144

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 0 3 . v s k . – 2 / 2 0 0 7

Työn tuottavuuden kehitys jasiihen vaikuttavat tekijät*

Matti Pohjolaprofessori

helsingin kauppakorkeakoulu

1. Johdanto

tämä artikkeli muodostuu kahdesta osasta.tarkastelen ensin kansantaloutemme työn tuot­tavuuden kasvua ja sen osatekijöitä 30 viimevuoden havaintojen perusteella. analyysi pe­rustuu kansantalouden tilinpidon tietoihin sekäeuroopan komission rahoittaman tuottavuus­projektin (eu kleMs) tietokantaan, joka jul­kaistiin maaliskuun puolivälissä. teen myösmekaanisen ennusteen tuottavuuden lähivuo­sien kasvulle.

tarkastelun johtopäätös on, että kansanta­loutemme on lähempänä vakaan kasvun tilaakuin koskaan aikaisemmin. työn tuottavuuskasvaa 2–2,5 prosentin vuosivauhdilla. tämänvauhdin ylläpitämiseen on hyvät mahdollisuu­det myös tulevaisuudessa.

lopuksi otan kantaa niihin tekijöihin, jotkavoivat uhata tuottavuuden kasvua, sekä sellai­siin politiikkatoimenpiteisiin, joilla tuottavuu­den kasvuun voidaan vaikuttaa. nämä toimen­piteet ovat vakaan kasvun tilassa olevassa kan­

santaloudessa erilaisia kuin sellaisessa (kutensuomi 1950­luvulta 1990­luvulle), joka run­saasti investoimalla vasta pyrkii vakaan kasvunuralle. yritysten toimintaympäristöön vaikut­tavan politiikan (esimerkiksi teknologia­, kil­pailu­ ja sääntelypolitiikan) merkitys on tär­keämpi kuin suorien investointikannusteiden.

talouspolitiikkaa koskevat kommenttiniperustuvat enemmän omiin näkemyksiini kuintuottavuusanalyysin tulokset, jotka ovat hel­posti muidenkin verifioitavissa. Mielipiteenipolitiikasta perustuvat nekin kyllä tutkimustu­loksiin, mutta joku toinen voi tulkita heikoksisellaisen empiirisen näytön, jota minä pidänvahvana.

2. Työn tuottavuuden kasvunmerkitys

pitkällä aikavälillä elintason kasvu määräytyytyön tuottavuuden kasvun perusteella. koska

Bruttokansantuotteen kasvuvauhti =t�ön tuottavuuden kasvuvauhti +t�öpanoksen kasvuvauhti

* Valtiovarainministeriön p��tämä lausunto. Kiitän MarttiHetemäkeä, Jukka Jalavaa, Mika Malirantaa ja Otto Toivas­ta kommenteista.

145

Mat t i p oh j o l a

ja koska työpanos ei voi jatkuvasti kasvaa, niinpitkällä aikavälillä

Bruttokansantuotteen kasvuvauhti =t�ön tuottavuuden kasvuvauhti.

kaikki talouskasvu syntyy siten loppujen lo­puksi työn tuottavuuden kasvusta. suomenelintaso on sadassa vuodessa kasvanut 13­ker­taiseksi, vaikka asukasta kohden tehdyn työnmäärä on vähentynyt. tämä on ollut mahdol­lista siksi, että työn tuottavuus on kasvanut yli14­kertaiseksi.

kuvio 1 esittää perushintaisen bruttokan­santuotteen ja sen osatekijöiden suhdannevaih­teluista puhdistetut kasvutrendit ajanjaksolla1976–2005.1 työpanosta mitataan kansanta­loudessa tehdyillä työtunneilla, jolloin työn

tuottavuuden mittarina on Bkt tehtyä työtun­tia kohden. Viime vuosina Bkt on kasvanutkeskimäärin kolmen prosentin, työn tuottavuuskahden prosentin ja tehtyjen työtuntien määräyhden prosentin vauhdilla. 1980­luvun alku­puolella vastaavansuuruinen Bkt:n kasvu syn­tyi tuottavuuden kolmen prosentin kasvustatyön määrän pysyessä likimain vakiona.

jos tuottavuuden kasvu hidastuu samaatahtia kuin kymmenen viime vuoden aikana jajos työpanoksen kasvu pysähtyy, niin kymme­nen vuoden kuluttua bruttokansantuote kasvaatätä menoa enää yhden prosentin vuosivauhdil­la. Vielä 1960­ ja 1970­lukujen vaihteessa työn

Kuvio 1. Bruttokansantuotteen ja sen osatekijöiden kasvutrendit 197��–2005

huom: työn tuottavuutta mitataan bruttokansantuotteen määrällä tehtyä työtuntia kohden. trendit on las­kettu puhdistamalla suhdannevaihtelut havainnoista hp­suotimen avulla.aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

1 Tarkastelu rajoittuu tähän ajanjaksoon kansantaloudentilinpidon tietojen saatavuuden vuoksi.

146

KAK 2 / 2007

tuottavuus kasvoi keskimäärin viiden prosentinvauhtia. tuottavuus ei siten ole mikään talou­den ulkopuolelta määräytyvä tekijä vaan asia,johon voidaan talouspolitiikalla vaikuttaa.

3. Hidastuuko työn tuottavuudenkasvu?

eräissä hiljattain ilmestyneissä kirjoituksissa onesitetty, ettei työn tuottavuus välttämättä ole­kaan hidastumassa vaan että kyseessä on vainkansantalouden tilinpidon luoma harhakuva,joka johtuu julkisen sektorin ja ylipäänsä pal­velualojen tuotoksen mittaamisen ongelmistasekä niiden mittaamismenetelmiin hiljattaintehdyistä uudistuksista (Maliranta 2006, 2007).kuvio 2 näyttää kuitenkin, että työn tuottavuu­den kasvun trendi on aleneva myös vain mark­kinatuottajista eli yrityksistä sekä rahoitus­ ja

vakuutuslaitoksista koostuvassa sektorissa.tuottavuuden kasvuvauhti on tosin tässä sek­torissa suurempi kuin koko kansantaloudessa.kasvun hidastuminen ei siten selity pelkäs­tään markkinattoman tuotannon mittausongel­milla.

kansantalouden tilinpidon käyttämistätuottavuuden mittaukseen on arvosteltu myössillä perusteella, että arvonlisäyksen volyyminmittaukseen käytetyt hintadeflaattorit ovateräillä toimialoilla huonoja. nordhaus (2002)ehdottaa keskittymistä vain siihen osaan talout­ta, jossa tuotos on hyvin mitattavissa. tähänsektoriin hän lukee alkutuotannon, jalostuksenrakentamista lukuun ottamatta ja palvelualois­ta kaupan sekä kuljetuksen, varastoinnin jatietoliikenteen. tarkastelun ulkopuolelle jäävätnäin ollen rakentamisen lisäksi majoitus­ ja ra­vitsemistoiminta, rahoitus­ ja vakuutustoimin­

Kuvio 2. T�ön tuottavuuden kasvutrendit kansantalouden eri sektoreissa 197��–2005

aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

147

Mat t i p oh j o l a

ta, kiinteistö­ ja liike­elämän palvelut sekä hal­linto, koulutus, terveydenhuolto­ ja sosiaalipal­velut sekä muut palvelut.

kuvion 2 mukaan työn tuottavuuden kas­vutrendi on ollut selvästi voimakkaampi tässähyvin mitattavissa olevassa sektorissa kuin kokokansantaloudessa tai pelkästään markkinatuot­tajat sisältävässä sektorissa. tosin tämäkin tren­di näyttää taittuneen 2000­luvun alussa.

Meillä on kieltämättä kansantalouden tilin­pidossa eräillä toimialoilla tuotoksen mittaus­ongelmia, jotka vaikeuttavat tuottavuuskehi­tyksen arviointia (pohjola 2007b). tilinpidonmukaan esimerkiksi rahoitus­ ja vakuutustoi­minnan arvonlisäyksen volyymi on laskenutviidenneksellä vuodesta 1999 vuoteen 2005.alan pitäisi siksi olla nyt lähes yhtä syvässä krii­sissä kuin se oli 1990­luvun alussa. jokapäiväi­set talousuutiset eivät kuitenkaan tätä käsitystävahvista, vaan kertovat päinvastoin siitä, ettäalalla menee hyvin.

Mittausongelmien merkityksen arvioimi­seksi on kuvioon 2 piirretty myös laskennalli­nen, koko kansantaloutta kuvaava ura. se ontehty siten, että arvonlisäyksen on oletettu ke­hittyneen koko kansantaloudessa samalla ta­voin kuin hyvin mitattavissa olevassa sektoris­sa, mutta työpanoksena on käytetty koko kan­santalouden lukuja. ajatuksena on siten se, ettätehdyn työn osalta ei mittausongelmia ole jaettä huonosti mitattavissa olevassa sektorissaarvonlisäys on kasvanut samaa vauhtia kuinhyvin mitattavissa olevassa sektorissa.

näinkin laskettu tuottavuuden kasvu­uraon kääntynyt laskuun 1990­luvun lopulla, jotenpelkästään tilinpidon luomasta harhasta ei voiolla kysymys. tuottavuuden kasvuvauhti onhidastumassa. Vaikka se ennakkotietojen mu­kaan olikin suuri vuonna 2006, niin yksi hyvävuosi ei vielä riitä kasvutrendin kääntämiseen.

kansainvälisessä vertailussa työn tuottavuu­den 2–3 prosentin kasvu on silti hyvä. suomenongelma ei olekaan tasossa, vaan kehityksensuunnassa. kun uuden yleiskäyttöisen teknolo­gian eli tieto­ ja viestintäteknologian avulla pi­täisi pystyä kääntämään tuottavuuden kasvu­trendi ylöspäin, niin tähän ei meillä ainakaanvielä ole pystytty.

4. Toimialojen kontribuutiot työntuottavuuden kasvuun

toimialoittainen tarkastelu tuo lisävaloa työntuottavuuden kehitykseen. yksittäisen toimi­alan kontribuutio kansantalouden työn tuotta­vuuden kasvuun saadaan kertomalla toimialantyön tuottavuuden kasvuvauhti toimialan osuu­della koko kansantalouden arvonlisäyksestä:

Toimialan kontribuutio t�ön tuottavuuden kas­vuun = toimialan osuus kansantalouden arvon­lisä�ksestä × toimialan t�ön tuottavuuden kasvu­vauhti.

kuviosta 3 nähdään, että teollisuuden kontri­buutio on ylivoimaisesti suurin. parhaimmil­laan se on ollut 1,5 prosenttiyksikköä, mutta onnyt vähenemässä teollisuuden Bkt­osuudenpienentyessä. kaupan sekä kuljetuksen, varas­toinnin ja tietoliikenteen kontribuutiot ovatnoin 0,4 prosenttiyksikköä kumpikin. jälkim­mäisen kontribuutio on vähenemässä, edellisenkasvussa. Maatalouden vaikutus tuottavuudenkasvuun on vuosien saatossa vähentynyt ollennyt samaa luokkaa, noin 0,1 prosenttiyksikköä,kuin sähkö­, kaasu­ ja vesihuollon, joka on pie­ni toimiala, mutta jossa työn tuottavuus on kas­vanut nopeasti.

kuviossa 3 on esitetty myös neljä sellaistatoimialaa, joiden kontribuutiot ovat negatiivi­sia: rakentaminen, rahoitus­ ja vakuutustoimin­

148

KAK 2 / 2007

ta, terveydenhuolto­ ja sosiaalipalvelut sekäkiinteistö­ ja liike­elämän palvelut. ne ovatkaikki toimialoja, joilla arvonlisäyksen volyy­min mittaaminen on vaikeaa tuotoksen laadunarvioimisen vuoksi. negatiivinen kontribuutiovoi siten kuvastaa pikemminkin tuottavuudenmittausvirhettä kuin todellista kehitystä.

toimialojen kontribuutioiden summa onpienempi kuin työn tuottavuuden kasvuvauhtikoko kansantaloudessa silloin, kun työvoimaa

siirtyy rakennemuutoksen seurauksena alem­man tuottavuuden toimialoilta korkeammantuottavuuden aloille, sillä

Kansantalouden t�ön tuottavuuden kasvuvauh­ti = toimialojen �hteenlaskettu kontribuutiot�ön tuottavuuteen + rakennemuutoksen vaiku­tus.

kuvio 4 näyttää, että toimialojen välisen raken­nemuutoksen vaikutus oli meillä pitkään vakaa,

Kuvio 3. Kontribuutioltaan suurimpien ja pienimpien toimialojen kontribuutiot kansantalouden t�ön tuottavuuden kasvuun197��–2005

aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

149

Mat t i p oh j o l a

noin 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa. se onkuitenkin laman jälkeen pudonnut lähes nol­laan. päinvastoin kuin usein talouspoliittisessakeskustelussa esitetään, rakennemuutoksenvaikutus työn tuottavuuden kasvuun on suo­messa viime vuosina vähentynyt.

toimialoittaisen tarkastelu antaa pessimis­tisen kuvan kansantaloutemme tuottavuudenkasvusta siinä mielessä, ettei yhdenkään toimi­alan kontribuutio ole selvästi kasvamassa sillätavoin kuin esimerkiksi teollisuuden ja kulje­tuksen, varastoinnin ja tietoliikenteen kontri­buutiot kasvoivat 1970­luvun lopulta vuositu­hannen vaihteeseen. rakennemuutoksenkinpositiivinen vaikutus on kadonnut.

koska työn tuottavuuden kasvu syntyy tek­nologian kehityksestä ja koska tieto­ ja viestin­täteknologia luo uusia tuotteita ja toimintata­

poja samalla tavoin nyt kuin höyry­ ja sähkö­voima aikanaan, niin talouskasvun uudet vetu­rit ovat sellaisia toimialoja, jotka käyttävätpaljon tätä uutta teknologiaa. esimerkiksi yh­dysvalloissa kaupan kontribuutio työn tuotta­vuuden kasvuun on 1990­luvun puolivälin jäl­keen kaksinkertaistunut ollen nyt 0,7 prosent­tiyksikköä. suomessa ei vastaavaa ole tapahtu­nut. yhtenä mahdollisena selityksenä on kau­pan alan suurempi sääntely meillä, sillä työntuottavuuden ja sääntelyn määrän välinen kor­relaatio on negatiivinen (pohjola 2007a).

5. Työn tuottavuuden kasvunlähteet

Mistä työn tuottavuuden kasvun hidastumises­sa on kysymys? onko teknologisen kehityksen

Kuvio 4. Toimialojen �hteenlaskettu kontribuutio sekä rakennemuutoksen vaikutus t�ön tuottavuuden kasvutrendiin 197��–2005

aineistolähde: tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

150

KAK 2 / 2007

vauhti hidastunut, vai onko kansantalous vainsaavuttanut vakaan kasvun tilan, jossa tuotta­vuus kasvaa hitaammin kuin vakaan kasvunuralle noustaessa? edellä havaittu rakenne­muutoksen vaikutuksen hiipuminen viittaa jäl­kimmäiseen ilmiöön.

kysymyksiin vastaaminen vaatii kuitenkintuottavuuden kasvun osatekijöiden tarkempaaerittelyä. seuraava tarkastelu perustuu hiljat­tain julkaistuihin eu kleMs ­projektin laskel­miin, jotka pohjautuvat kasvutilinpitoon (ks.www.euklems.net). sen mukaan

BKT:n kasvuvauhti =palkkojen kansantulo­osuus × t�öpanoksen kas­vuvauhti+ pääomatulojen kansantulo­osuus × pääomapa­noksen kasvuvauhti+ kokonaistuottavuuden kasvuvauhti.

uutta eu kleMs ­projektin analyyseissa onse, että työ­ ja pääomapanosta mitattaessa ar­vioidaan määrän lisäksi myös laatu. työvoimaluokitellaan eri ryhmiin sukupuolen, iän jakoulutuksen perusteella, pääoma puolestaanpääomatavaralajeittain. keskimääräistä palkkaakäytetään työpanosluokan rajatuottavuudenmittarina, pääoman vuokrahintaa pääomatava­ralajin rajatuottavuuden mittarina.

työpanoksen kontribuutio Bkt:n kasvuunvoi nousta joko sillä tavalla, että tehdyn työnmäärä kasvaa, tai siten, että työn rajatuottavuusnousee esimerkiksi koulutetun työvoiman kor­vatessa kouluttamatonta työvoimaa. pääomanrakenteen muutos on viime vuosina näkynyterityisen selvästi tieto­ ja viestintäteknologiaasisältävän pääoman osuuden kasvuna, mikä onnostanut pääoman rajatuottavuutta.

Vähentämällä edellä esitetystä laskukaavas­ta työpanoksen määrän kasvu molemmilta puo­

lilta saadaan työn tuottavuuden kasvun osate­kijät:

T�ön tuottavuuden kasvuvauhti =palkkojen kansantulo­osuus × t�öpanoksen laa­dun kasvuvauhti+ pääomatulojen kansantulo­osuus × pääomain­tensiteetin kasvuvauhti+ kokonaistuottavuuden kasvuvauhti.

tässä pääomaintensiteetti lasketaan jakamallapääomapanos tehtyjen työtuntien määrällä.

kuvio 5 näyttää työn tuottavuuden kasvu­vauhdin ja sen osatekijöiden kontribuutiotvuosina 1976–2004. sarjat on puhdistettu ly­hytaikaisista suhdannevaihteluista. näin laske­tut trendit tuovat kehityksen suunnan parem­min esiin kuin pelkät keskiarvot.

kuviosta näkyy hyvin, miten talouskasvunluonne on meillä muuttunut. kun vielä 1980­luvulla työpanoksen laadun ja pääomaintensi­teetin kasvun yhteenlaskettu kontribuutio olinoin 2,5 prosenttiyksikköä ja kokonaistuotta­vuuden vain 0,5 prosenttiyksikköä, niin vuosi­na 2000–2004 vastaavat luvut olivat 1,0 ja 1,2.työn tuottavuuden kasvusta jo yli puolet syn­tyy kokonaistuottavuuden kasvusta.

pääomapanoksen kontribuution supistumi­nen on jo aiemmista analyyseistä tuttu ilmiö.uutta näissä laskelmissa on se, että myös työ­panoksen laadun (koulutuksen ja ikärakenteen)kontribuutio näyttää pudonneen 30 vuodessakymmenesosaan. Vastaavia laskelmia ei ole ai­emmin tehty makroaineistoilla yhtä pitkälleajanjaksolle muiden tekijöiden kuin pelkänkoulutuksen osalta (jalava ja pohjola 2002).Malirannan (2001, ch 6) mikroaineistoilla vuo­sille 1989–1998 saamat tulokset ovat yhdenmu­kaisia tässä esitettyjen kanssa. sellaisissa laskel­missa, jotka jättävät työpanoksen laadun huo­

151

Mat t i p oh j o l a

mioimatta, tämä mittaamaton kontribuutio onnäkynyt kokonaistuottavuuden suurena kontri­buutiona, sillä se lasketaan aina residuaalina.

kuvion mukaan molempien panostekijöi­den kontribuutiot ovat pienentyneet erityisenvoimakkaasti 1990­luvulla. tämä on yhdenmu­kaista kuviossa 4 esitetyn rakennemuutoksenvähentyneen vaikutuksen kanssa.

koska lama vaikutti voimakkaasti 1990­lu­vun talouskehitykseen, niin esitettyjä lukuja onsyytä tulkita varovasti. talouskasvun teoria ontässä avuksi. sen mukaan kansantalous on va­kaan kasvun uralla silloin, kun pääomapanos jaBkt kasvavat samaa vauhtia eli silloin kunpääomakerroin on vakio. kuvion 6 mukaankansantaloutemme on nyt ensimmäistä kertaatällaisessa tilassa tai ainakin lähellä sitä.

sijoittamalla edellä esitettyyn työn tuotta­vuuden kasvuhajoitelmaan vakaan kasvun ehto

(Bkt:n kasvuvauhti = pääomapanoksen kasvu­vauhti) saadaan, että vakaan kasvun uralla

T�ön tuottavuuden kasvuvauhti =t�öpanoksen laadun kasvuvauhti + kokonais­tuottavuuden kasvuvauhti / palkkojen kansan­tulo­osuus.

antamalla yhtälön oikean puolen muuttujilleperiodilla 1999–2004 havaitut arvot saadaantyön tuottavuuden kasvuvauhdiksi 2,2 prosent­tia vuodessa. tämän perusteella voi sen alene­van trendin ennustaa pysähtyvän, jos työpa­noksen laatu ja kokonaistuottavuus kasvavatnykyisillä vauhdeillaan ja jos palkkojen kansan­tulo­osuus säilyy nykytasollaan.

6. Työn tuottavuuden kasvuennuste

edellä esitettyä kaavaa voi käyttää myös työn

Kuvio 5. T�ön tuottavuuden kasvutrendi ja sen osatekijöiden kontribuutiot 197��–2004

aineistolähde: eu kleMs ­tietokanta, www.euklems.net.

152

KAK 2 / 2007

tuottavuuden kasvun mekaaniseen ennustami­seen. eksogeenisiä tekijöitä tässä ennusteessaovat työpanoksen laadun ja kokonaistuottavuu­den kasvuvauhdit sekä palkkojen kansantulo­osuus, endogeenisiä puolestaan pääomainten­siteetin ja työn tuottavuuden kasvuvauhdit.pohjaksi voi ottaa eksogeenisten muuttujienkeskimääräiset arvot vuosilta 1999–2004, jokakattaa viimeksi havaitun suhdannesyklin. palk­kojen kansantulo­osuus oli 0,64 ja kokonais­tuottavuus kasvoi 1,2 prosenttia vuodessa.

työn tuottavuuden kasvuennusteeksi saa­daan siten 1,9 (eli 1,2/0,64) prosenttiyksikköäplus työpanoksen laadun kasvuvauhti. lamanjälkeen se on kasvanut keskimäärin 0,4 pro­senttia vuodessa. jalava ja pohjola (2004) arvioi­vat, että laatu voi ikärakenteen muutoksenvuoksi jatkossa jopa heiketä 0,2 prosenttia vuo­dessa. tällä haarukalla saa työn tuottavuuden

kasvuennusteeksi siten 1,7–2,3 prosenttia vuo­dessa.

7. Kasvua uhkaavat tekijät

työn tuottavuuden kasvua uhkaavien tekijöi­den tunnistamiseksi on paikallaan katsoa senosatekijöitä toimialoittain. tällainen tarkasteluon tehty kuviossa 7, jossa koko kansantaloudenja markkinatuotannon lisäksi on tarkasteltuseuraavia toimialaryhmiä:

– iCt­tuotanto, joka muodostuu sähköteknis­ten tuotteiden valmistuksesta sekä postitoi­minnasta ja teleliikenteestä,

– teollinen tuotanto (pl. iCt­tavarat), joka kat­taa teollisen valmistuksen sähköteknisiä tuot­teita lukuun ottamatta,

– muu tavaratuotanto, johon kuuluvat maa­ ja

Kuvio ��. pääomapanoksen ja bruttokansantuotteen määrän suhde 197��–2004

aineistolähde: eu kleMs ­tietokanta, www.euklems.net.

153

Mat t i p oh j o l a

metsätalous, mineraalien kaivu, sähkö­, kaa­su­ ja vesihuolto sekä rakentaminen,

– kauppa, kuljetus ja varastointi,– rahoitus, vakuutus ja liike­elämän palvelut

kiinteistöalan palveluita lukuun ottamattasekä

– henkilökohtaiset palvelut, jotka sisältävätmyös majoitus­ ja ravitsemistoiminnan muttaei hallintoa, koulutusta eikä sosiaali­ ja ter­veyspalveluja.

luvut ovat keskiarvoja ajanjaksolta 1999–2004,joka on valittu siksi, että tarkastelu kattaisi vii­meksi havaitun suhdannejakson.

kuvio tuo hyvin esiin, kuinka suuri työntuottavuuden kasvu on ollut tieto­ ja viestintä­teknologiaa (iCt) valmistavassa osassa kansan­taloutta ja kuinka paljon siitä on tullut koko­naistuottavuuden kasvusta. iCt­tavaroiden ja

palvelujen muuttuessa perushyödykkeiksi tä­män sektorin kontribuutio vähenee väistämät­tä. Matkapuhelimien komponenttivalmistus onjo nyt siirtymässä pois suomesta.

kun iCt­valmistuksen osuus koko kansan­talouden arvonlisäyksestä on viime vuosinaollut 9 prosenttia ja kun sen työn tuottavuus onkasvanut 13 prosentin vuosivauhdilla, saadaantämän toimialan kontribuutioksi koko kansan­talouden työn tuottavuuden kasvuun lähes 1,2prosenttiyksikköä (0,09 × 13). tästä 0,8 pro­senttiyksikköä on tullut kokonaistuottavuudenkasvun vaikutuksesta.

Miten käy työn tuottavuuden kasvulle, josiCt­ala joutuu vaikeuksiin? karkean laskelmanvoi tehdä olettamalla, että teknologinen kehitysputoaa samalle tasolle kuin muussa teollisuu­dessa keskimäärin eli että iCt­alan kokonais­tuottavuuden kasvu hidastuu yhdeksästä kah­

Kuvio 7. T�ön tuottavuuden kasvu ja sen osatekijöiden kontribuutiot keskimäärin 1999–2004

aineistolähde: eu kleMs ­tietokanta, www.euklems.net.

154

KAK 2 / 2007

teen prosenttiin. koko kansantalouden koko­naistuottavuuden kasvu hidastuisi siten 0,6prosenttiyksikköä (0,09 × (9–2)). tällöin yllätehty mekaaninen työn tuottavuuden kasvuen­nuste putoaisi peräti prosenttiyksiköllä eli haa­rukasta 1,7–2,3 haarukkaan 0,7–1,3 prosenttiavuodessa.

Vaikutus työn tuottavuuden kasvuun onsiten paljon suurempi kuin kokonaistuottavuu­den kasvun hidastuminen. tämä johtuu siitä,että pääomanmuodostuksen on ennusteessaoletettu reagoivan teknologian kehitykseenkasvuteorian kuvaamalla tavalla: tasapainoisenkasvun uralla pääoma ja Bkt kasvavat samallavauhdilla, jolloin molemmat reagoivat teknolo­gisen kehityksen hidastumiseen.

tietotyön ulkoistaminen on toinen tulevaantuottavuuskehitykseen liittyvä riski. tietotyök­si voidaan määritellä kaikki työ, jonka tulosvoidaan esittää digitaalisessa muodossa. tieto­jenkäsittelypalvelut, taloudellinen ja lainopilli­nen konsultointi sekä tekniset ja mainonnanpalvelut ovat esimerkkejä. digitaaliteknologiaahyödyntäen ne voidaan tuottaa eri paikassakuin missä ne käytetään. eri arvioiden mukaan10–20 prosenttia kaikista työpaikoista on nyky­ään sellaisia, jotka voidaan periaatteessa ulkois­taa (Baldwin 2006).

ulkoistaminen kohdistuu kuitenkin mata­lan tuottavuuden tehtäviin, joten sen seurauk­sena maahan jäävien tehtävien ja työpaikkojenkeskimääräinen tuottavuus nousee ja työllisyyskohenee. yhdysvalloissa on laskettu, että ul­koistamisen nettovaikutus on positiivinen(Mckinsey �lobal institute 2003). Meillä täl­laisia laskelmia ei valitettavasti ole tehty.

tietotyön digitalisointi, liiketoimintapro­sessien automatisointi ja tietotyön ulkoistami­nen ovat kaikki seurausta siitä, että tieto­ javiestintäteknologian hyödyntämisessä on siir­

rytty kolmanteen vaiheeseen: toimintatapojamuutetaan uutta teknologiaa hyödyntäen. säh­kövoiman tuottavuusvaikutuksista on opittu,että toimintatapojen muutoksen tuottavuusvai­kutus oli suurempi kuin sähkön valmistuksenja sen välittömän hyödyntämisen vaikutukset.iCt:n suurimmat tuottavuushyödyt ovat sitenvielä edessäpäin (pohjola 2006).

tuottavuuden seuraavan kasvuaallon enna­koidaan syntyvän siitä toimintaprosessien te­hostumisesta, joka saadaan aikaan siirtymälläsähköiseen liiketoimintaan (e­business) ja säh­köiseen hallintoon (e­government) (ks. esim.Zysman 2004). yhdysvalloissa tämän on arvioi­tu kiihdyttävän tuottavuuden kasvua 0,5 pro­senttiyksikköä vuodessa. Meillä vaikutuksetjäänevät vähäisemmiksi, sillä suomalaiset yri­tykset eivät kulje tämän kehityksen kärjessä,vaikka käyttävätkin paljon tieto­ ja viestintätek­nologiaa.

tuottavuuskehitykseen liittyvät riskit ovatkieltämättä suuret. Mutta kuviosta 7 näkyymyös, miten niitä voidaan periaatteessa vähen­tää. tuottavuuden kasvu on ollut palvelualoillavaatimatonta, sellaisillakin, joilla uuden tekno­logian voi olettaa sitä kiihdyttävän. kauppa,kuljetus ja varastointi sekä vakuutus, rahoitusja liike­elämää palveleva toiminta ovat esimerk­kejä.

8. Näkemyksiä tuottavuuttaedistävästä talouspolitiikasta

työn tuottavuuden kasvun hidastuminen onkansantaloutemme keskeisin pitkän aikavälinongelma. alenevan trendin pysäyttäminen taikääntäminen kasvuun on kuitenkin mahdollis­ta uuden tieto­ ja viestintäteknologian avullaperiaatteessa samalla tavoin kuin sata vuottasitten, jolloin silloinen uusi yleiskäyttöinen tek­

155

Mat t i p oh j o l a

nologia – sähkövoima – otettiin hyötykäyt­töön.

erona menneeseen on se, että uuden tekno­logian mukanaan tuoma automaatio muuttaanyt työtä, jonka raaka­aineena on informaatio.käynnissä on tietotyön vallankumous. teollistu­misen tuottavuushyödyt on jo saavutettu, muttainformaation hyödyntäminen on tuottavuudenuusi kasvulähde samalla tavoin kuin luonnonraaka­aineet olivat viime vuosisadalla. kehityk­sen kärjessä kulkevat monet palvelualat.

Teknologiapolitiikka

suomalainen teknologiapolitiikka on mielestä­ni perustunut teknologiatutkimuksessa sieni­mallin nimellä tunnettuun paradigmaan: tek­nologia vaikuttaa kuten prosessi, joka synnyttääsieniä metsässä. Mitä suurempi sieni, sitä pa­rempi. käytännössä tämä politiikka näkyy”uuden nokian” etsimisenä, suurina panostuk­sina esimerkiksi bioteknologian tutkimukseenja kehitykseen.

Vaihtoehtoinen malli tunnetaan hiivamalli­na: teknologia vaikuttaa kuten hiiva, joka nos­tattaa taikinan. empiirisissä tutkimuksissayleiskäyttöisen teknologian (sähkö, iCt) ontodettu toimivan hiivan tavoin. tieto­ ja vies­tintäteknologian hyödyntämisessä ollaan jo niinpitkällä, että on vaikea paikallistaa sen vaiku­tuksia. toimintojen digitalisointi vaikuttaa teh­täviin kaikkien yritysten ja yhteisöjen sisällä.

politiikka on meillä onneksi muuttumassaoikeaan suuntaan. sekä elinkeinopolitiikassaettä tekesin ohjelmissa tunnustetaan jo sekäpalvelualojen että liiketoimintaosaamisen mer­kitys.

uutta tieto­ ja viestintäteknologiassa aiem­piin yleiskäyttöisiin teknologioihin verrattunaon, että se muuttaa toimintoja yhtä paljon jul­

kisessa hallinnossa kuin yksityisessä liiketoi­minnassa. teknologiapolitiikassa ei siksi enäävälttämättä tarvita yrityksiä toimeenpanijoinavaan julkisyhteisöt voivat toimia suoraan itse.koska suomen julkinen sektori on suuri ja toi­mii moniin muihin maihin verrattuna tehok­kaasti, on maallamme jopa suhteellinen etujulkishallinnon sähköistämisessä.

käsitykseni mukaan emme kuitenkaan kul­je tämänkään kehityksen eturintamassa. ongel­man täytyy olla kannusteissa, sillä iCt­infra­struktuuri ja ­osaaminen ovat meillä maailmankärkiluokkaa erilaisilla tietoyhteiskuntaa mit­taavilla indekseillä arvioiden.

hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmasta onpuuttunut ”punainen lanka”, näkemys siitä,miten tietoyhteiskuntaa pitäisi kehittää. tällai­sen erityisohjelman tarvetta on syytä harkitauudelleen seuraavassa hallitusohjelmassa.

yritykset ottavat uutta teknologiaa käyt­töön säästääkseen kustannuksissa. toimintata­pojen muutokset luovat kuitenkin ulkoisvaiku­tuksia. niiden seurauksena koko kansantalou­den tuottavuushyödyt eli kustannussäästöt ovatsuuremmat kuin yritysten suorien kustannus­säästöjen summa. liiketoimintojen sähköistä­misen tukeminen on siksi paikallaan, erityises­ti pienten ja keskisuurten yritysten osalta. tär­keämpää kuin rahallinen tuki on yhteisten jär­jestelmien, standardien, kehittäminen.

Liiketoiminnan sääntelyn uudistaminen

yrityksen sisäiset kannustejärjestelmät vaikut­tavat siihen, kuinka halukkaita työntekijät ovatottamaan käyttöön uutta teknologiaa. kannus­tejärjestelmien kehittämiseen vaikuttaa puoles­taan se, millaisessa kilpailutilanteessa ja millai­sen sääntelyn alaisena yritykset toimivat.

Monien palvelualojen sääntely on luotu

156

KAK 2 / 2007

teollisen yhteiskunnan tarpeisiin, eikä se siksivälttämättä luo otollisia puitteita uuteen tekno­logiaan perustuvien liiketoimintamallien omak­sumiselle. otan tässä kaupan esimerkiksi, kos­ka olen siihen hiljattain perehtynyt (pohjola2007a). johtopäätökset pätevät todennäköises­ti myös moniin muihin palvelualoihin.

kuvio 8 esittää, miten jakelupalveluiden elikaupan, kuljetuksen ja varastoinnin kontribuu­tio kansantalouden työn tuottavuuden kasvuunon yhdysvalloissa kasvanut 0,6 prosenttiyksi­köstä 0,9:ään 1990­luvun puolivälin jälkeen.Vastaavaa ei ole tapahtunut suomessa eikämuissakaan vanhoissa eu­maissa.

tieto­ ja viestintäteknologian hitaampaahyödyntämistä pidetään yhtenä selityksenä sil­le, että työn tuottavuus on kasvanut euroopas­sa hitaammin kuin yhdysvalloissa (Mc�uckin,spiegelman ja van ark 2005). Mutta miksei

euroopassa sitten ole investoitu uuteen tekno­logiaan yhtä paljon ja otettu käyttöön uusiatoimintatapoja yhtä nopeasti kuin yhdysval­loissa? yhtenä selityksenä on kaupan suurempisääntely, mikä vähentää kilpailua ja hidastaauusien toimintamallien käyttöönottoa. jakelu­palvelut ovat muuttumassa mm. siten, että pe­rinteinen tukkukauppa katoaa. sen toiminta onmuuttumassa tavaroiden varastoinnista ja jake­lusta informaation välittämiseen.

julkinen valta sääntelee kauppaa elinkeino­na kolmella tavalla:

1) ohjaamalla suuryksiköiden perustamistamaankäytön ohjausjärjestelmän avulla taielinkeinon harjoittamista koskevan säätelynkautta,

2) säätelemällä kauppojen aukioloaikoja liike­aikalain avulla ja

Kuvio 8. Kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin kontribuutio kansantalouden t�ön tuottavuuden kasvuun

aineistolähde: eu kleMs ­tietokanta, www.euklems.net.

157

Mat t i p oh j o l a

3) määräämällä eräiden tuotteiden, esimerkik­si lääkkeiden, alkoholin ja tupakkatuottei­den, myyntioikeuksista tai hinnoista.

esimerkiksi aukiolorajoitukset ovat syntyneetkulttuurillisista, uskonnollisista ja työsuojelul­lisista syistä, joten on helppo ymmärtää, ettei­vät ne välttämättä ole kuluttajien ja kaupanalan yrittäjien kannalta parhaita mahdollisia.

sääntelyn määrän vertaaminen eri maidenkesken ei ole helppoa. oeCd:ssä on kuitenkinrakennettu mittari, joka tiivistää sääntelytoi­menpiteet yhdeksi indeksiksi (Boylaud 2000).kuvion 9 vaaka­akseli kuvaa sääntelyn määrää(max 6). suomessa kauppa on säännellympääkuin muissa pohjoismaissa ja oeCd­maissakeskimäärin. pystyakselilla on työn tuottavuu­den keskimääräinen kasvuvauhti vähittäiskau­passa vuosina 1995–2003. korrelaatio on sel­

västi negatiivinen: mitä enemmän sääntelyä,sitä hitaampi työn tuottavuuden kasvu.

näin yksinkertaisen analyysin perusteella eikausaalisuutta voi tietenkään todistaa, muttatulokselle on myös vankempaa tieteellistä näyt­töä (Boylaud ja nicoletti 2001). kaupan jamuiden palvelualojen sääntelyjärjestelmää olisi­kin syytä ajanmukaistaa, jotta teollisuuden,kuljetuksen ja kaupan logististen järjestelmienintegroitumisesta saataisiin mahdollisimmansuuri tuottavuushyöty.

Koulutus

yllättävää edellä esitetyissä kasvutilinpitoonperustuvissa laskelmissa on työvoiman raken­teen eli laadun kontribuution väheneminen. seon pudonnut kymmenesosaan 30 vuodessa jasaattaa kääntyä jopa negatiiviseksi.

Kuvio 9. Sääntel�n määrä ja t�ön tuottavuuden keskimääräinen kasvu vähittäiskaupassa

aineistolähteet: Boylaud (2000) ja �roningen �rowth and development Centre, 60­industry database,september 2006, http://www.ggdc.net.

158

KAK 2 / 2007

eu kleMs ­tietokannassa työpanosta mi­tataan tehdyillä työtunneilla, jotka on luokitel­tu työntekijän koulutuksen, iän ja sukupuolenperusteella eri luokkiin. koulutus­ ja ikäluok­kia on kolme molempia. kunkin luokan keski­määräistä palkkatasoa käytetään sen rajatuot­tavuuden mittarina.

työpanoksen kontribuutio työn tuottavuu­den kasvuun saadaan kertomalla työpanoksenlaadun kasvuvauhti palkkojen kansantulo­osuudella (ks. kuvio 5). osa kontribuution ha­vaitusta vähenemisestä selittyy palkkojen kan­santulo­osuuden alenemisella, mutta sen mer­kitys on kuitenkin vähäinen.

työpanoksen laadun kasvu saadaan vähen­tämällä (laatukorjatun) työpanoksen kasvustatyötuntien kasvu. laatu mittaa sitä, kuinka pal­jon työvoimapalveluja saadaan yhdestä työtun­

nista. se kasvaa, jos työvoiman rakenne muut­tuu esimerkiksi siten, että korkeammin koulu­tettujen tekemän työn osuus kasvaa tai heidänsuhteellinen palkkansa nousee.

kuvio 10 esittää työpanoksen laadun kehi­tyksen ja sen osatekijöiden kontribuutiot vuo­sina 1976–2004. laadun kasvu on hidastunutseitsemäsosaan ja uhkaa jopa kääntyä negatii­viseksi ikärakenteen heikentymisen vuoksi.Myös koulutuksen kontribuutio on pudonnutkolmannekseen entisestä.

työvoiman koulutusrakenteen muutos eienää nosta työpanoksen laatua samalla tavoinkuin ennen. syitä on kaksi. ensimmäinen onse, että kouluttamattoman työvoiman korvaa­minen koulutetulla on hidastunut. kun vainperusasteen suorittaneet tekivät vielä 1970­lu­vun puolivälissä yli puolet työtunneista, niin

Kuvio 10. T�öpanoksen laadun kasvu sekä koulutuksen, ikärakenteen ja sukupuolen kontribuutiot siihen vuosina 197��–2004

aineistolähde: eu kleMs ­tietokanta, www.euklems.net.

159

Mat t i p oh j o l a

osuus on nykyään 15 prosenttia, eikä se putoaentiseen tahtiin. toinen syy on korkea­asteenkoulutuksen suorittaneiden palkkapreemionalentuminen. 30 vuotta sitten heidän palkkata­sonsa oli 70 prosenttia keskimääräistä kor­keampi, nyt enää 30 prosenttia parempi. kor­keasti koulutetut tekevät jo liki puolet (46 %)kansantaloutemme työtunneista.

ikärakenteen muutoksen kontribuutio työ­voiman laatuun on vähentynyt kuvion 10 mu­kaan vielä enemmän kuin koulutuksen. syy eikuitenkaan ole väestön ikääntymisessä, silläikäryhmittäin tarkastellen yli 50­vuotiaidenkontribuutio on kasvanut. he ovat hyvin pal­kattuja ja heidän tekemänsä työn määrä onkasvanut laman jälkeen ripeästi. syynä onnuorten, alle 30­vuotiaiden suhteellisen palk­katason aleneminen. se putosi 1990­luvun ai­kana peräti 10 prosenttiyksikköä. tässä tilan­teessa työvoiman laatu paranisi, jos nuortentekemän työn määrä vähenisi. se on kuitenkinselvästi kasvanut.

yhdistämällä koulutuksen ja ikärakenteenvaikutuksia koskevat johtopäätökset päätyyväistämättä näkemykseen, ettei nuorten koulu­tettujen työntekijöiden kontribuutio työvoimanlaatuun ja talouskasvuun ole enää sama kuin seon ollut menneinä vuosikymmeninä. koulutus­poliittisten suositusten tekeminen on vaikeam­paa. on kuitenkin selvää, ettei pelkkä koulu­tuksen määrän lisääminen toimi samalla tavoinkuin ennen. koulutuspolitiikan painopistettäon muutettava koulutuksen summittaisesta tu­kemisesta sellaisen järjestelmän luomiseen, jokakohdentaa maamme henkiset voimavarat pa­remmin tuottaviin kohteisiin. Vain siten tur­vaamme sivistysyhteiskunnan jatkuvan kehityk­sen.

Kirjallisuus

Baldwin, r. (2006), ”�lobalisaatio: suuret osituk­set”, teoksessa Globalisaation haasteet Euroopal­le, Talousneuvoston sihteeristön globalisaatiosel­vit�s, osa I, Valtioneuvoston kanslian julkaisusar­ja 16/2006: 11–56.

Boylaud, o. (2000), ”regulatory reform in roadfreight and retail distribution”, economics de­partment Working papers no 255, oeCd.

Boylaud, o. ja nicoletti, �. (2001), ”regulatory re­form in retail distribution”, OECD EconomicStudies 32: 253–274.

jalava, j. ja pohjola, M. (2002), ”economic growthin the new economy: evidence from advancedeconomies”, Information Economics and polic�14: 189–210.

jalava, j. ja pohjola, M. (2004), ”työn tuottavuussuomessa vuosina 1900–2030”, teoksessa Talous­kasvu ja julkistalous ikäänt�neen väestön oloissa,Tulevaisuusselonteon liiteraportti 4, Valtioneu­voston kanslian julkaisusarja 32/2004: 29–72.

Maliranta, M. (2001), Micro Level D�namics of pro­ductivit� Growth, helsinki school of economicsa­227, helsinki.

Maliranta, M. (2006), ”yritysaineistoilla tuottavuu­den juurille”, Tieto&trendit 10/2006.

Maliranta. M. (2007), ”suomen tuottavuuskasvu onusa:n luokkaa”, Helsingin Sanomat 12.1.2007.

Mc�uckin, r.h., spiegelman, M. ja van ark, B.(2005), ”the retail revolution. Can europematch u.s. productivity performance?”, re­search report r­1358­05­rr, the ConferenceBoard.

Mckinsey �lobal institute (2003), ”offshoring: isit a win­win game?”, san Francisco.

nordhaus, W. (2002), ”productivity growth and thenew economy”, Brookings papers on EconomicActivit� 2002: 211–244.

pohjola, M. (2006), ”iCt, productivity and eco­ohjola, M. (2006), ”iCt, productivity and eco­nomic growth: what will be the next wave?”,teoksessa heikkinen, p. ja korhonen, k. (toim.),Technolog�­driven Efficiencies in Financial Mar­

160

KAK 2 / 2007

kets, expository studies a:110, Bank of Finland,helsinki: 22–33.

pohjola, M. (2007a), ”kauppa tuottavuuden ja ta­louskasvun lähteenä”, Kansantaloudellinen aika­kauskirja 103 (ilmestyy seuraavassa numerossa).

pohjola, M. (2007b), ”onko kansantaloutemme ti­linpito ajan tasalla?”, Kansantaloudellinen aika­kauskirja 103: 3–5.

Zysman, j. (2004), Finland in a digital era: How dowealth� nations sta� wealth�?, prime Minister’soffice, publications 25/2004.