ikkunoiden korjaus - museovirasto · halutaan maalata, on pinta hiottava kiinteäksi ja...

Y leistä ..................................................2Ikkuna ................................................2Puun laatu ..........................................2

Korjaustyön periaate ...................................3Ikkunamuutokset ...................................3Työvaiheet ..........................................4Valmistavat työt ...................................4

Kuntoarvio ................................................4Ulkopinnan halkeilu ja kuluminen ............5Pintakäsit telyn kunto .............................6Lahovauriot .........................................6Lahovaurion tutkiminen .........................7Helojen kunto ......................................7

Karmien kunnostus ......................................7Puit teiden kunnostus ....................................8

Puhdistus ............................................8Puuosien korjaus ja lasien irrotus ............8Lii tosten avaaminen ja paikkaus puulla ....8Korjauksessa käytet tävä puuaines ...........9Kokoaminen ja sovit taminen ...................9Puit teiden oikaisu .................................9

Helojen kunnostus .....................................10Helojen merkitys.................................10Vanhat helat ......................................10Helojen puhdistus ja irrotus ..................10Uudet helat .......................................10Puit teiden sulkeutuminen ......................11Pohjamaalaus ja kiinnitys ....................11

Lasitus ja ki t taus .......................................11Kit tausvauriot ja niiden korjaus .............11Lasien irrottaminen .............................12Kit t i . . ..............................................12Lasin kiinnitys ....................................13

Maalaus ................................................14Käsit telytavan ja värin valinta ..............14Öljymaali..........................................14Maalinpoisto, puhdistus ja hionta ..........14Pohjamaalaus ....................................14Väli- ja valmiiksimaalaus .....................15Lakatut ikkunat...................................15

Pell i tysten korjaus .....................................15Lämmöneristävyyden parantaminen ..............16

Tiiviys ..............................................16Tiivistäminen .....................................16Sisäpuit teen saranointi ja t i ivistäminen ...17Lämpövuodot ja verhot ........................18Kolmas lasi .......................................19

Huolto ................................................19Kirjal l isuutta ............................................20

Vaatimattomimmissakin asuinrakennuksissa onyksinkertaisia ikkunoita korostet tu koristeel l isin

vuori laudoin tai yksi tyiskohdin. Ikkunoitakorjattaessa on täl laiset piir teet säilytet t tävä.

I kkunoiden kor jausKORJAUSKORTISTO

Museovirasto

S i s ä l t ö

1

K K 8 1 . 1 . 2 0 0 0

1940 1960

Esimerkkejä eri aikakausien ikkunatyypeistä. Aluksiikkunakoon määräsi lasiruudun koko. Ikkunajakosäilyi 1930-luvul le asti symmetrisenä.

Y L E I S T Ä

I k k u n a

I

kkuna listoituksineen on korostuneen näkyvä aihe

suomalaisessa perinteisen vaatimattomassa rakentami-

sessa. Ikkunan koon ja puitejaon määräsi vuosisatoja

lasiruudun koko. Erityisesti vanhemmissa rakennuksis-

sa ikkuna oli rakennuksen arvokkain osa, aikoinaan

ainoa, johon jouduttiin hankkimaan ostotavaraa: kallis-

ta lasia ja heloja.

Ikkunoiden arvosta kertoo myös se, että puretuista

rakennuksista otettiin ikkunat talteen ja niitä käytettiin

uudestaan, vaikkapa piharakennuksissa.

Ikkunat valmistettiin erityisellä huolella korkealuok-

kaisesta materiaalista käsityönä. Niitä myös kohdeltiin

vuosikymmeniä arvonsa mukaisesti kuin koruesineitä,

huolta pitäen ja hoitaen. Ikkunat tehtiin höylätystä puu-

tavarasta ja maalattiin huolellisesti öljymaalilla.

On myös toisenlaisia, vaatimattomia, yksinkertaisista

oloista kertovia ikkunoita, jotka ansaitsevat historialli-

sista syistä säilyttämisen ja kunnostuksen yhtä hyvin

kuin edelliset.

P u u n l a a t u

Eräs syy vanhojen ikkunoiden kestävyyteen on niihin

käytetty korkealuokkainen ja valikoitu puuaines.

Useimmissa vanhemmissa rakennusoppaissa kiinnitet-

K o r j a u s k o r t i s t o

2 I k k u n o i d e n k o r j a u s

Tämä korjauskortti sisältää suosituksia ikkunoidenkuntotutkimuksesta, korjauksesta ja huollosta.Jokaisen rakennuksen ikkunat ovat kuitenkin eri-laisia ja niiden korjaus onnistuu parhaiten yksilölli-senä käsityönä.

2

1750 1800

1820 1850

1880 1900

0 1m

Ikkunan nimistöä3

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen ikku-

noita korjattaessa on tavoitteena kaikkien olemassa ole-

vien ikkunoiden säilyttäminen mahdollisimman vähin

muutoksin. Pienetkin muutokset talon sopusuhtaisissa

ikkunoissa, vaikkapa vain listojen muuttaminen höylä-

laadusta sahatavaraksi ja pienten kulmaviisteiden pois

jättäminen, voivat muuttaa rakennuksen hienovaraisen

kauneuden kömpelöksi arkisuudeksi.

Mahdolliset parannukset on tehtävä ensisijaisesti täy-

dentämällä rakennetta lisäyksin, ei poistamalla ja uusi-

malla siitä osia. Jos poikkeuksellisen arvokkaan ikku-

nan toimivaan kuntoon saattaminen edellyttää niin

perusteellista uusimista, että ikkunan historiallinen

arvo olennaisesti vähenee, on parempi panna ikkuna

talteen sellaisenaan ja tehdä sen paikalle profiililtaan

täsmälleen entisen mallin mukaan uusi ikkuna.

Purettavien rakennusten ikkunat karmeineen tulisi

varastoida uudelleen käytettäviksi.

I k k u n a m u u t o k s e t

Rakennuksessa voi olla eri aikoina tehtyjä ikkunamuu-

toksia. Yleensä muutokset voidaan säilyttää eikä raken-

tiin erityistä huomiota puun laatuun. Ikkunat karmei-

neen sekä ovet kehotettiin valmistamaan ensiluokkai-

sista materiaaleista: kuivasta, mehukkaasta, tiheäsyi-

sestä ja oksattomasta honkapuusta (Sjöström: Maata-

lousrakennuksia, 1891), tai vanhasta, mieluiten kitu-

kasvuisesta petäjästä. Uitettuja puita ei ikkuna- ja ovi-

puiksi suositeltu, sillä katsottiin että osa puuta suojele-

vista aineista on niistä liuennut pois. Puiden tuli olla

keskitalvella kaadettuja ja parin vuoden ajan varas-

toituja. Ne oli kuivattava sekä ulkona että kuivausuu-

nissa tai riihessä, mieluimmin kahteen kertaan. (Siiko-

nen: Pienviljelijän rakennusoppi, 1939).

Puun laatuluokituksesta ovat perinteiset, kestävyyden

kannalta oleelliset vaatimukset puun kasvupaikasta,

kaatoajasta, kuivauksesta ja vuosirengastiheydestä jää-

neet pois. Niinpä ikkunoissa käytetään nykyisin huo-

nompilaatuista, valikoimatonta puuta, ja niiden käyttö-

ikä saattaa jäädä lyhyeksi. Muita tärkeitä syitä lyhenty-

neeseen kestoikään ovat ikkunoiden valmistuksen

muuttuminen käsityöstä teolliseksi, puitteiden koon

kasvaminen, virheellisten profiilimuotojen käyttämi-

nen, kittauksen korvaaminen lasituslistalla ja ikkunoi-

den käsitteleminen kuultavalla puunsuojalla peittomaa-

lauksen asemesta.

I k k u n o i d e n k o r j a u s 3


vuori lauta

alakarmi

ikkuna-lasi

kulmarauta

puit teenalasarja

vesipelt i

yläkarmi

vaaka-välikarmi

sivukarmi

pystyvälikarmieli postipuu

välipuite

puite

K O R J A U S T Y Ö N P E R I A A T E

Jos rakennuksen huonetilamuutokset edellyttävät ikku-

nan poistamista, on perinteinen tapa jättää vanha ikku-

na valeikkunaksi. Uloimman lasin sisäpuolelle kiinni-

tetään tervapaperi, lasien väli täytetään eristeellä ja

sisäpuolelle kiinnitetään rakennuslevy. Julkisivu säilyy

entisellään ja tulevilla asukkailla on mahdollisuus ottaa

taas ikkuna käyttöön.

T y ö v a i h e e t

Seuraavissa luvuissa käydään läpi ikkunan perusteelli-

sen kunnostuksen työvaiheet. Kaikki ikkunat eivät kui-

tenkaan tarvitse näin perinpohjaista kunnostusta, vaan

tapauksesta riippuen uusintamaalauksen, kittauksen

paikkakorjauksen tai uusimisen, pellityksen kunnosta-

misen tai pelkästään kunnollisen tiivistyksen.

V a l m i s t a v a t t y ö t

Jos useita samanlaisia puitteita nostetaan yhtaikaa pai-

koiltaan korjaustyön ajaksi, tulee ne numeroida, jotta

ne saadaan takaisin alkuperäisille paikoilleen. Ikkuna-

aukko on korjauksen ajaksi syytä suojata muovilla,

jonka suojassa myös karmin pystyy kunnostamaan

sateisellakin säällä.

nuksen ikkunoita tule yhtenäistää. Muutokset ovat osa

rakennuksen historiaa, sen sijaan alkuperäisen mallin

mukaan tehdyllä uudella ikkunalla ei ole historiallista

arvoa.

Poikkeuksen muodostavat erityisen häiritsevät verrat-

tain uudet muutokset. Jos perinteinen talonpoikaistalo

on saanut 1970-luvulla suuret uudenaikaiset ikkunat

kuusiruutuisten tilalle, on ikkunatyypin palauttamisen

tuoma arkkitehtoninen parannus tärkeämpää kuin ole-

massa olevien 1970-luvun ikkunoiden säilyttäminen.

Jos harkitaan muutettujen ikkunoiden palauttamista

alkuperäiseen asuunsa, noudatetaan restauroinnin ylei-

siä periaatteita käsittelevää korjauskorttia.

Häiri tsevä ikkunamuutos

Korjaustyön perustana on ikkunoiden yksilöllinen

kuntotutkimus. Eri ilmansuuntiin antavat ikkunat van-

henevat eri tavoin, joten myös saman rakennuksen eri

ikkunoiden kunto ja korjaustarve ovat yksilöllisiä. Kun-

toarvion perusteella tehdään yhteenveto tarvittavista

korjaustoimenpiteistä ja niiden laajuudesta.

Tavoitteena on saada tarkka kuva jokaisen ikkunan eri

osien kunnosta ja välttää tarpeettomia korjauksia. Kun-

toarviossa kiinnitetään huomiota seuraaviin asioihin:

• Vauriot

(esim. lahovauriot); selvitetään myös vaurion syy.

• Kuluminen

(joka on luonnollista vanhenemista) ei aina vaadi

toimenpiteitä — toisaalta esimerkiksi kulunut maali-

pinta voi olla uusintamaalauksen tarpeessa.

• Puutteet.

Esimerkiksi vetoisaan ikkunaan lisättävät tiivisteet

tai puuttuvien helojen lisääminen.



K U N T O A R V I O

4

Piikki lahovaurioidentutkimiseksi

Kuntoarviota varten voidaan laatia luettelo rakennuksenikkunoista ja niiden eri osista, jotka tarkastuksessa vuorotel len

käydäään läpi. Työn helpottamiseksi ikkunat voidaannumeroida julkisivuista luonnostel tuihin piirustuksiin.

Ikkunan vaurioiden tutkiminen

Naulat puuttuvat,kulmarauta ir t i(vääntynyt), ruostet ta

U l k o p i n n a n k u l u m i n e n j ah a l k e i l u

Ulkoilmassa olevan peittämättömän puun pintaan muo-

dostuu harmaantunut, etelän puolella ruskettunut ker-

ros, jossa puu on pehmeää ja nukkaista sekä täynnä

pieniä halkeamia. Tämä on veden ja auringon aikaan-

saamaa luonnollista kulumista. Jos harmaantunut puu

halutaan maalata, on pinta hiottava kiinteäksi ja nukat-

tomaksi. Harmaantumista ei pidä sekoittaa lahovauri-

oon.

Suojaamattoman puun äkillinen kuivuminen auringon

paisteessa aiheuttaa etelän puolella olevien ikkunan-

puitteiden ja karmien ulkopinnan halkeilun. Karmien

keskellä näkyvät halkeamat ovat puolestaan syntyneet

tuoreen puutavaran kuivumisesta.

Auringon valo rapauttaa puuta hajottamalla sitä hitaas-

ti. Vuosikymmenien kuluessa tämä halkeilu rikkoo

puun pinnan säleiksi ja siten lopulta tuhoaa ikkunan.

Auringon puoleisten ikkunoiden huollon ja korjauksen

tarve on aina suurempi kuin varjon puoleisten. Peitto-

maalaus ehkäisee halkeilua. Pinta halkeilee, jos maali



6

Maaliirronnut

5

Kitt i on lohkeil lut jalohkeamien kauttakyntteeseen päässytvesi lahottanutpuitet ta

Lasi halki

Maalipinta

kulunut koko

ikkunassa

Kulmarauta

puuttuu

Karmi halkeillut,

pellin tarpeessa

Lahoa

Julkisivu etelään

1 2 3 4

5 6 7 8

9 10

Ikkuna 8

Tarkistuslista

Karmit: Onko lahoa (yleensä alakappaleessa sekäsen liitoksissa)?

Puitteet: Onko lahoa? Ovatko liitokset kiinteät?Avautuuko helposti vai onko sovitus tiukka?

Helat: Kulmaraudat, onko ruostetta, puuttuukoruuveja? Ikkunansulkijat, toimivatkomoitteettomasti?

Kittaus: Onko ehjä? Heliseekö ruutu?

Maalaus: Onko maalipinta kunnossa ulko- jasisäpuolella?

Tiivisteet: Ovatko hyvät ja joustavat? Tarvitaankolisää?

Tilkerako: Onko rako vedoton? (Vetoisuus onhelpointa todeta tuulisella säälläesimerkiksi kynttilän tai tupakan savulla.)

Kittaus

puuttuu

useasta

ruudusta

Kuntotutkimuksessa yleisimmin paljastuvia vikoja:

1. Puun pinta halkei l lut

2. Puit teet ovat t iukat, ikkuna ei sulkeudu taiavaudu kunnolla.

3. Lasit väljäst i puit teissa kiinni, laseja rikki

4. Kit t i irronnut

5. Heloitus puutteel l inen, kulmaraudat vääntyneettai ruostuneet, luki tusmekanismi puutteel l inen.

6. Maalausvaurioita

7. Pel l i tys vaurioitunut tai puuttuu

8. Ikkunoista vetää.

9. Lasipintaan t i ivistyy vesihöyryä.

10. Puuosat lahonneet

on kulunut pois ja varsinkin jos puu on käsitelty tum-

malla kuultovärillä.

P i n t a k ä s i t t e l y n k u n t o

Pintakäsittelyn tarkoituksena on pitää ikkunan puuosat

kuivina sekä suojata niitä auringolta.

Kulunut öljymaalipinta on liituava, epätasainen tai

mahdollisesti pieninä paloina kariseva. Jos maali on

kulunut kokonaan pois, puu on alttiina sateelle ja

auringolle. Varjon puolella haitta on lähes merkitykse-

tön, mutta auringon puolella suojaamaton puupinta

alkaa halkeilla.

Maalipinta voi olla kiinteä, mutta sieltä täältä halkeil-

lut. Tällöin on vaarana, että vesi pääsee maalipinnan

alle eikä tiiviin maalipinnan takia pääse haihtumaan ja

puu lahoaa. Kova mutta kosteutta pidättävä maalikalvo

aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin pois kulunut maali,

ja sen poistaminen sekä uusintamaalaus on vaikeam-

paa. Puuosien kunto on tutkittava huolellisesti, jos kos-

teutta on voinut päästä kovan maalipinnan alle. Vesi on

voinut päästä puitteeseen maalipinnan halkeamien

lisäksi myös lasikyntteen kautta.

Uusintamaalauksen tarpeen voi arvioida maalaisjärjel-

lä; kulunutta mutta tasaista maalipintaa ei tarvitse

uusia. Toisaalta paikoissa, joissa kiinteän tai lohkeile-

van maalin alla on kostea puu, tarvitaan maalinpoisto

ja uusintamaalaus.

L a h o v a u r i o t

Yleisin ikkunan vaurio on laho. Jos puu kastuu eikä

pääse kuivumaan, syntyy vähitellen lahottajasienen

aiheuttama vaurio. Ikkunan lahovaurion tavallisena

syynä on sadeveden pääsy puitteiden ja karmin alakap-

paleiden nurkkaliitoksiin (yleensä puutteellisen maa-

lauksen tai väärin tehdyn liitoksen johdosta) sekä

veden valuminen irronneen kittauksen tai lasituslistan

taakse puitteen alakappaleen lasikyntteeseen.

Hyvälaatuisesta puusta valmistetut, ohuet ja oikein

maalatut — jopa maalaamattomatkin — ikkunat kestä-

vät kastumista verraten hyvin. Sen sijaan jos puu on

käsitelty kosteutta pidättävällä (lateksi- tai alkydi-)

maalauksella tai kuullotuksella ja jos puite lisäksi on

paksu ja hitaasti kuivuva, voi ikkuna tuhoutua parissa

vuosikymmenessä.

Karmi voi lahota myös puuttuvan vesipellin vuoksi,

varsinkin jos ikkunan puitteen alakappaleessa ei ole

vesinokkaa. Tällöin vesi valuu puun pintaa pitkin kar-

min alle ja lahottaa siellä seinähirttäkin.



7

1

1

19

8

87

10

6

6

5

5

4

4

4

4

3

22

Sähköisellä kosteusmittarilla, varsinkin tarkalla kapasi-

tanssimittarilla voidaan lahoamisvaara todeta puun

kosteuden perusteella (yli 20%). Mittari toimii pintaa

vahingoittamatta myös maalikalvon läpi, joten kiinte-

änkin maalin alla olevan puun kosteus saadaan selville.

H e l o j e n k u n t o

Kuntotutkimuksessa tarkistetaan helojen ja niiden kiin-

nikkeiden kunto. Yleinen heloihin liittyvä haitta on,

että ulkopuoliset saranat ja kulmaraudat ovat ruostu-

neet tai kuluneet puhki ja helojen kiinnitys on löysty-

nyt, mikä voi myös aiheuttaa sulkemisvaikeuksia.

Karmin alaosan paikkaaminen paikoil laan.

Karmeissa esiintyvät lahoviat ovat harvinaisempia

kuin puitteissa. Lahot kohdat ovat tavallisimmin kar-

min alakappaleessa ja sivukappaleiden alaosassa.

Lahon vioittamaa puuta ei tarvitse poistaa, ellei vaurio

ole niin paha, että ikkunan toiminta kärsii.

Karmi korjataan mikäli mahdollista irrottamatta sitä

seinästä. Pahoin vaurioitunut osa voidaan yleensä uusia

paikkaamalla karmi paikallaan. Jos lahoa on vain kar-

min alakappaleessa, voidaan vaurioitunut osa sahata

pois ja uusi kappale asentaa lapaliitoksin. Jos lahoa on

myös karmin sivukappaleessa, alaosa sahataan vinosti

poikki ja uusi karmin osa kiinnitetään liiman ja tapitus-

ten avulla.

Jos karmi irrotetaan, tulee pielilistoitus ensin irrottaa

varovaisesti. Irrotetut karmit numeroidaan tarvittaessa,

samoin niiden listat. Vanhoissa puurakennuksissa kar-

mit on kiinnitetty niiden sivulla olevilla, karmiin ja sei-

nään naulatuilla sideraudoilla, jotka on helppo irrottaa.

Uudempi tapa on lyödä naula karmin läpi seinään. Täl-

löin on karmia irrotettaessa sahattava naulat poikki rau-

tasahan terällä.

Takaisin paikoilleen asennettaessa karmi sijoitetaan

seinäpinnan suhteen entiseen linjaan. Tässä, niin kuin

muissakaan korjaustyön vaiheissa ei välttämättä tarvita

vesivaakaa osoittamaan rakennusosien suoraa asentoa,

vaan oikea asento määritellään silmämääräisesti.

L a h o v a u r i o n t u t k i m i n e n

Lahovauriota tutkitaan puukolla, ruuvitaltalla tai piikil-

lä. Terällä pistelemällä tunnustellaan, onko puu peh-

meää karmin tai puitteen sisällä vai onko kyseessä vain

puun pinnan kuluminen ja halkeilu. Jos ikkuna on maa-

lattu tiiviillä maalilla, jossa näkyy halkeamia, saattaa

puu olla lahoamassa kiinteänkin maalipinnan alla.

Lahoa löytyy tavallisesti kuitenkin vain ikkunan ala-

kappaleista.

Jos karmin ja seinän välinen tilkerako on tiivistetty

muovivaahdolla tai muulla kosteutta läpäisemättömällä

aineella, on syytä irrottaa vuorilauta ja tutkia piikillä

myös tilkevaahtoa vastassa olevaa puupintaa.



8

K A R M I E N K U N N O S T U S

Tappil i i toksin ja kulmaraudoil lavahvistetun ikkunanpuit teenpurkaminen

P U I T T E I D E NK U N N O S T U S

P u h d i s t u s

Puitteet puhdistetaan ennen puutöitä. Puhdistus on

käsitelty luvussa Maalaus.

P u u o s i e n k o r j a u s j a l a s i e ni r r o t u s

Ulkopuitteen pienet halkeamat eivät vaadi paikkausta,

vaan nukkaantunut puu hiotaan pois kovaan pintaan

asti. Suuret halkeamat puhdistetaan, puitteet pohjamaa-

lataan halkeamien pohjaa myöten ja halkeamat täyte-

tään kitillä. Tarvittaessa käytetään paikkauksessa sopi-

vankokoista puukappaletta, joka kiinnitetään kosteu-

denkestävällä liimalla.

Lahovauriot ovat yleisimmin puitteen alakappaleessa ja

sivukappaleen alaosassa. Lahoamisen jatkuminen on

estettävä, mutta lahon lievästi vaurioittamaa puuta ei

välttämättä tarvitse poistaa. Laho osa uusitaan vain, jos

liitosta ei voida vahvistaa esimerkiksi kulmaraudalla.

Sisäänaukeavissa ikkunoissa välttämätön puitteen ala-

sarjan vesinokka kärsii säästä eniten ja voi lopulta olla

pahoin halkeillut. Vesinokkaa ei myöskään voi pellittää

kuten alakarmia. Vaurioitunut vesinokka sahataan pois

varsinaisen puitteen pintaa pitkin, ja uusi kiinnitetään

vedenkestävällä liimalla sekä tapituksella tai ruuvein.

Joissakin tapauksissa joudutaan puitteen liitokset avaa-

maan ja puite korjaamaan paikaten. Ennen puitteiden

puukorjaukseen ryhtymistä lasit irrotetaan varovasti

puitteista (tarkemmin luvussa Lasitus ja kittaus).

L i i t o s t e n a v a a m i n e n j ap a i k k a u s p u u l l a

Vanhimpien ikkunoiden kulmaliitos on koottu puuta-

peilla ja usein vahvistettu kulmaraudoilla, joten liitos

voidaan purkaa kohtuullisen helposti. Kulmaraudat

irrotetaan varovasti kiinnityskohdan alta kampeamalla

ja tapitukset lyödään auki (kuva 9). Uudempien ikku-



9

kynte

lasi tusnaula

maali

ki t t i

aluskit t ilasi

valoaukko

lasimit takyntemit ta

rako t i ivisteel le

Puit teen nimistöä. Karmin japuit teen väli in tulee jäädärii t tävä rako t i ivisteel le.

Puit teenpaikkaus puulla(kuvassa paikka vaalea).Puit teen sivukappaleen alaosa onsahattu vinosti poikki porrastaen niin, et täsyntyy kestävä l i i tos.

noiden liimaliitoksen purettavuus riippuu liimauksen

kunnosta. Mikäli liitos on pysynyt kunnossa, saattaa

purkaminen lasia tai kulmaliitosta vaurioittamatta olla

vaikeaa.

Puitteen vaurioitunut kohta poistetaan. Sopiva paikka-

pala muotoillaan ja liimataan paikoilleen kosteuden-

kestävällä liimalla. Liiman kuivuttua paikkapala vii-

meistellään pinnan tasoon. Löystyneet naulan- tai ruu-

vinreiät tapitetaan.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää uuden ja vanhan

puun liittämiseen toisiinsa. Liitostapoja on useita: mitä

suurempi liitospinta, sen parempi.

K o r j a u k s e s s a k ä y t e t t ä v äp u u a i n e s

Puulla paikattaessa käytetään samaa puulajia kuin al-

kuperäisessä puitteessa. Laadultaan paras kappale saa-

daan tiheäsyisen puun sydänpuusta. Sydänpuu ei lahoa

helposti, joten sitä käytetään laholle alttiissa osissa.

Painekyllästettyä puuta ei käytetä paikkauksissa eikä

vanhan mallin mukaan tehdyissä uusissa ikkunoissa.

K o k o a m i n e n j as o v i t t a m i n e n

Puuosien uusimisen jälkeen puitteet kootaan. Puuttu-

vien tappien tilalle vuollaan uudet tapit. Liimaliitoksiin

käytetään kosteudenkestävää liimaa.

Puitetta sovitetaan karmiin ja sen tiiviys tarkastetaan.

Puite ei saa olla liian tiivis, vaan puitteen ja karmin

väliin on jäätävä riittävä rako tiivistenauhaa varten.

Tiukasti istuvaa puitetta ei saa tuulitiiviiksi, ja sen

avaaminen rikkoo maalipinnan.



10

11

P u i t t e i d e n o i k a i s u

Kieroutunutta puitetta on vaikea korjata. Sitä voidaan

yrittää oikaista kiilaamalla ja höyrytettynä puristimien

avulla. Toinen vaihtoehto on höylätä puite suoremmak-

si ja liimata siihen lisää puuta. Kolmantena mahdolli-

suutena on sahata puite lähes poikki ja kiilata se suo-

raksi. Puitetta oikaistaessa on lasit aina irrotettava.

H e l o j e n m e r k i t y s

Helat ovat lasin ohella olleet ikkunan kalleimmat

osat. Helat kertovat myös paljon ikkunasta. Aina ei

1700-luvun kulmarauta kuitenkaan osoita ikkunan

todellista ikää: kalliit ostohelat on hyvinkin saatettu

irrottaa vanhemmasta ikkunasta ja käyttää uudelleen.

Käsin taotut tai teollisesti valmistetut lehti- tai nup-

pisaranat, kulmaraudat, sormihaat, pitkäsulkijat ja muut

kiinnipitolaitteet ovat oleellinen osa vanhan ikkunan

kokonaisuutta. Ikkunan korjauksessa heloja tulee käsi-

tellä erityisellä huolella: yhdenmukaistamisella ja

nykyaikaistamisella menetetään ikkunan ainutkertai-

suutta.

Heloituksella on myös ikkunan kestävyyden kannalta

suuri merkitys. Kunnollinen kulmarauta puitteen nur-

kassa pitää puitteen liitokset ja kittaukset kunnossa.

V a n h a t h e l a t

Vanhat helat säilytetään. Vaikkei hela ole käyttökelpoi-

nen, se jätetään mahdollisuuksien mukaan paikoilleen

ja sen toiminta korvataan uudella helalla — esimerkiksi

uusi kulmarauta asennetaan puitteen sisäpuolelle, uusi

sarana entisen alapuolelle jne.

H e l o j e n p u h d i s t u s j ai r r o t u s

Heloja ei irroteta, ellei puitteen purkaminen sitä vaadi,

vaan ne puhdistetaan paikallaan. Ruoste puhdistetaan

pois teräsvillalla tai pienellä teräsharjalla, joka ei vau-

rioita ympäröivää puuta. Ruostunut hela voidaan käsi-

tellä hyytelömäisellä ruosteenmuuntoaineella (fosfori-

happoliuos).

Jos helat joudutaan irrottamaan puitteen korjauksen

vuoksi tai kiinnityksen parantamiseksi, ne puhdistetaan

ja suojataan myös takapuolelta. Vanhat ruuvien kolot

täytetään puutapeilla, jolloin kiinnitys saadaan tukevak-

si.

U u d e t h e l a t

Uusina kulmarautoina voidaan käyttää tehdasvalmistei-

sia kulmarautoja tai vanhan mallin mukaan teetettyjä

pelti- tai takoheloja. Kulmarautoja ja muita heloja ei

tule muuttaa hienommiksi, kuin mitä alkuperäisessä

ikkunassa on ollut.

Saranoina käytetään esimerkiksi uusia pieniä lehtisara-

noita, jotka voidaan asentaa entisiä poistamatta.

Ikkunalukot ja muut uudet helat tulee valita niin, että

ne voidaan peittomaalata. Saranointi ja ikkunalukot

asennetaan siten, että puite sulkeutuu tasaisesti tiivistei-

tä vasten mutta ei kiristä. Vääntyneiden puitteiden tiivi-

yttä parannetaan lisäsulkimilla.

P u i t t e i d e ns u l k e u t u m i n e n

H E L O J E N K U N N O S T U S


1 0 I k k u n o i d e n k o r j a u s

Kulmarautoja. Eri ikäiset kulma-raudat ovat osa ikkunan historiaaja ne tulee korjauksessa säilyt tää.

12

1700-luku

1800-luvun loppu

1900-luvun alku

1900-luku

1700-luvun loppu1800-luvun alku

1800-luvun puolivälistä1800-luvun loppuun

Eri ikäisiä ikkunahakojaja kiinnipitolait tei ta.Kulmarautojen tavoinmyös ikkunahelat ovatoleel l inen ja säilytet täväosa ikkunanyksi löl l isyyttä.

ta varten, vaikkei lopputuloksesta saataisikaan täydel-

listä. Jos arvokas vanha ja ohutlasinen puite joudutaan

kuitenkin purkamaan, olisi työ parasta jättää asiaan

perehtyneen konservaattorin tehtäväksi. Uudemmat,

paksummat ruudut voidaan irrottaa ja niiden kittaus

uusia kiinnittäen erityistä huomiota kunnolliseen alus-

kittaukseen.

Jos ulkopuitteessa on käytetty lasituslistoja, korvataan

alakappaleen lasituslista kittauksella tai käytetään lis-

taa yhdessä aluskitin kanssa. Tällöin lista suojaa kittiä

auringon haurastuttavalta vaikutukselta, kitti puoles-

taan estää lasia pitkin valuvan veden tunkeutumisen

puitteeseen.

K i t t a u s v a u r i o t j a n i i d e nk o r j a u s

Kitin halkeiluun ja irtoamiseen voi olla syynä kitin

heikko laatu tai lasikyntteen puutteellinen pohjamaa-

laus, jolloin kitin öljy imeytyy puuhun ja kitti kuivuu

Ikkunoissa olevat vanhat lasit säilytetään. Vanhat pu-

halletut ruudut ovat korvaamattomia, koska tätä tek-

niikkaa ei enää ole käytössä (Suomessa puhallettiin

ikkunalasia vuoteen 1937 saakka). Ulkomainen ns.

antiikkilasi on teennäisen koristeellista eikä sovellu

suomalaiseen restaurointiin. Myös vedetyn ikkunalasin

tuotanto päättyi 1970-luvulla, joten silläkin on arvonsa.

Särkyneitä ruutuja uusittaessa käytetään mieluiten

esim. purkutaloista saatavaa alkuperäisen tyyppistä

lasia. Ison lasiruudun särkyessä siitä voidaan leikata

paloja pieniruutuisten ikkunoiden lasitukseen.

Lasitus on yleensä varmistettu pienillä kitin sisään jää-

villä lasitusnauloilla tai -langalla. Jos ruutu helisee sor-

min naputettaessa, on se irti kittauksestaan, jolloin syn-

tyy lämpöä hukkaava ilmavuoto.

Helisevien ruutujen kiinnitystä parannetaan täydentä-

mällä puutteellista aluskittausta: kittiä painellaan kitti-

lastalla lasin taakse samalla kun myös lohkeillut pääl-

lyskittaus korjataan. Särkymisvaaran vuoksi vanhoja

ohuita lasiruutuja ei pitäisi irrottaa kittauksen uusimis-

Puitteiden sulkeutumista parannetaan kiristämällä sara-

noiden ja kulmarautojen ruuveja. Pilalle ruostuneet

ruuvit uusitaan. Ruostuneet ja löystyneet saranat ja sal-

vat puhdistetaan ja kiristetään. Vasta jos ikkunaa ei

muuten saada toimivaksi, vaihdetaan uudet ruuvit ja

saranat.

P o h j a m a a l a u s j a k i i n n i t y s

Kulmaraudat ja muut helat pohjustetaan lyijypitoisella

ruosteenestomaalilla. Vanhat tai tarvittaessa uudet kul-

maraudat ruuvataan paikoilleen käyttäen joko alkupe-

räisiä tai entistä pitempiä ruuveja tai nauloja.

I k k u n o i d e n k o r j a u s 1 1


L A S I T U S J A K I T T A U S

13

Ikkunan lasi tus, ki t taus jamaalaus.

Vanhimmissaikkunoissa lasi onsovitet tu suoraanpuit ten lasiuraan.Jos talossa onjäljel lä täl lainenharvinainenyksityiskohta, onsen säilyt tämineneri tyisen tärkeää.

irti puitteesta. Kosteuden ja tuulenpaineen aiheuttamat

puitteen liikkeet edistävät kittauksen irtoamista.

Myös linnut nokkivat mielellään uutta öljykittiä. Tätä

voidaan vähentää maalauksella.

Ikkunoiden kitin kunto tulee tarkastaa säännöllisesti ja

pienet kittausvauriot paikata heti.

Jos vesi pääsee tunkeutumaan kitin ja lasin välisestä

saumasta puitteeseen, auttaa lievissä tapauksissa raon

maalaaminen umpeen. Kittiä voidaan myös lisätä paik-

kaamalla vanhan kitin päälle, kun siitä on ensin pois-

tettu helposti irtoavat palaset. Jos kittaus on huonokun-

toinen, on se uusittava kokonaan.

L a s i e n i r r o t t a m i n e n

Jos lasi on särkynyt, vanha kitti irrotetaan vasaran ja

taltan tai puukon avulla. Samalla poistetaan pihdeillä

lasitusnaulat. Puitteen kynte puhdistetaan hiekkapape-

rilla hiomalla, pöly harjataan pois ja kynte pohjamaala-

taan sinkkivalkoisella öljymaalilla ennen uutta kittaus-

ta.

Jos lasiruutu on ehjä, onnistuu sen irrottaminen puukon

tai taltan avulla vain, jos kitti on kauttaaltaan lohkeile-

va ja helposti poistettavissa. Kiinteän vanhan kitin irro-

tukseen voidaan käyttää seuraavia menetelmiä:

• kittiä pehmennetään maalinpoistoaineella. Työ on

hidasta, sillä aineen pehmentämää kittiä saadaan

kaavituksi korkeintaan millimetrin paksuudelta ker-

rallaan. Menetelmä on hellävarainen — jos kärsiväl-

lisyyttä riittää, saadaan lasi aina lopulta ehjänä irti.

• kittiä pehmennetään lämpöpuhaltimella. Myös tässä

tapauksessa kitti lähtee ohuina kerroksina. On varot-

tava kuumentamasta niin paljon, että lasi halkeaa!

Lasi on parasta suojata lämmitettävän kitin vierestä

esim. vanerinpalalla.

• melko kallis mutta tehokas laite on infrapunasätei-

lyllä toimiva ns. kittilamppu. Suositeltava laite

ammattiliikkeille.

• toinen uusi laite on ns. kittisaha, minikokoinen pyö-

rösaha, jolla kitti sahataan irti puitteesta. Tavallisesti

lasituskynte sahataan alkuperäistä leveämmäksi,

mikä ei ole arvokkaissa ikkunoissa suositeltavaa.

Jos puitetta joudutaan siirtelemään lasien irrottamisen

jälkeen, se tuetaan vinotuin muodonmuutosten estämi-

seksi.

K i t t i

Kittauksessa käytetään hyvälaatuista pellavaöljykittiä.

Nykyaikaista silikonikittiä ei käytetä, se on vanhassa

rakennuksessa vieras materiaali.



15

14

pohjamaalaus (myöskynte), si t ten aluskit taus

lasin asentaminen, ulospursuavan kit in poistaminen.

Kitti valmistetaan sekoittamalla pellavaöljyvernissaa ja

liitua taikinamaiseksi massaksi. Öljymäärä on sopiva,

kun kitti ei enää tartu käsiin. Aluskittaukseen käytetään

notkeampaa kittiä. Päällyskittaus tehdään liitupitoisem-

malla kitillä, joka kestää ulkoilmaa halkeilematta.

Hyvä kitti on huoneenlämmössä melko kovaa mutta

notkistuu käsissä vaivattaessa.

Kaupoista saatava valmis pellavaöljykitti on vahvuu-

deltaan tavallisesti aluskittiä. Päällyskittinä käytettäes-

sä siihen lisätään liitua (saatavana värikaupasta tai

apteekista) voimakkaasti muokaten niin kuin jauhoa

taikinaan, kunnes kitti ei enää lämpimänäkään tartu

käsiin.

Kittiä voidaan säilyttää ilmatiiviissä muovipussissa

vuosikausia. Aluskitti on helpointa valmistaa sekoitta-

malla öljy ja liitu pienessä pakastemuovipussissa; kittiä

on kätevää levittää muovipussin pohjaan leikatun reiän

kautta pursottamalla niin kuin kermavaahtoa kakulle.

L a s i n k i i n n i t y s

Uusi lasi leikataan noin 5 mm kyntemittaa pienemmäk-

si. Vanhan puitteen kyntesyvyys voi olla niin pieni, että

jo nykyisen 3 mm lasin kiinnitys tuottaa vaikeuksia —

myös tämän vuoksi vanhan lasin käyttö on suotavaa.

Puhdistetun ja pohjamaalatun lasituskyntteen pohjalle

levitetään ensin pehmeä aluskitti tasaisena kerroksena.

Kittiä tulee jäädä noin 1 mm:n vahvuudelta lasin taakse

puitetta vasten koko matkalta niin, ettei ilmavuotoja

jää. Lasi painetaan varovasti paikoilleen siten, että se

tarttuu joka puolelta tiiviisti kittiin. Lasin takaa ulos

pursuava kitti leikataan myöhemmin pois toiselta puo-

lelta.

Lasi kiinnitetään sitten lasitusnauloilla. Vanhan ns.

lasinpiikin tapaisen lasitusnaulan saa tehtyä leikkaa-

malla pienestä naulasta sivuleikkuripihdeillä kannan

pois. Hieman uudempaa kuparista ns. lasituslankaa,

joka taivutetaan pienten lovien kohdalta, naputetaan

kiinni ja katkaistaan samasta taipeesta, on nykyään vai-

kea löytää. Lasitusnauloja tulee kaksi joka sivulle.

Tässä työvaiheessa on oltava erityisen varovainen, ettei

lasiruutu rikkoudu. Työ tehdään mieluiten pienellä lasi-

tusvasaralla. Vasaran alla pidetään aina ohutta pahvin-

palaa, jota pitkin vasaraa liikutellaan. Pahvin avulla

naula saadaan lasin suuntaiseksi. Naulat ovat vain var-

mistuksena, naula ei saa tulla kummastakaan päästä

aivan kiinni lasiin. Naula lyödään niin syvälle, että se

jää pintakitin sisään.

Lasitusnaulojen sijasta voidaan käyttää nykyaikaista

menetelmää, jolloin vinoneliön muotoinen teräspala

napsautetaan nitojapistoolilla puitteeseen.

Lasin asentamisen jälkeen voi lasin alle alareunaan

laittaa tueksi esim. tulitikun pätkät, jottei lasi valahtaisi

pystyyn nostettaessa ja pystypuitteiden kitti menisi

ryppyyn.

Lopuksi on vuorossa varsinainen kittaus. Kädessä sopi-

van kiinteäksi muokattu päällyskitti painellaan lastalla

lasiin ja vedetään sileäksi vinoksi pinnaksi kittiveitsel-

lä, niin että ylimääräinen kitti pursuaa veitsen sivuille.

Jos veistä kastetaan veteen, se liukuu hyvin eikä tartu

kittiin. Kittiin ei saisi muodostua katkeiluja, koska kitti

voi myöhemmin näistä kohdista irrota. Päällyskittaus

jätetään mielellään 1—2 mm:n verran puitteen valo-

mittaa ja aluskittiä alemmaksi, jolloin saadaan maa-

lausvara (maali ulotetaan kitin reunan yli lasin päälle).



lasin kiinnit täminen, vasaranja lasin välissä pahvinpalarikkoutumisen estämiseksi

ki t taus, maalausvaranjättäminen

maalaus ulotetaan 1—2 mmlasin päälle.

M A A L A U S

K ä s i t t e l y t a v a n j a v ä r i nv a l i n t a

Ikkunoiden värisävy ratkaistaan rakennuksen väri-

suunnitelman yhteydessä. Restauroitaessa tavoitellaan

luonnollisesti rakennuksen historiallista väritystä. Vaa-

leat värisävyt kestävät ulkopuolella tummia paremmin,

koska puun pinta ei silloin lämpene niin paljon. Myös

sen vuoksi ikkunanpuitteet on useimmiten maalattu

valkeiksi.

Jos ikkunat on uusittu ja niissä on käytetty kuultavaa

ns. puunsuojakäsittelyä, on ne parempi peittomaalata.

Uudemmissa rakennuksissa voivat kuultokäsitellyt

ikkunat kuulua talon arkkitehtuuriin. Nämä ikkunat

ovat usein aurinkoisilla sivuilla pahoin rappeutuneet,

sillä ohut käsittely ei estä puitetta kastumasta ja varsin-

kin tummat puunsuoja-aineet nopeuttavat kuivumishal-

keilua. Kuultokäsittely on suositeltu uusittavaksi etelän

puolella kahden vuoden välein, mikä helposti jää teke-

mättä. Runsaasti öljyä sisältävä kuultokäsittely suojaa

puuta paremmin kuin öljytön. Joka tapauksessa kuulta-

va vaikutelma katoaa pian uusintamaalausten myötä, ja

silloin voi olla paikallaan siirtyä öljymaalilla tehtävään

peittomaalaukseen.

Ö l j y m a a l i

Aito öljymaali käyttäytyy vuosikymmenien mittaan

hyväksi havaitulla tavalla: öljymaali antaa puulle peit-

tävän suojan valolta ja hidastaa sen kastumista. Maalin

vanhetessa maalikalvo liituuntuu ja halkeilee kauttaal-

taan ja päästää kostuneen puun kuivumaan nopeasti.

Pellavaöljymaalia voidaan käyttää ilman liuotinta, jol-

loin se ei ole kuivuessaan terveydelle haitallista.

M a a l i n p o i s t o , p u h d i s t u s j ah i o n t a

Kiinteät maalipinnat pestään maalinpesuaineella val-

mistajan ohjeen mukaan tai soodaliuoksella, joka

huuhdellaan huolellisesti lämpimällä vedellä. Lohkei-

levat maalipinnat puhdistetaan kaavinraudalla. Puittei-

den profiilit on kaavittava varovasti.

Vaikeimmissa tapauksissa joudutaan käyttämään maa-

linpoistoa. Ulkopinnoissa maali voi olla kauttaaltaan

niin haurastunut, että se joudutaan poistamaan — täl-

löin selvitään kaapimalla ja hiekkapaperilla hiomalla.

Kiinteä maali poistetaan ainoastaan, jos se kosteutta

pidättävänä edesauttaa alustansa lahoamista tai jos

lateksi tai alkydimaali halutaan vaihtaa öljymaaliksi.

Kiinteä maali voidaan poistaa kuumailmapuhaltimen

avulla ja kaapimalla. Muovimaaleja (lateksi, alkydi)

saa poistaa näin vain ulkona, sillä muovin palaminen

voi synnyttää myrkyllisiä kaasuja. Kuumailmapuhallin-

ta käytettäessä on varottava polttamasta puuta hiileksi.

Hiiltyneet kohdat hiotaan tai veistetään puhtaiksi maa-

lin tartunnan parantamiseksi.

Toinen menetelmä on maalinpoistoaineen käyttö.

Ainetta käytetään valmistajan ohjeen mukaan. Maalin-

poistokäsittelyn jälkeen pinta pestään lämpimällä saip-

puavedellä ja huuhdellaan.

Pesty, kaavittu tai maalinpoiston jäljiltä oleva pinta

hiotaan lopuksi hohkakivellä tai hiomapaperilla sekä

puhdistetaan pölystä pehmeällä harjalla.

P o h j a m a a l a u s

Maalaustyöhön ryhdyttäessä puun kosteuspitoisuuden

tulee olla alle 15%. Paras maalaussää on pilvipouta.

Suora auringonpaiste kuivattaa maalin liian nopeasti,

jolloin maalikalvo saattaa halkeilla. Maalaamisessa

tulee noudattaa maalinvalmistajan ohjeita.

Puulle puhdistetut kohdat ja uudet puupinnat pohja-

maalataan sinkkivalkoisella öljypohjamaalilla. Vettä

keräävät raot ja halkeamat kitataan öljykitillä pohja-

maalatulle pinnalle, suuremmat kolot puupaikataan

(tarkemmin luvussa Puitteiden kunnostus).

Sinkkivalkoinen pohjamaali sivellään hyvin ohuesti, se

ei saa muodostaa peittävää kerrosta. Sinkkivalkoista

käytettäessä on välimaalaus tehtävä muutaman päivän

kuluessa, kun maalipinta on vielä ”avoin”. Välimaalaus

pysyy huonosti pitkään kovettuneen sinkkivalkoismaa-



Ikkunanlasi tuksessa jamaalauksessakäytet täviätyövälineitä.

L a k a t u t i k k u n a t

Tällä vuosisadalla tehtiin arvokkaimpien rakennusten

ikkunat usein ns. kuultovärilaatua, männystä tai tam-

mesta. Nämä ikkunat suojattiin kirkkaalla öljylakalla.

Auringon valo pääsee kuitenkin harmaannuttamaan

puuta kuultopinnan läpi, ja etelän puolella lakkaus hal-

keilee ja hilseilee vähitellen.

Kunnostettaessa ikkuna hiotaan puhtaaksi niin, että

myös harmaantunut kerros saadaan pois. Uusi käsittely

tehdään perinteisellä öljylakalla, ei nykyaikaisella

muovilakalla.

P E L L I T Y S T E NK O R J A U S

Vanhoja ikkunoita ei ole useinkaan varustettu vesipel-

lein. Pellillä voidaan kuitenkin suojata pitkällekin rap-

peutunut alakarmi. Pellillä suojaamalla vältytään mo-

nesti hankalalta alakarmin uusimiselta.

Leveissä ikkunoissa pelti saattaa luiskahtaa urastaan

tuulen painamana, ja lämpöliikkeen seurauksena pellin

kiinnitysnaulat pyrkivät nousemaan ylös. Liian pieni

kallistus, liian lyhyet tippanokat tai huonosti suunnitel-

lut reunataitteet aiheuttavat veden valumista julkisi-

vuun tai rakenteen sisälle. Loiva vesipelti ohjaa roiske-

vedet puitteen ja karmin alaosaan kastellen ne.

Vesipeltien löystyneet, ylös nousseet naulat poistetaan

ja tilalle lyödään pitemmät kampanaulat tai kierretään

ruuvit.

Ennen pellin kiinni lyömistä pellin ja karmin rakoon

voi levittää öljykittiä, joka tiivistää liitoskohdan.

lin päällä. Tämän vuoksi ikkunoita ei pitäisi pohjamaa-

lata verstaalla ja asentaa sen jälkeen sekä väli- ja val-

miiksimaalata lopuksi työmaalla. Jos sinkkipohjustusta

käytetään, on maalaustyö tehtävä mieluiten valmiiksi

asti joko verstaalla tai työmaalla. Toisena mahdollisuu-

tena on luopua sinkkipohjustuksesta ja tehdä vain väli-

ja valmiiksimaalaus. Tällöin on kuitenkin olemassa

vaara, että kosteassa ympäristössä olevan ikkunan maa-

lipintaan muodostuu hometta.

Jos kyseessä on puhdistettu vanha maalipinta, ei sink-

kivalkoista pohjamaalausta tarvita.

V ä l i - j a v a l m i i k s i m a a l a u s

Ikkunan välimaalaus ja valmiiksimaalaus tehdään kitin

päälle. Kova, vähäöljyinen pintakitti voidaan maalata

jo seuraavana päivänä. Pehmeän kitin pintaan vedetty

öljymaali rypistyy. Maali ulotetaan kitin yli lasin päälle

noin millimetrin verran. Näin maali sitoo ikkunapinnan

varmemmin kittiin, eikä vesi pääse ikkunapintaa pitkin

valuessaan puitteen sisään. Myöhemmin ikkunaa puh-

distettaessa on varottava, ettei vaurioiteta tätä maalisil-

taa (kuva 15).

Välimaalaus tehdään öljymaalilla, jota on ohennettu

15—30% vernissalla ja valmiiksimaalaus ohentamatto-

malla öljymaalilla. Maali sivellään ohuesti ja sen on

kuivuttava riittävästi (niin, ettei se rypisty peukalolla

hierrettäessä) maalauskertojen välillä.

Koska ikkunanpuitteita maalataan usein sisällä, on syy-

tä huomauttaa, että öljymaalin kuivuminen vaatii valoa

ja happea. Maali ei siis kuivu pimeässä kellarissa.

Ikkunan maalaamiseen soveltuu parhaiten tanakka

sivellin, joka valmistetaan leikkaamalla tavallisesta

siveltimestä harjakset noin sentin lyhyemmiksi ja hio-

malla reunat hiekkapaperilla.



16

Ennen muovit i ivisteiden aikakauttaikkunat pyri t t i in tekemäänsovituksel taan mahdoll isimman tiukoiksija si ten t i ivi iksi. Jos vanha ikkunahalutaan t i ivistää nykyaikaisi l lat i ivistei l lä, tulee puitet ta tai karmiahöylätä si ten, et tä t i ivisteel le saadaanrii t tävä t i la.Ikkunan työpiirustus G.E.Aspin kirjastaHuonerakenteiden oppi vuodelta 1903

T i i v i y s

Ikkunoiden lämmönpitävyydessä tärkeintä on niiden

tiiviys. Vuotokohtia on neljä: karmin ja seinärakenteen

välinen tilkerako, puitteen ja karmin välinen rako, lasin

ja puitteen välinen rako sekä ikkunan puuosien liitok-

set. Kahden viimeksi mainitun kohdan korjaus on käsi-

telty luvuissa Lasitus ja kittausja Puitteiden kunnos-

tus.

Vanhojen ikkunoiden tiiviyttä pidetään usein perusteet-

tomasti heikkona. Huono tiiviys johtuu ennen kaikkea

tiivisteiden riittämättömyydestä tai niiden puuttumises-

ta, ei useinkaan rakenteellisista tekijöistä. Sisään —

ulos aukeava ikkuna on rakenteeltaan nykyaikaista

sisäänaukeavaa ikkunaa parempi siinä suhteessa, että

tuulenpaine tiivistää puitteen karmia vasten.

Vanhat ikkunat saadaan riittävän tiiviiksi, kun valitaan

puitteen tiiviste huolella ja kiinnitetään se oikein.



L Ä M M Ö N E R I S T Ä V Y Y D E NP A R A N T A M I N E N

17

T i i v i s t ä m i n e n

Karmin ja seinärakenteen liitos tarkastetaan irrottamal-

la ikkunan sisäpuolen vuorilaudat. Tilke voi olla epäta-

saista tai kokoonpainunutta. Vanha eristys sullotaan tii-

viimmäksi ja tarvittaessa lisätään uutta eristettä. Täy-

tettä ei kuitenkaan kannata sulloa liian tiukkaan: tilk-

keessä oleva ilma toimii eristeenä.

Karmin ja seinärakenteen väliseen eristykseen käyte-

tään mieluiten luonnonkuiturivettä. Tilkeraon sisäpuoli

suljetaan mahdollisimman tiiviisti, parhaiten liimaa-

malla raon päälle liimapaperitiiviste, joka jää näkymät-

tömiin peitelistan alle.

Puitteiden ja karmin välit tiivistetään ikkunatiivisteillä,

joita on markkinoilla runsaasti, jokaiseen ikkunaraken-

teeseen soveltuvia (kuva 18). Eräitä tiivisteitä on saata-

villa ainoastaan tiivisteliikkeiden asentamina.

Ikkunanti ivistäminenli imapaperi l la

Eri t i ivistetyyppejä

Tiivisteen tulisi täyttää rako vain sopivasti: jos rako on

liian pieni, tiiviste ahdistaa ja puite saattaa vääntyä.

Pehmeät letkuprofiilit ja solumuovinauhat ovat tässä

suhteessa helppokäyttöisimpiä. Yleensä puitetta tai

karmia joudutaan höyläämään siten, että nykyaikaiselle

tiivisteelle saadaan riittävä rako (kuva 10).

Molemmat puitteet tiivistetään. Tiivistelinjan tulee olla

ehjä koko puitteen ympäri. Sisäpuitteen tulee olla tii-

viimpi kuin ulkopuitteen: jos lasiväli talvella huurtuu,

leikataan aluksi ulkopuitteen yläosasta pieni pala tiivis-

tettä pois; ellei tämä riitä niin myös alaosasta. Ikkuna-

väliin voidaan myös laittaa esimerkiksi jäkälää kerää-

mään kosteutta talven ajaksi.

Vanha, hyväksi koettu keino ikkunoiden talviseksi tii-

vistämiseksi on puitteen ja karmin välisen raon täyttä-

minen pumpulilla ja sulkeminen liimapaperilla. Tämä

tiivistys poistetaan keväällä ikkunanpesun yhteydessä.

Samalla voi saranoimattomat ikkunat nostaa ullakolle

ja päästää kesän lähemmäksi sisätilaa.

S i s ä p u i t t e e n s a r a n o i n t i j at i i v i s t e l i s t a t

Ikkunanpesun ja tuuletuksen helpottamiseksi voidaan

vanhastaan saranoimattomat sisäpuitteet saranoida.

Monipuitteisesta ikkunasta voidaan yksi saranoida tuu-

letusikkunaksi ja jättää muut ennalleen.

Vanhaan sisäkyntteettömään ikkunaan voidaan asentaa

kyntelista, jolloin sisäpuite voidaan tiivistää (kuva 21).

Näin ulkolasin jäätyminen ja ikkunaveto saadaan

useimmiten poistettua.



18

19

vaahtomuovi-t i ivistei tä

si l ikoni-kumiti ivistei tä

EPDM-muovit i ivistei tä

PVC-muovit i ivistei tä

pumpuli

l i imapaperi (ei teippi)

1800-luvun lopulla alet t i in kiinnit tää huomiotaasuntojen i lmanvaihtoon. Eräs tämän ajankeksinnöistä oli terveysikkuna: ikkunan yläpuit teetkytkett i in aukeamaan yhdessä si ten, et tä ulkopuiteaukesi ylä- ja sisäpuite alareunastaan. Terveysikkunasopii eri tyisest i sel laisi in huoneisi in, joissapikäaikainen tuuletus on tarpeen, kutenmakuuhuoneisi in, keit t iöihin ja luokkahuoneisi in.Terveysikkuna ei synnytä vetoa si inä määrin kuintavall inen avattu ikkuna.

Terveysikkunaa vanhempi, jo 1600-luvul la esiintynyttuuletusratkaisu on ns. fortuska. Yksi ikkunanpienistä ruuduista tai suuremman ruudun osa ontehty avattavaksi tuuletusruuduksi. Ratkaisu onkäytännöll inen varsinkin si l loin, kun ikkunat muutenti ivistetään l i imapaperi l la talveksi. Tuuletusruutu onsaatet tu l isätä myöhemmin vanhaan ikkunaan.

Sekä terveysikkunat et tä fortuskat ovat energiaasäästäviä ratkaisuja. Täl laiset ikkunat tuleekorjauksessa säästää ja kunnostaa käyttökuntoon.

Kuvat: Siikonen, Pienvi l jel i jän rakennusoppi, 1933.

Tiivistet ty sisäkyntteetön ikkuna

puolella. Patterin edessä oleva verho taas ohjaa lämpö-

virtauksen ikkunan pintaan ja lämpöhäviö on suurempi.

Verhot lisäävät oleskelumukavuutta, koska niiden läm-

pötila on patterista nousevan lämpövirtauksen vuoksi

lähellä huonelämpötilaa, jolloin epämiellyttävä ikkuna-

säteily vähenee huomattavasti. Myös istuskeluryhmän

riittävä etäisyys ikkunoista vähentää vedontunnetta.

Moniruutuisten ikkunoiden jakopuitteet vähentävät

ikkunaa jäähdyttävää ilmankiertoa.



20

21

lasi kiinnitetäänkit i l lä

sisäpuitesaranoitu

ti iviste

kyntel is ta l isätty

vain puit teenalakappale uusit tu

vesipelt i l isät ty

L ä m p ö v u o d o t j a v e r h o t

Ikkunasta vuotaa lämpöä sekä ilmavuotoina että lasin

läpi säteilemällä. Asumismukavuuteen puolestaan vai-

kuttaa ikkunan pintalämpötila. Täysin tiiviinkin lasi-

ruudun ääressä tuntuu pakkasella epämiellyttävää

vetoa. Veto ei ole tässä tapauksessa ilman liikettä, vaan

suuresta viileästä pinnasta hohkavaa kylmää.

Verhoja käytetään näkösuojana ikkunan edessä eniten

juuri kylmänä vuodenaikana. Verhot pienentävät läm-

pöhäviötä silloin, kun verhon alareuna on patterin ylä-

fortuska

Puite Karmi Tuuletusruudunpuite

lasi voi tämän vuoksi olla paikallaan kouluissa, toimis-

toissa tms. tiloissa, joissa joudutaan istumaan lähellä

ikkunaa.

Kolmannen puitteen avulla saavutettu parempi tiiviys

lisää ikkunan ääneneristävyyttä, joka kaupungeissa voi

olla tärkeää. Vanhoissa ikkunoissa on yleensä riittävän

suuri (yli 100 mm) lasiväli hyvän ääneneristävyyden

saavuttamiseksi.

Ikkunoiden huollon tarve on yleensä suurempi kuin

muiden rakennusosien. Huoltamalla ikkunat säännölli-

sesti kyetään vauriot pysäyttämään alkuunsa, jolloin

kalliilta ja vaikeilta korjauksilta vältytään. Huoltotar-

kastuksen sopiva väli on noin kaksi vuotta.

Tarkastuksessa tutkitaan puitteen, maalin ja kitin kunto,

heloitus sekä vesipelti. Syksyisin tarkistetaan tiivistei-

den kunto kaikissa ikkunoissa. Huonokuntoiset tiivis-

teet uusitaan.

K o l m a s l a s i

Kolmas lasi muutta vanhan ikkunan ulkonäköä, minkä

takia sen lisääminen ei ole suositeltavaa. Lasin lisäämi-

nen ei ole pelkästään energiansäästönkään perusteella

kannattavaa. Tiivistämällä saavutetaan parempi hyöty

olennaisesti pienemmin kustannuksin. Etelän puolella

kolmas lasi samalla vähentää sisälle tulevaa auringon

säteilylämpöä.

Kolmas lasi nostaa ikkunan pintalämpötilaa eli vähen-

tää ikkunan ääressä koettavaa vedon tuntua. Kolmas



H U O L T O

J u l k a i s i j a

MuseovirastoRakennushistorian osastoPL 18700171 HELSINKIPuh: (09) 40 501Telefax: (09) 661 132

©Ympäristöministeriö

ISSN 1236–4517

J U L K A I S U T I E D O T

Fönster, historik och råd vid renovering.Riksantikvarieämbetet och statens historiska museer, RapportRAÄ 1988:1.

HIDEMARK, O. — STAVENOW — HIDEMARK, E. —SÖDERSTRÖM, G. — UNNERBÄCK, A., Så renoveras torpoch gårdar. ICA, 1990.

HÄRÖ, E. — KAILA, P., Pohjalainen talo, rakentajan opas.Etelä-Pohjanmaan maakuntaliitto, 1976.

Ikkunaopas. Rakennuspuusepänteollisuus ry, 1985.

KAILA, P. — PIETARILA, P. — TOMMINEN, H., Talo kauttaaikojen, julkisivujen historia. Rakentajain kustannus, 1987.

KAILA, P. — VIHAVAINEN, T. — EKBOM, P.,Rakennuskonservointi, museokohteena säilytettävienrakennusten korjausopas. Suomen museoliitto, 1987.

KANKO, T., Ikkunoiden lahovauriot ja niiden välttäminen.VTT, rakennustekniikan laboratorio, 1979.

ROSÉN, S., Hjälpreda vid kulturhistorisk byggnads-inventering. Nordiska museet, 1979.

TULLA, K., Ikkunat kuntoon. Rakentajain kustannus, 1982.

T e k s t i

Arkkitehti Ulla Rahola

K u v a t

Arkkitehti Ulla RaholaArkkit.yo Tommi LindhArkkit.yo Mikko Anttila

T a r k a s t u s

Arkkitehti Panu Kaila

V a l v o v a t y ö r y h m ä

Arkkitehti Martti JokinenMuseovirasto

Arkkitehti Maire Mattinen Museovirasto

Arkkitehti Carita StrandellYmpäristöministeriö

T o i m i t u s

Arkkit.yo Tommi LindhArkkit.yo Mikko Anttila

T a i t t o

Arkkit.yo Mikko Anttila

T O I M I T U S K U N T A



K I R J A L L I S U U T T A

ikkunoiden korjaus - museovirasto · halutaan maalata, on pinta hiottava kiinteäksi ja...

Documents