sodankylän rotarysanomat 2016

Sodankylän Kesäkuu 2016

Pääkirjoitus s.2Suomen Namibian suurlähettiläs Anne Saloranta vieraili Sodankylässä s.2Sodankylän Rotaryklubin50-vuotisjuhlien kuvakavalkaadi s.3Kuinka minusta tuli rotari, takaisin kotiseudulle tutustumaan paikallisiin ihmisiin s.4Testaa tietosi Sodankylän henkilöhistoriasta s.5Robyn Australiasta vaihto-oppilaista ensimmäinen s.6Rotaryillanviettoa Eino Korven mökillä Kiurujärvellä 1979 s.6Pentti Aarnio muistelee s.7Piirikuvernööri 1985-1986 Veikko Haakana muistelee s.8Sodankylän Rotaryklubissa nuorena rotarina ja vähän vanhenpanakin s.9Sodankylä Puukkopitäjä s.10Miljoona linnunpönttöä s.11Paavon polun kunnostus jatkuu s.11

Kuv

at P

ertt

i Su

kuva

ara

Sodankylän Rotaryklubi

50vuotta

1966 – 2016

2 S o d a n k y l ä n

JUHLAVUOSI

Jussi Hailapresidentti 2015-2016Sodankylän Rotaryklubi ry

Hyvä lukija. Kuten muualtakin tästä lehdestä käy ilmi, Sodankylän Rotaryklubi ry täytti tänä vuonna 50 vuotta. Klubi vietti juhlavuottaan ”työn merkeissä”. Yhtenä tavoitteistamme oli yhteyden vahvistaminen paikalliseen nuorisoon. Aloitimme liikennetempauk-sella koulujen alkamispäivänä. Seisoimme turvaliivit päällä risteyksissä koulujen lähellä ja kiinnitimme autoilijoiden huomiota lasten määrän lisääntymi-seen liikenteessä.

Syyskuun lopulla jaoimme järjestömarkkinoilla ilmaisia ilmapalloja lapsille.

Marraskuussa opo järjesti meille tilaisuuden esitellä yläkoulun ysiluokkalaisille muutamia omia ammattejamme, ja sitä kuinka itse kukin olemme ammatteihimme päätyneet. Ajatuksena oli rohkaista nuoria tekemään hyviä valintoja omassa elämässään ja tukea heidän uskallustaan asettaa päämäärät korkealle.

Huhtikuussa saimme Sodankylän Rotaryklubin ensimmäisen vaihto-oppilaan, nykyisen Suomen Namibian suurlähettiläs Anne Salorannan vieraile-maan vanhalla koulullaan. Hän kertoi yläkoululaisille omasta vaihto-oppilasvuodestaan USA:ssa ja siitä, miten hän ylioppilastutkinnon jälkeen halusi opis-kelemaan Amerikkaan. Hän suuntautui sitä kautta kansainväliselle uralle. Anne on oiva esimerkki

ihmisestä, joka on uskaltanut asettaa tavoitteet korkealle ja halunnut määrätietoisesti työskennellä niiden saavuttamiseksi.

Oppilaat olivat valmistautuneet erinomaisen hienosti hänen tuloonsa. He olivat ottaneet selvää hänestä ja hänen työstään suurlähettiläänä. Seinälle oli piirretty hieno, aivan näköinen kuva ja selostus, joka kertoi henkilöstä ja hänen asemamaastaan Namibiasta.

Huhtikuussa näytimme Lapinsuussa kunnan ala-

koululaisille Marko Röhrin elokuvan ”Metsän tarina”. Varsinkin sivukylien lapset olivat innoissaan koulu-päivästä kirkolla. Kunnan sivistystoimelle suuri kiitos koululaisten kuljetuksen järjestämisestä.

Rotaryn tehtävä on palvella lähellä ja kauka-na. Toivottavasti nämä tämänvuotiset paikalliset hankkeet ovat vahvistaneet lasten ja nuorten uskoa hyvään tulevaisuuteen.

Seuraavalle vuodelle me suunnittelemme jotain uutta ja toteutamme hyväksi koettua.

Perustamiskirja.

Anne Saloranta (os. To-lonen) oli ensimmäi-nen klubimme valitsema vaihto-oppilas lähetet-täväksi ”suureen maail-maan”, joka tässä tapa-uksessa tarkoitti Ameri-kan Yhdysvaltoja vuonna 1982. Hänen tilalleen saimme nuoren neidon Robyn Australiasta.

Anne oli kiinnostunut kansainvälisestä opiske-lusta ja työstä. Illinoisin osavaltion Galesburg’in kaupungissa hän sitten jatkoi lukio-opiskeluaan.

Paluunsa jälkeen, suoritettuaan ylioppi-lastutkinnon, hän halusi

Suomen Namibian suurlähettiläs Anne Saloranta vieraili Sodankylässä

edelleen jatkaa opiskelua ulkomailla. Niinpä hän otti asioista selvää ja sai Suo-mi-Amerikka-seuralta opiskelustipendin saman kaupungin Knox Collegeen. Sen jälkeen hän opiskeli Tampereen yliopis-tossa maisterintutkinnon ja pääsi töihin Unicefin tehtäviin Namibiaan.

Kahden ja puolen vuoden työskente-lyn jälkeen hän hakeutui ulkoministeriön

Anne Saloranta vieraili Aleksanteri Kenan koululla puhu-massa Namibiasta ja suurlähettilään tehtävistään.

Anne Saloranta ja So-dankylän Rotaryklubin presidentti Jussi Haila. Takana oppilaiden te-kemiä tehtäviä Nami-biasta.

Täysi auditorio kuunteli suurlähettilään esitystä tarkkaa-vaisena, eturivissä oikealla Anne Salorannan puoliso Kari Saloranta. Kuvat Pertti Sukuvaara

diplomaatin valmennus-kurssille. Työskennelty-ään monissa asemapai-koissa, hänet nimitet-tiin v. 2011 Namibian suurlähettilääksi. Tässä ominaisuudessa hän vie-raili huhtikuussa 2016 Sodankylän kouluissa

osana klubin 50-vuotisen juhlavuoden tapahtu-mia kertomassa omista kokemuksistaan vaihto-oppilaana ja sen merki-tyksestä hänen omalle uralleen.

3S o d a n k y l ä n

HOTELLI LUOSTOTUNTURI 23.4.2016

Sodankylän Rotaryklubin 50-vuotisjuhlien kuvakavalkaadi

Juhlatilaisuuteen oli koottu pienimuotoinen näyttely rotareiden historiaesineistöstä. Sivun kuvat Pertti Sukuvaara

Sodankylän Rotaryklubin kunniajäsen Pentti Aar-

nio ja Piirin 1400 kuvernöörin rouva Leila Risteli

Juhlassa jaettiin PHF-tunnustuksia ansioituneille rotareille. Vasemmalla kuvernöörin puoliso Leila Risteli, Pertti Sukuvaara, Raisa Pihajoki, Ossi Pihajoki, Kaija Rantala, Jussi Haila ja piiriku-vernööri Juha Risteli.

Jussi Haila ja piirin kuvernööri Juha Risteli (oik) keskustelevat juuri ennen tilaisuuden avausta.

Kummiklubimme Kemijärven Rotaryklubin edus-tajina olivat Lasse Ketonen ja Markku Harju.

Juhlien ohjelmanumeroista vastasivat tasok-kaasti klubin omat jäsenet Marja-Leena ja Eero Magga.

Klubi muisti tasasavuosia täyttäneitä. Vasem-malta Seppo Penttinen, Tauno Turunen, Brita Turunen ja Jussi Haila.

Tauno Turunen pitämässä juhlapuhetta.


Pertti Sukuvaara

Lukion jälkeen sain olla talven -69 taidetta teke-mässä Taloselan Lassen koruverstaassa. Sitten armeijaan. Armeijan ai-kana muu perheemme muutti töiden perässä Ruotsiin. Eikä tietoakaan mikä minusta tulisi iso-na. Niinpä kun armeijas-ta rahattomana pääsin, niin suunnistin Ruotsiin kesän ajaksi tienaamaan ja sitten takaisin Suo-meen, että voisin jotain lähteä opiskelemaankin.

Helsingissä syksyllä täytyi ruveta töihin ja miettimään mistä opis-kelupaikka. Se löytyi viimein Teknillisestä Opistosta ja vuonna -77 valmistuin insinööriksi koneensuunnittelun alal-ta. Helsingin kivikylästä en työpaikkaa suostu-nut ottamaan, sillä halu oli palata takaisin niin pohjoiseen kuin mahdol-lista. Siihen vaikuttivat voimakkaasti harrastuk-set: luonto, vaeltami-nen ja kalastus. Ensin tosin vain Riihimäelle vuodeksi, sieltä sitten jo Kauhajoelle viidek-si vuodeksi, ja viimein syksyllä -84 kotiseudulle Sodankylään.

15-vuotta olin ollut jo poissa kotiseudulta. Kou-lukaverit ja muut tutut olivat kadonneet. Itse kukin työn perässä ete-lään taikka Ruotsiin. Pari kolme vuotta tein työtä lihanjalostustehtaalla, itselleni aivan toisenlai-sella alalla kuin mihin olin kouluni käynyt. Ke-sällä -87 päätin perustaa oman suunnittelutoi-miston yhden miehen yrityksenä. Tiesin, että asiakkaani tulisivat ole-maan pääosin etelässä. Se tietäisi paljon yksi-näistä työtä, matkuste-lua ja vain ammatillisia ihmissuhteita.

Päivänä muutama-na poikkesin ostamassa pari kuksaa liikelahjoiksi Pöyliön Maurilta hänen kuksapajastaan. Mauri tunsi rajanaapurinsa ja tietenkin kyseli, mitä meinasin alkaa puuhaa-maan, kun oli kuullut, että olin aloittamassa omaa yritystäni. Kerroin suunnitelmistani ja kou-lutuksestani. Siitä juttu laajeni, sillä Maurilla oli suunnitelmia tehdä uusia tuotteita, mutta hän tarvitsisi siihen spesiaa-likonetta. Syksyn aikana tuota ongelmaa tutkit-

Kuinka minusta tuli rotari,takaisin kotiseudulle tutustumaan paikallisiin ihmisiin

tiin ja hieman laskettiin kustannuksia ja riskejä. Ei siitä sitten kummin-kaan asiassa edetty, kos-ka tuotteen kysyntäarvio oli suhteellisen pieni. Noita alustavia keskus-teluja käydessä Mauri kuitenkin kysäisi jossain vaiheessa, kiinnostaisiko minua rotarytoiminta.

Rotaryto iminta – ”joku herrakerho”. Mi-näkö lähtisin istumaan kokouksiin ravintolaan puku päällä ja kuunte-lemaan jotain politiikkaa taikka viiniarvosteluja tai metsästysseurajuttu-ja. Ei taida minulla olla siihen edellytyksiä ja tuskin kiinnostustakaan,

ajattelin. Kohteliaisuu-desta kyselin kuitenkin mitä siellä tehdään ja minkälainen harrastus se olisi. Ja Mauri kertoi.

- Se on maailmanlaa-juinen palvelujärjestö. Siihen kutsutaan henki-löitä, jotka edustavat kukin omaa ammatti-alaansa ja sen alan tie-tämystä. Klubi kokoon-tuu joka viikko kerran viikossa.

Kokouksen ohjelma on vakio. Kokous aloite-taan lyhyellä ruokailulla ja sen jälkeen käsitel-lään klubin yleisiä asi-oita.

Sitten joku jäsenistä pitää vuorollaan omasta

ammattialastaan ajan-kohtaisen alustuksen, jossa kertoo sen alan viimeistä kehitystä. Tä-män jälkeen voidaan vielä keskustella samas-ta aiheesta ja kysellä lisätietoja. Klubissa väl-tetään politiikasta ja uskonnosta puhumista, sillä klubin periaatteiden mukaan palvelemme toi-siamme ammatillisesti ja annamme kaikkien pitää omat vakaumuksensa. Kokous on ohi puolessa-toista tai kahdessa tun-nissa. Tosin kun aiheet ovat mielenkiintoisia ja alustus hyvä, niin osa jäsenistä saattaa jää-dä pitemmäksikin aikaa

keskustelemaan aihees-ta. Mauri kertoi lisäksi, ketä klubissa oli jäseninä ja että klubiin kutsuja

toimisi ikään kuin uuden jäsenen kummina ja opastaisi aluksi klubin toiminnoissa. Samoin hän kertoi, että kun rotaryjärjestö on maa-ilmanlaajuinen, niin jo-kainen jäsen on tervetul-lut minkä tahansa muun klubin kokoukseen missä päin maailmaa tahansa.

Lupasin miettiä asiaa. Keskustelin asiasta vai-monikin kanssa. ”Jaa, että sinuako on kutsuttu oikein ”munamarttoi-hin” jäseneksi. Ja mitä

sinä siellä teet. Ja mitä se sinulle antaa.”

No näitä minäkin mietin. Oppisihan siinä tuntemaan kolmisen-kymmentä uutta ihmis-tä. Saisi ehkä uusia ys-täviä. Oppisi tuntemaan uusia ammatteja, ajan-kohtaisia tietoja erilai-sista asioista. Saisi ehkä sitä kautta uusia asiak-kaita, uusia kontakteja työelämää varten. Olisi mahdollista oppia tunte-maan saman alan ihmisiä eri puolilta maata. Ja muista klubeista löytyisi taas uusia tuttavuuksia, asiakkaita ja tietoja. Eikä se vaatisi kuin puoli-toista tuntia viikossa. Ja sekin säännöllisesti aina samaan aikaan. Olisi helppo muistaa. Ehkä tämä sopisi minulle.

Seuraavalla kerralla tavatessamme, Mauri ehdotti, että tulisin jo-honkin kokoukseen, niin näkisin ja tutustuisin asi-aan. Minua vielä epäilyt-ti sitoutuminen ja sekin, että joutuisin olemaan välillä reissuilla ja siten poissa. ”Mutta voithan aina vierailla jossakin toisessa klubissa, kun olet reissussa. Siitä saa paikon, eli se lasketaan kokouksessa läsnäoloksi. Lähde nyt vain tutustu-maan”

Tuli sitten luvattua.

Pertti Sukuvaara, Raija Sukuvaara ja Leena Postila piirikonferenssissa Rovaniemen Articumissa keväällä 1993.

Pertti Sukuvaara luennoi viikkokouksessa puukoista ja niiden teosta. Kuva Kari Paajanen


Kuinka minusta tuli rotari,takaisin kotiseudulle tutustumaan paikallisiin ihmisiin

Ja Mauri lupasi soittaa minut matkaan, kun seuraava kokous olisi vuorossa. Niinpä menin ja kokous oli juuri sitä mitä hän oli kuvaillut. Ei se ollut tärkeilyä, ei pikkutakkia ja kravattia muilla kuin vanhemmilla herrasmiehillä, joilla se kuului normaaliin työ-asuun. Itse tilaisuus oli rento. Ensin oli edullinen ruokailu ja vapaata kes-kustelua, ruoan jälkeen lyhyet kokousasiat ja sitten yhden jäsenen alustus omalta toimialu-eeltaan ja sen jälkeen hyvinkin vilkas ja vapaa-muotoinen keskustelu.

Seuraavalla viikol-la kokous jäi käymättä pelkästään saamatto-muuden vuoksi. Taas Mauri soitti ja muistutti. Niinpä menin ja nautin kokouksesta.

Näin meni syksy kun-nes tuli aika valita klu-biin taas uudet toimi-henkilöt klubitoimiin. Uutena jäsenenä sain aloittaa toisena klubi-mestarina virkailijakier-ron. Sen mukana tuli ensimmäinen varsinai-nen hommakin. Minun olisi hankittava klubille uusi viirikaappi. Ensin neuvottelut hotellin kanssa kaapin paikasta. Sen jälkeen suunnittelu ja tarjousneuvottelut valmistajien kanssa. Ti-lannetiedotus klubille ja tilaus sisään. Muutaman viikon päästä asennus kabinetin seinälle ja ensimmäinen tehtävä

Nuoria rotareita silloisen Hotelli Kantakievarin edessä vuonna 1995. Vasemmalta Raija Sukuvaa-ra, Pertti Sukuvaara, Seppo Penttinen ja Pirkko Salokaarto.

klubissa oli hoidettu. Tuo homma s i to i

aloittavan rotarin hy-vin klubiin. Kokouksista tuli mukava tapa ja tar-vittaessa vaimokin piti huolta, etten unohda kokousta. Miten kävi matkatessa? Jouduin reissaamaan aika mone-na viikkona eri puolilla Suomea. Paikkaaminen eri klubeissa oli ensim-mäisen paikon jälkeen selviö. Oli tosiaan antoi-saa vierailla työskentely-

paikkakuntien klubeissa ja kuunnella siellä vas-taavia alustuksia hyvin-kin erilaisista ammatti-aloista ja samalla saada muutama uusi tuttu ja lyhyesti esitellä itsensä ja työnsä.

Nyt kun itselle tulee jo lähes 30 rotaryvuot-ta täyteen, voi todeta, että rotarius on antanut paitsi erittäin paljon tie-toa eri ammattialoista myös useita tosi ystä-viä. Rotariuden kaut-

1) Arkkitehti Ludvig Lindquistin käsialaa So-dankylässä on a) Vanha kunnantalo b) Vanha paloasema c) Sodankylän kirkko

2) Valtion kirjallisuus-palkinnon vuonna 1970 nuorisoromaanilla ”Ki-vinen biisoni” voitti a) Veikko Haakana b) Anna-Liisa Haakana c) Reino Rinne

3) Vuonna 1931 Eelis Anneberg, Auno Mela-mies ja Tuomas Nikka-rinen perustivat a) Sodankylän säästö-pankin b) Sodankylän VPK:n c) Sodankylän osuus- kaupan

4) Luoston matkailu-keskuksen alueelle

TESTAA TIETOSI SOdANKyLäN HENKILöHISTORIASTA

paljastettiin vuonna 1988 muistokivi alueen kehittämisen taustavai-kuttajalle nimeltä a) Arkkitehti Esko Leh-mola b) Maakuntaneuvos Lasse Näsi c) Metsäneuvos Aimo Lifländer

5) Sodankylän historia-kirjan 1 ja 2 kirjoittaja-na toiminut Samuli On-nela teki elämäntyönsä

a) Historian dosenttina b) Maakunta-arkiston johtajana c) Museoviraston aluejohtajana

6) Vuosina 1929-30 Veikko Kangasniemi oli ensimmäinen puheen-johtaja juuri peruste-tussa järjestössä a) Sodankylän Raju b) Sodankylän Pallo c) Lapin Veikot

7) Sodankylän kun-nanvaakuna otettiin käyttöön vuonna 1960. Sen suunnitteli heral-dikkona tunnettu a) Ahti Hammar b) Aarno Liuksiala c) Einari Junttila

8) Sodankylässä ilmes-tyi vuosina 1986-87 paikallislehti Kotikaira.

Sen päätoimittajana toimi a) Tauno Vilen b) Mauno Virtanen c) Tuure Neitola

9) Vuonna 2004 ilmestyi Mediapinta oy:n kustan-tama kirja ”Olettakhan te hulluja”. Sen tekijä on a) Erkki Alajärvi b) Yrjö Suutari c) Vesa Suomalainen

10) Sodankylän Rota-ryklubin ensimmäinen presidentti (puheen-johtaja) vuosina 1966-67 oli a) Erkki Koivisto b) Veikko Haakana c) Uuno Karhu

Oikeat vastaukset löydät sivulta 11

Sinikka Säkkinen 0400 981 392

Kankaat • Ompelimo • Lahjatavarat

AUTO- JA KONEMIESTEN TAVARATALOArho Mäntynen

Jäämerentie 24, 99600 SODANKYLÄPuh. 016 612 980, 045 1220 363

Sompiontie 2, 99600, Sodankylä[email protected]

Meiltä saat mm.- Sähköasennukset- Sähkösuunnitelmat- Sähkötarvikkeet

- Antenniasennukset- ATK-verkostot- tunti- tai urakkatyönä

Reino Pyykkönen 0400 637 988Timo Pyykkönen 040 765 7338

Unarintie 13, 99600 SodankyläPuh. 020 789 0782

[email protected]

SODANKYLÄLAPIN KONETEKNIIKKA OYJÄÄMERENTIE 10Puh. 010 420 22 80MA - PE 9 - 17:00LA 10 - 14:00

Digitaalinen lukitus. Ei paristoja. Ei huolia. Suomalainen iLOQ on maailman ensimmäinen ja ainoa elektroninen lukitusjärjestelmä, joka kehittää tarvitsemansa sähköenergian avaimen työntöliikkeestä.• korkea turvataso • merkittäviä hyötyjä sarjalukostokohteissa • paristoton avain • täysin ohjelmoitavat lukot ja avaimet • helppokäyttöinen • edullinen ylläpitääAvaimia voi lisätä ja poistaa järjestelmästä helposti ja nopeasti, avaimen lisääminen käy vain 15 sekunnissa.

Jäämerentie 25, 99600 Sodankylä[email protected]

Puh. (016) 612 785, 0400 307 630040 500 4900 Fax. (016) 614 229

Sodankylän Lukko on myös valtuutettu iLOG myyjä

ta olen nähnyt, kuinka suuri merkitys nuorelle on saada viettää yksi vuosi vaihto-oppilaana ulkomailla ja miten se antaa lisää valmiuksia menestyä omassa elä-mässään. Olen saanut olla osana auttamassa heitä eteenpäin tuossa heidän elämänsä merkit-tävässä kehitysvaiheessa

. Samalla olen saa-nut olla mukana useissa erilaisissa projekteissa niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin, joissa on saatu aikaan merkittäviä hyviä tulok-sia. Yhtenä suurimmista esimerkeistä lienee Polio Plus kampanja, jota ro-tarit ympäri maailman ovat vetäneet ja tuke-neet tavoitteena saada polio hävitettyä koko maailmasta. Ja nyt tuo tavoite on jo erittäin lähellä toteutumistaan.

Rotary on palvelu-järjestö, jossa yritäm-me palvella toisiamme ja yhteiskuntaa, missä elämme. Annamme it-seltämme pienen hetken joka viikko, mutta saam-me itsellemme kaiken aikaa hyviä asioita tie-don, ystävien, kansain-välisyyden ja erilaisten hankkeiden kautta. Epäi-lin aluksi, kuinka aikani siihen riittää, mutta juu-ri rotariuden kautta olen saanut aikaa ystäville ja erilaisille muille asioil-le, joista olen nyt hyvin tyytyväinen. Kiitokset tästä rotarikummilleni Maurille.


Eino Korvella oli tapa-na pitää oma Rotarye-sitelmänsä kutsumalla rotariveljet vaimoineen kesämökilleen Kiurujär-velle saunomaan. Siellä hän kuvasi rotarien yh-teisiä tilaisuuksia, joista

Rotaryillanviettoa Eino Korven mökillä Kiurujärvellä vuonna 1979

Ylärivillä Kaarlo Katilainen, Iisak Tekoniemi, Jaakko Räsänen, Timo Jääskeläinen, Lars Elvfing, Martti Ruokamo ja Matti Suomela. Alarivillä Olli Heiskanen, Eero Ojala, Mauri Penttinen, Raimo Komaro, Aarne Tuovinen, Hannu Vai-nio, Hannu Särkiö, Veikko Haakana.

ei sitten juuri paljon kuvia muualta ole löyty-nytkään. Eino Korpi oli itseoppinut valokuvaaja, joka myös kehitti itse ottamansa kuvat, niin mustavalkoiset kuin vä-rillisetkin.

HISTORIAA

Veikko Vuontisvaara

Vuoden 1983 tammi-kuun kirpeä pakkaspäi-vä tervehti Australian kesähelteestä matkansa aloittanutta, 18-vuo-tiasta Robyn Neilsonia Helsingin lentokentällä, hänen laskeutuessaan yhteen välietapeistaan matkalla Sodankylään; Sodankylän Rotaryklubin ensimmäiseksi ulkomai-seksi vaihto-oppilaaksi. Ujon pelokas, hätäinen katse etsi jotakin, tie-tämättä oikein itsekään mitä, mutta kun vastaan asteli mittaiseni tyttö ja korvissa soivat sanat ”eloy, Robyn”, oli pelko pois pyyhitty, ja vuosi Suomessa ja Sodanky-lässä oli alkanut. Olim-me klubissa oivaltaneet tulohetken tärkeyden ja lähettäneet Päivi Vuon-tisjärven lentokentälle vastaanottamaan Robi-nia ja ohjaamaan hänet sieltä Sodankylään.

Robynin juuret, su-kupolvien takaa, ovat Norjasta. Ehkäpä juuri siksi hän tuntui niin hy-vin sopivan joukkoomme ja olosuhteisiimme.

Klubin nuorisovaih-toasiamiehenä oli Tau-no Turunen. Robyn asui ensimmäiset kuukaudet Turusilla. Kielitaitoises-sa perheessä hän pääsi hyvin Suomessa elämisen alkuun.

Robyn halusi innol-la opetella puhumaan suomea. Jo kuukausi So-dankylään tulon jälkeen hän klubikokouksessam-me vieraillessaan hän halusi esittää puheen-sa suomeksi. Puheensa hän oli sodankyläläis-ten koulukavereidensa

avustuksella kirjoittanut suomeksi. Kun hän sitten luki tuon puheensa, niin kukaan klubijäsenistä ei ymmärtänyt siitä sa-naakaan. Ihmettelim-me vain, saameako hän puhuu. Mutta Robyn oppi nopeasti tulemaan ymmärretyksi suomen kielellä. Samoin hän oppi kyllä myös hiihtämään, vaikka ensi yrittämäl-lä hän laittoikin sukset väärin päin jalkoihinsa.

Keväällä Robyn tuli asumaan meille. Tyttä-remme kanssa seurus-telu kävi englanniksi, Eevan kanssa väännet-tiin molempia kieliä, ja näin molemmat parsivat toistensa kielitaitoa. Ro-bynin kielitaito kehittyi hyvää vauhtia.

Kesä toi Robynille myös unohtumattomia elämyksiä, joita hän kir-jeissään Australiasta on jälkeen päin muistellut. Klubin vuosijuhla Kor-vasenkummussa oli yksi näistä kokemuksista.

Klubin presidenttinä va-rustauduin lauantaipäi-vänä hyvissä ajoin lähte-mään ”merihinaajalla” Siltaharjusta Vuotson kanavan kautta yli Lokan altaan Korvasenkum-puun. Mukaan olin va-rannut juhlaväen oluet ja muut purtavat. Robyn oli saanut vieraakseen eteläisestä Suomesta kaksi ikätoveriaan, aust-ralialaisia rotaryklubien vaihto-oppilaita, joten seuranani purjehdus-matkallani oli vaimo-ni lisäksi peräti kolme tulisilmäistä Australian kaunotarta.

Siinä olisi ollut aivan tarpeeksi kestämistä yhdelle miehelle, mutta Lokalla nousi vielä eteen ukkosmyrsky. Keinuimme vaahtopäillä – julmilla pauhaavilla aalloilla – ja minä kapteenina ruorissa yritin taiteilla venet-tä lähimpään rantaan turvaan. Törmäsimme sitten Puljusaaren ran-taan. Tytöt syöksyivät rantapusikkoon, mutta

kääntyivät äkkiä kiljuen takaisin pusikon survi-aissääskiparvi kintereil-lään. Saaren tyyneltä puolelta löytyi kota, jonne vaimon kanssa ma-joituimme odottamaan myrskyn laantumista, mutta Australian tytöt linnoittautuivat veneen ahtaaseen kajuuttaan, eivätkä suostuneet enää maihin nousemaan. Siel-lä he sitten viettivät yön visusti sääskiltä ja myrskyltä piilossa, mut-ta uni taisi kyllä olla pe-rin rauhatonta myrskyn röykyttäessä venettä rantakiviin. Klubiveljet taas odottivat Korvasen-kummussa kuivin suin juhlaveneen saapumis-ta – ensin vähän ka-demielelläkin – mutta myrskyn yltyessä pahinta peläten.

Aamulla kuitenkin kaikki selvisi. Vain pieniä aineellisia ja nautinnol-lisia menetyksiä, mutta vastapainona rikkaita kokemuksia. Kanootti-retki Naamijoki/Tornio-

joella taas näytti Roby-nille vesillä seilailun leppoisimmat tuulet ja avoimen kanssakäymi-sen naapurivaltioiden välillä tällä rajattomalla rajalla.

Klubimme ensimmäi-nen vaihto-oppilaslä-hettiläs oli ollut Anne Tolonen. Hän edusti ansiokkaasti klubiam-me vaihto-oppilaana USA:ssa. Niinpä Robyn asui loppuvuoden Annen kotona. Hän tutustui näin kolmen suomalais-perheen elämäntapaan.

Vuodenvaihteessa 1983 -84 Robyn mat-kusti Takaisin Australi-aan. Vuosi Suomessa, Sodankylässä, oli hänelle valtaisa kokemus, joka ei koskaan tule unohtu-maan. Näin hän on nyt usein viestittänyt Aust-raliasta. Suomen kielen hän on kyllä – puhekave-rin puutteesta johtuen – paljolti jo unohtanut.

Helmikuussa 1988 Ro-byn kutsui häihinsä. Pot-kukelkkakelit Sodanky-

lässä olivat kyllä hyvät, mutta Australiassa oli kesä parhaimmillaan, jo-ten kelivaikeuksiin vedo-ten jouduimme kieltäy-tymään kutsusta. Robyn vihittiin 21.3.1988 Stave Plattin kanssa sateisen romanttisen hääpäivän ja häämatkan puitteissa, kuten Robyn kirjoitti.

Robynilla on nyt kaksi lasta, tytöt 7- ja 2-vuo-tiaat. Perheeseen kuuluu myös jo nyt murrosikäi-nen poika. He asuvat 1988 rakentamassaan omakotitalossa. Roby-nin aviomies toimi suu-ren tavarataloketjun lihakaupan hoitajana. Mutta kesällä 1994 Ro-byn kirjoitti: ”Olemme ottaneet pankista paljon velkaa ja ostaneet suu-resta tavarataloketjusta omaksi yritykseksi liha-kaupan.” Kauppa on vilk-kaassa ostoskeskuksessa New Castlessa, puolen tunnin matkan päässä heidän asunnoltaan.

Nyt Robyn kertoo ole-vansa kovasti kiireinen. Perheen hoidon lisäksi oma työ ja kauppaliike yhdessä miehensä, Ste-ven kanssa antaa kovasti työtä. Hän kirjoittaa myös, että he yrittävät kovasti tehdä töitä ja hän toivookin heidän saavan liikkeensä me-nestymään niin, että he saisivat rahaa kokoon niin paljon, että pys-tyisivät koko perheen kanssa tulemaan lomalle Suomeen ja Sodanky-lään.

Robyn kertoo olevan-sa hyvin iloinen siitä, että hänet muistetaan vielä näin monien vuo-sien jälkeenkin ja hän lähettää lämpimiä ter-veisiä ystävilleen Sodan-kylään.

Robyn Australiasta,vaihto-oppilaista ensimmäinen

Robyn per-he nykyään. Vasemmalta Steve, Court-ney, Andrea ja Robyn.

Tämä kirjoitus on kirjoitettu Sodankylän

Rotaryklubin täyttäessä 30 vuotta vuonna 1996.


Liityin Sodankylän Ro-taryklubiin v.1969. Si-ten aktiivisin klubi -toi-mintani osui 1970-1980 luvuille. Niihin aikoihin alkoi luonnonsuojelutoi-minta herätä Suomessa. Kiivainta suojelu oli Hel-singissä ja muissa suu-remmissa kaupungeissa. Oli aatteelle vahingol-lista, että harrastus sai radikaalin luonteen, pai-koilla, joissa luonnosta vähiten oli kokemuksia. Etenkin Lapin olot ja olosuhteet olivat varsin tuntemattomia. Täällä kun väestön pääasialli-sin toimeentulo riippui 80-prosenttisesti met-sästä.

Klubitoimintaani lei-masi tuohon aikaan toi-minta ammattipalve-lukomiteassa. Halusin tuoda esille metsäam-mattikunnan käsityksiä luonnon hoitamisesta ja käyttämisestä. Pidin alustuksia milloin mis-täkin metsänhoito-ai-heesta. Tarkoitukseni oli luoda ymmärtämystä ja siten parantaa veljeyttä. Meillä kyllä oli klubissa paljon samanmielisiä, olihan metsäala yleinen. Luonnonsuojelun hel-sinkiläistä ajattelua oli etelän lehdissä, radiossa ja televisiossa esillä joka päivä ja vuorokauden aika.

Erityisesti televisi-ossa toimittajat suure-na joukkona pyrkivät esittämään käsityksiään asiasta. Lapin radio oli innolla mukana aatteen levityksessä. Ennen pit-kää tietenkin sattui tör-mäys median ja minun välilläni. Olinhan met-sähallituksella töissä. Jouduin usein radion ja television toimittajan kanssa julkisessa sanassa napit vastakkain. Tutus-tuin siihen puoleen in-formaatiosodasta. Tulin huomaamaan, että oli olemassa toimittajavalta eli infokratia. Toimit-tajat pyrkivät osoitta-maan, että he edustavat totuutta ja vain he. Heil-lä oli siihen keinonsa. Tallennetuista ohjelmis-ta saatettiin sanontojani lyhennellä, katkaista osia tai lauseita pois jät-tämällä tai yhdistää mui-hin kuviin tai sanomiin sillä tavalla, että niistä sai muun käsityksen kuin mitä olin tarkoittanut alkuperäisessä ohjel-massa. Jälkitarkastusta esitettävästä ohjelmasta ja mahdollista kieltoani ei koskaan hyväksytty. Huomasin näin tehtävän muillekin. Se oli todellis-ta infokratiaa.

Pentti Aarnio muistelee

Oli toisenlaistakin kansan informointia. Se rehellisesti myönnettä-köön. Tässä myönteisesti suhtautumisessa kunnos-tautui silloinen TV2.

En silloin tajunnut, että osallistuin ns. met-säsotiin eli tietojen erilaiseen esittämiseen metsistä. Näitä oli ym-päri maapallon.

Primäärinen syy met-säsotiin oli taloudellinen kasvu ja vapaa-ajan li-sääntyminen, ympäris-tösuojeluliikkeen kehitys ja yleinen tietämättö-myys metsistä ja asen-teet eli tunneperäisyys. Muistettava on, että silloin kun tunne ohjaa toimintoja, ei mikään tosiasiakaan muuta kä-sityksiä.

Myös huomattava on, että metsäsotien syyt eivät olleet met-sätaloudessa tehdyissä virheissä. Amerikassa ko-vien metsäsotien aikaan todettiin, että kolme neljästä amerikkalai-sesta ei osannut erottaa erämaata eli luonnon-tilaista metsää ja ta-lousmetsää toisistaan. He eivät tienneet, että taimesta kasvaa puu. Keski-Euroopassa nimen-omaan hoidetut metsät herättivät esteettisiä elämyksiä.

Suomessa valtioneu-vosto, eduskunnan tu-

ella, velvoittivat metsä-hallitusta valtion met-sissä liiketaloudelliseen tulokseen

Metsätiede oli edennyt 1900-luvun alkupuolen ajoista ja erityisesti poh-joisimman Suomen osal-ta, jossa valtion metsät pääosin sijaitsivat. Ne oli päästetty vanhenemaan ja siksi tuotto oli pudon-nut luontaista vähem-mäksi. Puun kasvuhan tilavuudeltaan lisääntyy nuorella iällä ja vähenee puun vanhalla iällä. Tuo-ton lisääntyminen riip-puu pääasiassa kasvun lisääntymisestä. Syynä tuoton pienuuteen oli paitsi tiedon vähäisyys, syrjäinen sijainti ja al-keelliset työtavat. Minun metsämiessukupolveni tehtäväksi tuli tuoton lisääminen. Vanhojen männiköiden uudista-misessa ei ollut mitään pulmaa. Niissähän oli jo luontaisesti taimis-to tai taimiaines, ja jos ei ollut, se helposti luontaisesti syntyi. Oli joitakin kuusettumisen alkuvaiheessa olevia männiköitä. Niitä maita kuloteltiin ja viljelyllä saatiin taimetettua.

Kuusikoita ja kuusi- koivusekametsiä oli runsaasti ja niiden uu-distyössä kohdattiin vai-

keuksia. Uusissa tutki-muksissa selvisi, että täällä vallitsevassa hu-midisessa ilmastossa, jossa sataa enemmän kuin haihtuu, kuusikossa muodostuu viileä kellari-ilmasto. Tämä pienil-masto tekee puun tai-men elämisen mahdot-tomaksi. Maan lämpötila

taimen juurten kohdalla ei saavuta kasvukau-den ajaksi +10 astetta, joka on edellytys juuren kasvulle. Tähän kehi-tettiin keinoksi maan lämpötilan paikalliseksi kohottamiseksi auraus. Se oli vaikea luonnon-suojeluväen hyväksyä. Paitsi näkymähaittaa,

televisio ja paikallinen radiotoimitus ja osaksi sanomalehdistö suoras-taan raivostui metsä-miesten tahallisesta piit-taamattomuudesta. Ete-län luonnonsuojelijat ja osa paikallisesta väestä oli sitä mieltä, että maa oli lopullisesti tuhottu auratulla alueella ja että siihen ei kasvaisi kos-kaan mitään. Näillä pai-koilla kasvaa nyt tiheät nuoret metsät ja Lapin metsien kokonaiskasvu on silloiseen verrattuna kaksinkertainen. Ehkäpä tämä on pääsyy siihen, että metsäsota täältä on vaiennut vähäiseksi.

Muistan pitäneeni ro-tarykokouksessa alus-tuksen ja esitelmän aiheesta: Miksi metsiä aurataan.

Ennen metsäsodan hiljentymistä oli siinä värikkäitäkin vaiheita. Eräs niistä oli Green-peace-järjestön esiin-tyminen. Kirjoitin jos-sakin vaiheessa Lapin valtalehteen kirjoituk-sen tästä järjestöstä, sen tarkoitusperästä ja keinosta hankkia varoja toimintaansa ja rahas-toida suuria summia.

Varojen hankkimises-sa kun käytettiin todiste-tusti ”blackmailing”:ia, jolle eräs metsämies antoi nimeksi ”green-mailing”, erikoislaatun-sa vuoksi. Ehkä tämän-laatuisten ja muiden mielenosoitusten kuten Inarin metsureiden vas-taleirin vuoksi, Green-peace katsoi, ettei ole tervetullut ja poistui vähin äänin Lapista.

Metsähallitukseen oli perustettu kehittämis-osasto, jossa puunkor-juu- ja metsäviljely-laitteita, -koneita ja työtapoja kehiteltiin ja otettiin käyttöön. Erityisesti muistan met-sätraktorin kehittämisen periaatteet. Ne ovat vähitellen tulleet käyt-töön. Kokeilut eri kehi-tysvaiheissa käytännön työssä jäivät suurelta osin yksityisten urakoit-sijoiden kustannuksiksi. Tietysti yksityisten ko-nepajojen ja firmojen hyödyllisiä lisiä on tullut myöhemmin mukaan.

Alussa mainitsemani silloin todetut puutteet työtavoissa ja työväli-neissä on poistettu ja tiedot metsien hoidosta ovat ratkaisevasti paran-tuneet, osin sellaisiksi, ettei niitä silloin puoli vuosisataa sitten voinut kuvitellakaan.

Tasokkaat esitelmät ovat rotarytoiminnan kivijalkaRotaryklubin viikkokokouksen viralliseen ohjelmaan kuuluu poikkeuksetta esitelmä. Kukin klubin jäsen esittää ainakin kerran vuo-dessa vuorollaan hyvin valmistelemansa ja mieluimmin ajankohtaisen esityksen omalta toimialaltaan.

Metsänhoitaja Pentti Aarnion esitykset lä-hes viidenkymmenen aktiivisen rotaryvuoden aikana ovat verrattomasti lisänneet klubin jäsenille tietoja Suomen metsien hoidon tilasta ja kehityksestä ja avanneet merkittävästi ym-märrystä ja arvostusta ammattitaidon ja asian-tuntemuksen tärkeydestä maamme metsien ja siis tärkeimpien luonnonvarojemme käytöstä, hoidosta ja suojelun tarpeesta.

Pentti Aarnio onnittelee Brita Turusta, josta tuli Sodankylän rotaryklubin ensimmäinen nais-presidentti kesällä 2006. Kuva Seppo Penttinen

Pentti Aarnio osallistumassa Seppo Penttisen järjestämään luonto- ja rotaryaiheiseen suunnis-tukseen Sodankylän Rotaryklubin 40-vuotisjuh-lien päivätapahtumassa. Kuva Seppo Penttinen


Kittiläntie 1, 99600 Sodankylä016-636 255, 0400 174 [email protected]

www.tunturiauto.fi

Toimelankatu 4-6, 98100 Kemijärvi016-887 755, 0400 848 [email protected]

Kevyt ja raskas kalusto•Korjaus•Huolto•Varaosat•Jarrusovitukset•Alkolukot•Nelipyöräsuuntaukset

Uutuus Bosch Truck testeri pakettiautoistaraskaaseenkalustoon.Kuormaus ja asennusnostimet25tm.Korjaamonostimientarkastukset.Ilmastointilaitteiden huollot.Hydrauliikkaletkut.

Olin ollut Rovaniemellä asuessani Round Tab-le yhdistyksen jäsen ja liityin Sodankylässä Rotaryklubin jäseneksi 1966. Jäätyäni opetta-jan virasta eläkkeelle tulin valituksi klubini ehdotuksesta Rotarypiiri D 1400:n kuvernööriksi.

Siitä alkoi työteliäs, mutta mielenkiintoi-nen aika, jolloin syntyi paljon ystävyyssuhteita ympäri maailmaa. Teh-tävässä toiminut, edel-linen kuvernööri, kemi-läinen Matti Raustia otti heti minut matkaansa ja yritti parhaansa mukaan kouluttaa minua tehtä-vään. Kävimme piirin klubeissa ja tilaisuuksis-sa, mutta myös Sveitsis-sä Rotaryn kansainväli-sessä toimistossa.

Kaikille yli 500 Ro-tarypiirin kuvernöörille järjestettiin Amerikassa parin viikon mittainen yhteinen koulutus. Olin koulussa lukenut eng-lanninkieltä vain vähän, eikä käytännön kielitai-toa ollut. Yritin opiskel-la kieltä Linguaphone levyjä kuuntelemalla. Kuvernöörien koulutus tapahtui Nashvillessä, jonne lensimme vaimo-ni Anna-Liisan kanssa. Perillä amerikkalaisten puhuma kieli tuntui mel-kein täystyrmäykseltä, niin erilaista se oli levyl-tä oppimaani verrattu-na. Huomasin, että eräs ruotsalainen osasi hyvin englantia. Ankkuroiduin hänen viereensä ja sel-vitimme ruotsinkielellä sellaisia asioita, joita en englanniksi ymmärtänyt.

Ohjelmassa oli eri-laisia keskusteluryhmiä ja esitelmiä. Valmistau-duimme niihin Anna-Lii-san kanssa yötä myöten kirjoittamalla paperille valmiiksi seuraavan päi-vän suunnitelmia. Tämän perusteella sain kiitoksia esimerkillisen hyvästä valmistautumisesta. Sen minä vain sanon, että jos joku täältä siihen kou-lutukseen lähtee, pitää

ottaa vaimo mukaan. Siellä tapasi erilaisia

ihmisiä ja aamiaisilla pöytäseura vaihtui koko ajan. Meille oli annet-tu vinkki ottaa jotain pieniä lahjoja mukaan jaettavaksi eri tilaisuuk-sissa. Hankimme Suo-mesta tulitikkuja, joiden etiketissä oli erilaisia suomalais ia naisten kansallispukuja. Nämä menivät kuin kuumille kiville. Osallistujia oli ja kulttuurieroja ilmeni. Tuntui, että Rotary oli laajennut voimakkaasti Afrikkaan ja useita hei-mopäälliköitä oli koulu-tettavana.

He osoittivat selvästi, mikä heillä on tapa; nai-set eivät koskaan mene esimerkiksi hissiin en-nen miestään. Meitä vä-hän hämmästytti joskus tylyltäkin vaikuttanut käytös. Kerrottiin myös, että joku kuvernööri oli palkannut henkilön pitämään kuvernöörin vaatekaappia ja asus-teita kunnossa ja järjes-tyksessä.

Koulutuksen lopussa Nashvillessä oli mah-dottoman suuret juhlat

isolle osanottajajoukol-le. Tapasimme siellä ou-lulaislähtöisen Rolf Klä-richin, joka oli erittäin järjestelykykyinen ja avulias. Hän oli toiminut 1980–81 R.I:n president-tinä, toistaiseksi ainoana suomalaisena ja saanut levitettyä Rotarytoimin-nan Neuvostoliittoon ja Baltian maihin. Presi-denttikautensa jälkeen hän toimi R.I:n virkai-lijana.

Kuvernöörikoulutuk-sen suoritettuani ajatte-lin, että kun minä tästä olen selvinnyt, selviän

jatkossa kaikesta muus-takin.

Kuvernöörin pitää käy-dä kaikissa klubeissa, ja meillä matkat ovat pitkiä. Yritin järjestää, että samalla reissulla voisin käydä useammas-sa klubissa, mutta aina se ei onnistunut. Yritin parhaani mukaan koulut-taa seuraajaani Juhani Kuismaa Ylivieskasta.

Otin käyttöön klubeil-le lähetettävät kuver-nöörin kuukausikirjeet. Jakelu tapahtui niin, että laadin kirjeet omal-

la kirjoituskoneella ja lähetin Suomen Rotaryn toimistoon Helsinkiin, jossa ne monistettiin ja postitettiin klubeille.

Uusien klubien pe-rustaminen vaati paljon työtä, mutta tuotti tu-losta. Olin muistaakseni mukana kahden Oulun seudulle perustetun klu-bin charter juhlassa. Tästä sain PHF mitalin, joka on niin painava, että sitä ei voi rinnassa pitää.

Kuvernöörivuotena-ni aloitettiin PolioPlus kampanja. Siitä piti käydä puhumassa klu-beissa. Silloin oli aja-tuksena, että Rotary ja WHO hoitavat rokotukset yhdessä. Rotareita oli ra-hoittajina ja aktiivityön-tekijöinä kantamassa Afrikassa kylmälaukkuja.

Matkustimme Anna-Liisan kanssa paljon ulkomailla, myös ku-vernööriajan jälkeen ja loimme pitkäaikaisia ystävyyssuhteita, sekä pidimme Rotary asiaa esillä. Menimme Balti-aan heti, kun sinne pääsi ja tapasimme Riikassa Anna Ziguren. Hän oli

korkeakoulussa opis-kellut lahjakas ihminen ja kirjailija. Ystävys-tyimme, hän kävi useita kertoja Sodankylässä ja käänsi yhden kirjani omalle äidinkielelleen. Latviassa käydessämme kohtasimme sen ajan puutetta ja lähetimme pitkän aikaa paketteja vähävaraisille perheille. Anna Zigure oli arvostet-tu henkilö omassa maas-saan ja toimi Latvian Suomen suurlähettiläänä vuosina 1992–1998.

Kävimme ulkomailla mielenkiintoisissa ko-kouspaikoissa: Intian Goassa oli maalattia ja Unkarissa kokouspaik-kana voimistelusalin pukuhuone. Intiassa ys-tävystyimme eräisiin kir-jallisuuden harrastajiin ja Belgiasta sain ex libris – ystävän. Minun merkki-ni oli laatinut klubimme jäsen Lasse Talosela. Hän myös suunnitteli klubimme viirin, jossa on kolme Seitapaalua. Erä-mies veisti taannoin paa-lun, kun hän oli saanut hyvän saaliin. Seitapaalu tarkoittaa hyvää paik-kaa. Sodankylän Rotary-klubin viirissä on kolme paalua. Siellä missä klubi kokoontuu ja viiri on esillä, on hyvä paikka. Paikalle kokoontuneita on kohdannut hyvä onni. Olette mukana hyvässä asiassa.

Rotarytoiminta on antanut minulle ja vai-molleni Anna-Liisalle hyviä ja pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. Olem-me saaneet matkustaa paljon ja kohdata eri-laisia kulttuureja ja mu-kavia ihmisiä sekä tehdä hyvää oikeassa Rotary-hengessä. Aina olen ol-lut valmis selvittämään mitä rinnassani oleva Rotarymerkki tarkoittaa ja millä tavalla järjestö toimii.

Veikko Haakana on syntynyt 21.8.1923

Piirikuvernööri 1985-1986Veikko Haakana muisteleeMuistiinmerkitsi Jussi Haila 2.2.2016

Rotaryvuonna 1976 - 1977 klubilaiset kokoontuneet yhteiskuvaan kokouksen päätteeksi. Ylärivi vasemalta: Veikko Vuontisjärvi, Veikko Haakana, Assar Strand, Jaakko Räsänen, Pentti Aarnio, Hannu Vainio, Aarne Tuovinen, Martti Ruokamo, Kaarlo Katilainen ja Timo Jääskeläinen.Alarivi vasemmalta: Frans Tekoniemi, klubipresidentti Lars Elfving ja Tauno Turunen.

Timo ja Maija-Liisa Lehtonen poistumassa Veikko Haakanan veneellä Klubipresidentin vaihtotilai-suudesta Kitisen Eräkodalta kesällä 2003. Kuva Kari Paajanen

HISTORIAA


Tauno Turunen

Oli vuosi 1973 ja elettiin tammikuuta. Olin iältäni 27 vuotta ja olin siis nuori mies. Työnantajani oli jo heinä-kuusta 1971 ollut Sodankylän geofysiikan observatorio ja työpaikkani sen ionosfääri-asema, jossa olin ehtinyt olla töissä jo noin kymmenen kuu-kautta ennen varusmiespalve-lukseni alkamista. Olin juuri kotiutunut reservin vänrikkinä Lapin jääkäripataljoonasta. Varusmiesaikanani olin saanut lisensiaattityöni hyväksytyksi ja väitöskirjani laajaa materi-aalia oli ohjeitteni mukaisesti valmisteltu ionosfääriasemal-la myös varusmiespalvelukse-ni aikana. Elämä siis hymyili.

Ei siis muuta kuin suorit-tamaan pieni tentti lisensi-aatintutkinnon saamiseksi ja sitten väitöskirjan viimeiste-lyn kimppuun. No, jos tarkem-min muistelee niin pitihän se ionosfääriaseman mittauska-lustokin saada uuteen kuosiin. Töistä ei siis ollut pulaa. Elä-mä oli siis mallillaan.

Muutaman viikon kuluttua se sitten tapahtui.

Ihmettelin, mitä asiaa naapurilaitoksen sääteknikko Timo Jääskeläisellä mahtoi olla, kun tulee puhumaan toimistooni niin tärkeän nä-köisenä. Hän tuli esittämään minulle, että liittyisin Sodan-kylän rotaryklubiin. Ajatus oli minulle täysin uusi ja outo, mutta koska myös Sodankylä oli uusi ja outo, niin ajatus alkoi hetken kuluttua viehät-tää. Saisinkohan siten jonkin-laisen kosketuspinnan uuteen kotiseutuun? Luokitekin oli selvä – se oli geofysiikka. Opin myös, että edeltäjäni Sodankylän geofysiikan ob-servatorion ionosfääriaseman hoitajana oli kuulunut Sodan-kylän rotaryklubiin samalla luokitteella. Paperit täytettiin ja Timo evästi minua monisa-naisesti asiassa jos toisessakin ja korosti sitä, että asia on lopullisesti selvä vasta siinä vaiheessa, kun klubi oli sen käsitellyt ja yksimielisesti hyväksynyt. Tämä olikin sit-ten ensimmäinen asia , jonka rotareista opin.

Olin klubissa luokitteeni hal-tija ja muita ei sitten ollut eikä samalle ammatille tul-lut. Luokitteeni oli vapau-tunut silloin, kun edeltäjäni oli muuttanut pois paikka-kunnalta. Nuorena jäsenenä kuuntelin sitten myöhemmin vähän kummastellenkin kuin-ka tarkkaan näitä jäsenasi-oita klubissa siihen aikaan käsiteltiin ja kuinka perus-teellisesti tarkastettiin, ettei kenelläkään klubissa vain ollut pienintäkään sanomista uut-ta jäsenehdokasta vastaan. Luokitekartta oli kunniassaan ja sitä vaalittiin. Klubin jäse-neksi pääsi ainoastaan talou-dellisesti riippumattomaton

Sodankylän Rotaryklubissa nuorena rotarina ja vähän vanhenpanakin

ammattinsa hallitseva mies, jonka jokainen klubin jäsen hyväksyi ja jonka luokite oli klubissa vapaana. Kun nyt, yli 40 vuotta myöhemmin, muistelen näitä asioita niin ei voi muuta kuin todeta, että monet asiat ovat muuttu-neet. Silloin minusta kyllä itse asiassa tuntui usein, että olin joutunut pikku poikasena isojen miesten joukkoon.

Klubiesitelmien pitäminen oli tietysti sääntö, rotaryklu-bin jäseniä kun oltiin. Minusta se on ollut itse asiassa aina hauskaa ja olen edelleenkin sitä mieltä, että oma käsityk-seni Sodankylästä muodostui vähitellen pitkälti rotarye-sitelmien ja niihin liittyvien keskustelujen kuuntelemi-sesta.

En kuitenkaan muista omasta luokite-esitelmästäni mitään muuta kuin, että se tuli tietysti pidetyksi. Tois-ten pitämistä esitelmistä kyllä muistan vieläkin yhtä ja toista. Itse asiassa mieles-täni klubissa pidettiin usein todella laadukaita esitelmiä, joihin liittyi kantaa ottava keskustelu.

Tuohon aikaan klubin teh-tävät todella kiersivät omaa perinteistä rataansa ja jo ensimmäisenä täytenä rotari-vuotenani 1974-75 olin aloit-tanut oman tehtäväkiertoni ja olin klubin 3. sihteeri. Minulla on sellainen muistikuva, että tässä tehtävässä ei tarvinnut tehdä juurikaan yhtään mi-tään. Tosin klubin sihteereillä oli tehtäviä enemmän kuin nykyisin, sillä kaikki hoidettiin ”käsityönä” eikä nykyistä glo-baalia tietokoneen tarjoamaa helppoutta kukaan osannut tuona aikana edes kuvitella. Klubi eli elämäänsä. Uusia jäseniä tuli silloin tällöin ja harvakseltaan jäseniä myös poistui klubista, syystä tai toisesta.

Yksityiselämässäni vuosi 1974 merkitsi myös erään ai-kakauden alkua, sillä kyseisen vuoden syyskuussa istuin en-simmäisen kerran kokouksessa Suomen edustajana kunnian-himoiseen EISCAT projektiin liittyvissä asioissa.

En tiennyt silloin istuessani tämän tieteellisen tutkajär-jestelmän suunnitteluryhmän ensimmäisessä kokouksessa Norjassa, Trondheimissa, että näitä EISCAT järjestelmään liittyviä kokouksia tulisi osal-tani jatkumaan seuraavat 28 vuotta ja että tehtävä vai-kuttaisi lähes neljännesvuosi-sadan ajan mahdollisuuksiini toimia aktiivisesti rotaryklu-bin tehtävissä.

Vuosi 1976 oli klubin en-simmäinen juhlavuosi, sillä klubi täytti kymmenen vuot-ta. Jostakin syystä klubin 10-vuotishistoriikki lankesi tehtäväkseni, vaikka kuu-luin klubin nuoriin jäseniin. Jouduin penkomaan klubin paperit ja käymään ne lävit-se. Valitettavasti en ole enää

löytänyt mitään kirjoittamas-tani 10-vuotishistoriikista, mutta mieleeni jäi kuitenkin yksi klubin alkukauden klu-bikokouspöytäkirja. Sen oli kirjoittanut oman luokitteeni aikaisempi haltija lisensiaatti Seppo Koivumaa ollessaan sih-teerinä eräänä vuonna (ehkä -68 tai -69) klubin joulua edeltävässä viimeisessä ko-kouksessa. Se sisälsi läsnäoli-joiden luettelon, päivämäärän ja sihteerin allekirjoituksen lisäksi lyhyesti ja ytimekkäästi varsinaisena asiasisältönä vain yhden lauseen: ”Klubi aloitti kokouksensa laulamalla yh-dessä porsaita äidin oomme kaikki”. Siinä oli kaikki. Voisi-ko pöytäkirjan tyylikkäämmin kirjoittaa.

Läsnäoloprosentti oli ro-taryjärjestössä varsin yleinen puheenaihe. Meillä oli klubissa muutamia jäseniä, jotka var-sin tavanomaisesti saavuttivat täydellisen tai melkein täydel-lisen vuotuisen läsnäolotilas-ton. Itse en tuohon ryhmään kuulunut, mutta sen muistan, että yhtenä vuotena jäin vain yhden kokouksen päähän 100% vuotuisesta läsnäolosta.

Vuosi 1977-78 oli ensim-mäinen presidenttivuoteni. Muistan, että klubissa po-dettiin hyvistä esitelmistä huolimatta ajoittain jonkin-laista ponnekkuuden puu-tetta esitelmien säntillisessä pitämisessä ja liian monta kokousta jäi vaille kunnollista esitelmää. Ilmoitin president-tikauteni alussa että minun presidenttivuotenani pidetään taatusti jokaisessa kokouk-sessa klubiesitelmä. Jos joku on esitelmänsä ”unohtanut”, niin pidän esitelmän itse. Ennustin myös klubille, että he eivät kestä kuunnella niitä kovinkaan monta kappaletta

peräkkäin, ja itse asiassa jo parin kuukauden kuluttua esitelmien pito olikin klubissa aivan hyvällä tolalla.

Meillä oli tuona aikana myös iso projekti meneillään. Olimme kummeina Ivalon ro-tariklubin perustamisessa. Se onnistuikin ja Ivalon klubi juh-li perustamistaan 12.02.1979. Monet klubimme jäsenet oli-vat projektissa aktiivisesti mukana, mutta pääosin tein tarvittavat Ivalon matkat yhdessä jo keskuudestamme poistuneen klubiveli Eero Oja-lan kanssa.

Presidenttivuosi tuotti tuolloin vielä nuorelle rota-rille myös klubin ulkopuolella hyviä muistoja, sillä onnistuin väittelemään tohtoriksi. Tällä oli sitten sellainenkin vaiku-tus, että jouduin syksyllä 1978 Suomen ja Neuvostoliiton teknis-tieteellisen yhteistyön luomissa puitteissa matkus-tamaan geofysiikan alan de-legaation puheenjohtajana silloisen Leningradin kautta Kuolan niemimaalle Apatitiin, jossa tutustuimme naapuri-maamme kollegoihin ja suun-nittelimme aihepiireihimme sopivia yhteistyöprojekteja, joista monet sitten vuosi-en saatossa toteutuivatkin ja muutamat jatkuvat vielä edelleenkin. Kaikki yhteistyö-kumppanimme työskentelivät sikäläisessä napa-alueen geo-fysiikan tutkimuslaitoksessa. Eräänä viimeisiin kuuluneena vierailupäivänä tutkimuslai-toksen johtaja kutsui seuru-eemme illaksi kotiinsa samoin kuin pienen joukon omaa johtavaa henkilökuntaansa. Ilta oli hieno ja tarjoilu ylen-palttinen kuten sikäläisiin tapoihin kuului. Yhtäkkiä pyysi isäntämme minua kertomaan rotaryjärjestöstä ja rotaryk-

lubien toiminnasta. Ilmeisesti taustani muutaman kuukau-den takaisena klubipresident-tinä oli heillä hyvin tiedossa. Tuolloin ei rotaryklubia vielä voinut kuvitellakaan Neu-vostoliiton alueelle. Kylmän sodan loppuminenkin oli vielä paljon yli kymmenen vuoden päässä. Selostin pyynnöstä ro-taryjärjestöä ja sen toimintaa perusteellisesti sekä vastailin tehtyihin kysymyksiin yhteen-sä yli tunnin ajan. Esitykseni saattoi itse asiassa olla eräs ensimmäisistä rotareihin liit-tyvistä tietoiskuista Kuolan niemimaalla.

Kuten tiedämme, nykyisin Venäjällä on rotaryklubeja. Ajat muuttuvat.

Olimme varsin usein joutu-neet klubissa keskustelemaan nuorisovaihtoasioista. Rota-ryjärjestökin odotti meidän tekevän jotakin. Presidentti-kauteni jälkeen totesin varsin pian olevani nuorisovaihto-asiamies. Sodankylästä lähti Yhdysvaltoihin klubin ensim-mäisenä vaihto-oppilaana Anne Tolonen ja Australiasta tuli Sodankylään vastaavas-ti Robyn Neilson, joka asui muutaman kuukauden koto-nanikin.

Vaihto-oppilasasioiden tar-vitsemien toimenpiteiden miettiminen ja toteuttaminen ensimmäistä kertaa klubin historiassa oli aavistuksen verran jännittävää tekemistä niin nuorisovaihtoasiamiehel-le kuin vaihto-oppilaan lähet-täneelle ja vastaanottaneelle perheellekin. Tästä kuitenkin selvittiin hyvin silloin ja on selvitty myöhemminkin useita kertoja. Kaikkiaan kolme klu-bin vaihto-oppilasta on asunut kodissamme.

Kokemuksia on kertynyt myös rotarien nuorisovaih-toryhmistä ja lukuisista GSE vierailuista. Mieleen muistuu myös eräs kotonamme asu-neista ryhmistä, intialainen GSE ryhmä, joka muodostui pääasiassa tamileista. Päätin esitellä heille Sodankylän ympäristöä sillä aikaa, kun vaimoni laittaa illallista ja suunnitelmani oli ajaa ensin muutaman kilometrin verran Kemijärvelle menevää tietä ja sitten Orajärven ympäri ja lopulta takaisin Tähtelän ohitse. Olimme päässeet hädin tuskin ulos Sodanky-län taajama-alueelta, kun matkustajien yhtäaikainen kirkaisu sain sydämeni hyp-päämään. Hätäjarrutustoi-menpiteet aktivoituivat ja esitin ihmetteleviä kysymyk-siä. Matkustajani osoittivat eteenpäin johtavaa suoraa tietä ja antoivat minulle sa-malla selityksensä käyttäyty-miseensä. ”Katso nyt itsekin, tuossahan on usean kilometrin mittainen suora tie eikä siellä ole ainuttakaan autoa!” Mei-tä rotareita on monesta eri-laisesta kulttuurista eikä ole aina aivan helppo ymmärtää miten toinen tilanteen kokee.

Rotarit ovat monitaitoisia. Tällä kertaa Tauno ja Brita Turunen esiintyvät Sodankylän Rotaryklubin 40-vuotisjuh-lassa 29.7.2006. Kuva Seppo Penttinen


Nautintoa päästä varpaisiinKasvohoidot • Jalkahoidot • Käsihoidot

Sokeroinnit • Rakennekynnet • Kestolakkaukset Kuumakivi- ja aromahieronnat

Sodankyläntie 17, Hotelli Sodankylää vastapäätäp. 040 536 3775

www.kauneushuonemimosa.com

C 59M 90Y 26K 15

C 0M 0Y 0K 100

Unarintie 13, 99600 Sodankyläp. 040 536 3775

www.kauneushuonemimosa.com

Kahvilaravintola • myymäläVeikkaus • Pesut

polttonesteet • pullokaasut

Neste Sodankylä JäämerentieMauno Alatalo KyPuh. (016) 614 151, 0400 691 622Avoinna: ma–pe 6.30–21, la 8–21, su 9–21

Mainio taukopaikka Jäämerentiellä.

Vanhat puukontekijätSodankylässä on ollut erilaisia sepän pajoja lähes joka kylässä. Jokainen seppä on pystynyt puukonterän takomaan ja niitä on taottu aina tarpeen mukaan. Sepän paja on ollut 50-luvulla monen pojan varsinainen salaisuuksien tyyssija ja taikureiden ihmeellinen temppujen tekopaikka.

Varsinaisia puukkoseppiä tuolta ja vanhemmalta ajalta en itse muista muita kuin Marttiinin Jannen. Kerrottiin, että hän oli aloittanut seppänä Kieringissä, mutta muuttanut sitten Rovaniemelle, jossa oli perustanut oikein puukkopajan. Siitähän on sittemmin kasvanut maailmankuulu puukkotehdas, jossa nykyisellään valmistetaan kaikenlaisia puukkoja, leukuja ja veitsiä. Näin kertoo yrityksen virallinen historia: ”Johan Henrik eli Janne Marttiini syntyi 2.5.1893 Sodankylässä, Kieringin kylässä. Vuonna 1923 hän perusti oman vaatimattoman pajansa Rovaniemelle. Vuonna 1928 Janne Marttiini perusti J. Marttiinin Puukkotehdas Oy:n Vartiokadulle”

Sodankylä Puukkopitäjä

Mauri aloitti kuksan-valmistajana. Kuksat tehtiin Maurin pajassa perinteisesti koivupah-koista. Koivupahkoja Mauri osti ensin paikal-lisilta, sitten koko Lapin alueelta ja viimeksi aina Kuolan aluetta myöten. Luonnonpahkoista jää kuksavalmistuksessa kuitenkin paljon ma-teriaaleja, joita pitäisi voida hyödyntää muilla tavoin. Kuksiin ja muihin tuotteisiin käytettiin myös poronsarvea. Mo-lemmista raaka-aineista jäi juuri sellaista mate-riaalia, joka sopisi puu-konvalmistukseen.

Puukot sopivat myös erinomaisesti Maurin tuotevalikoimaan mark-kinoinnin kannalta kat-soen. Puukoille ja kuk-sille sopi sama jälleen-myyntiverkosto ja samat yrityslahja-asiakkaat. Niinpä Mauri suunnitteli oman puukkomalliston ja päätti aloittaa puukko-jen valmistuksen.

Mallisto lähti pe-rinteisistä lappilaisista puukoista ja vieläpä van-hoista sodankyläläisistä malleista ja tarinoista. Malliston yhteinen nimi-tys oli Sompio-puukko. Mallistosta löytyi tun-

Pertti Sukuvaara

Pöyliön Maurin puukkovalmistus

netut paikalliset nimet, Mosku-puukot, Lusma-puukot, Ponku-puukot ja Walle-puukot. Erikois-puukkoja olivat Jylmä Suihkiäijä, Korvapuukko ja IsoRiesto.

Kun omista teristä haluttiin erottuvat, niin niitä ei lähdetty osta-maan yleisiltä teräval-mistajilta, vaan Mauri sopi terien valmistuksen paikallisesti. Kelujär-veltä löytyi seppä jo useammassa polvessa, jolta syntyivät terät. Samoin ulkoistettiin tup-pien nahkavalmistus pai-kallisen suutarin kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

Valitettavasti näiden Sompio-puukkojen taru erinomaisesta mallis-tosta ja hyvistä ominai-suuksista sekä osaavasta markkinoinnista huoli-matta päättyi suhteelli-sen lyhyeen, valmistajan ja priimus-moottorin sai-rastumisen ja sairauteen menehtymisen vuoksi.

Näissä tuotteissa yhdistyivät paikalliset tarinat, paikallinen yh-teistyö ja perinteinen monien osaajien käsi-työtaito tavalla, jos-ta meidän paikallinen teollisuus voisi ottaa edelleen mallia. n

Sompio puukot Mauri Pöyliö.

Sakun Kuksan puukotVielä meillä Sodankyläs-sä kuitenkin on puukko-valmistusta. Siitä pitää huolen Sakari Harjula yhdessä vaimonsa kans-sa. Vaalajärvellä omissa tiloissa toimiva pieni puukkopaja tunnetaan nimellä Sakun Kuksa. Paremmin hänet tun-netaan muualla maassa

lään Saku käyttää Toivo Jaarasen valmistamia teriä suuremman valikoi-man vuoksi.

Sakari ja vaimonsa Tuula valmistavat myös kaikki tupet itse. Lisäk-si Tuula huolehtii sekä kuksien, että puukkojen koristeluista persoonalli-silla polttokaiverruksilla. Lintumiehet ja erämie-het löytävät omilla ku-villa koristellut kuksat ja puukot samoin kuin koiramiehetkin. Eivätkä aiheet lopu siihen, vaan tilauksesta saa omillakin aiheilla olevia tuotteita. Erikoistuotteita löytyy myös joka lähtöön. Nyl-kypuukot, isot ja jopa valtavat leukut, suurim-mat metriä pitkät, sekä erilaiset tuplapuukot ja pienet nikkaripuukot löytyvät ohjelmistosta ja jopa tikaritkin. n

niin kuksistaan kuin puu-koistaankin.

Kun sairaudet ja ta-paturmat veivät mie-heltä muurarin ammatin vuonna 1989, ei mies lannistunut vaan kätevä-nä käsistään päätti aloit-taa kuksien valmistuk-sen. Heti kohta mukaan tulivat myös puukot.

Pajaa ja takomisen tai-toa ei tarvittu, kun terät saattoi hankkia terien tekijöiltä. Aluksi terät hankittiin Kauhavalta Laurin Metallilta. Sit-temmin teriä on hankittu myös paikalliselta terä-valmistajalta eli Posti-lan Paulilta Kelujärven sepän pajasta. Nykyisel-

Sakun Kuksan kuksia koira ja eräaiheisilla polttokaiverrukuvilla. Kuva Pertti Sukuvaara

Riipi-puukkoSodankylässä löytyy myös uutta puukkope-rinteen jatkajaa. Reilu pari vuotta sitten aloitti puukkopaja Riipi-puukko valmistuksen Riipin ky-lässä. Nuori pariskunta Mika ja Eliisa Lintula muuttivat Rovaniemel-tä Mikan kotiseudulle takaisin.

Mikalla olivat käden taidot ja puusepänhom-mat hallussa sekä halu tehdä jotain uutta, ko-keilla ja luoda sitä, mitä mielikuvitus milloinkin toi mieleen. Eliisalla puolestaan oli markki-nointiosaaminen, myynti ja järjestelmällisyys, joita hän oli joutunut omassa aikaisemmassa elämässään käyttämään hoidettuaan ”pikkupo-mona” isomman yri-tyksen pientä paikallis-toimistoa. Ja heillä oli yhteinen uniikki idea, joka sopi nykyaikaiseen maailmaan, asiakkaan itse suunnittelema puuk-ko. Ideaan liittyi myös verkkokauppa. Pitkän suunnittelun ja kokeilu-jen tuloksena syntyi net-tiin ”puukkokone”, jolla kuka tahansa asiakas pystyi suunnittelemaan oman puukkonsa ulko-

asun. Tämä vaatii aivan uudenlaista valmiutta valmistukseen. Teriä oli hankittava useammalta taholta ja luotava niis-tä perusvarasto. Kah-vojen raaka-aineita oli samoin oltava erilaisia puulajeja, sarvea, luuta, mammuttia, metalleja, akryyleja eri väreissä, nahkaa, tuohta, jne. Nyt kun ”puukkokone” on jo toiminut netissä ja siitä on kerätty koke-muksia, on osoittautu-nut, että se toimii.

Nykyään noin 90 % tuotannosta menee puukkokoneen kautta. Asiakkailta tulee myös

koko ajan palautetta ja kiitosta. Keskieuroop-palaiset suunnittelevat tuotteensa pitkään ja ottavat usein yhteyt-tä valmistajaan kysel-läkseen lisätietoja ja valmistajan komment-teja. Suomalainen taas suunnittelee tuotteensa valmiiksi saakka ja tilaa sen sitten valmiina. Ne-tin kautta on jo löytynyt muutama yritysasiakas, jotka ovat suunnitelleet yritykselleen oman unii-kin yrityslahjan. Myös joitakin asiakkaita on tullut jäädäkseen ja ovat alkaneet eräänlaisiksi jälleenmyyjiksi, jotka tilaavat aina tukun suun-nittelemiaan puukko-ja omaan myyntiinsä. Riipi-Puukon vakiomal-liston ovat löytäneet myös kansainvälisesti toimivat verkkokaupat Ultima Thule ja Bal-tic Products jotka näin

ovat laajentaneet tuo-tevalikoimaansa. Myös Suomessa toimiva Star-lex verkkokauppa myy Riipi-Puukon mallistoa. Lapin matkailukeskukset ovat olleet myös kiin-nostuneita Riipi-Puukon tuotteista joten omaa vakiomallistoakin täytyy suunnitella ja valmis-taa tähän myyntiin. Nyt tuotteita on jo myynnis-sä mm. Kittilän Aihkissa ja Sodankylän Alariesto Gallerian museokaupas-sa

Kannattaa käydä Riipi-Puukon sivuilla ja seurata myös heidän facebook markkinointi-aan. Siellä on aina silloin tällöin mukana myös tuotearvontoja tykkää-jien ja jakajien kesken. Samalla näillä arvon-noilla yrittäjät keräävät arvokasta tietoa uutta suunnittelua ja omaa vakiomallistoa varten. n

Riipi-Puukon tuoteva-likoimaa esittelykaa-pissa, joka on menossa jälleenmyyjälle.Kuva Pertti Sukuvaara


Täällähän tuoksuu pulla – tiiäppähän mihin tulla!

Jäämerentie 28 (Linja-autoasema)99600 SODANKYLÄPuh. 0400 325 185

[email protected]

LAPPI

Olemme vahva ja lähelläsi! Jäämerentie 6,

Sodankylä puh. 0440 981 011 puh. 040 739 1045

Keski-Lapin Vakuutus- ja Finanssi-

palvelut Oy

Rauno HokkanenUnarintie 11

99600 SODANKYLÄPuh. 016 611 656

0400 290 [email protected]

Sodankylän VaraoSa oy

https://www.facebook.com/

Sodankylän-Rotaryklubi

www.sodankylanrotaryklubi.

com

KukkakauppaRuusunmarja Jäämerentie 18, Sodankyläp. 040 140 7780

ma-pe 9-17, la 10-15Kukat kaikkialle maailmaan!

Katso myös facebookissahttps://www.facebook.com/urheilusimonen/

Oikea rivi1c, 2a, 3b, 4c, 5b, 6c, 7b, 8a, 9b, 10c

TESTAA TIETOSI SOdANKyLäN HENKILöHISTORIASTA

Paavon polku on Orajokivarressa sijaitseva pol-ku, joka on Sodankylän Metsäkoulun rakentama, metsää opettava luontopolku, joka on metsäalan vaikuttajan, talousneuvos Paavo Onnelan toivo-muksena tehty nuorten metsäluonnon tuntemisen lisäämiseksi. Polku avattiin vuonna 2012.

Sodankylän Rotaryklubi jatkaa tänä kesänä Paavon polun kunnostamista yhdessä Mettäpoikien ja metsähallituksen kanssa.

Myös kuntalaisilla on mahdollisuus osallistua polun kunnostustalkoisiin, joita pidetään useita kesän 2016 aikana.

Tervetuloa mukaan hankkeeseen VAPAAEHTOI-SET kuntalaiset!

Paavon polun kunnostus jatkuuLuvassa on reipasta työtä maastossa, • polkujen kunnostamista,

• reittien merkitsemistä, • opastusviittojen pystytystä • laavujen kunnostusta • ym.ym. ILMOITTAUDU NYT MUKAAN Ossi Pihajoelle, puh. 0400 184 393

Lue lisää: http://www.sodankylanrotaryklubi.com/news/paavon-polun-kunnostus-etenee-tervetuloa-talkoisiin/

Yleisradion vetämä Mil-joona linnunpönttöä -kampanja eli maailman suurimmat pönt-tötalkoot nostaa reilussa vuodessa Suomen oksis-toon miljoona toimivaa linnunpönttöä. Kampan-ja alkoi 1.3.2016 ja päät-tyy 20.5.2017.

Kampanja kannus-taa suomalaiset ympä-ri maan puhdistamaan olemassa olevat pöntöt toimiviksi, rakentamaan uusia ja rekisteröimään pontot yle.fi/miljoona-linnunponttoa -sivustol-la. Tavoitteena on, että viimeistään 20.5.2017 maassamme olisi mil-joona toimivaa linnun-pönttöä.

Ta l koovo im i a j a pönttöjä tarvitaan ki-peästi helpottamaan viime vuosikymmeninä rajusti kasvanutta ko-lopesijöiden asuntopu-laa. Luonnon pesäkolot ovat kadonneet luon-nonmetsien mukana, ja kolojen puutteessa monen lintulajin kanta on pienentynyt. Moni lintumme tarvitsee ka-tettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönt-töä tai koloa lisääntymi-nen ei onnistu.

Miljoona linnunpönttöäpesänsä tekemään, on hyvin harvassa. Pöllöistä arvioilta monin paikoin jopa yli puolet pesii pön-töissä.

Luontaisesti tikat hakkaisivat puihin ko-loja, joihin muut lin-nut pesivät. Mutta jo nuorena hakattavaan talousmetsään ei ehdi kasvaa isokokoisia puita, joihin tikat pystyisivät pesänsä tekemään. Tik-kojen tekemät kolopuut poistetaan nopeasti hak-kuissa, joten muut lajit eivät ehdi hyödyntää niitä kunnolla. Tämä heijastuu myös muiden kolopesijöiden määriin. Lisäksi haapa on mielui-

sin kolontekopuu, mutta haavat ovat talousmet-sässä harvassa.

Uudessa uhanalai-suusarviossa jopa hömö- ja töyhtötiainen luo-kiteltiin uhanalaisiksi. Kottarainenkin kärsii ko-lojen puutteesta, vaikka suurin syy sen jo pitkään jatkuneeseen kannan laskuun löytyykin laidun-maiden vähenemisestä.

Kampanjan ensimmäi-set pöntöt, numerot 1 ja 2, rakensivat tasavallan presidentti Sauli Niinis-tö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio, ja ne on ripustettu Mäntyniemen pihaan.

Sodankylän Rotaryklu-bin tuleva presidentti Ossi Pihajoki ja Tapio Ahonen kiinnittävät Telkän pönttöä Pap-pilanniemessä. Kuva Seppo Penttinen Sodankylän Rotaryklubi on talkoillut kevään

aikana sekä isoja että pieniä pönttöjä, joita on mahdollisuus ostaa ottamalla yhteyttä Ossi Pihajokeen (0400 -1843939).Pieni pönttö maksaa 15 € ja iso maksaa 30 €. Tuotto menee lyhentä-mättömänä Sodankylän Rotaryklubin hyvänteke-väisyysprojekteihin. Kuva Kari Paajanen

Varsinkin isot lajit ovat pulassa ilman pön-tötystä. Suuria kolopui-ta, joihin pöllöt, telkät ja isokoskelot pystyisivät

Kuva Kari Paajanen

TARKEMMAT YHTEYSTIEDOT JA AUKIOLOAJAT www. tekn ise t . f i0201 -alkuiseen numeroon: Kiinteästä verkosta soitettuna 8,35 snt/puh + 7,02 snt/min. Matkapuhelimesta 8,35 snt/puh + 17,17 snt/min. Ulkomailta tavallinen ulkomaanpuheluhinta. Hinnat sis. alv. 24 %.

Meillä voit maksaa TUOHELLA– kysy lisää myymälästä

SUOMALAISTEN PUOLELLA

www.tekniset.fi

SODANKYLÄ: Jäämerentie 7, puh. 0201 520 330. IVALO: Petsamontie 5, puh. 020 152 0390

SUOMALAISELTAUUSINTA TEKNIIKKAA

&PARASTA PALVELUAMeiltä

kodinkoneet, pienkoneet,

televisiot, viihdelaitteet,tietokoneet,

puhelimet, liittymät (Sonera ja Saunalahti).

Ammattitaitoinenasennuspalvelu

ja huoltokaikille myymillemme

tuotteille.Nopea toimitus!

PoronlihaaLihaa - LihajalosteitaEineksiä - Säilykkeitä

Aina edullisia tehtaaneriä!

TEHTAANMYYMÄLÄAvoinna ma - pe 9 - 17Seitatie 6, SODANKYLÄ

puh. 040 - 1965000

www.kylmanen.fi

ALAN ASIAINTUNTEVAA PALVELUA LÄMPÖ- JA VESIJOHTOASIOISSA

SODANKYLÄSSÄMYYNTI * ASENNUS * HUOLTO

Opintie 4Puh.016-613 051Avoinna: ma-pe 8.30-17.00VESIOLLI

Palveleva, aina lähellä

KAUPPIAS HOITAA HOMMAN

Edullinen, terveellinen

Ompelimo Kaijan PistoKaija Riipi 040 701 0730ompelija [email protected]

Jäämerentie 2599600 Sodankylä

Osuuspankin talo2krs.

SODANKYLÄ

Sompiontie 4, 99600 Sodankyläpuh 050-4646194

design Sami Viitasaari

design Seppo Penttinen

LAPIN MARJAT

LEMMENKUKKA

Upeat kukat &maukkaat marjat.

https://www.facebook.com/Sodankylän-Rotaryklubi

www.sodankylanrotaryklubi.com

Mercuryperämoottorit

Ranniotie 10, SODANKYLÄPuh. 040 5296 712 / Paavo

040 8451 848 / Pekka040 1708 885 / huolto/ajanvaraus

www.konevasara.fi

alk.

745,-


sodankylän rotarysanomat 2016

Documents