Kapitaali 2/2014

Eurovaalit!mukana Ozan Yanar ja

Heikki Patomäki

HarjoitteluYK:n Suomenedustustossa

Lontoon työmarkkinat

Jatko-opiskeluRuotsissa

Kapitaali 2/2014

Päätoimittaja:

Miika Päällysaho

Toimitus:

Miska Widgrén

Pyry Lehtonen

Olli Hyytiäinen

Jaakko Meriläinen

Janne Karkkolainen

Elias Erämaja

Juho Anttila

Ozan Yanar

Mattias Lagerspetz

Janette Huttunen

Eemil Nuuttila

Provokaattori

Etusivun kuva:

Mikko Virta/Virta Creative

Painopaikka:

Picaset Oy

Painos:

80 kpl

Kapitaali saa HYY:n

lehtitukea

Sisältö 4 Päätoimittajan palsta

5 Puheenjohtajan palsta

6 Opintosihteerin palsta

7 Kvartaalikatsaus

8 Opiskelusta Ruotsissa

11 Kansislainen diplomatian pyörteissä

13 Eurovaaleja 2014 tekemässä!

15 Eurovaalikampanjointia

sekatyömiehen silmin

17 Vihreä taloustieteilijä haluaa

korjata EU:n

20 Haastattelussa Heikki Patomäki

23 Econ pimeällä puolella

26 Työtä ja opiskelua Lontoossa

29 Pallo maaliin vai lappu luukulle

32 Provokaattori

34 Kansissitsit 2014

3

4

Teksti: Miika Päällysaho, Kapitaalin päätoimittaja

Päätoimittajan palsta

Vuoden toista Kapitaalia viedään! Vaikka edellisestä numerosta ei olekaan vierähtänyt kovin pitkää aikaa, on toi-mituksemme saanut jälleen kerran ai-kaan kasan mielenkiintoisia, monipuo-lisia ja yllättäviäkin juttuja. Tällä ker-taa tarjolla on juttuja niin jalkapalloseu-rojen velkaantumisesta, London School of Economicsista, Lontoon työmarkki-noista kuin vaikkapa työharjoittelusta YK:ssa. Joukko opiskelijoitamme kä-vi myös tutustumassa VATT:in tiloihin Econ pimeälle puolelle.

Toukokuun aikana jännittää yksi jos toinen poliitikko, mutta myös muu-tama valtsikalainenkin. Toukokuun loppupuolella järjestettävät eurovaa-lit huomioidaan tässä numerossa use-amman jutun voimin. Suurennuslasin alla ovat erityisesti Vihreiden (ja myös KTTO:n!) Ozan Yanar sekä kansainvä-lisen politiikan professori, Vasemmisto-liiton ehdokas Heikki Patomäki. Janet-te Huttunen ja Eemil Nuuttila taas ker-tovat, millaista vaalikampanjan järjestä-minen ja organisointi on.

Kuten varmasti huomaat, lehti näyt-tää aikalailla toisenlaiselta (ja kädet ris-

tissä toivomme, että myös tyylikkääm-mältä) kuin vähään aikaan. Pyrimme tekemään lehdestä helpommin luetta-van ja selkeämmän, mutta myös tun-nistettavamman. Kehitys jatkuu edel-leen ensi syksyn numeroissa, joten kan-nattaa antaa ulkoasusta palautetta esi-merkiksi Kapitaalin Facebook-sivun seinälle! Juttuja – aiheesta kuin aihees-ta – tarvitaan myös aina, joten jos kiin-nostus lehden tekoon osallistumises-ta herää tätä numeroa selatessa, liity to-ki mukaan: kannattaa osallistua syksyn suunnittelukokouksiin ja allekirjoitta-nutta voi aina vetäistä hihasta!

Tämän lehden myötä Kapitaalin toi-mituskin hiljenee ansaitusti vähäksi ai-kaa nauttimaan kesästä. Alkusyksystä voidaankin sitten taas ihmetellä, keitä ne uudet fuksit oikein ovatkaan, kertail-la MM-jalkapallon vaiheita, ihmetellä uutta tutkintorakennetta – ja suunnitel-la syksyn ensimmäistä Kapitaalia.

Antoisia lukuhetkiä!

5

Vähäisetkin lumet ovat hiljalleen sula-neet ja päivät lämpenevät. Opiskelijal-le varmempi kevään merkki on kuiten-kin kiire, jonka on itselleen jälleen saa-nut kehiteltyä pitkin talvea. Viimeiset työhakemukset pitäisi kirjoittaa ja ten-tit lähenevät uhkaavasti. Lisäksi tapah-tumakutsuja tulvii joka suunnasta. Ke-vätstressin voi toki käyttää hyödykseen. Onhan se opiskelun aikana todistettu lukuisaan otteeseen, että pienessä kii-reessä asiat tuppaavat hoitumaan pa-remmin.

Tapahtumakutsuista puheen ollen: KTTO:n tarjontaa keväälle ovat muun muassa perinteinen ”Töitä ja kaljaa” –tapahtuma sekä yhteislähtö Hesarin ap-proon. Kulttuurin sarallakin on jotain jännää odotettavissa. Loppukeväälle on suunniteltu tuoreen ystävyysjär-jestömme Dilemman kanssa kauden-päättäjäisiä. Kaikenlaista kivaa on siis tulossa.

Hallituksen innostus kehitellä ja to-teuttaa järjestölle aktiivista toimint-aa on ilahduttanut allekirjoittaneen.

Kesälle on suunnitteilla kesäkoriksen ohelle muun muassa rantalentopalloa. Olisihan kesä ilman opiskelukavereita hieman tylsä.

Kevät tarkoittaa vääjäämättä myös sitä, että kirjastot täyttyvät pääsykokeis-iin lukevista abeista, jotka aiheuttavat päänvaivaa lukupaikan etsijöille. Tois-aalta näistä hiki hatussa puurtavista veijareista tulee toivottavasti runsaas-ti innokkaita taloustieteen fukseja, joi-ta opastamaan on lehden lukuhetkellä valittu joukko tutoreita. Tänä vuonna hakijoita oli yli tarpeen, joten tutoreiksi valikoituu varmasti hyviä tyyppejä.

Hallitustoiminta on hiljaista kesän aikana, mutta palaute on tärkeää, jot-ta kykenemme parantamaan toimint-aamme syyskaudella. Jos siis jokin asia kaipaa parannusta, voit laittaa paran-nusehdotuksia tai palautetta osoittee-seen hommakusee@ktto.fi.

Teksti: Miska Widgrén, KTTO:n puheenjohtajaKuva: Mikko Virta

Puheenjohtajan palsta

6

Teksti: Pyry Lehtonen, 2. opintosihteeri

Opintosihteerin palsta

Hyvää kevään alkua kaikille. Talvi on siirtymässä kevään tieltä ja opintoasi-oiden päällä maannut epätietoisuuden kinos sulamassa pois. Tutkintoraken-nemuutos on edennyt jo pitkälle ja en-si vuoden sävelet ovat selvillä. Enit-en mielenkiintoa herättäneet mikron ja makron kurssit jakautuvat kukin en-si vuonna kahdeksi eri kokonaisuudek-si, joista kummastakin saa 15 opinto-pistettä. Lisäksi maisterivaiheen run-kokurssit pilkotaan kahteen osaan, mikä on saanut positiivista palautetta maisterivaiheen opiskelijoilta.

Epätietoisuutta tutkintouudistuk-sessa vielä kuitenkin on. Siirtymäkau-den käytännöt eivät ole vielä täysin selvinneet ja pohdinta eri toteutusta-voista on käynnissä. Kaikki mielipiteet asiasta ovat kullanarvoisia, joten niitä voi tulla rohkeasti kertomaan. Kaikille yhteiset yhteiskuntatieteiden perusop-innot tulevat pakollisiksi ensi syksyn uusille fukseille. Taloustieteilijöille uu-sia kursseja yhteiskuntatieteiden opin-toihin ei tule, mutta osa perusopinnois-ta on tilastotieteen kursseja. Vielä ei ole varmuutta, saavatko uudet opiske-lijat itselleen merkintää tilastotieteen sivuainekokonaisuudesta. Yliopis-ton tasollakin tapahtuu uudistuksia. Kritiikkiä osakseen saanut tulostuski-intiöiden leikkaus menee uudelleen käsittelyyn. Kiintiöiden taso selvinnee piakkoin ja uudet kiintiöt tulevat vo-imaan ensi syksynä.

Tuutoriksi haluavien tarjonta ylitti kysynnän tänä vuonna. Kirjoittamish-etkellä hakijoiden ryhmähaastattelut ovat aivan nurkan takana. Lähitule-vaisuudessa siintää myös perinteinen “Töitä ja Kaljaa” – työelämäpaneeli, jo-hon on saapumassa mielenkiintoisia vi-eraita kertomaan, mitä ihmettä valmis-tumisen jälkeen voimme oikein tehdä.

Tsemppiä kaikille kevään viimeisi-in opintoihin, opintosihteeritiimin pu-olesta,

Pyry

Ps. KTTO kiittää eläkkeelle siirtyvää amanuenssi Ritva Teräväistä loistavas-ta työstä opiskelijoidemme eteen. Rit-van saappaisiin astuu Tiila Juuti, jon-ka toivotamme lämpimästi tervetulleeksi taloustieteilijöiden keskuuteen.

”Mikron ja

makron kurs-

sit jakautu-

vat kukin

ensi vuon-

na kahdek-

si eri koko-

naisuudek-

si, joista kum-

mastakin saa

15 opinto-

pistettä.

7

Teksti ja kuvat: Olli Hyytiäinen

Kvartaalikatsaus

Edellisestä kvartaalikatsastuksesta on ehtinyt kulua vasta muutamia viikko-ja, mutta paljon on senkin jälkeen Van-taanjoessa vettä virrannut ja maailman-taloudessa tapahtunut. Perehdymme näistä jälkimmäiseen ja käymme läpi maaliskuun tapahtumat pähkinänkuo-ressa.

Maaliskuun alku oli osakemarkki-noille hankala kuukausi. Helmikuus-sa Ukrainassa alkanut poliittinen kriisi aluekiistoineen kärjistyi, kun Venäjä toi sotilaalliset joukkonsa Krimin niemi-maalle. Länsimaat tuomitsivat toimet ja sijoittajat alkoivat varautua taloudel-lisiin vaikutuksiin, joita voisi aiheutua esim. Venäjää kohtaan asetetuista pa-kotteista. Samaan aikaan kylmä sää pii-nasi ainakin arvioiden mukaan makro-talouden tilastoja Yhdysvalloissa. Kes-kuspankki Fed puolestaan päätti jälleen vähentää kuukausittaisia velkakirjaos-toja 10 miljardilla dollarilla. Aasiassa Kiinan kasvunäkymät ottivat yhä taka-pakkia, mutta maan johto esiintyi päät-täväisenä ja vakuutteli kykenevänsä hoitamaan talouden hidastumisen ai-heuttamat vaikutukset.

Kehittyneet länsimaiset osakemark-kinat piristyivät kuun loppupuolella, kun Krimin kriisin ratkaisuun tähtää-vät neuvottelut jatkuivat aktiivisina ja

loivat toivoa tilanteen rauhoittumisesta. Euroopan ja Yhdysvaltain osakemark-kinoilla loppukuu paikkasi alkukuun tappioita. Pohjoismaat ja Suomi eivät kuitenkaan saaneet samaa vauhtia pääl-le. Kehittyvillä markkinoilla kurssikehi-tys yllätti positiivisesti. Kiina ei päässyt edelleenkään vauhtiin, mutta pitkään huonosti pärjänneet Etelä-Amerikan ja Intian osakemarkkinat ovat kääntyneet nopeaan nousuun epävakaan periodin jälkeen.

Korkomarkkinoilla maaliskuu oli rauhallinen. Tasaista tuottoa oli sijoit-tajalle tarjolla sekä valtiolainoista että yrityslainoista. Pitkät korot pysyttelivät edelliskuun tasoa.

Raaka-ainemarkkinoille alkuvuo-si on ollut mielenkiintoista aikaa. Vii-me vuonna suurin osa raaka-ainelaji-en hinnoista tuli alas etenkin Kiinan ta-louden näkymien jarruttaessa. Viime aikoina kullan hintaa on kuitenkin nos-tanut Krimin kriisin aiheuttama turva-satamaefekti, kahvia on kallistanut sa-teiden puute Brasiliassa ja nikkeliä ve-tänyt ylös Indonesian nikkelimalmin vientikielto. Aivan viime aikoina tilan-ne on kuitenkin rauhoittunut kunkin raaka-aineen osalta, eikä nousupainet-ta enää ole.

Pitkään

huonosti

pärjänneet

Etelä-Ameri-

kan ja Intian

osakemark-

kinat ovat

kääntyneet

nopeaan

nousuun.

”

KUVA:Osakeindeksien tuot-toja vuoden alustaSPX index = S&P500 (New York) HSI index = Hang Seng (Hongkong)

8

Teksti ja kuvat: Jaakko Meriläinen

Ruotsissa opiskelusta

Edellisessä Kapitaalissa Han-nu Kivimäki kirjoitti, mil-laista on tehdä jatko-opin-toja yhdysvaltalaisessa huip-puyliopistossa Stanfordissa.

Tässä kirjoituksessa pureudun samaan teeman sillä poikkeuksella, että kirjoi-tukseni käsittelee jatko-opintoja eu-rooppalaisittain hyvässä yliopistossa.

Aloitin jatko-opintoni Tukholman yliopiston kansantaloustieteen laitok-sella sekä tutkimusassistentin pestin In-stitute for International Economic Stu-dies (IIES) -instituutissa syksyllä 2013. Ensimmäisen vuoden opiskelijana en vielä varsinaisesti ole valinnut suuntau-tumistani. Kovasti kuitenkin vaikuttaa siltä, että päädyn ennemmin tai myö-hemmin työskentelemään julkistalou-den ja poliittisen taloustieteen parissa. Erityisesti jälkimmäinen ala on Tukhol-massa vahvasti edustettuna, ja IIES:ssä työskenteleekin alan kenties tunne-tuimpia professoreja.

Miksi ja miten hakea Tukhol-

maan?

Ruotsin puolesta on ehkä turha pitää sen suurempia palopuheita, sillä pidäm-mehän me kaikki naapurimaastamme. Tukholma on yksi Euroopan hienoim-pia kaupunkeja, ja äiti on todennäköi-sesti mielissään, kun lapsi ei lähdekään kovin kauas jatko-opiskelemaan (näin myös kirjoittajan tapauksessa). Omal-ta osaltani suurimman syyn Tukhol-maan hakemiseen antoi yliopistolla si-jaitseva IIES ja sen tarjoamat erinomai-

set puitteet poliittiseen taloustieteeseen erikoistumiseen. Eurooppalaisiin yli-opistoihin verrattuna IIES:stä väitelleet tohtorit ovat menestyneet hyvin myös akateemisilla työmarkkinoilla. Taka-vuosina nuoria tohtoreita on työllisty-nyt esimerkiksi amerikkalaisten huip-puyliopistojen Public Policy -laitoksille.

Hakuprosessi poikennee hiukan Hannun kirjoituksessaan kuvailemas-ta järjestelmästä Yhdysvalloissa, joskin kaikki on ilmaista. Hakumaksuja ei ole, ja pohjoismainen hakija välttää Tuk-holman yliopistoon hakiessaan GRE- ja TOEFL-testit, mutta esimerkiksi Tuk-holman kauppakorkeakoulu niitä vaatii. Keskeistä lienee se, että hakijalla on vahvat suosituskirjeet ja kiinnostuksen-kohteet sopivat hyvin yhteen laitoksen ohjaajatarjonnan kanssa. Vahvat suos-ituskirjeet ovat suositeltavia myös siinä mielessä, että on täysin mahdollista, et-tä allekirjoittanut sekä yliopiston toinen suomalainen kansantaloustieteen toh-

9

torikoulutettava ovat tärvelleet opinto-menestyksellään muiden suomalaisten mahdollisuudet päästä sisään tulevai-suudessa. Hakemisesta kiinnostunut lukija voi ohjata itsensä yliopiston net-tisivuille ja tutustua siellä aiheeseen tar-kemmin.

Kuten jo edellä käy ilmi, Tukhol-massa kansantaloustieteen jatko-opin-toja tarjoaa kaksi laitosta, yliopisto ja kauppakorkeakoulu. Selkeää jakolinjaa näiden välillä ei ole, mutta usein ajatel-laan kauppakorkeakoulun nojautuvan enemmän mikron puolelle ja yliopis-ton makron puolelle, ehkä osin IIES:n vuoksi, sillä instituutissa on runsaas-ti vahvoja makro-osaajia. Kurssit ovat yhteisiä, ja ainakin teoriassa toisen oh-jaajistaan voi yrittää hankkia myös toi-sen koulun puolelta. Keskeisin ero lai-tosten välillä lienee se, että kauppakor-keakoulun jatko-opiskelijat saavat hie-man enemmän rahaa, ja heille tarjotaan ensimmäiseksi vuodeksi halpa asunto. Tämä on vallattoman suuri hyöty, sillä juuri asuntomarkkinat ovat suurin asia, josta Tukholmaan lähtijöitä varoitetaan. Asunnon löytäminen Ruotsin pääkau-pungista tuottaa tuskaa ja majapaikat ovat kiven alla. Ruotsia osaavan on hel-pompi löytää koti, mutta kielitaitokaan ei tee hakuprosessista vielä helppoa.

Tukholmassa opiskelemisesta

Ensimmäisen vuoden aikana tukhol-malaisjatko-opiskelija istuu puoli vuotta mikron kursseilla, puoli vuotta makron kursseilla ja puoli vuotta ekonometrian kursseilla. Lisäksi pitää opiskella mate-matiikkaa. Monissa yliopistoissa järjes-tetään niin sanottu Math Camp ennen jatko-opintojen alkua. Tukholmassa käydään tämän sijaan kolme matema-tiikan kurssia. Ensimmäinen käsittelee muun muassa topologiaa ja reaaliana-lyysia, toinen todennäköisyysteoriaa ja kolmas dynaamista optimointia. Nä-mä ovat samoja teemoja, jotka monessa

muussa paikassa on tungettu parin vii-kon intensiiviseen matematiikkaleiriin. Luennot ovat olleet lähes poik-keuksetta hyviä. Siinä missä amerikka-laisissa huippuyliopistoissa luennoivat Nobel-palkintojen saajat, Tukholmas-sa luennoivat Nobel-palkintojen saaji-en valitsijat. Esimerkiksi ensimmäisen vuoden makron kursseilla luokan edes-sä seisoivat tänä vuonna Per Krusell ja John Hassler, jotka kumpikin kuuluvat kansantaloustieteen palkinnonsaajan valintakomiteaan. Yhden kurssin luen-noilla istutaan viikossa keskimäärin vii-tisen tuntia, ja sen lisäksi viikoittain on laskuharjoituksia – samaan tapaan kuin kandidaatin- ja maisteriopinnoissakin. Myös tenttien kannalta systeemi on ku-ten Suomessa. Kurssin päättää loppu-koe, ja toisin kuin monissa yliopistois-sa maailmalla, vuoden lopussa ei tarvit-se suorittaa kaiken kattavia kokeita, mi-kä keventää huomattavasti työtaakkaa.

Koska en ole käynyt jatko-opintojen kursseja Suomessa, en osaa tarkkaan sa-noa, miten lähellä toisiaan kurssit ovat. Veikkaisin kuitenkin, että hyvin lähellä. Yleinen käsitys on kenties se, että en-simmäisen vuoden kurssit ovat varsin samankaltaisia kaikissa jossakin mää-rin kunnollisissa yliopistoissa.

Myös siitä vallitsee laaja konsensus, että ensimmäisen vuoden kurssit ovat välttämätön paha. Toinen vuosi lienee ensimmäistä huomattavasti mukavam-

”Siinä mis-

sä amerikka-

laisissa huip-

puyliopistois-

sa luennoivat

Nobel-palkin-

tojen saajat,

Tukholmas-

sa luennoivat

Nobel-palkin-

tojen saajien

valitsijat.

10

pi, koska opiskelija saa itse päättää, mi-tä kursseja haluaa käydä. Koska toisen vuoden kursseja käyvät opiskelijat Tuk-holman yliopistosta, Tukholman kaup-pakorkeakoulusta, Uppsalan yliopis-tosta sekä mahdollisesti myös muista ruotsalaisista yliopistoista, on opiskeli-jajoukko niin suuri, että erikoiskursse-ja pystytään järjestämään varsin katta-vasti. Suomen tapaan moni tekee lisäk-si jossakin vaiheessa opintojaan vierai-lun Yhdysvaltoihin, jossa kursseja on mahdollista käydä lisää.

Toisena vuonna pääsee jo vähän kiinni oman tutkimuksen valmisteluun ja tekoon. Tenttien sijaan useimmil-la kursseilla tulee kirjoittaa tutkimus-suunnitelmia ja term-papereita, mikä lisää opiskelun mielekkyyttä ja haus-kuutta. Kolmantena vuonna kurssi-en pitäisi teoriassa olla käytynä, mutta moni tekee niitä vielä silloinkin. Pääosa opiskelijoista on kuitenkin kolmannes-ta vuodesta eteenpäin hyvin vauhdissa väitöstutkimuksen kanssa. Lisäksi tie-tämystään voi kartuttaa muutaman ker-ran viikossa pidettävissä seminaareis-sa, joihin lennätetään puhujia eri puo-lilta maailmaa kertomaan tuoreesta tut-kimuksestaan.

Paperilla opintojen kesto on viitisen vuotta, mutta moni käyttää aikaa enem-mänkin. Rahoitus luvataan täksi ajaksi, mutta sitä on mahdollista pidentää esi-merkiksi vetämällä laskuharjoituksia tai toimimalla tutkimusassistenttina.

Elämä yliopiston ulkopuolella

Lyhyestä virsi kaunis – sitä ei juuri en-simmäisenä vuonna ole. Luennoilla ja laskuharjoituksissa istuminen ei vielä vie suurta osaa ajasta, mutta niitä var-ten valmistautuminen kylläkin. Kurssit etenevät jokseenkin rivakkaan tahtiin, ja varsinkin jos materiaali ei ole ennes-tään tuttua, siihen on välttämätöntä pe-rehtyä huolella. Laskuharjoitukset ovat poikkeuksetta pitkiä ja niiden huolelli-nen tekeminen vaatii aikaa.

Kaikesta päätellen näyttää kuitenkin siltä, että tämä loppuu aikanaan. Toi-sen vuoden opiskelijoita näkee yliopis-ton käytävillä suhteellisen harvoin, kol-mannen vuoden opiskelijat ovat mel-kein kaikki ulkomailla, ja neljännen ja viidennen vuoden opiskelijat tuntuvat piipahtavan yliopistolla vain satunnai-sesti. Näiden havaintojen perusteella voi epäillä, että on olemassa jokin miel-lyttävä vaihtoehto vapaaehtoiselle työ-huoneessa istumiselle. Eikä sillä, että työhuoneessa istuminen ja opiskelemi-nen erityisen epämiellyttävää olisi, jos siitä pitää.

Loppukaneetti

Jatko-opintojen suorittamista voi suo-sitella kaikille, joita se kiinnostaa, jotka uskovat niissä pärjäävänsä ja jotka eivät halua mennä pankkiin töihin tai ryhtyä virkamiehiksi. Muutoin tohtorikou-lutukseen lähteminen ei ole hyvä pää-tös. Ruotsia puolestaan voi suositella niille, jotka pitävät Ruotsista. Erityises-ti poliittisesta taloustieteestä ja makros-ta kiinnostuneille Tukholman yliopis-ton IIES on yksi parhaista jatko-opinto-paikoista Euroopassa, ja se vetää vertoja monille yhdysvaltalaisille taloustieteen laitoksille. Siksikin Tukholma on var-teenotettava varasuunnitelma myös niille, jotka tähtäävät hauissaan ensisi-jaisesti pidemmälle.

”Poliittisesta

taloustietees-

tä ja makros-

ta kiinnostu-

neille Tukhol-

man yliopis-

ton IIES on

yksi parhaista

jatko-opinto-

paikoista Eu-

roopassa.

11

Teksti ja kuvat: Elias Erämaja

Kansislainen diplomatian pyörteissä: harjoittelu Suomen YK-edustustossa

Toisella kerralla se vihdoin tärppäsi. Arpaonni suosi harjoitteluapurahahaussa, eli valtsikalaisten vuotui-sissa arpajaisissa. Oli tul-

lut aika pohtia, missä harjoitteluaika kannattaisi viettää. Herkullisia harjoit-telupaikkoja oli tarjolla paljon ja jokai-seen makuun jotakin: ministeriöitä, suurlähetystöjä, tutkimuslaitoksia ja ni-in edelleen. Halusin lähteä ulkomaille, joten päätin pyrkiä johonkin suurlähe-tystöön. Vanhemman kanssaopiskel-ijan suosituksesta ja hänen kokemuk-sistaan motivoituneena päädyin hake-maan harjoittelua ensisijassa Suomen YK-edustustosta. Sinne sitten haas-tattelujen jälkeen pääsinkin ja paikak-seni varmistui tarkemmin edustuston kehitys- ja ihmisoikeusyksikkö, jo-hon sisältyvät myös YK:n yleiskokouk-sen II-komitean eli talous- ja rahoi-tuskomitean asiat.

Kämpän haku Suomesta käsin oli jokseenkin tuskaista, mutta löysin kuitenkin hyvältä paikalta huoneen, joskin apurahan määrän huomioon ot-taen hinnaltaan hyvin suolaisen. En-simmäisenä työpäivänä selvisi, et-tä harjoittelijoita oli suhteellisen pal-jon, pari kappaletta jokaisessa komi-teassa. Erinomaisen hyviä tyyppejä oikiksesta, kauppiksesta ja valtsikasta. II-komitean parissa aisaparinani toimi niin ikään kansislainen, tosin kauppik-sen puolelta.Ryhmässämme syntyi no-peasti hyvä fiilis ja sitten käärittiinkin jo hihat. YK:n 68. yleiskokous, eli tut-tavallisemmin UNGA68, oli alkamassa pian saapumiseni jälkeen. Kaikki maa-ilman valtionjohtajat kokoontuvat yleiskokouksen avajaisiin New Yorki-

in pitämään puheenvuoron yleiskesk-ustelussa sekä tapaamaan toisiaan er-ilaisissa sivutapahtumissa ja kahden-välisissä kohtaamisissa. Hässäkkä oli melkoinen ja turvatoimet etenkin pres-identti Obaman saapuessa kaupunki-in suunnattomat. Minun tehtäväni oli osallistua Suomen sivutapahtuman jär-jestämiseen, käydä muiden valtioiden järjestämissä tapahtumissa sekä mikä hienointa, edustaa Suomea yleiskok-oussalissa valtiojohtajien puheenvuoro-ja seuraten. Reilun viikon sessioista mieleeni jäivät pysyvästi mm. Zimba-bwen presidentin Robert Mugaben eloi-sa puheenvuoro, Iranin tuoreen pres-identin, Hassan Rouhanin puhe sekä presidentti Mahmud Abbasin Palesti-inan historian ensimmäinen yleiskok-ouspuheenvuoro valtavine aplodeineen. Tunnelma tuon reilun viikon aikana oli melkoinen. Käytävät kuhisivat presi-denttejä, pääministereitä ja muita val-lan keskiössä toimivia vaikuttajia. Bon-gasin mm. Venäjän ulkoministeri Lav-

Bongasin mm.

Venäjän ul-

koministeri

Lavrovin käve-

lemässä USA:n

ulkoministeri

Kerryn kanssa

lounaalle.

”

12

rovin kävelemässä USA:n ulkoministeri Kerryn kanssa lounaalle Syyria-neuvot-telujen käydessä kuumimmillaan. His-sissä puolestaan tapasin mm. Hollannin kuningatar Maximan. Intensiivinen ja erittäin sisältörikas viikko antoi hyvän startin harjoittelulle.

Varsinainen työrupeama alkoi kuitenkin komiteatyöskentelyn käynnistyttyä. Peruspäivä koos-tui yleiskeskustelun seuraamisesta ja sivutapahtumiin osallistumisesta se-kä niiden raportoinnista. Kokouksia seuraamalla opin tuntemaan nopeasti YK:n toimintatavat, käsitteistön ja er-ilaisten maaryhmien tavoitteet. Muun muassa kehitysrahoituksen tulevaisuus, ilmastonmuutos sekä muuttoliike hal-litsivat kokousten keskusteluja. Alusta-jiksi ja paneelikeskustelijoiksi oli kut-suttu asiantuntijoita maailman huip-ulta ja monesti paikalla kuultiin mm. taloustieteen professoreja Harvardis-ta. Economicumin luentosalia ei si-is tullut missään vaiheessa ikävä. Eikä myöskään Helsinkiä, sillä iltaisin ei tarvinnut New Yorkissa tekemistä et-siä ja aktiivinen harjoittelijayhteisö jär-jesti lisäksi hyviä afterwork –tapah-tumia. Kokousten lomassa tuli tutus-tuttua muiden maiden diplomaattei-hin sekä harjoittelijoihin, joiden kanssa saattoi jäädä YK:lle johonkin iltatapah-tumaan tai vaikkapa rentoutumaan del-egaateille tarkoitettuun, legendaariseen Delegates Loungeen.

Vuoden loppua kohti mentäessä mielenkiinto kasvoi entisestään, kun päätöslauselmaneuvottelut alkoivat. Tavallinen työpäivä alkoi usein EU-:n edustustossa pidettävissä koordi-naatioissa, joissa EU:n jäsenmaat pui-vat yhteisen kantansa päätöslauselmi-in. Koordinaatioista tehtiin pikain-en siirtymä YK:lle, jossa aina jonkun päätöslauselman neuvottelut olivat alkamassa. Sieltä sitten suoraan toisen päätöslauselman neuvotteluihin ja niin edelleen. Illan päätteeksi vielä toimis-tolle tekemään raporttia päivän neu-votteluiden kulusta. Viimeisten viik-

kojen päivät olivat pitkiä ja joskus neu-vottelut venyivät yömyöhään. Samalla ne olivat kuitenkin harjoittelun antoi-simpia työpäiviä. Seurasin tiiviisti vi-ittä eri päätöslauselmaa, joista jokaista neuvoteltiin viimeisen kuukauden ai-kana lähes päivittäin. Varsinaisen ai-kataulun mukaan neuvottelut piti saa-da päätökseen konsensuksella kiito-späivään mennessä, mutta kuten aikai-sempinakin vuosina, myös tänä vuonna neuvottelut pitkittyivät. Omat päätö-slauselmani saatiin kuitenkin päätök-seen juuri päivää ennen lähtöäni, joten niiltä osin ei jäänyt mitään ham-paankoloon. Tapahtumarikas syksy sai vielä hienon päätöksen pääkonsulin it-senäisyyspäivän vastaanoton merkeis-sä, josta suuntasin seuraavana päivänä Karibian auringon alle ja aloitin d-vita-miinin tankkauksen Suomen synkkää ja pitkää talvea varten. Lyhyestä virsi kau-nis: harjoittelu oli upea kokemus ja voin suositella harjoitteluapurahan saaneita hakemaan paikkaa lämpimästi!

”Economicum-

in luento-

salia ei tullut

missään vai-

heessa ikävä.

13

Teksti ja kuvat: Janette Huttunen

Eurovaaleja 2014 tekemässä!

Eurovaalit ovat tässä parinkymmenen vuoden ai-kana vakiintuneet Suomen matalimman äänestys-prosentin vaaleiksi. Ne

ovat haastavat, ehdokasvetoiset vaalit, jossa kampanjakoneiston tärkeä te-htävä on ylipäänsä innostaa ihmisiä vaaliuurnille. Olen ollut aikaisem-min mukana tekemässä vaaleja vuoden 2012 kunnallisvaalien aikaan ja nyt eu-rovaaleissa olen vaalityössä mukana ni-in poliittisen nuorisojärjestön työnteki-jänä, puolueen kampanjatyöryhmän jäsenenä kuin eurovaaliehdokas Saara Ilvessalon tukiryhmäläisenä.

Eurovaaleissa vaalityö rakentuu pit-kälti ehdokkaiden varaan ja ympäril-le. Ehdokkaat luovat omien teemojensa kautta kampanjalle ilmeen ja suunnan. Esimerkiksi voimakkaasti sosiaalis-ta oikeudenmukaista peräänkuuluttava tai suoria vaikutusmahdollisuuksia vaa-tiva ehdokas kääntää kampanjan kurs-sin näitä teemoja kohti ja nostaa niitä keskusteluun. Taustaorganisaation teh-täviksi jäävät pitkälti tilaisuuksien ja juoksevien asioiden koordinointi, vaa-lien ja ehdokkaiden tunnetuksi tekemi-nen sekä katukampanjointi lähempänä vaaleja. Eurovaaleissa keskeisintä, mi-tä vaalien eteen voi tehdä, on liittyä eh-dokkaan tukiryhmään sekä rahan lah-joittaminen. Tukiryhmän kautta pääsee tekemään hyvin konkreettista vaalityö-tä: tilaisuuksien järjestämistä, materiaa-lien suunnittelua ja toteuttamista, vaa-limainosten jakamista. Lahjoittamal-la mahdollistetaan kampanjan pyöri-minen – erityisesti nuorille ehdokkaille lahjoitukset ovat valtavan tärkeitä.

Eurovaalien alhainen äänestysosal-

listuminen on tekijä, joka täytyy kam-panjassa selättää ja joka vie ison osan vaalityöstä. Kuinka tehdä vaaliuurnas-ta kotisohvaa houkuttelevampi? Yk-si kampanjatyön keskeisimmistä asiois-ta on ylipäänsä sen tiedottaminen, että vaalit ovat tulossa, missä pystyy äänes-tämään ja milloin. Verrattuna mui-hin Suomessa käytäviin yleisiin vaalei-hin eurovaalit saavat vähän palstamilli-metrejä ja näkyvyyttä mediassa. Koska perinteinen media ei nosta eurovaaleja isosti esiin, on tärkeä levittää tietoisuut-ta vaaleista ja ehdokkaista omien kana-viensa ja esimerkiksi sosiaalisen medi-an kautta.

Siihen, miksi eurovaalit eivät in-nosta äänestäjiä, voi löytää monia syi-tä. Ehkä koetaan, että omalla äänellä ei ole merkitystä, vaan se on ainoastaan pieni pisara meressä. Jatkuvasti puhu-taan Euroopan unionin demokratiava-jaudesta ja kyseenalaistetaan yksittäisen europarlamentaarikon mahdollisuudet vaikuttaa. Lisäksi ongelmana voi olla tiedon puute. EU-uutisointi Suomes-sa on ihan järjettömän huonolla tasol-la. Maakuntatoimituksissa istuu kym-meniä ihmisiä samalla, kun koko EU:n uutisoinnista vastaa Yleisradiolla kaksi kirjeenvaihtajaa Brysselissä sekä perus-

EU-uutisointi

Suomessa on

ihan järjettö-

män huonolla

tasolla.

”

14

teilla oleva muutaman hengen EU-toi-mitus Helsingissä.

Eurovaalit ovat suhteellisen tuoreet vaalit eikä meillä ole vahvaa äänestä-misen perinnettä niihin liittyen. Muu-tenkin laskevan äänestysosallistumisen kaudella voi olla vaikea motivoida it-seään äänestämään niinkin kaukaisista asioista kuin mitä Euroopan tasolla ta-pahtuu, kun edes oman kunnanvaltuus-ton valitseminen ei innosta.

Onkin ensisijaisen tärkeää vies-tiä, että EU:n tasolla tapahtuvilla asi-oilla on oikeasti merkitystä täällä ja et-tä sillä omalla äänelläkin on merkitystä. Äänestämällä vaikuttaa siihen, mihin suuntaan Eurooppa kehittyy seuraavan viiden vuoden aikana. Tulevat vuo-det ovat ratkaisevia monen asian kan-nalta. Muun muassa ilmastokriisi vaa-tii kiireisiä toimenpiteitä, jotta planeet-tamme keskilämpötilan nousu saadaan pysäytettyä kahteen asteeseen. Lisäk-si Euroopan nuorisotyöttömyys on iso ongelma, joka pitää saada taklattua lä-hivuosina, jotta ei menetetä kokonais-ta sukupolvea. Euroopassa kun on täl-lä hetkellä jo ainakin 5.6 miljoona työ-töntä nuorta, vailla parempia mah-dollisuuksia tai suuntaa elämällään. Kampanjassa on myös tärkeä viestiä sii-tä, että yksittäisellä europarlamentaari-kolla on kyllä mahdollisuuksia vaikut-taa. Meillä vihreillä tilanne on erityi-sen hyvä, sillä Euroopan vihreä puolue (EGP) on Euroopan parlamentin yhte-näisin – ei ryhmäkurin vuoksi vaan sik-si, että vihreiden ajamat asiat ovat pää-osin globaaleja ja koskettavat yhtälailla kaikkia edustajia kansallisuudesta riip-pumatta. Asioista ollaan pitkälti yhtä mieltä ja näin ollen on helppo ajaa niitä yhtenäisenä rintamana.

Jos haluaa vaikuttaa asioihin, kan-nattaa vähintäänkin äänestää. Viimei-simmissä eurovaaleissa vuonna 2009 vain 29% nuorista äänesti. Kun me em-me äänestä, meidän tulevaisuutemme ei ole ykkösprioriteettina EU:n päätök-senteossa. Kannattaa myös lähteä te-kemään vaaleja jonkun ehdokkaan tu-

kiryhmään. Vaalityötä voi tehdä isom-malla tai pienemmällä panostuksella. Vaalityö on pieniä asioita, kuten juu-ri oikeansävyisen vihreän löytäminen ehdokkaan vaalimainokseen tai oikean asennon löytäminen viralliseen vaali-kuvaan. Se on isoja asioita, kuten kuin-ka paljon vaalimateriaalia minnekin päin Suomea lähetetään ja minkälainen kampanjan yleisilme tulee olemaan. Se on käytännöllisiä asioita: raiteita pitkin matkaamista erinäisiin vaalitilaisuuk-siin ja vaalimainosten jakamista. Se on aikaa vievää mutta ennen kaikkea an-toisaa, ja vaalityötä tehdessä kiteytyy vanha totuus: vaalit ovat ihmisen paras-ta aikaa!

Kirjoittaja on Vihreiden nuorten ja opis-kelijoiden liitto ViNO:n järjestö- ja kou-lutuskoordinaattori, Vihreän liiton eu-rovaalikampanjatyöryhmän jäsen, Saa-ra Ilvessalon tukiryhmän jäsen sekä suu-ri vaalifani

Vaalityötä

tehdessä ki-

teytyy vanha

totuus: vaalit

ovat ihmisen

parasta aikaa!

”

15

Teksti ja kuvat: Eemil Nuuttila

Eurovaalikampanjointiasekatyömiehen silmin

Vaalit ovat aina maagisia hetkiä. Niitä säännölli-sin väliajoin eteen sat-tuvia voimainkoetuksia, joissa koko puolueyhtei-

sö yhdistyy tiiviiksi joukoksi tekemään työtä yhteisen ylevän päämäärän eteen. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin puolue-koneiston toimivuus testataan ja jolloin puolueen sisäiset jakolinjat haudataan. Juuri näistä hetkistä tulevat puoluetoi-minnan parhaat muistot ja hienoimmat kokemukset.

Jokaisilla vaaleilla on aina oma dy-namiikkansa; kunnallisvaaleissa pu-hutaan hyvinkin arkipäiväisistä asioista kotikylältä kun taas eduskuntavaaleissa pohditaan koko valtion suuntaa. Vaa-leista ehkä abstrakteimmat ja vaikeim-min hahmotettavat ovat nyt lähestyvät Euroopan parlamentin vaalit. Niissä liikutaan kaikkein yleisimmällä tasol-la ja kaikkein kauimpana kansalais-en välittömän elinympäristön asiois-ta. Tämä ei kuitenkaan tee vaaleis-ta yhtään vähämerkityksellisempiä – miltei päin vastoin. Nykyään niin suuri osuus lainsäädännöstä on ylikansal-lista EU-sääntelyä, että eurovaalit ovat merkitykseltään vähintäänkin yhtä merkittävät arkipäivän elämälle kuin kaikki muutkin vaalit.

Kaikkia vaaleja Suomessa – ehkä presidentinvaaleja lukuun ottamatta – yhdistää puoluevetoisuus. Koska vaal-itavassamme äänestetään vaalipiirissä ensisijaisesti puoluetta ja vasta toissi-jaisesti ihmistä, on ehdokaskin vain yk-si puolueen kampanjan väline. Ehdo-kas on samaan aikaan sekä kampanjan kasvot ja ilmentymä että syy tehtävälle vaalityölle. Mielenkiintoinen kaksois-

rooli siis. Tämä siis kunnes ehdokas mahdollisesti valitaan. Sen jälkeen eh-dokkaasta tulee vallankäyttäjä. Mutta tämä vaatii ensin puolueen onnistumis-ta.

Kokoomuksen ehdokaslista on erit-täin vahva – itse sanoisin, että kaikis-ta puolueista paras. Listalla on koke-nut joukko eri profiilin kokoomus-laisia, joista kukaan ei ole hakemas-sa parlamentista loppusijoituspaikkaa, eikä myöskään pelkkää poliittista pon-nahduslautaa. Kaikki ovat sitoutunei-ta tekemään työtä paremman Euroo-pan puolesta, jos he tulevat valituiksi. Jokainen kansalainen löytää varmasti jonkun ehdokkaan, jonka painotukset ovat itselle mieluisia. Lista on sellainen, että odottaa jopa tavallista innokkaam-min pääsevänsä tekemään työtä sen pu-olesta.

Kuitenkaan pelkkä hyvä ehdokaslis-ta ei riitä menestyksekkääseen kam-panjaan. Ehdokkaan lisäksi puolueen kampanjassa on mukana armeijallinen “nimetöntä” kampanjahenkilökun-taa. Tämä puolueen kenttä on se jouk-ko, joka pitää kampanjan koko ajan elävän ja dynaamisen oloisena sekä vas-taa siitä, että kampanja näkyy ympäri Suomea. Ilman tätä joukkoa koko pu-olueen kampanja jäisi pelkästään eh-dokkaiden varaan eikä siihen saatai-si joukkovoimaa. Tämä joukko on siis onnistuneen kampanjan kannalta ensi-arvoisen tärkeä! Itse olen yksi tällainen Kokoomuksen nuori soturi.

Eurovaaleissa vaalipiirinä on koko Suomi. Tällaisessa vaalissa yhden eh-dokkaan on mahdotonta ottaa koko vaalipiiriä haltuun. Kampanja-alueen kasvaessa tiimiläisten osuus korostuu

Eurovaalit ovat

merkitykseltään

vähintäänkin yh-

tä merkittävät ar-

kipäivän elämälle

kuin kaikki muut-

kin vaalit.

”

16

siis entisestään. Kampanjan on näyttävä toreilla ja markki-noilla, vaikka ehdokas itse oli-si toisella puolella Suomea, ei-kä jokaiseen koulupaneeliin-kaan saada millään ehdokasta paikalle. Tämä antaa myös tii-miläisille ihan uudenlaisia vas-tuita sekä kokemuksia sellai-sista tilanteista, jotka pienem-män alueen vaaleissa on varat-tu vain ehdokkaille.

Kampanjatiimiläisiä on kahdenlaisia. Suurin osa tii-miläisistä on jonkun ehdok-kaan kampanjassa suoraan mukana ja tekee muiden eh-dokkaiden kampanjoita vain satunnaisesti, jos sitäkään. Sit-ten on se toinen joukko, johon itsekin kuulun. En ole mu-kana yhdenkään ehdokkaan kampanjassa suoraan, vaan olen yleinen resurssi kam-panjatyöhön. Jaan flyereitä milloin kenenkin rengissä ja edustan kokoomusta koulupa-neeleissa. Tällaisena resurssi-na kampanjanteko on hiukan erilaista kuin suoraan ehdo-kaskampanjassa mukana ole-villa. Koulupaneeleita kiertä-

Kaupungissa kampanjoi-tavan ehdokkaan valinta ta-pahtuu hiukan eri tavalla kuin maalla. Koska useampi ehdo-kas on usein samaan aikaan lähellä ja kampanjatiimiläisiä riittää joka ehdokkaalle, puo-lueaktiivi sitoo itsensä useam-min yhden ehdokkaan tiimiin. Usein yksi paikallisyhdistys on yhdessä kampanjassa mukana, sillä tuttujen ihmisten kans-sa on mukavampaa tehdä vaa-lityötä. Kaupungeissa paikal-lisyhdistyksiä on monta ja ne ovat teemoittain jakautuneita. Leimallisesti voisi sanoa, et-tä nuorten liiton aktiivit teke-vät työtä nuorille ehdokkaille ja naisten liiton aktiivit kam-panjoivat naisehdokkaiden tu-kena. Tämä ei tietenkään ole mikään universaali totuus, sil-lä moni on löytänyt oman eh-dokkaansa ihan muilla perus-teilla kuin että oma paikallis-yhdistys on asettunut jonkun taakse.

Merkittävän osan kampan-joinnin tunnelmasta luo se, mistä asetelmista kampanjaa lähdetään tekemään. On huo-

essään pitää vetää jonkinlaista kattokampan-jalinjaa ja kentällä kiertäessään pitäisi kyetä mukautumaan milloin kenenkin ehdokkaan painotuksiin.

Suurimmaksi osaksi kampanjatyöntekijä-resurssit ohjautuvat itsestään ilman sen kum-mempaa suunnittelua. Kampanjatyöläiset löytävät oman paikkansa yleensä ilman avus-tusta. Maalla paikallisyhdistykset tempaisevat yleensä yhdessä jonkun ehdokkaan puolesta, kun ehdokas kiertää alueella. Pääkaupungissa tilanne on hiukan erilainen, kun suuri jouk-ko kampanjatiimiläisiä on keskittynyt maan-tieteellisesti pienelle alueelle. Vaalitunnelmaa syntyy ehkä jopa liiankin kanssa, kun vaalien lähestyessä joka kadunkulma tulee olemaan täynnä vaalitiimiläisiä eri puolueista.

mattavasti vapauttavampaa lähteä ennakko-suosikkina kampanjakevääseen kuin taistella ainoan paikan säilyttämisestä. Viime viikko-jen aikana kenttään on pystytty onnistuneesti sytyttämään eteenpäin vievä vaali-into. Myös aikaisemmat vaalit osoittavat kokoomuksen kentän olevan tällä hetkellä hyvin vahvassa kunnossa. Tältä pohjalta lähdetään tavoittele-maan neljättä europarlamentaarikon paikkaa, tai vähintään suurinta ääniosuutta. Yhteinen projekti alkoi tosissaan huhtikuun alun euro-vaalistartissa, ja seuraava lepohetki tarjotaan 25.5. äänestyspaikkojen sulkeutuessa. Sen jälkeen alkaakin jännitys. Itse olen siinäkin kohtaa paraatipaikalla: olen nimittäin vaali-lautakunnassa laskemassa ääniä.

Kirjoittaja on Kokoomusnuorten Helsingin pii-rin varapuheenjohtaja

17

Teksti: Ozan YanarKuvat: Ozan Yanar, Mikko Virta/Virta Creative

Vihreä taloustieteilijä

haluaa korjata EU:n

Ehdokkuus eurovaaleissa on yksi vaikeimmista tehtä-vistä, johon olen ryhtynyt. Vaalipiirinä on koko Suomi, joten kilometrejä kertyy val-

tavasti. Vaalikeskusteluissa on osattava kommentoida eurokriisin ja Ukrainan tilanteen ohella esimerkiksi suvivirsi-keskustelun kaltaisia asioita. Mielipi-teet pitää usein muodostaa nopeasti sa-malla, kun vastailee kymmeniin viestei-hin päivässä, säätää vaalimainosten tait-toa tai hioo blogien sanamuotoja.

Miksi sitten olen lähtenyt mukaan tähän hulluun pyöritykseen? Päätin lähteä eurovaaliehdokkaaksi, sillä nämä ovat äärimmäisen kiinnostavat ja tärke-ät vaalit. Eurokriisin vaikutukset ja EU-kriittisten nousu ovat johtaneet keskus-

teluun eurooppalaisen yhteistyön tule-vaisuudesta. Näissä vaaleissa ollaan pe-rimmäisten kysymysten äärellä. Miltä EU:n pitäisi näyttää tulevaisuudessa? Onko eurolla toivoa? Haluammeko tii-vistää yhteistyötämme vai purkaa sitä?

EU:ta on korjattava, ei hajotet-

tava

Itse uskon, että EU:sta ja yhteistyöstä on meille hyötyä jatkossakin. Globaalissa maailmassa ei ole järkevää kääntyä si-säänpäin. Esimerkiksi talous- tai ympä-ristöasiat eivät noudata kansallisvaltioi-den rajoja, joten niitä ei voi myöskään

Näissä vaaleissa ol-

laan perimmäisten

kysymysten äärellä.

Miltä EU:n pitäisi

näyttää tulevaisuu-

dessa? Onko eurol-

la toivoa? Haluam-

meko tiivistää yh-

teistyötämme vai

purkaa sitä?

”

18

”Pääteesini on

”inhimillinen

talouspolitiik-

ka”.

tapaa, jossa talouspoliit- tiset päätökset tehdään ihmisten hyvin-vointia ajatellen. Talouskasvun ei pidä olla ainut mittari, jota tuijotamme, vaan päätöksissä on otettava huomioon sosi-aaliset ja ekologiset seuraukset.

Lisäksi yhteiskunnan on luotava puitteet, jossa yritykset voivat kukois-taa. Samaan aikaan sen on kuitenkin myös pidettävä huolta turvaverkoista, jotka pelastavat hätään joutuneet. On monia taloudellisia tutkimuksia, jotka osoittavat, että taloudellinen epätasa-arvoisuus ja liian suuret tuloerot ovat valtavia ongelmia yhteiskunnille. Ne aiheuttavat epävakautta, turvattomuut-ta ja sosiaalisia ongelmia. Arvostan val-tavasti sitä, että Suomessa on aitoa so-siaalista liikkuvuutta. Tätä pitää vaalia. Myös Euroopan tasolla on viimeistään nyt myönnettävä talouskriisin hoidossa tehdyt virheet. Talouskriisiä lääkittiin tiukalla kuripolitiikalla, joka johti val-tavaan inhimilliseen hätään. Kuten ta-loustieteen peruskurssi opettaa, lasku-suhdanteen aikana menojen leikkaami-

ta voimme yrittää korjata. EU:ta on rakennettu vuosi-kymmeniä, ja siitä on ollut mantereellemme myös pal-jon hyötyä. Se on edistänyt muun muassa vapaata liik-kuvuutta, talousyhteistyötä ja rauhaa. Tätä historiallis-ta hanketta ei kannata ha-jottaa korjattavassa olevien vikojen vuoksi.

Taloustieteilijänä yk-si keskeisimmistä teemois-tani on talouspolitiikka. Pääteesini on ”inhimilli-nen talouspolitiikka”. Se tarkoittaa minulle ajattelu-

gioiden osuuden kasvattamiseen ja energiatehokkuuteen, luovat uusia työ-paikkoja, kasvattavat vientiä ja auttavat torjumaan ilmastonmuutosta.

Miksi valitsin puolueekseni Vih-

reät?

Olen aina ollut kiinnostunut yhteis-kunnallisista asioista, mutta poliitti-nen vaikuttaminen vei lopullisesti mi-nut mukanaan, kun pääsin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajis-toon syksyn 2012 vaaleissa ainejärjes-töläisten listalta. Huomasin edustajis-tossa, miten asioihin voi hyvällä argu-mentoinnilla ja tekemällä yhteistyötä vaikuttaa.

Valitsin Vihreät puolueekseni pit-kän ja huolellisen harkinnan jälkeen. Ilmastonmuutos on mielestäni yksi pa-

ratkoa vain kansallisvaltioiden sisäl-lä. Jos Suomi haluaa olla vaikuttamas-sa tällaisiin koko maailmaa koskeviin kysymyksiin, on meidän pyrittävä nii-hin pöytiin, joissa päätöksiä tehdään. EU:ssa on paljon parannettavaa, kuten päätöksenteon etäisyys ja avoimuuden puute. Nämä ovat kuitenkin asioita, joi-

nen vain pahentaa tilannetta. On totta, että eteläeurooppalaisissa maissa tarvi-taan tiettyjä rakenteellisia uudistuksia, mutta terveydenhuollon ja peruspalve-luiden leikkaamisella talouksia ei pelas-teta, vaan niin kasvatetaan sosiaalisia ongelmia, joiden hoito koituu vielä kal-liimmaksi tulevaisuudessa.

Sekä Suomen että Eu-roopan tasolla pitäisi miet-tiä pelkkien leikkausten si-jaan myös sitä, mistä tu-levaisuuden kasvun avai-met löytyvät. Me emme voi kilpailla halvalla työ-voimalla, joten meidän on oltava osaamisessa huip-puja. Siksi on panostetta-va tutkimukseen, innovaa-tioihin sekä koulutukseen. Esimerkiksi vihreä talous on tulevaisuuden ala, jolla meidän pitäisi olla edellä-kävijöitä. Puhtaan tekno-logian ratkaisut, joilla py-ritään uusiutuvien ener-

19

himmista tulevaisuuden uhista. Siksi halusin puolueeseen, joka pitää ilmas-tonmuutoksen torjumista tärkeimpänä tavoitteenaan.

Vihreät on myös arvoliberaali puo-lue, joka puolustaa tasa-arvoa ja sosiaa-lista oikeudenmukaisuutta. Talouslinja-uksiltaan Vihreät eivät ole jumiutuneita vanhanaikaiseen oikeisto- ja vasemmis-tojakoon. Vihreissä toimii ”paras argu-mentti voittaa” -periaate, eikä tehdä po-litiikkaa perinteisiä eturyhmiä varten.

Lisää kansislaisia politiikkaan!

Olen näiden kampanjakuukausien ai-kana huomannut, miten paljon talous-tieteen osaamisesta on hyötyä. Politii-

kassa on huutava pula ihmisistä, jotka tuntevat taloustieteen käsitteet ja laina-laisuudet. Siksi kannustankin opiske-lijatovereitani lähtemään mukaan vai-kuttamaan. Vaikka ehdolla oleminen on haastavaa työtä, se on myös äärim-mäisen opettavaista ja antoisaa. Olen tavannut valtavan määrän kiinnostavia ihmisiä Suomen päättäjistä tavallisiin duunareihin, opiskelijoihin ja eläkeläi-siin eri puolelta Suomea. Tämä on an-tanut minulle tosi paljon perspektiiviä asioihin sekä taloustieteilijänä että ih-misenä.

KUKA?• Ozan Yanar, 26• Taloustieteen maisterivaiheen opiskelija Helsingin yliopistosta• Vihreiden eurovaaliehdokas• Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen • Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston jäsen• Työskentelee opintojensa ohessa Palkansaajien tutki muslaitoksella, jossa tutkii EU-maiden palkkaeroja.

HAASTATTELUSSA HEIKKI PATOMÄKITeksti ja kuva: Pyry Lehtonen

21

Opiskelijat oppi-

vat matemaat-

tisia tekniikoita,

mutta talouden

toiminnan ym-

märtäminen jää

vajaaksi.

” Patomäen mukaan valtavir-tainen taloustiede on pro-jektina epäonnistunut. Kri-ittisen näkökulman mukaan valtavirtataloustiede ei py-

sty kuvaamaan todellisuutta malliensa avulla, vaan sortuu liian teknisiin mal-leihin. Hän kritisoi matemaattisuuden ylikorostumista taloustieteen opin-noissa. Patomäen mielestä talousti-eteessä harjoitetaan paljon matemaat-tista kikkailua, jonka yhteys reaalimaa-ilmaan on vähintäänkin kiistanalain-en. Opiskelijat oppivat matemaattisia tekniikoita, mutta talouden toiminnan ymmärtäminen jää vajaaksi. Matem-atiikka on Patomäen mukaan vahvas-ti yhteydessä ideologiseen murrokseen, joka on tapahtunut taloustieteessä viimeisinä vuosikymmeninä. Mark-kinoiden ylivertaisuuden korostami-nen on synnyttänyt tarpeen kehittää matemaattisia menetelmiä, joiden avul-la pyritään tekemään analyyttistä tutki-musta.

Ongelmallista Patomäen mukaan on, että taloustieteen opetuksessa sivuutetaan lähes kokonaan tieteenal-

Kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki tunnetaan taloustieteen oppi-aineessa henkilönä, joka laukoo rohkeasti valtavirtaisesta taloustieteestä poikkeav-ia mielipiteitä. Patomäki on muun muassa debatoinut useaan otteeseen Vesa Kan-niaisen kanssa talouden keskeisistä kysymyksistä. Jotta Kapitaalia ei voitaisi lei-mata yhden totuuden lehdeksi, kävin keskustelemassa Patomäen kanssa talousti-eteestä, opetuksen tilasta yliopistolla sekä hänen eurovaaliehdokkuudestaan.

Heikki Patomäki-s. 15.1.1963-Helsingin yliopiston kansain-välisen politiikan professori-Kirjoittanut mm. kirjat Uuslib-eralismi Suomessa (2007) ja Eu-rokriisin anatomia (2012)

an historia ja eri koulukunnat. Useim-missa oppiaineissa opiskelijoille ope-tetaan tieteenalansa historiaa ja ke-hitystä. Taloustieteen opinnoissa ei historiaa juuri käsitellä, jolloin opiske-lijoiden tietämys tieteenalastaan jää va-jaaksi. Yhteiskuntatieteille ominaiseen tapaan myös taloustieteessäkin on usei-ta koulukuntia. Patomäki toivoisikin, että opiskelijoille opetettaisiin useamp-ien koulukuntien näkemyksiä taloud-en olemuksesta ja toimintatavoista. Hän näkee huolestuttavana, että ope-tusohjelmasta on otettu pois oppiain-een historiaa käsittelevä kurssi, jos-sa opiskelijoille opetettiin talousti-eteen kehitystä ja tuotiin esille, että on olemassa myös vaihtoehtoisia tapoja käsitellä taloudellisia ongelmia. Uusk-lassisen koulukunnan ylikorostaminen opetuksessa onkin Patomäen mielestä selkeä ideologinen ja poliittinen valin-ta, johon hän haluaisi muutosta. Lisäk-si hän toivoisi kurssikirjallisuuteemme enemmän tieteen filosofiaa käsittelevää materiaalia.

Keskustelun venyttyä jo 45-min-uuttiseksi pääsimme vaihtamaan artik-kelin toiseen pääaiheeseen, eurovaal-iehdokkuuteen. Patomäki on tulevis-sa eurovaaleissa ehdolla Euroopan par-lamenttiin Vasemmistoliiton riveistä. Patomäki oli ehdolla jo vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jolloin hän kerä-si 1311 äänen potin. Kannatusta tule-via vaaleja varten on siis jo jonkin ver-ran valmiiksi.

Patomäki ei ole ottanut kampan-jalleen yhtä kantavaa teemaa, mut-ta ajatuksia ja kehittämiskohteita Eu-roopan unionin toiminnasta on paljon. Sosiaalipolitiikka pitäisi nostaa euroke-

22

skustelussa hänen mielestään keskeis-empään asemaan. Patomäki näkee ta-voittelemisen arvoisena eurooppalai-sen ja globaalin sosiaalipolitiikan kehit-tämisen. Heikommassa taloudellisessa tilassa olevia tulisi tukea yli valtiorajo-jen nykyistä enemmän. Patomäki toi-vookin nykyistä solidaarisempaa Eu-rooppaa.

Patomäki oli aktiivisesti laatimas-sa Vasemmistoliiton eurovaaliohjel-maa. Ohjelmasta löytyy muun muassa vaatimus minimi- ja maksimipalkoista, työehtojen parantamisesta ja sosiaal-iturvan parantamisesta. Lisäksi Vasem-mistoliitto pyrkii sulkemaan Euroopas-sa toimivat veroparatiisit ja vaatii pank-kisalaisuudesta luopumista.

Patomäki on aloittanut kampan-jansa hyvissä ajoin ja kalenteri on täyt-tynyt moninaisista edustus- ja vaali-

Haastattelun lopuksi Patomäki teki lyhyen listauksen lukemisen arvoisista kirjoista, joiden avulla opiskelijat saisivat monipuolisemman kuvan taloustieteestä ja sen moninaisuudesta.

Lawson, Tony – Economics and RealityKeen, Steve – Key banking EconomicsMartins, Nuno – Cambridge Revival of Political Economy

tapahtumista. Edessä on muun muassa monia paneelikeskusteluja, vaalivideon kuvaukset sekä puoluehallituksen kok-ouksia. Tulevien viikkojen työn tulos selviää 25.5. illalla vaaliuurnien sulke-uduttua.

23

Econ pimeällä puolella

KTTO järjesti 25.3. vierailun Valtion taloudel-liseen tutkimuskeskukseen Economicumin toiselle puolelle. Tilaisuudessa kuultiin niin yli-johtaja Juhana Vartiaista kuin VATT:in neljän eri tutkimusalueen tutkijoita. Teksti: Juho Anttila Kuvat: Miska Widgren

Excun aloitti Jarkko Har-ju julkisen talouden raho-ituksen ja tulonsiirtojen tut-kimusalueelta (VATT-jar-gonissa tutkimusalue 2).

Lyhyen esittelyn aikana käsiteltiin ni-in VATT:ia työpaikkana kuin verotuk-sen tutkimusta, kunnes tuli aika antaa puheenvuoro tarjonnan taloustieteen talebanille, ylijohtaja Juhana Varti-aiselle. Vartiainen aloitti puheensa ly-hyellä huomiolla opiskelijoiden juomat-apojen muutoksesta, kunnes siirtyi käsittelemään VATT:ia niin työpai-kkana, tutkimuslaitoksena kuin val-tionhallinnon osana. Ylijohtajan pu-he pysyi melko lyhyenä, sillä samaan aikaan käynnissä ollut hallituksen ke-

hysriihi piti hänet kiireisenä. Varti-aisen puheenvuoron jälkeen päästetti-in ääneen loppujen tutkimusalueiden edustajat Tanja Saxell, Matti Sarvimäki ja Saara Tamminen. Lopuksi vielä tut-kimusapulainen Valtter Louhivuori ker-toi VATT:issa olevista korkeakouluhar-joittelumahdollisuuksista sekä omista kokemuksistaan harjoittelijana.

VATT koostuu käytännössä koko-naan taloustiedettä opiskelleista, joten sitä voidaankin pitää eräänlaisena op-pikirjaesimerkkinä ekonomistin työpai-kasta. Töihin tutkimuslaitokseen on kuitenkin saatettu päätyä monen mut-kan kautta: tutkija Matti Sarvimäki oli ollut niin ulkoministeriössä kuin Nor-dea Marketsin dealing-salissa töissä, kunnes ”bondien kauppaaminen pu-helimessa alkoi muistuttaa liikaa parin vuoden takaista Me Naiset-lehden myymistä” ja puhelu VATT:iin poikikin työpaikan tutkijana. Vastaavasti VAT-T:ista on siirrytty hyvinkin monenlaisi-in eri tehtäviin: esimerkiksi Vartiais-en edeltäjistä Aki Kangasharju toimii

24

”nykyään Nordean pääekonomistina ja Seija Ilmakunnas Palkansaajien tutki-muslaitoksella, ja entinen tutkimuspro-fessori Jaakko Kiander taas Eläkeyhtiö Ilmarisen talousjohtajana.

Allekirjoittaneelle tuli ehkä suurim-pana yllätyksenä VATT:in työntekijöid-en varsin matala keski-ikä, joka on noin kolmenkympin hujakoilla. Mistään se-niilistä ukkokerhosta ei siis voida pu-hua, ja VATT onkin usein eräänlainen ensityöpaikka nuorelle akateemikolle ennen siirtymistä muihin tehtäviin. Yliopiston läheisyys näkyy vahvasti myös VATT:in tuottamassa tutkimuk-sessa, sillä vaikka politiikan läheisyys näkyy niin aiheissa kuin tutkimusten menetelmissä, pyrkii VATT tutkimuk-sessaan myös akateemisesti korkeaan laatuun.

Valtaosa VATT:in tutkimuksesta li-ittyy mikrotalousteoriaan ja on luon-teeltaan empiiristä, joten mikroekono-metrian hallitseminen on kova sana VATT:issa. Tutkimusten aiheet vaihtel-evat niin maahanmuutosta verotukseen kuin terveydenhuollosta työmarkkinoi-hin, mutta yhteys Suomen kansantalou-teen ja julkiseen hallintoon on kuiten-kin käytännössä aina läsnä. Makro-taloudellista näkökulmaa edustaa ain-oastaan päätöksenteon mallintamisen

ja tuen tutkimusalue, ja sielläkin paino-piste on ennen kaikkea pitkän aikavälin rakenteissa. Mikäli siis ura suhdanne-tutkijana kiinnostaa, lienee esimerkiksi Suomen Pankki luontevampi työpaikka.

VATT:in julkaisemat tutkimusar-tikkelit ovat kaikkien saatavilla keskuk-sen verkkosivuilla, osoitteessa www.vatt.fi. Lisäksi VATT tarjoaa runsaas-ti erilaisia harjoittelumahdollisuuksia maisterivaiheen opiskelijoille ja vas-tavalmistuneille – ensi kesänä korkeak-ouluharjoittelijoita otetaan noin kym-menen, mikä on 60 hengen organisaati-ossa melko paljon. Lisäksi VATT:iin on mahdollista tulla tekemään niin gradua kuin väitöskirjaa, ja useat tutkijat ovat-kin päätyneet VATT:iin töihin juuri tätä kautta. Kesän harjoitteluhaku on ensi vuoden alkupuolella ja ainakin allekir-joittanut aikoo paikkaa hakea, mikäli kutsua Suomen Pankin johtokuntaan ei yllättäen tulekaan.

Bondien kaup-

paaminen pu-

helimessa alkoi

muistuttaa lii-

kaa parin vuo-

den takaista Me

Naiset-lehden

myymistä.

25

26

”Aloitin syksyllä 2013 mais-teriopinnot London School of Economicsis-sa. Helsingin yliopistos-sa opiskelin 2010-2013,

mutta ajatus ulkomaille lähdöstä oli syn-tynyt jo ennen yliopisto-opintojen aloit-tamista. Perhetausta lienee ollut osasyy, sillä isäni ja ukkini ovat sekä opiskel-leet että työskennelleet ulkomailla. Kun nyt kolmannessa polvessa toistan samaa kaavaa, ei ulkomaille lähtö tuntunut kovinkaan eksoottiselta vaihtoehdolta. Päinvastoin, päämäärän selkeys helpot-ti siihen pyrkimistä. Laskareihin ja tent-teihin lukemiseen oli helppo motivoitua alusta alkaen, ja aikaa kieltämättä käytin reippaasti.

Lontoossa olen asunut syyskuun lopusta, sillä paikallinen lukukausi alkaa ja päättyy Suomea myöhemmin. Asun-tomme on lontoolaisittain sangen mai-nio, sillä yhdessäkään seinässä ei näy hometta, vaikka sitä varmasti on. Yk-sinkertaiset ikkunat eristävät vain sen minkä pystyvät, joten tammikuussa sis-

älämpötila ei todellakaan naurattanut. Komeuden kruunaa kokolattiamatto. Huonomman asumisen vastapainok-si saa sentään korkeamman hinnan. Opiskelija maksaa huoneesta helpos-ti 200 puntaa viikossa, ja on tavallista, että jopa nuoret investointipankkiirit asuvat kimppakämpissä ensimmäiset työvuotensa.

On Lontoossa onneksi paljon hyvääkin. Ihmiset, joihin tutustut, ovat ehdottomasti paras osa LSE:ssä opiskelua. Yliopistolla on hyvin kansainvälinen maine, sillä opiske-lijoista vain kolmannes on britte-jä. Kansainvälinen ja fiksu kaverip-iiri Nicaraguasta Mongoliaan on val-tava etuoikeus, ja avartaa tapaa, jolla katson maailmaa. Toki täytyy muistaa, että opiskelijat eivät ole edustava otos kansallisuudestaan. Monet ovat selvästi hyvin varakkaista perheistä, eikä Rolex tai 250 000 dollarin kandi USA:sta ole epätavallinen. Aina joku jaksaa muistuttaa Saif Gaddafin valm-istuneen LSE:stä, ja diktaattorien lap-

Työtä ja opiskelua LontoossaTeksti: Janne Karkkolainen Kuvat: Wikipedia

Teaching and Learning Cen-tre järjestää koulutuksia siitä kuinka saada nuku-tuksi stressin lomassa.

27

set ovatkin ihan hyvä kampusläppä.LSE:ssä opiskelijoiden oletetaan

lukevan huomattavan määrän jour-nal-artikkeleita. Käytännössä jokaiselle kurssille on räätälöity reading list, jol-ta minimivaatimuksena on esimerkik-si 2-3 artikkelin lukeminen viikossa. Jos samaan aikaan käy neljää kurssia, tekee tiukkaa saada kaiken muun kurssityön ohessa luetuksi edes minimimäärä. Opiskelun optimointia on pakko har-rastaa jatkuvasti, ja yliopiston Teaching and Learning Centre järjestääkin kou-lutuksia mm. tehokkaista lukustrategi-oista, essee-kirjoituksesta, ja siitä kuin-ka saada nukutuksi stressin lomassa (tällainen luento on oikeasti olemassa). Onneksi lukuvuoden edetessä on itse-kin huomannut oppineensa prioriso-imaan entistä tehokkaammin.

Toinen keskeinen ero Suomeen on jokaisella kurssillamme opetuk-seen kuuluva seminaari, jossa keskus-tellaan viikon aiheesta pitkälti luettu-jen artikkelien pohjalta. Tämän eh-

kä parasta antia on se, miten erilaisia näkökulmia kurssikaverit eri puolilta maailmaa voivat tuoda keskusteluun. Seminaarien vetäjät ovat kaikki tohtori-tasoisia (mm. Oxfordista ja LSE:stä) ja oman kokemukseni perusteella kes-kimäärin suomalaista yliopisto-opetta-jaa motivoituneempia.

Opiskeluun olen käyttänyt enem-män aikaa kuin Helsingissä. Tosin sitä ei voi täysin pistää LSE:n opetusmeto-dien piikkiin, sillä myös vertaispain-eella on suuri merkitys. Sanotaan, et-tä jos olet huoneen fiksuin ihminen, olet väärässä huoneessa. LSE:ssä sitä pelkoa harvemmin on. Koulukaverei-den motivaatio ja tavoitteellisuus eivät näy pelkästään opiskelussa, vaan mon-et ovat myös mukana erilaisissa opiske-lija- tai hyväntekeväisyysjärjestöissä, ja uratavoitteet ovat pehmeinäkin pidet-tyjen alojen opiskelijoilla usein kunni-anhimoisia.

LSE:n kampuksella toimii pieneen kokoonsa nähden aktiivinen Finnish Society, jonka puheenjohtajana toimin kuluvana lukuvuonna. Olemme jär-jestäneet kampuksella tapaamiset mm. Erkki Liikasen, Alexander Stubbin ja luxemburgilaisen sijoitusyhtiön toimi-tusjohtajan kanssa. Lisäksi meillä on

Diktaatto-rien lap-set ovat-kin ihan hyvä kam-pusläppä.

”

28

hyvät suhteet suurlähetystöön, suoma-laiseen kauppakamariin ja Ison-Bri-tannian suomalaisten opiskelijoiden yhdistykseen. LSE:n suomalaiset ovat myös itse hyvin aktiivisia, esimerkik-si kaksi koulukaveria on tätä kirjoitta-essani Ghanassa mukana mikrorahoi-tus-projektissa paikallisille yrittäjille.

Olisi höpönlöpöä yrittää puhua LSE:stä puhumatta samalla Lontoon rahoitusalasta. Lukuvuoden ensim-mäisten viikkojen aikana suositu-in nettisivu kirjaston tietokoneilla oli Goldman Sachsin. Hakemuksia hi-otaan päivätolkulla, ja myös haastat-teluihin valmistautuminen on viety astetta pidemmälle. Koska vakituiset työpaikat ovat kiven alla, on tavallis-ta, että maisteriksikin valmistuva ha-kee harjoitteluun ja toivoo sen kautta saavansa vakkaripaikan.

Tyypillinen entry-level–haku-prosessi investointipankkeihin alkaa perinteisellä nettilomakkeella. Ke-skeisimpänä erona Suomeen haki-jan edellytetään pystyvän osoittama-an yksityiskohtaisempaa ymmärrys-tä hakukohteestaan. Pääsääntöisesti hakemuksen liitteeksi vaaditaan 150-300 sanan miniesseitä, joissa pitää omin sanoin selittää, mitä hakukoht-eenasi oleva yksikkö tekee päivittäi-sessä työssään, kertoa rahoitusmark-kinoiden viimeaikaisen kehityksen vaikutuksista pankin liiketoimintaan tai kuvata tilanne, jossa olet osoitta-nut johtajuutta ja aloitekykyä. Har-voja poikkeuksia lukuun ottamatta rahoitusalan työnantajat myös edel-lyttävät vähintään verbaalisten ja nu-meeristen testien suorittamista netis-sä. Jos näistä ei saa riittävästi pisteitä, hakemus menee saman tien roskakop-paan.

Haastatteluihin pääsevien on-nekkaiden kannattaa puolestaan ol-la hyvin valmistautuneita. Yksityis-kohtaisia ohjeita on hankala antaa, sillä relevantit kysymykset vaihtelevat työstä riippuen. Johdannaistraderia pyydetään todennäköisesti approksi-

moimaan suuria neliö- ja kuutiojuuria päässä. Itse sain fläppitaululla näyttää, miten alempi osittaismomentti toimii.

Jatkan Lontoossa myös opintojeni päätyttyä. Uuteen työhöni haastatteluja oli 11 + case study, mikä kokonaisuute-na oli raskasta, sillä valmistautumi-seen käytin yhteensä kolmisen viik-koa. Rahoitusteorian tuntemisen lisäk-si laajasta yhteiskunnallisesta osaamis-esta oli haastatteluissa kiistatonta etua, sillä tulevat työtehtäväni painottuvat makrostrategiaan. Myös kandiopinto-ja Helsingin yliopistossa arvostettiin. Etenkin matematiikan ja tilastotieteen sivuaineita pidettiin kovina juttuina, ja tilasto-ohjelmien, kuten R:n, osaami-nen oli suuri plussa. Rahoitusmarkki-noista syvästi kiinnostuneille valtsikan kansis antaakin vahvan teknisen pohjan hakea töitä Lontoosta saakka. Kiinnos-tuneita suosittelen tähtäämään kesän 2015 harjoitteluihin, joiden haut alka-vat ensi syksynä. Liikkeellä kannattaa olla heti syyskuussa.

Ps. Erityisesti Lontoon rahoitusalasta ki-innostuneet voivat halutessaan olla kir-joittajaan suoraan yhteydessä.

Lukuvuo-den ensim-mäisten viikkojen ai-kana suos-ituin netti-sivu kirjas-ton tieto-koneilla oli Goldman Sachsin.

”

29

”Liian kunnianhimoisten su-

unnitelmien uhriksi on ai-na joutunut seuroja myös muualla, Valioliigaa myöten. Kun 1990-luvun lopussa hu-

ikeaa nousua tehnyt Leeds United jou-tui odotettua heikommista urheilullisis-ta suorituksista johtuen taloudellisiin vaikeuksiin, ajautui se lopulta selvitysti-laan Englannin kolmanneksi korkeim-malle sarjaportaalle vuonna 2007.

Nykyään kuitenkin myös yhä use-ammat vakavaraiset ja huipputasolle etabloituneet seurat ovat tehneet tap-piota ja joutuneet vaikeuksiin. Tämän ilmiön tutkimisessa voi lähteä liikkeel-le venäläismiljardööri Roman Abram-ovichin vuoden 2003 F.C. Chelsea –hankinnasta, jolloin hän alkoi saman tien pumpata seuraan omaa rahaa mil-joonien edestä. Näin käynnistyi mil-jardööri-namusetien peli jalkapallos-sa. Sittemmin ovat lukuisat Chelse-an tapaan väliaikaisesti vaikeuksissa olleet, mutta jonkinlaisesta menestyk-sekkäästä historiasta nauttivat seur-at siirtyneet ulkomaalaismiljardöörien omistukseen. Tunnetuimpina esime-rkkeinä ovat mm. Manchester City, AS Monaco ja PSG.

Viimeisen kymmenen vuoden aika-na olemme todistaneet huimaa huippu-pelaajien palkkainflaatiota. Esim. Jari Litmanen nosti eri lähteiden mukaan 2000-luvun alun FC Barcelonassa n. 40 000e viikkopalkkaa, jota pidettiin nii-hin aikoihin erittäin kovana palkkana, siinä missä nykyään vastaavan kaliiber-

Teksti ja kuvat: Mattias LagerspetzViime vuosina suomalaisen jalkapalloilun ystävät ovat tottuneet keväisiin uutiso-inteihin Veikkausliiga-joukkueiden talousvaikeuksista. Tänä vuonna mm. TPS:llä ja erityisesti FC Hongalla on ollut vaikeuksia liigapeleihin tarvittavan rahoituksen jär-jestämisessä.

in pelaaja saattaisi helposti tienata jopa kolminkertaisen määrän. Sama ilmiö pätee myös pelaajakauppojen saralla: 2000-luvulla tehtiin yli 10 1990-luvun ennätyssummaa (43 miljoonaa euroa) suurempaa pelaajakauppaa ja 2010-lu-vulla ollaan tehty jo 14. Vaikkakin sa-maan aikahaarukkaan osuu myös inter-netin ja maksullisten TV-kanavien no-pean levikin myötä erityisesti englanti-lais- ja espanjalaissuurseurojen suosion räjähdysmainen kasvu ja nopea kaupal-listaminen mm. Aasiassa, ei myyntitu-lojen kasvu ole pysynyt menojen vau-hdissa. Tämän lisäksi erityisesti Es-panjassa sponsorointi- ja televisiointit-ulot jakautuvat hyvinkin epätasaisesti ja näin suurkaksikko Barcelona ja Re-al Madrid kuorii käytännössä puolet liigan jakamista TV–sopimusrahoista, joukkuekohtaisista sponsorituloista pu-humattakaan.

Kannattajien painostuksesta johtu-en myös joukkueet, joilla ei ole rikasta namusetä-omistajaa taustalla, ovat jou-tuneet lähtemään palkkaralliin mukaan ja panostamaan entistä suurempia sum-mia. Tämän seurauksena Espanjan ko-rkeimman ja toiseksi korkeimman sar-japortaan joukkueilla oli viime vuoden lopussa yhteensä melkein 3,5 miljardia euroa velkaa pankeille ja 650 miljoo-naa euroa verovelkaa. Mm. jutun kir-joittamishetkellä Mestarien liigan pu-olivälierissä pelaavalla Atlético Madri-dilla on verovelkaa n. 100 miljoonan edestä. Yli 20 joukkuetta on joutunut viime vuosina selvitystilaan.

Pallo maaliin vai lappu luukulle: Eurooppalaisten jalkapalloseurojen velkaongelmista

EU-maid-

en kansalai-

set joutuvat

epäsuoras-

ti tukemaan

espanjalai-

sia jalkapal-

loseuroja.

30

Soppaa hämmentävät Espanjan yleiset talousvaikeudet, EU:n myöntä-mät tuet ja pankkien kansallistaminen. Monet sittemmin kansallistetut pankit ovat myöntäneet markkinaehtoja huo-keampaa lainaa jalkapalloseuroille ei-kä Espanjan hallinto ole ollut kovin in-nokas vaatimaan jalkapalloseurojen ve-rovelkoja maksettavaksi. Tämä taas käytännössä tarkoittaa, että muiden EU-maiden kansalaiset joutuvat epä-suorasti tukemaan espanjalaisia jalka-palloseuroja. Asiaa on puitu myös Eu-roopan parlamentissa, mutta nopeita ratkaisuja ei ole löydetty. Samanlaatui-sia, joskin pienempiulotteisia vaikeuk-sia on myös muissa maissa. Kovinkaan moni pääsarjajoukkue ei tee toiminnal-laan voittoa.

Eurooppalainen jalkapalloliitto UE-FA on omalta osaltaan edesauttanut taloustilanteen normalisointia lanseer-aamalla oman Financial Fair Play -reg-ulaation (FFP), joka tuli voimaan kau-della 2011-2012. Tiivistettynä regulaa-tio kieltää seurojen tappiollisen pyörit-tämisen. Tämän on tarkoitus vähentää

ylimääräisen rahan pumppaamis-ta jalkapalloon ja sitä kautta vähentää palkkojen kasvua ja hillitä monien seurojen velkakierrettä. Pahimpana rangaistuksena sääntörikkomukses-ta voidaan määrätä sakkoja sekä evätä seuran osallistuminen UEFA:n kilpai-luihin. Tähän asti rangaistuksia ei ole vielä jaettu, mutta helmikuun lopussa uutisoitiin UEFA:n tutkivan 76 jäsen-seuraa mahdollisista FFP-sääntöjen rik-komuksista. Jalkapallon markkinatilan-teen normalisoitumisen kannalta oli-si suotavaa, että FFP tosiaan alkaisi to-imia kunnolla ja muodostaisi vakavasti otettavan uhan, ettei jalkapallo muut-tuisi pelkästään öljymiljardöörien leik-kikentäksi.

Suomalaisia seuroja FFP ei kuiten-kaan koske, koska yhdenkään liikevai-hto ei ylitä rajapyykiksi asetettua 5 mil-joonaa euroa. Espoolaiset jalkapal-lokannattajat voivat ainakin tässä yhtey-dessä siis huokaista helpotuksesta.

31

Lue Kapitaali värillisenä netissä!

issuu.com/miikapaallysaho/

docs/kapitaali_2_2014

Tykkää Kapitaalista Facebookissa!

www.facebook.com/Kapitaali

32

”Demokratia on hanka-la hallintomuoto. Kai-kkien mielestä siinä on jokin pielessä, monet ovat huolissaan sen ti-

lasta milloin mistäkin syystä, mutta kukaan ei näe sille vaihtoehtoa. Kak-si mielestäni parasta sitaattia demokra-tian luonteesta tulevat samalta hen-kilöltä, Winston Churchillilta, mutta ovat silti ristiriitaisia: “Demokratia on huonoin hallintotapa, ellei mukaan las-keta kaikkia muita hallintotapoja, joita aika ajoin on kokeiltu.” ja ”Paras argu-mentti demokratiaa vastaan on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestä-jän kanssa.”

Tämä kirjoitus ei ole millään tavalla kekseliäs tai tuore, tässäkin pohditaan banaalisti demokratian valuvikoja ja miten niitä voisi korjata. Provokaattori on seurannut eurooppalaista talousk-eskustelua talouskriisin aikana, eikä ole ollut kovin tyytyväinen sen tasoon. Jokapäiväistä nillitystä julkisen taloud-en leikkauksista ja säästöpolitiikas-ta voi verrata ihmiseen, joka poltet-tuaan puolitoista askia päivässä kah-denkymmenen vuoden jälkeen valit-taa siitä, kuinka pahalta keuhkosyövän hoitoon tarkoitettu kemoterapia tuntuu. Vaaditaan lisää julkisia menoja, joiden avulla talouskasvu lähtisi kasvuun. Ke-skivertoihminen ei mielellään halua ajatella itseään ahneena ja itsekkäänä, joten tietyt talousopit saavat suosiota: jos rikkailta otettaisiin enemmän ja ra-hat annettaisiin minulle, minä kuluttai-sin ja talous lähtisi kasvuun.

Talouspolitiikka tuntuu olevan niitä harvoja keskusteluaiheita, joissa jokain-

en äänestäjä kokee olevansa asiantunti-ja ilman minkäänlaista alan koulutusta. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskun-nassa lähes jokainen saa suoraan tai vä-lillisesti tulonsiirtoja valtiolta, olipa ky-seessä sossun tuki tai oopperalippu-jen subventointi. Ja jokainen meistä on toki rationalisoinut itselleen, miksi hä-nen saamansa tuet ovat taloudellises-ti ja moraalisesti ajatellen perusteltuja. Julkisen sektorin paisumisesta syntyy helposti kierre: mistään saavutetuista eduista ei voida tinkiä ja ainoa keino te-hdä politiikkaa on menojen lisääminen.

Onneksi elämän realiteetit asettavat vaikeasti kierrettäviä rajoituksia. Jopa François Hollanden kaltainen vannou-tunut sosialisti on joutunut toteuttama-an siedettävää politiikkaa Venezuelan tielle vievien vaalilupaustensa sijaan. Se, että poliitikot pettävät aina vaalilu-pauksensa, on tunnettu meemi ja ylei-sesti hyväksytty fakta. Paradoksaal-isesti tämän voi tulkita argumentiksi demokratiaa vastaan tai sen puolesta. Taipumusta epärealistisiin lupauksiin ja populismiin voisi vähentää huomat-tavasti yksinkertaisella keinolla - luopu-malla yleisestä äänioikeudesta.

En tarkoita sitä, etteikö naisten tai “väärän väristen” ei pitäisi antaa äänestää. Puhun äänestäjistä, joilla ei ole kykyä elättää itseään tai muista ih-misistä, joiden käytös ei anna hyvää kuvaa heidän kyvystään tehdä päätök-siä. Otetaan esimerkiksi ihminen, jon-ka lapsi on otettu huostaan. Yhteiskun-ta ei luota häneen oman lapsensa suht-een, mutta hän on edelleen pätevä val-itsemaan kansanedustajan päättämään yhteisistä asioista? Tai millä perusteel-

ProvokaattoriSe, että poliitikot pettävät aina vaal-ilupauk-sensa, on tunnet-tu meemi ja yleisesti hyväksytty fakta.

33

la keski-ikäinen pitkäaikaistyötön on pätevämpi valitsijamies kuin kesätöissä käyvä alaikäinen lukiolainen?

Ongelman ratkaisemiseksi ei tarvit-se poistaa äänestysoikeutta keneltäkään. Riittää, että jokaisten vaalien yhtey-dessä ihmisille annetaan mahdollisuus äänestää tai luopua äänioikeudestaan sadan euron korvausta vastaan. Eh-dotan tässä käytännössä uutta tulon-siirtoa, mutta pitkällä aikavälillä julk-inen talous tervehtyy, kun ihmiset, joilla ei ole kykyä tai halua sitoutua yhteiskunnallisista asioista päättämi-seen, ostetaan järjestelmästä ulos. Sa-malla voimme jättää “nukkuvien puol-ue” -käsitteen historiaan. Äänestämi-nen tai rahan vastaanottaminen ovat ilmaisu tulevien päätösten ja lakien hyväksymisestä.

Taipumusta epä-realistisiin lupauk-siin ja populismi-in voisi vähentää huomattavas-ti yksinkertaisella keinolla - luopu-malla yleisestä äänioikeudesta.

”

Kansissitsit 2014Kuvat: Esa-Pekka Mattila