/

/

�������������������������������������������������������������

www.intrum.fi

Taidemaalariliiton teosvälitys 2009 -tapahtuman 20. – 29.3.2009 yhteistyössä mukana

/

Tiina Lamminen

Taidemaalariliiton julkaiseman toinen nume-ro keskittyy tilaan ja paikkaan. Tila on perustekijä kuvassa, sillä on keskeinen merkitys teosta rakennettaessa. Moni nykymaalaus näyt-tää sosiaalisen tilanteen. Teokseen on rakennettu sosiaalisen toi-minnan tila, sitä katsoja pääsee aavistamaan ja siihen samaistumaan. Maalaukset näyttävät myös taiteen ei-kerronnallisia sisältöjä. Täl-laisessa maalauksessa taiteilijan valitsemat kuvalliset rakenteet tii-vistyvät ilmaisuksi, jolle ei näytä löytyvän tai sille ei haluta löyty-vän suoraa kielellistä ilmaisua. Tässäkin ääripäässä monet asiat pa-lautuvat tilaan, tuohon metafyysisenä hajoavaan tai tiivistyvään, us-kon asiaan.

Teoksen esittämisen paikka määrittää taiteilijan ja teoksen arvoa. Asetetaanko teos esille yksityisessä nimigalleriassa tai onko teos ken-ties paikkasidonnainen ja se on nähtävissä taidepyhättöjen ulko-puolella? Teoksen ostaminen keskeiseen kokoelmaan tai museoon vahvistaa nykytaiteilijan asemaa. Museot ja galleriat ovat taiteilijan työlle tärkeitä yhteistyökumppaneita, teosten esittämisen paikkoja. Gallerian toiminta on nykytaiteen lyhytaikaista esittämistä ja taiteen myyntiä. Museoiden tehtäväksi taas tavallisesti ajatellaan laajempien kokonaisuuksien esittäminen, velvollisuus kertoa ja tehdä näkyväksi taiteen jatkuvuus sekä kulttuurihistoria.

Taiteilija on rinnakkainen taidekentän muiden toimijoiden kans-sa. Edunvalvontakysymyksissä työnjako ei ole selvä, vaan vaatii so-pimista.

Tampereella ..8

Taidemaalari Tiina LamminenPäätoimittaja

�������������������������������������������������������������

www.intrum.fi

Numero /

Ensimmäinen vuosikerta.

Taidemaalariliitto

Erottajankatu

Helsinki

puhelin ()

faksi ()

www.artists./painters

Tiina Lamminen

puhelin

tiina.lamminen@artists.

Terhi Aaltonen, Paula Holopainen,

Tiina Lamminen, Mikko Paakkola, Jukka Pohjola

Eeva-Liisa Rautalahti

Taidemaalaus / ilmestyy ...

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta

ja hinnoista löytyvät osoitteesta

www.artists./painters/tmjulkaisu.html

tai ne voi tilata projektisihteeri

Eeva-Liisa Rautalahdelta,

puhelin ()

Uusi maalaus -näyttely. Ville-Matti Rautjoki pakkaa.

Taustalla Jenni Hiltusen maalaus: A Deent Portrait

of Pietari Kaakkomäki, , akryyli, alkydi ja spray

kankaalle. Kuvaaja Tiina Rekola, Lahden taidemuseo.

Jaana Teräväinen

Painohäme Ylöjärvi

Garamond Premier Pro

Galerie Art Gloss g (kansi)

Galerie Art Gloss g (sisäsivut)

-

/ /

/ /

Markus Tuormaa (ent. Perälä)

Wilhelm Hammershøi:

Sisäkuva taiteilijan kodista, n. , öljy kankaalle,

, x , cm. Ateneumin taidemuseo.

Kuvaaja Hannu Aaltonen, Kuvataiteen keskusarkisto.

kahden tilaa käsit-televän nykytaidemaalarin kanssa katsomas-sa maalausta ”Si-säkuva taiteilijan kodista”. Keskustelu ja kans-sa synnytti vuoropuhelun heidän viimeaikais-ten teostensa ja noin sadan vuoden takaisen maalauksen välille.

Tanskalainen taiteilija Wilhelm Hammers-høi ( – ) teki uransa aikana lukuisan määrän sisätilaa ja maisemaa esittäviä maala-uksia. Interiöörit houkuttelevat katsojansa kul-kemaan avoimiksi jätettyjen ovien kautta huo-netilasta toiseen.

”Sisäkuva taiteilijan kodista” on ollut aiem-minkin taiteilijoiden keskustelun kohteena. Suomalainen ja ruotsalainen kävivät – kirjeen-vaihtoa Hammershøin maalauksista. Osipow kirjoitti useassa kirjeessään Ateneumin ko-koelmiin kuuluvasta maalauksesta. Hänen näkökulmassaan korostuivat kuvan rakenne,

sommittelu ja maalauksellisuus. Kirjeenvaihto julkaistiin myöhemmin kirjana.

Paula Ollikainen:sisälle maalattu maisema

Tuormaa: Aivan kuin Hammershøin maalaa-ma tila ei pysyisi maalauksen reunojen sisä-puolella.

Ollikainen: Huonetila rajaa Hammershøin maalauksen tilan jollain lailla puitteisiinsa, mutta kun se kuitenkin avautuu maalauksen reunoille sijoitettujen avoimen oven ja tuo-lin vuoksi kahteenkin suuntaan, jää tila hy-vin avoimeksi.

Tuormaa: Mielestäni Hammershøin maala-uksen sisätila muistuttaa maisemamaalausta. Huonetilat jatkuvat reunoiltaan aivan kuin maiseman horisontti jatkuu maalauksen reu-noilta. Hammershøin interiöörien ja maise-mien välillä ei välttämättä ole kovinkaan suur-ta eroa.

Myös sinun maalauksesi ”Toisenvaraiset” tuntuu jatkuvan voimakkaasti kuvan ulkopuo-lelle. Miten itse koet maisematilan ja huoneti-lan välisen yhteyden?

Ollikainen: Maalasin aiemmin enimmäkseen ulkona olevaa tilaa. Siirtyminen sisätilan maa-laamiseen oli luontevaa, kun ajattelin, että ”la-vastan” maiseman huonetilaan.

Maisemallisuutta lisää Hammershøin maa-lauksessa sekin, että tuo maalaukseen kuvattu

/ /

nainen on suuntautunut ulkotilaan, ikkunaan, päin. Omassa maalauksessani on päinvastoin; siinä henkilöt ovat suuntautuneet sisätilaan päin. Heidän suuntautumisensa sulkee myös maalaukseni ulos avautuvaa ikkunaa.

Mutta kummassakaan maalauksessa ikku-nasta ei näy ulos. Sellainen ikkuna ei oikeas-taan ole ikkuna vaan heijastuspinta, kuin dia-heitinkangas. Ei voi tietää mitä sen takana on.

Tuormaa: Kuin maalauspohja. Sekin on pinta, joka piilottaa taakseen tilaa, mutta antaa mah-dollisuuden maalatun tilan olemassaololle.

Ollikainen: Hammershøin maalauksessa on paljon tuollaista piilotettua. Esimerkiksi tuo oikealla puolella olevan oven taakse jäävä ti-la. Katsojana kuvittelen aluksi, että maalauk-sen nainen on yksin, mutta en voikaan olla sii-tä varma.

Ovi on rajattu aivan saranoidensa kohdal-ta, joten Hammershøi ei anna mitään vihjet-tä myöskään siitä mitä maalauksen huonetilan viereisessä tilassa on. Ovesta on tullut enem-mänkin huoneeseen pystytetty sermi.

Tuormaa: Ovi toimii toisella tavoin kuin ta-vallisesti. Se ei sulje huonetta, vaan piilot-taa tahattomasti jotakin taakseen. Keskim-mäiseenkin huonetilaan, siihen jossa nainen-kin on, jää paljon katsojalle näkymätöntä hä-märää tilaa.

Myös sinun maalauksessasi jää paljon pii-loon. Huonetilassa olevien aikuisten ihmis-ten kasvotkin ovat lähes näkymättömissä. Maalauksen ihmiset ovat kuvan reunoilla ja he jäävät kuin sivuosaan jokainen. Katsojana ko-

en, että maalauksesi tila syntyy näiden sivussa olevien ihmisten välisistä jännitteistä. Tila ha-joaa heidän kauttaan vaikka he samalla myös muodostavat tilan.

Hammershøin maalauksessa on vastaavan-ainen huonetilan hajoaminen maalauksen reunoilla, mutta se on esitetty ovien ja esinei-den avulla. Hänen maalauksessaan on päähen-kilö, joka voi selkeämmin keskittyä itseensä. Kuvastaisikohan tällainen erilaisuus maalaus-ten tekoajan erilaista luonnetta?

Ollikainen: Lainasin maalaukseni nimeksi bio-logisen termin. “Toisenvaraisuus” kuvaa eliöi-den riippuvuutta toisistaan. Maalauksessani se kuvaa ihmisten riippuvuutta toisistaan ja ympäristöstään. Vaikka ihminen on oman elä-mänsä pääosassa, hän on samalla myös tois-ten ihmisten maailmassa sivuosassa. Tätä si-vullisuutta pidän oleellisena asiana omissa maalauksissani. Hammershøin aikana toisen-varaisuutta ei luultavastikaan kyseenalaistet-tu. Silloin se oli päivittäistä; suurperheen jä-senet asuivat saman katon alla ja he olivat toi-sistaan riippuvaisia. Nykyään korostetaan yk-silöllisyyttä ja yksin selviämistä eikä toisenva-raisuutta haluttaisi myöntää.

Tuormaa: Ehkä Hammershøin maalauksen rauhallisempi tila kertoo siitä, miten sen ajan ihmiset ovat suhtautuneet luottavaisemmin toisenvaraisuuteen.

Ollikainen: Jotain ristiriitaista Hammershøin maalauksessa kuitenkin on. Vaikka se on hy-vin rauhallinen, on tuo tila repivän oloinen sii-nä miten se jatkuu eri suuntiin.

Paula Ollikainen: Toisenvaraiset, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Paula Ollikainen.

/ /

Tuormaa: Aivan kuin tuo ovi olisi paiskat-tu auki.

Susanne Gottberg:talon hämärä sydän

Gottberg: Jos itse olisin maalannut tuon ik-kunan, olisin maalannut sen eri tavalla. Olisin korostanut valoa ja maalannut sen selkeäm-min ulkovaloksi. Nyt maalauksen viimeinen tila näyttää litteältä. Ikkuna on himmennet-ty, samea, eikä siitä näy ulos. Se ei päästä ulko-tilaa sisälle. Mutta Hammershøi on varmaan tietoisesti maalannut sen noin. Nyt me katso-jina pysymme maalauksen sisätilassa. Ikkuna ei vie kiinnostustamme ulkotilaan; huone, jos-sa maalauksen nainen on, tulee tärkeäksi.

Nainen ei seiso suoraan ikkunan ääressä romanttisten maalausten tapaan, vaan hän on huoneessa, josta ei johda ikkunaa ulos. Hän on talon hämärässä sydämessä. Hänen huo-netilastaan on vain ovet auki ikkunallisiin ti-loihin.

Tuormaa: Miksi hän sitten tuntuu kuitenkin katsovan ikkunasta ulos?

Gottberg: Minusta nainen ei katso ikkunasta ulos, vaan hänen silmänsä lepäävät siinä ikku-nassa. Hän katsoo sisäänpäin. Hän jää meidän katsojien tavoin huonetilaan, itseensä.

Hän katsoo ikkunaa samalla tavoin kuin katsomme maalausta yleensä. Katsomme maa-lausta, mutta kuitenkin katsomme itseemme.

Tuormaa: Metsämaalauksissasi tila päättyy sy-vyyssuunnassa usein voimakkaaseen valoon samalla tavoin kuin Hammershøin maalauk-sessa. Valo on niin voimakas, että se muuttuu maalauksessa vaaleaksi pinnaksi, jossa itses-sään ei ole syvyysvaikutelmaa. Merkitseekö va-lo omissa maalauksissasi mielestäsi samaa kuin Hammershøin maalauksessa?

Gottberg: Sanoin äsken äkkiseltään, että oli-sin maalannut tuon valon eri tavalla kuin Hammershøi. Olen varmaan aiemmin maa-

/ /

lannutkin eri tavalla, mutta en ole varma maa-laisinko sitä tällä hetkellä eri tavalla.

Jos tuo ikkunasta tuleva valo olisi selkeästi maalattu ulkovaloksi, kokisin, että kuljen noi-den huonetilojen läpi ja ikään kuin saavutan ne itselleni. Sitten menisin taas uuteen tilaan, josta ikkunasta tuleva valo kertoo. Nykyään koen kuitenkin niin, että tästä välitilasta, jossa Hammershøin maalauksen nainenkin on, löy-tyy lopulta kaikki tarpeellinen. Nainen ei ole-kaan välivaiheessa vaikka onkin välitilassa.

Tuormaa: Metsämaalauksiasi katsoessani tun-nen kaipausta puiden takaa näkyvää valoa kohti. Tarkoitatko, että sen valoisan metsäau-kean saavuttaminen ei ole tarpeellista?

Gottberg: Ei. Ajatukseni liittyy menetyksiin ja kuoleman tiedostamiseen. Kun tiedostaa oman kuolemansa, tiedostaa samalla, ettei tila jatkukaan loputtomasti eteenpäin. Myöskään kokemiaan menetyksiä ei tarvitse välttämät-tä korvata uusilla kokemuksilla, ihmisillä tai asioilla, sillä koko eletty elämä on muistoina oman itsen sisällä.

Surutyössä ihminen ymmärtää, että me-

netetty ei tavallaan olekaan menetettyä, kos-ka sen voi löytää sisältään. Siksi ajattelen, et-tä tuo Hammershøin maalaama nainen kat-soo sisälleen, eikä ikkunasta ulos vaikka hänen silmänsä lepäävätkin ikkunan valossa. Onhan tuossa maalauksessa muutakin menetykseen viittaavaa, kuten muotokuva seinällä ja tyhjä tuoli sen alla. Joku on poistunut maalaukses-ta, mutta on silti läsnä.

Se maalauksissani oleva metsän takaa tule-va valo kertoo tilasta, joka on oleellinen, vaik-ka se ei tavallaan viekään minnekään. En halua antaa sille mitään erityistä merkitystä, mut-ta haluan antaa sille paljon tilaa. Mitä se tila on, ei oikeastaan voi tarkemmin miettiä. Se vain on.

Valo metsän takana merkitsee samaa kuin mitä ikkunasta tuleva valo merkitsee Ham-mershøin maalauksen naiselle. Nainen ei läh-de ulos, mutta sieltä tulee valoa, joka heittää merkityksen sisälle hänen omaan tilaansa. ■

Kirja Osipowin ja Billgrenin kirjeenvaihdosta:

Ola Billgren & Paul Osipow: Hammershøi.

Edition Bløndal. Hellerup, Denmark .

Susanne Gottberg: Häikäisty hetki, – , öljy puulle, , cm.

Kuvaaja Esko Koskenranta.

/ /

elokuvateatterissa ja odo-tin lmin alkamista. Valkokankaalla näytet-tiin mainoksia. Äkkiä kuvaan ilmestyi vuon-na Tanssii tähtien kanssa -kilpailun voit-tanut yhdessä toisen artistin kanssa puolustamaan esiintyvien taiteilijoiden teki-jänoikeuksia. Hän sanoi, että jossain vaiheessa harrastus muuttuu työksi, josta on maksettava palkkaa ja ettei taiteilijoiden pidä polkea omia tekijänoikeuksiaan.

Esiintyvät taiteilijat ovat jo kauan yhteises-sä rintamassa pitäneet huolta Teosto-maksuis-taan. Tällainen yhteenliittyminen on kuiten-kin toistaiseksi puuttunut kuvataiteilijoiden keskuudesta. Vaikuttaa siltä, että nykyään jo-kainen ajattelee vain omaa uraansa. Näin sopi-mukset taidemuseoissa ja muissa julkisissa ti-loissa pidettävien näyttelyiden osalta ovat jää-neet luomatta.

Tekosyitä näyttelykorvaustenmaksamatta jättämiseen

Nykytilanteessa suomalainen taidemuseokent-tä käyttää säännönmukaisesti ja säälittä hyväk-seen kuvataiteilijoiden keskinäistä kilpailua paikasta auringossa. Usein taiteilijoita kiriste-tään sillä, että jos taiteilijoille maksetaan, ei ole varaa esitellä heidän taidettaan vaan on koottava näyttelykokonaisuudet vanhois-ta kokoelmista, edesmenneiden taiteilijoiden teoksista. Kuolleet taiteilijat tulevat museoil-le halvemmiksi.

Toinen kiristyksen keino on vertaaminen galleriatoimintaan. Taiteilijalle sanotaan, ettei museoilla voi olla velvoitteita maksaa tekijän-oikeusmaksuja, koska ensimyynnissä gallerioi-denkaan ei tarvitse niitä maksaa. Tässä kohtaa

kuitenkin unohdetaan, että galleriat ovat myy-mälöitä, joiden ensisijainen tehtävä on myydä taideteoksia.

Näyttelykorvausten maksamatta jättämis-tä kuvataiteilijalle museot perustelevat yleensä sillä, että taidenäyttely tuo taiteilijalle ilmais-ta mainosta ja edistää taiteilijan teosmyyn-tiä. Samalla logiikalla esimerkiksi ei pitäisi maksaa lainkaan keikka-palkkiota, sillä tokihan konsertti pienen poh-joismaan pääkaupungissa nostaa laulajattaren maailmanlaajuista levymyyntiä.

Kehut eivät elätä

Taideteosten julkista esittelyä ja teosmyyntiä ei tulisi sekoittaa keskenään. Taidenäyttely on aina ainutkertainen tapahtuma. Näyttely-ripustus on harkittu ja huolellisesti valmistel-tu kokonaisuus, aivan samalla tavalla kuin jon-kin rockyhtyeen konsertti. Itse taidenäyttely on teos ja se työ, mistä taiteilijoille tulisi mak-saa asiallinen korvaus.

Taiteilijat syövät samaa leipää kuin muut-kin ihmiset, joten heidän työnsä palkkana täy-tyy olla jotain, jolla leipää saa. On hyvä muis-taa, että taidenäyttelyn pitäminen ei ole mi-tään harrastelijamaista puuhastelua, jota ku-ka tahansa voi tehdä. Taiteilijat ovat korkeasti koulutettuja huippuammattilaisia, jotka teke-vät ankarasti töitä tuodakseen yleisön nautit-tavaksi huolellisesti valmistellun teoskokonai-suuden. Kuvataiteilijan ammatti edellyttää eri-koisosaamista ja pitkää koulutusta siinä kuin oopperalaulajankin.

Tosiasia on sekin, että taidemuseonäytte-lyistä myydään vain vähän teoksia. Mediajul-kisuus on useimmille vain hetkellistä. On ou-

Heli Kuparinen

Kunnäyttelykorvaukset

jätetäänmaksamatta

vedotennäyttelyiden

tuomaanilmaiseen

mainokseen,eimyöskään

CélineDionilleeipitäisi

maksaakeikkapalkkiota,

sillätokihankonsertit

nostavatlevymyyntiä.

/ /

toa, että alan käytännöt perustetaan oletuksel-le, että kaikki taiteilijat automaattisesti myy-vät paljon töitään, kun nimi mainitaan paikal-lislehdessä.

Usein mediajulkisuudesta huolimatta te-osmyynti vaatii samanlaista markkinointia ja paneutumista kuin millä tahansa yrityksellä. Vetoaminen tuleviin markkinoihin onkin mu-seoille vain tapa väistää velvoitteita.

Näyttelykorvaustenkirjavat nykykäytännöt

Taidemuseoalalla työskentelevät valittavat usein alhaisia määrärahoja ja alan kehnoja palkkoja. Tämä on tietenkin totta, mutta ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että taiteilijoi-den täytyisi sillä perusteella tinkiä omista, teki-jänoikeuslakiin pohjautuvista oikeuksistaan ja kustantaa ihmisten virkistykseksi tehdyt näyt-telyt omasta pussistaan.

Kysyin keväällä muutamalta suomalaiselta taidemuseolta, millä tavoin ne järjestävät nyky-taidenäyttelyitä. Ainoastaan kahdesta museos-ta tuli vastaus. Toisessa museossa vakuutettiin, että näyttelystä aiheutuvat kulut korvataan ja Kuvasto-maksut maksetaan. Toisessa oli taas tapana järjestää näyttelyitä taiteilijan kustan-nuksella puhumattakaan Kuvasto-korvauk-sista. Tällainen menettely oli käytössä silloin, kun kuvataiteilija itse hakee näyttelyaikaa. Tämän lisäksi samaisessa museossa järjeste-tään kutsunäyttelyitä, jolloin kaikki kulut kor-vataan ja tekijänoikeusmaksut maksetaan.

Nämä vastaukset edustavat sattumalta me-nettelytapojen ääripäitä ja kuvaavat alalla ny-kypäivänä vallitsevaa sekavaa käytäntöä. Kai-ken lisäksi toiset ovat alalla tasa-arvoisempia kuin toiset. Jos taiteilija valitaan (usein mo-nen hakijan joukosta) museoon pitämään näyt-telyä, on se jo sinällään osoitus siitä, että hä-nen teoksiaan pidetään riittävän korkeatasoi-sina julkiseen esittelyyn. On siis melko kohtuu-tonta, että siinä tilanteessa museo luistaa omis-ta velvoitteistaan. Tekijänoikeusmaksut tulisi maksaa riippumatta siitä, onko taiteilija kut-

suttu pitämään näyttelyä vai onko hän itse ol-lut aktiivinen ja hakenut aikaa.

Vaihtelevien menettelytapojen vuoksi eivät ainoastaan taiteilijat eri alueilla ole epätasa-ar-voisessa asemassa. Myös museoammattilaisil-la on erilaiset resurssit toiminnalleen paikka-kunnasta riippuen. Nykykäytäntö on epäedul-linen myös museoyleisölle. Toisilla kunnilla on toisia paremmat mahdollisuudet tarjota laadukkaita kotimaisia nykytaidenäyttelyitä.

Selkeät pelisäännöt tarpeen

Jos kunnassa halutaan pitää yllä taidemuseotoi-mintaa, ei ratkaisu voi olla se, että rahoitus sii-hen haetaan taiteilijoilta. Kuntien tulisi vuo-sittain budjetoida riittävästi rahaa taidemu-seotoiminnalle näyttelystä aiheutuvat kulut ja tekijänoikeusmaksut mukaan lukien. On aika kummallista, että kaikki muut näyttelyn ympärillä puuhaavat henkilöt saavat työstään palkkaa paitsi tekijä itse. Nykyinen systeemi on löperö ja epätasa-arvoinen.

Perussyy sekavaan ja epäoikeudenmukai-seen tilanteeseen on, että valtio on sälyttänyt kunnille kaiken vastuun taidemuseotoimin-nan pyörittämisestä – samaan tapaan kuin terveydenhuollon ja opetustoimen puolella on tehty. Kunnilla on taas tähän toimintaan vaihtelevat resurssit, jolloin vastakkain asete-taan kaksi heikossa asemassa olevaa puolta: su-pistuvien määrärahojen kanssa kamppailevat taidemuseot ja köyhyysrajan alapuolella elä-vät taiteilijat.

Valtion olisi puututtava asiaan ja korvamer-kittävä kunnan taidemuseotoimintaan tarkoi-tetut rahat. Jos halutaan pitää yllä toimivaa tai-demuseoverkostoa täytyisi sitä varten luoda realistinen budjetti valtiollisella tasolla niin, että rahat ohjattaisiin suoraan taidemuseotoi-mintaan. Tässä budjetissa olisi huomioitu näyttelystä aiheutuvat kustannukset ja taiteili-joiden tekijänoikeuspalkkiot. Valtion tulisi myös valvoa taidemuseotoimintaan tarkoitet-tujen rahojen käyttöä ja estää kuppaaminen taiteilijoiden selkänahasta. ■

Asuinkunnastariippuen

toisettaiteilijat,

museoammattilaiset

jamuseovieraatovat

tasa-arvoisempiakuin

toiset.Nykykäytäntö

onepäreilukaikille.

/ /

Tiina Heiska: teos sarjasta Auringonpimennys, , öljy kankaalle, cm. Kuvaaja Tiina Heiska.

/ /

( ) Tiina Lamminen

Enoch Bergsten: Odotushuone, ,

öljy mdf-levylle, cm.

Kuvaaja Enoch Bergsten.

- yksityinen Galleria Ama Turussa ja Helsingissä. Galleristi Wuori-Valtaojan mukaan gallerian uskotta-vuus syntyy johdonmukaisuudesta.

– Houkutus poiketa omasta, pohditusta näyttelyproloinnista on suuri, sillä taiteili-joiden arvostamia gallerioita ei ole tarpeek-si ja hyviä taiteilijoita taas on valtavasti. Miet-tiessäni monipuolista ja laadukasta näytte-lyohjelmaa, pohdin prolointini äärirajoja, haen teknisesti erilaisia tekijöitä ja erityyppi-siä maalareita, Wuori-Valtaoja selvittää.

– Ohjelman pitää olla sydämellä valittu, aja-tuksella: tämä on parasta mitä minä voin an-taa ja että tätä on etuoikeus päästä ostamaan. Wuori-Valtaojan mukaan galleristilla on pal-veltavanaan kaksi yhtä tärkeää asiakaskuntaa. Ne ovat taiteilijat ja ostavat asiakkaat.

Toimittaja pitkä pers-pektiivi galleriatoimintaan antaa näkökul-man muutoksiin taidekaupassa ja taiteen mediakuvassa. Holmila pitää hölmönä, suo-rastaan harhaanjohtavana taideneuvontana ohjeita1, että menkää huutokauppoihin osta-maan halpoja picassoja ja tehkää hyvä sijoitus. Huutokaupoista voi ostaa, jos haluaa vanhaa ja harvinaista ja on ylimääräistä rahaa, mutta jos haluaa ostaa taidetta arvonnousua odotta-maan, ainoa kannattava sijoitus on ostaa nuo-

rilta ja tuntemattomilta taiteilijoilta. Tämä vaatii taiteen tuntemusta tai apua siinä.

Galleria ja taiteilija

Muun muassa Galleria Amassa taiteilijoiden kanssa tehdään kirjalliset sopimukset näytte-lyistä, mutta muusta taiteilijan ja galleristin yhteistoiminnasta sopimuksia ei Suomessa yleensä tehdä. Wuori-Valtaoja kertoo, että hä-nellä ei esimerkiksi ole taloudellisia resursseja solmia pitkäaikaisia yhteistyösopimuksia ja pe-rustaa omaa ”tallia”.

– Minulla on pari nuorta taiteilijaa, joita kohtaan tunnen erityistä vastuuta, mutta kyllä yhteistyössä on kyse kahden aikuisen välisestä suhteesta. Siitä sovitaan näyttely kerrallaan.

Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Ameri-kassa ja muualla Euroopassa, enemmistö taitei-lijoista ei sitoudu mihinkään galleriaan.

– Euroopassa ei ymmärretä, miten menes-tynyt, vakiintunut taiteilija voi olla ilman ko-timaista galleristia, Virpi Wuori-Valtaoja huo-mauttaa. Siellä ei myöskään oikein ymmärre-tä, että galleria voi edustaa taiteilijaa, joka ei ole ”oma”.

Suomi Areenan paneelissa galleristi - sanoi, että galleristin tehtävä on pitää huolta taiteilijan työrauhasta. Paula Hol-

( )

/ /

milan arvion mukaan sellaisia taiteilijoita ei Suomessa ole kymmentäkään.

Kysymykseen, millaiselle gallerialle Suo-messa olisi tilaus, Holmila vastaa huomiolla taiteilijakunnan aktiivisuudesta.

– Jos jokin taiteenlaji ei muuten pääse esil-le, taiteilijat perustavat oman gallerian. Näin on myös tapahtunut niiden vuoden aikana, jolloin olen gallerioita seurannut: on ammat-tiliittojen galleriat, mediataidetta ym. edistä-mään perustettiin Muun galleriat, Forum Box lähti taiteilijoiden tarpeesta jne.

Taiteilijat kuuluvat verkostomaisesti gallerian ydinryhmään – harvoin virallisten sopimusten kautta. 2

Taiteilija vai galleria

– Yksityisten galleristien tuen pitää tulla vero-tuksen kautta, sanoo Virpi Wuori-Valtaoja ja Paula Holmila on samaa mieltä.

– Välitysprovisiosta menee nyt prosent-tia arvonlisäveroa, se pitäisi saada laske-maan, – prosentin vero olisi sopiva. Gal-leriatoiminta on riskialtista toimintaa. Laman seurauksena moni galleria lopetti.

Myös Galleristit ry:n puheenjohtaja mukaan veroraamin muokkaa-minen on paras tapa edistää galleria-alaa. Gal-leristit ovat tuoneet esille ns. Tanskan mal-lin, jossa taiteen ensiostoa tuetaan välittäjä-portaan arvonlisäveroa laskemalla ja sillä, et-tä yritykset saavat tehdä taiteen ensiostosta käyttöomaisuuden kaltaisen vähennyksen. Vä-hennykset koskevat myös taidetta, joka on osa rakennusta tai sen välitöntä ympäristöä.

Virpi Wuori-Valtaoja lisää, että yksityisiä gallerioita voisi tukea myös työvoimapoliitti-sin perustein. Galleristi on yrittäjä, jolle on iso taloudellinen kynnys palkata lisäapua. Myös osallistumista ulkomaisille taidemessuille voi-taisiin tukea enemmän.

Taidemyynnin kulta-aikana, -luvun lopulla, taiteilija myi näyttelyn ja rikastui. Ny-kyinen tarina on, että taiteilija myy näyttelyn ja jää pari sataa tappiolle. Wuori-Valtaojan mie-lestä syy voi löytyä laskentatavasta.

– Jos ei ole apurahaa ja kuluksi laskee elin-kustannukset ja materiaalikustannukset, niin menestynytkin näyttely voi jäädä tappiolle. Ilman apurahaa taiteilija ei pärjää Suomessa,

tai hyvin harva pärjää, Wuori-Valtaoja sanoo.– Voisiko kyse olla gallerian perimistä suu-

rista myyntiprovisioista? Taiteilijalle myön-netty kohdeapuraha näyttelyn järjestämiseen on tavallaan välillistä galleriatukea, Paula Hol-mila huomauttaa.

Wuori-Valtaoja selvittää, että Suomessa galleristilla ja taiteilijalla on yhteistyökäytän-tö, jonka mukaan taiteilija osallistuu kulukor-vauksiin ja vastaavasti myyntiprovisio on pie-nempi. Jo Ruotsissa ja Keski-Euroopassa tilan-ne on toinen. Tämä johtuu Suomen markki-noiden erityisyydestä ja apurahapolitiikasta. Wuori-Valtaoja myöntää kohdeapurahojen ole-van välillistä tukea myös gallerioille.

Kaupallisesti toimivan gallerian näyttelyohjelman tulisi sisältää sekä taloudellisesti menestyviä näyttelyitä, kohtalaisesti menestyviä näyttelyitä (n tulot = menot) että puhtaasti proilinäyttelyitä, joilla pyritään rakentamaan gallerian arvostusta.

Galleriatoiminnan kansainvälisyys

– Jos taiteilija on sidoksissa yhteen galleriaan, kuten Anhavaan, ei mu-seonäyttelyä (Helsingin kaupungin taidemu-seo) voi järjestää ilman yhteistyötä galleristin kanssa, Paula Holmila selvittää. Galleriat eivät ole aikaisemmin vaatineet taiteilijoilta kovin tiukkaa sitoutumista, mutta viime aikoina on taidekaupassakin ollut ehtojen ja kilpailun ki-ristymisen merkkejä. Tämä ei tietenkään kos-ke kuin pientä osaa taiteilijakunnasta.

– Minulla oli australialaisen - näyttely elokuussa, Wuori-Valtaoja ker-too. Kun päätin tuoda näyttelyn tänne, etsin museon (Lönnströmin taidemuseo Raumalla), joka voisi esittää retrospektiivisen otoksen tai-teilijan tuotannosta. Muuten tuntui hullulta tuoda tänne Suomessa tuntematon taiteilija. Kävijät olivat kiinnostuneita sekä galleria- että museonäyttelystä. Julkisuutta oli, myyntiä ei.

Taiteen tuontiprojekteissa ei ole kyse kult-tuurihyväntekeväisyydestä. Kun Wuori-Valta-oja tekee yhteistyötä ulkomaisen gallerian kanssa, hän tarjoaa vastavuoroisesti suoma-laista taiteilijaa. Kun tällainen galleristien suh-de on rakennettu, se voi myös jatkua.

– Toiminnan potentiaalinen kasvu löytyy ensisijassa ulkomailta, Suomen taiteen mark-

/ /

kinat ovat pienet. Galleristeilla on hyvää ko-kemusta, kielitaitoa ja kyky edustaa. He osaa-vat valita oikeat taiteilijat. Ensimmäisellä ker-ralla ulkomaisilla taidemessuilla mitään ei välttämättä vielä tapahdu, toisella kerralla jo jotain, kolmannella on hyvät mahdollisuu-det päästä läpi: se on vaan niin pitkäjänteistä. Useimmilla eivät kerta kaikkiaan taloudelliset rahkeet riitä, galleristi Virpi Wuori-Valtaoja toteaa.

Kansainvälistymistä voi tapahtua toimintana ulospäin (esim. osallistumalla kansainvälisille taidemessuille), sisäänpäin (tuomalla ulkomaisen taiteilijan näyttelyn Suomeen) tai yhteistyöllä (esim. vaihtamalla näyttelyjä ulkomaisen galleristin kanssa) tai näiden yhdistelmällä.

Lähteet:

Taidesijoittaminen, katso esimerkiksi Kauppalehti .. / : Taidesijoituksia lompakon mukaan. Tutkija - ja toimitusjohtaja antavat sijoitusvihjeitä.

ja : Vaikutus taidemarkkinoihin – taidekauppa ja hinnanmuodostus, s. . TeoksessaMitä meillä oli ennen Kiasmaa? – kokoelma-toiminnan vaikuttavuus / toim. Päivi Raja-kari. Valtion taidemuseo, , .

emt s.. emt s. .

Iidu Tikkanen: Huvittava puisto, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Iidu Tikkanen.

/ /

Leena Kangas

kan-sainvälinen taiteilijasymposium Sillat – Broar

– Bridges järjestettiin Karjaalla . – ... Ensimmäistä kertaa symposiumin yhteydes-sä toteutettiin seminaari, jossa Hanasaaren kulttuurikeskuksessa keskusteltiin taiteili-joiden kansainvälisestä yhteistyöstä otsikolla Kärkihankkeita vai ruohonjuuritason toimin-taa.

Läheltä kauasja takaisin

Ruotsalaistaiteilija käynnisti seminaarin puheosuuden kertomal-la kokemuksistaan symposiumeista Romanias-sa, Unkarissa ja nyt Suomessa.

Jansson näkee symposiumit kohtauspaik-koina, joissa voimme luoda yhteyksiä, raken-taa siltoja erilaisten ihmisten ja kulttuurien vä-lille. Tämä on hänen mielestään tärkeä mah-dollisuus meille sekä yksilöinä että taiteilijoi-na, ja tästä laajenevina kehinä myös parem-man, iloisemman ja turvallisemman maailman rakentamiseksi.

Myös taidemaalari - lähti puheenvuorossaan liikkeelle henki-lökohtaisesta kertomalla Ranskan-vuosistaan. Tuon ajan, jolla ulkopuolisen silmin saattaa olla kansainvälisyyden sädekehä, suurin mer-

kitys taiteilijalle itselleen oli siinä, että se mah-dollisti työskentelyyn syventymisen aivan uu-della tavalla. Kaikki taide on paikallista, tote-si Weckman kokemuksiinsa nojaten. Kansain-välisyyden sijaan hän mieluummin käyttäisi sanaa monikulttuurinen.

Taidekenttä tarvitsee monenlaisia toimijoita

Tietty kahtiajako kätkeytyy Weckmanin mie-lestä jo seminaarin otsikkoon: kärkihankkeet liittyvät kulttuuripolitiikkaan ja rahoitukseen, ruohonjuuritaso taas yksittäisten taiteilijoi-den toimintaan. Jokainen kulttuurin kentäl-lä toimiva puhuukin aina omasta sijainnistaan käsin, Weckman muistutti.

Suomi on perinteisesti tunnettu valtion tuesta nimenomaan yksittäisille taiteilijoille, ja uudet kulttuuripoliittiset linjaukset suurine vientihankkeineen voivat olla taiteilijakunnas-ta myös hämmentäviä. Silti meidän taiteilijoi-den pitää Weckmanin mielestä ymmärtää, että me emme yksin voi ylläpitää vahvaa taide-kenttää. Yleisön, kriitikoiden, museoiden ja gallerioiden lisäksi tarvitaan myös entistä vah-vempaa välittäjätasoa.

Tarvitaan promoottoreita, tuottajia, ku-raattoreita. Mitä laajempi tämä välittävä por-ras on, sitä useampien ja useammanlaisten tai-

Taidemaalariliiton

yhdeksästaiteilija-

symposiumKarjaalla.

/ /

teilijoiden työtä se todennäköisesti voi edesaut-taa. Tälle kulttuurin alueelle tarvitaan Weck-manin mielestä entistä enemmän myös omaa koulutusta.

Hyville ideoilleon aina tilausta

Opetusministeriön tuore Näin suomalaista kulttuuria viedään -raportti (:n julkai-suja :), jonka seminaarin paneelikes-kusteluun osallistunut ministeriön projekti-työntekijä laittoi jakoon, on Weckmanin kanssa samoilla linjoilla. Jul-kaisussa todetaan, että välittäjäportaan heik-kous on rakenteellinen ongelma, joka vaikeut-taa kulttuurituotteiden ja -palveluiden vientiä. Tilanteen parantamiseksi kulttuuriviennin val-

misteluryhmä esittää rahoitusta tuottaja- ja manageritoiminnan kehittämiseen.

Ulkoasianministeriön viestintä- ja kulttuu-riosaston päällikkö - oli toinen paneeliin osallistunut valtionhallinnon edustaja. Tuomi-Nikula puhui kapulakielen alle usein hautautuvista asioista hyvin selkeäs-ti ja ymmärrettävästi. Lentävän lauseen ainesta on hänen toteamuksessaan, että rahaa on kaik-kialla ja hyville ideoille sitä löytyy aina. ■

Sillat – Broar – Bridges-symposiumiin liittyvä näyttely oli esillä Brinkkalan Galleriassa ja Vanhan Raatihuoneen Galleriassa Turussa elokuussa. Taiteilijasymposiumiin osallistui taiteilijaa Suomesta, Unkarista, Romaniasta, Ruotsista, Liettuasta, Tanskasta ja Norjasta.

Symposiumin kotisivu:www.artists./painters/projects/symposium/index.html

Inge Dahl: A Twist, , guassi kankaalle, x cm. Kuvaaja Leena Kangas.

/ /

����������������������������

�����������������������������������������

�����������������������

���������������������������������������

�������������������������

���������������������������������������������������������������������������������������������������������������������

��������������������������������������

���������������

����������������������������������������������������������

��������������������������

��������������������������������

/ /

epäilevän maalaustaidetta, vaikka muutama vuosi sit-ten saattoi siltä näyttääkin, etenkin kau-punginosan betoniblokkeihin hakeutuneissa trendigallerioissa. Juuri nämä galleriat esittä-vät niitä kansainvälisiä tuotteita, jotka tulevat vastaan kaikkialla muuallakin, ja jos ei aivan kaikkialla muualla, niin ainakin Taschenin kirjoissa ja taidemessuilla. Jo pelkän runsaslu-kuisuutensa vuoksi pariisilaiset galleriat ovat aina kyenneet tarjoamaan laajan ja moninai-sen kirjon taiteesta. kaupunginosan tren-dihakuiset galleriat eivät ole onnistuneet hal-litsemaan kenttää yksin.

Vaikka aiemmin näyttikin siltä, että maa-lin käyttö olisi käymässä harvinaiseksi, niin Pariisin kokoisessa kulttuuriympäristössä on erittäin vaikea ajaa taidemuotoa alas pelkäs-tään käytetyn välineen vuoksi. On muistetta-va, että -luvun nuoret maalaritähdet eivät ehtineet kuluvan vuosituhannen alkuun men-nessä pitemmälle kuin keski-ikään, eivät he ka-donneet. Eivätkä keräilijätkään kadonneet mi-hinkään. Maalareille on aina löytynyt oma gal-leriatila, vaikka kuraattorikenttä olisikin ollut hylkivämpi.

Pariisista katsottuna ajoittain pintaan nou-seva puhe maalaustaiteen kuolemasta on tun-tunut lähes käsittämättömältä. Sitä jauhettiin jo -luvulla, Hullun vuoden -6 perintönä, ja jatkettiin niin ikään -luvulla, vaikka vuosi-kymmenen lopulla mitään muuta ei markki-noilta voinut enää löytää. Kuin maalauksia. Maalaustaide saikin -luvulla kauppatava-

ran leiman. Valokuva, suurikokoisina silikoni-laminaatteina, on onnistunut myöhemmin valtaamaan tilaa nykytaiteen markkinoilta. Valokuva ei ole kuitenkaan saanut samaa hel-posti myytävän leimaa kuin mitä maalaustaide sai. Sen sijaan se on saanut poliittisen korrek-tiuden leiman, mikä on samalla taannut myös kaupallisen korrektiuden leiman.

Pariisissa maalaustaiteen arvoa on saatta-nut osaltaan ylläpitää perinnettä arvostava laa-ja-alaisuus. Onhan Pariisin taide-elämä muu-takin kuin gallerioita, Pariisi on myös muse-oita. Ainutlaatuinen museokolmio Louvre – Musée d’Orsay – Centre Georges-Pompidou sukeltaa syvälle taiteen ja länsimaisuuden ole-mukseen.

Osaltaan kyse on ollut suurkaupungin ava-rakatseisuudesta. Väitänkin, että mitä sulkeu-tuneempi yhteisö, sitä varmemmin maalaus-taidetta on oltu ajamassa alas. Provinsiaalinen mielenlaatu on kokenut maalauksen uhkana. Maalaustaide ja diktatuurit tuntuvat hylkivän toisiaan, mikä on maalaustaiteesta keskustel-taessa hyvä pitää mielessä.

Nuorten galleristien esittämä taide ja hei-dän tuottamansa näyttelyt ovat hyvä nykytai-teen mittari. Näissä konseptuaalisuus hallit-si -luvun alussa. Tämä ei sinällään sulke-nut maalausta pois, mutta se tarjosi tilan valo-kuvalle ja installaatiolle. Nykyään yhä useam-pi uusi galleristi keskittyy esittelemään nimen-omaisesti maalaustaidetta. Ja lähteilleen pa-lanneena: vaikka maalaus voidaankin aina ja kaikkialla palauttaa väriin ja muotoon, nuo-

Mikko Paakkola

/ /

ret galleristit haluavat esitellä esittävää maala-ustaidetta, ei pelkästään abstraktia, ei pelkkää väriä ja muotoa.

Todellisen näytön maalaustaiteen voimas-ta Pariisi tarjosi runsas vuosi sitten. Tai ei sii-hen tarvittu maalaustaidetta. Siihen tarvit-tiin , taidemaalari. Grand Palais, -luvun maailmannäyttelyyn alku-jaan rakennettu lasihalli, on luonut uuden näyttelysarjan, joka on hieman provosoivasti nimeltään Monumenta. Näyttelysarja juhlis-

taa vuotta korjaustöiden vuoksi suljettu-na ollutta rakennusta. Sarjan ensimmäisek-si kutsuttiin Anselm Kiefer. Kerrankin hä-nen suuruudenhulluutensa sai riittävästi tilaa. Massiivisuudellaan Kiefer jyräsi kaiken alleen, niin epäilyt maalaustaiteesta ja sen kohtalosta kuin teoriat postmoderneista ulottuvuuksista. Se oli näyttely, jonka jälkeen ei voi enää muu-ta kuin mennä saunaan. Siihen suomalaiseen. Jota Pariisissa on yhtä vaikea kaivata kuin löy-tää. ■

Silja Rantanen: Ihminen tarvitsee Pariisin, , öljy ja graittimaali kankaalle, x cm. Kuvaaja Terho Aalto, Hämeenlinnan

Taidemuseon kuva-arkisto. Kokoelma: Henna ja Pertti Niemistön nykytaiteen kokoelma, Hämeenlinnan Taidemuseo.

/ /

Arthur Aillaud: Tiilitalo, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja A. Ricci.

/ /

mielikuvituk-settomasti mustaan, mutta pariisilaiset ovat kauniita. Ovatko kaikki kauniit ranskalai-set kerääntyneet Pariisiin? Keitä ranskalai-set ovat? Katukuvassa huomaa ensin pääkau-punkilaisen – tuon rakastettavan pariisilai-sen. Myöhemmin hahmottuu reúnionilainen: lopuksi tulee vastaan Burkina Fason, Tyynen valtameren saaren ja pohjoisafrikkalaista alku-perää olevat ihmiset sekä ryhmänä metelöivät italialaiset.

Miten Pariisi voi elää erilaisella juus-tolla, taidemuseoilla ja gallerioilla?

Oikein hyvin. Niitä kun pitävät yllä miljoo-nat Pariisin arkipäivään kuuluvat turistit. He uppoavat kaupunkiin kuin absintti Seineen.

Pariisissa elämä alkoi, kun voittoisa mero-vingikuningas otti kasteen ja muutti kaupunkiin. Uusi valtakunta sai ni-men Francia. Merovingiajan taide on sekoitus vähän kaikkea, tyylihistoriallisesti yhtenäisiä piirteitä ei ole. Kirjallisuus ja pyhimystarinat kertovat ihmisten vahvasta halusta uskoa ih-meisiin ja ihmetekoihin. Historia ja arki elävät niissä rinnakkain, samoin tarut ja todellisuus.

Frankkivaltakunta oli Euroopan ainoa yh-tenäinen suurvalta. kuoltua () alkoi vilske: sukuriidat, palkkamurhat, irstai-lu ja maanpetokset. Kaikki muuttui sekavaksi, mikä sekavuus jatkuu yli myöhempien vallan-kumousten. Ranskan historia on yhtä sotkua.

Pipin Pieni oli ensimmäinen karolingisukuinen kuningas. Sitten tuli veljeksistä nuorin Kaarle Kaljupää, Länsi Frankkien kuningas, ja vie-lä Robert Vahva, Frankkeinin herttua. Kun Kuningas Kaarle Yksinkertainen astui ku-vaan, piti Kaarle Paksu syrjäyttää.

Ludvig :n Paksun jälkeen perustet-tiin Sorbonnen oppilaitos. Sorbonnen nimel-lä se on vieläkin yksi maailman kuuluisimmis-ta yliopistoista. Filip Kauniin jälkeen vuonna

kansanjoukko valtasi Bastiljin ja vaati uu-distuksia Kaarle Mielipuolelta.

Vihdoin ja viimein () Ranskan suuri vallankumous päätti ancien regimen ja kau-notaiteiden Akatemia des Beaux-Arts perus-tettiin (). Aurinkokuninkaan aikana tai-de olikin jo mittavissa asemissa. Mutta -luku vasta olikin merkittävä taiteen kannalta ja myös taiteilijat itse. Mitä sitten tulee mei-dän aikaamme, niin Pariisissa voisi hukkua museoihin ja gallerioihin.

’ kotimuseo Givernyssä on kulttipaikka. Voisi tosin olla niinkin ettei koko ihmisrysää olisi olemassa. Minusta oli-si parasta, jos taiteilijasta jäisivät jäljelle vain teokset ja yksi henkilövalokuva, gravyyrikin riittäisi erottamaan taiteilijan toisesta kuten aiemmin.

Kaikkien tuntema riemukaari Arc de Triumphe asettuu lähelle läntistä porttia, siel-tä alkaa Champ des Elysees’n suuri avenue. Bu-levardi on glamourinsa puolesta mielenkiintoi-nen. Ajattomuuden hohtoa saa tosin kuvitel-la. Kaksi eläkeläistä istuu tyylikkäällä terassilla samalla kun tuhat turistia kuvauttaa itseään.

Pariisissa on miljoonaa pariisilaista. Mi-tä he täällä tekevät? Kaupunkiin asettuval-le on kaksi mahdollisuutta: samaistua valta-kulttuuriin tai säilyttää oman kulttuuritaus-tansa värihehku. Ollapa maailman reunalla Reúnionin :ssä kaupunginosassa. D’Avron ja Des Pyrenees -kadun kulmasta löytyvät kai-ken maailman ihmiset: yksi originelli, toinen kerjäläinen. Maailman hylkäämät ja rakasta-mat, joista kaikkia ei edes kuolema haluaisi tavata. Goottilaisen katedraalin tornin huip-puun, ruusuikkunan yläpuolelle kerääntyvät hyväosaiset, joilla on lyhytkarvainen terrieri ja virka. Maalaustaide elää hyvin. Kaupungissa on työhuoneita ja siveltimiä enemmän kuin missään muussa maailman suurkaupungissa. ■

Eero Markuksela

/ /

työskentelee ja konservaattori Maria Järvinen kommentoi.

Järvinen: Pohjustus on pakollinen perustyövaihe.

Kallio: Käytän pohjamateriaaleina mdf-levyä, vaneria ja kangasta. Olen liimannut koivuva-nerin ja rimakehikon yhteen. Levyn päälle lii-masin puuvillakankaan ja kangas on nyt esilii-mattu.Järvinen: Esiliimaus eristää gesson kan-kaasta ja pohjustuksesta tulee kestävämpi. Tarvitseeko vaneria erikseen käsitellä, esimer-kiksi kastella ja kuivata?Kallio: Pitkään kuivunut vaneri ei enää vään-ny. Paksu levy ( mm) ei myöskään taivu. Tämä on havuvaneria, se käy pohjaksi kun kangas on liimattu päälle.Järvinen: Mitä liimoja vanerissa käytetään?Kallio: En tiedä. Jos en liimaa kangasta levyn päälle, käytän koivuvaneria tai mdf-levyä.

Kallio: Vesihauteessa not-kistettua gessoa on helpom-pi sivellä. Kaksi ohutta ker-

rosta. Gesso tarttuu pintaan ja peittää reiät, mutta ei imeydy. Järvinen: Kauanko kuivuminen kestää? Pi-

tääkö pohjusteen olla pintakuiva ennen tois-ta kerrosta? Kallio: Olen odotellut tunnin tai pari.Järvinen: Onko kangasta pingotettu?Kallio: Vedin sitä sen verran, että on suorassa.

Kallio: Pohjamateriaaliin työstämä-ni reiät käsittelen vielä erikseen lii-malla.

Kallio: Minulla on tapana tehdä jopa seitsemää tai kahdeksaa työtä

tä rinnan. Jatkan niitä vuorotellen eteenpäin.

Järvinen: Miten akryyli- ja öljyväri ovat tässä keskenään?Kallio: Öljyn päälle ei akryylimaali

tartu. Öljyvärimassa on tässä muovattavaa ma-teriaalia, en maalaa sillä. Puristan tuubista, muokkaan palettiveitsellä ja siveltimellä. Nyt yksi kerros riittää. Oma efektinsä on se, et-tä paksu öljyvärikerros nahistuu kuivuessaan. Leveällä siveltimellä vedetyt pinnat ovat ak-ryylillä. Akvarelleja voi käyttää aloittaessaan maalausta. Olen kokeillut miten paljon ak-ryyliin, värin päälle voi piirtää. Tiilen musta viiva on piirretty huopakynällä. Huokoseen pintaan tussi tarttuu, kuten myös pohjustet-

: Tiina LamminenValokuvat Laura Vesa

MikkoKallion

työhuoneella

EpilässäTampereella

kesäkuussa.

/ /

tuun kankaaseen. Piirustuksiini valitsen piir-timen huolellisemmin, mitä lyijytäytekynän vahvuutta tai kovuutta käytän. Ohut lyijy-kynä on hyvä vastapaino tussisivellinkynälle.

Järvinen: Mitä värejä käytät? Valitsetko tunnettuja merkkejä tai oletko tehnyt vanhenemistestejä ja valonkestävyyskokeiluja väreille

niin, että tiedät miten ne käyttäytyvät?Kallio: Värillisten huopakynien kanssa olen tehnyt valotestejä. Minulta kysyttiin kerran teoksen vaaleasta piirrosjäljestä, että onko se vanhalla lastentussilla tehty. Olin piirtänyt lä-pikuultavalla pigmenttitussilla märälle pape-rille, niin että jälki näytti vielä haalistuneem-malta. Teos saattaa olla hyvin erinäköinen valmiina, vaikka toisaalta on jo pitkälläkin. Haluisin tä-hän työhön vielä ihmishahmoja, mutten tiedä millä tekniikalla. Nyt tämä on kuin kaootti-nen maisema.

Kallio: Vaneripohjalle voi kiinnit-tää painaviakin esineitä: keraamisia, metallia, kiviä…

On kiehtovaa, ettei aina tiedä, mikä jokin kappale on alkuaan ollut. Olen tehnyt löytö-

jä rannalta, lasinpalasia, jotka meri on hionut. Materiaaleja kerään periaatteessa mistä vaan, hankin niitä esimerkiksi kirpputorilta. Nämä kivet ovat omasta pihasta. Materiaalilla pitää olla elettyä elämää, joka myös näkyy. Se, että ostaisin jotakin uutena, ei ole luontevaa, taus-talla on tuhlaamisen vastustaminen. Kun laitan akryylimaaliin hiekkaa tai jotain muuta, lisään väriaineeseen akryylipastaa eli mediumia. Maalista tulee paksumpi ja tuh-dimpi, liimaavuus paranee. Valitsen yleensä matan mediumin, koska käytän mattapintai-sia materiaaleja, kuten kiviä.

Järvinen: Akryyli pitää esineet paikallaan.Kallio: Maali ei tartu hyvin sileään ja hioutu-neeseen pintaan. Kun väri tulee esineen ympä-

/ /

rille, niin maalimassa sitoo esineen mekaani-sesti paikalleen.Kallio: Töpötän akryyliväriin myös hiekkaa, annan kuivua ja irrotan ylimääräisen kuivu-neella siveltimellä. Hyödynnän mukana ole-vaa sattumaa.Järvinen: Konservaattorin näkökulmasta… et-tä aah, miten hiekanjyvät saadaan takaisin jos irtoavat… pitää laittaa hiekanjyvät takasin ja sitten vielä tussia hiekanjyvään…Kallio: Mutta hiekka ei irtoa kuivuttuaan. Pak-su kerros akryyliväriä kestää kauan kuivua, mutta pintakuivaa nopeasti ja hiekka jämäh-tää kiinni. Se pysyy, vaikka työn nostaa pys-tyyn, ravistelee tai siihen puhaltaa.

Kallio: Tekeminen on uuden etsi-mistä ja kokeilemista. Olen kaiver-tanut eri materiaaleja, sillä haluan saada reliemäisen pinnan. En ole varma mitä tästä on tulossa, saatan upottaa tänne kiviä. Luulen, että tä-mä on pian aika erinäköinen.

Kallio: Ajattelin sahata tuosta. Varmaankin teen tuohon ihmis-hahmon vielä päälle.

Kallio: Veistän muotoa puukolla. Minulla ei ole vieläkään aavistusta siitä, mitä on tulossa. Jos ottai-

ottaisin taltan … yritän työstää ilman, että kiinnitän sitä … mietin tässä samalla…

Kallio: Kiinnitettävä puu ei hal-kea niin helposti, kun laittaa reiät. (Mikko poraa teokseen kiinnitettä-vään puukappaleeseen reiät pohja-

javaneriin aiemmin porattujen reikien läpi. Reikiin hän vääntää ruuvit kiinni.)Järvinen: Eli se tuli nyt sekä liimalla, että ruu-veilla kiinni?Kallio: Nyt liimaa ei välttämättä olisi tarvin-nut käyttää, mutta laitoin varalta. Käytin me-diumia, mutta puuliimaakin olisin voinut käyttää. Mediumia on työvaiheessa helppo käyttää, sitä ei tarvitse erikseen puristaa.

Järvinen: Sitten kun teos on valmis, kun tuntuu ”et se on tässä”, viimeis-teletkö teoksen? Käytätkö lakkaa tai

onko jokin asia mikä pitää tehdä?Kallio: Jos teokseen jää paljasta puuta, niin käytän vahaa, esimerkiksi Osmoa tai teen öl-jykäsittelyn.

/ /

Kallio: Viiva on kuvan fyysinen ele-mentti. Viiva ja piirtäminen liitty-vät ruumiiseen, liikkumiseen ja ajat-teluun. Maaliaine, väri ja struktuuri

taas muodostavat sen maailman jossa ollaan olemassa ja toimitaan. Käytän lomittain piir-timiä, siveltimiä ja materiaaleja. Erilaisilla vii-voilla ja maalin struktuurilla syntyy monimuo-toisuus, joka on sisällön kannalta tärkeä. On luontevaa tehdä yksityiskohtia piirtämällä, mutta myös maaleilla saa tarkkuutta.Ero maalaamisen ja piirtämisen välillä on liik-kuva. Piirtäminen ja viiva itsessään ovat kuvan sisällön kannalta olennaisia. Kuva muokkaan-tuu prosessin aikana ja varsinkaan pienempiä töitä en suunnittele etukäteen. Järvinen: Ja jos käytät tiettyjä aineita, tietyllä koostumuksella ja sekoituksella, niin tavallaan jokin perusjuttu pysyy teoksesta toiseen.Kallio: Olen aina työskennellyt näin, aikai-semmin tein ihan pieniä piirustuksia, mutta niissäkin oli aina joku muu materiaali mukana.

Vaikka nykyään työskentelen myös vain maa-laamalla, teokseni ovat pitkään olleet enem-män tai vähemmän kollaaseja. Minua kiinnos-taa mikromaailma, on myös tärkeää mikä nä-kyy ihan siinä teoksen pinnassa. Kaukaa katsot-tuna kokonaisuuden näkee yhdellä tavalla, kau-kaa ei havaitse yksityiskohtia. ■

MikkoKallionnäyttely

onesillätm.galleriassa

joulukuussa.

/ /

taitei-den yön paneelikeskustelun aiheena oli tä-nä vuonna Nykymaalauksen tulkinta. Keskus-telua johti toimittaja , ja paneelin muut jäsenet olivat taiteen tut-kija , yritysjohtaja , sekä taidemaalarit - ja . Eriävistä taiteeseen saapuvista tulokulmistaan huolimatta panelis-tit tuntuivat lopulta olevan perillä samassa asi-assa, maalauksen kokemisen ja tulkinnan väli-sessä dialektiikassa.

Tulkinnaton maalaus

Jaakko Valo totesi siirtyneensä monen ikäpol-vensa taidemaalarin tavoin kaksiulotteisesta pinnasta ja väristä kolmiulotteiseen esineiden maailmaan. Hän aprikoi tämän ilmiön johtu-van siitä, että esineen muodossa oleva tai-de ehkä kommunikoi osuvammin tänä tavara-paljouden aikanamme. Hän pohdiskeli myös maalaamisen vaikeutta ja kertoi kokeneensa jo opiskeluaikanaan -luvun alussa, ettei omista värisilmää, jota vertasi absoluuttiseen sävelkorvaan, tuohon myötäsyntyiseen, harvi-naiseen ominaisuuteen.

Kaiketi vielä Valon opiskeluaikana väriym-märrystä pidettiinkin mitä keskeisimpänä teki-jänä maalaustaiteessa. Väri-ilmaisuun painotta-

minenhan viittaa niin esittävän kuin ei-esittä-vänkin maalauksen eläytyvään vastaanottota-paan, jossa maalauksen katsominen rinnas-tuu musiikin kuunteluun. Vastaanottaja ei et-si merkityksiä.

Abstrakti maalaus johdattelee tällaiseen katsomiseen selkeimmin: siitä puuttuu ”kuva”, jota voisi erehtyä lukemaan ja tulkitsemaan. Siksi kuvattomaan ryhtyvän taiteilijan on tun-nettava erityisen hyvin visuaaliset lainalaisuu-det, kuten väri, sekä niillä ilmaistavat mentaa-liset jännitteet. Hänen tarkoituksenaanhan on välittää katsojalle kouriintuntuvaa kokemusta elämän meneillään olosta, ajan ja kuoleman mysteeristä.

Eläytyvässä vastaanottotavassa katsoja ei projisoi omia symbolisia merkityksiään teok-seen tai assosioi tarinallisia näkymiä teoksen abstrakteista muodoista. Hän sen sijaan eläy-tyy aisteillaan teoksen ominaisuuksiin ja tun-tee nämä itsessään. Tässä näkökulmassa tai-teen merkittävimpänä tehtävänä näyttäytyy katsojan omakohtaisen, kontemplatiivisen (eli syventyvästi, hartaasti, henkistyneesti ja samaistuvasti tarkkailevan) aistisuhteen avaa-minen, jonka takia elämän pienetkin nyanssit koetaan vastedes syvästi ja ihmeellisinä.

Inkamaija Iitiän mukaan näitä vanhoja, modernistisia maalaustaiteelle asetettuja odo-tuksia ei enää yleensä oteta vakavasti. Taiteen

,

, Henri Hagman

/ /

käsitteellistyminen on imenyt informaatioyh-teiskunnan arvot sisään myös taiteeseen, joka on (hänen ilmaisunsa mukaan) yhä enemmän

”tiedon re ektoimista tiedolla”. Maalauksen kentän laajentumisesta ja kielellistymisestä huolimatta toki monet maalaavat nykyäänkin modernin tai sitä varhaisempien periaatteiden mukaisesti. Tämä ei kuitenkaan estä katsojaa taiteen tutkijan ominaisuudessa löytämästä teokseen (Iitiän sanoin) ”huomaamatta pak-kautunutta kulttuuri-informaatiota”.

Maalauksen tulkitseminen tai lukeminen, jotka modernismin eläytyvässä katsomis ta-

vassa koettiin banaalina ja toissijaisena, ovat nykymaalauksessa keskeisemmällä sijalla. Ih mi-sessä on sisäänrakennettuna tarve löytää mer-kityksiä kaikesta näkemästään, ja tästä ei pää-se eroon – näinhän väittää, Iitiän lisäksi, esi-merkiksi yksi menestyksekkäimmistä suoma-laisista modernisteista, . Tämä kuitenkin on mielestäni luovuttamisen depressiivistä retoriikkaa. Eläytymisalttiutta, ku ten väriymmärrystäkin, on mahdollista pa-rantaa; eläytyvä katsominen rinnastuu medi-taation harjoittamiseen: ajatusassosiaatiot väis-tyvät, jos niihin ei takerru. Siksi kuvataide pe-

Sini Vihma: Kaikelle, , öljy kankaalle, x cm. Kuvaaja Sini Vihma.

/ /

latkoon ihmisen lukemismekanismilla. Maa-laustaiteella sen sijaan on musiikin tavoin aina mahdollisuus tarjota syviä, välittömiä elämyk-siä ohi merkitysten.

Tulkitsemattomuudenarvo on aistien avaamisessa

Tulkitsemattomuus on taideteoksen vanha esoteerinen taso, jota modernin jälkeisessä ajattelussa on pidetty pinnallisena. Tämä vää-rinkäsitys johtuu muun muassa yksipuolises-ti rationaaliseen ajatteluun pyrkivän mielen ky-kenemättömyydestä kokea aistinen meditatii-visesti eläytyen. Toisaalta suuressa osassa nyky-taidetta teoksen aistinen taso ei tarjoakaan ai-heita katharttiseen meditaatioon. Se voi ol-la siisti ja tyylittelevä, mutta sukellukseen lii-an matala, oikeasti pinnallinen. Se saattaa silti palvella mainiosti teoksen käsitteellistä tai tari-nallista sisältöä, jossa on toki myös omat ek-sistentiaaliset mahdollisuutensa. Taiteessa ja sen vastaanottamisessa on siis kaksi tietä: yk-si viestin ja tulkinnan, toinen aistien avaami-sen ja meditaation.

Mikko Paakkola lisää, että kyse on pikem-minkin janasta, jossa näiden kahden ääripään välillä suurin osa nykyisestä taiteesta seikkai-lee. Teoksen tulkitseminen kuitenkin helpos-ti latistaa ja jättää varjoonsa aistisen eläyty-misen tien, jossa taiteiden tarkoituksena on Paakkolan sanoin ”pään räjäyttäminen”.

Samansuuntaista kokemusta etsii myös Arto Jurttila, mutta hahmottaa sitä maltilli-simmin sanoin, katsojan ja katsotun roolien vaihtumisena: maalaus katsoo. Iitiä puoles-taan toteaa, ettei taiteen kokeminen eroa ko-kemuksellisesti elämyksestä luonnossa tai mu-siikin parissa – ”ellei satu olemaan musiikki-tieteilijä”. Tämä lisäys saa ajattelemaan, kuinka iso rooli taiteen käsitteellistymisen prosessis-

sa onkaan akateemisella, tulkintaan keskitty-neellä taiteen tutkimuksella. Tutkin teoksissa-ni... - näinhän taiteilijoiden lehdistötiedotteet nykyisin usein alkavat.

Silti kukaan panelisteista ei tuntunut pa-nevan pahakseen kuvan ja sanan pesiytymis-tä maalaustaiteeseen. Paakkola piti nykyistä moniarvoista tilannetta taidekentällä hyvänä, ja Valo toivotti kaikki mahdolliset taidemuo-dot ja tulkinnat tervetulleiksi. Jurttila esitti myös näkemyksensä taiteilijan kyvystä vaisto-ta nykyhetkessä latenttina piilevän tulevaisuu-den tendenssit. Hän soisi taiteilijoiden tuovan taiteessaan enemmänkin ”näkymätöntä näky-väksi” juuri tässä merkityksessä.

Jurttila ja Paakkola olivat yhtä mieltä siitä, että tuotteistamaton taide on luovaa ja ei-line-aarista ajattelua janoavalle liike-elämälle hyö-dyllisempää kuin tuotteistettu, joka edustaa jo samaa epäherkkyyttä kuin liike-elämäkin. Suomen taidekenttää he pitivät sangen tuot-teistamattomana ja siksi autenttisena ja kor-keatasoisena. Täällä trendit sanelevat vähem-män kuin maailmalla. Tästä muodostuva ris-tikkäisten ajattelumallien kirjo taas luo mah-dollisuutta myös yhteiskunnan terveelle moni-arvoisuudelle ja vapaudelle. Tarvittaisiin vain liike-elämän yhteistyötä autenttisen ja moni-muotoisen kulttuurin kanssa, ja tämä onkin Jurttilan mukaan yhteiskunnan suuri hyödyn-tämätön alue.

Hyödyntäminen ei viittaa siihen, kuinka radikaaleinkin yhteiskuntakriittinen avant-garde toisinaan kastroidaan hittituotteeksi. Jurttila tarkoittaa oikeasti vastuullisen yritys-toiminnan sosiaalisia ja samalla ekologisiakin pyrkimyksiä... siis yritystoimintaa, joka vastus-taa kuluttamista eli vieraantumista elämästä ja puoltaa aistien ja intuition avaamista. Itse asi-assa, onko mitään ekologisempaa kuin syvälli-sen aistisuhteen avautuminen? ■

/ /

Jaakko Valo: Ajattelun tappio, , muovi, puu ja maali, x x cm. Kuvaaja Pekka Helin.

/ /

: Paula Holopainen

( –) väriloisto lumosi suuren jou-kon aikalaiskatsojia. Snellman valittiin Hel-singin Juhlaviikkojen vuoden taiteilijaksi (), retrospektiivinen näyttely Helsingin Taidehallissa oli yleisömenestys. Pelkistetysti, karhealla sivellinkädellä maalatut ihmisguu-rit, mantelipuut ja kirjavat kukot, kaikki taitei-lijalle tyypillisiä aiheita, vetosivat katsojien sy-dämiin. Muistan kulkeneeni näyttelysaleissa ja palanneeni yhä uudelleen joidenkin töiden ää-reen: tutkimaan kuinka jokin väririnnastus oli toteutettu, miten maalauksessa loisti hiljainen kuu kaikkialla tai kalvas keltainen pienen tum-man sisässä ja ympärillä. Yksi Snellmanin teos riittää valaisemaan huoneen, ajattelin.

Kaikesta värikylläisyydestä, runsaudesta ja aiheiden moninaisuudesta huolimatta tun-tuu kuin Anita Snellman olisi maalannut vain yhtä kuvaa, elämän itsensä muotokuvaa. Maa-larin laaja tuotanto on värin ja valon suitsutus-ta, elämäniloa. Snellman itse kertoi hurmioitu-vansa maalatessaan. Taiteilijalla oli halu saat-taa teos valmiiksi yhdellä kertaa. Katkos työs-kentelyssä rikkoo saavutetun keskittyneisyy-den ja miten sen voisi sitten myöhemmin uu-delleen tavoittaa? Latautumisen, joka jossakin tietyssä hetkessä on ohjannut kättä.

Erityisen tuoreilta tuntuvat hänen use-at teossarjansa, kuten yhdeksän teoksen sar-ja Kevättä (). Maalauksissa Anita Snell-

man tarjoilee katsojalle kevään koettuna kai-killa aisteilla. Siveltimenvedot ovat nopeita ja läpikuultavia, kevään vahva ja kostea kasvu on selvästi aistittavissa. Ilma on keveätä hengittää. Heleät kontrastivärit ja pienet syvät tummat sykkivät rytmisesti kuvapinnassa. Keväinen runsaus on ylenpalttista, kirkkaus häikäise-vää. Yleensä taiteilija signeerasi työnsä, mutta näistä maalauksista nimikirjoitukset puuttu-vat, mikä ei tarkoita teosten keskeneräisyyttä. Laajassa Retretin näyttelyssä () hän aset-teli huolella yhdeksän teoksen ryhmän koko-naisuudeksi yhdelle seinälle.

Maalausten hehku viestittää elämän ym-märtämisestä ja näkemisestä. Maalaamisen vietti vei Anita Snellmanin Ibizan saarelle, jossa hän maalasi väririkkaimmat ja kiihkeim-mät työnsä. Snellman opetti maalausta, mutta palasi saarelleen aina kun oli mahdollista. Va-linta pysyä poissa Suomen taidemaailman ris-tiriidoista ja juonitteluista oli varmasti maala-rintyölle ratkaisevan tärkeä. Täydellisen keskit-tymisen ja työskentelyn rauhan, häiriintymät-tömän mielen, voi saavuttaa vain yksinäisyy-dessä.

Anita Snellman oli löytänyt omat voimava-ransa, elämänsä tarkoituksen ja iloitsi työstään. Usein hän maalasi alasti, mikä kuumassa ilma-nalassa kävi hyvin laatuun. Onhan vapautta-vaa, etteivät mitkään kangaspalat liimau-du ihoon ja voi antaa kuumuuden tuntua tai

AnitaSnellmanperusti

elämäntyölleensäätiön.Pääsinkatsomaankokoelman

maalauksia,mistälämmin

kiitossäätiönedustajille.

Taidemaalariliiton

-vuotisentoiminnan

juhlintaalkaatm.galleriassa

AnitaSnellmaninja

kahdenhänenoppilaansa,

MarjukkaPaunilanja

RailiTanginyhteisnäyttelyllä

tammikuussa.

/ /

tuulen ja varjon viileyden hyväillä. Snellman eli paratiisissa ja siellä hän maalasi kaiken mi-tä näki tai koki. Tarkkailijan oli pakko maala-ta jopa kosmoksen kierto. Aina ja aina uudes-taan: yö, kuu ja tähdet sekä aamujen huikeat sarastukset ja aurinko, palvottu aurinko.

Anita Snellmanin maalauksista ehkä rakas-tetuimpia ovat asetelmat. Samat esineet säily-vät asetelmien aiheina. Esineistö ei ole oikeas-taan esineitä ollenkaan, vaan palvelee taiteili-jan päämäärää. Maalauksessa väri kuljettaa va-loa ja rakentaa sommittelun muotojen keski-

näistä jännitettä. Kukka on maalarille maail-mankaikkeuden kuvajainen, joka on kuihtu-neenakin kaunis ja kiinnostava aihe, siinä piir-tyy kaunis elämän kaari.

Rakastumisen ja luopumisen tunteet se-kä aistikokemukset ovat innoittaneet Anita Snellmania maalarina. Väkevä elämän ja kuo-leman tematiikka kulkee läpi koko tuotannon, ensin asetelmissa ja myöhemmin -luvul-la suurissa triptyykeissä. Niissä kuolema on ra-kastaja, kosmoksen läpi kiitävän maalarin seu-ralainen. ■

Anita Snellman: Teos sarjasta Kevättä , , cm. Kuvaaja Erkki Valli-Jaakkola, Porin taidemuseo.

/ /

. Maailma vailla aikaa ja ti-laa. Ne syntyivät kun piste räjähti. Kaikki mi-tä näemme, galaksit, maapallo ja me itse olem-me tuosta pisteestä matkalle lähtenyttä laaje-nevaa massaa.

Alussa oli sotka. Se lensi ikuisesti meren pinnalla pimeydessä. Kerran se sukelsi ja löy-si vesien alta mutaa. Nokassaan se kantoi hi-pun ylös vedestä. Siitä syntyi kaikki, tähdet, maa ja elämä.

Alussa oli Jumala. Jumalan henki kulki pi-meydessä vetten yllä. Ensimmäisenä päivänä Jumala loi valon. Siitä alkoi aika ja luominen.

Luotamme sitten tieteeseen, myytteihin tai uskontoon, kukaan ei pysty selittämään miten kaikki, piste, sotka tai Jumala on saanut alkun-sa. Fysiikka ja biologia voivat antaa melko loo-gisen kuvan maailman kehityksestä alkuräjäh-dyksen jälkeen, mutta nekään eivät kykene se-littämään miten syntyi ainetta ja sen myötä aika ja tila tyhjästä saati mitkä luonnonlait kaikkea ohjasivat? Sen suhteen luomismyyt-ti tai uskonnollinen selitys voivat olla yhtä oi-keilla jäljillä. Kaikkia näitä tutkineena, en voi kuin ihmetellä miten kiivaan fundametilisti-seksi keskustelu eri näkemyksien välillä jos-kus käy. Vanhoissa myyteissä ja esimerkiksi Raamatussa on hämmästyttävän samansuun-taisia kuvauksia kaiken alusta kuin modernissa tieteessä. Niiden ohittaminen pelkkänä pseu-dona kertoo tiedemaailman lähes uskonnolli-sesta luottamuksesta omiin saarnoihinsa.

Tilan kokemus perustuu aikaan ja valoon. Jos tietäisimme miten kaikki on syntynyt, voi-si myös kokemuksemme näistä seikoista muut-tua. Esimerkkinä voi toimia käsitys maapallon muodosta. Keskiaikainen järki selitti ihmisel-le mahdottomaksi pysyä muun kuin pannuka-

kun päällä. Kuitenkin monet kulttuurit olivat visuaalisesti päätelleet kuun ja auringon muo-doista oikean ratkaisun jo kauan ennen eu-rooppalaisia tiedemiehiä. Kreikkalaiset huo-masivat mereltä saapuvasta laivasta ensiksi nä-kyvän maston, meri oli siis kupera. Nyt maa-pallo on kuvattu kokonaisena avaruudesta ja painovoimateoria selittää miksi emme sin-gahda tähtiin. Mutta kaiken alku ja perimmäi-nen olemus pysyy arvoituksena. Kuin myös se minkä muotoinen maailmankaikkeus on. Pari vuotta sitten englantilainen tiedemiesryhmä kokosi yhteen kaikki tunnetut selitysmallit ja ohjelmoi tietokoneen laskemaan mihin muo-toon alkuräjähdyksessä laajenemaan alkanut aine olisi tähän mennessä asettunut. Kone si-muloi kuvan joka muistuttaa hieman keskel-tä paisunutta -levyä. Pannukakku on pa-lannut.

Kuvan tekeminen on analyysi, malli ja se-litys siinä kuin muutkin pyrkimyksemme ym-märtää olemassaoloamme. Se ei pääse saman-laiseen tarkkuuteen kuin matematiikkaan pe-rustuva tiede. Mutta kukaan ei ole vielä todis-tanut koko maailmankaikkeuden selityksen toimivan kuten tiede kuvaa. Ehkä suuri yh-tenäisteoria odottaa keksijäänsä, joka pystyy muokkaamaan mittarit ja niitä lukevan kielen todellisuutta vastaavaan muotoon. Ehkä to-dellisuus muuttuu koko ajan kuin tila, jonka rajat liikkuvat jatkuvasti. Ehkä avain kaikkeen on kuva, joka selittää sen mihin tieteen teoriat eivät taivu. Todennäköisesti puuttuva lenkki perustuu vielä ymmärtämättömiin luonnonla-keihin ja materian olemukseen. Meillä voi olla aavistus salaisuudesta, mutta ilman kieltä sen välittäminen ja hahmottaminen on vaikeaa.

Alussa oli sana. ■

:

Osmo Rauhala

/ /

������������������

Kansa

laisyh

teisku

nnan

mui

sti

Teemu Saukkonenja Merja Haapala

Rovaniemen taidemuseo14.11.2008 - 01.02.2009

www.rovaniemi.fi/taidemuseo

Teemu Saukkonen, Punainen lanka, 2007

Värinää!

Torikatu 2FIN-95400 TORNIOwww.tornio.fi/aineAvoinna ti - to 11 - 18, pe - su 11 - 15

yksityiskohta teoksesta, Juhani Tuominen, III Sheema, 2001

AINEELLISTA –AINEETONTAUusittu perusnäyttely omista kokoelmista

8.2.08– 25.1.09

/ / /

Painohäme 73 x 115

/ /

������������������������

Taidemaalariliiton tarvikevälityson toiminut syksyllä 40 vuotta.

iitämm ämimästiaiia anssamm asioineita sä

jo etuäteen tuevia auiemm ättäjiä.

Myynnissä muun muassaseuraavat tunnetut ja luotetut merkitBECKERS, DALER-ROWNEY,

OLD HOLLAND, LASCAUX, SENNELIER, SPECTRUM, WINSOR & NEWTON

Tarvikevälitys toimii osoitteessaErottajankatu 9 B00130 Helsinki

Avoinna ma – to klo 9.15 – 17.00pe klo 12.00– 17.00

ervetuoa

h g

��������������������������������