ÄÄnestÄminen ja ÄÄnestÄjÄt · ÄÄnestÄminen ja ÄÄnestÄjÄt (3.11 2017 10-12) maria...

ÄÄNESTÄMINEN JA ÄÄNESTÄJÄT(3 .11 2017 10 -12)

Maria Bäck, tutkijatohtori, VTT

Tampereen yliopisto

([email protected])

KERTAUSTA EDELLISELTÄ KERRALTA…

Nykyään poliittisen osallistumisen määritelmään voidaan lukea useita eri

osallistumismuotoja. Perinteisiä osallistumismuotoja ovat esim. äänestäminen ja

toimiminen puolueissa. Uusia osallistumismuotoja ovat esim. poliittinen kulutus ja

kansalaisaloitteet.

Poliittista osallistumista voidaan tutkia eri teorioiden kautta – suuri osa kehitelty

äänestämistä koskevaksi, mutta voi soveltaa myös muuhun osallistumiseen

Poliittisen osallistumisen heikentyminen näkyy nimenomaan edustuksellisen

demokratian keskeisissä instituutioissa, kuten heikenneenä äänestysaktiivisuutena

vaaleissa ja puolueiden jäsenmäärän laskuna. Se ei tarkoita, että kansalaiset

olisivat välttämättä vähemmän kiinnostuneita yhteisistä asioista.

ÄÄNIOIKEUS, EHDOKKAAKSI ASETTUMINEN JA ÄÄNESTÄMINEN SUOMESSA JA MUUALLA.

Yksilön poliittisten oikeuksien (mukaan lukien äänestämisen ja ehdokkaaksi asettumisen) historia juontaa 1700-luvulle

Liittyy samalla kansallisvaltioiden syntyyn (suuri osa valtioista kehittyi

absoluuttisista monarkioista kansallisvaltioiksi jotka rakentuvat yksilön rooliin kansalaisena ja tasa-arvoisena toimijana poliittisessa yhteisössä)

Ensimmäisenä maailmassa koko kansa - pois lukien tummaihoiset - sai yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden Uudessa-Seelannissa vuonna 1893.

Australiassa valkoinen väestö sai äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden (siis myös oikeuden asettua ehdolle; tätä oikeutta Uuden-Seelannin naisilla ei ollut) vuonna 1903 (joskaan sielläkään ei ollut naisparlamentaarikkoja vielä puoleen vuosisataan).

Suomi oli kuitenkin maailman ensimmäinen maa, jossa lähes koko kansa sai ääni- ja vaalioikeuden (1906).

ÄÄNIOIKEUDEN HISTORIAA

KETKÄ SAAVAT ÄÄNESTÄÄ?

Suomen perustuslaki 14 §

Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä.

Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa asuvalla muulla Euroopan unionin kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa sen mukaan kuin lailla säädetään.

Jokaisella Suomen kansalaisella ja maassa vakinaisesti asuvalla ulkomaalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on oikeus äänestää kunnallisvaaleissa ja kunnallisessa kansanäänestyksessä sen mukaan kuin lailla säädetään.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.

YLEINEN JA YHTÄLÄINEN ÄÄNIOIKEUS

Yleinen äänioikeus: äänioikeus on kaikilla yhteisön jäsenillä.

Äänioikeutta voidaan rajoittaa riippuen yleensä ihmisen iästä ja kotipaikasta. (Aiemmin sukupuoli, rotu, omaisuus ja koulutus ja yhteiskunnallinen asema ovat rajanneet äänioikeutettujen joukkoa). Edelleen on maita, joissa ei ole yleistä äänioikeutta (esim. Bhutan, Brunei, Vatikaani, Libanon, Saudi-Arabia, Yhdistyneet Arabiemiraatit)

Yhtäläinen äänioikeus: jokaisen äänioikeutetun ääni on samanarvoinen.

(Esim. yhtiötoiminnassa on tämän sijaan käytössä painotettu äänioikeus, jossa kunkin osallistujan äänimäärä riippuu tämän yhtiön osakkeisiin sijoittamasta rahamäärästä.)

EHDOKKAAKSI ASETTUMINENEhdokkaaksi asettumisen säännöt vaihtelevat myös riippuen vaaleista:

Presidenttiehdokkaita voivat asettaa

• Ne puolueet, joilla on eduskunnassa vähintään yksi kansanedustaja,• Äänioikeutetut henkilöt, jotka ovat perustaneet valitsijayhdistyksen.

Valitsijayhdistyksessä täytyy olla vähintään 20 000 jäsentä.

• Ehdokkaan täytyy olla henkilö• joka on syntyperäinen Suomen kansalainen,

• jolla on äänioikeus presidentinvaaleissa,

• joka ei ole holhouksen alainen.

Eduskuntavaaliehdokkaita voivat asettaa

• Puolueet, jotka ovat puoluerekisterissä,• Äänioikeutetut henkilöt, jotka ovat perustaneet valitsijayhdistyksen.

Valitsijayhdistyksessä täytyy olla vähintään 100 jäsentä.

• Ehdokkaan täytyy olla henkilö• jolla on äänioikeus eduskuntavaaleissa,


Lähde: http://www.vaalit.fi/fi/index/ehdokkaalle/vaalikelpoisuus.html

Europarlamenttivaaliehdokkaita voivat asettaa

• Puolueet, jotka ovat puoluerekisterissä sekä• Äänioikeutetut henkilöt, jotka ovat perustaneet valitsijayhdistyksen.

Valitsijayhdistyksessä täytyy olla vähintään 2000 jäsentä.

• Ehdokkaan täytyy olla henkilö• jolla on äänioikeus europarlamenttivaaleissa,


Kunnallisvaaliehdokkaita voivat asettaa

• Puolueet, jotka ovat puoluerekisterissä, ja• Äänioikeutetut henkilöt, jotka ovat perustaneet

valitsijayhdistyksen. Valitsijayhdistyksessä täytyyolla vähintään 10 jäsentä.

• Ehdokkaan täytyy olla henkilö,• jolla äänioikeus kunnallisvaaleissa,

• jonka kotikunta kyseinen kunta on,

• joka ei ole holhouksen alainen

Lähde: http://www.vaalit.fi/fi/index/ehdokkaalle/vaalikelpoisuus.html

ERI VAALITAVAT VAIKUTTAVAT NIIN ÄÄNESTÄMISEEN KUIN ÄÄNESTYKSEN LOPPUTULOKSEEN Vaalitapa on menetelmä, jonka avulla vaaleissa annetut äänet muutetaan edustuspaikoiksi.

Vaalitapaan kuuluu vaalilistojen rakentuminen,

äänten antamisen tapa,

ääntenlaskumenetelmä

voittajien määrittely.

Käytetyllä vaalitavalla on suuri merkitys moneen eri asiaan,

myös äänestysaktiivisuuteen.

Kaksi länsimaisissa demokratioissa yleisintä äänestystapaa ovat yhden voittajan enemmistövaalitapa (vrt. Yhdysvallat), sekä

monen voittajan suhteellinen vaalitapa

Enemmistövaalitavassa valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas, ja suhteellisessa vaalitavassa paikat jaetaan suhteessa liittouman ehdokaslistan yhteisäänimäärään

Äänestysprosentti

tarkoittaa vaaleissa

äänestäneiden

prosenttiosuutta kaikista

äänioikeutetuista

MITKÄ VAALIT? ÄÄNESTÄMINEN ERI VAALEISSAVaaleja järjestetään monella eri tapaa, eri ajankohtina ja moneen eri poliittiseen institutioon

Vaihtelua maiden välillä, riippuen esim. valtiomuodosta ja hallintojärjestelmästä

Monarkia vs. tasavalta (tasavalloissa päämies valitaan yleensä vaaleilla)

* Presidentialismi (esim USA) vs. Semipresidentialismi (esim. Ranska)

* Parlamentarismi/semiparlamentarismi (esim. Suomi)

Useimmissa maissa myös jonkinlaisia paikallisia vaaleja (osavaltiot, maakunnat, kunnat)

Europarlamenttivaalit ovat ylikansalliset vaalit (joka viides vuosi)

Aktiivisuus vaaleissa riippuu usein siitä, mitkä vaalit on kyseessä. Äänestäminen useimmiten vilkkaampaa presidentinvaaleissa ja parlamenttivaaleissa

ÄÄNESTÄMINEN SUOMESSA

0

20

40

60

80

100

1900 1910 1920 1930 1940 1950 1960 1970 1980 1990 2000 2010

Miehet Naiset

% äänioikeutetuista

Lähde: Tilastokeskus, Eduskuntavaalit

1) Suomessa asuvat Suomen kansalaiset

Äänestysaktiivisuus 1) eduskuntavaaleissa1908–2015,

ÄÄNESTÄMINEN ERI MAISSAÄänestämisen vertaileminen maiden välillä jossain määrin hankalaa

• Erilaiset poliittiset järjestelmät,

• Luettelot äänivaltaisista henkilöistä vaihtelevat

Rekisteritietojen ja itseraportoidun äänestämisen erot

Yleisesti äänestysaktiivisuus on kuitenkin heikentynyt länsimaissa. Syitä on etsitty esimerkiksi individualismin kasvusta, kansalaisvelvollisuuden ja puoluekiinnittyneisyyden heikkenemisestä ja epäluottamuksesta poliitikkoja kohtaan

Kansallisissa parlamenttivaaleissa äänestysprosentti keskimäärin 10 prosenttiyksikköä pienempi vuonna 2013 (67,9%) kuin vuonna 1990 (77,4%)

Ero vielä suurempi Europarlamenttivaaleissa (14%). Europarlamenttivaaleissa äänestysprosentti on laskenut 42,5 prosenttiin viimeisten 20 vuoden aikana (varsinkin 2000-luvulla).

Joissakin uusissa EU-maissa äänestysprosentti ollut huomattavan alhainen (esim. Slovakia 13% vuonna 2014)(Lähde: Eurostat 2015)

ÄÄNESTÄMINEN OMAN MAAN PARLAMENTTIVAALEISSA JA EU-VAALEISSA (EU-MAAT, %) 1990-2014

Eurostat – International Institute for Democracy and Electoral Assistance (IDEA) Voter turnout database

http://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php/Quality_of_life_in_Europe_-_facts_and_views_-_governance



ÄÄNESTÄMINEN OMAN MAAN PARLAMENTTIVAALEISSA VUOSINA 2000 JA 2013 (%)

ÄÄNESTÄMINEN EUROPARLAMENTTIVAALEISSA VUOSINA 2004 JA 2014 (%)



KETKÄ ÄÄNESTÄVÄT JA KETKÄ EI?Useita äänestämiseen liittyviä teorioita (näistä lisää myöhemmin)

Sekä yksilö- että järjestelmä/kontekstitason muuttujat voivat vaikuttaa

POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ

JA KONTEKSTIPoliittisen järjestelmän suorat vaikutukset

Äänestyspakko, rekisteröintisäännöt, vaalipäivä,

äänestyspaikan

Poliittisen järjestelmän epäsuorat vaikutukset

Vaalijärjestelmä, mitkä vaalit?, kuinka usein

vaaleja?

Kontekstin suora merkitys

Sää

Kontekstin epäsuora merkitys

Puoluejärjestelmä, hallituksen muodostaminen,

kuinka pitkä aika vaalien välillä?,

kilpailuasema, ideologiset jakolinjat

YKSILÖTASON TEKIJÖITÄSosiodemografiset ja-ekonomiset tekijät

(sukupuoli, ikä, koulutus, taloudellinen tilanne,

siviilisääty. Huom. Iän elämänkaari- ja

sukupolvi-ilmiö

Ryhmäefektit

Puoluesamastuminen, muu yhteiskunnallinen

osallistuminen, sosiaalinen pääoma

Poliittiset asenteet

Poliittinen luottamus, kansalaispätevyys,

poliittinen kiinnostuneisuus

Lähde: Bengtsson, Åsa (2008)

POPULISMI JA PROTESTIÄÄNESTÄMINEN

Kuva: Lehtikuva,Vesa Moilanen (https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kuvat-talta-nayttavat-vaalien-

protestiaanet/5013556#gs.n3Ki7L4)Kuva: http://www.loschermo.it/category/destra-&-sinistra/

Why do you

even bother to

vote, if you

plan on using

a blank vote?

Edustuksellisen demokratian ’kriisi’: Etäisyys kansalaisten ja poliittisen eliitin välillä, median ja mielipidemittausten rooli korostunut ja poliittisten toimijoiden henkilökohtaiset ominaisuudet painottuneet sisältö kysymysten sijaan

Monen tutkimuksen mukaan osallistumattomuuden takana muhii myös pettymys ja epäluottamus poliitikkoja kohtaan ’

Pettymys ja epäluottamus voivat kuitenkin myös mobilisoida äänestämään (esim. Perussuomalaisten menestys eduskuntavaaleissa 2011 ja 2015)

Valistunut skeptisismi hyväksi demokratialle ja osallistumiselle?

Poliittinen elämä luonteeltaan kitkaista, ja edustuksellinen demokratia on lähtökohtaisesti rakennettu ”tuottamaan pettymyksiä”. Yksittäisille poliittisille vaihtoehdoille on harvoin enemmistön tukea, joten päätökset yleensä edellyttävät kompromisseja (Stoker 2006)

Toisaalta huomattu, että pettyneimpiä politiikkaan ovat ne, joilla on heikoimmat tiedot politiikasta.

Monet kansalaiset selvästi kokevat, ettei nykyisenlainen edustuksellinen järjestelmä ole onnistunut käytännössä.

Nykytila on ollut otollista maaperää populismille.Populismin keinoja: tarttuvat iskulauseet, poliittistenvastustajien pilkkaaminen, helposti omaksuttavat (ei-tieteelliset), usein tunneperäiset ja asioita yksin-kertaistavat tunnukset tavallisia

Oikeisto- ja vasemmistopopulismi

Populismin hyvä puoli tietenkin on, että se on aktivoinut ennestään osallistumattomia ottamaan kantaa.

Ongelmana on, että kritisoidessaan nykytilaa populismi pyrkii yksinkertaistamaan maailmanja lupaamaan mahdottomia. Eliitinvastaisuus ja kyynisyys järjestelmää kohtaan eivät kuitenkaan välttämättä tule ratkaisemaan nykydemokratian ongelmia.

POPULISMI

(lat. populus, ’kansa’)

Kansansuosioon usein

kansankiihotuksellisin

keinoin tähtäävä

poliittinen toiminta

Protestiääni: äänestyksessä tai vaaleissa annettua ääni, jonka tarkoituksena on osoittaa tyytymättömyyttä valittavissa olevia ehdokkaita tai vaihtoehtoja tai koko vallitsevaa poliittista järjestelmää kohtaan.

Ääni tuntemattomalle, kuolleelle tai ns. sopimattomalle ehdokkaalle (ei ehdolla)

Tyhjä ääni tai äänestyslipukkeen pilaaminen

Kuvitteellinen ehdokas (esim. Aku Ankka)

Muu äänen hylkäämiseen johtavan merkinnän tekeminen (piirrokset)

Joidenkin maiden valtiollisissa vaaleissa on mahdollista

äänestä vaihtoehtoa "kaikkia vastaan". Lisäksi yleensä

kaikissa äänestyksissä on mahdollisuus "tyhjän" äänestämiseen.

Protestiääneksi voidaan joissain tapauksissa katsoa myös

äänestämättä jättäminen. Voi olla enemmän tai vähemmän harkittu teko/kannanotto

Eduskuntavaaleissa 2015 hylättiin noin 16 500 ääntä

Kuva: Joel Maisalmi/AL

MIELIPIDEMITTAUSTEN VAIKUTUSSuomessa tehtävät puolueiden kannatuskyselyt ovat kattavia ja selkeitä, mutta myös haastavia. Kannatuskyselyiden lopputulos ei kuitenkaan välttämättä vastaa kansan todellista mielipidettä.

Esim. populistipuolueiden äänestäjät ovat osoittautuneet keskimääräistä haluttomimmiksi osallistumaan gallupeihin, mikä luonnollisesti vaikeuttaa äänestystulosten ennustamista.

Näiden puolueiden äänestyskannatus onkin monessa maassa ollut huomattavasti suurempaa, kuin mihin kannatuskyselyt ovat viitanneet (vrt. myös Brexit, Trump)

Kannatuskyselyillä voi myös olla vaikutus vaalien lopputulokseen

Voi olla vaikeaa todistaa ja mitata. Alhaiset kannatusluvut voivat aktivoida ihmisiä äänestämään, jos he kokevat että vastustaja on viemässä vaalivoiton.

Päinvastoin äänestäjä saattaa passivoitua, jos oman ehdokkaan voitto tai läpimeno tuntuu itsestään selvältä

Kannatuskyselyiden laatuun vaikuttavat otos ja sen edustavuus, vastausprosentit (saadaanko kaikki ryhmät tavoitettua? Mitkä virhemarginaalit?)

ÄÄNESTÄMINEN JA OSALLISTUMISEN ERIYTYMINEN

Tutkimusten mukaan tietyt ryhmät äänestävät ja osallistuvat politiikkaan muita vähemmän. (Osallistumattomuus ei aina perustu tietoiseen ja valistuneeseen päätökseen olla äänestämättä’)

Taloudellisen eriarvoisuuden kasvu ja huono-osaisuus näkyvät myös poliittisessa osallistumisessa. Erilaisista demokratiaa lisäävistä toimenpiteistä huolimatta on useita eri väestöryhmiä, jotka eivät tunne itseään yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi, eivätkä siksi hyödynnä uusiakaan vaikutuskanavia.

Nuoret ovat muita ikäryhmiä vähemmän kiinnostuneita puolueista ja sitoutuneita niihin, voidaan olettaa, että kiinnittyminen puolueisiin tulee ajan kuluessa heikkenemään entisestään.

Kun puoluesidonnaisuus heikkenee,

myös into liittyä puolueisiin vähenee.

Lähde: Jutila Roon, Merja (2016).

Edustuksellisen demokratian ei pitäisi antaa kaventua politiikasta paljon tietävien ja hyvin menestyvien ja korkeasti koulutettujen lajiksi, vaan se kuuluu kaikille. (Edustuksellista järjestelmää tulisi pyrkiä uudistamaan siten, että se pystyisi vastaamaan kansalaisten odotuksiin paremmin).

Myös demokraattisesti valittujen edustajien kyky vaikuttaa yhteisiin asioihin on heikentynyt:

Nk. Jälkidemokratia-käsite: tila, jossa demokraattiset rakenteet ovat edelleen paikoillaan, mutta vaalit ovat tarkasti kontrolloitua spektaakkelia, johon passiiviset kansalaiset osallistuvat ilman todellista vaikutusvaltaa. Valta on kulissien esimerkiksi lobbareilla (Crouch 2004)

Todellisen vaikutusvallan puute heikentää kansalaisten intoa

tarttua järjestelmän tarjoamiin osallistumismahdollisuuksiin.

Ihmiset myös eriarvoisessa asemassa sen suhteen,

kuinka he osaavat kommunikoida oikeiden tahojen kanssa.

(Korkeasti koulutettujen, politiikasta paljon tietävien

vaikutusmahdollisuudet kasvavat verrattuna politiikkaa

vähemmän aktiivisesti seuraavien suhteen)

Joidenkin tutkimusten mukaan suurella osalla

ihmisistä ei ole aikaa tai kiinnostusta olla

”superkansalaisia”, jotka ottavat kaikesta selvää

ja osallistuvat jatkuvasti poliittiseen toimintaan

(ks. Bengtsson & Christensen 2012, 2016)

Häivedemokratian käsite: edustaa ajatusta tehokkaasta hallinnosta, josta vastaavat asiantuntijat. Asiat ovat monimutkaistuneet, ja ”liika” demokraattinen osallistuminen hidastaa päätöksentekoa (Jutila Roon 2016; Paloheimo 2009)

Osa kansalaisista haluaa sellaista edustuksellista demokratiaa, jossa kansalaisten ei juurikaan tarvitse vaivata itseään pohtimalla poliittisia kysymyksiä tai osallistumalla politiikan tekoon.

Edellyttää että maata hallitsevat poliitikot ovat moraaliltaan korkeatasoisia henkilöitä, jotka pyrkivät edistämään yleistä etua. (Kansalaiset voivat halutessaan vaaleissa vaihtaa päätöksentekijöitä (Paloheimo 2009)

ENTÄ JOS EI VAAN HALUA TAI KIINNOSTA OSALLISTUA?

MITEN NOSTAA ÄÄNESTYSAKTIIVISUUTTA?

Joitain tutkimuksissa esitettyjä ratkaisuehdotuksia:

• Yksinkertaistaa edustuksellisen demokratian toimintatapoja

(esim. eri vaalien samanaikainen järjestäminen, vaalipiiriuudistukset)

• Puolueiden uudistaminen: kansalaisten ei pitäisi tarvita muuttua osallistuakseen puoluetoimintaan, vaan puolueiden tulisi muuttua niin että kansalaiset kokevat puoluetoiminnan mielekkäänä

• Pyrkiä lisäämään heikosti osallistuvien (ja etenkin nuorten) tietotasoa. Kouluilla poliittisen tietotaidon lisäämisessä tärkeä tehtävä, ja varsinkin peruskoulussa tulisi panostaa enemmän yhteiskunnalliseen opetukseen

• Demokraattiset innovaatiot (kansalaisaloitteet, osallistuva budjetointi, kansalaisraadit jne.)

• Uudet teknologiat, verkon hyödyntäminen tehokkaammin, sosiaalinen media

LÄHTEETBengtsson, Åsa (2008). Politiskt deltagande. Lund:Studentlitteratur.

Bengtson, Åsa & Christensen, Henrik (2016) Ideals and Actions: Do Citizens’s Pattern of Political Participation Correspond to their Conceptions of Democracy? Government and Opposition Volume 51 (2), 234–260.

Bengtson, Åsa & Christensen, Henrik (2011) Medborgarnas förväntningar på politiskt beslutsfattande. Teoksessa Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriö,Selvityksiä ja ohjeita 16/2012.

Crouch, Colin (2004). Post-Democracy. Polity Press, 2004

Kestilä-Kekkonen, Elina: Puoluedemokratian haasteet Euroopassa (2014). Syrjäyttävätkö uudet poliittisen osallistumisen muodot edustuksellisen demokratian? Teoksessa Forsberg, Tuomas & Raunio, Tapio (toim.):Politiikan muutos. Vastapaino

Jutila Roon, Merja (2016). Kenen demokratia? Kalevi Sorsa-säätiö

Paloheimo, Heikki (2009) Puoluejärjestelmän lohkeamat ja ristiriitaulottuvuudet. Teoksessa Mickelsson, Rauli (toim.): Puolueiden tulevaisuus. Oikeusministeriö. Julkaisu 2009:6.

Stoker, Gerry (2006). Why Politics Matters, Making Democracy Work. Palgrave Macmillan 2006

ÄÄnestÄminen ja ÄÄnestÄjÄt · ÄÄnestÄminen ja ÄÄnestÄjÄt (3.11 2017 10-12) maria...

Documents