1

Source: Sitra

Source: Forestindustries.fi

2

AJATUKSIA METSÄTEOLLISUUDEN BIOULOTTUVUUDEN

KEHITYKSESTÄ

Analyysi CLA -menetelmällä

Harjoitustyö

TUTU 4: Tulevaisuudentutkimuksen menetelmät käytännössä

Timo Kukkonen

10.5.2015

3

Sisällysluettelo 1. 1.1. Metsäteollisuus ja biotalous ………………………………… 3 1.2. Mitä on biotalous? …………………………………………… 5 2. 2.1. Tutkimuksen tavoite ………………………………………….. 6 2.2. Tutkimusta alueelta …………………………………………… 6 3. 3.1. Tutkimusmenetelmä ………………………………………….. 8 4. 4.1. Metsäteollisuuden merkitys ………………………………….. 9 4.2. Metsäteollisuusyritysten analysointia ……………………….. 10 4.2.1. Metsä Group …………………………………………………… 10 4.2.2. Stora Enso ……………………………………………………… 13 4.2.3. UPM …………………………………………………………….. 16 4.3. Synteesiä ………………………………………………………. 18 4.3.1. Konteksti ……………………………………………………….. 19 4.3.2. Horisontaaliset tasot ………………………………………….. 19 4.3.3. Vertikaaliset tasot ……………………………………………... 19 4.4. Tutkimuksen implikaatioita …………………………………… 20 4.4.1. Biotutkimusta …………………………………………………… 20 4.4.2. Arvonluonti biotoimialalla ja yhteiskunta ……………………. 23 5. Keskustelua 5.1. Biotalousstrategian toteuttaminen …………………………… 24 5.2. Metsäteollisuuden bioulottuvuuden kehitys ………………... 25 5.2.1. Horisontaaliset tasot – laajennus ……………………………. 25 5.2.2. Vertikaaliset tasot – laajennus ……………………………….. 26 6. Johtopäätökset ………………………………………………… 27 Lähteet ………………………………………………………….. 28

4

1. 1.1. Metsäteollisuus ja biotalous

Yksi Suomen merkittävimmistä toimialoista, metsäteollisuus, on viime vuosina ollut melkoisten muodonmuutosten kohteena, lähinnä konsolidoitumisten kautta, sekä perinteisten tuotealueiden (esim. paperi) kysyntäolosuhteen pysyväksi ennakoidun supistumisen johdosta. Metsäteollisuusyritykset. Suomessa merkittävää toimintaa harjoittavat: Metsä Group (joka oleellisilta osiltaan v. 2004 tunnettiin nimellä M-Real), Stora Enso ja UPM. Metsäteollisuus on vuosikymmenien ajan ollut yksi Suomen hyvinvoinnin kehittäjistä. Metsäteollisuus työllistää suoraan noin 44 000 henkilöä Suomessa, joista 21 000 toimii paperiteollisuudessa ja 23 000 puutuoteteollisuudessa. Lisäksi noin 9 000 henkilöä saa toimentulonsa huonekalujen valmistuksesta (Tilastokeskus, Kansantalouden tilipito 2013). Suomalaisen metsäteollisuuden palveluksessa muissa toimintamaissa oli vuonna 2012 noin 46 250 henkilöä, joista 65 % prosenttia työskenteli muissa EU-maissa (Tilastokeskus, Tytäryritykset ulkomailla). Kestävän kehityksen huomioiminen huomisen yhteiskunnassa, ja sen kehittymiseen suuresti – energian käyttäjänä, tuottajana ja työllistäjänä – edelleen merkittävästi vaikuttavan toimialan haasteet seuraavan kymmenen vuoden kuluessa kiinnostavat monia intressiryhmiä, kun odotusten voidaan osittain arvioida olevan ristiriitaisia, ja kun mm. biomassasta keskustellaan riittävyyden ja käyttötarkoituksen osalta. Ja voidaanko fossiilisista polttoaineista luopua kuinka pitkällä aikajänteellä? Eduskuntavaalien 2015 alla – ja myös jälkeen – on nähty esilletuloja siitä, miten työllisyyttä (= hyvinvointia) voidaan nopeasti edistää kotimaisten investointien ja vientivetoisen talous-kasvun avulla (ks. esim. 24.). Metsäteollisuusyritykset ovat pyrkineet kehittämään ”biotoimialasta” uutta tukijalkaa toiminnalleen, jolloin myös ympäristön asettamat paineet voidaan ottaa entistä paremmin huomioon mm. energiatehokkuuden ja prosessin sivutuotteina syntyvien tuotteiden hyödyntämisen kautta. Näin halutaan asia esittää. Omassa visiossaan ”Kestävä ja menestyvä biotalous” metsäteollisuus ennakoi, että mm: * Vuonna 2025 biotalous luo uusia yrityksiä ja työpaikkoja metsäteollisuuteen ja muille aloille. Syntyy uusia tuotteita ja lisäarvoa tuovia ratkaisuja - kokonaan uusia liiketoimintamalleja * Kuluttajat haluavat vaikuttaa valinnoillaan, ja he suosivat uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettuja tuotteita ja ymmärtävät niiden merkityksen ilmastonmuutoksen taklaajina ja resurssien säästäjänä * Toimialojen rajat ovat hälventyneet. Suurten yritysten ympärille on syntynyt yritys-ekosysteemejä, joissa metsäteollisuuden arvoketjua ovat täydentämässä kasvuhakuiset pk-yritykset, ja metsäteollisuus ja sen arvoketjussa toimivat yritykset jalostavat biotalouden

5

tuotteita ja tuottavat raaka-ainetta jatkojalostettavaksi * Vuonna 2025 Suomesta on tullut biotalouden mallimaa, sillä Suomessa ja metsäteollisuudessa on tehty hyviä päätöksiä niin, että * Puumarkkinat toimivat; Puuta on riittävästi saatavilla ja se liikkuu metsästä

tuotantoon tasaisesti ja kustannustehokkaasti. Metsänomistuksen rakennetta on uudistettu (onko kaikilla sidosryhmillä samanlainen intressi?) ja metsä- talouden harjoittaminen on aktiivista ja puuntuotanto tehokasta. Puukauppaan on luotu uusia kauppatapoja ja metsäpalvelujen markkinat toimivat vilkkaasti.

* Teollisuuspolitiikka vauhdittaa nousua ja yritykset investoivat Suomeen. Tuhansia uusia työpaikkoja syntyy yritysekosysteemin toiminnan tuloksena. Teollisuuspolitiikka tukee kasvua ja on pitkäjänteistä. Teollisuutta ei rasiteta ylimääräisillä veroilla ja maksuilla. Tiestö ja ulkomaankaupan väylät ovat kunnossa ja rekat liikkuvat metsistä tehtaille ja tavara satamista maailmalle.

* Työmarkkinat tukevat biotalouden kasvua: Tuottavuus on lisääntynyt ja

toimintamallit työpaikoilla ovat joustavia. Työajoista ja työn tekemisen tavoista sovitaan paikallisesti ja työpaikkakohtaisesti. Asiakkaat saavat tuotteensa sovitusti, koska yhteistyön ansiosta työrauha säilyy.

* Energian saanti on häiriötöntä: EU:n energia- ja ilmastopolitiikka edistää

metsäteollisuuden kasvua. Energian saanti on häiriötöntä ja kustannukset kilpailukykyiset. Päästökaupan aiheuttamat kustannukset kompensoidaan teollisuudelle. Bioenergiatuet eivät vääristä puumarkkinoiden toimintaa.

* Koulutus vastaa biotalouden tarpeisiin: Biotalouden uudet ja monipuoliset

osaamistarpeet on huomioitu. Koulutuspaikkoja on riittävästi sekä nuorille että aikuisopiskelijoille. Koulutus ja työelämä toimivat tehokkaasti yhteistyössä. * Biotalous tuottaa innovaatioita ja kannattavaa liiketoimintaa: Biotalouden

innovaatiot ovat menestystarinoita ja niistä syntyy kannattavaa liiketoimintaa ja uusia vientituotteita. Metsäteollisuuden yhteistutkimus saa pitkäaikaista,

julkista rahoitusta (12.) Kansallisen biotalousstrategian tavoitteena on luoda uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja biotalouden liiketoiminnan kasvulla sekä korkean arvonlisän tuotteilla ja palveluilla, turvaten samalla luonnon ekosysteemien toimintaedellytykset. Strategian johtoajatuksena on, että Suomessa luodaan kilpailukykyisiä ja kestäviä biotalouden ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin ja synnytetään sekä kotimaahan että kansainvälisille markkinoille uutta liiketoimintaa, joka tuo hyvinvointia koko Suomelle.

Biotalousstrategian strategiset päämäärät ovat (25., s.3):

1. Kilpailukykyinen biotalouden toimintaympäristö,

2. Uutta liiketoimintaa biotaloudesta,

3. Vahva osaamisperusta biotaloudelle,

4. Biomassojen käytettävyys ja kestävyys

Biotalousstrategian yhtenä tavoitteena on biotalouden vuosituotannon

kaksinkertaistaminen 100 miljardiin euroon vuoteen 2015 mennessä.

6

Suomen solmimat velvoittavat sopimukset (ks. esim. 23., s.36) tulevat vaikuttamaan

uusiutuvien energialähteiden käyttöä lisäävästi. Ilmastopoliittisen selonteon mukaan

Suomen pitäisi vähentää päästöjä 80 % vuoteen 2050 mennessä, ja uusiutuvan energian

velvoitepaketinkin horisontissa v. 2020 pitäisi uusiutuvan energian osuus energian

loppukulutuksesta nousta 38 %:iin.

Yhteiskunnalliset rakennemuutokset tulevat vaikuttamaan Suomen teolliseen pohjaan ja

työllisyyteen.

1.2. Mitä on biotalous?

Biotalous on mainittu keinoiksi luoda kestävää hyvinvointia käyttämällä kierrätettäviä

raaka-aineita (esim. 17, s.4), ja tämä sisältää implisiittisesti luopumisen fossiilisten raaka-

aineiden käytöstä, tai vähentää sitä. Biotalous on myös kestävään kehitykseen liittyvä

ajattelutapa, jossa linkittyvät ruoan saatavuus sekä raaka-aineiden ja luonnonvarojen

kestävä käyttö (esim. 22, s.5).

Jos vertailuvuotena käytetään vuotta 2012, on YK arvioinut, että vuoteen 2030 mennessä

maailmassa tullaan tarvitsemaan 50 % enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja

30 % enemmän vettä (esim. 22, s.4). Uudet ajatusmallit ovat siis ratkaisevia maapallon

kestävän kehityksen kannalta. Biotalouden arvellaan olevan tällaista uutta ajattelua.

Suurimpina biotalouden ajureina ovat sekä kulutuksen- että väestönkasvu niin, että

seurauksen on väistämättä jonkinlaisia kriisejä johtuen raaka-aineiden saatavuuden

rajallisuudesta. Asiat ovat laajempia kuin energia, hiilidioksidi tai ilmaston lämpeneminen.

Ongelmia tulee olemaan myös ruoan ja sen tuottamiseen tarvittavan maa-alan

riittävyydessä.

Biotalous on uuden tekniikan soveltamisen ohella myös uusien toimintamallien

käyttöönottoa (23: s.59). Biotaloudessa tarvitaan teknisiä, taloudellisia ja sosioekonomisia

innovaatioita. Tulevaisuuden biotalous perustuu monitieteellisyyteen. Biotalouden

arvellaan Suomessa olevan n. 60 Mrd eur mitattuna bruttokansantuotteena, ja tämän

kaksinkertaistaminen vuoteen 2030 mennessä nähdään erittäin mahdollisena (22, s.5).

Suomessa metsäteollisuus on ollut yksi suurimmista bioraaka-aineen hyödyntäjistä, jo

ennen kuin toimiala alkoi kutsua itseään biotoimialaksi.

7

2.

2.1. Tutkimuksen tavoite

Tarkoituksenani on CLA – menetelmää hyödyntäen tutkia, voidaanko metsäteollisuuden

julkaisemasta julkisesta aineistossa johtaa sellaisia lausumattomia asioita, joilla voi olla

sekä strategisia implikaatioita metsäteollisuuden ja sen sidosryhmien kannalta tai

merkitystä yhteiskunnallisen toivottavuuden kannalta.

Tutkimuksessa analysoin metsäteollisuusyritysten vuosikertomuksia ja yritysvastuu-

raportteja vuosilta 2004 ja 2014, tarkoituksena havaita litaniamuutoksia (kielenkäytössä)

niissä tavoissa, joilla yritykset ovat kertoneet saavutuksistaan, suhteestaan sidosryhmiinsä

ja tavoitteistaan tulevaisuudessa. Tukena analysoinnissa käytän metsäteollisuuden

kehityksestä julkaistua aineistoa, sekä tieteellisiä kirjoituksia että ajankohtaista

lehtikirjoittelua – etenkin liittyen juuri julkistettuihin laajoihin investointihankkeisiin

metsäteollisuudessa, millä toimiala tavoittelee irtautumista paperiteollisuus -leimastaan.

Sekä biotaloudesta että yritysten yhteiskunnallisesta roolista esitetyn tutkimusaineiston

avulla yritän hahmotella mahdollisia kehityspolkuja metsäteollisuusyrityksille, ja toisaalta

kestävästä kehityksestä esitettyjen ajatusten perusteella asettaa toimialan ennakoidun

kehityksen vastaan ”hyvän elämän edellytyksiä ja mahdollisuuksia”.

Vaikka primääri – aikajänteenä on hahmotella seuraavia kymmentä vuotta 2025 asti, niin

väistämättä tulevat myös seuraavat vuosikymmenet, aina 2050 -luvulle asti, tarkastelussa

mainituiksi.

2.2. Tutkimusta alueelta

Kilpailukyvystä

M.Porter ja M.Kramer ovat kirjoittaneet kilpailuedun ja yrityksen yhteiskunnallisen vastuun

yhteensovittamisesta (CSR, Corporate Social Responsibility) (18.). He toteavat, että

vallitsevat lähestymistavat yritysten yhteiskunnalliseen vastuuseen ovat niin irrallaan

liiketoiminnasta, että ne verhoavat yritysten todelliset mahdollisuudet vaikuttaa

yhteiskuntaan. Lisäksi monet näistä vastuuhankkeista ovat olleet reaktioita negatiiviseen

palautteeseen, jonka yritykset ovat aiheuttaneet esim. epäeettisellä työvoiman käytöllä.

Jotta päästäisiin hyödylliseen yhteistyöhön yritysten ja yhteiskunnan välillä pitää

identifioida sekä sisältä – ulos – vaikutukset (inside – out linkages) että ulkoa – sisään –

vaikutukset (outside – in linkages). Edelliset viittaavat yritysten niihin arvoketjun

toimintoihin, jotka vaikuttava ympäröivään yhteiskuntaan. Näistä yritysten pitäisi keskittyä

8

sellaisiin vastuuhankkeisiin, joilla on suurimmat yhteisvaikutukset sekä yrityksen

strategiaan että ympäröivään yhteiskuntaan. Jälkimmäiset ovat niitä yhteiskunnallisia

olosuhteita, jotka vaikuttavat yritysten toimintaympäristöön. Ainutlaatuisimman kilpailuedun

yritys voi saavuttaa, kun sen arvoketjulla on mahdollisimman suuri leikkauspinta

sosiaalisen dimension kanssa (18., s.11).

Myöhemmässä tutkimuksessaan Porter ja Kramer laajentavat keskustelua jaetun arvon

(shared value) käsitteen mahdollisuuksista parantaa yritysten arvonluontipotentiaalia (19.).

Tulevaisuuslähtöisesti on teollisuudenalojen arvonluontia tutkinut S.Pätäri väitöskirjassaan

(15.). Hän on delfoi – menetelmään perustuvassa tutkimuksessaan todennut, että metsä-

teollisuuden ja energiantuotannon välimaastossa kilpailuedut ovat muuttumassa resurssi-

perustaisista tietoperustaisiksi, ja että metsäbiomassan hyödyntäminen voi luoda toimijoille

uudenlaisia kilpailuetuja. Aiemmat aiheen ympärillä tehdyt tutkimukset ovat keskittyneet

teknologioihin. Koska varsinaista ”biotoimialaa” ei ole olemassa, luonnehti Pätäri

tutkimustaan eksploratiiviseksi.

Teknistaloudellisesti biotaloudesta

VTT on hiljattain tuottanut useita julkaisuja biotaloudesta, joista muutamaa tässä lyhyesti

referoin avaintekijöiden osalta.

Tutkimuksessa ”Low Carbon Finland 2050” (20.) hahmotellaan ajatuksia kestävän elämän-

tavan taustalla niin, että jos kasvihuonekaasuja tullaan vähentämään 80 %, niin mitä

yhteiskunnassa on tekoina saavutettava tavoitteeseen pääsemiseksi. Mitä ohjauskeinoja

tarvitaan vähähiiliseen yhteiskuntaa pääsemiseksi, sisältäen energiapolitiikan, ilmasto-

politiikan, kehitys- ja aluepolitiikan, sekä innovaatio- ja tutkimuspolitiikan? Erityisesti

energiasektorilla, joka on suurin kasvihuonepäästöjen lähde, pitää päästöjä vähentää

nopeasti – ja jyrkästi.

”Research Highlights in Industrial Biomaterials” (17.) kuvailee tarpeen kehittää kestäviä

ratkaisuja ihmiskunnan kasvaviin haasteisiin, kun kulutuksen ja väestönkasvu johtavat

vääjäämättä fossiilisten raaka-aineiden ehtymiseen. Kyseessä ei ole ainoastaan jonkin

talouden sektorin ongelma, vaan maailmanlaajuinen useisiin elämänalueisiin vaikuttava

ilmiö.

”People in the Bioeconomy 2044” raportti kuvailee biotaloutta – tai joidenkin kutsumana

bioyhteiskuntaa (biosociety) raamiksi, jota rajaavat luonnonvarat ja kestävä kehitys (22.).

Ja se tulee koskettamaan kaikkia elämänalueita, ja tarkoittaa siksi haasteita monille

nykyisille toimialoille. Biotalouden uusien teknologioiden investointikustannukset ovat

valtavia, ja lisäksi – lyhyellä tähtäimellä – biomassan laatu ja kustannus voi aiheuttaa

ongelmia kaupallisille toimijoille.

9

Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisema raportti ”Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja

Suomen mahdollisuutena” (23.) on yhteenvetokatsaus siihen biotalousympäristöön, johon

maamme on etenemässä tulevina vuosikymmeninä. Sitä kuvaillaan taustaraportiksi, jossa

nousee esille kaksi näkökulmaa, joista ensimmäinen on öljyn ja muiden fossiilisten

polttoaineiden, sekä fosforin, ennakoitavissa oleva niukkuus. Toisena asiana korostetaan

ekosysteemien, ”hiilenkiertoon” perustuvaa, toimintakykyä. Julkaisussa esitetään arviona,

että vuonna 2040 puolet Suomen bruttokansantuotteesta on biotaloutta.

Tutkimusmenetelmästä

CLA – menetelmää on sovellettu tutkimuksessa ”Forest Futures: A Causal Layered

Analysis (21.). Tämä tutkimus ei liity biotalouteen, vaan tutkii kansainvälisten metsien

suojeluun liittyvien politiikkahankkeiden (REDD; Reducing Emissions from Deforestation

and Forest Degradation) vaikutuksia metsien todelliseen vähenemiseen. Tutkimuksessa

todetaan, että jos hankkeita tarkastellaan vain yhdestä perspektiivistä, tulevat ne

todennäköisesti toistamaan itseään, pureutumatta taustalla vaikuttaviin juurisyihin. Tämä

puoltanee usean näkökulman valintaa metsien käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Tutkimuksessa kuvattuja kehittyvien maiden alkuperäisväestöjen kohtaamia haasteita ei

kylläkään voida siirtää Suomen kontekstiin.

Sellaista tutkimusta, jolla porauduttaisiin CLA – menetelmällä metsäteollisuuden

bioulottuvuuteen, en tietohauilla löytänyt.

3.

3.1. Tutkimusmenetelmä

Olen valinnut CLA – menetelmän (Causal Layered Analysis) sen takia, että sen avulla

voidaan avata piilomerkityksiä, ja muita normaalisti keskustelemattomien asioiden taustoja

ja perusolettamuksia, ja koska mielipiteiden kirjo julkisessa keskustelussa

metsäteollisuuden tulevaisuudesta on varsin ”varioitunutta”.

Toisaalta, tutkimuksessani on ajallisena ulottuvuutena n. 20 vuoden periodi 2004 – 2025,

jolloin voidaan havainnoida muutoksia diskurssissa menneiden 10 vuoden aikana, ja

toisaalta, esitettyjen suunnitelmien ja ennakointien perusteella, piirtää vielä avautumatonta

tulevaisuutta aina 2020 – luvun loppuun saakka.

CLA – menetelmässä taustaoletuksena on, että todellisuus muodostuu tietämisen,

10

tulkintojen ja havaintojen eri kerroksista, ja kaikkia näitä voidaan tarkastella ja niihin myös

vaikuttaa. CLA – analyysissa käsitellään ensin tutkittavan aineiston kontekstia; käydään

läpi yleinen viitekehys ja asiayhteydet. Tämän jälkeen tutkittava aineisto käydään läpi

kahdesta suunnasta; horisontaalisesti ja vertikaalisesti. Vertikaalisessa analyysissa

aineisto puretaan neljään eri tasoon: litania, sosiaaliset syyt, diskurssi/arvot/maailmankuva

sekä myytit/metaforat. Horisontaalinen analyysi tehdään vertikaalisen analyysin keskellä ja

väleissä.

Vertikaalisia tasoja voidaan luonnehtia seuraavasti:

* Litaniataso Tutkittavan aineiston tulkintaa kaikkein ilmeisimmän ”retoriikan

kautta. Yhteenvetoa, yleistyksiä ja johtopäätöksiä, joiden

perusteita ei kyseenalaisteta

* Sosiaalisten syiden taso Aineistoa tulkitaan esim. tilastollisen analyysin ja yleisesti

hyväksyttyjen ”totuuksien” kautta. Tiedonintressi on usein

tekninen

* Diskurssi, arvot, maailmankuvat Avataan taustalla vaikuttavia ideologioita. Tämä ilmaisee usein

myös kirjoittajien omaa maailmankuvaa

* Myytit ja metaforat ”Koskettaa enemmän sydäntä kuin mieltä”. Asioita käsitellään

yhteisöjen laajemman identiteetin ja ideologian kautta

Horisontaalisten tasojen analyysia tehdään sekä ennen vertikaalisten tasojen analyysia, ja

siihen myös palataan tarvittaessa vertikaalisten tasojen välissä, kun vertikaalisten tasojen

analyysi syvenee. Päätavoite on vapauttaa mieli luovuutta rajoittavista ennakko-oletuksista

(ks. esim. 7., Rubin ss. 286 – 294).

Tutkimuksessani yritän vielä hahmotella metsäteollisuuden mahdollisia kehityskulkuja

skenaarioiden avulla seuraavaksi vuosikymmeneksi. Tutkimuksessa käytän aineistona

metsäteollisuusyritysten julkaisemia vuosikertomuksia ja ympäristövastuuraportteja (2004,

2014), sekä biotoimialalta julkaistuja tutkimusraportteja. Myös viimeaikaisessa julkisessa

kirjoittelussa on esiintynyt kannanottoja bio -tulevaisuuteen, ja aivan hiljattain julkaistu

investointisuunnitelma 1,2 Mrd eur:n ”biotuotetehtaan” rakentamiseksi (24.).

4.

4.1. Metsäteollisuuden merkitys

Metsäteollisuusyritykset. Suomessa merkittävää toimintaa harjoittavat: Metsä Group (joka

oleellisilta osiltaan v. 2004 tunnettiin nimellä M-real), Stora Enso ja UPM.

11

Toimiala työllistää suoraan Suomessa n. 44 000 henkilöä (Tilastokeskus, Kansantalouden

tilipito 2013), ja vuonna 2014 metsäteollisuuden viennin arvo (huonekalut ml.) oli

11 Mrd eur. Vienti pysyi suurin piirtein samana edellisvuoteen verrattuna.

Metsäteollisuuden viennin osuus koko Suomen viennistä oli noin 20 %. (Tullihallitus).

Metsä Group on Metsäliitto osuuskunnan omistama yhtiö, joten omistajakunta koostuu

taustaltaan kotimaista metsänomistajista, ja tavoitteena on taata heille varmuutta

myytävän puuraaka-aineen menekkiin. Yhtiö operoi kansainvälisesti, ja sen liikevaihdosta

(4,9 Mrd eur v. 2014) n. viidesosa tulee Suomesta, ja se työllistää Suomessa n. 5200

henkeä.

Stora Enso syntyi v. 1998 Stora Ab:n ja Enso Oyj:n yhdistyessä, ja on siis taustaltaan

ruotsalais-suomalainen. Stora Enso on yksi Euroopan suurimpia toimialallaan, ja

maailman mittakaavassakin kärkiyrityksiä, ja se on ollut maailman suurin paperin- ja

kartonginvalmistaja viime vuosikymmenellä. Kansainvälisen yhtiön liikevaihdosta (10,2

Mrd eur v. 2014) ainoastaan n. 7 % tuli Suomesta. Työntekijöiden määrä Suomessa v.

2014 oli n. 6900.

UPM on myös tulos lukuisista yritysfuusioista (viimeisimpänä UPM ja Kymmene v. 1996).

Yhtiö on rakenteeltaan Stora Enson kaltainen, kansainvälinen toimija, joka on muokannut

omaa rakennettaan Stora Ensoa maltillisemmin (30.), mutta vastaavasti panostanut

kilpailijoitaan enemmän uusiin tuotteisiin. Yhtiön liikevaihto v. 2014 oli 9,9 Mrd eur, ja

henkilöstöä Suomessa vuoden lopussa n. 7800.

Vielä paperitoimialalla toimivista yhtiöistä (Stora Enso ja UPM) molemmille on yhteistä se,

että niiden eurooppalaiset tehtaat ovat kannattaneet surkeasti, ja että odotettavissa voisi

edelleen olla yritysjärjestelyjä (29.).

Seuraavassa analysoidaan yhtiöiden vuosikertomuksia ja yhteiskuntavastuuraportteja bio-

ulottuvuudesta raportoidun osalta. Yritän poimia monikymmensivuisista raporteista

oleellisia esitettyjä ajatuksia.

4.2. Metsäteollisuusyritysten analysointia

4.2.1. Metsä Group

Metsä Group.2014

”Metsägroup Annual Review 2014” ja ”Metsägroup Sustainability Report 2014”

Yhtiön tavoitteena on fokusoitua puukuitukartonkeihin ja pois paperintuotannosta.

Selkeänä perusteena on ollut se, että paperin kulutus tulee laskemaan ja kierrätettävien

pakkausten tarve tulee kasvamaan. Yhtiö arvioi palveluiden osuuden kasvavan omassa

12

toiminnassaan, sekä tavoittelee entistä parempaa kestävän kehityksen ja vastuunsa

huomioimista.

Yhtiön biotuotetehdas (bioproduct mill) – päätös julkaistiin 21.4.2015 eduskuntavaalien

jälkilaineilla, ja julkistamisen yhteydessä korostettiin investoinnin työllistävää vaikutusta.

Arviona esitettiin myös puunhankinnan tarpeen lisääntyminen ja lisähakkuiden tarve.

Valtion tueksi hankkeeseen on luvattu 32 Meur, mikä on n. 3 % investoinnin arvosta.

Investoinnin on tarkoituksena saavuttaa teknologiajohtajuuden asema omassa

segmentissään, ja sellun lisäksi tarkoituksena on tuottaa muita biotuotteita ja energiaa.

Biotuotetehdas ei yhtiön tavoitteiden mukaan tule lainkaan käyttämään fossiilisia

polttoaineita.

Ehkäpä poliittisena kannanottona – ja toiveena – esitetään, että jatkojalostuskelpoinen

puuaines ei päädy poltettavaksi; esim. yhteiskunnan tavoitellessa uusiutuviin raaka-

aineisiin perustuvan energian osuuden lisäämistä. Ja yhteiskunnalta toivotaan suotuisaa

toimintaympäristöä.

Yhtiö noteeraa, että sen kysyntäalueella globalisaatio lisääntyy, ympäristön

kuormittuminen ja väestönkasvu aiheuttavat lisääntyviä paineita, jotka tulevat lisäämään

kilpailua resursseista. Ja tämä puolestaan edelleen korostaa tarvetta parantaa resurssien

käytön tehokkuutta. Bioenergian osuus tuotantoon käytettävistä polttoaineista oli katsaus-

kaudella 86 %.

Metsä Group noudattaa toiminnassaan ”YK:n Global Compact” – periaatteita (1, jotka

toteuttavat ihmisoikeuksiin, työelämän periaatteisiin sekä ympäristöön ja lahjonnan-

vastaiseen toimintaan liittyviä perusarvoja.

Yhtiö on ilmoittanut toimintansa priorisoinnin perustaksi kestävän kehityksen ohjeet

(sustainability priorities) ja luokitellut ne sekä liiketoimintavaikutuksen että sidosryhmä-

tärkeyden mukaan; esim. tuote- ja työturvallisuus, kestävä metsänhoito, bioenergia,

tuotantohyödykkeiden tehokas käyttö, jne.

Tuotekehityksen ohjenuoriksi v. 2020 mennessä yhtiö mainitsee tuotannon tehokkuuden ja

raaka-aineiden arvon, uusiutuvat raaka-aineet kilpailutekijöinä, sekä mahdollisimman

hyvää lisäarvoa tuottavat tuotteet ja palvelut. Myös suuresti vaikuttavana tekijänä yhtiö

toteaa kiertotalouden (circular economy), missä ajatuksena on kierrättää raaka-aineita,

______________________________________________________________________

1) Periaate 1: Yritysten tulee tukea ja kunnioittaa yleismaailmallisia ihmisoikeuksia omassa vaikutuspiirissään. Periaate 2: Yritysten

tulee huolehtia, että ne eivät ole osallisina ihmisoikeuksien loukkauksiin. Periaate 3: Yritysten tulee vaalia yhdistymisvapautta sekä

kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokasta tunnustamista. Periaate 4: Yritysten tulee tukea kaikenlaisen pakkotyön poistamista.

Periaate 5: Yritysten tulee tukea lapsityövoiman käytön tehokasta poistamista. Periaate 6: Yritysten tulee tukea työmarkkinoilla ja

ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistamista. Periaate 7: Yritysten tulee tukea varovaisuusperiaatetta

ympäristöasioissa. Periaate 8: Yritysten tulee tehdä aloitteita, jotka edistävät vastuullisuutta ympäristöasioissa.

Periaate 9: Yritysten tulee kannustaa ympäristöystävällisten teknologioiden kehittämistä ja levittämistä. Periaate 10: Yritysten tulee

toimia kaikkia korruption muotoja vastaan, mukaan lukien kiristys ja lahjonta.

13

kunnes arvonlisää ei enää voida saada (Euroopan komissio: ”Towards a circular economy:

A zero waste programme for Europe).

Uuden biotuotetehtaan on tarkoitus tuottaa sekä itse käytettäviä että myytäväksi

tarkoitettuja uusia biotuotteita, joiden kantavana ajatuksena on valmistuksen resurssi-

tehokkuus. Kolmessakymmenessä maassa toimiva yhtiö korostaa luovansa arvoa kaikille

sidosryhmilleen, ja myös mainitsee omistajakuntansa poikkeavan kilpailijoistaan.

Kasvunsa yhtiö uskoo saavansa biotoimialalta.

Kestävän kehityksen raporttinsa Metsä Group on laatinut GRI – ohjeiston mukaisesti. (2

M-Real.2004 ”M-Real Yhteiskuntavastuuraportti” ”M-real on sitoutunut edistämään liiketoiminnassaan kestävää kehitystä, parantamaan jatkuvasti toimintaansa ja harjoittamaan liiketoimintaansa vastuullisesti. Otamme toiminnassamme huomioon taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä ympäristön. Tavoitteena on turvata oma ja kumppaniemme pitkän aikavälin menestys liiketoiminnassa, lisätä ihmisten hyvinvointia tuotteidemme ja toimintamme avulla sekä minimoida haitalliset ympäristövaikutukset.” Edelleen, jo 2004 yhtiö kertoi noudattavansa YK:n Global Compact -periaatteita, ja seuraavansa niiden toimeenpanoa. Yhtiö mainitsee arvoikseen: ”Meillä ei ole raja-aitoja, tarkoitamme mitä sanomme, teemme niin kuin sanomme, kannustamme jokaista käyttämään kaikkia kykyjään, kunnioitamme toisiamme”. Ympäristövastuustaan M-real toteaa, että ”ympäristönhallinta on olennainen osa kaikkea toimintaamme” ja, että yhtiö on ”luotettava liikekumppani, joka täyttää lain asettamat velvoitteet sekä velvollisuutensa asiakkaita ja muita sidosryhmiä kohtaan”. Ympäristövastuuseen sisältyvät myös ”sen varmistaminen, että jokainen työntekijämme kantaa oman vastuunsa ympäristönsuojelumme tasosta, yhtiö käyttää raaka-aineita ja energiaa säästäväisesti ja huolehtii tuotantovälineiden ja -laitteiden kunnossapidosta” Yhtiö myös ”toimittaa asiakkailleen turvallisia ja tarkoituksenmukaisia tuotteita ja ratkaisuja, kehittää tuotteitaan, tuotantoprosessejaan ja toimintatapojaan parantaen samalla jatkuvasti ympäristönsuojelumme tasoa sekä ylläpitää avointa keskustelua ympäristöasioistaan.” _______________________________________________________________________ 2)

GRI -indeksi perustuu kansainvälisen Global Reporting Initiativen (GRI) antamaan ohjeistukseen yritysten yhteiskunta-

vastuuraportoinnin sisällöstä ja raportointiperiaatteista. Siihen sisältyvät: 1. Strategia ja analyysi, 2. Organisaation kuvaus, 3. Raportointi-periaatteet, 4. Hallintokäytännöt, sitoumukset ja vuorovaikutus, EC. Taloudellisen vastuun tunnusluvut, EN. Ympäristövastuun tunnusluvut, LA. Sosiaalisen vastuun tunnusluvut, HR. Ihmisoikeudet, SO. Paikallisyhteisöt, PR. Tuotevastuu (http://yritysvastuu.cgi.fi/fi/gri-indeksi)

14

Muiksi ympäristövastuuseen liittyviksi asioiksi todetaan, että M-real ”käyttää hyvin hoidetuissa metsissä kasvanutta puuta ja edistää luotettavien metsäsertifiointi-järjestelmien luomista, vähentää toimintansa ympäristö- ja terveysvaikutuksia, käyttää luonnonvaroja säästäviä, kierrätyskelpoisia tuotteita, kannustaa työntekijöitään pitämään huolta ympäristöstä ja varmistamaan, että heillä on siihen riittävät tiedot ja taidot”. Lisäksi yhtiö ”jakaa avoimesti tietoa tuotteidensa ympäristövaikutuksista, ja edistää avointa verkottumista ja tiedonkulkua.” Vielä todetaan, että ”yhteiskuntavastuusitoumuksen julkaiseminen ei siis ollut meille askel uuteen aikakauteen vaan osoitus siitä, että olemme päättäneet toteuttaa periaatteitamme entistä johdonmukaisemmin.” M-real hankki n. 50 % puuraaka-aineistaan Suomesta. C. Kehitys Metsä Groupissa (2014 vs. 2004) Katsauskausien välissä Metsä Group on divestoinut paperitoimialansa, ja luottaa edelleen kotimaisiin raaka-ainelähteisiin. Se keskittyy toiminnassaan biotalouteen (= selluun); etenkin kierrätettävään kartonkiin ja sellusta saataviin sivutuotteisiin. Pelkästä ympäristövastuusta yhtiö on kertonut siirtyneensä huomioimaan arvonluonnin kaikille sidosryhmilleen. Raaka-aineiden saatavuus on noussut yhtiön kielenkäytössä näkyviin vuosikymmenen aikana, ja Metsä Group kertoo varautuvansa bioraaka-aineen saatavuuden haasteisiin. Julkaisutuotteet (esim. päällystetyt painopaperit) olivat edelleen merkittävässä asemassa v.2004, joten tuolloin ei vielä osattu ennakoida digitaalisten palveluiden merkittävää esiinmarssia.

4.2.2. Stora Enso

Stora Enso.2014 ”Stora Enso Financial Report 2014” ja ”Stora Enso Sustainability Report 2014” Stora Enso on tunnistanut megatrendejä, jotka muovaavat toimialaa: * väestönkasvu, kaupungistuminen, tulojen kasvu; kulutustavat * pakattu ruoka (etenee Aasiassa vauhdilla), pakkausten kierrättäminen * nettikaupan kasvu lisää pakkausten tarvetta Strategiakseen yhtiö kuvaa ”muuttumisen uudistuviin materiaaleihin perustuvaksi kasvu-yhtiöksi”. Lisäksi se luonnehtii itsensä “johtavaksi kierrätettävien ratkaisujen globaaliksi toimijaksi pakkauksissa, biomateriaaleissa, puussa ja paperissa. Tarkoituksemme on korvata kierrätyskelvottomia materiaaleja innovoimalla ja kehittämällä uusia tuotteita, jotka perustuvat puuhun ja muihin kierrätettäviin materiaaleihin. Fokuksemme on kuitu-pohjaisissa pakkauksissa, viljelyspohjaisessa sellussa, bioinnovaatioissa ja kestävissä rakentamisratkaisuissa.”

15

Yhtiö on missionsa ja arvonsa muovannut seuraaviksi: Missio (purpose): “Tee hyvää ihmisille ja maapallolle – on syy siihen, miksi laadimme strategian ja toteutamme sitä. Ja miten haluamme muuttaa maailmaa, yhteisöjä ja kaikkia ihmisiä, jotka toimivat kanssamme liittyen joko tuotteisiimme, toimintoihimme tai toimitusketjuumme.” Arvot (values): “Johda ja tee niin kuin on oikein – ovat johtotähtiämme matkallamme, missä tahansa operoimme. Arvomme noudattavat aina paikallisia lakeja ja sääntöjä, mutta ne myös ulottuvat paikallisia käytäntöjä laajemmalle parantaen ihmisten ja yhteisöjen asemaa. Henkilöstötutkimuksemme mukaan v. 2014 79 % työntekijöistämme voi samaistua arvoihimme, ja 70 %:ää arvomme ohjaavat heidän päivittäisessä työssään.”

Omasta roolistaan kestävässä kehityksessä yhtiö toteaa, että ”kiitos metsän, ainutlaatuisen uusiutuvan raaka-aineen, toimialamme on keskeisessä asemassa maailmanlaajuisessa muutoksessa kohti kestävää taloutta”. Vuonna 2014 arvioi yhtiö 60 % liikevaihdostaan tulleen kasvualueista (ml. biotuotteet, pakkaus). Vastuullisuusstrategiastaan yhtiö toteaa, että ”se ohjaa meitä systemaattisesti parantamaan toimintamme kestävää kehitystä, ja luomaan jaettua arvoa (shared value) sidosryhmillemme.” Erityisesti mainitaan kolme aluetta, joilla yhtiö osoittaa johtajuutta ja parantaa kestävää kehitystä; ihmiset ja etiikka, metsän- ja maankäyttö sekä ympäristö ja tehokkuus. Ja etenemistä seurataan KPI:llä.” Samoin kuin Metsä Group arvioi Stora Enso omalla matriisillaan (materiality matrix) kestävän kehityksen edistämiseen liittyviä toimenpiteitään sekä liiketoimintavaikutuksen että sidosryhmätärkeyden mukaan. Samoin auttavat hankintojen eettiset pelisäännöt (supplier code of conduct) muovaamaan yhtiötä entistä vastuullisempaan suuntaan. Stora Enso on investoinut – strategiseen – metsäomaisuuteen tuotantolaitostensa läheisyydessä varmistaakseen puun saannin. Siellä, missä metsätalous perustuu viljely-metsiin, toimitaan ainoastaan alhaisen biodiversiteetin alueilla. Yhtiö toteaa myös, että uudet teknologiat auttavat hyödyntämään raaka-aineen – sellun – entistä paremmin, ja näin auttavat hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Stora Enso.2004 ”Stora Enso – Yritysvastuu 2004” ”Stora Enso on sitoutunut kehittämään liiketoimintaansa ekologisesti, yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti yhä kestävämpään suuntaan. Sitoutuminen ilmenee konsernin arvoissa sekä sen ympäristöä ja sosiaalista vastuuta koskevassa politiikassa.” ”Missio: Edistämme tiedonvälitystä ja ihmisten hyvinvointia jalostamalla uusiutuvasta kuituraaka-aineesta paperi- ja kartonkituotteita graafisen tiedonvälityksen ja pakkaus-teollisuuden tarpeisiin sekä valmistamalla mekaanisia puunjalosteita.”

16

”Visio: Olemme maailman johtava metsäteollisuusyritys. Visiomme toteutuu, kun • kuljemme metsäteollisuuden kehityksen kärjessä • tarjoamme parhaat tuotteet ja palvelut • tuotamme omistajillemme lisäarvoa • olemme ylpeitä työstämme ja yhtiöstämme

• olemme toimittajillemme haluttu yhteistyökumppani.” ”Arvot: Asiakaskeskeisyys: Osaamisemme vuoksi asiakkaamme valitsevat meidät Tuloksellisuus: Saavutamme tavoitteemme Vastuu: Noudatamme kestävän kehityksen periaatteita

Ihmisläheisyys: Luomme onnistumisen edellytykset innostamalla ihmisiä työssään” Stora Enso totesi arvioissaan, että ”merkittävin liiketoiminnan kehitykseen vaikuttava tekijä on mainontaan käytettävät varat”. Tästä on pakko olla ollut seurauksena strategian täydellinen uudelleen miettiminen digitalisoitumisen seurauksena; uskottiin edelleen kasvuun, joskin erilaiseen, kaikilla tuotealueilla. Mielenkiintoinen nykytietämyksen valossa on myös ajatus, että ”nopeasti kasvava televisiokanavien määrä on laskenut TV-mainonnan tehokkuutta viimeisten 20 vuoden aikana. Kanavia katsellaan satunnaisesti ja kuluttajat voivat jättää mainokset tallentamatta digitaalisten laitteiden avulla. Viime aikoina muutamat johtavat kuluttajatuotevalmistajat ovat siirtäneet mainontaansa pois televisioista, joten kilpailu painetun ja sähköisen median mainosrahoista kiristyy. Paperituotteissa erityisesti ilmaisjakelulehdet ja aikakauslehtipaperille painetut liitteet ovat kasvussa.” Yhteisyritys Veracelin (viljelykuituun perustuva tuottaja Brasiliassa) vaikutus biomassan kustannuksia alentavasti todettiin selvästi. Edelleen yhtiö toteaa, että ”vuonna 2004 biopolttoaineiden osuus konsernin omassa energiantuotannossa käytetyistä energian-lähteistä oli 62,5 %, mikä merkitsee hienoista kasvua vuoden 2003 luvusta 61,5 %.” Stora Enso ohjasi jossakin yksikössä käyttämättä jääneen biopolttoaineen konsernin toisiin yksikköihin. Eli sivutuotteiden hyödyntämisaspekti sai jalansijaa, mutta kysymyksessä oli tässä vaiheessa ainoastaan käyttö polttoaineena, ei muiden tuotteiden raaka-aineena. Yhtiö toteaa, että ”tutkimus- ja kehitystyöllä tähdätään innovatiivisiin pakkausratkaisuihin ja uudenlaisiin papereihin”. Edelleen toimitaan ajatuksellisesti vanhan toimialan sisällä, mutta ituja toiminnan kehittämisestä ja innovoinnista erityisesti pakkauskartonkien osalta oli näkyvissä. Yhtiö kertoo tukevansa YK Global Compact – aloitteen kymmentä periaatetta, sekä tavoittelee tasapainoa ”yritysvastuun eri näkökohtien välille pitkän ja lyhyen aikavälin päätöksenteossa” (sustainability, corporate responsibility). Tässä vaiheessa tavoitellaan enemmän yleistä hyvää kuin sidettä yhtiön strategiaan: katsauskaudella yhtiö teki yhteistyötä Unicefin kanssa etenkin tukemalla ”lasten perusopetuksen” järjestämistä. Keräyskuitua Stora Enso piti strategisesti tärkeänä raaka-aineena, ja uusiokuidun käyttö oli yksi konsernin kuitustrategian kulmakivistä. ”Kuitua ei kuitenkaan voi kierrättää loputtomiin, sillä sen laatu heikkenee jokaisen prosessointikerran myötä. Useimmat tuotantolinjat tarvitsevat jatkossakin tietyn määrän ensikuitua uusiokuidun joukkoon.” Keräyskuidun osuus – lähinnä Keski-Euroopassa – oli n. 19 % kuitutarpeesta.

17

Stora Enso kertoo noudattavansa GRI – suosituksia yritysvastuuraportoinnissaan. Kehitys Stora Ensossa (2014 vs. 2004) Viimeisen kymmenen vuoden aikana Stora Enson on pyrkinyt vähentämään riippuvuuttaan paperitoimialasta, ja identifioimiensa megatrendien pohjalta suuntaamassa kierrätettäviin pakkauksiin ja biotuotteisiin. Paperitoimiala tyydyttää kysyntää lähinnä Aasian kasvavilla markkinoilla, ja paperinvalmistuskapasiteettia konvertoidaan kartonginvalmistukseen. Analyyseissa on todettu, että Stora Enso noudattaa riskipitoisempaa strategiaa kuin kilpailijansa, mutta toisaalta sen satsaukset mahdollistavat mm. UPM:n nopeamman rakennemuutoksen (30.). Stora Enson raaka-ainelähteet ovat skaalaltaan laajempia kuin esim. kotimaiseen kuituun nojaavalla Metsä Groupilla, ja useimmilla Euroopan ulkopuolisilla alueilla toiminnan perustana on kasvatettu kuitumassa. Stora Enso oli myynyt oman metsäomaisuutensa Suomessa jo ennen katsauskausia, lähinnä keventääkseen velkataakkaansa suurista yritysostoista (28., s.241). Mutta yhtiö on kuitenkin ilmoittanut strategisista metsäomistuksista tuotantolaitostensa läheisyydessä. Tämä viittaa viljellyn kuitupuun saatavuuden varmistamiseen. Stora Ensokaan ei kyennyt ennakoimaan paperitoimialan kysynnän laskua, vaan jopa v. 2004 arveli painetun mainonnan kasvuun. Vastuullisuustyö on saanut kuluneen kymmenen vuoden aikana enemmän jaetun arvon luonnetta; aiemmin aktiviteetit mm. UNICEF:in kanssa voidaan luokitella CSR – toiminnaksi.

4.2.3. UPM

UPM.2014 ”UPM – The Biofore Company – 2014” ”Visio: Uuden metsäteollisuuden edelläkävijä” ”Toiminta-ajatus: Lisäarvoa uusista ja kierrätettävistä raaka-aineista” ”Arvot: Luota ja ole luotettava, tuloksia yhdessä, uudistu rohkeasti” Yhtiö etenee biofore – strategiaan perustuen; ”uusiutuvan puubiomassan monipuolinen käyttö innovatiivisella, resurssitehokkaalla ja kestävällä tavalla.” Yhtiön tavoitteiden mukaan tämän pitäisi johtaa ”kilpailuetuun ja kasvuun vastuullisessa liiketoiminnassa.” Bioforea käytetään synonyymina toimintatavalle, jossa yhdistyvät uusiutuvat luonnonvarat, resurssitehokkuus, kierrätys ja vähäpäästöiset energianlähteet energiantuotannossa. Poiketen muista metsäteollisuusyhtiöistä UPM on perustanut toimialan ”Biorefining”, joka on selkeästi uusi avaus aiemmista, toisiaan tukevista toimialoista, ja pyrkimys diversifioitua liikennepolttoaineisiin. Biopolttoainekehityksestä mainitaan, että tähdepohjainen

18

polttoainejalostus ei kilpaile ruokatuotannon kanssa, eikä aiheuta maankäytön muutoksia. Toiminnassaan UPM painottaa kilpailijoitaan enemmän (teknisiä) innovaatiota ja tutkimusta, ja on profiloitumassa myös muihin biopohjaisiin tuotteisiin. Ja yhtiö myös mainitsee, että tuotteiden koko elinkaari otetaan huomioon; ”UPM:n tuotteet valmistetaan uusiutuvista, biohajoavista ja kierrätettävistä raaka-aineista”. Ympäristössään UPM tiedostaa Stora Enson tavoin megatrendejä, jotka tulevat muovaamaan kilpailuympäristöä; kaupungistuminen, väestönkasvu, kulutustapojen muutos, voimasuhteiden muutos, ja nämä kaikki luovat paineita ympäristön kestävyydelle. Vaikuttavuusmatriisissaan, joka on Metsä Groupin ja Storan Enson matriisien kaltainen, arvioi UPM oman biofore – strategiansa tärkeimmäksi panostusalueekseen. Yritysvastuunsa osa-alueiksi yhtiö mainitsee taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristön, ja että henkilöstö on laajasti vastuullisuuskoulutettu. UPM:n yritysvastuuraportti perustuu GRI – suosituksiin. UPM.2004 ”UPM – Yritysvastuuraportti 2004” Yhtiön johtavien toimijoiden ajatusmaailmassa olivat toimenpiteet, jolla yhtiön suorituskykyä parannetaan ”pitkään jatkuneen taantuman vuoksi”. Näitä olivat mm. kustannustehokkuuden ja toimintamahdollisuuksien parantaminen pitkällä aikavälillä (= sopeuttaa pysyvästi kustannuksia), sekä meneminen mukaan kasvaville markkinoille. Ja osuuden hankkiminen uudesta ydinvoimalasta nähtiin toimenpiteeksi varmistaa sähkön saatavuus. Selkeästi tiedottamisessa oli mukana myös ympäristöaspekti; ”lisätty tuotantomuotoja, joista ei aiheudu fossiilisia hiilidioksidipäästöjä”, rakennettiin edelleen biopolttoaineita hyödyntäviä voimalaitoksia, keskusteltiin metsäsertifioinneista, ja puhuttiin ”eettisten toimintaperiaatteiden johtavan asemaan kiinnostavimpana yhteistyökumppanina ja työnantajana”. UPM mainitsi myös sitoutuvansa YK:n Global Compact – hankkeeseen. UPM luonnehti olevansa ”vahva ja kehittyvä metsäyhtiö, jonka tärkein raaka-aine on puu ja siitä valmistetut kuidut, se omistaa yli miljoona hehtaaria metsämaata, runsas viidennes sen kuituraaka-aineesta on uusiokuitua ja on maailman suurin keräyspaperin käyttäjä.” Lisäksi ”politiikat ohjaavat vastuullista toimintaa” (arvot: avoimuus, luottamus, aloitteellisuus), ja että vastuullisuudella tarkoitetaan ”että UPM:n tavoitteena on toimia kannattavasti ja tuottaa sidosryhmilleen lisäarvoa pitkällä aikavälillä. UPM pyrkii kaikessa toiminnassaan ottamaan huomioon taloudelliset, eettiset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat.” Yhtiö myös toteaa, että ”toimintaa kehitetään yhdessä sidosryhmien kanssa - säännöllinen vuoropuhelu sidosryhmien kanssa auttaa ymmärtämään näkemyseroja.” Yleishyödyllisyydestä UPM toteaa, että ”sponsorointitoiminta kohdistetaan ensisijaisesti hankkeisiin, jotka koetaan UPM:n ja sen asiakkaiden yhteisinä haasteina tai jotka tukevat

19

UPM:n toimintapaikkakuntien elinvoimaisuutta.” Metsäomaisuudestaan yhtiö toteaa, että ”omat metsät ovat tärkeitä myös virkistyskäytössä - UPM omistaa metsiä Suomessa, Kanadassa, Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa ja Uruguayssa. UPM suhtautuu myönteisesti omien metsiensä monikäyttöön”. Tutkimusaspekti korostui v. 2004 ehkä enemmän kuin kilpailijoilla; ”UPM:n tuotteiden pääraaka-aine on puu. Tuotteet ovat kierrätyskelpoisia ja käytössä turvallisia.” ja ”ympäristö ja turvallisuus tärkeitä tutkimustoiminnassa – merkittäviä ympäristönäkökohtia tutkimuksessa ovat energian- ja vedenkulutuksen sekä kiinteän jätteen vähentäminen”. Energian käytöstään yhtiö totesi, että ”UPM on suuri energiankäyttäjä, ja enin osa sähkö- ja lämpöenergiasta kuluu paperin ja massan valmistukseen. Koko yhtiön sähkö-omavaraisuus on noin 70 prosenttia, ja Suomessa yhtiö on sähköenergialtaan omavarainen. Tämän ansiosta yhtiö on voinut jo vuosien ajan panostaa vähemmän hiilidioksidia tuottaviin energian tuotantoratkaisuihin”. Lisäksi todettiin ”hyötykäytön lisäämisen olevan avain jätemäärän vähentämiseen”, missä näkyy ituja biotalousaspektin nousemisesta. Kehitys UPM:ssä (2014 vs. 2004) Selkeimmin menneen vuosikymmenen kuluessa tapahtunut muutos näkyy uuden toimialan muodostumisena: biorefining; joka jalostaa hakkuujätteistä biopolttoaineita. Muutoin yhtiö on paljon Stora Enson kaltainen toimialoiltaan. Biofore – terminologia hallitsee yhtiön esiintymistä. Muutoinkin tutkimustoiminta, jonka tavoitteena on luoda uutta kierrätettäviin raaka-aineisiin perustuvaa liiketoimintaa, korostuu kilpailijoitaan enemmän. UPM kertoo saavuttaneensa biofore – strategiansa avulla viimeisen kymmenen vuoden aikana mm. 32 %:n vähennyksen kaatopaikkajätteen määrässä, 25 % vähennyksen prosessijätevedessä, 20 % vähennyksen sähkönkulutuksessa, sekä lisänneensä kierrätyspaperin osuutta 18 %. UPM on edelleen suuri metsänomistaja, toisin kuin Stora Enso. Metsänomistuksen rooli yhtiön kotimaisessa toiminnassa ei ole niin korostunut kuin Metsä Groupilla, joka luottaa täysin suomalaiseen kuituun kotimaassa. UPM on miltei ”oppikirjamainen” kertoessaan yritysvastuustaan ja sen mukanaan tuomasta kilpailuedusta lisäarvon luomisen kautta – ja kasvusta. Vastuuraportointi-käytännöt ovat suomalaisilla metsäteollisuusyrityksillä identtisiä.

4.3. Synteesiä

Tässä kappaleessa tehdään ensimmäinen CLA – tasojen analyysi, mitä tullaan laajentamaan kappaleessa 5.2. sen jälkeen, kun biotalouden odotuksia ja arvonluonnin mekaniikkaa käsitellään myöhemmin tässä luvussa.

20

4.3.1. Konteksti Metsäteollisuusyritykset ovat viimeisen vuosikymmenen aikana kohdanneet voimakkaan markkinaympäristön muutoksen, jolloin uudet teknologiat ovat korvaamassa toimialan perinteisiä tuotealueita, uusia matalan kustannustason kilpailijoita on noussut kehittyvissä maissa, ja ympäristövaatimukset ovat pakottaneet toimialan yritykset pienentämään päästöjään ja tehostamaan toimintaansa. Yhtiöt eivät olleet kyenneet ennakoimaan merkittävää kysyntätekijän muutosten viimeisen vuosikymmenen aikana; digitaalinen tiedonvälitys. 4.3.2. Horisontaaliset tasot Toimialan yritykset ovat sopeuttaneet toimintaansa voimakkaasti viimeisen vuosikymmenen aikana, ja ne ovat joko vähentäneet paperintuotantoaan tai divestoineet paperitoiminnot kokonaan. Samanaikaisesti on mahdollisuutena noussut päästä mukaan biotoimialan kehitykseen, jossa tuotannon sivuvirtojen avulla voidaan luoda uutta lisäarvoa. Tämä mahdollisuus on noussut osittain myös siitä syystä, että tuotannossa tarvittavien raaka-aineiden ja energian saatavuudelle on ennakoitu rajoitteita. Biotoimiala kiinnostaa myös yhteiskunnallisia toimijoita hyvinvoinnin jatkumisen takaajana, ja metsänomistajat voivat saada toimittamalleen puulle lisää käyttöä. 4.3.3. Vertikaaliset tasot Litania Suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat keskustellussa muuttuneet biotoimialan yhtiöiksi. Vuosikymmenten ismejä voidaan kuvailla seuraavasti: * 2004 * Kustannusten sopeuttaminen, resurssien käytön tehostaminen, prosessien tehokkuuden parantaminen, ensimmäiset askeleet kohti yhteiskuntavastuun raportointia * 2014 * Resurssien käytön tehokkuus – painottuu edelleen vahvistuen, fossiilisten polttoaineiden niukkuuteen varautumineen käytännössä, nouseva biotalous metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntäjänä, jaetun arvon – käsite ohjaa suhdetta ympäröivään yhteiskuntaan * 2025 * Syntyy kokonaan uusia toimialariippumattomia liiketoimintamalleja, raaka- -aineet ovat kierrätettäviä, biomateriaalien tuottajien ympärille syntyy klustereita, jotka valmistavat biotuotteita tai tuottavat korkean lisäarvon raaka- -aineita edelleenjalostettavaksi

21

Sosiaaliset syyt Toimivat puumarkkinat vaikuttavat siihen, että yritykset tulevat investoimaan Suomeen, ja koulutus tulee vastaamaan nousevan biotalouden tarpeisiin. Metsänomistajat saavat tuloja, ja raaka-aineiden aiempaa tehokkaampi virtaaminen markkinoille mahdollistaa lisäinvestoinnit biomassan tuotantoon (= sellukapasiteetin kasvattaminen). Uusia työpaikkoja syntyy klustereiden ympärille. Diskurssi, arvot, maailmankuva Suomalaisen teollisuuspolitiikan toivotaan kehittyvän mahdollistamaan kannattavat investoinnit myös metsäteollisuuteen, joka puolestaan takaa työtä suomalaisille ja toimeentuloa metsänomistajille. Koulutetussa, edelleen teollisessa Suomessa kuluttajat suosivat uusiutuvasta raaka-aineesta valmistettuja tuotteita, mikä takaa hyvän, vähähiilisen elämän tulevillekin sukupolville. Myytit ja metaforat Suomalainen metsäteollisuus nähdään metsäteollisuuden vision (5.) ja metsäteollisuus-yhtiöiden vuosikertomus- ja ympäristöraportoinnin valossa – biotaloutena – hyvinvoinnin ylläpitäjänä, jota ilman koko maa ei pysy asuttuna. Hyvinvoinnilla, sellaisena kuin sen tunnemme, on mahdollisuus jatkua, kunhan huomioimme biodiversiteetin säilymisen.

4.4. Tutkimuksen implikaatioita

4.4.1. Biotutkimusta Seuraavassa referoidaan bioalalta Suomessa tehtyä tutkimusta. ”Low Carbon Finland 2050” Suurimmaksi kasvihuonekaasujen päästölähteeksi globaalisti arvioidaan energiasektori, ja päästöjen stabilisoimiseksi kestävälle tasolle pitkällä tähtäimellä vaaditaan nopeita ja jyrkkiä toimenpiteitä. Hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi tarvitaan uusia teknologioita ja mittavia investointeja, mutta toisaalta EU:n energialasku voisi puoliintua. Haastava kysymys on, millaisella ohjauksella tähän päästään. Ilman mitään toimenpiteitä fossiilisten polttoaineiden tuonti EU-alueelle voisi kaksinkertaistua v. 2050 mennessä (20., s.5). On esitetty, että erilaiset politiikkahankkeet, esim. SET plan (Strategic Energy Technology Plan) voisi olla yksi hanke aktivoimaan kumppanuuksia kehittämään uusia teknologioita (20., s.5) Vähähiilisen yhteiskunnan kehitykseen vaikuttavat systeemiset draiverit voidaan esittää seuraavasti: 1. demografia / talous / yhteiskunta, 2. tekninen kehitys, 3. ruoka /

22

luonnonvarat, 4. maan ekosysteemi / biodiversiteetti. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta muodostuu se, voidaanko merkittäviä päästövähennyksiä saavuttaa (20., s.15). Riippuvuutemme sähköenergiasta tulee kasvamaan (20., s.26) mm. rakennetun ympäristön lämmityksen ja jäähdytyksen energialähteiden muuttuessa. Myös kulkeminen tulee sähköistymään; täyssähköautot liikkumiseen ja hybriditeknologia raskaaseen liikenteeseen. On arvioitu, että vuonna 2050 n. puolet energiantarpeestamme voitaisiin tuottaa uusiutuvilla energiamuodoilla, ja tässä on biomassalla, metsäteollisuudella, tärkeä rooli. Kaikkein vaikeinta fossiilisten polttoaineiden korvaaminen tulisi olemaan isojen yhdyskuntien energian- ja lämmöntuotannossa, koska biopolttoaineiden logistinen saatavuus voi olla hankalasti taattavissa (20., s.70). Energiahuollossa tulee myös ydinenergialla olemaan merkittävä rooli (20., s.72). Suurimmat päästövähennykset Suomessa on mahdollista saavuttaa teollisuudessa ja energiantuotannossa. Tämän mahdollistavat tehokkaat tuotantoprosessit ja kierrätettävät raaka-aineet. Monet niistä teknologioista, jotka ohjaavat kehitystä tähän suuntaan ovat vielä kaupallistamatta (20., s.73). Tässä tullaan tarvitsemaan julkisten toimijoiden, yritysten ja kuluttajien aktiivista roolia (20., s.74). ”Research Highlights in Industrial Biomaterials” Aluksi YK:n agendalla 1980 – luvulla, ja sittemmin OECD:n toimesta ovat hankkeet joilla tavoitellaan uusiutumattomien raaka-aineiden korvaamista uusiutuvilla, saaneet konkreettisen viitekehyksen, kun olemme menossa kohti öljyn ja vesivarojen niukkuutta. (17., s.4). Raaka-aineiden käyttö on kestämättömällä tasolla pitkällä tähtäimellä, ja kun bio-materiaaliakaan ei ole nopeasti korvaamaan ehtyviä fossiilisia lähteitä, tulee kulutus-tapojen sopeutua uuteen tilanteeseen, ja materiaalin- ja energiankulutuksen tehostua. Siirtyminen bioraaka-aineisiin tullee kestämään vuosikymmeniä (17., s.4). VTT on tutkinut taloutta edistäviä, mutta vähemmän ympäristöä kuormittavia teknologioita, etenkin biomassasta saatavia sovelluksia; esim. pakkauksia ja komposiitteja. Näitä ovat mm. metsäteollisuuden sivuvirroista saatavia, muokattuja biopolymeerejä. Nano-selluloosan (kuiduista kiteiksi tai säikeiksi pilkottua selluloosaa) kehitys on jo edennyt teollisen mittakaavan testeihin ja pilottituotantoon. (17., s.87). ”People in the Bioeconomy 2044” Biotalous voidaan nähdä kestäväksi, resurssitehokkaaksi yhteiskunnaksi, jossa tarvitaan lisäksi uudenlaisia elämisen malleja. Oleellista tulee olemaan sen ratkaiseminen, miten takaamme ihmisten hyvinvoinnin ja ravinnon riittävyyden samanaikaisesti luonnonvarojen kestävän käytön kanssa (22., s.5). Realismia on ymmärtää, että merkittäviä muutoksia tullaan saamaan aikaiseksi ainoastaan, jos hankkeet ovat kaupallisesti kannattavia, ja nähdään, että biotaloudessa on

23

selkeästi tilaa uusille innovaatioille. Jos biotalous Suomessa on nykyään bkt – arvoltaan n. 60 Mrd eur, niin tämän kaksinkertaistaminen nähdään mahdolliseksi vuoteen 2030 mennessä (22., s.5). Biotalouteen siirtymiseen tulee alkuvaiheessa vaikuttamaan kilpailutilanne fossiilisten raaka-aineiden kanssa. Ja kuluttajatkaan eivät välttämättä omaksu uusia tuotteita ja palveluita, jos hyödyt eivät ole selkeitä. Tällaisessa ympäristössä on vaikeaa hahmottaa tarvittavia – yhteiskunnallisiakaan – ohjauskeinoja (22., s.7). ”Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena” Biotaloutta pidetään tällä hetkellä ajattelutapana, mutta 30 vuoden kuluttua Suomen kokonaistuotannosta voi jopa puolet olla biotaloutta (23., s.5). Öljykriisi 1970 – luvun alussa herätti huomaan luonnonvarojen riittämättömyyden ja vähitellen saastumisesta – ei luonnonvaroista sinänsä – tuli talouskasvun rajoite (23., s.9). Tällä hetkellä uusiutumattomien luonnonvarojen arvioitu määrä (tase) vastaa n. kahden viikon auringosta saatavan energian määrää, joten energiatulevaisuutemme on fotosynteesiin perustuvissa ”ekosysteemipalveluissa” (23., s.10). Vuoteen 2050 mennessä maailman väliluvun ennakoidaan kasvavan 9 Mrd:iin, ja elin-tarvikkeiden kysyntä kaksinkertaistuu (23., s.11). Vähitellen kaikesta taloudesta – 50 – 100 vuoden perspektiivillä – pitää tulla biotaloutta, joka toimii hiilenkierron periaatteella (23., s12). Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisen toiminnan seurauksena hiilidioksidia ei vapaudu enempää, kuin sitä sitoutuu. Eli pääsemme ”suljettuun kiertoon”. Tässä tulee biomassaan perustuvalla taloudella olemaan merkittävä osuus. Biotalouden näkökulmasta kaikki tuotannon sivuvirrat hyödynnetään, tai ne palaavaa haitattomina luonnon kiertoon (23., s.17). Raportissa todetaan, että metsäteollisuus on johtava puun ja biomassan hyödyntäjä, joka muun tuotantonsa ohella valmistaa bioenergiaa, biopolttoaineita, ja tulevaisuuden bio-jalostamoissa biokemikaaleja (23., s.22). Suomen biokapasiteetti on saatava kestävään ja tuottavaan käyttöön, sekä osana kansainvälistä ympäristövastuuta, mutta myös kilpailuedun pohjana (23., s.13). Metsätaloussektorista odotetaan polttoaineomavaraista, ja tulevaisuudessa biopolttoaineen tuottajaa muille sektoreille (23., s.30). Teoreettisena mahdollisuutena nähdään bioraaka-aineiden käytön kaksinkertaistaminen, mutta rajoitukset liittyvät markkinaehtoisten olosuhteiden kehittymiseen (23., s.52). Metsäbiomassan koostumus sisältää huomattavia mahdollisuuksia lisätä kestävää käyttöä, mutta lähinnä muuhun kuin polttamiseen, koska näin säilyy mahdollisuus tuottaa korkeamman jalostusarvon tuotteita, ja lisäksi turvata puun saatavuus ja kohtuullinen hintataso jalostajille (23., s.53). Tässä voivat useat sellutehdashankkeet vaikuttaa raaka-aineen saatavuuteen. Mielenkiintoinen viittaus käsittelee Kanadan metsäteollisuussektorin (FPAC) hanketta, Future Bio-Pathways Project, jossa maasta tavoitellaan ”puhtaan energian suurvaltaa”; perinteisen puunjalostusteollisuuden yhteyteen luodaan vihreän tuotannon malli mm. biojalostamoineen, voidaan saavuttaa tuotantokyky, joka vastaa yhdeksää ydinvoimalaa. Biojalostamo myös työllistää viisi kertaa enemmän kuin pelkkä paperitehdas (23., s.64).

24

Biotalouden visio 2015 (23., s.73) sisältää ajatuksen systeemisestä kilpailuedusta, joka perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön, ja että vision mukaan tavoitellaan tunnistettujen biovarojen täyskäyttöä n. 20 vuoden kuluessa.

4.4.2. Arvonluonti biotoimialalla ja yhteiskunta

Satu Pätäri on väitöskirjassaan (15.) tutkinut, miten metsäteollisuuden toisenlaisessa kilpailuympäristössä voidaan luoda pysyvää kilpailuetua. Hän on todennut, että kilpailuedun lähteet ovat muuttumassa fyysis-resurssiperusteisista tietoperusteisiin. Paineet ovat lähinnä nousseet heikosta tuloskehityksestä; esimerkkinä amerikkalaisessa vertailussa viljellyn sellun saatavuuden vaikutus. Poikkeukset toimialalla noudattavat selvästi erilaisia, asiakaslähtöisiä strategioita (15., s.14). Toimialalla ovat kilpailuedun lähteet muuttumassa. Pätärin tutkimus keskittyy lisäarvon löytämiseen bioenergia -sektorilla. Hän toteaa, että metsäbiomassa on yksi lupaavimmista arvonluonnin lähteistä metsä- ja energia-teollisuuksien risteyksessä. Löydöksinä tästä voidaan esittää, että tämä tulee tarkoittamaan metsäyhtiöiden kannalta uusia yhteistyön muotoja, koska ne eivät ole liittoutunee alliansseihin. Arvonluonnin kannalta laajaskaalaiset jalostamoratkaisut vaikuttaisivat parhailta, jolloin päästään suurimpaan resurssitehokkuuteen, kun taas ympäristösyyt voivat tukea hajautetumpia jalostusratkaisuja (15., ss. 73-74). Tästä voidaan johtopäätöksenä vetää puoltava mielipide klusteroitumiselle. Arvonluojan rooleja voisivat olla seuraavat: * raaka-aineiden hankkija * pienimittakaavainen toimija energiantuotannossa, lähellä * laajaskaalainen jalostaja massatuotannon kyljessä * jakelija Nykyisillä toimijoilla (metsä, energia) on yhteistyön kautta ehkä suurin arvontuottokyky alkuvaiheessa (15., s.76). Michael Porter ja Mark Kramer ovat kirjoittaneet yrityksen sosiaalisen vastuun ja kilpailuedun yhteensovittamisesta (18.) ja (19.). Johtopäätöksinään he esittävät, että sosiaalista vastuuta pitää lähestyä yrityksen strategian kannalta, ei millään geneerisellä, keksityllä agendalla. Näin mahdollistetaan se, että voidaan saavuttaa pysyvä kilpailuetu. Vuosien aikana on siirrytty sosiaalisesta vastuusta (CSR) jaetun arvon luontiin (CSV), jolloin voidaan toimia pitkäjänteisesti, eikä yritystä ja yhteiskuntaa aseteta vastakkain. Vertaillessaan kuinka jaetun arvon luonti (CSV) eroaa yhteiskunnallisesta vastuusta (CSR), he toteavat että kun CSR – hankkeet tähtäävät lähinnä hyvän maineen ylläpitoon, niin CSV – hankkeiden avulla voidaan aikaansaada yhtiön kilpailuasemaan perustuvia pysyviä hyötyjä. Kirjoittajat ovat todenneet, että pysyvän kilpailuedun luominen voi tapahtua niin, että yritys a) määrittelee uudelleen tuotteensa ja markkinansa, b) määrittelee uudelleen arvoketjunsa tuottavuuden ja c) mahdollistaa paikallisten klusterien kehittymisen (19., s.1).

25

Metsäteollisuuden uuden pysyvän kilpailuedun luominen voi noudattaa kaikkia näitä lähtökohtia, mutta houkuttelevana mahdollisuutena nousee esiin jälkimmäisin vaihtoehto, jolle tuntuu olevan tukea muiltakin yhteiskunnan sektoreilta.

5. Keskustelua

5.1. Biotalousstrategian toteuttaminen Yhteiskunnallisten toimijoiden näkökulma Yhteiskunnan siirtyminen biotalouteen tulee kestämään kymmeniä vuosia. Tällöin biotalouden odotetaan vastaavan merkittävästä osasta kestävää energiantuotantoa, kun ollaan luopumassa fossiilisista raaka-aineista. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämis-tarpeeksi on esitetty 80 % vuoteen 2050, ja suurin osa tästä kohdistuu energian-tuotantoon. Kun näitä edellä esitettyjä ajatuksia tarkastellaan Suomen biotalousstrategiasta (25.) katsottuna, voidaan huomata, että yhteiskunnalliset toimijat tekevät sitovia lupauksia kaikkien toimijoiden puolesta, kun taas toteuttamisvastuu on aivan toisilla tahoilla. Miten tavoitteisiin päästään; normiohjauksella? Tässä yhteenvedossa käsitellyt tutkimukset tunnustavat sen tosiasian, että muutos voidaan aikaansaada ainoastaan niin, että luodaan olosuhteet sellaisten uusien innovaatioiden ja liiketoimintamallien syntymiselle, jotka toteuttavat myös kestävän kehityksen tavoitteita. Markkinaehtoisuus tulee toteutumaan fossiilisten raaka-aineiden osalta vähitellen niiden hintojen noustessa niukkuuden lisääntyessä. Myös kuluttajien muuttuvat preferenssit ovat jo vaikuttaneet kierrätettävistä materiaaleista valmistettujen tuotteiden haluttavuuden lisääntymiseen. Voidaanko modernin ajan suomalaisessa kontekstissa löytää sellaista ei-monopolitoimialaa, joka olisi poliittisten toimijoiden ohjauksessa perustettu, ja joka olisi markkinaehtoisesti toimeentuleva? Analogisesti voidaan ajatella, että signaalinkäsittelytutkimus 1980 – luvulla loi pohjan ensin NMT- ja sittemmin GSM – puhelinteknologialle, mutta kaupallinen menestys syntyi vasta nousseen kommunikaatiotarpeen kautta (31., s.21). Mielestäni voidaan vetää sellainen johtopäätös, että yhteiskunnan ohjauskeinot tulevat liittymään vero- ja tariffipolitiikkaan, sekä jonkinasteiseen investointien tukemiseen. Kun kommunikaatiomme – ja myös päätöksentekomme – edelleen hajaantuu (26.), tulee myös ohjausmekanismien seurata tätä kehitystä. Päästökauppa, joka perustuu markkinamekanismiin, näyttää varsin hyvin ohjanneen päästöjen vähentämistä (27.). Metsäteollisuuden näkökulma Metsäteollisuus on selkeästi polulla biotalouteen merkittävimmän raaka-aineensa, metsä-biomassan avulla. Yhtiöt tulevat keskittymään arvonluontiin sellaisilla tuotteilla, jotka luovat (toivottavasti myös) jaettua arvoa sidosryhmiensä kanssa. Jos yhtiöt suuntaavat mahdollisimman korkean lisäarvon tuotantoon, esim. biopolymeerit, biokemikaalit, kehittyneet pakkauskartongit tai puurakentaminen, niin tämä ei bioenergiantuotannon kannalta liene kaikkien toivottavinta. Palmuöljy biopolttoaineiden pohjana

26

(ks. esim. 23., s.75) kilpailee ruokatuotannon kanssa, mutta ei kylläkään Suomen kontekstissa. Metsäteollisuusyhtiön ovat vaatineet kustannusten lisäysten kompensoimista raaka-ainetta käyttävälle teollisuudelle, mutta tässä menetettäisiin yksi yhteiskunnan käytössä oleva ohjauskeino - ”jos saastutat, niin maksat.” Toimialan suunnittelema klusteroituminen tukee yhteiskunnallista näkökulmaa energiantuotannon näkökulmasta niin, että hajautetut tuotantolaitokset voivat myös panoksellaan täydentää paikallista muuta tuotantoa. Oletuksella, että niiden kapasiteetti siihen riittää. Kestävän elämäntavan näkökulma Mikäli kestävän elämäntavan synonyyminä käytettäisiin SPREAD – tutkimuksen perusteella luotujen skenaarioiden (16.) kuvaamaa maailmaa, niin voidaan yhtyä siihen biotalousstrategiassa esitettyyn tavoitteeseen, että hiilidioksidipäästöjä pitäisi vähentää 80 % vuoteen 2050 mennessä. Wuppertalissa on tehty tutkimusta ja työkalu kestävän elämäntavan arviointiin (16., s.8), ja jos nyt eurooppalaisten keskimääräinen materiaali-jalanjälki on 29 000 – 40 000 materiaalitonnia vuodessa, niin kestävän elämäntavan sallimaksi arvioidaan 8 000 tonnia / vuosi. Huomattavia vähennyksiä tullaan tarvitsemaan – olkoon tekniikka pandeemista tai endeemistä, tai yhteiskunnat meritokraattia tai ihmiskeskeisiä (16., s.58). Metsä(bio)teollisuuden osalta tämä voi indikoida biotuotannon suuntaamista energian-tuotantoon (sähkö) tai bioravintoon. Liikkumisen tarpeen väheneminen merkitsee polttoaineiden kulutuksen pienenemistä.

5.2. Metsäteollisuuden bioulottuvuuden kehitys

CLA – tasojen laajennus 5.2.1 Horisontaaliset tasot Yhteiskunta tulee lisäämään ohjaustaan kohti vähähiilistä yhteiskuntaa, ja toivoo biotoimialan toimijoilta panostuksia etenkin energiantuotantoon, polttoainevalmistukseen ja työllisyyden ylläpitämiseen hyvinvoinnin takaajana. Arvonluonnin näkökulmasta näyttävät klusteroituminen – ja mahdolliset allianssit esim. energia-alan toimijan kanssa olevan houkuttavia mahdollisuuksia. Kestävään kehitykseen vaikuttamiseen metsäteollisuusyritykset voivat positioitua varautumalla kehittämään biomassasta myös jalosteita ruokatuotannon tarpeisiin ja sähkö-energian tuotantoon.

27

5.2.2. Vertikaaliset tasot Litania Yritysten toivotaan investoivan biotalouden tuotantokapasiteetin lisäämiseen, ja julkaistut sellutehdashankkeet tulevat luomaan positiivista ilmapiiriä alueellisesti, ja yhteiskunta tulee niitä panoksellaan tukemaan. Investointihankkeet tukevat hajautettua energiantuotantoa. Yritysten itsensä ja yhteiskunnan tekemä tutkimus biotalouden edistämiseksi saa korkean prioriteetin osaamisyhteiskunnan vahvistamisessa. Ja tutkimukseen panostetaan lisää. Sosiaaliset syyt Uudet investoinnit tukevat muutosta bioyhteiskunnaksi. Yhteiskunnan on mietittävä, miten uudenlainen tuotannon malli parhaiten etenee. Uudet investoinnit edistävät yritysten mahdollisuuksia uuden arvon luontiin biotoimialalla, ja samalla uudet, todennäköiset, divestointipäätökset muuttavat yhtiöiden identiteetin bio-yhtiöiksi. Kun Suomeen on suunniteltu kolmea laajaa sellutehdashanketta, taustalla on myös metsän myyjien halu lisätä puun menekkiä. Nykyisellä korjuujärjestelmällä ei ehkä voida tavoitetta saavuttaa, ja toisaalta nopea hakkuiden ja käytön lisääminen heikentää hiilidioksiditasapainoa. Sähköenergian tarve tulee kasvamaan yhteiskunnan muuttuessa kestävään kehitykseen perustuvaksi – ja myös biopolttoaineiden menekki, seuraavina kahtena vuosikymmenenä. Diskurssi, arvot, maailmankuva Yhteiskunnan ja yritysten tavoitteet voivat olla suuressakin ristiriidassa. Toisaalta omistaja odottaa yrityksen tuottavan taloudellista hyvinvointia, ja tämän kestävää kasvattamista voivat yhteiskunnan asettamat rajoitteet heikentää. Jos mietitään Porterin esittämiä ajatuksia, niin hyvä yrityskansalainen miettii ennakolta parhaimmat tavat tuottaa jaettua arvoa, mutta yhteiskunnankin pitäisi ennakoida toimintansa vaikutuksia yritysten toimintaan. Biotalous tulee vaikuttamaan seuraavan 35 vuoden aikana elämänmuotoomme, ja ammattien kirjo tulee muuttumaan. Myytit ja metaforat Biotalous tulee, kestävästi, auttamaan tulevienkin sukupolvien menestymistä. Tulevaisuutemme tulee olemaan parempi kuin nykyisyys. Mielestäni soveltamani CLA – menetelmä tarjosi omassa soveltamistapauksessani hyötyjä, koska tutkittavasta ympäristöstä on jo valmiiksi esitetty monia mielipiteitä. Ja jos vielä kykenin avaamaan näkymätöntä kenttää, niin tämä lisää variaatioita myös hahmoteltaviin skenaarioihin. Menetelmänä CLA on tutkijariippuvainen, ja samasta aineistosta voi kaksi eri tutkijaa, riippuen perehtyneisyydestään, saada erilaisia tuloksia. Menetelmä mielestäni vaatii oivallusta ja nokkeluutta enemmän kuin positivistiset menetelmät.

28

6. Johtopäätökset

Metsäteollisuus – tai biotoimiala – ei tule olemaan nykyisen kaltainen seuraavien 10 – 15 vuoden kuluttua. Niitä teknologioita, jotka tulevat ratkaisemaan päästö-haasteemme 35 vuoden päästä, ei vielä ole kaupallistettu, tai ehkä kehitettykään. Poimin CLA – laajennuksessa esittämistäni ajatuksista muutamia vaihtoehtoisia kehitys-kulkuja, joihin tulee vaikuttamaan Suomen taloudellinen suorituskyky seuraavina vuosina, ja joiden toteutumiseen ennakoin vielä toukokuussa 2015 aloittavan uuden hallituksen vaikuttavan. Harjoitustutkimukseni löydösten perusteella näen seuraavat skenaariot mahdollisina. Niiden toteuttaminen todennäköisesti skaalautuu sen mukaan, millaiseen taloudelliseen toimintaympäristöön investoijat uskovat investointihorisontillaan, sekä siihen miten fossiilisten polttoaineiden markkinahinnat kehittyvät. 1. ”Metsäteollisuus on biotoimiala” Metsäteollisuus kehittyy uralla, jossa kehittyneissä maissa paperinkäyttö vähenee, mutta pakkausten merkitys lisääntyy. Kehittyvissä maissa tulee paperinkin kulutus edelleen kasvamaan, mutta raaka-ainelähteet ovat paikallisia, joten metsäteollisuustoimijat toimivat paikallisesti hajaantuneella rakenteella, ja ovat tuotannossa käyttämänsä energian suhteen omavaraisia. Suomalaiset yritykset muuttava edelleen paperintuotanto-kapasiteettiaan paremmin kysyntää vastaavaan kartonkiin, tai sulkevat sitä. Metsäteolli-suudella voi olla paikallista merkitystä energiantuottajana, mutta pääasiassa se jalostaa hakkuutähteistä biopolttoaineita liikenteelle. Toimiala ei vielä ole merkittävästi kyennyt positiivisesti vaikuttamaan ympäristön hiilitaseeseen. 2. ”Metsäteollisuus on lisäarvoa ja energiaa” Paperinkäyttö vähenee edelleen, myös kehittyvissä maissa, ja ainoastaan vähäinen määrä luonnon uusiokuitua käytetään paperin ja pakkausten valmistukseen. Pääasiassa pakkauksissa käytetään biopolymeerejä ja kartonkia. Biomassasta valmistetaan mm. liikennepolttoaineita, ja sitä riittää myös energiantuotantoon. Biotuotantorakenne klusteroituu. Puurakentaminen lisääntyy ympäristösyiden takia. Metsäteollisuus on kyennyt vähentämään hiilidioksidipäästöjään jonkin verran. Kierrätyksen infrastruktuuri työllistää enenevässä määrin työvoimaa. 3. ”Biojalostus luo hyvinvointia” Metsäteollisuus ei enää ole metsäteollisuutta, vaan toimiala on jo osittain sulautunut biomateriaalivalmistuksen hubiksi, joka toimittaa korkean jalostusarvon raaka-aineita ympäröivälle, kiinteästi integroituneille jalostajille. Enää ei puhuta pelkästään biomassasta, vaan käsite biospot (pienet korkean arvonlisän tuotteet) yleistyy esim. lääkkeissä. Entistä enemmän aletaan perustaa paikallisia yhdyskuntia palvelevia kierrätettävistä materiaaleista (puujäte, biojäte, käsitelty kaatopaikkajäte, vesi- ja peltolähtöinen biomateriaali) raaka-aineensa saavia energiantuottajia. Miltei kaikki kommunikointi on digitaalista. Biotoimialalla on selvät suunnitelmat edelleen vähentää ympäristökuormitusta, ja se nähdään täysin toteuttamiskelpoiseksi.

29

LÄHTEET Tieteellisiä julkaisuja: 7. ”Miten tutkimme tulevaisuuksia?”, O.Kuusi, T.Bergman, H.Salminen, toim, Tulevaisuudentutkimuksen seura, 2013 15. “On Value Creation at an Industrial Intersection – Bioenergy in the Forest and Energy Sectors”, S.Pätäri, Acta Universitatis Lappeenrantaensis 369. Lappeenranta University of Technology, School of Business 18. “Strategy and Society - The Link Between Competitive Advantage and Corporate Social Responsibility”, Michael E. Porter and Mark R. Kramer, Harvard Business Review, December 2006 19. “Creating Shared Value”, Michael E. Porter and Mark R. Kramer, Harvard Business Review, 30.11.2011 21. “Forest Futures: A Causal Layered Analysis”, Amelia Ariell, Journal of Futures Studies, June 2010 28. “Stora Enson ja Metsäliitto-konsernin metsien omistusjärjestelyt vuosina 2001–2005”, Esa-Jussi Viitala, Metsätieteen aikakauskirja 3/2010: 239–260 Tutkimusraportteja: 16. “Scenarios for Sustainable Lifestyles 2050: From Global Champions to Local Loops”, European Commission, European Research Area 17. “Research highlights in industrial biomaterials”, VTT, 2012 20. “Low Carbon Finland 2050”, VTT, 2012 22. “People in the Bioeconomy 2044”, VTT, 2014 23. “Kohti biotaloutta – Biotalous konseptina ja Suomen mahdollisuutena”, J.Kuisma, Työ- ja elinkeino-ministeriö, 6/2011 25. ”Suomen Biotalousstrategia”, Työ- ja elinkeinominiteriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, 2014 31. ”Silmät auki! TIETOYHTEISKUNNAN UHAT JA MAHDOLLISUUDET”, toim. V.Eloranta, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2008 Vuosikertomuksia ja intressiryhmien julkaisuja: 5. ”Uusiutuva metsäteollisuus – menestystä biotaloudesta”, www.metsateollisuus.fi/visio2025 6. ”Metsägroup Annual Review 2014” 7. ”Metsägroup Sustainability Report 2014” 8. ”M-Real Yhteiskuntavastuuraportti 2004” 9. ”Stora Enso Financial Report 2014” 10. ”Stora Enso Sustainability Report 2014”

30

11. ”Stora Enso Progress Book 2014” 12. ”Stora Enso – Yritysvastuu 2004” 13. ”UPM – The Biofore Company – 2014” 14. ”UPM – Yritysvastuuraportti 2004” Lehtiartikkeleita: 1. ”Tervetuloa vuorovaikutusyhteiskuntaan”, M.Wilenius, artikkeli Helsingin Sanomien liitteessä ”Kasvun tekijät”, 22.3.2015 2. ”Sellu pelastaa”, I.Virta, artikkeli Talouselämä –lehdessä 11/2015 3. ”Suuri on kaunista”, J.Iivonen, artikkeli Helsingin Sanomissa, 22.4.2015 24. ”Tulee selluhallitus”, M.Kankare, artikkeli Talouselämä –lehdessä 16/2015 26. ”http://markkuwilenius.fi/2012/johtajuus-kuudennessa-aallossa/” 27. ”http://villekarttunen.blogspot.fi/2014/11/toimiiko-paastokauppa.html” 29. ”Stora Enso olisi luontevin kumppani UPM:lle”, J.Iivonen, Helsingin Sanomat 7.8.2013 30. ”Stora Enso pelaa uskaliaammin kuin UPM”, Bloomberg, Taloussanomat 15.8.2013