KansiWWW.fm Page 1 Wednesday, August 29, 2001 3:33 PM

PÄIVI KYTÖMÄKI YLIOPISTOJEN TIETOAINEISTOT JA NIIDEN SAATAVUUS JA HYÖDYNNETTÄVYYS EU:N JA SUOMEN TIETOYHTEISKUNTA-POLITIIKAN VALOSSA

Research data of universities, its availability and exploitation in light of the information society policy of the European Union and Finland

2000 50

OULUN YLIOPISTON KIRJASTON JULKAISUJA

PUBLICATIONS OF OULU UNIVERSITY LIBRARY 50

Oulu 2000

Päivi Kytömäki

Yliopistojen tietoaineistot ja niiden saatavuus ja hyödynnettävyys EU:n ja Suomen tietoyhteiskunta-politiikan valossa

Research data of universities, its availability and exploitation in light of the information society policy of the European Union and Finland

Oulun yliopiston kirjaston julkaisuja

Toimittaja/Editor Irene Kujala

Copyright © 2000Oulun yliopiston kirjasto

PL 750090014 Oulun yliopisto

Oulu University LibraryPOB 7500

FIN-90014 University of OuluFinland

ISBN 951-42-5517-8 URL: http://herkules.oulu.fi/isbn9514255178/

SAATAVISSA MYÖS PAINETTUNAALSO AVAILABLE IN PRINTED FORM

ISBN 951-42-5598-4ISSN 0357-1440

OULUN YLIOPISTOPAINOOulu 2000

Tiivistelmä

Tutkimuksessa selvitetään EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietoaineisto-jen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa ja edellä mainitun politiikanmahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan esimerkkien avulla. Tutki-musmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista analyysia ja teemahaastattelua. Aineisto-pohjaisella analyysilla EU:n ja Suomen viranomaisten asiakirjoista saatiin esiin tutkimus-aiheeseen liittyvät teemat. Teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haastattelujen sisällölle jatavoitteille. Haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston yhteensä yhdeksän laitoksen jakolmen yrityksen edustajien haastatteluilla.

Haastatteluissa kartoitettiin sitä, millaisia tutkimusaineistoja yliopistoissa syntyy nii-den tutkimustoiminnassa, ja millaisia hyödyntämistämismahdollisuuksia aineistoilla olisiaineistot keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Lisäksi selvitettiin aineistojen kerää-miseen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä.Yrityksien edustajilta kartoitettiin yritysten tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimi-vuutta sekä EU:n esittämien julkista tietoa koskevien periaatteiden ja palvelujen vaiku-tuksia yritysten toiminnalle. Haastattelut analysoitiin avoimella koodauksella.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komissio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saat-tamaan jäsenmaittensa julkisen sektorin tietoaineistot nykyistä laajemmin yksityisen sek-torin ja kansalaisten käyttöön. Julkinen sektori on merkittävin tietoaineistojen tuottajaEuroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiin käyttää yksityisen sektorinsisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteollisuutta ja työllisyyttä EU:njäsenmaissa. Suomen viranomaiset ovat huomioineet EU:n pyrkimykset 1990-luvun puo-livälistä lähtien yrittäen edistää pyrkimyksiä Suomessa.

Eri tieteen alojen tutkijat kuvasivat tutkimusryhmiensä tai laitoksensa tietoaineistot.Kaikkia kuvattuja aineistoja voisi vastaava muu tutkimus hyödyntää ja seitsemän tutki-muksen edustajan aineistoja myös yritykset. Noin puolta esitellyistä aineistoista oli jokäytetty tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopistojen tietoaineistot olivat laadullisestihyviä ja niiden päällekkäiskeräys on vähenemässä. Usein aineistojen luovuttamisen ehto-na muille tahoille pidettiin kuitenkin yhteistyötä. Lähes kaikki haastatellut tutkijat hank-kivat myös itse tietoaineistoja yliopiston ulkopuolelta. Hankinta tapahtui yleensä ostamal-la. Hankinnan esteenä pidettiin yleisimmin tietoaineistojen kalleutta. Haastatteluissamukana olevien yrityksien tietoaineistojen tarpeet erosivat paljon toisistaan. Hankittavi-en aineistojen hinnoittelu ei ollut esteenä isojen yrityksien tietoaineistojen hankinnalle.

EU:n esittämä tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus sekä perustietopalvel-uajatus saivat laajan kannatuksen sekä yliopistojen tutkijoilta että yrityksien edustajilta.Perustietopalveluun esitettiin yleisimmin lainsäädäntöä, väestötietoja, yleensä tilastotieto-ja, ympäristöön ja meteorologiaan liittyviä tietoja sekä erilaisia karttoja. Perustietopalve-lun arvioitiin edistävän opetusta ja tutkimusta ja yritysten toimintaedellytyksiä. Tutki-muksen tietoaineistoja varten perustettavat valtakunnalliset tietoaineistokeskukset saivatkaikkien haastateltujen tutkijoiden kannatuksen.

Asiasanat: EU, Suomi, informaatiopolitiikka, julkinen sektori, perustietopalvelu, tiedon-hankinta, tiedontarpeet, tietoaineistot, tietoyhteiskuntapolitiikka, yksityinen sektori, yli-opistot.

Sisällysluettelo

Tiivistelmä

1. JOHDANTO .................................................................................................................. 81.1 Tutkimuksen tausta ................................................................................................ 81.2 Tutkimuksen aihe ................................................................................................... 91.3 Tutkimuksen keskeiset käsitteet .......................................................................... 111.4 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset .................................................. 151.5 Tutkimuksen rakenne ........................................................................................... 16

2. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS ................................................................................... 172.1 Tutkimusaineisto .................................................................................................. 172.2 Tutkimusmenetelmät ........................................................................................... 202.3 Tutkimuksen rajaukset ja rajoitukset ................................................................... 21

3. EUROOPAN UNIONIN JA SUOMEN VIRANOMAISTEN POLITIIKKA JULKISENSEKTORIN TIETOAINEISTOJEN HYÖDYNTÄMISESSÄ .................................. 233.1 EU:n politiikka julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämisessä .................. 233.2 Julkisen sektorin tietoaineistojen merkittävyys ................................................... 273.3 Yritysten oikeudet tietoon .................................................................................... 303.4 Universaalitietopalvelu ........................................................................................ 323.5 Synergiasuosituksen toteutumiseen liittyviä ongelmia ........................................ 343.6 Julkisen sektorin tietoa koskeva politiikka Suomessa ......................................... 37

4. YLIOPISTOISSA SYNTYVÄT TIETOAINEISTOT JA NIIDEN HYÖDYNNET-TÄVYYS ..................................................................................................................... 454.1 Tutkimuksessa syntyvät tietoaineistot ja niiden hyödynnettävyys ...................... 454.2 Suhtautuminen tietoaineistojen hyödyntämiseen ................................................. 544.3 Julkaisut tutkimuksien hyödyntämisessä ............................................................. 56

5. YLIOPISTOT TIETOJEN KERÄÄJINÄ .................................................................... 585.1 Yliopistojen tutkimuksessa syntyvien tietoaineistojen laatu ............................... 585.2 Tietoaineistoihin liittyviä tietoturvakysymyksiä ................................................. 615.3 Tutkimuksen tietoaineistojen päällekkäiskeräys ................................................. 62

6. YLIOPISTOT AINEISTOJEN ANTAJINA .............................................................. 666.1 Aineiston luovutuksen taustalla yhteistyö ........................................................... 676.2 Esteitä tietoaineistojen luovutukselle ................................................................... 686.3 Aineistojen myyminen ......................................................................................... 696.4 Oikeudet tutkimusaineistoon .............................................................................. 706.5 Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus ............................................. 746.6 Kansalliset tietoaineistokeskukset ....................................................................... 76

7. TIETOAINEISTOJEN HANKINTA YLIOPISTOILLE ............................................ 797.1 Aineistojen hankintaa liittyviä ongelmia ............................................................ 807.2 Aineistomaksut ja niiden vaikutukset .................................................................. 817.3 Nuoren tutkijan vaikeudet .................................................................................... 83

8. EU:N JULKISEN TIEDON SAATAVUUTTA JA HINNOITTELUA KOSKEVIENESITYSTEN ARVIOINTI YLIOPISTOJEN KANNALTA ...................................... 848.1 Perustietopalvelu ................................................................................................. 858.2 EU:n hinnoitteluperiaate ...................................................................................... 878.3 Tutkimuksesta perustietopalveluun tietoaineistoja .............................................. 888.4 Tutkijoiden toiveita perustietopalvelun sisällölle ................................................ 908.5 Synergiasuosituksesta direktiiviksi ...................................................................... 92

9. YRITYSTEN NÄKÖKULMA JULKISEN SEKTORIN TIETOAINEISTOJEN HYÖ-DYNTÄMISEEN ........................................................................................................ 959.1 Yritysten tarvitsemat julkisen sektorin tietoaineistot ........................................... 969.2 EU:n hinnoitteluperiaate yritysten näkökulmasta ................................................ 999.3 Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus yritysten näkökulmasta ..... 1009.4 Perustietopalvelu yritysten näkökulmasta ......................................................... 102

10. JOHTOPÄÄTÖKSET .............................................................................................. 10410.1 Yhteenveto tuloksista ....................................................................................... 10410.2 Tutkimustulosten perusteella esitettävät suositukset ....................................... 108

LIITE 1: YLIOPISTOJEN TUTKIJOIDEN HAASTATTELULOMAKE .................. 110LIITE 2: YRITYSTEN EDUSTAJIEN HAASTATTELULOMAKE ......................... 114LIITE 3: EU:N KOMISSION SYNERGIASUOSITUS ............................................... 116LIITE 4: HAASTATELTUJEN YLIOPISTOTUTKIJOIDEN TUTKIMUKSESSA TAI

LAITOKSELLA SYNTYNEET TIETOAINEISTOT .............................. 120LÄHTEET ...................................................................................................................... 132

ESIPUHE

Tiedosta ja tietoaineistoista on ennustettu tulevaisuuden merkittävää tuotantotekijää van-hojen traditionaalisten resurssien rinnalle. Euroopan unionissa tietoteollisuus on nähtykoko 1990-luvun Euroopan talouden veturina. Unionin arvioinnin mukaan kaupallisestiarvokkaita ja mielenkiintoisia tietoaineistoja kerää kuitenkin ensisijaisesti julkinen sekto-ri, viranomaiset. Unionin ongelmana on ollut ratkaista, kuinka nämä tietoaineistot saa-daan yritysten käyttöön ja siten jalostettaviksi tuotteiksi. Suomi on pyrkinyt Euroopanunioniin liittymisensä jälkeen selvittämään tätä monimutkaista ja erityisesti taloudellisiaintressejä sisältävää ongelmaa.

Euroopan unionin asiakirjoissa mainitaan myös yliopistojen tutkimuksen tuloksenasyntyvät tietoaineistot mahdollisina tietotuotteiden raaka-aineina. Yliopistossa työskente-levälle tämä on erittäin kiinnostava kysymys. Löytyykö yliopistoista todella kaupallisestikiinnostavia aineistoja? Mitä ne voivat olla? Mitkä tahot voisivat hyödyntää näitä tietoai-neistoja kaupalliseen toimintaansa? Hyötyisikö yliopistojen tutkimus- ja opetustoimintaunionin pyrkimysten toteutumisesta? Näihin kysymyksiin on tällä tutkimuksella pyrittysaamaan vastauksia.

Kiitän lämpimästi haastattelemiani yliopistojen tutkijoita ja yritysten edustajia, jotkaantoivat aikaansa ja paneutuivat aiheeseen ja kysymyksiin. Aihetta pidettiin yleisesti mie-lenkiintoisena ja selvittämisen arvoisena, mikä lisäsi omaa iloani työn teossa. Käydyt kes-kustelut olivat antoisia monessa mielessä eivätkä vähiten siksi, että yliopistojen tutkimus-toiminta avautui aivan uudella tavalla minulle. Ja yllätys, Euroopan unionin asiakirjatalkoivat elää todellisuutta.

Oulu 2000 Päivi Kytömäki

1 JOHDANTO

1.1 Tutkimuksen tausta

Tiedosta on tullut 1980-luvulta lähtien merkittävä resurssi ja tietoon liittyy suuria talou-dellisia arvoja. Mead Data Corporationin presidentti Jack W. Simpson teki vuonna 1985varsin hyvin osuneen 10 kohdan ennustuksen tiedon megatrendeista, joka julkaistiin Onli-ne-lehden maaliskuun numerossa 1985. Simpsonin trendeistä seitsemän on erityisen mie-lenkiintoisia tämän tutkimuksen kannalta: 1) tiedosta tulee strateginen ase, 2) tiedonomistamisesta tulee kasvava maailmanlaajuinen konfliktin aihe hallitusten ja yksityistenyritysten välille, 3) tieto ei ole enää vapaata, 4) arvokas tieto tulee olemaan saatavissadigitaalisessa muodossa, 5) elektronisen tiedon maailmanlaajuinen ”megakirjasto” syn-tyy, 6) uusi teknologia muovaa uudeksi käsityksiämme yksityisyydestä, turvallisuudestaja omistamisesta ja 7) tiedon vaihto tietoverkojen avulla kaataa maantieteellisiä ja kult-tuurisia esteitä. (Simpson 1985.)

Tietoa sekä sen saatavuutta ja saantia on pidetty yleisesti tärkeänä luotaessa uutta tie-toa (esim. Laaksovirta 1986, 242). Tiedon merkitystä strategisena aseena, kuten Simpsonedellä kuvasi, tai tiedon merkitystä kansantaloudellisena tekijänä, hyödykkeenä, on alettuyhä enemmän korostaa monilla tahoilla (esim. Evans 1987, 2). Uusimpia tutkijoiden teke-miää ennustuksia on kansainvälisen, korkeatasoisen tutkijaryhmän tutkimus uudesta tie-dontuotannosta. Tutkimuksen rahoitti Ruotsin tutkimusneuvosto FRN, Swedish Councilfor Research and Planning. Se toteutettiin professori Gibbonsin johdolla (Gibbons et al.1995.)

Gibbonsin ryhmä esittää, että tulevaisuudessa taloudellinen aktiviteetti tulee organisoi-tumaan yhä enemmän tiedon ympärille. Tiedon tuotannon muuttuminen liittyy globaalintalouden muutokseen. Vanhat traditionaaliset resurssit kuten maa-omaisuus, työ ja pää-oma menettävät merkitystään ja hyvinvoinnin pääasiallisia tuottajia ovat tieto (informati-on) ja tietämys (knowledge). (Gibbons et al. 1995, 46-58.) Tekijät kutsuvat vanhaa tapaatuottaa tietoa Tyyppi 1:ksi ja uutta tapaa tuottaa tietoa Tyyppi 2:ksi. Tyyppi 1:lle on luon-teenomaista mm. se, että korostetaan tieteellisen tiedon arvoa itseisarvona sinällään.Tyyppi 2:n mukainen tiedon tuotanto tähtää (lähes aina) hyötykäyttöön ja hyödyntäjänävoi olla teollisuus, julkishallinto tai yhteiskunta yleisimminkin. Hyödyntäminen ymmär-

9

retään laajemmin kuin esimerkiksi tuotekehittelynä. (Gibbons et al. 1995, 3-11.) Tietoonperustuva teollisuus ja tietoteollisuus eroavat tavassaan käyttää tietoa. Tietoon perustuvateollisuus käyttää tietoa hyväkseen varsinaisessa tuotannossa ja prosessien kehittämisessä,kun taas tietoteollisuus tähtää myytävissä olevan tiedon tuottamiseen hyödykkeinä. (Gib-bons et al. 1995, 85).

Tiedon kysyntä ja kauppaaminen tulevat lisääntymään sitä mukaa, kun kaupan ja teol-lisuuden kansainvälinen kilpailu lisääntyy. Tekijät toteavat, että tiedon kysynnän kasvaes-sa markkinoilla yhä useammin osoittautuu, että tietoa ei ole saatavissa, ainakaan välittö-mästi. Kyse ei kuitenkaan ole heidän mielestään niinkään uuden tiedon tuottamisesta kuinjo olemassa olevan tiedon kaupallisesta hyödyntämisestä. (Gibbons et al. 1995, 84-89.)Ryhmän mukaan yliopistoilla on ”tietovarastoja”. Yliopistoissa on tuotettu tietoa varas-toon siltä varalta, että sitä voidaan myöhemmin tarvita. Yliopistojen tiedon tuotanto onkuitenkin muuttumassa Tyyppi 2:n mukaiseksi. (Gibbons et al. 1995, 52-53).

Yliopistot ovat merkittäviä uutta tietoa luovia organisaatioita. Yliopiston tietovirratvoidaan jakaa yliopiston sisäisiin ja ulkoisiin. Sisäisiä tietovirtoja ovat hallinnon operatii-viset tietojärjestelmät sekä opetuksen ja tutkimuksen tietojärjestelmät. Valtaosa yliopis-ton sisäisistä tietovarannoista - ja virroista syntyy opetuksen ja tutkimuksen kautta tai liit-tyy näihin. Näitä ovat aikakauslehtiartikkelit, kirjat, luennot ja niihin liittyvät aineistotsekä tutkimuksessa syntyvät erilaiset tieto- ja aineistovarannot. Tutkimusrekisterit sisältä-vät hallinnollisen tiedon lisäksi myös tutkimuksen tuloksiin liittyvää tietoa. Kuitenkin tie-teellinen tieto välittyy edelleen ennen kaikkea julkaisujen kautta.

Myös Suomessa on alettu pitää tietoa merkittävänä taloudellisena resurssina. Tätänäkemystä ja asennetta tietoon kuvaa hyvin Suomen itsenäisyyden rahaston SITRAn24.9. 1997 päivätyn Tietoyhteiskuntastrategiaprosessin työohjelman 1997-1998 teksti:

”Tietovaranto on muodostumassa tärkeäksi tuotantotekijäksi ja kansallisilla tieto-varannoilla on yhä laajempi merkitys kansantaloudessa. Yhteiskunnan investoin-teja tiedon keruuseen, ylläpitoon ja jalostamiseen ei erityisemmin tiedosteta, eikäniiden tuottamaa hyötyä kansantaloudessa juuri tunneta. Tieto- markkinoidenkehittymisen kannalta on tarpeen selvittää tieto- varantojen arvoa ja tiedon hyö-dyntämisien potentiaalia sekä esteitä”. (Kuronen 1998a, 12.)

1.2 Tutkimuksen aihe

Myös Euroopan unionissa (EU) on nähty tietoteollisuuden merkitys ja tietoteollisuus onnimetty EU:n talouden veturiksi. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1995alusta. Näin unionin päätökset vaikuttavat myös yliopistojen ja muiden tutkimuslaitostentoimintaan. Tässä tutkimuksessa perehdytään EU:n politiikkaan julkisen sektorin tietoai-neistojen hyödyntämisessä ja Suomen viranomaisten reagointiin asiassa. Tutkimuksessaselvitetään, miten EU:n tietovarantojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskeva ajatus-malli koetaan yliopistoissa tutkimuksen ja opetuksen kannalta tai yrityksissä liiketoimin-nan kannalta. Työssä tarkastellaan myös yliopistojen tuottamia tietoaineistoja ja niidenmahdollista kiinnostavuutta tai hyödynnettävyyttä tietoaineistoja koonneen tutkimusryh-män ulkopuolella mukaan lukien kaupallinen hyödyntäminen.

10

EU:n komissio on jo pitempään osoittanut suurta kiinnostusta julkisen sektorin tuotta-mien tietojen vapaampaan hyödyntämiseen kansalaisten, valtion ja yritystoiminnan tar-peisiin. Euroopan unionin useiden jäsenmaiden vakavin yhteiskunnallinen ja taloudelli-nen ongelma on työttömyys. Unioni on ennen kaikkea taloudellinen liittouma, jonka sel-keimpiä päämääriä on jäsenvaltioiden taloudellinen hyvinvointi. Tässä olennainen osa ontoisaalta hyvä kansainvälinen kilpailukyky ja toisaalta kansalaisten hyvä ostovoima.Erääksi merkittäväksi kilpailtavaksi markkina-alueeksi unioni on nähnyt tietotuotteet.

Työllisyys ja tietoyhteiskunta kytkettiin unionin suunnitelmissa vakavasti ja määrätie-toisesti yhteen 1990-luvun alussa. EU:n Eurooppaneuvosto asetti vuonna 1988 tietomark-kinat etusijalle silloisen Euroopan yhteisön kokonaisstrategiassa pitäen tietoaineistojateollisen kehityksen moottorina. Vuonna 1994 ilmestyi EU:n komission valkoinen kirjakasvusta, kilpailukyvystä ja työllisyydestä (Euroopan unioni - Euroopan komissio 1994).Kirjan lähtökohtana oli se, että päättäjillä on "vallankumouksellinen haaste" hyödyntäätieto- ja viestintäteknologian uusia ja monipuolisia mahdollisuuksia yhteiskunnan kehittä-miseksi. Uusi vallankumous perustuu ihmiskunnan tietämykseen, kun tietoa voidaan seneri muodoissa käsitellä, säilyttää ja siirtää ajan, paikan tai määrän rajoittamatta. Uudenteknologian ja tietoaineistojen laajassa hyödyntämisessä nähdään valtava uusien palvelui-den ja tuotteiden potentiaali ja sitä kautta oletetaan syntyvän suuri määrä uusia työpaikko-ja. Yhteiskunnan, jossa kasvava osa elinkeinoista saadaan tietoaineistojen ja tietoliikenne-teknologian hyödyntämisen avulla, todettiin kyseisessä valkoisessa kirjassa näin siirtyvänvaiheeseen, jota Suomessa alettiin kutsua tietoyhteiskunnaksi ja englanninkielisessä maa-ilmassa termillä information society. Tietoyhteiskuntaan siirtyminen nähtiin valkoisessakirjassa tärkeimmäksi keinoksi työttömyyden hoidossa.

Keskeisenä tekijänä tietoyhteiskuntaan siirtymisessä ja uusien työpaikkojen luomises-sa ovat Euroopan unionin näkemyksen mukaan tietoaineistot ja uusi tieto- ja viestintätek-nologia. Unionilla oli jo ennen 1990-luvun alkua käsitys siitä, mistä ja millaisista tietoai-neksista on kyse. Erityisen tärkeäksi tietoyhteiskuntasuunnitelman kannalta nähtiin julki-sen sektorin keräämät ja ylläpitämät tietoaineistot. Jo vuonna 1981 oli Euroopan neuvos-to antanut suosituksen julkisten tietojen saatavuuden parantamisesta kansalaisille (Coun-sil of Europe, Committee of Ministers 1981). Unionin Eurooppa-neuvosto katsoi, että jul-kinen sektori on keskeinen ja pääasiallinen tietoaineistojen tuottaja ja tästä syystä julki-nen sektori voi joko estää tai edistää tietoteollisuuden kehitystä. Estääkseen estämisen jaedistääkseen edistämistä Euroopan unionin komissio antoi tietomarkkinoiden julkisen jayksityisen sektorin synergian edistämistä koskevan suosituksen vuonna 1989 (jatkossasynergiasuositus, Commission of the European Communities 1989).

On arvioitu, että Euroopassa käytetään noin 100 miljardia markkaa vuosittain jo keksi-tyn uudelleen keksimiseen tai ideoiden uudelleen kehittelyyn. Syynä tähän arvellaan tosinolevan ensisijaisesti puutteellinen patenttitietous ja sen, että 80 % teknisestä tiedosta jul-kaistaan nykyisin ainoastaan patenttiasiakirjoissa. (Tilastokeskus 1997.) Edellä kuvattuolemassa olevan tiedon vähäinen hyödyntäminen liittyy kuitenkin samaan kokonaisuu-teen kuin mihin synergiasuositus kiinnittää huomion eli julkishallinnon tuottaman tiedonja informaation tehokkaampaan hyödyntämiseen.

Varsinaisia selvityksiä siitä, mitä tietoaineistoja yksityinen sektori haluaa ja mitä julki-nen sektori tarjoaa, ei ole EU:n toimesta tehty. Yleensä julkisen sektorin edustajat esittä-vät, että tietoaineistoja on saatavilla, mutta yksityisen sektorin edustajat vastaavat, etteiheidän haluamiaan aineistoja ole saatavilla. Yleensä julkisten tietoaineistojen saatavuus

11

riippuu maan lainsäädännön avoimuudesta ja organisaation sisältämien tietoaineistojenmyyntiarvosta; mitä kysytympää aineisto on, sitä mieluummin ja yleisemmin julkinenorganisaatio kauppaa sitä itse. EU:n asiakirjoissa on todettu hyvin suuripiirteisesti, ettäsekä kansalliset että paikalliset julkisen sektorin aineistot ovat hyödyntämisien kannaltakiinnostavia. Erityisen käyttökelpoiseksi on määritelty maantieteelliset aineistot ja ympä-ristöä, matkailua, kulttuuria ja yrityksiä koskevat aineistot (European Commission 1995).Tieteelliset tietoaineistot on mainittu laajemman hyödyntämisen kannalta kiinnostavinajulkista tietoa käsittelevän vihreän kirjan luonnoksessa ja vihreässä kirjassa (EuropeanCommission 1996, 5, Euroopan komissio 1999, 6).

Julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödyntämistä koskevaa asiaa on val-misteltu unionissa 1980-luvun loppupuolesta lähtien. Unioni on sekä seurannut vuoden1989 synergiasuosituksen toteutumista ja toisaalta valmistellut julkisen sektorin ylläpitä-mien tietoaineistojen jatkohyödyntämistä tietoyhteiskuntatavoitteistaan käsin. Julkisensektorin tietoaineistojen saatavuutta koskevan vihreän kirjan piti ilmestyä jo vuonna 1996ensimmäisen aikataulun mukaan. Asian ongelmallisuutta kuvannee se, että se ilmestyivasta tammikuussa 1999 (Euroopan komissio 1999).

Suomessa valtiovarainministeriö ja opetusministeriö ovat aktivoituneet julkisten tieto-aineistojen laajemman saatavuuden ja hyödyntämisen suhteen. Valtioneuvoston asettamatietoyhteiskunta-asian neuvottelukunta valmisteli vuoden 1997 alussa luonnosta hallituk-sen periaatekannanotoksi julkisen hallinnon tuottaman tiedon saatavuudesta ja hinnoitte-lusta tietoyhteiskunnassa. Luonnosta käsiteltiin neuvottelukunnan kahdessa kokouksessa(15.1.1997 ja 19.3.1997). Hallituksen kannanoton käsittely kuitenkin keskeytettiin neu-vottelukunnassa lisäselvityksiä varten. Suomen itsenäisyyden rahaston SITRAn teettämis-sä strategioissa on tehty aiheeseen liittyviä ehdotuksia (Kuronen 1998a,1998b). Myösedellisten tahojen ehdotuksia on tarkasteltu tässä työssä.

1.3 Tutkimuksen keskeiset käsitteet

Tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä käsitteitä ovat julkinen sektori ja sen tietoaineis-tot, tietoaineistojen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys sekä universaalitietopalvelu,perustietopalvelu ja perustietovarannot. Koska julkis- ja yksityishyödyke-käsite liittyyhyvin läheisesti perustietovarantoon ja perustietopalveluun, olen ottanut myös sen keskei-siin käsitteisiin mukaan.

Julkinen sektori ja sen tietoaineistot

Julkisen sektorin tietoa koskevan vihreän kirjan luonnoksessa pohditaan sitä, miten tulisimääritellä julkinen sektori ja ne tietoaineistot, joiden saatavuutta ja hyödyntämistä koske-vasta EU:n yhteisen politiikan luomisesta on kyse. Määrittely lähtee tavoitteista, joita ovatkansalaisten tiedonsaanti ja tietoaineistojen kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuus.Vihreän kirjan luonnoksessa julkinen sektori määritellään tarkoittamaan oikeudellisia jalakiasäätäviä organisaatioita sekä niitä organisaatioita, jotka rahoitetaan julkisin varoin,vaikka ne eivät toimisikaan julkisena auktoriteettina. (European Commission 1996, 28-

12

30.) Vihreässä kirjassa julkinen sektori määritellään myös toiminnallisesti. Sillä tarkoite-taan valtion toimivaltaa käyttäviä tai julkisia palveluja tuottavia organisaatioita julkisensektorin eri tasoilla eli valtion sekä alue- että paikallistasolla (Euroopan komissio 1999,11). Tässä työssä julkisella sektorilla tarkoitetaan julkisin varoin ylläpidettyjä, valtion toi-mivaltaa käyttäviä tai julkisia palveluja tuottavia organisaatioita julkisen sektorin eritasoilla.

Tietoaineisto-käsitteellä tarkoitetaan tässä työssä samaa kuin mitä EU:n vihreän kirjanluonnoksessa määritellään termin "information" alle. Termi käsittää jo olemassa olevatdokumentit, asiakirjat ja datan olivatpa ne kirjoitettuna, äänenä tai visuaalisessa muodos-sa ja näiden lisäksi myös potentiaaliset aineistot, jotka eivät vielä ole näissä muodoissa,mutta joita viranomaiset keräävät (European Commission 1996, 30). Tietoaineisto-käsitekattaa myös manuaaliset ja elektroniset luettelot ja tietokannat.

Tietoaineistot voivat tarkoittaa data-käsitettä, jolloin aineisto voi olla merkkejä, koode-ja, numeroita, signaaleja jne. tai informaatio-käsitettä, jolloin edellä mainittuihin aineis-toihin on liitetty tai liitettävissä jokin merkitys tai tulkinta. Suomen kielessä englannin-kielen sana information käännetään yleensä tiedoksi. Tekstissä olen käyttänyt joskusmyös käsitettä informaatio. Tieto- ja informaatiotermejä valitessani olen noudattanutlähinnä alkuperäisen dokumentin käyttämää termiä ja/tai henkeä.

Julkiselle sektorille on tyypillistä, että tietoaineistoja kootaan ja järjestetään sen omienkäyttötarpeiden takia tai sen oman toiminnan tuloksena. Ne yliopistot, joita ylläpidetäänjulkisin varoin, kuuluvat julkiselle sektorille. Siksi niiden tuottamat, erimuodossa olevattietoaineistot kuuluvat EU:n kiinnostuksen ja tarkastelun kohteena oleviin julkisen sekto-rin tietoaineistoihin. Yliopistojen tuottamat tietoaineistot on myös mainittu vihreän kirjanluonnoksessa (European Commission 1996, 7-8). Tässä työssä tarkastellaan juuri yliopis-tojen tutkimuksessa syntyneitä ja kerättyjä tietoaineistoja.

Tietoaineistojen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Tietoaineistojen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys tarkoittaa sitä, että kerätyt tietoaineis-tot voivat olla kiinnostavia ja hyödyllisiä ne keränneen viranomaisen tai ryhmän ulkopuo-lella jollekin toiselle taholle, joka voi käyttää niitä oman toimintansa hyväksi tai edistämi-seen. Näitä toisia tahoja voivat olla esimerkiksi muut viranomaiset, kansalaiset tai yrityk-set. Kiinnostavuus ja hyödynnettävyys tarkoittaa silloin sitä, ettei samaa tietoaineistoa tar-vitse kerätä enää uudestaan eli aineisto on käytettävissä myös toisen intressitahon tarpei-siin. Esimerkiksi otan jonkun alueen kallioperäainesanalyysit, jotka jo joku tutkimuslai-tos on tehnyt ja jotka esimerkiksi rakennustyömaan takia pitäisi tehdä uudelleen. Yhteentarkoitukseen kerätty aineisto voidaan käyttää myös toiseen tarkoitukseen eli hyödyntääse toisesta lähtökohdasta käsin uudelleen. Tällaisissa tapauksissa käytetään usein myöskäsitettä jatkohyödyntäminen.

Kun työssä käsitellään kaupallisesti kiinnostavia tietoaineistoja, tarkoitetaan sellaisiaaineistoja, joista voidaan tehdä erilaisia tuotteita tai tietopalveluita ja saada niitä myymäl-lä voittoa:

”The private sector reuses public sector information in order to make profit” (Euro-pean Commission 1996, 13).

13

Tietoaineistot voivat kiinnostaa myös muussa kuin kaupallisessa mielessä. Ne voivat ollakansalaisen oman viranhoidon tai elinkeinon harjoittamisen kannalta muutoin kuin edellämainituissa tarkoituksissa hyödyllisiä ja siksi kiinnostavia. Ne voivat olla myös kansalai-sen muun aktiviteetin takia kiinnostavia.

Myös viranomaiset eli julkinen sektori voi olla kiinnostunut toisen viranomaisenaineistoista oman työnsä edistäjänä tai raaka-aineena. Esimerkiksi jokin tutkimusryhmähyötyisi oman tutkimuksensa kannalta jonkin toisen tahon keräämästä aineistosta tai ter-veydenhoidon suunnittelussa voitaisiin hyödyntää tutkimuksen kautta saatuja tietoaineis-toja.

Julkis- ja yksityishyödyke

Tietoaineistojen hyödyntäminen liittyy olennaisesti omistamiseen. Kansantalouden ter-minologiassa käytetään käsitteitä julkis- ja yksityishyödyke. Julkishyödykettä voivatlukuisat henkilöt käyttää lukuisia kertoja sen kulumatta. Käytetyn hyödykkeen määrä eikäytössä vähene eikä yhden henkilön käyttö estä toisilta saman hyödykkeen käyttöä. Tie-to ja väljemmin informaatio ovat Tuomalan mukaan esimerkkejä julkishyödykkeestä(Tuomala 1997). Tosin tieto tai informaatio ei ole puhdas julkishyödyke. Sitä kyllä kulu-tetaan yhteisesti, mutta tiedon haltija voi tiettyyn rajaan asti estää toisia ihmisiä laillisestikäyttämästä sitä. Tällaisia laillisia keinoja ovat patentit ja tekijänoikeudet, jotka antavatsuojaa yksityiselle oikeudelle tietoon. Toinen poissulkemisen keino on salassapito, jotatapahtuu esimerkiksi usein uuden tekniikan ja uusien tuotteiden käyttöönotossa. Salassa-pito on mahdollista tosin vain tietyn aikaa. (Tuomala, 1997, 58-59.) Yksityishyödyke onpäinvastainen eli sen kuluttaminen sulkee pois muiden mahdollisuuden saman hyödyk-keen kuluttamiseen, esimerkkeinä vaikkapa kahvi, tee, sokeri jne. Tässä työssä tarkastel-laan yliopistoissa syntyviä tietoaineistoja julkishyödykkeinä.

Universaalitietopalvelu ja perustietopalvelu

EU:n julkisten tietoaineistojen saatavuutta ja hyödyntämistä koskevaan ajatteluun on liit-tynyt olennaisesti tietopalveluidea, jota EU:n asiakirjoissa on kutsuttu universaalitietopal-veluksi. Suomen viranomaiset ovat kutsuneet lähes vastaavaa palvelua perustietopalve-luksi. Koska näiden käsitteiden sisällöt eroavat jossain määrin toisistaan ja koska joudunkäyttämään molempia käsitteitä, esittelen ne erillisinä käsitteinä.

PUBLAW 3:ssa todetaan, että valtioita voitaisiin vaatia 1) kehittämään sellaisia tieto-palveluita, joissa hyödynnetään nykyaikaisen teknologian mahdollisuuksia ja 2) saatta-maan sama tieto, jota viranomaiset käyttävät samaa tekniikkaa käyttäen kansalaisten käyt-töön kuin käyttö on sisäisesti järjestetty. Tällaiseksi palveluksi esitetään universaalitieto-palvelua, a universal public sector information service, jonka esikuva on saatu Yhdysval-loista. Universaalitietopalvelulla tarkoitetaan tietopalvelua, joka täyttää tietyn laatutason,ja joka on kaikkien saatavissa samoilla ehdoilla eli siedettävillä kustannuksilla ja tekni-sesti helposti saatavissa. (PUBLAW 3 1995, 82-92.)

14

Myös julkisen sektorin tietoa koskevan vihreän kirjan luonnoksessa pohditaan univer-saalitietopalvelun sisältöä. Mielekkäänä lähestymistapana pidetään sitä, että universaali-tietopalvelulle määritellään minimitietosisältö, jolloin kukin julkisen sektorin osa tuleetarkastella tietosisällön osalta erikseen eli päättää siitä, kuuluvatko jotkin julkisen sekto-rin tietoelementit universaalitietopalvelun osiksi. Tietosisällöstä voitaisiin säätää lailla taiantaa siitä viranomaismääräys. (European Commission 1996, 62.)

Suomalaista vastinetta julkishallinnon universaalitietopalvelulle on valmisteltu lähin-nä valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosastolla. Kehittämisosasto valmistelialkuvuodesta 1997 luonnosta hallituksen kannanotoksi julkishallinnon tuottaman tiedonsaatavuudesta ja hinnoittelusta. Luonnoksessa käytettiin nimenomaan termiä julkishallin-to, joka voi olla rajaavampi kuin julkinen sektori. Luonnosta käsiteltiin Suomen tietoyh-teiskunta-asiain neuvottelukunnassa, mutta asia ei ole edennyt (kokouspöytäkirjat koko-uksista 8.1.1997 ja 19.3.1997). Pöytäkirjan mukaan perustietopalvelu kuvataan näin:

”Julkishallinnon tuottamien, tietokoneella käsiteltävässä muodossa olevien tietojentulee olla perustietopalveluna saatavilla, sikäli kuin tietosuojasta tai valtakunnanturvallisuudesta tai muista tietojen julkisuutta tai salassapitoa koskevista säännök-sissä ei muuta johdu. Perustietopalvelu on yhteiskunnan tietopalvelun tietopal-velu, jonka mukaisesti viranomaisen keräämä ja pitämä yhteiskunnan kannaltakäyttökelpoinen tieto on raaka-aineen tavoin saatavilla ilmaiseksi tai tiedon luovut-tamisesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan. Perustietopalvelusisältää ainakin tietojen luovuttamisen tietovälineellä tai se voi sisältää tietojenvälittämisen tietoverkon kautta ja näitä edeltävän tietojen poiminnan. Perustieto-palveluna luovutettavaan tietoon ei viranomaiselle jää tekijänoikeutta.” (Tietoyh-teiskunta-asiain neuvottelukunta 1997.)

Tässä tutkimuksessa perustietopalvelun sisältämä julkishallinto on määritelty haastatte-luissa käsittämään julkista sektoria.

Perustietovarannot

Suomen itsenäisyyden rahaston SITRAn teettämässä selvityksessä jatketaan vihreän kir-jan luonnoksessa olevaa universaalitietopalvelun sisällön määrittelyä esittelemällä ja mää-rittelemällä käsite perustietovaranto (Kuronen 1998a, 6). Yhteys ja yhdenmukaisuus uni-versaalitietopalveluun onkin ilmeinen, koska määritelmä on universaalitietopalveluideankanssa hyvin samansisältöinen. Määritelmän mukaan perustietovarantojen kriteerit ovatseuraavia: ”Perustietovarannot ovat julkisia, luotettavia, maksuttomia, helposti yhdistettä-vissä ja vapaasti hyödynnettävissä” (Kuronen 1998a, 36-37).

Näitä kriteerejä voitaisiin käyttää arvioitaessa kunkin yksittäisen tietovarannon kuulu-mista perustietovarantojen joukkoon. Lisäksi perustietovarantojen tulee olla tietoverkko-jen välityksellä veloituksetta ja vapaasti kaikkien tahojen hyödynnettävissä. Omistusoike-uden tulee tekijänoikeuslain mielessä kuulua tietovarantojen ylläpitäjälle, millä halutaanestää omistusoikeuden siirtyminen yksityiselle puolelle ja näin varmistaa tietovarantojenvapaa hyödyntäminen. (Kuronen 1998a, 36-37.)

15

Kurosen (1998a, 112) mukaan perustietovarantoja ovat perusrekisterit eli henkilö-,yhteisö-, kiinteistö- ja rakennustietojärjestelmät, joskin henkilötietojärjestelmän salassapidettävien tietojen takia vain osittain. Myös suoraan tai välillisesti lain velvoittamat tie-tovarannot kuten tilastot ja arkistot Kuronen laskee perustietovarannoiksi. Välittömästilakiin perustuvia mutta ei suorastaan laissa mainittuja ovat tietovarannot, joiden ylläpitä-jä toimii laissa määrättynä ja jonka toiminta suoranaisesti perustuu laajojen tietovaranto-jen olemassaoloon. Tietovarannot ovat siten toiminnan suoranainen kohde ja päämäärä.

1.4 Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena on selvittää EU:n ja Suomen viranomaisten julki-sen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa sellai-sena, kun se ilmenee EU:n ja Suomen virallisissa asiakirjoissa. Tutkimuksen toisenatavoitteena on tarkastella edellä mainitun politiikan mahdollisia vaikutuksia yliopistojenja yritysten toimintaan. Siksi tutkimuksessa kartoitetaan yliopistoissa niiden tutkimustoi-minnassa syntyviä tietoaineistoja ja näiden tietoaineistojen kiinnostavuutta nimenomaanniiden hyödyntämisen kannalta niitä keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopis-toissa syntyneitä tietoaineistoja tarkastellaan esimerkkien avulla.

Tarkennetut tutkimuskysymykset voidaan esittää seuraavasti:

1. Mikä on EU:n ja Suomen viranomaisten tavoite ja politiikka julkishallinnon tietoai-neistojen saatavuuden ja hyödyntämisen suhteen EU:n ja Suomen virallisissa asiakir-joissa?

2. Millaisia tietoaineistoja yliopistoissa niiden tutkimustoiminnan tuloksena syntyy jamillaisia hyödyntämismahdollisuuksia näille aineistoille nähdään olevan tutkimus-ryhmän ulkopuolella?

3. Millä tavalla yliopistot tällä hetkellä keräävät ja tallentavat tutkimustyössä syntyviätietoaineistoja? Mitä piirteitä tähän tietojen keruuseen ja tallentamiseen sekä näinsyntyviin tietoaineistoihin liittyy?

4. Millä tavalla yliopistojen nykyisiä tietoaineistoja tällä hetkellä hyödynnetään tietoai-neiston tuottaman tutkimusryhmän ulkopuolella ja mitä piirteitä tähän hyödyntämi-seen liittyy?

5. Mistä ja millaisia tietoaineistoja yliopistojen tutkimusryhmät hankkivat silloin, kunne eivät kerää niitä itse? Millaisia piirteitä tähän valmiiden tietoaineistojen hankkimi-seen liittyy?

6. Millä tavalla EU:n julkisen sektorin tietoaineistoja koskevan politiikan arvellaan vai-kuttavan yliopistojen opetus- ja tutkimustoimintaan ja niiden edellytyksiin?

7. Millä tavalla EU:n julkisen sektorin tietoaineistoja koskevan politiikan arvellaan vai-kuttavan yrityksien tietoaineistojen hankintaan ja sen kautta yritysten toimintaan jatoimintaedellytyksiin?

16

1.5 Tutkimuksen rakenne

Tutkimus jakaantuu varsinaisesti viiteen eri kokonaisuuteen, jotka muodostuvat luvuista1-2, 3, 4-8, 9 ja 10. Luvuissa 1 ja 2 luodaan kehys tutkimukselle, esitellään tutkimuksentavoitteet sekä kuvataan tutkimuksen toteutus aineistoineen, menetelmineen ja rajoituksi-neen.

Luvussa 3 kuvataan sitä kehitystä, mikä EU:ssa ja Suomessa on tapahtunut julkisensektorin tietoaineistojen laajemman hyödyntämisen toteuttamisen suhteen ja millaiseksiEU:n ja Suomen viranomaisten politiikka on 1990-luvulla muodostunut. Tässä luvussaesitetään myös niitä ongelmia, joita on arvioitu olevan EU:n suunnitelmien toteuttamisenesteenä.

Luvuissa 4 – 8 tarkastellaan EU:n politiikkaa yliopistojen näkökulmasta. Luvussa 4kuvataan yliopistojen tutkimustyössä syntyviä tietoaineistoja ja niihin liittyviä hyödyntä-mismahdollisuuksia niitä keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Luvussa 5 kuvataannäiden tietoaineistojen laatua ja tietoturvaan, tekijänoikeuteen sekä omistus- ja käyttöoi-keuteen liittyviä kysymyksiä. Luvussa 6 tarkastellaan, miten ja millä ehdoilla yliopisto-jen nykyisiä tietoaineistoja annetaan tutkimusryhmän ulkopuolelle hyödynnettäviksi.Luvussa 7 tarkastellaan yliopistojen tutkimusryhmien suorittamaa tietoaineistojen hankin-taa silloin, kun ne eivät kerää niitä itse ja sitä, millaisilla ehdoilla ja mistä näitä hankinto-ja suoritetaan. Luvussa 8 kuvataan niitä seurauksia, joita haastatellut tutkijat arvioivat ole-van yliopistoille, jos EU:n politiikka ehdotuksineen julkisten tietoaineistojen suhteentoteutuisi.

Luvussa 9 tarkastellaan EU:n politiikkaa yritysten näkökulmasta. Tällöin kiinnitetäänhuomio siihen, miten yritykset arvioivat EU:n ja Suomen viranomaisten politiikan mah-dollisesti vaikuttavan toteutuessaan heidän toimintaansa ja kuinka hyvin EU:n politiikkaon yrittäjien tiedossa. Luvuissa 10 esitetään tämän tutkimuksen yhteenveto ja tutkimustu-losten perusteella esitettävät suositukset.

2 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS

2.1 Tutkimusaineisto

Tutkimus on osittain käsitteellis-teoreettinen tutkimus, jossa tutkimuskohdetta julkisensektorin tietoaineistojen hyödyntämistä jäsennetään aiheeseen liittyvien EU:n ja Suomenviranomaisten asiakirjojen avulla ja osittain tutkimus on teemahaastatteluun perustuvalaadullinen analyysi. Tutkimusaineiston muodostavat näin kirjallinen aineisto ja haastat-teluilla kerätty aineisto.

Perustietoa tutkittavan aiheen olemuksesta eli EU:n julkishallinnon tietojen saatavuut-ta ja hyödynnettävyyttä koskevasta politiikasta ja siihen liittyvästä problematiikasta saa-tiin käymällä läpi EU:n ja Suomen viranomaisten asiaan liittyviä julkisia asiakirjoja sekäreferoimalla ja analysoimalla niissä esiintyvät keskeiset linjaukset ja ongelmat. Keskei-simmät käsiteltävät EU:n asiakirjat ja julkaisut ovat:

1. The Guidelines for Improving the Synergy Berween the Public and the Privat Sector(Commission of the European Communities 1989);

2. PUBLAW (1991)3. PUBLAW 2. Final report (1993);4. Report on Europe and the global information society. Recommendations of the high-

level group on the information society to the Corfu European Council (Bangemann etal. 1994);

5. PUBLAW 3. Final report (1995);6. Access to Public Sector Information (Prins et al. 1995);7. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisön monivuotisesta

ohjelmasta Euroopan multimedia-alan tiedontuottajayritysten kehityksen tukemiseksija multimediatiedon edistämiseksi syntymässä olevassa tietoyhteiskunnassa (INFO2000) (Euroopan yhteisöjen komissio 1995) ja

8. Green paper on access to and exloitation of public sector information in the informa-tion society; Preliminary draft (European Commission 1996).

18

Kohdan 8 varsinainen vihreä kirja ilmestyi nimellä ”Julkisen sektorin tieto: Euroopanavainresurssi” tammikuussa 1999 (Euroopan komissio 1999), jolloin vain jokunen tämäntutkimuksen haastatteluista oli enää tekemättä. Myöhäisestä ilmestymisestään johtuenvihreä kirja ei ole vaikuttanut kysymyksenasetteluun tässä tutkimuksessa ja siihen liitty-vissä haastatteluissa.

Keskeisimmät Suomen viranomaisten tai vastaavien tahojen asiakirjat, joita tässä tutki-muksessa on käytetty, ovat:

1. Suomi tietoyhteiskunnaksi - kansalliset linjaukset (Valtionvarainministeriö 1995a);2. Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia (Opetusministeriö 1995);3. Perusrekisterien tietopalvelun kehittäminen (Juhta 1996);4. Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta: pöytäkirjat kokouksista 8.1.1997 ja

19.3.1997;5. Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia (Kuronen/SITRA 1998a, 1998b).

Yliopistojen toimintaansa varten keräämiä ja tarvitsemia tietoaineistoja verrattuna EU:ntavoitteisiin selvitettiin yliopistohaastatteluilla. Haastattelut kohdistui kahden eri yliopis-ton yhteensä yhdeksään eri laitokseen.

Haastateltavat valitsin edustamaan useita erilaisia tieteenaloja. Haastateltavina olihumanisteja, luonnontieteilijöitä sekä tekniikan että lääketieteen edustajia. Otanta oli osit-tain satunnainen ja osittain tarkoituksenmukainen tai harkinnanvarainen, kuten myöskyseistä otantamenetelmää voidaan kutsua (Eskola & Suoranta 1998, 18; Soininen1995,103). Haastateltavien valinnassa otin osaan haastateltavista suoraan yhteyttä. Osas-sa tapauksissa konsultoin joko tiedekunnan dekaania, varadekaania tai laitosten esimie-hiä. Haastateltavat edustivat sellaisia tieteenaloja, joille tutkimuksen tekijä tai haastatel-lun tiedekunnan tai laitoksen neuvoa-antava esimies oletti kerääntyvän virka- tai tutki-mustyön yhteydessä sellaisia tietoaineistoja, joilla voi olla kaupallista tai muuta sellaistakiinnostavuutta, jota EU:n komissio on julkisen sektorin aineistoilla olettanut olevan.Haastateltavilla voitiin olettaa olevan myös tietämystä ja näkemystä tutkittavassa asiassa.

Kaikki yliopistolaitoksilta haastatellut henkilöt yhtä lukuun ottamatta olivat dosenttejaja yhden tutkinto oli filosofian lisensiaatti. Kaikilla haastatelluilla oli pitkä ura yliopistollatutkijana ja opettajana ja kuusi heistä toimi professorin virkanimikkeellä. Tästä johtuenoletin haastatelluilla olevan kokemusta ja näkemystä yliopiston toiminnasta. Haastatteluttehtiin yksilöhaastatteluna paitsi suunnittelumaantieteen edustajien haastattelussa oli läs-nä kolme henkilöä (ryhmähaastattelu). Heidän vastauksensa on käsitelty yhtenä.

Lisäksi haastattelin kahden edellisten haastattelujen yhteydessä mainitun yrityksensekä yhden suuren viestintäyrityksen edustajia. Haastateltujen yritykset edustivat viestin-tää, mineraaliteollisuutta ja kieliteknologiateollisuutta. Yrityksissä haastelluista kaksiedusti liikkeen ylintä keskijohtoa (kaivospäällikkö ja kehityspäällikkö). Viestintäyrityk-sen haastateltu oli virkanimikkeeltään informaatikko. Kaikissa yrityksissä, joiden edusta-jia haastattelin, oli yrityksen johtajan tai johtajistoon kuuluvan henkilön kanssa keskustel-tu siitä, ketä yrityksen edustajaa haastattelisin ja haastateltava ilmoitettiin minulle ennenhaastattelupäivää. Haastateltaville henkilöille lähetin kysymykset ja tutkimuksen esitte-lyn etukäteen.

Haastateltuja henkilöitä oli yhteensä 14, joista 11 yhdeksältä eri yliopistolaitokselta jakolme henkilöä kolmesta eri yrityksestä. Vastaajien edustamat tieteenalat/toimialat olivatsuomen ja saamen kieli, yleinen kielitiede, kasvitiede, avaruusfysiikka, kallioperägeolo-

19

gia, teknillinen mekaniikka, suunnittelumaantiede, teollisuus- ja ympäristötekniikka sekäkansanterveystiede. Tieteenaloja, joilla oletettavasti syntyy jatkohyödyntämisen kannaltakiinnostavia tietoaineistoja, oli ehdolla runsaasti. Koska haastateltavien määrä ei kuiten-kaan voinut olla käytetyllä menetelmällä suuri, oli tärkeää, että mukaan tulevat tieteen-alat ovat keskenään erilaisia, jolloin ne riittävät esimerkinomaisesti kuvaamaan tutkimuk-sessa syntyviä tietoaineistoja ja niiden hyödyntämiseen liittyviä piirteitä ja ongelmia.

Haastateltaviin otin yhteyttä puhelimitse, jolloin kerroin heille tutkimuksen aiheesta japyysin lupaa haastatella. Mikäli haastattelun aihe on monimutkainen ja uusi, tutkimuskir-jallisuudessa kehotetaan lähettämään kysymykset etukäteen, jolloin haastateltava voiperehtyä asiaan ja kysymyksiin etukäteen ja miettiä vastauksiaan (Berg 1989, 15-26).Koska arvioin tutkimuksen aihepiirin olevan uusi, lähetin haastateltaville etukäteen parinsivun mittaisen johdannon tutkimuskehykseen ja haastattelukysymykset. Keskustelussa,jossa sovimme haastattelusta, sovimme myös nauhurin käytöstä haastattelun taltioinnis-sa. Haastattelun alussa kertasin vielä tutkimuksen aiheen ja haastattelun tarkoituksen.Kaikki haastatellut suhtautuivat positiivisesti haastatteluun ja useimmat ilmaisivat haas-tattelun loputtua pitävänsä tutkimusaihettani mielenkiintoisena ja ajatuksia herättävänä.

Haastattelut tehtiin haastateltavan ehdottamassa paikassa. Kukin haastattelu kesti 0,5tunnista 2,5 tuntiin, yleisimmin 1-2 tuntia. Tein haastattelutilanteessa myös omat muis-tiinpanot vastauksista siltä varalta, että nauhoitus epäonnistuisi. Näin kävi yhdessä tapa-uksessa koko haastattelun osalta. Tämän vastauksen purin muistiinpanojen pohjalta jahaastateltu tarkisti ja täydensi vastauksen. Toisessa tapauksessa nauhuri ei ollut lähtenytkäyntiin. Kun huomasin tämän, päätimme haastateltujen (kyseessä ryhmähaastattelu)kanssa, ettei alkuvastauksia nauhoiteta uudelleen, vaan luin haastattelun lopussa vastauk-set muistiinpanoistani, jotka haastatellut totesivat vastaavan tapahtunutta. Tämä osa tulinauhalle. Koska alkupuolen kysymykset ovat fakta-, ei mielipidekysymyksiä, arvioin,ettei menettely heikentänyt merkittävästi tulosta. Haastattelut (yhteensä 14,5 tuntia) nau-hoitettiin ja purettiin puhtaaksikirjoitetuiksi teksteiksi (yhteensä 245 sivua, riviväli 1,5 jakirjasinkoko 12).

Ennen haastattelukysymysten tekoa kävin EU:n ja Suomen viranomaisten julkaisemanaineiston läpi ja ryhmittelin niissä esiin tulleet pääteemat. Kysymykset laadin näiden ryh-mien teemoista (Selltiz et al. 1959, Spradley 1979, Patton 1980, tässä Berg 1989, 20;Eskola & Suoranta 1998, 118-122).

Haastattelumenetelmää voi kutsua yhtä perustellusti teemahaastatteluksi, joskin seehkä oli strukturoidumpi kuin tyypillinen teemahaastattelu, tai semistandardoiduksi haas-tatteluksi (Berg 1989, 17-18), jota kutsutaan jossain kirjallisuudessa myös puolistruktu-roiduksi haastatteluksi (Eskola & Suoranta 1998, 87). Aihealueet ja niihin liittyvät kysy-mykset oli määritelty etukäteen ja ne pyrittiin kysymään kaikilta tietyssä, ennalta määri-tellyssä järjestyksessä. Koska haastattelu tehtiin henkilökohtaisesti kasvoista kasvoihin,salli tämä haastattelumetodi kysymysten ja termien selventämistä ja täydentävien kysy-myksien esittämistä haastattelutilanteessa. Täydentävillä kysymyksillä sain lisätietoja sii-hen, mitä haastateltu oli juuri kertoivat. Jatkokysymykset vaihtelivat vastauksista ja omis-ta mielleyhtymistäni johtuen. Joskus haastattelussa hypättiin haastatellun vastauksenmyötä jo johonkin myöhempään kysymykseen, mutta huolehdin siitä, että kaikki aihealu-eet/kysymykset käytiin läpi. Haastattelukysymysten valmistelussa käytin apuna ensisijai-sesti Bruce L. Bergin teosta Qualitative research methods for the social sciences (1989,13-41). Haastattelukysymykset ja niihin liittyvä lähetekirje ovat liitteinä (Liitteet 1. ja 2.).

20

Haastattelumetodikirjallisuudessa varoitetaan ymmärrettävyydestä. Ihmiset tulkitsevatsanoja eri tavoin (Berg 1989, 17). Tutkimuksen kannalta on oleellista, että haastateltavatymmärtävät kysymykset oikein ja että haastattelija tulkitsee vastaukset oikein (Berg 1989,23). Aiheen vaikeudesta johtuen tuntui tarkoituksenmukaiselle käyttää juuri edellä maini-tuista syistä semistandardoitua, henkilökohtaista haastattelua. Näin saadaan yleensä täs-mällisempiä ja tarkemmin selitettyjä vastauksia kuin kaavamaisesti noudattamalla ennal-ta määrättyä kysymyslistaa (Carpenter et al. 1988, tässä Berg 1989, 17).

2.2 Tutkimusmenetelmät

Tutkimusmenetelmänä käytin aineistopohjaista analyysiä ja teemahaastattelua. Työnensimmäinen vaihe oli perehtyä aikaisemmin mainittuihin EU:n ja Suomen asiakirjoihinkoskien EU:n ja Suomen viranomaisten politiikkaa julkishallinnon tietoaineistojen jatko-hyödyntämiseksi. Kvalitatiivisen sisältöanalyysin induktiivisessa lähestymistavassa tutki-ja paneutuu dokumentteihin, jotka näyttävät kunkin asiakirjan tuottajalle tärkeälle ja mer-kitykselliselle (Strauss 1987, 111-112). Aineistopohjaisella analyysilla sain asiakirjoistaasiaan liittyvät teemat esille. Näin esiin saadut teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haas-tattelukysymysten tavoitteille ja rakenteelle.

Aineistopohjaisessa analyysissa, jonka perusteellisin ja kehittynein muoto on groun-ded theory-menetelmä, ei tarvitse käydä läpi kaikkea kirjallisuutta ennen tutkimuksenaloittamista. Kirjallisuudesta pohjautuvat kategoriat ja hypoteesit tarkistetaan primaari-dataa vasten. Toisaalta tarkistetaan takautuvasti, esiintyykö primaaridatasta esiin noussutkategoria myös aihealaan liittyvässä kirjallisuudessa ja mitä siitä sanotaan. (Strauss &Corbin, 1990, 48-56.) Näin tapahtui myös tässä tutkimuksessa. Kävin EU:n ja Suomenviranomaisten tässä työssä mainitut asiakirjat ensin läpi. Tällöin sain esiin tutkittavanilmiön kannalta keskeisiä teemoja ja ehdotuksia, joita käsiteltiin haastatteluissa. Haastat-telujen analysoinnin yhteydessä palasin tarvittaessa asiakirjoihin uudelleen tarkistuksiatehden.

Asiakirjoista löytyneet teemat otin esille teemahaastatteluissa, joiden avulla halusinkonkretisoida EU:n ja Suomen julkisen sektorin tietojen saatavuutta ja hyödyntämistäkoskevassa politiikassa painotettuja asioita. Taustatietoina kysyin haastateltavilta ensinvirka-aseman ja oppiarvon. Haastatteluissa esiin otetut tutkimusaiheeseen liittyvät teematolivat seuraavat:

– EU:n ja Suomen viranomaisten näkemykset ja toimenpiteet julkisen sektorin tietoai-neistojen merkityksestä ja saatavuudesta tietoteollisuuden elvyttämisessä ja muussahyödyntämisessä

– Julkinen sektori tietoaineistojen kerääjänä (keräystoiminnan luonne)– Julkisen sektorin (yliopiston) toiminnan tuloksena syntyvät tietoaineistot ja niiden

mahdollinen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys– Julkisen sektorin (yliopiston) keräämien aineistojen luovutukseen liittyvät kysymyk-

set ja ongelmat– Julkisen sektorin (yliopiston) tai yrityksien tarvitsemat tietoaineistot ja niiden han-

kinta– Julkisen sektorin tietoaineistojen ilmoitusvelvollisuus ja hakemisto

21

– Perustietopalvelu/universaalitietopalveluidea ja perustietopalveluun kuuluvat aineis-tot

– Julkisen sektorin tietoaineistojen hinnoitteluperiaate– EU:n toimenpiteiden (mm. synergiasuosituksen) tunnettuus– Valtakunnalliset tietoaineistokeskukset (teema ei ole peräisin EU:n ja Suomen viran-

omaisten asiakirjoista).

Kukin teema sisälsi yleensä useamman kysymyksen. Tutkijahaastatteluilla kartoitin sitä,millaisia tutkimusaineistoja yliopistolla syntyy ja voisiko joku muu taho olla kiinnostu-nut ja hyödyntää näitä syntyneitä tutkimusaineistoja. Samoin selvitin aineistojen keräämi-seen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä.Lisäksi kartoitin sitä, mitä mieltä yliopistotutkijat olivat EU:n suunnitelmista, hyödyttäisi-kö vai haittaisi EU:n suunnitelmat mahdollisesti yliopiston opetusta ja tutkimusta jne.

Vastaavasti yrityksien edustajilta kysyin heidän edustamiensa yritysten tarvitsemia tie-toaineistoja ja niiden hankintakeinoja, nykyisen aineistohankinnan toimivuutta (mm. hin-noittelun vaikutusta), EU:n ehdottaman universaalitietopalvelun ja sen hinnoittelun mah-dollisia vaikutuksia yrityksen toimintaedellytyksille.

Myös haastatteluaineiston käsittelyssä käytin aineistopohjaista analyysia. Purin haas-tattelun vastaukset ensin teemoittain. Tuloksien tarkastelussa esitän teemoihin liittyvänhaastateltujen argumentoinnin ja argumenttien yleisyyden. Kuvaan myös eri teemojahaastateltujen omalla puheella. Vastausten teemoittaisen järjestämisen jälkeen kävin tee-mat vielä läpi avoimella koodauksella (open conding). Avoimen koodauksen avulla tun-nistin eri teemojen kohdalla toistuvasti esiin nousevia ilmiöitä ja niihin vaikuttavia teki-jöitä. Näin sain selville paitsi faktatietoja myös mielipiteitä ja näkemyksiä ja sitä kauttaymmärrystä asioiden ja ilmiöiden taustalla olevista seikoista. Tällaisen kvalitatiivisenmetodin etuna se, että sillä voidaan saada selville ilmiöiden monimutkaisia detaljeja(Strauss & Corbin 1990, 19). Julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuus ja hyödynnettä-vyys on niin monimutkainen aihekokonaisuus, että EU:n ja Suomen viranomaisten asiaakoskevissa asiakirjoissa julkilausuttujen periaatteiden lisäksi oli tarpeellista valottaa asioi-ta varsinaisten toimijoiden näkökulmasta.

2.3 Tutkimuksen rajaukset ja rajoitukset

EU:lla on ollut pitkäjänteinen ja vakaa politiikka julkishallinnon keräämien ja ylläpitämi-en tietoaineistojen jatkohyödyntämiseksi. Yhtäältä tämä politiikka, jota on käsitelty EU:nsamoissa asiakirjoissa, on kohdistunut kansalaisien tiedonsaantiin ja toisaalta julkishallin-non keräämien ja ylläpitämien aineistojen kaupalliseen tai muuhun jatkohyödyntämiseen.Kansalaisten mahdollisuus saada itseään ja yhteiskuntaa koskevaa informaatiota on kat-sottu olevan perusoikeuksiin kuuluvan kaltainen oikeus, jolla varmistetaan demokraatti-sen päätöksenteon laillisuus ja sen on arvioitu olevan keskeinen asia demokratian valvon-nan kannalta. Kansalaisten tiedonsaannin rajasin kuitenkin tämän tutkimuksen ulkopuo-lelle EU:n julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen politiikanyhteydessä.

22

En pyrkinyt myöskään tarkastelemaan EU:n perusideaa eli julkisen sektorin tietoai-neistojen mahdollista vaikutusta tietoteollisuuden elpymiseen ja sitä kautta työllisyydenparanemiseen. Tutkimuksessa en ole tarkastellut tarkemmin myöskään muita unionininformaatiopolitiikkakysymyksiä kuin julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuuteen,hyödyntämiseen ja hinnoitteluun sekä universaalipalvelujen perustamiseen liittyviä kysy-myksiä.

Tekijänoikeuskysymykset oli tarkoitukseni rajata tämän tutkimuksen ulkopuolelle,koska yhdessä tutkimuksessa ei voi käsitellä kaikkia asiaan liittyviä osatekijöitä. Täysinniitä ei voinut kuitenkaan välttää, koska haastatellut ottivat ne toistuvasti esille. Olen esit-tänyt haastatteluissa esiin tulleita immateriaalisiin oikeuksiin liittyviä kysymyksiä, muttaväittämien juridista oikeellisuutta ja ratkaisuja olen käsitellyt hyvin rajallisesti.

Tutkimuksen rajoituksena on haastatteluaineiston pienuus, jolloin niitä tieteenaloja,joilla tarkasteltavia tietoaineistoja työssä tarkastellaan, on pieni määrä. Kuitenkin on ole-tettavaa, että näyte on riittävä työn tarkoituksiin eli hahmottamaan sitä, syntyykö yliopis-totutkimuksen piirissä kaupallisesti tai yhteiskuntaa muuten hyödyttäviä tietoaineistoja jasitä, miten EU:n politiikka julkisen sektorin tietoaineistojen laajemman hyödyntämisensuhteen toteutuessaan vaikuttaisi yliopistoihin ja yrityksiin.

3 EUROOPAN UNIONIN JA SUOMENVIRANOMAISTEN POLITIIKKA JULKISEN

SEKTORIN TIETOAINEISTOJENHYÖDYNTÄMISESSÄ

3.1 EU:n politiikka julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämisessä

Euroopan yhteisön tavoite julkisen sektorin tietoaineistojen kaupallistamisesta liittyi1980-luvulla yhteisön kokonaispolitiikkaan koskien tietoteollisuutta yleensä. Tietomark-kinoita pidettiin talouden kannalta avainmarkkinoina, jotka käsittivät tietoa paitsi tuottei-na ja palveluina myös muiden tavaroiden markkinoihin liittyvänä asiana. Erityisen tärkeä-nä nähtiin elektroninen tietoteollisuus, koska sen tuotteet olivat helposti kuljetettavissa,kustannustehokkaita ja helposti integroitavissa organisaatioiden sisäisiin ja välisiin pro-sesseihin. Euroopan elektronisten tietoaineistojen kaupan esteinä pidettiin tällöin 1980-luvun loppupuolella sellaisia "luonnollisia" tekijöitä kuten kielimuuria ja kulttuurin moni-muotoisuutta. Lisäksi yhteisön maiden erilaiset taloudelliset ja tietotekniset tilanteet vai-keuttivat markkinoiden edistämistä. (Burkert 1990.)

Jo 1980-luvulla tehdyt empiiriset analyysit osoittivat, että merkittävä osa yhteisön alu-eella saatavissa olevista tiedoista ja tietoaineistoista tarjottiin, yleensä maksutta, julkisensektorin kaltaisista laitoksista. Tietoaineistoissa nähtiin olevan merkittävä markkinapo-tentiaali, joka käytettiin vajaasti. Vertailukohteena olivat Yhdysvallat, joissa julkisen tie-don saatavuudella ja osuudella oli vahva yhteys tietomarkkinoihin. Euroopan yhteisöntoimesta tehdyssä selvityksessä todettiin, että v. 1989 52 % eurooppalaisista tietokannois-ta tehtiin julkisen sektorin taholla, kun Yhdysvalloissa vastaava luku oli 15 %. Julkisensektorin keräämillä ja ylläpitämillä aineistoilla nähtiin laadullisia ominaisuuksia, jotkatekevät niistä ensisijaisen mielenkiinnon kohteen kaupallisille palveluille: aineistot ovatuusia, määrätyltä ajalta kerättyä ja ne kerää ns. neutraali taho. (Commission of the Euro-pean Communities 1990, 4.)

24

Tietomarkkinoiden edistämiseksi Euroopan yhteisö laati IMPACT-ohjelmat, joistaensimmäisestä yhteisö päätti heinäkuussa 1988 (88/524/EEC) ja sen jatkona seuraavastaIMPACT 2:sta joulukuussa 1991. IMPACT 2 päättyi vuoden 1995 lopussa. Ohjelmientavoitteina mm.

• luoda tietopalveluiden sisämarkkinat,• identifioida yhteisön tietomarkkinoiden strategiset edut ja haitat,• edistää kehittyneiden tietopalveluiden käyttöä ja• kehittää sellainen rakenteellinen politiikka, joka ottaa huomioon pienten ja keskisuur-

ten yritysten roolin (Burkert 1990).

Samoihin aikoihin IMPACT 1:n kanssa valmisteltiin synergia-suositusta "The Guidelinesfor Improving the Synergy Between the Public and the Private Sector", jonka komissioantoi vuoden 1989 lopussa (Commission of the European Communities 1989). Suositusperustuu Eurooppa-neuvoston vuonna 1988 tekemään päätökseen yhteisön laajuisten tie-tomarkkinoiden luomiseksi (OJ L 288, s.39, 88/524/CEC). Synergiasuosituksen keskei-sin sisältö käsittelee julkisin varoin kerättyjen tietojen luovuttamista yksityiselle sektoril-le kaupallista hyödyntämistä silmällä pitäen. Suosituksen ydinsisältö perusteluineen esite-tään seuraavassa suorana lainauksena:

"Public admistrations regularly and systematically collect basic data and informa-tion in the performance of their governmental functions. These collections havevalue beyond their use by governments, and their wider availability would be bene-ficial both to the public sector and to private industry. Public organizations should,as far as is practicable and when access is not restricted for the protection of legiti-mate public or private sector and exploited by the information industry throughelectronic information services".

Synergiasuositus jakautuu neljään osaan: (1) julkinen sektori tietoaineistojen tuottajana,(2) julkinen sektori elektronisten tietopalveluiden tarjoajana, (3) julkisen sektorin tuki tie-topalveluille ja (4) laissa ja asetuksissa määritellyt vastuut ja velvoitteet. Tarkemminsynergiasuositus käsitellään luvussa 3.3.

Komission synergia-käsitettä lienee syytä hieman selventää. EU:n (vuonna 1989Euroopan yhteisön) piirissä ajatellaan vastavuoroisen hyötymisen koostuvan yhtäältäyksityisten yritysten saamasta hyödystä, kun julkisia tietoaineistoja jalostetaan ja myy-dään tietomarkkinoilla ja toisaalta julkisten laitosten hyötymisestä kaikin puolin tehostu-van tiedonvälityksen muodossa. Yksityisten yritysten uskotaan pystyvän julkisia laitoksiaparemmin tyydyttämään sekä kansalaisten että yritysten tiedontarpeet.

Julkisen sektorin aineistojen hyödyntämiseen liittyi kuitenkin lainsäädännöllisiä ongel-mia. Jotta lainsäädännöllisiä kysymyksiä voitiin käsitellä systemaattisesti ja asiantunte-vasti, silloinen Euroopan yhteisö perusti General Directorate XIII:n (DG XIII) kauttaLegal Advisory Groupin (1986), jota nyttemmin kutsutaan Legal Advisory Boardiksi(LAB). Ryhmään kuuluu itsenäisiä lain asiantuntijoita, jotka komissio on valinnut ja kut-sunut EU:n jäsenmaista sekä tietoteollisuuden ja julkisen sektorin edustajia.

Synergiasuosituksen toteutumista on seurattu 1990-luvulla tiiviisti EU:n komission 13.pääosaston (DG XIII) toimesta. Osasto on tilannut komission ulkopuolisilta asiantunti-joilta, jotka ovat tutkijoita, kolme seurantaraporttia, jotka on julkaistu nimillä PUBLAW(1991), PUBLAW 2 (1993) ja PUBLAW 3 (1995). Raporteissa on selvitetty synergiasuo-

25

situksen tunnettavuutta, huomioon ottamista ja mahdollisesti tarvittavia lisätoimenpiteitä.Seurantaryhmät ovat arvioineet tilannetta jäsenmaakohtaisesti ja raportoineet mahdollisis-ta esteistä ja lisätoimenpiteistä synergiasuosituksen toteuttamiseksi.

Kun komission synergiasuosituksen toteumista raportoineet PUBLAW ja PUBLAW 2osoittivat, että Euroopan komission vuoden 1989 synergiasuosituksella oli ollut hyvinvähäinen toivottu vaikutus julkishallinnon informaation kaupalliselle hyödyntämiselle,EU päätti vihreän kirjan valmistamisesta tästä asiasta. Kirjan laatimisen pohjaksi Tilbur-gin ja Leidenin yliopistojen tutkijat laativat laajan keskustelupaperin Access to PublicSector Information professori Prinsin johdolla (Prins et al. 1995). Prinsin työryhmänraporttia valmisteltiin yhtä aikaa PUBLAW 3:n kanssa kummankin ilmestyessä vuonna1995.

Synergiasuosituksen toteutuminen kytkeytyi EU:n tietoyhteiskuntasuunnitelmiin.EU:n tietoyhteiskuntasuunnitelmat juontavat EU:n komission valkoisesta kirjasta koskienkasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä (Euroopan unioni – Euroopan komissio 1994).Komissio näki tietoyhteiskuntaan siirtymisen keskeiseksi keinoksi työttömyyden merkit-tävässä vähentämisessä. Valkoinen kirja oli Eurooppa-neuvoston käsittelyssä joulukuussa1993. Neuvoston vaatimuksesta sen pohjalta laadittiin yksityiskohtaisempi selvitys tieto-yhteiskuntaan siirtymisen edellyttämistä toimenpiteistä. Tämä raportti laadittiin EU-komissaari Martin Bangemannin johdolla (Bangemann et al. 1994). Synergia-suosituk-sen kanssa yhdensuuntainen Bangemannin raportti käsiteltiin Eurooppa-neuvoston Kor-fun kokouksessa kesäkuussa 1994. Tässä kokouksessa tehtyjen päätösten pohjalta EU:komissio antoi tiedonannon Europe's Way to the information Society. An Action Plan(Commission of the European Communities 1994). An Action Plan-asiakirja noudattaahyvin Bangemannin raportin ehdotuksia ja se on ohjannut eurooppalaisen tietoyhteiskun-nan rakentamista. Käsittelen näitä asiakirjoja vain siltä osin, kun ne liittyvät julkisen sek-torin tietoaineistojen hyväksikäyttöön.

Edellisissä asiakirjoissa esitettiin, että Euroopan tietoteollisuus voi merkittävästi edis-tää yhteisön talouskasvua, kilpailukyvyn vahvistumista ja työllisyyden kehitystä. Näihinliittyen ja IMPACT 2-ohjelman jatkoksi perustettiin komission päätöksellä 30.6.1995EU:n multimedia-alan sisältöteollisuuden lisäämiseen tähtäävä INFO 2000-ohjelma.INFO 2000:n kolme toimintalinjaa ovat seuraavat: 1) Multimedia-alan tietotuotteiden ja -palveluiden kysynnän edistäminen ja tietoisuuden lisääminen, 2) Euroopan julkisen alantietoaineistojen hyödyntäminen ja 3) Euroopan multimedia-alan mahdollisuuksien toteut-taminen. (Euroopan yhteisöjen komissio 1995.)

INFO2000-ohjelman julkissektorin tietoaineistojen hyödyntämisen toimintalinja "edis-tää julkisen roolin vahvistamista ja sen mahdollisuuksien hyödyntämistä eurooppalaisellatasolla" kolmessa toimiryhmässä:

1. Poliittisten ohjelmien kehittäminen julkisen alan tietojen saatavuutta ja hyödyntämistävarten: Jäsenmaiden julkisen alan tietojen saatavuutta koskevien sääntöjen hetero-geenisuuden uskotaan vaarantavan tietoyhteiskuntaan siirryttäessä yksityisten ihmis-ten ja yritysten täyden osallistumisen Euroopassa. Siksi ohjelman mukaan "tarvitaanaloitteita sellaisten poliittisten ohjelmien kehittämiseksi, joilla helpotetaan julkisenalan hallitseman tiedon saantia ja sen hyödyntämistä...". Ohjelmassa kerrotaan vih-reän kirjan laatimisesta.

26

2. Euroopan julkisen alan tiedon hakemistojen yhdistäminen: "Useissa jäsenmaissaollaan toteuttamassa käytännön aloitteita julkisen tiedon saatavuuden parantamiseksi.Euroopan tietoyhteiskunnassa on varmistettava, että tarvittava julkisen alan tieto onentistä tarkemmin kaikkien niiden Euroopan yksityisten ihmisten ja liikeyritysten saa-tavilla, joita tällainen tieto saattaa kiinnostaa. Komissio tukee aloitteita Euroopan jul-kisen alan tiedon hakemistojen tuottamiseksi yleisessä muodossa, jolloin ne voidaanliittää toisiinsa ja niihin voidaan päästä mistä tahansa Euroopassa".

3. Julkisen alan tiedontuotantovoimavarojen käyttäminen: Ohjelmassa todetaan, että"Eurooppaa on siunattu runsailla julkisen alan kuten museoiden, kirjastoiden, tekijän-oikeus- ja patenttitalletusjärjestelmien, opetus- ja koulutuselinten, historiallistenarkistojen ja arkkitehtonisten kohteiden valvonnassa olevilla tietokokoelmilla.. Nämätietokokoelmat on otettava käyttöön, jos Eurooppa aikoo hyödyntää tätä kulttuuri- jatalousomaisuuttaan kaupallisesti ja toteuttaa kehittyneen tekniikan mahdollisuuksiajulkisen alan palvelujen tueksi. Suurin osa näistä tietokokoelmista on vielä analogi-sessa muodossa, mutta niitä digitalisoidaan yhä enemmän. INFO2000-ohjelmallapyritään saamaan nämä digitaaliset kokoelmat yksityisen alan käytettäväksi".

INFO 2000-ohjelmalla tuettiin synergiasuosituksen eräiden suosituksien toteutumistakäytännön tasolla. EU erityisesti ilmoitti kannustavansa esitutkimushankkeita, jotkaperustuvat yksityiseen ja julkiseen kumppanuuteen ja monikielisten ratkaisujen käyttöön.(Euroopan yhteisöjen komissio 1995.)

Lokakuussa 1996 teollisuusasioiden neuvosto antoi päätöslauselman tietoyhteiskun-nan poliittisista painopisteistä. Päätöslauselmassa kehotettiin jäsenvaltioita parantamaanjulkisen sektorin hallussa olevan tiedon saatavuutta nopeuttamalla tietoyhteiskunnan tar-joamien välineiden käyttöönottoa ja tehostamalla julkisen ja yksityisen sektorin välisiäkumppanuussuhteita (Euroopan komissio 1999, 27).

Vihreän kirjan luonnos julkistettiin helmikuussa 1996 ja sitä käsiteltiin erityisesti kesä-kuun kokouksessa Tukholmassa (Access to public information, 1996). Myös Tukholmankokouksen asiakirjat ovat olleet käytössäni. Komissio on itse tehnyt Tukholman kokouk-sesta yhteenvedon, jonka mukaan kokouksen osallistujat ilmaisivat kannattavansa tähänmennessä toteutettuja toimia (Euroopan komissio 1999, 28). Vihreän kirja ilmestyi vuo-den 1999 alussa keskeisiltä osiltaan hyvin samansisältöisenä kuin sen luonnos. Kirjankeskeinen sisältö paneutuu seuraaviin kysymyksiin: 1) Miksi julkisen sektorin tieto onEuroopan avainresurssi? 2) Tietoyhteiskunta ja julkinen sektori ja 3) Julkisen sektorinhallussa olevan tiedon saatavuuteen ja käyttöön liittyviä kysymyksiä. Kirjan rakenne onmielenkiintoinen, sillä jokainen luku päättyy kysymyksiin, joihin komissio pyytää vasta-uksen 1.6.1999 mennessä. Kirjassa sanotaankin, että kirjan tarkoituksena on selvittääyleisön näkemyksiä ja kuulla asianomaisia kysymyksessä olevien tärkeimpien asioidenvalmistelua varten. Vihreän kirjan aiheuttamat reaktiot ja vastaukset kysymyksiin tulevatohjaamaan komission tulevaa toimintaa tässä asiassa (Euroopan komissio 1999, 1). Onmahdollista, että julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuudesta ja hyödyntämisestä val-mistellaan direktiivi, kuten PUBLAW 3:n seurantaryhmä suositteli jo vuonna 1995(PUBLAW 3 1995, 93).

Yhteenvetona voidaan todeta, että kun komissio havaitsi julkisen sektorin hallussa ole-van tiedon merkityksen mahdollisena talouden voimavarana 1980-luvun puolivälissä, onse määrätietoisesti toiminut sen hyväksi, että nämä tietoaineistot saataisiin myös yksityi-

27

sen sektorin käyttöön. Julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämisestä annettiin syner-giasuositus ja asia liitettiin EU:n tietoyhteiskuntastrategioihin (IMPACT-ohjelmat,INFO2000). Kun edelleen on näyttänyt sille, ettei näilläkään toimenpiteillä ole saavutettuEU:n toivomia tuloksia, asiaa vahditetaan vihreällä kirjalla, joka usein edeltää direktiiviä.

3.2 Julkisen sektorin tietoaineistojen merkittävyys

Sekä vihreän kirjan että sen luonnoksen mukaan julkisen sektorin arvioidaan olevan suu-rin yksittäinen tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. Aineistojen keruu liittyy yleensäviranhoitoon. Julkisen alan viranomaiset tuottavat esim. lait ja muut parlamentaarisetasiakirjat, tilastot, väestö-, maa-, yritys- ja autorekisterit sekä maantieteellisiä, meteorolo-gisia, kulttuurin alojen, taloudellisia, poliittisia, lääketieteellisiä, tieteellisiä, teknillisiä,opetukseen ja kasvatukseen liittyviä ja historiallisia tietoaineistoja. Nämä aineistot ovathyödyllisiä paitsi julkiselle alalle virkatehtävissään, myös yksityiselle sektorille sekä tie-don käyttäjänä että tuottajana ja kansalaisille ja yhteiskunnalle yleensä kulttuurisen perin-nön ja monimuotoisuuden säilyttämisessä ja edistämisessä (European Commission 1996,5).

Sisältöteollisuus on merkittävä työllistäjä ja tulojen tuoja. Sisältöteollisuutta ei oltumääritelty vihreän kirjan luonnoksessa, mutta yleensä EU:n asiakirjoissa sillä tarkoite-taan tietotuotteita (mukaan lukien multimediatuotteet) ja tietopalveluita. Vuonna 1994sisältöteollisuuden arvioitiin työllistäneen EU:ssa yli 2 miljoonaa ihmistä ja sen arvonolleen noin 150 biljoonaa ecua (BECU) . EU:n ja USA:n tietojen vertailu saman vuodeneräiden muiden alojen myyntiin ja kokoaikaisten työpaikkojen määrään osoittaa sisältöte-ollisuuden merkittävyyden:

EU: sisältöteollisuus 150 BECU ja 2 miljoonaa työpaikkaateleliikenne 133 BECU ja 1,2 miljoonaa työpaikkaa;informaatioteknologia 113 BECU ja 0,96 miljoonaa työntekijää jakulutuselektroniikka 43 BECU ja 0,32 miljoonaa työpaikkaa.

USA: sisältöteollisuus 255 biljoonaa US$teleliikenne 160 biljoonaa US$informaatioteknologia 151 biljoonaa US$

Sisältösektori kasvaa voimakkaasti Euroopassa, jossa se työllistää tällä hetkellä jo noin 4miljoonaa ihmistä. Suuri osa kasvusta on tapahtunut pk-yrityksissä, millä EU todisteleepolitiikkansa työllisyyttä lisäävää vaikutusta. Sisältöalan tietoihin laskettiin tiedotus-, jul-kaisu-, markkinointi- ja mainonta-alan tiedot (Euroopan komissio 1999, 6). On vaikeaarvioida, ovatko tiedot verrattavissa vuoden 1994 tietoihin, mutta se on oletettavaa.

28

Taulukko 1. Kaupallisesti arvokkaina pidetyt tietoaineistot

Elektroninen julkaiseminen on kasvava ja merkittävä tekijä tietomarkkinoilla. Ammatil-listen on-line-palvelujen tulot EU:ssa kasvoivat vuoden 1989 2,2 miljoonasta ecusta vuo-teen 1992 mennessä 3,6 miljoonaan ecuun (European Commission 1996, 6-7). Vihreänkirjan mukaan Euroopan tietoalan edustajat ovat ilmaisseet voimakkaasti ja toistuvastihuolensa eurooppalaisten julkaisijoiden heikommasta kilpailuasemasta muihin julkaisijoi-hin nähden.

Taulukossa 2. on esitelty elektronisten informaatiopalvelujen tulot vuonna 1994 EU:nalueella (European Commission 1996, 8). Julkisella sektorilla on sekä laadullisesti ettämäärällisesti merkittävät tietoaineistot kaikilla taulukon aihealoilla. Talouteen ja kaup-paan liittyviä tietoaineistoja kokoavat useat ministeriöt ja muut viranomaiset. Samoin lai-nopilliset ja patenttiaineistot ovat viranomaisten tuottamia. Luonnontieteellisiä, teknilli-siä ja lääketieteellisiä tietoaineistoja kokoavat pääsääntöisesti julkiset tutkimuslaitokset.Kun ottaa huomioon vielä maantieteelliset ja kulttuuriset aineistot, jotka komissionmukaan ovat jo osoittaneet merkityksensä multimediatuotannossa, julkisen alan tietoai-neistojen markkinapotentiaalia pidetään EU:n piirissä kiistattomana.

Aineiston tyyppi Potentiaalinen käyttäjä

Yrityksiä koskevat tietoaineistot Pieni ja keskisuuri teollisuus

Maantieteelliset tietoaineistot Ylikansalliset yritykset

Lainsäädännölliset tietoaineistot Markkinat, kauppa

Väestöä koskevat tietoaineistot Tutkimus, journalistit

Patenttitietoaineistot Jalostettujen tietotuotteiden tuotanto

Ympäristöä koskevat tietoaineistot Kansalaiset

Kulttuuria /matkailua koskevat tietoaineistot Kansalaiset

(PUBLAW 3 1995, 74)

29

Taulukko 2. Elektronisista tietopalveluista saatujen tulojen jakautuminen Euroopantalousalueen aihealueilla v. 1994. Kokonaistulot olivat yhteensä 5 517 miljoonaa ecua

Komissio on ollut myös huolestunut siitä mielenkiinnosta, jonka eurooppalaiset kulttuuri-aineistot kuten museot, taidegalleriat, arkeologiset kokoelmat, monumentit, julkiset kir-jastot jne. ovat herättäneet yhdysvaltalaisissa multimediatuottajissa ja varsinkin näidentuottajien pyrkimyksistä saada yksinoikeuksia eurooppalaisten kulttuuritietoaineistojenhyödyntämiseen (European Commission 1996, 12). Kuviossa 1. on esitetty EU:n ja senkahden suurimman kilpailijan eli USA:n ja Japanin elektronisten tietopalveluiden tulot.

Yhdysvaltain osuus koko maailman elektronisista tietopalveluista saaduista kokonais-tuloista oli kasvanut vuodesta 1988 vuoteen 1992 61 %:sta 65,5 %:iin ja EU:n vastaavas-ti pienentynyt 30,5 %:sta 25,4 %:een. Kilpailu on globalisoitunut. Euroopan vahvuutenapidetään rikasta tietoaineistosisältöä, mutta heikkoutena markkinoiden fragmentoitumistaja rajoitettua pääsyä julkisen alan tietoaineistoihin eräissä jäsenmaissa (European Com-mission 1996, 13).

Tietopalvelun aihealue Osuus prosentteina (%)

Talous 34 %

Yhtiötiedot 24 %

Hallinnollinen/poliittinen 15 %

Muu liiketoiminta 8 %

Tieteellinen, teknillinen, lääketieteellinen 6 %

Oikeudellinen 4 %

Patentit 1 %

Matkailu 1 %

Muut 7 %

Yhteensä 100 %

(Lähde: European Commission 1996, 8; Euroopan yhteisöjen komissio 1999, 6).

30

Kuvio. 1. Elektronisista tietopalveluista saadut tulot (BECU) (European Commission 1996,14).

Johtopäätöstä julkisen sektorin tiedon saannin tärkeydestä tukee vuoden 1997 lopussa jul-kaistu raportti ”Kuinka hallita muutosta”. Siinä katsotaan, että on välittömästi vahvistetta-va kilpailukykyä avaamalla televiestintä- ja datapalvelumarkkinat täysin sekä lisättävävaltion hallinnassa olevien tietojen vapaata käyttöä (Euroopan komissio 1999, 6).

Julkisen sektorin tietoaineistoilla on merkitystä paitsi sisältöteollisuuden raaka-ainee-na eli tietosisältölähteenä, myös toiminnan edellytyksenä olevana hallinnollina tietona.Hallinnollinen tieto on erittäin merkityksellinen yrityksille, varsinkin jos yritys toimiimonen jäsenmaan alueella. Myös muu kuin hallinnollinen tieto voi olla tärkeää. Esimer-kiksi tilastollinen, taloudellinen ja paikkatieto ovat tärkeitä yrityksille niiden tehdessämarkkinointipäätöksiä, yritysstrategioita tai vienti- ja investointisuunnitelmia. Julkisensektorin tieto voi olla tärkeä myös lisätutkimuksen ja muun lisähyödyntämisen kannalta(Euroopan komissio 1999, 5-6).

3.3 Yritysten oikeudet tietoon

Yritysten oikeudet tietoon on kirjattu lähinnä kahdessa EU:n asiakirjassa. Toinen näistäon jo luvussa 3.1. mainittu Euroopan unionin komission vuonna 1989 antama synergia-suositus eli suositus tietomarkkinoiden synergian parantamisesta julkisen ja yksityisensektorin välillä (European Commission 1989). Toinen on vihreän kirjan pohjaksi laadittukeskusteludokumentti Access to public Sector Information (Prins et al. 1995). Tarkaste-len näitä asiakirjoja lähinnä vain yritysten kannalta, vaikka molemmissa ja erityisestiPrinsin raportissa myös kansalaisten oikeudet tietoon ovat hyvin keskeisessä asemassa.

Tietopalveluista saadut tulot (BECU)

012345678910

1988 1989 1990 1991 1992

BEC

USAEUJapani

31

Keskeisimmin synergiasuositus käsittelee julkisin varoin kerättyjen tietojen luovutta-mista yksityiselle sektorille kaupallista hyödyntämistä varten. Hyödyn ajatellaan olevanvastavuoroista yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Yksityiset yritykset hyötyvät, kunjulkisia tietoja jalostetaan ja myydään ja julkiset laitokset hyötyvät kaikin puolin tehostu-vasta tiedonvälityksestä.

Synergiasuositus jakaantuu neljään osaan, joiden keskeinen sisältö on seuraava:

1. Julkinen sektori tietoaineistojen tuottajana: Julkinen sektori kerää säännöllisesti jasystemaattisesti tietoja osana normaalia, säännön mukaista toimintaansa. Julkinensektori tiedottaa tietoaineistoistaan yksityiselle sektorille ja antaa niitä yksityisen sek-torin käyttöön. Hinnoittelu-periaatteet voivat vaihdella tiedon luonteen mukaan. Hintaolisi määritettävä siten, että se vastaa kustannuksia, jotka aiheutuvat tiedon siirtämi-sestä yksityiselle sektorille, mutta ei sisältäisi välttämättä varsinaiseen tiedon kerää-miseen ja käsittelyyn liittyviä kuluja ainakaan täysimääräisenä. Hintaa voidaanalentaa, jos tuloksena olevan tietopalvelun katsotaan olevan yleisen edun mukainen.

2. Julkinen sektori tietopalveluiden tarjoajana: Julkisen sektorin tulee rohkaista yksityi-sen sektorin investointeja julkisten aineistojen käyttöön perustuvien tietopalvelujenluomiseksi. Julkinen sektori ei saa vääristää kilpailua omaa palvelutoimintaa kehittä-mällä.

3. Julkisen sektorin tuki tietopalveluille: Julkinen sektori voi antaa suoranaista tukea tie-topalvelujen tutkimiseksi ja kehittämiseksi. Tukea voidaan antaa myös sellaisten tie-topalvelujen kehittämiseen ja ylläpitämiseen, jotka eivät muodostu kaupallisestikannattaviksi. Tietopalvelujen järjestämiseksi voidaan perustaa julkisen ja yksityisensektorin yhteisiä yrityksiä.

4. Laissa ja asetuksissa määritellyt vastuut ja velvoitteet: Julkisen sektorin tulee poistaaperusteettomat lainsäädännölliset esteet julkisten tietojen hyväksikäytön tieltä. Erityi-sesti tekijänoikeus tulisi poistaa kaikilta niiltä teksteiltä käännöksineen, jotka koske-vat lainsäädäntöä, hallintoa ja lainkäyttöä. Aikaisemmin voimassa olleet kansalaistentiedonsaantia koskevat oikeudet on kuitenkin säilytettävä aineistoja kaupalliseen käyt-töön luovutettaessa.

Synergiasuositus on esitetty käännettynä kokonaisuudessaan liitteessä 3. (Commission ofthe European Communities 1989.)

Kaikissa EU:n teetättämissä seurantatutkimuksissa selvisi, että synergiasuosituksentuntemus oli todella heikko sekä poliittisten päättäjien että yksityisen sektorin keskuudes-sa. Vaihtelut olivat melkoiset eri jäsenmaiden kesken ja yksityisen ja julkisen puolenvälillä. Syyt suosituksen huonoon tuntemukseen olivat seuraavia:

– synergiasuositusta ei oltu levitetty tehokkaasti;– kansalliset ohjeet joko syrjäyttävät sen tai niillä on korkeampi profiili ja– synergiasuositus oli jaettu toisen nimen alla (PUBLAW 2 1993).

Siellä, missä suositus tunnettiin, se sai laajan hyväksynnän onnistuneena runkona julki-sen ja yksityisen sektorin yhteistyölle. Ranskassa ja Englannissa on aikaisemmin toteutet-tu EU:n synergiasuosituksen kaltaisia toimenpiteitä. Englannissa tämä tapahtui jo vuonna1985 kauppa- ja teollisuusministeriön toimesta ja Ranskassa v. 1994 pääministerin kierto-kirjeellä julkisen tiedon levittämisestä (European Commission 1996, 9).

32

Prinsin raportissa tuodaan yritysten toimintaedellytysten kannalta samat perusperiaat-teet esille kuin vuoden 1989 synergiasuosituksessa, mutta raportissa mennään synergia-suositusta syvemmälle. Raportissa kiinnitetään erityisesti huomiota tiedon luovutuksenesteenä olevien lainsäädännöllisten ja perusteettomien esteiden poistamiseen, tietojenkeruuseen ja kilpailuun. Raportissa korostetaan tiedon julkisuutta, jonka tulee koskeasekä yleisten että paikallisten viranomaisten tietoja, joita on voitava etsiä automatisoitujenjulkisten hakemistojen avulla. Julkisen sektorin on edistettävä tietoaineistojen kaupallistakäyttöä mm. aktiivisella tiedottamisella ja erilaisilla teknillisillä ratkaisuilla niin, ettäyksityisen sektorin on helppo löytää tiedot julkisen sektorin hallussa olevista tietoaineis-toista. Kaupallinen hyödyntäminen koskee raportin mukaan kaikkea julkista tietoa riippu-matta siitä, missä muodossa se on. Julkista sektoria velvoitetaan myös kehittämään tieto-jen keruu-, käsittely- ja tallennusmenetelmiä niin, että tietojen luovuttaminen yritystenkäyttöön onnistuu mahdollisimman helposti ja hyvin. Prinsin työryhmän hinnoittelusuosi-tus on, että julkisen sektorin tietoaineistot olisi luovutettava joko maksutta tai vain luovu-tuksesta aiheutuvien kustannuksien suuruisella maksulla. (Prins et al. 1995, 89-100.)

Synergiasuosituksen ja Prinsin raportin mukaan yrityksille pitäisi siis lainsäädäntöämuuttamalla ja purkamalla muut perustelemattomat esteet luoda edellytykset saada julki-sen sektorin tietoja omaa toimintaansa varten. Julkisella sektorilla ei saisi olla tekijänoi-keutta omiin viranomaisten tuottamiin tietoihinsa eikä julkinen sektori saisi kilpailla yksi-tyisen sektorin kanssa. Julkisen sektorin keräämien tietoaineistojen varsinaisesta keruustaei saisi enää periä maksua.

3.4 Universaalitietopalvelu

PUBLAW 3:ssa todetaan, että tiedon jakelu on myös sosiaalisen oikeudenmukaisuudenkysymys. Valtion tulee varmistaa kansalaisten tasa-arvoiset mahdollisuudet saada tietojaja päästä tiedonlähteille, mikä nykyisellä teknologialla on huomattavan helppo toteuttaa.Näin Yhdysvaltain esimerkki ja toimenpiteet tietoyhteiskunnan, kansalaisten tiedonsaan-nin ja hallinnon asiakirjojen saatavuuden kehittämisessä saivat 1980-luvun puolivälissävähitellen vastakaikua EU:n piirissä. PUBLAW 3:ssa todetaankin, että Internetin kauttaon helpompi löytää USA:n kongressin viimeisimmät keskustelut kuin EU:n direktiivit.USA:n National Information Infrastructure - hankkeeseen kuuluva GILS (GovernmentInformation Locator System) - hanke onkin varmasti yhtenä esikuvana universaalipalve-lulle, vaikkei kyseistä hanketta suoraan nimellä PUBLAW 3:ssa mainita. (PUBLAW 31995, 83-85.) Julkisen sektorin tietoa käsittelevässä vihreässä kirjassa GILS on suoraanmainittu esimerkillisinä tiedonhakupalveluna. GILS on perustettu liittohallituksen tieto-jen saatavuuden varmistamiseksi yksilöimällä käyttäjälle olennaiset tiedonlähteet, kuvaa-malla saatavilla olevaa tietoa ja avustamalla tiedonsaannin varmistamisessa (Http://www.gils.net/).

Eräs esimerkki on USA:n tietoliikenteen piiriin omaksuttu ns. universaalipalvelu-aja-tus. Sillä tarkoitetaan minimipalvelua, joka täyttää tietyn laatutason, ja joka on kaikkiensaatavissa samoilla ehdoilla. Avainsanoina ovat universaalisuus, tasa-arvoisuus ja palve-lun jatkuvuus. Myös EU:n piirissä universaalin palvelun ajatus otettiin ensin esille tieto-liikenteen piirissä nimellä The Open Network Provision. (PUBLAW3 1995, 82-84.)

33

Liittyen tietoyhteiskunnan kehittämiseen ja lisääntyneeseen avoimuuteen EU:n piiris-sä todettiin, että universaalin palvelun käsite ja vaatimukset tuli laajentaa koskemaan tie-don siirtämisen tekniikan lisäksi tietoa itseään, sen sisältöä. Erityisesti tuli kiinnittää huo-mioita kulttuurisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin. Euroopan unionin oma politiikkahanperustuu ihmisten, pääomien ja palveluiden vapaaseen liikkumiseen EU:n alueella. Tämäpolitiikkaa oikeuttaa myös integroituneen julkisen tietopalvelun perustamisen, jonka pal-veluilla on useista lähteistä saatu korkea lisäarvo ja jotka on tehty yleisiä tarpeita varten.(PUBLAW 3 1995, 85-86). Universaalitietopalvelun laajemman määritelmän mukaankansalaisten tulisi saada helposti, kohtuulliseen hintaan ja olinpaikastaan riippumatta pää-syn kehittyneisiin tietoliikenne- ja tietopalveluihin. Valtiota voitaisiin vaatia 1) kehittä-mään sellaisia tietopalveluita, joissa hyödynnetään nykyaikaisen teknologian mahdolli-suuksia ja 2) saattamaan sama informaatio, jota viranomaiset käyttävät omassa virkatyös-sään samaa tekniikkaa käyttäen kansalaisten käyttöön. (PUBLAW 1995, 88.)

Vastuu universaalitietopalveluiden tuottamisesta voi olla useilla tahoilla. Se voi ollajollakin julkisen hallinnon organisaatiolla, yhdellä tai useammalla yhtiöllä tai julkisen jayksityisen puolen edustajilla yhdessä. Budjetointiin liittyvät asiat, markkinatilanne ja tuo-tettava palvelu vaikuttavat palvelun tuottajaratkaisuun. Tuottajakysymys tulee kuitenkinratkaista julkisien menettelytapojen mukaisesti ja niin, että ratkaisut turvaavat universaali-tietopalvelun jatkuvuuden, tasavertaisen saatavuuden ja kohtuulliset hinnat. Tietopalveluvoi olla tarkoitettu suoraan loppukäyttäjälle tai välittäjälle. PUBLAW 3:ssa on pohdittuhinnoittelua. Yksi mahdollisuus on, että valtio rahoittaa palvelua, jollin hinnat käyttäjillemuodostuvat alhaisiksi. Hinnan määrittelyssä ei saisi kuitenkaan ottaa mukaan aineistonkeräämiskuluja eikä niitä investointikuluja, jotka viranomainen oman toimintansa takiajoutuu hankkimaan. (PUBLAW 3 1995, 88-89.)

Universaalitietopalveluiden pystyttäminen vaatii kuitenkin paikallisten ja alueellistentahojen hyväksymän, koska EU:lla ei ole päätäntävaltaa muulta kuin omalta osaltaan.Teknisen infrastruktuurin tulee olla kunnossa mahdollistaen mm. multimedian käytön jahyödyntämisen, kuten Poullet (1995) toteaa. Telematiikan 4. puiteohjelmassa olikin jouseita osia, jotka edistävät mahdollisen universaalitietopalvelun kehittämistä Euroopassa.(Poullet 1995.)

Julkisen sektorin tietoa käsittelevän vihreän kirjan luonnoksessa universaalitietopalve-lu otetaan esiin ja sen tarpeellisuus todetaan (European Commission 1996, 60-63). Vihre-ässä kirjassa ei mainita enää universaalitietopalvelua tällä nimellä. Siellä puhutaan integ-roidummasta tietojen ja palvelujen saannista ”one stop service” tai ”one stop shopping”-periaatteella sekä kansalaisten ja yritysten tarpeisiin suunniteltavista helppokäyttöisistähakumenetelmistä. EU:n on kuitenkin koonnut omien toimielimiensä tiedot universaali-tietopalveluidean periaatteella Internetiin. Lisäksi EU on toteuttanut vastaavan palvelunluomista ympäristöalalla. Vihreässä kirjassa todetaan kuitenkin, että julkisen sektorin tie-don levittäminen Internetissä ei automaattisesti merkitse sitä, että tieto olisi yhtäläisestikaikkien saatavilla. Niinpä vihreässä kirjassa nähdään tarpeelliseksi investoida infrastruk-tuureihin, jotka tuovat elektroniset verkot kaikkien saataville. Kirjastojen sanotaan olevanerityisen sopivia toteuttamaan tätä julkista tehtävää, mutta todetaan myös, että muitakinvaihtoehtoja olisi tutkittava. (Euroopan komissio 1999, 9-10, 13, 28.)

34

3.5 Synergiasuosituksen toteutumiseen liittyviä ongelmia

Maffinin (1990) mukaan julkisen sektorin viranomaisten ylläpitämien tietojen jakeluunvaikuttaa viisi tekijää, jotka ovat poliittiset, juridiset, valtion tuloja koskevat ja hallinnolli-set, taloudelliset ja moraaliset tekijät. Maffinin määritelmän on todettu sopivan myössynergiasuosituksen toteutumiseen vaikuttaviksi tekijöiksi (Rowlands 1995). Ensimmäi-sen seurantatyöryhmän (PUBLAW, 1991) raportissa lueteltiin joukko ratkaisemattomiaongelmia julkisen ja yksityisen tahon yhteistyölle julkisen tahon tietojen saattamiseksikaupalliseen käyttöön. Eräänä keskeisimpänä ongelmana nähtiin se, että puuttui yhtenäi-nen teoria, millä legitimoitaisiin valtion rooli suhteessa sen hallintoon, meriittiin ja kau-pankäyntiin (Burkert 1990). Seuraavissa seurantaraporteissa kiinnitettiin huomiota mm.lainsäädäntöön, hinnoitteluun, tietohallintoon, suojaukseen ja tekijän- ja käyttöoikeusky-symyksen liittyviä ongelmiin, joita käsittelen tässä tarkemmin.

Informaatiopoliittisia ja lainsäädännöllisiä kysymyksiä

Informaatiopoliittisissa ja lainsäädännöllisissä asioissa suurimmat ongelmat on nähtyasenteissa ja toimintaa koordinoivan elimen sekä yhtenäisen lainsäädännön ja käytäntei-den puuttumisessa jäsenvaltioissa.

PUBLAW 2:n (1993) selvityksen aikaan kaikkien jäsenmaiden hallintoelimet eivätolleet hyväksyneet perusajatusta julkisen sektorin tietojen luovuttamisesta yksityisellesektorille tietojen kaupallistamista varten. Yhtenä syynä tähän arviointiryhmä näki sen,ettei jäsenmaissa ole yhtä kokoavaa keskusta, joka koordinoisi informaatiopolitiikkaa.Kun asiat hajaantuvat alas ja moniin eri tahoihin, asia etenee hitaasti tai ei lainkaan miel-tymyksistä johtuen. Julkisen puolen traditionaalisen vastahakoisuuden tietojen luovutta-miseen yksityiselle sektorille katsottiin olevan voitettavissa vain korkeimman tason ohja-uksella.

Euroopan yhteisön maissa ei ole yhdenmukaisia kansallisia, yleisiä säädöksiä julkisentietoaineistojen kauppaa ja myyntiä varten, vaikka useilla olemassa olevilla yksityisillälaeilla on vaikutusta myyntiin. Toimintaa säätelevät edelleen ennen kaikkea käytännöt.On yleistä, että kukin viranomaistaho määrittelee oman politiikkansa asian suhteen. Nejulkisen sektorin tahot, jotka ovat tietoisia keräämänsä aineiston kaupallisesta arvosta jakiinnostavuudesta, ottavat usein budjettisyistä suoran tai epäsuoran vastuun aineistojensamarkkinoille viennistä osallistuen näin tietomarkkinoilla toimintaan. Eräillä aloilla, joillajulkisella puolella on omaa kaupallista myyntiä ja joissa yksityiset firmat etsivät kaupal-lista toimintaa, yhteistyötä tai edes synergiaa on suhteellisen vähän julkisen ja yksityisensektorin kesken. Tahot näyttävät toimivan rinnakkain tai jopa kilpailevan keskenään.(PUBLAW 3 1995, 70-75.)

Jäsenmaiden puutteellinen lainsäädäntö ja kilpailusääntöjen erilainen soveltaminen jul-kisen tiedon myyntiä varten aiheuttaa EU:n näkökulmasta epätoivottavaa käytäntöä. Eri-tyisinä kielteisinä esimerkkeinä mainitaan valtion yksityistämät yhtiöt, joita ylläpidetäänverovaroin, mutta joita rohkaistaan tai jopa velvoitetaan kaupalliseen toimintaan osanatulojen hankintaa. Julkiset laitokset voivat varata vaikutusmahdollisuuden tietoaineisto-jensa kauppaamiseen joko tekemällä sen itse tai antamalla etuoikeuden jollekin toiselletaholle, joka voi olla tietty yritys. Kyse on monopoliaseman saamisesta ja epäreilusta kil-

35

pailusta, jonka lainsäädäntö mahdollistaa. Esimerkkilaitoksina monopoliasemista maini-taan kansalliset tilastolaitokset ja muut virallisten tilastojen laatijat ja kansalliset kartta-agentit. (PUBLAW 3 1995, 70-72.)

Euroopan vahvuutena pidetään rikasta tietoaineistosisältöä, mutta erilaisten lakien jakäytäntöjen suuri määrä estää tai vaikeuttaa Euroopan tietoteollisuutta käyttämästähyväkseen Euroopan tietoresursseja. EU:n yhteisellä lainsäädännöllä pystyttäisiin tarjoa-maan EU-maiden yrityksille mahdollisuus hyödyntää julkisen alan tietoaineistoja ja sitentaata mahdollisuudet osallistua paremmin sisältöteollisuuden maailmanlaajuiseen kilpai-luun. (European Commission 1996, 13.)

Kaiken kaikkiaan synergiasuosituksen perusperiaate eli, että julkinen puoli kerää tie-toa ja yksityinen puoli tuotteistaa sitä, ei ole toteutunut. Tilanne on kehittynyt 1990-luvul-la päinvastaiseen suuntaan eli julkinen sektori on tullut kilpailuun samoille markkinoilleyksityisen puolen kanssa. Yksityinen puoli ei ole pitänyt tätä reiluna kilpailutilanteena.

Hinnoittelu

Tietoaineistojen hinnoittelu EU:n jäsenmaissa on hyvin kirjavaa ja jopa jäsenmaan sisäl-läkin hinnoitteluperiaatteet voivat vaihdella riippuen säädösten tulkinnasta ja käytännöis-tä. Periaatteellinen kysymys onkin, onko julkisilla laitoksilla oikeutta periä maksuja vero-varoin tuotetuista aineistoista.

Markkinarealiteettien tuntemattomuus yhdistettynä tulojen maksimointitarpeeseen joh-taa joskus niin korkeaan hintaan, ettei sitä voida hyväksyä. Korkeaa hintaa pidetään myösvälineenä ja keinona rajoittaa kysyntää. Yksityiset yritykset kokevat usein, että julkinensektori ylihinnoittelee tietoaineistonsa ja julkisen sektorin mukaan yksityinen puoli onhaluton maksamaan markkinahintaa tarvitsemistaan tiedoista. PUBLAW 3:ssa otettiinesille myös eräiden kansallisten viranomaisten (esim. tilastokeskukset) käyttämä eri hin-noittelu eri asiakasryhmille. Tällainen eriarvoistamispolitiikka on eräissä EU:n maissatodettu ylimmän oikeuden mukaan diskriminoivaksi. (PUBLAW 3 1995, 73.)

Tietohallintokysymyksiä

Yksityissektorilla on usein vaikeuksia hyödyntää julkisen puolen tietoaineistoja markki-nakelpoisiksi tuotteiksi, koska tarvittavat tietoaineistot tulevat usealta julkisen puolen toi-mittajalta. Nämä ovat keränneet tiedot käyttäen erilaisia määritelmiä, valintakriteereitä jaaikaskaalaa. Pahimmillaan tietojen uudelleenmuokkaaminen maksaa enemmän kuin niis-tä myöhemmin mahdollisesti saatava voitto. (Prins at al. 1995, PUBLAW 3 1995, 76.)

Ylläkuvatut tietojen keruun epäyhtäläisyyden ongelmat ovat kansallisia, paikallisia jakansainvälisiä. Maiden välisiä vertailuja ei voida tehdä tehokkaasti raportointistandardienerilaisuudesta johtuen. Arvioitsijoiden mielestä tarvittaisiin kansainvälisesti tunnustetuttietueiden tekniset ja sisällölliset standardit varmistamaan tietojen tarkkuus, luotettavuusja pysyvyys ja helpottamaan hallinnon ylläpitämän informaation jakamista ja vaihtoa.(PUBLAW 2, Rowlands 1995, Prins et al. 1995). PUBLAW 3:ssa hämmästellään sitä,kuinka paperi 1990-luvun puolivälissä oli vielä keskeinen julkishallinnon säilytysalusta-na myös atk-teknisesti kehittyneissä maissa.

36

Yksityisyyden ja tietojen suojauskysymyksiä

Merkittävä osa julkisen sektorin keräämistä ja ylläpitämistä tietoaineistoista ovat luon-teeltaan henkilökohtaisia tietoja sisältäviä eli ne mahdollistavat yksilöiden tunnistamisen.Näin on väestö-, yritys-, ajoneuvo- ja luottorekistereissä ja myöskin lääketieteellistä jatyöllisyyteen ja sosiaaliturvaan liittyvää tietoa sisältävissä rekistereissä. Näiden rekisteri-en käyttöä pyydetään yleisesti markkinointiin, tutkimukseen ja muuhun tarkoitukseen.Tällöin yksityisyyden suoja on vaarassa. PUBLAW 2:n mukaan tämä vaara on kuitenkintunnistettu kaikissa jäsenmaissa ja yksityisyyden suoja on suojattu jotenkin lainsäädän-nöllisesti (PUBLAW 2 1993, 52).

Voi olla myös laillisia esteitä käyttää tietoja muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johonne on alunperin kerätty. Nämä lailliset ja moraaliset esteet vähentävät julkisen puolenhalukkuutta luovuttaa tietoja tai niitä käytetään virallisena syynä muulle vastahakoisuu-delle luovutuksen suhteen. Toinen julkisen puolen usein esiin tuoma seikka on käsitys tie-toja koskevan kontrollin vähenemisestä yksityiselle puolelle luovutuksen jälkeen. Erityi-sesti kaksi seikkaa nousi esille: 1) julkiselta puolelta saatujen tietojen käyttö Euroopanunionin ulkopuolella sellaisissa maissa, joissa ei ole lainkaan tai on vain puutteellinen tie-tojen suojaus ja 2) mahdollisuus, että eri puolilta julkista sektoria koottujen tietojenyhdisteleminen voisi johtaa henkilökohtaisesti tunnistettaviin tuotteisiin yksityisellä puo-lella. (PUBLAW 2 1993, Rowlands 1995.)

Tekijänoikeus- ja omistuskysymyksiä

Tekijänoikeus- ja omistuskysymykset ovat kaikille osapuolille keskeiset. Lainsäädännöl-listen, hallinnollisten tai oikeudellisten tekstien ja niiden virallisten käännösten osaltaBernin yleissopimus (2 artiklan 4 kohta) antaa jäsenvaltioille vapauden määrätä suojasta.Suurin osa jäsenvaltioista onkin käyttänyt tätä oikeutta jättäen tällaiset tekstit kaiken teki-jänoikeussuojan ulkopuolelle, mutta poikkeuksiakin on. Muunlaisen julkisen sektorintuottaman tiedon osalta useimmat jäsenmaat ovat laajentaneet edellä mainitun poikkeuk-sen soveltamisalaa siten, että se koskee myös tällaista aineistoa. (Euroopan komissio1999, 16-17.) Suomessa vain harvoilla viranomaisaineistoilla on tekijänoikeus.

Julkisella sektorilla on kaksi pääasiallista syytä suojella hallussaan olevan tiedon teki-jänoikeutta eli hallussaan olevaa tietoa. Tietoaineisto voi olla ensinnäkin tulon lähde,mikä aiheuttaa kilpailuun liittyviä kysymyksiä. Toinen syy halussa tiedon suojeluun voiolla se, että halutaan varmistaa tiedon tietoturva. Julkinen puoli ei siis halua luovuttaaaineiston kontrollia ja yksityinen puoli haluaa tietää oikeuksiensa rajat tarkasti. (Euroo-pan komissio 1999, 17.)

Käyttöoikeuteen liittyviä kysymyksiä

Useissa EU-maissa on lainsäädännöllä vahvistettu kansalaisten oikeus julkisiin asiakirjoi-hin, mutta erittäin harvoin on eri maissa annettu ohjeita tietoaineistojen kaupallistamisel-le. Niinpä PUBLW 3:n (1995, 69) mukaan julkiset laitokset varaavat yleensä vaikutus-mahdollisuuden tietoaineistojensa kauppaamiseen joko tekemällä sen itse tai antamalla

37

etuoikeuden jollekin tietylle yksityiselle yritykselle. Tämän on todettu vääristävän kilpai-lua. Myös Suomessa PUBLAW 3:n mukaan on valtion yhtiöitä yksityistetty ja ulkoistet-tu, ja ministeriöiden alaisia laitoksia on rohkaistu etsimään uusia rahanhankinta-keinojamm. tietoaineistojen kauppaamisella (PUBLAW 3 1995, 16).

Kansallisten lakien valtaosan mukaan kysymyksessä ei tarvitse olla yksityishenkilöntai yrityksen erityinen etu, jotta käyttöoikeus julkisen sektorin hallussa oleviin aineistoi-hin voitaisiin myöntää. Käyttöoikeus ei myöskään aina merkitse rajoittamatonta taiehdoitta myönnettävää oikeutta käyttää julkisen sektorin hallussa olevia tietoja. Kaikkienjäsenvaltioiden laeissa on säännöksiä käyttöoikeuteen liittyvistä poikkeuksista. Poikkeuk-set voidaan jakaa neljään ryhmään:

• poikkeukset, jotka perustuvat valtion etuun• poikkeukset, jotka perustuvat kolmannen osapuolen etuun (esim. yksityisyyteen, teol-

lisuus- ja tekijänoikeuksiin jne.)• poikkeukset, joilla suojellaan päätöksentekoprosessia (”sisäiseen käyttöön”)• poikkeukset, joilla pyritään välttämään kohtuuttomia kustannuksia tai työmääriä

(esim. jo julkaistu tieto tai kohtuuttomat pyynnöt). (Euroopan komissio 1999, 12.)

Vastuuvelvollisuus

Tietojen luovuttamiseen liittyy läheisesti vastuuvelvollisuus julkisen puolen tarjoamantiedon laadusta ja tarkkuudesta. Kansallisten vastuuta koskevien lakien mukaisesti julki-nen organisaatio voi joutua vastuuseen antamastaan virheellisestä tiedosta, jos tiedon saa-neelle taholle aiheutuu virheellisestä tiedosta vahinkoa. Useimmat hallinnon osastot ovatarkoja tai herkkiä virheellisen tai harhaanjohtavan tiedon toimittamisen seurauksille jatietoisia epätäydellisen tai väärän raportoinnin ongelmasta, johon kaikki viranomaisetenemmän tai vähemmän syyllistyvät. Vastuuvelvollisuuskysymykset kehotettiinkin selvit-tämään ja tietojen tuottamiseen liittyvistä standardeista ja määrittelyistä sopimaan julki-sen ja yksityisen sektorin kesken. Sopimusten tulisi sisältää menettelytavat, joilla varmis-tetaan laatu- ja tarkkuuskontrollit ja tapaukset, jolloin tuottaja voitaisiin vapauttaa vastuu-velvollisuudesta (PUBLAW 2 1993, ROWLANDS 1995).

Tällä hetkellä vastuu tietojen oikeellisuudesta näyttäisi olevan julkiselle sektorille syyharjoittaa varovaista informaatiopolitiikkaa. Vastaavasti vastuukysymysten selkeytymi-nen saattaisi vaikuttaa myönteisesti julkisen sektorin halussa olevien tietoaineistojensaantiin ja hyödyntämiseen. (Euroopan komissio 1999, 17.)

3.6 Julkisen sektorin tietoa koskeva politiikka Suomessa

EU:n seurantaryhmän PUBLAW 3-raportissa arvioidaan Suomen tilannetta seuraavasti:Suomen kaupalliset tietomarkkinat ovat pienet ja kohtalaisen kehittymättömät. Suomessaon vain joitakin harvoja alan yrityksiä, ja julkinen puoli hoitaakin pääosin tietopalvelujentarjonnan. Julkisen sektorin tuottamat laajat tietokannat ovat merkittävin ja käytetyin osatätä palvelualaa. Yksityisen puolen kehitystä ovat hillinneet oletukset markkinoiden pie-nuudesta johtuen kielialueen pienuudesta. (PUBLAW 3 1995, 16.).

38

Suomessa on 1990-luvun taloudellisten vaikeuksien takia osittain ohjattu valtion lai-toksia yksityistämiseen, etsimään ulkopuolista rahoitusta ja veloittamaan aikaisempaaenemmän tuotetuista palveluista. PUBLAW 3:n mukaan Suomella ei ole ainakaan 1990-luvun alkupuolella ollut varsinaista toimintasuunnitelmaa tai politiikkaa suhteessa yksi-tyisen puolen ja julkisen puolen synergiaan tietoaineistojen hyödyntämisessä EU:n esittä-mällä tavalla. Suomessa tietoaineistojen kaupallistamisesta ei vastaa mikään erityinenorganisaatio, vaan kukin ministeriö ja virasto sopii omista tapauksistaan yksin. PUBLAW3:n mukaan synergiasuositusta tunnetaan Suomessa jossain määrin. (PUBLAW 3 1995,16-17.)

Julkishallinnon ja yleensä julkisen sektorin keräämät aineistot ovat yleensä Suomessajulkista omaisuutta. Viranomaisilla on vain harvoin tekijänoikeus ylläpitämäänsä aineis-toon. Niinpä yksityiset firmat voivat vapaasti käyttää ja jälleenmyydä suurinta osaa julkis-hallinnon painetuista tietovarannoista. Julkinen puoli voi veloittaa elektronisten tiedosto-jen luovuttamisesta. PUBLAW 3:n mukaan joissakin tapauksissa yksityisten jälleenmyy-jien on täytynyt osoittaa, että he ovat tuottaneet lisäarvoa saamaansa tietoaineistoon, mikäon ollut aineiston saannin ehto. (PUBLAW 3 1995, 16.)

PUBLAW3-seurantaraportissa siis todetaan, ettei Suomella(kaan) ole toimintapolitiik-kaa tai toimintasuunnitelmaa synergiasuosituksen ja Prinsin raportin viitoittamalle julkis-ten tietoaineistojen hyödyntämisen tielle. Suomen tietohallintoa tai tietoyhteiskuntaa kos-kevissa strategisissa linjauksissa on julkishallinnon tuottamiin tietoihin liittyviä linjauk-sia esitetty jo ainakin vuodesta 1994.

Toukokuussa 1994 valtioneuvosto päätti valtion tietohallinnon kehittämisestä (Ahonhallitus 5.5.1994). Päätöksessä todetaan, että valtionhallinto edistää toimivien ja tasapai-noisten, koko yhteiskuntaa palvelevien tietomarkkinoiden kehittämistä. Tietomarkkinoil-la tarkoitettiin sähköisen tiedon kaikille avoimia jakelukanavia. Yhteiskunnallisen tiedontärkeimpänä tuottajana valtionhallinnon ja sen yksiköiden tulee päätöksen mukaan huo-lehtia siitä, että niiden tiedot ovat yhteiskunnan käytettävissä ottaen kuitenkin huomioonyksityisyyttä ja valtion turvallisuutta koskevat lainsäädännölliset rajoitukset. Päätöksenhinnoittelusuositus noudatti voimassa olevan maksuperustelain (150/92) linjaa.

Seuraava, hinnoittelusuositusten osalta jo kovasti muuttunut strateginen linjaus tehtiinjoulukuussa 1994 Suomi tietoyhteiskunnaksi - kansalliset linjaukset strategiassa (Valtio-varainministeriö 1995a). Linjauksessa korostetaan kansallisten tietovarantojen merkitys-tä ja esitetään, että kansallisten tietovarantojen käytön edistämiseksi opetusministeriönjohdolla kartoitetaan kansalliset tietovarannot ja laaditaan niiden hakemisto ja osoitteisto,joita pidetään ajan tasalla ja käytettävänä yleisestä tietoverkosta. Valtion maksuperustela-kia esitetään muutettavaksi siten, että julkisin varoin kerätyistä tiedoista voidaan veloittaaainoastaan tiedon antamisen ja erityisen jalostamisen aiheuttamat kustannukset. Linjauk-sessa esitetään myös, että tietoaineistoja tuottavat tahot huolehtisivat yhteistyössä kone-muotoisten arkistojen edellyttämien teknisten ja dokumenttistandardien yhtenäistä sovit-tamista siten, että aineistojen pitkäaikainen käyttö ja säilytys turvataan. (Valtiovarainmi-nisteriö 1995a, 47.) PUBLAW 3:ssa mainitaan tämä strategia. Lisäksi raportissa tode-taan, ettei strategiassa esitetty hinnoitteluehdotus ole kovin suosittu eräissä ministeriöissä(PUBLAW 3 1995, 16).

Kansalliset tietovarannot olivat seuraavan kerran esillä Ahon hallituksen iltakoulussa18.1.1995, jolloin hallitus antoi periaatekannanoton toimenpiteistä suomalaisen tietoyh-teiskunnan kehittämiseksi. Kansallisista tietovarannoista todettiin, että niiden käyttöön

39

saattamista edistetään uusin, tietotekniikan mahdollistamin keinoin sekä edistetään nii-den jatkojalostamista tietoteollisuuden tuotteiksi. Lisäksi päätettiin mm. kehittää perusre-kistereitä ja määritellä yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla olevat maksuttomat tietopalve-lut. Tämä Ahon hallituksen iltakoulun tietopalveluun liittyvä toimeksianto lähestyy jouniversaalitietopalvelun ideaa.

Hieman myöhemmin tammikuussa 1995 opetusministeriön Koulutuksen ja tutkimuk-sen tietostrategia julkistettiin. Tietostrategiassa todetaan kohdassa 7.2. Kotimaisen tieto-tuotannon edellytyksiä parannettava kappaleessa seuraavaa:

"Julkishallinnon tuottaman tiedon tulee olla tietoteollisuuden käytettävissä tietojenjatkojalostamiseksi ja tuotteistamiseksi. Myös Euroopan unionin piirissä on asianousemassa esiin. Jatkojalostukseen luovutettavan aineiston tietoaineiston hintaasäätelee valtion maksuperustelaki".

Toimenpide-ehdotuksessa 52 esitetään edistettäväksi kansallisten tietovarantojen jatkoja-lostamista tietoteollisuuden tuotteiksi. (Opetusministeriö 1995, 63.)

Edellisistä strategioista voitaneen päätellä, että valtionvarainministeriö on reagoinutEU:n julkisen sektorin tietoa koskevan politiikan vaatimuksiin hieman aikaisemmin kuinopetusministeriö. Strategioiden mukaan ministeriöiden välillä ei liene juuri ollut yhteis-työtä tai yhteistä linjaa sen suhteen, miten edetä EU:n vaatimusten kanssa. Kumpikinikään kuin antaa toisilleen tehtäviä, mutta ei osoita olevansa tietoinen itselleen annetustatehtävästä. Suomesta näyttäkin puuttuvan edelleen nimetty, politiikan valmistelua jatoteutusta koordinoiva vastuutaho, mihin viitataan EU:n seurantaryhmän raportissa.

Samanaikaisesti useiden maksuperustelain muutosselvitysten kanssa valtio-varainmi-nisteriön hallinnon kehittämisosastolla valmisteltiin ehdotusta hallituksen periaatekannan-otoksi julkisen hallinnon tuottaman tiedon saatavuudesta ja hinnoittelusta tietoyhteiskun-nassa. Ehdotus oli kaksi kertaa tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan käsittelyssä(kokouspöytäkirjat kokouksista 8.1.1997 ja 19.3.1997). Asia jäi kuitenkin molemmissakokouksissa pöydälle eikä se ole enää ollut esillä kokouspöytäkirjojen mukaan. Kannan-oton antamisen viivästyttämistä eräät neuvottelukunnan jäsenet perustelivat sillä, ettämaksullisuutta koskevat selvitykset pitäisi ensin saada käyttöön ja että käsitteiden tarkem-pi määrittely olisi välttämätöntä. Samoin kaivattiin selvityksiä kannanoton vaikutuksistavaltion tuloperusteisiin. Erityisesti tilastotietojen kohtalo tuntui askarruttavan eräitä neu-vottelukunnan jäseniä.

Ehdotusluonnos hallituksen kannanotoksi on radikaalimpi ja EU:n komission suosituk-sia myötäilevämpi kuin aikaisemmat valtiovarainministeriön esitykset. Luonnoksessa esi-tetään myös universaalitietopalvelun idea perustietopalvelu-nimikkeellä:

40

"Julkisen hallinnon tuottamien, tietokoneella käsiteltävässä muodossa olevien tie-tojen tulee olla perustietopalveluna saatavilla, sikäli kuin tietosuojasta tai valtakun-nan turvallisuudesta tai muista tietojen julkisuutta tai salassapitoa koskevissa sään-nöksistä ei muuta johdu. Perustietopalvelu on yhteiskunnan tietohuollon peruspal-velu, jonka mukaisesti viranomaisten keräämä ja pitämä yhteiskunnan kannaltakäyttökelpoinen tieto on raaka-aineen tavoin saatavilla ilmaiseksi tai tiedon luovut-tamisesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan. Perustietopalvelusisältää ainakin tietojen luovuttamisen tietovälineellä tai se voi sisältää tietojenvälittämisen tietoverkon kautta ja näitä edeltävän tietojen poiminnan. Perustieto-palveluna luovutettuun tietoon ei viranomaisille jää tekijänoikeutta."

Suomen itsenäisyyden rahasto SITRA jatkoi julkishallinnon tietoaineistojen hyödyntämi-sen edistämistä teettämällä selvityksen Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia.Selvityksessä tuodaan perustietopalvelu ja perustietovarannot uudelleen esille. Kansalli-sen strategian yhdeksi ydinkohdaksi raportissa esitetään seuraavaa:

"Määritellään joukko perustietovarantoja, jotka ylläpidetään julkisin varoin jaannetaan veloituksetta koko yhteiskunnan käyttöön... Tietoyhteiskunnan strategianmuodostamisen tärkein lähtökohta on, että perustietovarantoja pidetään yhteiskun-nan menestymisen kannalta välttämättöminä ja kriittisen tärkeinä ja että niitä käsi-tellään julkishyödykkeinä"

Julkishallinnon tärkeimmät tietovarannot arvioidaan perustietovarannoiksi. (Kuronen1998a, 111-112.)

Perusrekisterien tietopalvelun kehittäminen

Seuraavat merkittävät julkisen sektorin tietoja koskevan linjauksen teki Juhta eli Julkisenhallinnon tietohallinnon neuvottelukunta raportillaan Perusrekisterien tietopalvelun kehit-täminen vuonna 1996. Raportista ilmenee, että työryhmä on ollut tietoinen Euroopan uni-onin vuoden 1989 synergiasuosituksesta. Julkista tietoa koskevan vihreän kirjan valmiste-luun EU:ssa liittynyt kysymyksenasettelu oli jopa raportin liitteenä. Raportissa saatteessatodetaan, että "on odotettavissa, että syksyllä 1996 komission julkaisema vihreä kirja jul-kishallinnon tuottamien tietojen saatavuudesta sisältää samansuuntaisia, ehkä hiemanterävöitettyjäkin kannanottoja" (Juhta 1996). Perusrekisterityöryhmä viittaa myös työnsätaustavaikuttajina edellä mainittuihin Suomen tietostrategioihin eli valtioneuvoston peri-aatepäätökseen valtion tietohallinnon kehittämiksi ja Suomi tietoyhteiskunnaksi kansalli-set linjaukset - julistukseen.

Perusrekisterien tietopalvelun kehittämissuunnitelmassa (Juhta 1996) todetaan, ettäperusrekistereiden nykyistä laajempaa käyttöä rajoittavat mm. tietojen ja tietopalveluidenhinnoittelu, palveluiden tekniset rajoitukset, sopimus-käytäntöjen jäykkyys sekä perusre-kisterien sisällön laatupuutteet. Maksuperusteista todetaan, että ne eivät ole selkeät eikäniitä sovelleta yhdenmukaisesti. Tietotekniset palvelujärjestelmät todetaan jäykiksi jakäyttöliittymät vanhanaikaisiksi. Tämä heijastuu käytön vaikeutena ja huonona integroita-vuutena tiedon tarvitsijan omiin järjestelmiin ja sovelluksiin. Työryhmä toteaa myös, ettätietoja kerätään ja ylläpidetään päällekkäin, koska viranomaisilla tai muilla tietojen kerää-

41

jillä on hieman toisistaan poikkeavia tietotarpeita ja näkökulmia. (Juhta 1996, 5.) Juhtaluettelee siis ne samat vaikeudet, joihin EU:n seurantaryhmät olivat kiinnittänyt huomion-sa PUBLAW - raporteissaan.

Tietopalvelun kehittämiksi Juhta suosittelee mm. seuraavia, tämän työn kannalta kiin-nostavia asioita:

– rekisterien tietojen luovutuksen sopimuskäytäntöä kehitetään yhtenäiseksi, yksinker-taiseksi ja nopeaksi,

– julkisen hallinnon tuottamien tietojen hinnoittelusta tulee antaa yksikäsitteiset ohjeetja perusrekisterien osalta tulee periä vain tietojen luovuttamisesta aiheutuvat kustan-nukset ja mahdollisesta jatkojalostamisesta aiheutuvat kustannukset,

– perusrekistereiden tietoihin perustuvien tietopalveluiden tulee olla vapaasti kilpailta-vaa aluetta ja palvelun toteuttamiselle asetettavat ehdot tulee määritellä ja esittää,

– viranomaisten tietovastuut tulee kirjata selvästi;– kerätyn ja ylläpidetyn tiedon sisältö ja saatavuus tulee kuvata julkisessa tietohakemis-

tossa, jonka ylläpito ja tietopalvelun järjestäminen tulee määrätä jonkin viranomaisentehtäväksi,

– viranomaisilla ei tulisi olemaan tekijänoikeutta perusrekisterien sisältämään tietoon,– perusrekisterien tietopalvelussa tulee määrätietoisesti soveltaa tietomarkkinoiden

kehittämiseen tähtääviä linjauksia,– tiedot pyritään keräämään vain kertaalleen,– tietopalveluiden kehittämisen perustaksi tulee valita Internetin piirissä kehittyvät tek-

niikan standardit ja– palvelujen tulee olla kaikkien ulottuvilla tietoverkkojen kautta. (Juhta 1996.)

Perusrekisteritietopalvelu-työryhmän viimeisin suositus on kiinnostava. Työryhmä esittää,että rekisterinpitäjien yhteistyötä tiivistetään. Tätä varten on perustettava rekisterinpitäji-en yhteistyöelin ja tämän avuksi asiantuntijatiimi, jossa yhdistyvät juridinen, hallinnolli-nen ja tekninen osaaminen ja markkinoiden tuntemus (Juhta 1996, 16). Mikäli tällainenyhteistyöelin todella perustettaisiin, saataisiin Suomeen ainakin osittain nyt puuttuvakoordinointielin. Kaiken kaikkiaan myös Juhtan esittämä suositus lähestyy EU:n suunnit-teleman universaalitietopalvelun ideaa.

Valtion tietojen maksullisuus

Valtion maksuperustelaki ja -asetus ovat vuodelta 1992. Laissa viranomaisen suorite tar-koittaa virkatoimia, valtion tuottamia tavaroita ja palveluja sekä muuta toimintaa. Laissavaltion viranomaisten tuottamat tavarat ja palvelut jaetaan hinnoittelun mukaan kolmeensuoriteryhmään:

a) Yleisen edun mukaiset suoritteet ovat maksuttomia.b) Suoritteista, joiden kysyntä perustuu lakiin ja joiden tuottamiseen viranomaisella on

yksinoikeus, peritään omakustannushinta.c) Muut suoritteet hinnoitellaan liiketaloudellisin perustein.

42

Maksuperustelain mukaan julkisoikeudellisen suoritteen maksun suuruuden tulee vastatasuoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustan-nusarvo). Maksu voidaan periä omakustannusarvoa alhaisempana tai jättää perimättäkokonaan tietyin perustein. Kun suoritteesta määrätään maksu perittäväksi, peritään semyös valtion viranomaiselta, jollei muuhun menettelyyn ole erityistä syytä.

Maksuperustelain ja -asetuksen yleisperusteluissa (1991 vp - HE176) todetaan, ettävaltion toimintoja on muutettu yksityisen yritystoiminnan suuntaan. Tähän liittyen val-tion virastoista ja laitoksista on tehty liikelaitoksia tai osakeyhtiöitä. On tehty siis se, mis-tä PUBLAW-raporteissa jäsenmaita on moitittu ja päinvastoin kuin synergiasuositus suo-sittaa. Osa suoritteista tuotetaan kilpailutilanteessa ja osa monopolisuoritteina. Myösomakustannushinnan määräytyminen, alennusten antomahdollisuus ja eri hinnastot erikäyttäjäryhmille ovat ristiriidassa synergiasuosituksen ja erityisesti Prinsin raportin suosi-tuksien kanssa.

Valtion tietosuoritteet hinnoitellaan yleisimmin liiketaloudellisin perustein. Joillakinviranomaisilla samansisältöinen tietosuorite on hinnoiteltu sekä liiketaloudellisena, jul-kisoikeudellisena että maksuttomana suoritteena tiedon käyttötarkoituksen tai muun syynjohdosta. Samansisältöisestä suoritteesta peritään siis erilainen maksu tai se on maksutonriippuen siitä, kuka suoritetta kysyy. Hinnanmuodostuksessa on eroja johtuen siitä, mitäsuoritteiden hintoihin sisällytetään luovutettaessa niitä asiakkaille. Enimmillään hintaansisällytetään viranomaisen toimintaan yleensä ja tietojärjestelmien ylläpitoon liittyviäkustannuksia. Koska hinnoittelu suoritetaan yksittäisen viraston näkökulmasta, hinnoitte-lussa on harvemmin otettu huomioon valtion hallinnon tai koko julkisen hallinnon intres-si kansallisesta intressistä puhumattakaan. Kuitenkin valtion tietovarannot sisältävät kokoyhteiskunnan kannalta keskeisiä tietoja, esimerkkinä perusrekisterit. Näidenkin hinnoitte-lu on muotoutunut rekisterinpitäjän lähtökohdista. (Valtiovarainministeriö 1995b, 10-12.)

Nykyisen hinnoittelun katsotaan aiheuttavan sekä valtionhallinnossa että muussa julki-shallinnossa saman tiedon keräämistä usean viranomaisen toimesta, koska itse keräämi-nen koetaan edullisemmaksi kuin ostaminen toiselta viranomaiselta. Nämä hinnoittelume-nettelyn vaikutukset ulottuvat myös tietojen pohjalta laadittujen julkaisujen tms. kysyn-tään. (Valtiovarainministeriö 1995b.)

Valtion viranomaiset käyvät Suomessa kauppaa ensisijaisesti valtion viranomaistenkanssa. Maksuperustelain yleisperusteluissa (1991 vp - HE176) todetaan yliopistot jaValtion teknillinen tutkimuskeskus merkittävimmiksi maksullista toimintaa harjoittavaksivaltion laitoksiksi. Yliopistojen maksullisen toiminnan tulot olivat 650 miljoonaa mark-kaa ja VTT:n tulot 580 miljoonaa markkaa, kun kaikkien valtion laitoksien maksullisentoiminnan tulot olivat yhteensä noin 3,7 miljardia markkaa. Tästä summasta valtion mak-superustelain mukaisia tuloja oli noin 2,4 miljardia mk. Valtion tietojen maksullisuus-sel-vityksen mukaan vuonna 1994 valtion maksullisen palvelutoiminnan tulot olivat 5,8 mil-jardia markkaa. Tuloista 53 % muodostui valtion virastoilta ja laitoksilta. Selvityksessätodetaan, ettei valtion virastoilta tietopalvelujen myynnistä saaduilla tuloilla ole rahoituk-sellista merkitystä valtiontaloudelle, koska ne toisaalla esiintyvät virastojen tilinpäätöksis-sä menoina. Rahoituksellista merkitystä myynnistä saaduilla tuloilla on ainoastaan palve-luja myyvälle yksittäiselle viranomaiselle. (Valtiovarainministeriö 1995b, 19.)

43

Valtiovarainministeriö on valmistelemissaan strategioissa Suomi tietoyhteiskunnaksi1995 ja Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnan ehdotus (kokoukset 8.1.1997 ja19.3.1997) hallituksen kannanotoksi esittänyt hinnoitteluperiaatteeksi EU:n nykyisen hin-noitteluehdotuksen eli tieto on raaka-aineen tavoin saatavilla ilmaiseksi tai tiedon luovut-tamisesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan.

Suomen valtion maksuperustelaki rakentuu täysin toisille periaatteille kuin EU:n esit-tämä hinnoitteluehdotus ja informaatiopolitiikka. Valtiovarainministeriö on teetättänytvuosina 1994-1997 ainakin kolme eri selvitystä valtion maksuperustelain muuttamiseksi.Selvitykset ovat ilmestyneet nimillä Valtion tietojen maksullisuus (Valtiovarainministeriö1995b), Valtion tietosuoritteiden maksuperusteet 1997 (Valtiovarainministeriö 1997) jaSelvitys valtion maksuperustelain soveltamisen ongelmakohdista (Taipale 1997). Tiheätselvitystyöt osoittavat ainakin sen, että ministeriö työstää aktiivisesti maksuperustelainmahdollista muuttamista, mutta kaikkineen työ on erittäin vaikea ja monitahoinen.

Paikkatiedot ja paikkatietoydin

Tulevaisuuden tietojärjestelmien ja –palveluiden keskeinen uudehko elementti on paikka-tietojärjestelmä, jonka sanotaan olevan ainutlaatuinen Suomessa. Paikkatietojärjestelmääon käsitelty sisäasiainministeriön asettamassa Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvotte-lukunnan työryhmissä (esim. Rainio 1996). Paikkatieto määritellään seuraavasti (tässäRainio 1996, 3):

"Paikkatieto kuvaa kohteita tai ilmiöitä, jotka on joko suoraan tai epäsuorasti pai-kannettu maanpinnan suhteen” (CN/TC 287 Geographic Information)”

tai

"Paikkatieto on todellisuuden kohdetta kuvaavan sijainti-, ominaisuus- ja yhteys-tietojen muodostama kokonaisuus sekä tietojen laatua koskevat tiedot” (JHS 116).

Paikkatieto sisältää aina paikkaa ilmaisevan sijaintitiedon ja kyseiseen paikkaan liitetynominaisuustiedon. Paikkatietoja kuvataan sisällöllisesti ja esimerkinomaisesti tietokone-muotoisiksi kartta- ja rekisteritiedoiksi, jotka kuvaavat mm. luonnonvaroja, maan pinnanmuotoja, maankäyttöä ja -käytön suunnitelmia, maanomistusta, asutusta, väestöä, asutus-ta, elinkeinotoimintaa, liikenne- ja yhdyskuntahuollon verkkoa sekä ympäristön tilaa.Paikkatietoaineistoja tuotetaan yli 20 valtionhallintoon kuuluvassa organisaatiossa sekänoin 200 kunnassa. Juhtan raportin mukaan pelkästään valtionhallinnossa on tunnistettuyli 200 erilaista numeerista paikkatietoaineistoa, joita voidaan luovuttaa organisaationulkopuoliseen käyttöön. (Juhta 1998, 7.)

Paikkatietoydin sisältää yhteiskunnan toimivuuden ja kehityksen kannalta tärkeimmättietoaineistot (tai niiden osat), joissa on mukana kohteiden sijaintia osoittavat koordinaa-tit tai yksikäsitteinen tunnus sijainnin saamiseksi toisesta ytimen aineistosta. Keskeistähyödyntämisessä on sijaintitiedon hyväksikäyttö. (Juhta 1998, 9.) Paikkatietoytimenehdottomiksi kriteereiksi ehdotetaan seuraavia: 1) aineisto on monikäyttöinen ja yhteis-kunnallisesti merkittävä; 2) aineiston tietojen sijainti on esitetty koordinaatein tai tunnuk-sen välityksellä; 3) aineiston tiedot ovat sisällöllisesti yhdistettävissä toisiin paikkatietoi-hin; 4) aineiston laatu on kuvattu ja 5) aineiston tiedot ovat saatavissa tietopalvelun kaut-

44

ta. Tärkeimpänä pidetään ensimmäistä kriteeriä. Suositeltavia kriteerejä ovat 1) aineistoon alueelliselta ulottuvuudeltaan valtakunnallinen; 2) aineiston kuvaama ilmiö tai kohde-tyyppi on luonteeltaan pysyvä ja 3) aineistoa pidetään jatkuvasti tai säännöllisesti yllä).Julkisin varoin kerätyistä ja ylläpidetyistä paikkatietovarannoista useat eivät vielä täytäehdottomiksi tarkoitettuja kriteerejä. (Juhta 1998, 11-13.)

Paikkatietoydin-projekti toteaa, että paikkatietoydin voidaan lukea valtakunnan kansal-lisomaisuuteen kuuluvaksi. Sen ylläpidosta ja kehittämisestä vastaavat useimmissa tapa-uksissa julkisen hallinnon osapuolet eli kunnat ja valtion viranomaiset. Merkittävimpiäpaikkatietoytimen tuottajia ovat Maanmittauslaitos, Väestörekisterikeskus, Suomenympäristökeskus SYKE, Tilastokeskus ja kunnat. Projekti esittää, että paikkatietoytimentietoaineistojen jatkuvuus, laatu ja saatavuus on turvattava yhteiskunnassa. Lisäksi hin-noittelussa edellytetään yhtenäisiin periaatteisiin pohjautuvaa hinnoittelua ja paikkatieto-ytimeen luettelujen aineistojen ylläpitäjiltä edellytetään avoimen valtakunnallisen tieto-palvelun järjestämistä (Juhta 1998, 29). Paikkatietojärjestelmä sopisi näin ollen hyvinsoveltuvilta osin universaali- tai perustietopalveluideaan.

4 YLIOPISTOISSA SYNTYVÄT TIETOAINEISTOT JANIIDEN HYÖDYNNETTÄVYYS

Tutkimuksessa halusin selvittää esimerkkien avulla, millaisia tietoaineistoja yliopistojentutkimustyössä syntyy ja voisiko näillä aineistoilla olla käyttöä niitä keränneen tutkimus-ryhmän ulkopuolella. Tutkimusta varten haastattelin yhdeksää tutkijaa, jotka esittelivätjoko oman tutkimusryhmänsä tai sen alan, jota he laitoksellaan edustavat, tutkimuksessasyntyviä tietoaineistoja. Haastatellut tutkijat arvioivat myös, mitkä näistä aineistoista voi-sivat kiinnostaa tai olla hyödyllisiä jollekin toiselle taholle, kuten esimerkiksi toiselle tut-kimuslaitokselle, yritykselle tai muulle taholle. Haastatteluissa esiteltyjen aineistojen kat-tavuus verrattuna koko laitoksen aineistojen määrään vaihtelee

4.1 Tutkimuksessa syntyvät tietoaineistot ja niiden hyödynnettävyys

Haastateltujen mainitsemat tutkimuksessa syntyvät aineistot ryhmittelin aihepiirinmukaan kuuteen ryhmään, jotka olivat kieliaineistot, avaruustutkimuksen aineisto, luon-to- ja ympäristöaineistot, suunnittelumaantieteen aineistot, epidemiologiset aineistot jateknilliset aineistot. Aineistojen sisältö ja arviot niiden kiinnostavuudesta ja hyödynnettä-vyydestä on kuvattu taulukossa 3. Laajempi kuvaus aineistoista ja niiden hyödynnettä-vyydestä tutkimusryhmän ulkopuolella on esitetty liitteessä 4.

Kieliaineistot

Haastateltujen joukossa oli kaksi kielitieteen edustajaa, jotka edustivat kuitenkin eri yli-opistoja. Kummankin kielitieteen edustajan laitoksella oli luotu yksi iso tekstiaineisto jalukuisia pienempiä, eri kielillä olevia tekstiaineistoja. Lisäksi tutkimuksessa oli luotusäännöstöjä, sanastoja, äänitenauha-aineisto (sisältää mm. murteita), paikannimistöai-neisto, tietokoneohjelmien kaltaisia aineistoja ja pieniä määriä videoaineistoja. Osa

46

aineistoista kerätään laitoksilla itse, isot kieliaineistot saadaan eri tahoilta. Kielitieteelli-sissä tutkimuksissa tarvitaan yleensä suuria aineistoja. Tätä kuvasi toinen haastateltu kie-litieteilijä seuraavasti:

”Kun ... otetaan ... kymmenen riviä tekstiä, niin sieltä löytyy aika hyvät kirjainfrek-venssit ja sanojen frekvenssejä rupeaa löytymään, kun meillä on miljoonia sanoja.Mutta sitten, kun me ruvetaan sanojen käyttöjä (tutkimaan) ja tämmöisiä laajempia(kokonaisuuksia) ottamaan, niin meiltä yleensä loppuu aina tilastot kesken".

Kaikkia laitoksilla olevia aineistoja voi toinen vastaavaa tutkimusta tekevä ryhmä käyttäähyväkseen omassa tutkimustyössään. Joitakin aineistoja voi hyödyntää myös oman alanulkopuolinen tutkimus. Lukuun ottamatta äänitenauha-aineistoa kaikkia muita aineistojavoivat hyödyntää myös kieliteknologian yritykset. Tekstiaineistot eivät ole vain kiinnosta-via tai hyödyllisiä, vaan suorastaan välttämättömiä alan yrityksille. Tämä kävi ilmi kieli-tieteen alan sekä tutkija- että yrityshaastatteluissa. Yritykset voivat hyödyntää tekstiai-neistoja esimerkiksi käännöksien, sanakirjojen, taajuussanastojen ja erilaisten ohjelmisto-jen tekoon. Sanakirjatyyppiset materiaalit nimettiin haastattelussa ”sensitiivisiksi” aineis-toiksi, koska niistä voidaan tehdä tuotteita.

Suomen ja sukukielten aineistoja voidaan hyödyntää myös toisten tieteiden alueilla.Aineistoa voivat käyttää omassa tutkimustyössään mm. kirjallisuuden, kulttuurin, histori-an, kulttuuriantropologian ja kansanperinteen tutkijat: Esimerkkinä vaikkapa nauhoite,jossa vanhus kertoo maalaiskulttuuriin liittyvistä asioista kuten esimerkiksi vuoden eriaikoina tehtävistä töistä. Oulun suomen kielen korpuksessa, joka on 1960-luvun suomenkielen yleiskieltä, olevaa lehtiaineistoa voisi käyttää tutkittaessa sen ajan maailmankuvaaja ilmiöitä tai journalismin historiaa. Oulun korpus on käytettävissä CSC-TieteellinenLaskenta Oy:n kielitietopankista.

Kielitieteen tutkimuksessa syntyneitä tietokoneohjelmien kaltaisia aineistoja voidaankäyttää laitoksen tutkimuksessa, mutta muu hyödyntäminen jää tutkijalle, jolla ohjelmantekijänoikeudet ovat. Toisen kielitieteen edustajan laitoksen toiminnasta oli saanut alkun-sa ainakin kolme firmaa, jotka hyödyntävät laitoksen tutkimustyössä syntyneitä ohjelmis-toja kaupallisesti.

Avaruustutkimuksen aineisto

Yksi haastatelluista edusti avaruustutkimusta. Hänen edustamansa laitoksen toimintayk-sikkö, missä haastateltu työskenteli, kerää kosmisen säteilyn hiukkasmäärien mittausai-neistoa. Aineisto on ajallisesti pitkä, koska mittauksia on tehty jo vuodesta 1963 lähtien.Aineisto on saatavissa lähes reaaliaikaisena sekä laitoksen www-sivuilta että alan maail-man datakeskuksen www-sivuilta. Kyseessä on siis jo alakohtainen universaalitietopalve-lu. Aineisto on haastatellun arvion mukaan kiinnostava ensisijaisesti vastaavan tutkimuk-sen kannalta, mutta sitä voidaan hyödyntää myös auringon myrskyjen ja magneettistenmyrskyjen ennustamisessa ja ennakoinnissa. Auringon myrskyihin liittyy erittäin voima-kasta säteilyä, jolle lentokoneiden ja avaruusaluksien henkilökunta saattaa altistua ja mag-neettiset myrskyt voivat aiheuttaa laajoja sähkökatkoksia.

47

Luonto- ja ympäristöaineistot

Kaksi haastatelluista työskenteli tieteenaloilla, joilla kertyy luontoon ja ympäristöön liit-tyviä tietoaineistoja. Haastatteluissa esiin tulleita, luontoon ja ympäristöön liittyviäaineistoja olivat kallioperäaineistot, puutarha-aineisto ja ympäristön muutoksien seuran-taan liittyvät aineistot.

Kallioperätutkimukseen liittyvät aineistot voidaan jakaa fyysisiin näytteisiin, niistä erimenetelmillä analysoimalla saatuihin numeerisiin analyysitulosaineistoihin ja niistä kai-kista tehtyihin tulkinta-aineistoihin. Haastatellun arvion mukaan hänen edustamansa lai-toksen kaikki kallioperään liittyvät aineistot voivat hyödyttää toista tutkimusta ja yritys-toimintaa. Perusteluksi hän esitti, että "jos mennään tekemään jotakin kallioon liittyväätyötä, niin se on kuitenkin jollain tavalla hankittava se (perus)tieto" ensin. Kallioon liitty-vä työ voi olla esim. raaka-ainevarojen etsintää tai ympäristöselvitystä kaikenlaista raken-tamista porakaivon tekemisestä aina ydinjätteen loppusijoituspaikan rakentamiseen saak-ka. Raaka-aineenetsintä voidaan jakaa kolmeen ryhmään, joita ovat 1) metallisien malmi-en etsintä, 2) teollisuusmineraalien etsintä ja 3) rakennuskivien tai muuhun tarkoitukseenliittyvä etsintä. Kiveä eri tavoin hyödyntäviä yrityksiä on haastatellun mukaan useitakymmeniä ja kuntia satoja.

Puutarha-aineisto syntyy institutionaalisesti tieteellisen puutarhan perustoiminnantuloksena puutarhan etsiessä lajeja ja lajikkeita ympäristön parantamiseen eli toisaaltahyötykasveiksi, toisaalta koristetarkoitukseen. Puutarha-aineisto liittyy lajien käyttökel-poisuuteen, kestävyyteen, uusien lajien ja lajikkeiden etsimiseen ja synnyttämiseen. Puu-tarha-tietokanta on jo nyt sisäisen verkon kautta tutkijaryhmän käytössä, mutta sitä ei oleyhdistetty Internetin kautta yleisesti käytettäväksi. Tätä kuitenkin suunnitellaan.

Puutarha-aineistoa voivat haastatellun mukaan käyttää toiset tieteelliset puutarhat, tut-kijat, yritykset, viranomaistahot ja yksityiset kansalaiset. Toiset tieteelliset puutarhat taitutkijat tarvitsevat tiettyjä aineistoja omaa toimintaansa varten. Puutarha-aineistoa hyö-dyntävät yritykset voivat olla kaupallisia puutarhoja, kasvien jalostuslaitoksia ja biotek-niikkayrityksiä. Haastateltu kertoi, että biotekniikan yritykset etsivät kasveista yleensäarvoaineita. Nämä ovat sekundaarimetaboliatuotteita, jotka tarjoavat pohjaa lääketieteelli-seen tai johonkin muuhun käyttötarkoitukseen ml. non food-tuotteet. Bioteknologiamark-kinoiden arvo oli vuonna 1996 arvioitu olleen 10 miljardia ecua (noin 60 miljardia mk),mutta niiden odotetaan kasvavan 40 - 80 miljardiin ecuun (180 – 360 miljardiin mark-kaan) jo vuoteen 2000 mennessä (Neittaanmäki & Leiwo 1996). Puutarha-aineistoa käyt-täviä viranomaistahoja ovat yleensä sairaalat, koulut ja lastentarhat, joista tiedustellaanlasten syömien kasvien mahdollista myrkyllisyyttä. Kasvitiedettä edustanut haastateltutotesikin, että heillä puutarhalla säästyisi paljon aikaa, jos tällaiset tiedot olisivat tietover-kossa itse haettavissa.

Haastateltu toi esiin myös laajan kansainvälisen puutarha-alan tietoaineiston. Maail-massa on noin 1300 tieteellistä puutarhaa. Englannissa oleva Kew Garden koordinoi puu-tarhojen tiedonkeruutoimintaa erityisesti eräiden uhanalaisten lajien osalta keräten tietty-jen lajien tietoja. Useat sadat tieteelliset puutarhat toimittavat sovittuja lajeja koskevat tie-tonsa Kew Gardeniin vuosittain. EU on rahoittanut eurooppalaisille tieteellisten puutarho-jen action plan-hanketta, johon sisältyy tallennettujen aineistojen hyödyntäminen ja yllä-pito sekä tietoisuus siitä, missä mitäkin on. Siis tieteellisten puutarhojen universaalitieto-palvelua EU:n tasolla! Hanke on alkuvaiheessa.

48

Aineisto, jota kutsun tässä lyhyesti ympäristöseuranta-aineistoksi, liittyy kasveissa jakasvillisuudessa havaittaviin ympäristötilan muutoksien tutkimukseen ja seurantaan.Kyseessä on pitkäaikainen ekologinen aineisto, jota on kerätty useammasta eri paikastaSuomen Lapista vuodesta 1972 lähtien, myöhemmin myös puutarhan koeolosuhteissa.Kasveista ja kasvillisuudesta tehdään fenologisia havaintoja eli havaintoja suhteessaaikaan esimerkiksi liittyen kevään jne. tuloon. Nämä fenologiset havainnot ilmentävätilmasto- ja ympäristömuutoksiin liittyviä, taustalla olevia vuorovaikutteisia hypoteeseja.Tutkimus, jonka puitteissa aineistoa kerätään, on myös osa kansainvälistä tundratutkimus-ta, jossa on muodostettu 30-40 pisteen verkosto ympäri circumpolaarista aluetta, missäkaikki pisteet tekevät samantyyppistä havainnointia.

Ympäristöseuranta-aineistoa voisivat haastatellun mukaan hyödyntää muut vastaavaatutkimusta tekevät tahot. Tällaisia ovat yliopistot, muut tutkimuslaitokset, Suomen ympä-ristökeskus ja alueelliset ympäristökeskukset. Pitkäaikaiset, useissa paikoissa tehdythavaintosarjat ovat arvokkaita laajoja yhteenvetoja ja synteesejä varten. Nämä seurannatja niiden yhteenvedot voisivat toimia haastattelun mukaan niin halutessa yhteiskunnalli-sen poliittisen päätöksenteon apuna, taustatietona. Mittavan hyödyntämisen esteenä onmuun muassa se, että jokaisen tahon keräämät aineistot ovat niiden omissa tietopankeis-sa, joita ei ole juurikaan yhdistetty Suomessa. Ympäristöseuranta-aineiston käyttöä poliit-tisessa päätöksenteossa on käsitelty luvussa 8.3.

Suunnittelumaantieteen aineistot

Yksi haastatelluista edusti suunnittelumaantiedettä. Hänen haastattelussaan tuli esiin, ettäosa suunnittelumaantieteen tutkimusaineistoista on viranomaisilta hankittua ns. viran-omaistietoa ja osa itse kysely- ja haastattelututkimuksessa kerättyjä tietoja. Suunnittelu-maantieteen tutkimuksessa syntyviä aineistoja ei kerätä systemaattisesti laitokselle, kos-ka siihen ei ole nähty tarvetta.

Mikä tahansa suunnittelumaantieteen kysely- ja haastatteluaineisto voi toimia toisentutkimuksen vertailu- tai tausta-aineistona. Haastateltu totesi, että heidän keräämiensä tie-toaineistojen erityisen kiinnostava jatkohyödyntämismahdollisuus liittyy kuitenkin tule-vaisuudessa kuntien paikkatietojärjestelmään. Suomesta puuttuu sellainen tiedonkeruujär-jestelmä, joka palvelisi nimenomaan kuntaa tai sitä pienemmän tason tarvitsijoita. Haas-tatellun mielestä heidän tutkimukset peittävät juuri tätä puutetta. Tietoaineistojen jatko-hyödyntämisessä kiinnostavin ja hyödyllisin olisi suunnittelumaantieteen tutkimuksissakerättyjen kuntatietojen syöttäminen kuntien paikkatietojärjestelmään. Paikkatietojärjes-telmän käyttäminen kunnissa vaihtelee niin, että osa kunnista ei ole edes perillä järjestel-mästä eikä sen käytöstä ja pieni osa kunnista hyödyntää järjestelmää jo mittavasti. Suurinulkopuolinen mielenkiinto ja kysyntä suunnittelumaantieteen tietoaineistoihin kohdistuutällä hetkellä kuitenkin laitoksen toisilta viranomaisilta hankkimiin aineistoihin, jotkaovat yleensä tilastoja ja joita he eivät voi sopimuksellisista syitä luovuttaa eteenpäin.

49

Epidemiologiset aineistot

Haastateltujen joukossa oli myös kansanterveystieteen edustaja. Hänen tutkimusryhmien-sä tutkimuksissa kerätyt aineistot olivat epidemiologisia aineistoja. Nämä olivat vanhus-ten depressioaineisto, vanhusten kaatumistapaturma-aineisto sekä vanhusten kroonistenkeuhko- ja sepelvaltimo-sairauksien aineisto. Näihin aineistoihin sisältyy vahvasti yksi-tyisyyden turvaaminen.

Kaikkia edellä mainittuja epidemiologisia aineistoja voidaan haastatellun mukaankäyttää muussa vastaavassa tutkimuksessa ja näin on tehtykin. Kyseiset aineistot ovathänen arvionsa mukaan maailmanlaajuisestikin ainutlaatuisia ja niiden mallin mukaan ontehty vastaavanlaista vanhusten depressiotutkimusta myöhemmin kahdeksassa Euroopanmaassa EU-projektina. Näin on saatu vertailutietoa laajasti Euroopan alueelta. Yliopisto-jen tutkimuksen ulkopuolella kaikkia epidemiologisia aineistoja voisivat haastatellunarvion mukaan hyödyntää omassa työssään lääketeollisuus sekä sosiaali- ja terveyspalve-lujen järjestäjät ja suunnittelijat eri tasoilla (palvelujen käytön modifiointi ja palvelujensuunnittelu). Kaatumistapaturma- sekä kroonisten keuhko- ja sepelvaltimosairauksienaineistoa voisi hyödyntää lisäksi kansaneläkelaitos ja vakuutuslaitokset. Epidemiologisi-en aineistojen käyttöä on käsitelty myös luvussa 8.3.

Teknilliset aineistot

Tutkimuksessa haastateltiin kahta tekniikan edustajaa. Heidän tutkimusryhmiensä aineis-tot olivat heterogeenisen katalyysin aineistot ja teknillisen mekaniikan aineisto. Hetero-geeninen katalyysi liittyy kemiallisen prosessitekniikan alueeseen. Heterogeeniseen kata-lyysiin liittyvässä tutkimuksessa syntyy neljä eri aineistoa, jotka ovat vesikaasun siirtore-aktioon, typen oksidien pelkistykseen, aromaattien katalyyttiseen hydraukseen ja FTIR-tutkimukseen liittyvät aineistot. Teknillisen mekaniikan aineisto liittyy koneiden, laittei-den ja rakenteiden lujuus- ja värähtelykäyttäytymiseen liittyvään laskentaan ja mittauk-seen.

Tekniikan esimerkkiaineistoja voivat haastateltujen mukaan luonnollisesti hyödyntäämuut vastaavaa tutkimusta tekevät ryhmät. Hyödyntäminen vaatii kuitenkin hyvää alanasiantuntemusta. Heterogeenisen katalyysin aineistoja voidaan haastatellun mukaan hyö-dyntää hyvin laajasti yliopiston ulkopuolella, sillä tutkimus liittyy läheisesti teollisuudenkatalyyttisiin prosesseihin ja kaikista kemian teollisuuden tuotteista 90 % tehdään kata-lyyttisesti. Haastateltu kertoi, että yliopistojen ja teollisuuden yhteistyö kemian tekniikanalalla onkin ollut ainakin aikaisemmin Eurooppaa arvioitaessa Suomessa laajinta. Kol-messa heterogeeniseen katalyysiin liittyvässä tutkimuksessa, joiden aineistoista tässä onkyse, tutkimusaihe on lähtöisin teollisuudesta. Niinpä teollisuus on jo hyödyntänyt näitätutkimuksia. Tietoaineistoja on teollisuudessa käytetty menetelmien kehittelyyn ja teolli-suuden prosessien ja tuotteiden suunnitteluun. Teknillisen mekaniikan aineistoa voivathaastatellun arvion mukaan hyödyntää tutkimuksen ohella myös yritykset, joista hän mai-nitsi erityisesti metsä- ja paperiteollisuuden koneita ja kuljetusvälineitä valmistavat yri-tykset. Myös teknillisen mekaniikan tutkimuksessa on teollisuus ollut mukana rahoittaja-na ja hyödyntäjänä.

50

Yhteenveto

Yliopistojen tutkijoiden haastatteluissa oli mahdollista tunnistaa useita sellaisia tutkimuk-sessa syntyviä tietoaineistoja, jotka olisivat kiinnostavia ja hyödynnettävissä myös yli-opistojen ulkopuolella. Näiden tietoaineistojen laajuus ja muoto vaihtelivat.

Kieliaineistoja ja fyysisiä kiviainesnäytteitä lukuun ottamatta muut aineistot olivatpääasiallisesti numeerista dataa, jota oli kerätty kokeellisella tai laskennallisella toimin-nalla, mittauksilla, analyyseilla, havainnoimalla tai jollakin muulla tutkimusmenetelmäl-lä. Kieliaineistoista suurin osa oli tekstiaineistoja, joista osa oli hankittu laitoksen ulko-puolelta. Myös suunnittelumaantieteen aineistoista suuri osa oli ostettuja viranomais-aineistoja. Muualta hankittuihin aineistoihin liittyi eri syistä johtuen erilaisia mahdolli-seen jatkokäyttöön luovuttamiseen liittyviä rajoituksia.

51

Taulukko 3. Haastateltujen tutkijoiden tai tutkimusryhmien tietoaineistot ja niidenmahdollinen hyödyntäminen.

Aineisto Sisältö Muut mahdolliset käyttäjät

KIELIAINEISTOT

LE-PAROLE Iso suomen kielinen tekstiaineisto,sisältää kirja- ja sanomalehti-tekstejä

Lingvistit yleensä, vastaava tutki-mus, kieliteknologiayritykset

Oulun Korpus 1960-luvun suomen yleiskieltäkuvaava iso aineisto

Lingvistit yleensä, vastaava tutki-mus, kieliteknologiayrityksetVastaava tutkimus, kieliteknologia-yritykset

Säännöstöjä Vastaava tutkimus, kieliteknologia-yritykset

Sanastoja Vastaava tutkimus, kieliteknologia-yritykset

Ohjelmistoja Vastaava tutkimus, kieliteknologia-yritykset

Paikannimistö Vastaava tutkimus

Äänitearkisto Murteita, nykykieltä, sukukieliä, las-ten kieltä

Vastaava tutkimus, useat muuthumanistiset tutkimusalueet

Suomen kielen oppimiskorpus(tekeillä)

Kehitteillä virheanalyysimetodi, jollaselvitetään suomen kielen oppimi-sen ongelmia

Vastaava tutkimus ja opetus, kieli-teknologiayritykset

(Pieniä teksti-, video- ja ääniteaineistoja)

LUONTO- JA YMPÄRISTÖAINEISTOT

Kallioperäaineistot Fyysiset näytteet Vastaava tutkimus, yritykset ja kun-nat

Näytteiden analyysi- ja tulkinta-aineistot

Vastaava tutkimus, yritykset ja kun-nat

Puutarha-aineisto Tiedot n. 40 000 kasvilajista, kasvi-lajikkeesta tai alkuperästä

Tieteelliset puutarhat, tutkimus, yri-tykset, viranomaistahot, kansalaiset

Ympäristöseuranta-aineisto Kasvillisuudesta havaittavien ympä-ristötilan muutoksien tutkimus jaseuranta-aineisto

Vastaava tutkimus, poliittinen pää-töksenteko

AVARUUSTUTKIMUKSEN AINEISTO Kosmisen säteilyn mittaustulokset Vastaava tutkimus,

SUUNNITTELUMAANTIETEENAINEISTOT

Hankittuja viranomaisaineistoja, itsekerättyjä kysely- ja haastatteluaineis-toja

(Osa salaista)Kunnat, valtio (kuntien paikkatieto-järjestelmä)

EPIDEMIOLOGISET AINEISTOT

Vanhusten depressioaineisto Depressioiden vallitsevuus, oireisto,riskitekijät ja paranemisen ennuste

Vastaava tutkimus, sosiaali- ja ter-veys-palvelujärjestelmät, lääketeolli-suus

52

Kaikkien haastateltujen mainitsemia kaikkia tietoaineistoja voi toinen vastaavan alan tut-kimusryhmä hyödyntää. Seitsemän haastateltu arvioi, että heidän mainitsemiaan tietoai-neistoja olisi mahdollista käyttää myös kaupalliseen toimintaan jollakin tavalla. Näitäkaupallisesti hyödynnettävissä olevia tietoaineistoja olivat kieliaineistot (osa niistä), kaik-ki teknilliset aineistot, kaikki epidemiologiset aineistot, kallioperäaineistot ja puutarha-aineisto. Osaa kieliaineistoista voi hyödyntää myös toisilla tutkimuksen aloilla. Vain kol-me haastatteluissa esiin tullutta tietoaineistoa oli sellaisia, että niitä arvioitiin pystyttävänkäyttämään lähinnä tutkimuksessa eikä niillä nähty olevan edellytyksiä tai yhteyksiä kau-palliseen hyödyntämiseen (kosmisen säteilyn aineisto, ympäristöseuranta-aineisto jasuunnittelumaantieteen aineistot).

Haastatteluissa ei kysytty haastatellun tutkimusryhmän mahdollisesta suorasta kaupal-lisesta toiminnasta, mutta asia tuli esille eräiden haastateltujen vastauksissa. Kolmellahaastatellulla tai heidän ryhmällään oli syntynyt tutkimustyön tuloksena erilaista kaupal-lista toimintaa; yhdellä ohjelmistotaloyrityksiä, toisella aikanaan ainutlaatuinen sanakirjaja kolmannella mukana olo ja rojaltit uuden kasvilajikkeen kehittämisessä ja myynnissä.Yhdeksästä haastatellusta peräti kuuteen oltiin oltu yrityksistä yhteydessä yhteistyön taiaineiston saannin merkeissä ja yhteen haastatelluista oltiin oltu yhteydessä kunnista.

EU:n perusväittämähän on, että julkisen sektorin tietoaineistoilla on merkitystä sisältö-teollisuuden raaka-aineena eli tietosisältölähteenä, mutta myös hallinnollisella tiedolla onmerkitystä. Myös muu kuin hallinnollinen tieto voi olla tärkeää yrityksen toiminnalle.Esimerkiksi tilastollinen, taloudellinen ja paikkatieto ovat tärkeitä yrityksille niiden teh-dessä markkinointipäätöksiä, yritysstrategioita tai vienti- ja investointisuunnitelmia. Julki-sen sektorin tuottama tieto on tärkeää myös muille yhteiskunnan tahoille. Vihreässä kir-jassa mainitaan myös julkisen sektorin tiedon merkityksestä lisätutkimuksen ja muunlisähyödyntämisen kannalta (Euroopan komissio 1999, 5-6). Tutkimuksessa tuli esiinmyös suoranaisia tietosisältöaineistoja (kieliaineistot, mahdollisesti puutarha-aineisto),hallinnollisia aineistoja (kuntatutkimukset kytkettynä paikkatietoon, epidemiologisetaineistot) ja lukuisia tilastollisia aineistoja, joita voi hyödyntää esimerkiksi päätöksente-ossa eri tasoilla (kunta-aineistot, ympäristöseuranta-aineisto, epidemiologiset aineistot).

Tietotuotteita tuottavan tietoteollisuuden lisäksi on luonnollisesti tietoa hyväksi käyttä-vä teollisuus, tietoon perustuva teollisuus. Tekniikan aineistot edustivat molemmat tilan-netta, joissa tieto ei ollut varsinainen lopputuote, vaan tietoon perustuva teollisuus käyt-

Vanhusten kaatumisaineisto Kaatumisten ja vammakaatumistenilmaantuvuus ja kaatumisten ehkäi-syohjelma

Vastaava tutkimus, sosiaali- ja ter-veys-palvelujärjestelmät, vakuutus-yhtiöt, Kansaneläkelaitos,lääketeollisuus

Vanhusten kroonisten keuhko- ja sepel-valtimosairauksien aineisto

Sairauksien vallitsevuus, oireisto jasairastuneen toimintakyvyn häiriöt

Samat kuin edellä

TEKNILLISET AINEISTOT

Heterogeeniseen katalyysiin liittyvätaineistot

Kokeellinen aineisto liittyen hetero-geeniseen katalyysiin

Vastaava tutkimus, yritykset (teolli-suus)

Teknillisen mekaniikan aineisto Koneiden yms. lujuus- ja värähtely-käyttäytymiseen liittyvä aineisto

Vastaava tutkimus, yritykset

Aineisto Sisältö Muut mahdolliset käyttäjät

53

tää tietoa hyväkseen tuotteiden ja prosessien kehittämisessä. Monet haastatelluista painot-tivat taitoa käyttää tai ”lukea” aineistoja. Kuten Ginman (1983) toteaa tutkimuksessaan,kyse on tiedon lähettäjän ja vastaanottajan viitekehyksestä. Mitä enemmän viitekehyksetpeittävät toisiaan, sen paremmin tiedonvälitysprosessi onnistuu. (Ginman 1983, 256-257.)Väärin tulkituilla tiedoilla voi luonnollisesti olla myös haitallisia vaikutuksia. Druckerkuvaa tiedon ja teollisen toiminnan yhteyttä seuraavasti: Tietoa käytetään prosessien,tuotteiden ja palvelujen jatkuvaan parantamiseen. Japanilaiset, jotka ovat tässä parhaita,kutsuvat tätä tapaa käyttää tietoa Kaizeniksi. Tämän lisäksi on olemassa olevan tiedonhyväksikäyttö kehitettäessä uusia ja erilaisia tuotteita, prosesseja ja palveluja. Lopuksitulevat vielä nerokkaat innovaatiot. (Drucker 1993, tässä Gibbons et al. 1995, 57-59.)EU:n tietoyhteiskuntaa koskevassa politiikassa on kyse tietysti kaikista näistä tavoistahyödyntää tietoutta ja tietoaineistoja, mutta tietoaineistojen hyödyntämistä koskevassapolitiikassa kyse on erityisesti uusien tuotteiden ja palvelujen tuottamisesta.

Hyödyntämistä rajoittavina tekijöinä haastatellut näkivät tietoturva-asiat, joita olivatyksilöllisyyden suojaus (suunnittelumaantieteen ja epidemiologian aineistot), tutkimuk-sen luottamuksellisuus eli salaiset aineistot (kalliomaaperäaineisto, teknilliset aineistot jasuunnittelumaantieteen aineistot) ja tekijänoikeusasiat. Näihin asioihin palaan luvuissa5.2., 6.2. ja 6.4.

Yrityslähtöisiä tai –rahoitteisia tutkimuksia oli ollut ainakin neljällä haastatelluista.Suunnittelumaantieteen tutkimukset olivat usein kuntalähtöisiä. Tekniikan edustajista toi-nen kertoi, että hänen alallaan tehdään liian vähän perustutkimusta, josta myös tiedepoli-tiikan päättäjät ovat esittäneet huolestumisensa. Gibbonsin työryhmän mukaan tämä kuu-luu uudenlaiseen Tyyppi 2:n tiedontuotannon luonteeseen. Tyyppi 2:n mukainen tiedon-tuotanto tähtää hyötykäyttöön (Gibbons et al. 1995, 3-11).

Edellä mainitut tulokset ovat yhdenmukainen Gibbonsin työryhmän esittämän näke-myksen kanssa, jonka mukaan tiedon tuotanto tulee kohdistumaan suuruuden ekonomias-ta (tietojen keräämisestä varastoon) kohdentamisen ekonomiaan. Tällöin kansainvälisentaloudellisen kilpailun koveneminen, tutkimustyön kalleus ja tutkimusmäärärahojensupistuminen ovat vaikuttaneet yhdessä niin, että tietoa tuotetaan sellaisten hankkeidenyhteydessä, jossa tiedon tuotannolle on selvä tilaus ja siten myös rahoitus. Gibbonsin työ-ryhmän mukaan monet tutkimuslaitokset toimivatkin jo suurelta osin tilaustutkimustenvarassa. (Gibbons et al. 1995, 46-55.) Myös EU:n tutkimusohjelmat tähtäävät nopeastisovellettavan tiedon tuottamiseen eikä niinkään varsinaisesti uusia tietoaineistoja tuotta-vaan perustutkimukseen. Tieteen erääksi tehtäväksi on jo kauan nähty voimavarojenhankkiminen yhteiskunnan yleisen toimintakyvyn lisäämiseksi (vrt. Keller 1963, 97: täs-sä Eskola 1975, 318) ja siitähän myös EU:n perusideassa, työllisyyden parantamisessa jasen toteuttamisen keinoissa, on kaiken kaikkiaan kyse.

Yliopistoja sanotaan usein alueensa kehityksen veturiksi. Viime aikoina Suomen ope-tusministeriö on vaatinut korostetusti yliopistoilta yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tässätutkimuksessa viisi haastateltua toi esiin selvästi paikallisiin olosuhteisiin liittyviä ja niil-le hyödyllisiä aineistoja. Näitä olivat kallioperägeologian, suunnittelumaantieteen ja tek-niikan aineistot sekä puutarha-aineisto. Kahden muunkin haastatellun omasta tai laitok-sen tutkimuksesta oli selvää hyötyä jollekin taholle yliopiston sijaintialueella, joskin vaih-televassa määrin (epidemiologiset tutkimukset ja ympäristöseurantatutkimus). Epidemio-logisessa tutkimuksessa hyödyn saivat tutkimuskohdekuntien kansalaiset.

54

Haastattelussa tuli esille, että haastatellun arvion mukaan suuri osa kunnista ei hallitsevielä paikkatietojärjestelmän käyttöä ja ylläpitoa eikä niillä siitä syystä ole se käytössä,vaikka järjestelmä olisi kunnille mitä merkityksellisin työväline. Tässä olisi yliopistojentäydennyskoulusta vastaaville palveluille tai maantieteen laitoksilta valmistuneiden henki-löiden yrityksille uusi potentiaalinen koulutuksen ja palvelun ostajaryhmä. Haastattelutu-los tuki myös kaikin puolin EU:n ja Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnannäkemystä (Juhta 1998) paikkatieto-järjestelmän tärkeydestä ja sen soveltuvuudesta(osin) osaksi perustieto-palvelua.

Tämän tutkimuksen tulokset näyttävät tukevan sitä EU:n perustelua politiikalleen jul-kishallinnon aineistojen hyödyntämisessä siten, että myös yliopistoissa syntyy niiden tut-kimustoiminnassa sellaisia tietoaineistoja, joita voitaisiin hyödyntää laajemminkin yhteis-kunnassa ja myös kaupallisessa toiminnassa.

4.2 Suhtautuminen tietoaineistojen hyödyntämiseen

Tieteen yksi normi on julkisuus eli tieteelliseltä tutkimukselta on aina vaadittava julki-suutta (Eskola 1971, 31). Normi tunnetaan myös tieteen ”kommunismina”, joka on Mer-tonin tieteen perusnormien analyysissa hänen tälle normille antama nimi. ”Kommunis-mi” tarkoittaa vaatimusta, että tieteen tulosten tulee olla yhteisiä. Tästä normista seuraa,että tutkijan on julkaistava tuloksensa avoimesti (Merton 1957, tässä Eskola 1975, 321).Tämä normi todennäköisesti heijastui myös siihen, miten tutkijat suhtautuivat aineistojenyleiseen hyödyntämiseen.

Yhdeksästä haastatellusta tutkijasta seitsemän suhtautui varauksettoman myönteisestiajatukseen siitä, että tutkimuksessa syntyviä tietoaineistoja hyödynnettäisiin nykyistä laa-jemmin. Kaksi haastateltua suhtautui edellä mainittuun ajatukseen myös periaatteessamyönteisesti, mutta heillä oli joitakin varauksia ja epäilyksiä. Yksi heistä piti tietoaineis-tojen laajempaa hyödyntämistä hyvänä periaatteena, mutta epäili ihmisen itsekkyydenvaikeuttavan sen toteuttamista. Toinen epäili sitä, että taito lukea ja tulkita hyvin spesifisiätutkimusaineistoja voi muodostua laajemman hyödyntämisen ongelmaksi ja esteeksi.Haastatelluilla ei kuitenkaan ollut vaikeuksia ideoida sitä, miten ja kuka heidän aineisto-jaan voisi heidän lisäkseen ja jatkossa hyödyntää.

Tietoaineistojen laajempaa hyödyntämistä koskevaan positiiviseen asenteeseen on josisään kirjoitettu se, etteivät ainakaan kaikki aineistot ole vastaajien mielestä hyödynnet-ty niin laajasti kuin ne voisivat olla. Edustamiaan tutkimuksessa syntyviä tietoaineistojaselvästi alikäytettynä suhteessa mahdolliseen potentiaaliseen hyödyntämiseen piti neljätutkijaa. Siis melkein joka toinen haastatelluista. Alikäytettyjä aineistoja olivat haastatel-tujen mukaan kallioperäaineisto, osittain suunnittelumaantieteen aineisto, puutarha-aineisto ja ympäristöseuranta-aineisto.

Tietojen ylikerääminen tai oikeammin kuvattuna alikapasiteetti käsitellä niitä tuli esiinmyös eräissä haastatteluissa. Eräs haastateltu kertoi, että 99 % satelliittien keräämästä tie-dosta jää hyödyntämättä, koska ei ole resursseja niiden analysointiin. Toinen kertoi, ettäSuomen ympäristökeskus pohtii tietojen keruunsa vähentämistä, koska kerättyä tietoakäytetään niin vähän. Vastaukset vahvistavat sekä EU:n komission että myös Gibbonsinryhmän arvioita siitä, ettei välttämättä tarvita niinkään lisää uutta tietoa, vaan jo olemassa

55

olevan tiedon parempaa hyödyntämistä. Myös Gibbons et al. ottivat esille satelliittienkeräämän tiedon alikäytön, johon ryhmän mukaan erityisesti poliitikot tarttuvat moittientiedettä sen vähäisestä käytöstä yleensä ja erityisesti kaupallisiin tarkoituksiin (Gibbons etal. 1995, 54).

Myös tulevaisuuden tietotarpeet tulivat joissakin haastatteluissa esille. Esimerkiksikulttuurihistoriaa, kielen kehitystä tai ympäristön muutosten seurantaa varten vanhat jajoillakin aloilla pitkäaikaiset (vertailu)aineistot ovat välttämättömiä. Kuitenkin vanhataineistot jäävät helposti tutkijalla itselläkin unohduksiin. Ne heitetään pois, unohdetaan jakadotetaan. Usein ei huolehdita myöskään siitä, että vanhat atk-muodossa tai äänitemuo-dossa olevat aineistot konvertoitaisiin siihen muotoon, että niitä voi käyttää myös tulevai-suudessa. Neljä tutkijaa otti esiin vanhojen elektronisten tai ääniteaineistojensa ongel-man. Näille aineistoille täytyisi tehdä jotain tai ne ovat menetettyjä, koska tallennetta eisaada enää ”auki” uusilla laitteilla ja ohjelmilla. Moni haastateltu sanoikin, että haastatte-lu muistutti heitä näiden vanhojen aineistojen ongelmasta.

Itsekkyys tuli esille neljässä haastattelussa. Vaikka haastatellut itse kaikissa tapauksis-sa olivat myönteisiä aineistojen laajemmalle hyödyntämiselle, tiesivät he kokemuksesta,etteivät kaikki tutkijat sitä suinkaan ole. Syynä negatiiviseen asenteeseen pidettiin sitä,ettei tutkija itse hyödy mitään luovuttaessaan keräämiään tietoaineistoja muiden käyt-töön. Näin ajattelevien tutkijoiden asenteita kuvattiin mm. seuraavanlaisin kommentein:

"Mitä siitä muille jakamaan, koska siitä ei tule impact factoreita";

"Parempi minulla pöytälaatikossa kuin naapurin julkaisussa";

"Kun miettii, miten näitä joku voisi antaa yleisempään käyttöön, niin joko sen täy-tyy olla erittäin epäitsekäs henkilö, joka katsoo, että hän tekee hyvää tätä kautta.Tai sitten siinä täytyy olla joku viranomaisvelvoite, että tällaisia epäitsekkäitä tie-don luovuttajia tuskin kovin paljon";

"Jotkut suhtautuu mustasukkaisesti aineistoon (akateemista mustasukkaisuutta),oikeastaan enemmän kuin henkilökohtaista omaisuutta".

Kun synergiasuositusta on EU:n jäsenmaissa vastustettu, on vastustus osittain johtunutmahdollisista taloudellisista menetyksistä, jotka julkishallinnon laitokset kohtaisivat EU:npolitiikan toteutuessa. Välillisesti on tutkijoidenkin kohdalla kyse mahdollisesta edunmenetyksestä, mikäli aineistoja annettaisiin muille. Eskola kirjoitti (1975, 321):

”Uuden tieteellisen idean tai tuloksen löytänyt tutkija tosin on oikeutettu saamaanitselleen mahdollisen kunnian keksinnöstään, mutta mitään muuta omistusoikeuttahänellä ei siihen ole”.

Tutkija meritoituu julkaisemalla. Julkaisut nähdäänkin usein omaisuutena. Julkaisutomaisuutena realisoituvat luoden tutkijalle edellytykset etenemiseen uralla ja samallamyös materiaalisien palkkioiden kasvuun. (mm. Ravetz 1971, 245-246, tässä Laaksovirta1986, 96.) Samalla tutkija joutuu kilpailemaan yhä kiristyvässä kilpailussa muiden tutki-joiden kanssa. Tällöin on ymmärrettävää, että kun tutkija luovuttaa tutkimusaineistojaantoiselle tutkijalle, hän samalla antaa tälle mahdollisuuden julkaisuun eli omaisuuden kas-vattamiseen, kun hänellä itsellään olisi potentiaalinen mahdollisuus julkaista lisää ko.

56

aineistosta saatuja tuloksia. Kaikki tutkijahaastatellut viittasivatkin siihen, että käytettäes-sä heidän aineistoaan ehtona olisi, että heihin viitattaisiin aineiston kerääjänä eli he saisi-vat meriittinsä.

EU:n aineistoissa on kiinnitetty huomiota tämän tyyppiseen tilanteeseen. Intellektuaa-liseen omaisuuteen ei PUBLAW 3:ssa (1995, 72) ole nähty liittyvän ongelmia, muttaraportti jättää kuitenkin varauksen, että tulevaisuudessa siihen voi liittyä konfliktin poten-tiaali. Myös Rowlands (1993) on artikkelissaan kiinnittänyt huomiota aineistojen meriitti-arvoon EU:n julkisen tiedon hyödyntämisen liittyvien pyrkimysten yhteydessä. Vaikkahaastatteluissa tulikin esiin tietoaineistojen meritoistumiseen liittyvät ongelmat, haastatel-lut tutkijat suhtautuivat kuitenkin periaatteessa hyvinkin myönteisesti tutkimuksessa syn-tyvien tietoaineistojen laajempaan hyödyntämiseen.

4.3 Julkaisut tutkimuksien hyödyntämisessä

Yksi tieteen normeista on siis julkisuus (Eskola 1971, 31). Informaatiotutkimuksessa tie-donvälitys jaetaan perinteisesti formaaliin ja informaaliin kanaviin/tiedonlähteisiin. Toi-sessa ääripäässä ovat formaalit kanavat/tiedonlähteet, jotka ovat julkisia ja arkistoitavia jatoisessa päässä informaalit kanavat/tiedonlähteet, jotka on suunnattu tietylle yhteisölle jajotka ovat vaikeasti arkistoitavissa (tässä Ginman 1983, 24-26).

Julkaisut kuuluvat formaaleihin tiedonvälityskanaviin. Tehokkaat tiedonhakutekniikatja hyvät alakohtaiset kirjallisuustietokannat ovat helpottaneet ja parantaneet tieteellistenjulkaisujen ilmestymisien seurantaa ja siten julkaisujen käyttöä tieteellisessä tiedonväli-tyksessä (Laaksovirta 1986, 100). Tieteellisen tiedon välittymisessä tiedeyhteisön ulko-puolelle informaaleilla tiedonvälityskanavilla on kuitenkin enemmän merkitystä kuin for-maaleilla kanavilla. Laaksovirran mukaan on olemassa erikseen kansainväliset tutkijaint-ressit ja kansalliset käyttäjäintressit ja tutkijat julkaisevat ensisijaisesti toisille tutkijoille.Kaksi kolmasosaa Laaksovirran tutkimuksen tietojen käyttäjien edustajista oli sitä miel-tä, ”etteivät he katsoneet paljon laitosten julkaisutoiminnasta kostuvansa”. (Laaksovirta1986, 162-163.) Tieteellisiä lehtiä tiedonlähteenään käytti lääketieteen tutkijoista vain alle40 % ja kirjoja 50 %. Tutkimuksen tietojen käyttäjistä (esim. lääketeollisuus) tieteellisiälehtiä tiedonlähteenään käytti n. 50 % ja kirjoja n. 30 %. Laaksovirta arvioikin, että pul-lonkaula tieteen ja käytännön välissä näytti olevan tulosten välittymisprosessissa. For-maalit tiedonvälityskanavat koettiin puutteellisiksi, hitaiksi ja jäykiksi. Informaalit väli-tyskanavat olivat molemmilla ryhmillä tärkeämpi tiedonvälityskanava. (Laaksovirta 1986,192-221.)

Niissä EU:n asiakirjoissa, jotka kävin tätä tutkimusta varten läpi, ei käsitelty julkaisu-jen merkitystä varsinaisesti julkisen sektorin tietovarantojen hyödyntämisessä. Tästä syys-tä ei haastattelukysymyksissäni alun perin ollut kysymystä julkaisujen merkityksestä jul-kisen sektorin tietojen hyödyntämisessä. Silti moni haastateltu otti itse asian esille spon-taanisti ja joiltakin viimeiseksi haastatelluilta kysyin sen myös itse.

Neljä haastateltua toi itse selvästi esille, etteivät julkaisut kata kaikkea heidän kerää-määnsä tietoaineistoa, vaan että heillä on kerättynä paljon myös sellaista aineistoa, jota eiole vielä lainkaan julkaistu tai aineistoa, joka on julkaistu vain "osin" tai "tarpeeksi".Haastateltujen mukaan monissa tutkimuksissa kertyy valtava määrä sellaista perusaineis-

57

toa, josta tutkimusryhmä julkaisee ytimen, omasta näkökulmasta mielenkiintoisimmatosat. Tutkimusryhmä näkee tutkimuksessaan/aineistossaan 1-3 hypoteesia, joista se onkiinnostunut. Tutkimusryhmän oma mielenkiinto aineistoon vähenee heti, kun oman mie-lenkiinnon kohteet on julkaistu. Kuitenkin perusaineisto sisältää mahdollisesti tuhansiamittauksia tai muuta vastaavaa aineistoa ja tästä aineistosta voisi saada esille muutakinkuin sen, mistä aineiston kerännyt ryhmä on kiinnostunut. Toinen tutkimusryhmä voi löy-tää uuden ajatuksen tai sellaisia uusia hypoteeseja, joita voidaan tutkia ensimmäisen ryh-män aineistolla. Samaan aineistoon, mittaustulokseen, kiveen, kirjoitettuun tekstiin taipuheeseen voi palata monta kertaa, kuten monet haastatellut totesivat. Perusaineistojahanei yleensä julkaista ns. julkaisun yhteydessä.

Toinen tekniikkaa edustaneista haastatelluista arvioi, että hänen ryhmänsä keräämä tut-kimusaineisto tulee täysin hyödynnetyiksi heidän julkaisuissaan. Hän totesi myös, etteikukaan voi hyödyntää järkevästi detaljidataa ilman julkaisuissa esitettyjä tietoja hänenalallaan. Julkaisut eivät kuitenkaan toimi aina tehokkaana tiedon välittäjänä, kuten Laak-sovirran (1986) tutkimus osoitti. Yksi haasteltava kertoikin, miten hän oli huomannut,että julkaisut eivät tavoita välttämättä teollisuutta: Erään lääkeaineen haittavaikusta ei olekerrottu vieläkään suomalaisessa lääkeluettelo Pharmaca Fennicassa, vaikka he ovat jouseissa julkaisuissa osoittaneet sen.

Thomas J. Allen (1991) on tutkinut kirjallisuuden käyttöä ja merkitystä tekniikan alantutkimus- ja tuotekehittelyorganisaatioissa. Allenin mukaan insinöörit käyttävät kirjalli-suutta ja laboratoriohenkilökunnan konsultointia eli henkilökohtaisia kontakteja suunnil-leen yhtä paljon ensimmäisenä tiedonlähteenään etsiessään johonkin asiaan lisätietoa(Allen 1991, 189-191). Uusien ideoiden syntymiseen kirjallisuudella oli sen sijaan vähäi-nen vaikutus ja henkilökohtaisilla kontakteilla suuri vaikutus. Noin 11 prosenttia kaikistauusiin ideoihin johtaneista ”viesteistä” tuli kirjallisuudesta, kun taas yli 40 % kontakteis-ta. Tekniikkaan liittyvien ongelmien määrittelyvaiheessa kirjallisuutta käytetään edellistävielä vähemmän ja henkilökohtaisia kontakteja enemmän. (Allen 1991, 63-67.)

Julkaisut eivät sisällä yleensä tutkimuksen perusaineistoa, joka voi olla jatkohyödyntä-misen takia nimenomaan välttämätön. Julkaisu voi kuitenkin johdattaa tiedon hyödyntä-jän/käyttäjän perustietoaineiston luo. EU korostaa tietoaineistojen helppoa saatavuutta.Julkaisujen hyödyntäminen edellyttää myös niiden hyvää löytyvyyttä ja helppo saatavuut-ta. Näitä kriteerejä valtaisa vuosittainen tieteellinen ja hallinnollinen julkaiseminen tus-kin täyttää.

5 YLIOPISTOT TIETOJEN KERÄÄJINÄ

EU:n asiakirjoissa ja niitä käsitelleissä tilaisuuksissa on usein arvioitu julkista sektoriatietojen kerääjänä ja sitä kautta julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämisen edelly-tyksiä. Olen tietoaineistojen laatuun, tietoturvaan ja päällekkäiskeräykseen liittyvilläkysymyksillä halunnut kartoittaa yliopistoja tutkimuksen tietoaineistojen kerääjinänimenomaan tietohallinnollisista lähtökohdista ja tarkastella sitä, pitävätkö EU:n asiakir-joissa esitetyt olettamukset yliopistojen kohdalla paikkansa.

5.1 Yliopistojen tutkimuksessa syntyvien tietoaineistojen laatu

Euroopan yhteisön toimesta tehdyssä selvityksessä todettiin, että v. 1989 52 % eurooppa-laisista tietokannoista tehtiin julkisen sektorin taholla, kun Yhdysvalloissa vastaava lukuoli 15 % (Commission of the European Communities 1990, 4). Julkisen sektorin kerää-mällä ja ylläpitämällä tiedolla on nähty EU:n asiakirjoissa lukuisia laadullisia ominai-suuksia, jotka tekevät siitä ensisijaisen mielenkiinnon kohteen kaupallisille palveluille. Seon uutta, määrätyltä ajalta kerättyä ja sen kerää ns. neutraali taho. Julkisen sektorin tieto-jen on todettu olevan myös laadullisesti hyviä ja luotettavia. (PUBLAW 3, 79.) Toisaaltajulkisen sektorin keräämiä tietoaineistoja on myös arvosteltu niiden keräämiseen liittyvi-en kirjavien käytäntöjen ja standardittomuuksien vuoksi (PUBLAW 2, Rowlands 1995).Haastattelussa selvitin sitä, kuinka haastatellut itse arvioivat tutkimuksen yhteydessä teh-dyn aineiston keruun systemaattisuutta ja keräämiensä tutkimusaineistojen laadukkuuttaja vertailtavuutta. Lisäksi kartoitin tietoaineistojen tallennusmuodot ja mahdollisesta luo-vutuksesta aiheutuvan lisätyön tarvetta.

Kaikki tutkijahaastatellut arvioivat tutkimukseen liittyvien tietoaineistojen keruumene-telmiensä olevan hyvin suunniteltuja ja aineistojensa laatutason olevan hyvä. Tyypillistäoli, että näiden aineistojen keruu oli hyvin suunniteltua keruuohjeita, laitteistoja, ohjel-mistoja, mahdollisia koesarjoja, tulosten käsittelyä ja tallennusta myöten.

Ongelmallisimpina haastatellut pitivät vanhoja elektronisia aineistoja. Tällöin esimer-kiksi tekstiaineistoissa voi olla virheitä aineistojen konvertoinnin takia tai pitkissä seuran-tajaksoissa on ollut joitakin vuosia, jolloin on ollut teknisiä ongelmia. Ne aiheuttavatongelmia myös aineiston tulkinnassa ja eri vuosien vertailussa (esimerkkinä ympäristö-

59

seuranta-aineisto). Biologisissa pitkäaikaisaineistoissa on erittäin suuri merkitys sillä,miten tarkasti asiat ja ilmiöt mitataan ja miten ne tallennetaan, koska seurantajaksojentäytyy olla pitkät. Haastatelluissa esiin tulleissa luonto- ja ympäristöseuranta-aineistoissakäytettiin standardoituja keräysformaatteja. Kahdella aineistolla (kosmisen säteilyn jaympäristöseurannan aineistolla) oli kansainväliset standardit ja aineistot ovat vertailukel-poisia vastaavien maailmalla tehtävien mittausten kanssa. Kahdessa näistä aineistoista,kallioperäaineistoissa ja puutarha-aineistoissa oli kuitenkin ns. henkilökohtaisen tekijänvirhevaikutusmahdollisuus. Osa aineiston analyysista perustuu näillä aloilla silmämääräi-seen havainnointiin tai käytössä ei ole muutoin yksiselitteisiä mittareita. Tällöin henkilönammattitaito ja kokemus voivat vaikuttaa aineiston laatuun.

Kieliaineistossa pyritään haastateltujen mukaan ensisijaisesti kohtuulliseen tasalaatui-suuteen eikä täydelliseen virheettömyyteen, koska täysin virheetöntä aineistoa voitaisiinsaada niin vähän, ettei se riittäisi tutkimuksen tarpeisiin. Toisen haastatellun kielitieteili-jän uudet aineistot olivat SGML-standardimuodossa, jolloin aineisto on yhdenmukaises-sa ja käyttökelpoisessa muodossa eikä sen käytettävyys ole ongelmallista tulevaisuudes-sakaan. Kieliaineistoissakin on säännöt otannalle ja murteiden keruussa käytetään valta-kunnallisia ohjeita.

Haastatellut arvioivat omat tutkimuksessa syntyvät tietoaineistonsa luotettaviksi. Ver-tailtavuus muiden tutkimusten ja aineistojen kanssa riippuu ennen kaikkea tutkimukselli-sen kehikon samanlaisuudesta. Vertailtavuuden vaikeuteen viitataan myös EU:n asiakir-joissa. Yksityissektorilla on ollut usein vaikeuksia hyödyntää julkisen puolen tietoaineis-toja markkinakelpoisiksi tuotteiksi. Tarvittavat tietoaineistot tulevat useilta julkisen puo-len toimittajilta, jotka ovat keränneet tiedot käyttäen erilaisia määritelmiä, valintakritee-reitä ja aikaskaalaa. Tällöin tietojen uudelleenmuokkaaminen maksaa enemmän kuin niis-tä myöhemmin mahdollisesti saatava voitto. (PUBLAW 2 1993, PUBLAW 3 1995, 79.)

Kuusi aineistoa tarkastelluista yhdestätoista aineistosta oli 100 %:sti elektronisessamuodossa (ks. taulukko 4). Kolme niistä oli myös joko suoraan Internetin kautta saatavis-sa tai saatavissa jostain valtakunnallista keskuksesta Internetin kautta. Merkittävää on,että ne aineistot, jotka olivat tietokoneilla, olivat haastateltujen arvion mukaan lähes kai-kissa tapauksissa heti tai vähällä vaivalla annettavissa edelleen.

60

Taulukko 4. Aineistojen tallennusmuoto ja luovutusvalmius

Ne, joilla osa tietoaineistosta oli manuaalisessa muodossa, eivät uskoneet, että aineistojakoskaan siirrettäisikään enää elektroniseen muotoon. Monet haastatellut mainitsivatongelmana vanhat tallennusmuodot, joille täytyisi tehdä jotain tai aineistoa ei saataisienää auki. Tämä lienee hyvin yleinen ongelma yliopistoissa ja koko yhteiskunnassa. Geo-logian aineistojen konvertointia uuteen muotoon oli tehty kauppa- ja teollisuusministeri-

Aineisto Muoto Luovutuksesta aiheutuva lisätyö

Iso tekstiaineisto (A) 100 % elektroninen (SGML) Luovutus ei ole iso ongelma,annettavissa heti.

Äänitearkisto Ääninauhoina Luovutus aiheuttaisi ehkä jotainlisätyötä.Pian ei ole sopivia nauhureita.

Iso tekstiaineisto (B) Elektroninen ja mikrokorteilla On jo saatavissa CSC – Tieteel-linen Laskenta Oy:n kautta

Paikannimiarkisto Laitoksella manuaalisenaValtakunnallinen elektronisessamuodossa

Saatavissa valtakunnallisestanimiarkistosta

Kallioperäaineisto 70-80 % elektroninenOsassa yksilöllisiä formaattejaLoput paperilla

Osa valmiina luovutettavaksi.Konvertoitava: isompi työLuovutus aiheuttaisi ison työn

Kosmisen säteilyn aineisto 100 % elektroninen Saatavissa Internetissä

Suunnittelumaantieteenaineistot Aineistoja ei kerätä laitoksellesystemaattisesti

Epidemiologiset aineistot 100 % elektroninen Luovutus aiheuttaisi vain vähänvaivaa

Heterogeenisen katalyysin aineistot Osa elektronisessa muodossa,osa paperilla. Vanhat atk-nauhatpitäisi konvertoida.

Luovutus aiheuttaisi lisätyötä,käytetty erilaisia ohjelmia

Puutarha-aineisto ->1980 paperilla,1980-> 100 % elektroninen

1980-:Luovutus ei aiheuttaisilisätyötä , annettavissa heti

Ympäristönseuranta-aineisto

a)uudempi 100 % elektroninen Luovutus ei aiheuttaisi lisätyötä,annettavissa heti

b) vanhempi Osittain paperilla, Osittainelektroninen

Luovutus vaatisi lisätyötä

Teknillisen mekaniikan aineisto 100 % elektroninen Luovutus ei aiheuttaisi lisätyötä,heti annettavissa

61

ön rahoituksella geologian edustajan laitoksella. Myöskin "henkilökohtaiset formaatit"tulivat haastatteluissa esille. Tällä tarkoitettiin sitä, että aineisto oli tallennettu persoonal-lisesti tai yksilöllisesti ja erilaisia ohjelmia käyttäen.

Haastattelujen kautta saatu kuva vahvistaa PUBLAW - seurantaryhmien esiin nosta-mien tiedonhallintaongelmien todenperäisyyttä erityisesti tietojen varastoinnin osalta.PUBLAW 2:ssa todetaan, että julkinen sektori tarvitsee tehokkaammat tietojen hallinta-menettelyt. Erityisesti tarvitaan yleiset, kansainvälisesti tunnustetut standardit tietojenkeräämistä, varastointia ja siirtoa varten. Teknisten standardien lisäksi esimerkiksi hallin-nollisia ja tilastollisia aineistoja varten tarvittaisiin myös tietosisällöllisiä standardeja var-mistamaan aineiston tarkkuus, luotettavuus ja pysyvyys sekä helpottamaan hallinnon yllä-pitämien tietoaineistojen jakamista ja vaihtoa. (PUBLAW 2 1993, Rowlands 1995.) Yli-opistojen tietoaineistot täyttänevät melko hyvin sen EU:n näkemyksen, että julkinen sek-tori tuo tietoon lisäarvoa, joka on tietty (hyvä) laatu, luotettavuus, jatkuvuus ja neutraali-suus (PUBLAW 3 1995, 79).

5.2 Tietoaineistoihin liittyviä tietoturvakysymyksiä

EU:n jäsenmaiden piirissä on oltu huolissaan tietojen suojauksesta ja erityisesti yksityis-ten henkilöiden tietosuojasta, mikäli julkisen sektorin aineistot tulisivat laajempaan käyt-töön (PUBLAW 2 1993, 52). Niinpä halusinkin selvittää, missä määrin yliopistojen tieto-aineistoihin liittyy tietoturvaan kuuluvia asioita ja millaisia ne ovat. Tätä varten kysyinhaastatelluilta, liittyykö heidän keräämiinsä tai hankkimiinsa tutkimusaineistoihin tieto-suoja- tai tietoturvakysymyksiä.

Neljällä haastatellulla tutkimusaineistoihin liittyi vahvasti aineiston luottamukselli-suus. Kahdella heistä kyse oli yritysprojekteista, joissa on vaitiolovelvollisuus. Yleensäyritysprojektit ovat kokonaisuudessaan luottamuksellisia. Kaksi haastateltua puolestaankorosti sitä, että tutkimukseen osallistuvien henkilöiden yksityisyyden suoja on säilytettä-vä. Lisäksi haastatellut toivat esille tutkijan henkisen omaisuuden suojaamisen (2 haasta-teltua) tai aineiston käytön nimenomaan tarkoitettuun käyttöön (2 haastateltua). Kaikki-neen suurimpaan osaan haastateltujen esittelemiä aineistoja liittyi luottamuksen säilyttä-minen jonnekin suuntaan, joko tutkittaviin, tutkimuksen tilaajiin tai aineistojen antajiin.

Tietosuojavaatimus nähtiin rajoittavana tekijänä haastattelututkimusaineistojen luovut-tamisessa jatkohyödyntämiseen. Tutkimuksien tilaajat odottavat ehdotonta yksilön tieto-suojaa myös mielipidetutkimuksien kohdalla, jolloin tutkimuksen tilaajalle annetaanainoastaan tutkimuksen yhteenvetotiedot. Haastateltu totesi, että akateemisiin tutkijoihinluotetaan ehkä enemmän kuin konsultteihin ja muihin mahdollisiin kerääjiin.

Eräät haastatellut mainitsivat, että tietosuojakysymykset ovat tulleet esiin myös aineis-tojen hankinnassa muilta tahoilta. Aina luottamusta ei löydy riittävästi. Suunnittelumaan-tieteen tutkijat eivät saa esimerkiksi kuolinsyytietoja - erityisesti itsemurhatietoja - sillätarkkuustasolla kuin haluaisivat tai tarvitsisivat tutkimustaan varten. He voisivat koota tie-dot yleisemmälle tasolle käytettyään niitä, mutta heihin ei luoteta kaikissa tapauksissaeikä aineistoja näin ollen anneta heille.

62

Kansanterveystieteen edustaja toi esille, miten tietosuoja on erittäin tärkeä epidemiolo-gisessa ihmistutkimuksessa. Tutkimusryhmä hakee eettiseltä toimikunnalta luvan tutki-mukselleen. Luvan saatuaan tutkijat sitoutuvat allekirjoituksin noudattamaan tutkimuk-sen eettisiä periaatteita. Tämä tarkoittaa mm. sitä, ettei tutkittu yksilö saa paljastua. Tästäsyystä keräysmenettelyyn, tietokantojen rakenteeseen ja tietoturvaan kiinnitetään erityis-tä huomiota. Myös tutkittavilta on alettu 1990-luvulla ottaa kirjallinen suostumus tutki-mukseen. Suostumuksessa kerrotaan, että tiedot säilytetään siten, etteivät ulkopuolisetpääse aineistoihin käsiksi ja että tulokset raportoidaan tilastollisella tason niin, etteiväthenkilöllisyydet paljastu.

Myös kielitieteessä tarvittaviin tekstiaineistoihin liittyy tietoturva-aspekti. Koska teks-tiaineistoja hankitaan kustantajilta ja kirjailijoilta näiden antamilla käyttöehdoilla, onnämä sopimusehdot pystyttävä pitämään, jotta aineistojen luovuttajien luottamus säilyisija aineistoja saataisiin jatkossakin. Tietoturva on eräs keskeinen seikka tämän luottamuk-sen säilyttämisessä. Tietoturvan pettäminen mahdollisine tietomurtoineen ja aineistojenjoutuminen vääriin käsiin murentaisi luottamuksen ja aineistojen saanti vaarantuisi.

Pari haastateltua toi esille tutkijan oikeuden oman henkisen omaisuutensa, tutkimuk-sen suojaamiseen. Joskus tutkija voi ylireagoida tämän omaisuutensa suojeluksessa taisuhtautua "mustasukkaisesti" aineistoonsa. Eräs haastateltu kertoi tutkijasta, joka väären-si tutkimuksesta analysointipaikkaan annettavia tietoja salatakseen tutkimuksensa kohdet-ta. Väärentäessään tietoja ko. tutkija rikkoi tietoisesti yliopiston menettelytapaohjeita.Kyseisen tutkijan menettelyä voi ymmärtää, sillä tieteenhistoria tuntee monta tapausta,jossa tutkija on tullut ”kaltoin kohdelluksi”, kun hänen henkistä omaisuuttaan on käytettyväärin (esim. Sayre 1978).

Atk-järjestelmiin liittyvä riittävä tietoturva on tietosuojan ja luottamuksen säilymisenedellytys. Yhteistyöprojektit EU:n piirissä lisääntyvät. Tietosuoja vaihtelee kovasti mait-tain ja tulee todennäköisesti aiheuttamaan ongelmia tutkimukselle ainakin jossakin mää-rin. Haastattelujen kautta tuli selvästi esiin se, että yliopistojen tutkimusaineistoihin liittyyrunsaasti erilaisia tietoturvaan liittyviä suojaustarpeita. Nämä ovat osittain samanlaisia,joita on kuvattu EU:n asiakirjoissa. Tietoturva on yliopistollisen tutkimuksen tietosuojanja luottamuksen säilyttäjä.

5.3 Tutkimuksen tietoaineistojen päällekkäiskeräys

EU:n asiakirjoissa on moitittu julkista sektoria mm. siitä, etteivät sen laitokset ilmoitakeräämistään tietoaineistoista. Tämä johtaa mm. päällekkäistutkimukseen ja tietoaineisto-jen päällekkäiskeräykseen. Myös julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta kiin-nittää huomiota Suomessa tapahtuvaan viranomaisten ja muiden tietoja kerääjien tahojenpäällekkäiseen tietojen keruuseen ja ylläpitoon. Tällöin kyse on yleensä kerääjien hiemantoisistaan poikkeavista tietotarpeista ja näkökulmista, mikä on sitten johtanut rinnakkais-ten ja sisällöllisesti päällekkäisten järjestelmien toteuttamiseen. (Juhta 1996, 5.) Halusinselvittää, tapahtuuko Suomessa tutkimuksessa tietoaineistojen päällekkäiskeräämistä.Mahdollinen päällekkäiskeräys on kiinnostava asia myös mm. perustietopalvelun ja kan-sallisten tietoaineistokeskusten kannalta.

63

Seitsemän haastateltua ilmoitti päällekkäiskeruuta tapahtuneen heidän tai laitoksen tut-kimusalalla joko aikaisemmin tai tapahtuvan edelleen yhden tai useamman aineiston koh-dalla. Päällekkäiskeräys alkoi kuitenkin vastausten perusteella selvästi kuulua menneisyy-teen ja kehityksen olevan siitä pois päin. Viisi haastateltua ilmoitti, ettei jonkun heidänaineistonsa kohdalla tapahdu päällekkäiskeräystä Suomessa.

Haastateltujen mainitsemat syyt päällekkäiskeräyksen tapahtumiseen olivat seuraavat:

1. Ei tunneta toisten tutkimustyötä tai aloilla ei ole koordinointia (6 haastateltua);)2. Joudutaan tai halutaan salata tutkimus tai sen aineisto (3 haastateltua);3. Omasta tutkimuksesta ei ole tapana tiedottaa (2 haastateltua);4. Päällekkäiskeräys on tietoista ja tarkoituksellista tutkimustuloksen varmistamiseksi (1

haastateltu).

Tiedon puute on haastateltujen mukaan ollut suurin päällekkäiskeruun syy menneinä vuo-sikymmeninä. Monet sanoivat sen olevan kuitenkin selvästi väistyvä ongelma, mutta eikaikkialla: "Joskus saman talon sisälläkään ei aina tiedetä toistensa tekemisistä".

Laitoksen sisällä tiedon kulkemattomuuden sanottiin johtuvan lähinnä siitä, ettei olesovittu tiedotusväyliä. Yliopistolaitosten väliseen tiedon kulkemattomuuteen nähdäänainakin yhtenä osasyynä professorien yhteistyön puute. Professorit eivät tunne toisiaan taieivät ainakaan ole riittävästi yhteistyössä tai kanssakäymisessä keskenään, jolloin päällek-käistutkimus on mahdollinen. Samaan ongelmakenttään sopii myös laitosten profiloimat-tomuus. Ennen tutkijakoulu - järjestelmää ei erään haastatellun mukaan voinut olettaa,että nuori tutkija olisi hallinnut alansa tutkimuskentän puhumattakaan siitä, että hän olisituntenut alansa tutkijat ja heidän tutkimusaiheensa edes Suomessa. Eräs haastateltu ker-toi, että hän ja eräs toisen yliopiston tutkija olivat tehneet samaan aihepiiriin liittyvää väi-töskirjaa toisistaan tietämättä; "ei tunnettu silloin vielä" (tutkijat toisiaan). Toisistaan tie-tämättä hyvin samasta aiheesta syntyneet väitöskirjat olivat – onneksi - erilaisia, silläsamasta asiasta oli kuitenkin tutkittu eri asioita.

Haastatteluissa tuli esiin, että tiedon puute tai tiedon kulkemattomuus vaivaa kuiten-kin vielä paljon eri tieteiden välillä. Samaa tietoaineistoa voisi esimerkiksi humanistises-sa tutkimuksessa käyttää useilla eri tutkimusaloilla, mutta tieto aineistoista ei kulje alojenvälillä. Niinpä toisien humanistisien alojen tutkijat keräävät samaa aineistoa omiin tarkoi-tuksiinsa samoista paikoista. Eräs haastateltu kertoi tästä seuraavan esimerkin:

"Pöydälläni taitaa olla ...:n väitöskirja ... Se on poloinen kiertänyt siellä kyläkau-palla, haastatellut ihmisiä semmoisissa kylissä kuin minä olen kiertänyt aikanaanja samoja ihmisiä haastatellut. Se olisi voinut käyttää minunkin nauhoja apunaan".

Haastatellun kielitieteilijän mainitsema ”poloinen” oli toinen tutkija historian alueelta.Päällekkäiskeräyksen kannalta tietoaineistojen kokoamista kuvattiin suunnittelumaan-

tieteessä "villinä kenttänä". Alalla ei ole elintä, joka tietäisi, mitä missäkin kerätään, jol-loin esimerkiksi samaan kuntaan voi kohdistua useitakin samantyyppisiä tiedonkeruitalähes yhtäaikaisesti. Kunnat itsekin ovat yleensä haastatellun arvion mukaan huonosti sel-villä omaan kuntaan liittyvistä tiedonkeruista. Toisaalta haastateltu ei pitänyt tätä aina-kaan tutkijan osalta ongelmana, sillä tutkimuksien toimeksiantajilla on yleensä eri tarkoi-tukset ja eri kohteet. Haastateltu nimesi kuitenkin kuntien sisäisen tietojärjestelmänperustamisen yhdeksi tulevaisuuden tietohuollon tärkeäksi tehtäväksi.

64

Koordinoinnin puute tuli selvästi esille puhuttaessa ympäristön tilaa selvittävistä tutki-muksiksi. Tällä alalla tapahtuu Suomessa toimintaa, jota voi kutsua päällekkäiskeräyksek-si. Samantyyppistä tutkimusta eli aineistojen keruuta tapahtuu valtion ja viranomaistentoimesta ilman minkäänlaista koordinointia. Eräs haastateltu mainitsi, että hänen tutki-musryhmänsä tapaisella ympäristötilan muutoksia tutkivalla ryhmällä on mahdollisuustehdä päällekkäiskeräystä erityisesti Suomen ympäristökeskuksen, alueellisten ympäristö-keskusten, geologian tutkimuskeskuksen, metsän tutkimuskeskuksen, riistantutkimuskes-kuksen ja maatalouden tutkimuskeskuksen kanssa. Haastateltu arvioi, ettei aineistojenkeruu mene rajusti päällekkäin, mutta uskoi niin osittain kuitenkin tapahtuvan. Hän kuva-si osaa toiminnasta "turhaksi" keruuksi, mikä hyvällä koordinoinnilla ja yhteistoiminnal-la voitaisiin poistaa.

Aikaisemmin koordinoinnin puute vaivasi mm. murteiden keruuta. Myös yliopistojengeologian laitosten ja geologisen tutkimuslaitoksen kesken on aikaisemmin ollut koordi-noimattomuutta, mutta nyt näiden kesken on päästy parempaa yhteistyöhön.

Geologian alalla tapahtuu aineistojen keräystä myös lukuisten yksityisten organisaati-oiden toimesta. Ne eivät "mielellään" kerro toisilleen tai yliopistojen vastaaville laitoksil-le tekemisiään, vaikka voisivat mahdollisesti saada jo valmiita kallio- ja maaperätietojavaltionhallinnon vastaavilta laitoksilta. Salailu voi haastatellun mukaan mennä niin pitkäl-le, että kun varatuista tai vallattavista alueista täytyy toimitta kauppa- ja teollisuusminis-teriölle tiedot, ilmoitukset ovat hyvin pintapuolisia ja haastateltu arvelikin, että pyrkimyk-senä onkin salata oleellisimmat tiedot.

Valtiohallinnon puolella on päästy tai ollaan pääsemässä parempaan yhteistyöhön yli-opiston laitosten ja muiden tutkimuskeskuksen kanssa. Aivan tuore esimerkki tästä tulijuuri ympäristötutkimuksen alueelta, jonka kaksi haastateltua otti esille. Oulun yliopistonyksi painopistealue on pohjoisuus, mistä johtuen tähän kohdistuu Oulun yliopistossa use-ammanlaista tutkimusta, mutta erityisesti ympäristötutkimusta. Samantyyppistä tutkimus-ta tehdään kuitenkin useissa muissakin paikoissa. Nyt yliopisto on tehnyt sopimuksen,jossa Oulun yliopiston tiloihin siirtyy tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta ja paristaalueellisesta ympäristökeskuksesta. Myös Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen labo-ratorio muuttaa kokonaisuudessaan yliopistolle. Yhdessä Oulun yliopiston ympäristötut-kijoiden kanssa he muodostavat koordinoidun yhteistyöryhmän. Hanketta suunnitellessaoli haastatellun mukaan nimenomaan ollut esillä se, että tällä järjestelyllä toisten kerää-mät tietoaineistot olisivat kaikkien osapuolien lähellä ja käytettävissä ja että näin tiedon-keruuta voidaan paremmin koordinoida.

Haastatteluissa tuli myös esiin, että joissakin tapauksissa toisen tutkimusaineistosta eitiedetä, koska siitä ei haluta tiedettävän. Tällöin kyseessä on silloin sopimuksellinen tila,jossa aineisto on saatu tutkimuskäyttöön yksityiseltä taholta ja aineiston käyttöä rajoite-taan sopimuksessa. Aineisto oli myös voitu hankia joltakin viranomaiselta ja käyttöhake-muksessa on rajattu käyttäjät, jolloin aineistoa ei voi antaa kolmannelle osapuolelle riip-pumatta siitä, kuinka hyödyllinen ja kiinnostava se olisi ja riippumatta siitä, että tutkimus-ryhmä on jo työstänyt sen muillekin sopivaan kuntoon (esimerkkinä tilastot ja kuntatutki-mus). Lait ja säädökset voivat myös aiheuttaa sen, ettei aineistoa voi antaa eteenpäin.Tekijänoikeuslain mukaan tutkija voi ottaa itselleen omaan tutkimuskäyttöön kopion(myös elektronisen) teoksesta, mutta ei enää antaa kopiota toisen tutkijan käyttöön.

Kaikkien haastatteluissa esiin tulleiden aineistojen kohdalla päällekkäiskeruuta ei kui-tenkaan tapahtunut. Syyt siihen olivat haastateltujen mukaan seuraavat:

65

1. saman alan tutkimustoiminta tunnetaan (3 haastateltua);2. aineistoihin liittyy maantieteelliset ja alueelliset erot: kerätään samoja aineistoja eri

paikoissa (2 haastateltua);3. tutkimustoimintaa koordinoidaan valtakunnallisesti (2 haastateltua);

Kun epidemiologisten tutkimuksien suunnittelu oli käynnistynyt, oli ryhmä tarkistanuthuolella, ettei kukaan toinen suomalainen ryhmä tee vastaavaa tutkimusta. Kieliaineisto-jen kohdalla isojen aineistojen keruussa ei uskota tapahtuvan päällekkäiskeruuta, koskanämä aineistojen keruut ovat "sen verran iso juttu" että ne tunnetaan. Nykyään kotimais-ten kielten tutkimuskeskus toimii koordinaattorina käytännössä, vaikkei se olekaan senvirallinen tehtävä. Keskus järjestää kerran vuodessa alan tutkijoiden tapaamisen, jossapuhutaan meneillä olevista alan tutkimuksista. Myös paikannimien keräystä koordinoi-daan valtakunnallisesti. Koordinoijina toimivat nimitoimisto ja kotimaisten kielten tutki-muskeskus. Päällekkäiskeruun mahdollisuutta vähentääkin toisen haastatellun kielitieteili-jän mukaan sekin, että jokaiseen yliopistoon on hakeutunut professori, joka on halunnuttehdä ihan omanlaistaan tutkimusta. Profiloituminen voisi siis estää päällekkäistutkimuk-sen ja päällekkäisen aineistojen keruun.

Haastatteluissa tuotiin esiin myös sellaisia, eri paikoissa tapahtuvaa saman aineistonkeruuta, joka ei kuitenkaan ole päällekkäistyötä. Kosmista säteilyä mitataan kosmisensäteilyn havaintoasemilla ympäri maapallon. Mittauksessa ei voi puhua kuitenkaan pääl-lekkäisyydestä, sillä säteily vaihtelee eri paikoissa ja siitä syystä mittauksia hankitaanmahdollisimman monesta kohtaa maapalloa. Samoin pätee muissakin luonnontieteissä.Kasvilajien menestymiseen liittyviä aineistoja kerätään maan eri tieteellisissä puutarhois-sa. Koska aineistoihin liittyy erilainen maantieteellinen sijainti, leveysaste, ei aineistojenvoi tässäkään tapauksessa sanoa olevan päällekkäisiä eikä päällekkäiskeräämistä tapahtu-van.

On arvioitu, että Euroopassa käytetään noin 100 miljardia markkaa vuosittain jo keksi-tyn uudelleen keksimiseen tai ideoiden uudelleen kehittelyyn (Tilastokeskus 1997). Haas-tattelut vahvistivat näkemystä päällekkäisen tutkimuksen ja siitä seuraavan päällekkäisentietoaineistojen keräämisen yleisyydestä. Useimmat haastatellut näkivät päällekkäistutki-muksen olevan kuitenkin monesta eri syystä vähenemässä. Syitä olivat mm. valtakunnalli-sen koordinoinnin lisääntyminen, yhteistyön lisääntyminen yleensä ja erityisesti tutkija-koulujen kautta sekä yliopistojen ja laitosten profiloituminen. Useimmat edellä mainituis-ta seikoista lisäävät haastateltujen arvion mukaan toisten tutkimuksen tuntemusta. Ne liit-tyvät myös tiedepolitiikkaan, jonka erääksi keskeiseksi tehtäväksi nähdään tiedon tuotta-misen säätelyn mm. niin, ettei tuoteta päällekkäistä tietoa (Laaksovirta 1986, 144). Yli-opistojen ja tutkimuslaitosten tutkimusrekisterien on toivottu olevan juuri yksi ratkaisusekä yliopistojen eri laitosten, muiden tutkimuslaitosten että teollisuuden keskeiseen tie-don kulkuun. Nyt saatujen tulosten valossa tutkimusrekisterit puolustavat entistä voimak-kaammin paikkaansa.

6 YLIOPISTOT AINEISTOJEN ANTAJINA

Pyrin selvittämään, missä määrin yliopistojen keräämiä tietoaineistoja on kysytty jaannettu tutkimusryhmän ulkopuolelle esim. toisen tutkimusryhmän käyttöön ja millaisinehdoin aineistoja on annettu ja annetaan ulkopuolisille.

Kerättyjä tutkimusaineistoja oli kysytty haastateltujen edustamilta tutkimusryhmiltähyvin vaihtelevasti. Noin puolta osaa tässä tutkimuksessa esitellyistä aineistoista olikysytty, annettu ja käytetty kohtalaisen runsaasti kotimaassa ja osaa myös ulkomailla(kieliaineistot). Kysyttyjä ja käytettyjä aineistoja olivat kieliaineistot, puutarha-aineisto jageologiset aineistot. Ottajia olisi ollut myös suunnittelumaantieteen aineistoille, mutta nii-tä ei ole voitu antaa sopimuksellisista syistä toisille.

Yksi haastateltu tiesi muiden tutkimusryhmien ja myös yritysten käyttäneen hänenkeräämänsä aineistoa, mutta vain julkaisujen kautta. Toinen haastateltu totesi, ettei heidänaineistojaan ole koskaan kysyttykään; he olivat tosin itse tarjonneet ja saaneet sitä kauttauutta asiantuntemusta ja sivulinjaa tutkimukselleen eli yhteistyötä. Kolmas haastateltukertoi, että tutkimusaineistojen kysyntä ja hyödyntäminen on yleisesti ottaen vähäistä,joskin sitä on, hänen tutkimusalallaan.

Haastatteluissa tuli esiin eri tilanteita ja periaatteita, joilla aineistoja luovutetaan tois-ten käyttöön. Ne voidaan luokitella saatujen vastausten perusteella seuraavasti (suluissavastausten lukumäärä; vastausten summa on enemmän kuin haastateltujen summa, silläeri aineistoihin voi liittyä erilaisia ehtoja ja tilanteita):

1. Aineistoja annetaan vain yhteistyökuvion kautta (5 haastateltua);2. Aineisto(t) on vapaasti saatavissa ilman ehtoja (4 haastateltua);3. Aineisto(t) annetaan henkilökohtaisten suhteiden tai hyvän tahdon vuoksi (2 haasta-

teltua);4. Aineistoa ei voi antaa ulkopuolisille sopimuksellisista syistä (2 haastateltua);5. Aineistoa ei anneta, koska ei ole aikaa työstää sitä (1 haastateltu);6. Aineistoa ei anneta muista syistä ulkopuolisille (2 haastateltua).

Peräti viisi haastateltujen mainitsemaa aineistoa on erittäin laajasti saatavissa. Kosmisensäteilyn aineistoa voi käyttää laitoksen www-sivun kautta, kansainvälisen kosmisen sätei-lyn maailmankeskuksen kautta tai se luovutetaan levykkeillä pyydettäessä. Oulun suo-men kielen korpus-aineistoa on annettu kaikille Suomen yliopistojen suomen kielen lai-

67

toksille sekä kaikille muille halukkaille. Sen saa käyttöönsä nyt myös CSC-TieteellinenLaskenta Oy:n kielitietopankin kautta. Paikannimiaineistoa voi käyttää valtakunnallisenpaikannimitietokannan kautta. Institutionaalinen puutarha-aineisto on kaikkien käytettä-vissä paikan päällä tai puhelimitse tosin toistaiseksi. Geologian aineistoista haastateltusanoi, että hänen tietääkseen hänen edustamallaan laitoksella kerättyjä aineistoja on ainaluovutettu pyydettäessä.

Henkilökohtaiset suhteet ja tutkijan vapaus tehdä mitä tahtoo tulivat haastatteluissa sil-loin tällöin esiin, myös puhuttaessa aineistojen luovuttamiskäytännöistä. Henkilökohtai-set suhteet vaikuttavat paitsi aineistojen saantiin myös siihen, kenelle ja millä vaivallahaluaa oman aineistonsa antaa. Tutuille henkilöille, joista pitää tai joista voi itse hyötyämyöhemmin, antaa aineiston mieluummin kuin vieraalle pyytäjälle. Eräs haastatelluistatotesikin, että "on hyvästä tahdosta ja tutkijasta kiinni, mitä haluaa luovuttaa". Velvolli-suutta tai pakotetta aineiston luovuttamiseen ei ole.

Tutkijoilta kysyttiin, missä vaiheessa heidän tutkimusryhmiensä keräämät aineistotvoisi asettaa julkisesti käytettäväksi tai antaa toiselle tutkimusryhmälle käytettäväksi.Yksi aineisto (kosmisen säteilyn aineisto), jota kerätään myös jatkuvasti, on jo nyt välittö-mästi muiden käytettävänä Internetiin kautta. Viisi haastateltua oli valmiita antamaanaineistonsa muiden käyttöön heti sen jälkeen, kun he ovat itse julkaisseet sen tai julkais-seet riittävästi aineistosta, kuten eräs heistä määritteli asiaa. Kaksi haastateltua antaisiaineistonsa yleiseen käyttöön jo aikaisemminkin. Toinen antaisi sen lähes heti sen jäl-keen, kun on itse sen saanut (kieliaineisto) ja toinen sitten, kun aineisto on luotettavissaeli kun se on tarkistettu ja korjattu (epidemiologiset aineistot). Aineiston luovuttaminen eikuitenkaan aina riipu tutkijasta, vaan aineistoon voi liittyä muita oikeuksien haltijoita sil-loin, jos aineisto on ostettu tai saatu. Suunnittelumaantieteen tutkimuksen yhteenvetoai-neistoja annetaan vain tilaajalle. Eräät haastatellut pohtivat myös kollegojensa eli yleensätutkijoiden asennetta aikaskaalaan aineistojen luovuttamisessa. Heidän mukaansa asiassavaikuttaa joko tieteenalan traditio tai henkilökohtainen asenne. Humanistien ”ikivanhaperinne” on yhden haastatellun mukaan sellainen, ettei aineistoa luovuteta ennen kuin seaivan viimeistelty, jolloin sen luovutus käytännössä kestää. Toisen haastatellun mukaandimensio menee henkilöstä riippuen aikavälillä ”aika pian – kuoleman jälkeen”. ”Aikapian” tarkoitti haastatellun mukaan sitä, että aineisto olisi jo itse raportoitu tai julkaistu.

6.1 Aineiston luovutuksen taustalla yhteistyö

Hyvin yleinen mielipide haastateltujen keskuudessa tuntui olevan, että oman aineistonanto toisten käyttöön tai toisen aineiston saaminen omaan käyttöön edellyttää yhteistyötätai että yhteistyö liittyy siihen tavalla tai toisella. Eräs haastateltu kiteytti sen sanomalla,että "luovutuksen hintana on yhteistyö" ja toinen, että hintana on "nimi julkaisussa".Yhteistyö tai nimi toisen ryhmän julkaisuissa toimii ikään kuin maksuna aineiston käytös-tä. Yhteistyö voi olla hyvinkin eri tasoista.

Yhteistyötä haastatellut tai heidän edustamansa laitokset tekivät toisten vastaavien lai-tosten tai tutkimusryhmien kanssa kotimaassa, Pohjoismaissa tai laajemminkin (kielitie-teilijät). Yhteistyötä tehtiin myös muiden tutkimuslaitosten kanssa tai teollisuuden kans-sa ainakin jossain määrin. Viisi haastateltua mainitsi teollisuuden tai tietyn yrityksen

68

aineistojensa käyttäjinä tässä yhteydessä (kieli-aineisto, puutarha-aineisto, geologinenaineisto ja teknilliset aineistot). Tekesin pääjohtaja Martti Mäenpää kirjoitti kirjassa”Muutos tieteen maailmassa”, että menestys riippuu yhteistyöstä ja erityisesti siitä, mitenteknologia kyetään hyödyntämään elinkeinoelämässä ja yhteiskunnassa. Hän toteaa Suo-men olevan hyvin verkottumisen tiellä ja yliopistojen ja yritysten välisen yhteistyön ole-van Suomessa aivan maailman parasta. (Mäenpää 1996, 263).

Eräältä haastatellulta oli ulkomainen teollinen tutkimusyksikkö pyytänyt yhtä hänenaineistoaan. Aineisto oli jäänyt luovuttamatta siitä syystä, ettei se ollut suoraan luovutet-tavassa kunnossa eikä haastatellulla ollut silloin aikaa työstää sitä luovutettavaan kuntoonja muotoon. Haastateltu suhtautui kuitenkin aineiston luovuttamiseen positiivisesti. Häntotesi, että hän haluaisi antaa aineiston sillä tavalla, että hänelle tulisi kiinteät yhteistyö-kumppanit aineiston saavan osapuolen kanssa. Omien aineistojen luovutus ulkopuolisillevoi siis toimia myös tulevan yhteistyön rakentajana.

Halun yhteistyöhön aineistojen luovutuksen yhteydessä voi ymmärtää useista syistä.Ensimmäinen syy on se, että laitos tai ryhmä hyötyy luovuttamisesta jotain konkreettises-ti, saa palkan vaivalle vaikkapa saamalla nimen julkaisuun ja sitä kautta impact factor-pis-teitä laitokselle. Toinen syy on se, että näin edistetään verkottumista samaa tutkimustasivuavien ja tekevien ryhmien kanssa ja verkottumisen kautta saadaan uusia mahdolli-suuksia. Tutkimukset ovat osoittaneetkin sen, minkä ilmeisesti moni tutkija tietää käytän-nön kokemuksesta, että tietyn tasoiset kontaktit muihin tutkijoihin ja näihin liittyväyhteistyö lisäävät tutkijan omaa tuotteliaisuutta (Pelz 1962 ja 1963, tässä Eskola 1975,335-336). Henkilökohtaiset kontaktit ja tutkijoiden ”piilo-organisaatiot” eli invisible col-leges ovat useissa tutkimuksissa todettuja tutkijoiden merkittävin tiedon välittymisen jalähteen muoto (esim. Laaksovirta 1986, 160-161, 198-199). Kolmas syy yhteistyöhaluunliittynee taitoon hallita ja tulkita aineistoa. Olemalla mukana ryhmässä estetään omanaineiston virheellinen tai taitamaton tulkinta ja käyttö.

6.2 Esteitä tietoaineistojen luovutukselle

Kahden haastatellun mainitsemien aineistojen luovuttamisen toisen ryhmän käyttöönrajoittavat tai estävät sopimukselliset seikat. Tutkimusryhmä ei ollut itse kerännyt tai luo-nut aineistoa, vaan oli hankkinut sen toiselta osapuolelta, esimerkiksi Tilastokeskuksestatai kustantajilta, eikä saa luovuttaa sitä kolmannelle osapuolelle. Esimerkiksi sosiaali-,työvoima- ja suunnitteluviranomaiset ottavat usein yhteyttä suunnittelumaantieteen tutki-musryhmään nähtyään tiedotusvälineissä omaa aluettaan koskevia tietoja ja selvityksiä.Tutkimusryhmä ei voi antaa aineistoa, jonka se on saanut erillissopimuksella ryhmänsäkäyttöön. Tutkimusryhmä maksaa aineiston käytöstä, ei siis aineiston omistuksen siirty-misestä itselleen. Haastateltu kertoi, miten eräs kunta halusi vastaavan tutkimuksen kuinhaastatellun ryhmä oli tehnyt toiselle kunnalle. Tutkimusryhmällä oli jo tarvittava tilasto-aineisto työstettynä. Tilastokeskus ei antanut lupaa käyttää sitä enää toisen kunnan tutki-mukseen. Tämän jälkeen Tilastokeskus tarjosi tutkimusta itse tälle toiselle kunnalle ja tekisen sitten myös itse. Kunnalle ja tutkimusryhmälle ei kummallekaan jäänyt muuta vaihto-ehtoa kuin suostua. Haastateltu sanoi, että "Tilastokeskus näki rahastuksen mahdollisuu-den ja veti tutkimuksen itselleen".

69

Eräs toinen haastateltu kertoi, miten hän itse ei ollut saanut teollisuudelta lupaa omanaineistonsa käyttöön. Kyseinen tutkimus oli saanut julkisen rahoituksen ja oli siten ollutmyös julkinen asia. Kokeellinen työ oli kuitenkin tehty teollisuudessa. Haastateltu oliantanut työhön suurimman panoksen ja halusi julkaista aineistosta lisää tutkimustuloksia.Teollisuudesta vastattiin, ettei siellä ehditä tehdä asian eteen mitään. Tutkija vastasi voi-vansa tehdä kaiken työn itse. Lupaa ei tullut. Selitys oli edelleen "valitettavasti emme nytehdi". Todellisia syitä tutkija arveli arvaavansa, muttei halunnut niitä esitellä. Teollisuu-delta ei haastateltujen mukaan mennä monta kertaa asiaa kysymään. Aivan ilmeisestitapaus oli loukannut tutkijan oikeustajua.

Tutkijat eivät myös itse aina tiedä, onko heillä oikeutta antaa erilaisissa tapauksissaaineistojaan toisille. Näitä tapauksia käsittelen tarkemmin luvussa 6.4.

6.3 Aineistojen myyminen

Ainut haastatteluissa esiin tullut tietoaineisto, jota oli varsinaisesti myyty, oli Oulun suo-men kielen korpus. Korpuksesta oli peritty ostajalta mikrokorttien omakustannushinta elimikrokorttien painattamisen kustannukset. Haastateltu muisteli sen olleen 100-150 mk.Toinen haastatteluissa esiin tullut tapaus koski tutkimuksen tuloksia, jotka nekin ovattavallaan tietoaineistoja, jotka myytiin jalostettuna tuotteena eli uutena kasvilajikkeena,josta tutkimuslaitos saa royaltimaksuja.

Kysyin yhdeltä haastatellulta tarkemmin sitä, haluavatko tutkijat hänen arvionsamukaan tehdä kauppaa omilla aineistoillaan. Hän vastasi, että nykyään tutkijat tekevätkauppaa siten, että heidän nimensä tulee julkaisuun. Tässä tutkimuksessa tehdyt muuthaastattelut tukivat hänen arviotaan. Tosin haastateltu uskoi kaupallisuuden lisääntymi-seen, elleivät säädökset estä sitä. Hänen arvionsa mukaan osa tutkijoista olisi halukkaitakaupan tekoon, osa ei. Osa tutkijoista osaa kaupan teon, osa ei ole kiinnostunut ja osa onyliaktiivisia asiassa. Tämän tutkimuksen haastateltujen ryhmään ei kuulunut kuitenkaanyhtään aktiivista tai yliaktiivista kauppamiestä tai se ei käynyt ilmi haastatteluissa. Tietä-mättömyytensä yleensä oikeuksistaan aineiston käyttöön ilmaisivat lähes kaikki tutkija-haastatellut ja siihen palaankin myöhemmin luvussa 6.4.

Yhteiskunnassa on myös toisenlaisia, tutkimukseen kohdistuvia ilmaisen palvelunodotuksia. Haastatteluissa tuli esille, että ainakin suunnittelumaantieteilijöiltä odotetaanmaksuttomia tutkimuksia tai maksuttomia aineistojen analyysejä, joihin kysyjillä (useinkuntaviranomaisilla) ei riitä itsellään tietotaitoa.

Sellaista tietoaineistojen varsinaista myyntiä, jossa raha liikkuu, ei haastattelujenperusteella ylipistoissa juuri esiinny. Kuitenkin aineistoja luovutetaan runsaasti muidenkäyttöön. Haastateltujen mainitsemista aineistoista osa oli jo vapaasti saatavissa ja läheskaikki olivat antaneet tai halukkaita antamaan niitä toisille tutkimusryhmille, mikäli sopi-mukselliset seikat eivät sitä estäisi. Luovutuksen ehtona oli yhteistyö tai nimi julkaisussa.Lähes kaikilla haastatelluista oli ollut kontakteja yrityksiin mahdollisen tai olemassa ole-van yhteistyön merkeissä (ks. luku 4). Kuten aikaisemmin kävi ilmi, yhteistyöllä on ainaollut merkittävä rooli tieteenteossa. Yhteistyön ja henkilökohtaisten kontaktien merkityk-sen uskotaan kuitenkin jatkossa tulevan yhä merkityksellisemmäksi. Tiedon tuotanto onollut aikaisemmin harvojen laitoksien (yliopistot ja tutkimuslaitokset) tehtävä tai etuoi-

70

keus, mutta Gibbonsin ryhmä arvioi tiedon tuotannon hajaantuvan tulevaisuudessa voi-makkaasti. Ryhmä puhuu sosiaalisesti hajautetusta tiedon tuotannosta. Tällöin tiedon tuo-tannossa on yhä useampia ja erilaisia osapuolia ja erilaisilla henkilökohtaisilla suhteilla jayhteistyöllä tulee olemaan yhä suurempi merkitys. Yritykset tarvitsevat toimintaansa var-ten yhä erikoistuneempaa osaamista ja tietoa, jota he eivät pysty yksin tuottamaan, vaanhakevat sitä yhteistyön kautta tutkimuslaitoksilta. (Gibbons et al. 1995, 11-16.) Haastatte-luissa esiin tulleet näkemykset ovat samansuuntaisia Gibbonsin työryhmän näkemyksenkanssa.

6.4 Oikeudet tutkimusaineistoon

PUBLW 3:n mukaan julkiset laitokset varaavat yleensä itselleen vaikutusmahdollisuudentietoaineistojensa kauppaamiseen joko tekemällä sen itse tai antamalla etuoikeuden jolle-kin tietylle yksityiselle yritykselle (PUBLAW 3 1995, 69). Myös Suomessa PUBLAW3:n mukaan on valtion yhtiöitä yksityistetty ja ulkoistettu ja ministeriöiden alaisia laitok-sia on rohkaistu etsimään uusia rahanhankintakeinoja mm. tietoaineistojen kauppaamisel-la (PUBLAW 3 1995, 16). Myös valtion maksuperustelaki vaikuttaa aineistojen hinnoitte-luun. Suomessa viranomaisilla on vain harvoin tekijänoikeus aineistoihinsa, poikkeukse-na kuitenkin esimerkiksi kartat.

Halusin kartoittaa haastattelujen avulla myös yliopistojen tutkimusaineistojen käyttö –ja omistusoikeuksiin liittyviä kysymyksiä, koska oikeudelliset kysymykset ovat myösEU:n piirissä arvioitu merkittäviksi tietoaineistojen käyttöön liittyviksi ongelmiksi. Teki-jän- ja muut immateriaaliset oikeusasiat ovat tunnetusti vaikeasti hallittavia asioita. Tässätutkimuksessa saadut tulokset vahvistivat tätä käsitystä.

Kansainvälisten sopimusten mukaan luovan henkisen työn tulokset kuuluvat sille hen-kilölle, jonka henkisestä työstä on kyse. Oikeuksista säädetään kolmessa Suomen laissa.Ne ovat tekijänoikeuslaki (404/61), työsuhdekeksintölaki (Laki oikeudesta työntekijäntekemiin keksintöihin (656/67) ja piirimallilaki (Laki yksinoikeudesta integroidun piirinpiirimalliin 32/91). Tekijänoikeuslaki koskee tekijänoikeuden piiriin kuuluvia mm. kirjal-lisia ja kuvallisia teoksia, tietokoneohjelmia ja laajoja tietokantoja. Suomen työsuhdekek-sintölain mukaan keksintöjen omistusoikeudet siirtyvät yleensä työnantajalle, mutta yli-opistojen, korkeakoulujen ja vastaavanlaisten tieteellisten opetuslaitosten opettajalla jatutkijalla on poikkeuksellisesti patentointioikeus omaan keksintöönsä (poikkeuksena soti-lasopetuslaitoksen opettajat, joilla on puolustuslaitoksessa virka tai tehtävä). Pohjoismais-sa ja Saksassa lainsäädäntö on tältä osin samankaltainen, mutta esim. Isossa Britanniassaja Yhdysvalloissa työsuhteessa luodut tulokset kuuluvat työnantajalle ja yliopistot myöskäyttävät oikeuksiaan lähes poikkeuksetta keksintöjen suojaamiseen ja hyödyntämiseen(Opetusministeriö 1998).

Tutkimustyön yhteydessä syntyvistä konkreettisista tietoaineistoista (muista kuinpatenteista), joilla voi olla kaupallista arvoa, ei ole erityislainsäädäntöä. Kun tutkimus ontehty yliopiston budjettivaroin, on yliopistolla oikeus tähän aineistoon tai sitä vastaavaan,esim. laitteiden prototyyppeihin. Mikäli tutkimus on tehty yliopiston ulkopuolisen rahoi-tuksen turvin, määritellään kaikista oikeuksista mukaan lukien aineiston omistus-, luovu-tus tai käyttöoikeuksista tutkimussopimuksessa. (Perälä 1996, 80-82.)

71

Suomen yliopistot osallistuvat EU:n tutkimus- ja koulutusohjelmiin. Näiden tutkimus-puiteohjelmien ensisijainen tarkoitus on palvella unionin alueen elinkeinoelämää tarjo-amalla sille hyvin testattuja teknologioita, kuten opetusministeriön tutkijoiden immateri-aalisia oikeuksia käsittelevä työryhmä raportissaan 1998 toteaa (Opetusministeriö 1998).Ohjelmiin kuuluvien tutkimushankkeiden toteuttajilla on syntyvien tulosten suhteen hyö-dyntämisvelvollisuus. Hankkeeseen osallistuvien tutkimuslaitosten on pystyttävä takaa-maan, että tutkimusyksikkö voi noudattaa annettuja ehtoja eli joko hyödyntää itse tulok-sensa tai siirtää hyödyntämisen hankkeen muulle osapuolelle. Hankkeessa oleva tutkija einäin ollen voikaan itse määrätä tulostensa hyödyntämisestä. EU edellyttää poikkeuksettasopimuksia, joissa EU:n tutkimus- ja koulutushankkeissa tulosten hyödyntämisoikeudeton siirretty yliopistoille. (Opetusministeriö 1998, 6-7.)

Yliopiston ulkopuolisista rahoittajista Suomessa yksi merkittävimmistä on Teknolo-gian kehittämiskeskus Tekes. Se rahoitti vuonna 1997 yliopistoissa tehtyä tutkimusta n.400 Mmk:lla. Tekesin tutkimushankkeilla pyritään uuden tiedon luomiseen, teknologiansiirtoon ja uusiin tuotesovelluksiin sekä uusyritystoiminnan käynnistämiseen. Tekesinrahoituksella palkattavat tutkijat ovat palvelusuhteessa yliopistoon. Soveltavan teknillisentutkimuksen yleisissä ehdoissa todetaan tutkimustyön tuloksiin liittyvistä oikeuksistamuun muassa, että immateriaaliset oikeudet kuten patentti- ja tekijänoikeus kuuluvat tut-kimustyön suorittajalle (laitokselle) tai sille, jota ao. lakien ja tutkimustyön suorittajansoveltaman sopimuskäytännön mukaisesti on pidettävä oikeudenhaltijana. Ehdoissa tode-taan myös, että tulosten käyttöoikeuksia on kuitenkin tarjottava ensisijaisesti kotimaisilleyrityksille. Tekesin vahvistamissa mallisopimuksissa tehdään keksijän- ja tekijänoikeuk-sien sekä muiden immateriaalisten oikeuksien, joita ovat raporttien, selvitysten, tietoko-neohjelmien, keksintöjen tai/ja muiden tulosten keksijän- ja tekijänoikeudet, oikeussiirtoyliopistolle, jolloin yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tutkijat ovat samassa asemas-sa. Suomen Akatemialla ei ole yliopistoja tai tutkijoita sitovia hyödyntämiseen liittyviäehtoja. Akatemian rahoituksella työskentelevät tutkijat ovat työsuhteessa Suomen Akate-miaan, jolloin myös patentit periaatteessa kuuluvat Akatemialle. (Opetusministeriö 1998,7-9.)

Yritysten rahoittamat tutkimushankkeet kuuluvat joko yhteistoimintatutkimuksen taimaksullisen palvelutoiminnan piiriin. Jos yritys haluaa asettaa ehtoja ja rajauksia tulos-ten julkisuudelle, hanke kuuluu maksullisen tutkimuspalvelun piiriin. Yhteistoimintatut-kimuksen ehtoihin voi sisältyä osallistuville yrityksille oikeus ottaa ensimmäisenä kantaahankkeessa syntyvän teknologian kaupalliseen hyödyntämiseen. Hyödyntämisoikeuksienluovuttaminen yritykselle vaatii oikeuksien siirtämistä tutkijoilta yliopistolle. (Opetusmi-nisteriö 1998, 9-10.)

Kuusi yhdeksästä tässä tutkimuksessa haastatellusta tutkijasta oli sitä mieltä, että tutki-ja tai tutkimusryhmä omistaa keräämänsä tutkimusaineiston ja saa myös päättää sen käy-töstä, myös antamisesta muille. Kaksi haastateltua totesi, että omistus- ja käyttöoikeudetovat heille epäselviä asioita eivätkä he tiedä, kenellä ne oikeastaan ovat. Kaksi vastaajistapiti kahta aineistoistaan institutionaalisina eli kyseisen laitoksen eräs perustehtävänä ontiettyjen tietoaineistojen keräys. Tällöin aineiston käyttöoikeutta ei rajata mitenkään eliaineisto on julkishyödykkeenä kaikkien käytössä. Kolmella haastatelluista oli ollut yritys-ten kanssa sopimuksia, joissa tulokset (ja aineistot) oli sovittu joko kokonaan tai osittainluottamuksellisiksi.

72

Osa haastatelluista perusteli omistusoikeutta koskevat vastauksensa ns. musta tuntuu -periaatteella. Perusteluissa mainittiin, että yleensä tutkija "katsoo omistavansa sen", tai"jos on työllä ja tuskalla kerännyt vuosikausia aineistoja, niin kyllä sen kokee omakseeneikä sitä mielellään anna eteenpäin". Osa muisteli säädöksellisesti näin olevan. Yksi haas-tateltu tulkitsi niin, että heidän aineistonsa on tietokantana ja tietokanta kuuluu juridisestitutkijalle tai tutkimusryhmälle. Osa ei perustellut näkemystään asiasta mitenkään.

Epätietoisuus tutkimustyössä kerättyjen tietoaineistojen omistus- ja käyttöoikeuksissaliittyi useimmiten kokonaan tai osittain ulkopuolisella rahoituksella tehtyyn tutkimuk-seen. Kuvaan alla haastateltujen tutkijoiden haastatteluissa esittämiä kokemuksia ja näke-myksiä. Osa esimerkeistä kuvaa tutkijoiden virheellisiä käsityksiä, mutta en pyri erottele-maan virheellisiä käsityksiä oikeista. Haastatteluissa esiin tulleet, omistus- ja käyttöoi-keuksista epätietoisuutta aiheuttaneet tilanteet olivat seuraavanlaisia:

1. Tutkimus on tehty julkisella rahoituksella (SA, Tekes tms.), mutta tutkimuksen ideaon saatu yrityspuolelta ja yritys on mukana tutkimuksessa. Tässä tapauksessa haasta-teltu arvioi, että yritys omistaa idean ja yliopisto "tavallaan" aineiston. Hän katsoi,että on "allekirjoittamaton sopimus" siitä, että yritykseltä kysytään lupa kuitenkinaineiston käyttöön ja tätä allekirjoittamatonta sopimusta pitää kunnioittaa. Haastateltuoli kuitenkin epävarma tulkinnastaan.

2. joissakin tutkimuksissa oli käytetty julkista rahoitusta, mutta yrityksen laitteita, jol-loin katsottiin tarpeelliseksi pyytää lupa myös yrityksestä aineiston käytölle. Käytän-nössä aineiston käyttöoikeus oli yrityksellä. Haastateltu oli silti epävarmatulkinnastaan ja toivoi selviä menettelytapaohjeita tämän tyyppisille tilanteille (sopi-musneuvontaa, yhteistä sopimuspolitiikkaa).

3. Laitoksella työskennellyt henkilö oli lähtenyt laitokselta ja jättänyt aineiston laitok-selle. Mitään luovutus- tms. papereita ei oltu tehty. Epäselvää oli, onko laitoksellaoikeus aineistoon.

4. Edellä oleva tilanne, mutta laitoksen opiskelija oli jättänyt aineistonsa laitokselle val-mistuttuaan tai jättäessään opiskelunsa kesken. Opiskelija oli saanut jostain pienenstipendin aineiston keruutyötä varten. Epäselvää oli, onko aineiston käyttöoikeudetstipendin myöntäneellä taholla vai laitoksella, ja kuka saa määritellä aineiston hinnan.

5. Aineiston oli kerännyt laitokselle projektirahalla palkattu tutkimusapulainen. Esi-merkkitapauksessa tutkimusapulainen riitaantui esimiehensä kanssa ja vei aineistonlähtiessään mukanaan. Laitos menetti arvokkaan aineiston.

6. Ulkopuolinen taho oli maksanut aineiston keruun, mutta aineisto oli jätetty stipendinluontoisena laitokselle. Mitään aineistoa koskevia luovutus- tms. papereita ei oltutehty. Epäselvää oli, onko aineiston käyttöoikeudet stipendin myöntäneellä taholla vailaitoksella ja kuka saa määritellä aineiston hinnan.

7. Oli epäselvää, onko tutkimusryhmällä tai tutkijalla oikeus myydä itse keräämänsäaineisto.

8. Oli epäselvää, onko tutkimusryhmällä oikeus myydä nimensä tuotteen tavaramerk-kiin.

9. Tutkija arvioi, että tutkijan korvaukseton ylityö tutkimuksen yhteydessä vaikuttaaaineiston omistus- ja käyttöoikeuteen.

73

Haastattelut toivat esille sanattomia, kirjoittamattomia sopimuksia, kuten haastatellut nii-tä kuvasivat. Suunnittelumaantieteen tutkijat eivät anna aineistojaan kolmansille osapuo-lille, vaikkei tehdyissä sopimuksissa ole asiasta mitään mainintaa. Asia on kuitenkin

"itsestään selvyys... sanaton, kirjoittamaton sopimus tavallaan, että näin tehdään".

Salaisia tai luottamuksellisia tutkimuksia teki neljä haastateltua, joista kolme yrityksille.Tällöin tutkimuksen maksaja päättää tutkimuksen salassapidon asteen ja ajan. Yleisestikäytetty aika salaisena pidettäväksi on haastateltujen mukaan 10 vuotta. Eräs haastatel-luista totesi, että Tekesin ja teollisuuden yhdessä rahoittamissa projekteissa sovitaan han-kekohtaisesti tulosten julkaisemisen ajankohta ja laajuus. Akatemian projektien tuloksetjulkaistaan heti sopivien osakokonaisuuksien valmistuttua.

EU-projektien sopimukset tulivat esille yhden haastatellun vastauksissa. EU:n sopi-muksiin saatetaan hänen mukaansa laittaa ehtoja. Ehdot eivät kuitenkaan ole haastatellunmukaan rajaavia, vaan antavia eli käyttöoikeus on taattu ainakin tietyille, sopimuksessamainituille tahoille. Haastateltu pitikin tämäntyyppistä sopimusmenettelyä hyvänä käy-täntönä. Rajaavat sopimukset olisivat "piinallisia" ja hänen ryhmänsä vastustaa niitä eivät-kä ole tehneet sellaisia sopimuksia.

Kaksi haastateltua kiinnitti huomiota siihen, että Suomen Akatemian käyttösopimuk-sissa ei ole mainittu mitään aineiston käyttöoikeudesta. Toinen heistä ehdotti, että Akate-mia laittaisi rahanmyöntökirjeisiinsä velvoitteen Akatemian rahoittaman tutkimusaineis-ton antamisesta julkiseen käyttöön ainakin tiedeyhteisössä.

Monet haastatelluista tunsivat ja ottivat kantaa opetusministeriön työryhmän muisti-oon koskien tutkijoiden immateriaalisia oikeuksia. Tutkijoiden immateriaalioikeuksiakäsittelevä työryhmä (Opetusministeriö 1998) toteaa, että yliopistojen vastuuta tutkimus-tulosten suojaamisessa ja hyödyntämisessä on lisättävä ja niille on luotava edellytyksettämän vastuun kantamiseen. Tätä perusteltiin muistiossa sillä, ettei ole yhteiskunnan kan-nalta perusteltua siirtää pääosin yhteisin varoin kustannetun tutkimuksen tuloksia perus-teetta tai liian laajasti yksityiseen määräysvaltaan. Raportissa todetaan seuraavaa:

”Tässä mielessä maamme yliopistoissa suhteellisen yleinen tapa luovuttaa etukä-teen tutkimushankkeeseen osallistuville yrityksille omistusoikeuksia sellaisiin kek-sintöihin, joita ei ole vielä tehty, on potentiaalisesti kansantaloudellista tuhlausta",

Työryhmä esittikin, että yliopistot ottaisivat immateriaalioikeudet huomioon ulkopuolis-ten rahoittajien kanssa solmittavissa tutkimussopimuksissa ja tarkistaisivat näiden ehto-jen kohtuullisuuden mm. tuloksien omistus- ja käyttöoikeuksien osalta niin, että tuloksiavoidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti.

Erään haastatellun mielestä työryhmä esitti radikaalia muutosta, joka kääntäisi nykyi-sen tilanteen ylösalaisin:

"Aikaisempi ajatushan oli se, että akateeminen yhteisö pyrkii stimuloimaan sitä,että syntyisi mahdollisimman paljon hyviä ja hyödyllisiä tuloksia ja siis ei haluaestää niiden syntymistä ja vapaata hyödyntämistä".

Komiteanmietinnössä asia käännettiin siis haastatellun mielestä ylösalaisin ja yliopistojakehotettiin "sieppaamaan" nämä oikeudet itselleen. Hänen näkemyksenään oli, että hänenyliopistonsa on

74

"aika lailla sanotaan täysi nolla ja avuton hyödyntämään mitään tämmöistä näin.Kyllä se ne oikeudet pystyy ottamaan, mutta sillä ei ole muuta vaikutusta, kuin se,että se jää pöytälaatikkoon semmonen tieto".

Toinen haastateltu oli lähes päinvastaisella kannalla. Hän oli huolissaan laitoksen asemas-ta suhteessa tehtyyn työhön: tutkijalla on kaikki oikeudet ja yksikölle (laitokselle) ei jäämitään, jos oikein tiukka paikka tulee. Jos oikeuksia institutionalisoitaisiin, se edistäisikaupallistamista ja muuta jatkohyödyntämistä. Hänen mielestään suurimmalla osaa tutki-joista ei ole halua tai kykyä tai kumpaakaan tutkimustulosten kaupalliseen hyödyntämi-seen.

Tekijänoikeuksiaan tutkijat arvostavat ja pitävät niistä kiinni. Kaikki ne tutkijat, yhtälukuun ottamatta, jotka olivat valmiit antamaan aineistojaan yleiseen käyttöön, pitivät sil-le edellytyksenä kuitenkin sitä, että heidän tekijänoikeuttaan aineistojen kerääjänä kunni-oitetaan. Tämä tarkoittaa sitä, että viittauksena tai muuten jotenkin näkyy, kenen kerää-mää aineistoa käytetään.

Kaiken kaikkiaan yliopistojen tutkimustoiminnassa syntyvien tietoaineistojen käyttö-ja omistusoikeusasiat ovat "kohtalaisen sekava asia", kuten eräs haastateltu asian ilmaisi.Tutkijat eivät tunne hallitsevansa asiaa ja vaikuttavat jopa aroilta, epävarmoilta ja avutto-milta näissä oikeudellisissa kysymyksissä. Vaikuttaa perustelulle esittää, että yliopistois-sa a) sovittaisiin selkeät menettelytavat (politiikka) eri tilanteisiin koskien käyttöoikeuk-sia ja omistusoikeuksia myös eri rahoitustilanteissa, b) tiedotettaisiin yliopiston menette-lytavoista hyvin, c) koulutettaisiin tutkijoita näissä asioissa ja d) tehtäisiin yritysten kans-sa kattavat ja kirjoitetut sopimukset, ettei tutkijoiden tarvitsisi tulkita ja noudattaa oletet-tuja "sisään kirjoitettuja" tai "sanattomia" tai "kirjoittamattomia" sopimuksia. Edellä esi-tetty ongelmatilannelistaus auttanee yliopistoja niiden kartoittaessa tutkijoiden tietämyk-sellisiä aukkoja.

6.5 Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus

Jokin aika sitten tehdyn arvion mukaan pelkästään Alankomaissa oli noin 36 000 julki-sen sektorin tietokantaa (Euroopan komissio 1999, 13). EU:n asiakirjoissa kiinnitettiinhuomiota siihen, etteivät kansalaiset eivätkä yritykset voi löytää julkisen sektorin tietoai-neistoja niiden runsauden ja hajanaisuuden vuoksi. Tilanteen parantamiseksi EU:n piiris-sä on ehdotettu Internetiin sellaista hakemistoa, johon julkisella sektorilla olisi ilmoitus-velvollisuus keräämistään ja ylläpitämistään tietoaineistoista (Prins et al. 1995, 93; Euro-pean Commission 1996, 9). Myös Suomen viranomaiset ovat ottaneet hakemiston jailmoitusvelvollisuuden tarpeellisuuden esille (esim. Valtiovarainministeriö 1995a, 47).

Haastatelluilta kysyttiin mielipidettä tietoaineistojen ilmoitusvelvollisuuteen ja Inter-netissä olevaan tietoaineistohakemistoon. Haastateltuja pyydettiin myös perustelemaansuhtautumisensa ilmoitusvelvollisuuteen. Palvelu ja ilmoitusvelvollisuus oli kysymyslo-makkeessa kuvattu seuraavasti:

75

"Tietojen laajan hyödyntämisen edistämiseksi viranomaisen tulisi kuvata kerää-mänsä, muun yhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto sekä mahdollinen kysei-seen tietoon liittyvä tietopalvelu ja muut tiedon luovutukseen liittyvät periaatteet.Tämä julkista tietovarantoa kuvaava tieto tarjottaisiin tietoverkossa avoimena,maksuttomana perustietopalveluna. Internetissä olisi näin esimerkiksi hakemisto,jossa kaikki julkisin varoin kootut tietoaineistot olisi esitelty sekä niiden osoit-teisto, joita molempia pidettäisiin ajan tasalla.".

Yhdeksästä tutkijahaastatellusta kahdeksan piti ajatusta Internetissä olevasta julkisinvaroin ylläpidettyjen tietoaineistojen hakemistosta joko erittäin hyvänä (3 haastateltua) taihyvänä (5 haastateltua). Yhdeksäs haastateltu arvioi, että hakemistosta voisi olla hyötyä,mutta myös haittaa, jos tietoaineiston ylläpitäjälle tulisi paljon kyselyjä sellaisilta tahoil-ta, jotka eivät pystyisi tulkitsemaan tietoja (haastatellun omat tietoaineistot olisivat hyvinspesifisiä). Eräät EU:n jäsenvaltioiden viranomaiset olivat kritisoineet aikaisemmin hake-mistoa myös sen mahdollisen työllistävän vaikutuksen takia.

Haastatellut perustelivat ilmoitusvelvollisuuden ja hakemiston kannatettavuutta seuraa-vasti (suluissa niiden vastaajien määrä, joilla oli sama peruste):

1. Hakemisto parantaisi tietoaineistojen löytyvyyttä yleensä ja myös Internetissä ja sitenmyös aineistojen hyödyntämistä (6 haastateltua);

2. Julkiseen rahoitukseen liittyy avoimuus (1 haastateltu);3. Hakemiston avulla otettaisiin herkemmin yhteyttä, ts. hakemisto lisäisi yhteistyötä (1

haastateltu);4. Hakemisto voisi poistaa päällekkäisyyksiä (1 haastateltu);5. Oma työmäärä vähenisi, kun aineistoja saisi muualta (1 haastateltu);6. Tiedon luotettavuus ja ajantasaisuus lisääntyisivät, kun tiedot olisivat yhä julkisempia

(1 haastateltu);7. Jos hakemisto olisi vielä Euroopan laajuudessa käytössä, olisi ”hieno juttu” (1 haasta-

teltu).

Tietojen löytäminen koettiin selvästi yleensä ongelmalliseksi ja myös Internetistä tieto-jen löytämisen todettiin olevan aika hankalaa ja sattumanvaraista. Yleensäkin tietojenkoettiin olevan hajallaan. Kun moni viranomainen kerää samantyyppistä tietoa, täytyyhaastateltujen mukaan olla melkoinen ekspertti niiden löytämisessä. Erään haastatellunmielestä julkaisut eivät olleet välttämättä tehokas tiedotuskanava teollisuuteen ja Internet-hakemisto olisi parempi väline tähän. Kahden haastatellun mielestä hakemisto oli yksin-kertaisesti ainut tapa saada aineistoja käyttöön. Haastateltujen näkemystä yleisesti asiastakuvaa hyvin yhden tutkijan toteamus:

"Se on tälle ajalle minusta aika tyypillistä. Että aineistoja on valtavasti ja niitä eiole käytetty. Eli se, miten ne löydetään ja miten ne hyödynnetään, niin siinä onkyllä todella iso (ongelma ja haaste)".

Kolme haastateltua pohti ilmoitusvelvollisuuden tutkijoita työllistävää vaikutusta. Kaksipäätyi siihen, ettei ilmoitusvelvollisuudesta huolehtiminen olisi liian työlästä. Kolmashaastateltu piti sitä ylimääräisenä riesana, koska hänen aineistonsa ovat erittäin spesifisiäja yhteydenottoja tuskin tulisi tätä kautta. Tällöin ilmoittelukin olisi hukkaan mennyttäaikaa.

76

Ilmoitusvelvollisuus voidaan kuitenkin kokea myös negatiivisena pakkona. Toisessayhteydessä eräs haastateltu totesi, ettei kukaan tee mitään omasta vapaasta tahdostaan,vaan pitää olla velvoite. Ilmoitusvelvollisuuden yhteydessä toinen haastateltu oli päinvas-taisella kannalla pohtiessaan tutkijan suhtautumista velvollisuuteen ja pakkoon:

"Että siitä tulee velvollisuus, se saattaa herättää jo monen ihmisen vastareaktion,yksinkertaisesti että se on pakko tehdä. Niin kuin täällä nyt on nähty nämä eri...ohjelmat ja muut, niin nämä herättää niin kauhean pahaa verta, kun on pakko.Mutta jos ei olisi pakko, niin minä luulen, että se olisi helpompi... inhimillinen vas-tareaktio... pitäisi olla pohjustettavissa sillä tavalla, että hän hyötyy siitä, joku etu".

Kolmas tutkija otti myös kantaa pakollisuus-vapaaehtoisuus-asetelmaan eikä hän myös-kään pitänyt vapaaehtoisuutta toivottavana. Hän oli ehdottoman varma siitä, että jos asiajää laitostasolle, toiset esimiehet olisivat kiinnostuneita ja hoitaisivat asioiden sujumisen,toiset "eivät välitä höykäsen pöläystä" ja silloin sen laitoksen tutkijat haastatellun mieles-tä joutuisivat kärsimään sen seuraukset, etteivät tietoaineistot olisi hakemistossa.

Tietoaineistojen yhteinen hakemisto sai lähes varauksettoman kannatuksen haastateltu-jen tutkijoiden keskuudessa. Perustelut olivat samat, jotka EU:n asiakirjoissa on esitettyhakemiston puolesta. Tietojen löytyvyys on aivan ilmeisesti edelleen, huolimatta Interne-tistä, ongelmallista. Tietoaineistojen hakemisto hyödyntäisi haastattelujen mukaan tutki-musta yleensä. Erityisesti tutkijoita se hyödyttäisi henkilökohtaisesti heidän omassa tie-donhaussaan ja omien aineistojen mahdollisessa hyödyntämisessä eri muodoissa kutenpotentiaalisten yhteistyökumppanien yhteydenottoina.

6.6 Kansalliset tietoaineistokeskukset

Suomeen on perustettu tutkimustietoaineistoja varten arkisto- ja säilytyspalveluja, joitavoisi kutsua myös tutkimuksen eräänlaisiksi tietoaineistojen perustietopalveluiksi. Tällai-sia ovat mm. Tampereen yliopistoon perustettu valtakunnallinen yhteiskuntatieteellisentutkimusaineiston tietoarkisto ja CSC-Tieteellinen Laskenta Oy:n kieliaineistojen tieto-pankki. Kerroin haastatelluille esimerkkinä Tampereen yliopiston tietoaineisto-arkiston jakysyin heidän mielipidettään siitä, että muitakin tutkimuksen tietoaineistoja koottaisiinvaltakunnallisiin keskuksiin käyttöön asetettavaksi. Lisäksi kysyin muita mahdollisia javaihtoehtoisia keinoja lisätä aineistojen käyttöä.

Kaikki tutkijahaastatellut kannattivat ajatusta tietoaineistokeskuksesta mielipiteenvaihdellessa ehdottomasti kyllä (2 henkilöä) - voisi olla järkevä – suhtautumiseen (2 hen-kilöä). Kaksi haastatelluista oli ollut jo mukana suunnittelemassa joko kansallista tai kan-sainvälistä tämän tyyppistä hanketta ja neljä tutkijaa oli jo luovuttanut aineistojaan johon-kin vastaavaan keskukseen. Nämä haastateltujen aktiviteetit ja toimet eivät olleet tiedos-sani, kun valitsin tutkijoita haastatteluun.

Haastatellut toivat esille hyvin erilaisia perusteluja myönteiseen suhtautumiseensa.Yleisesti todettiin, että valtakunnalliset keskukset todennäköisesti lisäisivät tietoisuuttatutkimuksen tietoaineistoista, lisäisivät aineistojen käyttöä ja yleensä tutkimustoiminnantehokkuutta. Neljä haastateltua pohti haastattelun aikana vanhojen aineistojensa kohta-loa. Yksittäiselle tutkijalle isojen, vanhojen elektronisten aineistojen ylläpito on erittäin

77

raskasta ja usein jopa mahdotonta. Usein käy niin, että osa tutkijoista hävittää vanhataineistot tai osaa aineistoista ei saada enää teknisesti aukaistua. Osasta aineistoja ei myös-kään yleensä tiedetä mitään laitoksen ulkopuolella. Erään haastatellun mukaan vanhataineistot voivat olla kuitenkin esim. ympäristöasioissa todella tärkeitä tulevaisuudessa.Myös monet muut aineistot voivat haastateltujen mukaan toimia kehityksen peilinä, kuntehdään aika-akselilla vertailevaa tutkimusta menneisyyden, nykyisyyden ja miksei myöstulevaisuuden välillä useilla tieteiden alueilla. Tulevaisuuden tiedontarpeiden takia, joitaei edes täysin pystytä nyt arvioimaan, vanhoja aineistoja ei saisi päästää häviämään jatuhoutumaan. Luonnollisesti kaikki vanhat aineistot eivät ole tasavertaisen arvokkaita,mutta on myöskin vaikea arvioida, mikä aineisto on tulevaisuudessa arvokasta. Myöskintässä yhteydessä haastatellut korostivat tietoaineistojen löytyvyyttä ja hyödyntämistä;Suomessa saattavat useat tahot kerätä samaan aihealueeseen liittyviä tietoja. Yhteinenaineistokeskus helpottaisi aineistojen hakemista ja käytettävyyttä.

Valtakunnalliset keskukset nähtiin haastatteluissa myös tietoaineistojen laadun ja luo-tettavuuden edistäjinä. Vaihtoehtoisessa eli hajautetussa mallissa ongelmana nähtiin ole-van se, että samoja aineistoja käyttävillä voi olla erilaisia kopioita samasta aineistosta.Tällöin ei voi tietää, mikä on oikea tai virallinen versio. Jos yksi tutkija tekee tutkimuk-sen saman aineiston toisesta versiosta ja toinen toisesta versiosta ja tutkimuksen tuloksetovat erilaisia, vaikka pohja-aineisto on virallisesti sama, nousee kysymys, kumman tutki-mus on virheellinen. Tällaista ongelmaa ei synny, kun virallinen keskus tarjoaa virallisenversion kustakin aineistosta, ja tutkijat voivat viitata ja luottaa tähän versioon.

Ne varaukset ja huolenaiheet, joita tutkijat esittivät, liittyivät lähinnä valtakunnallisenkeskuksen toiminnan pelisääntöihin ja tietoaineistojen ylläpitoon. Niinpä haastatteluissapohdittiin myös sitä, millaiset kriteerit valtakunnallisen keskuksen tulisi täyttää. Kriteere-jä olisivat lähinnä laitoksen toiminnan selkeys (selkeät periaatteet) ja osaava aineistojenylläpito. Yksi haastatelluista piti erinomaisena esimerkkinä tällaisesta kriteerit täyttävästäkeskuksesta CSC-Tieteellinen Laskenta Oy:tä. CSC:n edut valtakunnallisena keskuksenaolivat haastatellun mielestä seuraavat:

a) Neutraalisuus. Tutkijoiden olisi helpompi luovuttaa aineistojaan sinne kuin toisen yli-opiston laitokselle. Asenteeseen toista yliopistoa kohtaan vaikuttaa haastatellunmukaan toisaalta kilpailu-aspekti tiedostettuna tai tiedostamattomasti ja toisaalta se,ettei ole tietoa tai takuuta toisen yliopiston pelisäännöistä ja toiminnan tasosta tietoai-neistojen säilytyksessä.

b) Luotettavuus ja jatkuvuus. CSC:ssä on tehnyt tietoaineistojen ylläpitoon ja käyttöönselvät pelisäännöt, joita siellä myös noudatetaan. Toiminta on jatkuvaa, koska aina onjoku henkilö vastaamassa ja huolehtimassa asioista. Yliopistoissa ei välttämättä olenäin haastatellun mielestä.

c) Osaavuus. CSC edustaa maan huippuosaamista atk-teknisissä ja erityisesti tietoturva-asioissa. Nämä ovat ehdottoman tärkeitä tekijöitä monelle tutkijalle.

Hajautettua mallia vaihtoehtona keskitetylle mallille pohti enemmän kaksi tutkijaa.Hajautetun mallin ongelmina mainittiin epävarmuus tietoaineistojen laadusta ja luotetta-vuudesta. Tämän lisäksi hajautetussa mallissa nähtiin myös se haitta, että ylläpitovaivaaolisi monella taholla loputtomasti. Joihinkin aineistoihin hajautettu malli tai aineistojenverkotus kuitenkin sopisi. Tällaisen ratkaisun esitettiin sopivan hyvin esimerkiksi tieteel-

78

listen puutarhojen aineistoille ja yleensä muillekin ns. institutionaalisille aineistoille. Tie-tokannat olisivat fyysisesti eri paikkakunnilla, mutta verkon kautta haku voitaisiin tehdäkuin yhdestä tietokannasta.

Haastatellut ehdottivat myös laitoksia, jotka voisivat toimia heidän alallaan tällaisenatietoaineistokeskuksena. CSC-Tieteellinen Laskenta Oy tuli esille molempien kieliaineis-tojen sijoituspaikkana. Suomen ympäristökeskus SYKE sopisi ympäristöaineistojen kes-kukseksi. Geologian tutkimuskeskusta (GTK) ehdotettiin geologisten aineistojen valta-kunnalliseksi keskukseksi. Sekä SYKE että GTK ovat aihealueensa suurimpia aineistojenkerääjiä Suomessa.

Kaksi haastateltua toi esille sen, että tutkimusmaailman ulkopuoliset tahot ovat otta-neet esille tällaisen keskuksen tai vastaavan tapaisen palvelun perustamisen. Valtakunnal-lisista keskuksista oli keskusteltu mm. Tekesin seminaarissa. Erityisesti teollisuudenedustajat olivat olleet erittäin innostuneita ajatuksesta, että tällaisia keskuksia olisi ole-massa. Syyksi teollisuuden edustajien innostukseen haastateltu arveli sen, että teollisuu-dessa ei ole aikaa vievän perustutkimukseen tekemiseen resursseja. Tällöin siellä haluttai-siin, että olisi olemassa esitetyn kaltaisia tietopankkeja, joista voisi saada itselleen helpos-ti järjestelmällisiä tietoja ja aineistoja ja jopa yleisesti käytettyjä ohjelmistoja (ilmeisestitutkimuksessa käytettyjä ohjelmistoja). Toinen haastatteluissa esiin tullut ehdotus oli teh-ty maaseutuneuvottelukunnan kokouksessa, jossa eri hankkeissa oli esitetty perustietopal-velun tapaisen palvelun kehittämistarvetta.

7 TIETOAINEISTOJEN HANKINTA YLIOPISTOILLE

EU:n asiakirjoissa on nimetty tiettyjä tietoaineistoja erityisen halutuiksi yhteiskunnan jayritysten kannalta. Toisaalta näiden aineistojen kohdalla on EU:ssa nähty erityisestinykyisen hinnoittelun olevan este yksityiselle puolelle niiden hyväksikäytöstä. Kysymäl-lä tutkijoilta heidän tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimivuutta halusin saadakuvan siitä, mistä ja miten tutkimusryhmät mahdollisesti hankkivat aineistoja ja mitennäin saatu kuva vastaa EU:n asiakirjoissa annettua kuvaa liittyen haluttuihin tietoaineis-toihin ja hankinnan ongelmiin. Näin saataisiin myös kuva siitä, miten EU:n pyrkimyksettietoaineistojen parempaan saatavuuteen vaikuttaisivat mahdollisesti yliopistoihin.

Haastatelluista kahdeksan käytti tutkimuksessaan muualta hankittuja aineistoja ja vainyksi tuotti tarvitsemansa aineiston itse ryhmänsä kanssa (tekniikan edustaja). Yksi näistäkahdeksasta ilmoitti ulkopuolisen aineiston käytön olevan vähäistä (myös tekniikan edus-taja). Muiden haastateltujen tutkimuksissa tarvittiin laitoksen ulkopuolelta hankittujaaineistoja ja kahden koko tutkimusaineisto koostuikin kokonaan tai pohjautui oleellisestiulkopuoliseen aineistoon.

Viisi haastateltua mainitsi tietoaineistojen hankinnassa käytettyjen tietoaineistoja tuot-tavien organisaatioiden määrän olevan yleensä kaksi pääasiallista lähdeorganisaatiota jakolmella merkittäviä lähdeorganisaatioita oli neljä tai useampia. Samasta lähdeorganisaa-tiosta saatettiin hankkia useammanlaisia tietoja (esim. Väestörekisterikeskus, Tilastokes-kus).

Viisi haastateltua ilmoitti hankkivansa aineistonsa yleensä ostamalla. Seitsemän ker-toi kuitenkin saaneensa jotakin jostain myös ilmaiseksi. Vaihtoa aineistojen hankintakei-nona käytti kolme haastateltua.

Kahdeksan tutkijaa yhdeksästä haastatellusta hankki siis muualta aineistoja. Nämäkahdeksan tutkijaa hankkivat aineistoja seuraavista kohteista:

1. Toisista yliopistoista tai omaa laitosta vastaavasta tutkimuslaitoksesta (5 haastatel-tua);

2. Ilmatieteen laitokselta, Suomen ympäristökeskuksesta, alueellisista ympäristökeskuk-sista ja Maanmittauslaitokselta (5 haastateltua, joskin kutakin ed. mainittua laitostakäytti säännöllisesti vain kaksi haastateltua);

3. Tilastokeskuksesta ja Väestörekisterikeskuksesta (kummastakin säännöllisesti ostiyksi haastateltu, yhteensä 2 haastateltua);

80

4. Stakesilta, Metsäntutkimuslaitokselta, Tielaitokselta, maa- ja metsätalousministeri-öltä, Kansanterveyslaitokselta ja Ruotsin Tilastokeskukselta (3 haastateltua);

5. Yksityisiltä tahoilta kuten teollisuudesta ja kustantajilta (3 haastateltua) ja6. Muilta viranomaisilta (1 haastateltu).

Haastattelut osoittivat, että tutkijat hankkivat runsaasti tietoaineistoja yliopiston ulkopuo-lelta, myös ostamalla yleensä toiselta valtion viranomaiselta. Haastateltujen mainitsemathankintakohteet olivat samoja organisaatioita, joiden aineistot nousevat usein esille EU:nasiakirjoissa, kun puhutaan julkisen sektorin tärkeimmistä ja arvokkaimmista tietoaineis-toista (esim. PUBLAW3 1995, 74; European Commission 1996, 5).

7.1 Aineistojen hankintaa liittyviä ongelmia

Ulkopuolisia tietoaineistoja tarvitsevista haastatelluista viisi katsoi edellä mainittuihinhankintoihin liittyvän ongelmia. Sen sijaan kolme haastateltua piti nykyistä tutkimusai-neiston hankintaa ongelmattomana tai ei ainakaan nähnyt siinä olevan suurempia ongel-mia. Haastatellut kokivat aineistojen hankinnan yleisimmiksi ongelmiksi seuraavat seikat:

1. Aineistojen kalleus (4 haastatellun mielestä suurin ongelma);2. Aineistoja ei saa toivotussa muodossa (2 haastateltua);3. Tarvittavien aineistojen keruuta ei ole organisoitu valtakunnallisesti; kyseessä kunta-

tason tiedonkeruu (1 haastateltu);4. Aineistojen hakemiston puuttuminen (1 haastateltu);5. Aineistojen hallussapitäjien negatiiviset asenteet luovuttamiselle (1 haastateltu) ja6. Byrokratia (1 haastateltu).

Eräs haastateltu vertaili Suomen ja Yhdysvaltojen tietoaineistojen saatavuutta koskevaapolitiikkaa. Yhdysvalloissa pyrkimyksenä on saada tieto mahdollisimman laajalle levitet-tyä mahdollisimman halvalla ja Suomessa on päinvastainen tilanne. Haastatellun mukaantäällä mietitään, mitenkä saadaan mahdollisimman kalliilla levitettyä se tieto jollekin.

Kaksi haastateltua totesi ongelmaksi sen, ettei aineistoja saada tarvittavassa muodos-sa. Aineisto on esimerkiksi liian pitkälle jalostettua tai se ei ole tarpeeksi tarkkaa tai se eiole halutussa teknisessä muodossa. Muita haastateltujen mainitsemia ongelmia olivat tie-toaineistojen hallussapitäjien asenteet ja byrokratia, jotka teettävät työtä ja vievät aikaa.Eräs haastateltu oli törmännyt useamman tahon kanssa enemmän tai vähemmän negatiivi-seen asenteeseen suhteessa aineiston luovuttamiseen toiselle taholle tai aineiston käytönedistämisessä. Palaan aikaisempaan toisen haastatellun lauseeseen "on hyvästä tahdosta jatutkijasta kiinni, mitä haluaa luovuttaa". Kyseinen tutkija ei ollut saanut eräältä julkisinvaroin ylläpidetyltä laitokselta hänelle periaatteessa virallisestikin luvattua julkisin varoinkerättyä aineistoa monen huomautuksen jälkeenkään. Kun hän aineiston viimein sai, pit-kän hidastelun jälkeen, oli sen saanti jo hänen tarpeeseen nähden liian myöhäinen. Toises-sa tapauksessa erään laitoksen johtajan vaihduttua laitoksen yhteistyöhalu selvästi paranija asiat edistyivät aineistojen saannin suhteen. Yksityisen tutkijan asenteet ja ambitiot vai-kuttavat merkittävästi tutkimuslaitoksen aineistojen saatavuuteen.

81

7.2 Aineistomaksut ja niiden vaikutukset

Haastatteluissa kävi esille se, että tietoaineistojen kalleus oli yleisin ongelma aineistojenhankinnassa. Tarkastelen tarkemmin hankittavien aineistojen maksujen vaikutuksia yli-opistojen toimintaan ja aineistohintojen muodostumista.

Yhden haastatellun esittämä määritelmä Suomen julkisen sektorin aineistojen saata-vuuspolitiikalle "mahdollisimman kalliilla mahdollisimman harvoille" sai vahvistustauseimmilta muiltakin haastatelluista. Neljä haastateltua piti maksullisuutta ja ennen kaik-kea hintojen kalleutta toimintaansa huomattavasti tai selvästi rajoittavana ja ohjaavanatekijänä (suunnittelumaantieteen, geologian ja kosminen tutkimuksen sekä ympäristötut-kimuksen edustajat). "Kallein osatekijä meidän tutkimuksessa", totesi haastateltu, jokakäytti pääasiassa Tilastokeskuksen paikkatietoja. Samat neljä henkilöä ottivat esille kor-keiden aineistomaksujen haitallisen vaikutuksen myös perusopetukseen. Korkeita hintojamoittivat haastatellut ostivat aineistonsa ensisijaisesti Tilastokeskukselta (tilastoja erimuodossa), Ilmatieteen laitokselta (säämittaustietoja), Maanmittauslaitokselta (kartat) jaSuomen ympäristökeskukselta (mittaustietoja).

Ilmatieteen laitos sai kovaa kritiikkiä kahdelta haastatellulta, joille ko. laitoksen aineis-tot olivat välttämättömiä. Kumpikin piti hintoja kohtuuttomina tai kovin kalliina . Lisäksikummallakin oli ollut ongelmia Ilmatieteen laitoksen kanssa aineiston saamisessa, jonkasanottiin olevan mm. hankalaa ja hidasta. Toinen totesikin, että Ilmatieteen laitos "löi luk-koon aineistojen käytön laittamalla ne maksulliseksi". Molempien mielestä laitoksenkanssa voi kuitenkin neuvotella hinnoista, joskaan tyytyväisiä he eivät olleet tilanteeseen.Vain yksi aineistoja runsaasti ostavista haastatelluista piti aineistomaksuja kohtuullisinaeikä nähnyt maksujen rajoittavan omaa tutkimustoimintaansa mitenkään. Hän osti aineis-tonsa Väestörekisterikeskukselta, STAKES:lta ja sosiaali- ja terveysministeriöstä. Edellämainitut aineistot kuten tilastot, maantieteelliset aineistot (kartat), ympäristöaineistot javäestöaineistot ovat EU:n kaupallisesti arvokkaimpien aineistojen listalla (PUBLAW 31995, 74).

Neljä haastateltua esitti tarvittavien aineistojen korkeiden hintojen vaikuttavan perus-opetukseen. Opinnäytetöihin maksut vaikuttavat lähinnä siten, että työt suunnataan aihe-piireihin, joilla ne pystytään tekemään mahdollisimman edullisesti. Opetukseen liittyviäoppilastöitä varten joudutaan ostamaan myös erilaisia aineistoja useilla laitoksilla. Esi-merkiksi Ilmatieteen laitokselta tarvitaan opetuskäyttöön mittaustuloksia, joiden yksisivuhinta on haastatellun mukaan useita satoja markkoja ja joita sivuja tarvittaisiin todel-la runsaasti. Geologian opetusta varten tarvittaisiin kartta-aineisto, joka maksaisi yli yksimiljoonaa markkaa. Nyt vain pieni osa tästä kartta-aineistosta on haastatellun mukaanvoitu ostaa tai on saatu laitokselle, vaikka "kaikki tarvittaisiin opetusta ja tutkimusta var-ten".

Hyvän esimerkin aineistomaksujen opetusta haittaavasta piirteestä tarjoaa suunnittelu-maantieteen opetukseen liittyvä esimerkki. Tilastokeskus tuottaa sähköisessä muodossaolevista tilastoista paperimuotoisia tilastoja, joita opiskelijat joutuvat käyttämään rahanpuutteen vuoksi kursseilla. Niinpä opiskelijat käyttävät arvokasta kurssiaikaa siirtäessäänpainetuista tilastoista tietoja jälleen sähköiseen muotoon. Laajat tilastotietokannat olisi-vat haastateltujen mielestä opetuskäytössä muutenkin erinomaisia. Paitsi että opiskelussatarvittavat tiedot olisivat nopeasti saatavissa, tietokantojen avulla olisi myös helpompiopettaa, miten tietoja etsitään.

82

Yksi haastateltu piti oikeustajua loukkaavana sitä, että tiedonpuutetta pidetään kiristys-keinona, jolla aineistoista maksatetaan kahteen kertaan, ensin verovaroin ja sitten vieläostajan varoin. Hän otti esimerkiksi säätilatiedot ja kartat. Myös EU perustelee politiik-kansa oikeutta sillä, että aineistoista ei pitäisi periä maksuja tavallaan kahteen kertaan.

Aineistojen hinnat ovat kuitenkin haastattelujen mukaan usein neuvottelukysymys,jossa henkilökohtaiset suhteet ja oma tahto vaikuttavat. Henkilökohtaisten suhteiden mer-kityksen toivat esiin kaikki kahdeksan haastateltua, jotka käyttivät muiden aineistoja. Onilmeistä, että ilman henkilökohtaisia suhteita ja yhteistyötä opetukseen ja tutkimukseentarvittavia tietoaineistoja ei saataisi yliopistoihin siinäkään laajuudessa kuin nyt saadaan.

Henkilökohtaisilla suhteilla saa aineistoja ilmaiseksi tai listahintaa edullisemmin. Kak-si haastateltua oli saanut eräästä julkisin varoin ylläpidetystä laitokselta aineistoja ilmanrahallista maksua. Tarvitessaan ko. laitoksen tietoaineistoja he ottivat yhteyden laitoksentuttuun tutkijaan. Maksuna oli ollut heidän mukaansa yhteistyö ja nimi yhteisjulkaisussa.Haastateltujen ei ollut tarvinnut perehtyä ko. laitoksen www-sivuilla olevaan aineistohin-nastoon. Kolmas haastateltu kertoi saavansa merkittäviä alennuksia ostaessaan aineistojaeräältä julkisin varoin ylläpidettävältä organisaatiolta :

"Kuvittelemme, että saamme verrattain edullisesti tätä aineistoa, voi olla ihan puh-das kuvitelma".

Haastateltu arveli edullisuuden tarkoittavan peräti 50 %:n alennusta. Syynä suureen alen-nukseen hän arvioi kanta-asiakassuhteen eli hän tai hänen laitoksensa ostaa paljon ja jat-kuvasti kyseiseltä organisaatiolta aineistoja. Haastateltu arveli alennuksiin vaikuttaneenmyös sen, että hänen laitoksellaan oli ollut ko. organisaation kanssa joskus virallistakinyhteistoimintaa, joka oli edistänyt ko. organisaation myyntitoimintaa. Tässä yhteydessähän arveli laitoksensa saaneensa noin 200 000 mk:n aineiston ilmaiseksi. Molemmilleosapuolille tuottoisa yhteistyö oli jo levinnyt maan rajojen ulkopuolelle ja projektiin odo-tettiin muitakin maita mukaan.

Tiedon tarvitsijalla ei aina ole henkilökohtaisia suhteita laitokseen, jonka aineistojahän tarvitsisi. Silloin vastassa ovat tietoaineistoja myyvän organisaation listahinnat. Haas-tateltujen mukaan hintoihin voi kuitenkin saada alennusta ja jopa aineistoja aivan maksut-ta, vaikka ei ole henkilökohtaisia suhteita, jos aineiston kysyjällä vain on riittävän kovatahto. Tällaista tilannetta kaksi haastateltua kuvasi siten, että aineistoja saa niitä myyviltäorganisaatioilta, jos "kovasti jaksaa tahtoa" tai että haluamansa saa "ruinaamalla" tai"jotenkin puljaamalla". Tällaista menettelyä ei tietysti katsota suopein silmin aineistojamyyvässä organisaatiossa. Haastateltu kuvasi tilannetta seuraavasti:

"Pitkin hampain saa jotain tutkimuskäyttöön, mutta mielellään ne perii sen mak-sun... Piti antaa vakuutus, että käyttää nimenomaan tieteellisessä tutkimuksessanäitä".

83

7.3 Nuoren tutkijan vaikeudet

Useat haastatellut totesivat, että aineistojen maksullisuus ohjaa väistämättä tutkimuksensuuntaa erityisesti jatko-opiskelijoiden kohdalla. Nuorelle tutkijalle ja jatko-opiskelijalleei ole vielä muodostunut henkilökohtaisia suhteita eikä kovaa tahtoa ja sen takana olevaakokemusta, joilla voisi edistää tutkimusaineiston edullista saamista. Erään haastatellunsanoin nuorella tutkijalla

"ei todellakaan ole tietoa näistä mahdollisuuksista näihin (aineistoihin), eikä olesitten sitä tarvittavaa suhdeverkkoa, että ne lähtisivät oikealta suunnalta etsimään".

Nuorta tutkijaa ei voi myöskään joka tapauksessa noin vain ottaa jonkun toisen tutkimus-ryhmän jäseneksi niin, että hän voisi käyttää ryhmän aineistoa. Varsinkin Tilastokeskuk-sen aineistoissa oikeus ostetaan aineiston käyttöön ja käyttölupamenettelyssä oikeudetomaavat henkilöt mainitaan henkilö henkilöltä. Haastateltu totesi, ettei näitä sopimuksialähdetä rikkomaan ja siten hyvää yhteistyötä vaarantamaan. Haastateltu kuvasi nuorentutkijan asemaa seuraavasti:

"Mistä ne (nuoret tutkijat) saa ne ensimmäiset näytöt siihen, että ne pystyisi edeshankkimaan sitä aineistoa. Koska se on aika nihkeätä noitten rahoittajienkin suh-tautuminen tähän, nimenomaan rahoitusta ei oikeastaan myönnetä mielellään täm-mösen aineiston hankintaan".

Perusaineiston hankinta voi nousta kymmeniin tuhansiin markkoihin. Nuoren tutkijannoidankehä on valmis, jollei professori tai joku muu varttuneempi, hyvät suhteet omaavatutkija ota hänen ongelmaansa erityiseksi huolekseen. Näin ei välttämättä aina tapahdu.Yliopiston sisällä laitoksen velvollisuudeksi katsotan yleensä laitteiden ja koneiden rahoi-tus, ei aineistojen. "Oikeastaan kukaan ei rahoita tiedon hankkimista", totesi yksi haasta-telluista. Mikäli aineisto on vielä ns. tietosuojan kannalta herkkää aineistoa, ei nuori tutki-ja saa sitä välttämättä rahallakaan, koska häneen ei luoteta.

Aikaisemmin päällekkäistutkimuksen ja -keräyksen yhteydessä esiin tuli kolmas nuo-ren tutkijan ongelma, joka liittyi tutkimusaiheen valintaan. Tällöin haastatteluissa todet-tiin, että nuori aloitteleva tutkija ei voi tuntea alansa tutkimuskenttää, jolloin päällekkäis-tutkimuksen vaara on suuri ellei alan professori valvo asiaa erityisesti - ja haastateltujenmukaan ei aina valvo.

Eräiden haastateltujen mielestä kyse onkin laajemmassa mielessä myös tasa-arvosta:tasa-arvosta nuoren ja vanhan tutkijan sekä eri yliopistojen ja niiden laitosten kesken.Suomessa on heidän mukaansa tutkimusryhmiä, jotka ovat äärimmäisen katkeria siitä,että niillä ei ole rahaa ostaa aineistoja eivätkä ne pääse muutenkaan aineistoihin käsiksi.

8 EU:N JULKISEN TIEDON SAATAVUUTTA JAHINNOITTELUA KOSKEVIEN ESITYSTEN

ARVIOINTI YLIOPISTOJEN KANNALTA

EU:ssa on esitetty julkisten tietoaineistojen hinnoitteluperiaate sekä tietopalvelumalli uni-versaalitietopalvelun nimellä julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntämiselle. Univer-saalitietopalvelua on perusteltu sekä kansalaisten että yksityisen sektorin tietopalvelutar-peilla. Universaalitietopalvelun vastike Suomen viranomaisten esityksissä on nimelläperustietopalvelu. Kartoitin haastatteluissa myös sitä, miten tutkijat ja opettajat arvioivatuniversaalitietopalvelun ja EU:n hinnoittelupolitiikan vaikuttavan yliopistojen opetus- jatutkimustoimintaan. Lisäksi kartoitin sitä, onko yliopistojen tutkimuksessa syntyvissä tie-toaineistoissa sellaisia aineistoja, jotka sopisivat universaali- tai perustietopalvelun aineis-toiksi ja sitä, millaisia aineistoja yliopiston edustajat näkisivät mielellään universaali-/perustietopalvelussa.

Edellä mainitussa tarkoituksessa esitin haastatelluille lyhyen yhteenvedonomaisen esi-tyksen universaalitietopalvelusta, tässä perustietopalvelunimellä. Haastattelulomakkeessaasia oli esitetty seuraavasti:

"Julkisen hallinnon tuottamien, tietokoneella käsiteltävässä muodossa olevien tie-tojen tulee olla perustietopalveluna saatavilla sikäli kuin tietoturvasta, valtakun-nan turvallisuudesta tai muista säädöksistä ei muuta johdu. Perustietopalvelu onyhteiskunnan tietohuollon palvelu, jonka mukaisesti viranomaisten keräämä japitämä yhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto on saatavilla ilmaiseksi tai tie-don luovutuksesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan. Perustieto-palvelu sisältää ainakin tietojen luovuttamisen tietovälineellä tai se voi sisältää tie-tojen välittämisen tietoverkon kautta. Perustietopalveluna luovutettuun tietoon eiviranomaisille jää tekijänoikeutta.

A. Onko ajatus perustietopalvelusta mielestänne hyväksyttävä?B. Perustelkaa kantanne; hyödyt tai haitat tutkimustyölle?"

Kysymyksessä ja sen johdantotekstissä oli kaikkiaan kolme ongelmallista seikkaa. Olinkäyttänyt käsitettä "julkinen hallinto". Monet haastatelluista tarttuivat termiin ja laajensinsen käsittämään keskusteluissa julkisen sektorin tuottamia tietoaineistoja. Olin ottanut

85

ehdotuksen sellaisenaan valtiovarainministeriön hallinnon kehittämisosastolla valmistel-lusta ehdotuksesta hallituksen periaatekannanotoksi julkisen hallinnon tuottaman tiedonsaatavuudesta ja hinnoittelusta tietoyhteiskunnassa. EU:ssa tarkoitetaan universaalitieto-palvelun yhteydessä nimenomaan julkisesta sektorista (public sector), mutta valtiovarain-ministeriön valmistelemassa perustietopalveluideassa on tällä osin käytetty perustietopal-veluiden kohdalla julkinen hallinto - käsitettä. Termin käytössä on ehkä haluttu rajoittuaviranomaistoimintaan. Halusin kuitenkin testata nimenomaan universaalitietopalvelunideaa ja siten kysymykseni oli huonosti muotoiltu, koska jouduin haastattelutilanteessasitä korjaamaan. Korostin haastattelussa, että palvelu liittyy tässä kysymyksessä erityises-ti yhteiskunnan kannalta käyttökelpoiseen tietoon.

Toinen ongelmallinen kohta koski tekijänoikeutta. Olin ottanut ehdotuksen suoraanvaltiovarainministeriön esityksestä. Koska heidän suunnittelemansa perustietopalveluideailmeisesti tarkoitti nimenomaan julkista hallintoa, koski tekijänoikeuskohta virkamiehiä,jotka haluttiin tekijänoikeuden ulkopuolelle. Jotkut haastatellut kiinnittivät tähän huomio-ta. Kuten jo aikaisemmin tuli esille, tutkijat haluavat säilyttää tekijänoikeutensa aineis-toon, mikä tarkoittaa, että heihin viitataan aineiston kerääjinä.

Kolmas heikkous kysymyksessä oli, että kysyin perustietopalvelun merkitystä ja vai-kutusta vain tutkimukselle. Yliopistojen päätehtävä on opetus ja tutkimus. Useimmathaastatelluista olivat kuitenkin valppaina ja ajattelivat – onneksi – perustietopalveluideaakoko toimenkuvansa kannalta. Viimeiseltä haastatellulta, joka vastasi tarkalleen kysy-mykseeni, kysyin erikseen, miten ko. palvelu vaikuttaisi myös opetukseen. Aivan kaikki-en mielipide perustietopalvelun merkityksestä opetukselle ei kuitenkaan tullut esiin, kos-ka sen puolen tarkastelu jäi viimeistä haastateltua lukuun ottamatta haastatellun tutkijanvaraan.

8.1 Perustietopalvelu

Kahdeksan yhdeksästä tutkijasta piti esitettyä perustietopalveluideaa joko erittäin kanna-tettavana (4) tai hyvänä (4). Yhdeksäskään haastateltu (tekniikan edustaja) ei sitä täysintyrmännyt, vaan hän arveli perustietopalvelussa voivan olla opetuksen kannalta jotakinhyötyä. Näiden kahdeksan tutkijan tuntoja kuvaa hyvin yhden heistä sanoma:

"Poistuisi paljon jarruja toiminnan ja tutkimuksen ja kaikenlaisen hyvinvoinnin jademokratian tieltä".

Kahden haastatellun mielestä olisi moraalisesti oikein, että tällainen palvelu perustettai-siin. He ottivat esimerkiksi säädökset, jotka ovat erityisesti "public domain", julkishyödy-ke, mutta jotka Suomessa ovat käyttökelpoisessa muodossa maksullisia. Eräs haastateltutotesi, että nyt jokainen viranomainen tavallaan tekee tätä perustietopalvelua, mutta vaintodella huonommilla välineillä; EU:ssa esitetty tapa olisi monin verroin parempi ja tehok-kaampi tapa tehdä tätä työtä. Toisaalta rajauksiakin haastatellut tekivät. Tekijänoikeudenomaan aineistoon on säilyttävä, aineiston koskemattomuus on taattava ja tutkijoiden työ-määrää ei saa kasvattaa tällä. Nämä ovat samat reunaehdot, mitkä haastatellut esittivätmyös valtakunnallisen keskuksen ja osittain hakemiston kohdalla.

86

Kysyin perustietopalvelun hyötyjä tutkimukselle ja haastatellut vastasivat perustieto-palvelun hyödyttävän erityisesti opetusta. Viisi haastateltua otti omatoimisesti esilleperustietopalvelun hyödyt nimenomaan opetukselle ja useimmat heistä pitivätkin ideaaerityisesti opetuksen kannalta erinomaisena. Nämä tutkijat edustivat seuraavia opetuksenaloja: suunnittelumaantiede, kasvitiede, prosessitekniikka, geologia ja avaruusfysiikka.Perustietopalvelun etuina nähtiin, että opetuksessa päästäisiin tutustumaan alaan liitty-viin aineistoihin, käsittelemään niitä ja tekemään niillä pieniä tutkimuksia ja selvityksiä.Opetustarkoitukseen perustietopalvelun tietokannat olisivat erinomaisia siinäkin mieles-sä, että opiskelijoille voisi opettaa tiedonhakua. Perustietopalvelun toteutuessa säästyttäi-siin useasta paikasta tehtävältä aineistojen keräystyöltä, maksuilta ja mekaaniselta kopi-oinnilta manuaalisista tiedonlähteistä sähköiseen muotoon. Lähes kaikki opetuksen tarvit-semat aineistot ovat nykyään maksullisia ja koska aineistoja ei voida ostaa opetuksen tar-peisiin niin paljon kuin tarvittaisiin, nähtiin perustietopalvelun kautta saatavilla aineistoil-la (erilaisilla tilastoilla, kartoilla, sää- ja ympäristötiedoilla jne.) olevan todella suuri mer-kitys opetukselle.

Kahdeksan tutkijaa arvioivat perustietopalvelusta olevan hyötyä myös tutkimukselle,eräät tosin jo epäröidemmin kuin opetuksen suhteen, koska he arvelivat tarvitsevansaperustietopalvelun mahdollisia tietoaineistoja spesifisempää tietoa. Tätä pohtiessaan erääthaastatellut totesivat, että tutkimus tarvitsee yleensä perustutkimusaineistoja, jonka käyt-tö rajoittuu melko pienelle joukolle. Perustietopalvelun tietojen pitäisi olla useilla aloillatulkittua ja käsiteltyä ns. toisen portaan tietoa. Toisaalta haastatellut arvioivat, että onperustietopalveluun ajateltavia aineistoja, jotka sellaisenaan hyödyttäisivät myös tutki-musta. Haastateltujen perustelut myönteiselle suhtautumiselleen perustietopalveluun oli-vat hyvin samanlaisia kuin valtakunnallisen keskuksen kohdalla: Tutkijan tai tutkimus-ryhmän ajan ja rahan säästyminen ryhmän saadessa valmiita aineistoja; kertaalleen vero-varoin maksettujen, käyttökelpoisten aineistojen saaminen kaikkien käyttöön; yritysten jatutkijoiden toistensa löytämisen edistäminen sekä poikkitieteellisyyden ja monitieteelli-syyden edistäminen.

Yksi tutkijoista (tekniikan edustaja) piti perustietopalvelun hyödyn ajatusta mahdotto-mana tekniikan tutkimuksen kannalta, koska tietoaineistot tuotetaan siellä yleensä koko-naan itse ja ne ovat perustietopalveluun laitettaviksi liian spesifisiä. Myös toinen teknii-kan edustaja arvioi, että tekniikan tutkimuksen tarpeet ovat niin spesifisiä, että perustieto-palvelun hyödyt olisivat todennäköisesti suuremmat opetuksen kuin tutkimuksen puolella.

Eräs haastateltu otti esille yhteisprojektit, joissa syntyvien tutkimustietoaineistojensijoittaminen yhden osallistujayliopiston tietokoneelle tuntui ongelmalliselle. Asian esiinnostanut tutkija oli itse kokenut vaikeaksi itse keräämänsä aineiston käytön toisen (Ruot-sissa olevan) yliopiston koneelta. Vaikeudet eivät välttämättä ole teknisiä. Haastatellunmukaan perustietopalvelu olisi jälleen "neutraali maaperä", jonne voisi sijoittaa tällaisiayhteisaineistoja. Jos aineistoilla ei ole yhteiskunnallista merkitystä, parempi sijoituspaik-ka olisi tietysti valtakunnallinen tutkimusaineistokeskus.

Perustietopalvelun nähtiin edistävän myös demokratiaa yleensä (2 haastateltua) ja senolevan hyödyksi myös kaiken tason poliittisille päättäjille. Jotkut haastatellut arvioivat,että poliittisten päättäjien ja kansalaisten välinen yhteys todennäköisesti parantuisi tällai-sen palvelun kautta. Aikaisemmin valtakunnallisten keskusten kohdalla mainitsin maa-seutuneuvottelukunnan kokouksessa esiin nousseen toivomuksen perustietopalvelun kal-taisesta palvelusta.

87

Kirjastot voisivat olla erään haastatellun mielestä ensimmäinen askel perustietopalve-lun tiellä. Hän ehdotti, että kirjastot saisivat esim. tilastot opetus- ja tutkimuskäyttöönelektronisessa muodossa ja käyttäjillä olisi oikeus poimia sieltä tietoja. Tai jos tämä olisiliian vapaata aineistojen saatavuutta, voisi käytössä olla käyttölupamenettely, mutta tie-dot olisivat maksuttomia. Jotkut aineistot, kuten tilastot, sopisivatkin hyvin kansallisenelektronisen kirjaston (FinELib – Finnish Electronic Library) aineistoihin. Tilastoja onkinesitetty FinELib:n aineistoihin myös FinELiB:n omassa käyttäjäkyselyssä.

Haastatteluissa tuli esille, että EU:lla on ainakin kaksi vastaavanlaista, mutta eri mitta-kaavaista hanketta meneillään ympäristöasioissa. EU:n ympäristökeskus Tanskassa onerään tällaisen merkittävän hankkeen koordinaattori. Hankkeessa kerätään valikoidenyhteen Euroopan alueella olevia ympäristötutkimukseen liittyviä pitkäaikaisseuranta-aineistoja. Tavoitteena on näiden aineistojen ylläpito, laajempi hyödyntäminen ja tietoi-suuden lisäämisen niistä sekä niiden avulla johtopäätösten tekeminen ympäristön tilaanliittyvissä asioissa. Tämä toiminta on tarkoitettu pysyväisluonteiseksi. Kyseessä on sel-västi yhden aihealueen universaalitietopalvelun perustaminen EU:n alueelle. Tämä hankeon myös mainittu vihreässä kirjassa (Euroopan komissio 1999, 28). Toinen esiin tullutEU:n hanke on kasvitieteelliseen tai ympäristötutkimukseen liittyvien aineistojen tieto-kantahanke Englannissa. Kosmisen säteilyn aineistoja keräävät maailmankeskukset (TheWorld Data Centre System) ovat jo varsinaisia alansa toimivia universaalitietopalveluita.

Perustietopalveluajatus sai lähes varauksettoman kannatuksen. Suurin hyöty siitä näh-tiin opetukselle, mutta myös tutkimus useilla aloilla hyötyisi siitä. Haastatellut toivatmyös EU:n asiakirjoissa hyvin keskeisen universaalitietopalvelun yhteydessä esitetynperustelun eli kansalaisen näkökulman asiaan ja totesivat perustietopalvelun edistävändemokratiaa.

8.2 EU:n hinnoitteluperiaate

Haastatelluilta kysyttiin mielipidettä EU:n piirissä esitetystä julkisin varoin kerättyjen tie-toaineistojen hinnoitteluperiaatteesta. Esityksen mukaan tietoaineistojen luovuttaminentoiselle tietoaineistoja tarvitsevalle taholle pitäisi tapahtua joko maksutta tai luovutukses-ta välittömästi aiheutuvilla kustannuksilla. Mikäli tilaaja haluaisi tietovarannon ylläpitä-jältä aineiston erikoiskäsittelyä, tästä voitaisiin periä toimenpiteistä aiheutuvat kustannuk-set.

Haastateltujen suhtautuminen EU:n hinnoitteluperiaatteeseen oli linjassa heidän aikai-sempaan suhtautumiseensa aineistomaksuihin. Yhdeksästä haastatellusta kahdeksan pitiEU:ssa esitettyä hinnoitteluperiaatetta hyväksyttävänä. Haastateltujen esittämä keskeisinperustelu oli sama kuin EU:n asiakirjoissa eli aineistojen keruu on jo kertaalleen makset-tu julkisilla varoilla ja nykyisessä käytännössä aineistoista maksatetaan toistamiseen.Perustelut olivat seuraavanlaisia (suluissa perustelun esittäneiden haastateltujen määrä):

1. Aineistot ovat jo kertaalleen maksettuja (5 haastateltua);2. Nykyiset hinnat ovat kohtuuttomia (2 haastateltua);3. Esitetty hinnoittelu auttaisi opetusta (1 haastateltu);4. Aineistot pitäisi käyttää tehokkaasti (1 haastateltu);

88

5. Esitetty hinnoittelu toisi sekä aineiston luovuttajalle että vastaanottajalle hyötyjä (1haastateltu).

Yksi haastateltu ei pitänyt järkevänä sitä, että julkisen sektorin keräämät aineistot luovu-tettaisiin yksityiselle sektorille maksutta. Hän perusteli kantaansa eettisyydellä ja ylitöillä.Haastatellusta oli eettisesti väärin (haastatellun sanavalinta) antaa esim. 2 miljoonaamarkkaa maksanut aineisto yksityiselle, ulkopuoliselle taholle hyödynnettäväksi. Hänenmielestään yksityisen tahon pitäisi osallistua tietoaineiston hankinnan rahoitukseen. Hänperusteli kantaansa myös sillä, että tutkijat eivät tee tutkimustaan vain päivätyönä, vaankäyttävät ns. omaa aikaa eli tekevät ylitöinä, josta ei makseta. Tällöin aineistoa ei haasta-tellun mielestä ole kerätty ainoastaan budjettivaroin. Tutkija oli myös käyttänyt omaarahaa tutkimusmatkoihin ja avustavan henkilön palkkaukseen (määrä ei tullut esille haas-tattelussa). Sen sijaan haastatellun mielestä aineistoa voisi myydä julkiselle sektorille hal-vemmalla kuin yksityiselle sektorille. Jos aineiston pyytäjä olisi rahoittanut tutkimusta(esimerkiksi joku ministeriö), tulisi periä vain tiedon luovuttamisesta aiheutuvat kulut.Haastatellun mielipide hinnoitteluperiaatteeseen oli kuitenkin ristiriidassa hänen toisenmielipiteensä kanssa, sillä sama haastateltu piti kuitenkin perustietopalveluajatusta kanna-tettavana ja esitti koko joukon tietoaineistoja, jotka siellä voisivat tai tulisi olla.

Eräs haastateltu pohti sitä, kuinka realistinen hinnoitteluperiaate sinällään on, koskaensin täytyisi ratkaista esimerkiksi Tilastokeskuksen rahoitus muuttuvassa tilanteessa.Hänen esittämänsä esimerkki olikin myös se syy, miksi esitys julkisen sektorin aineisto-jen käytöstä ei edennyt tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunnasta hallituksen periaate-kannanotoksi. Myös EU:n asiakirjoissa on todettu, että valtion laitoksien, jotka rahoittavatosittain toimintaansa tietoja myymällä, rahoitus ja tietojen myyntiin liittyvä lainsäädäntöpitäisi jäsenmaissa muuttaa.

8.3 Tutkimuksesta perustietopalveluun tietoaineistoja

Haastateltuja pyydettiin arvioimaan, mitkä heidän tässä tutkimuksessa esittelemistään tie-toaineistoista voisivat kuulua perustietopalvelun tietoaineistoihin, toisin sanoen, mitkäniistä olisivat heidän arviointinsa mukaan yhteiskunnan kannalta yleisemmin käyttökel-poisia kuin pelkästään tutkimuskäytössä. Haastatellut arvioivat taulukossa 5. mainitutaineistot sellaisiksi, jotka olisivat yhteiskunnan kannalta yleisemminkin käyttökelpoisia javoisivat kuulua perustietopalvellun. Kaikkiin aineistoihin ei perusteluja tullut haastatte-lussa esille.

89

Taulukko 5. THaastateltujen mainitsemat sellaiset tutkimuksen tietoaineistot, jotkavoisivat kuulua perustietopalveluihin.

Kosmisen säteilyn aineistoa tutkija ei pitänyt yleishyödyllisenä aineistona, vaikka seonkin julkisesti saatavilla. Toista isoa kielitekstiaineistoa sitoivat sopimukset niiden käy-tön rajoituksista tutkimusryhmälle. Muiden haastateltujen mainitsemat aineistot olivatheidän arvionsa mukaan luonteeltaan sopimattomia yleiseen tietopalveluun.

Tässä tutkimuksessa yleiskiinnostavia ja -hyödyllisiä aineistoja löytyi humanistisen jaluonnontieteellisen tutkimuksen aloilta. Lääketieteellisen ja tekniikan tutkimuksen aloillasen sijaan ei ollut sellaisia aineistoja, jotka haastateltu olisi katsonut selvästi sopivanperustietopalveluun. EU:ssa on määritelty juuri luontoon ja ympäristöön liittyvät aineis-tot eräiksi kaupallisen jatkohyödyntämisen kannalta keskeisimmiksi aineistoiksi, muttamyös kansalaisten kannalta tärkeiksi aineistoiksi. Toinen tässä tutkimuksessa esiin nous-sut jatko-hyödyntämiseen soveltuva aineistoryhmä, humanistisen tutkimuksen aineistot,kuuluu siihen aineistoalueeseen, jota EU on korostanut kulttuurisen perinnön aineistona.Sen lisäksi, että tämä aineisto on tärkeää saattaa kansalaisten käyttöön, se on myös tärkeätietosisältölähde tietomarkkinoiden uusille tuotteille ja palveluille (esim. European Com-mission 1996, 5, 12).

Ympäristöaineistoja voi erään haastatellun mukaan käyttää poliittisen päätöksenteontukena, tausta-aineistona. Ympäristökysymysten ratkaisemista tutkimuksen avulla korostimyös EU:n tutkimuksen viides puiteohjelma. EU:n pääosaston DG XII:n pääjohtaja Jor-ma Routti kuvasi vuonna 1996 ympäristökysymyksiin liittyviä tavoitteita seuraavasti:

Aineisto Perustelu

Oulun suomen kielen korpus/ Taajuussanasto

Murreaineisto Monitieteellinen lähdeaineisto(mm. kulttuuri- ja perinnetutkimus)

Paikannimistö Kansalaisia ja tutkijoita varten

Puutarha-aineisto Päivittäinen kysyntä. Tarvitsijat:

Tutkimus, viranomaiset, yritykset, kansalaiset

Ympäristöseuranta-aineisto Voidaan hyödyntää päätöksenteossaPaikallisella ja globaalilla tasolla.

Kallioperägeologian aineistot Geologiaan tai maankäyttöön liittyvät asiat vaa-tivat aina alkuvaiheessa tietyt perustiedot. Jo ole-massa olevia tietoja voidaan hyödyntää monillatahoilla.

Epidemiologinen kaatumisaineisto(tutkija kuitenkin epäröi aineiston nimeämistä perustie-topalveluun)

Sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmien suunnit-telijoille hyödyllinen

90

”Esimerkiksi ilmastokysymysten ratkaisuissa tutkimuksen tulee edetä nykyistä pal-jon pitemmälle tutkimustulosten integroinnissa politiikkavaihtoehdoiksi…Lopul-listen valintojen tekeminen jää tietenkin poliitikoille arvo- ja ideologiaharkinnanpohjalta, mutta niiden tekeminen ilman taustatutkimuksia ei ole järkevää”. (Routti1996, 15.)

Myös professori Ilkka Hanski kirjoitti vuonna 1996, että käy yhä ilmeisemmäksi, ettäympäristökysymyksiin liittyvä tiede sekoittuu siihen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen toi-mintaan, jonka seurauksena ympäristön tila heikkenee tai paranee (Hanski 1996, 168).

Epidemiologisista vanhustutkimusaineistoista haastateltu arvioi lähinnä kaatumistapa-turma-aineiston olevan ajateltavissa otettavaksi mukaan perustietopalveluun. Suomenväestö ikääntyy ja ikääntynyt väestö tarvitsee sairauksiensa kanssa erilaisia palveluja jasosiaali- ja terveyspalvelujen tarve yleensä lisääntyy. Vuonna 2010 Suomen on ennustet-tu olevan Euroopan nopeimmin vanhustunut yhteiskunta, jossa erityisesti yli 85-vuotiai-den osuus väestöstä on noussut eniten (Taipale 1996, 113). Koko Euroopan keskeisenäongelmana pidetäänkin väestön vanhenemista ja terveydenhoitokustannusten kasvua, sil-lä esimerkiksi yli 75-vuotiaitten osuuden odotetaan nousevan noin 40 % vuoteen 2010mennessä (Neittaanmäki & Leiwo 1996, 320). Haastatellun arvio, joka on esitetty luvus-sa 4.1., kaikkien vanhustutkimuksiensa hyödyntämisestä yleisemmin yhteiskunnassa vai-kuttaa perustellulta.

Tutkimusta varten haastateltujen tutkijoiden lukumäärä oli pieni ja haastattelut painot-tuivat jossain määrin luonnontieteelliseen tutkimukseen. Haastateltujen määrän vähäisyy-destä johtuen ei tuloksista voi tehdä pitkälle eri aloille meneviä johtopäätöksiä. Kuitenkinyhdeksän osittain sattumanvaraisesti valitun tutkijan tietoaineistoista jopa neljän tutkijan/tutkimusryhmän/laitoksen aineistojen arvioitiin olevan yhteiskunnan kannalta niin hyö-dyllisiä, että ne esitettiin laitettavaksi perustietopalvelun osaksi. Tämä tulos viittaisi sii-hen, että yliopistojen tutkimuksessa mahdollisesti syntyy sellaisia tietoaineistoja, jotkavoisivat olla yhteiskunnan kannalta niin hyödyllisiä ja mahdollisia käyttää, että ne kannat-taisi ulottaa laajemman käyttömahdollisuuden piiriin, esimerkiksi perustietopalveluntapaiseen palveluun.

8.4 Tutkijoiden toiveita perustietopalvelun sisällölle

Haastateltuja pyydettiin esittämään myös ne toisten tahojen keräämät ja ylläpitämät tieto-aineistotyypit, jotka heidän mielestään kuuluisivat perustietopalveluun, jos sellainen Suo-meen perustettaisiin. Haastatellut ideoivat näitä aineistoja ja ne on esitetty taulukossa 6.Aineistoja lueteltiin hyvin eri tasolla ja eri tavalla, joten mainitut aineistot menevät jos-sain määrin päällekkäin eivätkä ne ole välttämättä samanmittaisia. Jotkut aineistot olivatsellaisia, että useampi haastateltu esitti niitä perustietopalveluun.

91

Taulukko 6. Perustietopalveluun esitetyt aineistot

Aineisto Tuottaja (mikäli tiedossa) Aineistoa esittäneiden määrä

Lainsäädäntö Eduskunta 4

Tilastotietoja Tilastokeskus 4

Väestöä koskevia tilastoja Väestörekisterikeskus,Tilastokeskus

4

Ilmatieteen laitoksen tietokantoja Ilmatieteen laitos 4

Teollisuustoimintaan liittyviä tunnuslukuja Tilastokeskus 3

Kartat Maanmittauslaitos 2

Ympäristötunnuslukuja, -tilastoja Suomen ympäristökeskus, vesi- ja ympä-ristö-hallitus, Tilastokeskus,Ilmatieteen laitos

5

Ilmakuvia / Satelliittikuvia Maanmittauslaitos 2

Kunta-kaupunki-sektoriin liittyviä indikaatto-reja, päätöksenteko

Kunnallistilastot 2

Elinkeinotoimintaan liittyviä indikaattoreja 2

Maa- ja metsätaloussektorin tietoja, luonnonva-roja koskevia tietoja

Maa- ja metsätalous- sekä ympäristömini-nisteriö 2

Teksti-/kieliaineistoja Tutkimus, kustantajat jne. 2

Säteilykarttoja Säteilyturvakeskus 1

Sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttötilastoja Tilastokeskus, Stakes 1

Geologisen tutkimuskeskuksen aineistoja Geologinen tutkimuskeskus 1

Kuolleisuustilastoja Tilastokeskus, Työterveys-Laitos

1

Tekijänoikeudesta vapaita teoksia Elektronisessa muodossa 1

Kirjastoluettelot, yhteisluettelot Tieteelliset kirjastot 1

Kansallisbibliografia Helsingin yliopiston kirjasto 1

Yliopistojen tutkimus-, julkaisu- ja asiantuntija-rekisterit

Yliopistot, tutkimuslaitokset 1

Terveyteen liittyviä tunnuslukuja Tilastokeskus 1

Maankäyttöön liittyviä tietoja Tilastokeskus 1

Markkinointiin liittyviä tietoja Tilastokeskus 1

Kaupankäyntiin liittyviä tietoja Tilastokeskus 1

Kemikaalien, materiaalien valmistajia Tilastokeskus 1

Kansalaisen yleisesti tarvitsemia ohjeita ja sään-töjä eri tilanteita varten 1

92

Tutkijat arvioivat perustietopalvelun nimenomaan opetuksen kannalta merkittäväksi, mut-ta myös tutkimukselle nähtiin siitä olevan hyötyä (vrt. luku 8.1.) Kun vertaa taulukossa 6.esiin tulevia tiedontuottajia luvun 7. luetteloon niistä tahoista, joilta tutkijat ostivat tietoai-neistoja, ovat luettelot lähes yhdenmukaisia. Haastatellut tutkijat ehdottivat perustietopal-veluun lähinnä niiden organisaatioiden tietoaineistoja, joilta he itse ostivat useimmitenaineistonsa. Tutkijoiden vastaukset perustietopalvelua kartoittavaan kysymykseen olivatsamansuuntaiset heidän aiempien vastauksiensa kanssa. Monet viranomaisten verovaroinkeräämät ja ylläpitämät aineistot ovat välttämättömiä opetukselle ja tutkimukselle. Nii-den hinnoittelu vaikeuttaa tällä hetkellä yliopistojen toimintaa. Tutkimuksessa tarvittavi-en tietoaineistojen lisäksi perustietopalveluun ehdotettiin tallennettavaksi myös kansalais-ten toiminnassaan tarvitsemia tietoja. Nämä EU:ssa on myös nimetty erääksi perustelluksiaineistokokonaisuudeksi universaalitietopalveluun. Näitä aineistoja kutsutaan EU:n piiris-sä hallinnollisiksi tiedoiksi (Euroopan komissio 1999, 11).

Tutkimuksessa esiin tulleet opetuksen ja tutkimuksen kannalta suurimmat tarpeet koh-distuivat erilaisiin ympäristötunnuslukuihin ja tilastotietoihin, joiden suurin tuottaja onTilastokeskus. Tutkijoiden nimeämä luettelo yhteiskunnan kannalta merkittävistä aineis-toista on myös yhdenmukainen myös EU:ssa tehdyn vastaavan luettelon kanssa. EU:nasiakirjoissa yhteiskunnan kannalta merkittäviksi aineistoiksi mainittiin lait ja muut parla-mentaariset asiakirjat, tilastot, väestö-, maa-, yritys- ja autorekisterit sekä maantieteelliset,meteorologiset, kulttuurin alojen, taloudelliset, poliittiset, lääketieteelliset, luonnontieteel-liset, teknilliset, opetukseen ja kasvatukseen liittyvät ja historialliset tietoaineistot (Euro-pean Commission 1996, 5).

SITRAn Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia – selvityksessä ehdotettiinyhteiskunnan perustietovarantoihin lähes samoja aineistoja, kuin mitä tuli esiin edellä eliarkistoja, lainsäädäntöä ja sen seurantaa, paikkatietoja, geologian tietoja, väestötietojasekä Stakesin ja Tilastokeskuksen tietoja määritellyiltä osiltaan (Kuronen 1998b, 72-74).Selvityksessä myös esitettiin, että julkiseen käyttöön tarkoitetuista tietovarannoista tulisimääritellä perustietovarannoiksi soveltuva osa, ja että niiden ylläpito ja kehittäminen tur-vattaisiin taloudellisen tilanteen muutoksista huolimatta. Lisäksi selvityksessä esitettiin,että tietovarannot ja niihin liittyvät tietopalvelut samoin kuin sähköiset julkaisut tulisikuvailla systemaattisella tavalla ja tietojen paikannuspalvelu aloittaa. Selvityksessä viitat-tiin myös Yhdysvaltojen esimerkkiin, jota monet tahot pitävät onnistuneena julkisen tie-don tietopalveluna. Yhdysvalloissa on kehitetty julkisen sektorin tietojen paikannuspalve-lu GILS Government Information Locator Service (Christian 1996). GILS on hajautettutiedon paikannusjärjestelmä, jonka avulla käyttäjä voi tunnistaa, paikallistaa, selata jahankkia käyttöönsä julkisesti saatavilla olevia liitovaltion tietoaineistoja.

8.5 Synergiasuosituksesta direktiiviksi

Yliopistoissa työskenteleviä haastateltuja pyydettiin pohtimaan, mitä vaikutuksia he arvi-oisivat aiheutuvan laitokselleen siitä, jos EU:n komission synergiasuositus julkisen sekto-rin tietoaineistojen nykyistä laajemmasta hyödyntämisestä muuttuisi direktiiviksi japerustietopalvelun tapainen palvelu toteutettaisiin.

93

Viisi haastateltua ei nähnyt direktiivin tai perustietopalvelun aiheuttavan erityisiä jär-jestelyjä heidän laitoksillaan eikä suurta vaivannäköä esimerkiksi tietoaineistojen konver-toinnin suhteen. Osa haastatelluista teki vastaavanlaista aineistojen siirtoa ja päivitystämuualle jo nyt ja osallahan haastatelluista tai heidän laitoksillaan ei itsellään ollut sellai-sia aineistoja, joita voisi harkita perustietopalveluun asetettavaksi. Nämä tutkimusryhmätolisivat ns. saavan osapuolen asemassa. Nämä viisi tutkijaa arvioivat direktiivin ja perus-tietopalvelun toteutuessaan vaikuttavan ensisijaisesti vain positiivisesti parantaen laitok-sen opetus- ja tutkimusedellytyksiä. Osa haastatelluista näki EU:n julkista tietoa koskevi-en suunnitelmien toteutuessaan jopa helpottavan jossain määrin laitoksien ja tutkimusryh-mien taloudellista tilannetta. "Emme vastustaisi (direktiiviä)", arvioi haastateltu ryhmä.Saatuihin hyötyihin ja etuihin nähden tietoaineistojen ilmoittamisen nämä haastatellutnäkivät pienenä vaivana. Geologian edustaja kuvasi konkreettisesti omaa saavan osapuo-len asemaansa: hänen edustamansa geologian laitoksen koko vuosibudjetti oli n. 5 miljoo-naa markkaa ja geologisen tutkimuskeskuksen vuosibudjetti oli 200 miljoonaa markkaa.Samassa suhteessa ovat hänen mukaansa myös laitosten keräämät tietoaineistojen määrät.

Yliopistoilta odotetaan kuitenkin ohjeistusta ja organisointia, mikäli tällaisia julkistatietoa koskeva direktiivi toteutuisi (viisi haastateltua). Käynnistysvaiheen ja erittäin työl-listettyjen tutkijoiden helpottamiseksi yliopistojen tulisi sisällään laatia selkeät menettely-tavat ja niihin liittyvä ohjeistus. Kaikkien asiaan liittyvien toimintojen pitäisi olla mahdol-lisimman vähän työllistäviä ja helposti toteutettavia. Direktiivin vaatimien asioiden päät-tämistä ei pitäisi haastateltujen mukaan kuitenkaan jättää laitostasolle, jolloin lopputulok-sen pelättiin olevan sattumanvarainen ja vaihteleva riippuen lähinnä esimiehestä. Aineis-tojen oleminen perustietopalvelussa tai tieto niiden olemassaolosta valtakunnallisessa tie-toaineistohakemistossa nähtiin siinä määrin hyödyttävän tutkijoita, että niiden puuttumi-nen sieltä nähtiin heikentävän niiden tutkijoiden asemaa, joilta tiedot puuttuisivat ko. pal-veluista. Eräät haastatellut kokivat, etteivät eri laitosten tutkijat olisi silloin tasavertaisessaasemassa keskenään. Näin velvoitteen antamisen laitoksille asian hoitamisesta katsottiinedistävän laitosten ja tutkijoiden tasa-arvoa.

Haastateltujen mukaan ohjeiden lisäksi tulisi määritellä koordinointivastuutaho yli-opistolla sekä laitos- ja tiedekuntatason vastuuhenkilöt. Myös kriteerit aineiston valinnal-le perustietopalveluun tulisi pohtia ja laatia ennen toiminnan aloittamista. Myös eettistensääntöjen noudattamisesta ja tietosuojan turvaamisesta muistutti yksi haastateltu tietoai-neistojen hyödyntämisen yhteydessä.

Kaksi tutkijaa otti esille ns. ”porkkanan”, sellaisen edun, joka helpottaisi tutkijoitasopeutumaan uusiin velvollisuuksiin ja määräyksiin. Toinen näistä henkilöistä ideoikinyhden, tutkijallekin etua tuovan menettelytavan, joka palvelisi sekä tutkijaa että aineistonantoa ja sopisi todennäköisesti monille tutkimusaloille. Hänen ehdotuksensa oli seuraava.Useilla aloilla tehdään niin, että kun käsikirjoitus lähetetään lehden tai vastaavan julkai-sun arviointiryhmälle (refereelle) arvioitavaksi, käsikirjoituksen mukana lähetetään kat-sottavaksi myös artikkelin pohjana oleva perustietoaineisto. Jo käsikirjoitusvaiheessa jul-kaisuun voisi liittää koodin, osoitteen, jolla perustietoaineisto löytyisi, ensin ehkä yliopis-ton koneelta, mutta myöhemmin valtakunnallisesta tutkimusaineistotietopankista taiperustietopalvelusta. Kun tietoaineiston luovutuksen liittäisi jo käsikirjoitusvaiheeseen, setapahtuisi ehdottajan mielestä kivuttomasti ja palvelisi myös muita myöhempiä tarpeita.Ehdotukseen liittyviä mahdollisia riskejä ei haastattelussa käsitelty.

94

Aivan konkreettisiksi lisätöiksi tai muutokseksi arvioitiin esimerkiksi puutarha-aineis-ton saattaminen Internetin kautta yleiseen käyttöön. Haastatteluissa pohdittiin myös kieli-kysymystä eli pitäisikö jotakin aineistoon liittyvää kääntää myös englannin kielelle.Aineistojen päivitykseen, määrään ja laatuun jouduttaisiin tällöin laitoksilla ehkä kiinnit-tämään enemmän huomiota kuin nyt, kun aineistot ovat enemmän viranomaisluonteisia.Aiemmin yksi haastateltu oli todennut saman asian eli aineistojen laadun ja luotettavuu-den paranemisen, mutta saajan kannalta. EU:n asiakirjoissa julkinen sektori oli kritisoi-nut aineistojen luovuttamisesta aiheutuvaa mahdollista lisätyötä nimenomaan aineistojenlaadun tason varmistamisen takia.

Kysyin haastattelun lopussa kaikilta tutkimus- ja yrityspuolen haastatelluilta, olivatkohaastatellut olleet tietoisia EU:n ja Suomen viranomaisten valmistelutyöstä koskien julki-sen sektorin tietoaineistojen laajempaa saatavuutta ja hyödyntämistä. Kolme tutkijaa olikuullut asiasta jotain eri teitä. Useat sekä tutkimus- että yrityspuolen edustajista totesivathaastattelun lopuksi, että aiheeni oli heistä mielenkiintoinen, ja että oli hyvä, että yliopis-toja tutkittiin myös sisältäpäin. Lisäksi monet heistä totesivat, että haastattelu oli herättä-nyt heissä monia uusia ajatuksia ja myös huolta vanhojen tietoaineistojensa kohtalosta.

Tutkimuksen tulosten perusteella näyttää sille, että EU:n linjaukset julkisen sektorintietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen parantamiseksi saavat tutkijoiden hyväk-synnän. Tietoaineistoihin liittyvä hakemisto ja tietopalvelu sekä ehdotettu hinnoittelumal-li hyödyttäisivät tutkijoiden mielestä toteutuessaan myös tutkimusta ja opetusta.

9 YRITYSTEN NÄKÖKULMA JULKISEN SEKTORINTIETOAINEISTOJEN HYÖDYNTÄMISEEN

EU:n asiakirjoissa julkisen sektorin tietoaineistot on haluttu saada vapaammin käyttöönerityisesti yksityisen sektorin toimintaedellytysten parantamisen takia. Halusin saada tut-kimukseeni myös yrityksien arvioita ja näkökulmaa EU:n julkista tietoa koskeviin esityk-siin. Lisäksi halusin saada esiin yrityksien arvioita yliopistojen tietoaineistojen hyödylli-syydestä.

Tutkimuksissa on osoitettu, että välittäjäorganisaatiot ovat merkittävä tekijä yritystentiedonsaannissa erityisesti ulkomaisen tiedon suhteen. Välittäjäorganisaatioista keskeisi-nä tällöin ovat olleet kansallisen tason tietopalvelut sekä yliopistojen ja tutkimuslaitostentietopalvelut (Koskiala 1980, 150-157). Yritysten omia tietopalveluita käyttivät Koskia-lan tutkimuksen mukaan erityisesti tutkimus- ja kehitysosastojen työntekijät sekä tuotan-toinsinöörit (Koskiala 1980, 127). Suomen keskuskirjastoista v. 1985 tehdyn selvityksenmukaan keskimäärin 29 % kaukopalvelupyynnöistä ja 23 % tietopalvelupyynnöistä tulikeskuskirjastoille yrityksiltä ja teollisuudesta. Teknillisen korkeakoulun kirjaston kauko-palvelun pyynnöistä yrityksistä tulleiden pyyntöjen määrä oli peräti 63 % (Toivonen &Koskiala 1986, 10, 23-28). Myös tämän tutkimuksen kysymysten kannalta oli mielenkiin-toista tarkastella, tulevatko tieteelliset kirjastot ja tietopalvelut esille yritysten tiedon han-kinnassa.

Tutkimusta varten haastattelin kolmen eri kokoisen ja eri toimialoilla toimivan yrityk-sen edustajia. Yrityksistä kaksi sijaitsi Helsingissä (yritykset A ja C) ja yksi Oulun läänis-sä (yritys B).

Yritys A:n toimiala on viestintä. Yritys julkaisee aikakauslehtiä, erikoislehtiä, sarjaku-via, kirjoja ja hakemistoja. Lisäksi yrityksellä on tv-toimintaa ja verkkomediatoimintaa.Yritys työllisti hieman yli tuhat työntekijää ja sen vuosiliikevaihto oli v. 1997 1,1 miljar-dia markkaa. Haastateltu henkilö toimi yrityksen talous- ja hallinto-osaston alaisuudessaolevassa tietopalvelussa informaatikkona.

Yritys B on monikansallinen mineraaliteollisuusyritys, jonka omistaa kaksi ulkomais-ta kaivosteollisuusyritystä. Aikaisempi omistaja oli suomalainen iso yritys, joka myi yri-tyksen noin kolme vuotta sitten nykyisille omistajille. Yrityksellä on Suomessa kolmetoimipistettä (kaivosta) ja pääkonttori Helsingissä. Yrityksen henkilökunta oli yhteensänoin 300, josta Suomessa vähän alle 200 ja urakoitsijat mukaan lukien noin 240. Yrityk-

96

sen liikevaihto oli v. 1998 noin 600 miljoonaa markkaa. Yrityksen päätuote on talkkituot-teet, joiden pääkäyttöala on paperiteollisuudessa. Talkkia käytetään mm. korvaamaan kal-lista puukuitua eli täyteaineena ja parantamaan paperin laatua (paperin päällystykseen,pihkan torjuntaan). Lisäksi talkkia käytetään maali- ja muoviteollisuudessa täyteaineena.Sivutuotteena yritys valmistaa nikkelin rikastetta jonkin verran. Suomen myynnistä puo-let menee ulkomaille. Tuotekehitystä tapahtuu osin Suomessa kaivoksilla, osin ulkomail-la. Haastateltu henkilö toimi yrityksessä kaivospäällikkönä.

Yritys C on vuodesta 1987 toiminut kieliteknologiayritys, jonka tuotteet ovat kielen-huolto-ohjelmistoja, digitaalisia sanakirjoja, termipankkihakemistoja, konekäännösohjel-mistoja ja muuta kieliteknologiaa (geneerisiä prosesseja, tietokantoja ja kehittimiä). Yri-tyksessä työskenteli 18 henkilöä ja sen vuosiliikevaihto oli noin 10 milj. markkaa (haasta-tellun arvio).

Haastateltu henkilö toimi yrityksessä kielellisenä kehityspäällikkönä.

9.1 Yritysten tarvitsemat julkisen sektorin tietoaineistot

Eri yritysten käyttämät ja tarvitsemat tietoaineistot erosivat toisistaan paljon. Yhteistä yri-tykselle A ja B oli, että molemmat tarvitsivat paljon erilaisia tilastoja ja lainsäädäntötie-toa eikä aineistojen maksullisuus ollut niille ongelma. Molemmat käyttivät myös jatku-vasti yliopistojen ja tutkimuslaitosten kirjastojen palveluja, kuten mm. tietopalvelua, kau-kopalvelua ja lainaus- ja kopiointipalvelua ja pitävät niitä toiminnalleen tärkeinä.

Viestintäyritys

Viestintäyrityksessä oli lähinnä kahdenlaisia tiedon tarpeita: 1) liiketoiminnan tiedon tar-peita eli johdon, suunnittelun ja markkinoinnin tiedon tarpeita ja 2) toimittajien tiedontarpeita. Yritys A:lle tärkeimmät ja eniten käytetyt julkisen sektorin tietoaineistot olivatTilastokeskuksen tuottamat tilastot, joita tarvitsivat sekä liiketoiminta että toimittajat. Lii-ketoimintaa varten tarvittiin lisäksi kaupparekisteritietoja, lainsäädäntötietoja sekä suh-danteisiin ja kansantalouteen liittyviä tilastoja, joita saadaan lähinnä Suomen Pankista javaltiovarainministeriöstä. Toimittajat käyttävät luonnollisesti useita lähteitä, mutta erityi-sesti tilastoja ja nuorisoasiainkeskuksen nuorisobarometriä sekä harvemmin myös yliopis-tojen, korkeakoulujen ja Stakesin tutkimuksia.

Yritys A hankki aineistonsa joko ostamalla tai Internetin kautta. Tilastot ostettiin tie-dostoina ja esim. valtiovarainministeriön tuottamat suhdanne-ennusteet otettiin ministeri-ön Internet-sivuilta. Haastateltu oli työskennellyt aikaisemmin Tilastokeskuksessa, jotenyhteistyö Tilastokeskuksen sujui hyvin hänen tietäessään, mistä mitäkin saa ja kenen puo-leen kannattaa kääntyä missäkin asiassa. Tilastokeskuksen hinnoittelua haastateltu pitiaika kohtuullisena. Ainut pieni vaikeus oli hänen mukaansa siinä, ettei tilastoja saadavälttämättä täsmälleen siinä muodossa tai että ei saada tarkalleen sitä tietoa, jota tarvit-tiin. Tilastot hankittiin yrityksen sisäiseen käyttöön, ei julkaisutoiminnan käyttöön. Kaup-parekisteritietoja oli ostettu TT-tiedon kautta eikä tämänkään tiedon hankinnassa hinta

97

ollut toiminnan este. Haastatellun mukaan yliopistoista tarvittavaa tutkimustietoa/ julkai-sua ei välttämättä löydä kovin helposti, jos tutkimus/julkaisu on uusi ja jos haastateltu elitiedon kysyjä ei tarkasti tiedä, mistä yliopistosta on kyse ko. tutkimuksen kohdalla.

Mineraaliteollisuusyritys

Yritys B:n eli mineraaliteollisuusyrityksen eniten käyttämiä aineistoja olivat geologisentutkimuskeskuksen (GTK) tuottamat erilaiset tietoaineistopalvelut: ”GTK kerää ja ylläpi-tää tämmöistä maamme etsintäaineistoa, joka on geofysiikkaa, geokemiaa". Lisäksi yri-tys käytti kauppa- ja teollisuusministeriön (KTM) tietoaineistoja (mm. kaivosrekisteriinliittyviä, esim. valtauskaivos-piirikarttoja). Yritys tarvitsi työssään myös runsaasti erilai-sia tilastoja, joista eniten käytettyjä olivat tullihallituksen vienti- ja tuontitilastot ja vesi-ja ympäristöhallituksen ympäristöasioihin liittyvät tilastot. Yrityksessä käytettiin myösmaanmittauslaitoksen peruskartastoa, Tilastokeskuksen maanrakennus- ja kalliorakennus-sektorin indeksiseurantaa ja säädöksiä, joista seurattiin lakien, asetusten ja direktiivienmuuttumista.

GTK:n ja KTM:n tuotteet ostettiin yleensä yritykseen elektronisessa muodossa. Haas-tateltu piti Tilastokeskuksen ja GTK:n hintoja kohtuullisina. Vaativa elektroninen aineis-to, esimerkiksi geofysiikan peruskartasto, josta myös kallioperägeologian tutkija mainit-si, oli haastatellun mielestä "suhteellisen arvokasta", mutta kuitenkin "järkevän hintais-ta". Elektronisten aineistojen etuna haastateltu piti sitä, että ne voidaan sovittaa yhteenyrityksen omien atk-järjestelmien kanssa. Aineiston hankintaan käytettiin yrityksessävuosittain useita kymmeniä tuhansia markkoja, mutta summaa haastateltu ei pitänyt näinisolle yritykselle ongelmana. Kun jotakin on tarvittu, se on hankittu.

Yritys B käytti lisäksi GTK:n ja yliopistojen kirjastoja ja tietopalveluita teettäen kir-jallisuushakuja ja tilaten niiden kautta julkaisuja käyttöönsä. GTK:n Info-tiedote uusistahankituista julkaisuista tuli kaivokselle, samoin tulevien kongressien luettelo. Haastatel-lulla oli ollut yhteistyötä sen yliopiston geologian laitoksen kanssa, josta hän oli itse val-mistunut. Yritys teetätti edellä mainitun laitoksen opiskelijoilla opinnäytetöitä ja muuta-kin laitoksen osaamista oli hyödynnetty.

Mineraaliteollisuusyrityksen kaivoksilla oli tarvittavien raaka-aineiden saanti turvattuniin, että kaivokset sijaitsevat yleensä raaka-aineensa välittömässä läheisyydessä. Kaivok-sesta otetaan kivi, se jalostetaan mineraaliksi ja tuotteeksi ja myydään. Raaka-aineenetsinnässä yritys hyödyntää haastatellun mukaan kaiken mahdollisen jo olemassa olevantiedon. Kun yritys on kiinnostunut esimerkiksi tietystä alueesta mahdollista kaivostoimin-taa varten, yrityksessä kerätään aluetta koskevat geologiset tutkimukset Geologisesta tut-kimuskeskuksesta, yliopistojen geologian laitoksilta ja kauppa- ja teollisuusministeriöstämuiden yritysten tekemistä valtausraporteista. Yliopistojen geologian laitoksiin otetaanhaastatellun mukaan suoraan yhteyttä, jolloin saadaan tieto myös niistä pienemmistä alue-tutkimuksista, joista ei ole ilmestynyt mitään julkaistua tutkimusta. Yritys hyödyntää näinollen julkisen sektorin tekemää työtä ja tietoaineistoja, mutta joutuu näkemään vaivaaetsiessään tietoja useilta tahoilta.

98

Kieliteknologiayritys

Kieliteknologiayritys tarvitsi ennen kaikkea aitoa kirjallista aineistoa testatakseen tekno-logiaansa ja tuotteitaan. Periaatteessa mikä vaan kieliaineisto oli haastatellun mukaankäyttökelpoista johonkin testaamiseen. Suomen nykykielen vapaasti käytettävä korpusolisi yrityksen kannalta erittäin haluttava ja sellaista yritys olikin jo pitkään yrittänyt saa-da käsiinsä, onnistumatta siinä kuitenkaan. Kaikenlaiset sanastot, termistöt ja sanakirjatolivat myös yrityksessä haluttuja aineistoja.

Korpusta haastateltu kuvasi

"järkevällä tavalla suunnitellusti kootuksi kielelliseksi aineistoksi, joka kuvaatavallaan kieltä jollain tavalla luonnossa, niin kuin se on ollut".

Esimerkiksi konekäännösjärjestelmää voidaan testata korpuksessa. Tällöin voidaan testa-ta esimerkiksi sitä, miten jotakin suomenkielistä sanaa käytetään ja miten se kannattaisikääntää. Korpuksista on hyötyä myös kielenhuolto- ja oikeinkirjoitusohjelmien testaami-sessa. Tällaisia nykykielen korpuksia ei yrityksellä kuitenkaan ollut käytössään. Korpuk-sen puuttuessa yrityksessä jouduttiin testaamaan "vain juoksevalla tekstillä", jonka eihaastatellun mukaan voida katsoa olevan kattava. Korpukset ovat aikasidonnaisia, jotenesimerkiksi Oulun suomen kielen korpuksesta ei edellä mainittuun tarpeeseen ole enäähyötyä. Kieliteknologiayrityksen tarvitsemia korpuksia kokoavat kielentutkijat ja kustan-tajat, lähinnä lehtitalot.

Yritys oli hyödyntänyt julkisen sektorin tekstejä vain hieman. Testiaineistot oivatolleet eri ministeriöissä tai eduskunnassa syntyneitä aineistoja ja ne oli saatu joko Interne-tin kautta tai ne olivat "jostain kulkeutuneet". Kysyin, oliko yritys ollut yhteydessä yli-opistojen laitoksiin ja yrittänyt saada tutkijoilta näitä aineistoja. Yritys oli tutkinut noinpuolitoista vuotta sitten saatavilla olevat korpukset. Yritys katsoi (termi haastatellun) täl-löin myös kaupallisia korpuksia, joista jotkut olivat olleet yliopistojen hallinnoimia. Kau-pallisilla korpuksilla oli eri hinnat tutkimuskäyttöön ja eri hinnat kaupalliseen käyttöön.Haastatellun mukaan tämä tarkoitti sitä, että käytännössä aineistot olivat hinnoiteltu aina-kin tämän yrityksen ulottumattomiin:

"Siinä on selvästi profiloitu niin, että jos olet itse tutkija, niin ole hyvä ja käytä, josolet kaupallinen, niin olet paha, älä koske tähän".

Myös lehtitalojen korpukset olivat haastatellun mielestä kalliita. Suoraan tutkijoihin eiyrityksestä oltu otettu yhteyttä, vaan yrityksessä oli odoteltu valmistumassa olevaa nyky-kielen korpusta, jonka hyödyntämismahdollisuuksia he halusivat tutkia.

Kieliaineistojen toinen tutkijahaastateltu kertoi omassa haastattelussaan, että yritys C:ntapaiset firmat olivat olleet kiinnostuneita heidän aineistoistaan, mutta näille ei ole toistai-seksi tarjottu lainkaan haastatellun laitoksen aineistoja. Tulevaisuudessa tutkijahaastatel-lun mukaan nämä yritykset kuitenkin pääsisivät käyttämään niitä laitoksen kieliaineisto-ja, joita sopimukset kustantajien tai muiden oikeudenhaltijoiden kanssa eivät estä. Emmehaastatellun tutkijan kanssa puhuneet käytön ehdoista, kuten hinnoista, mitään. Tutkijakertoi myös, että

99

"nämä leksiko- tai sanakirjatyyppiset materiaalit on ilman muuta kiinnostaviasikäli, tai sanotaan, ne on sensitiivistä tavaraa siinä mielessä, että niistä tehdäännäitä tuotteita sitten".

Tämä sensitiivisyys selvisi minulle vasta yritys C:n edustajan haastattelussa.Tekstiaineistojen maksut muodostivat siis esteen yrityksen tuotteiden kehittämiselle.

Myös asenteet vaikeuttivat toimintaa. Eräs yleishyödylliseksi profiloitunut organisaatiooli tuottanut sanaston toimialueeltaan. Sanastoa haluttiin levittää käytettäväksi ja se olisiksi Internetissä vapaasti käytössä. Haastatellun mukaan ko. organisaatio koki kuitenkinongelmalliseksi sen, että joku yritys, esimerkiksi tässä tutkimuksessa mukana ollut yri-tys, käyttäisi vapaasti Internetissä kaikkien käytettävissä olevaa sanastoa oman toimintan-sa edistämiseen. Ongelmana ei ollut tekijänoikeus, vaan toisen organisaation näkemä vas-takkainasettelu; kaupallisen yrityksen tarkoitushan on tehdä rahaa ja se koettiin olevanristiriidassa oman aatteellisen toiminta-ajatuksen kanssa. Haastateltu kuvasi tätä asenteel-lista ristiriitaa seuraavasti: "Yleishyödyllisyys ei koske enää liikeyritystä, se koskee muu-ta yhteisöä". Sinällään sanaston jalostamisprosessi tuotteeksi on matalatuotantoinen eliprosessi, jossa vähällä vaivalla tai pienillä resursseilla tieto voidaan muuttaa tuotteeksi.

Kolmannen tietoaineistojen hankkimiseen liittyvän ongelman muodosti yritykselletekijänoikeuslaki, jonka myös toinen kieliaineistojen tutkijahaastateltu nimesi omassahaastattelussaan tutkimusvihamieliseksi. Jos tutkimuslaitoksen aineistossa on yhtään teki-jänoikeuden alaista aineistoa, se on tutkimuksen ja myös yrityksen kannalta siinä mieles-sä menetetty, ettei aineistoa voi asettaa julkiseksi eikä muiden käyttöön. Tekijänoikeudensaa tekemällä kieliaineistoon "pikkaisen jotakin omaa", minkä helppoutta tutkija kritisoi.Yrityshaastateltu kuvasi tätä aluetta "hyvin tulenherkäksi". Käytännön työssä sekä yrityk-sessä että tutkimuksessa törmätään haastateltujen mukaan siihen, kuka omistaa sanat.Vaikka sanoja ei kukaan omista, ja tekijänoikeus koskee vain sitä muotoa, missä sanat taiteksti on, on varsinkin sanakirjamaailmassa ja muuallakin oltava hyvin tarkka aineistonkäytössä. Tämä johtaa haastatellun mukaan yrityksessä jopa "äärimmäisiin ja paniikin-omaisiin ratkaisuihin, että ei muistuteta mitään sanakirjaa, mikä on markkinoilla". Inter-netissä on imuroitavissa paljon sanastoja, joiden kanssa yritys joutuu olemaan erittäintarkkana siinä, mitä aineistoja se ottaa ja miten se niitä käyttää. Kaikki tämä on erittäinaikaa vievää ja siten kallista toimintaa yritykselle, kuten haastateltu kertoi.

Yrityksen kannalta tilanne oli se, että joko sen haluamat aineistot eivät olleet lainkaanluovutettavissa kaupalliseen käyttöön tai jos ne olivat näennäisesti saatavilla, niiden kor-kea hinta aiheutti sen, että käytännössä ne eivät kuitenkaan olleet yrityksen saavutettavis-sa. Myös tekijänoikeus rajoitti tekstiaineistojen käyttöä.

9.2 EU:n hinnoitteluperiaate yritysten näkökulmasta

Yritysten edustajille kerrottiin EU:n ajamasta hinnoitteluperiaatteesta, jossa julkisen sek-torin aineistoja pitäisi luovuttaa esimerkiksi yrityksille joko maksutta tai tietoaineistojenluovuttamisesta tai räätälöinnistä aiheutuvilla kustannuksilla. Heiltä kysyttiin, miten hearvioisivat tämän vaikuttavan omaan toimintaansa.

100

Viestintäyrityksen edustaja totesi hinnoitteluperiaatteen kuulostavan "ihan mukavalta"ja hän arveli, että se lisäisi näiden aineistojen käyttöä. Hänen edustamalleen yritykselletietoaineistojen maksut eivät ole ongelma, mutta hän arveli monelle pienemmälle yrityk-selle niiden todennäköisesti sitä olevan.

Mineraaliteollisuuden edustaja piti ajatusmallia "sinällään kannatettavana", mutta se eisaisi hänen mielestään johtaa siihen, että julkisin varoin ylläpidettyjen tutkimuslaitostenja keskusvirastojen mahdollisuudet luoda tietoaineistoja heikkenisivät. Mikäli uusi hin-noittelumalli vaikuttaisi niin, että nykyisiä aineistoja ei kertyisi, se olisi haastatellun mie-lestä huono lopputulos. Toisaalta aineistojen käyttäjien puolelta katsottuna malli vaikut-taisi haastatellun arvion mukaan siten, että nykyistä useammat tiedon tarvitsijat pystyisi-vät saamaan aineistoja käyttöönsä. Myöskin hän samoin kuin edellinen haastateltu toiesille sen, että pienemmät yritykset joutuivat nykyisillä hinnoilla miettimään, mitä niilläon vara hankkia ja myös rajoittamaan tietoaineistojen hankintaa.

Kieliteknologiayrityksen edustaja piti EU:n julkisten tietoaineistojen hinnoittelumalliaedustamansa yrityksen kannalta erittäinkin hyvänä. Tosin hän sanoi, että

"me ihan mielellään siitä joku hinta maksetaan, koska silloin meillä on taas taval-laan puhdas omatunto lähteä käyttämään sitä omassa liiketoiminnassa".

Hänkin kuitenkin oudoksui käytännön tasolla sitä, kuinka näillä julkisen sektorin laitok-silla olisi resursseja ylläpitää aineistoja ilmaisperiaatteella. Molemmat yrityksen johtoa jaliiketoimintaa lähellä olevat yrityksien edustajat kiinnittivät haastattelussa huomion siistaloudellisiin realiteetteihin.

Yritysten edustajien mielestä EU:n hinnoitteluperiaate lisäisi toteutuessaan yritystenjulkisen sektorin tietoaineistojen käyttöä ja hyödyntämistä, koska nykyisin pienemmilleyrityksille hinnat olivat voineet olla esteenä aineistojen käytölle. Esitetty hinnoittelu eikuitenkaan saisi johtaa tietoaineistojen tuotannon supistumiseen.

9.3 Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus yritystennäkökulmasta

Universaalitietopalveluajatukseen liittyy julkisen sektorin velvollisuus ilmoittaa kerää-mistään ja ylläpitämistään tietoaineistoista hakemistoon, joka olisi Internetissä yleisestihaettavissa. Haastatelluilta kysyttiin mielipidettä myös tietoaineistojen ilmoitusvelvolli-suudesta ja tietoaineistojen hakemistosta.

Tietoaineistojen hakemisto sai varauksettoman kannatuksen myös yritysten edustajil-ta. Keskeisin peruste hakemiston tarpeellisuudelle oli heidän mielestään tietoaineistojenhelpompi ja parempi löytyvyys sitä kautta. Samoin kuin tutkijat, myös yritysten edustajatpitivät Internetistä hakemista työläänä ja hakutulosta sattumanvaraisena. Jäsentyneiden jahelppokäyttöisten tiedonlähteiden puute oli ollut pitkään ongelmana siitä huolimatta, ettäuusia ja oivallisia tiedonhaun välineitä on tietoisesti kehitetty. Esimerkiksi Sinikka Koski-alan väitöskirjassa tuli esiin sama ongelma myös yritysten kannalta: tarvittiin yhä integ-roidumpia rekistereitä tai muita vastaavia välineitä, joista saataisiin tietoa tiedosta (Koski-ala 1980, 159). Yrityksien kannalta tällaisia voisivat olla mm. tutkimustietokannat tai jul-kisen sektorin tietoaineistojen hakemistot tai universaalitietopalvelun tapainen palvelu.

101

Taulukko 7. Yritysten edustajien arvioivat tietoaineistohakemiston vaikutuksista

Kieliteknologiayritykselle laatu oli yksi vahva kriteeri toiminnassa. Kun ohjelmat olisihaastatellun mukaan testattu ikään kuin "virallisella" aineistolla, se tuottaisi lisäarvoatuotteelle. Asia liittyy samaan ilmiöön, mihin peräti neljä tutkijaa kiinnitti myös huomi-on. Teollisuus mielellään ottaa yliopiston jo siitäkin syystä mukaan tutkimukseensa taituotteensa testaamiseen tai tulee itse yliopiston tutkimukseen mukaan, että yliopistonmukanaolo nostaa tuotteen laadullista imagoa. Tietoaineistojen turvallisuudella haastatel-tu tarkoitti viranomaisaineistoja, joihin ei liity tekijänoikeusrajoituksia.

Viestintäyrityksen edustaja ei uskonut hakemiston lisäävän kyselyjä tietoaineistojenylläpitäjille, kuten jotkut tutkijat arvelivat sen tekevän. Hän arvioi, että esimerkiksi mitäenemmän Tilastokeskus laittaa tietojaan verkkoon, niin sitä mukaan suorat kyselytvähenevät. Ihmiset ottavat mielellään suoraan tarvitsemansa tiedon verkosta, jos sen siel-tä saa.

Tutkijahaastatteluissa tuli esille tutkijan mustasukkainen suhtautuminen aineistoonsa.Myös yrityksissä tämä oli huomattu. Kieliteknologiayrityksessä työskentelevä haastateltutotesi:

"kieli-ihmisissä on sellainen erikoispiirre, että ne on hyvin intohimoisia kielen suh-teen ja ovat sitä mieltä, että ehkä nyt minä kuitenkin olen se, joka on ymmärtänyttämän kielen niin kuin syvimmän olemuksen just oikein".

Yksityinen sektori kaipasi tietoa olemassa olevasta tiedosta eli sellaisia ”metatietopalve-luja", joista käy ilmi viranomaisten ja vastaavien ylläpitämät tietoaineistot ja joiden käyt-tö on hinnaltaan edullista. Metatietojen tarpeellisuus on ollut EU:ssa esillä jo jonkin(PUBLAW3 1995, Rowlands 1995, Euroopan yhteisöjen komissio 1999, 13).

Yritys Vaikutukset: hyödyt (+) ja haitat (-)

Viestintäyritys Hyvä ajatus:+ helpottaa tiedon löytämistä+ hyvä myös tiedon ylläpitäjälle:

suorat kyselyt vähenisivät

Mineraaliyritys Hyvä olemassa:+ kuva kansalaisille ja yrityksille siitä, mitäaineistoja kerätään, millä ehdoilla ja mistä niitäsaa käyttöön+ vähentää tietojen etsimiseen menevää työtä

Kieliteknologiayritys Hyvä:+ valtava helpotus tietojen hakemisessa+ vähentää aikaa, mikä menee surfatessa+ vähentää aikaa, mikä menee validoidessa tietoa+ kielitieteilijöille loistava referenssiaineisto+ turvallinen alue hakea aineistoja+ materiaalia uusia tuotteita varten+ tuotteiden laatua ja imagoa parantava vaikutus+ erinomainen myös kielenkääntäjille.

102

9.4 Perustietopalvelu yritysten näkökulmasta

Perustietopalvelun idea esiteltiin yrityksille, nyt kuitenkin korjattuna käsittämään julki-sen sektorin aineistoja (kysymys korjattiin tarkoitetumpaan muotoon). Yritysten edusta-jat arvioivat ajatuksen kannatettavaksi samoilla perusteilla kuin tutkijahaastatellut perus-telivat sekä hakemiston että perustietopalvelun tarpeellisuuden. Syiksi mainittiin aineisto-jen verovaroin tuottaminen, niiden parempi löytyvyys ja saatavuus ja sitä kautta aineisto-jen laajempi käyttö sekä tiedon laatuun liittyvä odotus.

Viestintäyrityksen edustajan mielestä ajatus perustietopalvelusta oli hyvä, koska tieto-aineistot on jo kertaalleen maksetut ja koska palvelu toimisi varallisuudesta riippumatta.Näin tietojen saatavuus edistäisi tasa-arvoa tietyllä tavalla. Lisäksi hän oletti, että aineis-tojen käyttö todennäköisesti lisääntyisi, kun ne olisivat helpommin saatavissa.

Mineraaliteollisuuden edustajan mielestä perustietopalvelu olisi hyödyllinen, koskatietoaineistot olisivat helpommin löydettävissä ja saatavissa ja ne olisivat myös todennä-köisesti nykyistä paremmin jäsenneltyjä. Perustietopalvelu madaltaisi hänen mielestäänkynnystä käyttää erilaisia tietoja. Mineraaliteollisuuden edustaja totesi, että nyt joutuutekemään töitä etsiessään ja selvitellessään tietoja ja tähän voisi perustietopalvelu tuodaapua:

"odottaisi, että jotenkin selkiytyisi tuo Internetin kautta tuleva tiedon tulva...(liit-tyen myös EU:hun ja Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöihin) määrällisesti tuleeniin paljon asioita, jotka koskee firmoja, koskee ihmisiä, niin harva ehtii seuraa-maan ja harva pysyy ajan tasalla. . . Perustietopalvelun voisi sillä tavalla yrittäärakentaa, että se selkeyttäisi sitä, toisi tiedon.. . lähemmäksi ihmistä..., erilaisestijäsenneltynä siten, että sieltä löytyisi asioitakin sitten".

Kieliteknologiayrityksen edustaja näki perustietopalvelun pelkästään positiivisena asia-na. Joskin hän myös totesi sen riippuvan tietysti myös siitä, miten se toteutetaan. Perustie-topalvelun toteutuessa olisi joku paikka, mistä saisi kielellisesti ja sisällöllisesti validiksitodettua tietoa.

Tutkijoita haastateltaessa toinen kielitieteen edustaja piti valtakunnallisia keskuksiasiitä syystä erinomaisina ratkaisuina, että niistä saisi luotettavaa aineistoa. Kieliteknolo-giayrityksen edustaja antoi esimerkin siitä, mitä validi tieto voi tarkoittaa: Osatakseenkääntää julkishallinnon nimet oikein yrityksessä koetaan ensin määritellä mitä kaikkeajulkishallinto pitää sisällään. Seuraavaksi he kahlaavat Internetiä julkishallinnoksi oletta-miensa laitosten kotisivuilla toivoen, että käännösvastine löytyy ja että löytynyt tieto olisiajantasainen. "Että olisi paikka, josta voisi tämän perustiedon hakemassa. . . merkitsisivaltavaa helpotusta". Perustietopalvelusta saisi virkanimikkeet, termistöjä, virallisia kään-nöksiä, mitä vain: "meitä kiinnostaa melkein mikä vaan, ... pystytään hyödyntämään".

Yritysten edustajia pyydettiin myös miettimään, mitä tietoaineistoja heidän mielestäänperustietopalveluun kuuluisi. Lähes kaikki yritysten edustajien mainitsemat aineistot oli-vat samoja aineistoja, jotka myös haastatellut tutkijat olivat nimenneet perustietopalve-luun kuuluviksi tietoaineistoiksi: tilastoja, lainsäädäntö, karttoja, kaupparekisteritietoja,kansalaisen ”perustieto-opas” ja kirjastojen tietokantoja ja luetteloita. Yritysten edustami-en mainitsemat aineistot on esitetty taulukossa 8.

103

Taulukko 8. Yritysten edustajien esittämät aineistot perustietopalveluun.

Kieliteknologiayrityksen esittämät perustietopalvelun aineistoesitykset ymmärtää parem-min, kun tietää heidän tarvitsemiensa tekstien luonteesta. Haastatellun mukaan kielitek-nologiassa tarvitaan erilaisia tekstityyppejä. Mielellään tutkittava tekstityyppi on hänenmukaansa tiukka akateeminen proosa, joka on tehty tutkimustyöhön. Toinen kiinnostavatekstityyppi on uutisteksti, joka on hyvin selkeää ja pyrkii vain välittämään tietoa. Kiin-nostava ja tarpeellinen, mutta aika harvinainen ja vaikeasti saatavissa oleva tekstityyppion laadukas yleiskieli eli hyvin kirjoitettu suomen yleiskieli.

Haastattelun aikana kieliteknologian edustaja muisti EU:n erään termipankkihankkeenja hän totesikin EU:n toimivan itse esittämällään tavalla. EU oli laittanut oman valtavantermiaineistonsa (EURODICATOM:in termipankki) Internetiin kaikkien saataville mak-sutta:

"Loistava kädenojennus, selvä osoitus siitä, että he myös tarkoittaa sitä, että niittenpitäisi olla saatavissa yleisesti niitten materiaalien, eikä vain niin kuin puhu siitä.Se on tietysti loistava kääntäjille ja myöskin tämän työn tekijöille, kielellisen työntekijöille, hyvä tietolähde".

Tämä oli kaikkien haastattelujen aikana esiin tullut kolmas esimerkkitapaus siitä, että EUon itse toimillaan edistänyt julkisen sektorin tietoaineistojen käyttöä.

YritysEsitykset perustietopalvelun

aineistoiksiTuottaja

Viestintäyritys TilastojaTutkimukset ja opinnäytteetKaupparekisteritiedot

Tilastokeskus, StakesYliopistot, StakesTilastokeskus

Mineraaliyritys Tilastot

Peruskartta-aineistoKirjastojen luettelot ja muut pal-velutLainsäädäntö

KTM, vesi- ja ympäristö-halli-tus, Tilastokeskus, tullihallitusMaanmittauslaitosKirjastotEduskunta, EU

Kieliteknologiayritys Julkishallinnon laitosten nimet,virkanimik-keet, toiminnanyleiskuvaukset, toimintasuunni-telmat ja –kertomuksetKansalaisen "perustieto-opas":lainsäädäntöä, ohjeita eri tilan-teisiin

Julkishallinto

10 JOHTOPÄÄTÖKSET

10.1 Yhteenveto tuloksista

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorintietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa sellaisena, kun seilmenee EU:n ja Suomen virallisissa asiakirjoissa ja tarkastella edellä mainitun politiikanmahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan. Tämän tavoitteen saavutta-miseksi kävin läpi EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietojen saatavuutta jahyödyntämistä tarkastelevia dokumentteja sekä haastattelin yhdeksään tutkijaa ja kolmeayritysmaailman edustajaa.

Tutkimuksessa halusin ensinnäkin selvittää, mikä on EU:n ja Suomen viranomaistentavoite ja politiikka julkishallinnon tietoaineistojen saatavuuden ja hyödyntämisen suh-teen EU:n ja Suomen virallisissa asiakirjoissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komis-sio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saattamaan julkisen sektorin tietoaineistot nykyis-tä laajemmin kansalaisten ja yksityisen sektorin käyttöön. Julkinen sektori on merkittä-vin tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiinkäyttää yksityisen sektorin sisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteolli-suutta ja työllisyyttä EU:n jäsenmaissa. Edistääkseen julkisen sektorin tietoaineistojenkäyttöä yksityisellä sektorilla EU:n komissio antoi julkista tietoa koskevan synergiasuosi-tuksen vuonna 1989. Tämän jälkeen EU asetti seurantaryhmiä arvioimaan suosituksenvaikutuksia jäsenmaissa. Seurantaraportit ilmestyivät vuosina 1991, 1993 ja 1995. Rapor-tit osoittivat, että synergiasuositus tunnettiin huonosti jäsenmaissa eikä sitä oltu otettuhuomioon juuri mitenkään julkisen tiedon käytön edistämiseksi. Keskeisinä elementteinäsynergiasuosituksessa ovat hinnoittelu ja aineistojen saatavuus. Julkisen sektorin tulisiperiä yksityissektorilta lähinnä tietoaineistojen luovutuksesta aiheutuvat kulut. Lisäksijulkisen sektorin pitäisi tiedottaa keräämistään ja ylläpitämistään tietoaineistoista Interne-tissä olevaan hakemistoon. Kansalaisia ja yksityistä sektoria varten on esitetty ns. univer-saalitietopalvelua julkisen tiedon helpoksi saamiseksi.

Suomessa lainsäädäntö (mm. maksuperustelaki) ja käytäntö pakottaa ja rohkaisee jul-kista sektoria päinvastaiseen toimintaan kuin synergiasuositus suosittelee. Tietoaineistojaei luovuteta kaupalliseen toimintaan, vaan ne myydään itse. Hinnoittelu vaihtelee tilan-

105

teittain ja asiakasryhmittäin. Suomessa ensimmäiset viitteet synergiasuosituksen tuntemi-sesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä ovat vuodelta 1994. Sen jälkeen sekä valtiovarain-ministeriö että opetusministeriö ovat ottaneet synergiasuosituksen ja seurantaraporttienkeskeiset asiat esille omassa valmistelutyössään (mm. maksuperustelain muutoksen val-mistelu). Myös eräät muutkin julkisen hallinnon neuvottelukunnat ovat tehneet valmiste-lutyötä asiassa. Kaikki EU:n esittämät peruselementit on siis esitetty myös Suomen viran-omaisten dokumenteissa. Universaalitietopalvelu on esitetty perustietopalvelunimellä.Maksuperustelakia ei ole vielä muutettu eikä Suomessa ole nimetty julkisen tiedon saata-vuutta ja hyödyntämistä koordinoivaa elintä.

Seuraavaksi halusin tutkimuksessa selvittää, millaisia tietoaineistoja yliopistoissa nii-den tutkimustoiminnan tuloksena syntyy ja millaisia hyödyntämismahdollisuuksia näilleaineistoille tutkijat näkevät olevan tutkimusryhmän ulkopuolella eli syntyykö yliopisto-jen tutkimustoiminnassa sellaisia tietoaineistoja, joista EU:n komissio on julkisen tiedonyhteydessä ollut kiinnostunut. Eri tieteen alojen tutkijoiden haastatteluissa haastatelluttutkijat kuvasivat kaikki oman tutkimusryhmänsä tai laitoksensa tutkimuksissa syntyneettietoaineistot ja arvioivat niiden kiinnostavuutta ja hyödyllisyyttä aineistot keränneen tut-kimusryhmän ulkopuolella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikkia haastateltujen esittele-miä aineistoja saattaisi hyödyntää muu, vastaavaa tutkimusta tekevä tutkimusryhmä. Seit-semän haastatellun tutkijan tai hänen laitoksensa jotakin tai useampaa tietoaineistoa saat-taisi hyödyntää jollakin lailla myös kaupallisessa tai yritystoiminnassa yksityisellä sekto-rilla. Osa näistä soveltuisi tietosisältöaineistoiksi ja osa sisälsi sellaisia hallinnollista taitilastollista aineistoa, josta yhteiskunta voisi hyötyä muutenkin kuin tutkimustoiminnas-sa. Haastatellut tutkijat suhtautuivat myönteisesti tutkimuksen tietoaineistojen laajem-man hyödyntämisen ajatukseen. Haastatteluissa kävi myös ilmi, etteivät julkaisut toimiaina tehokkaasti tutkimuksen hyödyntämisessä. Tämä tutkimus vahvisti sen, että yliopis-toissa syntyy niiden tutkimustoiminnassa sellaisia tietoaineistoja, joista EU on kiinnostu-nut julkisen tiedon yhteydessä.

EU:n julkisen tiedon käyttöä koskevan asian valmistelun yhteydessä on julkista sekto-ria sekä kiitetty että moitittu tietoaineistojen kerääjinä. Tästä johtuen halusin selvittää tut-kimuksessa, millaisia yliopistot ovat tietoaineistojen kerääjinä: millä tavalla yliopistot täl-lä hetkellä keräävät ja tallentavat tutkimustyössä syntyviä tietoaineistoja ja mitä piirteitätähän tietojen keruuseen ja tallentamiseen sekä näin syntyviin tietoaineistoihin liittyy.Kaikki haastatellut tutkijat arvioivat tietoaineistojensa laatutason olevan hyvä. Tyypillistäoli, että aineistojen keruu oli hyvin suunniteltu keruuohjeita, laitteistoja, ohjelmistoja,mahdollisia koesarjoja, tulosten käsittelyä ja tallennusta myöten. Eräiden haastateltujenaloilla oli joko kansainväliset tai valtakunnalliset aineistojen keruuohjeet. Uudet aineistotolivat lähes täysin elektronisessa muodossa. Ongelmallisimpia olivatkin vanhat tietoai-neistot, jotka olivat manuaalisessa muodossa tai tallennettu sellaisilla vanhoilla atk-ohjel-milla ja laitteilla, jotka eivät ole enää käytössä. Suurin osa haastateltujen mainitsemistaaineistoista olisi heti tai helposti luovutettavissa toiselle taholle. Kolme aineistoa oli jojulkisesti Internetin kautta saatavissa. Neljän haastatellun mainitsemiin tietoaineistoihinliittyi erityisiä tietoturvavaatimuksia.

EU:n ja Suomen asiakirjoissa on myös kiinnitetty huomiota siihen, että julkinen sekto-ri kerää tietoaineistoja päällekkäin ja rinnakkain. Haastatelluista tutkijoista seitsemänarvioi, että heidän laitoksillaan tai alallaan oli aikaisemmin tapahtunut tietoaineistojenpäällekkäiskeruuta. Syynä tähän oli ollut yleensä tiedon puute muiden tutkimusryhmien

106

tutkimuksesta. Päällekkäiskeruuta ei nykyisin enää yleensä tapahdu ainakaan Suomessatutkimustoiminnassa kuin tietoisesti eli silloin, kun halutaan varmistaa tutkimuksen tulok-sia.

Halusin selvittää tässä tutkimuksessa myös sitä, millä tavalla yliopistojen nykyisiä tie-toaineistoja tällä hetkellä hyödynnetään tietoaineiston tuottaman tutkimusryhmän ulko-puolella ja mitä piirteitä tähän hyödyntämiseen liittyy. Tutkimuksessa kävi ilmi, että haas-tateltujen tutkijoiden tutkimustietoaineistoja oli kysytty hyvin vaihtelevasti. Noin puoltaosaa tässä tutkimuksessa esitellyistä tietoaineistoista oli käytetty tutkimusryhmän ulko-puolella. Keskeinen esiin tullut piirre tietoaineiston luovutuksessa oli, että se annettiinkaikkein yleisimmin yhteistyökuvion kautta. Varsinaisia maksuja aineistoista perittiinerittäin harvoin. Haastateltujen mainitsemista aineistoista neljän aineiston saantiin ei liit-tynyt mitään ehtoja eli ne olivat jo vapaasti saatavissa. Joitakin aineistoja ei voinut antaamm. sopimuksellisista syistä tutkimusryhmän ulkopuolelle. Suurin osa haastatelluista olivalmis antaman tutkimusaineistonsa toiselle taholle sen jälkeen, kun oli itse julkaissutaineistoon liittyvät tutkimustulokset. Haastatteluissa tuli myös esiin se, että tutkijanoikeudet tutkimusaineistoon ja sen erilaisiin käyttöihin olivat pääasiallisesti epäselvätuseimmille haastatelluille.

Kysyin haastatelluilta myös mielipidettä tietoaineistojen ilmoitusvelvollisuudesta jaInternetissä olevasta tietoaineistohakemistosta sekä valtakunnallisista tietoaineistokeskuk-sista. Hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus saivat lähes kaikkien tutkijahaastateltujen täydenkannatuksen, kahdeksan haastateltua suhtautui niihin myönteisesti. Perusteluna myöntei-selle suhtautumiselle oli se, että hakemisto parantaisi tietoaineistojen löytyvyyttä ja hyö-dyntämistä. Kaikki tutkijahaastatellut kannattivat valtakunnallisia tietoaineistokeskuksia.Yleisin perustelu oli se, että valtakunnalliset keskukset todennäköisesti lisäisivät tietoi-suutta tutkimustietoaineistoista ja lisäisivät niiden käyttöä. Valtakunnalliset keskuksethaastatellut näkivät myös tietoaineistojen laadun ja luotettavuuden edistäjinä. Valtakun-nalliselta tietoaineistokeskukselta odotettiin neutraalisuutta, luotettavuutta ja osaamista.

Tutkimuksessa halusin myös selvittää, mistä ja millaisia tietoaineistoja yliopistojentutkimusryhmät hankkivat silloin, kun ne eivät kerää niitä itse ja millaisia piirteitä tähänvalmiiden tietoaineistojen hankkimiseen liittyy. Tutkimuksessa kävi ilmi, että peräti kah-deksan yhdeksästä haastatellusta tutkijasta hankki tietoaineistoja opetus- ja tutkimustyö-tänsä varten myös yliopistonsa ulkopuolelta. Yleisimmät hankintapaikat olivat muut vas-taavat yliopistot tai tutkimuslaitokset, Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus, Maan-mittauslaitos, Tilastokeskus ja Väestörekisterikeskus. Yleisin ja merkittävin ongelma tie-toaineistojen hankinnassa oli haastateltujen mielestä aineistojen kalleus. Aineistojen kal-leus rajoittaa niiden hankintaa. Tällä on haastateltujen mukaan haittaavia vaikutuksia eri-tyisesti opetukselle ja nuorelle tutkijalle. Tietoaineistojen hintoihin voi saada huomatta-via alennuksia tai niitä voi saada ilmaiseksikin, varsinkin, jos tutkijalla on yhteistyötä taihenkilökohtaisia suhteita ko. laitokseen, josta aineistoja hankitaan. Nuorella tutkijalla eiole vielä muodostunut vaadittavia henkilökohtaisia suhteita.

Selvitin myös, millä tavalla EU:n julkisen sektorin tietoaineistoja koskevan politiikanarvellaan vaikuttavan yliopistojen opetus- ja tutkimustoimintaan ja niiden edellytyksiin.Kahdeksan haastateltua tutkijaa yhdeksästä piti universaalitietopalvelua tai perustietopal-velua joko erittäin kannatettavana tai hyvänä ajatuksena. Suurin hyöty perustietopalvelus-ta nähtiin olevan opetustoiminnalle, mutta myös tutkimuksen uskottiin hyötyvän siitä.Mikäli perustietopalvelu toteutettaisiin, säästyttäisiin yleensä monesta paikasta tehtävältä

107

aineistojen hankinnalta, maksuilta ja mekaaniselta manuaaliselta kopioinnilta. Kirjastotnousivat esille perustietopalvelun toteutusta pohdittaessa. Monet vastaavat toivat esillemyös tasa-arvon ja demokratian edistymisen perustietopalvelun tapaisen palvelun kautta.Tämähän on myös ollut yksi EU:n omista tavoitteista julkisen tiedon hyödyntämisessä.

Tutkimuksessa syntyvät tietoaineistot eivät välttämättä usein sovi luonteensa puolestaosaksi perustietopalvelua. Haastatellut arvioivat seitsemän edustamaansa, tässä tutkimuk-sessa esiin tullutta tietoaineistoa sellaiseksi, että ne voitaisiin sisällyttää perustietopalve-lun aineistoihin. Ne tutkimuksen tietoaineistot, jotka eivät tulisi perustietopalveluun, tuli-si haastateltujen tutkijoiden mukaan kuitenkin sijoittaa valtakunnalliseen tietoaineistokes-kukseen. Tutkijoita pyydettiin myös esittämään omia toiveitaan ja näkemyksiään perustie-topalvelun tietosisällöiksi. Eniten toivottiin ympäristöön liittyviä tunnuslukuja ja tilastojasekä lainsäädäntöä, erilaisia tilastotietoja, väestötietoja, Ilmatieteen laitoksen tietoja, teol-lisuustoimintaan liittyviä tunnuslukuja, karttoja ja ilmakuvia. Paikkatietojärjestelmän tär-keys tulevaisuuden tietojärjestelmänä tuli myös tässä tutkimuksessa esille.

Mikäli synergiasuosituksesta valmisteltaisiin EU:ssa direktiivi, suurin osa haastatel-luista näki asiassa ensisijassa myönteisiä piirteitä opetus- ja tutkimustoiminnan kannalta.Mikäli direktiivi toteutuisi, yliopistoilta odotettiin kuitenkin tiettyjä tietohallinnollisiakoordinointivastuita ja järjestelyjä. EU:n synergiasuosituksen olemassaolon tai sisällöntiesi kaikista haastatelluista vain kolme tutkijaa.

Haastatteluissa löytyi selviä keskeisiä tietoaineistojen luovuttamiseen vaikuttavia teki-jöitä, jotka tulivat toistuvasti esiin. Näitä olivat yhteistyö ja henkilökohtaiset suhteet, nuo-ren tutkijan vaikeudet sekä luottamus. Luottamus on yhtä keskeinen tekijä menestyksek-käälle toiminnalle kuin henkilökohtaiset suhteet. Luottamus täytyy säilyttää rahoittajien,yhteistyökumppaneiden ja tutkittavien keskuudessa.

EU:n synergiasuosituksessa korostetaan sitä, että julkisilla varoilla kerättyjen tietoai-neistojen tulee olla yksityissektorin hyödynnettävissä. Siksi halusin myös selvittää, millätavalla EU:n julkisen sektorin tietoaineistoja koskevan politiikan arvellaan vaikuttavanyrityksien tietoaineistojen hankintaan ja sen kautta yritysten toimintaan ja toimintaedelly-tyksiin. Haastatteluissa tuli esiin, että vaikka tutkimuksessa mukana olleet yritykset toimi-vat eri aloilla ja niiden tiedontarpeet erosivat toisistaan hyvinkin paljon, tarvitsivat yrityk-set yleensä lainsäädäntötietoja ja tilastoja. Yritysten edustajien mielestä EU:n hinnoittelu-periaate toteutuessaan lisäisi yritysten julkisen sektorin aineistojen käyttöä ja hyödyntä-mistä, koska nykyisin pienemmillä yrityksillä hinnat voivat olla esteenä aineistojen käy-tölle. Esitetty hinnoittelu ei kuitenkaan saisi johtaa haastateltujen yritysten edustajienmielestä tietoaineistojen tuotannon supistamisen. Internetissä oleva julkisen sektorin tie-toaineistojen hakemisto sai varauksettoman kannatuksen myös yritysten edustajilta.Samoin kuin haastatellut tutkijat, myös yritysten edustajat pitivät Internetistä hakemistatyöläänä ja hakutulosta sattumanvaraisena. Myös perustietopalveluajatus sai yrityksenedustajilta täyden kannatuksen, koska sen nähtiin helpottavan tietoaineistojen löytämistäja käyttöä.

Haastattelujen perusteella yliopistojen tutkijoilla oli runsaasti kontakteja ja yhteistyötäyritysten kanssa ja näiden väliset suhteet tuntuivat toimivan pääasiallisesti hyvin. Jos yri-tys on suuri ja sen yhteistyöstä ollaan riippuvaisia tavalla tai toisella, tutkija voi olla epä-selvässä sopimuksellisessa tilassa heikossa asemassa myös omien oikeuksiensa suhteen.Yritykselle on yliopiston kanssa tehdystä yhteistyöstä myös omaa tai tuotteensa imagoatai laatua korottavaa ja takaavaa etua. Tutkimuksessa nousi esille myös tutkimuksen ja

108

kaupallisen toiminnan kytkemiseen liittyviä asenteellisia ongelmia. Yleishyödyllisyydenkäsitettä ja sitä kautta resursseja ei aina haluta ulottaa yrityspuolelle, vaikka yrityspuolivoisikin niitä käyttäessään luoda uusia työpaikkoja ja edistää koko yhteiskunnan taloudel-lista ja sosiaalista hyvinvointia.

EU:n perusajatusta eli siitä, miten julkisen sektorin tietoaineistojen hyödyntäminenparantaisi tietoteollisuutta ja loisi uusia työpaikkoja, ei tämän tutkimuksen perusteellavoida tehdä johtopäätöksiä. Sen selvittäminen ei ollut myöskään tämän tutkimuksentavoite. Yrityksissä työskennelleet haastatellut näkivät kuitenkin aineistojen saatavuudel-la olevan myönteisiä vaikutuksia yrityksiensä toimintaan.

EU:n asiakirjoissa julkisen sektorin tietoaineistot on haluttu saattaa nykyistä vapaam-min ja laajemmin käyttöön lähinnä kahdesta syystä. Ne ovat yksityisen sektorin toiminta-edellytysten parantaminen ja demokratian edistäminen eli kansalaisten tiedon saanti.Myös lisätutkimuksen ja –hyödyntämisen mahdollistaminen on otettu esille. Tämä tutki-mus vahvistaa sitä EU:n oletusta, että yliopistoissa syntyy niiden toiminnan tuloksena tie-toaineistoja, jotka olisivat hyödyllisiä jatkotutkimuksen tai kaupallisen toiminnan kannal-ta tai joilla olisi yhteiskunnallista merkitystä myös tutkimusryhmän ulkopuolella.

10.2 Tutkimustulosten perusteella esitettävät suositukset

Yliopistot tuottavat tietoaineistoja, joilla on myös tulevaisuudessa joko tutkimuksen taikoko yhteiskunnan kannalta merkitystä. Yliopistojen tulisi edistää sitä, että nämä aineis-tot ovat myös tulevaisuudessa käytettävissä. Tämä vaatii toimenpiteitä yliopiston sisällä javaltakunnallisesti. Tietohallinnollisilla ohjeilla, suosituksella ja yleisellä valistuksella yli-opisto voi lisätä sellaisten standardien ja muiden toimenpiteiden toteuttamista, jotka mah-dollistavat tai helpottavat tietoaineistojen säilyvyyttä ja myöhempää käyttöä.

Tutkimuksen tulosten mukaan näyttää sille, että sekä opetus että tutkimus mutta myösyritystoiminta hyötyisivät EU:n esittämän perustietopalvelun tapaisen yhteiskunnan tieto-palvelun perustamisesta. EU on omalla esimerkillään 1990-luvun jälkipuoliskolla lähte-nyt tälle tielle perustamalla joillakin sektoreilla edellä mainittuja palveluja ja Yhdysvallatjo paljon aikaisemmin. Tietojen sirpaloituminen ja lisääntyminen Internetissä vaikeutta-vat tällä hetkellä tietojen löytymistä. Tarve parantaa tietojen löytyvyyttä puoltaisi kokoa-van palvelun perustamista myös Suomeen, kuten myös haastatellut asiaa perustelivat. Tar-vitaan kuitenkin se taho, joka ottaa vastuun perustietopalvelun suunnittelusta ja toteutuk-sen koordinoinnista. Tätä ennen tarvitaan luonnollisesti poliittinen päätös asiasta.

Jo aktiivikäytöstä poistettujen tietoaineistojen säilyttäminen yliopistoissa ei liene jär-kevää. Opetusministeriön ja muiden sellaisten ministeriöiden, joiden alaisuudessa on tut-kimustoimintaa harjoittavia organisaatioita, tulisi selvittää omien tietoaineistojensa pitkä-aikaisen säilyttämisen keskukset. Valtakunnalliset tietoaineistokeskukset palvelisivatkoko tutkimustoimintaa Suomessa. Näin jo valtavan resursoinnin saaneet tietoaineistotpystyttäisiin hyödyntämään jatkossakin yhteiskunnan hyväksi. Haastatellut tutkijat puol-sivat yksimielisesti tällaisten valtakunnallisten tietoaineistokeskusten perustamista. Ope-tusministeriön rooliin sopisi hyvin koordinoida tätä toimintaa, sillä useiden alojen tutki-mus Suomessa jakaantuu monen ministeriön alaisuuteen. Lisäksi opetusministeriöllä onjo alaisuudessaan kaksi vastaavanlaista toimintaa tekevää laitosta (Tampereen yliopistos-

109

sa sijaitseva yhteiskuntatieteellisen tutkimusaineiston arkisto ja CSC-Tieteellinen lasken-ta Oy:n kielipankki). Suomen Akatemialla voisi myös olla aktiivinen rooli tietoaineisto-jen saatavuuden edistäjänä. Tutkimuksen haastatteluissa ehdotettiin, että Suomen Akate-mia velvoittaisi omissa sopimuksissaan Akatemian rahoituksella tehdyissä tutkimuksissasyntyvien tietoaineistojen saattamista myös muun tutkimuksen käyttöön pääsääntöisesti.

Tutkimusaineistojen omistus- ja käyttöoikeudet ovat epäselviä yliopistojen tutkijoille.Yliopiston sisällä tulisi yhteisesti sopia menettelytavat ja sopimusmallit eri tilanteisiin.Tämän lisäksi tutkijoita tulisi kouluttaa juridisissa ja sopimuksellisissa asioissa ja heilletulisi tiedottaa yhteisistä periaatteista.

Yliopistojen tulisi suosituksin edistää tietotekniikkaan liittyvien standardien käyttöä jatunnettavuutta yliopistoissa. PUBLAW 2:ssa todettiin, että julkinen sektori tarvitseetehokkaammat tietojen hallintamenettelyt. Erityisesti tarvitaan yleiset, kansainvälisestitunnustetut standardit tietoaineistojen keräämistä, varastointia ja siirtoa varten. Teknis-ten standardien lisäksi esimerkiksi hallinnollisissa ja tilastollisissa tietoaineistoissa tarvit-taisiin myös tietosisällöllisiä standardeja varmistamaan tietojen tarkkuus, luotettavuus japysyvyys ja helpottamaan hallinnon ylläpitämän tiedon jakamista ja vaihtoa.

Tutkimuksessa suoritetuissa haastatteluissa tuli esille, että suurin osa Suomen kunnis-ta ei hallitse vielä paikkatietojärjestelmän käyttöä eikä ylläpitoa. Siksi kunnilla ei myös-kään se ole käytössä, vaikka järjestelmä olisi merkittävä työväline kunnille. Yliopistojentäydennyskoulusta vastaavat palvelut tai maantieteen laitoksilta valmistuneiden henkilöi-den yritykset voisivat täyttää tätä koulutuksellista tarvetta. Kuntien sisäisen tietojärjestel-män kehittäminen nimettiinkin haastatteluissa yhdeksi tietohuollon tärkeäksi tehtäväksi.

Tutkimuksessa tuli esiin, että tieteellisten kirjastojen rooli ja merkitys tiedon levittäjä-nä ei ole vähentynyt. Tieteelliset kirjastot edustavat edelleen jäsentynyttä palvelukokonai-suutta, jota yritys- ja yliopistomaailma käyttää niiden hyvän ja helposti saavutettavissaolevan palvelun kautta. Siksi tieteellisille kirjastoille suunnattu resursointi on tiedon saa-tavuuden resursointia ja sitä tulisi tukea tulevaisuudessa, kuten myös EU:n komission jul-kista tietoa koskevan vihreän kirjan kohdassa 66 todetaan. Ajankohtainen tuettava hankeon tällä hetkellä opetusministeriön kansallinen elektroninen kirjasto-ohjelma FinELib,joka voidaan ymmärtää osaksi Suomen perustietopalvelua.

LIITE 1: YLIOPISTOJEN TUTKIJOIDENHAASTATTELULOMAKE

2.12. 1998

TUTKIMUSHAASTATTELU

liittyen Päivi Kytömäen lisensiaatintutkimukseen aiheesta

YLIOPISTOJEN JA TUTKIMUSLAITOSTEN TIETOAINEISTOT JA NIIDEN

SAATAVUUS, KIINNOSTAVUUS JA HYÖDYNNETTÄVYYS EU:N JA SUOMENINFORMAATIOPOLITIIKAN VALOSSA

1

Arvoisa vastaanottaja

Julkinen sektori on merkittävin erilaisten tietoaineistojen tuottaja yhteiskunnassa.

Tietoaineistot kerätään, kootaan ja ylläpidetään yleensä julkisen sektorin piirissä

viranomaisen tai vastaavan omaa toimintaa varten tai sen seurauksena. Tietoaineistot

voivat olla numeroita, tekstiä, ääntä, piirroksia ja kuvia. Julkishallinnon toimintaansa

säännöllisesti ja systemaattisesti keräämillä tietoaineistoilla voi kuitenkin olla arvoa myös

pääkäyttönsä ulkopuolella ja niiden laajemmasta saatavuudesta olisi hyötyä sekä

yksityiselle että julkiselle sektorille.

Euroopan unionin tavoitteena on ollut noin 10 vuoden ajan julkisin varoin kerätyn

tiedon kaupallinen hyödyntäminen työllisyyden parantamiseksi. Tavoitteen taustalla on

käsitys, että tieto/informaatio on teollisen kehityksen moottori tulevaisuudessa ja tieto-/

informaatiomarkkinat tärkein kehittämisalue EU:n kokonaisstrategiassa. Myöhemmin

1990-luvulla on myös alettu korostaa kansalaisten oikeutta julkisin varoin kerättyyn

tietoon. Tiedon kaupallista hyödyntämistä varten EU:n komissio antoi v. 1989 ns.

synergiasuosituksen jäsenvaltiolleen. Synergiasuosituksen keskeinen suositus on, että

julkisen sektorin tulisi antaa keräämänsä aineistot yksityisen sektorin käyttöön joko

veloituksetta tai luovutuskustannuksia vastaavalla hinnalla. EU:n komissio on seurannut

synergiasuosituksen toteutumista ja asiasta on ollut usean vuoden ajan valmisteilla ns.

vihreä kirja. Vihreän kirjan ilmestyminen on viivästynyt asian vaikeuden takia.

Suomen liityttyä EU:n jäseneksi asia on koskenut myös Suomen julkista sektoria.

Suomessa on vuodesta 1994 lähtien eri otteeseen, lähinnä valtiovarainministeriön

toimesta, valmisteltu synergiasuosituksen toteutumisen mahdollistamista ja tukemista.

1. Aineistonkeruuvaiheessa käytin tutkimuksesta vielä vanhaa nimeä

111

Suurin este on liittynyt maksuperustelakiin, joka on laadittu aivan toisenlaisten

periaatteiden pohjalta. Kansalliset tietoaineistot ovat esillä mm. Suomi

tietoyhteiskunnaksi - kansalliset linjaukset - strategiassa, hallituksen iltakoulun

periaatekannanotossa toimenpiteistä suomalaisen tietoyhteiskunnan kehittämiseksi

(1995), Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiassa ja syksyllä 1998 SITRA ja

valtiovarainministeriön yhteissopimuksella laaditussa uudessa Suomen kansallisessa

tietoyhteiskuntastrategiassa. Kaikissa näissä tavoitteena on ollut kansallisten

tietovarantojen kartoittaminen ja saattaminen laajempaan, ei vain yksityisen sektorin

käyttöön. SITRAn tietovarantojen selvitystoimeksiannossa todetaan:

Tietovaranto on muodostumassa tärkeäksi tuotannontekijäksi ja kansallisilla

tietovarannoilla on yhä laajempi merkitys kansantaloudessa. Yhteiskunnan investointeja

tiedon keruuseen, ylläpitoon ja jalostamiseen ei erityisemmin tiedosteta eikä niiden

tuottamaa hyötyä kansantaloudessa tunneta. Tietomarkkinoiden kehittymisen kannalta on

tarpeen selvittää tietovarantojen arvoa ja tiedon hyödyntämisen potentiaalisia esteitä.

Teen lisensiaatintutkimusta Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen laitokselle.

Työni "työnimi" on mainittu tämän kirjeen alussa. Työssäni kuvaan EU:n politiikka

julkisen sektorin tietovarantojen hyödyntämiseksi sekä Suomen reagointia EU:n

tavoitteisiin nähden. Koska julkisen sektorin tietoaineistot tarkoittaa myös yliopistoissa

tutkimustoiminnan tuloksena syntyneitä aineistoja, kartoitan niitä otantahaastatteluilla.

Mielenkiintoni on erityisesti kartoittaa, syntyykö tutkimuslaitoksilla aineistoja, joista

toiset tahot (kansalaiset, toiset tutkimuslaitokset tai yritykset) voisivat olla kiinnostuneita.

Samoin testaan muita saatavuuteen ja hyödynnettävyyteen liittyviä asioita, joita EU:n ja

Suomen strategioissa ja asiakirjoissa on tullut esille.

Päivi Kytömäki

KYSYMYKSET

Haastateltava: nimi, oppiarvo, virka-asema, laitos.

1. Laitoksellanne / tutkimuksessa syntyvien tietoaineistojen kuvailuKuvailkaa karkeasti, millaisia tietoaineistoja (aihe, kattavuus) laitoksenne tutki-

mustyössä/toiminnassa syntyy? Missä muodossa aineistot ovat tallennetut?2. Aineistojen kiinnostavuus

Mitkä edellä kuvatuista aineistoista voisivat mielestänne kiinnostaa / hyödyttääjotakin toista tahoa kuten toista tutkimuslaitosta, yritystä tai muuta tahoa? Ketä jamiksi?

3. Aineistojen kerääminen ja säilytys

a) Tapahtuuko tutkimusalallanne tietoaineistojen päällekkäistä keräämistä? Jostapahtuu, missä määrin ja miksi?

b) Arvioikaa kohdassa 2. mainittujen aineistojen keräämisen ja muokkauksen suunni-telmallisuutta (vrt. tietojen vertailtavuus, luotettavuus, kattavuus, käytettävyysjne.)

c) Missä muodossa kohdassa 2. mainitut tietoaineistot ovat (kertyvätkö jotkut jo tieto-kantoina)? Ovatko ne teknisesti valmiit annettavaksi vai aiheuttaisiko luovutuslisätyötä?

d) Liittykö kohdassa 2. mainittuihin aineistoihin tietoturvakysymyksiä?e) Missä vaiheessa kohdassa 2 mainitut aineistot voisi asettaa julkisesti tai toisen tut-

kimusryhmän käytettäväksi?

112

f) Olisiko mielestänne järkevämpää, että tietyt tutkimuksen tietoaineistot (muutkinkuin yhteiskuntatieteelliset) koottaisiin tiettyihin valtakunnallisiin keskuksiin käyt-töön asetettavaksi? Mitä muuta tapaa ehdottaisitte aineistojen käytön lisäämiselle?

7. Aineiston omistus- ja käyttöoikeusOnko kohdassa 2. mainittujen aineistojen käyttöoikeutta rajattu esim. tutkimusso-

pimuksin? Jos on, kenelle oikeudet on annettu?8. Aineistojen hinnoittelu

EU:ssa ja Suomessa on esitetty, että tietoaineistojen luovuttaminen toiselle tarvit-sevalle taholle pitäisi tapahtua joko maksutta tai luovutuksesta ("irrottamisesta") välit-tömästi aiheutuvilla kustannuksilla. Mikäli tilaaja haluaisi tietovarannon ylläpitäjältäaineiston erikoiskäsittelyä, siitä voitaisiin periä toimenpiteistä aiheutuvat liiketalou-dellisesti lasketut kustannukset. Pidättekö tätä hinnoitteluperiaatetta hyväksyttävänä?

9. PerustietopalveluPerustietopalvelun idea on seuraava:Julkisen hallinnon tuottamien, tietokoneella käsiteltävässä muodossa olevien tieto-

jen tulee olla perustietopalveluna saatavilla sikäli kuin tietoturvasta, valtakunnan tur-vallisuudesta tai muista säädöksistä ei muuta johdu. Perustietopalvelu onyhteiskunnan tietohuollon palvelu, jonka mukaisesti viranomaisten keräämä ja pitämäyhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto on saatavilla ilmaiseksi tai tiedon luovu-tuksesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan. Perustietopalvelu sisältääainakin tietojen luovuttamisen tietovälineellä tai se voi sisältää tietojen välittämisentietoverkon kautta. Perustietopalveluna luovutettuun tietoon ei viranomaisille jää teki-jänoikeutta.

SITRAn lokakuussa 1998 julkaisemassa Tietovarantojen hyödyntäminen ja demo-kratia – selvityksessä esitetään kansalliseen strategiaan: Määritellään joukko perustie-tovarantoja (julkishallinnon tärkeimmät tietovarannot), jotka ylläpidetään julkisinvaroin ja annetaan veloituksetta koko yhteiskunnan käyttöön. Näitä tietovarantoja esi-tetään käsiteltäviksi julkishyödykkeinä.

a) Onko ajatus perustietopalvelusta mielestänne hyväksyttävä?Perustelkaa kantanne; hyödyt tai haitat tutkimustyölle?

b) Onko laitoksellanne aineistoja, jotka voisivat olla perustietopalveluun kuuluviaaineistoja?

c) Mitkä tietoaineistot mielestänne kuuluisivat perustietovarantoihin ja perustietopal-veluun?

4. Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuusTietojen laajan hyödyntämisen edistämiseksi viranomaisen tulisi kuvata kerää-

mänsä, muun yhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto sekä mahdollinen kysei-seen tietoon liittyvä tietopalvelu ja muut tiedon luovutukseen liittyvät periaatteet.Tämä julkista tietovarantoa kuvaava tieto tarjottaisiin tietoverkossa avoimena, mak-suttomana perustietopalveluna. Internetissä olisi näin esimerkiksi hakemisto, jossakaikki julkisin varoin kootut tietoaineistot olisi esitelty sekä niiden osoitteisto, joitamolempia pidettäisiin ajantasalla.

Pidättekö ilmoitusvelvollisuutta ja edellä kuvattua koottua tietoaineistojen tietopal-velua kannatettava esityksenä? Perustelkaa kantanne?

113

5. Toisten tietoaineistojen käyttö

a) Oletteko hankkinut tietoaineistoja muualta tutkimustoimintaanne varten? Mistä,millaisia aineistoja?

b) Onko joku muu taho käyttänyt laitoksenne /teidän tuottamaa aineistoa tutkimuk-sessaan? Mikä taho? Millaisia aineistoja? Oletteko hinnoitellut aineiston ja miten?

3. Toisten aineistojen käytön nykyinen toimivuusJos olette luovuttanut muille tahoille tietoaineistojanne tai saanut muilta / ollut

kiinnostunut muiden aineistoista, miten aineistojen luovuttaminen tai saaminen onsujunut: onko ollut vaikeuksia ja miten mahdolliset maksut ovat esimerkiksi vaikutta-neet asiaan?

4. Mikäli synergiasuositus muutettaisiin edellä esitetyssä muodossa direktiiviksi, aiheut-taisiko se jotain toimenpiteitä laitoksellanne?

5. Julkishallinnon aineistojen käytön laajentamispyrkimysten tunnettavuusOletteko ollut tietoinen julkishallinnon tietoaineistojen saatavuutta ja hinnoittelua

koskevista EU:n ja Suomen suunnitelmista ja linjauksista sekä maksuperustelainsää-dännön muutosvalmistelusta Suomessa?

Jos olette ollut tietoinen, mistä olette saanut tiedon?6. Muita mieleen tulevia näkökohtia tai kommentteja?

LIITE 2: YRITYSTEN EDUSTAJIENHAASTATTELULOMAKE

31.1. 1999TUTKIMUSHAASTATTELUliittyen Päivi Kytömäen lisensiaatintutkimukseen aiheestaYLIOPISTOJEN JA TUTKIMUSLAITOSTEN TIETOAINEISTOT JA NIIDEN

SAATAVUUS, KIINNOSTAVUUS JA HYÖDYNNETTÄVYYS EU:N JA SUOMENINFORMAATIOPOLITIKAN VALOSSA1,2)

KYSYMYKSETHaastateltava: Nimi, virka-asema, yritys

1. Yrityksenne toimenkuva ja tuotteetKuvailkaa lyhyesti toimialuettanne ja tuotteitanne.

2. Julkisen sektorin keräämien ja ylläpitämien aineistojen kiinnostavuusNimetkää julkisen sektorin ylläpitämiä aineistoja, joista yrityksenne olisi/on kiin-

nostunut oman toimintansa vuoksi?3. Julkisen sektorin keräämien tietoaineistojen käyttö

Oletteko hankkinut tietoaineistoja julkiselta sektorilta yritystoimintaanne varten?Mistä, millaisia aineistoja?

4. Julkisen sektorin tietoaineistojen käytön nykyinen toimivuusJos olette ostanut tai saanut tai ollut kiinnostunut julkisen sektorin tuottamista

aineistoista, miten aineistojen luovuttaminen taisaaminen on sujunut: onko ollut vai-keuksia ja miten mahdolliset maksut/tietoturva-asiat/tallennus- ja keräysmuodot ovatesimerkiksi vaikuttaneet asiaan?

Onko kohdassa 3 mainittujen aineistojen käyttöoikeutta rajattu esim.sopimuksin?Jos on, miten?

5. Aineistojen hinnoittelu

1. Aineistonkeruuvaiheessa käytin tutkimuksesta vielä vanhaa nimeä.2. Haastatellut yritysten edustajat saivat kysymysten mukana saman lähetekirjeen kuin

yliopistojen edustajat.

115

EU:ssa ja Suomessa on esitetty, että tietoaineistojen luovuttaminen toiselle tarvit-sevalle taholle pitäisi tapahtua joko maksutta tai luovutuksesta ("irrottamisesta") välit-tömästi aiheutuvilla kustannuksilla. Mikäli tilaaja haluaisi tietovarannon ylläpitäjältäaineiston erikoiskäsittelyä, siitä voitaisiin periä toimenpiteistä aiheutuvat liiketalou-dellisesti lasketut kustannukset. Pidättekö tätä hinnoitteluperiaatetta hyväksyttävänä?

6. PerustietopalveluPerustietopalvelun idea on seuraava:'Julkisen hallinnon tuottamien, tietokoneella käsiteltävässä muodossa olevien tieto-

jen tulee olla perustietopalveluna saatavilla sikäli kuin tietoturvasta, valtakunnan tur-vallisuudesta tai muista säädöksistä ei muuta johdu. Perustietopalvelu onyhteiskunnan tietohuollon palvelu, jonka mukaisesti viranomaisten keräämä ja pitämäyhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto on saatavilla ilmaiseksi tai tiedon luovu-tuksesta aiheutuvia kustannuksia vastaavaa maksua vastaan. Perustietopalvelu sisältääainakin tietojen luovuttamisen tietovälineellä tai se voi sisältää tietojen välittämisentietoverkon kautta. Perustietopalveluna luovutettuun tietoon ei viranomaisille jää teki-jänoikeutta.

SITRAn lokakuussa 1998 julkaisemassa Tietovarantojen hyödyntäminen ja demo-kratia-selvityksessä esitetään kansalliseen strategiaan : Määritellään joukko perustie-tovarantoja (julkishallinnon tärkeimmät tietovarannot), jotka ylläpidetään julkisinvaroin ja annetaan veloituksetta koko yhteiskunnan käyttöön. Näitä tietovarantoja esi-tetään käsiteltäväksi julkishyödykkeinä.

a) Onko ajatus perustietopalvelusta ja perustietovarannoista mielestännehyväksyttävä?Perustelkaa kantanne; hyödyt tai haitat yritystoiminnallanne?

b) Mitkä aineistot mielestänne kuuluisivat perustietovarantoihin tai perustietopalveluun.7. Tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus

Tietojen laajan hyödyntämisen edistämiseksi viranomaisen tulisi kuvata kerää-mänsä, muun yhteiskunnan kannalta käyttökelpoinen tieto sekä mahdollinen kysei-seen tietoon liittyvä tietopalvelu ja muut tiedon luovutukseen liittyvät periaatteet.Tämä julkista tietovarantoa kuvaava tieto tarjottaisiin tietoverkossa avoimena, mak-suttomana perustietopalveluna. Internetissä olisi näin esimerkiksi hakemisto, jossakaikki julkisin varoin kootut tietoaineistot olisi esitelty sekä niiden osoitteisto, joitamolempia pidettäisiin ajantasalla.

Pidättekö ilmoitusvelvollisuutta ja edellä kuvattua koottua tietoaineistojen tietopal-velua kannatettava esityksenä? Perustelkaa kantanne?

8. Julkishallinnon aineistojen käytön laajentamispyrkimysten tunnettavuusOletteko ollut tietoinen julkishallinnon tietoaineistojen saatavuutta ja hinnoittelua

koskevista EU:n ja Suomen suunnitelmista ja linjauksista sekä maksuperustelainsää-dännön muutosvalmistelusta Suomessa?

Jos olette ollut tietoinen, mistä olette saanut tiedon?9. Muita asiaan liittyviä ajatuksia, kommentteja ja ehdotuksia?

LIITE 3: EU:N KOMISSION SYNERGIASUOSITUS

”Guidelines for improving the synergy between the public and private sectors inthe information market"

ESA:n (the European System of Integrated Economic Acconts) perusperiaatteidenmukaan julkinen sektori käsittää julkiset keskus- ja paikallishallinnot, jotka hallinnoivatja rahoittavat ei-kaupallisia, yhteisön etua palvelevia toimintoja, ja laitokset, jotka saavatperusrahoituksen julkisista varoista. Organisaatioiden, jotka ovat joko kokonaan tai osit-tain julkisen sektorin omistuksessa ja jotka toimivat normaalien markkinasääntöjenmukaan, katsotaan näissä ohjeissa kuuluvaan yksityiseen sektoriin. Seuraavissa ohjeissa”hyväksikäyttö” voi käsittää joko kaikki tietopalvelujen rakentamiseen, tuotantoon jajakeluun liittyvät toimet tai vain osan niistä. Elektroniset tietopalvelut käsittävät kaikkibinaarimuotoisiin tietokonetallenteisiin perustuvat tuotteet ja palvelut.

Julkinen sektori perusdatan ja informaation tuottajana

1. Julkishallinnon toimintaansa varten säännöllisesti ja systemaattisesti keräämillä tieto-aineistokokoelmilla on arvoa myös pääasiallisen käyttötarkoituksensa ulkopuolella, janiiden laajemmasta saatavuudesta hyötyisivät sekä yksityinen että julkinen sektori.Elleivät käytäntö tai yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen aseta rajoituksia, jul-kisten organisaatioiden on sallittava yksityisen sektorin käyttää perustietoaineistojaanja tietoteollisuuden hyödyntää niitä elektronisten tietopalvelujen kautta. Rajoitusmah-dollisuus kohdistuu todennäköisesti lähinnä aineistoon, joka koskee kansallista tur-vallisuutta, kansainvälisiä suhteita, yleistä turvallisuutta, oikeudenkäyntiä,yksityisyyttä, kaupan ja teollisuuden luottamuksellisuutta ja muuhun sellaiseenaineistoon, joka on lain mukaan luottamuksellisia. Kun julkinen sektori kieltäytyyluovuttamasta aineistoa yksityiselle sektorille, sen tulee antaa päätöksensä syistä sel-vitys.

2. EY:n jäsenmaiden tulee laatia ja julkaista ohjeet julkisen sektorin tietoaineistojen luo-vuttamisen, käytön ja jatkohyödyntämisen ehdoista. Yksityiskohtaisemmissa maa- jaaluekohtaisissa ohjeissa tulee ottaa huomioon kyseisen maan mahdolliset erityisolo-suhteet.

117

3. Julkisen sektorin keräämien tietoaineistojen jatkohyödyntämismahdollisuuksia tuleearvioida säännöllisesti. Olosuhteiden niin salliessa suositellaan yksityisen sektorinosallistumista arviointiin.

4. Tietoaineistojen saatavuus tulee saattaa yksityisen sektorin tietoon ja samoin menet-telytavat, joilla niitä voidaan saada, käyttää ja hyödyntää, tulee tehdä selviksi. Neu-vottelumenettelytavat ja hinnoitteluperiaatteet (ottaen huomioon tietoaineistonluonne) tulee yhdenmukaistaa julkishallintojen kesken siinä määrin kun on käytän-nöllistä. Yhdenmukaistamista varten tulisi perustaa neuvoa-antava elin. Hinnoittelu-politiikka voi vaihdella tiedon luonteesta riippuen. Hinnan tulisi olla suhteessa niihinkuluihin, jotka aiheutuvat tietojen valmistelusta ja antamisesta yksityisen sektorinkäyttöön, mutta sen ei tulisi välttämättä sisältää täyttä maksua sellaisesta tiedonkeräämisestä ja käsittelystä, joka tehdään osana organisaation tavanomaista toimintaa.Hintaa voi laskea se, että syntyvän tietopalvelun voidaan katsoa olevan yleisen edunkannalta välttämätön. Julkisen sektorin kirjanpitomenettelyjen ei tulisi estää maksunsaamista myydystä palvelusta tai tiedoista.

5. Kun julkisia tietoaineistoja luovutetaan yksityisen sektorin hyödynnettäväksi, senkäytölle ei saa asettaa asiakastyypin mukaisia tai alueellisia rajoituksia. Yleinen peri-aate on, että yli rajojen tapahtuvalle informaation kululle ei tule asettaa mitään tar-peettomia esteitä.

6. Kaupallisten tietokantatuottajien ja isäntäpalvelujen kanssa tehtävissä sopimuksissa jamuissa järjestelyissä ei kenellekään saisi myöntää yksinoikeuksia, jos ne johtavat kil-pailun vääristymiseen. Jos yksinoikeuksia pidetään välttämättöminä (esimerkiksi sil-loin, kun kyseessä on uudelle markkina-alueelle tunkeutuminen tai julkisen edunpalvelu), ne voidaan sallia, mutta niitä täytyy arvioida säännöllisesti uudelleen.

Julkinen sektori elektronisten tietopalveluiden tarjoajana

7. Julkisen sektorin tulee omaksua menettelytapoja, jotka rohkaisevat yksityisen sekto-rin investointeja julkiseen tietoon perustuvien tietopalveluiden kehittämisessä. Tieto-kantateollisuudelle on luonteenomaista alhaiset investointitasot ja riskien välttäminen.

8. Kun joku julkishallinnon organisaatio antaa suoraan elektronista tietopalvelua, sentulee välttää menettelytapoja, jotka johtavat kilpailun vääristymiseen. Ennen uudenpalvelun perustamista ja jo olemassa olevan jatkamista julkishallinnon organisaationtulisi tarkistaa, voisiko joku olemassa oleva yksityinen palvelu täyttää palvelutarpeen.Syitä, joiden vuoksi julkinen sektori saattaisi kehittää ja tukea elektronisia tietopalve-luja, voisivat olla muun muassa seuraavat:

i palvelu on yleisen edun kannalta olennaisen tärkeä, mutta yksityinen sektori onhaluton tai kykenemätön tarjoamaan sitä;

ii palvelu on erottamaton osa julkisen sektorin tehtäviä;

iii tarvitaan ilmeisen neutraali palvelu, joka on riippumaton yksityisestä tietopalvelu-alasta.

9. Julkisen sektorin tarjoamat elektroniset tietopalvelut tulee arvioida säännöllisesti senpäättämiseksi, onko julkisen vai yksityisen sektorin tarkoituksenmukaisinta ylläpitääniitä, ja onko toivottavaa, että yksityinen sektori osallistuu niiden tuotantoon ja jake-luun, tai että ne korvataan kaupallisilla palveluilla. Julkinen sektori voisi esimerkiksi

118

kehittää tietokantoja ja harkita niiden tarjoamista yksityiselle sektorille tai tarjota tie-tokantojensa jakeluoikeuksia yksityiselle sektorille. Jotta veronmaksajat hyötyisivätmenestyvien tietokantojen myyntituloista, voidaan neuvotellun hinnan lisäksi harkitatekijänpalkkioiden maksamista.

10. Elektronisen tietopalvelun yrityksiä EU-maissa tulee kohdella tasaveroisina riippu-matta niiden alkuperämaasta. Esimerkiksi tarjous julkisen sektorin tiedon käyttöoi-keudesta tulisi tehdä kaikille EU:n (v. 1989 EY:n) palveluntarjoajille eikä kotimaisiapalveluntarjoajia tule suosia.

Julkisen sektorin tietopalveluille antama tuki

11. Julkisen sektorin tukea voidaan antaa vain EU:n (v. 1989 EY:n) kilpailusääntöjenmukaisesti (sopimuksen artiklat 92 ja 93).

12. Julkisen sektorin antamaa suoraa tai epäsuoraa rahallista tukea voidaan tarjota rohkai-semaan esikilpailullista tutkimus- ja kehitystyötä ja rohkaisemaan uusien markkina-alueiden synnyttämistä. Julkista tukea voidaan antaa edellyttäen, on laadittu järkevät,ei-diskriminoivat menettelytavat tutkimus- ja kehitystyön tulosten siirtämiseksi kiin-nostuneille niille organisaatioille EU-maissa, jotka tahtovat hyödyntää niitä kaupalli-sesti. Julkisen tuen tulisi kattaa vain osa investointikuluista kehitys- ja alkuvaiheidenaikana eikä palvelun jatkuvia operatiivisia kuluja, eikä tällainen ajallisesti rajoitettutuki saisi johtaa olemassa olevien palvelujen epäreiluun kilpailutilanteeseen.

13. Julkista apua voidaan myös antaa niiden tietopalveluiden kehittämiseen ja ylläpitämi-seen, jotka eivät voi olla kaupallisesti kannattavia, mutta jotka ovat välttämättömiäyleisen hyödyn takia. Julkinen apu voi myös liittyä kielimuurien vähentämiseen ole-massa olevien, eurooppalaista alkuperää olevien tietokantojen käytössä mahdollista-malla niiden käytön myös muilla kielillä.

14. Osana tietomarkkinoiden kehityksen stimulointia tulisi harkita julkisen ja yksityisensektorin yhteishankkeiden perustamista.

Julkinen sektori voi antaa tukea uudelle tietopalvelutuotteelle toimien alkuvaiheessaeräänlaisena varmistajana ("launch customer").

15. Ehdot, jotka säätelevät sitä julkista tukea, jota annetaan eurooppalaisten sähköistentietopalvelujen käyttäjille eivät saa asettaa niitä eriarvoiseen asemaan niiden EU-alku-perämaan perusteella.

16. Julkisen sektorin kirjanpitoon ja budjetointiin liittyvien menettelytapojen sekä rahan-vaihtoa koskevien säännösten ei tule estää sitä, että kiinnostuneiden julkisten tahojenon mahdollista käyttää elektronisia tietopalveluja EY:n alueella.

Lainsäädännölliset vastuut:

17. Julkisen sektorin tulee pyrkiä poistamaan yksityisen sektorin julkisen tiedon käytölleja hyödyntämiselle olevat perusteettomat lailliset tai muut esteet. Esimerkiksi julkis-hallinnon tulee soveltaa tiedon luokitussääntöjä johdonmukaisesti.

18. Julkisen sektorin tulisi käyttää mahdollisimman laajasti hyväkseen Bernin sopimuk-sen artikla 2(4):ssa annettua harkintamahdollisuutta vapauttaa tekijänoikeudesta laki-ja hallintoasioita käsittäviä tekstejä ja näiden tekstien virallisia käännöksiä. Julkisen

119

sektorin ei tulisi antaa yhdelle organisaatiolle yksinoikeutta monistaa tekijänoikeusso-pimuksen alaista tekstiä, jos tämä estää toisten käyttäjien arvon lisäystä eli on toisillehaitallinen.

Tukholman tekijänoikeuskokouksessa 1967 tarkistetussa artiklassa 2 (4) todetaan, ettäEU:n maakohtaisissa lainsäädännöissä tulee määritellä virallisille teksteille tai niidenvirallisille käännöksille määrättävä suoja. Tarkoituksena on, että maat omaksuisivat sopi-muksesta toivottavimman tulkinnan rohkaistakseen yksityistä tahoa luomaan kehittyneitätietopalveluja.

19. Kun julkisen sektorin tietoaineistoja on annettu yksityisen sektorin käyttöön tai jatko-jalostukseen, tulee aikaisemmin laissa määritellyt kansalaisten oikeudet alkuperäisenmateriaalin käyttöön säilyttää.

Kansalaisen tulisi siis voida käyttää ko. tietoja kuten ennen sen luovutusta yksityisen sek-torin käyttöön.

LIITE 4: HAASTATELTUJENYLIOPISTOTUTKIJOIDEN TUTKIMUKSESSA TAILAITOKSELLA SYNTYNEET TIETOAINEISTOT

Aineisto I - kieliaineisto

Haastatellun tutkijan laitoksen kielitieteellisessä tutkimuksessa tarvitaan suuria aineisto-ja, joita ei tuoteta itse, vaan jotka yleensä saadaan jostain. Haastateltu kuvasi aineistojentarvetta seuraavasti: "Kun ... otetaan ... kymmenen riviä tekstiä, niin sieltä löytyy aikahyvät kirjainfrekvenssit ja sanojen frekvenssejä rupeaa löytymään, kun meillä on miljoo-nia sanoja. Mutta sitten kun me ruvetaan (tutkimaan) sanojen käyttöjä ja tämmöisiä laa-jempia (kokonaisuuksia) ottamaan, niin meiltä yleensä loppuu aina tilastot kesken".

Haastatellun edustaman laitoksen suurin aineisto on noin 20 miljoonan sanan tekstiai-neisto LE-PAROLE. Aineisto liittyy laajaan europrojektiin ja se on koottu eri kustantajil-ta sisältäen suomenkielistä kirja- ja sanomalehtitekstiä. Tekstit oli muutettu yhdessä koti-maisten kielten tutkimuslaitoksen kanssa rakenteiseen standardimuotoon TEI (text enco-ding initiative), joka on eräs ns. SGML-dokumenttityyppimääritys. Tämän lisäksi laitok-sella on lukuisia muita yksittäisillä sopimuksella saatuja pienempiä tekstejä, joita onuseilla kymmenillä eri kielillä, mm. ruotsiksi, entisen Neuvostoliiton alueen vähemmistö-kielillä, uuden testamentin käännöksiä useilla kielillä jne. Edellä mainittujen aineistojenalkuperäiset tekijänoikeudet ovat siis muualla ja niiden käyttösopimukset rajaavat aineis-tojen käyttöä.

Kolmas aineistotyyppi ovat laitoksella oman toiminnan tuloksena syntyneet säännös-töt ja sanastot (leksikot), jotka ovat toisaalta aineistoja mutta toisaalta myös tietokoneoh-jelmien kaltaisia. Näitä ohjelmia voidaan käyttää laitoksen tutkimuksessa. Kuitenkin näi-den aineistojen kohdalla sovelletaan tietokoneohjelmien tekijänoikeuspykälää, joka yli-opistojen tutkijoiden kohdalla antaa tekijänoikeuden tekijälleen, ei laitokselle. Laitoksel-ta liikkeelle lähteneitä firmoja on (ainakin) kolme, jotka hyödyntävät tutkimustyössä syn-tyneitä ohjelmistoja kaupallisesti.

Aineistojen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

121

Suurin osa edellä mainituista kieliaineistoista on haastatellun mukaan sekä yrityksille ettätoisille tutkimuslaitoksille kiinnostavia ja hyödyllisiä. Haastateltu kertoi, että haastatteluaedeltäneenä päivänä olleessa Euromap-seminaarissa useat kieliteknologian yritykset oli-vat esittäneensä kiinnostuksensa erityisesti LE-PAROLE-aineistoihin. Aineistot ovat näil-le firmoille paitsi selvästi kiinnostavia niin tiettyihin asioihin suorastaan välttämättömiä.Sanakirjatyyppiset materiaalit ovat ns. sensitiiviisiä aineistoja, koska niistä tehdään tuot-teita. Tietty osa kieliaineistoista oli puhtaasti akateemista ja "kulttuuriyhteistyötä vartenhyödyllistä". Laitoksen aineistoja oli hyödynnetty 1980-luvulta asti useiden Pohjoismai-den vastaavien laitosten kanssa tehdyssä yhteistyössä.

Aineisto II - suomen ja sukukielten aineistot

Toinen kielitieteen edustaja tunsi ainoastaan laitoksensa suomen kieleen, saamen kieleenja viron kieleen liittyvät aineistot, jolloin laitoksen muita aineistoja ei käsitelty haastatte-lussa lainkaan. Käytän tutkimuksessani näistä aineistoista suomen ja sukukielten aineis-tot - nimeä saadakseni aineistojen nimestä lyhyen ja helppokäyttöisen. Haastatellun lai-toksen tietoaineistot ovat kielimateriaalia, joista isoimmat aineistoryhmät ovat ns. Oulunkorpus, äänitenauha-arkisto, paikannimiarkisto ja suomen kielen oppimiskorpus. Korpuk-sella tarkoitetaan järjestelmällisesti kerättyä, dokumentoitua ja yleensä jäsennettyä teksti-aineistoa. Tämän lisäksi laitoksella on joukko erilaisia pienempiä aineistoja, kuten esi-merkiksi videoituja televisioesiintymisiä ja tietokonetallenteita lasten kielestä. Aineistotovat syntyneet opinnäytetöiden ja tutkimuksen oheismateriaalina.

Oulun korpus, joka oli aikanaan maailmallakin ainutlaatuinen kielitieteellinen korpus,on kattava 1960-luvun lopun suomen yleiskielen aineisto. Aineisto käsittää 5800 teksti-katkelmaa ja yhteensä noin puoli miljoonaa sanaa. Aineisto on tehty otannalla, joka onkuvattu tarkasti ja se koostuu 1961-67 ilmestyneestä suomenkielisestä kaunokirjallisuu-desta ja tietokirjallisuudesta, radion puheohjelmista vuosina 1968-1969 sekä vuonna 1967ilmestyneistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Aineisto koostuu juoksevasta tekstistä ja aak-kosellisesta hakusanaosuudesta, missä sana on kontekstissaan. Aineiston pohjalta on jul-kaistu ainoana lajissaan suomen kielen taajuussanasto vuonna 1979. Lisäksi aineistoa onsaatavilla mikrofilmeinä ja vuodesta 1998 syksystä lähtien CSC - Tieteellinen laskentaOy:n tietopankkipalvelun kautta elektronisesti. Yksistään Oulun korpuksesta on tehty yli60 pro gradu -työtä, ainakin puolenkymmentä väitöskirjaa ja useita lisensiaatintöitä. Suo-men kielen sanaston dynamiikka-väitöskirja (Antero Niemikorpi, Vaasan yliopisto) perus-tuu Oulun korpukseen. Korpus edustaa 1960-luvun suomen kieltä ja koska kieli muuttuujatkuvasti, ei sitä ei voi tietenkään pitää nykykielen (1990-luvun) korpuksena.

Ääninauha-arkisto sisältää tuhansia tunteja murteita, nykypuhekieltä, lapsen kieltä,saamea, viroa, karjalaa ja joitakin muitakin sukukieliä. Osa äänitteistä on litteroitu teks-tiksi opinnäytetöiden yhteydessä. Näihin litteroituihin aineistoihin liittyy atk-pohjainenhakemisto, jossa osassa on hakusanamahdollisuus: ohjelma kertoo sen äänitteen ja äänit-teen kierrosluvun, josta kyseistä aihetta olevaa puhetta löytyy. Aineistossa on myös sellai-sia alkuperäisnauhoitteita, joita ei ole mm. nauhoitearkistossa.

Paikannimiarkisto sisältää opiskelijoiden keräämät paikannimet alkuperä- ja ääntä-misselvitykseen. Haastatellun laitoksella kerätty aineisto on paperiversiona ja siitä onannettu kopiot Helsingissä sijaitsevaan nimiarkistoon. Helsingin nimikokoelmista osa on

122

puolestaan mikrofilmeinä haastatellun laitoksella. Paikannimistöstä on Helsingissä atk-tietopankki, joka sisältää nyt noin 250 000 paikannimeä ja jonka tavoite on puoli miljoo-naa nimeä.

Suomen kielen oppimis-korpus on tekeillä oleva aineisto. Virolaisten suomen kielenoppijoiden kirjallisia ja suullisia tuotoksia on tallennettu ja analysoitu. Tästä on kehitteil-lä virheanalyysimetodi, jolla selvitetään suomen kielen oppimisen ongelmia. Samoin ontallennettu ja analysoitu Suomeen adoptoitujen virolaisten lasten suomen kielen oppimis-ta.

Aineisto II:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Yleisesti kaikkia edellä mainittuja aineistoja voi käyttää tutkimus laajasti mutta myös yri-tykset. Tutkijoista lingvistit yleensä, esim. yleisen kielitieteen tutkijat ympäri maapallon,suomen kielen tutkijat ja fennougristit, siis yliopistot ja muut tutkimuslaitokset kutenesim. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Suomen kieltä opiskellaan noin 90 yliopistos-sa maailmalla. Vaikeana pidetyn ja mainostetun kielen oppimista ja opettamista voidaankehittää ja helpottaa suomen oppimisaineiston avulla. Yritykset voivat käyttää suomenkielen aineistoja käännöstarpeitaan varten tai esim. monikielisten taajuussanakirjojen taisanakirjojen tekemiseen. Nokia Oy:stä oli oltu vähän ennen tätä haastattelua yhteydessähaastatellun laitokseen Oulun korpuksen saamisesta yritykseen käännöstyön helpottami-seksi. Lontoossa on suomen kieltä opetettu noin 20 vuotta suomen kielen taajuussanastonavulla siten, että viikossa on aina opittu 100 yleisyysjärjestyksessä. Vuoden oppimisenjälkeen on 75 % suomen kielen perussanastosta hallussa.

Suomen ja sukukielten aineistoja voidaan hyödyntää myös toisten tieteiden alueilla.Aineistoja voivat käyttää omassa tutkimustyössään mm. kirjallisuuden, kulttuurin, histori-an, kulttuuriantropologian ja kansanperinteen tutkijat: Esimerkkinä vaikkapa nauhoite,jossa vanhus kertoo maalaiskulttuuriin liittyvistä asioista kuten esimerkiksi vuodenkier-toon liittyvistä töistä. Oulun korpuksessa olevaa lehtiaineistoa voisi käyttää tutkittaessasen ajan maailmakuvaa ja ilmiöitä tai journalismin historiaa. Usein tehdään paljon pääl-lekkäistä keräystyötä samoilla alueilla, vaikka samaa aineistoa voitaisiin hyödyntää myöseri aloilla.

Aineisto III - kosmisen säteilyn mittausaineisto

Haastatellun tutkijan toimintayksikössä on tehty vuodesta 1963 lähtien kosmisen säteilynmittauksia eli mitattu avaruudesta tulevan kosmisen säteilyn hiukkasmääriä. Aineisto onsiitä lähtien olemassa numeerisessa muodossa ja mittaustulokset on tallennettu sähköises-ti levykkeille numeerisessa muodossa. Lisäksi yksikön ja monen mittausaseman kerää-mät kosmisen säteilyn tiedot vuoteen 1996 saakka on koottu cd-rom-levykkeelle. Haasta-tellun organisaation keräämiä tietoja on elektronisessa muodossa saatavissa organisaati-on www-sivuilta sekä nähtävissä graafisessa muodossa lähes reaaliaikaisena. Internetissäoleva mittausaineisto on siis kaikkien saatavissa. Haastatellun toimintayksikössä tehdäänkosmisten mittausten lisäksi seismisiä ja magneettisia mittauksia.

Haastatellun toimintayksikkö, kuten muutkin mittauspisteet, lähettää mittaustuloksettavallisesti tuntiarvoina kosmista säteilyä kerääviin maailmankeskuksiin, world data cen-tereihin. Maailmankeskuksia on useita ja ne keräävät laajasti esimerkiksi aurinko-maa-

123

fysiikkaan liittyvää tietoa aurinkotuulesta, inter-planetaarisesta magneettikentästä sekäauringosta jne. Maailmankeskuksien keräämät aineistot, jotka ovat siis ensisijaisesti mit-taustuloksia, ovat eräin poikkeuksin kaikkien käytettävissä keskuksen Internet-sivuilla.Voidaan todeta, että kosmisen säteilyn ja laajemmin avaruusfysiikan osalta maailmanlaa-juinen perustietopalvelu on jo toteutunut.

Aineiston III:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Kosmisen säteilyn aineisto on haastatellun mielestä kiinnostava ensisijaisesti tutkimuk-sen kannalta. Aineistoa voi kuitenkin hyödyntää myös tutkimuksen ulkopuolella, silläaineistoa voi käyttää aurinkomyrskyjen ja myös auringon toiminnasta peräisin olevienmagneettisten myrskyjen ennustamiseen. Kosminen säteily on ionisoivaa säteilyä, johonliittyy säteilyaltistus. Esimerkiksi auringon myrskyjä pyritään ennustamaan ja ennakoi-maan, sillä niihin liittyy erittäin voimakasta säteilyä, jolle henkilökunta lentokoneissa jaavaruus-aluksissa saattaa altistua. Magneettiset myrskyt puolestaan aiheuttavat laajojasähkökatkoksia, mistä syystä myös niitä pyritään ennustamaan. Kosmisen säteilyn vaiku-tusta säähän ja sen muutoksiin tutkitaan myös.

Aineisto IV - kallioperägeologian aineistot

Kallioperätutkimukseen liittyvät aineistot voidaan jakaa fyysisiin näytteisiin, niistä erimenetelmillä analysoimalla saatuihin numeerisiin analyysitulosaineistoihin ja niistä kai-kista tehtyihin tulkinta-aineistoihin. Kallioperätutkimuksessa näytteet otetaan yleensä kal-lioperästä hakkaamalla tai timanttikairaamalla. Aineistot, joita ovat kalliopaljastumat jaedellä kuvaamalla tavalla otetut irtonäytteet, kuvataan ensin silmämääräisesti havainnoi-malla, jonka jälkeen näytteet, riippuen tarpeista, tutkitaan vielä eri menetelmillä, joita on"aikamoinen repertuaari". Samasta näytteestä voidaan tehdä esimerkiksi mikroskoop-pipreparaatti, kemiallinen koostumusanalyysi tai elektromikroskooppinen analyysi.

Havainnointitiedot koodataan määrämuodossa korteille, joista tiedot mykyään siirre-tään pääsääntöisesti atk-muotoon. Tulkinta- ja analyysiaineistosta noin 70-80 % on haas-tatellun arvion mukaan atk-muodossa tallennettuna, mutta vaihteluväli on laaja: Joillakinlaitoksen tutkijoista kaikki heidän aineistonsa on elektronisessa muodossa, joillakin tutki-joilla ei mitään. Tallennusformaatit vaihtelevat laajasti ja joitakin vanhoja aineistoja onpian lähes mahdoton saada enää ”auki”, vaikka ne olisivatkin ns. atk-muodossa. Kauppa-ja teollisuusministeriön (KTM) rahoituksella on saatu joitakin vanhoja aineistoja konver-toitua uuteen käyttömuotoon, paikkatietojärjestelmään.

Aineisto IV:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Haastatellun arvion mukaan hänen edustamansa laitoksen kaikki kallioperään liittyvätaineistot voivat hyödyttää toista tutkimusta ja yritystoimintaa. Perusteluksi hän esitti, että"jos mennään tekemään jotakin kallioon liittyvää työtä, niin se on kuitenkin jollain taval-la hankittava se (perus)tieto" ensin. Kallioon liittyvä työ voi olla esim. raaka-ainevarojenetsintää tai ympäristöselvitystä kaikenlaista rakentamista porakaivon tekemisestä ainaydinjätteen loppusijoituspaikan rakentamiseen saakka. Raaka-aineenetsintä voidaan jakaa

124

kolmeen ryhmään, joita ovat 1) metallisien malmien etsintä (tällöin yleensä puhutaanmalminetsinnästä), 2) teollisuusmineraalien etsintä (esim. talkki ja kaoliini) ja 3) raken-nuskivien tai muuhun tarkoitukseen liittyvä etsintä..

Pelkästään malmeja etsii Suomessa Geologisen tutkimuskeskuksen lisäksi 30-40 orga-nisaatiota, joista haastateltu arveli olevan muutaman kymmentä ulkomaista, tosin "ulko-laiset eivät paljon siitä huutele". Rakennuskiveä käyttäviä firmoja on useita kymmeniä jakiveä muutoin raaka-aineena hyödyntäviä satoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö on mää-rittänyt ne mineraaliesiintymät ja kivilajit, jotka voidaan vallata, mutta tilastoi vain val-tausvaraus- ja valtausalueet sekä kaivospiirit. Kun haastatellun laitoksella yksistään noin20 ihmistä kerää kallioperäaineistoja, voi edellä olevan kerääjäorganisaatioiden määränperustella arvella, että kyseistä keräystyötä tekee useat sadat ihmiset.

Aineisto V - Kasvitieteelliset aineistot

Puutarha-aineisto

Haastatellun toimialueella syntyvät aineistot ovat puutarha-aineisto ja ympäristöseuranta-aineisto. Puutarha-aineisto syntyy institutionaalisesti tieteellisen puutarhan perustoimin-nan tuloksena puutarhan etsiessä lajeja ja lajikkeita ympäristön parantamiseen eli toisaal-ta hyötykasveiksi, toisaalta koristetarkoitukseen. Aineisto liittyy lajien käyttökelpoisuu-teen, kestävyyteen, uusien lajien ja lajikkeiden etsimiseen ja synnyttämiseen. Kasvitie-teelliset tutkimushankkeet ja opetus ovat osa puutarhan toimintaa.

Puutarha-aineiston mittaus- tai havainnointitulokset tallennetaan ensin kenttävihkoi-hin, joista ne viedään tietokantaan. Puutarha-aineisto on omana tietokantanaan, jossa ontiedot n. 30 000 - 40 000 kasvilajista, -lajikkeesta tai -alkuperästä. Aineistoa on kerätty1960-luvulta lähtien, mutta tietokantaan on viety tiedot systemaattisesti vuodesta 1984lähtien. Lisäksi takautuvasti on viety vanhempia aineistoja aina 1960-luvulta lähtien tieto-kantaan. Puutarha-tietokanta on sisäisen verkon kautta tutkijaryhmän käytössä, mutta sitäei ole yhdistetty Internetin kautta käytettäväksi, tätä kuitenkin suunnitellaan.

Maailmassa on noin 1300 tieteellistä puutarhaa. Englannissa oleva Kew Garden koor-dinoi puutarhojen tiedonkeruutoimintaa erityisesti eräiden uhanalaisten lajien osalta kerä-ten tiettyjen lajien dataa. Useat sadat tieteelliset puutarhat toimittavat sovittuja lajeja kos-kevat tietonsa Kew Gardeniin vuosittain. Ongelmana on ollut mm. se, etteivät tiedot jajärjestelmät ole yhteensopivia. Kew Gardenin tavoitteena on hajautettu järjestelmä, jossatiedot olisivat kunkin puutarhan omalla koneella, mutta tietojen siirto ja lukeminen tapah-tuisivat ongelmitta ja helposti. EU on rahoittanut eurooppalaisille tieteellisten puutarho-jen action plan-hanketta, johon sisältyy myös tallennettujen aineistojen hyödyntäminen jaylläpito sekä tietoisuus siitä, missä mitäkin on. Siis tieteellisten puutarhojen universaali-tietopalvelua EU:n tasolla! Hanke on alkuvaiheessa.

Ympäristöseuranta-aineisto

Toinen aineisto, jota kutsun tässä lyhyesti ympäristöseuranta-aineistoksi, liittyy kasveissaja kasvillisuudessa havaittaviin ympäristötilan muutoksien tutkimukseen ja seurantaan.Kyseessä on osittain institutionaalinen pitkäaikainen perushavainnointi, mitä tutkimusase-mat tekevät, ja osittain tutkimusryhmän tehtävänä oleva tutkimushanke. Aineisto on pit-käaikainen ekologinen aineisto, jota on kerätty useammasta eri paikasta Suomen Lapista

125

vuodesta 1972 lähtien, myöhemmin myös puutarhan koeolosuhteissa. Kasveista ja kasvil-lisuudesta tehdään fenologisia havaintoja eli havaintoja suhteessa aikaan esimerkiksi liit-tyen kevään, kesän jne. tuloon. Seurannassa mitataan mm. ruskaantumista, lehtien puh-keamista, kukintaa, siemensatoa sekä edellä mainittujen tuloa ja määrää (kasviyksiköit-ten määrää, kukkien määrää, siemensatojen määrää jne). Nämä fenologiset havainnotilmentävät ilmasto- ja ympäristömuutoksiin liittyviä, taustalla olevia vuorovaikutteisiahypoteeseja. Tämä tutkimus on myös osa kansainvälistä tundratutkimusta (ITEX, Interna-tional Tundra Experiments). ITEX:ssa on muodostettu 30-40 pisteen verkosto ympäri cir-cumpolaarista aluetta, missä kaikki pisteet tekevät samantyyppistä havainnointia. Havain-nointipisteitä on myös Alpeilla, Japanissa ja Amerikan Coloradossa.

Myös ympäristöseuranta-aineistosta tehdään ensin kenttämuistiinpanot, jotka kirjoite-taan puhtaaksi ja tallennetaan sekä paperimuotoisena kansioihin että atk:lle. Ympäristö-seuranta-aineistoa on kerätty vuodesta 1972 lähtien. Osa aineistosta on paperimuodossa,osa atk-muodossa. ITEX-projekti käynnistyi käynnistyi 1990 ja siihen liittyvät osataineistosta on toimitettu viiden vuoden ajalta sähköisessä muodossa myös NCEAS:ään,joka on USA:ssa Santa Barbarassa ja kuuluu Kalifornian yliopistojärjestelmään. Myöskaikki muut noin 30 ITEX-projektiin osallistuvaa tutkimusryhmää lähettävät tietonsa elikyseessä on kansainvälinen yhteinen tietopankki. NCEAS on ekologisiin systeemiana-lyyseihin keskittynyt yksikkö, joka tekee ekologisten pitkäaikaisaineistojen analyysejä jaylläpitää näitä aineistoja. Siihen kuuluu useita yliopistoja ja haastateltu muisteli sen saa-van rahoitusta USA:n tiedesäätiöltä (National Scientific Foundation). Laitos tarjoaa tutki-joille, jotka menevät sinne analysoimaan ja käsittelemään aineistoa, erittäin hyvät tietoko-neet, atk-järjestelmät ja tilastotieteellisen tuen. ITX:iin osallistuvat ja sinne tietoja lähettä-vät ryhmät pystyvät lukemaan siellä olevia aineistoja Internetin kautta, mutta ryhmillä eiole ilman toisten lupaa oikeutta käyttää aineistoja.

Aineistojen kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Puutarha-aineistoa käyttävät toiset tieteelliset puutarhat, tutkijat, yritykset, viranomaista-hot ja yksityiset kansalaiset. Toiset tieteelliset puutarhat tai tutkijat tarvitsevat tiettyjäaineistoja omaa toimintaansa varten. Yritykset tarkoittavat tässä kaupallisia puutarhoja,kasvien jalostuslaitoksia ja biotekniikkayrityksiä. Juuri vähän ennen haastattelua oli eng-lantilainen biotekniikan yritys pyytänyt tiettyihin lajeihin ja niiden lisääntymiseen liitty-vää tietoa ja tarjonnut yhteistyötä haastatellun laitokselle. Haastatellun mukaan bioteknii-kan yritykset etsivät yleensä arvoaineita kasveista. Nämä arvoaineet ovat sekundaarimeta-boliatuotteita, jotka tarjoavat pohjaa lääketieteelliseen tai johonkin muuhun käyttötarkoi-tukseen ml. non food-tuotteet.. Esimerkiksi tällaisesta haastateltu nimesi taksolin, jota tut-kitaan rintasyöpälääkkeenä. Viranomaistahoja ovat yleensä sairaalat, koulut ja lastentar-hat, joista tulee soittoja koskien usein lasten syömien kasvien mahdollista myrkyllisyyt-tä. Haastateltu totesikin, että heiltä säästyisi paljon aikaa, jos tällaiset tiedot olisivat tieto-verkossa itse haettavissa. Yksityisiltä ihmisiltä tulee runsaasti kyselyjä liittyen omanpihan tai puutarhan suunnitteluun tai kasveihin.

Vaikka kyselyjä tulee päivittäin, haastateltu piti puutarha-aineistoa alikäytettynä. Puu-tarha-aineiston kaikkia mahdollisuuksia ei ole käytetty tutkimuksessa eikä biotekniikassa-kaan eli aineistosta saisi enemmän irti monella taholla. Samoin ympäristöseuranta-aineis-to, jota on kerätty yli 30 vuotta, on myöskin vain pieneltä osin hyödynnetty, haastatellunsanoin "vain murto-osa on otettu irti" ja paljon jää käyttämättä. Tällaisten suurten aineis-

126

tojen paitsi kerääminen myös ylläpito on raskasta yksittäiselle tutkimusryhmälle. Haasta-teltu ei pitänyt ongelmaa yksittäisenä vaan ajalle yleisenä: aineistoja on valtavasti, muttaniitä ei löydetä eikä käytetä. Monen tutkijan ei tarvitsisi kerätä omia aineistoja, vaan uut-ta tutkimusta voisi tehdä jo olemassa olevalla aineistolla, tuoda niistä uusia näkökulmia,uutta tietoutta esim. soveltaen uusia tilastotieteellisiä menetelmiä.

Ympäristöseuranta-aineistoa voisivat haastattelun mukaan hyödyntää muut vastaavaatutkimusta tekevät tahot, joita ovat yliopistot, muut tutkimuslaitokset, Suomen ympäristö-keskus ja alueelliset ympäristökeskukset. Pitkäaikaiset, useissa paikoissa tehdyt havainto-sarjat ovat arvokkaita laajoja yhteenvetoja ja synteesejä varten (esim. ympäristön muutos-ten suunnan ja niiden syiden analyysit). Nämä seurannat ja niiden yhteenvedot voisivattoimia niin halutessa yhteiskunnallisen poliittisen päätöksenteon apuna, taustatietona.Mittavan hyödyntämisen esteenä on muun muassa se, että jokaisen tahon keräämät aineis-tot ovat niiden omissa tietopankeissa, joita ei ole juurikaan yhdistetty Suomessa.

ITEX-projektissa vastaavaan on pystytty eli tutkimusryhmät tekevät samantyyppistätyötä, jota on pystytty vetämään yhteen maailmalaajuisesti. Haastateltu kertoi, että myösEU rahoittaa hanketta, jossa EU:n Tanskassa olevaan ympäristötutkimuskeskukseen kar-toitetaan ja kerätään ympäristön seurantaan liittyviä viranomaisten keräämiä pitkäaikais-aineistoja. Tavoitteena on tällaisten aineistojen laajempi hyödyntäminen ja johtopäätös-ten tekeminen ympäristön tilaan liittyvissä asioissa. EU rahoittaa edelliseen liittyvää ala-projektia tutkimusryhmätasolla olevaa vastaavaa hanketta Englannissa. Haastateltu kertoimyös, että EU järjestää v. 1999 asian tiimoilta kokouksen, joka käsittelee pitkäaikais-aineistojen keruun harmonisointia ja hyödyntämistä. Jälleen törmäämme EU:n organisoi-maan universaalitietopalveluun alueellaan. Molemmat haastattelussa esiin tulleet EU:norganisoimat tietopalvelut liittyvät juuri ympäristöaineistoihin, joita EU:n asiakirjoissa onpidetty merkittävinä julkishallinnon aineistoina tiedon vapaamman hyödyntämisen kan-nalta.

Aineisto VI – Suunnittelumaantieteen aineistot

Maantiede jakaantuu luonnonmaantieteeseen, suunnittelumaantieteeseen sekä kulttuuri-ja aluemaantieteeseen. Haastateltu ryhmä edusti suunnittelumaantiedettä. Suunnittelu-maantieteessä käytetään tutkimuksen perustietona ensisijaisesti viranomaistietoa, noja-taan siihen, kuten haastatellut sanoivat: "Koska se on vertailukelpoista, sitä systemaatti-sesti kerätään tiettyjen periaatteiden mukaan, oli siinä sitten virheitä taikka ei". Tietojenyksityiskohtainen muoto ja muuttujat ovat neuvottelukysymyksiä. Tutkimuksessa kertyyoman tutkimustoiminnan eli kenttätyön tuloksena lähinnä eri tyyppisiä haastattelututki-musaineistoja, joita tehdään yleensä kuntien mutta myös muiden järjestöjen tilaamina.Haastatellut totesivat, että Suomesta puuttuu sellainen tiedonkeruujärjestelmä, joka palve-lee nimenomaan kuntaa tai sitä pienemmän tason tarvitsijoita ja että tätä puutetta heidäntutkimuksensa juuri peittävät. Aineistoja ei tallenneta systemaattisesti laitokselle, koskasiihen ei ole nähty tarvetta. Primääriaineistot jäävät tekijälle ja yhteenvetoaineistot luovu-tetaan tilaajalle. Haastateltujen mukaan aineistoista ei rakenneta varsinaisia tietokantoja.

Aineisto VI:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

127

Suunnittelumaantieteen aineistojen jatkohyödynnettävyyttä pohdittaessa pidettiin erityi-sen kiinnostavana tietojen yhdistämistä kuntien paikkatietojärjestelmään. Suomalaistapaikkatietojärjestelmää kuvattiin haastattelussa ainutlaatuiseksi maailmassa. Paikkatieto-systeemi koostuu toisaalta atk-järjestelmästä eli kaupallisesta ohjelmistosta ja toisaaltavarsinaisista paikkatietoaineistoista. Tilastokeskus on yksi merkittävä paikkatietoaineisto-jen ylläpitäjä. Kunnat voisivat hyödyntää tilaamiaan tutkimustietoja jatkossakin syöttä-mällä tiedot kunnan paikkatietojärjestelmään. Paikkatietojärjestelmän hyödyntäminenkunnissa vaihtelee erittäin paljon. Osa kunnista ei ole perillä järjestelmästä eikä sen mah-dollisuuksista ja osa kunnista hyödyntää järjestelmää jo mittavasti. Käytön esteenä kun-nissa on haastateltujen mukaan paitsi tiedon puute yleensä järjestelmästä myös järjestel-män ja aineistojen kohtalainen kalleus sekä asiantuntemuksen puute järjestelmän käyt-töön.

Haastattelun mukaan suurin aineistojen kysyntä koskee kuitenkin laitoksen hankkimiaaineistoja, joita ei voida antaa kolmannelle osapuolelle (yleensä nämä liittyvät myös paik-katietojärjestelmään). Laitoksen tutkimusryhmä on ostanut käyttöoikeuden esimerkiksijoihinkin tilastotietoihin Tilastokeskukselta. Tutkimusryhmä on käsitellyt hankitun aineis-ton tutkimusongelman suhteen ja tutkimuksesta on tiedotettu julkisuudessa. Tällöin tutki-musryhmä saa lukuisia -laitostasolla viikoittain - yhteydenottoja, joissa kysytään ko.aineistojen saamista. Aineiston myyjän kanssa tehty aineiston käyttölupahakemus rajaakuitenkin aineiston käytön vain tiettyyn yhteen tutkimukseen ja tutkimusryhmälle.

Mikä tahansa kysely- ja haastatteluaineisto voi toimia myös vertailutietona. Esimer-kiksi toinen tutkimusryhmä voi tehdä tutkimuksen samasta aiheesta jossakin toisessa kun-nassa, jolloin vanhemmat ja uudemmat tutkimukset tietoineen olisivat vertailukelpoisia.Vertailtavuus edellyttäisi luonnollisesti kuitenkin samanlaista systemaattista tutkimuske-hikkoa. Haastateltu ryhmä totesi myös, etteivät tutkijat aina pysty arvioimaan, mikä omanaineiston kiinnostavuus on toisen tutkijan tai alan näkökulmasta. Keskeisenä ongelmanahaastatellut pitivät sitä, ettei Suomessa ole riittävää kuntatason tiedonkeruujärjestelmää,jota puutetta suunnittelumaantieteen tutkimustyöt sitten paikkaavat.

Aineisto VII – Epidemiologiset aineistot

Haastatellun laitokselle kertyy useiden laitoksen tutkimusryhmien tutkimuksessa epide-miologisia aineistoja, joista tässä työssä käsitellään vain haastatellun tutkimusryhmissäsyntyneitä aineistoja. Tutkimukset kohdistuvat isoihin väestömääriin ja tietyillä alueillaasuviin väestöihin. Aineistot ovat 1) kunta X:n vanhusten depressioaineisto, 2) useaankuntaan liittyvä vanhusten kaatumistapaturma- ja ehkäisyaineisto ja 3) kunta Y:n vanhus-ten kroonisten keuhkosairauksien ja sepelvaltimosairauksien aineisto. Yhteistä näilleaineistoille ovat suuret kuntakohtaiset otannat, joissa väestön vapaaehtoinen osallistumi-nen on erittäin korkea, yli 90 % ikäryhmästä, mikä lisää tulosten yleistettävyyttä.

Vanhusten depressiotutkimuksessa on selvitetty tutkimuksen kohdekunnan yli 60 vuo-tiaitten vanhusten depressioiden vallitsevuutta, depression oireita, depressioita ennustaviatekijöitä (riskitekijäkartoitus) ja paranemisen ennustetta. Tutkimus on pitkittäistutkimus,jonka ensimmäinen poikkileikkausaineisto on kerätty vuonna 1984 ja toinen vuosina

128

1989-90. Aineistoa on käytetty myös perheen sisäisen dynamiikan ja avioliittojen onnelli-suuden asteen tutkimiseen ja tutkittaessa depressioiden merkitystä kuolemaa ennustavi-na. Vanhusdepressioaineistoa on hyödynnetty myös laajassa EU-yhteisprojektissa.

Vanhusten kaatumistapaturma-aineisto on myös globaalisesti ainutlaatuinen. Kyseessäon myös pitkittäistutkimus, jossa on tutkittu vanhusten kaatumisten ilmaantuvuutta, vam-makaatumisten ilmaantuvuutta ja kaatumisvammojen ilmaantuvuutta. Tutkimukseen onliitetty kaatumistapaturmien ehkäisyohjelma, jolla on pystytty vähentämään kaatumisia jaetenkin vammakaatumisia. Ehkäisyohjelmaan on liitetty myös kustannusvaikuttavuusana-lyysi, jossa teoreettisesti lasketaan, millä kustannuksilla ohjelma voitaisiin vielä läpiyksittäisissä kunnissa ja saataisiin näin kansallinen ohjelma. Tutkimusohjelman aloittami-sen kanssa samanaikaisesti aloitettiin myös kaatumistapaturmien rekisteröinti, johon onliitetty myös kuolleisuusaineisto.

Eräästä kunnasta on tutkittu yli 65 vuotta täyttäneiden henkilöiden kroonisten keuhko-sairauksien vallitsevuus, oireisto ja kroonisten keuhkosairauksien aiheuttama fyysisen,psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriö. Myöhemmin samassa kunnassa on edelli-sen rinnalla tutkittu vastaavasti iäkkäiden ihmisten sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktinvallitsevuus, oireisto ja sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin aiheuttama fyysisen, psyyk-kisen ja sosiaalisen toimintakyvyn häiriö. Myös tästä tutkimuksesta oli parhaillaanmenossa pitkittäistutkimus. Uudessa tutkimuksessa selvitetään kroonisten keuhkosairauk-sien ja sepelvaltimotaudin ennustearvon lisäksi sepelvaltimotautipotilaiden kuolleisuuttaja suhdetta depressioon eli kumpi oli ensin, depressio vai sepelvaltimotauti sekä kroonis-ta keuhkosairautta sairastavien palveluiden käyttöä.

Kaikki aineistot on tallennettu yliopiston isolle tietokoneelle eli ne ovat atk-muotoisi-na tiedostoina. Koska yksilön yksityisyyden suojan on oltava ehdoton, aineisto on jaettueri rekistereihin, joita yhdistelemällä saadaan samaa ihmistä koskevat tiedot koottuayhteen käyttämällä yksilön ID:tä (idenfication code) eli juoksevaa tunnistenumeroa.Mukana on henkilön syntymäaika iän laskemista varten, muttei sosiaaliturvatunnusta.Jokaiseen rekisteriin on eri salasana, jotka vain erittäin harvat henkilöt tietävät.

Aineisto VII:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Vanhustutkimusta on tehty tutkimusryhmän mallin mukaan myöhemmin kahdeksassaEU-maassa EU-projektina, jolloin on saatu vertailutietoa laajasti Euroopan sisällä van-husten depressioista.

Haastatellun arvio oli, että epidemiologisissa tutkimuksissa on paljon erityisesti jayleensä sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmälle hyödyllistä tietoa. Depressioaineistoavoisivat hyödyntää myös esimerkiksi lääketeollisuus ja sosiaali- ja terveyspalvelujärjes-telmien viranomaiset. Koska depressiivisten vanhusten lääkkeiden käyttö on tiedossa,pystyttäisiin selvittämään, ovatko jotkut lääkkeet parempia kuin toiset paranemisen suh-teen. Sosiaali- ja terveysjärjestelmän viranomaisia voisi kiinnostaa depressiivisten van-huksien palveluiden käyttö ja voisiko palvelujen käyttöä modifioida esimerkiksi koulu-tuksen avulla niin, että terveyskeskuslääkärit pystyisivät tunnistaman depression. Depres-sion vallitsevuusluvut todennäköisesti kiinnostaisivat sosiaali- ja terveyspalvelujen suun-nittelijoita. Depression on todettu itsenäisesti ennustavan fyysisen toimintakyvyn heikke-nemistä, mikä johtaa lisääntyneeseen kotipalvelun, palvelutalojen tai sosiaali- ja terveys-

129

palveluitten pitkäaikaislaitoshoidon tarpeeseen. Sosiaali- ja terveysministeriö olikinrahoittanut depressiotutkimusta, koska siellä pidettiin tämän tutkimuksen kautta saami-aan tietoja tärkeinä ja tarpeellisina.

Kaatumisaineisto on kiinnostava ja mahdollisesti hyödyllinen sosiaali- ja terveyspalve-lujärjestelmän viranomaisille, vakuutusyhtiöille, kansaneläkelaitokselle ja lääketeollisuu-delle. Koska vanhusten kaatumiset ovat yleisiä ja aiheuttamillaan kokonaiskustannuksillatodella kalliita, merkitsevät ne suurta menoerää julkisessa rahoituksessa. Kääntäen kaatu-misten ehkäisyllä saavutettaisiin mahdollisesti merkittäviä säästöjä julkisessa terveyden-hoidossa ja muissa palveluissa kuten kotipalvelut, palveluasunnot ja pitkäaikaishoito.Kaatumisten ehkäisyohjelmaan liitetyn kustannusvaikuttavuusanalyysin avulla lasketaankuntakohtaisen ja myös valtakunnallisen ohjelman kustannuksia. Kaatumistapaturmienhoidon ja ehkäisyn kustannusten pitäisi kiinnostaa myös kansaeläkelaitosta, joka kustan-taa osan kaatumisien seurausvaikutusten kustannuksista. Kaatumistutkimusta rahoittavatsäätiöt ovat pitäneet saamiaan tutkimustuloksia niin "häkellyttävinä" (haastatellun käyttä-mä termi), että tutkimusryhmän oli ollut helppo saada lisärahoitusta niiltä aineiston edel-leen analysointiin.

Vakuutusyhtiöiden mahdollisen hyödyn haastateltu näki tulevaisuuteen liittyvänä. Hänarveli, että suomalaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden budjettikriisi voi johtaa palvelui-den rahoituksessa yleiseurooppalaiseen malliin eli vakuutuspohjaiseen järjestelmään. Siir-tymävaiheessa voitaisiin eläkeikäisillekin luoda vakuutuspohjainen järjestelmä. Tällöinvakuutusyhtiöt voisivat hyödyntää kaatumisaineistoa ja muita tässä mainittuja vanhustut-kimuksen aineistoja laskiessaan vanhusten vakuutusmaksujen suuruutta mahdollisessauudessa järjestelmässä.

Vanhusten lääkkeiden käyttöä seurataan myös kaatumistutkimusryhmässä. Lääketeol-lisuutta kaatumistapaturma-aineiston pitäisi haastatellun mukaan kiinnostaa ehkäisevässämielessä, koska eräät lääkkeet ovat selviä riskitekijöitä (erityisesti pitkäaikaiset unilääk-keet ja lääkkeet, jotka aiheuttavat ns. ortostaattista hypotoniaa, jolloin pystyyn nousunyhteydessä ihmistä huimaa verenpaineen romahtaessa). Haastateltu oli seurannut lääke-luettelo Pharmaca Fennican tietoja ja todennut, ettei lääketeollisuus ole löytänyt heidän40-50 julkaisussa raportoimaansa tietoa liittyen eräiden lääkkeiden haittavaikutuksiin.Hän päättelikin, ettei lääketeollisuus pysty hyödyntämään artikkelijulkaisuja tehokkaasti,jolloin tietojen olisi oltava paremmin saatavissa.

Kroonisten keuhkosairauksien ja sepelvaltimotaudin aineistojen haastateltu uskoi ole-van hyödyllisiä sosiaali- ja terveysministeriölle, sosiaali- ja terveyspalveluja ylläpitävällekuntaliitoille ja yleensä sosiaali- ja terveyspalveluiden suunnittelijoille. Kyseiset sairau-det vaikuttavat palvelujen käyttöön ja tarpeeseen aivan samoin kuin aikaisemmin on ker-rottu depression ja kaatumistapaturmien kohdalla. Lääketeollisuus löytäisi tutkimusai-neistosta vastauksen siihen, minkä tyyppisiä lääkkeitä tänä päivänä käytetään iäkkäidenpotilaiden sepelvaltimotaudin hoidossa ja jollekin lääketehtaalle sillä voisi olla myösmarkkinointiarvoa. Myös kansaneläkelaitos ja vakuutuslaitokset voisivat hyödyntää tutki-muksessa saatuja tietoja samoin perustein, kuin aiemmin edellisten vanhusaineistojenkohdalla on kuvailtu.

130

Aineisto VIII - heterogeeniseen katalyysiin liittyvät aineistot

Haastatellun ja hänen ryhmänsä tutkimustoiminta liittyy kemiallisen prosessitekniikanalueelle, tarkemmin heterogeenisen katalyysin kokeelliseen toimintaan. Katalyysi onpoikkitieteellinen alue käsittäen kemiaa, kemian tekniikkaa ja fysikaalisia tieteitä. Tutki-muksessa syntyvät aineistot ovat vesikaasun siirtoreaktioon, typen oksidien pelkistykseen,aromaattien katalyyttiseen hydraukseen ja FTIR-tutkimukseen liittyvät kokeelliset aineis-tot.

Kolme ensimmäistä aineistoa liittyvät reaktion kinetiikan määrittämiseen ja näihin liit-tyvää kokeellisia tuloksia voidaan käyttää teollisuudessa reaktori- ja prosessisuunnittelus-sa. FTIR-tutkimus antaa tietoa siitä, mitä katalyytin pinnalla tapahtuu. Haastateltu kuva-si tätä seuraavasti: "minkälaisella sidoksella kaasukomponetti kiinnittyy katalyytin pin-taan ja mikä on sidoksen todennäköisyys, reaktion kulku ja näiden tietojen perusteellavoidaan rakentaa mekanismi kyseiselle reaktiolle ja edelleen se oikea mekanismiin perus-tuva nopeusyhtälö".

Kaikki julkaistu aineisto on atk-muodossa (ascii-koodina) lukuun ottamatta osaa van-himpaan tutkimukseen liittyvästä aineistosta. Vesikaasun siirtoreaktion tutkimuksenaineistosta se osa, jota ei ole julkaistu, on vielä paperilla piirturikuvina, päiväkirjoissajne.

Aineisto VIII:n kiinnostavuus ja hyödynnettävyys

Sekä tutkimus että tuotekehitys voivat hyödyntää katalyysiin liittyviä aineistoja laajasti.Tutkimus liittyy läheisesti teollisuuden katalyyttisiin prosesseihin ja kaikista kemian teol-lisuuden tuotteista 90 % tehdään katalyyttisesti. Yliopistojen ja teollisuuden yhteistyökemian tekniikan alalla onkin ollut ainakin aikaisemmin Eurooppaa arvioitaessa Suomes-sa laajinta. Kolme haastatellun tutkimusaiheista (typen oksidien pelkistys, aromaattienkatalyyttinen hydraus ja FTIR-tutkimus) olivatkin teollisuuslähtöisiä tutkimushankkeita,joten teollisuus on jo jossain määrin hyödyntänyt näitä aineistoja tai niiden tuloksia. Kak-si suurta kemian teollisuuden yritystä on ollut esimerkkitutkimusten suunnittelussa muka-na, mutta rahoitus on saatu TEKES:stä tai / ja Suomen Akatemiasta. Maallikko ymmär-tää paremmin yritysten kiinnostuksen, kun haastateltu kertoi, että typen oksidien pelkis-tys liittyy mm. autojen pakokaasujen katalyysiin ja aromaattien hydraus polttoaineidenkehitystyöhön. Ryhmän kokeiden pohjalta onkin toisen yrityksen prosesseihin liittyentehty yksi väitöskirja erään toisen yliopiston kanssa yhteistyössä.

Kokeellisesti saatua tietoa hyödynnetään eri tarkoituksiin. Kokeet voidaan toistaa var-mistamisen takia useita kertoja eikä teollisuudella ole aikaa ja resursseja käytettävänä täl-laiseen perustutkimukseen. Niinpä teollisuuden tutkimus, joka tekee katalyysiin liittyväälaskentaa ja jolta puuttuu kokeellinen aineisto, voi käyttää vaikkapa tämän tutkimusryh-män tekemää aineistoa laskentaansa. Haastatellulta olikin kysytty useamman kerran ulko-mailta, mm. Yhdysvalloista, tällaisia kokeellisia aineistoja teollisuuden tutkimuslaitostentutkimustoimintaa varten. Toinen käyttötarkoitus liittyy menetelmäkehittelyyn, erilaistenmenetelmien ja teorioiden todentamiseen, mistä myös yliopistomaailma on kiinnostunut.Teollisuus hyödyntää tuloksia teollisuuden prosessien ja tuotteiden suunnittelussa, jostaedellä oleva yritysesimerkit olivat.

131

Haastateltu totesi, että korkeakouluissa tehdään hänen alueellaan liian vähän perustut-kimusta. Tilannetta parantaakseen Suomen Akatemia käynnistää vuonna 1999 prosessi-teknologian tutkimusohjelman, jolla tuodaan perustutkimuskentälle lisää resursseja.Haastateltu näki, että teollisuudelle on laadullinen kilpailuvaltti, kun yliopisto on ollutmukana suunnittelemassa tuotteita.

Aineisto IX – Teknillisen mekaniikan aineisto

Haastatellun laboratoriossa syntyy gigoittain laskennallista dataa, joka liittyy koneiden,laitteiden ja rakenteiden lujuus- ja värähtelykäyttäytymiseen liittyvään laskentaan ja mit-taukseen. Mittauksen kohteet ovat kiinteitä aineita, rakenteita, nesteitä jne. Hankkeet liit-tyvät mm. komposiittimateriaaleihin ja -rakenteisiin, lääketieteelliseen tekniikkaan, aksi-aalisesti liikkuvan materiaalin värähtelyyn ja optisiin kuituihin. Tutkimuksessa saatu tie-tämys auttaa suunnittelemaan ja valmistamaan esimerkiksi parempia paperikoneita jakuljetusvälineitä. Edellä mainitut aineistot kiinnostaisivat paljon useita tahoja, mutta kiin-nostuneilla pitäisi olla kyky lukea ja tulkita aineistoa. Kiinnostuneita tahoja ovat tai voisi-vat olla muut vastaavaa tutkimustyötä tekevät ryhmät sekä metsä- ja paperiteollisuudenkoneita sekä kuljetusvälineitä valmistavat yritykset.

LÄHTEET

Access to public information (1996). A key to commercial growth and electronic democracy. Con-

ference, Stockholm 27/28 June 1996. Conference proccedings.

Allen, Thomas J. (1991). Managing the flow of technology: Technology transfer and the dissemina-

tion of technological information within the R & D organizations. 5th printing. Cambridge: The

MIT Press. 311 s.

Bangemann, Martin et al. (1994). Report on Europe and the global information society. Recommen-

dations of the high-level group on the information society to the Corfu European Council. Bulletin

of the European Union, Supplement 2/94:5-39.

Berg, Bruce L. (1989). Qualitative research methods for the social sciences. Needham Heights: Allyn

and Bacon. 172 s.

Burkert, Herbert (1990). Public sector information and the private sector information market: In

search of a new legitimacy of information handling. Köln: Gesellschaft für Mathematik and

Datenverarbeitung.

Christian, Eliot (1996). The Government Information Locator Service (GILS). Information Studies

& Use 16: 25-42.

Commission of the European Communities (1989). Guidelines for improving the synergy between

the public and private sectors in the information market. Luxembourg: Office for official publica-

tions of the European Communities. 13 s.

Commission of the European Communities (1990). Information Market Observatory. IMO Working

paper 90/5.

Commission of the Europen Communities (1994). Europe's way to the information society. An action

plan. COM(94) 347 final.

Council of Europe, Committee of Ministers (1981). Recommendation No. R (81) 19

Of the Committee of Ministers to member States on the access to information held by public author-

ities.

Eskola, Antti (1971). Sosiologia tutkimusmenetelmät I. Porvoo: WSOY. 187 s.

Eskola, Antti (1975). Sosiologian tutkimusmenetelmät II. Porvoo: WSOY. 379 s.

Eskola, Jari & Suoranta, Juha (1998). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 267

s.

Euroopan komissio (1999). Julkisen sektorin tieto: Euroopan avainresurssi. Vihreä kirja julkisen sek-

torin tiedon käytöstä tietoyhteiskunnassa. Bryssel 20.01.1999 KOM(1998)585 lopullinen.

Euroopan unioni - Euroopan komissio (1994). Kasvu, kilpailukyky, työllisyys. Euroopan komission

Valkoinen kirja. Alkuperäinen julkaisu: Growth, Competitiveness, Employment. The challenges

and ways forward into 21st century. White paper. Commission of the European Communities.

133

COM(93) 700 final. 3.12.1993.

Euroopan yhteisöjen komissio (1995). Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle

yhteisön monivuotisesta ohjelmasta Euroopan multimedia-alan tiedontuottajayritysten kehityksen

tukemiseksi ja multimediatiedon edistämiseksi syntymässä olevassa tietoyhteiskunnassa

(INFO2000). Ehdotus: Neuvoston päätös yhteisön monivuotisen ohjelman hyväksymisestä Eu-

roopan multimedia-alan tiedontuottajayritysten kehityksen tukemiseksi ja multimediatiedon

käytön edistämiseksi syntymässä olevassa tietoyhteiskunnassa (INFO2000). KOM(95) 149 lop-

ull., 95/0156 (CNS).

European Comission (1995). Workshops on commercial and citizen´s access to goverment informa-

tion. Luxembourg 26/27 June 1995. Conference papers. 86 s.

European Commission (1996). Green paper on access to and exploitation of public sector information

in the information society. Considerations for a European Union policy. Preliminary draft. 64 s.

Evans, G. Edward (1987). Developing library and information center collections. 2nd ed. Littleton:

Libraries Unlimited, Inc. 443 s.

Gibbons, Michael et al. (1995). The new production of knowledge. The dynamic of science and re-

search in contemporary societies. London: SAGE. 179 s.

Ginman, Mariam (1983). En modell för journalisternas informationsanskaffning. Relationen mellan

informationsflöde och -substans inom olika informationsprocesser i samhället. 298 s. (Acta Uni-

versitatis Tamperensis ser. A vol. 154)

Hanski, Ilkka (1996). Suomi, ekologia ja uusi vuosituhat. Teoksessa: Muutos tieteen maailmassa.

Tutkimus, tiede ja yliopistot 2010, s. 161-169. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Juhta (1996). Perusrekisterien tietopalvelun kehittäminen. PERTI-ryhmä. Helsinki: Sisäasiainminis-

teriö. 16 s. (Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. Julkaisu 8/1996)

Juhta (1998). Paikkatietoydin – kansallisesti merkittävät paikkatietovarannot. Helsinki: Sisäasiain-

ministeriö. 56 s. (Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. Julkaisu 3/1998)

Koskiala, Sinikka (1980). Flow of technical information through the industrial information services

in Finland. (Facsimile printed in 1984) Ann Arbor: University Microfilms International. 233 s.

Kuronen, Timo (1998a). Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia. Helsinki: Helsinki: Suomen

itsenäisyyden juhlarahasto. 124 s. (SITRA 174)

Kuronen Timo, (1998b). Tietovarantojen hyödyntäminen ja demokratia. Esimerkkejä tiedon proses-

seista. Helsinki: Suomen itsenäisyyden juhlarahasto. 82 s. (SITRA 174)

Laaksovirta, Tuula H. (1986). Tieteellisen tiedon välittyminen yhteiskuntaan. Tampere: Tampereen

yliopisto. 270 s. (Acta Universitatis Tamperensis ser A vol 210)

Maffini, G. (1990). The role of public domain databases in the growth and development of geographic

information systems. Mapping Awareness 4:49-54.

Mäenpää, Martti (1996). Teknologian merkitys yhteiskunnassamme. Teoksessa: Muutos tieteen

maailmassa. Tutkimus, tiede ja yliopistot 2010, s. 257-263. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Neittaanmäki, P & Leiwo M., toim. (1996). Huomisen keksiminen: Euroopan tiede kansalaisten pal-

veluksessa. Teoksessa: Muutos tieteen maailmassa. Tutkimus, tiede ja yliopistot 2010, s. 317-330.

Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Opetusministeriö (1995). Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia. Helsinki: Opetusministeriö. 88

s.

Opetusministeriö (1998). Tutkijoiden immateriaalioikeuksia käsittelevän työryhmän muistio. Helsin-

ki: Opetusministeriö. 34 s. (Opetusministeriön työryhmien muistioita 9:1998).

Perälä, Anna (1996). Tutkijan oikeusturva. Jyväskylä: Gummerus. 104 s.

Poullet, Yves (1995). Towards a universal public information service. Teoksessa: Workshops on

commercial and citizens’ access to government information. Luxembourg 26-27 June 1995, s. 15-

29. Luxembourg: European Commission, Directorate General XIII.

Prins, J. E. J. et al. (1995). Access to public sector information. Discussion paper. A study by Tilburg

and Leiden universitys for European Commission. DG XIII LEGASSIST95B, 1995.

134

PUBLAW (1991). Country report. Subject report. [Commission of the European Communities]

PUBLAW 2 (1993). Final report. Europe. A report to the commission of the European communities

on an evaluation of the implementation of the commission’s guidelines for improving the synergy

between the public and private sectors in the information market..

PUBLAW 3 (1995). Final report. Prepared by Policy Studies Institute, London, Centre de Recherches

Informatique et Droit, Namur. 99 s.

Rainio, Antti (1996). Kansallinen paikkatiedon infrastruktuuri – lähtökohta ja tavoitteet tietoyht-

eiskunnassa. Paikkatietojen yhteistyökäytön yhteistyöryhmä - PYRY. Helsinki: Sisäasiainminis-

teriö. 24 s. (Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. Julkaisu 2/1996)

Routti, Jorma (1996). Euroopan tutkimuksen perinteet ja haasteet. Teoksessa: Muutos tieteen maail-

massa. Tutkimus, tiede ja yliopistot 2010, s. 11-16. Jyväskylä: Atena Kustannus

Rowlands, Ian (1993). Trading in goverment information. Policy Studies 1: 45-51.

Rowlands, Ian (1995). Toward public-private synergy in the European information services market.

Journal of Goverment Information 22 (3): 227-235.

Sayre, Anne (1978). Rosalind Franklin and DNA. New York: Norton 6 Co. 221 s.

Simpson, Jack W.(1985). ”Editorial”. Online 10 (march 1985):627.

Soininen, Marjaana (1995): Tieteellisen tutkimuksen perusteet. 182 s. Turku: Turun yliopisto. (Turun

yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A:43)

Strauss, Anselm L. (1987). Qualitative analysis for social scientists. Cambridge: Cambridge Univer-

sity Press. 319 s.

Strauss, Anselm & Corbin, Juliet ((1990). Basics of qualitative research. Grounded theory procedures

and techniques. Newbury Park, California: SAGE. 270 s.

Taipale, Hannu (1997). Selvitys valtion maksuperustelain soveltamisen ongelmakohdista. Helsinki:

Valtiovarainministeriö. (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 34/97)

Taipale, Vappu (1996). Elämää paradoksien kanssa. Leikkimielisiä ja vähän vakavampiakin hahmo-

telmia sosiaali- ja terveys alan tutkimuksen näkökulmasta. Teoksessa: Muutos tieteen maailmas-

sa. Tutkimus, tiede ja yliopistot 2010, s. 113-126. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy.

Tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta (1997). URL:http://www.vn.fi/vm/tyk/

Tilastokeskus (1997): Teknologian soveltaminen ja siirto 1996. Tiede ja teknologia 1997:2.

Toivonen, Anna-Liisa & Koskiala, Sinikka (1986): Survey of the Finnish national resource libraries

with special reference to Helsinki university of technology library. Otaniemi: Teknillisen korkea-

koulun kirjasto. 63 s. (OTA-kirjasto A9.)

Tuomala, Matti (1997). Julkistalous. Tampere: Gaudeamus. 372 s.

Valtiovarainministeriö (1995a): Suomi tietoyhteiskunnaksi. Kansalliset linjaukset. TIKAS-Ohjaus-

ryhmän loppuraportti. Helsinki: Valtiovarainministeriö. 73 s.

Valtiovarainministeriö (1995b). Valtion tietojen maksullisuus. Maksuperustelain seurantaprojektin

Tietosuoritteita selvittävä jaosto. 31 s.

Valtiovarainministeriö (1997). Valtion tietosuoritteiden maksuperusteet. Helsinki: Valtiovarainmin-

isteriö. (Valtiovarainministeriön työryhmämuistioita 10/97).

O U L U N Y L I O P I S T O N K I R J A S T O N J U L K A I S U J A

Distributed byOULU UNIVERSITY LIBRARY

P.O.B 7500, FIN-90014University of Oulu, Finland

Book orders:OULU UNIVERSITY PRESSP.O.B 8200, FIN-90014University of Oulu, Finland

32. Toivio, Raili (Ed.) (1994) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1992.

33. Kortelainen, Terttu (1994) Kansainvälisiä piirteitä Suomen tieteellisissäkausijulkaisuissa.

34. Toivio, Raili (Ed.) (1994) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1993.

35. Toivio, Raili (Ed.) (1994) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1993.

36. Toivio, Raili (Ed.) (1995) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1994.

37. Toivio, Raili (Ed.) (1996) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1994.

38. Toivio, Raili (Ed.) (1996) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1995.

39. Toivio, Raili (Ed.) (1996) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1995.

40. Toivio, Raili (Ed.) (1997) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1996.

41. Kuronen, Timo (1997) Hajautettu dokumenttien hallinta Johdatus tekstin jadokumenttien käsittelyyn tietoverkoissa.

41. Kuronen, Timo (1999) Hajautettu dokumenttien hallinta Johdatus tekstin jadokumenttien käsittelyyn tietoverkoissa.

42. Toivio, Raili (Ed.) (1998) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1996.

43. Toivio, Raili (Ed.) (1998) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1997.

44. Toivio, Raili (Ed.) (1999) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1997.

45. Kujala, Irene (Ed.) (1999) Pilkkeitä kirjastosta Oulun yliopiston kirjaston 40-vuotisjuhlajulkaisu.

46. Kautto, Vesa & Tervo, Virpi (1999) Kirjallisuus yliopisto-opiskelussaKyselytutkimus Oulun yliopistossa keväällä 1999.

47. Toivio, Raili & Suorajärvi, Jaana (Eds) (2001) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1998.

48. Toivio, Raili & Suorajärvi, Jaana (Eds) (2001) Oulun yliopiston sarjajulkaisut 1999.

49. Toivio, Raili (Ed.) (2001) Luettelo kirjallisesta toiminnasta Oulun yliopistossa1998.