Pikajalka 51

Pyörävanhusten äänenkannattaja

55555

2/20032/20032/20032/20032/2003

HintaHintaHintaHintaHinta

5 eur5 eur5 eur5 eur5 euroaoaoaoaoa

NewNewNewNewNewDeDeDeDeDeparparparparparturturturturture -e -e -e -e -

nananananapapapapapa

ColumbiaColumbiaColumbiaColumbiaColumbiakuntoonkuntoonkuntoonkuntoonkuntoon

RRRRRuotsinuotsinuotsinuotsinuotsinpppppyyyyyöröröröröräiläiläiläiläilynynynynynhistoriikkihistoriikkihistoriikkihistoriikkihistoriikki

MäntsälänMäntsälänMäntsälänMäntsälänMäntsälänpppppyyyyyörörörörörämämämämämuseonuseonuseonuseonuseon

tarinatarinatarinatarinatarina

Elon taivalElon taivalElon taivalElon taivalElon taival

HelkamallaHelkamallaHelkamallaHelkamallaHelkamallakäkäkäkäkäytyytyytyytyytyäääää

2

Pikajalka 52

Pikajalka 2/2003

Pyörävanhusten äänenkannattajahttp://www.narva.sci.fi/museo/velot/velosel.htmlISSN 1457-55663. vuosikerta nro 5

JulkaisijaVanhat Velot ry

Painos300 kplPainopaikkaTTKK-paino, Tampere

Irtonumero5,- euroa, esim. Mobiliasta, Pyörätallilta,Wanhoista Arabia-astioista tai Vehoniemeltä.Jäsenille lisänumerot 4- euroa.Kirjastoille ja järjestöille 10 e/vuosi.

PäätoimittajaKalevi LepoVietäväntie 119, 36270 KangasalaPuh. (03)3773072

ToimituskuntaMikko KylliäinenMarkku Lahtinen (grafiikka, taitto)Reijo Lehtonen (talous, ilmoitukset)Risto Lehto

Lehti ilmestyy seuraavan kerran

1/2004 huhtikuuaineiston jättö 10.3.20032/2004 marraskuuaineiston jättö 10.10.2004

Hallitus puhuuHallitus puhuuHallitus puhuuHallitus puhuuHallitus puhuu

Pikkuilmoituksetmaksuttomia Velojen jäsenille,isommissa yhteys Reijo Lehtoseen

Lehti ei vastaa yksittäisten kirjoittajiennäkemyksistä.

Kansi:Tapaaminen Joensuussa.Kuva Osmo Karttunen

Pyöräilykulttuuria

Sääntöjen mukaan vanhojen velojen toimintaan kuuluuolennaisena osana pyöräilykulttuurin vaaliminen.Millaista kulttuuria pyöräilyyn liittyy – millaistakulttuuria pyöräily tuottaa?

Pyöräilemisen kulttuuriin kuuluu muun muassa se,että ylipäänsä pyöräillään. Suomessa lapset oppivatpyöräilemään kotioloissa ennen kouluun menoa.Yleensä lapset myös pyöräilevät kouluun. Useimpiinkouluihin on turvallinen pyöräreitti pyöräteitä,puistokäytäviä tai hiljaisia asuntokatuja pitkin.Vanhemmat uskovat että lapset selviytyvät liikenteessäja että autoilijat ottavat huomioon muut tienkäyttäjät.Lapset ovat innostuneita voidessaan osoittaahallitsevansa kulkuvälineensä ja ymmärtävänsäliikenteen pelisäännöt. Uhkarohkeita ei kuitenkaanpidä olla. Liikenteessä on vaaransa, minkä vuoksierityisesti koulujen läheisyydessä liikennettä tuleerauhoittaa ja erillisiä kevyen liikenteen väyliä jaalikulkuja rakentaa.

Toisin on tilanne jo Etelä-Euroopassa, missähyötypyöräilyn kulttuuri on unohtunut. Englannissa,Belgiassa ja Ranskassa vain muutama prosenttikoululaisista ajaa pyörällä kouluun. Syynä ei olepelkästään liikenteen vaarallisuus ja puutteellisetpyöräreittijärjestelyt vaan myös se, että lapset eivät osaapyöräillä. Eivätkä aikuisetkaan. Keski-Euroopassapyöräily on ennen kaikkea urheilumuoto, pyörällätöihin tai kauppaan ajavaa pidetään köyhänä jasurkeana, samoin vanhempia, jotka eivät halua viedälapsiaan autolla kouluun.

Niinpä esimerkiksi Belgiassa ja Ranskassa onkäynnistetty pyöräilykouluja, joissa opetetaan pyöränhallinnan aakkosia ja totutetaan lapset liikenteeseen.Sen jälkeen lapset opetetaan ajamaan pyörälläänkouluun johdetusti ja joukolla. Joukkona pyöräilijätnäkyvätkin hyvin, ja matka sujuu turvallisesti.

Kyllä Suomessakin on nähtävillä kehityksenmerkkejä. Lapsia on alettu kuljettaa autolla koulunulko-ovelle asti – vanhemman ajavat kovassa kiireessätyömatkallaan koulun kautta ja aiheuttavat pyörillä jakävellen kouluun tuleville jatkuvia vaaran paikkoja.Tällaista kulttuuria me emme halua.

Koetetaan edistää hyvä pyöräilykulttuuria. Käydäänpyörällä koulussa, kaupassa ja töissä!

Markku LahtinenVanhat Velot ry:n pj.

Pikajalka 53

UUTTA JA VANHAA TIETOA

Kalevi Lepo, päätoimittaja

Tässä numerossa:

Pääkirjoitus 3

ArtikkelitAamuruskosta Ylivetoon 6Suomalaisen kulttuurin kirjosisältyy pyörännimiin 8Aura kaunis ja ketterä 10Husse 11Kokemuksia hollantilaisestapyöräilyilmastosta 14JOPO - polkupyörä jokaiselle 17Varastettu polkupyörä 22Pikakulkuri saapuu Suomeen 24Piruhevonen Uudessakaupungissa 28Kangaroo - outo isopyöräinen 32

VakiotSummaries 4Mies ja pyörä 5Satularepusta 12Pekka Puupää 13Pinnojen välejä 21Pyöräpajalta 32

Vanhat Velot ryKerhokuulumisia 29Ulkomaiden velot 30Ajo-ohjelma 34Huoneentaulu 35

Pikajalka 54

SummariesSummariesSummariesSummariesSummaries

Man and his bikeKeijo Valli (p. 11) from the city of Pori owns abicycle from the 1920’s. Its marque is Maraton.It has belonged to manufacturer LauriHolmstén (1888-1972) who owned anengineering factory in Pori. The most successfulproduct of Holmstén was a pump called Iskuwhich took power from a car’s back wheel.These pumps were exported e.g. to China andSouth Africa. The company made also bicyclepumps. Thus, Valli’s bicycle has naturally apump by Holmstén.

Renovation of Columbia bicycleAmerican Columbia was the largest bicyclefactory in the world for around 100 years ago.The company was founded in 1877 by AlbertPope. At its best, the factory sold over millionbicycles per year. Lauri Tõldsepp (p. 15) hasfound an old Columbia bicycle from Finland.At the first look, the bicycle was dated to the1910’s, but later the production year has beenestimated to lie between 1898 and 1903. Thereis a freewheel in the bike, but without brakes.The freewheel is obviously among the earliestconstructions. The bicycle has been renovatedcompletely. For example, only one pedal hadbeen preserved, but in a bad condition.Tõldsepp has constructed two new pedals onthe basis of the preserved one. Some parts arestill missing, the original Columbia badgeamong other things, but the project willprobably be completed before next winter.

Cycle history in SwedenSwedish researcher Gert Ekström (p. 18)describes the Swedish state of art in the fieldon cycle history. He works at the TechnicalMuseum in Stockholm. As an example of theresearch process he uses his book Älskadecykel, which was sold out in a year. There ispreserved catalogues of bicycle factories inSwedish archives, but not much literature. One

of the most efficient methods to getinformation about is a press release whichusually leads to many interesting contacts. Therole of the Swedish veteran cycle club,Cykelhistoriska föreningen, is also important.Founded in 1997, the club has now around 300members with excellent knowledge aboutbicycles. E.g. one of the members has made alist of Swedish cycle marques. The list withnearly 2500 marques has been published as anappendix of Ekström’s book.

Around the worldIn his essay, Markku Lahtinen (p. 25) discussesthe challenge of driving around the world bybicycle. It seems that all new vehicles have beentested by a trip around the world. Such journeywas done first by English Thomas Stevens whobegan his pedalling in 1884. After him, manypeople have done the same, even in a very shorttime. According to the author, that is not cyclingbut competition. Cycling around the worldshould take two or three years to feel thefreedom of cycling and become familiar withforeign cultures. One of six cyclists around theworld has been woman. Nowadays, cycling hasnot very much advertising value, and it is noteasy to finance the trip by writing an itinerary.Modern cyclist often has to work sometimesduring the trip but that makes the experienceeven better. The returning cyclist is never thesame person who left for the journey.

Cycle factory HelkamaHelkama was founded in 1905 be Heikki J.Helkama. It has sold bicycles since that. In 1953,the company started frame production in thecity of Hanko in the southern Finland.Nowadays the company is the only cycle factoryproducing frames in totally Finnish ownership.Vanhat Velot ry made a trip to Helkama’sfactory. The trip is described by Kalevi Lepo(p. 28).

The French Post celebratedthe 100 years of Tour deFrance with with a set ofstamps.

Pikajalka 55

MINÄ AJOINLUJAA

Oi aikOi aikOi aikOi aikOi aikojaojaojaojaoja

Juhannuksena 1937 kävi niin, että WirtainOhtolankylän Kalliojärveltä “pojat” lähtivätreissulle Ilomäenkylään, Mäntyharjun pirtille,Aino ja Urho Kankaisen luokse.

Kalliojärveltä Ilomäenkylään on seitsemisenkilometriä. Pojilla oli kulkuvälineinäpolkupyörät: Ahosen Reinolla Aatra jaKankaisen Ahdilla Ooppeli. Silloin polkupyörätolivat vielä jotakin. Minä sain kyydin Ahdinpyörän takaritsillä, jossa oli pehmikkeenä palavanhaa lammasvällyä.

Juhannusvalokuvaan asettauduttiinMäntyharjun pirtin päätyseinustalle, missäjuhannusruusut olivat parhaassa kukinnassaan.Kuvassa takana vasemmalla ovat Saarisen Matti,Kankaisen Urho ja Aino, Ahdin äiti. Edessäovat Ahdin serkku Ahosen Reino, minä

“poitsu” ja Ahti. Pyörät eivät mahtuneetmukaan, mutta varsinkin Aatran minä muistanhyvin. Sen Dunlop-renkaat tuntuivat tosi“ameriikkalaisilta”. Ruoveden HyödynmaanOoppelissa oli tuplavanteet, veivikeskiö ja senetulokasuojassa kurasiipi.

Kuvan otti Vesan Väinö. Vesan talohan olikiperän ja jyrkän Naskalinmäen juurella.Naskalinmäki vaati nousijaltaan voimavaroja olikulkuväline mikä tahansa. Ykkösvaihteeseensaakka sai välitykset käyttää.

Se oli vanhanajan juhannus 1937. Kuvassaolevista vain minä olen enää 72-vuotiaana tällä“Telluksella”. Muut mainitut ovat joelonmatkansa mäenpäällä.

Ei ole enää kiperää Naskalinmäkeäkään eikäMäntyharjun pirttiä.

KALLIOJÄRVENPOJAT LÄHTIREISSULLE

Kertomus on jonkin verran lyhempänäjulkaistu Suomenselän Sanomissa18.6.2002.

Kirjoittaja on nuohoojamestari,eläkkeellä ja asuu TampereenKaarilassa.

Mäntyharjun pirtinpäässä vuonna1937

TEKSTI JUHANI REINIKKA

KUVA VÄINÖ VESA

Laulunsanathan kuuluvat,että Mäntyharjun pojat lähtireissulle.

Pikajalka 56

SATULAREPUSTATour de Francen satavuotista taivalta juhlittiinRanskassa kesällä monin tavoin. Postilaitosjulkaisi pienoisarkin, jossa oli kuvattuna vuoden1903 ajon voittaja Maurice Garin sekä kädetylhäällä tuulettava uudempi etappivoittaja.Vinjettikuvissa esiintyvät lisäksi moninkertaisetTourin voittajat Jacques Anquetil, BernardHinault, Eddy Merckx, Miquel Indurain jaLance Armstrong. Kuva sivulla 4.

Musée des Arts et Metiers esitteli puolestaannäyttelyssä vanhoja pyöräjulisteita, jotka olikoottu St Etiennen teknisen museonkokoelmista. Nämä kokoelmat ovat ilmeisestialallaan Ranskan parhaat. Näyttelyssä oli esillämuutamia vanhoja pyöriä. Erityisenmielenkiintoisia olivat kuitenkin vanhatfilminpätkät viime vuosisadan alkupuolelta,jossa vanhat polkupyörät esiintyivätautenttisessa ympäristössään ja pyöräilijätautenttisissa asuissaan taitojaan esitellen.

Julistekokoelma oli näyttävä ja painottuiTourin alkuaikojen pyörämainoksiin. Julisteetolivat tyyliltään samankaltaisia. Useimmissakuvissa niukasti puetut naiset lentävätpolkupyörillään taivaankantta pitkin lintujen taitähtien seassa. Mukana oli myös taiteellisestikunnianhimoisempia julisteita, mm. Henri deToulouse-Lautrecin kuuluisa Simpsonin ketjujamainostava juliste. St Etiennen museo ontehnyt näyttelystään mainion luettelon. Kuvatakakannessa.

Polkupyörän historiaa valottavia kirjojailmestyy säännöllisesti. Eräs tuoreimmista onGilbert Kingin toimittama The Bicycle

vuodelta 2002(www.runningpress.com).Kirja esittelee lähinnäamerikkalaisen keräilijänDavid Metzin kokoelmia,jotka painottuvat 1800-luvunlopulle. Yli 40 vuoden keräilynjälkeen Metz avasi nimeäänkantavan kokoelmanFreeholdissa New Jerseyssä1999. Kuvista päätellenkokoelma on monipuolinen japyöräilyaiheisten hurmaavienpikkuturhuuksien takia kokoperhettä kiinnostava.

Kokoelman isopyöräiset jaboneshakerit valottavat 1860-1880-lukujen etsikkovaihetta

monipuolisesti. Niin muotoja, teknisiäratkaisuja kuin materiaalejakin kokeiltiin näihinaikoihin erityisen runsaasti. Suoravedot,ketjuvedot, pyöritettävät ja ylös-alaspoljettavat,rauta-, puu- ja rottinkirungot, erilaisetjousitukset ja rengasratkaisut kertovatyritteliäisyydestä, joka johdatti jotkutpyöräntekijät lentoon asti – ovathan Wrightinveljekset varmaan kaikkien aikojentunnetuimmat pyöränkorjaajat.

Kuten nykyään on tapana, valokuvat japainotekniikka ovat tässäkin kirjassa aivanerinomaisia. Niissä häiritsee vain kuva kuvaltatoistuva tylsä studiotausta. Luonteeltaan kirjaon sohvapöytätyppiä, sitä selailee mielellään.Teksti on ylimalkaisempi, mutta antaakansantajuisen kuvan pyörän kehityksenolennaisista tapahtumista tähän päivään asti.

Ritva Haavikko on kir joittanutkulttuurihistoriallisesti erittäin mielenkiintoisenja komean teoksen Hevonen taiteessa,runoudessa, historiassa (WSOY 2003). Siinäkäsitellään hevosta niin raadollisesti kuinrunollisestikin. Hevosen historia on pitkä jamyyttinen. Veistoksia, maalauksia ja runoja onsäilynyt antiikin ajoista, jopa kauempaakin.Monet modernitkin taiteilijat ovatinspiroituneet hevosen uljaudesta ja alttiudesta.

Polkupyörän ja ihmisen suhde onverrattavissa hevosen ja ihmisen suhteeseen,mutta historia on lyhyempi. Samalla tavallakuitenkin polkupyöräkin on innoittanutrunoilijoita ja taiteilijoita. Muutamissa maissaon saatu aikaiseksi vastaavanlaisiakulttuurihistoriallisia katselmuksia taiantologioita polkupyöristä (mm. De fiets,Musseum Boymans-van Beuningen, Rotterdam1977, l’ABCdaire du Vélo, Paris 1997).Suomalaista teosta aiheesta odottelemmeedelleen. Pannaan asia korvan taa. Juhani Ahonja Pentti Haanpään pyöräilykokemukset jaTuulikki Pietilän Tour de France –aiheisetgrafiikan lehdet ovat hyvät lähtökohdataiheeseen.

Elokuvateattereissa näytetään 3.10. ensi-iltansa saanutta belgialais-kanadalaistapiirroselokuvaa Bellevillen kolmoset. Sensankari on ranskalainen mummo, joka saakasvattamansa surumielisen orpopojaninnostumaan pyöräilystä. Mummosta tuleepojan valmentaja. Valmennuksen lisäksi häntaitaa pinnauksen ja urheiluhieronnan, johonsopii mm. ruohonleikkuri ja vatkain. Lopultapoika pääsee osallistumaan Tour de Francelle.Kilpailun kovissa ylämäissä hän uuvahtaa,jolloin ranskalaismafian gangsterit kaappaavat

Ei suinkaan temppupyörä,vaan ihan työkulkuneuvo.Kaasulampun sytyttäjänpyörä 1890-luvulta. KuvaGilbert Kingin teoksestaThe Bicycle.

Pikajalka 57

Suomi pyöräilee –toimikunta on valinnutvuoden pyöräkunnan vuodesta 199x lähtien.Pyöräilykuntien verkosto on opetusministeriöntuella julkaissut kirjasen näiden pyöräilykuntienansioista, joiden vuoksi kunnia on myönnetty.Tähän asti on palkittu Oulu, Vaasa, Helsinki,Iisalmi, Valkeakoski, Espoo, Vantaa, Pori,Joensuu, Raisio, Lahti, Jyväskylä ja Kerava. 13suomalaista pyöräilykuntaa -kirjasen on tarkoitusinnostaa kaikkia Suomen kuntia panostamaanpyöräilyn edistämiseen, pyöräreittien puutteidenkorjaamiseen, kampanjointiin japyöräilypolitiikan luomiseen. Kirjasta tullaanjakamaan kaupunkeihin ja suurimpiin kuntiin.Lisätietoja www.sll.fi/verkosto.

Pariisissa järjestettiin syyskuun lopullaVelocity 2003 –konferenssi, jossa oli mukanaliki 800 pyöräilyn asiantuntijaa 45 maastaympäri maailmaa. Viikon aikana käsiteltiinpyöräilyn saavutuksia jakehittämismahdollisuuksia Euroopassa,Afrikassa, Aasiassa, Amerikassa jaAustraliassa. 150 alustuksen joukossa oli kolmesuomalaista näkemystä, yksi Suomenpyöräilypoliittisesta linjasta, yksitalvipyöräilystä ja yksi Kangasalanrakennusjärjestyksen pyöräpaikoitus-määräyksistä. Keskusteluissa oli mukanapoliitikkoja, ministereitä, pormestareita, jotkakaikki lupasivat tehdä kaikkensa pyöräilynedistämiseksi. Nyt on hyvät ajat tulossa!

Pariisin uusi hallintokoneisto on panostanutkahden viime vuoden aikana pyöräilyynhuomattavia summia. Pyöräteitä ja –kaistojaon rakennettu keskustaan kymmeniäkilometrejä. Enää hyötypyöräilyä ei pidetäköyhien liikuntamuotona, vaan töihin ajavianäytti olevan hyvin runsaasti. Liikunta olimuutoinkin muodissa, Luxemburgin puistossaoli kieli vyön alla hölkkääviä virkamiehiä ja –naisia, opiskelijoita ja muita taiteentekijöitä niinennen aamiaista kuin lounastunnillakinjatkuvana virtana.

Konferenssin järjestelyt olivat erinomaiset,illanvietot unohtumattomat jaoheistapahtumat jäivät myös kaupunkilaistenmieliin. Yhtenä iltana noustiin pariisilaistenkanssa pyörän selkään ja ajettiinInvalidikirkolta Champs Elyseen kautta Hotelde Villen eteen. 8000 pyöräilijän ohiajelu kesti

noin puoli tuntia, ja sen ajaksi pantiin muuliikenne poikki. Poliiseja oli liikkeellä niinautolla, pyörällä kuin jalankin sadoittain.

Tarvasjoella huutokaupattiin edesmenneenkeräilijän Kalevi Koskisen 500 polkupyörääkäsittänyt kokoelma kahtena viikonloppunaelokuussa. Koskinen aloitti polkupyörien jamopojen keräilyn jo 1950-luvulla. Suuri osahänen kokoelmansa pyöristä oli erittäinhyväkuntoisia: niillä ei ollut koskaan ajettu.Kokoelmansa vanhimmat pyörät Koskinen olikunnostanut ennen varastointia vintille. Näidenpuuvanteisten 1910-luvun pyörien hinnatkohosivat huutokaupassa yli 200 euron. Hiukanuudemman hyväkuntoisen pyörän saihuutokaupasta varsin edullisesti: esimerkiksi1920-luvun hyväkuntoinen Hermes myytiin 60eurolla. Tunturin 1957 valmistaman Tuisku-mopon hinnaksi tuli 1700 euroa.

hänet valtameren taakse. Tarmokas mummopääsee pojan jäljille Bruno-koiran vainunavulla ja seuraa valtamerihöyryä meren taakse.Loppu on onnellinen, mutta siihen tarvitaanBellevillen laulajakolmosten apua. Elokuvassaei juuri puhuta; pisimpään äänessä taitaa ollaCharles de Gaulle, joka siis tekee ns.cameoroolin – piirrettynä tietenkin.

Tilaisuus oli hyvin vaikuttava niin osallistujien kuinkatselijoidenkin kannalta. Joukossa oli mukanakonferenssiväen lisäksi tavallisia pariisilaisiatavallisilla pyörillään, suuri joukko postiljoonejapostipyörillään, pariskuntia tandemeillaan,pellepelottomia keksinnöillään, taittopyöriä,nojapyöriä, tavarapyöriä ja tietenkin joitakinvanhoja pyöräilijöitä vanhoilla pyörillään.

Pikajalka 58

Maailman pyörähistorian harrastajatkokoontuivat tänä vuonna Australianpääkaupungissa Canberrassa. Seuraavan kerrankansainvälinen polkupyörähistorian konferenssijär jestetään Wienissä. Vuonna 1990Glasgow’ssa ensimmäisen kerran järjestetyntilaisuuden jälkeen Wienin konferenssi onjärjestyksessään viidestoista. Konferenssiinosallistuu vuosittain kymmenittäinpyörähistorian harrastajia joka puoleltamaailmaa ja sitä pidetään arvovaltaisimpanaforumina pyörähistorian alalla.

Konferenssin järjestelyvastuu on Wieninteknillisellä museolla, jossa viime talvena olikorkeatasoinen polkupyöränäyttely.Konferenssi alkaa museolla keskiviikkona1.9.2004 ja päättyy lauantaina 4.9.2004.Alustavien suunnitelmien mukaan esitelmienlisäksi ohjelmassa on retki itävaltalaiseenpyörämuseoon, joka sijaitsee Vösendorfinlinnassa.

Lisätietoja konferenssista voi tiedustellateknillisen museon tutkijalta Zita Breulta, jonkasähköpostiosoite on zita.breu@tmw.at. Wieninteknillisen museon kotisivut ovat osoitteessawww.tmw.at.Nettivinkkinä esitellään varhaisiinpolkupyörän lampuihin erikoisesti paneutunutkotisivu websolutionswa.com/pwc/ecl.asp

Sivuilla esitellään sotia edeltäneiden aikojenkynttilä-, öljy- ja karebidilamppuja, jotka olierityisesti valmistettu kaksi- ja klmipyöräisiävarten. Sivun laatija arvelee vuosien 1869 ja1939 välillä olleen tarjolla ainakin 500 erilaistamerkkiä. Kun tähän vielä lisätään tyyppi- jamallimallitarjonta päästään ainakin pariintuhanteen erilaiseen lamppuun.

Erityisen viehättäviä ovat vanhojenlamppujen nimet. Joillakin on ominaisuuksikuvaavia nimiä kuten “The Long Distance

Korkeapyöräisille polkupyörille ei oleolemassa oikein iskevää suomenkielistänimitystä. Vanhojen Velojen jäseniltäkinkysytään silloin tällöin, mitä nimitystäkorkeapyöräisestä polkupyörästä käytettiin1800-luvulla. Vastaus on yksinkertainen:korkeapyöräistä kutsuttiin aikanaanpolkupyöräksi - muuta nimitystä ei tarvittu,sillä polkupyörä-sana keksittiinvelocipedin tilalle 1880-luvulla, jolloinnykyisen kaltaisia ketjuvetoisia pyöriä eivielä Suomessa monta ollut. Niinpä meidänon korkeista polkupyöristä puhuessammetyydyttävä määrittelemään nekorkeapyöräisiksi tai isopyöräisiksi.

KIELIPALSTASanat ja käsitteet

Lamp” tai “The Tourist”, toiset päinvastoinkuten “Cock O’ the Walk”. Persoonalliset nimetovat helpottaneet tilaamista ja oman lampunominaisuuksien ylistämistä kateellisillepyöräilytovereille.

Sivustoilla on erittäin edustavia valokuvialukemattomista lampuista. Asiastakiinnostuneita pyydetään kirjoittamaan nimensävieraskirjaan. On myös mahdollista lähettääoman lamppunsa kuva talletettavaksi sivuille.

Pikajalka 59

Kiinteävetoisten polkupyörien aikakausi alkoiolla lopuillaan noin vuosina 1895-1910. Vuonna1895 voidaan polkupyörän katsoa löytäneenmelkein lopullisen muotonsa; tällöin siihenkonstruoitiin ns. vapaapyöränapa jaruineen.Käyttökelpoisen ketjuvaihdekapan kehittiHodkinson jo v. 1896. Pyörän nimi oli TheGradient.

PatenttiSturmey-Archer –napa patentoitiin 1902.Jonkinlaisia vapavaihteita oli ollut sitä ennenkin,mutta ei yhtä kevyitä ja sujuvasti toimivia.Esimerkiksi amerikkalainen Wolff AmericanHigh Art Cyclesin pyöräkuvasto v. 1899 ei vielämainitse mitään vapaanapaisesta Special-pyörästä.

G.L.Hasselblad Vaasasta kirjoittaa 1901ilmestyneessä hintalistassaan: ”Kun viimevuonna yleisimmin otimme tämän n.k.uutuuden käytäntöön, olimme vakuutettuja,että se herättäisi ansaittua huomiota, sillä needut joita vapaalla takapyörällä varustetullapolkupyörällä on, eivät ole vähäiset. Vaikkarakenteessa onkin vielä yhtä ja toistavajavaisuutta, on kuitenkin tunnustettava, ettävapaasti pyörivän pyörän koneisto toimiiyleensä hyvin, sillä niistä muutamista päälle 130vapaalla pyörällä varustetuista Cleveland-polkupyöristä jotka viime vuonna möimme,ainoastaan 12 kpl on toiminut

NEW DEPARTUREJA VAPAASTI PYÖRIVÄ TAKAPYÖRÄ

TEKSTI REIJO LEHTONEN

Paljon on kirjoitettu kuka ja kuinka ilmakumi taiketjuveto keksittiin, mutta vapaanavan malleistavuosisadan vaihteessa löytyy aika vähän tietoa.

Valokuvassa New Departuren vanhempijarruvarsimalli A.

A-mallin takakappa leikattuna ja päältä.

Pikajalka 510

tyydyttämättömästi ja nämä kaikki ovat olleetsamaa mallia. Tänä vuonna meillä on kaupassakolme vapaata pyörälajia nim. 1:o vapaa pyöräkäsijarrulla, 2:o vapaa pyörä takapyöräjarrullaja 3:o vapaa pyörä yhdistetyllä keskiöjarrulla.”

Olisiko tämän pyörän napa sitten ollut joNew Departure?

Eri maksustaAktiebolaget Osakeyhtiö Crescent Helsinkikirjoittaa 1901 polkupyöräkuvastossaan:”Vapaita pyöriä takarumpujarruilla toimitammetilattaessa kaikkiin meidän malleihin erimaksusta. Tämä toimenpide on parannettuarakennetta, sekä tekee ajamisen paljonhauskemmaksi. Hinta vapaapyörälle jatakapyörän jarrulla on Smk 40:-.”

Olihan se paljon mukavampaa ajaa pyörälläkun polkimet eivät olleet koko ajan liikkeessä.Ensimmäiset New Departure –vapaanavanilmoitukset esiintyivät lehdissä vasta niinkinmyöhään kuin 1911, jolloin käytössä oli vielätuhansia kiinteällä vedolla varustettuja pyöriä.Kappaa myytiin ainoastaan pyöräkauppaankuuluville yhdistyksen jäsenliikkeille. Ei esim.Merijälle tai Pyrkijälle, jotka eivät kuuluneetsilloin liittoon.

A- ja C-mallitNew Departure – kappoja oli kahta mallia A ja C. A-mallin päälihylsy olikaarevanmallinen. Jarru oli eräänlainen levykimppu, joka jarrukartion voimastalaajenee ja jarruttaa. Tärkeää työtä tekee myös pieni messinkinen vieteri, jokapalauttaa vedon jarrutuksen jälkeen. Kulunutta päälihylsyn jarruosaa on joskuskasvatettu jopa “rammarin” vieterillä ja saatu pitoa lisää.C-mallin päälihylsy on suora, ja jarrupalat ovat hylsyn sisällä pienemmässä koossa.Yleensä molemmat mallit toimivat melko tyydyttävästi, jos osat eivät ole kovinkuluneita. Vanhan mallisia A- ja C-napoja myytiin eri kuvastotietojen mukaannoin vuoteen 1940 asti. Vielä nykyisinkin on uuden tyyppisiä New Departure –kappoja myynnissä ainakin Amerikoissa.

C-mallin taka- ja etukappa ja A-mallintakakappa.

Pikajalka 511

TEKSTI MIKKO KYLLIÄINEN

MIESJAPYÖRÄ

Mies?Keijo Valli Porista, Vanhat Velot ry:n jäsen nro53.

Esiteltävä pyörä?Maraton viime vuosisadan alusta. Pyörän tarkkaikä ei ole varmuudella tiedossa, mutta koskapyörässä on katajasta tehdyt vanteet jalokasuojat, se lienee 1920-luvulta tai sitävarhaisemmalta ajalta. Pyörä on entisöitytäydellisesti: se on purettu osiin ja jokainen osaon kunnostettu.

Mistä pyörä on peräisin?Pyörä löytyi Porista entisen Lauri Holmsténinkonepajan tontilla olevan 1939 valmistuneenasuinrakennuksen ullakolta rakennuksenkunnostuksen yhteydessä vuonna 1997.Holmstènin menestystuote oli autontakapyörästä voimansa ottava paloruisku, Isku-pumppu, jota myytiin Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan asti. Yritys toimi 1970-luvun alkuunsaakka.

Miksi se on sinusta erikoinen?Pyörä on Lauri Holmsténin (1888-1972) uutenahankkima. Hän oli aikanaan hyvin tarkkapyörästään, eikä sillä saanut kukaan muu ajaa.Holmsténin konepaja valmisti myös messinkisiä

pyöränpumppuja. Niinpä Lauri Holmstèninpyörässä on hänen oman yrityksensä tekemäpumppu. Pyörässä on monia mielenkiintoisiayksityiskohtia, kuten ohjauksen herkkyydensäätö, punaisin heijastimin varustetut polkimetja metalliventtiilit, joiden hatut on kiinnitettyketjulla pinnoihin. Etuhaarukan etupuolellaoleva lokasuojan osa on pitänyt aikanaanhankkia lisävarusteena.

Mitä muita pyöriä sinulla on?Pari vuotta sitten alkaneen harrastuksentuloksena pyöriä on kertynyt 35. Pyöristä viision entisöity, muut pyörät on säilytettysuunnilleen siinä kunnossa jossa ne löydettäessäolivat. Kaikki pyörät on kuitenkin kunnostettuajokuntoisiksi. Jokaisessa pyörässä on lamppuja työkalulaukku. Pumppu on monessa pyörässäHolmsténin tekoa. Osassa pyöristä onlastenistuin ja lumiketjut, naisten pyörissä onhameverkot. Kokoelmassa on useitaSatakunnassa koottuja pyöriä, kuten porilaisetV.V.G., Kyhä ja Loisto, raumalainen Lento jaKokemäellä koottu Elo. Pyöriin liittyvistäesineistä erikoisimpia ovat varmaankin Rousku-lumiketjut alkuperäisessä pakkauksessa jarekisterikilpi, johon liittyy vuonna 1943 annettuajolupa.

AAMURUSKOSTA YLIVETOONOSA E-H

Pikajalan numerossa 1/2003 alkanut sarja suomalaisista pyörämerkeistä jatkuu. Tässä toisessaosassa ulkaistaan aakosjärjestyksessä merkkejä eestä hoohon. Kiitokset kaikille, jotka ovat olleetmukana kartuttamassa tietoja. Pikajalan tulevissa numeroissa merkkejä julkaistaan lisää.

LukuohjeitaMerkkien ajoitus perustuu pääasiassa merkinesiintymiseen sanomalehti-ilmoituksissa. Aika-sarakkeessa merkintä ”1950-luku” tarkoittaa,että merkkiä tiedetään tehdyn kyseisellävuosikymmenellä. Merkintä ”1930-luku…1950-luku” tarkoittaa, että merkkiä on tehty 1930-,1940- ja 1950-luvuilla. Kun aika-sarakkeeseenon merkitty aikaväli vuoden tarkkuudella,esimerkiksi ”1938-1939, 1952-1960”, pyöriätiedetään ilmoitetun juuri ko. vuosina. Tekijätarkoittaa henkilöä tai yritystä, joka näkyypyörän nimikilvessä tai valmistajanailmoituksessa. Tekijä voi siten olla pyörätehdas,tukkuliike, kauppias tai pyöräkorjaamo.Paikkakuntasarakkeeseen merkitty tietotarkoittaa kaupunkia tai kuntaa, jossa pyöräntekijä on toiminut.

Tietojen täydentäminenPolkupyörämerkkien luettelossa olevat tiedoteivät ole täydellisiä monenkaan merkin osalta.Luetteloa täydennetäänkin jatkuvasti. VanhatVelot ry ottaa mielellään vastaan tietoja uusistamerkeistä sekä täydennyksiä jo luettelossaolevien merkkien tietoihin. Tietoja voi lähettääyhdistyksen sihteerille Mikko Kylliäiselle.

Suomalaisia pSuomalaisia pSuomalaisia pSuomalaisia pSuomalaisia pyyyyyörörörörörämerämerämerämerämerkkkkkkkkkkejäejäejäejäejä

Pikajalka 1/200313

Merkki Tekijä Paikkakunta Aika

Suomalaisia pyörämerkkejä, osa A-D

Eagle S:n Polkupyörä- ja Konetehdas Turku 1950-lukuEgg J.W. Björk Kokkola 1920-lukuEino Vakaa Oy Uttersrtöm & Co Vaasa 1910-lukuElite Soitinaitta Hämeenlinna 1938-1939, 1955-1956Elo Hannulan Polkupyöräliike Kokemäki 1930-lukuEnnätys Teräs Oy Vaasa 1950-lukuEris Helsingin-Polkupyörä O/Y HelsinkiErkkola KoskenkorvaErlan Oy G.L. Hasselblatt Ab Vaasa 1950-lukuEskaEtevä Koneliike Oskari Tuomi Turku 1910-luku...1940-lukuExpress Oiva Lapilan polkupyöräliike Lahti 1 920-luku...1930-lukuExtraFavorit Teräs Oy VaasaFelix Special Oy From Ab Karjaa 1920-luku-Fennia Osakeyhtiö Villa ja Kone Oulu 1920-lukuFennia Iisak Kauppi O.Y. Oulu 1930-lukuFennia-Special Suomen Urheiluaitta Helsinki 1930-lukuFennia-Standard Suomen Urheiluaitta Helsinki 1920-luku...1930-lukuFinlandia Oy Herman L. Berggren Ab Vaasa 1920-lukuFlying Finn Helkama HankoFresko MarttilaFresko O. KaipiainenGloria Teräs Oy Vaasa 1950-lukuGloriosa A.J. Soininen Kuopio 1920-luku…1930-lukuGloriosa Putkola & Kump. IisalmiGoldie SOK TampereGP Kesko Helsinki 1960-lukuGrecent Wm. Sandberg Oy Tampere 1940-lukuGripen Suomen Koneliike, Helkama Helsinki, Hanko 1950-lukuGöricke Veljekset Mattson Pietarsaari 1930-lukuGöta Göran Petander VaasaHaka G.A.Karlsson Hämeenlinna 1937-1939, 1949Hallman Oy Hallman Rautakauppa Joensuu 1950-lukuHamilton Veljekset Mattsson Oy Pietarsaari 1950-lukuHansa 1950-lukuHansa Kauppa O/Y Hansa VaasaHarju K:alan polkupyöräkorjaamo Kangasala 1930-lukuHaukka 1930-lukuHektor Iisak Kauppi O.Y. Oulu 1930-lukuHellas Wm. Sandberg Oy Tampere 1930-lukuHellas T:mi J. Staffans Vaasa 1950-lukuHellberg Raul Hellberg Oy Porvoo 1930-luku...1960-lukuHercules Rake Oy Helsinki 1930-lukuHermes Wm. Sandberg Oy Tampere 1940-lukuHero Raul Hellberg Oy Porvoo 1960-lukuHirvi Teräs Oy Vaasa 1950-lukuHopeasauma Veljekset Helkaman Tehdas Oy Hanko 1955-1964HuviHyvä 1 Hj. Vainionpää Alavus 1920-luku…1930-lukuHyvä No 1 Frans Orrela TeuvaHyötyHäme Viljo Heponen Jämsä 1930-lukuHäme Polkupyöräliike Häme Turku 1930-lukuHämeen Ilves O.Y. Hämeen Urheilukeskus TampereHärmäpyörä Voltin Kone- ja Pyöräliike Alahärmä 2002-

Pikajalka 514

UlkUlkUlkUlkUlkomaiden vomaiden vomaiden vomaiden vomaiden velotelotelotelotelot

BelgiaBelgialainen pyöräharrastaja David Bouillinkirjoittaa brittiläisen The Boneshaker-lehdennumerossa 161 vanhojen pyörienharrastuksesta kotimaassaan ja erityisestivalmistuvassa olevasta belgialaistenpyörämerkkien luettelosta. Kuten Suomessa,samalla pyöräkauppiaalla tai -tehtaalla onBelgiassakin ollut useita merkkejä. Britanniassasitä vastoin tehtailla oli pyöriensä nimikilvissävain yksi merkki, joka identifioi selvästivalmistajan. Samasta merkistä oli sitten useitaeri tasoisesti varusteltuja malleja.

Belgialaisia merkkejä on tällä hetkellätiedossa 2402 kappaletta. Kaksikielisen maanmerkkinimistö on hyvin vaihtelevaa, muttahollannin- ja ranskankielisten merkkien, kutenNoordster, Tieltia, L’Isard ja St Christophelisäksi Belgiassakin käytettiin englanninkielistäja kansainvälistä sanastoa. Niistä esimerkiksiComet, Elite, Jupiter ja Viking ovat tuttujasuomalaisinakin merkkeinä.

Belgialla on takanaan historiasiirtomaavaltana, millä on ollut vaikutuksensapyörämerkkeihin: pyöriä tehtiin aikanaan myösBelgian Kongossa. Kirjoittajan mielestäparhaiten nimettyä belgialaista merkkiä koottiinKongossa Bumban kaupungissa. Sennimikilvessä luki Dangereux - vaarallinen. Osakongolaisista merkeistä on nimettypaikallisillakin kielillä, kuten Lalje BondoMoebali, Manga Manga ja Nguma.

Belgiassa ei ole Vanhat Velot ry:n kaltaistakansallista pyöräharrastajien yhdistystä, muttakaksi paikallista yhdistystä kokoaa myös

HollantiDe Oude Fiets piti vuositapaamisensa keväälläOirschotissa lähellä Belgian rajaa. Syrjäinensijainti herätti vaatimuksia pitää tapaamisetmaan keskiosissa. Kaupunki on kuitenkinlähellä Nijmegenissä sijaitsevaa Hollanninpyörämuseota, missä edeltävänä päivänä olipidetty menestyksellinen valaisintapahtuma.

Tapaamiseen sisältyi ajelu pikkuteitä pitkinkaupungin ympäristössä, virallinen kokous jalopuksi rompetori kaupungin kauppatorilla.

De Oude Fiets osallistui Amsterdaminpyörämessuille omalla osastollaan, mistä tulisuuri menestys. Seuraavan vuonna on tarkoitusjatkaa viettämällä samalla Batavuksen jaUnionin satavuotisjuhlaa.

USAAmerikassa on perustettu uusi alan lehti,Vintage Bicycle Quarterly, jota toimittaa JanHeine Seattlessa. Lehti keskittyy paljolti retki-ja kilpapyörien ja –pyöräilyn historiaan. Mm.lehden toinen numero kertoo Pariisi-Brest-Pariisi-ajosta vuodelta 1956. Sen yhteydessähaastatellaan osanottajia ja esitellään välineistöä.Seuraavassa numerossa keskitytään vuoden1902 pyöräretkeen San Franciscosta LosAngelesiin. Lehti ilmestyy neljästi vuodessa javuosikerta maksaa noin 40 euroa. Lisätietojaosoitteesta heine@mindspring.com.

Australia23. IVCA-rallye eli kansainvälinen vanhojenpyörien ajelu järjestettiin helmi-maaliskuunvaihteessa 2003 Australiassa. IsopyöräistenMM-kilpailut järjestettiin samassa yhteydessäTasmaniassa. Mukana oli 44 osanottajaa. Jokapäivä oli erilaisia kilpailuja ja muita tapahtumiamm. valaisinajot, ja kaikki päivät päättyivätgrillijuhliin niin kuin Asterixin seikkailut.Varsinaiselle maaseutuajelulle osallistuitoistasataa pyörää, joiden joukossa oli mm.useita hienoja isopyöräisiä kolmipyöriäaustralialaisista kokoelmista. Kuviatapahtumasta löytyy mm. osoitteestawww.asiafoto.som/cycles.

belgialaisia veloja. Toinen yhdistyksistä,D’Antieke Velokes, toimii Aalstin kaupungissa.Jäseniä on yli 200, ja yhdistys julkaisee omaalehteä. Toinen, Gentissä toimiva yhdistys ontarkoitettu kaikenlaisten vanhojenkulkuneuvojen harrastajille. Yhdistyksenpyöräosasto toimii aktiivisesti ja järjestää mm.kokoontumisajoja.

De Oude Fiets onjulkaissut uudenmoniväriesitteentoiminnastaan.

Pikajalka 515

Löysin Amerikkalaisen Columbianmarraskuussa 2002 eräältähelsinkiläiseltä alan harrastajalta.Pyörä oli löytynyt Nastolasta eräänautiotalon vintiltä. Edellinen omistajakertoi mulle pyörän merkin, koskaetumerkki puuttui.

Ensimmäinen silmäys pyörään, antoi aihettaajoittaa se johonkin 1910 luvulle, myöhempiperusteellisempi tutkiminen taas siirsi senoletettavan valmistusvuoden 1898-1903väliselle ajalle. Vaikka pyörän runkonumero(50219) oli selvä, ei ole niin vanhoistaColumbioista runkonumeroiden javalmistusvuosien taulukoita säilynyt (ne alkaavasta vuodesta 1937).Kirjassa “Kaksipyöristenvuosisata” löytyy sivulta 43 lähes identtinenkuva(eturatas erilainen). Ensimmäinenmielenkiintoinen tieto oli keskiön alapuolellaoleva metalliin painettu leima, joka ilmoittikeskiön patentin olevan vuodelta 1888.

Keskiö on Fauber-tyyppinen, eli kammet jakeskiöakseli ovat yhtä kappaletta. Fauber-kampijär jrstelmä otettiin käyttöönjoskus 1890-luvun puolivälissä. Kammet pystyyirroittamaan ilman,että kuulakuppeja täytyisipoistaa. Irtokuulat pysyy paikallaan seeger-renkailla, jotka pitää ne urassa kiinni. Kampienprofiilin läpileikkaus on kolmiomainen.Hammasrattaat ja ketju ovat 1" jaolla . Ketjuon ns.plokkiketju (engl. block chain), jossakapeampi nivel on kokometallia, eli hampaatosuvat vain leveämpien niveleiden väleihin,nykypyörien ketjussa siis joka toiseen.

Vanteet ovat puisia ns lievereunarenkaille,jossa rengas on ilman teräsvaijeria ja ilmapainepainaa sen alareunan vanteessa olevan uransisälle.Onneksi Keski-Euroopassa valmistetaanvieläkin tämäntyyppisiä- ja mittasia renkaita,joten renkaat löytyivät. Vanteet ovat ilmanalumiinivahviketta. Takavanne oli ertyisenhuonossa kunnossa- siinä oli halkeamia jatapituksen liimaus oli pettänyt. Takavanne on”Plymouth”-merkkinen,aluperäinen, etuvanne-ilmeisesti hajonneen tilalle vaihdettu taasRanskalais-Amerikkalainen “Kundtz”.

Takanapa näyttää olevan ensimmäisiävapaanapoja, siinä puuttu navan sisäänrakennettu jarru , jarru toimii näin,ettät a k a h a a r u k a nkeskiönpuoleisella haaralla lähellä takarengastaon metalliläppä, joka on yhdistettymetallitangolla takanavassa olevaan lyhyeenvipuun. Jarruttaessa vipu liikkuu taaksepäinvetää läpän rengasta vasten. Kaksipyöräistenvuosisata- kirjasta löytyy tästä jarrusta tarkkapiirros sivulta 68 ja se on Stockmanninluettelosta vuodelta 1901. Ohjaustangossa olivatpuiset nahkalla päällystetyt kädensijat jap i t k u l a i n e ntyökalulaukku kiinnitettiin rungonohjaustangon puoleiseen nurkkaan. Satula onGarford-merkkinen, sen erikoisuuson keskellä oleva halkeama ja sat ula onhevosenjouhilla pehmustettu ns täytetty malli.

Aloitin hommat pyörän purkamisella, laitoin

COLUMBIA KUNTOON

TEKSTI JA KUVAT LAURI TOLDSEPP

Pikajalka 516

kaikki kuulat ym ei-niklattavat osat pieniinmuovipusseihin ja toimitin kammet, navat,satulaputken-ja rungon, ohjaustangon,kuulakupit ja etuhaarukan Tallinnaanniklaukseen. sen jälkeen oikaisin runkoa paristapaikasta hieman ja vein sen ensinhiekkapuhallukseen ja sen jälkeen maalautin sentutun maalarin luona. Sen jälkeen oli vanteidenvuoro- liimasin takavanteen liitoksen jahalkeamat Sig-Bond liimalla ja laitoin ne pariksikuukaudeksi “oikaisuhoitoon”- kiinnitin vanteetliimauspuristimilla ja laudanpalasilla vanhanpöydän levyyn. Sen jälkeen hiosin vanhan lakanjäänteet pois, huolehtien samalla,että leimateivät vahingoitu, petsasin ne vaahteranväriselläpetsilla ja lakkasin Tikkurilanvenelakalla(2lakkauskertaa).

Koska polimista vain toinen oli säilynyt jasekin huonossa kunnossa päätin, että kun olenottanut täydellisen entisöinnin linjan, valmistanuudet polkimet itse. Mulla oli vanhat 1950-luvun kilpuripolkimet, joiden navat käytinhyväksi, vain akselin hitsasin kahdesta palasta,jotta koska en löytänyt mistään tarpeeksi pitkää9/8 tuumaista kilpurinmallista akselia. Päädyinsiihen että valmistan polkimet nikkelinvärisestäruostumattomasta teräksestä. Ehkä se ei oleentisöinnin ideologian kannalta paras ratkaisu,mutta ajattelin tehdä tästäprojekista myös ajokuntoisen. Polkimienesikuvana käytin säilynyttä poljinta.

Pyörien kokoamisessa halusin käyttääohennettuja puolia (alkuperäiset olivat aikasurkeassa kunnossa ja osa puuttui), joten käytinUnionin ohennettuja, kromattoja puolia, kunen lyötänyt mistään vastaavanlaisia niklattuja.Voin ne tulevaisuudessa vaihtaa ehkä

ruostumattomiin ohennettuihin puoliin, jotkaovat nikkelin värisiä eivätkä ruostu.

Etumerkin puuttuminen oli ja on vieläkinongelma. Alkuperäinen etumerkki on ollutHartfordin tehtaan messinkinen merkki, jossalukee Pope MFG, Hartford. Löysin kyllä 1930-40 luvun merkin (Westfieldin tehdas,kromattualumiini), jota käytän, kunnes oikea merkkilöytyy. Jos jollakin on Columbia Hartford-etumerkistä tietoa, olisin yhteydenotostakiitollinen. Sitä mukaa, kun osi niklauksestasaapui, olen pyörää pikkuhiljaa koonnut ja enääei puutu kun satulan uusi nahka ja takapyörän“läppäjarru” , jonka aion saada tulevan talvenaikana valmiiksi. Olen nähnyt vastaava jarruaLatvialaisessa Saulkrastin yksityisessäpyörämuseossa, jossa sellainen oli Columbiankardaanivetoisessa naistenpyörässä. Otinkyseisestä jarrusta pari valokuvaa, jotkatoivottavasti helpottaa työtä.

Vaikka mun Columbia oli alunperin ilmanlokasuojia, aion laittaa siihen puiset lokasuojat,jotka olen entisöinyt. 1900-luvun alunpolkupyörä oli yleenä aika “riisuttu”, muttaniihin oli saatavissa jo silloin monenlaisialisävarusteita. Näin olen hankkinut Columbiaasilmällä pitäen 1890-luvun lopunamerikkalaisen karbiidilyhdyn, etuhaarukanyläosaan kiinnitettävään soittokellon, sellaisenjoka saa pyörimisvoimansa pienen, noin 3cmkokoisen rattaan välityksellä eturenkaasta, kunnarusta vetää. Samaan sarjaan kuuluu myöslattaraudasta valmistettu tavarateline.

Vaikka pyörän alkuperäinen plokkiketju onsäilynyt, aion ajamiseen käyttää samanlaistarullaketjua (uusi tuote, tsekeissä valmistettu),alkuperäinen kun on hyvin venynyt eikä oikeinsovellu ajamiseen.

Columbian soittokello onrengasvetoinen.

Harvahampainenkeskiö.

Pikajalka 517

Albert Pope perusti Bostoniin polkupyöräverstaan 1877palattuaan Euroopasta tutustumasta alaan. Seuraavanavuonna hän avasi suuremman myymälän ja alkoi markkinoidatuotteitaan Columbia-nimellä. Ensimmäiset pyörät olivat 60-tuumaisia isopyöräisiä.1880 markkinoille tuli useita uusia malleja, ja 1882 toimintalaajeni New Yorkiin. Samana vuonna Expert Columbiallaajettiin ensimmäisenä pyöränä Amerikan poikki, 103 päivässänoin 5500 km. Parin vuoden päästä matka jatkui ympärimaailman.1886 markkinoille tulivat ensimmäiset ”turvapyörät”,ketjuvetoiset pikkupyöräiset. Samantein niillä ajettiin loistavatunnin ajon maailmanennätys 35 km/h, joka säilyi voimassavuosikausia.

1890 Popen aloittama kampanjointi parempien teidenpuolesta tuotti tulosta: paikalliseen tekniseen korkeakouluun(MIT) perustettiin tieinsinöörilinja.1892 markkinoille saatiin ensimmäiset ilmakumirenkainvarustetut Columbia-pyörät, joiden myötä aiemmatmyyntimenestykset kalpenivat. Pyörätehdas kasvoimerkittäväksi teollisuusyritykseksi, jossa oli mm. maailmansuurin niklaamo. Pyöriä myytiin yli miljoona vuodessa. Pianyhtiö alkoi tuottaa myös omia runkoputkia, ja Columbia-renkaita markkinoitiin muihinkin kulkuvälineisiin. 1890-luvulla tehdas aloitti myös autojen tuotannon. Useidentehtaan laajennusten jälkeen 1897 yhden katon alla oli töissä10000 tehdastyöläistä ja tehdasrakennuksella oli pituuttaliki kilometri.Pyöriä tuotetaan edelleen Columbia-merkillä.

MAAILMAN SUURIN POLKUPYÖRIEN VALMISTAJA 1880-1900

Columbian paloja ennen konservointia.

Ruosteen alta löytyi vielä käyttökelpoisetnavat.

Harvahampainen ketju.

Takahaarukan pää.

Pikajalka 518

TEKSTI JA KUVAT GERT EKSTRÖM

1965 anställdes jag Gert Ekströmsom amanuens på Tekniska museet iStockholm och fick bl a fungera somlärare. Under alla år på museet harjag haft kontakt med besökarna, ävenper telefon och brev. Det har gått attgöra en “frekvensundersökning” avvilka områden inom teknikhistorien deflesta är intresserade av. Det har visatsig att det är de vardagliga hem- ochhushållsrelaterade tingen somgrammofoner, kameror, bilar, cyklaroch andra transportmedel.

Baserat på detta har jag på min fritid skrivit16 böcker om i första hand äldre trafikmedeloch transporter i Sverige. Här har det saknatsböcker på svenska, om svensk utveckling.Översatta böcker finns i en mångfald men densvenska historien är mycket lite dokumenterad.

Cyklarnas och cyklismens historiaMålet med böckerna är att nå en störremålgrupp och få nya intresserade, med faktapå ett lättläst sätt, rikt illustrerat med autentiskabilder ur arkiv och privata fotoalbum. Tonviktenligger mer på människan än på tekniken.

Den första boken om cyklar, Svenskarna ochderas Velocipeder, kom ut 1984 och såldes slutpå mycket kort tid.

Uppföljaren Älskade cykel kom ut 2001 ochsåldes slut på lite drygt ett år. Detta bevisar attdet finns ett stort intresse för populärt skriventeknikhistoria där även människan är i fokus.Älskade cykel ska här fungera som typexempel.

Insamlingsarbetet för de tidigare böckerna,och den andra boken på detta tema, börjademed att skicka ut en “pressrelease” till dagspress,utvald lokalpress och fackpress med en önskanom att få ta del av minnen, få låna bilder, hjälpmed lokal cykelhistoria, sportminnen och tipspå var det finns lokal cykelhistoria nedskriven.Gensvaret har alltid varit mycket gott, folk villdela med sig av sina minnen brevledes eller pertelefon. Det har också visat sig att cykelhandlareoch reparatörer ofta har ett stort historisktintresse och en yrkesstolthet sedan generationertillbaka.

Tack var pressuppropet får jag kunskap omde små tillverkarnas och cykelföreningarnasskrifter, artiklar i hembygdsböcker, gamla klippoch inte minst intervjuer. Även akademiskaavhandlingar, uppsatser och kommunala

Om mödan atta finna underlag tillen bok

CYKLAR ÄR KULTUR OCHTEKNIKHISTORIA

Gert Ekström, synt. 1941, on Tukholmassa toimivan Tekniikan museon (Tekniska museet) intendentti.Hän työskentelee siellä asiakirjojen muodostamisen osastolla, jonka alueeseen kuuluvat esineistö, arkisto jakirjasto sekä teollinen perinne. Ekström on kirjoittanut 17 teosta tekniikan historian alueelta. Tuorein niistäkäsittelee Gustaf Zandersin mekaanisia voimisteluvälineitä, joita valmistettiin 1860-luvulta 1920-luvulleasti. Välineet muistuttivat nykyisinkin voimistelussa käytettäviä. Seuraava kirja tulee kuvaamaan tallennetunäänen historiaa ruotsalaisesta näkövinkkelistä käsin; soittorasioista fonografin ja gramofonin kautta tämänpäivän CD:hen asti.

Pikajalka 519

utredningar som gått i tryck får man tips omnär det bekantgjorts att en bok är på gång.

Litteratursökningen börjar på Tekniskamuseet som har ett mycket stort bibliotek ochen stor samling arkivalier och tidningsnotiser.Antalet böcker men anknytning till cyklar ärsvårt att ange exakt, men är ett 40-tal.

Cykeltillverkarnas kataloger och trycksakersom reklam, personaltidningar genom åren ärdrygt en hyllmeter. Dessutom finns det ett antaltidningar och tidskrifter med anknytning tillämnet.

Kända och okända källorRiksarkivet och Kungl. Biblioteket ärovärderliga källor, det senare inte minst tackvare möjligheten att kunna ta det av äldretidningar och trycksaker. Genom SverigesCykelhandlares tidning Velocipeden gavs en brakronologisk bild av utvecklingen. Men för attför att få en bild av den vardagliga cyklistensliv blev äldre nummer av Idun, Veckojournalen,Folket i Bild, Cykelbilisten (som fanns 1945 och1946), Hemvärnet och gamla Teknik för Alla tex bra källor att ta ur.

Även i museers och hembygdföreningarsårsskrifter finns ibland en del att hämta.

Mycket har också samlats av privatpersonermed cykelhistoriskt intresse. Där är det lättareatt låna, dessutom har dessa ofta en störresamling foton och vykort. Vill man ner på “denlilla människans nivå”, cyklistens ochcykelhandlarens, måste man ta kontakt meddessa samlare, som i bästa fall är organiseradepå ett eller annat sätt.

1888 grundades Svenska Hjulförbundet “föratt tillvarata cyklisternas krav”. Förbundet gickår 1900 upp i Svenska Turistföreningen ocharkivet tycks därefter ha splittrats upp, fragmentfinns hos några privatpersoner. Förbundetstidning Hjulsport 1891 till 1901 och var en

underbar källa, likaså densamtida Tidning för Idrott och Ny Tidning förIdrott.

Svenska Velocipedförbundet (senareSvenska Cykelförbundet) grundades 1900 föratt tillvarata tävlingssportens intressen. Delarav detta arkiv finns kvar men det kunde inteutnyttjas tillfullo på grund av att förbundet

ämnade ge ut en egen minnesskrift samtidigtmed att Älskade cykel skrevs.

1934 bildades Cykelfrämjandet –Cyklisternas Riksförening. Tidningen Cyklistengavs ut från 1935 och finns än idag. Delar avCykelfrämjandets bildarkiv fanns kvar, i en ickeuppordnad röra.

På senare tid har det bildats tvåorganisationer för cykelhistoriskt intresserade.

1973 slöts i ett 15-tal sig samman i SvenskaHöghjulingsällskapet, där majoriteten avmedlemmarna har samlat på sig trycksaker som

kataloger, tidningar, bilderoch historisk kunskapsom var till ovärderlignytta.

1997 bildadesC y k e l h i s t o r i s k aföreningen. Tiden var numogen för en störreintresseorganisation. Påett par år gickmedlemsantalet upp till250-300 personer. Meddessa medlemmars hjälpkunde udda böcker omtillverkare, klubbar,t ä v l i n g s c y k l i s t e råterfinnas. I föreningenfinns en mycket storkunskap blandmedlemmarna inomspecifika områden, som

märkeshistoriker, cykelhandlare och många harstora egna arkiv, bevarar och använder äldrecyklar. En medlem har mycket noggrantförtecknat nära 2 500 svenska cykelmärkenvilket kom till stor hjälp. Listan publicerades iboken “Älskade cykel” och används ofta som“referenslitteratur”.

Eget arkivEftersom det egna intresset för cyklismenshistoria började tidigt hade jag under åren köptett 60-tal böcker på svenska och andra språk.Flera av de utländska har mycket snarliktinnehåll men jag tyckte det var viktigt att ävenfå perspektiv på utländsk cykelhistoria för attkunna skriva den svenska. Någon äldre bok sommer sammanfattande beskriver utvecklingen iSverige genom åren finns inte.

Dessutom besöktes ett stort antal antikvariatför få tag i bilder, foton och vykort samt i bästafall äldre trycksaker. Trycksaker går även attköpa på det stora antal “loppmarknader” överhela Sverige som anordnas förveteranbilsintresserade. Priserna är oftast lågaeftersom dessa arkivalier är av mindre intresseför denna målgrupp.

Därefter skulle allt källmaterial, och ett flertalintervjuer, kopplas samman, fakta skulleextraheras, källor kontrolleras. Ettinsamlingsarbete kan ta upp till fem år,skrivandet ett år på fritiden.

Ett exempel, WiklundsFör att exemplifiera en större tillverkaresutveckling valde jag det då mycket kändaföretaget Anton Wiklunds Velocipedfabrik ABmed ursprung från 1888. Jag visste att företagetbytt namn ett antal gånger och gått i konkurs.Var fanns företagets arkiv? StockholmsFöretagsminnen kontaktades, inget. NymansVerkstäder i Uppsala som övertogtillverkningen 1939 har en vänförening med ensamling och ett stort arkiv. Där fanns mycketlite. Kungl. Biblioteket har ett mindre antaltrycksaker och affischer. StockholmsStadsmuseum har några få bilder.

Tekniska Museets arkiv har ett antalkataloger, några foton och pressklipp.Katalogerna från 1890, 1893–94, 1897, 1899,1901och 1904 finns på museet.1905 till 1915samt några år på 1920-, 1930- och 1940-talenfinns hos medlemmar i Cykelhistoriskaföreningen som villigt ställde sina privata arkivtill förfogande. I Tekniska museets arkiv, i JohnNeréns motorhistoriska samlingar fannsytterligare några katalogerför Wiklunds hadefrån 1905 även börjat sälja bilar.

I katalogerna kunde jag följa företagetsutveckling hjälpligt och extrahera en del av

Pikajalka 521

företagets historia. Katalogerna gav ävenledtrådar till samtida dagspress, t ex ett parreportage då Wiklunds nya verkstadskomplex påSt. Eriksgatan 46 invigdes. Nu gällde det att sökapå mindre etablerade ställen.

Fastigheten ägs idag av Ljungberg GruppenAB och de hade föredömligt dokumenteratbyggnaden före ombyggnad till kontorslokaler.Med hjälp av industrikalendrar och fackpresssom Hjulsport, Cykelhandlaren och Velocipedenkunde ytterligare några strån läggas till stacken.

För att få en bild av den ekonomiskautvecklingen under 1920 och1930-talen blev detatt läsa ekonomi- och handelssidorna i samtidadagspress för att finna notiser om denekonomiska utvecklingen till konkursen 1941.

Finslipning och formgivningNär väl boken finns i manusform måste den gåtill språklig granskning och faktagranskning.Fakta måste många gånger kontrolleras av ettflertal personer, med olika fackkunskap. Medhjälp av en skicklig bokformgivare, IngegärdBodén, blev det en elegant förpackning.

När boken Älskade cykel kom ut 2001 varbåde förlaget Prisma och författarenförhoppningsfulla; fanns det något intresse fördenna relativt smala nisch? Med facit i hand såvet vi att av upplagan på 8000 exemplar såldesslut på lite drygt ett år. När detta skrivs finns det100 kvar på förlaget. Det bevisar väl att det finnsett intresse för populärvetenskaplig facklitteratursom behandlar svensk utveckling, även inom“smala” områden. För vem har inte älskat sincykel?

Pikajalka 522

PPPPPakinaakinaakinaakinaakina

Pikku pojat haaveilevat isona poikana olosta.Isona oloon liittyy yleensä aina moottorit, autotja motskarit ja moottoriveneet. Ei 1950-luvunlopulla Pikonkankaalla vielä monta autoa ollut.Peltosen Yrjöllä Katz, jolla hän kuljetti karjaa,toi lehmiä teurastettavaksi piharakennukseensa.Joskus me lapset käytiin ovan takaa kurkkimassakun Yrjö paukautti lehmän pään mäsäksi ja lihatkattoon roikkumaan. Päästi Yrjö meidät sittenjoskus kuorma-auton kyytiinkin.

Vuoren Niilolla ja meillä oli vihreät Fordson-merkkiset pakettiautot, joilla kuljetettiinpuutarhatuotteita Tammelan torille myytäväksi.Ei tullut kuuloonkaan että autoa olisi käytettymuuhun ajeluun, kyllä kylä- ja kaupunkimatkattehtiin onnikalla. Kun Vehmakset muuttivatRuotsiin, Piltzin pappa asettui heidän taloonsa.Hänellä oli 1930-luvun musta, pitkänokkainenletukka. Sillä hän ajeli tyylikkäästi kaikkikulkunsa, röyhytteli tupakkaa imukkeen päässämenneessään ja antoi meille herramiehenmallia.

Moottoripyöriä ei kylällä ollut, muttaVehmaksen Rainerilla oli Rabeneick-mopo, jotaisot pojat kokeilivat silloin kun Raikka olimatkoilla. Mutta nähtiinhän me moottoripyöriätiellä, kylän ohi meni sentään valtatie. NähtiinJawat ja Mösöt eikä sitten paljon muutanähtykään, joskus Norton tai Gilera.Japanilaiset valloittivat maailman vastamyöhemmin. Moottoripyöristä osattiinhaaveilla, pärinästä ja kaasun vääntämisestä.

Prrrr, päristelin ja käänsin pyörän kahvaa.Tuuli heilutti niukkaa kesätukkaa alamäessä.Maantiellä oli juuri mennyt motskari. Tunnelmaoli lähes aito, rasvaa pohkeissa ja pärinää. Katkuvain puuttui.

Ajoin kotiin ja päätin tehdä räpättimen.Räpättimeen tarvitaan pahvia. Toiset

käyttivät aaltopahvia tai kenkälaatikkopahvia,mutta minullapa oli oikeaa TAKO-pahvia, jotanaapurin Immu minulle toi tehtaalta ainajouluksi ja nimipäivälahjaksi pakallisen. Se olijuuri sopivan vahvaa ja arkki oli vielähyvänkokoinen. Taitoin pahvin kahtia jakiinnitin sen kurakaaren kannatinsankaankahdelle puisella pyykkipojalla. Sitten ajamaan.Prrrrrrrr. Kylän raitti raikuu kun Lahtisen Maketulee mutkaan täysillä, hieman jarrua, taivutussisäkurvaan, Maalarintien s-mutkassa vauhtihurmaa, suoralla taas kaasua. Prrrrrr.

Kaasua! Täytyy tehdä kaasutin kanssa. Ajoinvielä kotiin ja vaadin saada äidiltä manillanarua.Vanhana puotipuksuna äiti aina ylpeänä esittelikuinka hän saa nelisäikeisen manillanarun käsinpoikki. Pitää vaan tehdä sormen ympäri lenkkija vetäistä. Niin sain puolitoistametrisennarunpätkän. Solmin narun toisesta päästäpyykkipoikaan ja vedin siitä vapaan päänohjaustankoon. Kiersin sen kahvan ympäritiiviille kehälle. Sitten uudestaan ajamaan.

Kiihdytin pihasta tielle, käänsin narukahvaavrrrooom ja pärinä koveni, tulin suoralle,löysäsin narua ja ääni vaimeni kuin tasaiseenvauhtiin pääsevällä moottoripyörällä. Ajoinedestakaisin Pikonkankaan tiet päästä päähän.Prrrr. Vain Tähden Ahti näkyi kulkemassapoplarissaan hattupäin pysäkille. Käänsinkahvaa edestakaisin, pahvi pärisi pinnoja vasten,sen reunat rispaantuivat.

Ajoin kotiin, irrotin räpättimen ja meninkaapille tekemään voileivän. Kuka sitä nyt jaksaamotskarilla ajaa koko päivää.

RÄPÄTIN

TEKSTI KETJUPOLTTAJA

Pikajalka 523

MÄNTSÄLÄNMUSEO

Heti kun Kolumbus oli todistanut maailmanpyöreäksi palloksi, alkoi kilpailu siitä, kuka senensimmäisenä kiertää. Eikä mennyt kuin pari-kolmekymmentä vuotta siitä kunportugalilaislaiva jo oli matkan taivaltanut.Laivalla maailman ympäri pääseekin sujuvasti,ja lentokoneella. Polkupyörällä tulee ongelmiavesiesteiden kohdalla. Vähäisempiä vesistöjä onkyllä ylitetty poljinvoimalla, niin kuin ReinoKarpio teki ylittäessään Matti Näräsen kanssaAhvenanmeren amfibiokinnerillään 1940-luvulla matkallaan Helsingistä Tukholmaan.

Matkan tekeminen ja uusiin asioihinperehtyminen ovat saaneet ihmisen käymäänrohkeasti kohti tutkimattomia alueita jakohtaloita. Osansa kiinnostuksella on varmaanollut myös valloitushalulla ja kaupankäynnillä,toiveella aarteen löytymisestä tai kauppatavarankeksimisestä. Harvoin kuitenkin on sellainenonni potkaissut kuin conquistadoreja heidän

onnistuessaan vaihtamaan Etelä-Amerikkaanrahtaamansa rihkaman kultaan.

Näyttää siltä että kaikki merkittävät uudetliikennevälineet koeajetaan maailman ympäri.Yhtenäistä junarataa ei tosin saatu aikaiseksi,mutta junan ja höyrylaivojen aivan uudenlainennopeus ja vilkas liikenneverkko innostivatPhileas Foggin yrittämään maailmankiertämistä 80 päivän aikana. Lentokoneellamaailman ympäri pääsee nykyään sutjakkaasti,mutta mihin uuteen ja tuntemattomaan LouisBleriot syöksyikään rima-, kangas- javaijeriviritelmineen onnistuessaan lentämäänmuutaman kymmenen kilometriä Englanninkanaalin yli vajaa sata vuotta sitten.

Kun englantilainen Thomas StevensColumbia-pyörällään 1884 lähti ensimmäisenäpyöräilijänä maailmaa kiertämään 1880-luvulla,hän ei varmaan kuvitellut löytävänsä aarteita,tuovansa Eurooppaan uusia mausteita tai

MAAILMAN YMPÄRITEKSTI MARKKU LAHTINEN

solmivansa kauppasuhteita. Hän tiesijoutuvansa kokemaan vaikeuksia javastoinkäymisiä. Maailman kartalla oli vielätyhjiä kohtia, tieverkko oli puutteellinen,matkustaminen rikkaitten harrastus. Hänellätuskin oli tietoa kansoista, joita hän tulisikohtaamaan, outojen kulttuurien tavoista tairuuista. Ja entä pyörän huolto ja korjaus? Missägoretexit, lukkopolkimet tai luottokortti?

Joka joskus on lähtenyt pyöräretkelle, tietääsen vapauden tunteen joka valtaa mielen hetitien päälle päästyä. Irtautuminen kotipaikasta,arjen askareista, työpaineista sokaisee. Matkallatuntee olevansa vapaa ja riippumaton. Pyöräilijävoi valita tiensä ja tahtinsa. Jos pilvi uhkaa, hänkääntyy toisaalle tai etsii ladon suojakseen, josaurinko porottaa, hän jatkaa iltahämärässä, josliikenne haittaa, hän valitsee sivutien.Myötätuulessa ja alamäessä poljetaan vauhdilla,kun tulee kiinnostava paikka, jäädääntutustumaan. Pyörällä ehtii pitkälle, mutta ehtiimyös nähdä paljon ja tuntea luonnon ja ihmisetympärillään. Tutustuminen paikallisiinasukkaisiin ja heidän tapoihinsa jatottumuksiinsa on matkailun parasta antia.Uudet ruokalajit antavat enemmän kuin uudentähden löytäminen, sanotaan.

Maailman ympäri on kyllä pyöräilty PhileasFoggin tahtiinkin, mutta se ei ole matkailua vaankilpailua. Maailman ympäri matkaan onedelleenkin, niin kuin jo 1800-luvulla, syytävarata pari-kolme vuotta. Siinä ajassa ehtii ajellarauhalliseen tahtiin pari-kolmekymmen-tätuhatta kilometriä, mikä on riittäväksikatsottava maailmanympärimatka. Siinä ehtiikäydä kokemassa joka maanosan ja kaikkivuodenajat ja etelän ja pohjoisen. Hitaallavauhdilla kokee eniten. Joutilaasti matkatenpääsee nauttimaan pyöräilyn keskeisistäviehättävyyksistä. Maan ja kasvien tuoksuttunkeutuvat sieraimiin, iltahämärät jaaamusumut viehättävät silmää, lintujenaamuvirsi soi musiikkina ja tienvarren hedelmätvievät kieltä mennessään. Pyöräilijän tuntoontulee myös alamäkien hurma, mutkien voimatja ylämäkien voittamisen hurmio. Kunmuutaman tuhannen kilometrin ajamisenjälkeen kunto on kasvanut tehtävän vaatimuksiavastaavaksi, tuntee olevansa paitsi omaherransa, myös tien kuningas, joka pystyyvoittamaan ylämäkien lisäksi kivikot jakahlaamot, polut ja pitkospuut.

Pitkällä hitaalla matkalla aika menettäämerkityksensä. Pyöräilijä asettuu myös ajanherraksi. Ei ole minuutteja, ei tunteja, ei edespäivä. Viikko voi vierähtää missä tunteeviihtyvänsä. Sen voi kuluttaa Niagaran pauhuakuunnellen, Dublinin ovia katsellen, kamelin

MIES, JOKA PYÖRÄILI MAAILMAN YMPÄRI

Olipa kerran mies, joka oli niin köyhä, että hänen piti kerjätä kadulla rahaa.Hänellä oli kuitenkin hieno polkupyörä. Se oli niin hieno, ettei kukaan osaisisellaisesta uneksiakaan. Se oli tehty kullasta. Kukaan ei tiennyt mistä mies olisen saanut. Eräänä päivänä hän keksi, että lähtisi pyörällä maailman ympäri. ”Haluannähdä maailmaa”, mies hihkaisi. Hän ei kuitenkaan kertonut sitäkenellekään. Miehellä oli haltija, joka pystyi taikomaan mitä tahansa hänelle. Mies eikuitenkaan hoksannut, että haltija voisi taikoa hänelle mielin määrin ruokaatai rikkauksia. Hän ei ollut kovin fiksu. Hän haki pyöränsä ja lähti matkaan. Aina kun piti mennä meren taijärven yli, haltija taikoi pitkän sillan. Ja aina kun miestä väsytti, haltija taikoihänet taas pirteäksi. Eräs tumma mies alkoi seurata häntä pienellä helikopterilla. Hän huomasimiten pitkän matkan mies pyöräili. Hän kuulutti jutusta lehtien toimituksiin,ja pian kaikissa lehdissä luki: ”Mies pyöräillyt Suomesta Australiaan.” Ihmiset olivat ymmällään. Miehen kotikylässä suunniteltiin, että heti kunmies tulee kotiin, he juhlivat kunnollla. Mies oli vain 20 kilometrin päässäkylästä. ”Minä olen ihan naatti”, mies läähätti. Vihdoin hän tuli perille. Hänvei pyörän kotiin. Kylässä ei näkynyt ketään. Yhtäkkiä kaikki hyppäsivätpiiloistaa ja huusivat yhteen ääneen: ”Yllätys!” Kaikki juhlivat kolme viikkoa. Mies oli hyvin onnellinen päästyään taaskotiin.

TEKSTI JA PIIRROS ANITA LAHTINEN

jatkuu s. 26

mutta ruokaa on matkalla hankittava. Hyvinmatkaansa mainostanut pyöräilijä saattaa päästäkatetun pöydän ääreen toisenkin kerran, muttaruuassa pysyminen saattaa toisille olla matkantalouden olennainen osa. Matkakertomustenmyyminen ja itsensä mainostaminen on ollutmaailmanympäripyöräilijän matkakassanperustekijä alusta alkaen. Tempauksen käydessätavanomaisemmaksi myös sen mainosarvovähenee ja sponsorit ehtyvät. Toiset pyöräilijätjoutuvat välillä pestautumaan ansiotyöhönvarustaakseen itseään seuraavaa etappia varten,mikä entisestään monipuolistaa kokemuksia.

Maailman ympäri matkaaminen ei ole keski-ikäisen perheenisän koetinkivi muulle perheelle,mutta se voi olla miehuuteen kasvavan nuoren,elämän tarkoitusta etsivän pariskunnan taieläkkeelle jääneen itsensä etsijän haaste. Matkairrottaa rutiineista ja antaa aikaa pohtia omanelämänsä tarkoitusperiä. Se voi kasvattaaluonnetta ja kuntoa, se voi antaa voimiavastustaa heikkouksiaan. Se voi olla viimeinentaisto ennen elämän ehtoota.Maailmanympärimatka voi olla myös naisenhaaste. Noin joka kuudes maailman ympäripyöräillyt on ollut nainen. Ehkä enemmän kuinmiehille, pyörä on ollut naisille vapaudensymboli. Viime vuosisadan alussa naisetpyrkivät itsenäistymään ja vapautumaankahleista, joita he näkivät yhteiskunnan heidänympärilleen asettaneen. Taistelu toi heilletoisaalta itsenäistä yhteiskunnallistavaikutusvaltaa, äänioikeuden,opiskelumahdollisuuden, mahdollisuudenitsenäiseen ammattiin, toisaalta myösliikkumisen vapauden, johon vaikuttikulkuvälineiden kehitys, rautateidenrakentaminen ja polkupyörän keksiminen jateollinen valmistus.

Takaisin palaava näkee kotikulmansa uusinsilmin. Maailma on pienentynyt, ongelmat ovatsuhteutuneet toisiinsa. Erilaisten ympäristöjenmerkitys, hyvät ja huonot puolet on vertailtu,ja vastaanottajat saavat hurratessaan vastaansaerilaisen ihmisen kuin matkalle on lähtenyt.Matkan jälkeen on aika pohtia, mikä matkassaon tärkeää ja mikä maailmassa on olennaista.Joidenkin mielestä koti ja yksinkertainen elämävie voiton, toisten mielestä vain liike on tärkeää.Monet maailman matkaajat eivät olekaanosanneet lopettaa, vaan ovat matkalla kaikenaikaa. He ajavat elämässään satoja tuhansiakilometrejä, kiertävät maailmaa myötäpäiväänja vastapäivään, ajavat mantereita etelästäpohjoiseen ja idästä länteen. Suunnittelevatuutta matkaa kun eivät ole ajamassa ja kertovatkokemuksistaan tuhansille kateellisillekuulijoille. Siinä joukossa minäkin olen ollut.

keikkumista hölmistellen. Viikon voi viettääAustaralian aavikoiden autiutta ihmetellen taiKioton vilinässä. Matkalla on aikaa ajatellamonia ajatuksia, joita muuten ei tulisi mieleenlainkaan.

Nykypäivän matkailija tarvitsee mukaansaluottokortin ja puhtaan teepaidan, mutta varsinvähällä varustuksella pyöräilijät lähtivät liikkeelle1800-luvullakin. Eipä ollut silloin tarjollavarusteitakaan, ei sen paremmin pyörälaukkuja,johon niitä pakata. Runkokolmion sisäänsovitettu kapea nahkalaukku piti sisällään nevähät varusteet, mitä tarvittiin. Ruuan,majoituksen ja vaatteet saa matkaltakin, mitäniitä mukanaan kantamaan. Runsaatmatkatavarat hidastavat matkantekoamerkittävästi, mitä mäkisempi maasto, senenemmän. Pyrkiminen kaiken mukanakannettavan minimoimiseen onkin perusteltua.Tärkeätä on tietenkin matkaajan oma kunto japyörän luotettavuus ja keveys. Pyörän osaltapitää miettiä, että viat ovat korjattavissa missäpäin maailmaa tahansa. Muuten on hyvä jos voityytyä kulloinkin saatavilla olevaan ruokaan jamajoitukseen. Helpointa onkin jos voi valitaeteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon senmukaan, kummassa kulloinkin tarkenee. Näinvoi matkata riippumatto majoitusvarana jashortsit vaatteena.

Pyörämatkailu kuluttaa niukasti energiaa,

Kartta on vanhimpia maailmanympärimatkaajanapuvälineitä. Se on edelleenkin korvaamaton siellämissä pyöräreitit on puutteellisesti opastettu.

PINNOJEN VÄLEJÄKOONNUT RISTO LEHTO

PIRU VEIKurikassa sanottiin polkupyörästä: ”Piru vei ihmisen sielua. Vaikka se kuinka olis potkinutvastahan.”

NÄIN ONTaidat pitää pyöräilystä? Kyllä, mistäs tiedät? Sinulla on mustat renkaat silmiesi alla.

PUSSIHOUSUTYksi menestyksekkäimmistä suomalaisista kilpapyöräilijöistä oli hämeenlinnalainen PaavoKuusinen. Kuusinen oli ankara harjoittelija, minkä seurauksena hänen reitensä olivat erittäinvahvat, kuten kilpapyöräilijällä kuuluu ollakin. Niinpä hämeenlinnalaiset totesivat Kuusisesta:”Paavolla on pussihousut jalassa”

KUKA NYT HUVIKSEENMannerheimin jatkosodan aikainen adjutantti eversti O.R. Bäckman on kertonut keskustelusta,joka käytiin, kun kenraali Ernst Linder kävi jatkosodan aikana Ruotsista Mannerheimin vieraanaMikkelissä. Linder muisti Bäckmanin pyöräilyharrastuksen ja kysyi, vieläkö tämä pyöräilee.Vanhana ratsuväen miehenä Mannerheim ehti väliin ihmettelemään: ”Kuka nyt huvikseenpyöräilisi?”

PIRTUA JA POLKUPYÖRÄÄ EI TAKAVARIKOITU KUHMOISISSAKuhmoisiin oli 30-luvun alussa tullut nimismieheksi Fagerholm, joka lupasi kovana savolaisenakitkeä pitäjästä salakuljetetun viinan liikkeet.

Kirkonkylän suuren Pukkalan talon poika, Yrjö Kauppinen kuului niihin vilpereihin, jotkasaivat nyt pitää varansa.

Kerran oli sakki, johon Yrjökin kuului hankkinut ”kympin läkin”, niin kuin kymmenen litranpeltikanisterista tavattiin sanoa. Porukka löi Yrjön kanssa vedon. Jos tämä kuljettaa astiankirkonkylän halki, pankinjohtajanakin toimivan nimismiehen konttorin ohi käryämättä, Yrjön eitarvitse maksaa osuuttaan aineesta. Jos käry käy, Yrjö kärsii nahoissaan yksin.Yrjö sotki astian päältäpäin tervaan ja nosti sen pyöränsä telineelle ja lähti taluttelemaansitä läpi kylän. Nimismies seisoi pankkitalon pihassa keskustelemassa jonkun isännänkanssa ja kysäisi Yrjöltä, että mihis tämä. Tällä oli vastaus valmiina: ”Pitäs Niemen Artunkanssa tervata meijän vene.” Yrjö sai itse maksuttoman ”tervauksen”.

PIRTUA JA POLKUPYÖRÄ TAKAVARIKOITIIN SOMEROLLASYLVÄNÄN KYLÄSSÄMarianpyhinä saivat Someron poliisiviranomaiset vihiä, että työmies Vieno Ojala oli yöllä kuljettanutpolkupyörällä spriitä ja kätkenyt sen naapurin navetan vinnille. Poliisit löysivätkin mainitulta vinniltäkaksi 10 litran spriikanisteria, jotka he takavarikoivat samoinkuin Ojalan polkupyöränkin, jollahän spriinhakumatkansa oli suorittanut

Hämeen Sanomat 31.3.1939

Poimintoja

Ennen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaanEnnen vanhaan

HELKAMALLAHANGOSSA

KERHOKUULUMISIAKotisivut päivitetty

Vanhojen Velojen kotisivut on kesän kuluessapäivitetty. Sivut sijaitsevat uudessa osoitteessawww.vanhatvelot.org. Myös kotisivujen sisältöon uudistunut. Sivuja kannattaa silloin tällöinvilkaista, sillä ajankohtaisista asioista tiedotetaanniillä. Moni on sivut jo löytänytkin:ensimmäisen kahden kuukauden kuluessasivuilla vieraili yli 300 kävijää.

Jäsenmäärä kasvaa

Yhdistyksen jäsenmäärä jatkaa kasvuaan. Tätäkirjoitettaessa jäseniä on 77. Näistä neljä onulkomaisia sisarjärjestöjä, joiden jäsenenäVanhat Velot ry vastaavasti on. Jäsenmaksunon maksanut 64 jäsentä.

Päätettyä

Vanhojen Velojen hallitus päätti kokouksessaan9.10.2003, että yhdistys liittyy kansainväliseenkattojärjestön IVCA:n jäseneksi. Jäsenyysmahdollistaa kansainvälisten yhteyksiensyventämisen. Jäsenetuihin kuluu mm. neljästivuodessa ilmestyvä lehti, joka sisältääveteraanipyöriä koskevia tutkimuksia ja juttuja.

Vanhat Velot ry:n syyskokous

Vanhat Velot ry:n hallitus kutsuu yhdistyksen jäsenet sääntömääräiseen syyskokoukseen Tampereen Vanhalle kirjastotalolle la 29.11.klo 14. Kokous pidetään kirjastotalon ensimmäisen kerroksen luentosalissa. Esityslista on sääntöjen mukaisesti

1. Kokouksen avaus2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys5. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, jäsenmaksujen suuruudet sekä tulo- ja menoarvio seuraavalle kalenterivuodelle6. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet7. Valitaan yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja heille varatilintarkastajat sekä päätetään tilintarkastajien palkkiosta8. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Yhdistys tarjoaa kokoukseen osallistujille kokouskahvit. Kokouksen yhteydessä jäsenillä on mahdollisuus tutustua ulkomaistensisarjärjestöjemme julkaisemiin lehtiin.

Kokousesitelmä Ruotsista

Kokouksen jälkeen klo 15 alkaen Gert Ekström Ruotsista esitelmöi otsikolla ”Ruotsin pyörähistoriaa sanoin ja kuvin”. Gert Ekströmon ruotsalaisen yhdistyksen Cykelhistoriska Föreningin perustajajäsen. Hän on tutkinut pyörän historiaa pitkään ja kirjoittanut useitapyörähistoriaa käsitteleviä teoksia, mm. toissa vuonna ilmestyneen kirjan ”Älskade cykel”. Esitelmä tulkataan suomeksi.

Vehkajärvi-pyöräily

Vanhojen Velojen suosittelemiin tapahtumiinkuului alkukesästä järjestetty Vehkajärvi-pyöräily itäisellä Pirkanmaalla. KirkasvetinenVehkajärvi houkuttelee kalastajia, mutta onerinomaisen sopiva myös ympäri pyöräiltäväksi.Matka on kelvollinen vanhoillekin pyörille jamaisemat vaivan väärtti.

Reitti järven ympäri on noin 40 km pituinen,ja se kulkee neljän kunnan kautta:Kuhmalahden, Kuhmoisten, Padasjoen jaLuopioisten. Jo useita vuosia kesän korvallajärjestetty Vehkajärvi-pyöräily on saanut alueella

PYÖRÄPAJALTA

Mikä tämä on?

Tunnistatteko yllä olevanvekottimen?

Edellisessä numerossa kysyttymötikkä oli renkaan paistolaite,jolla korjattiin vulkanointia pula-aikaan.

Myydään

Vanha polkupyörän etuteline vm. 1930. Hinta25 e. Puh. (03) 223 9864.

Polkupyörän vanha öljylyhty vm. 1890. MerkkiH. Miller Birmingham. Hinta 75 e. Puh. (03)223 9864.

Polkupyörän käyttämätön dynamo Rieman.Hinta 15 e. Puh. (03) 223 9864.

Kaksi puuvannetta, 36 reikäisiä. Alkuperäisetpuna-mustat raidoitukset. Hinta 60 e. Puh. (03)223 9864.

Ostetaan

1. Ostan STURMEY-ARCHER rumpujarru-etunapoja, ja niiden osia. Lauri Toldsepp, puh.:04 4088 0333

2. Ostan Columbia-pyörän etumerkin(Columbia, Pope MFG, Hartford)Lauri Toldsepp, puh. 04 4088 0333

3. Ostan Torpedon 1930/1940-luvun 2-vaihteisen takanavan (Torpedo Zweigang)tai 3-vaihteisen (Dreigang) Lauri Toldsepp,puh.: 04 4088 0333

Kerätään talteen

Kirjoitan Pikajalkaan juttua kinnereistä.Valokuvia ja omakohtaisia muisteluksia onkertynyt niukasti. Jos olet joskus ajanutkinnerillä tai muistat nähneesi niitä jossakin päinSuomea, otatko yhteyttä. Markku Lahtinen,puh. iltaisin (03) 377 1169.

KESÄN TAPAHTUMIA

Polkupyörän kor jausteline 250 eur.Rihtauspukki 150 eur. Uusi miestenpyöränrunko Pyrkijä vuodelta 1937, uusimiestenpyörän runko Tunturi 1930-luvulta 170euroa/kpl. Vanhojen polkupyörien uusia osia!Poljinkumeja, vanteita, lokasuojia, etu- jatakanapoja, kissansilmiä, kädensijoja, merkkejä,etuhaarukoita, kampia, rattaita, ketjuja,pakettitelineitä, hameverkkoja, työkalulaukkuja,pumppuja, pumpunpitimiä, ohjaustangonkannattimia, etuhaarukan ja keskiön osia,seisontatukia, käytettyjä satuloita, lyhtyjä,dynamoita, roiskeläppiä, pp paikkamaalia,työkaluja, pakettitelineen työkalukoteloita,polkimen akseleita, ketjusuojia ym ym.Käsinpoljettava 3-pyöräinen invalidipyörä(täysin ajokuntoinen), kammista veivattava 3-pyör. invalidipyörä (vähän puutteellinen, osina).Hannu Mattila p. (09) 420 9080.

toimivat kylät puhaltamaan yhteen hiileen. Tänävuonna väkeä oli kiertämässä järveä lähes yhtäpaljon kuin kylissä on asukkaita – ja ne jotkaeivät pyöräilleet, olivat mukana järjestelyissä,kuka huoltamassa, kuka kokoamassakäsityönäyttelyä, kuka leipomassa pullia jakaatamassa kahvia.

Tunnelma ajoissa oli hyvin leppoisa jakiireetön, sillä lähteä sai mistä vain ja pitkinaamupäivää. Kahvipaikoilla kun pistäytyiottamassa leiman kuponkiin osallistui vieläarvontaankin. Puffetteja oli kymmenenkilometrin välein, ja ajajien hyvinvoinnistapidettiin huolta. Kylätoimikuntien kassatkilisivät. Hengenravintoa tarjottiin mm.Kasiniemen kudontakerhon näyttelyssä jaÄmmätsän kartanon historiallisten nukkien

esittelyssä.Vehkajärveläiset olivat innostuneet joukolla

panemaan kuntoon vanhoja pyöriään, joilla heesiintyivät ajanmukaisissa asuissa. ToivosenEeron kunnostama Rekord olisi päihittänytkilpailijansa Vammalan missikisoissa mennentulleen.

Vanhojen velojen lisäksi useita huvitti myöspaikkaseudulla aiemmin tuntematon nojapyörä.

Erinomainen toimintaidea muillekinkyläkunnille!

KokoontumisajotVammalassa

Vammalaan sattui parahiksi markkinapäivä, kunVanhat Velot kokoontuivat ajelulle. Ajelu torinja rantabulevardin läpi herätti ansaittuahuomiota. Joukossa oli mukana myöshienokuntoinen vammalalaistapyöränrakennustaitoa edustanut Niilo Ranninvalmistama ”Kilpailu” –pyörä. Korviaan saihöristellä myös kuunnellessaan MattiJärvenpään ajelevan palikapyöräisellä pula-ajanajokillaan. Vahinko vain, ettei pyörä kestänyttäyttä lenkkiä.

Muutamien kilometrien ajelun jälkeen tultiinPyhän Olavin kirkolle, jonka remontti juuri olivalmistumassa. Vanhat pyörät ovat luontevassaympäristössään kirkkoaitaa vasten astettuna,onhan pyörä helpottanut kirkossa käyntiä satavuotta sitten melkoisesti.

Ajelun oheisteemaksi valittu Ennätys-pyörien kilpailu jäi tyngäksi. Mr. Rekordiksipääsi Kalevi Lepoa originaaliasussa kantanutRekord.

Kangasalalainen pyöräilyaktiivi, Pauli Seppälä,paitsi polkee paljon, myös seurailee ympäristöäja tien varsia löytäjän silmällä. Jopa niin tarkalla,että se on saanut aihetta kanssapyöräilevänvaimon pilapuheisiin.

Kun olen kertonut hänelle yhteyksistänivanhojen pyörien harrastajiin, olen saanuthäneltä alan romppeita edelleen toimitettavaksi.

Keväisellä pyöräreissulla Säkylässä Paulinterävä silmä havaitsi vanhan pyöränraadonerään vanhan talon pihapiirissä Löytäneenkylässä Pyhäjoen sillan pielessä. Hän muistiallekirjoittaneen kertoneen Vanhojen Velojenpyörämerkkien etsintäprojektista ja pysähtyitarkastelemaan romua likemmin. Nimikilpi olivielä tallella ja sen irrottaminenhuonokuntoisesta rungosta oli helppo juttu.Paikalta poistuessaan Paulista tuntui, ettävanhan talon ikkunaverho olisi heilahtanut.Merkki oli niin ajan patinoima, että se oli täysinlukukelvoton. Itse pyörän nimen osalta saattoi

ELON TAIVALTEKSTI RISTO LEHTO

sentään arvella sen alkavan ehkä E-kirjaimella.Toimitin kilven veljelleni Ollille, joka

ammattimiehenä hellävaroen käsitteli sentunnistettavaksi. Oli löytynyt ELO- merkkinenpyörä, jota Velojen luetteloon ei ollut vieläilmoitettu.

Kun kuulin, että Pauli käy polkemassa vieläkesän aikana Säkylän maisemissa, toivoinsaavani pyörästä valokuvan. Jos asiantuntijatvoisivat arvioida kuvasta valmistusaikakauttajne.

Elokuun lopulla sainkin haltuunipyöräporukan jäsenen Helvi Kuusikonvalokuvia vanhuksesta.

Työteliästä, mutta varmasti mielenkiintoistaolisi selvitellä, koska, paljonko ja millaisissaoloissa Eloa koottiin.

Ehkä juuri tämän Elo-yksilönkin taipaleestavoisi paikkakunnalta löytyä vielä tietoakäyttäjistäkin.

Elon raato löytöpaikallaan. Elonkunnnostettu kilpi sivulla 12.

HuoneentauluHuoneentauluHuoneentauluHuoneentauluHuoneentaulu

Pikajalka-lehden 1/2003 Huoneentaulussasivulla 35 kerrottiin vannejarrusta, joka jo olikeksitty, mutta jota ei juurikaan vielä ollut1900-luvun alun vakiopyörissä. Myöhemminniin yleiseen ja nyt jo itsestään selvään“takapyöräjarruun” suhtauduttiin aluksiepäilevästi. Näin ainakin oheisessaartikkelissa, joka kuvineen on julkaistuSuomen Urheilulehdessä sivuilla 334-335vuonna 1902.

Kaikista polkupyörämme osista onvarmaankin jarrulaitos tähän saakkavähimmin tyydyttänyt pyöräilijöitä. Monionkin kokonaan poistanut sen, ja syyttähän menettelytapaan ovat usein olleetsangen oikeutettuja. Ne lukuisat,surulliset tapaturmat, joihin jarrun puuteon ollut syynä, ovat kuitenkin elvyttäneetjarrulaitoksen tarpeen. Siksipä onkinDresdenissä valmistettu uusi, “Seis”-niminen jarru, joka vaikuttaatakapyörään eikä etupyörään kutentähänastiset suuremmassa taivähemmässä määrässä epäonnistuneetjarruttamislaitokset.

Huomattavin seikka “Seis”-jarrussaon, että se ei vaikuta gummirenkaaseen,joka helposti voisi kulua, vaantakapyörän kieruun. Kuten kuvastaselvenee, onpi hevosenkengänmuotoisen jarrun molempiinpäihin kiinnitetty kaksi pulkkua, jotka käytettäessähankaavat, yksi kummaltakin puolelta kierua. Paitsi tätävarsinaista jarrua, kuuluu laitokseen vielä vipu, jokakiinnitetään ohjaustankoon ja jonka avulla pyöräilijäpyöräänsä jarruttaa. Tämän vivun ja varsinaisen jarrunyhdistää toisiinsa yläraamin ympäri kierretyssägummiputkessa liikkuva lanka.

Saksalaiset tietysti ylistämällä ylistävät uuttakeksintöänsä. Erittäinkin kiittävät he tätä jarrua sen vuoksi,ettei se vie sanottavaa tilaa, ettei se estä pyöräilijääkiinnittämästä matkakapineitaan pyöräänsä, sekä ettei serumenna pyörän ulkomuotoa.

Onhan tämä kaikki totta, ja näissä suhteissa onkin “Seis”

muita jarruja mukavampi. Muttasuotakoon minun kuitenkin lausuamuutamat mielipiteeni tämänuutuuden varjopuolista.

Huomattavin näistä on mielestänise, että ohjaustangosta käy johtolankatakapyörään saakka. Tästä langasta onpyöräilijällä varmaankin oleva paljonvastuksia. Ja kuka voi taata, että se ainapysyy kunnossa, niin että jarru hetivipuun painettaessa pysähyttääpyörän. Jos esim. raamiin tahdotaankiinnittää laukku, joka pitemmillämatkoilla melkein on välttämätön,niin johtolanka estää sen. Ja sitäpaitsi,jos pyörän ulkomuotoavälttämättömästi on pidettäväsilmällä, rumentaahan raamin ympärikierretty lanka ainakin yhtäpaljon kuinnykyinen jarrumme.

Mitä tulee tuohon hevosenkengänmuotoiseen jarruunapulaitoksineen, niin pelkään siihen ajettaessa tarttuvanpaljon likaa, mikä tietysti heikontaa jarrun vaikutusta.Lopuksi mainittakoon, ettemme tämänkään keksinnönkautta pääse tuosta todellakin epämukavasta jarumentavasta vivusta, joka ohjaustankoon kiinnitetään.

“Seis”-jarrun suurin etu on mielestäni se, että sevaikuttaa kieruun eikä gummirenkaaseen; sen huomattavinnurjapuoli on vivun vaikutuksen siirtäminen ohjaustangostatakapyörään saakka pitkin raamia.

Mihinkään lopulliseen arvosteluun uuteen keksintöönnähden ei tietysti nyt vielä voida ryhtyä. Vasta sitten, kun“Seis”-jarru jonkun aikaa on käytännössä ollut, päästäänselville siitä, onko sillä mitään tulevaisuutta.

TEKSTI A.W:N

TAKAPYÖRÄJARRU “SEIS”PIIRROS SUOMEN URHEILULEHTI

Pikajalka 536

”Katu kuuma kaupungin”-näyttely vielä vuodenloppuun asti nähtävänä !

Avoinna joka päivä klo 10-16.

Museomyymälässämme runsaasti uutta alankirjallisuutta - tervetuloa !

www.mobilia.fi

NYT PIKAPIKAA MOBILIAAN