sukupuolittunut koulukuri oulun lyseossa ja...
TRANSCRIPT
SUKUPUOLITTUNUTKOULUKURIOULUNLYSEOSSAJA
OULUNTYTTÖLYSEOSSA1912–1974
Oulunyliopisto
Historiatieteet
Progradu-tutkielma
12.5.2017
LauraKiviniitty
SISÄLLYS
JOHDANTO.........................................................................................................................................................3
Tutkimustilanne.........................................................................................................................................4
Tutkimustehtäväjakeskeisetkäsitteet...........................................................................................8
Lähteetjamenetelmät..........................................................................................................................12
1.OPPIKOULUNSUKUPUOLITTUNEETRANGAISTUKSET.......................................................18
1.1.Lainsäädäntökoulukurinrajojenmäärittelijänä..............................................................18
1.2.Jälki-istuntojakarsseri–oppilaanvapaa-aikaarajoittavatrangaistukset...........23
1.3.Muistutusjatovereistaerottaminen–lievimmätrangaistukset..............................29
1.4.Erottaminenkoulusta–oppikoulunankarinrangaistus..............................................33
2.VALLATTOMIAPOIKIAJAKILTTEJÄTYTTÖJÄ.........................................................................38
2.1.Yleinenhäiriöjatottelemattomuus–yleisimmätrikkeet............................................39
2.2.Myöhästelyjalaiskuus–molempiensukupuoltenrikkeitä........................................48
2.3.Epärehellisyys–tytöilletyypillinenrike.............................................................................53
2.4.Luvattomatpoissaolotjarangaistustenlaiminlyönnit–sukupuolittain
eriytyneetrikkeet...................................................................................................................................57
2.5.Tappeleminenjaomaisuudenvahingoittaminen–marginaalisiarikkeitä?........60
2.6.Kiroilevat,tupakoivatpojatjajuhlivattytöt......................................................................66
3.IKÄ,SOSIAALINENTAUSTAJAOPETTAJAOSANAKOULUKURIA....................................75
3.1.Vilkkaatkeskikoululaiset............................................................................................................75
3.2.Oppilaansosiaalisentaustanjakoulukurinvälinenyhteys........................................79
3.3.Auktoriteetistaohjaajaksi–opettajanroolikasvattajanajarangaistuksen
antajana......................................................................................................................................................84
LOPPULAUSE.................................................................................................................................................93
LÄHTEETJATUTKIMUSKIRJALLISUUS.............................................................................................98
3
JOHDANTOKoulukurionherättänytviimevuosinapaljonyhteiskunnallistakeskusteluaSuomessa.
Senonnähtylähestyystinkadonneensuomalaisestakoulumaailmasta.Erilaisetkou-
lussatapahtuvathäiriötovatlisääntyneetjaopettajatovatmenettäneetauktoriteetti-
asemansa.MyösOECD:n raporttitukee väitettä: Suomessa on OECD:n jäsenmaiden
kolmanneksiheikoinkoulukuri.1Samalla keskustelua on käyty myös sukupuolten ta-
sa-arvonedistämisestä koulukasvatuksessa.Sukupuolten segregaatio eli eriytyminen
nähdäänkouluissaongelmana,jokatuleeratkaistastereotyyppistensukupuolikäsitys-
tenpurkamisellajayksilöthuomioonottavallakasvatuksella.2
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten koulukuri ja sukupuoli kietou-
tuivat toisiinsa1900-luvun suomalaisessa oppikoulussa. Tutkimukseni kohteena on
koulukurinsukupuolittuneisuusjasiinätapahtuneetmuutoksetOulunlyseossajaOu-
luntyttölyseossavuosina1912–1974.Pyrinkahdenoululaisenlyseonkurikäytäntöjen
avullavalaisemaan,millätavallasuomalainenkoulukuriolisukupuolittunuttajamil-
laiseteritekijätsiihenvaikuttivat.
Koulukurinjasukupuolenvälinensuhdekasvatuksessaonolluterilaineneriaikoina.
Aiemmantutkimuksenmukaankoulukurioli1900-luvullasukupuolittunuttaelityttö-
jä ja poikia rangaistiin koulussa eri syistä ja eri tavoin. Kuri oli samalla myös väline,
jollapyrittiin rakentamaan ja tuottamaankahta hyvin erilaista sukupuolta. Tytöt ja
pojatnähtiintoisistaanerillisinäolentoina,joillaoliomatyhteiskunnallisettehtävän-
sä, joten heitä tuli jo lähtökohtaisestikasvattaa eri tavoin. Koulussa olevilla käytän-
nöillätaasuudelleentuotettiinkäsityksiätyttöjenjapoikienkeskinäisistäeroistasekä
luonnollisinapidetyistäominaisuuksista.3
Koulullaja kasvatuksellaonsiisaina ollutmerkittävä rooli sosialisaatioprosessissa,
jossalapsisosiaalistetaanyhteisössävallitseviinkäyttäytymistapoihin,ajatteluraken-
teisiin,arvoihinjanormeihin.Yksilönonomaksuttavanämätoimintatavattullakseen
1Yle10.8.2012;OECD2011,2.2Jääskeläinenetal.2015.3Naskali2010,277–288;Suomenasetuskokoelma26/1872,35§.Aiempaatutkimustasukupuolit-tuneestakoulukurista,ks.esim.Puranen2015,Ruuskanen2015,Huttunen2006,Tuomaala2004.
4
toimintakykyiseksi yhteiskunnan jäseneksi.4Koulukurin sukupuolittuneilla käytän-
nöilläonollutomamerkityksensätässäprosessissa,janeheijastuvatyhätämänpäi-
vänsukupuolikäsityksiinniinkoulussakuinlaajemminkinyhteiskunnassa.Historialli-
senperspektiivinavullanykyäänvallitsevatsukupuolikäsityksettulevatymmärrettä-
viksi.
Tutkimustilanne
Aiempaatutkimustakoulujenkurikäytänteistäjaetenkinkoulukurinsukupuolittunei-
suudestaontehtyvastavähän.Koulukuriinliittyvätutkimusonollutkiinnostunutlä-
hinnä pedagogisissa teksteissä näkyvistä kurikäsityksistä, mutta muutenkoulukurin
sukupuolittuneisuusjakurikäytänteissätapahtunutmuutosovatjääneetvähällehuo-
miolle.Seuraavassaerittelenomalletutkimuksellenimerkityksellisintätutkimuskirjal-
lisuutta,jonkavoijakaaneljääneriryhmään:koulukurinsukupuolittuneisuutta,1900-
luvunkoulukuria,kasvatuskäytänteitäjakasvatusajatteluayleensä,1900-luvunsuku-
puolikäsityksiäsekäoppikoulunhistoriaakäsitteleviintutkimuksiin.
Karoliina Puranenon tutkinut pro gradu-tutkielmassaanKiltittytöt,vilkkaatpojat?
Sukupuoli ja koulukuri 1800–1900-lukujen vaihteen oppikouluissa(2015) sukupuolen
rakentumistaoppikoulujen koulukurissa 1800–1900-lukujen vaihteessa. Tutkimus
kohdistuuTampereensuomalaisentyttökoulun,Kuopionsuomalaisenyhteiskoulunja
Jyväskylänlyseon rangaistuskäytäntöihin.Purasen mukaanoppikouluissa rakennet-
tiinkahtaerilaistasukupuolta,äänekkäitäpoikiajahiljaisiatyttöjä,jakurissarakentu-
neeseensukupuoleenvaikuttivatneyhteiskunnallisettehtävätjaoletukset,joihintyt-
töjä ja poikia kasvatettiin. Lisäksi oppilaan yhteiskunnallisella asemalla oli Purasen
tutkimuksen mukaan merkitystärangaistaessa.Purasen tutkimus on omalle tutki-
muksellenioivakeskustelukumppani,silläsekäsitteleelähestäsmällisestisitäaihetta,
jota itsekintutkin.Oman tutkimukseni voi nähdä eräänlaisena sukupuolen rakentu-
mistaoppikoulujenkoulukurissakäsittelevänäjatkonaPurasentyölle.
KaroliinaRuuskanenonpuolestaantutkinutprogradussaanKoulukuriosanaoppikou-
lunopettajan kasvatustyötä. Oppilaiden rankaiseminen Kuopion tyttölyseossa 1963–
1973(2015) koulukuria sitä harjoittaneen oppikoulunopettajan näkökulmasta. Tut-
4Siljander2014,37–42.
5
kimuksessaanRuuskanenanalysoimyöstyttöoppilaisiinkohdistuviakurinpitokeinoja,
muttapääpainoonopettajannäkemyksissäkasvatustehtävästään.Ruuskasenmukaan
1960–1970-luvulla tapahtunut koulujen demokratisoituminen ja oppilaiden aseman
parantuminen horjuttivat oppikoulunopettajien aikaisemmin vallinnutta auktoriteet-
tiasemaa,minkävuoksikoulussaannettujenrangaistustenmääräjalaatumuuttuivat.
Tutkimusonkiinnostavasenkertoessaopettajanjaoppilaidenasemienmuutoksesta
oppikoulunviimeisinävuosina,mikävoiselittäämyöstässätutkimuksessaesiinnou-
seviailmiöitä.
Oppikoulujen koulukurieiole ollut kovin suosittu tutkimusaihe, muttasiitälöytyy
myösaikalaistutkimusta.Merkittävin niistä lieneePaavo Päivänsalon vuonna 1953
julkaistututkimusOppikoulunrangaistuksista,jossa hän selvittää,mitenja millä pe-
rusteinoppikouluissakäytetäänerirangaistuksia.Päivänsalohuomasi,ettäosaniistä
onjoaikansaeläneitäjamuuttamisentarpeessa.VaikkaPäivänsalontutkimusontu-
loksiltaanjoosaksivanhentunut,siinäonsiltihyödyllistätietoaerirangaistustyypeis-
tä.Sekertoomyös,millaisiaajatuksiajaasenteitakoulukuriinliittyi1950-luvulla.
Mika Ojakangason kirjoittanut kouluissa vaikuttaneista kasvatuskäytänteistä väitös-
kirjassaanLapsuus ja auktoriteetti. Pedagogisen vallan historia Snellmanista nykypäi-
vään(1998). Hän on tutkinutsitä, miten1800-luvunspekulatiivinen kasvatusoppi
vaihtui vähitellen 1900-luvun alkupuolen kuluessa empiiriseksi kasvatustieteeksi.
Lähteinä hänellä ovat olleetopettajille ja vanhemmille suunnatut kasvatusoppaat.
Tutkimuksellenimerkityksellistäonse,ettäOjakangastarkasteleeerityisestikouluis-
savallinnuttajärjestystäjakuriasekäsitä,milläkeinoinjärjestystätuotettiinjaylläpi-
dettiin. Teoksen kautta pääsen tarkastelemaan koulukuria ja sen muutoksia siihen
vaikuttaneidenkasvatusoppienja-käsitystenkautta.
Samantyyppisiä asioita on tutkinutmyösLeevi LaunonenväitöskirjassaanEettinen
kasvatusajattelusuomalaisenkoulunpedagogisissateksteissä1860-luvulta1990-luvulle
(2000).TutkimuksessaanLaunonenonselvittänytkoulunkasvatustehtäväähistorial-
lisestaja eettisenkasvatusajattelun muutoksennäkökulmasta. Hän tarkastelee tuota
muutosta niin eettisen kasvatuksen filosofisten lähtökohtien, tavoitteena olleiden
ihanteiden ja kasvatuksen keinojen kautta. Launosen tutkimuksen avulla saan hyvän
kuvan 1900-luvun eettisen kasvatusajattelun muutoksista, jotka luonnollisesti ovat
6
vaikuttaneet myös koulun kurikäytänteissä tapahtuneisiin muutoksiin.Kasvatusajat-
telunmuutostajasenvaikutustakoulukuriinonkäsitellytmyösJuhaniTähtinenartik-
kelissaan”Moraalijaterveyskansalais-ja koulukasvatuksen polttopisteessä” (2011).
Tähtinen tuo artikkelissaan tiiviisti esiin sen, miten kansalaisten moraalisesta ja si-
veellisestä kasvatuksesta vähitellen siirryttiin demokratiaa, tasa-arvoa ja yksilönva-
pauttakorostavaanpedagogiikkaan.
Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeää tuntea, miten sukupuoli rakentui ja miten
sitärakennettiin1900-luvunSuomessa.Koulunkontekstissatärkeäteostutkimuksel-
lenionMerviKaarnisenväitöskirjaNykyajantytöt:Koulutus,luokkajasukupuoli1920-
ja1930-luvunSuomessa(1995). Kaarninen tarkastelee teoksessaanniin kansa-,oppi-
kuin ammattikoulujenkin näkökulmasta,miten koulutus muovasi sukupuolten ja yh-
teiskuntaluokkien välisiä suhteita ja miten sukupuoli rakentui koulussa 1900-luvun
alkupuolella.Hänenmukaansaoppikouluissarakentuitoisistaanvoimakkaastieroavia
tyttöyttäjapoikuutta.Yksimerkittäväeroatuottavatekijäolityttöjenkasvattaminen
äitiyttävarten.
Samantyyppisestä, mutta muistojenkautta käsitellystänäkökulmasta kirjoittaamyös
TarjaPalmuartikkelissaan”’Meniiataanjakiitetään’Kurijajärjestys1970-luvullatyt-
tökoulua käyneiden naisten muistoissa” (2007). Palmu on haastatellut 1970-luvulla
tyttökouluakäyneitänaisiajatarkasteleeartikkelissaanheidänkoulunkuriinjajärjes-
tykseenliittyviämuistojaan.Kurisaatettiinkokeaahdistavanataipositiivisena.Haas-
tateltujenmuistoistanouseeesiinmyöstyttökoulussaesitetyterilaisetnaisellisuuden
vaatimukset,joihinjokosopeuduttiintainiitävastaankapinoitiin.
Saara Tuomaalakinkäsittelee väitöskirjassaanTyötätekevistäkäsistäpuhtaiksijakir-
joittaviksi. Suomalaisen oppivelvollisuuskoulun ja maalaislasten kohtaaminen 1921–
1939(2004) sitä, minkälainen vaikutus sukupuolella, terveydellä ja sosiaalisella ase-
mallaolikasvatukseenjakoulukokemuksiin.Tuomaalantutkimuskohteenaonkansa-
koulujamaalaislastenkohtaaminen,muttamerkittäväätutkimuksenikannaltaon,että
häntarkasteleetutkimuksessaanmyöskoulukuriajamitensukupuolivaikuttisenkäy-
tänteisiin.TyttöjenjapoikienkuritusoliTuomaalanmukaanerilaista.Tyttöjäpidettiin
poikiaherkempinä,jotenheitäkohtaaneisuositeltukäytettävänyhtäankariakuritus-
keinojakuinpoikiakohtaanvoitiinkäyttää.
7
Onmyöstärkeäätuntea,minkälaisetsukupuolikäsitykset1900-luvullayleensävallit-
sivat.Sitenvoinselvittää,mitänormejaneasettivatoppikoulujenkäytänteissäjamiksi
poikia ja tyttöjä kuritettiin mahdollisesti eri tavoin eri aikoina.Tiina Männistönteos
Haluathantullatodelliseksinaiseksi?NaisruumiintuottaminenSuomessailmestyneissä
nuorennaisenoppaissa1890–1972(2003)kuvaanuorillenaisillesuunnattujenoppai-
den kautta, millaisia muutoksia sukupuoli ja naisruumis kokivat 1800-luvun lopulta
1970-luvulle. Männistötutkii erityisesti sitä, millainen tyttöys olioppaiden mukaan
tavoiteltavaajamikäeiolluttytöillesallittua.Oppaissatoistuuajatussiitä,mitentyttö-
jentuliilmentääsisäistähyvyyttäänulkoistenominaisuuksiensaavulla.Tämänmuis-
tamalla tytöistä tulisi hyviä äitejä ja perheenemäntiä, jahe olisivat miesten silmissä
hyväksyttyjä.
Tyttöydenjanaiseudenlisäksionhuomioitava,millaisenapoikuusjamieheysnähtiin
1900-luvulla.Erilaisten poikiin ja miehiin kohdistuvien odotusten ja normien tunte-
minen on minulle tärkeää, jotta voin analysoida, millaisia vaikutuksia niillä oli paitsi
poikien,myöstyttöjenkurikäytänteisiin.PirjoMarkkolakäsitteleeartikkelissaan”Mo-
raalin miehet: Mitä prostituution sääntely kertoo miehuudesta?” (2014)1800–1900-
luvunvaihteenmoraalireformististatapaadikotomisoidamieheyttäjanaiseutta.Mie-
hetnähtiinvoimakkaampinamuttasiveellisestipaljonheikompinakuinnaiset.Seija-
LeenaNevala-Nurmionkäsitellytartikkelissaan”Suojeluskuntiensoturit,isätjapojat”
(2014),millaista mieheyttä maanpuolustusjärjestö rakensi 1900-luvun alkuvuosi-
kymmenillä.Artikkelissa tulee hyvin esiin, miten tiukka sukupuolijärjestys oli 1900-
luvunalussa.Naistenpaikkamääriteltiinkotiinlastenpariinjamiestentehtävänäoli
ollajulkisessaasemassakodinulkopuolella.
SinikkaAapolanjaMerviKaarnisentoimittamanteoksenNuoruudenvuosisata:suoma-
laisen nuorison historia(2003) artikkeleissa puolestaan tarkastellaan laajasti 1900-
luvun maalais-ja kaupunkilaisnuorten jokapäiväistä elämää, kasvatusta ja nuorisolle
eriaikoinaasetettujanormeja.EsimerkiksiSinikkaAapolapohtiiartikkelissaan”Mur-
rosiänlyhythistoriaSuomessa”,mitenmurrosiänkäsiteyleistyi1900-luvunSuomessa
ja millaisia sukupuolen merkityksiä siihen liitettiin. Sukupuolten ajateltiin eriytyvän
lopullisestitoisistaanmurrosiässä,minkävuoksiesimerkiksinuortensukupuolenmu-
kaisesti eriytettyä koulunkäyntiä kannatettiin, sillä silloin tyttöihin ja poikiin voitiin
kohdistaaerilaisiakurikäytäntöjä.MerviKaarninentaasnostaa1920-ja1930-lukujen
8
kasvatusta ja ongelmanuoria käsittelevässä artikkelissaan ”Nuoren tasavallan nuori-
son ongelmat” esiinaikalaisten huolennuorisohuliganismista, mikä koski erityisesti
poikia.Leena Koski tarkastelee artikkelissaan ”Oppikoulunuoruus 1940–1950-
luvuilla”entisten oppikoululaisten muistojen pohjalta,millaiset olivat ajan kasvatus-
ihanteet ja arvoperusta oppikoulussa.Oppikoulussa säädeltiin oppilaiden käyttäyty-
mistä, mielen sisältöjä, liikkeitä, eleitä, puhetapoja ja ulkoista olemusta.Aapolan,
Kaarnisen ja Kosken artikkelit ovat hyviä esimerkkejä tutkimuksista, joiden avulla
pystyntarkastelemaanniitänormejajavaatimuksia,joitanuorisoakohtaanasetettiin
1900-luvunaikana.
Oppikoulunhistoriaakuvaavattutkimuksetrakentavatkokonaiskuvaaoppikoulustaja
senmuotoutumisesta.Oppikoulunhistoriantunteminenonedellytyssille,ettäpystyn
analysoimaanoppikoulujenkurikäytänteissätapahtuvaamuutosta.KyöstiKiuasmaan
Oppikoulu1880–1980(1982) on kattava perusteos oppikoulun historiasta. Se kuvaa
laajasti suomalaisen oppikoulun toimintaa ja arkea 1800-luvun lopulta aina 1900-
luvunloppupuolelleasti,mikäauttaaminuahahmottamaanoppikoulussasekäsenku-
rikäytänteissä tapahtuneita muutoksia 1900-luvun aikana. Oppikoulua instituutiona
kuvaavathyvinmyösJohnStrömberginartikkeli”Oppikoulunlaajentuminenjayhte-
näistyminen”(2011)jaMerviKaarnisenartikkeli”Oppikouluyhteiskunnanrakentaja-
na” (2011), joissa molemmissa tarkastellaan oppikoulun laajentumista ja muotoutu-
mista1800-luvunlopulta1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.
Tutkimustani taustoittavatlisäksivieläOulun lyseosta ja Oulun tyttölyseosta tehdyt
juhlakirjat ja historiikit, kutenSulo LapolantoimittamateosOulunlyseo1874–1974:
100-vuotisjuhlajulkaisu(1974) sekäIrene Härkösenet al. teosOulunTipalastaMylly-
tullin kouluksi: Oulun entisen tyttölyseon ja nykyisen Myllytullin koulun 120-
vuotisjuhlajulkaisu(1999).Neantavatminulletaustatietoaesimerkiksikyseistenkou-
lujenhistoriastajaoppilasmääristä.
Tutkimustehtäväjakeskeisetkäsitteet
TämäntutkimuksentarkoituksenaonselvittääkoulukurinsukupuolittuneisuuttaOu-
lunlyseossajaOuluntyttölyseossavuosina1912–1974.KoskaOulunlyseonrangais-
tuspäiväkirjojaeiolesäilynytvuotta1912edeltävältäajalta,tutkimuksenialkaakysei-
9
senvuodensyyslukukaudesta.Lisäksikoulukurinsukupuolittuneisuuttaontutkittujo
1800–1900-lukujenvaihteenosalta.Kevät1974taasjäioululaistenoppikoulujenvii-
meiseksi lukukaudeksi ennen peruskoulu-uudistuksen voimaantuloa,jolloin se on
luontevapäätepistetutkimukselleni.Pitkäaikavälimahdollistaakoulukurinsukupuo-
littuneisuudessa1900-luvullatapahtuneidenmuutostentutkimisen.
Tutkimuskysymykseniovat:
• Mitensukupuolittuneisuusnäkyioppilailleannetuissarangaistuksissavuosien
1912–1974välisenäaikana?
o Millaisiarangaistuksiapojillejatytöilleannettiin?
o Rangaistiinkopoikiajatyttöjäeritavoin?
o Mitensukupuolelleannetutmerkityksetvaikuttivatsiihen,mitenpoikia
jatyttöjäeriaikoinarangaistiin?
• Mitensukupuolittuneisuus näkyi oppilaiden tekemissä rikkeissä vuosien
1912–1974välisenäaikana?
o Millaisiarikkeitäpojatjatytöttekivät?
o Olikoolemassatiettyjäpojilletaitytöilletyypillisiärikkeitä?
o Mitensukupuolelle annetut merkityksetvaikuttivat siihen, millaisia
rikkeitäpojatjatytöteriaikoinatekivät?
• Oliko opettajilla ja oppilaiden sosiaalisilla taustoilla taiiällämerkitystä siinä,
mitenoppilaitarangaistiin?
o Rangaistiinko oppilaita lievemmin tai ankaramminheidän sosiaalisen
taustansataiikänsävuoksi?
o Mikäoliopettajienroolikoulujenkurikäytännöissä?
Poikien ja tyttöjen tekemiä rikkeitäjaheidän niistä saamiaanrangaistuksia vertaile-
mallaanalysoin, miten koulukurin sukupuolittuneisuus muuttui 1900-luvun aikana.
Pohdin samalla myöstämän tutkimuksen kannalta hyvinoleellista kysymystä siitä,
millaisetsukupuolelleannetutmerkityksetelisukupuolenrakentamiseenjatuottami-
seenliittyneetsyytvaikuttivatkoulukurinsukupuolittuneisuuteenjasiinätapahtunei-
siinmuutoksiin.Tarkastelennäitäkysymyksiäkahdessaensimmäisessäpääluvussa.
10
Koulukuriontutkimuksenikeskeisimpiäkäsitteitä.LeeviLaunosenmukaankoulukuri
voidaankäsittääkahdessaerimerkityksessä.Suppeamassamerkityksessäsillätarkoi-
tetaankonkreettistajärjestyksenpitoaopetustilanteessa.Laajemmassamerkityksessä
koulukuritarkoittaa”lapsentahdonherättämistä,johtamistajataivuttamistahyvään”
elikäytännössäkaikkeakoulussatapahtuvaakasvatusta.5MikaOjakangasmäärittelee
koulukurin samalla tavallaeli koulukurion niin järjestyksenpidon väline kuinmyös
kasvatuksenkeino.6Nämämääritelmätsoveltuvatkuitenkinparhaiten1800-luvun ja
1900-luvun alkupuolen käsityksiin koulukurista. Sotien jälkeen kasvatusajattelu
muuttui ja vanhasta rangaistusajattelusta haluttiin tietoisesti irtautua. Koulukurin
avullahaluttiinlähinnäohjataoppilaanpersoonallisuuttajataataluokkaantyörauha,
se ei ollut enää yhtä voimakas kasvatuksen väline.7Tutkimukselleni koulukurin mo-
lemmatmerkityksetovatoleellisia.Rikkeitäjarangaistuksiaselvittäessäniminuntu-
lee ottaa huomioon koulukurin merkitys järjestyksenpidon välineenä, kun taas kuri-
käytänteidenmuutostatutkiessanihuomioontuleeottaamyössenlaajempimerkitys
kasvatuksenkeinona.
Toinentutkimuksellenikeskeinenkäsiteonsukupuoli.JoanWallachScottinklassisen
teorian mukaan sukupuolellaeligenderillä8tarkoitetaan yhteiskunnallisesti, sosiaali-
sestijakulttuurisestirakennettujakäsityksiä,joitasukupuoleenliitetään.Gendereiole
siis sama asiakuin biologinen sukupuoli,sex.Gendermerkitsee tietoutta biologisten
sukupuolten välisistä eroista. Tuo tietous on kulttuurisesti ja ajallisesti muuttuvaa.
Scottin mukaan sukupuolelle annetuilla merkityksillä luodaan ja rakennetaan myös
valtaa.9
Scottinmukaansukupuolieiolejokinvalmis,luonnolliseksiymmärrettyasia,vaansitä
tuotetaanjauusinnetaanerilaisissakonteksteissajasosiaalisessavuorovaikutuksessa.
Sukupuolelleannetutmerkityksetovatsiishistoriallisiajakontekstisidonnaisia.Scot-
tille sukupuoli on analyyttinen kategoria, jonka avulla voidaan tutkia naiseuden ja
mieheyden rakentumista ajassa. Toisin sanoen sukupuolen käsitteen avullavoidaan
tutkiasukupuoltensaamiamerkityksiäjaymmärtää,mitennaiseusjamieheysonnäh-
5Launonen2000,136.6Ojakangas1998,35–36.7Launonen2000,224–225.8Voidaanmyöskäyttäänimitystäsosiaalinensukupuoli.9Scott1999,2–4.
11
tymenneisyydessä.10Tässätutkimuksessa sukupuolelle annetuilla merkityksillä on
suurirooli,silläneselittävät,millaisenatyttöysjapoikuusnähtiin1900-luvulla,erityi-
sestioppikoulunkontekstissa.Kyseistennäkemystenontaastäytynytvaikuttaakou-
lukuriin. Minun tulee kuitenkin ottaa huomioon, että näkemykset sukupuolista eivät
olepysyviä,vaanajassaenemmäntaivähemmänmuuttuvia.
Sukupuoleenjavaltaankytkeytyyintersektionaalisuudenkäsite.Intersektionaalisuus
tarkoittaasitä,ettäyksilönidentiteettiinjaasemaanyhteiskunnallisissavaltasuhteissa
vaikuttavat sukupuolen lisäksi myös monet muut erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä,
seksuaalinensuuntautuminen,uskontojaetninentausta.Intersektionaalisuudenavul-
lavoidaanymmärtääerojensuhteita.11Pelkkäsukupuolentarkastelukoulunkurikäy-
tännöissäeisiisriitä,silläannettuihinrangaistuksiinsaattoivaikuttaamuutkintekijät,
kutenoppilaansosiaalinentaustataiikä.Myösopettajillaolimerkitystäsiinä,millaisia
rangaistuksia oppilaille annettiin.Tarkastelen näitä asioitatutkimukseniviimeisessä
pääluvussa.
Kolmas tutkimukseni keskeinen käsite on oppikoulu, jotajo historiaan jääneenä ter-
minäontässähyvähiemanselventää.OppikouluoliSuomessaainoavaltiollinen,kun-
nallinentaiyksityinenyliopisto-opintoihinväyläntarjoavaoppilaitos,jokaoliolemas-
saaina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.1800-luvulta1900-luvunalkupuo-
lelle asti oppikoulu koostuiuseista erityyppisistä kouluista, jotka toimivat pitkälti it-
senäisinäkokonaisuuksina.Oppikoulunkäsitesyntyikuitenkinvirallisestivastavuo-
den1914koulujenuudelleenjärjestelyihinliittyneenasetuksenmyötä.Siinäoppikoulu
määriteltiinkoostuvaksiviisiluokkaisestakeskikoulustajakolmeluokkaisestalukiosta.
Yhteensäkahdeksanvuotistaoppikoulua kutsuttiin myös lyseoksi. Kolmevuotinen lu-
kiokoulutuseiollutpakollinen,vaanoppilassaattoipäättääopintonsamyöskeskikou-
lun viimeiseen luokkaan.Lyseot olivatkin tyypillisiä lähinnä kaupungeissa, kun taas
maaseudullaoliyleensävainkeskikoulu.12
Oppikoulutolivatjokoerillis-taiyhteiskouluja.Yhteiskoulutolitarkoitettumolemmil-
lesukupuolillejaerilliskoulutolivatsukupuolenmukaaneriteltyjä,vainpojilletaity-
töille tarkoitettuja kouluja.Tyttökoulutkoostuivattyypillisesti pitkään 1900-luvun
10Scott1999,41–42;Aaltoetal.2011,47–48.11Valovirta2010,94–96.12SuomenAsetuskokoelma24/1914;Strömberg2011,120–123;Kaarninen2011,405,419.
12
alkupuolelleastivainkuusiluokkaisestakeskikoulusta,jokaeivalmentanutylioppilas-
tutkintoon eikä tarjonnut tietä yliopisto-opintoihin.Ylioppilastutkinto oli vuoteen
1919 saakka virallisesti yliopistojen pääsykoe,ja naiset joutuivatkin anomaan eriva-
pauden sukupuolestaan vuoteen 1901 asti.Vähitellen 1900-luvun kuluessatyttöjen
kouluttamisen tärkeyden noustessa puheenaiheeksityttökoulutalkoivat laajeta yh-
deksänluokkaisiksityttölyseoiksi.13
Pojat saattoivat pyrkiä oppikouluun 9–11-vuotiaana joko kansakoulusta tai kaupun-
geissa sijaitsevista yksityisistä valmistavista kouluista, joista jälkimmäisissä opiskeli
lähinnäsäätyläistenlapsia.Koulunkäyntiäpidettiintytöillerasittavana,jotentyttöjen
täytyi olla vähintään yksitoistavuotiaita tyttökouluun pyrkiessään. Tyttökouluissa oli
myös yksi luokka enemmän kuin poikakouluissa, sillä tytöille opetettiin enemmän
käytännön aineita kuten käsitöitä ja kotitaloutta. Rinnakkaiskoulujärjestelmä eriar-
voistikin lapset jo hyvin nuorella iällä. Yhteiskouluissa tytöt ja pojat taas opiskelivat
samanopetusohjelmanmukaisesti,jotenseolikoulunatasa-arvoisempi.14
OulunlyseojaOuluntyttölyseoolivatOulunensimmäisetsuomenkielisetsukupuolit-
taineriytyneetoppikoulut.Oulunlyseoperustettiinvuonna1874jaOuluntyttölyseo
piantämänjälkeenvuonna1879.Molemmataloittivatyksityisinäkouluina,muttapää-
tyivätpianvaltionomistukseen.Ouluntyttölyseoolialkuunviisiluokkainen,vuodesta
1920kuusiluokkainen tyttökoulu, mutta laajeni yhdeksänluokkaiseksi, yliopistoon
valmentavaksi tyttölyseoksi vuonna 1931. Oppikouluina molemmat koulut lopettivat
vuonna1974peruskoulu-uudistuksentultuavoimaan.15
Lähteetjamenetelmät
Lähteet
TutkimuksenilähteetkoostuvatpääasiassaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangais-
tuspäiväkirjoista,opettajakokousten pöytäkirjoistaja tarkastuspöytäkirjoista.Ran-
gaistuspäiväkirjoihin merkittiin rangaistusajankohta, rangaistavan oppilaan nimi,
13Strömberg2011,129–139;Kaarninen2011,408,417–418.14Kiuasmaa1982,47;Kaarninen2011,408,417–418.15Kujasalo 1974, 14–21, 54; Lackman 2011, 8; Myllymäki2001, 22–23; Bäckström 1979, 10–14,16-17;Oulunsuomalaisentyttökoulun50-vuotisjuhlajulkaisu1931,16–19.
13
luokka-aste,rangaistuksensyy,annetturangaistusjarangaistuksenantaneenopetta-
jan nimi. Rangaistuspäiväkirjoja eli niin kutsuttujaMustiakirjoja käytettiin lähinnä
kirjanpidollisista, muistia tukevista syistä. Niistä nähtiin helposti esimerkiksi jälki-
istuntoontulevatoppilaat.16Koulujärjestyskinmääräsiopettajiapitämäänkirjaaanne-
tuista rangaistuksista. Annettu rangaistus tulimyöskirjata oppilaan omaan rangais-
tusvihkoon,jokahänentulinäyttäävanhemmilleen.17Lisäksikoulutarkastajatvalvoi-
vat koulujen kurikäytänteitä esimerkiksi rangaistuspäiväkirjoja lukemalla, joten sen-
kin vuoksi niiden pidosta kannettiinhuolta.18Rangaistuspäiväkirjat olivatosa kurin-
käytönvälineistöä,silläjoitsessäänniidenolemassaolosaatikkavielänimensäsaami-
nenMustaankirjaanajateltiinherättävänoppilaissapelkoa.Näineitokikaanainaol-
lut,silläjoillekinoppilaillenimensäsaaminenpäiväkirjaansaattoiollajopatavoiteltu,
muidenoppilaidensilmissäarvostustatuovaasia.
Oulun lyseon arkistoaineistoa on kertynyt vuosien 1873–1974 väliseltä ajalta. Ran-
gaistuspäiväkirjat,joitaonyhteensäkuusiyksikköä,alkavatvuodesta1889japäätty-
vät vuoden 1974 peruskoulu-uudistukseen. Tutkimustani hyödyttäviä rangaistuspäi-
väkirjojaonneljäyksikköäjanekattavatvuodet1902–1943,1944–1964,1964–1973
ja 1973–1974.Oulun tyttölyseon aineistoaon kertynyt melkein yhtä pitkältä ajalta
kuinOulunlyseonkin,vuosilta1879–1974.Rangaistuspäiväkirjojaonkolmeyksikköä,
vuosilta1912–1950,1950–1972ja1973–1974.Vaikkatyttölyseoaloittitoimintansajo
vuonna1879,rangaistuspäiväkirjojaeiolesäilynytvuotta1912aiemmaltaajalta.On
luultavaa,ettärangaistuksistaonjoennensitäpidettykirjaa,sillävuoden1872koulu-
järjestysedellyttirikkeidenjarangaistustenkirjaamistarangaistuspäiväkirjaan.19To-
dennäköisintäonsiis,ettäaiemmatpäiväkirjatovathävinneettaituhoutuneet.
Rangaistuspäiväkirjatantavatmelkokattavankuvankoulujenkurikäytänteistä.Kaik-
kiarikkeitäjarangaistuksiaeikuitenkaanolemerkittyrangaistuskirjoihin.Esimerkik-
si melko pian tutkimusajankohtani alun jälkeen muistutusten ja varoitusten merkit-
seminen rangaistuskirjoihin väheni huomattavasti ja niitä alettiin merkitä vain luok-
kien omiin päiväkirjoihin.Ruumiillinen kuritus kiellettiin oppikouluissa jo vuonna
183220, mutta osa opettajista on luultavasti turvautunutsiihenvielä 1900-luvullaai-
16Kiuasmaa1982,122–126;Ojakangas1998,68–69.17SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.18Kiuasmaa1982,289–290.19SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.20SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.
14
nakin oppitunneilla tapahtuneiden rikkomusten yhteydessä.Lakiei kuitenkaan estä-
nytkoulussa tehdynrikkomuksen jälkeen kotona annettavaa kuritusta, joka voitiin
koulussa hyväksyä jonkin muun rangaistuksen korvikkeeksi21.Tutkimieni lyseoiden
rangaistuspäiväkirjoissa ei ole mainintoja ruumiillisesta kurituksesta.Lukuun otta-
mattamuistutuksiajavaroituksiamerkitsemättäjääneetrangaistuksetovatvarmasti
olleetyksittäistapauksia,jotenuskonrangaistuspäiväkirjojenkuvaavankoulujenkuri-
käytäntöjämelkoluotettavastijakattavasti.
Rangaistuskirjoihintehdytmerkinnäteivätkuitenkaankerrokovinyksityiskohtaisesti
tehdyistärikkeistä.Kirjansarakkeetovatkapeateikäniihinvoinutkertoakovinkaan
tarkastimitäkukinrangaistuksensaanutoppilasolitehnyt.Useinrikettäonkuvailtu
vain yhdellä, kahdella sanalla. Lisätietoa osasta rikkeistä antavat opettajakokousten
pöytäkirjat.Opettajienkokouksissakeskusteltiinyleensäjärjestyksenpidosta,koulus-
sa sattuneista vakavammista rikkeistä ja niiden seuraamuksista, oppilaitokseen otet-
tavista uusista opiskelijoista, käytösarvosanoista ja muista oppikouluja yleisesti kos-
kevistaajankohtaisistaasioista.Valitettavastikaikistarangaistuskirjanperusteellava-
kavammistarikkeistäeikokouksissakeskusteltutaisittentiettyjenkokoustenpöytä-
kirjateivätolesäilyneet,jotentarkemmattiedottapahtuneistaasioistajääväthämärän
peittoon.Oulun lyseon aineistossa opettajakokousten pöytäkirjoja on kaksi yksikköä
janiitäonsäilynytvuosilta1921–1930ja1931–1974,eisiisaivantutkimaniaikajak-
sonalustaasti.Tyttölyseonopettajakokoustenpöytäkirjojaonkolmeyksikköä,vuosil-
ta1910–1962,1962–1971ja1971–1974.
Tarkastuspöytäkirjat,jotka laadittiin kouluissa kiertävien koulutarkastajien käyntien
yhteydessä,tuovatlisätietoakoulunkurikäytännöistäjaniistähavaituistaepäkohdista
yleensä.Tarkastajavierailikoulussayleensämuutamanpäivänajantarkastaenkoulun
kaikki tärkeimmät asiakirjat, luettelot ja diaarit, siis myösrangaistuskirjat, seuraten
oppituntejajakeskustellenopettajakunnankanssa.Tarkastajantekemistähavainnois-
talaadittiinpöytäkirja,jossahäntekihuomioitakoulunkokonaistilanteesta.Pöytäkir-
jaannettiinmyöskouluhallitukselle.Oulunlyseontarkastuspöytäkirjojaonyksiyksik-
kö ja se kattaa vuodet 1888–1967. Oulun tyttölyseon tarkastuspöytäkirjoja on kaksi
yksikköä, vuosilta 1886–1895 ja 1901–1969, joista jälkimmäinen pitää sisällään tut-
kimuksellenioleellistaaineistoa.Oppikoulutjalukiotpysyivätvuoteen1970kouluhal-
21Kiuasmaa1982,128.
15
lituksen tarkastettavina, mutta tarkastuksia ei tehty vuosittain, minkä vuoksi tarkas-
tuspöytäkirjateivätulotu1970-luvunpuolelleasti.22
OulunlyseonjaOuluntyttölyseonarkistotovatvarsinehjiäkokonaisuuksia.Arkistot
kattavataineistoaainakoulujenperustamisestaniidenlopettamiseensaakkaeikäai-
neistoissaesiinnysuuriaajallisiaaukkoja.Koulujenalkuvuosiltaeiolekuitenkaanaina
säilynytkaikkiatietoja,esimerkiksiaiemminmainittujaOuluntyttölyseonensimmäis-
tenvuosienrangaistuspäiväkirjoja.Molemmatkoulutmuuttivatnoinsatavuotisenhis-
toriansaaikanarakennuksestatoiseenjamolemmatkärsivätvahinkojasota-aikoinaja
tulipaloissa,jotenasiakirjojaonvoinuttuhoutuanäidentapahtumienaikana.Asiakir-
joistaeimyöskäänolearkistollisessamielessäosattupitääkaikkinaaikoinatarpeeksi
huolta,jotenniitäonvoinutkadotamyöspuhtaastihuolimattomuudentakia.
Käyttämäni lähteet ovat viranomaisperäistä arkistoaineistoa. Viranomaisen asiakirja
on syntynyt tietyssä historiallisessa hetkessä ja tiettyä käyttötarkoitusta varten.23
Esimerkiksi koulun asiakirjat ovat saaneet alkunsa pääasiassa koulun omaa käyttöä
varten ja todistamaan sen toiminnasta.Tutkimukseni näkökulma tulee siis olemaan
varsin viranomais-ja oppikoulukeskeinen, sillä viranomaisperäisen arkistoaineiston
avullayksilöidenääntäonvaikeatavoittaa.
Tutkimusmenetelmät
Käytän tässä tutkimuksessa sekä määrällisiä että laadullisia tutkimusmenetelmiä.
Keskeinenlaadullinentutkimusmenetelmäonvertailu;seonvälttämätöntä,jottavoi-
daanymmärtääpoikienjatyttöjenkurinpitoonliittyviäkeskinäisiäeroavaisuuksiase-
käniidenajallisiamuutoksia.Vertailunavullavoidaantarkastellailmiötä,tapahtumaa
taivastaavaaasiaakahdessataiuseammassaerikohteessa.Niiltätäytyykysyäainakin
osittain samoja kysymyksiä, tarkastella niiden välisiä eroavaisuuksia ja/tai yhtäläi-
syyksiä,miettiäniidenyleisiäjaerityisiäpiirteitäsekäpohtianiidensyitäjaseurauk-
sia.Vertailu on mahdollista, kun sen kohteetovat keskenään riittävän samankaltai-
sia.24Oppikouluon instituutiona yhtenäinen:sille on yhteistä muun muassa samat
tehtävät, toiminnot ja ideologiat.Yksittäisten oppikoulujen keskinäinen vertaaminen
22Rautama2010,67.23Vehkalahti2015,234,249–250.24Hemminki2014,43–45;Rahikainen&Fellman2012,27–29.
16
saattaakuitenkinpaljastaakiinnostaviajaodottamattomiaeroja–erityisestikunver-
rataankeskenäänpoika-jatyttölyseoita.
Vertailevaa historiantutkimusta kohtaan kritiikkiä esittäneet ovat pitäneet kaikkea
historiassa tapahtunutta ja ollutta niin erityisenä ja ainutkertaisena, ettei niistä voi
tehdä mitään yleisiä johtopäätöksiä. Yleinen ja ainutkertainen eivät kuitenkaan sulje
toisiaanpois,silläainutkertaisestakintutkimuskohteestavoitehdämyösyleisiäpää-
telmiä.25Tässätutkimuksessatulentekemäänsekäyleisiäettäerityisiäpäätelmiä,sillä
vaikka yksittäiset oppikoulut kytkeytyivät osaksi laajempaa oppikouluinstituutiota,
olivatnesiitähuolimattaitsenäisiätoimijoita,joillaoliomaterityispiirteensä.Näiden
erityispiirteiden tarkasteleminen saattaa tuottaa uuttatietoa, jonka avulla kokonai-
suutta koskeva tulkinta syvenee ja laajenee.26Yleisten jaerityisten seikkojentunnis-
tamisessa käytänmyöstukena aiempaa tutkimusta eli vertaan omia havaintojani
aiemmassatutkimuksessahavaittuihinasioihin.Yleensäeikuitenkaanolemahdollista
saavuttaatäyttäymmärrystäeritapahtumiinvaikuttaneistaseikoista–seeiolemah-
dollista tässäkään tutkimuksessa. Pyrkimykseni on kuitenkin tuoda esiin niitä syitä,
jotkamahdollisestivaikuttivatkoulukurinsukupuolittuneisuuteen.
Tutkimuksenkohteena olevienoppikoulujen vertailukelpoisuuson otettava huomi-
oon:envoiverratakahdenerikoulunrikkeitäjarangaistuksiasuoraantoisiinsa,sillä
koulujenoppilasmäärätvaihtelivaterivuosina.Vertailuntuleeollasuhteellista.Kum-
mankinkoulunkohdallaolensuhteuttanut eri rangaistusten ja rikkeiden määrät nii-
den kokonaismääriin, jolloin koulujen keskinäinen vertailu on tarkempaa. Yhtäläi-
syyksiäjaerojavertaillessanipidänkuitenkinmielessänikoulujenvälisetoppilasmää-
räerot.
Jottavoinanalysoidakoulukurinsukupuolittuneisuuttajasiinätapahtuviamuutoksia
laadullisesti,minuntäytyyensin tilastoida kouluissa tehdyt rikkeet ja niistä annetut
rangaistukset.27Mahdollisimman tarkanja luotettavantuloksen saamiseksi olen las-
kenutjatilastoinutmolemmissakouluissatehdytrikkeetjaniistäannetutrangaistuk-
set yksitellen jokaiselta lukuvuodeltarangaistuspäiväkirjoihin tehtyjen merkintöjen
25Rahikainen&Fellman2012,27.26Nieminen2003,16.27Esittelenrangaistustenjarikkeidentilastoinnissakäytetytkategorisoinnitpäälukujen1ja2alus-sa.
17
perusteella.Oulun lyseossarangaistuksia annettiin yhteensä 11 158 kappaletta11
498:statehdystärikkeestä ja Ouluntyttölyseossa vastaavasti 2011rangaistusta
2109:statehdystärikkeestä.28Kouluissaannettiin siis yhteensä 13 169 rangaistusta
13 607:sta tehdystä rikkeestä.Rangaistusten ja rikkeiden määrät eivät mene tasan,
silläoppilaalleonsaatettuantaayksirangaistuskahdestataiuseammastaeririkkees-
tä.Määrällinentarkasteluantaayleiskuvanrangaistustenjarikkeideneroistajayhtä-
läisyyksistä,jolloinkoulukurinsukupuolittuneisuudenlaadullinenelitässätutkimuk-
sessavertailevajalähdekriittinentarkasteluonhelpompaa.
Koulussatehtyjenrikkeidenjaniistäsaatujenrangaistustenkäsittelyynjulkisessa
opinnäytetyössäliittyyeettisiäkysymyksiä.Tulentutkimuksessaniesittämäänta-
pausesimerkkejäoppilaista,jotkaovatsyyllistyneeterilaisiinrikkeisiinjasaaneet
niistä rangaistuksen. Osa heistä voi olla vielä elossa. Oppilaiden anonymiteetin
turvaamiseksikäytänheistäjokosanaa”oppilas”taipseudonyymiä,salanimeä.
28Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
18
1.OPPIKOULUNSUKUPUOLITTUNEETRANGAISTUKSETTässä luvussatarkastelenkoulukuria ja sen sukupuolittuneisuutta rangaistusten nä-
kökulmasta.Annetutrangaistukseteivätitsessäänkerrovieläkaikkeakoulukurinsu-
kupuolittuneisuudesta,silläniidentaustallaoliainaoppilaidentekemätrikkeet.Niin-
pä tässä luvussa keskitytään vielä melko yleiselläja määrällisellätasolla tarkastele-
maansitä,mihinrangaistuskäytänteetperustuivatoppikouluissa1900-luvulla.Koulu-
kuriasäännellytlainsäädäntöjakoulujenomatrangaistuskäytänteetnousevatkeskei-
seen asemaan pohtiessani,miten koulukurinsukupuolittuneisuus näkyi tutkimissani
kouluissarangaistustentasolla.
1.1.LainsäädäntökoulukurinrajojenmäärittelijänäSuomen alkeisoppilaitosten eli lyseoiden, reaalikoulujen ja tyttökoulujen toimintaa
ohjattiin1800-ja1900-luvuillaerilaisinsäädöksin.Merkittävinniistäolivuonna1872
säädettykoulujärjestys, jossamäärättiin niin oppikoulun rakenteesta, koulussa ope-
tettavista aineista, sisäänpääsyvaatimuksista kuin koulukuristakin. Vaikka säädöstä
paranneltiinkinseuraavienvuosikymmenienaikana,olisesuurimmiltaosinvoimassa
aina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenasti.29
Valtiovaltakontrolloisuoraanlastenkasvatustalainsäädännönavulla.Tämäolinäky-
vissäetenkin1900-luvun alkupuoliskolla.Koulujentulikantaavastuukasvatuksesta,
sillä kotoa saatavan kasvatuksen taso herättipäättäjissähuolta.30Koululainsäädäntö
ohjeistikinyksityiskohtaisesti,mitenoppilaidenjaopettajienolikäyttäydyttävä,mitä
saijamitäeisaanuttehdä.Oppikoulunoppilaantuliesimerkiksiollahyvätapainenja
noudattaaoppilaitoksenjärjestystä.Joshänrikkoisitä,tulihänenollaopettajiennuh-
teidenjarankaisemisenalainen.Opettajienohjeet,varoituksetjarangaistuksettäytyi
ottaavastaankuuliaisestijanöyrästi.31
29SuomenAsetuskokoelma26/1872,35–47§;Kiuasmaa1982,21.30Kaarninen1995,50.31SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.
19
Pelkästään koulukuria käsiteltiinvuoden1872 koulujärjestyksessä runsaasti.Tässä
alaluvussakäsittelenlainsäädännössämääriteltyjäoppikoulujensallittujarangaistus-
keinoja,jotkaolivatseuraavat:
1.varoitusjanuhteluluokkalaistenedessä;
2.eroittaminentovereista;
3.muuttoalimmaiseksiluokassa;
4.jälkeenpitokoulussaviikonlopulla;
5.nuhtelujamoitekoulunkokoontuneidenopettajainjanuorisonläsnäollessa;
6.arestierihuoneessaelikareerissa;
7.kehoituskoulustalähtemään;
8.karkoitusoppilaitoksestavissiksilyhemmäksitahipitemmäksiajaksi;
9.karkoitusikuiseksiajaksi.32
Rangaistustavat on listattu lievimmästä ankarimpaan.Opettajan oli mahdollistapel-
kästään omaan harkintaansa perustuenmäärätä neljä ensimmäistä rangaistusta.33
”Eroittaminentovereista”saattoitarkoittaakahtaerirangaistusta:nurkassaseisotta-
mistatailuokastapoistamista.”Muuttoalimmaiseksiluokassa”taasliittyioppilaiden
sijoittamiseen luokkahuoneessa siten, että parhaiten menestyneet oppilaat istuivat
luokanetuosassajaheikoitenmenestyneettakana.Kuritontajaheikostimenestynyttä
oppilasta saatettiin rangaista sijoittamalla hänet luokan takariviin. Muutto alim-
maiseksi luokassa oli siis sekä rankaisukeino että arvostelun muoto, joka jälkimmäi-
senä poistui käytöstä jo1800-luvulla, kunoppilaiden arvosteluissa otettiin käyttöön
numeroarvostelut.34Vuoden1872koulujärjestyksessäsekuitenkinonyhäyksimah-
dollinen rangaistus, mutta1900-luvun puolellasitä on luultavasti käytetty enää har-
voin. Oulun lyseon ja Oulun tyttölyseon arkistoistakaanei löydy viitteitä sen käytös-
tä.35
”Jälkeenpitoa”elijälki-istuntoalukuunottamattakaikkianeljääensimmäistärangais-
tustaei välttämättä merkitty rangaistuspäiväkirjaan:Oulun lyseonja Oulun tyttö-
32SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.33SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.34Kiuasmaa1982,114;Ojakangas1998,66–67;Päivänsalo1953,38–39.35Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
20
lyseonluokkapäiväkirjoistaselviää,ettäoppilailleonesimerkiksiannettumuistutuk-
siajavaroituksiataiheidätonajettuulosluokasta,vaikkakyseisiärangaistuksiaeiole
merkittyrangaistuspäiväkirjoihin.36Vuoden1872koulujärjestyksessämäärättiin,että
rangaistukset tuli heti kirjata luokan päiväkirjaan ja oppilaan omaan päiväkirjaan,
muttarangaistuspäiväkirjastaeiolemainintaa.37Luultavastivainankarimmatrangais-
tuksetnähtiinaiheellisiksimerkitärangaistuspäiväkirjaan,jotensekertoohyvinran-
gaistuspäiväkirjanasemastamuistintukenajakirjanpitovälineenä.38Rangaistuspäivä-
kirjan käyttö koettiin kouluissa tärkeäksi, sillä siitä saattoi nähdä kokoavasti kaikki
koulussaannetutmerkittävätrangaistukset,mikäauttoimuunmuassajälki-istuntojen
valvojientyötä,silläheidäntäytyikuitatajälki-istunnotsuoritetuiksi.
Rangaistukset viidestä kahdeksaan olivat luokanvalvojan ja rehtorin päätäntävallan
alaisia.”Arestierihuoneessaelikareerissa”tarkoittikarsserirangaistusta39.Sevoitiin
antaa vain neljätoista vuotta täyttäneelle oppilaalle. Oppilas sai olla arestissa aamu-
kahdeksan ja iltakahdeksan välisenä aikana korkeintaan kolmenperäkkäisenpäivän
ajan.Seolikoulunankarimmistarangaistuksistayleisinvielä1900-luvunalkupuolella,
muttasotienjälkeensenkäyttövähenihuomattavasti.40
Kaikkein ankarimpia rangaistuskeinoja olivat erottamiset eli ”kehoitus koulusta läh-
temään”, ”karkoitus oppilaitoksesta vissiksi lyhemmäksi tahi pitemmäksi ajaksi” ja
”karkoitus ikuiseksi ajaksi”.Niiden käyttäminen vaati usein vakavaa rikkomusta tai
pitkäänjatkunuttahuonoakäytöstä.Josoppilastakehotettiineroamaan,koulunrehto-
ri pyysi tämän vanhempientai holhoojanottavan koulusta erotodistuksen oppilaalle
tietynajankuluessa.Eroamispyyntöolimahdollistaperua,josoppilaanvanhemmattai
holhooja rankaisi tätä kotona ”soveliaalla tavalla” tai rehtori toteutti tämän rangais-
tuksenvanhempientaiholhoojanluvalla.Josrangaistustehosijaoppilaankäytöspa-
rani, oppilaan oli mahdollista jatkaa koulussa.41Tämä mahdollisti oppilaan ruumiilli-
senkurituksen,vaikkaseolikiellettyoppikouluissajovuonna1832.42Ontietystimyös
mahdollista, että kiellosta huolimatta opettajat saattoivat joskus turvautua ruumiilli-
36Luokkapäiväkirjat 1919–1970, Af:33–61. OLA, KA; Luokkapäiväkirjat 1917–1974, Ae:90a–223.OTlA,KA.37SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.38Kiuasmaa1982,122–126;Ojakangas1998,68–69.39Karsseri (lat.carcereli aitaus, vankila) oli erillinen koulussa oleva huone, jonne oppilas voitiineristää.Kiuasmaa1982,128.40SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§;Kiuasmaa1982,128;Ojakangas1998,62.41Kiuasmaa1982,128;SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.42SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.
21
seenkuritukseenoppituntienyhteydessä.SiitäeikuitenkaanoleviitteitäOulunlyseon
eikäOulun tyttölyseon kohdalla.Viimeisenmahdollisen rangaistukseneli pysyvästä
koulustaerottamisestapäättirehtoriyhdessäkokoopettajakunnankanssa.43
Vuoden1872koulujärjestysmäärittelierikseentyttöihinkohdistuvastakurinpidosta.
Sopivimpanarangaistuskeinona suositeltiin varoitusta, mutta jos joskus nähtiin tar-
peelliseksikäyttääkovempaarangaistusta,tuliseantaavaroenniin,etteirikkeenteh-
nyt oppilas joutunut muiden pilkan kohteeksi. ”Irstas ja pahankurinen oppilas” oli
myöstarpeentullenmahdollistaerottaakoulusta.Muutentyttökouluissatulinoudat-
taasoveltuvinosinsamojakurinpitosäädöksiäkuinpoikakouluissakin.44
Taulukkoon1onkoottukaikkivuosina1912–1974OulunlyseonjaOuluntyttölyseon
rangaistuspäiväkirjoihin merkitytrangaistukset, niiden yhteislukumäärät ja prosent-
tiosuudet kaikkien annettujen rangaistusten kokonaislukumäärästä. Rangaistusten
jaottelussaolensoveltuvinosinkäyttänytvuoden1872koulujärjestyksessälueteltuja
sallittujarangaistuskeinoja.45
43SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.44SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.45SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.
22
Taulukko1.OulunlyseossajaOuluntyttölyseossaannetutrangaistuksetlukuvuosien
1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.46
1912–1974Oulunlyseossaannetut
rangaistuksetOuluntyttölyseossaannetutrangaistukset
Rangaistus Määrä%-osuus Määrä%-osuus
Jälki-istunto 10769 96,5% 1557 77,4%
Karsseri 70 0,6% 0 0,0%
Muistutusjavaroitus 159 1,4% 420 20,9%
Kehotuslähteäkoulusta 5 0,0% 5 0,2%
Erotusmääräajaksi 79 0,7% 2 0,1%
Tovereistaerottaminen 37 0,3% 0 0,0%
Muuttoalimmaksiluokassa 0 0% 0 0,0%
Erotus 3 0% 0 0,0%
Muu 8 0,1% 13 0,6%
Rangaistustaeimainittu 28 0,3% 14 0,7%
Yhteensä 11158 100% 2011 100%
OulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuskäytännöistäonolluthuomattaviaeroa-
vaisuuksia aina rangaistusten kokonaislukumääristä yksittäisten rangaistustyyppien
käyttöön.Yhteistämolemmillekouluilleonkuitenkinrangaistustensuurimäärä:Ou-
lunlyseossaniitäannettiinyhteensä11158jaOuluntyttölyseossakin2011kappalet-
ta.471900-luvunalkupuolenpedagogitajattelivat,ettämitäparempikurikouluissaoli,
sitä vähemmän rangaistuksia tarvittiin. Rangaistus oli järjestyksen eräänlainen ”ulti-
ma ratio”, vihoviimeinen keino järjestyksen ylläpitämiseksi. Opettaja, joka turvautui
usein rangaistuksiin, oli huono kasvattaja. Silti rangaistuksen mahdollisuus tuli olla
olemassa,sillätäydellinenjärjestysoliutopiaa.48
Hetialkuunonsyytäkorostaa,ettäkoulujenväliseenrangaistusmäärieneroonvaikut-
tiluonnollisenasyynäerotkoulujenoppilasmäärissä.Oulunlyseoolijotutkimusajan-
kohdanalussa8-luokkainenlyseo,muttaOuluntyttölyseoolivielätyttökoulu,jossaoli
viisiluokkaa.Vuosina1920–1930tyttölyseoolikuusiluokkainenjavastavuonna1931
se laajeni yhdeksänluokkaiseksi tyttölyseoksi.Osittain tästä jaosittain tyttöjenpie-
nemmästäkouluttamishalukkuudesta johtuen poikalyseossa oli sotavuosiin asti kes-
46Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.47Ks.taulukko1.48Ojakangas1998,55–56.
23
kimäärin1,5kertaaenemmänoppilaitakuinOuluntyttölyseossa.Sotienjälkeenkou-
lujenoppilasmäärättasoittuivatjajoinakinlukuvuosinaoppilaitasaattoiollamolem-
missakouluissasuunnilleensamanverran.49Vaikuttaasiissiltä,etteikoulujenvälillä
vallinnut suuri ero rangaistusten määrissä selity pelkästään oppilasmäärien erolla.
Seuraavaksitarkastelenkinkoulukuriajasensukupuolittuneisuuttaerirangaistusten
näkökulmasta.
1.2.Jälki-istunto ja karsseri–oppilaan vapaa-aikaa rajoittavat rangais-tukset
Vuosina1912–1974valtaosasekäOulunlyseossaettäOuluntyttölyseossaannetuista
rangaistuksista oli jälki-istuntoja. Oulun lyseossa jälki-istuntojenmäärä oli jopa yli-
voimainen,silläniitämäärättiin10769kertaa,eliniidenosuusoli96,5prosenttiakai-
kistalyseossaannetuista rangaistuksista.Tyttölyseossa jälki-istuntoja määrättiin
1557 kertaa, joka oli77,4 prosenttia kaikista tyttölyseossa annetuista rangaistuksis-
ta.50Jälki-istuntojenyleisyyseioleyllättävää.Kunruumiillinenrankaiseminenkiellet-
tiinoppikouluissavuonna183251,oppilaanajanjavapaudenrajoittamisestatulisuo-
sittu rangaistuskeino.Ruumiillisen kurituksen koettiin tehoavan vain hetkellisesti ja
aiheuttavan oppilaissa pelkoa sekä auktoriteetin vastustusta todellisten, siveellisyy-
teenpohjautuvienkasvatustavoitteidensijaan.52
Siveellisyyden käsite juontaa 1800-luvulleJ. V. Snellmaninhegeliläiseen ajatteluun,
jossa siveellisyydellä tarkoitettiin tietynlaista poliittista aktiivisuutta,pyrkimystäyh-
teiskunnalliseenvastuuseenjakulttuurinmuuttamiseensekätapojenkunnollisuutta.
Siveellisyysolikuitenkinsukupuolittunutkäsite.Snellmaninmielestävainmiessaattoi
ollasiveellinen,sillänaineneihänenmukaansakyennytreflektoivaanajatteluun.Nai-
sentoimintaympäristöolisnellmanilaisenajattelunmukaisestikoti,kuntaassiveelli-
nenelipoliittinentoimintakuuluiainoastaanmiehille.53
Sivistysihanneedellyttiyhtenäistä,muttasiltiyhteiskuntaluokittainjasukupuolittain
eriytynyttäkansalaisuutta.Yhteisenäpäämääränäolivathyvät,terveetjatyötätekevät
49Bäckströmetal.1979,23;Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,54.50Ks.taulukko1.51SuomenAsetuskokoelma17.1.1832.52Ojakangas1998,58–63;Päivänsalo1953,12.53Pulkkinen2011,40–42,50–53.
24
kansalaiset, jotka olisivat yhteiskunnalle hyödyksi. Naisten ja miesten arvomaailmat
nähtiin kuitenkin osittain erillisinä. Miehiä määritti kilpailullisuus ja siihen liittyvät
itsekkäät tavoitteet, naiset miellettiin muiden tarpeet huomioon ottaviksi ja korkean
moraalin omaaviksi. Naisten elämäntehtäväksi määriteltiin perheen ja kodin piirissä
toimiminen,äidillisyysjahoivaavuus.Naistenkansalaistumisentulisiistapahtuaensi-
sijaisesti kodin piirissä: heistätuli kasvattaa perheitään vaalivia ja lapsiaan oikeaan
ohjaavia,uhrautuvaisiaäitejä.Sitenseuraavistakinsukupolvistakasvaisikelpokansa-
laisia.Miestentaastuliomaksuaperheenelättäjänrooli.54
1900-luvulletultaessasiveellisyydenkäsitekuitenkinetääntyipolitiikastajasilläalet-
tiintarkoittaayleisestikaikkeaetiikkaanjamoraaliinliittyvää.Siveelliseksikutsuttiin
hyvääeettistäharkintakykyäkaikillaelämänalueillaosoittavaayksilöä.Lastaeitullut
enäävanhastaankasvattaauskonjajärjensiveelliseenhallintaan,vaantukeatätäbio-
logisen, psykologisen ja sosiaalisen elämän kehittämisessä. Lapsesta tulikasvattaa
mahdollisimman normaali ja yhteiskuntaan sopeutunut aikuinen, minkä lisäksikan-
sallisen arvomaailman omaksuminen ja luonteenlujuuden kehittyminen nähtiin tär-
keiksi päämääriksi, sillä ne palvelivat koko kansakunnan tulevaisuutta.Lapsen per-
soonanhallinnallajatämänkehittämisellätähdättiinsiiskokoyhteiskunnaneheyttä-
miseen.Myöhemminsana siveellisyys liitettiin pikemminkinsukupuolimoraaliin, jo-
honseassosioituuyhänykyäänkin.55Tätäsiveellisyydenuudempaamerkitystäkäsit-
telentarkemminalaluvussa2.6.
Vähitellensotavuosienjälkeenkoulunkasvatusajattelualkoimuotoutuasosiaalipeda-
gogisempaansuuntaan.Kasvatuksenpäämääriksitulivatoppilaansosiaalisenpersoo-
nallisuuden esiintuominen,sosiaalinensopeutuminen, sosiaalisten kykyjen saavutta-
minensekäkasvatuskansalaisuuteenjasiihenliittyvätvelvollisuudet.Myösopettajien
jaoppilaidenvälisestävuorovaikutuksestatulitärkeänäpidettyasia.Nämäolivatkui-
tenkin vasta ihanteita, joihin kasvatuksella olisi täytynyt pyrkiä. Ehkä nuorempien
opettajienharjoittamaopetusalkoikinmuuttuademokraattiseksi,kansallisestivalveu-
tuneen persoonallisuuden pedagogiikaksi, mutta toisena aikana, peräti vuosikymme-
niäsittenkoulutuksensasaaneetopettajatoletettavastiluottivatvieläopettajajohtoi-
54Kaarninen1995,35–40,45;Nevala-Nurmi2015,232–237;Tuomaala2003a,215–221;Tuomaala2004,64,82,96.55Elomäki2011,132–134;Launonen2000,83–85,190;Ojakangas1998,202–204,217–220;Pulk-kinen2011,40–42;Tähtinen2011,184–200.
25
sessa ja oppilaiden hallintaan tähtäävään pedagogiikkaan.56Kasvatusajattelun muu-
toksellasaattoikuitenkinollajoitainvaikutuksiakoulukuriin.
Jälki-istuntoalieneepidettytehokkaanarangaistuksena,silläsilloinoppilaallaoliaikaa
katuatekemäänsärikettä.Tokikaikkirangaistuksettähtäsivätsiihen,ettäoppilaska-
tuisi tekoaan, mutta jälki-istunnossa katumiselle oli varattu erityinen aikaja paikka.
Lisäksijälki-istuntoolivuoden1872koulujärjestyksessämainituistajasallituistaran-
gaistuskeinoista57kentieskäyttökelpoisinrangaistusmuoto,silläseeiollutliiananka-
raeikäliianlievä.Senantamiseeneimyöskääntarvittukuinyhdenopettajanpäätös58.
Jälki-istunnonkäyttökelpoisuuteenlieneevaikuttanutmyösse,ettäsitävoitiinmäärä-
tähyvinerityyppisiinrikkeisiinjasenkestoavoitiinsäädellä.Vuoden1872koulujär-
jestys määräsi jälki-istunnon pituudeksi korkeintaan tunnin, mutta rikkeen ollessa
törkeämpitaioppilaanuudistettuarikkeensäsaihänelleantaakahdenkintunninjälki-
istunnon.59Oulun lyseossa vuosina 1912–1974 annetuista jälki-istunnoista noin 22
prosenttia oli yli tunnin mittaisia. Lyhyemmät, tavallisesti puolesta tunnista tuntiin
kestävät jälki-istunnot olivat siis hyvin yleisiä. Rangaistuspäiväkirjoissa on muutama
mainintakolmenjaneljäntunninmittaisistaaresteista,muttaolentulkinnutnevuo-
den 1872 koulujärjestyksen sanamuodon mukaisesti karsserirangaistuksiksi.60Oulun
tyttölyseossapitkiäjälki-istuntojaannettiinsuhteellisestienemmänkuinOulunpoika-
lyseossa. Tytöille annetuista jälki-istunnoista noin 28 prosenttia oli pitkiä jälki-
istuntoja. Hieman korkeampaa suhteellista osuutta selittänee se, että jälki-istunto oli
Ouluntyttölyseossaankarinrangaistuskeino,elleikoulustaerottamistaotetalukuun,
muttapoikalyseossavoitiinantaamyöskarsseria.61
56Penttinen2007,455–459,469;Launonen2000,202–207;Tähtinen2011,212–213.57Ks.luku1.1.58SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.59SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.60Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.61Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
26
Taulukko 2. Jälki-istuntojen määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun tyttö-
lyseossaajalla1912–1974.62
JÄLKI-ISTUNNOT
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 672 1654 1348 2132 3088 1307 568 10769
Ouluntyttölyseo
19 175 320 281 255 441 66 1557
Taulukossa 2on kuvattu Oulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa annettujen jälki-
istuntojen määrätvuosikymmenittäinkoko tutkittavalla aikajaksolla.Jälki-istuntoja
annettiinpojillehuomattavastienemmänkuintytöille.Yksisyytähänonluonnollisesti
koulujenoppilasmäärissäolleeteroavaisuudet.Oulunlyseonoppilasmääräolitutkit-
tavanaikajaksonaikanalähesainasuurempikuinOuluntyttölyseon,muttavainyhte-
nävuonnajopakaksinkertainen63.Oppilasmäärieneroihinvaikuttimyösse,etteiOu-
lun tyttölyseo ollut vuosina 1879–1931 vielä yhdeksänluokkainen lyseo, vaan viisi-
luokkainen tyttökoulu.64Eroteivät kuitenkaan olleetniin suuret, että ne selittäisivät
sen, miksijälki-istuntojaannettiin pojilleyhteensälähes seitsemän kertaa enemmän
kuintytöille.65
Yksiselityspoikienjatyttöjenjälki-istuntojenmäärieneroihinlöytyytyttöihinkohdis-
tetuistakurinpitosäädöksistä.Tutkittavan aikajakson alussa, 1910-luvulla, tytöille ei
juuriannettujälki-istuntoja.Vuoden1872koulujärjestyksessätyttöjenkurittamiseen
suositeltiinkinlähinnävaroitustajaerottamistakoulusta.Muitarangaistuksiatuliso-
veltaa vain poikkeustapauksissa ja silloinkin hyvin varoen, jottei oppilas kokisi tur-
haanhäpeää.Poikienkohdallatällaisiaerityisiäsäädöksiäeiollut,vaanheihinvoitiin
soveltaa kaikkia koulujärjestyksessä mainittuja rangaistuskeinoja.661900-luvun alus-
satyttöjä rangaistiinOulun tyttölyseossalähinnä muistutuksin.1920-luvulta lähtien
tyttöjenjälki-istunnotalkoivatkuitenkinyleistyäjaniistätulityttölyseossakinkaikista
62Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.63Lukuvuonna1922–1923Oulunlyseossaoli302jatyttölyseossa147oppilasta.Useimpinavuosi-naerooppilasmäärissäolinoin1,5-kertainenOulunlyseonhyväksi,muttasotienjälkeenkoulujenoppilasmäärät saattoivat joinakin lukuvuosina olla jopa melko samat. Suomen virallinen tilasto1924;Bäckströmetal.1979,23;Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,54.64Bäckström&Kukko-Liedes1979,16.65Ks.taulukko1.66SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.
27
suosituinrangaistuskeino.67Kentiesjälki-istuntojaeienääpidettykäänniinepäsopivi-
na rangaistuksinatytöille kuin vielä aikaisemmin. Vuonna 1921 Oulun tyttölyseoon
tehdynkoulutarkastuksenpöytäkirjaankinkirjattiin,ettävakavammissarikkomuksis-
sa, kuten vilppitapauksissa, niihin ei tule soveltaa samoja lievempiä ojennuskeinoja
kuin tavallisissa järjestysrikkomuksissa68. Muistutus tai varoitussaatettiinsiiskokea
liianlievänäjakoulustaerottaminentaasliianankaranarangaistuskeinona.Ehkäjälki-
istuntojenoletettukäyttökelpoisuusjakasvattavavaikutushuomattiinmyöstyttökou-
luissa.
Jälki-istuntojen määrät kohosivat Oulun lyseossa huippuunsa 1950-luvulla ja Oulun
tyttölyseossa 1960-luvulla69.Tyttölyseon tapauksessa syynä saattoi olla juuri edellä
mainituthuomiotmuistutustenjavaroitustenlievyydestäsekäjälki-istunnonkäyttö-
kelpoisuudesta.Molempien lyseoiden kohdalla jälki-istuntojen määriä nostivat luon-
nollisestioppilasmäärienkasvu,jokaolirajuasuurtenikäluokkientultuasotavuosien
jälkeen oppikouluikään.Myös sellaisten rikkeiden, joista tyypillisesti annettiin ran-
gaistukseksijälki-istuntoa,osuudenkasvusamanaaikanaselittääjälki-istuntojensuo-
siota.Käsittelenkyseisiärikkeitäseuraavassapääluvussa.
Toinenoppikouluissaoppilaanajanjavapaudenrajoittamiseentähdännytrangaistus-
keinoolikarsseri.Karsseriakäytettiintörkeämmistärikkeistä,kutenesimerkiksitör-
keästätottelemattomuudesta,röyhkeästäkäytöksestä,jatkuvistaluvattomistapoissa-
oloista ja joskus jopa tupakoinnistakinrankaisemiseen, ja se oliankarammista ran-
gaistuskeinoista yleisimpiä. Sen teho perustui oppilaan eristämiseen luokkatilasta,
opettajistajamuistaoppilaista.Oppilasjoutuiolemaankarsserihuoneessayksin,kun
taasjälki-istunnossatainurkassaseisotettaessahänolikuitenkinkontaktissaopetta-
jaan ja muihin oppilaisiin.70Koulujärjestyksenmukaanoppilastasaipitääeristettynä
karsserihuoneessa aamukahdeksasta iltakahdeksaan enintään kolmena peräkkäisenä
päivänä.71
67Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.68Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–1969,Ca:2.OTlA,KA.69Ks.taulukko2.70Ojakangas1998,62.71SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.
28
Taulukko 3. Karsserirangaistusten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun
tyttölyseossaajalla1912–1974.72
KARSSERI1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 12 15 15 22 6 0 0 70
Ouluntyttölyseo
0 0 0 0 0 0 0 0
Oulun lyseossa karsserirangaistuksiakäytettiin tutkittavan aikajakson alusta lähtien
1950-luvullesaakka, mutta vaihtelevasti, sillä joinakin lukuvuosina sitä ei käytetty
kertaakaan,toisinauseampikinoppilassairikkeestäänkarsseria.1910-luvullaolivielä
tapanaantaapitkiäkin,päiväntaikahdenmittaisiakarsserirangaistuksia,muttamyö-
hemmillä vuosikymmenillä niiden kesto lyheni keskimäärin 3-6 tunnin mittaisiksi.
Karsserirangaistustenmääräolisuurimmillaan1940-luvulla,jolloinyhteensä22poi-
kaasaikarsseria.Vaikkasota-aikanakoulunkäyntioliuseinkatkolla,kertyihiemanyli
puolet karsseriin johtaneista rikkeistä juuri sotavuosilta.73Sota-aikana oltiinkinhuo-
lissaan nuorison villiintymisestä,jonka ajateltiin johtuvan esimerkiksi isien poissa-
olostakotoa,nuorisonpuutteellisestavalvonnastajakoulunkäynninepäsäännöllisyy-
destä.74Kentiesnämäseikattodellaheijastuivatoppikoulunarkeen.
Oulun lyseossa viimeinen karsserirangaistus annettiin vuonna 1956.75Koska vuoden
1872koulujärjestysolivoimassa1970-luvulleasti,karsserinantaminenoliyhäsallit-
tua,muttasitäsovellettiinkuitenkinenääharvoinsotavuosienjälkeen.76Luultavastise
alettiin kokea varsin epäinhimilliseksi rankaisukeinoksi vankilaselliämuistuttavilla
olosuhteillaan.
72Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.73Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.74Tarjamo2006,360–368.75Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.76Kiuasmaa1982,128.
29
Tyttöjen kurinpidossa karsseri oli selkeästi liian kova rangaistus, sillä Oulun tyttö-
lyseossasitäeimäärättykertaakaaneikäkoululainsäädäntökäänsitätytöillesuositel-
lut.77Rangaistuspäiväkirjojenperusteellavaikuttaasiltä,ettävakavammissarikkeissä
tyttöjäpyydettiinsuoraanottamaanerokoulusta.78Myösaiemmissaoppikoulujenku-
rikäytänteitäkäsitelleissätutkimuksissaonhavaittu,etteityttöjäolluttapanarangais-
takarsserilla.AinoapoikkeuslöytyyKuopiontyttölyseosta,jossalukuisiinpoissaoloi-
hinjamyymälänäpistykseensyyllistynyttätyttöärangaistiinkarsserillavuonna1967
–verrattainsiishyvinmyöhään,kunOulunlyseossakinviimeinenkarsserirangaistus
oliannettuvuonna1956,kutenedelläjotodettiin.79
1.3.Muistutusjatovereistaerottaminen–lievimmätrangaistukset
OulunlyseonjaOuluntyttölyseontoiseksiyleisinrangaistuskeinoolimuistutusjava-
roitus.Ouluntyttölyseossamuistutuksiajavaroituksiamerkittiinrangaistuspäiväkir-
jaan420kertaa,mikäolinoinviidenneskaikistaannetuistarangaistuksista.Oulunly-
seossamuistutuksiajavaroituksiamerkittiinmäärällisestipaljonvähemmän,159ker-
taa,mikäolinoinpuolentoistaprosentinverrankaikistaannetuistarangaistuksista.80
Olenkoonnutmuistutustenjavaroitustenyhteismäärättaulukkoon1,silläniidenväli-
neneroonepäselvä.Varoitustavoisipitääankarampanarangaistuksenakuinmuistu-
tusta, mutta rangaistuspäiväkirjojen perusteella muutamia poikkeuksia lukuun otta-
mattamolempiaonannettuyleensäsamantyyppisistärikkeistä.81
77Ks.taulukko3;SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.78Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.79Ruuskanen2015,48;Puranen2015,25;Huttunen2006,78.80Ks.taulukko1.81Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
30
Taulukko 4. Muistutusten ja varoitusten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja
Ouluntyttölyseossaajalla1912–1974.82
MUISTUTUKSET&VAROITUKSET
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 109 25 9 1 4 0 11 159
Ouluntyttölyseo
75 134 84 93 23 3 8 420
Oulunlyseonrangaistuspäiväkirjojenmerkinnöistävoisaadasellaisenkäsityksen,että
muistutustenja varoitustenantaminen väheni merkittävästi 1920-luvulta eteenpäin,
sillä1910-luvulla niitä merkittiin 109kappaletta, mutta 1920-luvulta eteenpäin vain
satunnaisesti.Luokkapäiväkirjoistakuitenkinselviää,ettämuistutuksiajavaroituksia
annettiinyhäniinkuinennenkin,niitäeivainollutenäätapanamerkitäerikseenran-
gaistuspäiväkirjaan.83Samanlaisen havainnon teki myös Paavo Päivänsalovuonna
1953tutkiessaanoppikoulujenkurikäytäntöjä.84Useanmuistutuksenja/tai varoituk-
senantaminensamalleoppilaalletämäntoistuvistarikkeistävaikuttikuitenkinjohta-
vanuseintoiseenrangaistukseen,yleensäjälki-istuntoon.85
Oulun tyttölyseossakin muistutustenja varoitustenmerkitseminenrangaistuspäivä-
kirjaanvähenisuhteessakaikkiinannettuihinrangaistuksiin,muttaniidenosuuskai-
kistarangaistuksistaolivielä1930-ja1940-luvuillanoinkahdenkymmenenprosentin
luokkaa.Jälki-istunnoista tuli kuitenkin jo 1920-luvulla suositumpi rangaistuskeino.
Poikalyseon käytäntöjen tavoinkaikkiamuistutuksiaja varoituksiaeityttölyseossa-
kaanmerkitty rangaistuspäiväkirjaan.Tyttölyseossa annettuihinmuistutuksiin liittyi
myöspoikalyseosta poikkeavia käytäntöjä: 1920-luvun alkupuolelle saakka rangais-
tuspäiväkirjoihin merkityt muistutukset on merkitty kirjallisiksimuistutuksi. 1920-
luvun alusta sen loppupuolellemuistutukset on merkitty vain muistutuksiksi, mutta
82Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.83Ks.taulukko4;Luokkapäiväkirjat1919–1945,Af:33–50.OLA,KA.84Päivänsalo1953,38.85Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
31
senjälkeenonmerkittysekämuistutuksiaettäkotimuistutuksia.86Ouluntyttölyseon
arkiston perusteella on epäselvää, oliko muistutuksilla, kirjallisillamuistutuksilla ja
kotimuistutuksillamitääneroakeskenään,jotenolenlaskenutnekaikkisamankate-
gorianalle.Erimuistutustyyppiensekäniidenjavaroitustenvälisilläeroillaeioletäs-
sä suurta merkitystä, mutta on kuitenkin hyvä muistaa, että todellisuudessa sekä
muistutuksiaettävaroituksiaannettiinpaljon,vaikkeivatnerangaistuspäiväkirjoissa
näykään.
Eiolluttavatonta,ettätytötsaattoivatsaadayhdestärikkeestäsekäkirjallisenmuistu-
tuksen, käytösnumeron alentamisen että jälki-istunnon.Näin tapahtuinimenomaan
tutkittavanaikajaksonalkupuolella.Myöskoulutarkastajahuomasivuoden1915tar-
kastuksen yhteydessä, että Oulun tyttölyseossa onmuistutusten ja jälki-istuntojen
ohella,hiemanvakavampienrikkeidenyhteydessä,käytettyjoskusrangaistuskeinona
käytösarvosananalentamista,tavallaanpäärangaistuksena.Hänmuistutti,etteikoulu-
järjestystunnekäytösarvosananalennustarangaistuksena,vaanarvosananalentami-
sentulisiollapikemminkinmerkkinäsiitä,ettäoppilasonsaanutrangaistuksen.87Ou-
lun lyseossavaikutettiin toimivan tarkastajan tarkoittamalla tavalla eli sielläpoikien
käytösarvosanaaalennettiinuseinvain,josrikeolivakava,jatästäkintehtiinmerkintä
yleensäpelkästäänluokkapäiväkirjaan.88Rangaistuksialaskiessanienolehuomioinut
käytösnumeroiden alentamisia, sillä sitä ei koulujärjestyksen mukaan katsottu varsi-
naiseksirangaistuskeinoksi.
Muistutuksetjavaroituksetolivatlievimpiärangaistuskeinoja,jotenniitäpidettiineri-
tyisestitytöille sopivina rangaistuskeinoina.89Toisaaltaetenkinvaroitus saattoi olla
varsinhäpeällinenrangaistus,silläsevoitiinantaaluokantaijopakokokoulunedessä.
Tällainenkäytäntöeikuitenkaannäytäolleenyleinenenää1900-luvulla,silläjo1800-
luvullahäpeärangaistuksistahaluttiinluopuakokonaan.Siltikaikkienkoulussaannet-
tavien rangaistusten tarkoituksena oli saada oppilas katumaan tekoaan, minkä seu-
rauksena oppilas saattoi kokea häpeää.Lisäksi muistutukset ja varoitukset, kuten
86Rangaistuspäiväkirjat1912–1950, Af:1. OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA; Rangaistuspäiväkirjat 1973–1974, Af:3. OTlA, KA; Luokkapäiväkirjat 1917–1945, Ae:90a–Ae:117.OTlA,KA.87Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–1969,Ca:2.OTlA,KA;Ran-gaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.88Luokkapäiväkirjat1919–1945,Af:33–50.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.89SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.
32
myös muutkin annetut rangaistukset, tuli merkitä oppilaan omaan päiväkirjaan, jota
oppilaan piti näyttää holhoojalleen ja pyytää siihen hänen allekirjoituksensa, mikä
saattoituottaaoppilaallehäpeäävanhempiensakinedessä.90
Taulukko5.TovereistaerottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyseossajaOulun
tyttölyseossaajalla1912–1974.91
TOVEREISTAEROTTAMINEN
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 36 1 0 0 0 0 0 37
Ouluntyttölyseo
0 0 0 0 0 0 0 0
Tovereista erottaminen, joka tarkoitti oppilaan nurkassa seisottamista tai luokasta
poistamista92,olirangaistus,jokarangaistuspäiväkirjojenperusteellanäyttääannetun
vain pojille ja heillekin harvemmin, vain 37 kertaa.Sen osuus oli vain 0,3prosenttia
kaikista annetuista rangaistuksista. Tovereista erottamisella rangaistiin 1912–1920
välisenäaikana36kertaa,1920-luvullavainkerranjasenjälkeeneienääollenkaan.93
Rohkenensiisepäillä,ettärangaistuspäiväkirjoihinolisimerkittykaikkiatällaisiaran-
gaistuksia,vaanniidenmerkitsemisensuhteenkävisamoinkuinvaroitustenjamuis-
tutusten kirjaamisessa. Tällaisten niin sanotusti lievempien rangaistusten merkitse-
mistärangaistuspäiväkirjaaneivälttämättänähtyniintarpeellisenakuinmuidenran-
gaistusten,joistahaluttiinpitäätarkempaakirjaaesimerkiksijälki-istuntovalvojiavar-
ten.Lievemmätrangaistuskeinotolivatsellaisia,jotkaannettiinoppilaallevälittömästi
tämäntekemänrikkeenjälkeen,jotentällaisistarangaistuksistaeisiisollutvälttämä-
töntäpitääkirjaamuutenkuinluokkapäiväkirjantasolla.
90Ojakangas1998,60–62;SuomenAsetuskokoelma26/1872,42§.91Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.92Päivänsalo1953,38.93Ks.taulukko 5. Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
33
1.4.Erottaminenkoulusta–oppikoulunankarinrangaistus
Kehotuskoulustalähtemiseen,erottaminenmääräajaksijapysyväerottaminenolivat
koulun rangaistuskeinoista ankarimmat.Niiden käyttämiseen täytyi olla erittäinpai-
navasyyjaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuskirjojenperusteellaerottami-
siaonkinkäytettyvainhyvinvakavienrikkomustenja/taipitkäänjatkuneenhuonon
käytöksen johdosta. Oulun lyseon rangaistuspäiväkirjoihin merkittiin vuosien 1912–
1974 aikana 79 määräaikaista erottamista, viisi kehotusta lähteä koulusta ja kolme
pysyvääerotusta.Tyttölyseossavastaaviamerkintöjätehtiinhyvinharvoin:vainkaksi
oppilastaerotettiinmääräajaksi,viittäkehotettiinlähtemäänkoulustajaketääneiero-
tettupysyvästi.94
Taulukko6.MääräaikaistenerottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyseossaja
Ouluntyttölyseossaajalla1912–1974.95
EROTUSMÄÄRÄAJAKSI
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 6 5 4 1 8 48 7 79
Ouluntyttölyseo
0 0 0 0 1 0 1 2
Vuoden 1872 koulujärjestyksen mukaan oppilas voitiin erottaamääräaikaisestijopa
vuodeksi96,muttaniinpitkiäerottamisiaeiOulunlyseossajaOuluntyttölyseossatoi-
meenpantu. Määräaikaisen erottamisen kesto oli tyypillisesti muutamasta viikosta
muutamaankuukauteen,riippuenvuosikymmenestäniin,että1900-luvunalkuvuosi-
kymmenillä tapahtuneet erottamiset olivatyleensäpidempiä kuin sotienjälkeisillä
vuosikymmenillä.Pisimmätpoikalyseossatoimeenpannuterottamisetolivatnoinpuo-
len vuoden mittaisia, mutta niin pitkillä erottamisilla rangaistiin vain kahtapoika
vuonna 1921.Näissä tapauksissa syinä olivat varastaminen ja valehteleminen sekä
94Ks.taulukot6,7ja8.95Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.96SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.
34
juopotteluja”huonoelämä”.Molemmillarangaistuistaolitaustallaanmuitakinrikkei-
tä.97
Oulunlyseossayleisimpiäsyitäoppilaanmääräaikaiseenerottamiseenolivatvarasta-
minen,toistuneet,omavaltaisetpoissaolotkoulusta,pitkäänjatkunuthuonokäytösja
koulunsääntöjenrikkominensekäuseaanvakavampaanrikkeeseensortuminen.Ou-
luntyttölyseossavainkaksityttöäerotettiinmääräaikaisestikoulusta,vuosina1959ja
1971.Ensimmäiseenolisyynävarastaminen,jaoppilasjoutuipuoleksitoistakuukau-
deksi erotetuksi. Toisessa tapauksessa olivat syynätoistuvat aiheettomat poissaolot,
jostaseurasikahdenviikonmääräaikainenerottaminen.Tyttöjenmääräaikaistenerot-
tamistensyytolivatsiisvarsinsamantyyppisiäkuinpojillakin.98
1960-luvullapoikiaerotettiinmääräajaksihuomattavastiuseamminkuinmuinavuo-
sikymmeninä.Syyterottamisiinolivatkirjavia,muunmuassajatkuneetjärjestyshäiriöt
ja poissaolot, väärentämisetsekätupakointi, ja ne olivat kestoltaanyleensä yhdestä
viikostakuukauteen.99KoskakarsserirangaistuksestaoliilmeisestiluovuttuOulunly-
seossa 1950-luvulla, määräaikainen erottaminen kentiesnousi1960-luvulla korvaa-
maansenlaadultaanvakavampienrikkeidensovittamisessa.
Toinenkoulustaerottamiseenliittyvärangaistusolieroamaankehottaminen.Seerosi
lopullisesta erottamisesta siinä, että oppilaan vanhempien tai muun holhoojan tuli
pyytääoppilaalleerotodistusmäärätyssäajassa,jonkajälkeenoppilaantäytyivälittö-
mästipoistuakoulusta.Muttajosvanhemmattaiholhooja,taisittenrehtoriedellisten
luvalla,hetikurittivatoppilastatämäntekemästärikkeestäjaoppilasnäyttisittenpa-
rantaneentapansa,erokehotusvoitiinjättääsikseen.100Vaikkeikoulujärjestyssallinut
oppilaanruumiillistakuritusta,tässäkohtaasitäonhyvinkinvoitukäyttää.
97Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.98Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.99Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964, Ae:4. OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.100SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§.
35
Taulukko7.KoulustalähtemäänkehottamistenmäärätvuosikymmenittäinOulunlyse-
ossajaOuluntyttölyseossaajalla1912–1974.101
KEHOTUSLÄH-TEÄKOULUSTA
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 0 2 3 0 0 0 0 5
Ouluntyttölyseo
0 0 1 2 0 1 1 5
Oulunlyseossakehotettiin eroamaan yhteensä viittäpoikaa.102Useimmitensyynä oli
pitkään jatkunut huono käytös, jonka takia oppilas oli saanut jo aikaisemmin useita
muitarangaistuksia. Esimerkiksi vuoden1928syyslukukaudellaeräs seitsemännen
luokan oppilas saiopettajan sopimattomasta puhuttelustakaksi tuntia jälki-istuntoa.
Hänkuitenkinkieltäytyiistumastarikettään, koskakatsoi,etteiansainnutsitä.Oppi-
laan käytöstä pidettiin niin sopimattomana ja törkeänä, että hänelle määrättiinran-
gaistukseksikuusituntiakarsseria.Oppilaskuitenkinkarkasikarsserihuoneenavatta-
vasta ikkunasta, minkä takia hänen äitinsä kutsuttiin koululle ja hänelle ilmoitettiin,
ettäoppilastakehotetaaneroamaankoulustaseuraavanapäivänä.Oppilaankäytösar-
vosanaksiopettajatpäättivätyhteistuuminantaanumeronseitsemän.Aiemminoppi-
lasolisyyllistynytmyösmuihinrikkeisiin.103
Oulun tyttölyseossa eroamaan kehottamisen syyt olivat Oulun lyseoon verrattuna
osaltaansamantyyppisiä,osaltaaneivät.Yhteensäviittätyttöäkehotettiineroamaan
koulusta.104Heistä yksi oli näpistellyt ja valehdellut, toinen uudestaan väärentänyt
isänsä nimen todistukseen ja muistutukseen, kolmas ollut toistuvasti aiheetta poissa
koulustajaneljässyyllistynytsamaankuinedellinen,muttalähtenyttoistuvastimyös
keskenkoulupäivänpoiskoulusta.Rikkeetolivatsiissellaisia,joidentakiamyösOulun
lyseossasaatettiinkehottaaeroamaankoulustataivähintäänkinerottaamääräajaksi.
Muttaviidenneneroamaankehotetuntytöntapauspoikkeaapoikalyseonvastaavista:
häntä kehotettiin eroamaan koulun ulkopuolella tapahtuneen sopimattoman käytök-
101Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.102Ks.taulukko7.103Opettajakokousten pöytäkirjat 1921–1930, Ca:2. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943,Ae:3.OLA,KA.104Ks.taulukko7.
36
sentakia.105Ouluntyttölyseonarkistonperusteellaeivoisanoa,millaisestakäytökses-
täoikeinolikyse,sillätapauksestaeiolekeskusteltuesimerkiksiopettajakokouksissa.
Koskasopimattomastakäytöksestäonkuitenkinrangaistuniinankarasti,senontäy-
tynyt viitata joko hyvin pahantapaisena tai siveettömänä pidettyynkäytökseen.Vuo-
den 1872 koulujärjestyksessä naisväenkouluja koskevassa pykälässäkin kehotetaan
suoraanerottamaansellaisetoppilaat,jotkaolivat”irstaita”ja”pahankurisia”106.Tyt-
töjen siveellisyys sen uudemmassa eli seksuaalisessa merkityksessä herättikin run-
saastiyhteiskunnallistahuoltaetenkintutkimusajankohtanialkupuoliskolla.Tarkaste-
lenkyseistäasiaatarkemminseuraavassapääluvussa.
Taulukko 8. Koulusta erottamisten määrät vuosikymmenittäin Oulun lyseossa ja Oulun
tyttölyseossaajalla1912–1974.107
EROTUSKOULUSTA
1912–1920
1920–1930
1930–1940
1940–1950
1950–1960
1960–1970
1970–1974
Yhteensä
Oulunlyseo 1 0 0 0 0 0 2 3
Ouluntyttölyseo
0 0 0 0 0 0 0 0
PysyväerottaminenolioppikoulunankarinrangaistusjasitäkäytettiinOulunlyseossa
vain kolmesti, tyttölyseossa ei kertaakaan.108Kaksi erottamisista tapahtuiaivan tut-
kimusajankohdanlopussa,toukokuussa1974,muttavalitettavastirangaistuspäiväkir-
jaan ei ole merkitty erottamisten syitä.Toistaerotetuistaolikuitenkinaiemminran-
gaistuuseitaerikertoja,olipahänollutmääräaikaisestierotettunakinennenlopullista
erottamista. Nämä aiemmat rikkeet ovat voineet vaikuttaa lopulliseen erottamiseen.
Toisenerotetunkohdallaviitteitäaiemmistarikkeistäeiole.109
Kolmannenpysyvänerottamisensyyonselvillä:seitsemännenluokanoppilasolisyyl-
listynytavunantoonvaltiopetoksessajasitäseurasi”karkoitusainiaaksi”hetisyyslu-
105Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.106SuomenAsetuskokoelma26/1872,47§.107Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.108Ks.taulukko8.109Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
37
kukauden 1918 alussa.110Valitettavasti tapauksesta ei löydytarkempia tietoja, sillä
opettajakokousten pöytäkirjoja ei ole säilynyt kyseiseltävuodelta.Ottaen huomioon
ajankohdan,ontodennäköistä,ettäoppilasonolluttavallataitoisellamukanakeväällä
1918käydyssäsisällissodassaSuomenkansanvaltuuskunnanelipunaistenjoukkojen
puolella,jahänenosallisuutensaolipaljastunutsyksylläuudenlukuvuodenalkaessa.
Jovuoden1917vallankumouksetvaikuttivatoppikoululaistenelämään:heosallistui-
vat mielenosoituksiin, marsseihin ja partiotoimintaan. Etenkin kaupungeissa van-
hemmatoppikoululaisetperustivatsalaisiajärjestöjä,jotkamuodostivatsuojeluskun-
tien osastoja. He saivat jopa asekoulutusta. Sisällissodan taistelujen käynnistyttyä
vuoden1918tammikuussakoulujenovetsuljettiinjasalaisissajärjestöissätoimineet
pojatliittyivätsenaatinvalkoisenarmeijanlähimpiinjoukko-osastoihinhoitamaansen
tehtäviä tai jopa taistelemaan sen puolesta. Autonomian loppukauden oppikoulu oli
siisvahvastikansallisoikeistolainen,muttaKiuasmaaarvelujenmukaanoppikoululai-
siaolivarmastimyöspunakaartissa,vainhuomattavastivähemmän.111
Oppilaanpysyväerottaminentapahtuikouluhallituksenpäätöksestä.Päätöstäodotta-
essaanoppilaseisaanutosallistuakoulunsaopetukseentaikirjoittautuatoisenkoulun
oppilaaksi.Jos oppilaan erotus nähtiinkinkouluhallituksessaaiheettomaksi, hän sai
jatkaakoulunkäyntiään,muttajosseoliaiheellinen,oppilaanoppikoulutieloppuisii-
hen.Oppilas ei siis saanut enää jatkaa opintojaan entisessä koulussaan tai missään
muussakaankoulussa.Josoppilaskuitenkinhyvälläkäytökselläänsovittitekonsa,hä-
netsaatettiinaikaisintaankahdenvuodenkuluttuaerottamisestaanottaatakaisinen-
tiseen kouluunsa tai johonkin toiseen kouluun.112Oppilaan pysyvällä erottamisella
saattoiollahyvinkauaskantoisetseurauksettämänkokoloppuelämäksi,minkävuoksi
kyseistärangaistuskeinoakäytettiinkinvainäärimmäisissätapauksissa.
110Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.111Kiuasmaa1982,147–148,152–155.112SuomenAsetuskokoelma26/1872,41§;Päivänsalo1953,28–29.
38
2.VALLATTOMIAPOIKIAJAKILTTEJÄTYTTÖJÄTässä luvussa tarkastelenrikkeidensukupuolittuneisuuttaOulun lyseossaja Oulun
tyttölyseossa.Keskeisetkysymykseniovat,olivatkotietytrikkeettyypillisiävainjoko
pojilletaitytöillejamiksinäinmahdollisestioli.Kiinnitänhuomionimyössiihen,mi-
tenaikavaikuttitiettyjenriketyyppiensuosioon.Tehtyärikettätuliseuratarangaistus,
jotenotantässäluvussahuomioonmyössen,mitäedellisessäluvussaläpikäytyjäran-
gaistuksiatietyistärikkeistätyypillisestiannettiin.
OulunlyseossajaOuluntyttölyseossatehtyjenrikkeidenkategorisoinnissaolenhyö-
dyntänytpieninmuutoksinKaroliinaPurasenprogradu–työssääntekemääjaottelua,
joka pohjautuu osittain Jyväskylän lyseon kurikäytänteitä tutkineenSinikka Wardin
yksinkertaistetumpaan kategorisointiin.113Purasen tekemä kategorisointi sopii erin-
omaisesti myös omassa lähdeaineistossani esiintyvien rikkeiden jaotteluun, sillä Ou-
lun lyseon ja Oulun tyttölyseon rangaistuspäiväkirjoihin merkityt rikkeet ovat olleet
hyvinsamanlaisiaPurasentutkimusaineistossaesiintyvienrikkeidenkanssa.Rikeka-
tegoriatonmuodostettusiten,ettätietytsamojaarvojavastaanrikkovatteotonyhdis-
tettysamankategorianalle.Kategorioidennimetonosaksijohdettusuoraanrangais-
tuspäiväkirjoihinmerkittyjenrikkeidennimistä.
Taulukkoon 9on koottu kaikki vuosina 1912–1974 Oulun lyseossa ja Oulun tyttö-
lyseossa tehdyt rikkeet kategorioittain, eri riketyyppienprosentuaalisetosuudetkai-
kista tehdyistä rikkeistäja rikkeidenyhteismäärät. Oulun lyseossa syyllistyttiin yh-
teensä11498yksittäiseenrikkeeseen.Ouluntyttölyseossatehtyjenrikkeidenmäärä
olihuomattavastipienempi,2109kappaletta.114Kunvertaillaantaulukkoa1jatauluk-
koa9,huomataan, etteivät rangaistusten jarikkeiden yhteismäärät mene tasan. Rik-
keiden yhteismäärä on rangaistusten määrää suurempi, sillä joissakin tapauksissa
rangaistuspäiväkirjaanonmerkittyoppilaallerangaistuskahdestataiuseammastaeri
rikkeestä. Esimerkiksi oppilas on saattanut saada kaksi tuntia jälki-istuntoa sekä va-
lehtelemisesta että vallattomuudesta. Näissä tapauksissa olenkuitenkinlaskenut eri
rikkeetyksittäisiksirikkeiksi,jotkaolensittenjakanuterikategorioihin.
113Puranen2015,37.114Ks.taulukko9.
39
Taulukko9.OulunlyseossajaOuluntyttölyseossatehdytrikkeetlukuvuosien1912–1913
ja1973–1974välisenäaikana.115
1912–1974Oulunlyseossatehdytrikkeet
Ouluntyttölyseossatehdytrikkeet
Teko Määrä%-osuus Määrä%-osuus
Yleinenhäiriö 4126 35,9% 579 27,5%
Tottelemattomuus 2293 19,9% 367 17,4%
Huolimattomuus,myöhästyminen 1831 15,9% 215 10,2%
Petos,vilppi,varkaus 861 7,5% 313 14,8%
Yleinenlaiskuus,laiminlyönti 716 6,2% 123 5,8%
Poissaolosyyttä 743 6,5% 324 15,4%
Rangaistustenlaiminlyönti 84 0,7% 1 0%
Omaisuudenvahingoittaminen 95 0,8% 69 3,3%
Tappelu,rähinöinti 43 0,4% 1 0%
Koulukaverinvahingoittaminen 93 0,8% 0 0%
Juopottelu,tupakointi 274 2,4% 4 0,2%
Luvattomathuvit 0 0% 90 4,3%
Sopimatonkielenkäyttö 152 1,3% 19 0,9%
Muu 43 0,4% 2 0,1%
Eimerkittyäsyytä 144 1,3% 2 0,1%
Yhteensä 11498 100%2109 100%
2.1.Yleinenhäiriöjatottelemattomuus–yleisimmätrikkeet
YleisenhäiriönaiheuttaminenolisekäOulunlyseossaettäOuluntyttölyseossakaikis-
tayleisinrike.116Olenlaskenutyleisenhäiriönpiiriinkuuluviksirikkeiksikaikkisellai-
set teot, jotka jollakin tavalla rikkoivat yleistä järjestystä ja hiljaisuutta luokassa tai
luokanulkopuolella,esimerkiksivälitunnilla.Tällaisiatekojaolivatesimerkiksivallat-
tomuus, kaikenlainen äänteleminenja puheleminen oppitunnin aikana,muutunnin
häiritseminen, kirjan lukeminen tunnin aikana ja lumipallojen heitteleminen välitun-
nilla. Samaan kategoriaan olen laskenut myös rangaistuspäiväkirjoissa melko usein
esiintyvänepäselvänmerkinnän(koulu)järjestyksenrikkomisesta,jokaonvoinuttar-
koittaaoikeastaankaikkiamahdollisiatekoja.Koskaluokkapäiväkirjat,joihinrikkeet
115Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.116Ks.taulukko9.
40
saatettiinvälillämerkatahiemantarkemmin,eivättuoasiaansenenempäävalaistus-
ta,olenpäätynytluokittelemaanjärjestyksenrikkomisetyleisiksihäiriöiksi.
Hyvääjärjestystäpidettiinkouluntoiminnanelinehtona.Koulukuriolijärjestyksenpi-
dontärkeinvälineainatutkimusajankohtanialustasenloppuunasti,vaikkasenmer-
kitysmuuttuikinajankuluessa.1900-luvunalkupuoliskollakurikäsitettiinniinkonk-
reettisenajärjestyksenpidonvälineenäopetustilanteessakuinmyöskasvatuksenkei-
nona,oppilaansiveellisenluonteenjamoraalisuudenedistäjänä.Vuosisadanpuolivä-
listälähtienkurinmerkityskasvatuksenkeinonaalkoikuitenkinlieventyäjasitähyö-
dynnettiinenäälähinnäyleisessäjärjestyksenpidossa.117
Koululuokkienseinälletäytyiripustaavuoden1872koulujärjestyksessämainitutylei-
set järjestyssäännöt118,mutta koulut laativat usein myös omat yksityiskohtaisemmat
järjestyssääntönsä, joita oppilaiden tuli noudattaa tarkasti.Esimerkiksi 1920-luvulla
laaditut Oulun lyseon omat järjestyssäännöt havainnollistavat hyvin, miten kuria
konkreettisestikäytettiinkoulussajärjestyksenpidonvälineenä:Kellonsoittaessaviisi
yli kahdeksan aamulla oppilaiden tuli nopeasti järjestyä riveihin ja lähteä aamuru-
kouksiin. Rivissä ja rukoussalissa oltaessa oppilaiden tuli olla ehdottoman hiljaa.
Luokkahuoneeseentulisaapuaviipymättäkymmenenminuuttiaylitasanilmoittavan
kellonsoitonjälkeen.Toinen,neljätoistaminuuttiaylitasantulevakellonsoittoilmoitti
opettajantulostaluokkaan,jolloinoppilaidenolioltavatäysinhiljaa.Ensimmäisenja
toisen kellonsoiton välilläkin oppilaiden tuli välttää äänekästä keskustelua ja pysyä
paikoillaan. Opettajaa tuli tervehtiä nousemalla ylös pulpetista. Tunnin lopulla kello
soi kaksi minuuttia ennen tunnin päättymistä, mikä oli merkki opetustyön lopetta-
miseksi.Luokastaeikuitenkaansaanutpoistuakuinvastatoisensoitonjälkeen.Väli-
tunnilletulisiirtyäviipymättäopettajanjäädessäviimeiseksiluokkaanvahtimaan,että
kaikkipoistuivat.Välitunnillementäessäjasieltätullessavallattomuusjajuokseminen
olivatehdottomastikiellettyä.119
Samantyyppisiä,hyvinpikkutarkastimääriteltyjäjärjestyssääntöjänoudatettiinmyös
Ouluntyttölyseossavielä1950-luvullakin.SeuraavassaonoteOuluntyttölyseonopet-
tajakokouksessaannetuistaohjeistajärjestyksenylläpitämiseksi:
117Launonen2000,136;Ojakangas1998,35–36.118SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.119Oulunlyseonjärjestyssäännötvuodelta1925.Tarkastuspöytäkirjat1888–1967,Cb:2.OLA,KA.
41
3§
Kun välitunnilta tullaan ulkoa kellon soitua, on opettajan heti alettavavalvoa
luokkaansa. Oppilaat vievät tavaransa vasta tunnin alussa luokkiinsa eikä väli-
tunnin alussa. Tunnin loputtua opettaja poistuu viimeisenä luokastansa. Käytä-
vänvalvojatarkastaaluokatvieläkerran.
4§
Tunninalussaoppilaittenonseistäväsuorissariveissä.Erityisestipitääopettajan
vaatiaselvääjakuuluvaavastausta.Pulpetteihineisaapiirtää.Luokanvalvojien
on tarkastettava pulpetit, varsinkin kannet. Liiat tavarat säilytetään kaapeissa.
Laukutpannaanpenkinalle,eikäytävälle.Kirjatotetaanesillelaukuistatunnin
alussa. Tunnilla pulpetin kannen on oltava tyhjä. Kirjat otetaan pulpetista. Jos
oppilaat ovat vieraassa luokassa, niin kirjat saavat olla pulpetin kannella, sa-
moinluonnonhistorianluokassa.120
KutenOulunlyseonjaOuluntyttölyseonjärjestyssäännöistävoihavaita,järjestyksen-
pitoon kietoutui myös rangaistuskeinoista, kuten jälki-istunnosta, tuttu ajan käyttö,
silläkoulunsoittokellomäärittelikoulupäivänkuluntäsmällisesti.Lisäksiisänmaalli-
suus ja maanpuolustushenki olivatsuomalaisessa yhteiskunnassatärkeitä arvoja
1900-luvun alusta aina 1950-luvulleasti, joten myös kasvatuksen osaltaoli tärkeää
totuttaa lapset ja nuoret jo varhain kuriin ja järjestykseen.Edellä olevista järjestys-
säännöistäkinheijastuutietynlainensotilaallinenkurijajärjestys,joidenharjoittami-
nentäytyialoittaaensimmäisenälastenruumiista:liikkumisestajapuheenhallinnas-
ta.121Oppilaidenliikkumisentäytyiollanormitettuaelikoulunajassajatilassaenna-
koidustitapahtuvaa.Ihanteenaolimyösehdotonhiljaisuus,jokapitipintansapitkälle
sotavuosienjälkeen.Luokassasaiollaäänessävainopettaja,jotaoppilaidentäytyiak-
tiivisestimuttahiljaakuunnella.Oppilaidenvastaustentäytyiollahallittuja.Nuorena
harjoitetun itsekurin ja toiston kautta harkittu ääni ja liike jatkuisivat aikuisenakin.
Lastenkäytöksenkurinalaistamistapidettiintienäsiveelliseenkasvuun.122
12013.9.1954.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.121Ojakangas1998,47–51;Tähtinen2011,201.122Tuomaala2004,161.
42
Kuvio1.YleisethäiriötOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–1913ja
1973–1974välisenäaikana.123
Oulunlyseossayleiseenhäiriöönsyyllistyttiin4022kertaa,jokaoli35prosenttiakai-
kista tapauksista. Yleinen häiriö oli1960-luvulle asti yleisin rike, johon lyseolaiset
syyllistyivät.Ouluntyttölyseossayleiseenhäiriöönluokiteltaviatekojatapahtuimää-
rällisesti huomattavasti harvemmin:niitä merkittiin rangaistuspäiväkirjoihin 579
kappaletta,muttaneolivatkuitenkintyttölyseonyleisinrike27,5prosentinosuudel-
laan.Yleisintätähänriketyyppiinsyyllistyminenolityttölyseossa1920-luvulta1960-
luvunlopulleasti.124
Kuviossa1onesitettymissämäärinyleiseenhäiriöönsyyllistyttiinOulunlyseossaja
Oulun tyttölyseossatutkimusajankohdan aikana. Poikien kohdalla yleisiä häiriöitä
näyttää esiintyneen eniten1920-luvun puolivälistä 1950-luvun loppuun.125Sota-
aikanaolivuosia,jolloinyleisethäiriötnäyttävätvähentyneen,muttasilloinmyöskou-
lutyö oli usein katkolla.Lisäksi koulurakennus oli melkein koko sota-ajan majoitus-
käytössä, mikä hankaloitti opiskelua.126Lukuvuonna 1945–1946rangaistuspäiväkir-
123Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.124Ks. taulukko 9; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943, Ae:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974, Ae:6. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1912–1950, Af:1. OTlA, KA; Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.125Ks.kuvio1.126Kujasalo1974,40–41.
0
20
40
60
80
100
120
140
160
180
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
43
jaaneiolekirjattumitäänmerkintöjä,vaikkakoulutyökuitenkinjojatkui.127Ehkäran-
gaistuksetunohdettiinjostainsyystämerkitärangaistuspäiväkirjaan.
1920-luvulla suomalaisia viranomaisia, opettajia ja muita kasvattajia huolestuttivat
erityisesti kaupunkityöväestön pojat, joista monetolivatoppikoululaisia.Poikien on-
gelmiksinähtiinliikarasittuminenjakaupunkielämänmonethuvitjahoukutukset,ku-
tenelokuvatjakahvilat.Syinänäihinpidettiinesimerkiksipopulaarikulttuuriajahuo-
noistakotioloistasekäpuutteellisestakasvatuksestajohtuvaajoutilaisuuttajahuliga-
nismia.128Kenties myös kouluissa uusi vuosikymmen näkyi rauhattomuuden rajuna
kasvuna.
SotienjälkeenyleisethäiriötjatkuivatOulunlyseossavähintäänyhtäyleisinäkuinai-
kaisemminkin.Yksi luonnollinen syytähän jatkumoononoppikoulujen oppilasmää-
riensuurikasvu,jokajohtuisuurtenikäluokkientulostaoppikouluunjaalempienyh-
teiskuntaluokkienhalustasekä kyvystäkouluttaa lapsensa paremmin kuin ennen.129
Myös sota-ajan ilmiöitäpidettiin yleisestisyinä nuorison kasvaneeseen levottomuu-
teen, pahantapaisuuteen ja jopa rikollisuuteen.Tällaisia ilmiöitä olivat esimerkiksi
isienpoissaolokotoa,nuorisonpuutteellinenvalvonta,koulunepäsäännöllisyys,sota-
aikanalamaantunutvapaa-ajantoimintasekäväestönliikkuvuudestaaiheutuneetlie-
veilmiöt,kutenkotielämänhäiriintyminenjaavioliitonulkopuolellasyntyvätlapset.Jo
aikalaiset olivat sitä mieltä, etteivät sota-ajan kielteiset vaikutukset jäisi vain sota-
aikaan,vaanniistätulisivuosikymmeniksieteenpäinongelma,elleiniihinhetipuutut-
taisi.130Ainakinosallasota-ajanilmiöistäsaattoioikeastiollamerkitystänuorisonle-
vottomuuden yleisyyteenvielä 1950-luvullakin.Oulun lyseossahyvin yleisetyleisiin
häiriöihinliittyvätrikkeetvoisivatpuoltaatätäpäätelmää.
Ehkäyleisestiottaenvoikuitenkinsanoa,etteinuorisonpahantapaisuus1950-luvulla
pohjimmiltaantaiainoastaanjohtunutsota-ajanilmiöistä.Osoittaahankuvio1myös-
kinsen,ettäyleisiinhäiriöihinliittyviärikkeitätehtiinrunsaastijoennensotia.Yhteis-
kuntaolisotienjälkeenuseaneritekijänyhteisvaikutuksestatullutmurrosvaiheeseen,
jolloinmonetperinteisetarvotjakäyttäytymisnormitmurenivat.Aikalaisetkuitenkin
127Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA.128Kaarninen2003,217–221;Nevala-Nurmi2015,238–239.129Leino-Kaukiainen&Heikkinen2011,25.130Tarjamo2006,360–368.
44
mielsivättilanteenjonkinlaiseksi siveelliseksi kriisiksi. Heille tilannenäyttisiltä,että
nuoriso oliyhtäkkisesti villiintynyt, kun he eivät enää noudattaneet vanhemmilleen
tuttujaarvojajanormeja.131
Onmielenkiintoista,että1960-luvullaOulunlyseonoppilaitarangaistiinaikaisempaan
vuosikymmeneenverrattunayhtäkkiäenäähyvinharvoinyleisiinhäiriöihinliittyvistä
rikkeistä.132En kuitenkaan usko, että poikien aiheuttamat häiriöt oikeasti vähenivät,
vaan syy olipitkältiopettajissa.Karoliina Ruuskanen huomasi 1960-ja 1970-luvun
oppikoulunopettajienkuri-jakasvatuskäytänteitätutkiessaan,ettäopettajienoppilail-
leantamatrangaistuksetlievenivät1960-luvunaikanaeikäpienemmistärikkomuksis-
tavälttämättäannettuenääollenkaanrangaistuksia.Hänenmukaansaopettajienran-
kaisemiskynnysnousituolloinpääasiassakahdestasyystä.Ensinnäkinkouluhallitusja
koulut halusivat karsia ja yksinkertaistaa turhina pitämiään rajoituksia ja sääntöjä,
jotta niitä olisi helpompi noudattaa. Toiseksi opettajat tulivat varovaisemmiksi ran-
gaistustenantamisensuhteen,johonuusipedagogiikkakinkannusti.Työrauhaaeitul-
lutenääsaavuttaaankarillarangaistuksilla,vaanseoliriippuvainenopettajantoimin-
nastaluokassajaopetuksentasosta.Työrauhaahäiritseviäoppilaitakaaneivälttämät-
tä enää pidetty häiritsevinä ja rangaistuksen ansaitsevina, sillä ehdottoman oppitun-
nillavallitsevanhiljaisuudenvaatimuksestaalettiinluopua.Myösoppilaatalkoivatha-
vahtuaomiinoikeuksiinsa,mikämyösselittääopettajienvarovaisuudenkasvua.133
Ruuskasentekemäthuomiotsopivathyvinmyöstähäntutkimukseen.Yleisestähäiri-
östärangaistiinOulunlyseossatavallisimminlyhyehkölläjälki-istunnolla,muistutuk-
sella tai varoituksella, mutta näistä ainakin jälki-istunnon käyttö rangaistuskeinona
vähenihuomattavasti1960-luvulla.Muistutuksiajavaroituksiaeiolekirjatturangais-
tuspäiväkirjoihin1960-luvunalustalähtienkuinmuutamia,muttaonmahdollista,että
niitäalettiinjälki-istuntojensijaankäyttääpienemmistärikkeistä,kutenyleisistähäi-
riöistä,rankaisemiseen.134Pienempiä rikkeitä luultavasti myös suvaittiin oppilailta
aikaisempaa enemmän eikä niistä sen takia aina annettu minkäänlaista rangaistusta.
Vaikuttaa siis siltä, että myös Oulun lyseossa rangaistukset lievenivät tai joidenkin
131Tarjamo2006,371–372.132Ks.kuvio1.133Ruuskanen2015,91–93.134Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
45
rikkomustenkohdallajopaloppuivatkokonaan1960-luvulla,jasejohtuitodennäköi-
sestipedagogiikanmuuttumisestajaopettajienvarovaisuudestarangaistustenantaji-
na.
Ouluntyttölyseossayleisiinhäiriöihinliittyviärikkeitäesiintyiosittainsamallatavalla
ja osittain eri tavalla kuin poikalyseossa.Tyttölyseossakin yleiset häiriöt yleistyivät
1920-luvulla.Lisäksihäiriöitätapahtuienitenhiemanennensotia,hetisotienpäätty-
misenjälkeenja1960-luvunalkupuoliskonajan.Poikienkohdallayleisethäiriöttaas
laskivat merkittävästi heti 1960-luvulle tultaessa.135Sota-aikana noussutsuuri huoli
siveellisyydestä ja moraalin rappeutumisesta koski erityisesti naisia. Sen vuoksi nai-
siin, mutta myös alaikäisiin tyttöihin kohdistettiin tiukempi kontrolli kuin miehiin ja
poikiin.136Kentiessentakiatyttöjenhäiriökäyttäytymineneikouluissakaankasvanut
erityisemminvielä1950-luvulla,silläheidänkäytöstäänpidettiintarkemminsilmällä
kuinpoikienkäytöstä.Tyttöjenodotettiinsiiskäyttäytyvänkiltimminkuinpojat,joille
taasvilkkausolinormaalinapidettyäkäytöstä137.Tyttöjenyleisiinhäiriöihinliittyvien
rikkeiden kasvusta päätellentyttöihin kohdistettu kontrolli vaikuttaisilöystyneen
1960-luvulla. Siihen vaikutti luultavasti samat syyt kuin poikienkinkohdalla vuosi-
kymmenaikaisemmin.Löystyneenkontrollin vuoksi tytöt ehkä uskalsivatkäyttäytyä
”huonommin”kuinaikaisemmin.
Tottelemattomuus olimolempien koulujen toiseksi yleisinrike.138Tottelemattomuu-
teen olen laskenut sellaisen käyttäytymisen, jolla yleiseen häiriöön verrattuna vielä
näkyvämmin vastustettiin koulussa vallitsevaa järjestystä ja sääntöjä sekä kyseen-
alaistettiinopettajanauktoriteetti.Tällaisiarikkeitäolivatesimerkiksisopimatonkäy-
tös,uppiniskaisuusjaerilaistenmääräystenrikkominen.Jälkimmäiseenolenlaskenut
kuuluvaksi myös luvattoman sisälle jäämisen välitunnin ajaksi ja luvattoman poistu-
misenkoulunalueelta,jotkaolivathyvinyleisiärikkeitämolemmissakouluissa.
135Ks.kuvio1.136Tarjamo2006,369–371.137Kaarninen1995,170;Palmu2007,172;Puranen2015,99–100;Tuomaala2004,325.138Ks.taulukko9.
46
Kuvio 2.TottelemattomuusOulun lyseossaja Oulun tyttölyseossalukuvuosien1912–
1913ja1973–1974välisenäaikana.139
Oulunlyseossatottelemattomuuteensyyllistyttiin2293kertaa,jokaoli19,9prosenttia
kaikistarikkeistäjaOuluntyttölyseossa367kertaa,jokataasoli17,4prosenttiakai-
kistarikkeistä.140TottelemattomuusoliOulunlyseossa1940-luvulleastitoiseksiylei-
sinja1960-luvultaeteenpäinkaikistayleisinrike.Tottelemattomuuteenliittyviäteko-
jaesiintyimelkorunsaastimyös1910-luvunlopulta1920-luvunlopulle,muttasuurin
kasvukyseisessä riketyypissätapahtuivasta1940-luvun lopulta lähtien.141Tottele-
mattomuuden yleistymiseen vaikutti varmasti samat syyt kuin yleisen häiriönkin
yleistymiseen,muttaerityisestiopettajanauktoriteettiasemanmurtumisellajaopiske-
lijoidenitsemääräämisoikeudenkasvamisellalieneeollutsiinäsuurivaikutus.Opetta-
jaa ei pidetty enää luokan auktoriteettina ja häntävastaanuskallettiin asettua aikai-
sempaa voimakkaammin.Toisin kuin yleiset häiriöt, tottelemattomuuteen liittyvät
rikkeeteivätmerkittävästivähentyneettutkimusajankohdanlopulla.Luultavastitotte-
lemattomuusolirikkeenäsenverranyleistähäiriötäpahempi,ettäsiitäolirangaistava
vähintään jälki-istunnolla, kun taas yleiseen häiriöön liittyvästä teosta saattoi selvitä
jopakokonaanilmanrangaistusta.
139Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.140Ks.taulukko9.141Ks.kuvio2;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
0
20
40
60
80
100
120
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
47
Ouluntyttölyseossatottelemattomuuteen liittyvät rikkeetolivat melko yleisiä1940-
luvunlopulleastijaneyleistyivätjälleen1960-luvulla.Poikkeuksenmuodostaaluku-
vuonna1946–1947sattunuttapaus,jolloinsamallakertaaperäti31viidennenluokan
tyttöärangaistiintottelemattomuudestatunninjälki-istunnolla.Kyseisestätapaukses-
taeikuitenkaanlöydyenempäätietoa.Todennäköisestikokoviidesluokkaoliyhdessä
syyllistynytjohonkintottelemattomuuteenliittyneeseenrikkeeseen–taiainakinheitä
olisellaisestarangaistu.142
Tottelemattomuusolisiismyöstytöillemelkotyypillinenrike.KaroliinaPurasentut-
kimuksessasekäKuopionsuomalaisessayhteiskoulussaettäTampereensuomalaises-
satyttökoulussasekätyttöjenyleisethäiriötettätottelemattomuuseivätolleet1800-
ja 1900-lukujen vaihteessa kaikista yleisimpiärikkeitä, minkähänarveleejohtuneen
siitä,etteivättytötkentieskyseenalaistaneettaiheidäneiainakaannähtykyseenalais-
tavankoulunsääntöjäsiinämäärinkuinpojat.Tyttöjenodotettiinolevanjosukupuo-
lensa vuoksi kuuliaisempia, sopeutuvaisempia ja kiltimpiä kuin pojat,ja heistämyös
uudelleenrakennettiinkoulussasellaisia.143
Ouluntyttölyseontottelemattomuudestajohtuvienrikkeidenkorkeamääräeivälttä-
mättä kerro siitä, että tytöt olisivat olleet siellä pahatapaisempia kuin Kuopiossa tai
Tampereella. On mahdollista, että Oulun tyttölyseossa rangaistuksia vain annettiin
herkemmin.Siitäkielivätmyösvuosina1934ja1938tehdytkoulutarkastukset,joiden
yhteydessätarkastajaolipannutmerkilleedellisinävuosinaannettujenrangaistusten
suurenmäärän,jokaeiolluthänestäsoveliastatyttöoppilaitokselle.Tarkastajanmie-
lestä rangaistuskirjaan oli turvauduttu liian kärkkäästi, joten rangaistuksilla ei ollut
tarkoitettua tehoa. Toisaalta annetut rangaistukset olivat hänestä myös liian lieviä.
Tyttölyseonrehtoriyhtyitarkastajanlausuntoonjamyönsi,ettäjotkutopettajatovat
liian kärkkäästi käyttäneet rankaisuna muistutusta ja jälki-istuntoa, vaikka monessa
tapauksessa pelkkä suullinen nuhtelu olisi riittänyt rangaistukseksi.144Tässä kohdin
onkintärkeäähuomata,ettäopettajatsaattoivatrangaistaoppilaitavarsinmielivaltai-
sesti.Kysymyseiolepelkästääntottelemattomuudesta,vaankaikistarikkeistärankai-
semisessa.Käsittelentätäkysymystätarkemminpääluvussa3.
142Ks.kuvio2.143Puranen2015,43–45;Kaarninen1995,170;Tuomaala2003a,224.144Yleistarkastusten, eri aineiden ja arkiston tarkastuspöytäkirjat 1901–1969, Ca:2. Oulun tyttö-lyseonarkisto,KA.
48
2.2.Myöhästelyjalaiskuus–molempiensukupuoltenrikkeitä
HuolimattomuusjamyöhästyminenolivatOulunlyseossakolmanneksiyleisimpiärik-
keitäjaOuluntyttölyseossakinyleisimpienjoukossa.145Huolimattomuudeksiolenlas-
kenuterikoulutarvikkeiden,yleensäkoulukirjojentaivihkojenunohtamisenkotiin,ja
myöhästymiseksitunniltajamuistakouluntilaisuuksista,kutenrukouksista,myöhäs-
tymisen.Olen laskenut huolimattomuuden ja myöhästymisen saman kategorian alle,
sillämolemmatteotilmensivätpiittaamattomuuttakoulunkäyntiäkohtaan.
Huolimattomuudenjamyöhästymisenyhteydessäonluontevaanostaaesiinilmeisesti
useissaoppikouluissakäytettytaparangaistavastarikkeidenkertymisestä,mikätar-
koittiyleensävastakolmestasamanlaisestarikkeestärankaisemista.Oulunlyseossaja
tyttölyseossarangaistiin erityisesti myöhästymisten kertymisestä: tyttölyseossanäin
tapahtui koko tutkimusajankohdanalusta loppuun saakka jaOulun lyseossa1940-
luvultalähtien.Tyttölyseossayksittäisistämyöhästymisistäonrangaistuspäiväkirjojen
perusteellarangaistuvainharvoin,muttapoikalyseossayksittäisetkinmyöhästymiset
olivatrangaistaviatekojaetenkinennen1940-lukua.146
145Ks.taulukko9.146Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
49
Kuvio3.HuolimattomuusjamyöhästyminenOulunlyseossajaOuluntyttölyseossaluku-
vuosien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.147
Oulun lyseossa huolimattomuuteen ja myöhästymisiin syyllistyttiin yhteensä 1831
kertaa, mikäoli 15,9 prosenttia kaikista rikkeistä, ja Oulun tyttölyseossa 215 kertaa,
mikäoli10,2prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä.148Pojatvaikuttavatsiissyyllisty-
neenkategoriantekoihinenemmänkuintytöt,mikäjohtuuainakinosittainsiitä,ettei
poikia alettu rangaistarikekertymistä kuin vasta 1940-luvulla.Myös sotavuosilla on
varmastiollutvaikutuksensapoikienhuolimattomuuteenjamyöhästelyyn.Jatkosodan
aikanapojatsyyllistyivät näihin rikkeisiinmoninkertaisesti enemmän aiempiin vuo-
siinnähden.Suurinosatapauksistaolinimenomaantunniltamyöhästymisiä,mikäoli-
kin ymmärrettävää poikkeusolosuhteissa.Myös tyttölyseossa myöhästyminen oli so-
tavuosienaikanahiemanyleisempääkuinennensotia.149Luultavastikurinpitoainakin
jossainmäärinhöllentyisota-aikana,mikäselittäisiniinmyöhästymistenkuinmonen
muunkinriketyypinmääränkasvunsotavuosinakoulunkäynninepäsäännöllisyydestä
huolimatta.
147Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.148Ks.taulukko9.149Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.
0
20
40
60
80
100
120
140
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
50
Poikien huolimattomuus ja myöhästely kasvoivatjälleen 1950-luvulla.150Sitä kenties
selittävätainakinosittainsamatseikatkuinyleisiähäiriöitäjatottelemattomuuttakin.
Koulumaailman vähitellen tapahtuneen muuttumisen seurauksena oppilaiden piit-
taamattomuus koulutyötä kohtaan vaikuttaisi lisääntyneen. Etenkin oppilaiden myö-
hästelyäpidettiinsuurenaongelmana,silläsiitäkeskusteltiinlyseonopettajakokouk-
sissa1950–1970-lukujenaikanarunsaasti.151Muttamiksimyöhästymisetnäyttäisivät
rangaistuspäiväkirjojenperusteellaäkistivähentyneen1960-luvulla?Ainakinvuoden
1959opettajakokouksessaolirangaistuksistakeskusteltaessanostettuesiintoivesii-
tä,ettäkorkeintaantunninjälki-istunnotvoitaisiinkorvatakahdenkeskisilläpuhutte-
luillataiottamallayhteyttäoppilaanvanhempiin.Lisäksisovittiin,etteiaamumyöhäs-
tymisistärangaistaisivieläensimmäiselläkerralla,vaikkatoisaaltakertymistärankai-
seminenkinolijoyleisestikäytössä.152Myöhästyminenolirike,jostaoltiintyypillisesti
rangaistu lyhyellä jälki-istunnolla, joten on mahdollista, että kokouksessa esitettyä
toivettaalettiinnoudattaasamantien.
Vuonna1964pidetyssäopettajakokouksessa taas sovittiin, että myöhästynyttä oppi-
lastavoitaisiin rangaista määräämällä hänet tulemaan seuraavana aamuna kouluun
puoli tuntia ennen ensimmäisen oppitunnin alkua.153Päättelisin, että oppilaiden on-
gelmaksi asti paisunut myöhästely pakotti opettajat keksimään vaihtoehtoisia tapoja
rangaista heitä, sillä jälki-istunnon määrääminen ei vaikuttanut poistavan ongelmaa.
Tuskinpa sitätoisaaltapoistivat uudet rangaistuskeinotkaan;myöhästelyjä eivain
enäänäkynytsamassamittakaavassarangaistuspäiväkirjansivuilla.
Oulun tyttölyseossa huolimattomuuteen jamyöhästymiseen syyllistyminen oliran-
gaistuspäiväkirjojenperusteellatasaisenvähäistäkokotutkimusajankohdanajan.Tyt-
töjä rangaistiinhuolimattomuuksista jakolmestamyöhästymisestä 1950-luvun lop-
pupuolelleastilähesainakotimuistutuksella,harvemminjälki-istunnolla.Mutta1960-
luvullahuolimattomuuksia jamyöhästymisiä eimerkitty rangaistuspäiväkirjoihin
enääjuuriollenkaan.154Ensimmäinensyytähänselviäävuonna1960pidetynopetta-
jakokouksenkeskustelusta,kunOuluntyttölyseonrehtorioliesittänytopettajakunnal-
150Ks.kuvio3.151Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.15213.1.1959.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974.OLA,KA.15320.3.1964.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974.OLA,KA.154Ks. kuvio 3;Luokkapäiväkirjat 1917–1945, Ae:90a–Ae:117. OTlA, KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
51
lekaksivaihtoehtoaaamumyöhästelijöidenkuriinsaamiseksi:myöhästyneetvelvoite-
taantulemaanseuraavanaaamunamuutamiaminuuttejaaikaisemminkouluuntaisit-
tenkolmestamyöhästymisestärangaistaantunninjälki-istunnolla.Opettajakuntapää-
tyi yksimielisesti kannattamaan ensiksi mainittua vaihtoehtoa, sillä se oli ”luonnolli-
sempi rangaistusmuoto”.155Sanavalinta on mielenkiintoinen. Tarkoittiko rangaistus-
muodon”luonnollisuus”kentiessitä,ettämyöhästyneetoppilaatoliluontevaavelvoit-
taatulemaankouluunseuraavanaaamunaaikaisemmin,ikäänkuinkorvaamaanedel-
lispäivänämenetettyaika,vaiolikosenimenomaantytöille”luonnollisempi”rangais-
tusmuoto paremmin pojille sopivaan jälki-istuntoon verrattuna?Toki samanlainen
rangaistuskeino olikäytössä myös poikalyseossa, joten mistään yksinomaan tyttöjen
rangaistusmuodostaeikuitenkaanollutkyse.
Vuonna1961Ouluntyttölyseonopettajakokouksessakeskusteltiinjälleenoppilaiden
huolimattomuudestaja myöhästelystä. Rehtori kehotti luokanvalvojia kiinnittämään
erityistä huomiota oppilaiden huolellisuuteen. Hän korosti, että huolimattomuuden
vuoksi annettu kotimuistutus ei ole rangaistus vaan ilmoitus oppilaan vanhemmille,
jotensitäeitulemerkitärangaistuskirjaan.156Kokouksenjälkeenhuolimattomuudesta
jamyöhästymisistäannetutjälki-istuntomerkinnätkinmuutamiayksittäisiämerkintö-
jälukuunottamattakatoavatrangaistuspäiväkirjojensivuilta.157Nähtävästiniistäran-
gaistiin jatkossa vain kotimuistutuksella tai muulla vastaavalla tavalla. Kyseisiin rik-
keisiinsyyllistymineneisiissuinkaanloppunut.
HuolimattomuudenjamyöhästymisenyleisyyttäOulunlyseossajatyttölyseossaeten-
kin sotavuosien jälkeen onlopultavaikea arvioidarangaistuskäytäntöjen muuttumi-
senvuoksi.Niinrikekertymätkuinmuutkinsotienjälkeenkeksitytuudet”rangaistus-
keinot”olivattäysinkoulujenomaakeksintöä,silläniitäeimainitavuoden1872kou-
lujärjestyksessäsallittujenrangaistuskeinojenjoukossa158.Niidenkäyttöolisiisoike-
astaanrikkomuskoulujärjestystävastaan.Eiolekuitenkaansattumaa,ettävastaavan-
laisiakurinpitoonliittyviämuutoksiatapahtuijuuri1960-luvulla,silläseolioppikou-
1551.9.1960.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.15614.12.1961.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.157Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.158SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.
52
lunuudistumisenaikaa.Koulumaailmamuuttuiradikaalistimelkeinsadassavuodessa
eikärankaisemistamiellettyenääosaksikasvatusta.159
Yleinenlaiskuusjalaiminlyönnitolivatmyössuhteellisenyleisiärikkeitämolemmissa
lyseoissa.160Olen laskenut tähän kategoriaan kuuluviksi laiskottelun, tehtävien teke-
mättäjättämisensekäoppilaalleannettujenvelvollisuuksien,kutenluokanjärjestäjän
tehtävien ja poissaoloilmoitusten laiminlyönnin. Olen ottanut mukaan myös unohta-
misen, vaikka onkin hieman epäselvää, millaiseen rikkeeseen se viittasi. Liittyikö
unohtaminenesimerkiksioppikirjojenkotiinunohtamiseen,jolloinseselvästikuuluu
tähänkategoriaan,vaioppitunninunohtamiseen,jolloinseolisipoissaolo?Luokkapäi-
väkirjojenmerkintöjenperusteellaolenpäätynyttulkitsemaan,ettäunohtaminenliit-
tyinimenomaanoppikirjojen,vihkojenjamuidentarvikkeidenkotiinunohtamiseen.
Kuvio4.YleinenlaiskuusjalaiminlyönnitOulunlyseossajaOuluntyttölyseossaluku-
vuosien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.161
Oulunlyseossalaiskuuteenjalaiminlyönteihinliittyneistäteoistarangaistiin716ker-
taa,mikäoli6,2prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jaOuluntyttölyseossa123ker-
taa, mikäoli 5,8 prosenttia kaikista rikkeistä.162Myös rangaistukset näistä rikkeistä
159Ks.esim.Ruuskanen2015,95–96.160Ks.taulukko9.161Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.162Ks.taulukko9.
0
10
20
30
40
50
60
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
53
olivat molemmissa kouluissa pitkälti samanlaiset: vuosisadan alussa sekä poikia että
tyttöjä rangaistiin usein muistutuksella tai varoituksella, mutta vähitellen siirryttiin
korkeintaan tunnin mittaiseen jälki-istuntoon. Tytöillä muistutusten antaminen oli
tyypillisempääjakestimyöhempäänkuinpojilla,muttavastaavakäytäntöoliyleinen
myösmuidenrikkeidenkohdalla.163
Tyttöjenlaiskuudenjalaiminlyöntienesiintyminenvaikuttaakuvion4perusteellaol-
leenmelkotasaistakokotutkimusajankohdanajan.Senalkupuolellaonmuutamialu-
kuvuosia,jolloinkyseisiinrikkeisiinonsorruttunormaaliauseammin,muttasiltierot
”normaaliin”ovatpieneteikäniistävoidavieläpäätellämitään.Poikiensyyllistyminen
laiskuuteen ja laiminlyönteihin taas kasvoi merkittävästi1950-luvullaja väheniyht-
äkkiä1960-luvulla164,mihinonluultavastivaikuttaneetnesamatsyyt,jotkaolivatesil-
läjoyleistenhäiriöidenyhteydessä.
Yleinen laiskuus ja laiminlyönnit eivät siis vaikuta olleen erityisen sukupuolittuneita
rikkeitä, sillä molemmissa kouluissa niihin sorruttiin prosentuaalisesti suunnilleen
samanverran.Ahkeruuttajatyöteliäisyyttäpidettiinkinmolemmiltasukupuoliltaodo-
tettavina ominaisuuksina, sillänepitivätnuoretpoissavähemmänhyödyttävistätoi-
mista.165
2.3.Epärehellisyys–tytöilletyypillinenrike
Petosta, vilppiä ja varkautta pidettiin pahimpina koulurikkeinä.Vilpillä tarkoitettiin
pääasiassa kokeessa taioppitunnilla lunttaamista.Tähän kategoriaan olen laskenut
mukaan myös muun muassa vilpin yrityksen, valehtelun, opettajan harhaanjohtami-
senja väärentämisen. Kaikkia kategorian rikkeitä yhdistää epärehellinen toiminta.
Näistärikkeistätyypillisestimyösrangaistiinankarimmin.
163Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.164Ks.kuvio4.165Launonen2000,186–187,218;Koski2003,286;Vehkalahti2003,249.
54
Kuvio5.Petos,vilppijavarkausOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–
1913ja1973–1974välisenäaikana.166
Pojat syyllistyivät epärehellisiin tekoihin 861 kertaa, mikäoli 7,5 prosenttia kaikista
poikientekemistärikkeistä,jatytöt313kertaa,mikäoli14,8prosenttiakaikistatyttö-
jentekemistärikkeistä.167Vaikkapojatsyyllistyivättämänkategoriantekoihinmääräl-
lisestiuseammin kuin tytöt, suhteessa kaikkiin annettuihin rangaistuksiin tyttöjen
epärehellisyysolimelkeinkaksinverroinyleisempää.Vuosien1912–1974aikanatyt-
töjenepärehellinentoimintaolijoinakinvuosinamäärällisestikinlähelläpoikienvas-
taavaa tai siitä rangaistiin jopa enemmän kuin poikia.Erotepärehellisyyden rankai-
semisessasukupuoltenvälilläalkoivatkaventua1930-luvultaalkaen,kunpoikienepä-
rehellistentekojenmääräpienenimuidenrikkeidenkustannuksella,kuntaastyttöjen
osaltaniidenmääränousi.168
Rehellisyys oli molemmilta sukupuolilta odotettu ominaisuusniin koulussa kuin elä-
mässä muutenkin.169Silti tytöt vaikuttavat syyllistyneen tämän kategorian teoista
etenkin vilppiin poikia enemmän.Kyösti Kiuasmaantutkimissa tyttökouluissa vilppi
166Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.167Ks.taulukko9.168Ks.kuvio5;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.169Räisänen1995,102–103;Koski2003,286;Launonen2000,186–187,217.
0
5
10
15
20
25
30
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
55
oli tunnilla esiintyneen levottomuuden lisäksikaikistayleisimpiä rikkeitä. Hän arve-
lee,ettätyttöoppilaidenhuolikoulumenestyksestäänajoiheidätlunttaamaan.170Olen
samaa mieltä Kiuasmaannäkemyksenkanssa.Syyttyttöjen osaamattomuuden pel-
koonsaattoivatollanaissukupuoleenkohdistetuissanegatiivisissaoletuksissa.Pitkään
1900-luvulleastipoikiapidettiinloogisina,luovinajasyvällisinä,jatyttöjävastaanot-
tavaisina,pinnallisinajatunteellisina,abstraktiinajatteluunkykenemättöminä.Naisia
pidettiin siis älyllisesti heikompina kuin miehiä–ajatus oli yleinen vielä vuosisadan
vaihteen lääketieteellisissäkin käsityksissä.Näiden biologiaan pohjautuvien erojen
vuoksi naista ei pidettykelvollisina yhteiskunnallisissapiireissä toimimiseen, vaan
hänettulialustalähtienkasvattaaainoastaankotiajaäitiyttävarten.171
Nämä käsitykset sukupuolten eroista näkyivät myös oppikoulussa. Konkreettinen
esimerkkisiitä olivaterillis-elityttö-ja poikakoulujen erilaiset opetussuunnitelmat.
Tyttökouluissaolienemmänkäytännönoppiaineita,kutenkäsitöitäjakotitaloutta,ja
yksi luokka-aste enemmän kuin poikakouluissa, silläkoulunkäyntiä pidettiin tytöille
paljonrasittavampanakuinpojille.Etenkinmurrosikääpidettiintyttöjenkehityksessä
riskialttiinavaiheena:tyttöjenherkkäjakehittyväruumisolivaarassaälyllisestiliian
rasittavankoulunkäynnintakia.Toisaaltatyttökoulujenylimääräinenluokka-astetoi-
mi,tahattomastitaitahallisesti,myöskarsintamekanisminajakeinonavähentäätyttö-
jenkoulutushaluja.Mitäpidempäänkoulukesti,sitätodennäköisemmintytöilläeiol-
lut enää halua tai mahdollisuuksia jatkaa koulunkäyntiä. Etenkin vähävaraisille per-
heille yhdenkin ylimääräisen vuoden kustantaminen saattoi olla taloudellisesti liikaa
vaadittu.Tyttöjäeisaanutmyöskäänkurittaayhtäkovastikuinpoikia.Kovankurinpi-
donpelättiin”miehistävän”tyttöjä,eikäseolisiollutlainkaansopivaanaisiinkohdis-
tuneidenpehmeiden,tunteellistenjaäidillistenmielikuviensuhteen.Silloinolisivaa-
rassamyöstyttöjentulevaäitiysjakansakunnanperintöaines.Poikienpahantapaisuus
taas nähtiin luonnollisempana, sillä se oli maskuliinista käytöstä, joten poikia voitiin
myöspitääkovemmassakurissa.172
Syyttyttöjenosaamattomuudenpelkoonsaattoivatsiisollaniissäodotuksissa,oletuk-
sissa ja asenteissa, joita tyttöihin kohdistettiin.Tyttöjen älykkyyden ja koulumenes-
170Kiuasmaa1982,126.171Aapola2003,90–94;Tuomaala2004,77;Räisänen1995,136–141;Tähtinen2003,183.172Aapola 2003, 91–92; Kaarninen 1995, 160–170;Nevala-Nurmi 2015,227–228, 235–237;Tuo-maala2004,234–235;Tähtinen2003,189;Uimonen1999,105–111.
56
tyksenepäileminensaattoitehdäheistäalisuoriutujia,jotkaturvautuivatvaikkalunt-
taamiseenosoittaakseenpärjäävänsäkoulussa.Tyttöjenhaluttiinmyösolevankilttejä,
ahkeriajatunnollisia,javastatakseennäihinvaatimuksiintyttöjenoliosoitettavapär-
jäävänsäkoulutyössä.Pojiltaeiodotettusamanlaisiaominaisuuksia,jotenheilläeiol-
lut samanlaista painetta osoittaa pätevyyttään.Nykytutkimusten mukaanerityisesti
tytöt kilpailevatkoulussaitseään ja toisiaan vastaan tullakseen palkituiksi ja vahvis-
taakseen omaa asemaansa, joka on vähempiarvoinen kuin maskuliiniseksi oletetun
sukupuolenasema.Tyttökoulussatyttöjenkilpailuitseäänjatoisiaanvastaansekätie-
tynlainenvaltapelisaattoivatsiisvaikuttaasiihen,ettäjotkutsortuivatlunttaamiseen
todistaakseen omaa pärjäämistään ja paremmuuttaan.173Edellä kuvatut oletukset ty-
töistäjanaisistaeiväteläneetenääsotavuosienjälkeenyhtävoimakkaina,muttaeril-
liskoulujen olemassaolo sukupuolten mukaan järjestettyine opetussuunnitelmineen
aina1970-luvunperuskoulu-uudistukseenastikuitenkinedelleenvahvistimielikuvaa
tyttöjenjapoikienerilaisestaoppimisestajasukupuolirooleista.
Oulun tyttölyseossa vilppiin ja vilpin yritykseen suhtauduttiin vakavasti. Vielä 1920-
luvun loppuun saakka vilpistä rangaistiin tyypillisimmin muistutuksella ja käytösnu-
meron alentamisella, maksimissaan tunnin jälki-istunnolla. Myöhemmin kyseisistä
rikkeistäalettiinantaapääsääntöisestikahdentunninjälki-istuntoja.Varastaminentai
näpistämineneivätolleettyttölyseonrangaistuspäiväkirjojenperusteellakovinyleisiä
rikkeitä,muttaniistäseurasiainajokokahdentunninjälki-istunto,kehotuseroamaan
koulustataimääräaikainenerottaminen.Vanhempiensanimentaisaamansanumeron
väärentämisestä taas seurasi yleensä kahden tunnin jälki-istunto. Jos kuitenkin vää-
rentäminenuudistui,saattoisiitäollatiedossajopakehotuskoulustaeroamiseen,ku-
tenkävierääntoisenluokanoppilaallehuhtikuussa1945.174
Vilppiinsyyllistyneitä poikiarangaistiin Oulun lyseossa yleensä kahden tunnin jälki-
istunnolla. Myös vilpin yrityksestä rangaistiin yleensä yhtä ankarasti. Yrityshänolisi
huomaamattajohtanutvilppiin,jotensenvarmastiajateltiinolevanyhtätuomittuteko
kuin itse vilppi. Valehtelemisesta on annettu rangaistukseksi myös yhdestä kahteen
tuntia jälki-istuntoa, valehtelun törkeydestä riippuen. Varkaus ja näpistely olivatOu-
lunlyseossasuhteellisenharvinaisiatekojajaniistärangaistiinmelkeinainaeripitui-
173Jankama2004,60–61;Kosonen1998,164–166;Puranen2015,54.174Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
57
sillakoulustaerottamisilla.Petoksiinjaväärentämisiinonsovellettuniinkahdentun-
nin jälki-istuntoja, karsserirangaistuksia kuin koulusta erottamisiakin, epäilemättä
riippuenteonvakavuudesta,onkosamallakertaatehtytoisiakinrikkeitäjaonkoteko
jatkunutjopidemmänaikaa.175
2.4.Luvattomat poissaolot jarangaistusten laiminlyönnit–sukupuolit-taineriytyneetrikkeet
Poissaolotolivatyleinenongelmamolemmissakouluissa.Tähänkategoriaanolenlas-
kenutoppitunniltataikoulustaluvattapoissaolemisenlisäksimyösluvattomatoppi-
tunniltataikoulustakeskenpäivänpoistumisetjatuntienunohtamiset.
Kuvio6.PoissaolotsyyttäOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–1913
ja1973–1974välisenäaikana.176
LuvattomiapoissaolojakirjattiinOulunlyseonrangaistuspäiväkirjoihinyhteensä743
kappaletta, joka oli 6,5 prosenttia kaikista tehdyistä rikkeistä, ja tyttölyseossa niitä
merkittiinyhteensä324kappaletta,jokaoli15,4prosenttiakaikistarikkeistä.177Poi-
kien lintsaaminen oli yleistä etenkin tutkimusajankohdan alkupuolella 1920-luvun
175Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.176Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.177Ks.taulukko9.
0
5
10
15
20
25
30
35
40
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
58
puoliväliinsaakkajajälleensotavuosienjälkeen1950-luvunalkupuolellesaakka.Tyt-
töjenpoissaolotvaikuttavatmyösyleisestikasvaneensotavuosienjälkeen.Yksittäiset
tilastossa esiintyvät korkeat piikit johtuivat lähes aina useiden, yleensä kokonaisen
luokanoppilaidenyhtäaikaisistapoissaoloista.178
Tyttölyseossa poissaoloista rangaistiin suhteellisesti yhteensä yli kaksinkertaisesti
poikalyseoonverrattuna.Määrällisestikintyttöjenluvattomatpoissaolotnousivatjoi-
nakinlukuvuosinalähellepoikalyseonvastaaviataijopakorkeammiksi.Onkuitenkin
yhäsyytämuistaa,ettäoppilasmäärätolivaterilaiseteriaikoinamolemmissakouluis-
sa, joka toki jonkin verran vaikuttiesimerkiksi rikkeiden määrien nousemiseen ajan
myötä. Se ei kuitenkaan poista sitä rangaistuspäiväkirjoista ilmenevää seikkaa, että
poissaolot olivat tyttöjen kolmanneksi yleisin rike, kun poikalyseossa neolivat vasta
viidenneksiyleisimpiä.
KaroliinaPuranenhavaitsiomassatutkimuksessaan,ettäpoikienjatyttöjenpoissaolo-
ja oli merkittyhänen tutkimuskohteina olleiden koulujenrangaistuspäiväkirjoihin
suunnilleensamanverran,elipoissaolosyyttäeinoussuthänentutkimuksessaaneri-
tyisensukupuolittuneeksirikkeeksi.Hänolikuitenkinennakoltaajatellut,ettäpoissa-
oleminenkoulustaolisivoinutollanimenomaantyttöjenrike,sillätytöilläsaattoiolla
jopienestäpitäenenemmänvelvollisuuksiakotonakuinpojilla.Tyttöjähänkasvatet-
tiin nimenomaanäitiyteen jakodista huolehtimiseen.Purasen tutkimusajankohtana
oppikoululaiset olivat kuitenkin vielä pääsääntöisesti ylempiin yhteiskuntaluokkiin
kuuluvia lapsia, joilla ei ehkä ollut samanlaisia kotona olevia velvollisuuksia kuin
alemmanyhteiskuntaluokan lapsilla. Ehkä juuri siksi poissaolo ei näyttäytynytPura-
sentutkimuksessasukupuolittuneenarikkeenä.1791900-luvunkuluessasäätyrajatal-
koivatkuitenkinmenettää merkityksensäja oppikouluun tuli yhä enemmäntyöläis-
taustaisiakin lapsia.180Aineistoniosoittaa,ettäsamallamyösOuluntyttölyseonoppi-
laidenpoissaolotkasvoivat.Ehkätyttöjenvelvollisuudetkotonatodellaolivatyksisyy
tyttöjenpoissaolojenyleisyydelle,muttavastamyöhemmin1900-luvulla.
Toinenvarteenotettavasyypoissaolojenyleistymisellesekätyttöjenettäpoikienkes-
kuudessaoli oppikoulun arvostuksen vähentyminen mitä pidemmälle 1900-luku ku-
178Ks.kuvio6.179Puranen2015,48–49.Ks.myösKaarninen1995,172–173;Koski2011,166.180Ks.esim.Kaarninen2011,405.
59
lui.KaroliinaRuuskasenmukaannuoreteivätehkäenäänähneetoppikoulunkäymistä
yhtäarvokkaanamahdollisuutenakuinvielävuosisadanvaihteessa.181Tämäsaattaisi
päteä erityisenhyvin tyttöihin, sillä vielä 1900-luvun alkupuolellatyttöjenkorkeam-
paakouluttautumista ei nähty kovinkaan tärkeänä asiana, mutta oppikoululaisuutta
pidettiinkuitenkinarvossa.Kunoppikoulunkäymisestätulisittentyttöjenkinkeskuu-
dessanormaalia,senarvostuskentieslaski.
Kolmassyy tyttöjenja poikienlintsaamiselle saattoi ollakasvavankaupunginlisään-
tyneethuvittelumahdollisuudet.SekälyseoettätyttölyseosijaitsivatOulunkeskustas-
sa,jolloinkoulustaolihelppolähteäviettämäänaikaakaupungille.Huvituksienveto-
voimastaainakin tyttöjen kohdallasaattaa kertoase, että aika usein tytöt lintsasivat
koulustakaksintaijopaisommallajoukolla.Lisäksityttökouluissavallinnuttatiukem-
paa järjestystä ja kuria yritettiin myöstarkoituksellahaastaa tai rikkoaesimerkiksi
koulustalintsaamalla,kutenkäyilmiTarjaPalmunhaastattelemienentistentyttökou-
lulaisten kertomuksista. Vaikka tytöiltä odotettiin kiltteyttä ja hyvää käytöstä, ja he
itsekinmielsivätitsensäkilteiksi,olijoukossaainamyösniitä,jotkahalusivathaastaa
vallitsevat säännöt.182Ehkä koulusta lintsaaminen oli helppo tapa kapinoida koulun
järjestystävastaan.Myöspojatsaattoivatkokeasensamallatavalla,sillälintsaaminen
eiollutheidänkäänkohdallamissäännimessäharvinaista.
Rangaistustenlaiminlyöminenolimolemmissakouluissaharvinainenrike.183Rangais-
tustenlaiminlyömisellätarkoitettiinyksinkertaisestisitä,etteioppilassaapunuthänel-
lemäärättyynjälki-istuntooneikäkyennytantamaankelvollistasyytäpoissaololleen.
181Ruuskanen2015,60–61.182Palmu2007,171–172.183Ks.taulukko9.
60
Kuvio7.RangaistustenlaiminlyönnitOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien
1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.184
Oulunlyseossarangaistustenlaiminlyönteihinsorruttiinrangaistuspäiväkirjojenmu-
kaan84 kertaa, joka oli 0,7 prosenttia kaikista rikkeistä, ja Oulun tyttölyseossavain
kerran.Rikkeen harvinaisuus johtui todennäköisesti siitä, että rangaistuksenlaimin-
lyöminen johti lisärangaistukseen, useimmiten uuteen jälki-istuntoon, mikä lienee
toiminut useimmille pelotteena.185Tytöt noudattivat heille annettuja jälki-istuntoja
aineiston perusteella tunnollisemmin kuin pojat, mikävahvistaa kuvaa heidän olete-
tustatunnollisuudestaan.186Koska riketyyppi on ollut harvinainen molemmissa kou-
luissa,eisensukupuolittuneisuuttaolejärkevälähteäanalysoimaantämänenempää.
2.5.Tappeleminenjaomaisuudenvahingoittaminen–marginaalisiarik-keitä?
Tässäalaluvussakäsittelenomaisuudenjakoulukaverinvahingoittamiseensekätap-
peluun ja rähinöintiinliittyviä rikkeitä.Kyseiset riketyypit olivat tutkimissani oppi-
kouluissaaikaharvinaisia,muttaosaniistäoliselkeästisukupuolittuneita.
184Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.185Ks.kuvio7;Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.186Jankama2004,60–61.
0
2
4
6
8
10
12
14
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
61
Rikekategoriallaomaisuudenvahingoittaminentarkoitankaikkiasellaisiatekoja,jois-
saontahallisestivahingoitettujokokouluntaikoulutoverinomaisuuttaeliesimerkiksi
rikottupulpetti,piirreltypulpetinkanteentaituhrittutoverinpäiväkirjaa.Koululletai
koulukaverille kuuluneen esineen sotkeminenkin on siis ollut tähän kategoriaan riit-
täväteko.
Kuvio8. Omaisuuden vahingoittaminenOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuo-
sien1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.187
Oulun lyseossa omaisuuden vahingoittamiseen syyllistyi yhteensä 95 oppilasta, joka
oli0,8prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jaOuluntyttölyseossa69oppilasta,joka
oli 3,3 prosenttia kaikista tehdyistä rikkeistä.188Prosentuaalisesti tytöt tekivät näitä
rikkeitäsiishiemanenemmänkuinpojat.Kuviosta8onnähtävissä,ettätiettyinäluku-
vuosina tyttöjä on rangaistuomaisuuden vahingoittamisesta poikkeuksellisen monta
kertaa. Näiden tilastopiikkien taustalla on suurehkot tyttöjoukot, jotka ovat yhdessä
syyllistyneetjohonkintiettyyntekoon.Lukuvuonna1928–1929kuusitoistaneljännen
ja kuudennen luokan tyttöoppilasta sai kirjalliset muistutukset pulpettiin piirtelemi-
sestäjalukuvuonna1940–1941taasjoukkoneljännenluokanoppilaitatärvelitahalli-
sesti päiväkirjan–joko omansa tai luokan yhteisen. Tästä he saivat tunnin jälki-
istunnon.Tämänkategorianteoistatytöilläolikinuseintapanajuurituhriavihkojatai
187Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.188Ks.taulukko9.
0
5
10
15
20
25
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
62
piirustella pulpettiin, kun pojilla ilmeni myös tavaroiden rikkomista. Lukuvuonna
1951–1952 tyttöjä rangaistiin kuitenkin poikkeuksellisesta teosta, kun yhteensä 21
kolmannenluokantyttöäsaitunninmittaisenjälki-istunnonpuistonjasenpensaiden
vahingoittamisesta.189
Omaisuudenvahingoittamisenkategoriankohdallakorostuuerityisenhyvinse,miten
tytötvaikuttavatsortuneeneririkkeisiinnimenomaanjonkuntoisentytönkanssatai
isommalla joukolla.Samanlainen ilmiö oli havaittavissa myös edellisessä alaluvussa
käsiteltyjen tytöille tyypillistenpoissaolojen yhteydessä.Oliko tyttöjen kenties hel-
pompilähteämukaanjohonkinkouluntaholtatuomittavaksimääriteltyyntoimintaan
yhdessämuidenkanssa?Mahdollisetseurauksetontietystihelpompikantaayhdessä
kuin yksin.On myös mahdollista, ettäjoukkorangaistuksissa ei aina ehkä ollutkaan
kysesiitä,ettämonioppilasolisikerrallasyyllistynytsamaanrikkeeseen.Koulujärjes-
tysnimittäinmahdollistivaikkapakokonaisenluokanrankaisemisenyhdensijasta,jos
syyllistä johonkin rikkeeseen ei löytynyt. Luokkatoverit eivät välttämättä halunneet
paljastaarikkeentekijääjoukostaanjakärsivätrangaistuksenmieluumminkollektiivi-
sesti.190
189Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.190SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.
63
Kuvio9.TappelujarähinöintiOulunlyseossajaOuluntyttölyseossalukuvuosien1912–
1913ja1973–1974välisenäaikana.191
Tappelu, rähinöintija oppilaiden välinen riitely olivat Oulun lyseossaja Oulun tyttö-
lyseossaharvinaisiarikkeitä,silläkokotutkimusajankohdanaikanapojatsyyllistyivät
tappelemiseenjarähinöintiin43kertaa,jokaolivain0,4prosenttiakaikistarikkeistä,
ja tytöt vain kerran. Tyttöjen tapauksessa kyse oli välitunnillariitelystä, ei ilmeisesti
siismistäänsensuuremmastanujakasta.192
Onvaikeakuvitella,ettätappeleminenjamuurähinöintiolivatainakaanOulunlyseos-
satodellisuudessanäin harvinaisia rikkeitä.Poikien keskinäistä tappelemista,kuin
myösjulkista alkoholinkäyttöä, pidettiin osana mieheksi kasvamisen performans-
sia.193Tytöksi kasvamiseen näidenei taas koettu kuuluvaksi ollenkaan.Luulisi siis,
ettätappelujaolisiesiintynytOulunlyseossaenemmänkin.Ehkänujakointiapidettiin
oppikouluikäisillepojilleniinominaisenakäytöksenä,etteisiihenjuurikaanpuututtu.
Onmyösmahdollista, ettäpoikia on rangaistu vain kaikkein vakavimmista ja fyysi-
simmistä tappeluista.Valtaosaanrangaistuspäiväkirjojenmerkinnöistä syyksi on
merkittynimenomaantappelujavainmuutamassatapauksessaonsyynäollutkinas-
telutairiiteleminen,jotenainakinaineistotukeetätäpäätelmää.Lisäksitappelemises-
taonharvemminannettutuntiakovempiajälki-istuntojajajoissakintapauksissajälki-
191Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.192Ks.taulukko9;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.193Tuomaala2003b,364.
0
1
2
3
4
5
6
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
64
istuntoa on saatettu antaa vain puolikin tuntia, joten rangaistusten lievyys kertoo
myössiitä,mitentappelemiseenOulunlyseossaluultavastisuhtauduttiin.194
Koulukaverin vahingoittaminen onsamantyyppinen kategoria kuin tappelu ja rä-
hinöinti. Vaikka tappelussakin koulukaveri saattoi vahingoittua, olen laskenut tähän
kategoriaankuitenkinerityisestinetapaukset,jotkaliittyivätkoulutoverinhenkiseen
taifyysiseenpahoinpitelyyn.Mukanaovatmyösnäennäisestipienemmänkiusanteot,
kutentoverinpisteleminenharpilla.
Kuvio 10. Koulukaverin vahingoittaminenOulun lyseossa lukuvuosien 1912–1913 ja
1973–1974välisenäaikana.195
Koulukaverin vahingoittamiseen syyllistyttiinrangaistuspäiväkirjojen perusteellaai-
noastaanOulunlyseossa.Seeiollutyleinenrike,silläsiitärangaistiinlyseossavain93
kertaa, mikäoli 0,8 prosenttia kaikistakoulussatehdyistä rikkeistä.196Koulukaverin
vahingoittamisestaonrangaistuvaihtelevastiriippuenajastajarikkeenvakavuudesta.
Kategorianyhdestä vakavimmistateoista eli koulutoverin pahoinpitelystä on saatta-
nutsaadatunnistakahteentuntiajälki-istuntoajailmeisestitörkeämmissätapauksis-
sajopamääräaikaisenerotuksenkoulusta.Tunninjälki-istunnotkorostuvattutkimus-
194Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA195Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.196Ks.taulukko9.
02468101214161820
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo
65
ajankohdanalkupuoliskolla,kuntaassenloppupuolellarangaistusasteikkoonkoven-
tunutjapahoinpitelystäonyleensäsaanutkahdentunninjälki-istunnon.197Kutentap-
pelun ja rähinöinninkin kohdalla, myös koulukaverin vahingoittaminen vaikuttaa ol-
leenrike,jotaeiainakaan1900-luvunalkupuoliskollapidettykovinvakavana.
Kuviossa10onesitettykaikkikoulukaverinvahingoittamisestaOulunlyseossasaadut
rangaistukset, jasiinä esiintyy kaksi normaalia korkeampaa piikkiä. Lukuvuonna
1919–1920 peräti 18 kolmannen luokan poikaa syyllistyi joukolla törkeään tottele-
mattomuuteenjatoverinpahoinpitelyyn,joistahesaivatrangaistukseksikaksituntia
jälki-istuntoa. Samantyyppinen tapaus sattuilukuvuonna 1937–1938, jolloin 13 kol-
mannenluokanpoikaaosallistuivatyhdessätoverinsapahoinpitelyyn,jostahesaivat
rangaistukseksitunninjälki-istunnon.198Koskatapauksistaeilöydyesimerkiksiopet-
tajakokoustenpöytäkirjoistalisätietoa,enosaasanoa,olikotapauksissakyseessäyk-
sittäisenoppilastoverinjoukkopahoinpitelystä,jonkinlaisesta joukkotappelusta, jossa
rangaistuksensaaneetoppilaatpahoinpitelivättoisiaan,vaijostainmuusta.
Tytöt eivät syyllistyneet koulukaverin vahingoittamiseen kertaakaan, ainakaanmitä
on rangaistuspäiväkirjoihin uskominen.199Tappelemista, toisen vahingoittamistaja
väkivaltaistakäytöstäeipidettytytöillesopivanatoimintana.Tyttölyseonrangaistus-
päiväkirjoista ei kuitenkaan löydy mainintoja edes koulukaverin kiusaamisesta tai
muunlaisesta henkisestä pahoinpitelemisestä. Tällaiset teot ovat tietysti vaikeampia
havaita, mutta en usko,etteivätkötytötolisi koskaan edes henkisellä tasolla kiusan-
neettoisiaan.Koulukiusaamistaontaatustitapahtunutaina,muttasiitäonalettupu-
huavarsinmyöhäänjasitäontutkittusystemaattisestivasta1970-luvultalähtien.Vie-
lä 1990-luvulle asti aggressiota koskeva tutkimus on keskittynyt lähes pelkästään
miestenaggressiivisuuteen.Monettutkijatovatpitäneetnaistenjatyttöjenaggressio-
taniinlievänätaijopaolemattomana,etteisitäolekannattanutedestutkia.Naistenei
oletetaolevanaggressiivisia,jajosjokunainenonkäyttäytynytkinaggressiivisesti,on
häntä pidetty epänaisellisena tai mieleltään häiriintyneenä.200Koulukiusaamista ta-
pahtui varmasti myös tyttöjenkin keskuudessa, mutta on mahdollista, ettei sitä ole
197Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.198Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.199Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.200Kokkonen2015,51;Lagerspetz1998,1,3.
66
tunnistettukiusaamiseksityttöihinkohdistettujenkiltteyteenpohjautuvienolettamus-
tenvuoksi.
2.6.Kiroilevat,tupakoivatpojatjajuhlivattytöt
Lopuksikäsittelenrikkeitä,jotkaedelläkäsiteltyjentappelunjarähinöinninsekäkou-
lukaverin vahingoittamisen lisäksi olivat tutkimissani oppikouluissa selkeimmin su-
kupuolittuneita. Nämä rikkeet olivat juopottelu ja tupakointi, luvattomat huvit sekä
sopimatonkielenkäyttö.
Kuvio 13. Sopimaton kielenkäyttöOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuosien
1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.201
Sopimatonkielenkäyttöelikiroilujamuutensopimatonpuhetapavaikuttiolleentyy-
pillisempääpojillekuintytöille.Oulunlyseossasiitärangaistiinyhteensä152kertaa,
mikäoli1,3prosenttiakaikistatehdyistärikkeistä,jatyttölyseossavain19kertaaeli
0,9prosenttiakaikistarikkeistä.202
Tytöiltäodotetunsiveänjasiivonkäytöksenvuoksieioleyllättävää,etteityttöjäjuuri-
kaanrangaistutämänkategorianteoista.Lukuvuonna1961–1962kuitenkinyhteensä
201Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.202Ks.taulukko9.
0
2
4
6
8
10
12
14
16
18
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
67
16kolmannenluokantyttöärangaistiintunninjälki-istunnolla,silläheolivatpuhuneet
sopimattomallatavallauimahallissa.Kunsopimatontekotapahtuikoulunulkopuolel-
la,oliseluultavastituomittavampaakuinkoulussa,sillämuutamanaaiempanakerta-
navastaavastateostaolirangaistulyhyelläjälki-istunnolla,kotimuistutuksellatainuh-
telulla.203Pojilla karskimpaa puhetapa saatettiin pitää luonnollisempana asiana, sa-
moinkuinmuutenkinvilkkaampaakäytöstä,vaikkaserangaistuspäiväkirjojenperus-
teellatuomittiinkinhuononakäytöksenä.
Kuvio 11. Juopottelu ja tupakointiOulun lyseossa ja Oulun tyttölyseossa lukuvuosien
1912–1913ja1973–1974välisenäaikana.204
Juopottelujatupakointiolivaterittäinpoikamaisiarikkeitä,silläniistärangaistiinOu-
lunlyseossayhteensä274kertaa,mikäoli2,4prosenttiakaikistaannetuistarangais-
tuksista,jatyttölyseossavainmuutamankerran.205Oulunlyseossatupakoinnistaran-
gaistiintavallisestipitkällä,kahdentunninjälki-istunnolla,muttavielä1900-luvunal-
kupuolella etenkin toistuvastatupakanpoltosta saattoi saada jopa karsseria.Tupa-
kointia tapahtui Oulun lyseossa koko tutkimusajankohdan aikana,mutta se vaikutti
yleistyneen 1940-luvulla. 1960-luvulla oppilaiden tupakoinnista alettiin keskustella
203Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.204Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.205Ks.taulukko9.
0
5
10
15
20
25
30
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Poikalyseo Tyttölyseo
68
opettajakokouksissakin useammin.Vuosittaiset rikemäärät olivat siltimelko maltilli-
sia.206
Tupakointiolikuitenkintodennäköisestipaljonyleisempääkuinrangaistuspäiväkirjat
antavatymmärtää,silläkovinmonieivarmastikaanjäänytsiitäkiinnieikäoppilaiden
koulumatkalla tai vapaa-ajalla tapahtuvaa tupakointia voituvalvoa tehokkaasti.Kou-
luhallitusmuuttikinvuonna1950koulujärjestyksessäolleentupakanpolttoonliittyvän
säädöksensiten,ettäseolikiellettyäainoastaankoulussajasenalueellasekäkoulun
järjestämissätilaisuuksissa.207Koulueisiisenääjatkossapuuttunutoppilaidenvapaa-
ajallatapahtuvaantupakointiin.1970-luvunalussatupakointisallittiinOulunlyseossa
sitävartenosoitetuillatupakkapaikoilla,muttaoppilaallatuliollasiihenlupaelihol-
hoojansa allekirjoittama niin kutsuttu tupakkakortti.208Alkoholinvaikutuksenalaise-
na olemisesta rangaistiinOulun lyseossakolme kertaavuosina 1921,1958 ja 1965.
Kaikissa tapauksissa rangaistuksena oli aina määräaikainen erotus koulusta.209Juo-
potteluolivakavarike,muttaeiilmeisestiniinvakava,ettäoppilasoltaisiinpysyvästi
erotettukoulusta.
Oulun tyttölyseossa tupakoinnistarangaistiin vain neljää oppilasta, alkoholin vaiku-
tuksen alaisena olemisesta ei jäänyt kiinni kukaan. Kaikki tupakointiin liittyvät ta-
pauksetsattuivat vasta 1970-luvulla.210On tietysti mahdollista ja oletettavaakin, että
jotkut tytöt tupakoivat jotätäaiemmin, mutta ehkä he eivät uskaltaneet tehdä sitä
koulussa. Tyttöjentupakointiin ja sitäkin enemmän juopotteluun suhtauduttiin ko-
vemminkuinpoikienvastaaviin,jotenrangaistuksetolisivatvoineetollahyvinanka-
rat.1970-luvuntupakoimisrikkeissätyttöjärangaistiinkuitenkinjokokahdentunnin
jälki-istunnollataipelkällävaroituksella.211
206Opettajakokousten pöytäkirjat 1931–1974, Ca:3. OLA, KA; Rangaistuspäiväkirjat 1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.207Kouluhallituksen kiertokirjenro. 1783, 15.9.1950. Kouluhallitukselta saapuneet kiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.20820.8.1973.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.209Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.210Ks.kuvio11.211Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
69
Juopotteluajatupakointiaeinähtysoveliaanatoimintananuorisollesaatisittenoppi-
koululaiselle, jonka tuli vapaa-ajallaankin käyttäytyä moitteettomasti ja säädyllisesti
kouluansa edustaen.212Etenkin ”väkijuomien”käyttö koettiinnuorisoa uhkaavaksi
asiaksi,jostamyöskouluhallitus näki aiheelliseksi varoittaa oppikoulujen rehtoreita
useaanotteeseen.213Etenkinjuopotteluapidettiinmerkkinänuorisonpahantapaisuu-
desta ja moraalin alentumisesta.Toisaaltaalkoholinkäyttö ja tupakointi kuuluivat
osaksimieheksikasvamisenperformanssia,neolivatosaeräänlaistamieheksitulemi-
senrituaalia.Alkoholinkäyttösaatettiinjopamieltäämiehekkääksitoiminnaksi,aina-
kin,josseedesnäennäisestipysyikurissa.214
Tyttöjentupakointiinjaalkoholinkäyttöönsuhtauduttiinerittäinjyrkästi.Vaikkeipoi-
kienkaan tupakointia ja juopottelua katsottu hyvällä, olivatnetyttöjenkohdallaeri
tavalla kiellettyjä. Alkoholinkäyttöä ja tupakointia ei pidetty naisellisena toimintana.
EsimerkiksinuorillenaisillesuunnattujaoppaitatutkinutTiinaMännistöhavaitsi,että
vuosien1925–1946välisenäaikanajulkaistuissaoppaissatupakkajaalkoholiliitettiin
osaksi”huononnaisen”merkistöäeikämiestensanottupitäväntällaistanaistaviehät-
tävänä.Lisäksi nautintoaineiden käyttö saattoi horjuttaa tytön herkkää ruumiillista
tasapainoa, jolloin tämän tuleva äitiys oli uhattu.Sotien jälkeenkään tupakointia tai
alkoholinkäyttöäeipidettytytöillesuotavanatoimintana,vaikkeiniitäenääyhdistet-
tykään huonoon naiseuteen. Tyttöjen tuli pikemminkin näyttää pojille raitista esi-
merkkiä.215Alkoholinkäytön ja tupakoinnin kieltäminen tytöiltä vaikutti siis liittyvän
aina siihen, miltä tyttöjen tuli poikien silmissä näyttää.Poikien kohdalla huoliliittyi
lähinnäsiihen,minkälaisenkuvanpojatantoivatitsestääntupakoidessaanjaollessaan
juovuksissa.
Oppikoulunopettajientehtäviinkuuluipitkäänmyösoppilaidenvapaa-ajanvalvomi-
nen.Valtiovaltaeiluottanutkansalaistenkykyynkasvattaalapsiaanjanäkiongelmak-
siennenkaikkeakaupunkikodin,teollisuusympäristönjatyössäkäyvätäidit.Toisaalta
valtiovallan puuttumisella kasvatukseen ja oppilaiden vapaa-aikaan pyrittiin myös
212Ks. esim.Kouluhallituksen kiertokirje nro. 1110, 8.12.1941. Kouluhallitukselta saapuneet kier-tokirjeet1941-1945,Ed:2.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1226,13.3.1943.Kouluhalli-tukseltasaapuneetkiertokirjeet1941-1945,Ed:2.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1587,25.4.1946.Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.213Ks.esim.Kouluhallituksenkiertokirjenro.725,4.4.1932.Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokir-jeet1923–1940,Ed:1.OTlA,KA;Kouluhallituksenkiertokirjenro.1769,3.2.1950.Kouluhallituksel-tasaapuneetkiertokirjeet1946–1963,Ed:3.OTlA,KA.214Tarjamo2006,369;Tuomaala2003b,364;Vilkuna2014,110–113.215Männistö2003,65–69,159–163,217.
70
koulunjakodinlähentämiseeneliparempaanyhteistyöhönkeskenään.216Oppikoulu-
laisten oli siis aina ja kaikkialla osattava käyttäytyä moitteettomasti. Koulujärjestys
puuttui myös heidänharrastuksiinsakieltämällä oppilailtaoleskelun kellareissa, ra-
vintoloissataimuissavastaavissasopimattomissapaikoissasekärahapelienpelaami-
sen.Samaan sääntöön vedotenmyösnuorisonkäymistäkahviloissa, elokuvissa ja
muissa vastaavissapaikoissapidettiinyhtälaillapaheksuttavana.217Oppilaiden oi-
keuksienkasvunvuoksivastuuoppilaidenvapaa-ajanvalvonnastakoulunjärjestämiä
juhlia lukuun ottamatta siirtyi 1960-luvun lopulla opettajilta pelkästään vanhemmil-
le.218
Alkuvuonna 1951 pidetyssä Oulun tyttölyseon opettajakokouksessa keskusteltiin
eräänkoulunoppilaankäytöksestävapaa-ajalla.Jokutyttölyseonopettajistaolinimit-
täinkuullutkoulunulkopuolellapuhuttavankyseisenoppilaankäytöksestä,minkäjäl-
keen rehtori halusi selvittää,mistäoikeinonollutkyse.Hänkuulitarinanlyseonta-
lonmieheltä,jokaolisattumaltapäätynyttapauksensilminnäkijäksi.Lyseonviimeistä
eliyhdeksännettäluokkaakäynytLeenaolitavattuyölläklo1-3välisenäaikanatun-
temattoman nuoren miehen kanssakahdestaan Leenan vanhempien vuokraaman lii-
kehuoneistonkellarista.Kavaljeerinmukaanheolivatolleet”levähtämässä”tanssiais-
tenjälkeen.KoskaLeenankäytöstäpidettiinerittäinsopimattomanajahänoliaiem-
min syyllistynyt aiheettomaan poissaoloon, sai hän rangaistukseksi muistutuksen ja
kahden tunnin jälki-istunnon. Lisäksi hänen käytösarvosanansa laskettiin kahdek-
saan.219
Alkuperäisetlainausmerkitlevähtämässä-sananyhteydessäkertonevat,etteivätopet-
tajatuskoneetLeenankavaljeerinselitystä.Todennäköisestiheajattelivat,ettäjotain
siveetöntäontäytynyttapahtua,rangaistiinhanLeenaajuurisopimattomastakäytök-
sestä ja varsin kovasti rangaistiinkin.Taustalla ei varmaankaan ollut niinkään huoli
oppilaastajatämänmaineesta,vaansiitä,mitensevaikuttikoulunmaineeseen.Kou-
lunoppilaaseenkohdistamavapaa-ajanvalvontaolisiisvarsintiukkaajauskoisin,että
etenkin Leenan tapauksen kaltaiseen sopimattomana ja siveettömänä pidettyyn käy-
tökseenkiinnitettiinerityistähuomiota.Silläeimyöskäänvaikuttanutolleenmerkitys-
216Kaarninen1995,50;SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.217SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§;Kaarninen2003,217–221.218Ruuskanen2015,55.2196.3.1951.Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.
71
tä, oliko oppilas jo täysi-ikäinen vai ei. Voi olla, että se jopa pahensi tilannetta, sillä
vanhempien oppilaiden uskottiin osaavan jo käyttäytyä paremmin kuin nuorem-
pien220.
Luvattomiinhuveihinosallistumistapidettiinvähintäänkinyhtämoraalisestiarvelut-
tavanajasopimattomanatoimintanatytöillekuinjuopotteluataitupakointiakin.Tans-
simisen ja kaikenlaisen huvittelun katsottiin vaarantavan sekä tytön terveyden että
viattomuuden.221Kun juopottelu ja tupakointi olivattutkimukseni kohteena olevissa
oppikouluissa lähes yksinomaan poikien rikkeitä, olivat luvattomiin huveihin osallis-
tumiset vain ja ainoastaan tyttöjen rikkeitä. Luvattomiin juhliin osallistumisesta ran-
gaistiin Oulun tyttölyseossa yhteensä 90 kertaa, jokaoli 4,3 prosenttia kaikista teh-
dyistä rikkeistä.222Tytöt syyllistyivät tähän rikkeeseen yleensä isommalla joukolla;
jopakokonaisialuokkiarangaistiinjuhliinosallistumisesta.223
Kuvio12. Luvattomat huvitOulun tyttölyseossa lukuvuosien 1912–1913 ja 1973–1974
välisenäaikana.224
220Ks.luku3.1.221Männistö2003,69–70.222Ks.kuvio12jataulukko9.223Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA.224Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
0
10
20
30
40
50
60
1912-1913
1914-1915
1916-1917
1918-1919
1920-1921
1922-1923
1924-1925
1926-1927
1928-1929
1930-1931
1932-1933
1934-1935
1936-1937
1938-1939
1940-1941
1942-1943
1944-1945
1946-1947
1948-1949
1950-1951
1952-1953
1954-1955
1956-1957
1958-1959
1960-1961
1962-1963
1964-1965
1966-1967
1968-1969
1970-1971
1972-1973
Rikkeet
Lukuvuodet
Tytöt
72
Oppilaidenvapaa-ajanvalvonnassaopettajienhuomiokiinnittyimyösoppilaidenjuh-
lintaan.Maaliskuussa 1937 luvatta toimeenpannuista juhlista Raatissa jäi kiinni 50
tyttölyseolaista.Mukana oli 5.–8. luokkalaisia eli iältään he olivat noin 15–18-
vuotiaita.Kaikkisaivatrangaistukseksikaksituntiajälki-istuntoa,jokaolikovintyttö-
lyseossa annettu rangaistus, jos erottamisia ei oteta lukuun.225Määräaikaista erotta-
mistataieroamaankehottamistakäytettiinyleensävainpitkäaikaisenhuonontaiso-
pimattomankäytöksentakiataijosoppilasolisyyllistynytselvästijohonkinlaittomuu-
teen, kuten varastamiseen. Erottamiset olivatkin Oulun tyttölyseossa harvinaisia.226
Luvattomiinjuhliinosallistumineneivaikuttanutylittävänerottamiseenliittyvääkyn-
nystä,vaikkasitäpidettiinkinvakavana,tytönmoraaliajasiveellisyyttävahingoittava-
narikkeenä.
Sotavuosien aikanaluvattomiin juhliin osallistumisesta rangaistiin jälleen, kunalku-
vuodesta1941kuusioppilastaoliosallistunutKauppahotellissajärjestettyihinjuhliin.
Hesaivatrangaistukseksivaroituksenjanuhtelunluokanläsnäollessa227,jokaeisinäl-
läänkuulostakovinankaraltarangaistukselta,muttakoskaseannettiinjulkisestikoko
luokanläsnäollessa,sentarkoituksenasaattoiollahäpeäntuottaminenoppilaille,jot-
ka olivat käyttäytyneet siveettömästi.Samalla julkisella nuhtelulla varoitettiin muita
luokan oppilaita osallistumasta samanlaiseen toimintaan ja käyttäytymästä samalla
tavalla.
Piantaasvuoden1943helmikuussa,jatkosodanaikana,seitsemäntoistaoppilastajäi
kiinniluvattomiintanssiaisiinosallistumisesta.Hekinolivatpääasiassa5.luokanoppi-
laita tai hieman vanhempia.228Sotavuodet muuttivat kansalaisten ajanviettotapoja ja
sukupuolikäyttäytymistä.Oulussa,kutenmuissakinSuomenkaupungeissa,viranomai-
setjalastenvanhemmatolivathuolissaanetenkinnuorisosta,jotavaikuttikiinnosta-
van enemmän huvitukset kuin vakavat harrastukset.Etenkin tyttöjen ”siveellistä vil-
liintymistä” pidettiin ongelmana ja naisiinkohdistunut kontrolli tiukkeni. Erityistä
huoltaherättisaksalaistensotilaidensaapuminenkaupunkiin,silläkaupunkilaisetoli-
vatyleisestisitämieltä,etteivätsaksalaisetsotilaatolleetkiinnostuneitasuomalaisista
naisistamuutenkuinsukupuolistentarpeidensatyydyttäjinä.229
225Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.226Ks.luku1.4.227Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.228Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.229Junila2013,247–248;Tarjamo2006,369–371.
73
Siveellisyys käsitteenä alkoi 1900-luvulle tultaessa yhä enemmän merkitä yleisesti
kaikkeaetiikkaanjamoraaliinliittyvää.Naisillanähtiinolevanmiehiäkorkeampimo-
raali,minkävuoksiheilleasetettiinkovemmatsiveellisyydenvaatimukset.Naistenaja-
teltiin olevan kansakunnan kohottamiseen tarvittava siveellinen voima,ja he olivat
hyviämoraalisiaroolimallejamiehille.Tähänuuteensiveellisyydenmerkitykseenliit-
tyi merkittävänä osana myös seksuaalimoraali, joka sekin kytkettiin ennen kaikkea
naisten elämään.Siveettömän käyttäytymisen ajateltiin voimakkaasti vahingoittavan
sukupuolistamoraalia.230
Vaikka naista pidettiin miestä moraalisesti ja siveellisesti korkeampana olentona, tä-
män seksuaalista käyttäytymistä haluttiinsiltikontrolloida. Kenties naisen korkea
moraali ja siveellisyys olivat ihanteita, joihin eitodellisuudessakuitenkaanuskottu.
Naisten seksuaalisuus oli rajattuvain avioliittoon ja äitiyteen eikä heidänkuulunut
osoittaa heistä riippumatontakiinnostusta miehiin.Sotavuosina kontrolli oli entistä
tiukempi,sillämiestenollessapääasiassarintamalla,naistenvastuunapidettiinmies-
ten taistelutahdon ja rohkeuden tukemisen lisäksi moraalisenjärjestyksen ylläpitä-
mistäkotirintamalla.Vieraiden, saksalaisten miestensaapumista pidettiinuhkana
naistensiveydellejanaistenhuvitteluasaksalaistenkanssayritettiintorjuamuunmu-
assapropagandakirjoitusten,juorujenlevittämisen,pilkkalaulujenjailmiantojenavul-
la.231
Saksalaisiin”sortuneet”naisetsaivatauttamattahuononnaisenleiman,muttavaroit-
teluistahuolimattahauskanpitosotilaidenkanssakiinnostinuorianaisia.Heuhmasi-
vat illalla voimassa ollutta alaikäisten ulkonaliikkumiskieltoa ja kävivät elokuvissa,
kahviloissa, luvattomissa tansseissa jaliikkuivat ulkona saksalaisten sotilaiden kans-
sa.232Oulun tyttölyseossakin vuoden 1943 helmikuun luvattomien tanssiaisten ta-
pauksessasaattoiolla nimenomaan kysekiinnostuksesta saksalaisiin sotilaisiin ja
hauskanpidostaheidänkanssaan.Varmuuttaasiaaneikuitenkaanole,silläarkistoläh-
teet eivät kerro asiasta tarkemmin. Koulun suhtautuminen tähän rikkeeseen oli kui-
tenkinvarsinkova,sillätytötsaivatjuhlimisestaanrangaistukseksikahdentunninjäl-
ki-istunnon.233
230Elomäki2011,132–134.231Junila2013,247–249;Heiskanen2004,180–181;Tarjamo2006,369–372.232Junila2013,248–249.233Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.
74
Viimeisen kerran seitsemäntoista Oulun tyttölyseon 5. luokan oppilasta joutui tilille
luvattomaanluokkajuhlaanosallistumisestajoulukuussa1949.Tytöistäviisitoistasai
rangaistukseksi puolentoista tunnin jälki-istunnon ja kaksi tunnin jälki-istunnon.234
Huomioni kiinnittää heti sana luokkajuhla, joihin ei luultavasti osallistunut keitään
muita kuin kyseisen luokan tytöt. Aiempaa lievemmistä rangaistuksista voi päätellä,
ettänäintodellakinsaattoiolla.Ehkävaintyttöjenkeskenjärjestettyjäjuhliaeipidetty
yhtä vakavana rikkeenä kuin sellaisia, joihin saattoi osallistua myös ulkopuolisia,
etenkin miespuolisia henkilöitä. On tietysti myös mahdollista, että asenteet luvatto-
miinjuhliinosallistuvia tyttöjä kohtaan olivat jo hieman lieventyneet 1940-luvun lo-
pulla,muttapidänensimmäistätulkintaanitodennäköisempänä.
Voisi olettaa, että myös pojilla oli tapana osallistua luvattomiin juhliin. Oulun lyseon
rangaistuspäiväkirjoissa ei kuitenkaan ole yhtään merkintää tällaisesta toiminnasta,
vaikkakoulunopettajatovatvarmastiolleetilmiöstätietoisia.235Ehkäpäpoikienluvat-
tomiinjuhliinosallistumiseensuhtauduttiinsallivasti,silläpoikiineiliitettysamanlai-
siasiveellisyyteenliittyviävaatimuksiakuintyttöihin.Kunnaiseudenajateltiinedus-
tavankorkeampaasiveellisyyttäjaherkkyyttä,mieheyteenliitettiinvoimajatervejär-
ki,muttasamallamyösheikompisiveellisyys.Miestenajateltiinsiisjoutuvanponniste-
lemaansiveellisyytensäsäilyttämiseksieikäsiitälipsuminenehkäollutniinpahaasia
kuinsenaistenkohdallaolisiollut.Tyttöjensiveettömäänkäyttäytymiseentaasliitet-
tiin erilaisia uhkakuvia, kuten huonoksi naiseksi leimautuminen, sukupuolitaudit ja
raskaaksi tuleminen, joiden avullatyttöjen käytöstäja olemustayritettiin ohjata si-
veelliseksi.Noin1900-luvunpuoliväliinastikasvatuksenpäämääränäolityttöjenkas-
vattaminenennenkaikkeaäideiksi.Tyttöjensiveetönkäyttäytyminenolisiollutuhka
tälletavoitteellejalopultamyöskokoyhteiskunnallejakansalliselleperintöainekselle.
Naisillejanaistenruumiilleasetettujenvaatimustentakanaonmyösjaennenkaikkea
ainaollut kyse sukupuolierojen ja-hierarkioiden ylläpitämisestä.236Niin tyttöjen ja
poikienerilaisetsiveellisyydenvaatimuksetkuinheihinylipäätääneritavallakohdis-
tetutkurinpitotoimetkintulevattästänäkökulmastakäsinvarsinymmärrettäviksi.
234Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.235Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.236Markkola2014,156–157;Männistö2003,225–226,230,245;Tuomaala2004,235.
75
3.IKÄ,SOSIAALINENTAUSTAJAOPETTAJAOSANAKOULUKU-RIA
Oppilaalle annetun rangaistuksen taustalla ei ollut aina pelkästään oppilaan tekemä
rike. Kuten edellisissä luvuissaon käynytilmi, rangaistukseen vaikuttimyös koulu-
lainsäädäntö ja oppilaan sukupuoli. Tässä luvussa tarkastelenkoulukuria vielä tar-
kemminintersektionaalisuudennäkökulmastaelimitenvieläoppilaanikäjasosiaali-
nen taustasekä opettaja rangaistuksen antajana vaikuttivat siihen, miten oppilaita
rangaistiinheidäntekemistäänrikkeistä.
3.1.Vilkkaatkeskikoululaiset
Tässäalaluvussatarkastelen,mitenoppilaidenluokka-astevaikuttiheidäntekemiinsä
rikkeisiinjaniistäsaamiinsarangaistuksiin.Olikotyttöjenjapoikienvälilläeroasiinä,
minkäikäisenäheitärangaistiinenitenjaminkäikäisenävähiten?Entävoikoaineis-
tostahuomataeriikäisilleoppilailletyypillisiärikkeitä?
Kuvio14.Oulunlyseossaannettujenrangaistustenjakautumineneriluokka-asteille.237
Kutenkuviosta14voidaanhavaita,Oulunlyseossarangaistiinenitenkolmannenluo-
kan oppilaita. Melkein yhtä paljon rangaistuksia saivat toisen luokan oppilaat, mutta
rikkeiden tekeminen ei ollut harvinaista ensimmäisellä tai neljännelläkään luokalla.
237Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
0
500
1000
1500
2000
2500
3000
I II III IV V VI VII VIII
Rangaistukset
Luokka-aste
76
Keskikoulun viimeisiltä luokilta lähtien rangaistusten antaminen laski luokka-aste
luokka-asteeltaniinjyrkästi,etteiviimeisenlukioluokanoppilaidensaamienrangais-
tustenmääräollutenääkuinmurto-osakolmannenluokanoppilaidenrangaistusmää-
ristä.238Keskikoululuokilleeli luokille I–V annetut rangaistukset muodostivat 83,7
prosenttiakaikistalyseossaannetuistarangaistuksistaelilukioluokkienVI–VIIIosuus
oli16,3prosenttia.
Kuvio 15.Oulun tyttölyseossa annettujen rangaistusten jakautuminen eri luokka-
asteille.239
Kuviossa15onesitettyOuluntyttölyseossaannettujenrangaistustenmäärätluokka-
asteittain.Kaavaonsamantyyppinenkuinpoikalyseossaelityttölyseossakinannettu-
jen rangaistusten määrä nousi keskimmäisiä luokkia kohti mentäessä ja laski sitten
jyrkästi lukioluokilla.Tyttölyseon kohdalla merkittävänä erona poikalyseoon oli kui-
tenkinse,ettäenitenrangaistuksiaannettiinvastaneljännenluokanoppilaillejaseu-
raavaksi eniten kolmannen ja viidennen luokan oppilaille. Tyttölyseossa eniten ran-
gaistuksiajaettiin siis yhden luokka-asteen ylempänä oleville oppilaille kuin poika-
lyseossa.240MyösPuranenhuomasisamanlaisen ilmiön omassa tutkimuksessaan ja
arvelee senjohtuneenmahdollisestisiitä, että tytöt olivat kouluun tullessaan arkoja,
muttarohkaistuivatmyöhemmin.Rohkaistuminensaattoijohtaahäiriökäyttäytymisen
238Ks.kuvio14.239Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.240Ks.kuvio15.
0
50
100
150
200
250
300
350
400
450
500
I II III IV V VI VII VIII IX
Rangaistukset
Luokka-aste
77
yleistymiseen.241Tyttöjen keskikoululuokkien eli luokkien I–VI saamat rangaistukset
olivat 88,8 prosenttia kaikista annetuista rangaistuksista, joten lukioluokkien VII–IX
saamienrangaistustenmääräolivain11,2prosenttiakaikistarangaistuksista.
Kovimpiasääntörikkojiakoulujenrangaistuspäiväkirjojenmerkintöjenmukaanolivat
siisalempienluokkienoppilaatjavähitensääntöjärikottiinlukioluokilla.Samaantu-
lokseenonpäästymyösaiemmissatutkimuksissa.242Ylempienluokkienhuomattavan
pientäosuuttatehdyistärikkeistäjaniistäsaaduistarangaistuksistaalempiinluokkiin
verrattunaselittääensinnäkinoppilasmäärienero.Oppikoulukoostuikeskikoulustaja
jatkoluokistaelilukiosta,muttajatkoluokkienkäymineneiollutpakollista.Monioppi-
las suorittikin vain keskikoulun oppimäärän,mikä tuli mahdolliseksivuonna 1914.
Oppikoulu oli oppimäärältään vaativa koulu ja lisäksi se maksoi, minkä vuoksi oppi-
koulunkeskeyttäneidenmääräolisuuri.Keskikoulunoppimääränerottaminenomaksi
välitutkinnokseen ajateltiin auttavan tähän ongelmaan.Myös ylioppilastulvaherätti
huolta, silläetenkään tyttöjen ja alempien sosiaaliluokkien korkeampaa kouluttautu-
mista ei nähty järkeväksi.243Koskalukioluokilla oppilasmäärät olivatkuitenkinpie-
nemmät, ei niilläluonnollisesti annettu määrällisestiyhtä paljon rangaistuksiakaan.
Rangaistusmäärien erot keskikoululuokkien ja lukioluokkien välillä olivat kuitenkin
todellasuuret,jotenpelkkienoppilasmäärieneroteivätmielestäniselitäilmiötäkoko-
naisuudessaan.
Purasenmukaanylemmilläluokillaopiskelevienoppikoululaistensaamienrangaistus-
ten vähyyttä selittää ennen kaikkea se, että he olivat pitkän koulutaipaleensa aikana
oppineet olemaan rikkomattasääntöjä.244Se onkin varmasti yksi osasyy. Mielestäni
rangaistustenesiintyvyyteeneriluokka-asteillavaikuttiosaksimyösoppilaanikä.Op-
pikouluun mentiin tyypillisesti noin 9–12-vuotiaana, tyttökouluihin usein hieman
vanhempana kuin poikakouluihin, ja oppikoulusta valmistuttiin parikymppisenä, jos-
kusvanhempanakin,silläluokallejääminenoliyleistä.245Ikäjakaumaluokka-asteiden
välilläolisiissuuri,jotenvarmastiiäntuomallakypsyydelläolivaikutustaoppilaiden
käyttäytymiseen.Alempienluokkienoppilaatlienevätolleenyleensävilkkaampiakuin
vanhemmat, jo lukioluokilla opiskelevat oppilaat.Ruuskasen mukaan myös opettajat
241Puranen2015,72–73.242Puranen2015,68–73;Ruuskanen2015,33–34.243Strömberg2011,137–138;Kaarninen2011,411;Uimonen1999,109–110.244Puranen2015,70.245Kiuasmaa1982,47;SuomenAsetuskokoelma26/1872,20§.
78
suhtautuivateriikäisiinoppilaisiineritavoinjaheidänkäytöstääntarkasteltiinerikri-
teerienkautta.246Nuorempiaoppilaitasaatettiinrangaistavanhempiaherkemmin,sil-
läheidättäytyiikäänkuinopettaakouluntavoille.Opettajienrooliarangaistustenan-
tajinakäsittelentarkemminalaluvussa3.3.
Koulukasvatus tähtäsi oppilaiden itsekasvatukseen eli siihen, että kurinalaisuus syn-
tyisitotuttamisenkauttaheissäitsessääneikäulkoistakuria,opettajanauktoriteettia,
tarvittaisienääoppilaidenkasvattamiseenjaelämäänsopeuttamiseen.247Oulunlyse-
on ja Oulun tyttölyseon rangaistuspäiväkirjojen perusteella vaikuttaa siltä, että van-
hempia oppilaita rangaistiinlievemmistä rikkeistäkeskimäärinhiemanankarammin
kuin nuorempia oppilaita.248Tämä saattoi johtua siitä, ettävanhempien oppilaiden
olisi pitänyt jo omaksua sisäisen kurin merkitys, kun taas nuoremmat oppilaat vasta
harjoittelivatsitäeikäheillesenvuoksivoinutantaayhtäkoviarangaistuksia.
Nuoremmillejavanhemmilleoppilailletyypillisetrikkeeterosivatmyöshiemantoisis-
taan.Ensimmäistenluokkienoppilailleolityypillistävilkkaudestajakaikenlaisistaop-
pitunninhäiritsemiseenliittyvistärikkeistärankaiseminen.249Edellisessäkappaleessa
mainittuun itsekasvatukseen liittyen nuorempien oppilaiden vilkkautta varmasti pi-
dettiinkinvielätavanomaisenakäytöksenäjaseheilleluultavastijossainmäärinmyös
sallittiin.Murrosikääonkinyleisestipidettyvaiheena,jolloinnuortenkokeilujaonsaa-
tettukatsoasallivammin,koskaniidenonajateltukuuluvantiettyynikään.Toisinsa-
noen murrosiän varjolla nuoret ovat saattaneet saada luvan rikkoa asianmukaisia
käyttäytymissääntöjä.250
Vanhempienoppikoululaistentaastäytyijoosatakäyttäytyä,heidäntekemiäänrikkei-
tä ei voinut enää yhtä helpostilaittaa murrosiän piikkiin.Vanhemmat oppilaat eivät
juurikaanenääsyyllistyneetvilkkauteenjamuihinnuoremmilletyypillisiinyleistähäi-
246Ruuskanen2015,32–33.247Launonen2000,136–137;Ojakangas1998,51–54;Uimonen1999,85–87.248Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.249Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.250Aapola2003,98.
79
riötä aiheuttaviin rikkeisiin, vaan heidän kohdallaan korostuivatenemmänmyöhäs-
tymisiin, poissaoloihinjapoikien tapauksessatupakointiin liittyvät rikkeet.251Tupa-
kointiluultavastimiellettiintappelemisenjaalkoholinkäytönohellamieheksikasva-
misen performanssiin, ja ylipäätään kyseistäikävaihetta pidettiin eräänlaisenait-
senäistymisenjaomanidentiteetinrakentamisenaikana,johonliittyitietynlainenka-
pinahenkisyysauktoriteettejakohtaan.252
3.2.Oppilaansosiaalisentaustanjakoulukurinvälinenyhteys
Koulussa on aina pyritty hyvään kasvatukseen. ”Hyvän” määritelmä on vaihdellut,
muttayleensäseonkiinnittynytainakinjossainmäärinyhteisiintavoitteisiinjamo-
raalisiin ideaaleihin. Kasvatusihanteet ovat kuitenkin tarkoittaen tai tarkoittamatta
olleetesimerkiksioppilaansukupuolentaiyhteiskunnallisenasemanperusteellaeriy-
tyneitä.253Näinonollutmyöskoulukurinosalta.Seuraavassatarkastelensitä,vaikut-
tiko oppilaan sosiaalinen taustasiihen, miten häntä rangaistiinhänentekemästään
rikkeestä.
Oppilaan sosiaalisen taustanyhteyttä oppilaalle annettuun rangaistukseen on vaikea
todentaapelkkien rangaistuspäiväkirjojen ja muiden käyttämieni dokumenttien pe-
rusteella.Aineistossani on kuitenkinhavaittavissa joitakin selviä tapauksia, joissa
opettajaonrankaissutoppilastapoikkeuksellisenankarastitailievästiriketyyppiintai
muihin oppilaisiin nähden.Tällaisissa tapauksissa ontokimahdollista, että oppilaan
tekemärikeonaidostiollutesimerkiksipahempikuinmuutvastaavatrikkeetjahäntä
on sen takia rangaistu ankarammin kuin yleensä samasta riketyypistä. Yhtä lailla on
mahdollista,ettäoppilaansosiaalinentaustaonvaikuttanutsiihen,mitenopettajaon
häntä rangaissut.Myösaiemmassa tutkimuksessaon löydetty viitteitäoppilaansosi-
aalisentaustanvaikutuksestahänen saamiinsarangaistuksiin254.Pyrinmuutamien
OulunlyseonjaOuluntyttölyseonaineistoistakeräämieniesimerkkienavullaomalta
osaltanihavainnollistamaantätäilmiötä.
251Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.252Aapola2003,96–98;Tuomaala2003b,364.253Koski1999,21.254Ks.Puranen2015,75–84.
80
Näpistely oli rike, johonsuhtauduttiin tutkimissani kouluissa vakavasti. Keväällä
vuonna1916OulunlyseossatoisellaluokallaopiskelevaHeikkisyyllistyinäpistelyyn
jasiitähyvästähänsaikaksituntiajälki-istuntoa.255Heikinsaamarangaistusonpoik-
keuksellinen, sillä Oulunlyseossa näpistelystäannettiin lähes aina rangaistukseksi
määräaikainen koulusta erottaminen. Yksi mahdollinen syy Heikin saamaan lievem-
päänrangaistukseensaattoiollase,ettähänenisänsäolinimismies.256Nimismiesoli
säätyläisvirkamies,jokatoimisekäpoliisipäällikkönä,syyttäjänäettäulosottomiehenä
jaoliuseinhuomattavavaikuttajaalueellaan.257EhkäpäHeikinisänvaikutusvaltaulot-
tuimyöslyseoonasti.
Loppuvuodesta 1944 kolmannen luokan oppilaat Lauri ja Eino syyllistyivät tupakan-
polttoyritykseenluokkahuoneessa.Tupakointieiollutpoikienkeskuudessaharvinai-
nenrike,jasiitärangaistiinlähesainapitkälläjälki-istunnolla.Tässätapauksessapoi-
kia rangaistiin kuitenkinvarsineriarvoisesti: Lauri sai kaksi tuntia jälki-istuntoa ja
Eino neljä tuntia karsseria.Jo seuraavana päivänä he molemmat syyllistyivät vielä
karkeaan valheeseen, josta heitä jälleen rangaistiin eri tavoin: Lauri sai kaksi tuntia
lisää jälki-istuntoa, kun taas Einolle määrättiin kaksi tuntia karsseria.258Luultavasti
kyseisetrikkeetelitupakanpolttoyritysjakarkeavalehteluliittyivätjollakintapaatoi-
siinsa,silläsamathenkilötsyyllistyivätniihinniinlyhyenajansisällä.Onmahdollista,
ettäEinosyyllistyirikkeisiinjollakintapaapahemminkuinLaurijasaisiksikovemmat
rangaistukset.Eikuitenkaanolepoissuljettua,ettäpoikiensosiaalisettaustatolisivat
vaikuttaneetheidänsaamiinsarangaistuksiin,silläLaurinisäolimajurijaEinonvetu-
rinlämmittäjä.259Sota-ajallasaattoimyösollavaikutuksensasiihen,ettämajurinpoika
selvisi tekemistään rikkeistä huomattavasti helpommin kuin sosiaalisella arvoas-
teikollaalempanasijaitsevanveturinlämmittäjänpoika.
Poikalyseota vastaavia esimerkkejä löytyy myös Oulun tyttölyseosta.Keväällä 1923
yhteensäviittätoisenluokantyttöärangaistiinsamanaikaisestitottelemattomuudesta
puolentunninjälki-istunnolla.Rangaistuseiäkkiseltäänvaikutakovinkaanerikoiselta,
muttarangaistuksenantaneellamatematiikanjafysiikanopettajaJussiTervaskannolla
olinormaalistitapanaantaatottelemattomuudestakovempia,vähintääntunninjälki-
255Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA.256Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,361.257Wunsch2010,113–116.258Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA.259Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,267,339.
81
istuntoja.260Rangaistusten poikkeuksellinen lievyys saattaakin selittyä sillä, että nel-
jän oppilaan isät toimivat varsin arvostetuissa ammateissa kirkkoherrana, kruunun-
nimismiehenä,apteekkarinajatehtailijana.Viidennenoppilaanisäolitelefonimekaa-
nikko,muttaehkeiTervaskantoantanutsenvaikuttaaantamiinsarangaistuksiin,jottei
yhdenoppilaankovempirangaistusolisinäyttänytepäilyttävältä.261
Oppilaan sosiaalinen tausta saattoirangaistuksia jaettaessavaikuttaa toisinkin päin.
Syksyllä1960Ouluntyttölyseonopettajakokouksessakeskusteltiinkahdensisaruksen
käyttäytymisestä kuluneen lukukauden aikana. Annaa ja Saimaa oli syksyn aikana
rangaistu useita kertoja. He olivat molemmatsaaneet tunnin jälki-istunnon aiheetto-
masta poissaolosta ja kahden tunnin jälki-istunnon vilpillisestä poissaolosta. Lisäksi
Annaolisaanutkotimuistutuksenkolmestapienestärikkeestä.Joannetuistarangais-
tuksistahuolimattaSaimaolijälleenjäänytpoisurheilutunniltajaAnnaolivalehdellut
sisarensaolevansairaudenvuoksipoissakoulusta.Tytötolivatitsemenneettunnus-
tamaanvalheensavoimistelunjaurheilunopettajaRitvaSaariaholle.262
Kokouksessa opettajat pohtivat, millaisiin toimenpiteisiin tyttöjen suhteen olisi nyt
ryhdyttävä. Jälki-istuntoa seuraavaa rangaistuslajia eli karsseria ei nähty sopivaksi,
sillä sitä ei opettajakunnan mukaan tyttölyseoissa käytetty. Jäljelle jäi siismahdolli-
suus koulusta erottamiseen. Useat opettajat olivat kuitenkin sitä mieltä, että erotus
olisitytöillekohtuutonrangaistus,silläheidänkotiolonsaolivathuonot.Tyttöjenäiti
oli heidän ainoa huoltajansa, joka työnsä vuoksi joutui jättämään tytöt iltaisin yksin
kotiin. Tyttöjen kotikasvatus nähtiin puutteelliseksi.Jos tytöt olisi erotettu koulusta,
sitäolisiopettajienmielestäpidettyheidänkadullejakasvatuslaitokseentyöntämise-
nä, sillä koti ei voinut antaa tytöille heidän ikänsä mukaistasuojaa. Tytöille olisisiis
vielä annettava mahdollisuus jäädä kouluun.Lieventävinä asianhaaroina pidettiin
myöstyttöjenoma-aloitteisuuttarikkeidentunnustamisessasekäheidännöyryyttään
jakiltteyttään.Rangaistukseksiuusistarikkomuksistaanmolemmatsaivatpuolitoista
tuntia jälki-istuntoa, Anna valehtelemisestaja Saima aiheettomasta poissaolosta.Li-
säksimolempientyttöjenkäytösarvosanatlaskettiinkahdeksaan.263
260Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA.261Oppilaidennimikirjat1906–1927,Bb2:3.OTlA,KA.26231.10.1960,Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.26331.10.1960,Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962,Cc:1.OTlA,KA.
82
KutenAnnanjaSaimantapausosoittaa,oppilaidenheikompisosiaalinentaustasaattoi
vaikuttaa rangaistuksiin myös lieventävästi.Vastaavaa tapahtui luultavastietenkin
sotien jälkeen, jolloindemokratia, tasa-arvoisuus ja suvaitsevaisuus alkoivat nousta
länsimaistayhteiskuntaajasitenmyöskoulukasvatustaleimaaviksiaatteiksi.264Oppi-
laansosiaalisenasemanvaikutusrangaistuksiineimyöskäänollutpelkästään1800-ja
1900-luvunalunilmiö,vaankutenAnnanjaSaimansekäaiemminesilläolleenEinon
jaLaurinkohdallakäviilmi,oppilaidenvanhempienammatitjaasematsaattoivatvai-
kuttaa opettajien antamiin rangaistuksiin vielä myöhemminkin, tiedostivatpa heitse
sitätaieivät.
Oppilaiden sosiaalisen taustanja rangaistusten yhteyteen liittyy käsite vapaaoppilas.
Oppikoulut olivat maksullisia kouluja,ja harvalla oli varaa korkeisiin lukukausimak-
suihin.Köyhät,alempiensosiaaliluokkienlapsetsaattoivatkuitenkinpäästävapaaop-
pilaina eli lukukausimaksuista vapautettuina opiskelemaan oppikouluun, mikäli he
osoittivat riittävää lahjakkuutta.Taloudellisten olojoen kohentuessa ja koulutuksen
arvonnoustessa1900-luvunalkupuolellamyösalempiensosiaaliluokkienlapsiaalet-
tiin yhä enenevissä määrin lähettää oppikouluun.265Vapaaoppilaita sai olla enimmil-
läänkahdeksanluokkaakohden,mitäeitosinnoudatettu,vaanesimerkiksiOulunly-
seossajaOuluntyttölyseossavapaaoppilaitasaattoiollahuomattavastienemmänkin,
joinakinvuosinajopalähespuoletluokanoppilasmäärästä.Vapaaoppilaanolikuiten-
kinosoitettavajatkuvaakiitettävääkäytöstä,muutenhänsaattoimenettäävapaaoppi-
laan oikeutensaja yleensä eroamaan koulusta, ellei hänellä ollut rahaa maksaa seu-
raavaalukuvuosimaksua.266
EdelläolleistatapauksistaainakinkarsserirangaistuksiasaanutEinooliOulunlyseos-
sa vapaaoppilaana, kun taas vähemmällä päässyt Lauri maksoi lukukausimaksua.
Myöskään muitakenties asemansa vuoksilievempiä rangaistuksiasaaneita oppilaita
eilöydykoulujenlukukausimaksujenkantoluetteloista.267ViimeisenäkäsiteltyAnnan
jaSaimintapausonepäselvä,sillätyttöjäeilöydylukukausimaksujenkantoluettelois-
ta saatikoulun matrikkelista.268Voi olla, että he eivät ehtineet olla koulun oppilaina
264Launonen2000,226–230.265Kaarninen2011,405–410;Kiuasmaa1982,497–498.266SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.267Lukukausimaksujenkantoluettelot1909–1974,Gd:2.OLA,KA.268Lukukausimaksujenkantoluettelot1947–1956,Gc:8.OTlA,KA;Lukukausimaksujenkantoluette-lot1957–1963,Gc:9.OTlA,KA;Bäckströmetal.1979,97–143.
83
kokonaistalukuvuotta, joten heitä eiolemerkitty koulun oppilaiksi, tai sitten heidät
onkokonaanunohdettumerkitäkoulunkirjoihin.Tilanteensavuoksionkuitenkinto-
dennäköistä,ettäheidätolivapautettulukukausimaksuista.
Koskavapaaoppilaatolivatpäässeetkouluunilmaiseksi,vaadittiinheiltävarmastipa-
rempaa käytöstä. Jos vapaaoppilas teki rikkeen, saattoi hän juuri statuksensa vuoksi
saadakovemmanrangaistuksenkuinlukukausimaksunsamaksanutoppilas.Koulujär-
jestyksenmukaanvapaaoppilaaltavoitiinevätähänenoikeutensa,mikälihänkäyttäy-
tyi huonosti269.Einon sekä Annan ja Saimin kohdalla oli kyse oppilaista, jotka olivat
rangaistuspäiväkirjojen perusteella käyttäytyneet huonosti useamman kerran, myös
ennentässäkäsiteltyjärikkeitä.Heeivätkuitenkaanolleetmenettäneetvapaaoppilaan
oikeuksiaan.Voiolla,ettäkoulutolivatvapaaoppilaitaankohtaanmelkoarmollisiaja
vapaaoppilaan aseman menettämiseen vaadittiinpitkäaikaista huonoa käytöstä ja
koulumenestystä. On kuitenkin mahdollista, että Eino sekä Anna ja Saimi ovat myö-
hemmässävaiheessamenettäneetvapaaoppilasasemansa.AinakinEinontapauksessa
tiedetäänmatrikkelikirjanperusteella,ettähänerosikoulustavuonna1946ollessaan
neljännelläluokalla270.Eroamisensyynäonmahdollisestivoinutollavapaaoppilaspai-
kanmenettäminenpitkäänjatkuneenhuononkäytöksenseurauksena,vaikkakinran-
gaistuspäiväkirjaan on tässä käsiteltyjen rikkeidenjälkeen merkitty hänen nimiinsä
vain yksi puolentoista tunninmittainenjälki-istunto tottelemattomuudesta.Ehkä to-
dennäköisempi syy onkin Einon opiskelumotivaation katoaminen, joka taas saattoi
johtuahänensosiaalisestataustastaan.
Vaikuttaisisiissiltä,ettäkorkeampaanyhteiskuntaluokkaankuuluneidenvanhempien
lapsetselvisivätainakinjoissaintapauksissalievemmillärangaistuksillakuinalempiin
yhteiskuntaluokkiin kuuluneet lapset.Alempien yhteiskuntaluokkienlasten oppikou-
lunkäyntialkoiyleistyäjo1900-luvunalussa,mihinvaikuttimerkittävästioppikoulu-
jenperustaminenmyösmaaseudulle.Korkeankansansivistyksenuskottiinehkäisevän
yhteiskunnalliset ongelmat ja yhtenäistävän kansakuntaa pienentämällä eri kansan-
ryhmien välisiä eroja, sillä jo aiemmin heränneeseen keskusteluun kansakunnan ra-
kentamisesta oli noussut esiin huoli alempien luokkien sivistymättömyydestä ja tur-
269SuomenAsetuskokoelma26/1872,25§.270Lapoltaetal.1974,339.
84
meltuneisuudesta.271Kenties tällaiset ajatukseteivät kokonaan lakanneet ja ne voisi-
vatosaltaanselittääeriyhteiskuntaluokkiinkuuluvienlastenerilaisetkurinpitotoimet.
Samanlaiseentulokseen on päästymyösaiemmassa tutkimuksessa.272Toisaalta ai-
neistoni perusteella on vaikea todentaa, miten usein oppilaan sosiaalinen taustavai-
kutti rangaistuksiin. Tutkimissani kouluissa annettiin kuitenkin yhteensä 13 169 eri
rangaistusta, jolloin edellä esiin nostamani tapaukset edustavat niistä hyvin pientä
osaa.Oppilaansosiaalisentaustanvaikutusrangaistuksiinsaattoisiisollamyöspoik-
keuksellista.Esiintuomanitapauksetkuitenkinhavainnollistavathyvinsitä,mitenso-
siaalinentaustasaattoiyhtälaillavaikuttaarangaistustenantamiseen.
3.3.Auktoriteetistaohjaajaksi–opettajanroolikasvattajanajarangais-
tuksenantajana
Opettajanauktoriteetinkunnioittaminenoli1900-luvunalkupuolenoppikoulussahy-
vinkeskeistä.Kunruumiillinenkurituseiollutkouluissaenääsallittua,tulisentilalle
ehdotonauktoriteetti,opettaja,jotakohtaantäytyiosoittaakunnioitustajatottelevai-
suutta.Oppilaantuliottaakuuliaisestijanöyrästivastaanpaitsiopettajanohjeet,myös
varoitukset ja rangaistukset. Opettajan auktoriteetti ei kuitenkaan saanut olla vain
muodollista,vaansentulilempeästiohjatajatukealastakohtinormaalia,sopeutunut-
ta kansalaista. Opettajan oli oltava ikään kuin mallikansalainen ja esimerkkinä niin
lapsille,heidänvanhemmilleenkuinmuillekinaikuisille.273
Vähitellen sotien jälkeen ja viimeistään1960-luvullakoitti voimakas kulttuurinen
murros,jonkamyötämonetperinteisetyhteiskunnallisetkäsityksetkyseenalaistettiin.
Demokratiasta,moniarvoisuudestajayksilönautonomiastatuliyleisestihyväksyttyjä
aatteita,janenäkyivätmyöskoulumaailmassajasiinä,mitenopettajanjaoppilaanvä-
linen suhde muuttui.Opettajaaeinähtyenääarvojensiirtäjänä,vaanohjaajana,joka
auttaaoppilaitaheidänomanarvomaailmansamuodostamisessa.Oppilaitaeihaluttu
kasvattaaenäämihinkään tiettyyn muottiin, vaan kasvattamisen lähtökohtana olivat
muunmuassaoppilaanitsenäisyysjapersoonallisetarvovalinnat.Opettajanvoimakas
271Ikonen2011,218–226;Kaarninen2011,411;Strömberg2011,137–138;Tähtinen2011,188–190;Urponen2008,123–129;Yesilova2008,101–104.272Puranen2015,84.273Launonen2000,171–177;Ojakangas1998,18,202–204;SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§;Tuomaala2004,313–314;Tähtinen2011,198–200.
85
auktoriteettiasemaalkoisiisväistyä,seeienääsopinutyhteenuusienyhteiskuntaeet-
tistenperiaatteidenkanssa.Kurijasiihenkytkeytyväopettajanjonkinasteinenaukto-
riteettiasemanähtiin kuitenkinvielä tarpeellisiksi, mutta kuriatuli käyttää niin, että
opettaja ja oppilas toimisivat yhteisymmärryksessä keskenään.Koulukurin tuli olla
siismahdollisimmantarkoituksenmukaista.274
Opettajanrooliesimerkiksirangaistuksiaannettaessaolipitkäänmerkittävä,sillähä-
nellä oliperiaatteessavalta langettaasellainen rangaistus, jonka hän itse parhaaksi
näki. Jos rike edellytti ankarampaa rangaistusta, kuten karsseria tai määräaikaista
koulustaerottamista,täytyisenollaoppilaanluokanvalvojanjarehtorinyhdessäpäät-
tämä.Pysyvääerottamistavartentarvittiinrehtorinjakokoopettajakunnanyhteinen
päätös.1970-luvunalustalähtien kaikki koulussa annetut rangaistukset alistettiin
opettaja-jaoppilasjäsenistäkoostuneidenkouluneuvostojenpäätettäviksi.275
Vuoden 1872 koulujärjestys määräsi, mitä rangaistuksia opettajat saivat oppilaiden
tekemistä rikkeistä antaa.Muutkuin siinä mainitutrangaistukset eivät olleet luvalli-
sia.276Tutkimukseni kohteina olevien lyseoiden rangaistuspäiväkirjojen perusteella
voitodeta,ettälyseotkäyttivätlähespoikkeuksettavainkoulujärjestyksessämääritel-
tyjä rangaistuskeinoja.Ainoan poikkeuksen muodostaakertymistä eli esimerkiksi
kolmestamyöhästymisestärankaiseminen,jotaeimainitakoulujärjestyksessäyhtenä
mahdollisenarangaistuskeinona.Ontokimahdollista–todennäköistäkin–ettäopetta-
jatkäyttivätmyösmuunlaisiarangaistuskeinoja,joparuumiillistakuritusta,muttanii-
täeiolemerkittyrangaistuspäiväkirjoihin.277
Vaikkatutkimanilyseotkäyttivätlähespoikkeuksettavainkoulujärjestyksessämainit-
tujarangaistuksia,käyttivätopettajatniitävarsinmielivaltaisellatavalla.Toisinsano-
en opettajat eivät noudattaneet rangaistuksiinliittyviä säädöksiä keskenään samalla
tavalla,mikänäkyysiinä,ettähesaattoivatantaasamanlaisistarikkeistämelkoerilai-
sia rangaistuksia.Oli tietysti luonnollista, että jonkun tietyn rikkeen rangaistavuus
saattoimuuttuaajanmyötäesimerkiksisiten,ettäsiitäannettiinalkuunvainmuistu-
274Launonen2000,200–209.275SuomenAsetuskokoelma26/1872,40§;Suutarinen2008,31–32.276Päivänsalo1953,30–31;SuomenAsetuskokoelma26/1872,39§.277Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.
86
tus, mutta pari vuosikymmentä myöhemmin rangaistukseksi vakiintui tunnin jälki-
istunto.Rangaistuksissaonkuitenkinkirjavuuttamyössamanvuosikymmenentaijo-
pasamanvuodensisällä:esimerkiksitottelemattomuudestaonerityisestiOuluntyttö-
lyseossarangaistuoppilaitaainamuistutuksestakahteentuntiajälki-istuntoalyhyen-
kinajansisällä.278
Rangaistuspäiväkirjojenmerkintöjenperusteellaontietystimahdotontatietää,olivat-
ko kaksi samalla tavoin nimettyä, mutta eri tavalla rangaistua rikettä lopulta kuiten-
kaansamanlaisia,yhtälieviätaiyhtäpahojatekoja,joistaolisiedespitänytantaasa-
manlaiset rangaistukset. Edellisessä alaluvussa osoittamanioppilaiden sosiaalisten
taustojenvaikutusrangaistuksiinonkuitenkinjomahdollinentodistesiitä,ettäopet-
tajatsaattoivatrangaistaoppilaitaeritavoinsamoistarikkeistä.279Opettajienrangais-
tustenantajanroolintutkimistahaittaamyösse,etteirangaistuspäiväkirjoissaoleaina
mainittu rangaistuksen antaneen opettajan nimeä, vaan sarakkeeseen on merkitty
vain sana luokanvalvoja.280Tämän tutkimuksen puitteissa ei ole kuitenkaan ollut
mahdollista alkaa selvittää eri luokkien luokanvalvojia. Kaikissa tapauksissa siitä ei
olisi ehkä hyötyäkään, sillä vaikuttaa siltä, että joskus oppilaan tekemästä rikkeestä
rankaiseminenonvietyluokanvalvojanratkaistavaksi,vaikkaoppilasolisijäänytkiin-
nitoiselleopettajalle.
Selvimminopettajienantamienrangaistusteneroavaisuudetnäkyvätniidenmäärissä.
Suurinosamolempientutkimienikoulujenopettajistaolihyvinmaltillisiarankaisijoi-
ta:osaantoivainmuutamiarangaistuksiakokouransaaikana,osaeiyhtään.Molem-
missa kouluissa oli opettajia, jotka opettivat siellä jopa usean vuosikymmenen ajan,
mutta eivät koskaan rankaisseet ketään–tai rangaistuksia ei ainakaan ole merkitty
suoraanheidännimiinsärangaistuspäiväkirjoissa.Toisetopettajattaasolivathyvinkin
ahkeriarangaistustenjakelijoita.281
278Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.279Ks.luku3.2.280Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.281Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,
87
Ouluntyttölyseossa ei ollut yhtäkään opettajaa, joka olisi rangaissut erityisen usein,
muttakoulussaannettiinkintoisaaltapaljonvähemmänrangaistuksiakuinOulunly-
seossa.SaksaajaenglantiatyttölyseossaopettanutHeleneFellmanolityttölyseonniin
määrällisesti kuin keskiarvollisestikin eniten rangaistuksia antanut opettaja: hänen
nimensä toistuu rangaistuspäiväkirjoissa vuosien 1922–1943 aikana yhteensä 162
kertaa eli hän langetti keskimäärin läheskahdeksan rangaistusta vuodessa. Seuraa-
vaksi eniten eli lähes seitsemän rangaistusta per vuosi antoivat vuosina 1906–1933
matematiikan ja fysiikan opettajana toiminut Jussi Tervaskanto sekä vuosina 1942–
1947voimistelun,urheilunjaterveysopinopettajanatoiminutAinoPerjola.282Se,ettei
opettajienjoukostanouseoikeastaanyhtäkäänerityisenpaljonrangaistuksiajakanut-
ta opettajaa saattaa kertoa siitä, että Oulun tyttölyseossa rangaistuskäytännöt olivat
kaikilleopettajillemelkoselvät.
Oulunlyseossasuurimmatopettajakohtaisetrangaistusmäärätolivatihantoisenlaiset.
Ylivoimaisesti eniten rangaistuksia antoi vuosina 1923–1932 voimistelua opettanut
Johan Markkanen, yhteensä 333 kappaletta vajaan kymmenen vuoden aikana, mikä
tarkoitti37rangaistustapervuosi.Joskuitenkinkatsoomuidenopettajienvuosittaisia
keskiarvoja,meneeneljäopettajaaMarkkasenedelle.HistorianopettajaMarttaKantala
oli töissä Oulun lyseossa vain lukuvuoden 1926–1927, mutta ehti siinä ajassa antaa
huimat61rangaistusta.Hänvaikuttaapuuttuneenmuitaopettajiainnokkaamminlie-
vempiin, vallattomuuteen tai muunlaiseen epäjärjestykseen liittyviin rikkeisiin. Voisi
siiskuvitellahänensietokykynsäkaikkeaepäjärjestystäkohtaanolleenvarsinmatala.
Kantalanlisäksiahkerimpiarangaistustenantajiaolivathistorianjauskonnonopettaja
O. Häyrynen, joka lukuvuoden 1954–1955 aikana antoi 53 rangaistusta, saksan ja
ruotsinopettajaAnnaGartz,jokavuosien1925–1926aikanaantoi41rangaistusta,ja
englanninjaruotsinopettajaArmaLindström,jokahänkinyhdenlukuvuoden1949–
1950aikanaantoi41rangaistusta.283
KA;Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.282Rangaistuspäiväkirjat1912–1950,Af:1.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1950–1972,Af:2.OTlA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Af:3.OTlA,KA.283Rangaistuspäiväkirjat1902–1943,Ae:3.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1964–1973,Ae:5.OLA,KA;Rangaistuspäiväkirjat1973–1974,Ae:6.OLA,KA.
88
Edellisenperusteellavaikuttaasiltä,ettänaisopettajatolivatahkerampiarangaistuk-
senantajiakuinmiesopettajat.Näineikuitenkaanvälttämättäollut,silläyleensäkaik-
keinenitenrangaistuksiaantaneilleOulunlyseonopettajilleoliyhteistälyhyttyösuh-
dejaheidänpuuttumisensalievempiinrikkeisiin,kutenvallattomuuteen,tarkkaamat-
tomuuteen ja epäjärjestyksen aiheuttamiseen, huomattavasti herkemmin kuin muut.
Nämätekijätsaattoivatliittyätoisiinsa,sillälyhyentyösuhteensyynäsaattoiollasijai-
suuseikäsijaisenatoiminutopettajatodennäköisestiollutvieläkovinkokenuttaikou-
luttautunutkaan. Oppilaiden hallitseminen saattoi siis olla kokemattomalle sijaiselle
vaikeaa,ja hän turvautui tai joutui turvautumaan rangaistuksiin paljon herkemmin
kuin kokeneemmat kollegansa. On myös mahdollista, että oppilaat näkivät sijaisen
tunneillatilaisuutensatulleenjakäyttäytyivättarkoituksellahuonommin,silläsijaisen
auktoriteettieivälttämättäollutyhtävahvakuinvakituisenopettajan.Näinsaattoitie-
tystikäydä myös vakituisen opettajan tunneilla, jos opettaja oli olemukseltaan sen
tyyppinen, että oppilaat kokivat tämän häiritsemisen ja kiusaamisen helpoksi.Toki
opettajakinsaattoiollaluonteeltaannopeastitulistuvaasorttia,jollerangaistustenan-
taminenolienemmänsääntökuinpoikkeus.Ouluntyttölyseossaopettajientyösuhteet
olivat keskimäärin pidempiä kuin Oulun lyseossa, mikä saattaa olla osasyynä siihen,
etteityttölyseossaollutopettajia,jotkaolisivatantaneeterityisenpaljonrangaistuksia.
Nostan lopuksi vielä esiin muutamia Oulun lyseossa ja tyttölyseossa sattuneita ta-
pauksia,joissaopettajantaiopettajakunnanlangettamatrangaistuksetsaattavatnäyt-
täytyäkyseenalaisessavalossa.Nehavainnollistavathyvinsitä,mitensyysaattoiolla
myösopettajassaeikäainaoppilaassa,kutenuseinajateltiin.
Oulun lyseossa sattui vuoden 1952 syksyllä tapaus, jossa joukko oppilaitaprotestoi
luokkatoverilleen annetun rangaistuksen oikeellisuudesta. Opettajakokouksen pöytä-
kirjanmukaanseitsemännelläluokallaollutPekkaolihäirinnytranskanopettajaEero
SoinisenopetustakiellostahuolimattajaopettajaolipoistanutPekanluokastamäärä-
ten hänet pysymäänluokan ulkopuolella olevassakäytävässä. Pekka olikuitenkin
mennyt piirustussaliin ja tavannut siellä kuvaamataidon opettaja Mikko Asunnan.
AsuntaolikysynytPekalta,olikotämänytvapaanajaPekkaolivastannutmyöntävästi.
SenjälkeenAsuntaolikysynyt,haluaisikoPekkalähteäauttamaanhäntäkaupunginta-
lolleasetettavannäyttelynjärjestämisessä.Pekkasuostui,muttalähtikysymäänlupaa
ranskan kielen opettaja Soiniselta.Soininen kuitenkin kielsi oppilasta lähtemästä ja
89
piti tämänkysymystä sopimattomana, sillä hänhänoli kärsimässä rangaistustaan.
Pekka poistui silloin luokasta. Seuraavalla ranskan tunnilla Soininen ilmoitti Pekan
saavantunninjälki-istunnonsopimattomankysymyksensätakia.Silloinkaikkitunnilla
olleetoppilaatPekkaalukuunottamattanousivatjapoistuivatluokasta.Pekankoulu-
toverienmielestäPekankysymyseiollutollutsopimatonjasiksisiitäannetturangais-
tus oli aiheeton. Opettajakokouksessa läsnä ollut opettajakunta oli kuitenkin toista
mieltä,jaselangettiyhteistuuminluokastapoistuneilleoppilaillekahdentunninjälki-
istunnotjamääräsiheidänkäytösarvosanansa laskettavaksikahdeksaan.284Oppilai-
denkollektiivinenasettautuminenopettajanmääräysvaltaavastaanolipoikkeuksellis-
ta.Solidaarisuuskoulutoveriaankohtaanjaepäoikeudenmukaisenapidettyrangaistus
saikuitenkinjoukonpoikiayhdessävastustamaanopettajaansa.
Oulun lyseon vuoden 1956 syksyllä järjestetyssä opettajakokouksessa keskusteltiin
englanninkielenlehtorinatoimivanIlmaHakulisensopimattomastakäytöksestäeräs-
täoppilastajarehtoriakohtaan.Hänolisamaisensyksynensimmäisenäkoulupäivänä
ajanuteräänkahdeksannenluokanoppilaanulosluokasta,sillähäneiolluthyväksy-
nytoppilaanehtojensuoritusta.Hakulisenkäytösolikokouksenmukaanolluterittäin
sopimatontaoppilastakohtaanjajatkunutsamanlaisenamyöhemminmyösrehtorin-
kansliassa.Hakulinenolihäirinnytrehtoriatämänvirkatehtävissäjaväittänyttämän
muun muassa väärentäneen hänen oppilaalle antamansa arvosanan. Kokouksessa
mukanaolleetopettajattulivatkuitenkinyksimielisestisiihentulokseen,ettäkyseinen
Hakuliseltaehdotsaanutoppilassiirretäänkahdeksannelleluokalle.LehtoriHakulisen
taastoivottiinpyytävänsopimatontakäytöstäänanteeksisekäoppilaaltaettärehtoril-
tajavälttävänvastaisuudessasamanlaistakäyttäytymistä.285
MahdollisistaHakuliseen kohdistuvistajatkotoimenpiteistä ja vanhempainneuvoston
taikouluhallituksenpuoleenkääntymisestäaiottiinkeskustellaseuraavassaopettaja-
kokouksessa, joka järjestettiinkin kuukauden päästä.Ilma Hakulinen ei saapunut ko-
koukseen, vaikka niin nähtävästi odotettiin. Luultavasti vanhempainneuvoston jäse-
nenäolleenpankinjohtajaHervanmielestäHakulisen”työskentelyolivaikeutunutniin
paljon,ettäkouluhallituksenmyötävaikutuksellatapahtuvapaikanvaihdonsuosittelu
olisiainoamahdollinentieasianhoitamiseksi.”Kokouksessaläsnäolleetpäättivätjää-
däodottamaankouluhallituksenedustajanmahdollistaneuvottelualehtoriHakulisen
28422.10.1952.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.2856.9.1956.Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.
90
kanssa.286Oulun lyseon aineisto ei kerro, miten Hakulisen tapauksen käsittely tästä
jatkui. Hän kuitenkin toimi lyseon opettajana vuoteen 1960 asti287, joten ilmeisesti
asiassa päästiin jonkinlaiseen sopuun tai kouluhallitus ei lyseon opettajakunnan ja
vanhempainneuvoston mielipiteestä huolimatta suositellut Hakuliselle työpaikan
vaihtoa.
Hakulisen tapauksen yhteydessä ei voi olla ajattelematta opettajien kokemaa uupu-
mustatyössään.Nykypäivänäopettajienkokemastressi,väsymysjaepäasiallinenkoh-
telusekäkiusaaminenovathyvinyleisiäongelmia.288Hakulisensopimatonkäytösop-
pilastajarehtoriakohtaanvoisiviitatajonkinlaiseenhermoromahdukseen,jokasaat-
toiaiheutuatyössäkoetustastressistäja/taiväsymyksestä.Etenkin1950-luvullaop-
pikoulun opettajan työ saattoi olla varsin kuormittavaa, sillä suuret ikäluokat olivat
silloinjuurioppikouluiässäjayhäuseammallaolivaraalaittaalapsensaoppikouluun,
minkä vuoksikoulujen oppilasmäärätkasvoivat räjähdysmäisesti.Luokkakoot saat-
toivatollahyvinsuuria,luokassasaattoiollajopaylikolmekymmentäoppilasta.289Ou-
lunlyseonrikemäärätolivatkorkeimmillaanjuuri1950-luvulla,jolloinrangaistuspäi-
väkirjaanmerkittiinyhteensä3115eririkettä.Vertailunvuoksi1940-luvullarikkeitä
merkittiin 2175 ja 1960-luvulla vain 1355 kappaletta.290Vaikka oppilasmäärätkin
kasvoivat,saattaa1950-luvullatehtyjenrikkeidenhyvinsuurimääräkertoamyösop-
pilaidenhuonontuneestakäytöksestä,mikätaassaattoijohtuaopettajanauktoriteetti-
asemanalkaneestamurtumisesta.
Ouluntyttölyseossapuolestaansattuivuonna1963tapaus,jossakoulunrehtoriAnna
LeinonenolikehottanutkolmattaluokkaakäynyttäKerttuaeroamaankoulustajapa-
laamaankansakouluun,koskatämänkoulumenestysosoitti,ettäoppilasei”keskinker-
taisenlahjakkuutensajahuononterveytensävuoksikykenesuorittamaanoppikoulu-
tutkintoa”.KoululääkärinkinmukaanKertullaeiollutmahdollisuuksiaoppikouluopis-
keluun,sillähänsairastihysteriaa.Lääkärintekemädiagnoosionerikoinen,sillähys-
teria on mielletty 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tyypillisenä pidetyksisai-
raudeksieikäenää1960-luvullaannetuksidiagnoosiksi.Neuroosejajahermoja1800-
2866.9.1956. Opettajakokousten pöytäkirjat 1931–1974, Ca:3. OLA, KA; 7.9.1956. Opettajakokous-tenpöytäkirjat1931–1974,Ca:3.OLA,KA.287Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974,75.288Länsikallio&Ilves2016,17–23.289Kiuasmaa1982,398–400;Leino-Kaukiainen&Heikkinen2011,25.290Rangaistuspäiväkirjat1944–1964,Ae:4.OLA.
91
ja1900-lukujenvaihteensuomalaisessalääketieteessätutkineenMinnaUimosenmu-
kaanhermotautiendiagnosointijaniidenennaltaehkäisyyntähdännytterveysvalistus
jatkuivatkin aina 1950-luvulle asti. Raja ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan esi-
merkiksivielä1960-luvunsairaanhoidonoppikirjoistasaattaalöytäävuosisadanvaih-
teelle tyypillisiä teemoja. Vaikka äkkiseltään siltä vaikuttaisikin, eisiisole tavatonta,
että hysteriaa saatettiin diagnosoida vielä 1960-luvullakin.Hysteriaa pidettiin erityi-
sestinuorillenaisilletyypillisenähermostollisenasairautena,jokailmeniheissämuun
muassaulkoisenahaurautenasekätunne-jahermoherkkyytenä.Oireinasaattoiesiin-
tyämyöskouristelua,nykimistä,raajojenpuutumistataihalvaantumista.Koulutustaja
työntekoapidettiinuhkinanaistenhermostolle,kuntaasmiestenhermostonoletettiin
kestävännäitätoimiapaljonparemmin.291
Kertun äiti valittirehtorin päätöksestäerottaaKerttu koulustakouluhallitukseen ja
väitti,että hänen tyttärensä oli erotettukoulusta sairauden takia eikä koulu ottanut
tätä enää takaisin oppilaakseen. Kouluhallitus vaati selvityksen tapahtumista Oulun
tyttölyseolta,jonkamukaanKerttuaeioltuerotettukoulusta,vaanhänolirehtorinja
koululääkärinneuvostajaäitinsäsuostumuksellaitseeronnutkoulusta.292Kouluhalli-
tususkoityttölyseonselvityksettapahtumista,muttaolisiltisitämieltä,ettäkouluoli
menetellyt virheellisesti, koska ei ollutottanut oppilasta takaisin kouluun vuoden
1963syyslukukaudella,vaikkaoppilasoliparantunutsairaudestaan.Kouluhallitusan-
toi Oulun tyttölyseolle varoituksen virheellisen menettelyn johdosta. Kerttueienää
palannutkouluun,sillähänolipäässyttoisenoppikoulunoppilaaksi.293Kertuntapaus
herättääkysymyksenerityisestisiitä, oliko hänen erottamisensa tai”eroamaan neu-
vomisensa”,kutenOuluntyttölyseoasianitsemuotoili,tehtyoikeinperustein.Vaikut-
taasiltä,etteiKertunpärjääminenkoulussaollutkiinniainakaanhänenlahjakkuuden
puutteestaan, sillä hän oli kuitenkin päässyttoiseen oppikouluun294. Tällöin ainoaksi
syyksijäähänenterveydentilansa,lääkärindiagnosoimahysteria.
291Tuomaala2004,235;Uimonen1999,21,78–85,141–150.2928.10.1963.Vanhempainneuvostonpöytäkirjat1903–1974,Cb:1.OTlA,KA.293KouluhallituksenkirjeOuluntyttölyseonrehtorilleAnnaLeinoselle12.2.1964.Vanhempainneu-vostonpöytäkirjat1903–1974,Cb:1.OTlA,KA.294Koulujärjestyksenmukaanmyöskouluavaihtavalletulijärjestääsisäänpääsykoe,jossamitattiinhänenlahjakkuuttaan.SuomenAsetuskokoelma26/1872,23§.
92
Koulujärjestyksessä ei otettu lainkaan huomioon oppilaiden oikeuksia, vaan sen mu-
kaan opettaja oli ehdotonauktoriteetti, jonka käskyjä olinoudatettava.295Opettajalla
oli siis kaikki valta myös oppilaan kurittamisessa, kunhan se vain pysyi koulujärjes-
tyksen sallimissa rajoissa,eikä oppilaalla ollut mahdollisuutta puolustautua, lausua
rangaistuksestaomaamielipidettääntaivalittaasiitäitsemihinkään.Koulumaailman
muuttuessavähitellensotienjälkeendemokraattisemmaksijaopettajanauktoriteetti-
asemanmurtuessaoppilaidenoikeudetnousivatvihdoinkeskustelunkohteeksi.1970-
luvulla kouluihin perustettiinkin vaaleilla valitut, koulujen sisäiset kouluneuvostot,
joissaopettajillajaoppilaillaoliedustuksensa.Kouluneuvostotpäättivätmuunmuassa
oppilaidenrankaisemisesta,jotenopettajillaeisitäoikeuttaenääollut.296
295SuomenAsetuskokoelma26/1872,35§.296Ruuskanen2015,39,52.
93
LOPPULAUSETässätutkimuksessa tarkastelinkoulukurin sukupuolittuneisuuttavuosina 1912–
1974.LähteinäkäytinpääasiassaOulunlyseonjaOuluntyttölyseonrangaistuspäivä-
kirjoja,opettajakokoustenpöytäkirjojajatarkastuspöytäkirjoja.Rangaistuspäiväkirjo-
jenperusteella on nähtävissä,millaisista rikkeistälyseoidenoppilaita on rangaistu.
Rangaistuspäiväkirjojenkäyttölähteenäeikuitenkaanoletäysinongelmatonta.Päivä-
kirjojenyleensävarsinlyhytsanaisetmerkinnäteivätuseinkaankerro,millainenoppi-
laantekemäriketodellisuudessaoli.Jokaistarikettäjasiitäsaatuarangaistustaeiaina
merkittyrangaistuspäiväkirjaan, vaanmerkintä saatettiin tehdäpelkästään luokka-
päiväkirjaan tai sittensitä ei merkittymihinkään.Tarkastus-ja opettajakokousten
pöytäkirjoistasaauseinlisätietoaoppilaidensaamistarangaistuksista,muttaniistäoli
molemmissakouluissakeskusteltuharmittavanvähän.Oppilaidentekemätrikkeetja
heidän niistä saamansa rangaistukset oli kuitenkin mahdollista tilastoidamelko luo-
tettavallatavalla.
1900-luvunpedagogistentekstienmukaankoulunjärjestyksentuliollaniinhyvä,ettei
opettajantarvinnutkäyttääsenylläpidossajuuriollenkaanrangaistuksia.Josopettaja
turvautuiuseinrangaistuksiin,olihänepäonnistunuttehtävässään.Rangaistuksetei-
vätkuitenkaantodellisuudessaolleetoppikouluissalainkaanharvinaisia.Poikalyseos-
sarangaistiinerittäinusein,joskusjopasatojakertojayhdenlukuvuodenaikana,kun
taas tyttölyseossa rangaistuksia oli enimmillään kymmeniä samana aikana.Poika-
lyseossarangaistiinsiistyttölyseoonverrattunahuomattavastiuseammin,muttaran-
gaistustenkäyttöeiollutvierastajälkimmäisessäkäänkoulussa.
Koulukurin rangaistuskäytännöt olivatselvästisukupuolittuneita.Jo koulukuriasää-
dellytlainsäädäntöelivuoden1872koulujärjestysolisukupuolittunut,silläsiinäpojil-
lejatytöilleolimäärättyerilaisetrangaistuskeinot.Poikiinsaikohdistaahyvinmonen-
laisia eri rangaistuksiaainamuistutuksestakarsseriinjaerottamiseenasti, muttaty-
töillesuositeltiinpelkästäänvaroitusta,vaikkakinerityisen”irstaiden”ja”pahankuris-
ten” tyttöjen kohdalla voitiin kuitenkin käyttää myös koulusta erottamista. Tyttöjen
ajateltiinolevanherkkiäjakovankurinpidonpelättiinmiehistävänheitä.Poikienkuri-
tus taas nähtiin normaalimpana asiana, sillä poikien villeyttä ja pahantapaisuutta pi-
dettiinheilleluonnollisenakäytöksenä.
94
Tutkimienilyseoidenrangaistuspäiväkirjojenperusteellavaintaienimmäkseenpojille
tyypillisiä rangaistuskeinoja olivat karsseri, tovereista erottaminen ja määräaikainen
erottaminenkoulusta.Tyttöjätaasrangaistiinhuomattavastipoikiauseamminkoulu-
järjestyksensuosittelemillamuistutuksillajavaroituksilla.Molempienkoulujenyleisin
rangaistuskeinoolijälki-istunto,vaikkeikoulujärjestyspitänytkäänsitätytöillesoveli-
aanarangaistuksena.Kentiessenajateltiinsäädeltävyytensäansiostasoveltuvanmo-
neeneririkkeeseen,jotensiitätulimyöstyttölyseossahyvinkäyttökelpoinenrangais-
tuskeino.Muistutuksiajavaroituksiaalettiinmerkitäenääpelkästäänluokkapäiväkir-
joihin 1900-luvun alkupuoliskon aikana. Luultavasti niitä ei lievyytensä vuoksi enää
koettuvarsinaisiksirangaistuksiksi.Muistutuksiajavaroituksiaannettiintutkimissani
kouluissatosiasiassasiispaljonenemmänkuinrangaistuspäiväkirjatantavatymmär-
tää.
Sukupuolittuneisuus tuli osittain esille myös oppilaiden tekemissä rikkeissä.Vaikka
Oulunlyseonjatyttölyseonoppilasmäärätolivaterilaiset,riketyyppejäsuhteuttamalla
pystyiselvittämään,mitkäolivatpojillejatytöilletyypillisimmätrikkeet.Molemmissa
kouluissa syyllistyttiin eniten yleiseen häiriöön ja tottelemattomuuteen liittyviin rik-
keisiin.Useintällaisetvilkkauteenjaäänekkyyteenliittyvätteotonmiellettytyypilli-
semmiksi pojille, mutta aineistonperusteella niihin syyllistyivät helposti myös tytöt.
Siltietenkinyleisethäiriötolivatpoikienkohdallahuomattavastiyleisempiäkuinty-
töillä.Lisäksipojatsyyllistyivätuseinhuolimattomuuteenjamyöhästymiseen.
Tyttöjen yleisimpiä rikkeitä yleisten häiriöiden ja tottelemattomuuden lisäksi olivat
luvatonpoissaolokoulustajavilppi.Tytötvaikuttavatsyyllistyneenhelpostikoulusta
lintsaamiseen, koska se oli helppo tapa kapinoida koulun järjestystä vastaan. Usein
tytötlintsasivatporukalla,jolloinkynnyssiihenolimatalampi.Lintsaaminenvaikuttaa
myös lisääntyneen samalla kun oppikoulun käymisestä tuli tavanomaisempaa.Oppi-
kouluaeikentiesnähtyenääniinarvokkaanamahdollisuutenakuinaikaisemmin,jo-
ten tunneillakäymistäeipidettyniintärkeänä.Vilppiintaassorruttiinhelpostisiksi,
etteinaistapidettyyhtäälykkäänäsukupuolenakuinmiestäjatyttöjenajateltiinjopa
rasittuvanliikaakoulussa.Tämänvuoksitytötsaattoivatalkaaepäilläomaaosaamis-
taanjaheistätulialisuoriutujia.Huolikoulumenestyksestäajoisiistytötlunttaamaan.
95
Sukupuolittain mielenkiintoisiksi rikkeiksi nousivat erityisesti tappelu ja rähinöinti,
koulukaverin vahingoittaminen,juopottelu ja tupakointi sekäluvattomat huvit.Kol-
mesta ensimmäisestä riketyypistä rangaistiin lähestulkoon vain poikia.Kyseisiä rik-
keitä vaikuttaa esiintyneen Oulun lyseossa yllättävän harvoin, vaikka ne miellettiin
osaksi mieheksikasvamisen performanssia.Luvattomat huvit eliluvattomiinjuhliin
osallistuminentaas oli vain tyttöjen rike. Varmasti myös pojat osallistuivat juhliin,
mutta heitä ei rangaistu siitä koskaan. Poikiin ei liitetty samanlaisia siveellisyyden
vaatimuksiakuintyttöihin.Huvitteluajatanssimistapidettiintytöillepaheksuttavina
toimintoina,silläneyhdistettiinseksuaalisuuteen,jokataasnaistenkohdallaolirajat-
tuvainavioliittoon.
Kuten aiemmassa tutkimuksessa, tässäkintutkimuksessatytöistä piirtyy huomatta-
vasti kiltimpi ja tottelevaisempikuva kuin pojista, sillä tytöt tekivätyksinkertaisesti
paljonvähemmänrikkeitäkuinpojat.Tyttöihinjapoikiinkohdistettiintutkimusajan-
kohtananierilaisiaodotuksia.Tyttöjenodotettiinolevanjuurikinkilttejäjatottelevai-
sia,jotenheillesyntyipaineitakäyttäytyäodotustenmukaisesti.Lisäksityttöihinkoh-
distui tiukempi kontrolli, minkä vuoksi heitä pidettiin tarkemmin silmällä. Poikien
norminmukaiseenkäyttäytymiseentaaskuviteltiinkuuluvantietynlainenaggressiivi-
suusjavilkkaus,jotennämäpiirteetheillemyösjossainmäärinsallittiin.Toisaaltatäs-
sätutkimuksessahavaittiin,ettätytötsaattoivatmyöskapinoidaheilleasetettujarajo-
javastaan.
Tutkimienikoulujenrangaistustenmäärätolivatyleensäottaenkorkeimmillaan1950-
luvuilla.Yksiluonnollinensyyolikoulujenoppilasmäärienräjähdysmäinenkasvu,kun
suuret ikäluokat tulivat oppikouluikään.Lisäksi yhä useammalla oli mahdollisuus ja
varaalaittaalapsensaoppikouluun.Onmyösmahdollista,ettäsota-ajanilmiötainakin
jossain määrinvaikuttivat oppikoululaisten huonon käytöksen kasvuunvielä 1950-
luvullakin.Nuorisoeienäänoudattanutvanhemmilleentuttujaarvojajanormeja,mi-
käherättihuoltanuortenvilliintymisestä.1960-luvullarangaistusmäärätetenkinlie-
vempienrikkeiden,kutenyleistenhäiriöiden,kohdallalaskivatradikaalisti.Tulkitsen
tämän johtuvan uuden pedagogiikan tulemisesta ja opettajan auktoriteettiaseman
murtumisesta. Oppilaille annetut rangaistukset lievenivät tai pienempien rikkeiden
kohdallaniitäeiannettuenääollenkaan.Uusipedagogiikkaeienäänähnytrangaistuk-
siarelevantteinakasvatus-jajärjestyksenpitokeinoina,vaanopettajantuliomillatai-
96
doillaan osata pitää järjestystä yllä. Lisäksi oppilaat alkoivat havahtua omiin oikeuk-
siinsa, minkä vuoksi opettajat olivat rangaistusten suhteen aiempaa huomattavasti
varovaisempia.
Tässä tutkimuksessa koulukuria tarkasteltiinmyös intersektionaalisuuden näkökul-
masta eli miten oppilaan ikä, sosiaalinen asema ja opettaja rangaistuksen antajana
vaikuttivat siihen, miten oppilaita rangaistiin.Sekä Oulun lyseossa että Oulun tyttö-
lyseossa eniten rangaistuksia saivat keskikouluasteen oppilaat. Oulun lyseossa ran-
gaistuksiaannettiinenitenII-IIIluokanoppilaille,Ouluntyttölyseossataaskeskimää-
rin hieman vanhemmille, III-V luokan oppilaille. Tytöt saattoivat lyseoon tullessaan
ollavieläarkojajarohkaistuivathäiriköimäänhiemanmyöhemmässäiässäkuinpojat.
Lukioluokilla sääntöjä rikottiin huomattavan vähän verrattuna keskikouluun. Van-
hemmatoppilaatolivatkentiesoppineetnoudattamaankoulunsääntöjä.Toisaaltalu-
kiolaisiarangaistiinkeskimäärinankaramminkuinnuorempiaoppilaita,koskaheidän
olisi täytynyt jo osatakäyttäytyä asianmukaisesti.Lukiolaiset eivät juurikaan syyllis-
tyneet nuoremmille tyypilliseen häiriökäyttäytymiseen, vaanheidän kohdallaan ko-
rostuivatesimerkiksimyöhästymiset,poissaolotjatupakointi.
Myösoppilaansosiaalisellataustallavaikuttaaainakinjossainmäärinolleenmerkitys-
täoppilastarangaistaessa,vaikkasitäolivaikeatodentaa.OulunlyseonjaOuluntyttö-
lyseonlähteistälöytyikuitenkintapauksia,joidenperusteellaonainakinaihettaotak-
suanäin.Oppilaitasaatettiinsiisrangaistakovemmin,joshekuuluivatalempaanyh-
teiskuntaluokkaan, kun taas ylempään yhteiskuntaluokkaan kuuluneet lapset selvisi-
vättavallisestilievemminrangaistuksin.Alempaanyhteiskuntaluokkaankuuluvialap-
sia saatettiinkuitenkin joissain tapauksissa rangaista myös lievemmin, sillä heidän
asemansaherätti opettajissa sääliä. Yleensä alempaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvat
lapsetolivatoppikoulussavapaaoppilaina,silläheilläeiuseinkaanollutvaraamaksaa
kalliita lukukausimaksuja. Vapaaoppilailta vaadittiin varmasti parempaa käytöstä ja
jostämätekirikkeen,saatettiinhäntästatuksensavuoksirangaistaankarammin.
Opettajalla on ollut merkittävä rooli koulun kurikäytänteissä. 1900-luvun kuluessa
opettajanroolimuuttuimerkittävästiehdottomastaauktoriteetistaoppilaanohjaajak-
si.Samallakurinkäyttövähenijarangaistuksetalkoivatmenettäävanhaa,kasvattami-
seentähtääväämerkitystään.Opettajallaolikuitenkinpitkäänsuuriroolirangaistus-
97
tenantajana,sillähänelläoliperiaatteessakaikkivaltalangettaasellainenrangaistus,
jonkahänitseparhaaksinäki.Vasta1970-luvullasyntyneidenkouluneuvostojenmyö-
täopettajanrankaisuvaltapäättyi.Oulunlyseossajatyttölyseossarangaistuksiaannet-
tiin varsin mielivaltaisesti. Rangaistuspäiväkirjojen perusteella kouluissa pääosin py-
syttiinkylläkoulujärjestyksenmäärittelemissäluvallisissarangaistuskeinoissa,mutta
kouluissa ei vaikuttanut olevan minkäänlaista yhteistä linjaa siinä, minkälaisia ran-
gaistuksiatulisiantaamistäkinrikkeistä.Lisäksieriopettajienantamienrangaistusten
määrissä oli huomattavia eroavaisuuksia, sillä toiset eivät pitkänkään uran aikana
rankaisseet ketään, mutta toiset saattoivat yhdenkin lukuvuoden aikana antaa kym-
meniärangaistuksia.Vaikuttaasiltä,ettäsijaisenatoimineetopettajatolivatherkem-
piäantamaanrangaistuksiakuinpidempäänopettajanatoimineet.Opettajanpersoo-
nallakinsaattoiollavaikutustasiihen,mitenhelpostihäntulistuioppilaidenhuonoon
käyttäytymiseen tai miten helppoa häntä oli oppilaiden mielestä ärsyttää ja kiusata.
Opettajan työ saattoimyösolla henkisesti hyvin kuormittavaa, kun oppilasmäärät
kasvoivatsotienjälkeenjaopettajanauktoriteettiasemaalkoiheiketä.
Tämätutkimusvahvistijaosittainmyöshaastoiaiempientutkimustentuloksia,mutta
toimyöslisäätietoaoppikoulujensukupuolittuneistakurikäytännöistäjaintersektio-
naalisuudenvaikutuksistakoulukuriin.Oppikoulujensukupuolittuneidenkurikäytän-
töjen muutoksen näkökulmasta tämä tutkimus on ensimmäinen, sillä aihetta ei ole
aiemmin tutkittu näin laajassa mittakaavassa.Oppilaan saamaan rangaistukseen vai-
kuttivatlukuisatyhteiskunnallisetjapaikallisetarvot,käsityksetjanormit,jotkaovat
ajassa ja paikassa muuttuvia, minkä vuoksi niitä kaikkia on mahdoton paikallistaa.
Oppikouluoliselkeästivahvayhteiskunnallinentekijä,jokaomaltaosaltaanvahvistija
rakensisukupuolikäsityksiä.Oppikoulutolivatmyöshyvinhierarkisenvallanpaikkoja,
joissamyösoppilaantaustoillataiopettajanjaoppilaanvälisilläsuhteillaolimerkitys-
tä.Koulukuriolisiisselkeästisukupuolittunutta,muttasukupuolieiollutainoatekijä,
jokasiihenvaikutti.
98
LÄHTEETJATUTKIMUSKIRJALLISUUS
IPainamattomatlähteet
KANSALLISARKISTO(KA)
Oulunlyseonarkisto(OLA)
Lukukausimaksujenkantoluettelot1909–1974
Luokkapäiväkirjat1919–1970
Opettajakokoustenpöytäkirjat1921–1930
Opettajakokoustenpöytäkirjat1931–1974
Rangaistuspäiväkirjat1902–1943
Rangaistuspäiväkirjat1944–1964
Rangaistuspäiväkirjat1964–1973
Rangaistuspäiväkirjat1973–1974
Tarkastuspöytäkirjat1888–1967
Ouluntyttölyseonarkisto(OTlA)
Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1923–1940
Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1941–1945
Kouluhallitukseltasaapuneetkiertokirjeet1946–1963
Lukukausimaksujenkantoluettelot1947–1956
Lukukausimaksujenkantoluettelot1957–1963
Luokkapäiväkirjat1917–1974
Opettajakokoustenpöytäkirjat1910–1962
Opettajakokoustenpöytäkirjat1962–1971
Opettajakokoustenpöytäkirjat1971–1974
Oppilaidennimikirjat1906–1927
Rangaistuspäiväkirjat1912–1950
Rangaistuspäiväkirjat1950–1972
Rangaistuspäiväkirjat1973–1974
Yleistarkastusten,eriaineidenjaarkistontarkastuspöytäkirjat1901–
1969
Vanhempainneuvostonpöytäkirjat1903–1974
IIPainetutlähteet
1.Lähde-jaasiakirjajulkaisut
ArmollinenasetusSuomenalkeisoppilaitostenuudelleenjärjestämisestä11.9.1914.
Hans Kejserliga Majeståts Rådiga Instruction för Provincial-Läkarene i Finland,Suo-
menasetuskokoelma17.1.1832.
99
Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaanmaalle,
SuomenAsetuskokoelma8.8.1872,No.26/1872.
Tilastollinen katsaus oppikoulujen tilaan ja toimintaan lukuvuonna 1922–1923.Suo-
menvirallinentilasto1924.
2.Sanoma-jaaikakauslehdistö
Yle10.8.2012.
3.Lähdekirjallisuus
Päivänsalo, Paavo 1953:Oppikoulun rangaistuksista. Suomen kasvatus-sosiologisen
yhdistyksenjulkaisuja7.Suomenkasvatussosiologinenyhdistys,Helsinki.
IIITutkimuskirjallisuus
Aalto, Ilana &Kaartinen, Marjo & Konola, Annikka & Lahtinen, Anu & Leskelä-Kärki,
Maarit&Tuohela,Kirsi2011:”Ajatuksiahistoriastasukupuolentutkimuksenkentällä”.
Naistutkimus24:1,s.44–49.
Aapola, Sinikka 2003: ”Murrosiän lyhyt historia Suomessa.”Nuoruuden vuosisata.
Suomalaisen nuorison historia, s. 87–105. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.
SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.
Ahonen, Sirkka 2011: ”Millä opeilla opettajia koulutettiin?”Valistusjakoulunpenkki.
KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.239–252.Toim.AnjaHeik-
kinen &Pirkko Leino-Kaukiainen.Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
1266:2.SKS,Helsinki.
Bäckström, Maija-Liisa 1979: ”Satavuotias Oulun yksityinen suomalainen tyttökoulu
moninimisine jatkoineen 1879–1979.”Satavuotias Oulun Tipala 1879–1979, s. 7–40.
Toim.Maija-LiisaBäckström&LiisaKukko-Liedes.Kaleva,Oulu.
Elomäki, Anna2011: ”Politiikan siveellisyys ja siveellisyyden politiikka suomalaisten
naisasianaistenteksteissä.”Siveellisyydestäseksuaalisuuteen.Poliittisenkäsitteenhisto-
ria, s. 131–152. Toim. Tuija Pulkkinen &Antu Sorainen. Historiallinen arkisto 133.
SuomalaisenKirjallisuudenSeura,Helsinki.
100
Heiskanen, Anu2004:”Kansakunnan huonot naiset–myyttinen kuva ja todellisuus
Kolmannenvaltakunnanalueelle1944lähteneistäsuomalaisistanaisista”.Vieraatsoti-
laat:seminaariOulunyliopistossa5.2.–6.2.2004,s.179–190. Toim. Kari Alenius, Olavi
K.Fält&JoukoVahtola.StudiaHistoricaSeptentrionalia45.Pohjois-Suomenhistorial-
linenyhdistys,Rovaniemi.
Hemminki, Tiina 2014:Vauraus, luotto, luottamus. Talonpoikien lainasuhteet Pohjan-
lahdenmolemminpuolin1796–1830.Jyväskylä Studies in Humanities 232.Jyväskylän
yliopisto,Jyväskylä.
Huttunen, Tiina 2006:”Tipulan”tyttöjäkoulunpenkillä.Lappeenrannantyttölyseolais-
tenkoulu-uravuosina1939–1955.Progradu-tutkielma.Joensuunyliopisto,Joensuu.
Ikonen,Risto 2011: ”Korkeasti koulutetun ihmisen ihanne”.Valistusjakoulunpenkki.
KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.217–236.Toim.AnjaHeik-
kinen &Pirkko Leino-Kaukiainen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
1266:2.SKS,Helsinki.
Jankama,Hilppa2004:Pojatsaamuttatyttöjenkuuluu.Opettajienkirjoituksiasukupuo-
lenmerkityksestäkoulussa.Progradu–tutkielma.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.
Junila, Marianne 2013: ”Isä: ’Saksalainen sotilas’”.Ihminensodassa.Suomalaistenko-
kemuksiatalvi-jajatkosodasta,s.243–259.Toim.TiinaKinnunen&VilleKivimäki.Mi-
nerva,Helsinki.
Jääskeläinen,Liisa&Hautakorpi,Johanna&Onwen-Huma,Hanna&Niittymäki,Hanna
&Pirttijärvi,Anssi&Lempinen,Miko&Kajander,Valpuri2015:Tasa-arvotyöontaito-
laji. Opas sukupuolten tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa.Opetushallituksen
oppaatjakäsikirjat2015:5.JuvenesPrint–SuomenYliopistopainoOy,Tampere.
Kaarninen, Mervi 1995:Nykyajan tytöt: koulutus, luokka ja sukupuoli 1920-ja 1930-
luvunSuomessa.Bibliothecahistorica5.Suomenhistoriallinenseura,Helsinki.
101
Kaarninen,Mervi2003:”Nuorentasavallannuorisonongelmat”.Nuoruudenvuosisata:
suomalaisennuorisonhistoria,s.217–237.Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.
SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.
Kaarninen, Mervi 2011: ”Oppikoulu yhteiskunnan rakentajana”.Valistus ja koulun-
penkki.KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.405–429.Toim.An-
jaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituk-
sia1266:2.SKS,Helsinki.
Kiuasmaa, Kyösti 1982:Oppikoulu1880–1980.Oppikoulujasenopettajatkoulujärjes-
tyksestäperuskouluun.KustannusosakeyhtiöPohjoinen,Oulu.
Kokkonen,Sara2015:”Koulukiusaaminentyttöjenkoululaisromaaneissa”.Kasvatus&
Aika9(4),s.40–54.
Koski,Leena1999:”Hyvätyttöjahyväpoika.Ihanteellisetyksilötaapistenmoraalisis-
sakertomuksissa”.Suomalainenkoulujakulttuuri,s.21–49.Toim.TarjaTolonen.Vas-
tapaino,Tampere.
Koski, Leena 2003: ”Oppikoulunuoruus 1940–1950-luvuilla”.Nuoruuden vuosisata :
suomalaisennuorisonhistoria,s.283–313. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen.
SuomalaisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.
Kosonen,Ulla1998:Koulumuistojanaiseksikasvamisesta.Yhteiskuntatieteiden,valtio-
opinjafilosofianjulkaisuja21.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.
Kujasalo,Veli 1974: ”Oulun lyseo 1874–1974”.Oulun lyseo 1874–1974:100-
vuotisjuhlajulkaisu,s.7–53.Toim.SuloLapola.Kaleva,Oulu.
Lackman,Matti2011:”OulunLyseonjuuriajavaiheita.Oulunsuomalaisestayksityis-
lyseosta Oulun Lyseon lukioon”.Luxborealis:OulunLyseo1874–2009, s.7–13. Toim.
TeuvoLaurinolli,MarttiUrsin,MattiLackman&MarkkuSiekkinen.OulunLyseonlu-
kiojaOulunLyseonSenioriyhdistysry,Oulu.
102
Lagerspetz,Kirsti1998:”Naisenaggressio”.Tieteessätapahtuu16(7),s.1–6.
Leino-Kaukiainen,Pirkko&Heikkinen,Anja2011:”Kokokansakoulunpenkille”.Valis-
tusjakoulunpenkki.KasvatusjakoulutusSuomessa1860-luvulta1960-luvulle,s.11–15.
Toim.AnjaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeuran
toimituksia1266:2.SKS,Helsinki.
Oulunlyseo1874–1974:100-vuotisjuhlajulkaisu1974.Toim.SuloLapola.Kaleva,Oulu.
Launonen, Leevi 2000:Eettinen kasvatusajattelu suomalaisen koulun pedagogisissa
teksteissä 1860-luvulta 1990-luvulle. Jyväskylä Studies in Education, Psychology and
SocialResearch168.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.
Länsikallio, Riina & Ilves, Vesa 2016:Opetusalan työbarometri. OAJ:n julkaisusarja
4:2016.
Markkola,Pirjo2014:”Moraalinmiehet.Mitäprostituutionsääntelykertoomiehestä?”
Näkymätönsukupuoli.Mieheydenpitkähistoria,s.134–158.Toim.PirjoMarkkola,Ann-
CatrinÖstman&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.
Myllymäki,Susanna2001:Suomenmielisyydestäkansainvälisyyteen.Oulunlyseo1874–
1999.Progradu-tutkielma.Oulunyliopisto,Oulu.
Männistö,Tiina 2003:Haluathan tulla todelliseksi naiseksi? Naisruumiin tuottaminen
Suomessailmestyneissänuorennaisenoppaissa1890–1972. Historian laitoksen julkai-
suja63,Turunyliopisto.Turunyliopisto,Turku.
Naskali, Päivi 2010: ”Kasvatus, koulutus ja sukupuoli”.Käsikirjasukupuoleen, s.277–
288.Toim.TuulaJuvonen&TuijaSaresma.Vastapaino,Tampere.
Nevala-Nurmi, Seija-Leena 2015: ”Suojeluskuntien soturit, isät ja pojat”.Näkymätön
sukupuoli.Mieheydenpitkähistoria,s.224–245.Toim.PirjoMarkkola,Ann-CatrinÖst-
man&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.
103
Nieminen, Marjo2003: ”’Uusien historioiden’ avaamia näkökulmia kasvatushistori-
aan”.Koulujakansalaisyhteiskuntahistoriallisessaperspektiivissä,s.14–30.Toim.Juk-
ka Rantala. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus-ja kehittämis-
keskuksentutkimuksia I. Historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tutkimus-ja
kehittämiskeskus,Helsinki.
OECD2011:HasDisciplineinSchoolDeteriorated?PISAinFocus-sarjanjulkaisuja,osa
4.
Ojakangas,Mika1998:Lapsuusjaauktoriteetti.PedagogisenvallanhistoriaSnellmanis-
taKoskenniemeen.Tutkijaliitonjulkaisu85,3.painos.Tutkijaliitto,Helsinki.
Oulunsuomalaisentyttökoulun50-vuotisjuhlajulkaisu1931.Kaleva,Oulu.
Palmu,Tarja2007:”’Meniiataanjakiitetään’.Kurijajärjestys1970-luvullatyttökou-
luakäyneidennaistenmuistoissa”.Kasvatus38(2),s.165–174.
Penttinen,Pekka2007:”MattiKoskenniemensosiaalipedagogiikka”.Kasvatus-jakou-
lukysymysSuomessavuosisatojensaatossa,s.453–471. Toim. Juhani Tähtinen &Simo
Skinnari.Kasvatusalantutkimuksia29.Suomenkasvatustieteellinenseura,Turku.
Pulkkinen, Tuija 2011: ”J. V. Snellman poliittisena ajattelijana–siveellisyys.”Siveelli-
syydestäseksuaalisuuteen.Poliittisenkäsitteenhistoria,s.36–55.Toim.TuijaPulkkinen
&AntuSorainen.Historiallinenarkisto133.SKS,Helsinki.
Puranen,Karoliina2015:Kiltittytöt,vilkkaatpojat?Sukupuolijakoulukuri1800–1900-
lukujenvaihteenoppikoulussa.Progradu-tutkielma.Jyväskylänyliopisto,Jyväskylä.
Rahikainen,Marjatta&Fellman,Susanna2012:”OnHistoricalWritingandEvidence”.
HistoricalKnowledge:inQuestofTheory,MethodandEvidence,s.5–44.Toim.Marjatta
Rahikainen&SusannaFellman.CambridgeScholars,NewcastleuponTyne.
Rautama, Pauli 2010: ”Kansakouluntarkastajat jaheidän seuraajansa 1885–2009.”
Kasvatus&Aika4(3),s.51–71.
104
Ruuskanen,Karoliina2015:Koulukuriosanaoppikoulunopettajankasvatustyötä.Oppi-
laidenrankaiseminenKuopiontyttölyseossa1963–1973.Progradu–tutkielma.Jyväsky-
länyliopisto,Jyväskylä.
Räisänen, Arja-Liisa1995:Onnellisenavioliitonehdot.Sukupuolijärjestelmänmuodos-
tumisprosessisuomalaisissaavioliitto-jaseksuaalivalistusoppaissa1865–1920. Bibliot-
hecahistorica6.SuomenHistoriallinenSeura,Helsinki.
Scott,JoanWallach1999:GenderandthePoliticsofHistory.ColumbiaUniversityPress,
NewYork.
Siljander, Pauli 2014:Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen : peruskäsitteet ja
pääsuuntaukset.Vastapaino,Tampere.
Strömberg, John 2011: ”Oppikoulun laajentuminen ja yhtenäistyminen”.Valistus ja
koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-luvulle, s. 120–140.
Toim.AnjaHeikkinen&PirkkoLeino-Kaukiainen.SuomalaisenKirjallisuudenSeuran
toimituksia1266:2.SKS,Helsinki.
Suutarinen,Sakari2008: ”Vapaankoulutuksen tukisäätiö. Koulukasvatuksen, opetta-
jankoulutuksenjatutkimuksennäkymätönvaikuttaja1973–1991”.Kasvatus&Aika2
(2),s.29–52.
Tarjamo,Kerttu2006:”Kansakunnantulevaisuuttapelastamassa.Viranomaistenkes-
kustelurikollisuudesta1940-ja1950-luvunSuomessa”.Kunsotaonohi:sodistaselviy-
tymisenongelmiajaniidenratkaisumalleja1900-luvulla,s.341–376.Toim.PetriKaro-
nen&KerttuTarjamo.HistoriallinenArkisto124.SKS,Helsinki.
Tuomaala, Saara 2003a: ”Nurkasta ei puutu ku kahvipannu. Miten tyttöys rakentui
1920-ja 30-luvun kansakoulun opetustilassa?”Kasvatushistorianyt:Makro-jamikro-
tutkimuksesta marginaalisuuden, sukupuolen ja tilan analyysiin, s. 211–236. Toim.
MinnaVuorio-Lehti&MarjoNieminen.Kasvatusalantutkimuksia14.Suomenkasva-
tustieteellinenseura,Turku.
105
Tuomaala, Saara 2003b: ”Polkupyörällä pääsee”.Nuoruuden vuosisata : suomalaisen
nuorisonhistoria,s.355–371. Toim. Sinikka Aapola &Mervi Kaarninen. Suomalaisen
KirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.
Tuomaala, Saara 2004:Työtätekevistä käsistä puhtaiksi ja kirjoittaviksi. Suomalaisen
oppivelvollisuuskoulunjamaalaislastenkohtaaminen1921–1939.Bibliotheca historica
89.SKS,Helsinki.
Tähtinen, Juhani 2003: ”Ellen Keyn näkökulmia naiskysymykseen, naisten kasvatuk-
seenjakoulutukseen1800-ja1900-lukujenvaihteessa”.Kasvatushistorianyt:makro-
ja mikrotutkimuksesta marginaalisuuden, sukupuolen jatilan analyysiin, s. 177–210.
Toim. Minna Vuorio-Lehti &Marjo Nieminen. Kasvatusalan tutkimuksia 14. Suomen
kasvatustieteellinenseura,Turku.
Tähtinen, Juhani 2011: ”Moraali ja terveys kansalais-ja koulukasvatuksen polttopis-
teessä.”Valistus ja koulunpenkki. Kasvatus ja koulutus Suomessa 1860-luvulta 1960-
luvulle, s. 184–216.Toim. Anja Heikkinen &Pirkko Leino-Kaukiainen.Suomalaisen
KirjallisuudenSeurantoimituksia1266:2.SKS,Helsinki.
Uimonen, Minna 1999:Hermostumisen aikakausi. Neuroosit 1800-ja 1900-lukujen
vaihteensuomalaisessalääketieteessä. Bibliotheca historica 50. Suomen historiallinen
seura,Helsinki.
Urponen,Maija2008:”Monikulttuurinenparisuhdejasuomalaisenjulkisuudensuku-
puolittuneetluokkakuvat”.Yhteiskuntaluokkajasukupuoli,s.122–145.Toim.TarjaTo-
lonen.Julkaisuja/Nuorisotutkimusverkosto&Nuoristotutkimusseura83.Vastapaino,
Tampere.
Valovirta, Elina 2010: ”Ylirajaisten erojen politiikkaa”.Käsikirja sukupuoleen, s. 92–
105.Toim.TuulaJuvonen&TuijaSaresma.Vastapaino,Tampere.
Vehkalahti,Kaisa2003:”HildajaJennyhuonoillateillä”.Nuoruudenvuosisata:suoma-
laisennuorisonhistoria,s.239–259.Toim.SinikkaAapola&MerviKaarninen.Suoma-
laisenKirjallisuudenSeurantoimituksia909.SKS,Helsinki.
106
Vehkalahti, Kaisa 2015: ”Se virallinen tarina? Lastensuojeluarkistojen hiljaisuuksia”.
Salattu, hävetty, vaiettu. Miten tutkia piilossa olevia ilmiöitä, s. 234–263. Toim. Antti
Häkkinen&MikkoSalosuo.Vastapaino,Tampere.
Vilkuna, Kustaa H. J. 2014: ”Viina miehen mitta. Vapaa-ajalla rakennettu miehekkyys
1550–1850”.Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia, s. 92–113. Toim. Pirjo
Markkola,Ann-CatrinÖstman&MarkoLamberg.Vastapaino,Tampere.
Wunsch, Sinikka 2010:Oikeuden tähden : oikeudenhoitoa Oulun seudulla varhaisvai-
heista2000-luvulle.Oulunkäräjäoikeus,Oulu.
Yesilova, Katja 2008:”Onnellinen perhe asuu tiilitalossa. Yhteiskuntaluokista keski-
määräiseen hyvinvointiin”.Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli, s. 101–121. Toim. Tarja
Tolonen. Julkaisuja / Nuorisotutkimusverkosto & Nuoristotutkimusseura 83. Vasta-
paino,Tampere.