KOMPOSTOINTIKURSSI

Kohderyhmä: Kurssimateriaali tarjoaa perustietoutta kompostoinnista kotitalouksissa ja asuntokiinteistöissä. Materiaali on ensisijaisesti suunnattu pääkaupunkiseudun pien- ja kerrostalokompostoijille. Kurssimateriaalissa ei käsitellä maatalousjätteen kompostointia eikä lyhyttä esitystä lukuun ottamatta kompostoivia käymälöitä. Kalvosarjan liitteenä oleva tekstiosa sisältää taustatietoa, jota voidaan käsitellä tarpeen ja resurssien mukaan. Sisältö: 20 piirtoheitinkalvoa, luentorunko, kirjallisuusluettelo

1. Kaupasta kaatopaikalle – aine virtaa 2. Kaupasta kompostiin – aine kiertää 3. Mitä kompostointi on? 4. Kompostointi on ekoteko 5. Kompostoinnin aloittaminen 6. Kompostorin rakenne 7. Oivat olot hajottajille: happi, kosteus, lämpö 8. Oivat olot hajottajille: ravinnesuhteet 9. Kompostiin? Kyllä kiitos! 10. Kompostiin? EI kiitos! 11. Elämää kompostissa 12. Mitä kompostissa tapahtuu? 13. Kompostin hoito I 14. Kompostin hoito II 15. Kompostimullan käyttö 16. Mikä hätänä? – Mahdollisia ongelmia I 17. Mikä hätänä? – Mahdollisia ongelmia II 18. Kompostorisovelluksia I 19. Kompostorisovelluksia II 20. Kimppakompostointi

LUENTORUNKO

KALVO 1. KAUPASTA KAATOPAIKALLE – AINE VIRTAA

- kertakäyttöyhteiskunnassa aine virtaa – kestämätön kehitys - jätteen tuotanto - kaatopaikat ja niiden ympäristöongelmat - jätelain tavoitteet: jätteen välttäminen & jätteen hyötykäyttö

Käyttäessään ja siirtäessään suuria määriä ainetta ihminen on korvannut suurelta osin aineen kierron systeemissä aineen virtaamisella systeemin läpi. Luonnosta ammennetaan luonnonvaroja, jotka jalostetaan hyödykkeiksi – valitettavasti yhä lyhytikäisimmiksi. Elämme kertakäyttökulttuurissa, jossa materiaalien poisheittämistä suositaan käytön vähentämisen ja kierrätyksen sijasta. Tällöin materiaalien lisäksi tuhlataan myös hyödykkeiden valmistukseen käytetty energia. Ympäristön pilaantuminen on materiaalisen hyvinvointimme hinta. Runsas energiankulutus kiihdyttää ilmaston lämpenemistä; uusiutuvien luonnonvarojen kestämätön käyttö ja luonnon muokkaus ovat vähentäneet planeettamme biologista monimuotoisuutta. Muutamme ympäristöä saastuttavilla päästöillä ja kasvatamme jätevuoria. Samalla tavalla kertakäyttöyhteiskunta on osittain korvannut luonnollisen ja ravinnon tuottamiselle välttämättömän ravinnekierron ravinteiden virtaamisella. Tätä havainnollistavana esimerkkinä on pellosta saatu vilja, jonka sisältämät ravinteet eivät palaa takaisin peltoon (kierto) vaan päätyvät roskapöntön ja vesi-wc:n kautta vesistöön ja kaatopaikalle (virta). Seurauksena on pellon ravinteikkaan multakerroksen oheneminen ja toisaalta vesistön ravinnepitoisuuden kasvu ja rehevöityminen, sekä mätänevän eloperäisen jätteen aiheuttamat monenmoiset ongelmat kaatopaikalla. Jätteen tuotanto Suomessa tuotetaan vuosittain n. 86 milj. tonnia jätettä. Tästä 95 % syntyy tuotantotaloudessa ja 5 % on ns. yhdyskuntajätettä kotitalouksista ja työpaikoilta. Kotitalousjätettä syntyy 200 kg/asukas/vuosi. Kompostointikelpoista tästä on n. 1/3 (painolla mitattuna). Pääkaupunkiseudulla jätehuollosta vastaava YTV vastaanotti 531.000 tonnia jätettä vuonna 2001; tästä 2/3 oli sekajätettä. Kompostointilaitokseen ohjattiin 37.000 tonnia biojätettä (7 % vastaanotetusta jätteestä).

Kaatopaikat ja niiden ongelmat

Jätehuolto on perinteisesti perustunut ”poissa silmistä, poissa kokonaan” – ajatteluun. Käyttäjälleen hyödyttömäksi käynyt materiaali kasataan kaatopaikoille. Kaatopaikoil-lakin jätteet ovat olemassa - jätteitä ei koskaan voi oikeasti "heittää pois". Kaatopaikat ovat monella tapaa ongelmallisia:

TILA: kaatopaikat vievät runsaasti tilaa eikä niitä ymmärrettävästi haluta naapuriksi. Kaatopaikkojen pitäisi kuitenkin sijaita siellä missä jätettä syntyy, jotta jätteen kuljetus ei olisi kohtuuttoman kallista. Suomessa tilan puute ei ole samanlainen ongelma kuin esim. tiheästi asutetussa Keski-Euroopassa. Suomen suurin kaatopaikka, Espoossa pääkaupunkilaisten jätteet vastaanottava Ämmässuon jätteenkäsittelykeskus on Euroopan mittakaavassa keskisuuri; se on pinta-alaltaan 74 ha ja 70 ha laajennusalue mukaan lukien kokonaisala vastaa 300 jalkapallokenttää. Tilan säästämiseksi jätteet murskataan ja tiivistetään kaatopaikkajyrällä. Tiivistäminen merkitsee hapettomia oloja jätemassassa – eloperäinen jäte ei lahoa hapettomissa oloissa ja vanhoja kaatopaikkoja tutkittaessa voidaankin löytää vuosia vanhoja hedelmiä, jotka ovat säilyneet ennallaan. Vaikka eloperäistä eli biojätettä on kotitalousjätteestä tilavuudella mitattuna n. viidennes, kaatopaikkatilavuudesta se vie kolmanneksen (koska enemmän tilaa roskapussissa vievä jäte tiivistetään kaatopaikalla).

KAATOPAIKKAKAASUJA muodostuu jätekasojen uumenissa. Yli puolet syntyvästä kaasusta on metaania (CH4), joka on erittäin voimakas kasvihuonekaasu – 25 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi. Suomessa kaatopaikat tuottavat n. 45 % kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamista metaanipäästöistä. (Loppuosa kaatopaikkakaasuista on hiilidioksidia, pieni osa typpeä ja vesihöyryä).

HAJUHAITAT syntyvät eloperäisen jätteen mätänemisessä. Mätäneminen on anaerobisten bakteerien hajotustoimintaa hapettomissa oloissa.

HAITTAELÄIMET (mm. rotat, lokit, varikset) etsiytyvät ravinnon hakuun kaatopaikoille hajujen houkuttelemina.

TULIPALO- JA RÄJÄHDYSVAARA on ilmeinen huonosti hoidetuilla kaatopaikoilla, joissa räjähdysherkkiä kaasuja ei kerätä talteen. Vaikka Suomessa vaara on olematon, mm. Turkissa eräs kaatopaikkaräjähdys surmasi 16 ihmistä.

SUOTOVEDET, joita kaatopaikoilta valuu, sisältävät ravinteita, raskasmetalleja ja vaikeasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä. Suomessa kaatopaikkoja on perustettu läpäisevälle maaperälle, esim. sorakuoppiin, jolloin haitalliset aineet kulkeutuvat helposti pohjavesiin. Suotovedet voivat rehevöittää läheisiä vesistöjä.

Kaatopaikkojen ongelmia voidaan ratkaista paitsi huolellisella suunnittelulla ja hyvällä hoidolla niin erityisesti välttämällä jätteen syntyä ja ohjaamalla syntyvä jäte hyötykäyttöön. Suomessa oli vuonna 2000 käytössä 300 kaatopaikkaa; vuonna 2005 niitä on jäljellä vain 50-80. Pienien kaatopaikkojen aika on ohi: jatkuvasti tiukentuvat jätehuoltomääräykset keskittävät jätteet suuriin yksiköihin, jossa vanhanaikaisen jätteen kasaamisen sijasta pyritään jätteen haitallisuuden vähentämiseen ja hyötykäytön tehostamiseen. Jätelaki ja jätehuoltomääräykset EU:n jätepolitiikan ja direktiivien sekä Suomen jätelain (1994) ja asetusten tavoite on edistää luonnonvarojen järkevää käyttöä ja ehkäistä jätteen haittavaikutuksia. EU säännökset ja jätelakimme velvoittavat ensisijaisesti välttämään jätteen syntymistä, toiseksi jäte pitää mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Jätteen ensisijainen hyö-dyntämistapa on käyttää tuote uudestaan sellaisenaan (esim. uudelleen täytettävät palautuspullot), toiseksi jätteen sisältämä materiaali (kierrätys, kompostointi) ja vasta kolmanneksi aineen sisältämä energia (jätteen poltto). Viimeinen vaihtoehto on jätteen turvallinen loppusijoitus kaatopaikalle. Haja-asutusalueella saattaa esim. jätteen poltto pitkien kuljetusmatkojen takia olla materiaalien kierrätystä järkevämpi vaihtoehto. Jätehuoltomääräykset tiukkenevat – esim. vuonna 2005 merkittäviä määriä eloperäistä jätettä ei saa enää viedä kaatopaikoille sekajätteen joukossa.

KASVIHUONEILMIÖN VOIMISTUMINEN Kasvihuoneilmiön voimistuminen on ihmisen ilmaan laskemien ns. kasvi-

huonekaasujen seurausta. Tärkeimmät kasvihuonekaasut ovat hiilidioksidi (CO2) ja typen oksidit (NOx) sekä

metaani (CH4). Kasvihuonekaasut estävät lämpösäteilyä palaamasta avaruuteen ja pienentävät

siten maapallon kykyä ohjata ylijäämälämpöä pois. 1900-luvun alusta maapallon keskilämpötila on noussut 0,5 astetta; valtamerten

pinta nousee keskimäärin 2,4 mm vuodessa Kasvihuoneilmiön voimistumiseen vaikuttavat myös hiilivarastoina toimivien metsi-

en hakkuut. Kasvihuoneilmiön ekologiset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat mitä

todennäköisimmin valtavat: myrskyt ja muut ilmastolliset ääri-ilmiöt yleistyvät, sademäärissä tapahtuu muutoksia, kuivuus lisääntyy tärkeillä viljantuotantoalueilla, saaria ja tiheästi asuttuja rannikkoalueita jää veden alle merenpinnan noustessa, ikijää sulaa, eliölajeja kuolee sukupuuttoon…

KALVO 2. KAUPASTA KOMPOSTIIN – AINE KIERTÄÄ - luonnossa aine kiertää – kestävä kehitys - materiaalien kierrätys - biojätteen erilliskeräys

Luonnon ravinnekierto perustuu eloperäistä ainesta (biomassaa) tuottavaan yhteyttämiseen ja sen takaisin ravinteiksi palauttavaan hajotukseen. Kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia ja maasta ravinteita ja vettä, ja sitovat auringon säteilyenergiaa kemialliseen muotoon erilaisiksi orgaanisiksi yhdisteiksi, rakennusaineeksi soluilleen ja niitä syöville eliöille. Kun elollinen organismi – vaikkapa edellä mainittu kasvi tai sitä ravinnokseen käyttänyt eläin – kuolee, hajottajaeliöstö pilkkoo niissä olevat yhdisteet jälleen yksinkertaiseen, käyttökelpoiseen muotoon seuraavalle kasvisukupolvelle. Biomassaan sitoutuneiden ravinteiden kierto on edellytys elämän jatkumiselle. Tehomaatalouden luomasta illuusiosta huolimatta ihminen ei voi luoda ruokaa tyhjästä – olemme riippuvaisia maan hedelmällisestä humuskerroksesta, jota keinolannoitteet eivät voi korvata. Eloperäisen aineksen kasaaminen kaatopaikoille ja valuttaminen vesistöihin ei ole kestävää kehitystä. Kierrätys on tehostunut viime vuosina – olemmekin siirtymässä kertakäyttöyhteiskunnasta ekotehokkaampaan kierrätysyhteiskuntaan. Luonnonvaroja säästyy ja ympäristöongelmia voidaan lieventää, kun materiaaleja ohjataan kaatopaikkojen sijasta uusiokäyttöön. Vuoteen 2005 mennessä tuottamastamme yhdyskuntajätteestä tulisi vähintään 70 % ohjautua hyötykäyttöön valtakunnallisen jätesuunnitelman mukaisesti. Kompostointi on biomassan kierrätystä. Kompostoimalla käännetään ekologisesti kestämätön ravinteiden virtaaminen ravinteiden kiertämiseksi. Kompostointi on ympäristöystävällisintä, kun se tapahtuu biojätteen syntypaikalla: kotona tai työpaikalla. Tiheästi asutuissa taajamissa toimii vapaaehtoisen syntypaikkakompostoinnin rinnalla keskitetty biojätteen erilliskeräykseen perustuva kompostointi. Erilliskeräyksessä biojäte lajitellaan kiinteistöissä omiin keräysastioihinsa ja kuljetetaan keskitetysti kompostointilaitokseen. Mm. pääkaupunkiseudun jätehuoltomääräykset velvoittavat kaikki vähintään 10 huoneiston asuinkiinteistöt ja muut vähintään 50 kg biojätettä viikossa tuottavat kiinteistöt osallistumaan biojätteen erilliskeräykseen. Keräyksen piirissä on 680 000 asukasta. Erilliskerätty biojäte kompostoidaan Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksen kompostointilaitoksessa. Laitoksen kapasiteetti on 180 tonnia biojätettä/päivä. Komposti jatkojalostetaan mullaksi.

KALVO 3. MITÄ KOMPOSTOINTI ON?

- Kompostoinnin määritelmä: mitä kompostointi on ja mitä prosessissa syntyy

Kompostoituminen on luonnon oma tapa hävittää kuollut materiaali ja palauttaa sen sisältämät ravinteet käyttökelpoiseen muotoon. Lahottajaeliöt – bakteerit, sienet, sädesienet ja selkärangattomat eläimet – ovat aerobisia eli ne tarvitsevat happea lahottaessaan eloperäisen aineksen hiilidioksidiksi, vedeksi ja ravinteikkaaksi humukseksi. Hapettomissa oloissa (mm. tiiviissä jätekasoissa kaatopaikoilla) aerobiset eliöt korvautuvat anaerobisilla ja lahoaminen korvautuu haisevia rikkikaasuja ja metaania tuottavalla mätänemisellä. Kompostoinnissa ihminen auttaa hajottajaeliöitä luomalla mahdollisimman hyvät olosuhteet niiden toiminnalle. Kompostori on haittaeläimiltä ja sään vaikutuksilta suojattu säiliö, jossa lahoamista tehostetaan kokoamalla jäte hoidettuun kasaan ja samalla estetään ympäristöhaittojen syntymistä. KALVO 4. KOMPOSTOINTI ON EKOTEKO

- kompostoinnin ympäristöhyödyt - kompostoinnin taloudelliset hyödyt - kompostoinnin yhteiskunnalliset hyödyt

Kompostoiminen on ympäristönäkökulmasta merkittävimpiä jätteen käsittelyyn liittyviä ekotekoja. Eloperäistä jätettä syntyy runsaasti (1/3 kotitalousjätteen painosta ja 1/3 kaatopaikkojen tilavuudesta) ja se vaikuttaa suureen osaan kaatopaikkojen ongelmista, joten kompostoimalla voidaan vähentää kaatopaikkojen ympäristöhaittoja:

kaatopaikkojen tilantarve vähenee kaatopaikkakaasut vähenevät hajuhaitat ja haittaeläimet vähenevät ravinnepitoisia suotovesiä ei valu vesistöjä rehevöittämään kuljetuksia kaatopaikoille tarvitaan vähemmän

Kompostoinnin hyötyjä kotipuutarhaan ja –pihaan: arvokkaat ravinteet saadaan hyötykäyttöön kompostimullan humus

1. parantaa maan vedenpidätyskykyä 2. parantaa maan kykyä sitoa ravinteita

3. edistää ilmavuuden kannalta tärkeän mururakenteen syntymistä ja vähentää siten maanpinnan liettymistä

4. vähentää eräiden myrkyllisten aineiden ja maan happamuuden haittoja 5. rajoittaa eräiden kasvitautien ja tuholaisten (mm. ankeroisten)

esiintymistä, koska niiden luontaiset viholliset viihtyvät humuspitoisessa maassa

6. parantaa kasvien vastustuskykyä tauteja, kuivuutta ja hallaa vastaan 7. edistää kasvien juurten syvyyskasvua 8. luovuttaa hajotessaan ravinteita hitaasti ollen pitkävaikutteinen lannoite

Taloudellisestikin kompostointi on järkevää. Syntypaikkakompostoinnilla voidaan joissakin tapauksissa vähentää kotitalouden/taloyhtiön jätehuoltokustannuksia erityisesti silloin, kun talous ei kuulu biojätteen erilliskeräyksen piiriin vaan biojäte on hävitetty sekajätteen kanssa. SEKAJÄTE ON KALLEINTA JÄTETTÄ. Jätteen hinnan porrastaminen on taloudellinen ohjauskeino jätteen lajittelun ja hyötykäytön tehostamiseksi. Kompostoinnin ansiosta voidaan sekajäteastian tyhjennysväliä usein harventaa: astia täyttyy hitaammin eikä siinä ole yhtä paljon hajua tuottavia jätteitä. Kompostista saadaan ilmaiseksi multaa maanparannukseen ja lannoitukseen. Kaupallisia valmisteita ei siis välttämättä tarvita. Erityisesti jätteen syntypaikalla tapahtuva kompostointi on myös yhteiskunnan kannalta järkevää. Se tukee jätelain tavoitteita ja vähentää jätteistä huolehtimisen yhteiskunnallisia kustannuksia – sekä ympäristöllisiä että taloudellisia. Suomen kasvihuonekaasujen vähentämisessä on myös jätehuollon ratkaisuilla suuri merkitys (VTT:n selvityksen mukaan); biojätteen kompostointi (syntypaikalla tai keskitetysti jätteenkäsittelykeskuksissa) on tehokas ja suhteellisen edullinen keino välttää metaanikaasupäästöjä. KALVO 5. KOMPOSTOINNIN ALOITTAMINEN

- kompostointia koskevat määräykset - kompostorin valintaan vaikuttavia tekijöitä - muita tarvittavia välineitä - kompostorin sijoittaminen

Lupa tai kompostointi-ilmoitus Kompostointia aloitettaessa on tarkistettava kuntakohtaiset jätehuoltomääräykset. Biohajoavan kotitalousjätteen kompostointiin ei yleensä tarvita lupaa, mutta

kompostoinnin aloittamisesta on usein tehtävä kompostointi-ilmoitus, jossa kunnan ympäristöviranomaisille (tai esim. pääkaupunkiseudulla YTV:lle) kerrotaan tiedot esim. kiinteistöstä (rakennustyyppi, asukasmäärä), kompostoitavasta jätteestä (puutarha, talous, käymälä), kompostin sijainnista ja kompostorin rakenteesta. Puutarhajätettä saa kompostoida myös ilman ilmoitusta. Käymäläjätettä kompostoitaessa tarvitaan vähintään ilmoitus, joissakin tapauksissa lupa. Yleisesti jätehuoltomääräykset edellyttävät, että taajama-alueella talousjätettä kompostoitaessa kompostorin tulee

olla jyrsijäsuojattu ja lämpöeristetty (koskee ympärivuotiseen käyttöön tarkoitettua kompostoria)

sijaita vähintään 15 m päässä vesikaivosta sijaita läpäisevällä alustalla tai olla varustettu valumavedet keräävällä astialla sijaita vähintään 5 m naapuritontin rajasta; naapurille on kohteliasta ilmoittaa

kompostoinnin aloittamisesta ja/tai kysyä lupaa kompostorin paikkaan Lisäksi on huolehdittava, ettei kompostoinnista aiheudu haittaa terveydelle ja ympäristölle. Kompostiin ei saa laittaa kompostoitumisprosessia tai kompostimullan käyttöä haittaavia jätteitä. Sopivan kompostorin valinta Kompostoria valitessa määritellään sen

käyttötarkoitus: onko kompostori ympärivuotiseen käyttöön vai kesäkäyttöön? Kompostoidaanko talousjätettä, puutarhajätettä vai molempia?

riittävä koko ja määrä: monenko henkilön biojätteet kompostoidaan? Riittääkö yksi kompostori vai tarvitaanko useampi?

Ympärivuotiseen talousjätteen kompostointiin tarvitaan lämpöeristetty kompostori. Se voi olla teollisesti valmistettu tai itse rakennettu, kunhan se täyttää hyvälle kompostorille asetetut kriteerit (ks. kohta KOMPOSTORIN RAKENNE). Markkinoilla olevista kompostoreista ei ole tuoretta vertailuselvitystä. Kompostorien rakennusohjeita on saatavana mm. kuntien ympäristönsuojelutoimistoista ja jätehuoltoyrityksiltä. Kierrätyskompostoreita valmistetaan vanhoista arkkupakastimista mm. kierrätyskeskuksissa. Pakastimesta EI saa itse ryhtyä nikkaroimaan kompostoria, sillä se on sisältämiensä freonien vuoksi ongelmajätettä. Freonit voi poistaa vain valtuutettu taho. Mm. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus Oy:ssä on lupa ja laitteet freoninpoistoon.

Kesämökille kesäkäyttöön tarkoitettu talousjätekompostori voi olla eristämätön, mutta myös sen tulee olla suojattu haittaeläimiltä. Pelkän puutarhajätteen kompostointiin käy hyvin eristämätön, yksinkertainen kehikko. Kompostorin on oltava riittävän suuri, mutta toisaalta ylimitoitettu kompostori voi vajaakäyttöisenä jäätyä talvella. Keskimäärin kotitaloudessa syntyy n. 140 g biojätettä henkilö kohden vuorokaudessa. Määrä on hyvin viitteellinen. Kolmasosa kompostorin tilavuudesta on varattava seosaineelle. Kompostori on riittävän tilava, jos biojäte ehtii muhia siellä vähintään 6-8 viikkoa ennen kuin kompostori on täyttymisen vuoksi pakko tyhjentää. Omakotitalon (4-5 henk.) kotitalousjätteen kompostointiin riittää 250 litran kompostori (200-400 l); mikäli kompostoidaan myös puutarhajätettä tarvitaan 400-600 l kompostori. Taloyhtiöissä kompostoritilavuutta on syytä varata 15-20 l/asukas. Yli 10 talouden taloyhtiössä kompostoreita on tarpeellista hankkia ainakin kaksi kompostoria, jolloin niitä voidaan käyttää vuorotellen. Muita tarvikkeita Kompostorin lisäksi kompostoinnin aloittamiseen tarvitaan seosainetta, sille kannellinen säiliö ja kauha. Seosainetta tarvitaan suurin piirtein suhteessa 2 osaa biojätettä – 1 osa seosainetta. Taloutta kohti seosaineita on syytä varata n. 15 l/kk. SEOSAINE OMINAISUUDET MISTÄ SAADAAN kuiva lehti- ja neulaskarike pelkkä lehtijäte painuu

kostuessaan helposti tiiviiksi levyksi

kannattaa sekoittaa karkeampaan ainekseen

haravoidaan pihalta

kutterinlastu (ei käsitellystä puusta)

ilmavaa kuivana ei jäädy ei sido tehokkaasti

kosteutta eikä typpeä vaatii jälkikompostointia

puusepänliikkeet, koulujen veistoluokat

risuhake ilmavaa lahoaa nopeasti

pihalta tullutta risua voidaan hakettaa esim. vuokrattavalla hakettimella

kuorike sitoo hajuja, ammoniakkia, kosteutta

paljon hivenaineita parantaa kompostin lannoitearvoa

puutarhaliikkeet

saattaa estää kärpästen lisääntymisen (pihka)

hajoaa hitaasti syntyy paljon humusta

turve (lannoittamaton) sitoo hajuja, ammoniakkia, kosteutta

ei kovin ilmavaa jäätyy helposti lahoaa nopeasti

puutarhaliikkeet

olki, ruoko hajoaa hitaasti silputtuna hyvä seosaine

vanha komposti (ei kypsä) maatumatonta ainesta sisältävä

valmis multa maanparannukseen

oma komposti

valmis seosainesekoitus puutarhaliikkeet Kompostin sekoittamista ja kääntämistä, sekä tyhjentämistä varten tarvitaan sekoitussauva, talikko ja lapio. Keittiöön on järjestettävä biojätettä varten oma, mahdollisesti kannellinen keräilyastiansa. Astioita on markkinoilla monia eri tyyppejä. Taloyhtiön tai muussa yhteiskäytössä olevaa kompostoria varten on hyvä hankkia hoitokirja, johon merkitään tietoja hoitotoimenpiteistä. Muita mahdollisia, joskaan ei välttämättömiä tarvikkeita ovat mm. lämpömittari (asteikko 0-100; ei lasinen), reunojen puhdistusta varten autoharja tai ikkunalasta jne. Kompostorin sijoittaminen Jätehuoltomääräykset määrittävät ympäristöhygieeniset minimivaatimukset kompostorin sijainnille (ks. edellä). Tarkoituksenmukaista on sijoittaa kompostori siten, että jätteen vieminen ja kompostin hoitaminen on helppoa, myös talvella. Paikka, johon sade- ja sulamisvedet helposti valuvat ja kerääntyvät on huono paikka kompostorille. Kompostorin tulisi myös seistä alustallaan suorassa, jottei sen pohjalle kerry vettä. Erityisesti puutarhajätteen tai jälkikompostoitumassa olevan massan avokomposti on hyvä sijoittaa suojaan kosteutta haihduttavalta tuulelta ja auringolta. Hyvin hoidettu kompostori ei haittaa naapurisopua.

Hoidosta sopiminen ja tiedottaminen (yhteiskompostori) Kompostointia aloitettaessa on hyvä varmistaa, että kaikki siihen osallistuvat ovat saaneet riittävästi tietoa siitä, mitä kompostiin saa laittaa ja mitä kuuluu kunkin kompostinkäyttäjän perustehtäviin (mm. jätteen peittäminen seosaineella, liha- ja kalajätteen hautaaminen syvemmälle tms.) Erityisesti useamman asunnon taloyhtiöissä on hoidosta sovittava jo ennen kompostoinnin aloittamista. (ks. KIMPPAKOMPOSTOINTI) KALVO 6. KOMPOSTORIN RAKENNE

- millainen toimivan kompostorin pitäisi olla Talousjätekompostorille annetaan minimikriteerit kunnallisissa jätehuoltomääräyksissä. Toimiva kompostori rakentuu seuraavasti:

1. KANSI suojaa sateelta ja haittaelämiltä estää kompostoitumisessa syntyvän kosteuden ja lämmön haihtumisen pitäisi olla helppo avata täyttämistä varten, mutta kansi ei saa aueta

itsestään esim. tuulella olisi hyvä olla lämpöeristetty lämmön karkaamisen estämiseksi

2. LÄMPÖERISTYS mahdollistaa ympärivuotisen käytön talvella eristystä voidaan lisätä kasaamalla kompostorin ympärille lunta

3. AVATTAVA SEINÄ TAI LUUKKU riittävän suuri, jotta tyhjennys on helppoa

4. RIITTÄVÄ ILMANVAIHTO ilma-aukot tai venttiilit, verkkopohja, maavara

5. SUOTOVEDEN POISTO liian kosteuden on päästävä poistumaan kompostorista suoraan maahan

(läpäisevä maapohja), tyhjennettävään/haihduttavaan säiliöön, letkulla viemäriin tms.

6. JYRSIJÄVERKKO kompostorin tulee olla jyrsijäsuojattu: seinien ja pohjarakenteen on oltava

riittävän vahvat. Pohjassa oleva vahva verkko estää jyrsijöiden tunkeutumisyritykset ja auttaa ilmanvaihdossa

Lisäksi täyttöaukon on oltava niin suuri, että kompostin sekoittaminen sujuu helposti.

Puutarhajätekompostori voi olla yksinkertainen laudoista kyhätty kehikko, jota ei tarvitse suojata haittaeläimiltä. Puutarhakompostori voidaan varustaa yksinkertaisella kannella, joka suojaa sateelta ja tuulelta. KALVOT 7-8. OIVAT OLOT HAJOTTAJILLE: HAPPI, KOSTEUS, LÄMPÖ, RAVINNESUHTEET

- kompostoinnin edellytykset: happiolot, kosteus, lämpötila, ravinnesuhteet, pH

Kompostoitumisprosessi vaatii happea, kosteutta, riittävää lämpötilaa ja ravinteita: mitä otollisemmat olot, sitä nopeampaa ja vaivattomampaa kompostoituminen on.

1. HAPPI

Lahotusta suorittavat organismit ovat aerobeja, eli ne tarvitsevat happea elintoimintoihinsa. Hapettomassa (esim. liian märässä ja tiiviissä) kompostissa aerobit eliöt korvautuvat anaerobeilla, joiden hajotustyö tapahtuu mädättämällä. Myös mädättämällä biojäte hajoaa, mutta prosessissa syntyy pahanhajuisia rikkiyhdisteitä ja metaania. Otolliset happiolot varmistetaan riittävällä ilmanvaihdolla ja tarpeeksi karkeilla ja sopivasti annostelluilla seosaineilla. Kompostin ajoittainen ilmastaminen ja kääntäminen varmistavat, että myös kompostin keskiosiin pääsee happea. Jos kuiviketta annostellaan liikaa, on komposti liiankin ilmava ja se kuivuu. Tällöin lahotus on hidasta ja kompostiin saattaa etsiytyä mm. muurahaisia.

2. KOSTEUS

Lahottajaeliöt tarvitsevat myös kosteutta, jota syntyykin lahoamisprosessin tuotteena. Kosteutta kompostiin tuovat myös talousjätteet. Kompostin optimaalinen kosteusprosentti on 60-70; alle 30 kosteusprosentissa lahoaminen pysähtyy. Kuivahtaneessa kompostissa lahottajaeliöt eivät kuole, vaan ne kehittävät eräänlaisia lepomuotoja, itiöitä, odottelemaan parempia olosuhteita. Lahotus kuitenkin hidastuu tai tyrehtyy. Tarvittaessa kompostia kastellaan tasaisesti ja sekoitetaan kosteus myös keskiosiin. Jos komposti tuntuu vaativan usein kastelua, voidaan siihen lisätä vettä pidättäviä aineksia, esim. turvepehkua.

Kosteus on sopiva, kun kompostimassasta nyrkissä puristettaessa tihkuu vain muutama pisara vettä. Kompostimassan täytyy tuntua kädessä kostealta, mutta ei märältä: kuin kuivaksi puristettu pesusieni.

3. LÄMPÖTILA

Lahottajat viihtyvät lämpimässä; hajotus on nopeinta 35-50o C lämpötilassa, alle 15o C hajotus on hyvin hidasta. Lämpötila syntyy mikrobien omasta toiminnasta – hajotuksessa vapautuu lämpöenergiaa. Syntyvä lämpö saadaan pidettyä tallella lämpöeristyksellä ja kannella. Kompostin ”normaali” lämpötila on lahottajaeliöiden ahertaessa 45-70 astetta. Lämpötila vaihtelee prosessin eri vaiheissa; valmiiksi kompostoituneen massan lämpötila pysyttelee ympäristön lämpötilan tasalla. Talvella vähintäänkin eristämätön komposti jäätyy; lahotus käynnistyy kuitenkin jälleen keväällä kompostin sulaessa.

4. RAVINNESUHTEET HIILI (C) on eliöiden energianlähde ja TYPPI (N) niiden solujen rakennusaine. Hiilen ja typen suhteen (C:N) ihannearvona on mainittu 30-35:1, mutta kompostoitaessa talousjätettä oikeantyyppisen seosaineen kera kompostiin kehittyy itsestään lahottajille otollinen ravinnetasapaino. TYPPEÄ kompostiin päätyy keittiöjätteissä ja tuoreissa kasvijätteissä (sekä lannassa ja virtsassa). Typen puute vaivaa kuivaa kasviainesta sisältäviä puutarhajätekomposteja. Hajotus onkin niissä hidasta ja sitä voidaan nopeuttaa kastelemalla kasaa nokkos- tai kanankakkavedellä, lisäämällä joukkoon vanhaa kompostia tms. typpipitoista ainesta. Liika typpi haihtuu kompostista ilmaan ammoniakkina tai valumavedessä nitraattityppenä. Tällöin kompostista karkaa ravinteita. Typpi on myös mm. vesistöjä rehevöittävä ravinne, joten sen karkaaminen on hyvä estää hiilen määrää lisäämällä. Paljon HIILTÄ sisältävät kuivat kasvijätteet (heinä, olki, karike), risuhake, kutterinlastu, kuorike ja turve. Puuperäiset kuivikkeet (kuori, hake, lastu, puru) ovat ligniinipitoisia. Ligniini on hitaasti hajoava yhdiste, josta muodostuu enemmän humusta kuin tuoreesta kasvimassasta. Myöskään kompostin HAPPAMUUDESTA (pH-arvo) ei kompostoijan tarvitse kantaa huolta. Kompostin pH-arvo on 6-9. Kompostin lämmetessä nopeasti alussa pH saattaa

tilapäisesti laskea syntyvien orgaanisten happojen vuoksi, mutta neutraloituu nopeasti. Happamuus voi olla normaalia suurempi kompostoitaessa RUNSAASTI happamien hedelmien kuoria. KALVO 9. KOMPOSTIIN? KYLLÄ KIITOS! - millaista jätettä voi kompostoida ja miksi - miten biojäte kannattaa kerätä ja käsitellä

Kompostoida voidaan kaikkea sellaista ainesta, joka on joskus ollut elävää. Ruoantähteet: vanhentuneet, kuivahtaneet, pilaantuneet ruoat (tätä jätettä

taloudellinen kompostoija ei toivottavasti tuota kovin runsaasti - miksi ostaa kaupasta ruokaa kompostoitavaksi!), kananmunankuoret

Hedelmien ja vihannesten kuorimatähteet: mahdolliset torjunta-aineet hajoavat kompostissa eivätkä ole vaarallisia

Kalanperkaustähteet, luut tms.: haudataan syvemmälle ja peitetään huolellisesti. Isohkot luut hajoavat hitaasti ja ne voidaan seuloa takaisin kompostiin, kun multa otetaan käyttöön

Kahvin- ja teenporot suodatinpapereineen: poikkeuksena markkinoille ilmestynyt polyesterista valmistettu pyramidimallinen t-pussi!

Viherkasvien ja puutarhakasvien osat ja kukkamulta kotoa ja pihalta Kotieläinten häkkien siivousjäte, myös kissanhiekkaa pieninä määrinä:

kissanhiekkoja on hyvin monenlaisia ja tuoteselostetta kannattaa tutkia. JOS lemmikillä on sisäloisia, on sen ulostetta kompostoitaessa varmistettava, että kompostin lämpötila on vähintään 55oC vähintään 3 vrk ajan!

Pehmopaperi (pienet määrät): paperiin ei saa olla imeytettynä haitallisia aineita Luonnonkuidut – villa, puuvilla, pellava, silkki (hyvin pienet määrät): langanpätkät,

rikkinäinen villalapanen paloiksi pienittynä jne. Kyllästämätön sahanpuru: tiivistyy kostuessaan eli ei ole hyvää seosainetta, mutta

kelpaa muuten kompostoitumaan muun biojätteen joukkoon Pieni määrä sanomalehtipaperia kompostijätteen kääreenä, myös pahviset

munakennot mieluiten silputtuna.

Lisäksi vaippoja voi halutessaan kompostoida, jos on viitseliäisyyttä repiä ne auki ja poistaa muoviosat! KASVITAUTIEN RUNTELEMIA PUUTARHAKASVEJA voidaan joissakin tapauksissa kompostoida; monesti parempi tapa olisi polttaminen. Äkämäpunkin tai marjapensaan härmän vaurioittamat lehdet voidaan kompostoida, jos ne haudataan syvälle itiöiden leviämisen estämiseksi. Joissakin tapauksissa, kuten toukkien vioittamissa juureksissa,

loinen saattaa kyetä talvehtimaan kompostissa. Rikkakasvien siemenet tuhoutuvat riittävän korkeassa lämpötilassa (65oC viikon ajan) ; ennen siemennysvaihetta kompostoitu rikkakasvi on ”vaaraton”. Juurakoista leviävien kasvien juuret voidaan kuivattaa auringossa ennen kompostiin laittoa. (Lisätietoa esim. Ulla Lehtosen kirjassa ”Ullan puutarha- ja viljelyvinkit”)

Biojätteen lajittelu ja käsittely

Kotikompostoija voi vuorata biojäteastiansa sanomalehden palalla; jäte ei tartu kiinni seinämiin. Kuivikkeeksi pohjalle käyvät myös pieniksi silputut kananmunakennot. Paperipussit ja maatuvasta maissitärkkelyksestä tehdyt biojätepussit ovat liian järeitä kotikompostiin: ne toki maatuvat aikanaan, mutta tarttuvat ikävästi sekoitussauvaan ja talikkoon. (Erilliskerättävä biojäte on kuitenkin käärittävä maatuvaan materiaaliin: sanomalehteen, paperipussiin, biohajoavaan muoviin tms.) Kompostoituminen on nopeampaa, kun biojäte on pieninä paloina ja esim. kananmunankuoret murskattuna. Multa on tasalaatuisempaa, kun biojätteen joukossa ei ole kovin erisuuruisia kappaleita. Kokonainen kaali on tunnistettavissa kenties kuukausia, kun taas paloiteltu kaali maatuu nopeasti. Nesteet valutetaan viemäriin; nestemäisiä keittiöjätteitä ei kompostoida. Kuivaan kompostiin niitä voi tosin käyttää (Huom.! maitotaloustuotteet happanevat ja haisevat!). Terveen ihmisen virtsa on steriiliä – pissapotta voidaan tyhjentää puutarhajätekompostoriin, jossa virtsan sisältämä typpi nopeuttaa hiilipitoisen aineksen maatumista.

KALVO 10. KOMPOSTIIN? EI KIITOS! - millaista jätettä ei saa kompostoida ja miksi Kompostiin ei saa laittaa maatumatonta, terveydelle vaarallista tai

hajottajaeliöiden toimintaa haittaavaa ainesta.

Ongelmajätteet kuten lääkkeet, liuottimet, maalit, torjunta-, desinfiointi, lahonsuoja-aineet jne. ovat myrkyllisiä hajottajaeliöstölle; myrkkyjäämiä voi jäädä multaan. Lääkkeet ja antibakteeriset tuottavat vastustuskykyisiä bakteerikantoja.

Kyllästetty puu: myrkyllistä, luokitellaan ongelmajätteeksi

Tuhka ja kalkki, hiilet: nostavat pH:ta = lisäävät emäksisyyttä. Hiilimöhkäleet eivät maadu.

Tupakantumpit: maatuvat hyvin hitaasti ja sisältävät haitallisia aineita, mm. raskasmetalleja

Pölyimuripussit ja siivouspöly: pölyimuripussit eivät maadu; voi sisältää epäpuhtauksia

Vaipat, terveyssiteet: paljon maatumatonta muovia (toisaalta vaippoja on myös kompostoitu, ks. myös edellinen kohta)

Muut maatumattomat materiaalit: muovit, muovitetut tai vahapinnoitetut paperit (esim. maitotölkit), lasi, metalli, keinokuidut, kumi

Suuret määrät luonnonkuituja tai paperia KALVO 11. ELÄMÄÄ KOMPOSTISSA

- hajottajaeliöt lähikuvassa

Komposti on ekosysteemi, jossa elävät hajottajat ja niitä saalistavat pedot. Kompostointia aloitettaessa ei hajottajaeliöstön hankintaan tarvitse paneutua: ne löytävät tiensä kompostiin kompostoitavan materiaalin mukana sekä pohjalle laitettavan pienen multamäärän kautta.

Bakteerit Bakteereja on kompostissa miljoonittain. Tyyppejä ja lajeja on lukuisia – on kokkeja, vibrioita, basilleja ja spirillejä; kaikilla on optimilämpötilansa ja erikoistumisalansa. Osa bakteereista on petoja, jotka syövät muita bakteereja. Taudinaiheuttajabakteerit eivät viihdy kuumassa kompostissa ja ne tuhoutuvatkin yli 55oC lämmössä. Sädesienet ovat rihmastona kasvavia bakteereja. Vaikka ne ovat mikrobeja ne voi nähdä harmaana tai kellertävänä tuhkamaisena tai seittimäisenä kerroksena lähellä pintaa kuivahtavassa kompostissa. Sädesienet hajottavat mm. hitaasti hajoavia selluloosaa ja kitiiniä; ja antibioottisia aineita erittäessään tuhoavat taudinaiheuttajia. Sädesienistä on lähtöisin myös ”mullan tuoksu”

Sienet Homeet, hiivat ja lakkimaisia itiöemiä kehittävät muut sienet osallistuvat eloperäisen materian lahotukseen luonnossa ja kompostissa. Sieniä esiintyy kompostin jäähdyttyä; optimilämpötila niille on yleensä 21-24 oC , mutta lajikohtaista vaihtelua esiintyy.

Homeet ovat tärkeitä ligniinin ja selluloosan hajottajia; myös niistä jotkut erittävät antibiootteja. Lierot sekoittavat kompostimassaa, edistävät tunneleillaan hapen kulkua massassa ja hienontavat suuria kappaleita pienemmiksi. Tunkioliero on komposteissa yleisimmin viihtyvä liero. Lierot viihtyvät kosteassa ja lämpimässä, kuitenkin alle 37o C lämpötilassa. Avonaisiin puutarhajätekomposteihin ne hakeutuvat itsestään. Lämpöeristettyihin tiiviskuorisiin kompostoreihin lierot eivät pääse ja olot voivat olla niille liian lämpimät. Lieroja voidaan laittaa sellaisiin komposteihin, jotka 1) eivät jäädy, 2) eivät ole kauttaaltaan liian kuumia (esim. neliskanttisen kompostorin kulmat ovat keskiosia viileämpiä) – tai ainakin lierojen pitäisi voida poistua kompostista pohjan verkon läpi maahan! Muut Kompostissa (lähinnä avokompostissa) vilisee myös muunlaista elämää: kovakuoriaisia, petopunkkeja, sukkulamatoja, alkueläimiä, tuhatjalkaisia… Osa osallistuu hajotukseen, osa saalistaa hajottajia. Kärpäset ja niiden toukat sekä muurahaisyhteisö sen sijaan eivät ole toivottuja asukkeja kompostiin. KALVO 12. MITÄ KOMPOSTISSA TAPAHTUU? - kompostoitumisprosessi: lämpenemisvaihe, lämpövaihe, jäähtymisvaihe,

jälkikypsymisvaihe Kompostoitumisprosessi on melkoisen uskomaton pieneliöiden taidonnäyte: muutamassa viikossa erilliset kappaleet ovat muuttuneet tasalaatuiseksi ja –väriseksi massaksi. Kertatäyttöisessä kompostorissa kompostoituminen voi olla oppikirjamaisen suoraviivainen, selkeät vaiheet käsittävä prosessi, kun taas jatkuvasti täytettävässä pienkompostorissa vaiheet limittyvät siten, että pintakerroksissa ja pohjalla edetään eri vaiheissa. Ajallisesti prosessin pituus alusta loppuun vaihtelee lahotettavan jätteen, kompostin koon, olosuhteiden ja esimerkiksi vuodenaikojen (mahdollinen jäätyminen tms.) mukaan viikoista kuukausiin, jopa vuosiin. Prosessi käynnistyy, kun mikrobit (bakteerit ja sädesienet) lisääntyvät nopeasti runsaan, helposti hajotettavia hiilihydraatteja ja proteiineja sisältävän ravinnon äärellä. Mikrobitoiminta on hyvin kiivasta ja energiaa vapautuu – komposti lämpenee (lämpenemisvaihe). Ajallisesti lämpenemisvaihe kestää yleensä muutaman päivän.

Korkeissa lämpötiloissa viihtyvät bakteerit ja sädesienet valtaavat kompostin lämpötilan noustessa 50 asteeseen. Kompostimassa saavuttaa maksimilämpötilansa (yli 70 – jopa 80o C), jossa enää vain harvat hajottajat voivat toimia. Eliöiden aktiivisuus laskee, kuten myös kompostin lämpötila. Lämpötilan lasku on kuitenkin hidasta, koska kuuminta vaihetta kaihtavat eliöt palaavat jatkamaan lahotusta. Lahotus on tehokkaimmillaan 35-50 asteessa. Tämän lämpövaiheen loppuun mennessä alkuperäinen kompostimassa on kutistunut n. kolmasosaan tilavuudella ja puoleen painolla mitattuna. Taudinaiheuttajat ja rikkakasvit on kukistettu – siksi onkin tärkeää, että kompostiin syntyy vähintään n. 65 asteen lämpötila viikon ajaksi. Useimpien taudinaiheuttajien tuhoutumiseen riittää hieman alhaisempikin lämpötila. Vaihe kestää muutamia viikkoja. Jäähtymisvaiheessa lämpötila edelleen hiljalleen laskee. Bakteerien ohella kompostissa viihtyvät monet sienet ja selkärangattomat. Helpoimmin hajoavat yhdisteet on pääosin käytetty ja lahotus kohdistuu vaikeimmin hajoavia yhdisteisiin, kuten ligniiniin ja selluloosaan, ja humuksen muodostuminen nopeutuu. Vaihe kestää useasta viikosta kuukausiin. Jälkikypsyminen on vaiheista pisin, jopa vuosien mittainen. Mikrobitoiminta vähenee, hitaasti hajoavat yhdisteitä lahotetaan kuitenkin edelleen ja humusta muodostuu. Massan lämpötila vastaa ympäristön lämpötilaa.

KALVOT 13 ja 14. KOMPOSTIN HOITO

- miten kompostia hoidetaan Kun sopiva kompostori on hankittu ja sille on löydetty hyvä paikka, kompostointi voidaan aloittaa. Kompostorin pohjalle laitetaan muutaman sentin (3-5 cm) kerros kuiviketta ja hieman multaa, ja kompostia voidaan alkaa täyttää kerroksittain biojätteellä ja seosaineilla. Kotikompostin perushoitaminen on useimmiten yksinkertaista ja vaivatonta. Kerran pari viikossa (erityisesti kimppakompostorien hoitajien) kannattaa tarkistaa, miltä komposti näyttää, tuoksahtaa ja tuntuu. Hyvin toimiva komposti on hajuton ja lämmin, se painuu kasaan eikä siellä ole kärpäsen toukkia. Biojäte ja seosaine kerroksittain

Biojäte levitetään tasaisesti ja peitetään ohuella kerroksella seosaineetta joka kerta. Seosaineen määräsuosituksia on vaikea antaa – kokemus on paras opettaja. Eläinperäinen jäte, erityisesti kalanperkuutähteet, on syytä haudata syvemmälle kompostiin ja peittää huolellisesti hajun ja kärpästen välttämiseksi.

Seosaine imee ylimäärä kosteutta, sitoo hajuja, kuohkeuttaa kompostimassaa ja tuo hiiltä hajottajien energialähteeksi. Seosaineelle paras säilytyspaikka on kompostorin lähellä sijaitseva mielellään kannellinen astia.

Kasteleminen

Kuivahtanutta tai muurahaisia vilisevää kompostia kastellaan. Sopivan kostea kompostimassa tuntuu kädessä kostealta pesusieneltä. Suuttimellinen kastelukannu on hyvä apuväline veden tasaiseen annostelemiseen. Vettä käytetään muutama litra. Kastelun jälkeen kompostia on hyvä hieman pöyhiä. Veden tulee olla haaleaa tai lämmintä; kuumaa vettä voidaan valuttaa reunoja pitkin muurahaisia karkotettaessa.

Ilmastaminen

Sopiva määrä hyvää seosainetta pitää kompostimassan yleensä riittävän kuohkeana. Hyvin toimivaa kompostia ei tarvitse sekoittaa kovinkaan usein: kuukausittainen pintaosien (20-30 cm) pöyhiminen yleensä riittää; reunoilta voidaan kääntää ainesta kuumempaan keskiosaan. Suuremmissa kimppakomposteissa kompostin perusteellisempi sekoittaminen viikon tai parin välein on usein tarpeen. Syvemmältä komposti käännetään, jos

komposti haisee ja/tai on liian märkä, kompostissa on kärpäsen toukkia komposti on täynnä, mutta pohjalla on vielä hajoamatonta ainesta

Tyhjentäminen

Kompostori tyhjennetään, kun komposti on valmista tai kompostisäiliö on täyttynyt. Tällöin kompostin pitäisi olla vähintään 6-8 viikon ikäistä. Kompostin iästä ja vallinneista olosuhteista riippuu, onko komposti sellaisenaan käytettävissä vai vaatiiko se jälkikypsymistä. Tyhjennykselle otollisimmat vuodenajat ovat kevät ja syksy. Täydestä kompostorista voidaan avattavan seinän/luukun kautta poistaa pisimmälle maatunut osa ja siirtää se jälkikompostoitumaan esim. avonaiseen aumaan tai puutarhajätekehikkoon. Jos kompostoreita on käytössä kaksi (tai useampia) annetaan kompostin muhia täyttyneessä kompostorissa ja siirrytään täyttämään toista kompostoria. Sama koskee myös kaksiosaisia väliseinällisiä kompostoreita: täyttynyt puolisko jätetään muhimaan lepotilaan ja toinen puolisko otetaan aktiiviseen käyttöön.

Ulos aumaan JÄLKIKYPSYMÄÄN siirretty komposti on suojattava sateelta esim. rei’itetyn muovipressun avulla, jotta ravinteet eivät valu hukkaan. Muovi suojaa myös kosteuden haihtumiselta. Hapensaanti ei tässä vaiheessa ole enää kovin tähdellistä, mutta ilmareiät ovat tarpeen. Aumassa kompostia jälkikypsytetään mieluusti 3-6 kk. Kypsää kompostia voidaan sen kypsyysasteesta riippuen käyttää myös lannoitteeksi tai maanparannukseen.

KALVO 15. KOMPOSTIMULLAN KÄYTTÖ

- kompostin kypsyminen - eri kypsyysasteisen kompostimullan käyttö

Komposti tuottaa multaa kukkapenkkien, nurmikoiden, pensaiden ja ruokakasvien lannoitteeksi ja maanparannusaineeksi sekä kukkaruukkuihin (hiekkaan sekoitettuna). Eri kasvit sietävät eri kypsyysasteista kompostia; joillekin kasveille mm. perunalle kypsä komposti on liian emäksistä. Myös alppiruusu, atsalea ja syyshortensia viihtyvät happamassa maassa, eivätkä siten erityisesti välitä emäksisestä kompostista. Kompostin sisältämät ravinteet ovat hitaasti liukenevia ja siten pitkävaikutteisia. Nopeaksi lannoiteaineeksi kompostista ei siten ole. Emäksisenä kompostilla on hyvä kalkitusvaikutus maahan; se myös sisältää sellaisia hivenaineita, joita ei teollisissa keinolannoitteissa ole. Kompostin humus ylläpitää vilkasta eliötoimintaa maaperässä: näin myös taudinaiheuttajille löytyy luontaisia vihollisia. Puolikypsä komposti on iältään joitakin viikkoja vanhaa ja joukossa on vielä erottuvia kappaleita: kananmunan ja avocadon kuoria, puunkuorta tms. Koska siinä on vielä paljon hajoamatonta ainesta, sitä lahottavat eliöt vievät happea ja ravinteita (typpeä) kasveilta. Kypsymätöntä kompostia käytettäessä se pitäisikin kevyesti levittää maan pinnalle eikä sekoittaa sitä syvälle maaperään tai haudata istutuskuoppiin. Puolikypsää kompostia voidaan käyttää katteeksi esim. koristepensaille. Ei aivan kypsä komposti sopii myös kurpitsalle, perunalle, purjolle ja kurkulle. Kypsää eli valmista komposti on kun siinä ei tapahdu enää juurikaan hajotustoimintaa. Väri on tummanruskea, lähes musta, ja massa on varsin tasalaatuista, mururakenteista ja mullalta tuoksuvaa. Vieläkin massasta voivat erottua erityisen karkeat seosainekappaleet tai munankuoret, mutta ne eivät vähennä kompostin käyttökelpoisuutta. Karkeat epäesteettiset ainekset voidaan seuloa massasta pois ja laittaa takaisin kompostoitumaan. Valmis komposti käy useimmille kasveille. Kaikkein vaateliaimpia kypsyyden suhteen ovat juurekset, maustekasvit, sipuli, marjapensaat ja hedelmäpuut.

Kompostimullasta puhutaan, kun komposti on täysin tasalaatuista ja kivennäismaahan (hiekka, hieta, hiesu) sekä mahdollisesti turpeeseen sekoitettuna käy kasvualustaksi ja kukkaruukkuihin myös vaativampiin olosuhteisiin. Eri lähteissä esitetään erilaisia sekoitussuhteita esim. kompostimulta – hiekka – turve suhteessa 1:1:1 kompostimulta – hiekka – savi suhteessa 1:1:1 kompostimulta – hiekka – kukkamulta (kaupasta) 1:1:1 kompostimulta – lannoitettu kasvuturve 1:3 Kompostimultaa voidaan käyttää pensaille ja muille istutuksille 5-10 cm kerroksinakin; nurmikoille sitä levitetään 1-2 cm.

KALVOT 16 ja 17. MIKÄ HÄTÄNÄ? – MAHDOLLISIA ONGELMIA

- kompostissa mahdollisesti ilmenevät tavallisimmat ongelmat ja niiden

ratkaiseminen Kotikompostointi sujuu usein ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Taloyhtiöissä, joissa kompostin käyttäjiä on paljon, ongelmia saattaa esiintyä enemmän. Oheisessa taulukossa ovat kompostoinnissa yleisimmin esiintyvät ongelmat ratkaisuehdotuksineen. Monesti ongelma ratkeaa lisäämällä seosainetta ja sekoittamalla kompostia, tai kastelemalla sitä. Nämä keinot auttavat myös monien ötököiden torjuntaan. On syytä muistaa, että monet ötökät kuuluvat kompostiin eikä niiden häätämistä kannata liioitella. Mikäli ei-toivotuista vieraista ei päästä muuten eroon, voidaan turvautua torjunta-aineisiin, MUTTA vain biohajoaviin ja kompostille haitattomiin sellaisiin. Tällaisia ovat punapäivänkakkaran kukkapölystä valmistetut pyretriinipohjaiset aineet. Kärpästen munien ja toukkien torjuntaan voidaan käyttää myös puutarha- ja maatalousmyymälöistä saatavia kärpäsbakteerivalmisteita. Myös muihin ongelmiin on kaupallisia valmisteita, mutta ennen niihin turvautumista kannattaa kokeilla ympäristö- ja kukkaroystävällisempiä kotikonsteja. ONGELMA SYY RATKAISU Haju - liian MÄRKÄ = hapeton =

mätänee - liian TIIVIS = hapeton =

mätänee - huonosti peitetty,

- seosaineiden lisäys - ilmastus/kääntö - tuuletus - eläinperäisen jätteen

hautaaminen syvälle

erityisesti liha- tai kalajäte

Pysähtyminen, kylmeneminen

- riittämätön massa - liian kuiva - liian märkä

- liikaa hiiltä

- myrkyttynyt (esim. kompostiin on joutunut antibiootteja, torjunta- tai puunsuoja-aineita)

- lisätään keittiö- tai puutarhajätettä

- kastellaan - lisätään seosainetta,

ilmastetaan - lisätään typpipitoista

keittiöjätettä tai typpilannoitetta (urea, kanankakka, nokkosvesi) tai herätteitä

- perustetaan komposti

uudestaan

Jäätyminen - riittämätön eristys - riittämätön massa

- kuumavesipullo, kuumat kivet

- kuuma vesi ja typpilannoitteet

- eristetään lumella - lisätään massaa (syksyllä

esim. puutarhajätettä) - PROSESSI JATKUU

KEVÄÄLLÄ!

Kärpäset ja/tai kärpäsen toukat

- haju houkuttelee: riittämätön sekoitus tai huonosti peitetty ja eläinperäinen jäte

- jäte haudataan syvemmälle ja peitetään kunnolla

- toukat käännetään kuumaan keskiosaan (yleensä yli 43o C riittää)

- reunat valellaan kuumalla vedellä

- pyretriinipohjainen torjunta-aine, kärpäsbakteeri

Home ja sienet - Home ja muut sienet kuuluvat kompostin hajottajaeliöstöön

Tuhkamainen, seittimäinen aine n. 20-30 cm syvyydessä

- liian kuiva; ”tuhka” on sädesieni-rihmastoa)

- kastellaan haalealla vedellä

Muurahaiset - liian kuiva

- kastellaan lämpimällä

vedellä

KALVOT 18 ja 19. KOMPOSTORISOVELLUKSIA

Lyhyet esittelyt erityyppisistä kompostorisovelluksista: - sisätiloihin sijoitettavat pienkompostorit - matokompostorit - ekokompostorit (”kompostoivat kukkapenkit”) - kompostoivat käymälät

Kurssilla käsitellään pääasiassa talous/puutarhajätteen kompostointia kotioloissa. Tällöin käytössä on ”peruskompostori”, yleensä lämpökompostori ja/tai yksinkertainen lehtikompostori/jälkikypsytysauma. Markkinoilla on myös muunlaisia erikoiskompostoreita, joissa tässä esitellään periaatepiirteissään neljä. Pienkompostorit Pienkompostorit mahdollistavat kompostoinnin myös sisätiloissa, vaikkapa kotikomerossa. Kotimainen, Biodeg Oy:n patentoima kotikompostori on kylmälaukun näköinen ja kokoinen solupolypropeenista valmistettu laatikko, jonka sisällä on 18 litran verkkopussi biojätteitä varten. Biojäte peitetään rahkaturpeella ja joukkoon ripotellaan jauhemaista kompostikiihdytintä. Multaa syntyy jopa kolmessa viikossa. Kotikompostori sopii vain pienten, korkeintaan 1 kg/pvä, biojätemäärien kompostoimiseen. Prosessi on kompostikiihdyttimen, aktiivihiilisuodattimen ja turpeen ansiosta hajuton. Samalla periaatteella toimivia kompostoreita kehitetään myös suurtalouskäyttöön. Matokompostorit Mato- eli lierokompostorit sopivat sisätiloihin, mutta ovat enemmänkin hauska kuriositeetti ja kouluissa/päiväkodeissa ympäristökasvatusväline kuin tehokas

biojätteen käsittelijä. Myös lierokompostoreista on kuitenkin kaupallisia sovelluksia harrastajille. Matokompostorin voi perustaa puulaatikkoon tai vanhaan akvaarioon. Kompostori peitetään kannella, mutta lierojen hapensaanti on turvattava ilmarei’illä. Kuivahtavaa matokompostia kastellaan varovasti. Matokompostorissa elelevät tunkiolierot, joita voi pyydystää lehtikomposteista (tai hankkia esim. joistakin kierrätyskeskuksista). Madot syövät päivässä painonsa verran pieneksi pilkottua, multaan haudattua biojätettä. Liha- ja kalajätettä lierokompostoriin ei kannata laittaa kärpäs- ja hajuongelmien välttämiseksi. Ekokompostorit Ekokompostoreiksi kutsutaan koristeellisia erikoiskompostoreita, joissa talous- ja puutarhajätteen kompostointi yhdistetään koriste- tai hyötykasvien kasvatukseen. Ekokompostoreissa talousjätesäiliö on upotettu kasvipenkkiin, jossa kasvaa kukkia tai vaikkapa vihanneksia. Talousjätesäiliön kyljissä on aukkoja, joista lierot voivat kulkea ja kuljettaa ravinteita kasvien käyttöön. Ekokompostoreita on ainakin kahta tyyppiä: ”Kukkiva kompostori” (Puutarhafani Oy) ja ”Ekopenkki” (Ideapuu Oy). Ekokompostorit hyödyntävät ravinteet syntypaikalla; ne ovat lisäksi perinteisiä kompostoreita esteettisempiä ja voidaan sijoittaa näyttävillekin paikoille. Em. perusmallit on patentoitu, mutta niitä voi rakentaa omaan käyttöön. Eräänlaisia ekokompostoreita ovat myös luonnonmateriaaleista, kuten pajupunoksesta, heinäpaaleista, savitiilistä tms. rakennetut tilataidekompostorit puutarhajätteelle. Kompostoivat käymälät Luonnon ravinnekierto on ihmisen toimesta katkaistu myös käymäläjätteen osalta. Ravinteita huuhdotaan puhtaalla vedellä viemäriverkostoon ja puhdistuslaitoksiin, jotka kehittyneimmilläänkään eivät kykene poistamaan lietteestä kaikkea ravinnetta. Vesistöihin joutuessaan ravinteet - merkittävimpinä typpi ja fosfori - rehevöittävät vesiä, mikä näkyy lisääntyneenä kasvillisuutena, mm. leväkasvustoina ja veden sa-mentumisena. Paitsi kelvotonta uimavettä, rehevöityminen merkitsee veden happiolojen heikkenemistä ja jopa laajamittaisia kalakuolemia. Kompostoiva käymälä on ekologisesti järkevä ja erityisesti haja-asutusalueilla kiristyvien jätevedenkäsittelyvaatimusten vuoksi myös taloudellisesti kilpailukykyinen vaihtoehto. Kompostoiva käymälä ei ole sama kuin perinteinen kuivakäymälä: kompostoiva käymälä esi- ja osittain jälkikompostoi sinne päätyvät tuotokset ja se voidaan sijoittaa

sisätiloihin. Käymälässä voidaan kompostoida myös talousjätteet. Käymälä tyhjennetään 1-2 kertaa vuodessa. Markkinoilla on saatavissa useita erityyppisiä kompostikäymälöitä. Oikein hoidettuna kompostikäymälä on siisti ja hygieeninen. KALVO 20. KIMPPAKOMPOSTOINTI - kompostointi taloyhtiössä tai pientalokortteleissa

Kaikki kompostoinnista kiinnostuneet eivät voi tai halua aina hankkia omaa kompostoria. Kompostoida voidaan myös yhdessä: taloyhtiössä, naapurien kanssa, korttelikompostorissa. Kimppakompostointia suunniteltaessa ja aloitettaessa (ks. lisäksi KOMPOSTOINNIN ALOITTAMINEN) Keskustellaan asiasta taloyhtiön hallituksessa Keskustellaan asiasta asukaskokouksessa, kerrotaan mitä kompostointi on ja miksi

siitä on hyötyä. Tilaisuuteen voidaan kutsua ulkopuolinen neuvoja (YTV alueella esim. YTV:n jäteneuvoja) ja saatavilla on ilmaista materiaalia ja mm. lainavideoita.

Selvitetään asukkaiden mielipiteet: kuinka moni haluaa osallistua, kuinka moni vastustaa ja miksi. Kaikkien asukkaiden ei tarvitse kompostointiin osallistua, mutta mitä suurempi innostus on, sitä parempi. Naapurisopua ei kiistelyllä pidä särkeä!

Kootaan aktiivisista asukaista kompostinhoitoryhmä. Ryhmässä pitää olla useampia innokkaita hoitajia, jotta hoitaminen ei muodostu kenellekään liian työlääksi ja että poismuutto ei tyrehdytä koko kompostointia. Uutta väkeä innostetaan mukaan säännöllisesti. Hoitovuoroista ja toimista sovitaan. Kimppakompostoinnissa hoitovihko on miltei välttämättömyys.

SÄÄNNÖLLINEN TIEDOTUS on onnistumisen edellytys. Kaikkien kompostointiin osallistuvien on saatava tietoa, mitä velvollisuuksia kullakin kompostinkäyttäjällä on kompostoinnin onnistumisessa. Kompostorin sijainnista riippuen ohjeistusta on hyvä olla kirjallisena esim. jätekatoksen seinällä tai kompostorin kannessa. Tiedotuksen ja käyttäjäkyselyiden on hyvä olla säännöllisiä: uusia käyttäjiä houkutellaan mukaan ja käyttäjiä muistutetaan hyvistä kompostointikäytännöistä. Vastuuhenkilöiden yhteystiedot pitää olla helposti löydettävissä. YTV alueella maksutonta informaatiomateriaalia (mm. Asukasopas kompostorin käyttäjälle) on saatavilla kaikille kompostin käyttäjille.

KOMPOSTOINTIAIHEISTA KIRJALLISUUTTA JA INTERNET-LINKKEJÄ Kirjallisuutta, julkaisuja: Alm G. ym. (1993): Kompostikirja. Schildts. Flink R. & Leppälä A. (1997): Ravinteet kiertoon – käytännön keinot ja tekniikat. Haukioja M., Hovi A., Rajala J. (1983): Komposti. Lantakompostista keittiöjätekompostiin – kompostin käyttö viljelyssä. Tammi. Klemola & Roos (1998): Biojätteen ympärivuotinen kompostointi – käyttäjien kokemuksia kompostoreista. Kuluttajaviraston julkaisusarja 2/1998. Koski E. (1995): Matokomposti. Rakennusalan kustantajat. Lehtonen U. (1999): Ullan puutarha- ja viljelyvinkit. WSOY. Lilja R. (1994): Hyvän kompostointikäytännön opas. Ympäristöministeriö. Miettinen V. (1993): Komposti, pienkompostoijan tietolaari. Hyötykasviyhdistys.

Paatero & Lehtikari & Kemppainen (1984): Kompostointi.

YTV:n materiaalia: Kompostin hoitajan opas. YTV. 33 s. Kompostoija-lehti. YTV. Kompostoijan palveluhakemisto Luettelo markkinoilla olevista kompostorimalleista Puutarhajätekompostorin rakennusohje Talousjätekompostorin rakennusohje

Internetistä saatavia kompostointioppaita ja muita linkkejä Biolanin kompostointiopas http://www.biolan.fi/suomi/kompostointi/kompostointiopas/index.htm http://www.lappeenranta.fi/ymparisto/kompost.html YTV:n kompostointisivut (myös Kompostinhoitajan opas HTML- ja PDF-muodoissa) http://www.ytv.fi/jateh/hyoty/kompos.html Porvoon kaupungin kompostointiopas http://www.porvoo.fi/teknymp/ymp/komposti.pdf Oulun Jätehuolto http://www.ouka.fi/jatehuolto/hyotyjate/kompostointi/ Pirkanmaan Jätehuolto Oy http://www.pirkanmaan-jatehuolto.fi/kompostointi.htm Raija Jussilan kompostointiopas http://koti.mbnet.fi/raizu/komposti/index.htm Rosk’n’Roll kompostointiopas http://www.rosknroll.fi/suomi/kompost.html

Saarijärven kaupungin kompostointiopas http://www.saarijarvi.fi/tekninen/Komp1.pdf

Ekoinfo ry (kompostoriesittelyt) : http://user.sgic.fi/~ekoinfo/kompost/index.htm