oulun yliopisto - tuotantotalous 30 vuotta … tarinaa osa4.pdf · 78 oulun yliopisto -...

78

O U L U N Y L I O P I S TO - T U OTA N TOTA L O U S 3 0 V U OT TA

Teemu syntyi vuonna 1985 Helsingissä, missä hän vietti lap-suutensa. Peruskoulun ja lukion hän kävi Vaasassa ja kirjoitti ylioppilaaksi 2004. Teemun tie on vienyt Helsingistä aina Jyväskylän ja Vaasan kautta Ouluun opiskelemaan. Teemun mukaan ympyrä sulkeutui hänen palatessaan Helsinkiin töihin. Hänen mukaansa turvallinen kasvuympäristö, van-hempien tuki ja hyvät harrastukset ovat vaikuttaneet siihen, kuka hän on nyt.

Ouluun Tuotantotalouden osastolle Teemu haki heti lukion jälkeen. Tuotantotaloudessa häntä kiinnosti eniten poikkitie-teellisyys, monialainen tekniikan ja talouden yhdistämismah-dollisuus sekä se, ettei tuotantotaloudessa ollut heti valmii-na niin konkreettista tekniikan suuntausta kuin muissa tek-niikan opintosuunnissa. Teemu kertoo havainneensa, että tuotantotalouden opintoja arvostetaan yleisesti, ja valmis-tunutta tuotantotalouden diplomi-insinööriä pidetään ky-vykkäänä kaverina. Taustat ovat tutalaisilla niin sanotusti kunnossa.

Teemu ei ehtinyt viihtyä kauaa yliopistossa, sillä hän suoritti tuotantotalouden kurssit kahdessa ja puolessa vuodessa. Dip-lomityöpaikkaa hän etsi vähän aikaa, ja reilussa kolmessa vuodessa opinnot olivat kokonaisuudessaan valmiit. Teemu valmistui vuonna 2009, ja hän aloitti töissä Wärtsilällä heti valmistumisensa jälkeen. Teemun mukaan sanonta ”opiske-luaika on elämän parasta aikaa” on klisee, mutta harvinaisen totta. Hän kertoo, että tutalaiset opiskelivat kovaa, mutta pitivät myös hauskaa ainakin yhtä kovaa. Teemulta löytyy muistoja muun muassa excursioilta, saunailloista, Tellus-kirjastosta, kiltahuoneelta, sählypeleistä ja vapun vietoista. Porukka oli kokonaisvaltaisesti todella hyvin mukana kai-

kessa toiminnassa. Teemun mukaan TUTA-henki oli to-della vahva ja voimissaan tuolloin, ja hän toivoo, että on vieläkin.

Teemun työura alkoi Wärtsilältä, missä hän on tälläkin hetkellä töissä. Ura aukesi kesätöiden merkeissä opiskelun alkuaikoina. Kesätöistä hän haki aikanaan kokemusta, ja Wärtsilälle hän teki myös diplomityönsä. Diplomityön aihe oli Wärtsilän ja erään toimittajan välinen liikekumppanuus. DI-vaiheen opinnoissaan Teemu suuntautui projekti- ja laatujohtamiseen.

Diplomityö on merkinnyt Teemulle ennen kaikkea menes-tymisen ja etenemisen mahdollisuuksia. Lisäksi diplomityö lisäsi kesätöiden ohella kokonaiskäsitystä Wärtsilästä ja sen toiminnasta. Diplomityöstä saadulla hyvällä arvosanalla hän uskoo antaneensa kuvan siitä, että on valmis tekemään Wärtsilälle töitä ja sitoutumaan työhönsä.

Jäädessään töihin Wärtsilälle Teemu pääsi osallistumaan Wärtsilä Future business leader -koulutusohjelmaan, mikä on talouspuolen vuoden mittainen koulutusohjelma. Hän kertoo sen olleen intensiivinen koulutus, missä opetettiin muun muassa muutosjohtamista, esiintymistä, talous- ja organisaatioasioita, yrityksen strategiaa ja bisnestä sekä esi-teltiin yrityksen tuotteita. Teemun koulutus alkoi strategises-sa tiimissä Helsingin pääkonttorilla, missä tehdään erilaisia strategisia projekteja. Tässä tiimissä hän oli ensimmäiset puoli vuotta. Toisen puoli vuotta hän oli töissä Göteborgissa osto-organisaatiossa. Tämän jälkeen hänet haluttiin takaisin pääkonttorille Helsinkiin, missä hän on ollut nyt puolitoista vuotta. Teemun nimike on tällä hetkellä analyytikko ja hän

HENKILÖKUVASSA TEEMU KAARNIEMI

KIRJOITTANUT: SEPPO NENOLA

79


ottaa osaa erilaisiin yritysjärjestelyihin, osto-projekteihin ja strategiaprojekteihin.

Teemu pitää tärkeimpinä töissä tarvittavina ominaisuuksi-naan tiedonhakutaitoja, tiedon tiivistämisen taitoa sekä tai-toja tulla ihmisten kanssa toimeen. Nämä kolme asiaa kun osaa, niin Teemun mukaan varmasti pärjää. Hän kertoo yrittävänsä tuoda mahdollisimman paljon lisäarvoa työ-projekteihin ja käyttävänsä niihin melko paljon työtunte-ja. Urapolkua valitessaan hän pyrkii miettimään, mitä mah-dollisesti olisi mukavaa ja mielenkiintoista tehdä tulevai-suudessa. Tämä sama ajatus oli hänellä mielessä, kun hän haki lukion jälkeen opiskelemaan tuotantotaloutta.

Teemulle työ merkitsee paljon. Sen parissa vietetään rut-kasti aikaa, joten siitä pitää pystyä nauttimaan. Se on hä-

nelle yksi elämän peruspilareista. Työssä on Teemun mie-lestä tärkeää, että oikeasti tykkää siitä ja että saa onnistu-misen elämyksiä. Teemu yrittää olla työntekijä, joka tekee parhaansa, tekee täysillä ja nauttii siitä, mitä tekee. Teemun suurin haaste työelämässä oli siirtyminen suoraan valmis-tumisen jälkeen talousorganisaatioon ilman KTM:n tutkin-toa. Tämä tarkoitti, että hänellä oli paljon opittavaa työn ohella. Juuri haastavuus oli yksi tekijä, mikä häntä kyseessä olevassa paikassa niin kovasti kiehtoi.

Teemun elämästä löytyy myös epäonnistumisia, joista esi-merkkinä eräs kivulias tilanne, jossa hän epäonnistui jää-kiekko-ottelussa rangaistuslaukauksessa kahta vuotta nuo-

remman pikkuveljensä jääkiekkojoukkuetta vastaan. Veli oli tällöin seitsemän vuotta, ja Teemu itse oli yhdeksänvuo-tias. Myös pikkuveli Tomi on tällä hetkellä opiskelemassa tuotantotaloutta Oulussa. Onnistumisista Teemu nostaa esiin kihlattunsa löytämisen. Miehen mukaan se on hänen elämänsä onnistuminen.

Muille Teemu antaisi elämän ohjeeksi, että kannattaa uskal-taa ottaa vastuuta ja pyrkiä oppimaan muilta ihmisiltä, sillä aina löytyy viisaampia ihmisiä, kuin itse on. Hän neuvoo myös, että opiskeluaikana on hyvä tehdä muutakin kuin opiskella. Kannattaa tehdä laaja-alaisesti kaikkea, olla opiske-lukavereiden kanssa ja tarttua erilaisiin mahdollisuuksiin har-joitella muiden kanssa toimeen tulemista ja ryhmässä toimi-mista.

Teemu odottaa uraltaan vielä työskentelemistä ulkomailla ja työstä nauttimista. Hän lähettää seuraavat terveiset: ”Helsinkiläistynyt Vaasan ja Oulun kasvatti nauttii nykyään elämästä Töölön sykkeessä.”

”Teemu yrittää olla työntekijä, joka tekee parhaansa, tekee

täysillä ja nauttii siitä, mitä tekee.”

80


Paavo asuu tällä hetkellä Turussa ja työskentelee Nokialla Salossa. Hänen tittelinsä on Head of Variant Management. Paavo on syntyperäinen turkulainen, ja lähtöisin Turun Varissuolta, Oulun Kaijonharjuun verrat-tavasta pahamaineisesta lähiöstä. Hän kertoo eläneensä lapsuutensa onnellisesti pumpulissa, kunnes tuli lähtö ar-meijaan. Työuransa Paavo aloitti 13-vuotiaana lehtiä jaka-malla, jota hän teki lukion loppuun asti. Paavo ker too olleensa töissä myös pesulassa. Hän sanoo, että on aina oppinut tulemaan toimeen omillaan.

Paavo syntyi vuonna 1974. Lukiosta hän kirjoitti vuonna1993, jolloin lukiokin oli vielä lukio, kun kaikki kirjoitukset suo-ritettiin kahdessa viikossa. Oulun tuotantotalouden suun-taan opiskelut kallistuivat, koska Paavoa kiinnosti Teknillinen tiedekunta ja siellä tuotantotalous. Matematiikka oli hänen vahvuutensa, minkä johdosta pääsykokeet eivät tuottaneet vaikeuksia, ja mieli teki pohjoisen suuntaan. Lukion jälkeen ennen armeijaan siirtymistä Paavo opiskeli matematiikkaa Turun yliopistossa. Paavo oli varmistanut paikan Oulusta hyvissä ajoin ennen armeijaan siirtymistä. Hän aloitti tuo-tantotalouden opinnot vuonna 1995, ja valmistui vuoden 2001 tammikuussa. Saman vuoden keväällä hänellä alkoi omien sanojensa mukaan ikuisuusprojekti Helsingin kauppa-korkeakoulussa. Gradu on tällä hetkellä arvostelussa, joten mies on myös viittä vaille valmis ekonomi.

Opiskeluaikaisista muistoista Paavolla on vahvimpana mie-lessä positiivinen TUTA-henki ja TUTAN hyvä ilmapiiri kaikkine kavereineen. Hyviä ystävyyssuhteita hänellä on tutalaisten kanssa vieläkin. Vaihtovuosi Münchenissä 1997–98 oli Paavon mukaan todella hauska harjoitus. Hän on myös ollut killan hallituksessa parina vuonna ja lisäksi Erasmus-vastaavana.

HENKILÖKUVASSA PAAVO HÄNNINEN

Diplomityön Paavo aloitti Nokialle Saloon vuonna 2000, ja aiheena oli prosessin monitorointi, tarkalleen ”Process monitoring for mobilephone manufacturing”. Paavo ker-too, että diplomityö auttoi häntä pääsemään hyvin työ-elämään kiinni. Nokialla pääsi tutustumaan yrityksen ihmi-siin ja prosesseihin ja sai siitä laajan kokonaiskuvan. Sa-maan aikaan, kun diplomityö oli teon alla, hän toimi tuote-vastaavana tuotannon ja tuotekehityksen rajapinnassa. Diplomityön tekeminen jäi vapaa-ajalle. Tuotevastaavan töi-den jälkeen hän on siirtynyt Nokialla enemmän logistiikan, toimitusketjun hallinnan ja myynnin puolelle. Eri titteleitä Paavolla on ollut 4–5, ja ne ovat vaihtuneet parin vuoden välein.

Paavo sanoo hyötyneensä paljon tuotantotalouden opin-noista. Konkreettisesti korkeakoulututkinto on mahdol-listanut pääsyn tiettyihin tehtäviin. Käytännön hyötynä on ollut se, että tutkinnon antama koulutus mahdollistaa kom-munikoinnin monien eri koulukuntien kanssa. Hän mainit-see, että tuotantotaloudessa on se hyvä puoli, että puhui-pa sitten insinöörin tai finanssipuolen ihmisen kanssa, niin aina ymmärtää ja voi keskustella.

Paavon mukaan kielitaito ja erilaisten kokonaisuuksien hah-mottaminen ovat erittäin tärkeitä nykypäivän työssä, ja siinä työssä, mitä hän itse tekee. Hän sanoo myös, että jos pääsisi ajassa taaksepäin, hän istuisi vähän aktiivisemmin kielitunneil-la. Lisäksi Paavo kertoo, että tietynlaisesta uteliaisuudesta ja kohtuullisen nopeasta oppimisesta on kaiken muun lisäksi ollut hänelle hyötyä työelämässä.

Työ merkitsee Paavolle Maslowin tarvehierarkian mukaisia perushyödykkeitä sekä ennen kaikkea kehittymismahdol-lisuuksia ja onnistumisen tunteita. Paavo oli ennen sitä miel-

tä, että vaikka voittaisi lotossa, niin hän ei jäisi töistä pois. Nykyään hän kuitenkin ajattelee hieman eri tavoin: jos 10 miljoonaa tulisi, hän joutuisi miettimään uudelleen. Ainakin hän pitäisi sapattia.

Työelämässä Paavon suurena haasteena on ollut rajapinta-tehtävissä työskenteleminen. Hän on joutunut laittamaan itsensä likoon toden teolla eri organisaatioiden väleissä toimiessaan ja rinnakkaissuunnittelua tehdessään. Yhtenä suurena onnistumisena, joka on antanut hänelle paljon, on eräs projekti, jossa piti kehittää yritykselle uusi myynti-laatikko. Tämän myyntilaatikon tekeminen ja ajaminen näin suuren organisaation läpi kuin Nokia, oli iso työ. Se kuitenkin kannatti, sillä tällä työllä heidän tiiminsä voitti laatupalkinnon, ja sen laskennallinen hyöty yritykselle oli 100 miljoonaa euroa vuodessa. Paavo kertoo, että luku saattaa kuulostaa isolta, mutta isossa yrityksessä näin isojen lukujen kanssa ollaan nopeasti tekemisissä. Paavo kertoo tämän projektin kasvattaneen uskoa omaan teke-miseen ja olevan edelleen todella iso juttu, jota jaksaa aina muistella.

Paavo uskoo omien menestystekijöidensä olevan positiivi-nen uteliaisuus ja halu kehittyä jatkuvasti, ihmisten kanssa toimeen tuleminen sekä se substanssiosaaminen, minkä hän on opinnoiltaan aikanaan saanut. Paavo kertoo, että varsinkin rajapintatehtävissä, eli eri organisaatioiden ja erilaisten ihmis-ten välissä toimittaessa, sosiaalisilla taidoilla on paljon mer-kitystä.

Paavo antaisi uraansa suunnitteleville neuvoksi, että tekee mitä tahansa, tekee sen kunnolla ja yrittää saada tekemi-seen intohimoa. Jos ihminen ei pidä siitä, mitä tekee, hän ei voi saada parasta mahdollista tulosta aikaan. Lisäksi tit-


81

teleiden ja palkan perässä juokseminen ei pitkällä aikavä-lillä tuota tulosta, vaan siihen tarvitaan kiinnostusta itse työhön. Paavon mielestä myös esiintymistaidoilla on suuri merkitys, jos haluaa johtaa isoja kokonaisuuksia ja esiintyä isoille yleisöille. Jo opiskeluaikana kannattaa miettiä, miten kehittää esiintymistään ja opetella retoriikkaa. Esiintymistai-dot tuovat hyvän lisän substanssiosaamiseen.

Paavo kertoo, että hänellä on vielä 30 vuotta työelämää jäljellä, ja tarkoitus olisi pysyä mielenkiintoisissa tehtävissä. Töiden tulisi olla haastavia ja sellaisia, joissa voi kehittää itseään. Työllä ei sinänsä ole muuten väliä, kunhan se vain hänen elämäntilanteeseensa sopii. Paavo on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Viimeiset viisi vuotta Paavo on siirtänyt painopistettä enemmän perheen suuntaan. Tällä hetkellä hänen suurimpana tavoitteenaan on kasvattaa täysipäiset lapset maailmaan. Miehen harrastuksiin kuuluu muun muas-sa vuorikiipeily, erilaiset kestävyyslajit ja lukeminen.

”Työelämässä Paavon suurena haasteena on ollut raja-pintatehtävissä työskenteleminen. Hän on joutunut laittamaan itsensä likoon toden teolla eri organisaatioiden väleissä toimiessaan ja rinnakkaissuunnittelua tehdessään.”

Kuva: Ilpo Okkonen

82


Matti on lähtöisin Jyväskylästä, ja hän vietti koko lapsuutensa siellä. Hän aloitti opiskelun Oulun yliopistossa Tuotantota-louden osastolla vuonna 1999 ja valmistui vuonna 2004. Elämässään tärkeitä asioita sekä elämään vaikuttaneita asioita hänelle ovat entisen tyttöystävän, eli nykyisen vaimon, kohtaaminen ja kahden lapsen saaminen, halua-miinsa kouluihin pääseminen, hyvät kaverit ja harrastukset. Kolmeksi tärkeimmäksi harrastuksekseen hän mainitsee ka-lastuksen, valokuvauksen ja moottoripyöräilyn. Kalastus ja valokuvaus alkoivat jo ala-asteella. Moottoripyöräily mie-hen omien sanojensa mukaan ”alkoi jo sekin ylä.., lukiossa”, eli vastaus riippuu siitä, kuka kysymyksen esittää. Hyviä kavereita ja yhteyksiä hänelle on jäänyt myös lukioajoilta, ja kohtaamisia heidän kanssa on vielä tänäkin päivänä.

Tuotantotalouteen Matti hakeutui heti lukion päätteeksi, ja ennen opintojen aloittamista hän kävi armeijan. Ilmavoi-missa hänestä tehtiin kuorma-auton kuljettaja, mikä antoi etenemismahdollisuuksia kesätöissä muun muassa Kiitolin-jan palveluksessa. Kesätöissä Matti sai logistiikkakokemusta, mikä hänen mukaansa auttoi opintojenkin suorittamista. Hän piti tärkeänä asiana sitä, että pääsi olemaan työn syr-jässä kiinni osa-aikaisena myös opiskeluaikaan.

Syyksi tuotantotalouden kiinnostavuudelle Matti mainitsee sen, että siinä pääsee yhdistämään taloutta muihin oppiaihei-siin. Hänen kiinnostuksensa taloutta kohtaan heräsi jo ylä-asteella, kun hän voitti taloustietokilpailun. Tekniikassa Matti suuntautui teolliseen muotoiluun, joka sisälsi arkkitehtuuria ja konetekniikkaa. Matti painottaa myös, että tuotantota-loudessa oli mahdollista valita laajasti itseään kiinnostavia aihealueita, ja se oli jutun suola.

Opiskeluaikoina Matti kokee ajan olleen kahtia jakautu-nutta: oli vapaa-aikaa, jolloin oltiin vapaalla, ja oli opiske-luaikaa, jolloin opiskeltiin. Tiettyjen kynnyskurssien koh-dalla vapaa-aikakin joskus kääntyi opiskelun puolelle. Vahvoja muistoja opiskeluajoilta häneltä löytyy myös muun muassa Kiitolinjan terminaalista, Linnanmaalta, opiskeluporukoista sekä muista verkostoista ja kontakteista. Tuotantotalouden opinnoilla on ollut hänelle hyvin keskeinen merkitys, ja tuo-tantotalouden opit vaikuttavat oikeastaan kaikessa, mitä hän työelämässä tekee.

Diplomityön Matti teki Oulun seudun koulutuskuntayhty-mälle OSEKK:lle. Työn otsikko oli ”Oululaisten korkean teknologian mekaniikkayritysten kasvun pullonkaulat”, joka oli miehen itsensä mukaan vaikea unohtaa juuri tuon nimen pituuden takia. Matin mukaan diplomityöstä on ollut hänelle hyötyä nimenomaan pk-yritysten ja kasvun ongelmakenttien hahmottamisessa ja ymmärtämisessä.

Valmistumisen jälkeen Matti jäi töihin Tuotantotalouden osastolle, missä hän oli ollut jo vuoden 2003 kesän töissä. Samanaikaisesti hän teki toista työtä Itellan palveluksessa. Vuonna 2005 hän veti ensimmäisen teollisuuteen suun-tautuvan aikuiskoulutuksen, mikä tehtiin POHTO:lle, ja kou-luttamista onkin jatkunut näihin päiviin saakka. Tällä hetkellä vakituinen työpaikka on mikroyrittäjyyden tutkimusjohtajana Oulun eteläisen instituutissa (Oulun yliopiston alueyksikkö), johon hänet valittiin syksyllä 2011. Nykyisessä tehtävässään Matti tekee edelleen yhteistyötä Tuotantotalouden osaston kanssa.

HENKILÖKUVASSA MATTI MUHOS


83


Tärkeimpinä osaamisalueinaan ja ominaisuuksinaan Matti pitää pitkäjänteisyyttä, jota erityisesti tutkimuksen puolella tarvitaan, positiivista asennetta, joka auttaa muutosten aikaan saamisessa, sekä ihmistuntemusta, jota ei voi liikaa korostaa. Ihmistuntemus myös veti aikoinaan Mattia tuotan-totalouden pariin.

Työ merkitsee Matille kehittymismahdollisuuksia. Hy-vinä johtamisen ja tutkimusjohtamisen ominaisuuksina hän pitää vahvaa esimerkin näyttämistä ja sitä, että johtaja pystyy mahdollistamaan tehokkaan ja tuloksekkaan ympäristön. Hän painottaa myös vastuun ja näyttämisen mahdollisuuden antamista. Lisäksi ryhmätyöskentelyä ja yhdessä tekemistä tulee vaalia ja kehittää.

Kohtuullisen varhaisessa vaiheessa Matin uraa Tuotanto-talouden osastolla hänelle tuli selväksi, että väitöskirja olisi hänen seuraava suuri tavoitteensa. Syksyllä 2007 tämä projekti laitettiin alulle, ja vuonna 2011 päästiin tavoit-teeseen: väitöskirja oli valmis. Matin mukaan haastetta oli riittävästi, ja se on ollut hänen uransa suurin haaste tähän mennessä. Siitä on tullut myös palkintoja monella tavalla.

Elämänsä aikana Matti on onnistunut monessa alkaen hiih-tokilpailuista aina kesätöihin ja väitöskirjaan asti. Muutama lommokin on elämän peltiin tullut muunmuassa kuorma-auton kanssa, mutta hänen mielestään tärkeintä on miettiä sattuneen jälkeen, että ”miten se sitten saadaan oikene-maan”. Pienet lommot kuuluvat kasvuprosessiin, eikä niiltä voi välttyä.

Inspiroivia ihmisiä Matilta löytyy niin lähipiiristä kuin koulu-ajoiltakin. Yhtenä suurena esikuvana toimi lukion historian opettaja, jonka tarinat kulkevat eteenpäin nyt myös yli-opiston luennoilla Matin itsensä toimesta. Esimiehistään hän mainitsee kaikkien antaneen oman osansa hänen ke-hitykseensä. Jokaisesta esimiehestä löytyy jotain hyvää,

ja hän on yrittänyt ottaa heistä mallia. Tuotantotalouden osaston johtaja Pekka Kess on antanut oman osansa tähän väitöskirjan ohjaajana ja inspiroinut vahvasti toiminnallaan ja luottamuksellaan. Matti antaisi neuvoksi muille, että elämää kannattaa elää ja suunnitella eteenpäin. Tilaisuuk-siin kannattaa tar ttua. Nämä kulkevat siinä mielessä käsi kädessä, että pitää olla valmistautunut, kun tilaisuuksia tulee, jotta ehtii halutessaan reagoida. Kun tietää omat tavoit-teet, on helpompi vastata tilaisuuksiin, joita aukeaa – ”ja niitähän kyllä aukeaa”.

Tulevaisuudessa Matilla olisi tarkoituksena pureutua tut-kimusjohtamisen kenttään, keskittyä mikro- ja pk-yrityksiin sekä kehittää omaa tiimiään ja tiimijohtamistaan. Tarkoituk-sena hänellä olisi jatkaa väitöskirjan jälkeen loogisesti eteen-päin ja rakentaa kestävä verkosto, jonka kanssa olisi hyvä kehittyä.

”Hyvinä johtamisen ja tutkimusjohtamisen ominaisuuksina hän pitää vahvaa esimerkin näyttämistä ja sitä, että johtaja pystyy mahdollis-tamaan tehokkaan ja tuloksekkaan ympäristön.”

84


Tuomaksella on vaimo ja kaksi lasta. Hän harrastaa golfia, hiihtoa ja lumilautailua, aina kun ehtii. Lisäksi hän yrittää tavata ystäviään mahdollisimman usein, vaikka työ tun-tuukin vievän paljon aikaa. Hän myös metsästää ja kalas-taa toisinaan. Vapaa-aika menee kuitenkin pitkälti tenavien kanssa puuhatessa.

LAPSUUS JA KOULUVALINTATuomas Kaattari syntyi Kokkolassa vuonna 1980 ja vietti lapsuutensa Kokkolassa ja Kannuksessa. Lapsuuden harras-tuksista Tuomakselle kaikkein rakkain oli lumilautailu. Hän pääsi myös lajin valmennusryhmään.

Tuomas valmistui ylioppilaaksi Kannuksen lukiosta ollen vah-vin matematiikassa ja fysiikassa. Lukion jälkeen oli melko sel-vää, että hän halusi opiskella tekniikkaa, mutta opintoala tarkentui tuotantotaloudeksi vasta lukioaikaisen ja sittem-min yliopistoaikaisen kaverin, Tomi Sepän, myötävaikutuk-sesta. Vuoden 2000 syksyllä Tuomas tuli opiskelemaan Ou-lun yliopistoon ja valmistui keväällä 2004. Tekniikan lisäksi toisena vaihtoehtona olisi ollut armeijaura.

OPISKELUAJAT JA DIPLOMITYÖTuomaksella on paljon hyviä opiskeluaikaisia muistoja. Eri-tyisen positiivisia muistoja on mukavasta opiskeluporukasta, jota hän kuvaa pieneksi ja tiiviiksi laumaksi. Vuonna 2000 aloittaneet liikkuivat yhdessä, ja välillä muistettiin myös opiskella. Suurin osa vuosikurssista oli mukana kiltatoimin-nassa tai jollain muulla tavalla aktiivisia. Eniten Tuomas vietti aikaa maakunnan miehien kanssa ja myös heidän kanssa, joilla oli samantyyppiset opintosuunnitelmat. He tekivät yhdessä useita hyviä reissuja, joilla sattui ja tapahtui. Kolmanteen vuoteen asti kiltatoiminta pysyi mukana ku-vioissa, mutta sitten alkoivat työt opiskelun ohessa, joten kiltahommat jäivät.

HENKILÖKUVASSA TUOMAS KAATTARI

Opiskeluaikoina Tuomakselle kertyi paljon työpaikkoja: hän on myynyt kesämökkitontteja, ohjannut mönkijä-safareja ja paintball-pelejä, toiminut hiihtokoulun opettajana sekä las-kettelurinteen yleismiesjantusena. Alaan liittyviä töitä olivat ostajan hommat Nokialla.

Diplomityön Tuomas päätyi tekemään yritykselle nimeltä Flextronics. Firma haki työntekijää lehti-ilmoituksella, ja Tuomas soitteli perään. Vähän aikaa yrityksen henkilöstö mietti diplomityöntekijän tarvetta, mutta Tuomaksen on-neksi he ottivat hänet lopulta. Diplomityön aiheena oli ma-teriaalin ohjaus ja varaston hallinta, mutta prosessien suun-nittelulla ja päätoimisella kehitystyöllä ei ole ollut loppujen lopuksi vahvaa sijaa myöhemmällä työuralla. Diplomityö oli Tuomakselle ”pakollinen paha”. Sen sijaan projekti, johon työ liittyi, oli opettavaisempi. Diplomityö syntyi ikään kuin sen seurauksena.

Tuomas huomauttaa, että opiskeluaikoina hänellä oli enemmän rahaa ja vapaa-aikaa verrattuna työelämään siirtymisen jälkeiseen elämään. Opiskelukavereista moni on kaveri yhä tänä päivänäkin. Tuomas toteaa, että valmis-tumisen jälkeen kannattaa yrittää pitää kontaktia opiskelu-kavereiden kanssa.

TYÖELÄMÄTuomakselle kertyi opiskeluaikoina paljon erilaisia työteh-täviä erilaisissa yrityksissä. Opiskellessaan hän ei tien-nyt lainkaan, mitä meinaa isona tehdä. Tuomaksella kävi tuuri, kun hän pääsi Nokialle ostajaksi parin kesän ajaksi. Valmistumisen jälkeen tahti on rauhoittunut, ja Tuomas on työskennellyt samassa yrityksessä valmistumisestaan lähtien, vaikka yritys vaihtoi välissä nimeä Nokia Siemens Networksiksi.

Kesätöiden kautta saadun ostajakokemuksen kautta Tuo-mas päätyi valmistumisensa jälkeen toimimaan ostopuo-lella 2–3 vuotta. Hän siis jatkoi opintojen jälkeen valmiiksi opittuun hommaan. Näiden parin vuoden kuluttua Tuomas halusi enemmän haasteita – ainahan sitä hakee isompaa ja parempaa ja haastavampaa, jos tuntuu, että itsestä on siihen. Kaikki työt ovat tärkeitä, ja joka tehtävässä pitää olla oman-laisensa osaava tekijä.

Seuraavaksi Tuomas teki reilun vuoden ajan komponentti-insinöörin töitä ja siir tyi sen jälkeen Materials Capability Management -organisaatioon pariksi vuodeksi. Organisaa-tiomuutosten vuoksi hänelle kertyi eri organisaatioissa samoja työtehtäviä eri nimikkeiden alla. Viimeisimpänä hän on toiminut Delivery Capability -puolella reilun vuo-den. Työtehtävä on Tuomakselle mieleinen.

Tuomas kokee, että tuotantotalouden koulutus ei ollut paras mahdollinen vaihtoehto aluksi, koska siitä ei saanut ylivertaista osaamista mihinkään tai millekään alalle. Koodaa-jista tulee työelämässä koodaajia ja elektroniikkapuolen miehistä piiri- tai layout -suunnittelijoita. Tuotantotalouden diplomi-insinöörillä ei ole tällaista syvää osaamista mistään asiasta. Tuotantotalous kuitenkin antaa laajan pohjan ymmär-tää asioita ja puhua muiden alojen ammattilaisten kanssa. Tuta-lainen puhuu sujuvasti rahasta ja tekniikasta sekä osaa yhdistää puolisujuvasti asiat yhteen. Parasta tuotantotalouden kou-lutuksessa onkin Tuomaksen mielestä hyvin laaja-alainen ymmärrys. Nykyisessä ja edellisessä työssään Tuomas näkee tuotantotalouden opintojen kautta hankkimikseen vah-vuuksiksi samat asiat, eli kaupallisten ja teknisten asioiden ymmärtämisen. Hänen nykyisessä työpaikassaan organisaa-tiossa on sekä tuotantotalouden väkeä että tekniikan ja kaupan alan ihmisiä.

KIRJOITTANUT: NATALIA BLOMSTER

85


Tuomaksen mielestä työ on ihmiselle lähes henkireikä. Työympäristössä käyttää viikossa enemmän aikaa kuin perheen kesken kotona. Työpaikka ei ole tietenkään ai-kuisten hoitopaikka, mutta Tuomas käy töissä viihtymässä. Työntekijänä Tuomas on omasta mielestään tunnollinen. Hän toivoo, että yritykset ovat hyötyneet hänen työpanok-sestaan. Kun Tuomas pääsi asemaan, jossa piti alkaa vaikut-taa toisiin organisaatioihin ja ihmisten toimintatapoihin ol-lessaan 26-vuotias juniori, suurin haaste oli olla sillä koke-muksella, osaamisella ja olemuksella riittävän vakuuttava, jotta pystyi ohjaamaan ja muuttamaan vanhoja hyväksi koet-tuja toimintatapoja. Kun tämä haaste tuli vastaan, organisaati-on tuella asiat saatiin kuitenkin menemään eteenpäin.

MENTOROINTITuomaksen omassa organisaatiossa, työkavereissa sekä entisissä kollegoissa ja esimiehissä on sekä hyviä että huolestuttavia esimerkkejä. Suurimmalta osalta ihmisistä voi kuitenkin oppia jotain. Tuomaksella on ollut kaksi mentoria uransa aikana, molemmat pitkän linjan tekijöitä. Heiltä hän on oppinut äärimmäisen paljon. Hän suosit-telee vilpittömästi ottamaan vastaan tällaisen tuen, jos sellaiseen on joskus mahdollisuus, sillä se antaa paljon kokemattomalle ja oppimattomalle, miksei myös pidem-mälle ehtineelle kaverille.

TULEVAISUUDEN SUUNNITELMISTAVaikka Tuomaksen työtehtävät ovat olleet erityyppisiä, val-mistumisen jälkeen hän on työskennellyt samassa yrityk-sessä. Tämä tarkoittaa sitä, että on tullut tutustuttua yh-teen totuuteen. Tuomas onkin sitä mieltä, ettei olisi pahit-teeksi nähdä myös muita yrityskulttuureja ja eri työnanta-jia. Nykyään ei olla enää eläkevirassa, ei työntekijän eikä työnantajan puolelta. Eli ei ole sellaista kulttuuria, että 20-vuotiaana töihin ja 60-vuotiaana eläkkeelle kultakello ranteessa.

Nykyisessä työssä Tuomaksella on kuulemma vielä paljon op-pimista, ja annettavaakin. Mutta ilman muuta, kun aikaa taas kuluu, tulee ajankohtaiseksi miettiä, että ”mitä sitä isona te-kisi?”. Tällä hetkellä Tuomas rauhallisesti oppii nykyisiä hom-mia ja koettaa jalostaa niitä. Tulevaisuus ei miehellä ole vielä ihan selvä.

TUOTANTOTALOUDEN OPINNOISTATuotantotalouden vahvuutena oli ainakin Tuomaksen opis-keluaikoina se, että tutalaiset miellettiin tietynlaisiksi. Opin-toalalla ja opiskelijoilla oli positiivinen noste. Suuri kiitos täs-tä kuuluu aiempien vuosikurssien henkilöille, jotka ovat rai-vanneet polkua seuraaville vuosikursseille.

Tuotantotalouden opetuksesta puuttui 2000-luvun alussa esiintymisen, ulosannin ja perus Office-työkalujen, eli Ex-celin ja PowerPointin, käytön opetus. Ei pidä jännittää, kun joutuu esittämään ”köpösti” tehtyä PowerPoint-esitystä omalle pienryhmälle. Aikoinaan, kun Tuotantotalouden osas-ton kursseilla pidettiin harjoitustyö, annettiin kalvoja kouraan. Lähtökohdat olivat sen mukaiset, kun meni töihin ja näki tieto-koneen. Tutalaiset eivät ole koodaajia tai piirilevy-layouttien tekijöitä, vaan hoitavat projektinvetohommaa, myyntityyppis-tä työtä, hankintaa ja kehitystoimia. He tekevät siis tehtäviä, joissa pitää olla oikeiden ihmisten kanssa tekemisissä, vakuut-taa heidät ja saada ideat myytyä heille. Näihin asioihin Tuomas olisi toivonut enemmän apua opiskeluaikana. Tuomaksen mukaan yleisesti ottaen tutalaiset ovat tekijöitä. He ymmärtävät asioita ja saavat aikaiseksi.

Suhteilla on ollut merkitystä Tuomaksen työuraan siten, että ensimmäinen Nokian kesätyöpaikka tuli perhetutun kontaktin kautta. Häneltä löytyi numero johon soittaa, mikä hieman helpotti työnhakua. Pikkuhiljaa oman aktiivisuuden kautta ovat löytyneet muut työpaikat.

”Tuomaksen mukaan yleisesti ottaen tutalaiset ovat tekijöitä.

He ymmärtävät asioita ja saavat aikaiseksi.”

86


Juuso Heinilä syntyi Pohjanmaalla, Alajärvellä. Nuoruudessa erityisesti urheilu ja vastuullinen asema urheilujoukkueiden kapteenina ovat olleet vaikuttamassa Heinilän tulevaisuu-teen. Matematiikan helppous ja kiinnostavuus olivat myös asioita, jotka hänen nuoruudessaan ovat selkeästi vaikutta-neet nykytilanteeseen. Ylioppilaaksi Heinilä valmistui Alajär-ven lukiosta 1997 käytyään Alajärvellä myös peruskoulunsa.

Ouluun tuotantotalouden osastolle Heinilä haki samana vuonna kuin kirjoitti ylioppilaaksikin. Tuotantotaloudessa häntä kiehtoi ajatus pienestä ryhmästä osana suurta yli-opistoa, jossa monitieteellisyys on merkittävässä roolissa. Toisaalta myös tieto vahvasta osaamisesta pääsykokeissa painotettavissa asioissa vaikutti Heinilän valintaan hakea teknilliselle alalle. Oulun lisäksi Heinilä pohti hakua myös Tampereelle opiskelemaan tuotantotaloutta, mutta täysin teknillinen yliopisto ei kuitenkaan häntä tarpeeksi kiehto-nut.

Tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkinnon lisäksi Juuso Heinilä on suorittanut kauppatieteiden maisterin tutkinnon. Kansantaloustieteestä hän kiinnostui erityisesti sen yhteis-kunnallisen merkittävyyden vuoksi. Hakuvaiheessa Heini-län opinnot olivat menneet todella nopeasti, mutta alun pe-rin hänellä ei ollut tarkoituksena toista tutkintoa suorit-taa. Lähinnä ajatuksena oli kerrata kauppatieteiden perus-asiat ja suorittaa mielenkiintoisia lisäkursseja. Nopean dip-lomi-insinööriksi valmistumisen johdosta opiskeluintoa kui-tenkin vielä riitti, joten kahden vuoden lisäopintojen kulut-tua hän valmistui myös kauppatieteiden maisteriksi.

Merkittävimmät muistot Heinilän opiskeluajoilta liittyvät tuotantotalouden kilta Optiemiin. Opintojen alkuvai-

heen lämmin vastaanotto ja ryhmien muodostuminen olivat hänelle uusia asioita, jotka tekivät selkeän vaiku-tuksen Juuson. Jälkeenpäin ajateltuna Optiemilla on ollut hänelle opiskeluaikanaan keskeinen rooli opintojen ja jopa työuran muokkautumisen kannalta. Hänen omasta vuo-sikurssistaan, sekä parin myöhemmän kurssin ydinporukas-ta muodostui tiivis ystäväpiiri, ja he tapaavat edelleen puo-livuosittain viski-iltojen merkeissä. Tämän lisäksi sama ryh-mä omistaa oman kuudensadan pullon viskitynnyrin jonka kypsymistä he innolla odottavat.

Heinilän opiskeluajan merkittävin työpaikka oli Nokia, jonka palveluksessa hän toimi koko opiskeluajan. Eripituisia työsuhteita Nokian suuntaan syntyi kesätöissä, osa-aikaisena työntekijänä, diplomityöntekijänä ja kokoaikaisena työntekijä-nä. Diplomityönsä Heinilä teki tuotekehitysprojektien johta-miseen liittyen Nokia Networksille. Työ tutki sitä, kuinka pro-jektien johtamista ja projektien hallintaa tulisi toteuttaa ja kouluttaa. Tämän lisäksi työssä toteutettiin projektimuotoi-sena käytännön harjoitus aiheeseen liittyen. Aihetta Heiniläpitää erityisen hyvänä, sillä projektiliiketoiminnan koulutusta ei hänen opiskeluaikanaan vielä paljoa tarjottu. Ammatillisesti työllä ei ole ollut paljoa merkitystä pankkialalla, mutta en-simmäisen vakituisen työpaikan hän sai Nokialta diplomityön avulla.

Kesätöissä Heinilä on toiminut Nokian osto- ja laatupuo-lella. Tämän jälkeen hän toimi tuotekehityksen parissa dip-lomityönsä aiheen vuoksi, kunnes päätös OP-Pohjola-ryhmän esimiesvalmennukseen hakemisesta varmistui. Esimiesvalmennuksessa hän oli vuoden ajan toimien useissa eri toimipisteissä ympäri Suomea. Esimiesvalmennuksen jäl-keen hän palasi Oulun Osuuspankkiin, jossa Heinilä on

KIRJOITTANUT: VALLE UIMONEN

HENKILÖKUVASSA JUUSO HEINILÄ

87


toiminut erilaisissa johto- ja esimiestehtävissä jo kahdeksan vuoden ajan.

Tuotantotalouden tutkinnolla on ollut merkitystä varsin-kin akateemisen loppututkinnon omistamisen takia. Esi-miesvalmennuksen eräänä vaatimuksena oli akateeminen loppututkinto, joten ilman diplomi-insinöörin papereita haku olisi ollut mahdotonta. Erottuvuutta finanssialalla hän pitää myös suurena etuna, sillä harva alalla toimiva on diplomi-insinööri. Järjestelmäkehityksen keskeisyys finanssi-alan tulevaisuudessa tulee myös kasvattamaan tutkinnon merkittävyyttä.

Tärkeimpänä osaamisenaan Heinilä pitää suurten kokonai-suuksien nopeaa analyysikykyä ja olennaisen asian löytä-mistä. Ihmisten motivointikykyä olennaisia asioita kohtaan hän pitää tämän ohella erittäin tärkeänä asiana. Erilaisissa kehitysryhmissä tämä on selkeä asia jonka avulla pystyy erottautumaan muista. Kahdesta tutkinnosta hän kokee myös olevan todellista hyötyä yleisessä ongelmanratkaisussa ja analyysissä.

Oman työnsä vaikuttavuutta työyhteisössään Juuso ku-vailee merkittäväksi. Hän on huomannut urakehityksensä kautta selkeän vaikutusvallan kasvamisen, ja sitä kautta omien toimiensa merkittävyyden kasvamisen. Tuottavuus-eroja eri organisaatiotasoilla hän kuvailee merkittäviksi. Analyyttisen osaamisen lisäksi hän pitää vaikuttamiskykyä erityisen tärkeänä asiana merkittävien päätösten aikaansaa-misessa.

Pohdinta finanssialalle siir tymisestä alkoi Heinilän ollessa Nokialla töissä jo neljän vuoden ajan. Diplomityön aikana pienemmän yrityksen toiminnassa mukana oleminen muodostui selkeäksi tavoitteeksi, sillä koko yrityksen asioihin vaikuttaminen miellytti Heinilää enemmän kuin

suuren yrityksen vähäisemmät vaikutusmahdollisuudet. Finanssialalle hän päätyi kuitenkin pitkälti sattuman kautta. Esivalmennusohjelma oli merkittävin syy Oulun Osuuspank-kiin hakemiselle, sillä esimiesvalmennus kiinnosti Heinilää yleisemminkin.

Itse valmennusohjelmasta Juuso sai todella paljon irti. Erit-täin hyvän näkemyksen saaminen finanssialaan ja OP-ryh-mään antoivat hyvät valmiudet lähteä mihin tehtävään ta-hansa valmennuksen jälkeen. Konkreettisen osaamisen li-säksi ohjelma tarjosi myös hyvät kontaktit OP-ryhmän sisällä. Itse valmennusryhmästä muodostui myös tiivis ryhmä, joka pitää edelleen yhteyttä.

Työ merkitsee Heinilälle henkilökohtaisen kehittymisen paikkaa, joka tietyllä tapaa menettää merkitystään kehityk-sen nopeuden hiipuessa. Tällaisissa tilanteissa hän onkin vaihtanut paikkaa Osuuspankin sisäisesti. Yhtä kertaa luku-un ottamatta hänen ei olekaan tarvinnut tällaista siirtomah-dollisuutta suuremmin etsiä, vaan uudet mahdollisuudet ovat avautuneet muista asioista johtuen. Työn yhteiskunnallinen merkittävyys on myös korkealla Heinilän työssään arvos-tamissa asioissa. Finanssijärjestelmä on koko yhteiskunnan toimivuuden kannalta erityisessä roolissa. Osuuspankkiryh-män historiaa, mainetta ja ydinajatusta Juuso pitää myös tärkeänä työssään.

Vastuualueet ja alaisten määrä ovat vaihdelleet paljon Heini-län eri työtehtävissä. Yleensä sekä vastuu, että alaisten määrä ovat lisääntyneet. Urallaan Juuso on tehnyt perin-teistä pankinjohtajan työtä, jossa hän johti kolmea kontto-

ria kahden vuoden ajan. Pankinjohtajana Heinilä arvosti vapautta toimia ja tehdä päätöksiä itsenäisesti. Tämän jäl-keen hän palasi valtakunnallisiin ja pankkitasoisiin tehtäviin. Nykyään Heinilä vastaa varallisuudenhoitoliiketoiminnas-ta ja asiakkuuksista, jonka johdosta hän toimii ryhmäta-solla esimerkiksi varallisuudenhoidon johtoryhmissä. Tässä hän pitää tärkeänä valtakunnallisen tason vaikuttamismah-dollisuuksia.

Juuso Heinilän johtamiskokemukset lähtevät opiskeluajoilta killan puheenjohtajan tehtävistä. Hän pitää tointa merkit-tävänä motivoimisen kautta johtamisen opettelussa. Tässä tehtävässä hän huomasi olevansa todella hyvä muiden ihmisten innostamisessa toimimaan Heinilän vision mu-kaisesti. Tätä kautta hän innostui myös muusta johtamisesta. Hän huomasi innostavien visioiden ja motivoivien tavoittei-den todella vaikuttavan muihin ihmisiin. Täysin motivoitu-mattomia ihmisiä hän ei usko olevan olemassakaan. Henki-lökohtaisuutta Juuso pitää myös erittäin tärkeänä osana joh-tamista.

Suurimpana haasteenaan Heinilä pitää siirtymistä esimies-tehtäviin OP-ryhmässä johtamaan todella kokeneita hen-kilöitä. Vastustusta hän koki erityisesti nuoren ikänsä ja kokemattomuutensa johdosta. Esimiestaitojaan hän ei ollut aikaisemmin päässyt myöskään todella näyttämään. Kokemattomuutensa hän myös myöntää, joten vastustus oli helppoa ymmärtää. Kuukauden aikajakson aikana Juuso sai kuitenkin käännettyä tilanteen täysin ympäri.

”Juuso Heinilän johtamiskokemukset lähtevät opiskeluajoilta killan

puheenjohtajan tehtävistä. Hän pitää tointa merkittävänä motivoi-

misen kautta johtamisen opettelussa.”

88


Toinen haaste, joka Heinilälle tulee työuraltaan mieleen, on hänen siir tymisensä kolmen konttorin pankinjohta-jaksi. Tässä tilanteessa vastustus ei ollut kuitenkaan yhtä suurta aiemman esimieskokemuksen ansiosta. Aikaisemman vastaavan tilanteen vuoksi Heinilä tunsi myös hyviä menet-telytapoja tilanteessa. Luottamuksen voittaminen onnistui tässäkin tilanteessa todella nopeasti.

Konttoriryhmän johtajuusaikaa hän pitää myös uransa yh-tenä suurimpana onnistumisena. Mielenkiinto kolmen eri työryhmän samanaikaista johtamista kohtaan oli suurta, mut-ta tilanne konttoritasolla oli huono. Konttorit eivät toimineet alun perin vahvasti, mutta puolentoista vuoden kuluessa konttoriryhmä oli yksi Suomen parhaista konttoriryhmistä. Ihmisten innostuminen ja onnistumisen elämykset olivat kriittisiä asioita muutoksen onnistumisen kannalta.

Yhtenä menestystekijänään Heinilä pitää analyyttisyyttä. Olennaisuuden löytäminen suurista ja monimutkaisista asioista on Heinilän mukaan yleinen menestystekijä kaikilla aloilla nyt ja tulevaisuudessa. Toisena hän pitää ihmisten motivointikykyä ja kykyä saada ihmiset innostumaan muutok-sesta, vaikka tämä usein hankalaa onkin. Kolmantena menes-tystekijänä Juuso pitää monialaisuuttaan. Sekä eri asioiden opiskelun takia, että monialaisissa asioissa yleisemmin mukana olemista Heinilä pitää todella tärkeänä. Esimerk-kinä hän muistaa jäsenyytensä yliopiston naistutkimuksen neuvottelukunnassa, jossa ryhmän muut jäsenet ajattelivat hyvin eri tavoin kuin hän itse.

Muille Heinilä antaa muutaman selkeän neuvon urakehityk-sen kannalta. Monialaisuutta hän pitää erittäin hyödyllisenä kenelle tahansa. Myyntitöiden tekemistä hän suosittelee ihmi-siin vaikuttamistaitojen kehittämisen kannalta ja työpaikan vaihtamiseen ja pienten riskien ottamiseen hän kannustaa myös.

Tulevaisuudessa Heinilä uskoo tekevänsä samoja töitä kuin nykyisinkin ainakin vuoden verran. Hän kuitenkin myöntää turhautuvansa melko nopeasti samoihin töihin, joten tehtä-vien vaihtaminen tulee ennemmin tai myöhemmin varmasti jälleen ajankohtaiseksi. Oulun osuuspankissa hän uskoo toi-mivansa jatkossakin, mutta Oulusta hän pitää niin paljon että asuinpaikkakunnan vaihtaminen ei tunnu todennäköi-seltä. Pitkällä tähtäimellä hän aikoo jatkossakin tehdä mie-lenkiintoisia tehtäviä OP-Pohjola-ryhmässä ja haluaa vaikut-taa jatkuvasti suurempiin kokonaisuuksiin.

89


Henri Isojärvi syntyi ja vietti varhaislapsuutensa Ruotsissa, Köpingissä. Tästä ajasta hän ei kuitenkaan muista paljoakaan, vaan muutti perheensä mukana Ouluun jo kolmevuotiaana ja sieltä Oulunsaloon hänen aloittaes-saan peruskoulun. Aikaisimmat työelämään vaikuttavat muistot ovat kotiin hänen isänsä toimesta tuodut tieto-koneet: Vic 20 sekä Commodore 64. Tietokoneista jo varhain kiinnostuminen vaikuttikin Henrin tulevaisuuden uravalintaan yhdessä hyvien matemaattisten taitojen ohella. Peruskoulun Henri kävi Oulunsalossa, jonka jälkeen lukion suorittaminen Oulun Lyseon lukiossa tuntui järkevältä. Ylioppilaaksi hän valmistui vuonna 2000.

Opiskelemaan hakiessaan Isojärvi tutki useita eri vaihtoehtoja. Erityisesti teknillinen tiedekunta ja taloustietei-den tiedekunta kiinnostivat häntä. Tuotantotaloudessa Henri Isojärveä kiehtoi siinä toteutuva tekniikan ja talou-den yhteenliittymä, joten opiskelupaikka oli sillä selvä. Isojärvi ei olekaan opiskellut tuotantotalouden ohella missään muualla, vaan opinnot osuivat heti tarkasti oikeaan. Diplomi-insinööriksi hän valmistui neljän ja puolen vuoden opiskelun jälkeen vuonna 2008. Myös hänen veljensä ja vaimonsa ovat valmistuneet Oulun tuotan-totalouden osastolta.

Opiskeluajoilta Henri muistaa parhaiten kiltatoiminnan ja hallituksen toimintaan osallistumisen rahastonhoitajan ja puheenjohtajan toimissa. Killan mukana tehdyt aktiviteetit ovat jääneet erityisen hyvinä muistoina Isojärven mieleen. Parhaat opiskelukaverit muodostuivat omasta vuosikurssista, sekä myös hallituksen kautta tutuksi tulleista järjestötoimijoista. Hallitustoiminnan hyödyistä Isojärvi mainitsee yhteistoiminnan harjoittelun sekä sosiaalisten kykyjen kehittymisen.

Kesätöistä ja harjoitteluista Isojärvelle on jäänyt mieleen tutkinnon pakollisen harjoittelujakson suorittaminen kesätöissä Brysselissä. Mahdollisuus harjoittelujaksoon avautui Kone international trainee programin kautta. Toinen Henrin muistiin jäänyt kokemus on PKC Groupilla suoritetut kesätyöt. Todellisen alun työuralle ”työn makuun pääsemisen” kautta loi erityisesti tämän kesätyöpaikan jälkeen seuraavan talven ajan jatkunut osa-ai-kainen työpaikka samassa yrityksessä.

Diplomityönsä Henri Isojärvi on tehnyt terästehtaan ohjelmistotuen parantamiseen liittyen. Diplomityöyrityk-senä toimi hollantilainen Quintiq, joka valmistaa tuotannonsuunnitteluohjelmistoja. Itse työn Isojärvi teki Raa-heen Rautaruukin terästehtaalle Rautaruukin omasta aiheesta. Isojärvi kokee diplomityöstä olleen hyötyä erityi-sesti siksi, että se antoi hänelle mahdollisuuden tutustua Quintiqiin diplomityön tekemisen ajan. Kokemusta itse yrityksestä hän ehti tällä tavoin kartuttaa jo puoli vuotta ennen varsinaisessa työsuhteessa aloittamista. Voidaankin sanoa että hän kouluttautui työhönsä diplomityötään tekemällä. Isojärvi on jatkanut valmistumisensa


HENKILÖKUVASSA HENRI ISOJÄRVI

90


Matkustaminen kuuluu oleellisena osana Henrin työhön, joten työmatkat vaikuttavat tietenkin myös hänen perheen-sä elämään. Ulkoisista haasteista Isojärvelle tulee mieleen tilanteet, joissa asiakas ei ole ollut tyytyväinen toimituk-seen. Haasteena Henri kokee tyytymättömän asiakkaan muuttamisen tyytyväiseksi. Näissä tilanteissa Isojärvi myöntää tietynlaisen perfektionismin vaikuttavan itseensä, erityisesti jos hän tuntee itse voivansa vaikuttaa toteu-tukseen aikaisempaa enemmän.

Onnistumisen kokemuksia Henri Isojärvi kokee työssään suurten projektien päätösvaiheissa, joissa kaikki on toi-minut suunnitelmien mukaan. Päätösvaiheessa asiakas on ottanut uuden järjestelmän käyttöön, ja järjestelmän seuraaminen alkaa. Erityisesti asiakkaan keskeisten mitta-reiden antamat tulokset asiakkaan liiketoimintahyödyis-tä kielivät onnistuneesta työstä, josta tietää itse onnistu-neensa. Keskimäärin vuoden mittaisten projektien onnis-tumisten varmistaminen on tuonut suurimmat onnistu-misen elämykset Isojärvelle hänen työssään.

Epäonnistumisista Isojärvelle tulee selkeästi eräs tuore pro-jekti mieleen, jossa esittelyjärjestelmään oli jäänyt yksi kes-keinen virhe. Yksi keskeneräinen asia toki vaikutti huo-nolta järjestelmän esittelyvaiheessa, ja tähän ei Isojärvi voinut millään tyytyä. Asian korjaaminen mahdollisimman nopeasti esittelyn jälkeen ja todellisen osaamisen näyttä-minen asiakkaalle nousivat tärkeimmiksi asioiksi kömmäh-dyksen jälkeen. Luovuttamista ei siis käynyt Isojärven mie-lessä lainkaan. Tietynlaisena mottona hän pitääkin ajatusta: epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.

Advanced Planning & Scheduling -ohjelmistoalalle Henri ei osannut ajatella haluavansa, varsinkaan kun APS-ohjel-mistojen kehitys ei ollut hänelle entuudestaan tuttua. Omien tuotantotalouden ja teknisen osaamisen yhdistä-mistä työssään hän kuitenkin piti tärkeänä. Quintiqiltä Isojärvi sai työtarjouksen oltuaan tietojärjestelmäkehittä-jänä eräässä hollantilaisessa markkinointiyrityksessä. Itse paikasta hän kuuli päätettyään palaavansa Suomeen. Isojär-ven silloinen pomo tiesi Quintiqin tarvitsevan luotettavaa työntekiää Suomessa ja kehottikin Isojärveä hakemaan paikkaa. Haastattelun ja soveltuvuustestin jälkeen Henri muistaa viimeisenä päivänä juuri ennen paluumatkaansa käyneensä allekirjoittamassa uuden työsopimuksensa.

Henri Isojärvelle työ on tärkeää erityisesti mielenkiintois-ten haasteiden kautta, sekä uusien asioiden aikaansaami-sen myötä. Yleisemmin hän näkee työnsä tärkeänä asiakas-yritysten toiminnan aidon tehostamisen kautta. Resurs-sien tehokas hyödyntäminen on koko yhteiskunnan kan-nalta hyödyllistä, ja koko Quintiqin toiminta perustuu juuri tehokkuuden parantamiseen.

Vaikka Quintiqillä onkin Vantaalla oma toimipiste, toimii Isojärvi edelleen itsenäisenä toimijana omasta kotitoimis-tostaan käsin. Tämän itsenäisyyden hän näkee myös itseään työntekijänä määrittävänä erityispiir teenä. Itse-näisyys, luotettavuus ja itse työn tulokset ovat piir teitä joita hän haluaa näyttää myös muille yrityksessä. Toisaalta Henri kokee Quintiqin avoimen työilmapiirin ruokkivan tällaista asennetta. Ihmisille annetaan vastuuta ja luotta-musta mahdollisimman paljon ja itse työn tulokset ker-tovat siitä, kuinka hyvin asioissa on onnistuttu. Ylimääräis-tä seuraamista ei arvosteta.

Suurimpana sisäisenä haasteena Isojärvi pitää työn ja muun elä-män tasapainon löytämistä.

jälkeen Quintiqillä työskentelyä nykypäivään saakka välillä työtehtäviään vaihdellen.

Tuotantotalouden koulutuspohjasta Isojärvi tuntee ole-van erityisen paljon hyötyä työssään. Tuotantotaloudenopinnot yhdistettynä tietotekniikasta löytyneeseen sivu-aineeseen ovat todella kohdallaan tuotannonohjausjärjes-telmäliiketoiminnassa, jossa myös ohjelmistopuolen tunte-mus on tärkeää. Tuotannollisen toiminnan tuntemista sekä tuotannon ohjauksesta ja suunnittelusta kartutettua tietämystä Henri kuvaileekin nappiosumaksi opintojen ja töiden kohtaamisen suhteen.

Suurimpana vahvuutenaan Henri pitää monipuolista osaa-mistaan. Eri rooleihin sopiva taitopohja antaa hänelle mahdol-lisuuden toimia businesskonsultin, Quntiq-spesialistin, algorit-miekspertin tai teknisen konsultin roolissa. Vaikka kärki-osaaminen eri osa-alueilla löytyykin tarkemmin erikois-tuneilta henkilöiltä, pystyy Henri toimimaan projektiym-päristössä kaikissa näissä rooleissa hyvin. Tarkempaa tietoa ja apua hän mainitsee saavansa tarvittaessa kokeneemmilta tekijöiltä yrityksen sisällä. Erityisesti businesskonsultin ja Quintiq-spesialistin roolin Henri kokee yhdistävänsä tehokkaasti toimien samalla Quntiqin ja asiakasyrityksen rajapinnassa, sekä toteuttaen teknisen ratkaisun asiakkaan ongelmaan.

Suurimman edun Isojärvi kokee antaneensa Quintiqille aivan sen alkuaikoina Suomessa. Hänet palkattiin aikana, jolloin Quintiqillä ei ollut omaa toimistoa Suomessa, ja hän toimikin jonkin aikaa yrityksen ainoana työntekijänä Suomessa. Itsenäinen työskentelytaito oli erityisen suuri valtti tällaisessa tilanteessa. Kotitoimistosta käsin yhteistyö työtovereiden kanssa pakotti todella itsenäiseen työnte-koon, johon vaadittiin aivan tietynlaista työntekijää. Quin-tiq onkin rakentanut Suomen ryhmänsä Henrin ympärille ja tätä nykyä Suomen tytäryhtiössä Vantaalla työskentelee jo kahdeksan henkilöä.

”Tietynlaisena mottona hän pitääkin ajatusta:

epäonnistuminen ei ole vaihtoehto.”


Omalla urallaan Henriä on inspiroinut erityisesti kaksi ihmistä: Seppo Pieterse, esimies joka palkkasi hänet alun perin Hollannissa, sekä Victor Allis, yksi Quintiqin perus-tajista. Pieterseä Henri kuvailee nöyräksi ja hillityksi asiantun-tijaksi, johon luotetaan. Tämä sama luottamus syntyy myös asiakkaiden ja Pietersen välille hyvin nopeasti. Victor Allis on Henrin mukaan tuonut omilla teoillaan sekä viestinnäl-lään vastuun ja luottamuksen ilmapiirin Quintiqiin. Ylei-sesti inspiroivana henkilönä Allis tuo yhteistyöhön kan-nustavaa yrityskulttuuria yritykseensä.

Yhtenä menestystekijänään Henri pitää monia eri osaamis-alueitaan. Projektiliiketoiminnan parissa monen eri roolin osaaminen vain korostuu. Toisena vahvuutena hän pitää itsenäistä otetta työhön, sekä luotettavuutta työntekijänä. Kokonaisuuden hallinta itsenäisesti, sekä asioiden loppuun vieminen haasteista huolimatta ovat Isojärven mukaan erityisen tärkeitä kykyjä hänen työssään. Uusien taitojen nopea omaksuminen mahdollistaa Isojärven muuntautu-miskyvyn erilaisia tehtäviä varten työssään. Yleisenä ura-kehitysneuvona Henri ohjeistaa ihmisiä vaihtamaan tehtä-viään, mikäli oma paikka ei tunnu juuri oikealta. Ensimmäi-nen työpaikka ei ole välttämättä se kaikkein mielenkiintoi-sin, kuten hän itsekin Hollannissa markkinointiyrityksessä työskennellessään huomasi. Jokaisesta työstä on kuitenkin syytä ottaa mahdollisimman paljon opiksi tulevaisuuden mahdollisuuksia varten.

Tulevaisuuttaan Isojärvi ei ole suuremmin miettinyt, mutta selvää on että ura Quintiqillä tulee jatkumaan vielä pitkään. Ulkomaille muutto on pyörinyt hänen mielessään jonkin aikaa aikaisemman Hollannissa asumisen johdosta ja jat-kossa hänen perhetilannekin antaa aikaisempaa enem-män mahdollisuuksia toteuttaa tällaisia muutoksia.

91

92


Annika Himola syntyi Kemissä ja vietti lapsuutensa siellätäysi-ikäisyyteen asti. Opiskelun kannalta hän kokee asuin-paikallaan olleen vaikutusta lähinnä opiskelupaikan valin-nassa. Ouluun tuotantotaloutta opiskelemaan päätymi-nen oli pitkälti Kemissä asumisen ja hyvän koulumenestyksen ansiota. Ylioppilaaksi Himola valmistui Kemin lyseon lukiosta keväällä 2006.

Tuotantotalouden osastolle Annika hakeutui opiskelemaan pienen aikapaineen alla ilman suurempaa tietoa alasta

itsestään. Isoimpana merkittävänä tekijänä Himola pitää paperivalinnan vaatimusten täyttymistä omalla ylioppilas-todistuksella. Itse opiskelualan sisällöstä hän kuulikin vasta tuotantotalouden ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa. Oulun tuotantotalouden osastolta Himola valmistui kesällä 2011. Hänellä on opinto-oikeus myös Aalto-yliopiston International Business Communication – maisteriohjelmas-sa, mutta opintosuorituksia kyseisestä ohjelmasta ei ole vielä kertynyt.

Parhaina muistoina opiskeluajoilta Annikalle tulee mieleen tuotantotalouden kilta Optiemin tapahtumien kautta löytyneet läheisimmät kaverit, joiden kanssa tentteihin lukeminen tuli tutuksi. Ensimmäisen vuoden jälkeen aktii-viselle järjestötoimijalle kavereita alkoi löytyä myös teknil-lisen tiedekunnan ulkopuolelta, jopa muilta yliopistopaik-kakunnilta. Oman vuosikurssin valmistuttua nopeassa aika-taulussa Himola vietti enemmän aikaa myös opintonsa myö-hemmin aloittaneiden kanssa.

Annika oli kolme kesää harjoittelijana tuotantotöissä. Viimei-sessä kesätyössään hän toimi omien sanojensa mukaan “oikeissa töissä” laatuin-sinöörinä Lappset Oyj:ssä. Tämän lisäksi vaihto-opiskelu Thaimaassa on jäänyt Himolan mieleen opiskeluajoilta.

Suuret tapahtumat, kuten perinteinen opiskelijavappu, sekä muukin opiskelijakulttuuri ovat Annikalle mieleisiä muistoja opiskeluajalta. Hauskan-pidon lisäksi järjestötoiminnan tunteminen monelta eri kantilta Oulun teekkariyhdistyksestä Oulun yliopiston ylioppilaskuntaan on hyödyllinen asia, jonka opiskeluajan miettiminen nostaa esille. Tietämys siitä, kuinka paljon yh-teisellä tahtotilalla on mahdollista saada aikaan jo opiskelija-järjestötasolla, inspiroi Annikaa nykyisinkin.

Diplomityön Himola teki Lappset Oyj:lle. Aiheena työssä oli toimittajien suorituskyvyn arviointiympäristö. Himola loi yrityksen toimittajakannan arvottamista varten mitta-reita, joiden avulla toimittajien arvottaminen on järkevää. Suorana hyötynä diplomityöstä hän kokee työhaastattelun, jossa aihe nousi esille. Nykyisessä työpaikassa KoneCrane-silla hänen työtehtäviinsä kuuluu muiden tehtävien ohella samanlaisia asioita kuin diplomityössä. Hänen diplomityönsä kysymyksiin etsitään ratkaisuja muissakin yrityksissä, joten Annika uskoo diplomityöstä olevan hyötyä myös tulevai-suudessa.

Aikaisempaa työkokemusta Himolalta löytyy yhden kesän verran Nokia Siemens Networksilta moduulitestauksesta, yhden kesän Stora Enso Oyj:ltä prosessinvalvonnasta, sekä opiskeluajan viimeisen kesän Lappset Oyj:ltä laatuinsinöö-rin työstä vastuuna reklamaationkäsittely ja laatuasioihin liitty-vä kehitystyö. KoneCranesilla Himola toimii laatuinsinöörinä laitepuolen globaalissa laatufunktiossa. Päävastuina hänellä on laatutoiminnan analysointi, prosessienhallinta, yleiset ke-hitystehtävät globaaliin laatuun liittyen, sekä laatuohjelmis-ton ylläpito ja siihen liittyvä raportointi. Itse työtehtävät

sisältävät kaikkea koulutusten pitämisestä globaalien toimi-tusprojektien hallintaan asti. Työtehtävät ovat todella itse-näisiä, mutta toisaalta vastuun Himola kokee hyvin positii-visena asiana työssään. Himola uskoo että tuotantotalouden diplomi-insinöörin tutkinnolla on positiivinen mielikuva työmarkkinoilla. Itseensä hän myöntää tuotantotalouden opintojen vaikuttaneen varsinkin laaja-alaisuuden kautta. Monien eri alojen osaajien kanssa toimeen tuleminen eri-

”Tuotantotalouden opinnot ovat kasvattaneet

myös Himolan kunnianhimoa ja yrittämisen

intoa sosiaalisen ympäristönsä vuoksi.”


HENKILÖKUVASSA ANNIKA HIMOLA

93


laisissa tilanteissa on yksi tuotantotalouden tutkinnon vah-voista puolista. Tuotantotalouden opinnot ovat kasvatta-neet myös Himolan kunnianhimoa ja yrittämisen intoa sosiaalisen ympäristönsä vuoksi.

Tärkeimpinä osaamisinaan Himola pitää kokonaisuuksien hallintaa, edelleen tuoretta näkemystä työelämässä, sekä yleistä oma-aloitteisuutta. Sosiaalisten taitojen ja kansainvä-lisyyden hän kokee suurimpana antinaan nykyiselle työn-antajalleen, sillä erityisesti yhteydenpito suurten yhteistyö-verkostojen kanssa vaatii sosiaalista osaamista. Tuotantota-louden diplomi-insinöörin valttina Annika näkee erityisesti kehityskelpoisuuden yrityksissä arvostetun vaihtelevuuden ja uteliaisuuden vuoksi.

Himola kokee ymmärtäneensä omat tavoitteensa ja osaa-misensa parhaiten työnteon kautta. Tulevaisuuden työteh-tävien tiedostamista ja niiden aikaansaamiskeskeisyyttä hän tähdentää erityisesti. Saman ajatuksen hän haluaa myös tulevien diplomi-insinöörien ymmärtävän. Työtä Himola pitää positiivisena haasteena. Työnteko voi olla mukavaa, muttei silti hupia. Työ on hänelle tapa toteuttaa itseä ja siinä oppii paljon itsestä ja muista ihmisistä. Opiskeluaikaan ver-rattuna vastuu on selvästi kasvanut, sillä työelämässä ei ole aina vastuussa vain omasta suorituksestaan, vaan annettu työpanos vaikuttaa omien asioiden lisäksi myös muihin.

Suoruus ja tehokkuus ovat Himolan vahvuuksia työnteki-jänä, nämä ovat erityisesti asioita, joista hän on saanut hyvää palautetta työpaikoillaan. Epäkohtien nostaminen pöydälle ja niihin tarttuminen omilla toimilla ovat myös erityisiä vah-vuuksia, jotka eivät ole itsestään selviä työelämässä. Tiedon hankkiminen ennen työn suorittamista on Himolan mukaan hieman epätyypillistä tuotantotalouden diplomi-insinöörille, mutta hän pitää myös tätä omana vahvuutenaan. Liian utelias suhtautuminen joihinkin asioihin voi olla kuiten-kin huono asia, Himola myöntää.

Suurimpia haasteita Himolalle on ollut yliopistomaailmasta töihin siirtyminen. Oleinnaisena tekijänä tässä muutoksessa on ollut päivittäisien rutiinien muodostuminen ja niihin so-peutuminen. Päätöksenteon viivyttely ei toimi työelämässä, vaan joka päivä on oltava kahdeksan tuntia mahdollisimman tehokkaana. Vastuun kasvaminen on myös selkeä ero yli-opistomaailmaan. Työnteon luonne on hyvin erilaista opis-keluun verrattuna deadlinepainotteisuuden vähentyessä.

Suurimpana haasteenaan Annika pitää mittavaa projektia, joka oli ollut käynnissä jo jonkin aikaa ennen kuin hän alkoi johtaa sitä. Tietämys projektista oli todella vähissä projek-tiin siirtymisen aikaan, eikä aiempi projektivetäjä ollut enää käytössä perehdyttämiseen ja muuhun tiedotukseen. Tämä projekti on keskeneräinen, joten sen lopputulos ei ole vie-lä tiedossa. Kuitenkin haasteena oli juuri vetovastuun otta-minen projektissa. Suurimpina onnistumisinaan Himolalle tulee mieleen TIMES-casekilpailun finaaliin pääseminen opis-keluaikana, sekä eri työpaikkoihin pääsemiset.

Himolaa inspiroivat ihmiset, joista hän saa energiaa, esi-merkiksi samojen kiinnostuksen kohteiden vuoksi tai kes-kustelun kautta. Kaikkia tällaisia ihmisiä hän pitää hyvin tär-keinä. Varsinaista mentoria hän ei osaa nimetä, mutta häntä inspiroineita henkilöitä hänellä on äidistä opiskelu-kavereihin.

Realismia Himola pitää yhtenä menestystekijänään. Hän tietää, mihin hän pystyy ja mihin hänen kykynsä eivät vält-tämättä riitä. Erityisen tärkeänä hän pitää omien kykyjen aliarvioimisen välttämistä. Toisena menestystekijänään hän näkee ennakkoluulottomuuden. On tärkeää uskaltaa lähteä tavoittelemaan sitä, mihin todella pystyy. Kolmantena valtti-naan hän pitää ammattiosaamistaan ja sen kehittämistä. Osaamisen avulla hän kokee pääsevänsä mahdollisimman pitkälle työurallaan.

Muiden urakehitykseen Annika antaa vinkin: ei kannata miettiä mihin muut menevät, vaan päättää reittinsä täysin henkilökohtaisesti. Itse hän ei ole miettinyt urakehitystään mennessään nykyiseen työpaikkaansa. Himola kannustaa ihmisiä kokeilemaan mahdollisimman erilaisia työpaikkoja, sillä unelmatyöpaikka voikin osoittautua kamalaksi, vaikka alun perin kaikki vaikuttaisi täydelliseltä, kun taas alun perin heikolta näyttänyt paikka voi osoittautua todella mielenkiin-toiseksi. Tärkeimpänä vinkkinä Himola antaa sen, ettei ikinä kannata aliarvioida itseään.

Tulevaisuudessa Himola haluaa toimia aina oman pään-sä mukaan, ja liikkua niihin asemiin, jotka hän tuntee omiksi. Lähitulevaisuudessa hän näkee itsensä ulkomailla tekemässä työtä, josta hän pitää sellaisessa ympäristössä, joka kannustaa häntä tekemään sen hyvin. Kymmenen vuoden päähän liittyviä suunnitelmia hän pitäisi jopa hie-man huolestuttavina, joten sinne asti hän ei myöskään elämäänsä suunnittele.

94


Tuotantotalouden opetus Oulun yliopistossa tukeutuu vahvasti tutkimukseen. Tuotantotaloudessa tehdään tuloksellista yhteistyötä kansainvälisesti ja Oulun yliopisto on erittäin haluttu kumppani kansainvälisessä yhteistyössä. Aka-teemisessa vertailussa tuotantotalouden tutkimus ja opetus sijoittuvat Euroopan parhaaseen neljännekseen.

Tuotantotalouden tutkimus seuraa aikaansa ja tutkimustuloksia hyödynnetään tuotteiden, palvelujen ja elämysten tuote-kehityksessä ja tuotannossa. Toimintaa ohjaavia arvoja ovat strateginen ajattelu, tehokkuus, laadukkuus, yrittäjyys, innova-tiivisuus ja hyvinvointi sekä yhteiskunnan kestävä kehitys.

Noin puolet tuotantotalouden opiskelijoista tulee Suomen rajojen ulkopuolelta: Aasiasta ja muualta Euroopasta.

TUOTANTOTALOUS VUONNA 2040

95


OPISKELIJAKUVAUKSET

JANI JÄMSÄ

Olen 22-vuotias kolmannen vuoden tuotantotalouden opiskelija. Tällä hetkellä asun Oulussa, mutta lähes koko elämäni olen viettänyt Haukiputaalla. Harrastuksiini kuuluvat kuntosali, elokuvat ja matkailu. Vuoteen 2030 mennessä näkisin itseni toimineen jo pitkään erilaisten haastavien projektien parissa. Olisin noussut arvostettuun asemaan suuressa kansainvälisessä yrityksessä, mutta toimisin kuiten-kin edelleen projekteihin liittyvissä tehtävissä. Ulkomailla työskentely kiinnostaa minua paljon, ja olen valmis op-pimaan uusia asioita.

MIRA HUTTUNEN

Olen 22-vuotias syntyperäinen oululainen. Tuotantotaloutta opiskelen nyt neljättä vuotta. Olen vaihdossa Itävallassa Grazissa kevään 2012. 30 vuoden päästä näen itseni joko pk-yrityksen perustajana tai asiantuntija/johtajan työtehtä-vissä. Yrittäjyys kiinnostaa, ja toivonkin, että minulla on tulevaisuudessa mahdollisuus työskennellä itselleni.

R ISTO-MATTI PUOMINEN

Olen kotoisin Ranualta, missä kävin peruskoulun ja lukion. Nyt opiskelen tuotantotaloutta kolmatta vuotta, ja opintojen puoliväli on saavutettu. Opiskelun ohella aikani kuluu harrastusten ja kavereiden parissa. Harrastan joukkuelajeja, kuten jääkiekkoa, kaukalopalloa ja salibandyä. Vuonna 2030 olen luultavasti töissä teollisuuden parissa jossain päin Suomea. Tuolloin minulla on jo kokemusta monenlaisista työtehtävistä, ja toivottavasti olen työsken-nellyt myös ulkomailla. Haaveenani on löytää työpaikka, jossa todella viihdyn ja jossa pystyn toteuttamaan omia ideoitani.

Kirjan uratarinat laadittiin haastattelujen pohjalta.Haastattelut tekivät ja uratarinat kirjoittivat tässä esiteltävät tuotantotalouden kandivaiheen opiskelijat.

96


KRISTI INA JUUSO

Olen 22-vuotias neljännen vuoden TUTA-opiskelija Kristiina Juuso. Harrastan paljon urheilua varmaan siksi, että kotipaikal-lani Ylläsjärvellä harrastusmahdollisuudet olivat aikoinaan melko rajalliset. Urheilu on aina ollut henkireikäni ja pidän eniten tele-markista ja juoksemisesta. Lisäksi tykkään hyvästä musiikista ja valokuvista, joissa on ideaa, kontrastia ja tietynlaista synkkyyttä.

Vuonna 2030 näen itseni ihmisläheisessä ja kansainvälisessä työssä. Minun ei ole pakko asua aina Suomessa, vaan haluan nähdä maailmaa. Siksi lähden tänä keväänä opiskelijavaih-toon Italian Comoon. Minun on vaikea vielä sanoa, mikä ala kiinnostaa, mutta mahdollisuudet koulutuksen puolesta ovat mihin vain. Mielestäni korkeaa arvoa tärkeämpää on kuiten-kin tyytyväisyys työhön ja palkkaan sekä se, että on tarpeeksi vapaa-aikaa. Isäni on ollut yksityisyrittäjä koko sen ajan, mitä muistan, joten yrittäjyyskään ei minua pelota. Siinä enemmän-kin viehättää itsenäisyys ja muiden työllistämisen mahdollisuus.

MIKKO SARKKINEN

Mikko Sarkkinen on vuonna 2030 41-vuotias. Koulutukseltaan hän on tuotantotalouden diplomi-insinööri. Tämän tutkinnon lisäksi hänellä on ulkomailla suoritettu henkilöstöjohtamisen tutkinto. Suoritettuaan opintonsa Mikko siir tyi työskentele-mään tekniikan ja talouden rajapintaan. Työskenneltyään yrityksessä noin viisi vuotta hän haki kokemusta myös ulko-mailta. Tämän mahdollisti yrityksen avoin vaihto-ohjelma. Ulkomailta Mikko asettui Suomeen, jossa hän asuu vaimonsa ja lapsiensa kanssa.

97


SAMI RAJALAOlen syntynyt vuonna 1989 Oulussa. Oulussa olen myös viettänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni aina lukion päät-tymiseen saakka. Hyvässä ja kannustavassa kasvuympäris-tössä on ollut hyvä ja helppo tehdä asioita, jotka ovat olleet itselle tärkeitä ja samalla kehittäviä. Jääkiekko päällimmäisenä lapsuuden ja nuoruuden harrastuksena määräsi hyvin pal-jon omia tekemisiäni ja aikataulujani. Tärkeä harrastus, joka vaati paljon sitoutumista, opetti rutkasti järjestelmällisyyttä ja ennen kaikkea joukkueen jäsenenä toimimista ja siinä vaikuttamista. Ne ovat edelleen hyvin tärkeitä asioita elä-mässä.

Ylioppilaaksi kirjoitin Oulun Normaalikoulun lukiosta ke-väällä 2008, minkä jälkeen katseet siirtyivät armeijaan Rova-niemelle. Armeijan päätyttyä vuonna 2009 oli aika avata täysin uusi sivu elämässä, mikä tarkoitti siirtymistä uuteen asuinympäristöön sekä opiskelujen tuomien haasteiden koh-taamista Oulun yliopistossa Tuotantotalouden osastolla.

Nyt vuonna 2012 opiskelen kolmatta vuotta tuotanto-talouden osastolla, ja oman alan valinta on mielestäni ollut erittäin osuva. Teollisuustalouden ja tekniikan yhdistäminen kohtuullisen “vapaaseen” koulutusohjelmaan on toiminut omalla kohdallani todella hienosti. Opiskelusta on saanut todella paljon irti, kun on lähes aina voinut opiskella itseä kiinnostavia asioita ja tehdä opiskeluun liittyviä valintoja siihen perustuen. Siihen pitäisi mielestäni myös tulevaisuu-dessa pyrkiä. Koulutusohjelman valinnalla ja mahdollisuu-della hyödyntää erilaisia vaihtoehtoja on ollut erittäin suuri merkitys oman kehitykseni kannalta.

Vuonna 2030 näkisin itseni tällä hetkellä vahvasti tuotan-toon liittyvissä tehtävissä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi logistiikkaan ja tuotantoketjuun liittyvät tehtävät ja johta-

minen. Organisaatioina monikansalliset yritykset ovat kiinnostavia, mutta kokemuksen karttuessa kiinnostusta herättävät varmasti myös pienemmät organisaatiot, joissa vaikuttamisen mahdollisuudet ovat paremmat. Tällöin myös oman työn merkitys ja näkyvyys ovat varmasti suuremmas-sa asemassa, minkä koen erittäin motivoivaksi asiaksi tule-vassa työssäni.

PEKKA YLITALOOlen kolmannen vuosikurssin tuotantotalouden opiskelija Oulun yliopistossa. Olen syntynyt ja myös viettänyt lähes koko lapsuuteni Oulussa. Opiskeluuni liittyen olen kiin-nostunut kehittyvistä teknologioista ja johtamisesta. Vapaa-aikani vietän useimmiten urheillen, kuten pelaten tennistä, uiden tai juosten. Vuonna 2030 haluaisin olla noussut kunnioitettavaan asemaan työelämässä jollain teollisuuden alalla. Lisäksi minua innostaisi ajatus, että olisin ollut työskentelemässä ulkomailla useaan otteeseen en-nen vuotta 2030 sekä mahdollisesti jatko-opiskellut joko lisensiaatiksi tai tekniikan tohtoriksi. Perheellisyys on myös minulle tärkeä asia.

SEPPO NENOLAOlen Seppo Nenola (kavereiden kesken Sepi) ja opiskelen tuotantotaloutta kolmatta vuotta. Harrastuksiin lukeutuu pohjoisessa reissaaminen, autojen korjailu, veneily ja oikeastaan kaikki, mikä kulkee bensalla. Olen erähenkinen kaveri ja elämäntapanani on metsästys ja kalastus. Minulta löytyy pitkä oppimäärä muun muassa merikalastuksesta, perhokalastuksesta, VW-konserni-autojen pajoittamisesta sekä hirvenmetsästyksestä. Rauta nousee kohtuudella ja koulussakin on mukavaa. Vuonna 2030 näkisin itseni pk-sektorilla työskentelemässä. Tärkeintä työssä olisi se, että se olisi riittävän haasteellista ja sellaista, joka kehittäisi. Saisihan se tietysti olla mukavaa. Toivoisin myös, että saisin työskennellä riittävän pohjoisessa. Motto: ”Mies voi lähtiä Lapista, mutta Lappi ei lähe koskaan miehestä!”

NATALIA BLOMSTERNatalia Blomster on viidennen vuoden tuotantotalouden opiskelija. Päädyttyään valitsemaan teknologiajohtamisen diplomivaiheen opintosuunnan Natalia kiinnostui erityisesti tuotetiedon hallinnasta, jota professori Haapasalo Oulussa opettaa. Kesätöissä Natalia on ollut kolme vuotta Nokia Siemens Networksillä, ja viimeisimpänä toimenkuvana oli viime vuonna kesätyönjohtaja. Ensi kesästä ei ole vielä var-muutta, mutta tavoitteena olisi päästä sellaiseen tehtävään, jonka kautta saisi diplomityöpaikan ja mahdollisesti myö-hemmin vakituisen työpaikan omaa koulutusta vastaa-valta alalta.

Natalian vapaa-aika kuluu amerikkalaisen jalkapallon ja sen oheisharjoitteiden parissa. Paljon muille harrastuksille ei aikaa jää, mutta iltaisin on mukava katsella elokuvia ja lukea kirjoja. Tavoitteena on myös tehdä pari koti- ja ulkomaan-reissua vuodessa – joko poikakaverin, ystävien tai joukkue-kavereiden kanssa. 30 vuoden päästä Natalia toivoo ole-vansa työssä, joka on motivoivaa ja tarpeeksi haastavaa, ja jossa on hyvä työilmapiiri. Lisäksi hän uskoo, ettei ole jättänyt urheiluharrastuksia aivan täysin. Tulevaisuudessa saattaakin vapaa-aika kulua koirien kanssa lenkkeillessä tai esim. lasten- ja nuorten liikuntatoiminnan parissa.

VALLE UIMONENOlen 23-vuotias syntyjään rovaniemeläinen neljännen vuo-den tuotantotalouden opiskelija. Suurin intohimoni opis-kelun parissa on tähän mennessä ollut järjestötoiminta sekä tuotantotalouden kilta Optiem ry:n parissa, että Tekniikan akateemisten liitto TEKin hallinnon opiskelija-edustajana.

Kolmenkymmenen vuoden päästä näen itseni työsken-telemässä oman kasvuyrityksen parissa, sillä yrittäjyys ja erityisesti startup-toiminta ovat olleet suuria kiinnostuk-senkohteitani jo pitkään. En ihmettelisi myöskään perintei-sempää urakehitystä haastattelemieni diplomi-insinöörien tapaan.

Opiskelun alusta lähtien pyrkimyksenäni on ollut kokea mahdollisimman paljon itseäni kiinnostavia asioita. Uskon että tämä tavoite säilyy vähintäänkin kolmenkymmenen vuoden päähän.

98

oulun yliopisto - tuotantotalous 30 vuotta … tarinaa osa4.pdf · 78 oulun yliopisto -...

Documents