teemana merivoimien kehittäminen – hankemaailma · vetta kunnioittaen hänet siuna-si...

7. Ohjuslaivue 45-vuotta

s. 60

Kansallinen kyberharjoitus 14

s. 66

Merivoimien vuosipäivän juhlat

Turussa s. 86

Teemana

Merivoimien kehittäminen – hankemaailma

Rannikkojoukkojen kehittämis seminaari tuotti uutta ajattelua s. 46

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 3/2014

3Rannikon Puolustaja 3 | 2014

Pääkirjoitus

P uolan urhoolliset rat-sujoukot olivat lopulta paperia syksyllä 1939

Saksan ja Neuvostoliiton pans-sarilauttoja vastaan. Suomen kenttätykistölle kehitetty suo-rituskyky, erityisesti tulen kes-kittäminen, murskasi neuvos-tojoukot Tali-Ihantalassa kesäl-lä 1944.

Sotilaallisten suoritusky-kyjen kehittämisen historia on pullollaan onnistumisia, mut-ta myös epäonnistuneita rat-kaisuja. Väärien päätösten hin-ta maksetaan taistelukentillä ja usein epäinhimillisen raskaasti.

Laajan määritelmän mu-kaan suorituskyvyt kattavat materiaalin lisäksi myös organi-saation, menetelmät ja osaami-sen. Kyse on laajasta kokonai-

suudesta, jonka hallitseminen on erittäin vaativaa. Tämä Ran-nikon puolustajan numero pyr-kii hahmottamaan tuota koko-naisuutta meripuolustuksen nä-kökulmasta ja Puolustusvoimi-en uusien organisaatioratkaisui-den valossa.

Resurssipula pakottaa niin Nato-, EU- kuin Pohjoismaat ke-hittämään suorituskykyjä yhdes-sä. Samalla otetaan yhä enem-män huomioon siviilikriisinhal-linnan tarpeet kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan onnistumiseksi. Tämän esittely vaatii kuitenkin oman teemanumeronsa.

Arktiset olomme ja toisaalta samanaikainen vaatimus kyetä toimimaan vaikkapa Intian val-tamerellä tai Somaliassa aiheut-tavat kalliita ratkaisuja. Näis-

tä kuitenkin selvitään insinööri-taidoilla ja rahalla. Vaikeinta on yhdistää suorituskykyjen raken-tamisen pitkäjänteisyys ainakin näennäisesti muuttuvasta uh-kasta juontuvien ketteryys- ja joustavuusvaatimusten kanssa.

Meneillään olevat sodat ja selkkaukset antavat paljon ajat-telemisen aihetta. Millä työka-lulla asevoimat vastaavat Syy-rian, Ukrainan tai ISIS:n tyyppi-siin uhkakuviin? Kokonaisratkai-su on tietysti sotilaallista toimin-taa laajempi. Sotilailla on kuiten-kin tilanteesta riippuen keskei-nen tai ainakin ratkaisua vah-vasti tukeva rooli. Kun kansain-väliset kilpa-ammunnat alkavat, sotilailla on juuri se kalusto ja ne menetelmät, jotka on rakennet-tu ja opetettu heille vuosia tai

Auli Aho

Annetaan mahdollisuus Säkkijärjen polkan soittoon

myös jatkossa

Pohjoismaiden merisotakoulujen johtajat tapasivat toisensa merikadettipäivillä Kotkassa.

4

Päätoimittaja Sakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:[email protected]

ToimitusToimitussihteeri Seppo [email protected] Aho [email protected] Enqvist, historia ja [email protected]

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoHenrik Nystén, toimitusneuvoston pjSakari Martimo, RUYMarkus Aarnio, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoRobin Elfving, Sininen ReserviAntti Rautiainen, RannikkojääkärikiltaLars Eklund, Helsingin Laivastokilta

KirjeenvaihtajatTiedottaja Auli Aho, MERISKTiedottaja Merja Laaksonen, UUDPRTiedottaja Nina Soini, SMMEPA

Tilaushinnat vuodelle 2014Yksittäiset kestotilaajat 24 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetRauni JääskeläinenNäätäkuja 3 B 10, 01480 Vantaapuh 040 723 5838e-mail rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoOy Fram Ab, Vaasa

IlmoitusmyyntiIlpo Pitkänen Oy puh 09-586 8300, fax 09-586 83099

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiKuva: Olli Rusanen

ISSN 1239-0445

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

57. vuosikerta • 3/2014RANNIKON PUOLUSTAJA 4/2014 ilmestyy viikolla 50.

Teemana Uudistuneet Merivoimat – paluu entiseen?

Lehden aineistopäivä on 30.10.2014 mennessä. Teks tit mieluiten rtf-teks titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

jopa vuosikymmeniä aiem-min hyvinkin erilaista uhkaa vastaan. Taisteleville joukoille jääkin aina suuri vastuu kyetä soveltamaan suorituskykyjään vaikkapa tunnuksettomia vih-reitä miehiä vastaan.

Asevelvollisuusjärjes-telmämme näyttää tässäkin kyntensä. Suomalaisten kyky innovatiivisiin ongelmaratkai-suihin on erinomaisella tasol-la. Tämä näkyy päivittäin yk-siköissämme, mutta korostuu hädän hetkellä. Yhtenä sovel-tamisen helmenä jatkosodan hyökkäysvaiheessa estettiin kaukolaukaistavien neuvosto-pommien käyttö Säkkijärven polkan taukoamattomalla ra-diosoitolla.

Me kaikki meripuolustuk-sen suorituskykyjen kehittä-jät kannamme suurta vastuu-ta. Päätökset sitoutua vaikka-pa täysin kiinteään puolustus-järjestelmään tai kaikkien re-surssien keskittäminen muu-tamaan alukseen tekevät tak-tiikan soveltamisesta mahdo-tonta. Rakentamalla joustavia ja yhteensopivia järjestelmiä annamme tulevaisuuden ran-nikonpuolustajillemme onnis-tumisen mahdollisuuden me-rellä, rannikolla, kansainväli-sissä tehtävissä ja viranomai-sia tukiessa. Enempää lienee turha edes tavoitella.

Sakari Martimo


Luotettava kumppani kaikissa olosuhteissa

6

12 Teemapääkirjoitus Veli-Pekka Heinonen

13 Sotilaallisen suorituskyvyn käsite – Selvää pässinlihaa? Jukka Anteroinen

17 Kohti yhdenmukaisia materiaali- ja logistiikkatoimintoja Jari Hörkkö ja Mikko Villikari

21 Tavoitetilasta hankkeeksi – Merivoimat kohti 2020-lukua Janne Muurinen

24 Merivoimien hankeohjaus Jussi Mattila

26 Rauma-luokan peruskorjaus päätökseen Sami Rauhanummi

30 Terveisiä materiaali hankinnan etulinjasta Tommi Sorvari

32 Johtamisjärjestelmäalan hankkeet Merivoimissa 2015 alkaen Carl-Magnus Gripenwaldt

34 Merivoimien tutkimus – kuka käskee ja mitä kuuluu? Johan Tillander

36 Suomen toiminta NATO:n rannikkomerisodankäynnin osaamiskeskuksessa Pasi Lintuaho

40 Suomen meri- ja puolustus teollisuus muutoksessa – mahdollisuuksia ja haasteita Jaakko Savisaari ja Tuija Karanko

42 Merivoimien materiaalilaitoksen perinteet Jussi Koskinen

3/2014

Teema


Merivoimien uusi kuljetusvene Watercat M18 AMC (JEHU-luokka).


Tapahtumia7. Ohjuslaivue 45-vuotta ........................ 60

Yhteysupseerina kansainvälisessä sotaharjoituksessa ................................. 62

Meripuolustajat Tour De Helsingillä .......... 65

Kansallinen kyberharjoitus 14 ................. 66

Meripuolustuspiirin kuulumisia ................ 69

Pohjoismaiset merikadettipäivät 2014 ...... 70

Turkkilainen laivastovierailu – PASSEX -harjoitus TCG Gaziantepin kanssa .......... 72

Rannikkotykistön muistolaatta Morgonlandetiin .................................... 74

Uutuusnäyttely tiedekeskus Heurekassa Vantaalla: Suojaan! .............. 75

Rannikkotykistöä kaupan verkossa ja messuilla ............................. 76

KeskusteluRannikkolinnakkeet ja taistelut ................ 45

Rannikkojoukkojen kehittämis seminaari tuotti uutta ajattelua .............................. 48

Normandia 1944 .................................. 52

In MemoriamAhti Matikainen ....................................... 8

Kari Merilä ........................................... 10

Pentti Juhani Jänkälä............................. 11

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme .......................... 106

Tapahtumakalenteri ..............................107

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ........................ 84

Meriupseeriyhdistys ry ........................... 85

Sininen Reservi ry ................................. 86

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta ry ...... 88

Turun Laivastokilta ry ............................ 90

RT-kerho Johtorengas ry ........................ 91

Laivaston kilta ry ................................... 92

Rannikkosotilaskotiyhdistys ry ................. 94

Pohjanlahden Laivastokilta ry ................. 96

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys ry ................................. 98

Rannikkojääkärikilta ry ja Rannikkojääkäri-pataljoonan Perinneyhdistys ry.............. 100

Turun Rannikkotykistökilta .................... 105

HistoriaKansa taisteli – miehet kertovat -lehden numerot verkossa ilmaiseksi ........ 77

Suuresta sudokusta komea kirja .............. 78

Vallisaaren historiaa paikannimistön valossa .......................... 82

SA-kuvA

Rannikkosotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja Tii Vieruaho ja varapuheenjohtaja Tita-Mari Asikkala nauttivat juhlaristeilystä.

s. 60

s. 78

KirjallisuusRäjähtävää tyhjyyttä .............................. 56

Riilahden taistelu 1714 .......................... 57

”Tulitettiin viimeseen asti” ...................... 58

Linnakesaaret ....................................... 58

Kustavin Katanpää ................................ 59

Kaikki rannikkotykit eivät olleet järeitä. Suur-Lakan merivalvonta-aseman lähipuolustusase, 37 mm:n Rosenberg-jalkaväkitykki miehistöineen jatkosodassa.

8

hän pääsi siviiliin.Asuttuaan ensin Hämeen-

kyrössä ja sen jälkeen Nurmi-järvellä vuonna 1946 perhe tu-li evakkona Vihtiin, josta se sai vapaaehtoisella kaupalla maata Kuikun kartanosta. Ahti meni naimisiin ja perheeseen syntyi poika. Viimeiset vuodet hän asui yksin Huhmarissa sijainneessa omakotitalossaan.

Sotien jälkeen Ahti työs-kenteli kirvesmiehenä kuuden vuoden ajan, kunnes siirtyi hel-sinkiläisen leipomon Primulan autonkuljettajaksi. Lisäksi hän teki töitä kuorma-auton kuljet-tajana. Ahti jäi sairauseläkkeel-le vuonna 1971 sotavammojen seurauksena.

T eikarin Taistelijoiden vt. puheenjohtaja Ahti Ma-tikainen menehtyi Loh-

jan sairaalassa tiistaina 3.kesä-kuuta 89 vuoden ikäisenä no-peasti edenneeseen sairauteen. Hän oli syntynyt Karjalan kan-naksella Antreassa 17.4.1925.

Ahdin lapsuuden perhe muutti hänen ollessaan 5-vuo-tias Viipurin maalaiskuntaan asuen siellä vuoteen 1939 saakka. Talvisota ja jatkosota vaikuttivat suuresti hänen elä-määnsä. Talvisodan sytyttyä perhe joutui evakkoon Jyväsky-lään joulukuussa 1939. Sodan jälkeen hänen perheensä aset-tui asumaan Jämsän eteläpuo-lelle Länkipohjaan. Tie vei ren-giksi Jyväskylään syksyllä 1940 ja laivatöihin Päijänteelle 1941. Jatkosodan sytyttyä perhe pa-lasi kannakselle ja Ahti me-ni 16-vuotiaana vapaaehtoise-na armeijan palvelukseen. ”Ko-ti on koti. Silloin oli kova hin-ku päästä armeijaan, halusim-me kotimme pysyvästi takaisin. Menin komppaniaan lähetiksi”, Ahti muisteli moneen kertaan.

Ahti palveli ensin ilmator-juntatehtävissä ja sen jälkeen Koivistonsaaressa rannikkoty-kistössä. Kesällä 1944 perus-tettiin RTR 2, jonka 12.TOR-JK:ssa hän palveli. Kesä-heinä-kuun vaihteessa komppania si-

joitettiin Viipurinlahdelle Teikar-saareen.

Ahti haavoittui kranaatin sirpaleesta kasvoihin Teikar-saaren toisessa taistelussa ve-näläisten valloittaessa saarta. Monen muun tavoin hän jou-tui pakenemaan saaresta ui-malla vihollisen tykistö- ja ve-neistä ampuman kivääritulen keskellä. Vedestä Ahti pääsi ve-neen kyytiin ja mantereelle, jon-ka jälkeen alkoi toipuminen kas-vovammasta.

Aselevon solmimisen jäl-keen vuoden 1945 alussa Ah-ti aloitti varusmiespalveluksen-sa, ja käskettiin miinanraivaus-tehtäviin itäiselle Suomenlahdel-le. Lopulta marraskuussa 1945

Ahti Matikainen 17.4.1925-3.6.2014

In Mem

oriam

VAARANNJP:n ja Rannikkojääkärikillan asettama kunniavartio sekä Suomen, Vihdin sotaveteraanien ja killan lippu kunnioittamassa Ahdin siu-naustilaisuutta.

JArmo kAhAlA


Ahti oli isänmaallinen mies. Hän puhui useissa yhteyksissä puolustusvoimien riittävästä va-rustamisesta. Hän muun muas-sa kritisoi voimakkaasti Suo-men päätöstä luopua jalkavä-kimiinoista. ”On lapsellista väit-tää miinojen olevan korvattavis-sa jotenkin. Ei miinoja voi kor-vata kuin paremmilla miinoilla. Suomella on yli 1000 kilomet-riä maarajaa itänaapurin kans-sa. Millä me puolustamme it-seämme, jos miinoja ei ole?”, hän kysyi. Ahti osallistui aktiivi-sesti erilaisiin veteraanien juhliin ja tilaisuuksiin. Hän kuului Ran-nikkojääkärikillan Teikarin Tais-telijoiden ohella luonnollisesti Vihdin Sotainvalidit ry:en. ”Ah-ti Matikainen oli vihtiläisten ve-teraanitapahtumien kantava voi-ma, jonka sanaan saattoi luot-taa”, muistelee Vihdin Sotainva-lidit ry:n pj Torsti Lahti.

Ahti oli loppuunsa asti esi-merkillisen elämänmyönteinen ja aktiivinen. Henkilökohtai-sesti sain kunnian häntä lähel-lä asuvana osallistua myös hä-nen arkeensa. Hän lämmitti itse saunansa, toki killan tarjoama apu lumitöihin kelpasi viimei-sinä vuosina. Hän liikkui tilai-suuksiin lähes aina omalla au-tollaan, vielä toukokuussa hän osallistui ikäihmisten ajokoulu-tapahtumaan, joka järjestettiin Nummelan ajoharjoitteluradalla. Ahti hyväksyi kuitenkin nuorem-pansa tarjoaman kyydin killan tapahtumiin, ja ajomatkat sujui-vat hänen tarinoidessaan.

Hän uskoi myös korkeam-man johdatukseen kertoen tari-

nan Teikarin saarelta. Kranaatin iskeydyttyä heidän lähellään hän istuutui iskun huumaannuttama-na kanssataistelijansa kanssa kuopan reunalla. Hän kertoi nai-sen äänen vaatineen siirtymistä pois, ja melko pian siirtymisen jälkeen toinen kranaatti iskeytyi samaan kuoppaan.

Ahti osallistui aktiivises-ti kaikkiin Teikarin päivän juh-lallisuuksiin niin Upinniemes-sä kuin Dragsvikissakin. Hän toi veteraanien kokemuksen myös killan hallituksen kokouk-siin osallistuen niihin useasti vii-meisten vuosiensa aikana. Vuo-sikokouksissa hän oli kunniavie-ras loppuun asti. Teikarin Taiste-lijoiden muistotilaisuuksissa hän edusti monesti aseveljiään, ja toimi Paavo Teikarin jälkeen Tei-karin Taistelijoiden vt. puheen-johtajana. Vielä pari viikkoa en-nen poismenoaan hän osallistui

kanssani Teikarin päivän suun-nitteluun.

Ahti Matikainen siunattiin Vihdin kappelissa Teikarin päi-vänä 5.heinäkuuta. Vainajan toi-vetta kunnioittaen hänet siuna-si kirkkoherra Pekka Valkeapää. Siunaus- ja muistotilaisuudessa Ahdin muistoa kunnioittaen oli-vat läsnä mm. VAARANNJP:n komentaja kom Juha Torkkeli, RannJP:n komentajien edusta-jana ev evp Tapio Partanen se-kä Rannikkojääkärikillan ja Ran-nJP:n perinneyhdistyksen edus-tajat. Killan reserviläiset ja VAA-RANNJP:n varusmiehet muo-dostivat kunniavartion, ja killan varapj, Ahdin pitkäaikainen hy-vä ystävä Juha Matikainen oli kantamassa arkkua.

Teikarin taistelijan muistoa kunnioittaen

Antti RautiainenRannikkojääkärikillan pj

Syksyllä 2014 MERIV:ien komentaja kontra-amir Veli-Pekka Pennalan viimei-sessä johtoryhmän kokouksessa Ahti oli jakamassa Teikarin Taistelijoiden standaaria lpueamir Juha Vauhkoselle yhdessä killan puheenjohtajan kanssa.

Antti rAutiAinen

10

Kari Merilä 1941-2014

In Mem

oriam

”E i lehdenkään te-ko yksin ole kivaa, eikä edes mahdol-

lista. Minut, ja lehden, pelas-ti Merilän Kari. Lehtemme tait-taja, hieno ihminen ja upseeri, päätoimittajan sparrari. Suurin syyllinen päätoimittajakaudella-ni lehteen kohdistuneiden tun-nustusten määrään. Kolme kap-paletta viidessä vuodessa”

Näin sydämestäni kirjoi-tin Rannikon Puolustajan 50-v. juhlavuoden numerossa 4/2007. Taustalla oli haasteellinen pää-toimittajaurani alku viisi vuotta aiemmin, kun sekä toimituspääl-liköt, että ilmoitushankkija siirtyi-vät muihin harrastuksiin.

Kari Merilä aloitti lehden taittajana merkintöjen mukaan vuoden 1994 lopulla ja toimi tässä tehtävässä, lehden vuo-tuisen erikoisnumeron mukaan laskien, 15 vuotta pääasiassa Eero Sivusen ja allekirjoittaneen päätoimittajakausina. Kari uu-disti voimakkaasti lehden graa-fista ilmettä ja huolehti siitä suu-rella sydämellä. Mutta minulle Kari oli ennen kaikkea läheinen työtoveri, tarvittaessa myös ”it-kumuuri”, täysiverinen ja oikein

arvonsa ja osaamisensa tunteva ammattilainen, jonka harkinta-kykyyn opin täysin luottamaan. Kari luki tarvittaessa kolumnini ja antoi tukensa puhurien osu-essa kohdalle.

Karin ja silloisen päätoimit-tajan Ove Enqvistin tiet kohta-sivat ensi kerran tuon vuoden 1994 viimeisen lehden vaiheil-la, jolloin Ove oli jo jättämässä päätoimittamisen. Mutta Ove ja lukemattomat muut alamme kirjoittajat käyttivät Karin osaa-mista ja ammattitaitoa hyväk-seen kirjoissaan ja julkaisuis-saan mm. Rannikkoupseeriyh-distyksen kustantamassa jouk-ko-osastohistoriikkisarjassa. Ka-ri oli taitava, joustava ja edulli-nen taittaja, joka teki hänestä suositun erilaisissa sotaväkeen liitty vissä julkaisuhankkeissa. Tästä elämäntyöstään hänet palkittiin vuonna 2010 Kenraa-li Ignatiuksen rahaston erityis-palkinnolla.

Kari Merilä palveli merivoi-missa vuoteen 1990 saakka, jolloin hän siirtyi reserviin Me-rivoimien esikunnan ye-osas-ton päällikön tehtävästä. Uran varrelta todettakoon mm. Tyv.

Karjalan päällikkyys, kylmän sodan vuosina, josta keskus-telimme valitessamme teema-numeron 2/2007 kansikuvak-si mustavalkoisen kuvan Karja-lasta täydessä taisteluvauhdis-sa, lievästi vasemmalle kallis-tuneena. Näin kerrankin Karin hieman haikeana.

Me Karin kanssa toimineet teemme kunniaa Karin elämän-työlle ja kokemallemme ystä-vyydelle.

Kiitos Kari!

Kai Masalinpäätoimittaja 2002-2010

(Kiitos Ove Enqvistille avusta)


R annikkotykistökerho Johtorengas ry:n kun-niapuheenjohtaja, re-

servin kapteeni ja opetusneu-vos Pentti Jänkälä sai nopeas-ti edenneen sairauden seurauk-sena iäisyyskutsun 28.7.2014.

Pentti Jänkälä oli syntynyt 20.2.1939 Rovaniemellä, mut-ta varttui useilla paikkakunnilla Pohjois-Suomessa aloittaen kan-sakoulun Torniossa ja päästen ylioppilaaksi Oulun yhteislyseos-ta. Varusmiespalveluksen Pent-ti aloitti syksyllä 1959 rannikko-tykistössä Isosaaren linnakkeel-la. Sieltä tie vei Merisotakoulun reserviupseerikurssille 38 Suo-menlinnaan. Ru-kurssi osallistui Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastusparaatiin 4.6.1960.

Varusmiespalveluksen jäl-keen Pentti opiskeli matema-tiikkaa Oulun Yliopistossa ja jo vuodesta 1961 alkaen hän toimi matematiikan opettajana Oulun seudulla, ensin tuntiopettajana ja lopulta vakinaisena lehtorina.

Järjestötoiminta oli lähellä Pentin sydäntä aina. Se alkoi jo teinikunnan puheenjohtajuute-na, jatkui ru-kurssin oppilaskun-nan hallituksen sihteerinä ja sai yhteiskunnallisia ulottuvuuksia erilaisissa opetusalan järjestöis-sä. Pentti oli keskeisenä toimija-na mukana perustamassa opet-tajien ammattijärjestöä ja valit-semassa sen keskusjärjestök-

si AKAVAA, jonka hallitukses-sa hän oli 20 vuotta. Eläkkeelle hän siirtyi 1999 OAJ:n johtajan tehtävästä. Hän toimi useiden ammatillisten ja ammattijärjes-töihin liittyvien yhdistysten joh-dossa ja hallinnossa.

Vahva järjestötoimija näkyi myös maanpuolustuksessa, jos-sa henkinen koti oli Johtoren-gas. Pentti toimikin Johtoren-kaan puheenjohtajana vuosina 1994-1999. Hänen johdollaan uudistettiin kerhon vanhat sään-nöt ja kerho eli muutenkin var-sin aktiivista aikaa. Pentti myös isällisen voimakkaasti ohjasi Joh-torenkaan varhaisessa vaihees-sa Sinisen Reservin jäsenyyteen, mikä asia ei siihen aikaan ollut vielä itsestäänselvyys. Kun Joh-torengas ja Suomenlinnan Ran-nikkotykistökilta alkoivat järjes-tää RT-aiheisia kursseja ja saa-da vetovastuuta Puolustusvoimi-en vapaaehtoisissa harjoituksis-sa, oli Pentin rooli siinäkin mer-kittävä. Pentti kirjoitti Johtoren-kaan uudistetun historiikin ”Joh-torengas - Rannikkotykistön re-serviupseereita 1937-2007” ja valittiin kerhon kunniapuheen-johtajaksi 7.3.2007.

Pentti Jänkälä kuului myös Rannikkoupseeriyhdistykseen aktiivisena osallistujana ja toimi myös yhdistyksen hallituksessa. Rannikon Puolustajaan Pentti kirjoitti aktiivisesti. Hän oli myös

Pentti Juhani Jänkälä 1939-2014

Rannikkotykistösäätiön valtuus-kunnan pitkäaikainen jäsen.

Pentti Jänkälä oli upseeri ja herrasmies. Hän oli huumo-rintajuinen ja laajasti sivistynyt. Hän oli erinomainen esiintyjä ja hän mielellään piti sotahistorial-lisia esitelmiä Johtorenkaan tilai-suuksissa. Erityisesti Lapin sota oli hänelle henkilökohtaisten syi-den vuoksi suuren mielenkiinnon kohteena. Hänellä oli intoa ja nä-kemyksiä, mutta asioita hän ei vienyt eteenpäin ”torvien soides-sa”, vaan vankalla järjestöosaa-misella, laajan kontaktiverkoston avulla, asiat hyvin valmistellen ja järjestelmällisesti edeten.

Johtorengas, Rannikkoup-seeriyhdistys ja Rannikkotykistö-säätiö tervehtivät Pentti Jänkälää viimeisen kerran käsi lipalla.

Kare Vartiainen

In Mem

oriam

12


M erivoimien hankkeis-sa välineillä; aseilla, järjestelmillä ja la-

veteilla on keskeinen merkitys. Meripuolustuksen kehittämisoh-jelma ja sen toiminnallinen jal-kauttaminen merivoimien kehit-tämissuunnitelmaksi ja edelleen hankkeiksi rakentaa merivoimi-nen tulevaisuutta. Hankkeiden onnistuminen on edellytys itse-näisen ja uskottavan puolustus-haaran säilymiselle myös tulevai-suuden haasteissa.

Meripuolustuksen suori-tuskyvyn rakentaminen nojaa yhteiseen arvo- ja normipoh-jaan. Kaikille kehittämisohjelmil-le on yhteistä suorituskyvyn kä-sitemalli ja puolustusjärjestelmän tavoitetila. Merivoimilla on kehit-tynyt ja yli puolustushaararajo-jen tunnustettu hankeohjausmal-li, joka on auttanut hankepäälli-köitämme haastavissa tehtävis-sään sekä mahdollistanut orga-nisaation tuen ja johtomme oh-jauksen ja oikea-aikaisen tilanne-kuvan. Hankkeiden etenemistä seurataan tarkasti, joten toivot-tuun tulokseen on mahdollista

päästä. Olemme juuri saaneet toisen nykyisessä kehittämisoh-jelmassa olevista kärkihankkeis-tamme, Rauma-luokan perus-korjauksen päätökseen. Ran-nikkojoukkoa kehittävän ja sen materiaalia täydentävän ME-RA-hankkeen ensimmäiset JE-HU-luokan alukset ovat meri-kokeissa. Myös muiden kehittä-misohjelmien ohjauksessa tuo-tetaan meripuolustukselle lisäar-voa, esimerkkinä Puolustusvoi-mien johtamisen kehittämisoh-jelman PVJOn toimeenpano.

Hankemaailman rinnalla, osana oleellista toimintojen ke-hittämistä, haemme parhaita op-peja maailmalta. Pyrimme kehit-tämään osaamistamme kansain-välisten harjoitusten, operaatioi-den koulutuksen avulla. Olemme olleet aktiivisia Naton rannikko-sodankäynnin kehittämiskeskuk-sen toiminnassa sekä EU:n yh-teisen merivalvontaverkon MAR-SUR luomisessa. Vuosien jäl-keen alamme saamaan opera-tiivista lisäarvoa kansainvälises-tä yhteistyöstä. Kuten kehittämi-sessä yleensäkin, pikavoitot ovat

harvassa. Oleellisempaa on joh-donmukainen ja oikean suuntai-nen kehityskaari.

Puolustusvoimauudistus muuttaa merkittävästi puolus-tusvoimien rajapintaa teollisuu-teen siirryttäessä yhteen puo-lustusmateriaalia hankkivaan yksikköön, Puolustusvoimi-en Logistiikkalaitokseen. Meri-voimissa tämä tarkoittaa oman materiaalilaitoksemme ja Me-rivoimien esikunnan materiaa-liosaston lakkauttamista sekä niiden parhaiden käytäntöjen periyttämistä Logistiikkalaitok-sen Merijärjestelmäosastoon ja 2.Logistiikkarykmenttiin. Hank-keita tukeva tekninen tutkimus on jo uudelleenorganisoitu tä-män vuoden alusta, jolloin oma tutkimuslaitoksemme liitettiin Puolustusvoimien Tutkimuslai-tokseen sekä Merisotakouluun perustettiin Meritaistelukeskus ja Tutkimuskeskus. Kunnos-sapidon organisointi ja edel-leen syvenevä yhteistyö Millo-gin kanssa uudistaa kunnossa-pidon kenttää ja niihin liittyvien sopimusten hallintaan.

Teemapääkirjoitus

Veli-Pekka HeinonenKomentaja Veli-Pekka Heinonen työskentelee Merivoimien esikunnassa

Teknisen puolustushaaran kehittäminen ei ole pelkästään puolustusteollisuuden

tarjoaminen ratkaisujen kehittämistä. Toimintatavoilla, organisaatiolla ja osaamisen

kehittämisellä on keskeinen merkitys rakennettaessa merivoimien tulevaisuutta.

Teema


Merivoimien kehittäminen – hankemaailmaTeem

a

Jukka AnteroinenSotatieteiden tohtori, MSc (SysEng). Komentaja Anteroinen työskentelee Pääesikunnan suunnitteluosaston tutkimus- ja kehittämissektorin kehittämisalan johtajana. Hän on väitellyt Sotatieteiden tohtoriksi sotilaalliseen suorituskykyyn liittyvistä systeemisistä malleista Maanpuolustuskorkeakoulussa 2013 ja suorittanut systeemitekniikan Master of Science tutkinnon Iso-Britanniassa 2007.

Teema

Sotilaallisen suorituskyvyn käsite

– Selvää pässinlihaa?teen ja tarkoituksenmukainen vain asiayhteydessään.

Suorituskyvystä puhuttaes-sa asioita mutkistaa myös se, et-tä suorituskyvyn käsite voi viita-ta joko tavoitteisiin, joihin suo-rituskyvyllä pyritään, keinoihin, joilla tavoitteet täytetään tai vä-lineisiin, joilla keinot toteutetaan. Suorituskyky voi merkitä esimer-kiksi yhdelle henkilölle kykyä tor-jua merelliset hyökkäykset (tavoi-te), toiselle pintatorjuntakykyä (keino) ja kolmannelle meritor-juntaohjusta (väline).

Tässä artikkelissa pyritään selventämään sotilaallisen suori-tuskyvyn käsitettä ja siihen liitty-viä malleja sekä esitetään, kuin-ka eri käsitteet ja mallit liittyvät toisiinsa suorituskyvyn elinjak-son aikana. Artikkeli tarkaste-lee asiaa yleisellä tasolla ja puo-lustusvoimien yksityiskohtaisia suorituskykymalleja yksinker-taistaen. Artikkelissa viitataan lyhyesti myös kolmen muun maan käyttämiin suorituskyky-malleihin Suomen suorituskyky-mallien asemoimiseksi laajem-paan toimintaympäristöön.

Suorituskykyperustaisuus ja sen näkökulmat

Suorituskykyperustaisessa kehit-tämisessä voidaan erottaa monia näkökulmia. Useissa länsimaissa suorituskykyperustaisuutta pide-tään kehitysaskeleena uhkape-rustaiselle ajattelulle ja toiminnan suunnittelulle. Suorituskykype-rustaisen suunnittelun lähtökoh-tana on määrittää kuinka mah-dollinen vastustaja voi toimia tai mihin se kykenee, eikä sitä kuka vastustaja on tai missä se toimii.

Toinen näkökulma suori-tuskykyperustaisessa kehittämi-sessä peräänkuuluttaa taas suo-rituskyvyn tarpeen ja tarpeen tyydyttävän ratkaisun erottamis-ta toisistaan. Tällöin esimerkiksi meritiedustelukykyä modernisoi-taessa ei aiemmin tämän suori-tuskyvyn toteuttanutta kiinteää järjestelmää korvata automaatti-sesti vastaavalla uudella järjestel-mällä, vaan ensin pohditaan tar-ve toiminnallisesti ja vasta sen jäl-keen määritetään vaihtoehtoiset, sekä kiinteät että siirrettävät rat-kaisut, tarpeen tyydyttämiseksi.

Kolmantena näkökulmana suorituskykyperustaisuudessa on

Suorituskyvystä on tullut muotisana asevoimissa

Turvallisuus- ja puolustuspo-liittinen ympäristö on muuttu-nut läntisissä teollisuusmais-sa merkittävästi kylmän sodan jälkeen. Muutoksen seuraukse-na useimmat läntiset maat ovat 2000-luvun alusta lähtien siir-tyneet asevoimiensa kehittämi-sessä ja käytössä suorituskyky-perustaisuuteen.

Käsitteistä suorituskyky ja suorituskykyperustaisuus on tul-lut muotisanoja asevoimissa. Kaikki suorituskyvyn kehittämi-seen, rakentamiseen ja käyttöön liittyvät sidosryhmät, kuten suo-rituskyvyn suunnittelijat, han-kintaorganisaatiot, sotilasjohta-jat ja puolustusteollisuus käyttä-vät nykyään laajasti näitä käsit-teitä. Käytännössä usein ajatel-laan, että suorituskyky tarkoittaa yhtä asiaa tai kaikki ymmärtävät käsitteen samalla tavalla.

Suorituskyvyllä ei ole kui-tenkaan vain yhtä hyväksyttyä määritelmää tai mallia, vaan sellaisia on useita. Kukin suo-rituskyvyn määritelmä on myös sidoksissa tiettyyn asiayhtey-

14

kokonaisvaltaisuus. Suoritusky-ky ei muodostu ainoastaan tek-nisestä järjestelmästä, kuten mii-nalaivasta, vaan on henkilöstön, materiaalin ja käyttöperiaatteiden muodostama kokonaisuus.

Kokonaisvaltaiseen ajatte-luun kuuluu myös suoritusky-kytarpeen tyydyttävän järjes-telmän koko elinjakson ja sen kustannusten huomioonottami-nen järjestelmän suunnittelun ja hankinnan yhteydessä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että järjestelmän hankintapää-tös tulee tehdä elinjaksokustan-nusten, eikä pelkkien hankinta-kustannusten perusteella. Suo-messa suorituskykyperustaisel-la kehittämisellä ymmärretään kahta viimeksi mainittua näkö-kulmaa.

Suorituskykynäkökulmien lisäksi asevoimat käyttävät apu-

naan erilaisia suorituskyvyn kä-sitemalleja suorituskykyjä kehi-tettäessä ja niitä käytettäessä. Tällaisia malleja ovat: – toiminnallinen suoritusky-

kymalli, jossa suoritusky-ky käsitetään asevoimien ja sen osien haluttuina vai-kutuksina, kuten oikea-ai-kaisena toimintaympäristö-tietoisuutena,

– järjestelmämalli, jossa suo-rituskyky koostuu toisiin-sa vuorovaikutussuhteessa olevista osista, kuten joukon käyttöperiaatteista, materi-aalista ja henkilöstöstä,

– sotilasjoukkomalli, jossa suorituskyky on synonyy-mi fyysiselle sotilasjoukol-le, kuten meritiedustelu-komppania ja

– malli, jossa suorituskyky käsitetään teknisenä ase-

järjestelmänä sen ominai-suuksina, kuten rannikko-valvontatutka.

Sotilaallisen suorituskyvyn elinjakso ja siihen liittyvät suorituskykymallit

Elinjaksolla tarkoitetaan tarkas-teltavan järjestelmän tai asian, tässä tapauksessa suoritusky-vyn, kulkua kehdosta hautaan. Elinjakso jaetaan usein vaihei-siin, kuten konseptointiin, mää-rittelyyn, suunnitteluun ja kehit-tämiseen, rakentamiseen, käyt-töön ja ylläpitoon sekä purkami-seen, kuvaamaan järjestelmän elinajan eri kausia. Kuvassa 1 esitetään puolustusvoimien ny-kyinen elinjaksomalli.

Seuraavassa kuvataan kuin-ka kolmea yllämainittua suo-rituskykymallia: toiminnallista, järjestelmä- ja sotilasjoukkomal-

Kuva 1. Puolustusvoimien elinjaksomalli.

Kuva 2. Suomen puolustusvoimien toiminnallinen suorituskykymalli suhteessa Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Australian vastaaviin malleihin nähden.



lia, hyödynnetään suorituskyvyn elinjakson aikana.

Ensimmäisen elinjakso-vaiheen, konseptivaiheen tar-koituksena on tunnistaa suori-tuskykyvaatimukset ja kartoittaa niihin liittyvät suorituskykykon-septit. Konseptit ovat toiminnal-lisia kuvauksia siitä, kuinka ko-mentajat aikovat käyttää sotilas-voimaa tulevaisuudessa.

Konseptivaihetta seuraa-vat suorituskyvyn elinjaksovai-heet määrittely sekä suunnitte-lu ja kehittäminen. Suoritusky-vyn suunnittelijat jalostavat näi-den elinjaksovaiheiden aika-na suorituskykykonseptit konk-reettisiksi kehittämistavoitteik-si ja järjestelmäratkaisuksi. Toi-minnallista suorituskykymallia käytetään apuna kaikissa edel-lä mainituissa elinjaksovaiheis-

sa. Suorituskykyä kuvataan en-sisijaisesti toiminnallisina vaiku-tuksina, joiden avulla asevoimil-le tai sen osille käsketyt tehtä-vät toteutetaan. Esimerkiksi me-rivalvontakyvylle voitaisiin aset-taa toiminnallinen vaikutus: ”tu-lee kyetä havaitsemaan ja luo-kittelemaan kaikki pintakohteet aluemerellä kaikkina vuorokau-den aikoina.” Kuvassa 2 esite-tään Suomen puolustusvoimien käyttämä suorituskyvyn toimin-nallinen malli ja rinnastettavuus kolmen muun valtion vastaaviin malleihin nähden.

Neljäntenä elinjaksovaihee-na on rakentaminen eli hanke- ja hankintatoimet. Vaiheen tar-koituksena on tuottaa halut-tu suorituskykyratkaisu eli so-tilasjoukko toiminnallisiin suori-tuskykytarpeisiin vastaamisek-

si. Materiaali hankitaan hankin-taorganisaatioissa, henkilöstö koulutetaan sotilasopetuslaitok-sissa ja taktiset oppaat kirjoite-taan taistelukeskuksissa ja vas-taavissa laitoksissa. Tätä elin-jaksovaihetta tukee erityises-ti järjestelmäsuorituskykymalli. Sen avulla voidaan varmistaa, että suorituskyky saadaan kehi-tettyä kokonaisvaltaisesti, vaik-ka rakennettavan sotilasjoukon osakokonaisuudet tuotetaan eri osissa asevoimien organisaati-ota. Kuvassa 3 esitetään Suo-men puolustusvoimien käyttä-mä suorituskyvyn järjestelmä-malli ja sen rinnastettavuus Na-ton ja kolmen valtion vastaaviin malleihin nähden.

Viides elinjaksovaihe on ra-kennetun suorituskykyjärjestel-män käyttö ja ylläpito. Järjes-

Kuva 3. Suomen puolustusvoimien suorituskyvyn järjestelmämalli suhteessa Naton, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Australian vastaaviin malleihin nähden


16

telmän elinjakso päättyy purka-misvaiheeseen. Sotilasjoukko-malli on edellä mainittuihin elin-jaksovaiheisiin liittyvä suoritusky-kymalli, sillä näihin elinjaksovai-heisiin liittyvät toimet kohdistuvat perustettuun sotilasjoukkoon. So-tilasjoukkomallin erillisyyttä jär-jestelmämallista korostaa myös se, että suorituskyvyn monista määritelmistä ja malleista huoli-matta suorituskyvyn tavoitteesta vallitsee asevoimissa varsin suu-ri yksimielisyys: kyky saavuttaa haluttu vaikutus (toteuttaa tehtä-vä) määritetyssä toimintaympä-ristössä. Ainoastaan sotilasjoukko eli suorituskyvyn fyysinen ilmen-tymä, johon liittyy myös henki-set kyvyt kuten taistelutahto, on kykenevä toteuttamaan mainitun suorituskyvyn tavoitteen. Toimin-nallisella tai järjestelmämallilla ei sotaa voida voittaa.

Suorituskykyperustaisessa suunnittelussa sotilaallinen suo-rituskyky siis suunnitellaan toi-minnallisesti, rakennetaan jär-jestelmänä ja sitä käytetään so-tilasjoukkona, jonka pyrkimykse-nä on toteuttaa yleismaailmalli-sesti hyväksytty suorituskyvyn tavoite, kyky saavuttaa haluttu vaikutus. Kuvassa 4 esitetään näiden mallien suhteet toisiinsa suorituskyvyn elinjakson aikana.

Itsestäänselvyydet ovat suurimpia salaisuuksia

Edellä esitetty saattaa tuntua it-sestään selvältä ja jopa tarpeet-tomalta käsitteiden pyörittelyl-tä. Vanhan totuuden mukaan itsestäänselvyydet ovat kuiten-kin maailman suurimpia salai-suuksia. Maanpuolustuskor-keakoulussa toteutettiin vuosi-na 2012 – 2013 suorituskyvyn

käsitteeseen ja – malleihin liitty-vä kyselytutkimus. Tuloksen mu-kaan ymmärrys suorituskyvystä ja siihen liittyvistä malleista on si-doksissa koulutus- ja kokemus-taustaan. Suurin osa vastaajista piti hyödyllisenä suorituskykykä-sitteen näkökulmien ja mallien sekä niiden suhteiden selventä-mistä. Tämä edistää ymmärrys-tä suorituskyvyn kehittämiseen ja käyttöön liittyvien sidosryh-mien kesken. Niistä jokainen on yleensä kiinnostunut vain tietys-tä suorituskyvyn osasta ja siihen liittyvästä elinjaksovaiheesta. Tä-mä artikkeli on pyrkinyt osaltaan estämään suorituskyvyn käsit-teen muuttumista salaisuudek-si ja siten edesauttamaan suo-rituskykyjen kehittämistä ja ra-kentamista sekä ylläpitoa entistä kokonaisvaltaisemmin ja kustan-nustehokkaammin.

Kuva 4. Periaate toiminnallisen, järjestelmä- ja sotilasjoukkomallien suhteista toisiinsa nähden suorituskyvyn elinjakson aikana.



K ehittäminen on ollut monivaiheista ja si-tä ovat matkan var-

rella tukeneet ja linjanneet mo-net erilaiset erilliset selvitystyöt. Puolustushaaroissa on toteutet-tu toimenpiteitä kohti yhtenäisiä materiaali- ja logistiikkatoiminto-ja. Maavoimissa on muodostet-tu Maavoimien materiaalilaitos ja uudistettu huoltojärjestelmää jo vuonna 2008. Ilmavoimissa yhdistettiin Ilmavoimien viesti-tekniikkalaitos ja lentotekniik-kalaitos Ilmavoimien materiaali-laitokseksi vuonna 2010. Meri-

voimissa organisoitiin uudelleen Merivoimien logistiikan toimin-toja ja yhdistettiin joukko-osas-tojen korjaamot Merivoimien materiaalilaitokseen 2012.

Puolustusvoimauudistuk-sessa 2015 toteutetaan useaan otteeseen selvityksen kohteena ollut yhteinen Puolustusvoimien logistiikkalaitos. Uudistuksessa keskitetään kaikki logistiikan toi-minnot ja vastuut yhden laitok-sen alaisuuteen. Tämä tarkoit-taa nykyisten puolustushaaro-jen materiaalilaitosten ja muiden puolustushankintayksiköiden

tehtävien ja vastuiden keskittä-mistä. Uuden laitoksen tärkeim-mät tehtävät, ja samalla perus-tettavan laitoksen pääprosessit, ovat materiaalisen suorituskyvyn rakentaminen ja ylläpito sekä lo-gistiikan järjestelyt (kuva 1).

Järjestelmäkeskus

Yksi keskeisimmistä muutoksista 1.1.2015 on Järjestelmäkeskuk-sen perustaminen. Järjestelmä-keskuksen vastuulla on logistiik-kalaitoksen toinen pääprosessi – Materiaalisen suorituskyvyn ra-kentamisen ja ylläpidon kokonai-suus. Järjestelmäkeskuksen vas-tuu materiaalisesta suoritusky-vystä kattaa koko elinjakson, ai-na suorituskyvyn suunnittelusta, rakentamisen ja ylläpidon kaut-ta purkamiseen asti. Kuvassa 2 on esitetty Materiaalisen suori-tuskyvyn rakentamisen ja yllä-pidon prosessikokonaisuus, jo-ka tulee uudistuksessa Järjestel-mäkeskuksen vastuulle.

Järjestelmäkeskukseen kuu-luu johtaja, apulaisjohtaja, hallin-

Jari Hörkkö ja Mikko Villikari Insinöörikomentajakapteeni Jari Hörkkö työskentelee Pääesikunnassa.

Komentaja Mikko Villikari työskentelee Pääesikunnassa.

Kohti yhdenmukaisia materiaali- ja logistiikkatoimintoja1.1.2015 toimintansa käynnistävä Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen järjestel-

mäkeskuksen merijärjestelmäosasto on osa isompaa puolustusvoimien materiaali-

ja logistiikkatoimintojen kehittämistä, jota on, puolustusvoimien logistiikkastrategi-

aa noudattaen, toimeenpantu viimeisten vuosien aikana.

Kuva 1. Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen prosessikartta.

Merivoimien kehittäminen – hankemaailmaTeem

a

18

toja suunnittelusektori, projekti-osasto sekä neljä järjestelmävas-tuullista osastoa (maa-, meri-, il-maja TVJ-järjestelmäosastot). Järjestelmäkeskuksen henkilöstö määrä tulee olemaan noin 500.

Merijärjestelmäosasto

Nykyorganisaatiomallissa Meri-voimien esikunta on vastannut uuden materiaalisen suoritusky-vyn luomiseen ja rakentamiseen liittyvistä materiaalihankinnoista sekä isommista modernisointi- ja peruskorjausprojekteista. Me-rivoimien materiaalilaitos on puo-lestaan vastannut suorituskyvyn ylläpitoon liittyvistä materiaali-hankinnoista (varaosatäyden-nykset ja kunnossapidon tar-vikkeet). Järjestelmävastuullisen viestikapula on siis vaihtanut or-ganisaatiosta toiseen viimeistään

siirryttäessä rakentamisvaihees-ta ylläpitovaiheeseen. Uudessa Järjestelmäkeskuksen kokoon-panossa tätä viestikapulan vaih-toa ei tapahdu, vaan järjestel-mävastuu on alusta loppuun as-ti yhdellä toimijalla.

Merijärjestelmäosastoon keskitetään järjestelmävastuul-lisen tehtäviä Merivoimien esi-kunnan materiaaliosastosta se-kä Merivoimien materiaalilaitok-sen esikunnasta ja alayksiköis-tä. Merijärjestelmäosaston vah-vuus tulee olemaan 57 jakaan-tuen osaston johtoon, suunnit-telusektoriin sekä kolmeen toi-mialaan kuvan 3 mukaisesti.

Järjestelmävastuullisen ko-ko elinjakson kattavien tehtä-vien keskittäminen yhteen or-ganisaatioon selkeyttää ja te-rävöittää suorituskykyvastuul-

lisen, järjestelmävastuullisen ja kunnossapitovastuullisen raja-pintoja ja tehtäviä. Jatkossa Me-rivoimien esikunta suoritusky-kyvastuullisena asettaa suori-tuskyky- ja käytettävyysvaati-muksia, joiden mukaisesti Jär-jestelmäkeskus järjestelmävas-tuullisena tahona suunnittelee ja rakentaa suorituskyvyn ma-teriaalisen osatekijän, luo liitty-vän ylläpito- ja tukeutumisjärjes-telmän sekä edellytykset käyttö-varmuusperusteiselle kunnossa-pidolle huomioiden materiaalin koko suunniteltu elinjakso.

Järjestelmävastuu

Tiivistetysti kuvattuna Merijärjes-telmäosastolle tuleva järjestelmä-vastuu tarkoittaa vastuuta mate-riaalisen suorituskyvyn rakenta-misesta ja ylläpitämisestä suo-

Rak

enta

min

en

2.1.3 Rakentamisen toteutus

Suu

nnitt

elu

2.1.2 Rakentamisen suunnittelu

2.1.1 Esisuunnittelu

2.3.1 Tuloksellisuuden mittaus 2.3.2 Analysointi ja kehittäminen

Kun

noss

apito

2.2.9 Kunnossapidon toteutus

2.2.8 Kunnossapitosuunnittelu

2.2.10 Materiaalisen omavaraisuuden hallinta

Per

ustie

toje

n ha

llint

a

2.2.3 Kunnossapitokonseptin ylläpito

2.2.4 Huoltovaatimusten ylläpito

2.2.1 Teknisen elinjaksosuunnitelman ylläpito

2.2.2 Elinjaksokustannuslaskelman ylläpito

Tuot

etie

toje

n ha

llint

a

2.2.6 Konfiguraation ylläpito

2.2.5 Nimikkeistön ja rakenteiden ylläpito

2.2.7 Teknisen dokumentaation ylläpito

2.2.11 Purkaminen

2.1.4 Projektiohjaus

Kuva 2: Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen pääprosessi 2 Materiaalisen suorituskyvyn rakentaminen ja ylläpito.



Suunnittelu-sektori Laiva-ala Järjestelmäala Taisteluvälineala

Osastopäällikkö

10 15 14 14

Apulaisosastopäällikkö Teknillinen päällikkö

ireethisotsasO

Kuva 3: Merijärjestelmäosaston organisaatio

rituskykyvastuullisen antamien suorituskykyvaatimusten ja re-surssien puitteissa. Järjestelmä-vastuu kattaa kaikki materiaa-lin elinjaksoon kuuluvat toimen-piteet ja ulottuu myös järjestel-män käyttö- ja kunnossapitohen-kilöstöön (osaaminen, ohjeistus), kunnossapidon menettelytapoi-hin sekä järjestelmän tukeutumi-sen ja infrastruktuurin järjestelyi-hin poikkeusolot mukaan lukien.

Kunnossapitovastuullinen vastaa kunnossapidon toteu-tuksesta järjestelmävastuulli-sen ohjauksen ja perusteiden mukaisesti.

Merijärjestelmäosaston suunnittelu

Merijärjestelmäosaston suun-nittelu on toteutettu osana Puo-lustusvoimien logistiikkalaitok-sen suunnittelua, joka aloitet-tiin Puolustusvoimauudistuksen osana vuoden 2011 syksyllä. Vuoden 2012 ajan suunnittelua tehtiin nykyorganisaatioista työ-hön nimetyn valmistelijajoukon toimesta. Vuoden 2013 alusta alkaen valmistelua varten perus-tettiin päätoiminen suunnittelu-ryhmä, johon nimettiin henki-löitä kaikista puolustushaarois-ta sekä Pääesikunnasta ja sen alaisista laitoksista. Suunnittelu-ryhmä muuttui Puolustusvoimi-en logistiikkalaitoksen rungoksi syksyllä 2013. Suunnitteluryh-mä ja sittemmin runko on työs-kennellyt pääosin Tampereel-la. Rungon laajentuessa ja tule-vien hallintoyksiköiden runkojen perustamisen yhteydessä uusia tehtäviä sijoitettiin enenevissä määrin myös jo valmiiksi tule-

ville laitoksen hallintoyksiköi-den sijaintipaikkakunnille (mm. Turkuun Merijärjestelmäosaston rungon sekä 2. Logistiikkaryk-mentin rungon henkilöitä).

Merijärjestelmäosaston suun-nit te li ja na suun nit te lu ryh mäs sä alusta asti on toiminut in si nöö-ri ko men ta ja kap tee ni Jari Hörk-kö. Lo gis tiik ka lai tok sen hallinto-yksiköiden runkojen perustami-sen yhteydessä 1.2.2014 alkaen suunnitteluryhmään määrättiin myös komentaja Mikko Villika-ri ja insinöörikomentajakapteeni Ilkka Mäkinen.

…osana Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen suunnittelua

Logistiikkalaitoksen suunnittelu on ollut hyvin johdonmukaista; suunnitteluryhmän johdolla ku-vattiin laitoksen prosessit sekä toteutettiin rajapintatarkastelut (vastuut ja tehtävänjako) logis-tiikkalaitoksen sekä muiden lai-tosten ja puolustushaarojen vä-lillä. Lisäksi prosessityön yhtey-dessä on suunniteltu ja valmis-telu laitoksen toiminnanohjaus-järjestelmää, laitoksen hallinto-yksiköiden työjärjestyksiä sekä tärkeimpiä logistiikkaa ohjaavia

normeja ja ohjeita. Työskentely kumppanuushankkeiden kans-sa on suunnittelutyöskentelyn yhteydessä ollut tiivistä. Vuo-den 2014 aikana laitoksen toi-minnanohjausjärjestelmä ja työ-järjestykset koulutetaan henki-löstölle ja laitoksen henkilös-tösuunnitelma toteutetaan si-ten, että vuoden 2014 loppuun mennessä laitoksen henkilöstö on määrättynä tehtäviinsä.

Logistiikkalaitoksen suun-nittelulle on annettu selkeät suuntaviivat ja tavoitteet. Työ-tä tehdään hyvässä yhteistyös-sä linjaorganisaation ja kump-panien kanssa. Tavoitteena on että puolustusvoimilla on vuon-na 2015 logistiikkajärjestelmä, joka johtosuhteita selkeyttä-mällä, päällekkäisiä toiminto-ja poistamalla ja toimintatapoja yhtenäistämällä on saatu entistä kustannustehokkaammaksi. Lo-gistiikkajärjestelmä ottaa jouk-kojen tarpeet huomioon sekä mahdollistaa toiminnan ja ope-raatiot kaikissa valmiustiloissa.

Suunnittelutyössä kohdatut haasteet

Suorituskyvyn rakentamisessa on kolmella puolustushaaralla ollut


20

kolme eri toimintatapaa. Logistiik-kalaitoksen tulisi pystyä määrittä-mään näistä kolmesta se paras, tai ainakin paras kompromissi vastaamaan tulevaisuuden haas-teisiin. Merivoimien erityispiirtee-nä materiaaliprojekteissa on tuo-tekehityksen ja suunnittelun suu-ri tarve. Muualla maailmassa ei tunneta sellaista suorituskykyä sota-aluksissa kuin meillä, eikä käyttöön soveltuvia aluksia pys-ty näin ollen suoraan tilaamaan markkinoilta. Tulevaisuudessakin Suomen oloissa on kyettävä ai-nakin jossain määrin kulkemaan jäässä sekä saariston sokkeloisilla ja matalilla väylillä. Tämän asian, ja sen johdosta pakosta toteutu-van tuotekehityksen mukauttami-nen yhteisiin toimintatapoihin ja prosesseihin on tulevaisuudessa merkittävä haaste.

Suunnitteluryhmän aloitta-essa työnsä, suurin työtä koh-dannut haaste oli muutosvas-tarinta. Olemassa oleva organi-saatio ja siinä työtä tekevät ih-miset eivät kaikilta osin ymmär-täneet, miksi muutos toteute-taan. Tämä on ollut osittain odo-tettua, koska onhan tunnettua, että mukavuusalueelta on han-kala siirtyä pois. Toisaalta, kun koko Puolustusvoimat muutta-vat asentoaan ja suurin muutos koskee logistiikka-alaa, ei pitäisi tulla yllätyksenä, että perusteet muurataan uudestaan. Myös Merivoimissa.

Edellä mainitun johdannai-sena on merivoimissa vuonna 2012 laadittuja perusteita tar-kasteltu uudestaan ja silloin laa-ditut perusteet muutettu vastaa-maan Logistiikkalaitoksen toi-

mintaperiaatteita ja prosesseja. Tämä sen takia, että toimintata-vat tulee suorituskyvyn rakenta-misessa ja ylläpidossa yhtenäis-tää. Ei voi olla niin, että yhdessä puolustushaarassa toimitaan eri tavalla kuin muualla Puolustus-voimissa. Käytännössä tämä tar-koittaa sitä, että Merivoimien yli-menokauden noin 15 hankkees-ta muodostetaan noin 20 materi-aaliprojektia/hankintaa. Merivoi-mien viiden hankepäällikön joh-dettavaksi jäävät TVM-hankkeet, johtamisjärjestelmäalan hank-keet sekä kolme suurinta suori-tuskykyhanketta: Pintatorjunta-ohjus 2020, Laivue 2020 sekä Laivue 2000MLU.

Kolmen suorituskykyhank-keen (PTO2020, LV2000M-LU ja LV2020) projektipäälli-köt toimivat Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen järjestelmä-keskuksen projektiosastossa, ja heidän vastuualueenaan on ma-teriaaliprojektin järjestelmävaa-timusten laadinta, tietopyyntö- ja tarjouspyyntöaineistojen val-mistelu sekä saatujen vastaus-ten analysointi, sopimuksen laa-timinen ja lopuksi suorituskyvyn

Hankepäällikkö M5/MERIVE

Projektipäällikkö PROJOS/JÄRJK

Henkilöstö kaikilta toimialoilta

MERIVE

JÄRJK PVLOGL

MERIJÄRJOS/ PVLOGL

rakentamisen osalta valvonta-vastuu yhdessä käyttäjäorgani-saation kanssa. Edellä mainitut tehtävät projektipäällikkö toteut-taa tukenaan projektiorganisaa-tio, johon mm. Merijärjestelmä-osasto nimeää kulloinkin projek-tin tarvitsemat asiantuntijat.

Tehtävän toteuttaminen edellyttää melkoista osaamis-ta ostajalta, kaiken on vastatta-va Merivoimien esikunnan laati-miin suorituskykyvaatimuksiin ja operatiiviseen konseptiin. Vaara-na on, että uutta alusta vesille laskettaessa havaitaan sen vai-puvan pohjaan ja vaatimuksia selattaessa todetaan puolustuk-sen puheenvuorona: ”Ei lukenut että pitää kellua”. Ja kääntäen, operatiivinen konsepti ja suori-tuskykyvaatimukset on laaditta-va kustannus- ja materiaalitietoi-sena, mikä edellyttää Merijärjes-telmäosaston henkilöstön osallis-tumista jo suorituskyvyn suun-nitteluun elinjakson alkuvaiheis-sa. Tämäkin haaste on voitetta-vissa hyvällä yhteistyöllä ja riittä-vällä henkilöstön kierrättämisellä Logistiikkalaitoksen ja puolustus-haaran välillä.

Kuva 4: Hankkeiden ja materiaaliprojektien vastuut 1.1.2015 alkaen.




Janne MuurinenKomentaja Janne Muurinen työskentelee Merivoimien esikunnassa.

Teema

Tavoitetilasta hankkeeksi

– Merivoimat kohti 2020-lukua

”Meri on Suomelle valtavan tärkeä. Se on ulkomaisten yhteyksiemme elämänlan-

ka tänään, huomenna ja myös kriisitilanteissa. Ilman merikuljetuksia meiltä lop-

puvat toimeentulon mahdollisuudet ja sen myötä myös kyky puolustaa maata.

Meripuolustuksella pitää kyetä valvomaan Suomen aluevedet ja turvaamaan meri-

liikenne. Se on koko yhteiskunnan etu.”

- kenr Puheloinen

Tavoitetilan suunnittelu on strategian laadintaa

Strategisen suunnittelun nor-min mukaan puolustusvoimien strateginen suunnittelu tuottaa perusteet puolustusvoimien ja puolustusjärjestelmän pitkäjän-teiselle normaali- ja poikkeus-olojen kehittämiselle. Siten ke-hittämisen tavoitteena on valti-ojohdon määrittämien tehtävien edellyttämien suorituskykyjen, käyttö- ja toimintaperiaatteiden sekä johtamis- ja hallintoraken-

teiden ylläpitäminen ja kehittä-minen. Strategisessa suunnit-telussa määritetään myös ne suorituskyvyt, rakenteet ja toi-minnot, joista luovutaan. Stra-teginen suunnittelu tuottaa siis tähtäyspisteen tulevaisuuteen.

Puolustusvoimien strategi-nen suunnitelma käsittää kak-si tuotetta: puolustusvoimien tavoitetilan (PV:n strategia) ja puolustusvoimien kehittämisoh-jelman. Tavoitetilassa määrite-tään perusteet puolustusvoimi-

en ja puolustusjärjestelmän ko-konaisvaltaiselle kehittämiselle. Tavoitetila-asiakirjan päämäärä-nä on kuvata puolustusvoimien tulevaisuus ja ne periaatteet, lin-jaukset, tavoitteet sekä muuto-saskeleet, joilla haluttuun pää-määrään päästään. Merivoimat osallistuu Pääesikunnan johta-maan tavoitetilan suunnitteluun.

Puolustusvoimien kehittämisohjelmasta merivoimien kehittämis-suunnitelmaan

Puolustusvoimien kehittämisoh-jelma (PVKEHO) on pitkän aika-välin suunnitelma (12v) puolus-tusvoimien ja -järjestelmän suo-rituskykyjen kehittämiseksi. PV-KEHO laaditaan kerran neljäs-sä vuodessa osana strategisen suunnittelun suunnittelukierros-ta. Seuraavan PVKEHO:n laa-dinta alkaa ensi vuonna. Puolus-tusvoimien kehittämisohjelmaan

Jehu-luokka koeajossa.

merivoimAt

22

kuuluvien kehittämisohjelmien, joista merivoimien kehittämisoh-jelma on yksi, päämääränä on vastata puolustusvoimien tavoite-tilassa määritettyihin puolustus-järjestelmän osajärjestelmien toi-minta-ajatuksiin sekä kyvykkyys- ja suorituskykyvaatimuksiin.

Kehittämisohjelman toi-meenpanemiseksi on laadittu pääesikunnan ja puolustushaa-rojen kehittämissuunnitelmat. Kehittämissuunnitelmat linkit-tävät puolustusjärjestelmän ke-hittämisen linjaukset ja perus-teet toteutettavaan suoritusky-kyjen rakentamisen ja ylläpidon suunnitteluun.

Merivoimat on kehittämi-sen vastuuorganisaatio

Merivoimien ke hit tä mis suun nitel-mas sa määritetään kehit tä mis oh-jel mi en ratkaisujen perusteella, miten suoritus ky ky jen ylläpito ja kehittäminen sekä toiminnan ke-hittäminen toteutetaan taloudelli-set resurssit huomioiden. Kehit-tämissuunnitelmassa suoritusky-ky suunnitellaan ja rakennetaan joukkoina ja järjestelminä.

Merivoimat laatii kehittämis-suunnitelmansa neljän vuoden välein osana strategista suunnit-teluprosessia kehittämisohjelmien valmistumisen jälkeen. Seuraava merivoimien kehittämissuunnitel-ma valmistuu vuonna 2016.

Merivoimien komentaja on meripuolustuksen kehittämisoh-jelman johtaja (1.1.2015 alkaen meripuolustuksen taistelujär-jestelmän (TSTMEPU) kehittä-misohjelma).

Merivoimat on oman kehit-tämissuunnitelmansa vastuuor-ganisaatio. Se antaa kehittä-missuunnitelmansa perusteel-la hankintayksiköille, joita ovat

1.1.2015 alkaen Puolustusvoimi-en logistiikkalaitos (PVLOGL) ja Puolustusvoimien tiedustelulaitos (PVTIEDL), perusteet ja tehtävät hankintojen toteuttamiseksi.

Hankintayksikkö osallistuu kehittämisohjelmien suoritusky-kyjen rakentamisen ja ylläpidon suunnitteluun, hankkeiden rahoi-tuksen suunnitteluun sekä rapor-toivat toimeksiantajalle hankinta-tilanteen. Hankintayksikkö raken-taa hankkeiden toimeksiannoista ja Pääesikunnan logistiikkaosas-ton (PELOGOS) ohjauksessa ke-hittämisohjelman mukaisia mate-riaalisia suorituskykyjä.

HMS Visby ja Helsingborg ovat olleet osa Ruotsin merivoimien kehittämistä.

kockumS AB


Lehdessä 2/2014 olleeseen Paul Vossin artikkeliin on kirjoittajalta tullut muutama korjaus ja tarkennus

R adioasemamme ei sijainnut Aeg-nan saarella, vaan siitä itään Prang-lin saarella. Toinen seikka vielä oli,

että asemamme Narvan itäpuolella oli Inke-rinmaalla Laukaanlahden länsipuolella olevan Kurkolanniemen kärjessä, Kurgolowon inkeri-läiskylässä. Asema tosin perustettiin vuonna 1942 Narvaan, ja sen miehistöön kuului mm. silloinen alikersantti Jaakko Valtanen, jonka

aikana asema siirrettiin Kurgolowoon lähem-mäksi Lavansaarta, jossa se toimi aina tam-mikuun 28. päivään 1944 asti.

Viron rannikolla olleet suomalaiset radio-asemat muodostivat 44. Iv.komppanian, jonka komentopaikka oli Tallinnassa lähellä Kadrior-gin puistoa silloisessa osoitteessa Adolf Hitleri 106 eli nykyinen Narva maantee.


Operatiivisen konseptin merkitys suorituskyvyn suunnittelulle

Kehittämissuunnitelmassa ole-van hankkeen ideoinnilla ennen hankkeen asettamista varmiste-taan, että hankkeelle ovat ole-massa riittävät ja viralliset läh-tötiedot. Hankkeen toteutukseen voi ideointivaiheessa olla olemas-sa useita ratkaisuvaihtoehtoja.

Ideointivaiheen työn tulok-sena syntyy yksi tai useampi ratkaisuvaihtoehto ja niihin liit-tyvät hankkeen asettamiseen tarvittavat tiedot. Ideointi tuot-taa suorituskykyvaatimukset se-kä hankeen operatiivisen kon-septin, joiden perusteella han-kintayksikkö kykenee hankkeen esisuunnitteluun yhteistyössä Merivoimien esikunnan kanssa.

Meripuolustuksen kehittämistarpeet

Tänä päivänä Merivoimien kyky täyttää tehtävänsä on nyt olo-suhteisiin nähden hyvä. Meri-voimat on kyennyt kehittämään suorituskykyään taistelualusten ja järjestelmien perusparantami-sella ja uudishankkeilla kehittä-missuunnitelmansa mukaisesti. Rannikolla toimivien joukkojen suorituskykyä on kyetty paran-tamaan maltillisilla ratkaisuilla.

Kuten kenraali Puheloinen toteaa, tulee Meripuolustuksen kyetä hallitsemaan oman toi-minnan kannalta tärkeät meri- ja saaristoalueet. Me muodos-tamme merenhallinnan miinoit-tamalla merialueita ja käyttämäl-lä pintatorjuntaohjuksia. Rannik-kojoukoillamme on kyettävä suo-jaamaan keskeiset kohteet ja toi-

minnot. Torjuntakyky tulee kyetä ulottamaan kauas merelle alueil-le, joilta vastustaja kykenee vai-kuttamaan yhteiskunnan ja puo-lustusjärjestelmän tärkeisiin koh-teisiin. Tämä edellyttää tilanne-kuvaa, johtamiskykyä ja luonnol-lisesti kykyä vaikuttaa kohteisiin.

Meripuolustuksen kehit-tämisohjelman tavoitteena on turvata miinoittamiskyky ja mii-nantorjuntakyky, korvata van-hentuvat meritorjuntaohjukset sekä erityisesti varmistaa riittä-vä meriliikenteen suojaamisky-ky ja torjuntakyky. Nämä kaik-ki edellyttävät riittävää taiste-lualuskalustoa, jonka määrä vä-henee vanhenemisen takia radi-kaalisti vuodesta 2025 alkaen.

Rannikkojoukkojen materi-aalista suorituskykyä kehitetään vuosina 2010–2016, mutta ke-hittämisen vaikuttavuus jää teh-täviin nähden rajalliseksi. Ran-nikkojoukkojen tulivoimaa ja liik-kuvuutta tulee edelleen kehittää kiinteän rannikkotykistön tulles-sa elinkaarensa päähän. Nyky-tilanteen mukainen suorituskyky kyetään ylläpitämään 2020-lu-vun alkupuolelle asti, mutta sen jälkeen suorituskyky heikkenee merkittävästi.

Merkittävimmät kehittämi-sen puutteet ovat taistelualusten korvaavan suorituskyvyn rahoi-tuksen riittämättömyys ja tukeviin toimintoihin kohdistuneet leikka-ukset. Ilman lisärahoitusta meri-puolustuksen taistelunkestävyys jää rajalliseksi vähenevän taiste-lualuskaluston ja pintatorjuntayk-siköiden lukumäärän takia.

Mahdollisella lisärahoituk-sella pidemmällä aikavälillä var-

mistetaan meripuolustuksen strateginen suorituskyky: Laivue 2020 -hankkeen toteutuminen. Hankkeella korvataan poistu-vien alusten suorituskyvyt, joita ovat muun muassa aluevalvon-takyky, avomerimiinoittamisky-ky sekä pinta-alusten ja sukel-lusveneiden torjuntakyky.

Lisärahoituksella vuosina 2015–2020 kyettäisiin ylläpi-tämään merivoimien miinanrai-vauskyky, joka vaikuttaa suoraan meriyhteyksien turvaamiskykyyn ja omaan toiminnanvapauteen. Lisäksi lisärahoituksella kyettäi-siin turvaamaan liikkuvien joh-toportaiden toimintaedellytykset.

Merivoimien suorituskyvyn uu-distaminen tulee ratkaista 2010- luvun lopulla. Yhdellä uudella taistelualuksella ei korvata seitse-män taistelualuksen poistumises-ta aiheutuvaa suorituskykyvajet-ta, eikä poistuvia toimintoja voida hoitaa mantereelta käsin.

Lähteet: – PVOHJEK-PE Puo-

lustusvoimien stra-teginen suunnittelu

– MERIVOHJE M10:003 Hankeoh-jaus merivoimissa

– Merivoimien kärki-viestit parlamentaa-riselle selvitysryh-mälle keväällä 2014

– PVKOM Youtube vi-deo uskottavasta puolustuksesta, ke-säkuu 2014


24

H anketoiminta on Me-rivoimien Esikunnas-sa vuoden 2014 lop-

puun asti organisoitu siten, et-tä Suunnitteluosasto vastaa strategisesta suunnittelusta ja johtaa hankkeiden ideointivai-heen. Ideointivaiheessa määri-tetään tehtävätarve eli ne asiat, jotka hankkeen muodostamal-la suorituskyvyllä tulee kyetä tekemään. Tehtävätarpeen pe-rusteella laaditaan suoritusky-kyvaatimukset, jota täydentää operatiivinen konsepti. Näil-lä ideointivaiheen lähtötiedoilla käynnistetään hanke. Hankkei-den rakentamisvaihe johdetaan Merivoimien esikunnan osastoil-la, joissa hankepäälliköt sijaitse-vat. Suurin osa hankkeista ra-kentuu Materiaaliosastolla.

Ensi vuoden alussa hank-keiden rakentamisvaiheen ma-teriaalihankinnat siirtyvät Lo-

gistiikkalaitoksen vastuulle. Lo-gistiikkalaitoksella hankinnoista muodostetaan projekteja, jot-ka vastaavat sisällöltään paljolti nykymuotoisia melko materiaali-painotteisia hankkeita. Logistiik-kalaitos on järjestelmävastuulli-nen eli se vastaa vaatimusten mukaisen kaluston hankinnas-ta, omistamisesta, ylläpidosta ja hylkäämisestä. Merivoimien esi-kunta on suorituskykyvastuulli-nen, eli se määrittää mitä ka-lustolla pitää kyetä tekemään ja miten sillä operoidaan. Alku-vaiheen ideointiosuus ei siis si-nänsä muutu, mutta siirtyminen vaiheesta toiseen on ehkä sel-vemmin havaittavissa. Merivoi-mien esikunta tuottaa ideoinnin päätteeksi toimeksiannon Logis-tiikkalaitokselle hankkeen mate-riaalisen osan rakentamisesta.

Merivoimien uudistuvan hanketoiminnan suunnittelus-

sa on ollut pääperiaatteena, et-tä suorituskykyhankkeet johde-taan yhdessä paikassa Suunnit-teluosastolla. Osastolla tehdään strateginen suunnittelu, määri-tetään kehitettävät suoritusky-vyt, suunnitellaan Merivoimien rahoitus sekä ideoidaan ja joh-detaan suorituskykyhankkeet. Puolustushaaraesikunta kes-kittyy entistä vahvemmin suo-rituskykyhankkeiden omistami-seen ja johtamiseen sekä erityi-sesti suorituskyvyn eri osateki-jöiden tasapainoiseen kehittä-miseen ja integrointiin.

Suorituskykyhankkeiden hankepäälliköt toimivat Suun-nitteluosaston Hankesektorilla ja johtavat ko. hanketta. Han-kepäällikkö vastaa suoritusky-vyn eri osa-alueiden yhteen-sovittamisesta. Hankepäällik-kyydet ovat osastoesiupseerei-den päätehtävät, mutta tehtä-

Merivoimien hankeohjausHankeohjauksella hallitaan ja ohjataan Merivoimien ke-

hittämistä strategisen suunnittelun jälkeen. Puolustus-

voimauudistukseen liittyen toimialan vastuut ovat muu-

toksessa.

Jussi Mattila Komentaja Jussi Mattila työskentelee Merivoimien esikunnassa.

Teema



viin kuuluu myös tukea oman vastuualueen muutakin kehit-tämistä yhteistyössä Strategi-sen suunnittelun sektorin kans-sa. Hankepäälliköiden lukumää-rä voi vaihdella käynnissä ole-vien hankkeiden mukaan.

Strategisen suunnittelun ja hankejohtamisen yhteyteen on organisoitu riittävä hanketuki-henkilöstö, jonka tehtävänä on edustaa hankealan osaamista ja pysyvyyttä vastuualueinaan suorituskykyjen elinjaksosuun-nittelu, hankkeiden resurssien suunnittelu, hanketilannekuva, hanketuki ja hankeauditoinnit.

Merivoimien vahvuuksia on hanketoiminnassa ollut kiinteä yhteys johdon, strategisen suun-nittelun ja hankkeiden kesken.

Merivoimien suorituskykyhank-keiden hankepäälliköiden ja Lo-gistiikkalaitoksen projektipääl-liköiden toimiva tiedonvaihto ja yhteistyö on hankkeissa on-nistumisen edellytys. Punai-nen lanka ei saa katketa, kun hanke etenee ja kestää useita-kin vuosia. Kysymys on hanke-maailman termein vaatimusten hallinnasta. Esimerkiksi vaikka-pa yksi Merivoimien esikunnan asettama tilannekuvan muodos-tamiseen liittyvä kyvykkyysvaa-timus saattaa poikia satoja tek-nisiä vaatimuksia Logistiikkalai-toksen projektissa. Merivoimien esikunta ja Logistiikkalaitoksen tärkein yhteistyökumppani Jär-jestelmäkeskuksen Meriosas-to sijoittuvat kumpikin Turun

Merivoimien aikansa tärkeimpien hankkeiden tuloksia. Helsinki-luokasta on jo luovuttu, Rauma-luokan peruskor-jaus on saatu päätökseen, Hamina-luokka on operatiivisessa käytössä ja peruskorjausta suunnitellaan.

Heikkilään, joten edellytykset kiinteälle yhteistyölle pysyvät.

Kaikki hankkeet ja kehittä-misprojektit ovat yksilöitä. Yk-si malli ei sovi kaikille. Toisissa hankkeissa painottuu kaluston hankinta, toisissa toimintatapo-jen muutos. Puolustusministeriö voi linjata hankintamenettelystä jotakin, mikä saattaa merkittä-västä vaikuttaa tarjouskilpailun järjestämiseen. Peruskorjauk-sissa on omat ominaispiirteen-sä ja johtamisjärjestelmähank-keissa omansa. Hyvällä hanke-suunnittelulla asiat lähtevät tar-koituksenmukaisella tavalla liik-keelle ja hankkeella on onnis-tumisen edellytykset. Tavoittee-na on kustannustehokas ratkai-su tehtävätarpeeseen.


26

Rauma-luokan ohjusvene

– Valmistuneet 1990-1992 – Rakentaja Hollming Oy/

Finnyards, Rauma

– Alukset: Rauma -70, Raahe -71, Porvoo -72, Naantali -73

– Uppouma 210 tonnia – Pituus 48,5 metriä – Leveys 8 metriä – Syväys 1,5 metriä – Nopeus yli 30 solmua – Koneteho 2*3300 kilowattia – Aseistus: 1 x 40 mm, 2 x 12,7 mm,

6 x MTO 85,2 x syvyysammuksen-heitin, syvyyspommit

– Sensorit: valvontatutka, tulenjohtoseurain – Omasuoja: harhamaaliheitin – Taistelunjohto järjestelmä: SAAB 9LVMk4 – Syvyystettävä kaikumittain – Miehistö 19 + 5 – Peruskorjaus 2010-2013

T ämä artikkeli kertoo hankkeen projektiorga-nisaatiosta ja pääkohtia

hankkeen lopputuloksesta.

Lähtökohta

Vuosina 2007-2008 valmistel-tiin Merivoimissa kahta hanket-

ta, Rauma-luokan peruskorjaus ja syvyytettävät kaikumittain-järjestelmät. Viimeksi mainitun hankkeen piti hankkia syvyy-tettävät kaikumittaimet neljäl-le Rauma-luokan ohjusveneelle ja kahdelle Hämeenmaa-luokan miinalaivalle. Rauma-luokan pe-

ruskorjaushanke olisi vastan-nut Rauma-luokkaa koskevas-ta muusta peruskorjauksesta. Hankkeiden esisuunnitteluvai-heissa vuonna 2008 hankkeet kuitenkin päätettiin yhdistää vaatimustenhallinnan selkeyt-tämisen vuoksi.

Rauma-luokan peruskorjaus päätökseenRauma-luokan peruskorjauksen rakennusvaihe oli vuosina 2010-2013. Ensimmäinen

alus luovutettiin Merivoimille käyttöön 2012 syksyllä ja lopullisesti keväällä 2013.

Loput kolme alusta Merivoimat vastaanotti vuoden 2013 kuluessa. Hankkeen budje-

tissa pysyttiin ja alukset saatiin käyttöön suunnitellun kokonaisaikataulun puitteissa.

Sami RauhanummiKomentajakapteeni Sami Rauhanummi työskentelee Merivoimien esikunnassa.

Teema

Ohjusvene Naantali. PuoluStuSvoimAt


Suunnitteluvaiheessa to-dettiin tilausvaltuuden riittämät-tömyys edes neljän Rauma-luo-kan aluksen peruskorjaukseen. Kustannussyistä karsittiin vaati-muksista pois Hämeenmaa-luo-kan kaikumittaimet. Hankkeelle myönnettiin telakkatukirahaa ti-lausvaltuuden lisäksi 10 miljoo-naa euroa. Kokonaistilausval-tuus oli tämän jälkeen telakka-tukiraha mukaan lukien yhteen-sä 71,1 miljoonaa euroa. Neu-votteluin ja vaatimuksia muutta-malla saatiin aikaiseksi sopimus kesällä 2010.

Merivoimien hankehenkilöstö

Hankeryhmä toimi hyvin it-senäisesti, pienen ydinryh-män voimin. Käytännön teki-jöitä hankeryhmässä oli miltei 100%:n vuosittaisella työpa-noksella jatkuvasti neljä hen-kilöä: hankepäällikkö, kaksi teknistä päällikköä ja aluksen päällikkö. Aluksen päällikkö toi-mi telakalla samalla rakennus-

valvontapäällikkönä. Näiden li-säksi rakennusvaiheen ajan oli rakennusvalvojia telakalla neljä henkilöä 100% työpanoksella. Hankepäällikkö ja tekniset pääl-liköt olivat Merivoimien esikun-nan Materiaaliosastolta ja ra-kennusvalvojat Rauma-luokan alusten henkilöstöä.

Hankepäällikkö ja tekni-set päälliköt olivat samoja koko hankkeen ajan. Loppukäyttäjän edustajat vaihtuivat jonkin verran hankkeen aikana, mutta siitä ei ollut haittaa. Rakennusvalvojien hallittu vaihtuvuus oli hyvä asia, koska tällöin henkilöstölle kart-tuva osaaminen jakaantui use-ammalle henkilölle. Hankeryh-mään kuuluivat myös Merivoi-mien materiaalilaitoksen edus-tajat järjestelmä- sekä laiva-alal-ta ja Merivoimien tutkimuslaitok-sen asiantuntija koskien syvyy-tettävää kaikumittainta. Merkit-tävä työpanos tuli lisäksi han-keryhmän ulkopuolelta linjaor-ganisaatiosta koskien eri alojen asiantuntemusta ja osaamista.

Patrian prime-toimitus

Päätoimittaja Patria työskente-li hankkeessa noin 10 henkilön jatkuvalla sitoutumisella hanke-työhön. Patrialla ja viidellä ali-hankkijalla oli luonnollisesti li-säksi hankkeessa suuri määrä muita työntekijöitä aina telakan hitsarista työnjohtajaan.

Primetoimitus mahdollisti MERIV:t toimimaan hyvin pie-nellä miehityksellä, koska ME-RIV teki vain yhden pääsopi-muksen Patrian kanssa. Pat-ria vastasi kaikkien alihankki-joiden kilpailutuksesta, niiden kanssa tehtävistä sopimuksis-ta ja johtamisesta rakennusvai-heen alettua.

Loppuraportin ydinkohdat

RunkorakenteetMerkittävin viivästystä aiheut-tava seikka oli kolmessa aluk-sessa vasta luovutusten jälkeen havaitut runkojen väsymismur-tumat. Alukset telakoitiin uudel-leen, ja siitä aiheutui noin nel-jän kuukauden viivästys alusten


28

Sopimusvaatimus Lopputuote

Prime-toimitus OK

Rauma-lka:n tst-järjestelmä

4-5 käyttökonsolia OK SUTO-ohjelmisto OK (toiminnot osa CMS:iä)

Osajärjestelmien integrointi ja toimitus– Olemassa olevat OK– TV, IR OK – Syvyytettävä kaikumittain OK– Syvyyslämpötilan mittauslaite OK– Link22 OK (GFE-

toimitus myöhästyi)– Merileijona OK (GFE-

toimitus myöhästyi)Varaosat, koulutus, dokumentointi OKTilavaraus torpedojärjestelmälle OK

Rauma-lka:n alustekninen peruskorjaus OK (runkovauriot viivästytti)

Karsittiin pois jo tarjouskilpailuvaiheessa:

– Hämeenmaa-lka:n VDS:t– Omatunnuskyselijä (IFF-laite)– Yhden lisähytin rakennus ja skanssin muutostyö

eivät toteutuneet täysin.– Navigointijärjestelmän varaosat ja osa CMS:n

varaosista.– MSL-järjestelmän uusinta.– CMS:n simulaattori.– Torpedojärjestelmä.– Kokonaan uusi aluksen sisäinen

viestijärjestelmäkokonaisuus.– Laseretäisyysmittarin uusinta

käyttöönottoon. Syy ettei vauri-oita havaittu ajoissa oli puutteel-linen vaatimusmääritelty koski-en runkojen tarkastusmenetel-mää telakoinnissa. Kustannus-mielessä kolmen aluksen tela-

kointi uudelleen ja vaurioiden korjaaminen ei kuitenkaan ol-lut mitenkään merkittävä seik-ka. Runkovaurioiden korjaami-seen oli varauduttu, kun se tar-peen tullessa tulisi esille vasta

telakointien yhteydessä. Enem-män haittaa aiheutui alusten käyttöönoton viivästymisestä laivueelle.

Värinät propulsio järjestelmässäToinen hyvin kiusallinen ongel-ma on kahdessa aluksessa pe-ruskorjauksen jälkeen havaitut normaalia suuremmat värinät propulsiojärjestelmissä. Ilmiön syyn selvittely on vielä tätä ar-tikkelia kirjoitettaessa käynnissä.

LisätyötLaivateknisiä lisätöitä tilattiin so-pimuksen solmimisen jälkeen lukumääräisesti huomattavan paljon. Tämä uusien vaatimus-ten rahallinen arvo oli noin 2,6 % koko tilausvaltuussummasta. Kyse oli suuresta määrästä pie-niä lisätöitä ja hankintoja, jotka tulivat esille vasta rakennusvai-heessa. Lisätöiden teettäminen rakennusvaiheessa on tyypillistä peruskorjaushankkeessa.

GFE:tMERIV:lle kuului hankkeessa joitakin GFE-toimituksia (Go-verment Furnished Equipment) taistelunjohtojärjestelmään liit-tyen, mm. Merileijona-järjestel-mä, Link22-järjestelmä ja ME-PS. Näiden järjestelmien toimi-tus alukseen oli MERIV:n vas-tuulla. Kahden ensiksi maini-tun järjestelmän toimitukset ei-vät kuitenkaan sopineet täysin RMA MLU-hankkeen aikatau-luun, vaikka vaatimusmääritte-lyvaiheessa asian uskottiin ole-van kunnossa. Myös ko järjes-telmien rajapintakuvauksia päi-vitettiin RMA MLU-hankkeen ai-



kana, ja se aiheutti lisätyötä toi-mittajaketjulle.

Lähtökohtavaatimukset ja lopputuote

Hankkeen esisuunnitteluvai-heessa jouduttiin luopumaan osista vaatimuksista, mutta so-pimuksen mukaiset tuotteet hankittiin onnistuneesti. Ohei-sessa taulukossa on listattu pääkohdat, jotka peruskorjauk-sessa hankittiin tai tehtiin.

Yhteenveto

Hankkeen esisuunnittelu- ja suunnitteluvaiheessa Puolus-tusvoimissa elettiin voimakas-ta kehitysaikaa hanketoiminnas-sa. MERIVE:ssa hanketoiminnan ohjaus oli aloitettu varsinaisesti vuonna 2007 perustetun Han-kesuunnittelusektorin perustami-sen myötä. Tämä hanketoimin-

nan kehitysaika vaikutti alus-sa hankkeen prosessien ja tuot-teiden hitaaseen etenemiseen, mutta lopulta edesauttoi laa-dukkaan lopputuloksen saavut-tamista. AQAP:n laatustandar-din käyttöönotto hankkeen vaa-timuksissa jo tarjouspyynnöstä alkaen edesauttoi hankkeen jär-jestelmällistä etenemistä.

Hankeryhmän avainhenki-löt pysyivät samoina koko hank-keen ajan. Sekä hankeryhmä, että rakennusvalvojat sitoutettiin tehtäviinsä pääosin 100%:sesti. MERIVMATL:n Turun kunnossa-pitokeskuksen teknisten asian-hoitajien sekä alushenkilöstön vahva sitoutuminen hankkeen vaatimiin tehtäviin myös auttoi hyvään lopputulokseen pääsyä.

Patrian ja hankeryhmän välinen erityisen avoin vuo-rovaikutus oli tunnusomaista

hankkeen asioiden hoidossa, ja se edesauttoi asioiden sujuvaa etenemistä.

Peruskorjauksen lopputu-lokseen oltiin tyytyväisiä. Sii-hen vaikutti osin myös loppu-käyttäjän osallistuminen eri alo-jen teknisten ratkaisujen suun-nitteluun.

Prime-toimituksen ja suo-rituskykyperusteisten vaati-musten myötä budjetissa py-syttiin hyvin. Kokonaisaikatau-lussa pysyttiin, mutta runkovau-rioiden korjaus jälkikäteen kah-den aluksen kohdalla, Naantalin ohjausjärjestelmän korjaus sekä kahden aluksen propulsiojärjes-telmän värinäongelmat, aiheut-tivat viivästystä alusten lopulli-seen käyttöönottoon.

Lopputuloksena kuitenkin saavutettiin haluttu suoritusky-ky.


30

P uolustusvoimien ja Me rivoimien keskei-sin ydin toi min to on

kyky käydä aseellista taistelua. Miten kään väheksymättä osaa-misen tai ihmisen roolia tässä viitekehyksessä, on muistettava, että aseellinen taistelu toden tul-len on armoton välinelaji. Sota-taidon soveltajan pelit ja pens-selit tuodaan taistelevalle joukol-le materiaalihankintojen kautta.

Materiaalihankinnat ovat sotaa sinänsä – taistelua tuu-limyllyjä, byrokratiaa ja resurs-sien niukkuutta vastaan. Alku-vuodesta 2011 minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä työtä Meri-voimien rannikolla toimivien joukkojen varustamisen hankin-taprojektissa, eli ns. MERA-pro-jektissa. Perustelen tässä kirjoi-tuksessa esittämäni näkemyk-set kyseisen tehtävän tuomilla tuoreilla kokemuksilla.

Hanke ja hankintaprojekti

Merivoimissa on kaksi mene-telmää tehdä laajempia uudis-hankintoja: hanke ja hankinta-projekti. Hanke on laajempi ja

kokonaisvaltaisempi tapa luo-da uutta suorituskykyä. Siinä ei vain osteta materiaalia, vaan ver-rataan ideointivaiheessa eri toi-mintavaihtoehtoja, kehitetään jo suunnitteluvaiheessa opera-tiivisia ja taktisia menetelmiä, luodaan puhtaan materiaalisen suorituskyvyn lisäksi myös poh-ja koulutukselle, materiaalia käyt-tävän joukon rakenteelle ja mate-riaalin logistiikkatuelle sekä suun-nitellaan suorituskyvyn elinkaa-ri. Hankkeen läpivienti on stan-dardisoitu ja ohjeistettu eri tason asiakirjoissa. Hankkeen edetes-sä sille suoritetaan suhteellisen laajat elinjaksoauditoinnit, joiden avulla varmistetaan haluttu kehi-tyssuunta. Hankkeessa on taval-lisesti suhteellisen iso organisaa-tio. Siinä voi esimerkiksi palvella esikunnan osaston yhden sekto-rin koko henkilöstö täyspäiväises-ti ja päätehtävänään hanketyö.

Hankintaprojekti on han-ketta kevyempi tapa tehdä han-kintoja. Sitä sovelletaan ennen kaikkea täydennyshankinnois-sa ja tapauksissa, joissa ei luo-da uutta suorituskykyä. Hankin-

Terveisiä materiaali-hankinnan etulinjasta

taprojekti toteutetaan hanketta pienemmällä henkilöstömäärällä ja suppeammalla auditointioh-jelmalla.

MERA-hankintaprojekti esimerkkinä

MERA-projektilla oli alku hank-keena, mutta viime vuosikym-menen taloudellinen todellisuus johti siihen, että rannikkojouk-kojen varustaminen päätettiin toteuttaa vanhaa täydentämäl-lä ja näin ollen juuri hankinta-projektina. Suunniteltuja uusia joukkorakenteita ei siis luotu.

Vuonna 2010 tehdyssä arvioinnissa todettiin, että tär-keimmät vajeet rannikkojoukko-jen materiaalisessa suoritusky-vyssä olivat seuraavat:1. Liikekyky (tärkein osa-alue:

kuljetusveneet)2. Tulivoima (tärkein osa-alue:

ohjusjärjestelmät)3. Pimeätoimintakyky4. Taktiset ja taistelutekniset

johtamisjärjestelmät

Hankintaprojektille myön-nettiin 53 M€:n hankintamäärä-

Tommi Sorvari Komentajakapteeni Tommi Sorvari palvelee Merivoimien esikunnan materiaaliosaston taistelujärjestelmäsektorilla ja toimii MERA-hankintaprojektin päällikkönä.

Teema

Kun teollistuneet yhteiskunnat menneinä vuosisatoina kävivät sotia, syntyi käsitys,

että tuleva taistelu ratkaistiin jo aseita kehittäneiden insinöörien piirustuspöydillä.

Haluan puolivakavasti kiistää tämän käsityksen ja väittää, että tuleva taistelu rat-

kaistaan nykyään hankintaprosesseissa.



raha vuosille 2012 – 2016. Pro-jektin tehtävä oli hankkia mate-riaalia, jolla poistettaisiin edel-lä mainittuja suorituskykyva-jeita. Hankittava materiaali tuli myös kohdistaa olemassa ole-ville joukoille.

Projektin alkuasetelma oli erittäin mielenkiintoinen. Annet-tu tehtävä olisi ollut toteutettavis-sa hyvin suoraviivaisesti – osta-malla jo käytössä olevaa, näen-näisesti samaa, materiaalia. Tä-mä ei olisi kuitenkaan ollut ko-vin oikea tapa toimia, eikä se ei olisi palvellut loppukäyttäjää, eli suomalaista sotilasta, parhaal-la mahdollisella tavalla. Aikai-semmin hankitun sotamateriaa-lin täydentäminen samanlaisel-la on ongelmallista kehittyvässä maailmassa. Syitä tähän on mo-nia: yleinen teknologian kehitys, tuotantolinjojen lakkautukset, komponenttien muutokset ja jo-pa maailmanpolitiikassa tapah-tuvat muutokset. MERA-projek-tissa hankittavat kuljetusveneet ovat hyvä esimerkki tästä. Ran-nikkojoukkojen liikekyvyn vajet-ta olisi voitu poistaa hankkimal-la lisää 90-luvulla suunniteltuja U-600-luokan Jurmo-veneitä. Selvityksen jälkeen kävi ilmi, et-tä uudet Jurmot olisivat vain ul-koisesti näyttäneet vanhojen kal-taisilta. Alkuperäisiä pääkompo-nentteja ei enää ollut saatava-na ja muiltakin osin vene vas-taisi menneen vuosikymmenen teknologiaa. Kun asiaa oli tut-kittu, Merivoimien johdon pää-tös oli hankkia tämän päivän ja tulevaisuuden vaatimuksia vas-taavia kuljetusveneitä. Uudes-sa U-700-luokan Jehu-venees-

sä on kehittynyttä ballistista suo-jaa, tehokkaita sensorijärjestel-miä, omasuoja-aseistus ja reilusti parempi liikesuorituskyky edeltä-jiin verrattuna. Tämän hetken ko-kemusten ja tietämyksen perus-teella päätös vaikuttaa oikealta, vaikka sen myötä siirryttiin ase-telmaan, joka olisi lähes vaati-nut hankkeen perustamisen. On muistettava, että veneillä on 25-30 vuoden elinkaari ja että jo tä-hän ensimmäiseen tilattuun kah-dentoista veneen sarjaan inves-toidaan 32 M€. Tämän kokoluo-kan sijoitusta ei kannata tehdä kalustoon, joka on jo valmistues-saan valmiiksi vanhanaikaista.

Haasteita ja mahdollisuuksia

Vaikka asiaa ei suoranaisesti vaadittu, venehankinnassa pro-jektiryhmä otti huomioon venei-den käytön myös muihin tarkoi-tuksiin tulevaisuuden tilanteen muuttuessa. Veneisiin on mm. konseptoitu erilaisia raskaampia asejärjestelmiä, joiden lisäämi-

nen on huomioitu veneen muo-toilussa ja materiaaliratkaisuis-sa. Laajemmassa mielessä tä-mä on esimerkki mahdollisuu-desta hankkia ylimääräistä hyö-tyä tuleviin asetelmiin. Lisäksi tämä osoittaa, että hankintapro-sessissa sallitaan liikkumavaraa sekä aloitteellinen ja luova ote.

MERA-hankintaprojektin projektirymä on ollut tiiviissä yhteistyössä Maavoimien kans-sa. Johtamis- ja pimeätoiminta-kaluston osilta päädyttiin kaik-kia osapuolia palvelevaan yh-teishankintaan. Tämä johti lai-teyhteensopivuuksiin puolus-tushaarojen välillä ja säästöi-hin sopimusten tekohetkellä, koska hankittavat määrät olivat yhdessä suurempia. Laitteiden yhteensopivuuksissa etuja tulee niin operatiivisessa kuin logisti-sessa mielessä. Lisäksi on ym-märrettävää, että hankintapro-jektin työmäärä on keventynyt, kun se on tukeutunut Maavoi-mien hankkeeseen, jossa jo osa hankinnan vaatimista muodol-

U-700-luokan kuljetusvene ”JEHU” mArine Alutech oy AB

32

Carl-Magnus GripenwaldtKapteeniluutnantti Carl-Magnus Gripenwaldt työskentelee Merivoimien esikunnassa.

lisista toimenpiteistä oli tehty.Yksi suurimmista haas-

teista hankintaprojektissa on ollut suorituskykyvaatimusten yhteensovittaminen tarjolla ole-viin vaihtoehtoihin. Vaatimuk-sia asetettaessa siihen panos-tettu työmäärä palkitsee myö-hemmin, koska vaatimukset muodostavat koko hankinta-prosessille määriteltävän teh-tävän. Vaatimuksia tehdessä on oltava tietoa ja sisällöllistä ymmärrystä siitä, mitä tuottei-ta toimittava osapuoli, eli teol-lisuus, nykyhetkellä kykenee toimittamaan ja suurin piirtein, mihin hintaan ja missä aika-taulussa. Vaatimuksia on us-kallettava rohkeasti asettaa, jotta mahdollisuuksia ei me-netetä. Mutta pitää myös olla valmius joustoon, jos käy ilmi, että on vaadittu liikaa. Valmis-teluiden edetessä on mietittä-vä mitä todella tarvitaan, kos-ka jokaisella vaatimuksella on hintalappunsa. Lisäksi olen si-tä mieltä, että hankinnan jo ol-lessa käynnissä, on uskalletta-va keskeyttää pitkällekin viety-jä prosesseja, jos ollaan pääty-mässä operatiivisesti epäedul-liseen tulokseen tai alkupe-räinen tilanne on olennaises-ti muuttunut. Esimerkki täs-tä on ilmatyynyalushankinta Laivue-2000-hankkeessa. Il-matyynyaluksista luopuminen näytti myös, miten joustavas-ti voidaan hyödyntää jo han-kittuja osajärjestelmiä. Perut-tuihin ilmatyynyaluksiin toimi-tettuja kokonaisuuksia käytet-tiin lähes täysimääräisesti myö-

hemmin Hämeenmaa-luokan MLU:ssa (Mid-Life-Upgrade). Näillä toimenpiteillä vältytään järjettömän suunnittelutalou-den haitoilta ja osoitetaan, et-tä ei Puolustusvoimat, eikä vä-lillisesti myöskään Suomen val-tio, ole mikään kaavamaisesti toimiva maksuautomaatti.

Suosituksia

Onnistuneet materiaalihan-kinnat edellyttävät siis reilus-ti aikaa ja resursseja ideointi- ja valmisteluvaiheissa. Lisäksi vaaditaan, varsinkin projekteis-sa, joissa käytettäviä henkilös-töresursseja on niukasti, pro-jektihenkilöstöltä tiivistä yh-teistyötä ja yhteydenpitoa ma-teriaalitoimittajan, tulevan lop-pukäyttäjän sekä suorituskyky-vaatimukset asettaneen johto-portaan kanssa. Projektin ete-neminen ei aina ole teoreetti-sen suoraviivaista, vaan han-kinnan arki voi olla rajua ite-rointia ja luovien ratkaisujen etsimistä.

Tärkein motivaation tuoja kautta koko hankintaprosessin tulee olla se tosiasia, että tar-peen tullen saamme käyttööm-me materiaalia, jolla ihan oi-keasti kykenemme aseelliseen taisteluun – niin kotimaata puo-lustaessamme kuin kansainväli-sissä tehtävissä toimiessamme. Arvokas lisä on, jos sillä lisäksi voi tukea muiden viranomaisten toimintaa.

Mikäli haluat rauhaa – valmistele sotilaalliset mate-riaalihankintasi huolella!


Johtamisjär jestelmäalan hankkeet Merivoimis sa 2015 alkaen

J ohtamisen edellyttämä verkostorakenteen ko-konaissuorituskyky ke-

hitetään ja rakennetaan Meri-puolustuksen johtamisen ala-kehittämisohjelmassa (JOME-PU), joka kuuluu Puolustusvoi-mien johtamisen kehittämisoh-jelmaan (PVJO). Puolustusvoi-mien johtamisjärjestelmäpääl-likkö asettaa kehittämisohjel-man suunnittelijan roolissa ke-hittämisohjelman hankkeet se-kä osoittaa niille resurssit.

Alakehittämisohjelma ja-kautuu Meripuolustuksen joh-tamisen tuki- (MEJOHTTU-KI) ja Meripuolustuksen infra-struktuuri- (MEINFRA) hank-keisiin kuvassa 1 esitetyllä ta-valla. Uusi hankerakenne on otettu käyttöön ohjauksessa vuoden 2014 alusta, ja toi-meenpanossa se otetaan käyt-töön vuoden 2015 alusta.

JOMEPU-alakehittämis-ohjelman Meripuolustuksen johtamisen tuki- (MEJOHT-TUKI) -hanke tuottaa ja kehit-tää meripuolustuksen edellyt-tämän valvonta- ja johtamisky-vyn, johon kuuluvat MeriLeijo-na-, Leijona 3.0- ja kansain-välinen yhteensopivuus- sekä taistelujohtojärjestelmät.

Meripuolustuksen johta-


Carl-Magnus GripenwaldtKapteeniluutnantti Carl-Magnus Gripenwaldt työskentelee Merivoimien esikunnassa.


Johtamisjär jestelmäalan hankkeet Merivoimis sa 2015 alkaen

naissuorituskyky on käytettävis-sä kaiken aikaa. Vallitsevan uh-kakuvan ja teknisen kehityksen perusteella kykyä kehitetään ja rakennetaan edelleen osa-alueit-tain ajan vaatimuksia vastaavak-si. Valmista ei siis tule koskaan ja sen takia johtamisjärjestelmä-alan hankkeet ovat muita hank-keita pitkäkestoisempia.

misen edellyttämä liityntäsuo-rituskyky kehitetään 1.1.2015 alkaen JOMEPU -alakehittä-misohjelman Meripuolustuk-sen infrastruktuuri (MEINFRA) -hankkeessa.

Merivoimien johtamisjär-jestelmäalan hankkeiden eri-tyispiirteitä:

Vaikka Merivoimien johta-

misjärjestelmän suorituskyvyn materiaalisen osa-alueen ke-hittämisen ja rakentamisen toi-meenpano siirtyy vuoden 2015 alusta Puolustusvoimien logis-tiikkalaitokselle, säilyy johtamis-järjestelmäalan merkittävä rooli asiantuntijaorganisaationa suo-rituskykyvastuullisen käytössä.

Johtamisjärjestelmän koko-

Teema

Merivoimien johtamisjärjestelmän verkostorakenne perustuu varmennettuun infra-

struktuuriin, jonka avulla ulotetaan käyttäjille johtamisen edellyttämät tietopalvelut.

Tulenkäytön johtamisen järjestelmät tuottavat yhdessä johtamisen tuen järjestelmi-

en kanssa komentajalle reaaliaikaisen ja vahvistetun tilannekuvan johtamisen tueksi.

Kuva 1. PVJO kehittämisohjelman hankerakenne 1.1.2015 alkaen.

34

M onialainen Puolus-tusvoimien tutki-muslaitos, jonne

siirrettiin osaamista myös meri-voimista, perustettiin 1.1.2014. Merivoimien tutkimuslaitos lak-kautettiin 31.12.2013 ja pääosa laitoksen tuotannosta keskitet-tiin Merisotakoulun johtoon. Jo ennen puolustusvoimauudistus-ta oli tehty päätös Meritaistelu-keskuksen perustamisesta.

Puolustusvoimien tutkimus-laitos sisältää nykyorganisaatios-saan teknisen tutkimuksen li-säksi Toimintakykyosaston sekä Doktriiniosaston. Tekninen tut-kimus jakaantuu kolmeen osas-toon pitäen sisällään myös osaa-mista merivoimista. Toimintaky-kyosasto muodostettiin Maan-puolustuskorkeakoulusta siirre-tyn Käyttäytymistieteiden laitok-sen pohjalta. Puolustusvoimien käyttö- ja toimintaperiaatteita kehittävälle Doktriiniosastolle on asetettu paljon odotuksia. Osas-

tolle on keskitetty monipuolista osaamista puolustushaaroista ja eri toimialoilta. Uusi laitos kyke-nee tekemään monialaisia tutki-muksia ylittäen osastorajat. Tut-kimuksen tilaajalla on mahdol-lisuudet antaa tietotarpeita, joi-ta toteutetaan hyödyntäen niin PVTUTKL:n kuin puolustushaa-ran osaamista. Puolustusvoimi-en tutkimuslaitoksella on lisäk-si tutkimussuunnitteluyksikkö, jonka tehtäviin kuuluu puolus-tushaarojen asiakkuudesta huo-lehtiminen niin laitoksella toteut-tavissa tehtävissä kuin tukemal-la PV ulkopuolisen tutkimuksen koordinoinnissa puolustushaa-ran tarpeiden mukaisesti.

Merivoimien johdossa ole-va tutkimus on keskitetty uu-distuksen jälkeen Merisota-kouluun. Meripuolustuksen tais-telutekniikan ja taktiikan tutki-mukseen sekä merellisen toi-mintaympäristön mallintami-seen todettiin jo hallintoraken-

teen uudistuksen yhteydessä olevan suuri tarve. Meritaistelu-keskus on saavuttanut vuoden 2013 aikana toimintavalmiu-den, mutta yksikön vahvuus ei ole suuri, mikä edellyttää teh-tävien suunnittelulta tarkkaa prio risointia. Meritaistelukes-kus asettaa myös osa-aikaisen tutkijan Naton osaamiskeskuk-seen Kieliin.

Merivoimien tutkimuskes-kus keskittyy teknisen tutkimuk-sen ja koetoiminnan osa-aluei-siin, joita PVTUTKL ei toteuta; vedenalaisen sodankäynnin tut-kimukseen sekä laiva-alan tutki-mukseen. Pansioon on edelleen keskitetty vedenalaisen koetoi-minnan osaaminen. Sijoittamal-la käyttöperiaatteiden ja teknii-kan tutkimuksen osaaminen opetukseen, on meillä mahdol-lisuus hyödyntää uusia ajatuksia koulun opetuksessa sekä kou-lun tarjoamaa osaamista tutki-mustoiminnassa niin sotapeleis-

Merivoimien tutkimus – kuka käskee ja mitä kuuluu?

Johan TillanderKomentajakapteeni Johan Tillander työskentelee Merivoimien esikunnassa.

Tutkimustoiminta antaa pohjaa kaikelle suorituskykyjen kehittämiselle. Puolus tus-

voimien tutkimustoiminta organisoitiin uudelleen osana puolustusvoimauudistusta.

Muutokset koskivat merkittävästi myös merivoimia ja toteutettiin kokonaisorganisoin-

nin ensimmäisessä vaiheessa.


Teema


sä, opettajien ammattitaidossa kuin kokeiluharjoitusten järjes-tämisessä.

Puolustusvoimien strategi-nen suunnittelu saa tukea dokt-riiniosastolta ja taistelukeskuk-silta. Ideoituja konsepteja voi-daan haastaa sotapeleillä se-kä laskennallisilla menetelmil-lä. Käyttö- ja toimintaperiaattei-den kehittämisen avulla määri-tetään perusteita tekniselle tut-kimukselle. Vastaavasti teknis-ten innovaatioiden käyttöä voi-daan tarkastella aiempaa tehok-kaammin käyttö- ja toimintape-riaatteiden näkökulmasta.

Puolustusvoimauudistuk-sen jälkeen tutkimus- ja kehittä-mistoiminnassa korostuvat suun-nitelmallisuus. Tutkimusten to-teuttaminen edellyttää valmis-tautumista niiden vuosisuunnit-telun mukaisesti. Asiakkaalla on vastuu tutkimustehtävän asetta-misessa ja osallistumisessa tut-kimuksen ideoinnin toteuttami-seen. Pääesikunnan johdolla to-

teuttavassa valmistelussa on mahdollisuuksia koota useita toi-mialoja käsittäviä aiheita laajem-miksi kokonaisuuksiksi. Tietotar-peiden perusteella on arvioitava aiempaa tarkemmin, missä aika-taulussa tietoa tarvitaan ja min-kälaisia resursseja sen toteutta-minen edellyttää. Uusi organi-saatio mahdollistaa tutkimusryh-mien perustamisen laitosrajojen yli ja aiemmin muutamalla hen-kilöllä tehtäviin tutkimuksiin voi-daan keskittää aiempaa enem-män henkilöitä. Tämä edellyttää organisaation ja toimintatapojen tuntemista.

Uudistamisen yhteydes-sä on pyritty vahvistamaan toi-mintamalleja ja rakenteita, joita on ollut jo aiemmin olemassa. Näistä hyvänä esimerkkinä toi-mii Maanpuolustuskorkeakoulu, jonka organisaatiossa olevat ih-miset laativat tutkimuksia, osal-listuvat erilaisiin harjoituksiin ja ennen kaikkea ohjaavat opin-näytetöiksi laadittavia tutkimuk-

sia. Nykyiset sotatieteen maiste-rit ja yleisesikuntaupseerin tut-kinnot edellyttävät työskentelyä, jonka parhaat tulokset täyttävät puolustushaaran asettamat tie-totarpeet.

Tutkimus- ja kehittämisor-ganisaatio toteuttaa edelleen hankkeiden tarvitsemia asian-tuntijapalveluita esimerkiksi vastaanottotestauksissa. Han-ke- ja projektisuunnittelussa on tarvittava asiantuntijuus tai palvelu suunniteltava ajoissa. Palvelut kyetään toteuttamaan huolimatta siitä ovatko asian-tuntijat merivoimien tai tutki-muslaitoksen henkilöstöä.

Tutkimuksen organisaatiot ovat muuttuneet merkittävästi. Toimintatavat ovat muutokses-sa, mutta tutkimuksen, kehittä-misen ja koetoiminnan palvelui-ta on tarjolla Merivoimien ja Lo-gistiikkalaitoksen käyttöön riittä-västi. Olennaista on osata käyt-tää uusia mahdollisuuksia par-haalla mahdollisella tavalla.


AT-Marine Oy

www.atmarine.fiVantaa p. (09) 5494 2600

Turku p. 0208 353400

Täyden palvelun talo merenkulkijoille ja telakoille

Navigointi-, ja merenkulkulaitteet•

Kommunikointilaitteet•

Säiliömittauslaitteet ja lastausvarret teollisuudelle

•Erikoiselektroniikka-

laitteet puolustusvoimille

36

1. Naton osaamiskeskukset

N ato päätti vuonna 2002, että sen pitää kehittää sotilaallis-

ta komentorakennettaan ja toi-mintakonseptejaan sekä hank-kia uudet vaatimukset täyttä-vää materiaalia selvitäkseen uu-den vuosituhannen asettamis-ta haasteista. Organisaatiota ke-vennettiin ja toimintaa tehostet-tiin. Tätä ns. transformaatio-ta päätettiin tukea perustamal-la Naton komentorakenteesta irroitettu osaamiskeskuksien, ‘Centres of Excellence’ (COEs) verkosto.

Vuodesta 2003 alkaen on perustettu 22 sodankäynnin eri osa-alueile keskittynyttä osaa-miskeskusta. Tavoitteena on ol-lut koota keskuksiin Naton omia ja muiden toimintaan osallistu-vien maiden asiantuntijoita. Tut-kimustoiminnassa ja osaamisen kehittämisessä ovat erityises-ti korostuneet akateemisuus ja analyyttisyys sekä omien ja ul-kopuolisten asiantuntijoiden tie-tämyksen hyödyntäminen.

Osaamiskeskuksien toimin-nalle on voimassa joitain yleisiä periaatteita: – Eri keskuksien toiminnassa

ei saa olla päällikkäisyyksiä. – Ne eivät saa aiheuttaa kus-

tannuksia Natolle. Toimin-tamenoista vastaavat kun-kin osaamiskeskuksen isän-tävaltio ja osallistujavaltiot.

– Osaamiskeskuksilla on IMO -status (International Milita-ry Organization), mutta ne eivät kuulu Naton komento-rakenteeseen. Keskuksien keskinäistä työtä ja toimin-taa Naton suuntaan koordi-noi Naton Transformaatio-esikunta (Allied Command Transformation, ACT).

– Niiden tulee mukauttaa toi-mintansa Naton proseduu-rien, doktriinin, standardi-en ja turvallisuussäädök-sien mukaiseksi.

– Vaikka Nato on pääasialli-nen asiakas, niin keskuk-sien toimintaan osallistu-vien maiden muodostama ohjausryhmä päättää lopul-

lisesti budjetista ja sen käy-töstä. Nato tai muut mah-dolliset asiakkaat voivat tehdä vain esityksiä ja tu-kipyyntöjä keskuksille - ei-vät siis voi käskeä!

2. Naton rannikkosodan-käynnin osaamiskeskus

Naton rannikkomerisodankäyn-nin osaamiskeskus (Centre of Excellence for Operations in Confined and Shallow Waters, COE CSW) on vajaa 40 hen-kilön asiantuntijaorganisaatio, jonka tehtävänä on osallistuja-maiden (Suomi, Saksa, Puola, Hollanti, Italia, Kreikka, Turkki ja USA) ja Allied Command Tran-sformationin (ACT) ohjauksen perusteella tukea asiakkaiden operatiivista suunnittelua tuotta-malla rannikkomerisodankäyn-nin alueelta operatiivisen se-kä taktisen tason suunnitelmia, konsepteja, vaatimusmäärittely-jä ja ohjeistusta. Kohdeympäris-töä ei ole rajattu, vaan ympä-ristöinä ovat rajatun ja matalien vesien kriteerit täyttävät alueet

Suomen toiminta Naton rannikkomerisodankäynnin osaamiskeskuksessa

Pasi LintuahoKomentaja Pasi Lintuaho työskentelee Merisotakoulussa, Meritaistelukeskuksessa.

Teema



kaikkialla maailmassa.COE CSW on sijoitettu Sak-

san Kieliin Saksan merivoimien laivastotukikohtaan 1. Laivaston (Einsatzflottille 1) esikunnan ti-lojen yhteyteen. Keskus kuuluu hallinnollisesti em. laivaston or-ganisaatioon.

Keskuksen työlistalla on samanaikaisesti n. 10 – 15 pro-jektia (mm. osallistuminen Na-ton uuden suunnitteluproses-sin laadintaan, sataman suoja-us, sisävesioperaatiot, pienve-neoperaatiot, C-IED -operaatiot merellisessä ympäristössä, kor-vetti lka:n käyttö, merimaalioh-justen käyttö ja Suomen johta-ma tulevaisuuden operaatiot ra-jatulla vesialueella), joita viedään eteenpäin kirjallisuustutkimuksi-na, järjestämällä esikuntasotape-lejä ja koetoimintaa (esim. Nor-

thern Coasts – harjoitusten yh-teydessä) sekä kansainvälisiä kokouksia, seminaareja ja kon-ferensseja tai yhteistyöprojekte-ja muiden vastaavien organisaa-tioiden kanssa kuten: – Naton merellisten osaa-

miskeskusten ( COE CSW lisäksi Combined and Joint Operations from the Sea Centre of Excellence (CJOS COE), Norfolk, Yhdysval-lat ja Naval Mine Warfare Centre of Excellence (NMW COE), Oostende, Belgia).

– Naton vedenalaisen tutki-muskeskuksen (Nato Un-derwater Research Centre, NURC, La Spezia, Italia) ja

– yliopistojen, mm. Bun-deswehrin yliopisto Mun-chenissä (mallinnukset ja simulaatiot) sekä Chris-

tian-Albrecht – yliopisto Kielissä (kansainvälinen merioikeus) kanssa.

COE CSW perustaminen aloitettiin 2006, ja se akkre-ditoitiin ACT:n toimesta 2009. Suomen ja keskuksen välinen sopimus (Technical Arrange-ment, TA) allekirjoitettiin mar-raskuussa 2011. MERIVOP-PÄÄLL on toistaiseksi toimi-nut Suomen edustajana COE CSW:n ohjausryhmässä.

3. Suomen toiminnan aloittaminen

Merivoimat asetti pysyvän edus-tajan Naton rannikkomerisodan-käynnin osaamiskeskukseen Saksan Kieliin vuosiksi 2009 - 2012. Tehtävänimikkeenä oli/on Staff Officer Operational

COE CSW:n henkilöstöä marraskuussa 2013 MERISK:lla järjestetyssä työkokouksessa.

38

Framework. Tehtävä on sijoitet-tu keskuksen Development and External Relations –osastolle. Yleisinä johtopäätöksinä vaki-tuinen edustaja toteaa ensim-mäisistä vuosista mm, että1. Suomi on saanut tuke-

van aseman COE CSW:s-sa. Tuolloin millään muul-la Natoon kuulumattomal-la maalla ei ollut työntekijää yhdessäkään Naton osaa-miskeskuksista.

2. Komennuksen aikana Suo-men merivoimat on saanut merkittävän määrän takti-sen ja operatiivisen tason tietoa, jota on voitu hyö-dyntää suoraan tai välilli-sesti merivoimien kehittä-mistyössä. Käytännön esi-merkkeinä ovat lukuisat keskuksesta Suomeen toi-mitetut asiakirjat, keskuk-

sen järjestämät kokoukset, seminaarit ja konferenssit sekä koetoimintatapahtu-mat, joihin on osallistunut Suomesta sekä yksittäisiä esikuntaupseereita että ko-konaisia alusyksiköitä.

3. Tehtävän miehittäminen Merisotakoulun meritais-telukeskuksesta tehostaa Suomen tarpeiden ja vaati-musten huomioonottamis-ta COE CSW:n työssä. Li-säksi meritaistelukeskuksen kautta voidaan COE CSW:n tuotteita saada aiempaa te-hokkaammin käyttöön me-rivoimien kehityshankkeis-sa ja tutkimusprojekteissa.

Vakinaisen edustajan palat-tua komennukseltaan kotimaan tehtäviin paikkaa ei täytetty hen-kilöstösyistä Kieliin vakituisesti

sijoitetulla henkilöllä, vaan teh-tävä annettiin vastaperustetulle Meritaistelukeskukselle. Tehtä-vän hoitamista on jatkettu 2012 alkaen osa-aikaisesti (yksi henki-lö, työpanos Saksassa noin 16 - 18 viikkoa vuodessa).

Osa-aikaisuus tarkoitettiin alun perin väliaikaiseksi järjeste-lyksi henkilöstökysymysten tul-tua ratkaistuiksi, mutta nyt on meneillään jo toinen osa-aikai-nen edustaja. Kokopäivätoimisen edustajan asettamiseksi on me-rivoimissa aloitettu selvitystyö.

4. Eläminen Kielissä ja käytännön työskentely osaamiskeskuksessa

Kiel sijaitsee pohjois-Saksassa Itämeren rannalla Kiel-vuonon pohjukassa. Kaupungista al-kaa myös kuuluisa Kielin kana-va. Kiel on Saksan pohjoisim-

COE CSW:n kansainvälisiä esikuntaupseereja Kielissä.


man osavaltion Schleswig-Hol-steinin pääkaupunki, ja samal-la noin 240 000 asukkaan me-rellinen yliopistokaupunki, jos-ta löytyy hallintolaitosten lisäksi mm. telakkateollisuutta ja meri-teknologista tutkimustoimintaa sekä Saksan merivoimien 1. lai-vaston päätukikohta.

Komennusviikoilla matkus-taminen Kieliin edellyttää len-toa Helsingistä Hampuriin, au-ton vuokraamista ja noin tunnin ajomatkaa suoraan pohjoiseen. Kaikkiaan matkaan joutuu va-raamaan noin kuusi tuntia.

Tutkimusryhmän johtami-sen ja varsinaisen kirjoitustyön lisäksi viikkorutiineihin kuulu-vat mm. maanantaisin pidettävä asiantuntijakokous (expert mee-ting) sekä torstaisin koko henki-

löstölle pidettävä yhteistilaisuus loppukahvitteluineen.

Tutkimusprojektin etäjoh-taminen ja -työskentely on tiet-tyyn rajaan asti mahdollista ot-tamalla internetissä salattu yh-teys COE CSW:n sähköpostiin ja tietokantoihin. Tämä ei kui-tenkaan korvaa fyysistä läsnä-oloa, sillä tehokkaimmaksi työs-kentelymuodoksi on osoittautu-nut kasvotusten tapahtuva pien-ryhmäideointi ja välitarkastelut.

Tällä hetkellä Suomella on ollut johdettavanaan tutkimus-projekti ”The Prospective Ope-rations in Confined and Shal-low Waters”. Työssä tarkastel-laan länsiliittoutuman tulevai-suuden (+20 vuotta) operaati-oiden luonnetta ja reunaehto-ja rajatuilla sekä matalilla ve-

sialueilla. Lisäksi työssä on py-ritty laajentamaan ja tarkenta-maan confined and shallow wa-ters -käsitettä. Työ on käynyt lä-pi COECSW:n sisäisen katsel-moinnin ja tarvittavat korjauk-set on tehty. Ennen julkaisua on vielä edessä lopullinen kielen-huollollinen tarkastus.

Tutkimusraporttia ja sen lähdeaineistoa sekä keskuksen muita julkaisuja käytetään edel-leen hyväksi Meritaistelukes-kuksen omassa työssä ja mm. merivoimien sekä puolustusvoi-mien tutkimushankkeissa.

Osaamiskeskuksella on omat julkiset kotisivut, joissa on esitelty tarkemmin toimin-nan eri osa-alueita, meneillään olevia projekteja ja tapahtumia: www.coecsw.org


Maahantuoja:

Ruukintie 7-9, 02330 Espoo, www.atoy.fi Puh. (09) 6827 1, Faksi (09) 6827 305

MERIVAIHTEET

40

V iime keväänä STX:n Rauman telakka luo-vutti uuden ulkovartio-

laiva Turvan rajavartiolaitokselle. Näytti siltä, että se saattaisi jäädä viimeiseksi Suomessa viranomai-sille rakennetuksi tuon kokoluo-kan erikoisalukseksi. Rauman te-lakka oli ajettu alas, ja STX:n ris-teilyalustuotantoon erikoistuneen Turun telakan tulevaisuus näyt-ti synkältä. Epävarmuus vaikutti suoraan satoihin alihankkijoihin myös puolustusteollisuudessa, vaikka muutamilla pienemmil-lä uudisrakennus- ja korjaustela-koilla töitä näyttikin olevan pitkäl-le tulevaisuuteen.

Kesällä tapahtui kuitenkin kaksi merkittävää asiaa. Rau-malle perustettiin uusi suoma-lainen telakkayhtiö Rauma Mari-ne Constructions ja saksalainen

Suomen meri- ja puolustus-teollisuus muutoksessa

– mahdollisuuksia ja haasteitaEuroopan ja Suomen puolustus- ja meriteollisuudessa tapahtuu. Länsimaiden hu-

penevat puolustusmäärärahat ovat ajaneet teollisuuden tiukalle ja kilpailu uusil-

la markkinoilla kovaa. Yritykset etsivät selviytymiskeinoja mm. konsolidoitumalla.

Kotimainen referenssiasiakas on kaikille elinehto. Suomalainen teollisuus voi pärjä-

tä erikoistumisella ja korkealla osaamisellaan.

perheyhtiö Meyer Werft yhdes-sä Suomen valtion kanssa osti Turun telakan sitoutuen inves-toimaan tulevaisuuteen.

Suomen meriteollisuuden epävarmuus tulevaisuudesta on väistynyt ja koko meriklusteri voi katsoa luottavaisesti tulevaisuu-teen. Hyvä maine ja osaaminen ovat edelleen tallella ja markki-noita suomalaisille erikoistuot-teille riittänee kotimaassa ja ul-komailla. Esimerkkinä perheyh-tiö Marine Alutech, joka toimit-taa merivoimille uuden kuljetus-veneen (JEHU-luokka).

Toinen merkittävä muutos on puolustusvoimien Logistiikka-laitoksen perustaminen. Puolus-tusteollisuudelle tämä merkitsee keskeisen asiakkaan muutosta, vaikka useat henkilöt pysyvät-kin samoina asiakkaan edusta-

jina. Toivottavaa on, ettei suur-ta notkahdusta tapahdu hankin-tatoimessa tai esimerkiksi tieto-järjestelmäongelmista johtuen.

Kolmas muutos on maa- ja merivoimien kunnossapitotoi-minnan laaja ulkoistaminen stra-tegiselle kumppanille ensi vuon-na. Millogin, keskeisten järjes-telmätoimittajien ja muiden ali-hankkijoiden asemoiminen on kesken. Puolustusteollisuuden ja puolustusvoimien kannalta tärkeää on luoda sopimusraken-ne, joka täyttää molempien edut ja takaa jatkuvuuden.

Suomessa puolustushallin-non ylläpito- ja hankintaprojek-tit eivät yksinään kykene ylläpi-tämään nykyistä puolustusteol-lisuutta. Tämä on haaste myös sotilaalliselle huoltovarmuudelle. Valtioneuvoston huoltovarmuus-

Jaakko Savisaari ja Tuija KarankoJaakko Savisaari on Atlas Elektronik Finland Oy:n toimitusjohtaja.

Tuija Karanko on Suomen Puolustus- ja Ilmailuteollisuusyhdistys PIA ry:n pääsihteeri.

Teema



päätöksessä linjataan kriittisik-si alueiksi tiedustelu, valvonta, johtaminen ja maalittamisen tu-ki sekä vaikuttaminen. Päätök-sen mukaisesti puolustushallin-non tulee varmistaa, että maas-sa säilyy näissä tarvittava riittävä osaaminen, teknologia ja tuotan-to sekä integraatio-, huolto-, yllä-pito- ja kriisiajan vauriokorjaus-kyky. Näiden linjausten toimeen-pano on ollut vaatimatonta. Teol-lisuuden kykyä ei ole mahdollista ylläpitää ilman hankintoja.

Teollisuudelta vaaditaan uusia, muille viranonmaisille ja ulkomaisille asiakkaille suunnat-tuja tuotteita ja palveluja. Tähän on edellytykset, sillä osaamista on. Suomalainen puolustuste-ollisuus investoi T&K -toimin-taansa yli 15 % liikevaihdos-taan. Luku on korkeampi kuin Euroopassa keskimäärin. Mark-

kinoinnissa suomalaisilla on sen sijaan vielä kehitettävää.

Suomella on vielä yksi valt-tikortti, jos se vaan osataan pe-lata oikein: arktisen teknologian huippuosaaminen. Missään ei rakenneta jäänmurtajia ilman suomalaisten yritysten osallis-tumista ainakin suunnitteluun. Meille on itsestäänselvyys, että laitteemme ja järjestelmämme toimivat Suomen talvessa. Vaik-ka meillä ei ole Pohjoisen Jää-meren rantaa, on meillä liiketoi-mintaintressi pohjoisessa. Siellä on tulevaisuudessa tarve kartoi-tus-, etsintä-, pelastus-, öljyntor-junta- ja monille muille järjestel-mille, joiden osaamista on Suo-messa. Uhkana on Norjan stra-tegia kehittyä arktisen teknolo-gian johtavaksi maaksi, Norjalla on rahaa ja teknologiaa. Arktis-ten markkinoiden kehittymisen

arvointi on haastavaa; siellä on oltava liikkeellä oikeaan aikaan.

Kansainvälisessä kilpailu-kyvyssä suomalaisilla yrityksil-lä on vahvuuksia ja haasteita. Vahvuuksista tärkeimpiä ovat tyytyväiset asiakkaat maailmal-la, hyvät tuotteet sekä ”asiakkai-den tarpeiden kuuntelu”. Haas-teet liittyvät pitkälti muiden val-tioiden protektionismiin ja mark-kinointiin. Pienuutemme voi ol-la myös haaste; emme aina ky-kene tuottamaan haluttua volyy-mia. Ilman puolustusvoimien re-ferenssiasiakkuutta on kuiten-kin turha pyrkiä kansainvälisil-le markkinoille.

Vakiintuneet ja avoimet suh-teet ja yhdessä tekemisen ma-ku puolustusteollisuuden ja puo-lustusvoimien välillä ovat arvokas suomalainen erikoisuus. Niitä tu-lee ylläpitää jatkossakin.

Merivoimien uusi kuljetusvene Watercat M18 AMC (JEHU-luokka).

42

Merivoimien materiaalilaitoksen perinteet

S yksyllä 1939 Talviso-dan lähestyessä Puo-lustusministeriö antoi

käskyn uusien varikkojen pe-

rustamisesta. Puolustusvalmis-teluissa merivoimien komentaja kenraalimajuri Väinö Valve an-toi 12.10.1939 käskyn Turun

Laivastoaseman perustamises-ta. Laivastoaseman tehtävänä oli mm. varustella liikekannalle-panoon määrätyt alukset ja lii-

Merivoimien materiaalilaitoksen rakentaminen alkoi 1.7.1998, jolloin perustettiin

Merivoimien varikko. Nimi muutettiin 2006 vuoden alusta Merivoimien materiaali-

laitokseksi vastaamaan laitoksen laajentunutta toimintakenttää. Merivoimien suori-

tuskykyjen käytön tuen juuret ovat kuitenkin kauempana historiassa, ajassa ennen

Talvisodan alkua.

Jussi KoskinenKomentaja Jussi Koskinen työskentelee Merivoimien esikunnassa.

Teema


kekannallepanon jälkeen huol-taa lounaisrannikolle tukeutu-vat alukset. Turun Laivastoase-maan kuuluivat esikunta, toimi-tuskomppania, varastoja ja työ-suorituksiin osallistuvia telakoita.

Ajallisesti samanaikaiset käskyt yhdistyivät pyrkimyksek-si kehittää laivaston tukikohta-, varikko- ja huoltojärjestelmää, joka parhaiten vastaisi sodan ajan tarpeisiin. Turvallisuussyis-tä oli tarpeen hajasijoittaa Ka-tajanokalla liian lähellä asutusta toiminut miina- ja torpedohuol-to sekä varastointi. Suunnitel-man mukaan perustettiin Meri-voimien ampumatarvikevarikko Helsinkiin, Turun Laivastoase-ma osillaan Pansioon, Ruissa-loon ja Aurajoen rannoille sekä asepaja Uuteenkaupunkiin.

Pansion alueelle kehittyi so-tien aikana tukikohta, jonka kes-keinen osa oli telakasta ja huol-tolaitoksista muodostettu ”Te-lama”. Se käsitti tykki-, miina-, torpedo-, moottori- ja sähköpa-jat sekä telakan. Nämä Merivoi-mien erikoishuollon osat irrotet-tiin 15.4.1945 Turun Laivasto-asemasta ja niistä muodostet-

tiin erillinen puolustusministeri-ön alainen Valtion Laivatelakka. Telakka siirtyi jo 6.9.1945 Kaup-paja teollisuusministeriölle. Pe-rusteluina olivat välirauhan sopi-muksen asettamat merivoimien vahvuusrajat ja sotakorvausteol-lisuuden tarpeet.

Laivaston ja rannikkotykis-tön saattamiseksi rauhan ajan ti-lanteeseen tammikuussa 1945 perustettiin Parolaan merivoi-mien komentajan alaisuuteen Keskusvarikko 1 sekä Haminan

rannikkolinnakkeiston komenta-jan alaisuuteen Keskusvarikko 2 sijoittuen Kotkan Kyminlinnaan. Keskusvarikko 1 muuttui jo sa-man vuoden helmikuussa Meri-voimien varikko 1:ksi. Se oli me-rivoimien johdossa aina vuoteen 1952 saakka, jolloin rannikkoty-kistö organisoitiin osaksi maa-voimia. Organisaatiomuutoksen myötä ”Merivarikosta” tuli Pää-esikunnan taisteluvälineosaston alainen Asevarikko 5. Aikanaan Puolustusvoimien logistiikkalai-toksen esiasteen Puolustusvoi-mien materiaalilaitoksen perus-tamiseen liittyen vuonna 1993 tämä muodosti Panssarivarikon, joka nykymuodossaan osana Länsi-Suomen huoltorykment-tiä edelleenkin huoltaa Merivoi-mien kiinteää tykkikalustoa.

Sodan jälkeen 1948 aloi-tettiin myös laivaston teknisen huoltojärjestelmän kehittäminen Laivaston oppilaspajan nimellä. Alusten määrän lisääntyessä 1960-luvulla perustettiin miina-

Sähköteknisen korjaamon piirtäjätär Leena Poutanen 1976.


44

paja, Kemiön varikko, mootto-rivarasto, ruuvitelakka ja nuoli-halli sekä laajennettiin luolaston tiloja. 1960-luvun lopulla aloi-tettiin ohjushuoltolan rakentami-nen Kallanpäähän. Sähköteknil-linen korjaamo perustettiin Tu-run Laivastoasemalle 1.3.1977.

Laivastoasemat organisaa-tioina sulautettiin 1.1.1993 Suo-menlahden ja Saaristomeren lai-vastoihin ja samassa yhteydes-sä Pansion korjaamon osaksi palautui telakka. 1.7.1998 ta-pahtuneessa Merivoimien ja Rannikkotykistön yhteen liittä-misessä muuttuivat yhtymien nimet Meripuolustusalueiksi ja perustettiin Merivoimien varik-ko, jolloin tekninen huolto laitok-sineen, Kemiön varikko ja Elekt-roniikkakorjaamo liitettiin perus-tettuun varikkoon.

Vuoden 2001 alusta Meri-voimien varikkoon liitettiin Me-rivoimien keskusvarasto. Vuo-den 2006 alusta Merivoimien varikon nimi muuttui Merivoi-mien materiaalilaitokseksi. Yh-tymien teknisen huollon ja logis-tiikan osat ovat näin viimeisim-pien välivaiheiden kautta siirty-neet 1998, 2006 ja 2012 osak-si Merivoimien materiaalilaitos-ta ja sen kunnossapito- ja varas-tointitoimintaa.

Merivoimien materiaalilai-tos lakkautetaan vuoden 2014 lopussa ja toiminnot integroi-daan vuoden 2015 alusta pe-rustettavan Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen 2. Logistiik-

karykmenttiin ja Järjestelmä-keskuksen merijärjestelmäosas-toon. Tämän lisäksi merivoimien erikoismateriaalin kunnossapi-dosta vastaa vuoden 2015 alus-ta strateginen kumppani, Millog Oy, jolloin laitoksen kunnossapi-tokeskukset (Upinniemi, Pansio) ja keskusvarasto (Pansio) henki-löstöineen ja tehtävineen siirty-vät kumppanille.

Kehittämisen perimmäinen päämäärä – poikkeusolojen tar-peisiin vastaava huoltojärjes-telmä – on ollut sama vuodes-ta 1939 alkaen. Perinteet ulot-tuvat luontevasti aikaan, jolloin Merivoimien Ampumatarvike-varikko ja Turun Laivastoasema perustettiin.

Joukko-osastotunnukses-sa on hopeinen ankkuri sekä kultainen kumottu polviorsi, jo-ka kuvaa V-kirjainta. Tunnus vahvistettiin Merivoimien vari-kon joukko-osastotunnukseksi 9.6.2000. Tunnuksen on suun-nitellut Lauri Helaniemi.

Laitos käyttää kielekkeistä valtiolippua. Merivoimien mate-riaalilaitoksella ei ole omaa jouk-ko-osastoristiä.

Merivoimien materiaalilai-toksen perinnepäivää vietetään 19. lokakuuta ja se pohjautuu ajankohtaan 19.10.1939, jol-loin Merivoimien Ampumatar-vikevarikko ja Turun Laivasto-asema perustettiin.



Rannikkolinnakkeet ja taistelut

Pertti HuhtanenKehittämiskonsultti, [email protected]

N äin ei ollut. Katarina rakennutti nämä ran-nikkolinnakkeet ni-

menomaan Ruotsinsalmen tais-telujen osoittaman tarpeen pe-rusteella, jottei serkkupoika tai kukaan muukaan pääsisi liikaa töytäilemään hänen reviirilleen. Rajahan oli tuolloin Ahvenkos-kella, ja alue oli Venäjän keisa-rikuntaa.

Ruotsilla kuitenkin oli tuol-loin kaksi merilinnoitusta Suo-menlahden alueella: Loviisan Svartholma ja Helsingin Viapo-ri. Ne antautuivat Venäjän vuo-den 1808 talvihyökkäykselle lä-hes taistelutta. Linnoitukset oli-vat puutteellisesti varustettuja etenkin talvista maahyökkäys-tä vastaan, mutta eivät antau-tuessaan mitenkään täyttäneet tehtäväänsä: taistella ja kestää saarrettunakin. Miten voi olla niin, että kun on kaksi merilin-noitusta, niin molemmissa on päällikkönä kurja raukka pettu-ri? No, ei voi olla! Kyse oli Liika-lan kirjeen ja Anjalan liiton jat-kumosta. Päälliköt olivat menet-

täneet luottamuksensa Ruotsin valtiojohdon kykyyn täyttää en-simmäinen velvollisuutensa, jo-ka on kansalaisten turvallisuus. Näytti pienemmältä pahalta ha-kea turvaa Venäjältä.

Ja se Oolannin sota…

Sodassa 1808–09 Venäjän ja Ruotsin välinen raja siirtyi Poh-janlahdelle. Syntyi Suomen suu-riruhtinaskunta, ja itäisten lin-nakkeiden merkitys näytti vä-henevän. Krimin sodan aikana linnakkeet oli riisuttu aseista ja tarvikkeista ja ne olivat miehit-tämättömiä. Herätys reaalimaa-ilmaan olikin sitten totinen paik-ka. Britit pääsivät vuonna 1855 vapaasti laajoihin tuhotöihin, rä-jäyttämään niin Ruotsinsalmen kuin Loviisankin linnakkeet, polttamaan Ruotsinsalmen lin-noituskaupunkia ja pommitta-maan Viaporia. Niin kävi miehi-tetylle, mutta vasta puolivalmiil-le Bomarsundillekin - ja niin oli kauhia se Oolannin sota.

Näin ei olisi käynyt, jos lin-nakkeet olisivat olleet taistelu-

valmiina. Talvisodan syttyessä oli kuitenkin suuren ja mahta-van Suursaaren puolustamises-ta luovuttava. Se oli pakon sa-nelema katkera päätös. Jouk-koja ”mallia Cajander” ei kerta kaikkiaan riittänyt kauas ulko-saarille. Varsinaiset rannikkolin-nakkeet kyllä miehitettiin ja va-rustettiin asianmukaisesti. Talvi-sodan jäinen loppunäytös maa-liskuussa 1940 olikin jään, me-ren ja tulen inferno Suursaares-ta jäähyökkäykseen lähteneelle neuvostojoukolle.

Kirkonmaan järeä ja Ran-kin raskas rannikkolinnake ai-heuttivat lähes divisioonan vah-vuiselle hyökkääjälle satojen, jo-pa parin tuhannen miehen tap-piot. Etenkin järeän tykin kra-naatit tekivät sirpalevaikutuk-sensa lisäksi valtavia avantoja. Ne heikensivät jäätä laajalti rä-jähdyspisteen ympäriltä. Hyi-seen mereen vajosi surmansa saaneiden ja haavoittuneiden lisäksi mittaamattomasti kalus-toa. Tämä kaikki tehtiin ilman omia tappioita! Mittakaava oli

Katariina Suuri rakennutti Kustaan sodan (1788–90) jälkeen mahtavan meri- ja

maalinnoituksen Kymijoen edustalta Savonlinnaan. Yleinen harhakäsitys on, että

rannikkolinnakkeet Fort Slava, Fort Elisabet ja Fort Katarina olivat olemassa jo

Ruotsinsalmen suurten meritaistelujen aikana.

46

muuttunut, mutta pelin henki oli sama kuin aiempina vuosi-satoina. Rauhanteossa Suursaa-ri jäi Neuvostoliitolle.

Jatkosodan taistelut

Jatkosodan sytyttyä puna-ar-meijan miehittämä Suursaari olikin ensi tilassa vallattava ta-kaisin. Perusteelliset tiedustelu- ja mittaustoimet suoritti Itä-Suo-men Rannikkoprikaati. Itse jääoperaatioon koottiin maalis-kuussa 1942 Mannerheim-ris-tin ritari, kenraali Aaro Pajarin johtoon 3500 miehen joukko vahvojen ilmavoimien tukema-na. Alivoimainen puolustaja oli varustettu jalkaväen tapaan ei-kä sillä ollut todellisia mahdolli-suuksia saaristotaistelussa.

Jatkosodan jatkuessa ke-sällä 1942 neuvostojoukot yrittivät 8.–9.7. vallata Some-rin karun linnakesaaren. Tais-teluun osallistui satakunta ’So-merin hyypiötä’ eli suomalais-ta rannikonpuolustajaa, saman verran vastahyökkäysjoukkoja, kolmen valtakunnan laivastoa ja kahden valtakunnan ilmavoi-mia. Hyökkääjistä sai surman-sa saarella 128. Upotetuissa ja vaurioitetussa noin 30 alukses-sa hukkui arviolta 200–300 neuvostosotilasta. Vankeja saa-relle jäi 123. Suomalaisia kaa-tui 17, haavoittui 45. Someri oli ja pysyi suomalaisten hallussa.

Suomen ja Neuvostoliiton aselepoehtojen mukaan sak-salaisten joukkojen piti poistua maasta 15.9.1944 mennessä. Tuon päivän vastaisena yönä saksalaiset kuitenkin tekivät yl-lättävän maihinnousuhyökkäyk-

sen Suursaareen. Se oli operaa-tio Tanne Ost. Vaikka suuri osa tehokkaimmista rannikkotykeis-tä oli aselepoehtojen mukaises-ti evakuoitu pois saaresta, hyök-käys torjuttiin ja viholliselle ai-heutettiin valtavat tappiot. Kaa-tuneina saarelle jäi 155 ja sota-vankeina 1321. Hukkuneita oli ehkä satoja, ehkä tuhat. Saksa-laisten kokonaistappiot olivatkin lähes samaa luokkaa kuin koko Lapin sodassa. Suomalaistap-piot olivat 37 kaatunutta, 15 kadonnutta ja 68 haavoittunut-ta. Lapissa ne olivat dramaatti-sesti suuremmat.

Mitä opimme tästä?

Jos nykyisen Kotkan edustan rannikkolinnakkeet olisivat olleet taisteluvalmiina vuosina 1789–90, ei Ruotsinsalmen suuria meritaisteluja olisi käyty lain-kaan, ei ainakaan kyseisellä me-rialueella, linnakkeiden tulen al-la. Jos Svartholman ja Viaporin päälliköt olisivat luottaneet val-tiojohtoon, eivät linnakkeet oli-si antautuneet. Ne olisivat tais-telleet pitkään ja hyökkääjälle tuhoisasti. Jos rannikkolinnak-keet olisivat olleet taisteluvalmii-na vuonna 1855, Kotkalla ja Lo-viisalla olisi nyt tosi upea ulkoil-mamuseo, vailla vertaa suoras-taan. On meillä toki nytkin rau-nioita. Ehkä niitä voisi entrata alkuperäisen näköisiksi vaikka kolmiulotteisella tulostuksella!

Jos rannikkolinnakkeet ei-vät olisi olleet taisteluvalmii-na vuonna 1940, olisivat lä-hes puolustuskyvyttömät Kot-ka ja myöhemmin Virolahti jou-tuneet jäitse tulleen hyökkäyk-

sen jalkoihin. Tilanne oli talvi-sodan päättyessä äärimmäisen kriittinen. Puna-armeija oli ylit-tänyt Viipurinlahden. Sisu ei olisi auttanut, eikä talvisodan ihmet-tä olisi tapahtunut. Koko Suo-men puolustus olisi romahta-nut. Kotkan ja Haminan sata-missa ei olisi puhuttu suomea kuin korkeintaan kahvitauolla syrjäpöydässä. Ehkä nyt taas, jos Suomen valtiojohto olisi ol-lut yhtä päättäväinen kuin Bal-tian maissa.

Jos Suursaaren neuvos-topuolustus olisi talvella 1942 ollut samanlainen kuin sittem-min suomalaisella rannikkoty-kistörykmentillä, hyökkäys olisi vaatinut kaksin-kolminkertaisen voiman eikä olisi ehkä onnistu-nut sittenkään. Puolustustaiste-lu olisi aloitettu jo kaukaa jää-alueelta. Jos Someri ei olisi ke-sällä 1942 ollut miehitetty koke-neilla rannikonpuolustajilla, olisi kooltaan pieni, mutta sotilaalli-selta merkitykseltään suuri saa-ritukikohta menetetty. Jos Suur-saari ei syksyllä 1944 olisi ol-lut taisteluvalmis ja taistellut, se olisi merkinnyt ehkä kohtalok-kaitakin vaikeuksia Moskovas-sa käydyissä välirauhanneuvot-teluissa. Kauhistuttaa jo ajatus-kin koko linnakkeiston ja 1600 suomalaisen tappiosta, kaatu-neina ja sotavankeina - antau-tumisesta puhumattakaan.

Entä nyt?

Historiassa on vaiheita, jolloin Suomenlahden meripuolustus on ollut vahva. Venäjän keisa-rikunta rakensi 1912 alkaen to-della mittavan rannikkolinnak-


keisiin perustuvan Pietari Suu-ren merilinnoitusjärjestelmän. Linnoitus kattoi sekä Suomen-lahden etelä- että pohjoisran-nikon. Järeät kaksoistykkitor-nit edustivat aikansa teknistä ja teknologista huippua sähköisi-ne käyttöjärjestelmineen. Vie-lä isänmaallisten sotiemme ai-kana oltiin vahvoja. Kun Pieta-ri Suuren merilinnoituksen aika-na erityisesti RT oli rautaa, oli jatkosodassa koko Suomenlah-ti rautaa linnakkeineen, miinoi-tuksineen ja sukellusveneverk-koineen. Tästä puolustustasos-ta on asteittain rapauduttu. Ei ole edes mielikuvaa moderneis-

ta rannikkolinnakkeista. Ne on nähty keisarinaikaisten rannik-kotykkien ympärille kehitettyi-nä muille aselajeille kelpaamat-toman vanhan kaluston loppu-sijoituspaikkoina. 1970-luvulla alkoi tosin tietty uudistumisvai-he. Vähän aikaa näytti suoras-taan hyvältä.

Saaristo- ja rannikkotais-telut ovat aina merkitykseltään kokoaan mittavampia. Näin on ollut ja näin on oleva. Merivoi-mafuusion eli vihamielisen ak-visition vuodelta 1998 ja vuo-den 2012 puolustusvoimauu-distuksen jälkeen Suomen me-risivusta on taas avoin. Suomel-

la ei ole taisteluvalmiita rannik-kolinnakkeita.

Maihinnousun ja merikouk-kauksen torjunnassa ohjukset ovat nahjuksia, hyviä lisukkeita kylläkin. Täydentäjiä ovat myös maavoimat, ilmavoimat ja lai-vasto. Toisaalta Venäjän mait-ten kokoaminen on käynnis-sä. Sodankäynnin kolme kovaa ovat tiedustelu, harhauttaminen ja yllätys. Krimin monitoimiope-raatio osoitti, että Venäjän köm-pelö kompurointi vielä Georgias-sa vuonna 2008 on taakse jää-nyttä elämää.

Oy TELVA Ab, Arentitie 3, 00410 HELSINKI 0207 939 300 , fax 0207 939 399 www.telva.fi

Telva – kehityksen kärjessä

48

Rannikkojoukkojen kehittämis-seminaari tuotti uutta ajatteluaNuorten rannikkojoukkoupseerien piirissä on ajoittain käyty vilkasta keskustelua

rannikolla toimivien joukkojen kehityksestä ja taktiikasta. Keskusteluissa on yleensä

päädytty umpikujaan, jossa todetaan joukkojen määrän pienenemisen ja erityises-

ti tulivoiman vähyyden vaarantavan merivoimien taistelun kokonaisuuden ja luovan

maavoimille sivustauhan. Umpikujasta haluttiin kuitenkin jatkaa matkaa, jolloin syn-

tyi ajatus rannikkojoukkojen kehittämisseminaarin toteuttamisesta.

Hannu Roponen ja Tuomas SyvänenKomentajakapteeni Hannu Roponen palvelee Merisotakoululla Korkeakouluosaston johtajana

Kapteeniluutnantti Tuomas Syvänen palvelee Merisotakoululla taktiikan opettajana

Rannikkojoukkojen kehit-tämisseminaarin toteutus

Suomi sai itsenäistyessään lah-jaksi maailman vahvimpiin kuu-luneen rannikkotykistön ja ran-

nikonpuolustusjärjestelmän. Mutta jo 1930-luvulle tultaes-sa oli selvää, että Pietarin suo-jaksi rakennetut linnoitteet ja niihin sijoitetut järeät ja raskaat

rannikkotykit eivät enää olleet ajanmukaisia. Tykkikalusto oli kirjavaa ja vanhahkoa, eri ka-liiperisilla aseilla oli toisistaan poikkeavat ampumamenetelmät


ja jopa kulma- ja pituusyksiköt poikkesivat Venäjän vallan pe-rintönä toisistaan. Silloisen jär-jestelmän nykyaikaistamisessa tarvittiin uutta ajattelua, jonka moottoriksi muodostui eversti-luutnantti Johan Lambert Rika-man ennakkoluulottomat näke-mykset.

Rannikkojoukkojen taktii-kan ja tulenkäytön ennakkoluu-lottomaksi kehittämiseksi pää-dyttiin Rikaman hengessä to-teuttamaan erillinen kehittämis-seminaari, jonka päämääränä oli tarkastella rannikkojoukko-jen kehitystä ja muutostekijöitä sekä verrata niitä tunnistettuun uhkaan ja taistelutilan hallitse-miseen laajemmin. Yksityiskoh-taiseksi tavoitteeksi määritettiin taktisten ja tulenkäytön kehitys-näkymien kartoittaminen ja niis-tä keskusteleminen sekä uusien ajatusten löytäminen.

Rannikkojoukkojen kehittä-misseminaarissa pidettiin kak-si esitelmää, joita täydennet-tiin esitysmateriaalilla. Alustus-ten aiheina oli rannikkojoukko-jen taktiikka ja tulenkäyttö ja niissä luotiin katsaus rannikko-joukkojen taktisen käytön ny-kytilaan sekä tarkasteltiin kehi-tyksen trendejä. Alustuksissa ja keskusteluissa pyrittiin rakenta-maan erilaisilla väitteillä toisis-taan poikkeavia käsityksiä ja nä-kemyksiä. Käsittelyn laajentami-seksi ja näkökulmien syventä-miseksi alustukset opponoitiin ennen keskustelun aloittamis-ta. Keskustelua tuki erikseen se-minaariin kutsuttu mentor-ryh-mä, joka antoi arvokkaan sota-taidollisen lisän seminaarikes-kusteluun. Seminaarin osallis-tui mentor-ryhmän ja Merisota-koulun henkilöstön lisäksi hen-kilöstöä Merivoimien esikunnas-

ta, Suomenlahden meripuolus-tusalueelta sekä Maanpuolus-tuskorkeakoulusta.

Rannikkojoukkojen taktiikan ja tulenkäytön kehittäminen

Ensimmäisessä alustuksessa tarkasteltiin rannikkojoukkojen taktisen käytön kehittämistä. Tarkastelussa nojauduttiin jul-kiseen aineistoon ja tiedossa oleviin hankkeisiin, mutta koko-naisuutta tarkasteltiin vaikutta-miskyvyn näkökulmasta, jolloin viitekehyksenä on tilannetietoi-suuden, suojan, operatiivisen liikkeen ja tulivoiman muodos-tama kokonaisuus. Alustukses-sa kuvattiin vihollisen todennä-köisiä aikomuksia rannikkojouk-kojen toimintaympäristössä, jol-loin voitiin yleistäen tehdä joh-topäätös, jonka mukaan merelli-sen vihollisen ei tarvitse tunkeu-

50

tua rannikkojoukkojen asevaiku-tuksen piiriin, ellei päämääränä ole mereltä maalle -hyökkäyk-sen suorittaminen.

Edelleen tarkasteltaessa ny-kyaikaista mereltä maalle -hyök-käyksen kaavaa todettiin, että maihinnousun kehityksessä on nähtävissä useita kokonaisuuk-sia. Ensinnäkin hyökkääjä pyrkii hajaryhmittämään maihinnou-suun osallistuvat joukot useal-le eri lähtöalueelle ja samanai-kaisesti sijoittamaan lähtöalueet puolustajan ulottumattomiin, jo-ko merelle horisontin taakse tai kauas maa-alueelle. Toisaalta siirtyminen lähtöalueelta kuor-maussatamaan ja lastautumi-nen suoritetaan nopeasti, jol-loin pyrkimyksenä on välttää puolustajan lähtöasemaan suo-rittama asevaikutus. Kolmante-na kokonaisuutena voidaan näh-dä maihinnousevan portaan lii-ke, joka toteutetaan keveillä, ai-kaisempaa pienemmillä maihin-nousuveneillä. Tämä tekee hyök-kääjän väylä- ja satama-alueis-ta riippumattomaksi ja edelleen laajentaa puolustajan hallittavaa taistelutilaa. Lisäksi hyökkääjän maaleja on paljon ja ne omaavat hyvät suoja-arvon sekä omasuo-ja-aseistuksen.

Mereltä maalle suuntau-tuvan hyökkäyksen torjunnas-sa keskeisintä on kyky kuluttaa merellä ja purkautumisalueel-la olevaa vihollista ja täten luo-da edellytykset kohtaamistaiste-luun kykenevän joukon vasta-hyökkäykselle. Tästä seuraa, et-tä mereltä maalle -hyökkäyksen torjunnassa keskeisintä on luo-da järjestely, jossa edellä mai-

nitun viitekehyksen eri osateki-jät ovat tasapainossa. Erityisesti tulee varmistaa rannikkojoukko-jen riittävä tulivoima. Pienten ja liikkumiskykyisten maalien tor-jumisessa korostuu epäsuoran tulen vaikuttavuus. Käyttämäl-lä tykistö- ja kranaatinheitinyksi-köitä hajaryhmitetyissä tuliase-missa kyetään valituille alueil-le luomaan riittävä, merellistä hyökkääjää kuluttava voima.

Alustuksessa päädyttiin johtopäätökseen, jonka mukaan puolustajan tulee kyetä vaikut-tamaan epäsuoralla tulella aikai-sempaa laajemmalle alueelle ja erityisesti rannikkojoukkojen taistelussa myös vastuualueen sisälle. Lisäksi puolustajan tu-lee kyetä reagoimaan nopeasti, vastaamaan harhautuksen jäl-keen yllättäen alkavaan hyök-käykseen ja välttyä tuli-iskun lamauttavalta vaikutukselta. Tästä väistämättä seuraa, että puolustajan voiman keskittämi-nen jättää osan alueista vähem-mälle huomiolle. Keskeisin joh-topäätös on, että rannikkojouk-kojen taistelussa epäsuoralla tu-lella keskeinen rooli.

Joukkojen käytön kehittä-miseksi esitettiin yksikkötyyp-pien keventämistä ja monikäyt-töisyyden lisäämistä. Epäsuo-ran tulen vaikutusalueen laajen-tamiseksi tulisi tuliportaat jakaa erillisiin tulipattereihin, joilla oli-si hyvä operatiivinen liikkuvuus ja kyky oman paikan määrittä-miseen. Epäsuoran tulen koko-naisuuden täydentämiseksi tu-lisi tutkia yläkulmilla ampuvien haupitsien soveltuvuutta rannik-kojoukkojen taistelussa. Toisaal-

ta tulisi tunnustaa yksikkötyyp-pien ominaispiirteet ja heikkou-det - esimerkkinä voidaan mai-nita meritiedustelukomppanian käyttöperiaatteissa havaitut vai-keudet, jotka olisi kierrettävissä hajauttamalla komppania kah-teen erilliseen yksikkötyyppiin, paikallisesti toimivaan valvon-tayksikköön ja laajalla alueella toimivaan tiedusteluyksikköön. Lisäksi yksikkötyyppien raken-teet tulisi pääosin muodostaa si-ten, että joukkoa ei tarvitse ope-ratiivisen liikkeen aikana hajot-taa merellä ja maalla kulkeviin osiin. Tällöin myös puolusta-ja voi vapaasti hyödyntää me-rialueetta operatiiviseen liikkee-seen ja hyödyntää kyky omien alueiden käyttöön.

Rannikkojoukot 2020

Toisen alustuksen otsikkona oli rannikkotaistelu 2020. Alus-tuksen tarkoituksena oli laajen-taa ymmärrystä rannikkojouk-kojen nykytilasta, miten siihen on päädytty ja tarkastella mah-dollisuuksia nykytilan kehittä-miseksi.

Eräs suurimmista haasteis-ta – tai pikemminkin ongelmis-ta – on rannikkojoukkojen toi-mintaa ohjaavien ohjesääntö-jen puute. Onkin aiheellista ky-syä, mihin ohjesääntöihin ran-nikkotaktiikka ja sen opetus nykypäivänä perustuu? Uusin rannikkoyhtymän taistelua kä-sittelevä ohjesääntö on vuon-na 1982 julkaistu ”Ohje rannik-koalueen taistelua varten”, joka onkin varsin erinomainen jul-kaisu. Rannikkojoukkojen ohje-sääntörakenne muistuttaa py-


ramidia, joka on rakennettu al-haalta ylöspäin. Ensin on kirjoi-tettu komppania -tason ohjeet ja myöhemmin kirjoitetaan ylem-män tason ohjeet. Tämä tulee johtamaan ennemmin tai myö-hemmin synkronointihaastei-siin. Merisotakoulun taktiikan opetuksessa haasteeksi onkin muodostunut etenkin upseeri-koulutuksen kohdalla opetuk-sen perustuminen asiantunti-joiden kokemusperäiseen pää-omaan - ei niinkään kirjoitet-tuun perustaan. Etenkin nyky-aikaisen monimuoto-opetuksen toteuttaminen ilman julkaistua materiaalia on hyvinkin haas-teellisesta. Rannikon Puolustaja onkin osoittautunut arvokkaaksi pääomaksi osana opetusta, sillä sieltä on löydettävissä niin uu-simmat ajatukset kuin virallinen totuus tiiviissä muodossa.

Rannikkojoukkojen keskei-sin osaamisvaje ei kuitenkaan ole taktisella tasolla, vaikka ohjaava kirjallisuus sen takaa puuttuukin. Joukkojen käyttöperiaatteet tun-netaan kohtalaisen hyvin ja kart-taharjoituksissa haasteet kye-tään ratkaisemaan. Haasteeksi muodostuukin joukkojen käytön synkronointi taisteluteknisellä ta-salla. Kyse on siis enemmänkin taistelun johtamisen osaamisva-jeesta sekä perustaistelumenetel-mien puutteesta. Molempiin rat-kaisu löytyisi yhteisen perustan varaan rakennetusta kivijalasta - joka tässä tapauksessa tulisi olla ohjesäännöt ja oppaat.

Taistelunjohtaminen koki murroksen 2000 luvun alus-

sa Rannikon tulenkäytön johto-portaan (RJOPO) poistuessa ko-koonpanosta ja Rannikkoalueen Taistelunjohtokeskuksen (TJK) astuessa tilalle. RJOPO nimen-sä mukaisesti johti tulenkäyttöä ja sen perustana olevan paikalli-sen tilannekuvan muodostamis-ta. Taistelunjohtokeskus ymmär-retään edelleen monesti syno-nyyminä RJOPO:lle, mitä se ei kuitenkaan ole. Taistelunjohto-keskus nostettiin osaksi Rannik-koalueen esikunnan rakennet-ta nousten samalle tasolle ope-raatiot suunnittelevan suunnit-telukeskuksen kanssa. Samal-la taistelunjohtokeskuksen vas-tuulle annettiin myös kaikkien yhtymän joukkojen taistelu-tekninen johtaminen pitäen si-sällään niin jalkaväki-, pionee-ri-, tykistö- kuin viestijoukotkin. Tämä muutos on kuitenkin jää-nyt monelta huomioimatta, jol-loin ymmärrys operaatioiden toimeenpanon edellyttämästä suunnittelutyöstä osana taiste-lunjohtamisen valmistelua koe-taan vieraaksi.

Muutokset joukkoraken-teessa aiheuttavat muutospai-neita myös rannikkojoukko-jen taktiikan kehitystyölle. Vas-tuualueiden kasvaessa tyhjä tila lisääntyy. Se ei ole toivottu ke-hityssuunta, mutta välttämätön. Tällöin onkin ratkaistava, mi-ten tyhjyyttä hallitaan ja miten joukkoja voidaan käyttää entis-tä monipuolisemmin ja tehok-kaammin. Yksi mahdollisuus on siirtyä kohti joustavampaa tilanneorganisaatiomallia, jossa

joukot voidaan rakentaa tehtä-vän edellyttämällä tavalla ja tar-vittaessa hyvinkin nopealla käs-kytyksellä. Tällöin joukkoa, joka on koottu usean yksikön osis-ta, johtaa tilanne- tai kenttäjoh-taja, jonka tukena on taistelun-johtokeskuksessa toimiva yleis-johtaja. Mallissa ei sinällään ole mitään uutta, sillä kaavahan on tuttu jo muista viranomaisorga-nisaatioista. Rannikkojoukkojen näkökulmasta tämä on mahdol-lista, mikäli perustaistelumene-telmät yleisimpien tehtävien osalta olisi yhteneviä molem-missa rannikkojoukkokoulutus-ta antavissa joukko-osastoissa.

Entä sitten?

Alustusten jälkeen käytiin vilkas keskustelu, jossa käsiteltiin ran-nikkojoukkojen taktista ja tulen-käytön kehitystä usean eri näkö-kulman kautta. Keskeisimmiksi havainnoiksi keskusteluissa nou-si uhka-arvion ja taistelukentän muutostekijöiden ymmärtämi-nen ja kyky luoda ja soveltaa uu-sia toimintatapoja. Myös johta-misen ja päätöksenteon nopeu-den tulee kasvaa. Lisäksi takti-sessa ajattelussa tulee kyetä ym-märtämään tilanteen kehittymis-tä ja luomaan pitkälle ulottuvia ”What if?”-ajatusmalleja.

Mannerheim ymmärsi evers-ti Rikaman työn laajuuden ja mer-kityksen. Marsalkan tiedetään myös kiittäneen Rikamaa hen-kilö koh tai sesti seuraavin sanoin: ”Everstiluutnantti on tehnyt kai-ken”. Meillä nuoremmilla taitaa olla vielä paljon tehtävää.

52

Maihinnousut yhteisoperaation näkökulmasta 2/3. Artikkelisarjan ensimmäinen osa

ilmestyi Rannikon puolustajassa 2/2014 ja viimeinen osa numerossa 4/2014.

Normandia 1944

Ville VänskäKomentajakapteeni Ville Vänskä toimii rannikkojoukkotaktiikan opettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Britannian Royal Commando nousee maihin JUNO –rannalla 6. kesäkuuta 1944.WikimediA

O peraatio Overlord, Normandian maihin-nousu vuonna 1944,

oli toisen maailmansodan moni-mutkaisin yhteisoperaatio. Mo-nimutkaisuus ja johtamisen vai-

keus lienee johtunut monikan-sallisuudesta, massiivisuudes-ta ja maihinnoususotatoimesta


sodankäyntimuotona. Itse ope-raatiohan oli suoraviivainen, hy-vin valmisteltu ja aikataulutettu. Normandian maihinnousu oli yk-si harvoista toisen maailmanso-dan yhteisoperaatiosta käsitteen nykymääritelmän mukaan. Mai-hinnousu oli operaatio, jolla oli selvästi erotettavissa oleva alku ja loppu. Lisäksi operaatiolla oli oma komentaja, jolla oli apunaan maa-, meri- ja ilmakomponent-tien komentajat sekä yhteisope-raation esikunta. Puolustushaa-rojen toiminta oli suunniteltu kes-kitetysti ja sovitettu yhteen. Mai-hinnousu oli myös eri valtioiden asevoimien yhteisoperaatio eli monikansallinen yhteisoperaatio (combined joint operation).

Toinen rintama

Päätös niin kutsutun toisen rinta-man avaamisesta Länsi-Euroop-paan syntyi jo vuonna 1942. Te-heranin kokouksessa vuonna 1943 Neuvostoliitto painosti Yh-dysvaltoja ja Isoa-Britanniaa osal-listumaan aktiivisemmin Saksan vastaisiin sotaponnisteluihin ja keventävän näin itärintaman pai-netta. Mahdollisina muina uusina rintamina harkittiin muun muas-sa Balkania, joka todettiin kuiten-kin vaikeaksi ja hitaaksi vaihto-ehdoksi. Lisäksi Ison-Britannian pääministeri Winston Churchill ilmaisi huolensa mahdollises-ta Neuvostoliiton valta-asemas-ta sodan jälkeisessä Euroopassa, mikäli länsimaat eivät ehtisi ajois-sa Keski-Eurooppaan.

Maihinnousun operaation komentajaksi (Supreme Com-mander, Allied Expeditiona-ry Force, SCAEF) Yhdysvaltain

presidentti Roosevelt nimit-ti hieman yllättäen Pohjois-Af-rikassa ja Välimerellä menesty-neen kenraali Dwight D. Eisen-howerin. Amerikkalaisen ken-raalin nimittäminen operaati-on johtoon hiersi brittien mie-liä, mutta poliittisesti taitavasti operaation muille johtopaikoil-le asetettiin myös brittiupsee-reita. Muun muassa yhdistet-tyjen maavoimien (21. armei-jaryhmä) komentajaksi nimitet-tiin Pohjois-Afrikassa kannuk-sensa hankkinut kenraali Sir Bernard ”Monty” Montgome-ry. Lontoon laitamille Bushey Parkiin perustettiin tammikuus-sa 1944 operaation esikunta (Supreme Headquarters, Allied Expeditionary Force SHAEF), koodinimeltään Widewing, jon-ka vahvuus kasvoi maaliskuu-hun mennessä 750 upseeriin ja 6000 sotilaaseen. Esikun-nan kokoonpano noudatteli hy-vin pitkälti nykyisinkin monissa Nato-maissa käytössä olevaa ja-koa: G1-henkilöstö, G2-tiedus-telu, G3-operaatiot ja suunnit-telu, G4-huolto, G5-siviili-so-tilas -yhteistyö, G6-psykologi-nen sodankäynti ja tiedottami-nen sekä osastoiden lisäksi ase-lajiosaaminen.

Mahdollisina maihinnou-surantoina tarkasteltiin ensi vai-heessa 1. Etelä-Hollannin-Bel-gian aluetta, 2. Pas de Calai-sia, joka oli Englannin Kanaalin kapeimmalla kohdalla, 3. Som-men joensuuta, 4. Seinen joen-suuta ja 5. Normandiaa. Saksa-laiset pitivät todennäköisimpä-nä maihinnousualueena Pas de Calaisin aluetta, minne näin ol-

len myös maihinnousuntorjun-nan, linnoittamisen ja estetöi-den painopiste muodostettiin. Liittoutuneet päätyivät kiertä-mään vahvimmin puolustetut rintamanosat ja suuntaamaan maihinnousun Normandiaan. Alueelta puuttuivat tosin sopi-vat satamat. Liittoutuneet kehit-tivät kuitenkin uivia satamia, jot-ka hinattiin paikalle ja upotettiin pohjaan laitureiksi. Polttoaine-huoltoa varten valmistettiin Ka-naaliin laskettava öljyjohto.

Maailmanhistorian massii-visin yhteisoperaatio

Massiivisuudessaan operaatio Overlord oli vertaansa vailla. En-simmäinen operaatiosuunnitel-ma oli pidempi kuin aikakauden suurteos, amerikkalaisen Mar-garet Mitchellin Tuulen viemää -romaani (1936). Itse maihin-nousuun osallistui 4126 mai-hinnousualusta, 1213 erilaista taistelualusta, 736 apualusta ja 864 kuljetusalusta. Laivaston kokonaisvahvuus oli näin ollen 6939 alusta. Maihinnousua tuki 5000 hävittäjää, 3000 pommi-konetta, 2000 kuljetuskonetta ja 2000 liitokonetta. Kesäkuun loppuun mennessä liittoutuneet olivat saaneet maihin 850 000 miestä, 150 000 ajoneuvoa ja tarvikkeita lähes 600 000 ton-nia. Elokuun loppuun mennes-sä luvut olivat jo 2 miljoonaa miestä, 440 000 ajoneuvoa ja 3 miljoonaa tonnia materiaalia. On selvää, että tällaisen sotavoi-man saaminen hallitusti maihin ei olisi ollut mahdollista ilman tarkkaa suunnittelua ja sekun-nilleen laskettua aikataulua.

54

Maihinnousun tärkeyden ja toisaalta haavoittuvuuden vuoksi operaation komentajaksi nimet-ty Eisenhower vaati kaikkien voi-mien alistamista itselleen varauk-setta. Ilmasotamarsalkka Tedde-rin ja Yhdysvaltain 8. ilmavoimi-en kenraali Carl Spaatzin tuel-la Eisenhower oli saanut näke-myksensä aiemmin läpi Välime-rellä. Siellä ilmavoimien operaa-tiot oli suunniteltu hyvässä yh-teisymmärryksessä maavoimien kanssa. Britit kuitenkin vastusti-vat strategisten ilmavoimien alis-tamista operaation komentajalle. Britit olivat käyttäneet strategisia pommitusilmavoimiaan Saksan kaupunkien terroripommituksiin ja Yhdysvallat vastaavasti Sak-san teollisuutta vastaan. Brittien strategisten pommitusilmavoimi-en komentaja kenraali Sir Arthur Harris (pommittaja Harris) halu-

si jatkaa terroripommituksia, kun taas Eisenhower halusi strategi-set ilmavoimat muokkaamaan tulevaa operaatioaluetta ja pom-mittavan Ranskan liikenneyhte-yksiä. Kiista strategisten ilma-voimien käytöstä jatkui tammi-kuusta maaliskuuhun 1944 ja siihen sekaantui niin Yhdysval-tojen kuin Britanniankin poliit-tinen johto. Eisenhower sai vii-mein tahtonsa läpi ja strategiset ilmavoimat alistettiin operaation komentajan käyttöön siksi ajak-si, kunnes sillanpää Normandi-assa olisi vakiinnutettu. Tätä saa-vutusta on myöhemmin pidetty ratkaisevana Normandian mai-hinnousun onnistumisen tekijä-nä, koska liittoutuneet pystyivät ilmavoimillaan estämään Saksan reservien siirtymisen maihinnou-sualueelle lähes kokonaan.

Onnistumisen avaimet yksityiskohtainen suunnit-telu ja tehtävätaktiikka

Maihinnousun lastaus, meri-marssi, tulituki, rantautumi-nen, operaatioalueen eristämi-nen ja monet muut massiivisen ylimenohyökkäyksen vaiheet suunniteltiin yksityiskohtaisesti, sovitettiin yhteen ja aikataulutet-tiin suunnitteluvaiheessa. Läh-tökäskyn annettuaan operaa-tion komentajalla ei ollut käy-tännössä enää mahdollisuuksia johtaa kaikkien aikojen suurinta yhteisoperaatiota, vaan toimival-ta oli jaettu alaisille komentajille. Nämä johtivat joukkojaan nou-dattaen laadittua suunnitelmaa tai operaation komentajan tais-teluajatuksen hengessä (tehtä-vätaktiikka). Operaation ko-mentajuus siirtyi maihinnousun alettua määräajaksi yhdistetty-

ville vänSkäNäkymä Piont du Hocista. Yhdysvaltalaiset erikoisjoukot kiipesivät lähes pystysuoraa kalliota pitkin tuhotakseen saksalaisen rannikkopatterin. Tykit oli kuitenkin siirretty aiemmin kauemmas rantaviivasta.


jä maavoimia komentaneelle Sir Montgomerylle, kunnes SHAEF olisi siirtynyt Manner-Euroopan puolelle ja saavuttanut operatii-visen johtamiskyvyn.

Pikkupiirteisestä suunnit-telusta huolimatta käytännön yhteisoperoinnissa esiintyi on-gelmia. Osalla maihinnousseis-ta yhdysvaltalaisjoukoista ei ol-lut alkeellisintakaan kokemus-ta esimerkiksi yhteistoimin-nasta panssarivaunujen kans-sa. Lisäksi jalkaväen, panssari-yksiköiden ja taktisen ilmatuli-tuen käyttämien radioiden taa-juusalueet olivat erilaiset, näi-den välinen kommunikointi oli näin ollen mahdotonta. Välit-tömänä käytännön ratkaisu-na täytyi jalkaväkijoukon joh-tajan käydä esittämässä tuki-pyynnöt kasvokkain panssari-

vaunun johtajalle. Myöhemmin vaunuihin asennettiin improvi-soituja puhelimia, joilla jalkavä-ki saattoi soittaa vaunun taka-puolelta vaunun sisälle ja esit-tää tulipyynnöt. Ratkaisuna lä-

hi-ilmatulituen ongelmiin asen-nettiin Normandian maihinnou-sun jälkeen vaunupataljoonien komentovaunuihin lentoyksiköi-den käyttämä VHF-radio.

SignAAli-lehtiSaksan rannikkopuolustuksesta Normandiassa vastasivat sekalaisesta aineksesta kootut divisioonat. Joukkoja muodostettiin kolmiviik-koisen pikakoulutuksen saaneista alokkaista, aiemmin itärintamalla haavoittu-neista, ulkosaksalaisista ja vapaaehtoisista sotavangeista (Osttruppen).

Operaatio Overlordiin luotu yhteisoperaation johtamisrakenne oli selkeä ja osoittautui toimivaksi. Toisen maail-mansodan jälkeen esikuntaorganisaatio kopioitui lähes sellaisenaan Nato-maiden käyttöön.

ville vänSkä

56

Y leisesikuntamajuri Mar- ko Palokangas väitte-li 23.5.2014 Maan-

puolustus korkea koululla sota-tieteiden tohtoriksi aiheenaan sissitoiminta suomalaisessa so-tataidossa. Palokankaan väitös-tutkimus perustui vuosia kestä-neeseen poikkeuksellisen laajaan arkistotutkimukseen.

Rannikkopuolustuksen nä-kökulmasta väitöskirjan kiinnos-

tavinta antia on saaristosissitoi-minnan kehittämistä tarkastele-va alaluku. Tsekkoslovakian krii-sin seurauksena Suomessa alet-tiin kiivaasti varautua kaappaus-hyökkäyksen torjuntaan. Ke-sällä 1968 perustettiin erityi-nen Saaristosissitoimintaa tutki-va työryhmä. Idea saaristosissi-toiminnasta ei sinänsä ollut uu-si, sillä sissitoiminta oli kuulunut Rannikkojääkäripataljoonan kou-

SaaristosissitoimintaaRäjähtävää tyhjyyttä - Sissitoiminta suomalaisessa sotataidossaMarko PalokangasKustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 2014, 540 sivua, ISBN 978-952-9872-63-3

Mukana rannikkoa puolustamassa!

www.scania.fi


SaaristosissitoimintaaRäjähtävää tyhjyyttä - Sissitoiminta suomalaisessa sotataidossaMarko PalokangasKustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 2014, 540 sivua, ISBN 978-952-9872-63-3

T iistaina heinäkuun 27. päivä 1714 oli Hanko-niemellä aamulla utui-

nen ja täysin tyyni sää. Osittain sen johdosta onnistui tsaari Pie-tari I (myöhemmin keisari Pieta-ri Suuri) murtautumaan kaleeri-lai vastollaan Hankoniemen ym-päri ohittaen soutamalla Ruot-sin avomerilaivaston suuret alukset. Siellä hänen laivaston-sa kohtasi ruotsalaisen laivas-to-osaston. Syntyi meritaistelu Hankoniemen poh jois puolella toistaiseksi tuntemattomassa paikassa. Venäläiset voittivat tä-män Riilahden eli Gangutin me-ritaistelun, millä oli suuri merki-tys sodan jatkolle.

Riilahden taistelusta on monta tarinaa ja myyttiä. Tämä kirja pyrkii selvittämään näiden toden pe räisyyttä ja antamaan vastauksia mm. seuraaviin ky-symyksiin: Oliko vetokannas (Draget) Pietarin hämäysyritys? Missä taistelu käytiin? Miksi sen paikka ei ole löytynyt? Paljonko sotilaita osallistui taisteluun? Mi-kä oli säätilan merkitys tapahtu-mille? Miksi ruotsalainen ami-raali Wattrang epäon nistui teh-tävässään? Mikä oli ja on ehkä edelleen Hankoniemen merkitys Suomenlahden kyn nyk senä? Mi-kä oli Riilahden taistelun merki-

tys suuressa Pohjolan sodassa? Kirja on antologia, jon-

ka kirjoittajina ovat alansa asi-antuntijat. Kirja ei itse asiassa kerro vain Rii lahden taistelus-ta, vaan myös paljon suuresta Pohjan sodasta ja erityisesti sen merisodasta, sekä yksityiskohtia että kokonaisuuksia. Käsittely-tavasta seuraa myös kirjan eh-kä jonkinlainen pieni heikkous. Eräät kirjoittajat menevät kuva-uksissa liian pitkälle aiheeseen liittymättömiin yksi tyis kohtiin, jotka olisi voinut jättää pois.

Kaiken kaikkiaan kysees-sä on hieno kirja, joka lisäksi on upeasti kuvitettu. Sitä voi suositella kaikille meri- ja ran-nikkopuolustuksen historiasta kiinnostuneille. Adlibriksen in-ternetmyynnissä kirjan hinta on 34,50.

Ove Enqvist

Riilahden taistelu 1714Ilkka Linnakko (toim.)AtlasArt 2014, kovakantinen, 184 sivua

lutusaiheisiin ja taktiikkaan jo 1950-luvun puolivälistä läh-tien. Työryhmän laatiman ra-portin mukaan sissitoiminnan päämääriksi nähtiin vihollistie-tojen hankkiminen, ”sissikau-hun herättäminen ja kaikki-nainen vihollistoiminnan häi-ritseminen”, vihollisvoimien si-tominen ja tappioiden tuotta-minen. Maastollisesti tiedus-telutehtäviin soveltui parhai-ten ulkosaaristo, häirintään ja tuhoamiseen vastaavasti si-säsaaristo sekä rannikko. Aja-tus saaristosissitoiminnasta jäi lopulta puoltavista lausun-noistaan huolimatta teoreetti-selle tasolle.

Kustannusosakeyhtiö Suo-men Mies julkaisi tämän mie-len kiin toisen väitöskirjan ku-vi tettuna kovakantisena lai-toksena, ja se on ostettavis-sa esimerkiksi Suomen Soti-laan verkkokaupasta tai Intti-storesta.

Ville Vänskä

58

K irja on salmilaissyntyi-sen ja nykyisin Lah-dessa asuvan 90-vuo-

tiaan sotaveteraani Niilo Kiviso-lan nuoruus- ja sotavuosien ai-kaiset muistelmat. Niilo Kivisola

”Tulitettiin viimeseen asti”Niilo Kivisola Laatokan puolustuksen perinneyhdistys ry. 207 sivua, kovakantinen

syntyi Laatokan Karjalassa Sal-min Lunkulansaaressa vuonna 1924. Lapsuutensa ja nuoruu-tensa hän vietti Raja-Karjalassa. Talvisota vei perheen evakkoon, ja Niilo osallistui vapaaehtoise-na linnoitustöihin. Lyhyen väli-rauhan aikana Niilo kierteli mo-nilla työmailla. Jatkosodan alet-tua hän palasi Karjalaan, jossa sai pian määräyksen ilmasuoje-lujoukkoihin. Alle kutsuntaikäisil-le nuorukaisille määrätyt tehtävät olivat vaarallisia ja henkisesti ras-kaita. Asepalveluksen Niilo suo-ritti Laatokan Rannikkoprikaatin ilmatorjunnassa Jaakkiman Huu-hanmäellä. Hän oli mukana mm.

Vitelen maihinnousun raskaissa taisteluissa kesäkuussa 1944. Rauhan palattua Niilo työsken-teli ammattiautoilijana. Hän asuu Lahden veteraanitalossa.

Kirja on merkityksellinen monella tavalla. Kyseessä on ns. tavallinen sotilas, vaikkakin henkilön elämäntarina on kaik-kea muuta kuin tavallinen. Ki-visola kertoo asiat suoraan, ei säästä itseään eikä muita. Ih-misen erehtyminen on osa elä-mää. Lisäksi Kivisolan haastat-telut on litteroitu kutakuinkin suoraan kertojan käyttämäl-lä murteella, mikä lisää kerto-mukseen väriä, mutta toki saat-

LinnakesaaretOve Enqvistin ja Heikki Tiilikaisen teos ”Linnakesaaret” ran-nikkotykistöstä, rannikon taisteluista sekä ainutlaatuisesta elä-mänmuodosta, jossa miehet, naiset, lapset ja vuosittain tuhan-net varus mie het kasvoivat puolustusvoimien, luonnon ja ko-tien ehdoilla, tuli myyntiin elokuun lopussa. Teosta esitellään tarkemmin lehden tulevassa numerossa. Lisätietoja löytyy in-ternet-osoitteesta:

http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513180058.

Kirjaa myyvät hyvin varuste-tut kirjakaupat ja nettikirja-kaupat. Adlibriksen hinta on noin 37 €. Jos ostaa 15 kir-

jaa tai enemmän, kustanta-ja antaa huomattavan alen-nuksen. Asiasta voi olla yh-teydessä myyntipäällikkö An-

ne Vainoon, [email protected] tai puhelin 040 5755 277.


Kustavin Katanpää– Seksmiilarin portinvartijaJohanna PakolaMerimaanikko, pehmeäkantinen, 88 sivua

K olme kesää Kustavin Katanpään linnak-keella oppaana toi-

minut Johanna Pakola julkaisi vuonna 2004 kirjan Katanpää - Linnake ja vankila. Se on kauan sitten ollut loppuunmyyty, ja nyt siitä on valmistunut uudistet-tu ja hieman täydennetty ver-sio. Uudella taitolla ja pehmeil-lä kansilla kirjasta on kuitenkin saatu tiiviimpi ja edullisempi.

Kun esim. linnaketta tut-kii, tulee siitä yleensä uutta tie-toa esille. Silloin syntyy usein houkutus tehdä aiheesta uusi, laajennettu teos. Pakola myön-tää harkinneensa tätä ratkaisua. Hän on kuitenkin päätynyt te-kemään vain hieman tarken-netun teoksen, jonka taitto kui-tenkin ratkaisevasti eroaa aikai-semmasta kirjasta. Tällä toimen-piteellä kirjasta on saatu paitsi edullisempi, myös kompaktimpi ja helpommin mukana kulkeva.

Ratkaisua voidaan pitää onnistuneena. Vaikka omistaisi-kin aikaisemman kirjan, voi hy-vin hankkia myös uuden. Pako-la antaa ymmärtää, että kirjan formaatti olisi kokonaisen sar-jan pioneeri, joten tulemme il-meisesti näkemään muitakin saman mallin mukaan tehty-jä kirjoja.

Kirjassa käsitellään Katan-pään eli aikaisemmin Lypertön linnaketta kronologisessa järjes-tyksessä Venäjän vallan ajalta siihen saakka, kunnes se siirtyi Metsähallitukselle. Katanpäässä oli 1930-luvulla varavankila, ja varavankilan toiminta onkin tär-keässä osassa kirjassa. Luku talvi- ja jatkosodan linnakkeesta käsittelee oikeastaan myös aikaa aina 1940-luvun loppuun saak-ka. Linnakkeen toiminta koulu-tuslinnakkeena 1950-luvulla jäi lyhyeksi, ja linnake siirtyi Met-sähallitukselle vuonna 1999. Sen jälkeen siitä on tullut suo-sittu vierailukohde, jossa vierai-lee tuhansia vieraita vuodessa.

Kirjaa myyvät muun muas-sa kirjakaupat, Forum Marinum ja verkkokauppa www.meri-maanikko.fi. Hinta ainakin verk-kokaupassa on 20 euroa.

Ove Enqvist

”Tulitettiin viimeseen asti”Niilo Kivisola Laatokan puolustuksen perinneyhdistys ry. 207 sivua, kovakantinen

taa jonkin verran hankaloittaa ymmärtämistä. Kirjan toimit-taja on erinomaisella taval-la selittänyt mm. tärkeimmät vierasperäiset sanat, tarinas-sa esiintyvä henkilöt ja joukot sekä tapahtumat alaviitteissä, mikä avaa tekstin lukijalle.

Niilo Kivisola edustaa joukkoa ja ikäpolvea, jonka työstä saamme kiittää itsenäi-syyttämme ja hyvinvointi-Suo-men syntyä. Hän on sotavete-raani, siirtokarjalainen ja rau-nioituneen maan jälleenraken-taja. Kirjaa ei voi pitää sotakir-jana sana varsinaisessa mieles-sä, vaan ehkäpä lähinnä kan-satieteen alaan kuuluvana. Tä-mä seikka tekee kirjan tärkeäk-si, koska tämä puoli rannikko-tykistön perinteistä ja historias-ta on nopeasti häviämässä ko-konaan, ellei sitä nyt taltioida.

Kirjasta on otettu aika pieni painos, ja on tilattavissa sähköpostilla osoitteesta [email protected], interne-tin kautta osoitteesta www.por-taalilehti.fi, soittamalla 0104 226590 tai faxilla 03-437 8591. Hinta on 32,90 € (si-sältää postikulut).

Ove Enqvist osittain kustantajan antamien

tietojen pohjalta

60

7. Ohjuslaivue 45 vuotta

Amiraalin nyrkki keski-ikäänTapahtum

at

Juhapekka Rautava7. OHJLVn komentaja/SLMEPA

7. Ohjuslaivue on järjestynyt Upinniemen sotasataman ohjus-laiturille juhlallista lipunnostoa var-ten. Lipunkantajana toimi kaptee-niluutnantti Eino Pereläinen.

tioveneet Raisio ja Röyttä. Var-tioveneistä perustettiin vartiove-neviirikkö ja tykkiveneistä tykki-veneviirikkö. Vartiolaivueen koti-tukikohdaksi määrättiin Upinnie-mi. Saman vuoden aikana siihen saakka Upinniemeen tukeutunut Moottoritykkivenelaivue siirrettiin Turkuun Pansion tukikohtaan.

Laivasto kirjoittaa historiaa aluskalustonsa kautta. Vuosien varrella laivueen aluskalusto on

Helsingin laivastokillan puheenjoh-taja Lars Eklund on varapuheenjoh-taja Torsti Koskisen kanssa kiinnit-tämässä ansioristiä kapteeniluut-nantti Korpi-Tassin rintaan.

vaihtunut tiuhaan. Tykkiveneet siirrettiin 70-luvun lopussa Tur-kuun ja laivueeseen jäi vain R-luokan vartioveneet (5 kpl), joita oli peruskorjattu ja muu-tettu raivaajista vartioveneiksi. 90-luvun alussa laivue siirtyi ohjusaikaan, kun Rauma-luo-kan alukset valmistuivat. Lisäk-si saatiin laivueen johtoportaan käyttöön komentovene Raju. Vuosikymmenen lopussa Var-

L aivueen historia alkaa 1960-luvun lopusta. Silloin puolustusminis-

teriö vahvisti Laivastolippueen organisaation. Miina-, Mootto-ritykkivene- ja Saattajalaivuei-den rinnalle lisättiin aivan uu-si laivue. Vartiolaivue perustet-tiin 1.6.1969. Laivueeseen kuu-luivat vastavalmistuneet tykki-veneet Turunmaa ja Karjala se-kä Miinalaivueesta siirretyt var-


tiolaivueen nimi jäi historiaan kun 7. Ohjuslaivue perustettiin 1.7.1998. Samoihin aikoihin luovuttiin R-luokasta.

2000-luvun alussa R-luo-kan tilalle saatiin Rajavartiolai-tokselta vartioveneet Kiisla ja Kurki. Laivue 2000 -hankkeen myötä 7. Ohjuslaivue oli myös il-matyynyalus Tuulin operoija. Ku-ten tunnettua, ilmatyynyalushan-kinta keskeytettiin ja vastaavasti Hamina-luokan aluksia hankittiin kahden sijaan neljä. Rauma-luo-kan alukset siirrettiin Pansioon ja laivueeseen valmistuivat ohjus-veneet Hamina, Tornio, Hanko ja Pori. Tälle vuosikymmenelle tul-lessa Kiisla-luokan kahdesta var-tioveneestä luovuttiin. Alukset on romutettu, kuten myös ilmatyy-nyalus Tuuli. Nyt kun laivue on kohta astumassa puolustusvoi-mauudistuksen mukaiseen orga-nisaatioon, työkaluinamme ovat Hamina-luokan alukset.

Kuten Hamina-luokka on tänään, olivat tykkiveneet 60-70 -lukujen taitteessa merivoi-mien iskukykyisintä ja tulivoi-maltaan ulottuvimpia taiste-lualuksia. Laivueen juuret ovat Vartiolaivueessa ja sen erin-omaisessa hengessä. Sieltä juontuu myös nimitys laivuees-tamme ”amiraalin nyrkkinä”. Laivue kantaa sitä ylpeänä.

7. Ohjuslaivue viet-ti 45-vuotisperinnepäiväänsä 30.5.2014. Perinnepäivän juh-lallisuudet aloitettiin perinteises-ti juhlallisella lipunnostolla.

Lipunnoston jälkeen pal-kittiin ansioitunutta henkilös-töä. Mainittakoon, että Helsin-gin laivastokilta palkitsi yhden

laivueen kantahenkilökuntaan kuuluvan killan ansioristillä ja varusmiehen muistoristillä. Lai-vueen operaatioupseeri, kap-teeniluutnantti Eero Korpi-Tassi, palkittiin ansioristillä ja ohjusve-ne Tornion taisteluväline-aliup-seeri, alikersantti Ossi Hakuli-nen, palkittiin muistoristillä.

Juhlaan oli kutsuttu 7. Oh-juslaivueen entiset laivueen ko-mentajat sekä tärkeimpien si-dosryhmien edustajia. Kutsu-vieraita olikin juhlassa lähes kolmekymmentä. Kutsuvierail-le järjestettiin juhlaristeily. Su-muinen sää haittasi vähän nä-kyvyyttä Porkkalan ja Upinnie-men saaristossa, mutta Hami-na-luokan alukset ja järjestel-mät tulivat kerrattua ja kuulu-miset vaihdettua.

Risteilyn jälkeen tarjottiin juhlalounas. Suuren väkimäärän takia lounas syötiin poikkeuk-sellisesti Upinniemen Ankku-ri-henkilöstöravintolassa. Ruo-ka oli mainiota. Keittiölle kiitos!

Suuren suosion sai juhla-lounaan yhteydessä esitetty va-lokuvaesitys. Laivueen kuva-ar-

kistosta oli valittu noin kym-menkertainen määrä laivueen ikävuosia, eli noin puoli tuhat-ta valokuvaa, ja niitä heijastet-tiin juhlatilan seinille kahdella vi-deotykillä. Moni tunnisti itsensä monta vuotta nuorempana alus-palvelustilanteessa tai muussa laivueen tapahtumassa. Vuosi-päivään oli tilattu myös juhlaesi-telmä. Historiaesitelmä valmis-tuu kuitenkin vasta seuraavaan komentajan vaihtotilaisuuteen 30.9.2014. Historiakat saus tu-lee toimimaan siemenenä lai-vueen 50-vuotishistoriikkiin, jo-ka on tietysti tarkoitus julkaista viiden vuoden kuluttua.

7. Ohjuslaivue lakkaa ni-menä olemasta tämän vuoden lopussa. 7. Ohjuslaivueen pe-rustalle rakennetaan uusi lai-vue liittämällä siihen 5. Mii-nalaivueen alukset: miinalaiva Hämeenmaa sekä miinalautat Porkkala ja Pyhäranta. 7. Pinta-torjuntalaivue jatkaa kumman-kin laivueen laivastoperintei-tä. 7PITOLV jatkaa entistä vah-vempana amiraalin nyrkin kun-niakasta tehtävää.

Kutsuvieraita ja 7. Ohjuslaivueen väki juhlalounaalla.

62

H arjoituksen alussa alukset kokoontuivat Turun Aurajokeen.

Viikonlopun aikana oli lukuisa määrä kokouksia eri tehtävissä

oleville alusmiehistöjen jäsenil-le, joissa valmistauduttiin seu-raavalla viikolla alkavaan varsi-naiseen sotaharjoitusosuuteen. Viikonloppu sisälsi myös mie-

histöille suunnattuja urheilulli-sia kilpailuaktiviteetteja. Viikon-loppuna lähes kaikki alukset oli-vat myös avoinna yleisölle.

Aluksia Aurajoessa ja Kan-

Kai KaksonenKirjoittaja on alil (res) ja Pelikaanikillan puheenjohtaja

Yhteysupseerina kansainvälisessä sotaharjoituksessa

Tapahtumat

Suomessa järjestettiin 25.8.–12.9.2014 Naton sotaharjoitus Northern Coasts

2014 (NoCo), joka toimi samalla Merivoimien tämän vuoden pääsotaharjoituksena.

Sota-aluksia Aurajoessa.


tasatamassa oli yhteensä 36, 12:sta eri maasta lukuisine eri tarpeineen. Viestinvälittäjiksi se-kä aluksien erilaisia tarpeita sel-vittämään ja koordinoimaan oli käsketty 30 Sinisen Reservin kouluttamaa reserviläistä, jolle pitkä viikonloppu oli kertaushar-

joitus. Yhteysupseeriviirikkö ja-kautui neljään osaan, kolmeen ruotuun ja satamakeskukseen eli Harbour Centeriin (HC). Kullakin yhteysupseerilla oli yhdestä kol-meen alusta huolehdittavanaan.

Valmistautuminen alkavaan harjoitukseen

Yhteysupseeriviirikkö oli kutsut-tu Turkuun laivojen saapumis-ta edeltävänä päivänä. Paikalle saapui 30 innokasta reserviläis-tä itseni mukaan lukien. Muuta-ma henkilö oli minulle tuttu en-tuudestaan ja muutamat kasvot tunnistin aiemmin järjestetystä yhteysupseerikoulutuksesta. Alukset oli jaettu viirikön pääl-likön toimesta jo etukäteen. It-se sain toimia kokeneen reservi-läisen kanssa harjoituksen suu-rimpiin aluksiin kuuluvan Tans-kalaisen HDMS Niels Juelin yh-teysupseerina.

Torstaipäivä kului varusta-misiin ja alusten saapumiseen valmistautuessa. HC:ssä tehtiin hartiavoimin töitä erilaisten jär-jestelmien ylösajamisessa ja ko-ko HC:n rakentamisessa.

Alusten oli määrä saapua viidessä eri saattueessa eli Con-voyssa. Aluksien saapumisjär-jestys oli jo etukäteen suunni-teltu tarkasti, kuten myös mihin alukset Aurajoessa kiinnittyisivät. Oma alukseni oli määrä saapua toiseksi viimeisessä saattuees-sa, jonka oli määrä saapua vas-ta perjantaina noin klo 22.

Perjantaina valmistauduin aluksen saapumiseen käymäl-lä läpi ensimmäisessä tapaa-misessa keskusteltavia asioita ja täytettäviä lomakkeita sekä

kertaamalla perustietoja aluk-sesta. Selkeä paino oli turvalli-suusasioissa ja alushuollollisissa kysymyksissä. Kokosimme yh-teysupseerikollegani kanssa yh-dessä erillisen muistilistan kai-kista muistettavista asioista. Sii-hen kertyi 29 eri kohtaa.

Yhteysupseerin ja HC:n mo-ninaiset tehtävät alkoivat konk-reettisesti hahmottua myöhään iltapäivällä, kun kävi ilmi, että Niels Juel tarvitsee kiinnittyäk-seen sisaraluksensa kylkeen val-tavat yli neljä metriä halkaisijal-taan olevat fendarit eli lepuutta-jat. Tähän ei oltu valmistaudut-tu sillä kylkikiinnityksestä pää-tettiin myöhään. HC tarttui sata-man edustajan kanssa toimeen ja iso selvitystyö alkoi. Huolelli-sen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, ettei fendareita saataisi ajoissa, koska lähimmät olivat Porvoos-sa ja niiden kuljettamiseen vaa-dittaisiin vähintään yksi kuor-ma-auto. Tämän johdosta aluk-sen kiinnityspaikka siirtyikin vii-me hetkellä Aurajoesta Kanta-satamaan eli useamman kilo-metrin päähän majapaikastam-me Boresta. Tämä tarkoitti, että edessämme oli myös logistinen haaste. Asia ratkesi HC:n käy-tössä olleiden Merivoimien vuok-raamien autojen avulla. Tosin pi-ti vielä hankkia kuljettaja, koska auton ajamiseen vaadittiin puo-lustusvoimien ajolupa, jota meil-lä kummallakaan ei ollut.

Tehtävät alkavat

Olimme yhteysupseerikollegani kanssa alustamme vastassa sen saapuessa sysipimeältä merel-tä. Aluksi siitä näkyi vain lähes-

Kai KaksonenKirjoittaja on alil (res) ja Pelikaanikillan puheenjohtaja

Yhteysupseerina kansainvälisessä sotaharjoituksessa

JAn WAhlStein

64

tyvät kulkuvalot. Vasta aluksen tullessa sataman valojen valai-semaksi sen todellinen koko hahmottui. Alus oli suomalaisiin sota-aluksiin tottuneelle valtava.

Niels Juelin kiinnityttyä nou-simme alukseen. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan ja vietiin suoraan päällikön messiin. Vas-tapäätämme istui aluksen pääl-likkö, 1-upseeri ja logistiikkaup-seeri, joka oli myös yhteyshen-kilömme alukseen. Tunnelma oli hyvin rauhallinen ja keskustelut sujuivat mutkattomasti. Aluksen johto sai paljon infoa ja kassilli-sen materiaalia harjoitukseen liit-tyen ja me puolestamme nipun kysymyksiä selvitettäväksi. Kes-kustelimme myös vierailusyklis-tä. Kävi ilmi, että iso alus on itse asiassa hyvin omavarainen, eikä se vaikuttanut tarvitsevan suurta tukea. Tiesimme, että asia voisi olla toisinkin, sillä osalla yhteys-upseereista oli niin kiire aluksien-sa kanssa, että hädin tuskin syö-mään ehtivät.

Lauantaipäivä sujui melko leppoisesti hoidellessamme eri-laisia tehtäviä aluksemme tar-peisiin liittyen ja aikataulumuu-toksia välittäen. Päivällä oli hetki aikaa käydä tutustumassa aluk-siin. Järjestimme aluksen joh-dolle sen palatessa kokouksesta venekuljetuksen Jurmolla Kanta-satamaan. Jurmo teki ilmeises-ti vaikutuksen Niels Juelin pääl-likköön, ei nimittäin ehtinyt edes puolta tuntia kulua, kun hän jo soitti ja kysyi mahdollisuut-ta Jurmon käyttöön uudelleen, jonka toki päällikön iloksi järjes-timme. Päivä oli aluksen miehis-

tölle muutenkin onnistunut, kos-ka alusmiehistöjen välisessä jal-kapalloturnauksessa Niels Jue-lin miehistö sijoittui tiukan otte-lun jälkeen hopealle.

Myöhään iltapäivällä HC sai puhelun Turun yhteispäivystyk-sestä. Päivystyksestä tili tieto, et-tä heillä hoidossa ollut jalkansa loukannut Niels Juelin miehis-tönjäsen oli valmis haettavak-si. HC välitti puhelun ja tehtä-vän minulle. Sairaalassa yllätyin, kun odotussalissa, josta minun oli määrä henkilö hakea, odot-tikin käsi paketissa merisotilas, joka ei ollut tanskalainen vaan liettualainen. Myöhemmin selvi-si, että eri toimijoilla oli mennyt alushenkilöt sekaisin.

Sunnuntaina yhteysupsee-reille tarjoutui tehtävien hoiton-sa lomassa mahdollisuus päästä tutustumaan harjoitukseen osal-listuvaan saksalaiseen sukellus-veneeseen. Kokemus oli silmiä avaava ja käsitykseni nykyai-

kaisista sukellusveneistä muut-tui kertaheitolla. Viimeinen käyn-timme aluksella oli klo 22. Veim-me viimeiset asiakirjat alukselle ja toivotimme hyvää harjoitusta. Niels Juel irrotti köydet maanan-taina aamuyöllä klo 03.

Kaikki loppuu aikanaan

Maanantaina olo oli melko hai-kea. Oma alukseni oli lähtenyt jo ensimmäisten joukossa, joten autoin harjoituksen purkamises-sa ja seurailin lähteviä sota-aluk-sia Boren komentosillalta. Pikku-hiljaa Aurajoki tyhjeni aluksista kokonaan ja yhteysupseerien ja HC:n tehtävät olivat päättyneet. Harjoitus oli koko yhteysupsee-riviirikön ja HC:n osalta onnis-tunut erinomaisesti. Alusten tar-peet tuli täytettyä ja vieraille näy-timme tehokkaan organisaation. Samalla vapautimme Merivoi-mien resursseja itse NoCo-har-joitukseen.

JAn WAhlStein

Yhteysupseerit aamubriefissä.


kasvatusupseeriin, yliluutnantti Ari Repoon. Numero on 0299

341 243 ja sähköposti ari.re-po(at)mil.fi.

Merisotakoulun ja Sinisen Reservin yhteisjoukkue: ylil Samu Hannukainen, kaptl Tuomas Syvänen, toimitusjohtaja Christian Elfving, kom Jukka Mustola ja kaptl Tero Salo.

tuomAS AlAnko

Meripuolustajat Tour De Helsingillä

Auli Aho Tapahtumat

www.raikka.fi

ATMF Anti Tank Mine Fuze

Täydellistä modernia ylivoimaa!www.turkurepairyard.com

M erisotakoulu ja Si-ninen Reservi osal-listuivat yhteisel-

lä joukkueella elokuun lopus-sa Tour De Helsinki-pyöräily-kilpailuun, jossa matkaa kertyi 140 km.

Yhteinen Naval Academy Finland -pyöräilypaita herätti kanssakilpailijoissa positiivista mielenkiintoa ja antoi osaltaan jutun juurta pyöräilyn lomassa.

Merisotakoulu haluaakin nyt haastaa kaikki reserviläiset ja Puolustusvoimien muut jouk-ko-osastot mukaan joukkuekil-pailuun vuoden 2015 Tour De Helsinki –pyöräilykilpailuun! Jos kiinnostus heräsi, ottakaa yhteys Merisotakoulun liikunta-

66

Kyberturvallisuuden määritelmä

Kyberturvallisuuden käsite on määritelty Suomen kyberturval-lisuusstratetegiassa. ”Kybertur-vallisuudella tarkoitetaan tavoi-tetilaa, jossa kybertoimintaym-päristöön voidaan luottaa ja jos-sa sen toiminta turvataan.”

Suomen kyber-turvallisuus strategia ja toimeenpano-ohjelma

Vuonna 2013 perustettu Tur-vallisuuskomitea avustaa valtio-neuvostoa ja ministeriöitä laa-

joissa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa. Komitea seu-raa Suomen turvallisuusympä-ristön ja yhteiskunnan kehitys-tä ja yhteensovittaa kokonais-turvallisuuteen liittyvää enna-koivaa varautumista. Tarkempi kuvaus tehtävistä ja toiminnan lähtökohdista löytyy Turvalli-suuskomiteasta annetussa ase-tuksessa 77/2013.

Turvallisuuskomitean jul-kaisema Suomen kyberturval-lisuusstrategia ja aiheeseen liit-tyvä taustamuistio sekä kyber-turvallisuusstrategian toimeen-

pano-ohjelma on julkaistu alku-vuonna 2013. Strategia määrit-telee keskeiset tavoitteet ja toi-mintalinjat, joiden avulla vasta-taan kybertoimintaympäristöön kohdistuviin haasteisiin ja var-mistetaan sen toimivuus. Toi-meenpano-ohjelma on puoles-taan viranomaiskeskeinen, vaik-ka suurin osa tuotannosta ja palveluista tuotetaan yksityisel-lä sektorilla. Muiden toimijoiden osuus vahvistuu ja näkyy parem-min strategian toimeenpanon edetessä. Valtioneuvoston hy-väksymän kyberturvallisuusstra-

Mika KuuttiKirjoittaja työskentelee ICT-alan konsultointipalveluita tarjoavassa yrityksessä

Kansallinen kyberharjoitus 14

PuoluStuSvoimAtHarjoituksen johto ja pelitilanteita syöttävät operaattorit tehtävissään.

Tapahtumat


tegian mukaisesti Viestintäviras-toon perustettiin vuoden 2014 alusta Kyberturvallisuuskeskus. Keskuksen tehtävänä on kyber-turvallisuusuhkien seuraaminen, kyberturvallisuutta koskevan tie-don kokoaminen eri lähteistä se-kä sen jalostaminen ja jakami-nen eri toimijoille.

Kyberturvallisuusstrategi-an linjausten ja niiden toteutta-miseksi tarvittavien toimenpitei-den avulla Suomi kykenee kan-sallisesti hallitsemaan kyber-toimintaympäristön tahallisia tai tahattomia haittavaikutuk-sia sekä vastaamaan ja toipu-maan niistä.

KYHA14-harjoitus

Jyväskylässä 9.-13.6.2014 jär-jestetty kansallinen kyberharjoi-tus toteutettiin jo toista kertaa. Puolustusvoimien Johtamisjär-jestelmäkeskus (PVJJK) kut-sui harjoitukseen henkilöitä 12 valtiohallinnon organisaatiosta, Pääesikunnasta, puolustushaa-roista sekä Pääesikunnan alai-sista laitoksista. Harjoitukseen osallistui noin 90 henkilöä. Jy-väskylän Ammattikorkeakoulun IT-instituutin, JYVSECTEC:in tut-kimus-, koulutus- ja kehityskes-kuksen internetistä eristetty har-joitusympäristö mahdollisti kai-kille osallistujille yhtenäiset pe-ruspalvelut ja asiakasverkot.

Harjoituksen lähtötilantees-sa valtiohallinto oli aloittanut toi-mialariippumattomien yhteisten tietoja viestintäteknisten pal-veluiden keskittämisen erityisvi-rastolle. Harjoituksen pelitoimin-ta keskittyi mukana olevien or-ganisaatioiden ICT-voimavaro-

jen ja toiminnan suojaamiseen kyberulottuvuudessa tai sen vä-lityksellä tapahtuvilta ilmiöiltä. Harjoituksen osallistujat toimi-vat pääsääntöisesti omissa vi-ranomaisrooleissaan. Yhteistoi-minnan pohjana olivat Valtion IT-viraston, VALTORI:n tulevai-suuden toimintaprosessit ja pal-velutuotanto.

Harjoitettavia suojaamisen keinoja olivat mm. yhteisten prosessien kehittäminen, tilan-netietoisuuden muodostaminen ja jakaminen sekä tekniset me-netelmät kyberhyökkäysten ha-vaitsemiseksi, estämiseksi sekä vaikutusten ja seurausten arvioi-miseksi ja pienentämiseksi.

KYHA14-harjoitus keskit-tyi VALTORi:n tuottamiin ST IV- turvatason palveluihin, julkises-sa internetissä käytettäviin pal-veluihin, sähköiseen arkistoon ja hallinnollisiin loppukäyttä-jiin. Harjoituksen 90 osallistu-jan joukon muodosti neljä eri pääryhmää: ”harjoitus- ja peli-toiminnan johto”, ”vihamielinen kybertoimija”, ”harjoitusalustan ylläpito” ja ”kyberturvallisuus-keskus, turvallisuuskeskus, asiakasorganisaatiot ja palveluo-peraattori”. Harjoitustoiminnan kohteena olivat JYVSECTEC:in harjoitusympäristöön sijoitetut sähköiset palvelut. Harjoituksen johtajan, eversti Heiskasen mu-kaan JYVSECTEC:in hallinnoima suljettu ympäristö (RGCE, Rea-listic Global Cyber Environme-nt) tarjosi kustannustehokkaan tavan harjoituksen toteuttami-seen. RGCE on eristetty tuotan-toverkoista ja julkisesta interne-tistä, mikä mahdollistaa oikei-

den haittaohjelmien,haavoittu-vuuksien ja hyökkäyksien käyt-tämisen ilman riskiä saastuttaa normaaleja verkkoja.

JYCSECTEC:in johtaja Jar-mo Siltanen kertoi heidän tuot-tavan osaajia niin julkishallinnon kuin yritysten tarpeisiin. Heillä to-teutettavaa koulutusta on ylem-pi ammattikorkeakoulu kybertut-kinto ja asiakkaan tarpeen mu-kaan räätälöity koulutus. Tiivistä yhteistyötä tehdään mm. puolus-tusministeriön ja puolustusvoimi-en kanssa. RGCE:n ja koulutus-toiminnan lisäksi JYVSECTEC te-kee myös alan tutkimusta ja ke-hitystoimintaa.

KYHA14-harjoituksen tavoitteet

Harjoituksen päämääränä oli kansallisen kyberstrategian mu-kaisesti kehittää kyberpuolus-tuksen havainnointikykyä, tur-vallisuuskeskustoimintaa (SOC, Security Operation Center) sekä puolustusvoimissa että toimiala-riippumattomassa palveluympä-ristössä (TORI).

Harjoittelu ja yhteistoimin-nan ymmärtäminen kehittä-vät havainnointikykyä. Heiska-sen näkemyksen mukaan ha-vainnointikyvyn puute on tällä hetkellä keskeisin kyberturvalli-suuden uhka. Puolustusvoimien tehtävänä on vastata sotilaalli-seen maanpuolustukseen liitty-västä kyberturvallisuudesta.

Puolustusvoimissa kyberiin liittyvä harjoitustoiminta aloitet-tiin 90-luvulla. Silloin aiheina olivat haittaohjelmien lähettämi-nen ja niihin reagointi. Toimin-taa kehitettiin puolustusvoimi-

68

Lähteet:Suomen Kyberturvalli-suusstrategia, KYHA14 julkinen harjoitus-kertomus

en operatiivisissa harjoituksis-sa. 2000-luvun loppupuolella Suomelle tarjoitui mahdollisuus osallistua Yhdysvaltojen järjes-tämiin kansainvälisiin kyberhar-joituksiin.

Harjoituksen kuvitteellinen yleinen kyberturvallisuustilanne

Euroopassa haktivistiryhmittymä oli ottanut vastuun useista euro-vaalien jälkeen touko-kesäkuun vaihteessa toteutetuista hajau-tetuista palvelunestohyökkäyk-sistä EU:n hallinnon nettisivuja vastaan. Ryhmittämän nimissä oli tehty myös sivustojen sotke-misia. Suomessa havaittiin ICT -konsultointi- ja infrastruktuu-ripalvelutoimittajan organisaa-tioverkossa kehittynyt haittaoh-jelma. Tapauksen selvityksessä pystyttiin osoittamaan haittaoh-jelman anastaneen kohdeorgani-saatiosta asiakasprojekteihin liit-tyvää tietoaineistoa, kuten tieto-järjestelmiin ja -verkkoihin liitty-viä suunnitelmia.

Tavoitteiden saavuttaminen ja havainnot harjoituksesta

Harjoituksen järjestäjän näkö-kulmasta harjoitus saavutti sil-le asetetut tavoitteet ja harjoi-tuksen aikana pystyttiin koes-tamaan VALTORI:ssa suunni-teltua tietoturvapoikkeamien hallintaprosessia ja häiriötilan-teiden viestintäprosessia asiak-kaiden ja sidosryhmien välillä.

Kyberuhkilta suojautumis-ta harjoiteltiin yhteistyössä mui-den harjoitukseen valittujen vi-ranomaisten kanssa. Keskeisin harjoituksessa saavutettu tulos oli yhteisten toimialariippumat-tomien tietoja viestintäteknis-ten palveluketjujen koestaminen haastavien kyberturvallisuusta-pahtumien käsittelyssä sekä har-joituksessa toimineiden organi-saatioiden henkilöiden osaami-sen kehittäminen toimialariippu-mattomaan palvelumalliin.

Valvonta-, raportointi- ja ti-ketöintijärjestelmät tulee toteut-taa siten, että niihin vaikuttami-

nen vihamielisen toimijan toi-menpiteillä on mahdollisimman vaikeaa. Tämä tuli harjoitukses-sa konkreettisesti todennettua.

Puolustusvoimat on järjes-tänyt kaksi kansallista kybertur-vallisuusharjoitusta omista läh-tökohdistaan. Saadut tulokset ja kokemukset osoittavat, että tämän tyyppiselle harjoituksel-le on selkeä tarve.

Harjoituksen aikainen eri-tyisen tärkeä havainto oli, että kaikilla toimialariippumattomien palveluiden käyttäjäorganisaati-oilla tulee olla käytössä yhteis-käyttöinen tuki- ja raportointi-järjestelmä, jota myös osataan käyttää. Järjestelmään tulisi kir-jata kaikki mahdolliset kyberta-pahtumat sekä ylläpitää niiden käsittelyyn liittyvää tietoa siten, että eri organisaatioiden kybe-rasiantuntijat saavat tiedon käyt-töönsä.

Puolustusvoimien Johtamis-järjestelmäkeskuksen johtajan ja KYHA14 harjoituksen johtajan, eversti Mikko Heiskasen mu-kaan kyberturvallisuudessa tarvi-taan julistusten sijaan enemmän tekoja. Puolustusvoimat kannus-taa kaikkia viranomaisia, järjes-töjä ja elinkeinoelämän toimijoi-ta harjoittelemaan kyberpuolus-tusta ja osallistuu itse harjoitus-toimintaan resurssiensa ja tehtä-viensä puitteissa.

PuoluStuSvoimAtHarjoituksen johdon PVJKK:n edustajat eversti Mikko Heiskanen ja everstiluutnantti Jarkko Karsikas.


A inakin osittain heltei-sen kesän kesän jäl-keen toiminta on taas

pyörähtänyt käyntiin. Määrälli-sesti koulutus on sujunut mel-ko lailla suunnitelmien mukaan. Tavoitteena olevasta 5 100 kou-lutusvuorokaudesta koossa on noin 3 000. Laadun suhteen emme voi olla yhtä varmoja, mutta näyttää siltä, että kerä-tyn oppilaspalautteen numerol-linen keskiarvo on noussut ja se tullee olemaan selvästi yli 4 as-teikolla 0-5. Hyvä niin.

Meidän on kuitenkin nykyis-tä selvästi syvällisemmin analy-soitava koulutuksen laatua ja en-nen kaikkea otettava opiksi teh-dyistä havannoista. Palautteen keräämisessä on oma vaivansa, eikä sitä kannata tehdä pelkäs-tään tekemisen vuoksi. Yksi työ-kalu laadun tarkkailuun tarjoaa ti-latun koulutuksen mittaamiseen käytettävä matriisi, jossa kym-menelle eri arviointikohteelle an-netaan pisteitä, ohjeellisten osa-tavoitteiden avulla, 0-10.

Arvioitavat kohteet ovat: Tavoittellisuus, tuottavuus, te-hokkuus, taloudellisuus, vaikut-tavuus, toteutus, riskien hallin-ta, laadun varmistus ja toimin-nan kehittäminen, oppimistapo-jen käyttö ja hyödyt opiskelijoil-le. Aika kattava yhdistelmä siis.

Matriisia voi, ja tulisi, käyt-tää myös ”muistilistana” jo kurs-seja suunniteltaessa. Tällöin kaikki olelliset asiat tulevat huo-miotua ja suuria virheitä ei tehdä.

PVMOODLE:n käyttö kurs-seilla pelkästään oppilas- ja opettajapalutteen keräämiseen ei ole järkevää, koska tällä ta-voin tavoitetaan vain hyvin pie-ni osa osallistujista. Jos, ja toi-vottavasti kun, PVMOODLE:a käytetään koulutuksessa mui-hin tarkoituksiin, saavutetaan myös palautteen keräämises-sä selvästi parempi tulos. PV-MOODLE ei ole ratkaisu kaikkiin koulutukseen sisältyviin tiedon-siirto-ongelmiin mutta se on, osaavissa käsissä, hyvin käyt-tökelpoinen työkalu useimpien kurssien koulutuksen tehosta-miseen.

Yksi koulutuksen laatuun vaikuttava tekijä on tietenkin opettajien pätevyys. MPK:n puitteissa on tarjolla runsaas-ti eri alojen jatko- ja täydennys-koulutusta. Toivon, että toimijat pitävät silmät ja korvat auki ja

Meripuolustuspiirin kuulumisia

osallistuvat näihin koulutuksiin. Ensi vuoden vaihteessa mo-

ni asia merivoimissakin muut-tuu. Joukko-osastojen organi-saatio, keskinäinen vastuunja-ko, tehtävät ja joukkotuotanto-velvoitteet ja ehkä ennen kaik-kea huollon järjestelyt ovat esi-merkkejä tällaisista muutoksista. Moni asia joudutaan jatkossa te-kemään toisella tavalla. Muutok-sia on pyritty ennakoimaan en-si vuoden toimintaa suunnitel-taessa, mutta jotkut asiat vaati-vat vielä täsmentämistä.

Yksi sellainen asia on Lo-gistiikkalaitoksen perustaminen ja merivoimien huollon keskittä-minen 2. Logistiikkarykmentil-le. Syksyn kuluessa tullaan tie-dottamaan siitä, millä tavalla tä-mä muutos vaikuttaa kurssien suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Muutokset eivät tietenkään lopu tähän. Meidänkin on tie-tenkin otettava ne huomioon ja muutettava toimintatapoja uu-sien vaatimusten mukaisiksi. Sehän meiltä käy, tietenkin.

Hyvä syksyn jatkoa.

Henrik Nystén Tapahtumat

Perämiehenkatu 11 P. 02-274 9640 20810 TURKU F. 02-235 1499

www.epomare.fi

70

Y ksikään muu kaupunki ei ole aikaisemmin toi-minut merikadettipäi-

vien näyttämönä kolmea kertaa.Vuosien saatossa merika-

dettipäivien ohjelma ja sisäl-tö on kehittynyt ja muuttunut. Kuitenkin läpi koko historian on tapahtuman päätarkoitus ol-lut yhdistää Suomen, Ruotsin,

Norjan ja Tanskan merikadet-teja urheilun sekä yhdessäolon avulla. Tämän vuoden merika-dettipäivien urheilullinen ohjel-ma koostui lentopallosta, uin-nista, köydenvedosta, maasto-juoksusta, purjehduksesta, na-val combat coursesta sekä jal-kapallosta. Urheilukilpailujen li-säksi järjestettiin myös akatee-

minen seminaari sekä lukuisia yhteisiä tilaisuuksia, joista mai-nittakoon muun muassa vierai-lu Ruotsinsalmen maisemissa sekä perinteinen viikinkikilpailu.

Tämän vuoden merikadet-tipäivien suunnittelu alkoi jo yli vuosi ennen varsinaista tapahtu-maa. Ensimmäinen askel suun-nittelussa oli tietenkin isäntäkau-

Urheilua, kansain välisyyttä ja merikadetteja

– Pohjoismaiset merikadettipäivät 2014

Petri Lehtinen

Tapahtumat

Melonta on yksi Nacal Combar Coursen osatehtävistä.

Vuoden 2014 Pohjoismaiset merikadettipäivät järjestettiin Kotkassa 7.-10.8.2014.

Järjestyksessään 67. merikadettipäivien isäntäkaupunkina Kotka toimi nyt historial-

lisesti kolmatta kertaa.

Petri lehtinen


pungin valinta. Kun isäntäkau-punki oli selvillä, päästiin aloitta-maan itse tapahtuman suunnitte-lu. Vuoden varrelle mahtui usei-ta kokouksia, vierailuja Kotkassa sekä lukematon määrä ideoita, ajatuksia ja suunnitelmia. Projek-tiupseerin johdolla työryhmä pyr-ki kaikissa valmisteluissa etupai-notteisuuteen, mikä tapahtuman aikana osoittautui erinomaiseksi asiaksi. Lähes kaikkiin asioihin oli osattu varautua, eikä varsinais-ta kiirettä tai yllättäviä tilanteita päässyt syntymään.

Urheilukilpailujen edetessä oli nopeasti havaittavissa kahden maan, Norjan ja Tanskan kilpai-levan kokonaiskilpailun voitosta. Molemmat maat napsivat tasai-sesti lajivoittoja Suomen ja Ruot-sin joutuessa kilpailemaan kol-mannesta sijasta. Kilpailu hui-pentui lauantaina päätöslajina pidettyyn jalkapalloturnaukseen, jossa sekä Norja että Tanska voit-tivat ottelunsa Suomea ja Ruot-sia vastaan. Näin ollen kokonais-kilpailun ratkaisu siirtyi viimeise-nä pelattuun Norjan ja Tanskan väliseen otteluun. Tasainen ottelu kääntyi lopulta Norjan 3-0 voit-

toon, joka takasi Norjalle koko-naiskilpailun voiton kahden pis-teen erolla Tanskaan. Kokonais-kilpailun kolmannelle sijalle kiri Suomi ennen Ruotsia.

Merikadettipäivien aikana oli ilo seurata, miten eri maiden kadetit tutustuivat toisiinsa. Vie-lä torstaina oli nähtävillä kadet-tien oleminen oman maansa ka-dettien seurassa, mutta lauantai-na oli onnistuttu luomaan kon-takteja muiden maiden kadet-teihin. Viimeistään lauantai-il-lan palkintojenjakotilaisuudessa kansallisuudet oli jo unohdettu, ja kadetit viettivät aikaa toisten-

sa seurassa maasta välittämättä. Varmasti nämä keskustelut ja ko-kemuksien vaihdot ovat avarta-neet kadettien näkemyksiä mo-nesta asiasta.

Merikadettipäivien kaltai-sen tapahtuman järjestäminen ja onnistuminen on aina usei-den eri toimijoiden takana. Vaik-ka Merisotakoulun henkilökunta oli vahvasti valmisteluissa mu-kana, oli kadeteillamme suuri osa ja vastuu tapahtuman on-nistumisesta. Kadeteilta löytyi erinomaista asennetta ja ky-vykkyyttä vastata tämän kal-taisen tapahtuman järjestelyis-tä. Myös Merisotakoulun ul-kopuoliset tahot olivat vahvas-ti mukana edesauttamassa ta-pahtuman järjestämistä. Näistä tietenkin merkittävimpänä Kot-kan kaupunki, jonka tuki tapah-tumalle oli ensiarvoisen tärkeää.

Vuonna 2015 merikadetti-päivien järjestelyvastuu on Ruot-silla, ja kilpailut käydään elokuun alussa Ystadissa. Luvassa on varmasti tiukkoja urheilukilpailu-ja, iloisia jälleennäkemisiä sekä paljon uusia tuttavuuksia.Köydenvetokilpailu oli jällen kerran erittäin jännittävä!

Purjehduskisan voitto meni Norjaan.

Petri lehtinen

Petri lehtinen

72

Historia

Tapahtumat

T urkin laivaston TCG Ga-ziantep suoritti epäviralli-sen laivastovierailun Hel-

sinkiin 22.-24.4.2014. Vierai-lu toteutettiin Turkin ja Suomen diplomaattisuhteiden 90-vuotis-päivän kunniaksi. Vierailun isän-tänä toimi Suomenlahden me-ripuolustusalueen komentaja kommodori Markus Aarnio.

Vierailevalla aluksella vie-raili kesän ensimmäisenä helle-päivänä yli 1300 vierasta kol-men tunnin aikana, jolloin alus oli auki yleisölle. Keskiviikko-na aluksen edustajat vieraili-vat Upinniemessä tutustuen 7.

Ohjuslaivueen sekä 5. Miinalai-vueen toimintaan. Myöhemmin saman päivän iltana alus järjes-ti vastaanoton, jossa pääosas-sa oli hyvä turkkilainen ruoka ja perinnemusiikki.

Muun vierailuohjelman jat-koksi 7.Ohjuslaivue sai tehtä-väkseen suunnitella ja toteuttaa PASSEX -harjoituksen vieraile-van aluksen kanssa. Ajankoh-daksi käskettiin aluksen lähtö-päivä 24.4.2014.

Harjoituksen suunnittelu lähti käyntiin noin kuukausi en-nen vierailua. Ajankohta harjoi-tukselle oli loistava, koska lai-

vueella oli suunniteltu tuolle ajal-le laivueharjoitus yhdessä 5. Mii-nalaivueen kanssa. Lisäksi Suo-menlahden meripuolustusalueel-le oli varattuna kyseiselle viikolle lentotunteja, jotka kohdennettiin pyynnöstä laivueiden harjoitte-luun. Melko usein PASSEX - har-joitukset ovat olleet yleissotilaalli-sia tai merenkulullisia harjoitteita, mutta ottaen huomioon käytössä olevat resurssit, heräsi ajatus to-teuttaa PASSEX-harjoitus hieman tavallisuudesta poikkeavasti ilma-puolustusharjoituksena.

Suunnittelu toteutettiin säh-köpostin välityksellä TCG Gazian-

Turkkilainen laivastovierailu – PASSEX -harjoitus TCG Gaziantepin kanssa

TCG Gaziantep Kustaanmiekassa.

Juhapekka Rautava7. OHJLVn komentaja/SLMEPA


Vierailun yhteysupseerit: 7. Ohjuslaivueen operaatioupseeri, kapteeniluutnantti Eero Korpi-Tassi ja PGG Hangon keskusupseeri, luutnantti Sami Leinonen

tepin operaatioupseerin ja lai-vueiden suunnittelijoiden kesken. Suunnittelun edetessä muodos-tui toteutettavaksi kokonaisuus, jonka pääkohdat alla:1. Aamulla TCG Gaziantepin

irrotettua sitä vastassa on Hamina-luokan ohjusvene PGG Hamina, joka luot-saa Gaziantepin Helsingin majakalle.

2. Majakan ohitettuaan saat-tava ohjusvene käskee alukset ilmapuolustus-muodostelmaan ja alusten matka jatkuu ilmatilanne-kuvaa päivittäen ja maale-ja jakaen kohti länttä.

3. Porkkalanniemen etelä-puolella MLC Hämeen-maa ja PGG Pori liittyvät muodostelmaan.

4. Osaston saavuttaessa noin Inkoon tason jakau-tuu muodostelma kahteen osastoon ja ilmavoimien Hawk suorittaa rynnäkön aluksia vastaan. Tässä vai-heessa myös syvemmäl-lä saaristossa olevat kak-si Pansio-luokan miinalaut-taa, MLI Porkkala ja MLI Pyhäranta, liittyvät mukaan ilmapuolustustehtävään.

5. Ilmavoimien lentokoneen poistuttua alueelta toivo-tetaan TCG Gaziantepille hyvää kotimatkaa ja myö-täisiä tuulia. PASSEX -har-joitus päättyy.

Lopullinen suunnitelma ja siihen liittyvä käskytys esitel-tiin TCG Gaziantepin päällystöl-le heidän vieraillessaan Upin-

niemessä Suomenlahden me-ripuolustusalueella. Viimeisten kommenttien ja yksityiskohtien hiomisten jälkeen tehtävät käs-kytettiin aluksille.

Harjoituspäivän aamu sa-rasti kauniina Helsingin Eteläsa-tamassa. TCG Gaziantep irrotti luotsin ja kahden hinaajan avus-tamana tasan klo 0800. Kus-taanmiekan jälkeen PGG Hami-na otti aluksen johtoonsa, ja yh-teinen harjoittelu aloitettiin. Aluk-sen henkilöstö suoritti harjoituk-sen korkealla ammattitaidolla ja rutiinilla. Yhteysupseeri ltn Sami Leinonen sai harvinaisen tilaisuu-den päästä toimimaan TCG Ga-ziantepin taistelukeskuksessa il-mapuolustusoperaattorina ja toi-mimaan näin yhtenä keskushen-kilöstön jäsenenä. Kokonaisuute-na harjoitus toteutui suunnitellus-ti ja se koettiin vierailevan aluk-

sen puolesta kaikin puolin on-nistuneeksi. Voidaan todeta, et-tä KV-harjoituksen johtaminen ja proseduurit ovat jo selkeästi ruti-noitunutta toimintaa merivoimien alusyksiköille.

Aluksen päällikkö oli vaikut-tunut harjoitukseen käytetyistä re-sursseista ja kokonaisuutena Suo-men vierailustaan. Hän kertoi ko-keneensa paljon lyhyen ajan si-sällä suomalaisesta kulttuuris-ta ja ystävällisyydestä. Saapues-saan Suomeen alus ilmoitti tuo-vansa hyvän sään ja helteen Tur-kista suomalaisten nautittavaksi, ja tämä toteutuikin vierailun ai-kana. Pääsiäispyhien jälkeen Ga-zientepin poistuttua kohti kotisata-maa loppuivat hyvin alkaneet läm-pimät säätkin. Seuraavia helleke-lejä saimme odotella heinäkuulle saakka. Turkkilaisia aluksia soisi vierailevan useamminkin.

Isäntäalus PGG Hamina

74

Jarmo ValtimoRUY:n sihteeri

Tapahtumat Rannikkotykistön

muistolaatta Morgonlandetiin

H angon Rannikkopat-teriston perinneyh-distys jatkoi Rannik-

kotykistösäätiön ja Rannikkoty-kistön Perinneyhdistyksen han-ketta, jossa rannikkotykistön en-tisille toimipaikoille kiinnitetään muistolaatta.

11. kesäkuuta kokoontui pa-rikymmenhenkinen joukko Han-gon troolisatamaan. Tilaisuuden isäntä, Hangon Rannikkopatte-riston Perinneyhdistyksen vara-puheenjohtaja, komentaja evp Jarmo Valtimo, toivotti vieraat tervetulleeksi ja esitteli paikalla-olijat sekä kertoi laatan toimitta-jan pienestä lapsuksesta; laatasta oli jäänyt yksi sana pois. Paikalla olivat mm. Rannikkotykistön Pe-rinneyhdistyksen puheenjohtaja, komentaja evp, sotatieteiden toh-tori Ove Enqvist ja Morgonlandet – helmi Itämeressä kirjan toinen kirjoittaja Väinö Nurmi.

Joukko siirtyi Jurmoon ja lähdettiin kohti Morgonlandetia. Noin puolen tunnin matkan jäl-keen rantauduttiin Morgonlande-tiin ja aloitettiin laatan kiinnityk-seen liittyvät valmistelut. Voima-kone kannettiin tulenjohtoase-man juureen ja majuri evp Oi-va Lyytikäinen, HanRPston Pe-rinneyhdistyksen hallituksen va-rajäsen, aloitti poraamisen. Laat-ta kiinnitettiin tulenjohtoaseman

sisäänkäynnin viereen sodas-ta kertovan infotaulun rinnalle. Tapahtuma kuvattiin, mutta ku-ten vieraille oli etukäteen kerrot-tu, laatta jouduttiin välittömästi irrottamaan, jotta se saatiin pa-lautettavaksi kaivertajalle.

Kiinnittämisen jälkeen vä-ki siirtyi saaressa olevalle Han-göudds Jaktvårdsförening r.f:n eli paikallisen metsästysseuran mökille, jonka terassilla nautit-tiin järjestäjän tarjoamat ”muis-tolaattakahvit” sämpylän ja pul-lan kera. Kahvinjuonnin ohella kerrottiin saaren liittyvää histo-riatietoa, josta traagisin on jat-kosotaan liittyvä tulenjohtoryh-män kaappaus. 16.7.1941 neu-vostoliittolaiset vangitsivat saa-ressa olleen kuusihenkisen tu-lenjohtoryhmän. Ryhmällä ei ol-lut venettä eivätkä he saaneet tu-litukea Örön linnakkeelta. Kaikki kuusi miestä jäivät sotavangeik-

Nyt se on paikallaan. Jarmo Valtimo ja Ove Enqvist tyytyväisinä vieressä.


si, mutta vain yksi mies, tykki-mies Nyman, palasi sotavan-keudesta 22.11.1944.

Muistolaatan teksti herät-ti myös keskustelua: Suomen rannikkotykistö toimi tällä saa-rella 31.12.2002 saakka. Jar-mo Valtimo kertoi, että päivä-määrä valittiin sen vuoksi, että tuolloin lakkautettiin joukkoyk-sikkö, Hangon Rannikkopatte-risto. HanRPsto joukko-osasto-na oli lakkautettu jo 1.7.1998, kun rannikkotykistö ja merivoi-mat yhdistettiin. Toinen asia, joka hieman nauratti, mut-ta enemmän lämmitti vieraili-joiden mieltä oli se, että Suo-menlinnan rannikkorykmentillä oli tykistöammunta käynnissä Russarön linnakkeella ja Mor-gonlandetissa oli tulenjohtoryh-mä. Rannikkotykistön muisto-laatta kiinnitettiin, mutta meri-voimat jatkaa saaren käyttöä.

Kahvien ja puheiden jäl-keen tyytyväinen joukko siirtyi Jurmoon. Paluumarssi Troo-lisatamaan alkoi.

Hangon Rannikkopatte-riston Perinneyhdistys esit-tää parhaimmat kiitoksensa Uudenmaan Prikaatille, joka mahdollisti Jurmo-kuljetuksen sekä Rannikkotykistön Perin-neyhdistykselle ja Rannikkoty-kistösäätiölle, jotka mahdollis-tivat laatan hankkimisen.

Ps! Korjattu muistolaatta käy-tiin kiinnittämässä paikalleen lauantaina yhdeksäntenä elo-kuuta Hankoniemen kadetti-piirin Bengtskärin retken pa-luumatkalla.

Ove Enqvist

K esäkuun 5.päivä avau-tunut Suojaan!-näyt-tely esittelee kävijöille

tieteen ja teknologian merkitys-tä nykyajan puolustusvoimissa vertaamalla ihmisen ja luonnon eri suojau tumis keinoja. Näytte-lyssä kävijä pääsee tutustumaan muun muassa luonnon parhaim-piin piiloutujiin, harhauttajiin ja siihen, mitä ihmiset ovat näiltä eläinlajeilta oppineet.

Suojaan!-näyttely vie kä-vijän jännittävälle matkalle ku-vitteelliseen Suoja-tutkimus-keskuk seen. Kävijä kerää teh-täväpalautteita virtuaaliseen tutkimuspassiin tutustuessaan näyt telyn eri kohteisiin. Vältä yllätykset -kohteella esitellään erilaisia tapoja saada tosiaikais-ta tilannetietoa ympäristöstä. Muuta näkymättömäksi -koh-teella voi kokeilla suojavärityk-sen tekemistä metsä- ja kau-punkiympäristöissä. Vältä lä-päisy -kohteella verrataan luon-nossa esiintyviä suojakuoria ja ihmisten suojavarusteita sekä teknologian avulla kehitettyjä entistä parempia materiaale-ja. Näyttelyn lopuksi voi kerra-ta eri suojautumistapoja uuden Laivanupotus 2.0 -pelin avul-

la. Näyttely on toteutettu yh-teistyössä Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kanssa.

Suojaan!-näyttely on osa Heurekan päänäyttelyä, jossa on esillä myös Suolistossa suhi-see ja Kolikon tie -näyttelyt sekä uusi Älykäs kaupunki -näyttely. Suojaan!-näyttely on esillä vuo-teen 2017 saakka.

Uutuusnäyttely tiedekeskus Heurekassa Vantaalla:

Suojaan!

Merivoimien taistelusukeltaja.

ove enqviSt

Tapahtumat

76

Merimaanikko on myös Helsingin kirjamessuilla 23.-26.10. Kolme toimijaa, eli Merimaanikon ohella Suomen-linnan Rannikkotykistökilta ja Pekka Silvast myy-vät kukin saman pöydän äärellä tuotteitaan! Terve-tuloa messuilemaan kanssamme! Löydätte meidät osastolta 7d27.

Tapahtumat

Johanna Pakola

O len monasti juossut eri kustantajien ja kirjakauppiaiden pe-

rässä metsästämässä rannikko-tykistö- tai merihistoria-aiheisia kirjoja. Etenkin pienten kustan-tajien tuotteiden löytyminen on välillä hankalaa. Alkuvuodesta 2014 lenkkipolulla mieleeni pät-kähti, josko varta vasten räätälöi-ty verkkokauppa voisi olla toimi-va vaihtoehto saada hankituksi keskitetysti rt-aiheisia kirjoja. Pi-ti keksiä kaupalle ylläpitäjä. Jos-sakin vaiheessa huomasin, että päädynkin itse tuon verkkokau-pan pitäjäksi. Ajatus jäi hautu-maan alitajuntaan. Kesäkuussa kuorma-auto toi kaksi lavallista ”uuden sadon” Katanpää- kirjo-ja kotiovelleni. Kuljettaja hymyili nätisti ja totesi, ettei minunkaan tarvitse sinä päivänä lähteä kun-tosalille, otti kuittauksen kuor-makirjaan ja kaasutteli pois. Laa-tikkopinoja katsellessani mietis-kelin, että pitäähän nämä (sisään

kantamisen ohella) varmaan jo-tenkin myydä. Ja muistin, että se verkkokauppa piti avata. Ka-tanpäästä se toiminta sitten läh-ti (niin kuin lähti allekirjoittaneen linnakehuumakin).

Verkkokauppa avautui ke-säkuussa, ja pikaisella ja sup-pealla kokemuksellakin se on osoittautunut toimivaksi ratkai-suksi. Kaupan valikoima laaje-nee koko ajan, ja saman kasvun toivotaan jatkuvan tulevaisuu-dessakin. Kaupan jatkon päät-tävät verkossa liikkujat ja kirjo-ja hankkivat asiakkaat. Jouluun asti porskutetaan nyt ainakin laajemmalla pohjalla. Jos kirs-tun pohjalle kertyy edes hiukan katetta, kauppa jatkuu laajem-malla valikoimalla.

Kirjavalikoimaksi luonnos-telin alkuun rannikkotykistöhen-kisyyden. Mutta koska olen nai-nen, niin voin turvallisesti lipsua johdonmukaisuudesta ja muut-taa mieltäni. Siksi pyrin kokoa-

maan hyllylle myyntiin myös saariston ja merellisten tapah-tumien historiasta kertovaa kir-jallisuutta, myös niitä pienempiä painatteita, joita on usein hanka-la löytää. Ohjenuorana kirjavali-koimassa on, että niissä pitää ol-la jollakin tavalla suolainen vesi mukana. Kyseessä ei kuitenkaan ole keittokirjojen kauppa.

Kauppa toimii verkkokaup-paperiaatteella. Toimipaikka on Turussa, ja etukäteen sopimal-la myös nouto on aina mahdol-lista. Katanpää-kirjoja on myy-ty jo melkoisesti. Lokakuun lo-pulla kotini vapaa lattiapinta-ala pienenee jälleen, kun seuraava kustantamani (ja pitkälti myös kirjoittamani) kirja, Kuuskajas-karin linnakkeen historia saapuu markkinoille.

Verkkokauppa löytyy osoit-teesta merimaanikko.mycash-flow.fi.

Tervetuloa ostoksille! Terveisin kaupan täti

Rannikkotykistöä kaupan verkossa ja messuilla


K ansa taisteli oli vuosina 1957–1986 ilmesty-nyt aikakauslehti, jos-

sa julkaistiin kertomuksia ja ta-rinoita talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. Rannikkotykis-tön Upseeriyhdistys puolestaan julkaisi sotien jälkeen kaksi kir-jaa. Rannikkotykistö taistelee il-mestyi vuonna 1951. Vuonna 1953 julkaistiin Tyyntä ja Myrs-kyä. Taistelutarinoita rannikolta. Siitä oli tarkoitus tehdä vielä toi-nen osa. Koska Kansa taisteli al-koi ilmestyä ja sen levikki oli mel-koisen suuri, oli otaksuttavissa, että varsin rajoitetun alueen so-

Kansa taisteli – miehet kertovat-lehden numerot verkossa ilmaiseksi

tatapahtumia kuvaava ”Tyyntä ja Myrskyä” osa 2 ei saisi menek-kiä. Niinpä sovittiin em. lehden kanssa kertyneen aineiston jul-kaisemisesta sen puitteissa.

Kolmessakymmenessä vuo-dessa Kansa taisteli vakiinnutti paikkansa suomalaisessa media-kentässä, ja siitä muodostui kä-site ja legenda, joka on kanta-nut näihin päiviin saakka. Kansa taisteli -lehden nume roita on kui-tenkin ollut vaikeaa saada käsiin-sä, eivätkä siinä olleet taisteluta-rinat rannikolta ole enää niin tut-tuja kuin ne, jotka julkaistiin RtU-Y:n kirjoissa.

Tilanne on nyt korjaantunut, koska Suomen sotahistoriallinen seura on julkaissut kaikki Kan-sa taisteli – miehet kertovat -leh-den numerot verkossa ilmaisek-si. Suomen sotahistoriallinen seu-ra kertoo haluavansa kunnioittaa julkaisulla jatkosodan ratkaisutais-telujen 70-vuotispäiviä. Lehdet on skannannut verkkoon seuran jä-sen Timo Hakala ja ne on julkais-tu oikeudet omistavan Bonnierin luvalla. Lehdet löytyvät osoittees-ta http://kansataisteli.sshs.fi/ Me-ripuolustukseen liittyvät tarinat löytyvät helposti mukana olevan hakemiston avulla.

Ove Enqvist

Kansa Taisteli -lehden numero 02/1958. Kansa Taisteli -lehden numero 09/1984.

Historia

78

Suuresta sudokusta komea kirja Linnakesaaret – rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa ilmestynyt

Heikki Tiilikainen

Hannu Hurskainen Vallisaaressa 1950-luvun lopulla takana oikealla. Hänen edessään sisaret Helena ja Tiina. Laiturissa legendaarinen tsaarinajalta periytynyt yhteysalus, ”puolisukeltaja” Axel von Fersen.

hAnnu hurSkAiSen kokoelmA

”Tällainen kirja on kuin suuri sudoku. Kaikki palaset on saatava oikein paikoilleen,

niin että summa natsaa”, sanoo graafikko Hannu Hurskainen, 63, ja lehteilee vuon-

na 2012 ilmestynyttä Tykkien ja ihmisten saaret -kirjaa, suurta, melkein nelikiloista

rannikkotykistön alkuvuosikymmenien historiaa.

Historia


”Ja mitä mäkiä vanhat kasema-tit tarjosivatkaan suksimiehille!” Isän tapaturmainen kuolema 1964 siirsi lapsuusajan ja Val-lisaaren historiaan.

Hän kouluttautui graafikok-si vapaan kädenjäljen aikaan 70-luvulla, mutta törmäsi digi-tekniikkaan, kun se tulvi ovis-ta ja ikkunoista mainostoimis-toihin 1980-luvun loppupuolel-

la. Maailma uudistui vauhdilla ja sen ehdoilla oli elettävä. Hannu sai onnekseen eräänlaisen len-tävän lähdön tietokonetekniik-kaan ja onnistui pysyttelemään kärryillä alati uudistuvalla alal-la. Hän teki pitkän uran suuris-sa toimistoissa ja siirtyi lopulta vapaaksi toimijaksi pienen mai-nostoimiston osakkaan roolista.

Kaikki opitut taidot olivat tar-peen uusimmankin kirjan teossa.

”Luulisi, että tämä niin sa-nottu kirjakauppalaitos olisi ollut helpompi, kun sen materiaalista suurin osa oli tuttua. Ei se niin mennyt. Kustantaja ei valinnut helpointa tietä, vaan halusi käy-tännössä tehdä uu den kirjan. Materiaali käytiinkin perusteel-lisesti läpi, valikoitiin, tiivistettiin ja painopistettä muutettiin terä-vämmäksi, luettavammaksi kir-jaksi kahvipöydällä pidettäväs-tä, lähinnä selailuun tarkoitetus-ta suur teoksesta. Vaikka taitta-ja periaatteessa vain taittaa, en voinut olla lukematta tekstejä

” Näitä painettiin vain 1600 kappaletta, ja oli-si ollut harmi, jos koko

se työ olisi rajoittunut vain tä-hän kalliiseen numeroituun ko-ruteokseen. Oli hienoa, että kustantaja päätti nyt tehdä sa-masta materiaalista myös ”kir-jakauppaversion” tavallisten ih-misten ulottuville aiheesta, joka on minullekin henkilökoh taisesti hyvin läheinen.”

Ja miksi ei olisi. Isoisä ran-nikkotykkimies, isä rannikkotyk-kimies, itse kapaloissa Kotkas-ta Rankin linnakkeelle, lapsuus Vallisaaressa ja vielä santsarina Isosaaressa.

”Kyllähän minä allekirjoitan tämän kirjan perusnäkemyksen rannikkotykistöstä elämänmuo-tona. Lapsuuden aika Vallisaa-ressa on jäänyt mieleen aurin-koisena ja lämpimänä onnelana. Kaikki jäiset viimat ja molskimi-set väylien yli ovat unohtuneet tai ainakin kultautuneet”, Han-nu virnistää täsmälleen samoin kuin poikasena Vallisaaressa.

Kuvassa vasemmalla Isosaaren aliupseerikoulun ”kovaa naamaa” näyttä-vä santsari Hannu Hurskainen, oikealla myhäilee monille aliupseerioppi-laille tuttu sotilasmestari ”Pappa” Kaunela.

Hannu Hurskainen Linnakesaaret - kirjan taittotyön kimpussa.

hAnnu hurSkAiSen ArkiSto

hAnnu hurSkAiSen ArkiSto

80

Vallisaaren lapsia uimakoulussa saaren sisälammen laiturilla. Ohjaajanaan Hannun äiti, sotilaskotisisar Hilkka Hurskainen.

hAnnu hurSkAiSen kokoelmA

Ove Enqvistin tunsin jo aiemmin ja olen hänen myö-tään myös ajautunut takaisin lapsuuteni Vallisaaren maise-miin. Oli myös hienoa, että sain kirjojen kautta tehdä eräänlai-sen viimeisen palveluksen mi-nulle tärkeälle isän sijaiselle Topi Kautoselle, Vahtiniemen linnak-keen veteraanille ja Vallisaaren Keskussää aseman vääpelille.”

Hannu Hurskainen pohtii hetken, kun hänen pitäisi luon-nehtia näiden näyttävien kirjo-jen tekoprosessia.

”Kyllähän se on niin, että harva taittaja saa tehdäkseen, suorastaan revitelläkseen noin mahtavaa opusta – on isoa pai-nopintaa, väriä mielin määrin, mitä mielenkiintoisinta kuva-materiaalia myös hauskoista ih-

ja tutkimatta kuvia myös enti-senä linnakelaisena. Kävin kir-joittajien kanssa joskus kipakoi-takin keskusteluja sisällön yksi-

tyiskohdista, ja ilmeisesti oma saarelaistaustani sai heidät ot-tamaan minut siinäkin suhtees-sa huomioon.

Nammo 70x105 Rannikon Puolustaja 2014.indd 1 25.8.2014 10:41:16


miselämän hetkistä. Olen kiitol-linen siitä, että sain tehdä nämä kirjat, vaikka aika ajoin tiukasti-kin puntaroitiin, miten joku koh-ta tehdään tai jätetään tekemät-tä. On hyvä, että tälle nyt kaup-poihin tulleel le Linnakesaaret -kirjalle syntyi oma luonne. Toi-nen isotöinen läpikäynti jalosti suurteoksesta uuden kirjan, jo-ta voi hyvin kuvitella koruteok-senkin hankkineen lukevan uu-della mielenkiinnolla.

Tällaisen kirjan tekeminen on kolmen kauppa; tekstinteki-jöiden, taittajan ja kustantajan. Kaikkien täytyy päästä samal-le aaltopituudelle. On oikeas-taan ihmeteltävää, että Tammen kustannus virkai lijat Kati Lampe-la ja Paula Zitting – vaikka ovat ainakin puolet nuorempia kuin me tekijä- ja tait tajaukot, eivätkä mitä ilmeisimmin rannikkotykki-miehiä – onnistuivat tämän uu-simman kirjan kohdalla pääse-mään lopulta juoneen mukaan. Kyllähän siinä joskus kipinät lensivät, mutta lopputulokses-ta tuli sisällön puolesta hyvä.”

Hannun tuttu virnistys kii-peää taas kasvoille.

”Enkä nyt voi oikein tait-toakaan moittia. Mainostyössä kun ei ollut samalla tavalla sy-dän mukana kuin tässä omaan-kin elämääni niin kiinteästi liitty-neessä ’lopputyössä’.”

Mikä jäi Linnakesaaret -kir-jatyöstä mieleen?

”Kolme asiaa. Ensinnäkin se elämän ehtojen moninaisuus. Ne haastoivat rannikkolinnakkeil-la asujat ja niihin haasteisiin pi-ti osata vastata. Ne olivat pieniä ja isoja asioita – alkaen juoma-

veden saamisesta kallio saarilla päätyen hevosen pelastamiseen jäistä. Ja pitihän sitten tykeillä-kin osata ampua tarkasti! Toinen on ollut se, että tämä kirja ei ole tavanomaista sotahistoriaa, vaan naisten ja lasten, sotilaiden ja si-viilien elämää luonnon keskellä eristetyissä yhteisöissä, joissa oli tultava myös keskenään toimeen sotilasarvoihin katsomatta. Kol-mas on ollut ehkä se, että näin tekijöiden ihan tosissaan yrittä-vän kirjoit taa asioista niin kuin ne olivat, ilman ylimääräistä hehkut-telua, mutta kylläkin lämmöllä – he hän ovat molemmat pitkän lin-jan linnakemiehiä.

Nyt kun olen tämän työn kautta joutunut perusteellises-ti tutustumaan rannikkotykis-tön varhaiseen rauhan ja so-dan ajan historiaan, en voi kuin ihmetellä, kuinka aselajin soti-laalliset suoritukset ovat jääneet jonnekin taivaanrannan taakse. Suomi pelastui moneen kertaan rannikkotykistön dramaattisten torjuntojen tuloksena – vaikka-pa esimerkiksi neuvostojoukko-jen yritykset jään yli Kotkaan talvisodan lopussa ja Suursaa-ren dramaattiset taistelut entisiä aseveljiä vastaan syyskuussa 1944. Ja kuka on tien nyt, että Saimaan vedet ehdotettiin las-kettaviksi Viipurinlahdelle jäälle hyökkäävän vihollisen hyydyt-tämiseksi. Ja Virosta tuotiin vai-mot pakkilaatikossa! Aselaji teki miehineen – ja naisineen! – sen mikä sen piti tehdä, ja onnistui.

Taivaanrannan taa on kai jo jäänyt myös se linnakkeiden perheiden keskinäinen lämpö ja yhteen kuu luvuus, jollaista ei eh-

kä missään muualla puolustus-voimissa ole ollut, ja jonka ko-kemisesta olen itsekin iloinen ja ylpeä.

On hienoa, että olen saa-nut olla mukana näiden kirjojen teossa, ja että Linnakesaaret nyt saadaan suuren yleisön ulottu-ville. Se kiinnostaa varmasti nii-tä kaikkia, jotka ovat palvelleet rannikkotykistössä, tai joiden taustalla on linnakeväkeä, tai jotka ylipäätään ovat kiinnostu-neet Suomen puolustuksen ar-jen historiasta.”

Hannu Hurskaisen sisäi-nen mainosmies pulpahtaa pin-taan, mutta virnistys on nyt pois-sa – hän on ylpeä ainutlaatuises-ta työstä, jonka on saanut tehdä kunniakkaan aselajin muistoksi.

” En ihan vähällä keksi ran-nikkoväelle komeampaa isän-päivä- tai joululahjaa kuin Lin-nakesaaret!”

Sotapesät olivat kaukaisten linnak-keiden vihreitä keitaita, kodin kor-vikkeita.

eiJA FrAncken kokoelmA

82

S uomenlinnan kupees-sa vehreänä kohoava Vallisaari on ollut pit-

kään suurelle yleisölle tuntema-tonta aluetta, ja läheisestä si-jainnistaan huolimatta luokse-pääsemätön kohde. Saarella kulkeminen on edelleen luvan-varaista, mutta tulevaisuudes-sa siitä halutaan kehittää ve-tovoimainen vapaa-ajanvietto-paikka. Vuosisatojen mittainen historia sotilassaarena on jättä-nyt paikkaan jälkensä, eikä saa-ren luonnonarvojakaan sovi vä-heksyä. Tulevaisuudessa yleisö pääsee ihastelemaan Aleksan-terin patterin henkeäsalpaavia näkymiä, retkeilemään vehre-än luonnon keskellä ja kenties kohtaamaan päättömän evers-tin haamun. Saaren historia tul-vii kiehtovia tarinoita, mutta mil-lä tavalla nimistö heijastelee pai-kan menneisyyttä?

Varhaisinta historiaa

Alueen paikannimistö on alun perin ruotsinkielistä ja Valli-saarenkin vanhimpana nime-nä on kartoissa ja asiakirjoissa Träsköön. Tämä informatiivinen paikannimi on kertonut aikalai-sille saaresta kaiken tarpeelli-sen – merenkulkijoille ja muil-le alueella liikkuville saaren jär-

Vallisaaren historiaa paikannimistön valossa

vi oli tärkeä makean veden läh-de. Vallisaarta mainitaan jos-kus linnoitetun jo 1550-luvulla, mutta uusimman tutkimuksen mukaan tiedot eivät pidä paik-kansa. Kun Helsinki oli siirret-ty nykyiseen paikkaansa vuon-na 1640, Vallisaareen rakennet-tiin kuitenkin 1650-luvulla puo-lustusvarustus eli skanssi. Tämä johti lopulta myös nimen vaihtu-miseen ja saaren nimeä Skantz Landhet tavataankin 1600-lu-vun lopulta alkaen. Skans-sa-naa on käytetty merkitsemään maastossa esiintyvää ihmisen rakentamaa vallitusta tai linnoi-tusta. Kyseinen puolustusvarus-tus on saattanut sijaita saaren luoteiskulmassa, jonne on vuo-den 1714 lääninkartassa mer-kitty nelikulmion muotoinen ra-kennelma.

Vallisaaren ja Kuninkaan-saaren nimistöstä puhuttaessa on syytä mainita merenkulusta kertovat Kugg-alkuiset paikan-nimet, kuten Kukiletto – Kuggs-ten ja Kukisalmi – Kuggssundet, jotka sisältävät määriteosanaan hansa-aikaisen, 1400–1500-lu-vuilla käytetyn purjealuksen ni-mityksen. Ilmeisesti lähellä on si-jainnut meriliikennettä varten ra-kennettu satama.

Varustelu kiihtyy lähialueilla

Kun August Ehrensvärd aloitti vuonna 1748 Viaporin raken-tamisen, myös Vallisaaren luo-teisosa linnoitettiin. Vallisaaren ja läheisen Kuninkaansaaren pääasiallinen tehtävä oli kuiten-kin 1800-luvun alkuun saak-ka Viaporin huoltotukikohtana

Marika Luhtala ja Annukka DebenjakMarika Luhtala on arkeologian opiskelija ja tutkii Helsingin saarten nimistöä. Annukka Debenjak on arkeologian kandidaatti ja tutkii Vallisaaren vesillä 1700-luvun puolivälistä ollutta luotsiväylää. Molempien tutkimukset tapahtuvat osana merellinen Helsinki-hanketta.

Vallisaaren Kuolemanlaakso.

ove enqviSt

Historia


toimiminen. Tämän ajanjakson aikana saarelle tuotiin luotseja, joiden asuinpaikka on sijainnut saaren pohjoisosassa. Alueen sotilaallisen kehittymisen seu-rauksena nimistöönkin saatiin uusi kerrostuma. Esimerkik-si Suomenlinnan ja Vallisaaren välinen salmi sai uuden nimen vuonna 1781, kun vanha War-gskässundet korvaantui liityn-näisellä paikannimellä Gustafss-värssundet, suom. Kustaanmie-kansalmi lähelle rakennetun va-rustuksen mukaisesti.

1700-luvun peruja on myös nimi Båkholmen, jo-ta käytettiin Vallisaaresta aina-kin jo vuonna 1774. Nimi sisäl-tää määriteosanaan alasaksas-ta muinaisruotsiin saadun sa-nan båk, joka merkitsee ’me-rimerkkiä, loistomajakkaa’. Toi-nen tällainen merenkulusta kie-livä paikannimi nimi on saaren eteläpuolisen Pukkisaaren van-ha nimi Remmar Hollmen vuo-delta 1775. Myös reimari mer-kitsee ’meriviittaa’.

Venäjän valtakausi

Venäjän vallan aikana saari tun-nettiin myös nimellä Alexander-sön ( Aleksanderin tai Aleksan-terin saari, Aleksandrovskij), joka käskettiin saaren nimeksi sotilaal-lisella käskyllä vuonna 1876 kei-sari Aleksanteri II:n käynnin kun-niaksi. Vuonna 1915 esiintyy no-minatiivimuotoisen määriteosan sisältävä variantti Alexanderön. Tämä hallitsijan nimeen perus-tuva paikannimi ei kuitenkaan vakiintunut pysyväksi nimeksi. Venäjän aikakaudella Vallisaarta kehitettiin sotilaallisesti edelleen

ja esimerkiksi korkealle kohoava Aleksanterin patteri rakennettiin saaren eteläosaan.

Mielenkiintoisia tarinoita ja paikannimiä nivoutuu erityi-sesti Viaporin kapinan aikaan. Nimet Hirttopuu ja Everstinlah-ti lienevät peräisin tuolta ajan-jaksolta. Joidenkin tietojen mu-kaan lähellä Aleksanterin pat-teria hirtettiin eversti vanhaan puuhun ja tämän haamun ker-rottiin kummittelevan lähialueel-la. Taruun uskottiin niin sitkeäs-ti, etteivät vartiomiehet itsenäi-syytemme alkuaikoina uskalta-neet sysiyön tunteina liikkua ul-kosalla, mikä johti ainakin jois-sain tapauksissa vartiotehtävien laiminlyöntiin.

Itsenäisyyden ajalta nykymaailmaan

Itsenäisyyden aikakauteen mah-tuu niin tyyntä kuin myrskyä. Ke-sällä 1937 koettiin Vallisaaressa sen historian suurin tragedia,

kun ammusten valmistelutyön yhteydessä kipinä sytytti koko ruutivaraston ja sen seuraukse-na syntyi valtaisa räjähdys. Tu-lipalo ja pienempien räjähdyk-sien sarjat riehuivat saarella kol-me pitkää päivää ja kaksitoista ihmistä menetti henkensä. Tämä surullinen tapaturma on jättänyt jälkensä myös saaren nimistöön – räjähdyksen alkupaikka tun-netaan edelleen synkällä nimel-lä Kuolemanlaakso.

Vallisaari on monella tapaa kiehtova kohde. Nimistön avul-la voidaan tutustua saaren men-neisyyden eri kerrostumiin ja sy-ventyä mielenkiintoisella tavalla historian syövereihin. Nimistön-tutkimus ei olekaan pelkkä ling-vistiikan sivuhaara, vaan nivou-tuu osaksi kulttuurin- ja histo-riantutkimusta. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja miten Vallisaa-ren tarina jatkuu, sen näyttävät lähivuodet.

Muokkaus ja kuvitus

Ove Enqvist

Klerckerin kartassa 1790-luvulta Vallisaari kulki nimellä Båkholmen.

84

Järjestöt

Rannikkoupseeriyhdistys

RUY:n ja MY:n yhteinen esitelmätilaisuus järjeste-

tään torstaina 20.11. klo 18.00 Suomenlinnassa. Paikka ja esi-telmöitsijä ovat vielä auki, mut-ta ennen esitelmää on mahdol-lisuus saunomiseen Merisota-koulun saunassa. Tarkemmat ohjeet jäsenille jaetaan syksyl-lä jaettavassa jäsentiedotteessa.

Eversti evp Torsti Lahti on 2.4.2014 vuosikokouksen pää-töksellä kutsuttu yhdistyksen kunniajäseneksi.

Yhdistyksen ensi kevään jäsenretki on suunniteltu tehtä-väksi Viroon. Jäsenretkestä tie-

dotetaan tarkemmin, kun ajan-kohta ja muut yksityiskohdat vahvistuvat.

RUY on eronnut Maanpuo-lustuskiltojen liitosta jäsenyy-destä ja yhdistyksen jäsenre-kisteri on siirretty FloAps:lta os-tettuun järjestelmään eli jäsen-maksut on voitu maksaa edel-leen yhdistyksen tilille, kuten ai-emminkin.

Jäsenistöä muistutetaan edelleen, että heidän tulee il-moittaa osoitteenmuutoksensa yhdistyksen taloudenhoitajal-le ja/tai sihteerille. Postille teh-ty osoitteenmuutos ei välity yh-

distykselle. Huomioikaa myös muuttuneet sp-osoitteet, sillä osa tiedotteista jaetaan kustan-nussyistä vain sp-jakeluna.

Taloudenhoitaja: rauni.jaaskelainen@ rannikonpuolustaja.fi Sihteeri: jarmo.valtimo@ rannikonpuolustaja.fi tai 0405647695

Hyvää syksyä kaikille jäse-nille ja lehdenlukijoille.

HALLITUS

Rannikkoupseeriyhdistys tiedottaa


Järjestöt

Meriupseeriyhdistys

Meriupseeriyhdistys Porkkalassa – keskiössä Rajavartiolaitoksen merellinen upseerikoulutus ja merivartioasema

M eriupseeriyhdistyksen ke-säkuun 2014 kuukau-

sikokous järjestettiin Porkkalan koulutusmerivartioasemalla. Ky-seinen asema palvelee sekä Raja- ja Merivartiokoulun tarpeita me-rellisen koulutuksen tukikohtana että Suomenlahden merivartios-ton tarpeita operatiivisena yksik-könä. Rajavartiolaitoksen tulevien upseereiden merellisestä koulu-tuksesta alusti kapteeniluutnantti Paul Karle Raja- ja merivartiokou-lulta ja merivartioaseman opera-tiivisesta toiminnasta alusti kap-teeniluutnantti Valtteri Viitala Suo-menlahden merivartiostosta.

Koulutusta koskevan alus-tuksen sisältö liittyi vahvasti mel-ko laajoihin merivartiolinjan eriy-tyviin opintoihin upseerin perus-koulutuksen aikana. Kuultu alus-tus myös liitti vierailun Meriup-

seeriyhdistyksen koulutusta kä-sittelevään teemavuoteen. Me-rivartioaseman operatiivista toi-mintaa koskeva alustus puoles-taan käsitteli merivartioston hyvin moninaisia tehtäviä saaristossa.

Vierailuun kuului myös Var-

tiolentolaivueen Helsingin tuki-kohdan päivystävän meripelas-tushelikopterin esittely, Porkka-lan merivartioaseman uuden PV-08 luokan partioveneen esit-tely sekä koeajo ja tutustuminen Raja- ja Merivartiokoulun uuteen koulutusalus Eckeröön. KL Ecke-rö oli juuri ennen vierailua saa-punut Raja- ja Merivartiokoulun käyttöön Ruotsista, jossa se pal-veli edellistä omistajaan Ruotsin Rannikkovartiostoa operatiivises-sa tehtävissä.

Totuttujen tapojen mukaan kuukausikokoukseen sisältyi myös iltapala jäsenistölle ja alus-tusten pitäjien kiittäminen.

Mikko Hirvi

Jäsenistöä tutustumassa meripelastushelikopteriin.

Jäsenistöä tutustumassa partioveneeseen.

mikko hirvi

mikko hirvi

86

Järjestöt

Sininen Reservi

ninen Reservi otti osaa. Lippum-me olivat edustettuina yhdessä Maanpuolustuskoulutusyhdis-tyksen (MPK) lipun kanssa. Pa-raatipuheessaan Merivoimien ko-mentaja mainitsi vapaaehtoisen maanpuolustustyön ja koulutuk-sen tärkeyden erityisesti viime vuosina, jolloin kertausharjoituk-sia on järjestetty varsin niukasti.

Sininen Reservi osallistui

S ininen Reservi oli aktiivi-sesti mukana Merivoimien

viettäessä vuosipäiväänsä 9.7. helteisessä Turussa. Linnake-veneiden kastetilaisuus oli mo-nille päivän huipentuma, ja lä-hes 100 osallistujaa kruunasivat päivän iltajuhlassa.

Vuosipäivän ohjelma alkoi Merivoimien komentajan paraa-tikatselmuksella, johon myös Si-

myös esittelykentällä omalla pis-teellä. Katseenvangitsijana toimi-vat rannikkojääkäreiden kajaakit, naamioverkko ja särmät rannik-kojääkärit. Teltassa MPK esitti merenkulun simulaattoria ja Sini-nen Reservi esitti toimintaansa. Aurajoen rannassa oli neljä re-serviläisyhdistysten venettä, Kils-tar, Ahven 5, Sommarö ja Kuiva-saari juhlaliputettuina.

Ohjelmatäyteinen vuosipäivä TurussamikA kuutti

Merivoimien Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen käyttöön luovuttamat entiset linnakeveneet saivat uudet nimet, Sommarö ja Kuivasaari.


Järjestöt

Sininen Reservi

Ohjelmatäyteinen vuosipäivä TurussaSommarö ja Kuivasaari ovat

entisiä linnakeveneitä. Merivoi-mat luovutti ne alkuvuonna MP-K:lle ja ne ovat nyt Sinisen Re-servin jäsenyhdistysten, Vaasan Meripuolustuksen Kehittämis-yhdistyksen ja Suomenlinnan Rannikkotykistökillan käytössä. Luovutus-, varustamis- ja käyt-töönottoprosessin päätepisteenä alukset kastettiin Turussa. Som-marön kummi on rouva Anja Pennala ja Kuivasaaren kummi on rouva Katja Jokiranta. Kum-mit toivottivat aluksille vettä kölin alle ja turvallisia koulutuspurjeh-duksia. Laivaston Soittokunnan trumpetistien fanfaarit sinetöivät seremonian ja Kilstarin ja Ahven 5:n sumusireenit toivottivat uu-det alukset tervetulleiksi reservi-läisveneiden laivueeseen.

Sininen Reservi ry järjesti

iltajuhlan, jonka alkumaljat juo-tiin Forum Marinumin torpedo-venehallissa. Illallinen nautittiin ravintola Daphnessa. Rennon tunnelman innoittamina neljä meriupseeria keksivät esittää kadetteina oppimansa ”Simpun

Potpurrin” ja siitä he keräsivät ansaitut suosionosoitukset. Ilta jatkui torpedovenehallissa, jos-sa Laivaston Soittokunnan va-rusmiesorkesteri tahditti tanssin yömyöhään.

Vuosipäivä oli varsin onnis-tunut ja Sinisen Reservin osal-ta hyvä tilaisuus nostaa profii-lia. Paikallislehdet noteerasi-vat ponnistuksemme kirjoituk-sissaan. Kuvia vuosipäivän eri vaiheista on nähtävissä Sini-sen Reservin Facebook-sivuil-la. Siellä voit seurata eri tapah-tumia Sinisen Reservin piirissä vuoden mittaan. Käy peukutta-massa: www.facebook.com/si-ninen reservi.

Robin Elfvingkomentajakapteeni res.,

Sininen Reservi ry:n puheenjohtaja

mikA kuutti

mikA kuutti

Vuosipäivän juhlijoita tanssin ja keskustelujen parissa torpedovenehallissa.

Simpun potpurrin esittäjät komentaja Veli-Petteri Valkamo, komentaja Tuomas Tiilikainen, kommodori Petri Heilanen ja komentaja Simo Laine.

88

Järjestöt

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

kriStiinA Slotte

kriStiinA Slotte

Suomenlinnan Rannikkotykistö killan kesäkuulumisia

Kiltalaiset Timo Siitonen, Matti Hiltunen, keskellä Matias Kaivos Merireserviläisistä, juhlistavat MS Kuivasaaren kastajaisia.

Linnakeveneiden kastajaistilaisuus Aurajoen rannalla Turussa.

Suomenlinnan Rannikkoty-kistökillassa kesä on kii-

reistä aikaa. Niin Järvön saarel-

la Porkkalan ulkopuolella kuin Kuivasaaressa Isosaaren itäpuo-lella tapahtuu kesäisin kaiken-

laista. Niin on tapahtunut myös tänä kesänä.

Järvössä on oma venei-levä kiltalaisjoukkonsa. Mut-ta saareen voi myös tulla ilman venettä ja yöpyä kiltamajassa. Tänä kesänä kiltamaja on saa-nut uuden pintamaalin. Juhan-nusjuhlat ovat saaressa perin-teiset, samoin juhannuksen jäl-keisellä viikolla tapahtuva lasten leiri. Tänä vuonna leiri järjestet-tiin Järvön isännän Ari Orpanan johdolla melko pienellä porukal-la. Jatkossa toivotaan, että leiri-läisiä saataisiin enemmän.

Kuivasaaren kesään ovat kuuluneet talkoo- ja yleisövii-


Järjestöt

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

Suomenlinnan Rannikkotykistö killan kesäkuulumisia kriStiinA Slotte

konloput. Vieraita saaressa oli kolmena kesäviikonloppuna, kaksi ryhmää sekä lauantai-na että sunnuntaina. Helteinen keski- ja loppukesä verotti vie-railijoiden määrää. Ihmiset jo-nottivat mieluummin Pihlajasaa-reen auringonottoon ja uimaan kuin Kuivasaareen tykkiin tutus-tumaan. Mutta kuitenkin lähes 300 innokasta vieraili saares-sa yleisöviikonloppujen aikana. Rt-killan yhteistyökumppanei-na viikonloppujen toteutukses-sa olivat tänäkin vuonna Iha-Li-nes Oy ja Rannikkosotilaskoti-yhdistys. Munkit ja kahvi mais-tuivat saaressa kävijöille. Kiitos yhteistyökumppaneillemme!

Uutena asiana killan ke-sässä on ollut MS Kuivasaari, linnakevene, jonka merivoimat luovutti MPK:lle toukokuussa ja joka nyt ensimmäistä kesää on ollut killan käytössä. Kuivasaari sai virallisen kasteensa yhdes-sä Vaasan Meripuolustustaidon kehittämisyhdistyksen Somma-rön kanssa merivoimien vuosi-päivän yhteydessä 9.7 Turussa Aurajoen rannalla juhlallisessa kastajaistilaisuudessa. Kuiva-saaren kummiksi lupautui Katja Jokiranta, Suomenlahden Meri-puolustusalueen komentajan, komdri Markus Aarnion, puoli-so. Sommarö sai kummikseen lippueamiraali Veli-Jukka Pen-nalan puolison, Anja Pennalan.

Jotta MS Kuivasaarta voi-taisiin hyödyntää mahdollisim-man paljon, tarvitaan kuske-ja. Sitä varten on kesän aikana järjestetty koulutusajoja pitkin Suomenlahden rannikkoa. Vaa-dittavat kirjat omaavia kuskeja alkaakin jo olla, mutta lisää tar-vitaan. Sitä varten vielä syksyllä Meripuolustuspiiri tulee toteut-tamaan niin sotilasveneenkuljet-taja- kuin kansimieskurssinkin.

Kuivasaaressa järjestettiin elokuun viimeisenä viikonlop-puna myös varautumis- ja tur-vallisuuskursseihin lukeutuva, naisille kohdennettu ”Sähköt poikki saaristossa”-kurssi. Se toteutettiin MPK:n Meripuolus-tuspiirin kurssina yhteistyössä Naisten Valmiusliiton Helsingin

seudun alueneuvottelukunnan kanssa. Mukana oli myös jouk-ko RT-kiltalaisia kouluttajina ja apumiehinä. Kurssilaiset viihtyi-vät erinomaisesti hieman epä-tavallisessa kurssiympäristössä. Ilmatkin suosivat! Päivällä ope-teltiin keittämään teevettä ag-gregaatin avulla, illalla tutustut-tiin saareen omaan varavoima-laan ja Wanhaan Rouvaan saa-ren isännän ja tykkioppaan Mik-ko Lahtisen opastuksella. Kiitok-set myös kaikille kurssin onnis-tumiseen vaikuttaneille!

Nyt lähdemme kohti syk-syn haasteita ja jännitämme, miten merivoimauudistus ja lin-nakkeista luopuminen meihin vaikuttaa.

Kristiina Slotte

Sähköt poikki saaristossa-kurssilaisia ja kouluttajia Obuhoviin tutustu-massa.

90

Järjestöt

S aaristomeren Meripuolus-tusalueen komentaja kom-

modori Timo Hirvonen luovut-

ti killalle 4.6.2014 myönne-tyn SMMEPA:n ankkuriristi n:o 1041. Ristin olivat vastaanotta-

massa hallituksen jäsenet Ulpu Honkasalo ja Kalervo Ylistö.

(-sk-)

Turun Laivastokillalle merkittävä tunnustus

TLK:n Kalervo Ylistö vastaanottaa ristin kommodori Timo Hirvoselta.

ulPu honkASAlo

Turun Laivastokilta

Jokainen vuosikymmenien saatossa ilmestynyt Rannikon Puolustaja -lehden numero on luettavissa sähköisenä osoitteessa:

www.rannikonpuolustaja.fi


Järjestöt

P erinteinen malja-ammun-ta RT-Kerho Johtorenkaan

ja Rannikkoupseeriyhdistyksen välillä ammuttiin 20.8. suojelus-kuntatalon sisäampumaradalla. Kyseessähän on 30-luvulta pe-räisin oleva kiertopalkinto ”RT 1:n Upseerikerhon” ja ”Johto-renkaan” välisiä pistoolitaiste-luammuntakilpailuja varten. Vuonna 1940 kadonneesta ja jälleen 1995 kirpputorilta löy-

tyneestä maljasta kisataan nyt jo muutaman vuoden ajan Joh-torenkaan ja Rannikkoupseeri-yhdistyksen välillä.

Tälläkin kertaa ratamestari-na oli Lasse Koskela, jonka kisa-ohjelma oli kokeneellekin ampu-jalle haastava mutta kokemat-tomallekin ampujalle turvallinen suorittaa.

Rannikkoupseeriyhdistyk-sen joukkueessa oli 3 kova-

tasoista ampujaa ja Johtoren-kaan joukkueessa 4. Kummas-takin joukkueesta huomioitiin joukkuetulokseen kolmen par-haan kilpailijan tulos. Vaikka pa-ras yksilösuoritus, Lasse Koske-la itse, tuli Johtorenkaalle, vei RUY Johtorengasta kuin litran mittaa ja voitti kilpailun piste-määrillä 398-350.

Kare Vartiainen

RUY otti revanssin

Kilpailijat kovan suorituksen jälkeen. Vasemmalta Jussi Riimuvuori, Tomi Vesanen, Jukka Mustola, Kare Vartiainen, Kimmo Kinos, Lasse Koskela ja Toni Aalto. Kuten Tomin paidasta näkyy, koitti RUY:n joukkue ottaa dominanssia suoritukseen Johtorenkaan joukkuetta pelottelemalla, ja näköjään myös onnistui siinä.

RT-kerho Johtorengas

92

Järjestöt

Laivaston kilta

Seppeleenlasku suoritettiin Marinstuganin lähettyvillä ol-leen Ulvenstenin luona. Tämän jälkeen lähdimme kiertokävelyl-le telakka-alueelle, jossa oli pal-jon mielenkiintoista historiallista nähtävää. Saimme myös katta-van esityksen Göteborgin sata-man toiminnasta.

Illan kruunasi päivällinen ja seurustelu pohjoismaalaisten kolleegoiden kanssa.

Lauantaiaamun aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla luo-

Pohjoismaiset Laivastopäivät Göteborgissa 13—15.6.2014

Suomen edustajat Göteborgin varuskunta-alueella.

P ohjoismaisia laivastokilta-päiviä vietetään joka toi-

nen vuosi vuorotellen kaikissa neljässä pohjoismaassa. Tämän vuoden isäntänä toimi Flottans Män Riksförbundet ja paikkana oli Göteborg.

Suomesta päiville osallis-tui pieni, mutta edustava jouk-ko killan jäseniä Turusta, Vaa-sasta ja Raaseporista puheen-johtaja Olavi Niskasen johdolla.

Matka tehtiin lentäen Tu-rusta ja Vaasasta Göteborgiin.

Isännät olivat järjestäneet kulje-tuksen lentokentältä Götebor-gin varuskuntaan Kärringberge-tiin. Majoittumisen ja lounaan jälkeen oli avajaiset ja varuskun-nan esittely.

Seuraavaksi hyppäsimme bussin kyytiin ja kohteena oli Flottans Män -yhdistyksen viih-tyisä Marinstugan, jossa nau-timme kahvia ja kuuntelimme mukavaa merihenkistä musiik-kia ja laulua paikallisen kuoron ja orkesterin esittämänä.


Järjestöt

Laivaston kilta

Pohjoismaiset Laivastopäivät Göteborgissa 13—15.6.2014lassa olevaan Aeroseum ilmai-lumuseoon ja näyttelyyn. Mie-lenkiintoista katseltavaa lento-koneista riitti myös merimiehille.

Iltapäivä oli varattu koke-musten vaihtoon eri maitten kiltojen toimintatavoista ym. Tilaisuudesta jäi mieleen, että muissa Pohjoismaissa kiltatoi-mintaan on panostettu resurs-seja vähän enemmän kuin meil-lä Suomessa. Jäseniä on myös paljon enemmän.

Illalla oli vuorossa päivien juhlaillallinen aivan fantastises-sa kylpylähotelli Arkenissa Aren-dalissa. Hotelli sijaitsi korkean mäen päällä kalliolla ja sieltä oli mahtavat näköalat merelle. Onneksi sää suosi tilaisuutta ja saimme nauttia näköalasta ja il-lallisesta ulkona terassilla. Vie-raat ja isännät viihtyivät ja uu-sia ystäviä löytyi.

Seppeleen lasku Ulvenstenille.

Laivaston Kilta ry lahjoitti laivakellon isännille iltajuhlassa.

kana Kristiansand. Siellä tava-taan vuonna 2016.

Sunnuntai-aamuna oli hy-västien ja kiitosten aika. Ruot-salaiset olivat onnistuneet erin-omaisesti kiltapäivien ohjelman suunnitelussa ja järjestelyissä. Kotimatka Turkuun tehtiin taas lentäen, tällä kertaa matka kesti yli 8 tuntia lentokoneen rikkou-tumisen vuoksi. Arlandan lento-kenttä tuli tutuksi, kun yritimme kuluttaa aikaa syöden ja seurus-tellen. Onneksi mukavassa po-rukassa saimme ajan kuitenkin kulumaan.

Kiltasisar Ulpu Honkasalo

Seuraavien laivastokiltapäi-vien isäntämaa on Norja ja paik-

94

Järjestöt

Upinniemen sotilaskoti toi-mii Suomenlahden meri-

puolustusalueella Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummel-la. Upinniemessä toimii Rannik-kosotilaskotiyhdistyksen Upin-niemen paikallisosasto. Paikalli-sosaston kautta vihreät, vapaa-ehtoiset sisaret rummutetaan henkilökunnan apuun ns. suuri-na päivinä, joita ovat esim. vala- ja omaistenpäivät.

Sisaret ovat korvaamaton apu suurissa tapahtumissa. Hen-kilökunnan resurssit eivät miten-kään riitä, kun on kysymys tuhan-sista asiakkaista ja monista myyn-tipisteistä. Sisaret ovat kiitettäväs-ti mukana toiminnassa, näin he ovat vuosikymmenten saatossa vakiinnuttaneet paikkansa. Ilman

heitä palvelu ei olisi mahdollista. Sisaret vastaavat myös liik-

kuvan sotilaskotiauton Unelman toiminnasta. Liisa Lottanen on avainhenkilö autokeikoille. Hän hoitaa asiat niin, että varusmie-het saavat Unelman palveluita myös leiriolosuhteisiin.

Raili Pursi toimii Upinnie-men sotilaskodissa kodinhoi-tajana. Hänellä on vakituisia ja osa-aikaisia työntekijöitä yhteen-sä noin 15 henkilöä. Nuorille nai-sille sotilaskoti on usein se ensim-mäinen työpaikka. Jos asiakas-palvelu ja keittiö/leipomotyö kiin-nostaa nuorta, silloin sotilasko-dista on hyvä työpaikka ponnis-taa eteenpäin palvelualalla. So-tilaskoti on työpaikkana monelle mieleinen, vaihtelevan työn an-

siosta. Paras mittari viihtymises-tä ovat pitkät työsuhteet. Meillä vaihtuvuus on erittäin vähäistä.

Sotilaskodissa toimii myös pizzapiste, josta asiakas voi tila-ta mieleisensä pizzan. Pizzat teh-dään taikinaa myöden alusta asti sotilaskodissa. Juuri nyt hankin-nassa on uusi pizzauuni, koska entinen arinauuni on kohta tiensä päässä. Pizzalistaa uudistetaan myös aika ajoin toiveita kuunnel-len. Suosittuja pizzoja tällä het-kellä ovat Meat lover (kinkku, ke-babliha, pepperone) ja Upin piz-za (BBQ-kastike, kebabliha, sipu-li, pekoni). Pizzan menekki pai-nottuu iltaan, jolloin varusmiehil-lä on aikaa käydä sotilaskodissa.

Upinniemen sotilaskodissa toimii myös leipomo, jonka esi-

Upinniemen sotilaskotileilA SAlmiJärvi

Rannikkosotilaskotiyhdistys


Järjestöt

Upinniemen sotilaskotimiehenä on Martti Kankkunen. Martilla on apuna yksi leipuri.

Leipomo tuottaa kaikil-le tuttuja sodemunkkeja, mut-ta myös paljon muuta. Tuote-valikoimasta löytyvät monivil-jasämpylät, patongit, ruokaisat piirakat, berliininmunkit, voisil-mäpullat, korvapuustit, leivok-set ja paljon muuta.

Sotilaskodissa kehitetään myös koko ajan uusia vaihto-ehtoja tarjonnalle. Työntekijöis-tä on koottu toimivia tiimejä, jot-ka vastaavat siitä, että sotilas-kodin kahvilatuotteiden tarjonta pysyy trendikkäänä. Uusia vaih-toehtoisia tuotteita tarkastellaan kriittisesti, myös terveydellisyy-den ja laadun kannalta.

Käytössämme on myös asiakastyytyväisyyskyselyt, joi-hin jokainen saapumiserä osal-listuu. Näistä saamme tervetul-lutta tietoa varusmiesten toiveis-ta. Terveellisyyteen pyritään kai-kessa tarjonnassa. Makeannä-län voi sammuttaa myös pienel-lä makeispussilla, ei ole pakko ostaa jättipakkausta. Perinteis-ten, sokeristen virvoitusjuomien rinnalle on tullut makuvesiä, jot-ka ovat löytäneet myös paikkan-sa asiakkaiden keskuudessa.

Tällä hetkellä nuoria miehiä kiinnostavat proteiinit ja niitä ka-lastellaan kaikissa mahdollisis-sa tuotteissa. Kaikkialla muual-lakin esille nousseet ”buumit”

näkyvät myös sotilaskodissa, ja pyrimme toteuttamaan toiveet. Trendit tulevat ja menevät, mut-ta sotilaskoti on ja pysyy.

Upinniemen sotilaskodis-sa osallistuttiin Rannikkosoti-laskotiyhdistyksen KUNNON VUOSI-teemaan. Kampan-ja kesti kolme vuotta vuodesta 2009 vuoteen 2011 ja tämän kampanjan positiivisena seu-rauksena terveelliset vaihtoeh-dot jäivät pysyvästi tuotevalikoi-maan. Kolmen vuoden aikana kiinnitettiin erityisesti huomio-ta varusmiesten ravintoon tar-joamalla terveellisempiä vaihto-ehtoja, vähemmän sokeria se-kä rasvaa. Asevelvollisuusajan parhaita kunnonkohottajia pal-kittiin sykemittareilla.

Upinniemen sotilaskodin tiloista löytyy myös tietokone-nurkkaus sekä kirjasto, jossa on mahdollisuus rauhoittua ja koo-ta ajatuksiaan. Jos seura kiin-nostaa, muiden kanssa voi pe-lata vaikka biljardia tai katsella televisiota.

Sotilaskodin tehtävä on sel-keä: toimia varusmiesten toise-na kotina heidän koko asevel-vollisuusaikansa.

Työ sotilaskodissa on pal-kitsevaa, asiakastyytyväisyys näkyy heti. Työntekijöiden on mahdollisuus onnistua vaik-ka joka päivä, kaikki on itses-tä kiinni.

Ymmärrätte, että näin mo-tiivia palvelemiseen löytyy kai-kilta heidän parissaan työsken-televiltä.

Rannikkosotilaskotiyhdis-tys ry on toiminut vuodesta 1918 alkaen varusmiesten hy-väksi Merivoimien kumppanina rannikkoalueella Kotkasta Rau-malle. Maantieteellisen välimat-kan vuoksi on yhdistys jaettu 7 paikallisosastoon, joissa vapaa-ehtoiset, vihreät sisaret toimivat. Rannikkosotilaskotiyhdistyksel-lä on kolme toimivaa sotilasko-tia: Upinniemessä, Pansiossa ja Merisotakoululla. Vapaaehtoisia sisaria on toiminnassa mukana noin 300.

www.rannikkosotilas koti yhdistys.fi Leila Salmijärvi

leilA SAlmiJärvi

Rannikkosotilaskotiyhdistys

96

Järjestöt

Pohjanlahden Laivastokilta

Kuluneen kesän valtakun-nalliset laivastokiltapäivät

pidettiin Pohjanlahden Laivas-tokillan isännöimänä vanhas-sa merikaupungissa Kristiinan-kaupungissa 26.-27. heinäkuu-ta. Päiville osallistui 26 jäsen-tä kolmesta eri aluekillasta se-kä pääkillasta, Laivaston Kilta ry:stä. Lisäksi mukana oli jonkin verran muiden reserviläisjärjes-töjen edustajia, joten kokonais-määrä oli noin 30 henkeä.

Päivät avattiin lauantai aa-mupäivällä paraatimarssilla, jo-ka eteni torin kautta puistikkoa pitkin kaupungin Raatihuoneen ohitse Ulrika Eleonoran kirkolle, jossa Laivaston Killan puheen-johtaja Olavi Niskanen ja Poh-janlahden Laivastokillan pu-

Kristiinankaupungin kiltapäivät

Laivastokiltalaiset toivat säpinää pikkukaupunkiin

heenjohtaja Teuvo Roden las-kivat yhdessä seppeleen san-karihaudalle. Marssirivistöä, jo-ta tahditti rumpuryhmä, johtivat Vaasan Kiltapiirin puheenjohtaja ja kiltaveli Per-Elof Boström se-kä kiltaveli Paavo Rantala, killan paikallisia toimijoita. Suomen lippua marssirivistössä kantoi Suupohjan Reserviläisten Jukka Kangasniemi. Lippulinnassa oli kaikkiaan seitsemän kilta- ja yh-distyslippua: neljän eri laivasto-killan lippua sekä Kristiinankau-pungin Reserviupseerikerhon, Vaasan Kiltapiirin ja Merenkur-kun Killan liput. Maanpuolus-tusjärjestöjen marssia ei Kristii-nankaupungissa ole liian usein nähty, joten huolimatta ajankoh-dasta ja helteisestä säästä mel-

koinen joukko kaupunkilaisia oli kerääntynyt kadunkulmiin seu-raamaan marssia.

Pohjanlahden Laivastokil-lan kilta-alukset, Ahven –luokan Maria ja Y-20 –luokan Linda oli-vat molemmat mukana päivillä ja yleisön tutustuttavina. Aluk-set osallistuivat paraatiin torin laidalla Ahven juhlaliputettuna ja partaat miehitettyinä kun pa-raati ohitti torin. Ahven oli var-ta vasten ajettu Vaasasta Kris-tiinankaupunkiin jo viikkoa en-nen juhlaviikonloppua, ja sillä oli järjestetty siirtopurjehduk-sen lisäksi muitakin koulutus-ajoja. Ahven jäi ainakin kesäksi 2014 Suupohjan viirikön käyt-töön ja Linda puolestaan siirret-tiin Vaasaan.

Seppeleenlaskun jälkeen tutustuttiin Ulrika Eleonoran kir-kon historiaan, ja sen jälkeen siir-ryttiin meri- ja maakuljetuksil-la Kristiinankaupungin purjeh-dusseuran ravintolaan Paviksel-le lounaalle. Tämän jälkeen al-koi Raatihuoneelle päivien lu-ento-osuus. Majuri evp Jan-Erik Juslin alusti Stella Polariksesta ja hänen jälkeensä insinöörimaju-ri Harri Paattimäki Satakunnan tykistöprikaatista kertoi uusis-ta taistelumenetelmistä. Varsin-kin jälkimmäinen luento herätti vilkkaan keskustelun aiheestaan. Ensimmäinen kiltapäivä päättyi

Paraati etenee kaupungin torilla suuntana Ulrika Eleonoran kirkko ja sankarihaudat.

tArJA BoStröm


Järjestöt

Pohjanlahden Laivastokilta

Kristiinankaupungin kiltapäivät

Laivastokiltalaiset toivat säpinää pikkukaupunkiinyhteiseen veljesillalliseen hotelli Kristinassa. Iltajuhlassa Pohjan-lahden Laivastokillan puheen-johtaja luovutti varapuheenjoh-tajan avustamana killan neljälle ansioituneille jäsenille huomion-osoitukset. Samassa yhteydes-sä Pohjanlahden Laivastokil-ta onnitteli Turun Laivastokiltaa 50 vuoden ansiokkaan taipaleen johdosta. Veljesiltaa jatkettiin ns. Suolamakasiinissa. Hiljaisuus huudettiin klo 23.30 hotellissa, joihin osallistujat oli majoitettu, joskin järjestäjät eivät käyneet laskemassa olivatko kaikki pai-kalla, tämä kun oli omantunnon kysymys.

Sunnuntai alkoi ”kukonlau-lun aikaan”, sillä klo 07.00 kas-tettiin Kristiinankaupungin 5. Kunniakansalainen Kaupungin-

lahteen. Kiltalaiset olivat paikalli-sen yleisön joukossa todistamas-sa tapahtumaa. Vasta sen jäl-keen päästiin aamupalalle Lass-folkin pihamaalle. Sunnuntaiaa-mun ohjelma jatkui tutustumisel-la kahdessa eri paikassa sijait-sevaan Kristiinankaupungin Me-rimuseoon, jonka jälkeen suori-tettiin herrasmieskilpailu neljän joukkueen kesken. Lajeja oli nel-jä: ammunta (kumiritsoilla), käsi-kranaatin heitto (mm. rautakuu-lilla), etäisyyden arviointi (omilla silmillä) ja maamiinojen etsimi-nen (aidolla miinaharavalla). Hi-kisestä säästä huolimatta kaikki joukkueet selvisivät kunnialla ki-sasta. Palkinnot jaettiin lähtölou-naalla, jonka jälkeen autojen no-kat käännettiin kohti kotikontu-ja. Päivien paikallisina yhteistyö-

kumppaneina järjestelyissä olivat historiayhdistys Stella Polaris ja Unikeonpäivän järjestäjätaho Pe-Ta -consult, josta kiitokset näil-le. Ensi kesänä tavataankin taas Haminassa Kymen Laivastokil-lan järjestämällä kiltapäivällä.

Sunnuntaina aamupäiväl-lä sattui myös erikoinen tapah-tuma. Epäiltiin, että joku henki-lö oli hukkunut Kaupunginlah-della, koska rannalta oli löydet-ty vaatemytty ilman omistajaa. Länsi-Suomen merivartioston helikopteri oli tullut Turusta as-ti etsintöihin, joihin myös killan vene Maria osallistui. Onneksi hälytys oli väärä, koska vaattei-den omistaja ilmoittautui myö-hemmin itse poliisille.

Teuvo Roden

Iltajuhlassa palkitut. 3. vasemmalta Erkki Lehtimäki (Suomen Leijonan ansioristi), Antero Honkasalo (Pohjanlahden Laivastokillan ansioristi), Per-Elof Boström (Pohjanlahden Laivastokillan kiltaristi) ja Armas Sarvela (Maanpuolustuskiltojen Liiton pronssinen kiltaristi). Taustalla Turun killan puheenjohtaja Jouni Aho. Vasemmalla ristien jakajat.

tArJA BoStröm

98

Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys

H angon Rannikkopatteris-ton Perinneyhdistys viet-

ti 1.8. kuudettatoista perin-nepäiväänsä Russarön linnak-keella yhteistoiminnassa Suo-menlahden Meripuolustusalu-een ja Suomenlinnan Rannik-korykmentin kanssa aurinkoi-sessa säässä. Päivä aloitettiin perinteisesti Hangossa sanka-rihaudoilla seppeleenlaskulla. Suomenlahden Meripuolustus-alueen ja maanpuolustusyhdis-tysten yhteisen seppeleen las-ki Meripuolustusalueen komen-taja kommodori Markus Aarnio sankarimuistomerkille seuras-saan seppelepartiossa Sotain-validien Hangon osastosta Hol-ger Tötterman ja yhdistyksen puheenjohtaja majuri evp Veik-

16. perinnepäivä Russarön linnakkeella

ko-Olavi Eronen. Tällä kertaa Uudenmaan Prikaati tuli mu-kaan seppeleenlaskuun, laske-malla oman seppeleensä san-karipaadelle. Seppeleen laski-vat kapteeniluutnantti Sampo

Sipari ja luutnantti Isberg. Har-tauden pitivät Hangon suoma-laisesta seurakunnasta pastori Kaarlo Yrttiaho ja Hangon ruot-salaisesta seurakunnasta pasto-ri Ann-Sofi Nylund. Tilaisuutta juhlisti Dragsvikin Perinnesoit-tokunta kapellimestari Helge Dahlin johdolla ja hankolaisten maanpuolustusyhdistysten lip-pulinna johtajanaan komentaja evp Jarmo Valtimo.

Päiväjuhla

Seppeleenlaskun jälkeen juhla-väki vietiin Russarön linnakkeelle yhteysalus Vaarlahdella. Ennen Russaröön lähtöä troolisatamas-sa komentaja evp Sakari Kinnari-nen Turun Rannikkotykistön Kil-lan edustajana luovutti majuri evp Veikko-Olavi Eroselle Ranni-kon Puolustajain killan ansiomi-

Suomenlippupartio vas:lta majuri evp Oiva Lyytikäinen, Hangöudds Krigsveteraanien puheenjohtaja Gunnar Ojala ja sotaveteraani Birger Sjödal.

Seppeleiden laskijat vas:lta ltn Isberg, kaptl Sampo Sipari, sotaveteraani Holger Tötterman, komdri Markus Aarnio, puheenjohtaja Veikko-Olavi Eronen.


Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston Perinneyhdistys

16. perinnepäivä Russarön linnakkeellatalin maanpuolustuksen hyväk-si tehdystä työstä. Linnakkeella perinnepäivään osallistujat toi-vottivat tervetulleiksi kommodori Markus Aarnio ja puheenjohtaja Veikko-Olavi Eronen. Tilaisuut-ta juhlisti kansanedustaja Mat-ti Saarinen puolisoineen. Matti Saarinen puolusti aikoinaan pon-nekkaasti Hangon Rannikkopat-teriston säilyttämistä.

Päivän ohjelmaan kuului lounaalla sotaväen hernekeit-to, josta vastasi Upinniemen varuskunnasta Leijona Cate-ring oy. Lounaan jälkeen Pe-rinnesoittokunta piti taas hie-non puistokonsertin kasarmin edustalla. Konsertin yhteydes-sä puheenjohtaja Veikko-Olavi Eronen ojensi yliluutnantti Ilk-ka Heinäsuolle kiitokseksi erin-omaisen hienosti hoidetusta pe-rinnepäivän käytännön järjeste-lyistä Patteriston 90- vuotisjuh-lajulkaisun. Tilaisuudessa jaet-tiin myös perinteiset perinneko-likot kunniakirjoineen paikalla oleville 2012 jäseniksi liittyneil-le. Linnakkeen auditoriossa oli juhlaväellä mahdollisuus katsoa videoesitys Bengtskärin maja-kasta. Päivän aikana oli myös mahdollisuus käydä Russarön majakalla sekä tutustua 130 TK:hon ja uusintamaalattuihin vanhoin järeisiin 234 mm:n tyk-keihin, joiden kunnostamisesta

ovat vastanneet vapaaehtoisen maanpuolustuksen työryhmä. Sotilaskoti oli auki koko päivän ajan, jolloin juhlaväellä oli tilai-suus käydä siellä mm. ”sotkun” munkkikahveilla.

Perinnepäivän viettoon osal-lis tui kaikkiaa n. 160 hengen joukko. Lämpimät kiitokset Suo-menlahden Meripuolustusalueen komentajalle kommodori Markus Aarniolle ja Suomenlinnan Ran-nikkorykmentin komentajalle ko-mentaja Marko Laaksoselle hen-kilöstöineen sekä Upinniemen varuskunnan Leijona Cateringin henkilöstölle, Rannikkosotilas-kodin Hangon paikallisosastolle, Dragsvikin Perinnesoittokunnal-le, hankolaisille sotaveteraani- ja sotainvalidiyhdistyksille sekä nuo-remmille maanpuolustusyhdistyk-sille, Hangon seurakunnille ja kai-kille teille, jotka olitte järjestämäs-sä perinnepäiväämme! Kiitoksia kaikille mukana olleille!

Veikko-Olavi Eronen

Kommodori Markus Aarnio toivottaa juhlaväen tervetulleeksi perinnepäivään.

Puheenjohtaja Veikko-Olavi Eronen toivottaa juhlaväen tervetulleeksi.

100

Järjestöt

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

PVUUD (Puolustusvoimauu distus) vapaaehtoisessa maanpuo lustuskentässä?

lisäksi MPK:n koulutustoimin-taan – mikä sinällään on erit-täin hyvä asia. Päällekkäisyyt-tä on paljon ja nuorten reservi-läisten mukaan saamisessa en-simmäinen haaste on selittää oi-kealla tavalla, innostaen, seka-va vapaaehtoinen maanpuolus-tuskenttämme.

Edellisessä RP-lehdes-sä haastoimme vapaaehtois-ta maanpuolustuskenttää teke-mään oman PVUUD:nsa pois-tamalla turhat rönsyt pois, ja tiukasti keskittymällä tekemi-seen oikein organsoiduilla re-sursseilla. Kattojärjestöt muu-tamaan (MPK ja ”VAMAPU”), toimimattomat/aikansa eläneet yhdistykset yhteen elinkelpois-ten kanssa. Sitten tavoitteelli-nen, yhteinen suunnitelma MP-K:n kanssa siitä, miten toiminta mahdollisimman hyvin palvelee SA-joukkojen tavoitteellista kou-lutusta. Tässä on hyvä huomata keväällä julkistetut PV:ien suun-nitelmat. Toki perinteitä ja muu-ta reserviläis- ja kiltatoimintaa unohtamatta. ”Pyhä kolminai-suus” – PV, MPK ja VAMAPU – olisi saatava ”tuottamaan” niin, että tulevaisuuteen voisi katsoa valoisasti. Varsinkin nuoret ha-luavat mielekästä, nousujohteis-

Teikarin taistelija 70 vuoden takaa ja tämän päivän rannikkojääkärit.

Yhdistyksen keski-ikä nou-see vuosittain n. vuoden,

jäsenien, puhumattakaan nuo-rempien jäsenien saaminen ti-laisuuksiin on työlästä. Yhdis-tyksen hallituksen pyörittämien jää muutamien harteille, ja ne

harvat sortuvat liian työtaakan alle. Tuttua monille vapaaeh-toisuuteen perustuville yhdis-tyksille tänä päivänä? Varsin-kin reserviläisyhdistyksille ja killoille haaste on aktiivien si-toutuminen oman yhdistyksen

eSA AittokAllio

Kokouskutsu

R annikkojääkärikilta ry:n sääntömääräinen syysko-kous pidetään keskiviikkona 19.11.2014 alkaen klo

18.00. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Jä-senille lähetetään myöhemmin erillinen kutsu, jossa on tar-kemmat tiedot. Rannikkojääkärikilta ry:n hallitus.


Järjestöt


PVUUD (Puolustusvoimauu distus) vapaaehtoisessa maanpuo lustuskentässä?

PS.”Kiinnostaako ammunta muttet tunne muita ampujia? Ota yh-teys killan ampumavastaavaan Jussi Hermuseen ([email protected] 050 506 0991) ja kerro asuinkuntasi se-kä kiinnostus (kivääri, pistoo-

li, haulikko tms), niin saat tie-toa lähellä olevista ampujista. Ammuntaa tahoillaan harrasta-via on jäsenistössä useita aina-kin Turussa sekä Helsingissä, ja mukaan mahtuu. Lainaka-lustoakin löytyy.”

Muistattehan, että tietoa ran-nikkojääkäri-toiminnasta löytyy tämän lehden lisäksi myös killan nettisivuilta (http://www.mpkl.fi ja sieltä Rannikkojääkärikilta) tai vie-lä paremmin Facebook’sta (Ran-nikkojääkärikilta).

ta, kannustavaa toimintaa. Us-kallamme väittää, että tällä me-nolla monen yhdistyksen toi-minta lakkaa muutaman vuo-den kuluttua. Onko jopa koko VAMAPU-kentän toiminta uhat-tuna? Voisiko sanoa, että onnek-semme tämän hetkinen maail-manpoliittinen tilanne huonou-dessaan antanee Suomen koko-naismaanpuolustukselle positii-visen sykäyksen.

Rannikkojääkäreilläkin va-litettavasti hyviä tilaisuuksia on peruttu liian vähän aktiivisuu-den vuoksi - kajakkivaellukset, Teikarin ja nyt Brysselin mat-ka – siinä muutamia mainitak-semme. Ei vain ole riittävästi il-moittautuneita. Samoin meinasi käydä viime syksyn Talvisodan muistoja-konsertin kanssa. Nyt rannikkojääkärit kutsuvat kaik-ki RP-lehden lukijat ja muut-kin mukaan nauttimaan tun-nelmasta. Tulemme osaltam-

me kannustamaan yhteisiin ti-laisuuksiin, sekä keskittymään itse vähempään. Kaikkea ei tar-vitse tehdä itse.

Paljon on silti hyvääkin. Veneilykauden avaus onnistui. Teikarin päivä sujui perinteisesti aurinkoisissa merkeissä ja ran-nikkojääkärit nauttivat juhlapäi-vänsä (4.7.) tunnelmasta. Ran-nikkojääkäreitten kouluttaja-koulutuskurssi auditoitiin yhte-nä ensimmäisistä MPK:n soti-laallisista kursseista hyvin arvo-sanoin ja kurssilaiset olivat saa-maansa erittäin tyytyväisiä. Sel-viytymiskurssin kesäosio kehit-tyy nousujohteisesti, uusi in-nostunut vetäjä on remmissä, ja hän on saanut mukaan uu-sia kouluttajia. Syksyn kajakki-vaellus toteutui, ja uudet kaja-kit ovat aktiivisessa käytössä, nyt käyttöä helpottamassa on myös hyvä traileri. Yhdistystem-me yhteistyö on jo rutinoitunut,

vaikka hakeekin edelleen muo-toaan. Hallituksissa on uutta vir-taa, mutta ennen kaikkea uusia jäseniä on saatu tasaiseen tah-tiin. Suunta on siis oikea.

Teikarin Taistelijoiden vt. puheenjohtajan Ahti Matikai-sen poismeno muistutti, että vain muutos on pysyvää. Hänen muistolleen, kiitollisina siitä, että saimme nauttia hänen elämän-myönteisyydestään ja tarinois-taan, nostamme kätemme ba-retin viereen kunnioittavaan ter-vehdykseen.

Aktiivisuuttanne edelleen peräänkuuluttaen

puheenjohtaja Antti RautiainenRannikkojääkärikilta ry

[email protected], gsm 050-5561825

puheenjohtaja Mika KiuruRannJP:n perinneyhdistys ry

[email protected] 050-3926866

102

Järjestöt


Rannikkojääkärikillan ja RannJP:n perinne-yhdistyksen yhteinen toimintakalenteri 2014

HUOM! Tapahtumat ovat tarjolla kumman-

kin yhdistyksen jäsenille! Tapahtumista tulee isää tie-toa jäsentiedotteissa.

19.11.Rannikkojääkärikil-lan syyskokous

30.11. ”Talvisodan muis-toja ja adventin laulu-ja”-konsertti, Upinniemen Merikappeli

S yksyllä MPK:n koulutuspääl-likön Juha Niemen johdolla

laadittiin suunnitelma MPK:n laa-dunvarmistuksesta ja toiminnan kehittämisestä eli luotiin laatu-järjestelmä. Tavoitteena on, että em. asiat ovat osa normaalia jo-kapäiväistä toimintaa, ja laatujär-jestelmän ensisijaisena tavoittee-na on tuottaa tietoa toteuttajille koulutuksen kehittämiseksi. Laa-tujärjestelmä koostuu prosesseis-ta, itsearvioinnista, palautejärjes-telmästä ja riskienhallinnasta.

Edelleen aiheesta anne-tun MPK:n käskyn mukaisesti vuonna 2014 laadun painopis-teasioita MPK:ssa olivat mm.:1. PV:ien tilaaman koulutuksen

auditoinnin käynnistäminena. kaksi koulutusohjelmaa

auditoidaan valtakun-nallisella tasolla

b. kaksi kurssi auditoidaan alueellisella tasolla

2. Jatketaan kurssien itsearvi-ointien tekemistä (PV:ien ti-

MPK:n kurssien auditointi ja RANNJKOUL14

20 vuotta toteuttama Esikunta-työskentelyn jatkokurssi Esik-J. Tavoitteena oli auditoida koko kurssiohjelma (perus-, jatko- ja erikoiskurssit), mutta lopullinen auditiointi tehtiin vain jatkokurs-sista, joka sai kiittävät arviot, ja on näin valmis kurssi sotilaalli-seen koulutukseen. Reserviläis-ten alusta alkaen suunnittelema ja toteuttama kurssi (-kokonai-suus) hyväksyttiin täysin PV:ien hyväksymäksi kurssiksi. Toki laatujärjestelmän suunnitelman mukaisesti kurssin johtoryhmä sai palautteen kautta hyviä aja-tuksia kurssinsa kehittämiseksi.

RANNJKOUL14

Rannikkojääkäreille suunnattu kouluttajakoulutus järjestettiin Reilassa 23.-25.5.2014 osa-na isompaa MIINA-harjoitusta. Kurssin johtajina toimivat Sami Kivilähde sekä Mika Seppänen.

Ase- ja ampumakoulutus oli tuttuun tapaan eniten kurssilaisten mieleen. Taustalla kouluttaja Jani Komulainen, jolla on PV:ien myöntämä lupa johtaa perusammuntoja. Tämä lupa on n. 30 meripuolustuspiirin kouluttajalla.

laama koulutus)3. Laaditan ohje MPK:n pa-

lautejärjestelmästä ja sen käyttöönotto vuoden lop-puun mennessä

4. Jatketaan prosessityötä tar-kistamalla MPK:n nykyis-ten prosessikuvaukset ja uusien alustava luonti

Esik-J 2014

Näistä valtakunnallisella tasol-la toinen oli Stadin Sissien jo

Antti rAutiAinen


Järjestöt


R annikkojääkäreiden perin-netaisteluiden muistopäi-

vä ja VAARANNJP:n vuosipäi-vä vietettiin poikkeuksellisesti jo 4.heinäkuuta. Juhlallisuudet alkoivat Upinniemessä Teikarin kivellä, jolle laskettiin Teikarin Taistelijoiden, Rannikkojääkäri-killan ja RannJP:n perinneyh-distyksen yhteinen kukkalaite. SLMEPA oli asettanut muisto-kivelle juhlaliputuksen, ja varus-kunnan päällikkö komdri Mar-kus Aarnio sekä osallistui kuk-kalaitteen laskuun että tarjosi vierailleen lämminhenkisen aa-mukahvitilaisuuden. Iso kiitos jälleen kerran!

Juhlajoukko siirtyi Dragsvi-kiin, jossa juhlallisuudet jatkuivat klo 12 paraatikatselmuksella, jo-hon osallistuivat myös Rannik-kojääkärikillan ja JP 27:n perin-neyhdistyksen liput. Paraatijou-kon edessä kunnioitettiin Teika-

rin sankarivainajien muistoa las-kemalla sekä VAARANNJP:n et-tä em. yhteisöjen kukkalaitteet.

Katselmuksen jälkeen juh-laväki siirtyi upseerikerholle, missä VAARANNJP:n komen-taja kom Juha Torkkeli ja al-lekirjoittanut toivottivat vieraat tervetulleiksi. Aluksi komentaja palautti mieliin Teikarin taiste-lut sekä piti katsauksen rannik-kojääkäreiden tilanteesta. Juh-layleisön lämmettyä TAMRAN-NP:n komentaja kom Juha Mä-kelä piti mielenkiintoisen esitel-män Venäjästä ja sekurokratias-ta. Aurinkoinen ja lämminhenki-nen päivä täydentyi cocktail-ti-laisuudella ja vapaalla seuruste-lulla. Viipurinlahden ja Teikarin taisteluista käytiin monta ajatuk-sia herättävää keskustelua.

Kiitos myös VAARANNJP:lle ja kom Juha Torkkelille!

Antti Rautiainen

Palkitsemiset 5.7.2014

Killan standaari ylil Patrick Bagge

Rannikkojääkärimitalit

Kultainen Rannikkojääkärimitalikom Juha Torkkeli

Hopeinen RannikkojääkärimitaliArno Hakkarainen

Pronssinen Rannikkojääkärimitalikaptl Simon KällmanEsa AittokallioUrpo Nyholm

Teikarin Taistelijoiden standaari ja asevelimerkkiOlavi Heponen – Teikarin TaistelijatAarne Hiironen – Teikarin Taistelijatkom C-M Waseniuskom Kari Aaprokom Juha Torkkeli

Teikarin päivä 4.7.2014Kurssille osallistui 20 rannikko-jääkäriä, jotka saivat lauantai-na kouluttaa itse itseään mm. KVKK:n, LV217:n ja maasto-laatikon saloihin. Ase- ja am-pumakoulutus oli tuttuun ta-paan eniten kurssilaisten mie-leen. Auditoinnin osalta kurs-si läpäisi tarkastuksen ja sai hyvän arvosanan. Kehitettä-vää jäi ja seuraavista kursseis-ta tehdään kurssilaisille entistä antoisampia sekä PV:ien vaa-timukset ja tarpeet paremmin huomioonottava. Tässä on kuitenkin merkittävä mahdolli-suus kehittää SA-rannikkojää-kärijoukkojen omaehtoista ja/tai PV:n MPK:lta tilaamaa so-tilaallista koulutusta. Niin em. kuin tämänkin kurssin osalta palautetta meni myös PV:ien suuntaan kurssien tilaamisen ja hyödyntämisen osalta.

Antti Rautiainen

104

Järjestöt

R annikkojääkäreitten sel-viytymiskurssi järjestettiin

kesäkuun alun viikonloppuna Upinniemessä osana isompaa TAISTO-harjoitusta (10 kurssia ja vajaat n. 250 osallistujaa). Selviytymiskurssin kesäosioon osallistui kouluttajien lisäksi kymmenen kurssilaista, jotka saivat kurssinjohtajan Michael Eklöfin johdolla jälleen tukevan paketin selviytymisestä saaris-to-olosuhteissa. Tulen teko, ve-den puhdistus, eteneminen saa-resta toiseen, suunnistus, tila-päisvälineet vesistön ylitykses-sä jne. tulivat tutuiksi kurssilai-sille, joista osa lupautui jo kou-luttajatehtäviin tuleville kursseil-le. Kouluttajina toimivat allekir-joittanut ja Urpo Leppäjärvi.

Antti Rautiainen

Selviytymiskurssi 2014 6.-8.6.2014

Rannikkojääkäripataljoonan perinneyhdistys ry.Rannikkojääkärikilta ry.

Kutsuu Teidät!

Talvisodan muistoja ja adventin lauluja – konsertti

Upinniemen Merikappeliin sunnuntaina 30.11.2014 klo. 18.00 – 20.00

Ilmoittautumiset ja kulkulupien varaukset lähempänä tilaisuutta merikappelin ilmoittautumisjär-jestelmään osoitteessa: https://merikappeli.com

ilmaiskonsertti – glögitarjoilu

Vedenpuhdistusväline ja vesisäiliöt.

Antti rAutiAinen



Järjestöt

Turun Rannikkotykistökilta

K illan sääntömuutosesi-tys on hyväksytty Patent-

ti- ja rekisterihallituksessa. Eräs muutos on, että siirrytään kah-den vuosikokouksen käytän-töön. Syksyllä on tulevan kau-den henkilövalinta-, toiminta-suunnitelma- sekä talousarvio-kokous ja keväällä menneen kauden toimintakertomuksen sekä tilien hyväksymiskokous. Näin ensimmäisellä syysko-kouskerralla on puheenjohtaja sekä koko hallitus valinnan al-la, hallituksesta puolet valitaan 1-vuotis- ja puolet 2-vuotiskau-delle. Syyskokous pidetään la 8.11. Turussa Juliniassa ennen killan perinteistä Syysjuhlaa.

Kilta teki 22 hengen voimin matkan Pensariin 30.8. ja mat-kalaiset olivat tyytyväisiä ”vii-meisen päälle” kesäisen päi-vän antiin.

Myös Örön 12” tykkital-koissa vko 35 oli tänäkin vuon-na kiltamme jäseniä.

Toimintasuunnitelma 2014 loppuvuoden osalta on seuraa-va. Mahdolliset aikataulumuu-tokset tulevat Turun Sanomien kiltapalstalle ja sen netin tapah-tumakalenteriin sekä omille ko-tisivuillemme. Samoin uusista kohteista informoidaan mainit-tujen kanavien kautta.

Kilta toivottaa kaikille rai-kasta syksyä!

Killan tiedottaja Mikael Kaskelo

Pensarissa otettiin Kuulalaakeria vapaudelle.

Öron 1. tykki.

Arto heinonen

Arto heinonen

Lokakuu Mahdollinen yritysvierailu Valmet Automoti-veen (Tapio Hirvonen) / vierailu Arkistolaitok-seen Helsinkiin

Marraskuu 8.11. Killan Syyskokous ja Syysjuhla (Jukka Kulo)

Joulukuu Itsenäisyyspäivä (lippupartio)

Ostosmatka muualle kuin Viroon

24.12. Jouluaaton kunniavartiot

Kahvitapaamiset kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 14 Fo-rumin Rossossa.

Uimahallitapaamiset Impivaaran uimahallissa kuukauden toinen keskiviikko klo 10.

Vastuuhenkilöt on merkattuna tapahtumariveille.

106

Yhteinen julkaisumme

RannikkoupseeriyhdistysPuheenjohtaja Sakari MartimoMERISK, PL 5, 00191 HELSINKI0299 800 (vaihde)[email protected]

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaTimo KohtamäkiHallituksen puheenjohtajaJuha VauhkonenAsiamies Antti RainioKorkeavuorenkatu 17 b 1000130 Helsinki, GSM 050 4414 [email protected]

MerivoimatTiedottaja Minna SuominenMerivoimien esikunta, PL 58 20811 [email protected]

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Timo HirvonenSMMEPA, PL 5, 20241 TURKU0299 800 (vaihde)[email protected]

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 25, 01600 VantaaPuh 02 998 00, GSM 0400 [email protected]

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Anne KärkiKoivistonkatu 14 a, 11100 RiihimäkiGSM 041 [email protected]

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni AaltoGSM 040 311 3348, [email protected]

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Robin ElfvingKauppiaankatu 2, 00160 HelsinkiGSM 040 [email protected]

MeripuolustussäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 4, 01400 [email protected]

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Antti RautiainenSolbackantie 22, 02880 Veikkola GSM 050 556 1825 [email protected]

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika KiuruVanha Valtatie 185 as.1204500 [email protected]

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Tauno SetäläSavenvalajanvahe 4 C 25, 26100 RaumaGSM 040 510 [email protected]

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Kristiina Slotte,Merivirta 16 as 7, 02320 EspooGSM 050 525 0022kristiina _ [email protected]

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Petri LeppäkoskiPerälänkatu 10, 20540 TurkuGSM 040 [email protected]

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 VantaaGSM 040 552 [email protected], www.rannikkotykisto.fi

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Tom Lund/MERIVEc/o Ari Ahomäki, Iltatuuli 621600 [email protected], www.turrtr.net

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Veikko-Olavi EronenNarvikinkatu 20, 10900 HankoGSM 040 824 8679, Puh 019 248 [email protected]

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Olavi NiskanenHovilankatu 1 B 6, 20660 LITTOINENGSM 050 465 [email protected]

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 HaminaGSM 050 540 [email protected]

Helsingin LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundMarkkinatie 5 E 56, 00700 HELSINKIgsm 0440 [email protected]

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jouni AhoOrminkuja 2 as 1, 20610 TURKUGSM 040 701 2611email: [email protected]

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 VaasaGSM 0500 665 [email protected]

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Henri HavulinnaNeulastie 2 B 16, 00410 HelsinkiGSM [email protected]

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 Helsinki, GSM 0400 503 [email protected]

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Tapani KorhonenUpiniemeimen rantatie 20A 6, 02470 Upinniemi taiOlofsborg 13 A, 10710 SnappertunaGSM 040 558 [email protected] [email protected]

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 TurkuGSM 0400 520 [email protected]

Pirkanmaan Meripuolustuskilta ryPuheenjohtaja Timo ValliKastepolku 2, 14200 Turenki040 833 7213, [email protected]


Rannikon Puolustajan teemat 20144/2014 Uudistuneet Merivoimat

– paluu entiseen?

Tapahtumakalenteri 2014

www.rannikonpuolustaja.fi

Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

Lokakuu Turun Rannikkotykistökillan mahdollinen yritysvierailu Valmet Automotiveen (Tapio Hirvonen) / vierailu Arkistolaitokseen Helsinkiin (s. 105)

8.11. Turun Rannikkotykistökillan Killan Syyskokous ja Syys-juhla (Jukka Kulo) (s. 105)

19.11. Rannikkojääkärikillan syyskokous (s. 100)

20.11. klo 18.00 RUY:n ja MY:n yhteinen esitelmätilaisuus järjestetään torstaina Suo-menlinnassa. (s. 84)

30.11. ”Talvisodan muistoja ja adventin lauluja”-konsertti, Upinniemen Merikappeli (s. 102)

6.12. Turun Rannikkotykistökillan Itsenäisyyspäivä (lippupar-tio) (s. 105)

24.12. Turun Rannikkotykistökillan Jouluaaton kunniavartiot (s. 105).

Kunnon

ampumataulut ja

pakkaukset kestävistä

materiaaleista

Teollisuustie 2, 02880 Veikkola

Puh.: 0207891000 E-mail: [email protected]

RAIKON KONEPAJA OY

• Tilaus- ja korjauskonepaja• Raskaskonekorjaamo

Vuodesta 1949

Vahdontie 91, 20320 TURKUPuh. 02 4389 100

ISO 9001:2000D , AGAP 2120

HUIPPUTEKNOLOGIAAJA YHTEISTYÖTÄ

Kongsberg Defence OyÄyritie 8 D01510 VantaaE-mail: [email protected]

www.kongsberg.com

WORLD CLASS- through people, technology & dedication

NAVAL STRIKE MISSILE (NSM)– pintatorjunnan uusi ulottuvuus• Kyky iskeä arvokkaisiin kohteisiin jopa satojen kilometrien

päähän merelle ja maalle• Ainutlaatuinen hahmontunnistava hakupää tarkkaan

maalin valintaan• Osumakohdan yksityiskohtainen määrittely ja ennakkovalinta

tuhovaikutuksen säätämiseksi• Häiveteknologian maksimaalinen hyödyntäminen• Liikehtimiskyky peittoaa torjuntajärjestelmien suorituskyvyn• Huomattavasti pienempi paino antaa uusia vapausasteita

laukaisualustan valinnalle ja asennuksille• Elinkaariajattelu – suuri luotettavuus ja minimaalinen huollon tarve• Järjestelmä on sarjatuotannossa useammalle asiakkaalle

teemana merivoimien kehittäminen – hankemaailma · vetta kunnioittaen hänet siuna-si...

Documents