k a n s a n o p i s t o 1/2009 folkhögskolan · resumé 30 kuukauden ruokaohje 31 seuraavan...

kansanopistoFolkhögskolan

1/2009

Luovuus ja huominenKreativitet och morgondagen

luovuus on jokaisen ihmisen ominaisuus. s. 4 | sosiaalisen yhteisön tuki tärkeä s. 15

2 kansanopisto 1 * 2009

1/2009 luovuus ja huominenkreativitet och morgondagen

Pääkirjoitus Jari Valtari 3Luovuus syntyy rohkeudestaElisa Helenius 4Taidekasvatus erityisopetuksen voimauttajanaHanna-Maija Sandqvist 6Ajankohtaista 8Puheenjohtajan pöydältä Hannu Salvi 9Luovuuden ja innovoinnin teemavuosi vauhtiinJaana Luostarinen 10Vanha kirjasto tarjoaa aikamatkan historiaan Jenni Mäenpää 12Kolumni Sonja Evertsson 13Luova virkamies Ritva Kolehmainen 14Luovuus ja huominen 16Tyky-kuntoutuksella hyviin tuloksiin Tyky-ryhmä 17Tervetuloa kansanopistopäiville 2009 18Aika mittaa ystävyyttä Kirsi Blomberg 20Homma hanskassa 21Folk High School from a Taiwanese point of viewWen-Hsin Wu 22Kirjallisuutta 24Kansanopisto-lehden sisällöt 2008 27Resumé 30Kuukauden ruokaohje 31

Seuraavan numeron teema on ’tuu kartalle’. Lehti ilmestyy 8.4.Temat för nästa nummer är ’kom på kartan’. Tidskriften utkommer 8.4.

Folkhögskolan 81kansanopisto - folkhögskolan1/2009 81. vuosikerta/årgång

julkaisija / utgivareSuomen KansanopistoyhdistysFinlands Folkhögskolförening

päätoimittaja / chefredaktörJari ValtariRehtoriRaseborg-opisto

toimitussihteeri / [email protected]. (09) 4542 3332

osoite / adress Annankatu 12 A 1800120 HelsinkiPuh. (09) 4542 330Fax (09) 4542 [email protected]/kansanopistolehti

toimitusneuvosto / redaktionsrådJari Valtari, puheenjohtaja Kirsi BlombergTytti IssakainenLeena MattilaKarin NyströmSirkku Räihälä Pekka SallilaAarni TuominenSari Virtanen, sihteeri

tilausmaksu / prenumerationsavg.15 euro vuosikerta/årgång

ilmoitukset / annonserSari Virtanenpuh./tel. (09) 4542 3332

ISSN 0449-7597

kannen kuva: Anna Airaksinen, opiskelija,2008 – 2009, Kymenlaakson opisto

taitto: Marja-Liisa Laitalapaino: Oriveden Kirjapaino 2009

kansanopisto 1 * 2009 3

pä

äk

irjo

itus

81

v uoden 2009 EU:n teemavuotena on ”luo-vuus ja innovaatiot”. Hieman kyynisesti voi-si sanoa että molempia tarvitaankin, sillä vuodelle ei suunnitella omaa budjettia, vaan

luovuuden ja innovaatioiden tukeminen aiotaan hoi-taa olemassa olevien EU-rahoitusohjelmien kautta. In-novaatiot yhdistetään usein luonnontieteisiin ja tekno-logiaan mutta on syytä muistaa, että myös sosiaalisilla innovaatioilla on ollut merkittävä rooli yhteiskuntien kehityksessä. Hannu Hämäläisen mukaan ”sosiaalinen innovaatio on yksilön, ryhmän tai yhteisön luovan toi-minnan tuloksena syntynyt uusi idea, joka johtaa lisä-arvoa tuottavaan tulokseen yksilön tai yhteisön hyvin-voinnissa, terveydessä tai palvelujärjestelmässä.”

Sosiaalisia innovaatioita ovat esimerkiksi organisaa-tion muutokset, uudet työtavat, palvelutuotantomallit ja uudet elintavat. Kansallisvaltio ja Euroopan unioni ovat sosiaalisia innovaatioita. Myös kansanopisto oli aikanaan merkittävä sosiaalinen innovaatio.

Muutama vuosi sitten eräät kansalaisjärjestöt lansee-rasivat hankkeen, jolla listattiin 100 suomalaista sosiaa-lista innovaatiota. Todellisuudessa lukumäärä on tietys-ti suurempi mutta näiden joukosta löytyi monta erin-omaista esimerkkiä elämää helpottaneista innovaatioista. Listalta löytyy muun muassa Kehitysyhteistyön palvelu-keskus (KEPA), eli suomalaisten kansalaisjärjestöjen yh-teenliittymä kehitysyhteistyön tehokkaampaa toteutta-mista varten. Sen koordinointityö ja erityisesti pienem-pien kansalaisjärjestöjen tuki kehitysyhteistyöhankkeis-sa on ollut korvaamattoman arvokasta työtä.

Maailmalla matkanneet ovat monesti keittiöissä ih-metelleet sellaisen itsestään selvän asian kuin astian-kuivauskaapin puuttumista. Sekin on merkittävä sosi-aalinen innovaatio, jonka vientiponnisteluilla tosin on vielä tekemistä. Se on ollut myös merkittävä innovaatio tasa-arvon näkökulmasta: kuinka moni nainen onkaan saanut lisää vapaa-aikaa, kun astioita ei ole pitänyt kui-vata vaan mies on voinut laittaa ne suoraan kuivaus-kaappiin. Kenties jo hieman katoava tai ainakin muut-tuva kansanperinne eli talkoot ovat samalla sosiaalisten innovaatioiden listalla. Niin ikään isyysloma on helpot-tanut merkittävällä tavalla perheiden elämää.

Sosiaaliset innovaatiot eivät välttämättä vaadi kovin paljon tutkimus- ja tuotekehittelyresursseja, mutta nii-

den synty edellyttää innovatiivista yhteisöä. Ne ovat mo-nesti syntyneetkin sosiaalisesti eli työryhmissä, verkos-toissa, työpaikoilla, yrityksissä ja oppilaitoksissa, joissa monien yksilöiden erilaista osaamista voidaan käyttää yhteisen päämäärän toteuttamiseksi.

Se, miten ja millaisia sosiaalisia innovaatioita syn-tyy, riippuu viime kädessä siitä, miten uudistus-, yh-teistyö- ja oppimishaluisia yhteisöt ovat ja minkälai-sia vuorovaikutus- ja oppimisprosesseja eri yhteisöillä on. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus ovat esi-merkkejä haasteista, joita voidaan ratkaista työpaikoil-la ja yhteiskunnassa sosiaalisten innovaatioiden avulla. Vaikeasti työllistyville on innovoitu muun muassa tu-ettua työllistymistä ja sosiaalista yritystoimintaa. Kan-sanopistot ovat olleet tekemässä ja toteuttamassa lukui-sia sosiaalisia innovaatioita Suomessa.

Lehti täytti viime vuonna 80 vuotta mutta juhla-vuoden tapahtumia on vielä tämänkin vuoden puo-lella. Maaliskuun 19. päivä järjestetään ”Sivistys ja me-diakansalainen” -seminaari yhteistyössä Yleisradion kanssa ja toukokuussa ohjelmassa on toimitusneuvos-ton innovoima lehden lukijamatka Tanskaan. Tervetu-loa mukaan!

Jari [email protected]

Sosiaaliset innovaatiot

sivistys ja mediakansalainen -seminaari 19.3.2009

Yleisradio, Ison Pajan auditorio, Radiokatu 5, (Länsi-Pasila)

Kansanopisto - Folkhögskolan -lehden sivistyssemi-naarien sarja jatkuu, ja luvassa on keskustelua sivistyksestä, ihmisyydestä ja tiedonvälityksestä. Tilaisuus on maksuton. Ilmoittautumiset pyydetään osoitteeseen [email protected] viimeistään 5.3.2009.

tervetuloa!


Jokaisessa meissä olevaa luovuutta voi toteuttaa esimerkiksi kansanopistoissa, toteaa professori Kari Uusikylä. Hän painottaa, ettei luovuus asu vain taidemuseoissa ja huippuyliopistoissa.

”l uovuus on yksinkertaisesti si-tä, että ihminen tekee jotain uudella, omalla tavallaan”, sa-

noo Kari Uusikylä. Istumme kahvikupin äärellä Esplana-

din puistossa sijaitsevassa Café Kappelis-sa. Uusikylä jäi viime syksynä eläkkeel-le Helsingin yliopiston kasvatustieteen professorin virasta. Hän on tullut tunne-tuksi luovuuden ja lahjakkuuden tutki-jana. Professori on kirjoittanut lukuisia tietokirjoja opettamisesta, kasvatukses-ta ja lahjakkuudesta, uusimpana viime vuonna julkaistu Naislahjakkuus.

Saavutuksistaan huolimatta Uusikylä vaikuttaa helposti lähestyttävältä ja mut-kattomalta ihmiseltä.

”Luovuus on jokaisen ihmisen omi-naisuus. Luovalahjakkuus taas on asia erikseen”, Uusikylä selittää itselleen tut-tuja sanoja.

Hän innostuu viemään kuulijansa polveilevalle matkalle luovuuden maa-ilmaan. ”Luovuutta on se, miten sisustaa huushollinsa oman makunsa makuun tai pelaa jalkapalloa”, Uusikylä antaa esi-merkkejä.

Hänen mukaansa lahjakkuuden la-jeista korkein on luovalahjakkuus, jon-ka avulla keksitään jotain korkeatasoista uutta. Huippuluovia ihmisiä löytyy niin yliopistoista kuin maaseudulta.

Jos lähdetään professorin opastuksel-la liikkeelle perusteista, niin luovuuteen liittyy neljä asiaa. Ensiksi tarvitaan yksilö,

joka luo. Toiseksi luovuus liittyy johonkin tiettyyn alaan. Kolmas edellytys on luo-va prosessi, joka vaatii aikaa kypsyäkseen. Neljänneksi tarvitaan ympäristö, joka hy-väksyy itsenäisiä ja erilaisia ihmisiä.

”Luovuus liittyy paljon persoonallisuu-teen. Pitää olla tarpeeksi riippumaton, it-sevarma ja rohkea. Täytyy uskaltaa luoda. Liian moni ei rohkene edes yrittää.”

minuuttiaikataulu nurkkaan

Uusikylä painottaa, että taitojen ja tieto-jen hallinta ei ole luovuuden este, vaan edellytys. Luovuus vaatii myös aikaa, sillä mitään aidosti luovaa ei synny hetkessä.

Luovuuden ensimmäinen vaihe on idea. Tärkeimmät oivallukset tulevat usein mieleen kun ihminen on unen ja valveen rajamailla. Idea alkaa sitten ”mu-hia ja hautua” alitajunnassa, joka työstää keksintöä koko ajan. Uusikylä toteaa, et-tä kirjan idea voi kehittyä mielessä jopa

kaksi vuotta. Kypsyttelyn jälkeen pitää kokeilla, toimiiko idea käytännössä.

”Kuitenkin esimerkiksi matematii-kan kaavan tulosta on helpompi arvioi-da kuin modernia taideteosta.”

Uusikylä kritisoi nykyajan työelämää, jossa mitataan vain tehokkuutta. Töissä ei suoda tarpeeksi aikaa luovuudelle. Ympä-ristön pitäisi myös olla turvallinen, niin ettei tarvitsisi hävetä erehdyksiään.

”Kuka tahansa nero voi erehtyä ja teh-dä välillä myös keskinkertaisia töitä”, Uu-sikylä muistuttaa.

Luovuutta tukahduttaa ympäristö, jossa joutuu pelkäämään, että omat ideat varastetaan. Duunin pitää lisäksi tarjota riittävästi haasteita, ei vain rutiineja.

”Tärkeämpää on kysyä, missä on luo-vuutta, kuin kuka on luova.”

Avoimessa ja rauhallisessa ilmapii-rissä saa esittää eriäviä mielipiteitä. Eri-mieltä oleminen on Uusikylän mukaan usein vaikeaa suomalaisille. Hän kuulut-taa erilaisista ihmisistä koostuvien työ-ryhmien perään. Samanikäisten ja sa-man koulutuksen saaneiden ihmisten ideatkin ovat usein samantyylisiä. Myös työntekijöiden väliset ristiriidat ovat on-gelma työpaikoilla.

”Luovuus syntyy ajatusten ristiriidois-ta, mutta kuolee ihmisten välisiin risti-riitoihin.”

pakkokilpailussa kukaan ei voita

Töissä ja opiskelussa luovuutta usein tap-pavat arviointipaineet ja vertailu mui-hin. Uusikylän mukaan koulussa saa ar-vioida oppilaita, mutta arvioinnin ei pi-dä saada liian isoa osaa tai olla itsetar-koituksellista.

”Vapaaehtoinen kilpailu on hyvä asia, mutta pakkokilpailu ei. Pakkokilpailus-sa kaikki ovat toistensa vihollisia. Moni koulutettukin vanhempi voi olla tässä asiassa tyhmä ja vaatia lastaan pakolla menestymään.”

Uusikylä muistuttaa vanhempia siitä, että synnynnäisten kykyjen lisäksi ihmi-sellä pitää olla omaa innostusta alaan. Las-ta ei saa enää teininä soittamaan viulua, jos hänellä ei ole siihen omaa halua.

Luovuus syntyy rohkeudesta

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n

”Luovuus syntyy ajatusten ristiriidoista, mutta kuolee ihmisten

välisiin ristiriitoihin.”


Jokainen leikkivä lapsi on myös luo-va.

Esimerkiksi tiedemiehet säilyttävät itsessään tietyn lapsenomaisuuden: en-nakkoluulottomuuden ja spontaanisuu-den.

Uusikylän mukaan kasvatuksen koto-na ja koulussa pitää painottaa oma-aloit-teisuutta. Tekemisen ilon ja luottamuksen itseensä pitää myös säilyä. Lapset kuiten-kin usein opetetaan koulussa pitämään it-seään huonona. Kasvatuksessa ei saisi lii-an tiukasti arvostella ja kritisoida.

erilaisuuden ja yksinäisyyden taakka

Luovuudella on myös kääntöpuolensa. ”Luovuus voi olla taakka, jos sitä ei voi toteuttaa.”

Uusikylä huomauttaa myös, että tai-telijat ovat usein erilaisia kuin muut, ja erilaisuus tuo mukanaan yksinäisyyttä. Luovat ihmiset esimerkiksi harvoin pi-täytyvät tiukoissa miehekkyyden tai nai-sellisuuden määritelmissä.

Jos on herkkä runoilijapoika, niin elä-mä voi olla rankkaa urheilijanuorukais-ten keskellä. Luovat tytöt taas saattavat olla poikatyttöjä, jotka ovat ”kovia kun-deja” jo lapsina. Pilkka koulussa voi ol-la julmaa. Luovien lasten ja nuorten pi-täisi kuitenkin pystyä säilyttämään elä-mänhalunsa.

Toisin kuin usein ajatellaan, luovuus ei edellytä henkisiä ongelmia. Uusiky-län mukaan luovat ihmiset silti helposti altistuvat mielenterveysongelmille, sillä luova työ on yksinäistä.

”Voi olla rankkaa, jos vaikka kak-si vuotta kirjoittaa romaania eristäyty-neenä mökissä ja sitten palaa ihmisten ilmoille.”

Uusikylä kuvaa, kuinka luovuus liit-tyy maaniseen tilaan. Silloin ihminen on täynnä energiaa ja hänen unentarpeen-sa vähenee. Rajat tulevat kuitenkin jos-sain vaiheessa vastaan.

”Täytyy muistaa, ettei kukaan ole kos-kaan luonut psykoosissa mitään hyvää.”

Nykyään koulussa opettajat ovat jo tietoisempia siitä, että luovuus on arvo-kasta. Koulusurmien myötä suomalai-siin kouluihin on alettu pyytää lisää tai-deaineita. Uusikylä havainnollistaa, et-

tä moni tiedemieskin on sanonut, että taiteet ovat ruokkineet heidän luovuut-taan. Kaikkien ihmisten ei silti tarvitse olla luovia. Uusikylän mukaan insinöö-rimäisen looginen ajattelutyyli on myös hyvä piirre.

Hän toteaa lopuksi viisaasti: ”Älyk-kyysosamäärää tärkeämpää on, että ih-minen nousee aamulla sängystä hyvil-lä mielin.”

Teksti: Elisa Helenius Kuva: Nina Pispala

Luovuus syntyy rohkeudestaProfessori Kari Uusikylä kritisoi nykyajan työelämää, jossa mitataan vain tehokkuutta.

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n

taidekasvatus erityisopetuksen voimauttajana

Sarjakuva on mahdollisuus kertoa tarinaa kuvin.

Taideopiskelijat oman kuvan äärellä

Ystävyyden tuoli, tuolin uusi elämä


luo

vu

us ja

hu

om

ine

n

”Halusin tulla tälle kurssille, että saisin mielekästä tekemistä eläkepäiviini”, näin kommentoi taide- ja ilmaisukasvatuksen Taimin opiskelija Topi, kun häneltä kysyttiin, miksi hän halusi tulla opiskelemaan taidetta.

topi on tuttu kaveri ylitorni-olaisille kunnan kiinteistö-huollon apumiehenä; pyy-kit ovat kulkeutuneet ter-veyskeskuksen pesulaan ja

rappuset ovat tulleet lakaistuksi jo vuo-sien ajan. Nyt ikä tuo uuden haasteen, ja elämälle tarvitaan erilaista sisältöä. Topi on taitava piirtäjä ja niinpä hän haluaa kartuttaa taitojaan sillä saralla. Topi on yksi yhdeksästä kehitysvammaisesta ai-kuisesta opiskelijasta Ylitornion kristilli-sen opiston taide- ja ilmaisukasvatuksen linjalla Taimilla. Kaikki Taimin opiskeli-jat ovat taiteen pitkäaikaisia harrastajia.

Taide- ja ilmaisukasvatuksen erityislin-ja Taimi alkoi elokuussa 2008 lukuvuoden kestävänä. Se on tarkoitettu ensisijaisesti kehitysvammaisille nuorille aikuisille tai-teen harrastajille. Koulutuksen tavoittee-na on taiteen opiskelun kautta valmentau-tua monipuoliseksi taiteen kuluttajaksi ja harrastajaksi. Elinikäisen oppimisen pe-riaatteiden mukaisesti kaikilla tulisi olla mahdollisuus kehittää itseään.

aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen

Perusopetuksen jälkeisessä erityisopetuk-sessa taidekasvatus kehittää oppijan luo-vuutta, auttaa hahmottamaan paremmin ympäristöään ja itseään. Taimin perusar-voihin kuuluu ajatus ihmisten tasavertai-suudesta sekä oikeudesta saada opetusta taiteen eri aloilla pitkäjänteisesti. Opis-kelu antaa opiskelijalle mahdollisuuden henkilökohtaiselle eettiselle, emotionaa-liselle ja esteettiselle kasvulle.

Taidekasvatuksen moninaisilla mene-telmillä voi oppia ilmaisemaan ajatuksi-

aan ja kuvittamaan niitä niin, että taiteili-jan erityisyydellä ei ole merkitystä. Kan-sanopistojen opinnollisen kuntoutuksen lähtökohtien mukaisesti koulutuksen ta-voitteena onkin taiteen keinoin kannus-taa opiskelijoita aktiiviseen osallistumi-seen yhteiskunnan jäseninä.

Taidekasvatus on kokonaisvaltaista opiskelua, jossa oppimisympäristöllä on suuri merkitys. Kansanopiston internaat-ti luo erinomaisen ympäristön persoo-nallisuuden kehitystä vahvistavalle ja tu-kevalle oppimiselle. Internaatti sosiaali-pedagogisena yhteisönä tukee opiskeli-jan kasvua itsenäisyyteen ja mahdollis-taa yksilöllisen opiskelutahdin. Opistot tarjoavat laajalle joukolle moniarvoisen oppimisyhteisön.

opiskelijan ajatusten oivaltaminen

Taiteen erityisopetus vaatii opettajalta erityistä valmiutta viedä opetustaan ta-voitteellisesti eteenpäin, oppijan erityis-piirteet huomioiden. Esimerkiksi kehi-tysvammaista taideopiskelijaa ei rasita useinkaan taidehistorian painolasti, vaan hän ilmaisee tekemisellään omaa käsitys-tään ympäristöstä. Taiteen menetelmien opettaminen ja ohjaaminen on hienova-raista opiskelijan ajatusten oivaltamista.

Opiskelijan persoonaan tutustuminen auttaa opettajaa löytämään väyliä ohjata häntä uusiin taidekokemuksiin. Opiske-lijan erityispiirteiden kunnioitus taiteen erityisopetuksessa lienee tärkeimpiä ja vaikeimpiakin asioita oppia. Opettajan kyky asettua lähelle opiskelijan maailmaa auttaa ohjaustyössä. On myös tärkeä hy-väksyä erilainen tapa nähdä. Tärkeää on, että opiskelijassa olevat voimavarat tun-nistetaan ja niitä vahvistetaan erilaisin taidekasvatuksen menetelmin.

taide yhteisenä kielenä

Taide on luova moniaistinen tietämisen ja kokemisen tapa. Taiteen kaikille kuu-luvaa arvoa voi perustella monella eri ta-

valla. Se on yhteinen kieli, jossa taitei-lijan vammaisuudella, vammattomuu-della, rodulla tai sosiaalisella asemalla ei ole merkitystä. Taide on kanava itse-ilmaisulle ja sisäisen maailman mielen-maisemille. Erityisopiskelijoista monien voi olla vaikea sanallisesti ilmaista ko-kemuksiaan.

Taide tuo mahdollisuuden kokemus-ten ilmaisuun sanattomasti. Taiteen te-kijä voi ilmaista, käsitellä ja jakaa koke-muksiaan. Taiteen avulla on mahdolli-suus käsitellä tunteita, tulla ymmärretyk-si, käydä vuorovaikutusta kuvien kaut-ta ja niiden avulla. Taide on myös väline kommunikoida yhteisössä, se on väline ympäristönsä ja oman itsensä hahmot-tamisessa.

Oman elämänsä ihminen -kirjassa Liisa Kauppinen tuo esille kehitysvam-maisten taidetoiminnan ytimen, koke-muksellisuuden, jonka ympärille kaikki toiminta asettuu. Kokemuksellisessa tai-detoiminnassa opiskelijalle syntyy uutta tietoa itsestä ja ympäröivästä elämästä. Kokemus jää muistiin ja on voimavara-na uusissa elämäntilanteissa. Opetuksen perustassa on taideprosessi, jolloin tie-dostamattomasta nousee tietoisuuteen uutta. Tähän prosessiin kuuluu omakoh-taisia havaintoja, tunteita, ajatuksia ja konkreettista tekemistä.

Ylitornion kristillisellä opistolla olem-me istuttaneet taidekasvatuksen taimen, jonka kasvua ravitsemme taidetoimilla, joissa kukin tekijä toteuttaa ja ilmaisee it-seään omalla yksilöllisellä tavallaan. Tai-mi on vielä pieni, mutta hyvin ravittuna se voi kasvaa vahvaksi puuksi, se voi ver-soa eheyttävää ja voimaannuttavaa tai-dekokemusta monille erityisryhmille. Yhteiskunnan olisi myös tunnustettava taidekasvatuksen voima kasvattavana ja eheyttävänä koulutuksen osana.

Teksti: Hanna-Maija Sandqvist

TaM, ammatillinen erityisopettajaYlitornion kristillinen opisto


aja

nk

oh

taista

Verkkolehti Sivistys on aloittanut

• Sivistys on maksuton ammattimedia vapaassa sivistystyössä toimivalle ja alan päättäjälle. Se on oppivan elämäntavan asialla.

Sivistys uutisoi alan tapahtumista ja taustoittaa niitä. Se haluaa kehittää alaa yhdessä lukijansa kanssa keskustelemalla aikuiskoulutuksen kehittämisestä, arkea unohtamatta.

Sivistys tunnustaa arvoikseen koulut-tajan ammattitaidon ja hyvinvoinnin työs-sä sekä vapaan sivistystyön periaatteet: omaehtoisen oppimisen, koulutuksen ta-sa-arvon ja oppimisen ilon.

Sivistystä kustantaa Kansanvalistusseu-ra, ja sen toinen julkaisija on Kansalais- ja työväenopistojen liitto (KTOL). Sivistyk-sen päätoimittaja on Kansanvalistusseu-ran toiminnanjohtaja Pekka sallila ja toi-mituspäällikkö terhi kouvo.

Päätoimittaja nimeää verkkolehden teh-täväksi tukea sivistystyötä ja sen tekijöitä, kriittistä journalistista otetta tavoitellen. Koulutuspolitiikka nousee uutisoinnissa yhtenä teemana esiin painokkaasti:

”Vapaan sivistystyön kehittämistavoit-teista päätetään piakkoin valmistuvan ope-tusministeriön kehittämisohjelman pohjal-ta”, Pekka Sallila perustelee linjausta.

www.sivistys.net

Lisätiedot: Pekka Sallila, päätoimittaja, [email protected], puh. 0207 511 510Tiina Nuotio, markkinointipäällikkö, [email protected], puh. 0207 511 595

Lukiolaisten määrä vähentynyt – ammatillisen koulutuksen

suosio kasvussa

• Lukiolaisten ja lukioiden määrä on vähen-tynyt 2000-luvulla. Ammatillinen koulutus on kasvattanut suosiotaan. Tiedot käyvät il-mi Opetushallituksen Koulutuksen määrälli-set indikaattorit -tilastojulkaisusta.

Vuonna 2007 Suomessa oli 417 lukiota, joissa opiskelijoita oli noin 100 000. Vuosina 2003–2007 lukioiden määrä supistui melkein kahdeksalla prosentilla ja lukiolaisten määrä yli neljällä prosentilla. Lukioiden keskimääräi-nen oppilasmäärä on siis kasvanut.

Lukioon hakeneiden määrä on pienenty-nyt viime vuosina. Samaan aikaan tarjolla ole-vien lukiopaikkojen määrä on pysynyt suurin piirtein entisellään. Lukiopaikkoja on tarjolla enemmän kuin ensisijaisesti lukioon hakevia. Käytännössä kaikki lukiot eivät kuitenkaan saa paikkojaan täyteen ja osa hakijoista ei pääse haluamaansa lukioon.

ammatilliseen koulutukseen hakijoiden määrä kasvussa

Ammatillisen koulutuksen suosio on viime vuosina kasvanut. Suoraan perusopetukses-ta ammatilliseen koulutukseen hakeneiden määrä on kasvanut melkein kuudella prosen-tilla vuosina 2005–2007. Toisen asteen yhteis-haussa ammatilliseen koulutukseen ensisijai-sesti hakeneiden määrä lisääntyi kahdella pro-sentilla. Samana aikana koulutustarjonta on määrällisesti pysynyt ennallaan tai vähentynyt, joten pääsy ammatilliseen koulutukseen halua-malleen alalle on hiukan vaikeutunut.

Aikuisopiskelijan viikko 2009

• Euroopan teemavuotta 2009 viete-tään teemalla luovuus ja innovointi. Sama

teema on valittu vuoden 2009 Aikuisopiske-lijan viikon teemaksi. Aikuisopiskelijan viikkoa vietetään tänä vuonna 5.–11.10.2009. Viime

vuoden Aikuisopiskelijan viikon kampan-jasta voit lukea lisää:www.aoviikko.org

Parisuhdekarit suurin elämänmuutoksen moottori

• Kipeimmät elämänmuutoksen aiheuttajat näyttävät suomalai-sille olevan epäonnistumiset pari- ja ihmissuhteissa ja avioliiton

hajoaminen. Suuri muutoksen aiheuttaja on myös odottamaton vakava sairaus, josta ei ole enää paluuta entiseen elämään.

Muiden muassa tällaista nousi esiin kirjoituskilpailussa Elämänmuutos, joka kirvoitti 435 suomalaista kertomaan

oman muutostarinansa.Elokuun lopussa päättynyt kilpailu on nyt ratkennut.

Ensimmäisen palkinnon saaja oli sari sainio Valkea-koskelta selviämistarinallaan ”Toiset huoneet”. Toi-

nen palkinto meni tamperelaiselle helmi koso-selle sijaisvanhemmuudesta kertovasta kirjoi-

tuksesta ”Sulla on linnunpojan kapea selkä”. Kolmas palkinto tulee poikkeavalla tavalla

alkoholismia käsittelevästä kirjoituksesta ”Oodi alkoholille”. Kirjoittaja pysyttäy-

tyi nimimerkin suojassa.Kilpailun järjestivät Kansanvalis-

tusseura, OK-opintokeskus ja Ori-veden Opisto. Mielenkiintoisim-

mista elämänmuutostarinoista kootaan kuluvana vuonna kir-

ja, jonka kustantaa Kansan-valistusseura.


pu

he

en

joh

taja

n p

öy

dä

ltä


pu

he

en

joh

taja

n p

öy

dä

ltä

kun tämä lehti ilmestyy, niin kansanopistojen mie-lenkiinnolla seuraama, vapaan sivistystyön kehit-

tämisohjelmaa laativa opetusministeriön ryhmä on luo-vuttanut loppuraporttinsa. Tänään neljäs helmikuuta, tiedän että raportin alkuluvut ovat tuttuja väliraportis-ta, mutta en tietenkään viimeisen, konkreettisia jatko- ja kehittämistoimia sisältävän loppuluvun sisältöä.

Näihin päiviin asti on näyttänyt siltä, että välira-portin lausuntokierroksella saamat kannustavat kom-mentit huomioiden, loppuraportti lupaisi uudistaa va-paan sivistystyön tehtäviä ja tarkoitusta ja rahoitus-järjestelmää, joiden jatkotyö tapahtuisi ministeriön ja keskusjärjestöjen yhteisissä jaostoissa. Rakenteellista kehittämistä emme pysty välttämään, mutta siinäkin edettäisiin maltilla ja keskustellen.

Tammikuun lopussa valmisteluryhmän työstä kan-tautuneet yllättävät tiedot kertovat, että ryhmän vauh-ti olisi hyytynyt, ja raportin ehdotukset eivät olisikaan eteenpäin katsovia, vaan pikemminkin hyvin perin-teisiin sanontoihin ja malleihin tyytyviä.

Nyt täytyy toivoa ja viimeiset viikot työskennellä sen puolesta, että kehittämisohjelma olisi rohkeasti tu-levaisuuteen tähtäävä, kansansivistystyön yhteiskun-nallista asemaa selventävä ja vahvistava. Edes hivenen sitä, mitä Ruotsissa on jo vuosikymmeniä tehty. Siel-lä vapaalla sivistystyöllä on tunnustettu kansalaisyh-teiskuntaan kiinnittyvä sivistystehtävänsä.

Toinen peruslähtökohta on, että valtionosuusrahoi-tusjärjestelmä mahdollistaisi sivistystyölle kehittymisen ja kehittämisen. Rahoitusjärjestelmän ja tehtävän mää-rittelyn täytyy olla sellainen, että oppilaitokset voivat tarttua uusiin tehtäviin, tavoittaa uusia tällä hetkellä ali-edustettuja ryhmiä sekä olla aktiivisia ympäristönsä ke-hittäjiä, edes osittain suoritekilpailusta vapaana. Tällöin niin sanottu rakenteellinen kehittäminen ei ole ylhäältä päin tulevaa karsintaa, vaan opistoille jää aito mahdol-lisuus kehittyä ylläpitäjänsä tahdon mukaan.

Kansanopiston mahdollisuus edelleen toimia mo-nialaisena aikuisoppilaitoksena on meidän kolmas kulmakivemme.

Kehittämisohjelma -sana sisältää mielessäni dy-naamisen, luovan otteen, eikä peruutuspeiliin kat-somista.

Hannu [email protected]

Onko vauhti hyytynyt

Pentti Yrjölä eläkkeelle

•Pentti Yrjölä jää eläkkeelle alkukeväästä Opetushallituksen opetusneuvoksen virasta, jossa hän on viimeksi toiminut arvi-ointiryhmän esimiehenä. Pentti Yrjölällä on takanaan pitkä ura vapaan sivistystyön ja aikuiskasvatuksen kentällä.

Suomen Kansanopistoyhdistyksen 100-vuotisjuhlakirjan, Kansanopistokirjan, kirjoittajaesittelyssä hän antaa itsestään seuraavat tiedot: ”Urasuunnittelusta ei kohdallani ole puhet-takaan, ehkä Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen lai-toksen antama peruskäsitys yhteiskunnallisista prosesseista on vienyt minua työssä eteenpäin. Opetushallituksen arviointiteh-tävissä olen kokenut haasteita ja poliittisen päätöksenteon ar-kipäivää. Minua askarruttaa kansalaisten hyvinvointipalvelu-jen turvaaminen organisaatioiden ja toimintatapojen muuttu-essa, erityisesti tietopohja, jolla päätöksiä tehdään.”

Juhlakirja-artikkelissaan ”Julkisesti arvioitavana” hän kuvaa kansanopistoa elämässään seuraavasti: ”Kansanopistourani alkoi Loimaan evankelisen kansanopiston yleisaineopettajana vuonna 1971, ja ensimmäinen tehtäväni oli maalata kutomon lattia. Vuonna 1973 minut valittiin Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeriksi ja vuonna 1977 Kansanvalistusseuran pedago-giseksi johtajaksi. Vuonna 1987 aloitin silloisen Kouluhallituk-sen vapaan sivistystyön osaston ylitarkastajana. Vaellan edel-leen tällä niin sanotulla hallinnollisella uralla, vaikka hallintoa sellaisena kuin se oli 1980-luvun lopussa, ei enää ole.”

Samaisen artikkelin viimeinen lause kuuluu: ”Kansanopiston keskeinen arviointihaaste on edelleen toiminnan vaikuttavuu-den osoittaminen, sen hyödyn kuvaaminen ja määrittäminen, jonka kansanopistot tuottavat suomalaiselle yhteiskunnalle.”

Vuonna 1981 Pentti Yrjölä oli perustamassa Kansanvalistus-seuran julkaisemaa Aikuiskasvatus -lehteä. Hän toimitti vuoteen 1987 saakka tätä julkaisua, joka edelleen voi hyvin ja jonka verk-kosivut julkaistiin hiljan osoitteessa: www.aikuiskasvatus.fi

Pentti Yrjölän pääsihteerikaudella Suomen Kansanopistoyhdistykselle hankittiin oma huoneisto Helsingin sydämestä Pohjoiselta Rautatiekadulta.


”Suomalaisittain teema-vuosi ei voisi parem-paan ajankohtaan so-pia. Nyt ei kannata seistä ’tumput suo-

rana’ ja odottaa valmista, vaan antau-tua avoimeen keskusteluun ja yhdessä tekemiseen”, kannustaa teemavuoden koordinaattorina toimiva johtaja Kirsi Lindroos opetusministeriöstä.

Lindroos muistuttaa, että useisiin strategioihin ja ohjelmiin aina hallitus-ohjelmaa myöten on kirjattu luovuus- ja innovointitavoitteita. Nämä tärkeät kan-nanotot ja suuntaviivat on konkretisoi-tava, ja teemavuosi tarjoaa siihen erin-omaisen tuen.

”Yhtenä teemavuoden tavoitteena on innostaa ihmisiä ja yhteisöjä toimimaan luovasti ja sitä kautta edistää innovoin-nille suotuisia oloja. Tärkeää on esimer-kiksi luoda ympäristöä, joka tukee uu-sien ideoiden syntyä. Mm. sitä kautta teemavuosi koskeekin koulutuksen ja kulttuurin lisäksi esimerkiksi elinkei-no-, alue- ja tutkimuspolitiikkaa”, Lind-roos toteaa.

Vuoden toivotaan lisäävän vaikkapa taiteiden, yritysten, koulujen sekä yli-opistojen välistä yhteystyötä. Teema-vuoden myötä esiin tulleiden ideoiden ja innovaatioiden on tarkoitus jäädä elä-mään ja jatkaa kehitystään. Hankkeiden ja tapahtumien kautta pyritään tuomaan esiin luovuuden ja innovoinnin merki-tystä ja mahdollisuuksia.

vuosi rakentuu elinikäisen oppimisen hengessä

”Taidekasvatus ja kädentaitojen merkitys nostetaan nyt jälleen kerran keskiöön. It-se asiassa keskustelu Euroopan unionin tasolla teemavuoden aiheesta alkoi siitä, että haluttiin kehittää musiikkikasvatus-ta. Teema nähtiin kuitenkin liian kapea-na ja siksi päädyttiin laajaan kenttään ta-voitteita ja toimia”, Lindroos kertoo.

Lindroos painottaa teemavuoden kuu-luvan elinikäisen oppimisen hengessä kai-kille. Tuoreet ideat voivat parhaimmillaan vaikuttaa jokaisen kansalaisen elämään.

”Luovuus ja yritteliäisyys kehittävät yksilöä, mutta sillä voi olla vaikutuksia myös suurempiin kokonaisuuksiin, ku-ten työllisyyteen. Työelämän ulkopuolel-le jäänyttä tulee esimerkiksi kannustaa etsimään piileviä kykyjään, joiden avul-la on mahdollista päästä uuden alkuun. Teemavuoden haasteet voi nähdä myös maailmanlaajuisina, jos puhutaan esi-merkiksi talouden taantumasta.”

Innovaatioiden ja luovuuden edistä-minen on mainittu useissa unionin stra-tegioissa. Muun muassa EU:n koulutus-neuvosto on painottanut koulutuksen merkitystä luovuuden, innovaatioiden ja kilpailukyvyn lisääntymiselle. Tätä kuvaamaan luotiin koulutuksen, tutki-muksen ja innovoinnin yhdistävä käsi-te ”osaamiskolmio”.

”Myös Koulutus 2010 -työohjelma se-kä elinikäistä oppimista, nuorisopolitiik-

kaa ja niihin liittyviä aloja kuten kulttuu-ria koskevat yhteisön toimintaohjelmat tarjoavat mahdollisuuksia vaihtaa Eu-roopan tasolla kokemuksia ja hyviä käy-tänteitä. Yhteistyö syventää sidosryhmi-en käsitystä siitä, miten luovuutta ja in-novaatiokykyä voidaan edistää. Esimerk-ki tästä on elinikäisen oppimisen avain-taidoista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus.”

ESR-kehittämisohjelmissa muun mu-assa Luovien alojen yritystoiminnan kas-vun ja kansainvälistymisen kehittämis-ohjelma sekä Innovaatio- ja osaamisjär-jestelmien kehittäminen ja Yrittäjyyskas-vatuksella ja -osaamisella muutosvoimaa -ohjelmat edistävät luovuutta ja inno-vointia hanketoiminnalla.

altistamista luovuudelle

Lindroosin mukaan haasteena on pääs-tä luovuuden tavoittelussa mahdollisim-man konkreettiseen tekemiseen, jonka tulokset tulevat näkymään arjessa.

”Teemavuoden tavoitteissa lasten ja nuorten rooli on keskeinen. Siksi mei-dän on huolehdittava siitä, että tuemme heidän mahdollisuuksiaan luovuuteen ja uuden innovointiin.”

Esimerkiksi Lindroos nostaa oppi-misympäristöjen kehittämisen siten, että oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisen ja hyvinvoinnin puitteet ovat kunnos-sa. Oppimisympäristöjen kehitys antaa opettajille lähtökohdat opetusmenetel-

Luovuuden ja innovoinnin teemavuosi vauhtiin

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n


mien kehittämiselle ja myös oman am-mattitaidon uudistumiselle.

”Keskeinen työ tehdään kouluissa ja oppilaitoksissa. Olemme panostaneet jo parin vuoden ajan oppimisympäristö-jen innovointiin, ja nyt alkaa olla hyvi-en käytänteiden vaihdon aika sekä koti-maassa että eurooppalaisten kollegojen kesken. Sen vuoksi tulemme keräämään kentän oivalluksia, joita nostamme nä-kyviin koulutuksen ykkösmaana.”

Teemavuosi tulee näkymään myös opettajien täydennyskoulutuksessa, jo-hon pyritään sisällyttämään entistä enem-män luovuuden ja innovoinnin näkökul-maa. Myös Opettaja-tv:n ohjelmistolla pyritään lisäämään tietoisuutta luovuu-den, innovoinnin ja yritteliäisyyden mer-kityksestä.

muutosvoimaa ja luovia ratkaisuja tarvitaan

Kun teemavuoden virallisesti avattiin tammikuussa Prahassa, useissa avajais-puheenvuoroissa korostui huippututki-

muksen, korkeakoulutuksen ja elinkei-noelämän tiiviin yhteyden merkitys.

”Suomessa Aalto-yliopisto on tässä mielessä erinomainen esimerkki siitä, miten korkeakoulujärjestelmää on uu-distettu tulevaisuuden haasteiden edes-sä. Koko korkeakoulukentän rakenne-muutos tulee merkitsemään suurta as-kelta samaan suuntaan.”

”Julkisten palveluiden kehittämistyö tarvitsee myös tuekseen tutkimusta ja kor-keakouluyhteistyötä, jotta saamme entistä ennakkoluulottomampia sosiaalisia inno-vaatioita aikaiseksi. Kuntakentän raken-nemuutos on meneillään ja kumppanuu-det ovat arvokkaita erityisesti palvelujär-jestelmiään muuttaville kunnille.”

Lindroosin mukaan nyt etsitään muu-tosta, harppauksia vanhasta teollisuus-yhteiskunnasta todenteolla tietoja tek-nologiayhteiskuntaan. Teemavuoden ai-kana on tarkoitus nostaa esille teknolo-giainnovaatioita ja pyrkiä löytämään kei-noja, joilla uusi teknologia voi tehostaa toimintaa, tukea kestävän kehityksen to-teutumista ja palvella arjen askareissa.

yhteistyötä ja aluerajojen ylityksiä

Teemavuoden tapahtumien ja hankkei-den on tarkoitus limittyä jo olemassa ole-van toiminnan, vakiintuneiden tapahtu-mien, toimijoiden ja verkostojen kanssa. Pohjoismainen yhteistyö tulee olemaan vuoden aikana erittäin tiivistä, euroop-palainen samoin.

”Teemavuoden neuvottelukunnas-sa on korostettu yhteistyön merkitystä. Arvokkaita ovat hankkeet, joissa eri jul-kisen hallinnon sektorirajoja ylitetään, toimitaan yhdessä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa ja rakennetaan vah-va dialogi elinkeinoelämän suuntaan”, Lindroos sanoo.

Keskeisiä toimijoita ja asiantuntijoita edustavan neuvottelukunnan tehtävä on tukea ja ohjata teemavuoden toteutusta Suomessa. Suomessa teemavuoden koor-dinoinnista vastaa opetusministeriö.

Teksti: Jaana Luostarinen, tiedottaja, opetusministeriö

Kuva: Opetusministeriön arkisto

Luovuuden ja innovoinnin teemavuosi vauhtiin

Vuosi 2009 on luovuuden ja innovoinnin EU-teemavuosi, jolla pyritään tuomaan esiin niiden merkitystä ja mahdollisuuksia. Teemavuoden koordinaattori kirsi lindroosin mukaan vuosi tarjoaakin erinomaisen tuen tärkeiden kannanottojen ja suuntaviivojen toteutukselle.

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n


op

istoissa

tap

ah

tuu

e telä-Pohjanmaan Opiston vanha kirjakokoelma esiteltiin näytte-lyssä joulukuun alussa. Kirjojen

luettelointi ja näyttelyn kokoaminen on opiston kirjastossa harjoitteluaan suorit-tavan Eveliina Marjasen työn tulos.

”Tämä on ollut minulle samalla his-toriankurssi. Erittäin mielenkiintoista työtä”, kirjasto- ja tietopalvelualan trade-nomiksi opiskeleva Marjanen toteaa.

Suurin osa kirjoista on opiston perus-tamisen ajoilta 1800-luvun lopulta, muu-tama myös 1900-luvun alusta ja van-himmat ovat 1700-luvulta. Näyttelyssä on useita ensipainoksia muun muassa Juhani Ahon tuotannosta. Marjasella on kokoelmassa myös oma suosikkin-sa, vuodelta 1895 olevan Debesin Neu-er Handatlas.

”Kiehtovinta on se, että näissä van-hoissa kirjoissa näkyy koko sen ajan maailmankatsomus ja kirjapainotaito. Yksikin kirja kertoo paljon omasta ai-kakaudestaan.”

Kokoelma sisältää 1 361 kirjaa, joista näyttelyyn on valikoitunut noin 50 kir-jaa. ”Kirjaston lukutila oli aluksi täynnä kirjoja, mutta kokonaisuus hahmottui vähitellen. Kirjoihin tutustuminen tun-tui siltä kuin olisi joulupaketteja avan-nut”, Marjanen luonnehtii.

sivistystä ja opastusta

Liakan kirjakokoelma tarjoilee opin li-säksi myös sydämen sivistystä. Kokoel-man 18 hyllymetriin lukeutuu yleiste-oksia, oppaita, kaunokirjallisuutta se-kä historian ja maantieteen alan teok-sia. Erilaiset 1800-luvun valistusteokset ja oppaat antavat neuvoja niin avioliit-toon kuin lasten kasvatukseenkin. Myös raittiutta käsitteleviä kirjoja kuuluu ko-koelmaan useita. Näyttelyn vanhin kir-ja on vuodelta 1727, ja se opastaa luki-jaansa maatalouden saloihin.

”Liakan mielestä opiston tärkein ope-tusväline oli kirjasto. Hän kokosi kir-jastoa pyytämällä julkisesti lahjoituksia. Kirjoja saatiinkin niin kustantajilta, sa-nomalehdiltä kuin yksityisiltä henkilöil-täkin”, rehtori Kyösti Nyyssölä kertoo.

vanha kirjasto tarjoaa aikamatkan historiaan

kirjastoharjoittelija marjanen punoi niilo liakan kirjakokoelman helmet näyttelyksi

Näyttely on koottuna opiston pääraken-nukseen, jossa kokoelman kerännyt Niilo Liakka itse asui kaikkiaan 16 vuoden ajan. Kokoelma sisältää opistohistorian lisäksi runsaasti kansallista kulttuurihistoriaa.

”Yksi mielenkiintoinen kirja on kansal-liskuvaaja I.K. Inhan ranskan kielen oppi-kirja vuodelta 1885, joka on päätynyt Lia-kan kautta opiston kirjastoon. Inha oli Jär-nefeltin sisarusten ja Sibeliuksen ystävä, joten kokoelmasta löytyy siis suora yhteys Suomen kansallisromantiikan ytimeen.”

Mielenkiintoisen mausteen näyttelyyn tuovat myös opiston opiskelijoiden kir-joittamat Nuorison ääni -julkaisut, joi-ta on toteutettu lukuvuodesta 1894–1895 lähtien.

Teksti ja kuva: Jenni Mäenpää, tiedottaja, Etelä-Pohjanmaan Opisto

kirjakokoelman helmiä

aho, juhani. 1884. RautatieEn Grundelig Kunskap Om Svenska Åkerbruket. 1727 gogol, nikolai. 1882. Kuolleet sielut koskinen, Yrjö. 1857. NuijasotaMehiläinen, kolmas ja neljäs vuosikerta 1839, 1840 rodhe B. c. 1890. Onnellisen avioliiton ehdoista ryle j. c. 1889. Ystävällisiä neuvoja nuorukaisille Wahlberg c. F. 1886. Ensi apu onnettomuuden kohtauksissa ja tappelutantereella

Kirjastoalaa opiskeleva Eveliina Marjanen luetteloi opiston vanhan kirjaston kokoelman harjoittelutyönään.

kansanopisto 1* 2009 13

ko

lum

ni

sommaren närmar sig! Det konstaterandet vågar jag mig på nu när jag fått Hantverksskolan Flinks som-marverksamhet färdigt planerad. Smide av kniv, pilbå-getillverkning, träsnide, lappteknik, ryavävning och ke-ramik; igen ett utbud av riktigt hantverk till barn och ungdomar i åldern 7-16 år. Det blir livat i verkstäderna och två veckor fyllda av skratt, svett, vävstolsdunk och hammarslag på Kuggomåsen.

Barn och hantverk är en fantastisk kombination. Jag har jobbat med ämnet i 15 år och ser mitt jobb som myck-et tacksamt. Inget går upp emot den lycka som hant-verket ger dessa små, och även större händer. Många barn i dag har en brist i sina praktiska färdigheter då så mycket av det praktiska arbetet har fallit i glömska bå-de i hemmen och i skolan.

Mitt arbete som hantverkslärare fick sin start år 1993 med grundläggande konstundervisning vid Lovisa svens-ka medborgarinstitut. Barngruppen jag undervisade det första året lärde mig massor. Jag hade inga fördomar över vad barn behärskar eller inte, så vi tovade mattor, gjor-de keramikfigurer, vred ihop en enorm jordglob i vide och hönsnät och det bästa av allt; band den stora säv-båten ”Ra” som sjösattes och som bar tre elever samti-digt! Gruppen på elva stycken elever som jag undervi-sade de följande tre åren lärde mig att gamla, nya eller påhittade material och tekniker är alla godkända bara de ger tillfälle till fantasi, handarbete och en mer eller minde praktisk slutprodukt.

Det har varit mitt mål att ibland väcka barnen från det säkra pysslet och förfära dem med udda material. Oj, de förfärade utrop då jag satte ett kokt gäddhuvud framför vart barn i kursen ”Fiskbenssmycken”. Äckligt, men roligt och vad tuffa halsband och örhängen det blev! Och gossen som på kursen ”Keramik av pappers-lera” rörde om i lervällingen upp till armbågen, han ha-de aldrig upplevt en sådan smörja. Eller den elev som med villkorshot i matematik och finska gjorde en abso-lut perfekt stor keramikskål med korvteknik, hans lycka av att vara bäst var rörande!

Vi hantverkslärare har ett stort ansvar. Det är av stor betydelse att speciellt barn och unga får möjligheten till att arbeta med sina händer. Hantverket ger en möjlig-het till koncentration och ett tillfälle till att lyckas som är alla förunnat. Därtill har hantverket ett stort kultu-rellt värde och ger oss våra rötter.

Jag vill uppmuntra alla skolor, dagisar och föräldrar att hålla kontakt med arrangörer till hantverksverksam-het; arbetar- och medborgarinstitut, folkhögskolor och kulturfonder. Dessa kan ge det stöd som behövs för att fortsätta hantverkskunnandet och unna våra barn den glädjen ett praktiskt utförande ger.

Sonja Evertson,lärare vid Axxell, Kuggom

www.axxell.fi/kuggom

Hantverksskola


ko

lum

n


”On tunnettava intohimoista harrastus-ta ja rakkautta alaansa, jotta jaksaa teh-dä luovaa työtä.”

Kuopion kaupungin kulttuu-rijohtaja Pekka Vähäkan-gas, Kuopion Nuorkauppa-kamarin vuoden 2008 lo-

pussa palkitsema Vireä Virkamies, pu-huu luovuudesta. Hän uskoo kulttuurin edistävän terveyttä ja nostavan elämän-laatua.

Taidehistoriasta väitellyt Vähänkan-gas kertoo taustastaan: ”Lukiossa aikoi-naan olin hyvä piirtäjä ja vahva kuva-taiteessa. Piirsin yhteen kaupunkileh-teen 15-vuotiaana sketsejä ja vastaavia, pienellä paikkakunnalla tunnettiinkin. Olin kiinnostunut historiasta ja luki-on jälkeen pohdin mihin lähtisin. Vah-

vuus reaaliaineissa ja taideharrastus vii-toittivat tietä.”

”Pidin välivuoden ennen armeijaa. Otin aikalisän ja menin Oriveden opis-toon kuvataidelinjalle.”

”Muutoinkin olin jo silloin hullu ajat-telija: tämä on minun elämää. Onneksi minulla oli sellaiset vanhemmat, jotka eivät patistaneet mihinkään.”

”Yleensä luovien yksilöiden työ alkaa nuorena ja jatkuu pitkään.”

”Mielestäni luovuus on opittava ominai-suus; kykyä ajatella toisin. Toki voi sii-henkin tulla kaavoja”, Vähäkangas mie-tiskelee.

”Armeijan jälkeen Lähdin Jyväsky-lään lukemaan taidehistoriaa ja taide-kasvatusta. Olin kiinnostunut ja innos-

tunut taidekasvatuksesta, jota ei muu-alla vielä voinut opiskella. Yhdistin ku-vataiteet ja historian. Kasvatustieteessä juuri kognitiivinen teoria on se oppimi-sen teoria, jossa on menty viime vuosi-na paljon eteenpäin.”

”luovuus elää vapaudessa.”

”Luulen että jokainen ihminen voi olla luova, jos ajatellaan että vireä pohjau-tuu latinan virtus-sanasta – hyve, kun-to, rohkeus...”

”Ihmisen luovuudesta alettiin puhua vasta romantiikan aikana, ehkä varovai-sesti renessanssin aikana. Luovuutta ei pidetty edes arvokkaan asiana, eikä käsi-työläisiä luovina”, Vähäkangas sanoo.

”Arvostettiin enemmänkin pysyvyyt-tä ja perinteitä ja historiaa.”

Vähäkangas paljastuu pohdiskelevak-si ajattelijaksi: ”Spinoza oli filosofeista sillä tavoin ainutlaatuinen, että hän nä-ki: tämä on paras mahdollinen maail-ma. Platonille puolestaan ideamaailma oli tosiolevainen. Luotu maailma ei ol-lut täydellinen, vaan se ideamaailma. Pla-ton sulki ihannevaltiostaan kaikki luovat tyypit pois, kuten runoilijat. Aristoteles lähti siitä, että taiteessa olevaista pysty-tään kuvaamaan ideaalisempana ja kau-niimpana.”

”Dualismi ajattelussa on ristiriitaista – käsityöläinen luojajumala, demiurgi, on tässä ajattelussa aina jotenkin epä-onnistunut. Kristityillä tätä epäonnis-tumista selitetään ihmisen vapaalla tah-dolla. Ei ole ihme, että olemme niin tyy-tymättömiä.”

”Meidän on vaikea luopua totutuista ajatusrakennelmista, ja samalla tuotam-me ajattelua tukevaa todellisuutta.”

”Oman alan tietämyksen vankka hallinta on luovuuden edellytys eikä suinkaan es-te, kuten joskus kuulee väitettävän.”

Vähäkangas puhuu intoutuneesti ja vai-kuttaa siltä kuin hänellä ei olisi minne-kään kiire, vaikka aikataulu on tiukka. Hän on vahvasti läsnä.

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n

Kulttuurijohtaja Pekka Vähäkangas

Jokainen voi olla luova

Luova ja vireä virkamies, kulttuurijohtaja Pekka Vähäkangas on aidosti läsnä.


”Ehkä virkamieskulttuuriin kuuluu ajatus – tehdään varmanpäälle, säännöl-lisesti ja totutusti. Tehtävät suoritetaan käsivarren mitan päästä.”

”Poikkeuksellisesti käyttäytyvät ihmi-set on helppo leimata taiteilijoiksi. ´Ju-malan hulluja´ ei tarvitse ottaa vakavasti. Jos aikoo olla vakavasti otettava, ei pas-saa olla kovin luova.”

”Riskin ottaminen kuuluu luovuu-teen.”

”Itse tahallisesti rikon ja koettelen ra-joja. Vaikka olen kulttuurijohtajana kau-pungin ylintä virkamiesjohtoa, tuntuu että minut on helppo sivuuttaa ’meidän taiteilija’ -nimittelyllä.”

”Minua on kiehtonut, miten voidaan tietää asioita ja mikä on ihmisen asema. Olemme tasa-arvoisia, toki on yksilölli-siä eroja. Lähden valistuksellisesta lähtö-kohdasta: Me olemme täällä keskenäm-me, eikä meistä kukaan voi asettua pe-rustellusti toisen yläpuolelle.”

”Tärkeää on itsensä hyväksyminen, joka vapauttaa luovuuden palvelukseen.”

”Totuuden puhujia riittää, mutta jokai-sella on oikeus omaan ymmärrykseen ja käsitykseen tästä maailmasta.”

”Demokratian kannattajana sanon, että ei valtaa ole otettavissa, jos sitä ei ole vapaana. Ihmiset luovuttavat sitä tietä-mättömyyttään tai siksi etteivät jaksa ol-la vireitä. Henkistä laiskuutta! Olen sa-maa mieltä kuin katolinen kirkko, se on kuolemansynti.”

”Virkamiehenä minua ärsyttää, et-tä aina ollaan kääntymässä viranomais-ten puoleen; kaupungin pitäisi tehdä ja miksei valtio tee! Itse ei oteta vastuu-ta ja samalla luovutetaan valtaa viran-omaisille.”

”Ihmisen sosiaalisen yhteisön tuki on tärkeää. Hyvä yhteisö on salliva ja antaa vapautta sekä rohkaisee ihmisen yksilöl-lisiä ominaisuuksia.”

”Kun ihannoidaan yhteisöllisyyttä niin pitää muistaa, että meillä voi olla sairaita yhteisöjä. Yhteisöllisyys ei ole taikasana, joka muuttaa elämän paremmaksi.”

”Luova ihminen ei pelkää osakseen tu-levaa pilkkaa ja epäilyä kuten neuroot-tinen ihminen.”

”Näen kulttuurissa todistettavasti ter-veysvaikutuksia, mm. musiikki ja mu-seot antavat aivoille työtä. Havaintako-neisto on kuin lihas, jos se ei ole käytös-sä, se surkastuu. Järki pitää haastaa työ-hön, muuten se veltostuu.”

”Vaikka meillä on hypoteeseja ja teo-rioita siitä, mitä tapahtuu, ja mikä on to-tuus jostakin asiasta, meidän pitää tes-tata se. Menneestä me emme voi tietää, miten asian tulisi olla tulevaisuudessa. Tulevaisuus sisältää liian paljon muuttu-via tekijöitä. Pitää uskaltaa tehdä myös virheitä!”

”Toisaalta tämä aika tuottaa jopa yli-kuormitettua luovuutta. On paljon tur-haa innovatiivisuutta. Uutuudenviehä-tyksellä saadaan ihmisiä liikkeelle, mut-ta usein ihan turhan perään.”

”Myös taiteessa keinotekoiset ’para-digmat’ ovat näennäistä luovuutta.”

”Luova ihminen sietää epävarmuu-den, joka tulevaan sisältyy, on avoin ja valmis muutoksiin.”

”Kuopio on Itä-Suomen suurin kult-tuurikaupunki”, Vähäkangas kehuu ko-tikaupunkiaan.

Kuopion perusti Kustaa III, hän pe-rusti tämän moderniksi kaupungiksi, koska oli itse henkisesti hyvin suvaitse-vainen. Kuopio perustettiin ajatuksel-la, että tämä voisi olla luova virkamies-ten ja kauppiaiden paikka. Kuopiolla on hyvä historia erilaisuuksien sallimises-sa ja rohkeassa ajattelussa, esimerkkinä Minna Canth.

”Luovuus ei ole pinnallista stailaamis-ta eikä itseisarvo. Luovuus on ydinasioi-ta, yhteistä hyvää.”

”tahto on positiivinen, luova voima.”

Kulttuuri ja viihde ovat laatuasia. Sa-malla janalla ne ovat, ja mitä enemmän ihminen oppii, sitä enemmän hän pys-tyy nauttimaan kulttuurista, samalla se

muuttuu hänelle viihteeksi. Taidekin voi olla liian helppoa, ja se voi olla rakenta-massa yhteistä hyvää tai pönkittämässä itsekkäitä valtapyrkimyksiä, kuten his-toria osoittaa.

”Voisimme miettiä miten elää ilman yletöntä materiaa. Onni ei ole välttämät-tä ihmisen perusjuttu, tai sitä ei saavuteta vain aineellisella hyvinvoinnilla. Mutta kun täällä kerran ollaan, miksei voitai-si olla mahdollisimman hyvin. Lauma-sielujen kilpailu oravanpyörässä panee miettimään: kuka uskaltaa pysähtyä.”

”Uuden luominen on aika mahdoton-ta. Kannattaa lähteä perinteiden arvos-tamisesta ja kunnioittamisesta. Jo lepo-päivän kunnioittaminen – ehtii ne pyy-kit pestä ja siivota muulloinkin kuin py-hänä – on toisten huomioonottamista. Ihminen tarvitsee lepoa, juhlaa ja arkea. Paasto, myös henkinen on hyväksi.”

”Flow-kokemuksiin pystyvä ihminen on löytänyt oman onnensa lähteen.”

”Pidän aikalisän silloin tällöin. En välitä luoda uraa, silloin on rohkeutta muut-taa suuntaa. Taaksepäin vilkaistessa luu-lee jonkinlaista uraa syntyneen, mutta mielekäs tekeminen on tärkeämpää. Olen hyvä keskittymään ja pääsen her-kästi flow-tilaan, jopa niin, että lukemi-seen uppoutuneena myöhästyin kerran lentokoneesta, vaikka istuin lähtöpor-tin vieressä.”

”Ohjelmoitu elämä ei kiinnosta. Elä-mää ei suoriteta – se pitää elää! Ei tar-vitse sitten kuolinvuoteella miettiä, etten sitäkään uskaltanut.”

Teksti: Ritva KolehmainenKuva: Kari Jämsén

Sitaatit, Kari Uusikylä – Jane Piirto: Luovuus. Taito löytää, rohkeus toteut-taa. Atena 2009.

luo

vu

us ja

hu

om

ine

n


luo

vu

us ja

hu

om

ine

n

Luovuus ja huominenKreativitet och morgondagen

Kansanopisto-lehden toimitusneuvos-to pohti lehden teemaa ja halusi sel-vittää, mitä kansanopistojen opiskeli-jat ajattelevat luovuudesta, ja miten he omalla luovuudellaan haluaisivat maa-ilman menoon vaikuttaa. Opiskelijat eri puolilta Suomea vastasivat seuraa-viin kysymyksiin:

1. Millaista luovuutta/luovaa ajattelua olet oppinut opintojesi aikana?

2. Millä tavoin haluaisit vaikuttaa huomisen maailmaan omalla luovuudellasi/luovalla ajattelullasi?

Folkhögskoltidningens redaktionsråd funderade på tidningens tema och ville ta reda på vad de studerande i folkhögskolorna anser om kreativitet och hur de vill påverka världens gång genom att själv vara kreativa. Studerande i olika delar av landet svarade på följande frågor:

1. Vilket slags kreativitet / kreativt sätt att tänka har du lärt dej under studierna?

2. På vilket sätt skulle du vilja påverka morgondagens värld med din egen kreativitet/kreativa tankesätt?

1Omat elämäntapahtumat valintoineen voi nähdä luovana prosessina, joka on jaettavis-

sa toisten kanssa. Omista kokemuksista ja ajatuk-sista voi tuottaa vaikka kuvia ja tekstejä. Ne ovat ainutlaatuisia ja siksi arvokkaita.

2Vaikeampi kysymys. Ajattelen lapsia ja nuo-ria. Toivoisin kasvatusilmapiirin olevan luo-

vuutta rakentava. Ei liian varhain tulostavoitteita ja kilpailutusta. Kasvamisen rauhaa vuorovaiku-tuksessa kannustavien aikuisten kanssa. Yksilöl-lisyyden kunnioittamista. Nuoret kohtaavat uu-den maailman ja vanhat konstit eivät välttämät-tä päde, he löytävät omat ratkaisunsa; me em-me sitä estä.

Pirkko Seppänen oli syyslukukauden 2008 Pohjois-Savon opiston seniorilinjalla ja jatkoi keväällä 2009 kuvataidelinjalla grafiikan kurssille.

1 Aikuisena luovuus on ollut hautautuneena työ-rutiinin ja aikataulujen alle. Opinnot ovat aut-

taneet ajattelemaan tuoreesti ja toisin. Olen oppi-nut kyseenalaistamaan urautuneita ajatusmalle-ja ja tarkastelemaan asioita toisesta näkökulmas-ta. Myös ihanat, älykkäät nuoret opiskelijakollegat haastavat energisyydellään.

2Haluaisin ravistella tavanomaisia ajatuskulku-ja ja lisätä suvaitsevaisuutta myös omasta nä-

kökulmasta poikkeavia ideoita kohtaan.

1Genom kreativt tänkande och den öppen-het det har medfört mig har jag lärt mig

att kunna se saker från nya synvinklar och där-med lyckats öka min kännedom och förståelse för andra och mig själv.

2 Jag har alltid haft lätt att hitta på olika lös-ningar och nya idéer med vilka jag skulle

kunna påverka och öka människors självmed-vetenhet om sin egen livssituation.

Maija Yliluoma, HEO (Helsingin Evankelinen Opisto), on aikuisopiskelija lehtijournalismin linjalla.

Cecilia Ingves 19 år, Närpes, studerar vid Svenska Österbottens Folkakademi på ungdoms- och fritidsinstruktörslinjen.

1 Opintojeni aikana olen oppinut monenlaista luovuutta, mutta päällimmäisenä nousee mieleen oppimani luo-

vuus työtämme kohtaan. Esimerkiksi tarvitsen oppimaa-ni luovuutta sellaisissa tapauksissa, missä ei ole apuvälinei-tä ohjaamisen tueksi, jolloin joudun improvisoimaan, mi-ten saisin asiat ymmärretyksi.

2 Haluaisin omalla luovuudellani vaikuttaa ihmisten arkipäi-vän rutiineihin viemällä kiireet pois ja avartamaan heidän

silmiään eri näkökulmista. Etenkin ilmaisutaidossa oppimani luovuus voisi tuoda ihmisille pilkettä silmäkulmaan…

Karoliina Salo opiskelee Pohjola-opiston koulunkäyntiavustajan ammattitutkintolinjalla. Kuva on opiston kotisivuilta.


Meitä oli seitsemän naista eri puo-lelta Suomea. Alkutilanne oli kaikilla lähes samanlainen: fyy-sisiä vaivoja, uupumusta, seka-

via tilanteita työpaikalla yms.

kokonaisvaltaista kuntoutusta

Aloimme työstää kokonaisvaltaisesti ongel-miamme tiimin vetäjien johdolla, johon kuu-luivat sosiaalityöntekijä Kaija Mustajärvi, fy-sioterapeutti Sirpa Peltola, psykologi Susan-na Sandhu ja lääkäri Tommi Koivu.

Saimme toisiltamme vertaistukea, joten ryhmämme työskentely oli antoisaa. Ryhmä-nä pystyimme keskustelemaan kipeistäkin asi-oista luottamuksellisesti ja nauruterapia ke-vensi asioita.

kunto ja mieli kohosivat

Toukokuussa 2008 seurantajaksolla huoma-simme kuntomme ja mielialamme palautu-neen selvästi.

Marraskuussa 2008 kokoonnuimme viimei-selle jaksolle. Testaustulosten perusteella kai-killa osa-alueilla oli tapahtunut selvästi paran-nusta aloitustilanteeseen verrattuna.

jatkoa toivotaan

Toivoisimme, että kansanopistoissa ymmär-rettäisiin kuntoutuksen tarpeellisuus ja mah-dollisimman moni pääsisi ajoissa kuntoutuk-seen. Haluaisimme hankkeen jatkuvan tois-tenkin hyödyksi.

Kansanopistot, joista kuntoutujat olivat: Ro-vala-Opisto, Karkun evankelinen opisto (2 hen-kilöä), Lapuan kristillinen opisto, Jyväskylän kristillinen opisto, Pohjois-Savon opisto ja Työ-väen Akatemia.

Terveisin mukana olleet: Merja, Helena, Lea, Liisa, Päivi,

Kristiina ja Marja

Tyky-kuntoutuksella hyviin tuloksiinSyksyllä 2007 kokoontui ensimmäinen valtakunnallinen kansanopistojen keittiöhenkilökunnan tyky-kuntoutusryhmä Härmän kuntokeskuksessa.

Kansanopistojen keittiöhenkilökunnan ensimmäiset tyky-kuntoutujat

Saimme toisiltamme vertaistukea, joten ryhmämme työskentely oli antoisaa. Ryhmänä pystyimme keskustelemaan kipeistäkin asioista

luottamuksellisesti ja nauruterapia kevensi asioita.

työ

ssä ja

ksa

min

en


Kansanopisto rajattomalla rajallaKansanopistopäivät 8.–10.6.2009 Peräpohjolan Opistolla Torniossa

maanantai 8.6.

10.30 Ilmoittautuminen ja lounas

12.00 seminaarin avaus Jyri Ulvinen, rehtori, Peräpohjolan Opisto Hannu Salvi, puheenjohtaja, Suomen Kansanopistoyhdistys 12.30 rajaton tulevaisuus – yhteinen kaupunki Raimo Ronkainen, kaupunginjohtaja, Tornion kaupunki Sven Erik Bucht, kunnanneuvos, Haaparannan kaupunki Jarmo Lokio, kaupunginarkkitehti, Tornion kaupunki monikulttuurisuus avaa ja sulkee rajoja Kyösti Kurtakko, professori, Lapin yliopisto

14.30 Kahvi

15.15 kasvatusta mahdollisuuksien rajoissa Maria Kaisa Aula, lapsiasiavaltuutettu, Sosiaali- ja terveysministeriö

16.00 Ulkoilua ja ohjattu opistokierros ammattiryhmittäin

17.30 Sauna, mahdollisuus opistoverkostojen tapaamisiin

19.30 Buffet-illallinen

Kansanopistopäivät Peräpohjolan Opistolla Torniossa 8.-10.6.2009

Tornio – rajattomien mahdollisuuksien kansainvälinen kak-soiskaupunki – rajattomia opiskelumahdollisuuksia

Tornion ja Haaparannan kaupungit ovat olleet jo vuosia edelläkävijöitä valtioiden välisten rajojen häivyttämisessä edistämään ihmisten elämää, hyvinvointia ja kulkemista ra-jalla. Kartoille ja maastoon merkityt rajat alkavat olla yhä enemmän enää vain viivoja paperilla. Yhteisen hyvän tar-ve on luonut käytäntöjä rajattomille toimintamalleille. Ra-joja rikotaan innovatiivisten ajatusten, huikeiden suunni-telmien ja toteutuneiden unelmien myötä.

Yhteistyö Tornion ja Haaparannan kaupunkien välillä on historiallisesti ja kansainvälisesti merkittävä ja esimerkilli-nen. Vuotta 2009 juhlitaankin ”Raja 200 vuotta” teeman alla. Tornionlaakson maakuntamuseossa on vuoteen 1809 liittyvä Tornion ja Haaparannan yhteisesti kokoama näyttely.

Rajattomuuden visio sopii myös kansanopistomaailmaan, jossa kehittämismahdollisuuksia rajoittaa vain mielikuvi-tus. Peräpohjolan Opisto on tehnyt rajanylistä yhteistyötä mm. Haaparannalla toimivan Sverigefinska folkhögskolanin (Ruotsinsuomalaisten kansankorkeakoulun) kanssa.

Kansanopistopäivillä Torniossa, rajojen ja rajattomuuden teemaan liittyen, pohditaan miten kansanopistoilla voidaan kehittää toimintoja mahdollisimman laajasti ja yhteistyös-sä, madaltaen asetettuja tai kuvitteellisia rajoja. Päivien ai-kana voit katsoa rajattomasti mahdollisuuksia menneisyy-destä tulevaisuuteen.

Kansanopistopäivät järjestetään yhteistyössä Suomen Kan-sanopistoyhdistyksen, Peräpohjolan Opiston, Sverigefinska folkhögskolanin ja Pohjantähti-opiston kanssa.

Tervetuloa Peräpohjolaan,Lapin portille, vapaana virtaavan Tornionjoen äärelle,

vapaana virtaavien ajatusten kanssa.Jyri Ulvinen, rehtori


tiistai 9.6.

07.30 Aamiainen

08.30 vaihtoehtoiset ohjelmat Sosiaalinen media kansanopistoissa Oppilashuolto ja kansanopistoyhteisö Kestävä kehitys kansanopistotyössä10.30 – 12.00 Lounas

10.30 esittelyjä: ateriapalvelut, oppilashallintopalvelut, sähköiset palaute- ja tiedonkeruujärjestelmät, paikallistuotteet, etäkoulutus, ammattijärjestöjen palvelut, Meän maan mahdollisuudet 12.00 kahvipöytäkeskustelu: kansanopistot muuttuvassa koulutusjärjestelmässä Keskustelua johdattelee Maija Rask, KM, aikuisopiskelija

13.45 lähtö tornio - haaparanta -kierrokselle: Ruotsinsuomalaisten kansankorkeakoulu, Nuorisokeskus Tornionlaakson maakuntamuseo Yhteinen kahvihetki Ruotsinsuomalaisten kansankorkeakoululla, emäntänä Eivor Olofsson, rehtori

18.00 Bussikuljetus Pohjantähti-opistolle Keminmaalle

illallinen isäntänä opiston johtokunnan varapuheenjohtaja Paavo Väyrynen

21.00 ”latotanssit” ja tutustumista opistoon oppaana rehtori Pauli Karihtala Bussit Tornioon

keskiviikko 10.6.

07.30 Aamiainen

08.30 monikulttuurisuus on tullut jäädäkseen Leena Nissilä, opetusneuvos, Opetushallitus

09.30 vaihtoehtoiset ohjelmat Opinnollinen kuntoutus kansanopistoissa Monimuoto-opetus kansanopistoissa Nuoret turvapaikanhakijat kansanopistoissa 11.00 rakkauden monet kasvot Kaarina Määttä, professori, Lapin yliopisto

12.00 kansanopistopäivien päätössanat tervetuloa vuoden 2010 kansanopistopäiville! 12.30 Lounas


op

istoissa

tap

ah

tuu

Oravin rukoushuoneessa, yhteisen pöydän ympärillä on usean ikäistä ihmistä. Lauletaan, nauretaan, puhutaan ja kuunnellaan. Ollaan läsnä ja rukoillaan. Ollaan ystäviä.

Teksti: Kirsi Blomberg, kurssisihteeri, Savonlinnan kristillinen opistoKuvat: opiston arkisto

kyse on Savonlinnan kristilli-sen opiston ystäväpiiristä, jo-ka on saanut alkunsa muu-taman opistolla 50-luvulla

opiskelleen kiintymyksestä omaa kan-sanopistoaan kohtaan. Ystäväpiirin pe-rustajajäsen, Pirkko Torpakko, on yhä mukana ja on ensisijainen tapaamisten kokoonkutsuja. ”Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun silloinen rehtori Mikko Ki-vekäs sanoi meille oppilaille että älkää unohtako opistoa, vaan pitäkää huolta tutusta kansanopistosta”, hän kertoo.

Oravi on pieni kylä Savonlinnan kau-pungin, entisen Säämingin kunnan alu-eella, jossa asukkaita on ympärivuotisesti vain noin sata. Savonlinnan keskustaan on matkaa noin 40 kilometriä. Aikoihin jolloin Pirkkokin oli opiskelijana silloi-sessa Säämingin opistossa, se oli suosit-tu opiskelupaikka Oravin ja sen läheisyy-dessä asuvien nuorten keskuudessa. Oli siis hyvin luontevaa, että juuri pienessä Oravin kylässä alettiin pitää opistoseu-roja. ”Pidimme piiriä aluksi osittain lä-hetyspiirinä, mutta pian siitä muodostui opiston ystäväpiiri”, Pirkko muistelee.

Oravissa ei ole ollut erillistä lähetys-piiriä sen jälkeen, ja opiston ystäväpii-ri on ajanut senkin virkaa vuosien aika-na. Keskustelemalla muiden ystäväpiiri-läisten kanssa huomaa, että kaikilla on joitain kokemuksia opistosta. Tunnolli-nen piirissä kävijä, Helena Olasvuori,

kertoo että hänen miehensä on opistoa käynyt ja hän itsekin on rippikoulunsa siellä suorittanut. Vastaavia tarinoita on useimmilla ystäväpiirin jäsenillä.

aktiivista toimintaa

Piiri kokoontuu keskimäärin noin nel-jän viikon välein. Tapaamisia ei ole niin paljoa kesällä, koska kylällä on jo muu-tenkin paljon tapahtumia, mutta talvisin tapaamiset ovat hyvää yhteistä toimin-taa. Kokoontumiset ovat usein kodeis-sa, mutta joulujuhlat ja suuremmat ta-paamiset pidetään usein Oravin omalla rukoushuoneella. Kesällä on usein yh-det isommat kesäjuhlat. Kokoontumisis-ta tiedotetaan suusanallisesti sekä kylän ilmoitustauluilla, jollainen löytyy mm. kaupan seinältä.

Yhteislaulut kuuluvat oleellisena osa-na tapaamisiin, sillä laulajia kylällä riit-tää. Tärkeitä ovat myös yhteiset keskus-telut: opiston kuulumisien lisäksi puhu-taan kirkon kuulumisia, kylän omista tapahtumista ja ihan yleisistä asioista. Mukaan pyydetään välillä ulkopuolisia puhujia, seurakunnan kanttori tai pappi, ja jouluna sekä kevättapaamisissa opis-ton rehtori ja muut työntekijät ovat toi-vottuja vieraita.

Tapaamiset ovat melko tiiviisti ohjel-moituja, ja ystäväpiiritoiminnan alusta asti on ollut tapana satunnaisesti kerä-tä opistolle kolehti sen toimintaan. Pii-riläiset osallistuvat myös mielellään, jos vain mahdollista, opiston tapahtumiin ja kuulevat kiinnostuneina opistouutisia.

Vaikka piiri on ollut jo pitkään toi-minnassa, ei tarvitse pelätä kokoontu-misten lopahtamista. Sen verran tiiviik-si voi yhteishengen salissa aistia. Uusia kyläläisiä tulee hiljalleen lisää, ja terve-tulleita ovat ystävät pidemmänkin mat-kan takaa piiriin mukaan.

Aika mittaa YSTÄVYYTTÄ

Aktiivisia ystäväpiiriläisiä, joista Helena Olasvuoren (seisomassa) mieskin on opiston käynyt.

Ystäväpiirin perustajajäsen Pirkko Torpakko on edelleen ensisijainen tapaamisten kokoonkutsuja.


ho

mm

a h

an

ska

ssa


i lta on kääntymässä yöksi. Ulkona on pilkkopimeää. Lokakuinen tuuli suhi-see nurkissa, mutta opiston juhlasa-

lissa meno on iloista ja värikästä. Koolla näyttäisivät olevan ainakin Jack Sparrow, Lumikki ja suuri vauva. Kovin sekalaista on muukin sakki, sillä tänään täällä viete-tään opiskelijakunnan halloween-naami-aisia. Suuri vauva on teatterilinjan opis-kelijapoika, joka koikkelehtii ympäriin-sä pelkkään vaippaan sonnustautuneena. Olen saanut kollegaltani Arilta lainaksi hienon venetsialaisen naamion, mutta se puristaa ja hiostaa. Otan naamioni pois ja esiinnyn pelkkänä siviiliasuisena opetta-jana. Voi mikä tylsimys olenkaan!

Kun kuljeskelen salissa, kuulen opis-kelijoiden juttelevan käytävällä vaeltele-vasta mummosta. He ovat siis valjasta-neet mielikuvituksensakin tiivistämään kummitusten yön tunnelmaa. Näin ajat-telen, kunnes vakavan oloinen nuorimies lähestyy minua ja sanoo, että kummit-telijamummolle on nyt tehtävä jotakin. Mummo on hyökännyt opiskelijatytön kimppuun käytävällä ja tyttöparka on nyt aivan tolaltaan.

Salin eteisessä tapaan nyyhkyttävän heavy rock -henkisen keijukaisen, jon-ka silmämeikki valuu pitkin poskia ja jota opiskelijatoverit kilvan lohduttele-vat. Kuulen tarinan kauheasta mummos-ta, joka hetkeä aikaisemmin on hyökän-nyt hänen kimppuunsa asuntolan pime-ällä käytävällä. Olen edelleen epäileväi-nen, sillä tyttö ja hänen toverinsa ovat teatteriopiskelijoita (joille usein sattuu ja tapahtuu) ja he ovat selvästi nauttineet muutakin kuin opiston keittiön valmis-tamaa mehuboolia.

Samalla kun lähden partioimaan käy-täviä, muistan, että siivooja Anja on ai-emmin päivällä ohimennen maininnut opistolle majoittuneesta iäkkäästä nai-sesta. Tämä oli tiedustellut Anjalta, josko hänen huoneensa ikkunoista näkyisivät Lahden radiomastot ja niiden tämäniltai-

nen juhlavalaistus. Toimistossa vanhus oli maksanut huoneensa käteisellä, jota hä-nellä oli ollut mukanaan poikkeukselli-sen paljon, ja suunnannut sitten askeleen-sa kaupungille päin. Sellaisten setelituk-kojen huoleton kanniskelu on hirvittä-nyt Anjaa. Voisikohan halloween-mum-momme olla sama majoittuja?

Kohtaan mummon toisen kerroksen käytävällä. Herranen aika! Ei ihme, et-tä teatterityttö on säikähtänyt. Mummo näyttää totisesti elämää nähneeltä. Sellai-selta, jollaisia Grimmin saduissa tupsah-taa viattomien lapsukaisten polulle syn-keässä metsässä. Tiedustelen halloween-vieraalta kohteliaasti, onko kaikki hyvin ja voisinko jotenkin auttaa. Mummo on sekava ja äreä. Ei, kaikki ei ole hyvin: jo-ku on vienyt hänen laukkunsa, jossa ovat hänen rahansa ja lääkkeensä. Kysyn, voiko hän huonosti? Ei vielä, mutta jos lääkkei-tä ei löydy, olo voi käydä huonommaksi. Pyydän, että hän miettisi vielä tarkkaan, missä on kulkenut ja mihin laskenut lauk-kunsa. Lupaan auttaa etsinnöissä.

Talo on tyhjentynyt muusta henkilö-kunnasta, ja alan tuntea oloni yksinäiseksi ja neuvottomaksi. Entä jos laukkua ei löy-dy? Entä jos mummo muuttuu vielä seka-vammaksi ja äreämmäksi ilman lääkkei-tään? Tuupertuu käytävälle tai huonee-seensa? Entä jos mummo alkaa syyttää heavy-keijua tavaroidensa varastamisesta? Soitan vahtimestari Jussille. Jussi ei vas-taa. Soitan siivooja Anjalle. Tule apuun, Anja! Anja vastaa ja lupaa tulla.

Anjan kanssa tarkistamme asiakas-kortin, jonka mummo on opistolle ma-joittuessaan täyttänyt. Siitä käy ilmi, et-tä noin 70-vuotiaan mummon kotiosoi-te on eteläsuomalaisessa hoitokodissa. Soitto sinne siis. Mahtaakohan kukaan vastata tähän aikaan iltayöstä? Kyllä vas-taa. Hoitaja arvelee vieraamme olevan kännissä, sillä tämä on aamulla ilmoitta-nut lähtevänsä ryyppyretkelle. Lääkkei-den katoaminen huolestuttaa kuitenkin

myös hoitajaa. Päätämme Anjan kanssa soittaa yleiseen hätänumeroon. Emme halua halloween-juhlaamme ruumiita, niin autenttisen tuntuista kuin se jois-takuista ehkä olisikin.

Ambulanssimiehet tulevat. Opastan heidät Pilvilinnaan, joksi viidennen ker-roksen kurssiasuntolaa kutsutaan. Ei, meillä ei todellakaan ole hissiä. Miehet paareineen alkavat kiivetä rappuja. Sitten paikalle ilmestyy rehtori Ville. Hän on tehnyt kansliassaan myöhään töitä ja ko-tiin lähtiessään huomannut ambulanssin opiston pääovella. Mitä täällä tapahtuu? Onko jollekin opiskelijalle sattunut jota-kin? Ei sentään. Kerron mummosta. Kii-peämme Villen kanssa viidenteen, mis-sä ambulanssimiehet jo jututtavat mum-moa. ”Ja reipas puhallus tuohon”, huo-neesta kuuluu. Mummo puhaltaa lähem-mäs kaksi promillea. Muuten näyttäisivät asiat olevan kunnossa.

Tällä välin Anja on löytänyt mummon kassin ja vaatteita käsityöluokan käytä-vältä. Mummo kiittelee Anjaa. Minä py-syttelen ovensuussa, mutta Ville astuu rohkeasti mummon huoneeseen (eikö hän ole lukenut Grimmin satuja?) ja esit-täytyy opiston rehtoriksi. Hirviömum-mon äreys on tipotiessään. Sammaltaen hän ilmaisee vilpittömän ilonsa siitä, et-tä oikein rehtori tuli häntä tervehtimään. Mummo ryhtyy muistelemaan Kojosen rehtoripariskuntaa ja edellistä käyntiään opistolla joskus 1950-luvulla. Hän istuu vuoteensa laidalla huoneessa, jonka ikku-noista ON esteetön näkymä radiomasto-jen suuntaan. Mastot näyttävät kauniilta vasten mustaa taivasta, mutta halloween-vieraamme ei nyt jaksa ihailla näköalaa. Hän käy viimein nukkumaan.

Aamulla Pilvilinnan keittiöstä löytyy tupakantuhkaa ja -tumppeja. Halloween-mummo has left the building.

Leena Mattilatiedottaja-koulutussuunnittelija

Lahden kansanopisto

Oli synkkä ja myrskyinen yö…


B eing a teacher in Taiwan and an education major in university, I believe that every education-

al system has its advantages and disad-vantages. Since education is closely re-lated to culture and society, it’s not easy to grasp the whole picture of a particu-lar educational system by only reading textbooks. Therefore, I came to Finland to have real-life experiences of Finnish schools and Finnish culture.

I was in Karstulan Evankelinen Opisto (KEO) for nine months. It was my second project; before that I worked in a kin-dergarten. In fact, folk high school was one of my top choices because there is no such kind of school in Taiwan and I was very anxious to see different educa-tion systems.

When I arrived in Opisto, except for the English literary meanings of “folk” and “high school”, I knew nothing about folk high schools. Even though our head-master did explain something, it was still hard to establish a new database for this concept in my brain. Luckily, I had enough time to acquaint myself with a folk high school personally. Thus, in this article I am going to share my experienc-es in a folk high school during these nine months from a Taiwanese point of view.

The first program I got involved in KEO was joining the handicraft group. I had a very nice time with the students in the group and I enjoyed learning and doing to-gether. In the beginning, handicraft group for me was somehow incredible, not be-cause of the things they had done, but be-cause having this kind of full time course instead of professional training is generally considered impossible in my country.

passion and energy

I asked some students around my age, and they told me the reason was because they like to do things with hands. Wow! If I could hear this answer in Taiwan, I might have two impressions of them: one would be “they are cool!” and the oth-er would be “they are too rich!” At the moment I was in Finland and my reac-tion was: “Finland is a country with good social security and welfare. That´s why Finns can do whatever they like.”

After joining them for a while, I un-derstood more about their likes. I have experienced handmade book-making, dyeing fabric, painting, rubbing, sewing and doing needle work with wool. Wool handicraft was very special to me for its absence in my country, and the technical skill is neither complicated nor extreme-ly fabulous. It made me understand that

a thing can be simple but nice! Just by doing things with my hands, I

enjoyed the process and felt cheered when I really made something! I could stay in the handicraft classroom until midnight just for completing my own bag. I dyed the colour I liked, printed the pictures I had designed and learned how to use sew-ing machine. I still remember that night with music inside and the darkness out-side; my heart was full of passion and en-ergy. It was a kind of spiritual fulfilment, which words can’t describe.

I enjoyed and learned a lot from the handicraft group; sometimes I did noth-ing but only watching. I like the atmos-phere that people share the same passion, enjoy their creativity in completing their works, and praise others with sincerity.

After class, we usually went to have cof-fee and snack together; I could sense their joy from their faces, and their natural at-

My name is Wen-hsin Wu, a volunteer from Taiwan. I have lived in Finland for one year. The reason why I chose Finland is that the education in Finland is very famous in the world and it was awarded with the excellent score of PISA.

Folk High Schoolfrom a Taiwanese point of view


kansanopisto 1 * 2009 23 kansanopisto 1 * 2009 23

titude for meeting people with the same hobby. I realized that it is a bliss to follow your desire and create something to make you feel happy and fulfilled.

to the top

It might be common for Finns to do the things they like, but it is not easy for a Taiwanese. With a population of 23 mil-lion, Taiwan, as one large trading nation, is full of competition and tension. The students have to grab and cram down as much knowledge as possible at school and do the best in every exam.

As for art lessons and other so-called non-academic subjects, most Taiwan-ese students do the art work or home-work reluctantly. It doesn’t mean that they don’t like these subjects, but they are not able to do these or to think about them within so little time after studying. Even though the students work hard to make those works with efforts, they still need to cater to teachers’ likes because teachers are the people who score.

Every Taiwanese wants to be on the top, getting good jobs, great salary, and the parents start to prepare for the com-petition since their children are born. Do you still remember my reason to come to Finland? I wanted to jump out from ed-ucation ecology of this kind and find the essential of education worldwide.

enjoyments beyond the language

Besides handicraft group I joined the other groups’ lessons such as sign lan-guage course (which is easier than Finn-

ish), art therapy lesson, teaching reading and mathematics and attend the speech of ADHD, etc. Among all courses, Finn-ish was the most difficult for me, but my main aspiration was for participation. I joined their activities like playing the math game, painting pictures for one giv-en story, or charades.

I confess that sometimes there might be tedium, but I usually discovered surpris-es beyond language: body language, im-ages, signs, colours, tones, facial expres-sions, and interaction between the teacher and students. I used to smile not for what the teacher said, but for a funny face made by a student. When joining those cours-es, I had my own world and tried to find interesting points. Sometimes I felt lone-ly, but sometimes I enjoyed it.

good experiences from school visits

The other important part of my experi-ences was to visit schools, kindergartens and some educational institutes. I also did voluntary work in the English class and mother-child group of the primary school (Toppilan Koulu). Thanks to Sirk-ka and Laura for organizing this oppor-tunity and taking me with them when teaching in their classes. It was a pleasure to see so many kinds of schools.

I highly admire Finnish education for individual care. For children with learn-ing difficulties, there is an adult sitting nearby to help; for physically challenged, there are special vocational schools to learn skills and find a job after practic-ing. The teachers are well-cultivated, pa-tient and creative; there isn’t too much pressure or oppression against teachers in schools. And the courses are flexible and full of various activities like singing, hik-ing, skiing, ice-hockey and so on. While I was present, the course was changed to introduce Taiwan and students had some time to practice English with me. That was nice!

Many people asked me what the big-gest difficulty in living in Finland is. My answer is the darkness in winter. Before going to Finland, I thought it might have been coldness (maybe this year was not cold enough for Finns). For me, I can adjust myself to coldness with wearing warm clothing or staying inside.

As for darkness, I could do nothing to change it; moreover, it could affect my emotions. How about living in KEO? I think there was no big problem because I lived like other students there, which means I got a content and independent life. The only difference was that KEO was my home, and my home used to be a bit quiet on weekends or during holidays.

importance of adult education

I appreciated the value of folk high schools, but does it mean I’m going to es-tablish a new school in Taiwan like KEO? It might be too difficult for me and there are big cultural and social gaps between Finland and Taiwan; it is not wise to just copy the system and hope it will be per-fect like the original.

But there is one essential thing inspir-ing me: the importance of adult educa-tion is like candle lighting up one’s life. I met many special and nice people in KEO and they all had their own stories. KEO is like a magnet gathering us to-gether. The beautiful environment and comfortable dormitory can give peo-ple an easy place to stay; no matter what reasons they have to come here: to learn the skills, to have a pause in life or just to meet different people. People can get refreshment and keep on to next steps, like me. I will bring a new me back to Taiwan and the life in KEO will certain-ly always be vivid in the treasure box of my memories.

Wen-Hsin WuTaiwan


kir

jallisu

utta

kerstin mustel,monica roselius:

Folkhögskola – så in i Norden. Linköping 2008.

•”Ei kukaan ole palannut tyhjin käsin saa-tuaan jakaa näkemyksiä ja kokemuksia poh-joismaisen työtoverinsa kanssa.” Näin olav akerlie, aikanaan keskeinen hahmo norja-laisessa kansanopistossa ja pohjoismaisessa kansanopistoyhteistyössä. Tästä toteamuk-sesta, johon itsekin yhtyvät, lähtevät liik-keelle myös kerstin mustel ja monica ro-selius, kaksi ruotsalaista veteraania.

Kaikkihan me tiedämme, että kansanopis-toliike on syntynyt Pohjoismaissa ja tänne se yhä keskittyy, vaikka sovelluksia sittem-min on levinnyt eri puolille maailmaa. Alusta alkaen, 1800-luvun jälkipuoliskolta ja kaut-ta koko 1900-luvun pohjoismainen yhteis-työ ja vaihto on ollut luonnollista. Viime ai-koina se kuitenkin näyttää hiipuneen: eu-rooppalaiset ja globaalit näköalat ovat kiin-nostaneet enemmän. Minkä verran tänään tiedämme toisistamme ja tunnemme naa-purimaissa työskenteleviä kollegoja? Liian vähän, vastaavat kirjoittajat. Siksi he ovat tarttuneet toimeen ja kirjoittaneet tämän kirjasen. Ja elävöittäneet sanomaansa mo-nin vauhdikkain valokuvin.

Alkuosassa esitellään kunkin Pohjois-maan kansanopistotoiminta, maa maalta aakkosjärjestyksessä: Danmark, Finland, Norge, Sverige – edelleen Västnorden: Grönlanti, Färsaaret ja Islanti – ja viimei-senä Åland, joka sijaitsee keskellä Pohjo-laa ja jonka kansanopisto keskellä maakun-taa. Mukana on lyhyet syntyhistoriat, kat-saus opistojen omistajiin ja ylläpitäjiin, kes-keisiin toimintatapoihin ja opiskelijaryhmiin sekä ajankohtaisiin kysymyksiin.

Kansanopiston ”yhteiskunnallinen hyö-ty”, josta valtiovallan tuki ensi kädessä riip-puu, pohdituttaa opistoväkeä joka maassa.

Pohjoismaista Ratkaisut poikkeavat jonkin verran toisis-taan. Sitkeimmin vapautensa puolesta näyt-tää yhä pyristelevän Tanska, mutta kyllä siel-läkin kysellään, miten grundtvigin perintö ja nyky-yhteiskunnan vaatimukset ovat so-vitettavissa yhteen.

Ruotsin kansanopisto – jonka kirjoittajat parhaiten tuntevatkin – on ilmeisesti pystynyt valvomaan etujaan hyvin, samalla kun monet opistot ovat entistä selvemmin profiloituneet ja kehittäneet yhteistyötä muiden niitä lähellä olevien ideologisten tai paikallisten instituuti-oiden kanssa. Suomalainen lukija toteaa, että kirjoittajien huomio kohdistuu vahvasti mei-dän suomenruotsalaiseen kansanopistoom-me. Se on ymmärrettävää kielisyistä, mut-ta mielenkiintoinen tämä vähemmistömme opistotilanne kyllä muutenkin on.

Jokaiseen maaesittelyyn on sijoitettu tie-toruutu, josta olennaiset faktat ovat nope-asti saatavissa.

Muutaman sivun laajuiset esittelyt eivät voi olla kovin perinpohjaisia. Kirjoittajat ha-luavatkin innostaa lukijoita ottamaan selvää enemmästä ja rakentamaan omia pohjois-maisia kontakteja

Kirjan toinen osa esittelee pohjoismai-sia kohtauspaikkoja ja yhteistyötä. Pohjois-mainen kansanopistoneuvosto, joka kan-sanopistojen alkuajoista asti jatkuneiden yhteyksien vakiinnuttamiseksi perustettiin vuonna 1956, vietti siis 50-vuotisjuhlaansa pari vuotta sitten.

Sen jäseniähän ovat neljän ”suuren” Poh-joismaan kansanopistoyhdistykset ja apujä-seniä saarimaakuntien kansanopistot. Min-kä verran mahtavat yhdistystensä edustajat kotimaissaan kansanopistoväkeä neuvos-ton toiminnasta informoida? Ehkä parhai-ten muistetaan suuret pohjoismaiset koko-ukset, joita kolmen – neljän vuoden välein 1800-luvun lopulta asti järjestettiin vuoro-tellen eri maissa. Viimeksi olisi ollut Norjan (?) vuoro vuonna 2007, mutta sen kohdal-la on luettelossa paljon puhuva viiva. Täs-sä nyt on tarjolla tiivis tietopaketti neuvos-ton muustakin toiminnasta.

Kirjassa kerrotaan lyhyesti myös Kungäl-vissä, myöhemmin Göteborgissa, toimineen Nordens folkliga akademin/Pohjoismaisen

kansanakatemian kolmikymmenvuotinen historia. Aikanaan kansanopistoneuvosto-kin toimi sen kanssa läheisessä yhteistyös-sä. Akatemia tarjosi inspiroivaa täydennys-koulutusta ja rajat ylittäviä kontakteja kan-sansivistäjille, muillekin kuin vain kansan-opistoväelle.

Pohjoismaiden ministerineuvoston muut-tunut tukipolitiikka johti – protesteista huo-limatta – vuonna 2004 akatemian lopetta-miseen. Ruotsissa toimii kuitenkin edelleen kaksi pohjoismaista kansanopistoa: Kungäl-vissä Nordiska folkhögskolan ja Uppsalan lähellä Nordens folkhögskola Biskops-Ar-nö. Näille on omistettu omat lukunsa. Eh-kä myös Internationale Højskolen Tanskas-sa olisi ansainnut esittelynsä.

Pakko on tässä mainita myös luku ”Har du visor, min vän…”, Jossa Monica Rose-lius muistelee pohjoismaisia lauluelämyk-siään. Laulaminen on Grundtvigin ajoista lähtien ollut luovuttamaton osa tanskalais-ta kansanopistoa ja yhä se on voimissaan. Laulukirja, Højskolens sangbok on ehtinyt 18. painokseensa ja sen ilmestyminen on jo-ka kerta ollut suorastaan kansallinen merk-kitapaus. Norjan opistoissakin laulu kuuluu voivan hyvin, Ruotsissa ja Suomessa hei-kommin. Yhteispohjoismaisista tapaami-sista varmaan muillakin kuin kirjoittajilla on innostavia laulumuistoja. On kohdattu tai-tavia laulunjohtajia ja trubaduureja, usein kuultu myös kaikuja kaukaisempien mai-den lauluperinteestä.

Kirjan loppupuolella katse kääntyy Poh-


kir

jallisu

utta

joismaista Eurooppaan ja muihin maanosiin: ”Globaaleja kysymyksiä pohjoismaisessa yhteistyössä” ja ”Onko kansanopistoa Poh-joismaiden ulkopuolella?” Onhan jokaisen maan kansanopistolla varmaan yllin kyllin omiakin kansainvälisyysprojekteja, mutta varteenotettava on myös Ruotsin kansan-opiston nestorin gösta vestlundin totea-mus: ”Pohjoismainen yhteistyö on parhaim-millaan silloin kun me yhdessä toimimme jonkin sellaisen hyväksi, joka sijaitsee Poh-joismaiden ulkopuolella.”

Vestlund itse oli vahvasti vaikuttamassa Tansanian kansanopistojen; Folk Develop-ment Colleges, syntyyn. Nämä mainitaan kirjassa yhtenä esimerkkinä onnistuneesta ja pitkään jatkuneesta pohjoismaisen kan-sanopiston inspiroimasta toiminnasta. Esi-merkkejä löytyy kaikista maanosista, jot-kut omista lähtökohdistaan kansanopiston tyyppiseen toimintaan päätyneitä, jotkut suoraan Pohjoismaista vaikutteita saanei-ta. Euroopasta, mm. Baltiasta ja Venäjältä, mainitaan kiinnostavia kokeiluja.

Haluatko tietää lisää? kysytään viimei-sellä sivulla ja annetaan muutamia vinkke-jä. Haluan, haluamme – mutta meidän äi-dinkielellämme lisätietoja on niukasti tar-jolla. Joka tapauksessa kannattaa hankkia opistoon tämä pieni kirja. Sen voi tilata suo-raan kirjoittajilta:

[email protected] tai [email protected]

Eva Launonen, kunniajäsenSuomen Kansanopistoyhdistys

teuvo v riikonen:Kabulin taivaan alla.Kirjapaja, 2008.

• Kirjailija Riikonen seikkailee tällä kertaa Afganistanissa sotilaspappina. Puolen vuo-den YK-komennuksen aikaiset havainnot ja tuntemukset hän on kirjannut päiväkirjaansa ”Kabulin taivaan alla”. Kirja on kooste suo-malaisen sotilaspapin näkemyksistä ja ko-kemuksista maassa, jossa pelko, epäluu-lo ja viha vallitsevat. Se kertoo toiminnan taustalla olevasta epävarmuudesta, arvaa-mattoman väkivallan uhasta, joka vallitsee vuorien, varjojen ja leijojen maassa.

Sotilaspapin tehtävät ovat kriisinhallinta-joukoissa moninaiset: kriisivalmiuden ylläpi-toa pahimman varalta, hengellistä huoltoa, kirkollisia rituaaleja, yhteydenpitoa islamin miehiin. Yllättävän tärkeäksi kirjassa koho-avat yhteydet muiden YK-tehtävissä olevi-en pappien kanssa. Ammatillinen yhteys yli maa-, kieli- ja uskontorajojen on ilmiselväs-ti oleellista sotilaspapin työssä.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä tarjoavat koh-taamiset niiden muslimimullahien kanssa, joita Riikonen tehtävässään tapaa ja hei-dän kanssaan keskustelee. Hänet käänne-tään afgaaneille suomalaiseksi mullahiksi. No raamattukoulunsa on Riikonenkin käy-nyt, kuten keskustelukumppaninsa koraani-koulut...

Varsinkin kirjan alkulehdillä on koettu tär-keäksi luetella ja mitata keski-ikäisen mie-hen urheilusaavutuksia. Lukijaa kuitenkin vähemmän kiinnostaa se, jolkutteleeko kir-jailija 23 kierrosta tai 15 kierrosta. Kiinnos-tavampaa olisi lukea, mitä hän näkee juos-tessaan, mitä ehkä ajattelee askelten rytmin myötä. Nyt kilvoittelu vie vallan ja kunnon ylläpidosta välittyy päiväkirjaan vimmattu tarve ylittää muiden suoritukset.

Riikonen kertoo, tosin varovaisesti, huo-mioitaan sotilasjohtajuudesta, jota kolhii sa-ma uudistusvimma kuin siviiliorganisaatiois-sakin. Monien asioiden yhtäaikainen nopea uudistaminen tai vain muutos ilman uutta, on vaikea perustella muutoksen kohteille ja toteuttajille, jos he eivät itse tarvetta tun-nista. Muutosjohtamisen pulmat ovat samat sekä siviili- että sotilasjohtamisessa. Orga-nisaatioiden muutokset tuppaavat tuotta-maan lisää osastopäälliköitä, koulutusjoh-tajia, suunnittelijoita ja resurssijohtajia, sa-malla kun varsinaisista etulinjan tekijöistä on yhä suurempi pula.

Sotilaspapin työssä kirkollisten toimitus-ten pito on tärkeää. Eikä tällöin mitata mää-riä eikä laatua. Käsitellään ihmisten yhteyt-tä, jota Riikonen lämpimästi kuvaa päiväkir-jassaan. Luottamuksellisuuden suojaan kät-keytyvät ne henkilökohtaiset keskustelut, joita pappi käy sotilaiden kanssa. Ilmi käy, että niiden tarve on jatkuva. Pappi on pai-kallaan henkisenä huoltajana.

Päiväkirjasta voi ammentaa tarkkoja ja mielenkiintoisia kulttuurihavaintoja. Maassa tärkeitä ovat perhe, suku ja heimo. Rakenna siinä sitten demokratiaa, kun valtiota on vai-kea ymmärtää yhteiseksi hyväksi. Se, minkä maan kansalaiset jakavat, on kärsimys. Rii-kosen sanoin: ”Afganistan on täynnä tällai-sia kyliä, jotka eivät ole sotaa nähneet, mut-ta jotka ovat vuosia sodasta kärsineet”. Rii-konen pohdiskeleekin, ovatko maan tule-vaisuuden vaihtoehdot narkomafiamaa vai maltillisen islamin maa.

Kirjailija vierailee YK-sotilaiden avustus-kohteissa, joissa materiaaliavun tarve on lo-puton. Samaan aikaan toisaalla talibanit rä-jäyttelevät saatuja apuja taivaan tuuliin. Rii-kosen tulkinnan mukaan aseistariisunta tar-koittaa Afganistanissa sitä, että luovutetaan huonot aseet pois…

Kaiken pelon ja epäluottamuksen kes-kellä on toivoa, jota kirjassa kuvataan läm-pimin sävyin. Arjen vaikeutta pehmentä-vät kirjassa luontokuvaukset, jotka kirjautu-vat sivuille havaintoina vuorista, virroista ja valosta, jotka ihmiset päivittäin elämässään kohtaavat. Kaunein hetki Afganistanin päi-vässä on illan kajo, kun aurinko ei ole vie-lä laskenut. Se vie kohti uutta päivää Afga-nistanissakin.

Aki Ojakangas rehtori

Metallityöväen Murikka-opisto

sotilaspapin harjoituspäiväkirja


kir

jallisu

utta

jouko lönnqvist:

Johtajan ja johtamisen psykologiasta.Kohti parempaa ihmisten johtamista. 4 pHaus. Edita 2007

• Tämä kirja kuuluu siihen johtajan luku-kirjastoon, johon palataan ajoittain ja jat-kuvasti. Teos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1984 ja arvioitava neljäs painos on uusittu, kokonaan eri kirja. Se etenee johta-misen perustehtävistä johtamiskäsitysten ja tavoitejohtamisen kautta kohti johtamisen erityiskysymyksiä. Monet käsiteltävät asiat liitetään arjen konkreettisiin johtamistilantei-siin ilman turhaa ylipsykologisointia.

Johtaminen tapahtuu aina jossakin enem-män tai vähemmän jäsennetyssä organisaa-tiossa, jolle on määriteltävissä perustehtävä. Lönnqvistin mukaan johdon on kyettävä il-maisemaan näkemyksensä perustehtävästä selkeästi. Haasteeksi nousee perustehtävä-ajattelun toteuttaminen arjen työyhteisössä ja sen suhteissa toimintaympäristöön.

Jokaista kansanopistorehtoria ja esimies-tä askarruttaa ajoittain oman johtajuuden voima ja pätevyys. Kirjassa esitetään kysy-myksiä, joiden avulla johtaja voi pohtia käsin kosketeltavasti omaa johtajuuttaan ja saada tolkkua jokapäiväiseen työhönsä. Kysymyk-sien laatija ei ole sortunut kirkastamaan mi-tään yhtä johtajuusoppia. Professori Lönn-qvist esittelee kirjassa sellaisia tutkimuk-seen perustuvia havaintoja ja keinoja, joilla ihmisten johtaja organisaatiossa tulisi aiem-paa tietoisemmaksi rooleistaan ja toiminnas-taan. Kokenutkin johtaja hyötyy kirjasta va-likoimalla luettavakseen lukuja, joiden aihe-piiri on itselle ajankohtainen.

Hyvän johtamisen tulee ottaa huomioon sekä ihmisten että asioiden johtaminen. Tä-

mä tarkoittaa sitä, että johtamisen tulee ra-kentua perustehtävän toteuttamiseen ja sii-tä johdettuihin tavoitteisiin unohtamatta nii-den ihmisten tarpeita, jotka työskentelevät tavoitteiden saavuttamiseksi. Johtajan teh-tävänä myös kansanopistoympäristössä on auttaa ihmisiä kytkemään oman työnsä ta-voitteet ja työn suorittaminen opiston pe-rustehtävään.

Johtajuutta kansanopistossa arvioidaan sen mukaan, miten yhteiskunnan, koulutus-järjestelmän, opiskelevan yksilön ja tausta-yhteisöjen sekä henkilöstön odotukset to-teutuvat kansanopistossa. Työnsä kehittä-misessä johtaja hyötyisi kirjoittajan mukaan siitä, että hänen konkreettisia työtilanteitaan voitaisiin tarkastella ulkopuolisen asiantun-temuksen, esimerkiksi kokeneiden ammat-tikollegojen tai konsulttien, avulla. Pysäh-tyminen oman johtamistoiminnan äärelle pohtimaan käytäntöjen ja johtamistavoit-teiden suhdetta voi syventää omaa oppi-mista ja ammatillisuutta.

Kirjassa kiinnitetään huomiota tavoitejoh-tamisen ansoihin, joihin johtaja voi langeta suunnatessaan toimintaenergiansa yhä sy-vemmälle työyhteisön ja sen toimintaym-päristön kehittämiseen. Intensiivinen ja pit-käaikainen keskittyminen vain työhön mer-kitsee Lönnqvistin mukaan riskin ottamis-ta muilla elämän alueilla. Haastava työ vie mennessään ja suhde työn ja muiden elä-män osa-alueiden välillä häiriintyy. Koska johtajuus jaettavuudestaan huolimatta on ajoittain varsin yksinäistä työtä, tulisi joh-tajan löytää itselleen verkostoa, johon no-jata työnsä kehittämisessä.

Johtajan paineet -otsikon alla käsitellään esimiestehtävän kuormittavuutta, tukeutu-mista ja riippuvuutta, aggressiivisuutta ja su-kupuoleen liittyviä jännitteitä. Sukupuolet

ovat olemassa työyhteisössä ja seksuaalis-ten jännitteiden kanssa on johtajankin elet-tävä. Aikoina, joina kaikenlainen seksuaali-suuden ilmeneminen helposti tulkitaan ah-disteluksi, on hyvä lukea, miten Lönnqvist teemaa käsittelee. Yhteiset arvot ja normit luovat tämänkin teeman osalta turvallisuut-ta ja jatkuvuutta työyhteisössä.

Arjen vaikeissa valinnoissa johtajan paras tuki löytyy perustehtävän toteuttamisesta. Sen toteuttaminen ei ole pelkästään ratio-naalista asioiden edistämistä vaan yhtä lail-la vuorovaikutussuhteiden hallintaa. Vaik-ka johtaja tuntuisikin työtovereistaan ajoit-tain ilonpilaajalta huolehtiessaan tavoittei-den suunnasta ja toteuttamisesta, on hänen tehtävänään ylläpitää ja kehittää työyhtei-sön tavoitetietoisuutta.

Johtajan työkaluna tämä teos toimii käsit-tääkseni hyvin. Sen osia voi lukea tarvitta-essa ja kysymyslistoja käydä läpi oman toi-minnan kehittämiseksi. Sen lukeminen he-rättää pohtimaan johtamisen arkea. Minun käyttööni Lönnqvistin kirja sopii samalla ta-valla kuin reijo maunulan jo vanha teos Esimiehenä asiantuntijayhteisössä: muis-tuttajana, arvioinnin lähteenä ja oman teh-tävän kirkastajana.

Aki Ojakangasrehtori

Metallityöväen Murikka-opisto

tukea johtamistilanteisiin


lehden nro/sivu

pääkirjoitukset * ledande artiklar

Kulttuurienvälinen vuoropuheluJari Valtari 1 / 3Mun juttu – meidän juttuJari Valtari 2 / 3Koulutus uudistuuJari Valtari 3 / 3Uudistuksia ja vähän unelmiakinJari Valtari 4 / 3Kehittäminen, vapaus ja sivistysJari Valtari 5 / 3

kansainvälisyys, maahanmuuttajatinternationellt, invandrare

Yhteistyöllä kansainvälisyyteenLaura Vähäsarja 1 / 4Att mötas nordisktLilian Rönnqvist 1 / 7Kotoutumiskoulutusta venäläisilleLaura Frondelius ja Niina Tönder 1 / 20Maailman vanhimmasta kansanopistolehdestä kuukausilehtiAnders Wedel Berthelsen 1 / 21Aida och Dennis anser att framtiden finns i EUKarin Nyström 1 / 22Verdens ældste højskolebladet bliver månedsbladAnders Wedel Berthelsen 1 / 27Kouluta tyttö – koulutat kansan!Teuvo V. Riikonen 2 / 26Yhteistyötä ja ystävyyttä – Nordic School 3 / 12SÖFFs lärorika studieresa i österled Karin Nyström 3 / 16NUTUKKA – nuoret turvapaikanhakijat kansanopistossaLeena-Maija Qvist 4 / 10Opiskelijan unelma – ja opettajanLeena Teinilä 4 / 12Konsekvenspedagogik är viktigKarin Nyström 5 / 26Nimeni on ItimaadValto Ensio Heikkinen 5 / 30Opintovierailu koulutuksen asiantuntijoillePaula Kuusipalo 5 / 31Grundtvig -ohjelman uudet mahdollisuudetEija Wilén 5 / 32

Kansanopisto – Folkhögskolan 2008 * Sisältö – Innehåll

yleistä yhteiskunnallista * allmänt samhälleligt

Reilusti ekologinenJenni Mäenpää 3 / 18Jätekuormat unelmamyllyinäTiina Lappalainen 4 / 16Ministeri Anders Ljunggren: Sivistystyön tarve suurempi kuin koskaanAnneli Kajanto 5 / 14Opetusministeriön sivistysbarometri 1997 – 2017Hannu Linturi 5 / 20

yleistä koulutusta koskevaaallmänt rörande utbildning

Toimiva iltapäiväkerho luodaan yhdessäAnnika Seppälä 1 / 24Muistot muuntuvat monien merkitysten käsitöiksiLeena Mattila 3 / 4Taidekasvatus kehitysvammaisten opetuksessaHelena Strand 3 / 14Axxell – yrke och bildningMatts Granö 3 / 24Opinnollisen kuntoutuksen suositus 3 / 27Hoppet av Spithamn, en äventyrspedagisk drömSten Westerholm 4 / 6AikamatkaPentti Suihkonen 4 / 18Finlands goda Pisa-resultatKarin Nyström 4 / 20Vastakohtien pedagogiikka oppimisympäristönäRaija Hiivala 5 / 6OppimisympäristöajatteluKaisa Vähähyyppä 5 / 10Aikuisopiskelun hyödyt ja merkitysJyri Manninen 5 / 24

yleistä kansanopistoa koskevaaallmänt rörande folkhögskola

Kansanopisto profiloituuSami Malinen 1 / 12Onnelliset siirtymävaiheet kansanopiston tehtävänäElise Virnes 2 / 4Rohkeat alan vaihtajaTytti Issakainen 2 / 10


Tionde klassen – mitt valSabine Forsblom 2 / 14Opistoelämää eteläpohjalaisittainJenni Mäenpää 2 / 18Kansanopistojen kestävän kehityksen kasvatusta selvitettyKaisa Lindström 3 / 20Kymppi korotti arvosanoja jopa kolmella numerollaErja Taura-Jokinen 3 / 22Kansanopistolukio itsenäistää Erja Taura-Jokinen 3 / 26Yliopistoon kansanopiston kauttaKari Kinnunen 5 / 22

kehittäminen, arviointi, pedagogiikka, hankkeetutveckling, utvärdering, pedagogik, projekt

Vapaan sivistystyön hankeosaaminen kehittyyJyrki Jokinen 4 / 24Kulturell medvetenhet kräver aktivitetAnne Lönnqvist 4 / 26Kohtauspaikkana monikulttuurinen olohuoneEeva Turtiainen 5 / 11Säveltapailun treenikämppä – musiikin perusteita verkossaHeikki Saunanen 5 / 12Seniorikansalaisuuden kehityshanke esittäytyi ItaliassaMuti Ikonen 5 / 28

haastattelut * intervjuar

Belomorskista Huittisiin, Maxim Ipatovin haastatteluSari Virtanen 1 / 13From Britain to sample life, Chris Smith 1 / 14Uusi hallinnon jäsen: Pirkko Hammarén 1 / 15Liiviläiset – onko heitä, Janis MednisSari Virtanen 1 / 18Unelma sivistyneestä Suomesta: Marja JalavaElisa Helenius 4 / 4Sen tornin kerran näinLiisa Pukki 4 / 22Seinätön koulu: Aija Staffans Elisa Helenius 5 / 4Uudet hallinnon jäsenet: Markku Hiltunen, Kerstin Romberg ja Juha Kaivola 5 / 16

Kansanopisto – Folkhögskolan 2008 * Sisältö – Innehåll

raportteja * rapporter

Ajatuksia Pohjantähti-opistoltaPaavo Väyrynen 1 / 16Veneenrakennusta opitaan tekemälläJuha E. Kari 2 / 6Vuosi itselleNanja Kurvinen 2 / 6Naama ruutuun ja äänet aalloilleAki Kuukasjärvi 2 / 7Min grejVictoria Ingman 2 / 7Graffiteista graafiseen suunnitteluunJenni Hokkanen 2 / 12Nöyränä media-alan opissaTiina Lappalainen 2 / 15Kaksi tarinaaMirja-Liisa Konttinen ja Mia Johansson 2 / 17Uusia tuulia puhaltelemassaAnja Rusinen 2 / 20Mielekkäitä opintoja ja kestäviä ystävyyssuhteitaJuhana Säilynoja 2 / 21Historian om andra årets ”kuggomit”Sanni Hallanvaara 2 / 22Matonkudonnasta paperimassatöihinSari Kauhanen 2 / 24Sisustusala kiinnostaaTimo Hirvinen 3 / 7Oppia elämää vartenSanni Hietava 3 / 10Me ollaan sankareita kaikkiLeila Eronen 3 / 15Karkussa autetaan opintonsa keskeyttäneitäErja Taura-Jokinen 4 / 17Veteraanien sotamuistot kirjaksiTuula Hakkarainen 5 / 34

kolumnit * kolumner

Puheenjohtajan pöydältä 1 – 5Kansanopistona IidaJukka Kontkanen 1 / 26Sivistystiedon puolustusSeppo Niemelä 2 / 25


Kansanopisto – Folkhögskolan 2008 * Sisältö – Innehåll Kansanopisto – Folkhögskolan 2008 * Sisältö – Innehåll

Nostetta kohtaamisiinSirpa Koriala 4 / 13Ei oppilas ojaan kaaduValto Ensio Heikkinen 4 / 19YhteisöpedagogiikkaHelena Ahonen 5 / 13Kansansivistys oikeisiin töihinSeppo Niemelä 5 / 19

kirjallisuutta * litteratur

Rohmuttiinko talouskasvun hedelmätMarkku Hiltunen 1 / 28Ajan hermollaHeikki Törmälehto 1 / 29EU:n syke mittauksessaKari Kinnunen 1 / 30Kaksi kirjaa – kaksi näkökulmaa sivistykseenVille Marjomäki 2 / 28Kirjoittamista Palmenian verkossaMinna Vähämäki 2 / 30Mahdollistava ohjaus apuna epävarmuuden aikanaPertti Rantanen 2 / 31Erinomainen johdatusUlla-Riitta Mikkonen 3 / 30Hiljaisesta tiedostaAini Oravakangas 4 / 30Vapauttavan pedagogiikan kyydissäMinna Vähämäki 4 / 32Viidakon laki ja teatterileikitHelena Ahonen 5 / 35

keskustelua * debatt

Vossikalla ajeluaTeemu Kakkuri 3 / 28Vossitta, vossittaaHannu Patamaa 4 / 27Sivistys ja työelämäVeikko Räntilä 4 / 29

muuta * övrigt

Ajankohtaista 1 – 5Kansanopistopäivien 2008 ohjelma 1 / 10Kuukauden ruokaohje 1 – 5Kansanopistolehden sisällöt 2007 1 / 31Resumé 1 – 5Homma hanskassa 3 – 5Risto Lehtivuori in memoriam Jari Valtari 4 / 33


resumé 1/2009

Temat för årets första nummer är ’kre-ativitet och morgondagen’. Chef-redaktören skriver: ”EU:s tema för

2009 är ’kreativitet och innovationer’. Li-te cyniskt skulle man kunna tillägga att bå-da behövs för temaåret har inte en egen budget utan avsikten är att vara kreativ och inno vativ med hjälp av EU:s existerande fi-nansieringsprogram. Innovationerna asso-cieras ofta med naturvetenskap och tek-nologi, men man ska komma ihåg att ock-så sociala innovationer har spelat en viktig roll i samhällens utveckling. Han fortsätter: ”De insatser som driver fram sociala inno-vationer är i sista hand beroende av hur re-form-, samarbets- och lärandevilliga sam-funden är och de olika samfundens sam-spels- och lärandeprocesser. Internationa-lisering och kulturell mångfald är exempel på utmaningar som kan lösas ute på arbets-platser och i samhället genom sociala inno-vationer. För grupper som är svåra att sys-selsätta har bland utvecklats stödd syssel-sättning och socialt företagande. Folkhög-skolorna har varit med om att skapa flera sociala innovationer i Finland.”

”Vi är alla kreativa och den fåran kan man följa t.ex. på en folkhögskola, framhåller professor kari uusikylä. Han poängterar att kreativitet inte bara finns på konstmuse-er och spetsuniversitet. Uusikylä intervju-ades av elisa helenius. Uusikylä kritiserar dagens arbetsliv som bara mäter effektivi-tet. Det blir alltför lite utrymme för kreati-vitet i arbetet. Arbetsplatserna borde vara så trygga att man inte behöver skämmas för sina misstag. Det är bedömningsångest och jämförelser med andra som tar kål på krea-tiviteten på skolorna och arbetsplatserna. Uusikylä menar att skolan förstås får bedö-ma sina elever, men bedömningen får inte utgöra en för stor del eller vara det primä-ra syftet. ”Frivillig konkurrens är ok men

tvångskonkurrens är inte det. I en tvångs-konkurrenssituation ställs alla mot alla. Ock-så många utbildade föräldrar kan gå i fällan med tunga krav på framgång.”

Vid Ylitornion kristillinen opisto finns se-dan augusti 2008 en speciallinje för konst- och dramapedagogik, Taimi, som omspän-ner ett läsår. Linjen är i första hand avsedd för konstintresserade utvecklingsstörda unga vuxna. Skolans lärare hanna-mai-ja sandqvist skriver om konstpedagogik som dynamo för specialundervisningen. Hon konstaterar: ”Till Taimis grundläggande värderingar hör tanken om människans lika värde samt rätt till långsiktig undervisning på konstens olika områden. Studierna ger studeranden en möjlighet till en personlig, etisk, emotionell och estetisk utveckling.”

Undervisningsministeriets informatör jaa na luostarinen har intervjuat EU-te-maårets koordinator kirsi lindroos som påminner om att flera strategier och pro-gram, inklusive regeringsprogrammet, upp-tar kreativitets- och innovationsmål. ”Ett av temaårets mål är entusiasmera människorna och samfunden att vara kreativa och på det sättet arbeta innovationsvänligt. Viktigt är t.ex. att skapa en miljö som skapar underlag för nya idéer. Det är bl.a. genom detta som temaåret berör utöver utbildning och kul-tur också t.ex. närings-, region- och forsk-ningspolitik, konstaterar Lindroos.

Den kreativa tjänstemannen, Kuopio stads kulturdirektör Pekka vähäkangas har intervjuats av ritva kolehmainen. Vä-häkangas tror att kulturen främjar hälsan och ökar livskvaliteten. Han påpekar bland annat: ”Det är viktigt att människan ingår i ett socialt nätverk. Ett bra samarbete är til-låtande och ger frihet samt lyft åt männis-kans individuella egenskaper.” Och fortsät-ter: ”Jag ser utan vidare hälsoeffekter i kul-turen, t.ex. musiken och museerna sätter

hjärnan i arbete. Människans perceptions-maskineri är som en muskel, om det inte används, förtvinar det. Man ska anstränga hjärnan, annars förslöas den.”

Folkhögskolestuderandena från olika håll i landet funderar över vilket typ av kreativi-tet och/kreativt tänkande de har lärt sig un-der sina studier och hur de skulle vilja på-verka morgondagens värld med sitt krea-tiva tänkande.

Etelä-Pohjanmaan Opistos informatör jenni mäenpää skriver om skolans gam-la boksamling. Hösten 2007 sammanträd-de den första riksomfattande gruppen för arbetshälsa för folkhögskolornas köksper-sonal. Gruppen berättar om sina goda er-farenheter och önskar att man på folkhög-skolorna skulle förstå vikten av rehabilite-ringen och att så många som möjligt i tid skulle komma till rehabilitering. kirsi Blom-berg ger oss en inblick i Savonlinnan kristil-linen opistos vänkrets som initierats av ett antal personer som på 50-talet studerade på skolan och som fortfarande minns sko-lan med saknad.

Översättning: Juha Auvinen

re

sum

é



Kuukauden ruokaohje

Eurajoen kristillinen opisto on

lämminhenkinen aikuisoppilaitos. Keittiön

asiakkaita ovat eri linjojen opiskelijat,

kurssi-, tilaus- ja juhlapalvelun asiakkaat.

Opisto tarjoaa monipuolisia aterioita ottaen

huomioon opiskelijoiden toiveet sekä erilaiset

teemaviikot ja teemapäivät. Jokavuotisia

teemapäiviä ovat mm. perinneviikko,

Raumalainen päivä ja juuresviikko.

Keittiötyö on kansanopistohengen

mukaan monipuolista, vaihtelevaa ja jopa

yllätyksellistäkin.

Keittiöväen haasteena on pystyä

tarjoamaan eri-ikäisille opiskelijoille

monipuolista ja maittavaa ruokaa

opiskelijoiden toiveet huomioonottaen. Yksi

asiakkaiden kiittämä suosikkiruoka on

keltainen kalakeitto. Tarjoamme keltaista

kalakeittoa ciabattaleivän, leikkeleen ja

tuoreiden vihannesten kera.

KELTAINEN KALAKEITTO

100 annosta

rypsiöljy 0,1 kg

sipulikuutio 1,2 kg

curry 0,045 kg

basilika 0,025 kg

vesi 13l

kalaliemijauhe 0,15 kg

peruna 13 kg

ruokacreme 15 % 2 l

bel ami naturel tuorejuusto 1 kg

suola 0,086 kg

kirjolohikuutio 5 kg

lämminsavulohikuutio, apetit 2,2 kg

Freesaa sipuli ja curry öljyssä padassa.

Lisää basilika, vesi, mausteet ja peruna. Lisää

kalakuutiot. Loppuvaiheessa lisää savukala,

kerma ja tuorejuusto. Kuumenna, tarkista

maku ja nauti!

CIABATTA SUOMALAISEEN TAPAAN

10 leipää

2,5 l kylmää vettä

125 g hiivaa

3 rkl suolaa

5 dl ruisjauhoja

4,5 l vehnäjauhoja

1 dl öljyä

½ dl siirappia

Liuota hiiva kylmään veteen. Lisää suola

ja puolet vehnäjauhoista. Vatkaa taikina

vellimäiseksi seokseksi. Lisää ruisjauhot,

öljy, siirappi ja loput jauhot. Ripottele

pinnalle vehnäjauhoja ja peitä kulho

hyvin. Kohota 1,5-2 tuntia. Vaivaa

ilmakuplat pois ja jaa kymmeneen

osaan. Muotoile pitkähköiksi leiviksi.

Painele leivät mataliksi jauhotetuin

käsin. Leivät saavat olla käsintehdyn

näköisiä. Peitä ja kohota puoli tuntia.

Paista 20 minuuttia 250 asteisessa

uunissa alimmalla tasolla. Kostuta

paiston aikana. (tai kiertoilmauuni

200 asteessa).

Kevätterveisin Tiina Ritakallio, emäntä,

Eurajoen kristillinen opisto

.a334

X – Itella Oyj

Kansanopisto – Folkhögskolan -lehden lukijamatka Tanskaan, Kööpenhaminaan 13.–16.5.2009

Matka alkaa Helsingissä seminaaripäivällä keskiviikkona 13.5., jolloin perehdytään kansanopistoliikkeen pohjoismaisten juurten lisäksi opiston tulevaisuusstrategioiden luomiseen sekä tutustutaan matkaryhmään. Illalla lennetään Kööpenhaminaan, jossa ohjelmassa on muun muassa keskusteluja kansanopistojen haasteista monikulttuurisessa yhteisössä, tutustumista Tanskassa jokin aika sitten toimeenpantuun kuntauudistukseen sekä kansanopistokäyntejä. Lisäksi tutustutaan Pohjoismaiden ministerineuvostoon. Aikaa jää myös vapaamuotoiselle seurustelulle ja kaupunkiin tutustumiselle.

Tervetuloa mukaan ainutkertaiselle matkalle!

Lisätietoja: www.kansanopistot.fi > Kansanopistoyhdistys > Ajankohtaista

Kuvat: Sakari Niemi

k a n s a n o p i s t o 1/2009 folkhögskolan · resumé 30 kuukauden ruokaohje 31 seuraavan...

Documents