi tarvetta säätää enää tarkemmin ase-tuksella.

11 §. Virallisen mittaajan ja mittauslauta-kunnan jäsenen tuomarin vastuu ja esteelli-syys. Nykyisessä puutavaranmittauslaissa vi-rallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jä-senten esteellisyys on kytketty tuomarin vas-tuuseen. Periaate on tarkoitus säilyttää viral-lisen mittaajan ja kaikkien mittauslautakun-nan jäsenten osalta entisellään myös jatkossa. Tuomarin vastuulla korostetaan tässä mit-tauslautakunnan toiminnan riippumattomuut-ta ja myös puolueettomuutta suhteessa käsi-teltävän asian eri osapuoliin sekä vastuuta päätösten laillisuudesta. Ehdotetun pykälän 3 momenttiin sisältyvä vaatimus siitä, että vaihtuvien asiantuntijajäsenten tulee olla kä-siteltävän asian suhteen riippumattomia, varmistaa mittauslautakunnan ratkaisuko-koonpanon puolueettomuuden käsiteltävässä asiassa. Vaihtuvan asiantuntijajäsenen riip-pumattomuus katsottaisiin riittäväksi, jos hän ei olisi käsiteltävän asian osapuolen palve-luksessa. Tämän tiukempaa asiantuntijajäse-nen esteellisyyden määrittelyä ei ole katsottu tarpeelliseksi sen vuoksi, että mittauslauta-kunnan pysyvien jäsenten tuomarin esteelli-syyssäännökset sekä päätöksentekoon liittyvä äänestysmenettely ja siihen sisältyvä puheen-johtajan ratkaisevan äänen perusteella tapah-tuva päätöksenteko varmistaa riippumatto-muuden toteutumisen.

Oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 7 §:ään si-sältyvän tuomarinvalan mukaan tuomari lu-paa olla ilmaisematta kenellekään niitä neu-votteluja, joita oikeus pitää suljettujen ovien takana. Tästä on katsottu seuraavan neuvotte-lua sisältävien asiakirjojen salassapitovelvol-lisuus. Neuvottelusalaisuus on tärkeä tuomio-istuinten riippumattomuuden ja niiden toi-minnan sujuvuuden kannalta. Neuvotte-lusalaisuuden piiriin kuuluvat ensi sijassa tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten, johon ryhmään kuuluu tässä esityksessä tar-koitettu mittauslautakunta, jäsenten käymiä neuvotteluja sisältävät asiakirjat, kuten jäsen-ten muistiot ja muut neuvotteluja koskevat muistiinpanot.

12 §. Mittauslautakunnan jäsenyydestä va-pautuminen. Mittauslautakunnan jäsenen va-pauttaminen tehtävistään olisi lakiehdotuk-sessa rajattu tiukasti, mikä korostaa tuomiois-tuimen, tässä mittauslautakunnan, riippumat-tomuutta. Jäsenellä olisi ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan oikeus pysyä tehtäväs-sään siten kuin tuomarinviran haltijasta sää-detään. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jäsenet nauttivat toimikautensa ajan perustus-laissa säädettyä tuomarin erottamattomuutta. Toisaalta kuitenkin pykälän 2 momentin mu-kaan maa- ja metsätalousministeriö voisi va-pauttaa mittauslautakunnan pysyvän jäsenen ja vaihtuvan asiantuntijajäsenen tehtävästään, jos hänet valitaan puutavaranmittauksen neu-vottelukuntaan tai viralliseksi mittaajaksi taikka jos pysyvä jäsen siirtyy Metsäntutki-muslaitoksen palvelukseen. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö voisi vapauttaa jäse-nen hänen pyytäessään itse vapautusta tehtä-västään.

3 luku Mittausmenetelmäryhmät se-

kä mittausmenetelmät ja -laitteet

13 §. Mittauksen tarkkuus. Ehdotetun py-kälän 1 momentin mukaisesti mittauksessa tulisi saavuttaa riittävä mittaustarkkuus. Mit-taustulosten mittausvirheet eivät saisi ylittää säädettyä suurinta sallittua poikkeamaa eli mittausvirheen äärirajaa. Tämä velvoittaisi mittaajaa käyttämään mittauslaitteita ja -menetelmiä sekä toteuttamaan mittaus siten,

HE 192/2012 vp

23

että asetettu mittaustarkkuuden vaatimus saavutetaan.

Suurimmasta sallitusta poikkeamasta sää-dettäisiin kyseisessä säännöksessä. Suurin sallittu poikkeama vastaisi terminä nykyises-sä puutavaranmittauslaissa tarkoitettua mit-tauksen hyväksyttävää tarkkuutta, mutta ter-mi, sen tulkinta ja soveltaminen olisi määri-tetty nykyistä lainsäädäntöä tarkemmin.

Ehdotetun pykälän 1 momentissa määritet-täisiin myös ne tekijät, joiden katsotaan vai-kuttavan suurimman sallitun poikkeaman lu-kuarvoihin. Näitä tekijöitä olisivat eräkoko, mittausmenetelmäryhmä ja mittausmenetel-mä. Myös erot eri puutavaralajien mittaus-tarkkuudessa käytettäessä samaa mittausme-netelmää (esimerkiksi kuitupuun ja koko-puun mittaus pinossa) olisivat näitä tekijöitä.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäi-siin systemaattisesta ja satunnaisesta virhees-tä. Lakiehdotuksessa erotettaisiin mittaus-tarkkuuden suhteen systemaattinen ja satun-nainen virhelähde sekä näiden soveltaminen. Systemaattinen ja satunnainen virhe olisivat määritetty soveltaen SFS-OPAS 99:n määri-telmiä.

Suurinta sallittua poikkeamaa käytettäisiin 1) mittausmenetelmiä kehitettäessä niiden luotettavuutta arvioitaessa, 2) mittauslaittei-den vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa ja käyttöönotossa, 3) mittauksen käytönaikai-sessa luotettavuuden varmistamisessa ja 4) mittauserimielisyyksien ratkaisemisessa. Edellä kohdissa 1 ja 2 tulisi määrittää mit-tausmenetelmän ja -laitteen kyky tuottaa suu-rimman sallitun poikkeaman alittavia mit-taustuloksia ja siten täyttää lakiehdotuksen mukaiset vaatimukset. Vastaavasti käytönai-kaisessa luotettavuuden varmistamisessa (kohta 3) mittaustulosten vaihtelun tulisi py-syä suurimman sallitun poikkeaman edellyt-tämissä rajoissa. Mittaustulosta koskeva mit-tauserimielisyys (kohta 4) voitaisiin ratkaista suurimman sallitun poikkeaman perusteella.

Suurimman sallitun poikkeaman muodos-tumisen perusteista säädettäisiin ehdotetun pykälän 1 ja 2 momenteissa. Suurimman sal-litun poikkeaman lukuarvoihin vaikuttavat ehdotetun pykälän 1 momentissa todetut teki-jät. Suurimman sallitun poikkeaman määrit-täminen sisältää näiden osatekijöiden vaiku-tusten tarkemman yksilöinnin nimenomaan

puutavaran mittauksen eri mittausmenetel-märyhmissä ja mittausmenetelmissä. Suu-rimman sallitun poikkeaman määrittäminen ja sen varsinaiset lukuarvot määritettäisiin ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan mit-tausmenetelmäryhmä- tai mittausmenetelmä-kohtaisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

14 §. Mittausmenetelmäryhmät. Puutavaran mittauksessa käytettävät menetelmät ryhmi-teltäisiin niiden sisällön mukaisen pääasialli-sen mittausperiaatteen perusteella. Keskeiset kriteerit ryhmittelylle olisivat 1) mittaustu-losten tuottaminen fyysisten ulottuvuuksien ja ominaisuuksien tai painon mittauksella ja näihin perustuvalla laskennalla, 2) mittaus-menetelmän sisältämä otanta, 3) mittausme-netelmän sisältämä yleisten muuntolukujen käyttö. Mittausmenetelmäryhmien mittauspe-riaatteeseen ja mittaustarkkuuteen vaikutta-vana oleellisena tekijänä ryhmittelyssä otet-taisiin huomioon se, perustuuko menetelmä puutavarakappaleiden vai -muodostelmien mittaukseen. Mittausmenetelmäryhmien mit-tausperiaatetta koskevista teknisluonteisista yksityiskohdista sekä ryhmään kuuluvien mittausmenetelmien sisältämistä mittauksista ja laskentamenetelmistä säädettäisiin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Mittausmenetelmäryhmät eivät sisältäisi lähinnä energiapuun luovutusmittauksessa käytettäviä menetelmiä, joissa suureen arvo määritetään malleilla, joissa lähtösuureen ja tulossuureen välillä ei ole fysikaalista yhteyt-tä. Tällaisia ovat esimerkiksi latvusmassan määräarvion tuottaminen runkopuun mittaus-ten perusteella. Kyseiset mittaukset eivät oli-si lakiehdotuksen mukaisia.

Metsäntutkimuslaitokselle annettaisiin py-kälän 3 momentissa valtuus antaa määräyksiä yleisistä muuntoluvuista. Nämä määräykset koskisivat teknisiä alan asiantuntemusta ja tutkimustietoa edellyttäviä kysymyksiä, jotka kohdistuisivat puutavaranmittauksen tekni-seen toteuttamiseen. Määräykset sisältäisivät matemaattisten kaavojen vahvistamista puu-tavaran mittauksen eri mittausmenetelmä-ryhmiin tai -menetelmiin liittyen, ja niiden sisältö perustuisi tutkimustuloksiin. Muunto-luvulla tarkoitettaisiin taulukoitua lukuarvoa, funktiota tai laskentamenetelmää, jolla teh-täisiin mitattujen mittayksiköiden ja/tai suu-

HE 192/2012 vp

24

reiden välisiä muuntoja tai tuotettaisiin mit-tauksiin perustuvia mittaustuloksia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi punnittujen massojen muuntamiseen tilavuudeksi käytettävät muuntoluvut, pölkkyjen kappaleittaiseen mit-taukseen käytettävät yksikkötilavuusluvut tai mittausmenetelmiin sisältyvät runkoprofiili-funktiot. Ennen muuntolukujen antamista niistä olisi pyydettävä lausunto puutavaran-mittauksen neuvottelukunnalta.

15 §. Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimukset. Pykälässä säänneltäisiin sekä puutavaran mittauksessa käytettävien mit-tausmenetelmäryhmien sisältämien mittaus-menetelmien sisällön ja mittausperiaatteiden että näiden sisältämien mittauslaitteiden ylei-sistä vaatimuksista, joita tarkennettaisiin tek-nisluonteisesti asetuksissa. Mittaukseen käy-tettävän menetelmän ja -laitteen tulisi sovel-tua käyttötarkoitukseensa. Mittausmenetel-mien ja näitä koskevien ohjeiden käyttöalue, sisältö ja laskenta, sekä mittauksessa käytet-tävien laitteiden suunnittelu ja valmistus tuli-si toteuttaa siten, että mittaus on luotettavaa kaikissa ennakoitavissa olevissa ja käyttötar-koituksen mukaisissa olosuhteissa. Mittauk-sen tulisi olla luotettavaa koko käytön ajan. Mittauslaitteiden toiminnan luotettavuus olisi voitava käytön aikana varmistaa. Säännös velvoittaisi mittauslaitteen suunnittelijaa ja sen valmistajaa.

Mittausmenetelmän ja -laitteen mittaus-tarkkuuden tulisi olla sillä tasolla, että mit-tauksessa saavutettaisiin laissa tarkoitettu riittävä mittaustarkkuus. Mittausmenetelmä ja -laite eivät sinällään saisi aiheuttaa mitta-ukseen merkittävää systemaattista virhettä. Mittauslaitteiden ja -menetelmien mittaustu-losten tulisi perustua kansainvälisen SI-mittayksikköjärjestelmän mukaisiin mittayk-siköihin. Mittayksiköistä säädetään mittayk-siköistä ja mittanormaalijärjestelmästä anne-tussa laissa (1156/1993).

Mittaustuloksen olisi lisäksi oltava jäljitet-tävissä. Edellä esitettyjä kokonaisuuksia tar-kennettaisiin teknisluonteisesti maa- ja met-sätalousministeriön asetuksella.

16 §. Vastuu mittauslaitteen vaatimusten-mukaisuudesta. Uusien, lakiehdotuksen mu-kaiseen käyttöön tarkoitettujen mittauslaite-tyyppien sekä käyttöönotettavien mittauslait-teiden markkinoille tuoja vastaisi siitä, että

mittauslaitteet täyttäisivät lakiehdotuksessa ja sen nojalla annettavissa asetuksissa esitetyt vaatimukset. Menettelyllä yhdenmukaistet-taisiin mittauslaitteiden käyttöönottoa siten, että vältyttäisiin mittauslaitekohtaisilta mene-telmäohjeilta.

Suunniteltaessa uutta mittauslaitetyyppiä olisi määritettävä mittausmenetelmäryhmä, johon laite kuuluu. Mittauslaitteen tulisi täyt-tää mittausmenetelmäryhmää koskevat vaa-timukset sekä mittausmenetelmiä ja -laitteita koskevat muut vaatimukset koskien soveltu-vuutta ja mittaustarkkuutta. Uuden mittaus-laitteen markkinoille tuoja vastaisi näiden vaatimusten täyttymisestä.

17 §. Mittauksen luotettavuuden varmista-minen. Mittaajan tulisi varmistaa mittauksen luotettavuus omavalvonnalla ja ulkopuolisel-la valvonnalla sekä näihin sisältyvillä määrä-ajoin tehtävillä mittausmenetelmän, mittaus-laitteen ja mittaustuloksen tarkastuksilla. Mittaustuloksen tarkastusta vertailumenetel-mällä tehtävällä mittauksella ei edellytettäisi tienvarressa tehtävissä manuaalisissa mit-tauksissa, joita tällä hetkellä ovat kuitupuun pinomittaus ja puutavarapölkkyjen mittaus. Kyseisillä mittausmenetelmillä ei nykyisen lainsäädännön eikä käytännön mukaisesti ole vastaavaa tarkastusjärjestelmää. Mittausme-netelmien verraten vähäinen merkitys, va-kiintuneet käytännöt ja käytännön toiminta-mahdollisuudet huomioon ottaen vertailume-netelmällä tehtävän tarkastusmittauksen ulot-taminen näihin menetelmiin ei olisi tarkoi-tuksenmukaista.

Mittaustuloksen tarkastusta vertailumene-telmällä tehtävällä mittauksella ei edellytet-täisi myöskään hakkeen, murskeen tai vas-taavalla tavalla valmistettujen puutavarala-jien manuaalisessa mittauksessa. Käytännön toimintamahdollisuudet huomioon ottaen vertailumenetelmällä tehtävän tarkastusmit-tauksen ulottaminen näihin menetelmiin ei olisi tarkoituksenmukaista.

Oleellinen osa mittauksen luotettavuuden varmistamista olisi osapuolten oikeus tutus-tua mittausmenettelyyn. Pykälässä olisikin säädetty mittausosapuolten oikeudesta tutus-tua mittausmenettelyyn ja mitattavan puuta-varaerän mittaustulokseen vaikuttaviin val-vontojen tuloksiin sekä osallistua tarkastus-ten tekemiseen sovittavalla tavalla. Erikseen

HE 192/2012 vp

25

sopiminen tarkastuksiin osallistumisesta on tarpeen esimerkiksi työturvallisuuden takia.

Ehdotettavassa pykälässä säädettäisiin omavalvonnan ja ulkopuolisen valvonnan mittaustulosten säilyttämisestä. Säilyttämi-nen kytkettäisiin mittaustuloksen tiedok-sisaamiseen, ja tietoja olisi säilytettävä vä-hintään vuosi. Pykälään sisältyisi myös sään-nös siitä, että virheen aiheuttava tekijä olisi viivytyksettä poistettava, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään perusmittauksessa.

Ehdotetun 17 §:n 5 momentti sisältäisi val-tuussäännöksen. Sen mukaan mittausmene-telmien ja -laitteiden luotettavuuden varmis-tamisen teknisestä toteuttamisesta sekä me-nettelyistä, joita noudatettaisiin, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään perusmittaukses-sa, säädettäisiin tarkemmin maa- ja metsäta-lousministeriön asetuksella. Edellä mainittui-hin menettelyihin sisältyy myös virheellisestä mittauksesta johtuvan väärän mittaustuloksen oikaisuun liittyvä menettely.

18 §. Omavalvonta. Omavalvontaan kuu-luisi mittausmenetelmän mukaisesti soveltu-valla tavalla jatkuva laitteen toiminnan seu-ranta (käyttäjän rutiiniluonteinen mittauslait-teen toimivuuden seuranta), mittauslaitteen kalibrointi ja tätä varten tehtävät mittaukset ja tarkastukset (hakkuukonemittauksessa otantarunkojen mittaukset), mittauslaitteen viritystä ja mittaustuloksen tarkastusta varten tehtävät mittaukset (tehdasmittauksessa mää-räajoin tehtävään tarkastuserien mittaukseen perustuva seuranta) ja dokumentointi. Ehdo-tetussa pykälässä määritettäisiin termit kalib-rointi ja mittauslaitteen viritys. Kalibroinnin määritelmä vastaisi mittayksiköistä ja mit-tanormaalijärjestelmästä annetun lain määri-telmää. Mittauslaitteen virityksen määritelmä olisi laadittu soveltaen SFS-OPAS 99:n mää-ritelmää. Määritelmät olisivat nykyiseen puu-tavaranmittauslakiin nähden tarkennus, jolla yhdenmukaistettaisiin käytännön toiminnassa käytettävää termistöä. Maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella säädettäisiin tarvitta-essa tarkemmin omavalvonnasta.

19 §. Ulkopuolinen valvonta. Ulkopuolista valvontaa olisi muu kuin mittaustyötä teke-vän tai siitä vastaavan henkilön tai tahon it-sensä tekemä mittaustuloksen tarkastus. Ul-kopuolista valvontaa olisi myös virallisen mittaajan tekemä valvontamittaus. Maa- ja

metsätalousministeriön asetuksella säädettäi-siin tarvittaessa tarkemmin ulkopuolisesta valvonnasta.

4 luku Puutavaran mittaus

20 §. Mittaustoimituksen tekijä. Myyjä ja ostaja voisivat ehdotetun 20 §:n 1 momentin mukaan edelleen vapaasti sopia siitä, kumpi osapuoli tai muu taho luovutusmittauksen te-kee.

Työmittauksen tekemisessä säilytettäisiin nykyisen puutavaranmittauslain mukaiset pe-riaatteet ennallaan niin, että vastuu työmit-tauksen tekemisestä olisi työnantajalla ("Työ-mittauksesta vastaa työnantaja ja sen tekee työnantaja, jollei toisin ole sovittu.") ja että työantajan olisi ilmoitettava työnsuorittajalle etukäteen mittauksesta. Urakointimittaukses-ta sopisivat urakoitsija ja urakanantaja. Asiasta säädettäisiin ehdotetun 20 §:n 2 mo-mentissa.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan luovutusmittauksen tuloksen käyttäminen tie-tyissä tapauksissa palkan ja urakointimaksu-jen perusteena säilyisi nykytilanteeseen ver-rattuna ennallaan. Myös toimiminen niin, että työ- ja urakointimittaus korvaisi erillisen luovutusmittauksen, olisi mahdollista, kun kaikki tämän lakiehdotuksen säännökset luo-vutusmittauksesta toteutuvat.

21 §. Mittauksesta sovittavat asiat. Ehdo-tettu säännös olisi tarkennus nykyiseen puu-tavaranmittauslakiin, jossa ei ole suoranai-sesti edellytetty mittausta koskevien asioiden sopimista etukäteen. Työ- ja urakointimit-tauksissa etukäteen sovittavat asiat voisivat olla osa työ- tai urakointisopimusta tai annet-tuja työ- tai urakointiohjeita. Säännöksessä olisi määritelty tarkasti ne asiat, joista mitta-usosapuolten olisi sovittava ennen mittauk-sen tekemistä. Mittauskustannuksista vastaa yleensä ostaja, työnantaja tai urakanantaja. Sopimusosapuolet voivat kuitenkin halutes-saan sopia myös toisin mittauskustannusten maksajasta. Mittauksen kohde olisi määritel-tävä etukäteen esimerkiksi mainitsemalla puutavaralaji. Lisäksi olisi määriteltävä lo-pullisen mittaustuloksen mittayksikkö, joka

HE 192/2012 vp

26

voitaisiin ilmoittaa tilavuuden, painon tai yk-sikkömäärän mittayksikkönä.

Mittauskustannuksista olisi ehdotetun 21 §:n mukaan sovittava ennen mittauksen aloittamista. Tämä olisi puutavaranmittausla-kiin tarkennus, koska nykyisessä laissa ei edellytetä asiasta sopimista etukäteen edes välillisesti. Muilta osin säännös olisi nyky-käytännön mukainen.

22 §. Mittausasiakirja. Luovutusmittauk-sesta olisi laadittava mittausasiakirja, jossa olisi mittausosapuolia ja mittauksen kohdetta eli mitattua puutavaraerää koskevat tiedot. Vähintään vastaavat tiedot olisi oltava myös työ- ja urakointimittauksesta. Mittaustulok-sen kirjaaminen vastaisi asiallisesti nykyistä lakia, lakiehdotuksessa olisi selvästi vaadittu mittausasiakirja myös työ- ja urakointimitta-uksessa.

Lakiehdotukseen sisällytettäisiin selvästi vaatimus siitä, että mittaustuloksen on sisäl-lettävä kaikki sovitun mittauksen kohteen mittaustulokset. Mittaustoimituksen keskey-tyessä jostakin syystä tässä tarkoitettu mit-tausasiakirja voitaisiin laatia osissa, joiden on yhteensä vastaavasti sisällettävä kaikki sovi-tun mittauksen kohteen mittaustulokset ja jotka on kokonaisuudessaan tai osissa laadit-taessa kaikilta osin toimitettava mittausosa-puolille. Tällainen keskeytys voisi tyypilli-sesti johtua sää- tai korjuuolosuhteista.

Maaseutuvirastolla olisi ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan oikeus saada kopio mit-tausasiakirjasta. Täten Maaseutuvirasto pys-tyisi valvomaan FLEGT-lisätoimiasetuksen mukaisesti puutavaran alkuperää.

23 §. Mittaustoimituksen päättyminen ja mittausasiakirjojen säilyttäminen. Ehdotetun 23 §:n 1 momentin mukaan mittaustoimitus katsottaisiin päättyneeksi, kun sitä koskeva 22 §:ssä edellytetty mittausasiakirja olisi laa-dittu ja lähetetty tai luovutettu mittausosa-puolille jäljempänä ehdotetun 24 §:n mukai-sesti. Lisäyksenä nykyiseen lakiin olisi vaa-timus mittausasiakirjan lähettämisestä tai luovuttamisesta ennen kuin mittaustoimitus katsottaisiin päättyneeksi.

Ehdotetun pykälän 2 momentin mukaan pyydettäessä olisi myös annettava tarvittavat tiedot siitä, millä perusteilla mittaustulos on laskettu. Lisäksi pykälän 3 momentilla var-

mistettaisiin mittaustulosten ja niiden lasken-taperusteiden säilyttäminen.

24 §. Mittaustuloksen tiedoksisaaminen. Pykälä mittaustuloksen tiedoksisaamisesta pysyisi pääosin nykyisen puutavaranmittaus-lain mukaisena. Mittausosapuolen katsottai-siin saaneen ehdotetun 24 §:n mukaan tiedon mittaustuloksesta saatuaan 22 §:ssä tarkoite-tun mittausasiakirjan. Mittausasiankirjan voi-si luovuttaa mittaustoimituksen yhteydessä, kun molemmat mittausosapuolet ovat läsnä. Kirjallisesti tai sähköisesti lähetetyn 22 §:ssä tarkoitetun mittausasiakirjan katsottaisiin tul-leen toisen mittausosapuolen tietoon seitse-mäntenä päivänä sen jälkeen, kun se olisi lä-hetetty, jollei muuta näytetä. Lähtökohtana on, että sen, joka väittää tiedoksiannon tapah-tuneen tätä myöhemmin, on esitettävä väit-teensä tueksi riittävä näyttö. Menettely mah-dollistaisi lopullisen mittaustuloksen suhteel-lisen nopean tiedoksisaannin aikarajan olles-sa kuitenkin hieman nykyistä pidempi. Kehi-tys on johtanut elektroniseen tiedonsiirtoon ja sähköpostin käyttämiseen. Siksi ei olisi tarkoituksenmukaista rajata tiedoksianto-mahdollisuutta vain kirjalliseen tiedoksian-toon.

Edellä 22 §:ssä tarkoitettu asiakirja olisi toimitettava viipymättä toiselle mittausosa-puolelle kirjallisesti tai sähköisesti.

25 §. Urakointimittauksen tuloksen tarkis-taminen. Urakointimaksuja koskevat sään-nökset mittaustuloksen tarkistamisesta sil-loin, kun tehty urakka ei olisi sopimuksen mukaista, jäisivät asiallisesti urakointimit-tauksessa nykykäytännön mukaisiksi. Puut-teellisuuksien korjaamisen olisi oltava toteu-tettavissa tai sopimuksen ja annettujen ohjei-den vastaisuuden olisi oltava selkeää. Esi-merkiksi jos puut olisi kuljetettu pois teko-alueelta, olisi käytännössä evätty mahdolli-suus puutteellisuuksien korjaamiseen. Esi-merkiksi jos puut olisi hakattu annettujen oh-jeiden ulkopuoliselta alueelta, olisi se tehty sopimuksen vastaisesti. Kohtuulliset kustan-nukset olisivat esimerkiksi puutavaran kat-konta uudelleen sovitun mukaiseksi tai vie-minen sovittuun paikkaan.

Jatkossakaan urakointimittauksen tuloksen muuttaminen ei ehdotetun 25 §:n 3 momentin mukaan ulottuisi kolmanteen osapuoleen.

HE 192/2012 vp

27

26 §. Puutavaran käsittely ja siirto ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista. Nykyisen puutavaranmittauslain mukainen sopimuk-seen perustuva ja vallitseva käytäntö on, että mittauserä viedään pois tai käsitellään mit-tauspaikalla, ennen kuin mittaustulos on hy-väksytty molempien mittausosapuolten toi-mesta. Logistinen ketju on tänä päivänä pää-osin niin nopea, että kaikkinainen viivästy-minen aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia tai laatutappioita. Näistä syistä johtuen olisi perusteltua, että puutavaran käsittelyä ja siir-tämistä koskevasta tilanteesta säädettäisiin ehdotetun 26 §:n mukaan. Ehdotetun 1 mo-mentin mukaan mittausosapuolten sopimuk-sessa tai sen ehdoissa olisi mainittava oikeus puutavaran käsittelyyn tai siirtämiseen ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista ja lisäksi mittausasiakirjan laadintaan tarvittavat tiedot olisi kirjattava mittaajan toimesta ennen puu-tavaran käsittelyä tai siirtoa. Ostaja, työn- tai urakanantaja tai heidän valtuuttamansa ei saisi käsitellä tai siirtää puutavaraa ennen mittaustuloksen tiedoksisaamista, jos mit-tausosapuolten välillä tai sopimuksen ehdois-sa ei olisi sovittu oikeudesta käsitellä tai siir-tää puutavaraa. Mittaajalla olisi aina lakieh-dotuksen muissa pykälissä vaadittu omaval-vonnan mukainen seurantavelvollisuus mit-taustulostensa luotettavuuden varmistamises-ta.

Jos mittausosapuolten sopima mittausme-netelmä on sellainen, että mittaus tapahtuu muualla kuin puutavaran teko- tai käsittely-paikassa, puutavaran saisi siirtää mittauspai-kalle ennen tietojen kirjaamista. Tällöin mit-tauserä olisi pidettävä erillään siihen saakka, kunnes tiedot on kirjattu.

Toisinaan mittausosapuolen taloudelliseen asemaan voisi liittyä niin paljon epävarmuut-ta, että olisi perusteltua antaa ehdotetun py-kälän 3 momentin mukainen sopimismahdol-lisuus. Jos niin sovittaisiin, mittaustuloksen olisi oltava mittausosapuolten tiedossa ennen puutavaran käsittelyä tai siirtämistä mittaus-paikalta.

5 luku Virallinen mittaus

27 §. Erimielisyyden ratkaiseminen. Mit-tauserimielisyydet ratkaistaisiin ensisijaisesti

mittausosapuolten välillä. Tällä pyrittäisiin ennaltaehkäisemään tarpeettomien virallisten mittausten vireillepanoa ja niistä aiheutuvia kustannuksia. Jos mittausosapuolet eivät pää-sisi yksimielisyyteen mittausta koskevasta erimielisyydestä, mittausosapuoli voisi hakea mittauserimielisyyden ratkaisemiseksi viral-lista mittausta. Mittausosapuolien ei tarvitsisi hakea virallista mittausta yhdessä, vaan mit-tausosapuoli voisi hakea virallista mittausta myös itsenäisesti. Ehdotetun pykälän 1 mo-mentti on luonteeltaan osin informatiivinen, mutta mittausprosessin luonteen kuvaami-seksi tarpeellinen.

Virallisessa mittauksessa noudatettaisiin hallintolain säännöksiä, jollei lakiehdotuk-sessa olisi toisin säädetty. Virallisen mittauk-sen toimittamisessa on asian erityisluonteen vuoksi tiettyjen yksityiskohtien osalta tarkoi-tuksenmukaista säätää hallintolakia tarkem-min.

28 §. Virallisen mittauksen edellytykset. Virallinen mittaus olisi mittausosapuolen ha-kemuksesta toimitettava, jos mittausosapuol-ten kesken on syntynyt erimielisyyttä perus-mittauksen tuloksesta tai mittaustulokseen vaikuttavasta tekijästä. Perusmittauksen tulos ilmoitettaisiin 22 §:ssä tarkoitetulla mittaus-asiakirjalla, jos se on ehditty tekemään ennen mittauserimielisyyden syntyä. Lakiehdotuk-sen 21 §:ssä säädettäisiin ne asiat, joista mit-tausosapuolten olisi sovittava ennen perus-mittaamisen aloittamista. Jos näistä asioista syntyisi erimielisyyttä joko ennen perusmit-tausta tai perusmittauksen jälkeen, voisi mit-tausosapuoli pyytää virallista mittausta ja vi-rallinen mittaus olisi toimitettava. Virallinen mittaus olisi mittausosapuolen hakemuksesta tehtävä myös silloin, jos toinen mittausosa-puoli ei osallistuisi mittaustoimitukseen sovi-tulla tavalla. Jos esimerkiksi on käytetty vää-rää tuoretiheystaulukkoa, tämä olisi peruste virallisen mittauksen vireillepanoon.

Virallinen mittaus voitaisiin tehdä, jos mit-tausosapuoli olisi esittänyt pyynnön viralli-sen mittauksen toimittamiseksi viimeistään 14 päivän kuluessa siitä, kun hän olisi saanut 24 §:n mukaisesti tiedon mittaustuloksesta. Toisin sanoen mittausosapuolen olisi ilmoi-tettava tyytymättömyydestään mittaustulok-seen tai siihen vaikuttavaan tekijään 14 päi-vän kuluessa siitä hetkestä, kun hänen katso-

HE 192/2012 vp

28

taan saaneen tiedon mittaustuloksesta. Muus-sa tapauksessa virallista mittausta ei voitaisi toimittaa. Jos mittausosapuoli ei olisi saanut mittaustulosta tiedoksi, ei myöskään 14 päi-vän aikaraja virallisen mittauksen pyytämi-seksi olisi alkanut.

Jos mittaustulokseen ei olisi ilmoitettu tyy-tymättömyyttä ehdotetun 2 momentin mukai-sesti, katsottaisiin mittaustulos lopulliseksi.

29 §. Virallisen mittauksen vireillepano. Virallista mittausta koskeva hakemus olisi toimitettava suoraan Metsäntutkimuslaitok-sen kirjaamoon. Ehdotettu menettely poik-keaa nykyisen puutavaranmittauslain mukai-sesta menettelystä siinä, että nykyisin viralli-sen mittauksen pyyntö on toimitettava Suo-men metsäkeskuksen toimivaltaiseen alueyk-sikköön. Pyynnön kierrättäminen alueyksi-kön kautta on koettu toimijoiden keskuudes-sa byrokraattiseksi, mistä johtuen virallista mittausta koskeva hakemus ehdotettaisiin toimitettavaksi jatkossa suoraan Metsäntut-kimuslaitoksen kirjaamoon. Yksiselitteisen paikan määrittämiseksi säännöksessä todet-taisiin nimenomaisesti Metsäntutkimuslai-toksen kirjaamo, koska Metsäntutkimuslai-toksella on useita toimipisteitä eri puolella Suomea.

Virallisen mittauksen vireillepano ehdote-taan säädettäväksi voimassa olevaa puutava-ranmittauslakia tarkemmin. Virallista mit-tausta koskeva hakemus voitaisiin toimittaa Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon joko kirjeitse tai sähköisesti. Ehdotettu menettely poikkeaisi nykyisen lain mukaisesta menette-lystä siinä, että nykyisin virallisen mittauksen pyyntö voidaan tehdä myös suullisesti.

Hakemuksen tulisi sisältää mittausosapuol-ten nimet ja yhteystiedot, kopio sopimuksesta tai mittauksen kannalta oleellisista sopimuk-sen kohdista, selvitys erimielisyyden aiheut-tavasta seikasta mittaustoimituksessa tai mit-taustuloksessa, johon mittaus perustuu, mit-taustoimitusta koskeva asiakirja, jos se on jo tehty, sekä selvitys siitä, milloin virallista mittausta pyytävä mittausosapuoli on saanut tiedon mittaustuloksesta.

Hallintolain 22 §:ssä säädetään asiakirjan täydentämisestä. Pykälän 1 momentin mu-kaan jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotetta-va lähettäjää määräajassa täydentämään asia-

kirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkai-semiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitet-tava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Py-kälän 3 momentin mukaan asianosainen voi myös omasta aloitteestaan täydentää hake-mustaan tai muuta asian käsittelyä varten toimittamaansa asiakirjaa sekä toimittaa kä-sittelyn kuluessa viranomaiselle asian ratkai-semisen kannalta tarpeellisia asiakirjoja. Hal-lintolain mukaisessa täydennysmenettelyssä ei ole asetettu aikaa täydennyksen toimitta-miselle.

Virallisen mittaajan olisi ilmoitettava viral-lisen mittauksen alkamisesta viipymättä mit-tausosapuolille. Virallinen mittaaja olisi vel-vollinen aloittamaan viivytyksettä virallisen mittauksen, jossa ratkaistaisiin mittauseri-mielisyys. Jos virallinen mittaus sisältäisi mittaustoimituksen, olisi virallisen mittaajan ilmoitettava sen ajankohta mittausosapuolil-le.

Virallista mittausta pyytänyt ja toinen mit-tausosapuoli olisivat velvollisia avustamaan virallista mittaajaa todellisen puumäärän ja laadun selvittämiseksi. Tähän avustamiseen kuuluisi velvollisuus luovuttaa viralliselle mittaajalle mittausosapuolten hallussa olevat ja virallisen mittaajan tarvitsemat asiaan liit-tyvät tiedot. Myös hallintolain 31 §:n 2 mo-mentissa säädetään asianosaisen velvoitteista asian selvittämisessä. Säännöksen mukaan asianosaisen on esitettävä selvitystä vaati-muksensa perusteista. Asianosaisen on muu-toinkin myötävaikutettava vireille panemansa asian selvittämiseen.

30 §. Virallisen mittauksen toimittaminen. Virallinen mittaus tehtäisiin sitä asiaa koski-en, mitä pyyntö koskee. Jos erimielisyys koskisi tiettyä mittaustoimituksen vaihetta tai mittaustuloksen osatekijää, virallinen mittaus rajattaisiin kyseiseen vaiheeseen tai osateki-jään. Muutoin virallinen mittaus tehtäisiin koko mittaustoimitusta koskien. Lakiehdotus mahdollistaisi siten virallisen mittauksen suorittamisen vain siinä laajuudessa, kun se tapauksen kannalta olisi tarkoituksenmukais-ta.

Virallinen mittaus tehtäisiin sovitulla tai lähinnä sovittua olevalla mittausmenetelmäl-lä tai sitä tarkemmalla mittausmenetelmällä. Näin voitaisiin menetellä vain siinä tapauk-sessa, kun erimielisyyden kohteena oleva

HE 192/2012 vp

29

mittauserä on uudelleen mitattavissa. Mit-tauksessa käytettävän mittausmenetelmän, mittauslaitteiden ja niiden käytön olisi täytet-tävä lakiehdotuksen säännökset. Näin ollen myös virallista mittaajaa sitoisivat virallisen mittauksen suorittamisessa samat mittausme-netelmää, mittauslaitteita ja niiden käyttöä koskevat velvoitteet kuin perusmittauksen to-teuttajaakin. Laatu määritettäisiin tai ositet-taisiin sopimusehtojen mukaisesti.

Hallintolain 31 §:ssä säädetään asian selvit-tämisen toteuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian riittävästä ja asianmukaisesta selvittämisestä hankkimalla asian ratkaisemiseksi tarpeelli-set tiedot sekä selvitykset. Jos erimielisyyden kohteena oleva mittauserä ei olisi uudelleen mitattavissa, virallisen mittaajan olisi selvi-tettävä mittauserimielisyys käytettävissä ole-viin mittausasiakirjoihin ja muihin mahdolli-siin asian ratkaisemisen kannalta oleellisiin mittaukseen liittyviin tietoihin perustuen. Tärkeitä tietoja ovat tällöin erityisesti puu-kauppa-, työ- tai urakointisopimukset, tiedot omavalvonnasta ja ulkopuolisesta valvonnas-ta, 21 §:n mukaiset tiedot ennen mittausta sovittavista asioista, 22 §:n mukaiset mit-tausasiakirjaan merkittävät mittaustuloksen tiedot ja 23 §:n mukaiset mittaustulosta kos-kevat tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea. Jos se olisi asian ratkaisemi-sen kannalta tarpeellista, voisi virallinen mit-taaja tehdä myös hallintolain 38 §:ssä tarkoi-tetun katselmuksen, kuten esimerkiksi maas-tokatselmuksen, tai hyödyntää käytössään olevia muita asiakirjoja.

Saman puutavaraerän osalta virallinen mit-taus voitaisiin tehdä kunkin virallisen mit-tauksen kohteena olevan tekijän osalta vain kerran. Puutavaranmittaukselle on tyypillistä, että jos sama puutavaraerä mitataan kahdesti, poikkeavat mittaustulokset toisistaan. Tästä syystä olisi tarkoituksenmukaista rajata viral-lisen mittauksen suorittaminen yhteen ker-taan.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin tarvittaessa tarkemmin virallisen mittauksen käytännön toteutuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puuta-varanmittauksen neuvottelukuntaa ennen täs-sä tarkoitettujen säännösten antamista.

31 §. Mittauspöytäkirja ja päätös viralli-sesta mittauksesta. Virallisen mittaajan olisi kirjattava virallisen mittauksen päätös ja pe-rustelut erimielisyyden ratkaisusta mittaus-pöytäkirjaan. Pöytäkirja olisi tehtävä viipy-mättä.

Virallisen mittaajan päätöksessä olisi olta-va lausunto mittausmenetelmästä ja -laitteistosta sekä niiden käytöstä, jos viralli-nen mittaus koskee mittauserää, joka ei ole enää yksilöitävissä. Tämän tarkoituksena oli-si tuottaa mittausosapuolille tieto siitä, onko mittausmenetelmän ja -laitteiston ja niiden käytön osalta menetelty lakiehdotuksen edel-lyttämällä tavalla.

Virallinen mittaaja voisi ratkaista hänen käsiteltäväkseen saatetun asian kumman ta-hansa mittausosapuolen vahingoksi. Menette-ly vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaista käytäntöä.

Virallisen mittaajan päätökseen voi sisältyä tai liittyä hallinnollisten pakkokeinojen käyt-töä ja kieltoja siten, kuin niistä tarkemmin 7 luvussa säädetään. Virallinen mittaaja voisi vain lakiehdotuksen 41 §:n 1 momentissa säädetyissä vakaviksi arvioiduissa tilanteissa tehostaa antamaansa päätöstä uhkasakolla tai toiminnan keskeyttämisen uhkalla.

Jos virallisen mittaajan 40 §:n 1 momentis-sa tarkoitettua määräystä ei noudatettaisi, oli-si hänen siirrettävä asia 33 §:ssä säädettävällä tavalla mittauslautakunnan käsiteltäväksi.

32 §. Virallisen mittaajan mittauspöytäkir-jan tiedoksianto ja arkistointi. Mittauspöytä-kirja annettaisiin ehdotetun pykälän 1 mo-mentin mukaan tiedoksi mittausosapuolille hallintolain 59 §:n mukaisesti. Hallintolain 59 §:n mukaan tiedoksianto toimitetaan pos-titse kirjeellä vastaanottajalle. Vastaanottajan katsotaan saaneen asiasta tiedon seitsemänte-nä päivänä kirjeen lähettämisestä, jollei muu-ta näytetä. Sähköisestä asioinnista viran-omaistoiminnassa annetun lain (13/2003) 9 §:n 1 momentin mukaan vaatimuksen kir-jallisesta muodosta täyttää myös sähköinen asiakirja. Viimeksi mainitun lain 19 §:n mu-kaan asiakirja voidaan antaa tiedoksi asian-omaiselle sähköisenä viestinä hänen suostu-muksellaan. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan asiakirja katsotaan an-netun tiedoksi kolmantena päivänä viestin lähettämisestä, jollei muuta näytetä. Sähköi-

HE 192/2012 vp

30

nen menettely ei ole nykyisen puutavaran-mittauslain mukaan mahdollista. Hallintolain 47 §:n mukaisesti virallisen mittaajan on toimitettava mittauspöytäkirjan kopion kans-sa muutoksenhakuohjeistus mittausosapuolil-le. Menettely vastaisi nykyisen puutavaran-mittauslain mukaista käytäntöä.

Virallista mittaajaa velvoitettaisiin lähettä-mään viipymättä kopio mittauspöytäkirjasta myös mittauslautakunnan puheenjohtajalle sekä maa- ja metsätalousministeriöön.

Alkuperäinen mittauspöytäkirja arkistoitai-siin Metsäntutkimuslaitoksessa. Menettely vastaisi nykyistä käytäntöä.

33 §. Virallisen mittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle. Virallinen mittaaja voi vain lakiehdotuksen 41 §:n 1 momentissa säädetyissä tilanteissa tehostaa antamaansa päätöstä uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhkalla. Jos virallisella mit-taajalla ei ole oikeutta käyttää uhkasakon tai toiminnan keskeyttämisen uhkaa, hänen pää-tökseensä voisi sisältyä tällöin määräys vir-heen korjaamisesta tietyllä tavalla ja tietyssä määräajassa. Jos asettamansa määräajan jäl-keen virallinen mittaaja kuitenkin toteaisi, et-tä korjauksia ei ole tehty määräyksen edellyt-tämällä tavalla, ehdotetun säännöksen nojalla viralliselle mittaajalle asetettaisiin velvoite välittömästi päättää asian siirtämisestä mit-tauslautakuntaan. Koska mittauslautakunta ei olisi valvontaviranomainen, se voisi käyttää ratkaisuvaltaa kyseisessä tilanteessa vain valvovan viranomaisen eli virallisen mittaa-jan esityksen perusteella.

Esitetyllä säännöksellä viralliselle mittaa-jalle annettaisiin mahdollisuus puuttua lait-tomaan mittausmenettelyyn ja saattaa asia eteenpäin mittauslautakunnalle, jolla on vi-rallista mittaajaa vahvemmat valtuudet hal-linnollisten pakkokeinojen ja kieltojen aset-tamiseen. Säännös on tarpeen myös sen vuoksi, että mittauslautakunta ei olisi valvon-taviranomainen, jolloin se ei voisi ottaa itse-näisesti asioita käsiteltäväkseen, vaan tarvit-sisi aina ratkaisuvaltaa käyttäessään valvovan viranomaisen, eli virallisen mittaajan, esityk-sen tai virallisen mittaajan päätökseen tyy-tymättömän tahon valituksen käsiteltävästä asiasta.

Virallinen mittaaja voisi tarvittaessa sisäl-lyttää asian siirtoa mittauslautakunnalle kos-

kevaan päätökseensä esityksen tehosteen an-tamisesta mittauslautakunnan päätöksen yh-teyteen. Mittauslautakunta arvioisi tehostei-den käytön tarpeellisuuden tapauskohtaisesti itsenäisen toimivaltansa mukaisesti. Lakieh-dotuksen 7 luvussa säädetään mittauslauta-kunnan käytettävissä olevista hallinnollisista pakkokeinoista ja kielloista sekä niiden käy-tön edellytyksistä.

Virallinen mittaaja noudattaa virallisessa mittauksessa hallintolakia. Jos virallinen mit-taaja tekee edellä selvitetyn siirtopäätöksen, hän toimii hallintolain 59 §:n mukaisesti ja toimittaa päätöksen tiedoksi mittaajalle. Vii-vytyksettömän toiminnan vaatimus on sää-detty hallintolaissa, jonka mukaan myös vi-rallinen mittaaja toimii. Mittaajan osalta ei ole kyse velvoittavasta päätöksestä, joten päätöksen antamisesta ei ala kulua muutok-senhakuaika mittaajalle.

6 luku Tehdasmittauksen valvonta-mittaus

34 §. Tehdasmittausilmoitus. Tehdasmit-taajan, joka käyttää tehdasmittausta luovutus-, työ- tai urakointimittaukseen, olisi ilmoitettava Metsäntutkimuslaitokselle mit-tauspaikkakohtaisesti tiedot tehdasmittauk-sesta. Säännös tehdasmittausilmoituksesta pysyisi nykytilanteeseen verrattuna muutoin ennallaan, paitsi Metsäntutkimuslaitoksen olisi vahvistettava tehdasmittausilmoitukses-sa käytettävä lomake.

Metsäntutkimuslaitoksen lomakkeella il-moitettujen tietojen muuttuessa olisi tehdas-mittaajan tehtävä muutoksista viipymättä il-moitus Metsäntutkimuslaitoksen kirjaamoon.

35 §. Valvontamittaus. Asiallisesti tehdas-mittauksen valvontamittaus pysyisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaisena. Jatkossa valvontamittauksen piirissä olisivat toimipis-teet niiltä osin kuin ne käyttäisivät tehdasmit-tausta luovutus-, työ- tai urakointimittaukse-na. Tämäkin olisi nykykäytännön mukainen menettely, vaikka lain soveltamisala ei kat-taisikaan kaikkea tehtailla tapahtuvaa mit-tausta.

Käytännössä tehdasmittauksen valvontaa tehtäisiin niillä toimipisteillä, jotka uudistet-tavan lain soveltamisalan mukaisesti käyttäi-

HE 192/2012 vp

31

sivät tehdasmittausta jalostamattoman puuta-varan luovutus-, työ- tai urakointimittauk-seen. Tavoitteena on nykyisen puutavaran-mittauslain aikana ollut tehdä valvontamit-taus kerran vuodessa jokaisella mittauspai-kalla, jolla tehdasmittausta käytetään luovu-tus-, työ- tai urakointimittaukseen. Lain so-veltamisalan ehdotetun laajenemisen vuoksi tehdasmittauspaikkojen lukumäärä kasvaisi, jolloin valvontamittauksia voitaisiin kohdis-taa tarkoituksenmukaisesti kattavan valvon-nan ja esille tulleen tarpeen mukaan. Uusille käyttöönotetuille mittauspaikoille tehdasmit-tauksen valvontamittaus pyrittäisiin teke-mään viimeistään kahden kuukauden kulues-sa käyttöönotosta.

Valvontamittaus olisi tehtävä ilman tar-peettoman häiriön aiheuttamista, ja se voitai-siin tehdä etukäteen ilmoittamatta. Mikäli tehdasmittaajalla ei olisi valvontamittaukses-sa annettavissa kaikkia virallisen mittaajan pyytämiä asiakirjoja, pyydetyt asiakirjat olisi toimitettava viipymättä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarvittaessa valvontamit-tauksen toimittamisesta. Maa- ja metsätalo-usministeriön olisi kuultava puutavaranmit-tauksen neuvottelukuntaa ennen tässä tarkoi-tettujen säännösten antamista.

36 §. Virhe tehdasmittauksessa. Säännök-sessä määriteltäisiin, mitä tarkoitetaan teh-dasmittauksen virheellä. Virallisen mittaajan hallinnolliset pakkokeinot asiaan liittyen olisi säädetty lakiehdotuksen 7 luvussa. Kyseinen menettely pysyisi nykyisen puutavaranmit-tauslain mukaisena, mutta lainsäädäntötekni-sesti säännökset olisi hajautettu verrattuna voimassa olevaan säännökseen.

37 §. Valvontamittauksen pöytäkirja. Sään-nös valvontamittauksen pöytäkirjasta pysyisi nykyisen käytännön mukaisena. Ehdotetussa säännöksessä edellytettäisiin viralliselta mit-taajalta kaikista valvontamittauksista päätös-tä. Olisi oleellista, että virallinen mittaaja määräisi virheen poistamisen ja että hän an-taisi lausunnon virheen havaitsemista edeltä-vältä ajalta. Virheen havaitsemisella tarkoi-tettaisiin sitä ajankohtaa, kun virallinen mit-taaja toteaa virheen. Lausunto virheen ha-vaitsemista edeltävältä ajalta tehtäisiin oma-valvonnan ja ulkopuolisen valvonnan tulos-ten perusteella. Virallisen mittaajan lausunto

sisältäisi tarvittaessa suosituksen mittausosa-puolille mittaustuloksen oikaisemisesta suu-remmaksi tai pienemmäksi ennen virheen havaitsemista olevalta ajalta. Määräys vir-heen korjaamiseksi olisi hallinnollinen pak-kokeino, ja siitä säädettäisiin lakiehdotuksen 40 §:ssä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voitaisiin säätää tarvittaessa valvontamit-tauksen pöytäkirjasta ja virallisen mittaajan päätökseen kirjattavista asioista. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puuta-varanmittauksen neuvottelukuntaa ennen täs-sä tarkoitettujen säännösten antamista.

38 §. Valvontamittauksen pöytäkirjan tie-doksianto ja arkistointi. Säännös valvonta-mittauksen pöytäkirjan tiedoksiannosta ja ar-kistoinnista olisi uusi, koska asiasta ei ole säädetty nykyisessä laissa. Asiallisesti sään-nös vastaisi kuitenkin nykyistä käytäntöä. Valvontamittauksen pöytäkirjan lähettämis-tavat, tiedoksisaantiaika ja arkistointi olisivat vastaavat kuin 32 §:n osalta on selvitetty vi-rallisen mittauksen pöytäkirjasta.

39 §. Valvontamittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle. Käytän-nössä pykälä olisi lähes nykyisen puutava-ranmittauslain mukainen. Virallisen mittaa-jan olisi siirrettävä asia mittauslautakunnalle välittömästi, jos virallinen mittaaja ja teh-dasmittaaja olisivat eri mieltä havaitusta vir-heestä, virallisen mittaajan suosittamasta mit-taustuloksen oikaisemisesta tai virheen pois-tamisesta tai muusta tehdasmittaukseen oleel-lisesti vaikuttavasta asiasta. Tehdasmittaus voitaisiin keskeyttää vain mittauslautakunnan päätöksellä, mutta virallinen mittaaja voisi si-tä päätöksessään esittää.

Jos virallinen mittaaja tekee edellä selvite-tyn siirtopäätöksen tehdasmittauksessa, pää-töksen toimittamisessa noudatetaan vastaa-vaa menettelyä kuin on selvitetty 33 §:n osal-ta.

7 luku Hallinnolliset pakkokeinot, kiellot ja seuraamukset

40 §. Korjaus- ja oikaisumääräys. Hallin-nollisilla pakkokeinoilla tarkoitetaan lainsää-dännössä olevia erityisiä säännöksiä, joiden nojalla toimivaltainen viranomainen voi an-

HE 192/2012 vp

32

taa asianosaiselle tarvittavia määräyksiä tai kieltoja taikka ryhtyä muihin säädettyihin toimenpiteisiin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi. Viralliselle mittaajalle ja mittauslautakunnalle annettaisiin ehdotetun pykälän nojalla oikeus sisällyttää antamaansa päätökseen korjausmääräys todetun virheen osalta. Kyseeseen voi tulla tilanne, jossa mit-tauksessa on todettu virhe tai jossa tehdas-mittauksessa todetaan lakiehdotuksen 36 §:ssä tarkoitettu virhe.

Virallisen mittaajan olisi päätöksessään määrättävä mittaustulos oikaistavaksi, jos pe-rusmittauksen tuloksessa havaittaisiin virhe. Mittauserän mittaustulosta oikaistaisiin taak-sepäin siihen asti, kunnes olisi todennettavis-sa, ettei virheellistä mittausta ole tehty. Vir-heettömyyden toteamisessa korostuisi pe-rusmittauksen dokumentoinnin merkitys. Jos puutavaran määrää tai laatua ei voitaisi 30 §:n mukaisesti määrittää, voisi virallinen mittaaja sisällyttää päätökseensä 31 §:n mu-kaisesti arvion puutavaran mittaustuloksesta.

Valvontamittauksessa todetun virheen osal-ta oikaisumääräyksellä voidaan puolestaan edellyttää tehdasmittaajaa oikaisemaan tar-vittaessa mittaustulos niiden puutavaraerien osalta, jotka on mitattu virheen havaitsemi-sen ja sen korjaamisen välisenä aikana.

Korjaus- ja oikaisumääräyksessä on todet-tava miten ja mihin määräaikaan mennessä mittaajan tai tehdasmittaajan on toimittava. Virheen havaitsemista edeltävältä ajalta vi-rallinen mittaaja voisi antaa 37 §:n mukaisen lausunnon.

41 §. Keskeyttämisuhka ja uhkasakko. Keskeyttämisuhka tai uhkasakko asetetaan uhkasakkolain (1113/1990) mukaisesti mää-räämällä velvoite noudatettavaksi toiminnan keskeyttämisen tai sakon uhalla. Jos edelli-sessä päätöksessä annettua päävelvoitetta ei ole noudatettu, tässä tarkoitetun hallinnolli-sen pakkokeinon asettaminen tehdään uudel-la päätöksellä uhkasakkolain mukaisesti.

Virallinen mittaaja voisi tehdasmittausta lukuun ottamatta säädetyissä tilanteissa käyt-tää keskeyttämisuhkaa ja uhkasakkoa hallin-nollisena pakkokeinona päätöksensä tehos-teena ja voimakkaana ohjauskeinona tietyissä vakaviksi arvioiduissa tapauksissa. Mittaus-lautakunta voisi toimia vastaavasti myös teh-dasmittauksen osalta.

Samalla kertaa voitaisiin käyttää vain yhtä mahdollista vaihtoehtoisista tehosteista. Mi-käli esimerkiksi uhkasakko ei johtaisi toivot-tuun tulokseen, uhkasakko voitaisiin vaihtaa keskeyttämisuhkaksi tehtävän uuden päätök-sen perusteella. Toiminnan keskeyttämisen tai uhkasakon maksamisen uhka voi olla mo-nessa tapauksessa riittävä tehoste saada toi-mija ryhtymään asianmukaisiin toimiin vir-heen poistamiseksi, joten varsinaiseen kes-keyttämiseen tai uhkasakon maksamiseen jouduttaneen turvautumaan hyvin harvoin.

Ehdotetun 41 §:n 1 momentin nojalla viral-lisella mittaajalla olisi tehdasmittausta lu-kuun ottamatta oikeus tehostaa virheen kor-jaamista koskevaa päätöstään mittaustoimin-nan keskeyttämisuhalla tai uhkasakolla, jos lakiehdotuksen 22 §:n 1 momentissa tarkoi-tettua mittaustulosta ei pystyttäisi osoitta-maan tai mittaaja ei olisi korjannut toimin-taansa omavalvonnan tulosten perusteella. Koska mainitut rikkomukset ovat lain tavoit-teitten toteutumisen kannalta vakavia, on säädettyjä tehosteita pidettävä tarpeellisina.

Ehdotetun pykälän 2 momentissa säädettäi-siin mittauslautakunnan oikeudesta asettaa mittaustoiminnan keskeyttämisuhka tai uhka-sakko koskien kaikkia mittaajia, myös teh-dasmittausta. Mittauslautakunta voisi sään-nöksen mukaan tehostaa päätöstään vastaa-vissa tilanteissa kuin virallinen mittaaja ja myös silloin, kun virallisen mittaajan anta-maa korjausmääräystä ei ole asianmukaisesti noudatettu ja virallinen mittaaja on siirtänyt asian 33 §:n mukaisesti mittauslautakuntaan.

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin vali-tuksen vaikutuksesta asiassa. Valitusviran-omaisen tulisi valituksen vireilletulon yhtey-dessä ottaa kantaa välipäätöksensä määräyk-sellä ehdotetun tehosteen täytäntöönpanon keskeyttämiseen, tai muutoin valituksenalai-nen virallisen mittaajan tai mittauslautakun-nan päätös voitaisiin panna täytäntöön. Mit-taustoiminnan keskeyttämisuhan asettamises-sa ja määräämisessä täytäntöön pantavaksi sekä uhkasakon asettamisessa ja tuomitsemi-sessa noudatettaisiin muuten mitä uhkasak-kolaissa säädetään. Tämän menettelyn mu-kaan keskeyttämistä ei toteutettaisi tai uhka-sakkoa ei tuomittaisi maksettavaksi, jos viral-linen mittaaja oman määräyksensä osalta tai mittauslautakunta vastaavasti olisi todennut,

HE 192/2012 vp

33

että mittaaja on korjannut virheet edellytetyl-lä tavalla ja määräajassa. Muun muassa uh-kasakkolain 22 §:n mukaan asianosaiselle on ennen uhkasakon asettamista ja tuomitsemis-ta koskevan asian ratkaisemista varattava ti-laisuus selityksen antamiseen.

Virallisen mittaajan, mittauslautakunnan ja hallinto-oikeuden olisi käsiteltävä ehdotetus-sa pykälässä tarkoitetut asiat kiireellisenä johtuen niiden merkittävistä taloudellisista vaikutuksista mittaajan toiminnassa sekä myös virheellisen puutavaran mittaustoimin-nan taloudellisten kerrannaisvaikutusten laa-juudesta. Tässä kiireellinen käsittely asian luonteen vuoksi olisi erityisen tärkeää. Asias-ta säädettäisiin ehdotetun pykälän 5 momen-tissa.

42 §. Määräys puiden siirtämiseksi tai es-teen poistamiseksi. Mitattava puutavara saat-taa olla siten sijoitettu, ettei mittausta voida luotettavasti suorittaa tai mittausta haittaa lumi tai muu este. Tällöin virallinen mittaaja voisi, kuten voimassa olevan puutavaranmit-tauslainkin mukaan, määrätä puutavaran uu-delleen sijoitettavaksi tai mittausta haittaavan esteen poistettavaksi. Virallinen mittaaja voi-si tarvittaessa teetättää mainitut toimenpiteet mittausosapuolilla.

43 §. Mittauslautakunnan määräys mit-tauksen keskeyttämiseksi. Ehdotetun sään-nöksen mukaan mittauslautakunta voisi mää-rätä virheellisen mittauksen keskeytettäväksi. Mittauslautakunta arvioisi sopivan tavan tai menettelyn mittauksen keskeyttämisessä. Koska kyseessä olisi merkittävä puuttuminen mittaajan toimintaan, edellytettäisiin sään-nöksessä, että ennen mittauksen keskeyttä-mistä mittaajalle olisi annettava välitön mah-dollisuus virheen korjaamiseen. Tämä menet-tely varmistaisi mittaajan oikeusturvaa. Mit-tausta voitaisiin säännöksen mukaan jatkaa vasta kun mittauslautakunnan edellyttämällä tavalla olisi todettu, että virhe on korjattu. Mittauslautakunta voisi valtuuttaa virallisen mittaajan tekemään asiaa koskevan tarkas-tuksen tai mittauslautakunta voisi jollakin muulla tavalla hoitaa todentamisen. Nykyi-sen puutavaranmittauslain 37 b §:n 3 mo-mentissa on säädetty mittauslautakunnalle vastaavanlainen oikeus tehdasmittauksen keskeyttämiseen.

44 §. Mittauslautakunnan antama kielto. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin mittaus-laitetta koskevasta kieltopäätöksestä. Viralli-selle mittaajalle säädettäisiin mahdollisuus ryhtyä toimenpiteisiin eli saattaa asia mit-tauslautakunnan käsittelyyn tilanteissa, joissa hän perustellusti toteaa, että mittauslaite ei täyttäisi lakiehdotuksen vaatimuksia. Ky-seessä olisi sellaisen lakiehdotuksen 16 §:ssä säädettyjen vaatimusten vastaisen tilanteen toteaminen, jossa vaatimustenmukaisuuteen liittyvät 16 §:n edellyttämät tiedot ovat oleel-lisesti puutteellisia tai mittauslaitteesta anne-tut tiedot ovat harhaanjohtavia. Tilanne voisi olla harhaanjohtava esimerkiksi silloin, kun markkinoille tuoja kertoo laitteen soveltuvan sellaiseen käyttötarkoitukseen, johon se ei olisi suunniteltu. Mittauslautakunta tekisi päätöksen asiasta ja voisi päätöksellään kiel-tää mittauslaitteen markkinoille tuonnin tai käytön sopivaksi katsomallaan tavalla. Tätä ennen olisi mittauslaitteen markkinoille tuo-jalle ja käyttäjälle annettava mahdollisuus korjata puutteellisuudet määrätyllä tavalla ja määräajassa. Säännöksessä esitettyjen kielto-päätösten tulisi perustua hyvään hallintoon. Mittauslautakunnan tulisi päätöksiä valmis-tellessaan ja tehdessään varmistua siitä, että kiellot olisivat oikeasuhteisia virheellisyy-teen nähden. Kielto olisi viipymättä peruutet-tava, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on poistettu tai epäkohta korjattu taikka jos kielto ei olisi enää muutoin tarpeen.

45 §. Rangaistussäännös. Pykälä sisältäisi rangaistussäännöksen. Puutavaran mittauk-sesta annettua lakia tahallisesti rikkova mit-tausosapuoli tuomittaisiin pykälän 1 momen-tin mukaan sakkoon, jos hän laiminlöisi 17 ja 18 §:ssä tarkoitetun omavalvonnan tai jättäisi 34 §:ssä tarkoitetun tehdasmittausilmoituk-sen tekemättä. Ehdotetun pykälän 2 momen-tin nojalla markkinoille tuojan tai käyttäjän, joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuu-desta rikkoisi mittauslautakunnan 44 §:n 1 momentin nojalla antamaa kieltoa, olisi tuomittava puutavaran mittauksesta annetun lain rikkomisesta sakkoon.

Mittausosapuolella olisi 17 ja 18 §:ssä sää-detty velvoite omavalvontaan. Omavalvon-nan avulla mittaaja voisi itse korjata havait-semansa puutteellisuudet ja estää näin selkeät virheet mittauksissa. Kärjistetyimmillään ti-

HE 192/2012 vp

34

lanne voi olla se, että omavalvontaa ei ole tehty lainkaan eikä näin ollen voida varmis-taa aiemmin tehtyjen mittausten oikeellisuut-ta. Tehdasmittausilmoitus ja sen muutosil-moitus ovat valvonnan kannalta olennaisia seikkoja. Tämän vuoksi ehdotetaan, että myös tällaisen ilmoitusvelvollisuuden lai-minlyönnin sanktiona olisi sakko.

Mittauslaitteen vaatimustenmukaisuudesta säädettäisiin lakiehdotuksen 16 §:ssä. Jos mittauslautakunta olisi ehdotetun 44 §:n 1 momentin nojalla antanut mittauslaitteen markkinoille tuonnin tai käytön kiellon 16 §:ään liittyen, olisi välttämätöntä säätää rangaistusuhka niiden tilanteiden varalle, joissa kieltoa ei noudatettaisi. Rangaistusuh-ka varmistaisi omalta osaltaan markkinoille tuotavien puutavaran mittauslaitteiden vaa-timustenmukaisuutta ja asianmukaisuutta.

8 luku Muutoksenhaku ja eräät me-nettelyt

46 §. Muutoksenhaku virallisen mittaajan päätökseen. Ehdotettu 46 § olisi selvä tar-kennus nykyiseen puutavaranmittauslakiin. Valitusoikeus virallisen mittaajan päätökseen kattaisi kaikki päätöksen osa-alueet. Mittaus-lautakunnan rooli olisi kuten nykyisessäkin laissa hyvin keskeinen mahdollisten erimieli-syyksien ratkaisemisessa. Tällöin korostuisi mittauslautakunnan asiantuntemus ja asioi-den käsittelyn nopeus.

Ehdotetun 46 §:n 1 momentin mukaan vi-rallisen mittaajan päätökseen saisi mittaus-osapuoli hakea muutosta valittamalla mitta-uslautakuntaan. Mittausosapuolilla tarkoitet-taisiin tässä niitä tahoja, jotka on määritelty lakiehdotuksen 4 §:n 15 kohdassa. Hallinto-lain 7a luvussa säädettyä oikaisuvaatimus-menettelyä ei katsota perustelluksi edellyttää käytettäväksi puutavaran mittaukseen liitty-vien asioiden käsittelyyn niiden erityisluon-teen vuoksi. Oikaisuvaatimusjärjestelmän on katsottu yleensä soveltuvan asiaryhmiin, joissa ratkaistaan rutiininomaisesti paljon samankaltaisia asioita, joissa päätöksen pe-rustelut ovat usein niukat ja joiden taustalla on vakiintunutta oikeuskäytäntöä. Mittaus-lautakunnan käsittelyyn tulevat asiat ovat erikoistapauksia, joissa erimielisyyksien koh-

teena olevat asiakokonaisuudet ovat usein monimutkaisia, eikä tapauksia usein voi ver-rata toisiinsa. Mittauslautakunnan päätökset ovat säännönmukaisesti yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti selvitettyjä. Tämän vuoksi la-kiehdotuksen mukaan virallisen mittaajan päätöksiin on tarkoituksenmukaista hakea muutosta valittamalla.

Ehdotetun 46 §:n 2 momentin mukaan muutosta olisi haettava 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Säännöksestä ilmenisi sääntö, jonka mukaan valitusaika al-kaa siitä, kun mittausosapuoli on saanut vi-rallisen mittaajan päätöksen tiedokseen. Vi-rallinen mittaaja antaa päätöksensä tiedoksi hallintolain 59 §:n mukaisesti. Kun virallinen mittaaja toimittaa ehdotetun 47 §:n mukaan mittauslautakunnalle muutoksenhakua kos-kevat asiakirjat, niihin sisältyy myös tieto päätöksen toimittamisesta mittausosapuolille.

Valitusaika olisi lyhyempi verrattaessa hal-lintolainkäyttölain 22 §:ssä säädettyyn 30 päivään. Valitusaika esitetään säädettäväksi lyhyemmäksi, jotta voidaan välttää riidan kohteena olevan puuerän mahdolliset laatu-tappiot, jos erän pois kuljettaminen edellyttää mittauslautakunnan päätöstä. Mittauslauta-kunnan käsittelyn alkamisajankohdan pitkit-tämisellä ei arvioida saavutettavan merkittä-vää hyötyä heikomman osapuolen kannalta.

Ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan muutoksenhakuun sovellettaisiin, mitä hallin-tolainkäyttölaissa säädetään, jollei jäljempä-nä toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 23 §:ssä on säädetty valituksen muodosta ja sisällöstä. Sen mukaan valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava päätös, johon haetaan muutosta, miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi sekä perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Vi-rallisen mittaajan päätöksestä valitettaessa valitus voisi koskea virallisen mittauksen tai valvontamittauksen menettelyä, virallisen mittaajan määräämiä toimenpiteitä, mahdol-lista hallinnollista pakkokeinoa koskevaa määräystä, virallisen mittauksen tai valvon-tamittauksen tulosta taikka virallisen mit-tauksen tai valvontamittauksen kustannuksia.

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentissa säädetään valituskirjelmän kirjallisesta muo-dosta. Kuten edellä on todettu, sähköisestä

HE 192/2012 vp

35

asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan myös sähköi-nen asiakirja täyttää vaatimuksen kirjallisesta muodosta. Koska hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin mukaan valituskirjelmä on toimitettava valitusajan kuluessa valitus-viranomaiselle, virallisesta mittauksesta teh-tyä valitusta koskeva asiakirja olisi toimitet-tava mittauslautakunnan puheenjohtajalle. Hallintolainkäyttölain 27 §:ssä puolestaan säädetään uuden vaatimuksen tekemisestä sekä uusien perusteiden esittämisestä. Uuden selvityksen toimittamista varten ei ole sää-detty määräaikaa.

Pykälä sisältäisi myös säännöksen siitä, et-tä virallisen mittaajan virallista mittausta koskevaan päätökseen sisältyvää määräystä olisi muutoksenhausta huolimatta noudatet-tava, jollei mittauslautakunta toisin päättäisi. Mittauslautakunta voisi välipäätöksellään kieltää päätöksen täytäntöönpanon tai määrä-tä sen keskeytettäväksi tai antaa muun täy-täntöönpanoa koskevan määräyksen. Jos vi-rallinen mittaaja esimerkiksi antaisi viralli-sessa mittauksessa 40 §:n 1 momentin mu-kaisen korjausmääräyksen ja siitä valitettai-siin mittauslautakuntaan, määräystä olisi eh-dotetun säännöksen mukaan noudatettava, ellei mittauslautakunta toisin päättäisi. Teh-dasmittauksen valvontamittauksen osalta vi-rallisen mittaajan päätöksen toimeenpano oli-si riippuvainen mittauslautakunnan pääasias-ta antamasta ratkaisusta. Tehdasmittauksessa virallisen mittaajan päätöksellä voi olla ta-loudellisesti hyvinkin suuret seurannaisvai-kutukset, ja on katsottu tarkoituksenmukai-seksi, että vasta mittauslautakunta voisi pää-töksellään tehdä näin vakavia täytäntöön-panokelpoisia ratkaisuja. Mittauslautakunta voisi puolestaan ehdotetun 51 §:n mukaan määrätä, että sen päätöstä on noudatettava hallinto-oikeuteen tehtävästä valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Mittauslautakunnan tulisi siten jo-kaisen tapauksen osalta erikseen, jos se kat-soo sen tarpeelliseksi, määrätä päätöksensä heti noudatettavaksi. Hallinto-oikeus voisi antaa, jos se katsoo sen asianmukaiseksi, asiaa koskevan välipäätöksen siitä, että mit-tauslautakunnan määräystä päätöksen nou-dattamisesta ei tarvitse noudattaa ennen pää-asian ratkaisua.

47 §. Asian käsittelyä edeltävät toimet. Vi-rallinen mittaaja olisi velvollinen toimitta-maan mittauslautakunnalle kyseistä tapausta koskevat hallussaan olevat asiakirjat.

Kun muutoksenhakupyyntö olisi esitetty, olisi mittauslautakunnan puheenjohtajan vii-vytyksettä kutsuttava mittauslautakunnan jä-senet käsittelemään asiaa. Puheenjohtajan olisi ilmoitettava istuntokäsittelyn alka-misajasta asianosaisille niin aikaisin, että heillä olisi mahdollisuus osallistua käsitte-lyyn. Muutoksenhakukirjelmä tai asiansiirtoa koskeva päätös ja niihin liittyvät asiakirjat olisi toimitettava asianosaisille hyvissä ajoin ennen istuntokäsittelyn alkamista. Edellä mainituilla säännöksen kohdilla varmistettai-siin asianosaisille mahdollisuus osaltaan valmistautua ja osallistua asiansa käsittelyyn. Asianosaisten poissaolo ei estäisi mittauslau-takuntaa käsittelemästä asiaa. Koska puuta-varaerät taloudellisesti merkittävinä ja myös ominaisuuksiensa vuoksi edellyttävät nopeaa toimitusketjua, mittauslautakunnan olisi asi-an luonteen vuoksi käsiteltävä muutoksenha-kuasiat ja sille siirretyt asiat kiireellisinä.

48 §. Asian käsittely. Mittauslautakunta olisi päätösvaltainen kahden pysyvän jäsenen ja kahden vaihtuvan asiantuntijajäsenen ko-koonpanossa. Mittauslautakunnan puheen-johtaja kutsuisi vaihtuvista asiantuntijajäse-nistä kaksi jäsentä mittauslautakunnan ko-koonpanoon käsiteltävän asian edellyttämän asiantuntemuksen ja riippumattomuuden pe-rusteella. Jos mittauslautakunnassa ilmenisi erimielisyyttä asian ratkaisemisesta, päätet-täisiin asia äänestämällä noudattaen samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomiois-tuimessa riita-asioissa.

Mittauslautakunta voisi asian selvittämi-seksi toimittaa suullisen käsittelyn. Mittaus-lautakunta voisi toimittaa myös katselmuk-sen. Mittausosapuolilla ja virallisella mittaa-jalla olisi oikeus olla näissä läsnä.

Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin myös mittauslautakunnalle velvollisuus toimittaa suullinen käsittely, jos mittausosapuoli pyy-täisi sitä. Asiasta säädettäisiin lakiehdotuk-sessa, koska hallintolainkäyttölain suullisen käsittelyn säännökset koskevat vain tuomio-istuimia. Asiallisesti sisältö vastaisi hallinto-lainkäyttölain 38 §:ää. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voitaisiin jättää toimitta-

HE 192/2012 vp

36

matta, jos vaatimus jätettäisiin tutkimatta tai hylättäisiin heti tai jos suullinen käsittely oli-si asian laadun vuoksi tai muusta syystä il-meisen tarpeeton. Jos mittausosapuoli pyy-täisi suullisen käsittelyn toimittamista, tämän olisi ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimit-taminen on tarpeen ja mitä selvitystä tämä esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Kun virallinen mittaaja siirtää asian käsitel-täväksi mittauslautakuntaan, kyse ei ole vali-tuksen käsittelystä. Tämän vuoksi siirretyn asian käsittelystä säädettäisiin erikseen. Eh-dotetun pykälän 4 momentin mukaan mitä lakiehdotuksessa säädetään valituksen käsit-telystä, sovellettaisiin myös siirretyn asian käsittelyyn.

Hallintolainkäyttölain 51 §:ssä säädetään asian ratkaisemisesta. Säännöksen 1 momen-tin mukaisesti mittauslautakunnan olisi pää-töksessään annettava ratkaisu asiassa esitet-tyihin vaatimuksiin. Mittauslautakunnan tuli-si harkita kaikkia esiin tulleita seikkoja ja päättää, mihin seikkoihin ratkaisu voidaan perustaa. Edellä mainitun pykälän 2 momen-tin mukaan jos valitusta ei ole tehty määrä-ajassa tai jos asian tai siinä esitetyn vaati-muksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta. Kielilain (423/2003) soveltamisalasäännösten perus-teella mittauslautakunnan olisi asian käsitte-lyssä noudatettava kielilakia.

49 §. Asian käsittelyn julkisuus. Käsittelyn julkisuus tuomioistuimissa kuuluu perustus-lain 21 §:ssä säädettyihin oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeisiin. Nykyisessä puu-tavaranmittauslaissa ei ole mittauslautakun-nan käsittelyn julkisuudesta säännöstä. Ehdo-tetussa pykälässä olisi viittaussäännös lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuo-mioistuimissa (381/2007). Tämä katsotaan selkeyden vuoksi tarpeelliseksi, vaikkakin viimeksi mainitun lain 2 §:n 2 momentin mukaan mitä kyseisessä laissa säädetään hal-lintotuomioistuimesta, koskee myös markki-naoikeutta ja muutoksenhakuasioita käsitte-lemään perustettua lautakuntaa silloin, kun asian käsittelyssä sovelletaan hallintolain-käyttölakia.

50 §. Mittauslautakunnan pöytäkirja ja päätös. Mittauslautakunnan asian käsittelystä olisi laadittava viipymättä pöytäkirja, joka si-sältäisi käsiteltyä asiaa koskevan päätöksen

ja perustelut. Päätökseen voisi sisältyä esi-merkiksi lakiehdotuksen 43 §:n nojalla an-nettava määräys, jolla virheellinen mittaus keskeytettäisiin.

Mittauslautakunta voisi ehdotetun 50 §:n 2 momentin mukaan edelleen ratkaista asian myös muutoksenhakijan vahingoksi. Menet-tely vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain mukaista käytäntöä.

Mittauslautakunnan pöytäkirjan lähettämis-tavat ja tiedoksisaantiaika olisivat vastaavat kuin 32 §:n osalta on selvitetty virallisen mit-tauksen pöytäkirjasta. Mittauslautakunnan alkuperäinen pöytäkirja arkistoitaisiin Met-säntutkimuslaitoksessa.

51 §. Muutoksenhaku mittauslautakunnan päätökseen. Hallintolainkäyttölain 12 §:n 1 momentin mukaan valitus tehdään sille hal-linto-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä on sen viranomaisen toimialue, jonka päätöksestä valitetaan. Jollei tätä perustetta voida käyttää, valitus tehdään sille hallinto-oikeudelle, jon-ka tuomiopiirissä päätöksen tehneen viran-omaisen päätoimipaikka sijaitsee tai, jollei tätäkään perustetta voida käyttää, sille hallin-to-oikeudelle, jonka tuomiopiirissä päätös on tehty. Puutavaranmittaukseen liittyvien vali-tusasioiden käsittely kytkeytyy kiinteästi sii-hen paikkaan, jossa valituksen kohteena ole-va mittaus on tapahtunut. Tällöin on tarkoi-tuksenmukaista, että myös mittauslautakun-nan asiaan liittyvästä päätöksestä valitettai-siin siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomio-piirissä valituksen kohteena oleva mittaus on tehty. Tästä johtuen lakiehdotuksessa olisi säännös toimivaltaisesta hallinto-oikeudesta. Mittauslautakunnan päätökseen saisi 51 §:n 1 momentin mukaan hakea muutosta valitta-malla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuo-miopiirissä mittaus on tehty.

Pykälän 1 momenttiin sisältyisi myös vali-tuslupaa koskeva säännös. Hallinto-oikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Jatko-valitusoikeuden rajoittaminen katsotaan tar-koituksenmukaiseksi, koska mittauslautakun-ta toimii ensimmäisenä muutoksenhakuas-teena ennen hallinto-oikeutta ja asiaa on näin ollen jo käsitelty kahdessa muutoksenhakuas-teessa. Muutoin muutoksenhakuun sovellet-taisiin mitä hallintolainkäyttölaissa sääde-

HE 192/2012 vp

37

tään. Muutoksenhakupyyntö olisi tehtävä hallintolainkäyttölain mukaisesti 30 päivän kuluessa asiaa koskevan mittauslautakunnan päätöksen tiedoksi saamisesta.

Mittauslautakunta voisi pykälän 2 momen-tin nojalla määrätä, että sen päätöstä olisi noudatettava hallinto-oikeuteen tehtävästä valituksesta huolimatta, jollei valitusviran-omainen toisin määrää.

9 luku Maksut

52 §. Toimituksesta ja käsittelystä perittävä maksu. Valtion maksuperustelaki on luon-teeltaan yleislaki, jota sovelletaan valtion vi-ranomaisten maksulliseen suoritetuotantoon, jos viranomaisen suoritteiden maksullisuu-desta ei ole erityislailla toisin säädetty. Val-tion maksuperustelain pääperiaate on, että suoritteesta perittävän maksun tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvia kokonaiskustannuksia (omakustannusarvo). Puutavaran mittauksessa noudatettu nykyi-nen maksukäytäntö, jossa maksut on määrät-ty omakustannustasoa pienemmiksi, on ollut toimiva ja tarkoituksenmukainen, eikä tätä periaatetta esitetä muutettavaksi.

Maksujen suuruuden määrittämisessä tulee säilyttää voimassa olevan puutavaranmittaus-lain 39 §:n mukainen periaate, jonka mukaan toimitusmaksun suuruus ei saisi muodostua kohtuuttomaksi mitattavan puutavaraerän ar-voon verrattuna. Maksun suuruutta määritet-täessä tulisi ottaa huomioon myös se, että mittausosapuolilla on taloudelliseen asemaan ja tietotasoon katsomatta mahdollisuus mit-tauserimielisyyden käsittelyyn. Maksujen ta-so on myös suoraan yhteydessä heikomman osapuolen suojaan ja siihen liittyvään mah-dollisuuteen saada asiansa kohtuullisin kus-tannuksin muutoksenhaussa arvioitavaksi. Virallista mittausta pyytäneet eivät myöskään saa joutua keskenään eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kuinka pitkän etäisyyden pääs-sä virallisen mittaajan toimipaikasta mitatta-va puutavaraerä sijaitsee.

Omakustannusarvoa alhaisemmasta hinnas-ta ei aiheudu valtiolle merkittävää taloudel-

lista menetystä, sillä virallisia mittauksia on toimitettu vuosittain vain yksi tai kaksi. Hin-noittelun kohtuullistaminen on kuitenkin lain toimivuuden kannalta olennaista.

Ehdotetun 52 §:n 1 momentin mukaan vi-rallisen mittauksen ja valvontamittauksen toi-mittamisesta sekä mittauslautakunnan käsit-telystä perittäisiin maksu noudattaen valtion maksuperustelain 6 §:n 2 ja 3 momenttia, jollei jäljempänä toisin säädetä. Maksuperus-telain 6 §:n 3 momentin mukaan maksu voi-daan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa alempana tai jättää ko-konaan perimättä, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon, muihin sosiaalisiin tarkoituk-siin, oikeudenhoitoon, ympäristönsuojeluun, koulutustoimintaan tai yleiseen kulttuuritoi-mintaan liittyvistä tai näihin verrattavista syistä on perusteltua syytä. Virallisen mittaa-jan ja mittauslautakunnan suoritteiden hin-noittelu liittyy erimielisyyksien ratkaisuun, eli kyseessä ovat oikeudenhoitoon liittyvät suoritteet. Maksuperustelain 8 §:n 3 momen-tin mukaan ministeriö päättää 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myös 6 §:n 2 mo-mentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista sekä mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä, millä 6 §:n 3 tai 4 momentissa sanotulla pe-rusteella ja miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta poi-keten.

Ehdotetun säännöksen mukaan omakustan-nushinta määrittäisi sen tason, jonka pohjalta kiinteä maksu määrättäisiin. Kiinteä maksu on tarpeen, jotta eri alueilla olevat osapuolet eivät joutuisi sijaintinsa puolesta eriarvoiseen asemaan maksujen määrittämisessä. Maksun muodostuminen ei saa myöskään muodostaa estettä oikeusturvakeinojen käyttämiselle millekään mittausosapuolelle. Tämän mukai-sesti maksu kohtuullistettaisiin omakustan-nusarvoa alemmalle tasolle.

Erityinen säätäminen viittaamalla maksu-perustelain 6 §:n 3 momenttiin saman lain kiinteän maksun yhteydessä olisi välttämä-töntä, koska 6 §:n 3 momenttia ei voida käyt-tää kiinteän maksun alentamiseen vaan ai-noastaan omakustannusarvon mukaan määri-tettävään maksuun. Tarkoituksenmukainen maksujen suuruuden taso nykyisellä hintata-solla olisi noin 30 prosenttia toimitusten ko-konaiskustannuksista. Virallisen mittauksen

HE 192/2012 vp

38

nykyinen kokonaiskustannus on noin 1200 euroa. Maa- ja metsätalousministeriö seuraa mittaustoimitusten kustannusten kehitystä ja päivittää tarvittaessa kiinteän maksun suu-ruutta.

Virallisen mittaajan perustoimitusmaksu, joka peritään virallisesta mittauksesta, on ny-kyisin 184 euroa. Mittauslautakunnan osalta perustoimitusmaksu on 436 euroa. Valvon-tamittausmaksu virallisen mittaajan osalta on 345 euroa ja mittauslautakunnan osalta 870 euroa toimituspäivältä. Mittauslautakunnan osalta viitataan oikeudenkäyntimaksuihin, jotka on myös määrätty omakustannusarvoa alemmaksi. Oikeudenkäyntimaksut peritään tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintovi-ranomaisten suoritteista perittävistä maksuis-ta annetun lain (701/1993) ja siihen liittyvän asetuksen nojalla. Näitä maksuja on huomat-tavasti alennettu omakustannusarvoon näh-den. Maksun periminen mittauslautakunnan päätöksestä ei saisi muodostua tosiasiallisek-si esteeksi oikeussuojan hakemiselle kenelle-kään mittausosapuolelle.

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan olisi erityisesti todettava päätöksessään vel-vollisuus maksaa maksu ja lisäksi maksun määrä. Maa- ja metsätalousministeriön ase-tuksella säädettäisiin maksujen suuruudesta, maksamisesta ja maksuihin liittyvästä menet-telystä. Kyseisen säännöksen nojalla säädet-täisiin muun muassa siitä, minne maksut maksettaisiin. Nykyisin maksut maksetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastoon (aiempi Etelä-Suomen lääninhallitus). Valtuussään-nöksen nojalla annettaisiin myös säännökset, miten virallisen mittaajan ja mittauslauta-kunnan on ohjeistettava asianosaista maksun maksamisessa ja mitä asiakirjoja edellä mai-nittujen tahojen on toimitettava maksuista edellä mainittuun aluehallintovirastoon.

53 §. Velvollisuus maksaa valvontamit-tauksesta maksu. Julkisyhteisön kustanta-man, järjestämän ja toteuttaman valvonnan tarkoituksena on osaltaan taata tehtaalla teh-tävän puutavaran mittauksen tarkkuus ja luo-tettavuus. Tästä näkökulmasta katsoen teh-dasmittauksen valvonta on puunmyyjän ja kaikkien muidenkin mittausosapuolten etu. Nykyisillä resursseilla ja voimassa olevan puutavaranmittauslain mukaisena valvonta-mittaus pystytään tekemään keskimäärin noin

kerran vuodessa kullakin nykyisellä tehdas-mittauspaikalla.

Ehdotetun 53 §:n mukaan valvontamittauk-sesta perittäisiin valvontamittausmaksu teh-dasmittaajalta, kun valvontamittaus toimitet-taisiin mittauspaikalla tehdasmittaajan pyyn-nöstä, virallisen mittaajan aloitteesta ennen tehdasmittauksen aloittamista tai tehtäessä uusi valvontamittaus tehdasmittaajasta johtu-vasta syystä. Muutoin virallisten mittaajien valvontamittaus tehdasvalvonnan osalta olisi maksuton. Myös tehdasmittaajan tekemän tehdasmittausilmoituksen muutoksen jälkei-nen valvontamittaus olisi maksuton. Tässä noudatettaisiin valtion maksuperustelain 4 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaista periaa-tetta, jonka mukaan valvontatoiminta olisi maksutonta, milloin suoritteen tuottaminen ei ole seurausta vastaanottajan toimenpiteestä tai toiminnasta.

54 §. Virallisen mittauksen maksun jakau-tuminen. Ehdotetun 54 §:n 1 momentin mu-kaan virallisen mittaajan olisi päätöksellään vahvistettava virallisen mittauksen maksun jakautuminen mittausosapuolten kesken. Py-kälän 2 momentissa säädettäisiin ne tilanteet, joissa virallisen mittauksen maksu olisi pel-kästään toisen mittausosapuolen suoritetta-vana.

Ehdotetun pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan mittausosapuolen olisi yksin makset-tava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa kyseinen mittausosapuoli on pyytänyt virallista mittausta sekä perusmittauksen ja virallisen mittauksen tulokset eroavat toisis-taan vähemmän kuin perusmittauksessa käy-tetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama.

Yksittäisessä tapauksessa tulisi ottaa huo-mioon nimenomaan kyseisessä perusmittauk-sessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sal-littu poikkeama. Virallinen mittaus tehdään joko asiakirjatarkasteluna tai mittausosapuol-ten sopimalla tai lähinnä sovittua olevalla mittausmenetelmällä tai sitä tarkemmalla mittausmenetelmällä. Kiistanalaista mittaus-tulosta verrattaisiin virallisen mittaajan asia-kirjatarkasteluun tai hänen saamaansa mit-taustulokseen ja näiden eroa verrattaisiin pe-rusmittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurimpaan sallittuun poikkeamaan. Jos py-sytään poikkeamalle säädetyn rajan sisällä,

HE 192/2012 vp

39

perusmittaus on tehty lainsäädännön mukai-sesti. Virallinen mittaus olisi tällöin osoitta-nut, että mittaustulos, josta erimielisyyttä on tullut, on ollut asianmukainen. Virallista mit-tausta pyytänyt maksaisi tässä tapauksessa virallisen mittauksen maksun.

Ehdotetun pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan mittausosapuolen olisi yksin makset-tava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa kyseisen mittausosapuolen tekemän pe-rusmittauksen ja virallisen mittauksen tulok-set eroavat toisistaan enemmän kuin perus-mittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama.

Toisen mittausosapuolen ollessa osallistu-matta mittaustoimitukseen mittausosapuolten sopimalla tavalla voisi toinen pyytää virallis-ta mittausta suoritettavaksi ehdotetun 28 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella. Tässä ta-pauksessa on katsottu tarkoituksenmukaisek-si, että maksun maksaisi yksin se mittausosa-puoli, joka ei osallistu mittaustoimitukseen mittausosapuolten sopimalla tavalla. Tästä maksuvelvollisuudesta säädettäisiin ehdote-tun pykälän 2 momentin 3 kohdassa.

Mittausosapuolen olisi ehdotetun pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan yksin makset-tava virallisen mittauksen maksu tilanteessa, jossa hän on pyytänyt aiheettoman virallisen mittauksen. Virallinen mittaaja voisi osoittaa maksun virallista mittausta pyytäneen mit-tausosapuolen yksin maksettavaksi esimer-kiksi, jos virallisen mittauksen toimituksessa tehtävässä taustaselvityksessä katsottaisiin, ettei virallisen mittauksen pyynnössä esite-tyille epäkohdille löydy lainkaan asiallisia ja todellisia perusteita.

Ehdotetun pykälän 3 momentin mukaan, jos mittausosapuolet ovat sopineet virallisen mittauksen maksun jakamisesta, olisi maksu-velvollisuus vahvistettava sopimuksen mu-kaan.

55 §. Maksun suorittaminen. Ehdotettu py-kälä koskisi virallisessa mittauksessa määrä-tyn maksun, valvontamittausmaksun ja mit-tauslautakunnan päätöksestä perittävän mak-sun perimistä valtiolle. Maksu korkoineen olisi suoraan ulosottokelpoinen samalla ta-voin kuin verot ja maksut. Ehdotetulla sään-nöksellä ei muutettaisi nykyistä puutavaran-mittauslaissa säädettyä käytäntöä.

10 luku Erinäiset säännökset

56 §. Edustajanatoimimiskielto. Ehdotetun pykälän mukaan virallinen mittaaja ja mit-tauslautakunnan pysyvät jäsenet eivät saisi toimittaa puutavaran mittausta kenenkään mittausosapuolen edustajana. Virallinen mit-taaja ja mainittu jäsen eivät saisi myöskään toimia pelkästään esimerkiksi sovitun puuta-varaerän mittaajana olematta kuitenkaan var-sinainen valtuutettu edustaja. Tällä varmistet-taisiin kyseisten henkilöiden toiminnan puo-lueettomuus ja riippumattomuus.

57 §. Mittauslautakunnan kustannusten maksaminen. Ehdotetussa pykälässä säädet-täisiin Metsäntutkimuslaitoksen tehtäväksi maksaa mittauslautakunnan jäsenten palk-kiot, päivärahat sekä matka- ja majoittumis-kustannusten korvaukset. Kustannukset mak-settaisiin Metsäntutkimuslaitoksen toiminta-menoista (valtion tulo- ja menoarvion mo-mentti 30.60.01). Käytäntö ei muuttuisi val-litsevasta tilanteesta.

58 §. Kolmannen osapuolen riidaton oikeus erimielisyystilanteessa. Ehdotettu pykälä si-sältäisi toimintatavan tilanteeseen, jossa mit-taustuloksesta on syntynyt erimielisyyttä ja asiaan liittyy osapuoli, jonka oikeuteen ky-seisen erimielisyyden ei tulisi kuitenkaan vaikuttaa. Esimerkiksi työnantajalla olisi säännöksen mukaan velvollisuus suorittaa riidaton palkka työntekijälle, vaikka mittaus-tuloksesta tulisi erimielisyys puun ostajan ja myyjän välillä. Toisaalta urakanantajalla olisi velvollisuus suorittaa korvaus urakoitsijalle tilanteessa, jossa vallitsee erimielisyys puun ostajan ja myyjän välillä.

59 §. Virka-apu. Ehdotetun säännöksen mukaan virallisella mittaajalla olisi oikeus saada valvontamittauksen toimittamisessa tarvittaessa virka-apua poliisilta. Uhkasakko-lain 16 §:n mukaan teettämisestä tai keskeyt-tämisestä päättänyt viranomainen voi huoleh-tia teettämisestä tai keskeyttämisestä suorit-tamalla tarpeelliset toimet itse tai antamalla ne muun viranomaisen tai yksityisen suoritet-taviksi. Poliisin on tällöin annettava tarpeel-lista virka-apua. Mittauslautakunta ja viralli-nen mittaaja ovat oikeutettuja kyseisen uh-kasakkolain säännöksen nojalla saamaan vir-ka-apua mittauksen keskeyttämisessä.

HE 192/2012 vp

40

60 §. Määräaikojen laskeminen. Ehdotetun pykälän mukaan lakiehdotuksen mukaisen määräajan laskemiseen sovellettaisiin säädet-tyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia (150/1930). Esitetty säännös vastaisi nykyis-tä käytäntöä.

11 luku Voimaantulo

61 §. Voimaantulo. Pykälä sisältäisi ta-vanmukaisen voimaantulosäännöksen.

62 §. Kumoamissäännös. Lailla kumottai-siin 22 päivänä helmikuuta 1991 annettu puutavaranmittauslaki. Samalla kumoutuisi-vat myös puutavaranmittausasetus ja muut puutavaranmittauslain tai -asetuksen nojalla annetut säädökset ja määräykset.

63 §. Voimaan jäävät säädökset. Ehdote-tussa 62 §:ssä säädettäisiin nykyisen puuta-varanmittauslain kumoamisesta. Samalla kumoutuisi myös puutavaranmittausasetus ja muut puutavaranmittauslain tai -asetuksen nojalla annetut säädökset. Olisi kuitenkin pe-rusteltua, että tietyt puutavaranmittauslain nojalla annetut säädökset jäisivät määräajaksi voimaan.

Maa- ja metsätalousministeriö antoi 18 päi-vänä huhtikuuta 2006 asetuksen nro 15/06 hakkuukoneella valmistettavan puutavaran ti-lavuuden mittaamisesta koneen mittalaitteel-la. Asetusta koskeva ilmoitus (284/2006) on julkaistu säädöskokoelmassa. Asetuksen voimaantulo- ja siirtymäsäännöksiin sisältyi säännös, jonka mukaan ennen 1 päivää tou-kokuuta 2007 käyttöönotettavan hakkuuko-neen mittalaitteella voitiin mitata puutavaraa kumottavan määräyksen mukaisesti vuoden 2011 loppuun saakka. Tätä määräaikaa jat-kettiin vuoden 2016 loppuun maa- ja metsä-talousministeriön asetuksella nro 12/11. Ku-mottavalla määräyksellä tarkoitettiin maa- ja metsätalousministeriön 24 päivänä lokakuuta 1999 vahvistamaa hakkuukonemittausta kos-kevaa maa- ja metsätalousministeriön määrä-ystä (MMM:n määräys nro 100/99; dnro 2424/66/99) ja menetelmää koskevia ohjeita. Uudet hakkuukoneet ovat olleet uuden ase-tuksen (nro 15/06) mukaisia, ja vanhoja hak-kuukoneita on edellä selvitetystä asetuksesta johtuen voitu käyttää vanhan määräyksen

vaatimusten mukaisesti. Markkinoilla on täs-tä johtuen koneita, joita voidaan teknisesti ja taloudellisesti käyttää vanhan määräyksen vaatimukset täyttäen vielä useiden vuosien ajan. Näiden koneiden omistajat ovat toimi-neet edellä selvitettyyn määräaikaan luottaen. Näiden koneiden päivittäminen täyttämään lakiehdotukseen sisältyvät vaatimukset olisi saavutettuun hyötyyn nähden erittäin kallista. Tästä johtuen esitetään, että näiden vanhojen hakkuukoneiden osalta voitaisiin noudattaa vuoden 2016 loppuun aiemmin annettua siir-tymäaikaa.

Lisäksi maa- ja metsätalousministeriön määräys puutavaran laadun mittauksesta laa-tuositemenetelmällä (nro 159/99) jäisi voi-maan 31 päivään joulukuuta 2020. Määräyk-sen voimassaolon jatkaminen määräajaksi on tarpeen, jotta käytössä olevan ja kustannuste-hokkaan menetelmän korvaaminen lakiehdo-tuksen nojalla annettavan asetuksen mukai-sella menetelmällä voitaisiin tehdä joustavas-ti.

64 §. Siirtymäsäännökset. Pykälän 1 mo-mentin mukaan lakiehdotuksen voimaan tul-lessa vireillä oleva, puutavaranmittauslain nojalla vireille pantu asia käsiteltäisiin ja rat-kaistaisiin noudattaen lakiehdotuksen voi-maan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Pykälän 2 momentin mukaan lakia sovel-lettaisiin lain voimaan tullessa voimassa ole-viin energiapuun toimitussopimuksiin ja so-pimusten mukaisiin puutavaran mittauksiin vasta 1 päivästä heinäkuuta 2014. Energia-puun toimitussopimukset solmitaan usein lämmityskaudeksi kerrallaan, ja sopimukset poikkeavat sisällöltään lakiehdotuksen käy-tännöistä merkittävästi. Häiriöttömän sopi-muskäytännön kannalta on tarpeen, että energiapuun toimitussopimuksia voidaan tehdä lain voimaantuloon saakka käytössä olevilla toimintamalleilla. Lain voimaantulon jälkeen tehtävien energiapuun toimitussopi-musten ja niihin sisältyvien mittausten tulisi täyttää lain vaatimukset.

Pykälän 3 momentin mukaan lain 44 §:ää sovellettaisiin ennen tämän lain voimaantu-loa käyttöön otettujen mittauslaitteiden, oh-jelmistojen ja niiden ohjelmistopäivitysten markkinoille tuontiin vuoden 2021 alusta. Kaikkien puutavaranmittausten luotettavuus tulisi kuitenkin olla lakiehdotuksen säännös-

HE 192/2012 vp

41

ten mukaista lakiehdotuksen voimaantulon jälkeen, ja virallinen mittaaja ja mittauslauta-kunta voisivat edellyttää mittaukseen vaikut-tavien virheiden korjaamista heti lakiehdo-tuksen voimaantulon jälkeen.

Siirtymäsäännös korostaa markkinoilla jo olevien mittauslaitteiden seurantaa, mutta mahdollistaa tällä hetkellä käytössä olevien laitteiden täyden käyttöiän, jos niillä pysty-tään tuottamaan lain edellyttämä luotettava mittaustulos. Uusien markkinoille tuotavien laitteiden osalta voidaan heti puuttua mark-kinoille tuontiin tai käyttöön, jos mittauslait-teet todetaan esimerkiksi soveltumattomiksi ilmoitettuun käyttöalueeseen, johon niitä markkinoidaan.

Pitkähköä vanhojen laitteiden ja ohjelmis-tojen käytön mahdollistavaa siirtymäaikaa voidaan pitää perusteltuna myös sen vuoksi, ettei markkinoilla tällä hetkellä ole käytössä mittauslaitteita, joiden ominaisuudet eivät vastaisi nykyisen puutavaranmittauslain vaa-timuksia.

Ehdotetun pykälän 4 momentin mukaan 53 §:n 2 kohdan mukaista valvontamittaus-maksua ei perittäisi, jos tehdasmittaaja on aloittanut toimintansa ennen lakiehdotuksen voimaantuloa eikä toiminta tuolloin ole edel-lyttänyt puutavaranmittauslain mukaista teh-dasmittausilmoitusta. Tässä tapauksessa uusi tehdasmittaaja ei ole aloittanut uutta toimin-taa, josta aiheutuisi maksullisen käynnin tar-ve.

2 Tarkemmat säännökset ja mää-räykset

Lakiehdotuksen 7 §:ssä säädettäisiin puu-tavaranmittauksen neuvottelukunnasta ja sen tehtävistä. Pykälän 2 momentin nojalla puu-tavaranmittauksen neuvottelukunnan ko-koonpanosta ja tehtävien sisällöstä annettai-siin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin erik-seen sovittavista asioista silloin, kun kyse on konsernin tai yrityksen sisäisestä tai näiden välisestä luovutusmittauksesta tai laajamittai-sesta terminaali-, vaihto-, haketus- tai kulje-

tusurakointimittauksesta. Pykälän 1 momen-tissa tarkoitettuun sopimukseen yritysten vä-lisestä luovutusmittauksesta olisi sisällytettä-vä kuvaus käytettävästä mittausmenetelmäs-tä. Pykälän 4 momentin nojalla säädettäisiin, että 2 momentissa tarkoitetun kuvauksen si-sällöstä voitaisiin tarvittaessa antaa tarkem-pia säännöksiä maa- ja metsätalousministeri-ön asetuksella.

Lakiehdotuksen 13 §:ssä säädettäisiin mit-tauksessa saavutettavasta mittaustarkkuudes-ta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja met-sätalousministeriön asetuksella säädettäisiin mittauksen luotettavuuden ja suurimman sal-litun poikkeaman määrittämisestä sekä mit-tausmenetelmäryhmien ja mittausmenetelmi-en suurimman sallitun poikkeaman lukuar-voista.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin mit-tausmenetelmäryhmistä, joihin puutavaran mittauksessa käytettävien mittausmenetelmi-en ja -laitteiden olisi perustuttava. Pykälän 2 momentin nojalla mittausmenetelmäryh-mistä ja niihin sisältyvistä mittauksista ja laskentamenetelmistä annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 15 §:ssä säädettäisiin mit-tausmenetelmien ja -laitteiden vaatimuksista. Pykälän 3 momentin nojalla mittausmene-telmäryhmien ja niihin kuuluvien mittausme-netelmien ja -laitteiden käyttöalueesta, sisäl-löstä ja niihin sisältyvästä laskennan ja mit-tauksen tekemisestä ja mittauksen luotetta-vuuden varmistamisesta sekä mittauslaittei-den ominaisuuksista annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 17 §:ssä säädettäisiin mit-tauksen luotettavuuden varmistamisesta. Mit-tauksen luotettavuus olisi varmistettava oma-valvonnalla ja ulkopuolisella valvonnalla se-kä näihin sisältyvillä mittausmenetelmän tai siihen kuuluvien laitteiden toimivuuden ja mittaustuloksen tarkastuksilla. Mittausmene-telmien ja -laitteiden luotettavuuden varmis-tamisen teknisestä toteuttamisesta sekä me-nettelyistä, jos suurin sallittu poikkeama yli-tetään perusmittauksessa, annettaisiin pykä-län 5 momentin mukaan tarkempia säännök-siä maa- ja metsätalousministeriön asetuksel-la.

HE 192/2012 vp

42

Lakiehdotuksen 18 §:ssä säädettäisiin oma-valvonnasta, josta voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 19 §:ssä säädettäisiin ul-kopuolisesta valvonnasta, josta voitaisiin an-taa tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalo-usministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 30 §:ssä säädettäisiin viral-lisen mittauksen toimittamisesta. Pykälän 5 momentin nojalla maa- ja metsätalousmi-nisteriön asetuksella voitaisiin antaa sään-nöksiä virallisen mittauksen käytännön toteu-tuksesta. Maa- ja metsätalousministeriön oli-si kuultava puutavaranmittauksen neuvotte-lukuntaa ennen asetuksen antamista.

Lakiehdotuksen 35 §:ssä säädettäisiin val-vontamittauksesta. Pykälän 3 momentin no-jalla maa- ja metsätalousministeriön asetuk-sella voitaisiin antaa tarkempia säännöksiä valvontamittauksen toimittamisesta. Maa- ja metsätalousministeriön olisi kuultava puuta-varanmittauksen neuvottelukuntaa ennen ase-tuksen antamista.

Lakiehdotuksen 37 §:ssä säädettäisiin val-vontamittauksen pöytäkirjasta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousmi-nisteriön asetuksella voitaisiin antaa sään-nöksiä valvontamittauksen pöytäkirjasta ja siihen kirjattavista asioista. Maa- ja metsäta-lousministeriön olisi kuultava puutavaranmit-tauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

Lakiehdotuksen 52 §:ssä säädettäisiin viral-lisesta mittauksesta, valvontamittauksesta ja mittauslautakunnan käsittelystä perittävästä maksusta. Pykälän 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädet-täisiin virallisen mittauksen maksun, valvon-tamittausmaksun ja mittauslautakunnan pe-rimän maksun suuruudesta, maksamisesta ja maksuihin liittyvästä menettelystä.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin mit-tausmenetelmäryhmistä, joihin puutavaran mittauksessa käytettävien mittausmenetelmi-en ja -laitteiden olisi perustuttava. Pykälän 3 momentin nojalla Metsäntutkimuslaitos an-taisi määräykset yleisistä muuntoluvuista pyydettyään lausunnon puutavaranmittauk-sen neuvottelukunnalta.

Lakiehdotuksen 34 §:ssä säädettäisiin teh-dasmittausilmoituksesta. Pykälän 1 momen-

tin nojalla Metsäntutkimuslaitos vahvistaisi käytettävän lomakkeen.

3 Voimaantulo

Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päi-vänä heinäkuuta 2013.

4 Suhde perustus laki in ja säätä-misjärjestys

4.1 Elinkeinovapaus

Perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toi-meentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Ehdotetussa 7 luvussa sää-dettäisiin hallinnollisista pakkokeinoista, joi-ta ovat muun muassa erilaiset määräykset, kiellot, toiminnan keskeyttämisuhka ja uhka-sakko. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa mittauslautakunta voisi määrätä mittaustoi-minnan suoraan keskeytettäväksi. Ehdotetun 43 §:n nojalla mittauslautakunta voisi määrä-tä virheellisen mittauksen keskeytettäväksi. Ennen mittauksen keskeyttämistä olisi mit-taajalle annettava välitön mahdollisuus vir-heen korjaamiseen. Mittausta voitaisiin jat-kaa vasta, kun mittauslautakunnan edellyttä-mällä tavalla on todettu, että virhe on korjat-tu. Edellä mainitut toimenpiteet merkitsevät elinkeinonharjoittamisen oikeuteen kohdistu-via rajoituksia. Mainitun 43 §:n soveltaminen edellyttää kuitenkin, että kyseessä on virheel-linen mittaus. Virheellinen mittaus voi ai-heuttaa suoraan toiselle mittausosapuolelle eli esimerkiksi puun myyjälle tai työnsuorit-tajalle väärän mittaustuloksen kautta virheel-lisen kauppahinnan tai palkan kautta merkit-täviä taloudellisia menetyksiä. Hallinnollisiin pakkokeinoihin ryhtymisen perusteet on la-kiehdotuksessa kuvattu täsmällisesti, ja mit-taajalla olisi välitön mahdollisuus virheen korjaamiseen. Ehdotettujen toimien voidaan katsoa olevan oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden, ja ne on mitoitettu vir-heellisen teon laadun ja merkityksen mukaan. Käytettävät pakkokeinot mitoitetaan siten, et-

HE 192/2012 vp

43

tä mittaajaan ei kohdisteta ankarampia toi-menpiteitä kuin se säännösten tai määräysten vastaisuuden poistamiseksi on välttämätöntä.

4.2 Muutoksenhaku

Esityksessä on liityntä perustuslain 21 §:ssä säädettyyn oikeusturvaa koskevaan perusoikeuteen. Perustuslain 3 §:n 3 momen-tin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippu-mattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomiois-tuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Lakiehdotukseen sisältyvä mittaus-lautakunta, joka sisältyy nykyiseenkin puuta-varanmittauslakiin, toimisi edelleen ensim-mäisenä muutoksenhakuasteena puutavaran mittaukseen liittyen. Se toimisi tuomioistui-men tavoin, ja jäsenet hoitaisivat lakien mu-kaan tehtäviään tuomarin vastuulla ja heidän puolueettomuuttaan turvaisivat tuomarin es-teellisyyssäännökset. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saa-da asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja il-man aiheetonta viivytystä lain mukaan toi-mivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuk-siaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Lakiehdo-tukseen sisältyisi nykytilanteeseen verrattuna lisäyksenä kaikkia mittauslautakunnassa kä-siteltyjä asioita koskeva muutoksenhakuoi-keus hallinto-oikeuteen. Nykyisen puutava-ranmittauslain 34 §:n 2 momentissa on rajoi-tettu muutoksenhakuoikeutta. Muutosta voi viimeksi mainitun säännöksen mukaan hakea mittauslautakunnan päätöksestä vain toimi-tusmaksun määräämisestä, ei itse asiaratkai-susta. Esityksellä poistettaisiin rajoitukset muutoksenhaulle, ja mittauslautakunnan pää-töksestä olisi kokonaisuudessaan oikeus va-littaa hallinto-oikeuteen. Lakiehdotukseen si-sältyisi valituslupamenettely hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lakiehdotus vahvistaisi osaltaan perustuslain 21 §:ssä tarkoitettua oikeustur-vaa puutavaranmittaukseen liittyvässä muu-toksenhaussa.

4.3 Maksut

Perustuslain 81 §:n 2 momentin mukaan valtion viranomaisten virkatoimien, palvelu-jen ja muun toiminnan maksullisuuden sekä maksujen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Perustuslakivaliokunta on kannanotossaan todennut (PeVL 48/2001 vp), että yleisenä maksuperusteena noudate-taan toiminnasta aiheutuneiden kustannusten kattamista. Jos sen sijaan aikomuksena on joiltakin osin poiketa tästä lähtökohdasta, tu-lee maksun suuruuden yleisistä perusteista säätää perustuslain 81 §:n 2 momentin takia lailla. Lakiehdotuksen 52 §:ssä säädettäisiin tiettyjen puutavaranmittaukseen liittyvien maksujen muodostumisesta hiukan valtion maksuperustelaista poiketen. Tehdasmittauk-sen valvontamittauksesta perittäisiin maksu vain lakiehdotuksen 53 §:ssä säädellyissä ti-lanteissa.

4.4 Mittauslautakunta

Perustuslain 98 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoil-la käyttävistä erityistuomioistuimista sääde-tään lailla. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta, samoin kuin muut oikeudenmukai-sen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon ta-keet, turvataan lailla.

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytän-töön (PeVL 33/2004 vp) viitaten mittauslau-takuntaa voidaan pitää sellaisena muutoksen-hakuelimenä, josta on perustuslain 98 §:n 3 momentin ilmentämän periaatteen mukai-sesti säädettävä lailla ja jonka toiminnassa perustuslain 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu-jen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ta-keiden tulee täyttyä. Perustuslakivaliokunta ei ole pitänyt (PeVL 15/2002 vp ja PeVL 35/2006 vp) jonkin ratkaisuelimen kokoon-panon intressipohjaisuutta sinänsä ongelmal-lisena perustuslain 21 §:n 1 momentissa vaa-ditun riippumattomuuden kannalta, mutta on katsonut, että riippumattomuusvaatimuksen kanssa ei ole sopusoinnussa intressipohjais-ten jäsenten määrään muodostuminen enem-mistöksi. Mittauslautakunnassa noudatetaan

HE 192/2012 vp

44

lakiehdotuksen mukaan samaa menettelyä kuin monijäsenisessä tuomioistuimessa, joka mittauslautakunnan osalta tarkoittaa riippu-mattoman puheenjohtajan, joka toimii pysy-vänä jäsenenä, äänen ratkaisevan äänestysti-lanteessa. Perustuslakivaliokunta on lisäksi katsonut (PeVL 35/2006 vp), että perustus-lain 21 §:n 1 momentissa säädetyn oikeuden kannalta voidaan pitää merkityksellisenä, että muutoksenhakulautakunnan päätöksestä saa valittaa (kyseisessä tapauksessa vakuutusoi-keuteen).

Hallintolainkäyttölain 1 §:n mukaan hallin-tolainkäyttölakia sovelletaan lainkäyttöön yleisissä hallintotuomioistuimissa ja lisäksi silloin, kun päätökseen haetaan muutosta va-littamalla muutoksenhakuasioita käsittele-mään perustetulta lautakunnalta. Hallinto-lainkäyttölain 2 §:n mukaan kyseisen lain 37–50 §:ää sovelletaan kuitenkin ainoastaan tuomioistuimissa. Hallintolainkäyttölain 3 §:n mukaan, jos muussa laissa on hallinto-lainkäyttölaista poikkeavia säännöksiä, niitä sovelletaan hallintolainkäyttölain asemesta.

Lakiehdotuksen 8 ja 9 §:ssä säädettäisiin mittauslautakunnan asettamisesta ja kokoon-panosta. Lakiehdotuksen 10 §:ssä säädettäi-siin lisäksi mittauslautakunnan jäsenten kel-poisuusvaatimuksista ja 11 §:ssä mittauslau-takunnan jäsenen vastuusta ja esteellisyydes-tä. Päätösvaltaisuudesta ja muista toimintape-riaatteista säädettäisiin 48 §:ssä. Perustuslain 21 §:n momentin edellyttämistä asiakokonai-suuksista käsittelyn julkisuus, oikeus tulla kuulluksi ja saada perusteltu päätös esitetään säädettäväksi 48–50 §:ssä sekä lisäksi oikeus hakea muutosta 51 §:ssä. Muiden hyvän hal-linnon takeiden noudattamista varmistetaan lisäksi lakiehdotuksen 46 §:n 1 momentilla, jonka mukaan muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään, jollei lakiehdotuksessa toisin säädetä, ja lakiehdo-tuksen 60 §:llä, jossa viitataan säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain nou-dattamiseen.

4.5 Asetuksenantovalta

Lakiehdotukseen sisältyy yksi säännös val-tioneuvoston asetuksenantovallasta ja useita säännöksiä ministeriön asetuksenantovallas-

ta. Perustuslain 80 §:ssä säädetään asetuksen antamisesta ja lainsäädäntövallan siirtämises-tä. Säännöksen 1 momentin mukaan tasaval-lan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö voivat antaa asetuksia perustuslaissa tai muussa laissa säädetyn valtuuden nojalla.

Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käy-tännön mukaisesti lainsäädäntövallan dele-goinnin sallittavuuden arvioinnissa kiinnite-tään yleisesti huomiota valtuuttavan sään-nöksen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen (HE 1/1998 vp, s. 131/II-132/I ja PeVL 11/1999 vp). Lainsäädäntövallan delegointia rajoittaa perustuslain 80 §:n 1 momentin säännös, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perus-teista sekä asioista, jotka perustuslain mu-kaan muuten kuuluvat lain alaan. Asetuksen antaja voidaan kuitenkin lailla valtuuttaa an-tamaan tarkempia säännöksiä yksilön oike-uksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä yksityis-kohdista.

Jos asetuksen antajasta ei ole erikseen sää-detty, asetuksen antaa valtioneuvosto. Uuden perustuslain säätämisen myötä yksilön oike-uksien ja velvollisuuksien perusteiden säätä-miseen on kiinnitetty entistä tarkempaa huo-miota. Asetuksen antaja voidaan lailla val-tuuttaa antamaan tarkempia säännöksiä yksi-lön oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvistä vähäisistä yksityiskohdista. Valtuutuksen säätämiseen laissa on perustuslakivaliokun-nan lausuntokäytännössä kohdistettu erityi-sesti vaatimuksia sääntelyn täsmällisyydestä ja tarkkuudesta (PeVL 19/2002 vp ja PeVL 40/2002 vp). Perustuslakivaliokunta on myös korostanut lausuntokäytännössään, että val-tioneuvoston asetuksella ei voida antaa ylei-siä oikeussääntöjä esimerkiksi yksilön oike-uksien tai velvollisuuksien perusteista eikä asioista, jotka perustuslain mukaan muuten kuuluvat lain alaan (PeVL 16/2002 vp).

Kun arvioidaan sitä, tuleeko asetuksenan-tovaltuus laissa osoittaa valtioneuvostolle vai ministeriölle, perustuslakiuudistuksen yhtey-dessä on todettu lähtökohtana, että valtioneu-voston yleisistunto antaa asetukset laajakan-toisista ja periaatteellisesti tärkeistä asioista sekä niistä muista asioista, joiden merkitys sitä vaatii. Tämä periaate ilmenee valtioneu-voston päätöksentekoa koskevasta perustus-lain 67 §:stä. Perustuslakivaliokunnan lau-

HE 192/2012 vp

45

suntokäytännössä on myös tuotu esiin perus-tuslain 80 §:n 1 momentin eräänä lähtökoh-tana se, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisis-sa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (PeVL 33/2004 vp). Lakiehdotuksessa esite-tään asetuksenantovaltuus pääsääntöisesti maa- ja metsätalousministeriölle valtioneu-voston sijaan. Maa- ja metsätalousministeri-ölle annettavat valtuudet koskisivat puutava-ran mittaukseen liittyviä teknisluonteisia asiakokonaisuuksia, joiden voidaan katsoa olevan luonteeltaan sellaisia, että niiden mer-kitys ei vaadi niiden käsittelyä valtioneuvos-tossa.

Valtioneuvostolle olisi määritelty asetuk-senantovaltuus lakiehdotuksen 7 §:ssä. La-kiehdotuksen 7 §:n 2 momentin mukaan puu-tavaranmittauksen neuvottelukunnan ko-koonpanosta ja tehtävien sisällöstä annettai-siin tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella. Puutavaranmittauksen neuvotte-lukuntaa ei voitane katsoa yhteiskunnalliselta merkitykseltään vähäiseksi asiaksi. Sen teh-tävänä on antaa lakiehdotuksessa tarkoitettu-ja esityksiä ja lausuntoja sekä tehdä ehdotuk-sia puutavaran mittauksen kehittämiseksi se-kä edistää ja ylläpitää hyviä mittauskäytäntö-jä. Valtioneuvoston asetuksen voidaan katsoa olevan asianmukainen säädöstaso neuvotte-lukunnan tarkemman kokoonpanon ja tehtä-vien sisällön määrittämiseksi.

Maa- ja metsätalousministeriölle määritelty asetuksenantovaltuus sisältyisi lakiehdotuk-sen 3 §:n 4 momenttiin, 13 §:n 3 momenttiin, 14 §:n 2 momenttiin, 15 §:n 3 momenttiin, 17 §:n 5 momenttiin, 18 §:n 2 momenttiin, 19 §:n 2 momenttiin, 30 §:n 5 momenttiin, 35 §:n 3 momenttiin, 37 §:n 3 momenttiin ja 52 §:n 3 momenttiin.

Lakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin erik-seen sovittavista asioista silloin, kun kyse on konsernin tai yrityksen sisäisestä tai näiden välisestä luovutusmittauksesta tai laajamittai-sesta terminaali-, vaihto-, haketus- tai kulje-tusurakointimittauksesta. Pykälän 1 momen-tissa tarkoitettuun sopimukseen yritysten vä-lisestä luovutusmittauksesta olisi sisällytettä-vä kuvaus käytettävästä mittausmenetelmäs-tä. Pykälän 4 momentissa oleva valtuussään-nös sisältäisi sopimukseen sisällytettävän ku-

vauksen sisällön määrittämisen ja olisi luon-teeltaan hyvin tekninen.

Lakiehdotuksen 13 §:ssä säädettäisiin mit-tauksen tarkkuudesta. Suurimman sallitun poikkeaman muodostumisen perusteista sää-dettäisiin ehdotetun pykälän 1–2 momenteis-sa. Suurimman sallitun poikkeaman lukuar-voihin vaikuttavat ehdotetun pykälän 1 mo-mentissa todetut tekijät. Suurimman sallitun poikkeaman määrittäminen sisältää näiden osatekijöiden vaikutusten tarkemman yksi-löinnin nimenomaan puutavaran mittauksen eri mittausmenetelmäryhmissä ja mittausme-netelmissä. Suurimman sallitun poikkeaman määrittäminen ja sen varsinaiset lukuarvot määritettäisiin ehdotetun pykälän 3 momen-tin mukaan mittausmenetelmäryhmä- tai mit-tausmenetelmäkohtaisesti maa- ja metsäta-lousministeriön asetuksella kuten lisäksi mit-tauksen luotettavuuden määrittäminen. Ky-seessä on yksityiskohtainen ja teknisluontei-nen yksityiskohtien määrittäminen. Lisäksi säädeltävä asiakokonaisuus olisi selkeästi ra-jattu.

Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädettäisiin puu-tavaran mittauksessa käytettävät menetelmät ryhmiteltynä niiden sisällön mukaisen pää-asiallisen mittausperiaatteen perusteella. Ku-ten edellä 14 §:n yksityiskohtaisissa peruste-luissa on selvitetty, keskeiset kriteerit ryhmit-telylle olisivat 1) mittaustulosten tuottaminen fyysisten ulottuvuuksien tai painon mittauk-sella ja näihin perustuvalla laskennalla, 2) mittausmenetelmän sisältämä otanta ja 3) mittausmenetelmän sisältämä yleisten muuntolukujen käyttö. Ehdotetussa 14 §:ssä olisi siten perussäännökset siitä, miten ja mil-lä perusteella jako erilaisiin mittausmenetel-märyhmiin muodostuisi.

Mittausmenetelmäryhmien yksityiskohdis-ta sekä niihin sisältyvistä mittauksista ja las-kentamenetelmistä säädettäisiin maa- ja met-sätalousministeriön asetuksella lakiehdotuk-sen 14 §:n 2 momentin nojalla. Maa- ja met-sätalousministeriön asetuksella tapahtuva sääntely olisi yksityiskohtaista ja teknisluon-teista, ja säädeltävä asiakokonaisuus olisi myös selkeästi rajattu. Liikkumavaraa sään-nösten osalta ei asian luonteen vuoksi olisi. Ministeriön antamat säännökset tulisivat poh-jautumaan tutkimusaineistoihin, joiden taus-tamateriaalina olisivat Metsäntutkimuslaitok-

HE 192/2012 vp

46

sen puolueettomiin tutkimuksiin, hankkeisiin ja selvityksiin liittyvät aineistot. Samanlai-seen viitekehykseen perustuisi myös lakieh-dotuksen edellä selvitettyyn 13 §:n 3 mo-menttiin ja 15 §:n 3 momenttiin sisältyvä val-tuus maa- ja metsätalousministeriölle. Vii-meksi mainitun säännöksen mukaan mit-tausmenetelmäryhmien ja niihin kuuluvien mittausmenetelmien ja -laitteiden käyttö-alueesta, sisällöstä ja niihin sisältyvästä las-kennan ja mittauksen tekemisestä ja mittauk-sen luotettavuuden varmistamisesta sekä mit-tauslaitteiden ominaisuuksista annettaisiin tarkempia säännöksiä maa- ja metsätalous-ministeriön asetuksella.

Lakiehdotuksen 17 §:n 5 momenttiin, 18 §:n 2 momenttiin, 19 §:n 2 momenttiin, 30 §:n 5 momenttiin, 35 §:n 3 momenttiin ja 37 §:n 3 momenttiin sisältyvät valtuudet maa- ja metsätalousministeriölle asetuksen antamiseen. Kyseessä ovat mittausmenetel-mien ja -laitteiden luotettavuuden varmista-misen teknisestä toteuttamisesta, menettelys-tä, jos suurin sallittu poikkeama perusmit-tauksessa ylittyisi, omavalvonnan ja ulko-puolisen valvonnan tekemisestä, virallisen mittauksen ja valvontamittauksen toimittami-sesta sekä valvontamittauksen pöytäkirjasta ja siihen kirjattavista asioista annettavat tar-kemmat säännökset. Maa- ja metsätalousmi-nisteriölle annettavat valtuudet koskisivat teknisluonteisia asiakokonaisuuksia, joiden voidaan katsoa olevan luonteeltaan sellaisia, että niiden merkitys ei vaadi niiden käsittelyä valtioneuvostossa.

Lakiehdotuksen 52 §:n 3 momentin nojalla maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettäisiin puutavaranmittaukseen liittyvi-en maksujen suuruudesta, maksamisesta ja maksuihin liittyvästä menettelystä. Velvolli-suus maksaa maksu valvontamittauksesta oli-si säädetty 53 §:ssä. Maksun määräämisessä noudatettaisiin valtion maksuperustelain pe-riaatetta, jonka mukaan asianomainen minis-teriö päättää maksuperustelain periaatteiden pohjalta hallinnonalansa julkisoikeudellisten suoritteiden maksuista.

Edellä selvitetyt lakia alemmanasteiset säännökset on katsottu voitavan antaa maa- ja metsätalousministeriön asetuksella johtuen säädeltävän asiakokonaisuuden teknisyydestä ja valtuuden tarkkarajaisuudesta sekä siitä,

että ei katsota olevan kyse sellaisista asioista, joiden merkityksen vuoksi ne olisi säädettävä valtioneuvoston asetuksella. Edellä mainittu-jen valtuussäännösten voidaan arvioida täyt-tävän perustuslain edellyttämät täsmällisyy-den ja tarkkarajaisuuden vaatimukset. Tämän vuoksi ministeriön asetusta olisi pidettävä asianmukaisena säädöstasona tässä yhteydes-sä.

4.6 Määräystenantovalta

Lainsäädäntövallan siirtämisestä muulle vi-ranomaiselle kuin ministeriölle säädetään pe-rustuslain 80 §:n 2 momentissa. Säännöksen mukaan myös muu viranomainen voidaan lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista, jos siihen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä eikä sään-telyn asiallinen merkitys edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen val-tuutuksen tulee olla soveltamisalaltaan täs-mällisesti rajattu.

Erityinen syy säätää viranomaisen mää-räystenantovallasta on perustuslain esitöiden (HE 1/1998 vp, s.133/II) mukaan käsillä lä-hinnä silloin, kun kysymyksessä on tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sellainen sääntely, johon ei liity merkittävää harkinta-vallan käyttöä. Lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin kolmessa kohdassa on määritetty ne mittausmenetelmäryhmät, joista johonkin puutavaran mittauksessa käytettävien mit-tausmenetelmien ja -laitteiden on perustutta-va. Näistä erityisesti 3 kohtaan liittyy Met-säntutkimuslaitoksen määräyksenantoon liit-tyvä valtuus (yleinen muuntoluku). Lakieh-dotuksen 14 §:n 3 momentin mukaan Met-säntutkimuslaitos antaisi määräykset yleisistä muuntoluvuista. Metsäntutkimuslaitoksen määräystenannossa olisi kyse täysin teknises-tä ja vähäisiä yksityiskohtia koskevasta sään-telystä, johon ei liity merkittävää harkintaval-lan käyttöä. Perustuslakivaliokunta on lau-sunnossaan (PeVL 28/2008 vp) pitänyt mah-dollisena määräystenantovallan osoittamista muulle kuin ministeriölle silloin, kun säänte-lyn kohteena olevaan toimintaan liittyy run-saasti sellaisia ammatillisia erityispiirteitä, joita valiokunnan käytännössä on vakiin-

HE 192/2012 vp

47

tuneesti pidetty perustuslain 80 §:n 2 mo-mentissa tarkoitettuina erityisinä syinä. Met-säntutkimuslaitoksen antamat määräykset johtuisivat tutkimustulosten osoittamasta tar-peesta. Tutkimukselliseksi osaamiseksi luon-nehdittavien erityispiirteiden vuoksi voidaan katsoa olevan painavia perusteita osoittaa Metsäntutkimuslaitokselle oikeussääntöjen antamisvaltaa maa- ja metsätalousministeriön sijasta. Metsäntutkimuslaitoksen määräykset koskisivat teknisiä puutavaran mittauksen asiantuntemusta edellyttäviä kysymyksiä, jotka kohdistuvat puutavaranmittauksen tek-niseen toteuttamiseen. Määräystenantovalta olisi tarkoituksenmukaista ja perusteltua osoittaa Metsäntutkimuslaitokselle. Voidaan katsoa, että ehdotetulle sääntelylle olisi sen kohteeseen liittyviä erityisiä syitä.

Lakiehdotuksessa tarkoitettu määräys-tenantovalta Metsäntutkimuslaitokselle rajau-tuisi sellaisiin seikkoihin, joiden asiallinen merkitys ei edellytä, että niistä säädettäisiin lailla tai asetuksella. Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään korostanut, että perustuslain 80 §:n 2 momentti jo itsessään rajoittaa suoraan valtuussäännösten tulkintaa ja määräystenantovaltuuksia on tämän vuoksi tulkittava supistavasti (PeVL 52/2001 vp ja PeVL 24/2002 vp). Valtuus Metsäntutkimus-laitokselle olisi lakiehdotuksessa yksilöity tarkasti vain tiettyyn asiakokonaisuuteen liit-tyviin matemaattisiin muuntolukuihin ja olisi luonteeltaan lisäksi tekninen.

Perustuslakivaliokunnan kannanoton (PeVL 16/2009 vp) mukaan virasto on voinut antaa tarkempia määräyksiä silloin, kun ne ovat olleet lähinnä teknisluonteisia määräyk-siä, joiden antaminen on perusteltua säänte-lyn kohteen luonteen, teknisen kehityksen nopeuden ja sääntelyn edellyttämän erityis-asiantuntemuksen vuoksi. Perustuslakivalio-kunta on myös todennut (PeVL 48/2005 vp) lausunnon kohteena olleessa lakiehdotukses-sa (Hallituksen esitys Eduskunnalle ilmailu-laiksi) valtuuksien olleen rajattuja koskies-saan teknisiä kysymyksiä, jotka edellyttävät alan asiantuntemusta. Lakiehdotuksen 14 §:n 3 momentin soveltamisala olisi täsmällisesti rajattu, koska se koskee vain muuntolukujen käyttämistä tietyn puutavaran mittausmene-telmäryhmän sisällä. Määräykset sisältäisivät matemaattisten kaavojen vahvistamista puu-

tavaran mittauksen eri mittausmenetelmiin liittyen ja niiden sisältö perustuisi tutkimus-tuloksiin.

Metsäntutkimuslaitokselle osoitettaisiin myös toinen määräystenantovaltuus. Lakieh-dotuksen 34 §:ssä säädettäisiin tehdasmit-tausilmoituksesta. Pykälän 1 momentin no-jalla Metsäntutkimuslaitos vahvistaisi käytet-tävän lomakkeen. Myöskään tähän määräyk-senantoon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä ja asia on luonteeltaan tekninen.

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan kat-soa, että ehdotetut määräystenantovaltuudet täyttävät perustuslain 80 §:n 2 momentissa asetetut vaatimukset.

4.7 Kansalaisuusvaatimus virallisen mit-taajan ja mittauslautakunnan jäse-nen kelpoisuusvaatimuksena

Perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ke-tään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkupe-rän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipi-teen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Esityk-sellä on liityntä edellä mainittuun perustus-laissa säädettyyn syrjintäkieltoon. Perustus-lain 125 §:n 1 momentin mukaan lailla voi-daan säätää, että määrättyihin julkisiin vir-koihin tai tehtäviin voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Perustuslain esitöiden mukaan sanonnalla "määrätty" julkinen virka tai tehtävä ilmaistaisiin periaate, jonka mu-kaan kansalaisuusvaatimuksia tulisi asettaa vain rajoitetusti ja perustelluista syistä (HE 1/1998 vp, s. 180/I). Perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään (PeVL 28/2004 vp ja PeVL 13/1999 vp) pitänyt kansalaisuus-vaatimusta tuomarin virassa hyväksyttävänä perustuslain näkökulmasta, koska virkaan kuuluu merkittävää julkisen vallan käyttä-mistä. Tuomareiden nimittämisestä annetun lain (205/2000) 11 §:n 1 momentissa on sää-detty Suomen kansalaisuus tuomariksi nimit-tämisen edellytykseksi. Myös valtion virka-mieslain (750/1994) 7 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tuomarin virkaan voidaan nimittää vain Suomen kansalainen. Vaikka-kaan mittauslautakunnan jäsenet eivät toimi

HE 192/2012 vp

48

tuomarin virassa, mittauslautakunta toimii muutoksenhakuelimenä ja mittauslautakun-nan jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. Sen vuoksi Suomen kansalaisuus voidaan katsoa perustelluksi asettaa myös mittauslautakun-nan jäsenen tehtävän kelpoisuusvaatimuk-seksi.

Edellä esitetyn perusteella lakiehdotus voi-daan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjes-tyksessä.

Edellä esitetyn perusteella annetaan edus-

kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo-tus:

HE 192/2012 vp

49

Lakiehdotus

Laki

puutavaran mittauksesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on turvata jalos-tamattoman puutavaran mittauksessa käytet-tävien menetelmien, laitteiden toiminnan ja mittaustulosten luotettavuus.

2 §

Lain soveltamisala ja suhde muuhun lain-säädäntöön

Tätä lakia sovelletaan jalostamattoman puutavaran määrän mittaukseen kauppahin-nan, työn tekemisen määrän perusteella suo-ritettavan palkan tai urakointimaksujen taik-ka muun korvauksen määrittämistä varten, jos 3 §:ssä ei muuta säädetä. Lakia sovelle-taan myös laadun mittaamiseen, jos laatua käytetään arvoltaan erilaisten jalostamatto-man puutavaran ositteiden jakoperusteena.

Maasta vietävän ja maahan tuotavan jalos-tamattoman puutavaran mittauksessa tätä la-kia sovelletaan vain mittauslaitevaatimuksien osalta. Tätä lakia sovelletaan kuitenkin ko-

konaisuudessaan jalostamattoman puutavaran määrän luovutusmittaukseen vientikaupassa Suomessa, jos viejä ostaa puun:

1) luonnolliselta henkilöltä; 2) elinkeinonharjoittajalta, jonka päätoi-

miala on maa- ja metsätalous; 3) luonnollisten henkilöiden muodostamal-

ta yhtymältä, kuolinpesältä tai muulta näihin rinnastettavalta yhteenliittymältä;

4) kunnalta; 5) seurakunnalta; 6) yhteismetsältä; tai 7) säätiöltä. Tätä lakia sovelletaan jalostamattoman

puutavaran mittaukseen vain mittauslaitevaa-timuksien osalta, jos tavoiteltu mittaussuure on energiasisältö tai lämpöarvo.

Puutavaran punnitsemiseen ei-automaattisilla vaaoilla sovelletaan mittaus-laitelakia (707/2011).

3 §

Erikseen sovittavat asiat

Konsernin tai yrityksen sisäisessä tai näi-den välisessä luovutusmittauksessa tai laaja-mittaisessa terminaali-, vaihto-, haketus- tai kuljetusurakointimittauksessa mittausosapuo-let voivat sopia poikkeavansa 13 §:ssä tarkoi-tetusta mittaustuloksen suurimmasta sallitus-

HE 192/2012 vp

50

ta poikkeamasta, 14 §:ssä tarkoitettujen mit-tausmenetelmäryhmien vaatimuksista sekä 17 ja 18 §:ssä tarkoitetusta omavalvonnasta. Edellä tarkoitettua sopimisoikeutta ei ole:

1) kunnalla; 2) seurakunnalla; 3) yhteismetsällä; 4) säätiöllä; 5) elinkeinonharjoittajalla, jonka päätoi-

miala on maa- ja metsätalous; 6) luonnollisten henkilöiden muodostamal-

la yhtymällä, kuolinpesällä tai muulla näihin rinnastettavalla yhteenliittymällä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun sopi-mukseen yritysten välisestä luovutusmittauk-sesta on sisällytettävä kuvaus käytettävästä mittausmenetelmästä, sen poikkeamisesta 1 momentissa tarkoitetuista säännöksistä ja mittauksen luotettavuuden varmistamisesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa mit-tauksissa on käytettävä tämän lain vaatimuk-set täyttäviä mittauslaitteita tämän lain vaa-timusten mukaisesti.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun kuvauksen sisällöstä voidaan tarvittaessa antaa tarkem-pia säännöksiä maa- ja metsätalousministe-riön asetuksella.

4 §

Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan: 1) jalostamattomalla puutavaralla runko-

puusta, kuoresta, oksista, kannoista ja juuris-ta katkaisemalla, hakettamalla, murskaamalla tai muulla vastaavalla tavalla valmistettuja puutavaralajeja, joita ei ole prosessoitu toi-seksi puutavaralajiksi sahaamalla, veistämäl-lä tai mekaanisesti taikka kemiallisesti käsit-telemällä tai muulla vastaavalla tavalla, sekä teollisuushaketta;

2) puutavaran mittauksella jalostamatto-man puutavaran määrän, jakoperusteen ja laadun mittaamista kauppahinnan määrittä-mistä varten (luovutusmittaus) tai työn teke-misestä määrän perusteella suoritettavan pal-kan määräämistä varten (työmittaus) tai ura-kointimaksujen taikka muun korvauksen määräämistä varten (urakointimittaus);

3) laadun mittauksella puutavaran osittelua laadun perusteella, silmämääräistä laadun määrittämistä ja laadun suoraa mittausta pe-rustuen puuaineen ominaisuuksiin;

4) perusmittauksella mittausosapuolten suorittamaa luovutus-, työ- tai urakointimit-tausta;

5) tehdasmittauksella perusmittausta erityi-sellä puutavaran mittaus-, jalostus- tai termi-naalipaikalla, jossa mitataan säännöllisesti ja laajamittaisesti pysyväisluonteisella mittaus-laitteella;

6) virallisella mittauksella virallisen mit-taajan mittausosapuolen pyynnöstä suoritta-maa luovutus-, työ- tai urakointimittausta ja siihen liittyvää viranomaispäätöstä ja sen te-kemisessä tarvittavia toimenpiteitä;

7) valvontamittauksella virallisen mittaajan omasta aloitteestaan tai tehdasmittaajan pyynnöstä suorittamaa tehdasmittauksessa käytetyn mittauslaitteen, -menetelmän tai menettelyn tarkastamista;

8) myyjällä puutavaran ja hakkuuoikeuden luovuttajaa;

9) ostajalla puutavaran ja hakkuuoikeuden saajaa;

10) työnsuorittajalla työsopimuslain (55/2001) mukaista työntekijää;

11) työnantajalla työsopimuslain mukaista työnantajaa;

12) urakoitsijalla sellaista tahoa, joka saa korvauksen urakan kohteena olevan puutava-ran määrän perusteella;

13) urakanantajalla sellaista tahoa, joka suorittaa korvauksen urakan kohteena olevan puutavaran määrän perusteella;

14) tehdasmittaajalla tehdasmittauksen te-kevää yhteisöä tai elinkeinonharjoittajaa;

15) mittausosapuolella 8–14 kohdassa tar-koitettuja tahoja, joita puutavaran mittauksel-la määritetty mittaustulos koskee;

16) mittausmenetelmällä yleisesti kuvattua loogista toimintojen sarjaa, jonka avulla mit-taukset suoritetaan;

17) mittauslaitteella mittaukseen käytettä-vää laitetta, jota käytetään yksinään tai yh-dessä lisälaitteiden kanssa;

18) mittauksella toimintosarjaa, jolla mää-ritetään yksi tai useampia suureen arvoja;

19) mittauksen luotettavuudella ominai-suutta, joka kuvaa mittauksen käyttövar-

HE 192/2012 vp

51

muutta koskien mittaustarkkuutta, toiminta-varmuutta ja kunnossapitovarmuutta;

20) mittaustarkkuudella mittaussuureen mitatun arvon ja todellisen arvon yhtäpitä-vyyttä.

2 luku

Puutavaranmittauksen organisaatiot ja vi-ranomaiset

5 §

Ministeriö

Tämän lain noudattamista koskevan val-vonnan ylin johto ja ohjaus kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle.

6 §

Metsäntutkimuslaitos ja viralliset mittaajat

Metsäntutkimuslaitos huolehtii tämän lain mukaisista tutkimus- ja kehittämistehtävistä. Metsäntutkimuslaitos antaa maa- ja metsäta-lousministeriön pyynnöstä puutavaranmit-tausta koskevia lausuntoja.

Metsäntutkimuslaitoksessa on virallisia mittaajia, joiden tehtävänä on tämän lain noudattamisen valvonta, valvontamittaus ja mittauserimielisyyksien ratkaiseminen viral-lisena mittauksena. Virallisten mittaajien teh-täviin kuuluu myös puutavaran mittaukseen liittyvä neuvonta.

7 §

Puutavaranmittauksen neuvottelukunta

Maa- ja metsätalousministeriön toimialalla on puutavaranmittauksen olennaisten sidos-ryhmien edustajista koostuva puutavaranmit-tauksen neuvottelukunta. Neuvottelukunnan tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä ehdo-tuksia puutavaran mittauksen kehittämiseksi sekä edistää ja ylläpitää hyviä mittauskäytän-töjä. Neuvottelukunta voi esittää Metsäntut-

kimuslaitokselle 14 §:n 3 momentissa tarkoi-tettujen muuntolukujen tarkistamista.

Puutavaranmittauksen neuvottelukunnan kokoonpanosta ja tehtävien sisällöstä anne-taan tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

8 §

Puutavaran mittauslautakunta

Puutavaran mittauslautakunta, jäljempänä mittauslautakunta, toimii ensimmäisenä muutoksenhakuasteena puutavaranmittausta koskevissa asioissa ja käsittelee sille tämän lain nojalla siirretyt asiat. Maa- ja metsäta-lousministeriö asettaa mittauslautakunnan kolmivuotiskaudeksi puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa kuultuaan.

9 §

Mittauslautakunnan kokoonpano

Mittauslautakuntaan kuuluu kaksi pysyvää jäsentä, joista toinen on puheenjohtaja, ja enintään kuusi vaihtuvaa asiantuntijajäsentä. Pysyvillä jäsenillä on kummallakin yksi hen-kilökohtainen varajäsen. Mitä tässä laissa säädetään mittauslautakunnan pysyvästä jä-senestä, koskee myös henkilökohtaista vara-jäsentä.

Virallinen mittaaja ja puutavaranmittauk-sen neuvottelukunnan jäsen eivät saa toimia mittauslautakunnan jäseninä. Metsäntutki-muslaitoksen palveluksessa oleva ei saa toi-mia mittauslautakunnan pysyvänä jäsenenä.

10 §

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen kelpoisuusvaatimukset

Virallisen mittaajan, mittauslautakunnan puheenjohtajan ja hänen henkilökohtaisen varajäsenensä sekä vaihtuvien asiantuntija-jäsenten on oltava puutavaran mittaukseen hyvin perehtyneitä Suomen kansalaisia, joille ei ole määrätty edunvalvojaa, joiden toimin-

HE 192/2012 vp

52

takelpoisuutta ei ole rajoitettu ja jotka eivät ole konkurssissa.

Mittauslautakunnan puheenjohtajalla ja hä-nen varajäsenellään tulee olla tehtävään so-veltuva ylempi korkeakoulututkinto ja toisel-la pysyvällä jäsenellä ja hänen varajäsenel-lään tulee olla oikeustieteen muu ylempi kor-keakoulututkinto kuin kansainvälisen ja ver-tailevan oikeustieteen maisterin tutkinto.

11 §

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen tuomarin vastuu ja esteellisyys

Virallinen mittaaja ja mittauslautakunnan jäsenet toimivat tuomarin vastuulla. Viralli-sen mittaajan ja mittauslautakunnan jäsenen on ennen tehtäväänsä ryhtymistä vannottava tuomarin vala tai annettava tuomarinvakuu-tus käräjäoikeudessa, jollei hän ole tehnyt si-tä aikaisemmin. Mittauslautakunnan jäsen voi vannoa tuomarinvalan tai antaa tuoma-rinvakuutuksen myös mittauslautakunnan puheenjohtajana toimivan jäsenen edessä. Muilta osin tuomarinvalasta ja -vakuutuksesta säädetään oikeudenkäymis-kaaren 1 luvun 6 a ja 7 §:ssä.

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan pysyvien jäsenten esteellisyyteen sovelletaan, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään.

Vaihtuvien asiantuntijajäsenten tulee olla käsiteltävän asian suhteen riippumattomia.

12 §

Mittauslautakunnan jäsenyydestä vapautu-minen

Mittauslautakunnan jäsenen oikeudesta py-syä tehtävässään on voimassa, mitä tuoma-rinviran haltijasta säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö vapauttaa 1 momentissa säädetyn estämättä mittauslau-takunnan jäsenen tehtävästään, jos hän pyy-tää tehtävästä vapauttamista, hänet valitaan puutavaranmittauksen neuvottelukuntaan tai viralliseksi mittaajaksi taikka jos pysyvä jä-sen valitaan Metsäntutkimuslaitoksen palve-lukseen.

3 luku

Mittausmenetelmäryhmät sekä mittaus-menetelmät ja -laitteet

13 §

Mittauksen tarkkuus

Mittauksessa on saavutettava tarkoituk-senmukainen ja riittävä mittaustarkkuus. Se katsotaan saavutetuksi, kun mittaustuloksen poikkeama vertailuarvoon nähden ei ylitä mittaukselle määritettyä suurinta sallittua poikkeamaa. Suurimman sallitun poik-keaman lukuarvoihin vaikuttavat eräkoko, mittausmenetelmäryhmä, mittausmenetelmä ja puutavaralaji.

Mittauksessa ei saa olla merkittävää syste-maattista virhettä, joka pysyy mittausta tois-tettaessa samansuuntaisena. Mittaustuloksen satunnaisen vaihtelun on pysyttävä mittaus-menetelmälle tyypillisissä rajoissa siten, että suurin sallittu poikkeama ei ylity.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään mittauksen luotettavuuden ja suu-rimman sallitun poikkeaman määrittämisestä sekä mittausmenetelmäryhmien ja mittaus-menetelmien suurimman sallitun poikkeaman lukuarvoista.

14 §

Mittausmenetelmäryhmät

Puutavaran mittauksessa käytettävien mit-tausmenetelmien ja -laitteiden on perustutta-va johonkin seuraavista mittausmenetelmä-ryhmistä:

1) puutavaran fyysisten ulottuvuuksien ja ominaisuuksien tai painon mittauksiin sekä niihin perustuviin laskentamenetelmiin, joi-den tuloksena saadaan lopullinen mittaustu-los;

2) 1 kohdan mukaisiin menetelmiin, joissa mittaustuloksen mittayksikkö muunnetaan toiseksi otantaan perustuvalla muuntoluvulla;

3) 1 kohdan mukaisiin menetelmiin, joissa mittaustuloksen mittayksikkö muunnetaan toiseksi yleisellä muuntoluvulla.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuista mit-tausmenetelmäryhmistä ja niihin sisältyvistä

HE 192/2012 vp

53

mittauksista ja laskentamenetelmistä anne-taan tarkempia säännöksiä maa- ja metsäta-lousministeriön asetuksella.

Metsäntutkimuslaitos antaa määräykset yleisistä muuntoluvuista. Ennen määräyksen antamista siitä on pyydettävä lausunto puuta-varanmittauksen neuvottelukunnalta.

15 §

Mittausmenetelmien ja -laitteiden vaatimuk-set

Mittauslaitteen suunnittelijan on määritet-tävä mittausmenetelmien käyttöalue, sisältö ja laskenta siten, että mittauksessa voidaan saavuttaa 13 §:ssä tarkoitetut mittaustark-kuutta koskevat vaatimukset ja mittaus on luotettavaa käyttötarkoituksen mukaisissa olosuhteissa. Mittauslaitteiden valmistajan on toteutettava niiden valmistus siten, että edellä säädetyt vaatimukset täytetään. Käytön aika-na mittauksen luotettavuus on voitava var-mistaa 17 §:n mukaisesti.

Mittausmenetelmien ja -laitteiden mittaus-tulosten on perustuttava kansainvälisen mit-tayksikköjärjestelmän mukaisiin mittayksi-köihin. Mittayksiköistä säädetään mittayksi-köistä ja mittanormaalijärjestelmästä anne-tussa laissa (1156/1993). Mittaustuloksen on oltava jäljitettävissä.

Mittausmenetelmäryhmien ja niihin kuulu-vien mittausmenetelmien ja -laitteiden käyt-töalueesta, sisällöstä ja niihin sisältyvästä las-kennan ja mittauksen tekemisestä ja mittauk-sen luotettavuuden varmistamisesta sekä mit-tauslaitteiden ominaisuuksista annetaan tar-kempia säännöksiä maa- ja metsätalousmi-nisteriön asetuksella.

16 §

Vastuu mittauslaitteen vaatimustenmukai-suudesta

Tämän lain mukaiseen käyttöön tarkoitetun uuden mittauslaitteen markkinoille tuoja vas-taa siitä, että mittauslaite täyttää tämän lain vaatimukset. Mittauslaitteen markkinoille tuojan on ilmoitettava mitattavan puutavaran ominaisuuksien ja käyttöolosuhteiden mu-kainen mittauslaitteen käyttöalue. Mittaus-

laitteen mukana on toimitettava mittauslait-teen valmistajaa sekä sen käyttöä ja soveltu-vuutta koskevat tiedot.

17 §

Mittauksen luotettavuuden varmistaminen

Mittaajan on varmistettava mittauksen luo-tettavuus omavalvonnalla ja ulkopuolisella valvonnalla ja näihin sisältyvillä mittausme-netelmän tai siihen kuuluvien laitteiden toi-mivuuden sekä mittaustuloksen tarkastuksil-la. Mittaustuloksen tarkastusta vertailumene-telmällä tehtävällä mittauksella ei kuitenkaan edellytetä tienvarressa tapahtuvassa manuaa-lisessa mittauksessa eikä hakkeen, murskeen tai muuten vastaavasti valmistettujen puuta-varalajien manuaalisessa mittauksessa.

Omavalvontaan ja ulkopuoliseen valvon-taan kuuluvia mittaustuloksia on säilytettävä vähintään vuoden ajan mittaustuloksen tie-doksisaamisesta. Mittausosapuolilla on oi-keus tutustua mittausmenettelyyn ja mitatta-van puutavaraerän mittaustulokseen vaikut-taviin valvontaa koskeviin tuloksiin sekä osallistua tarkastusten tekemiseen sovittaval-la tavalla.

Jos suurin sallittu poikkeama ylitetään pe-rusmittauksessa, virheen aiheuttava tekijä on viivytyksettä poistettava.

Luotettavuuden varmistamiseen liittyvistä tarkastuksista on tallennettava tiedot, joista ilmenevät tarkastuksen tekijä, ajankohta, tu-los ja tehdyt toimenpiteet. Asiakirjat ja mer-kinnät voidaan tehdä sähköisesti.

Mittausmenetelmien ja -laitteiden luotetta-vuuden varmistamisen teknisestä toteuttami-sesta sekä menettelyistä, joita noudatetaan, jos suurin sallittu poikkeama ylitetään pe-rusmittauksessa, annetaan tarkempia sään-nöksiä maa- ja metsätalousministeriön ase-tuksella.

18 §

Omavalvonta

Omavalvontaan on sisällyttävä mittauslait-teen toiminnan käytönaikainen seuranta, ka-librointi, mittauslaitteen viritys, mittaustu-loksen tarkastukset sekä niiden dokumentoin-

HE 192/2012 vp

54

ti. Omavalvonnasta vastaa mittaaja. Kalib-roinnilla määritetään mittauksen poikkeama vertailuarvoon nähden. Mittauslaitteen toi-minta on asetettava käyttöolosuhteisiin sopi-vaksi ja tuottamaan oikea mittaustulos mit-tauslaitteen virityksellä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä omaval-vonnasta.

19 §

Ulkopuolinen valvonta

Ulkopuoliseen valvontaan on sisällyttävä muun kuin mittaajan itsensä tekemä mittaus-tuloksen tarkastus. Ulkopuoliseen valvontaan kuuluu myös 6 luvussa tarkoitettu valvonta-mittaus.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä ulkopuo-lisesta valvonnasta.

4 luku

Puutavaran mittaus

20 §

Mittaustoimituksen tekijä

Luovutusmittauksen tekevät sopimuksen mukaan joko yhdessä tai erikseen myyjä ja ostaja tai muu taho.

Työ- ja urakointimittaus on toimitettava, jos palkka tai muu korvaus maksetaan puuta-varan määrän perusteella. Työmittauksesta vastaa työnantaja ja sen tekee työnantaja, jollei toisin ole sovittu. Työnantajan on il-moitettava työnsuorittajalle etukäteen mit-tauksesta. Urakointimittauksen tekijän sopi-vat urakoitsija ja urakanantaja keskenään.

Mittausosapuolet voivat sopia, että luovu-tusmittaus korvaa erillisen työ- tai urakoin-timittauksen tai työ- ja urakointimittaus kor-vaa erillisen luovutusmittauksen.

21 §

Mittauksesta sovittavat asiat

Ennen puutavaran mittausta on sovittava:

1) mittausosapuolet, joita ovat: a) luovutusmittauksessa myyjä ja ostaja; b) työmittauksessa työnsuorittaja ja työnan-

taja; c) urakointimittauksessa urakoitsija ja ura-

kanantaja; 2) mittauksen kohteen yksilöivät tiedot; 3) mittausmenetelmä ja mittaaja; 4) mittauskustannuksen maksaja; 5) tilavuuden, painon tai yksikkömäärän

mittayksikkö.

22 §

Mittausasiakirja

Mittaustoimituksesta on laadittava mittaus-asiakirja, jossa on 21 §:ssä mainitut tiedot sekä tiedot mittausosapuolten osoitteista ja asiakirjan laatimispäivästä. Mittausasiakir-jassa on lisäksi oltava mittaustulos tilavuu-den, painon tai yksikkömäärän mittayksi-köissä. Tehdasmittauksesta ilmoitetaan myös tieto mittauspaikasta.

Urakointimittauksen tuloksen kirjaamisesta sopivat urakoitsija ja urakanantaja. Sisällöl-tään kirjaamisen on vastattava 1 momentissa tarkoitettua mittausasiakirjaa.

Mittausasiakirjassa on oltava kaikki sovi-tun mittauksen kohteen mittaustulokset. Jos mittaustoimitus keskeytyy, mittausasiakirja voidaan laatia vastaavasti osissa, joiden on yhteensä katettava koko mittauksen kohde.

Maaseutuvirastolla on oikeus saada kopio mittausasiakirjasta.

23 §

Mittaustoimituksen päättyminen ja mittaus-asiakirjojen säilyttäminen

Mittaustoimitus katsotaan päättyneeksi, kun sitä koskeva 22 §:n 1 momentissa tarkoi-tettu mittausasiakirja on laadittu ja lähetetty tai luovutettu mittausosapuolille 24 §:n mu-kaisesti.

Mittausosapuolen on pyynnöstä annettava toiselle mittausosapuolelle mittaustuloksen lisäksi tiedot, joiden perusteella mittaustulos voidaan laskea.

Edellä 22 §:n 1 momentissa tarkoitetun mittausasiakirjan tiedot on säilytettävä viisi

HE 192/2012 vp

55

vuotta mittaustoimituksen päättymisestä. Säi-lyttämisestä vastaa mittauskustannuksista vastaava.

24 §

Mittaustuloksen tiedoksisaaminen

Mittausosapuolten katsotaan saaneen tie-don mittaustuloksesta saatuaan 22 §:ssä tar-koitetun mittausasiakirjan. Mittausasiakirja voidaan luovuttaa mittaustoimituksessa, kun mittausosapuolet ovat läsnä. Kirjallisesti tai sähköisesti lähetetyn mittausasiakirjan katso-taan tulleen vastaanottajan tietoon seitsemän-tenä päivänä sen lähettämisestä, jollei muuta näytetä.

Edellä 22 §:ssä tarkoitettu mittausasiakirja on viipymättä toimitettava toiselle mittaus-osapuolelle.

25 §

Urakointimittauksen tuloksen tarkistaminen

Jos urakoitsija toimii sopimuksen vastai-sesti eikä korjaa puutteellisuuksia, saa mit-taustuloksesta vähentää niin paljon, että vä-hennys vastaa niitä urakointikustannuksia, jotka sopimuksen vastaisen työn korjaaminen sopimuksen mukaiseksi aiheuttaa urakanan-tajalle.

Mittaustuloksesta voidaan lisäksi vähentää kokonaan se määrä, jota urakanantaja ei voi käyttää hyväkseen sopimuksen tai urakanan-tajan antamien ohjeiden vastaisesti tehdyn työn vuoksi.

Jos 1 momentissa tarkoitettu puutavaran määrä muodostaa myös kolmannelle osapuo-lelle maksettavan palkan tai muun korvauk-sen perusteen, 1 momentin mukaista mittaus-tuloksen vähennystä ei saa tehdä kolmannelle osapuolelle maksettavaa palkkaa tai muuta korvausta määrättäessä.

26 §

Puutavaran käsittely ja siirto ennen mittaus-tuloksen tiedoksisaamista

Ostaja, työn- tai urakanantaja tai heidän valtuuttamansa saa käsitellä tai siirtää puuta-

varaa ennen mittaustuloksen tiedoksisaamis-ta, jos siitä on kyseistä puutavaraa koskevan sopimuksen ehdoissa sovittu ja kun mittaaja on kirjannut 22 §:ssä tarkoitetun mittausasia-kirjan laadintaan tarvittavat tiedot.

Mittausosapuolten sopiman mittausmene-telmän ollessa sellainen, että mittaus tapah-tuu muualla kuin puutavaran teko- tai käsitte-lypaikassa, puutavaran saa siirtää mittauspai-kalle ennen tietojen kirjaamista. Tällöin mit-tauserä on pidettävä erillään siihen saakka, kunnes tiedot on kirjattu.

Puutavaraa ei saa käsitellä tai siirtää mit-tauspaikalta ennen 24 §:ssä tarkoitettua mit-taustuloksen tiedoksisaamista, jos mittaus-osapuolet ovat niin sopineet.

5 luku

Virallinen mittaus

27 §

Erimielisyyden ratkaiseminen

Mittauserimielisyydet ratkaistaan ensisijai-sesti mittausosapuolten välillä. Jos mittaus-osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen mit-tausta koskevasta erimielisyydestä, mittaus-osapuoli voi hakea mittauserimielisyyden ratkaisemiseksi virallista mittausta.

Virallisessa mittauksessa noudatetaan hal-lintolakia (434/2003), jollei jäljempänä toisin säädetä.

28 §

Virallisen mittauksen edellytykset

Virallinen mittaus on mittausosapuolen pyynnöstä toimitettava, jos:

1) mittausosapuolten kesken on syntynyt erimielisyyttä 22 §:ssä tarkoitetusta mittaus-tuloksesta tai mittaustulokseen vaikuttavasta tekijästä;

2) mittausosapuolille tulee erimielisyyttä 21 §:n mukaan sovituista asioista; tai

3) toinen mittausosapuoli ei osallistu mit-taustoimitukseen sovitulla tavalla.

Virallinen mittaus voidaan tehdä, jos mit-tausosapuoli on esittänyt pyynnön virallisen mittauksen toimittamiseksi viimeistään

HE 192/2012 vp

56

14 päivän kuluessa siitä, kun hän on saanut 24 §:n mukaisesti tiedon mittaustuloksesta.

Mittaustulos katsotaan lopulliseksi, jos vi-rallista mittausta ei ole haettu 2 momentin mukaisesti.

29 §

Virallisen mittauksen vireillepano

Mittausosapuolen on toimitettava virallista mittausta koskeva hakemus Metsäntutkimus-laitoksen kirjaamoon kirjeitse tai sähköisesti.

Hakemuksen tulee sisältää seuraavat tiedot tai kopiot alkuperäisistä asiakirjoista:

1) mittausosapuolten nimet ja yhteystiedot; 2) sopimus tai mittauksen kannalta oleelli-

set osat sopimuksesta, johon mittaus perus-tuu;

3) mittaustoimitusta koskeva asiakirja, jos se on jo tehty;

4) selvitys erimielisyyden aiheuttavasta sei-kasta mittaustoimituksessa tai mittaustulok-sessa;

5) selvitys siitä, milloin virallista mittausta pyytävä mittausosapuoli on saanut tiedon mittaustuloksesta.

Virallisen mittaajan on ilmoitettava viralli-sen mittauksen vireillepanosta mittausosa-puolille. Virallisen mittaajan on aloitettava virallinen mittaus viipymättä. Jos virallinen mittaus sisältää mittaustoimituksen, virallisen mittaajan on ilmoitettava sen ajankohta mit-tausosapuolille.

Virallista mittausta pyytäneen ja toisen mittausosapuolen on avustettava virallista mittaajaa ja luovutettava hänen tarvitsemansa asiaan liittyvät tiedot.

30 §

Virallisen mittauksen toimittaminen

Virallinen mittaus tehdään sitä asiaa kos-kien, mitä pyyntö koskee. Jos erimielisyys koskee tiettyä mittaustoimituksen vaihetta tai mittaustuloksen osatekijää, virallinen mittaus rajataan kyseiseen vaiheeseen tai osatekijään, muutoin virallinen mittaus tehdään koko mit-taustoimitusta koskien.

Virallinen mittaus on tehtävä mittauserälle sovitulla tai lähinnä sitä olevalla mittausme-

netelmällä tai sitä tarkemmalla mittausmene-telmällä, jos erimielisyyden kohteena oleva mittauserä on uudelleen mitattavissa. Jos erimielisyyden kohteena oleva mittauserä ei ole uudelleen mitattavissa, virallinen mittaus tehdään asiakirjatarkasteluna.

Mittauksessa käytettävän mittausmenetel-män, mittauslaitteiden ja niiden käytön on täytettävä tässä laissa säädetyt vaatimukset. Laatu on määritettävä tai ositettava kyseisen mittauserän sopimusehtojen mukaisesti.

Saman mittauserän osalta virallinen mittaus voidaan tehdä kokonaisuudessaan tai kunkin virallisen mittauksen kohteena olevan tekijän osalta vain kerran.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä virallisen mittauk-sen käytännön toteutuksesta. Maa- ja metsä-talousministeriön on kuultava puutavaranmit-tauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

31 §

Mittauspöytäkirja ja päätös virallisesta mit-tauksesta

Virallisen mittaajan on kirjattava virallisen mittauksen päätös ja perustelut erimielisyy-den ratkaisusta mittauspöytäkirjaan, joka on tehtävä viipymättä.

Virallisen mittaajan päätöksessä on oltava lausunto mittausmenetelmästä ja -laitteistosta sekä niiden käytöstä, jos virallinen mittaus koskee mittauserää, joka ei ole enää yksilöi-tävissä. Päätökseen voidaan sisällyttää arvio puutavaran mittaustuloksesta.

Virallinen mittaaja voi ratkaista hänen käsi-teltäväkseen saatetun asian kumman tahansa mittausosapuolen vahingoksi.

32 §

Virallisen mittaajan mittauspöytäkirjan tie-doksianto ja arkistointi

Mittauspöytäkirja annetaan tiedoksi mit-tausosapuolille hallintolain 59 §:n mukaises-ti.

Virallisen mittaajan on lähetettävä mittaus-pöytäkirjan kopio virallisesta mittauksesta

HE 192/2012 vp

57

myös mittauslautakunnan puheenjohtajalle sekä maa- ja metsätalousministeriöön.

Alkuperäinen mittauspöytäkirja arkistoi-daan Metsäntutkimuslaitoksessa.

33 §

Virallisen mittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle

Virallisen mittaajan on tehtävä välittömästi päätös virallisen mittauksen kohteena olleen asian siirtämisestä mittauslautakunnalle, jos virallisen mittaajan 40 §:n 1 momentissa tar-koitetusta määräyksestä huolimatta mittauk-sessa havaittua virhettä ei korjata eikä pää-töksen tehosteeksi ole voitu asettaa 41 §:n 1 momentissa tarkoitettua keskeyttämisuhkaa tai uhkasakkoa.

6 luku

Tehdasmittauksen valvontamittaus

34 §

Tehdasmittausilmoitus

Tehdasmittaajan on ennen tehdasmittauk-sen aloittamista toimitettava Metsäntutki-muslaitoksen kirjaamoon mittauspaikkakoh-tainen ilmoitus Metsäntutkimuslaitoksen vahvistamalla lomakkeella, josta ilmenee:

1) tehdasmittaajan nimi, yhteystiedot ja mittauspaikka;

2) mittauspaikalla käytettävät mittausmene-telmät ja mittauslaitteet;

3) mittauksen aloittamisajankohta; 4) mittaustuloksen käyttötarkoitus: luovu-

tus-, työ- tai urakointimittaus. Jos 1 momentissa tarkoitetuissa tiedoissa

tapahtuu muutoksia, tehdasmittaajan on toi-mitettava niistä viipymättä ilmoitus Metsän-tutkimuslaitoksen kirjaamoon.

35 §

Valvontamittaus

Virallisen mittaajan on tehtävä tehdasmit-tauksen valvontamittauksia mittauspaikoilla siinä laajuudessa kuin se tehdasmittauksen

valvonnan kannalta on tarpeen. Valvontamit-tauksessa on selvitettävä tämän lain vaati-musten noudattaminen.

Valvontamittaus on tehtävä siten, että teh-dasmittaukselle ei aiheuteta tarpeetonta häi-riötä. Jos tehdasmittaaja ei voi esittää valvon-tamittauksessa kaikkia virallisen mittaajan pyytämiä asiakirjoja, pyydetyt asiakirjat on toimitettava viipymättä valvontamittauksen päättymisen jälkeen. Valvontamittaus voi-daan tarvittaessa tehdä ilmoittamatta siitä etukäteen tehdasmittaajalle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä valvon-tamittauksen toimittamisesta. Maa- ja metsä-talousministeriön on kuultava puutavaranmit-tauksen neuvottelukuntaa ennen asetuksen antamista.

36 §

Virhe tehdasmittauksessa

Tehdasmittauksessa on virhe, jos valvon-tamittauksessa todetaan, että:

1) mittauksen tarkkuus ei ole 13 §:n ja 14 §:ssä tai niiden nojalla säädettyjen mit-tausmenetelmäryhmien tai mittausmenetel-mien vaatimusten mukainen;

2) mittausmenetelmissä, mittaustoiminnas-sa, mittauslaitteissa tai mittauslaitteiden käy-tössä on mittauksen tarkkuuteen oleellisesti vaikuttava epäkohta;

3) mittauslaite ei ole 15 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukainen; taikka

4) mittauksen luotettavuuden varmistamis-ta ei ole tehty 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Mittauksessa on myös virhe, jos on tehty 3 §:n mukainen sopimus ja valvontamittauk-sessa todetaan, että mittausta ei ole tehty ky-seisen sopimuksen mukaan.

37 §

Valvontamittauksen pöytäkirja

Valvontamittauksesta on pidettävä pöytä-kirjaa, johon on merkittävä:

1) valvontamittauksen aika ja paikka; 2) valvontamittauksen kohteena olevan teh-

dasmittaajan nimi;

HE 192/2012 vp

58

3) tehdasmittauksen luotettavuuden var-mistamisesta ja tarkkuudesta tehdyt havain-not;

4) virallisen mittaajan päätös valvontamit-tauksesta.

Jos valvontamittauksessa on todettu 36 §:ssä tarkoitettu virhe, virallisen mittaajan 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen on si-sällytettävä lausunto virheen havaitsemista edeltävältä ajalta. Lausunto voi sisältää suo-situksen mittausosapuolille mittaustuloksen oikaisemisesta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa säännöksiä valvontamittauksen pöytäkirjasta ja siihen kirjattavista asioista. Maa- ja metsätalousministeriön on kuultava puutavaranmittauksen neuvottelukuntaa en-nen asetuksen antamista.

38 §

Valvontamittauksen pöytäkirjan tiedoksianto ja arkistointi

Virallisen mittaajan on lähetettävä kopio valvontamittauksen pöytäkirjasta tehdasmit-taajalle seitsemän päivän kuluessa valvonta-mittauksesta tai 35 §:n 2 momentissa tarkoi-tettujen asiakirjojen toimittamisesta viralli-selle mittaajalle.

Pöytäkirja annetaan tiedoksi tehdasmittaa-jalle hallintolain 59 §:n mukaisesti.

Alkuperäinen pöytäkirja arkistoidaan Met-säntutkimuslaitoksessa.

39 §

Valvontamittauksen kohteena olleen asian siirto mittauslautakunnalle

Virallisen mittaajan on tehtävä välittömästi päätös valvontamittauksen kohteena olleen asian siirtämisestä mittauslautakunnalle, jos:

1) virallisen mittaajan 40 §:n 2 momentissa tarkoitetusta määräyksestä huolimatta teh-dasmittauksessa havaittua virhettä ei korjata ja tehdasmittaus jatkuu; tai

2) virallinen mittaaja ja tehdasmittaaja ovat eri mieltä tehdasmittauksessa havaitusta vir-heestä, virallisen mittaajan suosittamasta mit-taustuloksen oikaisemisesta tai muusta teh-dasmittaukseen oleellisesti vaikuttavasta asiasta.

Jos 1 momentin 1 kohdassa on kyse siitä, että 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua mit-taustulosta ei pystytä osoittamaan, virallisen mittaajan on sisällytettävä päätökseensä esi-tys mittauslautakunnalle mittaustoiminnan keskeyttämisestä.

7 luku

Hallinnolliset pakkokeinot, kiellot ja seu-raamukset

40 §

Korjaus- ja oikaisumääräys

Jos virallinen mittaaja havaitsee virallisessa mittauksessa virheen, virallisen mittaajan on päätöksessä määrättävä, että mittaajan on korjattava määräyksessä yksilöity virhe sekä oikaistava tarvittaessa mittaustulos päätök-sessä määrätyllä tavalla ja määräajassa. Vir-heen korjausmääräys voi sisältää velvoitteen mittauserän mittaustuloksen oikaisemisesta taaksepäin siihen asti, kunnes on todennetta-vissa, ettei virheellistä mittausta ole tehty.

Jos virallinen mittaaja havaitsee valvonta-mittauksessa 36 §:ssä tarkoitetun virheen, hänen on päätöksessään määrättävä, että teh-dasmittaajan on korjattava määräyksessä yk-silöity virhe sekä oikaistava tarvittaessa mit-taustulos päätöksessä määrätyllä tavalla ja määräajassa niiden puutavaraerien osalta, jotka on mitattu virheen havaitsemisen ja sen korjaamisen välisenä aikana.

Mittauslautakunta voi antaa määräyksen mittausta koskevan virheen korjaamisesta ja mittaustuloksen oikaisemisesta määrätyllä tavalla ja määräajassa. Mittauslautakunta voi myös antaa määräyksen tehdasmittausta kos-kevan virheen korjaamisesta ja mittaustulok-sen oikaisemisesta määrätyllä tavalla ja mää-räajassa niiden puutavaraerien osalta, jotka on mitattu virheen havaitsemisen ja sen kor-jaamisen välisenä aikana.

HE 192/2012 vp

59

41 §

Keskeyttämisuhka ja uhkasakko

Virallinen mittaaja voi asettaa 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun korjausmääräyksen tehosteeksi keskeyttämisuhan tai uhkasakon, jos 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua mittaus-tulosta ei pystytä osoittamaan tai mittaaja ei ole korjannut toimintaansa omavalvonnan tu-losten perusteella. Keskeyttämisuhkaa tai uhkasakkoa ei voi asettaa tehdasmittausta koskevan päätöksen tehosteeksi.

Mittauslautakunta voi asettaa 40 §:n 3 momentissa tarkoitetun korjausmääräyksen tehosteeksi keskeyttämisuhan tai uhkasakon, jos 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua mittaus-tulosta ei pystytä osoittamaan, mittaaja ei ole korjannut toimintaansa omavalvonnan tulos-ten perusteella tai jos virallisen mittaajan tai mittauslautakunnan määräyksessä yksilöityjä virheitä ei ole korjattu asetetussa määräajas-sa.

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan asettama mittaustoiminnan keskeyttämisuhka voidaan panna täytäntöön tai uhkasakko tuomita maksettavaksi siitä huolimatta, että sitä koskevaan päätökseen haetaan muutosta, jollei valitusviranomainen toisin määrää. Muilta osin keskeyttämisuhasta ja uh-kasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

Jos 40 §:ssä tarkoitettuun määräykseen on haettu muutosta, sen tehostetta koskeva pää-tös on toimitettava tiedoksi muutoksenhaku-viranomaiselle.

Tässä pykälässä tarkoitetut asiat on käsitel-tävä kiireellisinä.

42 §

Määräys puiden siirtämiseksi tai esteen pois-tamiseksi

Jos puut on sijoitettu siten, ettei virallinen mittaaja katso voivansa toimittaa virallista mittausta, hän voi määrätä puut uudelleen si-joitettavaksi tai mittausta haittaavan esteen poistettavaksi. Virallinen mittaaja voi tarvit-taessa teetättää mainitut toimenpiteet mit-tausosapuolilla.

43 §

Mittauslautakunnan määräys mittauksen keskeyttämiseksi

Mittauslautakunta voi määrätä virheellisen mittauksen keskeytettäväksi. Ennen mittauk-sen keskeyttämistä mittaajalle on annettava välitön mahdollisuus virheen korjaamiseen. Mittausta voidaan jatkaa vasta, kun mittaus-lautakunnan edellyttämällä tavalla on todettu, että virhe on korjattu.

44 §

Mittauslautakunnan antama kielto

Mittauslautakunta voi virallisen mittaajan perustellusta esityksestä päätöksellään kieltää mittauslaitteen markkinoille tuonnin tai käy-tön, jos mittauslaite ei täytä tämän lain vaa-timuksia tai vaatimustenmukaisuuteen liitty-vät 16 §:n edellyttämät tiedot ovat oleellisesti puutteellisia taikka harhaanjohtavia. Mittaus-laitteen markkinoille tuojalle ja käyttäjälle on annettava mahdollisuus korjata puutteelli-suudet mittauslautakunnan määräämällä ta-valla ja määräajassa.

Kielto on viipymättä peruutettava, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on poistettu tai epäkohta korjattu taikka jos kielto ei ole enää muutoin tarpeen.

45 §

Rangaistussäännös

Mittausosapuoli, joka tahallaan 1) laiminlyö 17 ja 18 §:ssä tarkoitetun

omavalvonnan tai 2) jättää 34 §:ssä tarkoitetun tehdasmit-

tausilmoituksen tekemättä on tuomittava puutavaran mittauksesta an-

netun lain rikkomisesta sakkoon. Puutavaran mittauksesta annetun lain rik-

komisesta tuomitaan myös markkinoille tuoja tai käyttäjä, joka tahallaan tai törkeästä huo-limattomuudesta rikkoo 44 §:n 1 momentin nojalla annettua kieltoa.

HE 192/2012 vp

60

8 luku

Muutoksenhaku ja eräät menettelyt

46 §

Muutoksenhaku virallisen mittaajan päätök-seen

Virallisen mittaajan päätökseen saa mit-tausosapuoli hakea muutosta valittamalla mittauslautakuntaan. Muutoksenhakuun so-velletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Muutosta on haettava 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Päätökseen sisältyvää virallista mittausta koskevaa määräystä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei mittauslauta-kunta toisin päätä.

47 §

Asian käsittelyä edeltävät toimet

Virallisen mittaajan on toimitettava mit-tauslautakunnalle muutoksenhakua tai asian siirtoa koskevat hänen hallussaan olevat asiakirjat.

Kun muutoksenhaku tai asian siirto on lai-tettu vireille, mittauslautakunnan puheenjoh-tajan on viivytyksettä kutsuttava mittauslau-takunnan jäsenet käsittelemään asiaa ja il-moitettava asianosaisille muutoksenhaun tai asian siirron vireillepanosta. Puheenjohtajan on ilmoitettava istuntokäsittelyn alkamisajas-ta asianosaisille niin aikaisin, että heillä on mahdollisuus osallistua istuntokäsittelyyn. Muutoksenhakukirjelmä tai asian siirtoa kos-keva päätös ja niihin liittyvät asiakirjat on toimitettava asianosaisille hyvissä ajoin en-nen istuntokäsittelyn alkamista. Asianosaisen poissaolo ei estä mittauslautakuntaa käsitte-lemästä asiaa.

Mittauslautakunnan on käsiteltävä muutok-senhakuasiat ja sille siirretyt asiat kiireellisi-nä.

48 §

Asian käsittely

Mittauslautakunta on päätösvaltainen kah-den pysyvän jäsenen ja kahden vaihtuvan asiantuntijajäsenen kokoonpanossa. Mittaus-lautakunnan puheenjohtaja kutsuu vaihtuvis-ta asiantuntijajäsenistä kaksi jäsentä mittaus-lautakunnan kokoonpanoon käsiteltävän asian edellyttämän asiantuntemuksen ja riip-pumattomuuden perusteella. Jos mittauslau-takunnassa ilmenee erimielisyyttä asian rat-kaisemisesta, päätetään asia äänestämällä noudattaen samaa menettelyä kuin monijäse-nisessä tuomioistuimessa riita-asioissa.

Mittauslautakunta voi asian selvittämiseksi toimittaa suullisen käsittelyn, jossa voidaan kuulla asianosaisia, todistajia ja asiantuntijoi-ta sekä vastaanottaa muuta selvitystä. Mitta-uslautakunta voi toimittaa myös katselmuk-sen. Mittausosapuolilla ja virallisella mittaa-jalla on oikeus olla läsnä mittauslautakunnan järjestämässä suullisessa käsittelyssä ja kat-selmuksessa.

Mittauslautakunnan on toimitettava 2 mo-mentissa tarkoitettu suullinen käsittely, jos mittausosapuoli pyytää sitä. Mittausosapuo-len pyytämä suullinen käsittely voidaan jät-tää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tut-kimatta tai hylätään heti tai jos suullinen kä-sittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Jos mittausosapuo-li pyytää suullisen käsittelyn toimittamista, tämän on ilmoitettava, minkä vuoksi sen toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä tämä esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Mitä tässä laissa säädetään valituksen käsit-telystä, sovelletaan myös siirretyn asian kä-sittelyyn.

49 §

Asian käsittelyn julkisuus

Käsittelyn julkisuuteen mittauslautakun-nassa sovelletaan oikeudenkäynnin julkisuu-desta hallintotuomioistuimissa annettua lakia (381/2007).

HE 192/2012 vp

61

50 §

Mittauslautakunnan pöytäkirja ja päätös

Asian käsittelystä mittauslautakunnassa on viipymättä laadittava pöytäkirja, jonka tulee sisältää asiaa koskeva päätös ja perustelut.

Mittauslautakunta voi ratkaista asian myös muutoksenhakijan vahingoksi.

Pöytäkirja annetaan viipymättä tiedoksi asianosaisille hallintolain 59 §:n mukaisesti.

Alkuperäinen pöytäkirja arkistoidaan Met-säntutkimuslaitoksessa.

51 §

Muutoksenhaku mittauslautakunnan päätök-seen

Mittauslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla siihen hallinto-oikeuteen, jonka tuomiopiirissä mittaus on tehty. Hallinto-oikeuden tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta va-littamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitus-luvan. Muutoksenhakuun sovelletaan muu-toin, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Mittauslautakunta voi määrätä, että sen päätöstä on noudatettava hallinto-oikeuteen tehtävästä valituksesta huolimatta, jollei vali-tusviranomainen toisin määrää.

9 luku

Maksut

52 §

Toimituksesta ja käsittelystä perittävä maksu

Tässä laissa säädetystä virallisen mittauk-sen ja valvontamittauksen toimittamisesta sekä mittauslautakunnan käsittelystä peritään maksu noudattaen valtion maksuperustelain (150/1992) 6 §:n 2 ja 3 momenttia, jollei jäl-jempänä toisin säädetä.

Virallisen mittaajan ja mittauslautakunnan on todettava päätöksessään velvollisuus mak-saa maksu ja maksun määrä.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään 1 momentissa tarkoitettujen mak-sujen suuruudesta, maksamisesta ja maksui-hin liittyvästä menettelystä.

53 §

Velvollisuus maksaa valvontamittauksesta maksu

Valvontamittauksesta peritään valvontamit-tausmaksu tehdasmittaajalta, kun:

1) valvontamittaus toimitetaan mittauspai-kalla tehdasmittaajan pyynnöstä;

2) valvontamittaus toimitetaan mittauspai-kalla virallisen mittaajan aloitteesta ennen tehdasmittauksen aloittamista uudella teh-dasmittauspaikalla sen jälkeen kun 34 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehty;

3) virallinen mittaaja tekee uuden valvon-tamittauksen tehdasmittaajasta johtuvasta syystä.

54 §

Virallisen mittauksen maksun jakautuminen

Virallisen mittaajan on päätöksellään vah-vistettava virallisen mittauksen maksun ja-kautuminen mittausosapuolten kesken.

Mittausosapuolen on yksin maksettava vi-rallisen mittauksen maksu, jos:

1) kyseinen mittausosapuoli on pyytänyt virallista mittausta sekä perusmittauksen ja virallisen mittauksen tulokset eroavat toisis-taan vähemmän kuin perusmittauksessa käy-tetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poik-keama;

2) kyseisen mittausosapuolen tekemän pe-rusmittauksen ja virallisen mittauksen tulok-set eroavat toisistaan enemmän kuin perus-mittauksessa käytetyn mittausmenetelmän suurin sallittu poikkeama;

3) virallinen mittaus on tehty siksi, että ky-seinen mittausosapuoli ei osallistu mittaus-toimitukseen sovitulla tavalla;

4) kyseinen mittausosapuoli on pyytänyt aiheettoman virallisen mittauksen.

Jos mittausosapuolet ovat sopineet viralli-sen mittauksen maksun jakamisesta, maksu-velvollisuus on vahvistettava sopimuksen mukaan.

HE 192/2012 vp

62

55 §

Maksun suorittaminen

Mittausosapuolten on maksettava maksu valtiolle 30 päivän kuluessa siitä, kun mak-sua koskeva päätös on tullut lopulliseksi.

Jos valtion saamista ei makseta määräaika-na, erääntyneelle saamiselle peritään vuotuis-ta viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan eräpäivästä lukien siihen saakka, kunnes maksu tapahtuu.

Maksu korkoineen on suoraan ulosottokel-poinen. Sen perimisestä säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007).

10 luku

Erinäiset säännökset

56 §

Edustajanatoimimiskielto

Virallinen mittaaja, mittauslautakunnan py-syvät jäsenet ja varajäsenet eivät saa toimit-taa puutavaran mittausta kenenkään mittaus-osapuolen edustajana tai sopimana henkilö-nä.

57 §

Mittauslautakunnan kustannusten maksami-nen

Metsäntutkimuslaitos maksaa mittauslauta-kunnan jäsenten palkkiot, päivärahat ja mat-ka- ja majoittumiskustannusten korvaukset.

58 §

Kolmannen osapuolen riidaton oikeus eri-mielisyystilanteessa

Vaikka mittaustuloksesta on syntynyt eri-mielisyyttä, ei mittausosapuoli saa viivyttää kauppahinnan, palkan tai urakointimaksun taikka muun korvauksen maksamista kol-

mannelle osapuolelle, jolla on siihen riidaton oikeus.

59 §

Virka-apu

Virallisella mittaajalla on oikeus saada val-vontamittauksen toimittamisessa tarvittaessa virka-apua poliisilta.

60 §

Määräaikojen laskeminen

Tämän lain mukaisen määräajan laskemi-seen sovelletaan säädettyjen määräaikain las-kemisesta annettua lakia (150/1930).

11 luku

Voimaantulo

61 §

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

62 §

Kumoamissäännös

Tällä lailla kumotaan puutavaranmittausla-ki (364/1991).

63 §

Voimaan jäävät säädökset

Hakkuukoneella valmistettavan puutavaran tilavuuden mittaamisesta koneen mittalait-teella annetun maa- ja metsätalousministe-riön asetuksen (284/2006) 2 §:n 4 momentti jää voimaan siinä tarkoitettujen hakkuuko-neiden mittalaitteiden osalta 31 päivään jou-lukuuta 2016 ja maa- ja metsätalousministe-riön määräys puutavaran laadun mittauksesta

HE 192/2012 vp

63

laatuositemenetelmällä (nro 159/99) 31 päi-vään joulukuuta 2020.

64 §

Siirtymäsäännökset

Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva, puutavaranmittauslain nojalla vireille pantu asia käsitellään ja ratkaistaan noudattaen tä-män lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa ole-viin energiapuun toimitussopimuksiin ja nii-

den mukaisiin puutavaran mittauksiin sovel-letaan tätä lakia 1 päivästä heinäkuuta 2014.

Tämän lain 44 §:ää sovelletaan ennen tä-män lain voimaantuloa käyttöön otettujen mittauslaitteiden, ohjelmistojen ja niiden oh-jelmistopäivitysten markkinoille tuontiin 1 päivästä tammikuuta 2021.

Tämän lain 53 §:n 2 kohdan mukaista val-vontamittausmaksua ei peritä, jos tehdasmit-taaja on aloittanut toimintansa ennen tämän lain voimaantuloa eikä toiminta tuolloin ole edellyttänyt puutavaranmittauslain mukaista tehdasmittausilmoitusta.

————— Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2012

Pääministeri

JYRKI KATAINEN

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen