Satakunnan sairaanhoitopiirinhenkilöstö- ja sidosryhmälehti Vinkkeli

1•2015

Liikkuva työryhmä

kotikäynnillä

Satakunnan saattohoito-suunnitelma

Hoitotieteen akateeminen kumppanuus

Asiakirjahallinnon uudet tuulet

Satakunnansairaanhoitopiirinhenkilöstö- ja sidosryhmä-lehti Vinkkeli

TOIMITUSJULKAISIJASatakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PORIPUH. (02) 627 71FAX (02) 627 7799

PÄÄTOIMITTAJAHallintoylihoitajaPaula Asikainen

ULKOASU JA TAITTOTiina Liivola / 400 kepposta Oy

KANNEN KUVAKari Valtonen

PAINOPAIKKABrand ID Oy / Kehityksen Kirjapaino

PAINOS5 300 kpl

ISSN 1797-5638

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

ToimituskuntaPäätoimittaja, hallintoylihoitaja Paula Asikainen (02) 627 7783

Toimitussihteeri, viestintäsihteeri Taru Tolppo (02) 627 7784

Työhyvinvointipäällikkö Katri Mannermaa (02) 627 7754

Toimialuejohtaja Anssi Luoma (02) 627 6500

Ylihoitaja Paula Ranne (02) 535 4424

Hankintapäällikkö Seppo Havukainen 044 7077 595

Pääluottamusmies Janne Maja 044 7079 317

Luottamusmies Vesa Rasikko 044 7079 329

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.sukunimi@satshp.fi

Toimituskunnalle voi lähettää artikkeliehdotuksia ja palautetta

sähköpostiosoitteeseen vinkkeli@satshp.fi

Kannen kuva:Aila Mäkinen ja Satu Helle. Kuva Taru Tolppo

s. 4 Sote tulee – jos niin haluamme

s. 5 Hyvä ja inhimillinen saattohoito kunnioittaa potilaan tahtoa

s. 8 Liikkuva työryhmä kotikäynnillä

s. 10 Mielenterveystalo.fi -sivusto palvelee nyt myös satakuntalaisia

s. 11 Oikea-aikaiset ateriat ovat osa ravitsemushoitoa

s.12 Mikä ihmeen sonograaferi?

s.12 Ensimmäinen vauvataulun neula on punainen

s. 18 Esa eläkkeelle

s. 14 Asiakirjahallinnon uudet tuulet

s. 16 Työhyvinvointia terveydenhuollon ammattilaisille – mukana arjessa ja murroksessa

s. 18 Uusia työmuotoja ja menetelmiä työhön

s. 20 Satakunnan sairaanhoitopiirissä pidettiin helmikuun 17. päivänä ensimmäinen hoitotieteen symposium.

s. 22 Edelläkävijän askelissa terveydenhuollon tietotekniikan käyttöönotossa

s. 22 Sosiaalipalvelujen laatusertifikaatti sai jatkoa

s. 23 Kohti parempaa asiakaspalvelua

s. 23 Hoitoa ilman painehaavoja

s. 24 Harrastusvinkkeli

s. 26 Työsuojeluvinkkeli

s. 27 Järjestövinkkeli

s. 29 Pikku-uutiset

Vinkkeli2

S I S Ä L LYS L U E T T E L O

PÄÄKIRJOITUS

Kevätaurinko herättelee arkeen entistä virkeämpänä. Valoisan ajan piteneminen antaa tilaa työn lisäksi hyvän fyysisen kunnon rakentamiseen ja vapaa-ajan aktiviteeteille. Ennen kesä-lomakautta edessämme on vielä paljon työtehtäviä – niistä tärkeimpänä potilaiden/asiak-kaiden hyvän hoidon ja huolenpidon jatkaminen kaikissa tilanteissa.

Edellisen Vinkkelin pääkirjoitus päättyi toteamukseen: ”SOTE tulee – olemme siihen yhdessä valmiit!” Olen varma, että näin tulee väistämättä käymään. SOTE tulee, mutta koska ja minkä muotoisena? Asian etenemistä joudumme odottelemaan vähintään kuluvan vuoden lopulle asti. Hyvä näin: hosumisesta ei hyvää seuraa, ja nyt meille jää aikaa valmistautua tulevaan.

Oman organisaatiomme kehittämistyö entistä ehommaksi on vireillä ja etenee hyvää vauh-tia. Muutokset pitää toteuttaa niin, että ne eivät häiritse perustehtävämme suorittamista. On tärkeää muistaa, että rakenteiden kehittämisen tarkoituksena on luoda entistä parem-mat edellytykset tehtäviemme hyvälle hoitamiselle – tällä kertaa vähenevien voimavarojen puitteissa. Valtakunnallisen, maakuntaamme käsittävän tai oman sairaanhoitopiirimme si-säisen organisaation uudistaminen ei siis ole itseisarvo. Tarkoituksena on arkisten asioiden hoitamista tukevien rakenteiden vahvistaminen. SOTE on karvaasti opettanut, että uudis-tustyön pitkittyminen voi tuoda matkaan kiveriäkin mutkia.

Aika rientää ja ihmiset vaihtuvat. Satakunnan sairaanhoitopiirin henkilökunta ja johto jat-kavat antoisaa työtänsä uudistuvin voimin potilaiden/asiakkaiden parhaaksi. Koirat hauk-kuu, mutta karavaani kulkee!

Jouko Remesjohtajaylilääkäri

Vinkkeli 3

Kuntarakenteen uudistaminen jäi yksinomaan sen varaan löytävätkö kunnat paikallisesti riit-tävän tahdon voimien kokoamiseen. Palvelu-rakenteen uudistaminen on kompastellut pa-hasti pitkin matkaa valmistelun alkumetreistä alkaen. Erilaisia malleja kyllä keksittiin, mutta uudistuksen toiminnalliset tarpeet ja palvelui-den kokoamisen tavoite, ne uudistuksen to-delliset tavoitteet, ovat jääneet odottamaan uutta puhtia. Yhteinen käsityksemme siitä, että asioille pitää kiireellisesti tehdä jotain, on vain vahvistunut.

Miten nyt lakiesityksen ja uuden järjestä-mismallin rauettua edetään kansallisella ta-solla ja alueilla? Varmaa on, että uusi hallitus valmistelee uuden esityksen. Todennäköistä on, että esityksessä on mukana myös rahoi-tusratkaisut tai ainakin sen varmistaminen, että tuleva hallintomalli ja toimintarakenne sekä rahoituksen kokoamisen edellyttämät uudet rakenteet ovat keskenään yhteenso-pivia ja siten muodostavat yhtenäisen koko-naisuuden. Aikataulusta kukaan ei ole esit-tänyt mitään varmaa, mutta virallisen odo-tuksen mukaan uusi lakiesitys valmistunee poliittiseen käsittelyyn aikaisintaan vuonna 2017. Selvää on, että esitys pyritään valmis-telemaan kiireellisenä, hallituksen tärkeim-pänä tehtävänä, mutta esityksen vaikeusaste on niin suuri, ettei hätäilyyn kannata sortua.

Alueilla ja sote-organisaatioissa uudistus-ta on odotettu kovasti. Työtä palveluiden ja rakenteiden uudistamiseksi on tehty jo vuo-sia määräaikaisen lainsäädännön, ns. pa-raslain, ohjaamana ja velvoittamana. Kunti-en välinen yhteistyö ja työnjako ovat eden-

Teksti apulaiskaupunginjohtaja AULIS LAAKSONEN

Sote tulee – jos niin haluamme

neet, mutta kestäviä ratkaisuja ja merkittävää parannusta palveluiden tasa-arvoisessa saat-tavuudessa tai resurssien vaikuttavassa ohja-uksessa ei ole saavutettu. Tämä arvio pätee myös Satakunnassa.

Satakuntalaisessa pohdinnassa on aika yk-situumaisesti lähdetty siitä, että palvelujärjes-telmää uudistettaessa pitää tavoitella sekä hal-linnon että toiminnan osalta uutta otetta pal-veluiden varmistamiseksi ja kustannusten hal-litsemiseksi. Tavoitteena tulee olla palvelui-den oikea-aikaisuuden ja vaikuttavuuden pa-rantaminen taloudellisesti kestävällä tavalla. Järjestämislaki ei itsessään takaa uudistuksen onnistumista, vaan se vaatii koko maakunnan yhteistä tahtoa koota voimavarat ja suunna-ta ne uudestaan.

Satakunnassa on kohotettu valmiutta käyn-nistää yhteinen valmistelu maakunnan tuotan-torakenteen uudistamiseksi. Työ ei ole ihan pieni tai yksinkertainen. Uudessa tilantees-sa, lakiesityksen rauettu, olivat maakunnan kuntien ja sote-toimijoiden edustajat kool-la 18.3.2015 Porissa. Päällimmäiseksi vaiku-telmaksi tilaisuudessa käydystä keskustelus-ta jäi, että kunnat varsin suurella enemmis-töllä haluaisivat, että maakunnassa toiminta-rakenteen ja –prosessien kokoava valmiste-lu aloitettaan kiireellisesti jo olevan lainsää-dännön mahdollistamissa puitteissa. Asia var-mistamiseksi on kunnilta kysytty vastauksia muutamiin peruslinjauksiin. Mikäli yhteinen tahto edelleen tukee valmistelun käynnistä-mistä, päivitetään aiesopimus ja varsinainen valmistelu käynnistyy tavoitteena, että uusi kaikki Satakunnan kunnat kattava täyden in-

tegraation toteuttava kuntayhtymä voisi olla toiminnassa parhaassa tapauksessa jo vuo-den 2017 alussa.

Kirjoitan tätä vapunaattona. Hallituspoh-jaa ei ole tiedossa, vielä vähemmän sitä hal-litusohjelmaa. Pienistä paloista voi ennakoi-da, että tulevan järjestämismallin päävaihto-ehdot ovat alueitsehallintomalli tai uusi maa-kunnan kokoinen kuntien omistama kuntayh-tymä. Tämän hetken arvion mukaan todennä-köistä on, että alueitsehallintomallissa järjes-täjä-tuottaja-alueita olisi noin 8 – 10 kappalet-ta. Maakuntapohjaan rakennettavia kuntayh-tymiä olisi myös vähemmän kuin maakuntia nyt, lukumääräksi on arvioitu noin 15 toimi-jaa. Aluehallinto edellyttää uutta lainsäädän-töä ja koonnee piiriinsä muitakin kunnan teh-täviä. Kuntayhtymä on nimensä mukaises-ti kuntien omistama ja ohjaama järjestelmä.

Satakunnassa ollaan tulevaisuuden kannal-ta tienhaarassa. Otammeko rohkeasti uuden suunnan ja tulevaisuuden omiin käsiimme. Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Tarvitaan myös nä-kemystä siitä miten voimavarat ohjataan edis-tämään alueellista tasapainoa, vahvistamaan peruspalveluita ja ennen kaikkea tukemaan niiden ihmisten palveluita, jotka niitä eniten tarvitsevat. Voitettavanamme on paitsi aikaa myös se, että uusi toimija on asukkaiden, alu-eemme ja sen toimijoiden näköinen. Kaikki tähänastiset laskelmat ovat osoittaneet, että ylimaakunnallisissa järjestelmissä satakun-talaisille on varattu maksajan ja sopeutujan osa. Jos siihen tyydymme, voimme rauhas-sa jäädä odottamaan millaisen tulevaisuuden muut ovat meille varaamassa.

Päättymässä olevan hallituskauden kahden kuntakentän suuren uudistuksen piti olla kuntarakenteen ja palvelurakenteen uu-distaminen. Tavoitteena hallitusohjelmassa olivat vahvat kunnat, jotka kykenevät huolehtimaan myös laajempaa pohjaa vaati-vista tehtävistä, erityisesti toimivista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Molemmissa uudistuksissa, sekä kuntaraken-teen että palvelurakenteen tiivistämisessä, jäätiin kauas tavoitteista. Varsinainen läpimurto palvelurakenteen uudistamisessa sosiaali- ja terveyspalveluiden osalta jää odottamaan uuden hallituksen uutta suoritusta pitkään nähtävillä olleiden tarpeiden toteuttamiseksi. Tehtävä ei ole ainakaan helpottunut, jos ja kun mukaan tulee vielä monikanavaisen rahoituksen kokoaminen.

Vinkkeli4

Teksti EIJA HAMMARBERG kuva TARU TOLPPO

Satakunnan alueellinen saattohoitosuunnitelma julki:

Hyvä ja inhimillinen saattohoitokunnioittaa potilaan tahtoa– Saattohoitosuunnitelmamme lähtee en-nen kaikkea potilaan tarpeista. Suunnitel-man tarkoituksena on turvata potilaan hoi-to lähestyvän kuoleman hetkellä. Suunnitel-man avulla ohjataan hoitokäytäntöjä ja orga-nisoidaan potilaan hoito joko sairaalassa, ter-veyskeskuksessa, tehostetussa kotisairaan-hoidossa, kotisairaalassa tai kotiavun tur-vin, kertoo saattohoitosuunnitelman koor-dinoija ja ohjausryhmän sihteeri, suunnit-telija Piia Astila.

Kaiken keskipisteenä on

ihminen. Tähän lausee-

seen kiteytyy Satakun-

nan sairaanhoitopiirin

helmikuussa julkaise-

ma alueellinen saatto-

hoitosuunnitelma.

Saattohoito kuuluu kaikilleSaattohoidon tavoitteena on parantumatto-masti sairaan ja kuolemaa lähestyvän ihmi-sen kärsimyksen lievittäminen ja kuolemaan valmistaminen.

– Tavoitteena on, että Suomessa hyvään ja inhimilliseen saattohoitoon ovat oikeu-tettuja kaikki kuolevat ihmiset asuinpaikas-taan, taustastaan tai diagnoosistaan huoli-matta, Astila sanoo.

Saattohoidosta on viime vuosina puhuttu

paljon. Väestön keski-iän noustessa sen tar-ve kasvaa koko ajan, vaikka saattohoitoa toki tarvitaan kaikenikäisten potilaiden kohdalla.

– Parantumattomasti sairaan ja hänen omaistensa valmistaminen lähestyvään kuo-lemaan ovat vaikeita asioita kenelle tahan-sa, ja siksikin saattohoitosuunnitelma on tärkeä tietopaketti.

Suunnitelmaa on ollut tekemässä sosiaa-li- ja terveydenhuollon ammattilaisista sekä kolmannen sektorin tekijöistä koostuva työ-

Vinkkeli 5

Satakunnan alueellista saattohoitosuunnitelmaa työsti moniammatillinen työrukkastyöryhmä vasemmalta: Liisa Hietaoja, erityispalve-lun hoitotyön vastaava, PoSa, Maija Murashev, ylilääkäri, SATSHP, Marja-Liisa Ala-Luopa, toiminnanjohtaja, Satakunnan syöpäyhdistys, Sari Hievanen, vanhustenhuollon johtaja, Huittinen, Emilia Katko-Kesälä, johtava ylilääkäri, Rauma, osastonhoitaja Kati Jakonen, SAT-SHP, ylilääkäri Mirja Koivunen, Diakonialaitos, osastonhoitaja Ritva Miinalainen, Porin perusturva ja suunnittelija Piia Astila, SATSHP. Kuvasta puuttuvat Anne Koivisto, sairaanhoitaja, Eura ja Mirva Lehtopolku, sairaalatoiminnan osastolääkäri, KSTHKY.

ryhmä. Laaja ohjausryhmä kokoontui 4-5 ker-taa ja niin sanottu työrukkastyöryhmä, jon-ka puheenjohtajana toimi Rauman kaupun-gin avoterveydenhuollon johtava ylilääkäri Emilia Katko-Kesälä, kokoontui useammin. Saattohoitosuunnitelma perustuu sosiaali- ja terveysministeriön Hyvä saattohoito Suo-messa -julkaisuun. Satakuntalaisten käsissä suunnitelmaa yksinkertaistettiin.

– Pyrimme tekemään mahdollisimman hyö-dyllisen ja informatiivisen suunnitelman niin ammattilaisille kuin myös potilaille sekä hei-dän omaisilleen, Astila kertoo.

Pääosassa potilasLähtökohtana on potilaan, hoitohenkilökun-nan ja mahdollisesti myös omaisten yhtei-nen päätös saattohoidosta. Päätöksen teos-sa tärkeintä on potilaan ihmisarvon ja itse-määräämisoikeuden kunnioittaminen. Pää-tös saattohoitoon siirtymisestä sovitaan hoi-

toneuvottelussa, jossa mukana on potilaan ja hoitohenkilökunnan lisäksi potilaan luval-la myös hänen omaisensa. Hoitolinjauksen tekee perussairautta hoitava lääkäri ja se on lääketieteellinen päätös, joka kirjataan saira-uskertomukseen ja jatkohoitolähetteeseen.

– Hoitava lääkäri miettii aina hoitolinjat ja päättää, missä minkäkin sairauden kanssa mennään. Hän tekee myös lopullisen pää-töksen saattohoidosta, Emilia Katko-Kesä-lä korostaa.

SaattohoitopäätösPäätös saattohoidosta tehdään, kun tiede-tään sairauden etenevän ja johtavan kuole-maan lähiviikkoina. Saattohoidossa keski-tytään potilaan ja hänen omaistensa oirei-den hoitoon.

– On tärkeää, että potilaalla ja omaisilla on turvallinen olo ja he tietävät saavansa hoitoa. Hoidon päämäärät vain ovat erilai-

set kuin silloin, kun tähdätään parantavaan tai taudin etenemistä hidastavaan hoitoon, Katko-Kesälä sanoo.

Saattohoitopäätös tehdään kirjallisesti ja potilas tai hänen edustajansa allekirjoittaa päätöksen.

Lähestyvän kuoleman tunnistaminenSaattohoitovaiheen tunnistaminen on on-gelmallista, koska kuoleman ennustaminen on vaikeaa. Jotta saattohoito voidaan aloit-taa ajoissa ja suoda näin potilaalle ja hänen omaisilleen aikaa sopeutua, on hoitohenki-lökunnalle tärkeää oppia tunnistamaan saat-tohoidon tarve.

– Saattohoitosuunnitelmasta löytyvät myös lähestyvän kuoleman merkit, joiden tosin pi-täisi olla tuttuja jokaiselle jo peruskoulutuk-sesta, Piia Astila sanoo.

Emilia Katko-Kesälän mukaan saattohoito kestää keskimäärin kaksi viikkoa.

Vinkkeli6

Saattohoitosuunnitelma löytyy sairaanhoitopiirin sivulta osoitteesta:http://hoitoreitit.vsshp.fi/SATSHP/saattohoito_SATSHP/saattohoito_satshp_prosessi.htm tai ketjusta: SATSHP -> ammattilaisille -> hoitoketjut -> Satakunnan sairaanhoitopiirin hoito- ja kuntoutusketjut -> Satakunnan alueellinen saatto-hoitosuunnitelma

Porrastettua hoitoaSaattohoidon toteutus on porrastettu A-, B- ja C-tason yksiköihin, joissa A-tason potilas pärjää sairautensa kanssa hyvin ja C-tason potilas tar-vitsee jo erityistä lääketieteellistä hoitoa ja psykososiaalista huolenpi-toa. Tavoitteena on hoitaa potilaat siellä, missä he haluavat tulla hoi-detuksi. Koti on useimmille yhä se paikka missä he haluavat viimeiset elinpäivänsä viettää.

– Jos kotona alkaa tuntua pelottavalta ja ahdistavalta, pitää saattohoi-topäätöksen omaavan henkilön päästä osastolle ohi päivystyksen, Emi-lia Katko-Kesälä huomauttaa.

A-tasolla tarkoitetaan esimerkiksi terveyskeskusten ja sairaaloiden vuo-deosastoja ja joitakin kotisairaaloita, B-tason yksiköitä ovat Porin perus-turvakeskuksen kotisairaala, Rauman kotisairaala ja Diakonialaitoksen saattohoitokoti. C-taso on akateeminen taso, joita Satakunnassa ei ole mutta käytännössä Diakonialaitos tuottaa C-tason potilaan tarvitsemaa saattohoitoa ja konsultaatioapua.

– Joskus saattohoitopäätöstä tehtäessä en-nuste voi olla hyvinkin lyhyt, joskus potilas voi elää vielä useamman kuukaudenkin. Ei ihmisen kuoleman hetkeä voida koskaan var-muudella ennustaa.

Hoidon linjauksena kärsimysten lievittäminenEmilia Katko-Kesälä korostaa ennen kaik-kea turvallisuuden tunteen luomista saat-tohoitopotilaan hoidossa. Pelkkä kivunlie-vitys ei yksin riitä.

– Kipukin on niin moninaista. Siihen vai-kuttaa moni muukin asia kuin pelkkä fyysi-nen kipu. Jos potilas on ahdistunut ja pelo-kas, pahentaa se myös kipukokemusta. Sil-loin kipua pitää hoitaa muullakin konstilla kuin kipulääkityksellä.

Saattohoitosuunnitelma etenee parantu-mattomasti sairaan potilaan kuolinproses-sin mukaan siitä, kuinka potilaan tila heik-kenee, saattohoidon tarve ja sopeutuminen alkaa kohti kuolemaa. Näiden alle on jaotel-tu eri vaiheiden hoidon linjaus, hoidon oh-jaus, yhteydenpito ja yhteistyö sekä hoito- ja menettelyohjeita.

– Hoidon linjauksessa on tärkeää selvit-tää, mihin hoidolla pyritään. Palliatiivisen

hoidon päätös ja saattohoitopäätös selki-yttävät hoitohenkilökunnalle hoidon tavoit-teita sekä potilaan ja hänen omaistensa so-peutumista elämän loppuvaiheen hoitoon. Hoitohenkilökunta keskustelee potilaan ja hänen omaistensa kanssa ja yhdessä pyri-tään pääsemään yhteisymmärrykseen hoi-tolinjauksessa. Myös potilaan mahdollinen oma hoitotahto täytyy huomioida, Piia As-tila korostaa.

Kuolevan kohtaaminen osa ammatillista kasvuaSaattohoidon tavoitteiden ja kärsimyksen lievittämisen perustaidot tulee olla jokai-sen terveydenhuollon ammattihenkilön hallinnassa. Saattohoitoon liittyy Piia Asti-lan mukaan hoitohenkilökunnalla yleensä myös eettistä pohdintaa.

– Nuorena hoitajana itsekin kävin poh-dintaa hoitaessani saattohoidossa sekä ikä-ihmisiä että lapsia. Nämä asiat kuuluvat jo-kaisen ammatilliseen kasvuun, Piia Asti-la muistelee.

Koulutuksella on Katko-Kesälän mukaan myös saattohoidossa tärkeä osa.

– Kuolevan potilaan ja hänen omaisten-sa kohtaaminen tuo omat haasteensa, mut-

ta sekin on osa ammatillista kouluttautu-mista ja kasvamista. Mitä enemmän on tietoa, sitä helpompaa näiden asioiden ja tilanteiden kohtaaminen on. Kuitenkin pitää aina muistaa, että jokainen potilas on oma yksilönsä, Katko-Kesälä sanoo.

Katko-Kesälä korostaa myös ajan ja rau-hallisuuden merkitystä saattohoidossa.

– Saattohoito on potilaalle ainutker-taista ja hänelle tulee siinä myös antaa aikaa. Aika ja asioiden rauhallinen läpi-käyminen auttavat myös omaisten suru-työssä, eivätkä he ole silloin jatkossa niin helposti hoidon tarpeessa.

Ohjeistusta omaisilleSatakunnan saattohoitosuunnitelmassa on huomioitu myös omaiset, jotka voi-vat seurata suunnitelmassa kohta koh-dalta saattohoitoprosessin etenemistä. Saattohoidon tavoitteena on myös per-heen jaksaminen. Yhteydenpito ja yhteis-työ -osiosta löytyvät saattohoidon yhte-yshenkilöt kunnittain.

Saattohoitosuunnitelma sisältää myös sairaalapastorin kauniin tekstin sekä oh-jeistuksen käytännön järjestelyistä kuo-leman jälkeen.

Vinkkeli 7

Tehostetun avohoidon yksikön neljästä työ-ryhmästä yksi, liikkuva työryhmä, työsken-telee kokonaan kentällä. Kolmessa muussa työryhmässä hoidetaan kotikäyntien lisäksi poliklinikka- ja päiväkäyntejä tekeviä potilai-ta, mutta liikkuva työryhmä tekee terapia- ja hoitokäyntejä ainoastaan potilaan omas-sa sosiaalisessa ympäristössä. Työryhmään kuuluvat sairaanhoitajat Jenni Sipola ja Sa-tu Helle sekä mielenterveyshoitaja Aila Mä-kinen. Myös tehostetun avohoidon yksikön osastonhoitaja Marko Lampela osallistuu ko-tikäynteihin silloin, kun mukana tarvitaan miessairaanhoitajaa tai perheterapeuttia.

Liikkuvan työryhmän tehtävänä on tarjo-ta apua potilaille, jotka siirtyvät psykiatrian vuodeosastohoidon jälkeen kotiin ja avohoi-don piiriin. Potilaat, jotka eivät kotiin siirty-misen jälkeen kykene käynteihin tehoste-tun avohoidon yksikössä, ovat vaarassa jää-dä hoidon ulkopuolelle jatkohoitotarpeesta huolimatta. Mielenterveyden häiriön pahe-neminen puolestaan nostaa itsemurhariskiä ja johtaa suurempaan hoidon tarpeeseen ja pidentyviin vuodeosastohoitojaksoin. Poti-laat tulevat osaksi vuodeosastoilta, mutta osa potilasta ohjautuu Liikkuvaan työryhmään jo heti tulotilanteen jälkeen. Näissä tilanteissa pystytään auttamaan potilasta kokonaan il-man osastohoitoa.

Koti ja perhe mukana hoitotilanteessaKotikäynnillä hoitajat pääsevät sisään po-tilaan henkilöhistoriaan ja tutustuvat poti-laan perheeseen ja sen vuorovaikutukseen, ja pystyvät nopeasti arvioimaan toimintaky-vyn häiriön syitä ja viemään hoitotilannetta

Tavoitteena on turvata psy-

kiatrisen potilaan hoidon

jatkuminen ja potilaan sel-

viytyminen omassa elinym-

päristössään

Satu Helle ja Aila Mäkinen kotikäynnillä

Vinkkeli88 Vinkkeli

Liikkuva työryhmä kotikäynnillä

Teksti ja kuvat TARU TOLPPO

oikeaan suuntaan.– Ammattitaitoiset hoitajat näkevät ja ym-

märtävät nopeasti missä asioissa apua tarvi-taan. Pääsemme heti keskustelemaan poti-laan kanssa oikeista asioista, sanoo tehoste-tun avohoidon yksikön osastonhoitaja Mar-ko Lampela.

Myös terapiatyö, altistaminen ja sosiaalis-taminen tehdään potilaan omassa ympäris-tössä. Altistaminen on psykoterapiamuoto, jossa ihmisiä altistetaan hankalaksi koetuille tilanteille turvallisesti. Kun esimerkiksi sovit-tu jatkohoitokäynti avohoidon yksikössä tai jonkun muun asian hoitaminen tuntuu poti-lasta ylivoimaiselta, sen tekeminen yhdes-sä terapeutin kanssa on helpompaa. Turval-linen kokemus edesauttaa potilaan kykyä suoriutua asioista jatkossa omatoimisesti.

Kotikäynnit vaativat resurssejaPotilaan kotona käyminen vaatii enemmän resursseja kuin hänen vastaanottamisensa poliklinikalla tai hoitoyksikössä. Liikkuva työ-ryhmä ehtii yhden päivän aikana hoitaa har-vempia potilaita kuin esimerkiksi poliklinik-ka. Tulokset ovat kuitenkin hyviä.

– Hoitomuotona tämä on todella hyvä ja tehokas, ja liikkuva toiminta tulee lisäänty-mään varmasti vielä huomattavasti psykiat-riassa, ennakoi Lampela. – Tärkeintä on se, että ihmiset ovat hoidossa oikeissa paikoissa.

Työ on myös omalla tavallaan erittäin vaa-tivaa. Työryhmä joutuu ajoittain hankaliin ja työturvallisuutta vaarantaviin tilanteisiin. Kes-kustelemme paljon siitä millä keinoilla työ-ryhmän työstä voidaan tehdä mahdollisim-man turvallista.

Muutos elämäntilanteessa voi johtaa väliaikaiseen toimintahäiriöönTavanomaisin psykiatriseen hoitoon hakeu-tumisen syy on iso muutos tai vakava tapah-tuma elämäntilanteessa. Elämäntilannekrii-si voi aiheuttaa psyykkisten oireiden puh-keamisen tai aiemmin hallinnassa olleet oi-reet voivat tulla vaikeammin esille. Potilaat hakeutuvat päivystykseen ja sitä kautta te-hostetun avohoidon yksikköön, jossa teh-dään tilanteesta ensiarvio. Potilasta hoide-taan joko vuodeosastolla, tehostetussa avo-hoidossa tai kotona liikkuvan työryhmän tukemana. Hoito sisältää psykiatrisen tut-kimuksen ja akuuttivaiheen hoidon. Hoito ja tutkimus voi alkaa vuodeosastolla ja jat-kua tehostetun avohoidon liikkuvassa työ-ryhmässä, kunnes tilanne saadaan vakau-tettua niin, että potilas voidaan ohjata pi-dempiaikaiseen jatkohoitoon esim. psyki-atrian aluepoliklinikalle tai perustervey-denhuollon psykiatrisiin yksiköihin. Jat-

kohoitojen järjestämisessä kolmas sektori on tullut enenevästi mukaan tukemaan vi-ranomaistyötä.

Työryhmät liikkeellä valtakunnassaMieli 2009 -hankkeessa linjattiin mielenter-veys- ja päihdetyön kehittämistä koko maan laajuisesti, ja suunniteltu psykiatristen lai-toshoitopaikkojen vähentäminen on johta-nut monipuolisien avohoidon menetelmi-en kehittämiseen. Satakunnan sairaanhoi-topiirissä liikkuvan työryhmän toiminnan käynnisti vastuualuejohtaja Yrjö Lähteen-lahti vuodeosastoilta kotiutettujen potilai-den jatkohoidon varmistamiseksi.

Psykiatrian tehostetun avohoidon yksi-köitä on perustettu ympäri Suomea, ja yk-siköt ovat verkostoituneet kehittämään työ-tään vertailemalla työtapoja ja työn tulok-sia. Valtakunnallinen tehostettujen avohoi-toyksiköiden verkosto kokoontui toukokuus-sa Porissa, Yyterissä

Liikkuvan työryhmän periaatteita ovat

• Avohoitopainotteisuus

• Hoidon monimuotoisuus

• Aktiivinen puuttuminen

• Liikkuvuus

• Yhteisöjen ja perheiden tuki

Vinkkeli 9

Satakunnan alueen mielenterveys- ja päihde-palvelut on julkaistu Mielenterveystalo.fi -pal-velussa. Mielenterveystalo.fi -palvelu kokoaa ensimmäistä kertaa Satakunnan alueen mie-lenterveyspalvelut ja hoitoa tarjoavat tahot sa-maan paikkaan ja mahdollistaa näin helpon ja maksuttoman tiedonsaannin kanavan kai-kille tietoa tarvitseville. Palvelusta voi myös hakea apua ja tarvittavaa hoitomuotoa erilai-siin mielenterveysongelmiin.

Matalan kynnyksen taloMielenterveystalo on ns. matalan kynnyksen paikka saada tietoa mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta Satakunnan alueella. – On tärkeää, että tietoa on saatavilla siellä missä ihmiset ovat. Tiedonhaku netistä on esimer-kiksi nuorille monesti se luontevin tapa lähes-tyä omaa tai läheisen ongelmaa, sanoo pro-jektisuunnittelija Marko Tähtinen. Tähti-nen työskentelee Harjavallan sairaa-lan Tehostetun avohoidon yksi-kössä sairaanhoitajana.

Teksti MARIKA PÖYRI kuva TARU TOLPPO

Mielenterveystalo.fi -sivusto palvelee nyt myös satakuntalaisia

NettiterapiapalvelutSatakuntalaisten on mahdollista käyttää myös Mielenterveystalon nettiterapiapal-velua. Palvelun tuottajana toimii Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Nettitera-piaan pääsy edellyttää kuitenkin aina lääkä-rin lähetteen. Lähetteen voi saada esimer-kiksi terveyskeskuslääkäriltä.

Oirehakupalvelu opastaaMielenterveystalo.fi:n palvelussa toimii oire- ja hoitopaikkahaku. Ohjelma opastaa käyt-täjää, antaa tietoa arvion pohjaksi ja ohjaa lopuksi sopivan tiedon tai mahdollisten pal-veluiden äärelle. Esimerkiksi jos epäilee it-sessään tai läheisessään masennuksen oirei-ta, voi tarkistaa oireen vakavuuden ja hoi-tomahdollisuudet Satakunnan alueella se-kä saada tietoa masennuksesta sairautena.

MielenterveysoppaitaMielenterveystalon sivuilta löytyy myös it-sehoito-oppaita, joista saa tiedon lisäksi oh-jeita oman terveyden edistämiseen. Palve-lun käyttäjä voi tutustua esimerkiksi Juomi-sen hallinnan oppaaseen tai Irti ahminnas-ta -oppaaseen. Mielenterveystalon tiedon-hakupalveluihin ei tarvitse kirjautua, vaan tietoa voi hakea täysin nimettömänä.

Ajantasaista tietoa palveluistaHelsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) psykiatrian ja tietohallinnon yhteistyö-nä tuotetussa nettipalvelussa (www.mielen-terveystalo.fi) on ajantasaista tietoa aikuis-ten ja nuorten mielenterveysongelmista se-kä tukea ja hoitoa tarjoavista alueellisista ja valtakunnallisista palveluista.

Mielenterveystalo.fi –nettipalvelu kattaa koko Manner-Suomen kesäkuuhun mennes-sä. Palvelu laajenee ja täydentyy koko ajan mm. uusilla itsehoito-ohjelmilla ja -oppailla

sekä maahanmuuttajille suunnatuilla op-pailla, joita on saatavilla mm. englan-

nin, kurdi-soranin, somalian, ara-bian ja venäjän kielellä Suunnit-

teilla on myös Lasten mielen-terveystalo -osuus.

– Satakunnan alueen palvelut jul-kaistiin Mielenterveystalo.fi -sivus-tolla viime joulukuun puolessa vä-lissä. Tammikuun 2015 loppuun mennessä sivustolla on ollut kävi-jöitä lähes 35 000, joten satakunta-laiset ovat löytäneet palvelun ja ot-taneet sen hyvin vastaan, toteaa Marko Tähtinen. Hän on vuoden alusta asti kiertänyt kunnissa kerto-massa uudesta palvelusta.

Vinkkeli10

Ravitsemushoitosuositus on kansallinen oh-jeistus ravitsemushoidosta ja kehittämisestä sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja hoitoko-deissa, ja se ohjaa myös Satakunnan sairaan-hoitopiirin ravitsemushoidon kehittämistä.

Ravitsemushoitosuosituksen tavoitteena on jakaa ateriat tasaisesti koko valveillaolo-ajan. Potilaiden on helpompi saada riittävästi energiaa ja ravintoaineita, mikäli päivän ate-riat jaetaan useisiin pieniin aterioihin. Myös iltapala tulisi tarjota potilaille mahdollisim-man myöhään, ettei yöaikainen paasto ylit-täisi 10 - 11 tuntia.

Keskussairaalan ravitsemustyöryhmä otti käsittelyyn nykyisin käytössä olevien potilasa-terioiden tarjoiluaikataulun. Aamupala tarjoil-laan pääsääntöisesti noin kello 8, lounas kello 11, iltapäivävälipala kello 14, päivällinen kel-lo 16 ja iltapala klo 19. Päivällinen tarjotaan vain kaksi tuntia päiväkahvin jälkeen, joten tällä välillä nälkää ei ole vielä ehtinyt kehit-tyä. Iltapalan ja aamupalan välinen aika puo-lestaan venyy yli 12 tunnin.

Teksti VIRPI JÄRVELÄINEN kuva TARU TOLPPO

Esimerkki M-annoskoon iltapalasta. Poti-laan aterioiden annoskoko perustuu päi-vittäisen energiatarpeen arviointiin. M-annoskoko sisältää 1800 kcal / päivä.

Moniammattillinen työryhmä valmisteli ateria-aikamuutoksen

Ateria-aikojen kehittämistä varten perustet-tiin erillinen ateria-aikatyöryhmä, jossa olivat edustettuina ruokapalvelut, laitoshuolto, hoi-tohenkilökunta, ravitsemusterapeutit ja kulje-tuspalvelut. Työryhmä huomioi aikamuutos-ten vaikutukset eri ammattiryhmien tehtäviin; iltapalan jakamisen myöhäistäminen vaikut-taa erityisesti laitoshuoltajien työnkuvaan.

Työryhmä tutustui myös Porin kaupungin-sairaalan ateria-aikojen myöhäistämisestä saa-tuihin kokemuksiin, jotka olivat positiivisia. Henkilökunta koki, että illan kiire vähentyi, lääkkeiden antoajat olivat tasaisemmat ja poti-laat nukkuivat paremmin. Työryhmä piti kah-den viimeisen aterian tarjoiluaikojen muutta-mista tarpeellisena ja toteuttamiskelpoisena.

Päivällisen ja iltapalan myöhäisempään tarjoiluun siirrytään syyskuussaUuteen päivällisen tarjoiluaikaan aikaisintaan kello 17 ja iltapalan tarjoiluaikaan aikaisintaan

kello 20 siirrytään sairaanhoitopiirin kaikis-sa yksiköissä 1.9.2015. Ateria-aikojen muu-tos ja sen vaikutukset käydään läpi kevään aikana yksiköittäin, sillä osastojen tarpeet ovat yksilölliset. Yöpaasto saattaa tälläkin il-tapalan ajankohdalla venyä lähes 12 tuntiin, joten potilaiden saatavilla tulee jatkossakin olla ylimääräisiä välipaloja.

Vajaaravitsemusriski sairaaloissaSairaus ja niiden hoito altistavat vajaaravit-semuksen kehittymiselle. Vajaaravitsemus heikentää potilaan toipumista, toimintaky-kyä ja elämänlaatua, se lisää komplikaatioi-ta ja kuolleisuutta. Sairaalapotilaista on arvi-oitu 30 - 40 % olevan vajaaravitsemusriskis-sä. Vuonna 2013 tehdyn vajaaravitsemusris-kikartoituksen perusteella Satakunnan kes-kussairaalan potilaista 40 % oli vajaaravit-semusriskissä. Riittävän ravitsemushoidon turvaaminen on tarpeellista niin sairaalois-sa, perusterveydenhuollossa kuin sosiaali-toimessakin.

– päivällisen ja iltapalan tarjoiluaika siirtyy tunnilla eteenpäin

Mielenterveystalo.fi -sivusto palvelee nyt myös satakuntalaisia

Oikea-aikaiset ateriat ovat osa ravitsemushoitoa

Ravitsemussuo-

situs perusta-

na ateria-aikojen

muutokselle

Vinkkeli 11

Lasten- ja naistentalon synnytysvuodeosaston ensimmäinen vauva on myös viimeinen vanhassa synnytyssalissa syntynyt lapsi. Per-he saapui synnytysvuodeosastolle muuttopäivänä 24.3.2015 puo-li tuntia uuden osaston avautumisen jälkeen. Kätilö Sanna Soini-nen vastaanotti perheen, ja isä Matti Viitanen painoi osaston uu-teen vauvatauluun sen ensimmäisen, punaisen neulan. Taulun on suunnitellut läänintaiteilija Marjo Heino, somistuksesta huolehti-vat Kirsti Hara ja Kristiina Heino Koivumäki.

Ensimmäinen vauvataulun neula on punainen

Teksti ja kuva TARU TOLPPO

SataDiagin kuvantamisessa vuodesta 2009 työskennellyt rönt-genhoitaja Emilia Mäkinen kouluttautui viimevuonna sairaa-lamme ensimmäiseksi sonograaferiksi. Sonograaferi ei ole Suomessa vielä virallinen ammattinimike, vaan se on ammatti-korkeakoulun järjestämän lisäkoulutuksen kautta saatava nimi-ke. Sonograaferitoiminnan aloittamisen tavoitteena on paran-taa ultraäänitutkimusten saatavuutta sekä vapauttaa lääkärei-den resursseja vaativiin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin. Opin-not hän suoritti Oulun ammattikorkeakoulussa työn ohessa. Käytännön harjoittelun hän suoritti Turun yliopistollisessa kes-kussairaalassa ja Satakunnankeskussairaalan kuvantamisessa.

Sonograaferi työskentelee ultraäänessä ja saa itsenäisesti teh-dä sovittuja tutkimuksia ja antaa niistä kuvailevan lausunnon. Diagnoosia hän ei saa antaa, vaan sen tekee tarvittaessa ra-diologi. Radiologin ja sonograaferin välinen työnjako toteute-taan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti. Sonograafe-ri suorittaa etukäteen sovitut tutkimukset standardoidun kuva-usprotokollan mukaan.

– Sovittuja tutkimuksia meillä ovat vatsan, alaraajalaskimoiden ja kaulavaltimoiden ultraäänikuvaukset kertoo Mäkinen. -– Käy-tännöt vaihtelevat sairaalakohtaisesti jonkin verran.Sonograafereiksi kouluttautuu röntgenhoitajien lisäksi Suomes-sa myös kätilöitä ja sairaanhoitajia. Heille koulutuksen paino-pisteet ovat toki hieman erisuuntaiset.

Teksti VESA RASIKKO kuva ANNE LEHTIRANTA

Mikä ihmeen sonograaferi?

Emilia harjoittelemassa ultraääninukella, josta löytyy ultraäänellä näh-tävät sisäelimet ja joitain normaalista poikkeavia löydöksiä.

Kiitos koko henkilökunnalle, toimialueylihoitaja Tuula Arvolalle ja toimialuejohtaja Anssi Luomalle.

Lasten- ja naistentalon muutto onnistui hienosti!

Vinkkeli12

Sairaanhoitopiirin keskustoimiston pienen työhuoneen antiikkisen työpöydän takana istuu rennonoloinen hymyilevä mies. Laki-mies Esa Ahlqvist tyhjentelee kaappeja ja laatikoita. Papereita kertyy laatikkokaupal-la paperinkeräykseen ja osa lukolliseen ns salaisiin kansioihin. Esa on jäämässä pitkäl-le lomalle. Tarkka päivä on 26.3.2015. Hän sanoo, että siitä parin päivän kuluttua alkaa kesäaika, joten ajankohta on mitä mainioin. Rentouteen ei vaikuta pelkästään pitkä loma, Esa on nimittäin jäämässä loman jälkeen elo-kuun alussa eläkkeelle.

Viime aikoina Esa kertoo pohtineensa usein, mikä on muuttunut kuluneen 34 vir-kavuoden aikana. Sanoo, että paljonkin ja toisaalta viimeaikoina on tuntunut, ettei mi-kään ole muuttunut. Sairaalanmäki on vuosi-en aikana kokenut valtavan muutoksen ulkoi-sesti. Esa ei osaa sanoa kuinka monta tuhat-

Teksti KARI KUISTI kuva TARU TOLPPO

Esa eläkkeelleta tai kymmentätuhatta uutta neliötä tai kuu-tioita on hänen aikanaan rakennettu. Mutta esimerkkinä ajan kulusta hän mainitsee, et-tä uransa alkuaikoina rakennettiin lastenta-lo ja nyt se on jo purkulistalla.

Toisaalta mieleen tulee uran alkuajat, jol-loin Satakuntaan puuhattiin vapaaehtoisesti sairaanhoitopiiriä tuloksetta. Tällä hetkellä ilmassa on samansuuntaisia ajatuksia soten suhteen. Suurena kantona kaskessa oli sil-loin ja on edelleen Pori ja suuri epäluotta-mus sen toimintaan.

Töihin Esa sanoo tuleensa aina mielellään. Jos joskus on ollut vaikeaa, se ei ole johtu-nut työstä, työpaikasta tai työkavereista, joi-den kanssa hän sanoo ainakin omasta mie-lestään tulleen toimeen erinomaisesti. Vaik-ka tiukkojakin tilanteita on ollut, aina on pu-heväleissä oltu jälkeenkinpäin.

Itse työtään Esa pitää mielenkiintoisena,

joskin haastavana. Yksinäisenä lakimiehenä jatkuvasti kasvavassa yhteisössä hän sanoo joskus tunteneensa uskon puutetta, mutta kollegat eri puolilla Suomea ovat olleet tu-kena. Hän kokee saaneensa myös varauk-settoman tuen esimiehiltään ja muilta työto-vereilta. Lakimiehen työtä ovat maustaneet vapaa-ajanharrasteet, erityisesti toiminta vapaa-ajankerho Vaparissa ja Terveys ja ta-lousyhdistyksessä. Ne ovat tarjonneet kos-ketuspintaa niihinkin työkavereihin, joihin työn yhteydessä ei ole tutustunut.

Esa sanoo ymmärtävänsä, ettei hänen vir-kaansa ainakaan toistaiseksi täytetä, mutta sanoo kuitenkin olevansa siitä pahoillaan. Vauhti on käynyt sellaiseksi, että työsarkaa kyllä riittäisi. Testamenttia Esa ei kerro jät-tävänsä, mutta lupaa auttaa jos apua joku tarvitsee.

Huoneeseen jää tyytyväisen oloinen mies.

- Aika on täysi, toteaa Esa.

Vinkkeli 13

Arkistoalalla on eletty parikymmentä vuot-ta merkittävien muutosten aikaa. Valmiiden ja loppuun käsiteltyjen paperisten asiakirjo-jen arkistoinnista ja säilyttämisestä on siirryt-ty tiedon ja asioiden kokonaisvaltaisempaan hallintaan ja yhä enemmän asiakirjojen säh-köiseen säilyttämiseen. Satakunnan sairaan-hoitopiiri vastasi alan muuttuviin vaatimuk-siin syksyllä 2013 perustamalla arkistopäälli-kön viran, johon tulin valituksi. Olen valmis-tunut Tampereen yliopistosta pääaineenani informaatiotutkimus. Aiemmat työtehtävä-ni muun muassa Ulvilan kaupungilla ja Vaa-san maakunta-arkistossa ovat auttaneet luo-maan kokonaiskäsitystä siitä, mitä kaikkea toimivalta asiakirjahallinnolta ja arkistotoi-melta edellytetään.

Toimiva asiakirjahallinto tukee kaikkien työtäParhaimmillaan asiakirjahallinto toimii silloin, kun kaivatut asiakirjat ja tiedot löytyvät kuin huomaamatta ilman, että puuttuvan tiedon etsimiseen joudutaan käyttämään kohtuutto-masti työaikaa. On tutkittu, että jopa 30 % ih-misten työajasta kuluu työssä tarvittavan tie-don hakemiseen, kun asiakirjat ovat hajallaan verkkolevyillä, työntekijöiden omissa kansi-oissa ja sähköpostin liitetiedostoina. Sähköi-sellä ja järjestelmällisellä asioiden ja asiakir-jojen käsittelyllä pystytään takaamaan, että tieto on kaikkien sitä tarvitsevien käytettävis-sä ajasta ja paikasta riippumatta.

Käytännössä hallinnon asiakirjojen käsit-tely tapahtuu keskustoimiston kirjaamossa, jonne Satakunnan sairaanhoitopiirin viralli-nen posti saapuu. Jokaisen viranhaltijan vas-tuulla on toimittaa hänelle henkilökohtaises-ti osoitettu virallinen posti kirjattavaksi joko kirjaamoon tai oman toimialueen johdon as-sistentille. Kirjaamossa asiat kirjataan ja asia-kirjat skannataan asiankäsittelyjärjestelmään, josta voidaan seurata asioiden valmistelua ja päätöksentekoa. Tämän vuoksi on erittäin tär-keää, että esimerkiksi kaikki lähtevät lausun-not toimitetaan myös kirjaamoon, jotta asia saadaan merkitä järjestelmässä loppuun kä-sitellyksi ja asiakirjat tulevat arkistoiduiksi.

Teksti SARI SOININEN kuva TARU TOLPPO

Kohti sähköistä säilyttämistäVanhamuotoisen paperisen arkistoin-nin ja asiakirjojen sähköisen säilyttämi-sen välillä eletään edelleen murrosvai-hetta. Osa asiakirjoista säilytetään edel-leen paperisina, kun taas osa tiedosta on sähköisessä muodossa tietojärjes-telmissä. Tämä luo omat haasteensa tiedon käytettävyyden ja säilyvyyden kannalta. Sähköisiä tietojärjestelmiä on muutaman vuosikymmenen aikana sai-raanhoitopiirissäkin otettu käyttöön jo-pa satoja. Järjestelmien suunnitteluvai-heessa ei välttämättä ole otettu huomi-oon sitä, miten tieto niissä säilyy vaadi-tun ajan tai miten se saadaan tarvitta-essa tulostettua paperille järkevänä ja luettavana kokonaisuutena.

Potilastiedot kansalliseen sähköiseen arkistoonPotilastietojen osalta tietoja pitäisi pys-tyä säilyttämään 12 vuotta potilaan kuo-lemasta tai 120 vuotta potilaan synty-mästä, jos kuolinajasta ei ole tietoa. Viimeisen 120 vuoden aikana tekno-logian kehitys on ollut niin nopeaa, et-tä esimerkkejä jo nyt huonosti käytet-tävissä olevasta tiedosta ei tarvitse ha-kea kuin kahdenkymmenen vuoden ta-kaa. Tuolloin vielä ahkerassa käytössä olleet disketit ja VHS-kasetit ovat jo lä-hes käyttökelvottomia. Haasteita riit-tää, jotta tänä vuonna syntyvän lapsen potilastiedot ovat edelleen käytettävis-sä vuonna 2135.

Hyvä esimerkki tiedon ja arkistopal-veluiden sähköistymisestä ja keskitetys-tä sähköisestä säilyttämisestä on Kelan ylläpitämä kansallinen Potilastiedon ar-kisto, jonka otimme sairaanhoitopiiris-sä käyttöön viime marraskuussa. Siitä lähtien sairaanhoitopiirin potilas on voi-nut itse katsella potilastietojaan inter-netin kautta. Toistaiseksi vanhoja poti-lastietoja ei kuitenkaan sähköiseen Poti-lastiedon arkistoon viedä, joten kestää vielä useita vuosia, ennen kuin kaikki

hoidossa tarvittavat potilastiedot ovat käytettä-vissä sähköisessä muodossa.

Tietosuojavastaava valvoo potilastietojen käyttöäToimin myös tietosuojavastaavana eli organisaa-tion erityisasiantuntijana henkilötietojen käsit-telyssä. Tehtäviini kuuluu neuvoa ja kouluttaa henkilökuntaa tietosuoja-asioihin liittyvissä ky-symyksissä. Lisäksi tietosuojavastaava valvoo potilastietojärjestelmän lokitietojen avulla, et-tä potilastietoja käytetään asiallisesti vain poti-laan hoitoon liittyvissä tehtävissä.

Lokitietopyyntöjä tulee potilailta keskimää-

Nykyisin asiakirjojen syntyminen, laatiminen,

käsittely, säilyttäminen ja hävittäminen suun-

nitellaan jo ennen kuin tieto edes syntyy

Sähköinen tieto kulkee arkistopäällikkö Sari Soinisen

mukana minne tahansa.

Asiakirjahallinnon uudet tuulet

Vinkkeli14

rin noin 50 vuodessa. Potilaiden tekemien pyyntöjen lisäksi potilastietojen käyttöä val-votaan säännöllisenä omavalvontana, pisto-kokein ja henkilökunnan esittämien epäily-jen perusteella. Lisäksi Kelan Potilastiedon arkistossa potilas voi verkkopalvelussa itse valvoa tietojensa käyttöä.

Potilas epäilee yleensä pyyntöä tehdes-sään, että hänen arkaluonteiset terveystie-tonsa ovat päätyneet vääriin käsiin. Potilas saa pyyntönsä perusteella haluamaltaan ajan-jaksolta tutkittavakseen lokitietoraportin, jo-hon tallentuu jokaisen hänen tietojansa kä-sitelleen käyttäjätiedot ja tarkat tiedot siitä,

mitä kyseinen henkilö on potilaan tiedoissa tehnyt. Mikäli potilas löytää tiedoistaan käyn-tejä, jotka hänen mielestään vaikuttavat asi-attomilta, tietosuojavastaava lähettää kysei-selle työntekijälle selvityspyyntölomakkeen.

Potilastietojen urkinnalla on seurauksiaSelvityspyynnöistä pieni osa johtaa jatkotoi-menpiteisiin. Yksittäisissä tapauksissa asiat-tomasta käytöstä seurauksena on yleensä huomautus tai kirjallinen varoitus, mutta po-tilastietojen asiaton käyttö voi johtaa myös irtisanomiseen sekä poliisitutkintaan ja pa-

himmassa tapauksessa ehdolliseen vankeus-rangaistukseen ja merkittäviin vahingonkor-vauksiin. Useimmissa tapauksissa on urkittu omien läheisten, sukulaisten, entisen puoli-son ja tämän nykyisen kumppanin, naapu-reiden tai työkavereiden tietoja. Syyksi on yleensä paljastunut uteliaisuus ja ajattelemat-tomuus. Potilastietoja käsiteltäessä täytyykin aina pitää mielessä, että kaikista käynneistä jää jälki järjestelmään ja käynneille täytyy ol-la potilaan hoitoon liittyvä syy.

Asiakirjahallinnon uudet tuulet

Vinkkeli 15

Teksti HELI HAAVISTO-AHO, HANNU VIRTANEN ja KATRI MANNERMAA kuva TARU TOLPPO

Työhyvinvointia terveydenhuollon ammattilaisille – mukana arjessa ja murroksessa

Suomalainen terveyden-

huolto elää tällä hetkel-

lä kenties suurinta mur-

rosta perustamisensa jäl-

keen. Muutosprosessit

kuormittavat aina henki-

löstöä, jolloin työterveys-

huollolla rooli toiminnal-

listen muutosten tukijana

kasvaa entisestään.

Länsirannikon Työterveys Oy

Länsirannikon Työterveyden tehtävänä on tukea ja auttaa auttajia. Haluamme osaltam-me varmistaa, että terveydenhuollon ammat-tilaiset jaksavat työssään ja saavat nopeasti avun kaikissa tilanteissa. Tavoitteenamme on varmistaa, että terveydenhuollon ammatti-laiset saavat entistä laadukkaampaa ja vai-kuttavampaa työterveyshuoltoa.

Yhtiö tuottaa työterveyshuoltoon ja työhy-vinvointiin liittyviä palveluita yli 11.000 sai-raanhoitopiirissä työskentelevälle henkilöl-le, omistajiensa VSSHP ja SATSHP alueella. Yhtiön palveluksessa työskentelee lähes 50 työterveyshuollon ammattilaista. Laaja sai-raalan työterveyshuoltoa tuottava työter-veyshuolto yksikkö antaa mahdollisuuden työterveystyön kehittämiseen toimialan nä-kökulmasta yhteistyössä työnantaja-asiak-kaiden kanssa.

Keskeiset tavoitteet työterveyshuollon ja työnantajan työterveysyhteistyölle vuonna 2015

• Työterveyshuollon painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään toimintaan• Pitkittyvien työkyvyttömyysjaksojen seuranta ja tukitoimenpiteiden käynnistä-

minen yhteistyössä työantajan kanssa• Työterveysyhteistyön kehittäminen asiakasorganisaation kanssa

Tarjoamme asiakkaillemme työyksikkö-kohtaisten työpaikkaselvitysten lisäksi toi-mialuekohtaiset laajat työpaikkaselvitykset jatkuvana prosessina ja henkilöstölle säh-köisen terveystarkastuksen mahdollisuu-den. Tekemällä itsellesi sähköisen terveys-tarkastuksen saat käyttöösi henkilökohtai-sen valmennusohjelman, jonka avulla voit parantaa mahdollisuuksiasi hyvään ja ter-veeseen elämään. Teemme edelleen altis-teista riippuen kohdennetut terveystarkas-tukset työuran eri vaiheissa tukien henkilös-tön työkykyä ja työhyvinvointia.

Työterveyshuollossa tiimitoimintaa voi-daan parantaa resursseja lisäämällä. Työ-terveyslääkäriresurssien laajentuessa pys-tytään laajemmin osallistumaan työyhteisö / työpaikka tasoiseen työterveyshuollon toi-mintaan. Työterveyspsykologi osallistuu asia-kastyöhön sekä yksilö- että työyhteisötasolla.

Vinkkeli16

Satakunnan sairaanhoitopiirin sopimuksen mukaisesti työterveyspalvelut tarjoaa edelleen kokonaisvaltaista työterveyshuoltoa alla mainituilla rajauksilla.

• työsuhteeseen/virkaan valitut työntekijät hakevat T-lääkärintodistuksen muualta kuin työterveyshuollosta• äitiysloman, hoitovapaan, opinto- tai virkavapaan aikana terveyden/sairaanhoitopalvelut eivät ole käytettävissä• tapaturmien (sekä työ- että vapaa-ajan) osalta ensisijainen hoitopaikka on edelleen oma terveyskeskus• vapaa-ajan matkoihin liittyvät reseptit ja rokotukset hoidetaan perusterveydenhuollossa• työterveyspainotteiset, yleislääkäritasoiset sairaanhoitopalvelut työterveyslääkärin ja – hoitajan vastaanotolla

koskevat työntekijöitä, joiden työsuhde on kestänyt yli 6 kk ajan• peruuttamaton poisjäänti vastaanotolta, työnantaja laskuttaa käyntimaksun työntekijältä• perussairauksien mm. diabeteksen, sydänsairauksien, reuman tai kilpirauhassairauksien hoito- ja hoitovastuu

sekä lääkemääräysten uusiminen nykyisten hoitolinjojen mukaisesti hoidetaan esim. omassa terveyskeskukses-sa, ei työterveyspalveluissa.

Toimitusjohtaja, johtava työterveyslääkäri Petri Nieminen (Turku), johtava työterveyslääkäri Hannu Virtanen, vastaava työterveyshoita-ja Heli Haavisto-Aho, työterveyssihteeri Riitta Nevanpää (takana), työterveyshoitaja Satu Jasu, työterveyssihteeri Marianne Suikkanen takana, työterveyshoitajat Tiia Nieminen, Helena Setälä (takana), Susanna Koivula ja Liisa Kaanaa (takana), työfysioterapeutti Miia Sten-fors (takana), työterveyshoitaja Katariina Niemi ja työfysioterapeutti Merja Tuomainen. Kuvasta puuttuvat työterveyshoitaja Tiina Nur-mela ja työfysioterapeutti Kimmo Nygren.

Toivomme työnantajana, että muutosten ansiosta saamme vähäistä työterveyslääkäriresurssia suunnattua työpaikkakäynteihin ja terveystarkastuksiin.

Vinkkeli 17

Satakunnan sairaanhoitopiirissä toteutetaan parhaillaan kolmea Kaste-hanketta, joissa ke-hitetään sote-palveluita vauvoista vaareihin. Kaste on lyhenne Sosiaali- ja terveydenhuol-lon kansallisesta kehittämisohjelmasta, joka pureutuu asiantuntijoiden ja kansalaisten esil-le nostamiin keskeisiin kehittämiskohteisiin.

”Pois syrjästä” tuo apua lasten ja nuorten varhaiseen tukeen syrjäytymisen ehkäisemiseksi Hankkeessa kehitetään työmuotoja mm. pitkittyneiden koulupoissaolojen ehkäi-semiseen, alaikäisten ehkäisevään päih-detyöhön sekä vakavasti sairaan aikuis-potilaan lasten tukemiseen. Hankkeen lähtökohtana on ennaltaehkäisy ja mah-dollisimman varhainen tuki lasten, nuor-ten ja heidän perheidensä ongelmatilan-teissa sekä verkostomaisen yhteistyön kehittäminen lasten, nuorten ja perhei-den asiassa. Satakunnan sairaanhoito-piiri toimii hankkeen veturina vastaten hankkeen hallinnoinnista.

Teksti HENNA KYHÄ, MARIKA HALINEN ja KIRSI MÄKELÄ kuvat TARU TOLPPO ja SARI FURUHOLM

Uusia työmuotoja ja menetelmiä työhönLapsia, nuoria ja perheitä kuullaan ja heitä osallistetaanJokainen lapsi, nuori ja perhe on paras asian-tuntija omassa asiassaan. Tämä on huomi-oitu Pois syrjästä -hankkeessa, jossa lapsia, nuoria ja perheitä on kuultu ja osallistettu monin eri tavoin. Huiman suosion ovat saa-vuttaneet toiminnalliset vanhempainillat, joi-den tarkoituksena on saada lapset vanhem-pineen käsittelemään lasten elämään ja hy-vinvointiin liittyviä asioita pohdinta- sekä toi-mintarastien kautta. Osallistumisprosentti näissä vanhempainilloissa on hätyytellyt lä-hes sataa prosenttia.

Hankkeen keskeisenä työskentelytapana on tukea kaikkia lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskenteleviä toimijoi-ta verkostojen luomisessa. Tavoitteena on, että jo varhaisessa vaiheessa, huolen herät-tyä, lapsen ympärille kootaan tarkoituksen-mukainen verkosto. Yhtenä työvälineenä käy-tetään THL:n kehittämää, perheen tukemi-seen tarkoitettua Lapset puheeksi –menetel-mää. Menetelmän avulla voidaan ottaa per-heen lapset huomioon mahdollisimman var-haisessa vaiheessa vanhemman sairastuessa.

”Yhteisvoimin kotona” kehittää ikääntyneiden kotiin annettavien palveluja ja kuntoutustaYhteisvoimin kotona -hankkees-sa kehitetään moniammatillista osaamista mm. vahvistamalla yh-teistyöverkostoja ja järjestämäl-lä osaamista lisäävää koulutusta. Optimistisena tavoitteena on, et-tä hankkeen päättyessä hankkee-seen osallistuvilla kunnilla on yhte-näiset ikääntyneiden asiakkaiden palvelumallit ja -menetelmät, ja organisaatiot tekevät yhteistyötä.

Tavoitteena on elää koko elämä kotona tai kodinomaisesti toimin-takykyisenä mahdollisimman pit-kään. Hankkeen tavoitteet ovat

Kastetta Satakunnan

ja Varsinais-Suomen

sairaanhoitopiirien

alueilla vuosina

2013–2016

Projektipäälliköt Marika Halinen ja

Henna Kyhä

Vinkkeli18

Projektisuunnittelija Kirsi Mäkelä

Uusia työmuotoja ja menetelmiä työhön

vahvasti ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavaa työotetta tukevia. Kehittämistyössä painopis-teenä on mm. asiakaslähtöisempi palvelukult-tuuri, parantamalla iäkkäiden mahdollisuuk-sia vaikuttaa heille suunnattujen palveluiden sisältöön ja toteuttamistapaan.

Ikääntyvien palvelutarpeen arvioinnin tu-eksi kehitetään ennakoivaa ja oikea-aikaista yhteistyömallia. Hankkeessa kokeiltavista

menetelmistä on tarkoitus koo-ta alueellinen arvioinnin ”työka-lupakki”, joka sisältää arvioinnin sisällöt ja käytännön keinot. Esi-merkkinä uudesta palvelumuo-dosta on omaishoitajien enna-koiva kuntouttaminen.

Kuntoutusketjujen yhtenäis-tämiseksi kehitetään sairaan-hoitopiirissä kuntoutusproses-sia yhdessä pilottiosastojen ja muutaman jäsenkunnan kans-sa. Esimerkkinä kehittämistyös-tä mainittakoon, että kotiutuksen suunnittelu aloitetaan heti poti-laan tullessa osastolle, potilaan kuntoutussuunnitelmaa kehite-tään, sekä tehdään tarkastuslista

erikoissairaanhoidosta kotiutumista varten.

Mielenterveyskuntoutujan asumisen tuki Satakunnassa Tämä osio on osa laajempaa Turun kaupun-gin hallinnoimaa Palvelumuotoilulla parem-pia palveluja riskiryhmille -hanketta, jonka tarkoituksena on kehittää asiakaslähtöisen suunnittelun avulla paljon palveluita käyttävi-

en riskiryhmien sosiaali- ja terveyspalveluita. Satakunnan sairaanhoitopiirin kehittämiso-

sion tavoitteena on, että mielenterveyskun-toutuja osallistuu itse aktiivisesti oman pal-velutarpeensa arviointiin, jotta hän kotiutuu laitoshoidosta oikeaan ympäristöön. Kehit-tämistyötä on toteutettu palvelumuotoilun periaattein yhteistyössä sairaanhoitopiirin, mielenterveyskuntoutujia edustavien koke-musasiantuntijoiden, kuntien, yksityisten palveluntuottajien sekä 3. sektorin kans-sa. Yhteiskehittämisen tuloksena on synty-nyt opas Mielenterveyskuntoutujan asumi-sen tuen arvioinnista sekä malli mielenter-veyskuntoutujan kotiutuksen ohjauksesta.

Kaikkien kolmen hankkeen henkilökun-ta antaa mielellään lisätietoa hankkeiden tavoitteista ja konkreettista kehittämistoi-menpiteistä.

Kaste-ideologiaan kuuluu, että niissä teh-tävä kehittämistyö on kaikkien saatavilla. Hankkeissa opitaan toinen toisiltaan, tun-nistetaan hyvät käytännöt ja sovelletaan nii-tä omaan toimintaan. Tuloksia saa ja pitää varastaa omaan käyttöön.

Lisätietoja löytyy myös sairaanhoitopiirin kotisivuilta: http://www.satshp.fi/tutkijoille/tutkimus-ja-kehittamistoiminta/kaynnissa-olevat-hankkeet/

Pois syrjästä ja Yhteisvoimin kotona –hankkeet jär-jestivät kaksi hauskaa ja toiminnallista YHDESSÄ EI YKSIN - yhdessä tekemistä muksusta muoriin ja vaa-rista vauvaan –tapahtumaa. Tapahtumien tavoittee-na oli osallistaa lapsia, nuoria ja ikäihmisiä, luoda ja vahvistaa sukupolvien välisiä vuorovaikutussuhtei-ta sekä luoda verkostoja eri toimijoiden kesken. Ta-pahtumat olivat pe 27.2 Porissa Villa Ruskassa ja pe 6.3 Kankaanpään opistolla. Yhteistyökumppaneina tapahtumien järjestämisessä ovat olleet mm. Rus-kakoti-yhdistys, Kaarisillan koulu, MLL Terhokerho, Isovanhemmat ry, Winnova, Sataedu, Sydänyhdis-tys, Kankaanpään opisto ja varhaiskasvatus sekä Pe-lastuslaitos ja poliisi.

Vinkkeli 19

Teksti ELINA ERIKSSON kuva TARU TOLPPO

Tilaisuuden avasi Sairaanhoitajaliiton pu-heenjohtaja Merja Merasto kuvaamalla lii-ton 90-vuotisen historian mielenkiintoisia ta-pahtumia. Tämän jälkeen Turun, Itä-Suomen ja Tampereen yliopistojen professorit esitti-vät omat puheenvuoronsa. Professori Hele-na Leino-Kilpi valotti esityksessään hoitotie-teellisen tutkimuksen tulevaisuutta. Professo-

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Merja Merasto, professorit Elina Eriksson, Eija Paavilainen ja Tarja Suominen, hallintoylihoitaja Pau-la Asikainen, professori Helena Leino-Kilpi ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallintoylihoitaja Päivi Nygren.

Satakunnan sairaanhoitopiirissä pidettiin helmikuun 17. päivänä

ensimmäinen hoitotieteen symposium.

ri Kaija Sarannon esitys käsitteli tiedonhallin-taa oppialana ja tutkimuskohteena, rakentei-sen potilaskertomus-tiedon vaikutuksia hoi-totyöhön sekä sähköiseen potilastiedon laa-tua ja turvallisuutta. Satakunnan sairaanhoi-topiirissä maaliskuussa aloittava professori Elina Eriksson puhui akateemisen kumppa-nuuden edellytyksistä, toimintamuodoista

ja hyödyistä. Uusimpia lasten kaltoin kohte-lun tutkimustuloksia ja vertailua Japanin ti-lanteeseen käsitteli professori Eija Paavilai-nen. Viimeisen puheenvuoron käytti Tampe-reen professori Tarja Suominen, joka kuva-si työpaikan kulttuuria ja ilmapiiriä sekä sii-hen vaikuttavia tekijöitä.

Vinkkeli20

Turun yliopisto ja sairaanhoitopiiri aloitti-vat uudentyyppisen akateemisen kumppa-nuuden. Vaikka Suomessa useat hoitotie-teen professorit toimivat sivutoimisesti sai-raanhoitopiireissä ylihoitajina, ei akateemi-sesta kumppanuudesta Yhdysvaltojen ta-paan juurikaan ole puhuttu. Tarkoituksena on fyysisesti työskennellä sairaalassa mah-dollisimman lähellä potilastyötä. Tavoittee-na on, että tutkimuksen avulla väestö hyö-tyy hoidon tuloksellisuuden, laadun ja poti-lasturvallisuuden paranemisella. Lisäksi yh-teistyö hyödyttää sairaanhoitopiiriä, sata-kuntalaisia, yliopistoa ja hoitotiedettä. Yli-opiston tutkintokoulutuksen rinnalla tehtä-vä edesauttaa sairaanhoitopiirin henkilökun-nan täydennyskoulutusta.

Kuka olen?Olen Elina Eriksson, Turun yliopiston hoi-totieteen määrä- ja osa-aikainen professori. Valmistuin 1980-luvun alussa sairaanhoita-jaksi, jonka jälkeen erikoistuin psykiatriseen sairaanhoitoon.1980-luvulla toimin pääasias-sa psykiatrisessa hoitotyössä sairaanhoitaja-na, erikoissairaanhoitajana ja ylihoitajana. Vuosikymmenen lopulla valmistuin tervey-

Hoitotiede sai Satakuntaan Suomen ensimmäisen akateemisen

kumppanuuden professorin

denhuollon maisteriksi pääaineena tervey-denhuollon hallinto.

1990-luku oli tutkimuksen aikaa. Suoritin sairaanhoidon opettajan ja terveydenhuol-lon lisensiaatin tutkinnon. Työskentelin kol-me vuotta Suomen Akatemian tutkimusassis-tenttina, jolloin tein väitöskirjani ”Descripti-on of the help received by cancer patient´s relatives in their adjustment”. Väitöksen jäl-keen olin senioritutkijana sekä Turun yliopis-ton emeritaprofessori Sirkka Laurin omais-tutkimuksissa että Helsingin yliopiston eme-ritaprofessori Sirpa Asko-Seljavaaran paine-haavatutkimuksissa. Tutkimusalueina ovat myös olleet hoitohenkilöstön osaaminen ja koulutus. Olen ollut Turun yliopiston hoito-tieteen dosentti vuodesta 2002.

2000-luku oli ammattikorkeakouluaikaa aluksi yliopettajana, sitten 12 vuotta terveys-alan johtajana, viimeksi Metropolia Ammat-tikorkeakoulussa, jossa toimin myös matrii-sivastuisena liiketoiminnan johtajana. Työ-urani monipuolisuus on ollut rikkaus. Olen voinut yhdistää työhön intohimoni − tutki-mus- ja kehittämistoiminnan, opinnäytetöi-den ohjauksen sekä vastaväittäjänä ja esi-tarkastajana että tieteellisenä asiantuntija-

na toimimisen. Uudessa tehtävässä haluaisin jatkaa omais-

tutkimusta ja laajentaa sitä vakavasti ja / tai pitkäaikaisesti sairaiden sekä iäkkäiden omaisiin. Hoitotieteen laitoksella on tehty monta kompetenssimittaria ja -tutkimusta, joista osassa olen ollut mukana. Alueen tut-kimuksen jatkaminen Satakunnassa tuntuu myös luontevalta, samoin painehaavatutki-mus, jota Satakunnan sairaalassa onkin jo tehty. Tutkimusalueisiin vaikuttavat myös hoitotieteen laitoksen tutkimusstrategia, sai-raanhoitopiirin intressi sekä alueen tarve.

Turun yliopiston hoitotieteen tohtoriohjel-ma perustaa syyslukukauden ohjelmahaus-sa oman tohtorikoulutusryhmän Poriin. Oh-jelmaan toivotaan paljon hakijoita. Hoitotie-teessä on alustavasti puhuttu myös mahdol-lisuudesta hajauttaa maisterikoulutusta Sata-kuntaan. Asia vaatii valmisteluja ja riittävän paljon maisterikoulutettavia alueelta. Jos ha-jautus toteutetaan, siihen päästään aikaisin-taan vuonna 2016

Lisätietoja: professori Elina Eriksson, puh. 050 598 5002

Haku Turun yliopiston hoitotieteen tohtoriohjelmaan

on kaksi kertaa vuodessa

http://www.utu.fi/en/units/med/units/hoitotiede/

postgraduate/becomingastudent/Pages/home.aspx

Vinkkeli 21

Sosiaalipalvelujen toimialueen ISO 9001:2008 laatustandardiin perustuva sertifikaatti sai jat-kuvuutta tammikuussa 2015. Ensimmäinen laatusertifikaatti myönnettiin sosiaalipalve-lujen toimialueelle Suomen ensimmäisenä erityishuollon organisaationa vuonna 2012. Laatujärjestelmä palkittiin samana vuonna Kehitysvammaliitto ry:n Aino Miettinen tun-nustuspalkinnolla.

Palvelut eivät säily laadukkaina ilman jat-kuvaa seuranta- ja kehittämistyötä. Laatus-ertifikaatin ylläpito taas edellyttää toimin-nan jatkuvaa kehittämistä. Kansainvälisen sertifiointilaitoksen DNV GL:n auditoijat

Teksti JOUKO ALINEN

Sosiaalipalvelujen laatusertifikaatti sai jatkoa

Satakunnan sairaanhoitopiiri edisti yhdessä Porin yliopistokeskuksen ja Lännen Puhelimen kans-sa terveydenhuolloin tietotekniikan käyttöönot-toa potilaiden hoidossa. Satakunnan keskussai-raalasta luotiin ensimmäisenä Euroopassa luo-tiin reaaliaikainen atm-yhteys Portugalin. Jou-ko Remes arvioi Porissa sydämen katetrisaati-on etenemistä Portugalissa. Terveyskeskuksis-sa toteutettiin etäpoliklinikkatoimintaa rasitus-kokein, skopioin ja ortopedin konsultaatioin. Loimme yhdessä kreikan ja Espanjan kanssa or-topedin etäkonsultaatiomallin. Järjestimme tie-totekniikan yhteiskoulutusta insinööreille, sai-raanhoitajille ja lääkäreille TH-LET ja INTO- ni-misenä. Arvioimme yhdessä Uudenmaan, Ky-menlaakson ja Keski-Suomen sairaanhoitopiiri-

Edelläkävijän askelissa terveydenhuollon tietotekniikan käyttöönotossa

Teksti lääkintöneuvos OLLI WANNE

Suomen Telelääketieteen ja eHealth seura ry

on myöntänyt johtajaylilääkäri Olli Wannelle

eHealth-tunnustuspalkinnon erityisen an-

siokkaasta toiminnasta teleterveydenhuol-

lon kehittämisestä 1990-luvulla.

en kanssa maailmalla olevat potilastietojär-jestelmät. Ei löytynyt yhtään järjestelmää, joka olisi tukenut potilaiden hoitoa erikois-sairaanhoidossa, terveyskeskuksissa ja van-husten huollossa. Tilanne lienee sama tä-näkin päivänä.

Satakunnalle myönnettiin terveydenhuol-lon laaja kehittämishanke Makropilottihan-ke. Hakijoina olivat kaikki Suomen varteen-otettavat tietotekniikan kehittäjät Oulusta Helsinkiin.

Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajayli-lääkärinä sain ottaa kunnian näiden asioi-den tekemisestä, vaikka kiitos kuuluu kaikil-le mukana olijoille ja päättäjille, jotka mah-dollistivat taloudellisen tuen.

totesivat raportissaan, että työntekijämme ovat vahvasti sitoutuneet ohjaamaan, tuke-maan ja kuntouttamaan erityistä tukea vaa-tivia asiakkaitaan. He totesivat, että työnte-kijämme ovat sitoutuneet työhönsä ja ovat erittäin motivoituneita toimiessaan erityis-tä tukea vaativien asiakkaiden ohjaajina ja hoitajina. Työyksiköt tukevat toinen toisi-aan ja tekevät yhteistyötä toistensa kanssa. Laadunhallintajärjestelmää on kehitetty vuo-sien ajan systemaattisesti ja se on kaikkien työntekijöiden käytettävissä.

Kysymyksessä on toimintajärjestelmä, jo-ka on lisännyt työn sujuvuutta ja tehokkuut-

ta. Tulevassa sote-muutoksessa laadunhallin-nan merkitys korostuu, koska toiminnan laa-tu ja vaikuttavuus pitää osoittaa konkreetti-sesti: ”se mitä ei ole mitattu, analysoitu, ra-portoitu ja dokumentoitu, ei ole olemassa”.

Vaadimme itseltämme jatkuvasti enemmän ja nyt saimme osoituksen siitä, että olemme siinä onnistuneet. Sertifikaatti innoittaa mei-tä jatkossa myös keskittymään sosiaali- ja ter-veydenhuollon rakennemuutoksiin vastaami-seen. Kehitämme strategiamme päämääriä tehokkaammiksi mm. Lean-ajattelun avulla vastaamaan tulevaisuuden skenaarioita joi-ta mm. sote-uudistus tuo tullessaan.

Vinkkeli22

Teksti PAULA ASIKAINEN kuva TAINA MASTOKANGAS

Sairaanhoitopiirissämme on käynnistetty vuonna 2013 hanke, jonka tavoitteena on ollut edistää hoitohenki-lökunnan painehaavojen ehkäisyn ja hoidon osaamis-ta sekä kehittää painehaavariskin arviointia näyttöön perustuvin menetelmin. Hankkeessa ovat toimineet auktorisoitu haavahoitaja Eija Luotola, ihotautiyksi-kön ylilääkäri Anna Hjerppe sekä kehittämisylihoita-ja Marita Koivunen. Hankkeen piiriin on kuulunut 13 vuodeosastoa ja osastojen henkilökunnalla onkin ol-lut merkittävä rooli hankkeen edistämisessä.

Hoitohenkilökunnan osaamista on vahvistettu pien-ryhmäkoulutuksilla ja laatimalla tietopaketti Moodle -ympäristöön. Osaamista on arvioitu hankkeen aloi-tusvaiheessa sekä toistamiseen koulutusten toteutta-misen jälkeen syksyllä 2014. Osaamisessa onkin ta-pahtunut jonkin verran kohentumista.

Painehaavojen esiintyvyyttä osastoilla on selvitet-ty yhden päivän poikkileikkausotoksin vuosina 2013 ja 2014. Painehaavoja on ollut noin 9%:lla potilaista, mutta toki kaikki haavat eivät ole syntyneet sairaa-lamme hoitojakson aikana. Esiintyvyysprosentti on samaa luokkaa kuin yleisestikin Suomen sairaaloissa.

Osastojen käyttöön on laadittu suositus ja ohjeis-tus toimintamallista painehaavojen ehkäisyssä. Ta-voittelemme systemaattisen painehaavariskin arvi-oinnin avulla ja ehkäisevillä toimenpiteillä painehaa-vojen selvää vähenemistä.

Teksti MARITA KOIVUNEN

Hoitoa ilman painehaavoja

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä korostaa kansa-laisten osallisuutta ja kuulemista sosiaali- ja terveydenhuollon palve-lujen tuottamisessa. Potilaan hoitopaikan valinnan vapauden myö-tä myös Satakunnan sairaanhoitopiirin tarve informoida, ohjata ja neuvoa potilasta / asiakasta palveluistamme on lisääntynyt. Uudet hoito- ja palvelumuodot, etäasiointi ja omahoito ovat tulleet osak-si perinteistä potilashoitoa ja hoitokulttuuria. Kansalaisten osallis-tumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia on lisättävä ja kerättävä näke-myksiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista, niiden järjestämi-sestä, toimivuudesta ja laadusta.

Aiemman asiakaspalveluesimiehen tehtäväkuvaa on laajennettu lainsäädännön edellyttämällä tavalla asiakaspalvelupäällikön määrä-aikaiseksi tehtäväksi. Tehtäviin kuuluu mm. kehittää sairaanhoitopii-rin asiakaspalveluprosesseja ja palvelukulttuuria sekä uusia asiakas- ja neuvontapalveluja yhteistyössä hoitoyksiköiden kanssa. Asiakas-palvelupäällikkö myös ohjaa ja koordinoi palveluviestintää (potilas- ja asiakastyytyväisyyskyselyt, potilasohjeet, kutsukirjeet, infotaulu-jen sisältö) ja informoi sairaanhoitopiirin palveluista, edistää itseil-moittautumista ja omahoitopalveluja, ylläpitää potilas / asiakasraa-titoimintaa ja organisoi vapaaehtoisyhteistyötä. Lisäksi asiakaspal-velupäällikkö toimii palveluneuvojien, neuvontapalvelujen ja puhe-linvaihteen henkilöstön esimiehenä.

Kohti parempaa asiakaspalveluaAsiakaspalvelupäällikkö kehittää sairaanhoi-topiirin potilas / asiakkuuspalvelukulttuuria vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon hy-vää asiakas / potilaspalvelua.

– riskinarvioinnin avulla ja ehkäisevin toimenpitein eroon painehaavoista

Tehtävään on valittu TtM Piia Astila. Hän aloittaa tehtävässä 1.6.2015.

Vinkkeli 23

Kliinisen kemian yksikkö osallistui syksyl-lä 2014 julistettuun ”sairaanhoitopiirin ar-kiaktiivisin työyksikkö” -kilpailuun. FitLab-joukkueseen liittyi peräti 41 henkilöä, ja sen kapteeneiksi valittiin Roosa-Maria Sjösten ja Katriina Raula, joilla on sekä kilpaurhei-lu- että valmennuskokemusta.

FitLab hioi joukkuestrategiaa kahvitau-oilla. Osallistujat miettivät yhdessä tapoja, joilla itse kukin voisi lisätä omien mahdol-lisuuksiensa puitteissa arkiaktiivisuutta va-paa-aikaansa. Kapteenit huolehtivat siitä, että kaikki osasivat merkata suorituksensa Hymis-päiväkirjaan. Pisteiden keräämises-tä ja merkkaamisesta muistuteltiin työyh-teisössä päivittäin.

– Alusta asti kaikki olivat tosi innostunei-ta, kertovat Sjösten ja Raula. – Työkaverit

Teksti ja kuva TARU TOLPPO

Vähän enemmän arkiaktiivisuutta -kilpailun voitta-ja julkistettiin tal-vipuutarhassa 10. joulukuuta. Mik-ko Joensuu (taka-na turkoosissa hy-mispipossa) luo-vutti palkintopo-kaalin Katriina Raulalle ja Roosa-Maaria Sjöstenil-le, ympärillä ovat kaikki paikalle päässeet joukku-een jäsenet.

Yhteishengellä ja joukkuetempauksilla

FitLab-joukkue Hieman enemmän arkiaktiivisuutta –kisan voittoon

HARRASTUSVINKKELI

kannustivat toinen toisiaan, ja nekin, jotka eivät kuuluneet joukkueeseen, olivat hen-gessä mukana ja tsemppasivat osallistujia.

Pisteiden metsästystä arjen tapoja muuttamallaTavoitteena oli saada jokainen osallistuja liik-kumaan puolesta tunnista tuntiin päivässä. Osa yksikön henkilöstöstä liikkui aktiivises-ti jo ennestään, ja vähemmän liikkuvia kan-nustettiin lisäämään liikkumista arjen tapo-ja ja menetelmiä muuttamalla.

Työmatkojen kulkeminen kävellen tai pyö-räillen mahdollisuuksien mukaan oli luon-teva vaihtoehto, samoin pistäytyminen lä-hikaupassa ilman autoa. Monet innostuivat kokeilemaan jotain uutta lajia, tai lisäsivät jo entuudestaan harrastamansa liikunnan

määrää. Ehkäpä pisteiden arvoisia kotitöitä-kin tuli tehtyä tavanomaista ahkerammin. Li-säksi kapteenit organisoivat joukkueelle lii-kuntatapahtumia.

- Järjestimme myös kaikille sopivia joukkue-tempauksia: kävimme kahdesti isolla porukalla kävelemässä ja kerran kuntosalilla. Salilla oh-jasimme laitteiden käytössä sekä neuvoja yk-sinkertaisiin liikkeisiin, joita voi tehdä sekä ko-tona että salilla. Ohjasimme myös yhden ko-ko kehon venyttelytunnin. Pisteet otettiin ko-tiin myös pikkujoulusta; linja-autossa vedettiin matkajumppaa ja illalla pidettiin tanssikisat.

Ryhmähenki avuksiVuorotyön takia kaikki eivät voineet osallistua tempauksiin, joten joukkuehenki poiki myös parin kolmen hengen ryhmiä, jotka kävivät ui-massa ja lenkkeilemässä. Kisaajilla kunto nou-si ja paino laski! Talviloma poiki myös paljon pisteitä, sillä kaikilla oli intoa, aikaa ja voimia liikkua vielä vähän enemmän viikkokeskiar-von kannustamana.

– Emme todellakaan odottaneet, että jouk-kueemme voittaisi, sanovat kapteenit. – Kisan lopussa kuitenkin melkein kaikki pääsivät lä-hes 9 tunnin kirjaamiseen viikossa; se tarkoit-taa reilua tuntia aktiivista aikaa joka päivä.

Joukkueen jäsenet kokivat saaneensa lisää henkistä vireyttä, ja monet jatkavat lisäänty-neen liikkeen linjalla kaventuneiden vyötäröi-den innostamina. Kapteenien mielestä myös työyhteisön henki parani entisestään.

Vinkkeli24

Satakunnan sairaanhoitopiiri lähti Hymikseen mukaan viime syksynä ja näytti heti kyntensä ainakin tu-losten suhteen. Mukana hymistele-mässä oli yli 1400 sairaanhoitopiiri-läistä ympäri Satakuntaa - ja ennä-tykset paukkuivat. Satakunnan sai-raanhoitopiiri on ensimmäinen yli 1000 henkilön työpaikka, jossa kir-jattiin yli seitsemän tuntia liikun-taa viikossa.

Hymiksen tarina alkoi Seinäjo-en Lyseolta, kun mietimme keino-

Satakunnan sairaanhoitopiirille myönnet-tiin Vuoden työyhteisöliikuttaja -tunnustus Satakunnan Urheilugaalassa 2015. Maakun-nan liikunnan ja urheilun palkitsemistapah-tuma järjestettiin Porissa 7.2.2015. Kunnia-

Teksti MIKKO JOENSUU Hymis - Suomen liikuttavin heppu

Vuoden työyhteisöliikuttaja -tunnustus

ja innostaa yläkouluikäisiä poi-kia liikkumaan enemmän. Kehi-timme kaikenlaisia liikuntaläksy-jä ja palkintoja, mutta muutosta ei tapahtunut – kunnes päätim-me julistaa kisan liikuntaryhmi-en välille.

Vähän ajan päästä erään op-pilaan äiti otti yhteyttä ja kysyi, että mitä te olette tehneet mei-dän lapselle? - Se punnertaa huoneessaan joka ikinen ilta, eikä se ole tehnyt sitä koskaan

ennen, julisti ”huolestunut” äiti. Tiesimme osuneemme oikeaan suoneen. Vuoden kuluttua lii-kuntatestien tulokset paranivat ensimmäistä kertaa 20 vuoteen.

Nyt viisi vuotta myöhemmin Hymis on liikuttanut yli 20 000 henkilöä, yli 2000 työpaikasta ym-päri Suomea. Uutena aluevalta-uksena kehitimme tänä vuonna erilaisia hyvinvointiverkkoval-mennuksia tukemaan osallistu-jiemme hyvinvointia.

kirjan ja palkinnon vastaanottivat yhtymä-hallituksen puheenjohtaja Juha Vasama ja terveysliikunnan suunnittelija Minna Ste-nius. Mukana tapahtumassa olivat myös ”Vähän enemmän arkiaktiivisuutta” -kam-

panjan juliste- ja videotyöhön osallistuneet kuntoutusohjaaja Tiina Kari-Saarinen, apu-laisosastonhoitaja Paula Ketola ja sairaan-hoitaja Anni Laine.

Teksti ja kuva TARU TOLPPO

Vinkkeli 25

Kunta-alalla yleisin syy työtapaturmaan on työtekijän liikkuminen työmatkalla tai työs-tä johtuvissa olosuhteissa työkohteiden välissä. Yleisimmät syyt liikkumistapaturmiin ovat työntekijän liukastuminen, kaatuminen tai putoaminen. Liikkumistapaturmia sat-tuu naisille selvästi enemmän kuin miehille. Ero on jopa kolminkertainen. Kunta-alan liikkumistapaturmat sattuvat työpaikalla useimmiten portaissa, käytävillä ja pihoilla. Lattia voi esimerkiksi olla märkä tai lattialla voi lojua tavaraa tai johtoja. Satakunnan sairaanhoitopiirissä kartoitettiin työmatkatapaturmien esiintyvyyttä ja tu-loksista tehtiin seuraavia johtopäätöksiä:

• todennäköisimmin työmatkatapaturma sattuu työvuoroon tullessa noin kilomet-rin etäisyydessä

• pyöräillessä kaatuminen on yleisempää kuin kävellen työmatkoja kulkiessa• kotona sattuneet työmatkatapaturmat ovat kolminkertaistuneet. Työmatka al-

kaa kotioven kynnyksen ulkopuolelta. Työntekijät eivät huolehdi kotipihansa liukkauden torjunnasta, minkä vuoksi kaatumisia tulee enemmän.

Työsuojelu tiedusteli osana hyvinvointikyselyä työmatkaliikkumisen turvallisuutta. Vas-taajista jopa kaksi kolmasosaa liikkui talvella autolla työmatkat ja kesäaikaankin autol-la liikkuvia oli yli puolet. Työmatkaliikkumiseen ei vaikuttanut halu kuntoilla, vaan se että pääsee mahdollisimman nopeasti työhön. Huolestuttavaa oli, että vain joka nel-jäs työmatkaliikkuja käyttää esim. pyöräilykypärää, turvavyötä vain 80% ja heijastinta vain 38% vastaajista. Nastoja kengissä käytti vain 4% vastaajista.

Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisina on tärkeätä huolehtia omasta turvallisuu-desta liikenteessä, on kyseessä sitten työ- tai muu matka.

Liiku turvallisesti työmatkalla

Teksti KATRI MANNERMAA

Torju liikkumistapaturmia työpaikalla näin – työnteki-jä toimii

1.Käytä aina turvallisia kenkiä, joissa on alus-tan ja kelin mukaan pitävä pohja. Käytä tarvittaessa liukuesteitä.

2.Käytä asianmukaista ja turvallista työteh-tävän ja kelin mukaista työasua ja suoja-varusteita.

3.Huolehdi lihaskunnostasi ja oman keho-si hallinnasta sekä omasta vireystilastasi.

4.Vältä kiirettä ja siitä johtuvaa hosumista ja oikomista.

5.Käytä kunnossa olevia ja turvallisia kul-kuvälineitä.

6.Huolla liikkumisvälineesi säännöllisesti.

7.Ilmoita havaitsemistasi vaaroista ja hait-tatekijöistä pikimmiten esimiehelle ja työ-suojeluvaltuutetulle. Poista vaaratekijät–esimerkiksi lattialle joutunut vesi!

8.Opi työssä sattuneista läheltä piti -tilanteis-ta ja liikkumistapaturmista. Vaihda vaaral-liset liikkumistavat turvallisiksi.

9.Omaksu turvallinen tapa tehdä työtä ja liikkua työpaikalla.

10.Älä sokeudu työpaikkasi työympäristös-sä oleville mahdollisille vaaratekijöille.

Nolla tapatur-maa -foorumi

TYÖSUOJELUVINKKELI

Vinkkeli26

Sain mieluisan tehtävän pohtia miten yhteis-toiminta ja edunvalvonta ovat kehittyneet vuosien varrella. Tulin Satakunnan keskus-sairaalaan töihin 1976 ja parin vuoden kulut-tua änkeydyin Sairaanhoitajaliiton paikallisen ammattiosaston hallituksen varajäseneksi. Tehyn Satakunnan keskussairaalan ammat-tiosasto perustettiin v. 1981 ja olin yksi pe-rustajajäsenistä. Vuonna 1983 minut nimet-tiin TVK-V:n lakon paikallispäälliköksi. Se oli ay-toiminnan ”korkeakoulu” kokemattomal-le kolmekymppiselle. Seuraavana vuonna huomasin olevani pääluottamusmies. Sen pestin kuitenkin jätin kesken, koska lapset olivat pieniä, enkä oikein kokenut tekeväni töitä mukavuusalueellani = olin liian nuori ja kokematon. Minut valittiin uudelleen luotta-musmieheksi 90-luvulla ja 1996 loppuvuodes-ta lähtien toimin sitten Tehyn päätoimisena pääluottamusmiehenä eläköitymiseeni as-ti. Tehyn valtuuston jäsen olin kaksi kautta.

Teksti MAIJA NUMMELIN

Tammikuun kihlauksesta paikalliseen sopimiseenTammikuun kihlaus 75 vuotta sitten loi poh-jan suomalaiselle sopimusyhteiskunnalle. Vuosikymmenten varrella on kehitetty mm. työlainsäädäntöä, sosiaalipolitiikkaa ja per-hepolitiikkaa kolmikantaisesti. On saatu ai-kaan paljon asioita, jotka suojelevat työnte-kijöitä ja parantavat työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Nykysuuntaus on siir-tää asioista sopimista paikalliselle tasolle. Näin ollen paikallisten toimijoiden merki-tys on kasvanut ja sujuva yhteistoiminta on äärettömän tärkeätä sekä työnantajan että työntekijöiden kannalta.

Isossa organisaatiossa yhteistoiminta on varsin haasteellista. Organisaatiomalli ei vält-tämättä tue yhtenäisen henkilöstö- ja palk-kapolitiikan toteutumista. Toimijat ajautuvat helposti perinteisiin vastakkainasettelua tu-keviin rooleihin. Yhteistoiminta on muodol-

lisesti kunnossa, mutta sen mahdollisuuksia ei osata hyödyntää ja mahdollisuudet aitoon osallistumiseen jäävät vähäisiksi. Yhteinen tavoite pitäisi olla kirkkaana kaikkien mie-lessä: Satakunnan sairaanhoitopiiri on hou-kutteleva työnantaja, joka tarjoaa korkea-tasoisia erikoissairaanhoidon palveluja sa-takuntalaisille. Kun asioita ratkaistaan täl-tä pohjalta, saadaan aikaan kaikkia tyydyt-täviä tuloksia.

Yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tar-vitaan hyvää neuvottelukulttuuria. Vahva luottamuspääoma mahdollistaa aidon neu-vottelukulttuurin. Luottamuspääoma vahvis-tuu kun ihmisten välinen vuorovaikutus on rehellistä, avointa ja toista osapuolta kun-nioittavaa. On tietysti inhimillistä, että joi-denkin ihmisten henkilökemiat eivät käy yhteen, mutta siitä huolimatta asioita pitää pystyä hoitamaan ammatillisesti.

Satakunnan sairaanhoitopiirissä on pai-

Pohdintaa yhteistoiminnasta ja edunvalvonnasta neljällä vuosikymmenellä

>>

JÄRJESTÖVINKKELI

Vinkkeli 27

JÄRJESTÖVINKKELI

kallisesti sovittu monesta asiasta, joskus ol-laan oltu jopa edelläkävijöitä, mutta joissa-kin asioissa on juututtu paikoilleen. Turhan usein on tuntunut, että työnantajan kanta on lyöty lukkoon jo etukäteen. Neuvotteli-joille on jätetty vain muodollinen pelivara. Neuvottelu on kuitenkin prosessi, jossa ta-voitellaan yhteistä tahtotilaa sopimuksen kautta. Neuvottelun myötä tapahtuu osa-puolten sitouttaminen yhteisesti sovittuun tavoitteeseen. Neuvotteluun pitää sisältyä aitoa dialogia. Tässä suhteessa olemme pai-kallisesti edistyneet.

Sekä työnantajan että työntekijöiden edus-tajilla on valtakunnallisesti hyvät verkostot ja siten vertailu työpaikkojen kesken on jat-kuvaa. On aina ollut hieno tunne, kun on saanut kollegoille kertoa kuinka hyvin meil-lä joku asia on. Joskus sitten on saanut tun-tea kateutta, kun on kuullut hyvistä ratkai-suista muualla. Toivottomuuden tunteilta-kaan ei ole vuosien varrella voinut välttyä, tästä olkoon esimerkkinä työn vaativuu-den arviointi.

Solidaarisuutta ja vastakkainasetteluaAmmattijärjestöjen keskinäinen solidarisuus oli aivan erilaista 1980-luvulla kuin 2000-lu-vulla. TVK-V:n lakon aikana 1983 saimme valtavasti tukea kansalaisilta ja muilta järjes-töiltä, vuoden 2007 Tehyn työtaistelun yh-teydessä tuntui järjestöjen keskinäinen so-lidaarisuus unohtuneen. Tuon 1983 lakon jälkeen menimme varapäällikköni kanssa viemään ruusut työnantajapuolen neuvot-telijoille, johtava ylihoitaja Eila Naskille ja johtava lääkäri Kari Määtälle, koska yhteis-työ ja neuvottelut olivat sujuneet niin hyvin. Vuonna 2007 saimme lainsäätäjät laatimaan ”pakkolain” ja muiden järjestöjen taholta kaikenlaista lokaa niskaamme. Paikallises-

>> ti tuli palautetta sairaalan johdolta ja se pa-laute ei ollut mukavaa. Tuolloin työnanta-jan ja tehyläisten välinen vastakkainasette-lu oli käsin kosketeltavaa. Keskusteluyhte-ys palautui kuitenkin suhteellisen nopeas-ti ennalleen eikä tuosta ajanjaksosta jäänyt isompia traumoja.

Maailma ei ole vielä valmisOn asioita, joita on todella vaikea muuttaa, kuten mies- ja naisvaltaisten alojen palkka-suhteet, vaikka elämmekin tasa-arvon mal-limaassa. Kunta-alan tapahtumat ja loppu-tulema vuodelta 2007 ovat hyvä todiste sii-tä. Kuntatyönantaja levitti korotukset koko kunta-alalle unohtaen samapalkkaisuusoh-jelman, jonka tavoite oli palkkaerojen ka-ventuminen viidellä prosenttiyksiköllä vuo-teen 2015 mennessä. Tuohon tavoitteeseen ei valitettavasti ole päästy, syy ei silti ole yksin kuntatyönantajan. Tasa-arvosuunni-telmat tehdään muodon vuoksi, eivätkä ne kerro yhtään mitään, kun koulutuseroja ei huomioida ja työn vaativuuden arviointijär-jestelmät ovat erilaisia. Asiantuntijuudelle ei anneta riittävästi arvoa varsinkaan hoito-työssä, jossa haasteena on toisaalta erikois-osaamisen ja toisaalta moniosaamisen tar-ve. Palkkausjärjestelmä on kovin kallis, kun joka kunnassa ja kuntayhtymässä yritetään keksiä polkupyörä uudelleen. Niillä palkka-kustannuksilla, jotka on uhrattu paikallisen palkkausjärjestelmän kehittämiseen, olisi korjattu paljon palkkavääristymiä.

Määräaikaisten asema – ikuisuusongelma?Määräaikaisen henkilöstön aseman paranta-minen on työllistänyt luottamusmiehiä valta-kunnallisestikin todella paljon. 90-luvun la-man aikana määräaikaisten osuus henkilös-

töstä kasvoi korkeaksi. Työsopimuslakiin on sittemmin tehty muutoksia ja määräaikaisten asema on parantunut. Se on kuitenkin vaati-nut riitauttamisia, joiden kautta on saatu esi-merkkejä oikeustapauksista. Pysyvä työvoi-man tarve on asia, jota ei kunnissa ja kun-tayhtymissä ole oikein oivallettu. Jokaisen esi-miehen pitäisi aina laatiessaan määräaikais-ta työsopimusta tarkastella kyseisen työnte-kijän työhistoriaa, yksikön ja toimialueen se-kä koko sairaanhoitopiirin tilannetta k.o. am-mattiryhmän suhteen ja varmistaa määräai-kaisuuden laillisuus. Erityisesti raskaana ole-vien määräaikaisten työntekijöiden kohdal-la pitää muistaa tarkastella tilannetta ikään kuin henkilö ei olisi raskaana.

Esimiestyö ansaitsee kiitoksenEsimiestyö on kehittynyt huikeasti 80-luvulta tähän päivään, kiitos lisääntyneiden koulu-tusmahdollisuuksien ja lähiesimiesten omilta esimiehiltään saaman tuen. Esimiestyö vaatii aikaa eikä sitä voi tehdä ns. ”vasemmalla kä-dellä”. Työnantajan velvollisuus on mahdol-listaa hyvä esimiestyö. Työlainsäädännön tai sopimusasioiden opiskelun soisi olevan pa-kollista johto- ja esimiestehtävissä toimiville.

Ikuisena idealistina haluaisin uskoa, et-tä edunvalvonnassa vastakkainasettelun ai-ka olisi ohi ja työmarkkinaosapuolet löytäi-sivät yhteisen, kirkkaan päämäärän. Paikal-lisesti se on aina mahdollista, jos niin halu-taan. Mutta ammattiyhdistysliikkeen keskei-sin tehtävä on ja pysyy. Niin kauan kuin on ollut palkkatyötä, ay-liikettä on tarvittu var-jelemaan työntekijöitä. Tehtävänä on tasa-painoilla työn tuottavuuden ja ihmisen hy-vinvoinnin sovittamiseksi. Niiden välinen ristiriita ei poistu koskaan.

Vinkkeli28

Perjantaina 13. helmikuuta 2015 esitettiin Turun yliopistossa julkisesti tarkastettavak-si terveystieteiden maisteri, hoitotyön leh-tori Satu Kajander-Unkurin väitöskirja ”Nur-se Competence of Graduating Nursing Stu-dents” (Valmistumassa olevien sairaanhoita-jaopiskelijoiden ammatillinen pätevyys). Vi-rallisena vastaväittäjänä toimi dosentti, hal-lintoylihoitaja Paula Asikainen Satakunnan sairaanhoitopiiristä ja kustoksena professo-ri Helena Leino-Kilpi. TtT Satu Kajander-Unkuri on syntynyt 1974 Porissa ja kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1993 Riihikedon lukiosta. Hän on valmistunut sairaanhoitajaksi 1999 Pohjois-Savon ammat-tikorkeakoulusta ja terveystieteiden maiste-riksi 2007 Kuopion yliopistosta. Hän toimii hoitotyön lehtorina Savonia ammattikorkea-koulussa. Väitös kuuluu hoitotieteen alaan.

Tasavallan Presidentti myönsi 6.12.2014 Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalit kultaristein osastonsihteeri Aulikki Har-julle, palvelupäällikkö Tuula Saariselle ja käyttöpäällikkö Jorma Virtaselle sekä osastonhoitaja Virpi Virkkilälle.

Pikku-uutiset

Ensimmäinen hoitotieteen väitös Satakunnan keskussairaalan auditoriossa

Satu Kajander-Unkuri

kuvat TARU TOLPPO

Vastaa ja voita!

Vastaa sähköpostilla taru.tolppo@satshp.fi 12.6.2015 mennessä

ja osallistu arvontaan!

Mikä on sinun mielestäsi tämän Vinkkelin mielenkiintoisin

juttu?

Syksyn 2014 Vinkkelin mielenkiintoisim-maksi jutuksi valikoitui palautteen perus-teella työsuojelupalsta ja Turvallisuus ei synny, vaan se tehdään -juttu. Vastannei-den kesken arvottiin IvanaHelsinki -sam-

mutuspeite, jonka voitti Katri Inkinen. Onnea!

Vinkkeli 29

Työsuojelupalvelut, sisätautipoliklinikan hoitajatiimi sekä sosiaalipalvelujen perhehoitotyö palkittiin hyvästä palvelustaHyvä palvelu 2014 -palkinto luovutettiin perinteisesti yhtymävaltuuston kokouksen aluksi. Palkinnot noutivat 10.11.2014 työsuojeluval-tuutetut Susanna Tasku ja Sisko Pakarinen, työhyvinvointipäällikkö Katri Mannermaa, työsuojeluvaltuutettu Tero Järvimäki, vastaava ohjaaja Päivi Jokihaara, turvallisuuspäällikkö Ari-Pekka Laine, perhehoidon ohjaaja Riikka Säntti, osastonhoitaja Anne Sieviläinen, se-kä sairaanhoitajat Eveliina Muli, Marja Rautavirta ja Eija Jokinen.

Sosiaali- ja terveysministeriön Mielekäs-ohjelman tavoitteena on sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuuden lisääminen. Vetovoima-tekijöitä ovat mm. oikeudenmukainen ja osallistava johtaminen, työpaikan turvallisuus, kyky ylläpitää ja edistää henkilöstön terveel-lisyyttä, palvelun korkea laatu ja asiakastyytyväisyys. Sairaanhoitopiiri oli yksi nimetyistä 19:sta työpaikasta. Sairaanhoitopiirin yksi-köistä tunnustuksen saivat päivystys sekä sisätautien vuodeosastot 2 ja 3. Tunnustuksen vastaanottivat sisätautien vuodeosastojen ja päivystyksen esimiehet perjantaina 20.2.2015 Säätytalolla Helsingissä.

Kuvassa vas. ylihoitaja Päivi Hautaoja, osastonhoitajat Eija Kynkäänniemi, Riitta Ojakoski, Sam Fagerlund ja Sari Myllyniemi.

Pikku-uutiset

Teksti ja kuva KATRI MANNERMAA

Mielekkäästi vetovoimainen sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikka vuonna 2015

Teksti ja kuva TARU TOLPPO

Vinkkeli30

Antinkartanon kuntosali aukesi henkilöstölle 16.3.2015. Terveysliikunnan suunnittelija Minna Stenius ja keskussairaalan sekä Sata-linnan sairaalan kuntosalilaitteita huoltava Petri Salovaara olivat avajaispäivänä paikalla, kun Johanna Takanen pistäytyi tutustumas-sa kuntosaliin. Salilla on ohjaaja 17.3. - 26.5. välisenä aikana tiistaisin kello 16.15 - 17.15 opastamassa laitteiden käytössä ja lihas-kuntoharjoittelussa. Kuntosali on avoinna ympäri vuorokauden. Lihakset liikkeelle, voimaa ja virkeyttä työpäiviin ja vapaa-aikaan!

Teksti MINNA STENIUS kuva TARU TOLPPO

Antinkartanon uusi kuntosali on auki kellon ympäri

Kilpailu on osa Terveellinen työ -kampanjaa, jonka teemana on vuosina 2014 - 2015 Stres-si hallinnassa! Terveellinen työ -kampanjan hyvien käytäntöjen vuoden 2014 - 2015 kil-pailun tavoitteena on tuoda esiin yritykset tai organisaatiot, jotka parhaiten ja aktiivi-sesti hallitsevat stressiä ja psykososiaalisia riskejä työpaikoilla. Voittajan on osoitetta-va vahvaa sitoutumista ja osallistuvaa lähes-tymistapaa psykososiaalisten riskien käsit-telyssä. Tuomaristo haki yrityksiä tai orga-

Teksti KATRI MANNERMAA kuva TARU TOLPPO

Psykososiaaliset riskit hallinnassa!

Psykososiaalinen kuormitus tarkoittaa työn luonteeseen

tai sisältöön, työjärjestelyihin sekä työyhteisön yhteis-

toimintaan liittyviä tekijöitä.

Sairaanhoitopiirimme sai kunniamaininnan Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston järjestämässä kansainvälises-

sä kilpailussa, jossa palkittiin työstressin ja psykososiaalisten riskien hallintaa kehittäneitä työpaikkoja.

nisaatioita, jotka olivat parhaimmalla ta-valla arvioineet, poistaneet tai vähentä-neet psykososiaalisia riskejä ja stressiä työpaikoilla.Palkinnot jaettiin 27.4.2015 Riikassa. Sa-takunnan sairaanhoitopiirin palkitsemi-sen perustana oli vuodesta 2008 ylläpi-detty työhyvinvointiohjelma, jonka pää-teemana on sujuva työ ja sen mahdollis-taminen. Työhyvinvointiohjelman tavoit-teena on haastaa työntekijöitä ottamaan

vastuun omasta työkyvystään ja työnantaja osaltaan kannustaa työntekijöitä huolehti-maan itsestään henkisesti ja fyysisesti. Työ-suojelun riskienarviointiin on lisätty psyko-sosiaaliset kuormitustekijät, joita kartoite-taan yksiköiden henkilökunnan itsearvioin-tina. Tämän suunnitelmallisen kehittämisen ansiosta sairauspoissaolot ja työtapaturmat ovat kääntyneet laskuun ja työtyytyväisyys on parantunut.

Vinkkeli 31

Satakunnan sairaanhoitopiiri

Satakunnan sairaanhoitopiiriSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalaSairaalantie 328500 PoriPuh. (02) 62771

Satakunnan keskussairaalan toi-mintaa Rauman aluesairaalassaSteniuksenkatu 226100 RaumaPuh. (02) 83511

Harjavallan sairaalaSairaalantie 1429200 HarjavaltaPuh. (02) 535 4911

Satakunnan keskussairaalan toi-mintaa Satalinnan sairaalassaSatalinnantie 7729200 HarjavaltaPuh. (02) 535 3011

Antinkartanon kuntoutuskeskusRavanintie 35928450 Vanha-UlvilaPuh. (02) 62771

Merikarvia

Honkajoki

SiikainenKankaanpää

Jämijärvi

Pomarkku

Pori

LuviaNakkila

Harjavalta

KokemäkiEurajoki

RaumaEura Köyliö Huittinen

Säkylä

UlvilaSatakunnan keskussairaala

Antinkartanon kuntoutuskeskus

Satalinnan sairaala Harjavallan

sairaala

Satakunnan keskussairaalan toimintaa Rauman aluesairaalassa

Satakunnan keskussairaalan toimintaa Satalinnan sairaalassa

Karvia