PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

1/2013

Teemana vertaistuki

Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistystä

Soveltaen tavoitteisiin

sisupartiossa

Vapaaehtoistoiminta muutoksessa

KielipolKu 1/20132

Suomalaisten auttamishalu on säilynyt.

s. 6

Kannen kuva: Shutterstock

(Ilmestynyt aikaisemmin nimellä Dysfasia)

Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa.12. vuosikertaISSN-L 1799-5868ISSN 1799-5868 (Painettu)ISSN 2323-4911 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti

JULKAISIJAAivoliitto ry

YHTEYSTIEDOTSuvilinnantie 2, 20900 Turkup. 02 2138 200, f. 02 2138 210info@aivoliitto.fietunimi.sukunimi@aivoliitto.fiwww.aivoliitto.fiwww.sunnanvind.fi

TOIMITUStoimitus.kielipolku@aivoliitto.fi Päätoimittaja Tiina Viljanenp. 040 833 1511, 02 2138 292tiina.viljanen@aivoliitto.fiToimituspäällikkö Päivi Seppä-Lassilap. 040 715 5198, 02 2138 262paivi.seppa-lassila@aivoliitto.fiToimitussihteeri Miia Suoyrjöp. 050 571 4588miia.suoyrjo@aivoliitto.fi

TOIMITUSNEUVOSTOProfessori Pirjo KorpilahtiTurun yliopisto, puheenjohtajaErityisluokanopettaja Mari JaakkolaVeromäen koulu, Vantaan kaupunkiErikoistutkija Elisa PoskipartaOppimistutkimuksen keskus, Turun yliopistoErityisopettaja Tiina SiiskonenNiilo Mäki Instituutti ja Haukkarannan kouluYhdistyksen jäsen, toimittaja Tarja AutioAivoliitto ry:n edustajat:Puheterapeutti Marjut PaavilainenSuunnittelija Elina SaloViestintäpäällikkö Päivi Seppä-LassilaTiedottaja Miia SuoyrjöToiminnanjohtaja Tiina Viljanen

PAINO JA ULKOASUMIKTOR Taitto Marko Vuorio, MIKTOR

ILMOITUSMYYNTI JA -AINEISTOTTJM-Systems Oy, Ritva Helander p. ja f. 019 325 010ritva.helander@tjm-systems.fiaineistot@tjm-systems.fip. 09 849 2770, f. 09 852 1377

JÄSENREKISTERI, OSOITTEENMUUTOKSET,TILAUKSET JA JAKELUHÄIRIÖTPia Vuoltee, p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke)pia.vuoltee@aivoliitto.fi

TILAUSHINNAT39 € vuosikerta, 10 € irtonumero. Yhdistysten jäsenille lehti sisältyy jäsenmaksuun.Jäsenmaksut vaihtelevat yhdistyksestä riippuen.

Teema: Vertaistuki

PUHEEN- JA KIELENKEHITYKSEN ERIKOISLEHTI

Kielipolku-lehden aikatauluNO TEEMAT AINEISTOT ILMOITUKSET ILMESTYY

2. Minäkuva ja sukupolvien ketju pe 12.4. ma 15.4. ma 20.5.

3. Uusi varhaiskasvatuslaki pe 9.8. ti 13.8. pe 13.9.

4. Kieli ja kulttuuri pe 11.10. ti 15.10. pe 15.11.

Ann

a Le

pist

ö

31/2013 KielipolKu

s isältö1/2

01

3

aRTIKKeLIT6 Vapaaehtoistoiminta muuttuu ja pysyy10 Soveltaen tavoitteisiin sisupartiossa13 Yhdessä liikkumaan14 Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistystä16 Leijonaemot auttaa jaksamaan17 Emma & Elias vahvistaa vanhemmuuden tukea18 Kaveruus, joka kestää

PaLSTaT4 Ledare5 Pääkirjoitus22 Tutkittua27 Kolumni28 Liitto tiedottaa32 Kirjahylly34 Poimittua40 Yhdessä – postia yhdistyksiltä41 Yhdistykset alueittain43 Aivoliiton yhteystiedot Vertaistuella on suuri merkitys

myös nuorille.s. 18

Esko Niemelä on innokas sisupartiolainen.s. 10

Mar

iann

e Ku

lmal

aA

nna

Nyr

hine

n

KielipolKu 1/20134

LED

ARE

Lin

da

KiL

piö

Första gången på dryga fyra år öppnar jag gym-nasietidens lärobok i modersmål. Jag går till rubriken Ledare. Blir nervös, märker jag. Redan

åsynen av boken gör att mina armar får gåshud. Jag minns tydligt hur svettigt det var att streta med es-säerna och de andra uppgifterna. Jag deltog inte i stödundervisningen trots att det hade varit möjligt. Jag hade beslutat mig för att försöka klara av de be-svärliga ämnena med nöd och näppe utan stödun-dervisning som alla andra gjorde.

Jag tror inte att min lite snedvridna syn grundade sig på att jag hade gått tre år i en särskild dysfasi-klass i lågstadiet. Jag tror att den grundade sig mera på en uppfattning som inpräntades i mig och mina klasskamrater. Vår lärare  påverkade mig och trodde på mig mera än någon annan utomstående. Hon gav oss som vägkost inför framtiden en tro på att vi är kapabla till det samma som de andra, och att vi har gått i specialklass gör oss inte sämre än andra. En så-dan lejonmamma hoppas jag finns vid något skede nära det barn som tvivlar på sig själv och känner sig sämre än de andra.

Rytmen på studierna i gymnasiet blev ibland ång-estfylld på grund av att uppgifterna var ohyggligt massiva. Det var nära på att bli pannkaka av matema-tikböckerna och av anteckningarna i många andra besvärliga ämnen. Men jag blev snart lättad när jag märkte att de andra gymnasisterna var av samma åsikt eller erbjöd sin hjälp.

Till gymnasiet sökte jag för att jag hade en klar framtidsplan. Jag ville till universitetet för att studera historia. Två år försökte jag klara inträdesförhören till kulturhistoria, men bättre än en tjugoandra plats uppnådde jag aldrig. Jag var helt förkrossad och då förstod jag hur viktigt min familjs stöd var och alltid har varit.

Jag skulle inte kunna föreställa mig själv här och nu utan min familj. I mina dystraste ögonblick har de

eftertryckligt sagt till mig att det finns värre problem eller sjukdomar och – upp kommer man alltid. Mina svårigheter har de dock inte underskattat utan jag har i lugn och ro fått ge uttryck för mina känslor.

Som barn var de nära släktingarnas förståelse oerhört viktig till exempel när jag glömde bort över-enskomna regler och förbjudna platser. Som barn blev jag snabbt förargad om man inte förstod mitt ärende eller mig. Det ömsesidiga tålamodet nådde då nya höjder. Nämnas kan till exempel mina varie-rande egna benämningar på saker och ting. Plötsligt bara glömde jag dem.

Samhörigheten har varit bäst på anpassningskur-serna med min familj. För mig var det alldeles nytt att vara tillsammans med andra likadana barn. Jag och mina två systrar var de enda barnen på vår ort som hade specifika språksvårigheter. Mina föräldrar har säkert också uppskattat möjligheten att disku-tera med andra föräldrar om de problem de har haft, som t.ex. om kommunernas sätt att ta hand om deras ärenden. Kurserna har varit mycket bra som familjens gemensamma erfarenheter. Jag rekommenderar dem för alla.

Allt det här ovan nämnda är för mig exempel på kamratstöd. Det behöver inte vara något stort. Jag har själv försökt vara till stöd för andra när det be-hövs. Särskilt har jag försökt ge dem samma vetskap som jag redan har. För mig viktiga personer – famil-jen, släktingarna och vännerna – försöker inte för-ändra mig eller få mig att spela någon annan roll än den jag har. De godkänner mig som jag är med alla mina (skriv)fel och får mig helt enkelt att älska också mig själv. ■

Linda Kilpiö studerar vid Livia yrkesskola till trädgårdsmästare.

Kamratstöd bär långt

För mig viktiga personer godkänner mig som jag är med alla mina (skriv)fel och får mig helt enkelt att älska också mig själv.

51/2013 KielipolKu

PÄÄ

KIRJOITU

SLin

da

KiLp

iöM

aria

Nor

mas

to

Ensimmäistä kertaa reiluun neljään vuoteen aukaisen lukioaikaisen äidinkielen oppikirjan kohdasta pääkirjoitus. Huomaan heti hermos-

tuvani. Jo kirjan näkeminen saa kädet kananlihalle. Mieleen palaa elävästi äidinkielen tuntien hikinen puurtaminen esseiden ja muiden tehtävien kanssa. En kuitenkaan ikinä lukioaikana käynyt tukiopetuk-sessa, vaikka siihen olisikin ollut mahdollista osallis-tua. Olin päättänyt mennä minulle hankalien ainei-den kanssa läpi vaikka rimaa hipoen ilman tukiope-tusta niin kuin muutkin.

En usko vähän vinoutuneen näkemykseni poh-jautuneen siihen, että olin ollut alakoulussa kolme vuotta erityisellä dysfasialuokalla. Luulen sen poh-jautuneen enemmän uskoon, jota minuun ja luok-katovereihini iskostettiin. Opettajamme on vaikutta-nut ja uskonut minuun enemmän kuin kukaan muu perheen ulkopuolinen. Hän antoi meille evääksi tulevaisuutta varten uskon siihen, että pystymme samaan kuin muutkin, eikä opiskelu erityisluokalla muuta meitä huonommiksi. Tällaisen leijonaemon toivoisin löytyvän jossain vaiheessa jokaisen itseään epäilevän ja itsensä muita huonommaksi tuntevan lapsen läheltä.

Lukiossa tunsin opiskelutahdin välillä ahdistavak-si järkyttävien tehtävävuorien takia. Matematiikan ja monen muun itselleni vaikean oppiaineen kirjat ja muistiinpanot teki mieli heittää pannun pesään. Mutta huojennuin pian, kun huomasin muiden lu-kiokavereideni olevan samaa mieltä tai tarjoavan apuaan.

Lukioon hain, koska minulla oli selkeä tulevaisuu-den suunnitelma: halusin yliopistoon opiskelemaan historiaa. Kahtena vuonna yritin päästä läpi kulttuu-rihistorian pääsykokeista, mutta parhainkin tulos oli 22. sija. Olin täysin musertunut ja silloin ehkä tajusin parhaiten, miten tärkeää perheeni tuki on ja on aina ollut.

En voisi kuvitellakaan olevani tällainen ja tässä ilman perhettäni. Minulle on painotettu synkimpinä hetkinäni, että on pahempiakin ongelmia tai saira-uksia ja ylös pääsee aina. Vaikeuksiani ei ole silti vä-hätelty, vaan olen rauhassa saanut purkaa tuntojani.

Lähisukulaisteni ymmärtäväisyys etenkin lap-suudessani on ollut tärkeää, kun esimerkiksi sovitut säännöt ja kielletyt paikat unohtuivat kovin nopeasti mielestäni. Lapsena myös hermostuin hyvin helpos-ti, jos asiaani tai minua ei ymmärretty. Tällöin molem-minpuolinen kärsivällisyys kehittyi uusiin mittoihin. Mainittakoon esimerkiksi vaihtuvat omat nimitykse-ni asioille ja esineille ja niiden unohtaminen saman tien.

Parhaimpia yhteenkuuluvuuden hetkiä olen ko-kenut perheeni kanssa sopeutumisvalmennuskurs-seilla. Minulle muiden samanlaisten lasten kanssa oleminen oli aivan uusi juttu. Minä ja kaksi sisarustani olimme paikkakunnallamme ainoat lapset, joilla oli kielellinen erityisvaikeus. Vanhempani ovat varmas-ti arvostaneet mahdollisuutta keskustella muiden vanhempien kanssa kohtaamistaan ongelmista ku-ten kuntien tavasta hoitaa asioita. Kurssit ovat olleet mahtavia perheen yhteisiä kokemuksia, joita voin suositella kaikille.

Nämä kaikki yllämainitut ovat minulle esimerk-kejä vertaistuesta. Sen ei tarvitse olla mitään suurta. Olen pyrkinyt itse olemaan tukena muille, kun he sitä tarvitsevat. Erityisesti olen halunnut antaa heille sa-man tietämyksen mikä minulla jo on. Minulle tärke-ät ihmiset – perhe, sukulaiset ja ystävät – eivät yritä muuttaa tai saada minua esittämään mitään muuta kuin olen. He hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kaikkine (kirjoitus)virheineni ja saavat minut kerta toisensa jälkeen rakastamaan myös itseäni. ■

Linda Kilpiö opiskelee Livian ammattioppilaitoksessa puutarhuriksi.

Vertaistuki kantaa pitkälle

Minulle tärkeät ihmiset hyväksyvät minut sellaisena kuin olen kaikkine (kirjoitus)virheineni ja saavat minut kerta toisensa jälkeen rakastamaan myös itseäni.

6KielipolKu 1/2013

Järjestösektoria on viime vuosina puhututtanut ja huolestuttanut-kin vapaaehtoistoiminnan muu-

tos. Ihmisten sitoutumishalu ja -kyky tuntuvat vähentyneen ja käsipareja puuttuu, kun yritetään järjestää toi-mintaa ja tapahtumia. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Onko vapaaehtois-toiminta tai kansalaisosallistuminen vähenemässä? Ovatko ihmiset muut-tuneet itsekkäämmiksi tai välinpitä-mättömämmiksi?

Vapaaehtoistoiminnan tieteel-linen tutkimus todistaa monen jär-jestötoimijan kokemuksen: toiminta on muutoksessa. Aiemmin vapaa-ehtoistoiminnaksi miellettiin melko yksiselitteisesti organisoitu toimin-

ta yhdistyksessä, seurakunnassa tai omalla asuinalueella esimerkiksi tal-koiden merkeissä. Yhteisön jäsenyys ja siihen kuuluminen olivat lähes aina toiminnan edellytyksenä. Ihmiset si-toutuivat sekä yhteisöön että siinä ta-pahtuvaan säännölliseen toimintaan usein vuosiksi.

Nykyään ihmiset ovat projektio-rientoituneempia aiempaan verrat-tuna, eikä kiireiseen ja vaihtelevaan elämänrytmiin aina sovi säännölli-nen ja pitkää sitoutumista vaativa toiminta. Tässä ajassa menestyvätkin lyhytkestoiset, projektimaiset toimin-tamuodot ja toiminnan tavat, jotka ovat sovitettavissa erilaisten ihmisten elämään.

SoSiaalinen media avukSi

Yleistä on myös itse organisoitu va-paaehtoistoiminta, jossa samasta asi-asta kiinnostuneet löytävät toisensa sosiaalisen median avulla ja järjestä-vät tempauksen tai projektin, sitou-tumatta muuhun kuin sen toteutta-miseen. Sosiaalisen median kautta järjestetään myös mielenosoituksia, kootaan kansalaisadresseja ja vaikka-pa kerätään lasten vaatteita ja leluja lahjoitettavaksi ulkomaiden köyhille lapsiperheille.

Vapaaehtoistoiminta onnistuu näin ilman yhdistyksiä tai muita or-ganisaatioita. Sosiaalinen media on kuitenkin mahdollisuus myös järjes-

He

nr

iett

a G

rö

nLu

nd

Vapaaehtoistoiminta muuttuu ja pysyy

Vapaaehtoistoiminta on muutoksessa. Löytyykö enää vastuunkantajia, vertaistoimijoita ja auttajia?

Ann

a Le

pist

ö

Vapaaehtoiset voivat toimia esimerkiksi lapsiperhetyössä.

71/2013 KielipolKu

töille, jotka voivat löytää vapaaehtoi-sia tai organisoida toimintaansa sitä kautta.

auttamiShalu on Säilynyt

Samaan aikaan on paljon asioita, jotka eivät ole muuttuneet vapaaeh-tois- ja kansalaistoiminnan kentällä. Yksi sellainen on ihmisten auttamis-halu. Se ei ole hävinnyt mihinkään. Päinvastoin, kiinnostus esimerkiksi vapaaehtoistoimintaa kohtaan on nuorten joukossa kasvussa. Nuoret ja muunkin ikäiset suomalaiset kokevat vastuuta muista ja yhteisistä asioista ja haluavat auttaa. Auttamishalu on Suomessa keskeisin vapaaehtoistoi-minnan motivaatio kaikissa ikäryh-missä.

Yhteisöllisyyttäkin arvostetaan ja kaivataan, vaikka yhteisöt eivät ole välttämättä samoja kuin ennen. Ai-emmin seurakunta, yhdistys, asuin-alue ja suku olivat keskeisiä yhteisöjä. Nykyään yhteisöt ovat yhä useammin itse valittuja: ystäväporukoita tai yh-teisen asian ympärille, joskus vain tietyksi aikaa, silloin tällöin tai vain virtuaalisesti kokoontuvia joukkoja.

Halu olla tarpeellinen, kuulua johonkin yhteisöön ja auttaa muita

ovat kuitenkin inhimillisiä perus-tarpeita, jotka eivät muutu, vaikka niiden toteutustavat vähän muuttu-vatkin. Lisäksi vapaaehtoistoiminta voi tuoda vapaaehtoisen elämään merkityksellisyyden kokemuksia, joi-ta kulutusyhteiskunta ei tarjoa.

vertaiSilla on Suuri merkityS

Erityisen sinnikkäältä vaikuttaa ih-misten halu auttaa toisia samankal-taisessa elämäntilanteessa kuin he itse ovat tai ovat olleet aiemmin. Olen itse tutkinut vapaaehtoistoimintaa muun muassa arvojen, minäkuvan ja elämänkaarien näkökulmista.

Ihmiset, joilla on menneisyydes-sään kriisi tai haaste, josta he ovat sel-viytyneet, ovat usein löytäneet syvän motivaation auttaa muita samankal-taisessa tilanteessa olevia. Näin oma vaikeakin elämänkokemus voidaan kääntää myös voimaksi, valjastaa se johonkin hyvään.

Sairauden, menetyksen, vam-man tai erikoisen elämäntilanteen kokenut ja/tai sen kanssa elämään oppinut on usein tutkitustikin paras henkinen tuki toiselle vastaavassa ti-lanteessa olevalle. Apua ja tukea tun-tuu olevan helpompi ottaa vastaan

saman kokeneelta ihmiseltä. Tieteelliset tutkimukset osoittavat

myös, että esimerkiksi sairastuneiden lasten vanhemmat, syöpäpotilaat ja kriisinuoret kokevat vapaaehtoisilta tai vertaisilta saadun tuen tyydyttä-vämmäksi ja positiivisemmaksi, jopa paremmaksi kuin ammattiavun. Tätä selitetään kokemuksella siitä, että vapaaehtoiselta saatuun apuun ja tu-keen liittyy lämmin kokemus toisen auttamishalusta.

Vapaaehtoinen ei siis auta pal-kan, viran tai muun vastaavan tekijän vuoksi vaan siksi, että välittää. Suo-malaiset luottavatkin avun tarpees-sa vahvimmin omaan lähipiiriinsä ja omaan vastuuseen itsestään, mutta heti kolmanneksi luotetuin avun läh-de on toisten ihmisten tuki ja lähim-mäisvastuu. Ammattiavulla on totta kai paikkansa, mutta henkistä tukea ja käytännön apua voi usein tarjota vähintäänkin yhtä hyvin vapaaehtoi-nen tai vertainen.

haaSteena uudet toimintatavat

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa järjestöjen, yhdistysten ja muiden vapaaehtois- ja vertaistoimintaa organisoivien tahojen kannalta? Ih-

Ann

a Le

pist

ö

HelsinkiMissio tekee työtä muun muassa lapsiperheiden ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

8KielipolKu 1/2013

misten halu toimia ei ole kadonnut, pikemminkin se voi erittäin hyvin. Or-ganisoijien haasteena ovat kuitenkin toiminnan tavat.

Tutkimukset kertovat, että keskei-sin kimmoke vapaaehtoiseksi lähte-misessä on se, että joku on pyytänyt mukaan toimintaan. Koska auttamis-halu on ihmisissä jo olemassa, tarvi-taan vain pyyntö taholta, joka tarjoaa sopivan toiminnan paikan.

Tarvitaan toimintamuotoja, jot-ka ihminen voi sovittaa omaan elä-määnsä, ja joissa sitoutuminen on ih-misen kokoista. Jos ennen sitoudut-tiin toimintaan kuin vetoketju: tiiviisti ja pitkään, nykyään toiminta voi olla nepparimallista: silloin tällöin, mutta kuitenkin aina uudelleen.

Edelleen on myös ihmisiä, jot-ka haluavat sitoutua vaikkapa toi-sen ihmisen tukijoiksi jopa vuosiksi. Esimerkiksi omassa työpaikassani HelsinkiMissiossa hyvin suosittu va-paaehtoistoiminnan muoto kaikissa ikäryhmissä – keikka- ja projektimuo-toisten tehtävien ohella – on nuoren tai seniori-ikäisen tukihenkilönä toi-miminen, mikä edellyttää aina vä-hintään vuoden sitoutumista toiseen ihmiseen ja hänen säännölliseen ta-paamiseensa.

Tärkeintä onkin, että jokaisen va-paaehtoisen motiivia ja yksilöllistä tilannetta kuunnellaan. Jos vapaaeh-toinen ei koe toimintaa laadukkaak-si ja itselleen sopivaksi, on nykyään todennäköistä, että hän siirtyy toimi-maan muualle.

yhteiStä vaStuuta halutaan kantaa

Organisoidun toiminnan etu verrat-tuna moniin muihin toiminnan tapoi-hin on sen jatkuvuus sekä jatkuvuu-den ja suunnitelmallisuuden tuoma turvallisuus ja tuki vapaaehtoiselle.

Toimintaa organisoiva taho voi antaa koulutusta, ohjausta ja virkistystä ja olla apuna monenlaisissa kysymyk-sissä, joita vapaaehtoinen toimin-nassa kohtaa. Äärimmäisen tärkeää on myös muistaa arvostaa vapaaeh-toisten panosta erilaisissa tehtävissä. Vapaaehtoistoiminnan tärkein sana on ”kiitos”.

Kaikki vapaaehtoistoiminnan muodot, sitoutuneet, projektimai-set, kertaluonteiset ja virtuaaliset, ovat arvokkaita ja kertovat ihmisen halusta kantaa yhteistä vastuuta. Va-paaehtoisena toimii suomalaisista jo useampi kuin joka kolmas, ja kiinnos-tuneita on vielä huimasti enemmän. Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on valtava, eikä sen merkitys tule tu-levaisuudessakaan vähenemään. ■

TT Henrietta Grönlund toimii kansalaistoiminnan johtajana

HelsinkiMissiossa ja tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa.

Ann

a Le

pist

ö

Nuoria kiinnostaa erityisesti

omaan elä-mään hyvin sovitettava

keikkamuo-toinen autta-mistoiminta.

Tukihenkilönä toimiminen on yleinen vapaaehtoistoiminnan muoto.

Pirk

ko R

önkk

ö

91/2013 KielipolKu

Haukkarannan ja Jyväskylän näkövammaisten koulut ovat yhdistyneet monimuotoiseksi oppimis- ja ohjauskeskukseksi, jonka yhteydessä toimii myös erityiskoulu.

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva puh. 029 533 2700, onerva@onerva.fi

Tarjoamme • palveluja oppimisen ja koulunkäynnin tueksi • asiantuntemusta erityisesti näkemiseen, kuulemiseen, kieleen ja vuorovaikutukseen liittyvistä tuen tarpeista.

Palvelutarjontamme sisältää muun muassa • koulutusta ja työnohjausta ammattihenkilöstölle, • ohjauskäyntejä päiväkoteihin ja kouluihin, • arviointi- ja kuntoutuspalveluja yksittäisille asiakkaille sekä • tukijaksoja oppilaille.

Tuotamme myös monipuolista materiaalia – tietoa ja menetelmiä – tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Tutustu tarjontaamme osoitteessa www.onerva.fi

10KielipolKu 1/2013

Sisupartiossa kukaan ei saa erityiskohtelua tai vapauksia enempää kuin on välttämätön-

tä. Erityistä tukea tarvitsevien partio-toiminnassa tarvitaan toki enemmän aikaa uusien asioiden opettelemi-seen.

Samoin on taito- ja ikäkausimerk-kien laita. Nuo jokaisen partiolaisen tärkeät etapit suoritetaan partion yleisten vaatimusten mukaan. Ver-taisryhmä ja perehtyvä ohjaus ovat silloin tärkeitä.

Lounais-Suomen partiopiirin si-sujaoston puheenjohtaja Leena Au-la kertoo, että sisupartio poikkeaa peruspartiosta loppujen lopuksi vain vähän. Ryhmässä on useita johtajia ja mukana voi olla avustajia.

Sisuryhmien johtajat ovat kou-lutuksen läpikäyneitä aikuisia. Moni johtajaksi hakeutuva on opettaja tai lähihoitaja, mutta tärkeintä on innos-tus sekä kyky improvisoida ja sovel-taa.

– Erityistarpeiden mukaan teh-dään sovelluksia ja viikkokokoontu-misissa suunnitelmia muutetaan kun tilanne niin vaatii, Aula sanoo.

onniStumiSen kokemukSia

Sisupartiolaisia on Suomessa lähes 600. Erityistä tukea tarvitsevia käy lisäksi myös tavallisissa ryhmissä. Leena Aula kertoo palautteen olevan yksinomaan hyvää. Kiitosta tulee se-kä lapsilta, vanhemmilta että muiden ryhmien johtajilta.

– Partio on ensinnäkin se lapsen oma juttu. Retket itsenäistävät heitä ja heille kertyy onnistumisen koke-muksia. Vaikka kaikki eivät suoriudu kaikesta yhtä hyvin, yksi on hyvä yh-dessä, toinen toisessa asiassa.

Partioliikkeen tavoitteena on it-sensä, toisten ihmisten ja ympäristön kanssa sopusoinnussa elävä ihminen, joka on vastuuntuntoinen ja itsenäi-sesti ajatteleva yhteiskunnan jäsen. Partiomenetelmiä ovat tekemällä oppiminen, elämykset ja seikkailut, toiminta luonnossa, yhdessä päättä-minen ja henkilökohtainen kehitys.

Luonnossa liikkuminen on kes-keinen osa partiota, eikä rajoittunut liikkumiskyky ole esteenä.

tain

a S

aa

rin

en

Soveltaen tavoitteisiin sisupartiossa

Sisupartiotoiminta on sovellettua partiotoimintaa erityistä tukea tarvitseville. Partion periaatteisiin sisutoiminta sopii mainiosti: jokainen on tervetullut,

asioita tehdään yhdessä ja toinen toistaan auttaen.

Ann

a N

yrhi

nen

Sisupartiolaiset tekevät kaikkea mitä muutkin partiolaiset. Esko Niemelä tekee puista noppaa omaan lautapeliinsä.

111/2013 KielipolKu

– Esimerkiksi pyörätuolilla liikku-minen otetaan reittisuunnittelussa huomioon, Aula kertoo.

toimiva malli kiertoon

Sisupartio-nimitys on vuodelta 1947, mutta Helsingin Sokeainkoululla ko-keiltiin laajennettua partiotyötä jo vuonna 1928. Kansainvälisessä par-tiotyössä erityistä tukea tarvitsevat ovat olleet mukana alusta asti.

Partio on lapsi- ja nuorisojärjestö, mutta sisuissa ei ole ikärajaa. Suomen vanhimmat sisulaiset ovat yli 70-vuo-tiaita. Leena Aulan johtama nelihen-kinen ryhmä Turussa on toiminut yli 10 vuotta ja ryhmäläiset ovat jo nuo-ria aikuisia.

Aula toivoo, että partion sisutoi-mintaan saadaan lisää johtajia, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.

– Partio tuntuu olevan monelle ai-noa harrastusmahdollisuus. Sisu-toi-mintamallia voisikin laajentaa myös muihin harrastuksiin.

eSko on meripartiolainen

Aurajokeen ankkuroituneet vanhat purjelaivat Tall Ship Race -tapahtu-massa neljä vuotta sitten saivat Esko Niemelän innostumaan. Hän liittyi heti turkulaisen meripartiolippukun-ta Sinikotkien sudenpentuihin.

Jonkin ajan kuluttua vilkas, nyt 10-vuotias Esko siirtyi tavallisesta ryhmästä sisupartioon, jossa vetäjinä on aikuisia ja partiolaisen polussa so-velluksia. Ryhmässä on neljä ohjaajaa ja kymmenen poikaa. Nyt Eskon tark-kaavaisuus ja keskittyminen sujuvat paremmin.

Sinikotkien ensimmäinen sisupar-tioryhmä aloitti vuonna 1996. Nykyi-sin toimii oma ryhmä muun muassa liikunta- ja aistihäiriöisille.

Eskon äiti Elisa Niemelä kertoo Eskon olevan ahkera ja innokas seik-kailija-ikätason sisupartiolainen, jol-la on mukavia partiokavereita. Partio antaa paljon sellaista mitä koulu ei voi tarjota, mutta tukee samalla kou-lussakin tarvittavia tietoja ja taitoja.

– Luontoon ja ympäristöön tutus-tuminen näkyy Eskon ympäristöopin arvosanoissa. Ja puutöissä tehdyn puukoiran naruhännän solmu oli partiosta tuttu, Elisa Niemelä kuvaa.

Partiossa Esko pitää eniten pur-jehtimisesta. Ensi kesänä perhe onkin lähdössä katsomaan Tall Ship Racea Helsinkiin, mistä meripartiolaiset sei-laavat purjelaivoilla Turkuun.

omaSSa porukaSSa ja kaikki yhdeSSä

Elisa Niemelä pitää sisupartion ver-taisryhmää hyvänä asiana.

– Siellä tuntee olevansa saman-lainen kuin toiset. Ei ole aina se huo-noin, kuten tavallisessa partiossa voi olla.

Toisaalta hyvää on myös se, että partiopiirin isoilla leireillä ja keväisil-lä partiomarsseilla sisulaiset ovat yh-dessä peruspartiolaisten kanssa.

– Esko ei erittele kumpi on parem-pi, vaan nauttii ryhmätyöstä ja yhdes-sä olemisesta.

Poraamisessa Eskoa auttaa partiojohtaja Katri Lahti.

Ann

a N

yrhi

nen

12KielipolKu 1/2013

tarina kahdeSta SammakoSta

Sisupartion hihamerkissä on sammakko ja solmu. Kahden köyden muodostama vahva jalussolmu kuvaa yhteistyötä ja sammakko tulee vanhasta tarinasta:

”Kaksi sammakkoa löysi hypellessään kerma-astian. Sammakot kurkistivat uteliai-na astiaan ja putosivat sinne. Toinen arveli, että sammakon on mahdotonta uida kermas-sa. Niinpä se ei yrittänytkään, ja kun pelastajaa ei kuulunut, se hukkui.

Toinen sammakko ei an-tanut periksi. Se yritti uida ja potki kaikin voimin. Välillä se-kin vajosi, mutta ponnisti taas pinnalle. Näin se jatkoi ja jat-koi. Ja kuinka sitten kävikään? Lopulta se tunsi jalkojensa alla kiinteää ja pääsi hyppäämään pois astiasta. Kerma oli pon-nistellessa kirnuuntunut voiksi ja sisukas sammakko pelastui.”

Esko Niemelä lähtee leireille ja retkille mielellään. Seuraava iso lei-ri, Lounais-Suomen piirin yhteinen Tammileiri kesäkuussa, on suuri odo-tuksen kohde. Syksyllä on sisulaisten oma viikonloppuretki.

Partion taitokisassa sisupartiolais-ten tehtävissä on suoritussovelluksia.

– Vetäjät katsovat, että kaikki pystyvät tekemään kaiken. Jokaisen heikkoudet otetaan huomioon ja niiden mukaan mennään, mutta silti suoritetaan samat suoritus- ja taito-merkit kuin muutkin, Elisa Niemelä sanoo.

erottelematta paraS

Vaikka vertaisharrastusryhmä on tär-keä, Elisa Niemelä arvelee, etteivät Es-kon partioryhmän lapset juuri tapaa toisiaan sen ulkopuolella. Eskollakin on kolme kaveripiiriä, partio, koulu ja piha. Sisulaiset kuljetetaan partio-kokouksiin eri puolilta kaupunkia ja naapurikunnista saakka.

Partio yhdistää koko Niemelän perhettä. Elisa Niemelästä, sudarive-täjästä eli nuorimpien johtajasta, on nyt lasten myötä tullut lippukunnan äitikerholainen. Äitikerho kerää va-roja retkiä ja leirejä varten, järjestää kahvituksia ja keittää tapahtumissa soppaa.

– Vanhemmat ovat siellä vain par-tiolaisten vanhempia. Ei ole erikseen sisupartion vanhempia ja tavallisten vanhempia, kaikki ovat yhdessä. Par-tiossa on se idea, ettei erotella.

Elisa Niemelä on lähdössä opet-tamaan trangian eli retkikeittimen käyttöä sudenpentujohtajille. Hän iloitsee partioharrastuksessa erityi-sesti siitä, että se antaa lapselle ja nuorelle elämäntaitoja ja opettaa tavallisia asioita, kuten ruuan laitta-mista tai kartan ja kompassin käyttöä.

– Partiossa myös oppii mitä pitää tehdä löytääkseen takaisin, jos eksyy. ■

Taina Saarinen on freelance-toimittaja.

Partiojohtaja Mikko Akkola auttaa Esko Niemelää veneen rakentamisessa sudenpenturetkellä.

Olli

Jääs

aari

Lisätietoja: http://fi.scoutwiki.org/

Sisupartio

131/2013 KielipolKu

Maanantai-iltaisin kokoontuvassa Pääkaupun-kiseudun dysfasiayhdistyksen perheliikunta-ryhmässä on enimmillään tusina lasta ja 5–6

aikuista. Lapset, suurin osa poikia, ovat 4–9-vuotiaita ja taidoiltaan hyvin erilaisia. Polttopallo ja hipat ovat suosikkeja, hyvällä huumorilla varustettu juttu toimii aina.

– Pallo on hyvä väline. Sillä voi tehdä monenlais-ta ja se sopii kaikille, ryhmän vetäjänä toimiva Virpi Lehto-Mertens kertoo.

Lehto-Mertensillä on itsellään kolme erityislasta. Kun oma poika jäi muutama vuosi sitten ilman harras-tusta edellisen vetäjän lopetettua, hän päätti tarjoutua ohjaajaksi.

– Ohjaajatyö antaa valtavasti. Hyvänolontunne tu-lee siitä, että kun kotona elämä on haasteellista eikä onnistumisen tunteita aina tule, niin täällä tulee. Saan siitä voimia. Pystyn improvisoimaan hetkessä ja keksin ratkaisuja ristiriitoihin.

laSten ehdoilla

Ryhmään meneminen ei ole lapsille itsestään selvää. Kun ryhmään tulee uusi lapsi, Lehto-Mertens kertoo muuttavansa ohjelmaa. Silloin esittäydytään ja toivo-tetaan tulokas tervetulleeksi.

– Periaatteeni on se, että ryhmään on kiva tulla, ei suorittaminen tai kilpaileminen. Yhteinen mukava yhdessäolo riittää. Kannustan paljon ja se toimii.

Liikuntaryhmässä vanhemmat eivät seisoskele kentän laidalla. Yhteinen liikunta, leikki ja peli vahvis-taa koko perhettä.

Vinkkejä ja leikkejä saa kursseilta, mutta myös lap-silta, joille sääntöjen kertominen muulle ryhmälle on hyvää harjoitusta.

Koska pitkäjänteinen keskittyminen on monelle vaikeaa, ohjelmaa joutuu improvisoimaan lähes joka kerta.

– Joskus pelataan säännöiltään monimutkaisia pe-lejä, joskus vain palloillaan. Jokaisella kerralla tehdään vähintään kolmea eri asiaa.

Kielelliset taidot ja pitkien ohjeiden kuuntelemi-nen kehittyvät monella niin, että siirtyminen tavallisiin

seuroihin on iän ja kokemuksen karttuessa mahdollis-ta. Lehto-Mertensin pojista keskimmäinen pelaa kori-palloa tavallisessa seurajoukkueessa.

Vilkkailla lapsilla on paljon asiaa. Lehto-Mertens nauttii lasten kuuntelemisesta. Koska monella on pu-heentuottamisen ongelmia, se on myös tärkeää.

– Mutta hiomisen varaa minulla on vielä siinä vai-heessa, kun lopuksi rauhoittelen lapsia ja valmistelen siirtymistä seuraavaan tilanteeseen eli kotiinlähtöön. ■

tain

a S

aa

rin

en

Yhdessä liikkumaanPääkaupunkiseudun dysfasiayhdistyksen perheliikuntaryhmässä

leikitään ja pelataan yhdessä, lasten ehdoilla.

Katja

Nie

mi

Julius Niemen mielestä liikuntaryhmässä on hauskinta polttopallon pelaaminen.

14KielipolKu 1/2013

Kymenlaakson Aada ry on niin sanottu kolmikantayhdistys. Yhdistys tukee henkilöitä,

joilla on autismin kirjon oireyhtymä, adhd tai kielellinen erityisvaikeus sekä heidän läheisiään. Yhdistyksen toimialuetta on Kaakkois-Suomi. Ver-taistoiminta sijoittuu tasaisesti alu-een suuriin kaupunkeihin: Kotkaan, Kouvolaan ja Lappeenrantaan.

Kouvolalaisten Anne ja Asko Uo-tilan kahdeksanvuotiaalla Kasperi-pojalla on kielellinen erityisvaikeus.

– Saimme tietää vertaisryhmästä Kielipolku-lehdestä. Yhdessä-palstal-la oli mainittu, että paikkakunnalla toimii yhdistys, jolla on vertaisryhmä.

Tulimme mukaan Aadan vertaisryh-mään heti kun se alkoi toimia kau-pungissamme.

kolmikanta toimii hyvin

Vanhempainryhmät on tarkoitettu erityisryhmiin kuuluvien vanhem-mille ja läheisille. Itse erityisryhmään kuuluville nuorille ja aikuisille olisi tarvetta saada omia vertaisryhmiä. Ongelmana ryhmien perustamiselle on vertaisohjaajan tai vaihtoehtoi-sesti sopivan ryhmänohjaajan löytä-minen. Aadassa toimii vanhempain-ryhmien lisäksi adhd-aikuisten ryhmä Kouvolassa.

– Kolmikantayhdistyksen ryhmäs-sä on kielihäiriöisten lasten vanhem-pien lisäksi niitä, joiden lapsella on autismin kirjon oireyhtymä tai adhd. Se on kuitenkin enemmän etu kuin haitta. Vaikka kaikilla on omat eri-tyisyytensä, ovat arjen ongelmat sa-mankaltaisia, Uotilat toteavat.

Tavallisimpia kaikille yhteisiä on-gelmakohtia ja keskustelunaiheita ovat kosketuspinnat yhteiskuntaan, päivähoitoon, koulutukseen, harras-tuksiin, sosiaalisiin suhteisiin ja kun-toutukseen.

– Toisten kokemuksista saa itselle toisaalta hyviä vinkkejä, toisaalta vah-vistusta omiin ratkaisuihin. Vertais-

tar

ja a

uti

o Vertaistoiminnasta voimaa ja virkistystä

Vertaisryhmässä samassa elämäntilanteessa olevat voivat antaa ja saada tukea sekä keskustella yhteisistä asioista. Vertaisten joukossa asioista voi

puhua niiden oikeilla nimillä.

Keskustelupainotteisten vertaistapaamisten lisäksi kaikkia jäseniä yhdistävät virkistys- ja koulutusta-pahtumat. Kymenlaakson Aada ry:n kesäperinteisiin kuuluu retki Harjun luonnonvaraoppilaitokseen.

Tarja

Aut

io

151/2013 KielipolKu

ryhmässä voi asioista puhua niiden oikeilla nimillä. On lupa hengittää vapaasti ja puhua tietäen, että kuuli-jat ymmärtävät ja hyväksyvät, Uotilat kertovat.

Vertaisryhmissä hyväksytään se, etteivät kaikki ole samasta muotista.

– On myös antoisaa kuulla eri ikäisten lasten ja nuorten vanhempi-en kokemuksia. Ne auttavat ennakoi-maan, mitä itselläkin voi tulevaisuu-dessa olla odotettavissa, Anne Uotila kuvaa.

Muun muassa Kouvolan vertais-ryhmässä on järjestetty toisinaan myös posliininmaalaus- ja askarte-luiltoja. Käsillä tekeminen ja ajatus-ten suuntaaminen välillä muuhun toimintaan keventää keskustelupai-notteista ryhmätoimintaa.

– Yhdistys järjestää vertaistapaa-misten lisäksi retkiä ja muita tapah-tumia. Niihin lähdemme koko perhe. Se on mukavaa tekemistä ja samalla perheet voivat tavata toisiaan.

ryhmäytyminen vie aikaa

Tähän saakka Aadan ryhmät ovat ol-leet avoimia. Uusilla ihmisillä on siis aina ollut mahdollisuus tulla mukaan.

– Vuoden 2013 kevään aikana aloitetaan kuitenkin niin kutsutut suljetut ryhmät eli uusia otetaan vain määrättyinä kertoina, Aadan puheen-johtaja Kata Kaukiainen kertoo.

Syynä on se, että ryhmäytymisen aloittaminen alusta joka kerta uudel-leen on ryhmäläisille raskasta. Tämä toimintatapa huomioi myös uudet

tulijat, kun niillä kerroilla, jolloin ryh-mään otetaan jäseniä, tilaisuudet ovat sisältörungoltaan heidän tar-peensa huomioivia.

Yksi ryhmien tärkeimpiä tavoittei-ta on luonnollisen vertaistuen jatku-minen arjessa.

– Esimerkiksi Kotkassa vuosia ko-koontuneesta ryhmästä osa on jat-kanut säännöllisiä tapaamisia oma-toimisesti erilaisten toiminnallisten harrastusten parissa.

vertaiSohjaajalta vaaditaan oSaamiSta

Kaukiainen toimii itse vertaisohjaa-jana vanhempainryhmässä sekä ryh-mänohjaajana adhd-aikuisten ryh-mässä. Vertaisohjaajana toimiminen vaatii hänen mielestään koulutusta, perehtyneisyyttä sekä tiedollisia val-miuksia.

– Ryhmäytyminen, ryhmäyttämi-nen sekä dynamiikka ryhmän jäsen-ten välillä on paljolti ohjaajan käsissä varsinkin alkuvaiheessa. Samoin ryh-män sisällä käytyjen keskustelujen ohjaaminen. Esimerkiksi puheenvuo-rojen jakaminen tasapuolisesti ilman, että joku kokee tulleensa syrjäytetyk-si, on haastavaa ja joskus vaativaakin.

Hänen mukaansa myös henkilön oman tilanteen on oltava kunnossa toimittaessa vertaisohjaajan roolissa. Tunteet eivät ryhmässä ole kiellet-tyjä, mutta ne tulee olla hallinnassa. Samoin suhde omaan tai läheisen oireyhtymään tai erityispiirteeseen ja sen käsittelyyn.

Asko, Anne ja Patrik Uotila tulivat Kymenlaakson Aada ry:n joulunalustapahtumaan. Kuvassa (takana) myös pu-heenjohtaja Kata Kaukiainen.

Kata Kaukiainen haluaa kannus-taa vertaisohjaamisesta kiinnostunei-ta yhdistysten jäseniä ja jo toimivia ryhmäohjaajia käymään koulutuk-sissa sekä päivittämään osaamistaan.

– Omassa yhdistyksessämme otan omiin ryhmiini uusia vertaisohjaajuu-desta kiinnostuneita tutustumaan, ryhmien tilanteen sen salliessa. Täl-läkin hetkellä yhdessä ryhmässä on mukana tuleva uusi vertaisohjaaja.

On tärkeää erottaa vertaisohjaaja-na toimiminen vertaistukihenkilönä toimimisesta ja muusta vertaistues-ta. Vertaisohjaajuus on keskustelua, kannustusta vaikeassakin tilanteessa, epätoivon jakamista ja sen hyväksy-mistä sekä samojen tunteiden kautta eläneiden henkilöiden välistä vuoro-vaikutusta ohjaavasta näkökulmasta.

Vertaistukea voi antaa samas-sa tilanteessa oleva henkilö toiselle yhteiseen tilanteeseen tai kokemuk-seen liittyen. Vertaistukihenkilönä voi toimia edellä mainituin tavoin, hen-kilökohtaisesti, ei ryhmämuotoisesti, mutta edelleen taustalla on vertai-nen tilanne.

– Edellä mainituista ehkä eniten poikkeaa tukihenkilön rooli, joka myös usein sotketaan vertaistukeen. Tukihenkilötoiminnan määritteet ovat toiset ja lähtökohta vaihtelee si-tä tarjoavan tahon mukaan. Siinä ver-taisuus ei ole tukihenkilönä toimimi-sen edellytys, Kaukiainen kertoo. ■

Tarja Autio on autistisen pojan äiti, toimittaja ja Kielipolku-

lehden toimitusneuvoston jäsen.

Tarja

Aut

io

16KielipolKu 1/2013

Internetin keskustelufoorumeilta saa tietoa sairauksista ja lääkityk-sistä, mutta vanhemman omalle

jaksamiselle ei keskustelutukea tah-do löytyä. Nettikeskustelussa kuusi toisensa löytänyttä erityislapsen van-hempaa käynnisti oman foorumin ja vertaistoiminnan.

– Erityislasten vanhempien tun-teet ja tunnelmat ovat hyvin saman-kaltaisia oli lapsen diagnoosi mikä

tahansa. Kun vanhemmat jaksavat, koko perhe voi paremmin, toimin-nanjohtaja Janet Grundström sanoo.

vertaiSvanhemmat ymmärtävät

Leijonaemot auttaa perheitä ni-menomaan vanhempia auttamalla. Vahvistetaan jaksamista, käsitellään raskaita asioita. Ja Leijonaemot on

ryhmä, johon voi tulla ja sanoa, ettei jaksa enää.

– Kun niin sanottujen tavislas-ten vanhemmat väsyvät koliikin tai korvatulehdusten takia, he pystyvät jakamaan sen vaikkapa hiekkalaati-kolla. Se on normivanhemmuutta, Grundström toteaa.

Kun lapsi on hyvin sairas tai sairas-tanut vuosia, tavisten kanssa ei oikein synny vuoropuhelua. Heidän on vai-kea ymmärtää sitä tilannetta.

– Esimerkiksi syöpälapsen van-hempi päätyy usein itse lohdutta-maan kuulijaa, hän jatkaa.

Kuulluksi tulemisen tunne on tärkeää jokaiselle. Yhdistys kokoaa samantyyppisessä tilanteessa olevia yhteen. Grundströmillä on poika, jol-la on harvinainen vammaryhmä, eikä täsmävertaistukea juuri ole.

– Joka tapahtumassa kuulemme, miten ihanaa on ollut löytää niitä, jotka ymmärtävät ja joille ei tarvitse vääntää rautalangasta.

kaSvokkain tai netiSSä

Leijonaemot järjestää 5–8 kertaa vuodessa vertaistukipäiviä ja -viikon-loppuja eri puolilla Suomea. Kussakin tapaamisessa on teema, vaikkapa eri-tyislapsen sisaruus.

– Suomessa on vaikeasti masen-tuneita sisaruksia, jotka ovat jääneet perheessä liian vähälle huomiolle. Kunnat eivät perheitä valitettavasti tue, Grundström sanoo.

Yhdistyksen Facebook-ryhmässä on 1 300 keskustelijaa. Internetin oma keskustelufoorumi on Grundströmin mukaan osoittautunut hyväksi ver-taistuen muodoksi. Erityislasten per-heissä eletään rankkaa arkea, josta on aika vaikeaa irrottautua.

– Osalle riittää virtuaalinen tuki ja vastaus kysymykseen. Jo se kontakti helpottaa oloa.

Leijonaemoilla on myös liveta-paamisia, 25 kokoontuvaa vertais-

tain

a S

aa

rin

en

Leijonaemot auttaa jaksamaan

Leijonaemot ry on vertaistukijärjestö, joka tukee erityislasten vanhempia lasten diagnooseista

riippumatta.

Janet Grundström poikansa kanssa. Leijonaemojen työntekijät ovat itsekin erityislasten vanhempia.

Jane

t Gru

ndst

röm

in k

otia

lbum

i

171/2013 KielipolKu

tukiryhmää 20 kunnassa. Mukaan on helppo tulla, koska ryhmän ajaksi voidaan palkata lastenhoitaja.

– Samalla lapsetkin saavat vertais-tukea. Erityislasten voi olla vaikeaa löytää kavereita, Grundström sanoo.

Ystävyyssuhteet ovat asia, jota erityislapsen vanhemmatkin mietti-vät paljon. Viime syksynä valmistui Vammaisten lasten ja nuorten sääti-ön tuella kaksi videota, Kaveriksi Sa-mu ja Kaveriksi Peppi. Ne näyttävät esimerkkejä erityislapsista, joilla on ystäviä. Videot ovat nyt katsottavissa myös verkossa YouTube-palvelussa.

Leijonaemot ei ole etujärjestö,

mutta jäsenten toiveiden mukaan autetaan esimerkiksi vammaispalve-luasioissa.

– Vanhemmat tarvitsevat apua ja tukea erilaisten hakemusten kanssa. Useinkaan kunnan puolelta ei neu-voa eikä ohjeistusta saa, Grundström kertoo.

toimintaa kehitetään ray:n tuella

Leijonaemot on saanut vuodesta 2008 lähtien Raha-automaattiyhdis-tyksen (RAY) tukea. Sillä on voitu li-sätä vertaistapaamisten määrää sekä

palkata kaksi työntekijää ja yksi pro-jektityöntekijä, kaikki Leijonaemo-ja itsekin. Tarvetta toiminnalle on. Yhdistyksen jäsenmäärä on noussut 47:stä yli tuhanteen.

RAY:n avustusta hakeville yhdis-tyksille hän antaa yksinkertaisen neu-von: Pitää tehdä hyvä hakemus.

– On oltava hyvä visio, suunnitel-ma ja strategia. On kartoitettava, että toiminnalle on tarvetta. Me kehitäm-me toimintaamme jatkuvasti, se on myös avustuksen saamisen kannalta hyvä asia. ■

Taina Saarinen on freelance-toimittaja.

Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) Emma & Elias -avustusohjelman (2012–2017) tavoitteena on yläkouluikäisten ja sitä nuorempien lasten kasvu-

olosuhteiden parantaminen. Ohjelman avulla etsitään ja vahvistetaan toimintatapoja, joilla järjestöissä voi-daan edistää lasten ja heidän perheittensä hyvinvointia.

Avustusohjelmaan valitaan mukaan ensisijaisesti uusia, alkavia projekteja.

– Hanketta suunniteltaessa kannattaa mennä han-kekärki edellä. On hyvä pohtia, mikä on hankkeen tarve, mitkä ovat sen tavoitteet ja kohderyhmät, millä keinoilla tavoitteisiin päästään sekä mitkä ovat oletettavissa ole-vat tulokset ja vaikutukset, RAY:n avustusosaston kehit-tämispäällikkö Elina Varjonen kertoo.

Myös työtehtävät järjestössä kannattaa miettiä. Em-ma & Elias -avustusohjelma asettaa tiettyjä odotuksia ja velvoitteita, joten järjestön on hyvä selvittää, onko sillä resursseja sitoutua ohjelmaan. Ohjelma edellyttää muun muassa verkostokokouksiin osallistumista ja yh-teisten tavoitteiden suuntaista toimintaa.

– Toisaalta se tarjoaa myös tiettyjä tukitoimintoja, Varjonen painottaa.

Emma & Elias -ohjelma tarjoaa järjestöille koulutus-ta, tukee paikallistason yhteistyötä ja verkostoitumista ja välittää sen toimintaa tukevaa materiaalia.

RAY haluaa hyvän kiertävän ja juurtuvan. Ohjel-maan valitut hankkeet pyritään valitsemaan niin, että

tain

a S

aa

rin

en

emma & elias vahvistaa vanhemmuuden tukea

Raha-automaattiyhdistyksen emma & elias -ohjelman tavoitteena on vahvistaa vanhemmuutta.

ne tukevat toisiaan. Järjestöiltä odotetaankin aktiivi-sia yhteistyösuhteita ja tietämyksen ja osaamisen ja-kamista.

Tälle vuodelle RAY:n Emma & Elias -ohjelmaan tuli useita kymmeniä hakemuksia.

– Vertaistukitoiminta on yksi olennainen keino to-teuttaa järjestölähtöistä työtä. Olemme avoimia hyville vertaistukea hyödyntäville hankkeille sekä ohjelmassa että ohjelman ulkopuolella, Varjonen sanoo.

RAY tukee avustusstrategiansa mukaisesti terve-yttä ja sosiaalista hyvinvointia vahvistavaa toimintaa, ongelmia ennalta ehkäisevää toimintaa tai haastavissa elämäntilanteissa olevien auttamiseksi toteutettavaa toimintaa.

Vuoden 2012 hankkeet keskittyivät pitkälti neljän eri teeman alle: lapsiperheet ja arjenhallinta, kodin ja koulun välinen yhteistyö, osallistumismahdollisuuksien edistäminen ja sijaishuollon tukitoimet.

– Vuodelle 2013 on haettu vahvempaa erityisperhe-näkökulmaa ja mukaan saatiinkin muun muassa vam-maisperheiden parissa toimiva Vammaisperheiden mo-nitoimikeskus Jaatinen, Varjonen jatkaa.

Hakuaika Emma & Elias -ohjelmaan on toukokuussa. Hakutiedot löytyvät RAY:n verkkosivuilta. ■

Lisätietoja: www.ray.fi/fi/jarjestot/hakeminen

18KielipolKu 1/2013

Mikä yhdistää juankoskelai-sen ja raisiolaisen nuoren miehen niin vahvasti, että

heidän ystävyytensä on kestänyt jo kymmenen vuotta? Vastaus löytyy Turun Nuortentalosta, johon Urho Mustonen muutti vuonna 2002. Hän sai huonetoverikseen Akseli Syrjä-län.

– Tiesin heti löytäneeni kaverin, jonka kanssa on helppo olla ja viettää aikaa, Urho kertoo.

Hänestä oli jännittävää muuttaa Juankoskelta Turkuun, koska hän ei tuntenut täältä ketään.

– Olin silloin myös kovin nuori, vasta 17-vuotias. Akseli auttoi minua sopeutumisessa ja hän myös ihan konkreettisesti esitteli minulle Turkua ja ympäristökuntia.

Suomen Nuortentalon yksiköihin Turkuun, Kuopioon ja Jyvässeudulle

muuttaa vuosittain nuoria eri puolil-ta maata. Joskus matka kotoa uudelle asuinpaikkakunnalle on pitkäkin.

turuSta löytyy opiSkelupaikkoja

Turun seudulle nuoret muuttavat usein siitä syystä, että lähellä on pal-jon erilaisia ammattioppilaitoksia. Bovallius-ammattiopisto on pyöräi-lymatkan päässä Nuortentalosta. Muita mahdollisia opiskelupaikkoja ovat muun muassa Turun Ammat-tiopistosäätiö, Ammattiopisto Livia, Naantalin ammattiopisto ja Turun ammatti-instituutti.

– Kävin metallialan koulutusoh-jelman Bovalliuksessa, joka silloin oli nimeltään Aura-Instituutti. Urho oli samassa koulussa catering-linjalla. Koulun jälkeen kokkailimme kämpil-lä. Me olemme molemmat innokkai-ta ruuan laittajia ja ohjaajat varmasti muistavat annoksemme. Jos ei muus-ta, niin niiden isosta koosta, Akseli nauraa.

Pojat olivat tuolloin tarkkoja ra-hasta.

– Ensimmäiset kuukaudet poljim-me 30 kilometrin päähän kauppaan, koska sieltä sai hieman edullisempaa ruokaa. Onneksi sittemmin löytyi yhtä edullinen ruokakauppa vähän lähempää, Akseli jatkaa.

Kaverukset muistelevat myös mustikanpoimintareissujaan, joiden saalis myytiin Aura-Instituutin keit-tiöön. Mieleenpainuvia juttuja ovat olleet myös Nuortentalolta yhdessä tehdyt matkat. Päällimmäisenä mie-lessä ovat monena vuonna tehdyt kahden päivän retket Kustaviin.

– Kustaviin lähdettiin aina elo-kuussa, kun taloon oli muuttanut uu-sia tyyppejä. Se oli samalla ryhmäy-tymisreissu, Urho ja Akseli kertovat.

nuoret tukevat toinen toiSiaan

Urhon muuttaessa Nuortentaloon, ohjaajat lupasivat leikkimielellä, et-tä savolaisittain puhuvalle nuorelle miehelle opetetaan Turun murre heti ensi töiksi.

– Tulkkia ei tarvittu. Aika hyvin ymmärsimme toistemme kieltä, eikä

Ma

ria

nn

e K

uLM

aLa Kaveruus, joka kestää

Ystävykset muuttivat omilleen Nuortentalosta jo useita vuosia sitten,

mutta ystävyys on säilynyt edelleen.

Urhon (vasemmalla) ja Akselin ystävyys on kestänyt jo yli kymmenen vuotta.

Mar

iann

e Ku

lmal

a

191/2013 KielipolKu

Akseli oikeastaan murretta puhu-kaan, vaan aika selkeää yleiskieltä. Yhdistävänä tekijänä meillä on kielel-linen erityisvaikeus. Vertaistuen mer-kitys nousi erittäin suureksi. Toinen ymmärsi sanomattakin miltä tuntuu, kun ei löydä oikeaa sanaa tai sanan tuotto kestää normaalia pidempään, Urho kuvaa.

Nuortentalolla samankaltaisia ti-lanteita elämässään läpikäyneet nuo-ret tukevat toinen toisiaan. Talossa asuvilla nuorilla voi olla esimerkiksi kielellinen erityisvaikeus, adhd tai Aspergerin tai Touretten oireyhty-mä. On helppo asua yhteisössä, jos-sa omat erityispiirteet hyväksytään ja joita muut asukkaat ymmärtävät oman kokemuksensa kautta. Asumi-nen tapahtuu toisia kunnioittavassa ilmapiirissä, tasavertaisessa ryhmäs-sä.

– Nuortentalo oli ensimmäinen paikka, jossa sain olla vertaisteni pa-rissa ja aivan oma itseni. Sen vaikutus itsetuntooni oli suuri, Akseli kertoo.

omaan aSuntoon ja työelämään

Nuoret miehet muistelevat muutto-aan Nuortentalosta ja toteavat, että se oli yhtä aikaa sekä hauskaa että pelottavaa. Oli hienoa, että sai muut-taa omilleen ilman kotiintuloaikoja tai sääntöjä siivous- tai kotiruokapäi-vistä. Jännittävää oli se, että pärjääkö varmasti ilman tukea. Urho oli päät-tänyt, ettei palaakaan Juankoskelle, vaan jää Turkuun. Akseli sai asunnon kotikaupungistaan Raisiosta.

– Sain työpaikan Turun Pizzali-nesta ja työskentelen siellä edelleen. Aloitin yrityksessä koulun työhar-joittelussa ja sain sieltä vakituisen työpaikan jo ennen valmistumistani. Olen viihtynyt työssäni. Vaikka ilta- ja osittain yötyökin tuntuu välillä ran-kalta, tunnen kuitenkin olevani omal-la alallani, Urho kertoo.

Sosiaalisena ihmisenä hän pitää työstä, jossa saa nähdä erilaisia ihmi-siä ja keskustella heidän kanssaan.

Omalla alallaan kokee olevansa myös Akseli, joka tekee metallitöi-tä raisiolaisessa yrityksessä. Rankan työn vastapainoksi Akseli harrastaa

aktiivisesti partiota. Hän toimii Joki-kylän pojissa partiojohtajana. Poli-tiikka on tullut uutena harrastukse-na Akselin elämään ja hän oli muun muassa kunnallisvaaliehdokkaana syksyn vaaleissa.

– Vielä ei paikka valtuustossa auennut, mutta harvapa sinne ensi yrittämällä pääsee. Olin äänimäärää-ni hyvin tyytyväinen ja mitä ilmeisim-min neljän vuoden päästä kokeillaan kannatusta uudelleen.

tulevaiSuuden Suunnitelmia

Urho ja Akseli harrastavat molemmat salibandya. Urho pelaa Hirvensalon Heitossa ja Akseli eri-ikäisistä mie-histä koostuvassa liikuntaryhmässä Turussa. Toisiaan he tapaavat yleensä baarissa tai kavereiden luona.

– Mikäli tuo ukkomies nyt enää baariin poikaporukassa pääsee, Akse-li kiusoittelee Urhoa, joka meni viime kesänä naimisiin.

Itseoikeutettuna bestmanina häissä oli tietysti Akseli.

Kaverukset näkevät tulevaisuu-tensa valoisana. Urho kertoo, että viiden vuoden tähtäimessä on uusi, yhteinen asunto vaimon kanssa ja myös lapset ovat jossain vaiheessa tervetulleita. Kymmenen vuoden kuluttua voisi jopa oma pizzeria olla mahdollinen.

Akseli tiivistää tulevaisuuden haa-veensa kolmeen sanaan: perhe, oma-kotitalo ja perunamaa.

– Yksi mikä on varmaa, on se, että ystävyytemme kestää, Urho ja Akseli toteavat haastattelun lopuksi ja pe-laavat vanhojen aikojen muistoksi erän biljardia. ■

Marianne Kulmala toimii neuropsykiatrisena valmentajana.

Valokuvakansiota selatessa on mukava muistella menneitä.

Erä biljardia vanhojen aikojen muistoksi.

Mar

iann

e Ku

lmal

a

Mar

iann

e Ku

lmal

a

20KielipolKu 1/2013 www.nuortentalo.fiwww.nuortentalo.fi

Lisätiedot: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi

Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku

Pärjää porukassaSosiaaliset taidotPärjää porukassa -kirja on tehty oppaaksi sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen.

Se on selkeäkielinen, ja siinä on paljon kuvia ja pohdintatehtäviä.

Ohjauskansiot ovat oiva apu ohjaustyöhön ja itsenäiseen käyt-töön. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat onnistumaan ja tukevat oppimista. Laminoidut sivut kestävät käytössä.

Puhtaus ja kauneus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat ja meikkaus.

Puhtaus ja komeus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat, parranajo, finnit ja ihomadot.

Siistii! Opettaa perus- ja erikoissiivoukset vaiheittain kuvien kanssa.

Opastaa siivousaineiden ja -välineiden käytössä.

Tilaukset: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku

Hinta: 50 €/kpl.

Maksutavat: Yritysasiakkaat laskutuksena. Yksityisasiakkaat postiennakkona.

Toimitusmaksu: 1 kansio 5 €, 2 tai useampi 10 €.

Toimitusaika: 1-2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.

tukee arjessa selviytymistä

Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti! Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti!

Pärjää porukassa Sosiaaliset taidot

Selkokieliset ohjauskansiot puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimiseen

tukee arjessa selviytymistä

211/2013 KielipolKu www.nuortentalo.fiwww.nuortentalo.fi

Lisätiedot: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi

Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku

Pärjää porukassaSosiaaliset taidotPärjää porukassa -kirja on tehty oppaaksi sosiaalisten taitojen harjoittelemiseen.

Se on selkeäkielinen, ja siinä on paljon kuvia ja pohdintatehtäviä.

Ohjauskansiot ovat oiva apu ohjaustyöhön ja itsenäiseen käyt-töön. Selkeät ohjeet ja kuvat auttavat onnistumaan ja tukevat oppimista. Laminoidut sivut kestävät käytössä.

Puhtaus ja kauneus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat ja meikkaus.

Puhtaus ja komeus Sisältää mm. seuraavat aiheet; Vartalon pesu ja hoito, intiimihygienia, hiukset, kasvot, kädet, jalat, hampaat, parranajo, finnit ja ihomadot.

Siistii! Opettaa perus- ja erikoissiivoukset vaiheittain kuvien kanssa.

Opastaa siivousaineiden ja -välineiden käytössä.

Tilaukset: Anna Airaksinen, p. 050 543 5570, anna.airaksinen@nuortentalo.fi Suomen Nuortentalo Oy Suvilinnantie 10, 20900 Turku

Hinta: 50 €/kpl.

Maksutavat: Yritysasiakkaat laskutuksena. Yksityisasiakkaat postiennakkona.

Toimitusmaksu: 1 kansio 5 €, 2 tai useampi 10 €.

Toimitusaika: 1-2 viikkoa tilauksesta, tuotteet toimitetaan postitse.

tukee arjessa selviytymistä

Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti! Avuksi ja hyödyksi! Tilaa sinäkin omasi heti!

Pärjää porukassa Sosiaaliset taidot

Selkokieliset ohjauskansiot puhtaudesta ja siisteydestä huolehtimiseen

tukee arjessa selviytymistä

22KielipolKu 1/2013

TUTKITTUA

Pienten lasten kielelliseen kehitykseen vaikuttaa moni tekijä

Helena Haapsamon väitös-kirjassa tutkittiin 8–36 kuu-kauden ikäisten lasten kielel-

listä kehitystä ja sen yhteyttä lapsen tunne-elämään, käyttäytymiseen ja sosiaalisiin taitoihin.

Tulosten mukaan lapsen kehityk-sen kannalta on erittäin tärkeää huo-mioida hänen kasvuympäristönsä. Vanhempien hyvinvointi ja sisarukset vaikuttavat positiivisesti sekä lapsen kielelliseen että tunne-elämän kehi-tykseen.

Tutkimuksessa seurattiin myös, voidaanko säännöllisesti kokoontu-vien, lapsen ja vanhempien vuoro-vaikutusta kehittävien laulu-leikki-

ryhmien (rikastuttamisryhmä) avulla edistää lapsen kielellistä kehitystä.

Seurantatutkimukseen osallistui 50 perhettä Oulun alueelta vuosina 2006–2010. Tutkimus tehtiin neljässä eri ikävaiheessa lasten ollessa 8, 18, 24 ja 36 kuukauden ikäisiä.

Rikastuttamisryhmät kokoontui-vat joka toinen viikko ohjattuun lau-lu-leikkituokioon viiden kuukauden ajan. Lasten kielellinen kehitys ete-ni rikastuttamisryhmäläisillä jonkin verran paremmin, mutta erot jäivät pieniksi.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että lap-sen kielellisten taitojen kehitys on yhteydessä tunne-elämään, käyttäy-

tymiseen ja sosiaalisiin taitoihin ja et-tä nämä taidot noudattavat pääosin samaa linjaa kolmivuotiaaksi saakka.

Lisäksi huomattiin, että lasten tasapainoisen kehityksen turvaami-seksi on vanhempien hyvinvointiin syytä kiinnittää huomiota, sillä van-hemman hyvinvointi näkyy lapsen-kin hyvinvointina. ■

Helena Haapsamo: Lapsen kielellinen kehitys ja sen yhteys tunne-elämään,

käyttäytymiseen ja sosiaalisuuteen sekä äidin kokemaan stressiin. Seu-

rantatutkimus. Oulun yliopisto. ISSN: 0355-3221,

ISBN: 978-951-42-9962-9.

T iina Lautamo kehitti väitöstut-kimuksessaan leikin arviointiin välineen, jonka avulla voidaan

löytää tukea tarvitsevat lapset.Lautamo loi leikkitoiminnan käsit-

teellisen viitekehyksen ja rakensi leik-kitoiminnan arviointiin tarkoitetun menetelmän, The Play Assessment for Group Settings (PAGS).

PAGS osoittautui helppokäyttöi-seksi ja luotettavaksi, kaikille lapsi-ryhmille soveltuvaksi leikkitoimin-nan arviointivälineeksi. Sen avulla pyritään löytämän lapset, jotka tarvit-sevat erityistä tukea leikkitaitojensa kehittymiseen.

Tiina Lautamo osoitti esimerkik-si, että lapsilla, joilla on erityisiä kie-lenkehityksen ongelmia, leikkitaidot ovat alhaisemmat kuin vertailuryh-män lapsilla. Erityisten kielellisten ongelmien lisäksi heidän haasteensa

näkyvät leikkimisen taidoissa yleisim-minkin.

Lautamo seurasi myös arvioijien välistä ja sisäistä luotettavuutta. Päi-vähoidon työntekijät sekä terapeutit, jotka työskentelevät lasten kanssa kykenivät luotettavasti pisteyttä-mään havaintojaan lasten leikistä.

Leikki on lapsille tärkeä toimin-nan areena. Lapsi oppii leikkiessään taitoja, joita hän tarvitsee arjessaan ja oppimisessaan. Kun lapsella on haasteita kehityksessään, se toden-näköisemmin näkyy myös leikkimi-sen taidoissa.

Leikin taitavuuden on todettu heijastavan mm. ajattelun, kielen ja oman toiminnan ohjailun ongelmia. Sen vuoksi leikin taitavuuden syste-maattinen arviointi tulisi sisältyä päi-väkotien rutiineihin.

Ryhmätilanteessa käytettäväksi tarkoitettu lapsen leikkitoiminnan arviointimenetelmä tarjoaa mene-telmän tunnistaa leikkitoiminnassa ilmeneviä lapsen vahvuuksia ja haas-teita.

Saadun tiedon avulla voidaan pa-remmin tukea ja ohjata lapsen yksilöl-listä kehittymistä ja huomioida lapsen vahvuuksia ja erityishaasteita. ■

Tiina Lautamo: Ryhmässä tapahtu-van lapsen leikin arviointimenetelmä (PAGS): Päiväkotiympäristössä toteu-

tettavan leikkitoiminnan arviointi-menetelmän rakentaminen ja validi-

teetin tutkiminen. Teos on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Educa-

tion, Psychology and Social Research numerona 450. ISSN: 0075 4625,

ISBN: 978-951-39-4890-4.

Leikin arviointi osaksi päiväkotien arkea

231/2013 KielipolKu

TUTKITTUA

Anna Rytivaara selvitti väi-töstutkimuksessaan, millaisia kokemuksia opettajilla on

yhdessä opettamisesta ja millaista yhteisopetus on käytännössä. Ryti-vaara haastatteli ja havainnoi kahta luokanopettajaa, joilla on yhteinen luokka. Jaettu opettajuus oli olennai-nen tekijä opettajien ammatillisessa kehittymisessä.

Rytivaara osoitti, että yhteisope-tus ja opettajien ammatillinen op-piminen olivat tiiviisti kytköksissä toisiinsa: yhdessä opettaminen ja yhteistyö olivat sekä oppimisen koh-teita että oppimisympäristöjä. Oppi-miseen liittyi sekä yhteinen ideointi että uusien asioiden kokeilu luokas-sa. Toisaalta opettajat eivät varsinai-sesti puhuneet omasta oppimises-taan, vaan tarkastelivat työuraansa ja työssä tekemiään muutoksia erilai-sina vaiheina.

Työn kehittäminen perustui opet-tajien keskinäiselle luottamukselle ja yhteiselle arvopohjalle. Luottamus näkyi sekä opettajien puheissa että heidän työssään. Opettajille oli esi-

sen huolehtiessa luokanhallinnasta.Rytivaaran mukaan suomalaisilla

opettajilla on vahva autonomia, mut-ta he tarvitsevat aikaa ja kannustusta erilaisten työtapojen kokeilemiseen. Opettajankouluttajien tehtävä on kannustaa tulevia opettajia avoimuu-teen ja ammatilliseen rohkeuteen.

Luokan oppilaista kolmasosa oli erityisoppilaita. Tutkimukseen osal-listuneet luokanopettajat ovat hyvä esimerkki siitä, miten ihan tavalliset opettajat ihan tavallisessa koulussa voivat toteuttaa inkluusiota siten, että se ei kuormita liikaa. Tämä vaatii kuitenkin sitoutumista työhön, ha-lukkuutta työssä oppimiseen ja työ-yhteisön tukea. ■

Anna Rytivaara: Inkluusiota koh-ti – luokanopettajien ammatillinen oppiminen yhteisopetuksessa. Teos

on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social

Research numerona 453. ISSN: 0075-4625,

ISBN: 978-951-39-4926-6.

Työn jakaminen auttaa opettajia kehittymään ammatillisesti

merkiksi kehittynyt vahva yhteinen ammatillinen me-identiteetti. Opet-tajat puhuivat työstään jatkuvasti me-muodossa, joka ulottui jopa tun-teisiin.

Yhteisyys ja jakaminen olivatkin heidän oppimisensa tunnusomai-simpia piirteitä. Yhteiset ammatilli-set arvot puolestaan ohjasivat heitä kehittämään opetustaan niin, että se huomioi erilaiset oppijat entistä pa-remmin. Kaiken taustalla oli rehtori ja kouluyhteisö, jossa opettajien luo-vuutta ja ammatillista kehittymistä tuettiin.

Jaettu opettajuus antaa opettajille enemmän keinoja luokanhallintaan. He voivat esimerkiksi jakaa oppilaita joustavasti erilaisiin ryhmiin. Tutki-musluokan ryhmistä osa oli pysyviä ja osa vaihtuvia. Pysyviäkin ryhmiä yhdisteltiin ja jaettiin eri tavoin, sillä tavoitteena oli opetella työskente-lemään erilaisten ihmisten kanssa ja pitää luokka yhtenäisenä. Opettajat myös vaihtelivat omia roolejaan op-pitunneilla, jolloin molemmat saivat keskittyä ajoittain opettamiseen toi-

futu

reim

ageb

ank.

com

24KielipolKu 1/2013

TUTKITTUA

Opetushallituksen ja Nuoriso-tutkimusverkoston yhdessä julkaisemassa tilannekat-

sauksessa Koulu nuorten näkemänä ja kokemana on käsitelty 2000-lu-vulla julkaistuja nuorisotutkimuksel-lisesti virittyneitä koulututkimuksia, jotka ovat kohdentuneet lähinnä pe-ruskoulun yläluokille.

Koulu on paitsi oppimispaikka, myös nuorisokulttuurinen areena, jossa nuoret viettävät aikaa ja koh-taavat suuren joukon muita nuoria – myös sellaisia, joita toisissa tilan-teissa on mahdollista karttaa. Koulu on myös nuorta tukeva kasvuyhteisö, jossa opitaan demokraattisia perus-taitoja.

Nuorisokulttuurisena areenana koulua leimaavat ryhmäsuhteiden

tärkeys ja tavallisuuden vaade, mut-ta toisaalta myös eri ryhmäsidonnai-suuksien eriarvoistava vaikutus.

Muiden nuorten hyväksynnän saaminen saattaa joissain tapauksis-sa osoittautua tärkeämmäksi kuin onnistuminen koulun arvioinneis-sa. Suosituilla nuorilla on enemmän toiminnan mahdollisuuksia ja riskin-ottokykyä kuin asemaltaan margi-naalisemmilla nuorilla. Esimerkiksi sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus aiheuttavat eroja nuorten mahdolli-suuksiin olla koulussa.

Demokraattisena pienoisyhteisö-nä koulu osallistaa nuoria päätöksen-tekoon, tukee yhteisöllisyyttä ja vah-vistaa kuulumisen tunteita. Kasvu-näkökulmasta voidaan nostaa esiin kiusaamisen ryhmäsidonnaisuus ja

kytkös nuorten maailmaan, sukupol-visuhteiden merkitys nuorten tiedon esille saamisessa sekä nuorten tuke-misen monipuolisuus.

Opetushallitus haluaa tuoreella julkaisulla vahvistaa yhteistyötä kou-lujen, nuorisotyön ja nuorisotutki-muksen välillä. ■

Tomi Kiilakoski 2012: Koulu nuorten näkemänä ja kokemana. Tutkimusin-

ventaari: Nuorisotutkimuksen nuor-ten koulukokemuksista. Tilannekatsa-

us marraskuu 2012. Muistiot 2012: 6. Opetushallitus.

Julkaisu verkossa: www.oph.fi/julkaisut/2012/koulu_

nuorten_nakemana_ja_kokemana

Koulu nuorten näkemänä ja kokemana

Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES:in tutki-muksen mukaan lasten moto-

riset ongelmat ovat yhteydessä oppi-misvaikeuksiin ja ennustavat heikkoa koulumenestystä. Motoristen ongel-mien vaikutuksia koulumenestyk-seen selittävät liikkumattomuus ja lihavuus.

Tutkimuksessa selvitettiin lasten motorisia ongelmia ja oppimisvaike-uksia kahdeksan vuoden iässä sekä fyysinen aktiivisuus, pituus ja paino sekä kouluarvosanat 16-vuotiaana. Tutkimuksessa oli mukana yli 8  000 lasta.

Tutkijat havaitsivat, että lapsuu-den motoriset ongelmat ennustivat

nuoruusiän liikkumattomuutta ja lihavuutta, jotka olivat vuorostaan yhteydessä heikkoon koulumenes-tykseen.

– Kotona ja koulussa olisi hyvä tarkkailla lapsen motorista taitavuut-ta ja kiinnittää erityistä huomiota nii-den lasten terveellisiin elämäntapoi-hin, joilla esiintyy motorisia ongel-mia. Oppimisen ja koulumenestyksen kannalta nimenomaan säännöllinen liikkuminen ja painonhallinta näyt-täisivät olevan keskeisessä asemassa, Marko Kantomaa selventää.

Muutamissa kouluissa on ns. mo-toriikkakerhoja, joissa tuetaan lasten motorista oppimista ja liikkumista.

– Tämän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että motorisen oppimi-sen, liikkumisen ja painonhallinnan tukemisella voidaan edistää myös oppimista ja koulumenestystä, arvioi Kantomaa. ■

Kantomaa, M. T., Stamatakis, E., Kan-kaanpää, A., Kaakinen, M., Rodriguez,

A., Taanila, A., Ahonen, T., Järvelin, M.-R. & Tammelin, T. (2013). Physical activity and obesity mediate the as-sociation between childhood motor function and adolescents’ academic

achievement. Proceedings of the National Academy of Sciences of the

United States of America (PNAS).

motoriset ongelmat, liikkumattomuus ja lihavuus ennustavat heikkoa koulumenestystä

251/2013 KielipolKu

TUTKITTUA

Suomalainen koulu tarjoaa kan-nustavan kasvuympäristön niil-le oppilaille, joilla menee elä-

mässä muutenkin hyvin. Huonom-min koulussa viihtyvät oppilaat, joi-den tielle on kasautunut monenlaisia haasteita myös koulun ulkopuolella.

Muun muassa tämä käy ilmi Suo-men UNICEFin julkaisemasta koulu-hyvinvointitutkimuksesta, jonka tar-koituksena oli luoda kokonaiskuva suomalaisesta kouluhyvinvoinnista ja antaa suosituksia sen parantamiseksi.

– Yhä jyrkemmän eriarvoistumi-sen ehkäisemiseksi koulua pitäisi ke-hittää niin, että se tarjoaisi onnistu-misen, kyvykkyyden ja osallistumisen elämyksiä jokaiselle lapselle, Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hete-mäki toteaa.

– Tähän on viime vuosina pyritty kiitettävästi ja opetussektorillamme on valtavan paljon osaamista ja tie-toa asiasta. Opetustoimeen kohdis-tuvat jatkuvat säästöt huolestuttavat, sillä niiden vaikutukset tuntuvat ras-kaimmin juuri niissä lapsissa, joiden kouluhyvinvoinnissa on haasteita jo ennestään, Hetemäki sanoo.

oppilaiden on Saatava vaikuttaa opetukSen

SiSältöihin ja tapoihin

– Eriarvoisuuden vuoksi on vaikea sanoa mitään yleisluontoista suoma-laisesta kouluhyvinvoinnista. Näyttää kuitenkin siltä, ettei tilanteemme ole kautta linjan niin huono kuin mitä kansainväliset vertailututkimukset antavat ymmärtää, sanoo tutkimuk-sen UNICEFille toteuttanut nuoriso-tutkija, YTT, dosentti Päivi Harinen.

Tutkimuksen mukaan yksi koulu-hyvinvoinnin keskeisistä haasteista on oppilaiden osallistuminen.

– Se on kanavoitu pääasiassa oheistoimintaan, kuten koulun ret-

kiin, vaikka oppilaat pitäisi ottaa mu-kaan myös opetuksen periaatteita ja käytännön järjestelyjä koskevaan päätöksentekoon. Oppilaatkin ovat asiantuntijoita, kun mietitään vaikka-pa koulupäivän pituutta, oppituntien rytmitystä tai opetusmetodeja, Hari-nen sanoo.

– Tämä vaatisi tietysti suuria muutoksia perinteiseen aikuisten tarpeista ja käsityksistä lähtevään päätöksentekoon. Täytyy kuitenkin sanoa, ettei lapsia kuulla usein myös-kään sellaisissa asioissa, joissa heidän toiveensa olisi kohtalaisen helppo toteuttaa. Tällaisia ovat esimerkiksi koulun pihaan liittyvät toiveet, Hari-nen jatkaa.

koulunvaStuStuS-kulttuuri

Tutkimuksessa nousi esiin myös il-miö, jota Harinen nimittää ”yleiseksi suomalaiseksi koulunvastustuskult-tuuriksi”.

– Me suomalaiset katselemme lähes kaikkea yhteistä tarjolla olevaa kriittisin silmin. Korostamme huono-ja puolia. On toki tärkeää, että ongel-mat tiedostetaan ja niihin puututaan,

mutta näin olemme kaikki osaltam-me luomassa kulttuuria, jossa koulu nähdään huonosti organisoituna pakkopullana. Miten voimme olettaa, että lapsemme viihtyisivät tällaisessa paikassa? Harinen kysyy.

Hyvä, paha koulu – kouluhyvin-vointia hakemassa -tutkimus kokoaa yhteen viime vuosikymmenen mer-kittävimmät kansainväliset tilastolli-set vertailututkimukset ja kansalliset tilastolliset tutkimukset ja selvitykset. Lisäksi mukana on suomalaislasten ja -nuorten haastatteluihin pohjautuvia tutkimuksia sekä suomalaista koulu-arkea ja sen ihmissuhteita analysoivia etnografisia tutkimuksia. Tutkimuk-seen haastateltiin myös kuutta alan suomalaista asiantuntijaa. ■

Tutkimuksen tilaaja ja julkaisija on Suomen UNICEF ja se on ilmestynyt sekä painettuna että Nuorisotutki-

musverkoston verkkojulkaisusarjassa. Tutkimuksen toteutti Nuorisotutki-

musverkoston tutkija, YTT, dosentti Päivi Harinen. Harista avusti Juha

Halme. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Julkaisu verkossa: http://www.nuorisotutkimusseura.fi/

julkaisuja/Hyva_paha_koulu.pdf

Syrjäytymistä voitaisiin estää peruskoulua kehittämällä

futu

reim

ageb

ank.

com

26KielipolKu 1/2013

PRT-OHJAAJAKOULUTUS 2013-2014

PRT–menetelmä (Pivotal Response Training) on luonnolliseen oppimiseen tukeutuva menetelmä, joka on tarkoitettu autisti-sesti käyttäytyville sekä vuorovaikutuksen ja kielen kehityksen vaikeuksia omaaville lapsille ja nuorille. Menetelmän tavoit-teena on kielen, sosiaalisten- ja leikkitaitojen kehittäminen luonnollisissa tilanteissa vanhempien, sisarusten ja muun lähi-ympäristön tuella. Koulutus on tarkoitettu mm. terapeuteille, opettajille, päivähoidon ja koulujen henkilöstölle sekä muille lasten kuntoutuksen parissa työskenteleville henkilöille. Kou-lutukseen otetaan kuusi henkilöä.

Koulutus alkaa: 2.9.-3.9.2013 klo: 9-16 ja jatkuu lokakuu 2013 - maaliskuu 2014, 2 pv/kk. Yhteensä 14 pv.

Koulutus sisältää lähiopetuspäiviä, asiakasperheen kanssa työskentelyä omalla paikkakunnalla ja työpaikkaohjauksen sekä lopputyö/näyttökoe.

Paikka: Honkalampi-säätiö, Kuntoutus- ja ohjauspalvelutRantakatu 26 A, 80100 JOENSUU

Hinta: 1800 € + alv 24 %.

Ilmoittautuminen 31.05.2013 mennessä:Sari Vänskä, sari.vanska@hl-s.fi.

Lisätiedot: PRT-ohjaaja Annele Avoketo annele.avoketo@hl-s.fip. 050-388 6679 Järjestetään myös tilauskoulutuksena!

271/2013 KielipolKu

MiiK

a a

Lata

LoKO

LUM

NI

Anu

Ala

talo

On totta, että henkilöiden, joilla on autismin kirjon oireyhtymä, voi olla vaikeampi saada kavereita kuin muiden. Peruskoulussa meitä

kiusataan, koska olemme erilaisia kuin niin sanotut normaalit ikätoverit. Onneksi yleensä on kuitenkin muutamia, jotka eivät yhdy kiusaamiseen. Ja onneksi jatko-opiskelupaikoissa ikätoverit ovat jo järkeväm-piä, eivätkä tuomitse erilaisuuden vuoksi. Silloin on jo paremmat mahdollisuudet löytää kavereita. Sa-moihin harrastuksiin osallistuvat ovat usein melko mukavia, vaikkei heidän kanssaan olisikaan muuten vapaa-ajalla tekemisissä.

Vertaiskavereita ei löydy kovin usein koulusta tai harrastuksista. Omassa lukiossani on kyllä kaverinani yksi oppilas, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Myös harrastamassani nuorisoteatterissa oli mukana noin vuoden ajan eräs henkilö, jolla oli Touretten oireyh-tymä, mutta muuten ei vertaiskavereita ole arjesta löytynyt.

Jos taas etsimällä etsii ja haluaa vertaiskaverei-ta, kannattaa käydä jossain vertaistapahtumassa tai vastaavassa. Itse tapasin pari vuotta sitten sopeutu-misvalmennuskurssilla muutaman, itseäni vuoden tai kaksi nuoremman henkilön, joilla oli Touretten oireyhtymä. Yksi heistä on vieraillut kotikaupungis-sani perheensä kanssa. Joillekin heistä olen laittanut muun muassa hyvän joulun toivotukset, mutta muu-ta yhteydenpitoa ei ainakaan minulla ole heihin ollut. Kun asuu eri kaupungissa kuin toinen, ei muista pitää yhteyttä kovin usein, etenkään kun muuta kanssa-käymistä ei ole paljoa ollut.

Se, että kahdella ihmisellä on sama sairaus, ei tarkoita, että he olisivat heti kavereita. Vertaiskaveri-suhteen luominen vie aikaa, niin kuin minkä tahan-sa kaverisuhteen aikaansaaminen. Ja vaikka olisikin tuntenut pitkään jonkun, jolla on sama sairaus, se ei aina tarkoita kaveruuden syntymistä. Olemmehan kaikki kuitenkin omanlaisiamme, vaikka meillä olisi-kin sama sairaus. Emmehän me muutoinkaan ystä-vysty kaikkien tuntemiemme ihmisten kanssa.

Kavereita ei siis välttämättä löydy heti, pitää olla kärsivällinen. Jos sinulla on huonot sosiaaliset tai-dot, sinun kannattaa harjoitella niitä, koska se auttaa pärjäämään paremmin muiden kanssa ja luomaan kaveruussuhteita. Vertaiskavereita voi löytyä ihan ar-jestakin, mutta jos haluaa ehdottomasti tavata muita saman sairauden omaavia, kannattaa hakea esimer-kiksi jollekin kurssille. Ole kärsivällinen, kun muodos-tat kaverisuhdetta ja muista pitää yhteyttä. ■

Miika Alatalo on 16-vuotias lukiolainen Kouvolasta.

Hän harrastaa partiota, nuorisoteatteria, rumpujensoittoa ja käy mielellään

Vapaakirkon nuortenilloissa. Hänellä on Touretten ja

Aspergerin oireyhtymät.

Kaverit ja vertaiskaverit

Kavereita ei välttämättä löydy heti, pitää olla kärsivällinen.

KielipolKu 1/201328

Liitto tiedottaaSoile kohvakka puheterapeutikSi

Soile Kohvakka on aloittanut Aivoliiton puhetera-peuttina tammikuun alussa Salla Pallarin sijaisena. Hänen tehtäviinsä kuuluvat yksilöterapiat sekä pu-heterapeuttina toimiminen sopeutumisvalmennus-kursseilla.

Soile on valmistunut filosofian maisteriksi Tam-pereen yliopistosta, jossa hän on opiskellut myös ai-kuiskasvatustiedettä. Työssään Soile haluaa päästä pureutumaan uusiin haasteisiin ja kehittää asiantun-tijuuttaan.

Työpaikan myötä Soilesta tuli osa-aikaturkulai-nen, sillä viikonloput hän pyhittää avopuolisolleen ja kavereilleen Tampereella.

Vapaa-ajallaan Soile käy mielellään kuntosalilla ja juoksemassa. Hän viihtyy myös kotona ruoanlaiton ja leipomisen parissa. Uusimpana harrastuksena Soile on aloittanut Tampereen kaupungilla vapaaehtois-työn, jossa hän toimii tukihenkilönä.

raija ratilainen toimiStoSihteerikSi

Raija Ratilainen täydentää Aivoliiton toimistopalve-luja. Hän työskentelee Aivoliitossa toimistosihteerinä torstaisin ja perjantaisin (Pia Vuoltee maanantaista keskiviikkoon). Toimistosihteerin tehtäviin kuuluvat muun muassa puhelinkeskus, erilaiset toimistotyöt ja tilausten käsittely.

Raija odottaa uudelta työltään roppakaupalla uu-sia haasteita.

Raijan perheeseen kuuluu kaksi jo täysi-ikäistä poikaa. Vapaa-aikana hänet voi nähdä moottoripyö-rän selässä.

uuSia nimitykSiä työryhmiin

Aivoliiton järjestöpäällikkö Tom Anthoni on valittu Valtakunnallisen vammaisneuvoston varajäseneksi kaudelle 2013–2015. Valtakunnallisen vammaisneu-voston tehtävänä on muun muassa edistää vam-maisten henkilöiden, heidän järjestöjensä ja viran-omaisten välistä yhteistyötä sekä toimia vammaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi heitä koskevissa asioissa. Vammaisneuvosto toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä.

Aivoliiton järjestösuunnittelija Carita Sinkkonen on nimetty kokemuskoulutusverkoston ohjausryh-mään. Kokemuskoulutusverkostoon kuuluu 27 eri sairaus- ja vammaisryhmiä edustavaa yhdistystä ja liittoa. Niissä toimii noin 340 kokemuskouluttajaa. Verkostossa on mukana myös 55 opetusyksikköä. Ohjausryhmää hallinnoi Reumaliitto.

palveluaSuntojen haku on käynniSSä

Erityisosaamiskeskus Suvituulen ja Turun Nuorten-talon viereen Turun Hirvensaloon tulevien palvelu-asuntojen rakentaminen on aloitettu. Ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan elokuussa 2013.

Palveluasuntojen suunnittelussa on huomioitu erityisesti esteettömyys sekä kommunikointiin ja muistiin liittyvät asiat.

Asunnot ovat kooltaan 38 neliötä (18 kpl) ja 50 neliötä (1 kpl).

Palveluasunnot rakentaa Asumispalvelusäätiö ASPA. Palveluntuottajana on Invalidiliiton Asumis-palvelut Oy.

Palveluasuntoihin voi hakea henkilö, joka on oi-keutettu vammaispalvelulain mukaiseen palveluasu-miseen.

Haku on käynnissä. Asukasvalinnat pyritään teke-mään kesäkuun alussa.

Lisätietoja ja hakuohjeet:Turun Validia-palvelut, palvelupäällikkö Annukka Teittinen, p. 044 765 0754, annukka.teittinen@invalidiliitto.fi

Han

ne It

ärin

neH

anne

Itär

inne

291/2013 KielipolKu

Liitto tiedottaapuheenjohtajapäivät ja

liittovaltuuSton kokouS

Aivoliiton jäsenyhdistysten puheenjohtajapäivät jär-jestetään 12.–13.4.2013 Riihimäellä. Päivien yhtey-dessä 12.4. pidetään myös Aivoliiton liittovaltuus-ton kokous. Kokous on avoin tilaisuus, johon liiton jäsenet ovat tervetulleita kuulijoiksi.

ykSi elämä alkaa Sykkiä tunne pulSSiSi -tahdiSSa

Yksi elämä -hankekokonaisuuteen kuuluva Aivolii-ton ja Sydänliiton yhteinen Tunne pulssisi -hanke on saanut kampanjatunnuksen Tunne pulssisi – ehkäise aivoinfarkti ja ensimmäinen esite on juuri ilmestynyt. Kampanja julkistetaan helmikuun aikana. Varasläh-tö kampanjaan otettiin jo tammikuun lopulla, kun Tunne pulssisi esittäytyi Apu-lehden terveysristeilyn osanottajille upouudella Viking Grace -laivalla.

Hankeen yhteistyökumppaneiksi valikoituivat kil-pailutusten perusteella viestintätoimisto Cocomms ja mainostoimisto Rocky sekä mediatoimisto Toinen Helsinki, joiden kanssa kampanja toteutetaan.

Tunne pulssisi -hankkeessa tuodaan esille eteisvä-rinän ja aivoinfarktin välistä yhteyttä ja kerrotaan, että eteisvärinän jäljille voi päästä tunnustelemalla pulssi-aan. Kohderyhmänä ovat yli 60-vuotiaat suomalaiset, mutta mukaan taitotalkoisiin kutsutaan myös heidän läheisiään ja kaikkia, joita oma terveys kiinnostaa. Koskaan ei ole liian aikaista oppia pulssin tunnustelu.

Ammattilaisille Tunne pulssisi tarjoaa koulutusta eteisvärinästä. Ensimmäinen koulutustilaisuus jär-jestettiin tammikuussa Lohjalla. Seuraavaksi Tunne pulssisi -koulutuskiertue lähtee liikkeelle viiteen sai-raanhoitopiiriin eri puolille Suomea.

Koulutuksessa on ajateltu ennen muuta peruster-veyden- ja vanhustenhuollon henkilökunnan tarpei-ta. Koulutusta tuetaan yhteistyöllä, johon haetaan mukaan terveydenhuollon yksiköiden ohella niin oppilaitoksia, apteekkeja kuin järjestöjäkin. Koulu-tuksia myös räätälöidään paikallisesti.

Yhdistyksille Tunne pulssisi -hanke tarjoaa ennen muuta oivallisen teeman toimintapäiviä tai muita ta-pahtumia varten. Koska teema on yhteinen, yhteis-työ paikallisten sydänpiirien- ja yhdistysten kanssa on luontevaa. Yhdistykset saavat käyttöönsä materi-aalia, jolla tapahtumiin saadaan eloa ja väriä.

Yhdistysaktiivit voivat toimia myös linkkinä paik-kakuntansa apteekkeihin, terveyskeskuksiin ja mui-hin paikkoihin, joissa vaikkapa Tunne pulssisi -ohjeet tai koulutus otettaisiin mielellään vastaan.

Tunne pulssisi kestää aina vuoteen 2015 saakka. Viestintäkampanjan rinnalla alkaa toimintakampan-ja, josta kerromme enemmän myöhemmin.

Lisätietoja Tunne pulssisi -hankkeesta:Tiedottaja Liisa Koivula, p. 050 568 9263, liisa.koivula@aivoliitto.fiKoulutussuunnittelija Anita Rajala, p. 050 409 5675, anita.rajala@aivoliitto.fi

www.tunnepulssisi.fiSivusto avataan helmikuun aikana.

ykSi elämä tukee yhdiStySten liikuntatoimintaa

Liikunta terveyden ja hyvinvoinnin edistäjänä sekä sairastumisen ennaltaehkäisynä on tärkeä osa Aivo-liiton Yksi elämä -hankekokonaisuutta.

Tällä hetkellä Aivoliitto tuottaa materiaalia yhdis-tysten ja kerhojen liikuntatoiminnan tueksi ja tekee tiivistä yhteistyötä eri järjestökumppaneiden kanssa. Yhteistyöllä voidaan tarjota muun muassa lisää kou-lutusmahdollisuuksia jäsenille.

Yhteistyötahoja liikuntatoiminnassa ovat muun muassa Ikäinstituutti, Soveltava Liikunta SoveLi ry ja Liikkujan Apteekki -hanke.

Soveltava Liikunta SoveLi ry:n kanssa tehdään monimuotoista yhteistyötä. Yhdistykset voivat viet-tää SoveLin koordinoimaa Liiku terveemmäksi -päi-vää 10.5. SoveLi auttaa ideoimaan päivää ja palkitsee tapahtumia. Liikuntatapahtumat kannattaa myös ilmoittaa Liiku terveemmäksi -kalenteriin verkkosi-vuilla www.soveli.fi tai www.liikuterveemmaksi.fi.

KielipolKu 1/201330

Liitto tiedottaaLiikkeelle – liikuntavastaavan käsikirja on julkaistu.

Aivoliitto hankkii yhden kirjan kaikille yhdistyksen tai kerhon liikunnan vertaisohjaajille.

Yhdistysten edustajia kannustetaan osallistu-maan SoveLin järjestämiin Liikkeelle-koulutuksiin. Koulutus antaa eväitä yhdistysten liikuntatoimintaan ja yhteistyöhön kunnan ja muiden paikallisyhdistys-ten kanssa. Tiedot koulutuksista löytyvät muun mu-assa Aivoliiton verkkosivujen tapahtumakalenterista ja SoveLin verkkosivuilta: www.soveli.fi/koulutus.

Liikkujan Apteekki -yhteistyö on käynnistynyt. Liik-kujan Apteekki on uusi konsepti, jonka tavoitteena on tukea ja aktivoida apteekkeja liikunnan puheeksi ottamisessa ja liikuntaan kannustamisessa. Liikkujan Apteekkeja on ympäri Suomea. Ne tunnistaa ovessa olevasta tarrasta ja liikuntahyllystä.

Liikkujan Apteekit toivovat saavansa tietoa kun-nan ja yhdistysten liikuntaryhmistä, jotta voivat pal-vella asiakkaita entistä paremmin. Erityisenä toivee-na on saada tietoa liikuntaneuvonnasta ja matalan kynnyksen ryhmistä. Yhdistysten toivotaankin vie-vän tietoa omasta liikuntatoiminnastaan toiminnas-sa mukana oleviin apteekkeihin.

Lisätietoja liikunnasta:Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki, p. 040 737 5879, virpi.lumimaki@aivoliitto.fi

Lisätietoja Yksi elämä -hankkeista: projektipääl-likkö Marika Railila, Aivoliiton Yksi elämä -hankkeet, p. 040 543 7287, marika.railila@aivoliitto.fi

Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton Yksi elämä -hankkeet edistävät valtimoterveyttä. Toimintaa ra-hoittaa Raha-automaattiyhdistys.

lakipalvelua jäSenilleLakimies Anu Aalto vastaa lakikysymyksiin, jotka liittyvät lapsen tai nuoren kielelliseen erityisvaikeuteen.

Anu Aalto vastaa kysymyksiin torstaisin ja perjantaisin klo 8–16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@ms-liitto.fi.

Palvelu on jäsenistölle maksuton. Soitta-misesta aiheutuvia kuluja ei korvata.

Aivoliitto ry ∙ Suvilinnantie 2, 20900 Turku ∙ Puh. 02 2138 200 ∙ info@aivoliitto.fi ∙ www.aivoliitto.fi ∙ www.facebook.com/Puhetta

Tervetuloa Aivoliiton yleisötilaisuuteen kuulemaan lisää kielellisestä erityisvaikeudesta

28.2.2013 Kajaaniklo 18.00–20.00

Paikka: Kajaanin kaupunginkirjasto, Kalevala -sali Seminaarinkatu 15, 87100 Kajaani

• Avaus Elina Salo, suunnittelija, Aivoliitto ry • Luennoitsijana Leena Ervast, erikoispuheterapeutti, FL• Vanhemman puheenvuoro

Lisätietoja: Suunnittelija Elina Salo/Aivoliitto ry, p. 040 5437 292, elina.salo@aivoliitto.fi

Kielellistä erityisvaikeutta on Suomessa aiemmin kut-suttu dysfasiaksi. Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen ja nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen.

Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen/nuoren kielel-linen oppiminen on hidasta ja hä nen kielellinen toi-mintakykynsä on ikään nähden puutteellinen, vaikka näönvarainen päättelykyky on normaali.

Kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida leikki-iässä, mutta tukitoimet tulee aloittaa jo epäilyvaiheessa. Varhain aloitetut, riittävät ja oikein kohdennetut tukitoi-menpiteet pienentävät erityisvaikeuden haittaa.

Kielellisen erityisvaikeuden syy on usein perinnöllinen. Sen esiintyvyys on noin seit semän prosenttia. Suo-messa on siten noin 70 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Käypä hoito -suositus lasten ja nuorten kielellisestä eri-tyisvaikeudesta valmistui tou kokuussa 2010. Suoma-laisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen aset-tama työryhmä on koonnut suosituksen.

Dysfasialla on uusi nimi – kielellinen erityisvaikeus

kiitoS lahjoittajille

Aivoliitto ry kiittää lämpimästi liittoa erilaisin lahjoituksin vuonna 2012

muistaneita tahoja!

kanSainväliSen aivoviikon tapahtumia

Yhdet, ainutlaatuiset aivotAvoin yleisötilaisuus Helsingissä

Aika: tiistai 12.3.2013 klo 15–19Paikka: Helsingin yliopisto, Porthanian sali 1, Yliopistonkatu 3, HelsinkiJärjestäjä: Suomen Aivot ry yhteistyössä Helsingin yliopiston Neurotieteiden osaston kanssa• Miksi tieteellisen aivotutkimuksen edistä-minen on tärkeää? Mitä tiedämme aivojen toiminnasta tänään?• Kun aivojen toiminnassa on häiriöitä – kuin-ka voimme auttaa ja tukea?• Miten aivosairaus vaikuttaa elämään? Kuin-ka edistää aivosairauksista kärsivien ihmisten selviytymistä?Tilaisuuteen ei ole erillistä ilmoittautumista.Luennot reaaliaikaisena livelähetyksenä ver-kossa osoitteesta: www.neuro.fi/suomenaivotLisätietoja: www.neuro.fi/suomenaivot

Toimiva arkiAvoin yleisötilaisuus Raumalla

Aika: maanantai 11.3.2013 klo 17–20Paikka: Rauman Järjestötalo, Siikapolku 1, RaumaJärjestäjä: Neurologiset vammaisjärjestöt yh-teistyössä OK-opintokeskuksen kanssa• Vammaisneuvosto toimivan arjen puolesta-puhujana.• Ajankohtaista oikeuksista ja sosiaaliturvasta.• Mielekäs arki neurologisesta sairaudesta huolimatta.Tilaisuus on maksuton.Lisätietoja ja ilmoittautuminen: Carita Sinkko-nen, Aivoliitto, p. 050 308 9095, carita.sinkkonen@aivoliitto.fi

311/2013 KielipolKu Aivoliitto ry ∙ Suvilinnantie 2, 20900 Turku ∙ Puh. 02 2138 200 ∙ info@aivoliitto.fi ∙ www.aivoliitto.fi ∙ www.facebook.com/Puhetta

Tervetuloa Aivoliiton yleisötilaisuuteen kuulemaan lisää kielellisestä erityisvaikeudesta

28.2.2013 Kajaaniklo 18.00–20.00

Paikka: Kajaanin kaupunginkirjasto, Kalevala -sali Seminaarinkatu 15, 87100 Kajaani

• Avaus Elina Salo, suunnittelija, Aivoliitto ry • Luennoitsijana Leena Ervast, erikoispuheterapeutti, FL• Vanhemman puheenvuoro

Lisätietoja: Suunnittelija Elina Salo/Aivoliitto ry, p. 040 5437 292, elina.salo@aivoliitto.fi

Kielellistä erityisvaikeutta on Suomessa aiemmin kut-suttu dysfasiaksi. Kielellinen erityisvaikeus (specific language impairment, SLI) vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen ja nuoren toimintakykyyn, osallistumiseen ja vuorovaikutukseen.

Kielellisessä erityisvaikeudessa lapsen/nuoren kielel-linen oppiminen on hidasta ja hä nen kielellinen toi-mintakykynsä on ikään nähden puutteellinen, vaikka näönvarainen päättelykyky on normaali.

Kielellinen erityisvaikeus voidaan diagnosoida leikki-iässä, mutta tukitoimet tulee aloittaa jo epäilyvaiheessa. Varhain aloitetut, riittävät ja oikein kohdennetut tukitoi-menpiteet pienentävät erityisvaikeuden haittaa.

Kielellisen erityisvaikeuden syy on usein perinnöllinen. Sen esiintyvyys on noin seit semän prosenttia. Suo-messa on siten noin 70 000 alle 18-vuotiasta lasta ja nuorta, jolla on kielellinen erityisvaikeus.

Käypä hoito -suositus lasten ja nuorten kielellisestä eri-tyisvaikeudesta valmistui tou kokuussa 2010. Suoma-laisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Foniatrit ry:n ja Suomen Lastenneurologisen yhdistyksen aset-tama työryhmä on koonnut suosituksen.

Dysfasialla on uusi nimi – kielellinen erityisvaikeus

32KielipolKu 1/2013

Kirjahylly

peace!

Parhaimmatkin ihmissuhdetaidot joutuvat koetukselle, kun oma lapsi tulee murrosikään. Kuinka ajanjak-soon voisi varautua etukäteen? Miten tulehtuneita välejä voi paikata? Millä tavoin nuoren aggressiivisuutta tai välinpitämättömyyttä tulisi kohdata?

Psykologi, psykoterapeutti Katja Myllyviidan (s. 1971) uutuuskirjan käytännölliset harjoitukset ja ohjeet auttavat luovimaan murrosiän tyrs-kyissä. Peace! – Selviytymisopas nuo-ren vanhemmille korostaa kohtaami-sen ja läsnäolon tärkeyttä murrosikäi-sen perheessä.

Kirja kertoo, kuinka tunteita voi säädellä ja ilmaista tarkasti, ja sen avulla voi opetella vastapuolen hy-väksyvää ymmärtämistä ja ymmär-ryksen julkituomista. Tämä terveh-dyttää vuorovaikutusta ja rauhoittaa riitatilanteita.

– Perheissä on unohtunut kohtaa-misen ja läsnäolon taito. Kyky pysäh-tyä ja olla läsnä tässä hetkessä ovat taitoja, jotka parantavat ihmissuhtei-ta ja elämänlaatua. Kirjan harjoituk-set opettavat näitä taitoja vanhem-mille ja niitä voi opettaa myös lapsille ja nuorille.

Tietoinen läsnäolo vuorovaiku-tustilanteessa tarkoittaa sitä, että et mieti kauppalistaa tai silmäile Facebook-päivityksiä, vaan kyselet ja kuuntelet avoimen uteliaasti lapsesi elämästä hyväksyvässä hengessä, Myllyviita kertoo.

Kirjan harjoitusten avulla on mahdollista oppia, kuinka kuuntele-minen, neuvottelu ja hyväksyminen muuttavat konfliktin läheisyydeksi ja rauhoittumiseksi. Harjoitukset perus-tuvat dialektisen käyttäytymisterapi-an menetelmiin. Harjoitusten lisäksi kirjassa on paljon käytännön esi-merkkejä ongelmallisista tilanteista sekä niihin soveltuvista lähestymis-tavoista, joiden avulla konfliktin voi selvittää rauhallisesti.

Harjoitusten perusta on omien tunteiden, ajatusten ja tarpeiden tunnistamisessa. Itsetuntemuksen lisäksi harjoituksia tekemällä oppii tunteidensäätelyä, itsensä tarkkaa ilmaisemista, kykyä ymmärtää vas-tapuolen näkökulmaa, neuvottelu-taitoja sekä kykyä kääntää konflikti läheisyydeksi. Näistä taidoista on todistetusti apua vaativissa vuoro-vaikutustilanteissa myös aikuisten ihmissuhteissa, kuten parisuhteessa tai muissa läheisissä ihmissuhteissa.

Katja Myllyviita on koulutuksel-taan psykologi ja ylemmän erityista-son kognitiivinen psykoterapeutti.

Katja Myllyviita: Peace! – Selviytymis-opas nuorten vanhemmille.

Kustannus Oy Duodecim. 2012.

SopivaSti ihanaMaaret Kallion kirjoittama Sopivas-ti ihana -kirja vastaa aidosti tyttöjen kysymyksiin seksuaalisuudesta ja seksistä. Sen parissa jokainen nuori voi vaivaantumatta tutustua omaan kehoon, tunteisiin, rakkauden moni-naisuuteen ja rajoihin.

Teos perustuu 13–18-vuotiaiden tyttöjen esittämiin todellisiin kysy-

myksiin. Reiluun avoimuuteen kan-nustavan, Pietari Postin raikkaasti kuvittaman kirjan parissa tyttö saa tietoa ja asiantuntijan vastauksia ajankohtaisiin ja vaikeisiin kysymyk-siin. Sopivasti ihana käsittelee re-hellisesti ja selkeästi mm. tunteita, seksuaalisuutta, rakkautta sekä seu-rustelua. Asiantuntijan vastausten lisäksi kirjassa on mukana syventäviä artikkeleita aiheista.

Maaret Kallio on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS). Hän työskentelee Väestöliiton Seksuaali-terveysklinikan erityisasiantuntijana ja Suomen Seksologisen Seuran pu-heenjohtaja. Sopivasti ihana pohjau-tuu hänen Miss Mix -lehdessä pitä-mälleen seksuaaliterapeutin palstalle lähetettyihin kysymyksiin.

Maaret Kallio: Sopivasti ihana. Q&A tyttöjen seksuaalisuudesta ja seksistä.

WSOY 2012.

haukku haavan tekeeKun lasta kiusataan tai paljastuu, et-tä lapsi kiusaa muita, moni kasvattaja ahdistuu ja häpeää. Menikö kasva-tuksessa jotakin pieleen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Miten puuttua kiusaamiseen?

Helppojen ja näennäisten rat-kaisujen hakeminen on tuottanut myyttisiä käsityksiä ja selityksiä kou-lukiusaamisen syistä. Myytit kulkevat

331/2013 KielipolKu

sukupolvelta toiselle suhtautumisen ja asenteiden kautta: kiusaajat ovat pärjääjiä ja kiusatuissa itsessään on jokin syy, joka laukaisee kiusaamisen.

Usein myös kysytään, miksi kiu-sattu ei vain pidä puoliaan.

– Lapsi voi olla luonteeltaan hil-jainen tai vetäytyvä. En tiedä, kuin-ka mielekästä on kysyä, miksi hän ei puolustaudu. Samaan hengenve-toon voimme kysyä, pitääkö lasten – tai aikuistenkaan – olla yhteisössä puolustus-hyökkäysasetelmassa, ky-syy Haukku haavan tekee -teoksen kirjoittaja Päivi Hamarus.

Ensimmäinen askel koulukiusaa-misongelman ratkaisemiseen alkaa asenteiden tunnistamisesta ja kiusaa-misen kriteerien määrittelystä. Tällä hetkellä yleisesti vallalla on tutkimuk-sesta kouluihin levinnyt kiusaamisen määritelmä, jossa kriteereinä ovat pitkäkestoisuus ja se, että kiusattu ei ole tasaveroinen puolustautumaan kiusaajaa vastaan. Arjessa tällainen määritelmä estää kiusaamiseen puuttumisen varhaisessa vaiheessa, jolloin puuttuminen olisi kaikkein tehokkainta. Tapahtumien annetaan jatkua, sillä niitä ei tulkita jatkuvaksi ja toistuvaksi kiusaamiseksi.

Kodin ja koulun välillä ensimmäi-nen väärinymmärrys kiusaamistilan-teissa voi johtua yksinkertaisesti siitä, että vanhemmat ja koulun aikuiset tarkoittavat kiusaamisella eri asioita. Myös kiusatun pärjäämistä helpottaa ratkaisevasti se, että hän ymmärtää kiusaamisilmiön luonteen ja sen, miksi kiusaamista ilmenee.

Kiusaamisen määrittely ja siihen puuttumisen ohjeet tulisi luoda yh-teistyössä koulun aikuisten ja van-hempien kanssa. Tällöin aikuisen ei tarvitse perustella tai puolustella omaa toimintaansa ja kiusaamistapa-uksia päästään selvittämään tarpeek-si ajoissa. Ilman yhdessä määriteltyjä sääntöjä aikuiset päätyvät helposti vahvistamaan kiusaamista, vaikka he kuvittelevat puuttuvansa siihen.

Teos Haukku haavan tekee – Puututaan yhdessä kiusaamiseen perustuu kirjoittajan tutkimuksiin kiusaamisilmiön luonteesta sekä van-hempien lukuisiin yhteydenottoihin, joissa kaivattiin konkreettisia neuvo-ja silloin kun omaa lasta kiusataan tai oma lapsi kiusaa.

Päivi Hamarus: Haukku haavan tekee. Puututaan yhdessä kiusaamiseen.

PS-kustannus. 2012.

Särkyvä mieli

Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihet-ta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaa-rat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella.

Kirjassa Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psy-

kososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehi-tyksestä ja tunteiden neurobiologi-sesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdol-lisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai trau-maattiseen kokemukseen.

Kirjoittaja esittelee monipuoli-sesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä vält-tämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös inter-ventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuo-rovaikutuksessa, esimerkiksi koulu-maailmassa, sosiaalityössä, tervey-denhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikut-taa.

Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoin-nin asiantuntija, psykoterapiakoulut-taja ja -tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykotera-peutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana rat-kaisuna on yleensä pidetty psykiatris-ta osastohoitoa. Hänen mukaansa lai-toshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein an-nostelluilla avohuollon tukitoimilla. 

Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu. Suomen

Psykologinen Instituutti. 2012.

Kirjastonhoitajana toimi Päivi Seppä-Lassila.

34KielipolKu 1/2013

Poimittua

Selkokeskuksen selkokirjatyöryhmän myöntämää tukea voi tänä vuonna hakea 31.3.2013 mennessä. Haku on jatkossa vain kerran vuodessa, sillä syksyn

hakukerrasta on luovuttu.Selkokirjallisuuden tukea voivat hakea selkokirjojen

kirjoittajat, kuvittajat ja kustantajat. Tukea myönnetään kirjahankkeille, jotka täyttävät selkokirjoille asetetut kri-teerit. Siksi hakemuksen liitteenä on lähetettävä selkokir-jatyöryhmälle riittävät teksti- tai kuvitusnäytteet tulevas-ta kirjasta.

Selkokirjallisuuden valtiontukea voi jatkossa hakea kerran vuodessa

Valtiontukea myöntää selkokirjatyöryhmä, jonka jä-seninä ovat kirjailijajärjestöjen, kirjastolaitoksen sekä Selkokeskuksen neuvottelukunnan nimeämät edustajat. Tuen tarkoitus on edistää selkokirjallisuuden julkaisemis-ta Suomessa. ■

Lisää tietoa tuesta, hakuohjeet ja -lomakkeet osoitteesta

www.papunet.net/selkokeskus/selkokirjallisuuden-valtiontuki.html

Jyväskylän näkövammaisten koulu ja Haukkarannan koulu yhdistyivät vuoden 2013 alusta

Oppimis- ja ohjauskeskus Onervaksi. Uuden monimuotoisen oppimis- ja ohjauskeskuksen yhteydessä toimii myös Onerva Mäen koulu. Keskus

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva tarjoaa tukipalveluja

on nimetty KT (h.c.) Onerva Mäen mukaan, joka on tehnyt merkittävän elämäntyön erityisopettajien koulut-tajana ja alan kehittäjänä.

Oppimis- ja ohjauskeskus Onerva tarjoaa tukipalveluja oppimiseen ja koulunkäyntiin eli yleisen, tehoste-

tun ja erityisen tuen toteuttamiseen. Asiakkaina ovat etenkin kuntien ope-tustoimet ja toiminta on valtakunnal-lista. ■

Lisätietoja: www.onerva.fi

Pitkäaikaissairaiden ja vammais-ten tarpeisiin tuotettu verkko-julkaisu Sosiaaliturvaopas on

päivitetty vuoden 2013 tasalle. Opas löytyy osoitteesta www.sosiaaliturva-opas.fi. Kyseessä on ainoa pitkäaikais-sairaiden ja vammaisten yhteisestä sosiaaliturvasta kertova opas.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ko-konaisuus on sirpaleinen ja sen hah-mottaminen on vaikeaa. Palveluiden tarjoajia on useita, etuudet muuttu-vat ja niiden myöntämiseen vaikutta-vat monet tekijät. Järjestöissä olevan syvällisen sosiaali- ja terveysturvan asiantuntemuksen yhdistäminen on

tuottanut kiitosta saaneen ainutlaa-tuisen aineiston.

Vuoden 2013 oppaaseen on koot-tu ajantasainen sosiaaliturvaan liitty-vä tieto. Lähteenä ovat sosiaali- ja ter-veydenhuollon lainsäädäntö ja sen soveltamiskäytännöistä järjestöille kertynyt tieto. Opas on hyvä käsikirja pitkäaikaissairaita ja vammaisia neu-voville ja ohjaaville. Siitä hyötyvät myös omaa sosiaaliturvaansa pohti-vat henkilöt.

Julkaisun on tehnyt 12 järjestöstä koostuva toimikunta, johon kuuluvat Aivoliitto ry, Hengitysliitto ry, Mielen-terveyden Keskusliitto ry, Munuais- ja

maksaliitto ry, Näkövammaisten Kes-kusliitto ry, Psoriasisliitto ry, Suomen CP-liitto ry, Suomen Diabetesliitto ry, Suomen MS-liitto ry, Suomen Nivel-yhdistys ry, Suomen Reumaliitto ry ja Suomen Sydänliitto ry. Opas on hyö-dynnettävissä myös sen laatimiseen osallistuneiden järjestöjen verkkosi-vuilta.

Lisätietoja: Tarja Pajunen, Hengitysliitto ry, p. 040 574 7515,

tarja.pajunen@hengitysliitto.fi

www.sosiaaliturvaopas.fi

Pitkäaikaissairaiden ja vammaisten sosiaaliturvatieto on päivitetty

351/2013 KielipolKu

Poimittua

ADHD-liiton lyhytelokuva ker-too yhdestä koulun biologian tunnista, mutta sen tapah-

tumat ovat yleistettävissä muihin luokkiin ja muillekin tunneille. Ope-tuskäyttöön suunniteltu elokuva kertoo huonosta kommunikaatiosta ja väärinymmärretyksi tulemisesta luokkahuoneessa. Kohderyhmänä ovat sekä opetus- ja ohjaustyötä te-kevät aikuiset että peruskouluikäiset lapset ja nuoret.

Filmissä ei suoranaisesti käsitellä adhd:ta, mutta elokuvan henkilöillä esiintyy adhd-diagnoosille tyypillisiä oireita. Elokuvan avulla voidaankin keskustella käyttäytymis- ja tarkkaa-vaisuushäiriöistä sekä siitä, miten nii-hin tulisi luokassa suhtautua.

Lyhytelokuvaa voi hyödyntää keskustelun avauksena muuallakin kuin opetustilanteessa. Sitä voidaan käyttää muun muassa opettajien kes-ken, vanhempainillassa tai muussa tilanteessa, jossa halutaan käsitellä esimerkiksi erilaisen oppijan kohtaa-mista, palautteen antamista, tarkkaa-vaisuuden haasteita tai kiusaamista ja siihen puuttumista. Lyhytelokuva soveltuu laajasti vuorovaikutuksesta keskustelemiseen. Valmiita vastauk-sia ei tarjota.

Elokuvan tekijät, tohtorikoulutet-tava Juho Honkasilta ja medianomi Essi Tarvonen, kertovat:

– Konfliktit eivät yleensä johdu vain yhdestä ihmisestä tai asiasta, joten halusimme tuoda elokuvan

Lyhytelokuva Lopeta! kannustaa keskustelemaan adhd:sta

avulla näkyviin jokaisen ihmisen toi-minnan vaikutusta yhteen ongelma-tilanteeseen. Elokuva on hyvä väline vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja uskon, että onnistuimme aika hyvin tässä tarkoituksessa.

Elokuva koostuu luokkahuone-kohtauksesta ja asiantuntijaosuu-desta. Asiantuntijaosuudessa psy-kologian tohtori Vesa Närhi puhuu elokuvan esimerkkejä apunaan käyt-täen adhd-oirehdinnan kohtaami-sesta koululuokassa. Lyhytelokuva ja asiantuntijaosuus kestävät yhteensä 15 minuuttia. Elokuva on tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi.

DVD:n yhteydessä on infovihko-nen, josta löytyy perustietoa adhd:sta sekä tarkkaavaisuusoireisen tukemi-sesta ryhmässä. Vihko tarjoaa myös

tukikysymyksiä keskustelun pohjaksi ja muita tapoja elokuvan käyttämi-seen.

DVD:tä on tarkoitus jakaa ilmai-seksi kouluihin ympäri Suomea. Lisä-tietoa tilaamisesta sekä itse lyhytelo-kuva, asiantuntijaosuus ja infovihko-nen löytyvät ADHD-liiton verkkosi-vuilta osoitteesta:

www.adhd-liitto.fi/oppaat-ja-julkaisut/videomateriaalit/

Lisätietoja: tiedottaja Helin Vesala,

helin.vesala@adhd-liitto.fi, p. 045 636 1842

36KielipolKu 1/2013

Nuortentalo tukee arjessa selviytymistä

Nuortentalo tarjoaa asumispalveluita

valtakunnallisesti.

Valmennus- ja muita palveluita on tarjolla Turun, Kuopion ja

Jyvässeudun alueilla.Suomen Nuortentalo Oy

www.nuortentalo.fi

Styrka genom nätverk VÅREN 2013 – evenemang i Österbotten Mera information på www.fduv.fi/kalender. 14.2 i Jakobstad och 18.2 i Vasa kl. 18-20 Föreläsning och diskussion om arv och testamente med advokat Björn Båsk 4.3 Föreläsning om utbildning och arbete på Optima i Nykarleby kl.18–20.30 Projektledare för OptiMax Anki Sundqvist och rektor för Optima i Nykarleby Sixten Snellman berättar om utbildning och arbete. Anki berättar vad OptiMax är och hur en arbetskonsulent arbetar. Sixten berättar om övergången från studier till arbetslivet både för personer med och utan pension. 23.3 Liv och rörelse-dag på Norrvalla i Vörå kl. 9.30–15 Både vuxna och barn prövar på olika sporter, t.ex. bollspel och cirkelträning tillsammans med sina familjer eller stödpersoner. Dagen avslutas med simning. 25.3 Studiebesök Lärum och Sensoteket i Vasa kl.18–21 Den pedagogiska handledaren Ulla Stina Åman berättar om Lärums material. Kaffe och avslappning i Sensoteket efteråt. Ändringar förbehållna.

Är du förälder till barn med särskilda behov? Kom med i föräldragruppen närmast dig! Tillsammans blir föräldrarna starkare i sina påverkningsmöjligheter. Grupperna bestämmer själva när och hur de träffas, vad som diskuteras och hur man vill påverka. Projektkoordinatorn sköter det praktiska. Projektet stödjer familjerna i att påverka sin egen situation och bli delaktiga i de beslut som rör dem.

Projektet finansieras av RAY och förvaltas av FDUV. Projektets styrgrupp består av representanter för Hjärnförbundet, Kårkulla samkommun, CP-förbundet, FDUV och Folkhälsan. Inom projektet finns sex föräldranätverksgrupper: NY! Stödgrupp i Helsingfors är för föräldrar som har barn med särskilda behov. Barnet behöver inte ha en fastställd diagnos. Gruppen ordnas i samarbete med Folkhälsans Familjerum och träffas i Folkhälsans seniorhus 19 mars och 17 maj kl.17–19 med temat din rätt till stöd och service. Föräldragruppen i Pargas träffas i Folkhälsanhuset 5 mars, 9 april och 14 maj kl. 18–20. Föräldragruppen i Raseborg träffas 26 februari, 26 mars och 23 april kl. 18.30–20.30. Föräldragruppen i Borgå träffas på Café Ankaret 12 mars och 16 april kl. 18.30–20.30. Föräldragruppen i norra Österbotten träffas 15 april och 13 maj kl.18–20.30. Föräldragruppen i mellersta och södra Österbotten träffas 9 april och 23 maj kl. 18–20.30. Vill du delta i gruppen närmast dig eller anmäla dig till en träff? Ta kontakt: Österbotten: Tina Holms 040 567 92 57, tina.holms@fduv.fi Nyland & Åboland: Marita Mäenpää 09 434 236 13, marita.maenpaa@fduv.fi

Gilla oss på Facebook: facebook.com/styrkagenomnatverk. På Facebook finns också en sluten diskussionsgrupp (sök diskussionsgrupp för föräldrar i Styrka genom nätverk), där du kan utbyta erfarenheter.

www.fduv.fi/styrkagenomnatverk

371/2013 KielipolKu

Aivoliitto ry

Tunnus: 5006009Info: 1200

00003 VASTA

USLÄ

HETYS

Vastaanottaja m

aksaa postim

aksun

Tervetuloa jäseneksi!

Taita keskeltä ja kiinnitä puolet yhteen.

✂

Kansio on tarkoitettu perheelle, jonka lapsi tarvitsee pu-heen ja kielenkehityksen tukena viittomia. Kansiota voi käyttää viittomaopetuksen tukena yhdessä viittomaopet-tajan kanssa. Myös muut lapsen kanssa työskentelevät voivat käyttää materiaalia.

Kansiossa on lyhyesti kerrottu kielellisestä erityisvaikeu-desta, vuorovaikutuksesta ja siitä, miten viittomaopetusta haetaan. Pääpaino on kuitenkin piirretyillä viittomakuvilla, joita kansiosta löytyy yhteensä 399. Lisäksi kansiossa on sormiaakkoset sekä 5 kpl ns. toimintakuvia, joita voidaan käyttää viittomaopiskelun tukena.

Hinta: 50 €

Tilaukset numerosta 02 2138 222 tai 02 2138 225, sähköpostitse tilaukset@aivoliitto.fi, verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkkokauppa

Kansio, 4. uudistettu painos 2011, ISBN 952-5058-18-2

www.aivoliitto.fi

VIITTIS - Viittomia perheille

VIITTISViittomia perheille

38KielipolKu 1/2013

Haluan liittyä:SLI-yhdistykseen (aiemmin dysfasiayhdistys)

liiton kannatusjäseneksi.

Kieli suomi ruotsi muu

Sukupuoli nainen mies

Olen

Lähetämme tietosi paikallisyhdistykseen. Jäseneksi liittyvän pitää olla 15 vuotta täyttänyt. Jäsenmaksu on 10-25 € yhdistyksestä riippuen.

Liiton kannatusjäsenten jäsenmaksu on yksityi-siltä 50 € ja 80 € yhteisöiltä ja yrityksiltä.

Suostun tietojeni tallentamisen jäsen- ja lehtirekis-tereihin. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisten käyttöön.

_______________________________________

Allekirjoitus

henkilö, jolla on kielellinen erityisvaikeus läheinenlapsen syntymävuosi ____________________ammattilainenmuu _________________________________

Nimi ____________________________

Osoite ____________________________

Postinumero ____________________________

Postitoimipaikka __________________________

Puhelin ____________________________

Sähköposti ____________________________

Syntymäaika ____________________________

✂

www.papunet.net

Fysiikkaa ja kemiaa kuvilla

Mitä on akustiikka ja optiikka, miten ukkospilvet syntyvät ja miten magneetti toimii? Kuvin tuettua tietoa näistä ja monista muista fysikaalisista ja kemialli-sista ilmiöistä löytyy Papunetin kuvasivuilta.

Materiaalin lähteenä on Oppima-teriaalikeskus Opikkeen julkai-sema Päivänselvää - Fysiikka ja kemia -oppikirja.

www.papunet.net/kuva/ fysiikkaa_ja_kemiaa/

www.papunet.net

391/2013 KielipolKu

Vaasan sairaanhoitopiirinkuntayhtymä

Vaasan keskussairaalawww.vshp.fi

ARKKITEHTITOIMISTOJURVAINEN & PESOLA OY

Laivanvarustajankatu 2, 00140 Helsinkipuh. 0207 661 030

Korsholms KommunMustasaaren Kunta

SOTAINVALIDI- JAVETERAANIKUNTOUTUSTAlaitos-, päivä- ja avokuntoutusta

Veteraanipolku 3, 13600 HämeenlinnaPuh. 03-5706 100, fax 03-5706 119

www.ilveskoti.com

Parikkalan 1. apteekki59100 Parikkala

puh. 05-430 016

Saaren sivuapteekkipuh. 05-435 256

Kiinteistö Oy Kissantassu

PL 2000, 33521 Tamperepuh. 050 304 0146

TURUN SEUDUNINVATAKSIT

Tilauskeskus 02-233 22331 + 8 tilataksit

SJL - FJFSuomen Journalistiliitto - Finlands Journalistförbund ry.

Tilitalja OyVuorikatu 35 A, Lahti, puh. 0400 833 126

www.tilitalja.fi

40KielipolKu 1/2013

Yhdessä

poStia yhdiStykSiltä

On tärkeää avata yhdistysten toimintaa uusille ihmisille, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita liittymään jäseniksi. Kun perheet, joiden lapsella

tai nuorella on kielellinen erityisvaikeus, sekä alan am-mattilaiset saavat konkreettista tietoa, mitä yhdistyksissä tapahtuu, heille on helpompaa ja houkuttelevampaa tulla mukaan. Tästä hyötyvät sekä yhdistykset että perheet ja lapset.

Yhdistyksillä on nyt mahdollisuus kertoa toiminnas-taan Kielipolku-lehden sivuilla. Alla on avuksi joitain kysy-myksiä, joihin voitte vastata kirjallisesti joko sähköpostitse tai perinteisellä kirjeellä. Järjestötiedottaja Hanne Itärinne muokkaa vastausten perusteella lehteen yhdistysesitte-lyjä, joita julkaistaan Kielipolku-lehdissä sitä mukaa, kun saamme vastauksia yhdistyksiltä. Yhteen lehteen mahtuu 1–3 esittelyä.

Mikäli kirjoittaminen tuntuu hankalalta, voitte sopia Hanne Itärinteen kanssa ajan, jolloin hän haastattelee yh-distyksenne edustajaa puhelimitse. Hannen puhelinnu-mero on 050 3623 217. Voitte kysyä tarvittaessa muitakin lisäohjeita Hannelta.

Haluatteko yhdistyksellenne näkyvyyttä Kielipolku-lehdessä?

Liittäkää vastausten oheen 1–2 valokuvaa, jotka on otettu jossain yhdistyksen tapahtumassa, kerhossa tai muun toiminnan yhteydessä. Kuvat saisivat mieluiten ol-la sähköpostin liitteenä jpg-muodossa, mutta myös pa-perikuvia voi postittaa kirjekuoressa (kuvat palautetaan lähettäjälle). Kertokaa, missä kuvat on otettu ja mitä niissä tehdään. Jos kuvissa on selvästi ja tunnistettavasti henki-löitä, muistattehan kysyä heiltä suostumuksen kuvien jul-kaisemiselle. Kuvien julkaisuun pitää olla myös kuvaajan lupa. Kertokaa myös kuvaajan nimi.

Liittäkää mukaan myös kyselyyn vastaajan nimi ja yh-teystieto, jos Hannen pitäisi tarkistaa joku asia. Vastaajan nimi ja tiedot eivät tule lehdessä esille.

Lähettäkää vastaukset ja kuvat järjestötiedottaja Han-ne Itärinteelle:

Aivoliitto, järjestötiedottaja, Suvilinnantie 2, 20900 Turku tai sähköpostitse hanne.itarinne@aivoliitto.fi.

1. Yhdistyksen nimi.2. Millä alueella yhdistys toimii?3. Paljonko yhdistyksessä on jäseniä?4. Minkälaista toimintaa yhdistys järjestää?

- Jos säännöllisiä kokoontumisia, kuinka usein ja mitä siellä tehdään?- Liikunta- tai harrastekerhoja? Minkälaisia?- Retkiä tai matkoja? Minne viimeksi ja minne seuraa-vaksi?- Tapahtumia tai juhlia?- Vertaistukitoimintaa?- Hankkeita tai projekteja?- Yhteistyötä muiden järjestöjen tai virallisen sektorin kanssa?

5. Onko yhdistyksellä aluekerhoja ja jos on niin missä?

6. Minkälaista toimintaa aluekerhot järjestävät?7. Mitä muita etuja tai hyötyjä yhdistyksen jäsenyy-destä on?8. Mitkä ovat jäsenillenne yleensä mieluisimpia, tärkeimpiä ja antoisimpia asioita, minkä vuoksi he haluavat olla yhdistyksessä mukana?9. Joku yhdistykseen liittyvä hauska sattumus tai tarina vuosien varrelta tai joku kohokohta viime ajoilta: jotain erityisen mukavaa, mitä olette yh-dessä tehneet.10. Miten uusi jäsen voi liittyä yhdistykseen? Mistä löytää lisätietoja yhdistyksestä? Kotisivut, sähkö-postiosoite tai yhteyshenkilö.

411/2013 KielipolKu

Lähetä postiaYhdessä – postia yhdistyksiltä -sivulle yhdistykset voivat lähettää tekstejä ja kuvia esimerkiksi toiminnastaan, merkkipäivistään, tärkeistä tapahtumis-taan tai toimintavinkeistään muille yhdistyksille. Lyhyet tekstit (enintään 2 700 merkkiä väleineen) ja kuvat (jpg-muodossa) toimitetaan mieluiten säh- köisesti lehden toimitukseen osoitteeseen: toimitus.kielipolku@aivoliitto.fi. Kuviin mukaan tiedot kuvatekstiä varten ja tieto kuvaajasta. Toimitus valit-see julkaistavan aineiston ja lyhentää tekstejä tarvittaessa. Lehteen 2/2013 tarkoitetut aineistot 12.4.2013 mennessä..

Yhdistykset alueittainETELÄ-SUOMEN ALUE

järjestösuunnittelija Veijo Kivistö, p. 040 5430 009Malmin kauppatie 2600700 HELSINKIveijo.kivisto@aivoliitto.fi

Adhd-aikuisten ryhmä, Kouvola Vertaisohjaaja Kata Kaukiainen kata.aada@gmail.com, p. 040 7320 285

Vertaistukiryhmä, LappeenrantaHeidi Pautamoheidi.pautamo@luukku.com, p. 040 7272 410

Vertaisohjausryhmä, Kotka Vertaisohjaaja Jaana Rautiojaanarautio@luukku.com, p. 050 5977 361

LOHJAN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS DYFA RY

www.dyfa.fiArto Mäenpää (pj), p. 040 567 7073Käpytie 16, 09220 SAMMATTIarto.o.maenpaa@gmail.comAila Peippo (siht), p. 046 85678 23aila.peippo@dnainternet.netSporttikerho (kerran viikossa)Arto Mäenpää, p. 040 567 7073Käpytie 16, 09220 SAMMATTIarto.o.maenpaa@gmail.com

PÄÄKAUPUNKISEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY

www.paakaupunkiseudundysfasiayhdistys.fiKaika Korhonen, kaika.korhonen@paakaupunkiseudun-dysfasiayhdistys.fiJäsenasiat Katja Niemi, katja.niemi@paakaupunkiseudun-dysfasiayhdistys.fiHYVINKÄÄN SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RY

www.hsdy.org/Nina Väyrynen (pj), Nina.HSDY@gmail.comPäivi Heikkinen, p. 040 568 0505 paivi.heikkinen@kolumbus.fi

KYMENLAAKSON AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA- JA ADHD-YHDISTYS AADA RY

www.kymenlaaksonaada.orgkymenlaakson.aada@gmail.comFacebook: Aada ry.

Vanhempain ja läheisten vertaisohjausryhmä, Kouvola

Kata Kaukiainenkata.aada@gmail.com, p. 040 73 20 285

ETELÄ-SUOMEN ALUEjärjestösuunnittelija Satu Lukka, vuorotteluvapaalla 23.9.2013 saakka.

Kymenlaakson Aada ry:n sään-tömääräinen vuosikokous on lauantaina 16.3.2013 klo 15

alkaen. Kokouspaikkana on Punai-sen Ristin toimisto, Sibeliuskatu 25, Hamina.

Kymenlaakson aada ry:n vuosikokouskutsu

Kokouksessa käsitellään sääntö-määräiset asiat ja sääntöuudistuseh-dotus.

Tarjoilujen vuoksi toivotaan en-nakkoilmoittautumista 8.3. mennes-sä: puheenjohtaja Kata Kaukiainen,

p. 040 732 0285 tai sähköpostitse kata.aada@gmail.com.

42KielipolKu 1/2013

ITÄ-SUOMEN ALUE järjestösuunnittelija Johannes Hietala p. 040 543 7289Tulliportinkatu 25 B70100 Kuopiojohannes.hietala@aivoliitto.fi

Yhdistykset alueittain

Alueella ei ole tällä hetkellä kielellinen erityisvai-keus -yhdistystä. Jos olet kiinnostunut perustamaan uuden yhdistyksen, ota yhteyttä järjestösuunnitteli-jaan.

KAINUUN, POHJOIS-POHJANMAAN ALUE JA POHJOIS-SUOMEN ALUE

järjestösuunnittelija Risto Lappalainenp. 040 5437 290Kauppakatu 34 A 987100 Kajaaniristo.lappalainen@aivoliitto.fiVastuualue: tuettu lomatoiminta

POHJOIS-KARJALAN ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS AKSONI RY

www.aksoni.suntuubi.comAnne-Maarit Palviainen (pj.) p. 050 306 8261annemaarit.palviainen@gmail.comNoora Mikkonen (siht.) p. 040 412 3792nmikkone@luukku.com

VARKAUDEN SEUDUN WAMDY RYAnita Rikalainen, p. 040 732 8360Koivukuja 8, 78210 Varkauswww.wamdy.infovarkaudenseudun@wamdy.info

POHJOIS-SAVON NEUROLOGISET ERITYIS-VAIKEUDET JA AUTISMIKIRJOYHDISTYS EIJSVEIKEET RY

www.eijsveikeet.fiTulliportinkatu 52, 70110 Kuopio (käynti sisäpihan puolelta)p. 044 7211 127 (ma klo 15-18)Parhaiten tavoitat meidät sähköpostitse:toimisto@eijsveikeet.fi

ETELÄ-SAVON ADHD-, AUTISMI- JA DYSFASIAYHDISTYS RY

www.es-ada.comTarja Lahdenperä (pj.) p. 040 5573269 tarja.lahdenpera@haukkamaenhevostila.net

Puumalan aluekerhoMarjo Montonen, p. 044 349 1004, 050 349 1003Koivutie 15, 52200 Puumalamarjoa.montonen@netti.fi

Ristiinan aluekerhoAnu Puttonen, p. 040 567 8770Katariinantie 10, 52300 Ristiinaanu.puttonen@luukku.com

ITÄ-SAVON PUATTI RYwww.puatti.comKati Sairanen (pj) p. 050 542 8499puheenjohtaja@puatti.comAnne Otranen-Silvennoinen (sihteeri, jäsenasiat)sihteeri@puatti.com

LÄNSI-SUOMEN ALUESuunnittelija Elina Salo, p. 040 543 7292Hämeenkatu 13 B33100 TAMPEREelina.salo@aivoliitto.fiVastuualue: kielellinen erityisvaikeus

KANTA-HÄMEEN AUTISMI-, ASPERGER-, DYSFASIA JA ADHD-YHDISTYS HYMY RY

koti.aina.net/~hymy/Johanna Lehmusoksaj.lehmusoksa@netti.fi

PIRKANMAAN DYSFASIAYHDISTYS RYwww.saunalahti.fi/pdy/dysfasia.htmpdy@sci.fiPL 11, 33451 TampereHannele Selin, p. 045 2602 141hannele.selin1@gmail.com

Vertaistukiopintokerho (Tampere)Hannele Selin, ks. tiedot yllä

Sastamalan seudun erityislasten tukiryhmä ERKKI

Hannu Laaja, p. 0500 886 037hannu.laaja@saunalahti.fi

PÄIJÄT-HÄMEEN DYSFAATTISTEN JA KUULOVAMMAISTEN LASTEN TUKI RY

www.dysfasia.orgHämeenkatu 26 A, 15140 LahtiJäsenasiatTuomo Leppänen, p. 0440 776 845tuomo@leppaset.com

SALON SEUDUN DYSFASIAYHDISTYS RYJari Kilpiö, p. 02 734 7824 (k), 040 502 6907Kuusjoenperäntie 55, 25340 Kanunki

TURUN SEUDUN DYSFASIA-, ADHD- JA AUTISMIYHDISTYS RY

Yhdistyksellä ei ole tällä hetkellä toimintaa.

SATAKUNNAN AUTISMI-, ADHD- JA DYSFASIAYHDISTYS SAMDY RY

Tietoa toiminnasta ja tapahtumista www.samdy.info Toimisto: Satakunnan yhteisökeskus, Isolinnankatu 16, 28100 PORI p. 044 346 0898, toimisto avoinna sopimuksen mukaansamdy@samdy.infoTuija Koskipuheenjohtaja@samdy.infoSaara Korkeamäki, jäsenasiatjasenasiat@samdy.info p. 040 848 3414 (iltaisin)

Kankaanpään aluekerhokankaanpaa@samdy.infoSatu Holopainenp. 040 575 2188sadut@netti.fiMinna Lehtinenp. 050 330 5068minlehti@suomi24.fi

Kokemäen aluekerhokokemaki@samdy.infoOuti Juhela 0400 807 171outijuhela@luukku.com

Rauman aluekerhorauma@samdy.infoADHD-aikuisten ja -nuorten vertais-tukihenkilöMira p. 044 992 2165mira.rokka@raumalainen.com

AFASIALASTEN TUKI RYwww.nic.fi/~hkuusela/Maarit Heimonenmaarit.heimonen@elisanet.fi

Keski-Suomen kerhoks. yhdistyksen tiedot

Ääneseudun kerhoks. yhdistyksen tiedot

ELLA RY - ERITYISLASTEN LOIMAAN JALÄHIKUNTIEN ALUEKERHO RY

ellary@suomi24.fiPaula Immonen, p. 040 542 0345Vanha Hämeentie 68 32200 Loimaapaula.immonen1@luukku.com

ETELÄ-POHJANMAAN JA POHJANMAAN KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -YHDISTYS KIERVA

YhteyshenkilötMaaret Ojaluoma, maaret.ojaluoma@netikka.fiAnne Ikonen (pj), anne.ikonen@gmail.com

431/2013 KielipolKu

YhteystiedotAIVOLIITTO RYSuvilinnantie 220900 TURKU p. 02 2138 200, f. 02 2138 210Henkilökunnan sähköpostiosoitteet:etunimi.sukunimi@aivoliitto.fietunimi.sukunimi@nuortentalo.fiinfo@aivoliitto.fi, www.aivoliitto.fi

ALUEELLINEN TOIMINTAJärjestöpäällikkö Tom AnthoniMalmin kauppatie 26, 00700 HELSINKI p. 050 568 9145Järjestösuunnittelijoiden yhteystiedot sivuilla 41-42

JÄSENREKISTERI Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke)

TOIMISTO JA TILAUKSET Toimistosihteeri Pia Vuoltee p. 02 2138 222, 040 777 4571 (ma-ke)Toimistosihteeri Raija Ratilainen p. 02 2138 225, 040 845 0430 (to-pe)

LAKIPALVELUA JÄSENISTÖLLELakimies Anu Aalto vastaa sairastamiseen liittyviinsosiaaliturvan ja kuntoutuksen lakikysymyksiin to-pe klo 8-16, p. 040 734 5773 tai anu.aalto@ms-liitto.fi.

KUNTOUTUSPALVELUT JAKOMMUNIKAATIOKESKUSPalvelupäällikköAnn-Mari Veneskoski p. 02 2138 271, 040 7313 592Kurssisihteeri Sari Hietanen p. 02 2138 221Kurssisihteeri Pirkko Pohjola p. 02 2138 272Fysioterapeutti Eliisa Laine p. 02 2138 242, 050 523 6056Fysioterapeutti Päivi Liippola p. 02 2138 220Fysioterapeutti Kirsi Lönnqvist p. 02 2138 275Puheterapeutti Piia Aro-Pulliainen p. 02 2138 274, 0400 586 359Puheterapeutti Soile Kohvakka p. 02 2138 252, 0400 386 001Puheterapeutti Marjut Paavilainen p. 050 337 0122 Puheterapeutti Maria Widenius p. 040 827 6623

TULKKIPALVELUTPuhevammaisten tulkki Sinikka VuorinenTulkkikeskus p. 02 2138 278, p. 050 329 2905 tulkkikeskus@aivoliitto.fi

KOULUTUSPALVELUT JA AVH-YHDYSHENKILÖTOIMINTAKoulutussuunnittelija Riitta TuusaTampereen aluetoimistoHämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 5437 288

KIELELLINEN ERITYISVAIKEUS -TOIMINTASuunnittelija Elina SaloTampereen aluetoimistoHämeenkatu 13 B, 33100 TAMPERE p. 040 543 7292

PROJEKTITYksi elämä -hankkeetProjektipäällikkö Marika RaililaMalmin kauppatie 26 p. 040 543 7287Viestintäsuunnittelija Pia Puustelli p. 050 568 8149 Projektisihteeri Anna Helin-Välkky p. 050 534 3201 Liikuntasuunnittelija Virpi Lumimäki p. 040 737 5879Tunne pulssisi -hankeTiedottaja Liisa Koivula p. 050 568 9263Koulutussuunnittelija Anita Rajala p. 050 409 5675

Ovet auki afaattisille – Juttu-tupaProjektikoordinaattoriVictoria Mankki p. 0400 909 904Projektityöntekijä Pirjo Laine p. 02 2138 223, 050 597 7663

Onnistunut työhönpalaaminen -projektiPalvelupäällikkö Ann-Mari Veneskoskiks. Kuntoutuspalvelut

Kielellinen erityisvaikeus tutuksi -projektiSuunnittelija Elina Saloks. Kielellinen erityisvaikeus -toiminta

TOIMISTO JA HALLINTOToiminnanjohtaja Tiina Viljanen p. 02 2138 292, 040 833 1511Hallintopäällikkö Kirsi Haanperä p. 02 2138 232, 040 7155 223

VIESTINTÄViestintäpäällikköPäivi Seppä-Lassila p. 02 2138 262, 040 7155 198Järjestötiedottaja Hanne Itärinne p. 050 3623 217Tiedottaja Miia Suoyrjö p. 02 2138 231, 050 5714 588

SUOMEN NUORTENTALO OYTurun Nuortentalo Suvilinnantie 10, 20900 TURKU p. 02 2580 094, 0400 539 306 turku@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Mari Lujala p. 050 442 0092Kuopion Nuortentalo Litmasenkaari 1 C 13 70820 KUOPIO p. 0400 772 543 kuopio@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Satu Pasanen p. 040 562 9118Jyvässeudun Nuortentalo Ruokoniementie 8 A 9 41520 HANKASALMI p. 040 526 2364 jyvasseutu@nuortentalo.fi Vastaava ohjaaja Eeva Salomaa p. 050 303 7703Valmennuspalvelut Vastaava ohjaaja Anna Airaksinen p. 050 447 8763 anna.airaksinen@nuortentalo.fi

LIITTOVALTUUSTON PUHEENJOHTAJAOili HolopainenPohjois-Savon aivohalvausyhdistys ry p. 044 5376021 oili.holopainen@suomi24.fi

LIITON JA LIITTOHALLITUKSEN PUHEENJOHTAJANeurologian erikoislääkäri, LKT Terttu Erilä terttu.erila@aivoliitto.fi

ERITYISOSAAMISKESKUS SUVITUULITilat ja majoitus: p. 02 2138 500 tai suvituuli@sunnanvind.fi.Ravintola ja ruokailu: Kahvila Lasisydän p. 02 2138 509 libbe.ranta@gmail.com

PALAUTUSOSOITE Aivoliitto rySuvilinnantie 220900 Turku

Uusi opas vanhemmille

Tutustu Aivoliiton oppaaseen, jossa on vink-kejä lapsesi kielenkehityksen tukemiseen sekä kivaan yhdessäoloon.

Opas on maksuton ja sitä voi tilata Aivoliiton verkkokaupasta www.aivoliitto.fi > Verkko-kauppa, numerosta 02 2138 222 (ma–ke) tai sähköpostitse pia.vuoltee@aivoliitto.fi.

Oppaaseen voi tutustua myös sähköisessä muodossa osoitteessa www.aivoliitto.fi > Kielellinen erityisvaikeus > Julkaisut.

Pienen kielipolkuvinkkejä lapsen kielenkehityksen tueksi

PienenKielipolku_mainos.indd 1 31.8.2012 15:49:02