NRO 10  KESÄKUU 2015

SYTYKE

Pitelet kädessäsi A-ryhmän Sytyke-lehden kymmenettä numeroa. A-ryhmä on anarkistinen ja antiautoritaarinen ryhmä, joka vastustaa sortoa sen kaikissa muodoissa. Jär-jestämme esimerkiksi luentoja, elokuvanäytöksiä, keik-koja, mielenosoituksia ja kansankeittiöitä. Lehtemme ilmestyy kuusi kertaa vuodessa ja se on saanut HYY:n lehti-tukea. Voit lähettää meille kirjoituksia, ehdotuksia sisäl-löstä tai auttaa muilla tavoin. Tule mukaan toimintaan: a-ryhma@riseup.net, a-ryhma.org

Sytyke nro 10

SisällysAnarkismi on uusi musta 4Kysy anarkistilta! 6Mukaan A-ryhmän toimintaan 10Ei lasta eikä paskaa 14Palkkaorjuuden loppu 18Mitä rauhalla tarkoitetaan? 24Anarkia on järjestystä 30”Kyllä sinäkin vielä rauhoitut” 32Anarkistisia ja antiautoritaarisia linkkejä 35

A-ryhmän järjestämä Taistelevan työväen vappu -kulkue Senaatintorilla Helsingissä 1.5.2015.

4 5

yhteiskunnaksi. Kun Vierikolta kysyt-tiin onko tämä anarkisti, oli vastaus: ”Henkisesti? Joo, kyllä mä olen... Jokai-sen näyttelijän ja taiteilijan kannattaa olla vähän anarkisti.”

Supersuosittua, Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ilmestyvää Fok_it-sarja-kuvaa tekevä Joonas Rinta-Kanto ei miellä itseään poliittiseksi toimijaksi. Rinta-Kannon sarjakuvat ovat kui-tenkin käsitelleet vaaliteemaa paljon kaikkien viime vuosien vaalien alla. Sarjakuvat ovat kommentoineet vaaleja, edustuksellisuutta ja ää-nestämistä varsin pisteliäästi ja ky-seenalaistaen. Valtakunnan päälehti julkaisemassa jatkuvasti kriittisiä nä-kökulmia vallitsevaan päätöksenteko-mekanismiin sarjakuvan muodossa olisi vielä kymmenen vuotta sitten ollut ennenkuulumatonta. Anarkisti-sen analyysin yleistyminen mahdollis-taa kuitenkin tämänkin.

Miksi anarkismi sitten kiinnostaa ja mikä sen idea on? Kirjailija Katja Kettu tunnustautuu myös anarkistiksi ja pohtii aihetta Helsingin Sanomissa: ”Anarkismi minulle on ideologia, joka pyrkii purkamaan valtasuhteet, ei kui-

tenkaan kaaokseen. Ihmistenväliseen toimintaan liittyy sosiaalinen vastuu. Kantilaisittain: minun valtani loppuu siihen mistä alkaa toisen vapaus (ja toisin päin). Opetti vastuun kanta-mista vapaudessa. Anarkismi ajatus-mallina on kiinnostava, myös sen poissulkevat valtarakenteet.”

Myös monessa mukana oleva räppäri Paleface kertoo Sytykkeelle kannattavansa aatetta. ”Näen anarkis-tisen toiminnan tarpeellisena ja uskon että anarkistien asema vahvistuukin vääjäämättömästi, kun meitä ympä-röivien järjestelmien ongelmat käyvät yhä suuremmalle joukolle entistä selvemmiksi. Hierarkiaton maailma on paitsi jalo periaate, loppuviimeksi aika lailla ainoa vaihtoehto ihmis rodun selviämiselle. Sooner rather than la-ter.”

Anarkismi on yhä useammille pintaa ja stereotypioita syvemmälle menevä aate, todellinen poliittinen vaihtoehto totutuille tavoille ja tot-tumuksille. Ei ehkä voida sanoa anar-kismin olevan uusi musta – meidän lippumme on ollut musta koko ajan ja tulee olemaan sitä aina.

Fok_it

Anarkismiin ja anarkisteihin liittyy monia mielikuvia. Mustissa asuis-sa mielenosoituksissa esiintyvä

väki lienee yleisin, mutta puutteelli-nen käsitys. Anarkistisia projekteja on ympäri maailmaa ja niiden kirjo vaihte-lee maksuttomaan terveyden huoltoon ja yhteisöviljelyyn keskittyvistä hankkeista aina kansankeittiöihin, kirjakauppoihin, kouluihin, toiminta-tiloihin ja musiikkiprojekteihin.

Jos anarkismi on muutakin kuin ikkunoiden rikkomista mutta sen herättämät mielleyhtymät pääosin negatiivisia, kannattaako koko sanaa sitten käyttää? Termien kanssa on lopulta kyse aina siitä, missä vaihees-sa sana kannattaa hylätä sen vääristy-neen merkityssisällön takia ja kuinka kauan sitä pitäisi yrittää haltuunottaa.

Anarkistiseen perinteeseen kuuluu monia suuria ajattelijoita, historialli-sia saavutuksia ja vahva aatteellinen sisältö. Anarkistinen ajattelu onkin saavuttanut yhä laajempaa kanna-tusta myös Suomessa viimeisten vuosien aikana. Siinä missä ’anarkistia’ on käytetty joskus haukkumasanana, on nyt yhä useampi julkisuudessakin esiintyvä hahmo kertonut vähintään kannattavansa anarkistisia arvoja ja

aatemaailmaa, vaikkei itse anarkistiksi tunnustautuisikaan.

Niin tutkijoiden kuin toimittajien-kin joukosta löytyy paljon aatteen kannattajia, joihin ei varmasti sovi stereotyyppinen mielikuva anarkistis-ta. Rohkeita ulostuloja mustan lipun alla on kuitenkin nähty viime aikoina erityisesti eri alojen taiteilijoilta räppä-reistä kirjailijoihin.

Fintelligens-räppäri Heikki Rosen-berg eli Iso H herätti vuoden 2014 itsenäisyyspäivän alla huomiota kertomalla osallistuvansa anarkis-tiseen Luokkaretki lähiöst linnaan -mielenosoitukseen, samaan aikaan kun toinen Fintelligensin artisti Elasti-nen juhlisi linnassa. ”Olen poliittisilta näkemyksiltäni anarkisti”, kertoi Iso H Kalevassa. Anarkistina hän ei halun-nut juhlia valtiota ylipäätään: ”Val-tioon kuuluvat ne, joilla on suurimmat pyssyt ja eniten rahaa. Ero mafiaan ei ole suuri, ja ainakaan mafia ei teeskentele.”

Pitkän linjan näyttelijä ja Teatte-rikorkeakoulun entinen professori Vesa Vierikko puhui keväällä 2015 Nyt-liitteen haastattelussa tuloerojen kasvusta, Sipilän politiikasta ja Suo-men muuttumisesta pahoinvointi-

Anarkismi on uusi musta

6 7

päivän jälkeen liikkeeseen on tullut uutta possea.

Helpointa on lukea aiheesta itse vaikka anarkistisesta kirjastosta (http://fi.theanarchistlibrary.org/) ja jos ideat nappaa niin mennä mukaan johonkin anarkistien toimintaan omalla paikkakunnalla/aloittaa uutta toimintaa itse. Kannattaa heti alkuun etsiä hyviä tovereita, anarkismin pa-rissa puurtaminen yksin voi olla tosi tympeää, toverit on voima. (SA)

Miten anarkismissa estettäisiin se ettei osa porukasta tee töitä ja osa laiskottele ja nauti toisten töiden tuloksista? Miten tämä estetään kapitalismissa? Myymälävarkaudesta kiinnijäämisen riski on Suomessa lähes nolla, ja vaikka joskus harvoin jäisikin kiinni, niin näpistelemällä pääsee plussan puolelle ainakin kaikissa isommissa kaupungeissa. Tosin ammattimaisia näpistelijöitä on niin vähän, että vuo-sien näpistelemisen jälkeen vartijat ehkä tuntisivat ammattinäpistelijän naamalta. Jos kaikki ihmiset toimisivat vain välittömän voitontavoittelun mukaan, eikä yhteiskunnallisia nor-meja olisi olemassa, järjestelmä ro-mahtaisi välittömästi. Näin kävisi sekä anarkismissa että kapitalismissa, ja todennäköisesti myös kaikissa muis-sakin järjestelmissä.

Eli poliisi ja armeija eivät estä sitä että ihmisten enemmistö laiskottelisi ja nauttisi toisten töiden tuloksista kapitalismissa. Sen estävät yhteis-

kunnalliset normit. Kapitalistien vähemmistö laiskottelee tai ei laiskot-tele, mutta nauttii aina toisten töiden tuloksista. Poliisi ja armeija eivät sitä estä, vaan päinvastoin mahdollistavat. (AR)

Miten yhteiskunta toimisi anarkisti-sella tavalla? Kaikkihan ei voisi olla sallittua/laillista. Tällöin olisi kuiten-kin jonkin näköinen yhteiskunta ja lait. Anarkia tarkoittaa ettei ole johtajia. Se ei tarkoita ettei ole sääntöjä. An-arkiassa kaikki ei olisi sallittua, vaan yhteisöt itse määrittelisivät millaisten sääntöjen puitteissa eläisivät ja mitä sääntöjen rikkomisesta seuraa. Anar-kistit eivät vastusta myöskään yhteis-kuntaa, ainoastaan sitä miten se on nyt järjestäytynyt hierarkkisesti. (SA)

Kuinka anarkistinen yhteiskunta huolehtisi niistä jotka ei pysty käy-mään töissä esim. sairauden takia? Oisko ihmisillä yhteinen säästökassa josta annettais rahaa ruokaan ja hoi-toihin vai miten?Kannatan anarkistista kommunismia, jossa ihmiset saavat välttämättömät hyödykkeet ilmaiseksi. Eli tällaista säästökassaa ei tarvittaisi. Ylipäätänsä asioiden tuotantoon ei tarvita ra-haa vaan työtä. Rahaa tarvitsee vain sellaisten asioiden tuotantoon jota työntekijät eivät itse koe mielekkäiksi. Sosiaalihuolto ei kuitenkaan ole täl-lainen asia, sitä ihmiset ovat varmasti valmiita tekemään myös ilman palk-

Dear anarkisti, oonx normaali? Anarkisteja sanotaan joskus vaikeasti lähes-tyttäväksi ryhmäksi, jonka ideoista ja ajatuksista ei ota selvää. Tällä palstalla esitellään muutamia kysymyksiä, joita kahdelta yksittäiseltä anarkistilta ja

A-ryhmältä on kysytty. Kysymykset ja vastaukset on koostettu Suvi Auvisen (SA), Antti Rautiaisen (AR) ja A-ryhmän (A) ask.fm-palvelun tileiltä. Vastaajan tunnuksen näet vastauksen perässä. Suvi Auvisen ja Antti Rautiaisen vastauk-set edustavat näiden henkilökohtaisia näkemyksiä, A-ryhmän vastaukset kollektiivin yhteisiä kantoja.

Kysy anarkistilta!

Haluaisitko selittää mahdollisimman yksinkertaisesti, mitä anarkismi on? Nuorena minun on vaikea ymmärtää liian monimutkaisia tekstejä ja anar-kismi kiehtoo kovin. Vaikka ranska-laiset viivat olisivat hyvä vaihtoehto, kiitos jos autat!Anarkismi on minulle radikaali tasa-arvoliike.- Ei johtajia (esim. hallitus, presidentti, kuningas, pomot) - Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia - Ihmiset ovat kykeneviä päättämään itse omista asioistaan - Ei rajoja, ei valtioita - Ei arvojärjestelmiä - Kaikki valta kaikille - Kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat vapaitaKeskeiset sanat joita viljellään:Hierarkia = arvoasteikko, jossa esim.

joku ihminen asetetaan muita kor-keammalle johtavaan asemaan Autoritaarinen = systeemi jossa yksi ihminen tai tietty ryhmä on johdossa, auktoriteettina muille Antiautoritaarinen = ^ tuon vastus-taja Sorto = alistaminen (SA)

Miten ihminen rupeaa anarkistiksi?Monien kohdalla jokin yksittäinen tapahtuma saa aktivoitumaan. Moni anarkisti joiden kanssa olen puhunut on ollut kiinnostunut anarkismista aatteena, tullut johonkin tapahtu-maan katsomaan meininkiä ja sitten innostunut syvemmin. Usein sano-taan, että esim. poliisiväkivalta aktivoi ihmisiä. Se on valitettavasti ihan totta, esim. viime vapun ja itsenäisyys-

8

kaa jos heidän elantonsa on muuten turvattu. (AR)

Miten vallankumous tapahtuisi? Entä mitä mahdollisesti tapahtuisi jos vallankumous epäonnistuisi? Joitain suuntaviivoja sille miten vallan kumous voi tapahtua on esitelty anarkistijärjestö Alustan periaate-ohjelmaehdotuksessa:

”Vallankumous voi alkaa esimerkiksi yleisestä kansannoususta tai työ-läisten kamppailuista, joka johtavat yleislakkoon. Voi myös olla, että an-arkistiseen yhteiskuntaan siirrytään enemmän tai vähemmän asteittaises-ti korvaamalla valtion ja pääoman ins-tituutiot itsehallinnollisilla rakenteilla. Käytäntö osoittaa mikä strategioista on toimivin. ”

Siihen mitä tapahtuisi mikäli vallan-kumous epäonnistuisi, meillä ei ole yhteistä kantaa joten parempi olisi onnistua. Historiasta voimme oppia, ja sieltähän löytyy monta vallan-kumousta, myös sellaisia joissa an-arkisteilla tai anarkistisilla ideoilla on ollut suuri rooli. (A)

Onko A-ryhmä tehnyt mitään laiton-ta tempausta?

A-ryhmä on matalan kynnyksen an-arkistiryhmä johon kaikki anarkistit ja antiautoritaarit voivat liittyä, emmekä voi tehdä mitään erityisen laitonta koska se edellyttäisi että valikoisim-me jäsenemme tarkemmin. Olemme kuitenkin tehneet kevyesti laittomia

aktioita, esimerkiksi tukiaktion JHL:n lakolle viime syksynä. (A)

Tee sellainen ”rehellinen esittely” kaikista eduskuntapuolueista. Mo-net puolueet antavat julkisuuteen täysin erilaisen kuvan kuin todelli-suus on, ja monet myös kääntävät takkiaan... Kokoomus: Puolue tyypeille jotka luulevat olevansa menestyjiä mutta eivät ole, ja siksi menestymisen sijasta hankkivat etuja niille joilla menee muutenkin jo hyvin. Keskusta: Maalla asuvien Kokoomus. Perussuomalaiset: Kokoomus niille jotka asuvat maalla ja ovat köyhiä, ja niille jotka asuvat kaupungeissa ja ovat rasisteja. RKP: Ruotsia puhuvien Kokoomus. Vihreät: Kokoomus jonka vaali-mainoksissa on puu, keinu tai muuta ”kivaa”. KD: Herännäiskristittyjen Kokoomus SDP: Ajaa työläisten asiaa, siis niiden työläisten joilla on vakiduuni ja työn-antajan sairasvakuutus. Ne työläiset joilla ei ole syökööt paskaa. Vasemmistoliitto: Uskoo kovasti ettei ole SDP, paitsi jos on hallituksessa... silloin yhtäkkiä muistaakin olevansa SDP. (AR)

Jäikö kysyttävää? Tervetuloa luke-maan vastauksia ja kysymään lisää: ask.fm/suviauvi ask.fm/AnttiR ask.fm/Aryhma

Kuva A-ryhmän Palmian yhtiöittämistä kritisoineesta Palkkaorjamarkkinat -performanssista 8.10.2014 Helsingin kaupungintalon edustalla.

10

A-ryhmä on anarkistinen ja antiautori-taarinen ryhmä, joka vastustaa sortoa ja hierarkioita. Vaikka toimintamme tapahtuu osittain Helsingin yliopis-ton ylioppilaskunnan tiloissa, ryhmä on avoin kaikille iästä ja koulutuksesta riippumatta.

Helpoin tapa tulla mukaan toimin-taamme on liittyä työryhmiin. Työ-ryhmät järjestävät Häiriöitä- luentoja, laittavat ruokaa Kupolin herkku -kansan keittiössä, julkaisevat Sytyke-lehteä, toteuttavat erilaisia projekteja ja kampanjoita sekä hank-kivat varoja ryhmälle esimerkiksi keikkoja ja bileitä järjestämällä. Lisäksi olemme mukana Ystävyys, Yhteis-toiminta ja Avunanto -verkostossa, joka tukee Venäjän ruohonjuuritason protesti liikkeitä.

Noin kerran kuukaudessa ryhmällä on yleiskokous, jossa työryhmät ker-tovat toiminnastaan ja tarpeistaan, ja jossa päätetään yhteisistä hankkeista. Työryhmät kokoontuvat tarpeen mu-kaan, osa ryhmistä parin viikon välein, osa harvemmin.

Jo vakiintuneena toimintana

voidaan pitää Häiriöitä-luento-sarjaa, jossa kahden viikon välein kutsutut luennoitsijat puhuvat ulko parlamentaarisista ja anti-autoritaarisista projekteista, ideoista ja tapahtumista ympäri maailman. Kaikki luennot lähetetään myös verk-koon, josta niitä voi seurata suorana tai katsoa tallenteena jälkikäteen. Osaa luennoista on katsottu verkossa sadasta kolmeensataa kertaa.

Vakiintunutta toimintaa on myös käsissäsi oleva Sytyke-lehti. A-ryh-mä suunnittelee ja julkaisee lehteä hierarkiattomasti ja kaikki halukkaat antiautoritaarit ovat päässeet kirjoit-tamaan tai kuvittamaan lehteä. Sytyk-keen visio on olla helppotajuinen ja ajankohtainen anarkistinen julkaisu, joka esittelee A-ryhmän kulloisiakin projekteja, toimintaa ja kannanottoja. Lehti ilmestyy noin joka toinen kuu-kausi.

A-ryhmän kampanjatyöryhmä suunnittelee erilaisia kampanjoita ja tempauksia, joita toteutetaan koko ryhmän voimin. Yksi A-ryhmän näky-vimmistä kampanjoista kohdistui Pal-

Mukaan A-ryhmän toimintaan

11

mian yhtiöittämistä ja siitä seurannei-ta poliittisia vääntöjä kohtaan. Ryhmä sai paljon medianäkyvyyttä pysäyt-täessään rikkuribusseja yhdessä muiden anarkistien kanssa Rautatien-torilla ammattiliitto JHL:n ilmoitta-mana lakkopäivänä. Kevään 2015 iso kampanja olivat Antivaalit, joka oli Helsingin, Turun ja Tampereen eri anarkististen ryhmien yhteinen pro-jekti. Kampanjassa luotiin materiaalia vaihtoehtoiseen vaalikeskusteluun, ylläpidettiin nettisivua, vierailtiin vaalitoreilla ja tuotiin mediaan näkö-kulmia suorasta demokratiasta.

A-ryhmään voi liittyä tutustuttuaan ryhmän sääntöihin ja periaatteisiin sekä sitouduttuaan toimimaan niiden mukaan. Autoritaaristen järjestöjen jäsenet eivät voi kuulua A-ryhmään eivätkä osallistua A-ryhmän kokouk-siin tai olla mukana järjestämässä A-ryhmän tapahtumia.

Kaikesta julkisesta toiminnastamme ja yleiskokouksistamme saat tiedon seuraamalla meitä medioissamme. Si-vumme on a-ryhma.org, Facebookis-

sa meidät löytää osoitteesta https://www.facebook.com/aryhma. Sivun kautta löytää myös Facebook- ryhmämme johon kannattaa liittyä jos haluaa pysyä paremmin kartalla tulevista tapahtumista. Sähköpostitse meidät saa kiinni osoitteesta a-ryhma@riseup.net ja tiedotus-listallemme voi liittyä lähettämällä minkä tahansa viestin osoittee-seen a-ryhma-tiedotus-subscribe@lists.riseup.net. Meillä on myös avoin keskustelulista, johon voi liittyä lähettämällä viestin subscribe a-ryhma osoitteeseen majordomo@helsinki.fi.

A-ryhmää voi seurata myös Twitte-rissä @A_ryhma, Instagramissa @aryhma ja Ask.fm:ssä @aryhma.

A-ryhmän toiminta on kasvanut ja vakiintunut, mukaan tulee jatkuvasti uusia ihmisiä. Ryhmä tekee avauksia, joita kukaan muu ei tällä hetkellä suo-malaisessa politiikassa tee. A-ryhmän visiona on olla helposti lähestyttävä, avoin anarkistinen ryhmä, joka tuot-taa niin analyysiä kuin suoraa toimin-taakin. Tervetuloa mukaan!

A-ryhmän banderolli Luokkaretki lähiöst linnaan-mielen-osoituksessa 6.12.2014.

12 13A-ryhmän järjestämä Taistelevan työväen vappu-kulkue Aleksanterinkadulla Helsingissä 1.5.2015.

14 15

Sytykkeen toimittaja kuului useiden vuosien ajan Vasemmisto­nuoriin, kunnes tajusi ettei vallankumousta saavuteta lautakunta­paikkoja kalastelemalla. Nykyisin toimittajamme sporttaa anarkis­mia.

Olin 15-vuotias kun kiinnostuin ensimmäistä kertaa ympäröivästä yhteiskunnasta. Kotikaupunkiini Turkuun junailtiin toriparkkia, jolla halutaan ohjata autokansan ostovoima keskustan näivettyviin ostos-keskuksiin. Poliittinen avainkokemukseni oli 500 hengen mielen osoitus, joka metelöi kaupungintalon ulkopuolella kun sisällä päätettiin kaikkien yhteisistä asioista. Toriparkki meni läpi kokoomus- ja demariäänin.

Mielenosoitus oli siitä merkittävä kokemus että nyt ensimmäistä kertaa tajusin etten ole yksin ajatusteni kanssa vaan että meitä on muita saman-laisia, joita nykymeno ei viehätä. Muistan nähneeni mielen osoituksessa niin Vasemmistonuoria, vihreitä kuin kommunistejakin. Sitä ennen en tiennyt että kommunisteja oli enää edes olemassa. Päätin ottaa selvää, mistä tässä kaikessa oli kysymys.

Seuraavana syksynä kävin paikallisen Vasemmistonuorten osaston uu-sien illassa. Paikalla oli paljon yliopisto-opiskelijoiden näköistä poruk-kaa ja silloinen puheenjohtaja Dan Koivulaakso puhumassa Ilmianna pomosi -kampanjasta. En sanonut juuri sanaakaan, mutta lähdin pai-kalta mukana Vasemmistonuorten pahvisia mukinalusia, joita käytin myöhemmin kirjanmerkkinä. Vaikka ajattelin olevani vasemmistolai-nen, Vasemmistonuorten toiminta ei heti vaikuttanut sellaiselta, johon haluaisin lähteä mukaan. Ajattelin olevani liian nuori ja tietämätön läh-teäkseni mukaan poliittiseen toimintaan.

Toimettomuuteni ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä poliittisen kodin etsintäni johti minut talonvaltaajien pariin. Olin nähnyt talonvaltaus-aiheisen valokuvanäyttelyn, josta mieleeni jäi erityisesti yksi kuva-

Ei lasta eikä paskaaKlaus Maunuksela

16 17

teksteistä, joissa kehotettiin ”olemaan oman elämänsä päähenkilö, ei pelkkä sivustakatsoja”. Ajatuksessa oli jotakin voimaannuttavaa, sillä jo seuraavana torstaina olin mukana kokouksessa jossa puhuttiin siitä mikä talo vallattaisiin seuraavaksi. Ensimmäistä kertaa tapasin anarkis-teja ja tutustuin konsensuspäätöksentekoon. Monet talonvaltaajista oli-vat suoraan sanottuna melko pelottavan näköistä porukkaa ja kokouk-set vaihtelevan sekasortoisia. En taaskaan saanut sanaa suustani. Jatkoin kuitenkin kokouksissa käymistä, sillä alkuvaikeuksista huolimatta tun-tui, että talonvaltausskenessä oli vallalla tekemisen meininki. Asioista ei vain puhuttu vaan ongelmiin puututtiin suorasti. Näin siinä potentiaa-lia, vaikka toiminta olikin melko hajanaista ja epäjohdonmukaista.

Talonvaltaustoiminnassa oli mukana paitsi anarkisteja, myös Vasemmisto nuoria. Liityin itsekin järjestöön saamieni ystävien myötä-vaikutuksesta. Jälkikäteen ajateltuna se saattaa tuntua ristiriitaisel-ta, mutta tuolloin ajattelin, ettei toiminta Vasemmistonuorissa pois-sulje ruohonjuuritason aktivismia. Kuten järjestön tunnus kuului: ”Vasemmisto nuoret toimii niin kaduilla kuin kabineteissa.”

Talonvaltaustoiminta oli sikäli ”epäpoliittista” ettei siihen liittynyt sen suurempaa poliittista analyysiä tai ideologista pohdintaa, vaikka mustia lippuja toki kannettiin ja valtauksilla oli jaossa Takku.netistä tulostet-tuja pamfletteja. Valtauksilla pyrittiin saamaan autonominen kulttuuri-keskus, ja tässä apuna käytettiin niin valtauksia, mielenosoituksia, kadun valtauksia kuin kaupungin kanssa neuvotteluakin.

Vasemmistonuorten toiminta taas koostui lähinnä vaali kampanjoinnista, bileiden järjestämisestä ja kokoustamisesta. Olin lyhyen aikaa paikallis-jaoston lehden päätoimittaja. Siihen aktiivisuuteni Vasemmistonuorena kuitenkin päättyi, enkä koskaan halunnut mennä jäseneksi paikallisen ja alueellisen osaston hallituksiin. Oli järjestössä niitäkin joita tittelit ja vastuutehtävät kiinnostivat. Huomasin nopeasti, että järjestössä oli superaktiiveja joille oli kasaantunut suuri määrä edustustehtäviä. Muut lähinnä peesasivat näitä poliittisia tähtiä ja työskentelivät heidän vaali-kampanjoissaan. Käytännön organisointia hoiteli palkattu työntekijä ja muutamat ikääntyvät aktiivit.

En koskaan lähtenyt ehdolle mihinkään vaaleihin, vaikka tuntui imar-televalta kun kosiskeltiin. Silloin motiivini oli lähinnä se, että omien kasvojen ja persoonan myyminen olisi ollut liian kiusallista enkä olisi kehdannut näyttää naamaani kadulla. Mutta jo tuolloin alkoi tuntua sil-

tä, ettei toiminta puoluepoliittisesti orientoituneessa nuorisojärjestössä vastannut ajatuksiani ja ihanteitani. Olin pitkään pitänyt vallankumousta tavoittelemisen arvoisena asiana, mutta vasta nyt aloin tajuta, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Vallankumouksellinen toiminta on sellaista, joka ei pyri ainoastaan hienosäätämään olemassaolevaa järjestelmää vaan luomaan kokonaan uuden yhteiskunnan. Tässä tehtävässä lautakunta-paikkojen tavoittelu on epäolennaista. Olennaista on kehittää toimin-nan tapoja, jotka innostavat ihmisiä luomaan uutta yhteiskuntaa omassa arjessaan. Tähän petyin Vasemmistonuorissa. Vaikka Paavo Arhinmäki oli valittu Vasemmistoliiton puheenjohtajaksi ja ilmassa oli uudenlaista optimismia, mikään ei sittenkään muuttunut. Kasvot vain vaihtuivat.

On vaikeaa sanoa, milloin aloin olla anarkisti. Oliko se silloin kun ensimmäistä kertaa järjestin talonvaltausta? Silloin, kun luin Emma Goldmanin esseet repaleiseksi? Silloin, kun kävin ensimmäistä ker-taa Tampereella Mustassa Pispalassa? Samaan aikaan kävin kuitenkin kiltisti äänestämässä ja luin kotona Liberoa. Lopullisesti vieraannuin Vasemmisto nuorista vasta kun muutin Helsinkiin. Uudessa kaupun-gissa anarkistista toimintaa oli niin paljon, etten kokenut tarpeelliseksi mennä mukaan Vasemmistonuorten paikallisryhmään.

Kysymys poliittisesta identiteetistä on sittenkin toissijainen. Nimityk-set ja ismit ovat suhteellisia ja tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Vain konkreettinen toiminta antaa niille sisällön, jolla on merkitystä. Kun liityin vuosi sitten A-ryhmään, ensimmäistä kertaa olin rauhassa itseni kanssa. Olen anarkisti, sillä toimin anarkistisesti, valtaa purkaen ja sitä jakaen. Aina anarkistinen toiminta ei vastaa ideaaleja, mutta ainakin anarkismiin on sisäänkirjoitettu pyrkimys purkaa vahingollisia hierar-kioita.

A-ryhmässä koin tervetulleeksi sen, että toiminta oli järjestäytynyttä, tavoitteellista ja helposti lähestyttävää. Samat ominaisuudet veivät mi-nut aikoinaan Vasemmistonuoriin, sillä kaverisuhteisiin perustuvat ja projekti luontoiset anarkistiryhmät eivät tarjonneet niitä. Toivottavasti nyt ja tulevaisuudessa anarkismi tarjoaa puitteet mielekkäälle toimin-nalle, ettei jokaisen meistä tarvitse vuorollaan käydä puolueissa ja nii-den nuorisojärjestöissä toteamassa, ettei niissä nyhjöttämällä saada ai-kaan lasta eikä paskaa.

18 19

Usein talous ja politiikka pyritään eristämään erillisiksi alueikseen. Tätä tehdään muun muassa puhumalla taloudesta sellaisella termis-töllä, että ainoastaan ”asiantuntijat” kykenevät siitä puhumaan. Lähes kaikki kuitenkin ovat kosketuksissa talouden kanssa päivittäin. Itse asiassa me rakennamme ja ylläpidämme sitä todellisuutta, joka ym-märretään taloutena. Koska kyseessä on aihe joka koskee meitä kaikkia, meidän kaikkien tulisi pystyä osallistumaan myös taloutta koskevaan päätöksen tekoon. Kun puhumme taloudesta ja siihen liittyvistä ilmiöis-tä kuten työstä, meidän ei pidä rakentaa samaa etäännyttävää ilmapiiriä, kuin taloustieteiden parissa yleensä. Jos näistä aiheista voidaan puhua ymmärrettävästi ja selkeästi, siihen on pyrittävä. Näin emme osallistu elitistisen tiedon monopolin rakentamiseen, joka on vallalla yleisesti ta-loudesta puhuttaessa.

Miten palkkatyö toimii kapitalistisessa järjestelmässä?Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme työstä? Se, että asuntoni on puhdas, on elämäni ja hyvinvointini kannalta ensisijaisen tärkeää, mut-ta kun siivoan asuntoni, sitä ei kuitenkaan lasketa työksi. Työtä käyte-täänkin usein palkkatyön synonyymina.

Työn ja palkkatyön välillä on kuitenkin iso ero. Työ on olennaista mei-dän olemassaolollemme. Kasvatamme ravintoa, rakennamme ja huol-lamme elintilojamme, hoidamme terveyttämme ja niin edelleen. Tämä kaikki on työtä anarkistisesta näkökulmasta. Ihminen ei siis koskaan lakkaa työskentelemästä. Olennaista tässä työn alkuperäisessä käsi-tyksessä on se, että se on sidottu meidän tai yhteisöjemme tarpeisiin. Tämän kaltaisessa työssä työtä tekevät yksilöt ja yhteisöt saavat myös pi-tää työn tulokset itsellään. Palkkatyö on paljon uudempi ilmiö.

Palkkatyön kritiikki palautuu Proudhonin ajatukseen siitä, että ”omai-suus on varkautta”. Työntekijän työstään saama palkka on aina pienem-

Palkkaorjuuden loppuSenja Valos

pi kuin tuotetun esineen arvo. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei työntekijöillä ole varaa ostaa ansaitsemallaan palkalla kaikkia tuot-tamiaan palveluita tai esineitä. Työskennellessäni leipomossa en voisi ostaa saman päivän palkalla kaikkia niitä tuotteita, joita olen päivän ai-kana tehnyt. Tästä erotuksesta, joka jää palkan ja tuoton välille, syntyy uutta pääomaa.

Pääoma muodostuu kapitalistien kyvystä saavuttaa voittoja ilman työtä. Anarkistisesta perspektiivistä lisäarvo on se, mikä jää jäljelle, kun työn-tekijöiden palkka vähennetään heidän tuottamastaan voitosta/arvosta. Lisäarvolla viitataan kaikkiin niihin tapoihin saada voittoa, joita ei ole sidottu työhön (korko, vuokra). Ideana on, että omistaja ”antaa” jonkun käyttää omaisuuttaan (asuntoa, tuotantovälineitä). Jos omistaja jäisi yk-sin omaisuutensa kanssa, olkoon se sitten tehdas tai kauppa, niin mitään lisäarvoa ei syntyisi. Lisäarvon synnyttämiseen tarvitaan työtä ja sen te-kijöitä. Jos yritys on työntekijöiden omistuksessa ja nämä jakavat tuo-ton tasan keskenään, lisäarvoa ei synny. Ero olisi tällaisessa tapauksessa siinä tekeekö työn itse, vai tekeekö joku muu sen toisen puolesta. Kaikki palautuu siihen, että jotkut pystyvät elämään muiden työn varassa, ja ne joilla ei ole pääomaa joutuvat turvautumaan palkkatyöhön.

20 21

Palkkatyön synty ajoittuu arvioiden 1400-luvulle, kuten koko kapita-listisen järjestelmän alkuaskeleet. Tuolloin alkoi kaksi laajaa prosessia, kolonisaatio ja voimakas yhteismaiden yksityistäminen ja haltuunotto Euroopassa. Ihmiset pakotettiin muun muassa velkaannuttamalla luo-pumaan maastaan samalla kun yhteismaita tuhottiin. Kun yksilöt ja yh-teisöt menettivät maansa, heidän oli pakko taipua palkkatyöhön. Täs-tä seurannutta ajanjaksoa leimaavatkin nälänhädät ja diasporat. Moni valitsi valtatien kuolemankin uhalla mieluummin kuin alistui palkka-orjuuteen. Tällöin myös ihmiselämää uusintava työ (se mitä nykyään luonnehditaan kotitöiksi) jaettiin erilleen palkkatyöstä ja siitä tehtiin naisten työtä ja samalla näkymätöntä ja ”ilmaista”. (Federici 2004) Ihmi-set ja heidän yhteisönsä eivät kuitenkaan alistuneet maidensa ryöstöön mukisematta, vaan he kapinoivat ja osittain karkeinta palkkaorjuuden muotoa siirrettiin kolonioihin. Valtion yksi olennaisimmista funkti-oista on edelleenkin hallinnoida työvoimaa ja auttaa sen uudelleen-tuottamisessa.

Miksi palkkatyö on palkkaorjuutta?Palkkaorjuus saattaa terminä kuulostaa vanhahtavalta, mutta se on itse asiassa osuvin kuvaus modernista työstä, ja parhaimmillaan se pur-kaa kapitalistista työtä luonnollistavia ja oikeuttavia rakenteita. Työn-tekijänä en voi erottaa työvoimaa omasta ruumiistani, en voi siis myydä työvoimaani erillisenä. Töihin menen joka aamu minä itse, mikä tarkoit-taa sitä, että annan ruumiini ja mieleni työnantajan käyttöön päivittäin. Työntekijänä en myy mitään abstraktia asiaa, vaan joudun myymään konkreettisesti itseni, kun myyn työvoimani. Yksi kapitalistisesta logii-kasta nouseva argumentti on, että työntekijät voivat vapaasti valita me-nevätkö he töihin vai eivät. Tämä valinta perustuu yhtä lailla vapauteen, kuin rosvon esittämä ”annatko kukkarosi vai otatko luodin kalloon”. Tässä historiallisessa tilanteessa jossa yksi taloudellinen malli ja siihen sidotut poliittiset ideologiat ovat läpäisseet suurimman osan maapal-losta, on lähes mahdotonta astua kapitalistisen systeemin ulkopuolelle. Työntekijöihin kohdistuukin vahva rakenteellinen pakko työn suhteen ja se on rinnastettavissa siihen, että möisimme itsemme orjuuteen kah-deksaksi tunniksi päivässä. Se kuinka synkeää tuo orjuus on, riippuu osittain siitä kuinka hyvin työntekijät ovat pystyneet järjestäytymään, mutta osittain myös siitä, miten etuoikeutetussa asemassa olemme globaaleissa tuotantosuhteissa.

Miten palkkaorjuus luonnollistettiin?Yksi valtion tehtävistä on uudelleentuottaa työvoimaa ja hallinnoida sitä. Tähän tarkoitukseen on luotu instituutioiden verkko, joista yksi on moderni koulu. Koulussa opimme tuotannon vaatimaa kuria ja myös sen, että ne joilla on oikeanlaiset paperit ja positio, saavat päättää puo-lestamme. Opimme, että opettajilla on täydellinen ja kiistämätön tie-to maailmasta ja siten on ”luonnollista”, että meidän on toteltava. Koulu asettaa oppilaat myös hierarkkiseen järjestykseen arvosanojen perusteella ja sijoittaa siten meidät ”oikeille” paikoille tuotanto- ja työsuhteisiin.

Yksi osa palkkaorjuuden luonnollistamista on käsitteellisen tai ei- kouriintuntuvan toimijan luominen. Oppilas ei ole koulussa konkreetti-nen ihminen, vaan osa oppilas-kategoriaa. Samoin me emme ole työssä konkreettisia ihmisiä vaan osa työntekijä-kategoriaa, jolloin todellisista tarpeistamme ei tarvitse välittää. Samalla kuin työ irtaantuu todelli-sista tarpeista emmekä saa työmme tulosta vaan työvoimasta palkkaa, myös meistä rakennetaan abstraktio. Tässä ilmiössä emme tiedä kuka on tehnyt esimerkiksi puhelimemme eri osineen. Meidän on tällöin vai-keampi tuntea solidaarisuutta tai empaattisuutta tätä ei-konkreettista työn tekijää kohtaan.

Palkkaorjuus on rakennettu niin luonnolliseksi modernissa yhteis-kunnassa, että se on osa käsitystämme ”normaalista” ihmisestä. Vain te-kemällä palkkatyötä tai omistamalla pääomaa voi saavuttaa täyden kan-salaisen roolin. Muiden osa on muodostaa yhteiskunnan marginaali, joka toimii korkeintaan halpatyöreservinä tai hallinnoinnin kohteena. Näin sosiaalisesti rakennetuilla hierarkioilla oikeutetaan ja luonnolliste-taan muun muassa työnjakoa ja sitä, että pääoma kertyy vain harvojen ja valittujen käsiin. Tämä ei ole universaali välttämättömyys vaan tietys-sä historiallisessa kontekstissa tapahtunut ilmiö.

Mitä voimme tehdä?Vaikka meidät sosiaalistetaan koulussa ja muissa instituutioissa siihen, että tarvitsemme aina jonkun johtamaan meitä, tämä on kuitenkin vain yksi tapa järjestää ihmisyhteisöjen toimintaa. Työntekijät pystyisivät helposti päättämään itse työpaikoillaan. Tietenkin edellisistä malleista pois oppiminen veisi aikaa. Meillä saattaa olla lähiympäristössämme luonnollisia auktoriteetteja, ihmisiä joilla on enemmän kokemusta ai-

22 23

heesta. Tällöin kuitenkin argumentti ja kokemus ratkaisevat, ei se että joku on sellaisessa positiossa, että häntä on toteltava, olivatpa hänen ar-gumenttinsa millaisia tahansa.

Koska kyseessä ei ole välttämätön ja universaali kehityskulku, palkka-työn historia on kapinoiden historiaa. Siitä lähtien kun ensimmäiset yhteismaat varastettiin ja ensimmäiset koloniat valloitettiin, ihmiset ja yhteisöt ovat nousseet vastarintaan. Jokainen helpotus työntekijälle on pitkien kamppailujen tulos, vaikka myöhemmin niistä onkin yritetty ra-kentaa osa suurta kapitalismin ja teollistumisen kehityskertomusta. Val-tiolla on ollut näissä konflikteissa iso rooli, sen toimiessa pää asiallisesti pääoman vahtikoirana, jotta konfliktit eivät pääsisi paisumaan liian suuriksi. On tärkeää hahmottaa palkkatyön historiallinen konteksti, jotta sitä ei voida kuvata luonnollistettuna välttämättömyytenä. Samoin on tärkeää muistaa kaikki ne kamppailut palkkaorjuuden purkamiseksi, jotta emme vaipuisi epätoivoon mahdottoman suurelta tuntuvan tehtä-vän edessä.

Yksi olennainen tapa iskeä kapitalistista järjestelmää vastaan on hyökätä palkkaorjuutta vastaan. Palkkatyö on yksi niistä tekijöistä, jotka varmis-tavat pääoman uusiutumisen, ja siksi se on myös muiden valtasuhde-hierarkioiden perusta (tällä historiallisella hetkellä ja tässä konteks-tissa). Siksi tulee löytää tapa, jolla voimme tehokkaimmin käydä sitä vastaan. Monet meistä ovat tilanteessa, jossa palkkatyöstä luopuminen on vaikeaa tai mahdotonta, jolloin taistelua on helpointa käydä palkka-työn piirissä.

Miksi emme voisi tyytyä joihinkin uudistuksiin ja parannuksiin työ-paikoilla? Vaikka saisimme hyvää palkkaa, se ei ole koskaan tehdyn työn hinta vaan meiltä varastetaan aina osa. Me tai yhteisömme emme hyödy suoraan työstämme. Emme myöskään saa päättää omasta ajastamme ja tekemisestämme. Emme halua päästä eroon työstä, vaan ennen kaik-kea palkkaorjuudesta, eli työstä, josta emme pysty päättämään itse ja jonka hedelmät korjaa joku muu. Valtio säädöksineen ei tule koskaan muuttamaan palkkatyön luonnetta, se toimii vain “pehmusteena” välis-sä. Palkkatyö muuttuu vain, kun työntekijät ottavat haltuun tuontanto-välineet ja järjestäytyvät. Tästä järjestäytymisestä on olemassa erilaisia ehdotuksia.

Anarkosyndikalismi perustuu vapaiden tuottajien tai työläisten liittoi-hin. Tällä tarkoitetaan tuotantovälineiden yhteisomistusta ja työläisten

konsensukseen perustuvaa päätöksentekotapaa. Tähän pyritään luo-malla autonomisia, horisontaalisia ammattiliittoja, jotka pyrkivät ot-tamaan tuotantovälineet haltuun. Tämä tapahtuu niin, että työntekijät järjestäytyvät eri tuotannon haarojen mukaan tai työpaikoittain itse-näisiksi yksiköiksi ja ryhtyvät sitten hoitamaan tuotantoa yhteistyössä muiden kanssa. Tämä ei sulje ulos muita työn ja tuotannon järjestämi-sen muotoja. Nämä autonomiset ammattiliitot toimivat samalla myös ”kouluina”, sillä niissä opitaan niin horisontaalista päätöksentekoa kuin tuotannon pyörittämistä ilman hierarkkisia valtasuhteita.

Suomi luo haastavan kontekstin autonomiselle ja anarko syndikalistiselle työssä järjestäytymiselle, sillä täällä institutionaalisen ammatti-yhdistyksen edustuksellinen malli on hyvin vahva. Virallinen ammatti-yhdistystoiminta on luonnollistettu ainoaksi oikeaksi, ja opimme sen puitteissa, että joku muu hoitaa meidän asioitamme ja päättää puoles-tamme. Tähän liittyy myös se, että joitakin työn muotoja ja etujen puu-tetta kritisoidaan, mutta itse palkkatyötä ei laisinkaan.

On tärkeää järjestäytyä työssä, järjestää työ uusiksi, mutta se ei sulje pois muita järjestäytymisen muotoja. Individualistianarkistit ja mutualis-tit argumentoivat, että yksilön pitää saada täytenä kaikki tuottaman-sa tuotteet itselleen. Anarkokommunistit painottavat kuitenkin, että oikeuden mukaisin ja toimivin malli on se, jossa kaikki tekevät kykynsä ja saavat tarpeidensa mukaan. Näin otetaan huomioon nekin jotka eivät kykene työskentelemään ja saadaan ylläpidettyä myös monimutkaisem-pia tuotan toprosesseja. Tällä hetkellä vain harva asia tuotetaan niin, että yksi yksilö voi hoitaa koko tuotantoprosessin. Kuitenkin palkkatyön ulko puolella olevat tilat ja taistelut luovat myös mahdollisuuksien hori-sonttia ja myös tukiverkkoja muille taisteluille. Ne ovat myös itsessään yhtä olennaisia taistelun muotoja kuin työssä järjestäytyminen, kyseessä ovatkin osittain lähinnä painotuserot. Olkoon toiminnan muotona sit-ten työssä järjestäytyminen, sabotaasi, tai kokonaan palkkatyön ulko-puolelle jättäytyminen, niin olennaisinta on löytää itselleen mielekkäin tapa taistella hierarkkisia valtasuhteita vastaan!

Proudhon, Pierre-Joseph, Qu’est ce que la propriété? (What is Property?, 1840)

Federici, Silvia,2004, Caliban and the Witch: Women, the Body and Primitive Accumulation. Brooklyn, NY: Autonomedia.

24 25A-ryhmän järjestämä Taistelevan työväen vappu kulkue Helsingissä 1.5.2015.

Yhteiskunnalliset mullistukset saavat ihmiset kaduille ympäri maail-man. Uutta hallitusta ja sen kurjistamispolitiikkaa vastaan on lähdetty kaduille myös Suomessa. Yhteiskunnallisista liikkeistä puhuttaessa pai-notetaan aina sitä, kuinka ihmisiä pitää rauhoitella. Rauhanomaisuutta peräänkuulutetaan joka käänteessä, mutta mitä rauhalla tarkoitetaan ja voivatko todella muutosvoimaiset liikkeet olla rauhanomaisia?

”Olen sitoutunut varmistamaan, että rauhan ja oikeuden voimat voit-tavat”, kommentoi Missourin osavaltion kuvernööri Jay Nixon levotto-muuksia, jotka seurasivat valkoisen poliisin ammuttua mustan teini- ikäisen kadulle Yhdysvaltain Fergusonissa vuonna 2014. ”Jos aiomme saavuttaa oikeuden, meidän täytyy ensin saavuttaa ja ylläpitää rauha.”

Näinkö se todella toimii – ensin hankit rauhan, sitten saavutat oikeu-den? Ja mitä edes tarkoittavat rauhan ja oikeuden voimat? Millaisesta rauhasta ja millaisista oikeuksista puhumme?

Jos ihmiset eivät lähtisi mellakoimaan, jäisi moni epäkohta etnisestä sorrosta talouskuriin huomaamatta laajemmassa mittakaavassa. Hiljai-suus sorron ja riiston edessä on se rauha, jonka poliitikkomme uskovat tuottavan oikeuden.

Tämä on sama narratiivi, jota eri hallitsijat eri puolilla maailmaa toista-vat: ensin meidän tulee alistua heidän hallittavikseen, sitten he kuunte-levat huoliamme. Kaikki kohtaamamme ongelmat johtuvat heidän mu-kaansa kyvyttömyydestämme tehdä yhteistyötä heidän kanssaan. Tämä väite kuulostaa erityisen painostavalta, kun se verhotaan demokratian kaapuun: ne ovat ”meidän” lakimme joita tulee noudattaa, ”meidän” poliisimme jotka kaasuttavat ja ottavat meitä kiinni, ”meidän” poliitik-komme ja päättäjämme, jotka anelevat meitä palaamaan normaaliin

Mitä rauhalla tarkoitetaan?Suvi Auvinen

26 27

päiväjärjestykseen. Mutta palaamalla normaaliin, rauhalliseen tilaan sivuutamme ne ongelmat, jotka saivat meidät ryhtymään vastarintaan.

Heidän tarkoittamansa rauha on se mitä tapahtuu sen jälkeen, kun ih-miset on väkisin tyynnytetty. Heidän tarkoittamansa oikeus on mikä tahansa keino, joka hämää meidät hyväksymään heidän rauhansa: aloitteet ja adressit jotka päätyvät suoraan paperinkeräykseen, näytös-oikeudenkäynnit jotka korkeintaan näpäyttävät puvut päällä EK:n johdossa istuvia oikeita rikollisia, mielenosoitukset joissa marssimme poliisin määräämää reittiä lakanoita kantaen, kampanjat jotka voivat edistää nuoren poliitikon tai aktivistin uraa, mutteivät muuta todella sitä epäkohtaa, johon yrittivät puuttua.

Tarkastelkaamme toisenlaista mahdollisuutta konfliktien ratkaisuun – kutsukaamme sitä anarkistiseksi lähestymistavaksi. Sen keskeinen idea on hyvin yksinkertainen: rauhaa ei voida saavuttaa pakottamalla, se voi syntyä ainoastaan siitä, että konfliktin aiheuttanut ongelma ratkaistaan. Ilman oikeutta ei voi olla rauhaa.

Epätasapainoinen tilanne tasapainottuu yleensä itsestään aikaa myöten. Epätasapainon ylläpitämiseen tarvitaan voimakeinoja. Mitä suurempi eroavaisuus, sitä enemmän tarvitaan myös voimaa sen säilyttääkseen. Tämä pätee niin fysiikassa kuin yhteiskunnassakin.

Sen tähden ei ole mahdollista, että on olemassa rikkaita ja köyhiä il-man valtion väkivaltakoneistoa joka varmistaa resurssien epätasaisen jaon. Tämä poliisiksi ja armeijaksi kutsuttu työkalu on olemassa rau-han, eli eriarvoisuuden ylläpitämiseksi. Oikeus tapahtuu kun nämä ta-hot pitävät meidät väkivalloin paikoillamme, kaukana uhkaamasta po-liitikkoja leikkaus listoineen. Meille annetaan oikeus kantaa kylttejämme Kansalais torille eristettynä, huutaa iskulauseemme ja mennä koteihim-me kuvitellen, että demokraattinen mahdollisuutemme vaikuttaa on toteutunut. Jos hyökkäämme aggressiivisesti rakenteellista väkivaltaa vastaan meitä paheksutaan rauhan rikkomisesta. Sotaa emme kuiten-kaan ole julistaneet me, vaan ne jotka aikovat syöstä ihmiset mahdolli-simman nopeasti mahdollisimman täydelliseen kurjuuteen.

Poliitikkojemme tarkoittamat rauhan ja oikeuden voimat ovat mitkä tahansa mekanismit, jotka ”ylläpitävät rauhaa” dramaattisen epä tasa- arvoisessa yhteiskunnassa. Joskus ne näyttäytyvät valvontakameroiden ja meitä lyövien poliisien muodossa, joskus ”meitä ymmärtävän” po-

liisin hahmossa, joskus poliitikkona, joka kauniilla korulauseilla julis-taa vastustavansa eriarvoisuutta – mitä tahansa vaaditaan, että saadaan julkinen mielipide takaisin niiden taakse, jotka ampuvat meitä kyynel-kaasulla. Toisissa tapauksissa rauhan ja oikeuden voimat ovat yhteisö-jemme jäseniä, jotka anelevat meitä jättämään kadut, käyttäytymään rauhallisesti ja lupaavat meille parempia tuloksia, jos teemme yhteis-työtä. Joka tapauksessa – rauha ensin, oikeus sitten.

Rauhaa ei kuitenkaan saavuteta ennen kuin kaikki sorto on lopetettu. Kaiken rauhattomuuden – luokkaerojen, kurjistamisen, etnisen syrjin-nän, tappavien leikkauslistojen, epätasa-arvon – täytyy saada tulla pin-taan, ennen kuin rauha voidaan saavuttaa.

Älkäämme paheksuko niitä, joilla tilanne riistäytyy käsistä. Meidän tuli-si olla heille kiitollisia. He muistuttavat meitä siitä, ettei sorrettujen tule hyväksyä valtaapitävien rauhaa. He muistuttavat meitä siitä, ettei mi-tään rauhaa ollut alun perinkään. Asettamalla itsensä alttiiksi vaaroille he antavat meille muille mahdollisuuden tunnistaa ja nähdä konkreetti-sesti ympärillämme oleva hätä ja kärsimys.

Pystymme vastustamaan sortoa ainoastaan kun ymmärrämme sen ole-van sortoa. Jos tahdot ihmisten reagoivan sortoon, siihen täytyy voida reagoida voimalla ja välittömästi. Ei ole syytä odottaa parempaa hetkeä, ei vedota auktoriteetteihin, ei äänestää toisin seuraavissa vaaleissa. Toi-miin täytyy ryhtyä heti, näyttää että tilanne on juuri niin kamala kuin miltä se tuntuu.

Meille, jotka emme hyväksy ajatusta ”rauha nyt, oikeus myöhemmin” kamppailut ovat vasta alkamassa. Yhteiskunnallisissa liikkeissä vaati-mus rauhasta ei ole oikeudenmukainen. Kun rikkaat yrittävät tulon-siirtoa köyhiltä itselleen, ei ole mitään syytä olla rauhallinen. Meil-lä ei todella ole rauhaa, ennen kuin vaatimuksemme tasa-arvoisesta, oikeuden mukaisesta maailmasta toteutuvat. Hallitukset kaatuvat ja nousevat, kunnes viimeinenkin hallitus on kaadettu, viimeinen poliisi erotettu, viimeiset tuloeroihin, sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja ihon-väriin liittyvät etuoikeudet purettu. Kun oikeutemme toteutuvat, voim-me viimein saavuttaa rauhan.

Teksti on inspiroitunut Crimethinc.-kollektiivin lehden Rolling Thunder #12:n artikkelin ”What they mean when they say peace”-pohjalta

A-ryhmän banderolli Vallaton vappurieha-tapahtuman kulkueessa Helsingin Kurvissa 1.5.2015.

30 31

Anarkistit eivät usein ole suuria rekisteröityjen yhdistysten ys-täviä. Suomen yhdistyslainsäädäntö ei mahdollista hierarkiatto-man rekisteröidyn yhdistyksen perustamista, ja esimerkiksi sana-pari ”anarkistiyhdistyksen puheenjohtaja” on ristiriitainen sekä ajatuksen että käytännön tasolla.

Järjestäytymistä anarkistit sen sijaan ovat harrastaneet kautta historian. Anarkistien usein käyttämä symboli – A kirjain O:n sisällä – tulee fraasista ”Anarchy is Order” eli ”Anarkia on järjes-tystä”. Anarkistiset projektit järjestäytyvät usein milloin min-käkin tarpeen vuoksi anarkosyndikalistisista työväenliikkeistä ruokaosuuskuntiin, puolustusjoukkoihin ja anarkafeministisiin ryhmiin.

Suomessa edellinen laajempi anarkistijärjestö Suomen Anarkisti liitto (SAL) toimi vuosina 1986-1999. SAL:n suurimpiin saavutuksiin voidaan lukea anarkistisen kirjallisuuden levittä-minen internetiä edeltäneenä aikana, liikkeen tunnettuuden kasvattaminen ja antifasistisen toiminnan tuominen Suomeen yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

SAL:n jälkeen on muodollisesti järjestäytyneelle anarkistiselle toiminnalle ollut tilausta. Radikaalista poliittisesta toiminnasta kiinnostuneet mutta järjestäytynyttä ja pitkäjänteistä toimintaa kaipaavat lipuvat helposti puolueiden nuorisojärjestöihin. An-arkistinen toiminta ei ole näyttänyt tarjoavan pitkäjänteistä ja laajalle ulottuvaa vaihtoehtoa.

On tullut aika aloittaa AlustaAlusta on kesäkuussa 2015 perustettu anarkistinen aloite. Se

on maanlaajuinen liitto, johon voivat liittyä jäseniksi kaikki, jotka allekirjoittavat sen periaateohjelman ja säännöt.

Anarkia on järjestystä

Alustan periaateohjelma- ja sääntötyö aloitettiin Tampereella Mustassa Pispalassa kesällä 2014. Siellä joukko aloitteen vireille-panijoita toi aiheen keskusteltavaksi työryhmään. Aloite sai lämpimän vastaanoton ja moni kommentoi kaivanneensa muo-dollista anarkistista järjestäytymistä. Tämän jälkeen sääntöjä ja periaateohjelmaa on valmisteltu eri kaupunkien omissa kokouk-sissa ja Alusta perustettiin virallisesti kesäkuussa 2015 Helsingis-sä pidetyssä perustamiskokouksessa.

Miksi järjestäytyä?Alustan ei ole tarkoitus edustaa kaikkia anarkisteja, eikä voi olet-taa että kaikki Suomen anarkistit haluaisivat liittyä anarkistiseen järjestöön. Kaipuuta maanlaajuiselle liitolle on kuitenkin ollut.

Paikkakunnilla, joilla ei ole valmiiksi anarkistista toimintaa, voi olla vaikeaa käynnistää toimintaa tyhjästä. Alusta tukee uusia ryhmiä ja projekteja tarjoamalla tietoa, kontakteja ja resursseja. Alusta toivoo myös saavansa mukaan laajan maantieteellisen otannan voidakseen toimia tehokkaasti. Tällä hetkellä Alustaan kuuluvia ryhmiä ovat A-ryhmä Helsingissä, Aura Turussa ja koko Pohjois-Karjalan alueella toimiva Anarkistinen Karjala-Seura. Ryhmiä perustettaneen pian myös esimerkiksi Tampereelle, Jyväs kylään ja Lohjalle. Tämän lisäksi liittoon kuuluu jo nyt yksityis henkilöitä mm. Vaasasta ja Miehikkälästä. Maanlaajuinen järjestö mahdollistaa laajat kampanjat, joissa anarkistit saavat synergia etua sen sijaan, että eri paikkakunnilla kehitellään pieniä projekteja, joiden vaikutukset jäävät paikallisiksi.

Alusta tarjoaa anarkisteille uudenlaisen areenan kehittää anar-kistista analyysiä suhteessa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen. Periaateohjelma linjaa näkemyksiä niin valtioon, kapitalismiin, puolustukseen kuin sukupuoleenkin. Tarkoitus on ollut kuitenkin muodostaa niin väljästi muotoiltuja positioita, että ne yhdistäi-sivät mahdollisimman monia anarkisteja. Alusta kehittää myös pitkäjänteistä strategista toimintaa ja haastaa anarkistit peruste-lemaan paikkansa tämän hetken poliittisena toimijana.

Aloitetaan siis Alusta ja katsotaan mitä saamme yhdessä aikai-seksi!

Alustan periaateohjelmaan, sääntöihin ja toimintaan voi tutus-tua osoitteessa alusta.co

32

Sanovat, että jos nuorena ei ole radikaali, on sydämetön, ja jos vanhana ei ole konservatiivi, on aivoton. Paskapuhetta.

Jos nuorena ei ole radikaali, on kuten valtaosa nuorista, mutta jos vanhana ei ole radikaali, on joko aivoton, sydämetön tai mo-lempia. Tai sitten muuten vain selkärangaton opportunisti, jonka periaatteet ovat ostettavissa. Sitä kutsutaan sitten realismiksi, aikuiseksi kasvamiseksi tai suhteellisuudentajuksi.

Nuoruuteen kuuluu paitsi kyseenalaistamisen tarve, myös epä-varmuus (itsestä ja vähän kaikesta). Epävarmat ihmiset taas ovat erityisen alttiita omaksumaan vaikutteita valtahierarkian huipul-ta eli eliitiltä, koska valta vetää puoleensa ja sen selän takana on turvallista lymyillä. Tämä ei tarkoita, että nuoriso olisi pilalla (ai-nakin se on sitä vähemmän kuin aikuiso). Sillä tavalla epävarmat ihmiset nyt vain käyttäytyvät.

Muistan itsekin hiffanneeni suhteellisen varhain, että sen ”miten asiat ovat” (so. ei suinkaan, miten ne ovat, vaan miten niiden yleisesti ajatellaan olevan), päättävät keskimäärin keski- ja yläluokkaiset valkoiset heteromiehet. En kuitenkaan osannut vastustaa tuota valta-asetelmaa, niin murskaavalta se tuntui. Niin paljon kuin sitä vihasinkin ja siitä kärsin, se tuntui kuin luonnon-lailta, johon on vain sopeuduttava.

Tämä kaikki selittää osaltaan, miksi niin sanottu radikalisoi-tuminen iän myötä on suorastaan rationaalista. Mainittakoon, että radikaalilla tarkoitan tässä ihmistä, joka haluaa muuttaa asioita perinpohjaisesti ja on valmis toimimaan sen eteen. Ra-dikaalilla taas en tarkoita tässä ihmistä, joka jumittaa kirjasta tai toisesta ulkoa opetelluissa dogmeissaan ja toistelee niitä vuosi-

”Kyllä sinäkin vielä rauhoitut”Vieraskolumni: Elina Mäkinen

33

kymmenestä toiseen. Jos ajattelu ei kehity, sitä ei enää ole.Valitettavasti en voi (lue: jaksa) tässä teoreettisesti knoppailla

siitä, onko anarkismi ideologia vai ei, koska en ymmärrä siitä keskustelusta mitään, mutta ainakin anarkismi poikkeaa kaikista muista ideologioista siinä, että se haluaa hajauttaa vallan, eikä kaapata sitä.

Nyky-yhteiskunnassa (ja monessa muussa ennen nykyistä) tämä on radikaali ajatus. Että päätämme itse asioistamme, eikä kukaan muu. Olemme vastuussa itsestämme ja toisistamme osana ympäristöämme, mutta emme vastuullisia tai tilivelvollisia kenellekään meitä ylemmälle taholle. Näin minä ymmärrän an-arkian. Se on siis samaan aikaan äärimmäistä vastuullisuutta ja äärimmäistä vapautta.

Olisipa joku vinkannut minulle 15 vuotta sitten, että anarkia ei ole yhtä kuin sekasorto ja vahvemman oikeus. Punkin kaut-ta sana oli kyllä tuttu ja kiinnosti, mutta vakavasti otettavalta yhteis kunnalliselta ajatukselta se ei näyttänyt kolmesta syystä. Yksi: kaikki fiksuinakin pitämäni ihmiset väittivät niin kovasti, ettei se ole. Kaksi: en tiennyt siitä juuri mitään, mikä mahdollisti edellisen käpäytyksen. Kolmas, kohtaan kaksi liittyvä ja tärkein syy: en tuntenut yhtään anarkistia enkä osannut etsiytyä anarkis-tisen kirjallisuuden, verkostojen tai toiminnan pariin. Kuvittelin kaiketi, ettei sellaisia ole.

Sittemmin tuli kokeiltua yhden- jos toisenkinlaisia vaikuttamis-väyliä, mutta koin ne kaikki paitsi älyllisesti epärehellisiksi, myös äärimmäisen turhauttaviksi toimintaympäristöiksi anti-autoritaariselle ja diy-henkiselle ihmiselle, joka ei edes halua op-

34 35

pia valta pelejä, saati pelata niitä. Näiden lisäksi ongelmia tuotti muun muassa jatkuva sanojen ja tekojen välinen ristiriita. Hiljal-leen alkoi hahmottua, ettei ongelma ole se, että valta on väärissä käsissä, vaan valta itse.

Anarkismini on siis rationaalinen valinta ja johtopäätös. Jos en halua haalia valtaa, jos en halua toimia ristiriitaisesti tavoitteisiini nähden, jos haluan todellista vapautta ja olen siksi valmis myös todelliseen vastuuseen, se on aika looginen vaihtoehto. Tekisi mieleni sanoa, ainoa looginen vaihtoehto, mutta älkää uskoko minua. Älkää uskoko ketään, ajatelkaa itse.

Olisi omituista, jos itselleen rehellisen ihmisen ajattelu ja argu-mentit eivät terävöityisi tiedon, kokemuksen ja itsevarmuuden lisääntyessä. Lukemattomia kertoja minulle on sanottu, että ”kyl-lä sinäkin tuosta rauhoitut, kun vähän kasvat” tai jotain muuta aivotonta ja alentavaa. Sanojat ovat useimmiten olleet ihmisiä valtahierarkian yläpäästä, joten sitähän he tietysti toivovatkin.

Luulenpa, että jo kauan ennen kuin identifioin itseni anarkis-tiksi, olin kohdannut monta anarkistia, en vain ollut tunnistanut heitä, kenties koska he eivät halunneet käännyttää minua kuin jotkin poliitikot ja muut lahkolaiset. Voihan myös olla, että he olivat anarkisteja tietämättään.

Näin jälkeenpäin ajatellen, olen kohdannut helvetisti sellaisia ihmisiä. Jopa aikuisia.

a-ryhma.org (A-ryhmän nettisivut)Twitter: @A_ryhmaInstagram: @aryhma Ask.fm: @aryhma (A-ryhmä sosiaalisessa mediassa)issuu.com/a-ryhma (Sytyke-lehden verkkoversio)

takku.net (tee-se-itse-mediaprojekti kapinan puolesta) amrhelsinki.org (Helsingin Anarkistinen Musta Risti)squathki.wordpress.com (valtaustoimintaa Helsingissä, Squat Makamik)anarkismi.net (Anarkistinen Toiminta),mustankaninkolo.info(antikvariaatti ja infoshop), hyokyaalto.net (toimintaa uraaniteollisuutta vastaan) vaaris.org (anarkistinen aikakauslehti Väärinajattelija)anarkismi.net/tasajako (anarkistista postimyyntiä)varisverkosto.net(antifasistinen verkosto)

Anarkistisia ja antiautoritaarisia linkkejä

HYVINVOINTIA, EI LEIKKAUKSIA!

SUURMIELENOSOITUS

HELSINGISSÄ22.8.

JOUKKOVOIMA.BLOGSPOT.FI