Kesäkuu 2013 64. vuosikerta – N:o 6

JOHANNES-SEURA ry:n sääntömääräinen syyskokous Johannesjuhlien yhteydessä, Liedon Keskuskoululla lauantaina 27.7.2013 klo 13.00

Käsitellään sääntöjen 9 §:ssä mainitut asiat – Johtokunta –

Juhlapäivää Liedossa vietetään perinteisesti aloittamalla lipunnostolla Keskuskoululla klo 9.30. Liedon kirkossa on klo 10.00 hartaushetki, jonka pitää pastori Kyllikki Pitts. Sen jälkeen lasketaan seppeleet kirkon pihalla sijaitseville Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille ja sankarihaudalle.Keskuskoululla on tarjolla ruokaa ja kahvia klo 11.00 alkaen. Kylä-, koulupiiri ja sukukokouksiin on varattu luokkahuoneita tarpeen mukaan. Johannes-Seuran sääntömääräinen syyskokous pidetään koulun juhlasalissa klo 13.00 – 14.00.

Päiväjuhla alkaa klo 14.30. Juhlan teemana on lottatoiminta Suomessa; juhlan juontaja Tuija Saura esiintyy lottapuvussa. Hän myös yhdessä Liedon Puhallinorkesterin kanssa esittää sota-ajan musiikkia, mm. Usko Kempin säveltämän ja sanoittaman ”Sulle laulan Suomen lotta”, joka on yksi harvoista, jos ei ainoa, lotta-aiheinen laulu. Puheen juhlassa pitää nuori tutkija FM Riku Kauhanen ja käsittelee puheessaan lottahistoriaa. Perinteisesti juhlassa on ollut tanhuesityksiä, niin nytkin. Fyyrkantin tanhuryhmät Mylläkkä ja Konkkaronkka esittävät Anu Lahti-Nevalan suunnitteleman ja ohjaaman ”Nurkkatanssit”. Tarkka ohjelma lehden heinäkuun numerossa.Juhlatoimikunnan puolesta toivotan Teidät kaikki tervetulleiksi!

– Soile Suomi –

V incentius-Väntsi sukuseura vietti 10- vuotisjuhliaan 18.5. Lahdessa Hennalan Upseerikerhon tiloissa. Juhlassa muistel-tiin sukuseuran 10-vuotista taivalta sanoin ja kuvin. Oman hienon sävynsä juhlaan antoi-vat suvun nuoremman polven lauluesitykset. Keskeisenä osana juhlassa oli sukulipun nau-laus ja lipun vihkiminen käyttöönsä.

1700-luvulta eriytyneiden sukuhaaro-jen edustajat toimittivat lipun naulauksen. Edustajien valinnassa oli huomioitu erityi-sesti myös nuoret ja lapset.

Vihkimisen toimitti sukuseuran puheen-johtaja, rovasti Paavo Väntsi. Hän kiinnitti pu-heessaan huomiota lipussa oleviin tunnuksiin. Karjalan värien keskellä virtaa Rokkalanjoki. Sen varrella ovat sijainneet suvun kantatila sekä siitä myöhemmin syntyneet uudet tilat. Rokkalanjoki Johanneksen Kaijalassa on ol-lut merkittävässä asemassa suvun vaiheissa kautta vuosisatojen.

Kultaiset tähkäpäät puolestaan viestittä-vät, että suku on ollut talonpoikainen, vaikka suvun kantaisä Vincentius ei todennäköisesti ollut alkuaan talonpoika. Tähkäpäät kertovat myös esivanhempien työstä, sitkeydestä, pe-räänantamattomuudesta ja elämänuskosta.

Lipussa on lisäksi risti, joka on niin sanottu Mantovan risti. Se on myös lipputangon kärki-koristeena. Sen on käsityönä metallista työs-tänyt sukuseuran perustajajäsen Rauno Väntsi. Mantovan risti kertoo Viipurissa asuneen Vincentiuksen yhteyksistä euroop-palaiseen aineelliseen, henkiseen sekä hen-gelliseen kulttuuriin. Tämä kaikki sävytti Viipuria 1500-luvulla.

J o h a n n e s j u h l a tJohannesjuhlat Liedossa 27.7. 2013

Vincentius-Väntsi sukuseura sai oman lipunYhdistäköön tämä lippu sukumme jäseniä, nykyisiä ja tulevia. Olkoon tämä lippu kunnianosoitus menneille sukupolville sukumme historiassa. Johdattakoon tämä lippu sukuamme kulkemaan sen tulevissa vaiheissa uskossa, toivossa ja rakkaudessa.

Vincentius-Väntsi sukuseura on perustettu 18.5.2003 Lahdessa, kun Risto Väntsi, vii-dennentoista sukupolven edustaja, oli pääs-syt vauhtiin sukunsa vaiheiden tutkimisessa. Työn tuloksena syntyi kirja ”Kaskisavuja Kaijalasta, Vincentius Viipurista – Väntsit Kaijalan kylästä 2000-luvulle”.

Kirja julkistettiin juhlallisin menoin 16.5.2008 Lahdessa Wellamo Opiston audi-toriossa. Suomen Kotiseutuliitto valitsi kirjan vuoden sukukirjaksi. Kirjalla on ollut ratkai-seva merkitys sukuseuran toiminnalle.

Suvun jäseniä kokoavien sukukokousten lisäksi Vincentius-Väntsi sukuseura on tehnyt kotiseutumatkoja Viipuriin ja Johannekseen. Vincentiuksen jalanjäljissä on kuljettu erityi-sesti vanhassa Viipurissa. Suvun kantaisän talo on sijainnut vuonna 1540 lähellä fran-siskaaniluostaria ns. Saksalaiskadun varrella. Sieltä Vincentius on siirtynyt Kaijalaan.

Myös nykyinen Viipurin Museo linnaa vastapäätä on puhutteleva paikka suvun jä-senille. Siinä on sijainnut Raatihuone, jossa suvun edustaja Gregers Tuomaanpoika on istunut talvikäräjiä 7.4.1600 lautakunnan jä-senenä.

Viipurin lisäksi matkat ovat toki suun-tautuneet myös suvun jäsenten kotipai-koille Johanneksen Kaijalaan, Koivistolle ja Säkkijärvelle. Harvoilla kodit ovat enää pys-tyssä, mutta siellä syntyneet ja eläneet tun-tevat vielä hyvin kotipaikkansa, vaikkakin monin tavoin muuttuneina.

Sukuseuran lippu, jonka tunnukset ovat vuonna 2007 rekisteröidystä sukuvaakunas-ta, liehuu seuraavan kerran Karjalaisilla kesä-juhlilla Porissa. Myös Johannesjuhlat ovat olleet vuosittaisissa toimintasuunnitelmissa. Vuoden 2014 ohjelmaan suunnitellaan koti-seutumatkaa, jossa tutustutaan erityisesti Viipurin arkkitehtuuriin.

Tulevan syksyn aikana tutkitaan myös mahdollisuuksia omien kotisivujen laadin-taan.

– Paavo Väntsi –

17. sukupolven edustajat Kristian ja Jona­tan Ylikangas naulausvuorossa äitinsä Saaran s. Väntsi opastuksella. Puheen­johtaja valmiina ojentamaan pienoislipun tapahtuman muistoksi. –>

Vincentius­Väntsi sukuseuran jäseniä uuden lippunsa katveessa kuvassa alla.

YYY Kylä-, koulupiiri- ja sukuseurojen kokoontumiset YYY Johannesjuhlapäivänä 27.7.

Tilavaraukset 30.6. mennessä: Soile Suomi p. 050-3427600 / soile.suomi@elisanet.fi

Y Y Y Y Y Y

Kesäkuu 2013 – No. 62

Aineiston toimittaminenAineiston toimittamiseen on käytettävissä useita eri vaihto ehtoja. Mieluiten otamme vastaan valmiiksi sähköiseen muotoon tehtyä aineistoa eli sähköpostilla tai levykkeillä toimitettua, mutta kaikki perinteiset menettelytavat ovat edelleen myös käytössä.

Sähköpostin voit lähettää osoitteeseen: hannu.rastas@dlc.fi tai marjatta.haltia@kolumbus.fi

Levykkeet ja paperilla olevan aineiston voit lähettää osoitteella: tai voit toimittaa sen seuran toimistoon Piikkiöön: Johannekselainen, Myllytie 1, 21500 Piikkiö.

Kurvottaako?Suomen murteet ovat iso juttu ja mitä enemmän asiaa selvittää, sitä isompaa mittakaavaa tulee vastaan. Koti-maisten kielten keskus Kotus tuottaa vuosittain lisäystä murresanojen suureen viralliseen listaan ja siellä on mukana tarkat sanojen määritykset sekä eri alueiden erilaiset käytöt sanoille. Kirjoitusasu on niin tarkkaa, että ääntämisen tavankin saa hyvin haltuunsa – melkein sielunsa silmin kuulee erilaisten viäräleukojen puheenparren. Kotuksen jul-kaisulistoille ilmestyy vuosittain noin 6.000 uutta sanaa selityksineen. Tällä hetkellä ollaan aakkosten alusta edetty pitkälle ja käsiteltynä on jo melkein koko koo.

Murresanoista on alettu rakentaa paperiversioiden rinnalle sähköistä eli digitaalista murresanakirjaa. Se sai tänä vuonna paperisen julkaisumaailman kiinni ja taitaa kiriä lievästi jo edelle. Näitä siis löytyy Kotuksen kotisivujen kautta. Kun iso urakka on valmis, hallussa ja käytössä on noin 350.000 murresanan paketti. Varmasti löytyy vivahteikas ilmaisu asialle kuin asialle.

Tänä vuonna on jo ehtinyt ilmestyä teos Suomen murteet, jossa on likimain sivun mittainen murrenäyte maamme jokaisesta pitäjästä. Nykyisen rajan takaiset pitäjät ovat tasa-arvoisesti edustettuina teoksessa. Johannekselaisen murrenäytteen antaa Hilta Lipponen Karhulan kylästä. Häntä on haastateltu suunnilleen viisi vuosikymmentä sitten. Siitäkin esimerkistä huomaa, miten suurissa pitäjissä pitäisi olla kaksi tai kolme esimerkkiä kertomaan murteen muutoksista tai rakenne-eroista pitäjän eri ympäristöissä. Manner-Johanneksessa murre oli hieman erilaista kuin Saaristo-Johanneksessa ja kirkonkylillä oli omia paino-tuksiaan. Sanastokin tietysti osittain vaihtuu elinkeinojen eroissa.

Mitäpä tuo otsikon kurvottaminen on? Se on tällä hetkellä Kotuksen viimeisin julkaistu murresana painetuissa listoissa. Hauskuudesta on kysymys, koska pääkäyttö on ´nauraa kurvottaa´. Tällaista merkitystä löytyy eteläisestä Savosta. Hieman idempänä Kiteellä käyttö onkin jo levollisemmin ´maata kurvottaa´. Siitä saa jokainen valita linjansa. Mielenkiintoisia matkoja murteiden keskelle.

Hannu Rastas

Päätoimittajankynästä

Kuolleita

Pyydämme toimittamaan aineiston seuraavasti:Heinäkuun numeroon aineisto viimeistään 29.6. (painopv 11.7.).

Elo-syyskuun lehdet ilmestyvät kaksoisnumerona elokuun lopussa.

Lehti lähtee jakeluun suoraan kirjapainosta. Osa tilaajista saa sen jo painopäivää seuraavana päivänä ja kaikki kotimaan tilaajat viimeistään kolmantena arkipäivänä painopäivän jälkeen. Jos aineiston toimitta-misesta on kysyttävää tai ilmenee häiriöitä jakeluaikataulussa, ottakaa yhteyttä lehtitoimikunnan jäseniin.

Lehtitoimikunta

Kesäkuu16. Karjalan Liiton kesäjuhla Porissa; kuljetus Vistamatkat Oy30.6. -3.7. Johannes-Seuran kesämatka Riikaan ja Jurmalaan.

Heinäkuu27. Johannesjuhla Liedon Keskuskoululla27. Johannes-Seuran syyskokous klo 13 Liedon Keskuskoululla

Elokuu2.-4. Kuntalaismatka Johannekseen

Lokakuu19. Päätilän koulupiirin syystapaaminen Littoisten monitoimitalolla klo 13-17

Marraskuu22.-24. Johannes-Seuran ostos- ja pikkujoulumatka Viipuri, Johannes

Helmi Helena Vieno o.s. Seppä, ent. Tikka kuoli 14.2.2013 Raumalla. Hän oli syntynyt 14.1.1921 Johanneksen Hylkiälässä. Syvästi kaipaa-maan jäivät omaiset. Siunattu hiljaisuudessa lähiomaisten läsnä ollessa.

Helmi Mirjam Huunonen kuoli 4.4.2013 Kaarinassa. Hän oli synty-nyt 9.2.1923 Johanneksessa. Kaivaten muistavat omaiset. Siunaus toimitettu.

Aili Maria Mäenpää o.s. Karhu, ent. Silfverberg kuoli 21.4.2013 Tarvasjoella. Hän oli syntynyt 28.8.1921 Johanneksessa. Kaivaten muistavat Marja-Liisa ja Esa, Soili, Katriina ja Ville, sisarukset Kirsti, Sirkka-Liisa ja Jorma. Siunattu läheisten läsnä ollessa.

Johannes-Seuran toimiston aukioloajat

Toimisto pidetään auki keskiviikkoisin klo 12-17 sekä kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena arkilauantaina klo 10-15.

Aukioloajat kesäkuu-heinäkuu KE 12.6. ............... 12 - 17

LA 15.6. ............... 10 - 15

KE 26.6. ............... 12 - 17

KE 3.7. ............... 12 - 17

LA 6.7. ............... 10 - 15

KE 10.7. ............... 12 - 17

KE 17.7. ............... 12 - 17

LA 20.7. ............... 10 - 15

Merkkipäiviä

YlioppilaitaPekka Roivas Liedon lukiosta. Sisar Anni Roivas vuosi sitten Puolalan mäen lukiosta. Vanhemmat Tiina ja Mikko Roivas. Iso-vanhemmat Anna-Liisa Roivas o.s.Ilmasti Revonsaaresta ja Niilo Roivas Impilahdelta.

75 vuottaPirkko Johansson o.s. Kaukonen vietti 75-vuotismerkkipäivänsä perjantaina 31.5.2013 kotiseutumatkalla Johannekseen. Pirkko on syntynyt Vaahtolan Metsäkylässä Kerttu ja Erland Kaukosen perhee-seen 31.5.1938.

70 vuotta12.5.1943 Kukkolassa syntynyt Airi Leena Kyllikki Kukkonen Kaarinassa.

Avioliiton ovat solmineet 18.5.2013 Susanna Kytösaho ja Sauli Sipilä. Morsiamen vanhemmat ovat Ulla ja Timo Kytösaho ja sulhasen Kaija ja Ilpo Sipilä.

Morsiamen isovanhem-mat isän puolelta ovat kotoisin Heinjoelta ja Johanneksesta ja sulhasen isovanhemmat äidin puolelta Johanneksen Tikkalasta.

Vihittyjä

HartauskirjoitusJotkut elävät lähellä Jumalaa. Sen voi jotenkin vaistota heistä, nähdä tai tuntea. Joskus se nä-kyy heistä, kaikesta siitä, miten he puhuvat ja toimivat, tai miten he ottavat vastaan toisen ihmisen. ”Onpa hienoa, että sinä olet täällä nyt.” Kaikessa näkyy rakkaus.

Arvatenkin he jakavat muille sitä rakkaut-ta, mitä ovat itse aikanaan saaneet Jumalalta, tai joltakin toiselta ihmiseltä, joka taas on vä-littänyt heille sitä rakkautta, jota tämä aiem-milta sukupolvilta on saanut. Rakkautta, jonka juuri ja alkuperä on perimmältään Jumalassa.

Sellaisia ihmisiä on niissä, jotka kuuluvat johonkin kirkkoon. Sellaisia ihmisiä on niissä, jotka eivät eläessään ehkä koskaan ole kuu-luneet mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Kaikissa heissä on sellaista puhdasta hyvyyttä, jonka alkuperää kristittynä muuten on vaikea selittää tai ymmärtää. Sillä jos on totta, että Jumala on rakkaus, niin eikö silloin loogises-ti kaikki maailmassa oleva hyvyys ja rakkaus jotenkin, jonkin mutkan kautta palaudu hä-neen? Vähän niin kuin laulussa sanotaan: ”...valon pisaroita vasten pimeää, meille putoaa valon pisaroita...” Jostakin niitä vain tipahtelee.

Sellaisten ihmisten lähellä on myös hyvä olla. Ihan kuin itsekin saisi olla lähempänä jotakin hyvää, puhdasta ja pyhää. Kuin saisi olla hetken vähän valoisammassa.

– Tapio Koivu –

Kirjoittaja toimii nuorten starttivalmentajana Helsingin Diakonissalaitoksella

Puoliso, isä ja pappa

Paul Erik Johanssons. 6.9. 1928 Johannes, Rokkalak. 18.5. 2013 Pori

Näin miehet kunnon ja hilpeän työnJa näin, miss’ sykkii Karjalan syön. (Valter Juva)

Puolisoa, isää ja pappaa kaivatenBerttalapsetlastenlapsetlastenlastenlapset

Siunaus toimitettu omaisten läsnä ollessa.

Turkulaiselle kapteeni Seppo Hynnälle on myönnetty 4.6.2013 sotilasansiomitali tunnustuksena erityisestä kunnostautumisesta puolustusvoimien palveluksessa. Seppo Hynnän sukujuuret ovat Johanneksessa, Koskijärven Lenkkerissä

Huomionosoituksia

Johannes-Seuran toimisto on suljettu keskiviikkona 19.6. sekä viikot 30–33 (22.7.–18.8.)

HYVÄÄ JUHANNUSTA !

Kesäkuu 2013 – No. 6 3

Serkkuni Helvi Anneli Puusa (13.5.1929 – 12.9.2012) ja Sirkka Sallima Puusa (10.8. 1926 – 6.2.2013) kuolivat  puolen vuoden välein Helsingissä. Heidän viimeinen ko-tinsa oli huone hoitokoti Päiväkummussa Helsingin Pasilassa.

Sirkka ja Anneli Puusa tekivät uransa pää-osin Helsingissä. Sirkka Puusa työskenteli 27 vuotta Biokemiallisessa tutkimuslaitoksessa, missä 14 vuotta hän toimi kuuluisan kemistin, Nobel-palkinnon saaneen A.I. Virtasen henki lökohtaisena sihteerinä ja kirjeenvaih-tajana. Anneli Puusa puolestaan teki varsi-naisen elämäntyönsä toimistonhoitajana erikois tehtävätasolla Sairaanhoitajien Koulu-tussäätiössä.

Sirkka ja Anneli veljensä Aaton kanssa oli-vat osa Puusan talon väkeä, Karoliina ja Konsta Puusan lapsenlapsia Johanneksen Kaijalasta. Kesää he viettivät Kaijalassa sekä enonsa luo-na Uuraan Ryövelinniemessä.  Heidän isän-sä Adolf Puusa oli jo nuorena suuntautunut liikealalle ja saanut kaupallisen koulutuksen. Sippolan kunnan Hirvelästä löytyi Osuusliike Jykevän liikkeenjohtajan toimi. Sisarusten äiti Tyyne, omaa sukua Härkönen, oli kotoisin Pohjois-Karjalasta. Tyyne Härköselle tuli Kaijalan kylä tutuksi, kun hänen isänsä osti talon Kaijalasta.

Kun olin pieni, opettelin sukulaisten nimiä jatkosodan aikana isoäidille Karoliina Puusalle ostetusta perheraamatusta. Raamatun alussa oli lehti, johon merkittiin Puusa-suvun jä-senien syntymävuodet. Taisinpa piirtää en-simmäiset piirustukseni tämän Raamatun sivuille. Karoliina-mummo oli läheinen, joka hoiti minua, kun peltotyöt ja muut askareet veivät äiti-Mairen ajan.

 Aili-siskoni kanssa tutkimme tarkkaan vanhoja valokuva-albumeja, jotka toinen iso-äitini, äitini äiti Hilma Rastas, oli ottanut mu-kaan evakkotaipaleelle.  Opin jo pienenä, että Aatto, Sirkka ja Anneli olivat isä Nikolaille rakkaan Adolf-veljen lapsia ja asuivat ensin Sippolassa ja Adolf-sedän kuoltua Kuivalan talossa, joka oli ostettu vuonna 1941 suvun yhteiseksi kiinnekohdaksi sodan runtelemas-sa Suomessa.

Yhdessä albumissa on kuva Puusan väestä heinäpellolla. Toisessa kuvassa koko talon väki oli koottu yhteiskuvaan Puusan Kuoppamäen talon seinustalle 1930-luvun alussa.  Adolfin puolison Tyyne Puusan sylissä Anneli, Aatto kurkistaa Karoliinan ja Konstan takaa ja hä-nen takanaan on Sirkka Puusa, Olga-tädin (Irman äidin) sylissä. Isäni Nikolai seisoo taimmaisena. Kuvassa on myös Puusan veljek-sistä keskimmäisen Aukustin perhe: puoliso Elina ja poika Auvo polvihousuissa.  

Maailmansotien välisenä aikana elettiin vahvaa optimismin aikaa. Omavaraistalouteen pyrittiin; Puusan taloon ostettiin lisämaita, ja erityisesti isäni oli innostunut puutarhasta ja omenapuiden jalostuksesta. Adolf-veli osal-listui lomillaan talon töihin.

Albumista löytyy kuva myös Sippolan sa-lin sohvalta. Kaikki näyttää kauniilta: on hie-no sohvakalusto, joka on verhoiltu raidallisella kankaalla ja perhe juhlapuvuissaan. Sohvalla istuvat Sirkan, Aaton ja Annelin vanhemmat Adolf ja Tyyne, Adolfin vieressä Aatto. Näiden edessä Sirkka ja Anneli istuvat erillisellä, ma-talalla kankaalla vuoratulla penkillä... ja mitkä kauniit vaatteet: tirolilaistyyppiset kukalliset mekot, joissa valkoiset pitsillä koristellut pie-net esiliinat. Sirkalla oli kaunis pieni kukka-kimppu ja Annelilla lelu. Tämäkin kuva on otettu 1930-luvun alussa.

Tämä kuva herätti minussa, sisaressani ja serkku Irmassa ihastusta. Miten hienoa ja kaunista! Kuivalan talon sisustus oli toisen-lainen ja vaatimaton: penkkejä ja pitkä pöy-tä. Vähitellen isäni Nikolain puusepäntaidot pääsivät esiin ja hän rakensi kirjoituspöydän, liina vaatekaappeja ja nukkekoteja meille, Irmalle ja minulle. Niissä oli sohva ja peili-kaappi, kuten Sirkan ja Annelin kodissa.  

Sota koetteli kovin johannekselaisia.

Puusan perhe 1930­luvun alussa. Takana vasemmalta Anton­setä, sisar Olga sylissään Adolfin tytär Sirkka sekä Nikolai. Keskellä vasemmalta Adolfin puoliso Tyyne o.s. Härkönen sylissään Anneli, Adolf sylissään Aatto, August­veli ja puoliso Elina o.s. Väntsi sekä sylissä poika Auvo. Edessä Konsta ja Karoliina Puusa.

Puusan suvun uusi hieno, Kuoppamäelle vuonna 1928 rakennettu talo poltettiin suo-malaisten sotilaiden toimesta helmikuussa 1940. Perääntymisvaiheessa ei haluttu jättää mitään venäläisten suojaksi. Isäni on kuvan-nut, miten kannas liekehti hänen vetäytyes-sään Humaljoen linnakkeelta hiihtäen kohti Säkkijärven rantaa. Sukupolvien työt haihtui-vat savuna ilmaan, kuten isäni on muistelmis-saan todennut.

Sirkka muisteli sodan jälkeistä asumista Kuivalan talon yläkerrassa, jossa hän vierai-li vain harvakseltaan, koska opiskeli merko-nomiksi. Olin noussut tuolille seisomaan ja lauloin ”Orvokkini tummasilmä”.  Lauloimme sitä yhdessä ja sitä hyräilin myös Haartmanin sairaalassa, kun pidin Sirkan kädestä kiinni hänen viimeisinä päivinään kuluvan vuoden helmikuun alussa.  

Sirkka ja Anneli Puusan muistolle

opiskelija-asunnon Vera Bentkoverin omis-tamasta huoneistosta, Runeberginkadun ja Sandelsinkadun kulmatalosta Töölöstä. Bentkover vuokrasi palvelijanhuonetta ja yhtä isoa huonetta.   Jälkimmäinen maksoi 220 markkaa kuukaudessa, ja jaoin huoneen luokkatoverini Kristiinan kanssa. Me saim-me käyttää kerran viikossa kylpyammetta ja säilyttää jotakin pientä jääkaapissa rouvan ta-varoiden joukossa.

Sirkka ja Anneli omistautuivat työlleen, lyhyitä kesälomia ja Sirkan lukuisia ulkomaan matkoja lukuun ottamatta. 1960-luvun lopulta alkaen pidimme paljon yhteyttä. Tyyne- täti, Sirkka ja Anneli asuivat Niemenmäessä lä-hellä Munkkiniemeä, missä tuohon aikaan asuimme.   Kun muutimme vuonna 1975 Martinlaaksoon, vierailivat Sirkka ja Anneli kodissamme ja iloitsivat lastemme leikeistä.

Hänhän oli kielten taitaja ja kiinnostunut muista kulttuureista. Venäläisille sisaruksil-la ei riittänyt myötätuntoa, eivätkä he halun-neet lähteä katsomaan sukutilan raunioita, kun Johannekseen pääsi vuonna 1990.  Sirkka ja Anneli muuttivat Tyyne Puusan kuoleman jälkeen Kouvolaan ja sieltä Lahteen. Vierailin myös Lahden asunnoissa.

Ikimuistoinen oli matkamme Pyhäniemen kartanoon, jossa oli taidenäyttely ja samaan aikaan A.I. Virtasen laboratorion ajoilta tuttu Jorma K. Miettinen, maailmankuulu radio-kemian professori, myöhemmin Suomen Akatemian akateemikko. Sirkka kysyi hieno-varaisesti, uskaltaisiko mennä tervehtimään, muistaisiko professori Miettinen hänet. Rohkaisin häntä, ja kas, kyllä Miettinen Sirkan muisti ja jäi juttelemaan. Olihan Sirkka saanut olla kemian tutkimuksen keskipisteessä työskennellessään A.I. Virtasen sihteerinä.

Sirkalla ja Annelilla oli uskomattoman hyvä valoisa luonne. Molemmat sisarukset olivat hienotunteisia ja sivistyneitä.  He eivät puhuneet pahaa lähimmäisistään ja toteut-tivat sananmukaisesti Katekismuksen kym-mentä käskyä kaikissa elämänsä vaiheissa. Sirkka valitti viime vuosina näköään ja sitä, et-tei päässyt liikkumaan eikä ostoksille.  Anneli eli nykypäivää heikentyneen muistin vuoksi.

Läheisimmät sukulaiset Arto ja Aulikki Puusa ja heidän lapsensa järjestivät mieliin-painuvat muistojuhlat molemmille tädeil-le.  Kultaiset tädit saivat viimeisen leposijan Sippolan Hirvelän hautausmaalla vanhempi-ensa, veljensä Aaton ja Arton sisaren Eijan vierellä.  Kaipaamme Annelia ja Sirkkaa ja olemme kiitollisia siitä, että saimme pitää heidät pitkälle yli 80 vuotta. Sirkan muistoti-laisuudessa Anni Haapaniemen (o.s. Puusa) puolison Aaron esittämä, Mika Piiparisen säveltämä laulu Pia Perkiön runoon jäi kai-kumaan pitkään mielessäni. 

”Oi katso, mikä aamukun uusi taivas, maasoi ylistystä Herran,Jumalan kunniaa!

Kun silmäsi saan nähdäkasvoihin Jeesuksen,oi katso, se on aamu

edessä istuimen.”

– Marjatta Hietala (o.s. Puusa) –

Sirkka ja Anneli liikkuivat paljon yhdessä. Kirjoitimme aina kortteihin Tyyne Puusa ja tytöt, vaikka tytöt olivat jo keski-ikäisiä. Katsoin heiltä saamiani kortteja. Niissä luki usein ”niemenmäkeläiset”.   Sirkka edusti usein koko perhettä sukujuhlissa. Hän tuli jopa Joensuuhun, kun pidin virkaanastujai-set 1994. Kun vietimme kuukausia Lontoossa, saatuani British Academyn stipendin 1980 ja 1984 Sirkka harkitsi kovasti tuloa Englantiin.

Adolf ja Tyyne Puusan perhe Sippolan Hirvelässä 1930­luvulla. Takana Aatto, Adolf, Tyyne, edessä Sirkka ja Anneli.

Pääsin tutustumaan Sirkkaan ja Anneliin pa-remmin vasta opiskeluaikanani 1960-luvul-la. Sirkka ja Anneli edustivat itsenäisiä työssä käyviä virkanaisia, ja mikä hienointa, asuivat Helsingissä. Sirkka paljasti kerran, että oli-si halunnut opiskella käsityönopettajaksi. Siihenkin hänellä olisi ollut todella lahjoja, käsialakin oli mitä kaunein.

Kun aloitin opiskelut Helsingin yliopis-tossa, Sirkka löysi minulle ensimmäisen

Kesäkuu 2013 – No. 64

Kirsti Rantamäki (o.s. Pulli) otti maalis-kuisen valokuvaamojutun johdosta yhteyttä ja toimitti lehdelle hienon mustavalko-kuvan.

Kyseessä oli hänen sukulaisestaan Flora Pullista otettu henkilökuva, josta kuvan kohdetta voi katsoa viisinkertaisesti. Kuvan tietoihin oli merkitty, että kuvaus oli tehty Viipurissa Peilivalokuvaamossa, osoite Torkkelinkatu 18, mutta tarkempi ajankohta oli hämärän peitossa. Kuvasta ei myöskään pysty tulkitsemaan, mikä viidestä hahmosta on aito ja oikea vai ovatko kaikki peilien kautta saatuja heijastuskuvia. Kuvaaja on ilmiselvästi osannut asiansa.

Flora Pulli (1889-1964) oli syntyisin Johan-neksen Räihälästä. Hänen vanhempansa olivat Antti Hiopinpoika Pulli (1863-1941) ja Hulda Juhanantytär Nikkola (1868-1954). Flora oli sairastanut noin 15-vuotiaana aivokalvontuleh-duksen, josta oli seurauksena kuurous.

Kuvasta katseli vakavin miettein suunnil-leen parikymppinen neito, joka pani lisätie-don etsinnän liikkeelle, ja löytyihän asiaan tarkennusta.

PeilivalokuvausKyseessä on viime vuosisadan alkuvuo-sina maailmalta tullut henkilökuvauksen tekniikka, josta on kuitenkin varsin vaikea saada täsmällisiä käytännön lisätietoja.

a a a Flora Pulli harvinaisessa valokuvassa a a a

Isänäitini Matilda Kottonen o.s. Kukkonen (1898-1988) syntyi Tontin taloon Rokkalan-joen varrella Johanneksessa. Hänen kerto-muksensa antavat kuvan sen ajan lapsen elämästä maalla – kuvan aika onnellisesta lapsuudesta.

Talo oli ilmeisesti melko hyvin toimeentu-leva, sillä siellä asui isoäitini perheen lisäksi isän kaksi veljeä perheineen. Oli monta nuor-ta, voimakasta kättä tekemässä talon töitä. Tyttäret Matilda ja Vilhelmiina avioitui-vat ja muuttivat pois. Yksi pojista, Otto, oli muuttanut pois ja alkoi puusepäksi. Hänellä oli lempinimi ”Milli-Otto”, sillä hänen teke-mänsä huonekalut olivat tarkkaa työtä – ei-vät piironginlaatikot jumittuneet. Isäntänä oli heidän isänsä Paavo Kukkonen (1846-1918). Vanhuudenpäiviään Tontin talossa vietti myös hänen äitinsä Sohvi o.s. Tikka (1828-1919). Perhe oli siis todellinen suurperhe. Lapsiin suhtauduttiin tärkeinä perheenjäseninä. Heissä oli talon tulevaisuus. Mummoni ker-toi, että välistä tuvassa kävi aika ”teituminen”, kun lapsia oli paljon. Vanha Sohvi-mummo väsyi sitä kuuntelemaan. Niinpä tämä pieni, hoikka mummo otti pallin ja istui sille keskelle

Mummoni kertomaa

lattiaa. Lapset hiljenivät, sillä he tiesivät Sohvi-mummon nyt alkavan kertoa satuja sekä ta-rinoita vanhoista ajoista. Lempeä tapa saada aikaan ”rytmin muutos”.

Sohvi eli sen ajan naiseksi todella pit-kään. Viisi sukupolvea ehti tavata toisensa. Nuorin oli isäni Heikki (1918-1945). Paavo-äijä oli suuri lasten ystävä. Innokkaana uimarina hän karaisi itseään uimalla aikai-sin keväällä ja myöhään syk-syllä. Koska Rokkalanjoki oli sillä kohtaa vuolas, hän opetti kaikki lapset uimaan jo hyvin pieninä. Mummoni pikkusisko Tyyne (1902-1983) oli mestarikelluja. Välillä hän innostui kellumaan pitkiä matkoja muiden kehuessa. Hän kellui ja lauloi mennes-sään ja tuli sitten väsyneenä kotiin pitkin rantoja kävelty-ään. Paavo-äijä pelasi mielel-lään pallopelejä pihalla lasten kanssa ja huusi ja riemuitsi onnistumisista niin, että muita aikuisia ihan huvitti. Peli vei mennessään. Isäntänä hän oli tasapuolinen, hallitsihan hän

herran poika Jäppilästä, ja toimi piirustuksen opettajana Viipurin Taiteenystävien piirus-tuskoulussa. Ilmeisesti Wartiovaara harjoit-ti myös koulutuksensa mukaista arkkitehdin ammattia, koska hänet sen alan viipurilai-sesta matrikkelistakin löydetään. Taiteelliset harrastukset ovat olleet lähellä hänen sydän-tään; se ilmeni muun muassa taidekriitikon kirjoituksina Karjalassa, Aamulehdessä ja Wiipuri-lehdessä. Valokuvausharrastuksen laajuudesta ei ole tarkempia tietoja. Hänen taustansa perusteella on helppo ymmärtää pyrkimys yhdistää ammatilliseen valokuvauk-seen teknillistä erikoistaitoa sekä taiteellisia tavoitteita. Arkkitehtinä hänelle oli luonnol-lista nähdä kohteita moniulotteisesti. Yritys jaksoi kuitenkin kantaa vain seuraavan vuo-den 1917 syksyyn. Perinteisemmät kuvaami-sen muodot ovat riittäneet asiakaskentässä tai muut olosuhteet ovat muuttuneet. Flora Pullin kuvausajankohta on joka tapauksessa saatu ratkaistua kahden vuoden tarkkuudella. Onneksi hänen kuvausmatkansa ei kulkenut tavanomaisia latuja ja onneksi kuva on säi-lynyt liki vuosisadan kirjavat vaiheet meille nähtäväksi.

– Hannu Rastas ja Marjatta Haltia –

Valokuvaustoiminnan lähdeviitteet:Viipurin käsityöläismatrikkeli 12.1.1916

Rekisterilehti 33612 19.1.1916 ja 22.8.1917.

Peilivalokuvauksen otsikon alla on ilmeises-ti ollut monenlaisia ratkaisuja, joista yleisim-mät lienevät yhden tai kahden peilin avulla tehdyt kuvat. Viiden heijastuksen ratkaisu vaatii viisi tai kuusi peiliä, jotka on asetetta-va täsmälleen oikeisiin suhteisiin keskenään, täysiympyrä on peilien avulla jaettu tasaisiin kenttiin. Kuvalliset esimerkit ovat harvinaisia, ja tällaisen muotokuvien teon voisi sijoittaa taidevalokuvauksen otsikon alle. Suomessa

on toiminut vain muutamia tämän tekniikan osaavia valokuvaamoja.

Viipurissa peilivalokuvien erikoisyritysOtto Wäinö Wartiovaara (1878 - 1959) perusti tammikuussa 1916 Viipuriin yrityksensä ni-mellä Peilivalokuvaamo Wartiovaara. Hän oli alun perin sukunimeltään Weckman, kirkko-

perheen rahavaroja. Miniät saivat vuorotel-len osallistua seudulla järjestetyille kursseille mieltymystensä mukaan. Oli käsityö-, ruoan-laitto- ja puutarhanhoitokursseja. Tuli hyvää mieltä ja taitoa taloon. Kun porkkanoita vil-jeltiin, oli lapsilla oma porkkanamaa. Äijän kanssa sieltä haettiin porkkanoita. Oli tarkka

valitseminen, että sai mahdollisimman suu-ren. Talvisin Paavo-äijä levitti tuvan lattial-le ison sisäturkkinsa ja kävi sille pitkälleen: ”Tulkaaha lapset ketturoimaa.” Pienet kiipei-

livät äijän päällä ja vierellä. Yhdessä pyöriskel-tiin. Mummoni sanoi, että vähän isompana ei enää kehdannut mennä, vaikka kovasti teki mieli. ”Ketturoimisesta” oli jäänyt hyviä muis-toja.

Perhe oli niin suuri, että lapsilla oli erillinen ruokapöytä. Äijä kävi välillä katsomassa, että ruoka oli yhtä hyvää kuin aikuisilla ja että pöy-dässä oli tarpeeksi voita – lasten silmien takia. Tämän tavan hän siirsi ainakin vanhimmalle pojalleen Nikolaille (1871-1950), mummoni isälle. Kaikki lapset kävivät kierto- ja kansakou-lua, jotta luku-, kirjoitus- ja laskutaidot olivat hallussa. Kotona lapset tietysti osallistuivat ta-lon töihin voimiensa mukaan, kuten oli tapana joka talossa, mutta myös leikkiin jäi aikaa. Oli suksia ja kelkkoja. Hiihdettiin ja laskettiin mä-keä. Mummoni kehui olleensa erikoisen hyvä mäenlaskussa Rokkalanjoen törmiltä. Hän päi-hitti monet kylän pojatkin. Tytöt hiihtivät sil-loin hameissa. Mummoni äiti Karoliina o.s. Hiiri (1873-1913) oli ymmärtäväinen ja lempeä. Kun mummoni tuli illalla mäestä hameenhel-mat ja villasukat täynnä lumikokkareita, äiti irrotteli niitä hymynkare huulillaan: ”Voi siun kanssais.” Karoliina-äiti joutui tietysti välillä nuhtelemaan lapsiaan. Jos jotain isompaa sat-tui, joutui isän ja äidin kamariin. Siellä asiat selvitettiin puhumalla, mutta jo kamariin jou-tuminen oli kova paikka. Syyllinen itki ja katui kovasti.

Joulua juhlittiin ja lapsille annettiin pieniä lahjoja. Pikkuveli Paavo (1905-1988) oli saanut joululahjaksi aapiskirjan ja harmaat kotikutoi-set lapaset. Hän puristi niitä onnellisena rin-taansa vasten ja huokasi: ”Nyt miult ei puutu mittää.” Arkivaatteet tehtiin itse, mutta pa-remmat vaatteet, kuten puvut ja päällystakit, teki talosta taloon kiertävä räätäli useimmiten itse kudotuista kankaista. Jalkineet perheel-le valmisti kiertävä suutari. He tulivat keväi-sin ja syksyisin. Mummoni ollessa 14-vuotias hänen äitinsä kuoli lapsivuoteeseen. Isosisko Matilda hoiti pienempiään, yrittipä ommella housujakin pienimmille veljilleen Niilolle ja Vilholle. Mummoa nauratti vielä vanhana-kin nämä tekeleensä. Mummoni Matilda sai elää pitkän elämän hyvämuistisena ja ter-veenä. Olisinpa osannut kysellä enemmän ja kirjoittanut muistiin. Ehdin tavata myös Nikolai-äijän. Hän tuli heti synnyttyäni kat-somaan minua – ensimmäistä neljättä polvea olevaa lasta. Myöhemmiltä vuosilta muistan hänen ystävälliset silmänsä ja lämpimän hy-mynsä. Hän on tämän meidän sukuhaaramme kantaisä. Tällaista oli lasten elämä noin 100 vuotta sitten mummoni kertoman mukaan.

– Hilkka Tevameri o.s. Kottonen –– Kuvat: Jani Routamaa, 2012

Hiljaa virtaa Rokkalanjoki.

Taustalla Kukkosen törmäset.

Kesäkuu 2013 – No. 6 5

Jälkipolville tarkoitetun kuva-arkiston mitoitus saatiin pian kuntoon, ja jo samana iltana kuvia pääsi katsomaan vaivatta. Tekstihaulla ”Johannes” löytyy kuvia 206 kpl, mutta ne eivät kaikki ole Johanneksesta. Hakua käytet-täessä on huomattava, että mukaan tulevat kaikki kuvat, joiden tekstissä kyseinen hakusana on mainittu. Johannes-haulla löytyvät myös Johannes-nimiset henkilöt sekä esim. Helsingin Johanneksenkirkko.

Kuvakokoelma käsittää lähes 160 000 Suomen talvi-, jatko- ja Lapin sodan ajan valokuvaa vuosilta 1939-1945.

SA-kuva-arkisto kansalaisten käyttöön

Tämä sotiemme perintö on digitoitu SA-kuva-arkistoksi internetin käyttäjien katsottavaksi. SA-kuva-arkisto on Puolustusvoimien Kuvakeskuksen tuottama ja Anygraaf Oy:n toteuttama palvelu. Negatiivien digitoinnin on teh-nyt Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskus. Hakutoimintojen perusmuotoon palautuksen on toteut-tanut Lingsoft oy.

Erikseen on vielä huomautettu, että aineisto sisältää kuvia, jotka voivat järkyttää ja ahdistaa lapsia ja herkkiä henkilöitä.

Torstaina 25.4. julkaistu SA-kuva-arkiston uusi palvelu http://sa-kuva.fi/ jouduttiin sulkemaan melkein saman tien suuren katsojaryntäyksen vuoksi. Palvelun tekniikka oli mitoitettu niin, että 50 käyttäjää pystyi lataamaan kuvia yhtä aikaa. Sivuille pyrki lähes satatuhatta kävijää, joten tehtävä oli mahdoton.

Johannes. Lentopommin ilmanpaineesta ruhjoutunut asuinrakennus. Noin 20 kg kokoinen pommi. Johannes 5.2.1940

Ryssien tuhoama kenttärairaala Johanneksessa. Taustalla Johanneksen kirkko. Sairaalarakennukseen oli osunut 2 lentopommia, 24 ihmistä sai surmansa. Johannes 5.2.1940

Tyk.K/JR11 Johanneksen asemalla. Johannes 16.10.1939

Evakkoja Kanneksen Johanneksen pitäjästä. Mikkeli, satama 22.6.1944.

Evakkoja Kanneksen Johanneksen pitäjästä. Mikkeli, satama 22.6.1944.

Evakkoja Kanneksen Johanneksen pitäjästä. Mikkeli, satama 22.6.1944.

Jos tunnistatte kuvien henkilöitä, ottakaa yhteyttä Johannes­Seuran toimistoon.

Kesäkuu 2013 – No. 66

MATKAT 2-5

2. KARJALAN LIITON JUHLAT PORISSA ............................................................................................................ 16.6.20133. RIIKA JA JURMALA ......................................................................................................................................30.6.­ 3.7.20134. KUNTALAISMATKA ............................................................................................................................................2.­4.8. 20135.OSTOS­ JA PIKKUJOULUMATKA ............................................................................................................. 22.­24.11.2013 Kohteet: Viipuri ja Johannes. Majoitus hotelli Victoria.

Muutokset mahdollisia. Matkaemäntänä Johannes­Seurasta: Liisa Katajainen, puh 040­7410425.

Vastuullinen matkanjärjestäjä: Matkatoimisto VISTAMATKAT Oy Paimio, puh. 02 4775 600.

JOHANNES-SEURAN MATKAT VUODELLE 2013

Wolkoffin talomuseossa pääset tutustumaan venäläisen kauppiassuvun kodin alkuperäiseen sisustukseen vuosilta 1872-1983, neljän sukupolven ajalta. Etelä-Karjalan museon perusnäyttelyssä ”Rajalla – kolme karjalaista kaupunkia” perehdytään Lappeenrannan, Viipurin ja Käkisalmen historiaan.

Wiipuri-kokoelma ja Viipurin pienoismalli Etelä-Karjalan museossa on laaja kokoelma Viipuriin liittyviä museoesineitä. Niiden keräämisen aloitti 1970-luvulla Wiipuri-museon Säätiö - Stiftelsen för Wiborg-museet, jonka perusti joukko Viipurin entisiä asukkaita kaipuussaan menetettyyn kaupunkiin. Etelä-Karjalan museon Viipuri-kokoelmiin (Wiipuri-museo) on deponoitu myös Viipurin ruotsinkielisten keräämä Tyrgilsmuseetin kokoelma. Kokoelmat sisältävät pääasiassa yksityisten henkilöiden Viipuri-muistoja ja valokuvia. Etelä-Karjalan museossa on esillä Säätiön teettämä Viipurin pienoismalli 1:500, joka kuvaa kaupungin keskeisimpiä osia, tunnetuinta Viipuria 2.9.1939. Mallia rakennettiin vuosina 1985-96. Toisessa vitriinissä ( 6,5 x 3,5) on esillä Pyhän Annan linnoituksesta Patterinmäelle ulottuva kaupunki ja toisessa (2 x 3) viimeiseksi toteutettu Papulan kaupunginosa. Mallin on piirtänyt Juha Lankinen ja toteuttanut Lahti-Malli Oy.

Lappeenrantaan on deponoitu entisen Viipurin kaupungin omaisuutta mm. kansatieteellistä esineistöä, jotka kuuluivat Viipurin historiallisen museon kokoelmiin. Sodan jälkeen Viipurin kaupungin omaisuutta hoiti ensin erityinen hoitokunta ja myöhemmin Torkkelin säätiö. Nykyisin toiminta jatkuu Viipuri-säätiön nimellä ja säätiö on kokoelman omistaja.

Viipurin historiallisesta museosta pelastetut kokoelmat talletettiin Lahden kaupungin museoihin. Tästä esineis-töstä pieni osa edelleen deponoitiin Lappeenrantaan vuonna 1962. Tähän kokoelmaan kuuluvat mm. 97 kpl kansan-pukuja ja niiden osia sekä Viktor Svaetichinin Viipurin kaupunkia ja Viipurin läänin alueen kartanoita ja pappiloita kuvaavia piirroksia ja vesiväriteoksia 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä (EKTM).

Museoiden sijainti ja aukiolotEtelä-Karjalan museo, Ratsuväkimuseo ja Etelä-Karjalan taidemuseo sijaisevat Lappeenrannan Linnoituksessa vanhoissa kasarmi- ja varastorakennuksissa Kristiinankadun varrella. Wolkoffin talomuseo on linnoitusalueen ulkopuolella Kauppakadun varrella.

Linnoitukseen on pääsy autoilla. Parkkipaikoja löytyy sekä Linnoituksesta että Linnoituksen ulkopuolelta. Linnoituksesta on matkaa rautatieasemalle noin 2 km ja linja-autot kulkevat noin 0,5 km päästä. Kesäisin alueella kulkee matkailijoita palveleva katujuna. Etelä-Karjalan taidemuseo ja Etelä-Karjalan museo ovat saavutettavissa myös pyörätuolilla, Ratsuväkimuseossa ja Wolkoffin talomuseossa on portaita. Linnoitus sijaitsee mäen päällä ja alueella on mukulakivetystä, joka saattaa hankaloittaa liikkumista.

Kesäaikana 3.6. - 25.8.2013 museot ovat avoinna: ma-pe 10-18, la-su 11-17, juhannusaatonaattona avoinna klo 10-16, juhannusaatto ja juhannuspäivä suljettu.

KaupunkitietouttaLappeenranta on vuonna 1649 perustettu Etelä-Karjalan maakunnan hallinnollinen, elinkeinoelämän ja kulttuurin keskus, joka tunnetaan kauniista luonnostaan, ystävällisistä ihmisistä ja iloisesta, karjalaisen luonteen värittämästä kaupunkikuvastaan. Lappeenranta on jatkuvasti kehittyvä kasvukeskus EU:n ja Venäjän portilla. Alueellinen asema : Etelä-Karjalan maakuntakeskus , Teollisuuskeskus , Yliopistokaupunki , Kaakkois-Suomen osaamis- ja teknologiakeskus , Itä-Suomen matkailukeskus , Rajakaupunki – portti itään , Tax free -myynnissä Suomen kaupunkien kärkisijoilla

H Asukasluku noin 72 000 H Alue 1 724 km² H Maapinta-alaa 1 433 km² H Vesipinta-alaa 290 km² H Asukkaita/maa km² 50,25

Kesämatkalle Lappeenrantaan www.lappeenranta.fi

Ravansaariseura ry, Uuraalaiset ry ja Uuraan Vilpas järjestävät retken

Uuraan Vilppaan Kissasaareen la 24.8.2013Lähtö Kauppahallin rannasta laiturilta 4 (Kauppahallin takana) klo 9.30. Veneen nimi LOTTA.Vierailu aloitetaan tervetuliaiskahvilla. Grillataan iltapäivällä.

Kilpailuja, ilakointia ja vapaata keskustelua. Ilmoittautumiset 8.8.2013 mennessä (henkilömäärä tiedettävä venekuljetuksen vuoksi ajoissa). Kustannukset: Venekuljetus, sauna ja tarjoilut 20 €/aikuinen. Lapset alle 12 v. 5 € rahastetaan venekuljetuksen aikana. Arpajaiset.

Ilmoittautuminen: Mirja Kontula puh. 040-8219586 tai Terttu Kaalikoski-Mattila 040-5844136

Koiviston Kurkien Sukuseura ry:n sukukokous Turussa la 20.7. klo 12 Kokous on Ruissalon Kylpylässä Ruissalon Puistotie 640. Ilmoittautuminen alkaa klo 11.30. Ohjelmassa on varsinaisen sukukokouksen lisäksi ruokailu, arpajaiset ja ohjelmallista yhdessäoloa. Katso tarkemmin www.kurkiensukuseura.com.

Hyvä Jäsen, tuu siekii ko myö kaik joukol otetaa Sinnuu!

– Sukuneuvosto –

Kesäkuu 2013 – No. 6 7

Tervetuloa Penttien sukutapaamiseen la 27.7.Matti Pentin jälkeläisten ja sukulaisten tapaaminen järjestetään lauantaina 27.7.2013 Johannesjuhlien yhteydessä Liedossa. Sukutapaaminen alkaa kello 11.30.

Matti Pentin poikia olivat Simo, Konstantin ja Joonas. Simon lapsia olivat Taavi, Hannes, Väinö, Albert, Toimi, Pauli ja Hilja. Konstan lapset olivat Vilho, Reino ja Aino. Joonaksella oli kolme poikaa, Kauko, Hugo ja Toivo. Kaikkien heidän lapsiaan, lapsenlapsiaan, lapsenlap-senlapsiaan ja jopa lapsenlapsenlapsenlapsiaan kerääntyi tapaamiseen viime vuonna. Toivotaan, että saadaan vielä suurempi joukko sukulaisia liikkeelle tämän vuoden Johannesjuhlille.

Ohjelmassa tänä vuonna: Tarinoita ja kirjeitä Johanneksesta ja rintamalta • Pätkiä tule-vasta sukukirjasta • Piirretään lisää oksia yhteiseen sukupuuhun.

Toivon, että levitätte tietoa sukutapaamisesta mahdollisimman monille Penteille. Myös ennakkoon lähetetyt tiedot suvustamme ovat lämpimästi tervetulleita. Ilmoittautumisia, suku tietoja ja kysymyksiä voi lähettää sähköpostiosoitteella anne@fandonia.fi. Katso myös facebook-ryhmä Matti Pentin jälkeläiset.

Tervetuloa, nähdään Johannesjuhlilla heinäkuussa!Anne Pentti (Simo Pentin pojanpojantytär, Albert Pentin pojantytär ja Arvi Pentin tytär)

Miesten Johannes-pukuja vuokrataanKäsityökerholaiset ovat kunnostaneet Johanness-Seuran hallussa olevat miesten kansallispuvut.

Pukuja voivat vuokrata Johannes-Seuran jäsenet 20 eurolla/viikko.

Minimivuokra 20 euroa.

Pukujen arvioidut koot ovat:u 54, pitkät housutu 48-52, polvihousutu 130 cm pojan puku

Tervetuloa sovittamaan!

Johannes-Seura ryToimisto:

Myllytie 1 (Kirkonkulma) 21500 Piikkiö, puh. 02-4795 118 Avoinna: keskiviikkoisin klo 12-17 ja kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena arkilauantaina klo 10-15. (ks. sivu 2)

Kuva: Karjalan Liiton kuva­arkisto/ Kuva: Kuvateemu

Varsin laajalle ovat Männynkin evakkoper-heiden jäsenet hajaantuneet. Jo tuloaulassa al-koi iloinen puheensorina sukulaisten tavatessa toisiaan. Suuri joukko johannekselaisia sijoi-tettiin sodan jälkeen Turun seudulle, mutta saapujia Turun juhlaan oli runsaasti muualta-kin. Sylvi Männyn tytär Leena, joka aikanaan annettiin sotalapseksi Ruotsiin, oli jälleen saa-punut miehensä ja kahden aikuisen lapsensa kanssa. Yhteys Suomen sukulaisiin ei ole kat-kennut, vaan he ovat uskollisia sukujuhlille saapujia. Tulijoita oli myös mm. Helsingistä, Kotkasta, Inkeroisista ja Kangasniemeltä.

Pitkänä jonona siirryttiin ruokasalin puo-lelle, jossa keväisesti katetut pöydät ja run-sas ruokapöytä odottivat. Tilaisuuden aloitti Juho Männyn pojanpoika Juha, joka toivotti kaikki tervetulleiksi. Puhe tulkattiin Leenan perheelle ruotsiksi. Tämän jälkeen esittäydyt-tiin perhekunnittain, sillä aina on mukana uu-sia suvun jäseniä, jotka sukupuussa halutaan saada oikealle paikalleen! Todettiin, että Juho Männyn puolelta oli läsnä 5. sukupolven edus-taja. Hänen poikansa Vilho Männyn pojan, Jarin, tyttärentytär tepasteli hurmaavasti hy-myillen ympäriinsä.

Männyn suvun sukukokoukset aloitettiin vuonna 1985 Turussa Ruissalon Honkapirtillä. Juho Männyn tytär Sylvi Koivisto kantoi huolta sukutietouden siirtymisestä nuorem-mille ja kutsui meidät kokoon. Silloin oli vielä suurin osa Juho ja Oskar Männyn lapsista mu-kana. He kaikki ovat nyt poissa, mutta mikä saa nykyiset suvun jäsenet tulemaan mukaan? Sylvin miniä Eila Koivisto on ollut uskollisesti mukana kaikissa tapaamisissa. Hänelle on it-sestään selvää olla mukana ja tuoda poikansa ja tämän perhe mukanaan tapaamaan sukua. Hän sai asua noin 30 vuoden ajan lähekkäin Sylvi-mummon kanssa, jolle suku oli äärettö-män tärkeä. Sylvi teki todella suuren työn, että jälkipolville säilyisi mahdollisimman paljon tietoa suvun vaiheista. Arkistossa onkin joita-kin kirjeitä ja Sylvin kirjoittamia juttuja. Hän halusi aina teroittaa lapsilleen, miten tärkeää on tuntea juurensa.

Eilan lisäksi myös Toivo Männyn poika Raimo on sitä ikäpolvea, jolla on omakohtai-nen yhteys raskaaseen sota-aikaan. Raimon isä kaatui 9.3.1940. Elisa-äidille saapui 6.3.1940 kirje rintamalta, jolloin tieto pojan syntymäs-tä ei vielä ollut häntä saavuttanut. Kun sitten 13.3. presidentti Ryti ilmoitti radiossa rauhan solmimisesta, kansa iloitsi.

Männyn perheelle tämä ilo ei kestänyt pitkään, sillä iltapäivällä saapui viesti, jossa kerrottiin Toivo Männyn kaatuneen. Näin isä ei koskaan tullut tietämään, että hänelle oli syntynyt poika.

Männyn suku koolla Raimon Sinikka-sisaren tytär Riitta Aromäki on saanut elää lähellä näitä sukutarinoita. Hän on halunnut osallistua sukutapaamisiin ja oppia yhä enemmän tuntemaan juuriaan. Turkuun tullessaan hän oli ajanut Perttelin tienviitan ohitse ja muisti samassa Elisa-mummon ja äitinsä kertoneen, että he olivat sota-aikana olleet evakossa Perttelin kunnas-sa. Heille oli jäänyt niin hyvät muistot ystäväl-lisestä isäntäväestä, että sekä Riitta että Raimo ovat myöhemminkin pitäneet yhteyttä evak-kokodin väkeen. Perttelissä nurmen alla san-karihaudassa lepää myös Toivo Mänty.

Johanneksesta lähdön jälkeistä 3. polvea edustavat Matti ja Mikko Someroja tulivat Helsingistä juhlille isänsä Sakarin kanssa. Nuorina aikuisina he eivät tällä hetkellä olleet kovinkaan kiinnostuneita juuristaan, mutta arvelevat kiinnostuksen iän myötä kasvavan. Kuitenkin he halusivat tulla tähän tilaisuuteen kuulemaan luvattua sukuselvitystä. Lahdessa sodan jälkeen syntynyt Sakari puolestaan on hyvinkin kiinnostunut suvusta ja tuntee siitä melko suuren osan, sillä hän on osallistunut kokouksiin säännöllisesti. Hän laulaa edelleen Viipurin Lauluveikoissa ja on siis aktiivisesti

mukana karjalaistoiminnassa mm. osallistu-malla vuosittain Karjalan Liiton kesäjuhlille.Niin haastatellut kuin koko muukin suku siirtyi ruokailun ja iloisen tutustumisjakson jälkeen Petrean auditoriumiin, jossa Eino Wasström tunnin ajan johdatteli meitä su-kumme alkulähteille Pohjanmaan Jurvaan. Monet ongelmat olivat tuolloin suomalaisten vitsauksena: nälkä, kylmyys, sota ja sairau-det. Moni lähti etsimään parempia elinoloja ja niinpä Männynkin suvun esivanhemmat 1800-luvun puolivälin tienoilla lähtivät pyrki-mään halki Suomen kohti Karjalankannasta ja päätyivät siellä Johanneksen pitäjään.

Kiitos juhlien järjestäjille, kiitos osanotta-jille ja ennen kaikkea kiitos Eino Wasströmille, joka pyyteettömästi on uhrannut aikaansa ja varojansa ja antanut suvullemme mahdolli-suuden tutustua menneisyyteen. Kun meiltä evakoilta joskus kysytään, ”mistä sie oot ko-tosin”, kuuluu vastaus usein: ”En mie oo oi-kein mistää kotosi.” Einon esityksen kautta saimme tietää, että olemme sittenkin josta-kin kotoisin!

–Oskar Männyn tyttärentytär Marja-Liisa–

Tänä vuonna kevät todella antoi odottaa tuloaan. Sitten melkein parissa päivässä aurinko alkoi paistaa täydeltä terältä ja luonto heräsi horroksestaan ja puhkesi kukkaan. Jo hyvissä ajoin keväällä oli johannekselaiselle Männyn suvulle tullut kutsu saapua 18.5. Turkuun sukutapaamiseen. Nyt kutsun oli ottanut vastaan sangen suuri joukko, sillä luvassa oli saada varsin kattava sukuselvitys aina 1500-luvulta asti. Kahden johannekselaisveljeksen, Juho ja Oskar Männyn, jälkeläiset olivat saapuneet kuulemaan tuota selvitystä, jonka su-vulle oli tehnyt Juho Männyn pojanpojan, Jorma Männyn appi, Eino Wasström.

Vuonna 2012 Johannesjuhlilla kokoontui useita sukupolvia Penttejä. Kuvassa oikealla Simo Pentti, Matti Pentin poika .

Kesäkuu 2013 – No. 68

Johannekselainen ilmestyy n. 10 kertaa vuodessaKustantaja ja julkaisija:Johannes-Seura ryToimisto:Myllytie 1 (Kirkonkulma) 21500 Piikkiö, puh. 02-4795 118 Avoinna: keskiviikkoisin klo 12-17 ja kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena arkilauantaina klo 10-15. (ks. sivu 2)www.kolumbus.fi/johannesseura sähköposti: Johannesseura@elisanet.fiPäätoimittaja:Hannu Rastas, Saksantie 89, 21500 PiikkiöPuh: 050-3541 363Sähköposti: hannu.rastas@dlc.fiLehtitoimikunta:Marjatta Haltia, Liisa Katajainen, Kaija Sipilä ja päätoimittaja.Lehden toimittajia:Kaikki lukijamme, johannekselaiset ja heidän ystävänsä.Ilmoitushinnat: 0,55 €/palstamm (perusteena 4-palstainen sivu, palstan maksimileveys 70 mm).Säännöllisistä jatkuvista ilmoituksista alennus.Kuolinilmoitukset: 0,35 €/palstamm.Kiitosilmoitukset: 5 €.Tilaushinnat:Vuosikerta 28 € koti- ja pohjoismaihin, muualle ulkomaille 33 €.Piikkiön Osuuspankki 471410-259546.Toimituksellinen aineisto:Lukijoiden kirjoituksia ja kuva-aineistoa otetaan muokattavaksi julkaisemista varten tai julkaistavaksi sellaisenaan. Vastuu ja päätökset julkaisemisesta ovat toimituksen. Julkaisemisen jälkeen alkuperäiset kuvat palautetaan, muu aineisto pyydettäessä.Vastuu ilmoituksista:Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattuneista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoituksen poisjäämisestä tai muusta julkaisemisessa sattuneesta virheestä lehden vastuu rajoittuu enimmillään ilmoituksesta maksetun hinnan palauttamiseen.

Taitto: Esa Haltia

Perjantai 14.6.201312-17 Seminaari, Promenadikeskus18-19.30 Maakuntalaulut-yhteislaulutilaisuus, Promenadikeskus19-21 Säveliä joella -risteily, Kokemäenjoki 19-21 Vesidisco kansantanssin tahtiin, Maauimala/Urheilukeskus (nuoret)

22- Klubi-ilta, Yyterin Kylpylä

Lauantai 15.6.201309- Karjala Open (golf), Yyterin golfkenttä10- Karjalan Maraton ja Nuorten Maili, Urheilukeskus10- Kyykkä: Miesten SM-joukkue- ja naisten SM-parikilpailu Lasten kyykkä: tutustuminen lajiin10-18 Karjalainen tori, Karhuhalli

10-15 Karjalaisten pitäjien ja karjalaisten sukujen näyttely, Karhuhalli10-13 Karjalaista ohjelmaa, Karhuhallin lava10- VIP-piirakkakilpailu, Karhuhalli10.30- Aikuisten piirakkakilpailu, Karhuhalli11- Lasten piirakkakilpailu, Karhuhalli12-13 Lasten ja nuorten piirakkapaja, Karhuhalli11-14 Lasten ja nuorten työpajat, Karhuhalli11-13 Kuorokavalkadi, Promenadikeskus11-15.30 Ruokailu, Karhuhalli

14.30-16 AVAJAISJUHLA, JÄÄHALLI16.30-17.30 Noita Nytenenä ja Vinkuintiaanit, majoituskoulu17-18 Muistojen iltakirkko, Keski-Porin kirkko18- Ortodoksinen vigilia, Johannes Teologin kirkko18-19.30 Kansantanssikonsertti, Promenadikeskus20-21.30 Kun on tunteet -teatteriesitys, Porin teatteri21-23 Bändi-ilta (nuoret), kulttuuritalo Annis20-00.30 Juhlatanssit/pelimannitanssit, Karhuhalli22-24 Klubi-ilta, Hotelli Vaakuna

Sunnuntai 16.6.201309- Ortodoksinen liturgia, Johannes Teologin kirkko09-15 Karjalainen tori, Karhuhalli09-15 Karjalaisten pitäjien ja karjalaisten sukujen näyttely, Karhuhalli09.45- Kunniakäynnit Karjalaan jääneiden vainajien ja sankari- vainajien muistomerkeillä, Keski-Porin kirkon kirkkopuisto10- Karjalainen messu, Keski-Porin kirkko11.30-12 Juhlakulkueen järjestäytyminen, Kauppatori12.00 Juhlakulkueen lähtö Kauppatorilta Urheilukeskukseen11-15 Ruokailu, Karhuhalli15-17 Päiväjuhla, jäähalli/yleisurheilustadion

Karjalaiset kesä juhlat Porissa 14.–16.6.2013Alustava ohjelma (muutokset mahdollisia)Kesäjuhlien keskeinen tapahtuma-alue on Porin Urheilukeskus, jossa sijaitsevaan urheiluhalliin, Karhuhalliin (Urheilutie 1), on keskitetty pääosa juhlien palvelupisteistä ja -tapahtumista.

Uusi Viipuri-aiheinen karjalaistanssikappale

CD-LEVY VIIPURIN ONNEN VALKOHIUTALEITA

Esittäjä: Sanna-Mari TitovSävellys ja sovitus: Masi Luoma

Sanoitus: Marja-Helena Mähönen o.s. HarjuTule ja hanki omasi Viipurin pitäjäseuran myyntipöydältä Karjalaisilla kesäjuhlilla

Porissa la 15.6. ja su 16.6.2013.Ennakkovaraukset sanoittajalta

puh. 050-491 3459

Karjalaisen kansan messu Porissa Karjalaisilla kesä-juhlilla 16.6.2013 klo 10.00

Ootteko kuulleet Karjalaisen kansan messua? Minä kuulin sen lokakuussa 2011 Joensuun kirkossa Kaatuneitten Omaisten Hengellisillä ja kulttuuripäivillä. Ihastuin siihen ikihyväksi. Myös toiset, joiden kanssa keskustelin, pitivät siitä kovin, vaikka eivät karjalaisia olleetkaan, vaan satakuntalaisia. Tämä täytyy kuulla uudestaan, ajattelin.

Jo ensimmäinen laulu oli kaunis ja koskettava: ”Karjalan kunnailla kellot ne kaikuu... Karjalan kansan sydämessä soipi rinnatusten itku ja nauru....”

Messun on sanoittanut ja säveltänyt Tapani Nuutinen ja nyt kuulemme sen Karjalaisilla kesäjuhlilla Porissa 16. ke-säkuuta sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa Keski-Porin kirkossa.

Säveltäjä, khra Tapani Nuutinen on itse lupautunut tulemaan Poriin ja toimimaan messun liturgina.”Jos olet kulkenut sunnuntaiaamuna varhain keskellä keväisen koivikon, jos olet tuntenut kostean mullan tuoksun ja

peipposen laulua kuunnellut. Niin olet sieluusi taivaisen tunnun saanut ja Luojasi lahjoista nauttinut”, alkaa eräs laulu.Toisessa lauletaan: ”Kuule sisko, kuule veikko, kuinka sulle haastelen, rakkauvesta, laupeuvesta kalliin Hyvän

Paimenen.”Tulkaa kuulemaan!

– Maire Suominen –

Muistojen ja musiikin kynttiläkirkko Porin kesä-juhlilla 15.6.2013 klo 17.00-18.00

Lahden kesäjuhlilla 2012 Muistojen ja musiikin kynttiläkirkossa olleiden toivomuksesta järjestetään myös Porissa Keski-Porin kirkossa lauantaina 15.6. samanlainen tapahtuma. Tilaisuudesta on kovasti pidetty, ja haluamme jatkaa sen järjestämistä.

Kynttiläkirkon aluksi on musiikkia ja rukous menetettyjen kirkkojen ja kirkkomaiden muistolle. Sen jälkeen luovutetun Karjalan pitäjien kirkkojen muistolle sytytetään jokaiselle oma kynttilä.

Yleisö osallistuu nousemalla kunnioittamaan oman pitäjänsä muistoa. Tapahtuma tulee olemaan koskettava ja mieleenpainuva.

Tervetuloa!– Maire Suominen (syntynyt Johanneksessa isän kotiseudulla, äiti syntynyt Muolaassa) –

Sanna­Mari Titov , Masi Luoma ja Marja­Helena Mähönen.

Karjalaiset kesäjuhlat Porissa sunnuntaina 16.6.2013Johannes-Seura järjestää yhdessä Vistamatkojen kanssa kuljetuksen. Aikataulu ja matkareitti:Paimio/Vistamatkat ....................................................................................................................................................... 6.00(Yliskulman kautta Lietoon) Yliskulma ..................................................................................................................... 6.20Lieto/Shell Roine ............................................................................................................................................................. 6.30(Tuulissuo-Suopohjan kautta Piikkiöön) Piikkiö/Shell.pys. .................................................................................. 6.45Paraisten tienhaara ......................................................................................................................................................... 6.50Turku linja-auto as. tilausajolaituri ..............................................................................................................................7.10Pori/Karhuhalli ............................................................................................................................................................... 9.00Paluulähtö Porista ...................................................................................................................................................... 17.00Turku ............................................................................................................................................................................... 19.00Kaarina .............................................................................................................................................................................19.10Piikkiö ............................................................................................................................................................................. 19.20Lieto ................................................................................................................................................................................. 19.40Paimio .............................................................................................................................................................................20.30

Bussimatkan hinta 30 henkilön minimimäärällä 27 € / henkilö.Ilmoittautumiset Liisa Katajainen puh. 040-7410425 tai matkatoimisto Vistamatkat Oy puh. 02-4775600.