1

minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niIn en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myl-lykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoe-mon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myllykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin riittää vartti niin en ole ahtisaaren martti minä olen tarja halonen Conan o’brienilta näyttänen jos tv:ssä juontelen niin en ole halonen minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole virolaisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väYrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystynen jos minä pysty en niin en ole pystynen minä olen urho kekkonen myl-lykirjeitä lähettelen vallasta luovu en sillä olenhan kekkonen minä olen mauno koivisto enkä minä koskaan jahkaile jos minä jahkailen niin en ole koivisto minä olen ahtisaaren martt ja nobelit minua kartti jos mailiin minä olen ensio siilasvuo enkä minä koskaan viinaa juo ja jos minä joskus juon niin en ole siilasvuo minä olen ensio siilasvuo enkä minä lottia telttaan tuo ja jos minä joskus tuon niin en ole siilasvuo minä olen aslak valkeapää enkä minä selvää päivää nää jos minä joskus nään niin en ole valkeapää minä olen tuomari nurmio naisille taattu hurmio jos en oo hurmio niin ainakin turmio minä olen virolaisen jussi enkä minä kyllikkiä humpappaa jos minä kyllikkiä humpappaa niin en ole viro-laisen jussi minä olen karjalaisen ahti eikä mulle maistu sahti jos mulle maistuu sahti niin en ole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niin en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimOni kanssa pystyole karjalaisen ahti minä olen paavo väyrynen lentoemon peppuun koske en jos minä rohkenen niIn en ole väyrynen minä olen erkki pystynen vaimoni kanssa pystyn

P OL

IC Y1/2012

2

päätoimittajilta § lainatut

Miten siinä nyt niin kävi? Marraskussa hallituksen vaalikokouksessa kahdesta fuksitytöstä tuli sekä Policyn päätoimittajia että hallituksen jäseniä. Mui-

den kauhistellessa Voon tulevaisuutta aloitimme urakan tam-mikuussa luottavaisin mielin.

Vuosijuhliin oli alle kuukausi aikaa ja Policyn tulisi ilmes-tyä viiden viikon sisällä. Taittaja puuttui, eikä kameraakaan ollut. Kirjoittajista puhumattakaan. Katastrofin ainekset oli-vat siis kasassa.

Mahdottomastakin voi toisinaan tulla totta. Vuosijuhlat on-nistuivat yli odotusten. Taitto hoitui, eikä kaikkia juttuja saatu edes mahtumaan yksiin kansiin. Vaikka päätoimittajista kum-paakaan ei voinut kutsua päteviksi ennen ensimmäisen leh-den urakkaa, on tilanne nyt toinen. Pitelet nimittäin käsissäsi ensimmäistä, etkä missään nimessä viimeistä luomustamme. Matka oli raskas, mutta se kannatti.

Tarinan opetus: silloin kun tilanne tuntuu epätoivoiselta, usko itseesi. Me todistimme, että motivaatio ja lukuisat työ-tunnit Aleksandriassa kantavat toisinaan pidemmälle kuin osaisi odottaa. Sitä paitsi saimme huomata, ettei synkimpänä-kään hetkenä jää yksin.

Policy on voolaisten lehti voolaisille. Tämän takaavat lukui-sat kirjoittajamme, jotka ovat tuottaneet juuri heitä kiinnos-tavia juttuja. Policy kiittää kaikkia, jotka tekivät tämän mah-dolliseksi!

Toivottavasti tämä lehti tuo osaltaan iloa Sinun muuten niin harmaaseen hiihtolomaasi. Ota siis rento asento nojatuolissa ja nauti - niin mekin tulemme tekemään.

Rakkaudella,

Hannele Tulkki ja Salla Huttunen

”Mitä auttaa, että muut rantavaltiot noudatta-vat sopimusta ja vähentävät päästöjään, kun yksi mistään piittaamatta käyttää Itämerta jatkuvasti kaatopaikkana.”

Pekka Pinomaa Karjala 9.2.2012

”Suomi ei tarvitse uutta Kekkosta. Autoritaarisen isähahmon sijaan tarvitaan enemminkin ketterä ulkopolitiikan pelintekijä ja libero: laajalla säteel-lä liikkuva globaali mestariverkostoituja, joka pai-kan saatuaan kykenee lataamaan pallon napakasti verkkoon.”

Hiski Haukkala UIkopolitiikka 4/2011

”Kuntaliitokset ovat kuin korttipeli. Missä on pa-kan Musta Pekka ja kenen käteen se lopulta jää?”

Seija Holtari Talouselämä

17.2.2012

”Laiskaa ihmistä ei sanota laiskaksi vaan työ-elämään sopeutumattomaksi. Juoppo ei ole enää juoppo vaan sosiaalisesti työrajoitteinen. Poliisi-kaan ei enää kärrää rosvoja linnaan vaan asiak-kaita rikosseuraamusviraston tulosohjausyksik-köön.”

Lauri Kontro Maaseudun tulevaisuus

24.2.2012

3

2 Päätoimittajilta &

lainatut

4 Uutisaukeama

6 Kuukauden kurssi

7 Teetä ja politiikkaa

8 Kuuba

10 Napit vastakkain

12 Katsaus journalistin

arkipäivään maailmalla

14 Kirjastojen viidakossa

15 Eurokriisin kärkevä

kriitikko

18 Vuosijuhlakooste

20 Debatti

22 Vahtikoirana Venäjällä

24 Oma koti kullan kallis?

26 Risteilevää postia

27 Elämän syviä totuuksia

28 Horoskoopit

29 Jos olisin jälleen fuksi

sisällys

päätoimittajat & taitto: Salla Huttunen ja Hannele Tulkki / toimittajat: Pauliina Alanen, Ville Aula, Hanne Dumur-Laanila, Salla Huttunen, Jemima Koli, Tytti Lallo, Aino Lippu, Pessi Marttunen, Kalle Nieminen, Tuuli Nummelin, Antti Ojala, Ville Petäsnoro, Jasmiini Pylkkänen, Iiris Rantanen, Santeri So-mervaara, Iiro Toikka, Hannele Tulkki, Iina Vilpponen, Linda Öhman / julkaisija: Valtio-opin opiskelijat ry. PL 54 00014 Helsingin yliopisto / Policy saa HYY:n järjestötukea / palaute ja tilaukset: policy@voo.fi

4

U U T I s a u k e a m a

TÄPÄRÄ TAPPI

O

Vuosijuhlia edeltävänä perjan-taina jännitys tiivistyi Merihaan palloiluhallissa, kun Voo kohta-si KTTO:n salibandyn merkeissä. Jännittävä ottelu pelattiin tunnis-sa, ja ratkaisu saatiin vasta viimei-sillä minuuteilla. Ottelu päättyi KTTO:n voittoon maalein 10–8.

Hävinnyt joukkue päivitteli ti-lannetta muun muassa vetoamalla vastustajan monilukuisuuteen. Re-vanssia odotellessa!

10-8!

Vaaleja tuskin kannattaa enää jäl-kiviisastella, mutta Voon vaalivalvo-jaisissa yritettiin olla edeltä viisaita. Veikkaukseen osallistui kaikkiaan 18 opiskelijaa, joista peräti kuusi veikkasi ensimmäisen kierroksen tuloksen täy-sin oikein. Veikkaushan sulkeutui en-nen ennakkoäänten jukistamista.

Oikein veikkasivat Tuuli Tanninen, Jenna Mero, Sakarias Rantala, Viivi Haimi, Salla Huttunen ja Essi Kiiski. Policy onnittelee!

Kolme opiskelijaa veikkasivat muu-ten oikein, mutta laittoivat Lipposen ja Soinin väärinpäin antaen Lipposel-le enemmän ääniä kuin Soinille. Peräti kuusi vastaajaa puolestaan uskoi Ar-hinmäen sijoittuvan Lipposen edelle. Toisin kävi.

Yllättäen kaikki vastanneet veikka-sivat, että Niinistö saa eniten ääniä. Yhtä lukuun ottamatta myös Haavis-ton sijoitus ensimmäisellä kierroksella veikattiin oikein.

Voon veikkaus

täysosuma

Vastajytk

y?

PAHVISAULI

TEKSTIT: HANNELE TULKKI

KUVA: HANNA NYKÄNEN

5

U U T I s a u k e a m a

Valtio-opin opiskelijoiden onnistu-neet vuosijuhlat päättyivät railak-

kaisiin jatkoihin. Policyn toimituksen saamien tietojen mukaan jokaisen ilta ei kuitenkaan päättynyt aivan suunni-tellusti. Lehden itsesensuurin tähden illan tapahtumia kuvaavat Dopplerin ilmiö, virkamiehet ja ananas.

Etenkin juhlien jatkoille brändätty ananas herätti ihmisissä odotta-

matonta fanatismia, joka johti ananak-sien käsin kuorimiseen juhlapaikalla. Muistikuvia omaavia silminnäkijöitä kaivataan.

Vuoden 2011 hyvän opetuksen palkinnot on jaettu, ja varsin

kovatasoiseen seuraan pääsi myös yliopistonlehtori Ville-Pekka Sorsa. Palkintopallille asti hän ei yltänyt, mutta jo itse ehdokkuus palkinnon saajaksi on kunnioitet-tavaa!

Mistä on hyvä opettaja tehty? Ville-Pekka Sorsan mukaan hyvä opettaja on empaattinen. ”Opet-tajan tulee kyetä astumaan toi-sen kenkiin. Se, ettei opiskelija heti ymmärrä jotain ei tee hänes-tä tyhmää. Itse tykkään panostaa opetukseen, sillä opetustilanne on yhteisöllisyyttä parhaimmillaan ja tuottaa uutta tietoa.”

Vaikka Sorsa itse olikin lähel-lä palkintoa, luonnehtii hän Hel-

Vuosijuhlien kohujatkot vetivät

ennätysmäärän porukkaa!

singin yliopiston opetuksen tasoa vaihtelevaksi. ”Eihän sille mitään voi. Toiset ovat huippututkijoita, ja toiset sitten enemmän pedagoge-ja. On satunnaista, että nämä kaksi ominaisuutta yhdistyvät.”

Sorsa rohkaisee opiskelijoita tu-kemaan toisiaan oppimisessa ja ra-kentamaan vahvaa opiskelijayhtei-söä. ”Teorian voi kyllä oppia, mut-ta sisäistäminen on aina oma pro-sessinsa!”

Vuoden 2011 hyvän opetuksen palkinnot menivät tänä vuonna yliopistonlehtori Anja Nygrenille ja tutkijakoulutettava Hannu Kivi-mäelle.

Ville-Pekka Sorsa valioluokkaa

KUVA: KAISA ARKKILA

KUVA: HANNELE TULKKI

6

Helsingin yliopistossa on mah-dollisuus tehdä monitieteisten ympäristöopintojen sivuaine-

kokonaisuus, jonka voi muodostaa mie-lensä mukaan eri oppiaineiden ympäris-tökursseista. Ennen kuin pääsee valit-semaan kursseja eri kampuksilta, täytyy kuitenkin ensin suorittaa johdantokurs-si.

Kaksi periodia kestävä kurssi pide-tään puoliksi keskustakampuksella ja puoliksi Viikissä. Jokaviikkoiset kaksi luentoa pidetään yleensä yhteen.

Kurssilla ei ole tenttiä, vaan se suo-ritetaan tekemällä luentotehtäviä sekä laajempi ympäristöraportti yhdessä eri aineiden opiskelijoita sisältävän ryhmän kanssa.

Kurssin lopussa järjestetään myös paneelikeskustelu, jossa asiantuntijat väittelevät opiskelijoiden valitsemasta ympäristöaiheesta.

Parasta kurssissa on sen monitie-teisyys. Kun joka luennolla esitellään eri alan suhdetta ympäristöön, pääsee kurkkaamaan biologien, farmaseuttien

ja filosofien arkipäivään. Myös muiden opiskelijoiden luento-

tehtävien lukeminen on mielenkiintoista puuhaa, sillä eri opiskelijoilla on samoihin kysymyksiin hyvin erilaisia näkökulmia.

Kurssi asettuu muutenkin lohkoon helpot nopat: luentotehtävät ovat lyhyi-tä, ja mikäpä sen mukavampaa kuin poh-tia kvalitatiivisten tutkimusmenetelmien vastapainoksi Itämeren pelastamista.

Ei myöskään haittaa ollenkaan, että viime syksyn luentotehtävien ehdoton ta-karaja on tämän vuoden elokuussa.

Ainoa ongelma kurssilla onkin ehkä valtsikalaisuus. Politiikkapäätösten ja tie-dotuksen roolin soveltaminen joka vasta-ukseen kalpenee pian biotieteilijöiden tietämyksen rinnalla. Varaudu siis iden-titeettikriisiin.

Onko sinulla mielessä kurssi, joka ansait-sisi esittelyn? Ota yhteyttä Policyn toimituk-seen!

TEKSTI: IIRIS RANTANEN

Johdatus monitieteellisiin ympäristöopintoihin syksy 2011

Kuukauden

kurssi

7

Tässä eräänä päivänä Unicafessa huomasin taas pyytäväni lounas-

kahvikuittia, vaikka aioinkin juoda tee-tä. Jostain syystä ”lounastee” on sen verran vaisu sanayhdistelmä Unicafen jonossa, että sen saattaa joutua toista-maan usean kerran.

Suomessa teen juoja on kuin Iso-Bri-tannian saarivaltio Euroopassa. Suoma-laisethan ovat kahvia rakastavaa kansaa ja pysyttelevät maailmanlaajuisesti ti-lastojen kärjessä kahvinkuluttajamaana.

Kahvi on normi ja konsensus, ja kun kuumaa vettä ei olekaan tai teepussit vanhuuttaan hajoavat käsiin, teenjuojan huomautukset hukkuvat kuin Englan-nin kanaaliin.

Toisaalta britit eivät tunnetusti ole äänekkäitä valittelijoita, eivätkä suo-malaiset teenjuojatkaan usein uskalla pitää meteliä poikkeavasta piristevalin-nastaan.

Mutta mitä yhteistä voikaan olla Englannin saarivaltiolla, suomalaisilla teenjuojilla ja vihreiden presidenttieh-dokkaan odottamattoman suosion aihe-uttamalla kulttuuri- ja Facebook -väen kansalaisliikeboomilla?

Jos mutkat vedetään oikein suorik-si, ja jos maailmanhistorian kehi-

tystä tarkastelee nautintoaineiden vai-kutuksen näkökulmasta, voidaan sanoa, että teen suosion nousulla Euroopassa 1700-luvulla oli tärkeä rooli Englannin imperialismin ja teollistumisen kannal-ta.

Näin saarivaltio sai osittain teen an-siosta mahdollisuuden nousta ensim-mäiseksi supervallaksi maailmanlaajui-sessa mittakaavassa.

Teen saapuessa Eurooppaan 1600-lu-vulla siihen hurahtivat Englanti ja Alan-komaat. Muut siirtomaavallat valitsivat kahvin, vaikka teetä juotiin sielläkin.

Teestä tuli osa politiikkaa ja pörs-sitoimintaa Britanniassa siksi, että sen siirtomaat sijaitsivat teetä tuottavis-sa maissa, kun taas Ranskan ja Saksan

siirtomaat sijaitsivat kahvista tunnetuil-la alueilla Etelä-Amerikassa ja Afrikassa.

Nykyään Isossa-Britanniassa kah-vin juonti on yleistymässä, mutta tees-tä puhutaan yhä brittien kansallisjuoma-na. Englantilaiset olivat teen saapuessa tottuneita juomaan kuumia juomia, jopa lämmitettyä olutta.

Teen juonti on muistutus menneestä imperiumin aikakaudesta. Onneksi niin, sillä jos brittien päivittäiset teekupilli-set korvattaisiin samalla määrällä kahvia, maailma saisi jännittää minkälaisia tulok-sia kokonaisen kansan kofeiininsietolabo-ratoriossa syntyisi.

Suomessa teen juonti on myös muis-tutus menneistä ajoista, sillä tee

tuli Suomeen ennen kahvia ja rajamaasi-jainnin takia sitä tuotiin niin idästä kuin lännestä.

Nykyään monille tee tulee mieleen vain ja ainoastaan vilustuessa, ja silloin-kin se tarvitsee kyytipojaksi reilusti mai-toa, sokeria tai hunajaa.

Kahvinjuojalle tee ei välttämättä mais-tu oikein millekään, jos sen makua ei osaa etsiä. Vahvempaan makuun tottuneel-le tee saattaa tuntua liian vetiseltä ja sen vaikutukset ovat hitaampia kuin kahvin antama nopea herätyspotku.

Teen piristävä vaikutus johtuu kofeii-nista, kuten kahvinkin, mutta teessä on myös toinen vaikuttaja-aine, L-teaniini. Se rentouttaa lievästi ja lieventää kofeii-nin muita vaikutuksia. Teen piristävä vai-kutus saavutetaan hitaammin kuin kah-vin, mutta teetä usein juova huomaa vai-kutuksen ajallaan.

Teen juontia onkin yritetty edistää tiedottamalla sen terveysvaikutuksista. Esimerkiksi vihreä tee on muun muassa antioksidanttipitoisuutensa takia tullut eräänlaiseksi muoti-ilmiöksi.

Teehen liittyy siis samalla sekä nostalgiaa että uutuudenviehä-

tystä, vähän niin kuin vihreään liikkee-seen?

Tee on vanhimpia ihmiskunnan naut-timia juomia. Voidaan ajatella, että vih-reiden arvojen edustajat jarruttelevat ja pyytävät meitä muistamaan mistä tu-lemme. Myös kupillinen teetä kutsuu rauhoittumaan hetkeksi. Samalla vih-reät edelleen nähdään melko tuoreena liikkeenä, joka joidenkin mielestä pyr-kii katsomaan vähän liian kauas tulevai-suuteen.

Myös Ultra Bran nostalgiakonsertis-sa oli kyse menneestä ja tulevasta. Moni oli varmaan odottanut konserttia jo pit-kään ja nyt nostalgialle oli vihdoin myös hyvä syy.

Samalla oli kyse uusista tuulista: yht-äkkiä alkoi näyttää siltä, että vihreällä ehdokkaalla olisi mahdollisuus tulla va-lituksi tasavallan presidentiksi ja ihmi-set haluttiin saada liikkeelle.

Presidentinvaalien toisen kierroksen äänestysprosentti kuitenkin osoitti, et-tä jokin L-teaniinin tapainen oli otta-nut ylivallan äänestäjistä. Jälkikäteen spekuloitiin, että monen äänioikeutetun mielestä kumpikaan ehdokkaista ei ehkä ollut heidän cup of tea. Säätäkin syy-tettiin, kuten aina. Taisivat kansalaiset mieluummin jäädä pakkassunnuntaina santsikupilliselle.

Tarvitaanko jatkossa japanilaista Gyokuroa tai kiinalaista Pu Erhiä he-rättämään useampi kansalainen äänes-tämään? Näillä teelaaduilla on erityisen piristävä ja pitkään hereillä pitävä vai-kutus. Tea, anyone?

Lähteet: Arstila, Pirkko (2011): Teen ystävän kirja. Sammakko, Turku.Petäistö, Helena (2008): Tee teematka! Tammi, Helsinki. Standage, Tom (2006, suom. Jaana Iso-Markku): Kuusi lasillista historiaa. Edita, Helsinki.

TEKSTI JA KUVA: JEMIMA KOLI

Teetä ja politiikkaaMitä yhteistä on Englannin saarivaltiolla, suomalaisilla teenjuojilla ja vihreiden presidenttiehdokkaan

saavuttamalla suosiolla viime vaaleissa?

8

Vittu mun on vieläki maha se-kasin reissusta. Kävin jo viljelyssä.

Mä haluan auringon! Mä haluan auringonlaskun Ma-

leconillaVoin kertoo et mulla on vielä-

kin semmonen olo et ”huh” kun tulee kuiva viesti äidiltä. Mut silti mä kuuntelen Buena Vista Social Clubii ja haikailen niiden kaikkein vetisimpienkin mojitojen perään.

Huomasitteko te muuten kaup-

pasaartoa mistään muusta ku jenkkituristien vähyydessä? Eh-kä siellä landella, missä ei ollu traktoreita tai lannotteita. Muu-ten vaikuttaa aika sanahelinältä... Castro kyllä näkyi, mut kuuluko? Jengii ei tuntunu paljoo kiinnos-televan.

Löysikö kukaan muuten vielä-kään sitä cubaton tonkkatonkka biisii missä laulettiin aguasta? Se mikä soi joka amerikanraudassa?

P.s Oon tainnu hukata jo mun Santeria simpukan! Mitä siitä seuras? Ikuista huonoa onnea? woops...

Muistatteko kun Petäsnoro

meinas pyörtyä sikarista! :D Ja kun Tuuli oksensi uutena vuote-na kun ”resori paino” :D

mikäli mun muistini palvelee

oikein ni se olit sinä joka otti lepii nurtsilla sen jälkeen, ku sikarip-rofiilikuvaussession aikana poltit yhen sikarin liikaa. missä on täy-dellinen sikariprofiilikuva, missä? ja tuuli.... ei ole hyvä tämä.

Ville, vastaus aikaisempaan: Ja

siinä, että jenkkiraudat oli vuosi-mallia <59 ja siit eteen päin vara-osakauppojen hyllyt täytty ladan osista. Ei se saarto ole kuin kor-vien välissä!

Voon matkaprojekti suuntasi 19.12.2011 kohti Kuubaa. Miltei kuukauden mit-taista matkaa suunniteltiin ja puitiin ¡Cuba! –nimisessä suljetussa Facebook -ryh-mässä. Policy sai yksinoikeuden julkaista yhden ryhmän keskusteluista.

Kuuba

9

myönnettäköön et sikarineit-

syys siellä Marien Playalla oli vie-dä tajun. kaikilla tasoilla!

ne autot<3333 mmmm. haluan havannaan tanssimaan,

lopetin jo tanssikurssin täällä kos-ka suomalaisten miesten (lantio)liikkeet ei ole verrattavissa kuu-balaisten taitoihin. Sori Ville-Galle. Vatsasta puheen ollen: itse jouduin käymään stockan vessas-sa kun äiti yhtäkkiä halusi puhua. oli sen verran pitkä puhelu että ehdin lukea vähän. ja arvatkaa mi-tä lukemista laukustani löytyi? no kuuba-matkaesite :)

Asia joka mua tähän päivään asti kyllä vähän on häirinnyt on se kuubalainen asiakaspalveluin-to. Yhdistykö siinä neukkulainen hällä-väliä- ja eteläinen mañana, mañana -asenne? Vai eikö niitä vaan kiinnostanu muuten vaan :D ”iha sama kuha massii tulee”

Toisaalta palvelu kadulla oli

ammattitaitoista: Taxi? Restau-rantte?, Hotel? Cigars? Rum? Ma-rihuana?, Kokain?... Best cigars! Cohiba!

”My friend works at the facto-

ry” voisinpa ite hymyillä töissä yh-

tä vähän ku kuubalainen kassatäti ! sivuhuomautuksena on pakko sa-noa, että vähän huolestuin ku näin unta tästä keskusteluketjusta. ali-tajunnalta alkaa aiheet loppuu.

joo, mutta millä Ché Guevara

maksaa taksimatkat?? no CHE-killä! hei mikä on Chén lemppa-ri nylon beat biisi! Chéksi vie ja taksi tuo :DDDDD.. nii huono, an-CHEeksi

TEKSTI: KALLE NIEMINEN, TYTTI LALLO, VILLE PETÄSNORO, TUULI NUMMELIN, IINA VILPPONEN, LINDA ÖHMANKUVAT: KALLE NIEMINEN

10

Iiro: …Ei! Jos Suomessa jotain pyhää on, on se valtion alkoholimo-nopoli. Siunattu olkoon Alko.

Pessi: Sus siunatkoon mitä sosi-alismia! Verot nollaan, kilpailu va-paaksi ja skaalaedut tulille – kyllä yksilö tietää. Don’t tread on me!

Iiro: Armoton anarkokapitalisti! On universaalisti todettu tosiasia, että valitettavasti Perus-Pera lähi-öistä ei tiedä omaa parastaan, joten armollisten valtion virkamiesten tu-lee hienovaraisesti ohjata hänet koh-ti oikeamielistä elämää.

Pessi: Ei loppua näy ylimielisel-le vallanhimolle ja kiimaiselle sään-telyvimmalle. Eiköhän saman tien säädetä standardit kukkaruukkujen pehmustamisesta, jottei valtiojoh-don terveys vaarannu! Riski överei-den aiheuttamasta terveydellisestä harmageddonista sekä henkisestä ja monetaarisesta alijäämästä on arvon etanolin nauttijalla itsellään.

Iiro: Ei ollenkaan huono ajatus tuo ruukkuidea! On kuitenkin niin, että julkinen terveydenhuoltojärjes-telmämme ei yksinkertaisesti kestä tuollaista ylenpalttista vapautta. Pu-humattakaan kansalaisten maksois-ta. Ehdottomasti siis: ei vapautta, ei vastuuta. Kuinka vapauttavaa!

Pessi: Vapaus schmapaus. Itse-aiheutetut vaivat tulisi kustantaa omasta kukkarosta. Kadun miehet kertoivat, että kaikki haluavat elää valtion siivellä, vaikka valtio elää

kaikkien kustannuksella. Kontrol-li on yksi moraalifilosofinen trolli. Kuuntelisit Kurrea niin löytäisit si-näkin ananaksen pimeästä, ainakin kuuden vuoden välein.

Iiro: Muista toki, että valtion al-koholimonopolin säilyttämisessä ei vaakakupissa paina pelkästään kan-salaisten terveyden vaaliminen ja joutilas moralisointi, vaan myös mm. Alkon myymälöiden työllistävä efek-ti. Tempputyöllistäminen kunniaan! Jos alkoholin myynti siirtyisi lähi-kauppoihin, menisivät nekin työpai-kat alta! Ja ananaksen löydän pime-ästä useammin kuin kerran kuudessa vuodessa, ja ihan ilman Kurren apua, kiitos vain.

Pessi: Laissez-faire! Anna-ol-la! Kyllä Schumpeterin luova tuho, Darwinin luonnonvalinta sekä Pop-perin kulttuurievoluutio pitävät huo-len ex-alkolaisista. Valinta on vapaa, ja tempputyöllistäminen kallista tai-kurin leikkiä.

Iiro: Senkin eläimellinen nozickis-ti! Näytät unohtaneen, että pitkällä aikavälillä olemme kaikki keynesiläi-siä. Ja kuolleita.

Pessi: Katse eteenpäin ja laput silmille, tavarits. Pääoman luonnol-lisella uudelleenorganisoitumisel-la sekä porvarillisella edistysuskolla voimme kenties jonain päivänä ylit-tää kuoleman kahleet. Sci-fi on kivaa ja Keynes aikansa elänyt. Oon mä juonu viinii ja lukenu Hayekii Wie-nissä...

Etelän median airut, Policy, on jälleen kerran kokoontunut oluthuoneeseen läm-mittelemään kuumottavien poliittisten perunoiden ympärille. Tällä kertaa tun-teita kuumottaa ja verenpainetta nostattaa alkoholipolitiikka...

Napit vastakkain

11

Iiro: No humaltuneelta vaikutat-kin, siitä ei ole epäilystäkään, ovat juttusi sen verran sekavia. Mutta ei-hän Hayekin lukemista selvin päin kestä muutenkaan. Mutta palatak-seni jälleen maan pinnalle ja tähän maailmaan: valtio saa alkoholimo-nopolista mukavat tuotot, jotka voi-daan mukavasti sitten sijoittaa vir-kamiesten virkistystoimintaan ja muihin ratkiriemukkaisiin hallinto-himmeleihin. Tai jopa kansalaisten hyvinvointiin, jos sattuu olemaan niin inklinoitunut. Ja jos Suomesta saisi viinaa halvemmalla, niin mitä tapahtuisi kukoistavalle risteilybis-nekselle? Matkailu avartaa. Suoma-laisiakin.

Pessi: Ei kannata keinotekoisesti pitää mitään bisnestä hengissä. Se ei kuitenkaan ole kestävää. Ja risteily-ohjukset on kamalia! Jos viisas vir-kamies ohjastaa ihmiset törsäämään rahansa hassuun paikkaan, on raha pois muusta kivasta, yhtä lailla työl-listävästä kulutushurmiosta, ta-daa! Jos suomalaiset saisi pois dokaamas-ta kansainvälisiltä vesiltä ja vieraan maan alueelta, paranisi maineemme ulkomailla. Eikä tarvittaisi haavis-tomaisia diplomaatin taitoja Suomi-brändin parantamiseen – ja virka-mieslogiikalla työllistäisimme tak-seja, pizzerioita ja rästitentin valvo-jia, touché!

Iiro: Ethän sinä mitään virka-mieslogiikasta ymmärräkään, mies parka. Eikä Suomi-brändi tarvitse parantamista! Meillähän on riuska suomalainen työmies/nainen/hen-

Napit vastakkain

kilö ja kohta uljas uusi Guggenheim museo piirtämässä Suomea maail-mankartalle! Mutta palatakseni jäl-leen alkoholin pariin: ajattele edes lapsia! Jos monopoli lakkautetaan, alkaa kaduilla liikuskella kaikenlais-ta propanolia, jota pikku kullanmu-rut voivat erehtyä juomaan. Sitten ei ole kivaa kellään.

Pessi: Hmmh… Vastusta kaik-kea mitä sanot. Tarjoathan silti vie-lä oluen?

Iiro: No toki.

Toim. huom. Kirjoittajat eivät välttämättä edusta yllä olevia mie-lipiteitä.

TEKSTI: PESSI MARTTUNEN & IIRO TOIKKAKUVAT: HANNELE TULKKI

12

Televisiota katsellessa ja aa-mun Hesaria silmät puo-liummessa lukiessa ei usein-

kaan tule pohtineeksi tapaa, jolla aa-mupöydän uutiset on käytännössä luotu.

Perinteisen ja sosiaalisen median solkenaan suoltamien uutisten ja ta-pahtumien kirjo on asettanut mei-dät jo vuosien ajan sekä passiivisen katsojan että aktiivisen osallistujan rooliin.

Pystymme samaistumaan, tun-nemme inhoa, myötätuntoa ja vihaa. Tunteiden kirjo voi heitellä täysin laidasta laitaan, ja syiksi voi luetella niin oman aamumorkkiksen kuin uu-tissanoman merkittävyyden.

Kaiken taustalla on viestijän kyky tuottaa meille sama tunne, jonka tä-mä itse kokee paikan päällä.

Näin katsojan näkökulmas-ta toimittajan oma asema ja osallistuminen jäävät hy-

vin usein toissijaisiksi uhrien rinnal-la, kun puhutaan ympäri maailmaa ta-pahtuvista kriiseistä ja onnettomuuk-sista.

Se ei missään nimessä ole huono asia, mutta yksi seminaarin keskei-simpiä ja silmät avaavimpia keskuste-luja käytiin juuri siitä, missä määrin nämä samat tapahtumat vaikuttavat myös ammattilaisiin ihmisinä.

Ammattilaisen rooli on muutakin kuin viestiä ulkomaailmalle päivän uutiset. Toimittajan työ vaatii kyvyn samaistua ja tuntea empatiaa, ja se antaa ymmärtämystä ja lopulta myös tietyn asteista itsesuojeluvaistoa.

Toimittajalla on aina myös psyko-loginen rooli eräänlaisena ensiavun-antajana tai maailmanparantajana.

Tämän lisäksi psyykkistä stressiä

lisää jatkuva valmiustilassa olo. Ei ihme, jos kokeneinkin maailmanmat-kaaja voi huomata olevansa yhtäkkiä tilassa, josta ei tunnu olevan ulos-pääsyä.

Kun todistaa päivittäin onnetto-muuksia, vaarana on myös totaali-väsyminen ja kyllästyminen. Saman tunteen voi kokea sekä viestinnän ammattilainen että katsoja.

Ammattilaisen pakosta yhä uu-delleen ja uudelleen kohtaamat psyykkisesti vaativat aiheet nivou-tuvat lopulta osaksi omaa arkipäi-vää, jolloin epänormaali tila muun-tuu normaaliksi.

Kuinka moni teistä on uutisia katsoessaan tai niitä lukies-saan tullut koskaan ajatel-

leeksi toimittajan ikää tai kokemus-ta?

En ainakaan minä, en ainakaan

Mikä on viestinnän ja viestijän rooli keskellä onnettomuuksia, katastrofeja ja vaikkapa sotaa? Miten trauma vaikuttaa ihmisiin, niin uhreihin kuin ammattilaisiinkin, ja kuinka selviytyä siitä? Sekä näihin että muihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin perehdyttiin Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuksen CRC:n ja Dart Center Europen yhteistyössä tammikuun lopulla järjestämässä semi-naarissa Kriisi, trauma ja journalismi.

Katsaus journalistinarkipäivään maailmallaTEKSTI: HANNE DUMUR-LAANILA

13

usein. Tv:n uutistoimittajan ikä on toki useimmiten helppo päätellä, jos kuva näkyy ruudusta puolen tunnin välein. Kokemus taas – noh, olkoon myös se katsojan silmässä.

Toista on kirjeenvaihtajan rooli. Se voi olla hyvinkin anonyymi.

Dart Centerin johtajan Ga-vin Reesin mukaan hyvin usein ja varsinkin kesäisin toimittajien vir-kaa hoitavat myös kesätyöntekijät ja yleensä korkeintaan viiden vuoden kokemuksella.

Kyllä, luit ihan oikein. Kesätyön-tekijöitä parveilee kentällä siinä mis-

sä muissakin firmoissa, yleensä free-lancereina ja ilman kummempaa traumahaastatteluihin perehtymistä.

Yli kaksikymmentä vuotta Lähi-idän kriisialueita tar-poneen freelance-toimittaja

Leena Reikon omaa ahdistusta li-säsi aikanaan paitsi kokemattomuus, myös vankan tukiverkoston puuttu-minen ja vaikeus saada turvallisuus-koulutusta pelon lievittämiseksi.

Vaikka työ oli myös jännittävää haasteista puhumattakaan, saattoi kotiinpaluu lomille olla Reikon mu-kaan välillä hyvinkin uuvuttavaa – kuin olisi astunut toiseen maail-maan. Ainaisesta väkivallasta piti yrittää palata takaisin normaalielä-mään ja arkiaskareisiin.

Nykypäivänä ollaan onneksi jo muutamaa askelta edempänä kan-sainvälisten journalistijärjestöjen

Kirjeenvaihtajan rooli voi olla hyvinkin anonyymi.

EI IHME, JOS KOKENEIN-KIN MAAILMANMAT-KAAJA VOI HUOMATA OLEVANSA YHTÄKKIÄ TI-LASSA, JOSTA EI TUNNU OLEVAN ULOSPÄÄSYÄ.

kuten International News Safe-ty Instituten kohdentaessa kou-lutuksia, tietoa ja taitoa kriisi-alueilla työskenteleville.

Huomisaamun Hesaria lukiessa taidan sitten-kin antaa pienen aja-

tuksen levähtää hetken verran itse kirjoittajassa, sekä edes hi-tusen yrittää ymmärtää, mitä kaikkea kahvikupposen ääressä lukemaani uutiseen oikein liit-tyykään.

Teksti: Kriisi, trauma ja jour-nalismi -seminaarin puhujien Ga-vin Reesin, Ylen toimittajan Leena Reikon sekä Helsingin yliopiston dosentin ja tutkijan Johanna Su-mialan ja Åbo Akademin tutkijan Klas Backholmin luentojen pohjalta

14

Keskustakampuksen kirjaston palvelupäällikön Kirsi Luuk-kasen mukaan kirjojen pak-

kopalautus tiettyyn kirjastoon johtuu kirjastojen runsaslukuisuudesta. Ny-kyiset tilat ovat pienet, eikä niissä ole mahdollista pyörittää niin suurta kir-jakiertoa.

Kirjaa ei siis voi palauttaa lempilu-kupaikkaan, vaan se täytyy erikseen kiikuttaa sinne, mistä se haettiinkin.

Opiskelijan kannalta on raskasta, että haluttu kirja sijaitseekin bussimat-kan päässä. Varausta tehdessä nouto-pisteeksi voi valita vain kirjan ”koti-kirjaston”, toisin kuin kunnan kirjas-toissa.

Luukkasen mukaan kirjastoissa on arvioitu, että opiskelijan on varmempi ja nopeampi saada kirjallisuus nopeasti eteensä. ”Kaupunginkirjastossa yleen-sä varataan kirjallisuutta, jota on eh-kä aikaa odottaa”, Luukkanen täsmen-tää ja lisää vielä, että opiskelija on var-mempi kirjantoimittaja kuin yksikään logistiikkayritys.

Oletetaan, että opiskelijalla on aikaa istua 506:ssa kirjanhakumatkalla kes-kellä pahinta tenttiruuhkaa.

Varaus- ja myöhästymismaksut ovat myös asia, joka kismittää voolaista. Ennen yliopistoon

tulemista kaupunkilainen oli tottunut 0,50 euron varausmaksuun, mutta yht-äkkiä summa tuplaantuu ja kirjojen va-rauskerrat vähintään triplaantuvat.

Kirsi Luukkanen selittää korkeahkon varausmaksun sillä, että tällä varmiste-taan ”vakava suhtautuminen” varaukseen.

Tämä voikin olla perusteltua, kun opiskelijan toiveena on varata kaikki sa-mat kirjat useista kirjastoista saadakseen teoksen mahdollisimman nopeasti.

”Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Vaasan Tritoniassa yölainojen myöhäs-tymismaksu on 12 euroa”, Luukkanen toteaa.

Riistolta tuntuu myös lyhytlaino-jen kahden euron myöhästymis-maksu vuorokaudessa. Luukka-

sen mukaan tämä on säädetty opiskeli-joilta saadun palautteen perusteella, jotta kirjat vaihtaisivat omistajaa mahdollisim-man nopeasti.

Toisaalta ei ole varmaa, onko kellään muulla tarvetta saada kyseinen kirja, sillä kirjaa ei voi varata eikä lainaa uusia.

Pitääkseen lyhytlainan mahdollisim-man pitkään pitää se käydä ”välipalaut-

tamassa” eli palauttaa ja lainata saman tien uudelleen. Tämä tosin vie lyhytlai-nojen pointin.

Luukkanen tarkentaa, että kirjaston tavoitteena on saada kirjat kiertoon ja tarjota niitä mahdollisimman monelle, ei rikastua myöhästymismaksuilla.

Valoisammat ajat ovat palautus-ten osalta koittamassa: Helsin-gin yliopiston kirjaston kirjat

voitaneen ensi syksystä lähtien palaut-taa Viikin, Meilahden, Kumpulan ja kes-kustakampuksen kirjastoihin (Kaisa-ta-lo ja Minerva) riippumatta siitä, mistä ne on lainattu. ”Tila- ja kiinteistökeskus on luvannut hoitaa kuljetuksen kampus-ten välillä”, Luukkanen hehkuttaa.

TEKSTI: PAULIINA ALANEN

Valtio-opin opiskelijoilla laukku raahaa maata. Painavat ja paksut kurssikirjat rasittavat joka päivä olkapäitämme, kun urhoollisesti kannam-me niitä kodin ja keskustan välillä. Mutta mitä tapahtuukaan, kun valtio-oppinut yrittää siirtyä muille kampuksille sivuainetta vääntämään: kirjoja voi joutua varta vasten noutamaan tai hakemaan. Eikö Helsingin yliopiston pitäisi tukea monitieteellistä koulutusta? Jos sivuainetta käydään Viikissä tai Kumpulassa, pitää kurssikirjat varata, hakea sekä palauttaa kyseiselle kampukselle. Policy selvitti kirjaston perustelut.

Kirjastojen viidakossa

”VERTAILUN VUOKSI KERROTTA-KOON, ETTÄ VAASAN TRITONIASSA YÖLAINOJEN MYÖHÄSTYMISMAKSU ON 12 EUROA.”

Lopuksi Kirsi Luukkasen vastakysymys lukijoillemme: ”Onko neljä viikkoa sopiva laina-aika, vai olisiko tarvetta puolittaa se ja nopeuttaa kirjojen kiertoa useammalle opiskelijalle? Kommentteja otetaan vas-taan Helsingin yliopiston kirjaston kehit-täjäyhteisössä.” http://helsinginyliopisto.ning.com/pro-files/blogs/kurssikirjat

15

Yksi päivä ei pörssimeklareilta unohdu.

Mustana maanantaina 19. lo-kakuuta 1987 Dow Jones -indek-si romahti Yhdysvalloissa 23 pro-senttia. Sijoittajat panikoivat, moni menetti rahansa.

Samoihin aikoihin nuori talous-toimittaja Jan Hurri oli aloittanut työnsä Turun Sanomien Helsingin-toimituksessa. ”Ensimmäisiä työ-tehtäviäni oli selvittää, miksi Yh-dysvaltojen pörssien epävakaisuus aiheutti hermostuneisuutta myös Helsingin pörssissä. Mitkä ovat makrotalouden ja pääomamarkki-noiden toimintamekanismit?”

Se selvitys on Hurrilta edelleen kesken.

Nyt 52-vuotias Jan Hurri yrit-tää ottaa rennosti. Hän on Policyn haastateltavana Sanomatalon kah-vilassa. Roolinvaihdos hämmentää

kokenutta journalistia. ”En yleen-sä ole kovinkaan innostunut puhu-maan itsestäni”, hän vastasi haas-tattelupyyntöön.

Yritetään nyt kuitenkin, sillä haastattelulle on syynsä – Hurri on suomalaisen talousjournalismin todellinen outolintu. Hän on jo lä-hes kahden vuoden ajan kritisoinut eurokriisin huonoa hoitoa analyy-seissään, kahdesti viikossa. Erään jutun otsikko Nyt kaikki huijaavat kaikkia ja varsinkin Suomea kerto-nee kaiken.

Lähes kaikki muut suomalais-toimittajat ovat lähinnä myötäil-leet tukitoimia.

Euron pelastusyritykset ovat ol-leet hänen mielestään taistelua

luonnonvoimia vastaan. ”Jos tavoi-te on nöyryyttää kreikkalaisia, niin ookoo. Mutta jos tavoite on ratkais-

ta eurokriisi, niin toimet ovat jär-jettömiä. Pelkään, että tämä riis-täytyy kokonaan viranomaisten käsistä.”

Hurri ei silti ota kunniaa joh-tavana europropagandan kesyttä-jänä. ”Toimittajahan on yhtä hyvä kuin lähteensä.”

Ja lähteet Hurrilla ovat huippu-luokkaa. Hänellä on suomalaisek-si toimittajaksi poikkeuksellinen mahdollisuus seurata maailman johtavia talousanalyysejä. Mak-rotalouden huippuanalyysit ovat kalliita, ja ne on suunnattu pää-asiassa suursijoittajille. Muun mu-assa Capital Economics -konsult-tiyhtiö laskuttaa materiaaliensa käytöstä yli 7000 euroa vuodessa.

”Poimin analyyseistä aina mie-lenkiintoisia näkökulmia ja siirrän ne sivuun odottamaan otollista

Harva suomalainen tuntee hänet nimeltä. Valtamedia ei noteeraa eikä siteeraa Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin kriittisiä eurokriisianalyysejä, mutta se ei Hurria harmita. Hänellä on vain yksi tavoite: palvella lukijaa ja

nähdä virkamiesten sekä poliitikkojen julistaman virallisen totuuden läpi.

Mutta mitä talousjournalismin raskaaseen sarjaan vaivihkaa noussut Jan Hurri kuiskaisi Olli Rehnille?

KUVA & TEKSTI: ANTTI OJALA

16

hetkeä. Että heti, kun jotain tapah-tuu, on jotain kättä pidempää, jolla analysoida tilannetta.”

Hurrin raflaavat tekstit eivät ole nousseet valtamedian puheen-aiheiksi, mutta lukijoihin Hurrin tyyli on pudonnut: eurokriisin ai-kana Taloussanomien lukijamää-rät ovat kasvaneet, ja Hurrin ju-tut ovat poikkeuksetta kommen-toidumpien joukossa.

Facebookiin on jopa perustettu Jan Hurrin faniryhmä. Esimiehet-kin ovat olleet tyytyväisiä: Hurri sai viime vuonna 5000 euron jour-nalistipalkinnon työnantajaltaan.

Poikkeavista näkökulmistaan huolimatta Hurri ei koe käy-

vänsä yhden miehen sotaa tavan-omaista talousuutisointia vastaan. Hän yrittää vain tehdä sitä, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. ”Enemmistöltä jää aina jotain kat-veeseen.”

Hurrin mielestä Suomella on taipumus olla yhden totuuden maa, ja erilaiset mielipiteet leima-taan toisinajatteluksi. ”Eurokriisin aikana on tullut mieleen, että on-ko käyty keskustelu ollut uusi ver-sio suomettumisesta. Parin vuoden ajan keskustelu oli todella erikois-ta, vasta viime aikoina on alkanut kuulua kriittisempiä äänenpaino-ja.”

Keskustelu vakuuksista ja muista teknisluontoisista asioista on peittänyt alleen todelliset suu-ret kysymykset, Hurri väittää. ”Li-puvatko EU-maat kriisin varjolla liittovaltioon? Siitä ei keskustella, aihetta jopa vältellään. Se on de-mokratian kannalta halpamaista.”

Nettikommentoijat ovat hauk-kuneet turkulaislähtöistä toimit-tajaa niin persuksi kuin pankkien nuoleskelijaksikin. ”Moni on ky-synyt, vastustanko euroa. En vas-

tusta euroa, mutta vastustan type-ryyttä.”

Kollegoitaan Hurri ei lähde lii-emmin arvostelemaan. ”Suomalai-nen talousjournalismi on yleisesti ottaen tehtäviensä tasalla. Taval-linen uutisvirta hoidetaan hyvin. Taustoittaminen ja analyyttinen käsittely ovat ehkä jääneet katvee-seen. Onko asia juuri niin kuin vi-ranomainen sanoo? Onko asia to-dellakin musta vai sittenkin val-koinen?”

Hän ei itse ole kovin innokas virkamiesten ja poliitikkojen haas-tattelemisesta, sillä ”muut tekevät sen paremmin”. Lisäksi talouspoli-tiikan päättäjät ja toteuttajat ovat jäävejä tutkiskelemaan omia toimi-aan. Edes Euroopan keskuspankil-ta e ole ilmestynyt yhtäkään itse-kriittistä julkaisua, jossa käsiteltäi-siin kriisiä edeltäneen rahapolitii-kan virheitä.

Lukijan ei pidä ymmärtää vää-rin: Hurri kokee valtavasti sympa-tiaa esimerkiksi talouskomissaaria kohtaan. Hänen mukaansa kysees-sä lienee Euroopan keljuin työteh-tävä.

”Jos kriisin hoito menee pie-leen, moni alkaa arvostella Rehniä ja muita talouspoliittisia johtajia. Mielestäni sekin on väärin. Sivus-taseuraajien on hankala arvioida, mikä on poliittisesti mahdollista, poliitikoilla on aina edessään jot-kin vaalit.”

Niinpä. Sarkozy on ottamassa Ranskan kevään presidentin-

vaaleissa pahasti takkiin. Merkelil-lä edessä ovat vaikeat parlamentti-vaalit vuonna 2013.

Hurri on useaan otteeseen to-dennut kirjoituksissaan, etteivät poliitikot ole ymmärtäneet eu-

rokriisin syitä. ”Se on ehkä vä-hän kärkevästi kirjoitettu. Täytyy muistaa, että poliittiset realitee-tit painavat päälle joka suunnasta. En usko, että kaikki poliitikot ovat niin hölmöjä, miltä vaikuttaa.”

Hurrin mielestä päätöksenteki-jät eivät voi pohdiskella mediassa kriisin todellisia uhkia, sillä kau-huskenaariot toteuttaisivat itse it-sensä. ”Jos euroalueen johtajat sa-noisivat, että euroalue voi hajota, seuraavana päivänä se olisi tosi-asia. Eurokriisistä on tullut kuin koski, joka vie vääjäämättä kohti putousta.”

Mutta mitä, jos Jan Hurri pää-sisi kuiskaamaan neuvoja

talouskomissaarin korvaan?”Jos kyseessä olisi painajainen,

tuo hetki olisi juuri se kun herään kylmä hiki päällä. Toivottavasti en joudu koskaan tuollaiseen tilantee-seen.”

”En halua toimia besserwisseri-nä. En minä tiedä, eikä minun kuu-lukaan tietää, mitä eurolle pitäisi tehdä. Työni on analysoida talous-poliittisia päätöksiä ja kertoa, mitä niistä mahdollisesti seuraa.”

Toimittajan pyynnöstä Hur-ri suostuu ennustamaan euroalu-een tulevaisuutta vuoden päähän. Kreikka on vararikon kaltaisessa tilanteessa ja se on saattanut ero-ta eurosta. Samassa jamassa voivat olla myös Irlanti ja Portugali.

”Ennen pitkää koko soppa kaa-tuu EKP:n käsiin. Mitä sitten ta-pahtuu, en osaa sanoa.”

Hurri ei kuitenkaan valita. ”Toimittajalle riittää kirjoitetta-vaa.”

17

Jan Hurri: 52-vuotias Espoossa asuva taloustoimittaja.Perhe: vaimo ja kaksi lastaKoulutus: Tiedotusopin opintoja Tampereen yliopistossa 1980-lu-vulla, tutkinto edelleen kesken.Työ: Taloussanomien toimitta-jana vuodesta 1997. Aikaisemmin työskennellyt Turun Sanomissa ja Talouselämä-lehdessä. Seuran-nut pitkään makrotaloutta ja pääomamarkkinoita.Motto: “Älä usko mitään.”

18

Voon 52. vuosijuhlat

Suomenlinnan

Tenalji von Fersenissä

KUVAT: SUSAN HEIKKINEN

19

Juhlapuhujana Roman Schatz

20

21

Jatkot Casa Academicalla

22

Olipa kerran eräs keskiviikko-il-ta ja suunnitelmissa sivistynyt ko-kous valtsikalaisten olohuonees-sa Kuppalassa. Varttia ennen kuu-kautta etukäteen sovitun tapaami-sen alkua kävi kuitenkin ilmi, että yliopiston byrokraattinen elin oli evännyt kaikkien opiskelijoiden pääsyn tiloihin ennen tilavastaavi-en pakollisen Kuppala-kurssin suo-rittamista. Ymmärrettävää sinän-sä, kun ottaa huomioon miten äly-nystyröitä koettelevaa on Kuppalan oven avaaminen tai ikkunoiden sul-keminen.

Sääntöjä ja päätelmiä on noudatettava selvähän se. Sen si-jaan, että väärinymmärrystä olisi kuitenkaan pahoiteltu tai tilaisuu-delle tarjottu minkäänlaista vaih-toehtoista tilaa, vahtimestari toimi äkäisellä kädet ilmaan periaatteella. Ei ole minun ongelmani. Menkää jo muualle siitä.

Oli kyseessä sitten lääkä-ri, jolle yrität selittää tarvitseva-si jatkotutkimusta, tai putkimies, joka jo kerran kävi “korjaamassa” patterisi, niin aina opiskelijat pol-jetaan maanrakoon. Et sinä mi-tään jatkotutkimusta tarvitse, tuo on ihan selvä flunssa vain. Kyllä ne patterit nyt toimii en minä sinne enää uudestaan tule. Vai että fluns-sa kuudetta kuukautta? Enkä tien-nytkään, että patterien kuuluu olla kautaaltaan jääkylmät.

En vaadi punaisia mattoja tai kuohuviinipulloja vastaan, kun astun kaupan ovesta sisään, vaadin vain, että minua kohdellaan ku-ten sitä keski-ikäistä liikemiestä-kin. Tuskin yksikään vahtimestari käskisi tätä jollain tasolla parem-

paa kansalaista jäämään pakkaseen seisoskelemaan, koska heidän varaa-maansa tilaa nyt ei vain yksinkertai-sesti saa avata ja piste. Opiskelijaa kohdellaan kuin yhteiskunnan lois-ta, mikä on kyllä sinänsä ymmärret-tävää. Kuka nyt tällaisille korkealle tähtääville tulevaisuuden rahatto-mille toivoille haluaisi ylimääräisiä kohteliaisuuksia jaella?

Opiskelijoista puhuttaes-sa ei voi olla ottamatta esiin jälleen yhtä työttömän elämää surkuttele-vaa artikkelia Helsingin Sanomista. Vuokran maksun jälkeen toimeentu-lotukien varassa elävälle jää omaan käyttöön käteen vaivaiset 400 euroa kuukaudessa. Ja sillä sitten pitäisi elää koko kuukausi. Viimeistään sii-nä vaiheessa, kun haastateltu toteaa, ettei enää edes muista milloin vii-meksi osti uusia vaatteita, ovat lu-kijan sympatiat työttömän puolella. Samalla opiskelija-asuntola nostaa vuokria muutamalla prosentilla ja opiskelijan aiemmasta 200 eurosta kuukaudessa katoaa jälleen osa jon-kun muun pankkitilille.

Onnekkaitahan me Suo-messa ollaan, kun opiskelusta mak-setaan. Vielä onnekkaampia ovat kuitenkin työttömät, jotka saavat tästä mieltäylentävästä hengailus-taan enemmän kuin tuplasti suu-remman kuukausipalkan opiskeli-joihin verrattuna!

Vihainen voolainen

Kirjoittaja on anonyymi voolainen, jonka eräät asiat elämässä saavat tuoh-tumaan.

Tunnustan, minulla on heikko-us. Ylioppilasaukion kyljessä sijait-see kirjakauppa, jossa kaikki kirjat on asetettu houkuttelevasti keskel-le käytävää ulkoilmaan. Tiettäväs-ti useista ihmisistä on miellyttävää hypistellä kaupassa vaatteita, mutta minulle on nautinto hypistellä kir-joja.

Olisin tyytyväinen, jos tämä nau-tiskelu jäisi vain hypistelyyn, mutta reilu vuosi ravaamista tuossa käy-tävässä on aiheuttanut jo akuutin hyllytilan puutteen asunnossani. Onnekseni viileät säät ovat ajaneet kaupustelijat sisätiloihin, sillä muu-ten joutuisin selailemaan Vantaan bussien aikatauluja jo hyvinkin kiin-nostuneena.

Vuoden aikana kertyneistä kir-joista mieleenpainuvin on ollut kir-jailija ja kulttuurivaikuttaja Paavo Haavikosta kertova ”haavikko ni-minen mies”. Ristiriitaisen persoo-nan ja kärkkään kommentoijan har-teille on usein aseteltu yhteiskunnal-lisen ennustajan viittaa. Sanottavaa ja ajatuksia yhteiskunnasta Haavi-kolla riitti, vaikkei herra ole U37:n käytäviä koskaan kuluttanutkaan. Itselleni tieteeseen kuuluu olennai-sena osana eri mieltä oleminen, ja valtiotieteilijän sydäntä lämmittää-kin tapa, jolla Haavikko suomi niin poliitikkoja kuin muita julkisuuden henkilöitä. Haavikon rohkeita mie-lipiteitä ja linjauksia lukiessa hiipii mieleen pieni kateuden juopa, kun ei itse osaa sanailla yhtä sukkelasti tai tehdä yhtä oivaltavia havaintoja.

Ei siis tarvitse olla tieteilijä teh-däkseen havaintoja ympäröivästä. Tiede kuitenkin luo uusia näkökul-mia asioihin ja on eittämätön fakta,

K O L U M N I T

Ihmisiä mekin oll

aan

23

Kaikki sai alkunsa yhdeksännen luokan luokkaretkellä. Kävelimme luokkalaisten ja opettajien kanssa Liettuan katuja, kun vastaan tuli hätääntynyt mies. Hän oli nukku-nut yönsä ulkona kovassa pakka-sessa, ja täten saanut palovammo-ja jalkoihinsa ja käsiinsä. Vain yk-si opettaja ja minä päätimme an-taa hänelle hieman rahaa, jotta hän pääsisi takaisin Moskovaan. Muut nauroivat. Heidän mielestään olin kusipää, koska suostuin huiputet-tavaksi.

Siitä asti olen käynyt kamppai-lua itseni kanssa siitä, olisiko pa-rempi olla itsekäs vai välittää tun-temattomistakin. Maailmantuska on usein vienyt voiton. En koskaan saanut tietää, mihin tämä mies ne kolikot käytti; ehkä paikalliseen ka-pakkaan, ehkä todella siihen bus-siin. En kuitenkaan välitä, koska se ei koskaan ollut minulta paljon pois. Minusta ei tullut yhtään huo-no-osaisempi.

On selvä, että olisi usein helppoa olla itsekäs, tavoitella omaa etuaan ja keskittyä omiin suorituksiin-sa. Itsekin tunnustan lukeutuvani niihin kunnianhimoisiin suoritta-jiin, jotka hetkessä täyttävät kalen-terinsa. Kuitenkin olen käyttänyt melko paljon aikaa vähäosaisten parissa työskentelyyn. Nämä het-ket ovat olleet ehkä elämäni ran-kimpia, mutta samalla kauneimpia. Olen saanut pitää vanhusta kädestä tämän kuolinvuoteella, ja kertonut vilpittömästi kunnioittavani hänen asemaansa. Nuoruus voi olla täyn-nä vaihtoehtoja, vapautta ja itsensä toteuttamista, mutta vanhuudessa piilee elämänviisaus, postformaa-

että valtiotieteilijöillä on melkoisen hyvä pohja tehdä yhteiskunnalli-sia päätelmiä. Viime Policyssä Sal-la Huttunen loi Suomesta kuvaa harmaana yhteiskuntana ja harmit-teli myös opiskelijoiden tilannetta. Kun tuntee asioiden eri näkökulmat, on usein haluton ottamaan tiukas-ti kantaa. Edes vannominen uskon, Teivon ja rakkauden nimiin ei yksin johda paloon pitää omista näkemyk-sistä ääntä. Paavo Väyrysen kuului-sa kiemurtelu ”en ole puolesta enkä vastaan, pikemminkin päinvastoin” sopisi sloganiksi monelle valtiotie-teilijälle, itseni mukaan lukien.

En kuitenkaan nyt käske kaik-kia ihmisiä olemaan enemmän miel-tä asioista tai tuomaan mielipitei-tään jyrkemmin esiin. En myöskään käske ketään ”avaamaan silmiään todellisuuteen”. Haavikkoa voisin ehkä suositella lukemaan, ainakin kokeilemaan. Ihmiset, jotka vaati-malla vaativat keskustelua jostakin tietystä aiheesta, yleensä vaativat sitä vain tuodakseen oman mielipi-teensä esiin.

Välillä kuulee kaihoisia huokailu-ja 60-luvun radikaalista autuudesta, joka on iäksi menetetty kuoliaaksi ymmärtäjien ja tuulipukujen vuok-si. Usein nämä huokailijat kaipaa-vat vain kuopattuja ideologioitaan todellisen keskustelun sijaan. Vöy-höttämisen sijaan jatkan harmaasä-vytteistä kirjojen ostelua ja lueske-lua sen verran kuin muilta töiltä eh-din. Tuulipuvun lupaan edelleen jät-tää urheilukauppaan.

Ville Aula

Kirjoittaja opiskelee valtio-oppia tois-ta vuotta.

li ajattelu ja kokemukset, joita vain vuodet voivat antaa. On helppoa sulkea silmänsä vastoinkäymisiltä, etenkin kun ne eivät kosketa itseä. Itse kuitenkin rohkenen väittää, et-tä vasta vastoinkäymiset todella te-kevät meistä ihmisiä.

Me valtiotieteilijät olemme etu-oikeutetussa asemassa, monessa-kin suhteessa. Mutta ennen kaik-kea meille aktiivisesti yritetään antaa niitä monipuolisen ajattelun avaimia, joilla viimeistään kuolin-vuoteellamme on jotain merkitystä – jos silloinkaan. Kyky nähdä maa-ilman epäkohdat ja autuudet talo-udellisina lukuina, vaihtoehtoisina teorioina ja lopulta yksittäisen ih-misen tarpomisena on hienoa. Suh-teellisuus on oivallista, vaikka se tekeekin asioiden välisistä rajapin-noista kovin häilyviä.

Altruismin syvä haava jääköön selvittämättömäksi, mutta olen silti tullut siihen tulokseen, että muiden asemaan kannattaa asettua päivit-täin. Vasta silloin voi myös ymmär-tää muita. Vaikka muiden kuunte-leminen ei ole sitä, että vastaa pei-laamalla omiin kokemuksiinsa, voi muiden auttamisessa olla jotain it-sekästäkin. En tiedä, miksi olen ai-na pitänyt naiiviutta hieman nega-tiivisena asiana. Vasta viime aikoina olen oppinut näkemään sen voima-varana. Toisinaan on naiivia tehdä pieniä tekoja, mutta vielä enemmän paheksun kyynisyyttä. Silloin täs-tä elämästä vasta jääkin kaikki nä-kemättä.

Hannele Tulkki

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden voolainen.

K O L U M N I T

Harmaus hyökkää

Altruismin syvä haava

24

VahtikoiranaVenäjällä

TEKSTI: AINO LIPPUKUVAT: HANNELE TULKKI

25

Suomalaisten suhteet itänaa-puriin ja länsinaapuriin vai-kuttavat sangen erilaisilta.

Suhde Ruotsiin on avoin ja kunnioit-tava, kun taas mahtavan Neuvosto-liiton pelko on saanut pienen suoma-laisen vaikenemaan, jotta saisimme olla rauhassa.

Venäjä on niin lähellä, mutta silti niin kaukana. Tuntevatko suomalai-set oikeasti venäläistä yhteiskuntaa ja poliittisia käytäntöjä? Onko venä-läinen demokratia vain muodollinen kulissi, jonka takana vallitsee autori-taarinen järjestelmä?

Suomalaisten lehtien sivuilla Ve-näjän poliittisista muutoksista on useimmiten uutisoitu pintapuolises-ti, mutta sitäkin enemmän käsitelty Allegroa, venäläisturistien tuomia rahavirtoja, Tarja Haloselle luvat-tua siperiankissaa ja muuta vastaa-vaa.

Viime aikoina naapuristamme on tosin levinnyt myös uutisia mielen-osoituksista ja häivähdyksiä jonkin-laisesta arabikevät-ilmiöstä tai suo-malaisittain sisäpoliittisesta ”jytkys-tä”. Kansalaisaktiivisuuden sanotaan palanneen Venäjän politiikkaan.

Venäläistä järjestelmää voidaan kuvata eräänlaiseksi valtiokapitalis-min ja mafiajohtamisen sekoituksek-si. Lisäksi maan sisäpolitiikkaa on leimannut ilmiö nimeltä ”putinis-mi”. Sen mukaan entinen president-ti ja nykyinen pääministeri Vladi-mir Putin yhdessä lähipiirinsä kans-sa muodostaa oligarkkiryhmän, jo-ka hallitsee taloutta, luonnonvaroja ja yhteiskunnallista vapautta.

Perustuslain mukaan president-ti ei saa jatkaa kahta kautta pidem-pään, mutta huhut liikkuvat, että

Putin vain vaihtoi paikkaa ystävän-sä Medvedevin kanssa yhdeksi kau-deksi. Hän vahti sivusta pääministe-rin roolissa ja palaa paikalleen, kun säännöt sen sallivat. Mikäli sisäpo-litiikan vanha tuttu linja jatkuu, hal-lintoa voidaan kyllä kutsua vakaak-si, kun aina samat naamat istuvat valtaistuimella ja käytännöt pysy-vät ennallaan. Mutta voiko tällaisel-la ”vakaudella” olla jotakin tekemis-tä demokratian tai legitiimin vallan kanssa?

Viime joulukuussa pidetyissä duu-man vaaleissa Putinin johtama Yh-tenäinen Venäjä sai noin puolet pai-koista, kommunistinen puolue 19 %, Oikeudenmukainen Venäjä 13 % sekä liberaalidemokraatit 12 % paikoista. Kaikkiaan noin 60 prosenttia kansa-laisista antoivat äänensä. Edellisiin vuoden 2007 vaaleihin nähden valta-puolueen äänimäärä putosi selkeäs-ti. Silti vaalit saivat osakseen kritiik-kiä paitsi kansalaisilta myös muilta mailta. Tämä on askel eteenpäin, sil-lä vaikkei tilanteeseen menisikään väliin, niin eihän kaikkea voi katsoa sormien välistä.

Tuorein vaalisotku oli luultavasti monille kansalaisille viimeinen nau-la arkkuun. Jo pitkään pinnan alla on ollut epäluottamusta paitsi ylim-pään johtoon myös koko poliittiseen järjestelmään ja yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Jopa sel-västi yli puolet venäläisistä kokee poliisin, puolustusvoimat, lääkärit ja veroviranomaiset korruptoituneek-si. Selvä enemmistö on vakuuttunut myös lehdistön ja television korrup-toituneisuudesta. Suuret rahat liik-kuvat vain tietyissä piireissä, mut-ta toisaalla kaupunkien laitamilla on

sellaista köyhyyttä ja kurjuutta, jota ei suomalaisissa leipäjonoissa kohtaa.

Sitten epäilyttävien duumanvaali-en Venäjällä on ollut useita mielen-osoituksia. Jopa satatuhatta kansa-laista kerääntyi kaduille paukkupak-kaseen 4. helmikuuta osoittamaan mieltään. Tietolähteestä riippuen mielenosoittajat joko vaativat rehel-lisiä vaaleja tai tukivat nykyistä jär-jestelmää ja Putinia. Riippumattomat tiedonlähteet arvioivat suurimman osan kansalaisista olleen vatimas-sa muutosta ja vain pieni osa kan-nattamassa Putinia, mutta Krem-lin oma sanomalehti ja poliisi ovat kääntäneet luvut päinvastoin. Venä-läisviestimissä on kuiskittu, että jul-kisen alan työntekijöitä ja yrityksiä on painostettu ja lahjottu tukemaan Putinia.

Pian nähdään, mitä tuleva kevät tuo tullessaan, sillä 4. maaliskuuta on Venäjän presidentinvaalit. En-nakkotietojen mukaan liki puolet ve-näläisistä on Putinin kannalla. Toi-sena oleva kommunistisen puolueen Gennadi Zyganov nauttii vain noin kymmenen prosentin kannatusta ja muut laahaavat perässä muutaman prosentin turvin. On kuitenkin syy-tä miettiä, mistä tyytymättömyys kumpuaa, jos Putin on yhä selvä yk-kössuosikki.

Nähtäväksi jää, kuinka kauan vääristely, manipulointi ja lahjonta pitävät pintansa. Nyt, kun venäläi-nen kansalainen uskaltautuu kadulle kyltti kädessä, voisimme mekin rajan tällä puolen uskaltaa avata suumme.

Mitä kummaa sanan ”Venäjä” taakse oikein piiloutuu? Se herättää epävarmuutta, pelkoa, tietämättömyyt-tä ja varovaisuutta. Tuntuu, että Suomessa keskustellaan enemmän siitä, miten itänaapuristamme pitäisi puhua, kuin siitä, mitä siitä on puhuttavaa. Nyt kun Neuvostoliiton hajoamisesta on kulunut yli kaksi-kymmentä vuotta, on tullut aika puhua ääneen.

ONKO VE-NÄLÄINEN DEMOKRA-TIA VAIN MUODOLLI-NEN KULISSI, JONKA TAKANA VALLITSEE AUTORI-TAARINEN JÄRJESTEL-MÄ?

26

Eero Lantto

Kuka sä oot, mistä sä tuut, ootko sinkku?Oon Eero, tuun Oulusta, oon potti-lainen ja fuksi ja kyllä, olen sinkku.

Miten sait tän kämpän?Mulla oli ilmotus yliopiston ilmoi-tustorilla, vuokranantaja otti yh-teyttä, koska Lantto oli tuttu suku-nimi.

Ketä muita täällä asuu?Vuokranantajat hallitsee talon tois-ta puolta. Lisäks mulla on kämppik-senä tamperelaine insinööri, joka on Helsingissä töissä. Hyvin me tullaan toimeen, vaikka se onkin aika hilja-nen jätkä.Se on kyllä kadonnut jo-honkin kun se on niin harvoin täällä.

Mikä on parasta asunnossasi?On mulla kylpyamme, muuta parasta tässä ei sitten ookaan. Tää on kans aika kivan kokonen, hyvä kun ei oo keittiö ja kaikki samassa huoneessa.

No jos saisit muuttaa tasan yhden asian, mikä se olisi?Kämppis saisi muuttaa pois, niin ko-ko yläkerta ois omassa käytössä. Säi-lytystilaa on kanssa liian vähän.

Jos pyytäisit naapureita kuvaile-maan itseäsi kahdella sanalla, mi-tä he sanoisivat?No ensinnäkin mä en tunne mun naapureita.

No miten ite kuvailisit itseäsi asukkaana?Kunnollinen nuori opiskelijamies, tämmönen luotettava kaveri.

Kuinka usein kokkaat?Yliopiston alottamisen jälkeen oon laittanu täällä ruokaa kerran, että laske siitä.

Mitä sä sitten syöt?Unicafessa tietysti. Ennen kokkasin kyllä, oon hyvä kokki!

Onko jääkaapissa ruokaa vai vii-naa?Ei viinaa ainakaan, on siellä yks olut mut ei sekään oo mun. Pekonia ja maitorahkaa.

Mikä on rakkain tavarasi?No ei mulla oikein oo. (Toimitus päätti valita hienoimmaksi esineeksi Italiasta ostetun Dali-kellon)

Näkyykö asunnostasi, että käm-pässä asuu voolainen?(Tähän vastaukseksi riitti huonee-seen käveleminen. Työpöydällä tö-nötti nätisti Verkottunut ihmiskun-ta.)

Lopuksi saat vielä jättää terveiset lukijoille!Kämppä ois kohta saatavilla! Muut-to varmaankin Krunaan tiedossa lä-hiaikoina.

Veera Vilokkinen

Kuka sä oot, mistä sä tuut, ootko sinkku?Oon neljännen vuoden mapin opis-kelija, oon Savosta Mansikkapitäjäs-tä eli maalta. Olen sinkku, mutten kyllä etsi mitään suhdetta!

Susta ei kyllä yhtään kuule, että olisit savolainen?Joo se murre on tainnut jäädä, ei kyl-lä tarkoituksella.

Tässä juttusarjassa opimme tuntemaan opiskelutoverimme pintaa syvemmältä, kun he avaavat ovensa Policyn lukijoille.

TEKSTI: SALLA HUTTUNENKUVAT: HANNELE TULKKI Oma koti kullan kallis?

27

Miten sait tän kämpän?Tää on HOAS:in soluasunto, oon asunut tässä ekan vuoden joulusta asti. Asumisoikeus loppuu elokuus-sa, sitten pitää ettiä uutta kämppää.

Soluasunto, montako kämppistä sulla siis on? Tässä on kaks kämppistä, jotka on vaihtunu aika usein. Kaikki jotka on muuttanu pois tästä, on muutta-nu poikaystävien kanssa yhteen, mi-nä en.

Onko mukavia kämppiksiä?Yleisesti ottaen ollaan tultu hyvin toimeen, siivousvuoroista tulee jos-kus kinaa. Tärkeintä on perusavoin asenne, jos haluaa soluasunnossa asua. Jos on tosi herkkä, eikä oo ta-junnu, että ihmiset asuu erilailla, voi soluasuminen olla vähän vaikeeta.

Mikä on parasta kämpässäs?Se, että tää on halpa. On kätevää, kun kaikki sopimukset on samassa, eikä tarvi erikseen kilpailuttaa mi-tään sähköjä tai vettä. Onhan tää aika huoletonta, mutta aikansa kutakin.

Mitä muuttaisit?Friikit kämppikset. Joillain on tosi huonot asenteet, mutta mulla on kyl-lä ollu tosi erilaisia kämppiksiä.

Miten kämppikset kuvailis sua kahdella sanalla?Rento ja semmonen, joka ei oo kau-heesti kotona.

Milloin pyyhit viimeks pölyt?Eilen, koska tiesin, et ootte tulossa! Hyvä muutenkin et tulitte, tuli ker-rankin siivottua.

Kuka kokkaa teillä ja kuinka usein?

Mä tai mun bulgarialainen kämppis, se toinen ei kokkaa. Teen lähinnä pastakastiketta tai fetasalaattia. Koi-tan olla ostamatta hirveesti kaikkee, kun sit ärsyttää jos ne menee van-haks. Mulla ei muuten oo ikinä alko-holia huvikseen himassa!

Huvikseen himassa?Niin siis jos tarvin, niin ostan ja sit ne juodaan pois. Kertoo musta ehkä aika paljon, ettei mulla ikinä oo vii-niä tai viinoja kaapissa.

Miten oot täällä sisustanu?Osa tavaroista on ollu täällä, osa on jääny joiltain entisiltä kämppiksiltä. Ei yleistä tilaa jaksa laittaa hienoks, mutta tärkeintä on, että täällä on ko-dikasta eikä mitenkään laitosmaista.

Kuinka usein on likasia sukkia lat-tialla?Musta on tullut paljon siistimpi, olin ennen tosi suurpiirteinen. Mulla on pyykkikori ja sinne menee kaikki su-kat. Koen olevani jopa aika siisti ih-minen nykyään.

Tarina tavarasta: Oltiin kaverin (Hennan) kanssa toi-sen kaverin (Iinan) luona Berliinissa uutena vuotena ja tää horoskooppi-kalenteri on ainoo matkamuisto siel-tä. Tää on ilmaislahja jostain ravin-tolasta lohikäärmeen vuoden kun-niaks, kun ollaan kaikki -88 synty-neitä.

Lähetä vielä terveisiä lukijoille!Pitäkää huolta kurssi-ilmoittautumi-sista, että valmistutte ajoissa!

Tässä juttusarjassa opimme tuntemaan opiskelutoverimme pintaa syvemmältä, kun he avaavat ovensa Policyn lukijoille.

Oma koti kullan kallis?

28

Yksi aikakausi on päättynyt, sillä painotuoreet Policyn numerot eivät enää kolah-

tele voolaisten postiluukuista ilman erillistä tilausta. Voidaan jopa sa-noa, että ”internet killed the snail-mail star”.

Policy on loistanut pitkään ja ur-heasti ainoana koteihin kannetta-vana valtsikan ainejärjestölehtenä mutta siirtyy nyt tuikkimaan pää-asiassa nettiin ja Klixille.

Uudistuksen seurauksena monen voolaisen mieltä saattaa kaihertaa pelko siitä, että jatkossa postiluukus-ta virtaa lähinnä laskuja ja kebab-ra-vintoloiden mainoksia.

Vaikka muutaman onnellisen tä-dit, sedät, kaverit ja kumminkaimat lähettävätkin edelleen postikortte-ja kanarianmatkoiltaan, suurin osa meistä saa nykyään tyytyä pelkkiin naamakirjan kautta välitettyihin ter-veisiin.

Onneksi ratkaisua voi näin glo-baaleina aikoina etsiä oman lähipii-rin ulkopuolelta.

Tästä hyvä esimerkki on portuga-lilainen Paulo Magalhãesin keksi-

mä ajatus ”risteilevästä postista”, eli tarkemmin sanottuna maksuttomasta nettiyhteisöstä nimeltään ”Postcros-sing”.

Postcrossingin idea on hyvin yk-sinkertainen: jos haluaa mukaan, tar-vitsee vain rekisteröityä ja luoda pro-fiili nettiosoitteessa postcrossing.com. Sen jälkeen järjestelmän kautta ”tilataan” omalle ensimmäiselle pos-tikortille satunnainen vastaanottaja jostain päin maailmaa.

Kortinsaajan profiiliasetuksista riippuen osoitetiedon mukana voi tul-la myös lyhyt kuvaus siitä, millaisia kortteja kyseinen henkilö mielellään vastaanottaa. Lyhyen viestin tai ter-vehdyksen lisäksi korttiin tulee lait-taa järjestelmän arpoma tunnistekoo-di (”postcard-ID”), jonka kortinsaaja rekisteröi sivustolle sitten kun lähe-tys on saapunut perille.

Postcrossingin lisäjuju on siinä, et-tä korttien lähettäminen on vain vä-lillisesti vastavuoroista.

Kun on itse ensin lähettänyt kor-tin esimerkiksi Kiinaan, palvelin saat-taa seuraavaksi arpoa oman osoitteen

vaikkapa australialaisen kortin vas-taanottajaksi. Postcrossingissa ei siis tarvitse huolehtia lainkaan korttien lähettäjille vastaamisesta.

Erittäin hienoista korteista voi sen sijaan toki halutessaan kiittää si-vuston kautta samalla kun rekisteröi tunnistekoodin.

Itse olen tähän mennessä lähettä-nyt kortteja muun muassa Hollantiin ja Venäjälle sekä useampiin Yhdys-valtojen osavaltioihin, esimerkiksi Washingtoniin ja Kansasiin. Kortteja olen puolestaan saanut muun muassa suurten järvien alueelta Kanadasta, Miamin seudulta Jenkeistä ja Ukrai-nan rajaseudulta Venäjältä.

Oma ”postcrossaamiseni” on kui-tenkin varsin alkutekijöissä verrattu-na moniin muihin; systeemin kautta on lähetetty kaiken kaikkiaan jo yli 10 miljoonaa postikorttia 202:n eri maan välillä, eikä tahti tunnu olevan ainakaan hiipumaan päin.

TEKSTI JA KUVA: JASMIINI PYLKKÄNEN

”Postcrossing” takaa paperipostin tipahtelemisen postilaa-tikkoon Policyn postituksen loputtuakin.

Risteilevää postia

29

”Oletus on, että vain humanistit nussii pilkkua.”

”Ja tän takia vessoissa on aina jumalat-tomat jonot.”

”Jos ei löydy kumii, voit vaan nähdä unii.” ”The story of my life...”

”Respect carrots - don’t eat them.”

”Jes! Olen eläkkeellä!!”

”Oon hengaillu täällä vuodesta 1973 as-ti ja vasta nyt tajusin, että tää on mun juttu mutta eri tavalla” ”No eihän siinä menny ku 40 vuotta”

”If God had loved me, he wouldn’t have given me an unibrown.”

”Ha hó sárga ne edd meg”, Google trans-late tunnisti kielen unkariksi, ja suomensi sen ”Jos et syö keltaista lunta” Tälle teks-tille ei kuitenkaan löytynyt jatkoa, joten ei saada tietää, mitä käy jos syö keltaista lun-ta. Ehkä jonkun toisen vessan ovesta löytyy vastaus?

”Täällä sosialismin laitoksella on melkein yhtä mukavat vessat kuin kotona Otanie-messäkin!”

”Kirjastojemme veteraanit: KIITOS 2006-2011” ”Eipä kestä” ”Kirjasto kes-tää” ”Eipä tainnut kestää” ”Kylläpä kes-tää”…

”Mulla ei seiso, koska vihaan naisia. Vi-haan naisia koska mulla ei seiso”

”Mun tyttökaveri muuttaa työn vuoksi Saksaan. Pitäiskö valmistua eka (n. 2v) vai lähtee heti mukaan? Sydän vai järki? Neuvoja! – 3 v. yhdessä” ”Jätä se horat-su!” ”Sillä oli hyvä pillu”, johon oli lisätty allekirjoitus: ”- Hegel”

”Ajelen fixillä, käyn Biiffissä, harrastan seksiä. Tuomisetteko minut?” ”En käy kuin täällä paskalla, ajelen kolisevalla maastopyörällä, runkkaan. Rakastatteko minua?”

Kaikkien karkeuksien, poliittisten kannanotto-jen ja yleisen nihilismin keskeltä löytyi myös jotain kaunista:

”I don’t know you. You don’t know me. We will probably never meet. Yet by realizing this you will realize that we have used the same toilet. This is the one thing we’ll always have in common. Let us cherish it.” ”What a beautiful thought! Through the medium of the plastic seat of the toilet our naked but-tocks have – albeit indirectly – touched. The warmth of the seat is a product of your butt and it warms my cheeks on this cold autumn evening. You truly are my butt-brother!”

Ja vielä vessavastaavan note-to-self: Jos olet kiireessä, ja haluat kerätä niin paljon juttumateriaalia kerralla kuin mahdollista ottamalla kuvan vessan ovesta, tarkista et-tei puhelimesi kamerassa ole salama pääl-lä. Vessakopista ulos tuleminen, varsinkin ruuhkaisessa päärakennuksen ensimmäisen kerroksen vessassa, on tämän jälkeen, noh, vähintäänkin noloa.

TEKSTI JA KUVAT: POLICYN ANONYYMIT WC-VASTAAVAT

Policy julkaisee WC-kirjoitusten helmiä piristämään lukijoidemme harmaata arkea.

Elämän syviä totuuksia

30

Kalat

Olet taas ohittanut lähtöruudun saamatta ansaitsemaasi palkkiota. Vaadi oitis asianmukaiselta taholta sinulle kuuluvaa poliittista pääomaa ja kunnon kilometrikorvaukset. Vastustusta kohdatessasi murskaa vihollisesi sääliä tuntematta.

Oinas

Pieni puuhastelu on nyt paikallaan. Nautit tenttikirjallisuuden tuo-masta seesteisestä tiedon tulvasta. Muista silti laskeutua ajoittain rah-vaanomaisuuksien pimeille kujille ja nauttia eläimellisten himojen to-teuttamisesta.

HärKä

KTTO:laiset eivät tunnu ymmärtä-vän sinua ja yltiöpäisen kvalitatiivi-sia tutkimusmenetelmiäsi. Älä kui-tenkaan lannistu, vaan näytä niille derivoijille, kylmän matemaattisille laskelmoijille, että sosiaalitieteissä-kin on JYTKYÄ, ja että ilman nu-meroitakin voi olla hauskaa.

KaKsOnen

Tulet saamaan utuisen ja enigmaat-tisen viestin henkimaailmasta. Ota riski ja tartu mahdollisuuteen laa-jentaa tajuntaasi kosmisille tasoille. Teologit kokoontuvat Uudella yli-oppilastalolla torstaina 11.03.2012.

rapu

Pienet medialaiset ovat nyt parasta herkkua elämässäsi. Älä kuitenkaan anna näiden seireenien hämätä itse-äsi keinottelevalla ja viehkeällä vies-tinnällään, vaan pidä tiukasti kiinni omanarvontunteestasi ja muista kuka olet.

leijOna

Poliittinen ajattelusi on vallan hu-kassa. Mutta älä silti vaivu epätoi-voon. Mikäli Edmund Burke ja hä-nen kaltaisensa voidaan kanonisoida poliittisen ajattelun Pantheoniin, voit sinäkin loistaa näinä poliittises-ti pimeinä aikoina.

neitsyt

Ryyppyputken jälkeen jopa filoso-fit tuntuvat järkeviltä. Sosiaalisen spektrumisi rajat voivat potentiaali-sesti kokea ekspansionistista liikeh-dintää. Tartu siis hetkeen, ja tutustu myös vähemmän substanssirikkai-den oppiainejärjestöjen jäsenistöön.

VaaKa

Loppuunpalaminen on nyt lähempä-nä kuin koskaan ennen. Harkitse va-pauttavaa pitkää viikonloppua. Kai-va vilttisi esiin naftaliinista ja val-mistaudu mystiseen möllötykseen. Älä unohda pehmustettua joukko-istuinta. Hae kaupasta mikropitsaa.

sKOrpiOni

Vaalien jälkeinen poliittinen yltä-kylläisyys on saanut sinut aivan ähkyyn. Eikä aikaakaan, kun jo ul-komaailman saatanat kuiskuttelevat korviisi sekä Yhdysvaltain esivaa-leista että euron kohtalokkaasta kamppailusta. Eikö kähmintä pääty koskaan? Onneksi Eduskunta pää-see kohta taas lomille.

jOusimies

Yksinäisyys kalvaa sisintäsi. Ole huoleti. Keripukki ei ole vienyt ys-täviäsi. He eivät vain halua nähdä sinua. Tie ulos ahdistuksen kourista on kuitenkin puhelimen ulottuvilla. Hanki rakkauden ammattilainen. Puh. 05030xxxxx. Lisätietoja Poli-cyn toimituksesta.

Kauris

Olet saanut turmiollisia vaikutteita huhhuli-humanisteilta. Ylenpaltti-nen huolesi huolesi sosiaalisen ym-päristösi kärsimyksestä on saamas-sa sinut hulluuden hurmiolliseen hekumaan. Lisäksi ystäväsi ovat kyllästyneet kirppari-lookiisi. Mene siis Stockalle.

Vesimies

Mars ja Jupiter ovat epäsuotuisassa asennossa Venukseen nähden, pova-ten sinulle epämiellyttävää vuosi-neljännestä. Heitä siis hanskasi suo-siolla naulakkoon. Ei se tiedekun-tatentti kuitenkaan mene läpi, eikä niistä ensiviikon juhlista kuitenkaan ketään löydy. Sulkeudu kotiin itke-mään.

Kokeneet näkijät Ipe ja Santtu kertovat, mitä tulevaisuus tuo sinulle tullessaan…

HOrOsKOOppi

31

HANNELE TULKKI

jos olisin jälleen fuksi...

Fukseista puhuttaessa helposti ajatellaan liian energisiä nuoria, joi-ta ei ole kova opiskelu vielä kovettanut. Fukseja me kaikki olemme kuitenkin vähintään kerran opiskelujemme taipaleella!

”Eläisin uudelleen aika hemmetin hienoa vuotta ja pyörisin valiokun-nissa, jotka kiinnostavat.”

Antti Reinsalo, valtio-oppi, n:nnen vuoden opiskelija

”Notkuisin Uuden ylioppilastalon riehakkaissa kemuissa ja nillittäisin opiskelijajärjestöjen sikariportaalle pönötysjuhlien pukukoodista.”

Teivo Teivainen, valtio-oppi, fuksi -86

”Tekisin paremmin selkeäksi it-selleni, mitä en tiedä.”

Matias Koriseva, kotimainen kirjallisuus, fuksi -09

”Olisin fiksumpi ja vähemmän kusipäinen. Pitäisin opiskelua normaalina olotilana enkä mi-hinkään erityisryhmään kuulu-misena. Lisäksi vaatisin opettajia opettamaan enemmän isoja koko-naisuuksia.”

Jarmo Rinne, valtio-oppi, fuksi -85

32