J

Kotiseu tuk uva uksiaL0u nai s~Hämeestä

XIV

Tarkistettu ylipainos ForssanLehdessä olleista kirjoituksista

Forssa 1932.Forssan Kirj-apaino O. Y.

Lähes 10,000 vuotta sitten purkautunuttaJ arvea etsimässä.

Ensin siitä ihmeestä, että Portaanjoen laskusuunta muuttuisi.

Xl atkamies, jonka polkupyöräoli raskaasti lastattu, ilmaantui äk-k iar vaarnatta huvilani uim aran taa n.Merkillinen mies, jonka jo ennes-tään tunsin. N uuskii ihmistenmaita ja metsiä, rantaäyräitä Jas: vikuo pp.a. Tuntee Lounais-Hä-.riee nkin maaston paremmin kuinkukaan toinen, vaikkei edes täälläasu

Nyt hän meni Kuivajärveen ui-maan, käveli hta asti matalassa ve-dessä ja im;: vesi ulottui vyötäisiina "l, jii: hän paikalleen kaapimaa nja kuhnaarnaan. Nosti varpaallaanpohjamutaa J~. sanoi: Tää järvi onvanhan SUJn päällä.

~Ji:l:i ihrnettclerriåän, mutta hänhu ,:si :':-a [;;U1l12an. Selvää turvettah.incn k~iclf,o~iln oli. Ja kun kul-jimme vedessä edestakaisin, hu o-masin kohta minäkin asteleva niepätasaisten sucmättäiåen päällitseja ltmitse Toverini selitti: TämäS".·; ;i hyvin yhteen, oikeastaan odo-tin sitä. Kuivajärven Portaanpuoleinen p onja on entistä metsä--n a ata ;:'leT~ on' vieläkin kantoja,pitkälle jiirvenpohjaa.

- bnarkos tämä järvi on saa-

n n t k uivan nimen, myöntelin minä.Jaa, siitä on jo pitkä aika,

muutama tuhat vuotta, kun Por-taanjoki juoksi tämän ala van metsä-,;a suomaan lävitse melkein Salmeenasti. Mutta Kankaisten puolella olijo silloinkin samaa leveähköä jär-veä,

Matalaa siellä on vieläkin, se-litin minä.

- Niin onkin nyt, mutta vedenja maan raja on aikojen kuluessasiirtynyt hyvin kummallisella ta-valla. Meren rannikolla asukkaattietävät omasta kokemuksestaan,että maa kasvaa meren kustannul.-sella, kun matalan veden peitossaollut meren lahti muuttuu vesijä-töksi ja se taas kuivaksi metsärn aak-51. Savi- :,a liejupohjaiset alattaas on helppo raivata viljelys-maaksi. Tällä tavalla maammepinta-ala tkas vaa vu ossa dassa pie-nen pitäjän kokoisella lisällä ei.kuten Sakari Topelius sanciMaamme-kirjassaan, Itämeri lah-joittaa Suomi-tyttärelleen joka vuo-sisata ruhtinaskunnan.

- Näin, jatkoi tuttavani, onkumminkin vain meren rannall::t.

4

Kuiva n m a a n ala kasvaa siellä siitäsyystä, että maa kohoaa merestä,s 0, k ck o maan kuori pe.toirieen,m etsi nce n , vuorineen ;a la ak s oin eennousee hiljalleen yhä ylemmäksi,ei vain rannikolla, vaan kautta Po h-jois-Euro pa n. Pohjarimaalla onnousu noin I m IOO vuodessa.J ar ve t ja joet seuraavat tietenkinmukana, koska ne kuuluvat maan-kuoreen, ja jos kohoamisen määräolisi kaikkialla yhtäsuuri. ei sisä-maan vesistössä tapahtuisi tämänmerkillisen luonnonilmiön johdostamitään muutoksia. Maa ei järvienympäristöllä lisääntyisi; näin kävisivain meren rannalla. Mutta nyt onkumminkin asian laita niin, ettämaan kohoaminen ei olekaan kaik-kialla sama, vaan se on erilainen eripaikoissa, Eniten nousee Pohjan-maa, mutta sieltä etelään ja itään-päin mentäessä kohoamisen määräon yhä pienempi. Etelä-Häme esirn.nousee vu ossadassa vain puolet sii-tä, mikä tulee Vaasan tienoon osal-le, eikä Rajajoella ja sen takanaole viime vuosisatoina tapahtunutkohoamista ollenkaan. Kun näinon, niin tuo erilainen kohoaminensaa aikaan sen, että maa noustes-saan k a II i s t u u , ja tämä kallis-tuminen koskee myös järvien al-taita ja tulee juuri niissä näk yviin,koska vedenpinta puolestaan pysyyaina ja kaikkialla vaakasuorassa.Toisissa järvissä vesi tuon kallis-tumisen johdosta alenee ja maa siiskasvaa kuten merenkin partaalla.Mutta toisissa järvissä 'käykin aivan.päinvastoin: kuiva maa, metsät,suot ja niityt joutuvat .hi ljallee n

veden peittc o n, kun tulva pysyy ja t-.u vasti rannoilla siitä syystä, e·,tä

vesi tekee järvessä nousua.Näin on käynyt ja käy edelleen-

kin mm. Kui-vajärvessä ja Pyh åar-vessa. Maa kallistuu täälläkin kaak-koon päin, mikä merkitsee sitä,että Loimijoen suu eli se kohta,jossa ,:äl'l':en vesi virtaa yli järvi-aitaan reunan, kohoaa enemmänkuin Portaan puoleinen pää. Kunnyt tuo .kynnyskohta määrää kokojärven piirissä itse vedenpinnankorkeuden, nousee siis järven pin-ta kaikkialla saman määrän kuinLoimijoen niskassa, mutta tuomäärä on nyt, kuten sanoin, ja r-ve n kaakkoispäässä suurempi kuinsikä'äine n maa n k oh oam ine n. Vesikohoaa toisin sanoen järvessäe-nemmän kuin itse maa, ja peittääsiis vähitellen alleen sellaisia ala-via maita, jotka ovat aikaisemminolleet kuivia. Tässä käy lyhyestisanoen aivan samoin kuin r uu hes-sa, jota toisesta päästä nostetaan.vesi nousee silloin vastakkaisessapäässä.

Täten' on vesi Kuivajärvessä jaPyhåjärve sså pyrkinyt luonnonolo-jen vuoksi jatkuvasti nousemaan sii-tä hetkestä alkaen, jolloin ne ku-ro utuivat irti merestä, kun niitäpat oa va kynnys, nykyinen Loimi-joen niska. kohosi meren pintaakorkeammalle, Sitä ennen olivatnämä järven ympäristöt meren lah-tina, ja silloin on täälläkin maakasvanut meren kustannuksella,mutta ei enää m yo.hern m in, järvi-vaiheen alkamisen jälkeen. Veden-I:OUSU on tapahtunut ja tapahtuu

edelleenkin niin hitaasti, ettei sitäp aljo n 'huomaa koko ihmisiän ai-kana. Mutta niin se vain on, ettäsinne Portaan puolimaiseen pää-hän vedet luonnon. pakosta tup-paantuvat. Aikojen kuluessa onveden peittoori jäänyt pitkä pätkäPortaanjokea ja sen viereisiä mai-ta, soita ja metsiä, ja siten on .pää-osa koko Kuivaärvest ä syntynyt,kuten näkyy kieltämättömän sel-vä sti järven pohjana olevasta suos-ta.

En kysellyt enempää, mutta rnie-le ssäni surkuttelin tulevien suk up ol-vieri portaalaisia, jotka kerran nä-kevät Kuivajärven siirtyneen hei-dän pelloilleen ja jonakin päivänähuomaavat vesien virtaavan päin-vastoin kuin ennen, Liesjärveenpäin, jos luonnon voimat saavat.e skeytyrnättä toimia samaan

suuntaan. Portaalaisten lo hdutuk-sexsi tuttavani kumminkin huo-mautti, että veden nousu on järvenk o x o olemassaolen aikana, n. 9000

vuotena, ollut vain muutamia met-reä, ja että maan kohoaminen jaka.listu m incn on viimeisinä vuo-situhansina suuresti vähentynyt.Vesi ei siis paase vastaisuudessapeittämään niinkään suuria alojakuin tähänastisen kehityksen aika-r.a. Lisäksi ihminen itse saattaavoitokkaasti taistella luonnonvoimiavastaan. Hän .pe rk aa ja alentaakoskia Loimijoen niskal!a. Vedenpinta silloin alenee järvessä, ja ve-den hukuttamat maat palautuvatuudelleen ih m isen käytettäviksi.Näin on viime vuosisadalla tehtyKuivaår vess a ja useassa muussa

5

Hämeen järvessä sekä muuallakinmaassamme, varsinkin niissä jär-vissä, joissa vesi lasku-uoman sijai-te ssa järven luoteispäässä eli suu-rimman kohoamisen puolella, pyr-kii nousemaan 'a peittämään aik ai-sem mi n k ui va na olleita maita.

Löytyi Pikonkorven takaa ja oli

pa-in peninkulman pituinen.

Paljon muuta merkillistä kertoivieraa m. Kuluisi monta ForssanLehden palstaa, jos tässä yrittäisinhänen mukaansa selvitellä, mitenKauk o la n- ,;a Saaren harjut ovatsyntyneet, kuinka savikerroksistaluetaan aika, mihin asti Itämeritäällä kerran ulottui j.n.e. Muttasiitä en malta olla kertomatta, mi-ten hän vei minut etsimään mui-naisjärveä lähes IO,OOO vuoden ta-kaa.

Kahtena päivänä ajoimme ja k ä-

vclim m e ristiin rastiin sillä laajallaalueella, joka ulottuu Teuron jaK u uslarn m in tienoilta Kanajärvenja T'o rajar ve n ohi Kalv c.an metsä-seutujen kautta lähelle rautatietäja Urjalan puolella o.hi Ahlajär venRiisikka.an lakeuksille ja Kokonkylän m äenrinteille. Vaihtelevaa,mielenkiintoista maastoa, jollaintavalla suuripiirteistä ja alkuvoi-maisen villiä. Tunsin k ulk eva niluo nn o n rikkaassa museossa, jossajokaista erilaista maanlaatua ja-mu o dostusta oli hyvä lajitelrn a javie.a lisäksi oivallisesti ja havain-nollisesti esilleasetettun a. Erin-omainen opas vielä vieressäni -museon johtaja. vaikkei järjestäjä!

6

Seutu on ollut jääkauden jälkeenmeren yläpuolella ja siksi on mul-ta säästynyt sen huuhtelulta mä-kieri rinteillä ja laella, ja maa onkaikkialla kasvillisuuden peitossa.Hyvin ymmärtää, mitä tämä seikkavaikuttaa kasvillisuuden voimaan.Erinomaisen .ha vain toesimerkintästä näytti oppaani korkeallamäellä Riisikk alan tien varrella.Sieltä avautuu laaja näköala Toija-laan päin; Sääksmäen Ra.p ola nhar-jukin näkyi selvästi, mutta Vanaja-veden sai vain aavistaa sinisestäautereesta. Niin, tällä mäellä veioppaani minut metsään hakattuarajaa myöten paikalle, missä olimerenranta, silloin, kun vedet oli-vat laajimmalti maatammepeittä-mässä. Siinä laivalla rinteellä olipitkän matkan vieläkin näkyvissärantakiviä, jotka merenaallot oli-vat kasanneet ja sijoitelleet järjes-tykseen. Ylempänä rinteessä olikyllä samantapaisia kiviä, muttaoppaani näytti tarkan rajan, mihinasti vesi oli ulttunut.

- Mistäs sen niin pilkulleen, voitsanoa? usk alsi n. epäillä.

- Rantaviivalla ja se alapuolellaolleiden kivien alta ovat aallothuuhtorieet mullan .pois, yläpuolellaolleiden kivien alla on multa vielä-kin, selitti oppaani, Ja todellakin!Kun hän 'poisti sammaleet edellis-ten kivien alta, paljastuivat tyhj-ätkolot, avonaiset kivenjuuret. Ylem-pänä olivat kivenjuuret täynnämaata. Lisäksi ra n takivilla on ai-van oma erikoinen asentonsa, jokapuuttuu niiltä kiviItä, jotka ainaovat olleet kuiva!la maalla. Ranta-

kivet kääntävät keveämmän puo-lensa maalle päin ja' leveän, ras-kaamrnan puolensa merelle; nekatselevat k ohti ulappaa, josta tal-vien jää.peite ne on rannalle työn-tänyt.

Nyt huomasin selvän eron muu-tenkin. Alusk asvillisuus oli samaamuinaisen rantaviivan molemmillapuolilla, mutta ylempänä, missähikevä multa peitti k oh ourn an laen,se oli reheväm.pää, mustikan varretesim. pitempiä ja kaikin tavoin vil-lirnpää kuin. paljaaksi huuhto u tu-rieilla rantakivillä ja niiden alapuo-lella.

Tällaisia muinaisen merenrannanmerkkejä näkyi monin paikoin ylt-ympäri tuota muutaman peninkul-man laajuista ylänk ö ä. Alue olisiis kerran ollut suurena merensaa-rena, joka ulottui T'orajärveltä Va-najaveden laakson rinteille ja Pi-konkorvesta Kalv ola n Ohtisiin jaAlhajärvelle, Akaan Riisikkalaan jaKoijärven Kokolle.

Kumminkin oli myös tuon mui-naisen saari-alueen keskellä selviämerkkejä siitä, että vesi oli siellä-kin muokannut harjuja ja rantoja.Näin selitti o.ppaani, mutta lupasinäyttää, miten näennäinen ristiriitaon ratkaistavissa.

Ajoimme hyvää Rimmin kangas-tietä myöten Renkajärven paanohitse. Vähän toiselta puolenKo nnolän talon käännyimme met-sänvartijan asunnolle. Lähin naa-puri oli Salinmäki. Kovassa satees-sa lähdimme nuoren metsänvarti-jan opastamana kiertämään metsää.Maasto oli jylhäa ja vaihtelevaa.

Ja mitä kummia näinkään? Oppinutja viisas matkatoverini odotti ta-.paavansa muinaisen veden lasku-uoman ja niin kävikin. Se oli val-ta va, syvä ja leveä, vaikka tietenkinjo pohjia myöten kuiva. Sen ete-läinen rinne oli suurten vieri"nki-kien peitossa.

- Näetkös, selitti toverini. Ker-ran on tässä laaksossa ollut rnahta-va virta. Ilmanalan lämmittyä jää-kaudella alkoi aurinko sulattaajäätikköä, joka vähitellen oheni,niin että maa sen .alta tuli näky-viin. Tällä tienoolla .paljastuivatjäästä ensinnä korkeimmat kohdat,m.m. laakson pohjoisrinne. joh onpäivä lårnpimimrnin Ipaistoi. Siihensyntyi vesi virta, joka yhä laajeni,toi mukanaan suuria vierinkiviä jarivitti ne uoman sivuun. Lopultaotti .haltu unsa koko laakson, kai-kävi virta niin, valtavaksi, että sevaen sen syväksi rotkoksi, ,;ossaoli n. JO m putous, vesien vir r a tes-sa lännestä itään 'Päin.

Toverini näytti tästä toisenkintodistuksen, jonka maallikkokin us-koi. Hän vakuutti, että laaksonpohjassa täytyy olla kalliota, jonkapäältä koski on vienyt muassaankaiken irtonaisen maan, Ja todellanäin oli, kun etsimme.

- Tässä on, ollut muinaisjärvensuu, selitti toverini. Vesi virta veimennessään suuret määrät irtaimiamaalajeja, soraa ja ·hiekkaa. Me n-näärrpä perässä katsomaan, minneasti ne ovat seilanneet l

Siitähän ne läheltä tavattiin tienvarrelta Könnölän kankaalta. Ko-ko tämä tasainen kangas oli muo-

7

dostunut kosken alapuolelle suis-toon.

Kun seuraavana päivänä lähdim-me matkaan, lupasi oppinut tove-rini viedä minut m uinaisjarven toi-selle laidalle. T.ällä kerralla kään-nyimme Pi.konko.rven tielJe jaajoimme Pirttikosken ohi Ohtistenkylään. Van'hanaikainen tor.ppari-kylä, jossa oli vielä vuosi pari taka-perin jalkamyllykiri ja nytkin vieläurnpipihoja ja aittarivejä. Kilomet-rin verran menimme kylän ohitse jasaavuimme suurelle harjulle, jonkakylki o lit avattu san tak u opaksi.Kiipesimrne tuolle mahtavalle har-julle, jota näytti jatkuvan .pitkallekaakkoon 'päin.. Tällä juhlallisellapaikalla sain jälleen 'kuulla ihrneel-'lisiä asioita.

- Kerran oli tämän .harjun lakivedenkorkeuden ylimpänä rajana.Tästä tu onne etelään yli nykyisenKotkajärven ja laajalti sen ympä-ristöön lainehti aava järvi suurellameren saarella. Siellä toisella puo-lella pidättivr.t korkeat maat jamäet järven vesimassoja, siellä Sa-linmäen tienoilla, missä eilen, olim-me, sijaitsi tuon järven, laskujoki.Länsipuolella oli silloin suurenmuinaisen manner jään reuna. O'h tis-.iän-en rantana. JääylänköItä juo, '-si jäänai ai sia vesi virtoja tähän jär-vee n ja sen tkerrostumista muodos-tui tärr.ä harju, millä nyt seisomme.

.Kå v elimme 'harjun päähän, jokatässä yhtäkkiä laskeen. 10 metriä.

- Mielenkiintoinen todistus rn ui-naisjärve n purkaanturnisesta, se-Jitt oppaani. Sinä .he tkenä kuinm uin aisjar vi pääsi mannerjäätikön

8

reunan vetäydyttyä lännemmäksipurkautumaan meren pinnan tasal-le laski järven pinta ä,kkiä IO met-riä ja harju katkesi jyrkästi. Kat-sos kuinka harju tuolla yhä alenee!Tästä alkaen Iånteenpäin sen lakiosoittaa yleisen merenpinnan tasoa,kuten sekin ranta, Riisikkalan tienva r rell a, josta edellä oli 'puhe.

Siellä kaukana siinti tummansi-nistä metsää ja Kotkajärven alan-ne tuntui oJevan syva llå. Aja tuk-seni Iensivät kauas muinaisuuteenja utelin vielä oppaaltani, voidaan-ko määrätä aika. jolloin Ohtistenmuinaisjärvi lakkasi olemasta.

Mannerjään reuna oli näillämain noin 9,500 vuotta sitten, vas-tasi hän. Tuon m ui naisjarve n elin-ikä ei ollut pitkä, ehkä IOO-I50

vuotta. . Purkaantumirien tapahtuisiis n. 9.600 vuotta sitten.

En enaa ihrn etellyt. Olin. jo aI-kaisemmin, kun tuo oppinut mieskaivoi savikuo.ppia, nähnyt, ettäsavikerroksia ,hän pitää ajanmitta-naan, melkein alrnanakkanaan,Nytkin hän. ahtistenjoen rannallatarkasteli savikerroksia. Ihmeelli-sintä on, että hän osaa yhdistää sa-mat savikerrokset toisiinsa eri ku o-pissa kaikkialla Suomessa.

Tähän asti olen katsellut maa-ku ntaamme korkeintaan 4 vuosisa-dan histo.rian taustaa vastaan. Nyt"ei vieraani minut monien vuositu-hansien taakse ja näin siellä run-saasti yksityiskohtia. Tuo oppinutoppaani oli geologian .profess oriMatti Sauramo.

E. Aaltonen.

Forssan Lehdessä 9 ja 16 p :näsyysk. 1932

Tammelalainen. rakennusmestari.

Rakennusmestari Antti Pohjonen.

Piakkoin tu.ee kuluneeksi 25vuotta itsekehittyneen rakennus-mestari Antti Pohj.osen kuo-lemasta. Koska ei aikaisemmin oleyhtenäisesti hänestä ja hänen elä-mäntyöstään .kirjoi tettu, niin esitänseuraa vassa muutamia piirteitä k o-tiseudun historiaan.

Anders N orri, kuten hänen ai-kaisempi nimensä oli, sy nt yi v.r8,,p Tammelan Ka uk jarvella Nor-rin talon poikana. Kylän. talot oli-vat siihen aikaan vielä aivan tois-tensa vieressä, ;oten kasvavalla po-j-Jla oli runsaasti leikkiseuraa.

Nuoresta alkaen piti voimiensa mu-kaan olla töissä. Uintiakin har-ra stettiin, niin että Anders nuoru-kaisena ui Kaukjärve n 'yli Kylä-Nikkilän' kohdalta, Opintoihinkuului lukemisen alku opetus jarippikoulu. Mutta Anders olimyöskin opetellut siihen aikaankansan keskuudessa harvinaisen,kirjoitustaidon. Hänellä oli selväja täsmällinen käsiala, jollaistatoivoi toisiltakin. Itse hän kertoijonkun. löytämänsä vanhan ruotsa-laisen velkakirjan mukaan kirjoit-taneerisa, nimiä Ja a.kamääräämuu ttaeri, tarvittaessa sellaisia, j ot-ka kelpasivat o ik eudessak in. Sil-loinhan. suorrienkielellå päästiinvain lakituvan porstuaan saakka.

Kun veljeksiä oli useampia, niinAnders täysi-ikäiseksi tultuaan ryh-tyi et imään omaa uraansa. Hänmeni, saatuaan r oo ruplaa perintö-osuutta, lähellä olevaan Mustia-lan maanviljelysopistoon pehtoori-osastolle. Sen suoritettuaan olihän m aan viljelystyön.jo htaja na Hol-lolassa Laitialan ja Manskive n kar-tan.cissa. Lammilla Mornmilassasekä Halikossa Viurilassa Arm-feltien tilalla. Sen aikuista tark-kuutta kuvaten hän. mainitsi, että

10

okartanoissa lihaluut keitettiin kaksikertaa työväelle ja kolmas kertaherrasväelle.

V. 1887 hävitti tulipalo suurirn-rnanosan Salon k auppalaa. Kate-vyys, joka A. N orrilla oli suk u pe-rintönä, houkutteli hänet nytmuuttamaan toimialaa. Hän ryh-tyi r ak entajak si ja teki Salossam.m. nahkuri Lagerströmille sekäasuin- että työhuonerakennuksen.Halikon Vaskiolle ra.ke nsi hän Sa-vo nk yla a n itselleen kaksi pienem-pää asu in.rake n.nust a, jot.ka sittenm o i.

Siihen saakka oli m estarim m eollut vanhanapoikana. Joulukuun19 'P :nä 1891 meni hän naimisiinleskivaimo Eedla Vigrenin. kanssaM arttilanpitäo\ästä. Samoihin ai-koihin muutti hän, joka aina oliva n'c k a suomen.mielinen, sillä hänoli omalta kohdaltaankin saanutkokea ruotsalaisten tylyyttä ja1 uo tsalaisuude n määräämisvaltaa,vaikka tarvittaessa solkka sikinruotsia, sukunimensä Pohjoseksi jaetunimensä Antiksi. Hän luuli näetNorri-sanan johtuvan ruotsalaises-ta norr = pohjoinen, vaikka selieneekin vanha hämäläinen nimi.

Kevättalvella 1892 siirtyi Pohjo-nen asumaan kotikyläänsä Kaukjär-\'elle, jossa useimmiten sitten viettitalvet. Samana kesänä hän raken-si Tammelan To r r c n. kylän kansa-koulun vesik a tto on sekä teki senäärelle kellotapulin vanhalle h a u-t au s ruaalle. Vuosina 1893 ja 1894rakennutti hän Ypäälle Perttulan(kirkonkylän) komean kansakou-lun ulkohuonerakennuksineen. Sil-

loin oli tiukka aika ;a työväkeä ru n-ra a sti tarjolla. Seuraavana vu.on na1895 hän teetti aivan urn piru otsa-laiseen seutuun Paraisten, D omar-b y n kansakoulun. Sinne piti vie-dä .ka ikk i työmiehet mukana, silläpaikkakuntalaiset eivät pystyneetkivi- eikä kirvestöihin. Ta vallises-ti Pohjosella oli pari vakinaista,kåtevaa miestä. _ioicen lisäksi ottitilapäistä työvoimaa Paraisillesaakka hån jo utui siksi, kun siellätarjottiin yht'aikaa raken nettavak s]3 eri kansakoulua. Samalla hänsai poikapuolelleen tilaisuudenruotsinkielen oppimiseen.

V. 1896 valmisti ra.kennusmesta-ri Pohjonen alkuvuodesta Teuronkansakoulun Tammelassa ja syys-puolella j årihijoen kansakoulun Jo-kioisilla.

Seuraa vana vuonna tapaammehänet tekemässä Pahkarnaen kansa-koulua lähellä Liedon asemaa. jon-n.e piti viedä Tammelasta saakkarakennushirsiä (ja niistä osa p eril liivara stettii n !).

V. 1898 tek i ha n sis ävalm istus-työn -a ulk ohu onerake nnuk setTammelan Portaan kansak oulu lle.

Kesäl'ä 1899 oli te htavii n.i k a p-palaiseri as uin rak en n us Tammelank irk c nk ylas sä. Ja v. 1900 rakensimcstarim m- Hevcnpään (Viks-bergin) kansakoulun Pairni on pitä-)issä.

Niiria aikoina hän myös laittoiitselleen oman asunnon k otit alc nsamaalle Ka uk jårvelle.

Vuosina 1902 .:a r903 valmistihän Tammelan Letkun kansakou-lun s,,;';ä 190-l;a 1905 Lunkaan

kansakoulun, joka oli Antti Pohjo-sen viimeinen urakkatyö.

Työpäivä oli enn.en rakennustyö-maallakin pitkä. Aikaisemmin kello5 a p.-8 i p. ja vuodesta 1899 kello6 a.p.-7 i p., joista tunnin ruoka-lo m a aamiaista ja päivällistä var-ten. Mestari oli itse töissä muka-na. Hän vaati itseltään ja työmie-hiltä ahkeruutta, täsmällisyyttä jatarkkuutta. Rake nnuttaain puolel-ta olivat myös vaatimukset tiukat.Paraisilla esim. tarkastusmiehetkoettelivat veitsen. kärjellä tilkityk-sen tiivivttä. - RakennusmestariPohjonen saikin hyvän tunnustuk-sen töistään. ]äljennän tähän kaksihänen monista 'työtcdistuksistaan :

»Etta rakennusrnescar i Antti Pohjo-nen Tammelan 'pitäjästä Kaukjarven ky-lästä tänä vuonna rakensi Pairnion pi-täjä.n Wiksbergin piirin kansakoulunsekä paapytingin että ulkohuoneetomista aineistaan. .asu tt arvaan kuntooJ1kiitettävästi sekä työn että rakennus-aineiden suhteen piirustuksen :j.a mui-den ehtojen mukaan, joka taten todis-tetaan.

Pairniossa 10 päivä Marraskuussa1900.

Rakennuskcmitean puolestaA. Halkilahti.

puheenjohtaja .»

(Sinetti).

»Pyynnösta todistetaan täten, ettärakennusmestari Antti Pohjonen Tarn-meja.n pitäjän Kaukjar ven kylästä onviime vuonna a lot.tanut ja tänä vuori-na valmiiksi asurtav.aan kuntoon raken-tanut Tammelan pitäjän Letkun piir inkansakoulun sekä päärakennuksen ettäulkohuoncet itse hankkimista.an hyvis-tä rak ennusaineista, sekä että työ kun-nan valitsemien t.ar k astusrniesten lau-

sunnon mukaan on ,hyvin ja huolelli-sesti teh ty.

Forssassa Lokakuun 9 päivänä 1903.

M. Grön.fors,Kunnallislau taku n nan

esimies.(Tammelan kun n.a llis-Iautakunnan sinetti).»

Useat Pohjosen vakinaisista kir-vesrniehistä rupesivat sittemmin it-senäisiksi rakennuttajiksi. Itse hänoli hyvin tyytyväinen, kun vanhuu-den saapuessa saattoi lopettaa, sillätyöväki alkoi hänen mielestään ol-la liian vaateliasta ja työteho huo-nontua.

Pohjonen oli kätevä ja m onitai-toinen. Hän teki tarvittaessa maan-viljelijän, puusepän, k irvesrnie hen,kivimiehen, muurarin, maalarin,verho ilija n, sepän ja suu tarin.ki ntöitä. uorempana hän soitti vä-hän viulua ja vanhana . harjoittelikäsirutehdyillä uruilla, jotka ent.kiertokoulunopettaja Penna oli val-mistanut. Mie huusvuosinaan hänoli käyttänyt alkohoJi.a, mutta van-hana jätti tupakanp oltonkin. Sa-nomalehtiä ;.a kunnallisia sekä ylei-siä harrastuksia hän seurasi. A vus-ti myös poikapuolensa koulunkäyn-tiä. Kirkossa hänet nähtiin usein.

Viimeiset elin vuotensa rakennus-mestari' Pchjo ne n vietti yhä työs-kennellen Kaukjärvellä kodissaan,jonka ympärille laittoi puutarhan.

Huhtik. 18 p :nä 1908 sammui hä-nen työrikas elämänsä. Hänenhautansa vaatimattomine muist cki-virieen on Tammelan kauniissakirkkomaassa. F. V. P.

Forssan Lehde rs a 28. 9. -32.

Forssan ensrmmaisia puuseppia.

Puuseppä Matti Lundström.

Vanhimpia Forssan asukkaita on.epäilemättä ollut myöskin puuseppäMatti Lundström. Häntä sanottiinkansan keskuudessa yleensä Nikka-rin-Matiksi. Hän oli syntynyt 3/101822 Pohjanmaalla Lappajärven pi-täjän Evijärven kappelissa Sydän-maan k y.åssä, missä hänen isänsä,Anders Stenbacka oli talokkaana.I"ä kuoli kuitenkin ;'0 varhain ai-noan pojan ollessa vasta r j-vuotias..L\iti meni uusiin naimisiin, muttaMa tti-poik a ei lopultakaan sopinutisäpu oe n sa kanssa, va a n jätti koti-talonsa v . 1847 ja lähti maailmalle,Hänen matkansa kävi kohti etelää

Hämeeseen, ensin Tampereelle,jossa hän toimi kirvesmiehenä japuuseppana sikäläisillä tehdasra-ke n n uk s illa. Mutta sitten kun Fors-san teh tai ta ry hdyttii n raken ta-maan, k uulutti A. W. Wa h ren sa-man ammatin harjoittajia Forssaan.Matti Stenbacka lähti muitten mu-kaan ja saapui Tammelaan vuodenlopulla 1850. Forssassa hän ryhtyitehdaslaitoksen palvelukseen. Hä-nen Littensä töitä ovat m.m. ny-kyisen Oy .. Forssan 'pääkonttorinikkunoiden puut yöt, monia muitamainitsematta.

Mentyään naimisiin v. 1851 talohtyttären Kaisa -Liisa Matin tytärTölön kanssa, jatti hän pianpalve.uk sessa olon Forssa-yhtiössä.Tähän nähtävästi on vaikuttanuthänen pohjalainen luonteensa sekähänen veressään ollut vapaana vie-raasta olemisen kaipu u. Vallan-kin tehtaan pillin työhön kutsuvasoitto häntä harmitti. Hänen ker-rotaankin kerran sanoneen: En viit-ti tota p=-leen pilEä kuunnella, kunkerran muutenkin toimeen tulen.Ja niin hänestä sitten tulikin Fors-saan vapaa kiisityöammatin harjoit-taja. ollen sellaisena sitkeästi k u.o-lemaansa asti.·

Naimisiin mentyään hän jon-kun vuoden kuluttua saivu okra tuksi vaimonsa isältä mökki-palstan Pyörninmäen kallion kivik-koiselta eteläiseltä rinteeltä, nykyi-sen Turuntien ja Tölöntien kul-mauksesta, missä hänen tekemänsärakennukset vieläkin ovat, vaikkaeivät enää kokonaan alkuperäisessämuodossaan. Näihin rakennuksiinval o i hän oman erikoistyylinsä,mutta se on ;,0 nykyään melkeintyystin hävinnyt.

Alkoi sitten hänen runsaasti ylipuolivuosisataa kestänyt käsityö-läisaikansa. Ahkerana ja eteväksitunnettuna ammattimiehenä sai-kin hän aikaan runsaasti. Tuskinoli silloisessa Forssassa montakaan»huushollia», missä ei jokin h u o-neka!u tai jokin muu esine olluthänen työtänsä. Vallankin kaik-kiin erikoisuuksiin, puuleikkauks-iiny m. sellaisiin valoi hän oman mi-nänsä ja erikoisuutensa. Vielä ny-kyään in voidaan tavata siellä jatäällä Forssassa hänen tekemiäänhuonekaluja, vaikkakin ajan ham-mas on niitä runsaasti hävittänyt.

Hänen omaperäisten, erikoistenharrastustensa tuotteena mainitta-k co n m.m. pieni ristikirkko, noin 1

rn tr. pituinen, jonka katto ja kehysoli puuta, mutta seinät paperia vä-rillisine, taiteellisine ikkunoineen.Tämä vietiin aina jouluaamuisinhyvin aikaisin kirkkoon menevänka ns a n nähtäväksi mökin vie-ressä olevan veräjän pylvää-seen ja sytytettiin siihenkynttilät palamaan. Hän tekimyöskin puisen polkupyörän ja oli

osaksi u rk uje n kin rakentaja. Vii-memainittuun hän sai innostuksenTammelan silloiselta kiertokoulun-opettajalta Pennalta. Tosin nämäurut eivät tulleet koskaan täysinvalmiiksi muitten töitten vuoksi.Monia muitakin omaperäisiä töitähänellä oli, vaikkakin ne ovat jokaikki vaipuneet un.h cituk se n hau-taan.

Matti Stenbacka, joka myöhem-min muutti sukunimensä Lund-strömiksi, ei ollut mikään paatunutihminen uskonnollisissakaan har-rastuksissa. Vallankin vanhem-malla iällää n kävi hän ahkerastikirkossa sekä tutkiskeli Uutta Tes-tamenttiaan, vaikkakin hänen luku-taitonsa olikin puutteellinen. Us-konasioista hän ei kuitenkaan kos-kaan puhunut kenellekään muulleihmiselle, vaan ,piti omana tietonaanajattelunsa. Mutta kaiken lisäksihän oli niitä vanhankansan miehiä.jotka vielä uskovat haltioihin yhtävahvasti kuin mihin muuhun tosi-asiaan tahansa. Tässä teki poik-keuksen .hanen vaimonsa Kaisa-Lii-sa, joka oli kokonaan syvän uskon-nollisuuden läpitunkem a.

Mitä Matti Lundströmin luon-teeseen tulee, oli se rehti pohjalai-nen. Akkinäinen hän oli ja tur-vautui hyvinkin usein voimasanoi-hin. Huumorin hän tajusi ja sitäoli runsaasti hänellä itselläänkin.Vääryyttä hän ei karsinyt missää'nmuodossa. Senpävuoksi ,hän sairunsaasti ystäviä ympärilleen jamonet olivat ne henkilöt, jotkatuntikausia istuivat sanoja vaihta-massa hänen työhuoneessaan höy-

14

liipenkin ääressä. Sellaisesta hänpiti.

V. 1916, toukokuun 21 p:näsammui tämän pohjalaisen. talok-k aa n ainoan pojan elämä kaukanasyn tym ä-pitäjästää n Lounais-Hä-me en multiin lähes o.i-vuctiaans.

ainoankaan ihmisen ·pahoin häntåmuistelematta. Forssan hautaus-maa kätkee hänet, jo nykypolvelletuntemattomana niinkuin satojamuitakin.

V. K.

Forss an Lehdessä 3· 10. -32.

Bonsdorffin asetus.Aikaisemmin, jolloin köyhäinhoi-

to kuului seuraku rmille, oli k irk onvirk a ilijoi ta pappi siinä itseoikeu-tettu esimies.

,Muistitietona on kerrottu, ettäJokioisten pappi Bonsdorff oli ai-koinaan .hakenut ja saanut lainvoi-maiseksi säännöksen, jonka rn ukaa njokainen" joka oli torppaa viljellyt20 vuotta, oli oikeutettu saamaaneläkkeen loppuiäkseen, Tämäsääntö on pitänyt tulleen kihlakun-nanoikeudessa perustetuksi ja sen-jälestå on maaherra sen vahvista-nut lainvoirnaiseksi. Tämä Bons-dorffin asetus on ollut voimassasiihen asti, kuin köyhäinhoito tulikuntien huollettavaksi. Köyh ai.n-hoito'akien muuttuessa tuli Bons-dorffin asetuskin menettämään te-honsa. Tosin kyllä oli paljon Pert-tulan kuntalaisia, )otka olisivat tah-toneet, että se edelleenkin saatai-siin lain vo imaisena säilymään, Täs-sä tarkoituksessa on pitänyt olleen'kirkonkokous vanhassa Perttulankappelissa, mutta ne, joille lähim-mässä tulevaisuudessa olisi tämänmukaan tullut eläkeläisiä, painosti-vat ankarasti, että laki kumoo sen

kokonaan, kun vaivastenhoito tuleekunnalle. Useat asian inn ckkaim-mista puolustajista poistuivat ko-kouksesta tämän kuultuaan. Erit-täinkin Juha Henrik JaakkolallaPerttulan kylästäoii tämä asiasydämellään ja hänen esittämänään,niin ·on kerrottu, se kirko nkck ouk-sessa esille otettiin.

Myöhemmin Antti Honkala olisanonut: - Kyllä ne sille vahvis-tuksen olisivat saaneet, mutta seolisi tullut pyytää kunnan nimessä'ja anoa maaherran' se uudelleenvahvistamaan. - Honkala itse oliollut ankarasti vastaan tällaisensäännöksen u usimi sta. Tämä oliymmärrettävissä: vähäinen. talo jaainakin kolme iäkästä torpparia.

Vanhoista pöytäkirjoista voisitämän muistitiedon tarkistaa :.a to-, "deta Bon.sciorffin asetus olleeksi jaehkäpä sen tekstikin olisi siten saa-ta vissa. Y päjän kirkonarkistossasäilytettä vistä vanhoista pöytäkir-joista en ole löytänyt sanottua kuh-taa, joten kyseeIlinen kokous on ol-lut aikaisemmin ·kuin vuonna 1875.

Edv. Rautanen.

Tammelan sotamiesten varallisuussuhteista150 vuotta sitten.

Seuraavassa on ainoastaan muu-tamia haja naisi a tietoja Tammelansotamies ten varallisu u ss uh tei staedellä mainittuna aikana käsiini sat-tuneiden perukirjojen nojallamuistoon pistettynä.

Hykkilän sotamiehen Heikki1 f r i gin (k. 4. IO. I775) omai-suus arvioitiin 7, 1. I776 yhteensäI05 talariksi 25 ayriksi, mistä poi -toja 7 talaria 20 äyriä, Jään.nösjaettiin lesken Liisa Simontyttärenja lasten Heikin ja Annan kesken.Omaisuudesta mainittakoon mm. 2

mustaa lehmää, lammas. vu o hi jakili, joiden yhteinen ar vo oli 73 ta-ia ria.

Linik k ala n ratsumiehen' j uh oHoI rn b e r g i 11 vaimovainajanVaI puri Antintyttären jäämistö ar-vioitiin I9. IO. 1778 yhteensä 26riksin 3 killingin arvoiseksi. Omai-suudesta mainittakoon selvää ra-haa 7 rik siä, Jiopeapik ari, vaattei-ta, ,puu- ja rautakaluja. Eläimiäoli mustat härät I-lilo ja Kailio, p<u-naiserik irjava nuori härkä. lehmätKailas ja ·Puni.ke, vuosi, kili ja 2

lammasta. Eläinten yh te isarv o oli

10 r. 34 k. Perillisiä oli ainoastaanleski ja tytär.

Portaan sotamiehen TuomasF r i 5 k vainajan omaisuus a rvi oi-tiin 29· 1. I783 yhteensä 5 r. 27 k.arvoiseksi. Poistot olivat 24 k. 4ä. Jäännöksestä sai leski MariaAntintytär 2 r. 2 å , pojat Mjkk o jaAntti kumpikin I r. 25 k. Ornai-suudesta m ainitt ak o o n lehmä (Kir-ja s) , 4 lammasta. I karitsa ja 2

vu oh ta, joiden yht eisar vo oli 2 r.24 k.

Saaren kartanon ratsumiehenPerttu 1-1 0 l m s t r ö m i n vaimo-vainajan Maria Jaakontyttären )ä-mistö arvioitiin 3. I2. I783 yhteen-sä 9 r. 28 k. 4 ä. arvo isek si. Pois-tot olivat 3 r. 43 .k. 4 ä , joten jaet-t avak si jäi.=; r 33 k. Siitä sai les-ki 3 r. 42 k. 7 ä , pojat Fredrik,Simo, Jaakko ja Heikki kukin I9k , 24/9 ä. ja tytär Kirsti 9 k. 72/9ä. Omaisuus oli vaatteita, puu- jarautak aluja sekä eläimiä: Koivas jaMa n sik e nimiset lehmät ;a kaksilammasta. Pois toissa oli velkaaI-Iykkilän Isolletalolle I r. 8 -1<.,Heikki Kekolalle Kaukolasta 24 k.,sekä hautajaisia varten oli palvattuI häränreisi (arvo IO k. 8 ä ) ja

ostettu h autajaiso lu en tekoon 8k appaa mallasjauh oja (32 k.).

Kaukjår ve n sotamiehen TuomasG r ann i n 28. 5. 1784 kuolleenvaimovainajan Maria Heikintyttä-ren omaisuus arvioitiin 12. 10. 178424 1'. 38 k. Poistoja oli 1 k. 6 ä.Perillisiä o:i 4.

Hevcniemen reservisotamiehenTuomas P a Imi n vaimovainajanMaria Matintyttären omaisuus ar-vio itiin 22. 12. 1785 yhteensä 15r. 44 .k. 4 ä. Poistoja oli 41 k. Pe-rillisiä oli 3. Pesässä oli m m. leh-mä Mustik e ja 2 lammasta.

Vieremän sotamiehen LauriB a c k m a n vainajan jäämistö ar-vioitiin 17. 11. 1785 kaikkiaan 7 1'.

45 k. 8 ä. Poistoja oli 40 k. 6 ä.Perillisiä oli 5. Omaisuudesta rn a i-ni ttax o on Koivas lehmä ja 2 lam-masta.

Kaukjärven sotamiehen HeikkiT r ä s .k i n vaimo vainajan ValpuriMatintyttären jäämistö arvioitiin18. 9· 1789 yhteensä 7 r. 5 k. 7 ä.Poistot olivat 32 k. 8 ä. Perillisiäoli 3. Omaisuudesta mainittakoonKoivas lehmä ja z lammasta.

Lin.ikka lan ratsumiehen AnttiYrjönpoika Hei ck e n vaimovai-najan Margareta Eerikintyttären;äämistön arvoksi saatiin 16. 2.

1789 yhteensä 14 r. 9 k. 3 ä. Mut-ta Antti vaimoineen oli viettänythupaista talo ush o ito a, sillä poistotolivat 26 1'. 16 k., joten ei mitäänjäänyt jaettavaksi. Omaisuudesta

'mainittakoon puu- ja ra u takaluja javaatteita. Eläimiä oli nelivuotiasorihe vo n.en,' lehmät Pilkas ja Su-v ik e, 2 lammasta ja 2 karitsaa. Vel-

17

k oja oli 6 :lle henkilölle jo maini-tut 26 r. 16 k. Suurimmat velk o-jat olivat Antin omat pojat Heikk i13 1'. ja Matti 4 r. 40 k. Olipa Ant-ti vanhan tutun perusteella lainan-nut maaherra E. G. von Wille-brandilta (joka oli asunut muinoinnuorena vän rikkinä LiuikkalanSk ytt åiässå). 1 r. 16 k. AnttiHeicke = Heikka oli Ylä-Heikanpoika. Pian tämän :äl.ket>n hänkuoli 1789-90 sodassa, jolloin 'hä-nen jäämistönsä arvioitiin 24 1.

1791 yhteensä 19 r. 43 k. 6 ä. ar-voiseksi. Mutta velat olivat e ne n-tyneet 38 riksiksi, poistot niidenkanssa olivat yhteensä 39 r. 1 k. 3ä. Omaisuudesta mainittakoonruunahevonen, lehmä Suvikk o ja 3lammasta. Vainajalta jäi leski jaedellisestä avioliitosta 5 lasta. jois-ta pojat Heikki ja Matti ottivat pe-sänhaltuunsa ja lupasivat maksaaisä vain a jan.sa velat. antaen puoles-taan äitipuolelleen Liisa Pertuntyt-tärelle luvan mennä haluamaansauuteen avioliittoon.

Portaan saotamiehen SipiB j ö r k vainajan jäämistö todet-tiin 13. 1. 1790 olleen' 17 r. 19 k.6 ä. Poistot olivat 3 r. 9 k. 2 ä.Perillisiä oli 2. Omaisuudesta m ai-n.ttako o n m.m. a-vuotias tamma-hevonen, lehmät Kailas ja Sunrias,2 lammasta ja 2 vuohta.

K uust on Nummella arvi oitiin18 5 1791 Liperin pitäjässä Tai-p alcc n kylässä kuolleen. tarnrnela-Iaisen sotamiehen Heikki La n-d i n i n jäämistö 23 r. 16 k. suu-rr.s ek si. Poistot olivat 1 k. 18 ä.Ovna.suud-st a mainittakoon m.m.

18

puo.alais-t miehen turkit, puu- jarau rakaiuj -. vanha rauta-anturai-ne n k irkko tekv. 2 työrekeä, kan-gaspuut. lei.måt Kallas ja Mansike,3 låmm asta ja 2 karitsaa. Uusi tu-pa. leivinur i.eineen arvioitiin 3 r.16 k. arv : ck si. Muut huoneetk uului .at ru udulle. Matti Pek olantu.i I-uore.htia, etteivät v a in aja n, lap-set joutuneet kärsimään. Perijöitäeli 4.

Lurtian ratsumiehen MikkoL u n d i n vaimovainajan Liisa,{-.i):,::;,ttären .;;:iimistö arvioitiin31. 1. 1791 yhteensä 21 r. 40 k.Fo isto t c livat 1 r. 1 k. 4 äyriä.

Torron jäf.kärin Antti S n 0 b b i nvaimovainajan Elisabet Matintyttä-re n jäämistö arvioitiin 3· 1. 1793yhteensä 8 r. 41 k. Omaisuudestamainittakoon vainajan pal.velus-pabkk a 5 r. 16 k. sekä Mustakorvaniminen lehmä.

Sukulan ratsumiehen YrjöSun å' m a n vainajan jäämistö ar-vioitiin 30. 9· 1793 y.hteensä 5 r.7 k. II ä. Poistoja oli vain 4 ä.

Jäännöksen perivät leski Anna j u-harutytär ja pojat, korpraali Tuo-mas Mansb erg. jää.käri Mik.k 0Sund, Fredrik Sundman ja 2 ty-tärtä. Omaisuudesta mainittakoonmusta tammahevonen ja 4 valk oistalammasta.

Entisen sotamiehen Antti S j ö-m a n i n vaimo vainajan KristiinaMikontyttären ja hänen leskensäomaisuus arvioitiin 30. 9. 1793 y'h-teensä 15 r. 12 k. Poistoja oli 34k. Omaisuudesta mainittakoon pu-riaisenruuni 4-vuotias orihevonen,punakirjava lehmä, punainenhieho.

w

2 vuohta ja 5 lammasta. Perillisiäoli 5, joista pojat Israel Turin jaMikko Ahl olivat molemmat reser-visotilaita, ja vävy Juho Dart olisotilas hänkin.

Kallion jääkärin Mikko K a [,Iin vaimovainajan jålkeen arvioi-tiin kuolinpesän omaisuus 10, 9.1798 yhtensä 48 r. 36 .k. VainajaJli Hevoniemen Selkälästä. Lapsiaei ollut, joten, kun poistot, 1 r. 4k., olivat vähennetyt, jäännöksestäsai leski 2/3 ja vainajan isä 1/3.Omaisuudesta mainittakooon m.m.hopeapikari, 2 hopeasormusta,vaatetavaraa, m.rn. ryijy, sekä eläi-miä: 3-vuotias ruunahevonen, leh-mä Ruskas, 6 lammasta, vuohi jakili. Ku olinpesällä oli saatavaa va-ranimismies G. Liljalta 2 r. 8 k. jasama summa Mansikkaniemen jää-käriltä Mansbergiltä.

Liesjärven sotamiehen ] uhoG i s t i n vaimovainajan Liisa Si-montyttaren jälkeen arvioitiin pe-sän varat 30. 12. 180:; yhteensä ;,r. 8 -k. Poistot olivat 1 r. 1 1/2 k.Omaisuudesta mainittakoon m.m.varsa, lehmä ja 2 lammasta. Pe ril-

'lisiä oli 2.Kydön reservisotamiehen Juha

T r a s t i n vaimovainajan omai-suus arvioitiin 26. 10. 1807 yhteen-sä 62 r. 45 k. Poistot olivat. 4 r.24 k. Perillisiä oli leski, Liisa Mi-kontytär ja tytär Kaisa, jonka hol-hoojaksi ilmoittautui Juho Y rjö n-poika Kirstilä. Omaisuudesta mai-nittakoon m.m. .pu u- ja rautakalu-ja, vaatetavaraa, m.rn. ryijy, kulta-sormus, 3 si:ikkiä, 2 raudoitettuaankk u a, nisinen kaprokki ja sor-

tu.utti, virsikirja ~a peili. Saataviaoli 6 :Ita henkilöltä 4 r. 8 k.

Kydöstä kotoisin olevan rurn-muttaja Aleksander W. HoI s tvainajan jäämistö arvioitiin 13. 6.1807 yhteensä 15 r. 25 k. 6 ä. Mut-ta poistoja oli 37 r. 25 k., jotenei mitään perillisille jäänyt. Omai-suudesta mainittakoon: ruuna he-vonen, lehmä 'I'ähdike, navetta, la-

. to ja talli (huoneiden arvo oli 6 r.3 k.). Poistoissa mainittiin kuolin-pesällä olevan velkoja j aadok o Sa-muelinpoika Isolletalolle Häiviästä

I 12 r., Kaarle Henrik HolstilIe 9 r.,tynnyri rukiita Tammelan pitäjän-makasiiniin, Antti Matinpoika Han-nulalle Kydöstä 32 k., Jaakko Oi-kolinille (entinen puuseppä, TalpianKujalan isäntä) 1 1'. i6 k., kaup-pias Nymanille Turussa 1 r. 16 k.(15 kyynärää palttinaa) ja AnttiHannulalle Kydöstä kappa ·.herneitä(16 k.). Perillisiä oli 5.

Lunttilan sotamiehen TuomasS v a l a n jäämistöriä mainitaan23. 1. 1807 olleen vain yhden leh-män, arvo 2 r. Mutta poistot oli-vat 2 r. 40 ok.

Vielä tyhjempi .oli 20. 12. 1808Patamon sotamiehen PerttuA 1 m i n vaimovainajan ValpuriMatintyttären jäämistö. Sitä olivain Ma nsike lehmä ja 1 lammas,yhteensä arvoltaan 1 r. 4 k. Kunpoistoja oli 2 r. 24 k. 1 ä., jäi vel-kaa yli omaisuuden 1 r. 20 k. 1 ä ..

Tammelan kylästä 1808 kuolleensotilaan Aleksander F 1 ö i j t i n

19

'kalunkirj,oitus jäi 13. 10. 1809 pitä-mättä, kun kuolinpesässä ei ollutmuuta kuin velkaa ja köyhyyttä.Mutta leski, jolla oli 2 tytärtä, me-ni 1822 vielä uuteen avioliittoon.

Haudankorvan jääkärin AnttiW i p per i n jäärnistö arvioitiin23. 1. 1809 yhteensä 24 r. 8 k. Pois-tot olivat 1 r. 2 k. Perillisiä olileski Eeva Gabrielintytär ja 2 ty-tärtä. Omaisuudesta mainittakoonm.m. vaatteita, puu- ja rautakalu-ja, eläimiä, hcpeapikari ja sormus,vieläpä raudotetut rattaat (arvo 5r.) ja 2 raudotettua rekeä. . Eläi-miä oli lehmä, hieho ja 3 lammasta.

Hevon.i·emen k.o rpraalin Emma-nuel La x i n, joka 1808-09 so-dassa kuoli, jaämistö arvioitiin 2. 4.1812 yhteensä 2-8 r. 14 k. Poistotolivat 21 r. 18 k. 6 ä. Perillisiä oli3. Poistoissa oli lasten holhoojanratsu tilallise n Matti Matinpoika .Mansikkaniemen saatavaa 20 'L

Kaikessa lyhykäisyydessään ku-vastavat edelläolevat hajanaiset esi-merkit sitä vaatimatonta taloudel-lista asemaa, missä maamme maan-puolustajat I700-ISOo-lukujentaitteessa meillä Tammelassa eli-vät. Mutta vaatimatonta oli ajanelämä muuallakin siihen aikaan.Puolustustahto oli kuitenkin sota-väen keskuudessa hyvä, isänmaanarvo ymmärrettiin siksi suureksi,että arvelematta uhrattiin he n.ki senedestä.

T. Hirsjärvi,

Forssan Lehdessä 30. 9. -32.

"Tamlnelan muinaisuus Ja nykyisyys".Es.t amrne seuraavassa Tamme-

laa koskevia kiistakirjoituksia. jot-ka vuonna r859 on julkaistu leh-de ssa San 0 m i a T u r u s t a.Ne kuvaavat erinomaisesti aikaan-sa ;a niistä on nykypolvellekin o.p-pimista.

Elekuun 16 päivänä 1859.

miehelle» Hämäläisessä ynnä muu-ta .'a muutamia kovia kuolema- jasurmatapauksia. Seurak un nasta m-me on aivan harvoin aviseihin mi-täkään kerrottu .ja tapahtuuhantääl!ä u siasti sangen kummallisia-k in, ja k c sk 'en näistäkään o.e näh-nyt virkittävän sanakan, niin ker-toon tässä Turun san omain harras-tajoille muutaman sanan tärkeim-mistä tapauksista. En kuitenkaansaata olla mainitsematta, että jo ai-kaa sitten eräs kirjoittaja »Työ-mies» Hämäläisessä sanan aika-nansa lausui yhdestä ja toisestaasiasta. mutta hänen kirjoitukses-iansa havaitsemme, että 'hän onvarsin outo yhteisissä pitäjämrneasioissa ja tuurnissa j<i samatenmyös vähän käsittävä ja harjo itte-leva totuutta _:a oikeutta kirjoituk-sessarisa. Hän klummii ja moittiikirkkoherraammekin kiivaudesta lu-

k ukinkerciila ja kokee totuudenmucdc.Ia todistaa puheensa sillä,että hän sanoo k irkk c-herra n ei mur-hetta pitävän k y.ak ou luin asetta-misesta ;a yhtä liikaa vaativan sel-\'ii n lu vun-taido n ja yrn m ärryk sen.Siinä on sekä totta et~ii vaihetta.Se. on sula va.h e, ettei k irk k oher raoisi huolta pitänyt kyläkouluinasettamisesta. Sitä hän on tarkoit-tanut ja kokenut matkaan saattaasaadaksensa sekä luvuntaic!on ettäyrnmärr ykse n paremmalle kannal-le, kun se valitettavasti nyt on.Mutta mitä on tehtävänä? Van-hemmat ovat siinä surkiassa ti.as-sa, etteivät moni edes käsitak åanluvun ·taidon suurta hyötyä, vaanitse vae ltae n pimeydessä saattavathe lapsensakin samankaltaisiksi.Aivan harvat ovat ne, jotka opct-tajain kanssa yhtyyvät yhdenkal-taiseen totuuden pyyntöön. Se.vintodistus tähän nähtiin kirkonkoko-uksessa kansa-koulun asettamiseen,jossa yleinen ääni oli olla vanhoil-

'Iaan, ehkä kuitenkin ym märta vim-mät esittelivät asian toimeen saa-mista, johon myös vihdoin suostut-tiin. Niin on myös kyla-k ouluis-sakin. Parin viikon k culuttarni-nen pidetään jo aivan täydellisenä.

eivätkä jätä lapsiansa niissäkään~ylis"ä sen hointiin, joissa tusk allaon kylä-koulu toimeen saatu. Tositaas on se, että opettajat kiivau-della, mutta ainoasti sanan ja hen-gen k iivaudella ovat ko hdelleet su-ruttomia ja pakanallisia vesoja, jot-ka hä;ritsevät;a melkein turhaksikokevat saattaa opettajain hyvätaikomukset ja neuvot kaikkeinkanssa yhteisesti. mutta erinomat-tain niiden, jotka, ehkä heikot,etsivä t sielunsa autuutta. Muttakun totuus. tunnolli uus ja rehelli-syys muutamilta on niin ,halpanapidetty seurakunnassa, etteivät heselvästi puhuen käsitä mikii totuus011. toiset taas aivan vaja vaisesti.niin on opettajilla sangen vähänauttajia san an k uu lio ilta totuudenpyynnössä ja virkistymisessä. Seu-raavasta tapauksesta taitaa hyvälukia ni selvästi päättää minkäkal-taisia loukkaus-kiviä pitäjässä löy-tyy ja millä hartaudella armon het-ket tern ppelissä vietetään. Heinä-kuun 17:nä päivänä laskettiin rip-pilapset ensi kerran Herran pyhä lleEhtoolliselle ja ;uurikl1in HerranEhtoollisen-messu alkoi. rupeisikaksi (eli usiam pi) vaimoihmistätappelukseen Herran temppelissayhd es tä esilii na sta, iota toin en tois-ta syytti varastarreen ja ny hjeivä ttoinen t o istansa 3a niin nostivatsuureri möyhyn ja kohinan kokokirkossa ja tekivät suuren kirkon-pahennuksen. Tämä todistaa meitäsiitä. että Suomessakin vielä löy-tyy surkiaa pakanallisuutta, jo:a to-sin on surkia aatella, mutta vieläsurkiampi kirjoittaa. - Su rk utel-

21

tavaa on myös eritoten yksi .se uraa-vista kuoleman tapauksista. nimit-täin tämä, että noin muutamaa päi-vää ennen joulua eräs vaimo par-haalla i;ällä elatuksen murheestajätti piskuisen lapsensa ja heitäyttikaivoon, jossa heti k ohta henkensäantoi. Maaliskuussa tapahtuimyös kova kuoleman kohtaus.Eräs k raatari, tiheästä me.säs.ärankoja saadaksensa, koki ominvoimin kuormaansa siirtää, ja vetiniin kuoleman taakan päällensä,jonka alla hän löydettiin ku ollu na,hevoinen vähän matkan reest ä.

Keväillä taas ampui yksitoista YU'J-

tirien lapsi puolentoista vuotisen,.niin että puoli päästä ajuinensasurmaksi meni ja lapsi paikalla kuo-li. Heinäkuussa löi ukkonenheti paikalla kuoliaaksi rusth clla-rin poa n parhaassa ijässään. Tä-mä mies ynnä toisen kanssa olis arinan vedossa ja etsei kovan sa-teeri tähden eräässä t o rpassa va r-joa; mutta sisälle päästyä tuli uk-k os-surrn an omaksi. Hänen pään-sä laelta paloi hiukset ja kummas-takin reidestä oli pala liha ukkosel-ta viileskelty. Ukk osvalkeasta olihuoneesen ;a porstuaan ove n ri-kottua valkea syttynyt, jo k a k u itenkin pian saatiin sammuksiin.Torpan vaari, sängyssä oikeana,likellä kuo!utta ei muuta h äirityst ä

havainnut kuin kauhean pa uk a uk-sen, joka korvansa huumeisiin löi.

Jos ei ole mitään i'ahuttavc asanomista emäkirkolta, niin liitäntähän vielä ilahuttavan ja hyödyttä-vän laitoksen Perttulan kappelissa,jossa kartanon nykyinen haltia su-

22

lasta rakkauden innosta Suomenkansaa kohtaan tänä keväänä onomilla vähillä varoillansa asettanutpyhäkoulun. jonka silmämääränäon selvä tavaus ja sisä-luvun taitovnnä sen käsitys. Mutta ha.tia onsenkin tähden peräti ihmeellisestiv o it tan u t kansan suosion ja lu otta-mukse n lapsensa hänen hu olcensaantamaan, kuin ovat havainneetkoulun tarkoittavan ainoasti kan-san yhteistä parasta .:a semrn inki nsentähden, E'ttä hänellä 011 apulai-sena totuutta harrastava. jumali-nen vaimo. Kirjoitus ·opetus·~a an-netaan myös koulussa 13 paremminedistyneille lapsille ja aina lEE'3m-malle .. miten vaan taitonsa virk is-tyy, ja tämä on huonommankin lir-kutaidossa kiistaan kehoittanut. Eiihme, jos toivotaankin lait.o k ses t apaljon hyviä hedelmiä. Nyt;o onlasten luku 40. Tässä on toi sillekinkylille, toisillekin kartan oille j-amuille hyvä esimerkki seurattavaria,jos eivät tahdo ainoasti omaa pa-rastansa katsoa, vaan myös yhteistäparasta, Tämän .kirjoitti

Totuuden harrastaja.»

Syyekuun 27 päivänä 1859.

»Viiden kymmenen 'luoden koet-telemus ja hiljainen seura n to kai-kista niistä asioista, kuin kosevatPitäjämme kansallista yhteistä ajal-lista ja ija nkaikkista hyötyä, eivätsalli minun yleisöl:e, ei omille pi-täjäläisille, e ik a muille maamme.rakk aille asukkaille' olla lausumattamitä sydämeni pohassa tuntuu ja

liikkuu, ja jo aikakausia on tuntu-nut ihan raskaalta, semmenkinkuin vanhoja jaloja aikoja muiste-len suurella kaipauksella. Jokahi-nen Tammelan mies, joka tuntee jaymmärtää mikä oikeus, totuus, jakohtuus on, taitaa, ehkä sydämmenkivulla, todistaa pitäjämme nykyi-sen ajan surkuteltavasta tilasta;mutta se ei ole m one lle, kumminkinnuoremmille Talon- ja Perheen-isännil:e tuttu, minkäkaltainen sen

. muiriaisuus on ollut. Tästä tahdonsanasen virkkiä, katsellen pitäjärn-me muinaisuutta ja nykyisyyttä rin-nastu ·sin. 1 iin - ken eikö sitätekisi. joka, niin palavasti kuin mi-nä, tuntisi sekä entisen että nykyi-sen ajan! Jo kauvan kyllä olen tu-kahuttanut tykönäni ne tunnot,jotka ovat keh oi ttanee t minua tä-hän, kuin syvästi tunnen heikkou-ni ja taitamattomuuteni kirjoitus-vehkeisiin; mutta vihd oin kuiten-kin täytyy mieleni mieltyä kynänikäytökseen, jos suvaitsette, nykyi-nen nuoriso, vanhan harmaapäänyksinkertaista, mutta vakaista pu-hetta kuunnella. En muuta kirjoi-tukseni kautta tarkoita, kuin ettäsilmänne a vaisitte näkemään jakorvanne kuulemaan, jos tosin niinon, kuin nyt k oe n esiin tuottaa. Ensanaakaan sanele muuta kuin mitätodeksi tiedän. Käyppä nyt, Tam-melainen, ensiksi kanssani kurkis-tamaan onnellisuuternme ja siu-n auk se m mc sisallirn pä, ydintä, to-tista Jumalan pelkoa: Sanoppa. mis-sä on se Isäntä eli Perheen-haltijanyt löyciettävä, joka itse harrastai-si Jumalan sanaa, taikka joka pi-

täisi murheen siitä, että perheensä-kin sen tekisi? Jos kaksi elikolme löydämme, emmekö jo taidailoita? - Useampaa en toki minätiedä, ehkä jotenkin tunnen syn-nyntö- ;a koto-pitäjäni. Mutta ha-vaitseppa nyt entistä aikaa, otappavaari, mitä muinaisuudesta sinullevirkin. Mitä Iso-Isäni minulle mi-nun nuoruuteni kukoistuksessa lau-sui monesta vilpittömämästä kristi-tystä ja muinaisesta ja sen aikai-sesta yhteisestä Jumalan rakkau-desta,sen taidan minäkin minunlapsuuteni ajasta kertoa sinulle.Vielä noin 50 vuotta sitten taikkavielä vuosina, joiria kirjoitettiin1810-1812, oli hartaus jumalisiinmenoihin peräti toisella kannalla.Silloin pidittiin joka päivä jokaises-sa, niin ha vaitsep pa : jo kai s e s-s a kylässä perhekunnittain eli jo-kainen Perheeri-Isäntä vuoronsaJälkeen rukous-hetkiä, silloin olevanKirkkoherran toivosta ;a asetta-rnasta. Näin yhdistyi kylä-kuntaikäänkuin veljelliseen suosioon jarakkauteen, ja majoissamrn e olirauha, vaikka sotakin niinä aikoinaulkonaisesti väijyi maatamme :a ko-ki rauhattomuutta saattaa jokaisenhuoneeseen. Näin oppeivat lap-kohta pienoisista taimista totiseenJumalan pelkoon ja samassa kaik-keen hyvään. Ja jos jossakin olisemmoinen Perheen-Isäntä, joka eiitse taitanut rukousta pitää; niinhänellä aina oli se, ;oka rukouksenhänen siassansa toimitti. Niin olise myös Perheen-vanheimpain en-simm åinen työ kirkosta tultua, ettäkotona olevaisille ja lapsille se.iittää

23

sabatin päi vän evankeli urn in sen jäl-keen, kuin .he kirkossa kuulivat. -Mutta kuinka nyt on? - Nyt eiylimäärin perhekunnassa edes ni-mitetäkään sanaa Jumalasta ja kir-kossa käydään aika harvoin tavanvuoksi, muutoin pidetään kaikel-lainen jumalisuus nauruna ;apilk-kana, ja. lapset annetaan viettää sa-battinsa pahan harjoituksessa ja ju-malattomuudessa. Jo lapsiin syty-tetään vihaa opettajia ja niitä. koh-taan, jotka neuvoisi ja johdattaisiheitä oikealle tielle. Niin - ;.opajo estetään heitä kalliimmasta päär-lystänsä opissa ja rieuvossa, estä-vät omaisiansa r i p p i s k 0 u l u s-t a k i n. Kyllä raskaalla mielellävaan opettajat mahtavat pitäjäs-sämme kallista virkaansa toimittaa,kuin täytyvät kovan kruunun kä-den kautta rippiskouluunkin tuot-taa oppilaitansa, niinkuin myösolen kuullut suuren joukon vähem-pään pannaan pannuksi ja usein va-roitetuksi, mutta eivät sittenkäänsiitä ota vaaria eivätkä parempaahuolta p.dä itsestänsä. Mutta kylläaina jumalattomuus on tuottanutm yötänsä tuomisensa sadattelem uk-set ja kiroukset hedelmänsä.Täss äs näet seurann ot : jos ennenoli siunaus laarissa, kyllä jo onmuuttunut kiroukseksi; jos ennentyönteko kävi halukkaasti, k yl.ä sie-henkin miestä saa etsiä; jos metsätennen oli päälle-kaatumallansa, kyl-lä jo ovat siliöiksi raivatut; jos en-nen oli iloa elon aikana, kyl.å nyt onp.an elot korjatut - vielä pikemminvilja syöty - ei ikään syöty, vaanviiriaksi poltettu eli m ak as iinii n

24

maksettu, joka on turvana toisenpuolen vuotta. Niinpä onkin k ar-tutettu pitäjän makasiini, että nytsisältää tuhansia tynnyreitä viljaa.Mutta mitäpä vielä: haluttomuushengelliseen ja maalliseen työhönon ;0 saattanut suuren osan harras-tajo.sta nsa vielä en am m in va litetta-vaan tilaan, on tuottanut ennentuntemattomat tarpeet ja puutteet:o I u t taj a v i i n a a tarvitaan.'a kyllin taritaan, ja mitäs muutakuin jyvä säkki, leipä leiviskä taik-ka mitä kyljist ä ulos saadaan myö-tä ja markkinoille, tänäpänä onla uvan tai -a markkina päivä. Janiin valmistetaan itseänsä sabatinpäivän viettäm iseen, ;ona, huomaatsen! eletään;a ju ccaan hcrkulli-sesti ja Tom m i s sao n m i e s-t ä. Mutta p.a n on tämä i.o ohitse,leipä loppunut, vilja laarista tyh je n-netty ja niin ryhdytään m etsaan,niink a u van kuin einetkin on ja ve-detää n talvi-kauden joko kaupun-kiin eli Lauva ntai markkinapaikal-le, taikka myydään koko lohko pi-laan hintaan. Mutta surkiaa - ;0metsäkin kie.tåä o tuk se nsa, peltolaihtuu, niityt samrn altu vat m ut ;aleipää tarvitaan. Ei sitten muutakuin kaakki valaisiin ;,a lanka- elipumpuli-kuo r m an perässä kaupun-kiin. - Näin 'viettää moni pelto-mies aikansa ja juhtansa raateleemaantiellä ja se päiväinen pennirikion pian syöty taikka JO matkallajuotu. Elämä muuttuu aina enäm-min pakarinalliseksi monessa koh-den; se aineasti vahvistuttaa heitä,koska Kruununmies ryöstöllä ry n-käsee sisälle ja va n k aa n vasaralla

pir ttip.elet ipuhdistaa. - Niin onmyös minun ja muitte nki van-hain miesten ajatus ja mieli se, et-tei ne noin 10 vuotta sitte piiä-jäämme rakennetut Te h t a a t

kansalle yhteisesti ole hyo dylliset ;siellä kyllä köyhä kansa 'pian saakopeekan. kokoon; mutta myös piansen hävittää. Aikaa voittain taitaakyllä kaikki paremmalle kannalle.tulla; ei sentään se maantien ohe s-sa o.e va krouvi-pirtti, jonka seinuk-sella on taulu, kirjoituksella :o lue n K a u p p a, mitään yh-teistä hyötyä tuota. Niin pidettiinmyös ensin sinne asetettua pu otiatarpeellisena, k ui n eivät enää ta r-vitsisi pitkiä m a tka-reisuja tehdä;mutta kyllä ovatkin jo usea näh-nyt, että koska vaan sinne mene-vät, niin heillä aina en tarpeitaiakuka ro tyhjiin käy. Ja kuin työ-mieskin Lauvantaina palkkansa saa-pi, viettää hän Lepo-päivän juomi-se s. a :a prälläämisessä. Kyllä h u o-noutta ja viheljäisyyttä siis on n åh-tä vä kaikissa kohden, ja on sitäkoetettu parantaakin. On pide ttvkinkeri ..kokouksia kaikista hyvintärkeitä asioista, joissa myös itsekinolen ollut, ja k yllii jalosti muutamats åån nö lliset Herrat siellä ovat pu-huneet kansan yhteisen parhaanedesauttamiseksi ja onkin moneenparannukseen suostuttu, joista kai-kista a.n a joka k ok cuksen perässäro tokolla-si h t ier in piti A v i s ei s-s a ilmoittarn a n, chke n vie.å ele <;3-

n aakaan nähnyt lausuttava n, vaikkatänäkin vu on n a kolme k in k eri-ko-kousta on pidetty. Mutta en minäkuitenkaan näitten kautta luule

.to ivottavaa hyötyä tulevan. Pa-huuden juureen täytyy meidän kur-kistaa. totinen Jumalan pelko sy-sytettää; ja jos ollenkaan, niinluulen minä asiat muuttuvan .]:'1

toimeen saatavan paremmin senkautta, että opettajain innolla jo jo-ka pyhä kirkossa pidetään kahdetk irk o n-rn en ot. Ehtoo-puolella onpidetty p, Raamatun selitiyksiä, :amoni on sen uutisuude n tähdenkimennyt Herran huoneesen kuule-maan sitä niinkuin nykyisen ajanihmettä, Mutta siksi minä sen sen-tään pidän, että moni näiden kaut-ta voitetaan sanan totuudelle. Jaempä muuta halukkaammasti 'toi-voisikaan, kuin 'että Perheen-Isän-nät totuuden tuntoon tulisivat; sil-lä muutoin käy koko Tam me.anpitäjä päitä .pitain pak ariallisuuteentakaisin, joka tosin raskaasti rasit-taisi näiden sanain s an eliaa, vanhaa,totuutta harra stavaa

Tammelan miestä»

Työmies d. on )llen Häm ä.äises-sa sanan aikanansa lausunut >kummastuksella kyllä käy hän la-ve al.a kirjoituk sella nsa osaksi pis-täväisellä nöyryyden muodolla tar-koin punnitsemaan la useitani, jot-ka eivåt ensinkään sitä kaipaa, To-tuus on totuus; ei siinä 1 u i k e r-tel eva i s e t sanat auta, joillaT. d. muka kokee näyttåä niinkuinen oikein hänen sa n ojan sa olisi kä-sittänyt, taikka niistä oikein virk in-nyt S. T. Mutta ei tätä aineasti.T. d. todistaa ja vakuuttaa vie'äkinminua siitä, että hän on tietämätein

25

pitäjamrne yhteisistä asioista: sa-noopa ihmeeksini, ettei hänen ker-tomuksensa aikana vielä muutakoulua ollutkaan kuin tavallinenrippikoulu ja lukusiat kerran' vuo-dessa», ehkä marraskuun II päi-vänä v . 1855 yhteisessä kirkonko-kouksessa yksimielisesti suostut-tiin kylä- :a pyhäkouluin asettami-seen, joissa sekä lapset että enårri-min ikään tulleet heikot lu k iat saa-tettaisiin parempaan luvun-taito on.Nämä tulivat ensin toimeen kaut-ta pitäjan ; mutta kyllä näkyi kaise raskaalta perheenhaltioille, koskajo ovat heidän niin' laiminlyöneet.että ainoasti y h des s ä k y.ast å

nyt on pyhäkoulu hoimessa. Niinkirjoittaa T. d. myös että hänenkirjoituksensa perästä ky.ä k ouluinperustarn inr-n on toimeen saatu;mutta ei siinäkään totuutta ore; eiole k y.äk u nnissa yhteisesti sitämieltä perheenisan niss ä, että he.ehkä useasti kehoitetut, ta rttuisivatsiihen työhön, josta he itsellensäko xoisiva t pysyväisiä tavar oi.aniinkuin myös johdatta isivat per-heensä ja lapsensakin siihen: ja pa-koittamalla ja väkivallalla ei tämän-kaltainen työ ollenkaan menesty.T. d. liittää 1 u u 1 0 n s a k i nsiitä, minkäkaltaista paimenta lau-ma palavammalla mielen rakkau-della seuraa, tässä hyvin ollen pe-räänan ta vainen; sillä eihänmahdakaan niin ymmärtämä-töintä opettajaa löytyä, jollekatämä jo ei olisi selvä t i e·t 0 sm aelämän kirjasta, josta hänen sekäitselle tulee ammentaa elämää avoimaa, kuin myös rak k a ud r ssa a

.26

lernpeydessä ja sen vaikuttavan voi-man kautta hengen kiivaudessa jaa-ta laumalIe. Luonnon kiivaudestaei siis ensinkään taida k ysyrn ystatulla; mutta he n g e n k i i v a u son opettajan k alI iin a a r r e, javalittaa sitä opettajaa tulee, jolla eitätä lahjaa ole. Sillä millä hän sit-ten taitaa sotia? Millä alaspainaapakanalliset vesat, julmat vuohet,jotka vietellyksellä ;a jumalatto-muudella häiritsevät ja hajo ittavatlaumaa? - Jos nyt T. d. ymmärtääiaurna n kovan vaaran näiltäkin jaitse tahtoo totuutta harrastaa, niintoi voisin, ettette senkaltaisista asiois-ta ryhtyisi kynäänne kastamaan jayleisölle kirjoittamaan, joka eituota mitään yhteistä ra k e n-n u s t a. mutta pian kyllä paljonh ajo a m i s t a, vaan että yhtyi-sitte muitten totuutta harrastavainkanssa samaan totuuden pyyntöön,niin että uskollisuus, tunnollisuus jarehellisyys Työ miehissäkin aina oli-si hellämrnin sydämmihin kätketty-nä, joista sitten heidänkin kansalli-sessa eläm ässänsä vuotaisi ainoastihyviä avuja ja kristillisiä rakkau-den töitä.

Totu uden harrastaja.

Tammelasta lokakuun 3 ,p. Näit-ten Sanomain 39 numerossa eräsvanha mies Tammelasta vertaileemuinaisuutta ja nykyisyyttä; muttapahoin pelkään että hän jossakinon erehtynyt, eli jos hän on niidenlapsista, jotka sen hyvän maan pa-haan huutoon saattivat.

Käydäänpäs katsastamaan ensinhengellistä tilaa, niin vissisti tiedän

vanhan miehen saavan iloita, kuinkuulee (jonka takaan) pitäjässä löy-tyvän 30 niitä jotka taitonsa mu-kaan puhuvat Jumalan sanasta per-heellensä mi nkä ymmärtää vät. Van-hoina aikoina kyllä tiedän pidetynhartauden hetkiä, vaan - koskakorkia esivalta on ne kieltänyt jul-kisesti (en tiedä mistä syystä *),niin tiedän niitä pidettävän hiljai-suudessa. Noin 50 vuotta sittehengellinen sääty pitäjässämme olieripuraisia, koska yksi toisten ka-teudesta sai usiammat ajaat istuaHämeenlinnan vankihuoneessa. Se-kin oli muinaisuus. Tiedän ja tun-nen monta vanhaa miestä, jotkanuoruudesta ovat oppineet luke-maan Lutheruksen vähän Katk is-muksen u lko a, eli joku vähän enäm-män. - 0 nko nyt yli päänsä niin?

Jos joku nuorista miehistä onoppinut senkin verran kynällä ky n-tämään, että itse taitaa palkollisil-lensa päästökirjan kirjoittaa, niinon niitä vanhoja miehiä, jotka ka-dehtiivat sitä niiden k opeekkaintähden kuin heidän kukkar ostan sasen kautta pois ;ää. Tiedän n iitak iva nhoja miehiä, joilla kyllä on,

*) Luultavasti Kuninkaallisen Pla-kaatin johdosta tammikuun 12 p. 1726,

joka sakon haastolla kieltää Jumalan-palve lusta pitämästä yksinäisissä huo-neissa. Mainittu plakaatti, joka on ol-lut suurena esteesa ja häirityksenä koto-hartaudelle, on Ruotsissa jo muutettu jalie vitetty, ja viimeisissä pappein kokouk-sissa Turussa päätettiin yksimielisestihallitukselta arrnossa pyytää mainitunplakaatin kumoomista niissä kohdin,jotka koskevat huonekunnallisen har-taudtn sakottamist.a.

Toim. muistutus.

vaan ottavat kyllä rnielellänsä köy-hän lesken viimeisen ropoin. . Tie-dän niitäkin vanhoja, jotka lapsen-murhasta, kirkon-varkaudesta jatappeluksesta ovat kärsineet ran-gaistuksen esivallan käden kautta.J 05 vanha mies näitä kysyisi, niinne nimitän. - Vanhan ajan varal-lisuuden kyllä taitaa arvata siitäettä syötiin tampulla, ruumenilla,männyn ku orilla ja vehaalla se k oi-tettua leipää; joka nyt on toisin.Kahveeta ja olutta kyl!ä juodaanenemmän kuin ennen, kuin sitä onparemmin saatavana. Mitä muissapitäjissä tehtänee? - Kink eri-k o-kcusta pidettäissä viirn e sunnuntaiiltana esittivät muutamat korkia-arvoiset herrasmiehet, oluen vä-hemmin vahingolliseksi, mitäs siisnuoriso yhteisestä kan asta siitäluulee? - ei muuta kun juo vaan,seuraten vanhan esimerkkiä. - Vii-me kuun 24 p. paloi noin viidenvuotias poika lapsi, Sukulan kyläs-sä, sen kautta että valkia peruna-maalla tarttui vaatteisiin, jotka pa-loivat yllä ennen kuin apu ehti, janiin lapsi parka kahden hetken pe-rästä heitti henkensä.

Nuori Tammelan mies,

Tiistaina marraskuun 8 päivänä1859,

Terve, nuorukainen Tammelasta.

Iloista on havaita, ettäs kynäänolet kykenyt ja etsinyt vanhaa se-tääs kumotella. Nähden nu oruuteskevytmielisyyden sinun ytim es.äkuoreen temmanneen, en taida lau

27

seitas sikseen jättää, vaan oikaistavaista oikaista. - Ota se hv -väkses l

Hengellistä tilaa tutkiessas, lau-sut 30 :stä kristillisestä perheen-isännästä, jotka sanaa rakastaisivatja sen perheellensä seliittäisivät.Ihrnete'en olen tätä paikkaa moneenkertaan lukenut, enkä voisi uskoasinua julkiseksi valehteliaksi. --Etpä vaan puhu sellaisista, jotkahetkeksi kirjan k atee n sa. ottavat,veisaa vat virren, ja sitten heittäenkirjan nurkkaan, menevät juomaanja pirstai.ern aan, kui n tapana on?Vai katsok k os suu r e n n u s 1 a-s i 1 1 a? En arvaa missä ne ky-lä-miehet lienee; tunnen kuitenkinjotenkin hyvin koko seurakunnan!Mitä hcnge.lisestä säadys.a puhut.on peräti turhamaista! Pappeja onlöytynyt ja löytyy vie.åkin erinlai-sia, uskollisia eli palkk am iehia, te h-den työnsä sydämmen halul.a, taik-ka ainoastaan palkan tähden. Joshe muinaisina aikoina osaksi olivattässä pitäässä riitaiset keskenänsä,ja pahaa esimerkkiä antoivat olikuitenkin senaikainen kirk oherra.tohtori Avellani vainaa, mies suu-resta innosta, joka seurakuntansapaimenen tavalla kaitsi. Älä veik-ko se ni muinaisuutta pappein (;ih-den halveksi, et tiedä, jos kaikkinytkään kaikissa kohden on niin-kuin pitäisi ocrnan, Sanot vielätietäväs »monta vanhaa miestä (et-kös vaimoja myös?), jotka eivät oleoppineet ulk ca saamaan muuta kuinLutheruksen»; mutta minä tunnenmyös monta nykyisistä nuorukai-sista, jotka eivät taida Lutherusta

2Spu o.eksik a an ulkoa, ja ;oillc sisa-luku, ehkä paljon työ;ä heidänkanssansa on tehty, on niin cut oa,että tuskin otsansa hijessä lyhyensanan kokoon saavat. Älä vertailetässä muinaisuutta nykyisyyteen;sillä allapäin häpiällä aina tulet.Me vanhat panemme arvon sie hen,kuinka hyvin, ei kuinka pa.jo n,me luemme, ;a kuinka me sen lue-tun käsitämme. Mitäs siitä nuo-rukainen luulet? - Ilcrnie.ellä.veikk oseni, eikä suinkaan kadeh t.en,näin minä sint;n kynään kykeneenä,jonkatähden minua kovin karvas-te.i, koska havaitsen, ettes sivis-ty 'sen halulla, vaan oman vo it o n'pyyn no s t a o.ct kynän käyttämiseenitse äs h aoitellut, silIä en muutaenää taida uskoa, kcskas va hirn-mästäkin kyr:äs k ayttämisestå pal-kinnon pyydät. - Sopisi,han pääs-t ökir-a n palkatakin van hoi lIe vel-jil'ensä kirjoittaa, liija.te nkin kuintämänaikasissa ihan vähän k irjc i-tcttavaa on. Ota tästä ojennus l -Mitäs taas puhut muinaisista rikok-sista on selvä todistus ahdasrn.eii-syydestäs ! Kylläpä niitä, parat-koon Juma'a, löytyy näinäkin ai-koina. En tahdo muuta mie.e eslaskea, kuin mitä täällä pari vuot-ta takaperin tapahtui, koska lapsilöydettiin kuol.eena hautaustarhanlumeen kätkettynä, eikä siitä mi-tään tietoa ole saatu, ehkä sydä-rrielliset kehoitukset saar nastu o-Iistakin kuultiin. Mitäs vihdoinlausuttelet tampuisesta ;a muustanälkäleivästä, en taida muuta sanoa,kuin ettäs kovin olet ere.h tyn yt,sillä ei 50 vaa n pikemmin ISO vu o t-

ta sitten nämät leivän-lisäykset tar-peena ollut. Niinpä aina kevyt-mielisyytes vieläkin hohtaa S11na,että jos vähänkin puolustusta kuu-let virheelle, niin et enää pidäkäänr ik o sta rikoksena, vastusta t huo-nompaa puolta asiassa: »Et muutakun juot vaan, seuraten vanhanesimerkkiä» (kenen vanhan?).Mutta mitä minä näitä nu o ruu tesjaar ituksia laveammalta etsin vas-tustaa, näissä jo kylliksi on. Jostoisten kynään tartut, niin osoitaettäs mieheksi olet tullut, ;a miehenajatuksia sinulla on, ajatuksia, joil-la perää ja laitoja on, niin o.e nmyös minä valmis sinua vastaa-maan, muutoin et enää voi toivoa-kaan, että lauseitas vastauksen ar-voisena pitää

Vanha Setäs Tammelasta.

Vastinetta:

Jopa ihmetellen havaitsen hen-gen Tammelassakin heränneen, ;0-k a olikin tarkoituksena e nsila usees-sani; mutta pelkään vaan, että pa-hoin päin 'käy parhaat aikomukse-ni, kosken vastustajissani voi löytäämuuta, vaan pahuuden puolustajia.Olkoon se niinkin, kyllä totuus kui-tenkin aina paikkansa pitää! Tus-kin kynäni kuivui päåtettyäni vas-tineen »Nuorelle Tnm mean mie-helle», k u.n tämän lehden n:o 42k o h te.i n K. K. p:n (Kukko kukonpojan P) , jok a ottaen kukon ta.paatun k io l.a, pöyhistellen potkii kaikinpuolin, eikä kumminkaan mitään il-miin tuota, joka arvon ansaitsisi.Käyn kuitenkin tällekin vastinetta'

antamaan. Otat ensiksi lausuaksesm uinaisuuden verisistä tappeluk-sista, m oitit meitä vanhoja virheis-tä, joista et sano nykyjään kuulevaspaljon p.täästä. Oletk os kuuroveikkonen, kosket kuule kyia n-kul-k iain k ch.naa ja räykkinää, jotkamatkustajain hevoisetkin ojaan pel-jättävät? Oletkos hämysilmäinen,kosket näe kuinka erittäin maanan-taipäivänä silmäinyrnpäryk set ovatm u stanver iset? Oletkos m ie.es ka-dottanut kosket muista murhia, jot-ka vuosittain ovat syntikuormam-me kovin raskaaksi, saattaneet?Kylläs huomaat raiskan meidänvanhain silrn ässä, ennenkuins näetm alan, joka on omassa silmässäs!Pahoin m oitit sitten herrassäätyä,sanoen pitäämm e niitten kauttaolevan . »su rk ute lt avassa tilassa».Kuink astas näihin ajatuksiin olettullut? Olen minäkin herrain pa-rissa ollut enkä havainnut heidänmitään pahaan ta rk oit tava n, muttapikemmin harraste.evan kaikin kei~noin, kuinka meitä yksinkertaisiaparempåan sivistykseen saisivat ke-hoitetuiksi.

Mahdat epäilemättä puhua nurk-k aherr oista, kansan häiritsijöistä,jotka arvoansa etsivät siinä, ettäherrassäädyn .pahaan huutoon saat-taisivat, ja parhaammatkin aik o-muksensa mitättömiin menisivät.Älä virkamiesten viaksi lue mitäsellaiset herran nimellä nimitetytpahaa näkyviin" tuottavat. Mitästz as maanpruukista lausut on yhtäpl rato nti : tosin ovat penturat ku-kauesi 'so ukentuneet, mutta luulisinaiucaste an syystä, että peliosta tu-

I

ls. sama mi;~irä viljaa kuin ennen-·kiri, k o sk ei en·;;~ kerke isi tu c ;a il-ke.i+ii mutta k o v. n tarpeellista son-taa kylläksi t ormitta m aan, ollenju.hdat pitkin vuotta kuormia k ul-jettam assa. Tämä tosin et o.eTammelaisille outo asia. m u tt atoisin on pari kertaa vuodessa par-run 'Turkuun kuljettaa, kuin ollaalinomaa m u i t t e n k uor mai nkuljettajana, Mitäs lausut sekalai-sen leiväin syömisestä muinaisinaaikoina, siitä saat, jos tahdot, lu-kea vastauksen sanoissani »nuorel-le Tammelan miehelle» - pic.a se-kin hyväkses, jos taidat, Turhiajaarittelet viinankeitosta > juomi-sesta muinaisina aikoina. Juoma-ria tosin silloinkin löytyi, muttaharvaltaan, ja aina olivatkin seura-kunnan kauhistuksena. Et paljonym märrystä tarvitsisi, k asittääkses,että ne kovat asetukset viinanpol-tosta juuri siitä syntyvät, että esi-valta sen murheella on havainnut,.kuinka nykyinen kansa niin kovinon tätä myrkyn-juomaa rakastava.Tästä myös ne rneikei n joka vuo-tiset asetusten voittamiset, jostasinunkin, hämysilmisen, pitäisi ha-vaitseman, että viinanhalu on sur-kiassa kasvanriossa. Vielä turhillalauseillas tartut .pitäjårn m e mak asii-niin : olenko minä sen »tyhjåk sitoimeksi nimittänyt?» En suin-kaan, sillä paljon arvoisena ja tar-p eellise na sen pidän; mutta m oitinvaan sitä kevytmielistä tapaa, jokapitiijässarn-me on valtaan päässyt,että tähän turvata niiriäkin VUf\-

sm a, joina omillansa pitäisi 'aikoi ntuleman. Mitäs veikkoseni tähän

30

asiaan pappeja sekoitat? Eipä niil-lä tietysti mitään ole lainarnakaaii-n ille tehtävänä? Mistäs siihenepålu ulo on olet tullut, ettei hallaniitten maata loukkaa? Jopa m ie-les vallan sekoontuu, vai vihaatkosniin o pettajias, ettäs heitä pahaanhuutoon tahdot saattaa, ehkä tiedänheidän aina köyhiä :a vaivaa kär-.siviä armahtavan. - Yhtä turha-m.elisesti me t s i s t ä puhut, jokaminua vakuuttaa, ettes selväpäällä-o le kynääs kykenyt Etkös taidaerottaa mikä 5ärjellinen ja mikäiarjetö n viljeleminen on? Kuka voikieltää sinuak aa n, jos ainoan takkisyltäs rnyisit P Mutta cletk os siinäoikein tehnyt? Sovita tämä metsä-.ajatu'k siis, ja taidat sinäkin ymmär-tää, jos on ydintä puheessas. - Sa-not vielä Lauan tai-m arkk in.ain jaolu-kaupan olevan tarpeelliset.Tämän kautta selviin käy kenenhengen lapsi sinä olet. Eikö näitämarkkinoita sopisi pitää päivänä,josta ei sabatin rikosta seuraisi?Eiköstä rahaa liikk eille tule paitsiolutta, ä:ä sitten enää koetakaan"Tammelan nykyisyyden puolta pi-tää, sillä huono puolustaja todellaolet. Pyydät nimestäni tietoa -mitäs tästä muuta kuin mielen-karvautta ja vihaa minua vanhaakohtaan? Osoita it eäs tästedestotuuden harrastajaksi, niin on riöy-rä vaikenemaan ja kynänsä heittä--mään

Vanha Tammelan mies.

Perjantaina marraskuun 25 p :nä.Vastinetta.

Vanha setä Tammelasta! Ette-ole nimeänne antaneet julkisuuteen,

mutta jopa teidän arvaan että olettevanha vaatteiden-tekiä, jolle ei enäätahdo neula-keinot oikein luonnis-tua, koska työn puutteesaa oletteniin tutuksi tullut joka .per hekun-nan kanssa. Sivistystä näytte vie-rovan, koska ette ole joutunut nii-tä 30 perhekun.taa näkemään joistapuhunut oen, mutta usiasti näytteolleen juoma-tuvassa, koska olettenähnyt siellä muitakin; nöyrä myösolette antamaan sanan s a nasta,kaksi . parhaasta, luulette itsenneyksin viisauden asuinsiak si, - mut-ta siitä ereh dytte, kun ette tiedäettä viisaus tuomittiin maan k ul-keuteen, ;a vasta se kuuluu ole-vankin Suomeen tulossa, vaikka enminä sitä ole vielä tavannut, (entiedä jos vastakan): Yhtä paikkaaLutheruksen Huone-Postillasta ettenäytä luke neen, ette myös Vapah-tajan san 0 ja Fariseusten pitkistärukouksista. Jos taas muinaisiapappia kiitätte ja nykyisiä luulen-ne varjossa mo-ititte", niin ette m uis-ta et:ä hedelmistänsä puu tutaa n,-' ette myös tiedä nykyaikain sa-nanlaskua joka sa no o : että Tam-melan ja Lopen pi täjissä .sekä Py-häjärven kappelissa on aina hyvätpapit. Koska Setä niin. hyväksyyvanhan ajan luku taitoa, niin näinminäkin yhden van.ha n kansan mie-histä nimeltä M. T :lä, jonka toh-tori Avellan oli laskenut Herrankorkialle ehtoolliselle", vaikka eitaitanut vanhana yhtäkän sanaasisältä, 'eikä Isä meidän rukousta-kan ulkoa. Olen minäkin vanhainpolven juuressa kasvanut ja olenniitä usioitakin nähnyt, josta luu-len: että jos ei oikiaan sivistykseen

enempää tarvita kuin katsoa nyk yi-syydestä m uin aisuu te en, niin menuoret helpo·sti taidamme sen aske-leen astua takaperin. Mistä Setäsitä arvelee että minä oman voitonpyynnöstä olisin harjoittanut itse-ni kynää käyttämään.? erihän. minäsanonut että minä eli joku muunuori taitaa muiden (vaan omallepalko llisellensa) päästökir jankankirjoittaa. niin sitä rahanahne etvanhat kirjoittajat jo kadehtivat.Olen kuitenkin seur ak un.talaistenihyödyksi niin monta ratia ilmanmakseta kirjoittanut kuin joku van-hakin; tästäkö olan ojennuksen?En kiitä nykyisyyttä, mutta en luu-le olevan muinaisuudessakaan pal-jon kiitettävää. Jos nyt esimerkik-si tehdään kaksi sen vertaa rikok-sia kuin muinaisina aik'cin a, niinompa kansaakin enä.mpi kuin Kainja AbeI. Millä nimellä Setä rn ah-tanee kutsua sen muinaisuude n jo-ka oli 50 vuotta sitte? koske se onhänelle niin rakas, sen suhteenkuin ISO vuotta sitte, ja nykyinen

31

aika. Vielä viimeksi: sanette mi-nun. vastustavan. huonompaa puol-ta asiassa; mutta niinpä teistäkinnäkyy, että pidätte m uinais-ajantärkeimmätkin rikokset viattorainalasten leikkinä, koska ette niistäpuolellakaan sanalla virk k aa. Mi-täs te tästä luulette Setä? Onkopuheissanne perää eli lait oja? Vä-hän liijaksik in jo tästä asiasta. J 0-

ka jutun aikoi niin lopettakoon.

Nuori Nepanne Tammelasta.

*Lähteemme loppuvat tähän ja

luultavasti myös mielenkiintoinenyhteenotto vanhan ja nuoren pol-ven välillä. Olisi hauska tietää,kutka silloisista tam melaisista oli-vat kirjoitusten takana. Luultavas-ti tri Granfelt yhtenä, mutta sekinon vain arvelu.

Mutta tähän aikaan käytiin sa-mantapaista keskustelua myös S~o-mettaren palstoilla. Niihin ei kui-tenkaan o'e nyt syytä puuttua.

Forssan1932.

Lehdessä lokakuussa

Kaasen talon ja Kaskisten kylän vaiheita.

»Me Arvid Frecrik Kurck , krei-VI, yksi valtakunnan herroja, presi-tentti kuninkaallisen Majesteetin, javaltakunnan kamarikolleegiossa,ritari ja kuninkaallisen Majesteetinritarikunnan komentaja, kuninkaankorkeimman tuomioistuimen ;äsen,sekä myös varapresitentti, k unin-kaallisen. Pohjantähti-järjestön jä-sen ynnä kamarineuvos, teemmetiettäväksi, että koska hänen .k u-ninkaallinen Majesteettinsa rueidänkaikkein a rm o llisin, kuninkaammc,an.tam allaan asetuksella 21 p :ltähelmikuuta 1789 ja ku ulut uk sella24 p :ltä tammikuuta 1790, oli ar-m ollisesti suvain nut uudistaa ~(lt-

ninkaallise n asetuksen syyskuun 19p ::t;~ 1723, sekä siis kaikkein a r-mollisimrnasti julistanut, mitkäkruunun tilat ja talot olisi my ytåväverotiloiksi ja k ui n.ka siina on me-neteltävä. sekä mitä sen ohessac tettava huomioon" niinkuin myösettä kuninkaallisen ka m arik ollee-gion on annettava itse (auIPpakir-jat, olemme me siis - alarn aisern-1'31,a seurauksena tästä - tahto-ne et luovuttaa ja myydä, koska me

t~'<tel: ja tämän avoimen. k auppakir-ja mme vaikutuksesta, häne n k unin-j,:tC' ~!!sf'n Majesteettinsa, kaikkein".1'1i.1C: :o.:lllman kuninkaamme pu c-:(,512, luovutarrune talonpoika Is-r;,('l ~"'akopin pojalle kruununtilanTurun ja Porin läänissä, Halikon;k l' id; unnass i M u u-rla n :pitä;ässä.nirrie.ta Kaase N:(; 1, jossa on, yksit1' , kaksik o.m a s osaa vanhaa jauu t ca m anttaalia, aputila Rakuuna-tilast.: l'~ .r. j~ entisestä k unink aal-liscn hcnkii akuunarvkrnentin ja.Halikcn komppanian tilasta. Ver01-l.ncn oikeudella nautittavaksi ja20 taalcrista, 10 'killingistä ja 6runstychista. i\.' e luovumme se n-t;:..h.ien mainitusta Kaa se n tilastaKask isto n kvlas sä il-Ia lik cn ,ki'hla-kt.nr.assa, Turun ja Porin lään.issäseka julistamrn e sen talonpoika Is-1 r el j aak obin 'P.:.';;::n seka hänen vai-monsa, lastensa ja perillistensäo m aksi, sen ja kaikki mitä siihenkuruuu tai voidaan laillisesti liit-tE

j c s mainittu tila jo utuisi .p oiscstaja.t.. tai hänen perillisiltåän,

niir: tahtoo Hänen KuninkaallinenMajes t ee t ti n sa ja kruunu k o rvatal~,;d~.ll \ ahink o nsa. Niin on myösrr.e n.ittua tilaa, allaolevasta 'päiväs-tä 'iok:en ,kruunu k atsova vero vel-H'l:i~fksi, joh o n kaikkien, joita tä-rua kcskee, kuuliaise sti rriukaudut-ta \ a.

Varmemmaksi vakuudeksi on tä-m.i vah vistettu Kuninkaallisen M a-jesteetin ja Valtion Kamreeri Col-kg';, 11 leirnalla sekä meidän omakä-t!s,,;;i allekirjotu'ksellamme. Tuk-,1,o.nI2ss,a 12 p ::1ä elokuuta v . 1800

tIl:,epn meidän Herramme Jeesuk-srn Kristuksen armorikkaan syn-tyrnr D.

(Sineti t.)

Viran puolesta:Lö nberg. M. Wanberg.»

Asiakirjasta näkyy, että Kask is-tfJll k yla on v . ISOO kuulunut Muur-

33

1,1i~pitäjään ja että K a ase n taloo n cnsinunäinen itsenäistynyt talo,joka on lohkaistu RakuunatilastaN:o 96. - Kaskiston kylän. asutuson kyllä paljo n vanhempi" luulta-va zti I500 ..luvulta, jolloin uutis-asukkaat ovat sinne muuttaneet kas-kea viljelemään. Someron kirkon-kirjojen mukaan on Kaa se n taloollut jo asuttu r öoo-luvu n lo.pul-la. jolloin sitä on viljell yt Henrik-niminen isäntä nykyistä Kaase-su-kua. Mutta kuten näkyy on Kas-k isto n kylän itsenäistyminen vero-tiloiksi alkanut v. 1800, jolloin su-vun 3 polven edustaja Israel Jaa-'k onpnik a on talon lunastanutkruunusta. Nyk yaanhallitsee Ka a-sen taloa jo 7. sukupolvi samastasu vusta.

K. Hossi Sorneru-lehdesså lok ak .28 p:nä 1932.

Perttulan menneisyyttä.Kohtia laa;cmmasta v3jpaasta 'his'io riallisrsta kuvauksesta l'ertlulan

kylän oloista I700,luvun lopulla,

Kirj, E. Jaakkola.

Täl'aisia lastutarinoita kerrotaankyliä muua:takin Suo mes-a Muttarltä se täällä on lii"ltynyt Perttulannimren, osoittaa mielestäni kieltä-mättä, että tämä on maakunnanvanhin kylä. Ja se on muuten it-sestään selvä asia. Kun esi-isäm-me ovat tunkeutuneet tänne Koke-mäenjoen suulta, ovat he kulke-neet pitkin Kokemäen ja Loimi-joen laaksoa kaakkoa kohden. Jakun Perttula on emä-Tammelanluoteisin kylä, on se luonnollisestikaikkein ensimmäiseksi tullut asu-tuksi. Asutuksen kulkua luoteestakaakkoon todista\'at myöskin mo-net nimet: Loiman ky:ä Huittisis-sa, Loimijoki, Loimaan pitäjä, Loi-ma!ampi Forssassa, Loimosten. ky-lä Tammelassa jne. Tämä mie-.lestäni osoittaa vasta nykyistensuomalai ten esi-isien asuttaneennämä seudut. Kivikautisia löytö;äei täällä juuri ole tehty. Sen ajanmuisto;a on runsaasti Varsinais-Suomessa. mutta·täältäpäin on löy-cietty vain joku kivikirves, joitaukkosenvaajoiksi kutsutaan. Jot-

kut harhailevat kivi-ihmiset Ovatne hyvin voineet kadottaa.

Kuten näimme, puhuu kansan-tarina Perttu·,nimisestä esi ..isästä.Nimi ei voi olla alkuperäinen, sil-lä Perttu on vasta katolinaikainennimi johtuen pyhästä BartOlomeuk-sesta eli apo·stoli Jathan.ael Tol-main pojasta. PerHu oli paka-na, sillä nämä seudut ovat asu-tetut jo ennen kristinuskon tänne-tuloa. Mutta esi-isällemme näh'~ä-vasti katolisella ajalla annettiin tä-mä 'pyhän Bartolomeuksen eli Per.tun nima.

Kaikista näistä seikoista voimme\'etää sen jOhtopäätöksen, että nä-n}ä seudut on asutettu ;0 pakanuu-den ajalla ja että Perttu'an kyläon hyvin vanha, Silloin saa ky-län' kuusimetsäkin luonnollisen se-lityksensä: se on van h a pakanuu-den aikainen uhrimetsikkö, jota\'aistomaisesti on. pidetty pyhänäja koskemattomana senkin. jälkeenkun ,;.0 kristinuskon vaikutuksestaoli unohdettu sen alkuperäinenkäytäntö uhripaikkana.

Nimismies Eric Hem ming Juse-liuksen katselrnuspö ytäk irja :

Vuonna 1780, heinäkuun 1 p :näpi ti allekirjoittan u t yhdessä Vau-lammin kylästä kotoisin olevanlautamies Tuomas YrjönpoikaKöngön kanssa veror älssitalollisenAbraham Sipinpoika jaakkola n,Perttulan kylästä ja Jokioisten lää-nistä, pyynnöstä katselmuksen niis-tä vahingon teoista, jotka r älssita-lo lliset Heikki Eliaanpoika Ta:o-ne n, Matti Heikinpoika Mattila.Perttu Antinpoika Kujala ja Tuo-mas Matinpoika Papali, kaikki täs-tä Perttulan k y.ästä, ovat tunnus-taneet tehneensä Lässämäen maal-la, missä viimemainitut rä.ssitalol-liset ovathakann.eet maahan Ab-raham Jaal!<kolan riukuaida n, jokaoli. pantu ihaneri aikomansa kaski-viljelyk sen ympärille, pituudeltaan.yhdeksänkymmentäyksi syltää eli155 seiväsparia. joista 25 seivästaoli hakattu kokonaan poikki, Jakaikki aiclanvitsakset oli hakattupoikki; tämä ikuokkamaa on pitkinJaakkolan talon viisi vuotta sitten.raivatu n kaukopellon aitausta, Ypä-.a n kylän kirkkotien varrella, jokatie on kuusitoista kyynärää leveäkapeirnrnalta kohdaltaan Mattilantalon haan ja Jaakkolan talon isän-nän kuokkamaan välillä.

Niin katsotuksi ja havaituksi to-distavat:

Perttula Datum ut supra (aikaeelellä mainittu).

E. H. juselius.Tuomas Yrjönpoika

(Puumerkki.)lautamies.

35

T'ållaisen törkeän raivaustyön oli-vat nämä neljä Perttulan talollistatehnyt jaakk o.ars takamailla. Oliluonnollista, ettei Abraham paina-nut tällaista asiaa villaisella, vaanhaasti vahingon tekijä t k äräjiin vas-t aarn aan touhuistaan. Ennen kär s-jiä kuitenkin Kuala ja Papali so-uivat ja lepyttivät k im m astu necnAbrahamin. Mutta Mattilan poikaAntti ja Talosen poika Heikki saa-puivat oikeuteen. Antti Mattila Sf'-

Iitti. että hän oli saapunut isänsäpuolesta vastaamaan, koska isäsairasti kaatuvatautia eikä sentäh-den ollut voinut itse saapua oikeu-teen. Talosen poika taas selittiettä hänen isänsä, joka vielä oliTa'osen isäntänä ja jonka 'käskystähän oli hakannut poikki muutamiaaida nsejpäita, saisi vastata itseasiasta eikä hän. Oikeus päätteliettä vanhan Mattilan, joka oli kyen-nyt menemään takapellolle aitaakaatamaan., oli myöskin sakonuhalla kyettävä saapumaan oikeu-teen asiasta vastaamaan, varsinkinkun hänen poikansa ei ollut pätevähäntä edustamaan, sillä hänelläei ollut edes ruotsalaista valtak ir-jaakaan isältään. Taloselta oli myös-'kin niin isän kuin pojankin sakonuhalla saavuttava ensi käräjiinvastaamaan asiasta. Asia Iyk k a a n-tyi vielä seu raa visuak in .karajista.joissa va n h a Mattila kielsi kenen-kään aitaa rikkoneensa, vaikka .hänpoliisitutkinnossa olikin tunnusta-nut niin tehneensä, samoin kielsiElias Talonen kehoittaneensa poi-kaansa aitaa ärkernään. Poika itsetaas oli jäänyt oikeuteen saapurn at-

36

ta. Asia jätettiin sitten sillen. ä.

sillä asianomaiset sopivat.Mutta tällaiset naapurien k iu-

santeet ja kateudenilmaisut vaiva-sivat kovasti Abraham Jaakkolaa.Kylässä hän tunsi olevansa käsis-tä ja jaloista sidottu. Kun hän sit-ten sai ta!on yksin 'haltuunsa van-hemman veljen Jaakon v . 1783 ve-täydyttyä e.äkkeelle, alkoi hän aja-tella siirtymistä pois koko kylästä.Mutta se ei ollut mahdollista niinkauan kuin kaikkien talojen maatolivat aivan sekaisin. Pellot olivatjaetut eri talojen kesken niin, ettätoinen sarka oli toisen talon, toi-nen toisen; se vain oli eroa, ettäison talon sarka oli leveämpi kuinvähän talon sarka. Tästä johtuikaikenlaista harmia ja haittaa maa-ta viljeltäessä: kynnössä, kylvössä,elo nk orjuussa ja laiduntarnisessaoli otettava .hu om io on kaikkien .pe l-lon osakkaiden hyöty ja vahinko.Yksityinen' ei saanut työskennelläsarallaan miten tahtoi ja koska tah-toi, vaan aina oli mukauduttavakoko sakin tahtoon. Olikin laitet-tu erityisiä yleisiä sääntöjä ja mää-räyksiä, joiden mukaan oli maataviljeltävä. Niinpä esimerkiksi Tam-m e la n. ja Someron pitäjien Iakim ää-

räisillä syyskäräjillä Kuuston ky-lässä marraskuun 14 p:nä 1752pyysi talollinen Juha AntinpoikaRassi (Bråssi) Levän kylästä(Lefvä by) sekä muiden kyläläis-ten puolesta talollinen Juha Tuo-monpoika Tuomola, että oikeus sa-kon uhalla kieltäisi kaikkia Levänasukkaita tästedes laskemasta, aja-masta, paimentamasta tai lie o itta-

masta karjaansa kylän viljapelloil-la tai ottamasta ruohoa pie ntareil-ta niin kauan kuin vilja vielä olikorjaamatta. Oikeus katsoi tämänpyynnön kohtuulliseksi ja kielsi\ iiden .hopeatalar in sakon uhallatä.laisen karjan pelloille laskemisenja ruohon ottamisen pientareiltaer.neri viljank orjuuta.

Tällaisissa oloissa työskentelerni-n cn ja maiden möyriminen tuntuitoiminnan miehestä tuiki o rjallisel-ta. Ja viljelysten laajentaminenkinkohtasi ankaraa vastarintaa toistentaholta, kuten näimme. Metsät jalakamaat olivat yhteisiä, niin etteikukaan tietänyt, kuinka paljon siel-lä sai möyriä ja raivata omaan las-kuunsa. Omistusoikeus oli tullutmutkallisemmaksi kuin vanhan Per-tun aikana, sillä nyt jokainen isän-tä oli sellainen Perttu, joka taka-maihin nähden saattoi ärjäistä: »Seon minun, sa n oi Helperi! Älä kos-ke siihen!» Kaivattiin ja pyydet-tiin hartaasti hallitukselta jonkin-laista asiain järjestelyä. Vihdoinsitten r yoo-Iuvun lopulla saatiin toi-meen isojako, jolloin metsä- ja ta-kamaat jaettiin eri talojen keskensekä pellot ja niitut koetettiin saa-da niin harvoihin lohkoihin kuinmahdollista kunkin talon osalta.On luonnollista, että tällaisessasuuressa jaossa koettiin tavattomiavaikeuksia ja että jako monessakohtiin jäi vailliriaiseksi. Mutta si-tä on sitten mahdollisuuden mu-kaan jälkeenpäin koetettu korjatayhä uusilla isonjaon järjestelyillä jatäydennyksillä.

Isonjaon vaikeaan toimeenpane-

miseen ja sen vähemmän tyydyttä-vään tulokseen oli useimmissa ta-pauksissa syynä talollisten voitta-maton vastenmielisyys muuttaapois vanhoilta kotikon.nuiltaan. uu-sille avarammille asuinsijoille.Muuttaa metsiin? Mitä hulluja!Kuka peijakas muuttaisi kylästäkorpeen kuo.lemaan! Villipedot siel-lä uhk a isivat.

Näin vastustettiin maan.mittaria.Yleensä -hyvin harvat suostuivatvapaaehtoisesti .hiukan siirtymäänentiselta paikaltaan, mutta muuttokauemmaksi peljätti pahemminkuin kuolema. Vain Papalin isäntäsuostui viemään talonsa lähes kilo-metrin päähän kylän 'kaakk oisellerajalle, koska hän siten tuli m ajai-!pmaan verrattain lähellä kirkkoa.Siellä ei kai ainakaan paholaisellaolisi valtaa vahingoittaa hengen jaomaisuuden 'puolesta kunnon. suo-malaista talollista !

Oli kuitenkin yksi isäntä, jokamielellään muutti pois toisten ja-loista. Se oli Abraham Jaakkola.Hänhän oli jo kauan halunnutpäästä omiin oloihinsa voidakseenmöyriä mielensä mukaan. Muttahän -ei ollut aikaisemmin voinutviedä peltojaan mennessään. Nytmaa mittari mittasi hänelle talonmaat ja paikan kahden kilometrinpäässä kylästä luoteeseen päin,Loimijoen rannalta, kuten ennen-kin, sillä Abrahamkaan ei tahtonutluopua tuosta elämänvirrasta, jokaniin monien sukupolvien aikana 'oliviehättänyt 'hänen esivanhempiensasilmiä ja virvoittanut ja virkistä-nyt 'heidän maitaan ja elukoitaan.Hän valitsi talonpaikan läheltä

37

Ammeenpohjan käännettä, pien.eltämae nnyppylältä, joka oli Perttulankyläkankaan ja samalla Tammelanylängön viimeisiä sakaroita. Hetitalon takaa alkoi kivetön ja sora-ton satakuntalaineri savitasanko,joka jatkui lääninrajan yli Loi-maan Kauhanojan puolelle ja sii.taedelleen kuinka pitkälle tahansa.Talon vanhat maat kylässä ja Lep-päkorvessa tulivat pois, mutta vie-lä jäi taloon iso yhtenäinen kappalemetsää, suota ja niittua joen toi-sella puolella, Mannisten kylärnai-den takana, Kuusijoen kulmalla.Kuitenkin olivat talon maat nytenää vain kahdessa lohossa, koti-ja ulkopalstassa. Sulaa peltoa olitäällä kylän laidalla luonnollisestivain vähän, mutta sitä enemmänoli tasaista niittua ja muuta hyvääteko maata. Abraham oli tyytyväi-nen, sillä tämä oli se luvattu maa.jota hän. sai mielensä mukaan ru-veta viljelernåån tarvitsematta ainapelätä vanhan heimonsa vihaa javastustusta.

Abraham .Sipinpcika Jaakkolamuutti siis, kuten jo ennen olemmekert o neet 18 .nne n vuosisadan lo-pulla talonsa pois kylästä uudellepaikalle Tammelan ja Loimaan ra-jalle Kellariuiton kohdalle, lähelläAmmeenpohjan käännettä. (r imiAmmeenpohja esiintyy tie.åakse ndmyöskin Tammelassa jossakin Kau-kolan puolessa). Rajanaapurina oliLoimaan Kauha n ojan, Sakk ise n. talo(vrt. Minkiön Säkkinen). Jaakko-lan pu oleIla on m yö skin Sakkeenkulma. Rajalla olevan rnetsikö n ni-menä oli ennen Uko npäällvstä. Ni-

38

ml saatta a viitata va n.haa n Ukko-;uma:actn. sillä Perttulassa ei muu-ten ole sanottu ukko, vaan. äijä.Perttulan Kuusjoenkulman taka-mailla on Okonkorpi (MelIiiässä onOkko·niminen talo).

Abrahamin uuden asuinraken-nuksen pituussuun.ta oli k aak osta:l' oteeseen, muut rakennukset oli-vat suorassa kulmassa sitä vastaan.koillisesta luonaaseen. Jälkimmäi-seen suuntaan kulkivat myöskinpeltosarat.

Mutta meic.an täällä Loirn ijce nlaaksossa ei suuntaa etsiess arn metarvitse mennä sen pitemmälle kuinkatsoa ulos akkuriasta, Loimijoenpääsuunta on kaakosta Iu oteese en.samoin k o.k o Loimijoen laakson.Siten myös vanhan Perttulan .pää-i'rnansuun na t ovat olleet luode ;ak aak k o. k o illine n ;a lounas. Jokio n m aaran n yt meidän suuntau;u-misemme eli orienteerauksemm e.Maantiet kulkevat joen suuntaankaakosta luoteeseen tai kohtisuo-raan tätä suuntaa vastaan: k oilli-se sta lounaaseen. Meidän talojern-me rakennusten pituussuunta onkaakosta luoteeseen tai koillisestalounaaseen.. Meidän peltosarko-jern me suunta on koillisesta lounaa-seen, nimittäin meidän, vanhoillarintapelloillamrne, jotka ensiksiraivattiin viljelykseen. Meille eivätpohjoinen ja etelä, itä ja länsi suu-riakaan merkitse. Meidän pää-iimansuuntamme ovat luode jak a akk o, koillinen ja lounas.

Kun asutushistorialliselta ka nnal-

ta tark astele mme näiden seutujenpaika nnirn ia, kiintyy huomiommemerkillisellä tavalla läntisen Pyhä-järven e.i Säkylän PYhäjärven tie-n.oille. Uskaltaisimmeko tehdä sel-la ise n väitteen, että näiltä seuduil-ta ovat lähteneet ne uudisasukkaat,jotka ovat kansoittaneet Loimijoenlaakson aina Tammelan Pyhäjär-velle asti.? Toistaiseksi väitämmeniin ja koetamme seuraavassa pe-rustella väitettämme.·

Nuo vanhan ajan matkailijatliikk uivat pitkin jokia ja helppokul-kuis.a harjuja. Läntisen Pyhäjär-"en takana olevista pitäjistä, Eu-rasta. Köyliöstä, Hcnkilahdesta,Lapista, Laitilasta y.m., jostakinsyystä liikkeelle lähteneet asukkaatkulkivat Pyhäjärven rannalta Puo-limatkan kautta Köyliön ;ärvelle jasie:tä Virttaan kangasta ja Markus-jokea myöten Loimijoen rannalleVa m pulaa n, jossa heti näemme ni-met Honko ja Huh taa. Edellinenmuistuttaa Horukilahtea, kuten kaik-ki Ho nk o.at täälläpäin. Esim,Perttulan Honkala ei ole tullut sa-nasta honka, sillä 'se on aikaisem-min kirjoitettu Honkola tai Hr.n-gola, niin.pä vielä 1740 Hångoila.Pohjois-Satakunnassa on Kau ha-Joen ete.äpu olella Ho ng onjoenpitäjä. Köyliössä on Hu hti javanhat perttulaiset raivasi vatHumppilaan Huhtaan kylän. Loi-maan Kojonk ulm afla eli Koe nk ul-malla on kylät Eura ja Kö yliö,jonka viimemainitun taloista on ho-kema: »Harakka ja Kurki! heiniäpurki, Sosi ja Punki takaa turiki.»Mannisissa on Harakka, samoin

Vampulassa ja Levällä K urjenrn a-k i, Mannisissa on myöskin Kurkku,kuten Kiipullakin. Alastarolla jaOripäässä on myöskin Kurki, Kur-jeno ja H uittisissa.

Mutta mennäksemme taas van-hoihin nimiin mainittakoon vieläAlastaron ;.a Loimaan rajoilta Irik i-Iän. kylä, vrt. Minkiön Iriki. Ho n-kilah de lla ja Alastarolla on Ilola,Loimaalla Levälä, Y päjällä Levä.Levälässä on Hur rin talo, samoinHuittisissa. Etelä-Pohjanmaanruotsalaisia kutsutaan hurreiksi,Loimaalla on Niemen kylä, samoinJokioisilla. Loimaalla on Kuttilaja Kuttinen, Kiipulla Kutila. Nak-kilassa on Kurittu, Loimaalla Ku-rittula. LoimaalJa on sekä Alas-taro n-Maenpaä että Ylistaron-Mäenpää. Pohjanmaalla on. Ylis-taron pitäjä, Kokemäellä Ylistar onkylä.

Mutta .pa latk aa m me taas läntisenPyhäjärven seudun pitäjiin, Hon-ki'ahdella on Mannilan kylä ja siel-lä on Haveri. Ypäjällä on Man-nisten kylä ja siellä Haveri. Man-ninen on myöskin Laviassa, jokaon Etelä-Pohjanmaan tien varrella.Henkilahdella on myöskin Auvais-ten kylä, samoin Alastarolla. La-pin pitäjässä ovat Kauklainen,Kaukola ja Sukkala, TammelassaKaukijar vi, Kaukola ja Sukula.Kaukola on myöskin Laitilassa.Viimemainitussa pitäjässä on Hauk-ka ja Katinhäntä, jotka molemmatnimet tavataan Y päjän kylässä.Ypäjällä ei muuten sanota katti,vaan kissa. Lisäksi on Laitilassa

39

Niemi ja Kudila. (Jokioisilla Nie-mi ja Kutila), Haara (Loimaalla onHaara ja Haaroinen) sekä Sorola;a Torre lähellä toisiaan. LoimaanNiinijoen.jkulm alla on Soro (myösMelli'ässä) ja Torro. Tammelas-sakin on Torro. Sorri nimi taasta vataan Vampulassa, Metsämaalla,Ypäjällä ja Talsolassa. Uude nkau-·pungin puolessa on J anhua ja J 0-

kioisilla j ärihijok i eli Jänhiö, kutenesim. Ypäjällä sanotaan. Kirjaimeta ja ä saattavat helposti vaihdella,esim Vam.pula n Sallila, LoimaanSalli ja Peltilän Sälli (vrt. SeinäjoenSalli) . ,

Mutta Virttaan kankaalta tultiinmyöskin Oripään kankaalle, jossaA urajoen .lähde' on. Tämän j.oenvarrella on myöskin Ha veri j-a A u-vainen. Sitten täällä Pöytyällä onomituiset nimet Vähä-Kauloo,Kau lo onsuu ja Kauloonperä.Kartoissa ja kirjoissa on ne mer-kitty Kaulanperä j.n.e., mikä onaivan hassua ja väärin, siJlä kansasanoo Kauloonperä. Mikä sellai-nen kummallinen nimi olisi? Muis-takaamme, että suomalaisten pitä-jien ruotsalaisissa nimissä on useinsäiiynyt nimen vanhempi muoto.Esirn. Loimaa on ruotsiksi Loirni-joki, Laihia Laihela j.n.e. -Kövliöon ruotsiksi Kjulo. Sehän palau-tuu helposti muotoon kauloo, jasiinä meillä taas vanha. Köyliökummittelee. Kokemäki on ruot-siksi Kumo. Kauloonperän naapu-rikylä on KU111i.Ia. Siellä on Lallintalo, jonka isännän kerrotaan tap-paneen piispa Henrikin Köyliön;ärven jäällä. Kunpa se ei vain oli-

\

40si tapahtunut tiiiillä Knulo o njoclla,joksi nykyistä Ellistenjokea ennenlienee nim itett y. Näiden kylienvie ress a taas on Kyrö. joka nimiEte la-Pohja nm aalla on hyvin tun-nettu. Pöytyällä on vielä Kaulaan-suun lähellä mainittava Na aran ojaeli Naarnoja; Eurass a on Naarjoki.Kokemäen Kumo nimeä muistut-taa ]änhijoen Kuuma ja Kuuman-harju. Kokemäellä on vieläkinKooman kangas. Uudellakirkollaon myöskin Kaukjärvi ja Raumanmaaseurakunnassa Nihattula n kylä,kuten Hattulassakin.

Uudenk aupung in vanha nimi onKataisten kaupunki eli Kalai ne n(k alaas): Se on ollut kauempanasisarnaassa Uudellakirkolla 'päin.jossa vie.ak in on Kalanti. jonkavan hat muodot ovat Kalajas ;a Ka-las. Alastaraila on Kalainen ni-minen talo. Pitäjässä sanottiinennen vanhaan, kun esim. tuvanlattia takan edustalla oli täynnäpuuastioita. saaveja. ämpäreitä. jakiuluja : Täynnä kuin Kalasentotto». Kalaisten kaupunki oli joaikaisin tunnettu vakkasuomalais-te n puuastioiden kauppapaikkana.Saattaisihan olettaa. että lauseparsioli alkuaan kuulunut: »Täynnäkuin Kataisten tori» Kun. ei sit-ten enää tunnettu muuta Kala istakuin tarn ä talo, muuttui tori luon-nollisesti totoksi.

Emme huoli enää luetella nimiä.Nai st ak in jo pitäisi näkyä. ettäVakk a-Suo rn est a ;a sen reun o iltaon lähtenyt liikkeelle oikea ka n-sainvaellus Loimijoen alueelle jaAurajoen latvoille sekä Loirnijokea

alas Po hjois-c.Satak untaa n ja ainaEtclå-L'o hjanmaalle asti. Onkotällainen todennäköistä tai edesmahdollista) Eroaa ha n Loimijoki-laakson asukkaiden kielikin niinsuuresti Vakka-Suomen murteesta!

Mutta tämän seikan minä juuritahdon o ttaakin toåistukseksi väit-tårn ålleni kansainvaellukselle. Vak-ka ..Suomen kieli eroaa niin jyrkästinaapureidensa hämäläisten ja poh-jalaisten kielestä ja on niin-läheistäsukua viron kielelle, että tästä voive taa vain yhden ainoan johtopää-töksen: vakkasuomalaiset ovatkauemmin kuin muut Suomen hei-mot olleet yhteydessä virolaistenkanssa. Siis he ovat myöhemminkuin muut purjehtineet Virosta me-ren yli Suomeen, nousseet maihinRauman ja Uudenkaupungin seu-duilla ja ajaneet sinne aikaisemminasettuneet suomalaiset sen pitkäntien.

Vuonna 1797 huhtikuun 8 'P :näkuoli talon vanha isäntä JaakkoSipinpoika Jaakkola 63 vuodenvanhana. Hän jätti jälkeensä vai-mon Birgitta eli Briita Matintyttä-ren. joka oli Mattilan tyttäriä. Hä-nen isänsä oli sama Matti Mattila,jonka Abraham Jaakkola haastoikäräjiin vastaamaan Lässämäenpellon aidan rikkomisesta. Jaakonja Briitan a vi oliitt o oli lapseton.Siksi he olivat tehneet keskinäisentestamentin. toinen toisensa hyväk-si. Koska tämä testamentti hyvinkuvaa ajan juhlallista asiakirjatyy-liä, jäljennettäköön. se tähän. Sekuuluu suomennettuna seuraavasti:

••

Muistaen kuolevaisuuttamme jakypsän harkinnan jälkeen olemmeme allekirjoittaneet, minä JaakkoSipinpoika, Perttulan Jaakkolanisäntä, ja minä hänen vaimonsaBriita Matintytär, vapaasti päättä-neet ja sen, päätöksemme myös ai-koneet pitää, että kumpi tahansameistä Korkeimman sallimuksestajää toisen jälkeen el o.on, hänenpitää ilman sukulaisten vähäisintä-kään moitetta omistaa ja pitää kaik-ki se omaisuus, joka kuolinhetkelläpesässä on tai myöhemmin lailli-sesti sen osaksi koituu.

Sen tähden suletaan kaikesta pe-rintöoikeudesta meidän sukulai-semme molemmin .puolin ja kaik-ki muutkin, jotka mahdollisesti voi-sivat esittää joitakin vaatimuksiaperintöön nähden.

Että tällä meidän testamenttisää-d'öksellämme olisi laillinen voimaeikä mitään puuttuisi sitä täytän-töön .pantaessa, olemme me todis-tajiksi tähän kutsuneet allekirjoit-taneet kunnialliset ja hyvät miehetsekä itse vahvistaneet sen nim ern-me allekirjoituksella ja puumerk-kiemme omakätisellä allepiirustarni-sella, mikä tapahtui Perttulankylässä ja Mattilan talossa maa-liskuun seitsemäntenätoista päivänävuonna jälkeen Vapahtajamme je-suksen Kristuksen syntymän tuhatseitsemänsataa seitsemänkymmentäkuusi.

Jacob Sigfredsson.

Brigitta Mattsdotter.

Todistajina esiintyvät Perttu An-tinpoi:ka Kujala, Matti Heikinpoika

41

Papali, Matti Heikinpoika Mattilaja kirkkoherra .Mikael A vellan, jo-ka on testamentin kirjoittanut.

Tämä testamentti vahvistettiinTammelan käräjillä Niemen Ylis-kylässä lokak. 14 p :nä 1790. Tuo-.marina oli Nils Christian Gadd.Pöytäkirjassa mainitaan aina Jacobjacola eikä Jacob Sigridss ori, ku-ten tavallisesti. Tämä tuomari nä-k yykin, yleensä nimittäneen ihmisiäsukunimeltä eikä kutsunut heitäyksinomaan isan pojiksi, kutenmuut. Jaakon kuoleman jälkeen"ei Abraham Jaakkola taas testa-mentin oikeuteen, joka vahvisti senlesken Briitan hyväksi.

Testamentin jälkeen on myöhem-min liitetty seuraava todistus:

Edelläolevasta testamentista ontarpeelliset jäljennökset jätettykuolleen Jaakko Sipinpoika Jaak-kolan lähimmille omaisille heinä-kuun 2 p :nä. tänä vu on.na, jokato distukseksi ilmoitetaan.

Hattulassa heinäk. 5 p :nä 1797·

Henr. J oh. Elers.Pataljoonan adjutantti.

Jacob Ström.Korpraali,

Edellämainittu Elers toimittimyöskin pesänkirjoituksen ja ar-vion Jaakon. kuoleman jälkeen.Koska muutamia ehkä huvittaneenähdä, mitä tavaroita I700-luvunlopulla oli nähtävästi varakkaan ta-lon vanhan vaarin kuolinpesässä jamihin hintaan ne arvioitiin, jål-jennåmrne tähän arviokirjan. En-

~ ••••••••••••••••••~----.~•••~--~#~~~_.

sin on kuitenkin mainittava jokusana silloisesta rahakan.nasta. Nytvuosisadan vaihteessa oli Ruotsinja samalla Suomen rahakanta täl-lainen: 1 hopeatalari vasta si kol-mea kuparitalaria ja 1 riikintalarispecie eli 1 hopeariksi, jota kut-suttiin vain lyhyesti riksiksi, oliyhtä kuin 6 hopeatalaria eli 18 k u-paritalaria. Yhdessä riksissä oli 48killinkiä. Yksi killinki vastaisisuunnilleen ;): 76 Suomen vanhaakuItamarkkaa, mutta .huorn attavaon, että raha oli silloin muutenkinharvinaisempi kuin nykyään.Tässä arviokirjassa on hinnat mai-nittu rikseissä ja killingeissä. Sekuuluu:

Vuonna 1797, toukokuun 10 p .nåsaapuivat allekirjoittaneet yhdessäPerttulan talollisen Antti Matinpoika Mattilan kanssa kirjoitta-maan ja arvioimaan sen irtaimenomaisuuden, jonka huhtik. 8 p .nätänä vuonna kuollut vanha isäntäJaakko Sipinpoika Jaakkola oli jät-tänyt jälkeensä. Rintaperillisiä eiollut. Leski Briita Matintytärtäkehoitettiin valan velvoituksella il-moittamaan kaikki omaisuus. Ar-vio toimitettiin seuraavalla: tavalla:

1 pieni ho peapikari1 tinatuoppi .1 viinapannu. hattu ja piiputPuoli kattilaa .2 työkirvestä .1 .piilukir ves .4 viikatetta .2 sirppiä .1 lapio .

1:32

-: 32

6:-1:-

-: 12

-: 12

-: 16-: 04-:04

1 auranvannas Ja ruoti1 pieni pata .1 jalka pannu .1 padanjalat .3 lehmänkelloa .1 hohtimet ja vasara1 sudennahkakintaat .1 huopahattu .1 lammasnahkalakki .2 vanhaa talvilakkia .1 valkoinen verkatakki .1 sininen lyhyt verkatakki ..1 verkaliivit .1 turkit, sarkapaälliriern

» ilman päällistä» sarsipäällinen ....

sininen verkakaprokkimusta verkata.kki

I sarkatakki .2 valkoista sarkatakkia .I säämiskähousut .1 sarkahousut .r vällyt .1 ryijy ,r höyhentyyny .2 lakanaa .I vaippa .8 palttinapaitaa .I kengät .1 vanhat saappaat '1 kangaspuut kaiteineen ..1 miesten nahkasatula .1 hihnat .1 suitset .I riirnu .1 hark äinies .1 zo-vu o tias tammahevoneru1 vuoden vanha varsa .1 härkä Kailio .

» Lanko .lehmä Riimas .

» Kirjas .

-: 08- 24-: 12

-: 06-:09-:04- 12

-:32

- 1(5

- 041: 16

-: 32

- 12

r:-1: 081: 32r:-

~: 32

- r6-:32

-:24-:08

r: 16-:32- 16-: 24-: 06

1: 16- 12

-: 12

1: 24-: 12

-: 12

-: 03-:02

-:061: 321: 32

10:-6: 323:-2:-

» Punike .1 mullikka Rusko .

vasikka .6 lammasta .1 suomalainen raamattuuseita kirjoja .1 raudoitettu arkku .1 kaappi .1 lammassakset .40 kyynärää pellavakan-

gasta ....30 » karkeampaa

samoin ..erilaisia pikkuk aluja .

1: 241: 161:-1:-1:-1: 16

-: 24-: 32

-: 02

2: 10

1: 12

-: 12

Yhteensä 66: 24

Vähennyksiä:Köyhien osa -: 06Toimitusmiesten palkkio .: 1: -

Abrahan Jaakkolalle ·vain.a-jan hau tauskustan nuksiin 4:-

Jäännös 61: 18

Kun arvio oli tehty, esitti leskitestamentin, Joka n oudatettavaksimerkittiin. Lesken pito vaatteet ja-tettrin arvioimatta sekä lesken sän-kv. k c sk a ne kats oltiin välttärnättö-mik s: ja r uomeniahjaksi, samoinvilja, k o sk a sitä ei ollut enempaak uin mitä lesk er elanto cn tarvit-tiin.

Että minä oJe~'1kaikki ilmitu oriut,sen vo m t.ir v ittaessa valallani vah-vistaa, ja selitän olevani toimituk-seen kaikin puolin tyytyväinen.Datum ut supra.

Brita Mattsdo tter.Leski,

43

Kun hiukan lähemmin tarkaste-lernme edelläolevaa pesäluetteloa,huomaamme suna yhtä ja toistam ielenkiint oista. Niinpä koko ir-taimen arvion loppusumma nousee66 riksiin 24 killinkiin. Se on mel-kein yhtä paljon kuin koko se sum-ma, joka Jaakon piti maksaa talos-ta muille perillisille. Se summa'näet oli 1400 'kuparitalaria, joka ho-pearikseiksi muunriettuna teki kaik-kiaan 77 riksiä 37 killinkiä ja 4runstykkiä. Tätä talon perintövel-kaa ei jaakk o kuitenkaan maksanut,vaan vieritti sen seuraajansa Ab-rahamin hartioille. Hän sanoi mak-saneensa jo itsensä köyhäksi, kunoli suorittanut kaiken sen velan, jo-ka talolle oli koitunut käräjöitäes-sä kartanon kanssa talon juridises-ta lu on.teesta ja voitettaessa takai-sin sen perintö oikeus. Ettei hänkuitenkaan vieläkään ollut köyhämies, sen osoittaa kuolinpesä.

Jäämistössä oli hopeata vainpieni pikari. Kultaa ei ollut ollen-kaan, ei edes sorrnusta. Tinaa olisuurehk o tuoppi ja kuparia viina-pannu ja kattila. Kahvipanriua eisilloin vielä ollut. Rautaa oli eri-laisia työkaluja ja astioita. Ei rau-tatavaroitakaan ollut paljon. Enem-män oli vaatteita. Jaakko oli puls-kasti puettu, kun ihårien yllään olisininen tai valkoinen verkatakki.verkalii vi t, säämiskälrousu t, jalassakengät ja päässä huopahattu. Kyl-mällä voi vetää käsiinsä sudenriah-kakintaat ja valita kolmesta turkis-

.ta kulloinkin sopivimmat. Juhlati-loissa voi heittää niskaansa sinisenverkakaprokin. Kirkolle tosin täy-

44

tyi ' ajaa talvella (kesällä mentiinjalkaisin) vanhalla 20-vuotiaallatammalla, kun ei varsa vielä ollutopetettava. Eihän sinne voinutajaa härkäparilla. vaikka va arillaolikin oikein pulska sellainen.Härkä Kailio arvosteltiinkin ko-konaista ro riksiin ja Laukonkinhinta oli 6 riksiä 32 .killinkiä. Kol-me lehmää ei edes yhteensä vas-tannut huonompaa härkää. Muttajollei halunnut mennä kirkkoon, sailukea kotona omaa raamattua, jon-ka arvo vastasi kuutta lammasta.Oli myöskin useita muita k irjoja,~obka yhteensä arvioitiin r riksiinr6 ·killinkiin. Vertauksen vuoksimainittakoon, että esim. ryijyn, ar-voksi pantiin vain 32 killinkiä.

Vuonna r809, toukok. 2 p .n.a,kuoli sairaalloinen Jaakkolan emän-tä Liisa Mikontytär 64 vuoden. van-hana. Hän oli viittä vuotta van-hempi . kuin miehensä. Abrahamkyllästyi yksin pitämään taloa, jos-ta syystä hän luovutt-i sen kesäk.r6 p .nä samana vuonna tehdylläka uppakir jalla pojalleen J aak 0 lleeläkettä vastaan JOI. kun Jaakko si-toutui maksamaan muille perillisilleyhteensä 740 pankkiriksiä 33 kil-linkiä ja 23/4 runstykkiä. Yksihopeariksi vastasi 23/4 pankki- elibankk oriksiä. Nämä muut perilli-set olivat tyttäret Liisa ja Eeva.Liisa joutui' naimisiin j a akk o An-tin.poika Mattilan kanssa ja tuli si-ten Perttulan Mattilan emännäksi.Hänestä taitaa polveutua .pu oletPerttulan kylää. Hänen miehensäoli luullakseni se Mattilan isäntä,joka viime vuosisadan alkupuolella

r- ..•.~ _

hukkui suuren tulvan aikana Loi-mijokeen ollessaan saarnamatkallaolevaa tammelalaista pappia kyydis-sä. Tästä suuresta tulvasta samoinkuin Mattilan isännän hukkurnises-takin oli tehty merkintä vanhankirkon porstuan seinään, mutta enenää muista' nimiä enkä vuosilukua.- Nuorin lapsi, Eeva Abraharnin-tytär, meni naimisiin Kujalan po-jan Tuomas Pertunpojan kanssa jatuli lopulta Jaakkolan ernänn äksi.Jaakko taas oli naimisissa Tuo-maan sisaren Maria PertuntytärK ujala n kanssa, joten sisaruksetolivat ristiin naimisissa. KunJaakko Abrahaminpojalla ja hänerivaimollaan Marialla ei ollut ollen-kaan lapsia, testamenttasivat he ta-lon sisarensa Eevan ja veljensäTuomaan po jalle J ooselle. J os J o osekuolisi lapsettomana, lankeisi talotämän testamentin mukaan hänennuorimmalle sisarelleen, Kun Ma-ria ku oli r827 ja Jaakko, heinäk. 28p :nä r832, hoitivat Tuomas ja Ee-va taloa alaikäi sen poikansa h ol-h o ojina. J oose tuli täysi-ikäiseksir839 ja talo kuulutettiinhänelle,mutta hän kuoli jo r840. Tuomasja Eeva saivat taas talon haltuunsa,kunnes he v. r84-6 luovuttivat sennuorimmalle tyttärelleen Eevalle jatämän miehelle Juha Heikinp ojalle,joka oli ,kotoisin Kärrin talostaKoo.ken T.i. Sorvastolta. Eevanvan.hernrn at sisaret joutuivat nai-misiin muualle: Maria Juha Antin-poika Kurkun eli Mäkitalon kans-sa Ma nnisiin ja Anni Levän Hos-sin pojan Juhan kanssa. Viime-mainitut saivat verottomana viljel-

läkseen Säterin torpan JaakkolanKoskenkankaan lohkolla,

Täten olemmekin jo tulleet mel-kein nykyaikaan asti. Mutta mei-dän on vielä pikaisesti palattavavanhaan Abrahamin aikaan. .

Vuonna 1813, tammik. 16 p:nätestamenttasi vanha isäntä Abra-ham Jaakkola kaiken jäämistönsä

',renki Mikko 'I'uorn onpojalle jahänen vaimolleen Maria 'Erkin tyt-tärelle, joiden vastapalvelukseksi olihoidettava ja autettava häntä ja

oleman jälkeen toimitettava hä-·kunnialla hautaan. V. 1833

"/(vielä vahvisti tämän, testamen-koska mainitut henkilöt olivat

velleet häntä uskollisesti kolme-mentä vuotta. Pian sen. jäI-

n joulukuussa 1833, AbrahamIi 83 vuoden vanhana. Hänen

kansa Jaakko oli kuollut vuottacaise mrn in ö o-vuo tiaana. V. 1834'ki Jaakkolan silloinen isäntä

_ lOmas Pertunpoika oikeudenkautta loismie s Mikko Tuomonpo-jalta 15 riksiä valti ovelkaseteleissä

Forssan Lehdessä julkaistun kir-joitussarja n nimenä oli: Abraharninailkaan. Ensimmäinen sarja : P e-r i n n ö n j' a k 0 julkaistiin kesäk,13, 17, 27 ja .hein ak. 4 p:n nume-.roissa. T'oinen sarja: Muu t t 0

K aan aan maa II e un julkais-

45

korvaukseksi siitä, että hän oli ,pi-tänyt Abraham Jaakkolan hauta-jaiset. Koska ,Mikko testamentinkautta oli saanut Abrah amin jää-mistön ja oli velvoitettu ihanet h au-taamaan, tuomitsi oikeus Mikonmaksamaan Tuomas jaakkolallevaaditut IS valtiovelkariksiä ja oi-keuskuluja 1 ruplan 3' kopekkaa.Yksi h opearik si oli tähän aikaan. 4valtiovelkariksia.

Testamentissaan Abraham sanoo,että Mikko ja Maria olivat palvel-leet häntä uskollisesti kolmekym-mentä vuotta. Maria oli ainakinSuomen sodan aikana 1808-09Jaakkolassa, mutta hänen miehensäoli sodassa. Sukutarina kertoo, ettäMaria asui kesällä yksin. luhdissaja isäntä kävi öisin siellä h an.tatervehtimässä. Ennen kuin alkoikiivetä korkeita rappuja ylös, Abra-ham laskeutui polvilleeri ja rukoilihartaasti anteeksi jo tekemiään javasta aikorniaan syntejä. Hännäet voisi pudota kupsahtaa por-tailta ja taittaa nisk ansa.

tu lo kak. 28 sekä marrask. 2 ja 4,p :nä. Kolmas sarja: U u s i II aasu i n s i joi II a on julkaistumarraskuun 18, 21, 23, 28 sekä jo u-Iuk. 7 p :nä. Tähän vihkoon onotettu katkelmia vain rnarrask. 2

p: stä lähtien.

Kahden kylän kiekonlyönti.

Elettiin silloin Urjalan pitäjässä.Oli taasen kesä sen kesän jälkeen,jolloin .Salmen kylän pojat olivatsaaneet selkäänsä .Huhdin kylän po-jilta. Koko edellistalven se oli kai-vellut Salmen kylän poikien sisua jaoikein miehissä oli päätetty o ttaakesän tullen Huhdin kylän pojiltahyvitystä, tappiosta.

Seppä Ahlman oli tehnyt uudenvahvasti raudoitetun kiekon, ia silläoli poikien kesken jo harjoiteltukin.Huhdin pojille oli lähetetty sana,että määrättynä sunnuntaina lyo n-nillee n klo 9 kokoonnutaan vanhallepaikalle, kylien väliselle tielle. Olinimittäin vanha perinnäistapa, ettäkiekonlyönti aloitettiin keskipaikal-ta kylien välistä tietä ja koetettiinkumpi joukkue sai toisensa ajetuksiomaan kylään.

Niinkuin edellisenäkin vuonnaasettui seppä. Ahlman Salmen kylänpoikien ja Setälä .Huhdin poikienetumieheksi. Molemmat rotevat,kolmikyynäräiset siis ensimmäisinä,ja takapäässä ryhmien pienimmätmiehet. Koska Salmen pojat olivatedellisenä vuonna viimeiseksi hä-vinneet, oli heillä xiikeus aloittaa

peli. Seppä Ahlman otti visaisen,raudoitetun kiekon ja lähetti senmenemaan oikein vinhaa vau 'mutta Huhdin pojat olivat tarna, ja korkealle lensi kiekkoSetälän .hyvi n tähdätty osumasähclytti sen vauhdin.

Oli siinä huutoa ja mekastukun toinen toiselleen huudettiinhoituksia joko kirkon heittäsee n tai sen pysähdyttämiseen. 1niaat hetket pysyi peli aivan taväktsenä. sillä molemmin puolin l

nistui vat kiekon pysähdyttäm.s-lyönnit erinomaisesti. Tuskastunee-na tällaiseen peliin päätti Setälä an-taa kiekolle äärimmäisen vauhdin.Pitkiä ja voimakkaita käsiään hei-luttaen hän kehitti heitclleen oivanvauhdin. Vinkuen lähtikin kiekkopyörimään tasaista tietä. Ahlmanseisoi ka nk i lyönti asennossa valmii-na, ja antamansa ankara isku pysäh-dytti .huimassa menossa kiek on ,mikä onnettomuudeksi kimposi Ahl-manin silmille. Kaikki huomasivat,että onnettomuus oli sattunut jatarkaste!tåessa Ahlmanin leukaperiätulivat toiset siihen tulokseen, ettäkiekonlyönti oli sillä kertaa lope-tettava.

!-Eikä Io peteta, tiuskasi Ahlmanja .sylkäsi kiekon iskemänhampaanSUustaan j-a asettui sille paikalle,milstä hänen piti heittonsa suorit-taa Jo näkivät vastapelaajatkiri oi-ke"-tn heiton. Tasaisessa tahdissanousi ja laski Ahlmanin käsi vauh-dirl,ot-ossa, ja raivokkaana lähtikie:kkb menemään päin .Huhdin poi-kie-n riviä. Ensimmäisenä vastassaollirt Setälän k anki ei ennättänytetet>n, vaan huimasti kieri kiekko,

\kUif~pes hännillä olleen pikku Kallenkan'ki sen pysähdytti.

,s~lmilaisten riemu oli vallan ta-vaton ja huutoa riitti, kun Huhdin

fJI

47

poikainkin oli vuorostaan peraan-nyttävä. Alkuun päästyään :pitivät-kin Salmen pojat hyvin puolensa.Varsinkin seppä Ahlman pani pa-rastaan.. IPu oliyön tienojllaoli H uhdin.pojat ajettu kyläänsä ja salrnilaistenvoitto oli kaikkien mielestä aivanerikoinen. Hyvässä sovussa sittenerottiin ja päätettiin seuraavanasunnuntaina kokoontua samassa.paikassa ja samaan aikaan uutta ot-telua varten.

o. o.

Forssari Lehdessä; 25/7 1932.

SISKLL YSLUETTELO.

Lähes 10,OCO 'vuotta sitten ipur.k.aut trn utt.a järveä etsimässä, E. Aaltonen .... 3Ta.m.rnela'lainen r.aken nusmestar i, F. V. Pohj,onen......................... 9Forssan ensirnrnaisia puuseppia, V. .Kaleva .. , , 12]

Bonsdorffin a s.rtu s, Edv. Rautanen , 15,

Tarnrnela.n sotamiesten varc llisuussu lueista 150 vuotta sitten, T. iHirsjäl'vi .. 16

»Tarnrnelan muinaisuus ja n ykyisyys» , 2C:

Kaasen talon ja Kaskisten kylän vaiheita, K. Hossi 3

Perttulan menneisyyttä, Eemeli Jaakkola , ,................. 3Kahden tkylän kiekonlyönti, O. Ojanen ' " 4(