kaupunkisuunnitteluun! sumussa · polemiikin kootut kolumnit 2009-2019 (pole-kuntatieto oy, 2020)...

1/20

20

SUMUSSAOnko väestöään rajusti menettäneillä alueilla vielä toivoa?

Populisti uskoo suoraan demokratiaan

Toteutuvatko lapsen oikeudet koulumaailmassa?

asukkaat mukaan kaupunkisuunnitteluun!

2 polemiikki 1/2020

Suomessa on 630 000 työikäistä vähemmän

(ilman maahanmuuttoa) ja 350 000 ikäihmistä enemmän kuin nyt.

ASETELMA 2050

Afrikassa on 1,25 miljardia työikäistä ja keski-ikä

alle 30 vuotta.

iSto

ckph

oto

polemiikki 1/2020 3

Antti Mykkänenpäätoimittaja

SUOMESSA ON VUONNA 2050 ilman maahanmuuttoa 630 000 työikäistä vä-hemmän ja 350 000 ikäihmistä enemmän kuin nyt. Tätä ongelmaa ei kyetä ratkai-semaan millään kansallisilla mallilla, eikä synnytystalkoilla. Aika ja kyky eivät riitä.

Kunnista tulevat puuttumaan sekä tekijät että veronmaksajat. Tilanne pahenee vuoteen 2100 mennessä.

Suomella ja koko Euroopalla on hoito- ja työllisyysasian ratkaisemiseksi kolme linjaa. Kehitetään teknologiaa työn korvaamiseksi. Tuetaan ikäihmisen itsensä va-litsemaa pitkäaikaista tai jatkuvaa hoitoa maissa, joissa on työvoimaa (esim. Kauko-Itä). Otetaan käyttöön aktiivinen maahanmuuttopolitiikka.

Aikaa ei ole hukattavaksi. Parlamentaarinen komitea töihin.Suomen lainsäädännön tulee mahdollistaa suomalaiset kriteerit täyttävän pitkä-

aikaisen hoivapalvelun tuki mistä tahansa maailmalla. Halukkaiden on voitava va-paaehtoisesti hankkia hoitoa sieltä, missä on henkilökuntaa ja Suomea edukkaam-mat kustannukset. Hyötyjinä ovat kaikki.

Tarvitaan aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Pakolaispolitiikka ei ole ratkaisu.

ASETELMA ON SELVÄ. Afrikassa on vuonna 2050 yli 1,2 miljardia työikäistä. Maanosan keski-ikä on tuolloin alle 30, meillä alle 50. Euroopassa on paha työvoi-mapula. Me tarvitsemme tekijöitä ja Afrikka rahaa palkkatuloista sekä tietotaitoa.

Maahanmuuttoa kritisoivat ottavat usein esille kulttuurien erilaisuuden. Afri-kassa on vuonna 2050 noin 1,5 miljardia kristittyä, yli kaksi kertaa Euroopan väki-määrä. Kolmatta kotimaista, eli englantia puhutaan 24:ssä, valtaosin väkirikkaassa maassa. Siinä jo haluttaessa pohjaa kriteereille.

Euroopan unionin on määriteltävä aktiivisen maahanmuuttopolitiikan linja täl-le vuosisadalle.

Jäsenvaltiot, komissaari Jutta Urpilaisen johdolla, tai pienemmässä mittakaavas-sa Pohjoismaat, perustavat verkoston yhdessä sopivaksi katsottavien afrikkalaisten valtioiden kanssa. Tehtävänä on rekrytoida tulevaisuudessa nuoria opiskelemaan ja työelämään Eurooppaan ja Suomeen.

Muuttajien valinnalle määritellään tarve ja kriteerit, kuten koulutus- ja työta-usta, kielitaito sekä arvio kulttuurisesta sopeutumisesta. Malleja löytyy maailmalta, kuten Kanadasta, jo nyt.

Miten tämä kaikki liittyy suomalaisiin kuntiin? Kysymys on kuntalaisten olemas-sa olosta, työpaikoista, hoitajista, palveluista ja verotuloista. Samalla myös Afrikan ja Euroopan hallitusta tulevaisuudesta.

Hoitoa koko pallolta ja aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa

Polemiikki on Kunnallisalan kehittämissäätiön tytäryhtiön Pole-Kuntatieto Oy:n neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti. Polemiikin levikki on 18 500. Julkaisija Pole-Kuntatieto oy c/o Kunnallislalan kehittämissäätiö, Fredrikinkatu 61, 00100 Helsinki, [email protected] Päätoimittaja: Antti Mykkänen Toimitusneuvosto: Antti Mykkänen, Veli Pelkonen, Eeva-Liisa Hynynen, Salla Nazarenko ja Minna Ruusinen.Toimitus ja ulkoasu: Minna Ruusinen / Miks’ ei! Oy, Huvilakatu 17, sisäpiha, 00150 Helsinki, [email protected] Osoitteenmuutokset: [email protected] Paino: Print Plus Digital . Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti.

1/ 2020

Pääkirjoitus 3

AJASSA KAKSin juhlaseminaari 5Juhlassa palkitut 8

TIETOKAKS KAKSin hallituksen uudet jäsenet, kirjauutuus 9 Kurkistus KAKSin gallupeihin 10

KOLUMNI Jouni Teittinen 11

SUMUSSA – reportaasi eriarvoistuvasta Suomesta Tässä jutussa puhuvat Uudenkaupungin Atso Vainio, Kouvolan Marita Toikka, Vieremän Mika Suomalainen, professori Sami Moisio sekä alue- ja väestötutkija Timo Aro. 12

Populisti uskoo suoraan demokratiaan 20 Kuka valvoo perusopetusta? 24

TUORE VÄITÖSTUTKIMUS Miksi hoivan kynnys kohoaa? 26

Digitaaliset portfoliot esiopetuksessa 32 JUTTUSARJA TOHTORI TÖISSÄ Tekniikan tohtori Wisa Majamaa 36

TÄTÄ TUTKIN Mikko Vesterisen väitös tarkastelee poliittisten puolueiden vaikutusta kaupunkisuunnitteluun. 42

NUMEROT AUKI 43 LANGOILTA NAPATTUA 44

KANNEN KUVA MAURI MAHLAMÄKI/VASTAVALO

ISSN 1455-6022 (painettu) ISSN 2489-883X (verkkojulkaisu)PEFC/02-31-170 4041 0089

20

32

36

kuva

t Mer

ja O

jala

polemiikki 1/2020 5

AJASSA

koostanut | Salla Nazarenko kuvat | Merja Ojala

AJASSA

Ilmastonmuutos, ikääntyminen ja väes-tönkasvu, kaupungistuminen ja hyvin-vointivaltion tulevaisuus. Tässä muuta-mia kuntia askarruttavia tulevaisuuden

kysymyksiä, jotka nostivat esiin puheen-vuoroissaan muun muassa Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen ja Finnish Consulting Groupin toimitus-johtaja Mari Puoskari.

Teknologiasta toivotaan pikaratkai-suja tulevaisuuden ongelmiin, mutta yksin se ei riitä.

- Aina tarvitaan ihmisiä ja kulttuu-ria, Mari Puoskari totesi.

Turun kaupunginjohtaja Minna Ar-ve piti puheenvuoron pitkästä perspek-tiivistä: Turku täyttää tällä vuosikym-menellä 800 vuotta. Monenlaista on

koettu, mutta haasteet ovat aina uusia.- Kunnilla on valtava rooli siinä, mi-

ten muun muassa kamppailussa ilmas-tonmuutosta vastaan onnistutaan.

Vallan toisenlaista kaupunkia, Kuh-moa, johtava Tytti Määttä muistutti, että vaikka kaupungistuminen on suuri globaali megatrendi, maaseudun asema on tukevampi kuin monesti ajattelemme.

- Maaseudun väkiluku on edelleen paljon isompi kuin annamme ymmär-tää. 20 prosenttia Suomen pk-yrityk-sistä on kasvukeskusten ulkopuolella, Määttä huomautti.

Määttä toivoi Suomelta uudenlais-ta väestön vähenemisen huomioivaa kehittämispolitiikkaa, johon kuuluisi myös kuntien tulopohjan uudistaminen.

PUHETTA KUNTIEN JA ALUEIDEN TULEVAISUUDESTA KAKSin 30-vuotisjuhla- seminaari Marina Congress Centerissä Helsingissä 12. helmikuuta tähysi kuntasektorin tulevaisuu-teen. Suomen väestönkehitys ja maahanmuuton tarve tuli esiin useimmissa puheenvuoroissa.

KAKSin juhlaseminaari:

6 polemiikki 1/2020

AJASSA

- Toivoisimme, että esimerkik-si luonnonvaroilta rikkailla alueil-la luonnonvarojen käytöstä jäisi enemmän meille, pohti Määttä.

Kuntaministeri Sirpa Paatero muistutti puheessaan suomalaisen kuntasektorin pitkästä historiasta ja siitä, miten kunnat ovat kansanvallan ja kansalaisten osallisuuden ytimessä.

- Uudenlaisia osallistumistapoja pitää kehittää. Emme ole täällä hal-lintoa varten vaan kuntalaisia var-ten, ja kuntalaisten pitää olla enem-

män mukana tuomassa hyvinvointia omalle alueelle, ministeri muistutti.

Säätiöiden ja rahastojen neuvot-telukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu puolestaan totesi, että säätiöt ja sitä kautta yksityinen raha voivat olla suuressa roolissa hyvin-voinnin luomisessa.

- Säätiöt ovat rahoittaneet kan-salaisyhteiskuntaa 165 miljoonal-la eurolla. Se on juuri tätä jokaista kuntalaista voimauttavaa toimintaa, sanoi Suvikumpu.

Pääministerien ”all male panel” maalaili tulevaa Kolme entistä pääministeriä, Paavo Lipponen (sd.), Matti Vanhanen (kesk.) ja Jyrki Katainen (kok.) is-tuivat pääministeripaneeliin pohti-maan Suomea vuonna 2030. Panee-lin edellä KAKSin asiamies Antti Mykkänen esitti vision maailmas-ta 2050: siitä, minne yhtäältä väki, toisaalta bkt ja lopulta hiilidioksi-dipäästöt keskittyvät nykyisten en-nusteiden valossa.

Tytti Määttä ja Minna Arve

Paavo Lipponen, Jyrki Katainen ja Matti Vanhanen

polemiikki 1/2020 7

Näkymät eivät ole hyvät Euroo-palle, jossa nykykehityksellä tulee asumaan vain seitsemän prosenttia maailman väkiluvusta vuonna 2050. Aasia ja Afrikka tulevat jyräämään väestönkasvussa, ja Aasiaan keskit-tyy myös niin raha kuin hiilidioksi-dipäästöt.

- Meidän on ratkaistava, halu-ammeko olla osa sitä 90:ää prosent-tia maapallosta, jossa tulevaisuus ratkaistaan. Aasia ja Eurooppa ovat olleet kymmeniä miljoonia vuo-sia yhtä, erot ovat päidemme sisäl-lä. Afrikassa ratkaistaan sekä hy-vässä että pahassa koko meidän maapallomme tulevaisuus, Mykkä-nen muistutti.

Paavo Lipponen aloitti ex-pää-ministeripaneelin jyrähtämällä vä-estönkehityksestä.

- Suomen kansa on kutistumas-sa olemattomiin. Täällä puhutaan haittamaahanmuutosta, miksi ei puhuta työssäkäyvien, jo sopeutu-neiden ihmisten haitallisesta maas-ta poistamisesta? Miksi eivät puolu-eet ota tätä haastetta vastaan?

Jyrki Katainen pohti arvopohjaa maailmassa, jossa on väestön ja ta-louden kannalta suuria haasteita.

- Onko maailmassa vallalla ne arvot, joihin ollaan täällä Euroopas-sa totuttu? Perusarvoja kyseenalais-tetaan, kun erilaisia arvoja edusta-vat taloudet voimistuvat.

Katainen pohti myös kiertota-loutta ja tekoälyä avainasioina tu-levaisuuden ongelmien ratkaisussa. Kolmas Kataista mietityttävä asia oli lajikato.

- Ilmastonmuutoksesta puhu-taan paljon, mutta kiihtyvästä laji-kadosta vähemmän.

Matti Vanhanen yhtyi ilmaston-muutoshuoleen. Hän totesi, että maatalouteen pitäisi panostaa ja et-siä lajikkeita, jotka pärjäävät ilmas-tonmuutoksessa.

- Ylipäätään olisi muistettava il-mastonmuutoksen sopeutuminen: otetaanko todesta se, että meren-pinta todennäköisesti nousee, jos ei nykyisten asuntovelkojen maksuai-koina niin seuraavien.

Monimutkaisissa ongelmissa on kuitenkin myös toivoa luova puo-lensa. Sekä Katainen että Vanhanen uskovat, että maailmankauppa tulee muuttumaan reilumpaan suuntaan.

- Ilmastonmuutos on suurin yk-sittäinen markkinoita muuttava aja-tus. Suomen on oltava mukana rat-kaisujen keksimisessä, Katainen totesi.

Asioita pitäisi pohtia myös glo-baalisti.

- Jos intialainen keskiluokka on monta kertaa suurempi kuin koko Suomen väkiluku, ehkä meidän pi-täisi tietää, mitä intialainen keski-luokka haluaa? pohti Katainen.

Paavo Lipponen totesi, että koko Eurooppa on tilanteessa, jossa on pakko saada ratkaisuja aikaan.

- Kuten Angela Merkel sanoi: meidän on otettava kohtalo omiin käsiimme. Tämä (EU) on mahtava yhteys, valtava talous.

Lopuksi pääministerit pohtivat vielä demokratiaa ja sananvapautta.

- Mikään luonnonlaki ei pakota ihmisiä uskomaan valeuutisia tai le-vittämään niitä. Mikään luonnonla-ki ei pakota olemaan aggressiivinen. Tämä on aikuisten suomalaisten ih-misten vapaaehtoinen valinta, na-pautti Jyrki Katainen.

Tarja Halonen

Antti Mykkänen, Jukka Mönkkönen ja Mari Puoskari

8 polemiikki 1/2020

AJASSA

Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta sai KAKSin vuosikymmenen kuntatutki-

jan palkinnon. Palkinto jaetaan nimensä mukaisesti kerran kymmenessä vuodes-sa - ja nyt palkinto jaettiin siis ensimmäi-sen kerran.

- Kunnallinen itsehallinto on suomalai-sen demokratian ja suomalaisen tehok-kuuden perusta. Jos olen jotenkin tällä meidän tutkimus- ja koulutustoiminnal-la pystynyt sitä edistämään, olen kiitolli-nen, Arto Haveri totesi ja muistutti, että tutkimus on tiimityötä ja kiitos kuuluu ko-ko kunta- ja aluejohtamisen tutkimusryh-

mälle Tampereen yliopistolla. Vuosikymmenen kuntatuki-palkin-

to puolestaan jaettiin henkilölle, joka on tukenut kuntia ja ollut valmistelemas-sa kuntakenttään liittyvää lainsäädän-töä. Palkinnon sai filosofian tohtori Arto Koski, joka on tehnyt usean hallituksen aikana kuntajakoselvityksiä.

- Minulla on ollut erinomaiset työolot Kuntaliitossa ja mahdollisuus vaikuttaa kuntaliitosten kaltaisiin vaikeisiin asioi-hin, Koski totesi kiitospuheessaan.

Erillisen palkinnon sai myös Mika Munkki osallistumisestaan jokaiseen KAKSin seminaariin.

Presidentti Tarja Halonen jakoi perinteen mukaan KAKSin Arjen turvaaja-palkinnot. Tänä vuonna

ne saivat saivat osastonhoitaja Anne Niemi Valkeakoskelta, erityisopetuk-sen lehtori Hanna Rapatti Hollolas-ta sekä eläinlääkäri Pekka Salminen Pellosta. Lisäksi vantaalainen Salaa-do Qasim sai kunniamaininnan.

Anne Niemi on tehnyt pitkän uran terveyskeskuksen osastoilla ja muis-tikeskuksen osastonhoitajana. Hänet palkittiin työstään muistisairaiden hyvinvoinnin eteen. Hän on muun muassa kehittänyt viriketoimintaa järjestämällä yhteistyötä eri oppilai-

tosten, kirjaston, teatterien ja yhdis-tysten kanssa sekä luennoinut muis-tisairauksista.

Hanna Rapatti on kunnostautunut lasten ja nuorten syrjäytymisen eh-käisemisessä. Hän on kehittänyt op-pilashuoltoa Päijät-Hämeessä mah-dollistaen muun muassa kesäaikaan toimivan chat-palvelun nuorille. Ra-patti on myös tehnyt yhteistyötä eri viranomaisten kanssa ja vaikuttanut siihen, että perheet saavat parempia tukipalveluja.

Pekka Salminen tunnetaan hyvän-tekijänä koko Tornionlaaksossa mo-lemmin puolin rajaa. Hän hoitaa myös

ruotsalaisten lemmikkejä, ja hän on ollut aloitteellinen talkoovoimin lem-mikkiharrastajille rakennetun Rohki-hallin sekä kansalaisten kohtaamispai-kan Pyrevä-puiston rakentamisessa. Palkinnon perusteissa sanotaan Sal-misen innostavan esimerkillään mui-takin hyvän tekemiseen.

Kunniamaininnan sai vapaaehtois-työntekijä Salaado Qasim työstään kansainvälisesti ja paikallisesti nais- ja nuorisojärjestöjen kanssa. Qasim on edistänyt maahanmuuttajien kotou-tumista muun muassa esittelemäl-lä Suomen kulttuuria ja tuomalla suo-malaisia ja maahanmuuttajia yhteen.

VUOSIKYMMENEN KUNTATUTKIJA JA KUNTATUKI:

KAKS PALKITSI KAKSI ARTOA

Arto Haveri

Arto Koski

ARJEN TURVAAJAT LEVITTÄVÄT HYVÄÄ YHTEISÖSSÄÄN

Hanna Rapatti Pekka Salminen Salaado QasimAnne Niemi

koostanut | Salla Nazarenko kuvat | Merja Ojala

polemiikki 1/2020 9

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti. Koivisto on toiminut aiemmin muun muassa Satakunnan liiton hallintopäällikkönä, kauppa- ja teollisuusministerin, pääministerin sekä valtiovarainministerin erityis-avustajana 2000-luvun alussa Sdp:n istuessa hallituksessa. Jyväskylän apulaiskaupunginjohtajana Koivisto aloitti vuonna 2005 ja kaupunginjoh-tajana toukokuussa 2015.

- Uskon, että KAKSin hallituksen monipuolisten kunta-alan asiantun-tijoiden kanssa itselläni on mahdol-lisuus syventää tietojani kuntaken-tästä ja siihen vaikuttavista ilmiöistä. Uskon myös, että tällä kokemuksella minulla on hallitustyöhön myös an-nettavaa, Koivisto sanoo

Koivisto muistuttaa, että kuntien johtaminen on entistä monimutkai-sempaa. Maailma ympärillä muuttuu kovaa vauhtia.

- Olisi tärkeää, ettemme vain reagoisi muutoksiin, vaan näyt-täisimme niille jopa suuntaa. Tähän emme pysty ilman tutkittua tietoa ja avointa yhteiskunnallista keskuste-lua. Näitä molempia KAKS on keskeisesti edistämässä.

KAKSIN HALLITUKSEEN UUSIA JÄSENIÄKunnallisalan kehittämissäätiön uusina hallituksen jäseninä ovat aloittaneet Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto ja kansanedustaja Antti Kurvinen.

Kirjat:Kunta kirjailijoiden silminPolemiikki-lehdessä vuosina 2009-2019 julkaistut kirjailijoiden kolumnit ovat nyt yksissä kansissa. Kirjoittajat – peräti 42 – ovat kaikki kotimaisen kirjallisuuden vahvoja nimiä: muiden muassa Sirpa Kähkönen, Pirjo Hassinen, Olli Jalonen, Riikka Pulkkinen, Anja Snellman, Kaari Utrio, Riku Korhonen, Jari Järvelä, Sanna Karlström, Matti Rönkä ja Miki Liukkonen.”Polemiikki-lehti aloitti noin kymmenen vuotta sitten sarjan, jossa kynäänsä taitavasti liikut-tavat tarinoivat kuntien liepeillä liikkuvista asioista. Joskus kevy-esti, joskus vakavasti, mutta aina nautittavasti”, päätoimittaja Antti Mykkänen kirjoittaa teoksen saatesanoissa. Kirjailijoiden kunta on kolum- nien kautta kertomus 2010- luvusta, Suomen kunnista ja elämän eri puolista kirjailijoiden näkemänä ja kokemana. Vaikka kolumneissa saatetaan kajota myös hallinnon maail-maan, tulokulma on silloinkin toinen kuin hallinnon totunnai-nen tulokulma – ja juuri siksi kuntavaikuttajien kannattaakin etsiä kirja käsiinsä.

Kirjailijoiden kunta Polemiikin kootut kolumnit 2009-2019 (POLE-KUNTATIETO OY, 2020)

Kansanedustaja Antti Kurvinen on koulutukseltaan oikeustieteen maisteri. Hän on toiminut keskustan kansanedustajana Vaasan vaalipiiristä vuodesta 2015 alkaen ja on keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja.

Kurvisella on laaja kokemus myös kunnal-lisesta ja maakunnallisesta päätöksenteosta: hän on muun muassa Kauhavan kaupungin- valtuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja ja Etelä-Pohjanmaan liiton hallituksen jäsen.

- Odotan hallitustyöltä "päivän poliittisista ja hallinnollisista" kiireistä vapaata pohdintaa kuntien, hyvinvointiyhteiskunnan ja suomalai-sen demokratian tulevaisuudesta ja niiden kehittämisestä.

Kurvinen painottaa, että tutkimustiedolla on entistä suurempaa merkitystä kunta-alalla, koska Suomi on rajussa muutoksessa ja mur-roksessa muun muassa väestörakenteen, ta-louden ja työn muutosten, digitalisaation ja kansainvälistymisen ja maahanmuuton vuoksi.

- Myös kuntatalouden krooninen heikkous ja sen syventyminen kriisiksi monin paikoin edellyt-tää uuden tiedon saamista. Mielestäni kunnissa ei riittävästi hyödynnetä uusinta tutkimusta. Syynä siihen on pitkälti myös viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden koventuneet paineet.

- Toivoisin, että KAKSin massiivinen tutki-mus ja KAKSin tukema tutkimus paremmin ta-voittaisi "peruskunnat". Myös pidän tärkeänä, että KAKS kykenee tuottamaan aitoa tutkittua tietoa ajassa, jossa netti ja some suoltavat paljon valeuutisia ja disinformaatiota, Kurvinen sanoo.

koostanut | Eeva-Liisa Hynynen

Otavan Kirjapaino Oy

Kädessäsi on KAKS - Kunnallisalan kehittämissäätiön 30-vuotisen taipaleen iloksi kokoama juhlakirja.

Se on kooste pääosin 2010-luvulla Polemiikki-lehdessä julkaistuista suomalaisten huippukirjailijoiden kolumneista.

Kaikilla on yksi, mutta huikean monimuotoinen aihe: suomalainen kunta satoine piirteineen.

Lue ja Nauti!

10 polemiikki 1/2020

Kansa vastasi KAKSille:

TYÖAJAT JA PALKAT EIVÄT HAITTAA KILPAILUKYKYÄ

Enemmistö kansalaisista arvioi, et-tä liike-elämän (59 %) ja valta-

kunnan tason poliittisten päättäjien (55%) keskuudessa korruptio, eli val-lan väärinkäyttö omaksi eduksi, on erittäin tai melko yleistä. Lähes joka toinen otaksuu myös, että poliittiset päättäjät omassa kotikunnassa ovat alttiitta korruptiolle (46 %). Kaksi viidestä osoittaa syyttävällä sormella mediaa (40 %) ja ammattiyhdistyslii-kettä (39 %).

Kolme neljästä ajattelee, että oi-keudenhoito (76 %), veroviranomai-set (75 %) ja poliisi (75 %) syyllistyvät korruptioon harvoin. Enemmistö ar-vioi myös rahoituslaitosten (60 %) se-kä valtion (54 %) että kuntien virka-miesten (52 %) toimivan puhtoisesti.

Selvä enemmistö (66 %) arvioi korruptiota esiintyvän yleensä maas-samme vain harvoin. Neljännes (25 %) uskoo korruption olevan erittäin tai

melko yleistä.Kaksi kolmesta (68 %) uskoo kui-

tenkin korruption olevan erittäin tai melko yleistä, kun tuetaan puolueita ja ehdokkaita vaaleissa. Enemmistö arvioi korruption olevan melko taval-lista, kun tehdään julkisia hankin-toja (56 %), virkanimityksiä (55 %) tai valmistellaan maan ja alueiden käyttöä (54 %).

Suomalaisista lähes neljä viidestä (78 %) ilmoittaa, että hyvä veli -ver-kostoihin kuuluvien suosiminen jul-

kisessa päätöksenteossa on erittäin tai ainakin melko yleistä. Kaksi kol-mesta (68 %) uskoo, että päätöksen-teossa suositaan yleisesti sukulai-sia tai lähiystäviä. Enemmistö (63 %) myös katsoo, että liialliset sidonnai-suudet julkisten päättäjien ja elin-keinoelämän välillä ovat tavanomai-nen ilmiö maassamme.

Vastanneista yli puolet (59 %) us-koo suoranaisten lahjusten ottami-sen tai antamisen olevan erittäin tai melko harvinaista .

KAKSILLE TUTKIMUKSET TOTEUTTI KANTAR TNS OY. TUTKIMUSAINEISTO ON KOOTTU GALLUP KANAVALLA 1.–5.12.2019. HAASTATTELUJA TEHTIIN YHTEENSÄ 1 098. VASTAAJAT EDUSTAVAT 18–79 VUOTTA TÄYTTÄNYTTÄ VÄESTÖÄ AHVENANMAATA LUKUUN OTTAMATTA. TULOSTEN VIRHEMARGINAALI ON SUURIMMILLAAN VAJAAT KOLME PROSENTTIYKSIKKÖÄ SUUNTAANSA.

KANSA NÄKEE HYVÄ VELI -VERKOSTOT

Kansalaisten enemmistön mie-lestä työajat ja lomat (68 %) se-

kä työntekijöiden palkkataso (54 %) ovat kohdillaan Suomen kilpailuky-vyn kannalta. Tämä käy ilmi KAKSin kyselytutkimuksesta.

Neljännes (28 %) vastanneista arvioi, että palkkataso on kilpailu-kyvyn kannalta liiankin heikko. Al-le kymmenesosa pitää palkkoja liian korkeina. Vastanneista puolet (50 %) katsoo, että irtisanomissuoja on kohdallaan. Joka viidennen (21 %)

mielestä se on liian hyvä heikentäen kilpailukykyä. Irtisanomissuojaa lii-an huonona pitää kuudesosa (16 %).

Lähes joka toinen (45 %) uskoo ammattitaitoisen työvoiman saata-vuuden olevan kilpailukyvyn kan-nalta liian heikkoa. Vähintään kaksi viidestä otaksuu esimiesten osaami-sen (42 %), ilmapiirin työelämässä (39 %) ja henkilöstön vaikutusmah-dollisuuksien omaan työhön (39 %) heikentävän kilpailukykyä.

iSto

ckph

oto

iSto

ckph

oto

polemiikki 1/2020 11

Jouni Teittinen

KOLUMNI

MARRASKUUSSAsaapui Wilma-viesti. Vanhempien tuli varautua siihen, että JHL:n lakko ei sotke vain päiväkodin ruokahuoltoa vaan myös osa lapsia hoitavista työntekijöistä lak-koilee. Onko selvä se, kuten 2-vuotiaamme sanoisi. No, ei sittenkään ihan: koska yk-sittäisillä työntekijöillä ei ole velvollisuutta ilmoittaa lakkoon liittymisestä etukä-teen, leimasi aamuja kumma epävarmuus. Lapsia otettaisiin päiväkotiin sen verran kuin henkilökuntaa lain puitteissa riitti, ja kiintiön ylittäville vekaroille vanhempi-neen pitäisi myydä ei-oota.

LAKOILLA ONtoki periaatteelliset ja pragmaattiset perustelunsa, joiden oikeutuksesta sitten väännetään peistä. Kumpikin osapuoli kuitenkin tapaa pitää “sivullisille” koituvaa harmia ikävänä sivuvaikutuksena. Sen ymmärtää. Työpäivän uudelleenjärjestely lastenvahtivuoron yllättäessä on monille vaikeaa ja joskus mahdotonta. Muitakin ongelmia toki on. Iltalehti nosti hiljattain lakkouutisen otsikkoon vihaisen kom-mentin, kun nimimerkin lähi-Prisma uhkasi olla muutaman päivän kiinni: “Pilaa elämäni totaalisesti.”

KÄYTÄNNÖN harmissa on kuitenkin hopeareunus. Tekee nimittäin hyvää aina silloin tällöin ha-vahtua huomaamaan, etteivät yhteiskunnan perustoiminnot rullaa omalla painol-laan. Arjen pyörityksessä ehtii harvemmin pohtia julkisten palveluiden taustahuri-naa, muttereita ja niiden vääntäjiä. Maksimaalisen sulavasti järjestetty yhteiskunta, myös toimivimmat kuntapalvelut, ovatkin usein sellaisia, ettei niiden järjestelyyn tai edes olemassaoloon kiinnitä huomiota. Kadutkin on paras aurata yöllä.

VASTA KONEENalkaessa yskiä kiinnitämme siihen huomiota. Kun monta päivää pakkaa lapsille muovipurkkeihin eväitä, alkaa myös uudella tapaa arvostaa sitä, että suomalaisissa päiväkodeissa ja kouluissa lämmintä ruokaa ylipäätään tarjotaan. Tämä ei toki tar-koita, että pitäisi tyytyä nykyiseen ja heikkenevään. Päinvastoin: kun tähän on jo pystytty, eiköhän esimerkiksi kunnollinen kasvisruoka olisi pieni ponnistus. Ja kun huomio kiinnittyy siihen, paljonko osaamista ja vaivaa tarvitaan pitämään arki liik-keessä, osaa sympata myös vaatimuksia. Me emme ole sivullisia, eikä elämä lopul-ta kovin nopeasti pilaannu.

On selvä se.

kirjailija

Kun maailma pysähtyy - - tai ei

Mar

ko N

iem

i


väestöään rajusti menettäneillä alueilla Onkovielä toivoa?

Jo lähitulevaisuus kasvukaupunkien ulko-puolella näyttää lohduttomalta.

Loppusyksystä 2019 Tilastokeskus jul-kisti väestöennusteensa koskien lähimpiä vuosikymmeniä. Syntyvyys on jo nyt ennä-

tysalhaista, ikääntyminen suurta ja sama kehitys näyttää jatkuvan. Väestön keskittyminen kasvu-keskuksiin on kiihtynyt. Voittajia kovassa kisas-sa näyttävät olevan Helsinki, Tampere ja Turku kehyskuntineen.

Tilastokeskuksen laskelmien pohjalta oman selvityksensä julkisti tammikuussa 2020 Kunta-liitto yhdessä maakuntien liittojen kanssa.

Selvityksen laati Perlacon Oy, joka latoi pöy-tään ankeat lukemat sosiaali- ja terveydenhuol-lon tulevasta työvoimapulasta sekä kuntatalou-den tilasta. Ellei työperäinen maahanmuutto pelasta sote-alaa, pääministeri Sanna Marinin hallituksen haluama hoitajamitoitus voi jäädä ly-hytikäiseksi laiksi, jos sote-palveluiden järjestä-jät eivät kykene sitä noudattamaan.

Toinen iso viesti oli se, että kuntien pitää kye-tä sopeuttamaan palvelurakenteitaan. Lapsi-ikä-luokkien pienentyessä varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta pitäisi löytyä sopeuttamisvaraa. Vain siten kuntatalouteen syntyisi väestöään me-nettävissä kunnissa pientä liikkumavaraa.

Tammikuun loppupuolella käynnistyi keskus-teluista vaikein, koska se osuu omakohtaisesti niin moneen kansalaiseen. Useat mediat ovat päivästä toiseen uutisoineet asuntojen hintojen romahta-misesta Helsingin, Tampereen ja Turun kaupun-kiseutujen ulkopuolella. Kymenlaaksossa pudotus

voi pahimmillaan olla jo 20 prosentin paikkeilla 2010-luvun huippuun verrattuna.

Syrjäalueilla osa omakoti-, rivitalo- ja kerros-taloasunnoista on jäämässä pelastuksen ulkopuo-lelle: pankit eivät enää luotota korjaustoimia, ei-vätkä välttämättä luotota asuntojen ostajaakaan.

Vuokraturva Oy:n hallituksen puheenjohta-ja Timo Metsola esitti kaksi vuotta sitten tam-mikuussa 2018 romutuspalkkiota muuttotappio-paikkakuntien ”halvaantuneen asuntokaupan elvyttämiseksi”.

- Ihmiset pääsisivät muuttamaan työn peräs-sä. Palkkio auttaisi myös niitä, jotka paikkakun-nalle jäävät, koska asuntomarkkinat tervehtyi-sivät. Voitaisiin päästä tasapainoon kysynnän ja tarjonnan suhteen. Taantuvalla paikkakunnalla voisi olla jonkinlainen tulevaisuus, Metsola sanoi Yle Uutisten haastattelussa 27. tammikuuta 2018.

Ehdotus on hätkähdyttävä – ja kertoo, miten tiukkaan tilanteeseen osalla alueista on ajauduttu.

Yle Uutisten haastattelussa alue- ja väestötut-kija, VTT Timo Aro aluekehittämisen konsultti-toimisto MDI:stä suhtautui skeptisesti Metsolan ehdotukseen. Hän muistutti suomalaisten vahvas-ta kotipaikkaidentiteetistä. Moni ihminen ei her-kästi muuta kotiseudultaan.

- Jos katsotaan asiaa vain asuntojen romutus-palkkion kannalta, niin kylmästi asuntomarkki-noiden ja alueitten arvonmuodostuksessa meillä on miljoona asuntoa väärässä paikassa.

Aro korosti Ylen haastattelussa, että juuri tä-mä kysymys edellyttäisi parlamentaarisen komi-tean asettamista.

Tilastojen valossa Onnelaksi nimetty Suomi eriytyy ja eriarvoistuu alueellisesti kovaa vauhtia.

teksti | Eeva-Liisa Hynynen kuvat kahtiajaon Suomesta

Reportaasi alueiden Suomesta


Tilastojen valossa Onnelaksi nimetty Suomi eriytyy ja eriarvoistuu alueellisesti kovaa vauhtia.

Mar

tti L

ondé

n / V

asta

valo


Kukaan ei tunnu tietävän, mitä väestön ikääntymisestä, alhaises-ta syntyvyydestä ja alueiden rajus-ta eriytymiskehityksestä kertovien tilastojen perusteella pitäisi tehdä. Odotetaanko siis, että aika ja mark-kinat ”hoitavat homman”?

Nyt moni vaikuttaja sanoo, että kiihtyvää kaupungistumiskehitystä vastaan on myöhäistä taistella.

Uutisotsikot kansalaisten omai-suuden arvon romahtamisesta ah-distavat monia.

Mutta mitä muuta kunnat kasvu-alueiden ulkopuolella voisivat, kuin yrittää kehittää elinvoimaansa?

Keinoja on monenlaisia.”Viime syksynä eurooppalai-

nen media ryntäsi BBC:n perässä Puolangalle. Miten hienosti onkaan brändätty se, että kaikki on huo-nosti”, kirjoitti toimittaja Jouni K. Kemppainen Helsingin Sanomi-en Kuukausiliitteen (2/2020) kos-kettavassa reportaasissa, joka kä-sitteli kainuulaisen pikkukunnan ahdinkoa ja kuntalaisten lämmin-tä itseironiaa sekä luovaa rohkeutta yrittää kääntää ahdinko valtiksi.

Helsingin Sanomien verkkosi-vuilla juttu oli otsikoitu suorasukai-sesti: ”Ei kuoleva vaan kuollut – Kai-nuulaiskunnan äärimmäinen ankeus ihastuttaa ympäri maailmaa”.

Puolangan pessimistien kampan-ja valtaväylistä syrjään jääneen kun-nan puolesta – toimittaja Kemppaisen kirjoittamana - tuntuu pakahdutta-valla tavalla lukijan sydänalassa.

Onko käynnissä oleva kehitys vääjäämätöntä? Eikö politiikka mahda mitään?- Että iso kuva kääntyisi, se vaa-

tisi suuria ja monien vaalikausien aikana ketjuuntuvia poliittisia rat-kaisuja, sanoo aluesuunnittelun ja -politiikan professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta.

Professori Moisio arvioi, että nykyisenlaisen kehityksen kääntä-minen - edes osittain - vaatisi val-takunnan politiikasta vastuullisilta pitkäjänteistä työtä ja eritoten uu-

denlaista investointipolitiikkaa.- Se tarkoittaisi näiden maakun-

tien keskuskaupunkien ja pienten sekä keskisuurten keskusten vah-vistamista sellaisten julkisten in-vestointien avulla, jotka saavat yksi-tyiset investoinnit liikkeelle. Mutta ongelmana on se, että yksikään po-liittinen puolue ei näytä uskovan tällaiseen keinoon. Näyttää siltä, ettei edes keskusta ole 1990-luvun alusta lukien ollut yhtenäinen suh-teessa tähän kysymykseen, Sami Moisio pohtii.

Suomalaisen alueellisesti hajaute-tun hyvinvointiyhteiskunnan taustal-ta löytyy tarina poliittisesta yhteisym-märryksestä ja tahdosta. Silloisessa punamullassa yhdistyi ajatus sosiaa-lisesta ja alueellisesta tasoittamises-ta valtion vahvistamisen keskeisinä ulottuvuuksina.

- Aluerakenteemme kehittämi-nen perustui vahvaan liittoon kes-kustan ja sosiaalidemokraattien vä-lillä. Tämä liitto kesti 40 vuotta. 1960-luvun alussa Sdp hyväksyi aja-

tuksen, että alueellinen tulojen ta-soitus on investointi eikä tuhlausta, ja keskusta – tuolloin maalaisliitto – puolestaan hyväksyi, että sosiaali-nen tulojen tasoitus on investointi eikä tuhlausta, Moisio kiteyttää.

1990-luvun alun murroksen jäl-keen on ollut aikaisempaa tyypilli-sempää julistaa hajautettu aluera-kenne tuhlaukseksi.

Nyt vanhan punamullan saavu-tuksia puretaan vauhdilla.

Keskustelu asuntojen arvon ale-nemisesta kasvukeskuksien ulko-puolella tuo Moision mukaan alue-kehityksen ”ihmisten iholle” aivan konkreettisella tavalla.

Moisio epäilee, että politiikan nykyiset vaikuttajat eivät tunne hy-vinvointivaltion rakennuskautta ja ajattelua sen taustalla.

Nyt pohdinnat sosiaalisesta ja alueellisesta tulojen tasoitukses-ta ovat vaihtuneet pohdintaan sii-tä, miten yksittäisten paikkakuntien menestys kertoo niiden kyvystä sel-vitä markkinataloudessa, puhutaan

Tuul

a R

oos /

Vas

tava

lo


paikkojen omaehtoisesta kehityk-sestä ja kilpailukyvystä.

- Politiikassa tuntuu olevan val-lalla sellainen näkemys, että mark-kinat ovat ”pilvi tuossa yläpuolel-lamme”, johon politiikalla ei voida vaikuttaa, Moisio tiivistää. Suoma-laisten paikkakuntien menestys tai tappio on kuitenkin ollut voimak-kaasti sidoksissa poliittisiin päätök-siin. Tämän esimerkiksi jokainen yli-opistokaupungin johtaja ymmärtää.

Sami Moision mukaa Suomessa tunnetaan heikosti aluekysymyksiin keskittyvää poliittisen talouden tut-kimusta, esimerkiksi regulaatioteo-riaan liittyviä havaintoja.

Mitä tutkimus sitten paljastaa aluerakenteen poliittis-taloudelli-sesta olemuksesta?

- Lähtökohta on, että poliittinen sääntely leimaa aina markkinata-loutta. Uusliberalisaatiota koskeva tutkimus on korostanut, että kol-menkymmenen viime vuoden aikai-nen kehitys liittyy myös siihen, että politiikka yhä useammin mielletään

jollakin tavalla alisteiseksi mark-kinoille. Että politiikan keskeisin tehtävä on vain luoda markkinata-louden toimintaedellytyksiä ja tur-vata yhteiskuntarauha. Pelkään, et-tä nyt politiikassa on mukana paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät tunne mitään muuta poliittisen ajattelun muotoa, professori sanoo.

Moision mukaan aluekehityk-sen suunnan muutos vaatisi ensin isoa poliittista debattia siitä, mik-si nykykehitys on jonkin poliitti-sen tahon mielestä haitallista, ja sen jälkeen monien poliittisten puolu-eiden pitäisi löytää edes hatara yk-situumaisuus nykyisen kehityksen haitallisuudesta. Tällaisen kään-teen synnystä Moisio ei näe mitään merkkejä. Moisio arvioi, että kaikis-ta vakavimmassa tilanteessa alkavat olla maakuntien kakkoskeskukset, jotka kärsivät suoranaisesta inves-tointivajeesta. Forssan, Varkauden ja Heinolan kaltaisten seutukau-punkien tulevaisuus ei kuulu polii-tikkojen keskusteluissa.

- Jos tämä jo 25 vuotta jatkunut kehitys jatkuu edelleen, mikään ei pelasta edes keskisuuria keskuksia. Poliittinen uskallus investoida jul-kisia varoja kasvualueiden ulkopuo-lelle hupenee kaiken aikaa, profes-sori summaa.

Sami Moisio ehdottaa kansallisen tason poliittisille päättäjille kenttä-retkeä Savonlinnaan.

- Kannattaisi mennä katsomaan, kuinka monella tavalla Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuslaitok-sen lakkauttaminen vaikuttaa kau-pungissa; kuinka vaikutukset ker-tautuvat eri tahoilla.

Kasvualueiden ulkopuolella on kuitenkin jonkinlaista toivoa. ”Joke-rina” voisi toimia ilmastonmuutos. Juuri nyt kukaan ei tiedä muutok-sen nopeutta ja laajuutta tai sitäkään, kuinka haavoittuvia kasvukaupungit ovat keskitettyine järjestelmineen.

Sami Moisio ei lähde arvaile-maan ilmastonmuutoksen merki-tystä kasvaville ja taantuville alueil-le suuntaan tai toiseen. Professori

odotetaanko, että aika ja markkinat hoitavat homman?

Pekk

a K

oski

nen

/ Vas

tava

lo


sanoo kuitenkin, että ilman merkit-täviä poliittisia päätöksiä kehitys jatkuu nykyisenlaisena. Markkinat eivät tässäkään yksin kestävää suun-taa määrää, vaan yksityisten ja jul-kisten toimijoiden päätökset yhdes-sä tuottavat uudenlaista Suomea, jota leimaa toisten kaupunkien me-nestys ja toisten näivettyminen. Jäl-kimmäisissä rakennetun ympäristön vaihtoarvo laskee kaiken aikaa.

Elleivät valtakunnan poliitikot ota vastuuta tilanteesta, edessä on va-paata pudotusta. Tämä tiedetään

myös länsirannikolla, jolla menee muuhun Suomeen verrattuna hyvin.

Uudessakaupungissa on opittu elämään taantumien ja kasvun aal-lokoissa. Täällä on nähty sekin, mi-ten markkinat heiluttavat kuntia ja kokonaisia alueita. Autotehdas Val-met Automotive on Suomen suu-rin teollisuuslaitos. Se on nopeassa ajassa työllistänyt useamman tuhat uutta työntekijää. Kaikkiaan teh-taalla on noin 4 500 työntekijää.

Uusikaupunki seisoo pitkälti yh-den tukijalkansa varassa ja autoteh-das on kaupungille samalla tavalla tärkeä kuin Nokian tehdas oli aikoi-naan Salolle.

Kaupunginjohtaja Atso Vainio ei elättele harhakuvia kehityksen suunnan ja ison kuvan kääntymises-tä. Hänen mukaansa nyt puhaltavat kovat tuulet.

- Tarkoitan kaupungistumista, sehän on globaali ilmiö, joka kosket-taa myös Suomea. Muuttoliikkeen suunta tuskin enää kääntyy toisek-si, Vainio avaa keskustelun.

Toinen kova muutostekijä Suo-messa on alhainen syntyvyys. Se nä-kyy myös noin 15 500 asukkaan kau-pungissa.

- Aiemmin Uudessakaupungis-sa syntyi vuosittain noin 150 vauvaa, nykyään keskimäärin sata, mutta vii-me vuonna vain 87. Tämä kehitys haastaa kaikki kunnat, Vainio toteaa.

Jotakin kehityksen suunnas-ta kertoo myös se, että Uudenkau-pungin väestöstä maahanmuuttaja-taustaisia on neljä prosenttia, mutta vauvoista kolmannes syntyy näihin perheisiin.

Uusikaupunki on suomalaisille näyteikkuna siitä, mitä työperäinen maahanmuutto voi tarkoittaa.

- Noin viisi vuotta sitten auto-tehtaalla puhuttiin 15 – 20 eri kieltä, tänään eri kansallisuuksia työsken-telee tehtaalla noin 70 – 80.

Atso Vainio tietää, että Uudel-lakaupungilla on mahdollisuuksia pysyä maailman kovavauhtisessa muutoksessa mukana.

- Sisämaan pienillä kunnilla on vaikeampaa. Vaikka olisi kuinka päte-vää porukkaa kunnanvirastolla ja luot-tamushenkilöinä, mutta jos ei ole pe-limerkkejä, vaikeaa on hakea kasvua.

Helmikuun alussa Vainio an-toi Kauppalehdelle (KL 3.2.2020) haastattelun, jossa hän vastuutti valtakunnan poliitikkoja toimimaan elinvoiman ja työllisyyden puolesta. Hän peräsi näkemystä ja poliittista johtajuutta päätöksentekoon.

Vainio myös muistutti, että teol-linen Suomi sijaitsee seutukaupun-geissa, joissa asuu melkein miljoona suomalaista.

Seutukaupunkien verkostoon kuuluu 56 kaupunkia, jotka eivät ole maakuntakeskuksia, mutta toimivat talousalueensa vetureina. Näissä kau-pungeissa toimii noin 61 500 yritystä.

Uudenkaupungin lisäksi seutu-kaupunkeja ovat esimerkiksi Fors-sa, Hamina, Iisalmi, Jämsä, Kemi, Kristiinankaupunki, Lohja, Raahe, Rauma ja Savonlinna.

Se, mitä tällaisille kaupungeille tapahtuu, ei ole yhdentekevää.

sille, joka aikoo asua ja nauttia elämänlaadusta pikkukaupungissa tai maaseudulla, kysymys asunnon arvosta ei ole ajankohtainen

Ari

And

ersi

n / V

asta

valo


Nyt Vainio jatkaa siitä, mihin Kauppalehden haastattelussa jäi.

- Tuskin on vahinko, että puolu-eet välttävät ottamasta kantaa tähän asiaan, koska kaupungistumiskysy-mys on kuuma ja vaikea aihe. Jos ajatellaan tilannetta ennen edus-kuntavaaleja, niin eihän silloin käy-ty minkäänlaista keskustelua siitä, mitä mieltä puolueet ovat kaupun-gistumisesta ja alueiden jakautumi-sesta, Vainio muistuttaa.

Atso Vainio pohtii myös median roolia ja vastuuta.

- Olen kysynyt monelta toimitta-jalta, miksi puolueet päästetään lii-an helpolla eikä vaadita vastauksia siihen kysymykseen, mitä poliitikot aikovat tehdä.

Vainio kysyy, johtuuko valtame-dioiden välinpitämättömyys siitä, että niiden toimittajat asuvat itse suurissa kaupungeissa.

- Kun nyt jälkikäteen luetaan hallitusohjelmaa, niin siellähän nostetaan esiin vain muutama me-gatrendi, joista yksi on kaupun-gistuminen. Ennen vaaleja siitä ei kuitenkaan puhuttu, vaikka se on Suomen tulevaisuuden kannalta yk-si tärkeimmistä strategisista kysy-myksistä.

Vainio harmittelee poliittisen vastuun välttelyä.

- Usein sanotaan, että eihän tälle kehitykselle mahda mitään. Mutta eihän valtakunnan politiikassa ole edes päätetty, mitä me haluamme. Kansalaiset eivät tiedä, mitä mieltä poliittiset puolueet kaupungistumi-sesta ovat tai mikä on Suomen alue-poliittinen tavoitetila. Sanotaan se nyt sitten tässä, että Suomen poliit-tisen johdon pitää ottaa kantaa sii-hen, mitä alueiden tulevaisuuden kannalta halutaan. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, miten paljon asi-oihin kyetään vaikuttamaan jos ha-lutaan vaikuttaa, Vainio korostaa.

Atso Vainio tietää, että mega- trendejä vastaan on lähes mahdo-tonta käydä. Kaupungistumiske-hitys ei hänen mukaansa saa kui-tenkaan tarkoittaa sitä, että kaverit jätettäisiin oman onnensa nojaan.

- Poliittista johtajuutta pitäisi löy-tyä nyt linjaamaan, miten erilaisia seutuja ja alueita halutaan kehittää.

Atso Vainio vaatii alueista käytä-vään keskusteluun selvää sisältöä ja konkreettisia tavoitteita.

Hän sanoo, että on alkanut näyt-tää jopa siltä, että puolueilla ei oli-si aikomustakaan tehdä tälle asial-

le mitään. - Puuttuu uskallus tunnustaa

tosiasiat. Kaikkein tärkein ”point-ti” on se, että jos Oy Suomi Ab ha-luaa vaikuttaa kehitykseen, ja jos kaupungistuminen on hyvä asia, si-tä pitää silloin vauhdittaa. Mutta mikäli halutaankin jotakin muuta, suunnan muuttaminen on aina vai-keampaa, mitä pidemmälle nykyi-nen kehitys etenee, Vainio kiteyttää viestinsä politiikan vaikuttajille.

O losuhteet muuttuvat, kun mat-kataan noin 370 kilometriä Uu-destakaupungista itään. Kou-

volan kaupunginjohtajan Marita Toikan puheesta kuuluu, että raken-nemuutosten kourimassa Kymen-laaksossa elinvoimapolitiikka tar-koittaa jokapäiväistä kovaa työtä.

Kouvola on 82 000 asukkaallaan Suomen 11. suurin kaupunki. Vuon-na 2009 toteutetussa kuntaliitok-sessa yhdistyi peräti kuusi kuntaa: Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kou-vola, Kuusankoski ja Valkeala.

Liitos toteutui finanssikriisin runnoessa Eurooppaa uuteen asen-toon. Käytännössä Kouvola on teh-nyt sopeuttamistoimia liitoksesta lähtien tähän päivään.

iSto

ckph

oto

Kaj

Skö

n / V

asta

valo


Marita Toikka on johtanut kau-punkia vuodesta 2017.

- Jos verotulot käyttää viisaas-ti, tämän kokoinen kaupunki pys-tyy kehittämään toimintaympäris-töään, Toikka sanoo.

Marita Toikan johdolla on läh-detty uudistamaan palvelurakentei-ta väestöennusteiden suuntaisesti. Päätökset on saatu jo peruskoulun alakoulujen kouluverkosta: nykyis-ten 34 koulun sijaan kouluja jää 18. Neljästä lukiosta siirrytään kahden lukion malliin vuonna 2021.

Toikan mukaan kouluverkon so-peuttaminen tuo pelkästään hen-kilöstösäästöjä 8 miljoonaa euroa ja paremmat eväät hoitaa koulutusteh-tävää, kun rahaa käytetään opetuk-seen, ei seiniin.

Uutiset asuntojen hintojen ro-mahtamisesta tai Kymenlaaksoa koskevista heikoista väestöennus-teista kaupunginjohtaja ottaa rau-hallisesti. Elinvoiman lisäämiseksi tehdään kaikki se, mikä itse voidaan.

Nyt Kouvolassa kehitetään laa-jaa ja kunnianhimoista raide- ja tieliikenteen logistiikkaterminaa-lialuetta, jonka ykköstavoitteena on palvella yrityksiä Venäjän suuntaan, mutta myös Kiinaan.

- Uusia yrityksiä on tullut tasai-sesti ja jokaisesta onnistumisesta - pienestäkin ilonpisarasta - saa uut-ta virtaa työhön, kaupunginjohtaja tunnustaa.

Marita Toikka sanoo Kouvo-lan olevan paljon mainettaan pa-rempi kaupunki, jossa on mahdol-lista elää hyvää arkea. Palvelut ovat kaupungin keskustassa lähekkäin, vehreät omakotialueet alkavat mel-kein kaupungintalon nurkan takaa, lenkkipolut ja liikunta-alueet löyty-vät muutaman sadan metrin päästä ydinkeskustasta. Junalla pendelöin-ti Helsinkiin on vaivatonta.

Toikan äänenpainoista kuuluu lähinnä huoli siitä, että liian moni hyvän arjen kaupunki ja kunta lei-mataan parhaillaan lähes asuinkel-vottomaksi.

Mutta Kouvolassa ei antauduta toivottomuuden valtaan.

- Kaupungistuminen on mega-trendi. Kouvola on asukasmääränsä puolesta kunnollisen kokoinen kau-punki, jossa ihmisillä on mahdolli-suus asua niin halutessaan keskus-tassa ja nauttia hyvistä palveluista, Toikka sanoo ja paljastaa tekevän-sä niin itsekin. Lapsiperheen äiti-nä hän kiittää arjen vaivattomuutta kaupungissa, jossa lasten ja omat-kin harrastukset löytyvät lähes poik-keuksetta ”naapurikortteleista”.

Entä onko Kuopion takana vie-lä elämää? Pohjois-Savossa - tai tarkemminkin Ylä-Savossa - pie-

nellä noin 3 600 asukkaan Vieremän kunnalla on taskussaan taikasana, joka tunnetaan maailmalla: Ponsse.

Yritys on maailman johtavia met- säkonevalmistajia. Se työllistää 650 työntekijää ja on synnyttänyt ympä-rilleen metalliteollisuuden keskit-tymän.

Mutta on Vieremällä toinenkin valtti: maito. Sitä vieremäläisiltä maitotiloilta tuotetaan vuodessa 37

Onko käynnissä oleva kehitys vääjäämätöntä?


miljoonaa litraa.Kunnanjohtaja Mika Suoma-

lainen tiedostaa johtavansa pien-tä suurta kuntaa. Hän myöntää, että Vieremän kokoluokan kunnanjoh-tajana hänen osansa ei ole lainkaan kurjimmasta päästä.

Suomalainen muistuttaa, että kunnia Ponssen saavutuksista kuu-luu nyt jo edesmenneelle yhtiön pe-rustajalle Einari Vidgrénille ja hä-nen perillisilleen.

- Kunnalla on ollut onni siinä, et-tä yrittäjillä on ollut rohkeutta, Suo-malainen sanoo.

Vieremän kunta, koulutuskun-tayhtymä ja yritykset ovat tehneet yh-teistyötä vuosien ajan, jotta yrityksille riittäisi koulutettua työvoimaa. Kas-vaa ei voi ilman osaavaa työvoimaa.

Ponssen johdolla metalliteolli-suuden klusteri tuo työtä, verotu-loja ja ennen kaikkea elämänuskoa siihen, että kuntaan uskaltaa raken-taa kotinsa ja perustaa perheen. Esi-merkiksi Vieremän työpaikkaoma-varaisuus on vuoden 2017 tilastojen mukaan 135 prosenttia. Se tarkoit-taa, että naapurikunnistakin ajetaan töihin Vieremälle.

Mika Suomalainen muistuttaa alueiden Suomen ”lainalaisuuksis-ta”. Tonttimaa on kallista kasvu-kaupungeissa. Vieremän kaltaiset kunnat voisivat tarjota teollisuus-yrityksille edullisia yritystontteja ja -ympäristöjä.

Kunnanjohtaja toivoo, että kun-nilla olisi mahdollisuus saada työ-paikkoja tuovien yritysten infrainves-tointeihin vaikkapa 20 – 30 prosentin investointituki. Nyt kuntalaki ja val-tiontukisäännökset rajaavat tällaista toimintaa, vaikka Ylä-Savon kaltaisil-la alueilla työpaikkoja ja elinvoimaa saataisiin vahvistettua juuri näin. Ti-lanne ei ole ongelma rannikolla ja eteläisessä Suomessa, jossa on kiin-teistösijoittajia, mutta harvempaan asutuilla alueilla kuntien on pakko ottaa voimakkaampi elinvoimarooli, jota valtio pystyisi helposti tukemaan.

Mika Suomalainen ei silti suostu

maaseutu-kaupunki-vastakainaset-teluun. Metropolialueen menesty-minen on hänen mukaansa tärkeää koko Suomelle. Kuopion menesty-minen on tärkeää koko Pohjois-Sa-volle - ja naapurikaupunki Iisalmen menestyminen on tärkeää Ylä-Sa-von jokaiselle kunnalle.

Vieremältä kertyy matkaa Ii-salmeen 26 kilometriä - mutta lu-kiolaisten ei tarvitse ainakaan vielä kulkea matkaa päivittäin. Kokoaan suurempi pikkukunta on pitänyt kiinni omasta lukiostaan.

Vuosittain Ponssen ja muiden yritysten ansiosta kunnassa käy 3 000 – 4 000 vierailijaa Suomesta ja maailmalta. Ponssen nimi kantaa Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan asti.

Mika Suomalainen harmittelee, että käynnissä olevasta ”alueiden alasajon” keskustelusta on unohtu-nut elämänlaatu ja yhteisöllisyys, jota Vieremän kaltaiset maaseutu-maiset kunnat ja pikkukaupungit-kin tarjoavat.

Mutta miten tässä näin kävi, et-tä keskustelu kasvukeskuksi-en ulkopuolisen Suomen väes-

tötappioista kääntyi lööppiuutisiksi kansalaisten asunto-omistuksien arvojen romahtamisesta käsiin vas-ta nyt, vaikka kehityksen suunnasta on puhuttu vuosien ajan?

Näillä uutisilla voi olla myös po-liittisia seuraamuksia. Kun mediassa keskustellaan jo Seinäjoen, Lahden ja Lappeenrannan asuntojen hinto-jen romahduksesta, valtapuolueiden poliitikkojen on syytä olla hereillä. Kaikissa keskikokoisissa maakunta-keskuksissa valtaa pitävät - varioi-den - kokoomus, Sdp ja keskusta.

Jos kansalaisten pelko alkaa kuulua jo niiltäkin kaupunkiseu-duilta, joissa valtapuolueiden kan-natus on vahvaa, kuulemmeko vielä keskustelua aluepoliitikasta ja alu-eiden Suomesta?

Alue- ja väestötutkija Timo Aro sanoo ison kuvan maakuntakeskus-ten ja kakkoskaupunkien tilanteesta

jääneen ensin finanssikriisin peit-toon.

- Ajateltiin ehkä, että asuntojen hintakehitys suurimpien kaupunki-en ulkopuolella on poikkeama, joka korjaantuu finanssikriisin jälkeen. Nyt näyttää siltä, että niin ei välttä-mättä tapahdu, Aro toteaa.

Hän kertoo havahtuneensa vuo-den 2015 tilastojen edessä: silloin Suomessa ensi kertaa syntyi vähem-män kansalaisia kuin kuoli.

Aro muistuttaa, että asuntojen arvo nousee esille asuntomarkki-noilla. Mutta sille ihmiselle, joka ai-koo asua ja nauttia elämänlaadusta pikkukaupungissa tai maaseudulla, kysymys asunnon arvosta ei ole ajan-kohtainen. Laatu voi ratkaista.

Vaikka väestö suuntaa edelleen kasvukeskuksiin, Aron mukaan on alueita ja kuntia, jotka ovat luoneet vahvuuksia omasta toimintaympä-ristöstään.

KAKSin Polemia-sarjassa jul-kaistiin loppuvuodesta 2019 tieto-kirjailija Juha Kuisman teos ”Pai-kallinen ilmastopolitiikka”. Kuisma paneutui ilmastonmuutoksen mu-kanaan tuomiin megaluokan haas-teisiin. Ratkaisumalleissa kasvukau-punkien ulkopuolinen Suomi nousi merkittävään rooliin. Hajautetut jär-jestelmät, biotalous, ruokatuotan-to ja metsä - josta Suomi on ammen-tanut vaurautensa - voivat olla vielä nykyistä suuremmassa arvossa.

Mutta kukaan ei tiedä, miten il-mastonmuutos vaikuttaa metropo-lien, muiden kaupunkien sekä maa-seutu-alueiden elämisen puitteisiin. Yhdestä asiasta suomalaiset lienevät kuitenkin samaa mieltä: haluamme syödä kotimaista ruokaa. Vielä tois-taiseksi se kasvaa maaseudulla ja siel-lä asuvat tarvitsevat hekin palveluja.

Timo Aro myöntää, että ilmas-tonmuutos on se mahdollinen ”jo-keri”, jonka vaikutuksia alueiden tulevaisuuteen emme tunne.

Sen edessä myös megatrendit ja markkinat ovat vielä toistaisek-si sumussa. ∙

Tero

Suh

onen

/ V

asta

valo


”Häpeämättömäksi populistiksi” itseään kutsuva entinen puolue-johtaja, europarlamentaarikko ja ulkoministeri Timo Soini us-koo populismin tulevaisuuteen.

Mutta miltä näyttäisi kuntapopulismi, entä millainen olisi populistien hallitsema Suomi? Polemiikki kysyi.

Timo Soini tuli julkisuuteen virkistyneenä seitsemän kuukauden tauon jälkeen KAKSin tilaaman Populismi-pamflettinsa julkistami-sen yhteydessä. Hän nautti selvästi tilantees-ta: niin mediahuomiosta – viisi suurta medi-aa lähetti suoraa streamia tilaisuudesta - kuin presidenttispekulaatioista. Jälkimmäisiin on turha odottaa selkeää vastausta, mutta Soini hämmentää soppaa mielellään.

- Paaviksi en voi päästä, mutta presiden-tiksi ehkä. Se on ainoa asia, mitä en ole Suo-messa saavuttanut, Soini myhäilee ja jatkaa:

- Hyvä se on pitää pientä pelkoa eliitin per-seessä.

Julkisuuteen paluun syy ei kuitenkaan ol-lut poliittinen peli vaan kirja. Soinin 110-si-vuinen kirja populismista avaa ilmiön sellai-sena kuin suomalaisen populismin grand old man sen näkee. Se sisältää sekä Soinin jo aiem-mista kirjoista tuttua tarinaa SMP:stä, venna-molaisuudesta ja Perussuomalaisten nousus-ta, että populismin teoriaa sekä kiinnostavia anekdootteja populismista maailmalla.

Teoriapohjaksi kirjaansa Soini on valinnut Eatwellin ja Goodwinin neljä D:tä: distrust (epäluottamus), destruction (tuho), depriva-tion (aseman heikkeneminen) sekä de-align-ment (puoluerajojen hämärtyminen). Näillä asioilla, epäluottamuksella eliittiin, perintei-sen elämäntavan murtumisella ja sitä seu-raavalla yhteiskunnallisen ja taloudellisen aseman heikkenemisellä sekä vanhojen oi-keisto-vasemmisto – jakolinjojen liukenemi-sella voi selittää populismin aseman nousua.

Populisti uskoo

suoraan demokratiaan

teksti | Salla Nazarenko kuvat | Merja Ojala

Timo Soini saattoi poistua puolue-politiikan piiristä, mutta populismi ei poistunut Timo Soinista.


Kysymys siitä, mitä ratkaisu-ja populismilla sen sijaan on vaik-kapa kaikkialla globalisoituneen ka-pitalismin tuomille elämäntavan ja talouden muutoksille, odottaa sen si-jaan huutomerkin kera yhä vastaus-ta, eikä sitä Soininkaan kirja tarjoa.

”Jos politiikka olisi järjen asia, liberaalit olisivat suurin puolue”Timo Soinin mielestä populismi on karismaa ja oman kielen käyttämis-tä. Julkisuus on populistin ruisleipä, ja julkisuuden hallinnassa Soini on ollut suvereeni. Soini on myös alusta alkaen ollut varsin avoin siitä, miten hän julkisuutta käyttää.

Pamfletissaan Soini käyttää il-maisua ”kaanaan kieli”: populistin on luotava omat ilmaisunsa. Suo-messa niistä tuli ”soinismeja”, joista ehkä tunnetuin kuuluu ”missä EU, siellä ongelma.”

- Kun vanhat puolueet menet-tävät kannatustaan, sä voitat karis-malla. Jengi luulee, että olet joten-kin parempi kuin muut poliitikot. Ei

se niin mene.- Jos politiikka olisi järjen asia,

liberaalit olisivat suurin puolue ja proffat tekisivät päätöksiä.

Perussuomalaisten nykyinen joh-taja Jussi Halla-aho ei kuitenkaan ole perinteinen populisti. Karismaatti-seksi häntä on vaikea kutsua, eivätkä värikkäät letkautukset kuulu hänen kielenkäyttöönsä.

Soinin mukaan Halla-aho ei ole-kaan populisti perinteisessä mieles-sä. Teoria kuitenkin pätee.

- Hänellä on käytössään neljän D:n skenaariot, erityisesti ”destruc-tion” eli tuho. Hän on 15 vuotta ta-konut terveisiä uppoavasta lännestä ja saanut kokoon solidin opetuslas-ten joukon. Lisäksi hän on vanhojen korruptioskandaalien ja vastaavien ulkopuolella.

Soini ei vaikuta huolestuneelta Halla-ahon puheista.

- Hän saattaa puhua armottomia asioita, mutta ei hänestä ole vetä-mään liipaisimesta.

Rivien välistä Soini kuitenkin

myöntää, että ehkä Halla-aho olisi ollut soveliaampi yliopiston tutkija-na kuin poliitikkona. Halla-ahon ura tutkijana käytännössä päättyi Scrip-ta-blogiin ja sen saamaan tuomioon kiihotuksesta kansanryhmää vas-taan ja uskonrauhan rikkomisesta.

Halla-aho ja Soini ovat toisil-leen Soinin mukaan ”yhdenteke-viä”, mutta perussuomalaisten tule-vaisuuteen Soini uskoo yhä.

- Kyllä persut voi olla suurin, vä-hintäänkin toiseksi suurin puolue. Ei tällä porukalla, joka nyt on vallas-sa, tästä tuu yhtään mitään, vaikk-en Sanna Marinin epäonnistumista toivokaan, Soini toteaa hyvin soini-maisesti.

Miltä näyttää tulevaisuus, jos perussuomalaiset johtavat Suomea?

- Kansa saa sen, mitä se ansaitsee.

”Pormestarimalli on populistinen”Kuntapolitiikan tila huolestuttaa Ti-mo Soinia, joka istuu viidettä kautta Espoon valtuustossa. Kuntapolitiik-

Miksi perustaa puolue, kun voi kaapata olemassa olevan?


kaan hän meni mukaan 1970-luvul-la. Kuntavaaleihin on vaikea löytää ehdokkaita, kuntapolitiikka on työ-lästä ja usein epäkiitollista. Kuiten-kin kunnat ovat demokratian kovaa ydintä. Koko ikänsä Espoon Iivis-niemessä asunut Soini pitää kunta- ja lähidemokratiaa äärimmäisen tär-keinä asioina.

- Kuntapolitiikasta ei ole amma-tiksi, siitä ei saa riittävää korvausta. Varsinkin, jos maakuntamallissa ra-hat otetaan pois kunnilta: kuka sin-ne enää menee?

- Meillä on kohta kaksi alaa, jot-ka vievät kaiken rahan: sote ja kou-lutus. Mun tehtävä ei ole käskeä ihmisiä lisääntymään, mutta jos meillä syntyy 47 000 lasta vuodessa, kohta luku laskee 40 000:een, niin millainen yhteiskunta meillä kym-

menen vuoden päästä on? Ihan ta-loudellisesti ja kuntataloudellisesti ajatellen.

Soinin mukaan ihmiset mobi-lisoituvat parhaiten yksittäisten asi-oiden ympärille. ”Nimbyily”, protes-tointi vaikkapa kaavoituspäätöksiin tai neulanvaihtopisteiden sijaintei-hin liittyen on nykyajan kuntapoli-tiikkaa. Toisaalta kuntapolitiikka on Soinin mielestä paras paikka harjoi-tella poliitikon uraa.

Populismi voisi Soinin mielestä toimia myös kunnassa. Soinin mie-lestä paras esimerkki kuntapopulis-mista on pormestarimalli.

- Jos olet tarpeeksi hyvä, pyöri-tät koko kylää. Muistatko Joensuun kaupunginjohtajan, demarien Aa-ro Heikkilän aikanaan? Hänhän teki ihan, mitä halusi.

- Sellaisiakin populisteja on, jot-ka tulevat rakenteen sisältä. Mik-si perustaa puolue, kun voi kaapata olemassa olevan? Niinhän esimer-kiksi Trump teki. Oikeastaan on ih-me, että vanhat puolueet on por-mestarimalliin lähteneet: entä jos tulee karismaattinen käki, joka kaappaa koko puolueen?

Eräs riski poliittiselle päätöksen-teolle on Soinin mukaan se, että sa-mat poliitikot istuvat jatkossa niin kunnan- ja maakuntavaltuustossa kuin eduskunnassa.

Toinen asia, joka vie kuntapoli-tiikalta kiinnostavuutta, on valtion-osuusjärjestelmä. Missä on insentii-vi hoitaa kunnan talousasiat hyvin, jos siitä hyvästä verotus nousee ja raha siirtyy tulonsiirtoina toisille kunnille?

Mikä sitten voisi olla tulevaisuu-den demokratiaa, kun perinteinen poliittinen osallistuminen ei monia kiinnosta?

Soini mainitsee moneen kertaan sanan ”kansalaisyhteiskunta.”

- Kansalaisjärjestöistä ponnistaa uusia poliittisia toimijoita. Nuoriso-valtuustot ja tämän tyyppiset hoita-vat asioita suoraan.

Toinen paikka on tietysti sosiaa-linen media.

- Itse en ole Facebookissa en-kä Twitterissä, mutta sieltä nousee mielipidevaikuttajia.

Soini uskoo myös suoraan de-mokratiaan. Kontrollia pitäisi hänen mielestään olla vaalien välillä: kun-nallisia kansanäänestyksiä, asukasil-toja – tai valtuutettuja, jotka tapaisi-vat ihmisiä kasvoista kasvoihin.

- Jaoin itsekin aikanaan monis-teita joka luukkuun Iivisniemessä. Niissä luki ”terveisiä Timolta.”

Kun populisti nousee eliittiin onko hän enää populisti? Enää Timo Soini ei jaa monisteita iivisniemeläisille. Populismin suuri kysymys onkin se, syökö populisti-nen vallankumous lapsensa. Miten käy eliitinvastaisuuden, kun popu-listeista itsestään tulee eliittiä?

- Turha minun on väittää, ett-enkö olisi eliittiin noussut, Soini myöntää ja jatkaa, valta ja kiireet söivät arjen kanssakäymisen ihmis-ten kanssa.

Soini kuitenkin väittää, että muun muassa hänen raviharrastuk-sensa ja innokas penkkiurheilu pi-tivät hänet koko ajan kontaktissa myös tavalliseen kansaan.

Lienee myös turvallista väittää, että kansan suosiota Soini nauttii edelleen. Haastattelu helsinkiläi-sessä kahvilassa tulee jo loppuaan kohti, kun viereisessä pöydässä is-tuva mies kääntyy kohteliaasti Soi-nin puoleen.

- Anteeksi, mutta haluaisin, et-tä päätät puolestani, äänestänkö en-si vaaleissa kokoomusta vai perus-suomalaisia. Oikeasti, äänestän sitä puoluetta, mitä sinä sanot.

Soinille ei jää muuta vaihtoeh-toa kuin vastata.

- No minä olin perustamassa pe-russuomalaisia, en oikein voi sanoa muuta, kuin että äänestät heitä.

Mies kiittää ja poistuu. - Minun henkilökohtainen kan-

natukseni ei muuten ikinä ollut siinä Sinisten puolessatoista prosentissa, Soini toteaa ja pukeutuu lempijouk-kueensa Millwallin kaulaliinaan. ∙

valta ja kiireet söivät arjen kanssakäymisen ihmisten kanssa.


Suomen koulujen tilanne onkin erikoinen, sillä meillä ei ole lainkaan systemaattista valvontaa.


KUKA VALVOO perusopetusta?Suomalaisia peruskouluja ei valvota systemaattisesti. Toteutuvatko lapsen oikeudet nykyisellä mallilla vai tarvitaanko kouluihin tiukempaa viranomaisen otetta?

teksti | Marjatta Sihvonen kuva | Kimmo Rampanen/Vastavalo

V aasan yliopistossa perusope-tuksen valvontaan paneudu-taan nyt uudella tutkimuk-sella.

- Jos katsomme, kuinka paljon ongelmia on noussut esiin varhais-kasvatuksessa ja vanhusten hoidos-sa, voimme olettaa, että ongelmia on myös perusopetuksessa, sanoo Niina Mäntylä, apulaisprofessori ja julkisoikeuden asiantuntija Vaa-san yliopistosta.

Mäntylän tutkimusryhmä ana-lysoi alkavassa tutkimuksessaan pe-rusopetuksen valvonnan nykytilaa. Vertaamalla suomalaista käytäntöä muihin Pohjoismaihin selvitetään, onko järjestelmämme riittävä, ja to-teutuuko lapsen oikeus tasa-arvoi-seen, laadukkaaseen opetukseen.

Tutkimuksessa haastatellaan aluehallintovirastoissa kanteluiden parissa työskenteleviä ja tarkastel-laan, mikä on heidän näkemyksensä valvonnan kehittämistarpeesta.

- Kuntien omavalvonnassa on hy-viäkin puolia, mutta opetussektoril-la toimitaan haavoittuvassa asemassa olevien kanssa, joten kuntien roolia on mietittävä kriittisesti, Mäntylä sanoo.

Suomi poikkeaa muista PohjoismaistaNiina Mäntylä luonnehtii nykyistä perusopetusta säätelevää lainsää-

däntöä tulkinnanvaraiseksi. Kun-nissa voi olla vaikea hahmottaa, mi-kä on laillinen toimintatapa.

- Lainsäädännön tulkinnanva-raisuus on yleinen trendi yhteiskun-nassamme. Perusopetuksen alalla on jätetty paljon liikkumavaraa, mut-ta toisaalta tyypillisiä ohjausinstru-mentteja ovat kunnilta vaadittavat, monenlaiset lakisääteiset suunnitel-mat. Kunnissa pystytään tekemään asioita eri tavoin, Mäntylä kuvaa.

Kaikissa Pohjoismaissa on vah-va paikallinen itsehallinto. YK:n lapsen oikeuksien sopimus kuiten-kin edellyttää yhtäläisiä oikeuksia ja tasa-arvoa, kunnista riippumatta. Tutkimuksella aiotaan nyt selvittää, toteutuvatko sopimukseen kirjatut oikeudet.

Suomessa koulutarkastajien vi-rat lopetettiin jo 1990-luvun alussa, kun kuntien hallintoa ja opetustoin-ta kehitettiin Ruotsin mallin mukai-sesti kohti itsehallintoa. Ruotsissa tarkastusjärjestelmään kuitenkin palattiin takaisin.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomen koulujen tilanne onkin Män-tylän mukaan erikoinen, sillä meillä ei ole lainkaan systemaattista valvon-taa. Eduskunnan oikeusasiamiehen toimivaltaan tarkastukset kouluilla tosin kuuluvat, mutta systemaattises-ta valvonnasta ei voida puhua.

Onko vanhemman rooli liian suuri?Perusoikeuksien ja oikeusturvan to-teutumista yleisesti ja myös opetus-toimessa valvoo Aluehallintovirasto, AVI. Koulujen epäkohtien valvon-ta painottuu vahvasti vanhempien tekemiin kanteluihin. Käytäntö on omiaan aiheuttamaan kitkaa.

- Se voi aiheuttaa ongelmia huol-tajan ja koulun välisessä suhteessa. Valvontajärjestelmän kehittämisellä voitaisiin vaikuttaa myös tähän. Tut-kimme, miten viranomaisen oma-aloitteinen tarkastustoiminta vai-kuttaisi huoltajien ja koulun väliseen suhteeseen, Mäntylä kertoo.

Tyypillisiä AVI:lle ja oikeusasia-miehelle saapuvia kanteluja ovat koulukiusaamiseen, oppimisen tu-keen ja uskonnonvapauteen liitty-vät kantelut.

Aiempien tutkimusten mukaan huoltajat tuntevat oikeusturvakeino-ja huonosti. Osa huoltajista on taas hyvinkin perillä lainsäädännöstä.

- Voi helposti syntyä tilanteita, joissa vanhemmat painostavat kou-lua ratkaisuihin, jotka eivät ole tar-koituksenmukaisia. Mahdollisesti kouluissa pystyttäisiin toimimaan paremmin, jos vanhempien kiukku kohdistuisikin valvontaviranomai-sen suuntaan, Mäntylä pohtii.


Tutkimuksissa on saatu viittei-tä myös siitä, että osa vanhemmis-ta ei halua aloittaa kanteluprosessia pelosta, että lapsi joutuu sen vuoksi koulussaan huonoon valoon. Nyky-käytännössä onkin ilmeinen vaara epätasa-arvoisten tilanteiden syn-tymiselle.

- Voi olla mahdollista, että teh-dyt kantelut ovat vain jäävuoren huippu, ja vain osa huoltajista pää-tyy käyttämään oikeusturvakeinoja, Mäntylä sanoo.

Ruotsissa matala kynnys viranomaisen luoRuotsin kouluissa kiertää tarkastusvi-ranomainen, skolinspektionen, viiden vuoden välein. Tarkastusviranomai-sen yhteydessä toimii lapsiasiamies, barn- och elevombudet, joka puuttuu esimerkiksi koulukiusaamiseen.

Niina Mäntylän mukaan Ruot-sin mallikaan ei ole ongelmaton, eikä tutkimuksen tarkoitus olekaan kopi-oida sitä Suomeen, vaan vertailla eri maiden käytäntöjen toimivuutta.

- Ruotsissa on käyty keskuste-lua valvonnan huonoista puolista. Valvonta on kallista, ja siinä nouse-vat esiin myös kysymykset siitä, ko-kevatko toimijat, että heihin luo-tetaan. Toisaalta koulut pystyvät varautumaan valvontaan ennakolta, ja valvonta lisää tietoa siitä, miten tulee toimia. Meillä taas kantelu-prosessit ovat aikaa vieviä ja raskai-ta kaikille osapuolille, myös lapsille, Mäntylä vertaa.

Hyvinä puolina Ruotsin mallissa Mäntylä pitää matalan kynnyksen yhteyksiä viranomaisiin. Suomes-sakin askelia tähän suuntaan on jo otettu, esimerkiksi oikeusasiamie-hen lapsiystävällisillä sivuilla.

Kun resurssit niukkenevat, valvontaa tarvitaanKun sote-uudistus vie tulevina vuosina suuren osan kuntien re-sursseista, paineita kohdistuu yhä enemmän myös perusopetukseen. Niina Mäntylän mukaan riskejä koulujen resurssien niukkenemisel-

le on, ja siksi on jatkossakin tärkeää huolehtia, että oikeus perusopetuk-seen toteutuu kaikille.

Ajoittain pelättyä eliittikoulu-jen yleistymistä ja koulushoppailua Mäntylä ei sen sijaan pidä Suomes-sa merkittävänä vaarana.

- Isoilla paikkakunnilla on mahdollisuus valita kouluja, mut-ta valvonnan avulla on näissäkin tilanteissa mahdollisuus edistää ta-sa-arvoa. Pienillä paikkakunnilla on usein vain yksi koulu, ja silloin on tärkeää valvoa, että opetuksen laatu on riittävä, Mäntylä painottaa.

Perusopetuksen valvonnan tut-kimuksen tulokset julkaistaan vuonna 2021. Tutkimukselle perus-tetaan some-kanavat ja nettisivu, joiden kautta työn etenemistä voi seurata. Loppuraportin julkaisun yhteydessä tutkijat kokoavat asian-tuntijaraadin keskustelemaan kou-lujen valvonnan kehittämisestä. ∙

KUKA?Apulaisprofessori Niina Mäntylä työskentelee Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä ja InnoLabin tutkimusryhmässä.

Mäntylä väitteli ympäristö-oikeuden alalta vuonna 2010. Väitöstutkimuksessa tarkastel-tiin, kuka käyttää puhevaltaa luonnon ja uhanalaisten eliöiden puolesta.

Väitöstyönsä jälkeen Mäntylä on tutkinut laajasti haavoittuvassa asemassa olevien perusoikeuksien toteutumista.

Vuonna 2013 julkaistu, Mäntylän johtama ja KAKSin rahoittama tutkimus Pelastakaa koulukiusattu sai laajaa huomiota kouluissa.

Työssään Mäntylää motivoi mahdollisuus vaikuttaa tutkimuksella yksilön asemaan yhteiskunnassa ja antaa ääni haavoittuvassa asemassa oleville.

➨ KAKS rahoittaa tutkimusta.

Rii

kka

Kal

mi


K un valtion lupa- ja valvontavi-rastoa - Luova-virastoa – val-misteltiin viime hallituskau-

della sote- ja maakuntauudistuksen yhteydessä, lastensuojelujärjestöt ottivat voimakkaasti kantaa sen puo-lesta, että uusi viranomainen saisi oma-aloitteisen puuttumisoikeuden niin perusopetukseen, toisen as-teen koulutukseen kuin taiteen pe-rusopetukseen. Luova kaatui, mutta koulujen ongelmat eivät kadonneet mihinkään, muistutetaan Suomen Vanhempainliitosta.

Sisäilmaongelmat, koulumatkat, kolmiportainen tuki ja kiusaaminen ovat tyypillisiä kouluihin liittyviä huolia, joissa lasten vanhemmat ha-kevat tukea Suomen Vanhempain-liitosta.

- Vanhemmat ovat näissä asiois-sa usein voimattomia, sillä ratkaisu-ja ei aina koulun tai kunnan sisäisin keinoin synny, kertoo liiton toimin-

nanjohtaja Ulla Siimes. Aluehallintoviraston kantelua

Vanhempainliitto ei pidä toimivana menettelytapana koulujen ongelmi-en ratkaisuun.

- AVI-kantelun tekeminen van-hemmalle, jonka lapsella on edellä mainituista syistä haasteellinen ti-lanne, on melko vieras ajatus. Kan-telu koetaan raskaaksi ja vaikeaksi, eikä moni vanhempi koe, että hä-nellä olisi riittävästi osaamista sen tekemiseen. Kun vanhempien voi-mavarat ovat jo valmiiksi tiukoil-la, ei kantelun tekeminen ole kovin realistinen ajatus, Siimes toteaa.

Siimeksen mukaan kantelua pi-detään myös liian hitaana prosessi-na lapsen kannalta. Puolen vuoden käsittelyaikakin voi olla niin pitkä, että lapsen tilanne muuttuu, mutta ongelmaan hän ei ehdi saada apua. Ulla Siimes painottaa, että lapsen näkökulmasta ennakolta puuttumi-

nen ja tehokas valvonta olisivat tär-keä osa oikeusturvaa. – Nythän lapsen oikeusturva toteu-tuu ainoastaan, mikäli vanhemmil-la on riittävästi voimavaroja hakea oikeutta. Minusta olisi tärkeää us-kaltaa käydä keskustelua siitä, mi-ten lapsen oikeusturva voisi toteu-tua paremmin varhaiskasvatukseen ja kouluun liittyvissä asioissa.

Suomen Vanhempainliitossa ha-lutaan tarkastella nykyistä syste-maattisemmin myös siitä, kuinka paljon aluehallintovirastojen rat-kaisut käytännössä vaikuttavat kou-lujen, päiväkotien ja kuntien toi-mintaan.

– Meillä ei ole valmiita ratkai-suehdotuksia, mutta koemme, että vanhempien aktiivisuuteen ja voi-mavaroihin perustuva tapa ei ole lapsen oikeuksien kannalta yhden-vertainen tapa, viestittää Ulla Sii-mes. ∙

SUOMEN VANHEMPAINLIITTO:

Koulujen valvontaa tarvitaan lasten yhdenvertaisuuden turvaksi

Ves

a G

reis

/Vas

tava

lo


teksti | Marjatta Sihvonen

Tuore väitöstutkimus:

Vanhuspalveluihin pääsyä vaikeutetaan kuntien kirjavilla asiakaskriteereillä ja lain soveltamis-ohjeilla, toteaa tutkija ja julkis-oikeuden yliopisto-opettaja Laura Perttola tuoreessa väitös-kirjassaan.

Tutkijan läksy kunnille on kova: jos lain edellyttämä yhdenvertaisuus ja palveluiden riittävyys eivät to-teudu, sosiaalipalveluiden ydin on hukassa.

Laura Perttola puhuu hoivakynnyk-sestä. Julkisoikeuden väitöskirjassaan hän selvitti vanhuspalvelujen saamisen edellytyksiä tutkimalla kuntien asiakas-kriteerejä.

Perttolan tavoitteena oli selvittää, onko käytäntöön muodostunut kynnyk-siä, joita ei lakia säädettäessä ennakoitu.

- Lähtökohtaisesti kynnyksen saisi muodostaa vain yksilöllinen palvelun-tarve, Perttola toteaa.

Sosiaalipalveluiden ydin hukassa?Tutkimusaineistosta hahmottuivat kun-tien yhteiset piirteet. Asiakaskriteereis-sä painotetaan selvästi vanhuksen fyy-sistä kuntoa.

Miksi hoivan kynnys kohoaa?

iSto

ckph

oto


asiakaskriteereissä painotetaan selvästi vanhuksen fyysistä kuntoa.


- Tämä ei ole lainsäätäjän tarkoi-tus, vaan arviointiin kuuluu myös sosiaalinen toimintakyky ja turvalli-nen ympäristö. Tavoitteena on, että sosiaalisen toimintakyvyn huomi-oiminen hidastaa fyysisen kunnon rappeutumista, Laura Perttola huo-mauttaa.

Tulipalovaaran arviointia ei tut-kimuksessa löydetty yhdenkään kun-nan asiakaskriteereistä vaikka Pertto-lan mukaan riski on usein ilmeinen.

- Tämä kuvaa, miten sosiaalipal-veluiden ydin on hukassa. Ohjeis-tus keskittyy terveyspuoleen, mut-ta asuinympäristön toimivuus jää sivuun.

Kunnissa vanhuksen toiminta-kyvyn arviointiin käytetään erilai-sia pisterajoja. Säästöpaineissa nos-tetaan Perttolan mukaan pisterajaa, jolla palvelun piiriin pääsee. Tämä-kin käytäntö on ristiriidassa lain edellyttämän yksilöllisen arvioin-nin kanssa.

- Voidaan tulkita lain puutteek-si, että kun kunnat tulkitsevat tilan-netta kustannukset eikä yksilön tar-peet edellä. Pitäisikö palveluiden toteuttaminen määritellä laissa tar-kemmin? Perttola pohtii.

Jyväskylän yliopiston tutkimuk-sissa on saatu näyttöä hoivaköyhyy-destä: vanhukset kokevat saavansa apua vain perustoimintoihin ku-ten ruokailuun ja vessassa käyntiin, mutta ei sosiaalista tukea arkeen.

- Tukipalveluita on siirretty yk-sityiselle sektorille ja helposti keho-tetaan hankkimaan niitä itse.

Vähiten arjen apua kokevat saa-vansa heikoimmassa asemassa ole-vat, esimerkiksi köyhät. Ennalta-ehkäisy ei tällä tavoin toimi, vaan avuntarvitsijoita tulee koko ajan li-sää, Perttola sanoo.

Muukin lainsäädäntö tunnettavaErityislait kuten vanhuspalvelula-ki tunnetaan kunnissa hyvin, mutta Laura Perttola muistuttaa, että muu-kin alan lainsäädäntö on pidettävä

mielessä. Säädöksiä ei kaikissa kun-nissa noudateta esimerkiksi asiakas-kriteerien julkisuuden osalta.

- Suurin ongelma on, että asia-kaskriteereitä ei ole julkaistu tai nii-tä ei ole olemassa. Esimerkiksi Hel-singissä kriteerit on laadittu mutta ei julkaistu, Perttola huomauttaa.

Julkaisupakkoa ei ole kirjattu erikseen vanhuspalvelulakiin, vaan se löytyy sosiaalihuoltolaista.

Vanhuspalvelulaki onkin erään-lainen tiivistelmä muiden lakien si-sällöstä. Perttola toteaa, että laki toi huomattavaa parannusta kirjallis-ten päätösten tekemiseen, etenkin kotihoidossa. Määräys kirjallisista päätöksistäkin oli kuitenkin säädet-ty jo aiemmin, sosiaalihuollon asia-kaslaissa.

- Vanhuspalvelulaki toistaa mui-den lakien määräyksiä, muistuttaa toimialaa siitä, mitä määräyksiä tu-lee noudattaa. Usein kuitenkin unoh-detaan yleislakien määräykset. Alalla toimiville ei ole kohtuuton vaatimus tuntea vanhuspalvelulain lisäksi so-siaalihuoltolaki, hallintolaki ja asia-kaslaki, Perttola muistuttaa.

Ongelmallisena Perttola pitää myös sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2013 julkaisemaa vanhus-palvelulain soveltamisohjetta. Jotta laissa määrätty kolmen kuukauden odotusaika palveluihin pääsylle ei ylittyisi, päätöstä viivytetään siihen saakka kunnes palveluun pääsee.

- Hakijaa pidetään välitilassa, josta ei voi valittaa. Koska ohjetta ei ole korjattu, käytäntö on yleinen, Perttola sanoo.

Hyvään vanhuuteen kuuluu muutakin kuin oma kotiLaura Perttola kuvailee vanhus-tenhoidon viimeaikaista kehitys-tä sähäkäksi laitoshoidon alasajok-si. Kotihoidon kehittäminen alkoi jo ennen vanhuspalvelulain voimaan-tuloa ja tehostui sen jälkeen.

Nyt kotiin saa tarvittaessa palve-lua korkeatasoiseen saattohoitoon saakka. Ongelma on kuitenkin siinä,

että koti ymmärretään liian kapeasti. Tarjolla on joko kotihoitoa tai tehos-tettua palveluasumista, mutta muu palveluasuminen on ajettu alas.

- Kun kysytään, haluatko asua kotona loppuun asti, totta kai kaikki vastaavat kyllä. Mutta sitä ei kysy-tä, haluatko asua yksin. Väitän, että hyvä elämä omassa kodissa voi tar-koittaa palveluasumisen yksikköä, jossa ympärillä on muita ihmisiä. Se on lain tavoitteiden mukainen oma koti, ja toivon että siihen päästään takaisin, Perttola esittää.

Kodiksi tulkitaankin helposti vain se paikka, jossa vanhus on asu-nut tullessaan sosiaalipalveluiden piiriin. Oma koti ja jäljellä oleva toi-mintakyky voivatkin, varsin ristirii-taisesti, muodostua esteiksi hoivan saamiselle.

- Lain perusteluissa sanotaan, että kodin ei tarvitse olla se alku-peräinen, vaan se mihin on sopi-va muuttaa. Erilaiset kevyemmin tai raskaammin tuetut asunnot ovat myös koteja, ja kynnys niihin pää-sylle pitäisi huomattavasti nykyistä matalampi. Turvattomasta kodista on päästävä pois, tutkija vaatii.

Kaikki eivät pysty ilmaisemaan tahtoaan Lainsäädännössä jätetään paljon ti-laa vanhuksen omalle määräysvallal-le. Sosiaalipalveluiden asiakkaan vah-va oma osallistuminen itseä koskeviin päätöksiin on turvattu asiakaslaissa.

- On tärkeää, että ihmistä kuun-nellaan, mutta lain hyvä tarkoitus on kääntynyt itseään vastaan. Neu-vottelu- ja kuluttajataidot eivät kuulu sosiaalihuoltoon. Kaikki van-

voidaan tulkita lain puutteeksi, kun kunnat tulkitsevat tilannetta kustannukset eikä yksilön tarpeet edellä.


hukset eivät pysty ilmaisemaan, mi-tä haluavat, Laura Perttola sanoo.

Hän kritisoikin palveluiden tar-jontaan kehittynyttä oletusta aktii-visesta kansalaisesta, sillä aktiivi-suus vaihtelee iän ja sosiaaliryhmän mukaan. Kotona asuvista vanhuk-sista 35 prosenttia ja palveluasumi-sen piirissä olevista 68 prosenttia ei osallistu lainkaan oman hoitonsa suunnitteluun.

Omaa aktiivisuutta tarvitaan esimerkiksi palvelusetelien käytös-sä. Niitä koskevassa tutkimukses-sa on todettu, että vanhuksilla on usein täysin puutteelliset tiedot sii-tä, mihin valinta johtaa. Usein va-linnat koetaankin liian vaikeaksi, ja sen tekemiseen tarvitaan apua lä-heiseltä tai viranomaiselta.

- Tämä on suorastaan älytöntä,

eikä enää missään tekemisissä va-linnan kanssa, Perttola huokaa.

Perttolan mukaan olettama omaisten avusta on nähtävissä myös asiakaskriteerien rivien välissä.

- Jos oletetaan, että ilmaista apua löytyy lähipiiristä, yksinäiset vanhukset ovat muita paljon hei-kommassa asemassa.

Kuka kantaa vastuun?Väitöskirja maalaa synkän kuvan vanhuspalveluiden nykytilasta. Tutkijan mukaan nykykäytännön hinta on yksinäisyyden ja turvatto-muuden lisääntyminen. Millä suun-taa saataisiin korjattua?

Laura Perttolan mukaan tär-keintä on saada hillittyä palvelutar-peen kasvua. Siksi hän puhuu voi-makkaasti välimuotoasumisen eli

kevyemmän palveluasumisen pa-lauttamisesta kuntien palveluihin.

- Toimintakyvyn ongelmien en-naltaehkäisy toimii parhaiten niin, että ihmisillä on asuin- ja elinym-päristö, jossa voi pärjätä avun tur-vin itsenäisesti. Tämän välivaiheen palveluiden palauttaminen on toi-vottavasti seuraava kehitystrendi, Perttola sanoo.

Vanhuspalvelulaki ei sisällä seu-raamuksia huonosti järjestetyistä palveluista. Siksi tutkija perääkin poliittista vastuuta.

- Vanhukset ovat heikommassa asemassa oleva ryhmä, joka kasvaa mutta joiden ääni ei voimistu. Haluai-sitko olla se päättäjä, joka ottaa heistä vastuun? kysyy Laura Perttola.∙

➨ KAKS on rahoittanut tutkimusta.

Väitöskirja on ladattavissa osoitteesta tästä:

Rii

kka

Kal

mi

VÄITÖS JULKISOIKEUDEN ALALTALaura Perttola työskentelee Vaasan yliopistossa julkisoikeuden yliopisto-opettajana.

Väitöskirja Kynnyksen yli: julkisoikeudellinen tutkimus vanhuspalvelujen saamisen edellytyksistä tarkastettiin 20.12.2019.


DIGITAALISET PORTFOLIOT

teksti | Maria Markus kuvat | Merja Ojala


DIGITAALISET PORTFOLIOT


-Katsotaan Iiriksen luisteluvideo! viisi-vuotias Oona kiljai-see innoissaan.

Pian videotykiltä heijastetaan seinälle

video, jossa Iiris harjoittelee pipar-kakkukuvioita tekojäällä. Video kat-sotaan yleisön toiveesta kaksi ker-taa. Seuraavaksi katsellaan Akselin perhelomakuvia ja Matiaksen pii-rustuksia, ja lopuksi valokuvia Oo-nan koiranpennusta Urposta.

Kaikki lapset, ujoimmatkin, in-nostuvat kertomaan portfolioihinsa valitsemistaan kuvista ja videoista. Varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Kajan ohjaa keskustelua kysellen ja kannustaen.

Keravalla päiväkoti Aarteen 3–5 -vuotiaiden ryhmässä, Simpukoissa, on digitaalisten portfolioiden kat-seluhetki. Kerava oli Tuusulan ja Kirkkonummen kanssa mukana jo päättyneessä Kirkkonummen kun-nan koordinoimassa Diggaa mun digimatkaa -kehittämishankkees-sa, jonka tavoitteena oli kehittää ja kokeilla digitaalista portfoliota var-haiskasvatuksessa.

Digitaalisella portfoliolla tarkoi-tetaan lapsen omaa sähköistä kas-vun kansiota, jonka ylläpitoon myös vanhemmat saavat tunnukset. Kan-sioon tallennetaan lapsen mielestä tärkeitä asioita ja tapahtumia - aivan niin kuin aiemmin paperisiin kasvun kansioihin, joita lapset kiikuttivat ko-tiin vanhempiensa tutkittaviksi. Nyt kaikki vain tapahtuu sähköisesti ja verkossa, ja pääasiassa digikuvina ja videopätkinä.

Vaikka Diggaa mun digimatkaa -hanke on nyt päättynyt, digitaaliset portfoliot ja niiden käyttöön hanki-tut kuusi tablettia ovat tiivis osa Sim-pukat-ryhmän arkea. Heidi Kajan on työskennellyt Aarre-päiväkodissa

vuodesta 2019 alkaen ja hän käyttää puolet työajastaan digitaalisten port-folioiden ylläpitoon sekä henkilöstön ja huoltajien tukemiseen portfolioi-den käytössä

- Ylläpidän kaikkiaan 1 200 lap-sen portfoliota, Heidi Kajan kertoo.

- Pyrimme siihen, että jokaises-ta lapsesta lisätään portfolioon kuva tai kuvia kuukausitasolla, mieluiten viikkotasolla. Portfoliot ovat käy-tössä päivittäin. Käymme niitä läpi ryhmässä ja myös kaksistaan lapsen kanssa. Perjantait ovat meillä täysin pyhitettyjä portfolioille.

Itsetuntemusta ja vuorovaikutustaErikoistutkija, dosentti Marja Kan-kaanranta Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta oli aikoinaan kehittämässä kasvun kansio -työskentelyä päiväkodeissa. Nyt hän on tukenut myös digitaa-listen portfolioiden kehitystyötä ja tutkinut Kunnallisalan kehittämis-säätiön KAKSin rahoituksella nii-den käyttöönottoa yhdessä projek-titutkija Mimmu Alangon kanssa.

Kankaanranta näkee, että olipa portfolio paperinen tai digitaalinen, niillä pyritään samaan asiaan.

- Lapsen näkökulmasta portfolio parhaimmillaan lisää lapsen itsetun-temusta ja saa tehtyä näkyväksi mer-kityksellisiä hetkiä, töitä ja tapah-tumia. Samalla se auttaa kasvattajia tuntemaan lapset paremmin ja teke-mään uusia tavoitteita sen perusteel-la, mitä siihen mennessä on jo opittu, Marja Kankaanranta sanoo.

- Portfolio toimii myös apuvä-lineenä keskusteluille. Lapsen on helpompi kertoa asioistaan ja elä-mästään, kun on jokin väline, jonka kautta näyttää asioita.

Digitaalinen portfolio nähdään myös tärkeänä vuorovaikutusvälinee-

nä vanhempien ja päiväkodin välillä, osallistuvathan vanhemmat portfoli-on kokoamiseen ja saavat portfolios-ta tietoa lapsensa kehityksestä ja päi-väkodin arjesta. Päiväkodeissa on huomattu, että varsinkin eri kieli- ja kulttuuritaustaistoista tulevien per-heiden kanssa portfolioista on suurta apua yhteisen kielen puuttuessa.

Mutta miten vanhemmat ovat ottaneet portfoliotyöskentelyn vas-taan? Eikö ylimääräinen näpertely

mikä?• Digitaalinen portfolio sisältää lapsen yksin, ryhmässä tai aikuisen kanssa tuottamaa kuvallista, kirjoitettua tai audio- visuaalista materiaalia.• Ilmentää lapsen persoonallisuutta positiivisella tavalla ja on hänen itsensä hyväksymää.• Tukee lapsen oppimista sekä vahvuuksien ja osaamisen näkyväksi tekemistä.• Edistää vuorovaikutusta päiväkodin ja kodin välillä.• Toimii välineenä henkilökunnan työn kehitykselle ja opetus- suunnitelman arvioinnille.

Ensin neuvotaan rajoittamaan lasten ruutuaikaa, sitten digitaalisuus tuodaan tavoitteellisesti päiväkotien arkeen. Mistä digitaalisissa portfolioissa oikein on kyse?


KAKS tuki Jyväskylän yliopiston informaatio- teknologian tiedekunnassa tehtyä tutkimusta digi-taalisten portfolioiden käyttöönotosta ja köytöstä suomalaisessa varhaiskasvatuksessa.

tietokoneella pitkän työpäivän päät-teeksi aiheuta lähinnä närästystä?

- Suhtautuminen kodeissa on ol-lut hyvin vaihtelevaa. Kasvattajien mukaan osa vanhemmista on suh-tautunut portfolioihin todella po-sitiivisesti ja käyttänyt niitä aktii-visesti, mutta on myös heitä, jotka eivät halunneet antaa lapselleen lu-paa kerätä kuvia tai perustaa port-foliota. Osa vanhemmista loi tun-nukset järjestelmään ja antoivat kuvausluvat, mutta aktiivisuus jäi melko lailla siihen, kertoo projekti-tutkija Mimmu Alanko.

Vanhempia kannustettiin port-foliotyöskentelyyn perehdyttämis-materiaalien avulla, ja niihin oli mahdollisuus pureutua myös van-hempainilloissa ja työpajoissa. Mo-nia vanhempia huoletti, mihin ku-vat ja videot päätyvät, ja kenellä niihin on pääsy.

- Tietoturvakysymyksiä mie-tittiin alussa paljon ja niitä käytiin vanhempien kanssa tarkkaan läpi, Alanko toteaa.

Teknisen ja pedagogisen tuen tärkeysHankkeen jälkeen tehdyn kyselyn mukaan digitaalisten portfolioiden käyttöön suhtaudutaan päiväko-deissa varsin myönteisesti, vaikka

niiden käyttöönotossa oli Mimmu Alangon mukaan haasteitakin.

- Suurimmiksi haasteiksi osoit-tautuivat tietotekniset resurssit sekä ihmisiin liittyvät tekijät, eli asenne, tietotaito ja osallistumisen taso. Toi-saalta tärkeimpiä käyttöönottoa tu-keneita tekijöitä olivat nämä samaiset ihmisiin liittyvät tekijät. Esimerkiksi tekniset haasteet oli helpompaa selät-tää, kun lapsiryhmän kaikki aikuiset osallistuivat portfoliotyöskentelyyn alusta alkaen, heidän asenteensa oli myönteinen ja jopa heittäytyvä sekä tiimistä löytyi vähintään yksi tieto-teknisesti osaavampi kasvattaja.

Marja Kankaanrannan mukaan digitaalisuus on tuonut uutta, kai-vattua nostetta kasvun kansio -työs-kentelyyn. Kasvun kansiot yleistyi-vät 1990-luvulla ympäri Suomea, mutta innostus alkoi pikkuhiljaa hiipua, ja etenkin itsearviointi ja pohdinta unohtuivat.

- Kansioista alkoi tulla vain töi-den kokoelmia. Unohtui, että pitäisi myös miettiä, mitä merkitystä kerä-tyillä töillä on oppimisen kannalta. Digitaalisten portfolioiden kanssa on joutunut palauttelemaan mie-leen, mikä kansioiden merkitys oi-kein on, hän toteaa ja peräänkuu-luttaa vahvempaa lapsilähtöisyyttä.

- Portfolioiden kokoaminen on näyttäytynyt vielä melko aikuisläh-töisenä. Nyt pitäisi miettiä, miten saa-da lapset nykyistä itseohjautuvam-min dokumentoimaan tärkeitä asioita ja esittelemään säännöllisesti portfo-lioitaan aikuisille ja toisille lapsille.

Digitaalisuus ei ole itsetarkoitusDigitaaliset portfoliot istuvat tutki-joiden mukaan saumatta varhais-kasvatussuunnitelman eli vasun tavoitteisiin. Vasu edellyttää var-haiskasvatusympäristöltä lapsen ja lapsen vanhempien osallisuutta se-kä lasta koskevaa pedagogista doku-mentointia. Se edellyttää myös las-ten tutustumista tietotekniikkaan, sen käyttämistä päiväkodin arjessa sekä tietoteknisten käyttötaitojen harjoittelemista.

Mutta eivätkö lapset ole jo ihan tarpeeksi ruudun äärellä muuten-kin? Eikö olisi tärkeämpää houku-tella lapsia vaikka liikkumaan ja ul-koilemaan?

- Kyse ei ole siitä, että kaikki teh-dään digitaalisesti. Edelleen piirre-tään värikynillä, mutta sen sijaan, että piirros laitetaan kansioon, siitä voidaan ottaa valokuva portfolioon, Marja Kankaanranta sanoo.

- Digitaalisuus tuo kasvun kan-sion helpommaksi osaksi arkea. Do-kumentointi monipuolistuu ja siitä tulee välittömämpää. Digitaalisuus on väline, ei päämäärä. Se lisää lap-sen osallisuutta.

Ongelmana on se, että tablettien määrä päiväkodeissa on rajallinen. Joissakin ryhmissä vain yksi tablet-ti, ja kaikki – keskimäärin 20 las-ta - haluavat päästä tabletille. Siksi tutkijat peräävät päiväkotien joh-dolta ja kunnilta riittäviä resursse-ja digitaalisten portfolioiden käyt-töön. Varhaiskasvattajien mielestä optimimäärä tabletteja yhteen yli 3-vuotiaiden ryhmään olisi vähin-tään seitsemän. Olennaista on toki myös se, että verkko toimii.

Eikä resursseista puhuttaessa kyse ole vain tekniikasta, vaan myös ajasta. Kun digitaaliset portfoliot esiteltiin päiväkodeille, monen kas-vattajan huolena oli, pitääkö luopua jostain vanhasta, jotta portfolio-työskentely saataisiin mukaan ar-keen. Mistä löytyisivät hetket poh-dinnoille ja keskusteluille?

- Kirkkonummella tehtiin pää-tös, jolla kasvattajille korvamerkit-tiin puoli tuntia viikossa suunnit-telu-, arviointi- ja kehittämisaikaa pelkästään portfoliotyöskentelyyn. Kyseessä on siis lapsiryhmän ulko-puolinen aika, Alanko tietää.

- Jos digitaaliset portfoliot pää-tetään ottaa käyttöön, on niille myös osoitettava oma aikansa.∙


teksti | Pirjo Silveri kuvat | Merja Ojala

TOHTORI TÖISSÄMitä väitöskirja antaa tekijälleen työelämässä?

N äin siis teoriassa. Käytännös-sä public ja private ovat tek-niikan tohtorin mielestä pysy-neet tiukasti erillään ja people

(kuluttajanäkökulma) unohdettu.Nykyään Wisa Majamaa johtaa

pankkiiriliike Icecapitalissa kiinteis-törahastoliiketoimintaa. Hänen nä-kemyksensä mukaan julkissektorin asenne on ennallaan, vaikka maailma on muuttunut. Ulkoistamisessa ja yk-sityistämisessä asiakas on sivuutettu.

- Resurssit pienenevät koko ajan, joten ulkopuolista apua täytyy käyt-tää. Siinä mielessä on menty parem-paan suuntaan, mutta on surullista, että näin tapahtuu vasta pakon edes-sä. Saman voisi tehdä fiksummin.

Hukattu mahdollisuusJulkinen palvelutuotanto hankin-taprosesseineen ei saa Wisa Maja-maalta vuolaita kehuja. Vanhoista normeista, tavoista ja hierarkkisista käytännöistä pidetään visusti kiinni.

- Toiset puhuvat omenoista, toi-set päärynöistä. Kaikki katsovat omien silmälasiensa läpi ja odotta-vat, mitä tapahtuu. Niin kauan, kun keskustelu on mustavalkoista, ide-ologista ja populistista, on mahdo-ton päästä eteenpäin.

Majamaa viittaa vanhustenhoitoon:- Ilman yksityistä palvelutuotantoa kunnat eivät pystyisi lakisääteisiä tehtäviään hoitamaan. Yksityissek-tori on omalla riskillään rakentanut palvelutaloja ja hoivapaikkoja, mil-jardien investoinnit pelkästään kiin-teistöihin. Kuka muu olisi sen tehnyt? Miten muuten asia olisi hoidettu? Sit-ten moititaan ahneudesta, mutta kun katsoo alan firmojen tilinpäätöksiä, ei sieltä valtavia voittoja taota.

Majamaa toteaa, että jos julkinen sektori ostaa halvalla huonoa palve-lua, turha on palvelun tuottajaa syyt-tää.

- Kyllä siinä on myös peiliin kat-somisen paikka.

Wisa Majamaa harmittelee, et-tä hänen tutkimuksensa hyöty jäi ta-vallaan hukatuksi mahdollisuudeksi. Asiakasnäkökulma kumppanuusmal-lisessa kaupunkikehityksessä (The 4th P – People – in urban development based on Public-Private-People-Part-nership, Aalto-yliopisto 2008) oli-si oikeasti voinut tuoda uudenlaisen mallin Suomeen. Tulosten perusteel-la loppukäyttäjien toiveet pystyy si-sällyttämään 4P-perustaisiin kehitys- ja hankintaprosesseihin.

Väitöskirjassaan Wisa Majamaa esitti kaupunkisuunnitteluun PPP-ajattelua, asukkaiden ottamista kehitystyöhön mukaan. Julkinen ja yksityinen mahtuvat samaan maailmaan ja ne hyödyttävät toisiaan.

Tekniikan tohtori Wisa Majamaa:

KYSYKÄÄ IHMISILTÄ, MITEN HE HALUAVAT ASUA!


Tuolloinen asuntoministeri Jan Vapaavuori lämpeni idealle, kuinka YIT ja Espoon kaupunki yhdessä voi-vat selvittää, millaista asumista asuk-kaat haluavat, ja kuinka sen mukaan voidaan sitten kaavoittaa ja rakentaa.

- Ministeri käytti omissa pu-heenvuoroissaan tätä malliesimerk-kinä, mutta koneisto hänestä alas-päin piti ajatusta mahdottomana. Mikä on julkisen vallan tehtävä, mi-kä on demokratiaa, mikä on mah-dollista, mikä ei? Jokainen voi teh-dä tulkintoja, ja niin kauan kuin ei ole halua tai ymmärtämystä, kum-pikin osapuoli löytää kyllä omat ar-gumenttinsa.

Mitä maksaa?Maankäytön suunnittelu on talo-udellisesti merkittävä, monipolvi-nen ja kauaskantoinen kokonaisuus. Asumisen ihanne voi 2030-luvul-la olla erilainen kuin 1990-luvulla. Nuorelle sukupolvelle esimerkik-si asunnon omistaminen ei ehkä ole itseisarvo kuten ennen. Miten kun-ta osaisi uusia asuinalueita kehitel-täessä toimia viisaasti?

Wisa Majamaa toistaa väitöskir-jansa viestiä: kysykää ihmisiltä ja kertokaa heille, mitä se maksaisi.

- Kaavoittajakin haluaa usein kaavaan yhtä ja toista, ilman tar-kempaa käsitystä, mitä eri asiat oi-keasti maksavat ja mistä asukkaat ovat valmiita maksamaan – loppu-pelissä muita maksajia ei ole.

Kasvukeskuksissa on huutava pula kaavoitetuista tonteista, ja yhä isompi siivu lopputuotteen hinnas-ta kohdistuu tontin hintaan.

- En kritisoi turvallisuuteen, ter-veyteen ja energiatehokkuuteen liittyviä rakennusmääräyksiä, mut-ta on valtavasti sellaisia, jotka eivät perustu mihinkään lakiin, ja jotka kaikki nostavat kustannuksia. Kun asunnon neliöhinta nousee, myös vuokrataso nousee.

Rakennuttajien mielestä säänte-lyä on varaa löysätä. Vaikka kuntia

ohjaa sama maankäyttö- ja raken-nuslaki, yksityiskohtaiset määrä-ykset vaihtelevat paikkakunnittain. Majamaan mielestä virkamiehillä ja poliittisilla päättäjillä on iso valta. Hän pitää älyllisenä epärehellisyy-tenä, kun samat henkilöt purnaavat asumisen kalleudesta ja kohtuutto-mista hinnoista.

- Kuntapäättäjille täytyy ehdot-tomasti selvittää, mitä oma palve-lutuotanto maksaa. Vaihtoehtoisia tapoja on mahdoton vertailla, ellei tiedä todellisista kustannuksista.

Majamaa muistuttaa, että nyky-ään harva kunta pystyy tekemään kaikkea suunnittelua omana työnä.

- Ongelma on siinä, että julkinen sektori pitää kiinni omasta vallas-taan, eikä luota yksityissektorin ky-kyyn osata tehdä asioita, oli kyse ra-kentamisesta tai terveydenhuollosta.

Wisa Majamaa toivoo ravistelua koko systeemiin.

- Muuallakin maailmassa on pystytty luottamaan markkinaeh-toiseen toimintaan; siihen, että joku ottaa kokonaisvastuuta ja tekee sel-laista, jolle uskoo olevan kysyntää. Sitä kautta syntyisi kokeiluita ja eri-laisia tuotteita. Varmasti yritykset ovat valmiita ottamaan riskejä, eikä kaikki aina onnistu, mutta näin voi-taisiin muutosta nopeuttaa siihen suuntaan, mitä kuluttaja haluaa.

Hopeasija kimmokkeenaLappeenrannassa syntynyt Wisa Majamaa on ollut koko ikänsä teke-misissä rakentamisen kanssa. Suo-men koulujärjestelmän kaikki as-teet on käytynä läpi.

- Valmistuin ensin sähkövoi-matekniikan insinööriksi. Isällä oli sähkösuunnittelu- ja urakointiyri-

tys, ja olin ensin töissä perheyrityk-sessä. Kun Eesti 1990-luvun alussa vapautui, olimme perustamassa sin-ne ensimmäisiä yhtiöitä. Oli mahta-vaa päästä katsomaan kokonaisen maan rakentamista.

Vuosituhannen lopulla Maja-maa aloitti jatko-opinnot Lappeen-rannassa, sähkötekniikka vaih-tui tuotantotalouteen. Diplomityö syntyi YIT:lle yksityisrahoitteises-ta aluerakentamisesta. Otaniemessä professori houkutteli suoraan väi-töstutkimuksen pariin, mutta tuore diplomi-insinööri halusi tehdä vä-hän aikaa töitä.

- Espoon kaupunki järjesti tar-jouskilpailun kumppanuusmallilla toteutettavasta Kuninkaantien luki-osta, ja vastasin YIT:llä tarjouksen tekemisestä. Jäimme hopealle.

Majamaa kimpaantui. Hänen mielestään kaupunki ei ymmärtä-nyt, mitä julkis-yksityinen kump-panuushanke voisi käytännössä tar-koittaa. Kilpailun järjestäjä Heikki Laukala Espoon kaupungilta vinkka-si hyödyntämään kokemusta ja pur-kamaan mielipahaa johonkin.

- Kirjoitin PPP-yhteistyöhön liittyvästä mallista artikkelin Kun-nallistieteelliseen aikakauskirjaan. Sitten menin Teknilliseen korkea-kouluun Tekesin projektiin ja vaih-doin tuotantotaloudesta rakenta-mistalouteen.

Tieteelliseen artikkeliin tutkijal-ta voi kulua puoli vuotta, Majamaal-ta ensimmäiseen meni kesäloma.

- Kun palasin töihin, vaimo muistutti, että ensi kesänä sinulla on oikea loma, kuten muillakin ih-misillä. Käsitin, että jos haluan väi-töskirjan valmiiksi, päivätyön ohel-la se on kohtuuton ponnistus. Kyllä tutkiminen vaati irtioton ja totaali-sen keskittymisen.

Isän akateeminen urakka vei vii-sihenkisen perheen vuodeksi Mel-bourneen. Väitöstyöhön Majamaa sai myös KAKSilta tukea.

- Australiassa tein viisi uutta ar-

Jokainen voi tehdä tulkintoja, ja niin kauan kuin ei ole halua tai ymmärtämystä, kumpikin osapuoli löytää kyllä omat argumenttinsa.


tikkelia ja konferenssipaperit pääl-le. Tuo vaihe oli todella tehokasta aikaa, käytännössä kirjoitin silloin koko väitöskirjan.

Opiskelu ja työnteko ovat ai-na sopivasti jaksotelleet Majamaan elämässä. Samalla on itse kehitty-nyt.

- Olen käynyt koulut nopeasti. Ero on aika iso sellaiseen nuoreen, joka pääsee ylioppilaaksi, opiskelee, valmistumisen jälkeen aloittaa he-ti väitöskirjan ja tuskailee sen vai-keutta. Jos nykyisen vaativan työ-elämän tahdilla tekee päätoimisesti väitöskirjaa, ei siinä kovin kauan pi-täisi mennä. Toisaalta ihmisellä, jol-la ei ole työn ja elämän tuomaa ko-kemusta, asioiden sulattelemiseen menee enemmän aikaa.

”Elämäni parhaita päätöksiä”Australiassa Wisa Majamaa alkoi kiinnostua pääomasijoittamisesta ja asuntorahastoista. Kotimaahan palat-tuaan hän jatkoi YIT:llä, mutta siirtyi pian katsomaan rakentamista uudes-ta näkökulmasta. Tasan vuosikym-men on nyt mennyt Icecapitalissa, joka on Suomen suurimpia vapaara-hoitteisten vuokra-asuntojen raken-nuttajia. Sen isot rahastot on suun-nattu institutionaalisille sijoittajille.

- Viides rahasto on parhaillaan työn alla, ja kun se saadaan täyteen, täyttyy 10 000 rakennuttamaamme asuntoa. Ykkönen, kakkonen ja kol-monen on jo myyty eteenpäin. Si-joitamme normaaleihin kerrosta-loihin, joita rakennusliikkeet meille rakentavat. Niitä ei ole mitenkään suunniteltu vuokrataloiksi, ne ovat normaaleja omistusasuntotasoisia taloja, Majamaa selittää.

Kohteet sijaitsevat enimmäk-seen Hyvinkään ja Helsingin rau-tatieaseman välisellä radanvarsi-alueella. Suomen asuntokannasta kolmannes on vuokra-asuntoja, Hel-singissä melkein puolet.

- Kasvukeskuksissa kysyntä on erittäin kova. Joissakin rahastois-

samme on kohteita muun muassa Tampereella, Turussa, Jyväskyläs-sä, Kuopiossa ja Oulussa, mutta vii-me aikoina ei ole rakennettu enää lisää. Mihin kannattaa sijoittaa? Mi-kä on vuokrataso? Mikä on mahdol-linen arvonnousu paikkakunnalla? Kun lukee median uutisvirtaa, am-mattimaisen sijoittajan silmin kat-sottuna Suomi näyttää hyvin erilai-selta kuin lehtiotsikot.

Syrjäisten pikkupaikkakuntien hiljeneminen ei ole yllätys, kehitys on ollut nähtävissä.

- Jos joku vasta nyt havahtuu, ai-ka pitkään on mennyt laput silmillä. Ja kyllä Lappeenrannan, Kouvolan ja Varkauden kaltaisissa kaupun-geissa uusi talo keskustassa on aina täyteen vuokrattu, mutta laitamilla sijaitsevalla, 60–70-lukujen perus-korjaamattomalla rakennuskannal-la on kovin vähän arvoa.

Pankkiiriliikkeen salkussa on erikokoisia asuntoja. Keskipinta-ala on vuosikymmenessä pudonnut, yhden ja kahden hengen kotitalo-udet kaipaavat yhä enemmän alle 50-neliöisiä koteja. Asuntorahas-tojen tuotto-odotus perustuu sekä vuokratuotolle että odotukselle sal-kun arvonnoususta.

- Tuotto tietysti riippuu rahas-tosta, mutta vuokrat määräyty-vät markkinoilla, harva ala on yh-tä kilpailtu. Kaikki ovat samoilla, avoimilla markkinapaikoilla, yksi-tyishenkilöt, Kojamon, Saton ja Ice-capitalin kaltaiset isot toimijat ja kunnat, jotka suoraan tai välillisesti omistavat tuettuja asuntoja.

Entä mitä hyötyä tohtorin tut-kinnosta on ollut työelämässä?

- Jälkikäteen ajatellen päätös läh-teä tekemään väitöskirjaa on yksi elämäni parhaista. Se on antanut ky-kyä asioiden käsittelyyn ja jäsentä-miseen, kriittiseen ajatteluun ja sen ymmärtämiseen, ettei kaikki aina ole sitä, miltä näyttää. Se on opetta-nut pysähtymään ja miettimään, on-ko tässä oikeasti mitään järkeä.∙

Wisa Majamaan väitöskirja The 4th P – People – in urban development based on Public-Private-People Partnership (Aalto-yliopisto 2008):

KUKA?Wisa MajamaaIKÄ 50KOULUTUS Tekniikan tohtoriTYÖURA Insinööritoimisto Majamaa, YIT, Aventuma, IcecapitalASUU Helsingissä, kotoisin LappeenrannastaPERHE 3 poikaaHARRASTUKSET Purjehdus, triathlon, kuntourheilu eri muodoissa

➨ Lataa täältä:


TÄTÄ TUTKINteksti | Salla Nazarenko kuva | Merja Ojala

Kaupungistuminen on val-tava globaali megatren-di. Myös Suomen suuret kaupungit kasvavat vauh-dilla. Kaupunkisuunnit-

telua on tutkittu paljon hallinnon näkökulmasta, mutta myös poli-tiikka lyö siihen leimansa. Tästä puolesta on vähän tutkimustietoa.

Mikko Vesterisen väitös tar-kastelee poliittisten puolueiden vaikutusta kaupunkisuunnitte-luun. Hän tutkii työssään puoluei-den kantoja kaupunkipolitiikkaan sekä sitä, ovatko ne linjassa vaali-ohjelmien kanssa. Ajatuksena on vertailla kuuden suurimman puo-lueen kuntakohtaisia tavoitteita toisiinsa ja selvittää myös, eroa-vatko saman puolueen eri paikal-lisosastojen tavoitteet toisistaan.

Eräs vertailukohta ovat myös puolueiden kuntakohtaiset tavoit-

teet suhteessa valtakunnallisiin. Vesteristä kiinnostaa kaupunki-politiikan tekemisen arki; se mi-ten kaupunkipoliittiset tavoitteet muodostuvat puolueiden sisällä.

Vesterinen muistuttaa, että kaupungistuminen tekee suurim-mista kaupungeista – Suomessa Helsingistä, Tampereesta ja Tu-rusta, joita myös hän itse tutkii – osittain varsin autonomisia toimi-joita. Ihmisiä pakkautuu asumaan tähän niin kutsuttuun kasvukol-mioon, ja kaupungeissa tiedetään hyvin niiden suosio ja sen tuoma valta.

- Virallisesti toiminta on val-tiolle alisteista, mutta Suomessa on jo nähty hyvin suoraan, miten kaupungit todellisuudessa ase-moituvat.

Asiakirjojen lisäksi Vesterinen aikoo tehdä teemahaastatteluja.

Miten puolueet tarkastelevat kaupungistumista ja ovatko puolueiden tavoitteet erilaisia eri kaupungeissa? Mikko Vesterinen selvittää asiaa väitöstyössään.

VÄITÖSTUTKIJA PERKAA PUOLUEIDEN VAIKUTUSTA KAUPUNKISUUNNITTELUUN


➨ KAKS rahoittaa tutkimusta.

NUMEROT AUKIkoonnut | Eeva-Liisa Hynynen

VALMIUS LAHJOA eli TARJOTA VIRANHALTIJOILLE

KAKSILLE TUTKIMUKSET TOTEUTTI KANTAR TNS OY. TUTKIMUSAINEISTO ON KOOTTU GALLUP KANAVAL-LA 1.–5.12.2019. HAASTATTELUJA TEHTIIN YHTEENSÄ 1 098. VASTAAJAT EDUSTAVAT 18–79 VUOTTA TÄYTTÄ-NYTTÄ VÄESTÖÄ AHVENANMAATA LUKUUN OTTAMATTA. TULOSTEN VIRHEMARGINAALI ON SUURIMMIL-LAAN VAJAAT KOLME PROSENTTIYKSIKKÖÄ SUUNTAANSA.

ALLE 30 V

VÄITÖSTUTKIJA PERKAA PUOLUEIDEN VAIKUTUSTA KAUPUNKISUUNNITTELUUN

- Pyrkimyksenä on haastatel-la pitkän linjan kuntapolitiikan tekijöitä tai virkamiehiä, joilla on pitkä kokemus kuntapolitiikasta selvittääkseni, millainen on kau-punkipolitiikan tekemisen pro-sessi. Minua kiinnostaa myös se, eroavatko tavoitteet tai prosessit toisistaan eri kaupungeissa.

Vesterisen kiinnostus aihee-seen kumpusi hänen kokemuk-sestaan kuntapolitiikasta Järven-päässä.

- Lisäksi opiskelin sivuaineena kunta- ja aluejohtamista, ja huo-masin miten vähän kirjallisuutta on olemassa liittyen juuri kunta-politiikkaan. Kaupunkisuunnitte-lu on keskeistä kaupunkien kehit-tämisessä, ja siihen osallistuvat useat eri toimijat, mutta lopulli-set päätökset kaupunkikehityksen linjauksista tekevät aina poliitti-set päättäjät. Kaupunkisuunnitte-lun poliittisesta päätöksenteosta ja prosessista on kuitenkin vasta vähän tietoa. Tutkimukseni tar-koitus on omalta osaltaan täyden-tää tätä tutkimusaukkoa, Vesteri-nen kertoo. ∙

KAIKKI YLI 60 V

37 % 29 % 11 %

31 % 21 % 11 %

RAHA

38 % 19 % 19%

LAHJA

VASTA- PALVELUS


langoilta napattua

@mlahteenmSyötäviä, jotka päättyvät eläimeen.porkkanamustikkaretikkapasakaalismetanaviilipekonisipulipistaasisitruuna#sanat#hekoheko #hoitajamitoitus

@Erkka RailoSekin hyvä puoli tässä 0,7 hoitajamitoituksessa on, ettätyövoimapula helpottaa välittömästi, kun ei tarvitse enää palkata kokonaisia hoitajia, vaan 0,7 riittää.#hekoheko #hoitajamitoitus

@JuhisSaksaHallitus vauhdittaa työperäistä maahanmuuttoa. Suomessa on yli 20 000 kv-opiskelijaa opiskelemassa. Heidän houkuttelu työllistymään Suomeen on nopein tapa auttaa työvoimapulasta kärsiviä yrityksiä.@TuulaHaatainen @hsfi#korkeakoulut

@M_PekolaSjoblomAivan huikeata, että #Inari on paitsi pinta-alaltaan Suomen suurin kunta, myös ainut nelikielinen kunta

Ja kuten Inarin #kunnantalo ja #kunnanjohtaja kylteistä näkyy, saamen kielissä on eroa #kunnat #saamelaiset #saamelaistenkansallispäivä #kuntamatkalla #suomensuurinkunta

@HelsinkiKympEhdimme jo hetkisen luulla, että se joka- keväinen koirankakkakeskustelu oli taas alkanut.

Mutta huh, onneksi ei vielä.#paskapuhe

@Polemiikkilehti @Saatio_KAKS

Polemiikin tweetit löydät:

kaupunkisuunnitteluun! sumussa · polemiikin kootut kolumnit 2009-2019 (pole-kuntatieto oy, 2020)...

Documents