sotaveteraaniliitto juhli näyttävästi 5_2017.pdf · normandian maihinnousu oli läntisten...

N:o 5/2017 n Tarkastettu levikki 46 239 n Marraskuun 1. päivänä 2017

Veteraanien palvelut paranevat osassa kuntia (sivut 18, 20-22)

Sotaveteraaniliitto juhli näyttävästi

Sotaveteraani Sakari Sippola arvosti Tuntematon sotilas -elokuvaa sivu 3

Sotaveteraaniliitto palkitsi sivu 9

Juhlapuheen liiton 60-vuotisjuhlassa piti tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Lisää juhlapäivästä sivut 6-8.

Kansallisen veteraanipäivän sanoma ei sammu, sivut 10-11

Tammenlehvän Perinneliiton puheenjohtaja Jukka Viinanen haastattelussa sivu 14

Fasismi, natsismi ja kansallismielisyys sivu 25

Perinneyhdistykset esittäytyvät sivut 28, 30-31

Nuorten sarjan sävellyskipailussa palkittu lah-telainen Emmi Mustonen oli kolmen lapsensa kanssa konsertissa. Nuorin lapsista oli 3 kuukau-den ikäinen (ss. 10-11).

Konsertti 22.10.

5/17 m a r r a s k u u n 1. pä i vä n ä 2017 | s o t a v e t e r a a n i • k r i g s v e t e r a n e n2

a ja n ko h ta i s ta

Helsingissä 1. marraskuuta 2017Pääkirjoitus Ledare

S o t a v e t e r a a -niliiton 60-vuo-t i s j u h l a v u o -den tapahtumat onnistuivat erin-omaisesti. Ve-teraanit ja kou-lulaiset laskivat juhlapäivänä 29. syyskuuta ha-vuseppeleen lä-hes 600 sanka-

rihautausmaalle eri puolilla maatamme. Samana päivänä juhlimme Helsingissä ve-teraanityömme kuutta vuosikymmentä 900 veteraanin ja tukijamme kanssa. Ta-pasimme lähes 9000 sotaveteraanijäsen-tämme. Luovutimme heille tasavallan pre-sidentin ja rouva Jenni Haukion allekirjoit-taman kunniakirjan.

Kunnioittavat kiitokset kaikille juhla-tapahtumien järjestelyissä mukana olleille. Olemme saaneet paljon myönteistä palau-tetta ja sotaveteraanien asiat olivat runsaas-ti esillä myös mediassa.

Yhdistyksissä, piireissä ja liitossa suun-nitellaan parhaillaan tulevan vuoden toi-mintaa.

Liiton hallitus pitää tärkeimpänä valta-kunnallisena edunvalvontatavoitteena sitä, että eduskunta päättää lain, jolla sotave-teraaneille toteutetaan samat kotipalvelut

Koululaiset sankarihaudoilla ja juhlassa

kuin sotainvalideille. Veteraanien korke-an iän vuoksi tämän asian hoitamisella on kiire. Sen ymmärtävät kaikki valtion ylim-mässä hallinnossa, ministeriöissä ja edus-kunnassa. Uusi veteraanilaki olisi arvokas päätös isänmaamme juhlavuonna.

Liiton hallitus pyrkii siihen, että perin-netyömme alueelliset ja paikalliset toimin-tamallit saadaan rakennetuksi ja käyttöön-otetuksi yhdessä Tammenlehvän Perinne-liiton ja sen jäsenjärjestöjen kanssa.

Veteraanijärjestöjen jäsenkunta ja toi-minnan tavoitteet ovat pääosin samat. Pi-dämme hyvin luontevana, että voisimme tulevaisuudessa kartoittaa mahdollisuuksia tiivistää operatiivista yhteistyötä muiden veteraanijärjestöjen kanssa. Teemme edun-valvonnassa ja varainhankinnassa nyt laajaa yhteistyötä.

Sotaveteraaniliiton liittokokous järjes-tetään Härmässä kesäkuun ensimmäise-nä viikonloppuna. Kokous käsittelee mm. muutosehdotuksen liiton sääntöihin siten, että säännöt mahdollistavat perinneyhdis-tyksen liittymisen Sotaveteraaniliiton jäse-neksi. Tämä on varautumista tulevaan pe-rinneaikaan.

Erkki Heikkinen puheenjohtaja

Evenemangen i samband med Krigsve-teranförbundets 60-årsjubileum lycka-des utmärkt. Veteranerna och skolelever-na nedlade under jubileumsdagen den 29 september en granriskrans vid när-mare 600 hjältegravgårdar på olika håll i vårt land. Samma dag firade vi i Hel-singfors vårt veteranarbetes sex årtion-den tillsammans med 900 veteraner och våra stödande medlemmar. Vi hälsade på hos nästan 9000 av våra krigsveteranme-dlemmar. Vi överräckte åt envar av dem ett diplom undertecknat av republikens president och fru Jenni Haukio.

Ett aktningsfullt tack till alla som var med i arrangemangen kring festlig-heterna. Vi har erhållit mycken positiv respons och krigsveteranernas sak upp-märksammades rikligt även i media.

I föreningarna, distrikten och för-bundet planeras som bäst det komman-de årets verksamhet.

Förbundets styrelse anser att som vik-tigaste nationella förmånsmålsättning vara, att riksdagen stadfäster en lag, ge-nom vilken åt krigsveteranerna beviljas samma tjänster i hemmet som krigsin-validerna redan får. På grund av vetera-nernas höga ålder är det skyndsamt att sköta detta ärende. Det förstår alla i sta-tens högsta ledning, ministerierna och riksdagen. En ny veteranlag vore en vär-

Skoleleverna vid hjältegravarna och som deltagare i festligheterna

dig avslutning på fäderneslandets jubi-leumsår.

Förbundets styrelse strävar därhän, att verksamhetsmodellerna för vårt lo-kala och distriktsvisa traditionsarbete kan fastslås och tas i bruk i samarbete med Eklövets Traditionsförbund och dess medlemsorganisationer.

Veteranorganisationernas med-lemskårs och verksamhetens målsätt-ningar är till stor del de samma. Vi anser det mycket naturligt, att vi i framtiden kunde kartlägga möjligheterna att för-djupa det operativa samarbetet med öv-riga veteranorganisationer. Vi utför ett omfattande samarbete i intressebevak-nings- och medelanskaffningsärenden.

Krigsveteranförbundets förbunds-möte anordnas i Härmä under första veckoslutet i juni. Under mötet behand-las bl.a. ett ändringsförslag i förbundets stadgar sålunda, att stadgarna skulle göra det möjligt att en traditionsfören-ing kunde anslutas till Krigsveteranför-bundet som medlem. Detta är att förbe-reda sig för den kommande traditionsti-den.

Erkki Heikkinen ordförande

Svensk översättning Anders Knip

Hyytiälässä paljastettiin panssariestekivi

Panssariestekiven paljasti 95-vuotias sotaveteraani, metsänhoitaja Kauko Mäenpää avustaji-en kanssa.

Metsänhoitajat, sotaveteraanit (vas.) Esko Ylinen, Heikki Kauko, Lauri Hemmi, Olavi Aulamo sekä äärimmäisenä oikealla Kauko Mäenpää. Keskellä puolustusministeri Jussi Niinistö ja oopperalaulaja Jorma Hynninen.

Teollisuuden Metsänhoita-jat järjestivät kunnianosoi-

tuksen 100-vuotiaalle Suomelle ja sotaveteraaneille paljastamalla panssariestekiven metsäylioppi-laiden harjoitteluasemalla Hyy-tiälässä Juupajoella 11. syyskuuta. Muistomerkin paljasti 95-vuoti-as sotaveteraani, metsänhoitaja

Kauko Mäenpää. Paljastuspu-heen piti puolustusministeri Jus-si Niinistö. Teollisuuden Met-sänhoitajat -yhdistyksen puheen-johtaja Sami Honkanen kertoi panssariestekiven taustaa.

Metsäylioppilaiden vuoden 1939 kaksi kesäkurssia (yhteensä 98 miestä) oli kesällä 1939 Mart-

ti Tetrin johdolla vapaaehtoisis-sa kenttälinnoitustöissä Karjalan kannaksella Pasurinkankaalla. Yhteen panssariestekiveen hakat-tiin sana Hyytiälä ja metsäyliop-pilaiden logo. Näistä metsäyliop-pilaista kaatui sodissa 27 ja moni haavoittui. Viime sotiin osallis-tui 1000 metsänhoitajasta 400.

Heistä kaatui 93 ja lisäksi 139 metsäylioppilasta kaatui.

Kannakselta tuotu Hyytiälä -panssariestekivi tulee olemaan heidän ja sodista selvinneiden so-taveteraaniemme muistokivi.

Tilaisuudessa oopperalaulaja Jorma Hynninen lauloi Metsä-miehen laulun ja ylimetsänhoita-

ja Markku Rauhalahti esitti ru-non Kuudes joulukuuta.

Juhlakahvit pikkusuolaisten kera juotiin Hyytiälän vanhassa hirsisessä ruoka- ja juhlasalissa.

Lauri Hemmi hämeenlinnalainen sotaveteraani

ja metsänhoitaja

3

Veteraania ei jätetä60 vuotta

Kolumni

Kuva

: Ota

va/J

ouni

Har

ala

Toimittaja, kirjailija

Eve Hietamies toimii Sotave-

teraani-lehden kolumnistina.Muistan ikuisesti, kun maailmankuvani

sodan suhteen avartui.Elettiin kesää 1994. Tasan viisikym-

mentä vuotta aikaisemmin, 9. kesäkuu-ta Neuvostoliiton Puna-armeija oli aloit-tanut hirvittävän hyökkäyksen Karjalan kannaksella suomalaisten asemiin. Tais-telun muistoksi sataviisikymmentä Hami-nan reserviupseerikoulun oppilasta pääsi tutustumaan heinäkuun 1944 sekä talvi-sodan aikaisiin taistelupaikkoihin.

Näille oppilaille matka oli opintoretki sotaan. Minulle, kolmekymppiselle Apu-lehden (nais-)toimittajalle se oli hämmen-tävä kokemus. En tiedä, miksi päätoimit-taja valitsi juuri minut kaikista lehtemme toimittajista, mutta siellä minä marssin koko pitkän päivän miesjoukon peräs-sä kaatosateessa, liian isossa sadetakissa ja lonksuvissa, reserviupseerikoululta laina-tuissa kumisaappaissa.

Matkan ajoitus oli osuva. Viisikym-mentä vuotta sitten ”eilen” alkoi Norman-dian maihinnousu, ”ylihuomenna” Val-keasaaressa neuvostojoukkojen hyökkäys. Matkustimme rajan yli kolmella linja-au-

tolla, ensin resuiseen Viipuriin ja sieltä sit-ten eteenpäin, Summaan, Kuuterselkään. Kuuntelimme, katselimme, tutkimme karttoja. Ja äkkiä, Siiranmäellä, ymmär-simme, mitä sota on.

Mäen päällä sijainneesta Seppälän ta-losta oli jäljellä enää ruusupuskat. Oppaa-na toiminut sotahistorioitsija Sampo Ahto osoitteli paikkoja ja laittoi miehiä seiso-maan sinne tänne. Yhden oli määrä osoit-taa, missä suomalaiset olivat ja toisen sitä paikkaa, missä venäläiset olivat. Muistan, kuinka pojat vilkuilivat toisiaan, voivatko mittasuhteet oikeasti pitää paikkansa?

Koko siihenastisen elämäni olin luullut, että sota on ”kylä, kaupunki, järvi”, mutta se olikin ”tie, pelto, mäki”. Opin, että so-dan kulku saattaa riippua jopa kymmenen metrin pätkästä. Siitä, pääseekö vihollinen kapean tien yli vai ei?

Pari vuotta myöhemmin matkustin purjelaivalla Helsingistä Lissaboniin. En-nen pelottavaa Biskajan-lahden ylitystä py-sähdyimme keräämään voimia Ranskaan, Cherbourgin kaupunkiin. Vuokrasimme auton ja ajoimme rannalle. Mutta ei mil-

le tahansa rannalle. Historia tuntee sen ni-meltä Utah.

Normandian maihinnousu oli läntisten liittoutuneiden armeijoiden Pohjois-Rans-kaan tekemä suuri maihinnousu toisessa maailmansodassa vuonna 1944. Sitä kut-suttiin nimellä Operation Overlord. Sa-maan aikaan, kun amerikkalaiset vyöryi-vät Omaha-rannalle, brittiläiset ja kana-dalaiset sotilaat sekä osa amerikkalaisista nousivat mereltä maihin muilla Utahilla, Swordilla, Goldilla ja Junolla. Ensimmäi-senä päivänä yhteensä yli 100 000 sotilasta pyrki maihin.

Ranta tuntui pituudeltaan äärettömäl-tä ja leveydeltään järkyttävältä. Laskeske-lin, että vedestä ensimmäiseen dyyniin oli vähintään sata metriä. Tällä yhdellä ran-nalla, 6.6.1944 kello 06.30 aamulla mie-het lähtivät rämpimään rantaan. Monet kuolivat, osa hukkui tai haavoittui. Ja silti Utah Beachillä tappiot olivat 23 000 mai-hin nousseesta 197, vähäisimmät kaikista rannoista.

Tänään Normandian rannikolla on kymmeniä museoita, hautausmaita, bunk-

kereita, tykkejä, tekosatamia sekä kuoppia pommitusten jäljiltä. Niitä käy ihmette-lemässä miljoonia turisteja. Mutta samal-la tavalla ihmiset kävelevät myös hiljaisina Salpalinjalla tai seisovat katsomassa Ihan-talan kivimerta. Näillä taistelutantereilla kasvaa nykyään voikukkia, villiorvokkeja sekä metsämansikoita. Tykinjyskeen tilal-le on tullut linnunlaulu. Me nuoret emme tiedä, miltä sota tuntui.

Mutta sen ymmärrämme, että rauhasta on aina maksettu kova hinta.

Eve Hietamies

Mittasuhteita

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja facebook.

www.sotaveteraanit.fi

https://www.facebook.com/sotaveteraaniliitto

Tuottaja, ohjaaja Aku Lou-himiehen idea tehdä Tun-

temattomasta Sotilaasta kolmas elokuva on rohkea päätös. Suo-mi 100-juhlavuonna valinta saa erityistä painoarvoa ja sitä myös arvosteltiin. Kysyttiin, eikö pitäi-si tehdä jotain uutta eikä palata vanhaan.

Kone k i vä ä r i komppa n i a n miesten ja naisten sotakohtalois-ta jatkosodassa on tehty jo kak-si kirjaa ja kaksi elokuvaa. Tarina on suomalaisille tuttu. Kirja on laajasti luettu ja Edvin Laineen ensimmäinen elokuvaversio esite-tään perinteisesti televisiossa itse-näisyyspäivänä. Joka vuosi se saa ennätysyleisön.

Tuottaja Louhimies järjesti 12. lokakuuta sotaveteraaneille ja kutsuvieraille uuden elokuvan ennakkoesityksen. Mielestäni Aku Louhimiehen ja laajan taus-tatiimin työ onnistui hyvin. Uusi Tuntematon on tavallaan tutun tarinan päivitys tämän päivän ar-vomaailmaan.

Sotaelokuvassa tietenkin so-ditaan, ammutaan ja kuollaan. Sota korostuu, kun lähes neljän vuoden jatkosota tiivistetään kol-men tunnin elokuvaksi. Uudessa

Tuntemattomassa tuodaan esil-le myös sodan laajemmat vaiku-tukset.

Esimerkiksi Antti Rokasta kerrotaan aikaisempaa monipuo-lisempi näkökulma ja henkilöku-va. Konepistoolimies Rokka on myös puoliso, perheenisä ja pien-viljelijä Kannakselta. Antin puo-lison ja lasten esiintyminen elo-kuvassa puhuttelee. Sota kosketti koko kansaa, heitä kaikkia.

Elokuva on hyvin suunniteltu, kuvattu ja äänitetty. Sodan koke-

mus on hyvin toden tuntuinen.Usein kysytään, ihannoi-

ko Tuntematon Sotilas sotaa vai onko se sodanvastainen. Siihen voi vastata kysymällä itseltään elokuvan nähtyään, olisinko minä halunnut olla ase kädessä sodassa mukana. En olisi halunnut, eikä se ollut valintakysymys myöskään sodassa olleille veteraaneille. Hei-dät käskettiin sotaan ja he täytti-vät siellä velvollisuutensa.

Erkki Heikkinen

Uusi Tuntematon laajentaa sodan kuvaa

Tuntemattoman Sotilaan kutsuvie-rasensi-illassa oli paikalla Sotavete-raaniliiton valtuuston puheenjoh-taja, sotaveteraani Sakari Sippola.

”Elokuva on hyvin vauhdikas ja siinä on runsaasti sodan ääniä. Filmi toi elävästi mieleeni omat

sotakokemukseni ja haavoittu-miseni Vuosalmella. Elokuva an-taa tosipohjaisen kuvan tapahtu-mista ja mielestäni se noudattaa tarkasti kirjailija Väinö Linnan alkuperäisteoksen kerrontaa”, kommentoi Sippola.

Sotaveteraanin kommentti

Sakari Sippola katsoi Tuntemattoman sotilaan.

Veteraanit ilmaiseksi katsomaan elokuvaaVeteraani pääsee ilmaiseksi ma-to ennen klo 17.00 alkaviin

päivänäytöksiin. Lippukassalla on esitettävä tammenlehvätunnus tai henkilökortti, josta ilmenee veteraanistatus.



Helsingissä 1. marraskuuta 2017Toiminnanjohtajalta Verksamhetsledaren har ordet

Turun Sotaveteraanisoitta-jat ovat tutkineet, mitä suo-

malaista musiikkia meillä on soi-tettu ja laulettu 100-vuotiaan itsenäisyytemme ajan eri vuosi-kymmeninä. Tästä valikoimasta kuullaan näytteitä Heikkilän so-tilaskodissa viikonloppuna 18.-19. päivinä marraskuuta.

Maamme on koko itsenäisyy-temme ajan ollut vahvasti ”oma-varainen”, olipa kysymyksessä klassinen, viihde- tai iskelmä-musiikki. Kotimaisten säveltä-jien ja sanoittajien tuotantoa on ollut runsaasti valittavissa niin isänmaallisiin kuin muihinkin juhliin yhtä hyvin kuin erilaisiin viihteellisiin tilaisuuksiin. Myös suomalaiset elokuva- ja laulunäy-telmäsävellykset ovat täydentä-neet valikoimaa.

”Törmäsimme valintavai-keuksiin, kun piti etsiä sopivia näytteitä niin klassisen musiikin säveltäjiltämme kuin viihteelli-seltäkin sektorilta. Päädyimme lopulta ratkaisuun, jossa konser-tin alkuosaan poimittiin näyt-teitä rakastetusta ja perinteisestä vakavammasta musiikista Sibe-liuksesta Mårtenssoniin. Toinen

puoli konsertista etenee kevyellä linjalla, jossa myös laulusolisteil-la on runsaasti tehtäviä. Olem-me etsineet näytteet jokaiselta vuosikymmeneltä 1910-luvun lo-pusta tähän päivään. Viihteente-kijöiden laaja kirjo muodostuu J.Alfred Tannerista Anssi Tikan-mäkeen”, kertoo orkesterin johta-ja, dir.mus. Reijo Ahola.

Turun Sotaveteraanisoittajien kokoonpano on monipuolistu-nut. Uudet sovitukset ovat mu-siikkikapteeni, dir.mus. Urpo Laaksosen käsialaa. Laulusolis-teina ovat Tuija Saura ja myös juontajana toimiva Pertti Kei-häs, Reijo Ahola, Keijo Lehto ja Antti Virtanen.

Lippuja konserttiin

Lippuja voi ennakkoon ostaa tai varata puhelimitse Turun sotaveteraanit ry:n toimis-tosta Läntinen Pitkäkatu 37 ja Heikkilän sotilaskodista. Perinteinen sotilaskotikah-vitarjoilu hillomunkkeineen kuuluu nytkin väliajan ohjelmaan.

Sadan vuoden suosikit Heikkilän sotilaskodissa

Ajan teema on veteraanityöstä perinnetyöhön. Kaikki veteraa-nijärjestöt pa-nostavat paljon nyt ja lähivuosi-na veteraanien, heidän puolisoi-densa ja leskien-sä hyvinvoinnin parantamiseen.

Sotaveteraaniliitolla ja sen perinnetoimin-taan tähtäävillä yhdistyksillä on jo nyt pe-rinnetoimintaa. Perinnetoiminta laajenee lähivuosina.

Tammenlehvän Perinneliiton linjauksen mukaisesti se ei perusta uutta jäsenyhdistys-verkostoa, vaan kenttätoiminnassaan tukeu-tuu Sotaveteraaniliiton verkoston pohjalta muodostettavaan alueellisten perinneyhdis-tysten verkostoon. Useista piireistä muodos-tuu maakunnan laajuisia perinneyhdistyk-siä ja sotaveteraaniyhdistyksistä pienempien alueiden perinneyhdistyksiä. Perinneyhdis-tykset muodostuvat sääntöjä muuttamalla.

Tulevien perinneyhdistyksien tulee olla omalla paikkakunnallaan alueen paras so-tahistorian ja veteraaniperinteen osaaja ja taitaja. Luonnollisesti se myös pitää huolta viimeisistä sotaveteraaneista, heidän puoli-soistaan ja leskistään.

Sotaveteraanipiirin tai -yhdistyksen, joka tulevaisuudessa saa perinnetehtävän on laajennettava nykyistä toimintamal-liaan. Tulevan perinneyhdistyksen pitää ottaa mukaan veteraani-, perinne-, maan-puolustus- ja muiden veteraanien perin-neasian omaksi kokevien yhteisöjen par-haat toimijat.

Perinnetyöhön suuntautuvan sota-veteraanipiirin tai -yhdistyksen on ni-mettävä perinnetoimikunta. Jäseniksi tulee saada perinnetyöhön innostunei-ta henkilöitä Tammenlehvän Perinnelii-ton jäsenjärjestöjen paikallistoimijoista ja muista aktiiveista. Perinnetoimikunta aloittaa alueen perinnetyön suunnitte-lun, johtamisen ja toteutuksen.

Sotaveteraaniliiton hallituksen jäsen, sotaveteraani, kenraali Jaakko Valtanen varoitti rakentamasta perinnetyötä lii-aksi seremonioiden varaan. Sitäkin teh-dään, mutta joukkoja sillä ei saada liik-keelle.

Monipuolisen perinnetoiminnan luo-minen on haaste yhdistykselle, joka tä-hän asti on pääasiassa yksin hoitanut ve-teraanien tukiasioita. Nyt on perinneasi-oiden avartamisen aika.

Markku Seppä Toiminnanjohtaja

Perinnetyölle vastuunkantajia

Osallistuin Suomen Sotave-teraaniliiton 60-vuotisjuh-

laan Helsingin Messukeskukses-sa 29.9.2017. Siellä kirjoittama-ni ja Teemu Koivulan säveltämä laulu sai ensiesityksensä. Tässä yhteydessä haluan kiittää juhlien järjestäjiä onnistuneesta juhlasta sekä jokaista juhliin osallistunut-ta arvokkaan ja lämminhenkisen tunnelman luomisesta. Päivä oli ikimuistoinen.

Helsingin Messukeskukseen saavuin jännittyneissä tunnelmis-sa. Sotaveteraanit ovat olleet mi-nulle aina ihmisiä, joita kohtaan tunnen erityisen suurta arvostus-ta. Vaihdettuani työpaikkaa per-hepäivähoitajasta kodinhoitajaksi olen päässyt arkipäiväisessä kans-sakäymisessä auttamaan heitä, joi-den ansiosta maamme on tänään-kin itsenäinen. Arvostus vain kasvaa. Samalla toivoo, että voisi tehdä vielä enemmän. Messukes-kuksessa yritin ujuttaa itseni jut-tusille mahdollisimman monen kanssa, onnistuinkin melko hy-vin. Lyhyessä ajassa monta uutta ystävällistä ihmistä ja kohtaamis-ta rikkaampi. Paljon jäi silti tari-noita kuulematta.

ta riippumatta yhtenäinen kansa tänäkin päivänä. Kiitos kuuluu teille sotiemme veteraanit.

Päivi Jalo [email protected]

Sanoittaja Päivi Jalo sai erityismai-ninnan Sotaveteraaniliiton sävel-lyskilpailussa.

Miten muotoilla voi kauneimman kiitoksen”Miten muotoilla voi kau-

neimman kiitoksen”. Tuon lau-lun merkitystä itselle ei voi ku-vata sanoin. Maailman kokoisel-la pallolla yksi laulu ei ehkä niin suuresti saa suuria aikaan. Mut-ta yhdelle ihmiselle, tai tässä ta-pauksessa kahdelle, siis myös sä-veltäjälle eli meille tekijöille se on hyvin tärkeä. Liian harvoin tulee lausuttua kiitos. Ja kuinka sen kii-toksen saisi tavoittamaan jokai-sen, jolle se on tarkoitettu, siinäpä pulma. Sotaveteraaniliiton järjes-tämä sävellyskilpailu mahdollis-ti sen. Toivottavasti laulumme ja siihen sisältyvä viesti tavoittaa mahdollisimman monen veteraa-nin. Kaunein mahdollinen kiitos sotavuosien aikana kuin sen jäl-keenkin tehdystä työstä. Myös-kin siitä asenteen ja elämänilon levittämisestä. Se oivallus, että elämä voi olla hyvää ja siitä voi tehdä parhaan mahdollisen, vaik-ka kaikki ei menekään suunnitel-lusti on tärkeää tänäkin päivänä. Kaveria ei jätetä ja yhdessä olem-me vahvempia kuin yksin. Sini-valkoisen lippumme alla olem-me mielipide-eroista, asenteista ja elämäntilanteiden erilaisuuksis-

Aktuellt tema är: från veteranarbete till traditionsarbete. Alla veteranorganisatio-ner satsar nu och de närmaste åren myck-et på förbättrande av veteranernas, deras makors/makars och änkors/änklingars välmående. Krigsveteranförbundet och de föreningar som satsar på detta tradi-tionsarbete har redan nu traditionsverk-samhet. Traditionsverksamheten utvid-gas under de närmaste åren.

Enligt målsättningen för Eklövets Tra-ditionsförbund kommer detta inte att grunda något nytt nätverk av medlems-föreningar, utan förlitar sig i sin fältverk-samhet på de lokala traditionsförening-arnas nätverk, som grundas på basen av Krigsveteranförbundets nätverk. Av flera distrikt bildas landskapsvisa traditions-föreningar och av krigsveteranförening-arna traditionsföreningar för mindre om-råden. Traditionsföreningarna bildas ge-nom att ändra stadgarna.

De blivande traditionsföreningarna kommer på sin egen ort att vara den som bäst kan och behärskar sitt områdes krigs-historia och veterantraditioner. Natur-ligtvis tar de också hand om de sista vete-ranerna, deras makor/makar och änkor/änklingar.

Krigsveterandistriktet eller -förening-en, som i framtiden får traditionsupp-giften bör utvidga sin nuvarande verk-

Ansvariga för traditionsarbetetsamhetsmodell. Den kommande tra-ditionsföreningen bör få med de bästa aktivisterna beträffande veteran-, tradi-tions-, landsförsvars- och övriga veteran-traditionsärenden. Ett krigsveterandi-strikt eller en krigsveteranförening som inriktar sig på traditionsarbetet bör bilda en traditionskommité. Som medlemmar bör man erhålla personer som är intresse-rade av traditionsarbetet bland Eklövets Traditionsförbunds medlemsföreningars lokala aktörer och övriga aktiva. Tradi-tionskommiten påbörjar planläggningen av det lokala traditionsarbetet, leder det och förverkligar det samma.

Medlemmen i Krigsveteranförbundets styrelse, krigsveteranen, generalen Jaakko Valtanen varnade för att i allt för hög grad basera traditionsarbetet på ceremonier. Det gör man också, men på det sättet ak-tiverar man inte massorna.

Att skapa en mångsidig traditionsverk-samhet är en utmaning för en förening, som hittills i huvudsak ensam har tagit hand om veteranernas stödande verksam-het. Nu är det tid att utvidga traditionsä-rendena.

Markku Seppä Verksamhetsledare

Svensk översättning Anders Knip

Käy katsomassa Sotaveteraaniliiton internet-sivut ja verkkokauppa.www.sotaveteraanit.fi


5


SANAYhdessä

Suomen satavuotisjuhlavuoden teemana on ”Yhdessä”. Yhteys rakentuu molemminpuo-

lisuudesta, yhteistyöstä ja keskinäisestä kunni-oituksesta. Me kaikki tarvitsemme yhteyksiä, joissa tunnemme olevamme hyväksyttyjä ja jois-sa koemme, että meitä myös tarvitaan. Tällais-ta tapahtuu kotona, perheen ja ystävien kesken, työssä ja yhdistyselämässä.

Kukaan, joka on kokenut sodan kauhut, ei toivo uusia sotia, ei omalta eikä muiden

osalta. Ainut myönteinen asia, jonka sotilaalli-nen kriisi voi tuoda mukanaan, on vahva tietoi-suus siitä, että nyt kaikkien tulee taistella samaa päämäärää kohti. Usein on todettu, että ne haa-vat ja se katkeruus, jotka sisällissota 1918 ja sen jälkimainingit jättivät jälkeensä, alkoivat paran-tua vasta silloin, kun Suomen kansan oli pakko yhdistää voimansa maan itsenäisyyden yhtei-seen puolustamiseen talvi- ja jatkosodan aikana.

Poliitikkojen ja muiden yhteiskuntavaikutta-jien haasteena on, miten aikaansaada saman-

lainen yhteenkuuluvuus ja uhrivalmius tämän päivän yhteiskunnassa ilman, että loihditaan vi-holliskuvia ja ulkoista uhkaa. Asevarustelu, ra-janveto ja epäily eivät koskaan voi olla kestävän rauhan pohjana. Jeesus varoitti siitä, että se, joka aseeseen tarttuu, joutuu itse sen uhriksi. Jokai-selle maalle kuuluu oikeus puolustaa itseään, mutta rauhaa voidaan pitemmän päälle raken-taa ainoastaan luottamuksen ja sen ymmärryk-sen pohjalle, että me kaikki hyödymme kunnos-sa olevista suhteista ja hyvästä naapurisovusta.

Raamattu tuo esille sen, että teoillamme on seuraamuksensa jälkipolville, mutta myös

sen, että anteeksiantamus voi murtaa pahan kierteet. Kun me tänä Suomen juhlavuonna ko-koonnumme ”Yhdessä”-teeman alle, meidän on syytä mietiskellä niitä siteitä, jotka yhdistävät meitä toisiin ihmisiin maan rajojen ulkopuolel-la, mutta meidän tulee myös mietiskellä kaikkia niitä siteitä, jotka yhdistävät meitä sekä taak-sepäin ajassa että eteenpäin. Saamme ilmaista kiitollisuutemme siitä turvallisesta yhteiskun-nasta, jonka sekä Jumala että edelliset sukupol-vet ovat meille lahjaksi antaneet ja jota meidän tulee vaalia. Meidän on syytä tarkoin harkita, miten me voisimme jättää jälkeemme yhteis-kunnan, jossa kaikilla taustasta huolimatta on mahdollisuus löytää tarkoituksenmukainen elä-mäntehtävä ja turvattu toimeentulo.

Sana ”Yhdessä” on myös muistutus Jumalan lupauksesta olla meidän kanssamme sekä elä-

mässä että kuolemassa. Kun Jumala on kanssam-me, mahdottomalta näyttävästä voi tulla mahdol-linen. Siinä luottamuksessa saamme jättää itsem-me, maamme ja maailmamme Jumalan käsiin.

Tacksamhet

”Den som sår snålt får en snål skörd.” (2Kor 9:6) Försiktighet är en dygd, både i affärsvärlden och

i jordbruket. Den som är dumdristig eller slösaktig kan lätt bli lurad eller skuldsatt upp över öronen. Men om man inte alls vågar satsa och ta risker, kan man inte heller nå framgång.

Det här gäller i allra högsta grad för vänskap och kärlek. Om vi inte vågar ge av oss själva, om vi

inte vågar satsa på att relationen skall få fördjupas, får vi en snål skörd. Men det är riskabelt att lita på andra: när vi öppnar oss själva för en annan män-niska; när vi vågar tala om våra känslor, rädslor och drömmar, då gör vi oss sårbara.

Det här kan också tillämpas på Guds kärlek till oss. Gud kunde ha stannat på avstånd, i en för

oss obegriplig himmelsk tillvaro. Men Gud valde att bli människa i Jesus Kristus. Gud valde att ta risken att bli ett litet skyddslöst barn, som föddes och fost-rades av en ung oerfaren kvinna, Maria. Genom det här visade Gud sin stora kärlek till oss – en kärlek som förde Jesus till ensamhet, svek, lidande och död. Kärlekens väg är inte enkel, men dess skörd, dess frukter, är ofta överflödande rika.

Så var det också med Jesu offerväg. Den förde ned i lidande och död, men den ledde också vidare till

uppståndelse och evigt liv – inte bara för Jesus Kris-tus själv, utan som ett erbjudande och som en möjlig-het också för oss. Jesus sa: Jag har kommit för att ni skall få liv, och liv i överflöd.

En klassisk skildring av tacksamhetens kretslopp erbjuder oss Runebergs dikt om bonden Paavo.

Runebergs beskrivning av Paavo är förstås starkt idealiserad. Men han beskriver en inställning som är lovvärd: när Paavo och hans hustru äntligen har lyckats bärga en god skörd, slår Paavo sig inte till ro. Grannens åker har skadats av frosten, och de behöver nu hjälp, så att de slipper svälta.

Vi får vara glada och tacksamma över vårt foster-land och över allt det goda vi fått, men vi skall

inte vända ryggen åt våra medmänniskor och deras nöd. Vi får ta emot livet, freden och tryggheten som Guds goda gåvor. Men om vi inte är beredda att i vår tur dela med oss åt andra, då kan livets goda och Guds välsignelse inte ge en rik skörd. Gud kallar oss att ingå i ett kretslopp av förlåtelse, kärlek och tack-samhet, där vi får ta emot och dela med oss, i förtrös-tan på att Guds godhet mot oss aldrig tar slut. ”Gud förmår ge er allt gott i överflöd, så att ni alltid har allt vad ni behöver och själva kan ge i överflöd till varje gott ändamål.” (2Kor 9:8)

Björn Vikström Porvoon hiippakunnan piispa

Biskopen i Borgå stift

Kiitos muistamisestaLämmin kiitos jokaiselle 90-vuotispäivääni muistaneelle ja tuestanne sotaveteraanien huoltotyöhön. Merkkipäivää 6.9. sain viettää perhepiirin tukemana synnyin- ja kasvu-kaupungissani Torniossa. ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet.” Oulussa 2.10.2017 Aarno Strömmer

Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunnan edustaja Annikki Tanska-nen esittelee Muistoja-levyä Tuulikki Leinoselle (Sotainvalidien Poh-jois-Karjalan piiri), Aimo Issakaiselle (Pohjois-Karjalan Reserviläispiiri) ja Jouni Mattilalle (Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri).

Ajatus levyhankkeesta lähti liikenteeseen Marssilaulu-

ja sotavuosilta -konsertista, joka pidettiin kesällä 2016 Joensuus-sa. Konsertissa esitettiin tuttuja sota-ajan lauluja ja marssilauluja. Konsertin jälkeen moni tuli kysy-mään, saako näitä lauluja levyltä.

Levyn toteutusajankohta sat-tui hienosti Suomi 100 vuotta -juhlallisuuksien yhteyteen ja sen julkaiseminen on osana juhlavuo-den tapahtumia. Kunnioituksena ja kiitoksena sotiemme veteraane-ja kohtaan soittokunta lahjoittaa levyn jokaiselle Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon veteraanille.

Levy julkistetaan konsertoi-malla Outokummussa 2.12 ja Joensuussa Carelia-salissa 3.12. Joensuussa juhlistetaan samalla

Savo-Karjalan Maanpuolustus-soittokunnalta levy

soittokunnan vuosipäivää, koska juuri 3.12 tulee vuosi siitä, kun sopimus allekirjoitettiin MPK:n kanssa. Samalla julkistetaan soit-tajien uudet esiintymisasut.

Levyllä on kaikkiaan 19 kap-paletta alkaen Muistoja Pohjo-lasta ja päätyen Sillanpään mars-silauluun. Kaikki muutkin kap-paleet ovat tuttua sodanajan musiikkia. Levyllä esiintyy myös vokalisti ja harmonikkasolisti.

Levyä voi hankkia Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiristä 15 euron hintaan.

Jorma Mikkonen Pohjois-Karjalan

Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja

Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta toimii Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen alaisuudessa ja toimialue on Savo-Karjala. Kotipaikka on Joensuussa. Soittokunnassa on 55 soittajaa ja se on koottu lähinnä Joensuun ja Outokummun puhallinorkesterin soittajista. Soittokunta on valittu ensimmäise-nä pilotoimaan maanpuolustussoittokunta-toimintaa Suomessa. Jo lyhyen olemassa olonsa aikana maakunnissa on koettu erittäin hyvänä se, että Maanpuolustussoittokunta on saanut paikatuksi sitä aukkoa, jonka Karjalan Sotilassoittokunnan lak-kauttaminen aiheutti.

Nimitys SotaveteraaniliitossaSuomen Sotaveteraaniliit-toon on 1.11.2017 nimitetty tiedottajaksi filosofian maisteri Ariela Säkkinen (38). Hän on toiminut aikaisemmin viestintäalan yrittäjänä sekä viestintätehtävissä useissa järjestöissä.

KiitosLämmin kiitokseni 60-vuotispäivääni muistaneille ja tuestanne sotaveteraanien perinnerahaston kautta perinnetyöhön. Tuija Saura



Perjantaina, 29. syyskuuta Suomen Sotaveteraaniliit-to juhli 60. toimintavuot-

taan. Liiton edeltäjä, Suomen Aseveljien Liitto perustettiin jo talvisodan päätyttyä vuonna 1940, mutta osana välirauhanso-pimusta se lakkautettiin vuonna 1945.

Uusi liitto perustettiin Rinta-mamiesten Asuntoliittona vuon-na 1957, kun huomattiin, että useat rintamamiehet tarvitsivat apua piinanneeseen asuntopu-laan.

Myöhemmin havaittiin, että sotaveteraanit tarvitsivat paljon muutakin apua, ja liiton tarjo-amien palveluiden ja tuen mo-nipuolistuessa nimi muutettiin Suomen Sotaveteraaniliitoksi vuonna 1964. Nykyisin liitto toi-mii yhteiskunnallisena edunval-vojana ja tarjoaa sotaveteraaneil-le ja heidän puolisoilleen kun-toutusta, tukea ja yhteisöllistä toimintaa.

Veteraanisukupolvien kado-tessa liiton on määrä muuttua ve-teraanien muistoa ja perinteitä vaalivaksi perinnejärjestöksi.

Kaikki liiton 10 000 tunnuk-sen omaavaa jäsentä olivat voi-neet saada osansa juhlavuodesta jo aiemmin syyskuussa. Kuukau-den aikana paikallisten yhdistys-ten edustajat kävivät tapaamassa heitä henkilökohtaisesti ja luo-

vuttivat tasavallan presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion allekirjoittaman kun-niakirjan. Samalla yhdistyksen vierailijat saattoivat tarkistaa jä-senten vointia ja sitä, ovatko he saaneet kunnilta tarvitsemaansa kuntoutusta ja palveluita.

Juhlapäivä käynnistyi aamulla seppeleidenlaskulla kaikilla Suo-men 622 sankarihautausmaalla. Helsingin Hietaniemessä syyssää oli kaunis, pirteän viileä ja sumui-nen, mutta aurinkoinen. Seppeleet laskettiin sankariristille sekä mar-salkka Mannerheimin muisto-merkille. Puolustusvoimia edusti

paikalla olleet kunniakomppania sekä Kaartin soittokunta.

Liiton aloitteesta hautaus-mailla pidettiin lukiolaisen pu-heita. Hietaniemessä puhujana oli Vilho Seppä Etu-Töölön lu-kiosta. Puheessaan hän korosti sotien vaikuttaneen myös hänen elämäänsä ja kertoi mm., kuinka Väinö Linnan Tuntematon soti-las auttoi häntä ymmärtämään paremmin historian tapahtumia. Hän kiitti veteraanisukupolvien rohkeutta ja uhrauksia sen eteen, että hänkin saa nyt elää niin hy-vinvoivassa yhteiskunnassa.

Musiikkia, puheita ja kahvitteluaValtakunnallinen pääjuhla järjes-tettiin Helsingin Messukeskuk-sessa. Ennen sen alkua Helsingin sotaveteraanikuoro tapasi presi-denttiparin. Kuoro kajautti heille reippaan kuuluvasti Valalaulun, jonka jälkeen presidentti Niinis-tölle luovutettiin liiton 60-vuo-tisjuhlamitali ja rouva Haukiol-le liiton ansiomitali. Presidentti luovutti kuorolaisille kiitoskir-jeet. Kuoron vanhin esiintyjä on ehtinyt jo kunnioitettavaan 104 vuoden ikään.

Pääjuhla keräsi paikalle yh-teensä yli 900 vierasta, runsaasti myös veteraaneja saattajineen.

Juhlaa oli mahdollista seura-ta suorana lähetyksenä Alfa TV -kanavan verkkosivuilla, ja se lä-hetettiin myöhemmin televisios-ta samalla kanavalla.

Juhla käynnistyi vauhdikkaalla ja mahtipontisella Kaartin soitto-kunnan esittämällä Juhlasoitto so-taveteraaneille -musiikkiesityksel-lä, jossa oli havaittavissa element-tejä esimerkiksi Valalaulusta.

Vieraat toivotti tervetulleek-si liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen.

– Valtio lähetti miehet sotaan, valtion pitää hoitaa heidät nyt-kin, Heikkinen huomautti ja to-tesi liiton edunvalvonnalle olevan edelleen tarvetta. Nyt on esimer-kiksi edistettävä lakia, joka takai-si tunnuksen omaaville veteraa-neille samat kotipalvelut kuin so-tainvalideillekin.

Juhla jatkui yhteislaulun muo-dossa liiton kunniamarssilla, Sil-lanpään marssilaululla. Sen jäl-keen vuorossa oli presidentti Nii-nistön puhe. Niinistö totesi mm. nyky-Suomen olevan vahva myös epävarman maailmantilanteen aikana. Yhdeksi tärkeäksi va-kauttajaksi hän mainitsi yleisen asevelvollisuuden. Niinistö kiit-ti veteraanisukupolvea tarmosta

sekä sotien että jälleenrakennus-kauden aikana. Hänen mukaansa veteraanien jättämä arvoperintö on myös seuraaville sukupolville erinomainen muistettava raken-nettaessa tulevaisuuden Suomea.

– Vapaus ja vastuu, oikeus ja velvollisuus ovat sen ydinsisältö-jä, Niinistö totesi.

Niinistön jälkeen lavalle nou-si Kadettikuoro, joka esitti sävel-mät Suomen laulu sekä Lähde. Kaartin soittokunta esitti Jääkä-rien marssin.

Juhlan puolessavälissä laval-le nousi Itä-Helsingin musiik-kiopiston lauluryhmä Wildcats kansallispuvut yllään. He esitti-vät reippaasti ja kauniisti siker-män sota-ajan lauluja.

Kokoelma tuttuja lauluja nuorten esittämänä, komeiden luontokuvien maisemoittaessa taustalla, kosketti yleisöä ja nosti mieleen muistoja. Tilaisuus jat-kui kaihoisammalla yhteislaulul-la Ilta skanssissa. Laulu välitti il-lankoiton rauhallisen tunnelman laivastojoukossa, toisaalta toi ilmi kaipuuta, joka kohdistui puhujan rakkaaseen ja sotia edeltäneeseen onnen aikaan.

Tämän jälkeen lavalle nousi suuri joukko lapsia – Itä-Helsin-gin musiikkiopiston IHMU-kuo-ro. He esittivät Sotaveteraanilii-ton järjestämän lastenlaulukil-pailun parhaimmistoa. Kilpailun tarkoituksena oli löytää kappa-leita, jotka edistäisivät veteraani-sukupolven muiston ja sanoman välittymistä myös seuraaville su-kupolville. Kuoro esitti kolme parhaaksi todettua laulua.

Kilpailun voittajakappale, Tuomo Tiitisen säveltämä ja sa-noittama Isä kerro kertoi tarinan puhujasta, joka muistelee sitä, kun hän pyysi isäänsä kertomaan ukis-ta ja hänen hurjista sotataisteluis-taan. Vaikka puhuja ei ymmärtä-nyt tarinasta kaikkea, hän kiitti ukkia turvallisesta asuinympäris-

Sotaveteraaniliitto veteraanin ikäänSotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhla sisälsi jäsenten tapaamista, pääjuhlan sekä seppeleenlaskun 600 sankarihautausmaalla

Hietaniemessä havuseppele laskettiin sankariristille ja marsalkka Mannerheimin haudalle.

Ennen juhlaa olleessa presidenttiparin ja Helsingin Sotaveteraanikuoron tapaamisessa tasavallan presi-dentti Sauli Niinistö ja rouva Haukio luovuttivat kunniakirjat sotaveteraanilaulajille. Sauli Niinistö kättelee 104-vuotiasta Salomon Altschuleria.

7


töstään. Juhlan lopulla Mikael Konttinen esitti vielä sävellys-kilpailussa erityismaininnan saa-neen Miten muotoilla voi kau-neimman kiitoksen -kappaleen, jonka oli säveltänyt Teemu Koi-vula ja sanoittanut Päivi Jalo.

Päätössanat lausui sotaveteraa-ni ja kenraali Jaakko Valtanen. Hän niin ikään muistutti vete-raanisukupolven ponnistelujen tärkeydestä kotimaan rakentami-sessa ja huomautti, että satavuoti-aan Suomen historiasta vain viisi vuotta on ollut sotaisia. Nykyisin elossa olevat veteraanit ovat kui-tenkin siis suurimman osan elä-mästään saaneet rakentaa hyvin-vointiyhteiskuntaa ja elää rauhan aikana. Valtanen totesi myös, että kyseessä lienee yksi viimeisistä merkittävistä julkisista tilaisuuk-sista, jossa sotiemme veteraaneja on läsnä. Hän kiitti liittoa vete-raanien puolesta sen saavutuksista – erityisesti heikommassa asemas-sa olevien aseveljien elinolosuhtei-den parantamisesta. Tukitoimista ja kunnioituksesta saivat kiitosta myös veljes- ja sisarjärjestöt, val-tiovalta ja puolustusvoimat.

Juhla päättyi Kaartin soitto-kunnan säestämään, yhdessä ka-jautettuun Maamme-lauluun.

Tämän jälkeen vieraat siirtyi-vät salista kahvitilaisuuteen.

”Aika paljon hyvää on saatu aikaan”Kahvitilaisuudessa juhlaväki oli silminnähden tyytyväinen juh-laan.

– Nelisenkymmentä vuot-ta sitten teimme 19 000 veteraa-nin voimin suurmarssin Senaa-tintorille veteraaniasian puolesta. Toiminnassa olen ollut 50 vuotta mukana, joten hieno päätös täl-le taipaleelle lämmittää tämän-ikäistä miestä, hymyili Markus Aaltonen Eurasta.

– Ohjelmaa oli sopivasti. So-danajan lauluista tehty sikermä

Messukeskuksen juhlatila oli melkein viimeistä paikkaa myöten täynnä.

Itä-Helsingin musiikkiopiston 60-henkinen IHMU-kuoro esitti Sotaveteraaniliiton sävellyskilpailussa palkit-tuja kappaleita. Takana Mikael Konttinen.

Wildcats-kuoro esitti sikermän sota-ajan lauluja. Nuoret laulajatytöt olivat pukeutuneet kansallispukuihin.

oli liikuttava ja oli ihana nähdä lapsikuoroja. Mikael Konttinen-kin laulaa hienosti, kiitteli Svea Roering Helsingistä.

– Nämä ovat aina tällaisia juh-lallisia juttuja, kommentoi hel-sinkiläinen Reino Harju. Hän oli Helsingin sotaveteraanikuo-ron jäsenenä saanut laulaa presi-denttiparille aiemmin päivällä.

Sotaveteraaniliitolla on ollut tärkeä merkitys juhlassa vierail-leille veteraaneille.

– Saan ja olen saanut kaiken tarvitsemani avun nimenomaan liiton kautta. En minä kaupun-gilta mitään saa, Harju totesi.

– Saimme tuttavia Suomen puolelta sekä tarpeen tullen rahal-lista apua. Tuen turvin pystyim-me aloittamaan matrikkelim-me kokoamisen ja rakentamaan oman hautausalueen Tallinnan metsäkalmistolle, kertoi jatkoso-dassa vapaaehtoisena Suomen ar-meijassa taistellut virolainen Raul Kuutma. – Se on esimerkillinen sotilaallinen hautauspaikka. Siel-lä on myös muistomerkki kaikille Suomen pojille, jonne kaikki saa-vat tulla muistelemaan läheisiään, Kuutma jatkoi.

– Mukavaa toimintaa on kyllä tarpeeksi, tänä syksynä melkein joka viikko, kun omakin yhdis-tykseni täyttää 50 vuotta, totesi Helsingfors Svenska Krigsvete-raner -yhdistykseen kuuluva Ro-ering.

– Luemme aina Sotaveteraani-lehteä ja olemme toimineet pai-kallisyhdistyksissä. Arne ei enää, Jan-Erik edelleen, kertoivat Jan-Erik Granbacka Kruunupyystä ja Arne Björk Pietarsaaresta.

– Aika paljon hyvää on saatu aikaan, he totesivat.

Teksti: Aaro Aalto Varusmiestoimittaja Ruotuväki-lehdessä

Kuvat: Niko Häggman, Ruotuväki-lehti



Kauneimmat kuulemani sa-nat ovat tulleet teiltä itsel-

tänne. Moni veteraani on pu-kenut kaiken tuntemuksensa yhteen lauseeseen: ”Olen kiitol-linen elämästä”.

Sen kuuleminen pysäyttää ja puhuttelee. Olla kiitollinen elämästä, ei vain omasta elä-mästään, sisältää monta sano-maa: Varmasti kaiken sen, mikä omiin jälkeläisiin ja läheisiin liittyy. Paljon myös siitä, että kiitos kasvaa kovien kokemus-ten myötä. Ehkä muistutuksen-kin – moni tämän päivän suuri ongelma on teidän mittapuul-lanne paisunut yli mittasuh-teensa. Ja sanomaa myös elinpii-riin; näillä ystävillä, tässä yhtei-

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö: Ole kiitollinen elämästä

sössä, Suomen maassa on ollut hyvä elää.

Te olette kovasta puusta veis-tettyä, kauniisti ajattelevaa vä-keä!

En voi olla nyt muistelemat-ta tapausta, jota en koskaan unohda. Itsenäisyyspäivän vas-taanotolla, Presidentinlinnassa, joimme kahvit veteraanien pöy-dässä. Vieressäni istui Hannes Hynönen, häntä vastapäätä toi-nen entinen rintamamies Olavi Lintula. Katsoivat toisiaan het-ken, ja sitten kysymys kuin yh-destä suusta: Oletko se Sinä? Kävi ilmi, että nämä 101-vuoti-aat olivat tavanneet toisensa vii-meksi 1930-luvulla alokasaika-na, 80 vuotta sitten. Niin syvään

oli heille tuo muisto jäänyt, että se kosketti.

Monille jälkipolville Suomen tarina on pitkälti teidän tari-naanne. Virinnyt määrätietoi-nen perinnetyö varmistaa, ettei tarinanne unohdu.

Uusien sukupolvien on luota-va jatkoa Suomen tarinalle, jotta se kestää seuraavatkin sata vuot-ta. Sille taipaleelle on hyvä lähteä pitäen mielessä sodan sukupol-ven jättämän arvoperinnön: Va-paus ja vastuu, oikeus ja velvolli-suus ovat sen ydinsisältöjä.

Ja ne kauniit sanat. Vielä sen-kin annoitte. Että oppisimme ymmärtämään: Ole kiitollinen elämästä!

Kun kuluvana juhlavuotena ajattelemme maamme it-

senäisyyden satavuotista taival-ta, saatamme todeta, että siitä vain runsaat viisi vuotta on ku-lunut sotien olosuhteissa. Lähes yhdeksänkymmentäviisi vuot-ta kansamme on siis saanut elää rauhan vallitessa ja siitä yhtäjak-soisesti yli seitsemän viimeistä vuosikymmentä!

Me veteraanisukupolviin kuuluvat jouduimme tietysti paljolti huolehtimaan sotien me-netysten korjaamisesta, mutta olemme myös osaltamme saaneet olla aina kahdeksankymmen-täluvulle saakka rakentamassa nykyistä hyvinvointiyhteiskun-taamme. Siitä on tullut jatku-vasti paraneva kotimaa meille it-sellemme, mutta ennen kaikkea lapsillemme, lastenlapsillemme sekä tuleville sukupolville. Täy-dellisyyttä siinä työssä ei luon-nollisesti koskaan voida saavut-taa, mutta me suomalaiset olem-me viisaasti yhdessä toimien ja ponnistellen saavuttaneet tulok-

sia, jotka monilta osiltaan kel-paavat jopa esimerkiksi muille kansoille. Merkittäviin kansa-laisoikeuksiimme kuuluu vapaus ilmaista eri mieltä oleminen. Sen teemme tarvittaessa äänek-käästikin, mutta olemme useim-miten osanneet löytää yhteiset etumme ja yhdessä voineet sopia hyvistä ratkaisuista. Se on vaati-nut meiltä kaikilta ymmärtävää suvaitsevaisuutta ja sotiemme kokemusten vahvistamaa luotta-musta toisiamme kohtaan. Luot-tamusta edisti varmaan myös se, että itsenäistymiseemme liittyvi-en vaikeiden ja jopa traumaattis-ten tapahtumien jälkeen löysim-me varsin pian tahtoa sisäiseen sopuun ja rakentavaan yhteistyö-hön.

Olemme lisäksi voineet yh-dessä vahvistaa sitoutumistam-me länsimaisen ja eurooppalai-sen kulttuuriperinteen arvoihin ja sisäistää pohjoismaisen kan-sanvaltaisen oikeusjärjestyk-sen loukkaamattomat periaat-teet. Tänään voimme omanar-

vontuntoisesti sanoa maamme olevan hyvin toimiva ja varsin turvallinen eurooppalainen si-vistysvaltio. Sekin on mittaa-mattoman arvokas saavutus.

Veteraanisukupolvien elä-mänkokemukset puhuvat myös sen puolesta, että on viisasta yh-dessä muiden Euroopan kanso-jen kanssa jatkaa ja edistää rau-hantilan ja yhteistyön lujittu-mista koko maanosassamme. Yhdessä olemme silloin tarvitta-essa myös vahvempia ja valmiim-pia valitsemaamme elämänjär-jestystä puolustamaan.

Uskon tulkitsevani tuntojan-ne kun sanon, että voimme pala-ta tästäkin juhlasta koteihimme omanarvontuntoisin ja kiitolli-sin mielin. Elämäntyömme jäl-kiä ei kenenkään tarvitse siivo-ta! Ja teille kaikille - hyvät juh-lavieraat - toivotan luottavaisia ja tulevaisuudenuskoisia ajatuksia satavuotiaan isänmaamme tur-vallisesta ja hyvästä seuraavasta vuosisadasta.

Sotaveteraani Jaakko Valtanen juhlassa: Elämäntyömme jälkiä ei kenenkään tarvitse siivota

Sain mahdollisuuden tulla seu-raamaan Sotaveteraaniliiton

60-vuotisjuhlia puolustusvoimi-en uutislehden Ruotuväen varus-miestoimittajana. Oli suuri ilo nähdä, kuinka moni oli tullut paikalle. Jokainen, jonka kans-sa keskustelin juhlan aikana, oli iloisella päällä ja ylipäätään vai-kutti suhtautuvan elämään esi-merkillisen positiivisella otteella. Juhla tarjosi myös yllättävän oi-valtamisen kokemuksen.

Itselleni veteraaniasia on ol-lut hieman kaukainen, sillä omat isovanhempani olivat so-tien syttyessä vasta pikkulap-sia, ja heidän vanhempansa taas suhteellisen vanhoja. Veteraani-en arvostus onkin ollut itselleni eräänlainen valmiiksi annettu itsestäänselvyys. Heitä on kun-nioitettu sen enempää ajattele-matta, koska niin nyt vain kuu-luu tehdä ja koska muutkin niin tekevät.

Asia on jäänyt eräänlaiseksi passiiviseksi kyseenalaistamat-tomuudeksi mieleen ja kukaan ei ole oikein vaivautunut selittä-mään pintaa syvemmältä, miksi asia on niin tärkeä. Näin on tun-tunut hieman kliseiseltä, kun esi-merkiksi itsenäisyyspäivän alla mediassa hehkutetaan sodan jän-nittäviä käänteitä ja veteraanien elämänviisauksia vuodesta toi-seen.

On harmillista myöntää, että oivalluksen hetki syntyi vasta omakohtaisen kokemuksen kaut-ta. Vasta juhlassa todella tajusin sen, että jotkut todella lähtivät sotaan keskellä parhaita nuoruus-vuosiaan, joutuivat aivan oikeas-ti taistelemaan samalla tavalla, mitä varusmiespalveluksessa har-joitellaan – ja nyt he istuivat siinä edessäni. He ovat aivan tavallisia ja oikeita ihmisiä, eivät historian-kirjan massoja tai iltapäivälehtien jumaloimia yleistietäjiä.

Puhutaan, että veteraanit oli-sivat saaneet osakseen halveksun-taa seuraavan sukupolven aikuis-tuessa 1960-luvulla – radikalis-min aikakautena. Nuorempien

on vaikea ymmärtää veteraani-polven kokemuksia, koska sa-maistuminen sota-ajan ja jäl-leenrakentamisen melskeessä ta-pahtuneisiin lukuisiin asioihin on hankalaa ja vaatii asiantunte-musta.

On mahdotonta kuvitella sitä kaikkea henkilökohtaisten muis-tojen kirjoa, joka liittyy vuosia kestäneeseen sotimiseen ja vuosi-kymmeniä kestäneeseen jälleen-rakentamiseen – sen onnistumi-siin, vastoinkäymisiin ja tahdon-voimaan.

Ilokseni huomasin, kuinka juhla oli rakennettu veteraani-en ehdoilla, ja kuinka veteraanit itsekin tiedostivat, että suoma-laiset valtiovaltaa myöten kun-nioittavat heidän saavutuksiaan. Jos veteraanipolvi kokee tai on kokenut vähättelyä tai välinpitä-mättömyyttä, kyse lienee miltei aina ymmärtämättömyydestä. Nyt voimme todeta, että suku-polvien väliset kohtaamiset li-säävät ymmärrystä. Siksi itseäni harmittaakin, kun jokainen suo-malainen nuori ei mahdu osallis-tumaan veteraanijuhliin ja pääse jututtamaan sodan ja rintamat kokeneita.

Aaro Aalto

Aaro Aalto toimii varusmiestoi-mittajana Ruotuväki-lehdessä.

Sukupolvien välisillä kohtaamisilla saisi paljon hyvää aikaan

kesko_pantone282c_nega.indd 1 24/05/16 16:49

Suomen Sotaveteraaniliitto kiittää 60-vuotisjuhlaa taloudellisesti tukeneita

9


Suomen Sotaveteraaniliiton hallitus on myöntänyt Sota-veteraanien kultaisen ansio-

ristin 44 henkilölle ja Sotaveteraa-niliiton ansiomitalin 69 henkilölle ja Sotaveteraanien ansioristin yh-delle henkilölle. Liiton esittämät huomionosoitukset luovutettiin 22. syyskuuta. Sotaveteraanipiirit luovuttavat anomansa ansiomerkit omissa tilaisuuksissaan.

Sotaveteraanien kultainen ansioristi myönnettiin seuraaville henkilöille:Matti Ahlgren, SomeroTuukka Alhonen, KaarinaMikko Annala, ToholampiAino Heinonen, HeinolaMatti Hiivola, MynämäkiEero Holopainen, NurmesInto Hurri, Somero

Heimo Hämäläinen, KangasalaVeikko Ilmasti, HelsinkiRaimo Jalkanen, RautalampiToivo Johansson, NurmesVeikko Julkunen, JämsäAiri Järvinen, Mänttä-VilppulaAlarik Kaunisto, KauhajokiAntti Koivumäki, NakkilaEeva-Liisa Kolehmainen-Mehtonen, NurmesVilho Komu, NurmesPaavo Koskinen, TammelaTaisto Lehtilä, JämsäVeikko Lehtonen, PoriSylvi Leino, YpäjäReino Löflund, HämeenlinnaAlpo Murtoniemi, KalajokiHeino Nieminen, KankaanpääMarjatta Nurminen, PälkäneAhti Okkonen, NurmesMauno Peltonen, HartolaOlli Pietilä, PornainenNestor Pyykkö, Nurmes

Åke Qvist, VandaYrjö Savola, VaasaLars Selin, SjundeåNiilo Silvesalo, LahtiYrjö Sirkiä, AuraOlavi Sjöholm, TurkuVeikko Tynkky, IkaalinenEino Ullgren, NurmesPaavo Valtokari, VarkausPasi Venho, SaloErik Werner, HelsingforsAlpo Vuorela, KauhajokiViljo Vuorinen, PälkäneArvo Vähä-Pietilä, ForssaSeppo Väätäinen, Kerava

Sotaveteraanien kultainen ansioristi voi-daan myöntää tunnustuksena liiton tarkoi-tusperien hyväksi tehdystä erittäin merkit-tävästä ja pitkään jatkuneesta työstä.

Sotaveteraaniliiton ansiomitali myönnettiin seuraaville henkilöille:Heidi Aho, projektipäällikkö, HelsinkiEero Alatalo, yrittäjä, LietoArman Alizad, toimittaja, HelsinkiKatja Berg, toimistopäällikkö, RautjärviPasi Flinkman, varatoimitusjohtaja, VantaaSasa Färling, lentoemäntä, KeravaHarri Haanpää, yrittäjä, YlivieskaTeijo Haapaniemi, vapaa-aikasihteeri, ReisjärviLauri Hollmén, arkkitehti, SaloHeikki Hytti, harmonikkataiteilija, SavitaipaleEsa Isokoski, vastaava vahtimestari, YlivieskaTuula Jaakkola, asiakkuuspäällikkö, KouvolaKalle Jokinen, kansanedustaja, OrimattilaLeena Jäntti, sosiaalineuvoja, TuusulaVoitto Järvelä, toimitusjohtaja, HämeenlinnaIlkka Järvinen, lääninrovasti, HyvinkääAntti Kaikkonen, kansanedustaja, Tuusula

Sotaveteraaniliitto palkitsi ansiomerkeillä

Vas. Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen, Uudenmaan Sotaveteraanipiirin sosiaalineu-voja Leena Jäntti ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän pu-heenjohtaja Kalle Jokinen.

Huomionosoitusten saajat yhteiskuvassa Katajanokan Kasinolla 22.9.

Vas. Sotaveteraanien ansioristillä palkittu viihdetaiteilija Tuija Saura, toimit-taja Arman Alizad, lentoemäntä Sasa Färling ja kirjailija Anna-Mari Kaskinen.

Sotaveteraaniliiton ansiomitali myönnettiin Sotaveteraani-lehden avustajalle Jyri Paulaharjulle ja liiton veljesjärjestön, Rintamaveteraaniliiton toiminnanjohtaja Heikki Karhulle.

Sotaveteraanipiirien sosiaalineuvojina toimivat Anna-Liisa Tapio, Reino Rouhiainen ja Leena Jäntti saivat Sotaveteraa-niliiton ansiomitalin.

Jari Kajavirta, hallitusneuvos, HelsinkiJouni Kaleva, johtajaylilääkäri, JyväskyläJan-Henrik Kankare, kapteeniluutnantti, NousiainenHeikki Karhu, toiminnanjohtaja, KangasalaPäivi Karikumpu, kaupunginjohtaja, NivalaEsa Karkola, lääkäri, KonnevesiAnna-Mari Kaskinen, kirjailija, HelsinkiMathias Kass, johtaja, NykarlebyIina Kivimäki, musiikin maisteri, TurkuTimo Kivistö, kapteeniluutnantti, RuskoJukka Knuuti, päätoimittaja, HelsinkiKaija Koskinen, kirjanpitäjä, TurkuMarkku Lappalainen, Kunnanjohtaja, IlomantsiPaula Lehtomäki, kansliapäällikkö, HelsinkiErkki Liikanen, viihdetaiteilija, TammelaKim Mattsson, prikaatikenraali, HelsinkiMustonen, toimitusjohtaja, NurmesSoile Norén, toimitusjohtaja, TurkuErkki Ojanen, director musices, RiihimäkiManu Paajanen, toimittaja, ForssaEija Paananen, sihteeri, HelsinkiJyri Paulaharju, tietokirjailija, VantaaVesa Paunonen, VantaaIlpo Pohjola, kehityspäällikkö, LiperiSanna Pulkkinen, musiikin lehtori, SavitaipaleJukka Purolinna, asiakkuusjohtaja, VantaaMarcus Rantala, politices magister, HelsingforsReino Rouhiainen, sosiaalineuvoja, MikkeliEija Räihä, toimitusjohtaja, RovaniemiAnna-Liisa Rönnqvist, lähihoitaja, HyvinkääHanna Saarela, musiikin maisteri, ImatraSamuli Saarela, kanttori, ImatraPäivi Saarimaa, sihteeri, HelsinkiRaimo Salo, muusikko, KyyjärviTiina Saloheimo, projektiohjaaja, HelsinkiAuvo Seppälä, ylityönjohtaja, KangasalaLeena Seppälä, kotihoidon esimies, KouvolaMarjo Säkkinen, kulttuurisihteeri, NurmesAnna-Liisa Tapio, sosiaalineuvoja, TampereSampo Terho, eurooppaministeri, HelsinkiRaili Tervonen, kanttori, RautjärviEero Vainikka, toimitusjohtaja, SavitaipaleKaarina Vainikka, kivitaiteilija, SavitaipaleMaria Vanhanen, sihteeri, HelsinkiAmi Wardi, kaupallinen johtaja, VantaaTuula Wennström, filosofian maisteri, HelsinkiHelena Veräväinen, sosiaalineuvoja, HämeenlinnaTeuvo Viita-aho, taksiyrittäjä, NivalaVesa Viitaniemi, toimitusjohtaja, TurkuHarri Virta, kaupunginjohtaja, TurkuPasi Virtanen, majuri, HollolaErkki Vuokila, toimitusjohtaja, Helsinki

Sotaveteraaniliiton ansiomitali voidaan myöntää Sotaveteraanityön päämäärien hyväksi kauan ja an-siokkaasti tai muutoin merkittävästi toimineelle henkilölle, joka ei ole sotaveteraani, sekä sotaveteraa-nille, joka on sanotuin tavoin toiminut muussa yhte-ydessä kuin liiton tahi sen jäsen- tai tukiyhteisön an-tamissa luottamus- tai muissa tehtävissä.

Kuvat: Juha Vääräkangas ja Sotaveteraaniliiton kokoelmat



Lahja sotaveteraanilta -konsertissa esiintyi muun muassa Rauman normaa-likoulun oppilaita ja opet-tajaopiskelijoita. Estradille pääsi vihdoin liiton kahden laulukilpailun koko par-haimmisto.

Suomen Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlavuoden kun-niaksi järjestetyt kaksi sävel-

lyskilpailua huipentuivat sunnun-taina 22. lokakuuta järjestettyyn Lahja sotaveteraanilta -konsert-

Sävellyskilpailujen parhaimmisto hurmasi Finlandia-talossa

tiin Finlandia-talossa Helsingissä.Konsertti oli suunnattu koko

perheelle. Vaikka paikalla oli pal-jon liiton ja läheisten järjestöjen kanssa tekemisissä olevia, löytyi yleisöstä suuri määrä kaikenikäi-siä. Kaiken kaikkiaan yleisöä ker-tyi paikalle noin 800 henkilöä.

Toinen sävellyskilpailu oli suunnattu alle 35-vuotiaille sävel-tämisen ja sanoittamisen taitavil-le. Haussa oli niin päiväkotiryh-mälle kuin nuorisokuorollekin soveltuva positiivinen ja kansan-omainen sävellys, joka sisältäisi

veteraanien kunnioitusta ja perin-nettä sekä isänmaanrakkautta.

Toinen kilpailu puolestaan etsi sävellystä valmiille runolle. Valittu runo Puolesta isänmaan on Anna-Mari Kaskisen luo-mus ja käsittelee erityisesti sitä, kuinka veteraanisukupolvi jou-tui uhraamaan parhaat nuoruus-vuotensa kotimaansa puolesta. Puhuja pyrkii samastumaan so-tatilanteeseen, kunnioittaa suku-polven muistoa ja toivoo tulevai-suudelta rauhaa.

Konsertin tunnelma oli arvok-

kaan juhlava mutta reipas. Mar-morinhohtoinen Finlandia-talo tarjosi juhlalle arvokkaat puit-teet, olihan yleisökin pukeutunut kenties keskivertokonserttia juh-lavammin. Ohjelman painopiste oli selkeästi veteraaniperinteessä ja muistelussa, mutta yhtä lailla katsoi kohti tulevaisuutta. Vaih-televan ikäisen yleisön lisäksi myös esiintyjät edustivat kaikkia sukupolvia. Nuorin esiintyjä oli kahdeksanvuotias, vanhin 104.

Mikael Konttinen esitti Isä kerro -laulun, lastenlaulukilpai-lun voittajan, sekä kilpailussa kunniamaininnan saaneen kap-paleen Miten muotoilla voi kau-neimman kiitoksen. Se ilmaisi säveltäjän ja sanoittajan kiitolli-suutta maan puolustamisesta – sitä, kuinka yksinkertainen kii-

Sotaveteraaniliiton Finlandia-talon konsertissa oli 800 hengen konserttiyleisö. Eturivissä konserttia kuun-telee eduskunnan puhemies Maria Lohela puolisoineen.

Konsertin juonsi viihdetaiteilija Tuija Saura, joka oli myös sävellyskil-pailun ja konsertin ideoija. Kukittamassa liiton puheenjohtaja Erkki Heikkinen.

toksen lausuminen ei tunnu riit-tävältä.

Sävellyskilpailu Anna-Mari Kaskisen runoa varten oli kerän-nyt kaiken kaikkiaan 130 ehdo-tusta, mutta raati päätyi toisis-taan tietämättä yhteen ja samaan sävellykseen. Tämän esitti kon-serttiyleisölle tyylikäs EMO En-semblen kvartetti.

Rautatiensoittajat Hyvinkääl-tä säestivät muun muassa yhteis-lauluja, kuten Sillanpään mars-silaulun ja Illan skanssissa. Ka-pellimestarina toimi Hannu Simonen.

Itä-Helsingin musiikkiopis-ton lauluryhmä Wildcatsin reip-paat nuoret naiset esittivät eri maakuntia edustaneissa kansal-lispuvuissa lastenlaulukilpai-lun valittuja paloja sekä siker-

Suomessa syntyi uusi perin-ne huhtikuun 30. päivä-nä vuonna 1986. Tällöin

valtioneuvosto nimesi Lapin so-dan päättymisajankohdan, huh-tikuun 27. päivän, kansalliseksi veteraanipäiväksi. Samalla valtio-neuvosto määräsi tämän vuosit-tain toistuvaksi viralliseksi lipu-tuspäiväksi.

Juhlaa on vietetty vuodesta 1987 lähtien lukuisissa eri pai-koissa. Joka vuosi yhden kau-pungin tehtäväksi on annettu järjestää arvokas pääjuhla, jos-sa veteraanit ovat luonnollisesti keskiössä. Ensimmäisen tilaisuu-den sai kunnian järjestää Lahden kaupunki.

Tämän lisäksi kunnat, seura-kunnat ja lukemattomat eri yh-teisöt ovat järjestäneet alueellisia ja paikallisia juhlia. Näiden tilai-suuksien ansiosta mahdollisim-man moni veteraani on päässyt juhlistamaan tärkeää päiväänsä.

Ympyrä sulkeutui 30 vuoden jälkeen, kun vuoden 2017 pääjuh-

lan sijainniksi valittiin jälleen Lah-ti. Juhlapuhujana toimi tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Hän nosti puheessaan esille veteraani-päivän tärkeyden ja jatkuvuuden.

Kansallisen veteraanipäivän viettäminen tietysti jatkuu, eikä sen sanoma koskaan sammu, pre-sidentti lausui.

Veteraanipäivän järjestäjät nykyaikaistavat juhlan ohjelmaaEnsi vuonna veteraanipäivän pääjuhlaa vietetään Helsingis-sä Finlandia-talolla. Vaikka ta-pahtumaan on vielä paljon aikaa, ovat valmistelut jo käynnissä.

Kaupunki on nimennyt juh-lan vastuuhenkilöt ja juhlan suunnittelu on hyvässä vauhdis-sa, kertoo puolustusvoimien hen-kilöstöpäällikkö, kontra-amiraali Timo Junttila.

Puolustusvoimille on kunnia-asia tukea veteraanipäivän juhlia. Niin kauan kuin sotiemme vete-raaneja on keskuudessamme, ha-

luamme teoillamme osoittaa, että veteraania ei jätetä, hän jatkaa.

Junttila toimii myös kansal-lisen veteraanipäivän päätoimi-

kunnan puheenjohtajana ja on tä-ten vahvasti mukana järjestelyissä.

Veteraanipäivän juhlallisuuk-sia ollaan uudistamassa veteraani-en korkealle keski-iälle paremmin soveltuvaksi. Aikaisemmin juh-lallisuudet kestivät lähes koko päi-vän, mutta tulevaisuudessa niiden kesto lyhenee. Sama arvokkuus ti-laisuuksissa kuitenkin säilyy.

Myös sisältöä pyritään uudis-tamaan nykyaikaisemmaksi, jotta se vetoaisi paremmin nuorempiin sukupolviin, selvittää Tammen-lehvän Perinneliiton toiminnan-johtaja Pekka Holopainen.

Ohjelmaa uudistamalla halu-taan varmistaa, että nuoret koke-vat juhlan myös itseään kosketta-vana. Niin he jatkossakin vaali-sivat ja pitäisivät tätä perinnettä yllä, hän lisää.

Vuonna 2018 tullaan keskitty-mään arvokkaaseen päiväjuhlaan, jonka päävieraina ovat pääkau-punkiseudun sotaveteraanit. Päi-vän keskeisenä teemana tulee ole-maan veteraanien perinnön siirtä-

minen seuraaville sukupolville. Junttilan mukaan vastaisuu-

dessa juhlat järjestetään sillä pe-riaatteella, että mahdollisimman moni veteraani voi osallistua.

Tulevaisuudessa pääjuhlat tu-levat todennäköisesti keskitty-mään suuriin kaupunkeihin. Päämääränä tässä on se, etteivät pitkät matkat olisi osallistuvien veteraanien rasitteena, hän sanoo.

Yleisradio on myös luvannut, että pääjuhlan tapahtumat tul-laan välittämään suoraan kansa-laisille. Tämän ansiosta sotavete-raanit myös kodeissa ja hoitolai-toksissa ympäri Suomen voivat olla mukana päivän juhlassa. Lä-hetyksen voisivat myös oppilai-tokset ottaa osaksi opetusohjel-maansa, ideoi Junttila.

Alueellisilla ja paikallisilla juhlilla on tärkeä rooliVuosien saatossa veteraanipäivän alueellisista ja paikallisista juhlis-ta on muodostunut hieno kansal-linen perinne. Kunnat ovat pää-

Kansallisen veteraanipäivän sanoma ei sammu

Kansallisen veteraanipäivän pää-toimikunnan puheenjohtaja, kontra-amiraali Timo Junttila kan-nustaa kuntia ja kaupunkeja jär-jestämään ja samalla uudistamaan kansallisen veteraanipäivän juhlia.

11


Harri Luoman tekemän voittajasävellyksen Anna-Mari Kaskisen vete-raanirunoon Puolesta Isänmaan esitti EMO-kvartetti, jossa esiintyivät Milla Nissinen sopraano, Alexandra Petrova altto, Joel Ward tenori ja Eero Smeds basso.

Helsingin Sotaveteraanikuoro sai raikuvat aplodit Vala ja Veteraanin Iltahuuto -laulujen esityksistä.

män sota-ajan lauluista. Marko Mäenpään luoma filmi esitteli taustalla kuvia sota-ajan arjesta niin rintamalla kuin kotipuoles-sa. Filmikin toimi eräänlaisena säestäjänä.

Kovasti pirteyttä toivat Rau-man normaalikoulun oppilaat musiikinopettajineen. He esitti-vät lukuisia lastenlauluja eri ko-koonpanoilla. Osan lauluista he esittivät suuressa ryhmässä, lau-loipa kaksi oppilasta lotan arki-askareista kertoneen Pikku lotta -kappaleen aidot 1940-luvun lot-tapuvut yllään.

Lapsiesiintyjät toivat ohjel-maa perheen pienimmille, mut-ta samalla he myös suuntasivat konsertin katsetta kohti tulevaa – sitä, kuinka Sotaveteraaniliit-to tulevaisuudessa tulee ylläpitä-

mään veteraanien perinnettä ja muistoa. Yhdessä koululaisten esitysten kanssa taustalla esitel-tiin liiton kouluja varten suun-nittelemaa tehtäväpakettia, jota myös Rauman opettajaopiske-lijat olivat olleet luomassa. Teh-tävämonisteissa on esimerkiksi kuva lottakanttiinista, ja hyllyiltä saa erotella sota-ajan ja nykyajan tuotteita.

Kiitossanat esitti, omien sa-nojensa mukaan ennen loppu-huipennusta, liiton puheenjohta-ja Erkki Heikkinen. Hän kiitti järjestämiseen osallistuneita va-paaehtoisia, esiintyjiä ja soitta-jia sekä Rautatiesoittajien kapel-limestaria. Kiitoksen sai myös juontajana toiminut Tuija Saura, jonka aloitteesta konsertti oli saa-nut alkukipinänsä.

Tilaisuus päättyi Helsingin sotaveteraanikuoron esittämiin Valalauluun sekä Veteraanin ilta-huutoon. Kyseessä on ainut kuo-ro, jonka kaikki esiintyjät ovat edelleen sotaveteraaneja.

Yleisö oli saapunut paikalle ympäri maata erilaisten tekijöi-den houkuttelemana.

– Vaimo huomasi tämän aa-mulla Helsingin Sanomien me-novinkeistä. Ja hyvä konsertti oli, kannatti tulla, nauroi Oulaisista saakka ajanut Timo Pekilä.

– Marttaliiton juhlassa antoi-

vat lipun. Todella ihana konsert-ti, sanoi Aili Kärkkäinen Hel-singistä.

– Olimme osallistuneet sävel-lyskilpailuun, saimme kutsun, jo-ten tulimme koko perheen voi-min, kertoivat Marko Kangas, Karoliina Kangas ja heidän kak-si lastaan Hausjärveltä.

Vaikka haastattelut tehtiin konsertin jälkeen eri paikoissa, suosikkiohjelmanumero sinko-si jokaisen suusta ilman hetken-kään epäröintiä. Haastateltavien toisistaan tietämätön yksimieli-

syys yllätti kaikesta huolimatta.– Viimeinen oli ehdottomas-

ti paras, kertoi salista juuri pois-tunut ja edelleen liikuttunut Ka-roliina Kangas viitaten Sotavete-raanikuoron ohjelmanumeroon. – Veteraanien iltahuuto oli kyl-lä hieno, Kärkkäinen kertoi. – Veteraanien iltahuuto on aina hyvä ja koskettava, Pekilä totesi.

Teksti: Aaro Aalto Varusmiestoimittaja Ruotuväki-lehdessä

sääntöisesti vastanneet kansalli-sen veteraanipäivän paikallisista järjestelyistä saaden usein tukea seurakunnilta, maanpuolustus- ja kansalaisjärjestöiltä sekä puolus-tusvoimien joukko-osastoilta.

Alueellisilla ja paikallisilla juhlilla on myös tulevaisuudessa erittäin tärkeä rooli veteraanien arvokkaan perinteen jatkamises-sa. Näitä juhlia on syytä uudistaa samalla tapaa kuin pääjuhlaakin, toteaa Junttila.

Kansallisen veteraanipäivän päätoimikunta tulee aiempien vuosien tavoin lähettämään suo-situksensa kansallisen veteraani-päivän viettämisestä.

Haastavin yhteinen tehtäväm-me on hakea veteraanien arvos-tukselle ja perinnetyölle sellaiset muodot, jotka sotien jälkeiset su-kupolvet voivat kokea omikseen, Junttila painottaa.

Lauri Arjas varusmiestoimittaja Ruotuväki-lehdessä Kansallisen veteraanipäivän pääjuhlaa vietettiin tänä vuonna juhlavissa merkeissä Lahdessa.



Monitoimimies Lasse Lehtisen kirjoittama lähes 900- sivuinen ”

Tanner Itsenäisen Suomen mies ” ilmestyi syyskuun alussa. Jär-käleen päähenkilö Väinö Tanner (1881-1966) jätti suomalaiseen yhteiskuntaan syvän jäljen. Mo-nipolvinen matka rautateiden jar-rumiehen pojasta yhteiskunnan huipulle, ja sieltä sotasyyllisyysoi-keudenkäynnin myötä marttyy-rina takaisin poliittiseksi vaikut-tajaksi on jäänyt historian kat-vealueeseen.

Filosofian tohtori Lasse Leh-tinen hyödyntää kaikessa kirjoi-tustyössään television uutistoi-mittajana omaksumaansa tai-toa esittää vaikeaselkoiset asiat niin, että se kuuluisa ”Pihtipu-taan mummokin” pääsee jyvälle. Tanner-kirja ei tee poikkeusta. Kirjan lukijoita ei tarvitse varoit-taa etukäteen siitä, että kirjas-sa julkaistavat dokumentit ovat vaikeaselkoisia. Lehtinen on ke-rännyt lähdeluettelonsa kirjan loppuun, eikä rasita lukijaa viral-lisilla dokumenteilla.

Häntä on tästä ennenkin ar-vosteltu ns. ”oikeissa tutkijapii-reissä ”, niin nytkin. Lehtisen kantti on kaiken kestänyt ja kes-tää edelleen. Kirjaa lukee kuin hyvää romaania, ja vaikka lukijat voivat olla joistakin tulkinnoista eri mieltä kirjailijan kanssa, Tan-ner-kirja imaisee lukijan pereh-tymään itsenäisen Suomen syn-tyvaiheisiin, osuustoimintaliik-keen kehitykseen, kansakunnan eheytykseen vuoden 1918 jäljiltä, talvi- ja jatkosodan kulisseihin, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin, 50-luvun yöpakkasiin ja nootti-kriisiin.

Lehtisen kirjan erityinen an-sio on, että hän valottaa Tanne-ria ihmisenä, ei vain julkisena hahmona. Tanner oli ruumiinra-

Taipumattoman Tannerin kunnianpalautus

kenteeltaan vanttera, ja siitä ehkä johtui, että hän innostui nuorena painimisesta. Hän osasi heittää vastustajiaan vielä myöhemmin-kin. Kirjassa kerrotaan, miten vastaan jurnuttanut Arvo Poi-ka Tuominen sai 20-luvulla kyy-tiä ja lensi näyttämöltä verhojen taakse.

Kauppaopiston priimus Väinö Tanner erottautui koulutovereis-taan ja valitsi omanlaisensa ura-polun. Opettajat olivat havain-neet Tannerin kyvyt ja hänelle myönnettiin stipendi jatko-opis-keluihin ulkomailla. Tanner hyp-päsi kesäkuussa 1902 laivaan ja matkasi kuvernöörin antamal-la luvalla Suomen suuriruhtinas-kunnasta Lyypekin kautta Ham-puriin.

Tanner halusi perehtyä osuustoimintaliikkeen toimin-tatapoihin. Hän tiesi, että Ham-purissa oli Saksan osuuskau-pan pääkonttori ja hän meni sen kummemmin etukäteen sopi-matta kolkuttelemaan ovia. Kes-ti viikkoja ennen kuin kolkut-tavalle avattiin, mutta lopulta sinnikkyys palkittiin. Kaukaa pohjoisesta tulleen nuoren mie-hen, ”suomalaisen karhun”, ky-vyt havaittiin. Töitä löytyi ja en-nen kaikkea syntyi ystävyys- ja tuttavuussuhteita, jotka tekivät Tannerista kansainvälisesti poik-keuksellisen hyvin verkottuneen suomalaisen.

Tanner palasi Suomeen ja ura urkeni niin politiikassa kuin osuustoimintaliikkeessäkin. Hän aloitti kaupanhoitajana Vähävä-kisten osuusliikkeessä Turussa, jossa kaikki ei mennyt aivan nap-piin. Tehtävä oli Tannerin ky-vyille turhan pienimuotoinen. Sillin päiden pureskelu ei Tanne-rille riittänyt.

Tanner hoiti lakitieteen opis-kelunsa päätökseen ja istui kä-

räjät P.E. Svinhufvudin alaisena Lappeen tuomiokunnassa 1908. Tutustumisesta ei ollut haittaa, kun herrojen polut leikkasivat myöhemmin monta kertaa.

Tanner oli alusta lähtien oman tien kulkija sosialidemo-kraattisessa puolueessa.

Hän oli pukeutunut ponk-suuriin, kun hänet valittiin edus-kunnan varapuhemieheksi 1910. Työkansa ja moni muukin päivit-teli, koska moinen englantilais-ten herrasmiesten asu ”morning dress” ei kuulunut työväestön ta-vanomaiseen etikettiin.

Tannerissa yhdistyi nuores-ta pitäen pyrky, noste ja sitko. Hänet valittiin vain 34-vuotiaa-na Elannon toimitusjohtajaksi vuonna 1915. Häneen sopii luon-nehdinta ” oikea mies oikeaan ai-kaan ja oikeassa paikassa ”.

Kirjailija Lehtinen sai käyt-töönsä Tannerin perikunnalta Väinön ja Linda-vaimon kirjeen-vaihdon. Se paljastaa Tannerin pehmeän puolen. Aviopuolisoilla näyttää olleen erittäin lämpimät välit. Yksiavioisuus ja raittius oli-vat Tannerin tavaramerkki.

Alkoholia Tannerin tiede-tään sentään kerran maistaneen - ja hyvästä syystä. Tanner kuu-lui yhdessä puoluetoverinsa Väi-nö Voionmaan kanssa Suomen valtuuskuntaan, joka neuvotte-li Tartossa Neuvostoliiton kans-sa rauhansopimuksen vuonna 1920. Herrat olivat iltakävelyllä ja tulivat kauppapuutarhaan, jos-sa omistaja halusi tarjota muuka-laisille ryypyt.

Voionmaa hätääntyi ja selitti, ettei hän ota, mutta tämä toveri ottaa. Tanner ei halunnut leima-ta kaveriaan valehtelijaksi ja ku-lautti elämänsä ensimmäisen - ja ilmeisesti - viimeisen ryypyn. - Kylläpä se karvasteli ja olin vähäl-lä tukehtua yskänkohtaukseen,

Tanner muisteli myöhemmin ko-kemustaan, josta ei tullut tapaa.

Tannerin voima oli ylipäätään todistelussa ja laskelmissa, ei pu-hetaidossa. Tanner oli kuuluisa töksäyttelevästä tyylistään. Kir-jassa siteerataan Ruotsin päämi-nisteriä Per Albin Hanssonia, joka totesi, että Tannerilla on ih-meellinen kyky sanoa kriittisellä hetkellä epämiellyttäviä asioita epämiellyttävällä tavalla.

Tanner ei sietänyt takin-kääntäjiä. Hän jäi syrjään puna-kapinasta 1918 ja ryhtyi sen rau-nioilta rakentamaan maltillista SDP:tä ja osuuskauppaliike Elan-toa. Tanner lähti alusta asti siitä, että kauppa on kauppaa: Elannol-le kelpaa myös porvarien rahat.

Hän osoitti suurta ennakko-luulottomuutta, kun hän tuura-si sairastunutta presidentti K.J. Ståhlbergia ja otti pääministeri-nä vastaan suojeluskuntien paraa-tin Senaatintorilla vuonna 1927. Valkoisten ja punaisten verisistä taisteluista oli kulunut vain kah-deksan vuotta.

Tanner kävi koko 20- ja 30-lu-vun kahden rintaman sotaa ko-tikommunisteja ja Lapuanliiket-tä vastaan. Orastava kansalaisso-pu johti punamultahallitukseen, joka istui vuodesta 1936 talvi-sodan alkuun asti. Pääministe-rinä oli Edistyspuolueen A. K. Cajander, mutta Lehtinen nos-taa Väinö Tannerin valtiovarain-ministerinä Suomen sen ajan vai-kutusvaltaisimmaksi mieheksi. Lehtinen siteeraa arvionsa tuek-si Paavo Haavikkoa, joka puhui ”Tannerin tasavallasta”.

Tannerin taival ministeri-nä jatkui talvisodan sytyttyä Ris-to Rytin hallituksen ulkominis-terinä. Herrat tunsivat toisensa Suomen Pankista, jossa Ryti oli ollut pitkään pääjohtajana ja Tan-ner toiminut pankkivaltuustossa. Kaksikkoa yhdisti nuukuus ja se, että kumpikin luotti siihen, ettei sota syty.

Talvisota synnytti sanan var-sinaisessa merkityksessä suoma-laisen kansanarmeijan. Sosiali-demokraattejakin liittyi suoje-luskuntiin. Rautaa rajalla olisi saanut olla enemmän. Armeija pystyi silti panemaan hanttiin, ja enemmistö olisi halunnut jat-kaa taisteluja. Hallituksessa tie-dettiin todellinen tilanne pa-remmin, ja Suomi allekirjoitti ns. Moskovan rauhan maaliskuussa 1940.

Jatkosodan aikana sisäpoliitti-set jännitteet kasvoivat. Lehtinen kuvaa raadollisesti, miten Tanner piti oman puolueensa SDP:n hal-lituksessa puoliväkisin aina kesän 1944 torjuntataisteluihin asti. Jos tämä perälauta olisi pettänyt, rin-tamalla olisivat rukkaset voineet hyvinkin alkaa putoilla. Manner-heim pelasi aikaa sotanäyttämöl-lä, Tanner poliittisella rintamal-la.

Tannerin suhde Urho Kekko-seen saa kirjassa ymmärrettäväs-ti runsaasti tilaa. He tulivat pit-kään toimeen ongelmitta, mut-ta välit viilenivät, kun Kekkonen käänsi marraskuussa 1942 kelk-kansa ja alkoi Tannerin mielestä häpeilemättä hännystellä Neu-vostoliittoa. Jäätymispiste, joka ei koskaan enää sulanut, saavutet-tiin sotasyyllisyysoikeudenkäyn-nin aikana. Tanner katsoi, että oikeusministeri oli innokkaam-pi ja aktiivisempi Neuvostoliiton toiveiden tyydyttämiseksi kuin olisi ollut tarpeen.

Sota s y yl l is y ysoi keuden-käynti ja viiden vuoden kuritus-huonetuomio tekivät Tannerista

kansallisen marttyyrihah-mon. Vanki ei sellissään lannistu-nut, eikä menettänyt tarmoaan. Paasikiven luuta lakaisi muurien ulkopuolella. Tanner sai huoma-ta, että Paasikivi luotti pääminis-terinä enemmän SDP:n K-A Fa-gerholmiin kuin Kekkoseen.

Hallituksen tehtävänä oli Val-pon eli valtiollisen poliisin puh-distaminen kommunisteista. Sosialidemokraattinen sisämi-nisteri Aarre Simonen vähätte-li tehtävänsä vaikeutta ja sanoi, että kommunistipoliiseista pää-si eroon, kun ensin erotettiin ne, jotka eivät osanneet lukea ja sit-ten ne, jotka eivät osanneet las-kea.

Tanner istui tuomiostaan kol-misen vuotta ja kirjoitti tänä ai-kana vankilassa muistelmiaan 2500 sivua. Hänen luonteenlu-juudestaan kertoo se, että oli vain kaksi asiaa, joista hän valitti: sika-reja sai liian vähän, eikä ollut ul-ko-oven avainta.

Tanner tarkkaili vapautu-misesta jälkeen maailmanmenoa Sorkin tilaltaan Vihdistä. Suo-men meno ei taatusti kaikilta osiltaan häntä ilahduttanut. Kek-konen sai Paasikiveltä armon ja toimi 50-luvulla toistuvasti pää-ministerinä.

Tanner jaksoi rohkaista ase-velisosialisteja pitämään puolen-sa niin kommunisteja kuin maa-laisliittolaisia vastaan. - Ei pidä mennä huutokauppaan kommu-nistien kanssa, koska ne tarjoavat aina enemmän: inflaatio ja deval-vaatio ovat kummatkin huonoja vaihtoehtoja. Tanner, sosialide-mokraatti, kannatti kireää raha-politiikkaa, kulutuskysynnän ra-joittamista ja valtiontalouden su-pistamista.

30-luvun punamultapoliiti-kosta oli tullut varhainen sinipu-namies. Tanner katsoi, että ko-koomuslaiset ovat realisteja, ym-märtävät taloudellisen kriisin ja pitävät sanansa. Maalaisliit-toa hän, itsekin tilallinen, irvaili joukoksi, joka katselee maailman menoa navetan katolta.

Suhde Kekkosen taustapuo-lueeseen Maalaisliittoon pysyi kaiken aikaa jännitteisenä. - Mi-

Pääministerin sijainen, ulkoasiainministeri Väinö Tanner puhumassa radiossa rauhanehdoista 13.3.1940

13


Rajavartiolaitoksen entinen päällikkö, kenraaliluut-nantti Yrjö Leo Kärkkäi-

nen kuoli Helsingissä 13.9.2017. Hän oli syntynyt Kotkassa opet-tajaperheeseen 28.6.1918. Use-an eteläsavolaisen paikkakun-nan jälkeen kotipaikaksi vakiin-tui Mikkeli, jonka Lyseosta hän kirjoitti ylioppilaaksi 1939 ja jo 2. kesäkuuta hän siirtyi Hämeen ratsurykmenttiin Lappeenran-taan suorittamaan asevelvolli-suuttaan. Siihen sisältyi reservia-liupseeri- ja reserviupseerikurssi. Vanhempien vastustuksesta huo-limatta hän hakeutui kadettikou-luun.

Hän toimi 1941–1944 Kevyt osaston ja rajajääkärikomppanian päällikkönä. Pokonvaaran taiste-lusta 1943 hän sai RjP5:n päivä-käskyssä kiitoksen taistelun reip-paasta ja sitkeästä johtamisesta. Vuosina 1944–1947 hän toimi rajajääkärikomppanian päällik-könä Pohjois-Karjalan rajavar-tiostossa Ilomantsissa, jota hän muisteli elämänsä parhaana työ-paikkana. Myöhemminkin hän palasi sinne lähes vuosittain ka-lastelemaan.

Jatkosodan aikana sattui mie-lenkiintoinen tapaus, joka muut-ti hänen sotilasuransa. Hän saa-pui toipumislomaltaan henkilös-tötäydennyskeskukseen, jonka päällikkö ilahtui hänen kanta-korttinsa merkinnästä RvRAUK. Karhumäessä oli rajajääkäriosas-to, jonka kaikki upseerit olivat kaatuneet tai haavoittuneet. Kun Kärkkäinen ilmoitti, ettei hän ole raja- vaan ratsuväen mies, majuri ilmoitti:

– Olkaa mitä olkaa, mutta menkää sinne ja ottakaa osasto johtoonne. Siitä kääntyi Kärk-käisen upseerin ura, joka johti ra-javartiolaitoksen päällikön tuo-lille saakka.

Toinen haavoittuminen ta-pahtui Tolvajärven eteläpuolella, kun pensaaseen jäänyt ”puskarys-sä” ampui olkaluun pirstaleiksi. Läheltä piti jo edellisenä päivä-nä, kun ammuksen sirpale kat-kaisi repun kantohihnan metal-lisoljen.

Hän kävi 1947 sodissa olleil-le upseereille tarkoitetun evers-ti Adolf Ehrnroothin johtaman kapteenikurssin. 1947-1954 hän toimi Pohjois-Karjalan rajavar-tioston toimistopäällikkönä Onttolassa, jossa aikaisemmin virinnyt tuttavuus johti avio-liittoon Sirkka Vallen kanssa vuonna 1948. Muutamaa vuotta myöhemmin hän kävi Sotakor-keakoulun, joka päättyi tammi-kuussa 1951 ja hän oli nyt yleisesi-kuntakapteenina ensimmäinen tenttien kautta koulun läpäissyt rajavartiolaitoksen upseeri. Tämä toi runsaasti erilaisia koulutus-

Yrjö Kärkkäinen 1918–2017

Väärinkäsitys johti Yrjö Kärkkäisen rajamieheksi

tehtäviä hänen toimiessaan Poh-jois-Karjalan rajavartioston ko-mentajan apulaisena.

Rajavartiolaitoksen esikunnan toimistopäällikkönä hän joutui mukaan esikunnan moninaisiin tehtäviin ja vuonna 1966 hänes-tä tuli neljäksi vuodeksi Pohjois-Karjalan ja sen jälkeen kuudeksi vuodeksi Lapin rajavartioston ko-mentaja. Tähän tehtävään liittyi myös toiminta rajavaltuutettuna.

Komentajan tehtävässä La-pissa hän joutui usein ulkomais-tenkin valtiovieraiden oppaaksi ja osallistumaan järjestelytehtä-viin. Tunnetuimpia vieraita oli-vat mm. Persian shaahi puoli-soineen, Ruotsin kruununprins-si Kaarle Kustaa sekä Hollannin kuningatar Juliana, joka halusi välttämättä nukkua maassa po-rontaljalla. Yrjö Kärkkäinen toi-mi presidentti Urho Kekkosen ja hänen seurueensa jokavuotisen hiihtoretken järjestäjänä yhdessä Muonion rajakomppanian kans-sa. Pääkokkina toimi ylijohtaja Tauno V. Mäki ja majapaikkana oli Porojärven kämppä.

Yrjö Kärkkäinen nimitettiin Rajavartiolaitoksen apulaispääl-liköksi 1975 ja seuraavana vuon-na päälliköksi. Vaimon pitkäai-kaisen, vaikean sairauden vuoksi hän ei halunnut jatkaa viran hoi-tamista, vaan siirtyi eläkkeelle kesäkuussa 1978. Muutama vuo-si vaimon kuoleman 1989 jälkeen hän tutustui Iris Lahteen, joka Sirkka-vaimon tavoin oli farma-seutti ja toimi samoin aktiivises-ti sotilaskotityössä. Iris oli hyvä matkatoveri sekä ulkomaan mat-koilla, että kotimaan luontoret-killä. Hänen tapaturmaisen kuo-lemansa jälkeen oli matkustelta-va yksin, elleivät omaiset voineet olla mukana.

Matkailun ohella Yrjö Kärk-käinen harrasti monenlaista nik-karointia varsinkin Ristiinan mökillä Uus-Niemelässä. Sen isäntänä hän kestitsi vieraitaan ja

jopa rakensi heille turvakaiteen jyrkälle rinnepolulle. Iloa ja tu-levaisuuden uskoa lisäsivät lapset Tuula, Harri ja Riitta perheineen.

Yrjö Kärkkäinen osallistui alusta alkaen sodanajan rajajää-kärijoukkojen perinnetyöhön, joka jatkui myöhemmin sodan- ja rauhanajan rajavartioväen perin-netyönä. Hän toimi alusta alkaen rajamiesten oltermannina. Vielä 2016 hän oli kunniavieraana mu-kana uusien rajajääkärien valati-laisuudessa Immolassa.

Rauhan- sekä sodanajan pal-veluista hän sai useita kunnia-merkkejä, joihin kuuluvat mm. Suomen Valkoisen Ruusun 1.luo-kan komentajamerkki, 3.luokan Vapaudenristi miekkojen kera, 4.luokan Vapaudenristit sekä tammenlehvien että miekkojen kera, Suomen Valkoisen Ruusun 1.luokan ritarimerkki, Rajavar-tiolaitoksen ansioristi erikoistun-nuksin ja Alankomaiden Orania-Nassaun ritarikunnan komenta-jamerkki.

Sota-ajan tapahtumia ja koke-muksia hän on muistellut teoksis-sa Rajajääkärikomppania sodassa (1987) ja Rajajääkäripataljoona 5 (1991, yksi kolmesta kirjoittajas-ta).

Yrjö Kärkkäisen kohdalla to-teutui Ida-äidin elämänohje: ”Kun syö hitaasti, niin elää kau-an.”

Antti Henttonen Opetusneuvos ja kunniarajajääkäri

Yrjö Kärkkäinen osallistui Sotaveteraaniliiton järjestämälle matkalle Hamina Tattoo -konserttiin vuonna 2014. Oik. Antti Henttonen, Yrjö Kärkkäinen, Pekka Korvenheimo ja Peter Kűttner.

täs te nuori mies puhutte? Nyt-hän muodostetaan Suomen eikä Neuvostoliiton hallitusta, Tanner sanoi vuonna 1958 Johannes Vi-rolaiselle, joka varoitti ottamasta asevelisosialistien kärkihahmoa Väinö Leskistä Fagerholmin ns. yöpakkashallitukseen.

Vanha suola janotti. Tanner oli tehnyt vain vuotta aikaisem-min 76-vuotiaana paluun SDP:n puheenjohtajaksi ja antoi valitut-taa itsensä jatkamaan vielä kol-meksi vuodeksi 1960. Taustalla hääräsi Tanneria maanittelemas-sa Väinö Leskinen. Hän ei halun-nut päästää ikätovereitaan ase-maan, jota oli itse havitellut vuo-sikausia.

Neuvostoliitossa kuvattiin SDP:n johtokaksikkoa Tanner-Leskinen klikiksi. Lehtinen kir-joittaa, ettei se lannistanut lähet-tämästä adjutantteja tunnustele-maan, olisivatko Neuvostoliiton edustajat valmiita kontaktiin. Vastaus oli siltä puolelta yksise-litteisen tyrmäävä: ” Parempi, jos Leskinen menisi hirteen!”. Tan-nerista arveltiin, että tämä pu-dottaisi Leningradiin atomipom-min, jos hänellä vain sellainen olisi.

Asevelisosialistit eivät lannis-tuneet. Heidän suuri tavoitteen-sa oli saada Kekkosen president-tiys päättymään vuoden 1962 vaaleissa. Se yritys lopahti vuotta aikaisemmin noottikriisiin, josta Lehtisen kirjassa on yksiselittei-nen käsitys. Kriisi oli presidentti Kekkosen ja Neuvostoliiton yh-teisoperaatio Kekkosen valinnan turvaamiseksi. Kokoomuksen ja SDP:n yhteinen ehdokas oikeus-kansleri Olavi Honka vetäytyi ki-sasta.

Epäonnistuminen Kekkosen kampittamisessa kiihdytti aseve-lisosialistien loppuliukua SDP:n johdosta. Lehtinen kuvaa laveas-ti kirjassaan puolueen sisäisiä jän-nitteitä, jotka sodan päättymisen jälkeen vähitellen kasvoivat. Ase-velisosialistien rintamasta alkoi 50-luvulla livetä merkittäviä po-liitikkoja. Yksi ja toinen Neuvos-toliiton mustalla listalla ollut ru-pesi ajattelemaan poliittista tu-levaisuuttaan ja haki etäisyyttä entisistä tovereistaan.

Kaksiseuraisuus johti lopul-ta uuden puolueen syntymiseen. SDP:sta erosivat ns. skogilaiset ja perustivat 1959 uuden puolu-een, Työväen ja Pienviljelijöiden Sosialistisen Liiton eli TPSL:n. Perustamiskokouksen avasi So-sialidemokraattisen Opposition Neuvottelukunnan puheenjoh-taja Emil Skog. Poliittisen tilan-nekatsauksen esitti opposition eduskuntaryhmän puheenjohtaja Aarre Simonen, jonka sapeli hei-lahti nyt Tanneria, Lindblomia ja Leskistä päin.

Lehtinen ei ujostele, kun hän kirjoittaa, että hanketta rahoitet-tiin avoimesti Neuvostoliitosta.

Sieltä tuli myös sanallista tukea. NKP:n pääsihteeri Hrustsov oli kuullut Moskovaan saakka Tan-nerin, Leskisen, Pitsingin ja Lind-blomin vappupuheita. Hrustsov sanoi olevansa pahoillaan siitä, että tietyt piirit esittävät ”panet-televia valheita siitä, että Neuvos-toliitto muka sekaantuu Suomen asioihin ”.

Väinö Tanner ei ehtinyt nähdä SDP:n hajaannuksen päättymis-tä, sillä hän kuoli 1966. Tanner sai valtiolliset hautajaiset, mutta presidentti Kekkonen ei voinut Lapin hiihtomatkan takia osal-listua muuten kuin lähettämällä adjutantin laskemaan seppeleen. Tanner oli ollut yhtä leppymä-tön. Hän ei koskaan noudattanut Kekkosen lähettämää kutsua tul-la itsenäisyyspäivävastaanotolle.

Lasse Lehtinen kuuluu tun-netusti SDP:n tannerilaiseen siipeen. Hän kiteyttää Tanne-rin merkityksen niin, että hä-nen taustatuellaan sodanjälkei-nen SDP jatkoi kommunismin-vastaista taistelua järjestöissä ja työpaikoilla. Suomi ei suistunut Tšekkoslovakian tielle. SDP säi-lyi asevelisosialistien hallussa aina 1960-luvulle asti. SDP:n suomet-tuminen lykkääntyi ratkaisevat 20 vuotta, jona aikana Neuvosto-liitto alkoi hajota.

Kari Mänty Sotaveteraaniliiton

viestintätoimikunnan puheenjohtaja



Tammenlehvän Perinnelii-ton tuore puheenjohtaja, vuorineuvos Jukka Vii-

nanen kertoo kasvaneensa isän-maallisessa kodissa.

– Sain kotoa perusarvot. So-taveteraanien tekemän työn mer-kitys on ollut minulle selvää lap-sesta asti. Sodat käynyt isäni oli myös aktiiviupseeri.

Viinanen syntyi Turussa ja varttui Riihimäellä, mutta lapset kasvatettiin karjalaisina. Isän ko-tipitäjä Hiitola sijaitsee aikanaan Neuvostoliitolle luovutetulla alu-eella Laatokan Karjalassa. Sotien jälkeen sinne pääsi ensimmäisen kerran vuonna 1991.

– Olen tavannut käydä Hiito-lassa vähintään kerran vuodessa. Käyn hoitamassa siellä isoisäni hautaa. Muita suomalaishautoja siellä ei taida ollakaan.

Viinanen, 69, teki pitkän uran yritysjohtajana. Hän toimi pitkään Nesteen eri johtotehtävissä ja sit-temmin Orionin toimitusjohtaja-na. Varsinaisen työuransa jälkeen hän oli useiden pörssiyhtiöiden hallituksissa, mutta luopui noista tehtävistä muutama vuosi sitten.

– Tammenlehvän Perinnelii-ton toiminta on nyt minun elä-mäni keskeinen asia. Sen lisäk-si olen mukana vain muutamissa säätiöissä, jotka nekin ovat pää-osin isänmaallisia.

Hyviä arvoja eteenpäinViinanen kertoo Tammenlehvän Perinneliiton haluavan välittää niitä arvoja, jotka olivat ominai-sia sotavuosia eläneille niin taiste-lu- kuin kotirintamalla.

– Ihmiset olivat isänmaallisia, velvollisuudentuntoisia ja uhrau-tuvaisia. He välittivät toisistaan ja uskoivat tulevaisuuteen. Nämä ar-

Jukka Viinanen: Veteraanityö on mitä suurimmassa määrin rauhantyötä

vot olivat vallalla myös jälleenra-kennuksen vuosina. Vaikka poli-tiikka olikin kovaa sodan jälkeen, mielestäni sodan nähneitä suku-polvia yhdistää sovinnollisuus.

Viinanen muistuttaa, että suo-malainen yhteiskunta on muut-tunut vuosikymmenten mittaan.

– Nykyään ei tarvita enää sa-manlaista uhrautuvaisuutta kuin erityisesti sotavuosina. Sen sijaan esimerkiksi tulevaisuudenuskoa tarvitaan edelleen ja toisesta vä-littämistä tarvitaan yhä enem-män. Meillä on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea. Heitä ei pidä jättää yksin.

Viinanen toteaa, että perinne-työn pitää kohdistua ennen kaik-kea nuoriin.

– Meidän on huolehditta-va siitä, että nuoret ymmärtävät jatkossakin sodanaikaisen isän-maan puolustamisen ja itsenäi-syyden merkityksen. Meidän täy-tyy siirtää eteenpäin perinteisiä arvoja, koska niiden varaan kan-sakuntamme identiteetti on ra-kentunut. Uskon, että myös tu-levaisuutta on hyvä rakentaa noi-den arvojen varaan.

Internet yksi painopisteistäKoulut ovat Viinasen mukaan perinnetyössä jatkossakin avain-asemassa. Hän toteaa, että ve-teraanit ovat jaksaneet vierail-la kouluissa kiitettävästi vuosien mittaan.

– Koululaisilla on suuri kun-nioitus heitä kohtaan. Nyt vete-raanit alkavat tietysti olla iäk-käitä ja jossakin vaiheessa heitä ei enää ole. Asiassa on löydettävä uusia vastuunkantajia.

Viinanen nostaa esiin myös re-serviläisjärjestöjen ja kotien roo-lin tärkeyden.

– Reserviläisjärjestöillä on paljon vaikutusmahdollisuuk-sia, edelleen ehdoton enemmistö nuorista miehistä suorittaa ase-palveluksen. Perheillä ja suvuilla on velvollisuus siirtää seuraavalle sukupolvelle se tieto, mikä liittyy oman suvun sotakokemuksiin.

Viinasen mukaan jatkossakin perinteen siirtämisessä tarvitaan sankarihautoja ja muita muisto-merkkejä sekä juhlapäiviä ja -ti-laisuuksia. Samalla hän korostaa uudistumisen tärkeyttä.

– Haluamme tavoittaa nuoret ja he ovat nykyään netissä. Mei-dän onkin hyödynnettävä perin-teensiirrossa aktiivisesti sosiaalis-ta mediaa ja muita uusia teknolo-gioita. Niiden on oltava jatkossa työmme yksi painopiste.

Viinasen mielestä mediassa ve-teraanit ovat saaneet viimeisen parinkymmenen vuoden aikana sen arvon, joka heille kuuluu.

– He ovat päässeet kertomaan sotakokemuksistaan ja ajatuksis-taan. Monista veteraaneista on tehty vallan mainioita henkilö-kuvia.

Viinanen korostaa, että tällä hetkellä työn painopiste on selke-ästi itse veteraaneissa.

– Sotaveteraaneista, heidän puolisoistaan ja leskistään huo-lehditaan niin kauan kuin heitä on olemassa. Se on edelleen yk-kösasiamme ja perinnetyö vasta kakkossijalla.

Yhteinen tehtäväTammenlehvän Perinneliitolla ei ole jatkossakaan omaa kenttäor-ganisaatiota. Se on antanut So-taveteraaniliitolle tehtäväksi luo-da perinnetyön kenttäverkoston, alueelliset perinneyhdistykset, Sotaveteraaniliiton nykyisen or-ganisaation perustalle. Yhdistys-ten tarkoituksena on koota Pe-rinneliiton jäsenyhteisöjen ak-tiivit ja alueen muut toimijat mukaan alueelliseen perinnetyö-hön. Varsinainen perinnetyö teh-dään paikallisella tasolla.

Suomen Sotaveteraaniliiton vuodesta 2002 alkaen päivitetyn tulevaisuussuunnitelman mukai-sesti 40-50 sotaveteraaniyhdis-tyksestä tai -piiristä muodostuu sääntömuutoksilla perinneyhdis-tyksiä, jotka hoitavat tukityön loppuun ja perinnetehtävän alu-eellaan. Vireillä oleva sääntömuu-tos mahdollistaa niiden ottami-sen liiton jäseniksi. Sotaveteraa-

Vuorineuvos Jukka Viinanen korostaa yhteistyön merkitystä. Tulevat perinneyhdistykset kokoavat Perin-neliiton jäsenyhteisöjen aktiivit ja alueen muut toimijat mukaan alueelliseen perinnetyöhön. Varsinainen perinnetyö tehdään paikallisella tasolla.

niliitto jatkaa nykymuodossa ja nykysäännöillä arviolta ainakin vuoteen 2025. Se antaa perin-neyhdistyksille asiantuntija-apua tukitehtävän hoitamiseen, tarjoaa jäsenhallinnon sekä hoitaa vies-tintää, jota perinneasioiden osalta suunnitellaan yhdessä Tammen-lehvän Perinneliiton kanssa.

Viinasen mukaan puheenjoh-tajana hänen tavoitteenaan on edistää saumatonta yhteistyötä.

– Meidän on tehtävä perin-netyön ohjaustakin yhdessä. Se ei ole kenenkään organisaation oma, vaan meidän kaikkien yh-teinen tehtävä, jossa on selkeä päämäärä. Tässä ja muussa toi-minnassa yritän lähentää konk-reettisesti ja henkisesti niin eri jä-senyhteisöjä kuin Tammenlehvän Perinneliittoa toisiinsa.

Viinanen sanoo veteraanityön olevan mitä suurimmassa määrin rauhantyötä.

– Yksikään veteraani ei halun-nut sotaa ja yhteisenä toiveena on, ettei sellaisia enää tulisi. Haluam-me tuoda esiin arvoja, jotka edis-tävät sovinnollisuutta ja rauhaa.

Juhana Unkuri helsinkiläinen toimittaja

Autojen varaosat, lisävarusteet, kemikaalit ja työkalut

15


Myynti:

Veter_Suomi100_Sotaveteraani_252x365indd.indd 1 24.10.2017 16.02



vänä erittäin ajankohtaista rau-han asiaa.

- Liikuntatapahtuma on myös hyvä tapa siirtää sotiemme vete-raanisukupolven perinteitä ja kes-täviä arvoja nuoremmille elämän evääksi. Rohkeutta, tulevaisuu-denuskoa ja yhteishenkeä, mut-ta myös hyvää kuntoa tarvitaan hienon isänmaamme tulevaisuu-den turvaamisessa. Kansalaisten säännöllinen liikuntaharrastus edistää tätä tavoitetta, Kiljunen jatkoi.

Hän muistutti paikallaolijoi-ta, että vaikka Suomessa on maa-ta saatu kehittää rauhan oloissa jo yli 70 vuoden ajan, rauha ei ole kuitenkaan kaikkialla itsestään selvyys.

Kylmä pää, lämmin sydänPuheenjohtaja Kiljunen tähdensi kylmän pään ja lämpimän sydä-men merkitystä.

- Vastuullisena kansakuntana Suomi hoitaa turvapaikanhaki-joiden asian lakia, ihmisoikeuk-sia ja kansainvälisiä sopimuksia kunnioitten. Viranomaiset tar-vitsevat tässä vaikeassa tehtäväs-sään kansalaisten täyden tuen, ei-vät kiihkomielistä opastusta mis-tään suunnasta. Kylmälle päälle ja lämpimälle sydämelle on aina käyttöä.

Lopuksi puheenjohtaja Kilju-nen muistutti myös oman maan puolustuksesta.

- Suomen asemassa rauhan paras tae viisaan ulkopolitiikan lisäksi on pitää huolta maan-puolustuksesta ja kokonaistur-vallisuudesta. Suomi on myös pi-dettävä sellaisena kaikille hyvänä

Kansa kävelemään, YK:n rauhanpäivän Suomen päätapahtuma Kotkassa

sai liikkeelle yhteensä 530 henkeä Sapokan merenrantamaisemiin. Kymenlaakson Rauhanturvaajat olivat tehneet huolellisen ennak-kovalmistelun ja osallistuivat itse isolla joukolla järjestelyihin ja kä-velyyn. Kansa kiitti, käveli ja seu-rasi ohjelmaa.

Sanoma kävelystä levisi maa-kuntalehtien jopa sivun revityk-sillä koko Kymenlaaksoon. Myös ennakkotiedotus meni hyvin läpi maakunnan lehdistössä. Näin sotiemme veteraanien ja rauhan hyvä asia tavoitti median kautta kymmeniä tuhansia ihmisiä. Ta-pahtuma oli myös tiedotusvoitto!

Kotkassa ja Kouvolassa osallis-tui kävelyyn lisäksi ennen ja jäl-keen päätapahtuman 29 koulua ja päiväkotia. Ne saivat liikkeel-le omissa liikuntatilaisuuksissaan 2 318 lasta!

Kotkan tilaisuuden alus-sa kuultiin tasavallan president-ti Sauli Niinistön tervehdys. Sen luki upseerikokelas Veikko Repo Maasotakoulusta.

Suomen Rauhanturvaajaliiton tervehdyksen tapahtumaan tuo-nut puheenjohtaja Paavo Kilju-nen sanoi kävelytapahtuman pe-rustuvan Maailman veteraanijär-jestön suositukseen. Tapahtuma oli tänä vuonna myös osa maan-puolustusjärjestöjen Nuku Rau-hassa -kampanjaa.

- Kävelytapahtuman tarkoi-tuksena on yhdistää sukupol-vet kevyen liikunnan merkeissä YK:n rauhanpäivän yhteydessä. Samalla muistetaan tänäkin päi-

maana, jota ollaan tulevaisuu-dessakin valmiita puolustamaan. Sellaisena, jota sotiemme vete-raanisukupolvi suurin uhrauksin puolusti ja jota sama sukupolvi sodan jälkeen rakensi.

Nuoret ottavat vastuutaSotiemme veteraanien tervehdyk-sen tapahtumaan toi Aulis Tapo-nen Kotkan Sotaveteraaneista.

- Olen iloinen, että nuorem-mat ikäluokat ottavat vastuu-ta tämänkaltaisten tapahtumien järjestämisestä, kun me sotiem-me veteraanit olemme tulleet vanhoiksi.

Kotkan kaupunginhallituk-

Kansa käveli ja sana kiiri Kymenlaaksossa

Kotkan kävelytapahtuman tunnelmaa kehuttiin laajasti. Sen takeena oli sää, musiikki, rokka ja sotkun kahvit.

sen puheenjohtaja Nina Brask sanoi tervehdyksessään, että suo-malaisten maanpuolustustahto on merkittävä osa rauhan raken-tamista.

- Ei pidä ymmärtää maanpuo-lustustahtoa pelkästään aseelli-seksi maanpuolustukseksi. Jo-kainen kantaa kortensa kekoon, omilla ominaisuuksilla, kunhan yhteinen päämäärä on meille sel-vä. Tahdomme elää itsenäisessä Suomessa ja pitää yhteiskuntam-me turvallisena kasvupaikkana, Brask sanoi.

Kymenlaakson Rauhantur-vaajien organisoimassa tapahtu-massa kävelijöitä viihdytti en-

nen ja osin kävelyn aikana liki 30 hengen Kotkan & Haminan nuoriso-orkesteri kapellimestari Anne Kankareen johdolla. Kä-velijöiden alkuverryttelyn piti Mia Holmberg.

Puolustusvoimien osasto ka-lustoineen toi myös nykypäivän puolustuksen uskottavuutta esil-le. Tapahtuman tilannejohtajana ja seremoniamestarina oli Mikko Räinä. Toimitsijoina oli rauhan-turvaajia läpi koko Kymenlaak-son maakunnan.

Teksti ja kuva: Terho Ahonen

Palosuojamaalarit Suomessa Oy

Alajärvi

Kone-Vahto OyKalkkinen

www.meyervastus.fi

Kruunu Herkku-käsintehtyä ruokaa-www.kruunuherkku.fi

Eflow OyEspoo

Soukan Huolto OyEspoo

Rakenne Tikka OyEspoo

E. M. Pekkinen OyEspoo

Esse Elektro Kraft AbEsse

Agro-Tilit OyForssa

Haapajärven Lämpö Oy LSA SähköHamina

Haminan Autohuolto OyHamina

Elinkeinoyhtymä A & T Lehtinen

Hauho

Hämeen LämpöAalto OyHauho

www.kuntarahoitus.fi L-Force OyHelsinki

Sähköinsinööritoimisto Delta-KN Oy

Helsinki

17


Kaikki tuotteet on varustettu Sotaveteraaniliiton logolla.

Tilaukset: Puh. 050 517 6396,

[email protected]

Liiton tunnuksella varustettu solmio,

hinta 15 euroa.

Kylpypyyhkeet (Finlayson)

Pyyhkeen koko 70x150, neljä värivaihtoehtoa, hinta 22 euroa/kpl.

Kävelykeppi Jääpiikillä ja rannelenkillä

varustettu kävelykeppi. Sotaveteraanien perinneyhdistyksen jäsenten käsityönä valmistama.

Tilatessasi ilmoita pituutesi.Hinta 60 euroa

Tilaukset: Solveig Hyöty, 09 612 7003, [email protected] on avoinna klo 10.0014.00.

VeteraanivyöLaadukas kotimainen kääntövyö, nahkaa väri musta/viininpunainen. Soljessa

liiton tunnus, solkea saatavana myös hopeanvärisenä.

Hinta 25 euroa

KynttilänjalkaKultakeskuksen perinteinen malli vuodelta 1918. Korkeus 77 mm.

Varustettu liiton tunnuksella. Hopeaa.Hinta 150 euroa

HenkselitKotimaiset, veteraanitunnuksella. Saatavana

on viininpunaista, tummansinistä ja

mustaa. Hinta 23 euroa

Tilaukset:KantaHämeen Sotaveteraanipiiri ry, Suomenkasarmi rak. 2 A 105, 13130 Hämeenlinna tai puh. 03 675 6839 (mato klo 9.0012.00),[email protected]. Toimitus postiennakolla.

Tilaukset: Loimaan Seudun Sotaveteraanien

Perinneyhdistys r.y., Risto Jaakkola, Loimaankatu 8 C 5, 32200 Loimaa,

puh. 050 566 0456, [email protected]

Toimitus postiennakolla.

Sotaveteraanipiirien myyntituotteet

Syntymä- päiväkynttilähinta 15 euroa

Iisakki-puukkohinta 60 euroa T-paita tunnuksella

tummansininen, koot L, XL ja XXLHinta 15 euroa

Satavuotiaan itsenäisen Suo-men merkkivuonna on Restel

Oy tarjonnut muutamilla paik-kakunnilla veteraaneille juhla-van illallisen teemalla ”Monien makujen Suomi”. Lokakuun al-kupuolella tilaisuus oli Helsingin Seurahuoneella, perinteikkään tyylikkäissä puitteissa. Se koko-si avaran ravintolasalin täyteen kaikkien veteraanijärjestöjen hel-sinkiläisiä jäseniä, pääosin juuri tunnuksen omaavia sotiemme ve-teraaneja.

Restelin toimitusjohtaja Mi-kael Backman toivotti kaikki tervetulleiksi illalliselle ja kiit-ti lämpimin sanoin veteraaneja maamme itsenäisyyden turvaa-

misesta. Illan pääohjelmanumero oli luonnollisesti erittäin maitta-van aterian nauttiminen. Tausta-musiikkia tarjosi Henri Mänty-lä. Kiitossanat veteraanien ja ve-teraanijärjestöjen puolesta lausui Rintamaveteraaniliiton liittoval-tuuston puheenjohtaja, kenraali Antti Simola.

Menukokonaisuuden oli suun-nitellut Suomen kokkimaajouk-kue. Restel Oy toteutti juhlavan tapahtuman veteraaneille yhteis-työssä Tradekan, Culinary Team Finlandin ja Unileverin kanssa.

Teksti ja kuva: Tero Tuomisto Veteraani-lehden päätoimittaja

Veteraaneille illallinen Helsingin Seurahuoneella

Toimitusjohtaja Mikael Backman toivotti kaikki tervetulleiksi.

Lakiasiaintoimisto Kari Uoti Oy

Helsinki

Isännöitsijätoimisto Helsin ja Soppela Oy

Helsinki

www.atplukkari.fi Goodfix OyHelsinki

Talkkaripalveluja pääkaupunkiseudulla

www.senioritalkkarit.fi

Herttoniemen LVI-Huolto Oy

Helsinki

Rail Partners OyHelsinki

SPT-Sähkö OyHelsinki

Paakkisen Automaalaamo Oy

Hollola

T:mi Ari SiivonenHollola

Tilipym OyHuittinen

www.reumavastaanotto.fi


s otav e t e r a a n i a r j e ssa

Syksyn valtion II lisäta-lousarviossa hyväksytty 12 662 688,13 euron lisä-

määräraha (sisältäen 1 018 428,62 vuoden 2016 palautuksen) rinta-maveteraanien kuntoutukseen ja palveluihin perustuu kunnille toukokuussa 2017 tehtyyn seu-rantakyselyyn talousarvion mää-rärahan riittävyydestä. Lisäys on näin ollen tarpeellinen ja perus-teltu. Huoli määrärahan riittä-vyydestä on lisäyksen jälkeenkin todellinen. Lisämäärärahan tar-ve olisi todennäköisesti laskelmia suurempi, mikäli kustannusten arviointi olisi tehty kunnissa esi-merkiksi vasta heinäkuussa 2017. Liiton saamien tietojen mukaan osa kunnista haki lisämäärärahaa 31.5. jälkeen. Valitettavasti nämä kunnat jäävät nyt ilman tarvitse-maansa lisämäärärahaa. Vuonna 2016 lisämäärärahan hakuaika oli viimeistään 31.8.2016 ja tämä hakuajan muutos sekä alkukesäs-tä tehdyt palvelutarpeen arvioin-

Veteraanien palvelut Kuopiossa sotainvalidien tasolleVeteraanien kuntoutukseen ja palveluihin osoitettu määräraha on ollut useimmissa kunnissa riittämätön tarpeisiin nähden. Kuntien tekemät palvelutarpeen kartoitukset ja lisääntyneet yhteydet veteraaneihin ovat tuoneet todelliset tarpeet esille. Samoin Valtiokonttorin ja Sosiaali- ja terveysministeriön järjestämillä maakun-takierroksilla annettiin kunnille lupaus palvelujen laajan kirjon toteuttamiseen. Kuopio varmisti kaupungin rahoi-tukselle veteraanipalvelut ennen tietoa lisämäärärahasta ja asiaa on hoidettu siellä siis jo vuoden alusta tehden palvelupäätöksiä veteraanien tarpeiden mukaisesti.

nit aiheuttivat lisämäärärahan hakemisessa viivästyksiä.

Talousarviossa vuodelle 2018 varattu määräraha on 20,8 % pie-nempi kuin tämän vuoden mää-räraha. Huomioiden nyt hyväk-sytty lisämääräraha erotus on huomattavasti suurempi.

Sotaveteraaniliitto ja Rinta-maveteraaniliitto ovat tehneet esityksen lakialoitteesta, jossa palveluista säädetään lailla, joka saattaa kaikki veteraanit saman-laisten kotipalvelujen piiriin, jot-ka sotainvalideille korvataan soti-lasvammalain nojalla.

Nyt on herännyt kysymys ve-teraanien eriarvoisuudesta riip-puen siitä, missä he asuvat. Kuo-piossa lisämäärärahan turvin palvelumääräraha on 10 508,38 euroa/veteraani, kun se kunnissa ilman haettua lisämäärärahaa on 1 645,82 euroa. Ero on siis mel-koinen, vaikka palvelujen tarve alkaa olla samalla tasolla kaikki-en veteraanien kohdalla. Valtion

talousarvio vuodelle 2018 vahvis-tetaan joulukuussa.

Valtiovarainvaliokunta hyväksyi lokakuussa toisen lisätalousarvionLisätalousarvioesityksen keskei-nen määrärahamuutos liittyy ve-teraanien kuntoutukseen ja ko-tiin vietäviin palveluihin, joihin osoitetaan 11,6 milj. euron lisä-rahoitus sekä lisäksi vuoden 2016 palautunut miljoona. Valiokunta on tyytyväinen hallituksen esi-tykseen. Tämän lisäyksen myötä rintamaveteraanien kuntoutuk-seen ja avopalveluihin on käytet-tävissä tänä vuonna yhteensä 52,9 milj. euroa.

Itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi veteraanimäärärahoja korotettiin jo vuoden 2017 var-sinaisessa talousarviossa 20 milj. eurolla. Hyväksyessään mainitun talousarvion eduskunta edellytti lisäksi, että hallitus seuraa vete-raanien kuntoutukseen ja kotiin vietäviin palveluihin osoitettu-jen määrärahojen riittävyyttä ja palvelujen toimivuutta ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin, jotta kaikilla veteraaneilla on mahdol-lisuus päästä heille tarkoitettujen palveluiden piiriin.

Valtiovarainvaliokunnan saa-man selvityksen mukaan määrä-rahatarve on osoittautunut en-nakoitua suuremmaksi. Tämä aiheutuu suurelta osin siitä, että kunnat ovat järjestäneet veteraa-nipalveluja aiempaa tehokkaam-min ja näin useammat veteraanit ovat päässeet palvelujen piiriin. Jotta palvelujen saatavuus voi-daan turvata myös loppuvuoden aikana, on määrärahakorotus tar-peellinen ja perusteltu. Valiokun-ta pitää hyvänä myös sitä, että määräraha on tarkoitus kohden-taa pääosin kotiin vietäviin palve-luihin, millä voidaan osaltaan tu-kea kotona asumista.

Valiokunta ottaa kantaa ensi vuoden veteraanimäärärahojen riittävyyteen käsitellessään vuo-den 2018 talousarvioesitystä (HE 106/2017 vp). Valiokunta koros-taa kuitenkin jo tässä yhteydessä, että veteraanipalveluiden rahoitus on turvattava itsenäisyyden juhla-vuoden päätöksen hengen mukai-sesti myös ensi vuonna siten, että kaikilla veteraaneilla on mahdol-lisuus päästä veteraanipalveluiden piiriin.

Eduskunta hyväksyi vuoden 2017 toisen lisätalousarvion Eduskunnan ainoassa käsittelys-sä oli hallituksen esitys eduskun-nalle vuoden 2017 toiseksi lisä-talousarvioksi. Lausumaehdo-tusta koskevassa äänestyksessä valtiovarainvaliokunnan mietintö (VaVM 6/2017) ja edustaja Kris-ta Kiurun lausumaehdotus saivat molemmat 70 ääntä, joten asiasta jouduttiin järjestämään lippuää-nestys. Lippuäänestyksessä lausu-maehdotus voitti äänin 71–70.

Hyväksyessään hallituksen

Lisämääräraha kuntoutukseen oli yhteensä 3 369 979,52 euroaLisämäärärahaa yli 50 000 euroa saaneet kunnat:

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 166 300,00

Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä 78 200,00

Helsinki 350 000,00

Hämeenlinna 103 587,00

Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus 304 451,00

Keski-Satakunnan terveydenhuollo Ky 72 792,00

Kuusamo 105 000,00

Oulu 150 000,00

Perusturvakuntayhtymä Karvinen 50 500,00

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä 223 743,00

Rovaniemi 190 949,56

Siun sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

146 000,00

Tornio 55 000,00

Turku 100 000,00

Vantaa 79 000,00

Kotiin vietäviin palveluihin lisämääräraha oli yhteensä 9 292 708,61 euroa. Lisämäärärahaa yli 50 000 euroa saaneet kunnat:

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri 186 200,00

Haapaveden kaupunki 102 336,13

Heinolan kaupunki 80 000,00

Hyvinkään kaupunki 175 000,00

Hämeenlinnan kaupunki 90 000,00

Jyväskylän kaupunki 297 000,00

Kaavin kunta 102 226,88

Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä 100 000,00

Kemin kaupunki 98 416,00

Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelu-kuntayhtymä Soite

387 612,00

Kouvolan kaupunki 71 200,00

Kuopion kaupunki 2 259 442,00

Kuusiokuntien sosiaali- ja terveyskuntayhtymä 67 000,00

Lohjan kaupunki 78 000,00

Loimaan kaupunki 74 000,00

Mänttä-Vilppulan ja Juupajoen yhteistoiminta-alue 77 352,00

Naantalin kaupunki 76 300,00

Oulun kaupunki 532 862,00

Paimion-Sauvon kansanterveyskuntayhtymä 69 865,00

Porin kaupunki 120 000,00

POSA peruspalvelu-liikelaitoskuntayhtymä 89 000,00

Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä 280 000,00

Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymä 418 000,00

Riihimäen kaupunki 50 000,00

Rovaniemen kaupunki 200 000,00

Salon kaupunki 162 000,00

Sastamalan sosiaali- ja terveyspalvelut 146 100,00

Siun-sote - Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä

82 300,00

SoTe kuntayhtymä Perusturvaliikelaitos Saarikko 86 250,00

Tampere-Orivesi-sote-yhteistoiminta-alue 82 000,00

Turun kaupunki 1 424 967,00

Vaasan kaupunki 60 000,00

Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä 121 250,00

Ylöjärven kaupunki 54 800,00

esityksen eduskunta on samalla hyväksynyt seuraavan lausuman:

LausumaMomentti 33.50.56Eduskunta edellyttää, että halli-tus varaa riittävät määrärahat ve-teraanien kuntoutukseen ja ko-

tiin vietäviin palveluihin ja arvioi jatkossa määrärahojen tason to-dellisen tarpeen mukaan. Edus-kunta hyväksyi hallituksen esi-tykseen HE127/2017 sisältyvän ehdotuksen vuoden 2017 toiseksi lisätalousarvioksi mietinnön mu-kaisena.

PakkausÖhman Teerikukontie 10-12 | 00700 Helsinki

puh. (09) 351 790

www.pakkausohman.com

KaiKKi paKKauKseen

www.pakkausohman.com

19


Etelä-Pohjanmaa

Helsinki

Kymenlaakso

Aatos on rintamasoti-lastunnuksen omaava

90-vuotias leski.Aatos on pysynyt tervee-

nä ja hän on tyytyväinen saa-miinsa palveluihin. Hän on

Eino on rintamasoti-lastunnuksen omaava

95-vuotias ja hänen puolison-sa Hilkka on 92-vuotias.

Eino asuu yksin, kun Hil-kan pitkäaikaishoito on var-mistunut. Kaikki ovat nyt tyytyväisiä vallitseviin olo-suhteisiin, vaikka ikävä erossa onkin asua. Varmuus Hilkan hoitopaikasta on tuonut rau-han tulessaan molemmille. Hilkka täyttää 90 vuotta ja hoivapaikka on luvannut jär-jestää Hilkan syntymäpäivät.

Tämä oli iso ilo heille molem-mille. Eino käy poikansa kans-sa joka lauantai Hilkan luona ja tapaa myös silloin henkilö-kuntaa. Varmuus Hilkan hy-västä hoidosta on Einolle tär-keä asia.

Tukisukkien laittaja poik-keaa edelleen aamuin illoin ja suihkuapua tulee kerran vii-kossa. Liikkuminen sisällä onnistuu pyörätuolissa, mut-ta käsien kova vapina aiheut-taa vaikeuksia monessa asias-sa. Lääke- ja hoitokulujen kas-

Airi Marjut on rinta-mapalvelustunnuksen

omaava 93-vuotias. Hän on jäänyt leskeksi vuonna 1985 ja asuu omakotitalossa syr-jäisellä maaseudulla nuorim-man lapsensa kanssa.

Tapasimme Airi Marjutin kanssa päivänä, jolloin aurin-kokin pilkahteli. Airi Marjut luki apuvälineiden avulla, sil-mälaseilla ja suurennuslasil-la lehteä Meidän Suomi. Siitä tiedosta, että hänellä on mah-dollisuus saada Sotaveteraani-lehti äänikirjeenä, hän oli ko-vin ilahtunut.

Airi Marjutilla oli syys-flunssa ja todella kova yskä. Lääkärissä ja sairaalakäynnil-lä se sitten todettiin keuhko-kuumeeksi ja poiki noin vii-kon sairaalahoidon. Pitkän elämän eläneen naisen sitkey-dellä hän toipui ja nyt voimat

alkavat olla ”entisellään”.Myös syksyn tapahtumiin

hän on voinut osallistua. Oma kerho aloitti kokoontumiset syyskuussa, ja ensimmäises-sä kokoontumisessa muistet-tiin paikalla olleita veteraane-ja presidenttiparin, Sotavete-raaniliiton ja oman osaston muistamisilla. Presidentti Nii-nistön ja rouva Haukion kirje lämmitti, liiton suklaat mais-tuivat ja oman osaston Vapaa, Fri nauha, kaikki oli mieluis-ta saada. Liiton 60-vuotisjuh-lallisuuksiin Airi Marjut ei rohjennut ilmoittautua, jos ei sitten jaksakaan lähteä. Poh-dimme kyllä, että veteraani-piireissä myös peruuntumiset ymmärretään.

Erityisen iloinen Airi Mar-jut oli kutsusta Lottaperinne-liiton 25-vuotisjuhlaan Kuo-pioon, jonne hän pääsi tyt-

Lappi

Pirkanmaa

Pariskunta, rintamasotilastun-nuksen omaava 92-vuotias Vil-

le ja hänen 90-vuotias puolisonsa Kerttu, jolle on myönnetty rinta-mapalvelustunnus.

Mennessäni heidän luokseen hämmästyn aina Villen iloista, hymyilevää ilmettä. Jokaisella on huonot hetkensä, mutta pääosin elämään on Kerttu ja Ville asen-noitunut myönteisesti, sillä nauru on Villellä herkässä. Muistisairaus ei ole poistanut tuota elämää yllä-pitävää piirrettä. Fyysinen kunto on ikä huomioiden hyvä. Mielel-lään hän lähtisi ulos, mutta yksin ei voi kulkea. Onneksi käy ulkoi-luttaja ja kun Kertun vointi on pa-rempi, he ulkoilevat yhdessä toinen

toista tukien ja rollaattoria apuna käyttäen.

Kerttu tuntuu pienenevän ja me-nevän aina vain hentoisemmaksi. Sairaalareissuja on taas kertynyt, mutta lääkitys tuntuu nyt olevan kohdallaan. Hengitys on helpom-paa ja jalkojen turvotusta ei ole enää ollut. Omaishoitajana olo välillä huolettaa Kerttua.

Kaikki veteraaneille annettava apu on käytössä ja sen lisäksi lapset auttavat, ei ainoastaan henkisesti, vaan aivan konkreettisesti.

He olivat aikoinaan hyvin osal-listuvia ja heitä kaivataan edelleen. Heidän luonaan käy kyllä ihmisiä, mutta kaipuu menneeseen, entisiin sidosryhmiin on kuitenkin olemassa.

Aimo on rintamasotilastun-nuksen omaava 93-vuotias.

Hän asuu yksin seniorikerrostalos-sa vuokralla.

Syksy on tullut ja Aimon harras-tuspiirit Työväenopistossa toimivat jo täydellä teholla. Puu- ja metalli-työt sekä jumppa ja kokoukset täyt-tävät viikon ihan mukavasti. Aimo on käyttänyt Tampereen kaupun-gin tarjoamaa taksipalvelua yhdek-sän kertaa ja on palveluun hyvin tyytyväinen. Palvelun käyttö on ol-lut kuitenkin Tampereella aika vä-häistä, koska sitä voi käyttää vain virkistysmatkoihin. Aimon mieles-tä olisi hyvä, jos taksia voisi käyttää ilman rajoituksia, koska veteraani-en matkat useimmiten liittyvät ter-veyden hoitoon.

Aimo käyttää lounasseteleitä ja se palvelu toimii myös oikein hy-vin. Palveluseteli, jonka käyttö olisi

mahdollisimman joustava, voisi olla myös yksi vaihtoehto veteraanipal-veluihin. Olisi hyvä, jos sen piiriin voisi lisätä päivälehden tilauksen, koska esim. Aamulehden tilaus al-kaa olla jo liian kallista veteraanille.

Edellisen tapaamisen jälkeen on ollutkin pelkkiä juhlia. Sotaveteraa-niliiton upeat 60-vuotisjuhlat Hel-singissä, joista jäi erityisesti mieleen Presidentti Niinistön puhe. Seuraa-vana päivänä Aimo oli Tampereen Sotaveteraanien Huoltoyhdistyksen edustajana seppeleen laskussa Mes-sukylän sankarihaudalla.1.10. Tam-pere täytti 238 vuotta ja Aimo oli mukana kaupungin vastaanotolla.

Aimo on menossa päiväkuntou-tukseen Tammenlehvään. Tuttuun taloon on mukava mennä ja tavata tuttuja hoitajia ja ehkä vanhoja ve-teraanikavereitakin. Siinä vetreytyy niin keho kuin mielikin.

elämäänsä tyytyväinen vete-raani ja pysyy virkeänä, kun matkustelee lähikuntaan ja ta-paa ystäviään. Aika ei käy pit-käksi, vaikka syyspäivät pime-nevätkin. Kaikki asiat ovat

vaessa myös taloudellisesti on välillä tiukkaa, mutta poika avustaa tiukan paikan tullen ja on muutenkin apuna arki-sissa asioissa.

Eino osallistui liiton juh-laan ja näkyipä sitten jopa televisiossa. Piirin järjestä-mässä veteraanitapaamisessa hän ilahtuneena kertoi tavan-neensa vanhoja tuttuja vuosi-en varrelta. Pieniä, isoja asi-oita, joista tulee hyvä mieli muistellessa.

tärensä kyyditsemänä ja saattelemana. Juhlaohjelma oli arvokas, juhlapuhujana rouva Haukio. Matka meni hyvin ja väsymys tuli vasta seuraavana päivänä.

Oma kuntoutus on alka-nut kotona. Kunnan veteraa-nipalveluista on käynyt jo ke-väällä luvattu siivouspalvelu pesemässä lukuisat ikkunat. Oli hyvin työnsä osaava ja ri-peä työntekijä, luonnehti Airi Marjut saamaansa palvelua.

Kotona asuva tytär on edelleen kausityössään. Van-hemmat tyttäret ja myös seu-raava polvi on ollut syksynkin aikana äidin ja isoäidin luona. ”Olen siitä kiitollinen ja hy-vin onnekas”, miettii ja muis-telee monia vaiheita elämäs-sään elänyt veteraaninainen.

Juhlavuosi 2017 – mitä kuuluu veteraaneille?Aloitimme joulukuun lehdessä 2016 artikkelisarjan: Mitä kuuluu veteraaneille juhlavuonna 2017. Seuraamme lehdessämme muutaman veteraanin elämää omalla paik-kakunnalla kuluvan vuoden aikana. Mitä heille kuuluu ja miten palvelut ja kuntoutus toimivat lisääntyneiden mää-rärahojen turvin? Järjestömme sosiaalineuvojat tapaavat heitä ja kirjaavat kuulumiset heidän luvallaan.

kunnossa kotona ja ruoka maistuu menumaatin ”kutsu-essa syömään”. Onhan se mu-kavaa seurassa ruokailla, mut-ta ruoka maistuu yksin koto-nakin.

Hämeenlinnan Osuusmeijeri Kaivinkonetyöt A. OllikkalaRenko

Kanta-Hämeen Tavarakuljetuswww.tavarakuljetus.com

Hämeenlinna

Joccis-Air OyRenko

Normet OyIisalmi

KuljetusTimo Hartikainen OyIisalmi

Deivox OyIisalmi

www.ilvolasaatio.fiKoneurakointi S. Erkkonen Ay

Ilmajokiwww.koneurakointierkkonen.fi

Ilmajoen Rakennus Ky Molkentin OyImatra

Evälahti OyImatra



Pääministeri Juha Sipilän lu-paus Kansallisen veteraani-päivän pääjuhlassa Oulus-

sa 27.4.2016 korosti sitä, että it-senäisen Suomen täyttäessä sata vuotta valtioneuvosto panostaa sotiemme veteraanien palvelui-hin.

Keskiössä ovat erityisesti ko-tona asumista tukevat palvelut eli kaikilla rintamaveteraaneilla tu-lee olla mahdollisuus saada tar-peitaan vastaavat, maksuttomat, kotiin vietävät kunnalliset avo-palvelut.

Lisärahoitus toistaiseksi kaupungin budjetistaPääministerin lupaukseen pe-rustuen Kuopion kaupunki kir-jasi talousarvioonsa valtuuston sitovana tahtona muun muassa sen, että ”valtio rahoittaa vuon-na 2017 sotaveteraanien koti-

apua selvästi aiempaa suuremmil-la summilla. Perusturvan palve-luohjaus varautuu huolehtimaan toiminnan ko. resurssien täysi-määräisestä ohjaamisesta ja käy-töstä veteraanien hyväksi”.

Kuopiossa on nyt 191 veteraa-ni- ja kuntoutuspalveluihin oi-keutettua veteraania. Sen lisäksi on 35 veteraania tehostetun pal-veluasumisen piirissä, yhdeksän laitoshoidossa ja 13 palvelutalois-sa.

Kuopio sai kuluvalle vuodel-la määrärahaa veteraanipalvelui-hin vajaat 420 000 euroa ja kun-toutukseen noin 268 000 euroa. Kaupungissa huomattiin heti, että palvelutarpeiden kustannuk-set eivät vastaa myönnettyä mää-rärahaa. Riskinä oli, että palve-lutarjontaa jouduttaisiin kesken vuoden supistamaan ja perimään palveluista asiakasmaksut.

Lisärahaa on anottu valtiol-ta noin kaksi miljoonaa euroa. Tämä erotus on tarvittavien pal-velujen takaamiseksi toistaisek-si katettu kaupungin budjetti-varoista. Kuopion kaupunki on näyttänyt hyvää esimerkkiä jo ai-emminkin eli se ei ole palautta-nut veteraaniavustusvaroja, vaan käytti vuonna 2016 kaikki nämä varat niille tarkoitettuun toimin-taan.

Palvelutarpeet selville kotikäynnilläTänä vuonna kuopiolaisten ve-teraanien kotona asumista tuke-via palveluja on vahvistettu tun-tuvasti. Tavoitteena on ollut jär-jestää veteraaneille yksilölliseen palvelutarpeeseen perustuvat, maksuttomat kotiin annettavat avopalvelut valtiokonttorin ohje-kirjeen mukaisesti. Etuus on as-tunut voimaan heti vuoden alus-sa.

– Veteraanien yksilöllinen, kattava palvelutarveselvitys, pal-velujen järjestäminen ja seuran-tatiedon organisointi jouduttiin tekemään pikaisella aikataululla. Saimme kaikki arviot tehdyiksi toukokuun ensimmäisen viikon loppuun mennessä, palveluesi-mies Mari Leikas Kuopion kau-pungilta kertoo.

– Käytännön työn tekivät nel-jän palvelualueemme palveluoh-jaajat sekä yksi lisähenkilö. Jo-kaisen veteraaniasiakkaan luok-se tehtiin noin kahden tunnin mittainen kotikäynti, jossa tar-vittaessa oli mukana myös joku veteraanin omaisista. Suurin osa veteraaneista asuu kantakaupun-gissa ja noin 20 prosenttia liitos-kunnissa eli maaseudulla, Leikas kuvailee.

– Osa veteraaneista ei tarvin-nut mitään palveluja, joillain oli sen sijaan ilmeinen tarve näil-le palveluille ja lisäksi tarvittaes-sa täydensimme palvelutarjontaa niille veteraaneille, jotka jo olivat asiakkainamme, palveluohjaus-päällikkö Hanna Jokinen kertoo.

Kuntoutussihteeri Anne Kai-tosalo kertoo, että paras ja no-pein keino palvelujen toteuttami-seksi on ollut palveluseteli. Kau-punki on auttanut asiakasta ja hoitanut ”seteliruljanssin” sekä tämän palvelun kokonaisohjauk-sen.

– Palvelut on järjestetty lähi-palvelualueiltamme palvelusete-leillä, kaupungin omana palve-lutuotantona ja aterioiden suora-hankinnoilla. Asiakasta kuullaan ja hänen tarpeensa pyritään täyt-tämään. Esimerkiksi yksin asu-va sotaveteraani saa halutessaan päivittäisen lämpimän aterian kaupungin palveluna. Tavoite on kartoittaa palvelutarpeita vielä-kin etupainotteisemmin, Jokinen sanoo.

Palvelut kuntoon yhteisvoiminSotaveteraanin palveluja tuetaan ilman lisärahoja noin 2 300 eu-rolla ja lisärahalla ollaan Kuopi-ossa lähellä sotainvalidien nykyis-tä palvelupakettia eli noin 10 000 euroa vuodessa.

Kaupungissa luotetaan nyt sii-

hen, että veteraanien palvelujen rahoitus valtion osalta jatkuu lu-vatun kaltaisena edelleen.

Kaupungin ja sotaveteraanien yhteistyö toimii hyvässä ilmapii-rissä ja yhteisenä edunvalvontana. Pohjois-Savon Sotaveteraanipii-rin kunniapuheenjohtaja ja Suo-men Sotaveteraaniliiton valtuus-ton jäsen Jouni Perälä kiittelee Kuopion kaupunkia ja sen hen-kilöstöä:

– He ovat toimineet upeas-ti ja esimerkillisesti, kun he ovat toteuttaneet kunniakansalaisil-lemme valtioneuvoston tahdon mukaisesti maksuttomat, kotiin vietävät kunnalliset avopalve-lut Suomen itsenäisyyden juhla-vuonna.

– Lisäksi valtiovallan pitäisi toteuttaa Sotaveteraaniliiton ve-toomuksen mukaisesti se, että ve-teraanit saisivat lakiin perustu-van oikeuden ja tulisivat saman-arvoiseen asemaan palveluiden suhteen kuin sotainvalidit ovat sotilasvammalain nojalla, Perälä toivoo.

Teksti ja kuvat: Jarmo Seppälä

Kuopio varmistaa veteraanien palvelutkaupungin omalla rahoituksellaItsenäisen Suomen satavuotisjuhlavuoteen liittyen valtio-neuvosto päätti kohentaa sotaveteraanien kotipalveluja. Valtiokonttorin päätöstä kunnille annettavasta lisämää-rärahasta on odoteltu pitkään. Kuopion kaupunki on jo esimerkillisesti omalla, noin kahden miljoonan euron rahoituksellaan varmistanut, että veteraanit saavat heille luvatut kotipalvelut tämän juhlavuoden aikana.

Kuopiossa veteraanien palvelutarvekartoitus tehtiin tämän vuoden al-kupuoliskolla. Kuopiolainen sotaveteraani Panu Muraja on tyytyväinen saamiinsa veteraanipalveluihin. Hän käyttää lounasseteli- ja siivous-palveluja. Panu Muraja sanoo palveluohjaaja Mari Tolvaselle olevansa tyytyväinen saamiinsa palveluihin. Tapaamisessa on mukana myös so-sionomiopiskelija Julia Kettunen.

Kuopiolaisille veteraaneille on annettu yksilölliseen palvelutarpeeseen perustuvat, maksuttomat kotipalvelut valtiokonttorin ohjekirjeen mu-kaisesti heti tämän vuoden alusta, kertovat kuntoutussihteeri Anne Kaitosalo (vas.), palveluesimies Mari Leikas ja palveluohjauspäällikkö Hanna Jokinen.

MEDIPLAST FENNO OY TERVEYDENHUOLLON ERIKOISKAUPPA fennokauppa.fi 09 276 360

APUVÄLINEET SUJUVAAN ARKEEN

UUSI POSTIMYYNTIKUVASTO ON ILMESTYNYT. PYYDÄ OMASI VELOITUKSETTA!

21


taveteraaniyhdistyksen puheen-johtaja Pekka Paatero toteaa.

Turkuun on palkattu, jo ole-massa olevan veteraanineuvojan lisäksi, kaksi määräaikaista vete-raaniohjaajaa, joiden tehtävänä on käydä henkilökohtaisesti kun-kin rintamaveteraanin luona.

Ohjaajat kartoittavat veteraa-nien palvelutarpeet ja laativat kullekin veteraanille henkilökoh-taisen palvelusuunnitelman. Tie-dot veteraaneista on saatu Kelan ylläpitämästä rintamaveteraani-rekisteristä.

– Lähetimme alkuvuodesta ve-teraaneille kirjeen, jossa kerroim-me, että tulemme ottamaan yh-teyttä ja tapaamaan heitä, palvelu-päällikkö Taina Kaila muistelee.

Tällä tavoin on tavoitettu kaikki 370 turkulaista rintama-tunnuksen omaavaa ja palvelui-hin oikeutettua veteraania. Vain neljä heistä kieltäytyi kartoituk-sesta tai oli sitä mieltä, että eivät tarvitse mitään palveluita.

– Nyt teemme jo toista palve-lutarpeen kartoituskierrosta, sillä puolessa vuodessa tapahtuu pal-jon tämän ikäisten ihmisten elä-mässä, Riitta Liuksa toteaa.

Pekka Paatero on myös saa-nut apua Turun Sotaveteraanien tuki- ja perinneyhdistyksen edus-tajilta veteraanien tapaamisessa ja motivoinnissa palvelutarpeen ar-viointisuunnitelman tekemiseen.

Taina Kaila uskoo, että Tu-russa on nyt tavoitettu kaikki veteraanit. Yhteydenottojen ul-kopuolelle on voinut jäädä vain silloin, mikäli henkilö on vas-ta muuttanut Turkuun kuluvan vuoden aikana.

– Siinä tapauksessa kannus-tan ottamaan pikaisesti yhteyttä veteraaniohjaajiimme, Kaila oh-jeistaa.

Sotaveteraanit edustavat suku-polvea, joka viranhaltijoiden ko-kemuksen mukaan haluaa osoit-taa pärjäävänsä itsenäisesti. Jopa tilanteissa, joissa avuntarve olisi läheisten mielestä ilmeinen.

Pekka Paateron mukaan kat-tavat, henkilökohtaiset palvelu-

suunnitelmat ovat silti avain ve-teraanien hyvinvointiin. Palvelu-tarpeet kun ovat osoittautuneet hyvin moninaisiksi.

Eniten viranhaltijat yllättyi-vät suuresta ateriapalveluiden tarpeesta. Pääsääntöisesti ateria-palvelu merkitsee yhtä lämmintä ateriaa päivässä, mutta joillekin veteraaneille on myönnetty jopa kaksi lämmintä ateriaa päivässä.

Vastatakseen ateriatarpeeseen kaupunki otti kokeiluun Menu-matin, ateria-automaatin, joka on jo käytössä useissa kunnissa.

– Juuri veteraanit halusivat ko-keilla sitä. Tästä joukosta löytyy kokeilunhalua, Taina Kaila kiit-telee.

Turku haki ja tullee saa-maan valtiolta 1,4 mil-joonan euron lisämäärä-

rahan rintamaveteraanien koto-na asumista tukeviin palveluihin. Summa rapsahtaa tilille marras-kuussa ja se on käytettävä heinä-kuun 2018 loppuun mennessä.

– Tuntuu äärimmäisen hyväl-tä, saatiin tunnustusta tehdylle työlle, kaupungin hyvinvointi-toimialan toimialajohtaja Riitta Liuksa iloitsee.

Hänen mukaansa Turussa otettiin tietoinen riski. Ellei li-sämäärärahaa olisi tullut, olisivat palvelut - joista oli tehty suunni-telma jo tammikuussa - jääneet kaupungin omalle kontolle.

– Emme kuitenkaan halun-neet tinkiä veteraanien palveluis-ta.

Liuksan mukaan Turulla on kolme vahvuutta, joiden hän us-koo auttaneen runsaan lisärahan saantia. Kaupungissa on tehty voimakkaasti työtä rintamavete-raanien eteen. Lisäksi yhteydet veteraanijärjestöihin ovat kiinte-ät. Hyvinvointitoimialan ja Tu-run sotaveteraaniyhdistyksen johto tapaa toisiaan säännöllisesti parin kuukauden välein.

Kolmas vahvuus on Liuksan mukaan se, että sosiaali- ja ter-veyslautakunta on tehnyt selke-än suunnitelman rintamaveteraa-neille tarjottavista palveluista.

Helppoa uudistusten läpivien-ti ei Turunkaan organisaatios-sa aina ollut, mutta lopputulos kruunaa kaiken.

– Toivon, että muutkin kun-nat ottaisivat meistä mallia ja hyödyntäisivät valtion lisämäärä-rahoja veteraaneille. Jos me on-nistumme siinä, niin mikseivät muutkin, Liuksa hymyilee.

– Me olemme tyytyväisiä, kun veteraanit saavat kaikki tarvitse-mansa palvelut. Aiemmin on tui-jotettu Valtiokonttorin ohjeisiin, nyt kaikki veteraania hyödyttävä korvataan. Ennen veteraani oli alamainen, nyt hän on palvelun kohde. Tässä on tapahtunut 180 asteen asennemuutos, Turun so-

Palvelut paranivat kertaheitolla Turussa

noin miljoona euroa. Kun kau-punki sai lisäksi veteraanipalvelui-hin anomansa 1,4 miljoonan lisä-määrärahan, ovat turkulaisten ve-teraanien palvelut nyt kohdillaan.

Veteraanilla tarkoitetaan tässä yhteydessä Suomessa asuvaa, vuo-den 1939-1945 sotiin osallistu-nutta, rintamasotilastunnuksen, rintamapalvelustunnuksen tai rintamatunnuksen omaavaa rin-

tamaveteraania, jolla ei ole yli 10 %:n sotilasvammaa.

Turku myöntää automaatti-sesti kaikille veteraaneille, sekä kotona että palvelutaloissa itse maksavina asuville, palvelusete-lin maksuttomaan siivoukseen, 2-4 tuntia kuukaudessa. Myös kotihoito on maksutonta kaikille kaupungissa asuville veteraaneille tämän vuoden huhtikuusta vuo-den loppuun asti.

Muut moninaiset palvelut myönnetään tarpeen mukaan. Ennen niiden myöntämistä vete-raaneille laaditaan henkilökoh-tainen palvelutarpeen kartoitus.

Maksuttomasti tai palveluse-telillä korvattavia palveluita ovat ikkunan pesu, kylpyapu, turva-, kauppa-, pesula-, kuljetus- ja ate-riapalvelut.

Kotona asuvia veteraaneja au-tetaan myös pihatöissä, puiden pilkkomisessa ja lumitöissä. Ve-teraanien sosiaalista elämää kau-punki tukee myöntämällä vete-raaneille 10 kuljetusmatkaa päi-vätoimintaan.

Lisäksi omaishoidettava ve-teraani tai veteraani, joka toimii omaishoitajana, on oikeutettu kahteen vapaapäivään kuukau-dessa.

-Onnistumisen olo tulee, Turun hyvinvointitoimialan palvelupäällik-kö Taina Kaila (oik.) toteaa. Hyvinvointitoimialan toimialajohtaja Riitta Liuksa ja Turun sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtajan Pekka Paate-ro iloitsevat Kailan kanssa siitä, että kaupunki voi tulevina kuukausina panostaa reilusti veteraanien tarvitsemiin palveluihin.

Yhteistyön hedelmät ovat suloisia

Itsenäisyyden juhlavuonna ko-tona asuvien veteraanien mak-

suttomia, kotona asumista tuke-via avopalveluita on kasvatettu merkittävästi.

Viime vuonna sosiaali- ja ter-veysministeriö oli varannut näi-hin palveluihin 10 miljoonaa eu-roa, tänä vuonna summa oli 25 miljoonaa euroa.

Turun osuus summasta oli

Yksinäisyys on haaste, johon törmäävät myös monet veteraa-nit. Siksi uusilla veteraaniohjaa-jillakin on oikeasti aikaa asiak-kailleen.

– Heillä on aikaa veteraaneil-le, tarvittaessa vaikka kolmekin tuntia kerrallaan, Taina Kaila va-kuuttaa.

Paras lääke yksinäisyyteen oli-si ystävä. Tästä syystä Pekka Paa-terokin on viime aikoina ottanut tavaksi vierailla jäsenistön luona eri yhteyksissä. Tässä työssä Paa-tero on saanut korvaamatonta apua Turun sotaveteraanien tuki- ja perinneyhdistyksen puheen-johtajalta Risto Kaparilta.

– Jäsenistöstämme 70 prosent-

tia asuu edelleen kotona. Keväällä veimme veteraaneille kansallisen veteraanipäivän mitaleja kotiin, samoin toimitimme sukkapro-jektimme tuloksena kudottuja sukkia yhdistyksen väen voimin veteraaneille, aktiivinen puheen-johtaja luettelee.

Lisäksi lähiaikoina kukin ve-teraani tullaan kohtaamaan kas-vokkain. Heille viedään presi-dentin myöntämä kunniakirja konvehtirasian kera Sotaveteraa-niliiton 60-vuotistaipaleen muis-toksi.

Teksti ja kuva: Susanne Hiltunen naantalilainen toimittaja

Hyödyt:• Sydän- ja verenkiertoelimistön toiminnan vilkastuminen ja kestävyyden lisääminen• Lihasvoiman vahvistaminen ja säilyminen• Jäykistymisen välttäminen ja liikkuvuuden lisääminen• Aineenvaihdunnan ja ruoansulatuksen toiminnan tehostaminen• Liikkuminen lisää mielihyvähormonien tuotantoa

Moottoroitu polkulaite aktiivisuuden ylläpitoon.

Laitteen mukana jalkakaukalot ja käsikahvat, jotka vaihdettavissa pikalukituksella ilman työkaluja.

THERA-TRAINER MOBI

Fysioline OyArvionkatu 233840 Tampere

puh. 03-2350 [email protected]

Kysy myös vuokraus-vaihtoehtoa kotiin!



Imatran Logo-paino KyImatra

Kuljetus J. Raijas OyRautjärvi

Hirvijärven OsuusmeijeriJalasjärvi

Joen Kivituote OyJoensuu

Taksikortti on tarkoitettu vain vapaa-ajan matkoihin.

Terveydenhuollon matkoihin tulee käyttää Kela-taksia. Taksi-kortti myönnetään ensisijaises-ti niille veteraaneille, joille ei ole myönnetty kaupungin tai muita kuljetuspalveluita.

Lahdessa on käytössä veteraa-neille ”Arvokortti 200 euroa”, jol-la veteraani voi tarpeittensa mu-kaisesti tehdä taksimatkoja. Täl-le vuodelle niitä on jaettu lähes 200 000 euron edestä. Tämä toi-mii samalla periaatteella kuin lounassetelit.

Risto Kajaste sosiaalineuvoja,Lahti

******************

Porissa taksikuljetusten koh-dalla kuljetuspalvelujen tarve

ja ”kohtuus” määritellään yhdes-sä veteraanin kanssa myönnettä-essä matkoja kotiin annettavien palvelujen määrärahasta. Porin ULA-taksin keskukseen ilmoite-taan veteraanin tiedot, joka saa käyttää ns. veteraaniajoja. Vete-raani ei tarvitse rahaa eikä mitään

lappuja, vaan laskutus tulee suo-raan kaupungille. Laskutukses-sa seurataan ajojen toteutumista. Tämä on toiminut hyvin ja vete-raanit ovat tyytyväisiä.

Kaija Kataja Vanhuspalveluiden esimies, Pori

******************

Helsinkiläisillä sotaveteraa-neilla on mahdollista käyt-

tää kotona asumista tukevia mää-rärahoja myös kuljetuksiin (taksi-ajoihin).

Kuljetukset toteuttaa Helsin-gin matkapalvelut. Tilatessaan kuljetusta veteraani ilmoittaa ni-mensä ja sen, että on veteraani. Matkapalvelulla on tiedot vete-raaneista, joille on myönnetty kuljetuspalveluita.

Veteraanin ei itse tarvitse seu-rata määrärahaa, vaan sen teke-vät kaupungin veteraanipalve-lut. Veteraanipalveluista otetaan tarvittaessa yhteyttä veteraaniin, jos määräraha näyttää loppuvan. Kuljetuksia ei saa käyttää tervey-denhoidollisiin matkoihin. Tänä vuonna 12.10. mennessä matka-

Palvelumäärärahan kautta veteraaneille kuljetustukea ja osallistumisen mahdollisuuksia

palveluita on käyttänyt 279 vete-raania.

Myös Helsingin sotaveteraani-piiristä voi anoa henkilökohtaista avustusta taksimatkoihin.

Rauno Loukkola Helsingin seudun

sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja

******************

Kotkassa kuntoutusmat-kat toimivat seuraavasti.

Kun päätös kuntoutuksesta on tehty, niin tieto siitä lähetään Ke-lalle. Kun avokuntoutusjakso sit-ten toteutuu, tilaamme edellisenä päivänä kyydit salatulla sähkö-postilla. Yhteistyö Kela-taksikes-kuksen kanssa toimii hyvin. He tuntevat toimintamme ja ongel-mia ei ole. Tilauksessa on aina maininta rintamaveteraanien kuntoutusmatkasta (RiVe kyyti). Taksi ei veloita veteraania lain-kaan, vaan saa korvauksen suo-raan Kelalta.

Antti Olsen Fysioterapeutti, Kotkan kaupunki

na 2017 omavastuu on 25 euroa yhdestä taksimatkasta.

Jos taksimatka maksaa vähem-män kuin 25 euroa, maksat koko matkan hinnan kuljettajalle.

Omavastuun katto on vuodes-sa 300 euroa. Kun olet maksa-nut kalenterivuoden aikana tak-simatkoista yhteensä 300 euroa,

ja. Puhelu on maksullinen, mutta jonotus on maksuton. Sairaanhoitopiirit, tilausnu-merot ja puhelun hinnat ovat taulukossa (pvm - paikallis-verkkomaksu).

Mitä matka maksaa?Maksat taksimatkasta enin-

tään omavastuun verran. Vuon-

Näillä Kelalta saamillam-me vinkeillä varmistat, että taksimatkasi sujuu.

Millaisista taksimatkoista voin saada korvauksen?

Voit saada Kelasta korvaus-ta taksimatkasta, jos joudut käy-mään lääkärissä sairauden vuoksi. Kela maksaa korvausta myös matkoista, jos menet kuntoutuk-seen.

Mistä tilaan Kela-taksin eli taksin, jonka Kela korvaa?

Suomi on jaettu sairaanhoito-piireihin. Jokaisen sairaanhoito-piirin alueella on yksi tilausnu-mero, josta Kela-taksin voi tilata. Taksi pitää tilata aina oman alu-een tilausnumerosta.

Kun tilaat taksin oman alueesi tilausnumerosta, sinulta kysytään seuraavat asiat:• nimi• henkilötunnus• paikka tai osoite, mihin

matkustat• tarvitsetko mukaasi apuväli-

neitä tai saattajanKerro heti puhelun alussa, jos

sinulla on todistus, joka oikeuttaa pitkäaikaiseen taksin käyttöön. Silloin sinulta ei kysytä kaik-kia matkaan liittyviä tieto-

Milloin ja miten saan KELAlta korvausta taksimatkasta?Sairaanhoitopiiri Puhelinnumero ja puhelun hintaEtelä-Pohjanmaa 0100 860 01 (1,41 € + pvm)Etelä- ja Itä-Savo 0601 10 003 (1,67 € + pvm)Etelä-Karjala 0200 60 123 (1,67 € + pvm)Helsinki ja Uusimaa 0100 84 000 (suomi, 1,74 € + pvm)

0100 84 001 (ruotsi, 1,74 € + pvm)Kainuu 0600 398 008 (1,17 € + pvm)Kanta-Häme 03 106 25 300 (1,49 € + pvm)Keski-Pohjanmaa 0100 85 444 (suomi, 1,42 € + pvm)

0100 86 444 (ruotsi, 1,42 € + pvm)Keski-Suomi 0100 876 50 (1,67 € + pvm),Kymenlaakso 0100 84 299 (1,67 € + pvm)Lappi ja Länsi-Pohja 0200 99 000 (1,17 € + pvm)Pirkanmaa 0100 84 488 (1,42 € + pvm)Pohjois-Karjala 0200 200 55 (1,41 € + pvm)Pohjois-Pohjanmaa 0100 865 00 (1,25 € + pvm)Pohjois-Savo 0200 200 50 (1,34 € + pvm)Päijät-Häme 0601 100 60 (1,67 € + pvm)Satakunta 0600 309 666 (1,67 € + pvm)Vaasa 0600 399 411 (1,49 € + pvm)Varsinais-Suomi 02 106 00 60 (suomi, 1,17 € + pvm)

02 106 06 00 (ruotsi, 1,17 € + pvm)

saat Kelasta vuosiomavastuukor-tin. Kun esität kortin kuljettajal-le, sinulta ei enää peritä omavas-tuuta, vaan matka on maksuton.

Voinko tilata taksin muual-ta kuin oman alueen tilausnu-merosta?

Sitä ei kannata tehdä. Jos ti-laat taksin muualta, maksat koko matkan hinnan kuljettajalle. Sinun täytyy hakea matkakorva-usta Kelasta erikseen jälkeenpäin. Tällöin omavastuu on suurem-pi eli 50 euroa yhdestä matkasta. Näitä matkoja ei myöskään laske-ta mukaan vuosiomavastuuseen.

Olen menossa rintamavete-raanien kuntoutukseen. Miten matkani korvataan?

Matkan korvaami-nen riippuu siitä, millä pe-rusteella saat kuntoutusta. Jos kunta on myöntänyt sinulle kuntoutusta, joka perustuu rin-tamaveteraanien kuntoutuksesta annettuun lakiin, Kela kor-vaa matkan kuntoutuspaikkaan kokonaan. Matkasta ei peritä omavastuuta. Tätä kuntoutus-ta varten sinulla pitää olla rinta-mapalvelutunnus, rintamasoti-lastunnus tai rintamatunnus.

Jos kyseessä on muu kuntou-

tus tai sinulla ei ole rintamapalve-lutunnusta, maksat matkasta 25 euron omavastuun. Muuta kun-toutusta voi järjestää esimerkiksi veteraanijärjestö.

Toivon, että tuttu taksin-kuljettaja veisi minut rintama-veteraanien kuntoutukseen. Onko se mahdollista?

On. Jos sinulla on rintama-palvelutunnus, rintamasotilas-tunnus tai rintamatunnus, voit käyttää omaa tuttua taksinkul-jettajaa. Tällöin maksat matkan kokonaan taksinkuljettajalle ja haet itse korvauksen Kelasta.

Anne Hauta suunnittelija, Kela

Kiitos Sotaveteraaneille Imatralta! nro:263

Kiitos Sotaveteraaneille Jojensuusta! nro:265

www.sotaveteraanit.fi


23


www.savotta.fi

Kiitos Sotaveteraaneille Juupajoelta! nro:258

Sähköurakointi Aho OySäynätsalo

KES-Siltaykköset OyJämsä

www.ads-group.net Kuljetuspalvelu Vatiala OyKangasala

Maanrakennusliike Mikko Sallinen Oy

Kangasala

Pesula Marko I. Lahtinen OyKankaanpää

Pohjan Taimi OyKannus

www.pohjantaimi.fi

Koneurakointi Juha Mäensivu T:mi

Kauhajoki

Rakennusinsinööritoimisto JM-Rakenne Oy

Kauhajoki

TKH Logistics OyKemi

Twinputki OyKerava

Enskan Remontti OyKerava

Trukkihuolto Marjeta OyKerava

www.golfsarfvik.fi

Kolarin LVI-Tarvike Ky Kometko OyKonnevesi

S. KAKKKO OYKoski TL

Insinööritoimisto H. Eskelinen OyKotka

www.heske.fiAutosalpa Oy Koneurakointi Hermunen

Kouvola

Valkealan SotilaskotiyhdistysVekara

Kouvolan PTR OyKuusankoski

Puhdistushuolto Pertti Lehtinen Ky

Kouvola

Ri-Plan OyKouvola

www.ri-plan.fi

Kuopion Woodi OyKuopio

Savon Kuljetus OyKuopio

www.savonkuljetus.fi

Koskelan Saha OyKuortane

Maansiirto Ari Federley OyLahti

Nikko OyJakkula


s ota h i s to r i a

Käsivarsi sodassa ja rauhassapin saksalaisaikaan ja Lapin so-taan. Tilaisuuden avasi seuran puheenjohtaja dosentti Mikko Karjalainen ja sen jälkeen pri-kaatikenraali (evp.) Pentti Airio esitelmöi jatkosodan sotatoimis-ta Rovaniemen näkökulmasta. Dosentti Marianne Junila puo-lestaan puhui saksalaisten sotilai-den ja suomalaisen siviiliväestön kanssakäymisestä sodan aikana Rovaniemellä. Junilan mukaan väestö otti uudet naapurinsa vas-taan lähinnä hyötynäkökulmas-ta. Kun kaikesta oli pulaa, saatiin saksalaisilta sentään pieniä pal-veluksia vastaan tuntuvia korva-uksia niin rahassa kuin tavaras-sakin. Kadetti Eetu Happonen taas puhui sotastrategiasta, siitä, mitkä olivat suomalaisten suun-nitelmat Rovaniemen valtaami-seksi syksyllä 1944. Rovaniemi-hän tuhoutui sotatoimissa hyvin perusteellisesti, kun ratapihal-la ollut täysi ammusjuna räjähti. Tänäkin päivänä kiistellään vie-lä siitä, kumpi osapuoli ammusju-nan räjäytti ja oliko kysymykses-sä ollenkaan tahallinen teko vai vain puhdas vahinko.

Päätteeksi everstiluutnantti (evp.) Olli Dahl kertoi Sturm-bock Stellungin merkityksestä saksalaisesta näkökulmasta. Hän toi myös uunituoreet terveiset ko. puolustusasemasta, missä oli vie-raillut seminaaria edeltävinä päi-vinä.

Jokaisen esityksen päätteeksi seurasi kysymyksiä ja keskustelua.

Lähes 100-päinen yleisö osoit-ti suurta aktiivisuutta kertomal-la omista sota-ajan kokemuksis-taan ja kommentoimalla kuule-maansa.

Itä-Lapin kunnissa on monta sodan ajan taistelupaikkaaSunnuntaina 17.9. kiersi vielä täy-si bussilasti sotahistoriasta kiin-nostunutta väkeä Kemijärven, Pelkosenniemen, Sallan ja Savu-kosken talvisodan aikaisilla tais-telupaikoilla. Monessa paikassa myös pysähdyttiin ja maastossa saatiin kuulla retkeä johtaneen Pentti Airion asiantunteva selos-tus paikan taistelujen kulusta ja merkityksestä kokonaistilanteen kannalta.

Pidempi tauko pidettiin Sal-lan Sodan ja jälleenrakennusajan museossa, missä kuultiin museo-oppaan Jarkko Sipolan perus-teellinen ja mielenkiintoinen kat-saus liittyen museon esineisiin ja dokumentteihin. Myös Sal-lan Paikanselässä pysähdyttiin ja kuultiin oikein paikan päällä ruotsalaisen vapaaehtoisjoukon Svenska Frivilligkårin toimin-nasta tällä rintaman osalla.

On ilolla todettava, että mo-nessa Lapin kunnassa lännestä itään tunnetaan aktiivista ja elä-vää sotahistorian harrastusta. So-tatantereena ollut Lappi tuntee

vastuunsa ja haluaa siirtää sota-historiansa kautta sotaveteraa-niperinnettä myös jälkipolville - niin materiaalisesti kuin myös henkisellä tasolla.

Teksti ja kuvat: Esko Vuorisjärvi Sotahistorioitsja, VTT

Lappi on siitä erikoinen paikka, että siellä on niin suoma-laisten kuin venäläisten ja saksalaisten ja vähän ruotsa-laistenkin jättämiä taistelujälkiä toisen maailmansodan ajoilta. Lapissa vietettiinkin syyskuun puolivälissä oikeata sotahistoriallista superviikonloppua. Esitelmiä ja taistelu-paikkoihin tutustumista riitti roppakaupalla alkaen Enon-tekiön Järämän sotamuseoalueesta päättyen Kemijärven Mäntyvaaran taistelun muistomerkille.

Kari Murtola valaisi Enontekiöllä Järämän puolustusaseman syn-tyhistoriaa.

Pentti Airio kertoi Sallassa talvisodan taistelujen kulusta.

Järämä matkailijoiden suosiossaKäsivarren puolessa välissä, Lätä-seno-jokilinjan länsipuolella on tässäkin lehdessä aikaisemmin esitelty saksalaisten kesällä 1944 lähinnä vankityövoimalla raken-tama Sturmbock-Stellung -tais-teluasema. Se rakennettiin alun pitäen sen tilanteen varalta, että Suomi irtautuu Saksan rinnalta sodan vielä jatkuessa ja venäläiset miehittävät maan.

Saksalaiset varautuivat pitä-mään elintärkeäksi katsomansa Petsamon nikkelimalmialueen. Siltä varalta, että venäläiset ete-nisivät Kilpisjärven tietä Jääme-relle asti, rakennettiin mainittu puolustusasema. Siinä ei kuiten-kaan koskaan varsinaisesti tais-teltu, kun venäläiset eivät miehit-täneetkään Suomea eivätkä suo-malaiset häätäessään saksalaisia yrittäneetkään murtaa vahvas-ti varusteltua asemaa. Saksalais-ten rakentamat linnoitteet näky-vät maastossa hyvin vielä tänäkin päivänä. Osa puolustusasemasta on Enontekiön kunnan toimes-ta entisöity Kilpisjärvelle johta-

van tien läheisyydessä ja alueelle on rakennettu museo ja opastus-keskus.

Kesän aikana alueella vierai-li lähes 4 000 matkailijaa ja 15.9 vietettiin kesäkauden päättäjäisiä. Ohjelmaa ja tapahtumia oli klo 10:stä alkaen iltaan saakka ja kä-vijöitä riitti. Aamupäivästä alka-en museoon tutustui useita kou-lulaisryhmiä Enontekiön eri kou-luista ja lapset ja nuoret osoittivat erityistä kiinnostusta kaikenlai-seen sotakalustoon - niin vanhaan kuin Sodankylän Jääkäriprikaa-tin ja Rajavartiolaitoksen esittele-mään uuteenkin kalustoon.

Enontekiön kunta ja sen ope-tustoimi ansaitsevat erityiskii-toksen toimeliaisuudestaan. Jä-rämän museo avautuu taas ensi kesäkuussa ja käyntiä tässä Käsi-varren ainutlaatuisessa museossa voi suositella lämpimästi.

Suomen Sotahistoriallisen Seuran maakuntaseminaari RovaniemelläSattumalta seuraavana päivänä 16.9. oli Rovaniemellä hyvän suo-sion saanut seminaari liittyen La-

Kiitos Sotaveteraaneille Lappeenrannasta! nro:257

Koneurakointi Ari AinoaJoutseno

Transsinkko OyLappeenranta

25


Internetin ja sosiaalisen me-dian kiihdyttämä yhteiskun-nallinen ja poliittinen kes-

kustelumme käy kuumempana kuin kenties koskaan ennen. In-formaatioteknologisen vallanku-mouksen myötä tilanne nykyisin eroaa aiemmista vuosikymmenis-tä ennen kaikkea siinä, että tähän keskusteluun pääsevät ottamaan osaa oikeastaan lähes ketkä ta-hansa. Samalla on noussut huoli siitä, että niin sanottu vihapuhe pelottaa osan ihmisistä vaikene-maan ja näin rajoittaa heidän sa-nanvapauttaan.

Historialliselta näkökulmal-ta mielenkiintoista on, kuinka usein nykykeskustelussa puhu-taan fasismista ja natsismista. Pe-rinteisesti fasismilla on totuttu viittaamaan Benito Mussolinin johtamaan vuosien 1922-1943 Italiaan ja natsismilla Adolf Hit-lerin johtamaan vuosien 1933-1945 kansallissosialistiseen Sak-saan. Nykyisin näitä termejä viskotaan sinne tänne osin erit-täinkin huolimattomasti eikä niillä useinkaan ole mitään to-dellista liittymäkohtaa varsinai-siin historiallisiin vastineisiinsa. Niistä on tullut poliittisia lyömä-aseita, joita käytetään, kun halu-taan alleviivata vastapuolen kai-kinpuolista kelvottomuutta.

Asiaan kuuluu myös se, että aatehistoriallisesti epäpätevällä tavalla käytetään fasismia ja nat-sismia toistensa synonyymeinä. Aiheeseen pintapuolisestikin pe-rehtyvä tajuaa nopeasti, että kai-kista yhtäläisyyksistään huoli-matta fasismi ja natsismi erosi-vat toisistaan monissa keskeisissä suhteissa. Fasismi uskoi yhteis-kunnan ammattikunnittain ta-pahtuvaan korporatistiseen jär-jestäytymiseen ja kohotti valtion kaiken muun yläpuolelle. Juu-talaisvastaisuus ja rotuopit eivät kuuluneet fasismiin.

Natseille sen sijaan rodun kä-site oli avain koko maailmanhis-toriaan, sarana, jonka ympärillä koko yhteiskunta kääntyi. Hei-dän mukaansa ihmiskunta ja-kaantui rodullisesti eriarvoisiin kansoihin, joista vahvimpien suo-ranaisensa velvollisuutena oli alis-taa ja tarvittaessa tuhota alempi-arvoiset. Rotuhierarkian huipulla oli arjalainen rotu, sen vaaralli-simman vihollisen taas muodos-tivat juutalaiset. Antisemitismi ja rasismi olivat natsismin tärkeim-piä käyttövoimia.

Fasismin ja natsismin toisiin-sa rinnastava puhetapa alkoi levi-tä toisen maailmansodan aikana Moskovasta käsin. Kommunis-min emämaassa natsismia ei ha-luttu kutsua sen oikealla nimel-lä kansallissosialismiksi, koska eihän voitu kuvitellakaan, että Hitlerin järjestelmässä olisi ollut mitään aidosti sosialistista. Kyl-män sodan aikana fasismin kä-site laajeni itäblokin poliittisessa retoriikassa tarkoittamaan lähes kaikkea sellaista, joka oli neuvos-

Kesällä 1941 oli isäni Vilho Kettunen rintamalla kauka-

na Karjalassa, kaukana repustaan

Fasismi, natsismi ja kansallismielisyystokommunismin virallisen dokt-riinin näkökulmasta tuomittavaa. Fasisteja eivät olleet ainoastaan toisessa maailmansodassa nujerre-tut natsit vaan myös mm. Kylmän sodan ideologisessa kamppailussa neuvostoliittolaisten vastapuolel-la olleet amerikkalaiset ja ylipää-tään koko kapitalistinen länsi.

Historiantutkijan näkökul-masta yksi vaikeimmin käsitettä-viä ilmiötä ajassamme on Kylmän sodan maailmassa rautaesiripun itäpuolella kyllästymiseen saakka viljellyn antifasismi-termin pa-luu yhteiskunnalliseen keskuste-luun. Esimerkiksi Yhdysvallois-sa presidentti Donald Trumpia äänekkäimmin vastustavat tahot kutsuvat itseään ylpeästi antifa-sisteiksi, samoin kuin kotimaiset militantit rasismin vastustajam-me. Historian kertauskurssi toti-sesti olisi heille paikallaan.

Antifasismi oli keskeinen osa kommunistisen maailman re-torista arsenaalia. Esimerkiksi DDR:ssä eli ”Saksan demokraatti-sessa tasavallassa” puhuttiin toisen maailmansodan jälkeen tapah-tuneesta ”antifasistisesta vallan-kumouksesta”, jossa natsismi re-vittiin juuriaan myöten irti ja sen tilalle istutettiin rauhantahtoi-nen, ihmisoikeuksia kunnioitta-va ja demokraattinen sosialistinen kulttuuri ja yhteiskunta. Tosiasi-assa itäsaksalaisessa antifasismissa oli kyse jostakin aivan päinvastai-sesta: ihmisten perusoikeuksien ja -vapauksien häikäilemättömäs-tä polkemisesta, kansanvallan tu-kahduttamisesta ja omia kansa-

laisiaan vakoilleen ilmianto- ja ajatustenvahdintajärjestelmän pystyttämisestä. Historiankirjan-sa lukenut henkilö tietää, että an-tifasismi oli pelkkää sananhelinää, kiertoilmaisu pakkokeinonsa ja valvontansa kaikkialle ulottaneel-le kommunistiselle poliisivaltiolle.

Sukulaisilmiö jatkuvalle nat-sismin ja fasismin hokemiselle on vimma leimata kaikki kan-sallismielisyys rasismiksi, muu-kalaisvihamielisyydeksi ja ääri-oikeistolaisuudeksi. Juutalaisten joukkotuhosta kumpuavaa saksa-laista menneisyystraumaa on Eu-roopan Unionissa pyritty levittä-mään koko maanosan yhteisek-si historialliseksi identiteetiksi. Toisen maailmansodan historiaa vähänkin tunteva ymmärtää hel-posti, miksi tällaiset pyrkimykset herättävät niin suurta vastarintaa esimerkiksi Puolassa tai Baltian maissa.

Nykyisen hysteriaa hipovan nationalismikammon ilmapii-rissä vaatii uskallusta sanoa, että Suomen historiassa kansallismie-lisyys on ollut yksi merkittävim-piä positiivisia tekijöitä ja korvaa-maton voimavara yhteiskuntaa rakennettaessa. Ilman sitä ei oli-si syntynyt itsenäistä Suomea, ei kansallista eheytymistä sisällisso-dan jälkeen, ei talvisodan henkeä, ei hyvinvointiyhteiskuntaa eikä lamasta noussutta EU-Suomea.

Markku Jokisipilä Kirjoittaja on valtiotieteen

tohtori ja eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja

Kenttäpostikirje tuohikuoressaja osittain kavereistaankin. Siellä hän ajatteli vaimoaan, joka viet-tää pian 40-vuotissyntymäpäi-väänsa.

Sotasaaliikseen Vilho oli saa-nut paperilehtiön, johon hän kir-joitti hellyttävän kirjeen puoli-solleen Katrille. Kun kuorta ei ollut, hän teki sen tuohesta ja an-toi kirjeen ruokakuskin mukaan vietäväksi postiin. Postittaja epäi-li kuoren kestävyyttä. Hän sulki kirjeen oikeaan kuoreen ja kir-joitti siihen osoitteen. Kun Katri sai vieraalla käsialalla kirjoitetun kenttäpostikirjeen, hän peläs-tyi luullen miehensä kaatuneen. Suuri oli hänen ilonsa, kun sisäl-lä oli oikea kirje omalta mieheltä! Jälkeenpäin molemmat harmit-telivat, kun tuohisesta kuoresta puuttuu se kenttäpostileima!

Teksti ja kuva: Tiina Kemppainen

Sodasta 1941 Sukevalle lähetet-ty kenttäpostikirje suljettiin tuo-hikuoreen.

Auta, tue, palvele! - Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön

historia 1968-2014 kertoo Sotaveteraaniliiton merkittävimmän tukiorganisaation, Naisjärjestön toiminnasta

koko sen 46 vuotta kestäneeltä ajalta. Kirjan on kirjoittanut valtiotieteen

tohtori Kaarle Sulamaa. Kirja on nelivälinen ja siinä on noin 200 sivua.

Kirjaa on saatavissa sotaveteraanipiireistä ja liiton myyntitoimistosta

20 euron hintaan + postikulut.

Auta, tue, palvele! – Suom

en Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön historia 1968–2014

Kaarle Sulamaa Helsinki 2017

Suomen Sotaveteraaniliitto luovutti liiton pienoislipun vapaudenristin tunnuksin Naisjärjestölle tammikuussa 1996. Vas. Lahja Saura, Annikki Iloranta ja Hilkka Borg.

Auta, tue, palvele! – Suomen Sotaveteraaniliiton

Naisjärjestön historia

1968–2014

Käsillä oleva teos kertoo naisten työstä sotaveteraanitoiminnan yhteydessä sekä heidän omasta kattojärjestöstään, Suomen Sotaveteraaniliiton naisjärjestöstä, joka kokosi paikalliset naisjaostot ja piirien naistoimikunnat valtakunnallisella tasolla.

Sotaveteraaniyhdistysten yhteyteen alettiin perustaa naisjaostoja jo vuonna 1966. Parhaimmillaan niitä oli yli 300 ja jäseniä niissä yli 50 000.

Näiden naisten ja naisjaostojen kattojärjestöksi perustettiin vuonna 1968 Suomen Sotaveteraaniliiton naisjärjestö, joka oli alkuun rekisteröimätön ja vuodesta 1982 rekisteröity yhdistys. Se oli olemassa vuoteen 2014.

Vaikka naisjärjestö rekisteröitynä yhdistyksenä purettiin vuosina 2013 - 2014, sisarten työ jatkuu kentällä monin paikoin aivan kuten ennenkin. Kuten monessa sotaveteraaniyhdistyksessä on todettu, naisten apu on ollut korvaamaton.

Tiedustelut ja tilaukset: 09 6126 2015 tai 09 6126 2016 [email protected] [email protected]

Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraanit.fi

Luotettavaa tietoa terveydestä ja sairauksista

kaikille suomalaisille.

www.terveyskirjasto.fi


s ota h i s to r i a

Siiranmäki, legendaarinen jatkosodan taistelupaikka Karjalankannaksella. Juva-

lainen historian harrastaja Erkki Hänninen seisoo muistomerkin vieressä ja kertoo, kuinka punka-harjulainen 19-vuotias sotamies Eero Seppänen yhden vuorokau-den aikana tuhosi panssarikau-hullaan kuusi vihollisen panssa-rivaunua. Seppäselle myönnettiin tästä ”tuhotyöstään” Manner-heim-risti.

Olemme Matka-Moilasen jär-jestämällä sotahistoriamatkalla Karjalankannaksella. Siiranmäki, yksi kohteistamme on jo pahasti pusikoitunut ja myrkylliset jätti-putket rehottavat tien molemmin puolin. Maastoon ei mäen rin-teessä enää ole menemistä.

Suomi 100 -juhlavuoden mer-keissä lähdettiin 13. syyskuuta Juvalta kohti Karjalaa. Heti aluk-si saatiin Erkiltä tuhti tietopa-ketti Etelä-Savossa vuosina 1788-1790 riehuneesta Kustaan sodas-ta ja Savon prikaatin komentajan, eversti Curt von Stedingkin joh-dolla käydystä Parkumäen voit-toisasta taistelusta.

Matkan yksi erikoisimmista kohteista on Huuhanmäen so-tahistoriallinen museo Jaakki-massa. Se sijaitsee suomalaisten rakentamassa luolassa entisen ka-sarmialueen vieressä. Esineitä on vielä varsin niukasti, mutta kuvat ovat mielenkiintoisia ja kuvatau-lut hyviä. Tosin kaikissa esineissä ei ole tekstejä ja taulutekstit ovat - ainakin toistaiseksi - vain ve-näjäksi. Mielenkiintoinen yksi-

tyiskohta on kuva, jossa venäläi-nen naissotilas ratsastaa hirvellä. Puna-armeija yritti 1930-luvulla kesyttää hirviä hevosten rinnalle sotaratsuiksi. Väitetään, että jopa pikakivääreitä yritettiin asentaa hirvien sarviin. Sotahirvihanke ei kuitenkaan onnistunut; hirvet eivät halunneet taistella suoma-laisia vastaan...

Elisenvaaran asemalla on pommituksessa surmansa saanei-den muistomerkki. Asiantunti-jamme Erkki Hänninen kertoo tästä pitkään vaietusta tragedias-ta, jossa noin 150 siviiliä joutui vihollisen pommituksen uhreik-si. Tarkkaa uhrien lukumäärää ei koskaan saada selville.

Lumivaaran sankarihauta-usmaalla kirkon vieressä on uu-det valkoiset ristit, joissa on san-karivainajan nimi. Näky on kuin vanhoissa valokuvissa, joita otet-tiin sankarihautausmaista sotien jälkeen. Kirkossa on vielä - ihme kyllä - jäljellä yksi kello. Se soi kauniisti sankarivainajien muis-tolle.

Urheiluhistoriaakaan ei unoh-dettu. Kurkijoella pysähdytään Veikko Hakulisen muistomerkil-lä. Erkki kertoo ”Haku-Veikon” maineikkaasta hiihtourasta.

Hiitolassa pysähdymme vapa-ussodan muistomerkille, joka on edelleen pystyssä hyväkuntoise-na. Siinä on teksti ”Kaiju kannel

kaatuneille, sotatiellä sortuneil-le”. Otamme Hiitolan hautaus-maan vierellä maljan itsenäiselle satavuotiaalle isänmaalle.

Käkisalmen linna seisoo jyh-keänä paikallaan. Josif Stalin -panssarivaunu ja rynnäkkötyk-ki vartioivat paikoillaan linnan parkkipaikalla. Vuoksen vanha, alkuperäinen uoma virtaa rauhal-lisena linnan vieritse.

Äyräpään kirkonmäki - paik-ka, missä taisteltiin sekä talvi- että jatkosodassa. Lohduttomat talvisodassa tuhoutuneen kirkon rauniot; otan muistoksi palan kirkon tiiliskiveä. Taisteluhauta kiemurtelee Äyräpään harjanteel-la. Vuoksen takana on Vuosalmi, missä vihollisen hyökkäys pysäy-tettiin. Erkki Hänninen kertoo havainnollisten karttojen avul-la Äyräpään - Vuosalmen taiste-luista, missä olivat mukana myös pääosin Etelä-Savossa perustetut JR 49 ja JR 7, jota komensi juuri heinäkuussa 1944 everstiksi ylen-netty Adolf Ehrnrooth.

”Kauppa-auto” pysähtyy kir-kon raunioilla Moilasen bussin viereen, myynnissä on mm. alko-holia, suklaata ja karttoja. A vot harashoo - alkoholia saa myös miekan ja Kalashnikovin muo-toisissa pulloissa…

Äyräpäästä Siiranmäelle, mis-tä matka jatkuu kohti Raivolaa. Valitsemme väärän reitin, joka johtaa umpikujaan. Kannas jak-saa yllättää vieläkin: Keskellä ei mitään seisoo portinvartijana Le-ninin jykevä hahmo ja puomi on kiinni. Tiukkailmeinen mies lait-taa käsivarret X-muotoon pysäh-tymisen merkiksi. Kokenut kus-kimme Eero Moilanen kääntää ison bussin taitavasti kapeassa paikassa. Otamme kuvia Leninin patsaasta, kuvausta ei kielletä. Matka jatkuu ihmetellessä, mitä puomin takana olisi ollut.

Raivolasta ajamme Kan-neljärvelle Kuuterselkään, mis-sä VT-linja murtui Kannaksen suurhyökkäyksen alkuvaihees-sa kesäkuun puolivälissä 1944. Sitä ennen pääasema oli murtu-

nut Valkeasaaressa. Muistomer-kin äärellä kuulen sieluni korvin puna-armeijan raivoisan tykkitu-len jyskeen. Täällä Kuuterselässä vihollisella oli kaksi ja puolisataa tykkiä ja heitintä murskaamassa suomalaisten puolustusta ennen läpimurtoa.

Siestarjoella on historian ha-vinaa. Siellä laskee Suomenlah-teen ikiaikainen rajajoki jo Päh-kinäsaaren rauhan ajalta, vuo-delta 1323. Siestarjoen tunnettu tykkitehdas on muuttunut työ-kalutehtaaksi. Legendaarisen ”kolmen linjan kiväärin” toinen kehittäjä, Sergei Moshin on saa-nut patsaan tehtaan vierelle.

Summa, taistelupaikka tal-visodan Mannerheim-linjalla. Taipaleen lohkolla rintama piti, mutta Summan ja Lähteen loh-koilla rintama taipui ja suomalai-set joutuivat vetäytymään väliase-maan. Käymme Summan kenttä-hautausmaalla. Siellä lepää 204 suomalaista sotilasta, jotka an-toivat kalleimman uhrinsa isän-maan puolesta, oman henkensä. Heitä ei saatu kotiin.

Kesäkuun 20. päivä vuonna 1944 on Suomen sotahistorian synkkä päivä: Elisenvaaran pom-mitus ja Viipurin käsittämätön menetys samana päivänä. Erkki Hänninen kertoo meille Viipu-rin valtauksesta ja puna-armei-jan hyökkäyksen pysäyttämisestä Tienhaarassa. Ennen ruokailua ravintola Espilässä on meillä ai-kaa tehdä kävelyretki Viipurissa. Jyhkeä linna on remontissa, torni on huputettu. Entisen Kansallis-Osakepankin talon seinässä on komea Suomen leijona. Tuomio-kirkon rauniot ovat lohduttomat. Teen kunniaa vieressä oleval-la Viipurin kenttähautausmaan muistomerkillä.

Tali - Ihantala. Siellä käy-tiin pohjoismaiden suurin taiste-lu kautta aikojen. Siellä laitettiin Suomen ovet säppiin. Suoma-lainen tykistö ja kranaatinheit-timet osoittivat voimansa ja ky-kynsä keskittää tuli ja murskata vihollisosastot jo ryhmitysalueil-

Veteraanien jalanjäljillä Karjalassa

Erkki Hänninen kertoo Siiranmäen taistelusta. Kuva: Matti Hyvärinen

Lumivaaran sankarihautausmaalle on tuotu ristit jokaiselle vainajalle. Kuva: Matti HyvärinenEntisessä Kansallis-Osake-Pankin talossa Viipurissa on Leijonavaakuna. Kuva: Juha Hyvärinen

27


Suomalaisten lentokoneiden kuvataulu Huuhanmäen museossa. Kuva: Matti Hyvärinen

laan. Jos puna-armeija ampui Kuuterselkään 250:llä putkella, niin sama määrä tykkejä ja heit-timiä runnoi Ihantalassa venä-läisten asemia majuri Unto Petä-jän kehittämän nerokkaan kor-jausmuuntimen avulla. Unohtaa ei myöskään sovi saksalaisten apua. Panssarinyrkit ja -kauhut sekä lento-osasto Kuhlmey Stuka -pommittajineen ja Focke Wulf -hävittäjineen olivat tehokkaana apuna suomalaisille. Stukat, sen ajan täsmäpommittajat tuhosi-vat tarkoilla syöksyillään mm. siltoja ja ylimenokalustoa hidas-taen näin vihollisen etenemistä. Asiantuntijamme Erkki korostaa myös sitä taisteluhenkeä ja -tah-toa, joka vallitsi suomalaisten so-tilaiden keskuudessa. Isänmaata ei anneta viholliselle!

Etsimme GPS:n avulla Ihanta-lassa kaatuneen jääkärikenraali-majuri Einar Vihman muistolaa-tan. Se löytyy kuusikosta isosta siirtolohkareesta metsän keskel-tä, läheltä hänen kaatumispaik-kaansa. Lähistöltä löytyy kantta-relleja. Matkakumppanimme ke-

räävät ne ja aikovat tehdä niistä kotona Vihman muistomuhen-noksen. Odottelemme reseptiä.

Ihantalan taistelun muisto-merkin äärellä laulamme Vete-raanin iltahuudon. Kuskimme Eero Moilanen osoittautuu varsi-naiseksi hanurivirtuoosiksi säes-täessään meitä. Olemme jo aiem-min nimittäneet hänet ”Karja-lan kotiseutuneuvokseksi”, koska hän on todellakin kävelevä - tai pikemminkin ajava - Karjalan historian tietopankki.

Kuukaupin sillan ja Antre-an kautta Ensoon ja sieltä takai-sin koti-Suomeen. Viiden päivän antoisa retki on takana. Tuhti tie-topaketti Karjalan historiaa ja so-tatapahtumia on tuliaisina. Kun ylitämme rajan, mietin, että vete-raanien ansiosta voimme nyt juh-lia satavuotiasta isänmaatamme. Imatralla maistuu suomalainen kahvi ja munkkipossu.

Teksti: Matti Hyvärinen

ten sotasaaliiksi muutamia ja ne kunnostettiin omaan käyttöön valvontatehtäviin. Taistelukel-kassa oli virtaviivaisen korin etu-seinämä päällystetty panssari-levyllä, kun kori muuten oli va-nerista. Korin katossa oli aukko kone- tai pikakivääriä varten. Kuljetuskelkan kantokyvyk-si mainitaan jopa 1000 kg tai 12 miestä. Sairaskuljetuksiin käy-tettynä sellaiseen voitiin sijoittaa 4-5 paaripotilasta.

Vanerisen kelkan kokonaispi-tuus oli nelisen metriä, leveys ja korkeus puolisentoista. Mootto-rina oli tavallisesti kaksi-nelila-painen lentokonemoottori kel-kan rungon takaosassa, ja potku-ria suojasi metallikehys. Koosta ja käyttötarkoituksesta riippuen kelkka voitiin varustaa kolmella tai neljällä pari metriä pitkällä ja 40 senttiä leveällä jalaksella. Oh-jaus oli kytketty etummaisiin ja-laksiin ja takimmaisiin oli sijoi-tettu jarrulaitteet. Sysäysten vai-mentamiseksi rungon ja jalasten välillä olivat iskunvaimentimet tai vain yksinkertaisesti lehtijousi-pakat. Sanotaan taistelukelkoilla saavutetun edullisissa olosuhteis-sa jopa 100 km:n tuntinopeuksia,

ja niiden nousukyky oli erinomai-nen. Neuvostoliittolaisten moot-torikelkkoja pelättiin varsinkin Äänisellä, jossa ne moottorit ul-voen suorittivat taistelusyöksyjä sekä tukivat ja huolsivat jalkavä-keä. Ilmajärvellä neuvostojoukot suorittivat talvella 1942 mootto-rikelkoilla operatiivisen hyökkä-yksen saksalaisten selustaan.

Moottorikelkoilla oli käyttöä sodan jälkeenkin. Suomessa kun-nossapidettiin sotasaaliskelkkoja sekä kokeiltiin uusia, mm. Tupo-levin rakentamia. Ne kuitenkin todettiin helposti rikkoutuvik-si ja liian kalliiksi rannikkom-me suhteellisen lyhyillä yhteys-väleillä. Kanadalainen jalaksilla ja teloilla varustettu Bombardier oli rannikkotykistön käytössä huolto- ja yhteysvälineenä aina 1960-luvun lopulle asti. Nyky-ään hydrokopterit/Nasut/Band-vagnit ovat talvikäytössä korvan-neet jalaksilla liikkuvat kiitoreet/moottorikelkat/lentokelkat. Erä-mailla ovat myös yhden/kahden miehen moottorikelkat käyttö-kelpoisia.

Anssi Vuorenmaa helsinkiläinen sotahistorioitsija

Moottorikelkka

Kun talvisaikaan ei suunnat-tomia jäälakeuksia voitu val-

voa venein ja laivoin, keksittiin Neuvostoliitossa (?) varustaa ve-neenmuotoinen ”alus” jalaksin ja moottorilla. Syntyi käsite ja lii-kenneväline jääreki/jääkiitäjä/moottorireki/moottorikelkka/lu-mikiitäjä/lumireki/kiitoreki jne. Mainitaan ensimmäisen neuvos-toliittolaisen moottorikelkan val-mistuneen joskus 1909 A.S. Kuzi-nin rakentamana. Moottorikelk-ka sai NL:ssa melkoisen suosion ja niinpä myöhempien rakentajien joukossa esiintyvät mm. S.A. An-drejevin ja A.N. Tupolevin nimet. Jo 1930-luvulla moottorikelkka-osastoja oli puna-armeijan sekä NL:n tulli- ja rajavartiolaitosten organisaatioissa. Suomessa liikkui tiettävästi ensimmäinen mootto-rikelkka 1922 Helsingin ja Santa-haminan lentotukikohdan välil-lä. Väline oli aivan kuin jalaksille nostettu pienoisbussi, jonka taka-päässä oli kaksilapainen lentoko-nemoottori voimanlähteenä. Vä-lineen kehittäjäksi mainitaan il-mailuvoimien päällystö.

Moottorikelkkoja liikkui jat-kosodan aikana Laatokalla ja Äänisellä. Niitä jäi suomalais-

A Niemi Engineering OyLappeenranta

Lappeenrannan Kuljetusosakeyhtiö

Vilakone OyLoimaa

Suomi 1939–1945

Selviytymistarina

Selviytym

istarina S

uom

i 19

39

–19

45

Olli Kleemola (toim.)

Kirjassa on runsaasti veteraanien muistoja, sotavuosien politiikkaa ja poliittisia uhkapelejä sekä sotavuosien erilaisia ilmiöitä sotalapsista sotilaiden puhdetyöharrastuksiin. Kirjassa on 328 sivua ja 72 kirjoitusta. Artikkelit julkaistu Sotaveteraani-lehdessä.

Kirjoittajina mm. Marianne Junila, Olli Kleemola, Mika Kulju, Jari Leskinen, Ohto Manninen, Timo Soikkanen, Ari Uino, Anssi Vuorenmaa, Esko Vuorisjärvi.

Suomen Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlavuoden kirjan on toimittanut valtiotieteen tohtori Olli Kleemola.

Kirjan hinta 30 euroa + postikulut

SelviytymistarinaSuomi 1939-1945

Tiedustelut ja tilaukset: 09 6126 2015 tai 09 6126 2016 [email protected] • [email protected]


Isänpäivälahjavihje

TILAAMALLA TÄMÄN KIRJAN TUET SOTAVETERAANILIITON TYÖTÄ VETERAANIEN HYVÄKSI!


PE R I N N E

Syksyllä 1939 kokoontui-vat Oriveden, Eräjärven ja Längelmäen kuntien mie-

het omiin joukko-osastoihinsa Oriveden Opistolle. Juupajoen miehet kokoontuivat talvi- ja jat-kosotaan lähtöön kirkon vierellä olevaan Suojeluskunnan taloon Suomelaan.

Tuo joukko on huvennut vä-hiin, mutta heidän perintö-ään vaalii tuleva Koillis-Pirkan-maan Veteraaniperinneyhdistys (työnimi). Yhdistyksen toimin-

ta-alue on sama kuin sotaan läh-teneillä miehillä, tosin Eräjärvi ja osa Längelmäkeä on sulautunut Oriveden kaupunkiin Juupajo-en jatkaessa itsenäisenä kuntana. Juupajoen Sotaveteraanit ry:n toiminta puretaan todennäköi-sesti ennen vuotta 2020, jonka jälkeen tukeudutaan alueelliseen perinneyhdistykseen. Juupajoen Reserviläiset ry on ottanut velvoi-tesopimuksen mukaisesti perin-netyön hoitamisen vastuulleen.

Yhdistyksen toimialuetta mie-

tittäessä päädyttiin nykyiseen rat-kaisuun alueen pitkällisen yhtei-sen historian vuoksi. Nykyinen Oriveden seurakunta kattaa koko perinneyhdistyksen alueen Juu-pajoen ollessa Oriveden kappeli-seurakuntana. Orivesi tulee toi-mimaan alueen emoyhdistyksenä. Perinneyhteyshenkilö ja puheen-johtaja ovat Orivedeltä, perinne-henkilön työpari Juupajoelta ja varapuheenjohtaja Längelmäeltä.

Alueella on ollut aina erittäin aktiivista sotaveteraanien toimin-taa ja mukaan tulleiden tukijouk-kojen varaan tulee perustumaan myös perinnetoiminta. Tällä het-kellä toiminta painottuu edelleen veteraanien, puolisoiden ja leski-en hyvinvoinnista huolehtimi-seen. Orivedellä on yhdistyksen omin varoin järjestetty veteraa-neille, puolisoille ja leskille virkis-tyspäiviä kahdesti vuodessa Ori-veden palvelutalolla. Orivedellä on kerätty tehokkaasti rahaa ve-teraanien toimintaan mm. vuo-sittaisella joulukuusien myyn-nillä ja lipaskeräyksellä. Perinne-työtä on tehty paikkakunnalla pitkään, sillä Oriveden Sotave-teraanit ry:n perinnetoimikunta aloitti työnsä jo vuonna 1982.

Perinnetyötä Längelmäveden seudulla

Längelmäen veteraanikuoro yhteiskuvassa. Edessä vas. Matti Saarela, Ensi Karjalainen, Esko Lipponen ja Matti Syvänen. Takana vas. Matti Holttinen, Heikki Salomaa, Samuli Laurila, Valtteri Erkkilä, Rauli Nivala, Jukka Pajunen, Eino Patteri, Paavo Koivunen ja säestäjä Paavo Harola. Kuvasta puuttuu Matti Unnaslahti.

Kuvassa ovat nykyisen perinnetoimikunnan jäsenet. Eturivissä vas. Erkki Kinnari, Raimo Tonttila, Jukka Alho ja Pertti Päivärinta. Takarivissä Sa-muli Laurila, Pirkanmaan piirin puheenjohtaja Pasi Alho, Martti Ahonen, Jukka Tuomaala ja Tauno Kaukoniemi. Kuvasta puuttuu Jukka Pajunen.

Oriveden Sotaveteraanin perinnetoimikunta järjesti syyskuussa Orive-den kirjastoon näyttelyn teemalla Suomi 100 vuotta – Sotaveteraaniliit-to 60 vuotta. Siihen oli koottu runsaasti kirjallisuutta, kuvia ja esineitä omista arkistoista. Näyttely oli avoinna yleisölle kahden viikon ajan.

Oriveden kaupunki, Oriveden seurakunta ja reservijärjestöt ovat olleet aina toiminnassa vahvasti mukana. Yhdistyksen perinne-toimikunta järjesti maaliskuus-sa ensimmäisen tapaamisen, jo-hon oli kutsuttu paikkakunnalla toimivia tulevia yhteistyökump-paneita. Joukko edusti likimain paria kymmentä paikkakunnal-la toimivaa eri yhdistystä tai jul-kista organisaatiota. Tulevaisuu-dessa perustetaan paikallinen toimikunta, johon kuuluu myös edustajia yhteistyökumppaneista. Näin tehdään myös Juupajoella ja Längelmäellä.

Yhteistyötä koulujen kanssa on tehty mm. koulujen järjestä-essä veteraanipäivän juhlia, vete-raanien vieraillessa kouluissa sekä oppilaiden käydessä järjestetyissä näyttelyissä tai perinnekorsussa. Yhteistyötä koulujen kanssa tulee perinneaikana jatkaa ja sitä kaut-ta viedä veteraanien perintöä tu-leville sukupolville.

Orivedellä, Juupajoella ja Län-gelmäellä on perinteisesti ollut omia vuosittaisia perinnetapah-tumia. Talvisodan päättymispäi-vä, kansallinen veteraanipäivä, kaatuneiden muistopäivä, kesä-kuun 4. päivä sekä itsenäisyyspäi-vä ja jouluaatto ovat voimakkaas-ti painottuneet vuoden kierrossa. Ne tulevat säilymään myös tule-vien perinnetapahtumien runko-na. Painotukset tulevat luonnol-lisesti aikaa myöten muuttumaan ja joitain tapahtumia kannatta-

nee järjestää vuorovuosin. Erilais-ten teematapahtumien ja näyt-telyiden avulla voidaan nostaa juhlavuosina veteraanien työn muisto esiin. Juupajoella edellä mainittujen perinnetapahtumi-en yhteydessä soveltuvin osin pi-detään myös Perinnekorsun ovet avoinna, esitellään sisällä olevaa kalustoa sekä järjestetään pieni-muotoista ohjelmaa. Erityispiir-teenä Juupajoella ovat radioama-töörit, jotka esittelevät mm. kor-sulla sota-ajan viestivälineiden käyttöä.

Orivedellä ja Längelmäellä toi-mivat aktiiviset perinnekuorot. Ne ovat esiintyneet perinneta-pahtumissa ja juhlissa sekä teh-neet vierailuja erilaisiin hoitolai-toksiin ja kouluihin. Oriveden kirkossa 12.3.2017 järjestettyä veteraanikuoron ja orkesterin konserttia oli kuulemassa yli 300 henkeä.

Perinnetyötä vetämään valit-tiin tammikuussa pidetyssä koko-uksessa perinnehenkilöksi Erkki Kinnari Orivedeltä ja työpariksi hänelle Tauno Kaukoniemi Juu-pajoelta. Puheenjohtajana toimii Jukka Alho Orivedeltä ja vara-puheenjohtajana Martti Ahonen Längelmäeltä. Aluetoimikuntaan kuuluvat lisäksi Raimo Tonttila ja Pertti Päivärinta Orivedeltä, Jukka Tuomaala Juupajoelta ja Samuli Laurila sekä Jukka Pa-junen Längelmäeltä.

Erkki Kinnari

Loimaan Tilipiste Ky NDT Inspection&Consulting OyLoviisa

Forest Strömberg Oy AbLoviisa

Koneurakointi Malinen OyMerimasku

Fingeo OyMikkeli

Mäntän Rengaspiste OyMänttä

Turun Korjaustelakka OyNaantali

Nastolan Yrityspalvelu OyT:mi Jimmy Granqvist

-rakennustöitä-Nauvo

29


Minikonevuokraus J. Vänttinen Oy

Nokia

Puuwatti OyNokia, Ylöjärviwww.puuwatti.fi

Valtimon Sähkötyö OyNurmes

Charter Tuomi KyNurmijärvi

Timpuri Lammensalo KyOrimattila

Kuosan Betoni OyOrimattila

Oulun Palvelusäätiö Arkkitehtitoimisto Laatio OyOulu, Helsinki

Koneurakointi Holtinkoski OyYlikiiminki

Markkinointi Niemi-Korpi OyOulu

Paimion Logistiikkakeskus OyPaimio

Oy Potoj Trading AbParainen

Kuljetusliike Trans-Mantila KyParkano

Pieksämäen Seudun Talohuolto Oy

Pieksämäki

Byggnads Ab Nynäs Rakennus OyPietarsaari

Oy Johnson Metall AbPirkkala

AK-Raudoitus OyPorvoo

Kiinteistö-ja tilitoimisto Sydän-Häme

Pälkäne

Kuljetusliike Timo TuominenPälkäne

Kyrötekniikka OyKyrö

Er-ra Metalli OyPöytyä

www.tikkurilanromu.fi

Sydbevakning/Etelävartiointi OyKarjaa

www.etelavartiointi.fi

Brödtorp TrädgårdRaasepori

www.brodtorp.fi

Wagner Industrial Solutions Skandinavia Ab

Raisio

Asuntokauppa Fajanssi Oy LKV

Rauma

Muoviura OyRiihimäki

www.muoviura.fi

Lapin Lattiamestarit OyRovaniemi

www.kukkolayhtiot.fiwww.lehmiranta.fi.www.elakeliitto.fi

Salon Tilausmatkat OySalo

www.salontilausmatkat.fi

Biohaketus Lehtinen OyPerniö, Salo

Veikko Heinonen OySavonlinna

Kaivu ja Kuljetus Terävä OySavonlinna

www.teravaoy.fi

Kuljetusliike Pulkkinen OySavonlinna

www.tunturiauto.fi Saukrast OySoini

Stainless Team Finland OySuonenjoki

JPT Jaskari OyKöyliö

AV-Palvelut Tykkimies OyTampere

Tampereen Messut OyTampere

Kalevan Isännöinti OyTampere

Arnon OyTampere

www.arnon.fi

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta!nro:262.

Insinööritoimisto Comatec Oywww.comatec.fi

Kuljetusliike PG-Trans OyTampere

Kiitos Sotaveteraaneille Oulusta! nro:261

Kiitos Sotaveteraaneille Pertunmaalta! nro:259

Kiitos Sotaveteraaneille Oulusta! nro:260


PE R I N N E

Jo välirauhan aikana tampe-relaisissa asevelipiireissä ja Tampereen kaupungin joh-

dossa nähtiin asunnoista valtava tarve, kun sodista kotiutetut mie-het palasivat rauhan toimiin ko-tiseuduilleen. Niinpä Tampereel-la suuren innostuksen vallassa talkoolaiset tehtaista ja laitoksis-ta riensivät työpäivän jälkeen ra-kentamaan pientaloja Nekalaan. Vuonna 1943 Asevelikylä oli val-miina tarjoamassa 26 perheel-le hyvät asumismahdollisuudet. Tämä kylä on vielä nytkin pys-tyssä, vaikka asukkaina on tuskin yhtään veteraanien jälkeläistä.

Asevelikylän muistopatsas ”Läpi harmaan kiven” vuodel-ta 1974 on muistuttamassa mei-tä jälkipolvia uhrautuvasta veljes-toiminnasta.

Eri puolilla kaupunkia on vielä jäljellä nimenomaan sotaveteraa-nien käyttöön tarkoitettuja ker-rostaloja tai niistä huoneistoja. Tämän tukimuodon ovat aloitta-neet jo ennen nykyisen veteraani-yhdistyksen perustamista toimi-neet aktiiviset veteraanitahot.

Huomattavan suuri veteraa-nien asuntohanke veteraanien ja lukuisien yhteistyökumppani-en toimenpitein aloitettiin 1990 Tampereen Kaupinmäellä.

Kymmenen vuoden aikana sinne rakennettiin kolme ker-rostaloa, jotka tarjosivat 167 laa-dukasta asuntoa. Nykyään alue muodostaa yhdessä Sotainvalidi-en Veljeskodin kanssa Tammen-lehväkeskuksen monipuolisine palveluineen. Veteraanien osuus asukkaista vähenee jatkuvasti ja kaupunki osoittaa aikanaan mui-ta vanhuksia näihin tiloihin.

Havuseppele haudalleEräs tärkeä perinteisiin kuulu-va seikka kannattaa vielä muis-taa. Nimittäin veteraanitoimin-nan alkuaikoina innokas vaikut-taja, Aamulehden päätoimittaja ja Sotaveteraaniliiton johtoteh-tävissä toiminut Jaakko Hakala lausui ikiajoiksi kaikumaan jää-neet sanat: ”Yhdenkään sotave-teraanin haudalta ei saa puuttua havuseppele”. Tätä periaatetta on noudatettu vuosikymmenien ajan ja poisnukkuneiden veljien ja sisarien siunaustilaisuuksissa on laskettu havuseppele ja soitetttu Finlandian hymniosa. Näin on kunnioitettu heidän elämäntyö-tään arvokkaasti.

Pirkanmaan Sotaveteraani-piirin aloitteesta pantiin vuonna 1974 perinnekeruu alulle. Myö-hemmin järjestettiin perinne-esi-neiden ja puhdetöiden näyttelyi-tä ja perustettiin perinnehuone. Tätä toimintaa on suoritettu ak-tiivisesti kaikissa alueen yhdis-tyksissä.

Kirjallisesta perinteestä voi-daan mainita Tampereen sotave-teraanien huoltoyhdistyksen kol-me historiikkia ja ansioituneen jäsenemme Oiva Kulon kirjoit-tamat teokset ”Kohtalon vuodet 1939-45 I ja II.” Yhdistyksemme jäsen Pentti Salmelin toimit-ti tuoreimman historiateoksen ”Aseveljien Tampere.” Pirkkalan yhdistyksessä on julkaistu kak-si kirjaa ”Pirkkalan sotaveteraa-nit 1966-2006” ja ”Silloin kerran siellä jossakin”.

Jäsenillemme suunnatut omat lehdet ”Tampereen Sotaveteraa-ni” ja ”Pirkkalan veteraaniposti” ovat antaneet tärkeää tietoa vete-

raanitoiminnasta ja saavuttaneet hyvin arvostetun aseman.

Erikoislaatuista perinnettä on edustanut yhdessä sotainvalidien, rintamaveteraanien ja rintama-naisten kanssa toteutettu suurta suosiota saavuttanut Veteraanira-dio 1990-94.

Ideoijana tähän oli tunnettu ”radioääni” Esko Mustonen. Mu-kana tässä toiminnassa on ollut edustajia Tampereen lisäksi aina-kin Nokialta.

Tallenteet näistä radio-ohjel-mista ovat antamassa mielenkiin-toista perinnetietoa menneiltä vuosikymmeniltä.

Yhteydet kouluihin Paikallista koulunuorisoa on py-ritty tavoittamaan varsin tehok-kaasti kouluvierailujen muodossa alueen yhdistyksissä Kansallisen veteraanipäivän ja itsenäisyyspäi-vän aikoihin.

Hieno nuorten tavoittamista-pahtuma on aikanaan ollut yliop-pilaiden lakkiaispäivän ohjelman eräs osa Kalevankankaan sanka-rihaudoilla. Siellä uudet yliop-pilaat laskivat ruusunsa sankari-vainajien hautakiville. Veteraanit seisoivat kunniavartiossa sankari-ristin äärellä ja yhdistyksen edus-taja lausui kiitoksensa ylioppilail-le sankarivainajien muiston kun-nioittamisesta.

Vuosikymmenien saatossa olemme kaikissa alueen yhdis-tyksissä saaneet kiitollisina iloi-ta suuresta tuesta ja veteraanien arvostuksesta. Tätä ovat osoitta-neet lukuisat yhteistyökumppa-nimme sekä yksityiset henkilöt lahjoituksin, talkoolaisina ja mo-nin muin eri tavoin.

Perinteistä tänä päivänäJo koeteltuja ja hyviksi havait-tuja perinteisiä toimintoja jat-ketaan edelleen niiltä osin kuin se on mahdollista. Ymmärrettä-vistä, luonnollisista syistä useis-ta perinteistä on varsinaisten jä-senten ikääntyessä ja sairastelles-sa pakko luopua tai ainakin niitä rajoittaa.

Perinteisiin tilaisuuksiin jäse-niä osallistuu voimiensa mukaan,

monesti saattajien avustamina.Yhdistykset eivät itse kyke-

ne järjestämään tilaisuuksia en-tiseen tapaan. Vastuita perinne-tilaisuuksien toteuttamisista on saatu kantamaan joitakin yh-teistyökumppaneitamme. Varo-jen hankintaankin on jouduttu turvautumaan lipaskeräysten ja muiden toimenpiteiden muodos-sa. Vapaaehtoisten jäsentemme osuus on tässäkin toiminnassa ol-lut kiitettävää.

Tärkeätä on korostaa, että jo yhdistysten säännöissä mainittu isänmaallisen hengen ylläpitämi-nen on säilynyt elinvoimaisena. Eräänä osoituksena tästä kan-nattaa mainita uudelleen henkiin herätetty Tampereella järjestet-ty Isänmaan ilta, jossa musiikin, runojen ja puheiden muodossa on muistutettu meitä rakkaasta isänmaastamme.

Naapuriyhdistyksissä vuoden mittaan on useita perinteisiä ti-laisuuksia mm itsenäisyyspäivän tienoilla. Pirkkalassa on valmis-teilla sotaan ja veteraanityöhön liittyvä näyttely kunnan näyt-telytiloihin. Marraskuun lopul-la Pirkkala-seura ja paikallinen sotaveteraaniyhdistys järjestävät yleisöluennon Talvisodan torjun-tavoitoista.

Yhteyksiä koulujen opetta-jiin ja rehtoreihin pyrimme li-säämään voidaksemme välittää lapsille ja nuorille tietoutta ve-teraanien uhrautuvasta työstä maamme hyväksi.

Veteraanien tapaaminen ohjelmaan Sotiemme veteraanien lukumää-rä kaikesta hyvästä huolenpidos-ta huolimatta näinä vuosina vä-henee huomattavasti. Siispä nyt on tähdellistä ja paikallaan val-mistautua siihen aikaan, jolloin heitä ei enää ole keskuudessam-me. Alueemme Nokian, Pirkka-lan ja Teiskon yhdistyksissä var-sinaisten jäsenten lukumäärä on niin pieni, että heitä on mahdol-lista käydä tapaamassa ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtia. Täl-lainen henkilökohtainen tapaa-minen veteraanien ehdoilla on

parasta mahdollista terapiaa var-sinkin yksinäisille henkilöille.

Täällä Pirkanmaalla sotavete-raanipiiri on veteraaniajasta pe-rinneaikaan siirtymistä varten vuonna 2014 jaettu seitsemään yhteistoiminta-alueeseen. Kes-ki-Pirkanmaan yhteistoiminta-alueen muodostavat Tampereen, Nokian, Pirkkalan ja Teiskon so-taveteraaniyhdistykset. Tämän alueen jäsenmäärä kattaa piirin jäsenistä noin kolmanneksen. Kuluvan vuoden alussa yhdistyk-sissä oli 1355 jäsentä. Tunnuksen saaneita heistä oli 525. Puolisojä-seniä oli 99 ja leskiä 254 henkilöä. Kannattajajäsenten lukumäärä oli 477 henkilöä.

Perinnetoimintaa alueella val-mistelee aluetoimikunta, joka koostuu alueen sotaveteraaniyh-distysten edustajista ja perinne-henkilöistä. Nykyiseen kokoon-panoon kuuluvat: Raimo Nuu-tinen, puheenjohtaja ja Tuomo Koiranen, sihteeri Tampereelta, jäseninä Erkki J Kivinen, pe-rinnevastaava Tampereelta, Jor-ma Kuoppala ja Jouko Viitanen Nokialta, Juhani Husa ja Reino Pellikka Pirkkalasta sekä Erkki Taulaniemi ja Seppo Järvinen Teiskosta. Alueen perinnehenki-lönä ja toimikunnan jäsenenä toi-miva Heikki Karhu Kangasalta edustaa Tampereen seudun rinta-maveteraaneja.

Aluetoimikunta kokoontuu pari kertaa vuodessa käsittele-mään ajankohtaisia perinneasioi-ta. Lukuisien yhteistyökumppa-niemme edustajat kutsutaan ker-ran vuodessa aluetoimikunnan kokoukseen kuulemaan perin-netoiminnan valmistelun edisty-misestä ja esittämään näkemyksiä ja kokemuksia oman yhteisönsä kannalta.

Aluetoimikunnan kokouksis-sa on useaan kertaan käsitelty ve-teraaniperinteen nykytilaan kuu-luvia asioita ja kohteita. Tällaisia ovat olleet mm. - alueen sankarihautojen ja

muistomerkkien kartoittami-nen ja niiden kunnosta huo-lehtiminen

- alueellisen perinneyhdistyk-

Kun toimeen tartutaanTampereella ja lähiympäristössä on sotiemme veteraane-ja ja heidän perheitään pyritty tukemaan jo ennen vete-raanien yhdistystoiminnan aloittamista. Monipuolinen talkootyö on ollut arvostettua ja sen tuloksia on vieläkin nähtävissämme. Talkoita jossakin muodossa järjestetään nykyään ainakin yhdessä alueen yhdistyksistä - perinteitä menneiltä vuosikymmeniltä.

Asevelikylän muistokivi ”Läpi harmaan kiven” on yksi perinnekohteista.

Perinnetoimikunnan jäsenet kokouksessa 26.5.2017. Kuvassa oikealta: Pasi Alho ja Raimo Nuutinen Tampe-reelta, Erkki J. Kivinen Tampereelta, Heikki Karhu Kangasalta, Jouko Viitanen Nokialta sekä Tuomo Koiranen.Toimikuntaan kuuluvat myös Juhani Husa Pirkkalasta, Seppo Järvinen Teiskosta, Jorma Kuoppala Nokialta ja Erkki Taulaniemi Teiskosta.

31


sen sääntöihin perehtyminen ja kannanotto niihin

- aktiivisten yhteistökumppa-neiden hankkiminen ja toi-minnan koordinointi

- emoyhdistyksen nimeäminen- veteraanien aineellinen ja hen-

kinen tukitoiminta nyt ja tule-vaisuudessa

- nuorten tavoittaminen kou-luissa, oppilaitoksissa ja kut-sunnoissa

- alueen median tehostettu käyttö

- nuorten kannattajajäsenien saaminen toimintaan mukaanMyönteisiä tuloksia asioista on

toki saavutettu, vaikka joidenkin kohdalla samat seikat pyörivät uudelleen odottamassa ratkaisu-aan.

On todettu, että kokousasia-kirjojen vaihto ja säännöllinen ta-paaminen piirin muiden yhteis-toiminta-alueiden kesken saattaa olla hyvinkin hedelmällistä ko-konaisuuden kannalta.

Perinnetoimintaa tulevaisuudessaNäin paikallisella tasolla perin-netoiminta jatkunee vielä joita-

kin vuosia samojen yhteisöjen ja järjestöjen toimesta kuin nytkin. Luonnollisesti toimintaan tulee jossakin määrin muutoksia, kos-ka veteraaneja ei enää ole siinä mukana.

Toimintaa tuleville vuosil-le suunniteltaessa saadaan hy-viä lähtökohtia ja viitteitä Sota-veteraaniliiton sääntömuutok-sesta 2018, jossa muodostettavat perinneyhdistykset tulevat ole-maan liiton jäseniä. Liittohan on maamme johtava perinnetyön asiantuntija.

Perinnetoiminnan arvoina pi-detään isänmaanrakkautta, vete-raanisukupolven kunnioitusta, velvollisuudentuntoa ja yhteisöl-lisyyttä.

Alueen yhdistykset jatkavat toimintaansa niissä puitteissa kuin se on mahdollista jäsenten lukumäärän ja heidän kuntonsa perusteella.

Nuorempia vastuunkantajia saatava mukaanNykyisin mukana olevat perin-netyön yhteistyökumppanit on syytä kutsua tilaisuuksiin, joissa sovitaan yhteisesti oman paikka-

Siikalatvan perinneyhdistys rakennetaan yhteistyössä

Tulevan perinneyhdistyksen toimikunnan jäsenet (vas.) Kaarlo Jorma-lainen (Pulkkila), Raimo Karpakka (Rantsila), Seppo Karppinen (Kestilä) ja Erkki Kauranen (Piippola). Kuvasta puuttuvat Irma ja Mauno Leppi-kangas (Pyhäntä). Kuva: Markku Tervonen

Perinneryhmä valmiina kulkueeseen Kestilässä 1. heinäkuuta 2017. Kuva: Seppo Karppinen

Tällä hetkellä Kestilässä on neljä veteraania, Piippolassa kak-si, Pulkkilassa kolme, Pyhännällä yksi ja Rantsilassa viisi. Tärkeim-pänä tehtävänämme on jo varsin iäkkäiden veteraanien hyvinvoin-nista ja jaksamisesta huolehtimi-nen. Alueellamme toimivat Arja Akbaba ja Marja-Leena Moisa-la ovat kiitettävästi saaneet koh-dennetuksi ja käytetyksi valtion veteraaneille myöntämät määrä-rahat kotiin vietävien palvelujen kustannuksiin.

Alueellamme on päätös, jonka mukaan kansallisen veteraanipäi-vän juhla vietetään yhdistyksen kotikylällä niin kauan kuin vete-raaneja on elossa. Itsenäisyyspäi-vän juhlan järjestää Siikalatvan kunnan eri kylät vuorollaan. Py-hännän kunta järjestää omat juh-lat.

Yhteistyökumppaneitamme ovat tähän asti olleet kunnat, seu-rakunta, koulut, reserviläisjärjes-töt ja kotitalousseurat. Kouluilla on tietenkin ensisijainen merki-tys sotiin liittyvän tiedon välit-tämisessä. Oppilaiden osallis-tuminen eri juhlatilaisuuksiin ja tapahtumiin on tärkeää myös kansalaistaitojen kannalta.

Perinneyhdistyksen huoleh-timisen kohteita ovat kansalliset juhlapäivät, muistomerkit ja vete-raanien lesket.

Toimikunnassa sai kannatus-ta ajatus, että seppeleenlaskujen järjestelyistä vastattaisiin seuraa-vasti: kansallinen veteraanipäi-vä/perinneyhdistys, kaatuneitten muistopäivä/seurakunta ja itse-näisyyspäivä/kunta. Kustannus-

ten jako on sitten neuvotteluky-symys.

Ongelmakohdiksi todettiin toimijoiden ikääntyminen, nuor-ten muuttaminen alueelta ja talo-udellisten resurssien riittäminen.

Seppo Karppinen Kestilän Sotaveteraanien

puheenjohtaja

Tammer-Puhallin OyTampere

Verokonsultointi Vesa Häkli OyTampere

Kiviketo OyTampere

Finnsukellus OyTampere

Turtolan Kaivin OyTampere

Lempäälä

lassa Sotaveteraaniyhdistys.Perinneyhdistyksen suunnit-

telutoimikunta on kokoontunut Paavo Kurttilan johdolla kolme kertaa. Heti ensimmäisellä ker-ralla olimme yksimielisiä siitä, että toimimme yhdessä huolimat-ta eri järjestöistä, koska olemme suunnittelemassa sodissa 1939-45 taistelleiden miesten ja naisten perinnettä, emme järjestöjen pe-rinnettä, unohtamatta kotirinta-man ratkaisevaa merkitystä.

Siikalatvan perinneyhdistyk-sen muodostavat vanhan kuntajaon mukaiset viisi

maaseutukuntaa, Kestilä, Piippo-la, Pulkkila, Pyhäntä ja Rantsila, jotka sijaitsevat Suomen keskipis-teen lähistöllä. Kuntien yhteen liittämisen jälkeen perinneyhdis-tyksen muodostavat Siikalatvan ja Pyhännän kunta.

Pulkkilassa ja Pyhännällä toi-mii Rintamaveteraaniosasto ja Kestilässä, Piippolassa ja Rantsi-

kunnan perinnetyön muodoista ja toimijoista.

Yhteistyökumppaniemme kir-jo on jo aika mittava käsittäen kuntien, seurakuntien, maanpuo-lustusjärjestöjen, sotainvalidien, kaatuneitten omaisten, vapaus-soturien, lottien, sotien perin-neyhdistyksen, kadettipiirin ja rintamaveteraanien edustuksen. Nokialla, Pirkkalassa ja Teiskos-sa Lions-klubien antama tuke-minen on huomattavaa. Lisää yh-teistyökumppaneita alueellemme on hankkeilla ainakin rauhan-turvaajien, partiolippukuntien ja historian opettajien joukosta.

Velvoitesopimuksien tai yh-teistoimintasopimuksien sol-miminen yhteistyökumppanien kanssa lienee ihan aiheellista yh-teistoiminnan selkiyttämiseksi ja järkiperäistämiseksi.

Nykyisien varsin runsaiden-kin kannattajajäsenien joukon käyttöön perinnetoiminnan suo-rittajina ja luottamushenkilöinä lasketaan todella paljon. On kui-tenkin hyvä muistaa, että tuo-kin osa jäsenistämme on jo aika iäkästä. Heistä kaikista ei perin-neaikana enää ole aktiivisiksi toi-

mijoiksi. Siispä katseemme tulee kohdistua nuorten innostunei-den henkilöiden saamiseksi toi-mintaan mukaan.

Perinnetoimintaakaan ei voi-da tehdä kokonaan ilman varo-ja. Taloudellisia mahdollisuuk-sia joudutaan pohtimaan hyvin perusteellisesti. Veteraanityötä vuosikymmeniä ansiokkaasti tu-keneet tahot tulisi saada innos-tumaan perinneaikakauden toi-minnan turvaamisesta.

Jäljellä olevan veteraanijoukon ja leskien taloudellisen tukitoi-minnan tulee jatkua keskeytyk-settä tulevina vuosina ja perinne-aikaan siirryttyäkin. Avun tarve lisääntyy, vaikka väki vähenee. Toivottavasti Valtiokonttori pitää edelleen osaltaan huolta veteraa-nien aineellisesta toimeentulosta.

Nykyinen emoyhdistys tulee aikanaan muuttumaan perin-neyhdistykseksi omine sääntöi-neen. Ainakin tällä hetkellä on avoimena kysymys siitä, mitä ni-mitystä alueen kolmesta yhdis-tyksestä käytetään. Ovatko ne osastoja, kerhoja vai jaostoja?

Koskaan ei voida liikaa koros-taa, kuinka tärkeätä on henkisen

ilmapiirin luominen ja ylläpitä-minen alueemme asukkaiden kes-kuudessa. Kaikkia mahdollisia keinoja tässä mielessä on pohdit-tava ja käytettävä niitä hyväksi.

Monipuolinen median käyttö veteraaniperinteen vaalimiseksi ja edistämiseksi on ehdottoman välttämätöntä.

Täällä Keski-Pirkanmaan alu-eella pyrimme pysymään virkeäs-ti ajan valtimolla paneutuen te-hokkaasti niihin monenlaisiin haasteisiin, joita on jo nyt esillä ja myöhemmin tulossa lisää.

Perinneaikaan valmistautu-minen vaatii innostunutta nä-kemystä ja aktiivista panostusta vaativien tavoitteiden toteutta-miseksi.

Isänmaamme hyväksi uhrau-tuvasti ja sitkeästi palvelleet su-kupolvet ansaitsevat ehdotto-masti sen, että me jälkipolvet muistamme heidän toimintansa kunnioittavasti ja veteraaniperin-tönsä säilyttämisen ja vaalimisen arvoisena.

Työryhmä: Raimo Nuutinen, Tuomo Koiranen ja

Johanna Vuori


k e n tä ltä

Seppeleenlaskijoina Kalvolan sankarihaudalla olivat oppilaat Ronja Vuorinen ja Erja Rastila sekä sotaveteraanit Sulo Heinonen ja Martta Elo. Kunniavartijoi-na toimivat Matti Heikkilä ja Jorma Mäntytörmä.Kuva: Timo Jaakkola

Isokylän koulun edustajat laskivat tervehdyksen sankaripatsaalle. Oppilas-kunnan sihteeri Vili-Voitto Kivilahti (vas), puheenjohtaja Aino Päätalo, oppi-las Jarkko Tervola ja vs. rehtori Karoliina Hofmann.Kuva: Timo Käkilehto

Kalvola

Kemijärvi

Kurikkalaisen ala-asteen Sänttin koulun kaikki 32 oppilasta pääsivät osallistumaan seppeleen tekoon rehtori Katja Saarikosken järjestämissä työpajoissa. Seppelettä sitomassa Viivi Leppiniemi samassa koulussa 1932 aloittaneen sotaveteraani Onni Kivistön seuratessa vieressä. Kuva: Mikko S. Säntti

Kurikka

Seppeleenlaskut ja tervehdyskäynnit Sotaveteraaniliiton juhlapäivänä

Haapaveden lukiolaiset laskivat seppeleet viime sotien muistomerkille ja kentälle jäänei-den sankarivainajien muistomerkille. Koululaiset laskivat myös henkilökohtaisen havun jokaiselle 244 sankarivainajalle.Kuva: Pertti Hankonen

Lukiolainen Tuike Hakkarainen Helsingin uudesta yhteiskoulusta pitää nuorten puheen Malmin sankaripaadella.Kuva: Hans-Göran Gabrielsson

Haapavesi Harjavalta

Harjavallan sankarihaudalla kunniakäynnillä oli satoja koululaisia. Kuvassa kunniavartios-sa ja seppeleen laskussa vas. Senni Härkälä, Elli Hämäläinen, Nea Ahlfors, sotaveteraani Yrjö Rimpinen, Juho-Matias Viitala ja Toni Pöysti. Kunniavartiossa oli lisäksi Frans Saari-nen. Puheen piti Aada Uotila. Kuva: Pasi Annala

Malmi

33


Seppeleenlaskijoina vas. Päivi Seitava, Aulis Laine ja Martta Karttunen. Taustalla on yli 100 lasta Joensuun Pa-taluodon ja Nepenmäen kouluista. Kuva: Marko Jalkanen/Kainuun prikaati

Joensuu

Toukolan koulun oppilaat lauloivat opettaja Heidi Iltasen johdolla Finlandia-hymnin ja Sininen ja valkoi-nen -laulun.Kuva: Päivi Lumme

Kiikoinen

Markku Ahponen laskee seppeleen Heimoveteraanien paadelle ja Töölön Reserviupseerien Antero Jauhiainen seisoo lippuvartiossa. Kuva: Hans-Göran Gabrielsson

Peruskoulun 9 lk:n oppilas Konsta Kytöneva piti pu-heen Isojoen Sankarihaudalla. Kuva: Tapio Pitkäranta

Helsinki

Isojoki

Hollola

Kunniavartiossa Hollolan hautausmaan sankarimuistomerkillä ovat re-servin kapteeni Tero Tuohimaa (vas.) ja reservin ylikersantti Juha Simola.Kuva: Veikko Koivula

Miehikkälän yläkoulun oppilaat Joonas Salmela ja Essi Oikarinen pitivät puheen seppeleenlaskutilaisuudessa.Kuva: Armi Oinonen

Miehikkälä


k e n tä ltä

Ruovedellä seppeleen laski Ruoveden sotaveteraaniyhdistyksen hallituksen jäsen, sotavete-raani Yrjö Soranummi. Häntä avustivat lukiolaiset Saara Pajunen ja Mikko Hakola. Kuva: Juhani Sillanpää

Kirkonmäen koulun kuoro lauloi ”Nostetaan lippu salkoon” ja nosti liput ylös veteraanien kunniaksi Someron hautausmaalla.Kuva: Merja Ryhtä

Seppeleenlaskijoina Leo Kurko (vas.), Matti Leikkonen, Emilia Peltoheimo ja Oona Suni.Kuva: Hellevi Karhula

Ruovesi

Somero

Virolahti

Hans Ingvesgård (vas.) ja Per-Erik Rosenback laskevat seppeleen Lappfjärdin kirkon sankarihaudalle.Kuva: Tony Westerlund

Lappfjärd

Sotaveteraani Bern Hydèn ja Maalahden kirkon sankarihautausmaalle laskettava havuseppele.Kuva: Jarl Silfver

Maalahti

Seppeleenlaskun jälkeen lukiolainen Laura Heikura piti puheen sankarihaudoil-la, taustalla Oriveden Veteraanilaulajat.Kuva: Anne Kotipuro/Oriveden Sanaomat

Orivesi

35


Havuseppeleen laskivat pääpaadelle Sanni Tihinen (vas.), sotaveteraani-yhdistyksen puheenjohtaja Pertti Marttinen, sotaveteraani Kaarlo Mane-lius ja Sofia Tokola.Kuva: Tero Haipus

Pudasjärven Sarakylän hautausmaan sankarimuistomerkillä seppeleenlaskun suorittivat Sa-rakylän koululaiset sotaveteraani Eino Anttilan johdolla. Kuva: Toivo Kiminki

Oppilaat laulavat ”Synnyinmaan” laulunopettaja Reeta Immosen johdolla. Kunniakäyntiin sankarihaudalla osallistui noin 80 lukion, ylä- ja ala-asteen oppilasta. Kuva: Anna-Mari Tuovinen

Muhos

Pudasjärvi

Utajärvi

Siikajoen Sankarivainajien muistomerkillä seppeleen laskusta huolehtivat Siikajoen Gummeruksen kou-lun oppilaat.Kuva: Kauko Lumiaho

Siikajoki

Koululaiset Henna Heinonen ja Tapio Savolainen laskivat seppeleen Keite-leen sankaripatsaalle. Tilaisuuteen osallistui Nilakan yhtenäiskoulu noin 195 oppilaan voimin.

Keitele

Savosenmäen ala-asteen kuoro esitti opettaja Johanna Husarin johdolla ”Ystävyyden laulun” ja ”Auringon alla”.Kuva: Jukka Karppinen

Mänttä


k e n tä ltä

Hämeenlinnan Seudun Sotaveteraanit kokoontuivat 27.9. keskusseurakuntatalolle juhlatilaisuuteen, jossa sotaveteraaneille luovutettiin presidenttiparin allekirjoittama kunniakirja ja kassi, joka sisälsi tuhdit villa-sukat, suklaarasian, Osuuskunta Hämeenmaan lahjoittaman kahvipaketin ja Lähitapiolan keksipaketin. Ti-laisuuteen osallistui kolmisenkymmentä Tammenlehvän kunniakansalaista.Kuva: Pekka Joutsen

Sotaveteraanit Osmo Porevesi (vas.) ja Salmi-kodissa asuva Sulo Sep-pälä tapasivat toisensa pitkästä aikaa juhlahetken merkeissä.Kuva: Timo Hopponen

Sotaveteraani Vilho Pitkänen tutustuu arvok-kaaseen huomionosoitukseen. Päivä oli hänelle merkityksellinen myös siksi, että hän pääsi vih-doin asumaan samaan asuntoon Ikaalisten Jyl-lin Kodeille yhdessä vaimonsa Sanelma Pitkä-sen kanssa.Kuva: Tarja Vikman

Nivalan Sotaveteraanien Martti Heikkilä kävi tervehdyskäynnillä Väinö Sammalkankaan kodissa Nivalan Padingissa Sammalkankaan 94-vuo-tispäivänä. Presidentti Sauli Niinistön ja rouva Jenni Haukion allekir-joittama kunniakirja ja juhlavuoden konvehtirasia olivat arvokkaat ja mieluisat lahjat juhlavuoden kiitoksena sotaveteraanille.Kuva: Elsa Löytynoja

Hämeenlinna Iitti

Ikaalinen

Nivala

Sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Pertti Marttinen lukee kii-toskirjettä palveluasunnossa asuvalle 92-vuotiaalle sotaveteraani Alek-santeri Rajatielle.Kuva: Titta Kukkonen

Muhos

Vilho Pirnes vastaanotti tuliaiset kotonaan.Kuva: Pertti Hankonen

Haapavesi

Sotaveteraani Erkki Pesosta (istumassa oik.) käytiin ter-vehtimässä 4.10. Erkille luovutettiin presidentin kiitos-kirje, suklaata, villasukkia ja kirja ”Selviytymistarina”. Takana oik. puoliso Aira Pesonen vieressään Joensuun sotaveteraaniyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Mar-tikainen. Istumassa (vas.) JR 9 Perinneosaston sihteeri Erkki Lehtinen.Kuva: Jorma Mikkonen

Joensuu

Karttulan Sotaveteraanit ry:n sihteeri Lauri Antikainen luovuttaa tasavallan presidentin ja rouva Haukion kii-toskirjeen sotaveteraani Veera Karhuselle. Kuva: Veikko Pulkkinen

Karttula

37


Yliluutnantti, muusikko, do-kumentaristi Raimo Johan-

nes Salo Kyyjärveltä vastaanotti Suomen Sotaveteraaniliiton an-siomitalin Hämeenlinnan Sota-veteraanien toimistolla, joka si-jaitsee Suomen kasarmilla ja jossa nuori Raimo Salo aloitti palve-

Sotaveteraaniliiton ansiomitali Raimo Salolle

luksen kersanttina Jääkäripatte-ristossa. Ansiomitalin luovutti Suomen Sotaveteraaniliiton Ka-nadan piirin puheenjohtaja Reijo Viitala, joka oli saapunut edusta-maan Kanadan veteraaneja liiton 60-vuotisjuhlissa Helsingissä.

Ansiomitaliehdotuksessaan Etelä-Pohjanmaan Lähitapiola järjesti 12-13.10.2017 Tunte-

mattoman sotilaan kutsuvieras-näytöksen kahdeksalla paikka-kunnalla. Näytöksen kunniavie-raina olivat alueen sotaveteraanit.

Tilaisuuteen osallistui Kuri-kassa kahdeksan tammenlehvä-veteraania. Veteraanien mielestä tätä elokuvaa ei voi verrata van-

Veteraanit kunniavieraina Tuntematon sotilas -näytöksessä

haan alkuperäiseen mustaval-koiseen elokuvaan, jota on tullut katseltua monet kerrat televisios-ta. Rytinää ja räiskettä oli. ”Saa-kohan nyt nukutuksi?” ja ”Tuloo-ko unihin?”, kuuluivat kommen-tit.

Teksti ja kuva: Simo Kuusio

Sotaveteraani Aatos Kuusio (98) oli vanhin kutsuvierasnäytäntöön osallistunut.

Reijo Viitala (oik.) onnittelee Raimo Saloa. Keskellä takana Teuvo Mah-rberg.

Reijo korosti Raimon pitkää ja ansiokasta työtä veteraanien ja lottien hyväksi sota-aikaa koske-vista dokumenteista levytyksiin ja viihdytyskiertueisiin, jotka oli-vat vieneet muusikon useaan ker-taan jopa Yhdysvaltoihin ja Ka-nadaankin viihdyttämään lottia ja veteraaneja.

”Raimon dokumentit talti-oivat nyky- ja tuleville sukupol-ville sota-ajan realiteetteja juuri hetkellä, jolloin henkilökohtai-set kontaktit veteraaneihimme ja lottiimme ovat harvenemassa hei-dän poistuessaan luotamme. Rai-mon työ on ainutlaatuista ja kor-vaamatonta. Lottadokumentti Viimeinen testamentti jättää kuu-lijakuntansa kyyneliin”.

Raimon ansiomitali saa erikoi-sen hehkunsa Suomen satavuotis-juhlavuonna myönnettynä. On-nittelumme Raimolle!

Reijo Viitala Suomen Sotaveteraaniliiton

Kanadan piirin puheenjohtaja

Pirkanmaan perinteinen kun-tapäivä järjestettiin Virroilla

26.9. Tapaamisen tavoitteena oli kertoa ja jakaa tietoa hyvistä käy-tännöistä. Mukana oli 15 kuntien edustajaa ja yli 40 sotaveteraani-yhdistysten hallinnon edustajaa. Neljän kunnan edustajat alusti-vat keskusteluja kertomalla omat kokemuksensa kuntoutuksen ja kotiin vietävien palvelujen järjes-tämisestä otsikolla ”Näin meillä tehtiin, nyt tiedetään, mikä toimi hyvin ja missä jäi parannettavaa”. Räväkät puheenvuorot herätti-vät runsaasti keskustelua ja aja-tuksia. Suurten ja pienten kunti-en käytännöt ovat erilaisia esim.

Virroilla keskusteltiin räväkästi veteraanien palveluista

matkakulujen ja ostopalveluiden käytössä, mutta silti tavoitteiden suuntaisia. Mallia voidaan ottaa toisilta, kun vain muistetaan kat-soa asioita asiakkaan eli sotavete-raanin kannalta.

Kokonaisuutena todettiin, että käytettävissä olevat varat li-sääntyivät merkittävästi, mut-ta kunnissa pystyttiin hienosti vastaamaan ja löytämään varoil-le järkevät, tavoitteenmukaiset käyttökohteet. Sitä todisti myös lisämäärärahojen tarve.

Hannu Riikonen Pirkanmaan sotaveteraanipiirin

toiminnanjohtaja

Viisi Kaavin seitsemästä elossa olevasta veteraanista. Vas. Kaino Rä-sänen, Viljo Lampi, Viljo Muinonen, Vilho Savolainen ja Veli Hiltunen.

Kymenlaakson piirin neuvot-telupäivä pidettiin 6.10.2017

Valkealassa Puhjonrannan kurs-sikeskuksessa. Tilaisuuteen osal-listuivat kaikkien yhdistysten ja kerhojen edustajat. Päivän aika-na syvennyttiin perinnetyöhön ja sen etenemiseen. Liitosta oli tilai-suuteen saatu Pertti Suominen. Hän johdatti perinnetyöhön val-takunnan tasolla. Piirin perinne-vastaava Eero Mattilan johdol-

la alueelliset vastuuhenkilöt ker-toivat oman alueensa tilanteen. Antti Laherto Kouvolasta, Esa Anttas Iitistä, Aapo Tokkola Kotkasta ja Matti Sahala Hami-nasta esittelivät omien alueidensa suunnitelmia.

Marika Martomaa esitteli Haminassa aloitettua kummitoi-mintaa, Eila Kohopää kuntou-tuksen ja kotiavun järjestämistä sekä Toivo Hartikainen ajan-

Perinnetyö esillä Kymenlaaksossa

Pertti Suomisen johdolla tutkitaan perinnetyön tilannetta. Kuvassa aluevastaavat (vas.) Esa Anttas, Aapo Tokkola, Matti Sahala, Antti Laherto ja Pertti Suominen.

kohtaisia asioita. Piirin puheen-johtaja Arto Mikkonen tiedot-ti liiton ajankohtaisista asioista, mm. sääntömuutoksista. Aiheet olivat kiinnostavia ja kysymyksiä esitettiin runsaasti. Vuoden pääs-tä taas tavataan samoissa merkeis-sä.

Teksti: Toivo Hartikainen Kuva: Eero Mattila

Kaavilla tammenlehväaulan avajaiset


k e n tä ltä

Luonnonvarakeskuksen Pun-kaharjun tutkimuspuistoon

istutettiin juhlametsää Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kun-niaksi. Kohteena on avohakkuu-alue, josta oli hakattu männik-kö. Sille oli rajattu 100 kpl noin aarin suuruisia ruutuja, joihin kuhunkin istutettiin 15 puun-tainta. Istutettavat puulajit ovat kotoiset kuusi, mänty, koivu, vi-sakoivu, Euroopan- ja siperian-lehtikuusi ja koristekuusia. Alku-perältään taimet ovat Punkahar-julla kasvaneista puista. Puulajit on ryhmitetty siten, että kuusen taimet muodostavat tummanvih-reät ruudut, joista piirtyy juhla-vuosi 100. Vaaleanvihreät mui-den puulajien ruudut korostavat näkymää.

Istutukset aloitettiin elokuus-sa kahden ministerin johdol-la. Eri yhteistyötahojen toimesta työtä on jatkettu. Suunnitteilla olevan Savonlinnan seudun ve-teraaniperinneyhdistyksen mer-keissä oltiin asialla kuukautta myöhemmin. Tuleva perinneyh-distys kattaa Savonlinnan kau-pungin mukaan lukien entiset Savonrannan, Punkaharjun ja Kerimäen kunnat sekä Enonkos-ken, Rantasalmen ja Sulkavan.

Kunkin kunnan alueelta oli kutsuttu istuttajia. Alueelliset yhteyshenkilöt hoitivat veteraa-nien kuljetukset istutuspaikal-le. Parissa tapauksessa veteraanin terveys ei sallinut tulla paikalle, niinpä heidän edustajansa hoiti-vat istutustyön. Vanhin istuttaja oli 95-vuotias. Tähän mennessä

istuttajia on ollut kaikkiaan va-jaa 1000 henkeä, joista n. 600 oli koululaisia, näistäkin nuorimmat viisivuotiaita esikoululaisia. Näin ollen voidaan puhua todella su-kupolvien metsästä.

Taimet yksilöitiin istuttajan mukaan. Myöhemmin istuttaja voi seurata oman puun kehitystä.

Alue kuvataan kuvauskopte-rilla, dronella ja taimien sijainnit merkitään koordinaatistoon. Tai-met ovat tulevaisuudessa osa met-sänviljelyaineiston testauskoetta. Luken erikoistutkija Teijo Nik-kanen ja metsätalousinsinööri Esko Oksa esittelivät hankkeen metsätieteellisiä hienouksia istut-tajille.

Istuttajien joukossa oli metsä-ammattilaisia ja metsäomistajia,

joille työ sinällään oli tuttua en-tuudestaan.

Hanke otettiin innostuneena vastaan. Veteraanit olivat hyvil-lä mielin, että he tälläkin tavalla voivat osallistua juhlavuoden ta-pahtumiin. Ensimmäiset ovat jo käyneet paikan päällä taimiaan katsomassa.

Juhlametsän istutuksesta voit katsoa videon osoitteessa:https://www.youtube.com/watch?v=rxZuGoPxkjg

Teksti: Juhani Hämäläinen Savonlinnan seudun

veteraaniperinneyhdyshenkilö Kuvat: Seppo Korpelainen

Punkaharjun alueellinen yhdyshenkilö

Sotaveteraanit istuttivat sukupolvien metsää

Kartta istutusalueesta, jossa tummat kuusiruudut erottuvat selkeästi lehtipuuruuduista. ”Satasen ” ensim-mäisen nollan vasen alakulma on Savonlinnan seudun veteraanien istuttama.

Sotainvalidi Eino Henttonen (oik.) istuttaa taimensa puheenjohtaja Jukka Torvelaisen varmistaessa vierellä. Sotaveteraani Erkki Makko-nen (vas.) Savonrannalta sujauttaa pottiputkeen taimen aloittamaan uutta elämää metsässä.

Suomen juhlavuoden Tulevai-suuden kuusi -kampanja saa-

tiin kansallisesti päätöksen Joen-suussa,

kun viimeinen Tulevaisuuden kuusi istutettiin Mehtimäen Ve-karapuistoon. Mukana istutuk-sessa olivat ENO-verkkokou-lutuen lisäksi Pohjois-Karjalan Yrittäjät, Pohjois-Karjalan Sota-veteraanipiiri sekä veteraanien edustaja Veijo Saloheimo.

Nokialla Kansallisena vete-raanipäivänä startanneen Tule-vaisuuden kuusi -kampanjan ta-voitteena oli alusta asti päättää 100-vuotiasta Suomea juhlistava kampanja sotiemme veteraanei-hin.

Tavoitteena oli istuttaa Tule-vaisuuden kuusta noin 50 000 kappaletta eri puolille maata Suo-men itsenäisyyden 100-vuotis-juhlavuoden kunniaksi. Tämä ta-voite on nyt toteutunut.

Ensi keväänä koululaiset is-tuttavat jokaiselle pohjoiskarja-laiselle veteraanille kuusen. Kai-ken kaikkiaan niitä tulee runsaat 600. Metsikkö tulee Joensuuhun. Tulevaisuuden kuusi -kampanjan projektipäällikkö Mika Vanha-nen toteaa, että mikäli kampan-jaan saadaan mukaan yrittäjät, jo ennen joulua jokainen maa-kuntamme veteraani saa itselleen tästä metsiköstä merkiksi Tule-

vaisuuden kuusi -kirjan ja kupa-rilaatan, johon on kaiverrettu ve-teraanin nimi ja metsikön koor-dinaatit.

Pohjois-Karjalan Yrittäjien toimitusjohtaja Merja Blom-berg haluaa haastaa alueen yri-tykset ostamaan kuusia, jotta metsikköön saadaan nimikko-kuusi jokaiselle veteraanille. Jo useita yrityksiä onkin lähtenyt kampanjaan ja jouluun mennes-sä on tavoitteena saada loputkin mukaan.

Vekarapuistossa juhlakuus-ta istuttaneen sotaveteraanin ja sotainvalidin Veijo Saloheimon mukaan kuuset kasvavat muis-tuttamaan itsenäisyyden arvosta. ”Nämä kuuset merkitsevät vies-tiä. Toivon, että kuuset välittävät tarkoituksensa tuleville polville vielä vuosikymmenien päästä”.

Projektipäällikkö Mika Van-hanen kertoi, että kampanja jat-kuu vielä ulkomailla ja siihen onkin osallistuttu jo 26 maassa. Mukaan on lähtenyt niin Suo-men lähetystöjä, Suomi-kouluja, Suomi-seuroja kuin ulkosuoma-laisiakin.

Jorma Mikkonen Pohjois-Karjalan


Juhlametsikkö sotiemme veteraaneille Joensuuhun

Iloisesti istutuksen päätteeksi lyövät käsiä yhteen toimitusjohtaja Merja Blomberg ja veteraani Veijo Saloheimo. Tapatumaa todistavat Yrittäjien puheenjohtaja Jouni Porokka (vas.) ja projektipäällikkö Mika Vanhanen.

Kiitos Sotaveteraaneille Tampereelta! nro:266

Kilsa Tools OyToijala

Mukana yhteistyössä! HANKOOK ja NEXEN renkaat

39


Sotiemme veteraanien Oulun seudun kirkkopäivää vietet-

tiin Oulussa 10.9.2017. Kirkko-päivä on kaikkien veteraanijärjes-töjen yhteinen juhla. Ouluun oli saapunut lähes 450 veteraania ja veteraanien ystävää.

Haukiputaan kirkkoherra Jaakko Tuisku puuttui saarnas-

Uudenmaan seutukunnal-lista kirkkopäivää vietet-

tiin Tuusulan kirkossa lauantai-na 16.9.2017. Tilaisuus alkoi ju-malanpalveluksella, jossa saarnasi rovasti Jaakko Simojoki. Litur-gina toimii lääninrovasti Ulla Rosenqvist. Hän totesi meidän kaikkien olevan jollakin taval-la sodan koskettamia ja muistut-ti meidän tarvitsevan toisiamme, sillä kukaan ei jaksa yksin.

Rovasti Hannu Hartala lä-hetti seppelpartion, jonka muo-dostivat meri-, maa- ja ilmavoi-mien edustajat.

Juhlapuheen pitäjän emeritus-professori Reijo Pajamon aihee-na oli itsenäisyyden ajan virret.

saan rakkauteen, vihaan, ja viha-miehiin. ”Vihamiehen vihaamis-ta ei tarvitse jäljittää lähi-itään tai muihin konfliktialueisiin maail-massa. Vihamies on se kokonai-suus, jonka kanssa en tule toi-meen

Juhlapuheen piti sotiemme ve-teraani, kunnallisneuvos Onni

Kirkkopäivän tunnuksena ”Kiitos isänmaasta ja kohtaloista sen”

Virret sadan vuoden ajalta kirkkopyhän keskiössä

Kirkkopäivää vietettiin Oulun Rauhanyhdistyksellä.Nuorten tervehdyksen juhlaan toi partiolainen Juuso Lindberg.

Hän nosti yhdeksi merkittävim-mäksi virreksi Suomalaisen ru-kouksen, joka kuultiin Tuusulan Mieslaulajien esittämänä ennen juhlapuhetta.

Nuorten tervehdyksen juh-laan toi Tuuspartiota edustanut Juuso Lindberg.

Uudellamaalla on järjestet-ty seutukunnallisia kirkkopäi-viä vuodesta 2010 alkaen. Tässä muodossa kirkkopäivä on viimei-nen ja vuodesta 2018 alkaen kirk-kopäivät siirtyvät pidettäväksi pienemmillä alueilla.

Teksti: Tarja Sievänen Kuva: Jouko Kaivonurmi

Toljamo. ”Koti, uskonto ja isän-maa ovat ilmeisesti jokaiselle kansalle, niin myös suomalaisille lähes pyhiä asioita. Me sotiemme veteraanit annoimme aikoinaan sodan olosuhteissa niille suuren arvon ja annamme edelleenkin.

Nuorten tervehdyksen juh-laan toi yo Martti Pentikäinen. ”Kuinka paljosta me nykynuoret saamme olla kiitollisia. Ei tule tarpeeksi usein mietittyä, kuinka hyvin asiamme ovat. Olemme va-paita sanomaan, mitä ajattelem-me, uskomaan mihin haluamme ja elämään valitsemallamme ta-valla. Ja tämän kaiken me olem-me saaneet lahjana. Nyt on mei-dän tehtävämme viedä teidän pe-rintöänne eteenpäin. Te olette antaneet meille ylivertaisen esi-merkin, ja sen tahdomme pitää mielessämme”.

Teksti ja kuva: Kari Ahokas Oulun seudun kirkkopäivän

pääsihteeri

Laihialla vietettiin 1.10. Ky-rönmaan alueen sotaveteraa-

niyhdistysten alueellista kirkko-päivää. Mukana olivat Sotavete-raani- ja sotainvalidiyhdistykset Isostakyröstä, Laihialta, Vähästä-kyröstä ja Ylistarosta. Päivä aloi-tettiin mikkelinpäivän messulla, jonka jälkeen laskettiin seppele sankarihaudalle. Laihian Reservi-läisten valmistama lounas nautit-tiin Laihian seurakunnan tiloissa vanhalla meijerillä. Juhlan avauk-sen jälkeen Laihian kirkkoher-ra Marja-Liisa Mäki esitti seu-rakunnan puheenvuoron. Juhla-puheen piti rovasti Eino Rauha. Juhlassa esiintyi myös laulukuo-ro Elnat. Päätössanat lausui Etelä- Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin puheenjohtaja Esko Petäjä.

Teksti: Juhani Torkko Laihian Sotaveteraanit ry:n

puheenjohtaja Kuva: Esko Petäjä

Kyrönmaan alueen kirkkopäivä

Rovasti Eino Rauha piti tilaisuu-dessa juhlapuheen.

Kärkölän Järvelässä siunattiin 29.9. Veteraanien muisto-

koivikoksi nimetty visataimikko. Järvelän seurakuntakeskuksen puistoalueelle istutetut kymme-nen visakoivua kuvaavat sotave-

teraanien sitkeyttä ja työn arvoa. Näin totesi tilaisuuden tervetuli-aissanoissa Kärkölän Sotaveteraa-nien puheenjohtaja Matti Järve-lä, joka yhdessä varapuheenjohta-ja Tapio Kanervan kanssa toimi

Veteraanien muistokoivikko Järvelään

Veteraanien muistokoivikko siunattiin 29.9., jolloin Suomen Sotavete-raaniliitto täytti 60 vuotta. Visakoivutaimikon ja siitä kertovan kivipaa-den siunauksen toimitti rovasti Martti Myllärinen.

hankkeen puuhamiehenä. Koivikon siunauksen toimit-

ti rovasti Martti Myllärinen. Hän muistutti, että vielä on aika istuttaa, viljellä ja varjella tätä maata, minkä olemme Jumalal-ta saaneet. Vielä on aika kiittää ja kunnioittaa heitä, jotka ovat vapauttamme puolustaneet. Vi-sakoivu ja veteraani sopivat mitä parhaimmin yhteen. Kärkölä an-toi yli sata sankarivainajaa vapau-temme hyväksi.

Visakoivujen toimitta-ja, metsäasiantuntija Antero Lehti kertoi, että samanlaisia ”Presidenttivisa”-nimisiä koivuja oli istutettu elokuussa 2017 pre-sidentin kesäasunnolle Kultaran-taan. Koivikon siunausta edelsi seppeleenlasku sankarivainajien muistomerkille Kärkölän kirkol-la. Koululainen Max Markkola luki siellä presidenttiparin alle-kirjoittaman kunniakirjan.

Teksti: Martti Myllärinen Kuva: Jarkko Juselius

www.rannanteollisuuskone.fi


k e n tä ltä

Satavuotiaan itsenäisen Suo-men vaiheisiin syvennyttiin

musiikin keinoin Muistojen ilta -tapahtumassa Oulun Madet-ojan salissa 23. lokakuuta. Ou-lun Sotaveteraanikuoro, Lapin sotilassoittokunta ja Madetojan musiikkilukion tyttökuoro sai-vat esiintyä konserttisalin täysin täyttäneelle yleisölle. Musiikki-majuri Jaakko Nurila johti soit-tokuntaa ja yhteisesitykset kuo-rojen kanssa. Tyttökuoron joh-tajana toimi Elina Könönen, laulusolistina oli Emmi Löppö-nen.

Tervehdyssanoissaan Oulun Sotaveteraanikuoron puheenjoh-taja Paavo Saari totesi sotavete-

raanien toiminnassa olevan kä-sillä siirtyminen perinneaikaan. Kuoromme riveissä on vielä kak-si tammenlehvätunnuksen omaa-vaa laulajaveljeä, ja he saavat lau-laa sotaveteraanikuorossa niin kauan kuin jaksavat. Sen jälkeen on kuoron nimenmuutoksen aika”.

Saari viittasi Oulun sotavete-raaniyhdistyksen puheenjohta-jan Reijo Sallisen toteamukseen, että Oulussa perinneaikaan siir-tyminen tapahtuu kuoro edellä. Kuoro on myös näkyvin ja kuu-luvin osa yhdistyksen toimintaa.

Musiikkiohjelmaan sisältyi tammenlehväsukupolvelle sota-vuosilta tuttuja lauluja. Tilaisuu-

Muistojen ilta Oulussa

Oulun Sotaveteraanikuoron perinteinen vuosittainen päätapahtuma Muistojen ilta liittyi nyt Suomi 100 -ohjelmaan. Mukana olivat myös Lapin sotilassoittokunta sekä nuorta sukupolvea edustanut Madetojan musiikkilukion tyttökuoro, yhteensä yli sadan esiintyjän joukko.

den juonsi, majuri evp Martti Kähkönen.

Yllätysohjelmana laulettiin yhteislauluna ”En päivääkään vaihtaisi pois”. Sitä säesti haitaril-laan sotaveteraaniveli Alpo Hui-kuri (94), ainoa vielä mukanaole-va kuoron perustajajäsen.

Muistojen illat ovat olleet Ou-lun Sotaveteraanikuoron vuosit-taisina päätapahtumina jo kol-menkymmenen vuoden ajan. Ja pysyvät jatkossakin, konserttisali on jo varattu jälleen ensi syksyksi.

Teksti: Pekka Koivisto Kuva: Puolustusvoimat/Lapin

sotilassoittokunta

tin hakea ohjelmaan veteraa-nien muotokuva-aiheella. Val-mistusaikaa oli vuosi, mikä oli aivan liian lyhyt aika yli 50 teokselle. Tein taulun viikossa vuoden ajan.

Näyttelyn aikana voi seura-ta, kun taiteilija Karekivi piir-tää grafiittikynällä muotoku-via. Näyttely on avoinna 100 päivän ajan, joka päivä klo 12.00-18.00, itsenäisyyspäi-vään eli 6.12. asti osoitteessa Niurontie 13, 95600 Ylitornio. Niuron perinnetalo sijaitsee Tornionjoen rannalla. Pihassa oleva muistomerkki kertoo jää-kärien etappitiestä.

Liisa Karekivi Kilpisjärventie 1754 95635 Kaulinranta [email protected] Puh. +358 408 746 527

Tornionjoen varrella on avattu taidenäyttely, joka

koostuu yli 50:stä öljyväreillä ja grafiittikynällä valmistetuista Ylitornion veteraaneja ja lottia kuvaavista teoksista. Mukana on myös pari muotokuvaa Suo-men hevosesta.

Veteraanien omaiset toimit-tivat kopioita sotilaskuvista ku-vataiteilija Liisa Karekivelle, joka on valmistanut muotoku-vat kopioiden pohjalta. Näytte-ly kuuluu osana valtakunnalli-seen Suomi Finland 100 -ohjel-mistoon.

Näyttelyssään taiteilija Ka-rekivi on nostanut kunnia-paikalle tavalliset sotamiehet, jotka yleensä ovat jääneet kas-vottomiksi. Muotokuvat kun on useimmiten tehty johtajis-ta. Ensimmäisenä tein isästä-ni muotokuvan, sitten kuulin Suomi 100 -ohjelmasta ja pää-

Sotamiehistä sotilasmuotokuvanäyttely

Liisa Karekiven maalaama taulu isäs-tään Erkki Karekivestä. Hän lähti 17-vuotiaana vapaaehtoisesti sotaan ja taisteli Jatkosodassa ja Lapin so-dassa. Lapsena kuulin usein hänen koskettavia sotatarinoitaan. Monet ve-teraanit ovat vaienneet sodan tapah-tumista. Isäni ei vaiennut, hän kertoi, suri ja itki. Sotamiehenä hän suoritti velvollisuutensa. Jälkeenpäin hän su-ri orvoksi jääneitä lapsia, kun katseli omien lasten leikkimistä keittiön lat-tialla.

idg-tools.com

www.HHnet.fi

WWW.RAKENTAJATERVO.FI

41


ovat mukana koko sydämestään, monen katsojan silmäkulma kos-tuu.

Karjalan mail kuldakägözet kukkuu, tunnelmoi jämsäläinen baritoni Taisto Polvi esittäes-sään Reppurin laulua. Valon sä-teiden tie minut muistoihin vie jatkaa vuoden 2007 tangokunin-

gatar Jenna Bågeberg ikivihreän Valoa ikkunassa -laulun sanoin. On nautinto kuunnella konser-tin loistavia solisteja. Kyllä siinä korva lepää…

Konsertin kruunaa aina ta-kuuvarma Jyväskylän varuskun-nassa toimipaikkaansa pitävä Il-mavoimien soittokunta sotilaal-

Komeasti kajahtaa Jääkärin laulu, kun peräti kahdek-

sasta mieskuorosta muodostet-tu suurikuoro esittää sen Sydän Suomessa -konsertissa Jyväskylän Paviljongissa. Lapsikuoro Kol-mekuutosten Ystävyyden lau-lu sykähdyttää, lasten reippaasta esiintymisestä huomaa, että he

Sydän Suomessa - sinivalkoisia sävelkuvia isänmaastamme

Lapsikuoro Kolmekuutoset ja Ilmavoimien soittokunta Sydän Suomessa -konsertissa Jyväskylässä 30.9.2017

serttien järjestämisen, Pohjois-Karjalan Sotaveteraanipiiri otti vetovastuun.

Konsertti pidettiin Yliopiston Carelia-salissa 9. päivänä syys-kuuta. Kun Pohjois-Karjalan Pri-kaati muutama vuosi lakkautet-tiin, menetettiin samalla myös Karjalan Sotilassoittokunta. On-neksi tilalle on saatu ”puolisoti-laallinen” Joensuun ja Outokum-mun puhallinorkesterien poh-jalle rakennettu Savo-Karjalan Maanpuolustussoittokunta. Lä-

Joensuun Sotaveteraaniyhdis-tys on toteuttanut 30 vuoden

ajan kerran vuodessa musiikilli-sen aktiviteetin sotaveteraanien hyväksi. Konsertti on saavutta-nut suuren suosion ja ohjelma on aina esitetty täydelle 600 hengen konserttisalille. Pohjoiskarjalai-set musiikin taitajat ovat esiinty-neet korvauksetta ja näin on kon-sertista saatu hyvä tuotto ja varoja sotaveteraanien tukitoimintaan.

Kun Joensuun sotaveteraanit päättivät lopettaa Muistojen kon-

Muistojen konsertti Joensuussahes 40 soittajan voimin kuultiin sodan ajan ja sotien jälkeisen ajan musiikkia. Marsalkan hopeator-vien jälkeen käytiin Vartiossa ja Eldankajärven jäällä laulusolisti-na Arto Tarkkonen.

Konserttiin oli saatu esiinty-jiksi myös nuoria lupaavia musii-kin taitajia, kuten Oskar Meri-kannon sävellyksiä laulanut sop-raano Sofia Soininen ja Viljo Vesteristä tulkinnut harmonikan soittaja, 14-vuotias Jere Rouvi-nen. Konsertin yhdeksi veto-

naulaksi oli saatu pianovirtuoosi Kemal Achourbekov, joka sai-kin raikuvimmat aplodit.

Myös yleisö sai osallistua mu-siikkiin, kun laulettiin yhdessä Rantakoivun alla ja Ilta skanssis-sa. Joensuun kaupunginorkeste-rin soittajista muodostetun Pano-raama-kvintetin esityksessä kuul-tiin Sibeliusta ja Kuulaa.

Muistojen konsertin loppu-osassa Joensuun Mieslaulajat ja Seniorit esittivät Nuijamiesten marssin ja Finlandian. Ennen

lisen juhlavalla esiintymisellään johtajanaan musiikkimajuri Juha Ketola. Väreet kulkevat selkäpii-tä pitkin, kun suuri puhallinor-kesteri säestää kuoroja.

TV:stä tuttu Heikki Kahila juontaa vakuuttavasti, leppoisasti ja isänmaallisessa hengessä. Hän kysyy kuorolaisilta, kuinka mon-ta ”oikeaa” veteraania on vielä jou-kossa. Kaksi veteraania ilmoittau-tuu: 99-vuotias Heikki Isännäi-nen Jämsän Sotaveteraaneista ja 92-vuotias Kaarlo Mirkkola Jy-väskylän Sotaveteraaneista.

Konsertin päätteeksi esiintyjät kukitetaan. Jyväskylän Sotavete-raanit ry:n puheenjohtaja Mat-ti Krats kiittää esiintyjiä ja ylei-söä. Veteraanit ovat konsertissa kutsuvieraina. Krats kohdistaa sydämestä tulevat kiitokset kai-kille läsnä oleville veteraaneille - sekä miehille että naisille - hei-dän uhrautuvasta panoksestaan isänmaan hyväksi silloin, kun sen kohtalo oli veitsen terällä.

Konsertti on päättynyt, ylei-sö poistuu tyytyväisenä. Tämä Sydän Suomessa -konserttisarja alkoi Mäntästä 19.9.2017, Mos-kovan välirauhan vuosipäivänä. Jämsä oli vuorossa 20.9. ja Jyväs-kylän päätöskonsertti 30.9. Kon-

sertin toteuttivat Jyväskylän So-taveteraanit ry ja Ilmavoimien soittokunta. Avustajina olivat Jämsän Sotaveteraanit ry ja Män-tän Sotaveteraanit ry. Kaikkiaan näissä kolmessa konsertissa oli yleisöä lähes 1800.

Suuressa mieskuorossa oli mu-kana kolme veteraanikuoroa, Jy-väskylän Sotaveteraanikuoro, Jäm-sän Sotaveteraanien Perinnekuoro ja Mäntän Sotaveteraanien perin-nekuoro. Lisäksi konserteissa esiin-tyivät Harmaat Herrat, Jyväskylän Rautatieläisten Mieskuoro, Lau-kaan Mieslaulajat sekä Tikkakos-ken Mieslaulajat ja Vaajan Laulu.

Lapsikuoroja oli kolme: Män-tässä esiintyivät Savosenmäen koulun oppilaat, Jämsässä Vitik-kalan koulun kuoro ja Jyväsky-lässä Kolmekuutoset. Tapahtuma oli lapsille varmasti yhtä ikimuis-toinen kuin yleisöllekin. Musiik-ki yhdistää, tällaiset konsertit ovat erinomainen tapa säilyttää ja siirtää veteraanien perinnettä nuoremmille ikäpolville.

Matti Hyvärinen Jyväskylän Sotaveteraanit ry:n perinnetoimikunnan

puheenjohtaja Kuva: Juha Hyvärinen

konsertin päätteeksi yhteisesti laulettua Sillanpään marssilaulua kuultiin vielä jo perinteeksi muo-dostunut Kalervo Hämäläisen Veteraanin iltahuuto.

Konsertin juonsi Jorma Mik-konen.

Teksti ja kuva: Jorma Mikkonen Pohjois-Karjalan


Kiitos Sotaveteraaneille Tuusulasta! nro:264

YkkösvaihdeTornio

JP-Metalli OyTurku

Catconsulting OyNousiainen

Mirkun MoppiTuusula

Tuija Ukonmäki Oy LKV Isännöintipalvelut

Tuusula

Dincor OyTuusula

Neteram OyTuusula

Laten KH-Palvelut OyKellokoski

Viimeistelykivi OyTuusula

www.viimeistelykivi.fi

Seepsula-YhtiötTuusula

Porausliike Ryth OyTuusula

TNT Teerimaa OyUusikaupunki

ACF Uussaari OyUusikaupunki

Avecon Oy Abwww.avecon.fi

Vaasa


KirjatYlipäällikkö Mannerheim menetti nopeasti uskonsa Saksan sotamenestykseenPekka Visuri: Saksan kenraali Suomen Päämajassa vuonna 1941, Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Er-furthin päiväkirjan valossa, Docendo 2017, ISBN 978-952-291-388-3, 373 s.Valtiotieteen tohtori Pekka Visu-ri on kirjoittanut monta korkea-tasoista sotahistoriakirjaa. Hänen viimeisin “aluevaltauksensa” on ol-lut kääntää koko jatkosodan ajan Suomen Päämajassa sotamarsalk-ka Mannerheimin välittömässä lä-heisyydessä yhteysupseerina toimi-neen saksalaisen kenraali Walde-mar Erfurthin 1941 kirjoittamat päiväkirjat suomeksi. Erfurth itse kirjoitti sota-ajan kokemuksistaan jo vuonna 1951 suomeksi käänne-tyn “Suomi sodan myrskyssä 1941-1944” -kirjan. Visurin mukaan Er-furthin tulkinta oli silloisessa kyl-män sodan maailmassa Suomen valintoja myötäilevä ja ehkä vähän kaunistelevakin. Näin varmasti oli, koska Erfurth tunsi suurta sympati-

aa suomalaisia kohtaan, eikä halun-nut kirjallaan aiheuttaa Suomelle vaikeuksia suhteissaan itäiseen naa-puriinsa.

Tiedossa on toki ollut, että Suo-mi lähti innolla jatkosotaan voi-makkaan Saksan rinnalla saadak-seen talvisodassa Neuvostoliitolle menettämänsä alueet takaisin. Vis-urin käännöstyön alussa on run-saan 100 sivun mittainen johdanto aiheeseen. Sen perusteella yhtä hy-vin kuin Erfurthin päiväkirjamer-kintöjen mukaan tämä käsitys on ollut vähintäänkin oikea. Kaikki Suomen johtohenkilöt Mannerhei-miä myöten olivat halukkaita saa-maan menetetyt alueet takaisin. Eikä olisi ollut haittaa siitäkään, jos Saksa olisi lyönyt Neuvostoliiton vähän perusteellisemminkin.

Kirjasta käy ilmi, että huuma al-koi haihtua aika pian ja tietysti siitä syystä, että Saksan alkumenestyk-sen jälkeen sota näyttikin pitkitty-vän eikä lopputuloksesta ollut enää varmuutta. Jo elokuussa 1941 Man-nerheim alkoi epäillä saksalaisten

kykyä voittaa venäläiset ja valloit-taa laaja maa - ja illuusiota oli pidet-tävä hengissä vielä kolme vuotta ja jatkettava Saksan rinnalla yhteises-sä rintamassa!

Kirjassa on lukuisia mielenkiin-toisia yksityiskohtia ja siitä ilmenee myös Mannerheimin realiteettien taju ja pelisilmä. Kun Saksan so-danjohto toivoi syksyn 1941 kulues-sa useampaan kertaan suomalaisten joukkojen osallistuvan Leningra-din saartoon, kieltäytyi Manner-heim kunniasta. Hänen mukaansa Suomen armeijan voimavarat eivät siihen riittäneet.

Ilmeisesti Erfurth on ollut taita-va sanankäyttäjä tai sitten Visuri on onnistunut käännöstyössään erityi-sen hyvin tai sitten on kumpaakin kiittäminen. Joka tapauksessa teks-ti on nokkelaa ja sujuvaa ja siis lu-ettavaa.

Esko Vuorisjärvi Sotahistorioitsija, VTT

Taistelu Koivistosta, val-tiotieteiden tohtori Risto Hauvonen, Oy Sigillum Ab 17.8.2017, 350 sivua

Keväällä 2017 edesmennyttä Suo-men viimeistä sotaveteraanipre-sidenttiä Mauno Koivistoa luon-nehdittiin muistopuheissa muun muassa presidentiksi, joka palautti Suomeen parlamentarismin. Miten aikalaiset ja tutkijat oikeastaan ovat suhtautuneet Koivistoon? VTT Risto Hauvosen laajaan tutkimus-työhön perustuva uutuusteos pu-reutuu muistelijoiden, tutkijoiden ja toimittajien esityksiin Koivistosta ja hänen presidenttiaikakaudestaan. Kirjoittaja on kirjoitusprosessissa hyödyntänyt historioitsija Donald C. Wattin kehittämää typologiaa. Siinä tutkittavana olevan lähihisto-rian tapahtuman kuva kehittyy vä-hitellen kertomuksista muistelmiin, elämäkertoihin sekä tuoreimpiin tutkimuksiin. Tapahtumia käsitte-levät osallistuja-havainnoitsijat nä-kevät asiat subjektiivisesti. Hauvo-nen analysoi teoksessaan viiltävän tarkasti Koivistoa koskevia, osin ris-tiriitaisiakin muistoja ja tulkintoja sekä niiden taakse kätkeytyviä mo-tiiveja. Esiin nousee kuva Koivistos-ta monen mielipiteen miehenä.

Kirjan julkistamistilaisuudessa kommenttipuheenvuorot käyttivät ministeri Kalevi Kivistö ja päätoi-mittaja Jyrki Vesikansa. Tilaisuuden avasi kustannusjohtaja Olli Kleemo-la, joka toimii Sotaveteraaniliiton perinnetyön valmistelutehtävissä.

Kirja käsittelee Mauno Koivis-ton nousua valtaan 1982 ja hänen kahtatoista vuottaan presidentti-nä aikana, jolloin sekä Suomi että Eurooppa kokivat perusteellisen myllerryksen. Taloudellinen nou-sukausi ja syvä lama, Euroopan yh-

Mauno Koiviston kausi lähihistorian puntarissadentyminen ja itäblokin romahdus taustoittavat Mauno Koiviston ai-kaa, presidentin, josta tuli koko kansan ”Manu”. Epäilykset ja pelot ensimmäisestä sosialistipresidentis-tä olivat syvät. Kirja on Bibliotheca Sigillumiana -sarjan vertaisarvioitu poliittisen historian tutkimus.

Presidentti Mauno Koiviston ensimmäinen virkakausi oli huo-mattavan varovainen. Neuvosto-liiton romahtamisen myötä tilan-ne kuitenkin vapautui. Teoksen sä-väyttävän nimen taakse kätkeytyy Koiviston virastaan käymä poliit-tinen valtakamppailu. 1980-luvul-la Hauvosen mukaan taistelussa ko-rostui etenkin teollisuuden antama voimakas tuki Koiviston vastaiselle kampanjoinnille, etenkin 1982 käy-dyissä presidentinvaaleissa. Esimer-kiksi Helsingin Sanomiin ostettiin koko sivun mainos, jossa varoitet-tiin Suomen kansaa valitsemasta sosialistia presidentiksi.

Suomalaisten teollisuuspomo-jen ja Neuvostoliiton suosikki Urho Kekkosen seuraajaksi oli keskus-tapuolueen Ahti Karjalainen. No-kian pääjohtajan Kari Kairamon johdolla neuvoteltiin KGB-diplo-maatti Viktor Vladimirovin kanssa Karjalaisen tukemisesta. Rahavir-rat olivat merkittäviä. Rahavirran seuraaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä se oli samanlaista ”kirjekuori-rahaa”, jota juoksija Paavo Nurmel-le aikanaan junailtiin. Väyrynen nouseekin julkistamistilaisuudes-sa esiin monta kertaa. Koiviston ja Väyrysen käymä valtataistelu osoit-tautuu Koiviston presidenttikau-sille ominaiseksi piirteeksi. Vuon-na 1986 solmittu ”kassakaappiso-pimus” kytkeytyy luonnollisesti seuraavan vuoden presidentinvaa-leihin. Vuonna 1987 valittu edus-kunnan varapuhemies Mikko Pe-

sälä oli saanut omien kanaviensa kautta vihiä sopimuksesta. Hän ku-vaa muistelmissaan erästä kokous-ta, jossa Väyrynen kiisti ajatuksen, että jokin sopimus oli tehty. Pesälä kertoo: ”Olin paikalla ja sanoin vie-ressäni istuneelle Esko Aholle, että sopimus oli olemassa. Esko ei pu-heitani uskonut, sillä hän oli varma, että Väyrynen puhuu totta. Kysees-sä oli puhdas kamppailu vallasta, jonka Väyrynen hävisi. Tämä selvi-ää kaikista lähteistä, jopa Väyrysen oikeana kätenä toimineen Seppo Kääriäisen kirjoittamista.

Hauvosen teos on tutkimus, jol-le on ominaista pyrkiä etsimään eri muistelmien ja aikalaiskirjoitusten välistä kultaista keskilinjaa. Teok-sessa ei ole käytetty ainuttakaan ar-kistolähdettä, vaan se pohjautuu ai-noastaan ajankohtaa käsitteleviin tutkimuksiin, muistelmateoksiin ja lehtien artikkeleihin. Kirja on käy-nyt läpi anonyymin vertaisarvioin-nin ja se on tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävä esitys. Hauvonen korostaa, ettei hänellä ole minkään-laista poliittista sitoutumista, joka voisi vaikuttaa teoksen sisältöön. Ar-vostus Koiviston toimintaan nousee silti esiin Hauvosen tekstistä. Koivis-ton toimintaa 1990-luvun alussa ar-vostellut lehdistö saa häneltä kyytiä etenkin käsiteltäessä Baltian maiden itsenäistymispyrkimyksiä.

Presidentti Mauno Koivisto oli kiintynyt neuvostojohtaja Mihail Gorbatshoviin ja oli hidas hyväksy-mään sen, että valta siirtyi käytän-nössä Venäjän presidentille Boris Jeltsinille elokuussa 1991. Tuolloin Jeltsin kukisti vanhoillisten kom-munistien vallankaappausyrityk-sen ja Gorbatshov joutui sivurai-teelle. Kehitys johti nopeasti koko Neuvostoliiton hajoamiseen. Kir-jan mukaan Suomen ja Koiviston

varovaista linjaa varsinkin Baltian suhteen ei aina ymmärretty Poh-joismaissakaan. Tanskan ulkomi-nisteri Uffe Elleman-Jensen kriti-soi sitä, että Suomi ei tarpeeksi ”ko-vin sanoin” tuominnut kaappausta. Mihin vihollisia tarvitaan, kun ys-tävätkin ovat tällaisia, Koivisto vas-tasi tv-haastattelussa tanskalaiselle. Koivistoa moitittiin noihin aikoi-hin myös passiivisuudesta itsenäis-tyvien Baltian maiden asiassa. Hä-nen väitettiin suhtautuvan jopa kyynisesti Viron, Latvian ja Liettu-an itsenäistymishankkeisiin.

”Suurissa kysymyksissä tunne menee valitettavasti usein järjen edelle”, Hauvonen kirjoittaa. Yh-dysvallat ja Saksa olivat yhtä varo-vaisia kuin Suomi. Kaikki halusivat nähdä, miten vallasta kamppaile-valle viimeiselle neuvostojohtajal-le Gorbatshoville kävisi. Koivisto kuitenkin piti tiukasti kiinni Suo-men eduista. Kun YYA-sopimuk-sen määräyksistä haluttiin eroon, Koivisto piti Moskovaan yhteyt-tä KGB:n agentin Felix Karasevin kautta ja ohitti vastahakoisen Neu-vostoliiton ulkoministeriön.

Koivistoa on arvosteltu passiivi-suudestaan kovin sanoin. On muun muassa kuvailtu, että hänellä olisi ollut paikka jäädä historiaan voi-makkaammin antamallaan tukea Viron itsenäistymispyrkimyksille. Hauvonen korostaa, että presiden-tin virka on kyseisen kaltaisessa ti-lanteessa hyvin yksinäinen ja tuu-linen paikka. Kun merellä on hätä, niin maalla on helppo olla viisas. Suomen johtavat ulkoministeriön ammattivirkamiehet hoitivat asi-aa. Heillä oli varmasti parempi tieto asioista kuin lehdistöllä. Koiviston ja virkamiehien toiminnassa jär-ki meni tunteen edelle, ja pelattiin varman päälle.

Koiviston suhdetta Esko Ahoon voidaan myös pitää omanlaisenaan. Alkuun Koivisto suhtautui nuo-reen pääministeriin nuivasti ajatel-lessaan tämän toimivan, jälleen ke-nenkäs muun kuin Paavo Väyry-sen etäispäätteenä. Väyrynen yritti hajottaa Ahon hallitusta hartiavoi-min. Ahon ja Koiviston yhteistyö muodostui lopulta hyväksi. Aho oli omapäinen, mutta arvosti ja kunni-oitti presidentti Koivistoa.

Hauvosen teoksessa nousee voi-makkaasti esiin myös Koiviston rooli parlamentaarisuuden palaut-tajana presidentti Urho Kekkosen valtakauden jälkeen. Koivisto kun-nioitti syvästi valtiosääntöä ja py-syi omalla toimialueellaan. Hän ei vaikuttanut aktiivisesti esimerkik-si hallituksen talouspolitiikkaan, mutta kuitenkin antoi valtiovarain-ministeri Iiro Viinaselle sekä päämi-nisteri Esko Aholle henkistä tukea.

Koiviston toiminnassa on näh-tävissä selkeä ero verrattuna Kek-koseen. Kekkosen tyyliin kuului ni-mittää hallitus, jota hän sitten itse arvosteli suoraan kansan mieliksi. Koiviston valtakautta voikin ym-märtää tarkastelemalla hetkeä, kun hänen taistelunsa presidenttiydes-tä toden teolla alkoi keväällä 1981. Tuolloin presidentti Kekkonen ja pääministeri Koivisto ajautui-vat valtaoikeuskiistaan, ja Kekko-nen painosti Koivistoa eroamaan. Koivisto kieltäytyi, eikä hajottanut hallitusta. Kansansuosio lähti hui-maan nosteeseen. Fundeeraajana ja vähäpuheisena miehenä tunnet-tu Koivisto oli paaluttanut maahan sen perustuksen, josta hänen presi-denttikautensa muistetaan.

Eero Mattila Kymenlaakson perinnevastaava, VT

Kouvolalainen Dir.mus. Jouko Törmälä on toimittanut laulukir-jan, joka pohjautuu sotien aikaisiin lottalauluihin ja -sanoituksiin. Ko-koelman pohjana on opetusneuvos Raili Malmbergin 1990-luvun lo-pulla keräämiä lauluja. Lauluja löy-tyi mm museoista, Kansalliskirjas-tosta, kansallisarkistosta sekä pe-rinneyhdistyksiltä.

Usein lottalaulu syntyi rintama-olosuhteissa. Tehtiin uusi sanoitus tutun laulun sävelmiin.

Lottien joukossa oli luovia, sa-nallisesti lahjakkaita henkilöitä. Tutut sävelmät saivat uudet, lotta-elämään soveltuvat sanat.

Rintamalla olosuhteet olivat jännittäviä. Ihmisten väliseen kans-sakäymiseen tarvittiin mukaan huumoria jännityksen lievittämi-seksi. Oli myös kauniita haaveilevia siviilielämän asioita koskettelevia lauluja. Esimerkkeinä laulut Lotta-ni, Kanttiinin Maaria ja Serenadi lotalle.

Laulujen joukossa on myös muu-tama uunituore laulu. Sellaisia ovat

Lottalaulujen kertomaakokoelman kolme viimeistä lau-lua Pikkulotan paluu, Kaukainen muisto ja Tunnustus Suomen lotil-le.

Laulujen perimmäinen sanoma kiteytyy Isänmaan, kodin ja uskon-non vapauteen.

– Monet sävelmät ja sanoitukset ovat uinuneet yli 70 vuotta muisto-jen lippaissa odottaen uutta aikaa päästäkseen kajahtamaan kiitok-seksi menneille sukupolville. Anta-kaamme laulujen raikua raikkaasti menneiden aikojen sekä lottien ja pikkulottien kunniaksi, lausuu ko-koelman toimittaja.

Kirjan on kuvittanut taiteilija Helena Törmälä. Kaikki laulut on nuotitettu.

Kirjaa voi tilata Kouvolan Lot-taperinneyhdistykseltä. Vähintään 5 kirjaa tilattaessa kappalehinta on 10 €, yksittäiset kappaleet 12 €.

Yhteystiedot:[email protected]. 040 828 5704

43


Siellä jossain – täällä kotona on paimiolainen arvoteos, joka juhlistaa itsenäisyytem-me juhlavuotta sekä Paimion Sotaveteraanit ry:n 50-vuotis-ta toimintaa. Kirjahankkeen taustavoimina ovat Paimion Sotaveteraanien Tuki ry, joka myös on teoksen vastuullinen kustantaja, sekä Paimion Reserviupseerit ry. Kirjassa on 450 sivua. Kirjan ISBN 978-952-93-8885-1.

Kirjaan on tallennettu sotavuosi-en paimiolaiskokemuksia ja elämää niin rintamalla kuin kotirintamalla.

Kotiseututeos on sikäli poik-keuksellinen, että se on koottu ko-konaan paikallisin tai paikalliset juuret omaavien vapaaehtoisten kir-joittajien voimin. Työryhmässä on ollut toistakymmentä kirjoittajaa ja työtä on tehty määrätietoisesti syk-systä 2014 asti.

Kirjahanke sai alkunsa 2013 jär-jestetystä Paimion Reserviupseeri-yhdistyksen 50-vuotisjuhlaseminaa-

rista. Paimiolaissyntyinen prikaati-kenraali, sotatieteen tohtori Pentti Airio esitti ajatuksen veteraanikirjan kirjoittamisesta. Hänen tietämän-sä mukaan Paimio oli yksi kunnista, joissa veteraanimatrikkelia tai -teosta viime sodista ei oltu kirjoitettu.

Paimion Sotaveteraanien Tuki tarttui tähän ehdotukseen ja sai tu-kea paikalliselta reserviupseeriyhdis-tykseltä. Kirjaa on koostettu huo-lella ja lähdetietoa on täydennetty haastatteluin sekä mm. paikallisten yksityishenkilöiden valokuvilla. Kir-jan sisällössä on yhtenä punaisena lankana hyödynnetty paikallislehti Kunnallislehden sota-ajan lehtileik-keitä. Teos on monelta osin tarinalli-nen, ja siinä on pystytty merkittäväs-sä määrin hyödyntämään sota-ajan kokeneiden kokemuksia ja kertomaa.

Kirjan sisältö ulottuu itsenäisty-misestä jälleenrakentamiseen paino-pisteen ollessa talvi- ja jatkosodan ta-pahtumissa. Pääosa paimiolaisista so-tilaista taisteli talvisodassa JR 14:n ensimmäisessä pataljoonassa ja jatko-sodassa JR 35:n ensimmäisessä patal-joonassa. Paimiolaisten sotatie kulki talvisodan Summan taisteluista jat-kosodan Maaselän kannaksen ja lo-puksi Ihantalan torjuntataisteluihin. Kotirintamaa tarkastellaan lomit-tain sotarintamatapahtumien kans-sa. Sotien jälkeiseen aikaan kuuluvat siirtokarjalaisten sijoittaminen, ase-kätkentä, internointi, jälleenrakenta-minen sekä sotainvalidi- ja veteraani-toiminta.

Kirjassa on hyödynnetty runsaasti yksityishenkilöiden työryhmän käyt-töön antamaa kuvamateriaalia, ja paimiolaisten sotatie esitetään myös kartoilla. Ulkoasu on paimiolaisen graafikko Johanna Marttilan. Kir-jatyöryhmän puheenjohtajana toimi Henrik Carlstedt.

Siellä jossain – täällä kotonaPaimiolaiset sodassa 1939-1945

Sotilasjohtajien henkilökoh-taisilla ongelmilla on ollut merkittäviä vaikutuksia Suomen armeijan rakenta-misessa ja sotien aikaisessa johtamisessa. Niitä ei kuiten-kaan ole juurikaan tutkittu ennen Docendon julkaise-maa ja dosentti Lasse Laak-sonen kirjoittamaa laajaa uutuusteosta Viina, hermot ja rangaistukset - Sotilasy-lijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945 (650 s.)

Kestävä pohja Sotilasjohdon alkoholinkäytön, hermojen ja rikkomusten vaiku-tuksien arvioiminen on ajankoh-tainen juuri nyt, kun Suomen sota- ja henkilöhistoriaa tarkastellaan myös uusista näkökulmista.

Millään kepeällä otteella ja toi-sella kädellä pyyhkäisten teosta ei ole ryhdytty kokomaan, vaan sen pohjana on laaja-alainen, vuosia kestänyt tutkimustyö, jossa spe-

Viina, hermot ja rangaistukset - Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat – vaiettu aihe

kulatiivisilla tulkinnoille ei löydy sijaa. Laaksonen ei ole myöskään mikään ”mutu”-tietojen mies, hu-hut hän on jättänyt omaan arvoon-sa. Kaikelle hänen esittämälleen löytyy lähdeviitteensä, joita kir-jassa onkin kunnioitettavat 1200 kappaletta.

Suuren yleisön ei kannata tätä kuitenkaan säikähtää, koska kirja aukenee helposti myös maallikoil-le, sillä se on kerronnallinen ja su-juvakuinen. Henkilöhakemisto helpottaa yksittäisten tietojen löy-tämistä.

Sisällöstä Lasse Laaksonen selvittää kirjas-saan millainen merkitys henki-lökohtaisilla ongelmilla ja per-soonallisilla piirteillä on ollut Suomen armeijaa rakennettaes-sa, talvi- ja jatkosodan ratkaisuis-sa tai rauhan aikaan palatessa. Kuinka suuria haittoja sotilasjoh-tajien alkoholinkäytöstä aiheu-tui? Miten mielenjärkytyksistä sel-vittiin? Minkälaisia rikoksia teh-tiin? Kuinka virheistä rangaistiin? Teoksessa paneudutaan rintama-komentajien henkilökohtaisiin piirteisiin, hermojen hallintaan ja rikkomuksiin.

Kirjan teeman Laaksonen osaa nostaa oikeinsävyisenä ja ajallisesti oikeaan viitekehykseen puettuna – sillä alkoholinkäyttöön suhtau-duttiin tuolloin suvaitsevaisem-min, eikä sen vaaroista ja terveys-vaikutuksista ollut samanlaista tietoa kuin nykyisin. Sota-aikana korkeimpien upseerien alkoholin-käyttö oli melko lailla yleistä, sitä lietsoivat myös poikkeukselliset olot.

Airo erikoisasemassa Ylimpien upseerien alkoholinkäyt-töä Mannerheim katsoi osin läpi sormiensa, hän kun ei itsekään syl-käissyt lasiin, mutta hermojen me-nettämistä ylipäällikkö ei ymmär-tänyt lainkaan. Tuli pitää itsensä koossa, oli tilanne sitten minkä-lainen tahansa. Kaikista eniten Gustaf Mannerheim sieti kenraa-li Airon juopottelua, hän ei saanut sanktioita, koska Airo oli ylipäälli-kölle korvaamaton mies. Sen sijaan kenraalimajuri K. M. Wallenius ei saanut armoa kyseenalaiselle alko-holinkäytölleen.

Filosofian tohtori, dosentti Las-se Laaksonen on tullut tunnetuk-si sotahistorian alan kipupisteiden käsittelijänä. Hän on murtanut myös aikaisemmissa teoksissaan Mannerheimiin ja kenraaleihin liittyneitä tabuja ja myyttejä. Tut-kimuksen tulokset ovat aihepiirin tutkimattomuuden takia perus-tavanlaatuisia. Kirjoissaan Laak-sonen ei sorru moralisointiin eikä myöskään arvottamiseen.

Julkistamistilaisuudessa do-sentti Laaksonen muistutti, että väkevät maistuivat myös muualla maailmassa sodanjohdolle. Laak-sosen mukaan Iso-Britannian pää-ministeri Winston Churchill saat-toi juoda kymmenkuntakin lai-mennettua viskiä päivässä ja johti samalla maataan sodassa. Nyky-päivänä tällainen ei tulisi Iso-Bri-tanniassakaan enää kuuloon. Entä Venäjällä, joka on tunnettu tujus-ta vodkastaan – ei ehkä enää siel-läkään.

HAUTAUS- JA KUKKAPALVELUJA SOTAVETERAANEILLE

OULU

Kirkollinen HautaustoimistoIkäheimo Ky

Isokatu 11, 90100 Oulupuh. 08-311 3354

ROVANIEMIMUSTASAARI

HautaustoimistoBegravningsbyrå Fant

Keskustie 3, 65610 Mustasaaripuh. 06-322 2744 ja 050-313 8142

päivystys 24 hCarina Lähdesmäki

www.begravningsbyrafant.fi

Hautauspalvelua Laukaassa vuodesta 1932

Kukka- ja HautauspalveluVEHVILÄINEN

Laukaantie 10, Laukaa, puh. (014) 831 [email protected]

LAUKAA

LAPPEENRANTA

ALAN PALVELUA LAPPEENRANNASSA YLI 80 VUOTTA

Kauppakatu 53, Lappeenrantapuh. 453 0568 – 453 0772, fax 453 0566

TAMPERE

[email protected]. (03) 212 4107 (päivystys 24 h)

faksi (03) 212 4412Tuomiokirkonkatu 20, 33100 Tampere


APTEEKKIPALVELUA SOTAVETERAANEILLEJyväskylä

Alajärven ApteekkiKeskuskatu 14, 62900 Alajärvi

puh. 06-557 2249

Alajärvi

Varkaus

Parikkala

Tornio

Haminan KeskusapteekkiSatamakatu 9, 49400 Hamina

Puh. 05-344 0172 www.haminankeskusapteekki.fi

Hattulan ApteekkiTallitie 4, 13720 Parola

puh. 03-656 261

Munkkiniemen Puistoapteekki

Munkkiniemenpuistotie 15, 00330 Helsinkipuh. 09-417 1444

Kruunuhaan ApteekkiLiisankatu 21, 00170 Helsinki

puh: 09-612 0760

Runebergin ApteekkiRuneberginkatu 32, 00100 Helsinki

puh. 09-436 6560

Kipparlahden ApteekkiHitsaajankatu 13, Herttoniemenranta,

00810 Helsinkipuh. 020 741 5260

Hamina

Hattula

Helsinki

Himanka

Himangan ApteekkiKannuskyläntie 7, 68100 Himanka

puh. 06-875 014

Lohtajan sivuapteekkipuh. 06-877 078

Hämeenlinna

Joensuu

Noljakan ApteekkiLinjatie 2, 80140 Joensuu

puh. 029 3400 690

Atolli ApteekkiPurosuunkatu 1, 80160 Joensuu

puh. 013-823 550

Kyllön ApteekkiKeskussairaalantie 20, 40620 Jyväskylä

puh. 010 271 6890

Voionmaan apteekkiVoionmaankatu 9, puh. 010 271 6895

Korpilahti

Korpilahden ApteekkiJoensuuntie 2, 41800 Korpilahti

puh. 014-821 775www.korpilahdenapteekki.fi

Kotka

Kontio ApteekkiKarhulantie 30, 48600 Kotka

puh. 05-220 0440

Lappeenranta

Kuhatie 5, Saimaanharju

Lieksa

Lieksan Pielis ApteekkiPielisentie 29, 81700 Lieksa

puh. 010 321 4550

Loviisa

Kruunu-apteekkiKuningattarenkatu 15, 07900 Loviisa

Puh. 019-531 275

Nakkila

Nakkilan ApteekkiKauppatie 3, 29250 Nakkila

puh. 02-531 9320

Nauvo

Nauvon ApteekkiRantapolku 1, 21660 Nauvo

puh. 02-465 1414

Orimattila

Orimattilan ApteekkiErkontie 12, 16300 Orimattila

puh. 03-887 430

Parikkalan 1. Apteekkipuh. 05-430 016

Saaren sivuapteekkipuh. 05-435 255

Pihtipudas

Pihtiputaan ApteekkiAsematie 5, 44800 Pihtipudas

puh. 014-561 804

Pori

Puuvillan ApteekkiKauppakeskus puuvilla, 28100 Pori

puh. 02-633 3304

Kampuksen sivuapteekkiSatakunnankatu 23, puh. 02-633 2213

Punkaharju

Punkaharjun ApteekkiKauppatie 18, 58500 Punkaharju

puh. 040 710 6626

Salo

Salon Vanha ApteekkiKauppakeskus Plaza, 24100 Salo

puh. 02-777 6400

Sastamala

Häijään ApteekkiKauppakeskus Häijään Äijä, Sastamala

puh. 03-518 1135

Suodenniemen sivuapteekkipuh. 03-517 113

Tampere

Haka ApteekkiPrisma Kaleva, Sammonkatu 75, 33540 Tampere

puh. 03-225 9000

Tornion ApteekkiSatamakatu 3 A, 95400 Tornio

Puh. 016-480 014 www.tornionapteekki.fi

Vaasa

VAASAN VANHA APTEEKKIGAMLA APOTEK i VASA

Vaasanpuistikko 13, Vasaesplanadenpuh. 06-357 5300

Taulumäen ApteekkiKauppakatu 58, 78200 Varkaus

puh. 017-555 0300www.taulumaenapteekki.fi

Vetelin ApteekkiKoulutie 63, 69700 Veteli

Puh. 068 621 419, www.vetelinapteekki.fi

Veteli

Veikkola

Veikkolan ApteekkiEerikinkartanontie 2, 02880 Veikkola

puh. 09-887 42810

Ylivieska

Ylivieskan ApteekkiRautatiekatu 6, 84100 Ylivieska

puh. 08-420 110, www.ylivieskanapteekki.fi

45


Marraskuun krypto

21.10.1967

Suuri lähetystö HelsingissäSuomen Sotaveteraaniliiton adressi, jonka oli allekirjoittanut 66 444 sotaveteraania ja jossa esitettiin valtiovallalle sotaveteraanien toivo-mukset eläke-, asunto- ja työllisyyskysymyk-sissä jätettiin lokakuun 16. päivänä Valtioneu-vostolle. Adressin toimittanut lähetystö – noin 300 yhdistysten edustajaa – kiersi Suurtorin ja asettui sitten rintamaan Valtioneuvostoa vas-tapäätä halki torin ja liput rintaman edessä.

* * * * * * * * * *

Mieliinpainuvat 10-vuotisjuhlallisuudet TampereellaLiiton 10-vuotisjuhlat 15.10. Tampereella on-nistuivat joka suhteessa erinomaisesti. Ne an-toivat varsin vakuuttavan todisteen veteraa-niveljien yhteenkuuluvuudesta. Kautta maan saapui juhlamielisiä veteraaneja tapaamaan veljiä, joita ei oltu nähty useinkaan sitten sota-vuosien. Etelä-Pohjanmaalta saapui parinkym-menen linja-auton kolonna, Kymenlaakson kolonnaan kuului kymmenkunta linja-autoa.

* * * * * * * * * *

Sotaveteraanien maailmanjärjestön jäsenyysSotaveteraanien maailmanjärjestö on hyväksy-nyt Haagissa 12. yleiskokouksessaan Suomen Sotaveteraaniliiton jäsenekseen. Järjestöön kuuluu nyt noin 160 kansallista sotaveteraani- ja sotainvalidiliittoa yli 50 maasta. Järjestön perustivat kuuden toiseen maailmansotaan osallistuneen maan liitot 1950 työskentele-mään rauhan, vapauden ja oikeuden puolesta.

* * * * * * * * * *

Maaherra Risto Höltän tervehdysPohjois-Savon maaherra Risto Hölttä tote-aa tervehdyksessään lehden lukijoille: ”Liiton 10-vuotisjuhlassa korostettiin aivan oikein, että sotaveteraanien hyväksi tehtävän työn on oltava politiikasta vapaata. Sama koskee myös sotilaallista puolta. Jos järjestö säilyttää täy-dellisen puolueettomuutensa ja toimii yksin-omaan sotaveteraanien huoltopulmien hoi-tamiseksi, sillä on hyvä ja menestyksellinen tulevaisuus ja se voi kehittyä koko kansaa yh-distäväksi tekijäksi”.

Marja Riukka

Poimintoja Suomen Sotaveteraani 5/1967 -lehdestä

SanakilpaLehdessä 4.2017 kilpailusanamme oli ”Yöpakkanen”. Hyväksyttyjä sanoja löytyi 18 kpl, jotka ovat alla olevassa luettelossa:Akka, akne, ankka, apnea, (4)Enkka, (1)Kana, kanna, kannake, kanne, (4)Napa, (1)Paanne, pakana, pakka, pakkanen, panna, penkka, penny (7)Ykkönen (1)

Kaikkien vastanneiden kesken arvottiin kolme pakkausta (10 kpl) Sotaveteraaniliiton joulukortteja. Palkinnon saavat Aimo Kosken-tola, Hollola, Linnea Puurunen, Tuusniemi ja Ruut Soidinmä-ki, Tampere. Seuraava kilpailusanamme on ”MUUTTOLINTU”. Lähettäkää vastauksenne perjantaihin 24.11. mennessä kirjeessä tai postikortilla: Sanakilpa, PL 600, 00521 HELSINKI tai sähköpos-tilla osoitteese en [email protected]. Vastaukseen kir-joitetaan lähettäjän nimi ja osoite, kirjekuoreen lisäksi ”Sanakilpa”. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme Sotaveteraanikalen-teria 2018.


Sotaveteraaniliiton myyntitoimisto palvelee

Täytä ja postita oheinen tilauskuponki tai tilaa puhelimitse.

6 Suomen lippu Hinta 30 euroa

4 Liiton standaari Hinta 35 euroa

2 JäsenmerkkiMyös kannattajajäsenille Hinta 15 euroa

1 Sotaveteraani mitali Myös kannattajajäsenilleHinta 15 euroa

✂

TILAUSKORTTISuomen Sotaveteraaniliitto PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nro ................ kpl ...................

Nimi (tekstaten):

................................................................Lähiosoite:

................................................................Postinumero ja -toimipaikka:

................................................................ 5/17

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunut 7 ja 9 kulkevat Kellosillan pysäkille.

Toimisto avoinna ma-pe 8.30-16.00Soita Riinalle 09 6126 2015 tai Marjalle 09 6126 2016

Sähköposti: [email protected] • [email protected] Verkkokauppa palvelee osoitteessa: www.sotaveteraanit.fi

43 Sama kaiku on askelten -CDKymmenen sotaveteraanikuoron ja Haminassa sotaveteraanien kon-sertissa taltioiduista äänitteistä on koottu 38 laulua sisältävä tupla-CD. Uusi painos Hinta 20 euroa

40 SotahistoriakirjaKirjassa on yli 20 arvostetun suomalaisen sotahistorioitsijan kirjoittamaa artikkelia.Hinta 30 €

Suomi 1939–1945

Selviytymistarina

Selviytym

istarina Suom

i 19

39

–19

45

Olli Kleemola (toim.)

41 Suomen Sotaveteraaniliiton Naisjärjestön historiaHinta 20 euroa

20 Suomen Sotaveteraaniliiton 60-vuotisjuhlamitaliHinta 30 euroa

35 Sotaveteraanikalenteri vuodelle 2018Kalenteri on tarpeellinen ja hyvä tietopaketti jokaisen jäsenen taskuun. Hinta 6 euroa

Oy Business Services AbVaasa

Kuljetus Leo Koivulahti OyVantaa

Kara Trans Heinävesi OyHeinävesi

J-PV KuljetusVarkaus

BP Asennus OyVarkaus

Maanrakennus Jari KivijärviVesilahti

Autotarvike Marpa OyViitasaari

JJ-Konehuolto OyYlistaro

E. T. Listat OyYlivieska

Tärpäntikkeli OyÄhtäri

Muovilami OyÄhtäri

Varis Forest OyIstunmäki

47


JulkaisijaSuomen Sotaveteraaniliitto ry–Finlands Krigsveteranförbund rf

Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen

Päätoimittaja Markku Seppä

ToimitusKellosilta 4 C00520 Helsinkipuh. päätoimittaja 09 6126 2012sähköposti [email protected] [email protected] faksi 09 6126 2020 internet www.sotaveteraanit.fi

Osoitteenmuutokset ja lehden peruutuksetSotaveteraaniliiton jäsenet ilmoittavat osoitteenmuutoksista omaan yhdistykseensä tai liittoon Riina Lillforsille, PL 60000521 Helsinkipuh. 09 6126 2015sähköposti [email protected]

Lehden tilaukset ja hinnatSotaveteraaniliittoon kuulumattomat voivat tilata Sotaveteraani-lehden liiton toimistosta puh. 09 6126 2015 /Riina Lillfors. Lehden vuosikerran hinta on 15 euroa. Irtonumero maksaa 4 euroa.

Toimitus ei voi vastata pyytämättä lähetetystä aineistosta.

Ilmestyminen 20171/17: 22. helmikuuta • 4/17: 20. syyskuuta2/17: 26. huhtikuuta • 5/17: 1. marraskuuta 3/17: 14. kesäkuuta • 6/17: 20. joulukuuta

Ilmoitushinnat1,60 euroa/pmm. Väri- ja määräpaikkailmoituksista sovitaan erikseen.

Lehti CD-levynäSotaveteraani-lehden pääsisältö on kuunneltavissa CD-levynä (ns. Daisy-äänite), jonka vuosikerran hinta on liiton jäsenille 8,50 euroa ja muille 17 euroa. Näkövammaisten Keskusliitto lainaa kuunteluun tarkoitettuja Daisy-soittimia. CD-levyjä voi tilata Sotaveteraaniliiton myyntitoimistosta: PL 600, 00521 Helsinki, puh. 09 6126 2015, sähköposti [email protected]

IlmoitusmyyntiT:mi Veli Matti WilskaKiipolantie 259100 Parikkala Isto Valkeapää puh. 040 735 7571

TaittoTaittotalo PrintOneVehkalahdentie 12 A00950 Helsinkipuh. 050 320 8972sähköposti [email protected]

PainopaikkaLehtisepät OyISSN 0782-8543

Krypton ratkaisu

Kuvassa äitini Heleena Erosen edesmennyt isä Heino Hakula sparraa nyrkkeillen jonkun kans-sa rintamalla. Emme tiedä, mikä sota on kyseessä tai sitä, missä kuva on otettu. Heinon syntymä-vuosi oli 1920 ja kotipaikka Niva-la. Olisi mielenkiintoista tietää, tunnistaako kukaan kahta muu-ta kuvassa olijaa. Heino Hakula on kuvassa oikealla puukko vyöl-lä roikkuen, kuka mahtaisi olla verryttelypukuinen nyrkkeilijä ja taka-alalla oleva mies? Yhteyden-otot: [email protected] tai Heleena Eronen, 050 492 4660.

Haetaan yhteyttä

Hyvinvointia, kuntoutusta ja hoivaa

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

25-vuotta työtä vanhusten hyväksi

Tervetuloa tutustumaan!

Toipilaspolku 4, 86800 Pyhäsalmi. p.040-7528 750www.palvelukotijaatinen.�

• asumispalveluja täysihoidolla kodikkaissa tiloissa• lyhytaikaisia kuntouttavia lomajaksoja

• päiväpalveluja

KUNTOUTUSASIAINTOIMISTO PALVELEE:ma-ti klo 8-14.30

pe klo 8-13

SOITTOASI ODOTTAA: Päivi Holstikko p. 020 751 6712

TERVETULOA KUNTOUTUMAAN!

Peurungantie 85, LaukaaPuhelun hinta 8,35 snt/ puh + 7,02 snt/ min. Matkapuhelimesta 8,35 snt/ puh + 17,17 snt/ min.

PEURUNKA.FI


117. Jouluyö

314. Kodin kynttilät

JOULUKORTTITILAUSSuomen Sotaveteraaniliitto, PL 600, 00521 HELSINKI

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ pkt ................

Nro ................ ptk ................

Lajitelma ....... pkt ................

Nimi (tekstaten):

.................................................................................

Lähiosoite:

.................................................................................

Postinumero ja -toimipaikka:

.................................................................................

5/17

KÄYNTIOSOITE: Kellosilta 4 C, Itä-Pasila. Raitiovaunut 7 ja 9 kulkevat Kellosillan pysäkille.

✂

Kortit toimitetaan pakattuina:• 10 kpl:n lajitelma(vaihtuva lajitelma)• 10 kpl:n pakkaus(pakkauksessa 10 samaa korttia)12 €/pakkaus

Joulukortit 2017Lähetä lämmin joulutervehdys Suomen Sotaveteraaniliiton joulukorteilla

115. Jouluaatto

215. Joulukirkko

315. Lyhdyt

12e/pakkaus

Toimintaamme voitte tukea myös ostamalla kirjeensulkijamerkkejä.Arkissa on 20 merkkiä, arkin hinta on 20 €/kpl.

20e/arkki

Tiedustelut ja tilaukset: Puh. 09 6126 2015 tai 09 6126 [email protected]@sotaveteraaniliitto.fi


413. Metsän joulu

313. Korsukortti

Vaihtuva lajitelma

Jos tilaamanne kortti on loppunut,korvaamme kortin toisella mallilla. (rasti ruutuun)

116. Lyhde

217. Punatulkku

514. Kuuset 414. Joulurauha 416. Taikametsä

112 Tonttu ja kuusi

214. Kukkatervehdys213. Talvimaisema

sotaveteraaniliitto juhli näyttävästi 5_2017.pdf · normandian maihinnousu oli läntisten...

Documents