palveluohjauksen käsikirja - socca · työpajoihin sisältyi asiantuntijaluentoja, paikallisten...

Palveluohjauksen käsikirja

Artikkelikokoelma taustoista ja käytännöistä

Kanta-Hämeen Pitsi-hanke

Palveluohjauksen käsikirja

Kanta-Hämeen Pitsi-hanke 2011–2013

Väli-Suomen Ikäkaste – Äldre Kaste II -hanke 2011–2013

Hämeenlinnan kaupunki

Käsikirjan kirjoittajat:Autio Tiina, projektipäällikkö, Pitsi-hankeBitter Saara, palveluneuvoja, Riihimäen kaupunkiEve Anne, lähihoitaja, Lopen kuntaHaapanen Sisko, vanhustenhuollon johtaja, Lopen kuntaHeikkilä Minna, projektisuunnittelija, Pitsi-hankeHeikkinen Sari, KMHymylä Marianne, vastaava sairaanhoitaja, Hausjärven kuntaIlanen Helena, palveluohjaaja, Janakkalan kuntaJavanainen Päivi, palveluohjaaja, Janakkalan kuntaLaakso Taina, muistiasiantuntija, Kanta-Hämeen Muistiyhdistys RyLauren Merja, sh (YAMK)Lavonius Sirkku, apulaisylilääkäri, Lahden kaupunginsairaalan Geriatrinen keskusLevola Tuija, sosiaalityöntekijä, Riihimäen kaupunkiManninen Pirkko, avopalveluiden ohjaaja, Hattulan kuntaMäensivu Kirsti, hyvinvointipalvelujen kehittämisyksikön johtaja, Hämeenlinnan kaupunkiMäntyneva Päivi, lehtori, Hämeen ammattikorkeakouluNiemelä Merja, avopalveluiden ohjaaja, Hattulan kuntaRajala Anne-Mari, muistihoitaja, Janakkalan kuntaRantanen Tiina, osastonhoitaja, Lahden kaupunginsairaalan Geriatrinen keskusSalminen Merja, yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakouluSankala Kati, palveluohjaaja, Hämeenlinnan ikäihmisten asiakasohjausyksikköUronen Riitta, johtava sosiaalityöntekijä, Riihimäen kaupunkiValaja-Jokinen Sari, th (YAMK)Åstedt Merja, kotipalveluohjaaja, Lopen kunta

Kuvittaja:Autio Tuula

Tekstinkäsittelijä:Kärki Taina

5

Sisällys

Lukijalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Ikääntyneiden palveluohjaus kansallisilla ja paikallisilla kehittämispoluilla . . . . . . . . . . 8

Palvelutarpeen arviointi ikäihmisen arjen tukena . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15

Puhelinpalveluohjaus osana ikäihmisten palveluohjaajan työtä . . . . . . . . . . . . . . . . 18

Ikäihmisten terveyttä edistävät kotikäynnit (TERKOT) Janakkalassa . . . . . . . . . . . . . . 21

Janakkalan Jalmari – ennakoivan vanhustyön tiimi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23

Hyvinvointia edistävä työ Hattulassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

Kastelli – Monialainen hyvinvointipalvelujen palveluohjaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27

Omaishoidon palveluprosessin kehittäminen Riihimäellä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33

Muistisairaiden palveluneuvonta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 35

65 vuotta täyttäneen muistipotilaan hoitopolku Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37

Palveluohjaus ja pitkäaikaishoidon tarpeen arviointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

Lopen vanhusneuvola Ikäpiste . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42

Näkökulmia ikääntyvän maahanmuuttajan arjesta tueksi palveluohjaukseen . . . . . . . 43

Muistisairaan ja läheisten järjestölähtöinen ohjaus ja neuvonta . . . . . . . . . . . . . . . . 48

Yksilökeskeinen elämänsuunnittelu –voimaannuttava menetelmä palveluohjaukseen . 51

Voipa -käynti ikäihmisille – mistä ollaan tultu ja minne ollaan menossa . . . . . . . . . . . 53

Ikäihmisten palveluohjauksen toteuttaminen – visio tulevalle työlle . . . . . . . . . . . . . 56

6 - Palveluohjauksen käsikirja - - Palveluohjauksen käsikirja - 7

LukijalleKanta-Hämeen Pitsi (palveluja ja itsenäistä arkea ikäihmisille) -hanke on osa Väli-Suomen Ikäkaste II -han-ketta . Hankkeen yhtenä tavoitteena on ikäihmisten palveluohjauksen kehittäminen . Tämä liittyy Sosiaa-li- ja terveysministeriön valtakunnallisen KASTE -ohjelman tavoitteeseen: ”Ihmisten osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähenee, ihmisten hyvinvointi ja terveys lisääntyvät ja hyvinvointi- ja terveyserot kaventu-vat sekä palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat ja alueelliset erot vähentyvät.”

Pitsi-hanke koordinoi palveluohjaukseen liittyvää alueellista teemaryhmätyöskentelyä ”Hyvää, parempaa vai parasta palveluohjausta” 2012–2013 . Työskentelyssä olivat mukana Pitsin hankekunnat Hämeenlinna, Hattula, Janakkala, Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi . Työskentelyn tavoitteena oli selkeyttää ja yhtenäistää kunti-en palveluohjausprosesseja sekä luoda visio ikäihmisten palveluohjauksen toteuttamiselle . Visio on kuvat-tuna käsikirjan lopussa . Lisäksi tavoitteena oli saada aikaan luontevaa verkostoitumista eri alueiden, kuntien ja työntekijöiden välille, käsitellä esille nousseita kehittämistarpeita ja tarkastella vaikuttavuuden näkökul-maa palveluohjauksessa .

Työskentely koostui aloitusseminaarista sekä kuudesta toiminnallisesta teematyöpajasta, joissa käsiteltiin ikäihmisten palveluohjausta eri näkökulmista . Työpajoissa käsiteltiin mm . seuraavia teemoja: palveluoh-jauksen alkuvaiheet, asiakkaiden valikointi ja kokonaisvaltainen palvelutarpeen arviointi, palveluohjauksen erilaisia käytäntöjä ja toimintamalleja, palveluohjauksen verkostot, Ikäihmisen ja omaisen kohtaaminen, asi-akkaan toimijuuden vahvistaminen, ennakoiva ja vaikuttava palveluohjaus, seuranta ja uudelleenarviointi sekä palveluohjauksen vaikuttavuus . Työpajoihin sisältyi asiantuntijaluentoja, paikallisten hyvien käytäntö-jen esittelyä sekä osallistavia ryhmätöitä .

Palveluohjauksen käsikirja on koostettu tämän teematyöskentelyn pohjalta ja siihen on koottu artikkeleja työpajoihin osallistuneilta asiantuntijoilta sekä muilta ammattilaisilta .

Lämmin kiitos kaikille käsikirjan työstämiseen osallistuneille vahvoille ammattilaisille . Erityiskiitos HAMK:n yliopettajalle Merja Salmiselle teemallisen työskentelyn ohjaamisesta sekä tuesta ja kannustuksesta tämän käsikirjan toteutumiseksi .

Toivotamme lukijoille miellyttäviä ja ajatuksia herättäviä lukuhetkiä!

Kanta-Hämeen Pitsi-hankkeen puolesta

Tiina Autio ja Minna Heikkilä


sektorin tehokkuuden ja tuloksellisuuden tavoittelu, mutta jotkin yhdysvaltalaiset keskustelijat ovat ko-rostaneet palveluohjauksen merkitystä asiakkaan etujen puolustajana ja asianajajana suhteessa julkiseen valtaan (Rose & Black 1985) .

Ison-Britannian palveluohjauksen käyttöönotto liittyi vahvasti julkisen sektorin uudistamisprosessiin . Myös muissa Euroopan valtioissa palveluohjauksen käyttöönotto on virinnyt kansalaisille tarjottavien hyvinvoin-tipalvelujen ja kansalaisten tarpeiden yhteensovittamisen haasteista, väestön ikääntymisestä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyön haasteista (Case Management 1999,8) .

Case management suomennettiin ensimmäisessä suomalaisessa palveluohjausta koskeneessa tutkimus-hankkeessa yksilökohtaiseksi palveluohjaukseksi (mt ., 17) . Vakiintunut suomenkielinen ilmaisu on nykyisin palveluohjaus, määre ”yksilökohtainen”2 tippui pois vuosien aikana . Tämä määre kertoo kuitenkin paljon koko palveluohjaus-ajattelun ideasta, sen yksilökohtaisuudesta .

Palveluohjaus on lähtökohdiltaan aina käyttäjä- ja asiakaslähtöistä3, jolla tarkoitetaan sitä, että palveluoh-jaukseen piirin tuleville henkilöille haetaan sopivat ja riittävät palvelut eikä päinvastoin, kuten tarjontaläh-töisessä palvelutuotannossa, jossa organisaatiot valikoivat itselleen sopivat asiakkaat tuottamiinsa palve-luihin . (Ala-Nikkola 1996, 17 .)

Palveluohjauksen neljä keskeistä ideaa ovat:• Palvelujärjestelmän yhteistyöongelmia pyritään ratkaisemaan ruohonjuuritasolta

lähtien yksittäisen ihmisen ainutkertaisesta tilanteesta .• Palvelujen käyttäjälle nimetään pysyvä vastuuhenkilö, joka tukee asiakasta palvelujen valinnassa .• Hankintapäätökset tehdään mahdollisimman lähellä käyttäjää .• Vastuuhenkilö seuraa tilannetta ja muuttaa palvelukokonaisuutta

tarpeen vaatiessa . (Ala-Nikkola & Sipilä 1996, 18 .)

Palveluohjauksen yksi keskeisimmistä tausta-ajatuksista on monituottajamallin hyödyntäminen ja julkisen roolin uudelleenmäärittely siinä . Palveluohjauksessa ei luoteta sataprosenttisesti kuluttajaan, vaan palve-luohjaaja määrittyy monituottajamallin keskeiseksi operaattoriksi ja hän toimii suhteessa kaikkiin eri pal-velutuottajiin .

Suomalaisen palveluohjauksen lyhyt historiaKansallisen tason asiakirjoista palveluohjaus löytyy ensimmäisen kerran vuonna 1999 Paavo Lipposen II hallituksen ohjelmasta . Lipposen II hallituksen aikana käynnistettiin laajamittainen sosiaali- ja terveysminis-teriön rahoittama Satakunnan Makropilotti-hanke (1999–2001) . Siinä kokeiltiin tietoteknologian hyödyntä-mistä sosiaali- ja terveydenhuollossa alueellisesti . Tavoitteena oli tukea eri toimipaikoissa tarjottavien pal-velujen saumatonta liittämistä toisiinsa siten, että asiakkaan tarpeisiin vastataan mahdollisimman hyvin . Hanke toteutti osaltaan sosiaali- ja terveysministeriön laajaa tietoteknologiastrategiaa ja oli osa Sosiaali- ja terveysministeriön hyvinvointiklusteriyhteistyötä . Tarkempina tavoitteina olivat asiakastietojen turvallisen sähköisen siirtämisen tehostaminen, sähköisen asiakaskortin testaus ja palveluja koordinoivan omaneuvo-jan käyttö . Omaneuvoja tarkoittaa tiettyä sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöä, joka asiakkaan

Ikääntyneiden palveluohjaus kansallisilla ja paikallisilla kehittämispoluillaMerja Salminen yliopettaja, Hämeen ammattikorkeakoulu

JohdantoPalveluohjaus (case/care management/managed care)1 on ollut sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämi-sen kansainvälinen ja myös suomalaisen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kestoaihe yli 20 vuoden ajan . Tässä kirjoituksessa esittelen aluksi palveluohjausta ja siitä käytyä kansainvälistä ja kansallista keskustelua . Tämän jälkeen luon katsetta tulevaan ja tarkastelen palveluohjauksen kehittämistarpeita Kan-ta-Hämeen Pitsi -hankkeen alueellisen palveluohjauksen kehittämisprosessin valossa .

Suomalaiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja sen kehittämiseen on aina vaikuttanut muista maista tul-leet vaikutteet . Suomalainen tutkimus- ja kehittämistoiminta oli tärkeässä roolissa tuodessaan myös pal-veluohjausta koskevan keskustelun Suomeen (Satka 1990; Sipilä 1989) . Suomalaista sosiaali- ja tervey-denhuoltoa rakennetaan koko ajan . Sen kehittämiseen vaikuttavat paljon niin sanotusti ylhäältä tulevat kehittämistarpeet, joista taloudelliset reunaehdot ovat merkittävämpiä . Kuntien palvelujen järjestämistä ohjataan valtion taholta myös lainsäädännöllä, joka määrittelee kansalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä kunnissa .

Pitsi-hankkeen aikana merkittävä ikääntyneiden palvelujen, ja myös palveluohjauksen, lainsäädännöllinen uudistus saatettiin päätökseen . Tasavallan presidentti vahvisti 28 .12 .2012 lain iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta (ns . vanhuspalvelulaki) . Lailla halutaan turvata iäkkäiden henkilöi-den sosiaali- ja terveyspalvelujen saanti . Se tulee voimaan 1 .7 .2013 .

Mitä on palveluohjaus?Kansainvälinen palveluohjauskeskustelu rantautui Suomeen pääosin Isosta-Britanniasta ja Yhdysvalloista, joissa se on edelleen osa lakisääteistä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää . Nykyisin palve-luohjauksesta käydään laajasti keskustelua ympäri Eurooppaa, Australiaa, Pohjois-Amerikkaa mukaan lu-kien myös Kanada .

Monissa maissa palveluohjaus on otettu käyttöön siksi, että sen avulla uskotaan, että asiakkaan palvelut voidaan sovittaa yhteen paremmin ja näin ollen edistää julkisen vallan palvelujen kohdentamista sekä taa-ta myös jossain määrin asiakkaalle hänen tarvitsemansa palvelut . Case management on prosessi, jonka tar-koituksena on määrittää ihmisten yksilölliset palvelutarpeet ja löytää niiden kanssa yhteensopivat palvelut . Keskeistä siinä on palvelujen keskitetty ja vastuullinen koordinointi yhdessä palvelujen käyttäjän kanssa . (Ala-Nikkola & Sipilä 1996, 16 .)

Palveluohjaaja toimii asiakkaiden tarpeiden, käytettävissä olevien palvelujen ja toimintaehtojen määrit-tämässä toimintakentässä . Monissa kansainvälisissä keskusteluissa painopiste on nimenomaan julkisen

1Palveluohjauksesta käytetään useita eri käsitteitä . Esimerkiksi care management otettiin käyttöön Isossa-Britanniassa pääosin po-liittisista perusteista . Toisaalta palvelujen käyttäjät eivät pitäneet käsitteestä case eli suomeksi ”tapaus” ja toisaalta care eli ”hoiva, hoito ja huolenpito” epämääräisempänä ja väljempänä aiheutti palveluohjauksen käyttöönottoa vastustaneiden piirissä vähem-män vastustusta . ( Davies 1992; Orme & Glastonbury 1993) Managed care- käsite on puolestaan käytössä terveydenhuollossa . Goodwin (2007) toteaa artikkelissaan, että manageroitu hoito on saanut laajalti kannatusta Euroopassa ja sitä pidetään optimaali-sena tapana suunnitella ja tuottaa terveyspalveluja ja managed care -ajattelutapa on nopeasti integroitu myös kansallisiin lakeihin ja terveydenhuollon käytäntöjä ohjaaviin ohjeisiin .

2Suominen (2002) käyttää puolestaan yksilökohtaisen sijasta käsitettä henkilökohtainen kääntäessään ruotsalaisen sosiaalihallituk-sen raportin ja norjalaisen terveysministeriön julkaisuissa käytetyn käsitteen ”personligt” . (Suominen 2002, 8) .3Tässä selvityksessä käytetään systemaattisesti loppumäärettä lähtöisyys . Asiakaslähtöisyyden synonyyminä käytetään usein asia-kaskeskeisyyttä, joka voidaan määritellä siten, että asiakas on palvelujen keskipisteessä ja palvelut organisoidaan häntä varten . Käsitteillä on kuitenkin ero juuri siinä, että asiakaslähtöisyydessä asiakasta ei nähdä vain kohteena, vaan osallisena ja subjektina koko palveluprosessin ajan alkaen palveluiden suunnittelusta, toteutukseen ja päätösvaiheeseen saakka . (Virtanen 2011, 18–19; ks . myös Evans & Fisher 1999 .)


Palveluohjaus on ollut pääasiallisesti menestys, joka sovittaa kustannukset, laadun, itsemääräämisen, jous-tavuuden ja koordinaation liittyvät ongelmat . Palveluohjaus käytännössä ei saisi kuitenkaan olla pelkästään budjettikeskeistä taloudenpitoa, vaan sen tulisi olla prosessi, jonka kautta voidaan vaikuttaa hyvinvointipal-velujen tuottamiseen varattuihin budjetteihin ja tilaajan palvelusopimuksiin ja palveluiden kehittämiseen tuodessaan esiin kansalaisten tarpeita . (Ala-Nikkola & Sipilä 1996, 25–27 .)

Kohti tulevaaPalveluohjauksessa on kyse sitä mahdollistavien rakenteiden ja prosessien kehittämisestä . Toisaalta Suo-messa on haluttu viime hallituskaudella edistää asiakkaiden valinnan vapautta ottamalla käyttöön palve-lusetelit . Palvelusetelillä edistetään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien valinnanvapautta ja mahdol-lisuuksia hankkia tarvitsemiaan palveluita yksityisiltä palvelujen tuottajilta . Ruotsissa on sen sijaan menty pidemmälle avaamalla yksityisten palvelujen tuottajille palvelumarkkinat julkisen sektorin rinnalle .

Kovalainen (2004) on todennut, että suomalainen sosiaali- ja terveydenhuollon ja sen hyvinvointimark-kinoiden kehittäminen on lähempänä brittiläistä kuin ruotsalaista toimintatapaa . Ruotsissa on kehitet-ty voimakkaasti hoitorinkejä, osuuskuntia ja työntekijäyrityksiä, kun taas meillä Suomessa liike-elämää ja omaistyötä yhdistävä logiikka on hyvin lähellä brittiläistä ajattelutapaa . Julkunen (2006) kysyykin, voisiko brittiläiset kokemukset kertoa siitä, mitä meille on tapahtumassa sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä?

Esimerkiksi viimeaikaiset kehittämistoimenpiteet Isossa-Britanniassa ovat liittyneet yhteiskunnallisen yrit-täjyyden kehittämiseen . Toimintaohjeilla ja lainsäädännöllä on edistetty kolmannen sektorin (järjestöjen ja yhdistysten) asemaa palvelumarkkinoilla . Myös Ruotsissa on säädetty laki, jolla voidaan edistää yhteiskun-nallisten yritysten toimintamahdollisuuksia . Suomessa lakia on valmisteltu jo useita vuosia .5 Tosin, kuten Murto (2003, 72) toteaa, järjestöjen rooli heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden tuessa on ollut 1990-luvulta saakka merkittävä ns . sosiaalisten yritysten kautta . Yhteiskunnallinen yrittäjyys ajattelu pohjautuu kuitenkin vielä syvemmin siihen kuuluvien henkilöiden osallisuuteen ja julkisen vallan tilaaja-vastuun avaamiseen .

LopuksiKaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että Suomessa on pala palalta kehitetty palveluohjausta ja luotu kansa-laisille lainsäädännöllistä pohjaa hyödyntää yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja . Monissa kun-nissa käyttöönotettu tilaaja-tuottajamalli luo myös edellytyksiä laajentaa palvelujen tuotantoa yksityisellä sektorilla ja edistää kunnissa asiakas- ja tarvelähtöistä palvelutoimintaa .

Asiakas- ja tarvelähtöisen toiminnan kehittämiselle ja palveluohjauksen käyttöönotolle on kuitenkin myös monia esteitä . Käytettävissä olevien resurssien vähäisyys sekä tiukka taloudenpito ja -valvonta antavat vä-hän liikkumavaraa ruohonjuuritason työntekijöille johtaa ja hallita asiakasprosesseja muuten kuin kehittä-mällä tiukempia asiakkuuksien valikointikriteerejä . Kova talous jättää kovin vähän tilaa sosiaalipolitiikalle, kuten Murto (2003, 65) toteaa viitaten moniin sosiaalipolitiikan tutkijoihin sekä sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja kirkon toimijoihin . Tosin, kuten Giaimo (2001, 336–367) toteaa, kaikki teollistuneet valtiot kohtaavat taval-la tai toisella palvelutuotannossaan talouden määrittämät reunaehdot ja väestön demografiset muutok-set . Miten turvata palvelut oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, on paljolti riippuvainen kansalaisten sosi-aalista oikeuksista sekä kansallisesta ja paikallisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta .

pyynnöstä ja hänen valtuuttamanaan järjestää, ohjaa ja seuraa hänen palvelujaan organisaatiorajat ylittä-vässä palveluketjussa . (Ala-Nikkola 2000; Ohtonen 2001 .)

Makropilotissa kehitetystä omaneuvojapalvelusta säädettiin laissa ns . ”Lex- Makropilotti” (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun ja sosiaaliturvakorttikokeilusta 2000) . Siinä on säädetty myös omaneuvojan tehtävistä ja oikeuksista . Lain perusteella asiakkaalla oli mahdollisuus valita itselleen oman palvelukokonaisuutensa koordinointiin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoista omaneuvoja, joka ohjaa ja neuvoo asiakasta ongelmatilanteissa ja koordinoi asiakkaan eri palveluketjuista muodostuvaa pal-velukokonaisuutta . Omaneuvoja on tarkoitettu tilanteisiin, jolloin asiakkaalla on paljon palvelujen tarvetta ja asiointeja palvelujärjestelmässä, asiakas on siirtymässä palvelu- tai hoito-organisaatioista toiseen tai asia-kas ei jostain syytä kykene huolehtimaan palvelukokonaisuudestaan . Omaneuvojasopimus on määräaikai-nen ja asiakkaan tarpeen mukainen . (Satakunnan Makropilotin hankesuunnitelma 1999 .)

Valtiollisella tasolla palveluohjauksen kehittäminen jatkui sosiaali- ja terveysministeriön kansallisessa sosi-aalialan kehittämishankkeessa, jonka toimeenpanosuunnitelmaan kuului silloisen Stakesin FinSoc-yksikön koordinoima palveluohjauksen kehittämishanke . Hanke oli nimetty Palveluohjauksen kehittämisen oh-jelmaksi . Tavoitteena oli tuottaa tietoa palveluohjauksen sisällöistä, vaikuttavuudesta, vaihtoehdoista ja mahdollisuuksista yhteistyössä eri toimijoiden kanssa . Lisäksi tavoitteena oli nostaa esiin ja levittää koko maahan suomalaiseen käytäntöön perustuvia palveluohjauksen hyviä käytäntöjä . Palveluohjauksen kehit-täminen eri väestöryhmien käyttöön oli jatkotyötä Sosiaali- ja terveysministeriön aikaisemmalle palveluoh-jauskokeilulle . Hanke päättyi vuoden 2007 lopussa . (http://www .sosiaaliportti .fi/fi-fi/palveluohjaus)

Palveluohjauksen kehittäminen jatkui tämän jälkeen KASTE-ohjelmissa (2008–2011) . Kehittämisohjelmas-sa todetaan:

”Tavoitteena on oikea-aikainen asiointi asiakkaan tarpeeseen parhaiten vastaavassa, tarvittaes-sa hänelle räätälöidyssä palvelussa. Parhaimmillaan asiakkaan käytettävissä on koko palvelukir-jo niin, että hän kokee niistä muodostuvan yhden yhtenäisen kokonaisuuden. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kehitetään palveluohjauksen työmenetelmiä ja palvelusuunnitelmien tekoa ja käyttöä”. (Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma 2008, 44.)

Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistarpeita nostaa esiin ylhäältä tulevien kehittämispaineiden ja tutki-mus- ja kehittämistoiminnan lisäksi myös esiin ammattilaisten ja asiakkaiden näkemykset (Means & Smith 1994) . Ammattilaiset tarttuivatkin palveluohjauksen kehittämiseen hanakasti ja asiakkaiden kokemukset palveluohjauksesta Suomessa ovat olleet lähes kauttaaltaan positiivisia .

Viime vuosien aikana sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisissa keskusteluissa on korostunut palvelura-kenteeseen liittyvät kysymykset ja palveluohjauskehittämisessä ollaan nyt keskittymässä palveluohjaajien (=vastuuhenkilöiden) nimeämiseen . Ennen tätä sosiaali- ja terveysministeriö kehitti palveluohjausta pää-osin yhtenä sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmänä . Palveluohjaus on yhtäältä menetelmä4 tehdä asia-kastyötä, mutta toisaalta se tulisi ymmärtää ennen kaikkea tavaksi harjoittaa palveluhallintoa . Tällöin ei riitä, että yksittäiset työntekijät omaksuvat sen työmenetelmäksi, vaan palveluohjaus haastaa kunnat kehit-tämään koko palvelujärjestelmää ja sen toimintakäytäntöjä .

4Case management on läheistä sukua perinteikkäälle sosiaalityön menetelmälle ”case workille” . Case work rantautui Suomeen jo 1950-luvulla ja josta Kananoja & Pentikäinen (1977) kirjoittivat kirjan ”Yksilökohtainen sosiaalityö” . Case work tunnistetaan edelleen yhdeksi keskeisistä sosiaalityön menetelmistä . Pentikäinen ym . (2003, 17) toteavat, että sosiaalityöntekijöiden lisäksi terveydenhoi-tajat ovat olleet palveluohjauksen uranuurtajia Yhdysvalloissa . Palveluohjaus eroaa kuitenkin traditionaalisesta sosiaali- ja hoito-työstä merkittävästi asiakasvalikoinnin, tarvelähtöisyyden, budjetin ja asiakkaiden ja omaisten valtaistamisen perusteella .

5Kts . lisää ”Yhteiskunnallinen yritys – ratkaisu 2000-luvun haasteisiin - Ison-Britannian malli ja sen kokemukset”, ”Yhteiskunnallinen yritys- luova ja yhdistävä toimintatapa” tai http://www .syfo .fi/fi/etusivu/siltojen-rakentaja/ ja Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry sivuilta www .syy .fi . ja kansainvälisiin keskusteluihin ja lähteisiin löytyy linkkejä esimerkiksi sivuilta http://en .wikipedia .org/wiki/Social_entrepreneurship .


Kirjallisuus

Ala-Nikkola, Merja & Sipilä, Jorma (1996) Yksilökohtainen palveluohjaus (case management) – uusi ratkaisu palvelujen yhteensovittamisen ikuisiin ongelmiin . Teoksessa Anna Metteri (toim .) Moniammatillisuus ja so-siaalityö . Edita: Helsinki, 16–31 .

Case Management in Various National Elderly Assistance Systems (1999) . Eds . Heike Engel and Dietrich En-gels . Cologne, December 1999 . Schriftenreihe des Bundesministeriums für Familie, Senioren, Frauen und Jugend, Band 189/2 .

Davies, Bleddyn (1992) Care Management, Equity and Efficiency: The International perspective . Cantebury: PSSRU .

Evans, Claire & Fisher, Mike (1999) Collaborative evalution with service users . TeoksessaIan Shaw & Joyce Lishman (eds .9 Evalution and Social Work .Sage publications: London, Thousand Oaks, New Delhi, 101-117 .

Giaimo, Susan (2001) Who pays for health reform? Teoksessa Paul Pierson (ed .) The new politics of the wel-fare state . Oxford University Press: Oxford, 334-367 .

Goodwin, Nick (2007) Fatal attraction? The rise of disease management programmes in Europe . Interna-tional Journal of Integrated care . Jul-Sep 7 .

Julkunen, Raija (2006) Kuka vastaa? Hyvinvointivaltion rajat ja julkinen vastuu . Stakes: Helsinki .

Kananoja, Aulikki & Pentimäki, Anni (1977) Yksilökohtainen sosiaalityö . Teoria ja käytäntö . WSOY:Porvoo .

Kovalainen, Anne (2006) Hyvinvointipalvelujen markkinoistuminen ja sukupuolisopimuksen muutos . Teok-sessa Lea Henriksson & Sirpa Wrede (toim .) Hyvinvointityön ammatit . Gaudeamus: Helsinki .

Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista . http://www .finlex .fi/fi/laki/ajantasa/2012/20120980

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon saumattoman palveluketjun kokeilusta

ttp://finlex .fi/fi/laki/ajantasa/2000/20000811

Means Robin ja Smith Randall (1994): Community care . Policy and practice . Macmillan, Houndmills, Bas-ingstoke, Hampshire and London .

Monisairaat saavat oman vastuuhenkilön terveyskeskuksissa . http://www .stm .fi/tiedotteet/tiedote/-/view/1559157

Murto, Lasse (2003) Sosiaali- ja terveysjärjestöt hyvinvointipalvelujen tuottajina . Teoksessa Jorma Niemelä & Virpi Dufva (toim .) Hyvinvoinnin arjen asiantuntijat . Sosiaali- ja terveysjärjestöt uudella vuosituhannella . PS-kustannus: Jyväskylä, 64-85 .

Jukka Ohtonen (toim .) Satakunnan Makropilotti: tulosten arviointi . FinOHTAn raportti 21/2002 . Stakes .

Palveluohjaajat tarvitsevat paljon paitsi luottamusta ja päätöksenteko-oikeuksia, myös taloudellisia peli-merkkejä, joista esimerkiksi palveluseteli voisi olla yksi palveluohjaajan työkalu . Jotta palveluseteleitä voi-daan hyödyntää, tarvitaan myös uudenlaisia ja uudella tavalla tuotettuja palveluja . Palveluohjauksen näkö-kulmasta horisontaalisen tehokkuuden hakemiseen ei ole mahdollisuuksia, koska toiminnan painopiste on ainoastaan vertikaalisen tehokkuuden hakemisessa eli varmistetaan, että palvelujen piirissä on ainoastaan niitä, jotka niitä todella monilla mittareilla mitattuna kipeästi tarvitsevat .

Palvelujärjestelmän ongelmana lienee myös se, että yhä edelleen joudutaan käyttämään tarpeettoman kalliita keinoja asiakkaiden arjessa selviytymiseen . Osaltaan tähän johtaa myös se, että palvelujen piiriin tul-lessa tai kriteerien täyttyessä asiakkaan arjessa selviytymisen haasteet ja ongelmat ovat jo niin vaikeita, että tarvitaan runsaasti apua ja tukea . Myöskään se, että apua tarvitsevien asiakkaiden hoitamattomiin asioihin ja sairauksiin ei pystytä tarttumaan riittävän ajoissa ennalta ehkäisevästi eikä ihmisen itsehoitoa edistäen .

Hyvinvointivaltion tavoitteet kansalaisten oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta palvelujen saatavuudesta sekä hyvinvoinnin edistämisestä näyttäytyvät tutkimusten valossa kansalasten kasvavina terveys- ja kuol-leisuuseroina sekä julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön eroina nimenomaan sosioekonomisen te-kijöiden (koulutus, ammatti, tulotaso) mukaan . (Taimio 2009 .)

Palveluohjauksen paikka on siis koti- ja laitoshoidossa, mutta erityisesti niitä ennen ja niiden välissä . Palve-luohjaus tarkoittaa toimintaa koko sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kokonaisuudessa, sen eri toimijoi-den ja organisaatioiden sekä siellä työskentelevien ammattikuntien rajapinnoilla . Palveluohjauksen merki-tys on tärkeä ja haastava . Palveluohjaaja tasapainoilee asiakkaan ja palvelujärjestelmän välisissä tarpeiden arvioinnin, käytettävissä olevien palvelujen ja taloudellisten toimintaehtojen jännitekentässä . Monissa maissa, esimerkiksi Australia, Iso-Britannia, Kanada ja Yhdysvallat6, palveluohjauksen laadun ja palveluoh-jaajien kompetenssien sekä kvalifikaatioiden varmistamiseksi on käytössä erityinen sertifiointijärjestelmä, jolla pyritään takaamaan palveluohjaajien pätevyys .

Hämeen ammattikorkeakoulussa on jo vuodesta 2008 toteutettu täydennyskoulutuksena palveluohjauk-sen 15 opintopisteen koulutuskokonaisuutta, joka on syksyllä 2013 muuttumassa erikoisammattitutkin-noksi, jossa on mahdollisuus suorittaa palveluohjauksesta tuotekehittäjän erikoisammattitutkinto .7 Kou-lutuksella pyritään vastaamaan palveluohjauksen ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamishaasteisiin . Palveluohjauksen ja ylipäänsä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen uudistamisessa jatkossa tarvitaan kaikkea: järjestelmä-, työntekijä- ja asiakaslähtöistä kehittämistä . (Stenvall & Virtanen 2012, 260 .) Yksistään mikään lähestymistapa ei riitä ja suunniteltu koulutuskokonaisuuden tavoitteena on tarjota palveluohjauk-sen kehittämiselle kokonaisvaltaisempi areena .

6Kts . Australia http://www .cmsa .org .au/about .htm , Yhdysvallat http://www .cmsa .org/, Kanada http://nationalcasemanagement-network .camp9 .org/ ja Iso-Britannia http://www .cmsuk .org/ .7Toimiva terveyskeskus -ohjelmassa on tehty kansallinen mallinnus ns . asiakasvastaava-toimintamallista (case manager), jonka ta-voitteena on parantaa pitkäaikaisesti sairaiden hoidon hallintaa terveyskeskuksissa . Tätä toimintaa varten on suunnitteilla myös erityinen koulutus, jonka laajuus on 30 opintopistettä . (Monisairaat . . . 2011)


Palvelutarpeen arviointi ikäihmisen arjen tukenaTiina Autio ja Minna Heikkilä; Kanta-Hämeen Pitsi-hanke

Ihmisten ikääntyessä usein tulee vastaan tilanne, jolloin ikäihminen ei selviä arjesta ilman toisen ihmisen apua . Tällöin saatetaan tarvita ammattilaisen apua arvioimaan kotitilannetta ja selvittämään, millaisin tuki-toimin kotona pärjättäisiin . Sosiaalihuoltolaki velvoittaa tietyissä tilanteissa8 kunnan viranomaisia tekemään ikääntyneelle kuntalaiselle palvelutarvetta arvioivan kartoituskäynnin . Palvelutarpeen arvioinnilla tarkoite-taan moniammatillista ja monipuolista arviointia palvelujen tai tuen saamiseksi . Arvioinnin tekevät kunnan sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät yhdessä ikääntyneen henkilön ja hänen läheisensä kanssa . Arvi-ointi tehdään yleensä ikääntyneen henkilön kotona .

Kanta-Hämeen Pitsi-hankkeessa on kehitetty ikäihmisten palveluohjausta yhdessä hankekuntien vanhus-työn ammattilaisten, erityisesti palveluohjaus ja -neuvontatyötä tekevien ihmisten kanssa . Eri kunnissa ja työyhteisöissä löytyi erilaisia käytäntöjä ja toimintatapoja tehdä arviointia asiakkaalle, jolla on alkava palve-luntarve . Hanke laati työntekijän avuksi kirjallisen kuvauksen, johon koottiin palvelutarpeen arviointiin liit-tyvät oleelliset asiat . Lähteenä käytettiin STM:n tiedotteita, TOIMIA-työryhmän suositusta iäkkään henkilön palvelutarpeen arviointiin sekä PITSI-hankkeessa toimineiden työryhmien ja ammattilaisten näkemyksiä . Kuvaus tulee Väli-Suomen Ikäkasteen (www .ikakaste .fi) nettisivuille syksyn 2013 aikana . Tämä artikkeli on lyhyt tiivistelmä ko . kuvauksesta .

Ikäihminen on oman elämänsä tärkein asiantuntija”Palvelutarpeen arviointi on vuorovaikutuksellinen tilanne, jossa ikäihmisen elämäntilanne, toi-mijuus ja tarpeet ovat keskiössä ja mittarit apuvälineitä. Ikäihmisen toimintakykyä arvioidaan keskustellen ja havainnoiden sekä käyttämällä apuna mittareiden tuottamaa tietoa. Arviointi-tietoa hyödyntämällä muodostetaan kokonaiskuva yksilöllisestä palvelutarpeesta. Mittareiden käytön lisäksi yksittäisten kysymysten avulla saadaan usein tärkeää tietoa ikäihmisen arjessa pärjäämisestä.” (Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, THL:n Suositus 1, http://www.thl.fi/toimia/tietokanta/suositus/15/)

Orme, Joan & Glastonbury, Brian (1993) Care management: Tasks and Workloads . Basingstoke: Macmillan .

Pentikäinen, Erja & Seppälä, Heikki (2003) Palveluohjaus asiakastyössä ja organisaatioissa . Kehitysvammaliit-to .

Rose SM ja Black BL (1985): Advocacy and empowerment . Mental health care in the community . Routledge & Kegan Paul, Boston, London and Henley .

Satka, Mirja (1990) Case management - yhteistyön jännittävä uusi ulottuvuus . Sosiaaliturva 4 (78), 21-23 .

Sipilä, Jorma (1989) Case management - laadun parantaminen sosiaalihuollossa . Sosiaaliturva 23 (78), 1147-1149 .

Stenvall, Jari & Virtanen, Petri (2012) Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen . Kehittämisen mallit, toi-mintatavat ja periaatteet . Tietosanoma . Tallinna .

Suomen Yhteiskunnallisten Yrittäjien yhdistys ry . (www .syy .fi .)

Suominen, Sauli (2002) toim . Henkilökohtainen palveluohjaus . Case management mielenterveystyössä . Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry . Helsinki .

Taimio, Heikki (2009) Toim . Kurssin muutos: Kestävään kasvuun ja hyvinvointiin . Työväen sivistysliitto: Hel-sinki .

Tuomiranta, Mirja (2005) Lääkäreiden rooliristiriidat johtamisen ja johtajuuden haasteina . Teoksessa Jari Vuori (toim .) Terveys ja johtaminen . terveyshallintotiede terveydenhuollon työyhteisöissä . WSOY:Porvoo, 105-116 .

Webber, Martin (2008) Evidence-based policy and Practice in Mental Health Social Work . Learning Mat-ters: Exeter .

Virtanen Petri, Suoheimo, Maria, Lamminmäki, Sara, Ahonen . Päivi, Suokas, Markku (2011) Matkaopas asia-kaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen . Tekes . Helsinki 2011 .

Yhteiskunnallinen yritys- luova ja yhdistävä toimintatapa . Toim . Lilja, Inka & Mankki, Jussi . http://www .yhtei-nenyritys .fi/site/tietopankki/yhteiskunnallinen-yritys1/yhteiskunnallinen-yritys-luova-ja-yhdistaevae-toi-mintatapa-selvi/

Yhteiskunnallinen yritys – ratkaisu 2000-luvun haasteisiin - Ison-Britannian malli ja sen kokemukset . Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 22/2010 . (http://www .tem .fi/files/26787/TEM_22_2010_netti .pdf) 8Jokaisella 75 vuotta täyttäneellä kuntalaisella on lakisääteinen oikeus palvelutarpeen arviointiin . Kiireellisissä tapauksissa sosiaali-

palvelujen tarve on arvioitava viipymättä henkilön iästä riippumatta . Ei-kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelujen tarve on arvioi-tava viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä yhteydenotosta, mikäli henkilö on vähintään 75-vuotias tai saa Kelan eläkettä saavan ylintä hoitotukea . Palvelutarpeen arviointi määräajassa koskee henkilöitä, jotka eivät vielä ole sosiaalipalvelujen piirissä sekä henki-löitä, jotka ovat palvelujen piirissä mutta joiden palvelun tarve on muuttunut . (sosiaalihuoltolaki 40 a §)

Kunta vastaa siitä, että iäkkään henkilön sosiaali- ja terveydenhuollon sekä muiden hänen hyvinvointiaan, terveyttään, toiminta-kykyään ja itsenäistä suoriutumistaan tukevien palvelujen tarve selvitetään kokonaisvaltaisesti yhdessä iäkkään henkilön ja tarvit-taessa hänen omaisensa, läheisensä tai hänelle määrätyn edunvalvojan kanssa . (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemi-sesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (voimassa 1 .7 .2013 alkaen) 15§)


vakaus, asumisympäristöön liittyvät puutteet, vaaratekijät sekä mahdollisuudet ja vahvuudet arvioidaan myös . (Iäkkäiden henkilöiden toimintakyvyn mittaaminen palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, Suositus1 http://www .thl .fi/toimia/tietokanta/suositus/15/)

Tukena tulevassakin arjessaMikäli palvelutarve havaitaan ja palvelut myönnetään, niin ikäihmiselle laaditaan palvelusuunnitelma,9 joka toimii myös seurannan välineenä . Siihen kirjataan palvelujen kokonaisuus, joka tarvitaan ikäihmisen hyvin-voinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä hänen hyvän hoitonsa turvaamiseksi . Palvelutarpeen arvioinnin ja suunnittelun tavoite on ikäihmisen tarpeiden tunnistamisen kautta luoda hänelle edellytykset toimia ja päättää mahdollisuuksien mukaan omista asioistaan itsenäi-sesti ja turvallisesti .

Palvelusuunnitelma on tulevan ikälain mukaan tarkistettava ilman aiheetonta viivytystä aina silloin, kun iäkkään henkilön toimintakyvyssä tapahtuu hänen palveluntarpeeseensa vaikuttavia olennaisia muutok-sia . Palvelusuunnitelma auttaa siten seuraamaan ikäihmisen yksilöllisen hoivan vaikuttavuutta mahdollisis-sa muutostilanteissa ja elämän edetessä .

Palvelutarpeen arvioinnin haasteitaKunnissa on erilaisia palvelutarpeen arvioinnin käytäntöjä ja niiden yhtenäistämiseen on tulevaisuudessa syytä kiinnittää huomiota . Kehittämistyö on tarpeen, jotta ikäihmiset saavat palveluita tasa-arvoisesti ja oi-keudenmukaisesti asuinpaikasta riippumatta . Tuleva ikälaki vahvistaa ikäihmisen oikeutta palveluihin ja oh-jaa kuntia yhdenmukaisempaan palvelujen tarjontaan, jolloin palvelutarpeen arvioinnin ja sen yhtenäisen toteuttamistavan merkitys kasvaa .

Pitsi-hankkeessa eri kuntien toimijat miettivät käytäntöjen yhtenäistämisen lisäksi myös muita palvelutar-peen arviointiin liittyviä kysymyksiä . Kuntatoimijat pohtivat mm ., miten tuetaan niitä ikäihmisiä, jotka kiel-täytyvät vastaanottamasta palveluita, vaikka palvelun tarve on olemassa . Kieltäytymiselle voi olla syy, esim . jokin sairaus ja sen selvittäminen on oleellista . Pohdintaa herättivät myös tilanteet, jossa palvelua ei voida myöntää esimerkiksi kriteerien riittämättömyyden vuoksi, vaikka avuntarve on havaittavissa . Tällaisissa ta-pauksissa työntekijät pyrkivät aina löytämään vaihtoehtoja asiakkaan tukemiseksi .

Pitsi-hankkeen verkostomainen työskentely mahdollisti kuntien työntekijöiden yhteisen pohdinnan käy-täntöjen kehittämiseksi . Näistä keskusteluista kumpusi huoli asiakkaan tasa-arvoisesta kohtelusta ja halut-tiin löytää keinoja käytäntöjen yhtenäistämiseen . Tulevaisuudelle toivottiinkin lisää mahdollisuuksia kun-tien väliselle yhteistyölle . Yhtenäisen palvelutarpeen arviointia tukevan työvälineen kehittämisen lisäksi onkin tärkeää mahdollistaa verkostomainen työskentely palvelutarpeen arviointia tekevien työntekijöiden välillä .

Omassa kodissa

asuminen

Voimavarat ja eletty historia osaksi arkea

Korjaavat toimenpiteet

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen

Oikea-aikaiset palvelut

Palvelutarpeen arvioinnin merkitys ikäihmisen arjessa

Ikäihmisen on tärkeä saada osallistua itseään ja omaa elämäänsä koskevien palveluiden suunnitteluun ja palvelutarpeensa arviointiin . Onnistunut palvelutarpeen arviointi syntyy yhteistyön tuloksena tiimissä, jo-hon kuuluu ikäihmisen itsensä lisäksi mahdollisesti hänen omaisensa tai muu läheisensä sekä tarvittavat hoito- ja sosiaalityön, lääketieteen ja kuntoutuksen ammattilaiset . Arviointitilanteessa työntekijällä on tär-keä tehtävä kuulla, tulkita ja ymmärtää sekä nostaa esille kaikkien osapuolien näkemyksiä . Onnistuneessa arviointitilanteessa kaikille osanottajille jää tunne, että he ovat tulleet kuulluiksi .

Palvelutarpeen arvioinnin tavoitteet ja sisältöPalvelutarpeen arvioinnin tavoitteena on parantaa iäkkäiden ihmisten edellytyksiä asua omassa kodis-saan ja turvata ikääntyvälle oikea-aikaisesti annettavat palvelut . On tärkeää, että arvioinnissa huomioi-daan ikäihmisen omat voimavarat ja eletty historia. Palvelutarpeen arvioinnin tarkoituksena on myös ikäihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen tarjoamalla hänelle ennaltaehkäisevää ohjausta ja neu-vontaa . Arviointi auttaa arvioivia tahoja hahmottamaan ikäihmisen hyvinvointia ja toimintakykyä korjaa-via toimenpiteitä . Samalla voidaan ajoissa puuttua ikäihmisen arjen selviytymistä uhkaaviin riskitekijöihin ja ongelmiin . Riittävän yhdenmukainen palvelutarpeen arviointikäytäntö luo yhteiskunnalle edellytykset suunnitella ja jakaa yhteisiä voimavaroja oikeudenmukaisesti .

Palvelujen tarpeen arvioinnissa mietitään palvelujen kokonaisuutta ja ikääntyvän henkilön arjen tueksi saa-tetaan tarvita kunnan tuottamien palveluiden lisäksi myös yksityisten toimijoiden, järjestöjen, säätiöiden tai muun kolmannen sektorin tarjoamia palveluita ja toimintoja . Arvioinnin lopputulos on aina yksilöllinen .

Palvelutarpeen arviointi sisältää suosituksen mukaan aina toimintakyvyn neljä ulottuvuutta, joita ovat fyy-sinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen . Lisäksi arvioidaan toimintakyvyn heikkenemistä ennakoivat eri ulottuvuuksiin liittyvät riskitekijät kuten terveydentilan epävakaus, heikko ravitsemustila, turvattomuus, sosiaalisten kontaktien vähyys tai kipu . Henkilön voimavarat arvioidaan vastaavasti . Taloudellisen tilanteen

9Kunta vastaa siitä, että iäkkäälle henkilölle laaditaan sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 7 §:ssä tarkoi-tettu suunnitelma (palvelusuunnitelma) . Suunnitelma on laadittava ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun iäkkään henkilön palveluntarve on selvitetty, jollei kyseessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmei-sen tarpeetonta . (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (voimassa 1 .7 .2013 alkaen) 16§)


Puhelinpalveluohjauksen seurantatietoa

Ikäihmisten asiakasohjausyksikön neljä palveluohjaajaa tekivät täydennyskoulutukseen liittyvänä kehittä-mistyönä palveluohjauksen puhelinajan seurannan . Tehtävän tarkoituksena oli selvittää lähemmin puhe-luiden kohdentumista ja sitä, miten asiakkaiden tarpeisiin on pystytty puhelimitse vastaamaan . Tehtävää varten kerättiin yksityiskohtaista tietoa puhelinajalla tulleista puheluista tammi–helmikuussa 2012 . Palvelu-neuvonnan erilliseen numeroon tulevia puheluita ei tehtävässä käsitelty .

Seurannasta kävi ilmi, että päivittäin palveluohjaukseen tulevien puheluiden määrä vaihteli paljon . Puhe-luiden kestot vaihtelivat nekin, aina muutamasta minuutista yli kahteenkymmeneen minuuttiin . Palve-luohjaajien näkökulmasta puheluiden määrä tai niiden kesto ei kerro juurikaan puhelinajan työllistävyy-destä: lyhytkin puhelu saattaa paljastaa hankalan tilanteen, jonka selvittely vie paljon aikaa . Palveluohjaaja saattaa olla ensimmäinen kontakti kunnallisiin palveluihin tilanteessa, jossa ikäihmisen kunto on jo romah-tanut ja palvelut on käynnistettävä viipymättä . Puhelinajan etuna on mahdollisuus käydä kiireettömästi ikäihmisen tilannetta läpi ja arvioida huolellisesti, mitä asiakkaan tilanteessa kannattaa tehdä .

Puhelinajalla pystytään siis tekemään alustavasti palveluntarpeen arviointia . Palveluohjaajan kotikäyntiä voidaan tarjota asiakkaille, vaikka he eivät itse osaisi sitä kysyä . Keskustelun aikana asiakkaan tilannetta py-ritään hahmottamaan kokonaisvaltaisesti huomioiden fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset ja taloudelliset seikat . Puhelimitse voidaan selvittää, onko asiakas välittömien palveluiden tarpeessa ja tarvittaessa palvelut aloi-tetaan heti . Esimerkiksi kotihoidon käynnit voidaan aloittaa välittömästi, jos puhelimessa tapahtuvan arvi-oinnin perusteella tilanne sitä vaatii . Monissa tapauksissa puhelimitse pystytään hoitamaan asiakkaan tar-vitsema neuvonta ja tukipalvelujen käynnistäminen ilman kotikäyntiä, mikä tehostaa työresurssien käyttöä .

Lähes puolet palveluohjauksen puhelinajan soittajista on ikääntyneen ihmisen asiaa hoitavia omaisia . Useimmissa tapauksissa nämä asiakkaat eivät vielä olleet kunnallisten palvelujen piirissä, tai käytössä oli esimerkiksi turvapuhelin . Omaisten kysymyksistä iso osa koskeekin erilaisia tukipalveluja, kuten turvapu-helinta, taksikorttia tai ateriapalvelua . Myös kotihoitoon ja ikäihmisten asumiseen liittyvät kysymykset ovat tavallisia . Omaiset kantavat usein huolta iäkkään ihmisen kotona pärjäämisestä, ja yleinen kysymys koskee palveluasumiseen siirtymistä . Omaisilla ei useinkaan ole tietoa palveluasumisen ja kotihoidon tiukoista kri-teereistä, joten puheluiden aikana saatetaan käydä laajasti läpi kaupungin palvelutarjontaa . Tämä keskus-telu ohjaa soittajan heti niiden palvelujen äärelle, jotka kyseisessä tilanteessa ovat ajankohtaisia ja mah-dollisia . Soittajan alkuperäisenä tavoitteena on saattanut olla esimerkiksi vanhainkotipaikan hankkiminen, mutta keskustelun myötä päädytään hakemaan vanhusten esteetöntä vuokra-asuntoa ja varataan palve-lutarpeen arviointi tukipalvelujen ja ehkä kotihoidonkin järjestämiseksi . Omaiset ovat olleet tyytyväisiä sii-hen, että yhdellä puhelulla päästään kiinni ikäihmisten palveluihin .

Noin kolmasosa palveluohjaajille soitetuista puheluista tulee erilaisilta yhteistyökumppaneilta . Etenkin hei-dän kohdallaan palveluohjaajien numero on vakiintunut tiedonhankintakanava asiakastilanteissa . Kaupun-gin sisäisiltä kumppaneilta tulevissa puheluissa käsiteltiin esimerkiksi kotihoidon päätöksiin liittyviä käytän-nön asioita, tilattiin tukipalveluja ja pyydettiin kotikäyntejä . Yhteistyökumppaneiden soiton syyt liittyivät usein selkeisiin kysymyksiin, joihin löytyi myös suora vastaus . Toisaalta myös yhteistyökumppaneiden pu-heluissa nousi esiin huoli ikäihmisen kotona selviämisestä ja joskus keskusteltiin pitkään siitä, kuinka häntä voitaisiin auttaa hankalassa tilanteessa . Puhelinaika onkin väylä viedä eteenpäin tietoa ikäihmisen huoles-tuttavalta vaikuttavasta tilanteesta . Tämän kaltaisia yhteydenottoja tuli myös esimerkiksi vanhusten naa-pureilta ja muilta ei-lähiomaisiin kuuluvilta henkilöiltä .

Puhelinpalveluohjaus osana ikäihmisten palveluohjaajan työtäKati Sankala, palveluohjaaja Hämeenlinnan ikäihmisten asiakasohjausyksikkö

Ikäihmisten asiakasohjausyksikkö

Hämeenlinnassa on toiminut ikäihmisten asiakasohjausyksikkö vuoden 2011 alusta . Asiakasohjausyksiköl-le kuuluu ikäihmisten ohjaaminen ja ikäihmisten palveluiden tilaaminen joko kunnan omalta palvelutuo-tannolta, yksityiseltä sektorilta tai yhdistysten kautta . Asiakasohjausyksikkö vastaa asiakkaan palveluiden järjestämisestä aina siihen asti, kunnes hän siirtyy säännöllisen kotihoidon asiakkaaksi . Yksikössä tapahtu-van työn perustana on hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisvaltainen edistäminen . Asiakasohjausyksikössä työskentelevien palveluohjaajien tehtävänä on antaa neuvontaa ja ohjausta ikäihmisille ja heidän omaisil-leen sekä yhteistyötahoille . Palveluohjaajat tekevät lakisääteiset palvelutarpeen arvioinnit asiakkaille koti-käynteinä ja käynnistävät tarvittavat palvelut .

Hämeenlinnan kaupungissa palveluohjaus on valittu yhdeksi keinoksi toteuttaa asiakaslähtöisyyttä ikäih-misten palveluissa . Palveluohjaustyön merkitys korostuu, kun siirrytään yhä laajemmin monituottajamal-liin . Monituottajamallissa kunnallisen palveluntuotannon rinnalle palveluntuottajiksi nousevat yksityiset yritykset ja järjestöt . Kun palveluntuottajia on useita, asiakkaan näkökulmasta palveluiden hajanaisuus li-sääntyy . Palveluohjaajan työ liittyy hajanaisten palvelujen koordinointiin ja eri palveluntuottajilta hankit-tavien palvelujen yhteensovittamiseen asiakkaalle mielekkäällä tavalla . Tarkoituksena on, että ikäihmisten asiakasohjausyksikössä on hallussa kokonaiskuva kaikista alueen ikäihmisille tarjottavista palveluista .

Puhelinpalveluohjaus osana palveluohjaustaPuhelinpalveluohjaus on keskeinen osa palveluohjaajien työtä Hämeenlinnassa . Kaikille soittajille avoin puhelinaika otettiin käyttöön jo vuonna 2010, ennen asiakasohjausyksikön perustamista . Tuolloin tarkoi-tuksena oli lisätä palveluohjaajien tavoitettavuutta ja tehostaa asiakkaiden pääsyä palveluiden piiriin . Toi-saalta puheluiden ohjaaminen keskitetysti yhteen puhelinnumeroon rauhoittaa kotikäyntejä tekevien pal-veluohjaajien työajan asiakastyöhön . Tällä hetkellä puhelinaika on auki asiakkaille aamupäivisin, kolmen tunnin ajan joka arkipäivä . Puhelinajan työ on jaettu yksikön kaikkien palveluohjaajien kesken niin, että kukin työskentelee viikon kerrallaan puhelinpalveluohjauksessa toimistolla . Puhelinaika ja siihen liittyvät toimistotehtävät työllistävät palveluohjaajan täysiaikaisesti . Puheluihin vastaamisen lisäksi vuorossa oleva palveluohjaaja varaa muille palveluohjaajille palvelutarpeen arviointikäyntejä sekä tekee kotihoitoon ja tu-kipalveluihin liittyviä palveluja maksupäätöksiä .

Puhelinpalveluohjaus on nopeasti vakiintunut osaksi ikäihmisten palveluja . Asiakkaat, omaiset ja yhteistyö-kumppanit ovat löytäneet palvelun hyvin ja puhelinpalvelun tarve on osoittautunut odotettua suurem-maksi . Varsin pian puhelinajan perustamisen jälkeen huomattiin, että palveluohjaajille tuli soittoja laajasti hyvin erilaisista asioista . Numero oli ainoa palveluohjauksen numero koko kaupungissa, joten oli todennä-köistä, että kaikki numeroon tulevat puhelut eivät kohdentuneet oikeaan paikkaan . Numeroon tuli myös paljon puheluita, jotka olivat puhtaasti palveluneuvontaa . Niinpä päätettiin perustaa erikseen palveluneu-vonnan linja, joka palvelee kevyemmän palveluneuvonnan lisäksi kaupungin ateriapalvelu-asioissa .


Ikäihmisten terveyttä edistävät kotikäynnit (TERKOT) JanakkalassaSari Valaja-Jokinen, th (YAMK)

Kotikäyntien tavoitteet ja hyödyt

Terveyttä edistävien kotikäyntien tavoitteena oli tukea kuntalaisia löytämään omia voimavarojaan oman hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi . Käynneillä asiakkaan kokemus ja ammattilaisen osaaminen koh-tasivat synnyttäen voimaantumisen kokemuksia asiakkaassa, mutta myös työntekijässä . Ikääntyneille kun-talaisille tuli tilaisuus pohtia tulevaa ja saada tietoa kunnassa tarjolla olevista palveluista . Asiakkaat saivat myös palveluohjausta mahdollisia tulevia tarpeita varten . Tämä synnyttää turvallisuuden tunnetta, joka edistää ikäihmisen hyvinvointia .

Käynneillä kerättiin myös tietoa ikääntyneistä kuntalaisista, heidän tarpeistaan, toimintakyvystään sekä ti-lastaan . Tietoa hyödynnetään toiminnan suunnittelussa ja päätöksenteossa . Se auttaa kohdentamaan kun-nan resursseja ikääntyneiden kuntalaisten tarpeisiin ja mahdollistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vaikuttavuuden mittaamisen .

Käyntien kohderyhmäKäyntien kohderyhmäksi voidaan valita ikäluokka tai erityisryhmä . Janakkalassa kohderyhmäksi valikoitiin erityisryhmä: kolme kertaa tai enemmän vuoden 2010 aikana terveyskeskuslääkärin vastaanotolla käyneet 75-vuotiaat . Kohderyhmän valintaa perusteltiin ohjausryhmässä sillä, että käyntien vaikuttavuudesta on näyttöä juuri tämänkaltaiselle erityisryhmälle . Toisaalta käyntien määrä on rajattu sataan ja näin ollen ei ol-lut mahdollista tarjota käyntiä koko ikäluokalle . Janakkalassa valittu erityisryhmä oli luotettavasti ja eettises-ti mahdollista nimetä kunnan terveyskertomusjärjestelmästä .

Käyntien sisältöKäyntien sisältö perustui Seinäjoella kehitetyn käyntilomakkeen edelleen työstämiseen . Näkökulmana oli tarkentaa kysymyksiä ja kysymysmuotoja asiakkaan voimavaroja tukevaksi . Käynnin sisältö ja rakenne sekä toiminnan kehittäminen perustuivat THL:n ja Kuntaliiton yhteistyössä kehittämään sähköiseen oppaaseen iäkkäiden neuvontapalveluista ja hyvinvointia edistävistä kotikäynneistä . Materiaali löytyy osoitteesta: http://www .thl .fi/fi_FI/web/fi/tutkimus/tyokalut/iakkaiden_neuvontapalvelut_kotikaynnit

Käynneillä asiakkaan kanssa sovitut asiat kirjattiin omalle lomakkeelleen . Tämä lomake jäi asiakkaalle . Asiak-kaalle jätettiin myös ohjausmateriaaleja . Materiaali, kuten kotiliikuntaohjeet käytiin asiakkaan kanssa läpi ja häntä opastettiin tekemään liikkeet . Käynneillä asiakkaille tarjottiin lisäksi toimintakykytestiä, jonka Janak-kalan fysioterapia oli soveltaen koonnut TERKO-toiminnan tarpeisiin . Testi koostui kolmesta osasta: tuolilta ylösnousun nopeus, kävelynopeus ja tasapaino . Testin tulosten perusteella asiakkaat opastettiin joko jat-kamaan liikuntaa kuten aikaisemmin, ja tarpeen vaatiessa senioriryhmiin tai fysioterapeutin vastaanotolle . Käynneillä tarjottiin myös MNA-testiä, jolla seulotaan ikäihmisen aliravitsemusta . Lisäksi tiettyjen vastaus-ten perusteella asiakkaille tarjottiin MMSE -muistitestiä ja GDS -masennustestiä . Jokaiselle testille oli sovittu raja-arvot sekä ohjaus tai hoitopolku tulosten perusteella . Testien tekemisessä korostui tulosten vaikutus asiakkaan omien voimavarojen tunnistamiseen .

Ikäihmisiltä itseltään tuli seuranta-aikana vain viidesosa soitoista . Heidän kysymyksensä koskivat hyvin laa-jasti erilaisia palveluita, mutta palveluohjaajan kotikäynnin varaamiseen johti vain muutama puhelu . Kysy-mykset liittyivät usein kuljetuspalvelun, siivouksen ja sairaanhoitajan kotikäyntien järjestämiseen . Puheli-messa asiakkaat vaikuttivat pääosin tyytyväisiltä saatuun apuun . Joidenkin soittajien kohdalla keskustelu ja kuunteleminen sekä huolen jakaminen oli riittävä apu . Aina ei ollut välttämätöntä löytää konkreettista ratkaisua . Soittajia myös helpotti tieto, että palveluohjaajien puhelinaika on jatkossakin väylä, jonka kautta tarvittavan avun saa hankittua .

JohtopäätöksetPalveluohjauksen näkökulmasta suuri osa puheluista kohdentuu oikeaan paikkaan . Yli puolessa puheluis-ta annetaan ohjausta ja neuvontaa . Puhelinajalla soittavat sellaiset asiakkaat, joilla ei vielä ole kotihoitoa tai muuta linkkiä palveluihin . Puhelinaika toimii myös yhteyskanavana, jonka kautta omaiset ja yhteistyö-kumppanit saavat sujuvasti välitettyä viestejä, hankittua yhteystietoja ja hoidettua ikäihmisen asioita . Toi-saalta puhelinaika saattaa ruuhkautua niiden yhteistyökumppaneiden puheluista, joilla olisi muitakin yh-teydenottotapoja käytössään . Näin ikäihmiset ja omaiset, joille puhelinaika on ainoa yhteydenottokeino, voivat jäädä ilman apua . Puhelimitse käydyt keskustelut, oli yhteydenottaja kuka tahansa, koskivat kui-tenkin hämeenlinnalaisille ikäihmisille tärkeitä asioita . Tästä näkökulmasta katsottuna palveluohjaajat ovat pystyneet vastaamaan hyvin heidän tarpeisiinsa .


Janakkalan Jalmari – ennakoivan vanhustyön tiimiSari Valaja-Jokinen, kotiutushoitaja; Anne-Mari Rajala, muistihoitaja; Päivi Javanainen, palveluohjaaja; Helena Ilanen, palveluohjaaja, Janakkalan kunnan vanhustyö

Janakkalan kunnan vanhuspalveluissa toimii asiantuntijaryhmänä Jalmari-tiimi, joka tuottaa ikääntyville kuntalaisille ennakoivaa ja ohjaavaa palvelua . Tiimin tavoitteena on edistää janakkalalaisten ikäihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä tukea heidän kotona asumistaan . Jalmari tekee tiivistä yhteistyötä eri toimi-joiden kanssa kuntaorganisaatiossa sekä yhdistysten ja yritysten kanssa . Tiimi on siis yhteistyössä kaikkien niiden toimijoiden kanssa, joiden toiminta tai palvelut kohdistuvat ikääntyviin kuntalaisiin . Jalmari -tiimin tavoitteena on antaa palveluohjauksen ja neuvonnan kautta ikäihmisille tietoa ja palveluita ennaltaeh-käisevässä mielessä ja mahdollistaa kuntalaisen oma aktiivisuus itseään koskevissa asioissa, jotka liittyvät ikääntymiseen .

Jalmari-työskentelyn visio on: ”Janakkalalainen ikäihminen asuu omassa kodissaan niin kauan kuin se on mahdollista. Jalmari edistää ja tukee janakkalalaisen ikäihmisen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvin-vointia ja terveyttä. Jalmari tukee ikäihmisen omia voimavaroja ja omatoimisuutta sekä luo edellytyksiä mielekkäälle toiminnalle.”

Jalmari-tiimiin kuuluu kolme vanhustyön ammattilaista: Muisti-Jalmari, Neuvova Jalmari sekä Kotiuttava Jalmari . Ryhmä kokoontuu säännöllisesti kerran kuukaudessa palavereissa jossa suunnitellaan ja kehitetään ryhmän toimintaa . Moniammatillinen työ näkyy myös yhteisinä kotikäynteinä ja konsultaatioina, joita teh-dään paljon yhteisille asiakkaille . Jalmarin jäsen toimii myös kunnan vanhusneuvoston sihteerinä . Ryhmä osallistuu lisäksi vuosittain pidettävään vanhusten viikon tapahtumaan sekä järjestää itse joka toinen vuosi ns . vanhusten foorumin, jossa vuonna 2012 teemana oli ravitsemus .

Muisti-JalmariMuisti-Jalmarina toimii Janakkalan kunnan muistihoitaja Anne-Mari Rajala . Muistihoitajan tavoitteena on tuottaa palvelua, joka ennaltaehkäisee muistisairauksien syntyä . Muistihoitajan tehtävänä on ensisijaises-ti ohjata, neuvoa ja tukea kuntalaisia muistisairauksiin liittyvissä asioissa, tehdä alkututkimuksia sekä seu-rantakäyntejä . Muistihoitaja tiedottaa ja kouluttaa myös muita vanhustyön ammattilaisia ja toimii tiiviissä yhteistyössä koko organisaation kanssa . Muistihoitaja tekee tutkimuksia muistisairauksiin liittyen yhdessä lääkäreiden ja geriatrin kanssa . Muistihoitajan tehtäviin kuuluvat vastaanottotoiminta sekä kotikäynnit asi-akkaiden luona . Ajanvaraus muistihoitajalle tehdään suoraan puhelinajanvarauksella ilman lähetettä . Muis-ti-Jalmarin toimenkuva ja vastuualueet jakautuvat viiteen osa-alueeseen:

1) Vaaratekijöiden tunnistaminen Muisti-Jalmarin tehtävänä on tiedottaa ikäihmiselle muistiterveyden ylläpitämisestä sekä tunnistaa mahdollisimman varhain muistiterveyden heikentymisen ennusmerkit .

2) Varhainen diagnoosi Varhaisen diagnosoinnin tavoitteena on, että asiakas saa diagnoosin 3kk:n sisällä ensimmäisestä kontaktista .

3) Kuntoutus Kuntoutuksen vaihe sisältää neljä osa-aluetta: säännölliset jaksohoidot, päiväkuntoutuksen, fyysisen kuntoutuksen sekä ravitsemusneuvonnan .

TERKO -prosessi

TERKO -prosessissa toimijoina ovat asiakas ja käynnin tekijä . Käynnin tekijä lähettää asiakkaalle kirjeen jos-sa hän ilmoittaa tulevasta yhteydenotosta . Parin viikon kuluttua kirjeen vastaanottamisesta käynnin tekijä soittaa asiakkaalle . Puhelun tavoitteena on selvittää asiakkaan halukkuus käyntiin sekä vastata kirjeen syn-nyttämiin mahdollisiin kysymyksiin . Puhelun aikana sovitaan kotikäynnistä ja käynti toteutetaan sovitun sisällön mukaan . Kotikäynnillä voi tulla eteen tilanne, että käynti joudutaankin muuttamaan palveluoh-jauksesta palvelutarpeen arvioinniksi . Tällöin käynti ei ole enää TERKO -käynti vaan käynnin luonne on muuttunut . Työntekijä kirjaa käynnillä kerätyn tiedon terveyskertomusjärjestelmään TERKO-lomakkeelle . Näin tieto on asiakkaan ja häntä palvelevan sosiaali- ja terveydenhuollon käytettävissä . Asiakkaan halutes-sa teksti postitetaan hänelle tulosteena . Käynnin jälkeen, kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluttua, soitetaan seurantasoitto . Soiton tavoitteena on tukea asiakasta toteuttamaan käynnillä sovittuja toimenpiteitä ja vas-tata mahdollisiin käynnin jälkeen syntyneisiin kysymyksiin .

ASIAKAS

KÄynnIn TEKIJÄ1. Yhteydenottokirje

2. Yhteydenotto puhelimitse

3. Kotikäynti

4. Kirjaaminen, toimet

5. Seurantasoitto vuoden kuluttua

Kuva 1.TERKO -prosessi Janakkalassa.

Kotikäyntien henkilöstöKotikäyntejä tekevältä henkilöstöltä edellytetään laajaa osaamista terveyden edistämisen alueella . Lisäksi henkilöstön on sisäistettävä terveyden edistämisen eettiset vaatimukset ja ongelmat . Kotikäyntejä teke-vien tulee olla kuntansa palvelurakenteen tuntevia ammattilaisia . Käyntien toteuttajalta vaaditaan kykyä kuunnella ja keskustella ikäihmisen kanssa niin, että ikäihmiselle syntyy luottavainen ja turvallinen olo . Sa-maan aikaan toiminnan on edettävä suunnitelmallisesti . Toteuttajan tulee pystyä tekemään johtopäätel-miä ja arvioimaan kriittisesti omaa toimintaansa terveyttä edistävällä kotikäynnillä .

Janakkalassa käyntejä teki yhteensä kuusi henkilöä . Kaksi heistä on koulutukseltaan sosionomeja, jotka työskentelivät kunnan ikäihmisten ennakoivan työn tiimissä palveluohjaajina . Kaksi terveydenhoitajaa työskenteli kotihoidon tiimeissä ja kaksi terveydenhoitajaa ikäihmisten ennakoivan työn tiimissä muistihoi-tajana ja kotiutushoitajana . Kaikki ovat työskennelleet Janakkalan kunnassa vähintään kaksi vuotta . Tämä oli eduksi, sillä käynnin perustehtävät edellyttivät kunnan palvelurakenteen hyvää tuntemista ja hallintaa .


Hyvinvointia edistävä työ HattulassaPirkko Manninen ja Merja Niemelä, Hattulan kunnan avopalveluiden ohjaajat

Kanta-Hämeen Polkka -hankkeessa (2009–2011) valmisteltiin toimintamallia, jonka tavoitteena oli kehittää ikääntyvien ennaltaehkäisevää työtä rakentamalla kuntiin tavoite- ja toimenpideohjelma osaksi kuntien strategista suunnittelua . Hattulan kunnan koti- ja vanhuspalveluissa valmistellaan tällä hetkellä Ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tavoite- ja toimenpideohjelmaa vuoteen 2015 . Ohjelman laatimi-seen ovat osallistuneet ikääntyvät kuntalaiset, eri hallintokuntien edustajat, yhdistykset ja seurakunta . Oh-jelman painopisteenä on ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden tavoitteellinen edistäminen . Ohjelmassa kiinnitetään huomiota siihen, että asunnot ja elinympäristö tukevat ikääntyvien kotona asumista ja itse-näistä selviytymistä ja että ikääntyvällä väestöllä on monipuoliset mahdollisuudet sosiaalisten verkostojen ylläpitämiseen ja luomiseen sekä liikkumiseen, osallistumiseen, oppimiseen ja vaikuttamiseen . Ohjelman mukaan palvelurakennetta ja palveluja tulee kehittää yhteistyössä muiden toimialojen kanssa siten, että ikäihmisten kotona asuminen on ensisijainen tavoite ja riittävät palvelut turvaavat sen .

PalveluneuvontaHattulan kunta tarjoaa palveluneuvontaa ja -ohjausta sekä puhelimitse että henkilökohtaisin tapaamisin . Kunnassa aloittaa uusi palveluneuvoja huhtikuussa 2013 ja hänen tehtäviinsä kuuluu myös vapaaehtois-työn koordinointi . Palveluneuvoja kartoittaa vapaaehtoistyön mahdollisuuksia sekä kouluttaa ja innostaa uusia toimijoita .

Hyvinvointia edistävät infotilaisuudetHattulan kunnan kotihoito on tarjonnut vuodesta 2008 hyvinvointia edistäviä infotilaisuuksia ja -kotikäynte-jä vuosittain 70 vuotta täyttäville, jotka eivät vielä käytä säännöllisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja . Kaikille 70 vuotta kyseisenä vuonna täyttäville on lähetetty postitse kutsu ikäihmisille suunnattuun hyvin-voinnin edistämisen infotilaisuuteen . Infotilaisuudessa on kerrottu ikäihmisille suunnatuista toimista ja pal-veluista, ja samassa tilaisuudessa sai antaa suostumuksensa maksuttomaan ennaltaehkäisevään kotikäyn-tiin . Osallistuminen näihin tilaisuuksiin on ollut vähäistä, joten vuonna 2013 lähdemme jakamaan tietoa postitse . Kaikki halukkaat saavat edelleen maksuttoman kotikäynnin ottamalla yhteyttä palveluohjaajaan . Esimerkiksi vuonna 2008 infotilaisuuteen osallistui 70 kutsutusta 20 henkeä ja heistä yhdeksän otti vastaan kotikäynnin . Seuraava infotilaisuus oli 2011, jolloin 70 vuotta täyttäviä oli 97, heistä 23 osallistui ja vain yksi otti kotikäynnin vastaan . Tilaisuuksia pidettiin kuitenkin hyvinä ja niistä koettiin saatavan paljon tietoa . Mo-net olivat sitä mieltä, että oma kunto oli vielä hyvä ja vain harvalla oli palvelujen tarvetta . Jälkeenpäin on saatu yhteydenottoja annettujen tietojen perusteella, joten käynneillä on ollut tiedottava vaikutus .

Ikäihmisten palveluopas ja tiedottaminen tapahtumistaHattulan Ikäihmisten palveluopas valmistui 2011 . Opas lähetettiin postitse kaikille 70 vuotta täyttäville . Opas on ollut jaossa myös seurakunnassa, terveyskeskuksessa, sosiaalitoimistossa, kotikäynneillä ja kun-nanvirastolla sekä Internetissä . Hattulassa järjestetään myös erilaisia hyvinvointia ja terveyttä edistäviä ta-pahtumia ja luentoja mm . vanhusten viikolla . Tilaisuuksista ilmoitetaan mm . kauppojen, kauppojen, ter-veyskeskuksen, seurakunnan ja kunnanviraston ilmoitustaululla, lehtien tapahtumapalstoilla sekä seurojen ja yhdistysten palstoilla . Internetissä on kalenteri ikäihmisille suunnatuista toiminnoista ja tapahtumista kunnassa, ja sitä päivitetään kaksi kertaa vuodessa .

4) Suunnitellut seurannat Asiakkaan voinnin seurantaan kuuluvat oleellisesti säännöllinen lääkehoidon seuranta ja muistihoitajan kotikäynnit sekä vastaanottotoiminta lääkärin konsultaation turvin . Asiakas käy myös lääkärin vastaanotolla tarpeen mukaan . Muistihoitaja seuraa asiakkaan sairaudentilan etenemistä ja auttaa sosiaalisissa etuuksissa .

5) Omaisen tukeminen Muistihoitajan palvelut sisältävät myös asiakkaan omaisen tukemista . Asiakasta ohjataan omaishoidontukea ja omaishoidon vapaapäiviä koskevissa asioissa . Omaisille on järjestetty myös vertaisryhmätoimintaa .

neuvova JalmariNeuvovina Jalmareina toimivat Janakkalan kunnan ikäihmisten palveluohjaajat Päivi Javanainen ja Helena Ilanen . Neuvovan Jalmarin tavoitteena on ikääntyvän kuntalaisen omaehtoisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tukeminen . Ikäihmisten palveluohjaajat tarjoavat ohjausta ja neuvontaa kotikäynneillä tai pu-helimitse sekä tekevät lainmukaista palvelutarpeen arviointia ja valvovat hoivatakuun velvoitteen täytty-mistä . Kohderyhmänä ovat ikäihmiset ja heidän läheisensä . Neuvovan Jalmarin tehtäviin kuuluvat:

1) Neuvonta ja ohjaus kotona selviytymistä tukevissa palveluissa ja etuuksissa ikäihmisille sekä heidän läheisilleen

2) Yli 65-vuotiaiden omaishoidontukiasiat, palvelusetelipalvelut, turvapuhelinpalvelun tilaukset, ateriapalvelu sekä päiväkuntoutustoiminnan järjestäminen

Kotiuttava JalmariKotiuttavana Jalmarina toimii Janakkalan terveyskeskuksen kotiutushoitaja, joka toimii sekä Janakkalan vanhustenhuollossa että erikoissairaanhoidossa . Kotiuttava Jalmari tarjoaa erikoissairaanhoidosta, sairaa-lasta ja päivystyksestä kotiutettavien asiakkaiden jatkohoitoon ja sijoittamiseen liittyviä asiantuntijapalve-luita vanhustyössä ja pitkäaikaishoidossa . Kotiuttavan Jalmarin palvelut ovat tarkoitettu terveyskeskuksen asiakkaille, omaisille, läheisille ja terveydenhuollon työntekijöille . Kotiuttava Jalmari tekee kotikäyntejä sekä osastokäyntejä . Kotiutushoitajan tehtäviin kuuluu:

1) Tukea asiakasta ja hänen läheisiään sairaalasta kotiutumisen suunnittelussa ja toteuttamisessa2) Kartoittaa asiakkaan hoitomahdollisuuksia3) Arvioida ja kartoittaa asiakkaan sijoitustarvetta yhdessä hoitavan

henkilöstön, asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa4) Informoida asiakasta ja läheisiä erilaisista sijoitusmahdollisuuksista

hoivan ja asumisen osalta kunnassa


Kastelli – Monialainen hyvinvointipalvelujen palveluohjausKirsti Mäensivu, Hämeenlinnan kaupungin hyvinvointipalveluiden kehittämisyksikön johtaja

Tässä kirjoituksessa kerron, miten palveluohjauksen kehittämistyötä on viety eteenpäin Hämeenlinnassa . Tarkastelen kahta toisiinsa kytkeytyvää asiaa: palveluohjauksen käsitteen yhteistä ymmärtämistä ja monia-laisen palveluohjauksen sijoittamista yhteen fyysiseen toimipisteeseen . Näkökulmani on palveluohjauksen järjestämisessä. Kuvaan kirjoituksessa, miten useiden eri palvelualueiden palveluohjausta on pyritty keskittämään samansuuntaisesti sekä sen sijoittamista yhteisiin tiloihin.

Lähtölaukaus palveluohjauksen kehittämiselle Hämeenlinnassa oli ikäihmisten palveluohjausyksikön pe-rustaminen . Ehdotus ikäihmisten palveluohjausyksikön malliksi esiteltiin johtoryhmälle toukokuussa 2010 . Ehdotuksessa todettiin:

”Palveluohjausyksikön tarkoituksena on auttaa, opastaa ja ohjata ikäihmisiä (asiakkaita) ja hei-dän omaisiaan heidän tarvitsemiensa palveluiden hankinnassa ja järjestämisessä. Viitteellinen ikäraja on 65 vuotta. Resursointi on tarkoitus tässä vaiheessa toteuttaa olemassa olevilla resurs-seilla ja jo syksyllä pitäisi päästä rekrytoimaan yksikön vetäjä. Yritysten mukaantuloa yksikön ra-hoittamiseen täytyy vielä suunnitella. Lisäksi tulee miettiä yksikön fyysinen sijoitus.”

Ikäihmisten palveluohjauksen fyysinen sijoitus käynnisti keskustelun Kastellin toimipisteen uudelleenjär-jestelyistä . Kastelli oli jo pitkään toiminut ohjaus- ja neuvontapisteenä, josta oli saanut erilaista tietoa kau-pungin palveluista . Nyt oli kuitenkin aika laajentaa toimintaa syvällisemmän palveluohjauksen suuntaan . Asiat alkoivat edetä nopeasti . Johtoryhmä päätti lähteä viemään kaupungin yhteistä asiakasohjaus- ja pal-veluneuvontayksikköä eteenpäin seuraavasti:

”Hyvinvointipalvelujen palveluohjaus keskitetään palvelupiste Kastellin tiloihin mahdollisimman pian ja maankäytön ja ympäristön palvelupisteen osalta keskitytään seuraavan vuoden aikana sähköisten palvelujen tehokkaaseen kehittämiseen ja palvelupisteen fyysiseen siirtoon Palvelu-piste Kastelliin varaudutaan vuoden päästä eli keväällä 2012. Samalla päätettiin, että sähköisten palvelujen kehittämiseen tulee muutenkin kaupunkitasolla erityisesti paneutua. Asiakasohjauk-sen ja palveluneuvonnan prosessia vetää tässä vaiheessa kehittämisyksikön johtaja Kirsti Mäensi-vu, joka tekee johtoryhmälle mahdollisimman yksityiskohtaisen esityksen ja suunnitelman hank-keen etenemisestä. Tavoitteena on, että uudistettu Palvelupiste Kastelli avataan yleisölle kesäkuun alussa 2011.”

Alettiin siis puhua yksittäisen palvelualueen sijaan hyvinvointipalvelujen palveluohjauksesta ja toiminnan sijoittamisesta yhteisiin tiloihin .

70-vuotiaiden synttärit

Pohdimme, mikä palvelisi parhaiten ikäihmisiä ennakoivassa mielessä . Luovuimme infotilaisuuksista ja 2012 päädyimme postittamaan vuosittain kaikille 70 vuotta täyttäville onnittelukirjeen, jonka mukana jaoimme edelleen Ikäihmisten palveluopasta . Kirjeessä tarjotaan heille myös mahdollisuutta ottaa vastaan palvelu-neuvojan tekemä ennaltaehkäisevä kotikäynti . Kohderyhmä (70-vuotiaat) ovat vielä melko nuoria palvelui-den tarpeen suhteen ja ikärajan nostamista onkin mietitty . Toisaalta tietoa kunnan palveluista ja tuesta on hyvä olla olemassa etukäteen, jotta tietää mihin voi ottaa yhteyttä, kun apua tarvitsee .

LiikuntaHattulassa tehdään menestyksekkäästi yhteistyötä eri hallintokuntien kanssa . Muun muassa vapaa-aika-toimi järjestää vapaaehtoisille kuntosalin vertaisohjaajille koulutusta ja ohjausta, jotta he voivat toimia ver-taisohjaajana ikäihmisten kuntosaliryhmissä tai kuntosalikaverina ystävälle . Hattulassa on kaksi ikäihmisille suunnattua kuntosalia, jotka ovat maksutta ikäihmisten ryhmien käytössä . Varaukset tehdään vapaa-aika-toimen kautta . Hattulassa toimii myös paljon erilaisia liikuntaryhmiä, joita tarjoavat vapaa-aikatoimen lisäk-si Vanajaveden Opisto ja eri yhdistykset ja seurat .

Muu hyvinvointia edistävä toimintaHattulan kunnan muistihoitaja ja psykiatrinen sairaanhoitaja tekevät jalkautuvaa työtä erityisesti muistiin ja henkiseen hyvinvointiin liittyvissä asioissa . He vierailevat eläkejärjestöissä ja seurakunnan eri toiminnoissa pitämässä eläkeinfoja ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi .

Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry on käynnistämässä muistikahvilatoimintaa Hattulassa . Toiminnan tavoit-teena on tiedon jakaminen aivoterveyteen, muistiin, muistihäiriöihin ja -sairauksiin liittyvissä asioissa sekä myös sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen . Muistikahvila pyörii vapaaehtoistyön turvin ja Muistiyhdistys kouluttaa vapaaehtoistoimijoista muistikahviloiden vetäjiä .


Monien työpajojen ja keskustelujen jälkeen palveluohjauksen prosessista luotiin yhteinen kuva (kuva 2), jonka avulla kukin palvelualue voisi jäsentää palveluohjauksen prosessiaan .

Asiakas etsii/löytää/saa tietoa

Asiakas saa neuvo-ja ja/tai ohjausta

Asiakkaan palvelu-tarve arvioidaan

Asiakas valitsee pal-velut / asiakkaal-le tehdään päätös palvelusta

Palveluohjauksen toteutuminen ja vaikutusten seuran-ta (asiakas/palve-luntuottaja)

TiedotusmateriaaliNettisivut

Kastellin tiimiKirjaston palvelupisteet

Tuotannon oma perustehtävään inte-groituva neuvonta ja ohjaus

Tuotannon omat toimipisteetKastelli

Kuva 2. Palveluohjauksen prosessi.

Yllä olevassa kuvassa palveluohjauksen prosessi kuvataan asiakkaan prosessina ja palvelupolkuna alkaen siitä tilanteesta, kun asiakkaalla on palveluita koskeva tiedon ja neuvonnan tarve . Polun alkupäässä asiakas itse etsii ja hakee tiedon . Prosessissa asiakas nähdään tietoa etsivänä ja valintoja tekevänä . Palveluohjauk-sen järjestämisen ja kehittämisen haasteita on polun kaikissa kohdissa .

Näiden kahden kuvan rinnalla on tuotettu paljon aineistoa palveluohjauksen kuvaamiseksi . Pidän kuiten-kin tärkeänä ja hyvänä tuloksena, että nämä kaksi kuvaa voitiin yhteisesti hyväksyä palveluohjauksen ku-vaamiseksi kaikissa palveluissa . Näin todettiin syksyllä 2012 palveluohjauksen työpajassa, johon osallistui jokaisen palvelualueen ylin johto tilaajan ja palvelutuotannon puolelta .

Kenellä vastuu palveluohjauksesta?Hämeenlinnan toimintatapa palvelujen järjestämisessä on tilaaja – tuottajatoimintatapa . Tässä toimintata-vassa sovitaan kunkin toiminnan kohdalla, kumpi osapuoli, tilaaja vai palvelutuotanto, kantaa päävastuun asian järjestämisestä .

Kun tarkastellaan palveluiden järjestämisen ketjua asukkaiden palvelutarpeen ennakoimisesta palvelujen järjestämiseen, hankkimiseen ja toteuttamiseen, sijoittuu palveluohjaus palvelujen järjestämisen ja tuotta-misen rajamaastoon . Palveluohjauksen järjestämisessä on tilaajalle ja palvelutuotannolle yhteisiä tehtäviä .

Hämeenlinnassa ikäihmisten palveluohjaus katsottiin ensimmäisenä tilaajan vastuualueelle kuuluvaksi . Seuraavaksi tilaajalle siirrettiin lasten ja nuorten palveluohjaus ja viimeisimmäksi vammaispalveluiden pal-veluohjaus . Sosiaalisen tuen palveluohjaus on edelleen palvelutuotannon vastuulla ja maahanmuuttajien info toteutuu kehittämishankkeena vielä vuoden 2013 loppuun saakka . Henkisen hyvinvoinnin palvelui-den palveluohjaus on lähentynyt terveyspalveluiden palveluohjausta .

Mitä on palveluohjaus?

Käynnistäessämme työtä vuonna 2010, oli palveluohjaus käsitteenä vielä monelle vieras . Lähinnä siitä pu-huttiin sosiaalityön yhteydessä, yksilöllisen palvelusuunnittelun, case managementin termein . Terveyden-huolto ja opetuspalvelut eivät tunnistaneet palveluohjauksen käsitettä omakseen .

Tavoitteena oli luoda yhteinen käsitys palveluohjauksesta . Käytäntö kuitenkin osoitti, että ennen kuin yh-teisen käsityksen luominen oli mahdollista, oli jokaisella palvelualueella oltava mahdollisuus jäsentää ensin omaa palveluohjaustaan . Tätä ratkaisua tukikin hyvin jo aiemmin käynnistynyt Talent Partners Oy:n kanssa toteutettu työpajaprosessi, jossa jokainen palvelualue tutki omia palveluitaan ja niihin ohjautumista asia-kaslähtöisyyden näkökulmasta . Työpajoissa tutkittiin, minkälaisia palvelukanavia asiakkaat tarvitsevat ja mi-ten rakennetaan palvelurakenne, jonka avulla palvelut pystytään tuottamaan niukkenevin taloudellisin re-surssein .

Näissä työpajoissa luotiin yhteinen kuva palvelukanavista . Alla olevaa kuvaa vasten jokainen palvelualue arvioi omia palveluitaan .

Kuntalaiset / asiakkaat

Tiedon hankinta itsepalveluna

Neuvonta- ja ohjauspalvelu

Asiantuntijapalvelu

”1€”Itsepalveluna hoidet-tavat palvelutarpeet (online-palvelut)

”10€”Etäpalvelut (esim. puhelimella tai internetin avulla)

”100€”Henkilökohtainen palvelu asiantuntijan kanssa

Monitasoisessa asiantuntijamallissa: asiakasta palvellaan edullisimmalla prosessilla ja välineillä, jolla asiakkaan palvelutarpeet pystytään täyttämään Tärkeää määritellä eri palveluprosessit hyödynnetään sähköisen asioinnin ja internet-palveluiden mahdollisuuksia helppokäyttöisyys asiakkaalle tärkeää

Kuva 1. Palvelukanavat.

Yllä olevassa kuvassa palvelut jaotellaan kolmeen eri tasoon lähtien itsepalveluun perustuvasta palvelusta ja päätyen henkilökohtaiseen palveluun asiantuntijan kanssa . Yleiseksi tavoitteeksi asetettiin, että palveluja tulisi kehittää niin, että kevyiden palvelujen käyttö lisääntyy ja raskaat palvelut kohdentuvat niille ihmisille, joilla niiden tarve ja vaikuttavuus on suurin .

Palvelukanavien rinnalla lähdettiin tarkastelemaan palveluohjausprosessia, eli sitä, miten kuntalaiset ohjau-tuvat eri palvelukanaville . Tätä työtä tehtiin useilla eri tahoilla kuten Kaste -ohjelman alla toimivissa Pitsi- ja Kuulas -hankkeissa, etsivän nuorisotyön hankkeessa sekä palvelutuotannon omissa hankkeissa kuten Top-pari-hankkeessa . Yksittäisten hankkeiden rinnalla tarvittiin työtä yhteisen kuvan luomiseksi . Tämä yhteen-sovittaminen ja yhteiskehittely toteutui toisaalta Kastellin kehittämisen yhteydessä ja toisaalta hankkeiden palveluohjaustyöpajoissa .


Näin jälkeenpäin ajatellen, juuri tilasuunnittelun ja työkäytänteiden yksityiskohdat olivat niitä, joissa myös yhteinen käsitys asiakaslähtöisyydestä, asiakaspalvelusta ja palveluohjauksesta muotoutui . Suunnittelu-työn aikana oli oltava tarkkana, että ratkaisut olisivat tulevaisuussuuntautuneita . Moniammatillisessa ryh-mässä oli paljon toiveita ja halua säilyttää omia olemassa olevia käytänteitä . Muutto Kastellin uusittuihin tiloihin toteutui joulukuussa 2011 .

Työntekijät ja asiakkaat siirtyvät uusiin tiloihinKastellin siirtyminen innostutti ja huolestutti työntekijöitä . Edessä oli tilanne, jossa erilaiset asiakasryhmät asioivat samassa tilassa . Työntekijät kantoivat huolta turvallisuusasioista . Epäiltiin, voisivatko esimerkiksi so-siaalisen tuen palveluiden asiakkaat käytöksellään häiritä muita asiakkaita . Kysyttiin, miten isoon uuteen ti-laan reagoivat henkisen hyvinvoinnin asiakkaat, ikäihmiset ja lapsiperheet? Kokemus kuitenkin osoitti, että uusi tila rauhoitti asiakkaita . Uskon vahvasti siihen, että asiakkaita arvostava tila kohottaa myös asiakkai-den itsetuntoa . Leimaantuminen vältettiin numerojärjestelmän avulla . Asiakas saa odottaa vuoroaan missä päin Kastellia tahansa .

Toinen huolenaihe oli henkilöstön asema . Henkilöstön erilaiset koulutustaustat, virkaehdot ja toiminta-tavat huolettivat . Henkilöstöjohtajan vetämä yt-prosessi toi järjestyksen näihin asioihin . Henkilöstön mu-kaanottaminen prosessiin oli erittäin tärkeä . Monialaisessa prosessissa henkilöstön näkemykset poikkesivat kuitenkin toisistaan usein niin paljon, että myös johdolle jäi ratkottavaa .

Monenlaisia asioita on yhteensovitettu . Runsaan vuoden Kastellissa työskentelyn jälkeen paluuta entiseen hajautettuun malliin ei ole näköpiirissä . Kastellia voi syystä kutsua ”front deskiksi”, jonka takana on paljon erilaista palveluohjausta . Tämän hetken haasteena onkin, miten eri palveluissa toteutuva palveluohjaus ja Kastellin front desk tekevät työtään entistä tiiviimmin .

Palveluohjauksen kehittäminen etenee edelleen palvelualuekohtaisesti . Realistiseksi toimintalinjaksi on osoittautunut, että kukin palvelualue kehittää omaa palveluohjaustaan kuitenkin tietoisena toinen toisten-sa suunnitelmista . Vähitellen palvelualueiden kesken on syntynyt yhteistä toimintaa kuten erilaiset teema-viikot ja -tapahtumat .

Lisääntyvänä haasteena näyttää olevan useita eri palveluita käyttävien henkilöiden palveluohjaus . Miten rakennetaan esimerkiksi vammaisen ikääntyvän henkilön palveluohjaus yhdistämällä vammaispalvelun, ikäihmisten palveluiden ja kotipalvelun palveluohjauksen työmuotoja uudeksi yhteiseksi toimintatavaksi . Jotta näin tapahtuu, on tärkeää, että jokainen palvelualue on valmis rakentamaan uusia toimintatapoja yh-dessä muiden kanssa .

Monialaisen palveluohjausyksikön johtaminenVedin Kastellin kehitysprojektia lähes kolme vuotta . Vastuullani oli Kastellin vieminen eteenpäin kehittä-misprojektina . Työkavereina tässä työssä oli seitsemän eri palvelualueen esimiestä sekä Kastellin team lea-der . Muodostimme tiimin, jossa esimiehet vastasivat Kastellissa työskentelevän oman henkilöstönsä esi-miestyöstä, team leader Kastellin arjesta ja minä kehittämisprosessin koordinoimisesta .

Monialaisen yksikön/yhteisön johtaminen on ollut yksi keskeinen haaste kehittämistyössä . Kokemus osoit-ti, että team leaderin asema ei ollut riittävän vahva koordinoimaan näin monialaista arkea . Syksyllä 2012 esitettiin uusi johtamismalli .

Palveluohjauksen järjestämisvastuun siirtäminen tilaajan vastuulle ei tarkoita, etteikö palveluohjausta olisi eri puolilla palvelutuotantoa . Oleelliseksi asiaksi tuleekin tilaajan ja palvelutuotannon toteuttaman palve-luohjauksen saumaton yhteistyö niin, että kuntalaiset saavat tietoa palveluista ja ohjausta niiden käyttöön . Palvelutuotannolla tarkoitetaan tällöin myös yksityistä palvelutuotantoa ja sen vastuuta tiedon välittämi-sessä .

yhteiset tilat palveluohjaukselleKuten edellä jo todettiin, nosti ikäihmisten palveluohjauksen järjestäminen esiin tilaratkaisut . Hämeenlin-nassa oli jo valmiina Kastellissa toimiva neuvontapiste, jossa toimi maahanmuuttajien infopiste, kaupun-gin maksupalvelupiste, yleinen kaupunkineuvonta, matkailu ja poliisi . Muutosta suunniteltaessa Kastelliin oli jäämässä maahanmuuttajainfo, yleinen kaupunkineuvonta ja maksupalvelut . Poliisin tiedettiin lähtevän uuden poliisitalon valmistuttua . Matkailu siirtyi puolestaan Kehittämiskeskus Häme Oy:n tiloihin . Nyt alet-tiin selvittää, miten Kastellista voidaan muodostaa monialainen palveluohjauspiste .

Uusina toimijoina Kastelliin oli tulossa ikäihmisten, vammaispalveluiden, lasten ja nuorten, sosiaalisen tuen ja henkisen hyvinvoinnin palveluohjaus . Tässä kohdin on syytä todeta, että yhteisiin tiloihin siirtyminen pe-rustui useille ensisijaisesti tilatarpeeseen . Palveluohjauksen yhteinen kehittäminen ei ollut tärkein intressi . Tämä luonnollisesti vaikutti yhteistyön käynnistymiseen . Henkisen hyvinvoinnin palvelut siirtyivätkin muu-taman kuukauden jälkeen pois Kastellista, lähemmäksi terveyspalveluita .

Terveyspalveluiden palveluohjausta (terveyskioski tai vastaava) oli joissakin yhteyksissä toivottu Kastelliin . Terveyspalveluiden liikelaitos lähti kuitenkin samoihin aikoihin kehittämään omaa terveyshyötymalliin pe-rustuvaa toimintatapaansa ja palveluohjausta osana tätä toimintatapaa .

Kastellin idea palveluohjauksen toimipisteenä kirkastuuKastellin toiminnan kehittäminen käynnistyi tilojen suunnittelulla ja Kastelliin tulevien palvelujen yhteis-työn organisointina . Yhteistä visiota Kastellista palveluohjauksen edelläkävijänä alettiin luoda . Kastellin tilo-jen suunnitteluun saatiin arkkitehti, joka yhdessä kaupungin arkkitehdin kanssa oivalsi, mistä on kysymys . Kastellista haluttiin matalan kynnyksen palvelupiste ja kaupungin olohuone . Tilasuunnittelu moniamma-tillisen henkilöstön kanssa oli haasteellista, kun samanaikaisesti oltiin alkumetreillä luomassa yhteistä käsi-tystä palveluohjauksesta . Visio yhteisestä palveluohjauspisteestä oli kovin epäselvä .

- Kaupungin johtoryhmä määritteli Kastellin tavoitteet kesällä 2011 seuraavasti: - Kastellista rakennetaan palveluneuvonnan keskitetty matalan kynnyksen palvelupiste - Asukkaiden tiedonsaanti kaupungin omasta palvelutuotannosta, sopimusohjauksessa

olevasta yritysten palvelutuotannosta ja järjestöjen palveluista helpottuu - Sähköisten palveluiden käyttö lisääntyy - Kuntalaiset ohjautuvat palveluihin tarkoituksenmukaisesti

Kastellin johtavana ajatuksena oli asiakaslähtöisyys . Kastellista haluttiin tiloiltaan valoisa, viihtyisä ja eri-ikäis-ten asiakkaiden tarpeet huomioiva . Tilojen suunnittelussa oli paljon yksityiskohtia, jotka tuli huomioida . Tällaisia olivat kuuluvuus, turvallisuus, tuolien korkeus ja opasteet . Tiloihin otettiin käyttöön vuoronume-rojärjestelmä, joka jatkossa tuli myös helpottamaan kävijöiden tilastointia . Yhteistyöstä viereisen Laurellin kahvion kanssa sovittiin . Palveluohjauksen toimipiste kiinnittyy suoraan kahvilaan . Järjestöjä ja muita toi-mijoita ajatellen suunniteltiin vapaata tilaa erilaisten tapahtumien järjestämiseen . Kastelliin haluttiin myös tilaa järjestöjen toteuttamalle neuvonnalle ja ohjaukselle .


Omaishoidon palveluprosessin kehittäminen RiihimäelläRiitta Uronen, johtava sosiaalityöntekijä Riihimäen kaupungin koti- ja vanhuspalvelut

Omaishoidon palveluprosessia Riihimäellä oli tarpeen avata, koska toimintaa haluttiin kehittää ja miettiä työnjakoa uudelleen . Ennen kaikkea tavoitteena oli säästää vähäisiä henkilöstöresursseja ja samalla turvata riittävä tuki omaishoitajalle . Ennen palveluprosessin kehittämistä omaishoidontukiasioita käsitteli johtavan sosiaalityöntekijän lisäksi yksi palveluneuvoja . Omaishoidontukihakemuksia tuli paljon muidenkin palve-luneuvojien ja muistisairaiden palveluneuvojan kautta . Käytännön työssä huomattiin, että omaishoidon tuen arviointikäynneillä asiakasperheen tarpeet olivat monimuotoiset eikä asiakaskäynneillä voitu keskit-tyä pelkästään omaishoidontukeen, vaan tarvittiin laajempaa palvelutarpeen kartoitusta . Toisaalta oli tur-haa resurssien hukkakäyttöä, että yksi työntekijä arvioi omaishoidontukeen liittyviä asioita ja toinen työn-tekijä muuta palvelun tarvetta .

Palveluprosessin avaaminen tapahtui yhteistyössä Pitsi-hankkeen kanssa . Työhön osallistuivat palveluneu-vojat, sosiaalityöntekijä ja johtava sosiaalityöntekijä . Prosessin aikana uudistettiin omaishoidontukilomake ja otettiin omaishoidon tuen arviointiin jo muussa palveluneuvonnassa käytetty toimintakyvyn arviointilo-make . Ennen prosessia oli käytössä hakulomake, jonka asiakas täytti ja työntekijä täydensi, nyt työntekijän arviointi on omalla lomakkeellaan . Tämä helpottaa päätöksentekoa, koska asiakkaan tai omaisen arviointi toimintakyvystä saattaa poiketa siitä, miten ammattilainen toimintakyvyn arvioi . Käyty prosessi oli hyödyl-listä keskustelua myös muun asiakasohjauksen kannalta . Palveluprosessin käsittelyn kautta tuli hyvin esiin työprosesseihin liittyvät epäkohdat ja epämääräisyydet .

Omaishoidon tukea haetaan hakemuksella, johon liitetään C-lausunto . Hakemuksen saapuminen kirjataan asiakastietojärjestelmään . Asiakasperheen kanssa sovitaan kotikäynnistä ja asiakkaalle tehdään kokonais-valtainen palvelutarpeen kartoitus . Palvelutarpeen kartoituksen ja omaishoidon tuen tarpeen kartoituk-sen tekee palveluneuvoja . Omaishoidon tuen hakeminen saattaa tulla keskusteluun normaalilla palvelu-neuvontakäynnillä, joten on tärkeää, että kaikki palveluneuvojat ovat selvillä omaishoidon prosessista ja pystyvät peilaamaan asiakkaan toimintakyvyn arviota omaishoidon tuen kriteereihin ja näin myös ehkä karsimaan turhia hakemuksia .

Palvelutarpeen arviointikäynnillä voi olla mukana asiakkaan ja omaishoitajan lisäksi muita omaisia, kotihoi-don työntekijä tai fysioterapeutti . Asiakkaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky käydään läpi hyödyntämällä myös aikaisempia moniammatillisia tietoja . Asiakkaan nykyiset palvelut kartoi-tetaan ja informoidaan tarvittavista palveluista ja apuvälineistä, tukipalveluista sekä ohjataan ja autetaan tukien hakemisessa . Hoitoisuuden arvioinnissa käytetään RAVA- ja MMSE -mittareita . Vapaapäiväjärjeste-lyistä ja tukitoimista keskustellaan kotikäynnillä, sovitaan tutustumiskäynneistä päivätoimintaan tai lyhytai-kaishoitopaikkaan tai järjestellään palvelut . Usein perhe tarvitsee kuitenkin aikaa pohtia eri vaihtoehtoja . Asiakasperheelle jätetään vanhusten palveluopas .

Mikäli kriteerit omaishoidon tukeen täyttyvät, asiakkaalle laaditaan voimavarakartoitus ja hoito- ja palvelu-suunnitelmaluonnos, joka toimitetaan päätöksen mukana asiakkaalle ja omaishoitajalle postitse . Mukaan liitetään ohje verokortin hakemisesta ja tehty RAVA-arviointi . Näin asiakas ja omaishoitaja saavat rauhas-sa tutustua palvelusuunnitelmaan ja käyttää aikaa tukitoimenpiteiden pohtimiseen . Verokortin saatuaan omaishoitaja ottaa yhtyettä päätöksentekijään ja sopii ajan omaishoidon sopimuksen allekirjoittamiseksi .

Jotta palveluohjaus kehittyisi koordinoidusti ja riittävän yhtenäisesti, nimettiin palveluohjauksen kehittä-misestä vastaamaan yksi tilaajapäällikkö oman toimensa ohessa . Hänen alaisenaan toimii Kastellin asiakas-palvelupäällikkö, jonka esimiesvastuut on tarkennettu yhdessä muiden esimiesten kanssa .

Tulevaisuus ei tule, se tehdäänKivijalka on rakennettu . Palveluohjauksen käsitteeseen ja toimintatapoihin on saatu yhteistä ymmärrystä . Kastellin tilat on remontoitu ja niihin on sijoituttu . Palveluohjauksen sijoittuminen tilaaja- tuottajamallissa on jäsennetty ja Kastellin johtamisen malli luotu .

Nyt on taas aika hakea uusi tempo toiminnalle . Olemme edenneet kunkin palvelualueen omaleimaisuutta kunnioittaen, riittävää yhtenäisyyttä etsien sekä kokeillen ja oppien askel askeleelta . Aina ei ole visiota, mitä kohti mennään . Visio syntyy työn kuluessa . Tätä kehittämisen tapaa on hyvä yhdessä jatkaa .


Muistisairaiden palveluneuvontaRiitta Uronen johtava sosiaalityöntekijä; Saara Bitter palveluneuvoja, Riihimäen kaupungin koti- ja vanhuspalvelutMarianne Hymylä vastaava sairaanhoitaja, Hausjärven kuntaAnne Eve lähihoitaja; Merja Åstedt kotipalveluohjaaja, Lopen kunta

Työmuodon kehittäminen

Muistisairaiden palveluneuvontaa työmuotona on kehitetty Riihimäen seudun dementiatyön kehittämi-syksikkö (RIDKE) -hankkeessa vuosina 2007–2008 . Hankkeen päättymisen jälkeen, vuosina 2009–2012 Rii-himäen kaupunki perusti muistisairaiden palveluneuvojan toimen ja myi palvelua Hausjärven ja Lopen kunnille . Laajenevan palvelutarpeen vuoksi Riihimäki ei kuitenkaan enää voinut myydä palveluja naapuri-kunnille . Hausjärvellä aloitti vuoden 2012 alusta osa-aikainen muistisairaiden palveluneuvoja ja Lopella on aloitettu oma toiminta osa-aikaisesti vuoden 2013 alussa . Riihimäen seudun kunnat ovat tulleet vakuuttu-neiksi siitä, että muistisairaat ovat erityinen asiakasryhmä, johon kannattaa suunnata palveluneuvonnan resursseja . Vuosien aikana on tullut kokemusta siitä, että palveluneuvonnan avulla autetaan, tuetaan ja kannatellaan muistisairaita ja heidän läheisiään pitkään kotihoidossa . Asiakkaille muistisairaiden palvelu-neuvonta on maksutonta .

Muistisairaiden palveluneuvojan työn tavoitteetMuistisairaiden palveluneuvojan työ vaatii erityisosaamista muistisairauksiin liittyvissä kysymyksissä, hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulla toimeen erilaisissa haasteellisissa tilanteissa . Työn tavoitteena on antaa muistisairaalle ja hänen läheisilleen yksilöllistä ja asiakaslähtöistä tukea sairauden eri vaiheissa . Työn koh-teena ovat henkilöt, jotka ovat huolissaan omasta tai läheisensä muistista tai jo muistisairausdiagnoosin saaneet henkilöt ja heidän omaishoitajansa . Lisäksi palveluneuvoja antaa tarvittaessa konsultaatiota hoi-toyksiköihin ja kotihoitoon sekä informoi muistisairauksista yhdistysten tilaisuuksissa ja yleisötilaisuuksissa . Asiakkaat palveluneuvojalle tulevat asiakkaan tai läheisen yhteydenoton kautta, geriatrian ja neurologian poliklinikalta tai muiden työntekijöiden ohjaamina .

Miksi muistisairaille oma palveluneuvonta?Tavoitteena on tiedottaa muistisairauksista ja tarjota varhaista tukea ja apua jo alkuvaiheessa . Perheille on helpotus, että on olemassa henkilö, joka tuntee perheen ja heidän tilanteensa, pystyy kuuntelemaan, tukemaan, ohjaamaan ja miettimään tarkoituksenmukaisia ratkaisuja arjen muuttuviin haasteisiin . Räätä-löidyt palvelut mahdollistavat kotihoidon jatkuvuuden, arjen sujuvuuden, asiakkaan omien voimavarojen hyödyntämisen, oman jaksamisen sekä hyvän elämänlaadun sairaudesta huolimatta . Tärkeää on myös omaisen tukeminen hoitoratkaisuissa tai pitkäaikaishoitopäätöksen tekemisessä . Palveluohjauksen tavoit-teena ovat seuraavat asiakkaan kotona asumista tukevat osa-alueet:

- sairauteen ja siihen liittyvien erityispiirteiden ymmärtäminen - hoitosuositusten ja lääkehoidon parempi noudattaminen - omaishoitajan jaksaminen - käytösoireiden ymmärtäminen ja hallinta - palveluiden parempi kohdentaminen perheen tarpeiden mukaan (hoidon laadun paraneminen) - palveluasumiseen ja laitoshoitoon siirtymisen viivästyminen

Käynnillä käydään läpi RAVA-arviointi ja tehdään lopullinen hoito- ja palvelusuunnitelma . Omaishoitosopi-mukseen kirjataan sovitut vapaapäiväjärjestelyt ja menettelytapa poissaolojen suhteen . Kaikki hoidettavat tai hoitajat eivät halua vapaapäiväjärjestelyä . Tukitoimista kuitenkin vielä informoidaan ja annetaan lyhy-taikaishoitopaikan esite .

Omaishoitajille lähetetään vähintään kaksi informaatiokirjettä vuodessa . Kirjeissä tiedotetaan ajankohtai-sista asioista ja tapahtumista . Omaishoitajilta odotetaan aktiivisuutta yhteydenotoissa ja korostetaan ma-talaa soittokynnystä . Kotikäyntejä tehdään jatkossa tarpeen mukaan, kuitenkin vähintään kerran vuodessa . Muistisairaiden palveluneuvojan asiakkaille tehdään tukikäyntejä tiiviimmin asiakasperheen tarpeiden mu-kaan . Omaishoitajille järjestetään virkistystapahtumia 1–2 kertaa vuodessa ja lisäksi järjestetään määräaikai-sia vertaistukiryhmiä .


65 vuotta täyttäneen muistipotilaan hoitopolku Lahden kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissaSirkku Lavonius apulaisylilääkäri; Tiina Rantanen osastonhoitaja, Lahden kaupunginsairaalan Geriatrinen keskus

Muistisairaudet ovat laaja-alainen uhka ihmisen itsenäiselle pärjäämiselle ja aiheuttavat paljon sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöä . Muistisairauden varhaisella toteamisella ja asianmukaisella hoidolla ylläpide-tään potilaan toimintakykyä ja parannetaan hänen ja läheistensä elämänlaatua ja edistetään kotihoidon jatkumista . Varhain toteutettu muistioireiden selvittäminen mahdollistaa hoidettavien sairauksien löyty-misen, asianmukaisen muistisairausdiagnostiikan ja hoidon suunnittelun sekä potilaiden ja heidän läheis-tensä neuvonnan ja tukemisen . Nämä edistävät kotihoidon jatkumista ja siirtävät kalliiseen laitoshoitoon joutumista .

Muistiselvitykset käynnistyvät kun asiakas hakeutuu terveysasemalle muistivaikeuksien takia . Asiakas on voinut itse kokea muistivaikeuksia tai läheiset ovat voineet huomata niitä . Aloite muistiselvityksiin voi tulla myös hoitajalta tai lääkäriltä . Terveysasemalla varataan aika sairaanhoitajan vastaanotolle hoidontarpeen arvioon . Arvioinnissa käytetään Lahden sosiaali- ja terveydenhuollon käyttöön laadittua seulontamenetel-mää . Menetelmän tarkoituksena on löytää muistioireisista ne, jotka tarvitsevat tarkempia muistitutkimuk-sia sekä toisaalta erottaa ne, jotka tarvitsevat tutkimusta ja hoitoa esim . masennuksen, päihteiden käytön, toimintakyvyn yleisen heikentymisen tai muiden somaattisten sairauksien takia . Jos selvityksissä todetaan viitteitä masennuksesta tai liiallisesta alkoholin käytöstä tai perussairauksien hoito vaatii arviointia, ohja-taan asiakas ensisijaisesti terveyskeskuslääkärille tilannearvioon ja hoidon suunnitteluun . Mikäli käynnin perusteella herää selvä epäily muistivaikeuksista, testit eivät suju tai huomataan selvä heikentyminen päi-vittäisessä toimintakyvyssä eikä syynä ole esim . ilmeinen fyysinen vika, asiakas ohjataan alueellisen muisti-hoitajan vastaanotolle tarkempiin selvityksiin . Kaupungin kotihoidon asiakkailla on oma muistihoitaja, joka tekee selvitykset tarvittaessa asiakkaan kotona .

Muistihoitaja kartoittaa asiakkaan kognitiivisen toimintakyvyn muistisairaan Käypä hoito -suosituksen mu-kaisesti diagnostisia testejä käyttäen . Tarkoituksena on löytää sekä ne ihmiset, joiden kohdalla herää epäi-ly muistisairaudesta että ne, joiden kognitiota pitää seurata säännöllisin väliajoin . Perusselvityksiin kuulu-vat asiakkaan ja hänen läheisensä haastattelu, muisti- ja yleisanamneesi, sosiaalinen tilanne, muistihäiriöille altistavat tekijät, toimintakyky, kognitiivisten toimintojen testit, mielialakartoitus sekä painon ja verenpai-neen mittaus . Mikäli tutkimuksissa ilmenee hyvin lievää kognition heikentymistä, mutta vielä ei ole tar-vetta lääkärin arvioon, muistihoitaja kutsuu asiakkaan uudelleen kontrolliin 6-12 kuukauden kuluttua . Jos tutkimuksessa on viitteitä muisti- tai muista tiedonkäsittelyn vaikeuksista, muistihoitaja ohjaa asiakkaan erotusdiagnostisiin laboratoriokokeisiin ja terveyskeskuslääkärin vastaanotolle .

Terveyskeskuslääkärin vastaanotolla tehdään yhteenveto tehdyistä tutkimuksista ja täydennetään tieto-ja tarpeen mukaan . Tarkoituksena on löytää ne potilaat, jotka todennäköisesti sairastavat muistisairautta ja hyötyvät erikoislääkärin arviosta . Tarkoituksena on myös arvioida ja hoitaa potilaan muita perussairauk-sia ja arvioida hänen toimintakykyään ja pärjäämistään kokonaisvaltaisesti sekä ryhtyä tarvittaviin tuki- ja

Työn sisältö

Työ on kotikäyntipainotteista . Osa kotikäynneistä on kertaluonteisia kartoituskäyntejä, jolloin kysymys on ohjauksesta ja neuvonnasta tai muistitestauksista . Kotikäynneillä asiakkaille tehdään elämäntilanteen ja palveluiden kartoitus . Tarvittaessa tehdään arviointeja esim . omaishoidontukea varten, informoidaan etuuksista ja tukipalveluista ja avustetaan hakemuslomakkeiden täyttämisessä . Kotikäynnit kirjataan Effi-caan palveluohjaussivuille .

Säännölliseen asiakkuuteen tulleiden asiakkaiden kohdalla kiinnitetään erityistä huomiota omaisen tuke-miseen ja kuunteluun . Asiakasperheiden kanssa sovitaan säännölliset tapaamiset . Asiakkaille tehdään tu-kitoimien järjestelyä, mm . päivätoimintaa, lyhytaikaishoitoa, kotipalvelua ja siivouspalveluita . Palveluiden hyväksyminen ei ole selviö perheelle, vaan perheen tulee itse olla vakuuttunut palveluiden tarpeellisuu-desta . Palveluiden tulee joustaa perheen tarpeiden mukaan, jotta kodin oma tuttu rytmi ja arki säilyvät . Kotiin tuotavat palvelut voivat herättää perheen sisällä pelkoa vapauden ja itsemääräämisoikeuden heik-kenemisestä sekä omien vaikutus- ja valinnanmahdollisuuksien menettämisestä . Asioissa tulee edetä per-heen tahtiin, koska kiireessä tehtäväkeskeisyys korostuu ja asiakkaan sekä perheen kuulluksi ja ymmärre-tyksi tuleminen ei toteudu . Perhettä ei jätetä yksin, vaan kunnioitetaan heidän ratkaisujaan ja autetaan selviytymään heidän omista lähtökohdistaan käsin .

Palveluneuvoja on muistisairaan henkilön ja hänen omaistensa kanssa rinnallakulkija diagnoosivaiheesta aina pitkäaikaishoitoon saakka . Tietoa, tukea ja neuvontaa tarvitaan kaikissa vaiheissa . Muistisairaan puo-lisosta tulee ennen pitkää omaishoitaja ja hän tarvitsee tukea elämäntilanteen muutokseen ja hoitajan rooliin sopeutumisessa, onhan yhteiselämä jatkunut usein yli 50 vuotta . Päivätoiminnalla, kotipalvelulla ja hoidettavan lyhytaikaishoidolla voidaan helpottaa puolison hoitotyötä . Omaiset tarvitsevat kuuntelijaa ja erityisesti pitkäaikaishoitoon siirtymisen vaiheessa tukea syyllisyyden ja luopumisen tuskan käsittelyssä .

Tulevaisuudessa iäkkäiden osuuden kasvu ja ikärakenteen muutos johtaa siihen, että muistisairaiden osuus väestössä kasvaa edelleen . Tämä asettaa haasteita sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmien suun-nittelulle, kehittämiselle ja resursoinnille . Riihimäen seudun kuntien dementiatyön strategiassa tavoitteena on perustaa seudullinen muistikeskus, josta koordinoidaan muistisairaiden hoitoa ja kehittämistoimintaa .


Palveluohjaus ja pitkäaikaishoidon tarpeen arviointiTuija Levola sosiaalityöntekijä, Riihimäen kaupungin koti- ja vanhuspalvelut

Tässä tekstissä esittämäni ajatukset ja näkemykset ovat muodostuneet oman henkilökohtaisen, asia-kastyössä saadun työkokemuksen perusteella . Olen tällä hetkellä työssä Riihimäen kaupungin vanhus-palveluissa sosiaalityöntekijänä ja työnkuvaani sisältyy muun muassa ikäihmisten pitkäaikaishoidon ja lyhytaikaishoidon järjestämiseen kuuluvia tehtäviä, hoidon tarpeen arviointia ja päätöksentekoa . Sosiaa-lityöntekijänä koen, että tehtävässä tulee erityisesti panostaa asiakkaan ja omaisen kohtaamiseen, heidän kuulemiseensa ja kunnioittamiseensa . Pitkäaikaishoidon tarvetta arvioitaessa on kyse asiakkaan kannalta hyvin merkittävästä asiasta: miten hänelle järjestetään avun tarpeen lisääntyessä riittävät palvelut, hyvä ja inhimillinen hoito sekä turvallinen asuminen? Tämän lisäksi asialla on myös huomattava yhteiskunnalli-nen ja taloudellinen merkitys: miten yhteiskuntamme vastaa hoidon tarvitsijoiden lisääntyvään määrään?

LähtökohdatPitkäaikaishoidon tarvetta arvioitaessa ja hoitopaikkaa myönnettäessä tulee erityisesti huomioida seuraa-vat asiat:

- Asiakas ja omaiset: odotukset, toiveet ja tarpeet - Palvelujärjestelmä: kotihoidon palvelut, hoitopaikat - Kokonaistilanne/ hakijoiden kiireellisyys

Asiakkaan ja omaisten toiveet saadaan parhaiten selville tapaamalla heidät henkilökohtaisesti . Palveluoh-jauksen kannalta tärkeässä asemassa on hoitopaikkasijoituksista vastaava työntekijä . Jos organisaatio on kovin moniportainen ja päätöksentekijä kaukana asiakastyöstä on vaarana, että tärkeä asiakaslähtöisyyden periaate toteutuu heikosti . Byrokraattinen järjestelmä ei herätä luottamusta asiakkaissa ja näiden kolmen tärkeän osa-alueen hallinta ja tieto jakautuvat eri puolille laajaa organisaatiota . Asiakasta ja omaisia tavates-sa on mahdollisuus antaa heille tietoa siitä, minkälaisilla perusteilla hoitopaikkoihin asukkaita valitaan, min-kälaisia hoitopaikkoja paikkakunnalla on, mitä asuminen niissä maksaa ja minkälaisia aikoja hoitopaikkoja joutuu odottamaan . Nämä ovat asiakkaiden ja omaisten tavanomaisimpia kysymyksiä . Tärkeää on, että asiakkaan kanssa keskustellaan avuntarpeista ja odotuksista ja että annetaan asiakkaalle ja omaiselle hei-dän tarvitsemaansa tietoa . Hyvin usein asiakkailla on epätietoisuutta ja jopa vääriä käsityksiä hoitopaikka-asioissa . Erityisesti palvelurakenteen nopea muutos ja painotuksen siirtyminen laitoshoitopaikoista palve-luasumiseen herättää asiakkaissa paljon kysymyksiä .

Koska meillä edelleenkin on hyvin erilaisia palveluasumisen yksiköitä, onnistunut asukassijoitus edellyttää paitsi tietoa asiakkaan palveluntarpeesta, myös hyvät tiedot eri hoitopaikoista, niiden resursseista ja fyysi-sistä puitteista . Tämä puolestaan edellyttää tiivistä yhteistyötä palveluntuottajien kanssa . Tärkeää on myös palaute, jonka saamme asiakkaan muutettua uuteen asuinpaikkaan: onko asukas tyytyväinen hoitopaik-kaan ja miten hoitopaikka pystyy vastaamaan asukkaan palveluntarpeeseen . Pitkäaikaishoitopaikan tarjoa-minen yksittäiselle asiakkaalle on aina yhteydessä kokonaistilanteeseen eli kaikkien hoitopaikkoja odotta-vien määrään ja heidän tilanteensa kiireellisyyteen .

hoitotoimenpiteisiin . Mikäli ei ilmene tarvetta erikoislääkärin vastaanotolle tai tilannetta olisi hyvä jonkin aikaa seurata ennen erikoislääkärille lähettämistä, terveyskeskuslääkäri aloittaa tarvittavat hoidot ja ohjel-moi kontrollikäynnin muistihoitajan vastaanotolle 6–12 kuukauden päähän . Jos ilmenee tarvetta muistioi-reiden jatkoselvittelyyn, lääkäri tekee 65 vuotta täyttäneestä potilaasta lähetteen pään kuvantamistutki-mukseen ja muistipoliklinikalle . Alle 65-vuotiaista lähete tehdään keskussairaalan neurologian poliklinikalle .

Muistipoliklinikalla geriatrian erikoislääkärin vastaanoton tarkoituksena on asettaa mahdollinen muistisai-rausdiagnoosi ja tehdä arvio spesifisen muistisairauslääkityksen tarpeesta . Lääkäri arvioi potilaan tilannetta laaja-alaisesti ja tekee kattavan hoito- ja kuntoutussuunnitelman, jonka pääasiallinen toteuttamisvastuu on terveyskeskuksessa . Potilas käy 1–3 kertaa geriatrin vastaanotolla . Mikäli potilaalle tehdään muistisairaus-diagnoosi ja aloitetaan lääkitys, muistihoitaja tai geriatri soittaa potilaalle tai hänen läheiselleen 3–4 viikon kuluttua vastaanottokäynnistä, jolloin mm . tarkistetaan onko lääkityksen aloittaminen onnistunut . Potilas ja hänen läheisensä kutsutaan 2–3 kuukauden kuluessa diagnoosin asettamisesta Ensitietopäiville ja tarvit-taessa muistihoitajan vastaanotolle . Geriatrin kontrollikäynnille potilas kutsutaan 6–9 kuukauden kuluttua diagnoosin asettamisesta, tätä ennen hänelle on aika geriatrin työparina toimivan muistihoitajan vastaan-otolle . Käynnin tarkoituksena on mm . keskustella siitä, miten elämä on lähtenyt sujumaan uuden diagnoo-sin kanssa sekä arvioida muistisairauslääkityksen tehoa ja tehdä tarvittaessa muutoksia hoitoon .

Tämän jälkeen potilaan seuranta- ja hoitokontrollit siirtyvät pääsääntöisesti alueellisen muistihoitajan ja terveyskeskuslääkärin vastuulle . Vähintään kerran vuodessa toteutettavilla kontrollikäynneillä arvioidaan muistipotilaan vointia ja kotona pärjäämistä kokonaisvaltaisesti sekä tarkistetaan ja päivitetään kuntoutus-suunnitelmaa . Kaupungin kotihoidon piirissä oleva asiakas siirtyy geriatrin kontrollikäyntien jälkeen kotihoi-don ja siellä toimivan lääkärin seurantaan . Tarvittaessa kotihoito ottaa yhteyttä heidän asiakkaitaan hoita-vaan muistihoitajaan tai konsultoi geriatria .


Palvelutarpeen arvioinnista päätöksentekoon

Päätöksentekijä perustaa useimmiten päätöksensä ns . SAS (selvitä-arvioi-sijoita) -ryhmän ehdotukseen . SAS-ryhmän kokoonpano vaihtelee kunnittain . Ryhmään kuuluu sekä terveydenhuollon että sosiaalitoi-men työntekijöitä . Palvelutarpeen arvioinnin ja päätöksenteon apuna käytetään eri toimintakykymittarei-ta . Omassa kunnassamme on käytössä ns . indikaatiopistejärjestelmä, joka koostuu tunnetuista RAVA- ja MMSE -testeistä ja sen lisäksi erilaisista yksilöllisistä palvelun määrän ja yöajan avun tarpeen, turvatto-muuden sekä mahdollisten käytöshäiriöiden tms . erityisongelmien arvioinneista . Päätös ei voi kuitenkaan koskaan perustua pelkästään numeroihin, vaan tarvitaan myös yksilöllistä tietoa hakijasta ja hänen tilan-teestaan . Asiakkaan oman tahdon ja toiveen selvittäminen on tärkein asia . Aina ei asiakkaan omakätinen allekirjoituskaan hakemuksessa takaa sitä, että asiakas todella on tietoinen paperin sisällöstä ja että hän on valmis muuttamaan pois kotoaan . Muistisairaiden kohdalla tilanne on monimutkaisempi, koska useinkaan muistisairas ei tiedosta omaa sairauttaan ja siihen liittyvää avuntarvetta . Silloin korostuvat omaisten ja pal-veluntarpeen arvioijan näkemykset .

Joissakin kunnissa edellytetään hakemuksen liitteeksi lääkärin kirjoittamaa lausuntoa . Jos palvelutarpeen arviointi tehdään yksilöllisesti ja monipuolisesti ja yhteistyö terveystoimen kanssa on tiivistä, ei mielestäni tarvita enää erillistä lääkärinlausuntoa . Lisäksi ikäihmisten vointi ja avuntarve voi vaihdella ja muuttua no-peasti, jolloin lausunnon tiedot eivät välttämättä viikon kuluttua enää pidä paikkaansa . Kun päätöksente-kijä on tiiviisti mukana palvelutarpeen arvioinnissa, niin kokonaisuuden hallinta ja kiireellisyyden arviointi on huomattavasti helpompaa .

Palvelujärjestelmän toimivuus rakentuu hyvän ja kattavan kotihoidon varaan . Oikea-aikainen pitkäai-kaishoidon hakuprosessi perustuu asiakkaan tarpeisiin vastaavan kotihoidon lisäksi hyvään palveluohjauk-seen sekä monipuoliseen ja objektiiviseen palvelutarpeen arviointiin . Eri kunnissa tämä prosessi toteutuu eri tavalla ja sitä toteuttavat eri alan koulutuksen saaneet henkilöt riippuen kuntien koosta ja niiden or-ganisaatioiden rakenteesta . Yhteistä kaikissa kunnissa on kuitenkin se, että palveluohjaukseen ja pitkäai-kaishoidon tarpeen arviointiin kohdistuu paineita monesta suunnasta . Asiakkaan, omaisten, hoitopaikko-jen, terveyskeskuksen, kotihoidon ja budjettivastaavien asettamien toiveiden, odotusten ja vaatimusten ristipaineessa tulisi jokaiselle pitkäaikaishoitoa tarvitsevalle asiakkaalle löytää juuri hänelle sopiva, hyvä hoi-topaikka ilman kohtuutonta odotusaikaa koko loppuelämän ajaksi!

Palvelutarpeen arviointi terveyskeskuksen vuodeosastolla

Asiakkaan palveluntarvetta arvioidaan toisaalta kotihoidossa, mutta hyvin usein pitkäaikaishoidon tarvetta arvioidaan myös terveyskeskuksen vuodeosastolla . Miten palveluohjaus ja palvelutarpeen arviointi toteu-tuvat vuodeosastolla tai sairaalassa? Tiivis yhteistyö terveyskeskuksen ja perusturvan vanhuspalveluiden välillä on välttämätöntä . Tiedämme, että huonokuntoinen ikäihminen laitostuu ja passivoituu nopeasti vuodeosastolla . Tärkeää siis on, että heti asiakkaan voinnin salliessa, kotiutumista valmistellaan terveys-keskuksessa . Osastolla voidaan pitää hoitoneuvottelu, jossa palveluohjaukselta edellytetään myös pitkäai-kaishoitopaikkojen ja pitkäaikaishoidon kriteerien tuntemusta . Palvelutarpeen arviointi vuodeosastolla ei aina ole helppoa ja yksinkertaista . Asiakkaan voimavarat eivät välttämättä tule esiin laitosmaisessa sairaa-laympäristössä ja ehkä niitä myöskään ei siellä aina tueta riittävästi . Lisähaasteena palveluohjaukselle näis-sä tilanteissa ovat myös usein asiakkaiden ja erityisesti omaisten odotukset . Hoitopaikkaan valitsemisen kriteerit koetaan joskus liian tiukoiksi ja toivotaan asiakkaan pääsyä palveluasumiseen, vaikka edellytyksiä kotihoidon jatkumiselle työntekijän mielestä vielä olisikin . Useissa terveyskeskuksissa työskentelee jo kotiu-tushoitaja . Hän toimii vastuuhenkilönä kotiutustilanteissa . Näen tällaisen erityistyöntekijän työpanoksen lä-hes välttämättömänä . Näin erityisesti paljon apua tarvitsevien asiakkaiden kotiutus voisi toteutua hallitusti ja suunnitellusti ja näin riittävien tukitoimien avulla voisi myös onnistua . Ikäihmiset joutuvat edelleenkin aivan liikaa ns . palloteltaviksi, eli heitä siirrellään kodin ja eri sairaaloiden ja mahdollisesti hoitopaikkojenkin välillä . Erityisen helposti näin käy, jos asiakasta kotiutettaessa ei ole huomioitu hänen kokonaistilannettaan: fyysisen toimintakyvyn lisäksi psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyään ja asuinolosuhteitaan unohtamatta keskustelua omaisten kanssa . Kotiutushoitajalla tuleekin olla hyvät tiedot palvelujärjestelmästä sekä kyky asiakkaan ja omaisten kohtaamiseen . Terveyskeskuksessa pidettävää hoitoneuvottelua voi haitata ja ohjata liikaa kiire ja terveyskeskuksen tarve saada potilaita pois osastohoidosta .

Palvelutarpeen arviointi kotihoidossaMikäli kotihoito toimii hyvin, riittävin resurssein ja asiakaslähtöisesti, asiakas pystyy varsin paljon apua tar-vitsevanakin asumaan omassa kodissaan ja palveluasumisen tarpeen arviointi tulee todennäköisemmin ajankohtaiseksi kotona . Edelleenkin suurin osa ikäihmisistä haluaa asua omassa kodissaan niin kauan kuin se suinkin on mahdollista . Hyvin tärkeää on, että kotiin annettavat palvelut vastaavat asiakkaan yksilöllis-tä palveluntarvetta ja että asiakkaan ja työntekijöiden välille muodostuu luottamuksellinen suhde . Vaikka useimmat ikäihmiset haluavat asua kotonaan, on myös asiakkaita, jotka kokevat itsensä niin turvattomiksi, että omista voimavaroistaan ja toimintakyvystään huolimatta haluaisivat asua palvelutalossa . Heidän tu-kemisensa muilla keinoin tuo haasteita kotihoidolle . Samoin muistisairaiden sekä esimerkiksi päihde- että mielenterveysongelmaisten asiakkaiden erityistarpeiden huomioiminen edellyttää kotihoidon palvelujen jatkuvaa arviointia ja kehittämistä .

Kun kotihoidon asiakkaan tilanne joko työntekijöiden, asiakkaan itsensä tai omaisten mielestä edellyttää palveluasumisen tarpeen arviointia, on hyvä pitää hoitoneuvottelu . Tässä neuvottelussa voidaan toteut-taa palveluohjausta asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti asiakkaan koko elämäntilanne huomioiden . Jos pitkä-aikaishoitopaikoista päättävä työntekijä on mukana neuvottelussa, hän saa asiakkaan tilanteesta arvokasta tietoa, vaikka vielä ei päädyttäisikään hakemaan pitkäaikaishoitopaikkaa asiakkaalle . Neuvottelussa myös omaiset saavat käytännön tietoa hoitopaikoista ja hakumenettelystä . Omassa kunnassamme kotona asu-vien hoidon tarvetta arvioidaan kotihoidon lisäksi usein myös lyhytaikaishoidon yksikössä . Tässä yksikössä voidaan asiakkaan hoidon ja avun tarvetta seurata ympäri vuorokauden ja näin saadaan lisää tietoa pää-töksenteon tueksi .


Näkökulmia ikääntyvän maahanmuuttajan arjesta tueksi palveluohjaukseenSari Heikkinen KM

TaustaaTulevaisuuden Suomi on yhä monikulttuurisempi kaikissa ikäluokissa, vaikka ikääntyneen väestön osuus maahanmuuttajien keskuudessa on vielä varsin pieni . Ikääntyviä (65+) henkilöitä, jotka puhuvat äidinkie-lenään jotakin muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea on maassamme 7924 henkilöä . Kun ikäluokaksi va-litaan 55 – 64-vuotiaat, lukumäärä nousee yli puolella, 16 710 henkilöön . Lukumääristä voi päätellä, että ikääntyvien maahanmuuttajien määrä on kasvamassa lähivuosina merkittävästi . (Tilastokeskus .) Suomessa asuvat ikääntyvät maahanmuuttajat puhuvat yli sataa eri kieltä . Viisi yleisintä kieltä yli 55 ja 65 -vuotiaiden keskuudessa ovat venäjä, jota puhutaan yli puolet yleisemmin kuin seuraavaksi yleisintä kieltä viroa . Tämän jälkeen tulevat englanti, saksa ja arabia . Tilastoiminen kielen mukaan on tärkeää eritoten palvelujen tarjoa-misen näkökulmasta . Kansalaisuuden mukaan tilastointi jättää ulkopuolelle sen joukon palvelujen käyttä-jiä, jotka ovat jo saaneet kansalaisuuden ja puhuvat jonkin verran suomen kieltä .

Ymmärrykset ja käsitykset siitä millaiset tekijät kuuluvat vanhenemisen prosessiin, millä tavalla vanha ih-minen elää ja käyttäytyy ja milloin ylipäätään tullaan vanhoiksi, vaihtelevat eri kulttuureissa . Pohjoismaissa kronologiseen ikäkäsitykseen liittyvät vahvasti oikeudet ja velvollisuudet, joita tietty ikä määrittää . Ikään-tymistä tarkastellaan yhteiskunnan viitekehyksistä käsin, ja yksi merkittävimpiä iän määrittelijöitä on eläke-järjestelmämme . Eläkeikä ja eläkkeelle jäänti, pääsy tai joutuminen vaikuttaa merkittävällä tavalla yksilön ja yhteiskunnan väliseen suhteeseen paitsi erilaisten sosiaalisten avustusten muodossa myös asenteissa . Hy-vin usein katsotaan että 65 vuoden ikä on eräänlainen rajapyykki puhuttaessa ikääntyvistä henkilöistä, esi-merkiksi tilastoinnissa tuota ikää käytetään usein .

Sellaisissa maissa, joista yleinen eläketurvajärjestelmä puuttuu, ajatellaan ikääntymisen alkavan jo varhem-min ja ikääntymisen määreisiin liitetään erilaisia näkökulmia . Eräässä haastattelussa keski-ikäisiltä maahan-muuttajilta kysyttiin ajatuksia tulevaisuudesta . Kysymys muotoiltiin: ”Entä sitten kun olet vanha?” Vastauk-set kysymykseen olivat monenlaisia: ”En minä vielä ole vanha” tai ”Mutta minähän olen jo vanha”, vaikka vastaajalla oli ikää vain 40 vuotta . (Takala 2004 .) Edellä oleva kysymys saa havaitsemaan, kuinka kovin mo-nin eri tavoin ikää lähestytään . Toisinaan ikää voi määrittää esim . isoäidiksi tulo, jonka myötä käyttäydytään ja pukeudutaan eri tavalla ja viestitään ulkopuolisille isoäiteydestä . Ikä voi myös liittyä toimintakyvyn ylläpi-tämiseen . Kun jokapäiväisistä askareista ei enää selviä itsenäisesti, voi ihminen olla vanha huolimatta siitä, mikä hänen todellinen kronologinen ikänsä on . Naisten kohdalla vanhuusikää määrittää joissain kulttuu-reissa hedelmättömyys . Kun kyky lisääntyä päättyy, tullaan vanhoiksi . Monet pakolaistaustaiset mm . soma-liasta muuttaneet ikääntyvät ihmiset eivät tiedä syntymävuottaan . Sillä ei ole merkitystä siinä ympäristössä missä he ovat eläneet . Suomessa heille annetaan sosiaaliturvatunnus ja syntymäaika, joka hyvin usein on 1 . tammikuuta, sillä se päivämäärä on helppo muistaa . (ks . Forsander 2002 .) Kansainväliset tutkimukset osoit-tavat, että iällä on väliä muutettaessa uuteen maahan . Mitä vanhempana muuttaa sitä vaikeampaa on so-peutua uuden yhteiskunnan tapoihin, oppia kieltä ja solmia kontakteja .

Lopen vanhusneuvola IkäpisteSisko Haapanen vanhustenhuollon johtaja, Lopen kunta

Vanhusneuvola Ikäpiste on toiminut noin kahden vuoden ajan Lopen keskustassa terveystalossa . Ikäpiste-toiminnan käynnistämisen lähtökohtana oli keväällä 2011 voimaan tulossa oleva uusi terveydenhuoltola-ki, jonka mukaan kunnan tehtävänä on neuvontapalvelujen järjestäminen ikääntyville . Lopen kuntalaisten taholta tuli myös toive keskitetyn neuvontapalvelun järjestämisestä, etenkin kun samoihin aikoihin Kelan palvelut siirtyivät Lopelta Riihimäelle .

Vanhusneuvolatoiminnan järjestäjänä toimii Lopen kunta . Ikäpiste sijaitsee kunnan keskustassa . Se on auki yhden päivän kerran viikossa maksuttomasti ja ilman ajanvarausta . Ikäpisteeseen voi myös soittaa ja kysyä neuvoa puhelimitse . Palvelu on tarkoitettu yli 65-vuotiaille loppilaisille ja heidän läheisilleen . Työntekijänä ikäpisteessä on sairaanhoitaja, jolla on hyvä paikallistuntemus ja hyvät yhteistyöverkostot mm . perustur-van, terveystoimen ja järjestöjen suuntaan .

Ikäpisteen perustehtävänä on ikääntyvien hyvinvoinnin ylläpitäminen ja ehkäisevä toiminta . Asiakas ja sai-raanhoitaja voivat kartoittaa yhdessä asiakkaan voimavaroja ja toimintakykyä . Asiakkaalle etsitään tarvit-taessa sopivat tukimuodot ja palvelut, avustetaan hakemusten teossa ja ohjataan palvelujen piiriin . Tär-keitä keskustelu-, neuvonta- ja ohjausteemoja ovat ravitsemus, liikunta, tapaturmien ehkäisy, asuminen, yksinäisyys ja erilaiset elämänmuutoksiin liittyvät asiat . Lisäksi Ikäpisteen työntekijä avustaa erilaisissa tuki-asioissa ja lomakkeiden täyttämisessä . Käynnillä voidaan tarvittaessa mitata myös verenpaine ja verenso-keri .

Ikäpistetoiminta käynnistyi helmikuussa 2011 . Toiminta on ollut alusta asti vilkasta ja kävijöitä on riittänyt sekä kunnan keskustasta että sivukyliltä . Toiminnan laadun arviointiin käytetään asiakaskyselyjä ja viran-omaispalautteita . Viimeisin asiakastyytyväisyyskysely asiakkaille toteutettiin toukokuun 2012 aikana . Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että ikäpisteestä saadulla tiedolla ja tuella on ollut positiivista vaikutusta heidän hyvinvointiinsa . Vastaajat kokivat saaneensa apua ja neuvoja ongelmiinsa sekä tukea ja hyvää oloa kiireet-tömästä kuuntelemisesta . Myös monella on mieli keventynyt . ”Kun jäin yksin, sain apua ja neuvoa, miten tässä menetellään eteenpäin ja myös tukea elämään.”

Vastaajat kertoivat saaneensa apua tai tukea juuri siihen asiaan, johon sitä tuli hakemaan . He pitivät tär-keänä hoitajan ammattitaitoa ja luotettavuutta sekä kiireettömyyttä ja kuuntelemisen taitoa . Verensokerin ja verenpaineen mittaus koettiin hyvänä palveluna . Myös Ikäpisteen keskeinen sijainti koettiin positiivise-na asiana . Vastauksissa mainittiin myös Ikäpisteen helpottavan terveyskeskusta turhalta ruuhkautumiselta . Jonkin verran on toivottu Ikäpisteen aukiolopäivien lisäämistä . Kunnassa on harkinnassa myös Ikäpistetoi-minnan jalkauttaminen ja vieminen sivukylille .


Toimeentulo

Suomessa asuvien ikääntyvien maahanmuuttajien toimeentulo on varsin heikko eritoten silloin kun muut-toikä on korkea, eikä työvuosia Suomessa ole kertynyt . Ikääntyvän maahanmuuttajan oikeus saada kan-saneläkettä tai ansioeläkettä riippuu siitä kuinka kauan hän on työskennellyt ja asunut Suomessa . Kansan-eläkkeeseen vaaditaan viiden vuoden asuminen . Kansaneläkkeen voi saada täysimääräisenä, jos entisestä kotimaasta ei saa ikään perustuvaa eläkettä ja lisäksi asumisen on täytynyt jatkua 40 vuotta . Kansaneläk-keen määrä on suhteessa asumisaikaan Suomessa . Eläkkeitä koskevat asiat katsotaan kunkin maahanmuut-tajan kohdalla tapauskohtaisesti .

Ikääntyvät maahanmuuttajat, joilla ei ole työhistoriaa Suomessa, saavat Suomessa Kansaneläkelaitoksen maksamana ns . takuueläkettä . Takuueläke astui voimaan 1 .3 .2011, sitä ennen puhuttiin maahanmuuttajan erityistuesta . Takuueläkkeen suuruuteen vaikuttavat henkilön mahdolliset eläkkeet entisestä kotimaasta ja muut eläkkeet, kuten lesken eläke ja tapaturmaeläke Suomesta . Takuueläke takaa toimeentulon henki-lölle, jolla ei ole mitään muita eläkkeitä, se on vähimmäiseläke . Hoitotuki, rintamalisä, omaishoidontuki tai eläkkeen lapsikorotus eivät pienennä takuueläkkeen määrää . Maahanmuuttaja on oikeutettu takuueläk-keeseen, kun hän on asunut Suomessa vähintään kolme vuotta täytettyään 16 vuotta, on yli 65 -vuotias tai 16 -vuotias, mutta työkyvytön kansaneläkelain mukaan . Kuten muutkin eläkkeet, takuueläke vaikuttaa perheen saamaan toimeentulotukeen ja asumistukeen . Eläkeläisten asumistukea maksetaan huomioiden asumisen laatu (vuokra vai omistusasunto) ja eläkkeen suuruus .

Ikääntyvä maahanmuuttaja palvelujen käyttäjänäPalvelujärjestelmämme voi olla varsin vaikeaselkoinen ikääntyville maahanmuuttajille . Heillä ei ehkä ole kokemusta vastaavanlaisesta järjestelmästä entisessä kotimaassaan . Omaehtoinen avun hakeminen estyy, kun ei tiedetä mistä hakea apua ja millaisia palveluita on tarjolla . On myös maita, joissa muu kuin kotona suvun antama hoiva, on tarkoitettu vain erittäin köyhille ja syrjäytyneille vanhoille ihmisille .

Merkittävä kysymys ikääntyvien maahanmuuttajien tulevaisuutta ajatellen on, kuka hoitaa heitä silloin kun omat voimat hupenevat . Kun lapset ovat työelämässä, asuvat kaukana tai lapsia ei ole . Kuinka yhteiskun-nassamme aiotaan huolehtia ihmisistä, joiden äidinkieli ei ole suomi, jotka mieluummin söisivät tulista ka-nacurryä kuin kaalikääryleitä, joiden uskonnolliseen vakaumukseen tai kulttuurisiin piirteisiin liittyy erilaisia tapoja ja tabuja suhteessa sairauksiin, kuoleman kohtaamiseen, alastomuuteen ja sukupuolten rooleihin . Voidaan toki ajatella ”maassa maan tavalla” ja olettaa täällä työuransa tehneiden jo käsittävän tämän yh-teiskunnan tapoja ja näkökulmia, mutta entä he jotka muuttavat maahan ikääntyneinä, jotka eivät kotoudu Suomeen kuten nuoremmat . Mitä heiltä voidaan odottaa ja kuinka heidän hoitamiseensa tulisi suhtautua?

Tällä hetkellä ikääntyviä maahanmuuttajia on hyvin vähän palvelutaloissa, vanhainkodeissa tai kotihoidon piirissä . Yleinen käsitys onkin, että ”he hoitavat vanhuksensa itse” . Käsitys pitää paikkansa, jos katsoo tilas-toja kuntien osalta . Ikääntyvät asuvat usein omissa kodeissaan, mutta saavat hoitoa lapsiltaan ja lapsen-lapsiltaan . Oletus asiasta on kahdensuuntainen . Ikääntyvät itse olettavat lastensa huolehtivan heistä ja toisaalta lapset kokevat velvollisuudekseen huolehtia vanhimmasta sukupolvesta . Puhutaan perhekeskei-sistä kulttuureista, jossa suvun vanhinta hoidetaan perheen voimin . Monet Itä-Euroopan, Aasian ja Afrikan maat noudattavat kyseistä perinnettä, sen sijaan Euroopassa ja eritoten Pohjoismaissa ollaan merkittävästi enemmän yksilökeskeisiä ja jo pitkän aikaa on ylläpidetty erilaisia laitoshoitopaikkoja ja rakenteita, joiden avulla vanhoista ihmisistä voidaan huolehtia .

Osa Suomessa asuvista ikääntyvistä maahanmuuttajista on heitä jotka muuttavat maahamme ikäänty-neinä ja osa puolestaan ikääntyy Suomessa . Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että iällä on väliä muu-tettaessa uuteen maahan . Mitä vanhempana muuttaa sitä vaikeampaa on sopeutua uuden yhteiskunnan tapoihin, oppia kieltä ja solmia kontakteja . Ikääntymiseen liittyvissä tekijöissä näiden ryhmien välillä on jonkin verran eroa . Nuorena muuttaneella on ikääntyneenä tietoa ja taitoa käyttää palvelujärjestelmää, osata kieltä ja hänelle on myös vuosien saatossa karttunut verkostoja esimerkiksi työelämästä . Sen sijaan ikääntyneenä Suomeen muuttaneilla henkilöillä mahdollisuus ja kyky sopeutua uuteen yhteiskuntaan vaihtelee . Ikääntyvät maahanmuuttajat ovat varsin heterogeeninen ryhmä, jotka näkyvät tulevaisuudessa yhä enemmän myös vanhustenhuollon asiakkaina . He eivät kaikki tule perhekeskeisistä kulttuureista, joissa oman perheen velvollisuuksiin kuuluu hoitaa ikääntyneet ihmiset . Heidän omaisensa ovat työssä ja opis-kelemassa, eikä kaikilla edes ole omaisia joihin turvata .

KielitaitoKielitaidolla on suuri merkitys paitsi taitona osata ja voida itsenäisesti käyttää yhteiskunnan tarjoamia pal-veluita ja tulla ymmärretyksi erilaisissa viranomaistilanteissa, myös sosiaalisten kontaktien luomisessa . Asu-misajan pidentyessä kielitaitokin yleensä kohenee eritoten nuoremmilla henkilöillä (Liebkind ym . 2004) . Ikääntyvillä maahanmuuttajilla sen sijaan ei ole samanlaista mahdollisuutta opiskella, oppia ja ylläpitää uutta kieltä . Opiskelun esteiksi tulevat joillekin ikääntymisen myötä fyysiset esteet, kuten esim . rajoittunut liikkuminen ja kuuloon tai näköön heikentävästi liittyvät vaivat . Lisäksi talven liukkaat kelit vaikuttavat mo-nella halukkuuteen ja rohkeuteen lähteä kotoa . Myös ikääntyvien henkilöiden kielenopetusmateriaaleissa on vielä kehittämisen varaa . Täytyy tarkoin pohtia millaiset asiat ovat merkittäviä ikääntyvälle ja millä ta-valla niitä tulisi opettaa . Tiedetään, että oppiminen korkealla iällä vaikeutuu ja tiedetään, että vaikeat elä-mänkokemukset, kuten pakolaisuus aiheuttavat stressiä, joka puolestaan heijastuu kykyyn oppia . Vanha ihminen saattaa myös olla sitä mieltä, että kielen opiskelu on turhaa, kun enää ei ole tarvetta astua työelä-mään . Sosiaalisten kontaktien vähyys vaikuttaakin oleellisesti mahdollisuuteen käydä keskusteluja ja yllä-pitää kielitaitoa .

Kieli muuttuu . Suomen kieleen on ajan saatossa tullut uusia ilmauksia ja eri asioita ja paikkoja on nimetty eri tavoin uudelleen . Entisen Neuvostoliiton alueelta Suomeen muuttaneet ikääntyvät paluumuuttajat ja inkeriläiset ovat toisinaan hämmentyneitä kun he eivät osaakaan suomen kieltä, vaikka ovat sitä lapsena puhuneet . Monien inkeriläisten käyttämä kieli on ns . vanhaa suomea, jolla tulee toimeen arjen tilanteissa, mutta ei viranomaistilanteissa . Pakolaisina Suomeen saapuneiden vanhojen ihmisten kohdalla ei ole tava-tonta olla luku- ja kirjoitustaidoton . Uuden kielen oppiminen tilanteessa, jossa ei osaa omaa äidinkieltään on vaativaa . Pakolaistausta myös viittaa usein paitsi maantieteellisesti myös kulttuurisesti etäiseen yhtei-söön Suomesta katsottuna . Tavat, yhteiskunnan toiminnot ja järjestelmät sekä uskonnollinen vakaumus poikkeavat merkittävästi suomalaisesta kulttuurista ja uskonnoista .

Muistisairauksilla, kuten dementialla, on myös vaikutusta kielitaidon ylläpitoon . Muistisairauden seurauk-sena viimeisenä opittu kieli unohtuu ensin . Muistisairaat ikääntyvät maahanmuuttajat ovat siis kielitaidot-tomia suhteessa uuteen kieleen ja tarvitsevat erityisiä toimenpiteitä kohtaamisissa . Tulkin käyttö onkin yksi tärkeä väline ymmärretyksi tulemisessa . Tulkkien käyttöön liittyy paljon huomioitavia seikkoja . Pääsääntö tulisi olla, että käytettäisiin mieluummin tulkkia kuin perheenjäsentä tulkkaamaan, eritoten terveydenhuol-lossa .


Lähteet:

Forsander, A . 2002 . Luottamuksen ehdot . Maahanmuuttajat 1990- luvun suomalaisilla työmarkkinoilla . väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja D 39/2002 . Väestöntutkimuslaitos, Väestöliitto . Helsinki .

Liebkind K, Mannila S, Jasinskaja- Lahti I, Jaakkola M, Kyntäjä E, Reuter A . 2004 . Venäläinen, virolainen, suo-malainen . Kolmen maahanmuuttajaryhmän kotoutuminen Suomeen . Gaudeamus, Helsinki .

Takala S . Tampereen Hervannassa . Omassa kodissa- Omilla mausteilla . Selvitys ikääntyvien maahanmuut-tajien hoidon ja palvelujen kohtaamisesta . Ituja vanhustyöhön . Vanhustyön keskusliiton raportti nro 1/ 2004 .

Heikkinen, S .J . 2012 . Ikääntyvän maahanmuuttajan arki kolmen sukupolven kuvaamana . Gerontologia 1/ 2012, 29-43 .

Entä ”Jos lapseni tulee kuin suomalainen, silloin täytyy saada muu apu”. Oletus siitä, että ikääntyviä maa-hanmuuttajia tulevat aina tulevaisuudessakin hoitamaan omat lapset, on virheellinen . Lapset hakeutuvat työpaikkojen perässä eri kaupunkeihin, he ovat kiireisiä työssään ja omien lastensa hoidossa . Ikääntyvän ihmisen hoitaminen voi olla tällöin mahdotonta, vaikka olisi kuinka vahva solidaarisuuden kokemus suku-polvien kesken . Uusi yhteiskunta ympäristönä muuttaa kulttuurisia toimintatapoja ja osin pakottaa muut-tumaan . Toivottavaa on myös, ettei sosiaali- ja terveystoimessa oleteta liian yksioikoisesti, että maahan-muuttajien keskuudessa ikääntyvät hoidetaan perheen kesken . Tällainen oletus niputtaa kaikki kulttuurit samanlaisiksi eikä huomioi yksilöllisiä tarpeita . Sitä paitsi kaikilla ikääntyvillä maahanmuuttajilla ei ole per-hettä, joka voisi huolehtia . Yhdenvertaisuuslain nojalla kullekin tulee tarjota yhdenvertaiset palvelut . Tämä ei tarkoita samanlaisia palveluita, vaan yksilöllisiä palveluita . Lain nojalla sallitaan ns . positiivinen erityiskoh-telu, jonka turvin yksilöllisten palvelujen tarjoaminen on mahdollista erilaisista lähtökohdista ponnistaville ihmisille .

Sosiaalisia kontakteja arjessaEnsisijaisesti sosiaalista kanssakäymistä ylläpidetään maahanmuuttajien keskuudessa oman perheen kes-ken . Lasten ja lastenlasten kesken jaetaan myös arjen tapahtumia . Erilaiset seurakuntien ja kolmannen sek-torin, usein projektimuotoiset kerhot ovat myös tärkeitä sosiaalisia areenoja . Siellä tavataan omankielisiä ja kulttuurisia ihmisiä, joiden kanssa keskustelu on luontevaa ja helppoa . On yhteinen historia ja kokemukset jaettavina . Yhtenä merkittävänä sosiaalisena kohtaamisen paikkana ikääntyvillä maahanmuuttajilla ovat ylirajaiset verkostot . Yhteydenpito entisessä kotimaassa asuviin perheen jäseniin, sukulaisiin, ystäviin ja tut-taviin liittyy joillakin ikääntyvillä maahanmuuttajilla jokapäiväiseen tai jokaviikkoiseen elämään olennaises-ti . Yhteydenpitoa harjoitetaan monin keinoin: kirjeitse, puhelimitse ja internetin välityksellä . Puhelimitse pidettävä yhteydenpito on kaikkein yleisintä . Yhteydenpidossa vaihdetaan kuulumisia kaikenlaisista joka-päiväisistä asioista, seurataan lastenlasten kasvua ja koulutusta, kysellään muiden läheisten elämästä ja toi-sinaan tehdään perheen yhteisiä päätöksiä . Ylirajaiseen yhteydenpitoon liittyvät myös vierailut, joita enti-seen kotimaahan tehdään . Vierailut samoin kuin muu yhteydenpito voi osoittautua ajan saatossa vanhalle ihmiselle vaikeaksi tehtäväksi . Erilaisten ruumiintoimintojen muuttuminen, kuten kuulon heikentyminen, käsien vapina ja muut ikään liittyvät vaivat voivat olennaisesti vaikuttaa mahdollisuuteen olla yhteydessä entisessä kotimaassa asuviin ihmisiin .

Ylirajaisilla verkostoilla on suuri merkitys ikääntyvän maahanmuuttajan arjessa . Uudessa kotimaassa ystä-vyyssuhteiden luominen korkealla iällä voi olla haastavaa ja toisaalta entiseen kotimaahan on jäänyt tärkei-tä ihmissuhteita, joihin halutaan pitää mahdollisimman pitkään yhteyttä . Ylirajaiset verkostot myös lievittä-vät mahdollista yksinäisyyden kokemusta uudessa kotimaassa .

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Tampereen yliopiston Terveystieteiden yksikössä liittyen ikääntyviin maahanmuuttajiin .


Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry:n asiantuntija- ja tukikeskus Muistiluotsi on toiminut Hämeenlinnassa vuodesta 2006 lähtien . Aluksi toimintaa käynnistettiin ja kehitettiin Raha-automaattiyhdistyksen myön-tämän projektirahoituksen turvin ja 1 .1 .2012 alkaen kohdennetun toiminta-avustuksen kautta . Kanta-Hä-meen Muistiluotsi toimii maakunnan väestöä palvelevana aivoterveys- ja muistitiedon järjestölähtöisenä asiantuntija- ja tukikeskuksena ja se on sitoutunut valtakunnallisen Muistiluotsiverkoston laatulupaukseen . Muistiluotsin päämääränä on yhdessä maakunnan kuntien ja muiden toimijoiden kanssa vahvistaa ja tu-kea muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä elämänlaadun ja hyvinvoinnin yleisiä edellytyksiä sekä kehittää kotona asumisen mahdollisuuksia erilaisten tukitoimien avulla niin kauan kuin se on turvallista .

Ohjaus ja neuvonta Kanta-Hämeen MuistiyhdistyksessäPalveluohjaus määritellään julkisen sektorin toimintatavaksi, jonka tavoitteena on turvata asiakkaalle oi-keaan aikaan oikeanlaiset palvelut . Palvelutarpeen arvioinnin tavoitteena on saada asiakkaan todellinen elämäntilanne näkyväksi ja rakentaa yhdessä asiakkaan ja hänen perheensä kanssa arjessa selviytymistä ja mahdollisimman itsenäistä elämää tukeva kokonaisuus .

Järjestöt ovat kautta aikojen toteuttaneet ohjausta, neuvontaa ja vertaistukeen pohjautuvaa toimintaa oman kohderyhmänsä piirissä . Tällaista järjestöjen tuottamaa toimintaa kutsutaan yleensä ”matalan kyn-nyksen” palveluksi . Matalan kynnyksen palvelut ovat vielä nykyäänkin valitettavan tuntemattomia monelle julkisella puolella toimiville työntekijöille, vaikka ne täydentävät merkittävästi julkisia palveluja .

Muistisairaan ja hänen perheensä avun ja tuen tarpeet vaihtelevat suuresti sairauden vaiheesta ja per-heestä toiseen . Muistisairausdiagnoosin saaminen hämmentää sekä sairastunutta itseään että hänen lä-heisiään . Usein muistisairas ja hänen läheisensä kertovat varsinkin sairauden alkuvaiheessa jääneensä yksin ilman tukea, vaikka juuri silloin tiedon ja henkisen tuen tarve on suurin . Kun muistisairas ja hänen läheisen-sä saavat ohjausta ja neuvontaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on mahdollista löytää erilaisia rat-kaisuja sairauden mukanaan tuomiin ongelmiin .

Muistisairauden varhainen diagnosointi on ensiarvoisen tärkeää, jotta sairastuneen oireiden etenemistä voitaisiin hidastaa ja toimintakykyä ylläpitää . Ongelmana kuitenkin on, että diagnoosin saanut ihminen tu-lee yleensä hoidon ja palveluiden piiriin vasta siinä vaiheessa kun muistisairaus on edennyt jo pitkälle ja palveluiden tarve on suuri . Olipa sairauden vaihe mikä tahansa, muistisairaan ja hänen läheistensä tukemi-nen on kaikkien yhteinen asia . Muistisairaalla ja hänen läheisillään on oikeus saada kaikki mahdollinen tuki hyvään elämänlaatuun ja arjessa selviytymiseen .

Kanta-Hämeen Muistiyhdistyksen Muistiluotsi toteuttaa järjestölähtöistä ohjausta ja neuvontaa monella eri tasolla . Ohjauksessa ja neuvonnassa ydinasia on asiakkaan kohtaamisessa, kuulemisessa ja hänen näkö-kulmansa ymmärtämisessä . Muistiluotsin tavoitteena on:

• varmistaa muistisairaiden ja heidän läheisten riittävä tiedonsaanti muistisairauksista, saatavilla olevista palveluista ja tukimuodoista .

• tarjota erilaisia mahdollisuuksia osallisuuteen, toimijuuteen ja vaikuttamiseen .• verkottaa muistihäiriöiden ja -sairauksien kanssa työskenteleviä toimijoita .• kehittää alaosastojen kautta koordinoitavaa vapaaehtoistoimintaa .• toimia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanina .

Muistisairaan ja läheisten järjestölähtöinen ohjaus ja neuvontaTaina Laakso muistiasiantuntija, Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry

Kanta-Hämeen Muistiyhdistys Ry on vuonna 1993 perustettu muistisairaiden ja heidän läheistensä edun-valvonta-, potilas- sekä omaisjärjestö . Yhdistyksen tarkoituksena on edistää muistisairaiden ja heidän lä-heistensä elämänlaatua ja hyvinvoinnin yleisiä edellytyksiä . Toiminta-alueena on Kanta-Häme eli Hämeen-linnan, Forssan ja Riihimäen seutukunnat .

Muistiliitto Ry on puolestaan 42 paikallisen muistiyhdistyksen kattojärjestö, johon Kanta-Hämeen Muisti-yhdistys kuuluu . Muistiliitto toimii valtakunnallisesti ja sillä on vankat yhteydet lainsäätäjiin . Muistiliiton toi-minnan keskiössä on muistisairaiden ihmisten ja heidän läheistensä fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvin-voinnin sekä elämänlaadun tukeminen ja parantaminen . Yhteistyö mm . neurologisten Vammaisjärjestöjen, omaishoitajien sekä muiden alan järjestöjen kanssa mahdollistaa laaja-alaisen vaikuttamisen valtakunnalli-sesti . Muistiliitto on yhteistyössä paikallisyhdistysten kanssa laatinut strategian, joka ohjaa Muistiliiton sekä jäsenyhdistysten toimintaa .

Muistiliiton koordinoima asiantuntija- ja tukikeskusverkosto Muis-tiluotsi kattaa 17 maakuntaa . Muistiluotsit ovat Muistiliiton jä-senyhdistysten ylläpitämiä maakunnallisia asiantuntija- ja tuki-keskuksia, jotka tarjoavat apua ja tukea muistisairaille ja heidän läheisilleen . Muistiluotsit ovat tehneet yhteisen laatulupauksen ja ne toimivat yhteisten periaatteiden mukaisesti, muodostaen koko maan kattavan verkoston . Muistiluotsit tekevät vaikuttamis-työtä sekä verkottuvat alueen eri toimijoiden kanssa . Muistiluot-seilla on merkittävä rooli muistisairauksiin liittyvän osaamisen kehittämisessä ja alueellisen asiantuntemuksen turvaamisessa . Muistiluotseissa vahvistetaan myös muistisairauksiin liittyvää va-paaehtois- ja vertaistoimintaa . Muistiluotsien toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys.

Valtakunnallinen Muistiluotsiverkosto on tehnyt yhteisen laatulu-pauksen . Lupauksen tavoitteena on varmistaa, että maakunnissa:- Muistisairaat ja heidän perheensä saavat riittävästi tietoa

muistisairauksista, ohjausta ja neuvontaa näihin liittyvistä palveluja tukimuodoista ja mahdollisuuden osallistua heille tarkoitettuihin, arkea helpottaviin toimintoihin .

- Toimitaan sen puolesta, että muistisairaalla ja hänen perheellään olisi mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua täysivaltaisena jäsenenä omassa toimintaympäristössään (Muistiliitto) .

Lappi

Pohjois-Pohjanmaa

KainuuKeski-Pohjanmaa

Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaa

Pohjois-Savo Pohjois-Karjala

Keski-Suomi Etelä-Savo

Pirkanmaa Etelä-Karjala

Päijät-HämeKanta-

HämeVarsinais-

SuomiUusimaa

Kymenlaakso


Yksilökeskeinen elämänsuunnittelu –voimaannuttava menetelmä palveluohjaukseenMerja Lauren, sh (YAMK)

Yksilökeskeisen elämänsuunnittelun avulla pyritään enemmän ajattelemaan asioita asiakkaan näkökulmas-ta . Tämä tarkoittaa, että hoito-, hoiva-, ohjaus-, kasvatus- tai kuntoutustyötä tehdään entistä yksilökeskei-semmin ja käyttäjälähtöisemmin . Tavoitteena on henkilön voimaantuminen ja osallisuus . Tästä syystä yksi-lökeskeinen elämänsuunnittelu lähtee henkilön omista tavoitteista eikä tarjottavista palveluista .

Yksilökeskeisen elämänsuunnittelun viitekehyksenä voidaan pitää voimaantumista (empowerment) . Ta-voitteena on, että henkilö voimaantuu ja ottaa päätösvallan omasta elämästään . Etsitään erilaisia keinoja ja tapoja, jotka mahdollistavat henkilön osallisuuden itselleen tärkeisiin asioihin . Prosessin aikana tapahtuu ajattelun ja toiminnan uudelleensuuntaamista eli huomion siirtämistä tavanomaista syvemmälle tasolle . Prosessi tuo mukanaan uusia kysymyksiä, kyseenalaistaa ja murtaa itsestäänselvyyksiä . Tämä merkitsee kaikilta sitoutumista uuteen ajattelu- ja toimintatapaan ja myös muutosta, joka voi olla rikastuttava ja in-nostavan uutta luova .

Elämänsuunnittelun keskiössä on aina henkilön oma käsitys omasta itsestään ja elämästään . Pohjimmil-taan on kyse vallan jakamisesta: valta valita ja tehdä päätöksiä siirtyy asiakkaalle itselleen, pois työntekijöiltä ja järjestelmältä . Tällöin työntekijöiden rooli muuttuu päätöksenteon ja osallistumisen tukemiseksi . Yksilö-keskeistä elämänsuunnittelua käytetään, kun:

• autetaan ihmistä miettimään, mitä hän haluaa elämältään• ihminen pohtii, millaista elämää hän haluaa elää• ihminen haluaa muuttaa elämänsä suuntaa• ihminen pohtii, millaista tukea hän tarvitsee elääkseen haluamallaan tavalla .

Elämänsuunnittelun tavoitteena on kertoa, mikä henkilölle on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa . Se kertoo ihmisen vahvuuksista ja siitä millaista tukea hän tarvitsee . Suunnittelu on jatkuvaa . Kaikki kuuntelevat ja ottavat opiksi, jotta voivat muuttaa ja viedä asioita eteenpäin . Elämänsuunnittelua tehdessä voidaan ky-syä: keskitymmekö henkilön vahvuuksiin vai puutteisiin? keskitymmekö ongelmaan vai ratkaisuun ja mi-ten voimme tukea henkilön itsemääräämisoikeutta? Jokaisella ihmisellä on oikeus ohjata ja suunnitella elä-määnsä . Häntä tulee kuulla ja hänen mielipidettään kunnioittaa . Ihmistä on tuettava ja autettava oman elämän suunnittelussa ja hänelle pitää antaa todellinen mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa .

Keskeistä on, että henkilöä kuunnellaan ja nähdään sellaisena kuin hän on . Tutustutaan elämäntarinaan ja tuetaan löytämään henkilön vahvuudet . Tuetaan ja autetaan löytämään henkilön elämään juuri hänen tarvitsemiaan mielekkäitä asioita sekä arvostetaan henkilön ainutkertaisuutta ja kunnioitetaan hänen itse-määräämisoikeuttaan .

Toimenpiteitä, ohjausta ja neuvontaa järjestetään seuraavasti ja seuraavin menetelmin:• neuvontaa puhelimitse, asiakaskäynnit toimistolla• yleisöluennot• luennot muille järjestöille• vapaaehtoistoiminnan kehittäminen ja koordinointi• vertaisryhmät muistisairaille• vertaisryhmät omaisille• muistikahvilat• muistipiirit ja muistitreenit• toiminnalliset kerhot• muistisairaiden ja heidän omaistensa erityistarpeiden esilletuominen erilaisissa yhteistyöryhmissä• tiedottaminen: Internet, jäsenlehti, paikallislehdet, radio, televisio…

Voimavarat ja osaaminen yhteenMuistisairaan ja hänen läheistensä laadukas ohjaus ja neuvonta edellyttää verkostoitumista alueen muiden toimijoiden kanssa . On tärkeää, että julkisen ja kolmannen sektorin toimijat ohjaavat asiakkaitaan toistensa palvelujen piiriin, koska kaikkien osapuolten tavoitteena on että muistisairas ja hänen läheisensä löytävät elämäänsä kussakin elämänvaiheessa oikeanaikaiset ja oikeanlaiset palveluja tukimuodot . On kaikkien etu yhdistää voimavarat ja erilainen osaaminen .


Voipa -käynti ikäihmisille – mistä ollaan tultu ja minne ollaan menossaPäivi Mäntyneva, lehtori Hämeen ammattikorkeakoulu Hyvinvointiosaamisen KT, sosiaalialan koulutusohjelma

yhteiset tavoitteet yhteiskehittelylleYhteistyömme Hämeenlinnan kaupungin ikäihmisten asiakasohjausyksikön ja Pitsi -hankkeen kanssa käyn-nistyi kesällä 2012 . Yhteiskehittelyn kohteeksi kehkeytyi palvelutarpeen arviointia seuraava kotikäynti (Voi-pa -käynti) ikäihmisten luokse .

Voipa -käyntien tavoitteena oli ensinnäkin tuottaa tietoa . Kaupungin ikäihmisten palveluohjaajat olivat tehneet tammi–maaliskuun 2012 aikana palvelutarpeen seurantakäyntejä ikäihmisten luokse . Näillä koti-käynneillä oli arvioitu tuen tarpeita kotona asumisen tukemiseksi . Nyt tarvittiin tietoa siitä, millaisia muu-toksia käynnistä seurasi ikäihmisten arkeen ja sen sujuvuuteen . Mikä muuttui?

Toiseksi tavoitteena oli, että sosionomi (AMK) -opiskelijoiden työparina tekemillä Voipa-käynneillä olisi ikäihmisiä voimaannuttava vaikutus . Voimavaralähtöistä lähestymistapaa Voipa-käyntien sisältöjen suun-nitteluun ja toteutukseen ammennettiin sosiaaligerontologiasta, sosiokulttuurisesta vanhustyöstä ja sosiaalipedagogiikasta . (Esim . Koskinen 2004) . Voimavaralähtöisyyttä tarkasteltiin niin ikäihmisen kohtaa-misen ja dialogisen vuorovaikutuksen, keskustelun, dokumentaation ja sosiokulttuuristen menetelmien soveltamisen kannalta .

Opiskelijat valmistautuivat kotikäynteihin perehtymällä kaupungin ikäihmisten palvelurakenteeseen ja pal-veluohjauksen prosesseihin palveluohjaajien ohjauksella . Myös teemat seurannan sisällöistä suunniteltiin yhteistyössä ikäihmisten palveluohjausyksikön ja Pitsi-hankkeen työntekijöiden kanssa .

Kotikäyntien sisältö ja dokumentaatioOpiskelijat tekivät työpareina kotikäyntejä 16 ikäihmisen luokse syksyn 2012 aikana . Ennen käyntiä opiskeli-jat olivat puhelimitse yhteyksissä asiakkaisiin, kertoivat käynnin sisällöstä ja sopivat sen ajankohdasta . Suu-rimman osan luona opiskelijat kävivät kahdesti .

Opiskelijat pyrkivät luomaan kiireettömän ja arvostavan kohtaamisen ikäihmisen kanssa . Asiakkaita lähes-tyttiin kokonaisvaltaisesti ja yksilönä osana yhteisöä, ei ainoastaan tuen ja palvelujen tarpeiden näkökul-masta . Opiskelijat olivat kiinnostuneita ja heillä oli aikaa kuulla, millainen on ikäihmisen tarina, mikä on hä-nelle elämässä tärkeää ja merkityksellistä ja millaisia toiveita hänellä on tulevaisuudesta . Ikäihmisten omien voimavarojen tunnistaminen ja niiden sanoittaminen oli keskiössä . Osa opiskelijoista sovelsi käynneillä so-siokulttuurisen vanhustyön menetelmiä kuten muistelua ja valokuvien katselua . Suurimalla osalla kotikäyn-ti sisälsi vapaamuotoista keskustelua ikäihmisten kanssa . Kotikäynnin kesto oli noin kaksi tuntia .

Yksilökeskeisen elämänsuunnittelun keskeiset ideat voidaan tiivistää seuraavasti:1) Suunnitelma auttaa tekemään näkyväksi ja toteuttamaan asioita, joita henkilö haluaa elämältään .2) Suunnitelma auttaa henkilöä olemaan osa tavallista lähiyhteisöä

ja auttaa lähiyhteisöä ottamaan henkilön vastaan .3) Suunnitelma kertoo, mikä on henkilölle tärkeää nyt ja tulevaisuudessa . Se

kertoo ihmisen vahvuuksista ja siitä, millaista tukea hän tarvitsee .4) Perheenjäsenet, ystävät ja läheiset ovat voimavara – ja mukana kumppaneina .5) Suunnittelu on jatkuvaa, osa arkea . Kaikki kuuntelevat ja ottavat

opiksi, jotta asioita voidaan tarvittaessa muuttaa .

Yksilökeskeiseen elämänsuunnitteluun liittyy keskeisesti se, miten suunnittelupalaverit suunnitellaan ja to-teutetaan . Palaveritilanteissa on keskeistä, että asiakas saa tarvittavan tuen omien asioittensa pohtimiseen . On tärkeää selvittää kuka tai ketkä lähiverkoston ihmisistä voivat toimia tukihenkilöinä antamassa apua ja tukea valmistautumiseen ja päätösten sekä valintojen tekemiseen . Suuri merkitys on myös sillä, miten pa-laveri sujuu, keitä palavereihin osallistuu, miten luodaan turvallinen palaveri, miten asiakas haluaa kertoa asioistaan ja millaisia asioita palaverissa käsitellään . Huomion arvoista on, että asiakkaalle kerrottaisiin pala-verin kulusta etukäteen . Tällöin asiakas voi miettiä ennen palaveria esimerkiksi mikä on itselle tärkeää, mit-kä asiat ovat hänellä hyvin ja mihin taas kaipaa muutosta . Tärkeintä on asiakkaan äänen kuuluminen ja aito osallisuus .

LisätietoaDuffy, S . (2006) Keys to Citizenship, Paradigm Consultancy & Development Agency .

Kehitysvammaisten palvelusäätiö . http://www .kvps .fi/

Kaste . Vammaispalveluhanke 2012 . Asiakaslähtöisen palvelusuunnittelun kehittäminen .

Verneri .net www .helenanderssonassociates .co .uk


Mitä seurantakäynnit opettivat sosionomi (AMK) -opiskelijoille ikäihmisistä asiakasryhmänä ja erilaisina asiakkuuksina?

• Yksilöllisyys: vanhukset eivät ole yhtenäinen ryhmä eikä ikä kerro kaikkea .• Vanhukset kokevat yksinäisyyttä• Vanhana ei tarvitse luopua itselle tärkeistä asioista• Muistot ovat tärkeitä: on hyvä luoda ja rakentaa muistoja, jotta on mitä muistella• On tärkeää, että joku pysähtyy ja kuuntelee vaikka kahvitellen• Herättää kysymyksen siitä, kuka voimauttaa ja ketä

Tiedot koottu opiskelijoiden esityksestä yhteiskehittelytyöpajassa 19 .2 .2013

Opiskelijat dokumentoivat kotikäynnit ikäihmisten tarinoiksi ja kuvitetuiksi postereiksi, joissa keskityttiin ikäihmisten voimavaroihin ja tuen tarpeisiin . Tehdyt tarinat olivat yksinkertaisuudessaan kuvaavia, mistä ote seuraavassa:

”Minulla on poika, jolla on poika. Minulla on yksi pojanpoika. Pidän luontodokumenteista. Nii-den lisäksi katselen televisioista vain uutisia. Etenkin kuntoutumisen jälkeen liikunnasta on tullut tärkeä osa elämääni. Liikun säännöllisesti. Käyn venyttelyjoogassa ja kuntosalilla viikoittain. Kir-jasto on minulle tärkeä paikka. Käyn lainaamassa paljon erilaisia kirjoja aihealueesta välittämät-tä. Lukeminen on kuin terapiaa – kaikki muu unohtuu. Käytän taksikortteja kaupassakäyntiin ja asioiden hoitamiseen kaksi kertaa viikossa”…. (Ote sosionomi (AMK) -opiskelijatyöparin tekemäs-tä ikäihmisen tarinasta)

Voipa -käyntien merkitysVoimavaralähtöinen kotikäynti tuotti dokumentaatiota ikäihmisille merkityksellisistä asioista . Se nosti esiin yksilöllisten voimavarojen lisäksi ikäihmisen yhteisöllisiä voimavaroja ja sosiaalisen tuen muotoja . Tämä tie-to voi vahvistaa kokemusta tulla kohdatuksi yksilönä, se voi lisätä asiakkaan osallisuuden tunnetta palve-luita koskevaan suunnitteluun ja päätöksentekoon ja se voi helpottaa ikäihmisen tueksi tehtävää moniam-matillista yhteistyötä .

Ikäihmisten asiakaspalveluohjausyksikön työn kannalta saatiin tarpeellista tietoa palvelutarpeen arvioin-tikäyntien merkityksestä ja siitä, millaisia vaikutuksia tehdyillä kotikäynneillä on ollut ikäihmisen arkeen . Voipa -käynnit osoittivat, että 9:lle asiakkaalle (56 %) palvelutarpeen arviointikäynti on tuonut helpotusta arkeen . Asiakkaan saama tuki on ollut konkreettisia apuvälineitä kotona selviytymiseksi kuten rollaattorit, korokkeet ja tukikahvat, suihkutuolit ja turvapuhelin tai neuvontaa ja palveluja kuten omaishoidon tuen saaminen, taksikortin käyttöönotto, pääsy kuntoutukseen ja intervallijaksolle, info kaupungin ikäihmisten palveluista ja fysioterapeutin palveluja . Ainakin kuusi Voipa -käyntien asiakasta (38 %) kuitenkin koki heillä olevan edelleen palvelujen tarpeita, joihin ei ole voitu vastata . Kooste käyntien merkityksestä toimitettiin kaupungin palveluohjaajille ja johdolle .

Seurantatietoa voidaan hyödyntää halutessa palvelujen suuntaamisessa ja palveluprosessien edelleen ke-hittämisessä . Palvelutarpeen arvioinnin seurantakäyntien avulla on myös mahdollista reagoida ikäihmisten äkillisestikin muuttuneisiin tarpeisiin etenkin niissä tilanteissa, joissa ikäihminen itse ei ole aktiivinen yhtey-denotoissa palveluntuottajiin tai ei esimerkiksi osaa hakea tarvittavaa tukea . Yhteiskehittelypäivään osallis-tuneilta Voipa -käynnin kokeneiden ikäihmisten näkemykset vahvistivat ajatusta siitä, että käynnillä on ol-lut voimauttavaa merkitystä ja he kokivat tulleensa kuulluiksi kokonaisvaltaisesti . Jatkossa olisi kiinnostavaa selvittää, millaisia asiakkaita tällainen kotikäynti tukee parhaiten .

yhteiskehittely jatkuuKuluneen kevään aikana on kerätty kokemuksia tehdyistä Voipa -käynneistä, rikastettu käynnin sisältöä, siihen liittyvää dokumentaatiota ja suunniteltu kotikäynnin yhteyttä ikäihmisen palveluohjausprosessiin . Tähän yhteiskehittelytyöhön on osallistunut neljä ikäihmistä, joiden luo kotikäynti tehtiin, kolme kaupun-gin ikäihmisten palveluohjausyksikön palveluohjaajaa, Pitsi-hankkeen työntekijät, toisen vuoden sosiono-mi AMK -opiskelijat sekä lehtorit Mare Orman moniammatillinen kuntouttava vanhustyö -opintojaksolta ja Pirkko Rimmi yrittäjämäinen toiminta -opintojaksolta . Päämääränä on, että tehty kehittämistyö saadaan kevään 2013 aikana mallinnettua ja juurrutettua osaksi toimintakäytäntöjä . Yhteiskehittelytyö jatkuu .

56 - Palveluohjauksen käsikirja - 57-. Palveluohjauksen käsikirja -

Ikäihmisten palveluohjauksen toteuttaminen – visio tulevalle työlleVisio vuodelle 2014 on Kanta-Hämeen Pitsi -hankkeessa toteutetun palveluohjauksen teemallisen työpaja-työskentelyn (2012–2013) tuotos . Se on yli vuoden kestäneen osallistavan prosessin lopputulos . Vision luo-miseen on osallistunut ja sitoutunut lukuisa joukko hankekuntien palveluohjaustyötä tekeviä ammattilaisia .

Ikäihmisten palveluohjauksen toteuttaminen – visio tulevalle työlle

• Kuntien palveluohjaajat tiimiytyvät keskenään ja muiden ammattilaisten kanssa . Tiimit ovat moniammatillisia ja omaavat erilaista (esim . mielenterveys, päihde, muisti) osaamista . Syntyy alueellista verkostoitumista .

• Ikääntyvien henkilöiden palveluohjauksessa käytetään ennakoivaa työotetta ja monimuotoisia työtapoja, kuten e-palveluja, puhelinpalveluohjausta ja jalkautuvaa työskentelyä siten, että ohjaus saavuttaa myös syrjäisemmillä seuduilla olevat ikääntyneet .

• Varataan riittävästi resursseja asiakkaan palvelutarpeiden arviointiin ja tilanteen seurantaan sekä palveluohjauksen vaikuttavuuden arviointiin .

• Palveluohjauksen työnkuva selkeytetään ja määritellään palveluohjaajan rooli erilaisissa toimintaympäristöissä, esimerkiksi tilaaja-tuottajamallissa .

• Ikääntyneiden palvelutarjontaa ja palveluja kehitetään ennakkoluulottomasti, innovatiivisesti ja asiakaslähtöisesti.

- Palveluohjauksen käsikirja -

palveluohjauksen käsikirja - socca · työpajoihin sisältyi asiantuntijaluentoja, paikallisten...

Documents