puurakentamisen edistäminen kansainvälisesti ilmastopolii 4 isin … · 2018. 4. 18. · paljon...

Puurakentamisen edistäminen kansainvälisestiilmastopolii isin perustein

Työryhmän rapor i

ESIPUHE

Kotimaisessa keskustelussa ja kansainvälisessä yhteistyössä ilmastonmuutoksen torjumiseksi on kiinnite y paljon huomiota biopol oaineiden kuten puun energiakäytön lisäämiseen. Samalla puurakentamisen ilmas-topolii inen merkitys ja potentiaali on jäänyt selvästi vähälle huomiolle. Kuitenkin puu on uusiutuva luon-nonvara, joka toimii hiilivarastona sitoen hiilidioksidia. Puun korvatessa muita rakennusmateriaaleja sen ympäristö- ja ilmastovaikutukset ovat elinkaarinäkökulmasta merki äviä. Puulla on monia käy ömahdolli-suuksia. Tukkipuun hyödyntämisen myötä metsiä voidaan uudistaa. Puutuo eiden valmistus kulu aa vähän muita luonnonvaroja ja energiaa. Puusta saa monenlaista raaka-aine a. Puutuo eet soveltuvat hyvin kierrä-tykseen. Jalostusaste a nostamalla puun taloudellinen merkitys kasvaa, mikä luo työpaikkoja ja hyvinvointia.

Ilmasto- ja ympäristötietoisuuden kasvaessa sekä kulutusto umusten muu uessa metsäteollisuudelle ja puu-rakentamiselle avautuu uusia mahdollisuuksia kehi ää toimivia ja vihreitä ratkaisuja tyydy ämään kulu a-jien tarpeita. Tämän kehityksen myötä viennin ja jalostusarvon on mahdollista kasvaa merki ävästi. Tämä edelly ää puurakentamisen tuotekehitys- ja muun liiketoimintaosaamisen vahvistamista Suomessa.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Väyrynen ase i huhtikuussa 2010 työryhmän selvi ämään puuraken-tamisen edistämistä kansainvälisesti ilmastopolii isin perustein (työryhmän ase amispäätös lii eenä 2).

Työryhmän ase amispäätöksessä sen tehtävät kuva iin seuraavasti

”Laatia ehdotuksia toimenpiteiksi, joilla puurakentamista voitaisiin erityisesti ilmastopolii isin perustein par-haiten edistää EU- ja muun kansainvälisen yhteistyön kau a ja siten luoda mahdollisuuksia myös Suomen viennille.

Siinä tarkoituksessa työryhmän tulee identifi oida keskeisimmät vaiku amisen kohteet ja vaiku amistavat. Nii-tä ovat erityisesti Euroopan komissio, EU-jäsenmaat, YK:n ilmastoneuvo eluprosessi ja WTO-neuvo elut. Tältä osin työryhmä tekee ehdotukset myös eri osapuolten vastuista vaiku amistyössä.

Työryhmän tulee lisäksi tehdä ehdotukset tavoi eiksi, joita kyseisissä yhteyksissä ajetaan sekä laatia niiden pe-rusteet käyte äväksi vaiku amistyössä.

Työryhmä laatii ehdotukset toimenpiteiksi, joilla Suomi voi vaiku aa kansainvälisesti metsäalan kehityspoli-tiikkaan ja kehitysyhteistyöohjelmiin kestävän metsänhoidon edistämiseksi, joka mahdollistaa myös puuraken-tamisen lisäämisen kehitysmaissa. Työryhmä laatii ehdotukset myös Suomen kehitysyhteistyön osalta.”

Työryhmän puheenjohtajaksi ministeri Väyrynen kutsui kehityspolii isen osaston osastopäällikkö Jorma Julinin sekä jäseniksi seuraavat henkilöt Ulkoasiainministeriöstä: apulaisosastopäällikkö Pekka Säilä, apulais-osastopäällikkö Liisa Talonpoika, lähetystöneuvos Markku Aho, metsäneuvonantaja Vesa Kaarakka ja yli-tarkastaja Kalevi Kyyrönen. Lisäksi mukaan kutsu iin päällikkö Mikko Viljakainen Metsäteollisuus Ry:stä. Työryhmä pää i pyytää myös neuvo eleva virkamies Reima Sutisen Työ- ja elinkeinoministeriöstä osallistu-maan työhön. Työryhmän sihteereinä toimivat lähetystöneuvos Jukka Pesola Ulkoasiainministeriöstä sekä EU-koordinaa ori Riku Eksymä Metsäteollisuus ry:stä. Apulaissihteeriksi ote iin projektiavustaja Jussi Viding Ulkoasiainministeriöstä.

Työryhmä kokoontui 16 kertaa ja kuuli työnsä kuluessa useita asiantuntĳ oita (lue elo henkilöistä lii eessä 1). Toukokuussa 2010 järjeste iin myös ilmastonmuutosta ja puurakentamista koskeva seminaari.

Työryhmän varsinaiset suositukset esitellään luvussa 11.

Työryhmä jä ää kunnioi aen esityksensä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyryselle.

Työryhmän puolesta, Helsingissä 8. päivänä joulukuuta 2010.

Jorma Julin

Osastopäällikkö

I

SISÄLLYSLUETTELO

1. JOHDANTO ......................................................................................................................................................... 11.1. P ..................................................................................... 11.2. T ..................................................................................................... 2

2. ARGUMENTIT PUURAKENTAMISEN EDISTÄMISEKSI ILMASTOPOLIITTISIN PERUSTEIN .................................................................................................... 3

2.1. R ................................................................... 32.2. P - ... 32.3. P -, - 42.4. P ................................................................ 42.5. P .... 52.6. P ....................................................................................... 5

3. PUURAKENTAMINEN JA EUROOPAN UNIONI ............................................................................. 73.1. K EU-2020 – .... 73.2. EU: ............................................................................. 93.3. J EU: ............................................................................................................................. 93.4. I EU: .......................................................................................... 103.5. E - ECCP ............................................................................................. 113.6. M EU: .......................................................................................................... 12

3.6.1. EU:n metsätoimintasuunnitelma ....................................................................................................................... 123.6.2. Tutkimus puuperustaista teollisuu a koskevista mielikuvista .......................................................................... 123.6.3. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) lausunto .................................................................................... 123.6.4. Euroopan parlamentin rooli ............................................................................................................................... 13

4. ILMASTOSOPIMUSNEUVOTTELUT JA PUURAKENTAMINEN ......................................... 154.1. LULUCF ........................................................................................................................................................... 154.2. P .................................................................................................................................................... 154.3. EU ................................................................................ 164.4. I - IPCC ................................................................................................................... 16

5. PUURAKENTAMINEN YK-JÄRJESTÖISSÄ ....................................................................................... 195.1. A - UN-HABITAT .......................................................................................................... 195.2. P - UNECE ............................................................ 205.3. Y - UNEP ..................................................................................................................... 21

6. OECD - SELVITYKSIÄ JA POLITIIKKAOHJAUSTA .................................................................... 23

7. WTO - PUUTUOTTEIDEN KAUPAN VAPAUTTAMINEN .......................................................... 25

8. PUURAKENTAMINEN VENÄJÄLLÄ..................................................................................................... 278.1. V V .................................................................. 28

III

9. PUURAKENTAMINEN KEHITYSYHTEISTYÖSSÄ ....................................................................... 319.1. P .......................................................................... 319.2. T ................................................... 31

9.2.1. Kansalliset metsäohjelmat, hyvä hallinto ja yksityismetsätalous ...................................................................... 329.2.2. Ilmastonmuutos ja kestävä metsien hoito .......................................................................................................... 329.2.3. Puukauppasopimukset ja FLEGT ...................................................................................................................... 329.2.4. Koulutus ja tiedotus puurakentamisen edistämiseksi ........................................................................................ 329.2.5. Puuenergia vajaakäytössä .................................................................................................................................. 339.2.6. Puun arvoketjua on pidenne ävä ...................................................................................................................... 33

10. PUURAKENTAMINEN KATASTROFIAVUSSA SEKÄ JÄLLEENRAKENNUKSESSA .................................................................................................................... 35

11. SUOSITUKSET ................................................................................................................................................ 37

LIITE 1. TYÖRYHMÄN TAPAAMAT ASIANTUNTĲ AT ................................................................................................. 43LIITE 2. TYÖRYHMÄN MANDAATTI ............................................................................................................................... 45LIITE 3. SEMINAARIOHJELMA: PUURAKENTAMISEN EDISTÄMINEN ILMASTOPOLIITTISIN PERUSTEIN .... 47LIITE 4. PUURAKENTAMISEN EDISTÄMINEN VALITUISSA KOHDEMAISSA ...................................................... 48LIITE 5. KANSALLISIA OHJELMIA JA TYÖRYHMIÄ ..................................................................................................... 55LIITE 6. RAPORTIN LYHENTEET ....................................................................................................................................... 58

1

1. JOHDANTO

Puurakentamisella ja puutuo eiden käytöllä on asiantuntĳ oiden mukaan erityisesti kahdenlaisia positiivisia ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Ensinnäkin jokainen puusta valmiste u rakennus, rakenne, huonekalu ja muu puutuote toimii hiilivarastona. Toiseksi substituutiovaikutukset ovat merki ävät kun paljon energiaa ja uusiutuma omia raaka-aineita käy äviä, sekä valmistuksessa hiilipäästöjä tuo avia rakennusmateriaaleja korvataan energiatehokkaalla ja uusiutuvalla puulla.

Puun hyödyntäminen luonnontaloudellisesti kestävällä tavalla voi tehostaa hiilipäästöjen sitomista. Kuutio puuta sisältää n. 200 kg hiiltä, mikä vastaa n. 750 kg hiilioksidia. Tämä on verra avissa 5000 km:n autoilun aiheu amiin päästöihin.

EU:ssa on tarve ja tilaus puurakentamisen edistämiseksi. Puurakentamisen hyötyjä ja etuja selvite iin asian-tuntĳ atyöryhmässä jo vuonna 2004. Työn tuloksena syntyneessä raportissa todetaan mm. puurakentamisen il-mastopolii iset hyödyt. EU-maista Ranskassa on ryhdy y toimenpiteisiin puurakentamisen edistämisessä ja maassa on laadi u tätä koskevaa lainsäädäntöä, joka edelly ää puun käy öä uusissa rakennuksissa. Muual-lakin on havai u kasvavaa kiinnostusta puurakentamista kohtaan. Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa on lähdet-ty ennakkoluulo omasti liikkeelle rakentamalla puusta useampikerroksisia asuintaloja. EU-tasolla on viime vuosina tehty useita asiaa koskevia aloi eita, laadi u strategioita ja toimintaohjelmia sekä viety läpi selvityk-siä, joiden pui eissa kestävä kehitys ja rakentaminen on ollut keskeisesti esillä. Käytännössä puurakentami-sen edistämistoimenpiteet EU-tasolla ovat kuitenkin olleet hyvin vaatima omia, vaikka selvitystyö on tuonut esille puun hyödyt ilmasto- ja yleisemmin ympäristöpolitiikan kannalta. EU-tasolla ei ole ote u käy öön mi-tään kannustinjärjestelmiä, puuta koskevia verohelpotuksia tai tukia. Tilanne on paljolti samanlainen muualla maailmassa.

Venäjä on tärkeimpiä markkinoitamme ja puurakentamisen vienti sinne on kasvussa. Ilmasto- ja ympäristö-polii iset perusteet tulevat myös Venäjän markkinoilla näy elemään entistä suurempaa roolia tulevaisuudes-sa. Paikalliset standardit ja määräykset, sekä to uma omuus puun laajaan käy öön rakentamisessa, tekevät kuitenkin toistaiseksi Venäjän markkinoista erityisen haasteellisen. Puurakentamisen kasvu Venäjällä merkit-see suuria liiketoiminnan kasvumahdollisuuksia suomalaiselle puutuote- ja puurakennusteollisuudelle. Yh-teistyömahdollisuuksia tarjoutuu metsävarojen hyödyntämisessä mm. investoimalla mekaaniseen metsäteollisuuteen. Tällaisten investointipäätösten tekeminen olisi helpompaa verra una suuriin ja pitkällistä harkintaa, sekä suunni elua vaativiin puunjalostustehdashankkeisiin.

Metsillä on olennainen rooli luonnontaloudellisesti kestävän kehityksen vahvistamisessa ja köyhyyden vä-hentämisessä kehitysmaissa. Metsät toimivat hiilinieluina sekä biodiversitee ivarastoina. Samalla ne tarjoavat työtä ja toimeentuloa. Kestävä metsätalous vaatii laaja-alaista ymmärrystä metsien yhteiskunnallisesta, talou-dellisesta, ekologisesta ja kul uurisesta merkityksestä sekä valtion, yhteisöjen ja yksityisen sektorin rooleista. Jo a puurakentamisella voidaan ehkäistä ilmastonmuutosta, tulee puunkäytön perustua kestävään metsä-talouteen myös kehitysmaissa, mikä mahdollistaisi metsien laajami aisen talouskäytön. Metsäsektori on yksi Suomen kehitysyhteistyön painopistealueita.

1.1. PUURAKENTAMISEN TALOUDELLISESTA MERKITYKSESTÄ

Metsät pei ävät Suomen pinta-alasta 70 %. Puu on merki ävä uusiutuva luonnonvaramme. Suomessa on elä-vä puurakentamisen traditio ja puun käy öä voidaan lisätä vielä huoma avasti. Kotimaan rakentaminen on puutuoteteollisuuden suurin yksi äinen markkina-alue.

Metsäteollisuus tarvitsee tasaisen ja kilpailukykyisen raakapuun tarjonnan. Metsänomistajan saamasta kanto-rahasta noin 70 % tulee tukkipuusta. Suomalaisen metsänhoidon perusperiaate on tuo aa puuta tukkipuuko-koon saakka. Sen mukaisesti metsänomistajat tähtäävät järeän puun tuo amiseen metsänhoidon kanna avuuden turvaamiseksi. Tukeista saatavista tuo eista noin 70 - 80 % päätyy rakentamiseen. Päätehak-kuiden yhteydessä saadaan samalla kuitupuuta, harvennuspuuta ja muita puujakeita, jotka ovat muun met-säteollisuuden raaka-aineita. Puurakentamisella on siten keskeinen rooli koko sektorin raaka-ainehuollon turvaamisessa. Suomen on mahdotonta täy ää bioenergian lisäämistavoite aan ilman toimivaa metsäteolli-suu a. Bioenergian raaka-aineiden saatavuus on sidoksissa teollisuuden käy ämän ainespuun tarpeeseen.

Puutuoteteollisuus yksin työllistää Suomessa noin 31.000 henkilöä. Lisäksi puunhankinta, puutavarakauppa ja puurakentaminen työllistävät moninkertaisen määrän. Kasva amalla jalostusarvoa ja lisäämällä puuraken-tamista työllistävää vaikutusta voidaan moninkertaistaa. Puu jalostetaan Suomessa. Näitä työpaikkoja ei

2

voida siirtää, sillä puu on tarkoituksenmukaisinta jalostaa kasvupaikalla. Puurakentamisen kehi äminen edistää kotimaista työllisyyspolitiikkaa ja markkinalähtöistä aluepolitiikkaa, koska sahat ja puutuoteteolli-suuslaitokset sĳ aitsevat siellä missä metsätkin.

Metsäteollisuus tuo aa Suomen ne ovientituloista noin viidenneksen. Tästä noin kaksi kolmasosaa tulee massa- ja paperiteollisuudesta ja kolmasosa puutuoteteollisuudesta. Metsäteollisuus on kuitenkin kokonai-suus, jossa yhden osa-alueen on vaikeaa toimia ilman toista.

Tilastokeskuksen ja metsäteollisuuden laskelmien mukaan Suomessa metsäteollisuuden viennin arvo henkeä kohden ja suhteessa vientiin on maailman suurin. Hyvänä kakkosena tulee Ruotsi. Saksa löytyy sĳ alta kuusi. Muita kärkikahdeksikon joukossa olevia EU-maita ovat Itävalta ja Ranska. Näiden maiden ja muiden haluk-kaiden kesken voisi olla löyde ävissä yhteistyömahdollisuuksia puurakentamisen edistämiseksi kansainväli-sesti ja EU:n sisällä.

1.2. TYÖRYHMÄN TYÖSKENTELY JA LÄHTÖKOHDAT

Tietoisena useiden muiden työryhmien ja vastaavien meneillään olevasta selvitystyöstä Suomessa, UM:n aset-tama työryhmä piti tärkeänä rajata huomionsa puurakentamisen edistämiseen

– kansainvälisellä tasolla ja

– ilmastopolii isin perustein.

Työryhmä katsoi parhaaksi selvi ää aluksi miten puurakentamista ja ilmastopolitiikkaa on tähän mennessä käsitelty, ja millainen rooli sillä on ollut eri kansainvälisillä foorumeilla sekä keskeisissä neuvo elu- ja selvi-tysprosesseissa. Ryhmän työhypoteesina oli puurakentamisen yhtäläisen kohtelun varmistaminen muiden ra-kennusmateriaalien kanssa, koska olemassa olevan sääntelyn on havai u ase avan selvästi pidemmälle meneviä vaatimuksia puun käytölle rakentamisessa. Ilmastopolitiikassa tarvitaan uusia keinoja edistyksen saavu amiseksi siirry äessä matalahiilisiin talouksiin. Esille nousi myös puun suosimisen mahdollisuus mui-hin rakennusmateriaaleihin verra una. EU on jo lähtenyt erilaisen kohtelun tielle suosiessaan biopol oaineita ilmastopolii isilla perusteilla. Johdonmukaista jatkoa tälle olisi suosia puurakentamista sen positiivisten ym-päristövaikutusten vuoksi. Joka tapauksessa puun ilmasto- ja muiden ympäristöetujen parempi huomioonot-taminen yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja sääntelyssä tulee olla tavoi eena. Samalla kuitenkin tiedoste iin, e ei realistisesti voida ajatella muiden rakennusmateriaalien korvaamista puulla kaikessa raken-tamisessa. Kullakin rakennusmateriaalilla on käy ökohteensa, eri rakennusratkaisuja tarvitaan ja materiaaleja tulee hyödyntää myös yhdessä.

Suhteellisen aikaisessa vaiheessa työryhmä arvioi, e ä vaiku amistyön tukemiseksi tarvitaan kansainvälisesti korkealaatuista ja riippumatonta tutkimusta puurakentamisen ilmasto- ja muista ympäristöhyödyistä. Sellai-nen autoritatiivinen selvitys tarvi aisiin myös polii isen päätöksenteon tueksi. Erityisesti tutkimuksessa tuli-si vertailla luote avalla tavalla eri rakennusmateriaaleja keskenään koko elinkaaren osalta aina valmistuksesta niiden hävi ämiseen asti. Tutkimuksessa tulisi huomioida nimenomaan myös eri materiaalien valmistukseen tarvi avat raaka-aineet, niin uusiutuvat kuin uusiutuma omatkin.

Varhaisessa vaiheessa työryhmä päätyi lisäksi siihen, e ä sen tärkeimpiä suosituksia tulee olemaan laajan vai-ku amisohjelman laatiminen puurakentamisen ilmasto- ja muita ympäristöhyötyjä koskevan sanoman eteen-päinviemiseksi ja tehostamiseksi kansainvälisellä tasolla.

Työryhmän työtä ohjasi ennen kaikkea ajatus siitä, e ä puurakentamisen hyötyjä on toistaiseksi vain pienessä määrin hyödynne y ilmastopolitiikan keinona. Potentiaalia olisi paljon jo keskipitkällä aikavälillä. Puu-rakentamisen lisäämisen 10 %:lla Euroopassa arvioidaan täy ävän 25 % Kioton pöytäkirjan EU:lle ase amista päästönvähentämistavoi eista. EU:ssa jo valmistuneista puurakentamisen hyötyjä korostavista selvityksistä huolima a, ei EU-tasolla ole ryhdy y mihinkään merki äviin kannustaviin toimiin puurakentamisen edis-tämiseksi.

3

2. ARGUMENTIT PUURAKENTAMISEN EDISTÄMISEKSI ILMASTOPOLIITTISIN PERUSTEIN

Puutuo eista ja puurakentamisesta on laadi u eri puolilla maailmaa useita selvityksiä ja tutkimuksia. Näkö-kulmat ovat vaihdelleet metsä- ja puuteollisuuden elinkeinopolii isesta roolista puun soveltuvuuteen raken-tamisessa sekä puun ympäristö- ja ilmastopolii isiin hyötyihin. Suomessa metsäteollisuuden merkitystä ja roolia on käsitelty useissa tutkimuksissa ja selvityksissä. Työryhmä kokosi työnsä pohjaksi argumen eja puu-rakentamisen edistämiseksi ilmastopolii isin perustein.

2.1. RAKENTAMISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI ON SUURI JA KASVUSSA

Rakentaminen kulu aa Euroopassa enemmän raaka-aineita kuin mikään muu teollisuuden ala. Painon mu-kaan mita una rakentamisen osuus raaka-aineiden kulutuksesta on lähteestä riippuen 33 - 50 %. Lisäksi ra-kentaminen ja rakennusten purkaminen tuo aa noin 40 - 50 % jä eistä.1

Rakennusten käy ö aiheu aa noin 40 % energiakulutuksesta ja 30 % hiilidioksidipäästöistä. Rakennustuo ei-den valmistus puolestaan tuo aa noin 5 % energiankulutuksesta ja ilmastopäästöistä.2 Rakentamisen osuus liikenteen päästöistä on jopa 25 %.3 Valtaosa rakennustuo eiden valmistuksen päästöistä johtuu sementin val-mistuksesta, mikä aiheu aa noin 5 - 8 % globaaleista hiilidioksidipäästöistä, lähteestä riippuen.4

Väestön kasvun, muu oliikkeiden ja elintason nousun vuoksi rakentaminen lisääntyy. Arvioiden mukaan maapallon väkiluku kasvaa 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Samana aikajaksona noin miljardi ihmistä muu aa kaupunkeihin. On myös arvioitu, e ä vuonna 2050 joka kymmenes ihminen maapallolla on pakolai-nen.

Hyvinvoinnin kasvaessa ihmiset haluavat asua yhä väljemmin ja paremmin varustelluissa asunnoissa. Uusia asuntoja tarvitaan myös vanhojen poistuessa käytöstä. Pelkästään Suomessa on rakenne ava vuosi ain 16 000 asuntoa, jo a niiden lukumäärä säilyisi nykyisellä tasolla.5

Suuri osa rakentamisesta perustuu uusiutuma omiin luonnonvaroihin. Kilpailun lisääntyminen raaka-aineis-ta voi merkitä uusiutuma omien raaka-aineiden hintojen suuriakin vaihteluja kansainvälisten suhdanteiden seurauksena, mikä on jo nähty mm. teräksen hintakehityksessä.6 Materiaalien hintojen nousu johtaa tarpee-seen löytää niille korvaavia vaihtoehtoja. Rakentamisessa se voi olla uusiutuva ja kestävästi tuote u puu.

2.2. PUURAKENTAMISEN KEINOIN RAKENTAMISEN ILMASTO- JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSIA VOIDAAN PIENENTÄÄ

Rakentamisen ympäristövaikutukset syntyvät monista eri osatekĳ öistä. Näitä ovat mm. rakennusmateriaalien valmistus ja itse rakentaminen, rakennusten käy ö, lämmitys ja jäähdytys, liikenne sekä rakennusten käytös-tä poistaminen. Toistaiseksi ei ole olemassa vakiintunu a arviointimenetelmää eri tekĳ öiden keskinäisen mer-kityksen arvioimiseksi. Siksi aihe on myös altis erilaisille tulkinnoille.

Eniten huomiota kiinnitetään rakennusten käytönaikaisen energiatehokkuuden parantamiseen. Rakennus-kanta kuitenkin uusiutuu vuosi ain vain noin yhden prosentin vuosivauhtia, joten sitä kau a päästövähen-nykset saavutetaan hitaasti. Muutoksen nopeu amiseksi korostetaan jo olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden parantamista, mikä on pitkällä aikavälillä hyvä, mu a hidas tapa vähentää päästöjä.

Ilmastopäästöjen vähentämiseksi EU on ase anut rakennusten energiatehokkuuden parantamiselle korkeat tavoi eet. Uuden energiatehokkuusdirektiivin mukaan jo vuonna 2021 kaikkien uudisrakennusten tulee olla EU:ssa lähes nollaenergiataloja. Kansallisten tavoi eiden mukaan vuonna 2050 Suomen hiilidioksidipäästöjen tulisi olla 80 prosen ia vuoden 1990 tasoa alempana.7

1 EU tutkimushanke: RELIEF 2003, tausta-aineisto.2 Ympäristöministeriö (Luvut koskevat Suomea, mu a kansainvälisesti tarkasteltuna suuruusluokat ovat samoja.)3 UFEMAT, (the European Association of National Builders’ Merchants Associations and Manufacturers)4 Esim. IEA (2007). Tracking Industrial Energy Effi ciency and CO2 Emissions.5 Tilastokeskus. Rakentamisen tilastot.6 Tilastokeskus. Rakennuskustannusindeksi.7 VNS 8/2009 vp. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta: kohti vähäpäästöistä Suomea.

4

Suomessa rakennusten energiatehokkuusvaatimuksia noste iin viimeksi vuoden 2010 alussa, ja seuraava muutos on tulossa vuoden 2012 alussa. Samalla siirrytään ns. kokonaisenergialaskentaan, jolloin energia-tehokkuusvaatimus asetetaan koko rakennuksen energiankulutukselle. Asete uihin tavoi eisiin pääseminen edelly ää rakennusalalta merki äviä kehitysaskeleita. Totutuilla ratkaisuilla ja käytössä olevilla teknologioil-la tavoi eeseen ei vielä päästä. Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) alaisen III työryhmän 4. ar-vioraportissa (2007) lyhyen aikavälin mitigaatiotoimiksi rakennusten osalta listataan energian tehokkaampi käy ö ja säästö mm. lämmityksessä ja ilmastoinnissa sekä aurinkoenergian käy ö. Pitkän aikavälin mitigaa-tiotoimia ovat mm. lai eiden standardit ja ekomerkinnät, rakennusmääräykset ja sertifi kaatit sekä julkisen sektorin ohjelmat ml. julkiset hankinnat.8

Rakentamisen aiheu amaa uusiutuma omien luonnonvarojen kulutusta ja materiaalien valmistuksen aiheut-tamia ympäristöhai oja voidaan vähentää myös suosimalla uusiutuvien raaka-aineiden ja materiaalien käyt-töä. Samojen energiatehokkuusvaatimusten mukaan tehtyjen rakennusten käytönaikaisessa energiankulutuksessa ei juuri ole eroavaisuuksia, joten merki ävimmät erot rakennuksista aiheutuvassa energiankulutuksessa syntyvätkin rakennustuo eiden valmistuksessa. Lisäksi, kun tulevien säädösten myötä käytön aikainen energiankulutus rakennuksissa pienenee, rakennustuo eiden valmistuksen ympäristövaiku-tusten osuus korostuu sekä uudis- e ä korjausrakentamisessa.

2.3. PUURAKENTAMISEN KEINOIN VOIDAAN VASTATA USEIMPIIN ENERGIA-, ILMASTO- JA YMPÄRISTÖHAASTEISIIN

Puurakentamisen osuuden lisääminen Euroopassa 10 %:lla merkitsisi 25 %:n osuu a Kioton tavoi eesta.9 Puun käy öä lisäämällä voidaan merki ävästi vähentää uusiutuma omien luonnonvarojen kulutusta, raken-tamisen ja rakennustuo eiden valmistuksen aiheu amia hiilidioksidipäästöjä sekä energiankulutusta. Eri ra-kennusmateriaalien valmistuksessa aiheutuvat päästöt ovat huoma avan erilaisia. Käytön tulisi paino ua vähän päästöjä aiheu aviin tuo eisiin, kuten puuhun.

Puun käytön 4 % vuotuinen lisääminen Euroopassa saisi aikaan noin 150 miljoonan tonnin vuotuisen vähen-nyksen hiilidioksidipäästöihin, jonka arvo päästökaupassa olisi noin 1,8 miljardia euroa.10

Kotimaisissa ja ulkomailla toteutetuissa rakennushankkeissa tehdyt ympäristövertailut tukevatkin arvioita, jonka mukaan puun käy öä lisäämällä rakentamisen ympäristövaikutuksia voidaan pienentää.

Laskennassa on tavallisimmin verra u puurakenteisen talon ympäristövaikutuksia vastaavaan betoniseen vertailutaloon. Rakennushankkeiden erilaisesta luonteesta riippuen vertailujen luvuissa on luonnollisesti ha-jontaa, mu a suunta niissä on yhteinen: puun käy ö vähentää merki ävästi rakentamisen aiheu amia ympä-ristövaikutuksia.

2.4. PUU ON UUSIUTUVA LUONNONVARA JA SITÄ TUOTETAAN KESTÄVÄSTI

Puu on ainoa rakennusmateriaali, jonka määrä lisääntyy koko ajan. Puuta käy äen uusiutuma omien materi-aalien käy öä voidaan vähentää tai usein kokonaan väl ää. Tällä on merkitystä erityisesti rakentamisessa, jossa käytetyt materiaalimäärät ovat suuria, ja jossa muiden materiaalien korvaaminen puulla on verra ain helppoa.

Suomessa ja Euroopassa käytetään pääosin sertifi oiduista metsistä korja ua ja vain kestävästi tuote ua puu-ta. Metsien vuotuinen kasvu on huoma avasti suurempaa kuin poistuma. Siellä, missä puuta käytetään, hoi-detaan metsät paremmin ja ne kasvavat enemmän. Suomessa metsän hiilivaranto kasvaa päivässä saman verran kuin rakennuspuuteollisuus käy ää puuraaka-aine a vuodessa.

On hyvä tehdä ero trooppisten ja subtrooppisten metsien sekä lauhkeiden vyöhykkeiden metsien välillä. Trooppinen ja subtrooppinen metsäala on kutistumassa syistä, jotka lii yvät väestönkasvuun, köyhyyteen ja elinkeinorakenteen ongelmiin. Lauhkeiden vyöhykkeiden ja erityisesti Euroopan metsien tilanne on kuiten-kin hyvä. Puun käytön lisääminen ei vähennä metsäalaa vaan antaa metsille taloudellista arvoa kannustaen hoitamaan niitä.

8 IPCC (2007), III Working Group, 4. arviorapor i.9 Frühwald, Welling & Scharai-Rad (2003). Comparison of wood products and major substitutes with respect to environmental and energy ba-lances, ECE:n ja FAO:n seminaari: ”Strategies for the Sound Use of Wood”, Poiana Brasov, Romania, 24.–27.3.2003.10 CEI-Bois, Roadmap. Executive summary 2004.

5

Mikäli Venäjän metsävaroja ei lasketa mukaan, Euroopan metsien puusto kasvaa joka vuosi 760 miljoonaa kuutiometriä.11 Metsäala kasvaa joka vuosi 661 000 hehtaaria ja vain 64 % vuotuisesta kasvusta korjataan.12 Euroopan metsien puusto kasvaa jatkuvasti myös metsäalan laajentumisen ansiosta. Eurooppaan ei juuri tar-vitse tuoda puuta; yli 97 % maanosassamme käytetystä havupuusta saadaan alueen omista metsistä. Kaikesta puun käytöstä, mukaan lue una lehtipuut, yli 90 % perustuu eurooppalaiseen puuhun.

2.5. PUUHUN VARASTOITUU HIILTÄ JA PUULLA VOIDAAN KORVATA ENEMMÄN PÄÄSTÖJÄ AIHEUTTAVIA MATERIAALEJA

Puu tarvitsee kasvaakseen hiilidioksidia ilmasta. Hiilidioksidin hiilestä tulee puun rakennusaine a samalla kun happi vapautuu takaisin ilmakehään. Yksi kilogramma puuta tarvitsee kasvaakseen noin 1,55 kilogram-maa ilman hiilidioksidia. Noin puolet puuaineksesta on hiiltä. Nyrkkisääntö on, e ä 1 kuutiometri puuta va-rastoi 1 tonnin hiilidioksidia. Lisäksi puutuo eiden valmistuksesta aiheutuvat päästöt ovat muita rakennusmateriaaleja vähäisemmät.13

Valmiste aessa puusta rakennusten osia puussa oleva hiili varastoituu rakenteisiin, jotka ovat pitkäaikaisia hiilivarastoja. Keskiverto suomalainen puinen omakotitalo varastoi puurakenteisiinsa noin 30 tonnia ilmasta peräisin olevaa hiilidioksidia. Se vastaa yhden kulu ajan keskivertoautoilun yli 10 vuoden hiilidioksidipääs-töjä. Hiili säilyy talon rakenteissa parhaimmillaan satoja vuosia.

Puutuo eiden valmistuksesta syntyy verra ain vähän hiilidioksidipäästöjä.14 Puuhun varastoituneen hiilidi-oksidin määrä on moninkertainen verra una puutuo eiden valmistuksen aiheu amiin päästöihin. Kun puu-tuo eet käytön jälkeen muutetaan energiaksi, niistä ei vapaudu ilmakehään sen enempää hiilidioksidia kuin puuhun kasvun yhteydessä on varastoitunut. Puusta saatu energia on uusiutuvaa energiaa ja se korvaa fossii-lisia pol oaineita.

Puutuo eilla voidaan korvata sellaisia tuo eita, joiden valmistuksesta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä.15 Tällöin puhutaan ns. substituutiovaikutuksesta.16 17 Korva aessa muita tuo eita puulla hiilidioksidipäästöjen vähen-nysvaikutus on usein jopa suurempi kuin pelkkä puun hiiltä varastoiva vaikutus. Tämä johtuu puun kevey-destä ja siitä, e ä sillä korvataan usein huoma avasti raskaampia ja enemmän päästöjä aiheu avia materiaaleja.

2.6. PUU JA SEN OMINAISUUDET SUOSIVAT RAKENTAMISTA

Puutuo eiden ja -rakenteiden valmistus kulu aa vain vähän energiaa verra una muista materiaaleista val-miste uihin tuo eisiin ja rakenteisiin. Toisin kuin muilla materiaaleilla, suuri osa puutuo eiden valmistuk-sessa tarvi avasta energiasta perustuu uusiutuviin energialähteisiin. Pääosa energiasta saadaan valmistuksessa saatavista sivutuo eista, kuten puun kuoresta. Rakentamisen peruspuutuo eiden, kuten saha- ja höylätuo eiden valmistuksessa jopa syntyy enemmän energiaa kuin kuluu.

Puusta voidaan tehdä helposti suuriakin rakenteita. Sen työstäminen on eri äin helppoa ja onnistuu myös yk-sinkertaisin käsityökaluin. Puun lii ämiseksi on useita erilaisia tekniikoita. Keveytensä lisäksi puurakenteet ovat joustavia, mikä tekee niistä turvallisia mm. maanjäristyksen sa uessa. Puu on palotilanteessa turvallinen materiaali. Puu hiiltyy palaessaan noin 1 millimetrin minuutissa, minkä vuoksi sen käy äytyminen palotilan-teessa on hyvin ennuste avissa. Tämä on tärkeää mm. sammu ajien turvallisuu a ajatellen. Rakenteiden puuosiin mitoitetaan niin sano u hiiltymävara, minkä puu voi palaessaan hiiltyä, ilman e ä rakenne sortuu.

11 FAO (2003). State of the World’s Forests, Rooma.12 Nabuurs et al. (2003). Future wood supply from European forests – implications for the pulp and paper industry, CEPI:n tilaama Alterra-ra-por i 927, Alterra/ EFI/SBH, Wageningen, Alankomaat.13 BRE (Building Research Establishment) 2004. Environmental Profi les.14 Miner, R. and J. Perez-Garcia (2007). The greenhouse gas and carbon profi le of the global forest products industry. Forest Products Journal.15 The Forest Dialogue (TFD), 2008. Beyond REDD: The Role of Forests in Climate Change.16 Sathre R. & O’Connor J. (huhtikuu 2010). Meta-analysis of greenhouse gas displacement factors of wood product substitution. Envi-ronmental Science & Policy, Vol. 13 (2): 104-114.17 Sathre R. & O’Connor J. (lokakuu 2010). A Synthesis on Research on Wood Products & Green House Gas Impacts, 2nd edition. Van-couver, B.C. FPInnovations. 117p. (Technical report TR-19R).

6

Puulla on kosteu a tasaava vaikutus. Sisätiloissa vapaasti hengi ävät puupinnat tasaavat huonetilan kosteu-den vaihteluita ja tekevät huoneilmasta mielly ävän. Tämä vähentää ilmanvaihdon tarve a ja säästää siten energiaa. Kosteuden vaihteluiden pienentyminen vähentää myös sisäilman hai atekĳ öitä, kuten pölyä. Puu on huonosti lämpöä johtava materiaali, mikä tarkoi aa sitä, e ä puu itsessään toimii lämmöneristeenä. Siksi puusta voidaan tehdä eri äin energiatehokkaita rakenteita.

7

3. PUURAKENTAMINEN JA EUROOPAN UNIONI

Euroopan Unionin tärkeimmät tulevaisuuden haasteet lii yvät vihreään talouteen siirtymiseen, kestävään tuotantoon ja kulutukseen sekä uusien työpaikkojen luomiseen. Näihin tavoi eisiin pyri äessä toimenpiteet keski yvät paljolti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja sopeutumiseen, kestävään energiatuotantoon sekä luonnonvarojen säästämiseen.

Menestyäkseen globaalisti EU:n tulisikin pyrkiä mahdollisimman tehokkaaseen resurssien käy öön sekä ke-hi ää uu a vihreää kilpailukykyä ja teknologiaa. Ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi EU on jo sitoutunut leikkaamaan kasvihuonepäästöjään, sekä neuvo elee rakentavasti uudesta ilmastosopimuksesta. Päästöleik-kaukset itsessään eivät ole rii äviä, vaan lisäksi kaiken toiminnan tulisi olla pitkällä aikavälillä hiilineutraalia.

Puurakentamisen markkinaosuuden lisääminen Euroopassa 10 %:lla merkitsisi 25 %:n osuu a Kioton tavoit-teesta. Puun käytön 4 % vuotuinen lisääminen Euroopassa saisi aikaan noin 150 milj. tonnin vuotuisen vähen-nyksen hiilidioksidipäästöihin, jonka arvo päästökaupassa olisi noin 1,8 mrd. euroa.

Puun käy öä lisäämällä voitaisiin EU-tasolla merki ävästi vähentää uusiutuma omien luonnonvarojen kulu-tusta, rakentamisen ja rakennustuo eiden valmistuksen aiheu amia hiilidioksidipäästöjä sekä energiankulu-tusta. Kehi ämällä jo nyt uusia puupohjaisia rakentamisratkaisuja EU voisi valmistautua siihen, mitä rakentamiselta todennäköisesti edellytetään maailmanlaajuisesti tulevaisuudessa.

Panostamalla puurakentamiseen EU-maat voivat jo nyt vähentää hiilidioksidipäästöjä ja päästä lähemmäksi ase amiaan ilmastotavoi eita. Puun käytöllä voidaan merki ävästi parantaa myös EU:n luonnonvarojen käy-tön tehokkuu a ja omavaraisuu a.

Toistaiseksi puurakentamisen lisäämiseen ei kuitenkaan ole juuri panoste u EU:n ilmastopolitiikassa vaikka kestävä rakentaminen on saamassa entistä enemmän huomiota. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä e ä eri ra-kennusmateriaalien koko elinkaaren ympäristö- ja ilmastopolii iset vaikutukset jäävät huomio a, minkä ta-kia puun hyödyt eivät pääse esille. Samalla EU:n päästökauppajärjestelmän pui eissa mm. teräs- ja betoniteollisuus hyödyntävät ilmaisia päästöoikeuksia

Seuraavassa tuodaan esille keskeiset EU:n aloi eet, strategiat, toimintaohjelmat ja prosessit joilla on relevans-sia kestävän rakentamisen ja puun kannalta.

3.1. KESTÄVÄN KEHITYKSEN JA EU-2020 STRATEGIAT – LÄHTÖKOHTA JA TAVOITTEET KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 2006 ka avan kestävän kehityksen uudistetun strategian, joka tähtää kestä-mä ömien kulutusto umuksien ja tuotantomallien muutokseen sekä politiikkojen ja hallintotapojen yhden-mukaistamiseen. Päätavoi eena on tunnistaa ja kehi ää toimintamalleja, jotka mahdollistavat pitkäaikaisen elintason kehi ämisen luomalla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviä yhteisöjä.

Strategian seitsemästä prioriteetista kahdella voidaan arvioida olevan yhtymäkohtia puurakentamiseen. Nämä ovat;

– kestävä kulutus ja tuotanto (mm. yhdennetyn tuotepolitiikan toimeenpano, julkisten hankintojen viher-ry äminen, EMAS- ja ympäristömerkintäjärjestelmien uudistaminen sekä tutkimuksen suuntaamisen vähemmän luonnonvaroja kulu avien tuo eiden ja tuotantomenetelmien kehi ämiseen)

– luonnonvarojen säily äminen ja hallinta.

Strategiassa korostetaan myös koulutuksen, tutkimuksen ja kehityksen mahdollisuuksia edistää kestävää ke-hitystä. Jäsenvaltiot voisivat tehostaa kestävää kehitystä koskevaa koulutusta ja kehi ää alojen, kuten mm. ra-kentamisen amma ilaisille suunna uja koulutusohjelmia.

Strategian toteu amiseen kuuluu olennaisena osana 2008 hyväksy y Ilmasto- ja energiapake i, joka sisäl-tää useita Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman (ks. alempana tekstissä) elemen ejä, joilla on vaikutusta puurakentamiseen. Ne koskevat mm. uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuu a ja ekologista suunni elua.

Ilmasto- ja energiapaketin yksi tavoite on 10 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä EU:n päästökaup-pajärjestelmän ulkopuolisilla toimialoilla, joita ovat mm. rakentaminen, asuminen, liikenne (ei ilmailu), jäte-huolto, maatalous jne. Puurakentaminen tukee osaltaan tämän tavoi een saavu amista pienentämällä päästöjä

8

rakennussektorilta. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) sääntöjä on muute u energiatehokkuuteen ja uu-siutuvien energialähteiden käy öön asuntokannassa tehtävien investointien tukikelpoisuuden osalta.

Tärkeässä roolissa Kestävän kehityksen strategian toteu amisessa on myös jäsenvaltioiden julkisten hankin-tojen kehi äminen vapaaehtoisesti ympäristöä säästävään suuntaan (ks. myös alempana tekstissä). Komissi-ossa on kehite y ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia suositusluontoisia ohjeita (Green Public Procurement, GPP) kymmenelle tuote- ja palveluryhmälle, joista yksi on rakentaminen. Heinäkuussa 2010 hyväksy iin GPP-kriteerit kahdeksalle uudelle tuote- ja palveluryhmälle, joista ikkunat, lämpöeristys ja sei-näpaneelit-tuoteryhmillä on selkeä yhteys puurakentamiseen. Vihreiden julkisten hankintojen kriteerit perus-tuvat yleisesti olemassa olevaan tieteelliseen tietoon, elinkaarilähestymistapaan sekä sidosryhmien tietotaidon huomioimiseen. Kriteerit suosivat kestävästi tuotetun puun sekä kierrätetyn materiaalin käy öä silloin kun se on mahdollista.

Vuonna 2009 valmistuneessa EU:n kestävän kehityksen strategian toisessa tarkastelussa todetaan EU:n val-tavirtaistaneen kestävän kehityksen periaa eita horisontaalisesti ilmastonmuutoksen vastustamiseksi ja vähä-hiilisen talouden edistämiseksi. Käytännön toimet kaipaavat kuitenkin tehostamista. Jo Lissabonin strategian yhteydessä viita iin vihreän kasvun merkitykseen talouden elvy ämisessä ja työpaikkojen luomisessa. Pidem-mällä aikavälillä vihreä kasvu vaiku aa positiivisesti ilmastonmuutokseen, luonnonvaroihin sekä ekosystee-meihin. Lisäksi jäsenvaltioissa on kiinnite y huomiota mm. energiatehokkuuteen. Tämä on au anut pienentä-mään rakennusalan energiankulutusta.

EU2020- strategian tavoi eena on saavu aa kestävä ja vihreämpi markkinatalous, joka perustuu innovaatioi-hin ja tehokkaampaan resurssien käy öön. Strategian toteu amisessa osaamisella, koulutuksella ja tutkimuk-sella on keskeinen rooli. Kilpailukykyisen, linki yneen ja vihreämmän talouden saavu amiseksi on paranne ava tuotantopanosten tuo avuu a, investoitava kasvua tukeviin hankkeisiin. Strategian avulla EU pyrkii selviytymään talouskriisistä ja nopeu amaan siirtymistä älykkääseen ja vihreään talouteen.

Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelman tavoi eena on tukea kestävää kulutusta ja tuotantoa edistävää mallia EU:ssa ja kansainvälisesti, sekä edistää EU:ssa kestävän teol-lisuuspolitiikan kehi ämistä. Ohjelma täydentää energia- ja ilmastopake ia.

Ohjelman keskeisenä tavoi eena on luoda dynaaminen toimintaympäristö, joka au aisi parantamaan tuo ei-den energia- ja ympäristöominaisuuksia ja lisäämään kulu ajien kiinnostusta tällaisia tuo eita kohtaan.

Yhtenä keinona on sisämarkkinanormien vahvistaminen tuo eiden laadun parantamiseksi kannustinjärjestel-mien ja julkisten hankintamene elyjen avulla, sekä tiedon tarjoaminen kulu ajille ympäristöystävällisten tuo eiden kysynnän lisäämiseksi. Erityistä huomiota kiinnitetään niihin tuo eisiin, joiden ympäristövaiku-tuksia on mahdollista pienentää merki ävästi. Haasteena on luoda kestävää kehitystä tukeva toimintaympä-ristö, jossa tuo eiden ympäristöominaisuudet niiden koko elinkaarelta paranevat.

Muita ohjelman toi menpiteitä ovat mm. luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen, ekoinnovaati-oiden tukeminen, teollisuuspolii iset aloi eet ympäristöteollisuuden alalla, hyvien käytänteiden edistäminen kansainvälisesti sekä ympä ristöystävällisten tavaroiden ja palvelujen kansainvälisen kaupan vauhdi aminen.

Vuonna 2007 käynniste iin Komission aloite edelläkävijämarkkinoista. Haasteena on lupaavien kehitys- ja kasvunäkymien identifi oiminen ja kehityksen esteiden poistaminen. EU:n tavoi eena on tukea tällais-ten tuo eiden tuotekehitystä ja kysynnän kasvua mm. lainsäädäntöä parantamalla ja standardisoinnilla. Toimet voi vat myös koskea vihreitä julkisia hankintoja sekä taloudellista tukea innovatiivisille biohank-keille ja kulu ajille suunna uun viestintään. Arvioiden mukaan aloi een vaikutukset olisivat nähtävissä n. 5-10 vuoden kuluessa.

Kestävä rakentaminen, bioperäiset tuo eet ja uusiutuva energia ovat eräitä aloi een sektoreita. Rakentamisen osalta Suomessa kiinnostaviksi osa-alueiksi on identifi oitu mm. kestävä korjausrakentaminen sekä puuraken-taminen ja puutuo eet. TEM:n ja Tekesin laatimassa ”Edelläkävĳ ämarkkina-aloite ja innovaatiotoiminta” -sel-vityksessä tunnustetaan mm. puurakentamisen ilmastohyödyt, mu a samalla todetaan sektorin haasteet.

Lisäksi EU-tasolla jätepolitiikassa on laadi u tavoi eita resurssien tehokkaampaan hallinnointiin, jä een synnyn ehkäisemiseen sekä elinkaariaja eluun. Näillä tavoi eilla lienee osaltaan positiivinen vaikutus puur-akentamiseen. Eri strategiat ja ohjelmat luovat otollisen pohjan puurakentamisen edistämiselle ilmasto-polii isin perustein. Käytännössä, kuten sisämarkkinoilla, lähestymistapa ei kuitenkaan ole heĳ astellut näitä linjauksia.

9

3.2. EU:N SISÄMARKKINAT PUURAKENTAMISEN NÄKÖKULMASTA

Edellä kirjatuista strategioista, ohjelmista ja aloi eista huolima a EU:n sisällä puurakentamisen edistäminen ilmastopolii isiin perustein on käytännössä haasteellinen tehtävä. Komissiossa rakentamista, puuteollisuu a, ilmastoa ja ympäristöä käsitellään usealla pääosastolla, joista kukin käsi elee kysymystä omista lähtökohdis-taan käsin. Eri pääosastojen työ perustuu etukäteen laadi uihin työohjelmiin. Isot polii iset tavoi eet hajau-tuvat useiksi tehtäväalueiksi, joita kukin pääosaston osa hoitaa osaltaan usein tiukan reviiriaja elun mukaisesti.

EU:n sisämarkkinoilla rakennussektorilla lähtökohtana on toissĳ aisuusperiaate, jonka mukaan kansallisella tasolla voidaan säätää normeja, mikäli niillä saavutetaan halutut tavoi eet tehokkaammin kuin EU-tasolla. EU:n sisämarkkinoiden toimivuus on keskeinen periaate. Komission mukaan sisämarkkinoilla ei voida suosia joitakin rakennusmateriaaleja tai -tapoja. Markkinoiden toimivuuden parantamiseksi EU:ssa pyritään turvaa-maan rakennustuo eiden vapaa liikkuvuus. Toisaalta yrityspääsosaston kantana on, e ä ympäristöasioiden on ale ava vaiku aa enemmän päätöksiin ja tuo eiden tulisi kilpailla myös ympäristöominaisuuksilla.

Puurakentamiseen ja puurakennustuo eisiin lii yvistä EU-hankkeista tärkein on rakennustuoteasetus, jonka perusvaatimuksessa BWR3 (Basic Works Requirement 3) on rakennustuo eiden kasvihuonekaasupäästöjä koskeva vaatimus. Perusvaatimuksiin on lisä y myös uusi luonnonvarojen kestävään käy öön lii yvä vaati-mus (BWR7 Sustainable use of natural resources), jolla edellytetään ympäristömyötäisten (environmentally compatible) materiaalien käy öä.

Jo a tämä vaatimus voidaan täy ää ilman riskiä kaupan teknisestä esteestä, tarvitaan EU-tason kaikkia mate-riaaleja koskevat laskentasäännöt rakennustuo eiden hiilĳ alanjäljen laskentaan rakennuksen koko elinkaaren ajalta. Näitä sääntöjä tehdään parhaillaan globaalilla tasolla ISO 14067-1 standardiin, joka ase aa hiilĳ alanjäl-jen laskentasäännöt kaikille tuo eille.

EU:ssa käynnistyneen ”Sustainability in Building Construction” -hankkeen ympäristövaikutusten arviointi-menetelmien harmonisointityössä (CEN/TC 350) on tarkoitus luoda eurooppalaiset yhdenmukaistetut peli-säännöt rakennustuo eiden ympäristöselosteiden laadintaan, sekä selosteita lähtötietoina käy ävään rakennusten ympäristövaikutusten arviointiin.

CEN/TC350:ssä laaditaan rakennuksen ja rakennustuo eiden ympäristösuoritustason arviointiin lii yvät ho-risontaalit standardit (prEN 15643-2, prEN 15978 ja prEN 15804). Nämä standardit perustuvat rakennuksen ja rakennustuo eiden ympäristösuoritustason arviointiin rakennustasolla. Harmonisointityössä on saatu val-miiksi ensimmäinen kestävän rakentamisen arvioinnin puitestandardi (EN 15643-1).

EU:ssa rakennusten energiatehokkuusdirektiivi ei sinällään koske puurakentamista, koska se lii yy puhtaasti rakennusten käytönaikaiseen energiankäytön sääntelyyn ja kaikilla rakennusmateriaaleilla päästään tietysti samaan käytönaikaiseen energiatehokkuuteen.

Myöskään tuo eiden Eco-Design-direktiivi ei liity suoraan puurakentamiseen eikä rakentamiseen, koska sii-nä keskitytään tuo eiden ympäristöystävälliseen suunni eluun ase amalla kriteerit tuoteryhmi äin, mikä ei mahdollista puurakennustuo eiden hyvän ympäristösuoritustason vertailua muiden rakennustuo eiden ym-päristösuoritustasoon (puurakennus vs. muista materiaaleista valmiste u).

3.3. JULKISET HANKINNAT EU:SSA

EU:n julkisia hankintoja koskevien direktiivien tavoi eena on tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. EU-alueella tietyn kynnysarvon yli ävät julkiset hankinnat on ava u kilpailulle.

EU:ssa sovelle avista hankintadirektiiveistä on puurakentamisen kannalta keskeinen Julkisia rakennusura-koita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomene elyjen yhteensovi amisesta anne u Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, ns. hankintadirektiivi.

Koska EU:lla ei ole varsinaista puutuo eiden julkisten hankintojen politiikkaa, sovelletaan Alankomaissa, Belgiassa, Iso-Britanniassa, Ranskassa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa kansallisia ohjauskeinoja puutuo ei-den hankintojen toteu amiseksi. EU:n metsätoimintasuunnitelmassa todetaan tarve komission ja jäsenmai-den välisille keskusteluille suositusten tekemiseksi julkisia hankintoja koskevan direktiivin soveltamisesta puutuo eisiin.

10

EU:n pysyvän metsäkomitean alla työskentelee parhaillaan työryhmä, joka vaihtaa tietoa ja kokemuksia puu-tuo eiden julkisten hankintojen ohjauskeinoista, eri lähestymistapojen yhteensopivuudesta ja julkisten han-kintojen kriteereistä. Työryhmä pää ää työnsä vuoden 2010 lopussa. EU:n suositusluonteiset ohjeet (GPP Training Toolkit) ympäristönäkökulman sisälly ämisestä kymmenen tuoteryhmän hankintoihin vie kehitystä jo tähän suuntaan.

Julkisten hankintojen suuntaamisella voidaan edistää ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja. Valtioneuvoston maaliskuussa 2008 hyväksymässä Suomen kansallisessa metsäohjelmassa 2015 korostetaan tuo eiden koko elinkaaren ja puun merkityksen huomioimista pyri äessä kestävään kehitykseen.

Suomen metsäalan strategisessa ohjelmassa edistetään puun käy öä ja tuodaan esiin puun merkitys julkises-sa rakentamisessa. Ohjelma pyrkii myös vaiku amaan kansainvälisen ja riippuma oman selvityksen laatimi-seksi puun käytön eduista.

Metsäalan strateginen ohjelma edistää osaltaan EU:n kestävän kehityksen strategian, sekä muiden linjausten tavoi eiden saavu amista. Ohjelman suositukset ovat yhteensopivia EU:n julkisia hankintoja koskevan direk-tiivin kanssa.

Valtioneuvosto teki 2009 periaatepäätöksen kestävien valintojen edistämisestä julkisissa hankinnoissa. Valin-noissa tärkeänä tekĳ änä ovat tuo eiden ja palveluiden ympäristövaikutukset. Periaatepäätöksen mukaan jul-kisilta hankkĳ oilta odotetaan toimia eräillä keskeisillä toimialoilla, joista yksi on rakentaminen ja asuminen.

Metsäalan strategisen ohjelman pui eissa TEM:n ase ama ohjausryhmä valmisteli kansallisen puutuo eiden julkisten hankintojen politiikkaehdotuksen, joka julkaistiin kesäkuussa 2010.

3.4. ILMASTONMUUTOS JA PUURAKENTAMINEN EU:SSA

Puutuo eiden roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä selvite iin EU:ssa vuonna 2002, kun metsä talouden ja metsäteollisuuden neuvoa antava komitea perusti työryhmän selvi ämään puutuo eiden roolia ilmas-tomuutoksen hillitsemisessä. Työryhmän tehtävänä oli tutkia ja koho aa tietoisuu a puutuo eita koskevan hiililaskennan eri lähestymistavoista, metodeista ja malleista, sekä tutkia puutuo eiden roolia ilmastonmuu-toksen mitigaatiossa. Työryhmän tehtävänä oli myös tarkastella EU-maiden toimia ja aloi eita.

Työryhmän perustamista vauhdi i Kioton pöytäkirjan ratifi ointi EU-tasolla, 8. ilmastosopimuksen osapuoli-konferenssin hyväksymä Marrakeshin sopimus ja vuoden 2003 joulukuun osapuolikonferenssiin valmistautu-minen. Konferenssissa käsiteltiin tuolloin puutuo eiden roolia ja merkitystä, sekä eri vaihtoehtoja niiden huomioimiseksi hiilitaseissa. Ennen konferenssia avustava toimielin tieteellistä ja teknologista neuvontaa var-ten (SBSTA) pyysi osapuolilta näkemyksiä puutuo eiden hiilivarastojen huomioimisesta kansallisessa rapor-toinnissa.

Tammikuussa 2004 valmistuneen työryhmän raportin päätelmissä vahviste iin puutuo eiden merkitys hiilen sitomisessa ja hiilivarastoina. Lisäksi raportissa tode iin puutuo eiden ekologinen kestävyys tuo eiden koko elinkaaren osalta.

Raportissa käytiin lyhyesti läpi eri malleja puutuo eiden hiilivarastojen laskemiseksi, sekä esiteltiin lyhyesti jäsenvaltioiden sekä eräiden keskusjärjestöjen hankkeita puutuo eiden käytön edistämiseksi. Työryhmä iden-tifi oi vaiku amistoimien kohteiksi pää äjät ja asiantuntĳ at sekä tavalliset kulu ajat. Temaa isesti vaiku a-mista halu iin fokusoida kahdelle alueelle – rakentamiseen sekä puun amma ikäy öön ja kulu ajien puun kulutukseen. Vaiku amistoimet puun käytön edistämiseksi ryhmä jakoi neljään ryhmään; polii isella tasolla tapahtuvaan vaiku amiseen, PR-toimiin, koulutukseen sekä tekniseen neuvontaan eri kohderyhmille.

Työryhmän raportissa esitellään eräiden jäsenmaiden toimia ja määräyksiä puurakentamisen edistämiseksi. Ryhmä korosti rakentamisen Eurokoodien merkitystä sisämarkkinoiden luomiseksi puurakentamisessa. Sa-moin työryhmän raportissa noteera iin julkisten hankintojen merkitys puun käytön edistämisessä.

Raportin mukaan puun ja puutuo eiden merkityksen tunnustaminen hiilivarastoina olisi positiivinen askel puun kulutuksen lisäämiseksi, sekä hiilen sitomiseksi ilmakehästä. Työryhmän raportissa lista iin toimenpi-teitä puunkäytön lisäämiseksi sekä muiden, hiiltä sitoma omien ja energiaintensiivisten, materiaalien kor-vaamiseksi puulla:

11

– paljon fossiilisia pol oaineita/energiaa elinkaarensa aikana käy ävien materiaalien korvaaminen kestä-västi tuotetuilla puutuo eilla

– kannustimien ja tukien hyödyntäminen puutuo eiden käytön lisäämiseksi

– kannustimien hyödyntäminen puun, paperin ja pahvin keräämisen, laji elemisen ja kierrätyksen lisää-miseksi

– verokannustimien käy ö kuten mm. ALV:n alentaminen puutuo eiden kohdalla. Puutuo eiden pitäisi tulla kestävästi hoidetuista metsistä (esim. FSC ja PEFC-sertifi kaatit).

– markkinakannustimien, kuten julkisten hankintojen hyödyntäminen puutuo eiden käy ämiseksi, esim. minimi- puupitoisuus julkisissa rakennuksissa (Ranska, Saksa)

– tietoisuuden lisääminen puutuo eiden positiivisesta roolista ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa

EU-tasolla ei ole toistaiseksi ryhdy y mihinkään merki äviin toimiin em. suositusten johdosta.

3.5. EUROOPAN ILMASTONMUUTOSOHJELMA - ECCP

Euroopan ilmastonmuutosohjelma (European Climate Change Programme, ECCP) on komission vuonna 2000 käynnistämä ohjelma, jonka tavoi eena on identifi oida ja kehi ää kaikki tarpeelliset perustekĳ ät EU:n Kioton pöytäkirjan toteu amiseksi. Työn tuloksena on valmistunut mm. ”Working Group on Forest Sinks, Final report” -rapor i vuodelta 2002.

Raportin mukaan metsätuo eiden kulutukselle on reilusti kasvuvaraa kestävän metsätalouden pui eissa, sillä EU:n vuosi ainen puunkorjuu on vain 70 % vuosituotosta ja metsien pinta-ala kasvaa. Lisäksi tekstissä esitetään erilaisia toimia puutuo eiden käytön lisäämiseksi.

Hiilensitoutumista puutuo eisiin voidaan edistää seuraavilla tavoilla:

– lisätään olemassa olevien puutuo eiden markkinaosuu a,

– korvataan enemmän energiaa kulu avia materiaaleja metsätuo eilla,

– parannetaan puutuo eiden laatua,

– parannetaan metsäteollisuuden jalostustehokkuu a,

– laajennetaan kierrätystä sekä puun ja puutuo eiden uusiokäy öä.

Biomassaa ei tulisi käy ää korvaavana energialähteenä, mikäli

– käytetään teollisuuden laatuvaatimukset täy ävää puuta olemassa olevista metsävarannoista,

– on kyse kierräte ävistä metsäperäisistä tuo eista,

– sen tuo aminen johtaa metsän korvaamiseen plantaasilla,

minkä tuloksena ainoastaan elinkaarensa lopussa olevat metsäperäiset tuo eet tulisi käy ää energialähteenä.

Työryhmä sivusi yleisellä tasolla metsien hiilensidonnan suhde a metsävarojen käy öön materiaali- ja ener-giasubstituutiossa. Vaikkakin aihe vaatii syvällisempää analyysia, päädy iin silti mm. seuraaviin johto-päätöksiin:

– Kestävän metsätalouden avulla saatava hiilen varastointi ja -sidontakapasiteetin lisäys on edellytys kas-vavalle materiaali- ja energiasubstituutiolle.

– Puutuo eet toimivat hiilivarastona ja voivat toimia korvikkeena energiaintensiivisemmille materiaaleil-le.

ECCP II käynniste iin vuonna 2005, mu a sen pui eissa ei ole toistaiseksi käsitelty puurakentamisen edistä-misen kannalta relevan eja aiheita. Aikaisempienkaan johtopäätösten perusteella ei EU-tasolla ole ryhdy y mihinkään merki äviin toimenpiteisiin puurakentamisen edistämiseksi.

12

3.6. MUITA EU:HUN LIITTYVIÄ NÄKÖKOHTIA

3.6.1. EU:n metsätoimintasuunnitelma

Suunnitelman yleisenä tavoi eena on tukea ja edistää kestävää metsänhoitoa ja metsien monimuotoista tehtä-vää. Suunnitelman tarkoituksena on edistää kasvua ja työllisyy ä koskevia EU2020-strategian tavoi eita sekä kestävän kehityksen tavoi eita.

Suunnitelmalla on neljä päätavoite a, joista puurakentamisen osalta keskeisin on kilpailukyvyn parantami-nen pitkällä aikavälillä esimerkiksi selvi ämällä globalisaation vaikutukset EU:n metsätalouden taloudelli-seen elinkelpoisuuteen ja kilpailukykyyn sekä edistämällä tutkimusta ja teknologian kehi ämistä metsäalan kilpailukyvyn parantamiseksi.

Suunnitelmaa täydenne iin 2008 tiedonannolla innovatiivisesta ja kestävästä EU:n metsäperusteisesta teol-lisuudesta. Siinä kuva iin tulevaisuuden haasteita ja tavoi eita sekä lista iin 19 toimintakohtaa alan kilpailu-kyvyn parantamiseksi, mm. raaka-aineiden saatavuu a pyritään parantamaan puun tarjonnan lisäämisellä, mahdollisen kysyntä-tarjontakuilun ratkaisuja kehi elemällä sekä puun uusiokäytöllä.

Tiedonannon mukaan ilmastopolitiikassa ja ympäristölainsäädännössä on arvioitava puutuo eiden roolia vuoden 2012 jälkeen. Innovaatioiden ja tutkimuksen osalta tulisi panostaa koulutukseen sekä uusien metodi-en kehi ämiseen uusiokäytön sekä rakennustuo eiden ja -menetelmien edistämiseksi. Myös viestintää on li-sä ävä oikean ja ajankohtaisen tiedon väli ämiseksi puutuo eista. Viestintää ja keskustelua yhtenäisistä toimintatavoista on käytävä myös EU:n ulkopuolisten valtioiden kanssa. Tällä tähdätään kansainvälisille raa-ka-ainemarkkinoille pääsyn varmistamiseen esimerkiksi poistamalla tulli- tai muita esteitä kansainväliseltä puukaupalta.

3.6.2. Tutkimus puuperustaista teollisuu a koskevista mielikuvista

Komissio teki vuonna 2002 kvalitatiivisen tutkimuksen EU-15:ssa mielikuvien selvi ämiseksi puuteollisuu-desta ja taloudesta. Komission tavoi eena oli au aa puuteollisuu a yhdistämään toimensa alan tuo avuu-den ja toiminnan parantamiseksi.

Tutkimuksen mukaan Euroopassa, lukuun o ama a Suomea, Ruotsia, ja jossain määrin Itävaltaa, vallitsee melko vääristynyt käsitys puuteollisuuden toimintatavoista, rakenteesta, tuo avuudesta ja ekologisista vai-kutuksista. Monissa maissa metsähakkuita ei mielletä kestäviksi, vaan ne koetaan luonnonvarojen riistona. Puuperäistä teollisuu a ei myöskään mielletä taloudellisesti merki äväksi toiminnaksi. Ainoastaan huoneka-lut ymmärretään tärkeäksi puuta raaka-aineenaan käy äväksi, sekä taloudellisesti merki äväksi, tuoteryh-mäksi. Kestävän ja vastuullisen metsänhoidon yllä ävän alhainen usko avuus Euroopassa on yksi menestyvän metsätalouden haasteista. Näin ollen nähtiin tärkeänä e ä eri metsätoimĳ at panostavat totuu-denmukaisen ja ajankohtaisen tiedon välitykseen metsäteollisuuden nykytilasta.

3.6.3. Euroopan talous- ja sosiaalikomitean (ETSK) lausunto

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK) hyväksyi 2009 lausunnon, jossa korostetaan metsien merkitystä il-mastonmuutoksen torjumisessa. Lausunnossa painotetaan metsien sekä puuvalmisteiden käytön merkitystä ilmastonmuutoksen torjumisessa kustannustehokkaasti ja ehdotetaan, e ä EU lisäisi kestävällä tavalla tuote-tun puun käy öä. Komitea keho aa EU:ta myös o amaan johtoaseman kestävän metsätalouden harjoi ami-sessa. Komitean mukaan puurakentamisen leviämistä ja sen käy öä rakentamisessa rajoi avat yhtenäisten standardien, ohjeistojen ja sertifi ointikriteerien puute. Sektorille tulisi saada tieteellisiin selvityksiin pohjaavat elinkaari- ja kasvihuonekaasupäästöanalyysit, jolloin eri materiaalien puolueeton vertailu olisi mahdollista.

Lausunnossa kehotetaan toimiin puun käytön lisäämiseksi, perustamaan metsä- ja ympäristöalan edustajista koostuva eurooppalainen asiantuntĳ aneuvosto sekä pyrkimään kaikin tavoin täy ämään kasvihuonekaasu-jen raportointivaatimukset. ETSK pitää tärkeänä, e ä EU toimii kansainvälisessä yhteistyössä ja on nykyistä aktiivisempi kansainvälisessä metsäpolitiikassa o aen myös johtoaseman kestävän metsätalouden edistämi-sessä maailmanlaajuisesti.

13

3.6.4. Euroopan parlamentin rooli

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan parlamentin asema on kasvanut, joten puun käytön edistämisessä sillä voi olla vahvempi rooli. Parlamen i voi tehdä mm. aloi eita ja kysymyksiä komissiolle ja siten osaltaan vaiku aa työohjelmiin tuleviin aloi eisiin.

Euroopan parlamentissa suomalaiset europarlamentaarikot (Takkula, Manner) ovat esi äneet kysymykset puurakentamisen edistämisestä ja EU:n tuesta uusiutuvien materiaalien käytölle. Kestävästä tuotannosta ja raaka-aineiden käytöstä rakennusteollisuudessa ei ole käyty laajaa polii ista keskustelua. Kysymyksissä ko-rostetaan puun ympäristöhyötyjä, sekä potentiaalia vihreässä kasvussa ja taloudessa.

Komissio on vastauksissaan käsitellyt laajasti kestävän rakentamisen edistämistä EU-alueella mm. rakennus-tuoteasetuksen, tutkimuksen ja edelläkävĳ ämarkkinoiden muodossa. Puun rooli noteerataan tärkeänä ele-men inä kohti kestävää eurooppalaista talou a, mu a erityisesti puun käytön edistämiseen tähtäävää ohjelmaa ei ole. Vastauksissa todetaan komission neutraali suhtautuminen eri rakennusmateriaaleihin osana sisämarkkinoiden toimivuu a. Suunni eilla ei ole sitovia määräyksiä tietyn materiaalin käy ämiseksi. Saatu-ja vastauksia voidaan pitää hyvin kuvaavina siitä, miten komissio näkee puurakentamisen roolin EU-alueella.

Parlamentissa toimii epävirallinen ryhmä, joka puoluekannasta riippuma a edistää puun käy öä. Jatkossa on vaiku amistyössä puurakentamisen edistämiseksi tärkeää pysyä tietoisena keskeisistä kysymyksistä Parla-mentin työohjelmissa ja olla aloi eellinen e ä puurakentaminen ja sen ympäristöhyödyt tulevat otetuksi huo-mioon asianmukaisesti.

15

4. ILMASTOSOPIMUSNEUVOTTELUT JA PUURAKENTAMINEN

Ilmastosopimusneuvo eluissa puutuo eet yksi äisenä neuvo elukysymyksenä eivät ole merki ävästi esillä, vaan ne lii yvät laajempaan LULUCF-kokonaisuuteen, (maankäy ö, maankäytön muutos ja metsät -sektori, Land Use, Land-Use Changes and Forestry, LULUCF). Puutuo eiden kohtelun muotoutuminen riippuu pit-kälti siitä, millaiseen tulokseen laajemmassa neuvo elukokonaisuudessa päädytään. Voitaneen arvioida, e ä neuvo eluratkaisuilla ei ole keskipitkällä aikavälillä merki ävää vaikutusta puurakentamisen edistämiseen. Pitkän aikavälin ka avien arvioiden tekeminen on vaikeaa mm. ilmastonmuutokseen ja mahdollisen neuvot-telutulokseen lii yvien epävarmuuksien takia. Joka tapauksessa neuvo eluprosessissa on jo metsien ja puu-tuo eiden (ja puurakentamisen) merkitys tunnuste u ilmaston lämpenemisen vastaisessa työssä.

4.1. LULUCF

YK:n ilmastoneuvo eluissa Balilla vuonna 2007 käynniste iin neuvo eluprosessi ilmastosopimusjärjestelmän uusimiseksi ensimmäisen Kioton pöytäkirjan velvoitekauden eli vuoden 2012 jälkeiselle ajalle. Ilmasto-sopimusneuvo eluissa puurakentamista ei käsitellä omana neuvo elukysymyksenä, vaan se on osa puutuot-teita (Harvested Wood Products, HWP) koskevaa neuvo eluagendaa, joka kuuluu osana LULUCF -kokonaisuuteen, (maankäy ö, maankäytön muutos ja metsät -sektori; Land Use, Land-Use Changes and Forestry, LULUCF). Kaikki ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) lii eessä I mainitut maat ilmoi avat puitesopimuksen nojalla LULUCF-sektoria koskevat päästöt.

Metsät toimivat nieluina, jotka sitovat kasvihuonekaasuja ilmakehästä. Teollistuneet maat voivat Kioton pöy-täkirjan mukaisesti lukea hyväkseen myös kasvillisuuteen ja maaperään sitoutunu a hiiltä. Eräin rajoituksin mm. metsi ämisen, metsänhoitotoimenpiteiden sekä maatalous- ja laidunmaan hoidon vaikutus nieluihin voidaan myös huomioida. Metsäkadon aiheu amat päästöt taas lisätään muihin päästöihin.

Käynnissä olevissa ilmastosopimusneuvo eluissa pyritään pääsemään yhteisymmärrykseen mm. LULUCF-aloja koskevista laskentamenetelmistä. Samassa yhteydessä neuvotellaan myös ohjelmasta, jonka tavoi eena on vähentää kehitysmaiden metsien hävityksestä ja niiden tilan huonontamisesta aiheutuvia päästöjä ml. metsiä suojelemalla, kestävällä hoidolla sekä hiilivarantoja kartu amalla (positive incentives for reducing de-forestation and forest degradation, conservation, sustainable management of forests and enhancement of fo-rest carbon stocks in developing countries, REDD+).

Ilmastosopimusneuvo eluissa osapuolet tarkastelevat laajasti mahdollisuuksia kehi ää metsien ja maankäy-tön huomioon o amiseen lii yviä sääntöjä, esimerkiksi laajentamalla velvoi eiden ka avuu a tai muu a-malla laskentasääntöjä tuleville velvoitekausille.

LULUCF-sektoreiden päästöjä voidaan käsitellä parhaiten laajemmassa yhteydessä, jossa lasketaan kaikista maankäy ötavoista (mm. elintarvike- ja rehuntuotanto) aiheutuvat päästöt ja poistot. Tämän avulla hyvitet-täisiin hiilivarastojen kasvua, mikä on tärkeää rii ävien biomassavarojen turvaamiseksi pitkällä aikavälillä. Luote ava ja toimiva LULUCF:n laskenta globaalilla tasolla voi edistää merki ävästi biomassan kestävää tuo-tantoa. Tällä hetkellä kuitenkin LULUCF-sektoriin lii yvän tiedontuotannon kehi äminen on vielä kesken, ja nielu- ja päästöarvoihin sisältyy runsaasti epävarmuuksia, mikä vaikeu aa sektorin sisälly ämistä sitoviin päästövähennysvelvoi eisiin.

4.2. PUUTUOTTEET

Puutuo eet eivät ole niinkään hiilinieluja vaan -varastoja, ja niitä käsitellään LULUCF:n yhteydessä. Puutuot-teista vapautuvan hiilen määrä on riippuvainen tuo eiden keskimääräisestä käy öiästä sekä niiden kulutus-määristä. Käy öiät ja -tarkoitukset vaihtelevat suuresti. Nykyisissä puutuo eille ehdotetuissa laskentamalleissa suurimmat erot esiintyvät siinä missä ja milloin hiilivarastojen katsotaan muu uneen hiili-päästöiksi.

Neuvo elut vuoden 2012 jälkeisestä ilmastosopimuksesta jatkuvat edelleen. Vaikka puutuo eiden hiilivaras-tot eivät ole olleet neuvo eluiden keskiössä, on niitä koskevia metodologisia ja teknisiä kysymyksiä käsitelty vuodesta 1996 lukien Ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan avustavassa toimielimessä tieteellistä ja tek-nologista neuvontaa varten (Subsidiary Body for Scientifi c and Technological Advice, SBSTA). SBSTA:n tehtä-vänä on avustaa neuvo eluprosessissa antamalla tietoja ja neuvoja ilmastosopimukseen lii yvissä tieteellisissä ja teknisissä kysymyksissä, sekä avustaa Kioton pöytäkirjan toimeenpanossa.

16

SBSTA:ssa on analysoitu ja käsitelty ka avasti mm. puutuo eiden määritelmää sekä luoki elua, kasvihuone-kaasuinventaarioiden menetelmiä ja laskentatapoja sekä niiden sosioekonomisia ja ympäristövaikutuksia mm. osapuolten metsien hiilivarastoihin ja päästöihin, kestävään metsänhoitoon ja kauppaan. SBSTA:ssa on selvite y myös tiedonhankintaan lii yviä kysymyksiä.

Prosessin kuluessa osapuolet, ml. EU ja jäsenvaltiot, ovat toimi aneet SBSTA:lle eri lähestymistapoja ja meto-dologioita koskevia ehdotuksia ja näkemyksiä, sekä puutuo eita koskevia kansallisia inventaarioitaan ja tilas-toja.

Puutuo eiden sisälly äminen ilmastosopimukseen tai Kioton pöytäkirjaan ase aa useita monimutkaisia ky-symyksiä. Teknisen työn tavoi eena on luoda pohjaa mm. puutuo eiden määri ämiseksi (sektori kokonai-suudessaan vai nimetyt yksi äiset tuoteryhmät), hiilivarastojen ja niiden päästöjen seurantamenetelmien vaikutusten arvioimiseksi mm. negatiivisten sosioekonomisten ja ympäristövaikutusten väl ämiseksi, seu-rantamenetelmien käsi eiden selventämiseksi, sekä datan keräämiseen ja käsi elyyn.

Kansainvälisissä neuvo eluissa on esillä etenkin ns. SCAD-malli (Stock Change of Domestically Produced and Consumed Harvested Wood Products), joka ka aisi nimensä mukaisesti kotimaisen tuotannon ja käytön. Lisäksi mikäli käyte ävissä olisi luote avaa tietoa rajan yli ävästä viennistä, tämä voitaisiin o aa myös mu-kaan. Tällöin joko ostaja- tai myyjämaassa voitaisiin laskea hyväksi hiilivarastojen muutokset.

Puutuo eiden saaminen mukaan ilmastosopimukseen voi joka tapauksessa toimia jo nyt positiivisena mark-kinointitekĳ änä puurakentamisen ja puutuo eiden edistämisessä, kun viitataan puun toimimiseen hiilivaras-tona sekä substituutiovaikutuksista saataviin hyötyihin.

Ilmastoneuvo elut jatkuvat edelleen eikä niiden pää ymisestä ole tietoa, joten lopullisen neuvo eluratkaisun arviointi on vaikeaa. Mahdollista on myös e ä neuvo elut eivät johda tuloksiin.

4.3. EU JA PUUTUOTTEET ILMASTOSOPIMUSNEUVOTTELUISSA

EU valmistautui puutuo eiden hiilivarastojen huomioimiseen jo vuonna 2003 kun SBSTA pyysi osapuolilta näkemyksiä puutuo eiden hiilivarastoista kansallisessa raportoinnissa. EU:n toimi amassa vastauksessa to-de iin, e ä;

– puutuo eiden hiilivarastojen sisälly ämistä tulisi harkita toiselle Kioton pöytäkirjan sitoumuskaudelle ja pidemmälle. EU:n mukaan tarve a on edelleen jatkoanalyysille ja lähestymistapojen, metodologioi-den ja saatavilla olevan täsmällisen ja relevantin datan kehi ämiselle,

– puutuo eita koskevien päätösten on oltava yhdenmukaisia muiden LULUCF-päätösten kanssa,

– puutuo eiden sisälly äminen ei saisi heikentää Kioton pöytäkirjan integritee iä,

– EU tunnusti fossiilisten pol oaineiden ja energiaintensiivisten materiaalien korvaamisen merkityksen kestävällä tavalla tuotetulla puulla, kuin myös hiilen varastoimisen ja kierrä ämisen puutuo eissa, sekä näitä käy ötapoja edistävät insentiivit,

– osapuolten tulisi pyrkiä sellaiseen hiilivarastoja koskevaan käsi elytapaan, joka olisi metodologisesti toteu amiskelpoinen, läpinäkyvä, täsmällinen ja verifi oitavissa, eikä liian herkkä vuosi aisille määrien vaihteluille esim. tuonnissa ja viennissä.

Puutuo eet olivat mukana EU:n kannanmuodostuksessa, kun ennen Kööpenhaminan 2009 ilmastokonferens-sia hyväksytyssä EU:n ympäristöneuvoston päätelmissä koroste iin kestävällä tavalla tuote uja puutuo eita ympäristöystävällisenä materiaalina ja ehdote iin puutuo eiden sisälly ämistä hiilivarastoja koskeviin las-kelmiin. Samalla neuvosto korosti kestävän, transparentin ja johdonmukaisen datan sekä metodologian tar-ve a. Näin ollen EU on tunnustanut puurakentamisen ja puutuo eiden merkityksen ilmastopolitiikassa.

4.4. ILMASTONMUUTOSPANEELI - IPCC

Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli (The Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) on johta-va kansainvälinen elin ilmastonmuutoksen tieteellisessä seurannassa ja sen asiantuntemusta hyödynnetään laajasti ilmastosopimusneuvo eluissa. IPCC:n kannanotot saavat paljon kansainvälistä huomiota. Paneelin tehtävänä on käydä läpi ja arvioida viimeisin tieteellinen, tekninen ja sosio-ekonominen relevan i tieto ilmas-tonmuutoksen ymmärtämiseksi. IPCC ei tee omaa tutkimusta. Sen työhön osallistuu useita suomalaisia asian-tuntĳ oita.

17

IPCC:n alla työskentelee työryhmiä, joista III työryhmä (The IPCC Working Group III, WG III) arvioi mitigaa-tiota koskevia mahdollisuuksia ja menetelmiä. Työryhmä seuraa keskeisiä taloudellisia sektoreita, kuten ener-gia, kuljetus, rakennus, maatalous jne., lyhyellä (vuoteen 2030 saakka) sekä pitkällä aikavälillä (vuoden 2030 jälkeen). Työryhmä arvioi eri mitigaatiotoimien kustannuksia ja etuja o aen huomioon käyte ävissä olevat menetelmät ja instrumentit.

Työryhmän 4. arvioraportissa (2007) lyhyen aikavälin mitigaatiotoimiksi rakennusten osalta listataan ener-gian tehokkaampi käy ö ja säästö mm. lämmityksessä ja ilmastoinnissa sekä aurinkoenergian käy ö. Pitkän aikavälin mitigaatiotoimia ovat mm. lai eiden standardit ja ekomerkinnät, rakennusmääräykset ja sertifi kaa-tit sekä julkisen sektorin ohjelmat ml. julkiset hankinnat. Työryhmä on lähestynyt aihe a pitkälti energiate-hokkuuden näkökulmasta. Vuonna 2014 julkaistaan työryhmän 5. arviorapor i.

19

5. PUURAKENTAMINEN YK-JÄRJESTÖISSÄ

5.1. ASUMINEN KESKIÖSSÄ - UN-HABITAT

YK:n asuinyhdyskuntaohjelma (UN-HABITAT, United Nations Human Se lements Programme) edistää sosi-aalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää kaupungistumista sekä vähätuloisten asuinolojen pa-rantamista. Tavoi eena on parantaa merki ävästi vähintään 100 miljoonan slummiasukkaan elinolosuhteita vuoteen 2020 mennessä. Työtä ohjaa Istanbulin julistus (1996) ja Habitat-toimintaohjelma (1996).

Habitat-ohjelma lisää tietämystä kaupungistumisen ja köyhyyden välisistä suhteista ja vaiku aa yhdyskun-tien kestävään kehitykseen, kelvolliseen asumiseen ja hyvään hallintoon lii yvien polii isten toimintalinjojen muotoiluun. Suuri osa sen työstä on kehitys- ja siirtymätalousmaiden kanssa toteute avia käytännön yhteis-työhankkeita. Ohjelman toimintaa rahoitetaan suureksi osaksi vapaaehtoisin avustuksin. Suomi tukee työoh-jelman toteu amista vuosi ain noin 0,5 miljoonalla eurolla.

Yksi UN-HABITAT:n tukemista ohjelmista on SUD-Net (Sustainable Urban Development Network). Se on globaaleista yhteistyökumppaneista muodoste u innovatiivinen verkosto, joka tähtää monenvälisen ja mo-nialaisen lähestymistavan edistämiseen kaupunkien kestävässä kehityksessä. SUD-Net:n visio on edistää tuo avia ja osallistavia kaupunkeja, jotka vaalivat sosiaalista yhtenäisyy ä, taloudellista elinvoimaisuu a sekä ympäristön kestävyy ä.

SUD-Net on suunniteltu tukemaan köyhyyden vähentämisstrategioita ja laajempia kansallisia kehitysstrategi-oita maailmanlaajuisten, alueellisten, kansallisten sekä kaupunkikohtaisten toimĳ oiden välityksellä. Koko-naistavoi eena on työskennellä paikallistasolla kansallisten hallitusten valmiuksien lisäämiseksi sekä edistämää yhteisötason osallistumista päätöksentekoprosessiin.

SICCMA (Shelter Initiative for Climate Change Mitigation and Adaptation) on yksi SUD-Net:n komponen-teista, joka perustuu ”Kaupungit ilmastonmuutoksessa”-aloi eeseen (Initiative on Cities in Climate Change), ja täydentää sitä. SICCMA tekee yhteistyötä UNEP:n SBCI:n (Sustainable Building and Climate Initiative) – kuten myös useiden yliopistojen ja tutkimuskeskusten – kanssa. SICCMA:n päätavoi eena on rohkaista ener-giatehokkaiden ja vähän kasvihuonekaasuja tuo avien rakennusmateriaalien ja rakennustekniikoiden sekä rakennus- ja seutusuunni elun käy öön. Myös tutkimuksen roolia korostetaan. Tällä tähdätään ilmaston-muutoksen hillintään sekä siihen mukautumiseen.

SICCMA:n mukaan rakennukset ovat vastuussa suuresta osasta energiankulutusta ja hiilipäästöjä kaupun-geissa. Maailmanlaajuisesti rakennukset aiheu avat noin kolmanneksen energiankulutuksesta sekä myös kasvihuonekaasupäästöistä. Näin ollen rakennuksilla on suuri rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä, jos lisä-tään vihreämmän rakennustekniikan käy öä.

SICCMA tulee antamaan pää äjille ja rakennusteollisuudelle ohjeiston sellaisten politiikkojen ja käytäntöjen laatimiseksi, joissa otetaan huomioon koko rakennusmateriaalien ja käyte yjen rakennustekniikoiden elin-kaari. Tämän lisäksi paikallisia viranomaisia kannustetaan tehostamaan energiatehokkaiden rakennusmateri-aalien ja -tekniikoiden käy öä. Tähän pyritään kanna amalla rakennuskoodien ja kaavoituksen muutoksia/tarkennuksia, jotka tähtäävät uudis- ja saneerausrakentamisen energiastandardien uudistamiseen relevanteil-la minimitavoi eilla.

Nairobissa pide iin 4.-6.5.2010 konferenssi vihreän rakentamisen arviointĳ ärjestelmistä (Green Building Ra-ting System). Konferenssin tuotoksena syntyi mm. Nairobin julistus Afrikan vihreästä rakentamisesta, jossa esiintyy selkeitä linkkejä puurakentamiseen. Julistuksessa alleviivataan Afrikan rakennussektorin energian-kulutuksen suuruu a, jota ei voida enää aliarvioida. Rakennusten energiatehokkuu a ja ympäristöystävälli-syy ä tulisi kiireellisesti parantaa kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi. Julistuksessa painotetaan Afrikan olevan sitoutunut edistämään vihreitä toimintamalleja rakennetun ympäristön kaavoituksessa, suun-ni elussa, rakentamisessa ja operoinnissa. Myös soveliaiden rakennusmateriaalien, -teknologioiden, -palve-luiden ja -prosessien valintaa hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi pyritään parantamaan. Näissä toimissa korostetaan amma ilaisten, koulutuksen ja yleisen tiedo amisen tärkey ä vihreään rakentamiseen lii yen.

UN-HABITAT:n piirissä puurakentaminen esiintyy lähinnä osana laajempaa vihreämmän rakentamisen ko-konaisuu a, mu a yksityiskohtaisemmin ei puuhun puututa. Painopiste on kehitys- ja siirtymätalousmaiden asumistilanteen parantamisessa mm. säädösjärjestelmää ja energiatehokkuu a edistämällä.

20

5.2. PUURAKENTAMINEN OSANA TALOUDELLISTA YHTEISTYÖTÄ - UNECE

YK:n Euroopan talouskomission (ECE) päätavoi eena on edistää jäsenmaidensa välistä taloudellista yhteis-työtä. Tämän lisäksi järjestö kehi ää jäsenmaidensa välisiä sopimuksia, säännöksiä ja normeja, sekä pyrkii tarvi aessa antamaan taloudellista ja teknistä apua erityisesti siirtymätalouden maille. Nykyään jäseniä on 56; Euroopan maat sekä Yhdysvallat, Kanada, Israel ja Keski-Aasian tasavallat. ECE:n kansainvälisessä yhteis-työssä korostetaan kestävän kehityksen periaa eiden huomioono amista niin talous-, sosiaali- kuin ympäris-tösektorillakin.

Pelkästään kolme ECE:n maata – Venäjä, Kanada ja Yhdysvallat – ka avat 35 % maailman metsistä. Muut ECE-maat huomioituna luku nousee 41 %:iin. Nämä metsävarat tuo avat 72 % maailman raakapuusta.

UNECE/FAO metsätalous- ja puutavaraosasto (The UNECE/FAO Forestry and Timber Section) on toiminut yli 60 vuo a metsäsektorin tieto-, data- ja analyysilähteenä UNECE-alueella. Osasto on ainutlaatuinen, sillä se on UNECE:n ja FAO:n yhteinen sihteeristö, joka palvelee UNECE:n puutavarakomitean ja FAO:n Euroopan metsäkomission (European Forestry Commission) tarpeita, sekä työskentelee myös läheisesti muiden YK-per-heen jäsenten ja relevan ien maatahojen kanssa. Osasto kerää, varmentaa ja analysoi säännöllisesti tietoa liit-tyen metsätuo eiden markkinoihin, metsävaroihin, alan tulevaisuustutkimuksiin, sosiaalisiin ja kul uurisiin näkökantoihin sekä metsäsektorin politiikkaan ja instituutioihin.

Osaston pui eissa valmistellaan ka avaa metsäsektorin vihreän talouden toimintasuunnitelmaa (Action Plan on the Forest Sector for a Green Economy), jonka tavoi eena on vahvistaa metsäsektorin taloudellista asemaa ja samanaikaisesti määri ää keinoja alueen metsien tärkeiden ekologisten toimintojen säily ämiseksi. Suunnitelma on tarkoite u ECE-alueen pää äjille ja se pyrkii edistämään metsäsektorin roolia vihreässä talo-udessa. Käsiteltäviä aihepiirejä ovat mm. puutuo eet, puuenergia, metsänhoito, metsäpolitiikka ja hallinnolli-set rakenteet ml. kestävä rakentaminen, tuotanto ja kulutus sekä metsän ekosysteemipalveluiden arviointi. Varmistaakseen suunnitelman ka avuuden sihteeristö konsultoi jäsenmaita, kansainvälisiä ja kansalaisjärjes-töjä sekä akateemisia laitoksia. Suunnitelma esitellään Rio +20 Earth Summit:ssa, jota ennen sitä tarkastellaan ensi lokakuun osaston yhteisistunnossa.

Tämän lisäksi ECE:n alaisuudessa toimii useita komiteoita ja osastoja, joiden piirissä käsitellään puurakenta-misen edistämisen kannalta relevan eja asioita. Näissä komiteoissa ja niiden alaisissa työryhmissä pyritään pääasiassa yhtenäistämään jäsenmaiden välisiä normeja ja standardeja, sekä vaihtamaan tietoja eri maissa harjoite avasta politiikasta. Järjestö ei tee suoranaisesti jäsenmaitaan sitovia päätöksiä, ainoastaan suosituk-sia. Useat suositukset tosin päätyvät kansainvälisiksi sopimuksiksi, ja tulevat siten sitoviksi.

Puutavarakomiteassa (Timber commi ee) on eduste una useiden viranomaisten lisäksi myös elinkeinoelä-mä. Puutavarakomitea toimii tiedonvaihdon ja yhteistyön foorumina metsätalous- ja puumarkkinakysymyk-sissä ECE:n jäsenmaille. Komitean tavoi eena on tuo aa jäsenmaille tietoa, jota tarvitaan metsäsektoria koskevassa päätöksenteossa, sekä tarvi aessa antaa suosituksia jäsenmaille ja asiasta kiinnostuneille järjes-töille. Se analysoi jäsenmaiden metsäsektorin kehitystä, tuo aa asiaa koskevia tilastoja ja edistää yhteistyötä mm. järjestämällä seminaareja.

Nimestään huolima a komitea on tehnyt suhteellisen vähän puurakentamisen kannalta relevan ia selvitys-työtä. Se on kuitenkin, osin Suomen aloi eellisuudesta johtuen, aktivoitumassa puurakentamisessa. UNECE:n eri osastoja on pyyde y toimimaan aktiivisesti vihreän rakentamisen puolesta. Puutavarakomitea suosi aa vihreää rakentamista käsi elevän task forcen perustamista. Task forcen tavoi eena olisi arvioida eri materiaalien ympäristöystävällisyy ä mm. ilmastovaikutusten valossa.

Asumisen ja maankäytön komitea (Commi ee on Housing and Land Management) on foorumi, joka vastaa tiedon ja kokemusten kokoamisesta, levi ämisestä sekä vaihdosta lii yen asumisen, kaupunkirakentamisen ja maanhoidon/hallinnan (land administration) politiikkaan. Työpajat, kaupunki- ja maanhallinnan tutkimus sekä analyysit asumis- ja kiinteistösektorista luovat komitealle pohjan toimia neuvonantajana jäsenmaille asu-mispolitiikkojen ja -strategioiden muodostamisessa ja toimeenpanossa.

Vuonna 1997 peruste iin HUMAN-ohjelma (Housing and Urban Management Advisory Network). Se koos-tuu yksityisen sektorin, kansalaisjärjestöjen, amma ilii ojen, tutkimuskeskusten sekä paikallisten viran-omaisten asiantuntĳ oista. Komitea työskentelee läheisesti EU:n, OECD:n, CEB:n (Council of Europe Development Bank) UN-HABITAT:n ja muiden YK:n alueellisten ja erikoisjärjestöjen kanssa.

Asuinyhdyskuntakomitea (Commi ee on Human Se lements, CHS) pyrkii edistämään jäsentensä välistä tiedonkulkua mm. asumiseen, kaupunkien kehi ämiseen ja maarekistereihin sekä kansallisiin ja paikallisiin

21

toimintatapoihin lii yvissä asioissa. Se myös kokoaa lähinnä asutusta koskevia tilastoja, sekä laatii suosituk-sia asuntostrategioista ja niiden toimeenpanosta.

5.3. YMPÄRISTÖNÄKÖKULMA - UNEP

Resurssitehokkuus sekä kestävät kulutus- ja tuotantotavat ovat ilmastonmuutoksen kannalta yhä tärkeämpiä teemoja. Tämän vuoksi resurssitehokkuus, ml. kestävä kulutus ja tuotanto, on yksi UNEP:n keskipitkän aika-välin strategian alaohjelmista. Vuonna 2011 on tarkoitus sopia kansainvälisestä 10-vuotisesta puiteohjelmasta kestävien kulutus- ja tuotantotapojen edistämiseksi.

Ns. Marrakesh-prosessissa on pyri y jalkau amaan Johannesburgin tavoi eita aloi amalla kansallisia sekä alueellisia kestävän tuotannon ja kulutuksen ohjelmia sekä levi ämällä parhaita käytäntöjä. Yksi prosessiin kuuluvista työryhmistä on kestävän rakentamisen ja rakennusten teemaryhmä, jonka yhtenä tehtävänä oli koota asiantuntĳ oiden näkemyksiä ja parhaita käytäntöjä, sekä jakaa tätä koskevaa tietoa. UNEP SBCI:n (Sus-tainable Building and Climate Initiative - kestävä rakentaminen ja ilmastoaloite) odotetaan vievän työryhmän työtä eteenpäin.

Kööpenhaminan ilmastokokouksen yhteydessä, vuonna 2009, UNEP julkisti kaksi selvitystä. ”Common Car-bon Metric for Measuring Energy Use & Reporting Greenhouse Gas Emissions from Build ing Operations” -selvitys esi ää käy öön kahta perusindikaa oria: energia- ja hiili-intensiivisyys (kWh/m2 /a ja kWh/asukas/a, kgCO2e/m2/a ja kgCO2e/asukas/a). Tutkimus pyrkii tuo amaan verifi oitavissa olevan metodin ra-kennusten ilmastojalanjälkien mi aamiseksi. Se keski yy rakennusten käytönaikaisten päästöjen arviointiin kokonaisuudessaan (ml. valaistus, lämmitys, ilmastointi jne.), mu ei huomioi materiaalien valmistus- tai hä-vi ämisvaiheita, mikä ei mahdollista täydellistä elinkaaritarkastelua.

Toinen UNEP:in selvitys, ”Buildings and Climate Change, Summary for Decision Makers”, kuvaa rakennus- ja kiinteistöalan toimintaympäristöä. Raportissa todetaan rakennussektorin rooli kasvihuonepäästöjen lähtee-nä, ja samalla sen mahdollisuudet leikata päästöjä huoma avasti. Samassa yhteydessä esitetään joitakin ratkaisuja kuten mm. sääntelyn kehi äminen, puhtaan kehityksen mekanismin (CDM) hyödyntäminen kehi-tysmaissa, energiatehokkuuden lisääminen jne. Selvityksessä myös nostetaan esille korjausrakentamisen po-tentiaali ympäristövaikutusten hillitsemiseksi. Selvityksessä ei kuitenkaan paneuduta rakennusmateriaalien valinnan vaikutukseen mm. luonnonvarojen ja energian kulutukseen.

Suomi rahoi aa kehitysmaissa kestävää rakentamispolitiikkaa edistävää SPOD-hanke a (Sustainable Buil-ding Policies in Developing Countries, SPOD). Vuonna 2009 alkanut hanke on kaksivuotinen. Sen tarkoituk-sena on kehi ää hallituksille työkaluja (policy tools) etenkin energiatehokkuuden parantamiseksi huomioiden kansalliset ja alueelliset erityispiirteet. Hankkeeseen sisältyy pilo iprojekti työkalupaketin tes-taamiseksi maatasolla.

Kaiken kaikkiaan UNEP:ssa ei ole tuotu esiin puurakentamisen merkitystä ka avalla tavalla. Materiaalien ympäristöystävällisyyteen on kiinnite y huomiota, mu a tarkastelu on rajoi unut yksi äisten materiaalien toisistaan erilliseen vertailuun. Näin ollen mm. substituutiohyödyt, ja siitä johtuvat ympäristöystävälliset va-linnat, ovat jääneet huomio a.

23

6. OECD - SELVITYKSIÄ JA POLITIIKKAOHJAUSTA

Puutuo eet ja puurakentaminen eivät ole olleet esillä OECD:ssä (Organisation for Economic Cooperation and Development, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö) ja IEA:ssa viimeisten vuosien aikana, eivätkä ne ole myöskään mukana sellaisenaan vuosien 2011–12 työohjelmassa.

OECD:llä on ollut kestävään kehitykseen, kestävään kulutukseen, tuo eiden arvoketjuihin sekä vihreään kas-vuun ja talouteen lii yvää tutkimusta, mu a puurakentaminen ei ole ollut niissä erikseen esillä. Viimeisten vuosien OECD-tutkimuksista lähimmäksi työryhmän aihepiiriä tulee OECD:n vuonna 2003 julkaisema ”Envi-ronmentally Sustainable Buildings, Challenges and Policies” -rapor i, joka syntyi vuonna 1998 alkaneen neli-vuotisen projektin tuloksena. Tässä tutkimuksessa etsi iin erilaisia keinoja hallituksille ohjata rakennussektoria o amaan paremmin huomioon ympäristövaikutukset. Raportissa keskitytään CO2-päästö-jen vähentämiseen, rakennusjä een vähentämiseen ja sisäilman saasteiden estämiseen. Puurakentamista/puu-tuo eita ei oteta erikseen esille ja koska rapor i on kirjoite u jo lähes kymmenen vuo a si en, se ei tarjonne ajankohtaisinta tietoa.Lokakuussa 2010 OECD järjesti yhdessä Belgian kanssa globaalin foorumin, joka keskit-tyi ympäristöön ja kestävään materiaalihallintoon (OECD Global Forum on Environment focusing on Sustai-nable Materials Management). Yksi foorumin tapaustutkimuksista käsi elee puuta puukuidun muodossa. Lähestymiskulmana on kuitenkin jä eiden ja tavaroiden elinkaari, ei rakennusmateriaalinäkökulma.

Vaikka OECD:ssa ei tällä hetkellä suoranaisesti käsitellä puurakentamista ilmastopolii isin perustein, on siel-lä tehtävällä työllä, kuten valmisteilla olevalla vihreän kasvun strategialla, relevanssia aiheen käsi elylle tule-vaisuudessa. Monialaisella OECD:llä on j

puurakentamisen edistäminen kansainvälisesti ilmastopolii 4 isin … · 2018. 4. 18. · paljon...

Documents