IFRS 3Uusi kansainvälinen tilinpäätösstandardi koskien yritysten yhteenliittymiä

pwc

2

Tämän julkaisun tarkoituksena ei ole ohjeistaa tai antaa neuvoja kirjanpidon järjestämisestä.

SisältöYleiset lyhenteet .............................................................................. 3

Hankintamenomenetelmän soveltaminen kaikkiin yritysten yhteenliittymiin .................................................... 4

Liikearvon käsittely .......................................................................... 4

Hankintamenon allokaatio ............................................................... 5

IFRS 3 sisältää esimerkkejä yksilöitävyyskriteerin täyttävistä aineettomista hyödykkeistä: ....... 6

Arvonmääritysmenetelmien analysointi ........................................... 8

Markkinaperusteinen lähestymistapa .............................................. 8

Tuottoperusteinen lähestymistapa .................................................. 8

Kustannusperusteinen lähestymistapa ........................................... 8

Uusi käsite: aineeton hyödyke, jolla on määräämätön käyttöikä .... 8

Liikearvon ja määräämättömän käyttöiän omaavien aineettomien hyödykkeiden arvonalentumistestaus ....................... 9

Liitetietovaatimukset ..................................................................... 10

Kommunikaatio sijoittajille ja tunnusluvut ..................................... 10

Vertailu muutoksista ...................................................................... 11

Yhteenveto .................................................................................... 11

© 2004 PricewaterhouseCoopers. PwC Corporate Finance toimii maailmanlaajuisesti. Palveluksessamme on yhteensä noin 7 000 asiantuntijaa, joista 4 000 Euroopan, Lähi-idän ja Aasian alueilla. Nimi PricewaterhouseCoopers viittaa maailmanlaajuisen organisaation jäsenyrityksiin, joista jokainen on itsenäinen juridinen yhtiönsä.

3

Yleiset lyhenteet

IAS International Accounting Standards

IASB International Accounting Standards Board

IFRS International Financial Reporting Standards

IFRS on IASB:n uusi termi taloudellista tilinpäätösinformaatiota sää-televistä standardeista, joista aikaisemmin käytettiin termiä IAS. IFRS ja IAS lyhenteitä tullaan jatkossa käyttämään rinnan.

IASB julkaisi maaliskuun 31, 2004 IFRS 3:n, uudeksi yri-tysten yhteenliittymistä koskevaksi standardiksi. Samaan aikaan julkaistiin muutokset standardeihin IAS 36 – Impairment of Assets (omaisuuserien arvonalentuminen) sekä IAS 38 – Intangible Assets (aineettomat hyödykkeet). Muutokset ovat merkittäviä ja niillä tulee olemaan huomat-tavia vaikutuksia yrityskauppojen kirjauskäsittelyyn.

Uuden standardin säännökset koskevat niitä yritysten yh-teenliittymiä, jotka saadaan päätökseen IFRS-standardin voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Uusi IFRS 3 -standar-di astui voimaan 31. maaliskuuta 2004 ja sisältää muu-tamia siirtymäsäännöksiä. On kuitenkin huomioitava, että ne yritykset, jotka julkaisevat ensimmäisen IFRS-tilinpää-töksen 31.12.2004 tai 31.12.2005, soveltavat IFRS 3-stan-dardia jo siirtymäpäivästä 1.1.2003 tai 1.1.2004 lukien, ei-vätkä sovella IFRS 3:n siirtymäsäännöksiä. Täten IFRS 3 voimaantulo- ja siirtymäsäännökset koskevat ainoastaan niitä yrityksiä, jotka ovat jo 31.12.2003 olleet IFRS tilinpää-töksen laatijoita.

4

Nykyiset Suomen kirjanpitosään-nökset sekä poisjäävä IAS 22 (’Business Combinations’) -stan-dardi sallivat sekä hankintameno-menetelmän että tietyin edellytyk-sin pooling- eli yhdistelmämene-telmän käyttämisen konsolidoin-timenetelminä. Samantyyppisten yrityskauppojen erilainen kirjaus-käsittely on vaikeuttanut yritys-ten välisen tilinpäätösinformaati-on vertailua.

IFRS 3:n mukaan ainoastaan han-kintamenomenetelmä on sallittu, mikä edellyttää ostajaosapuolen

Hankintamenomenetelmän soveltaminen kaikkiin yritysten yhteenliittymiin

identifioimista. Ostajaosapuolella tarkoitetaan ensisijaisesti sitä yri-tyskaupan osapuolta, joka saa-vuttaa yrityskaupan myötä kont-rollin toisesta yrityskaupan osa-puolesta ja liiketoiminnasta, mutta myös muut tekijät voivat indikoida, kumpi osapuolista on ostaja. Standardissa oletetaan, että ostajaosapuolen identifioin-ti on mahdollista myös sellaisis-sa tilanteissa, joissa aikaisemmin voitiin soveltaa yhdistelmämene-telmää.

Liikearvon käsittely

Liikearvo (goodwill) on aikaisem-man kirjanpitokäytännön mu-kaan poistettu taloudellisena vai-kutusaikanaan. Sen sijaan uuden käytännön mukaan standardin voimaantulopäivänä tai sen jäl-keen tehtyihin yrityskauppoihin liittyvää liikearvoa ei saada pois-taa lainkaan. Myös aikaisemmis-ta yrityskaupoista kertyneen lii-kearvon poistaminen loppuu uu-den standardin voimaantuloa seuraavana tilikautena. On kui-tenkin huomioitava, että yrityk-set, jotka siirtyvät IFRS:n käyttä-

jiksi joko vuonna 2004 tai 2005, ylläolevat asiat ovat voimassa jo siirtymäpäivästä lukien. Poiston sijaan liikearvon arvonalentumi-nen on testattava vähintään ker-ran vuodessa. Mikäli arvonalen-tuminen todetaan, on tehtä-vä tulosvaikutteinen alaskirjaus. Muutoksella tulee olemaan väli-tön, yritysten tuloksia parantava vaikutus. Toisaalta tehtyihin yri-tyskauppoihin liittyvän liikearvon alaskirjauksen mahdollisuus lisää yritysten riskiä.

5

Hankintamenon allokaatio

Perinteisesti useimpien yritys-kauppojen yhteydessä hankinta-menon ja nettovarallisuuden kir-ja-arvon välinen erotus on joko kokonaisuudessaan allokoitu osaksi liikearvoa, tai osa ylime-nevästä osasta on allokoitu ai-neellisen käyttöomaisuuden oi-kaisemiseksi käypään arvoon. Muiden hankittujen hyödykkei-

den ja siirtyneiden velkojen käy-piä arvoja ei yleensä ole määritet-ty. Yritysten argumentteja tähän ovat olleet aineettomien hyödyk-keiden kontrolloitavuuden puut-tuminen sekä arvon mittaamisen vaikeus. IFRS 3 edellyttää han-kintamenon kohdistamista kaikil-le yrityskaupan myötä hankituil-le, identifioitavissa oleville, omai-

suus- ja velkaerille sekä ehdolli-sille vastuille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ostajaosa-puolen on aktivoitava liikearvosta erillisinä taseeseen ne yrityskau-pan myötä hankitut aineettomat hyödykkeet, jotka täyttävät akti-vointikriteerit.

Ilman fyysistä substanssia olevan ei-monetaarisen hyödykkeen on täytettävä seuraava aineettoman hyödykkeen määritelmä:

a) Aineettoman hyödykkeen on oltava yksilöitävissä (’identifiable’), jotta se voidaan selkeästi erottaa liikearvosta.

b) Yrityksen on voitava kontrolloida aineetonta hyödykettä. Kontrolloitavuuden katsotaan täyttyvän, mikäli yritys voi saada hyväkseen hyödykkeeseen liittyvät tulevat taloudelliset hyödyt.

c) Aineettomaan hyödykkeeseen liittyvien taloudellisten hyötyjen (esim. kustannussäästöjen, palvelun tai tavaran myyntiin liittyvien myyntitulojen yms.) kertyminen on todennäköistä ja luotettavasti mitattavissa.

Yksilöitävyys-käsitteen (’identifiability’) määrittely on eräs tärkeim-mistä standardia IAS 38 (’Intangible Assets’) koskevista muutoksista. Aineettoman hyödykkeen katsotaan olevan yksilöitävissä, mikäli:

• se on liiketoiminnasta erotettavissa oleva eli se voitaisiin myydä, siirtää, lisensoida, vuokrata, vaihtaa tai muulla vastaavalla tavalla erottaa liiketoiminnasta joko erikseen tai yhdessä siihen liittyvän sopimuksen, hyödykkeen tai velan kanssa

tai

• se pohjautuu lailliseen tai sopimukseen perustuvaan oikeuteen riippumatta siitä ovatko kyseiset oikeudet siirrettävissä tai erotettavissa liiketoiminnasta tai muista oikeuksista ja vastuista.

6

IFRS 3 sisältää esimerkkejä yksilöitävyyskriteerin täyttävistä aineettomista hyödykkeistä:

Markkinointiin liittyviä aineettomia hyödykkeitä

Tavaramerkit, tuotemerkit, liikemerkit, palvelumerkit, sertifikaatit

Verkkotunnukset

Myyntiasut / palveluasut (yksilölliset värit, muodot tai pakkauksen ulkoasut)

Lehden sivupää

Kilpailukieltosopimukset

Teknologiaan perustuvia aineettomia hyödykkeitä

Patentoitu ja patentoimaton teknologia

Tietokoneohjelmistot

Tietokannat

Liikesalaisuudet (salaiset kaavat, prosessit ja reseptit)

Asiakkaisiin liittyviä aineettomia hyödykkeitä

Asiakaslistat

Tilauskanta

Asiakassopimukset ja niihin liittyvät asiakassuhteet

Sopimuksiin perustumattomat asiakassuhteet

Taiteeseen liittyviä aineettomia hyödykkeitä

Näytelmät, oopperat ja baletit

Kirjat, aikakauslehdet, sanomalehdet ja muut kirjalliset tuotokset

Musiikilliset työt, kuten sävellykset, sanoitukset ja mainossävelet

Kuvat ja valokuvat

Videofilmit ja muut audiovisuaaliset materiaalit, kuten filmit, mu-siikkivideot ja televisio-ohjelmat

Sopimusperusteisia aineettomia hyödykkeitä

Lisensointi- ja rojaltisopimukset

Mainos-, rakentamis-, hallinnointi-, palvelu- ja tavarantoimitusso-pimukset

Vuokrasopimukset

Rakennusluvat

Franchising-sopimukset

Toiminta- ja lähetysoikeudet

Käyttöoikeudet, kuten poraus-, vedenkäyttö-, ilmankäyttö-, kai-vos-, puunhakkuu- ja tienkäyttöoikeudet

Rahoitusvarojen hoitosopimukset

Työsopimukset, joihin liittyy työnantajan kannalta markkinaehtoja edullisempia sopimusehtoja

Olivatpa yksilöitävyyskriteerit sit-ten kuinka yksityiskohtaisia ta-hansa, aineettomien hyödykkei-den identifiointi edellyttää aina huolellista, ostetun liiketoiminnan menestystekijöiden (’value dri-vers’) analysointia ja niihin liitty-vien erityisten aineettomien hyö-dykkeiden tunnistamista, mitkä monissa tapauksissa ovat ongel-mallisia tehtäviä. Lisäksi esimer-kiksi asiakassuhteiden ja tuo-temerkin myötävaikutusta yri-tyksen kassavirtoihin voi olla vaikeaa kvantifioida ja erottaa kokonaiskassavirroista varmuu-della. Yksiselitteistä ei myös-kään usein ole hyödykkeen ta-loudellisen käyttöiän määrittämi-nen. Esimerkiksi sopimusaika ei välttämättä vastaa hyödykkeen taloudellista käyttöikää, sillä tie-tyissä tapauksissa sopimuksen uusiminen voidaan ottaa käyttö-iän määrityksessä huomioon.

Aineettomien hyödykkeiden tun-nistamista helpottaa arvonmää-rityksiin erikoistuneen asian-tuntijan kokemus ja näkemys. Mahdollisuus käyttää toimiala-asiantuntemusta liiketoiminnan kannalta olennaisten tekijöiden tunnistamiseksi on erityisen tär-keää aineettomien hyödykkei-den identifioimisessa. Oikeiden aineettomien hyödykkeiden tun-nistaminen on edellytys yrityksen kassavirtojen oikeaan kohdista-miseen hyödykkeille.

Jokainen hankittu omaisuus-erä sekä velkaerä, mukaan luki-en ehdolliset vastuut, on kirjat-tava käypään arvoonsa. Käypien arvojen määrittämiseksi on ole-massa useita arvonmääritysme-netelmiä. Kullekin aineettomalle hyödykkeelle soveltuvan mene-telmän valinta edellyttää tapaus-kohtaista harkintaa ja eri arvon-määritysmenetelmien huolellista analysointia.

7

8

Markkinaperusteinen lähestymistapaKaikkein luotettavin arvio aineet-toman hyödykkeen arvosta pe-rustuu aktiivisilla markkinoilla vas-taavista hyödykkeistä maksettui-hin hintoihin. Tämä tehdään usein arvokertoimien (’multiples’) avul-la. Lähtökohtana on, että vastaa-vien hyödykkeiden ajankohtaiset markkinahinnat tai aikaisemmis-sa liiketapahtumissa maksetut hinnat indikoivat arvostettavan aineettoman hyödykkeen käypää arvoa. Markkinaperusteisen lä-hestymistavan soveltaminen käy-tännössä on kuitenkin vain rajoi-tetusti mahdollista, koska aineet-tomat hyödykkeet ovat usein niin ainutlaatuisia, ettei niillä ole aktii-visia julkisia markkinoita (poikke-uksena ehkä lähitulevaisuudessa tulevat päästöoikeudet). Lisäksi vertailukelpoisia liiketapahtumia on monesti vaikea löytää tai niis-tä on niukasti julkista informaa-tiota saatavilla.

Tuottoperusteinen lähestymistapaTuottoperusteista lähestymista-paa sovelletaan yleisimmin ai-neettomien hyödykkeiden arvon-

määrityksiin. Aineettoman hyö-dykkeen käypä arvo määritetään investointiteoriaan perustuen las-kemalla odotettujen, hyödykkeen avulla saavutettavien, tulevien ta-loudellisten hyötyjen nykyarvo. Arvostettavan aineettoman hyö-dykkeen luonteesta ja saatavil-la olevasta informaatiosta riippu-en käypä arvo voidaan määrittää useiden eri menetelmien avulla. Esimerkkejä tällaisista tuottope-rusteisista menetelmistä ovat:

• Relief from Royalty –menetelmä

• Multi-Period Excess Earnings –menetelmä

• Incremental Cash Flow –menetelmä

Suurimmat haasteet tuottope-rusteisen lähestymistavan sovel-tamiselle liittyvät seuraaviin nä-kökohtiin:

• Hyödykkeeseen liittyvien tulevien kassavirtojen ennustaminen ja eriyttäminen

• Soveltuvan diskonttaustekijän määrittäminen

• Hyödykkeen jäljellä olevan taloudellisen käyttöiän arviointi

Arvonmääritysmenetelmien analysointiNämä osatehtävät edellyttävät aineettoman hyödykkeen laillisen ja/tai sopimuksellisen sekä talo-udellisen luonteen, toimialan ja pääomamarkkinoiden syvällistä tuntemusta.

Kustannusperusteinen lähestymistapaKustannusperusteinen lähesty-mistapa perustuu oletukseen, et-tei ostaja ole valmis maksamaan hyödykkeestä enempää kuin sa-manarvoisen hyödyn tuottavan hyödykkeen hankkimisesta tai valmistamisesta aiheutuvat kus-tannukset. Arvonmäärittäjän on huomioitava kaikki kustannukset, jotka liittyvät hyödykkeen uudel-leen valmistamiseen tai hankki-miseen, kuten materiaali-, työ-, ja vaihtoehtoiskustannukset sekä poistot ja muut kustannukset. Käyvän arvon määrittämiseksi uudelleenvalmistuskustannuksia on lisäksi oikaistava kulumises-ta ja epäkuranttiudesta aiheutu-neella arvonalentumisella.

Ennen uudistusta IAS 38 (’Intangible Assets’) -standardin mukaan aineettoman hyödyk-keen käyttöikä ei ole voinut olla määräämätön. Standardiin tehty-jen muutosten mukaan aineetto-malla hyödykkeellä voi olla mää-räämätön käyttöikä, jos hyödyk-keen odotetaan kerryttävän posi-tiivisia nettokassavirtoja ennalta määrittelemättömältä ajanjaksol-ta. Esitetyssä muutoksessa tar-

Uusi käsite: aineeton hyödyke, jolla on määräämätön käyttöikäkennetaan lisäksi, että määrää-mätön (’indefinite’) ei kuitenkaan tarkoita loputonta (’infinite’) käyt-töikää.

Määräämättömän käyttöiän mää-rittäminen saattaa vaikuttaa yri-tyksen taloudellisiin tunnuslukui-hin. Tämä johtuu siitä, että mää-räämättömän käyttöiän omaavis-ta aineettomista hyödykkeistä ei tehdä poistoja, vaan niihin sovel-

letaan vuosittaista tai sitä use-ampaa arvonalentumistestausta, jolloin tällaisiin aineettomiin hyö-dykkeisiin liittyy riski alaskirjauk-sesta. Näin ollen tilanteen ja olo-suhteiden huolellinen analysoin-ti on tärkeää aineettoman hyö-dykkeen taloudellisen käyttöiän määrityksessä joko rajalliseksi tai määräämättömäksi.

9

Liikearvon ja määräämättömän käyttöiän omaavien aineettomien hyödykkeiden arvonalentumistestausLiikearvoa ja määräämättömän käyttöiän omaavia aineettomia hyödykkeitä ei voida enää kirja-ta poistoina kuluksi. Vuosittaiset poistot korvataan arvonalen-tumistestillä, joka suoritetaan vuosittain tai sitä useammin, jos tapahtumat tai olosuhtei-den muutokset viittaavat liikear-von tai määräämättömän käyt-töiän omaavan aineettoman hyö-dykkeen arvon alentumiseen. Arvonalentumistestaus suorite-taan vertaamalla kerrytettävissä olevaa rahamäärää aineettoman hyödykkeen tai liikearvon kirjan-pitoarvoon.

Mikäli arvonalentuminen tode-taan, on se kirjattava välittömästi tulosvaikutteisesti. Uusien sään-nösten vaikutuksena tulee toden-näköisesti olemaan, että alaskir-jaukset tullaan identifioimaan ja kirjaamaan aikaisemmin ja ne tu-levat olemaan määrällisesti suu-

rempia. Yrityksen johdon tulee ottaa tämä huomioon välttääk-seen epämiellyttäviä yllätyksiä ti-linpäätöksessä.

Uudistetun IAS 36 mukaan liike-arvon testaus on suoritettava sii-hen liittyvän kassavirtoja tuotta-van yksikön (’Cash Generating Unit, CGU’) testaamisen yhte-ydessä. Tämä on niin sanottu ’bottom-up / top-down’ -lähesty-mistapa, jonka mukaan liikearvon testaamiseksi sen kirja-arvo allo-koidaan kassavirtoja tuottaviin yksiköihin. Jos CGU:n kerrytettä-vissä oleva rahamäärä ylittää sen kirjanpitoarvon, sekä GCU:n että siihen allokoidun liikearvon arvon ei katsota alentuneen eli alas-kirjausta ei tarvita. Jos kuiten-kin CGU:n kirjanpitoarvo ylittää sen kerrytettävissä olevan raha-määrän, uudistettu IAS 36 edel-lyttää, että ylimenevä osa vähen-netään tuloslaskelmassa liike-

arvon arvonalentumistappiona. Mikäli CGU:n kirjanpitoarvon ja kerrytettävissä olevan rahamää-rän välinen erotus ylittää CGU:lle allokoidun liikearvon kirjanpitoar-von, vähennetään ylimenevä osa CGU:n muiden hyödykkeiden kir-janpitoarvoista pro rata -periaat-teella eli tasasuhteisesti.

Tämä arvonalentumistestaus-prosessi ei ole suoraviivainen ja sen vuoksi yrityksille erittäin ai-kaa vievä tehtävä. Prosessi kä-sittää jokaisen CGU:n arvonmää-rityksen vuosittain. Kyseessä on haastava tehtävä, joka saattaa edellyttää lisäresursseja asian-tuntijatahoilta.

10

Uudet standardit sisältävät aikai-sempien liitetietovaatimusten li-säksi huomattavan määrän uusia vaatimuksia. Vaatimusten tavoit-teena on parantaa tilinpäätösin-formaation käyttäjien mahdolli-suuksia arvioida yhteenliittymi-en erityispiirteitä ja taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi tavoitteena on tuottaa tilinpäätösinformaati-

Liitetietovaatimukset

on käyttäjille informaatiota, joka mahdollistaa liikearvon muutok-sien analysoinnin.

Osa standardeihin IAS 36 ja IAS 38 tehdyistä muutoksista kos-kevat myös liitetietovaatimuksia. Niiden mukaan liitetiedoissa on il-moitettava kassavirtaa tuottavien yksiköiden kerrytettävissä olevan

rahamäärän laskemisessa käyte-tyt tärkeimmät oletukset sekä nii-hin mahdollisesti liittyvä alaskirja-us. Tämän katsotaan edesautta-van tilinpäätösinformaation käyt-täjien mahdollisuuksia arvioida laskelmien järkevyyttä sekä nii-den vaikutuksia tilinpäätöseriin.

Kommunikaatio sijoittajille ja tunnusluvut

Uudistetuilla standardeilla tulee olemaan merkittävä vaikutus yri-tyksiin, joilla on ollut paljon yritys-ostoja menneinä vuosina ja joilla jatkossakin on aikomus kasvaa erityisesti yrityskauppojen kaut-ta. Tällaisten yritysten tulos tu-lee olemaan yhä enemmän al-tis heilahteluille ja tämän volatili-teetin taso tulee todennäköisesti olemaan vaikeasti ennustettavis-sa. Yrityskauppoja valmistelles-saan johdon tulisi arvioida, mitä erillisiä aineettomia hyödykkei-tä yrityskaupan yhteydessä mah-dollisesti siirtyy ja mitä vaikutuk-sia niillä on sekä määrittää, kum-pi kaupan osapuolista tulee ole-maan ostaja.

Vaikka alaskirjaukset eivät ole-kaan kassavirtavaikutteisia, on niillä vaikutusta yrityksen omaan pääomaan ja siitä johdettuihin tunnuslukuihin, esim. omavarai-suusasteeseen. Näin ollen oman pääoman alentuminen voi johtaa luottokelpoisuuden ja oman pää-oman kustannuksen muuttumi-seen.

Kattavammat liitetietovaatimuk-set tulevat tuottamaan analyyti-koille ja osakkeenomistajille huo-mattavasti enemmän informaa-tiota ja sitä kautta mahdollisuu-den esittää yrityksen johdolle niihin liittyviä, yhä yksityiskohtai-sempia kysymyksiä. Sen vuok-si on tärkeää, että yrityksen joh-to on perusteellisesti perehtynyt asiaan ja pystyy kommunikoi-maan niihin liittyvistä yksityiskoh-dista sijoittajille ja markkinoille.

Suunniteltujen yritysostojen ti-linpäätösvaikutusten analysoin-tiin sijoitettu aika maksaa itsensä myöhemmin monin verroin takai-sin yhtiökokouksissa ja analyytik-kotilaisuuksissa säästetyn ajan ja ylläpidetyn maineen muodossa.

Esitetyt uudistukset vähentävät P/E-luvun käyttökelpoisuutta tu-losmittarina. Sama koskee muita usein käytettyjä tuloksen mitta-reita, kuten tunnuslukuja ROCE, ROA ja ROI. Alaskirjaukset eivät ainoastaan lisää tuloksen vola-tiliteettia vaan vaikuttavat myös omaisuuserien tasearvoihin, teh-den vertailun eri yritysten ja aika-jaksojen välillä vähemmän tarkoi-tuksenmukaiseksi.

Alaskirjaukset ja liikearvon pois-tot edustavat tyypillisesti analyy-tikkojen rutiininomaisesti oikaise-mia tai poisjättämiä eriä, koska niillä ei ole vaikutusta kassavir-toihin. Kyseisten erien yleistymi-nen tulee vaikuttamaan oikaisu-jen merkityksen korostumiseen. Tämä vaikuttaa siihen, että ve-rojen jälkeiseen tulokseen perus-tuvien tunnuslukujen relevanttius tullaan kyseenalaistamaan.

11

Vertailu muutoksista

Muutoksen kohde Suomen kirjanpitosäännös

Vanha IAS Uusi IFRS

Liikearvon poisto Poistetaan taloudellisen käyttöiän mukaan (max 20 vuotta)

Poistetaan systemaattisesti taloudellisen käyttöiän mu-kaan (max 20 vuotta)

Poistot eivät sallittuja

Liikearvon testaus Ei suoriteta Testaus laukaisevan teki-jän (’triggering event’) vai-kutuksesta

Vuosittainen testaus pito-ajan ylittäessä 20 vuotta

Testaus CGU- tasolla

Testaus vuosittain sekä lau-kaisevan tekijän (’triggering event’) vaikutuksesta

Konsolidointi- menetelmä

Hankintameno tai yhdis-telmä-menetelmä tietyin edellytyksin

Hankintameno tai yhdis-telmä- menetelmä tietyin edellytyksin

Vain hankintameno-mene-telmä hyväksytään

Aineettomien hyö-dykkeiden kirjaamin-en erilleen liikear-vosta

- Kirjataan liikearvosta eril-leen, jos: identifioitavis-sa, ostajan kontrolloima, taloudellista hyötyä on odotettavissa ja hyödyke on luotettavasti mitatta-vissa

Kirjataan liikearvosta eril-leen, jos pohjautuu lailliseen tai sopimukseen perustu-vaan oikeuteen, erotettavis-sa, ostajan kontrolloitavissa ja tulevaa taloudellista hyö-tyä on odotettavissa

Määräämättömän käyttöiän omaavat aineettomat hyödykkeet

Ei sallittu Ei erityisiä säännöksiä Kirjataan erikseen liikearvosta

Ei poistoja

Liitetieto-vaatimukset

Rajoitetut Rajoitetut Laajennetut

Uudistukset merkitsevät pe-rusteellista muutosta yritys-ten yhteenliittymiä koskevaan tilinpäätöskäsittelyyn erityises-ti liikearvon käsittelyn kannalta. Hankintamenon allokointi kaikil-le omaisuus- ja velkaerille paljas-taa entistä nopeammin, ovatko yritykset maksaneet ostokohteis-taan liikaa. Entiseen käytäntöön verrattuna vaativampi arvonalen-tumistestaus korostaa tehtyjen yrityskauppojen onnistumista tai epäonnistumista, sillä arvonalen-tuminen kirjataan välittömästi ti-linpäätökseen. Arvonalentumisilla

on taipumus esiintyä jo muuten-kin huonoina tulosvuosina, jolloin yritysten markkina-arvot ovat pai-nuneet, siten entisestään alenta-en tulosta.

Lisääntyneet liitetietovaatimuk-set tuottavat tilinpäätösinformaa-tion käyttäjille parempaa infor-maatiota ja sitä kautta antavat yrityksen johdolle entistä enem-män haastetta.

Uusien säännösten toteuttami-nen yrityskauppojen sekä liike-arvon arvonalentumistestausten yhteydessä tulee olemaan useil-

le yrityksille erittäin aikaa vievää. Uusien säännösten soveltaminen ensimmäistä kertaa määrittää yri-tyksen tilinpäätösstrategian pit-källe tulevaisuuteen. Sen vuok-si menneiden ja suunniteltujen yritysostojen tilinpäätösvaikutus-ten syvällinen analysointi on en-sisijaisen tärkeää kaikille uusien standardien soveltajille.

Yhteenveto

www.pwc.com/fi

pwc