mineralia 3 2016 painoona - tampereen kivikerho ry - … luomiskertomuksen kohtauk-sien äärelle....

2 Kiviharrastajan Kuvalehti

MINERALIA on nykyaikainen julkaisu, joka yhdistää paperilehtien ja nettijulkai-semisen parhaat puolet.

MINERALIA on tarkoitettu kaikille kivien tuntemuksesta, keräilystä, hionnasta,geologiasta ja mineralogiasta kiinnostuneille henkilöille. Lehdessä julkaistaan ar-tikkeleita kivien ja mineraalien tunnistamisesta ja tutkimuksista.

Kiviharrastajalle tärkeistä kivipaikoista, alan kirjallisuudesta, tapahtumista sekäretkistä julkaistaan lehdessä uutismaista ja taustoittavaa aineistoa. TampereenKivikerhon toiminnasta on katsaus joka numerossa.

Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa kirjapainossa painettuna julkaisuna janettilehtenä Tampereen Kivikerhon kotisivuillawww.tampereenkivikerho.fi/index.php/mineralia

Tässä numerossa:

ISSN 2323-5071 (painettu)ISSN-L 2323-5071 (nettijulkaisu)

JULKAISIJA JA KUSTANTAJA:Tampereen Kivikerho ry

kotisivut:www.tampereenkivikerho.fisposti:[email protected]

PÄÄTOIMITTAJA:Kari A. [email protected]. 040 8455 930lehden aineistot päätoimittajalle

TOIMITUSKUNTA:Satu [email protected]. 050 348 6194

Jari [email protected]

Toni [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI:Liisa [email protected]. 040 557 4700

MINERALIAN TILAUS:Lehteä voivat tilata myöshenkilöt, jotka eivät kuuluTampereen Kivikerhoon.

Vuosikertahinta “ei-jäsenille”on 22 euroa (vuonna 2016)ja irtonumerot6 euroa kappale.

Tilaukset sähköpostitse:[email protected] puh. 040 557 4700

ILMESTYMINEN 2016- Mineralia nro 4ilmestyy joulukuussa

TAITTO:Liisa Hertell, LH Viestintä

PAINO:Kirjapaino Hermes Oy

Nro 3|2016

Tampereen Kivikerho ry:nhallitus vuonna 2016:

Liisa Hertell (pj)

Anna-Maija Rae (vpj)

Martti Mäkelä (siht.)

Tarmo Grönqvist (rahastonhoit.)

Tuula Alanen

Antti Kankainen

Jukka-Pekka Lehtinenkivipajavastaavapuh. 040 707 [email protected]

4. vuosikerta

KANSIKUVA:

3 Pääkirjoitus: Huomisen kiviharrastus4 Graniittiomenoita nurmikolla7 Kolmas Paratiisi näyttäytyi Pälkäneellä11 Kivet halkesivat galleriassa etanasementillä12 Japanilainen näkemys kivistä rauhoittaa katsojaa14 Ilmeikäs ilmeniitti – Kun mies märkää puuta kiven avulla sytytti16 Operaatio Nerja, kiviretkellä Espanjassa24 GTK:ssa on julkaistu digitaalinen kokoelmakivien näyttely: Spinelli28 Öörttejä jahtaamassa eli geokätköilijä Earth-kätköllä30 Mäkkylän kallioleikkaus huomattiin sattumalta32 Tampereen Kivikerhon tapahtumia: kivikerhovierailulla Kouvolassa 17.6.33 Lappeenrannan kivi- ja antiikkimessuilla 18.6.34 Muuttotalkoot uuteen kivipajaan 17.8.35 Tulevia tapahtumia

Geologian tutkimuskeskuksen toimipisteidenGeonäyttelyiden kiviä voi nyt tarkastella missäja milloin vain netin kautta uudella Spinelli-sovelluksella. Se toimii yhtä hyvin tietokoneella,tabletilla ja älykännykällä. Osa kuvista ondigitaalisesti pyöritettäviä ja zoomattavia.Näytteet näkee jopa paremmin kuin vitriininlasin läpi ja näytteeseen liittyvä tietoa onsamalla luettavissa. VirtuaalinäyttelySpinellistä kerrotaan lehden sivuilla 24–27.

Kuva: Jari Väätäinen, GTK

3MINERALIA 3 / 2016

P Ä Ä K I R J O I T U S

Kari A. KinnunenPäätoimittaja

iviharrastajat ikääntyvätja monet alkavat luopuanäytteistään ja laitteis-taan. Valtion rahapula ja

kohoavat vuokrakustannukset puoles-taan karsivat kivimuseoita ja toimintasupistuu. Vaaravyöhykkeessä ovatmyös perinteiset kivikirjat ja lehdet.Mihin kiviharrastus on menossa?

Ehkä on hyvä miettiä ensin kivihar-rastuksen kehittymistä yksilötasolla.Kun jossain elämän vaiheessa kivet al-kavat kiehtoa, niitä alkaa moni kerätä.Jos ympäristö kannustaa, eikä tyrmää,niin seuraavaksi haluaa jo tietää, mitänuo kivet ovat. Kivikerhot ovat tässäharrastuksen vaiheessa parhaiten avuk-si, sillä niistä aloittelijan vierelle löytääkonkareita opastamaan kivien tunnis-tamisessa.

Kun sitten suunnilleen tietää, mitäkiviä on tullut kerätyksi, niin sen jäl-keen alkaa jo miettiä, mitä käyttöä ki-ville voisi olla. Tässä vaiheessa poluterkaantuvat. Yksi alkaa opetella koru-kivien hiomista, toinen rakennella kul-lankaivun välineitä ja kolmas keskit-tyy kokoelman keräämiseen.

Muutaman vuoden kuluttua kivi-kuumeen saanut haluaa oppia lisää ki-

Huomisen kiviharrastusvistä. Hän hakeutuu kivikursseille,gemmologikoulutukseen, malminet-sintäkursseille, kullankaivajan apulai-seksi tai yliopistoon geologikouluun.Sitkeimmät saattavat jatkaa tutkijakou-luun, oppimaan uuden tiedon sorvaa-jan työtapoja. Lopulta pieni osa har-rastajista perustaa oman yrityksen jaosa päätyy alan yrityksen tai valtionlaitoksen palkkalistoille.

Harrastuksen tuotokset ovat loppu-vaiheessa hyvinkin erilaisia. Kauniistiniitä voi kutsua elämäntyöksi. Joku onsaanut harrastuksestaan rahaa perheen-kin elämiseen, mutta useimmat ovatjoutuneet kustantamaan koko ilonomasta tai läheistensä kukkarosta.

Yhteiskunta on kiviharrastuksestajoka tapauksessa hyötynyt. On löyty-nyt arvomineraaleja ja pieni osa löy-döksistä on saattanut kasvaa kaivoksik-si. Verotuloja on kertynyt valtion kas-saan kaikissa harrastuksen vaiheissa.

Useimman kiviharrastajan elämän-työ on lopulta kivikokoelma, suuri taipieni, jota jälkipolvet ja yhteiskuntaeivät useinkaan osaa arvostaa. Siinäkumminkin on kiviin säilöttynä tuonihmisen koko kivinen elämänpolku,lapsuuden kivistä ainutkertaisiin löy-

töihin. Joka kivi kertoo tarinaa elämäntapahtumista. Mutta kun kertojaa eienää ole, niin kivet mykistyvät.

Kirjoittakaamme siis kivistämme.Piirongin laatikon kivet ovat arvokkaitaperillisillekin, kun niiden tarina on kir-joitettu muistiin ja ehkäpä julkaistualan lehdissä tai netissä. Samalla ne luo-vat pohjaa tulevien sukupolvien kivi-harrastukselle.

Huomisen kiviharrastus voi olla var-sin erilaista kuin nykyään. Kivikoko-elman näytteitä voi kerätä myös kame-ralla, eikä vain vasaralla kuten ennen.Näin on menetelty GTK:n uudessavirtuaalisessa kivinäyttelyssä, Spinellis-sä, josta enemmän Mineralian tässänumerossa.

Digitaalinen kivikokoelma on kaik-kien ihailtavissa ajasta ja paikasta riip-pumatta, nyt ja tulevaisuudessa. Ensi-luokkaisia näytteitä ei tulevaisuudessariitä jokaiselle, sillä toimivia kaivoksiaon nykyistä vähemmän. Ja pitää muis-taa, että maapallon luonnonvarat ovatrajalliset – myös keräilykivien osalta.

K

Vasaralla vaikameralla? Kuva:Kari A. Kinnunen


TT:n Otaniemeenrakennettavan Ydin-

turvallisuustalon veis-toskilpailun voittanees-

ta, kuvanveistäjä AnneKoskisen Ydinfyysikon

omena -teoksesta kerrottiin Minerali-assa (2/2014). Ydinturvallisuustalo val-mistui alkuvuonna GTK:n EspoonOtaniemen toimitalon naapuriin. Veis-tosten juhlallinen avajaistilaisuus oli13.9.2016. Taideteoksen vihki käyttöön

Graniittiomenoita nurmtilaaja, joka oli Valtion Taideteostoimi-kunta. Teos kuuluu valtion taideteos-toimikunnan kokoelmaan.

Veistoskilpailun tuloksen selvittyäAnne Koskinen alkoi selvittää, löytyi-sikö tulevan talon rakennustyömaalta

Ydinfyysikon omena -teoksen pääveistos, kuvanveistäjä Anne Koskinen. Halkaistu omena on sahattu ja veistetty Bodomin rapakivigraniit-tilohkareesta.

Teksti ja kuvat: Kari A. Kinnunen

V

5MINERALIA 3 / 2016

urmikollaveistoksiin sopivia lohkareita. Hän olijo vuonna 2003 käyttänyt HelsinginVuosaaren rakennustyömaalta löyty-nyttä kiveä ympäristötaidekilpailun sil-loin voittaneeseen julkiseen teokseen-sa. Omenat tavallaan jatkoivat tätä tai-

teellista ideaa. Tuossa vaiheessa Otanie-men tontilla kuitenkin näkyi vain yksiiso rapakivilohkare ja lohkareita olisitarvittu kymmenkunta. Seuraavanavuonna seurasin rakennustyön etene-mistä ja kaivinkoneiden toimintaa työ-paikaltani, GTK:n viereisen toimitalonkäytävän ikkunasta. Veistoskiviksi so-pivia lohkareita näytti vähitellen kasa-tun työmaan viereen korkeaksi kasaksi.

Kuvanveistäjä Koskinen innostui

lähettämistäni kuvista ja totesi lohka-reiden hyvinkin sopivan raaka-aineek-si. Veistosten tekoon käytetyt kiviloh-kareet kuvanveistäjä Koskinen valitsisuurimmaksi osaksi näistä lohkareista.Vuosi sitten kesäkuussa olin työmaallatunnistamassa lohkareiden kivilajeja.Käyttökelpoisimmat lohkareet olivatmannerjäätikön Otaniemeen kuljetta-maa Bodomin rapakivigraniittia ja pai-kallista graniittigneissiä.

Kuvanveistäjä Anne Koskinen viimeistelee teosta timanttiviilalla poistaen kuljetushihnanaiheuttamia tummentumia.

Kuvanveistäjä Anne Koskinen hakkasi kivityökaluillaan Ydinturvallisuustalon pihan gra-niittilohkareeseen kalliopiirroksen, joka kuvaa atomin halkeamista. Lohkare on Viipurinrapakivigraniittia ja se on kulkeutunut jääkauden lopussa jäälautan mukana, kun EspoonOtaniemeä vielä peitti meri.


Yksi lohkare oli kulkeutunut kau-empaa. Se oli Viipurin rapakivigraniit-tia, ja se oli matkannut jäälautan mu-kana jääkauden loppuvaiheessa. SiihenKoskinen hakkasi paikan päällä veis-tosten pystytyksen yhteydessä kallio-piirroksen, joka kuvaa atomin hal-keamista. Tiettävästi kyseessä on en-simmäinen kalliopiirros julkisessa tai-deteoksessa.

Työmaan lukuisista lohkareista Bo-domin rapakivigraniitiksi tunnistama-ni lohkareet olivat taiteilijasta kooltaanja laadultaan veistettäväksi sopivimpia.Niitä kuljetettiin kuorma-autolla jaTeokseen käytetyt lohkareet ovat enimmäkseen Ydinturvallisuustalon tontilta kerättyjä.

Painavien lohkareiden siirto veistettäväksi vaati raskasta kalustoa. Kuvan lohkaresahattiin puoliksi vaijerisahalla Ydinfyysikon omena -teosta varten.

Teokseen kuuluuyhdeksän graniittistaomenaa. Kuvan pienem-pi omena on sekinBodomin rapakivigranii-tin lohkareesta veistetty.Kuvanveistäjä: AnneKoskinen.

suurin sahattiin vaijerisahalla kahtia. Seon nyt Ydinturvallisuustalon edessänurmikolla viimeisteltynä halkaistuk-si omenaksi.

Kuvanveistäjä Koskinen veisti loh-kareet maatila-ateljeensa pihalla alustaloppuun itse, viimeistellen ne taltallaja vasaralla. Työläs muotoilu kesti kuu-kausia ja se huipentui hiontaan ja kiil-lotukseen käsipelillä. Suuria lohkarei-ta on yhdeksän, joten työmäärä onkunnioitettava.

Omenat symboloivat taiteilija AnneKoskisen mukaan ydinfyysikoiden luo-vaa työtä. Isaac Newtonin kerrotaanoivaltaneen painovoimalain, kun hännäki omenan putoavan. Teoksella onluotu vaikutelmaa, jossa graniitistaveistetyt omenat ovat kuin nurmikollepudonneita.

7MINERALIA 3 / 2016

iime kesäkuussa olieräjärveläisen kulta-

seppämuotoilija, diplo-migemmologi Tarmo

Grönqvistin töiden näyt-tely, nimeltään Kolmas

Paratiisi, esillä AteljeeGalleria Virpi &Orbissa Pälkäneellä. Paratiisi-teema onjatkumo Grönqvistin näyttelyiden sar-jasta, joista ensimmäinen, Paratiisinaika, oli hänen lopputyönäyttelynsänimi, kun hän 1998 valmistui Lahdenmuotoiluinstituutista. Paratiisiaihe

puhutteli jälleen kesällä 2011, kunSuomen Kivikeskuksessa, Juuassa oliesillä Grönqvistin teoksia ja koruja.Tämän näyttelyn nimeksi tuli Paratii-sin jälkeen (L. Hertell, Kivi-lehti 4/2011). Niinpä kesällä 2016 Pälkäneelläjärjestetyn näyttelyn nimeksi sopi Kol-mas Paratiisi.

Kolmas Paratiisi -näyttelyssä oli esil-lä Tarmo Grönqvistin suunnittelemiaja valmistamia taidekoruja, reliefejä,jotka hän oli tehnyt räjäytys-tekniikallasekä öljyvärimaalauksia. Teosten tar-

koituksena oli johdattaa katsoja Raa-matun luomiskertomuksen kohtauk-sien äärelle.

– Mielestäni korut ovat eräänlaisiapienoisveistoksia, ja ne tulisikin näh-dä uniikkeina taideteoksina, sanoo Tar-mo Grönqvist koruistaan, joiden ma-teriaaleina hän on käyttänyt kultaa,hopeaa ja palladiumia. Koruissa olevatjalokivet, mm. ruusukvartsit ja topaa-sit hän on hionut itse hiontamuotoi-hin, joita yleisesti kutsutaan fantasia-hionnoiksi.

Kolmas Paratiisinäyttäytyi Pälkäneellä

Liisa Hertell

V

Tarmo Grönqvist 15.6.2016 Kolmas Paratiisi -taidenäyttelyn avajaisissa Pälkäneellä. Vitriinissä on esillä hänen valmistamiaan uniikkiko-ruja. Kuva Erkki Yli-Vakkuri


Grönqvist on käyttänyt koruihinsamm. Eräjärven topaasia Viitaniemenlouhokselta sekä meripihkaa, jota häntoi Kaliningradista keväällä 2013, jol-loin Tampereen Kivikerho teki matkantoimivalle meripihkalouhokselle (Her-tell, Mineralia 3/2013). Totta kaiGrönqvistin suunnittelemissa ja val-mistamissa koruissa on kiviä muualta-kin päin maailmaa.

Näyttelyn arvokkain kivi on kuiten-kin kotimainen. Se on 45-karaatin pai-noinen, kauniin sininen topaasi Viita-niemestä. Kivi on hiottu fantasiahion-tana ja istutettu kultakoruun, nimeltäSininen sonaatti. Viitaniemen louhoson ollut Tarmo Grönqvistille tärkeä jaläheinen aina. Ollessaan vielä pikku-poika, hänen isänsä toimi kaivoksenjohtajana ja myöhemmin hän itse onollut siellä kesätöissä. Viitaniemen lou-hoksen arvellaan olevan kenties Suo-

Silmä, räjäytystyö. Alun perin Paratiisin aika -näyttelyssä työn nimi oli Valvova silmä, elikaikkialle näkevän Jumalan silmä ja moraalin silmä, Tarmo Grönqvist kertoo. Kuva:Liisa Hertell

Hyvän- ja pahantiedonpuu, räjäytystyö, hopea ja kupari. Kuva: Liisa Hertell

Kuutamoserenadi, 2011. Kulta, morganiitti29 ct. Kuva: Liisa Hertell

men mineraalirikkain kivimonttu, jos-ta on mahdollista edelleenkin löytäämm. jalotopaasia (S. Lahti, Kivi 1/2009; Hertell, Mineralia 4/2013).

Huikean löydön Viitaniemen lou-hokselta on viimeksi tehnyt tuuloslai-nen Satu Väisänen, kun hän marras-kuussa 2015 löysi 138 grammaa pai-navan jalotopaasin. Kivi on kooltaanlähes puolen nyrkin kokoinen (Hertell,Mineralia 4/2015).

9MINERALIA 3 / 2016

Kevään kutsu. Kulta, Viitaniemen to-paasi 22,6 ct ja meripihka. Kuva: LiisaHertell

Kesäillan valssi. Kulta, rubelliitti 6 ctja meripihka. Kuva: Liisa Hertell

Rikkaan rukous ja Tanssivat silmät, räjäytystyö: kulta, hopea, kupari ja messinki. Jalokivet:topaasi, turmaliini, ametisti, ruusukvartsi, savukvartsi ja nefriitti. Kuva: Liisa Hertell

Räjäyttämälläluodut reliefitTaidenäyttelyn reliefit ja öljymaalauk-set Grönqvist on ideoinut Raamatunmukaan, siitä näyttelyn nimikin joh-tuu. Esillä olikin öljymaalausten lisäk-si lukuisia, liki metrin korkuisia relie-fejä, joiden alkutyön Grönqvist on teh-nyt harvinaisella menetelmällä, räjäyt-tämällä. Hän kertoo tavoitelleensa te-oksiinsa hieman väkivaltaista tunnel-maa, rosoista ja raakaa jälkeä. Sellai-nen onnistuu räjäyttämällä.

– Minulla on ylipanostajan kirja,jota on tarvittu raskaan kiven louhin-nassa, kivestä kun on leipä pääasiassatullut hankittua, hän kertoo.

Taiteilija Laila Pullisen 1960-luvul-la räjäyttämällä tekemät kuparireliefitsaivat myöhemmin Tarmo Grönqvis-tin miettimään ja innostumaan räjäy-tystekniikan hyödyntämistä omassataiteessaan.

– Pullinen on aikoinaan vienyt so-ramonttuun metallilevyn ja räjäyttänytsen. Minä sen sijaan olen näissä reliefi-töissäni aina käyttänyt muottia, joka


ohjaa lopputulosta, toki kipsimuottiaina tuhoutuu, Grönqvist sanoo.

– Minun tavallani ei räjäytystekniik-kaa tietääkseni ole kukaan muu käyt-tänyt, hän tuumii.

Näin Grönqvist kuvailee prosessia:– Ensin tehdään halutun mallin

mukainen vahamuotti, joka valetaankipsiin. Sen päälle laitetaan kuparilevyja seuraavaksi asetetaan päälle vesipat-ja, jonka tarkoitus on tasata räjäytyk-sen voima. Viimeiseksi päälle tulee te-räslevy. Sitten koko komeus vain vii-meistellään räjäytyspanoksella ja anne-taan mennä.

Kovan pamauksen jälkeen maahanon syntynyt taideteos, joka kuitenkaanei ole vielä valmis, vaan vaatii hiontaaja paljon viimeistelyä.

EsitelmäHeinäkuun 6. päivänä Tarmo Grön-qvist piti näyttelytiloissa yleisöluennonaiheesta Suomalaiset jalokivet. Paikallesaapuikin tuvantäyteinen yleisö, jokasai kuulla mielenkiintoista tarinaa ja-lokivistä ja kullasta. Vaikka kuulijiois-sa ei juurikaan ollut kiviharrastajia,luennon jälkeen syntyi keskustelua jayleisön joukosta lenteli – kuin kiviäikään – mielenkiintoisia kysymyksiäesitelmöitsijälle. Monet mineraaliennimet kummastuttivat kuulijoita jaMohsin kovuusasteikkokin oli tunte-maton.

T ampereen lyseon jälkeen Tar-mo Grönqvist hakeutui 1961”vanhanaikaiseen” kultasep-päkouluun Helsingissä ja ke-

väällä 1962 hän suoritti diplomikurs-sin. Tuona kesänä 19-vuotiaana hänes-tä tuli Suomen nuorin gemmologiksivalmistunut. Kansainvälisen gemmo-logitutkinnon eli F.G.A.-tutkinnon jäl-keen Tarmo Grönqvist suunnittelioman korukokoelman tamperelaises-sa J. Salosen kultasepänliikkeessä.

Ensimmäinen oma uniikkikorujennäyttely hänellä oli vuonna 1967 Ori-vedellä, ravintola Kievarissa. TuolloinTarmo Grönqvist kutsuttiin Ylä-Hä-meen Taiteilijaseuraan, jossa hän ny-kyään on kunniajäsenenä. Grönqviston osallistunut jalometalliteostensakanssa useisiin yhteis- ja yksityisnäyt-telyihin. Öljymaalaus tuli myös mat-kan varrella mukaan vuonna 1988, jol-

loin hänen ensimmäinen öljyvärimaa-lauksensa oli esillä Leporannan kesä-näyttelyssä.

Vuonna 1994 Tarmo Grönqvist läh-ti uudelleen opintielle. Hän suorittineljän vuoden opinnot Lahden am-mattikorkeakoulun Muotoiluinstituu-sissa. Päättötyönään sieltä hän kirjoit-ti taiteen filosofiaa käsittelevän tutkiel-man ja kokosi taidenäyttelyn, nimeltäParatiisin aika.

Filosofian opintojaan Tarmo Grön-qvist syvensi vielä myöhemmin Tam-pereen yliopistossa, paneutuen erityi-sesti arvostamansa Martin Heidegge-rin filosofiaan.

AteljeeGalleria Virpi & Orbissa erään näyttelypäivän jälkeen keskustelemassa Tarmo Grön-qvist (oik.) ja taiteilija Virpi-Yli-Vakkuri sekä miehensä Erkki. Kuva: Liisa Hertell

Kun Tarmo Grönqvistvuonna 1962 valmistuigemmologiksi, hän oliSuomen nuorin henkilö,joka koskaan oli siihenmennessä gemmologiksivalmistunut. Kuva:Tarmo Grönqvistinkotiarkisto

– Hänen filosofiansa on edelleenkinohjenuorana teoksissani, Grönqvist va-kuuttaa.

Sitten tuli jo aiemmin mainittu,Juuassa kesällä 2011 järjestetty näytte-ly Paratiisin jälkeen.

Tarmo Grönqvist on harrastanutmyös näyttelemistä Rönnin kesäteat-terissa sekä kuorolaulua OrivedenMieslaulajissa, ollen myös kuoron pu-heenjohtaja, josta tehtävästä hän muu-tama vuosi sitten halusi luopua.

Grönqvist toimii aktiivisesti mm.Tampereen Kivikerhon toiminnassa,pitäen kursseja ja luentoja sekä ollenyhdistyksen luottamustehtävissä.

11MINERALIA 3 / 2016

H

Teksti ja kuvat: Kari A. Kinnunen

elsinkiläisessä Hippolyte-gal-leriassa oli heinäkuussa 2016kuvataiteilija Sari Palosaarenteos It´s A Silent Agent Doing

Its Thing. Installaatiossa kivilohkarei-siin kairattuihin reikiin oli pursotettuäänetöntä halkaisusementtiä, etanase-menttiä. Muutamassa päivässä lattial-le asetetut kivet rikkoutuivat katsojiensilmien edessä äänettömästi ja ilmantärinää.

Tarkoituksena oli ollut luoda uusi,yllättävä tilanne, muuten niin tavan-omaiseen galleriatilaan. Taiteilijan tar-koituksena oli saada katsoja kokemaan,

Kivet halkesivat galleriassaetanasementillä

miten kivenkäsittely lähes huomaamat-ta muuttaa elinympäristöömme.

Minulle taiteilijan teoksesta tuli en-sin mieleen Laila Pullisen ja TarmoGrönqvistin räjäytystyöt, niiden erikoi-

set työtavat. Sitten ajatus matkasi van-hoihin kaivoksiin. Niissä käsipelilläporattuihin reikiin kaadettiin vettä,jonka jäätyminen halkaisi kalliota.Myös turpoavia puutikkuja käytettiintuolloin. Nykyaikana etanasementtitekee rikkomisen siististi, turvallisestija äänettä. Onpa etasementti käyttö-kelpoinen jalokivienkin louhinnassa,jossa kalliota ei ole hyvä hajottaa ta-vanomaisilla voimakkailla räjäytysai-neilla.



M inimalistisia kivi-veistoksia näkeeharvoin taidegalle-rioissa. Japanilai-sen kuvataiteilijaAiko Tsukaharan

näyttely Architecture Specimen oli tästäpoikkeus. Näyttely oli Muu Gallerias-sa Helsingin Lönnrotinkadulla touko-ja kesäkuussa. Sama näyttely oli ollutBerliinissä vuonna 2015. Taiteilija onopiskellut Kioton taideyliopistossa.

Antti Kankaisen teräskideveistokset,joista kerrottiin Mineraliassa nro 1/2016, tulivat heti mieleen teoksista. Ja-panilaisen kuvataiteilija Aiko Tsukaha-ran teokset olivat kuitenkin yksi yh-teen jäljennöksiä, eivätkä jättisuurenn-oksia kuten Antin teräksestä tehdytkvartsikiteet.

Tsukaharan teosten materiaalit oli-vat jalokiviä, kiteitä ja mineraalinäyt-teitä ympäri maailmaa. Hän oli teh-nyt niistä veistosinstallaatioita. Vierek-käisissä vitriineissä oli toisessa kuin jon-kin museon vitriini parhaista näytteis-tä ja toisessa jokaisesta näytteestä val-mistettu kipsinvalkoinen, keraaminen

Japanilainen näkemysTeksti ja kuvat: Kari A. Kinnunen

kivistä rauhoittaa katsojaakopio. Taiteilijan tarkoituksena oli tuo-da esiin kivinäytteen arkkitehtoninenrakenne, kun värit ja kiilto eivät muo-don tarkastelua häirinneet.

Minulle niistä muistuivat elävästimineralogian alkeisopetuksen puisetpalikkamallit kiteiden symmetrian har-joituksissa. Monelle opiskelijalle neolivat painajainen, mutta Aiko Tsuka-haraa ne miellyttivät. Hän kertoi etsi-neensä puisia kidemalleja näyttelyyn-sä, mutta turhaan. Enää niitä ei val-misteta. Siksi hän päätyi itse tekemäänpalikkamalleja keraamisesta, valkoisenharmaasta jauheesta.

Kun mineralogiset palikkamallitovat ideaalisia muotoja, niin Tsukaha-ralla ne ovat yhtä luonnonmukaisiakuin luonnon kiteet. Mutta kun aineson kaikissa samaa valkoista massaa,niin katsoja näkee niissä muodon ko-rostuneena. Värit ja kiillon voimak-kuus eivät vie huomiota.

Tsukahara hakee töissään kiteistä jamineraaleista niiden arkkitehtonisiaelementtejä. Tässä on geologiaan mo-nia yhtymäkohtia, sillä kiteethän ovatatomien rakennelmia, kidehiloja, kuin

elementtitalojen geometriaa.Taiteilija oli hankkinut työnsä mi-

neraalit netistä. Kaikista oli myös löy-töpaikat näyttelyluettelossa. Tämänhän sanoi olevan tärkeää. Katsojan täy-tyy tietää mistä luonnonkide on tuo-tu. Hän oli yllättynyt, kun kerroin, ettälähes kaikkia näyttelyn kiteitä olisi löy-tynyt Suomestakin.

Tsukaharan tarkoituksena oli kootanäyttely paikallisista kivistä. Ongel-maksi tuli se, että englanniksi, ja vielävähemmän japaniksi, ei nettikaupois-ta löytynyt suomalaisten kivien tarjon-taa. Taiteilijaa yllätti sekin, kuinka vä-hän Suomen mineraalimuseoista olitietoa englanniksi. Myöskään monetvuosittaiset kivimessumme eivät osu-neet googlauksiin. Tässä meidän pitääparantaa. Kaikkihan toivomme kivil-lemme sitä kansainvälistä menekkiä janäkyvyyttä.

Äärimmäinen pelkistäminen miel-lyttää ja rauhoittaa maailmassa, joka onlevoton ja täynnä viestejä. Se oli aina-kin minulle Aiko Tsukaharan näytte-lyn teosten sanoma.

Arkkitehtonisia näytteitä (keraamiset näytteiden veistokset oikealla), Aiko Tsukahara. Näytteet ylhäältä alas: lyijyhohde (Bulgaria), grossu-laari (Mali), rikkikiisu (Tansania), ametistikvartsi (Marokko), turmaliini (Brasilia), meniliitti (Espanja), apofylliitti (Intia), kalsiitti(Espanja), fluoriitti (Marokko), rikkikiisu (Espanja), safiiri (Mosambik), almandiini (Madagaskar), ortoklaasi (USA), hematiittikvartsi(Espanja), stauroliitti (Ranska) ja fluoriapatiitti (Brasilia).


Kiotolaisen taiteilija Aiko Tsukaharan näyttely oli kuin kivinäytteitä kunnioittava pyhäkkö. Pilaripöydillä oli vierekkäin mineraalinäyttei-tä eri maanosista ja näytteistä luonnolliseen kokoon muotoiltuja keraamisia veistoksia. Kivien muoto ja sisäinen arkkitehtuuri tuli näinvoimakkaasti esiin.


S ytytin kerran tultapesään. ”Eikö tuo josyty?” vaimo uteli.Mietin mitä vastata.Olin kuullut, ettänuotion sytyttäminen

on miehuuskoe.Vaativalla hetkellä puut sattuivat

olemaan kellarikosteita ja sytykkeinäoli käytettävissä vain teollisuusmineraa-leista rikasta paperia. Sanoin, että kunmärkää puuta kivellä sytyttää, se kes-tää! Tässä vaadittiin todella kestävyyt-tä – ja kärsivällisyyttä!

Mitä teollisuus-mineraali on?Teollisuusmineraaleja ovat kaikki mi-neraalit, kivilajit ja maalajit, joita voi-daan käyttää hyödyksi teollisessa tuo-tannossa. Näiden ulkopuolelle jäävätmetalliset maan aarteet ja mineraalisetpolttoaineet. Metallien lisäksi myös

Ilmeikäs ilmeniittiKun mies märkää puuta kiven avulla sytytti

teollisuusmineraaleja voidaan kutsuamalmeiksi, mikäli niitä voidaan talou-dellisesti hyödyntää. Malmi ei ole geo-loginen, vaan taloudellinen käsite.

Suomen teollisuus tarvitsee jatkos-sa yhä enemmän hyödyllisiä kaivannai-sia. Kallioperustaa on kairattu kymme-niä ja taas kymmeniä kertoja, yhteen-sä vuonna 2014 ainakin 142 kilomet-riä. Työ- ja elinkeinoministeriön alai-nen Geologian tutkimuskeskus (GTK)on etsinyt voimaperäisesti teollisuus-mineraaleja 1990-luvun alusta lähtien.Nykyään GTK keskittyy etsinnän si-jasta teollisuusmineraaleille otollisim-pien alueiden rajaamiseen kaupallisil-le yhtiöille. Ne tekevät nykyään varsi-naisen etsinnän.

Mihin teollisuus-mineraaleja käytetään?Teollisuusmineraaleja käytetään esi-merkiksi paperinteossa korvaamaan

kalliimpia puukuituja sekä paranta-maan paperin laatua ja painojälkeä.Hyviä ”paperimineraaleja” ovat kalsiit-ti, talkki, kaoliniitti ja ilmeniitti.

Viime vuosina on etsitty paperinte-ossa tarvittavia mineraaleja. Yksi tällai-nen teollisuusmineraali on ilmeniitti;hyödyntämiskelpoisena se on myösmetallinen malmimineraali. Ilmeniit-tiä ei maassamme ole ollut riittävästi,joten tavaraa on täytynyt tuoda ulko-mailta. Viime vuosikymmeninä onKälviän ja Halsuan seudulta löydettylupaavia esiintymiä ja vanhoja on tut-kittu uudestaan.

Kälviän-HalsuanilmeniittiesiintymätIlmeniittiä, josta tehdään titaanival-koista (titaanioksidia) paperin päällys-teeksi, on löydetty lupaavina esiinty-minä Halsuan-Kälviän alueelta. Seu-dun ilmeniitti on osoittautunut erin-

Jukka Hildén

Ilmeniitti, Kälviä, Koivusaa-renneva. Näytteessä on myösrunsaasti magnetiittia, jota pal-jaalla silmällä ei pysty erotta-maan ilmeniitistä. Näyte onSuomen Kivikeskuksen kokoel-massa, jonne se on lahjoitettuGTK:n Kivimuseosta. Paino1310 g. Läpimitta 12,5 cm.Kuva: Jari Väätäinen, GTK.


omaiseksi, koska täällä ilmeniitti- jamagnetiittimineraalit esiintyvät erilli-sinä rakeina – eivät vaikeasti erotetta-vina seosmineraaleina, kuten yleensä.Alueiden magnetiitti sisältää joskusmyös harvinaista ja arvokasta vanadii-nia. Ilmeniitistä tehtyä titaanivalkois-ta käytetään paperipäällysteiden lisäk-si maaleihin ja muoveihin.

KoivusaarennevaSeudun tärkein esiintymä on KälviänKoivusaarenneva, mikä löydettiin jo1970-luvun alussa. Täällä on ilmenii-tin lisäksi vanadiinia. Vähän löydönjälkeen avattiin ilmeniittiä ja vanadii-nia tuottanut Mustavaaran kaivos,mikä oli aikanaan Euroopan suurinvanadiinin tuottaja. Myös Otanmäenkaivoksesta saatiin sivutuotteena ilme-niittiä. Kaivosten lopetettua toimintan-sa, ilmeniitistä tuli pulaa.

Myöhemmin Koivusaarennevanesiintymästä alettiin kiinnostua uudel-leen. Sen merkityksestä kertoo, ettäyksinomaan tämän esiintymän tutki-misen yhteydessä kairattiin maanka-maraa yhteensä yli yhdeksän kilomet-riä. Alueen ilmeniittivarannot osoittau-tuivat huomattavasti oletettua suurem-miksi.

PeränevaKoivusaarennevan esiintymän lounais-puolella, Kälviän-Halsuan rajalla onmerkittävä Peränevan ilmeniittiesiinty-mä. Se sijaitsee Karinevan turvetuotan-toalueella ja on kokonaan maaperäker-rostumien peitossa. Muodostuma löy-dettiin painovoimamittausten avulla.Peränevan esiintymä on pitoisuudel-taan Länsi-Suomen ilmeniittialueenrikkain. Koivusaarennevan koillispuo-lella on vielä Lylynevan ilmeniittiesiin-tymä.

Tutkimuksissa Kälviän-Halsuan il-meniittiesiintymien todettiin muodos-tavan aivan oman malmityyppinsä.Esiintymiä pidetään hyvinä titaanival-koisen mahdollisina lähteinä maassam-me.

Lukiessasi seuraavan kerran kiiltä-väpaperista jonkin yrityksen esittelyjul-kaisua ajattele, miten paljon siinä onkiveä: jopa puolet valkeasta, kiiltävä-lehtisestä paperista voi olla mineraale-ja: ilmeniittiä, talkkia, kaoliniittia taikalsiittia.

Geologian tutkimuskeskuksen teollisuusmineraalien tutkijoiden laatima kartta alueista, joillatiettyjen mineraalien löytömahdollisuudet ovat suurimmat. Paperimineraalien (talkki, kao-liniitti ja ilmeniitti) esiintymiselle on monia hyviä alueita. Karttaa päivitetään säännölli-sesti, jotta uudet tutkimustulokset saadaan tulkintaan mukaan.

Ilmeniittiä löytää myös sul-keumina monista jalo- ja ko-rukivistä. Kuvassa on polari-saatiomikroskoopin näkymääspektroliitista sahatusta ja hio-tusta ohutleikkeestä läpikulke-vassa valossa. Väripalkit ilmen-tävät labradoriitin kaksostu-mista ja mustat lyhyet viivatovat ilmeniittisulkeumia. Yli-järven spektroliittilouhos, Ylä-maa. Kuvan leveys 1,2 mm.Kuva: Kari A. Kinnunen.


Pirjo “Pike” Koski

– kiviretkellä Espanjassa– kiviretkellä EspanjassaOperaatio NerjaOperaatio Nerja


ietimme miehe-ni Rikun kanssapitkään matka-kohdetta. Lopul-ta pääsimme yk-

simielisyyteen – kohteen olisi sijait-tava Espanjassa, jonne olemme ainahalunneet lähteä. Nyt, kun mahdol-lisuus viimein koitti, alkoivat valmis-telut.

Matkakohteeksemme valikoitui Ner-ja, Nerjan luolista kuuluisa alue, pik-kukylä Espanjassa Andaluciassa.Teimme matkan huhtikuussa 2016.

M

Cueva de Nerja -tippukiviluolat löydettiin vuonna 1959, löytäjinä oli viisi koulupoikaa. Kuvassa poikien löytä-mä ja käyttämä “väylä” luolille (Conducto del descubrimiento). Luolat koostuvat karstikivikalliosta, jossa onkalsiittia, dolomiittia ja aragoniittia. Kuva: Pirjo Koski


Kuumeinen pakkaami-nen alkoi jo pari viik-koa ennen H-hetkeä –olipa paljon muistetta-vaa!

Kokemus tämä oli josinällään meille molemmille (Rikulle jaminulle), emme kumpikaan ole kos-kaan aiemmin käyneet ulkomailla. Pu-humattakaan lentämisestä. Itse olenmatkustanut kopterilla ja vesitasolla,mutta ne olivat hivenen eri asia.

Lentokenttä-härdelliJo lentokenttä eli Helsinki-Vantaa, vai-kutti aavistuksen sekavalta, mutta lo-giikkahan se sieltäkin löytyi. Tässä koh-taa enemmän matkanneet todennäköi-sesti hihittelevät jo kertomukselle jokaon kuin koostettu kertomus ”ummi-kot ulkomailla”.

Lento meni hyvin, tosin Alpeilla olivähän töyssyjä ilmassa. Toki kannattaaottaa paikka lentokoneen siiven vieres-tä, meno näyttää paikoin melko hur-jalta. Malagan kenttä oli aivan järjet-tömän kokoinen! Kesti hetken navigoi-da itsensä sieltä ensin matkatavarahih-nalle ja siitä ulos.

Jotenkin selvisimme tunneliin len-toaseman ulkopuolelle, mistä kotvasensekoilun jälkeen (isäntä soittaa, minäkyylään koristekiviä istutuksista, kap-pas kummaa) saimme kiinni autovuok-raamomme eli Autokatin henkilökun-nan.

Autokatti on suomalainen firma, eliperiaatteessa viimeinen ”turvaverkko”ennen Nerjaan lähtöä. He tulivat nou-tamaan meidät lentokentältä ja saim-me kulkupeliksi ihan mukavan pikkui-sen, mutta uutteran uuden Pösön. Au-tokatin asiakaspalvelu on mahtavaa,ystävällistä, asiakasläheistä ja luotetta-vaa. He myös osaavat neuvoa erilaisis-sa asioissa. Suosittelemme todella läm-pimästi heidän vuokraamoaan.

Pönäkästi Pösöllä!Sitten alkoi liikenteeseen soluttautumi-nen. Jopas olikin. Alkuun liikenne vai-kutti kauhean sekavalta, mutta opas-teet olivat todella selkeät verrattuna esi-merkiksi suomen opasteisiin.

Matkalla majapaikkaan ohitimmeaivan järjettömän kokoisen rikkikiisu-louhoksen! Katsoin sitä hetken hölmis-tyneenä, silmät kuin pöllönpoikasellaja en edes älynnyt ottaa vauhdissa siitäkuvaa! Leuka suurin piirtein polvissakuolasin näkyä.

Hanhikorppikotkia,viherliusketta, kulkukissojaja gekkojaLöysimme kohtuullisen nopsaan Ner-jaan ja sieltä myös majapaikkamme.Ilta kului chillaillessa ja silmät ristissäkumpikin oli aika väsynyt. Parvekkeel-la elpymistä suoritettaessa ja uskomat-toman mahtavan makuista kahviaryystäessämme ihailimme hanhikorp-pikotkan lentoa (järjettömän kokoinenlintu!).

Ehkä meitä ennen huoneistossa oliasunut jonkun sortin kiviharrastaja,joka oli jättänyt ilmeisesti ”huonom-mat näytteet” parvekkeelle koriin. Siel-tä isäntä bongasikin viherliusketta jadolomiitteja. Ei huono alku! Alivuok-ralaisen liinavaatekaapista löytyi kau-nis, mutta arka gekko, joka piti siellämajapaikkaansa.

Illan sametinhämyisen ja lämpimäntunnelman edetessä sekä tropiikin yönhämärtyessä kävi selväksi myös se, et-tei huoneiston ovia kannata pitää auki

hirvittävän myöhään. Kulkukissat yrit-tivät tulla puoliväkisin sisälle. Kissojenkarva ja ylipäänsä ulkoinen olemus olisen verran kaamean näköistä, ettei to-dellakaan edes käynyt mielessä rapsut-taa, ruokkia tai rohkaista niitä lähei-sempään kosketukseen mitenkään. Tie-tenkään kissa-allergikkonakaan en hei-tä mielellään rapsuttele.

Myöhemmin seuraavana päivänäpaikallinen ravintoloitsija varoittikinmeitä, että kulkukissat näyttävät suloi-silta, osaavat kerjätä ja kehrätä muttakynsivät ja purevat pienestäkin ”ärsyk-keestä”. B-hepatiitti on tuolloin uhka-na. Niinpä kissat saivat jäädä omaanrauhaansa.

Muistettavaa taisuositeltavaaMitä tulee iltoihin kämpillä; villasukateivät ole ylimääräinen paha, koska ki-vilattiat tulevat iltaisin yllättävän kyl-miksi. Jos asunnossasi on patteri, kan-nattaa se jättää yöksi päälle miedollelämmölle. Pyykit kannattaa kuivata si-sätiloissa, yöllä on ulkona melkoisenkova kosteus.

Ihmettelimme alkuun hivenen vil-lavilttejä sängyssä. Vaikuttivat jotenkinpaikkaan sopimattomilta ja kuumilta,mutta osoittautuivat aivan uskomatto-man hienoksi ideaksi! Ne hengittävät,

Riku Poskipartaposeeraa Espanjan-retken kulkupeliksisikäläisestä Auto-katista vuokraa-mamme Peugeotinvierellä. Kuva:Pirjo Koski


eivätkä ole yöllä liian kuumat tai kyl-mät vaan juuri sopivat. Nerjan yöt ovatrauhallisia, joten pääset aamulla ainalähtemään kiviretkelle hyvin levännee-nä.

Aurinkovoide korkealla suojakertoi-mella on pakollinen, jopa minä, jokaen pala helposti, punoitin kuin krapupäivän. Kivet ja kalliot voimistavatlämpöä ja heijastavat uv-säteitä, samantekee luonnollisesti meri. Pää kannat-taa suojata hyvin ja lippis vaihtaa vaik-kapa paikanpäältä ostettuun olkihat-tuun. Se hengittää, varjostaa ja viilen-tää, lippis taas hautoo. Aurinkolasitovat ehdoton lisävaruste.

Vedenpaisumuksiaja ukkosmyrskyjäSeuraavana päivä otimme pikkupösönalle ja suunnistimme kohti Nerjan luo-lia (tarkoituksena käydä kävelemässäNerjan luolien ulkopuolella olevassapuutarhassa). Riku ajoi ja minä katse-lin kallioleikkauksia. Kun olimme läh-dössä, tihkutti taivaalta vähän vettä.No, mehän emme ole tunnetusti so-kerista ja lähdimme ajelemaan urheas-ti kohti Nerjan luolien ulkopuolellaulkoilureittejä ja itse puutarhaa.

Ihmettelimme, kun vastaantulevis-sa maastureissa oli ilmanottoaukot pe-riskoopin tapaisesti. Minkähän vuok-si? Ei tarvinnut kauaa ihmetellä, raju-ilma ukkosineen iski täydellä voimalla

niskaamme ennen kuin ehdin sano-maan ”dolomiitti”.

Tielle alkoi muodostua puroja, jot-ka vaan kasvoivat – ja kasvoivat – eteen-päin ei enää nähnyt, pyyhkimet eivätriittäneet. Auto kulki vesipatjan pääl-lä. Paikoin tielle oli kerääntynyt reilustiyli 20 cm vettä – vuorilta tulviva vesikun luonnollisesti valui alas rannikol-le. Näimme paikallisen maasturin ur-hean sukelluksen vauhdilla lä-täkköön, se ei juurikaan hidastanut,vaan meni läpi kuin sukellusvene kon-sanaan. Siksi ilmanottoaukot olivatkatolla noin ylhäällä.

Yllättävän hienosti ja nopeasti vesikuitenkin hävisi katukuvasta. Viemä-rit vetivät hyvin ja portaissa (joita muu-ten tuolla riittää!) majapaikassa kaadotoli tehty järkevästi, joten rappuset kui-vuivat hetkessä. Vettä tuli silti puolentunnin aikana noin kolme senttimet-riä! Myöskään vuorille ei sadeaikaankannata suunnata, siellä on lähes ainamaanvyöryjä.

Siinä ajellessa rajuilmassa ehti kart-turin puolelta näkemään silti paljon.Pääosin kalliot ja kivet olivat niin eri-laisia kuin vaan olla ja voi – verrattunaSuomeen. Vuoret pilvineen tekivät hie-non efektin maisemaan. Tuolla näyttivallitsevan kallioissa jonkin sortinkonglomeraatti ja ylipäänsä laavakivet.Niissä oli paljon pieniä onkaloita, joissapoikkeuksetta oli dolomiittikiteitä.

Akaattikaan tai fossiilit kallioissa eivätolleet harvinaisia. Siitähän revittiin rie-mua ja urakalla!

Vesisade tuppasi jatkumaan, välillätuli lisää ukkosmyrskyjä. Se päivä lop-pujenlopuksi meni siihen, että hengat-tiin kämpällä, käytiin syömässä ja vie-tettiin laatuaikaa. Mietimme myöskäyntikohteita, kirjoitimme matkapäi-väkirjaa, jonka yhtä osaa parhaillaanluet, ja teimme suunnitelmia.

Ummikot ulkomailla?Mietimme väkisinkin myös sitä, ettäNerjassa ei hirveästi kukaan puhunutenglantia, vaan pääkieli oli Espanja.Suomea ei osannut kukaan. Kielimuurisiis oli melkoisen korkea. Alkoi aavis-tuksen jopa hirvittää. Miten täällä pär-jää?

Vastaus: aivan varmasti pärjää, kunheittää ennakkoluulot romukoppaan!Ihmiset ovat todella ystävällisiä! Jokai-nen vastaantulija – oli sitten paikalli-nen tai turisti – hihkaisi iloisen ”Holà”-tervehdyksen aina kadulla kohdatessatai kauppaan mennessä. Kaikki hymyi-livät kilpaa espanjan auringon kanssa.Paikkoja neuvottiin elekielillä, kädetkävivät ja muistutimme varmasti pai-koin tuulimyllyjä. Se siitä kielimuuris-ta, vaikkemme me puhuneet kuin eng-lantia ja vastapuoli espanjaa, niin kaikkisujui oikein hyvin.

Voi siis sanoa, että ainakaan meemme pärjänneet Nerjassa ollenkaansuomella. Härmäläisen on vaan avat-tava kiltisti suunsa ja koetettava suol-taa englantia ilmoille. Jokseenkin täm-möinen matka, jossa ei ole opasta taimuuta ryhmää, on turvaverkoton, etkävälttämättä saa apua ihan heti, jos hätäyllättää. Meille hätää ei onneksi tullut.Espanjassa yleinen hätänumero on112.

Taustatyötä googlessaKannattaa tehdä taustatyötä, eli ottaaselville etukäteen ajoreittejä (googlemaps toimi hyvin), tutustua alueeseen,jossa haluat liikkua ja suunnitella reit-tejä sekä kohteita etukäteen. Paikan-päällä on niin paljon nähtävää, ettäsuunnittelu siellä vie aikaa pois itse ret-kestä.

Meillä Riku teki todella suuren työnottaessaan selvää lähes kaikesta ja te-kemällä varaukset; lentoparkin Helsin-Pike jossain kallioleikkauksella matkan vvarrella. Kuva: Riku Poskiparta


ki–Vantaalla, hotellin huonevarauksenHelsinkiin lentokentän lähelle, itse len-not, Nerjan hotellin varauksen ja pe-rillä autonvuokrauksen.

Riku myös suunnitteli kaikki reititEspanjassa ja tutkittavat alueet sekä lis-tasi nähtävyydet, joissa käytäisiin. Lois-tava koordinoija! Mikäli kaikki reittiensuunnittelu olisi levännyt minun har-tioillani, niin se ei välttämättä olisi ol-lut ”hyvä” asia – minut kun tunnetaankotosuomessa myös lempinimellä”kapteeni suuntavaisto”.

Kovan sateen aikana tai heti sen jäl-keen ei vuorille kannata suunnata, kos-ka maanvyöryjä on todella paljon alu-eella. Myös navigaattori kannattaa pi-tää mukana, se osoittautui lähes kor-vaamattomaksi. Muistakaa pakata mu-kaan myös laturi, pistokkeet ovat on-neksi samanlaisia kuin Suomessa.

Muuta mukavaa?Nerjassa vieraillessa on lähes välttämä-töntä käydä Balcon de Europalla, jokaon rantakalliolla sijaitsevan maurilin-noituksen raunioiden päälle rakennet-tu näköalaparveke. Parvekkeen lähei-syydessä on El Salvador -kirkko, jonkarakentaminen aloitettiin vuonna 1505ja kesti reilusti yli sata vuotta, kunnesse oli valmis. Yksi nähtävyyksistä onmyös Nerjasta muutama kilometriitään sijaitseva Maro-joen ylittäväPuente del Aguila -akvedukti, joka on1800-luvulla rakennettu. Se onkin so-pivasti luolille vievän tien varressa ja

siellä on kuvaajille omat parkkiruudut.Kuinka huomaavaista!

Helleaaltoja jamuita omituisia asioitaSeuraava päivä löikin päälle helleaal-lon. Tärkeää oli muistaa juoda vettäjoka tilanteessa. Ja ehdottomasti pul-lovettä. Suolansaanti oli myös turvat-tava, pohkeisiin ja jopa käsiin ja nis-koihin tuli muuten helpolla kivuliaitakramppeja. Magnesiumia alkoi ollaikävä! Liikuntaa siellä totisesti sai jamäet olivat alkuun aika haastavia kä-vellä. Kunto nousi kohisten ja painoputosi meillä molemmilla.

Alkoholia muuten oli kaupoissa jokalähtöön. Aavistuksen erikoista, kunvertaa Suomeen. Sen sijaan tupakka-miehet ja -naiset saavat varautua hie-nomuotoiseen yllätykseen – vain aniharva saa myydä Espanjassa savukkei-ta ja vuotuinen lupa on hirvittävänkallis pienyrittäjälle. Tupakkakauppaoli siis meilläkin kiikarissa. Myös sa-vukeautomaatteja löytyi huoltoasemil-ta – tosin harvakseltaan.

Kenkiä, karttureitaja vuoristoretkiäMitä tulee ylipäänsä liikkumiseen, niinhotellin ympäristössä kuin maastossa-kin, kannattaa varata hyvät kengät javaihtaa sukkia joka päivä. Hiertymiätulee todella helpolla. Vaellus tai tur-vakengät eivät ole liioittelua. Myöskenkien pohjat olivat koetuksella. Hal-

pislenkkarit kuluivat isännältä loppuunviidessä päivässä. Ne olivat suht uudet,juuri ”sisään”kävelty.

Vuoriretkelle lähdettäessä kannattaavalita porukasta se paras kuski. Meilläpesti luonnostaan lankesi isännälle il-man normaalia ”kivi-paperi-sakset” -peliä. Ja ihan syystä lankesikin, se syyselvisi myöhemmin. Siellä kun ei olevaraa minkään sortin törttöilyyn, tienimittäin kävi todella kapeaksi, mitäkorkeammalle noustiin.

Kuulemma vuoristossa voi törmätämyrkyllisiin käärmeisiin ja hämähäk-keihin, joten jos olet ampiaiselle aller-ginen, on syytä olla varovainen kiviänoukkiessa. Kivet kannattakin potkais-ta tai tönäistä (esimerkiksi kepillä)ympäri ennen nostoa. Riku siitä ahke-rasti minua muistutteli, eli minut tun-tien noin joka toinen sekunti.

Yhdessä vaiheessa vuorilla mietim-me, onko järkevää jatkaa eteenpäin,mitä jos seuraavan 90 asteisen mutkantakana ei olekaan enää kuin kärrypol-ku? Auton kääntäminen ympäri onmelko vaativa suoritus. Me emme jou-tuneet palaamaan samoja jälkiä takai-sin vaan jatkoimme sinnikkäästi tutus-tumista alueeseen. Näkymät ovat hen-keä salpaavan upeat. Jo senkin vuoksivuoristoon kannattaa totisesti suunna-ta! Kallioleikkauksia oli paljon, suurinosa vaan valitettavasti oli niin ahtaissapaikoissa, että tyydyimme ihailemaankallioita auton ikkunasta. Se vähännakersi kiviharrastajaa.

Liikenne vaikuttaa alkuun sekaval-ta ja kaksikaistaisia liikenneympyröitäriittää. Ne tosin jouduttavat liikennet-tä upeasti, mitään ruuhkia ei esiinty-nyt edes suuremmassa kaupungissaMalagassa. Liikennevaloja emme näh-neet kuin harvoin. Auton äänitorvenhuudatuksilta ei voi välttyä – se tun-tuu kuuluvan Espanjan ajokulttuuriin.Nopeusrajoituskyltit ovat paikallisillelähinnä koristeita.

Maassa maan tavallaKannattaa noudattaa rajoituksia huo-lella, koska paikallinen poliisi ei puhuenglantia. Se taas kävi ilmi hieman eri-koisessa tilanteessa – palautimme ni-mittäin löytämämme luottokortit po-liisille. Eli taskuvarkaitakin riittää. Meemme tähän varasryhmään törmänneetkertaakaan, mutta se ei suinkaan tar-Puente del Aquila, akvedukti. Kuva: Pirjo Koski


koita, etteikö varasliigaa alueella toimi-si. Ja vaikka vyölaukku näyttää type-rältä, se kannattaa pitää mukana. Pas-sit ja muut arvokkaat asiakirjat kan-nattaa jättää hotellille.

Yöllä ei kannata liikkua yksin kul-kukoirienkaan vuoksi ja isoa tukkoarahaa ei kannata pitää mukana muu-tenkaan. Kannattaa opetella espanjak-si numerot ainakin 1–10 sekä muuta-ma yleinen espanjankielinen lause. Pai-kalliset arvostivat suuresti sitä, että edesyritämme puhua heidän kieltään. Ner-jalaiset ovat kuumia liikenteessä, mut-ta muuten rauhallisia, iloisia ja autta-vaisia. Iloista ja peruspositiivista kan-saa. Me härmäläiset voimme ottaa heis-tä vähän mallia.

Rakastin alueella sitä, että siellä koh-tasi ja limittyi yhteen uusi ja vanha.Käsi kädessä. Älykännyköitä ei juurinäkynyt ja yht’äkkiä moottoritien vie-ressä oli vuohipaimen viemässä lau-maansa ruohostamaan. Myös hevosil-la liikkujia oli todella paljon – se onnormaali kulkumuoto, autot ja hevos-vankkurit mahtuivat liikenteeseen su-lassa sovussa.

Yleistä ruokatietouttaMitä tulee syömiseen Nerjassa; mikälikäyt ravintolassa syömässä, voi laskunsaanti kestää tovin. Odota siis, ole rau-hassa, sinähän olet lomalla. Pikku tip-pi ei ole pakollinen, mutta sen avullasaat jatkossakin todella upeaa palvelua.Ruoka on hyvää ja se valmistetaan ai-dolla ammatillisella ylpeydellä. Muis-ta siis kiittää ravintoloitsijaa (mielelläänespanjaksi). Muista, että ystävällisyysei maksa mitään. Myös vatsatauti kiersimeidät kaukaa.

Nerjan luolille!Lopulta koitti itse pääretken päivä:Nerjan luolat. Sitä olikin odotettu.Perhoset lepattivat vatsassa. En oikeintiennyt, mitä odottaa.

Ensin ostimme liput (noin 12 eu-roa kappale), sen jälkeen tulee erittäinkattava tutustumisvideo, joka kertookoska ja miten Nerjan luolasto on löy-detty. Löytökertomus on todella mie-lenkiintoinen ja ammattitaidolla teh-ty!

Luolista vähän taustatietoa; luolienvirallinen nimi on Cueva de Nerja – jase on tippukiviluola, joka sijaitsee vain

Nerjan luolienedustalla onmonumenttiluolaston v.

1959 löytänei-den poikien

kunniaksi(Monumento

a los Descubri-dores). Kuva:

Riku Poskiparta

Hall of theCascade. Kuva:

Pirjo Koski


muutaman kilometrin päästäNerjan kaupungista. Luolatlöydettiin 1959 ja ne avattiinyleisölle vuonna 1960. Luoli-en iäksi on arveltu noin viisimiljoona vuotta, ja niissä onihmisten asutusta ollut noin25 000 vuotta. Luolista noinyksi kolmasosa on auki vierai-lulle. Luolista käytettiin yleis-tä nimeä ”hall” eli härmäksi”halli”. Keskimmäinen halli(korkeus 32 m) on jopa pää-tynyt Guinnesin ennätysten-kirjaan suurimpana tippuki-viluolastona.

Luolissa olevilla halleilla onomat lempinimet, jotka ovatHall of Navity, Hall of thePhantoms, Hall of Cataclysmja Hall of Cascade. Jatkoaedellä luetuille luolille on (mi-käli ymmärsimme oikein) löytynyt pik-kuhiljaa 1970-luvulla ja sen jälkeen. Elikäymämme luola oli vain pieni osaisoa, suurta ellei peräti jättiläismäistäkokonaisuutta. Luolat koostuvat kars-tikivikalliosta, jossa on kalsiittia, do-lomiittia ja aragoniittia.

Luolaston löysi viisi koulupoikaa11.1.1959. Opettaja luuli, että pojatovat lintsaamassa koulusta ja pyydys-tämässä lepakoita, koska heitä ei oppi-tunnilla näkynyt. Pojat todella olivat-kin kuilulla nimeltä ”Mine Chamber”(jota käytettiin silloin mainareiden ros-kakuiluna) lepakkojahdissa ja etsimässäuusia seikkailuja. Sen he tulivat saa-maan – tietämättään.

Pojat olivat huomanneet jo tunne-tussa Mine Chamber -kuilussa olevanpoikkeuksellisen kovan ilmavirtauksen,joka tuntui tulevan jostain kauempaa,aina vuoren sisältä. He yrittivät ensinomin avuin avata mahdollista luolansuuaukkoa lisää, mutta valtavat ja mas-siiviset stalagmiitit estivät sen. He päät-tivät palata työkaluineen seuraavanapäivänä. He onnistuivatkin pääsemäänsisälle kammioon, joka tänä päivänätunnetaan nimellä Cataclysm Cham-ber. Poikien innostus kuitenkin hävisiheidän törmättyään luurankoihin. Yh-teistuumin he päättivät perääntyä jaolla häiritsemättä vainajia.

Lopulta pojat olivat ilmaantuneetkoululle keskellä yötä (opettajat ilmei-sesti asuivat koulun asuntoloissa, mi-

käli ymmärsimme oikein) ja sanoneet:”sinun on pakko nähdä tämä, löysim-me luolan, jossa on ihmisen luita jajärjettömän kokoisia tippukiviä, emmeole koskaan nähneet vastaavaa”. Pojatsiis tulivat rohkeasti kertomaan opet-tajalle mitä olivat löytäneet. Kukaan eisiinä kohtaa osannut odottaa, että löy-tö tulisi olemaan noin huiman kuuluisajonakin kauniina päivänä!

Muutamaa päivää myöhemmin pai-kalle tuli poikien lisäksi valokuvaaja jalääkäri, jotka päättivät uskaltautua pi-demmälle luolaan. Sen jälkeen Nerjanluolista syntyikin menestystarina, jokaon nykyään tunnettu ympäri maail-maa. Ihan uskomaton sattuma tuo luo-lien löytäminen! Luolien ulkopuolelleon poikien kunniaksi pystytetty pat-sas, jossa pojat ”kiipeilevät” luolassa.

Nerjan luolia hallinnoi Nerjan sää-tiö. Olimme aivan varmoja, kun kä-vimme sähköpostivaihtoa HertellinLiisan kanssa, ettemme saa tätä juttuatai kuvia julkaista. Luolilla on armo-ton syyni, ihan ymmärrettävistä syis-tä, koska luolasto on heidän ylpeyten-sä, kansallisaarteensa ja työllistää pal-jon ihmisiä. Ihan ymmärrettävää, ima-go on tärkeä ja sitä meidän täytyy eh-dottomasti muistaa kunnioittaa.

Lupaa tälle juuri lukemallesi julkai-sulle oli aavistuksen vaikea hakea, se eiollut ”läpihuutojuttu”, koska taas ker-ran törmäsimme komeaan konglome-raattiseen kielimuuriin. Lopulta luke-

mattomien käänteiden, monen ihmi-sen tapaamisen jälkeen (oli markki-nointipäällikköä, säätiön työntekijöi-tä, hallintopuolen ihmisiä) ja kuviennäyttämisen kamerasta sekä erinäistenasiapapereiden täytön ja allekirjoitta-misen jälkeen saimme julkaisuluvatensimmäisenä eurooppalaisena lehte-nä!

Kuvat piti myös ennen lehteen pai-noa hyväksyttää Nerjan luolien sääti-ön päälliköllä. Onneksi on sähköpos-ti. Yleensä lehdet käyttävät Nerjan luo-lien oman kuvaajan otoksia, jotka ovatostettavissa lehdelle, joka aikoo jutunjulkaista. Tämä on siis sinällään erikoi-nen juttu, että sain poikkeusluvan käyt-tää itse ottamiani kuvia.

Mitä tulee luolissa kuvaamiseen, onikäväkseni pakko kertoa, että jalustankäyttö on luolissa kokonaan kielletty.Ilman opasta luolaan ei myöskään pää-se. Kannattaa valita luolissa käyntiinaamupäivä. Silloin on vähiten ihmisiäja luolien ilma on vielä viileää, yleisestisiellä pärjää pelkillä shortseilla ja T-pai-dalla. Luolan lämpötila on jatkuvasti17–21 astetta. Myös salaman käyttöäon boikotoitu ja ihan syystä. Itsellänioli mukana Canon EOS 7D ja Sigman18–35 mm linssi. Valovoimaa (Sigmas-sa 1.8) ja laajakulmaa jäi silti uupu-maan ja etenkin croppikennoinen ka-mera tallensi väkisinkin roisia kohinaaISOjen ollessa paikoin jopa 5000.Myös Sigmasta puuttuva kuvanvakaa-

Hall of the Cataclysm (El Castillo = linna). Kuva: Pirjo Koski


ja teki kuvaamisesta haastavaa.Aiemmin netistä lukemiemme tu-

ristien laatimien arvostelujen mukaanannettiin tavallaan ymmärtää, että luo-la käy vain huippukuntoiselle ihmisel-le. Olin ihan syystäkin vähän huolis-sani, koska olimme kumpikin sairas-

taneet pahuksen pitkän keuhkoput-ken- ja poskiontelotulehduksen korkei-ne kuumeineen juuri ennen reissua.

Ei kannata huolestua, luolassa liik-kuminen oli helppoa, ja vaikka väki-sinkin minä jäin kameroineni (yllätys?)itse pääryhmästä jälkeen, ei ollut eksy-misen varaa. Reitit on merkitty hyvinja ryhmiä tulee ja menee koko ajan.Myös huonojalkaisempi varmasti sel-viää luolista, rappuset on tehty erittäinhyvin, ne ovat leveät ja järkevällä as-kelvälillä. Yksi käynti ei vaan tahtonutriittää, niin massiivisen kokoisesta kars-tiluolasta oli kyse. Tippukiviä, stalag-miitteja ja stalagtiitteja oli joka puo-lella ja luolat suorastaan huokuivatmagiikkaa. Siellä tunsi itsensä todellapieneksi.

Tippukivä jaluolamaalauksiaTunsimme olomme luolissa ihan syys-tä todella pieniksi, parhaimmillaankatto oli tosiaan 32 metrin korkeudes-sa. Katosta roikkui jättiläismäisiä sta-lagtiitteja. Luolissa on myös luolamaa-lauksia, mutta niiden kuvaaminen ja

Hall of the Cataclysm. Kuva: Pirjo Koski

Hall of the Cataclysm. Luolasto oli moninpaikoin värivalaistuna. Kuva: Pirjo Koski

julkaisu oli ehdottoman kielletty, jo-ten kunnioittakaamme jälleen kerranisäntäväkemme toiveita. Luolamaalausnimittäin kuluu pikkuhiljaa salamava-loista, ja se on Nerjan ehdoton ylpey-denaihe eikä syyttä. Se on vanhimpiamaailmassa olevia luolamaalauksia.

Kiviä löytyi Nerjasta myös kotiintuotavaksi; ainakin sitä jaloissa pyöri-vää dolomiittia, jotain tunnistamaton-ta sinistä mineraalia kaasukuplassa, vi-herliusketta ja kalsiittia.

Lyhyt yhteenveto; tutustumisen ar-voinen paikka. Suosittelemme lämpi-mästi vierailua Nerjassa sekä itse luo-lilla. Kuvat eivät tee oikeutta paikalleollenkaan!

Meille jäi ikävä Espanjaan, tarkoi-tus olisi tehdä paluu takaisin kohti seik-kailujen alkulähdettä!

LÄHTEET:

The Cave at Nerja: Ana López del Hier-ro/ Laura Suffield

Cueva da Nerja: Fundación Cueva deNerja


TK:n toimipisteissäEspoossa, Kuopiossaja Rovaniemellä onGeonäyttelyissä ja va-rastoissa paljon kiin-nostavia kivinäytteitä,

joita vain harvat ovat nähneet. Nyt näi-hin kivimaailman ihmeisiin pääsee tu-tustumaan vaivattomasti netin kautta

virtuaalisessa Spinelli-näyttelyssä. Setoimii yhtä hyvin tietokoneella, table-tilla ja älykännykällä.

TavoitteenaelävämmätkivikuvatVirtuaalinen kivinäyttely lähti liikkeelleoikeastaan sattumalta. Kari Kinnunen

löysi nelisen vuotta sitten keskieuroop-palaisen kiviharrastajan kotisivuiltasovelluksen, jossa yksittäisistä mineraa-likuvista oli koottu ruudulla pyöritel-täviä kuvasarjoja. Jari Väätäinen alkoiKarin innostamana etsiä kuvaukseensoveltuvia ohjelmia. Mielenkiintohankkeen toteuttamiseksi kasvoi, kuntavoitteeseen mahdollisesti soveltuva

GTK:ssa on julkaistudigitaalinenkokoelmakiviennäyttely:

Spinelli

Kari A. Kinnunen ja Jari Väätäinen

Jari Väätäinen käyttämässä 360 asteen kuvien ottamiseen hankittua PackShot Spin -laitteistoa. Näytteestä otetaan laitteen pyörivälläpöydällä sata kuvaa, jotka yhdistetään tietokoneella kierrettäväksi ja zoomattavaksi kuvakoosteeksi. Kuva: Kari A. Kinnunen

G


ohjelmisto löytyi parin vuoden etsin-nän jälkeen ja vanhaa mikroskooppi-pöytää käyttäen tehdyllä demokuvauk-sella saatiin ensimmäinen toimiva esi-merkki.

Esimiesten näytettyä hankkeelle vih-reää valoa alkoi satojen kansainvälis-ten museoiden ja kokoelmien sivusto-

jen läpikäynti sen selvittämiseksi, mi-ten tekniikkaa oli muualla hyödynnet-ty. Osoittautui, että olimme kansain-välisestikin aivan ensimmäisen joukos-sa, jotka hyödynsivät tekniikkaa kivi-ja mineraalinäytteille ja tavoitteeksiasetettiin tehdä se paremmin kuin mis-sään aiemmin.

Näytekuvien julkaisemista vartentehtiin mahdollisimman helppokäyt-töinen verkkopalvelu. Palvelu on nytjulkistettu ja se on nimetty Spinelliksi.Spinelli on kiviharrastajille ja geologeil-le tuttu mineraali, joka on timanttimai-sina oktaedreina karsikivistä joskus löy-tyvä magnesium-alumiinioksidi. Spi-

Spinelli-verkkosovellus on helppokäyttöinen. Se toimii älykännykällä, tabletilla ja tietokoneella ja kaikissa samalla tavalla, kunhan käytös-sä on nettiyhteys. Pyörityskuvat tunnistaa pallomerkinnästä, kun hiiren vie kuvan päälle.


nelli-nimen alkuosa spin tarkoittaaenglanninkielessä pyörimistä tai pyö-räyttämistä. Tämä vie ajatuksia sopi-vasti siihen, mikä on palvelun suurinerikoisuus eli 360 astetta ympäri pyö-ritettävät näytekuvat.

Pyöriteltävillä ja zoomattavilla ku-villa kivinäytteen pystyy kuvaamaanpaljon todenmukaisemmin ja eläväm-min kuin yksittäiskuvilla. Läheskäänkaikista näytteistä pyöritettäviä kuviaei kuitenkaan kannata ottaa. Menetel-mä sopii parhaiten sellaisille näytteil-le, jotka ovat kiinnostavia eri kulmistakatsottuna ja myös taustapuolelta. Täl-laisia ovat esimerkiksi kultahiput, ki-teet ja katselusuunnan mukaan väriäänmuuttavat mineraalit.

Vastaavantyyppisiä kuvia on toteu-tettu mm. laser-skannauksella. Laser-skannattuihin ja 3D-mallinnettuihinkuviin verrattuna laatu on valitsemal-lamme tekniikalla tähän käyttötarkoi-tukseen parempi, sillä näytteiden pin-nan rakenne ja väri ovat nyt todellisia,eivätkä tietokoneen algoritmeilla tuo-tettua. Esimerkiksi spektroliitin iridi-sointi ja muut vastaavat optiset ilmiöteivät toistu 3D-mallinnetuissa kuvissaluonnollisesti.

Sata digikuvaapyörittämässänäytettä

Pyöriteltävien kuvasarjojen kuvaami-nen vaatii lähes sata yksittäiskuvaa kus-takin näytteestä. Koska tällaisen kuva-sarjan ottaminen manuaalisesti pyörit-tämällä olisi hyvin hidasta, kuvaustavarten on hankittu tietokoneohjattukuvauspöytä. Lisäksi tarvitaan värikor-jattu valaistuslaitteisto, jollainen löy-tyi ranskalaiselta valmistajalta PackShotCreatorilta. Kuvausohjelman jälkeenkaikki kuvatiedostot käsitellään yksi-tellen kuvankäsittelyohjelmalla, jollaon poistettava kuviin tallentuneet, ku-vausalustalle näytteestä pudonneetmurut, ja kesken kuvauksen näyttee-seen leijuneet pölyhiukkaset.

Seuraavaksi tiedostot käsitelläänWebrotate360-ohjelmalla, joka muo-dostaa kuvatuista yksittäisistä ruuduis-ta Javascript-kielellä toimivan pyöritys-käyttöliittymän. Lopuksi aineisto onvielä siirrettävä Jari Väätäisen tätä tar-koitusta varten räätälöimään Word-

Press-julkaisuympäristöön, jossa virtu-aalinäyttelyn verkkopalvelua ylläpide-tään ja kehitetään.

AihepiirejäkiinnostavuudenmukaanNäytteet on alkuvaiheessa valittuGTK:n toimipisteissä esillä olevistakokoelmista. Espoosta näytteet ovatvalinneet Kari Kinnunen ja Jari Vää-täinen. Kuopiossa näytteet ja kansan-näytteet valitsi Satu Hietala ja Rova-niemellä Jorma Valkama. He myös kir-joittivat näytteistään alustavat tiedot.Kuopion ja Rovaniemen näytteet va-lokuvattiin yksittäiskuvina toimipistei-den omilla kuvauskalustoilla. Osa ku-vista on toteutettu kerroskuvauksella(focus stacking). Tällä uudella teknii-kalla voidaan suurentaa kuvan syväte-rävyysaluetta, kun useita eri tasoon tar-kennettuja kuvia pinotaan teräviltäkohdiltaan yhdeksi, kauttaaltaan terä-väksi yksittäiskuvaksi.

Spinellissä näytteet on järjestetty ai-hepiireittäin, jotta kävijää kiinnosta-vien kohteiden löytyminen olisi vaivat-tomampaa. Teemoja ovat:

FossiilitGeologiset erikoisuudetJalo- ja korukivetKaivosnäytteetKansannäytteetKivilajitKultahiputMeteoriititMineraalitTeollisuus- ja rakennuskivet

Spinellissä keskitytään kotimaisiinnäytteisiin. Syynä tähän on toisaalta se,että ulkomaisista kohteista löytyy edus-tavia näytekuvia kansainvälisistäkinpalveluista, ja toisaalta se että opetuk-sellisessa mielessä halutaan keskittyäSuomen geologiaan.

Visuaalisuuttayhdistettynätietoon

Visuaalisuuden lisäksi kiviin sisältyväs-tä tiedosta kerrotaan kuvateksteissämahdollisimman ymmärrettävästi.Tekstejä on pääasiallisesti kirjoittanutKari Kinnunen. Näytteisiin liittyviin

tutkimuksiin on muusta tekstistä vä-riltään erottuvat linkit. Niistä pääseelukemaan GTK:n tutkijoiden julkai-suja ja raportteja kymmenien vuosienajalta, sillä GTK:n tutkimusaineistotovat ladattavissa vapaasti Hakku-pal-velun kautta.

Kuvien käyttöliittymän taulukostalöytää seuraavia perustietoja, mikäliniitä on ollut kuviin saatavissa:

Otsikko, esimerkiksimineraalin nimiNäytteen kokoelma(fyysinen sijainti)Kokoelman näytetunnusNäyteluokka (edellisenkappaleen teemat, joihinnäyte kuuluu)Näytteen löytöpaikkaMihin mineraalia, kivilajia tai kaivoksen malmia käytetäänNäytteen kokoKemiallinen kaava(mineraalit)LisätietojaKuvaajaNäytteen lahjoittajaLisätietoja,esim. linkkejä muualle

Kokoelmaakasvatetaantulevaisuudessa

Spinelliin on nyt tallennettu digitaali-seen muotoon kuvia ja tietoja hiemanyli sadasta näytteestä. Vasta parikym-mentä on 360 asteen pyörityskuvia.Kuvaukseen sopivia näytteitä on GTK:nkokoelmissa yhteensä useita tuhansia,joten valinnanvaraa riittää siinä, mitänäytteitä Spinelliin viedään. Valintape-rusteina ovat jatkossakin visuaalisuusja näytteiden tieteellinen ja yhteiskun-nallinen kiinnostavuus. Digitaalisennäyttelyn laajentamiselle ei ole rajoi-tuksia, koska vitriinien määrä ja kallii-den vuokraneliöiden rajoittama näyt-telytilan fyysinen koko ei tule vastaankuten tavanomaisissa näyttelytiloissa.

Virtuaalinäyttely on sijoitettu GTK:nverkkosivustolla osioon Geologia tu-tuksi. Kohderyhmänä näyttelylle ovatkaikki Suomen geologiasta kiinnostu-neet, esimerkiksi kiviharrastajat, kou-lulaiset ja opiskelijat – käytännössä sa-mat asiakasryhmät, jotka nyt vieraile-


Monet Spinellin kuvista ovat 360 asteen pyörityskuvia kuten tämä kuvakooste Paaraskallan korundilohkareesta. Pyörityskuvan tunnistaaselaimessa sen keskellä näkyvän pyörityssymbolin avulla. Kuvatekstien linkkien avulla pääsee lukemaan alkuperäistutkimuksia aiheesta.

vat GTK:n Geonäyttelyissä. Spinellikuitenkin parantaa huomattavasti ko-koelmien saavutettavuutta, koska sii-hen pääsee lähes mistä vain ja koskavain, aina kun verkkoyhteys on käy-

tettävissä. Esimerkiksi opettaja voivaikka kesken oppitunnin näyttää,millaisia meteoriitteja Suomesta onlöydetty tai millaisia malmeja Suomeneri kaivoksissa louhitaan.

Virtuaalisia kivinäytteitä pääseetarkastelemaan Spinellin kauttatästä linkistä:

http://spinelli.gtk.fi/


arth-kätkö on yksi geo-kätkön alalaji. Earth-kätkö esittelee aina jon-kin geologisen kohteen.Suomessa on noin 130Earth-kätköä, jotka tun-

netaan geokätköilijöiden kesken myösmm. nimellä öörtti, ja määrä kasvaa hil-jakseen. Öörttien jahtaajia on nyt noin36 600 ja heitäkin tulee lisää koko ajan.Öörttijahtia saa harrastaa jokamiehenoikeuksien puitteissa kuka tahansa.

Useimmat öörtit löytyvät maastos-ta, mutta myös kaupunkeihin on si-joitettu joitakin öörttejä. Kansallispuis-toissa on useita öörttejä ja sielläkinöörttien jahtaaminen on sallittua, itseasiassa oikeastaan suositeltavaakin.Ulkomaanmatkoillakin voi löytää pal-jon öörttejä. Öörttijahti sopii kaiken-ikäisille ja kaikenkuntoisille, kunhanvalitsee itselleen sopivan öörtin ja maas-ton.

Earth-kätkön paikka ilmoitetaangeokätköilysivustossa netissä (www.geocaching.com) koordinaattien avul-la. Kätkökuvauksessa kerrotaan koh-teesta sanoin ja yleensä myös kuvin.Lisäksi kävijää pyydetään vastaamaanjoihinkin kohdetta kuvaaviin kysymyk-siin. Tarkoituksena on näyttää kävijäl-le mielenkiintoinen kohde ja saadahänet tutustumaan kohteen geologi-aan. Muista geokätköistä poiketenEarth-kätkön paikalla ei ole mitäänfyysistä kätköilyyn liittyvää esinettä,esimerkiksi kätkörasiaa ja lokikirjaa

Kuka tekeeEarth-kätköjä?

Tekijät ovat geokätköilijöitä, eli Geo-caching-yhteisön rekisteröityneitä jäse-niä. Jäseneksi voi rekisteröityä kukatahansa. Rekisteröitymällä pääsee kat-selemaan ja tekemään geokätköjä, joi-ta on montaa muutakin lajia kuinEarth-kätköt. Kätkön tehnyt geokät-köilijä myös huolehtii omasta kätkös-tään. Earth-kätkön tapauksessa tämätarkoittaa kätköllä vierailleiden geokät-köilijöiden lähettämien vastausten tar-

Öörtti vai ”tavallinen” kivi? Kuva: Maija Salmela.

Maija Salmela

eli geokätköilijä Earth-kätkölläÖörttejä jahtaamassa

EKirjoittaja huoltamassa maastossa olevaakätköään. Kätkön lähellä on haljennutrapakivigraniitin lohkare, jonka lapsetovat ristineet Väiski Vemmelsäärenmukaan pupukiveksi. Tällainen halkea-minen on tyypillistä rapakivigraniitille.Kuva: Maija Salmela


kastamista ja mahdollista yhteydenot-toa, mikäli vastauksissa on jotain vää-rin.

Löydetystä Earth-kätkökohteestajätetään jokin kommentti kohteen net-tisivulle. Kohteiden jahtaajat esiintyvätnimimerkeillä. Tässä joidenkin öört-tien jahtaajien Misaga, Maijus2, hildahja rastihukassa kommentteja jahdista:

Misaga, 27/03/2016:”Mielenkiintoinen kolo. Näitä eiolekaan tullut aikaisemmin vastaantoisinkuin hiidenkirnuja.”Maijus2, 02/03/2016:”Rapakiviin ja siirtolohkareiden sy-vintä olemusta on luettu ja tutkittutovi jos toinenkin tänä ehtoona.”Hildah, 13/05/2016:”Laskutehtävä osoitti hyvin konk-reettisesti kuinka ympärille katsel-lessamme voimme nähdä todellakauas menneisyyteen ja kuinka ih-misen elinikä on lyhyt ja se lyhytaika jokaisen kannattaa todella elää,eikä ainakaan tuhlata aikaansa tur-haan murehtimiseen.”Rastihukassa, 14/06/2016:”Tämän supan ympäristössä on tul-lut hiihdettyä, juostua ja suunnis-tettua koko ikäni. Tänään olin ve-tämässä nuorille urheilijoille treeniätässä lähistöllä ja samalla reissullatuli sitten tutkailtua maisemia senverran, että sain vastaukset kasaan.Monta kertaa on isoa suppaa ihail-tu ennenkin, on se vaan valtava.”

Monet Earth-kätkökohteet ovatgeologian harrastajille varmaan ennes-tään tuttuja. Edellä olevat kommentitovat Saunalahdessa Bastubergetin lael-la, Kaivopuiston kärjen kalliolla jaHyvinkään Sveitsinharjulla olevillaEarth-kätköillä käyneiden geokätköi-lijöiden kommentteja käynneistään.

Mistä öörttejä löytyy?Earth-kätköjä on Suomessa 129 (18.6.2016 tieto) ja maailmalta löytyy yh-teensä yli 20 500 Earth-kätköä. Kät-köjä on 167 maassa ja niillä on ollutyli 6,3 miljoonaa käyntiä (1.3.2016tieto). Earth-kätköjen laatiminen onalkanut Yhdysvaltain Geologisen Seu-ran (GSA eli Geological Society ofAmerica) aloitteesta yhteistyössäGeocaching.comin kanssa. GSA koor-

dinoi edelleen Earth-kätköjen tekoamaakohtaisten Earth-kätkötarkastajienavulla. Tarkastamalla uudet Earth-kät-köt pidetään huolta siitä, että ne täyt-tävät kaikkialla maailmassa niille ase-tetut tiedolliset ja opetukselliset tavoit-teet.

Itse olen tähän mennessä käynytyhteensä neljälläkymmenellä Earth-kätköllä. Suomen Earth-kätköistä olentutustunut yhteentoista ja lomamat-koilla ulkomailla kahteenkymmeneen-yhdeksään. Suomen kätköistä on eri-tyisesti jäänyt mieleen Hankoniemenkärjen Mare Balticum -kätkö, jossa teh-tävänä oli selvittää Itämeren suolapi-toisuus kyseisessä kohdassa, sekäNuuksion pallokiviesiintymä ja Vuo-saaren tyynylaavakallio.

Hankoniemen tehtävän suorittami-nen oli erityisen hauskaa, pallokivetolivat ihan uusi tuttavuus ja aika eri-koisia ja tyynylaavakallio jäi mieleen oi-keastaan sinne suunnistamani hanka-lan ja vetisen reitin takia (perille pääs-tyä oli niin tyytyväinen olo, kun koh-de löytyi).

Ulkomailla olen Earth-kätköjä etsi-essäni mm. katsellut Vesuviuksenhöyryjen purkautumisaukkoa, mietti-nyt Caprin sinisen luolan värin syntyäja tutkinut kalkkikiven rapautumisen

eri vaiheita. Itävallassa käydessäni vie-railin Liechtensteinklammin rotkolla.Useimmat Earth-kätköt ovat vieneet

Vuosaaren tyynylaavaa. Kuva: Kari A. Kinnunen, GTK

Nuuksion pallograniitti Espoossa. Kuva: JariVäätäinen, GTK


minut paikkoihin, jonne en muutenolisi osannut mennä tai ainakin tuo-neet uuden näkökulman kohteeseen,jossa olen vieraillut.

Harrastan geo-kätköilyä elimaastoon piilo-

tettujen pienten rasioidenhakemista gps:n avulla.Tämä harrastus vie minutaina välillä ennestään tun-temattomille tienoille.Niin nytkin. Kallioleikka-us näkyi jo lähestyessänikävellen junarataa poh-joispuolelta. Tarkoitukse-na oli päästä alikulusta ju-naradan eteläpuolelle.

Ensivaikutelmani olityrmistynyt: kuka on sot-kenut valkoisella maalillakoko alikulun jälkeisenseinämän?! Näytti siltä,että väriä oli ruiskittu javalutettu miten sattuu.Kun sitten tulin alikulus-

Mäkkylän kallioleikkaus

Vesuviuksen kraatteri. Kuva: Maija Salmela

Mäkkylän alikulkusillan kallioleikkaus Espoossa. Vaaleat osueet suuntautunutta graniittipegmatiittia jatummat gabroa. Raidallinen osue liuskeista amfiboliittia. Kuva: Maija Salmela

Maija Salmela ja Toni Eerola

huomattiin sattumalta

Kirjoittaja Lichtensteinklammin rotkolla.Kuva: Maija Salmela

Erään Earth-kätkön esittelyItse olen tähän mennessä tehnyt yhdenEarth-kätkön. En ole opiskellut geo-



paljastui myös mielenkiintoisia asioitapaikalla tehdyistä louhintatöistä. Käyn-nin jälkeen pyöri päässäni paljon uu-sia sanoja: gabro, amfiboliitti, pegma-tiitti, gneissiytyminen, plagioklaasi,suuntautunut, …, granaatit sentäänolivat tuttuja jo lapsuudesta.

Tämän maastokäynnin jälkeen olihyvä aloittaa kätkökuvauksen kirjoit-taminen. Kun Toni Eerola vielä ystä-vällisesti tarkisti ja korjasi käyttämäniterminologian ja kun eräs geokätköili-jäkollega korjasi englanninkielenipuutteet, alkoi kaksikielinen (suomi jaenglanti) kätkökuvaus olla kunnossa.Earth-kätkötarkastajalta sain vielä vii-meiset ohjeet tekstin korjaamiseen.Kätkötarkastaja ehdotti joitain muu-toksia, osin jotta kätköni vastaisi täy-sin Earth-kätkölle asetettuja vaatimuk-sia ja jotta teksti olisi asiaa ennestääntuntemattomalle riittävän selkeä. Hyväolikin, että joku joka ei vielä ollut näh-nyt tekstiä, luki sen ja huomasi, missä

ta kallioleikkauksen kohdalle, häm-mästys oli suuri. Mitään aivan tällaistaen ollut vielä koskaan nähnyt. ”Maa-lari” olikin ollut Maa itse ja ”kuvat”oli tehty käsittämättömän kauan sit-ten. Ihmettelin, että näistä seinämistäei ole missään tullut vastaan mitäänjuttua. Olihan tässä varmaan ollut jokumaisema-arkkitehti suunnittelemassa,miten louhia, jotta kuviot parhaitenpääsisivät esiin. Melkein saman tienoivalsin myös, että tässä olisi hienoEarth-kätkökohde, mikäli pystyisinkuvailemaan kohteen kunnolla.

Geologiaa en ole opiskellut eikä tut-tavapiiristänikään löytynyt ketään geo-logia. Puistelivat vain päätään, kunkerroin, mihin geologia tarvitsin, jaehdottivat jotain helpompaa kohdet-ta, jos halusin Earth-kätkön tehdä. Nojos tuttavissa ei ole geologeja, niin mistäniitä sitten löytyy? Internetistä tieten-kin, sieltä löytyi GTK, joka sivullaanlupasi tällaista:

Perustutkimuksen ohella osaamis-alaamme kuuluvat myös Suomen geo-logisen luonnon nähtävyyksien kar-

toittaminen ja kohdetietojen popula-risointi luontomatkailun ja koulutus-toiminnan käyttöön.

(http://www.gtk.fi/export/sites/fi/asiantuntijapalvelut/maankaytto/luontomatkailu/GTK_luontomat-kailun_referensseja_2011.pdf )

Ajattelin, että kyllä tämä kallioleik-kaus GTK:ssa tiedetään ja että siitäsaattaa jopa olla julkaistua tietoa, jostasaan tarvittavat faktat Earth-kätköön.Lähetin sähköpostin, jossa kerroin,mitä olin tekemässä ja kysyin, löytyisi-kö tarvitsemaani tietoa ja ehkä mah-dollisesti joku, joka voisi tarkistaa tie-tojen pohjalta kirjoittamani kätköku-vauksen. Ja kuinkas sitten kävikään.

Maija Salmela otti yhteyttä ja ker-toi geokätköharrastuksestaan, Earth-kätköilystä ja Mäkkylän alikulkusillankallioleikkauksesta. Ounastelin jo mie-lessäni että tiedän kohteen. Kun Maijakävi luonani GTK:ssa, hän näytti ku-via kallioleikkauksesta, tiesin aavistuk-seni todeksi – tunnistin paikan. Olinihaillut ko. kallioleikkausta ohikulke-

van junan ikkunasta monet kerrat,mutta en ollut käynyt siellä. MaijanEarth-kätkökohteen ehdotuksesta sainhyvä syyn vierailla vihdoinkin paikanpäällä. Ja kuten Maija yllä kuvailee, onkyseessä varsinainen geoesteettinen elä-mys! Aivan kuin abstraktin taiteen fres-ko olisi avautunut silmiemme edessämuuten arkisessa kaupunkiympäristös-sä. Toki kohde on kartoitettu alueenkallioperäkartoituksessa ja siitä varmas-ti kuvaus löytyykin, mutta oli hyvä teh-dä se uudestaan Earth –kätköilytarkoi-tus mielessä.

Tarkastelimme kohteen kivilajeja,mineraaleja ja rakenteita keväisenä il-tapäivänä. Maija otti kertomani ylös jalaati tekstin Earth-kätköehdotukseksi,jota kommentoin ja täydensin. Näinsaatiin merkittävä ja kaunis Earth-kät-kö kaupunkiympäristöön, joka kertooalueen kallioperän geologisesta kehi-tyksestä miljardien vuosien takaa ikku-nana menneisyyteen. Mäkkylän Earth-kätkökohde on samalla esimerkki ki-viharrastajan ja asiantuntijan välisestäyhteistyöstä.

on väärinkäsityksen vaaraa. Lopultakätkökuvaus oli valmis ja kätkö julkais-tiin 16.6.2016.

Nyt ehkä mietit, missä tämä Earth-kätkö oikein on? Mene Mäkkylän ase-malle Espoossa ja tule ulos idänpuo-leisesta alikulusta etelän puolelta. Kat-so ympärillesi. Näet monta miljardiavuotta Suomen kallioperän historiaa.Jos edelleen olet kiinnostunut, kätkö-kuvaus kertoo lisää paikasta. TämänEarth-kätkön kuvaus löytyy osoittees-ta: https://www.geocaching.com/geo-cache/GC6F8NP_makkylan-kallio-leikkaus-makkyla-rock-cutting

Kätkökuvauksen avaaminen ei edel-lytä rekisteröitymistä geocaching,cominjäseneksi.

LÄHTEET:http://www.earthcache.org/www.geocaching.com

logiaa, mutta kivet ovat aina kiinnos-taneet minua. Koska aikomani Earth-kätkökohde mielestäni ansaitsi kunnol-lisen kuvauksen, otin jo alkuvaiheessayhteyttä Geologian tutkimuskeskuk-seen (GTK).

Useisiin Earth-kätköihin löytyy riit-tävästi tietoa wikipediasta tai muualtainternetistä geologiaa käsitteleviltä si-vuilta. Monet Earth-kätköt on tehtytältä pohjalta. Jotkut kätköt ovat geo-logian ammattilaisten laatimia. Aiko-mastani kohteesta tiesin jo valmiiksi,että siitä ei internetissä ole tietoja. Ilok-seni erikoisasiantuntija FL Toni Eero-la kiinnostui kohteesta ja kutsui mi-nut käymään GTK:ssa.

Keskustelimme kohteesta ja geokät-köilystä yleensä ja sovimme tutustu-miskäynnistä kohteeseen. Paikan päällätotesinkin sitten, miten riittämättömiäomat tietoni geologiasta olivat. Sainpaljon uutta tietoa paikan kivilajeistaja geologisesta historiasta. Yllättäen



T A M P E R E E N K I V I K E R H O N T A P A H T U M I A

Tampereen Kivikerhon viimekesäkuisen retken ensimmäi-

nen kohde oli kivikerhovierailu Kou-volassa. Tarkemmin sanottuna tutus-tuminen Pohjois-Kymen Korukiviker-hoon perjantai-iltana 17.6.2016. Tam-pereelta bussilla kun tuona perjantai-iltapäivänä lähdimme, saavuimme il-lemmalla Kouvolaan, sitten heti kirjau-tuminen Cumulus-hotelliin ja laukutvain huoneisiin. Ja ei kun menoksi.Jalkapatikassa kerhovierailulle.

Pohjois-Kymen Korukivikerhollaon Kouvolan kaupungilta vuokrallaMuseokorttelialueella sijaitseva, koko-nainen pieni puutalo. Ollut jo yli 27vuotta. Sinne käveltyämme kerhon sih-teeri Tom Andersson ja puuhamiesArto Sulanen ottivat meidät vastaan,kellon lähentyessä jo iltakymmentä.Harvoinpa sitä siihen aikaan kyläillään,mutta mikäs kiire kesäillassa.

Arto, joka on myös Tampereen ki-vikerhon jäsen, oli kutsunut Tampe-reen kivikerholaiset tälle vierailulle.Kerhotalolla meille oli tarjolla muhkeatmunkkikahvit ja miehet esittelivät ker-honsa toimintaa.

Kokoelmakivet olivat esillä näyttä-västi talon toisessa huoneessa. Kiven-hiontaa varten oli oma huoneensa.Näin ei kivipöly päässyt laskeutumaankokoelmakivihyllyille.

Lämmin kiitos vielä Tomille ja Ar-tolle mukavasta tutustumiskäynnistäkerhotalossanne, vaikka vasta iltamyö-hään Tampereelta saavuimmekin.

Kivikerhovierailulla 17.6. Kouvolassa

Pohjois-Kymen Korukivikerholla on mukavat kerhotilat Kouvolan Museokorttelissa. Kokotämä talo on heidän käytössään. Kaupunki tekee korjauksia, sen mitä tarvitaan.

Tampereen kivikerholaisia tutustumassa Pohjois-Kymen Korukivikerhon tiloihin ja toimin-taan. Pöydän takana keskellä kerhon isännät, sihteeri Tom Andersson ja Arto Sulanen. Kuva:Pauli Välimäki

Arto Sulanen esitteli kutsuvieraille kerhotiloja ja kokoelma-kivien osastoa. Taustalla Pauli Välimäki ja Riitta Ilvonen.

Kivenhiontahuoneen keskellä on tilava pöytä, jonka ääressä sihteeri TomAndersson (vas.) ja Arto Sulanen keskustelemassa vieraiden kanssa.

KUVAT: LIISA HERTELL


Lappeenrannan kivi- ja antiikkimessuilla 18.6.Lauantaiaamuna lähdimmeKouvolan Cumuluksesta koh-

ti Lappeenrantaa. Siellä tutustuimmeLinnoituksessa, Katariinan torilla en-simmäistä kertaa järjestettyihin Jaloki-vi-, koruja antiikkimessuihin. Mes-sujen alkuunpanijana ja puuhamiehe-nä toimi Luumäen beryllilouhosyrit-täjä Timo Rönkä. Saavuimme messu-paikalle heti aamukymmeneksi, jolloinmessut avattiin. Mitään pääsymaksuamessuille ei ollut.

Kaikki myyjät olivat omissa avoi-missa telttakatoksissaan. Valitettavastiainakin tuo lauantain aamupäivä olimessuilla todella myrskytuulinen, kuntuuli alkoi toden teolla koetella myyn-titelttojen kannatintolppia. Timo Rön-kä totesikin jälkeenpäin, messut me-nivät aika erikoisesti. Ja että kyllä heitävuosisadan myrsky ravisteli miltei kokoajan. Moni teltta meinasi lähteä len-toon, ja aika moni lähtikin. Kuitenkaanonneksi mitään henkilövahinkoja eiollut sattunut.

Messujen jälkeen kun suunnistim-me Luumäen beryllilouhokselle, siellämeillä oli vastassa kunnon myrsky, vet-tä tuiskasi vaakasuoraan. Luumäenlouhoksella käynnistä kerrottiin edel-lisessä Mineraliassa.

Kiviretkellä oli mukana 46 henki-löä sekä lisäksi omilla autoilla eri puo-lilta, mm. Itä- ja Etelä-Suomesta tul-leita jäseniämme.

Timo Rönkä viivähti tovin myyntiteltallaan. Timon vaimo, Arja (oik.) pääasiassa hoitiheidän osastonsa messupöytää, koska Timolla oli koko messualueen järjestelyvastuu.

Korukivihiomo Kiurusen teltalla oli hyöri-nää lauantaiaamuna. Messupäivän ensim-mäinen tunti oli vielä aurinkoista, vaikkatuuli jo alkoi yltyä.

Lauri Karrakoski on antiikkikellojen tuntija ja korjaaja. Hänet tunnetaan myöslukuisista mestarillisista kivenkaiverrustöistään kuten Päivänkorento, Kylmän-kukka jne. Lappeenrannan messuilla hän edusti Helsingissä sijaitsevaa Aika-ratas-yritystään, jossa hän huoltaa ja korjaa nimenomaan antiikkikelloja.

Lajitelma Karelia Beryl Oy:n louhokselta, Luumäen Kän-nätsalosta morionikiteistä (lähes mustaa kvartsia) koehiot-tuja savukvartseja. Värivaihtelu on melko huomattavaa.Kuva: Timo Rönkä

Vesa Tenhivaaralla oli osastollaan mielen-kiintoista myytävää. Tarjolla oli eksoottisia-kin tuotteita.



T A M P E R E E N K I V I K E R H O N T A P A H T U M I A

Tampereen Kivikerhon kivipa-jan uudet vuokratilat sijaitse-

vat Hervannassa, osoitteessa Hepolam-minkatu 26. Vanhan pajatilan vuok-rasopimus päättyi heinäkuussa, koskaLiikennevirasto otti tilat omaan käyt-töönsä. Uusien pajatilojen löytyminenoli kuin onnenkantamoinen. Tilat ovaterittäin siistit, ja nyt kivikoneille onkokonainen oma huone käytössä.

Elokuun 17. päivänä pajalla järjes-tettiin muuttotalkoot, jolloin koneet jakalut siirrettiin uusiin tiloihin. Talkois-sa oli mukana 17 henkilöä. Sen jälkeenJukka-Pekka Lehtisen johdolla alkoipieni suunnittelu koneiden sijoittelus-ta. Siinä välillä joku meni ulos tupa-kalle ja huomasi, että kas kummaa,nuori kettu katselee tänne, pihan toi-sella puolella. Onkohan se tulossa tu-tustumaan meihin. No, äkkiä hälytyssisällä olijoille: ”Kettu, kettu, tulkaaulos, täällä on kettu!”

Ulos rynnättiin ja siellähän se kettuedelleen pällisteli. Hyväkuntoinen ke-tunpoika. Sitä houkuteltiin lähemmäk-si. Ja tulihan se, kun Seppälän Mikkoviskeli sille talkookahvituksessa tarjol-la olleista ja yli jääneistä karjalanpiira-koista pieniä palasia. Kettu oli muka-va yllätysvieras.

Muuttotalkoot uuteen kivipajaan 17.8.

Kivikoneet kannettiinpakettiautosta sisäännopeasti. Tässä PekkaAhvosen taidonnäyte.Taustalla Antti Kankainenja Jonas Mattila (oik.).

Martti Mäkelä tuokaverin kanssa sisäänseuraavaa lastia.

Ketunpoika vaanii, ettäheittäkää nyt jo tänne sepiirakanpala.

Pajan edustalla kettuaihmettelemässä, vas. TuulaAlanen, Mikko Seppälä,Anna-Maija Rae, KirstiKankainen, HannaLundström, Aapo Kangas,Riitta Kallio (kyykkysil-lään), Jonas Mattila,Pekka Ahvonen, ErkkiLinnala, Tarmo Grönqvistja Hannu Puotila. Osatalkoolaisista ei malttanuttulla ulos, vaan seurasitilannetta ikkunasta.



Tulevaa toimintaaTampereen Kivikerhon uuden pa-

jan viralliset avajaiset järjestetään lau-antaina 29.10.2016 klo 14. Tervetu-loa tutustumaan uusiin pajatiloihim-me ja hiomotoimintaan. Osoite onHepolamminkatu 26, Hervanta, Tam-pere.

Yhdistyksen syyskokous pidetään25.11. 2016 klo 18. Paikka: Tampe-reen Taivaltajien kokoustilat, Kortelah-denkatu 10-12. Kokouksessa käsitel-lään yhdistyksen syyskokoukselle mää-rätyt sääntömääräiset asiat.Kokouksessa jälkeen juhlistetaan pie-nimuotoisesti Tampereen Kivikerhon30-vuotista taivalta. Kivikerhohan pe-rustettiin jo 21.10.1986, mutta rekis-teröitiin viralliseksi yhdistykseksi vas-ta syksyllä 2010. YhdistysrekisteriinTampereen Kivikerho ry on merkitty16.11.2010. Kivikerhotoimintaa Tam-pereella on ollut vuodesta 1986 lähti-en, lähes kaikki nämä vuodet.

Pikkujoulu perjantaina 16.12.Tampereen Taivaltajien tiloissa, Korte-lahdenkatu 10-12. Puuroa, glögiä, kah-via, arpajaiset, pukki tulee, mukavaayhdessäoloa. Tervetuloa.

Koneiden sijoittelua tuumaillaan. Vas. Jukka-Pekka Lehtinen, Mikko Sep-pälä, Jelena Holm, Martti Mäkelä ja Tuula Alanen.

Nyt on kahvitauko paikallaan. Vas. Anna-Maija Rae, Hannu Puotila, Mart-ti Mäkelä, Aapo Kangas ja Erkki Linnala.

mineralia 3 2016 painoona - tampereen kivikerho ry - … luomiskertomuksen kohtauk-sien äärelle....

Documents