sisin 2015-2

2015/2

Espoon työväenopisto

Sisällys

2 Espoon työväenopisto Sisin 2015/2

Kannen kuva

Mikaela Mandalios

Toimitus ja taitto

Sonia Pérez Alemán

Yhteistyö

Heli Mäkeläinen

Sisin on Espoon työväenopiston henkilöstölehti.

Sisin tehdään yhdessä henkilöstön, tuntiopettajien ja asiakkaiden kanssa.

Osallistu lehden tekemiseen!

Lisää tietoa ja artikkelien lähettäminen

[email protected]


http://www.espoo.fi/tyovaenopisto

Rehtorin puheenvuoro

Tony Dunderfelt Senioriaiheisessa kehittämispäivässä

Seniorit kiitävät pää edellä ja pyrstö pitkällä

Vapaan sivistystyön vaalipaneelissa

Tiedotus—Espoon työväenopisto seminaareissa

Hankevieraita Euroopan kaikilta nurkilta

Miltä tuntuu olla vanha?

Kohtaamisten iloa vaalikeittiössä!

Kestävän kehitys—Työhyvinvointia omilla strategioilla

Työhyvinvointi tarkastelussa Kunta10-tutkimuksen valossa

3

4

6

8

11

12

14

16

18

19


Espoossa huhtikuu 2015

Rehtorin puheenvuoro

K ansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Nummisuutarit -näytelmästä tuttu lausahdus kuvaa osuvasti juuri päättynei-

den kuudensien pohjoismaisten aikuiskouluttajien ja -tutkijoiden konferenssin esityksiä ja keskeisiä tuloksia.

Tampereen yliopistossa 25. – 28. maaliskuuta pidetyn kokoontumisen teemana oli Adult Education and the Planeta-

ry Condition (http://www.uta.fi/edu/nordic/index.html). Konferenssi on vuosittain eri pohjoismaissa järjestettävä ta-

pahtuma, johon osallistuu 200─500 tutkijaa eri puolilta Eurooppaa.

Selkeä ensimmäinen havaittava muutos pohjoismaisen aikuiskoulutustutkimuksen alueella on, että akateeminen tut-

kimus vapaata sivistystyötä kohtaan on lisääntynyt. Suomi ja sen yliopistoista Tampere, Itä- Suomi ja Åbo Akademi

verkostoineen ovat erityisesti vahvistaneet vapaaseen sivistystyöhön kohdennettua tutkimustaan. Myös muissa Poh-

joismaissa on tekeillä vapaan sivistystyön tutkimusta. Suomessa toimiva yhteistyölinkki oppilaitosten ja tutkijoiden

välillä on Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö VST (www.vst.fi).

Toinen havaittava muutos on tapahtunut aikuiskoulutuksen ja sitä kautta vapaan sivistystyön käsitemaailmassa. Uu-

det käsitteet kuten ekologinen aikuiskoulutus, kestävä vertai-

suus ja virtuaaliset työyhteisöt ovat tutkimuksen kohteena. Elin-

ikäisen oppimisen käsite ymmärretään laajaksi, työyhteisöissä,

instituutioissa ja kaikkialla ympärillämme esiintyväksi ilmiöksi.

Tutkimus myös haastaa nykyisen elinikäisen oppimisen merito-

kratian käsitteen, jossa valta maailmassa jakaantuu suoritus-

ten, pätevyyden ja kykyjen perusteella. Meritokraattisessa yh-

teiskunnassa koulutuksen kautta aikaansaatu osaaminen ja pä-

tevyys korostuvat, mutta samalla ilmiöön sekoittuvat negatiivi-

nen kilpailu asemista ja yhteiskunnassa menestyksestä.

Kolmanneksi pohjoismainen aikuiskoulutustutkimus näyttäisi

tällä hetkellä keskittyvän PIAAC-tulosten analysointiin tutkijayh-

teisöissä. PIAAC (The Programme for the International Assess-

ment of Adult Competencies) on kaikkien aikojen laajin aikuis-

ten perustaitoja koskeva tutkimus, johon osallistui 24 eri maata

OECD-maitten alueella. Tutkimus antoi mielenkiintoisia tietoja

myös suomalaisten aikuisten osaamisesta tiedon hallinnassa,

numerotaidossa ja lukutaidossa. Tämän laajan tutkimuksen tu-

loksia tutkijat analysoivat nyt aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa.

Niin totesi suutari Topias pojalleen Eskolle tämän lähtiessä ko-

sioretkelle:

MAAILMA MUUTTUU, ESKONI

Tarja Lang

Sisin 2015/2 Espoon työväenopisto 3

”Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin

vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä

vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puutui vielä ennenkuin hengen

sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin;

niin muuttuu mailma, Eskoni.”

http://www.vst.fi


E spoon työväenopistossa järjestettiin senioriopetusta ja -oppimista koskeva ke-

hittämispäivä perjantaina 13.3.2015. Päivässä oli monia mielenkiintoisia puheen-

vuoroja, yksi niistä oli Tony Dunderfeltin luento, jonka aiheena oli: ”Persoonallisuuden

kehitys seniori-iässä – psyykkiset ja henkiset tarpeet”.

Tony Dunderfelt

Teksti: Saara Patoluoto


Luennolla Dunderfelt kertoi senioreiden opetukseen ja oppimiseen liittyviä ajatuksia,

jotka perustuvat Lauri Rauhalan Humanistisen psykologian oppeihin. Ihmisillä on sekä

tietoinen mieli, johon mahtuu tietty määrä tietoja ja asioita sekä alitajunta, jonka ka-

pasiteetti taas on suuri ja mahdollisuudet valtavat. Alitajunnan kautta avautuu ihmi-

sen rikas sisäinen maailma, jota voi hyödyntää myös opettamisessa. Dunderfelt kertoi

kolme kohtaa, joita voi huomioida senioriopetuksessa.

Ihmisten mieli koostuu muistoista, jotka ovat tallentuneet mieleen skripteinä, erilaisi-

na jonoina muistikuvia. Muistelun avulla on mahdollista palauttaa mieleen vanhoja

asioita, luoda muistoja uudelleen skripteistä. Muistelu on alitajuista luovaa toimintaa,

joka toimii myös mielen jumppana. Vanhojen asioiden muistelu on tärkeää se-

nioriopetuksessa.

Ihmisen tietoiseen mieleen mahtuu rajattu määrä asioita. Vanhemmiten muistaminen

voi olla vaikeaa, erityisesti äskettäin tapahtuneiden asioiden muistaminen. Asioiden

mieleen palauttamista auttaa aivojumppa. Aivoja harjoittamalla niiden terveet osat

kompensoivat tuhoutuneita osia. Neuroplastinen tutkimus tuottaa tietoa aivojen hy-

vinvoinnista ja siitä, kuinka aivoja jumppaamalla voidaan hidastaa mm. Alzheimerin

taudin oireita. Aivojen harjoittaminen erilaisilla tavoilla on oleellista senioreille.

Kolmanneksi senioriopetuksessa tärkeää on muistaa, että senioreilla on runsaasti po-

tentiaalia oppimiseen. Oppiminen jatkuu läpi ihmisen elämän, ikä ei ole esteenä oppi-

miselle. Sen sijaan oppimista voivat rajoittaa ihmisen defenssit, uskomukset, jotka ra-

joittavat oppimista. Ihmiselle on voinut muodostua defenssejä esimerkiksi liittyen sel-

laisiin asioihin, joista häntä on haukuttu lapsuudessa. Moni saattaa muun muassa aja-

tella, että hänen laulutaitonsa on huono, jos hänelle on sanottu, että ettei hän osaa

laulaa. Tässä tapauksessa aikuisena on mahdollista saada korvaava kokemus, muuttaa

ja korjata oppimiskaaren negatiivisia kokemuksia.

Sini Käkönen, rehtori, Jämsän työväenopisto

sekä Espoon työväenopiston rehtori Tarja Lang


Seniorit kiitävät pää edellä ja pyrstö pitkällä

Paneelikeskustelussa aktiivisia ja intohimoisia opiskelijoita

T yöväenopiston Seniorit-kehittämispäivän 13.3. kunnia-vieraita olivat ketkäpä muutkaan kuin opiston se-nioriasiakkaat, joita oli kutsuttu paneelikeskusteluun

neljä: graafikko Airi Hallikainen, kuorolaulaja Raija Ruotsalai-nen, kurssien suurkuluttaja, tällä hetkellä ruuanlaittoon suuntautunut Christer Lundqvist sekä antaumuksellinen ku-vataiteen opiskelija Anneli Tempakka. Heidän lisäkseen pa-neelikeskusteluun osallistuivat liikunnan tuntiopettaja, van-henemista tutkiva yhteiskuntatieteilijä Annukka Honkonen ja kuvataiteen suunnittelijaopettaja, taiteiden tiimivastaava Taija Rahikkala. Keskustelun juonsi Osake-tiimin erityissuun-nittelija Saara Patoluoto.

Ihmisiä luokittelevien sanojen käytössä saa olla tarkkana. Vanha tai vanhus koetaan nykyään negatiivisiksi, eläkeläinen puolestaan ei sovi joka tilanteeseen, koska työelämässä ja eläkkeellä on hyvin eri-ikäisiä ihmisiä. Panelistien mukaan heitä sopii nimittää senioreiksi tai ikäihmisiksi, ja ikä riittää siinä syyksi.

He ovat aktiivisia ikäihmisiä, joiden kohdalla osoittautuu to-deksi vitsi siitä, että eläkkeellä kiireet vain lisääntyvät.

Anneli Tempakka kuvailee tilannetta: ”Menen pää edellä ja pyrstö pitkällä kaikkeen mikä kiinnostaa ja vuosien

aikana kiinnostuksen kohteet ovat vain lisääntyneet. Olen kauhuissani siitä, koska aika ei vain riitä.”

Hieman hitaammin mutta tavoitteellisesti

Senioripanelistien oma kokemus on, että ikä vaikuttaa oppi-miseen jonkin verran. Uuden asian tekeminen sujuu hitaam-min eikä kaikkea pysty muistamaan. Heidän opiskelunsa on kuitenkin tavoitteellista. He valitsevat kurssit sisällön perus-teella ja arvostavat opettajaa, jolla on viimeisin asiantuntija-tieto opetusaineesta ja joka vaatii heiltä paljon, antaa pa-lautetta reippaasti ja ohjaa ryhmää jämäkästi.

Taideaineiden opiskelijoilla on vahva taiteilijaidentiteetti ja kunnianhimoa esiintyä ja järjestää näyttelyitä. Monet tyy-dyttävät intohimoa, jolle ei työelämässä ollut aikaa, mutta on myös niitä, joille työväenopiston kurssit ovat keino syventää ja laajentaa jo ennestään ammattimaisella tasolla olevaa osaamista.

Samaan aikaan kursseilla syntyvillä yhteisöillä on työelämän ulkopuolella oleville senioreille suuri sosiaalinen merkitys. Kurssien kautta he kokevat liittyvänsä yhteiskuntaan ja saa-vansa yhteyden oman kodin ja perheen piiristä muuhun maa-ilmaan. Heille on tärkeätä sekä päästä toisten senioreiden seuraan että osallistua samoille kursseille eri-ikäisten kanssa. Senioriopiskelijat osaavat arvostaa kurssikavereita myös asi-antuntijoina, joiden mielipiteiden kuuleminen on olennainen

osa kurssin oppisisältöä.

Vasemmalta oikealle: opiskelijat Airi Hallikainen, Raija Ruotsalainen, Christer Lundqvist ja Anneli Tempakka, kuva-taiteiden suunnittelijaopettaja Taija Rahikkala ja liikunnan tuntiopettaja Annukka Honkonen.

Kuva: Mirva Jääskeläinen

Teksti: Heli Mäkeläinen


Toimivat sähköiset palvelut, kiitos! Käsitys senioreiden heikoista tietotekniikkataidoista ei pidä paikkaansa ainakaan paneeliin osallistuneiden senioriopiskelijoiden kohdalla. He hakevat tietoa ensisijaisesti internetistä, ilmoittautuvat mieluiten Ilmonetin kautta ja tarttuvat puhelimeen vain silloin, kun sähköi-set järjestelmät eivät toimi. Järjestelmien käytettävyyttä he osaavat arvioida asiantunte-vasti. Seniorit toivovat perinteisten kurssien rinnalle myös uusia kokeiluja kuten streamausta eli tilaisuuksien välittämistä reaaliaikaisena internetiin.

10 vinkkiä opettajille: Miten voit ottaa seniorit

huomioon opetuksessa?


T ulevan vaalikauden eduskuntatyöstä vai-kuttaa tulevan sopuisaa, ainakin jos va-paan sivistystyön vaalipaneeliin 18. maa-

liskuuta osallistuneet ehdokkaat saavat eduskun-tapaikan. Kevään vaalien ykkösteemaksi nousee talous, ja saman asian ympärille kiertyi myös Hel-singin työväenopiston opistotalolla käyty panee-likeskustelu. Tiukkojen asiakysymysten sijasta käytiin keskustelua siitä, pitäisikö koulutuksen kysymyksiä lähestyä talouden ehdoilla vai ei, pi-täisikö rakenteista keskustella vai ei.

Panelistien vapaalle sivistystyölle antamia vaali-lupauksia ei voi syyttää ainakaan yltiöpäisyydes-tä. Kaikkien puolueiden edustajien viesti on, että koulutuksen resursseja ei haluta enempää leikata eikä myöskään luvata kasvattaa.

Nyt päättyvällä vaalikaudella koulutukseen koh-distettiin raskaita säästöjä. Ensimmäiset leikkauk-set vapaaseen sivistystyöhön tehtiin vuonna 2011 ja lisäleikkauksia on tiedossa vuoteen 2017 asti, mutta paneelin järjestäjä, Vapaa sivistystyö ry:n puheenjohtaja Aaro Harju muistutti avaus-puheenvuorossaan, että Suomi on nähnyt va-paan sivistystyön tukemisen arvoiseksi huonoina-kin aikoina.

Rakenteet turhia vai tarpeellisia?

Historiantutkija, keskustapuolueen Laura Kolbe näkee, että vapaan sivistystyön tavoite on sama kuin politiikan: yrittää tehdä maailmaa parem-maksi. Vapaan sivistystyön taustallakin on valtion rakentamisen tematiikka. Kolbe toivoo vapaan sivistystyön tuottavan osallisuutta ja kriittistä ajattelua. Hän haluaisi keskustella mieluummin sisällöistä kuin taloudesta ja rakenteista.

Ei enempää eikä vähempää

Laimeita lupauksia vapaan sivistystyön vaalipaneelissa

Vihreiden Outi Alanko-Kahiluotokin pitää sisältö-keskustelua tärkeänä, mutta näkee, että talous ja rakenteet turvaavat sisällön. Hänen mielestään vapaan sivistystyön täytyy pysyä omana koulu-tusmuotonaan oman lain alla, koska se mahdol-listaa ketteryyden. Alanko-Kahiluodon mukaan istuva hallitus ei tunne vapaata sivistystyötä eikä tiennyt mitä teki, kun leikkasi siltä rahoitusta. Vapaan sivistystyön pitäisi siis hänen mielestään tehdä itseään enemmän tunnetuksi.

RKP:n Mikaela Nylander pitää vaarallisena sääs-töjen tekemistä ilman sitä, että taustalla on jokin rakenteellinen muutos. Hänen mukaansa on tär-keää, että vapaan sivistystyön rooli ja mahdolli-suudet muistetaan, kun tehdään koulutusjärjes-telmää koskevia muutoksia. Koulutuksen lakiuu-distusten valmistelussa oli käydä niin, että vapaa sivistystyö jäi ilman roolia. Vapaa sivistystyö löy-tää Nylanderin mukaan uusia mahdollisuuksia, kunhan valtiovalta muistaa ottaa sen huomioon.

Vasemmistoliiton Silvia Modig oli mukana teke-mässä vaikeita ratkaisuja, kun koulutuksen sääs-töistä päätettiin, mutta ei halua enempää heiken-tää pohjaa, jolle hyvinvointi perustuu. Hänen mielestään säästöpäätösten tekeminen ilman rakenteisiin puuttumista on sitä, että jätetään likainen työ järjestöjen tehtäväksi: viedään niiltä resurssit ja annetaan itse miettiä, miten ne toimi-vat sen jälkeen.

SKP:n Heikki Ketoharju muistuttaa, että raken-teet eivät ole yhdentekeviä ja niiden muuttami-nen voi olla vaarallista. Pääkaupunkiseudun ulko-puolella koulutuksen rakenneuudistus voi tar-koittaa esimerkiksi sitä, että matka opiskelupaik-kaan pitenee sata kilometriä, jolloin muutos hyö-


Vaalipaneelin tallenteen voi katsoa

kokonaisuudessaan KoL:n sivuilla

osoitteessa

http://ktol.fi/index.php?k=22145.


dyttää lähinnä bussiyhtiötä. Ketoharju uskoo, että julkisen puolen panostukset tuovat itsensä takai-sin, ei aina rahana vaan aineettomana hyötynä. Esimerkiksi koulutus tuottaa parempaa työvoi-maa.

Perussuomalaisten Simon Elo katsoo, että suoma-laisuuden perusta on sivistystyössä ja perää kes-kustelua siitä, mitä hyvinvointivaltio on. Hän leik-kaisi koulutuksesta viimeisenä.

SDP:n Pilvi Torsti pitää vapaan sivistystyön lakiuu-distuksen läpimenoa positiivisena asiana, koska se mahdollistaa työskentelyn. Rahoitusrakenteel-la on hänen mukaansa suuri merkitys, koska sillä voidaan ohjata koulutusta.

Kokoomuksen Sari Sarkomaa sanoo suoraan, että vapaalle sivistystyölle ei ole paljon lisärahaa lu-vassa, mutta erityistehtäviin sitä vielä tarvitaan. Sarkomaa uskoo, että rakenteellisia muutoksia täytyy tehdä, mutta se on hänen mukaansa eri asia kuin leikkaus.

”Leikkaus on leikkaus, rakenneuudistus on sille kauniimpi sana”, sanoo neljän budjettiriihen ko-kemuksella kristillisdemokraattien Jouko Jääske-

Vapaan sivistystyön vaalipaneeliin Helsingin työ-väenopistolle oli saatu ehdokkaat yhdeksästä

puolueesta. Vaalipäivä on 19. huhtikuuta.

läinen ja kutsuu itseään tehtyjen leikkausten vuoksi sivistyksellisesti vastuuttomaksi. Hänen mukaansa vapaan sivistystyön pitää itse miettiä, miten säästöt toteutetaan, ja kehottaa vapaan sivistystyön toimijoita tekemään itse aktiivisesti ehdotuksia rakenteellisiksi uudistuksiksi, ”koska valtion hallinnossa ei ole parempaa viisautta kuin

kentällä”.

http://ktol.fi/index.php?k=22145.


V apaan sivistystyön vaalipaneelissa kiinnitti huomiota kolmen nykyisen kansanedustajan suusta eri sanoilla sanottu ajatus: valtiovalta ei tunne vapaata sivistystyötä, ei ehkä aina edes muista, että se kuuluu koulutusjärjestelmään ja sillä on oma tehtävä, eikä osaa

ratkaista sitä, miten pakolliset säästötoimet parhaalla tavalla toteutetaan.

Viesti kannattaa ottaa vakavasti. Nylander on sivistysvaliokunnan jäsen, ja siinä ovat aiempien hallitusten aikana istuneet myös Alanko-Kahiluoto ja Jääskeläinen. Jääskeläinen puolestaan on parhaillaan valtiovarainvaliokunnassa.

Vapaan sivistystyön tekijöiden olisi itse mietittävä ja ehdotettava rakenneuudistuksia, jotka tur-vaavat toiminnan jatkumisen ja tehtävän toteuttamisen. Mutta onko rintama tarpeeksi yhtenäi-nen? Vapaa on niin vapaata, että kentän sisälle on syntynyt monia toimintamuotoja, joiden kes-kinäinen vuoropuhelu on vähäistä. Poliitikkoja on paha mennä syyttämään tietämättömyydestä, kun vapaan sivistystyön oppilaitoksissa työskentelevienkään ei ole helppoa hahmottaa kentän kokonaisuutta.

Yhteisten ratkaisujen puuttuessa säästötoimenpiteet pakottavat paikallisiin rakenteellisiin uudis-tuksiin, jotka voivat sinänsä olla toimivia mutta sekoittavat kenttää entisestään. Tulevaisuudessa voi olla entistä vaikeampaa selittää päättäjille, mistä vapaassa sivistystyössä on kysymys ja miksi sitä kannattaa edelleen rahoittaa.

T ule kuulemaan ajankohtaisista kansainvälistymi-seen liittyvistä asioista Vapaa sivistystyö ry:n

järjestämään seminaariin . Luvassa mm. seuraavat puheenvuorot sekä muuta mielenkiintoista. Koulutusvienti Omniassa: kokemuksia ja oppia Mervi Jansson, johtaja, Omnia Oppimiskumppanuu-det Kommenttipuheenvuoro: Vapaa sivistystyö ja koulu-tusviennin mahdollisuudet. Ammennettavaa amma-tillisesta koulutuksesta. Saara Patoluoto, erityissuunnittelija, Espoon työväen-opisto. Seminaari pidetään Helsingin suomenkielisessä työ-väenopistossa, ma 27.4. klo 13–16 Helsinginkatu 26, Helsinki.

Vapaa sivistystyö ry

järjestää

Kansainvälistyvä vapaa

sivistystyö -seminaarin

Kansainvälistymisen mahdollisuuksia

vapaan sivistystyön kentällä

E spoon työväenopisto osallistuu tämän kevään Korkeakoulu- ja innovaatiotutkimuksen päiville,

joiden aiheena on ”Avoin tiede ja avoin koulutus?”.

Avoin tiede on korkeakoulumaailman ajankohtainen ihanne. Sen tavoite on saattaa tutkimustulokset sekä tutkimuksessa käytetty data ja menetelmät kaikkien tarkasteltavaksi ja käytettäväksi. Keskeinen keino on hyödyntää avointen sähköisten tietoverkkojen mah-dollisuuksia. Avoimuus on tärkeä arvo myös suoma-laisessa koulutuksessa. Koulutuksen tulisi olla kaik-kien tasavertaisesti saavutettavissa.

Toteutuuko avoimuus tieteessä ja koulutuksessa? Asiasta keskustellaan kahden päivän ajan Helsingin yliopiston ja usean tiedeyhteisön yhteistyönä järjes-tämässä seminaarissa. Espoon työväenopiston reh-tori Tarja Lang pitää tapahtumassa keynote-puheenvuoron ja projektikoordinaattori Heli Mäke-läinen ryhmätyöesityksen.

27.–28.4.2015. Tieteiden talo, Helsinki.


keskustelemassa tieteen

ja koulutuksen

avoimuudesta

Avoin tiede ja avoin koulutus

ESPOON

TYÖVÄENOPISTO

SEMINAAREISSA



H elmikuun puolessavälissä talvi koetteli lempeästi,

mutta Espoon työväenopiston liepeillä parveili

paksuun toppaan ja villamyssyihin sonnustautu-

neita vieraita. Vieraat olivat saapuneet eri puolilta Euroop-

paa, yhteensä yhdeksästä eri maasta, Real life language

learning -hankkeen kaksipäiväiseen tapaamiseen. Vieraat

tulivat Espooseen tutustuakseen isäntäorganisaatioon ja

espoolaiseen tapaan tehdä työtä maahanmuuttajien paris-

sa.

Torstai oli varattu talon oman toiminnan ja muiden espoo-

laisten tahojen esittelyyn. Tiimivastaava Anne Rasskasov

avasi tapaamisen esittelemällä Espoon työväenopistoa ja

erityisesti opiston maahanmuuttajakoulutusta. Kun oppilai-

tos oli esitelty, oli opiskelijoiden vuoro. Nuorten maahan-

muuttajien MANU-koulutusryhmän opiskelijat Mari Paavel,

Tayseer Alfuqara, Bogdan Podliesnyi ja Yasir Al-Gburi ker-

toivat, millaista on olla kielenoppijana Suomessa. Opiskeli-

jat olivat valmistelleet opistotalon auditorion eteen näytte-

lyjulisteet, joissa kerrottiin Suomesta ja suomalaisesta

kulttuurista opiskelijoiden näkökulmasta.

Hankevieraita Euroopan kaikilta nurkilta

Seuraavaksi aamupäivän ohjelmassa olivat Espoon kirjas-

ton kirjastonhoitaja Jasmin Lappalainen ja Luetaan yhdessä

-verkoston vapaaehtoiset Leena Toivanen, Tuula Orantie ja

Marja Paukku, jotka kertoivat omasta toiminnastaan

maahanmuuttajien kanssa. Opiston tuntiopettaja, Doinita

Negruti, esitteli vieraille laatimansa koulutuspaketin, jon-

ka avulla maahanmuuttajat voivat tutustua perusteellisesti

Suomessa toimiviin vapaaehtoisjärjestöihin. Kaikkein tär-

keintä oli esitellä, mitä meillä opistossa voi tehdä. Suun-

nittelijaopettajista Minna Kattelus piti iltapäivän aluksi vie-

raille työpajan kuvataiteen opetuksesta maahanmuuttaja-

koulutuksessa. Tämän jälkeen luku- ja kirjoitustaidotto-

mien ryhmässä opettava Katriina Leppänen kertoi, minkä-

laisia tekniikoita on kokeiltu ja mitä on tehty kädentaitojen

opetuksessa. Päivän lopuksi ryhmä siirtyi Tapiolaan, missä

he pääsivät osallistumaan Johanna Lehtinen-Schnabelin

johtaman maahanmuuttajakuoron harjoituksiin. Aluksi

vieraat luulivat seuraavansa treenejä turvallisesti takapen-

kiltä, mutta aika pian suomen kieltä taitamattomat matka-

laiset lauloivat sydämensä kyllyydestä lastenlauluja ja suo-

malaisia kansanlauluja.

Teksti: Laura Hartikainen & kuvat: Mikaela Mandalios


Perjantaipäivää vietettiin hankkeen parhaiden käytäntöjen

(best practices) parissa Nuuksion Haltiassa. Real life langu-

age learning -hankkeessa on etsitty hyviä käytäntöjä maa-

hanmuuttajien toisen kielen oppimiseen muualla kuin for-

maalissa kielenopetuksessa. Kielitaito on avainasemassa

kotoutumisessa. Nykyisin kielenopetuksen lähtökohtana

on alusta lähtien vuorovaikutus ja kielitaidon toiminnalli-

suus. Kielen tunneilla puhutaan, kirjoitetaan, luetaan ja

kuunnellaan, ja taustalla on ajatus, että opiskelijat osaisivat

ja uskaltaisivat toimia kielen avulla oikeissa kielenkäyttöti-

lanteissa. Hankkeen tavoitteena on aktivoida opettajia ja

opiskelijoita ymmärtämään, että kieltä täytyy käyttää alus-

ta alkaen muuallakin kuin luokassa. Aktiivisuuteen luokan

ulkopuolella liittyy myös muita hyvän kielenopiskelijan

tuntomerkkejä, kuten oppimisstrategioiden kehittyminen,

kyky analysoida opittua ja arvioida itse oman oppimisen

etenemistä.

Real life language learning -hankkeen vahvuutena on, että

kumppanit edustavat hyvin erilaisia maita ja organisaatioi-

ta. Oppilaitoksissa voidaan tehdä asioita tietyllä tavalla,

vapaaehtoisjärjestöissä kynnys on matalammalla. Koke-

musten vaihto ja tutustuminen erilaisiin toimintaympäris-

töihin on ollut avartavaa. Hankkeessa on testattu muiden

kumppaneiden hyviä käytäntöjä, ja tämän tuloksena on jo

kehitetty omaa toimintaa.

Perjantaina työskenneltiin myöhään iltapäivään. Lounaan

yhteydessä tutustuttiin Haltian luontonäyttelyyn ja siellä

mieleen muistuivat kuorolauluista tutut suomen kielen

sanat, kuten mäyrä ja hämähäkki. Lunta oli vähän, mutta

pari pientä lumiukkoa nousi takapihalle. Illansuussa hanke-

matkalaiset nousivat bussiin ja katosivat helsinkiläisiin ho-

telleihin ja putiikkeihin etsimään kotiinviemisiä. Ja me

emännät ihmettelimme työntäyteisten päivien jäljiltä, vie-

läkö tapaamisen jälkeistä elämääkin on olemassa.

Maahanmuuttajakuoron harjoitukset Tapiolassa 12.2.2015. Eturivissä kuorolaisia ja takarivissä hankevieraita.

K aikista meistä tulee joskus vanhoja, jos onni käy, mutta nuorena ja vetreänä sen tiedostaa vain teo-riassa. Askelko painaisi? Näkökö hämärtyisi? Mui-

den ehkä, enhän minä muutu.

Palveluiden ja tavaroiden suunnittelun pitäisi lähteä asi-akkaan näkökulmasta, mutta suunnittelijat suunnittelevat yleensä itsensä kaltaisille, keski-ikäisille ja keskikokoisille ihmisille, joiden aistit toimivat keskimääräisesti. Ongel-maan on kehitetty maailmalla nerokkaita ratkaisuja, joista yksi on saksalaisen Meyer-Hentschel-instituutin 19 vuo-den tutkimustyön tulos, Age man -ikäpuku.

Ikäpuvussa saa kokea, miltä tuntuu, kun jäsenet jäykisty-vät, selkä painuu kumaraan ja liikkeet tuntuvat raskailta. Keksintöä ovat käyttäneet esimerkiksi autojen ja kodinko-neiden valmistajat.

Esteettömyyskoulutuksiin erikoistunut yritys Avaava toi Age man -ikäpuvun työväenopiston Seniorit-kehittämispäivään. Henkilökunnalla oli mahdollisuus ko-keilla, miltä tuntuu olla suunnilleen 75-vuotias. Osaam-meko suunnitella koulutuspalveluitamme ikäihmisiä var-ten?

Hämärtää ja häikäisee

Age man -pukuun kuuluu jäykistävä korsetti, jalkapainot, painavat takki ja housut, ääniä vaimentavat korvasuojat, näkökenttää muuttava maski sekä hienomotoriikkaa huo-nontavat sormikkaat. Sen käyttäjä näyttää astronautilta mutta kokee painovoiman raskaana.

Ikään liittyvät muutokset tapahtuvat normaalisti pikkuhil-jaa ja niihin ehtii tottua. Yhdessä hujauksessa vanhenemi-nen hätkähdyttää.

Tuntuu hassulta, että näkö on huonompi ja värit himme-nevät mutta kirkas valo kuitenkin häikäisee tavallista häi-ritsevämmin. Kirjan sivun kääntämiseen menee hetkinen. Jos joku tönäisee, tasapainoa on vaikeaa säilyttää. Pää ei käänny sivusuunnassa. Kun ei kuule hyvin, tulee helposti itsekin korottaneeksi ääntään.

Pukua kokeilleet huomasivat, että Mäkkylän aulan sohvat upottavat ja ylösnousu on hieman kömpelöä, mutta baari-jakkarat pöydän ääressä ovat yllättävän kätevät. Opinto-ohjelman otsikot erottuvat, leipätekstistä ei saa mitään selvää. Erillisen ikäihmisten oppaan isompi fontti on to-della tarpeen!

Aikahyppy Mäkkylän aulassa

Miltä tuntuu olla vanha?


Jaksaako opetuspäällikkö Annukka Wiikinkoski kipittää tuttuun tahtiin ikämiespuvussa?

Puvun kokeilu on mielenkiintoista ja hauskaakin, mutta sen riisuminen on helpotus.

”Ahdistaisi pitää tätä yhtään pitempään”, monet pukua kokeilleet kommentoivat.

Esteetön on turvallista kaikille

Esteettömiä palveluita tarvitsevat ei ole mikään margi-naaliryhmä. Suomessa, Euroopan nopeimmin ikääntyväs-sä maassa jo joka neljäs on yli 65-vuotias. Avaavan es-teettömyyskonsultin Marjo Kiven mukaan liikkumisestei-siä on noin 10 prosenttia väestöstä, minkä lisäksi meillä on noin 800 000 kuulovammaista ja 80 000 näkövammais-ta. Mitä pidemmälle lääketiede kehittyy, sitä enemmän vammaisia on. Esimerkiksi onnettomuuksista selvitään yhä useammin hengissä, vaikka ei välttämättä ehjinä.

Lainsäädäntö velvoittaa julkisia palveluita esteettömyy-teen. Esteettömyydessä kyse on yleensä enemmän asen-teesta ja oivalluksesta kuin rahasta. Esteettömyys on oi-keastaan taloudellista, sillä se ei vaikeuta nuorempien tai vammattomien ihmisten liikkumista vaan päinvastoin tekee ympäristöstä heillekin turvallisemman.



”Toivottavasti saamme kaikki vanhentua ja elää lop-puun saakka sellaista elämää kuin haluamme, ja että

yhteiskunta tukee meitä siinä”, Marjo Kivi toivoo.

Mistä sitä maitokahvia tulikaan? Eveliina Allonen yrittää käyttää kahviautomaattia.

Luokassa on induktiosilmukka, joka auttaa kuulovammaista kuulemaan vain sen, mitä puhutaan mikrofoniin. Opettaja osaa käyttää induktiosilmukkaa.

Akustiikka on miellyttävä eikä tilaan kantaudu melua ulkopuolelta.

Viestinnän kieli on selkeää yleiskieltä. Asiakkaat voivat ottaa yhteyttä opistoon puhelimella, sähköpostilla sekä paikalle tulemalla. Verkkosivut koodattu siten, että niitä voi lukea sähköisellä apuvälineellä. Esitteiden tekijät hallitsevat esteettömän graafisen suunnittelun perusperiaatteet, millaista fonttia ja värejä

on parasta käyttää.

Näköympäristö toimii: ei törmäys-, kompastumis-, liukastumis-, kaatumis- tai putoamisvaaraa. Valaistus on kunnossa, ei heijastuksia eikä häikäiseviä valoja. Ympäristön tummuuskontrastit helpottavat hahmottamista: seinä erottuu lattiasta ja kalusteet taustasta. Vinkki: Ota painotuotteesta tai tilasta mustavalkovalokuva, niin voit varmistaa, että värien kontrasti on myös

heikkonäköiselle riittävä.

Pääsisäänkäynti on esteetön. Opetustilaan pääsee tarvittaessa hissillä ja vessaan pyörätuolilla. Kalusteet ovat säädettäviä ja niiden ympärillä on tilaa liikkua apuvälineillä. Ikäihmisille on tarjolla vähän kor-

keampia tuoleja tai tuoleja, joissa on käsinojat, koska niistä on helpompaa päästä ulos.

Tiloissa on pistekirjoitusopasteet ja valkoisen kepin käyttäjille tärinäraidat maassa. Pöydät ovat ympyrän muodossa, jolloin kaikki näkevät toistensa suut. Valaistus on tasainen ja esiintyjään on kohdistettavissa häikäisemätön valo.

Millainen olisi esteetön opisto?

Teksti: Saara Patoluoto



Vaalikeittiö 17.03.15

Vaalikeittiö päivä oli jo-

tain uutta ja innostava minulle jossa me teimme erilaisia suomalaisia

ruokkia niin kuin punajuuurisalaatti, savuporo-perunasosekeitto, pork-

kanafocaccia leipä ja niin edelleen, politikkojen ja opiskelijoiden hyvässä

seurassa me juttellimme poliisista asioista ja jotkut opiskelijat pystyivät

ilmaisemaan mitä mieltä me olemme suomen politiikasta ja poliitikot

kuuntelivat meitä tarkasti ja he yrittivät selventää epäilyksiä. Me olim-

me iloisia yhdessä kun me vietimme aika juttelemalla ja valmistamalla

ruokaa kaikki olivat ystävällisiä, se oli hieno päivä. Kiitos paljon opettajil-

le, poliitikoille, opiskelijoille ja kaikkialle jotka tekivät mahdolliseksi....

Adriana Martínez N. Meksiko

Teouta ja Viet Tommi

Läntisen halissa

Vaalikeittiö 2015



J yväskylän yliopiston professori Juha Hakala luennoi Espoon työväenopiston kehittämis-

päivässä 27.3. työhyvinvoinnista. Hakalan ai-heena oli muun muassa se, kuinka löytää tasa-paino työn aiheuttamien paineiden ja työn palkitsevuuden välille.

Työssä pahoinvoinnin kasvua on Hakalan mu-kaan selitetty sillä, että tietotyöstä ei tule ha-vaittavaa palkintoa. Vireillä on yhtaikaa monia asioita, joita saadaan päätökseen vain harvoin. Käsityöläinen saa aikaan esineen, jota voi pitää kädessä, siivooja voi ihailla puhdasta jälkeä, mutta tietotyön tulokset eivät ole konkreettisia saati kauniita. Tuntuu ikävältä, jos tulos vain uppoaa jonnekin eikä siitä jää mitään merkkiä historiaan.

Toinen tietotyöläisen tyypillinen murhe on hallinnan tunteen menettäminen, mikä johtuu siitä, että työtä koetaan olevan määrällisesti liikaa tai se koetaan laadullisesti liian vaikeaksi. Häiriöt, epävarmuus ja tavoitteiden epämääräi-syys lisäävät työn painetta. Esimerkiksi sähkö-posti keskeyttää työn tekemisen tutkimusten mukaan vähintään neljäksi minuutiksi, vaikka siihen ei vastaisikaan.

”Ihminen reagoi tällaiseen primitiivisesti. Hän jatkaa työpäivää, tekee illalla. Tilan-netta ei pitäisi päästää tähän, koska sil-loin ollaan uupumiskierteen alkupäässä”, Hakala sanoo.

Hän ei usko että protesti tai muutoksen vaatiminen on ratkaisu modernin työelämän paineisiin vaan neuvoo etsimään henkilökoh-taisia selviytymisstrategioita. Työtä voi esimer-kiksi organisoida poikkeavalla tavalla ja käyttää hyödykseen omia vahvuuksiaan. Joku hoitaa asiat kätevimmin puhelimella, toinen sähkö-

Työhyvinvointia omilla strategioilla

postilla. Onnistumisen kokemuksia voi lisätä sillä, että asettaa työlle selkeät tavoitteet ja keskittyy niihin.

Hakala myös kysyy, tarvitseeko kaikkea suo-rittaa kympin arvoisesti. Jos antaa koko ajan kaikkensa, sitä ei jaksa loputtomiin. Jokaisessa työssä on Hakalan mukaan ”turmaraja”, pakol-linen suoritustaso. Ehkä se riittäisi välillä? Tur-marajalla työskentelemällä työssä jaksaa pi-tempään ja pystyy panostamaan enemmän tehtäviin, jotka vaativat sitä.

Hakala kertoo itse jakavansa työt eri pinoihin. ”On töitä, joihin pitää panna koko sydän. Ja on myös seiskan ja viitosen töitä.” Se on sitä prio-

risointia. ”On töitä,

joihin pitää

panna koko

sydän. Ja on

myös seiskan

ja viitosen

töitä.”

1. Paikanna työhyvinvointisi uhat ja etsi henkilökohtaisia selviytymisstra-tegioita.

2. Selkeytä työsi tavoitteet ja keskity niihin.

3. Tee työsi tuloksia näkyväksi ja kerro niistä toisille.

4. Tutustu työkavereihin ja jaa positii-vista palautetta.

5. Lähde ajoissa kotiin.

K unta10 on Työterveyslaitoksen tekemä

työhyvinvointitutkimus, jossa kartoite-

taan henkilöstön hyvinvointia kymme-

nessä eri kunnassa. Tutkimuksen kohderyhmään

kuuluu noin 90 000 työntekijää eli keskisuuren

kaupungin verran ihmisiä! Espoon kaupunki on

yksi tutkimuksen osallistuvista kaupungeista ja

työväenopisto on osallistunut siihen vuodesta

2008 alkaen. Tutkimus on kattava ja luotettava

katsaus suomalaisten kuntatyöntekijöiden ar-

keen, haasteisiin ja työn palkitsevuuteen.

Viimeisin tutkimusaineisto kerättiin loka-

marraskuussa 2014 ja uunituoreet tulokset jul-

kaistiin helmikuussa 2015. Tänä vuonna tutkimus

ajoittui työväenopistossa mielenkiintoisesti orga-

nisaatiomuutoksen yhteyteen ja samalla osallis-

Työhyvinvointi tarkastelussa

Kunta10-tutkimuksen valossa

tuimme siihen viimeisen kerran. Omnian organisaatiossa

työhyvinvointia mitataan INKA-työyhteisökyselyllä.

Tutkimuksen tuloksissa oli nähtävissä muutosaika. Työ

koettiin kuormittavammaksi ja ennakointi vaikeammaksi

kuin ennen. Tulosten perusteella valittiin henkilöstön ja

henkilöstöryhmän yhteistyönä kolme työhyvinvoinnin

kehittämiskohdetta: yhteisöllisyyden ja ilmapiirin paranta-

minen, päätöksenteon oikeudenmukaisuus sekä työpai-

neiden vähentäminen ja palkitsevuuden lisääminen. Ke-

hittämiskohteiden toimenpiteet ovat vielä 16.4. asti auki

kommenteille osoitteessa http://bit.ly/19LUOs6 .

Kannahan kortesi kekoon ja kerro miten ylläpidämme ja

parannamme hyvinvointiamme työväenopistossa!

Teksti: Hanna Käkönen

Kuvat: v. 2013 työhyvinvoinnin päivä


http://bit.ly/19LUOs6


09.30–10.00

10.00–11.30

11.30–12.15

12.15–15.30

Kuulemme Young Ones

-hankkeen tutkimuksen

tuloksista ja osallistumme

työpajaan, jossa käsittelem-

me konkreettisia ja tärkeitä

perusasioita nuorten palve-

lemiseksi ja tavoittamiseksi.

Opiston ajankohtaisia asioita

15/30 Research. Nuoret asiakaskohderyhmä-

nä - tutkimustulokset

lounas

15/30 Research. 5 tietä nuorten tavoitta-

miseksi - työpaja

Pe 24.4.2015

Mäkkylä, auditorio

sisin 2015-2

Documents