tietoa, taitoa turun kautta koko maahan… · nopeasti kehittynyt aikuiskoulutus 1991–2017 342...

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan…Turun kaupungin ammatilliset oppilaitokset

ja niiden edeltäjät vuoteen 2018Olavi Solin ja Matti Haapanen

18331839188618931905192819411982199119982018

TIETOA, TAITOA TURUN KAUTTA

KOKO MAAHAN...

Olavi Solin, Matti Haapanen

TIETOA, TAITOA TURUN KAUTTA

KOKO MAAHAN...

Taitto: Teppo KosonenKansikuva: Ali Munsterhjelm, 1941. Turun kaupungin taidekokoelmatCopyright © Sivistystoimiala, Turun kaupunki

ISBN 978-952-5991-34-5 sidottuISBN 978-952-5991-35-2 PDF

Turun ammatti-instituutti, painopalvelutTurku 2018

Sisältö Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan... 10

Innovatiivinen merkkituote 11

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan... 13

I Ammatillisen koulutuksen varhaisvuodet Turussa 15Ammatillisen koulutuksen varhaisvuodet Turussa ammattikunnista koulumuotoiseen opetukseen 16Ammattikuntalaitos 17Oppipojan elämää: 19Johan Gadolin (1760–1858) 20Turun Sunnuntaikoulu 20Pehr Cerelius Rettig (1811–1871) 24Turun Käsityöläiskoulu 24Tekniikan ylempiasteinen opetus 27

II Itsenäiset oppilaitokset kehittyvät 1839–1939 29Handelsskolan i Åbo 30Abraham Kingelin (1788–1849) 31Naiset pääsevät opintielle 32Victor Forselius (1838–1905) 34Handelsinstitutet i Åbo 34Handelsinstitutet–Kauppaopisto 35Turun kaupungin Kauppakoulu 37Turun Liikeapulaiskoulu 37Kauppaoppilaitos 1946–1990 38Kauppaoppilaitoksen ruotsinkielisen ammattiopetuksen vaiheista 40Turun Kotitalousoppilaitos 42

Turun Sairaanhoitajatarkoulu 45Asetus ammatteihin valmistavista kouluista 1920 47Turun Ammattilaiskoulu 51

III Itsenäisyys vahvistuu 1939–1958 55Turun kaupungin ammattioppilaitokset 56Vuoden 1958 laki loi edellytykset koko maan ammattikoulutuksen kehittämiseen 60

IV Yhteiskunnan rakennemuutos, alueellisen kehityksen aika ja koulutusajattelun uudistuminen 1958–1984 63Kuntien välinen yhteistyö ammatillisen koulutuksen edistämiseksi 64Mallia otettiin myös ulkomailta 78

V Ammatillisen koulutuksen mullistus 1984–1988 87Keskiaste todeksi – uuden koulutusmallin toimeenpanovaiheet 88Tietokonetekniikan nopea kehittyminen 90Uudet opintolinjojen nimikkeet ja vanhojen ammattien syrjäytyminen 96Uusissa suunnitelmissa koulun oppilasmäärää nostettiin 97Keskiasteen muutoksen yhteydessä toteutuneet henkilöstön ja hallinnon vaihdokset 101

VI Yhdentyminen alkaa 1988–1992 103Keskiaste toteutui kokonaisuudessaan lukuvuonna 1988 104Rakentamisen vuosikymmen 1984–1994 106

VII Yhdentyminen voimistuu 1992–1998 121Ammattiopetuslautakunnan perustaminen 122Uusi organisaatio 129Uudet yhteistyökumppanit Turun Kauppaoppilaitos 132Turun Hotelli- ja ravintolaoppilaitos 136Turun Taiteen ja viestinnän oppilaitos 139Turun Kotitalousoppilaitos 139Turun Ammatti-instituutti 1994 141Sairaanhoito-oppilaitoksesta terveydenhuolto-oppilaitokseksi 145Turun ammattikorkeakoulun alkuvaiheet 152Vuoden 1995 organisaa tioselvitysryhmä 158Selvitysmies Seija Mattilan raportti 159Turun ammatti-instituutti 1998 161Ammattillisten oppilaitosten rahoituksesta 167

VIII Yhdistymisen aika 1998–2009 173Uudistusten ja haasteiden vuosi 1998–1999 174Turun ammatillisen koulutuksen organisaatiomuutoksen taustaa 174Tulosalueiden esittely 178Liiketalous ja ravitsemispalvelut 178Kaupan ja hallinnon yksikkö 178Hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan yksikkö 182Terveys ja hyvinvointi 187Sosiaali- ja terveysala 188Kotitalous, kuluttajapalvelut ja erityisopetus 191Tekniikka ja liikenne 197LVI-ala (talotekniikka) 201Koneteknologiakeskus Turku Oy 206Rakennus-, puuja maanmittausalat 208Rakennusala 209

Puutekniikka-ala 210Maanmittausala 212Auto- ja logistiikka-ala 214Sähkö- ja graafinen ala 219Laboratorio- ja kemian ala 222Elintarviketekniikka 225Vaatetusala 228Kaikille yhteisten oppiaineiden painotukset 231Kehitysyksikkö–uusi organisaatio kokosi kehitystoimet yhteen 237Suunnittelu- ja kehittämistoimen uusi aika: opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimus- ja kehittämissuunnitelma 2011–2016 251Uudet syrjäytymistä estävät hankkeet 253Suomi Euroopan Unionin jäseneksi v. 1995 263Uudet kansainväliset koulutusohjelmat avautuivat, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi 263Kauko-Aasian uudet mahdollisuudet 271Tiedotus- ja markkinointitoiminta 274Ammatillinen kilpailutoiminta - kansalliset ja kansainväliset kilpailut 1988–2017 282Maakunnan paras oppilaitos 303

IX Turun ammatti-instituutin uusi aika 2010–2017 307Suurten yksikköjen ekonomia 309Kasvatus- ja opetustoimesta kaupungin sivistystoimialaksi 313Oppiminen on myös uusia innovaatioita 320Koulutusaloittaiset esittelyt 324Tarve muutokseen on suuri – odotettavissa on vielä enemmän 339Nopeasti kehittynyt aikuiskoulutus 1991–2017 342Oppisopimuskoulutukset 349Katsaus tulevaisuuteen 363Kirjallisuuslähteitä 364

10 TIETOA, TAITOA TURUN KAUTTA KOKO MAAHAN...

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan...Turun kaupungin ammatilliset oppilaitokset ja niiden edeltäjät vuoteen 2009

1833 Turun sunnuntaikoulu

1839 Turun kauppakoulu

1848 Turun tekninen reaalikoulu

1886 Turun käsityöläiskoulu

1893 Turun sairaanhoito-oppilaitos

1905 Turun kauppaoppilaitoksen suomenkielinen osasto

1928 Turun kotitalousoppilaitos

1941 Turun kaupungin ammatilliset oppilaitokset

1982 Turun hotellija ravintolakoulu

1991 Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos

1998 Turun ammatti-instituutti

11TIETOA, TAITOA TURUN KAUTTA KOKO MAAHAN...

Innovatiivinen merkkituoteSamalla otsikolla alkoi johtava rehto-rin Seija Mattilan puheenvuoro Tu-run Ammatti-instituutin 10 vuotishis-toriassa vuonna 2010. Turun ammat-ti-instituutti aloitti toimintansa 1998, mutta ammatillisen koulutuksen juu-ret Turussa ulottuvat 1830-luvulle ja pidemmällekin, jos koulutukseen ote-taan mukaan myös perinteinen op-pipoika-kisälli-mestari – järjestelmä, jonka juuret liittyvät läheisesti Turun kaupungin syntyyn lähes 800 vuotta sitten.

Seija Mattila totesi vuonna 2010, että ”on täysin ennustamatonta, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan ammatti-instituutille”. Mattila kyllä to-teaa, että opetuksen hallintokunnat on tarkoitus pian yhdistää yhdeksi viras-toksi. Näin sitten tapahtuikin vuoden 2011 alusta lukien. Muodostettiin kas-vatus- ja opetustoimi, jossa ammatilli-sella koulutuksella oli kahdella tulos-alueella merkittävä rooli. Kuitenkin jo vuonna 2013 tilalle tuli sivistystoi-miala ja toimintaa jatkettiin kahdella

palvelualueella, kunnes vuoden 2018 alusta Turun ammatti-instituutti muo-dosti oman palvelualueensa.

Kokonaan ennustamatonta tulevai-suus ei vuonna 2010 ollut. Voin roh-keasti todeta, että Turussa tarvitaan ammatillista koulutusta vielä vuosi-kymmenien päästä. Eri asia on, miten toiminta tullaan tulevaisuudessa or-ganisoimaan. Innovatiivisesta merk-kituotteesta voidaan puhua myös jat-kossa.

Ammatillinen koulutus elää ajas-sa. Keskiajalla edellä kuvattu käsityö-läisten ammattiin opettaminen palveli hyvin aikansa tarpeita. Kuitenkin kau-pan ja etenkin kansainvälisen kaupan lisääntyminen vaati uudenlaista osaa-mista ja järjestäytynyttä koulutusta. Vähitellen tuo koulutusvastuu on siir-tynyt Suomessa pääasiassa kuntien vastuulle. Koulutusvastuu laajeni yhä useammalle alalle ja vaikka työ teki-jäänsä opettaa, on koulumuotoisella järjestelmällä yhä tärkeä sija työvoi-matarpeen täyttämisessä.


Nyt käsilläsi oleva teos perustuu pitkälti Olavi Solinin ja Matti Haapa-sen tekemään historiateokseen. Kun teoksen painos on loppunut ja paljon mielenkiintoisia seikkoja on tapahtu-nut myös 2010-luvulla, oli perusteltua tehdä uusi teos, joka käsittää ammatil-lisen koulutuksen vaiheet aina nyky-päivään asti. Uusi teos valmistuu juu-ri sopivasti Turun ammatti-instituu-tin 20-vuotis juhliin, jolloin samalla voidaan juhlia turkulaisen koulumuo-toisen ammatillisen koulutuksen 185 vuotista historiaa.

Lämmin kiitos Matti Haapaselle kir-jan uudistamisesta ja täydentämisestä. Kiitos myös taittajalle ja painolle. Voi-daan todeta, että teos joka kuvaa omaa toimintaa, valmistui kokonaisuudes-saan Turun ammatti-instituutin sisällä. Tämä osaltaan kuvaa sitä monipuolis-ta osaamista, jota toimialamme sisällä on olemassa. Teos myös ulkoasultaan täydentää kahta aiempaa teosta, jotka käsittelivät turkulaista yleissivistävää koulutusta ja varhaiskasvatusta.

Turussa pääsiäisenä 2018

Timo Jalonentoimialajohtaja


Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan...Tietoa, taitoa Turun kautta koko maa-han on kooste pitkältä aikakaudelta, lähtien 1800-luvun alusta, sunnuntai-koulun perustamisesta. Teoksessa on kerrottu saarekkeina turkulaisen am-matillisen koulutuksen kehittymisestä ja sen taustalla vallinneista yhteiskun-nallisista ja koulutuspoliittisista muu-toksista.

Tämän julkaisun vuodet 2009–2017 kattava jatko-osa on tehty täydennyk-seksi yhdessä opetusneuvos Olavi So-linin kanssa laaditulle Turun amma-tillisen koulutuksen historiikille. Ope-tusneuvos Solinin ensiarvoisen tärkeää asiantuntemusta ja hänen henkilökoh-taista hallinnollista kokemustaan ei ole enää voitu uudessa osuudessa hyödyn-tää. Olavi Solin menehtyi v. 2014.

Uuden julkaisun tavoitteena on ol-lut ensisijaisesti koota yhteen ammat-ti-instituutin kahden kymmenvuotis-kauden päälinjat ja sitoa tapahtumia ajanjakson aikana vallinneisiin ylei-siin kehityskulkuihin. Tärkeää on ol-lut myös kuvata Turun kaupungin si-

vistystoimialan ammatillisen koulu-tuksen hallinnollista muutosprosessia ja siitä johtuneita tekijöitä. Kuvauksen päättyminen vuoden 2017 lopun ta-pahtumiin on perusteltua uudella tai-tekohdalla, valtakunnallisesti tärkeän ammatillisen koulutuksen reformin ensitoimilla.

Teos tukeutuu pääosin jo aiemmin julkaistun Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan –teokseen, jonka raken-netta ei ole aiemmasta muutettu. Kos-ka kyseessä ei ole historiallinen tutki-mus, on lähdemateriaali koottu lopus-sa olevaan luetteloon. Perinteistä läh-deviitekäytäntöä ei ole noudatettu.

On toivottavaa, että teoksen lukijat täydentävät kirjoitusta lähettämällä julkaisun verkkopalveluversion kehit-tämistä tukevia kommentteja osoit-teella: [email protected]

Olavi Solinin tekemää työtä ja muis-toa kunnioittaen

Matti Haapanen

http://[email protected]


Osa 1.Ammatillisen koulutuksen varhaisvuodet Turussa- ammattikunnista

koulumuotoiseen opetukseen


AMMATILLISEN KOULU- TUKSEN VARHAISVUODET TURUSSA AMMATTIKUNNISTA KOULUMUOTOISEEN OPETUKSEEN

Turun ammattiopetus on käynyt läpi samat kehitysvaiheet kuin opetus koko maassakin. Liikkeelle lähdettiin yksit-täisiä oppilaitoksia perustamalla. Nii-den taustayhteisöinä toimivat aluksi erilaiset seurat ja yhdistykset, jotka al-koivat vähitellen saada avustusta myös Turun kaupungilta ja valtiolta.

Tyypillisimmillään tällainen kehi-tyskaari on havaittavissa Turun kaup-paopetuksessa, jonka perustajana toi-mi keskeisesti yksittäinen henkilö, Ab-raham Kingelin. Aikalaiset sanoivat jo-pa, että Kingelin perusti koulun saa-dakseen omalle yritykselleen jatkajan. Niinpä ensimmäisten opiskelijoiden joukossa olikin hänen oma poikansa.

Teknillisen alan ammattiopetuksen keskiössä olivat maamme teollisuuden ottamat ensiaskeleet. Erityisesti Tu-russa kysyntää oli monenlaisiin teolli-suuden alkuajan työtehtäviin.

Kouluopetuksen käytännön lähei-nen luonne tuli alkuaikoina vahvasti näkyville. Opetukseen kuului vain sel-laisia asioita, joilla katsottiin olevan tärkeä roolinsa työtehtävän suoritta-miselle. Myöhempinä vuosina opiske-luajan pidentyessä ja uusien rahoitta-jatahojen astuessa mukaan toimintaan, alkoi myös opetussuunnitelmien kehit-täminen uudelta pohjalta.

Vuonna 1919 Suomen valtio vel-voitettiin ylläpitämään tai avustamaan

tekniikan ja kaupan alan oppilaitoksia sekä maanviljelyksen ja merenkulun ammattikouluja. Tämän jälkeen valtio-vallan asema koulutuksen rahoittajana vakiintui nopeasti. Ammatillinen kou-lutus jaettiin hallinnonaloittain eri mi-nisteriöiden tehtäväksi.

Valtion tärkein väline koulutuksen säätelyssä oli valtionapu. Yksityiset oppilaitokset saivat aluksi valtionapua valtion menoarvioon otetun määrära-han puitteissa ja näiltäkin osin se oli harkinnanvaraista. Eri alojen komiteat seurasivat tarkasti valtionavun kehi-tystä, ja oman alan parantamista vaa-dittiin nopeasti, mikäli muiden alojen oppilaitosten katsottiin saavan parem-paa kohtelua.

1900-luvun alkuvuosikymmeninä valtion osuutta eri alojen ammattikou-lutuksen kustannuksista alettiin vaa-tia lisättäväksi ja se haluttiin lakisää-teiseksi. Tämä toteutuikin maatalous-, kotitalousja kotiteollisuusoppilaitok-sissa 1920-luvun lopussa, mikä osoitti näiden alojen olevan sen hetkisen val-tiovallan erityisessä suojeluksessa.

Yksityiset oppilaitokset pitivät 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti yksityisomistusta parempana kuin val-tion alaisuudessa toimimista. Yksityis-ten oppilaitosten näkökulmasta ope-tus valtion oppilaitoksissa oli jäykkää ja kaavamaista ja kykenemätöntä rea-goimaan muuttuviin olosuhteisiin. Ta-loudellisesti vaikeina vuosina, talousla-man aikaan 1920–30 -luvuilla suhtau-tuminen valtion omistukseen muuttui.

Laajapohjainen omistajarakenne ja vaihtelevat opetusjärjestelyt olivat kui-tenkin tyypillisiä tuolle ajalle. Hallin-


non yhtenäistämistä alettiin suunnitel-la ensimmäisen kerran 1920-luvulla, jolloin aloite tuli kouluhallitukselta eli yleissivistävän opetuksen hallinnosta.

AMMATTIKUNTALAITOS

Institutionaalinen ammatillinen kou-lutus alkoi Suomessa vasta 1800-lu-vun alkupuolella. Tuolloin käynnistyi merimiesten ammattikoulutus vuonna 1813 Vaasassa ja vuotta myöhemmin Turussa. Ensimmäisiä oppilaitoksia oli myös v. 1816 Turkuun perustettu käti-löiden opetuslaitos ja synnytyssairaala.

Ennen 1800-lukua ammatillisesta koulutuksesta vastasi pääasiassa am-mattikuntalaitos. Valtio oli antanut en-simmäisen ammattikuntajärjestyksen v. 1621 ja se sisälsi määräyksiä oppipo-jan etenemisestä kisälliksi ja mestarik-si. Ammattikuntajärjestystä uusittiin v. 1720. Kehittyneimmillään ammattikun-talaitoksen oppilaskoulutus oli 1800-lu-vun alussa. Tuolloin manufaktuuriteolli-suus oli muuttumassa varsinaisiksi teol-lisuuslaitoksiksi. Valmistustekniikassa työnjako lisääntyi. Monet tehtävät yksin-kertaistuivat ja toiset tulivat vaativim-miksi. Syntyi myös uusia ammatteja. Tässä teollisessa murroksessa oppilas-koulutusta alettiin laiminlyödä molem-milta puolin eikä systeemi soveltunut teollisuusammatteihin. Niinpä ammat-tikuntalaitos lakkautettiin vuonna 1868. Oppilaskoulutus jatkui ammatinharjoit-tajien toimesta edelleenkin, käsityöam-mateissa nyt oppisopimuspohjalta.

Käsityöläiset olivat tottuneet mes-tarin johtamana ryhmänä valmista-

maan etukäteen tilattuja tuotteita. Ma-nufaktuureissa oli tavallisesti useiden mestarien ryhmiä ja niissä oli toisen-laiset työmenetelmät. Töistä suoritet-tiin osa kustannustyönä muualla ja it-se laitoksessa tapahtui tuotteiden lo-pullinen valmistus ja kokoonpano. Ma-nufakturisti ei yleensä osallistunut itse valmistukseen. Hän toimi rahoittajana ja tuotteiden myyjänä tai sijoitti pää-omaa raaka-aineisiin ja palkkaukseen. Manufaktuureissa ei juurikaan ollut koneita, vaan työ tehtiin käsityönä. Säätyvaltiopäivillä 1726 -27 päätettiin perustaa maanapurahasto, sittemmin manufaktuurirahasto, manufaktuureja varten. Rahastoa hoiti maanapuvalio-kunta, sittemmin manufaktuurikontto-ri. Se myönsi manufakturisteille laino-ja, joista vaadittiin korkoa erittäin vä-hän tai ei ollenkaan. Rahaston pääomat saatiin tullimaksuista sellaisista ulko-maan tavaroista, joita ei omassa maas-sa valmistettu.

Kun lainojen takaisin maksusta-kaan ei pidetty tarkkaa lukua, kiireh-tivät monet yrittäjät perustamaan tuo-tantolaitoksia päästäkseen nauttimaan valtion anteliaisuudesta. Niinpä vuo-sien 1719 ja 1738 välisenä aikana syntyi 149 manufaktuuria. Suuri osa oli erilaisia kutomoita, sokerin puh-distamoita, tupakan kehräämöjä, pa-periruukkeja, posliiniverstaita sekä rautamanufraktuureja.

Oppipoika-kisälli-mestarijärjestel-mässä mestarin oppipojaksi oli mah-dollista hakeutua 14 vuotta täyttä-neiden, avioliitossa syntyneiden poi-kien. Oppipoika-aika kesti kolmesta viiteen vuotta ja sinä aikana työsken-


neltiin saman mestarin alaisuudessa. Kisälliksi päästyään oppipoika saat-toi kiertää eri mestareiden alaisuu-dessa, mutta yhtä mestaria oli sitou-duttava palvelemaan tietty aika. Laa-jalla työkokemuksella oli merkitystä varsinkin silloin, kun kisälli kolmen vuoden kuluttua kisällikirjan saami-sesta saattoi pyrkiä mestariksi. Vuon-na 1800 Turun virallinen asukasluku oli 9082 henkeä. Rekisteröityjä mes-tareita heistä oli 257, kisällejä 367 ja oppipoikia 260 henkeä.

Vaikka käsityön ja teollisuuden am-mattikasvatus ammattikunnissa oli

1800-luvun puoliväliin saakka merkit-tävin ammattikasvatuksen muoto, se ei systemaattisena ja kontrolloituna kos-kenut edes käsityölaisten enemmistöä eikä varsinkaan manufaktuurien työn-tekijöitä. Manufaktuurit olivat halleja ja teollisuusrakennuksia, joihin oli ke-rätty useita jopa kymmeniä käsityöläi-siä harjoittamaan ammattiaan.

Manufaktuureihin syntyi valmistus-tekninen järjestelmä työnjakoineen ja erikoistumisineen. Manufaktuurit oli-vat siis valmistusteollisuuden esiastei-ta. Näissä oppilaskasvatus oli satun-naista ja kontrolloimatonta.

Oppipojan arkea


Oppipojan elämää:

Oppipoika asui oppiaikansa perheen-jäsenenä mestarin kotona. Palkkaa hän ei saanut työstään, vain asun-non ja ruuan. Kun ensimmäinen vuo-si kului enimmäkseen siihen, että op-pipoikaa kädestä pitäen piti neuvoa, ei hänestä mestarille ollut juurikaan hyötyä. Niinpä mestarit yrittivätkin usein venyttää oppiajan pituutta, eh-tiäkseen saada jotakin korvaukseksi oppiajasta. Oppipojan osa oli suures-ti riippuvainen isännän mielialasta ja varmaa on, että moni kelpo mestari ”tarttui keppiin” liiankin hanakasti. Kisälliksi hyväksyttyjä on kirjoihin merkitty paljon vähemmän kuin op-pisopimuksen tehneitä. Esimerkiksi leipurin oppipojista vuosilta 1777–1809 noin puolet sai aikanaan kisäl-linkirjan.

Kisällit halusivat säilyttää saavut-tamansa riippumattomuuden, mutta helppoa se ei ollut, koska useimmiten he myös asuivat mestarin perheessä. Kisällien vapauden parhaiten turvasi heidän liikkuvuutensa. Sääntöjen mu-kaan oppisopimus oli tehtävä vähin-tään kuukaudeksi. Yleisin sopimusai-ka oli puoli vuotta. Suurimmalla osal-la kisällejä oli kuitenkin toive päästä aikanaan mestariksi ja oman työpa-jan haltijaksi. Tämä ajatus tien päässä häämöttävästä noususta arvokkaam-paan asemaan leimasi heidän elä-määnsä. Moni tosin ei koskaan saa-vuttanut itsenäistä asemaa, mutta sil-lä yleensä ei ollut suurta merkitystä.

Kisällit nauttivat yleensä viikko-palkkaa. Palkan suuruuteen vaikutti, asuiko kisälli mestarin perheessä vai asuiko hän muualla, huolehtiko kisälli itse ruokailunsa vai hoidettiinko mes-tarin toimesta. Kaikissa tapauksissa kisälli oli tarkan seurannan alainen ja jopa hänen säästövarojaan saatettiin käyttää ammattikunnan menoihin.

Mestareille koitui usein harmia sii-tä, että kisällit lähtivät tiehensä, varsin-kin silloin kun suuria tilauksia oli val-misteilla. Esimerkkinä tällaisesta on kun suutarin kisälli Björklund vuon-na 1748 aikoi lähteä Pietariin. Ammat-tikunta kieltäytyi päästämästä häntä matkaan, vaikka hän oli jo saanut pas-sin lääninhallitukselta. Tämä merkitsi puuttumista kisällien tärkeimpään oi-keuteen, vapauteen. Niinpä Björklund kääntyi kisällien vanhimman puo-leen ja sai hänestä tukijan aikomuk-silleen. Ammattikunnalle ilmoitettiin, että Björklund ei mene hänelle osoi-tettuun työpaikkaan. Pormestari kut-sui molemmat kisällit luokseen ja lo-pulta vangitutti heidät, kun suostutte-lu ei auttanut. Tällöin kaikki suutarin-kisällit jättivät työnsä kesken ja meni-vät lakkoon, johon kisällien vanhin oli heidät yllyttänyt. Pormestari kutsui koko mestarikunnan apuun. Lopulta kisällien vanhin tuomittiin 10 hopea-taalarin ja 10 killingin sakkoihin, mikä vastasi noin kolmen kuukauden palk-kaa. Björklund ja pari muuta kisälliä, joiden katsottiin esiintyneen muiden lakkolaisten johtajina, pääsivät hiukan pienemmillä sakoilla.


JOHAN GADOLIN (1760–1858)

Johan Gadolin oli suomalainen tiedemies, fyysikko ja mineralogi. Hän toimi Turun yli-opiston kemian professorina 1785–1822. Hänestä tuli maailmalla tunnettu kemisti. Vuonna 1792 hän löysi oudon mustan kiven, Ytterbyn mustan kiven. Tästä hän määritteli ensimmäisen harvinaisiin maametalleihin, lantanideihin, kuuluvan alkuaineen, jolle an-toi nimen yttrium. Myöhemmin määritelty eräs toinen lantanidi nimettiin hänen muis-tolleen gadoliniumiksi vuonna 1880.

Gadolin oli myös innokas teollisuusmies ja oli perustamassa Turkuun Suomen Talousseuraa, jonka päärakennus on edelleenkin Turussa. Hän kriti-soi puheissaan ammattikuntalaitosta ja esitti, että teollisuuslaitosten ja ma-nufaktuurien menestyminen edellytti laajempia tietoja kuin käsityöammatin harjoittajalla yleensä oli. Taitavien ammattilaisten kasvattamiseksi tarvittai-siin oppilaitoksia, jotka perehdyttävät teollisuutta koskeviin aineisiin. Hän laati ehdotuksen ammattikouluverkon kehittämisestä, josta Talousseura hä-net palkitsi 1798. Ehdotus ei kuitenkaan toteutunut.

Gadolin oli pappissukua. Hänen isänsä oli valittu Turun piispaksi v. 1788. Lieneekö tällä ollut vaikutusta siihen, että molemmat tuomiokirkkoseura-kunnat, sekä ruotsin että suomenkielinen, ryhtyivät ylläpitäjiksi sunnuntai-koululle v. 1833.

TURUN SUNNUNTAIKOULU

Teollistuvan Turun työvoiman tarve kehitti koulutusjärjestelmääJo vuonna 1798 oli Turun Akatemi-an professori Johan Gadolin todennut Suomen Talousseuralle lähettämäs-sään suunnitelmassa, että niissä mais-sa, joissa teollisuuslaitokset oli saatu käyntiin, myös muut elinkeinot olivat

elpyneet ja yleinen hyvinvointi lisään-tynyt. Gadolin esitti, että teollisuuslai-tosten menestyminen edellytti laajem-pia tietoja kuin käsityöammatin har-joittajalla yleensä oli. Taitavien ammat-tilaisten kasvattamiseksi tarvittiin op-pilaitoksia, jotka perehdyttäisivät op-pilaansa kaikkiin teollisuutta koskeviin aineisiin ja niiden käytännölliseen har-joittamiseen.


Suomen Talousseura perustettiin Turussa 11. marraskuuta 1797 ja se oli alkuperäiseltä nimeltään Kunin-kaallinen Suomalainen Huoneenhalli-tuksen Seura. Autonomian aikana ni-meksi tuli Keisarillinen Suomen Ta-lousseura, ja sen kotipaikkana säilyi Turku, kuten itsenäistymisen jälkeen-kin. Perustajajäseniä olivat Turun Aka-temian henkilökuntaan, papistoon, up-seeristoon, kauppiaisiin, tehtailijoihin ja hallinnon sekä oikeuslaitoksen vir-kamiehiin kuuluvia henkilöitä. Heidän joukossaan oli myös kaksi talonpoikaa.

Kirkon rooli korostui koulutuksen kehitystyössäEnnen kansakoulua yleissivistävää opetusta annettiin kirkon järjestämän kiertokoulun lisäksi ns. vuoro-opetus-

kouluissa (Bell-Lancaster -koulut), jot-ka oli perustettu lähinnä köyhän väes-tönosan tarpeisiin. Vuoro-opetuksessa edistyneemmät oppilaat opettivat tai-tamattomampia oppilaita. ”Yksi opet-taja tuhatta oppilasta kohti” oli järjes-telmän iskulause.

Turussa aluksi kirkon ylläpitämä sunnuntaikoulu tuli tiennäyttäjäksi omalla alallaan. Vasta kymmenen vuot-ta myöhemmin v. 1842 julkaistiin koko maata koskeva sunnuntaikouluasetus” hantverkkareitten ja käsityöläisten val-mistamisesta Suomenmaassa”. Kou-lujen ylläpitäjäksi tulivat tällöin kau-pungit, jotka saivat valtiolta sitä varten kiinteän määrärahan. Sunnuntaikou-luasetus ei säätänyt suoranaista kou-lupakkoa, mutta kisällin tai mestarin-kirjaa ei saanut ilman kirjoitus ja las-

Suomen Talousseuran päärakennus sijaitsee edelleen Hämeenkadulla, Aurasillan läheisyydessä. Raken-nuksen on suunnitellut P.J. Gylich ja se on rakennettu vuosina 1829–31.


kutaitoa ja kristinopin osaamista. Näi-den taitojen oppiminen ilman sunnun-taikoulua ei yleensä ollut mahdollista.

Turun sunnuntaikoulun suosio oli aikaansa nähden mittava. Oppilasmää-rät ajanjaksolla 1833 – 1872 vaihtelivat 240:n ja 730 oppilaan välillä. Jo syksyl-lä 1833 kouluun ilmoittautui 332 oppi-lasta, jotka olivat iältään 10 – 49 -vuoti-aita. Ammattiensa puolesta he jakaan-tuivat 46 eri ammattikuntaan. Oppilas-määrät vähenivät 1870-luvulla kansa-koululaitoksen perustamisen jälkeen.

Oppipojat ja kisällit ohjattiin koulunpenkeilleKeisarillinen asetus 29.12.1858 laajen-si melkoisesti sunnuntaikoulujen ohjel-maa. Ne tulivat ensinnäkin kaksiluok-kaisiksi ja jatkoksi muodostettiin kak-siluokkainen iltakoulu. Sekä sunnuntai-koulun että iltakoulun ensimmäisen luo-kan kurssi oli yksivuotinen ja toisen luo-kan kurssi oli kaksivuotinen. Sunnuntai-koulu oli tarkoitettu oppipojille ja ilta-koulu kisälleille. Kaksivuotiseen opin-to-ohjelmaan kuuluivat mm. kristinoppi, kirjoitus, laskento, mittausoppi, viivoi-tin- ja vapaakäsipiirustus, isänmaan his-toria, maantieto, yksinkertainen kirjan-pito sekä tavallisimmin esiintyvät kirjoi-tustehtävät kuten kuittien, velkakirjojen, laskujen, todistuksien, kontrahtien yms. laatiminen. Koulua käytiin paitsi viikon-loppuisin myös arki-iltaisin.

Liberaaliset uudistukset lakkauttavat ammattikuntalaitoksen – yrittäjyys korostuu1800-luvun puoliväliin saakka yh-teiskunnan toimintoja olivat säädel-

leet merkantilistiset rajoitukset, jot-ka estivät mm. väestön ammatillisen ja alueellisen liikkuvuuden ja mahdol-lisuuden itsensä elättämiseen. Keisari Aleksanteri II, joka oli uudistushenki-nen, lakkautti ammattikuntalaitoksen vuonna 1868 ja määräsi asetuksella, että ”jokainen hyvämaineinen Suomen kansalainen, mies tahi vaimo-ihminen, joka itse hallitsee itseänsä ja tavaraan-sa, olkoon oikeutettu niillä ehdoilla ja siinä järjestyksessä, kuin tämä ase-tus sisältää, asettautumaan kaupun-kiin tahi maalle sekä harjoittamaan sitä kauppa-, wapriikkitahi hantvärk-ki-elinkeinoa, jonka hän hyväksi nä-kee”.

Aivan ilman valvontaa eivät käsityö-läiset jääneet elinkeinoaan harjoitta-maan vaikka ammattikuntien valvonta päättyikin. Elinkeinon harjoittajien tuli nyt saada maistraatin lupa toiminnal-leen. Lisäksi heidän tuli perustaa pai-kallisia yhdistyksiä, joiden tuli pyyn-nöstä antaa lausuntoja viranomaisille, myöntää kisällin- ja mestarinkirjoja, sovitella työriitoja sekä valvoa oppilai-den ja työntekijöiden opetusta ja koh-telua. Yhdistyksille siis annettiin niitä tehtäviä, joita ennen hoitivat ammatti-kunnat ja erityisesti sen mestarit.

Elinkeinovapauden myötä käsi-työ alkoi muuttua pienteollisuudeksi. Myös tuotantotaloutta alkoivat palvel-la yhä enemmän varsinaiset teollisuus-laitokset. Muutokset heijastuivat myös institutionaalisen koulutusorganisaa-tion kehittymiseen. Marraskuun 25. päivänä 1885 annettu uusi asetus lak-kautti sunnuntaikoulut. Niistä oli muo-dostettava käsityöläiskouluja.


Verhoilijan kisällitodistus vuodelta 1879.


PEHR CERELIUS RETTIG (1811–1871)

P.C. Rettig syntyi 14.8.1811 Ruotsin Gävles-sä tupakkatehtailijan poikana. Hänen isänsä Peter Christian Rettig oli perustanut Gävleen P.C. Rettig-nimisen yrityksen, josta tuli sit-temmin kuuluisa savukefirma.

Pehr Cerelius suoritti kauppakoulun Gö-teborgissa ja harjoitti kaupankäyntiä niin Ruotsissa kuin ulkomailla. Vuonna 1845 Ret-tigit päättivät laajentaa toimintaansa Suo-meen. Tätä varten Pehr Cerelius lähetettiin Turkuun rakentamaan tupakkatehdasta ja toimimaan sen johtajana.

Hän ystävystyi nopeasti Turun porvariston kanssa ja osallistui aktiivi-sesti kaupungin yleisiin asioihin. Hän rakennutti Turkuun Samppalinnan ra-vintolapaviljongin ja sen ympärille puistoalueen, jotka hän lahjoitti v. 1866 kaupungille. Samana vuonna hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvo. Hän harjoitti myös sen ajan tapojen mukaan runsaasti hyväntekeväisyyttä.

Pehr Cerelius Rettigin muotokuvan on maalannut Bernhard Reinhold.

TURUN KÄSITYÖLÄISKOULU

Ammattikuntalaitoksen lakkauttami-nen ja elinkeinovapauden toteuttami-nen eivät antaneet kuoliniskua perin-teiselle käsityölle eivät edes turrutta-vaa lyöntiä. Mestareista tuli elinkeinon harjoittajia. Uusia yrittäjiä tuli elinvoi-maisille aloille ja kilpailu kasvavan ku-luttajakunnan suosiosta takasi, että tuotteet olivat kelvollisia. Turun teol-lisuus oli lähtenyt kunnolla käyntiin vuosisadan jälkimmäisellä puoliskol-la. Yhtenä syynä nousuun oli höyrytek-niikan sekä mekaanisten koneistojen

kehitys. Vuoden 1886 Manufaktuuri-toimikunnan tilaston mukaan Turussa oli 232 yritystä ja niissä työntekijöitä 886 henkeä. Turun koko väestömää-rä oli 26 800. Toimikunnan laskelmi-en mukaan tehdastyöväestön suhteel-linen osuus oli 15 % koko maan teolli-suusväestöstä.

Ammattitaitoisista työntekijöistä puutetta, mesenaatit ammatillisen koulutustoiminnan kehittäjinäNopeasti kehittyvä teollisuus alkoi po-tea työvoimapulaa, jolloin ongelman poistamiseen ryhdyttiin aluksi yksityi-


sin varoin. Tupakkatehtailija Per Cere-lius Rettig (1811–1871) määräsi tes-tamentissaan lahjoitusrahaston, 2 500 hopeamarkkaa, Turkuun perustettavaa käsityö ja mallikoulua varten.

Huolimatta mesenaatin lahjoitta-masta alkupääomasta asiassa ei kui-tenkaan päästy nopeisiin ratkaisuihin. Vasta keisarillisen asetuksen jälkeen pääosin suomenkielinen käsityöläis-koulu aloitti toimintansa 1.10.1887. Jatkossa Turun kaupunki ja valtioval-ta tukivat näitä luokkia puolella osuu-della menoista. Luokkien ylläpitoa pi-dettiin välttämättömänä, sillä sunnun-taikouluun pyrkineiden oppilaiden oli havaittu olleen monesti kirjoitus- ja laskutaidottomia ja samaa oppilasai-nesta oli odotettavissa myös käsityö-läiskouluun.

Varsinainen käsityöläiskoulu oli kaksivuotinen ja siellä toimi valmistava alempi ja ylempi luokka. Ensimmäisen luokan oppilaat opiskelivat viikonlop-puisin, mutta ylemmän luokan oppilaat myös arki-iltaisin. Alempi käsityöläis-koulu oli tarkoitettu sunnuntaikoulu-jen tapaan kisällintutkintoa ja ylempi mestarin tutkintoa varten. Kouluun il-moittautui sen alkaessa suomenkieli-siä oppilaita 153 ja ruotsinkielisiä 50. Kouluun hyväksyttiin nyt myös tyttöjä oppilaiksi.

Vuonna 1901 opetussuunnitelmat uudistettiin. Kansakoulut olivat silloin kaupunkilaisten saatavilla ja käsityö-läiskoulujen opetusohjelmia alettiin suunnata entistä enemmän ammatil-lisiksi. Valmistavat luokat nimettiin al-keiskurssiksi. Suomenkielisen väes-tön lisääntyessä Turussa lakkautettiin

ruotsinkielinen valmistava koulutus kokonaan. Vuonna 1919 siirryttiin kä-sityöläiskoulun johtokunnankin pöy-täkirjoissa käyttämään suomen kieltä ruotsin asemesta.

Turun käsityöläiskoulun johtajat:Waldemar Weckman 1887–1912 Aleksander Nyström 1912–1920 Oskari Santalahti 1920–1923

Oskari Santalahti jatkoi Turun am-mattilaiskoulun rehtorina vuoteen 1927, jonka jälkeen rehtoriksi tuli Lau-ri Kaisla.

Turun koulut, niin oppi- kuin am-matilliset oppilaitokset, sijaitsivat 1800-luvulla Tuomiokirkon ympäris-tössä. Käsityöläiskoulu oli aloittanut toimintansa kansakoulun yhteydes-sä Linnankatu 2:ssa. Kaupunki laaje-ni länteen päin ja samalla laajeni myös virkamiesasutus. Niinpä 1900- luvun alkupuolella myös koulut vaelsivat Puolalanmäen rinteille.

Åbo Handelsskolan ja myöhemmin Handelsinstitutet i Åbo oli ensimmäi-set vuosikymmenet kiertänyt vuokra-huoneistosta toiseen. Vuonna 1886 se sai ensimmäisen oman talon, joka ra-kennettiin kaupungin lahjoittamalle tontille, Eerikinkatu 22:een. Opistota-lo oli yksikerroksinen puutalo ja sisälsi kolme luokkahuonetta, opettajainhuo-neen, naisoppilaiden huoneen ja vahti-mestarin asunnon.

Suomen kielen asema kouluissaOn selvää, että Ruotsin vallan aika-na hallintokielenä oli emämaan kieli. Ruotsin kielen asema säilyi kuitenkin hallitsevana vielä pitkälle 1800-luvulle,


autonomian ajalle. Tosin asiaa sekoitti vielä se, että hallintokielenä jouduttiin käyttämään myös venäjää silloin kun asioitiin tsaarin ja Pietarin hallinnon kanssa. Säätyläisten ja vauraamman kansan osan kotikieli oli 1800-luvulla siis edelleen ruotsin kieli. Se oli myös kaupan ja työnjohdon kieli, mikä vai-kutti siihen, että myös koulujen ope-tuskielenä oli ruotsi.

Niin sanotut fennomaanit alkoivat 1840-luvulla vaatia suomen kielen hy-väksymistä kouluihin ja yleisempään-kin käyttöön. Kenraalikuvernöörin ja keisarin asenne oli myönteinen, se-naatin enemmistön torjuva. Tämä tu-li näkyviin v. 1850 kun hallitsija vaa-ti senaattia ilmoittamaan lyhimmän määräajan, jonka kuluttua virastot ja oikeusistuimet voivat ryhtyä vastaan-ottamaan ja antamaan suomenkielisiä asiakirjoja. Aloitteen tekijä Pietarissa oli kreivi Carl Erik Mannerheim, joka korosti kenraalikuvernööri Mensiko-ville ja keisari Nikolai I:lle, että oli tär-keää antaa suomenkieliselle väestölle heidän vaikeuksiensa vähentämisek-si omalla kielellä tarvittavat asiakirjat.

Senaatti ilmoitti kuitenkin keisarille katsovansa suomen kielen niin kehitty-mättömäksi, ettei sitä vielä pitkään ai-kaan voitu käyttää asiakirjoissa. Vir-kamiehistökään ei ollut vielä oppinut suomea. Liian aikaisesta kelpuuttami-sesta virkakieleksi koituisi haittaa yh-teiskunnan kehitykselle, senaatti pai-notti. Lisäksi muutos olisi ollut omiaan yllyttämään kehittymättömiä alempia kansanluokkia entistä yleisempään va-litusoikeuteen ja siten tuottamaan se-kaannusta ja asiain pitkittymistä. Se-

naatti ehdotti, että vuodesta 1856 al-kaen annetaan oikeus rahvaalle palka-ta kirjureita kääntäjiksi ja edellyttää suomenkielisiin seutuihin palkattavil-ta virkamiehiltä kykyä ymmärtää suo-menkielistä puhetta. Tähän keisarin päätös sitten rajoittui.

Erimielisyydet asiasta päättyivät, kun keisari Aleksanteri II antoi v. 1863 asetuksen, jolla suomen kieli hyväk-syttiin toiseksi virkakieleksi. Tämän jälkeen suomen kielen käyttö myös kouluissa alkoi lisääntyä. Seuraavalla vuosikymmenellä suomenkielisiä op-pikouluja oli jo kolme. Tietenkin uu-si kansakoululaitos toimi oppilaiden omalla kielellä.

Turun ammatillisissa kouluissa ruotsinkielinen opetus oli yhtä poik-keusta lukuun ottamatta vallitseva. Kä-sityöläiskoulussa eräillä ryhmillä ope-tusta annettiin myös suomen kielellä.

Kaupan ja palvelujen aloilla ope-tuskieli oli ruotsi jo siitäkin syystä, että ”parhaat asiakkaat” olivat ruot-sinkielisiä. Elinkeinovapauslain jäl-keen maamme yrityselämä vilkastui reippaasti myös maaseudulle. Suo-men kielen käyttö liikekirjeenvaihdos-sa ja asioinnissa yleensäkin lisääntyi niin paljon, että suomen kieli oppiai-neena otettiin kauppaoppilaitoksessa käyttöön vuonna 1885. Myöhemmin v. 1904 kauppaoppilaitokseen perus-tettiin suomenkielinen osasto.


TEKNIIKAN YLEMPIASTEINEN OPETUS

Kesällä 1846 Suomen kenraalikuver-nööri, ruhtinas Mensikov, teki aloitteen teknillisten reaalikoulujen perustami-sesta Suomeen. Hänen mukaansa teh-das- ja käsityöalojen hyväksi oli tehty varsin vähän. Mensikov pyysi senaatil-ta lausuntoa siitä, voitaisiinko valtion rahoilla perustaa reaalikouluja, jois-sa opetettaisiin teollisuusammateissa tarvittavia tietoja ja taitoja.

Hanke eteni nopeasti ja vuoden ku-luttua annetulla asetuksella perustet-tiin teknilliset reaalikoulut Helsinkiin, Turkuun ja Vaasaan. Koulujen toiminta alkoi vuonna 1849. Koulut olivat kak-siluokkaisia ja opetuskieli oli ruotsi. Kumpikin luokka kesti kaksi vuotta, joten todellinen opiskeluaika oli nel-jä vuotta.

Aikaisemmin perustetuista sun-nuntaikouluista teknillinen reaalikou-

lu poikkesi siten, että opiskelu oli ko-kopäiväistä ja astetta ylempää. Tämän päivän mittapuun mukaan sunnuntai-koulut olivat ammatillista toimintaa tukevia kurssikeskuksia.

Teknillinen opetus uudistettiin vuo-den 1858 asetuksella sunnuntai-ilta-ja reaalikouluista. Teknillisistä reaali-kouluista säädettiin, että niissä ei enää opetettaisi alkeistietoja ja käytännön työpajaopetusta vähennettiin. Lisäksi perustettiin vielä kaksi uutta koulua Viipuriin ja Ouluun. Helsingin teknilli-selle reaalikoululle säädettiin erikois-asema, joka antoi sille mahdollisuuden kehittyä edelleen korkeammaksi opin-ahjoksi. Helsingin koulusta tuli 1872 polyteknillinen koulu, 1879 polyteknil-linen opisto ja vuonna 1908 teknillinen korkeakoulu.

Muista teknillisistä reaalikouluista tuli teknillisiä kouluja vuodesta 1886 ja myöhemmin 1900-luvulla teknilli-siä opistoja.

Industriskola, Teollisuuskoulu sijaitsee edelleen Luostarinkadulla.


Osa 2.Itsenäiset oppilaitokset kehittyvät 1839–1939- sata vuotta kauppakoulun

perustamisesta uuden ammattikoululain laadintaan


HANDELSSKOLAN I ÅBO

Kaupallinen ala ammattikoulutuksen uranuurtajana TurussaMerkantilistisen talouspolitiikan pe-riaatteiden mukaan valtakunnan ta-loudellisen voiman edellytyksenä oli tiukasti säädelty ja keskitetty talous-elämä. Kauppa keskitettiin tapuli- ja maakaupunkeihin, joista vain ensin mainituilla oli oikeus harjoittaa ul-komaankauppaa. Suomessa tapu-lioikeudet myönnettiin Turun lisäk-si vain Viipurille ja Helsingille. Maa-kaupungit kävivät kauppaa näiden kanssa, ja esimerkiksi Pohjanlah-den rannikkokaupungit saivat käy-dä kauppaa vain Turun tai Tukhol-man kanssa. Maaseudun asukkaiden oli lupa käydä kauppaa vain kauppa-piirinsä maakaupunkien kanssa. Oli selvää, että järjestelmän vuoksi ni-menomaan tapulikaupunkeihin syn-tyi voimakas kauppaporvaristo. Mer-kantilistinen kauppapolitiikka oli käytössä 1600–1700-luvuilla, mutta se vaikutti aina 1800-luvun puolivä-liin saakka.

Koulun rahoituksesta vastasivat yrittäjät, valtio ja Turun kaupunki yhdessäTuohon aikaan kauppiaaksi pääsemis-tä sääteli kauppiaiden ammattikunta. Kauppaoppilaaksi pyrkivän oli oltava 15 vuotta täyttänyt poika ja osattava lukea ja kirjoittaa. Oppipojasta kaup-piaaksi haluavan oli suoritettava 12 vuoden harjoittelu ja kauppatutkinto, jonka vastaanotti ammattikunta. Uu-

sien kauppiaiden alalle tuloa rajoitti-vat entiset kauppiaat liiallisen kilpai-lun pelossa.

Ajatukset kaupallisen koulutuk-sen tehostamisesta virisivät porva-riston keskuudessa. Hankkeen puu-hamieheksi ryhtyi 1820-luvun lopul-la kauppaneuvos Abraham Kingelin (1788–1849), joka lähetti liikkeel-le v. 1835 varainkeräyslistoja. Tu-run silloisista 150 kauppiaasta lah-joituksia saatiin 35 kauppiaalta tai toiminimeltä yhteensä 2 320 paperi-ruplaa. Lisäksi kaupunki antoi hank-keelle riittävät varat tiloihin ja niiden ylläpitoon. Keisari Nikolai I myönsi syyskuussa 1838 perustamisluvan ehdolla, että kouluun otetaan oppi-laita kaikkialta Suomesta. Oppilai-tos sai kymmeneksi vuodeksi 400 hopearuplan vuotuisen avustuksen sekä 1000 paperiruplaa opetusväli-neistön hankintaan. Vaikeissa talous-tilanteissa useat yritykset ja eritoten Kauppayhdistys tukivat koulua lah-joituksin tai antamalla korotonta lai-naa. Myös yksityisten henkilöiden antamat lahjavarat olivat huomatta-vat. Vuosien 1839 ja 1905 välisenä ai-kana yksityishenkilöt tukivat koulua peräti 341 602 markalla.

Suurimmat lahjoitukset saatiin Vic-tor Forseliukselta ja apteekkari Chris-tian A. Åkermanilta. Kumpikin lahjoit-ti 1900-luvun alussa 150 000 mk kou-lulle.

Koulun ensimmäiseksi johtajaksi valittiin tukholmalainen Nils Wilhelm Goldsmith ja Handelsskolan i Åbo al-koi antaa opetusta 7.10.1839. Opetus-kieli oli ruotsi.


ABRAHAM KINGELIN (1788–1849)

”Ei ollut julkista seuraa, ei sellaista yhdistys-tä, ei kunnallista laitosta, ei palkatonta neu-vottelutehtävää tässä kaupungissa, missä ei käytetty hyväksi hänen kykyään ja hänen koskaan sammumatonta rakkauttaan ylei-seen järjestykseen ja yleiseen hyvään.” Näin kirjoitettiin hänen muistosanoikseen.

Kauppaneuvos Abraham Kingelin oli syn-tynyt 19.12.1788 Keuruulla kappalaisen poi-kana. Hän muutti 14-vuotiaana Turkuun va-

liten kaupan ammatikseen. Palveltuaan 11 vuotta Christian Birkstedtin liik-keessä hän sai v. 1814 suola- ja rihkamakauppiaan oikeudet. Kingelinin kauppatoimet laajenivat Itä- ja Pohjanmerelle saakka, joten hän oli myös melkoinen laivanvarustaja. Ennen pitkää hän ryhtyi myös teollisuuden har-joittajaksi. Hän oli perustamassa Littoisten verkatehdasta, osakkaana Van-hassa laivaveistämössä ja purjekangastehtaassa. Hän oli perustamassa vielä sokeritehdastakin, mutta kuoli ennen tehtaan käynnistymistä.

Hänen yhteiskunnallinen toimintansa oli laajaa. Hän oli pystyttämässä Svenska teatern-taloa, Sparbanken i Åbo-pankkia, Soitannollista Seuraa, Mustialan maanviljelysopistoa ja Handelsskolan i Åbo-koulua.


NAISET PÄÄSEVÄT OPINTIELLE

Kouluikäisen tytön elämääEnnen kansakoululaitosta tyttö-jen ja naisten koulunkäyntimah-dollisuudet olivat liki olemattomat. Keskiajalta peräisin olevaan Turun katedraalikouluun tytöillä ei ol-lut asiaa, eikä myöhempiin latina-kouluihinkaan. Koulun tehtävänä oli kouluttaa pappeja sekä virka-miehiä. Koska naisilla ei ollut pää-syä kumpaankaan, heidän ei katsot-tu myöskään tarvitsevan opetusta. Samasta syystä heitä ei otettu Tu-run akatemiaankaan.

Tyttöjen opetus hoidettiin pää-sääntöisesti kotona. Päämääränä oli kasvattaa sellainen puoliso ja äiti, joka pystyi ohjaamaan perhe-elä-mää ja tukemaan miehensä ja poi-kiensa toimintaa perheensä ja yh-teiskunnan hyväksi. Vasta 1800-lu-vulla tyttöjen oikeus julkiseen ope-tukseen alkoi saada myönteistä kannatusta. Vuonna 1866 annettiin kouluasetus, jolla maahamme pe-rustettiin kansakoululaitos.

Opettajakoulutus näyttää malliaMonet Suomen koulutuksen uu-distajat ja mm. Uno Cygnaeus kan-nattivat tytöille annettavaksi sa-maa opetusta kuin pojille. Heidän tuli kuitenkin alkuvaiheessa opis-kella erillään eri koulutaloissa. Jotta saataisiin tarvittava määrä opettajia kansakoulun tarpeisiin, oli perustettava opettajaseminaa-

ri. Se käynnistyikin Jyväskylässä 1863. Cygnaeuksen ajatus rinnak-kaisseminaarista, jossa miehet ja naiset opiskelisivat yhdessä, he-rätti laajaa vastustusta. Cygnaeus sai kuitenkin tahtonsa läpi ja ryh-tyi itse johtamaan Jyväskylän se-minaaria. Naisille myönnettiin oi-keus suorittaa ylioppilastutkinto vuonna 1870 ja ensimmäiset nai-set hyväksyttiin Helsingin yliopis-toon 1873.

Keisari Aleksanteri II myönsi elinkeinovapauden v. 1868. Hyvä-maineiset henkilöt saivat oikeuden harjoittaa ” sitä kauppa-, vapriikita-hi hantvärkkielinkeinoa, jonka hy-väksi näkee ja taitaa”. Seurauksena myös naisia alkoi pyrkiä kauppa-kouluun.

Naisten oppilaiksi ottaminen tuotti koulun johtokunnalle pään-vaivaa vielä keväällä 1870. Malleja ei ollut saatavilla Suomesta eikä Ruot-sista. Johtokunta myönsi luvan osin pyrkijöiden vähälukuisuuden vuok-si ja niin seuraavana syksynä en-simmäiset kymmenen naisoppilasta aloittivat opintonsa. Tätä toimenpi-dettä eivät suinkaan kaikki turkulai-set hyväksyneet. Kauppakoulua, ku-ten kauppiasammattiakin, oli van-hastaan pidetty miehille kuuluvana, joten naisten laskeminen tälle alal-le tuntui monesta liian radikaalilta. Koulun toiminnalle naisoppilaista ei ollut haittaa. Kolme vuotta myö-


hemmin mainitaan, että miesoppi-laat suhtautuivat uusiin oppilato-vereihinsa täysin korrektisti ja uu-distuksen vaikuttaneen jopa koulun henkeen kohottavasti.

Oppilaiden lukumäärä vuosina 1869–187669–70 70–71 71–72 72–73 73–74 74–75 75–76

Miesoppilaita 10 21 21 33 29 49 45

Naisoppilaita – 10 7 10 13 14 19

Yhteensä 10 31 28 43 42 63 64

Elinkeinovapauden myötä toime-liaisuus kasvoi lähes kaikilla aloilla. Paperiteollisuus alkoi käyttää puu-ta raaka-aineenaan. Sen seurauksena

ja metsälainsäädännön vapautuessa metsistä tuli myös tärkeä tulonlähde ja raha alkoi kiertää maaseudullakin, jonka väestö ei ollut sitä juuri nähnyt-kään aikaisemmin. Vilkastuneen kau-pan, liikenteen, pankki- ja vakuutus-laitosten palvelukseen tarvittiin väkeä, mikä oli entistä paremmin koulutet-tua. Tämä näkyy myös Turun koulun oppilasmäärän kehityksessä.


VICTOR FORSELIUS (1838–1905)

Rehtori, liikemies, toimittaja, pankinjohtaja, kouluttaja, uudistaja, tekniikan edelläkävijä, kauppaneuvos, varakonsuli, innovatiivinen kokeilija...

Victor Forselius oli syntynyt 29.1.1838 Huittisissa. Hän menetti 11-vuotiaana äitin-sä ja vuotta myöhemmin isänsä. Orpous ei kuitenkaan estänyt häntä lähtemästä opin-tielle. Lukion ja ylioppilastutkinnon hän suo-ritti Turussa ja valmistui filosofian maiste-

riksi Helsingin yliopistosta 26-vuotiaana. Seuraavat vuodet kuluivat Geran kauppa-akatemiassa ja Leipzigin yliopistossa kaupallisia aineita ja saksan kieltä opiskellen.

Vuonna 1866 hänet kutsuttiin Turun kauppakoulun johtajaksi. Rehtorin virkansa ohella hän perusti oman yrityksen, mikä harjoitti kone-, kalusto- ja asioimisliikettä maatalous- ja vakuutusalalla. Myöhemmin hän hankki omis-tukseensa Turun ensimmäisen auton.

Hän kirjoitti niin kotimaisiin kuin ulkomaisiin lehtiin kaupallisia ja ta-loudellisia artikkeleita. Kun Pohjoismaiden Osakepankki avasi konttorinsa Turussa vuonna 1873, Forselius kutsuttiin sen johtajaksi.

Kolme vuotta myöhemmin hän perusti Åbo Boktryckeri Aktiebolag kir-japainon, jossa painettiin mm. hänen kustantamaansa kuusipäiväistä Åbo Posten - lehteä. Vuonna 1899 kirjapainon osakepääomaa lisättiin ja samal-la sen nimi muutettiin Aktiebolag Polytypokseksi. Polytypos alkoi v. 1905 julkaista Turun Sanomia.

Victor Forselius kuoli v. 1905 ja hänet on haudattu Huittisiin. Koko elä-mänsä poikamiehenä elänyt kauppaneuvos Victor Forselius testamenttasi huomattavan suuren omaisuutensa pääosin yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Vuonna 1903 Forselius teki 150 000 markan lahjoituksen kauppaoppilai-tokselle.

HANDELSINSTITUTET I ÅBO

Vuonna 1880 koulun nimeksi tuli Han-delsinstitutet i Åbo. Oppilaitos muuttui

kauppaopistoksi, jolloin alkeisoppiai-neiden osuutta vähennettiin opetus-ohjelmasta. Pääsyvaatimuksena säilyi edelleen kuusivuotisen kansakoulun


suorittaminen. Oppikoulua käyneiden oppilaiden määrä kuitenkin lisääntyi vuosi vuodelta.

Vuonna 1882 perustetun Raahen porvari- ja kauppakoulun tapaan myös Turussa korotettiin pääsyvaatimuksia. Vuodesta 1890 vaadittiin miehiltä vä-hintään reaalilyseon kolmen vuoden opinnot ja naisilta tyttökoulun neljän vuoden opinnot. Vuonna 1897 asete-tun kauppakoulukomitean työn tulok-sena annettiin uusi asetus kauppaop-pilaitoksista, mikä oli voimassa liki 40 vuotta. Tuosta lähtien kukin kou-lu sai valita, halusiko se edustaa opis-to- vai kouluastetta. Kolmantena kaup-paopetuksen tyyppinä oli kauppa-apu-laiskoulu. Asetuksen voimaantullessa maassamme oli kahdeksan kauppa-koulua ja kolme kauppaopistoa. Suo-men Liikemiesten Kauppaopisto Hel-singissä ja Raahen Porvari- ja Kaup-paopisto olivat kolmivuotisia kun taas Handelsinstitutet i Åbo oli edelleen kaksivuotinen.

Senaatti oli vuoden 1882 uudistuk-seen tyytyväinen ja myönsi koululle vuotuisen 7000 markan määrärahan. Samalla oppilaitos määrättiin johto-kunnan omasta ehdotuksesta valtion valvontaan, jota tuli harjoittamaan ma-nufaktuurijohtokunta. Tämä virasto muutettiin 1884 teollisuushallitukseksi.

Senaatti vahvisti 1884 laaditun uu-den opetussuunnitelman. Siinä ei mai-nittu tuntimääriä eikä tarkasti kurssi-sisältöjä. Ne jätettiin johtokunnan pää-tettäviksi. Opetettavat aineet sen sijaan lueteltiin: ruotsin, suomen, saksan ja englannin kielet sekä niiden kirjeen-vaihto, kauppamaantiede ja historia,

kauppalaskento, luonnon- ja tavaraop-pi, kauppaoppi ja -oikeus, kansantalo-us, kirjanpito ja konttorityöt sekä kau-nokirjoitus. Uusia aineita olivat suo-men kieli ja luonnonoppi. Koska suo-men kieli oli silloin useimmilla aloilla päässyt ruotsin kanssa tasa-arvoiseen asemaan ja tullut myös liikekirjeen-vaihdossa laajalti käyttöön, oli se joh-tokunnan mielestä tällaiselle oppilai-tokselle oppiaineena välttämätön. Se-naatti myönsi tarkoitukseen vielä lisä-avustuksen ja niin suomen kielen ope-tus aloitettiin kevätlukukauden 1885 alussa ensin vapaaehtoisena, mutta seuraavasta syksystä lähtien pakolli-sena.

HANDELSINSTITUTET – KAUPPAOPISTO

Vuosisadan vaihteessa Suomen kaup-pakoulut ja –opistot olivat kaikki yk-sityisiä, yhdistysten tai säätiöiden yl-läpitämiä. Kauppaopetuksen komitea ei kannattanut näiden valtiollistamis-ta. Osin syynä oli talous ja osin se, että kauppiailla säilyi näin suurempi mah-dollisuus vaikuttaa koulujen toimin-taan edustajiensa kautta.

Reino Lento kirjoittaakin: ”Huoli-matta siitä, että Turun kaupunki oli antanut koululle avustusta sen perus-tamisesta lähtien, sillä ei tullut ole-maan minkäänlaista sananvaltaa, kun taas Kauppayhdistyksen valta oli täy-dellinen, vaikka sen opistolle antama tuki supistui pariin tilapäiseen tapa-ukseen. Tähän seikkaan ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota ennen kuin vuo-


sia jälkeenpäin.” Kauppakoulukomi-tea ehdotti myös, että valtio osallistuu opistojen hyväksyttyihin menoihin 75 %:n osuudella. Menoista tuli vähen-tää oppilasmaksut. Erikoinen päätös oli, että kauppaopiston suorittaneet saivat helpotusta asevelvollisuuteen. Kauppakoululaisille tätä ei myönnet-ty. Asevelvollisuuden huojennus tar-koitti, että opiston suorittaneet pal-velivat vain puolet asevelvollisuus-ajastaan.

Turun Suomalainen Klubi teki 1903 Turun Kauppayhdistykselle aloitteen suomenkielisen kauppaopiston perus-tamisesta opiston yhteyteen. Johtokun-taa kansakoulupohjainen koulu ei in-nostanut, mutta se teki kuitenkin kau-

pungin ja valtion avustusten turvaami-seksi esityksen senaatille. Sieltä saa-tiin odotettu hylkäävä päätös. Turun kaupunginvaltuusto ryhtyi nyt toimiin suomenkielisen opistoasteisen koulu-tuksen saamiseksi Turkuun, sillä tarve oli suuri. Kaupungissa oli jo kolme suo-menkielistä oppikoulua ja suomenkie-linen yhteiskoulu oli perusteilla. Lisäk-si vuosisadan vaihteessa suomenkielis-ten oppilaiden määrä oli jo suurempi kuin ruotsinkielisten.

Maaliskuussa 1905 kaupunki anoi senaatilta suomenkielisen opinto-osas-ton perustamista. Kaupunki lupautui suorittamaan viidesosan osaston ku-luista. Lisäksi kauppaneuvos Victor Forseliuksen ja apteekkari C.A. Åker-


manin huomattavan suuret lahjoituk-set paransivat Turun Kauppaopiston taloutta. Senaatti antoi myönteisen päätöksen ja niin kauppaopistoon pe-rustettiin suomenkielinen osasto, jonka ensimmäiselle lukuvuodelle valittiin 19 oppilasta. Sekä ruotsin että suomenkie-lisellä osastolla oli sama uuden asetuk-sen mukainen lukusuunnitelma. Koulu-ajan pituus oli edelleen kaksivuotinen.

Oppilaitos oli ollut ensimmäiset vuosikymmenet vuokratiloissa. Ensim-mäinen ”oma koulutalo” oli rakennet-tu vuonna 1886 Eerikinkatu 22:een. Nykyisin tällä paikalla on Turun ruot-sinkielisen seurakunnan seurakunta-talo. Talo kävi kuitenkin liian ahtaaksi suomenkielisen osaston tultua. Kevääl-lä 1906 opisto osti rakentamattoman tontin Aura- ja Maariankadun kulmas-ta. Kaupungin arkkitehti Eskil Hinders-son suunnitteli tontille nimenomaan kauppaopetukseen soveltuvan kolmi-kerroksisen kivitalon. Opetus uudessa talossa alkoi 1.9.1908 ja talo oli opis-ton käytössä peräti 60 vuotta.

TURUN KAUPUNGIN KAUPPAKOULU

Turun kaupungin kauppakoulu aloitti toimintansa syksyllä 1919. Asia oli läh-tenyt liikkeelle kansakoulujen johto-kunnasta, joka vetosi Turun Liikemies-yhdistykseen koulun perustamiseksi. Liikemiesyhdistys oli vahvasti mukana Handelsinstitut-Kauppaopiston hallin-nassa. Asia esitettiin edelleen kaupun-ginvaltuustolle. Kauppaopiston johto-kunta vastusti hanketta. Sen mielestä

laitoksen pitäisi olla vähintään kaksi-kielinen. Kaupunginvaltuusto nimitti hankkeen johtajaksi FL Niilo Ikolan, jonka johdossa suomenkielinen kaup-pakoulu pääsi käyntiin.

Lukuvuonna 1919–1920 kauppa-koulussa oli 38 oppilasta. Ennen talvi-sotaa oppilaita oli 70 ja v. 1970 jo liki 300. Ensimmäisenä vuosikymmenenä oppilaista yli puolet oli ulkokuntalai-sia. Sama toistui 1950-luvulla, jolloin johtokunta kehotti v. 1956 ottamaan huomioon oppilasvalinnassa ensisi-jaisesti turkulaiset kouluun pyrkijät. Seuraavina vuosikymmeninä turku-laisia olikin noin 70 % oppilaista. Kes-kiasteen uudistuksen jälkeen vuonna 1983 ammattikasvatushallitus uudisti kaupan ja hallinnon alan opetussuun-nitelmat. Samassa yhteydessä Turun kaupungin kauppakoulu yhdistettiin kauppaopistoon ja nimeksi vahvistet-tiin Turun kauppaoppilaitos-Handels-läroverket i Åbo.

TURUN LIIKEAPULAISKOULU

Turun Liikemiesyhdistys perusti v. 1921 Turun Liikeapulaiskoulun. Ilta-kouluna sille löytyi tiloja ensin kauppa-koulun, kauppaopiston ja uuden kaup-pakoulurakennuksen suojista. Yksityi-nen koulu siirtyi vasta 1950-luvulla valtion ja kaupungin rahoitettavaksi, jolloin kaupunki valitsi koulun johto-kunnan. Oppilaita liikeapulaiskoulussa oli noin sata henkeä.

Vuonna 1926 johtokunta valitsi joh-tajaksi FL Niilo Ikolan, joka väitteli pian


tohtoriksi. Niilo Ikola oli toiminut vuo-desta 1919 Turun kaupungin kauppa-koulun johtajana. Tohtori Ikola opet-ti myös Åbo Akademin kauppakorkea-koulussa. Hänet nimitettiin 1922 toi-mintansa aloittaneen Turun yliopiston dosentiksi ja hän toimi myös yliopiston professorina 1931–1933. Ikola sai val-tioneuvostolta tehtäväksi laatia ehdo-tuksen kauppaopetuksen lainsäädän-nön muuttamisesta. Ehdotus julkais-tiin valtion komiteamietintönä vuon-na 1937 ja sen mukainen laki kauppa-oppilaitoksista annettiin toukokuussa 1939. Tohtori Niilo Ikola oli varsin toi-melias ja arvostettu henkilö. Hän ehti olla mukana perustamassa myös Tu-run kauppakorkeakoulua, jonka rehto-rina hän oli 1950–1955 ja kanslerina 1956–1961. Turun kauppaopiston reh-torina hän toimi vuodet 1926–1953.

Vuonna 1939 lokakuun 10. päivänä pidettiin koulun satavuotisjuhlallisuu-det. Arvokkaan juhlan jälkeisenä päivä-nä tuli rehtori Ikolalle viesti, että puo-lustusvoimat ottaa koulutalon osittain käyttöönsä. Tämän jälkeen aina vuo-den 1944 lopulle saakka koulu oli vä-lillä keskeytyksissä ja koulua käytiin poikkeusolosuhteissa.

Oppilaitoksen omistussuhteet oli-vat olleet tarkastelun alaisena, jolloin johtokunta esitti, että ”Turun kauppa-opisto on itse itsensä omistava laitos, joka oikeusministeriöstä annetun sel-vityksen mukaan on luonteeltaan jul-kisoikeudellinen säätiö. Sen varat ei-vät kuitenkaan riitä opiston ylläpitoon ilman Turun kaupungin avustusta, joka viime aikoina on ollut huomattavasti suurempi kuin valtiolta saatu avustus.”

KAUPPAOPPILAITOS 1946–1990

Kesällä 1945 kauppaoppilaitokseen haettiin useita uusia opettajia. Täytet-tävänä oli yksi lehtorin virka ja seitse-män tuntiopettajan tointa. Koulutyö vakiintui normaaliaikojen mukaiseksi.

Tutustuminen Turun Kauppaopis-toon kiinnosti koko maan pientä kaup-paopettajakuntaa. Se kokoontui Tur-kuun niin v. 1946 pidettyyn järjestön perustavaan kokoukseen kuin ensim-mäisille kauppaopettajapäiville kahta vuotta myöhemmin. Järjestössä oli tuo-hon aikaan vain kuutisenkymmentä jä-sentä. Kauppaopettajapäivien perinne on jatkunut näihin päiviin asti.

Vuonna 1947 päätettiin perustaa ylioppilasluokalle rinnakkaisluok-ka. Kaupallisesta koulutuksesta kiin-nostuneiden ylioppilaiden suuri mää-rä vauhditti myös korkeakouluasteen opetuksen aloittamista. Turun Kaup-pakorkeakoulu aloittikin toimintansa syksyllä 1949. Opetus tapahtui opiston tiloissa aina vuoteen 1958 saakka.

Merkonomin tutkintonimike al-koi levitä kauppaopiston käyneiden keskuudessa jo vuodesta 1945, mut-ta viralliseksi tutkintonimikkeeksi se tuli vasta v. 1970 laissa. Rekisterivi-ranomaiset hyväksyivät liitolle nimen Merkonomiliitto-Merkonomförbundet jo v. 1955.

Kauppakorkeakoulun muutettua omiin tiloihinsa oppilaitoksen rakenne muuttui huomattavasti vuonna 1959. Opistoon liitettiin tällöin erillisenä osastona ruotsinkielinen kauppakoulu. Tämän osaston perusti Turun kaupun-


ki. Sekä suomen- että ruotsinkielinen kauppakoulu olivat kaksivuotisia, mut-ta säännöt tekivät mahdolliseksi jatko-luokan perustamisen. Pääsyvaatimuk-sena oli kansakoulu ja 15 vuoden ikä. Pakollisten viikkotuntien minimimää-rä oli ensimmäisellä luokalla 30 ja toi-sella 31. Tarjolla olivat vapaaehtoisina aineina toinen kotimainen kieli, eng-lanti ja saksa, joista oli valittava yksi.

Suurten ikäluokkien vartuttua ja merkonomien kysynnän lisääntyes-sä kasvoivat hakijamäärät jatkuvasti. Esimerkiksi v. 1962 hakijoista joudut-tiin karsimaan 40 %, vaikka luokkiin otettiin jopa 40 oppilasta. Oppilaitok-sen laajentaminen vanhalla paikal-la ei ollut mahdollista, tontilla ei ollut tilaa lisärakentamiselle. Niinpä opis-ton johtokunta päätti ryhtyä toimiin uuden koulutalon saamiseksi. Huone-tilaohjelmaa laadittaessa oli otettava huomion 24 luokkahuoneen tarve, te-hostuva erikoisopetus ja lisääntyvä lin-jajako. Silloin oli jo tiedossa, että kes-kikoulupohjainen merkonomitutkinto aiottiin muuttaa kaksivuotisesta kol-mivuotiseksi.

Opisto tarvitsi täten 25 000–26 000 kuutiometriä ja vähintään 5000 neliö-metrin tontin. Sopivaksi paikaksi todet-tiin Kellonsoittajakadun 9–11 kallioi-nen tontti, jossa oli tuolloin vanha si-vupaloasema. Uudisrakennuksen suun-nitteli Arkkitehtitoimisto Lukander & Vahtera. Yrityksellä oli jo aiempaakin kokemusta koulutilojen suunnittelus-ta. Talo otettiin koulukäyttöön vuonna syksyllä 1968. Nettopinta-ala oli 5210 neliömetriä eli yli kaksinkertainen Au-rakadun 2200 neliöön verrattuna.

Vuoden 1970 kauppaopetuslaissa ja sen asetuksessa tutkintoaika piden-tyi yhdellä vuodella. Toinen merkittävä muutos oli linjajakoisuus koko kaup-paopetuksessa. Lisäksi kauppaopis-tot saivat luvan perustaa kurssiosas-ton. Asetus vaikutti myös koulujen or-ganisaatioon siten, että voitiin perus-taa apulaisrehtorin ja linjajohtajien toimet/virat. Oppilaitokset tarvitsivat siis uuden ohjesäännön. Vuonna 1966 oli perustettu Ammattikasvatushalli-tus (AKH), jolle siirtyivät kaikki am-matillisen koulutuksen asiat Kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Tämän jäl-keen oppilaitosten autonomia väheni ja valtiovalta ryhtyi ohjaamaan ja val-vomaan oppilaitoksia lainsäädännön ja yhtenäisen, kansallisen opetussuunni-telman avulla. Lisäksi AKH ohjasi op-pilaitoksia yksityiskohtaisen taloudel-lisen säännöstön ja opettajien päte-vyyttä koskevan asetuksen mukaises-ti. Uudessa lainsäädännössä tuli kiistaa koulun ja AKH:n välillä koulun oikeu-dellisesta asemasta. Useiden vaihei-den jälkeen ohjesääntö vahvistettiin 11.5.1982. Siinä todetaan, että oppi-laitoksen ylläpitäjä on Turun kaupunki.

Vuonna 1983 valtioneuvosto hy-väksyi Turun Kauppaopiston ja Turun kaupungin kauppakoulun yhdistämi-sen. Fuusion vuoksi oppilaitoksen ni-meksi tuli Turun kauppaoppilaitos – Handelsläroverket i Åbo.

Vuosikymmenen vaihteessa 1990 oppilaitos oli alallaan Suomen suurim-pia. Suomenkielisten ylioppilasluok-kien oppilasmäärä oli 252. Suomen-kielisen osaston kokonaisvahvuus oli 720 opiskelijaa. Ruotsinkielisen osas-


ton opiskelijamäärä oli 120. Lisäksi oli kurssitoiminta, jonka opiskelijamäärät vaihtelivat.

Kaupungin opetushallintoa uudis-tettiin 1990-luvun alussa. Ammatillis-ta koulutusta varten toimintansa aloitti 1982 alusta ammattiopetuslautakunta, jonka alaisuuteen koottiin kaikki kau-pungin ylläpitämät toisen asteen am-matilliset oppilaitokset.

KAUPPAOPPILAITOKSEN RUOTSINKIELISEN AMMATTIOPETUKSEN VAIHEISTA

Kauppaopetus lähti Suomessa alkuun täysin ruotsinkielisenä v. 1839 ja ensim-mäiset suomenkieliset linjat perustet-tiin Handelskolan i Åbo -nimellä tunnet-tuun oppilaitokseen vasta vuonna 1904. Tuolloin koulun nimeksi otettiin Turun Kauppaopisto – Handelsinstitutet i Åbo.

Valtiovallan aktiivisella tuella suo-menkielinen koulutus lisääntyi ja vä-hitellen ruotsi jäi koulumaailmas-sa toisen kotimaisen kielen asemaan. 1960-luvulla ruotsinkielisen kaup-pakouluosaston ylläpitäminen Turun kauppaopistossa oli lähes jatkuvasti lo-petusuhan alla. Tammisaareen v. 1961 perustettu kauppakoulu ja -opisto se-kä Ahvenanmaalla 1964 toimintansa aloittanut kauppakoulu olivat vähentä-neet ratkaisevasti Turkuun hakeutuvi-en ruotsinkielisten kauppa-alasta kiin-nostuneiden määrää. Elokuussa 1964 hakijoiden määrä oli enää 21 henkilöä.

Ruotsinkieliselle osastolle oli Turus-sa perustettu ylioppilasluokka v. 1962,

johon pyrkivien, pääasiassa suomen-kielisten määrä kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta lähtien. Syksyllä 1982 yli-oppilasosastolle haki 125 henkilöä, ja heistä 36 % oli käynyt suomenkielisen lukion. Suomenkielisten hakeutumi-seen oli kaksi merkittävää syytä: halut-tiin hankkia hyvä ammatillinen ruotsin kielen taito ja toisaalta opintopaikan saanti oli vähäisemmästä hakijamää-rästä johtuen helpompaa kuin suomen-kieliseen opetukseen. Suomenkielisten kasvavasta määrästä oli kuitenkin myös haittaa, sillä kaikkien hakijoiden kieli-taidon taso ei ollut riittävä. Vuodesta 1976 lähtien suomenkielisen tutkin-non suorittaneiden määrä rajoitettiin 25 %:iin. Lisäksi pyrkijöille asetettiin suoritettavaksi ruotsin kielen koe.

Uusilla rajoituksilla ja hyvällä kieli-koulutuksella suomenkielisten opiske-lija-aallosta oli kuitenkin vaikutusta, ja hakijamäärät pysyivät riittävän suuri-na. Voidaan sanoa, että tästä uudesta aallosta kehittyi osaltaan ruotsinkie-lisen kauppaopetuksen pelastaja Tu-run kaupungin ammatillisissa oppilai-toksissa. Vastaavasti taas paria vuot-ta myöhemmin yksikössä kamppailtiin suomen kielen opetuksen määristä, sil-lä osa Ahvenanmaalta tulleista opiske-lijoista oli sellaisia, jotka eivät käytän-nössä osanneet suomea lainkaan.

Opiston ruotsinkielisten asioiden hoitaminen aiheutti hallinnolle lisätyö-tä ja tehtävään nimettiin 1977 studie-ledare, jonka tehtävänä oli toimia yhte-yshenkilönä osaston ja kanslian välil-lä sekä avustaa rehtoria ja kansliahen-kilöstöä ruotsinkielisten tekstien laa-dinnassa. Vuonna 1983 oppilaitoksen


nimeä muutettiin taas kerran. Silloin nimeksi tuli Turun Kauppaoppilaitos – Handelsläroverket i Åbo. Vuodesta 1998 nimi vakiintui lopulta nykyiseen muotoonsa: Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut.

Vuonna 1985 osaston peruskoulu-pohjaisella perusjaksolla oli 32 aloi-tuspaikkaa. Opistoasteella oli samaan aikaan kaksi 16 opiskelijan ruotsin-kielistä erikoistumislinjaa. Lisäksi yli-oppilaspohjaisessa koulutuksessa oli kaksi opintolinjaa sekä markkinoin-ti- ja ulkomaankauppalinjalla 18 aloi-tuspaikkaa. Kevätlukukaudella 1987 osastolla oli viisi lehtoria Terhi Hotok-ka, Anita Lindfors, Christina Ljungman, Elis Åkerman ja Rita Sourander sekä liikunnanopettaja Tommy Lindholm. Vielä heidän lisäkseen oli palkattu se-

kä kuusi päätoimista että kuusi sivutoi-mista tuntiopettajaa.

Ruotsinkielinen osasto on toiminut koko ajan vireän uudistavassa henges-sä ja valmiina tekemään toimintaansa tarvittavia muutoksia yhteiskunnalli-sen kehityksen niin vaatiessa. Uusim-mista kehitysaskeleista on mainittava toiminnallisuuden ja projektioppimi-sen menetelmien käyttöönottaminen. Att möta och handleda Olle –projektis-sa opettajia koulutettiin kohtaamaan lähtökohdiltaan ja kielitaustoiltaan erilaisia opiskelijoita. Tutor-opettaja-toiminnan ohjeistuksen ja moduloi-tujen opetussuunnitelmien avulla on tuloksiin päästy ja opiskelijoiden va-linnanmahdollisuuksia pystytty li-säämään käytössä olevien resurssien puitteissa.

Ruotsinkielinen kauppaoppilaitos on sijainnut myös Työväenopiston, Kaskenkatu 5:n tiloissa.


TURUN KOTITALOUS- OPPILAITOS

Vielä 1800-luvulla tyttöjen koulutus oli jokseenkin olematonta. Vuosisadan puolivälin jälkeen alkoivat vasta esi-

tykset tyttöjen ja naisten koulutukses-ta lisääntyä. Mm. vuonna 1858 Agat-hon Meurman kirjoitti Suometar-leh-teen kirjoituksen ”Kansan sivistämi-sestä”. Hänen mukaansa sivistäminen tuli aloittaa naisista.

”Naisten joukossa olisi talollisten eli talon emäntäin luokka paraiten vai-kuttava kansan sivistämiseen. Sen vuoksi olisi näitä emännäksi tulevia ensi aluksi parastaan saatava paremmin valistuneemmiksi. Se tahtoo sanoa: talontyttärille pitää saataman koulu, jossa heille kirjoittamisen, luvunlaskun sekä maantieteen, luonnon opin, Suomen historian ja ylei-simpien perustuksen ohessa annetaan harjoitella kaikissa emännöimi-seen kuuluvissa asioissa, niin kuin ruuvan laitoksessa, kyökkiryytimaan hoidossa, karjanhoidossa, kehräämisessä, kutomisessa, ompelemisessa jne.; sillä paljonhan niitä on toimellisella talonemännällä tehtäviä ja tie-dettäviä.”

Meurman esitti yksityiskohtaisen suunnitelman, jossa hän ehdotti pe-rustettavaksi valtionapua saavia kunnallisia emäntäkouluja. Meurmanin kirjoituksen jälkeen kesti kuitenkin yli kaksikymmentä vuotta, ennen kuin uusia ehdotuksia talouskouluista / emäntäkouluista tehtiin. Mitään toimenpiteitä Meurmanin esitys ei aiheuttanut.

Vuonna 1884 perustettiin Suomen Naisyhdistys, joka asetti tehtäväk-seen naisten valtiollisten, kunnallisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien ajamisen. Eräs päätavoite oli naisten koulutuksen vakiinnuttaminen. Naisyhdistys asetti asiaa varten toimikunnan ja lähetti rouva Karamzin rahoittamana neiti Anna Ohlssonin opintomatkalle tutustumaan kotita-lousopetukseen Euroopassa. Hän palasi lokakuussa 1890 opintomatkal-taan ja kun rouva Karamzin antoi vielä rahalahjoituksenkin koulun pe-rustamista varten, ryhdyttiin toimeen. Helsingin kasvatusopillinen keit-tokoulu – Pedagogiska matlagningskolan i Helsingfors aloitti toimintansa jo tammikuussa 1891.

Koulun merkitystä kuvaa vuoden1911 kotitalousopetuksen komite-an toteamus, jonka mukaan ”koulu on perustamisestaan lähtien toiminut ruoanlaitto-opetuksen harrastuksen herättäjänä ja kasvattajana maas-samme. Valtionapua saaneessa koulussa on järjestetty opetusta sekä ko-titalousopettajattarille että tytöille, jopa kansakouluikäisille.”


Kotitalouskoulujen kehittyminen alkoi vasta 1920-luvullaHallinnollisesti ja opetuksellisesti ensi vuosikymmenet olivat varsin kirjavia. Yhtenäinen alan koulutuksen lainsää-däntö puuttui. Väliaikainen ohjesääntö kotitaloudellisia oppilaitoksia varten annettiin vuonna 1920. Se oli tarkoi-tettu olemaan voimassa kunnes tarvit-tavat lait, asetukset ja ohjesäännöt saa-taisiin valmiiksi.

Laki kotitalousoppilaitoksista tuli voimaan v. 1929 ja samana vuonna an-nettiin asetukset kotitalousopistoista, emäntäkouluista sekä talouskouluista.

Tuolloin kotitalousopistoiksi sa-nottiin niitä kotitalousoppilaitoksia, joissa oli vuoden kestävä emäntäkou-lu ja vuoden kestävä neuvojakoulutus. Neuvojakoulutukseen pääsemisek-si oli emäntäkoulun lisäksi suoritet-

tava vuoden kestävä valvottu harjoit-telu. Emäntäkoulu kesti yhden vuo-den, tammikuusta jouluun. Talous-koulut kestivät lukukauden eli noin 5 kuukautta. Lisäksi talouskoulussa oli mahdollista järjestää vuoden mittais-ta emännöitsijäkoulutusta. Kotitalo-uskoulut olivat joko viiden tai seitse-män kuukauden mittaisia ja ne toimi-vat maamieskoulujen yhteydessä ke-säkuukausina.

Vuonna 1924 Suomen Marttaliiton organisaatio muuttui siten, että suo-menkielinen Marttaliitto ja vastaava ruotsinkielinen Marttapiiri eriytyivät omiksi liitoikseen. Turussa suomen-kieliset perustivat Turun Marttayhdis-tyksen Kotitalouskoulun vuonna 1928. Vastaavasti ruotsinkieliset ottivat yllä-pitääkseen ruotsinkielisen kotiteolli-suuskoulun.

Arkkitehti Alvar Aallon suunnittelema talo, Maalaistentalo, valmistui Puutarhakadun ja Humalistonka-dun kulmaukseen vuonna 1928. Näissä tiloissa kotitalouskoulu aloitti toimintansa.


Toimintaa rahoitettiin suurelta osin oppilastöilläKotitalouskoulun ensimmäisillä kursseilla oli 16 oppilasta ja kurs-sin pituus oli kaksi ja puoli kuukaut-ta. Toiminta rahoitettiin alkuun op-pilasmaksujen, työtoiminnan tulo-jen ja Marttojen hankkimien varojen avulla. Vuonna 1931 kouluun yhdis-tettiin kaupungissa toiminut yksityi-nen Turun Uusi Talouskoulu valtion-avun saamiseksi. Turun Yhtyneiden Talouskoulujen taival jäi kuiten-kin varsin lyhyeksi, sillä jo syksyllä 1934 tiet erkanivat ja Turun Martta-yhdistyksen Talouskoulu jatkoi toi-mintaansa yksin säännöllistä valtio-napua saaden. Alkoi lähes 50 vuotta kestänyt vaihe koulun historiassa.

Vuodesta 1931 alkaen kurssien pituus oli neljä ja puoli kuukautta. Lisäksi pidettiin lukuisia lyhyempiä iltakursseja. Koulun vuosittainen oppilasmäärä oli noin sata oppilas-ta. Tavoitteena oli antaa kotitalou-den hoitamisessa tarvittavia taito-ja ja tietoja sekä kasvattaa vastuun-tuntoisia ja osaavia yhteiskunnan jä-seniä ja kuluttajia. Talouskoulu täy-densi myös terveydenhuollon ja so-siaalialan ammatillisia opintoja, mi-kä laskettiin hyväksi näihin koului-hin pyrkiville. Opetusohjelma oli sa-ma niin kansa- ja keskikoulusta kuin lukioista tulleille.

Koulu toteutti tietenkin myös Marttaliiton arvoja, mikä käy ilmi esimerkiksi vuoden 1942 rehtori Kaarina Vallan puheesta:

” Nykyisen poikkeuksellisen ajan vaatimukset on Talouskoulun oh-jelmassa koetettu ottaa huomioon. Ennen oli teknillisesti taitavan emännän kehittäminen pääasia. Nyt on edellisen lisäksi tehtävänä kasvattaa säästäväinen, taloudel-lisesti harkitseva, joustava ja va-listunut kansalainen, joka osaa suoriutua vaikeimpinakin aikoina esiin tulevista vaikeuksista. Kaikes-sa opetuksessa oppilasta ohjataan huolellisuuteen, siisteyteen ja hy-vän työtehon saavuttamiseen.

Meidän on muistettava, että hoi-dettu koti luo ulkonaiset edellytyk-set viihtyisälle kodille. Kodin ilma-piiri on hyvin herkkä, taitamatto-muus, aivan pienet ulkonaisetkin laiminlyönnit voivat olla aiheena kodin sisäiselle rikkoontumiselle. Koulu tahtoo opettamalla nuorille naisille käytännöllisen elämän tie-toja ja taitoja olla luomassa onnel-lisia koteja, joissa kasvaa ja varttuu se polvi, jonka käsiin maamme jäl-leenrakentaminen ja tulevaisuus on uskottu.”


TURUN SAIRAANHOITAJATAR- KOULU

Turkuun perustettiin v. 1811 Colle-gium Medicum (Lääkintöhallituksen edeltäjä), jonka ehdotuksesta kaupun-

kiin perustettiin 1816 synnytyssairaa-la ja sen yhteyteen kätilökoulu. Turun palon jälkeen kätilökoulu yliopiston mukana siirrettiin Helsinkiin vuonna 1828.

Turkuun oli perustettu 1794 lää-ninsairaala, jota laajennettiin ja uudis-

Turun kotitalousoppilaitoksen seuraava koulutalo, jossa nykyään on Hotel Park.


tettiin 1870–1880-luvuilla rakenta-malla Kiinanmyllynmäelle kokonaan uudet rakennukset. Turussa ensim-mäisen kuuden oppilaan ryhmän kou-lutus alkoi 19.4.1893. Koulutuksen pi-tuus oli kuusi kuukautta ja tuotti sai-raanhoitajattaren kelpoisuuden.

Vuosisadan vaihteen molemmin puolin rakennettiin uusia sairaaloita. Myös maaseudulle tuli sairaanhoidon palveluja. Tämä vaati tietenkin lisää hoitohenkilöstöä. Myös sairauksien hoitotutkimuksen ja tiedon parannut-tua tehostui, mutta edelleen oli suu-ria puutteita sekä hoitajien määrässä että osaamisessa. Turussa vuodesta 1913 lähtien otettiin kuusi oppilasta kahdesti vuodessa ja kurssit pitenivät vuoden mittaisiksi. Vähitellen vuotui-nen sisäänotto kasvoi 20:een, jolla aloi-tuspaikkamäärällä jatkettiin vuoteen 1930.

Senaatti pyysi lääkintöhallituksel-ta esitystä sairaanhoitajattarien ope-tuksen järjestämisestä vuonna 1917. Syntyneen sisällissodan takia asia rau-kesi. Sodan jälkeen asetettiin ns. Idma-nin komitea käsittelemään asiaa. Käy-tännön tuloksiin päästiin vasta 1929, jolloin perustettiin valtion sairaanhoi-tajatarkoulut läänien pääkaupunkei-hin ja Tampereelle. Koulujen opetuk-sen yhtenäisyyttä valvomaan palkat-tiin lääkintöhallitukseen tarkastaja.

Vuoden 1929 lain ja asetuksen poh-jalta sairaanhoitajatarkoulutus uudis-tui täysin. Opetus organisoitiin koulu-maisemmaksi ja koulun johtoon ase-tettiin hallintoa ja toimintaa valvova johtokunta. Lyhyillä kursseilla työn ohella ja työtä tekemällä oppineiden

hoitajien tilalle koulutettiin ammatilli-sesti päteviä sairaanhoitajattaria. En-simmäiset kolmivuotisen koulutuksen saaneet sairaanhoitajattaret valmistui-vat maaliskuussa 1932. Turun koulun aloittaessa toimintansa, sillä ei ollut omia toimitiloja vaan käytössä olivat lääninsairaalan tilat. Samaan aikaan valmistui sairaalan hallintorakennuk-sen saneeraus koulutiloiksi ja näin sai-raanhoitajatarkoulu sai omat tilat ja 100-paikkaisen oppilaskodin.

Uuden koulutusjärjestelmän mu-kaan koulutettuja sairaanhoitajia ei valmistunut riittävästi, eikä koulu-tuksen sisältämä erikoiskoulutus vas-tannut odotuksia. Jatkosodan aika-na v. 1942 valtioneuvosto asetti taas toimikunnan pohtimaan sairaanhoi-tajien koulutusta. Komitean laatima mietintö valmistui 1945, mutta siitä huolimatta sairaanhoitajakoulutusta ei saatu 40-luvulla uudistetuksi. Uusi komiteamietintö ”Sairaanhoitohenki-lökunnan koulutus- ja työnjako” vuo-delta 1954 esitti monia kehittämiseh-dotuksia, joista vain ani harva toteutui. Keskeistä uudessa asetuksessa oli, et-tä sairaanhoitajattarien koulutuksessa hyväksyttiin periaate kolmitasoisesta opetuksesta: perus-, erikois- ja jatko-koulutuksesta.

Asetuksen seurauksena Turun sai-raanhoitajatarkoulun nimi muuttui sairaanhoitajakouluksi. Uudistuksen myötä siirryttiin 2,5–vuotiseen sai-raanhoitajien koulutukseen. Valmis-tavan koulun toiminta lakkautettiin ja erikoistuminen joillekin aloille ei ol-lut Turussa mahdollista muutamaan vuoteen. Sairaanhoitajien erikois-


koulutus käynnistyi uudestaan vasta vuonna 1962, jolloin koulun nimi jäl-leen muuttui Turun sairaanhoitaja-opistoksi.

Koska sairaanhoidon opettajista oli pulaa, tuli ajankohtaiseksi sairaan-hoitajien jatkokoulutuksen järjestämi-nen. Lääkintöhallituksen toiveen mu-kaisesti sairaanhoitajaopisto yhteis-työssä Turun yliopiston kanssa aloitti koulutuksen vuonna 1965. Vasta tuos-sa vaiheessa sairaanhoitajaopiston johtokunta päätti, että oppilaitokseen voidaan ottaa myös miehiä oppilaik-si. Suuri ansio koulutuksen tämän vai-heen kehittämisestä kuuluu rehtori Alli Pyysalolle, joka valittiin johtajattarek-si Turun sairaanhoitajakoulun pitkäai-kaisen johtajattaren Enni Voipion jäl-keen syksyllä 1959. Johtajatar-nimike muutettiin rehtoriksi v. 1965.

Vuonna 1966 perustettu ammatti-kasvatushallitus ryhtyi perusteellises-ti koordinoimaan ammatillista koulu-tusta. Tuolloin lakia täydentävään ase-tukseen kirjattiin sairaanhoito-oppi-laitoksen käsite. Tällä tarkoitettiin lai-tosta, jossa oli sairaanhoito-opisto ja sairaanhoitokoulu. Niistä ensin maini-tussa tuli suorittaa opistoasteiset sai-raanhoitajan, laboratoriohoitajan, lää-kintävoimistelijan ja röntgenhoitajan tutkinnot. Jälkimmäisessä suoritettiin kouluasteiset apuhoitajan, hammas-hoitajan, lastenhoitajan, mielisairaan-hoitajan, vajaamielishoitajan sekä hie-rojan perustutkinnot. Myös sairaan-hoito-oppilaitosten hallinto muuttui olennaisesti. Johtoon tulivat neuvotte-lukunta, rehtori ja opettajakunta. Joh-tokunnan tilalle asetettuun neuvottelu-

kuntaan ammattikasvatushallitus kut-sui enintään viisi jäsentä neljäksi vuo-deksi kerrallaan. Turun sairaanhoitaja-opiston johtosääntö muutettiin asetuk-sen mukaiseksi ohjesäännöksi vuonna 1968. Tässä ohjesäännössä oppilaitok-sen nimeksi kirjattiin Turun sairaan-hoito-opisto.

Kouluasteisten perustutkintojen käynnistämiseksi Turun sairaanhoi-to-opistossa ammattikasvatushallitus esitti vuonna 1970 mielisairaanhoi-tajien koulutuksen aloittamista. Vas-ta nimetty neuvottelukunta suhtautui asiaan kielteisesti perusteenaan ope-tustilojen ja käytännön opiskelupaik-kojen puutteen. Kielteisestä päätök-sestä huolimatta mielisairaanhoitajien koulutus käynnistyi kevätlukukauden alussa 1971. Kaikki 16 koulutukseen valittua opiskelijaa olivat miehiä. Näin pääsääntöisesti sairaanhoitajien kou-lutusta toteuttaneen opiston toimin-taan saatiin nivellettyä myös kouluas-teen opetusta.

ASETUS AMMATTEIHIN VALMISTAVISTA KOULUISTA 1920

Käsityöläiskoulujen opetusta alettiin 1900-luvun alussa moittia niin oppi-laiden kuin teollisuudenkin toimesta. Koulu ei antanut riittävästi yleissivistä-vää opetusta ja ammatinopetuskaan ei ollut tarpeeksi konkreettista. Opinto-jen keskeyttämiset olivat yleisiä. Vuon-na 1905 pidetty teollisuudenharjoitta-jien kokous teki senaatille ehdotuksen ammattikasvatuskomitean perustami-


sesta, jonka tehtävänä oli määrä olla koulutuksen uudelleenjärjestämisen suunnittelu.

Viktor von Wrightin johtama komi-tea jätti v. 1912 laajan yksityiskohtai-sesti perustellun ehdotuksen teollisuus-ammattien opetuksen uudistamisesta samoin kuin ehdotuksen laiksi teolli-suusammattien oppilaiden työskente-lyolosuhteista sekä ehdotuksen määrä-yksiksi ammattinäytteen suorittamista-vasta.

Komitean ehdotus sai välittömästi kritiikkiä. Se kohdistui voimakkaim-min perinteisen oppilaskasvatusjär-jestelmään. Komitean sihteeri Leo Ehrn rooth totesi: ”Ammatit ovat muut-tumassa uusien keksintöjen ja teknil-lisen kehityksen vuoksi. Työntekijäin mukautuminen työolojen vaihteluihin vaatii ammatissa tarvittavan kätevyy-den lisäksi myös kykyä sopeutua uu-siin tilanteisiin. Tätä sopeutumisky-kyä ei saavuteta oppilaskasvatusjär-jestelmän kautta, vaan ammattiopetus tulee siirtää erityisiin ammattiopetus-ta varten perustettuihin oppilaitok-siin.”

Useat käsityö- ja tehdasyhdistykset ilmoittivat, että moniin ammatteihin oli jonkin aikaa ollut vaikeuksia saada riittävän ammattitaitoisia työntekijöi-tä, eikä parannusta asiaan ollut odo-tettavissa. Yhdistykset esittivät ehdo-tuksensa ammattikoulujen perustami-sesta. Myös Suomen Ammattijärjestö epäili, että ammattitaitoa ei saataisi kohoamaan oppilasjärjestelmän kaut-ta, sillä se näki oppilasjärjestelmän pääasiallisena tarkoituksena halvan työvoiman turvaamisen tehtaille.

Vaikka komitea piti edelleen mes-tariopetusta parhaana ammattikasva-tusmuotona, se piti ammattilaispiirien kritiikkiä ja toiveita ammattikoulujen tarpeesta niin painavana, että se eh-dotti käsityöläiskoulujen rinnalle pe-rustettavaksi kahdenlaisia uudentyyp-pisiä kouluja, ammattioppilaskouluja ja erikoisammattikouluja. Uusien kou-lutyyppien perustamisella pyrittiin jär-jestämään ammatin opetusta sellaisil-le aloille, joille oli vaikea saada oppi-poikia. Komitean mukaan merkittävää oli myös se seikka, että samantapaisia kouluja oli muualla Euroopassa.


Turussa tehtiin 1920-luvulla myös ehdotus tyttöjen ammattikoulun perustamisesta.


Ilmeisesti ensimmäisen maail-mansodan puhkeaminen lykkäsi ko-mitean ehdotuksien toimeenpanoa. Vuonna 1917 senaatti asetti Jalmar Castrenin johtaman komitean tarkas-tamaan von Wrightin komitean ehdo-tukset ja tekemään uuden ehdotuk-sen ammattiopetuksen järjestämi-sestä. Pääpiirteiltään komitea hyväk-syi Wrightin komitean suunnitelmat.

Uusien ammattikoulutyyppien perus-taminen oli tarpeellista, sillä eri am-matit edellyttivät erilaista opetusta. Uudet koulutyypit olivat tarpeellisia myös siksi, että eri paikkakunnille tuli voida perustaa erilaisia ammattikou-luja sen mukaan, millaista ammatin opetusta niissä tarvittaisiin. Uusi am-mattikasvatusjärjestelmä on kuvattu seuraavassa:

Teollisuuskoulut

Ammattioppilas-koulut

(kokopäiväisiä, käytännön opetus

koulun omassa työpajassa)

Yleiset ammattikoulut(toimivat iltaisin,

käytännön työ tehtaassa)

Kansakoulu

Ammattiin valmistavat

koulut(kokopäiväisiä, osa käytännön työstä

tehtaassa tai ykstyisellä; osa

koulutyöpajassa)

Ylemmät erikois-ammattikoulut

Taideteollisuus-koulut

Jalmar Castrenin Ammattikasvatuskomitean ehdotus uudeksi ammattikoulujärjestelmäksi v. 1918.

Komitea ehdotti, että käsityöläis-koulut korvataan yleisillä ammattilais-kouluilla, joiden tuli olla tärkein käsi-työ- ja teollisuusammateissa työsken-televien ammatillisista koulumuodois-ta. Sen tarkoituksena oli antaa töissä käyville nuorille ammatissa tarvitta-via teoreettisia tietoja. Turun Käsi-

työläiskoulu mm. muuttui Turun am-mattilaiskouluksi. Ammatteihin val-mistavan koulun tehtävänä komitea näki edelleenkin kansakoulusta pääs-seiden nuorten sijoittumisen työelä-mään. Haluttiin siis estää näiden heik-kojen nuorten syrjäytyminen yhteis-kunnasta.


Ammattioppilaskoulujen perusta-misella komitea tahtoi turvata kou-lutuksen sellaisiin ammatteihin, joi-den jatkuvuus oli vaarassa ammattiin hakeutuvien vähäisyyden takia. Nii-den tarkoituksena oli koulutyöpajas-sa suoritettavalla käytännöllisen työn harjoittelulla korvata yksityisissä työ-paikoissa tapahtuva harjoittelu ja an-taa samalla yleistä ammattilaiskoulua vastaavat teoreettiset tiedot. Koulun käyneellä oli oikeus suorittaa ammat-tinäyte ja saada ammattitodistus.

Sekä ammatteihin valmistava kou-lu, yleinen Turun ammattilaiskoulu et-tä ammattioppilaskoulu olivat saman-arvoisia siinä mielessä, että kaikki kol-me kelpasivat ylempien erikoisammat-tikoulujen pohjakouluksi.

Tiettyyn ammattiin valmistavien erikoisammattikoulujen lukumäärä alkoi 1920-luvulta alkaen lisääntyä. Erikoisammattikouluiksi luokiteltiin esimerkiksi valtion rautateiden ko-nepajakoulut sekä kultaseppä-, kello-seppä-, ravintola-, vaatturi-, ompelija-, kampaamo ja parturialan ammattikou-lut. Myös teollisuusyritysten ammatti-koulut luokiteltiin erikoisammattikou-luiksi.

Turussa erikoisammattikouluja oli-vat mm. Turun pellavankehruu- ja ku-tomakoulu (perustettu 1923), Valtion Rautateiden Turun veturi- ja korjaus-pajan oppilaskoulu (1923), Turun par-turiammattikoulu (1928), Turun am-mattiopisto (maalarikoulu 1929), Tu-run Vaatturiammattikoulu (1929), Heikki Huhtamäen Elintarviketeolli-suusammattikoulu (1940), Kestilän ammattikoulu (1947) ja Kestilän vaa-

tetusteollisuusopisto (1957). Myöhem-min 1960-luvulla aloittivat toimintan-sa vielä kaksi merkittävää teollisuuden koulua nimittäin Wärtsilä Oy:n Turun telakan ammattikoulu ja Turun Sano-mien kirjapainokoulu.

TURUN AMMATTILAISKOULU

Vuoden 1920 asetuksen mukainen koulu, Turun ammattilaiskoulu, aloitti toimintansa syksyllä 1922. Koulun tar-koituksena oli edistää käsityö- ja teh-dasteollisuusaloilla työskentelevien nuorten kehittymistä taitaviksi työn-tekijöiksi ja laajentaa heidän toimin-nassaan tarpeellista ammatti- ja kansa-laistietoa. Kouluun, jossa oli suomalai-nen ja ruotsalainen osasto, otettiin se-kä mies- että naisoppilaita heidän koti-paikkaansa katsomatta, etenkin sellai-sia, joilla oli toimi käsityö- tai muissa elinkeinoammateissa.

Koulun ensimmäiselle luokalle pää-sivät kansakoulukurssin suorittaneet ja toiselle kansakoulun kaksivuotisen täysipäiväisen jatkokoulun käyneet tai muuten vastaavat tiedot hankki-neet ja tarvittavat taidot omaavat hen-kilöt. Yhtenä pääsyvaatimuksena oli myös työllistyminen johonkin teolli-suuslaitokseen tai yritykseen. Työllis-tymiseen olikin hyvät mahdollisuudet. Vaikka kaupungin asukasluku kasvoi 6,6–7,5 %:n vauhtia, niin työpaikkojen lukumäärä kohosi vieläkin nopeam-min. Opetus oli maksutonta ja oppi-laiksi otettiin sekä mies- että naisop-pilaita heidän kotipaikkaansa katso-


matta. Ammattilaiskoulun käytännön ammatin opetus tapahtui työpaikoilla ja ammatin vaatimat teoreettiset tie-dot opiskeltiin ammattilaiskoulussa, joka toimi pääsääntöisesti iltaisin. Uu-den opetussuunnitelman mukaan pa-kollinen viikkotuntimäärä ensimmäi-sellä luokalla oli 19 ja toisella luokalla yhdeksän. Ohjelmassa oli lisäksi vapaa-ehtoisia ammattien mukaisia valinnai-sia oppiaineita.

Oppilaat ryhmiteltiin yhä enemmän luokkiinsa ammattien mukaan. Uu-si asetus antoi mahdollisuuden myös erikoisammattikouluille eli teollisuu-den tai ammatinharjoittajien perusta-mille kouluille. Turun ammattilaiskou-lu teki näiden kanssa sopimuksen teo-reettisen opetuksen antamisesta. Kou-lun oppilasmäärä oli koko sen elinajan noin 200 oppilasta vuosittain. Sen li-säksi tuli 50–150 oppisopimuksen teh-nyttä oppilasta.

Vuosikertomusten mukaan opinto-jen keskeyttämiset olivat melkoiset, vaihdellen välillä 22–34 %:a. Koulun toiseksi viimeinen lukuvuosi 1939–1940 oli poikkeuksellinen talvisodan vuoksi. Koulun toiminta oli jo syksyl-lä kuukauden keskeytettynä sotaväen majoituksen vuoksi. Itse sodassa kou-lurakennus vaurioitui ilmapommi-tuksessa niin pahoin, että johtokunta päätti, ettei kevätlukukautta aloiteta lainkaan.

Helmikuun 10. päivänä 1941 Tu-run kaupunginvaltuusto päätti, et-tä kaupunkiin perustetaan päiväam-mattikoulu, jonka piti aloittaa toimin-tansa 1. syyskuuta, mutta sodan uu-delleen syttymisen vuoksi koulutyö

käynnistyi vasta lokakuun 6. päivänä 1941. Uusi vuoden 1939 asetusten mukainen Turun ammattioppilaitos piti sisällään oikeastaan kolme kou-lua: Poikain ammattikoulun, Tyttöjen ammattikoulun ja vielä Yleisen am-mattikoulun.

Perusopetuksen kehittyminen oli nopeaa 1920-luvullaMyös perusopetuksessa itsenäisyy-den alun vuodet olivat merkittäviä. 1920-luvun alussa Suomen kaupun-kien koululaitokset olivat jo oppivel-vollisuuslain vaatimuksia vastaavia, mutta koko Suomen kouluikäisistä kä-vi kansakoulua vain kaksi kolmasosaa. Kaupunkien koulunperustamisvelvol-lisuus olikin säädetty jo vuoden 1866 kansakouluasetuksessa. Uuden lain mukaan varsinainen kansakoulu jaet-tiin kaksivuotiseen alakouluun ja neli-vuotiseen yläkouluun.

Oheisessa taulukossa on seurat-tu 1921, 1931, 1951 ja 1961 koulun-sa aloittaneita ikäluokkia läpi kansa-koulun. Taulukossa on otettu vertailta-vuuden vuoksi lähtökohdaksi teoreet-tinen luku sata ja viereisiin sarakkei-siin ikäluokkien vahvuudet seuraavil-la vuosiluokilla. Luvut osoittavat ikä-luokan prosenttista muuttumista sen siirtyessä vuosiluokalta toiselle. Lu-vut kertovat suurista muutoksista läpi vuosikymmenten, mikä osaltaan vai-keutti koulutuksen suunnittelua.

Sinänsä uusi oppivelvollisuusla-ki ei nostanut Turun kansakoululai-toksen piiriin tulleiden oppilaiden määriä muuten kuin jatko-oppilaiden osalta. Kansakoululaisia oli lukuvuon-


na 1916–17 ollut yli 5 000. Seuraavan kerran sama lukumäärä ylittyi vasta 1938–39. Selityksenä tähän äkkinäi-seen kehitykseen on nähtävissä Uu-sitalon mukaan ensisijassa syntynei-syyden aleneminen. Kaupungin väki-lukua puolestaan kasvattivat 1920- ja 1930 –luvuilla kuolleisuuden alene-minen ja muuttovoitto ja mm. kunta-liitosten mukana tulleiden alueiden oppilaat. Sotavuosina kansakoulu-laisten määrät heittelehtivät, osa kan-sakoululaisista oli maaseudulla, kun osa Ruotsissa asti sotaa paossa. Kou-lutkin olivat 1939–44 välisenä aikana

yhteensä vajaan kahden lukuvuoden ajan suljettuina.

Vuoden 1945 jälkeen kansakoulu-jen oppilasmäärä lisääntyi nopeas-ti kaupungin kasvaessa. Alueliitokset, muuttoliike ja sotien jälkeiset suu-ret ikäluokat kasvattivat koululaisten joukkoa. Uusien oppilaiden määrä oli v. 1954 yli 2 300, kun se kahta vuosi-kymmentä aiemmin oli ollut vuosit-tain vain 600–700 oppilasta. Turun kansakoululaitoksen piiriin kuuluvien oppilaiden määrä ylitti 10 000:n rajan v. 1953 ja korkeimmillaan se oli vuon-na 1958, 12 200 oppilasta.

Vuosi Vuosiluokka

I II III IV V VI VII

1921 754 754 732 702 551 460 105

1931 698 698 725 656 489 440 238

1951 1664 1698 1697 1581 1048 865 450

1961 1924 1943 1980 1980 1193 904 924

Taulukko: Kansakouluissa opiskelleiden määrät vuosina 1921, 1931, 1951 ja 1961.


Osa 3.Itsenäisyys vahvistuu 1939–1958- uudisrakennusten

aikakausi


TURUN KAUPUNGIN AMMATTIOPPILAITOKSET

Valtiovallan aktiivinen ote ammatti-kasvatuksen kehittämiseen oli ollut 1950-luvulle saakka heikkoa. Silti am-mattikouluasioista kirjoitettiin ja aloit-teita toiminnan kehittämisestä tehtiin runsaasti. Komiteatasolla asiaa pohdit-tiin vuosien 1928 ja 1933 välillä. Näis-tä jälkimmäisessä, ns. ”kansakoulusta päässeiden suunnittelukomitean” mie-tinnössä kiinnitettiin huomiota valtion tuen lisäämiseen ja lakimääräisen val-tionavun säätämiseen. Vuonna 1935 ”ylioppilastulvan vastustamiskomitea” korosti ammatillisten koulujen mää-rän lisäämistarvetta. Samaan tavoit-teeseen pyrittiin myös kolme vuotta myöhemmin laaditussa mietinnössä. Näiden koosteena hyväksyttiin v. 1939 laki, jolla edistettiin ammattikoulujen perustamista säätämällä kiinteä pohja koulujen ylläpitomenoihin annettaval-le valtionavulle. Aikaisemmin oli kun-nallisten ja yksityisten ammattioppi-laitosten valtionapu ollut riippuvainen valtion budjetissa myönnetystä määrä-rahasta, jolloin ammattikoulun perus-tamisesta saattoi omistajalle koitua yl-lättävää taloudellisen vastuun lisään-tymistä. Kun vuoden 1939 lailla tur-vattiin valtionavustus 65 %:ksi vuosit-taisista, tarpeellisina pidettävistä me-noista, edellytettiin, että kaupungit en-tistä suuremmissa määrin perustaisi-vat varsinkin valmistavia ammattikou-luja. Sodan puhkeaminen vei kuitenkin useilta lain voimaantuloa odotelleilta kaupungeilta mahdollisuudet yritysten toteuttamiseen.

Kun koulu lopulta v. 1941 perustet-tiin Turkuun, kirjoitti rehtoriksi nimet-ty Lauri Kaisla oppilaitoksen ensim-mäisessä vuosikertomuksessa seuraa-vasti

”Vuodesta 1913 asti on kaupun-kiimme puuhattu ammattikoulua. Asia on ollut esillä kaupunginvaltuustossa useampaan otteeseen. Komiteat ovat asiaa pohtineet ja laatineet suunni-telmia sen toteuttamiseksi, mutta ky-symys ei ole päässyt syystä tai toises-ta sen pitemmälle. Viimeksi kuluneen helmikuun 10. päivänä asia sai lopul-lisen ratkaisunsa, kun kaupunginval-tuusto päätti perustaa kaupunkiimme Turun ammattioppilaitoksen, johon kuuluvat poikain ja tyttöjen ammat-tikoulut sekä yleinen ammattikoulu. Em. päätöksellään kaupunginvaltuus-to osoitti ilahduttavalla tavalla käsittä-vänsä kunnan velvollisuudet ammat-tikasvatusta kohtaan. Uskomme, että tämä päätös oli oikeaan osunut ja toi-vomme, että uusi ammattikoulu toimi-si menestyksellä Turun kaupungin ja sen lähiympäristön eri ammatteihin antautuvien nuorten hyväksi.”

Näin saatiin Turkuun oppilaitos, jonka tarkoituksena oli käsityö- ja teol-lisuusalojen eri osastoilla antaa käy-tännölliseen työhön aikoville tietopuo-lista ja käytännöllistä opetusta sekä laajentaa heidän ammattitoiminnassa tarvitsemiaan kansalaistietoja. Kou-lun tavoitteena oli myös toimia pohja-kouluna ylempiin teknillisiin ja erikois-ammattioppilaitoksiin siirtyville op-pilaille. Sen teknillisille linjoille myös tyttöjen oli mahdollista hakeutua. Oh-jesäännössä sanottiin, että koulu on


poikakoulu, mutta sinne voitiin joh-tokunnan ja rehtorin suostumuksella ottaa myös tyttöoppilaita. Vastaavas-ti poikien mahdollisuudesta opintojen aloittamiseen tyttöjen valmistavassa oppilaitoksessa ei erikseen mainittu. Uuden oppilaitoksen teknilliset osas-tot edustivat puuja metallityöalaa ja tytöille varatut linjat liinavaateompe-lua, pukuompelua ja talousalaa. Opetus oli näillä aloilla ensimmäisenä vuonna kiertävää kolmen kuukauden ajan. Toi-sena vuonna oppilaat saivat erikoistua omien taipumustensa mukaan jollekin näistä aloista.

Jatkokoulut ammattiopetuksen kilpailijoinaTurussa uuden 1939 voimaan tulleen lain alkuun saakka kansakoulun jatko-koulut kilpailivat ammattiopetuksen kanssa. Jatkokoulun käyminen oli kau-punkikunnissa kuulunut oppivelvolli-suuteen vuodesta 1931 alkaen, jolloin Turkuunkin perustettiin ns. iltajatko. Jatkokoulun ensimmäinen luokka oli vuodesta 1935 alkaen ja toinen luokka vuodesta 1944 alkaen pakko suorittaa päiväkoulussa. Sotien jälkeiset vuodet olivatkin kaikkein työläimpiä oppivel-vollisuuden täyttämisen valvonnassa. Iltajatkon poisjääminen, sotien aikai-nen työssä käynti sekä sotien jälkeinen täystyöllisyys johtivat siihen, että esim. vuoden 1945 syksyllä jäi kouluun tule-matta 223 oppivelvollista.

Jo 1920-luvulla jatkokoulua käy-neet pojat olivat voineet valita puutyö-ja metallilinjojen kesken, tyttöjä var-ten oli yhdistetty talous- ja käsityölinja. Päiväjatkokoulu sai liikelinjan v. 1936.

Yleis- ja liikelinjan rinnalle perustettiin jatkokouluun v. 1954 luonnonopin linja poikia varten ja v. 1957 yhteiskunnalli-sia aineita ja nimenomaan kieliä, aluksi joko englantia tai ruotsia, myöhemmin molempia sisältävä yhteiskunnallinen linja. Ruotsinkielisessä jatkokoulussa oli vain yksi linja, jonka opetusohjel-ma oli lähellä liikelinjaa. Kunnallisen keskikoulun perustaminen oli Turus-sa esillä jo heti sotien jälkeen, jolloin laki kunnallisista keskikouluista an-nettiin. Kunnallinen kokeilukeskikou-lu aloitti toimintansa syksyllä 1966. Sen oppilaat valittiin kansakoulujen 6. luokkien oppilaiden keskuudesta. Kol-mivuotinen kokeilukeskikoulu tasoit-ti tietä seuraavan vuosikymmenen pe-ruskoululle.

Sotavuosien aikaisten lainmuutosten vaikutukset olivat heikkoja, vain kaupungit hyötyivätKeskitetyn suunnitelman puuttumi-nen ammattikasvatuksen alueella nä-kyi tuolloin myös koulutuksen valvon-nan vähäisyytenä. Vielä v. 1942 alan ylimmästä valvonnasta vastanneessa kauppa- ja teollisuusministeriössä toi-mi vain yksi tarkastaja kolmen muun virkamiehen huolehtiessa lainsäädän-nöllisten asioiden hoidosta ja valmiste-lusta. Vuonna 1947 tämä ammattikou-lukasvatusosasto julkaisi ns. 10-vuotis-suunnitelman koko koulutuksen uu-delleen järjestämiseksi. Sen mukaan koulutusta tuli kehittää velvoittamalla kaupungit perustamaan omia valmis-tavan ammattikoulun tyyppisiä kak-sivuotisia kouluja ja maaseutua osal-listumaan keskusammattikoulujen ra-


hoittamiseen. Opettajavalmistusta ha-luttiin myös kiirehdittäväksi, samoin ammatinvalinnan ja oppisopimusjär-jestelmän uusimista painotettiin.

Lain valmisteluvaiheessa monet kaupungit siirsivät sinänsä tarpeellis-ten hankkeiden toteuttamista. Ensim-mäisinä sodanjälkeisinä uudisrakenta-

jina kunnostautuivat Forssa (1947–48) ja Turku (1949–51).

Uuden lain tarkoituksena oli vauh-dittaa ammattikoulujen perustamista kaupunkeihin. Turun kaupunginhalli-tus oli asettanut jo v. 1934 komitean pohtimaan asiaa. Kaupunginvaltuus-to hyväksyi ehdotuksen toukokuus-

Ammattikoulun rakennusryhmää vastapäätä pystytettiin v. 1955 sen rakennusvaiheista muistuttava Wäinö Aaltosen suunnittelema patsas Ystävyys solmitaan.


sa 1939, mutta ei kuitenkaan käsitel-lyt rakennussuunnitelmaa. Uutta ra-kennusta saatiin siis vielä odottaa yli kymmenen vuotta. Lopulta vuonna 1947 koulua alettiin kuitenkin raken-taa ja muutto uusiin tiloihin tapahtui v. 1950. Aninkaisten Parkinmäelle oli silloin kohonnut 62 000 kuutiometrin koulurakennus, Göteborgin koulu. Li-säksi vielä v.1952 valmistui ammatti-koulun juhlasalisiipi eli Turun konsert-titalo.

Yhteensä yli 400 miljoonan markan kustannuksista 90 miljoonaa katettiin Göteborgista saaduilla ja Suomessa ra-haksi muutetuilla tavaroilla, lisäksi gö-teborgilaiset yritykset lahjoittivat 25 miljoonan markan arvoiset työkalut. Uuteen ammattikouluun mahtui 682 oppilasta v. 1950 ja 1377 v. 1970. Opet-tajia oli v. 1970 jo sata.

Ammatillista koulutusta järjestettiin myös työväenopistoissaMyös ammatillista koulutusta järjestä-nyt Turun työväenopisto oli kamppail-lut tilaongelmiensa kanssa koko toi-mintansa ajan vuodesta 1908 alkaen. 1950-luvulla tilanne paheni entises-tään, kun oppilasmäärä kohosi yli kah-den tuhannen. Toiminta oli jo kauan aikaa jouduttu hajauttamaan kymme-neen eri paikkaan, niin että vain 10 % opetuksesta voitiin antaa omissa ti-loissa. Työväenopiston johto teki täl-löin kaupunginhallitukselle esityksen opistotalon tontin varaamiseksi ja laa-ti alustavan suunnitelman opistotalon piirustuksista. Samaan taloon ehdotet-tiin sijoitettavaksi myös ruotsinkielinen

opisto. Vuoden 1951 lopulla kaupungin-valtuusto päätti luovuttaa suomenkieli-selle opistolle tilaa juuri valmistunees-ta konserttitalosta. Opiston johtokunta hyväksyi ehdotuksen väliaikaisena rat-kaisuna sillä ehdolla, että opisto saisi li-sätiloja ammattioppilaitoksen puolel-ta. Kaupunginhallitus oikeutti opiston käyttämään ammattioppilaitoksen ker-hohuonetta, luentosalia ja voimistelusa-lia kahtena iltana viikossa. Lisäksi opis-to sai käyttöönsä huoneen kaupungin juhlasalin siipirakennuksesta kirjastoa varten. Opisto muutti uusiin, väliaikai-siin tiloihinsa syksyllä 1952. Tiloihin si-joitettiin kanslia, opettajien huone, kä-sikirjasto ja huone opetusvälineille. Il-lanviettoja varten opistolla oli mahdol-lisuus ammattikoulun juhlasalin ja sen alla olevan ruokasalin käyttöön. Nykyi-siin, Kaskenkatu 5:ssä sijaitseviin tiloi-hinsa työväenopisto pääsi muuttamaan vuoden 1964 alussa.

Turun kaupungin ammattioppilaitosten omat toimitilat suurenevatTurun kaupunki pyysi ammattikasva-tusosastolta lupaa lisärakentamiseen ja varsin perusteellinen lausunto saatiin alkusyksystä 1955. Sen mukaan oppi-laitos sai luvan 36 000–42 000 kuutio-metrin laajennukseen. Uusiin tiloihin oli määrä mahtua 600 uutta oppilas-paikkaa. Kaupunginhallituksen asiasta antaman selvityksen mukaan tilat yh-distettäisiin samaan aikaan rakenteilla olevan Juhannuskukkulanmäen raken-nustöihin. Näin syntyviin uusiin tiloihin perustettiin rakennustyöosasto ja me-tallityöosaston putkilinja. Auto-osas-


toa sekä eräiltä osin metallityö- ja säh-köosastoa ehdotettiin laajennettavaksi. Samanaikaisesti tyttöjen ammattikou-luun perustettiin modistin opintolinja sekä valmisvaateteollisuuden opinto-linja. Myös kotiteollisuusosastoa laa-jennettiin. Lisärakennus teki mahdol-liseksi ottaa Turun parturiammatti-koulu kaupungin hallintaan. Vesisäili-ön rakentamisessa, osin kolmeen, osin neljään kerrokseen tulleisiin tiloihin ei kaikkia linjoja saatu kuitenkaan mahtu-maan ja niin autoja rakennusosastoille oli varattava omat siipirakennukset. Ju-hannuskukkulan perustustyöt aloitet-tiin vuonna 1956 ja tilat valmistuivat koulukäyttöön vuoden 1958 syksyllä.

1960-luvun lopulla kumpaankin Turun kaupungin oppilaitokseen riit-ti ikäluokkien suuruudesta johtuen tu-lijoita ja ammattikouluun oli jonotet-tava. Turussa ammatillisen koulutuk-sen houkuttavuutta heikensi jatkuva tilapula, jota helpotti Turun kaupun-ginvaltuuston päätös 10.4.1967. Silloin hyväksyttiin Parkinkentän laitaan tu-levan lisärakennuksen piirustukset ja kustannusarvio. Rakennus valmistui v. 1969, jolloin käyttöön saatiin oma laitoskeittiö, opetuskeittiö, pesula, lii-kuntasali ja runsaasti luokkatilaa.

VUODEN 1958 LAKI LOI EDELLYTYKSET KOKO MAAN AMMATTIKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEEN

Koko maahan valmistui 1960-luvun al-kuun mennessä 39 ammattikoulua tai niiden laajennusta. Vielä ripeämpää

koulujenperustamisintoa laimensi eri-tyisesti tieto kustannusten suuruudes-ta. Lisäksi tuolloin pelättiin, ettei valtio pystyisi hoitamaan kaikkia lupaamiaan velvoitteita, jotka v. 1956 suoritettujen laskelmien mukaan olisivat olleet pel-kästään ammattikoulutusalalla viiden silloisen miljardin markan luokkaa. Uuden lain laatijat totesivat kuitenkin kustannusarvion siedettäväksi, ja näin v. 1951 annettu lakiesitys hyväksyttiin 21.3.1958.

Uusi laki asetti vihdoinkin ammat-tikoulujen kehittämiselle tukevat raa-mit. Itse koulutuksen tavoitteet määri-teltiin seuraavasti:

”Ammattikoulujen tarkoituksena on antaa oppilailleen ammatinhallintaan riittävät tiedot ja niin monipuolinen työnopetus koulun omissa työpajoissa, että se riittää pohjaksi ammattitaidon saavuttamiselle määräaikaisen käytän-nössä saadun työkokemuksen jälkeen.”

Tavoitteen saavuttamiseksi oli jo-kaiseen kaupunkiin, jonka henkikir-joitettujen asukkaiden määrä ylitti 20 000 henkeä, perustettava vähintään seitsenlinjainen ammattikoulu metalli-työ-, konekorjaus-, sähkö-, puutyö-, ra-kennus-, ompelu- ja ravintotalouslin-joja varten. Opetusta oli määrä järjes-tää lähinnä yleisissä ammattikouluis-sa, joiden varaan uusi koulujärjestelmä perustui. Tällaisiksi piti muuttaa myös aiemmin käytössä olleet valmistavat ammattikoulut, joille annettiin tarpeel-lista siirtymäaikaa aina 1970-luvun alkuun saakka. Keskusammattikoulut saivat puolestaan jatkaa koulutusteh-täväänsä, mutta uusia näin suuria yksi-köitä ei ollut enää määrä perustaa.


Niiden kuntien, joilla ei ollut velvol-lisuutta perustaa omaa koulua, tuli va-rata yleisestä ammattikoulusta vähin-tään yksi vuosittainen oppilaspaikka kutakin kunnan tuhatta asukasta kohti.

Valtionavulla eteenpäinVuoden 1958 laissa tuli korostetusti esille oppilaitoksille myönnettävä val-tionapu. Niillekin kouluille, jotka oli perustettu jo ennen lain voimaantuloa, oli oikeus uuden lain mukaiseen val-tionavustukseen. Avun prosenttiosuus vaihteli menoryhmittäin 50 – 75 %:n välillä, jolloin esim. työpajojen perus-tamiseen sekä laajentamiseen saattoi saada KTM:n harkinnan mukaan jopa 75 % kokonaiskuluista. Vasta vuonna 1986 lakiin kirjattiin muutos, jolloin avustus putosi 59 %:iin. Tuohon saak-ka varsinaiset koulukalusteet, opetus-välineet ja vuotuiset yleismenot oli korvattu 65 %:sesti. Vuosisadan alus-sa oppivelvollisuuslain tultua voimaan kaupungit olivat saaneet kansakoulu-menoihinsa 25 % valtionapua ja lisäksi erillistä raken nusapua. Vuonna 1931 kaupunkikansakoulujen apu muuttui markkamääräiseksi ja oppilaskohtai-seksi, aluksi 440 markkaa oppilasta kohti, kun oppilaskohtaiset menot oli-vat 2300 markkaa. V. 1932 valtionapu asetettiin 19 %:iin ja 33 %:iin v. 1961 valtionapuun oikeuttamista menoista.

Myöskään ammattikouluissa an-nettavaa aikuiskoulutusta sen parem-min kuin nuorten jatkokurssiopetusta ei unohdettu. Niitä tuettiin menoarvi-oon osoitettujen määräraharesurssi-en mukaisesti. Keskusammattikoulu-jen tilanne poikkesi yleisten ammatti-

koulujen määräyksistä. Niissä oli otet-tu huomioon aluepoliittisin perustein köyhien kuntien erikoisolot, ja niiden tarkemmista avustusperusteista val-tioneuvosto antoi erilliset määräyk-set. Muuten kustannuksissa korostet-tiin rahoituksen riippuvuutta kuntien käyttämistä oppilaspaikoista.

Uuden lain vaikutuksetOpettajakoulutukseen kiinnitettiin myös huomiota. Siihen tarkoitukseen luvattiin ohjata vuosittaisia määrära-hoja, mutta varojen niukkuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan ollut käytettävissä. Merkittävin tämän osa-alueen muutos oli ns. vähimmäistutkintojen mainitse-minen laissa. Tällä pyrittiin muodolli-sen opettajatason kohottamiseen, mut-ta vaikutukset ulottuivat lähinnä vain ammattiopetukseen.

Aivan kaikkea uudella lailla ei kui-tenkaan muutettu, mm. vuoden 1923 oppisopimuslaki ja sen 1930- ja 1950-luvuilta peräisin olevat täyden-nysosat jäivät sellaisenaan voimaan. Puutteistaan huolimatta kaun odotet-tu ammattikoululaki alkoi kantaa pi-kaisia tuloksia, jotka näkyivät tilastol-lisesti ammattikoulutuksen määrälli-senä kasvuna. Vuosien 1950–1970 vä-lillä koulutuksessa olevien määrä kak-sinkertaistui. 1960-luvulla koulutuk-sen lisäys ylitti jo selvästi kilpailijansa yleissivistävän koulutuksen.

Uuden lain pohjalta oli siten hyvä edetä, sillä nyt koulujen rahoituksen perusta oli taattu. Lisäksi lain täytän-töönpanosta oli selkeästi määrätty, että kunnat velvoitettiin ryhtymään koulu-jen perustamis- ja laajennushankkei-


siin välittömästi. Uudistetun ammat-tikoululaitoksen tuli olla lain määrää-mässä laajuudessa toimintavalmiina viimeistään vuonna 1962. Uudistus oli merkittävä ja välttämätön, sillä Turun suomenkielisten oppikoulujen yhtei-

nen oppilasmäärä oli lisääntynyt 1943-44 lukuvuoden 3800:sta aina 6700:aan lukuvuoteen 1955-56 mennessä. Vuon-na 1955 oppikoulujen ovien ulkopuo-lelle jäi vielä 400 pyrkijää ja seuraava-na syksynä 700.

Turun kaupungin ammattioppilaitosten opintolinjat vuonna 1958

AninkainenValmistava

Juhannuskukkula

Pojat Tytöt

Kähertäjäkoulu vuokratiloissa

Vaatturikoulu

Metallityöosasto:opintolinjoinavalaja, viilaaja, työkalu- viilaaja (opetusta myös raaka-aine- ja varasto-opissa), viilaaja-koneistaja, koneistaja, seppä, hitsaaja, levyseppä, putkiasentaja, pintakäsittelijä, hienomekaanikko

Kotitalous-, liinavaate-, ompelu-, pukuompelu-, teollisuusompelu- ja modisti-osastot

Sähköosasto:opintolinjoina sähköasentaja ja radioasentajaPuutyöosasto: opintolinjoina kone- ja penkkipuuseppä Rakennustyöosasto: rakennusmiehen opintolinjaKemian osasto 1959: laborantin opintolinja

Yleisen ammatti(lais)koulun (aiemmin käsityöläiskoulu) päätehtäväksi jäi järjestää ammattikursseja

Työhuone varattuna kirjapainoalalle

Syksyllä 1958 tapahtuneen Juhan-nuskukkulan koulutalon käyttöönoton yhteydessä aloitettiin uutena osasto-na kemian opintolinja, jonka laboran-tin opintoihin otettiin 17 oppilasta joka toinen vuosi. Heti seuraavana vuonna opintolinjoja lisättiin Aninkaisten kou-lutalossa, kun kähertäjäammattikoulu siirtyi omiin tiloihinsa Nahkurinkadul-le. Lisäksi vielä 1960 perustettiin om-pelu- ja talousammattikouluun opisto-asteinen vaatetusteollisuusteknikon opintolinja. Toiminnan tavoitteena oli jatkaa Kestilän Vaatetusteollisuusopis-ton aloittamaa koulutusta.

Oppilaitoksen ohjesääntöuudistuk-sessa mainittu graafisen alan kehittä-mistä kurssimuotoisen koulutuksen suuntaan jatkettiin myös samanaikai-sesti. Tavoitteena oli, että laajennettu kurssimuotoinen opetus voitiin aloit-taa syyslukukauden 1960 alussa.


Osa 4.Yhteiskunnan rakennemuutos, alueellisen kehityksen aika ja koulutusajattelun uudistuminen 1958–1984- koulutus leviää

naapurikuntiin ja peruskoulu mullistaa kasvatusajattelun


KUNTIEN VÄLINEN YHTEISTYÖ AMMATILLISEN KOULUTUKSEN EDISTÄMISEKSI

Turussa ammatillisen koulutuksen kustantaa valtio ja Turun kaupunki. Kaupunki toimii edelleen koulutuksen järjestäjänä ja tekee päätökset mm. ra-kennusinvestoinneista. Kaupunki päät-tää myös oppilaitosten opiskelijamää-ristä opetusministeriön vahvistaman opiskelijoiden aloituspaikkajaon pe-rusteella. Vapaina oleviin aloituspaik-koihin voivat hakea vapaasti kaikkien muiden kuntien ja kaupunkien opiske-lijat ympäri maata.

Vuoden 1958 ammattikoululaki vel-voitti kaikki kunnat varaamaan oppi-laspaikkoja yleisistä ammattikouluista. Oppilaspaikkasopimukset tulivat näin ollen pakollisiksi ympäristökunnille. V. 1972 Turun kaupungilla oli tällai-nen sopimus seuraavien naapurikun-tien kanssa: Askainen, Aura, Kaarina, Karuna, Lemu, Lieto, Marttila, Masku, Merimasku, Naantali, Nousiainen, Pai-mio, Parainen, Piikkiö, Rusko, Rymätty-lä, Sauvo, Tarvasjoki ja Vahto.

Sopimuksen mukaisesti muut kun-nat maksoivat Turulle tietyn osuuden opiskelijayksikköhinnan perusteella. Yksikköhinta kattoi osan opiskelijan aiheuttamista kustannuksista, mutta oppilaitokseen tehtyihin kone- ja ra-kennusinvestointeihin ei osuus luon-nollisesti ollut riittävä. Näin itse asias-sa Turun kaupunki otti huolehtiakseen myös laajasta joukosta naapurikuntien ammatillista koulutusta. Tosin Lieto jo eräässä vaiheessa teki päätöksen oman

koulun perustamisesta ja Kaarinaan saatiin oma sosiaalialan oppilaitos, mutta laajemmalti koulujen perusta-misinto ei levinnyt.

Pienten kuntien näkökulmasta kat-soen Turun kaltainen suuri koulu-tusyksikkö antoikin oppilaille valin-nanmahdollisuuksia paljon enemmän kuin mihin kunnat itse olisivat pysty-neet. Lisäksi koulutusta tarjottiin kus-tannustehokkaasti, vuosittainen kou-lutuspaikka tuli maksamaan Turussa v. 1981 vain 4 595 mk.

Keskiasteen uudistuksen yhteydes-sä kuntakartta laajentui Turun ja Po-rin läänin alueelta myös Hämeen lää-nin puolelle, josta Somero ja Ypäjä oli-vat lähettäneet väliaikaiseen koulutuk-seen kaksi opiskelijaa.

Jo v. 1981 sopimuksissa pyrittiin kaupunginhallituksen esityksestä pit-käaikaisuuteen, aina vuoteen 1999 saakka. Kuntakentän kattavin sopimus saatiin aikaan Liedossa, jonka kanssa sovittiin peräti vuosiksi 1980–99 kat-tava sopimus koulutuspaikkojen to-teuttamiseksi. Sopimus kirjattiin 80 vuosittaiselle oppilaspaikalle.

V. 1980 tehdyn sopimuksen mukai-sesti Liedon kunta rakensi opetukselle omat tilat, jotka vuokrattiin ammatti-opetuksen käyttöön. Aluksi Liedon si-vupisteeseen otettiin oppilaita kolmen luokan verran. Opetus oli väliaikaista, mutta sen oli määrä myöhemmin vaki-naistua. Näistä tiloista Lieto oli varan-nut omille oppilailleen 40–45 paikkaa.

Vuonna 1982 voimassa olleen lain mukaan Turun kokoisessa kaupungis-sa Turun ammattioppilaitokset olivat velvollisia varaamaan 4,5 vuotuista


oppilaspaikkaa kutakin 1000 asukasta kohden. Turun kaupunki yritti saada muutosta laskentatapaan ja kaupun-ginhallitus esitti ammattioppilaitos-ten johtokunnan aloitteesta, että maa-lariammattikoulun ja kauppakoulun oppilaspaikat saataisiin laskea mu-kaan tähän velvoitteeseen. Vastausta ei muutosesitykseen johtokunnan muis-tiinpanojen mukaan kuitenkaan tullut.

Vuoden 1985 alussa mukana oli si-ten Turun lisäksi 27 kuntaa, joiden yh-teinen uusien aloituspaikkojen oppi-laspaikkamäärä oli vakinaisilla opin-tolinjoilla 130 oppilasta ja väliaikaisil-la 60.

Joskus johtokunnan päätettäväksi esitettiin myös naapurikuntien pyyn-töjä avustusten saamiseksi turkulais-ten opiskelijoiden ylläpitoa varten. Esim. keväällä 1983 Turun kaupun-ginhallitus pyysi lähetteellään lausun-toa Svenska Österbottens Folkhögsko-la – Folkakademin kirjeen johdosta, jossa haettiin tällaiseen tarkoitukseen 1000 mk:n avustusta. Johtokunta kiel-täytyi sen antamisesta vedoten Turun kaupungin kireään rahatilanteeseen. Samanlainen tapaus oli Korsnäsin kurscentralin 100 mk:n anomus, joka sekin hylättiin. Toisaalta taas puollet-tiin ja hyväksyttiin Turun Marttayhdis-tyksen Talouskoululle 1000 mk:n mää-räraha jokaista Turun alueelta koulus-sa opiskelevaa nuorta kohden sekä My-nämäen käsiteollisuusopiston 40 000 mk:n hakemus siellä opiskelevan 16 turkulaisen menojen kattamiseksi.

Yleisenä periaatteena oli tukea har-kinnanvaraisesti turkulaisten opiske-lijoiden kuluja, mikäli Turussa ei ol-

lut tarjolla vastaavaa koulutusta. Näin esim. Porvoon matkailuopistolle myön-nettiin 4 400 mk:n suuruinen avustus, mutta Helsingin laboratoriokoulun 8 500 mk:n anomusta ei hyväksytty. Avustuksiin otettiin lopulta kategori-nen kanta ja todettiin, että yksittäisiä turkulaisia opiskelijoita oli kymmenis-sä oppilaitoksissa eri puolilla Suomea ja näin asioiden tasapuolinen hoitami-nen oli mahdotonta. Lisäksi odotetta-vissa oleva lainsäädäntömuutos oli te-kemässä kuntakohtaisen rahoituksen tarpeettomaksi.

Kun uusi laki ammatillisten oppi-laitosten rahoituksesta tuli voimaan 1.1.1986, se velvoitti jokaisen kunnan vastaamaan kustannuksista kaikissa ammatillisissa oppilaitoksissa niiden alueilta tulevien oppilaiden osalta ja näin oppilaspaikkasopimukset menet-tivät suuren osan alkuperäisestä mer-kityksestään. Tuolloin valtionosuus pe-rustamis- ja käyttökustannuksiin tuli riippumaan kunnan kantokykyluoki-tuksesta ja kuntajoukko kasvoi merkit-tävästi. Hämeen läänin lisäksi tulijoi-ta oli ympäri Suomea, myös Mikkelin, Vaasan, Keski-Suomen, Uudenmaan, Kuopion, Oulun ja Lapin lääneistä. Tuolloinkaan ulkopuolisten aloittajien määrä ei noussut kuin 106 henkilöön ja samanaikaisesti väliaikainen koulu-tus oli täysin romahtanut: aloittajia oli enää 14 uutta opiskelijaa.

Vuoden 1989 opiskelijakortistois-sa olivat ensimmäiset merkinnät ul-komaalaisista opintojensa aloittaneis-ta nuorista. Heistä ensimmäiset olivat Ruotsista Suomeen paluumuuttajina tulleita siirtolaisia. Pian tämän jälkeen


maahanmuuttajien virta alkoi näkyä voimakkaasti monilla opintolinjoilla, ensi alkuun tietysti kurssipohjaisessa aikuiskoulutuksessa. Pysyvälle opinto-paikalle oli pyrkimässä jo v. 1984 tan-sanialainen opiskelija, mutta puutteel-lisen kielitaidon vuoksi hänet ohjattiin työelämään opastavalle kurssille ja sen jälkeiselle ammattikurssille.

Peruskouluun siirtyminenSuomen koululaitoksen kehittäminen on ollut eri vaiheissaan asteittaista. Ko-konaisvaltaisia, kaikkia koulumuotoja kattavia uudistuksia ei ole saatu yhtä aikaa toteutetuiksi. Näin kävi v. 1958 ammattikoululainkin muutoksen yh-

teydessä. Sen voimaantulo ei vaikut-tanut kansakoulun jälkeisen opintien yhtenäistämiseen, vaan kuusivuotisen kansakoulun jatkona säilyivät kahdes-ta kolmeen vuotta kestänyt kansalais-kouluja ammattikouluopetus.

Samanlaisen osauudistuksen leima jäi näkyviin myös kymmenen vuot-ta myöhemmin hyäksyttyyn yhtenäis-koululakiin, jolla muokattiin vain pe-rusasteen koulutus nieltämättä sitä mitenkään ammattiopetuksen suunni-telmiin. Siinä varsinainen kansakoulu, kansalaiskoulu ja keskikoulu yhdistet-tiin yleistä peruskasvatusta antavaksi Yhdeksänvuotiseksi yhtenäiseksi pe-ruskouluksi

Kansalaiskoulu huolehti ammattiin ohjaavista opinnoistaOppivelvollisuuskoulu oli 1960-luvulle tultaessa kahdeksanvuotinen. Sen kaksi viimeistä luokkaa muodostivat kansalaiskoulun, joka oli kaksivuoti-nen ja linjajakoinen.

Yleislinjalla oli mahdollisuus puuja metallitöiden tekemiseen tai käsi-töiden ja kotitalouden harjoittamiseen.

Liikelinjalla keskityttiin kaupallisten aineiden opetukseen ja luonnono-pillisella linjalla fysiikkaan ja kemiaan. Lisäksi opetusta annettiin uskonnos-sa, yhteiskuntaopissa, äidinkielessä, kirjallisuudessa ja vieraiden kielten op-pimiseenkin oli mahdollisuus. Tällä tavalla kansakoulun käyneet 13-vuotiaat nuoret saivat lisäaikaa myöhemmin tapahtuvaa ammatinvalintaansa varten. Siellä ei siis vielä valmistettu mihinkään erityiseen ammattiin, vaan kysees-sä oli lähinnä ammatillisten opintojen ohjaava vaihe. Perinteisiä sukupuo-lija roolirajoja korostettiin ja niinpä lähinnä pojat saivat kokeilla metalli-, sähkö-, puuja maalaustöitä. Tytöt vastaavasti ohjattiin kaupan, konttorin ja kotitalouden työtehtäviin. Varsinaista ammatinvalintaa annettiin yhden viikkotunnin ajan ja samalla käytiin tutustumassa alueen työpaikkoihin ja niihin päästiin myös tarvittaessa harjoittelemaan.


Turussa peruskoulujärjestelmään siirryttiin syyslukukauden alussa v. 1977, kun peruskoulukokeilu oli aloitettu Pohjois-Suomesta liikkeelle lähtien v. 1971. Entiset, viisiluokkaisi-na keskikouluina tai kahdeksanluok-kaisina lyseoina toimineet oppikoulut lakkasivat vähitellen olemasta. Oppi-koulun kolmesta ylimmästä luokas-ta tuli lukio, joka perustui peruskou-lun oppimäärälle ja jonka päätteeksi tuli suorittaa ylioppilastutkinto. Op-pikoulun viisi alinta luokkaa eli kes-kikoulu kokonaisuudessaan sulautui peruskouluun. Muutoksen jälkeen lu-kioita ja ammatilliseen perustutkin-toon johtavia kouluja alettiin kutsua toisen asteen kouluiksi erotuksena pe-ruskoulun ensiasteelle ja myöhemmin kehitettävälle ns. kolmannelle asteel-le. Näin 15 vuoden suunnittelulla oli saavutettu se koulutuksellinen tavoi-te, johon oli pyritty 1960-luvun alku-vuosista lähtien. Toteutuiko suunnit-telussa keskeisesti vaikuttaneen, ope-tusministerinäkin toimineen Jaakko Itälän haave koulutusyhteiskunnasta kokonaisuudessaan, jää tänä päivänä nähtäväksi?

Itälä julisti Suomen ylioppilaskun-tien liiton (SYL) koulutusrakennepäi-villä v. 1969 seuraavasti:

” Haluamme luokattoman yhteis-kunnan, jossa koulutuksen muka-naan tuoma valta on yhteiskunnal-lisista eroista riippumatta tavoitet-tavissa, jossa koulutukseen perus-tuvan vallan vaikutus ja keskitty-misen aste eivät ainakaan lisäänny;

yhteiskunnan, jossa ei muodostu yleissivistävän pohjakoulutuksen-sa perusteella jyrkästi toisistaan eroavia sisäisesti homogeenisiä ih-misryhmiä ja jossa kansalaiset pys-tyvät muovaamaan omaa elämään-sä, asettamaan itselleen tavoitteita ja suhtautumaan kriittisesti yhteis-kunnan poliittisen ja taloudellisen johdon asettamiin tavoitteisiin.”

Millaisin koulutuksellisin keinoin yhteiskunnan tasa-arvoistamiseen lähdettiin?Myös Turussa oltiin ajan hermolla ja nuorisoasteen opetuksen uudelleen-järjestely tuli näkyvästi esille vuoden 1972–73 vuosikertomuksessa, sillä jo tuolloin rehtori Hurmerinta kirjoitti asiasta seuraavasti:

” Vuoden 1971 koulutuskomi-tean eli ns. Itälän komitean mie-tintö on valmistunut. Komitean enemmistö on esittänyt kaikille 12 vuotta kestävää yleissivistävää pe-ruskoulutusta ja sen lisäksi kaksi-vuotista ammatillista koulutusjak-soa. Oppivelvollisuus jatkuisi näin 19 – 20 ikävuoteen asti. Komitean enemmistön esityksistä on todet-tava se, että muissa maissa han-kittuja kokemuksia ei ole juuri pi-detty mallina ja esitys toteutettu-na ei helpota nyt ammattikouluissa olevien ja ammattikoulun kurssin suorittaneiden jatko-opintoja mitä ammattikoulupiireissä on hartaas-ti toivottu.”


Rehtori Hurmerinnan esittämään huolestumiseen oli varmasti aihetta-kin, sillä merkittävimpinä uudistuksi-na yleissivistävyyttä korostavassa pe-ruskoulujärjestelmässä tulivat esille tietopuolisten kielten ja matemaattis-ten aineiden korostaminen. Jo ala-as-teen kolmannella luokalla oli määrä aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opetus. Yläasteella tuli ohjelmaan sit-ten toinen kieli. Niiden ja matematii-kan katsottiin olevan niin tärkeitä op-piaineita jatkokoulutusta ajatellen, et-tä opetuksessakin oli toteutettava eri laajuisia kursseja. Mitään linjajakoa ei kouluun tullut, mutta oppilaat jaettiin kykyjensä mukaan yleis-, keski- ja laa-joille kursseille. Heikommalle oppilaal-le tarjottiin lisäksi tukiopetusmahdol-lisuutta tai mikäli varsinainen kurssi sujui normaalisti, voitiin lahjakkaam-malle antaa hänen kykyjensä mukaisia lisätehtäviä.

Tärkeänä pidettiin erityisesti sitä, että näin heikkokin oppilas sai edes jonkinasteista kielten ja matematii-kan opetusta. Vain tällä tavalla katsot-tiin voitavan saada koko kansan lahjak-kuuskapasiteetti kohoamaan mahdol-lisimman korkealle ja näin kaikille voi-tiin taata mahdollisuus tasavertaisesti teoreettisen tiedon saamiseen.

Ammatillisessa opetuksessa op-pilaiden keskeytyksiin oli pyritty pu-reutumaan eri keinoilla. Apukoulun käyneille opiskelijoille oli alettu an-taa opetusta työvoittoisilla linjoilla. Lukumääräisesti huomattavasti suu-remman ryhmän muodostivat kuiten-kin ne, jotka olivat käyneet peruskou-lua normaaleilla luokilla, mutta joilla

ei ollut motivaatioita tietopuoliseen opetukseen käytössä olleen viikkotun-tijaon puitteissa. Tällaisten oppilaiden opettaminen oli vaikeaa ja seuraukse-na oppilaan turhautuneisuus ja koulus-ta eroaminen jo ensimmäisen lukukau-den aikana.

Peruskoulu-uudistuksen vaikutusammatillisiin opintoihinAmmattioppilaitoksissa koettiin pe-ruskouluissa käytössä olleet tasokurs-sit rasitteiksi, sillä alimpien kurssi-en oppimäärät osoittautuivat mones-ti liian alhaisiksi jatko-opintojen suo-rittamista varten. Ongelma myönnet-tiin myös peruskoulun puolella ja ta-sokursseista luovuttiin vuodesta 1979 alkaen.

Ammattiopetuksessa peruskou-lu-uudistukseen ei oltu tyytyväisiä vielä myöhemminkään, koska rehtori Hurmerinta palasi aiheeseen vuosiker-tomustekstissään v. 1980:

” Opetustyössä tunnemme hy-vin voimakkaana tällä hetkellä ne vaikeudet mitä aiheuttavat ne op-pilaat, joilla ei ole mitään motivaa-tiota tietopuolisen opetuksen suh-teen. Vaikka heitä ei ole suhteel-lisesti ottaen paljoa, heidän mää-ränsä voidaan arvioida muutamak-si prosentiksi, on ongelma kuiten-kin suurta suuruusluokkaa. Eihän ole tarkoitus, että ammattikoulu olisi kellekään päivähoitolaitos ja motivaatiota vailla olevat vaikut-tavat myös kielteisesti muihin op-pilaisiin. Peruskoulu on nykyisin


yhdeksänvuotinen ja se ymmär-rettävästi väsyttää teoreettisuu-dellaan. Oppilaat odottavat pääse-vänsä ammattikoulussa enemmän käytännön työhön, mutta heillä on kolme päivää viidestä tietopuolis-ta opetusta ensimmäisellä luokal-la. Nuorten työnsaannin vaikeus ja nuorten työtä rajoittavat suojelulli-set määräykset aiheuttavat sen, et-tä kouluihin tulee nuoria, joiden to-dellinen paikka olisi tässä elämän-vaiheessa työelämässä varttumas-sa. Motivaatiota saattaa syntyä uu-delleen myöhemmin eikä ammatti-kouluihin pyrittäessä ole yläikära-jaa. Kun ko. oppilasryhmällä tieto-puolinen opetus menee lähes koko-naan hukkaan eikä voi tukea työn-opetusta, muodostavat motivaati-on puutteesta kärsivät riskiryhmän myös työsuojelun kannalta.”

Myös Turun ammattikoulunopet-tajayhdistys otti kantaa järjestysky-symykseen johtokunnalle 3.6.1980 lä-hettämässään kirjeessä. Siinä päähuoli kohdistettiin yhteisten aineiden ope-tuksessa esiintyneisiin järjestyshäi-riöihin, jotka johtuivat pääasiallisesti liian suurista opetusryhmistä. Kirjees-sä todettiin: ”Koska kouluissamme var-sinkin matematiikan, fysiikan ja kemi-an, ammattitalouden, äidinkielen, kan-salaistiedon ja liikunnan opetuksessa yhdistetään kaksi työryhmää yhdeksi luokaksi, merkitsee käytäntö luokan muodostumista 30–36 oppilasta kä-sittäväksi opetusryhmäksi.” Tällaista tilannetta pidettiin erittäin raskaana

ja masentavana isoja luokkia ohjaavil-le opettajille, mutta myös niille oppi-laille, jotka haluaisivat päästä ammat-tikoulun opetussuunnitelman edellyt-tämiin tavoitteisiin. Kirjelmässä todet-tiin myös, että yksilöllisen opetuksen toteuttaminen tällaisissa ryhmissä oli käytännössä mahdollisuuksien ulko-puolella.

Esityksessään opettajayhdistys eh-dotti, että erityisesti levyseppä-hitsaa-jan, putkiasentajan ja elintarviketeol-lisuuden peruslinjoilla tulisi työryh-mä ja luokka samaistaa. Tämän lisäksi myös luokanvalvojan tehtävät tuli ra-joittaa vain yhden ryhmän suuruisik-si. Muussa tapauksessa tuli opettajalle suorittaa ylimääräisestä työstä myös sitä vastaava ylimääräinen korvaus.

Johtokunta otti opettajayhdistyk-sen kirjelmään kantaa ja ilmoitti ole-vansa samoilla linjoilla sen laatijoiden kanssa. Johtokunta oli kuitenkin sidot-tu valtion ja kaupungin vuosibudjettei-hin eikä näin voinut ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin. Johtokunta päätti kui-tenkin lähettää ammattikasvatushalli-tukselle kyselyn siitä, missä määrin sen taholta luokkien jakaminen hyväksy-tään tietopuolisessa opetuksessa.

Opettajayhdistyksen selkeä kan-nanotto johti tuloksiin varsin nopeas-ti, koska jo seuraavan vuoden maalis-kuussa johtokunta teki anomuksen ammattikasvatushallitukselle levy-seppä-hitsaaja -opintolinjan luokkien jakamisesta kahteen pienempään ryh-mään ”tietopuolisten” aineiden ope-tuksessa. Anomukseen ei kuitenkaan annettu kirjallista lupaa, vaikkakin se sai periaatteessa myönteisen kannan-


oton. Siitäkin huolimatta johtokunta vei asiaa eteenpäin ja pyrki sitä toteut-tamaan.

Kurinpitoasiat olivat esillä johto-kunnassa usein, erityisesti ilkivaltaa, väkivaltaisuutta ja häirintää koskevat merkinnät toistuivat. Tuloksena oli monesti erottaminen määräaikaises-ti ja poissaoloajan korvaaminen opin-toajan päätyttyä. Se tarkoitti yleensä kesäaikaa. Asian ratkaisuun esitettiin kouluun nimettävää poliisia, joka kä-visi antamassa oppilaille laillisuuskas-vatusta ja joka muutoinkin perehtyi-si ammattikoulun ongelmiin ja antaisi tarvittaessa apua. Syyksi nähtiin vah-vasti poikapainotteinen sukupuolija-kauma, koska tuhannesta oppilaasta n. 90 % oli vaikeimmassa ikäkaudessa olevia poikia.

Järjestyksenpitoon etsittiin monen-laisia ratkaisuyrityksiä. Myös kouluku-raattorin viran haku oli ensimmäistä kertaa puheena 1981. Silloin haettiin ammattikasvatushallitukselta lupaa kahden rehtorin ja yhden kuraattorin viran perustamiseksi.

Vuoden 1985 aikana ryhmäkoko-ja pienennettiin valtakunnallisesti, esim. liikunnan enimmäisryhmäkoko määrättiin 24 oppilaaksi. Uudistuk-set olivat tässä vaiheessa tietynlaista nollasummapeliä, sillä tämä merkitsi opettajille runsaasti ylitunteja entis-ten lisäksi ja myös liikuntatilat osoit-tautuivat liian pieniksi. Vielä tuolloin ei oivallettu käyttää riittävässä mää-rin koulun ulkopuolisia tiloja, vaikka esim. Samppalinnan uimahalli ja ur-heilukentät olivatkin aktiivikäytössä. Varsinkaan yksityisten ja yhdistysten

perustamia squash- ja keilahallitiloja ei alkuun hyödynnetty niiden korkeal-ta vaikuttaneen käyttöhinnan vuoksi. Todellisuudessa oppilaskohtaiset kulut olivat näissä hyvin alhaisia.

Kun uusi koulutalo Peltolaan saa-tiin myöhemmin rakennettua, oli ryh-mäkoko-ongelmaan siellä saatu hyvin erikoinen ratkaisu. Liikuntatilat oli-vat mittavat ja toisaalta teorialuok-kahuoneista tehtiin niin pieniä, ettei 30 oppilaan tai sen ylittävän suurui-sia opetusryhmiä olisi luokkiin saatu mahtumaankaan. Peltolan A-raken-nukseen tehtyjä pienluokkia oli yh-teensä kolme, vain tietotekniikkaa, kieliä ja yhdistettyä fysiikan ja ke-mian luokkaa varten rakennetut tilat olivat suurten ryhmien opetukseen soveltuvia. Tosin runsaan teknisen varustelun vuoksi ne olivat liian pie-niä yli 20 opiskelijan ryhmille. Juhan-nuskukkulalle ja Aninkaisissa vastaa-via muutoksia ei suoritettu, joskin re-montit seurasivat toisiaan näissäkin tiloissa. Aninkaisten tila-asiat ovat sinänsä erillinen lukunsa, sillä kou-lutalo joutui Museoviraston erityi-seen suojeluun ja siksi julkisia tiloja ja niiden fyysistä kokoa ei voitu lain-kaan muuttaa. Suojelussa mentiin ää-rimmäisyyksiin asti esim. taulujen ja seinäkoristeiden ripustelussa; pää-aulaan ei saanut sijoittaa kiinteitä kaappeja eikä ripustaa edes ilmoitus-tauluja. Tilan tuli olla aina palautet-tavissa alkuperäiseen asuunsa ilman sen suurempia muutostöitä.

Aninkaisten ravintolan peruskor-jauksessa säädökset rajoittivat ravin-tolakalustuksen uusimista ja valais-


tuksen sekä akustiikan ajanmukaista-mista.

Lopputuloksena saatiin säilytetyk-si alkuperäinen koulun henki seinil-lä riippuvine Göteborg-aiheisine tau-luineen. Johtokunnan jäsenet muiste-levat, kuinka ravintolan tuolien enti-söinti tuli äärimmäisen kalliiksi, sillä kalusteet tuli päällystää alkuperäisellä kankaalla, jonka saanti oli hyvin vai-keaa.

Peruskoulun jälkeen uudistaminen suuntautui ammatilliseen koulutukseen, uuteen keskiasteeseenPeruskoulun mukanaan tuomat mul-listukset aiheuttivat uudistuspaineita sitä seuraavan opintoportaan suun-taan. Erityisesti keskiasteella opinto-järjestelyt, oppiaineet, opetus ja ope-tussuunnitelmat olivat auttamatto-masti ikääntyneitä. Hallinnollisesti ala oli sekaisin; pääosa oppilaitoksis-ta kuului keskiasteen uudistuksen pii-riin, mutta jakautui osaksi ammatti-kasvatushallituksen ja osaksi maa- ja metsätalousministeriön alaisuuteen. Kun lisäksi osa opetuksesta oli korkea-koulutasoista, vastasi sen hallinnos-ta puolestaan opetusministeriö. Kou-lun johtokunta käsitteli tätäkin asiaa ja totesi rehtori Hurmerinnan erään kirjelmän välityksellä, että yhtenä ongelmien perussyynä on pidettävä ammattikoulukokemusta hankkinei-den puutetta niin ammattikasvatus-hallituksessa kuin muissa keskeisissä suunnittelu elimissä.

Myös peruskoulun jälkeiset koulu-tustiet koettiin äärimmäisen mutkik-

kaiksi ja toisiaan pois sulkeviksi. Ei pi-detty millään tavalla oikeudenmukai-sena tai taloudellisena ajatusta, että kansakoulupohjalta korkeakouluopis-keluun innostuneen opiskelijan tu-li kahlata päällekkäisiä oppiaineita ja kursseja lähes kymmenen vuoden ajan ensin ammattikoulussa, sitten edelleen teknillisessä koulussa ja opistossa.

Oli jopa laskettu, että huomattava osa silloisesta ammattikoulutuskapa-siteetista kului opetussuunnitelmien päällekkäisyydestä aiheutuvaan, mo-ninkertaiseen koulutukseen. Esim. v. 1972 maa- ja metsätalousoppilaitos-ten oppilaista 76,5 % oli jo suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon, teknil-lisissä kouluissa luku oli 60,0 % ja tek-nillisissä opistoissa 32,6 %.

Osastonjohtajat aloittavat työnsäOsastonjohtajajärjestelmä otettiin käyttöön v. 1981. Asiaa oli käsitelty ensimmäisen kerran johtokunnassa toukokuun 14. päivänä v. 1980. Asian pontimena oli ollut virkaehtosopimus-neuvotteluissa sopimus, jonka mu-kaan osastonjohtajajärjestelmää tuli toteuttaa yleisissä ammattikouluissa 1.8.1980 alkaen.

Asiaa vauhdittivat kirjelmät, niis-tä yksi Turun kaupunginhallituksel-ta. Sen pöytäkirjan pykälässä 1381 oli esitetty osastonjohtajajärjestel-män soveltamista oppilaitoksen käyt-töön. Myös Insinööriliitto ry oli lähet-tänyt asian käsittelyä esittävän kan-nanoton.

Insinööriliiton kirjelmä oli varsin painokas ja se puuttui asian käsittelyn ytimeen:


” Koska osastonjohtajajärjestel-män käytännön toteutuksessa kou-lutasolla näyttää ilmenevän vali-tettavia piirteitä, katsomme asial-liseksi kääntyä ammattikoulujen johtokuntien/liittohallitusten puo-leen tuodaksemme esiin eräitä nä-kökohtia osastonjohtajan valinnas-ta ja tehtävistä.”Kirjelmä jatkui: ” On nimittäin käynyt ilmi, että vuosia osaston-johtajajärjestelmää vastustaneet teknikko-työnopettajat järjestönsä Ammattioppilaitosten Opettajien Liiton kautta pyrkivät nyt vesittä-mään osastonjohtajajärjestelmää asettamalla osastonjohtajien tar-peellisuuden kyseenalaiseksi sekä valitsemalla osastoilla äänestysten jälkeen ehdokkaita osastonjohta-jiksi, jotka eivät olleet pätevimpiä näihin tehtäviin.”

Insinööriliiton kannan mukaan osastonjohtajalta vaadittavat ominai-suudet eivät tule jonkin järjestön jäse-nyyden kautta vaan koulutuksen ja ko-kemuksen myötä. Näin myös valinnan pitäisi perustua enemmistöpäätösten sijaan valitsemalla tehtäviin pätevin ehdokas. Insinööriliitto näki ehdokas-asettelun ja äänestysmenettelyn seu-rannan olevan työnantajillekin järke-vää, koska osastonjohtaja nähtiin suu-ressa määrin myös työnantajan edus-tajana. Vastaavassa kirjelmässään Am-mattioppilaitosten opettajien liitto AOL ry korosti, kuinka osastonjohta-jiksi tulee ehdottomasti valita osaston

opettajien enemmistön luottamusta nauttivat henkilöt. Luonnollisena ta-voitteena pidettiin myös sitä, että osas-tonjohtajiksi voitiin valita vain AOL:n jäseniä.

Osastonjohtajuus herätti siis pal-jon keskustelua. Asia oli esillä myös johtokunnassa useaan otteeseen ja 14.5.1980 päivätyssä pöytäkirjassa oli vielä maininta opettajayhdistyksen yleisen kokouksen kielteisestä kan-nasta koko osastonjohtajajärjestelmän käyttöönottoa vastaan.

Lopulta vuoden 1981 syksyllä jär-jestelmään siirryttiin kaupunginval-tuuston tekemällä päätöksellä, jo-ka oikeutti johtokunnan valitsemaan ammattioppilaitoksiin osastonjohta-jat enintään neljän lukuvuoden ajak-si. Teknillisen ammattikoulun osalta osastonjohtajien nimeämistä esitettiin aluksi vain vuoden jaksoksi niille osas-toille, joiden opetustiloja oltiin lähiai-koina uudistamassa tai muuttamassa. Nähtiin, että osastonjohtajan päätehtä-vä oli erityisesti avustaa koulun laajen-nussuunnitelmien teossa. Tehtäväkor-vaus oli sidottu virkaehtosopimuksen määräämään rahapalkkioon. Opetus-velvollisuuden huojennusta ei korva-ukseen sisältynyt.

Teknilliselle puolelle uusien osas-tonjohtajien nimitys tapahtui vai-heittain ja tarpeen mukaan. Vähitel-len osastonjohtajien, apulaisrehto-rien, rehtorin ja talouspäällikön kes-ken muodostui johtoryhmä, joka toimi omien vastuualueidensa rajoissa opet-tajiston ja johtokunnan sekä myöhem-min ammattiopetuslautakunnan kan-tojen välittäjänä.


Ompelu- ja talousammattikou-luun valittiin osastonjohtajiksi opet-tajien esittäminä seuraavat henkilöt: 3.6.1981 tehdyllä päätöksellä oli jo ni-metty teknilliseen ammattikouluun seuraavat henkilöt:- metallityöosasto Timo Ketola- puuteollisuusosasto Johannes Pensa-

mo- auto-osasto Jukka Ranta/Yrjö Jerkku

(Ranta siirtyi työsuojeluasiamiehen tehtävään syksyllä 1981)/Kalevi Rus-komaa

- sähköosasto Reima Sandberg/Olli Sä-pyskä

- rakennusosasto Reino Kavaja- piirustusosasto Juhani Heinonen/Aar-

ne Heinonen- laboratorio-osasto Dan Manell (vuo-

desta 1982)- kirjapaino-osasto Markku Raittila

(vuodesta 1982)- ravintotalousosasto Anja Haihu- elintarviketeollisuus Seppo Peltomä-

ki/Pauli Välimäki- vaatetusosasto Hilkka Tamminen/

Marja-Liisa Piiroinen- kauneudenhoito-osasto Aino Tikkala/

Silja NikanderYleisaineiden yhdysopettajan teh-

tävä jätettiin vielä tuolloin pöydälle, mutta tehtävään valittiin ensin Kale-vi Tuokko ja myöhemmin Pentti Olli-la, Matti Haapanen ja Olli Skogman.

Alun perin yhdysmiehen nimikkeel-lä suunnitellun tehtävän määräämis-tä kumpaankin koulutaloon esitettiin aloitettavaksi jo syksystä 1982 alkaen. Opetusvelvollisuuden huojennuksek-si esitettiin kaksi viikkotuntia ompe-luja talousammattikoulussa ja kolme

viikkotuntia teknillisessä ammattikou-lussa.

Väliaikaisen koulutuksen osaston-johtajakysymys jätettiin erikseen rat-kaistavaksi. Ensimmäiseksi nimettiin Liedon väliaikaiseen koulutukseen ins. Mauno Salonen lukuvuoden 1981–82 ajaksi. Liedon toimipisteen keittä-jän opintolinjan osastonjohtajan tehtä-vät annettiin Aino Pietilälle lukuvuon-na 1982–83. Korvauksena tehtäväs-tä myönnettiin vaihtelevasti yhden tai kahden viikkotunnin suuruinen palkkio.

Vuonna 1985 lopulla tehdyllä pää-töksellä johtokunta vahvisti osaston-johtajien valinnan ensimmäistä kertaa kaksivuotiskaudeksi ja vuotta myö-hemmin nelivuotiskaudeksi, jota käy-täntöä on jatkettu sen jälkeen. Vuodes-ta 1987 alkaen osastonjohtajat palkat-tiin toistaiseksi. Vaihtuvuutta tapahtui pääasiassa vain eläköitymisen ja tehtä-vien siirron myötä aina vuoteen 1999 saakka, jolloin ammatti-instituutissa otettiin käyttöön nelivuotiset osaston-johtajakaudet.

OpetusvelvollisuudetSamassa yhteydessä kun osastonjoh-tajakysymys nousi esille, oli tapahtu-massa valtakunnan tasolla myös muita opettajien palkkaamiseen liittyviä uu-distuksia. Yksi tällainen oli opettajien yhteiskäyttöön liittyvä lakiehdotus. Sen mukaan sama opettaja olisi voinut toimia esim. kahden eri oppilaitoksen johtokuntien alaisena. Turussa uudis-tus ei aiheuttanut muutoksia, koska oman oppilaitoksen opettajatarve oli jatkuva. Käytännössä opettajien tunti-määrät olivat ns. ylituntien ylärajoilla.


Lukuvuoden 1981–1982 aikana käytännöstä oli tullut pysyvä, ja yh-teensä 49 vakinaiselle opettajalla kes-kimäärin 10,5 ylituntia teknillises-sä ammattikoulussa. Lukumäärät oli-vat hieman pienempiä ompelu- ja ta-lousammattikoulussa, mutta varsin selkeitä nekin. Yhteensä 42 opettajan joukolla oli viisi ylituntia kullakin. Kuu-si vuotta myöhemmin vastaava tunti-määrä oli kohonnut Aninkaisissakin jo 7,25:een. Ajan mittaan ylituntiasias-ta kehkeytyi kiusallinen kiistakapu-la opettajakunnan ja hallinnon välillä; opettajat eivät olisi halunneet luopua suurista ylituntimääristään eikä toi-saalta hallinto avaamaan uusia virko-ja tai ottamaan uusia opettajia, joille noita ylisuuria tuntimääriä olisi voitu jakaa.

Ylitunnit pysyivät korkeina tulevi-nakin vuosina ja keskiasteen uudis-tuksen toteutuessa täysimääräisenä olivat luvut huipussaan. Johtokunnal-le osoittamassaan kirjeessä talous- ja ompeluammattikoulun yhteisten ai-neiden opettajat olivat jopa huolissaan liian suuriksi kasvaneista viikoittaisis-ta tuntimääristä. Opetustuntien määrä suhteessa virassa oleviin opettajiin oli heidän mielestään ehdottomasti liian pieni.

Kirjelmässä todettiin:

” Vieraiden kielten tuntimäärä koulussamme on tällä hetkellä 29 vh (ruotsi 14, saksa 11, ranska 3, ja englanti 1 vh, joista englanti va-paaehtoisena), mikä ylittää 9 tun-nilla opetusvelvollisuustuntimää-

rän. Keskiasteen uudistuksen myö-tä tuntimäärät tulevat todennäköi-sesti vielä lisääntymään, joten tar-vetta kieltenopettajien viran pe-rustamiseen todella on.”

Opettajien käyttöön eri kouluta-lojen välillä otettiin myös kantaa ja tukeuduttiin siihen, että eri linjoilla opettavien yhteisten aineiden opet-tajien mahdollisuudet useiden eri toi-minta-alojen vaatimaan asiantunte-muksen hallintaan olivat hyvin rajal-liset.

Kirjelmä jatkui:

” Ns. kiertävien kieltenopetta-jien käyttöön ei mielestämme tu-lisi koulussamme mennä, sillä roh-kenemme epäillä tällaisen koulusta toiseen rientävän opettajan kykyä ja tahtoa paneutua vakavasti kun-kin koulumuodon erityisongel-miin.”

Ranskan kielen opettaminen suur-talouden peruslinjalla oli melkoinen erikoisuus. Siihen haettiinkin muutos-ta ammattikasvatushallitukselta saak-ka. Perusteluina oli muiden koulujen normaali käytäntö opettaa englantia ranskan sijaan. Katsottiin myös, että jatko-opiskelussa työnjohdollisella lin-jalla opetetaan myös englantia. Rans-kalaista sanastoa ei suurtaloudessa myöskään tarvita, koska oppilaat ovat yleensä aina lukeneet englantia edelli-sillä kouluasteilla.

Kiertävien opettajien käyttö yleis-tyi 1980-luvulla Liedon, Kaarinan ja


Turun telakan sivupisteiden perusta-misen myötä. Muissa hallintokunnis-sa annettu opetus oli sen sijaan poik-keuksellista. Keskiasteen uudistuksen lähestyessä pelättiin opettajien yh-teiskäytön johtavan pahimmillaan sii-hen, että lukion opettajat voisivat yk-sipuolisesti hyötyä ammatillisten op-pilaitosten tuntikertymästä. Opettaja-yhdistys esitti tässä asiassa määrätie-toista kannanottoa tehtävässään päte-vien ammatillisten opettajien puolesta, että hekin voisivat vastavuoroisesti ol-la oikeutettuja lukion opetustunteihin. Kaiken huolen taustana oli opettajien teoreettisten tutkintojen merkityksen korostumisesta työtehtäviä jaettaessa.

Asia ratkaistiin lopulta siirtymäajan suojasäädöksellä, jolla taattiin opetta-jien pysyvyys entisissä tehtävissään vaikka heillä ei uusien pätevyysvaa-timusten mukaan olisi ollut oikeutta enää tehtäväänsä hakea.

Opettajien pätevöitymiskoulutuk-set lähtivät myös käyntiin 1980-luvun alussa. Silloin lukuisat teknillisen am-mattikoulun opettajat hakivat opetta-jakoulutukseen, jonka he suorittivat Hämeenlinnan ammattiopistossa.

Oppilaanohjauksen yhdysopettajan tehtävä oli esillä ensimmäistä kertaa v. 1984, jolloin Hämeenlinnassa järjes-tettyyn koulutukseen lähetettiin kaksi liikunnanopettajaa, Kari Savolainen ja Timo Kiviluoma.

Erityisiä opinto-ohjaajia ei Turun ammatillisessa koulutuksessa ollut ennen vuotta 1989, jolloin tehtävään nimettiin kaksi henkilöä Mauri Rika-lainen ja Yrjö Pilpola, molemmat kou-lun sähköosaston opettajia. Aninkais-

ten ammattioppilaitoksessa tehtävän ottivat vastaan Ulla Riski ja Kristiina Suontila.

Perusasteen jälkeiset uudistuksetEnsimmäiset konkreettiset askeleet pe-ruskoulun jälkeisen koulutustason ke-hittämiseksi oli otettu 1970-luvun alus-sa. Silloin nostettiin esille monia koulu-tuksellisesti polttavia kysymyksiä.

Varsinkin keskiasteen rinnakkais-ten opintosuuntien, lukion ja ammatti-koulun välinen suhde herätti keskuste-lua. Ammattikasvatushallituksen silloi-nen pääjohtaja Viljo Kuuskoski piti sel-viönä, etteivät näiden koulumuotojen tavoitteet tulisi milloinkaan yhtymään Suomessa: ”Mainittujen kahden oppi-laitoksen opetuksellinen lähentäminen kovinkaan pitkälle ei ole mahdollista ilman, että jommankumman tai toden-näköisesti molempien selkeät tavoit-teet jäävät saavuttamatta”, Kuuskoski totesi.

Ammatillisten oppilaitosten asema oli siten pyrittävä säilyttämään sel-keästi vaihtoehtoisena yleissivistys-pohjaisen lukion rinnalla. Silti amma-tillisen koulutuksen oli kehityttävä, jot-ta se pystyisi tarjoamaan oppilailleen ammattitaidon ohella myös sellaisen yleissivistävän pohjan, jonka varassa nuori saattoi ryhtyä rakentamaan tu-levaisuuttaan ammattitaitoisena ihmi-senä ja tasapainoisena kansalaisena. Myös joustavia jatko-opintomahdol-lisuuksia tuli vaalia ja ammattikoulun suorittaneille haluttiin antaa entistä paremmat mahdollisuudet jatko-opin-tojen suorittamiseen myös korkea-kouluissa.


Varsinaisena uhkana lukiota ei am-mattikoulutukselle pidetty, mutta silti sen paisumista pelättiin. Kuntien vää-rä suhtautuminen koulutuksen kehit-tämiseen tosiasiassa hidasti alueellis-ta uudistumista ja sysäsi työkykyisen ja ammattitaitoisen väen kasvukes-kuksiin ensin opiskelemaan ja sitten jäämään sinne työhön. Lukuisat en-nusmerkit kertoivat opiskelijavirtojen suunnasta, esim. vuosien 1960 ja 1971 välisenä aikana koko maan lukioiden oppilasmäärät olivat kasvaneet miltei kaksinkertaisiksi ammattioppilaitok-siin verrattuna. Pohjois- ja Itä-Suomes-sa tilanne oli heikoin. Siellä opiskelu-paikkoja ei ammatillisessa koulutuk-sessa ollut riittävästi.

Koulujen uudisrakentamisen aikaa TurussaSuurten ikäluokkien paine tuntui kansakoulussa 1950-luvun alussa ja jatko-opetuksessa saman vuosikym-menen lopulla. Sinikka Uusitalo ko-rostaa, että Turussa elettiin pioneeri-kautta koko maata ajatellen, sillä kou-lurakennuksia kohosi tiiviiseen tah-tiin kaikilla kouluasteilla. Nopeasti Aninkaistenkoulun rakentamisen jäl-keen nousi mm. kaupungin itäiselle puolelle Kupittaankadun ja Sepän-kadun kulmaan 42 luokkaa käsittä-vä kansalaiskoulurakennus vuonna 1958. Toinen suuri kansalaiskoulu, 44 luokkahuonetta, valmistui kau-pungin läntiselle puolelle, Rieskaläh-teen puistoon v. 1964. Vuonna 1970 mahtuivat kaikki kansakoulujen ja kansalaiskoulujen oppilaat tulemaan yhteen vuoroon.

Kymppiluokat painetta tasoittamaanLukioiden perustaminen ja ylläpito olikin kunnille helpon ja halvan kou-lutuspolitiikan toteutusmuoto, vaik-ka se ei millään tavalla vastannutkaan alueellista työvoimatarvetta teolli-suudessa ja palvelualoilla. Ammatil-lisen koulutuksen tarjonnan alueel-lista epätasa-arvoa lievitettiin myös 1977–78 käyttöön otetuilla perus-koulun 10. luokilla. Aluksi kokeiluina aloitettujen ”tilapäisten lisäluokkien” toiminta lähti liikkeelle 15 luvan saa-neesta Lapin ja Oulun läänin kunnas-ta. Perustamisen syinä olivat nuor-ten heikko työllisyystilanne sekä eri-tyisesti keskiasteen alueellisten aloi-tuspaikkojen riittämättömyys. Tar-koituksena oli myös tukea oppilaiden valmiuksia siirtyä jatko-opintoihin. Taustalla oli niin ikään tilanne, jonka peruskouluun siirtyminen oli aiheut-tanut. Tuolloin osa oppilaista jättäy-tyi tieten tahtoen luokalle voidakseen suorittaa oppivelvollisuutensa uuden peruskoulun mukaisesti. Siirtymävai-heessa perustetut kymppiluokat sai-vat toteuttaa valitsemaansa etenemis-tietä vuosikausia omissa oloissaan. Vasta 1980-luvun alussa kokeilu laa-jeni niin, että kaikille kunnille annet-tiin mahdollisuus perustaa kymppi-luokka.

Alkuaikojen kympit olivat lähes pelkästään yhdeksännen luokan ker-tauskursseja, joissa oppilaat kiersivät tunnilta toiselle opettajien vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Nykyään opiskelijoille tehdään henkilökohtaiset opintosuun-nitelmat, joiden mukaan he käyvät lä-


pi parantamista vaativia oppisisältö-jä. Kaikkia yläasteen aineita ei tarvit-se opiskella, vaan panostaa niihin ai-neisiin, joissa on ongelmia. Suomen vanhimman kymppiluokan, Nivavaa-ran (nyk. Napapiirin) yläaste tekee lä-heistä yhteistyötä Lapin ammattiopis-ton kanssa.

Ammattiopetuksen johtokunnan toimintaEnnen ammattiopetuslautakunnan perustamista koulun johtamisesta vastasi rehtorin ohella johtokunta. Johtokunnan tehtävänä oli edustaa Turun kaupunkia ja oppilaiden huol-tajia ja valvoa toiminnan kaikinpuo-lista tehokkuutta ja asiallisuutta se-kä valmistella asioita kaupunginhalli-tukselle ja – valtuustolle. Varsinaista taloudellista valtaa johtokunnalla ei kuitenkaan juuri ollut, vaan se joutui toimimaan kaupungin tuloja menoar-vion puitteissa.

Johtokunnan toimikausi oli lauta-kuntien tapaan kunnallisvaalikauden eli neljän vuoden pituinen. Jäsenmäärä oli aluksi yhdeksän. Rehtori Ilari Hur-merinta totesi johtokunnan toiminnas-ta seuraavaa:

” Ammattikouluillamme on ai-na ollut yhteinen johtokunta. Näin on taattu yhteneväisyys eri tilan-teissa. Poliittisin perustein koot-tuun johtokuntaan on tuskin ol-lut erityisen suurta tungosta, jos-kaan paikkojen täyttäminenkään ei liene ollut koskaan ongelma. Kunnallispoliitikkojen piirissä ei

johtokuntaa ole koettu ykköslau-takunnaksi esim. kiinteistö- ja ra-kennuslautakunnan tapaan. Johto-kunnassa käsitellyt asiat eivät ole tarjonneet mahdollisuutta poliit-tiseen näkyvyyteen, sillä ammat-tiopetuksen etu on nähty puoluee-seen katsomatta olevan jokseenkin samalla suunnalla.”

Rehtori oli pitkään johtokunnan jä-sen esittelijän tehtävänsä ohella. Kun teknillinen ja talous- ja ammattikou-lu kumpikin saivat oman rehtorinsa, olivat he molemmat esittelijöinä. Jois-sakin harvoissa tapauksissa esittely-vastuu oli talouspäälliköllä. Johtokun-ta kokoontui aina 1970-luvun alkuun saakka keskimäärin kerran neljässä viikossa, ja tarpeen vaatiessa järjestet-tiin lisäkokouksia.

1970-luvulla alkoi kehitys, jonka mukana tuli johtokunnan kokouksiin mukaan oppilaiden, opettajakunnan ja muun henkilökunnan edustajia. Opet-tajien omat edustajat nimettiin johto-kuntaan ensimmäisen kerran kevääl-lä 1982. He olivat Aninkaisten Kalevi Tuokko ja Juhannuskukkulan Aarne Heinonen.

Pitkäaikaisimpia johtokunnan jäse-niä ovat olleet Onni Puro 1941–1968, Airi Käki 1951–1968 ja Kalevi Reku 1965–1996. Useat muut jäsenet ehti-vät olla mukana parikymmentä vuotta. Hallintouudistuksen myötä johtokunta muuttui ammattiopetuslautakunnaksi v. 1993.


MALLIA OTETTIIN MYÖS ULKOMAILTA

Kansainvälisyyteen tunnettiin kiinnostusta ammattiopetuksen eri sektoreilla jo varhainKansainvälisyydellä on ollut merkit-tävää vaikutus yhteiskuntamme kehi-tyksen kaikissa murrosvaiheissa. Mal-lia on otettu ulkomailta hyvin voima-peräisisti, ja on ollut oikeastaan ihme, etteivät murrosaikojen vaikutukset nä-kyneet voimakkaampina vaan kaikki toiminta suodatettiin suomalai siin olo-suhteisiin sopivaksi. Ajoittain käytiin kiivastakin keskustelua, minkä suun-nan muutosvirtoja tulisi seu rata. Var-sin mielenkiintoisen kommentin voi lukea vuoden 1972 teknillisen ope-tuksen vuosikertomuksesta, jolloin rehtori Ilari Hurmerinta kirjoitti seu-raavasti:

”Lähitulevaisuus on varsin kohta-lokasta aikaa ammattikoululaitokselle. Pian tul laan vahvistamaan kokonais-suunnitelma nuorisoasteen opetuksel-le ja määräämään ammattikoulujen toi-mintaedellytykset sekä asema yleensä koululaitoksessamme. Hartaasti on toi-vottava, että vältettäisiin eräissä muis-sa tehtyjä virheitä ja erehdyk siä. Kun koululaitosta nykyisin pyritään muut-tamaan ja tällöin aikaansaamaan ns. kehitystä, on kuitenkin ihmeteltävä et-tä esimerkit haetaan jokseenkin yhdel-tä taholta: eräistä länsimaista ja lähin-nä ehkä Ruotsista.”

Todellisuudessa maamme koulu-järjestelmän kehityksessä Saksan de-mokraattisella tasavallalla (DDR) oli melko vahva osuus koko 1970-luvun

ja maan ”edistyksel lisiin koulutus-poliittisiin ajatuksiin” tutustuttiin ta-sapuolisesti länsimaisten vir tausten ohessa. Kuten Turun ammattikorkea-koulun historiikissa todetaan, järjes-tettiin Erfurtin pedagogisessa korkea-koulussa kesäkursseja DDR:n opetus-toimen esittelemiseksi suomalaisille. Noista yhteyksistä ovat peräisin jotkut keskiasteen uudistuksen käsitteet, ku-ten ammatillisen koulutuksen perus-linjarakenne. Ter meistä mm. koulutus-ammatti on suora käännös tuolloisesta Ausbildungberufista. Yhteistyö DDR:n ja Neuvostoliiton suuntaan oli raken-nettu valtioiden johdon ja erityisesti ministeriöiden ja keskusvirastojen ta-paamisten kautta. Esimerkiksi Neuvos-toliiton edustajia suomalaiset kohta-sivat ammattikasvatusseminaareissa vuosien 1976–1991 välillä kahdeksan kertaa.

Vahvan itäsuuntauksen ohella kon-takteja länteen ei koskaan väheksytty tai unoh dettu, päinvastoin tulisi puhua tasapuolisuudesta. Rehtori Hurme-rinta piti hen kilökohtaisesti yhteyttä Ruotsin lisäksi Norjaan ja seurasi maan koululaitoksen kehitystä suorittamal-la opintomatkoja Euroopassa. Rehto-rit Raili Rinne ja Olavi Solin ovat olleet merkittävästi mukana kansainvälis-tymisohjelmien suunnittelussa ja to-teutuksessa Viro-yhteistyön alkaessa 1990-luvun alussa ja Suomen liityttyä Euroopan unioniin v. 1995.

Kansainvälisyyden perustana kaksikielinen oppilaitosAivan erityisen lisänsä Turun ammatil-lisen koulutuksen kansainvälistymiseen


on antanut ruotsinkielinen koulutus. Se on edustanut pääosalle väestöä vierasta kieltä, vaikka kyse on ollutkin toisesta kotimaisesta. Pohjoismaiset yhteydet, jois sa ruotsin kielen käyttö oli keskeis-tä, pohjautuivat suurelta osin kansain-väliseen verkostoon, jonka rahoitus oli toiminnassa jo paljon ennen yleiseu-rooppalaista yhdentymiskehitystä. Esim. Pohjola-Norden –liitto rakensi si-teitä koulumaail man arjessa jo 1950-lu-vulta lähtien. Liitto korosti alusta läh-tien, että Pohjoismai den keskinäiset sopimukset velvoittivat sisällyttämään opetukseen pohjoismaisia kieliä, kult-tuuria ja yhteiskuntaolojen tuntemusta. Ei liene mikään sattuma, että Pohjois-maiden neuvoston Suomen toiminnan aloittaminen osui samaan vuoteen kuin vahvasti Ruotsin tukeman ns. Götebor-gin koulun, siis Aninkaisten kouluta lon rakentaminen. Toimenpiteet kulkivat varmasti pitkälle yhtä jalkaa.

Oppilaitokset ovat hakeneet jo pe-rustamisvaiheidensa aikana kansainvä-lisiä vi rikkeitä. Näin on tapahtunut kaik-kien oppilaitosten perustamisvaiheen aikana. Kauppaopetuksessa koko joh-tokunta oli aktiivisesti mukana jo reh-tori Niilo Iko lan aikana. Myös kauppa-oppilaitoksen rehtori Eero Vahtera etsi johtamalleen oppilaitokselle virikkeitä tekemällä kesäkuussa 1954 kymmen-päiväisen Ruotsin-matkan. Hän vieraili sen aikana seitsemässä oppilaitoksessa.

Johtokunnalle Vahtera välitti myös tiedon aikuiskoulutuksen kehitystar-peista seuraavasti: ”Ruotsin oloille on tyypillistä monipuolinen kurssitoimin-ta. On to dennäköistä, että lähitulevai-suudessa liikealalla toimivien jatkoko-

ulutuksen tarve pakottaa yhä useampia kauppaoppilaitoksia järjestämään eri-laisia käytännöllisiä erikoiskursseja.”

Sodanjälkeisen kansainvälisyyden merkkipaaluja oli Suomen valuuttati-lanteen helpottuminen säännöstely-kauden päätyttyä. Silloin useat opet-tajat hakeutuivat omaehtoiseen jatko-koulutukseen ja pyysivät työnantajalta tukea ulkomaisten opintomatkojen ra-hoittamiseen.

Delegaatiot ja opettajien vierailut ulkomaillaHyvin merkittävän osan kansainvä-listymisessä muodostivat toiminnan alkuvai heissa oppilaitoksissa vierail-leet ulkomaiset delegaatiot, yksittäiset henkilöt ja vaihto-opettajat. Aninkais-ten koulun kansainvälisen perustamis-taustan vuoksi op pilaitos oli monien vierailujen kohteena. Sitä käytettiinkin kaupungin hallinnon taholta runsaasti hyväksi. Myös konserttitalon läheisyys lisäsi vieraiden käyntiä oppilaitokses-sa. Heti koulun perustamisen jälkeisi-nä vuosina 1952 – 53 vieraita tuli kaik-kien Pohjoismaiden lisäksi Yhdysval-loista, Japanista, Koreasta, Egyptistä, Brasiliasta, Irakista ja Israelista.

Epäilemättä nimekkäin koululla vieraillut henkilö oli v. 1960 Leonid Brezhnev, joka ei vielä tuolloin kuiten-kaan toiminut Neuvostoliiton presi-denttinä. Lukuis ten ammattikasvatus-valtuuskuntien joukossa oli erityisesti 1970-luvulla paljon neuvostoliittolai-sia ryhmiä. Samana vuonna 1960 tek-nillisen alan opettajat te kivät myös vii-kon kestäneen opintomatkan Neuvos-toliittoon, jolloin he pääsivät tutustu-


maan hitsausalan opetukseen keskitty-neeseen Ukrainassa sijainneeseen Ba-tonin instituuttiin.

Oppilaitoksen länsisuhteissa Ruotsi ja erityisesti Göteborg olivat lukuisten matko jen kohteena. Esim. peräkkäisinä vuosina 1972–1973 LVI- ja sähkö-, pu-helinalan ja auto-alan opettajia vieraili Tukholmassa sekä messu- että oppilai-tostapaamisissa.

Turun kauppaoppilaitoksen kan-sainväliset suhteet vilkastuivat 1980-lu-vulla. Eri muotoinen yhteistyö ulottui kaukaisempiin maihin kuin aikaisem-min. Rehtorit ja useat opettajat olivat jatkuvasti pitäneet vireillä opetustyö-hön ja opetusaineeseensa liittyviä yhte-yksiä ulkomaille. Ammattikorkeakoulun valmisteluvaiheissa oli kon takteja eri-tyisesti Saksaan. Paljon keskustelua he-rätti mm. lautakunnan vierailu silloisen Saksan demokraattisen tasavallan am-matillisissa oppilaitoksissa.

Myös opiskelijoiden opintomat-kat alkoivat jo vuosina 1952 ja 1953,

jolloin ensim mäiset Ruotsin-matkat tulivat suoritetuiksi. Erityisesti mat-kat lisääntyivät 1980-luvulla, jolloin matkailulinjan opiskelijat kävivät ah-kerasti matkailualan messuilla ja tu-tustumassa tärkeisiin turistikohtei-siin Lontoossa ja vastaavissa keskuk-sissa. Matkojen kesto oli usein viikko tai jopa yksitoista päivää. Saksan ja markkinoinnin opiskelijat suuntasi-vat muun muassa Berliiniin. Matkat ulottuivat yhä kauemmas: v. 1989 jo Budapestiin, Roomaan ja New Yor-kiin. Opintomatkojen liittäminen kou-lutyöhön vaati vakiinnuttamista, kun matkoja koskevia hakemuksia tuli yhä enemmän. Aluksi kauppaopetuksen johtokunta antoi ohjeet matkojen pi-tuudesta ja muista järjestelyistä. Kus-takin matkasta oli esitettävä johto-kunnalle yksilöity ohjelma. Matkan jälkeen piti jättää johtokunnalle ker-tomus sen toteutumisesta. Myöhem-min sama käytäntö vakiintui kaikissa oppilaitoksissa.


Turun ammattikoulun opettajayhdistys anoi rehtori Hurmerinnallle opetusneuvoksen ar-vonimeä v. 1985. Rehtorin läksiäistilaisuudes-sa yhdistyksen puheenjohtaja Osmo Majasuo lausui mm. seuraavaa:

”Noin 35 opettaja- ja rehtorivuoden työn taustalle ja oheen on Ilari Hurmerinnalle muodostunut mittava toimintakenttä yhteis-kuntaelämän eri aloilla. Tähän osaan kuuluu mm. kurssitoiminnan johtajuutta, kauppa- ja teollisuusministeriön tarkastajana toimimista, kuulovammaisten ammattikoulun johtokun-

taa, Åbolands yrkeskolan kuntainliittoa, säästöpankkia, ammattikurssisäätiötä, Merimiesammattikoulun johtokuntaa, Suomi-DDR –seuraa, rotarytoimintaa, ul-komaisia opintomatkoja jne.” Tasavallan presidentin suodessa opetusneuvok-sen arvonimen rehtori Hurmerinnalle, oli esityksessä toteamus: ”Rehtori Hur-merinta on koko sielullaan ja sydämellään ammattikasvatusmies. Hän on erit-täin työkykyinen, tuloksellisen ahkera ja poikkeuksellisen tunnollinen. Näitä ominaisuuksia hän on tähdentänyt paitsi alaisilleen myös oppilaille, joille hän on ollut erinomaisen hyvä esimerkki.”

Ilari Hurmerinta syntyi v. 1923 Huittisissa. Hän suoritti lukiota ja sen lop-puvaiheissa, kun komennus sotaan Maaselän kannakselle tykistön tulenjohto-joukkueeseen keskeytti opinnot syksyllä 1941. Hän, kuten muutkin lukiolaiset julistettiin ylioppilaiksi samana keväänä. ” Saihan siitä viikon loman lakkiaisiin”, totesi Ilari kirjoittajalle. Sodan jälkeen hän opiskeli Helsingin teknillisessä kor-keakoulussa, josta valmistui diplomi-insinööriksi v. 1949. Opiskeluaikana jo Ilari teki kesäharjoittelua Norjassa ja Ruotsissa. Valmistumisensa jälkeen hän työs-kenteli edelleen Ruotsissa De Lavals Ångturbin Ab:n konepajalla. ”Minua on ai-na viehättänyt kielten opiskelu ja opettelin ranskaakin sen verran, että tuli toi-meen heidän kanssaan”, Ilari selvitteli puolen vuoden työmatkaansa De Laval-sin Ranskan toimipisteeseen. Tuleva vaimokin löytyi samoihin aikoihin Turusta, ja niinpä nuori mies otti pestin Turun poikain valmistavasta ammattikoulusta syksyllä 1951. ”Ei minulla ollut sinne aikomusta pidempään jäädä, mutta kun valitsivat minut rehtoriksi v. 1954, niin venyihän se oleminen sitten aika pitkäk-si”, totesi rehtori Hurmerinta, joka jäi eläkkeelle rehtorin toimesta 31.12.1985.

Rehtoriaikanaan hän solmi yhteistyöhankkeita sekä Ruotsiin että Norjaan Bergeniin. Erityisesti Turun ystävyyskaupunki Göteborg sekä Turku-Göteborg -seura olivat tiiviin yhteistyön kohteena. Hän suoritti myös kuukauden opinto-matkan tutustuakseen Ranskan ja Englannin ammattikoulutukseen.


Kauppaopetuksen ylläpitäjätahoa etsittiinErityisesti 1970-luvulta alkaen val-tiovalta tehosti oppilaitosten ohjaus-ta ja valvontaa. Turussa ongelmia ai-heutti mm. Turun kauppaopiston eri-koiset omistussuhteet; oppilaitoksen omistajasta ja ylläpitäjästä ei ollut yk-siselitteistä varmuutta. Ilmassa olivat edelleen kysymykset siitä, mikä oli pe-rustajakauppiaiden työn jatkajaksi kat-sotun Turun kauppakamarin omista-jaosuus, mikä taas Turun kaupungin?

1970-luvulla omistajakysymyk-set tulivat esille uuden Kellonsoittaja-kadun koulutalon valmistumisen jäl-keen, kun oppilaitos ajautui vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Ratkaisuksi kehitettiin kauppaopetussäätiömalli, joka kattoi vuodesta 1983 lähtien Tu-

run kauppaopiston ja Turun kaupun-gin kauppakoulun. Niistä muodostui yhdessä kaksikielinen Turun kauppa-oppilaitos – Handelsläroverket i Åbo.

Lisätilat taas tarpeenNuoriso-opetusta varten kiinteistö-osasto sai tehtäväkseen vuoden 1970 aikana tutkia kokonaan uuden koulu-talon tonttitilannetta. Asiaa pohdittiin myös alueellisesti ja ensimmäistä ker-taa pidettiin helmikuussa 1971 Varsi-nais-Suomen ammattikoulujen keski-näisen yhteistoiminnan tehostamiseen pyrkinyt koulujen välinen kokous.

Tilaongelmaan saatiin parannus-ta vuoden 1973 syksyllä, jolloin Tu-run konserttisalin tiloja vapautui am-matillisen opetuksen käyttöön. Juhan-nuskukkulan koulutalon yhteyteen

Ammattioppilaitoksen johtokunta: ylärivi: Pauli Kilpeläinen, Ismo Saarinen, Pentti Kosonen, Kalevi Tuokko, Keijo Elo. Keskirivi: Juhani Lento, Aila Harjanne, Raimo Laaksonen, Raimo Lähteenmäki, Ka-levi Reku. Istumassa: Olavi Solin, Matti Ahlroos, Irja Virtanen, Seppo Lehtinen, Marja-Liisa Ulmanen, Raili Rinne.


valmistuneet uudet lisärakennukset kohensivat tilannetta huomattavas-ti. Kirjapaino-osaston käyttöön tullut osa valmistui syksyllä 1977 ja labora-torio-osastoksi suunniteltu ns. vanha osa v. 1978. Kummassakin tapaukses-sa rakennustyöstä vastasi koulun oma rakennusosasto.

Oppilaitos haki rakentamiseen säästöjä kaikin mahdollisin keinoin, mm. teettämällä opetushuonekalu-ja puutyöosaston tiloissa. Teollisuus-valmisteisten kiinteiden kalusteiden kanssa kilpaileminen ei ollut kuiten-kaan helppoa, sillä työ oli hyvin vaa-tivaa ja täydellistä mittatoimitustyötä. Huonekalujen asennusvaiheessa syn-tyikin opettajille runsaasti ylimääräis-tä päänvaivaa, kun tehtävästä oli määrä suoriutua normaalityöajan puitteissa. Asiaa käsiteltiin johtokunnassakin ja lopulta puutyöosaston työnopettajan sijaiseksi palkattiin asennusvaiheen kahden päivän ajaksi toinen henkilö.

Uusien tilojen käyttöönotto nosti ammatillisen koulutuksen mainetta ja kiinnostus uusia tiloja kohtaan näkyi myös opiskelijahaun yhteydessä. La-boratorion tiloissa alettiin jo v. 1982 järjestää myös väliaikaista koulutusta.

Laboratorio-osaston uuden osan valmistuminen sattui vuoteen 1992, jolloin voimassa olleen valtionosuus-käytännön mukaan rahoitus oli täysi-määräistä. Näin omana rakennustyönä suoritettu koulutalo tuotti itse asiassa voittoa

Liedon toimipiste avattiin väliai-kaista koulutusta varten v. 1982. Sil-loin perustetuille asentaja-koneistajan ja autonasentajan opintolinjoille otet-

tiin opiskelijoita kumpaankin yhden luokan verran. Lisätilojen jatkuvasta suunnittelusta huolimatta oli oppilai-toksen turvauduttava myös vuokrat-tuihin varatiloihin. Tällaisia olivat jo edellä esiteltyjen Liedon lisäksi myös Turun telakalta vuokralla olleet sähkö-osaston, yhteensä yli 300 neliömetrin tilat. Myös Turun entisen Verkatehtaal-ta vapautuneissa tiloissa järjestettiin metallialan väliaikaista koulutusta.

Paimion kanssa neuvotteluja käytiin 1983 rakennus-, putki- ja talous- ja om-pelu- ammattikoulun linjojen järjestä-mistarpeesta. Hanke käynnistyi sama-na syksynä putkialan koulutuksella. Tu-run telakan kanssa tehdyn sopimuksen umpeuduttua v. 1983 siirrettiin säh-kö-osaston väliaikainen koulutus Kaa-rinan kunnalta vuokrattuihin tiloihin.

Peltolan koulutalon valmistuttua 1986 oli edessä Aninkaisten kouluta-lon laaja remontti. Siellä puuja me-tallityöluokkina toimineet tilat oli pan-tava täysremonttiin ennen kuin niihin voitiin sijoittaa talousluokkia. Vapaik-si tuli kerralla 4200 neliömetrin tilat, mutta niistä vain luokkahuoneita voi-tiin ottaa opetuskäyttöön. Remontti tu-likin varsin kalliiksi ja sitä jouduttiin valtion rahapulan vuoksi siirtämään moneen otteeseen. Tilat kaipasivat pi-kaista uudistamista senkin vuoksi, et-tä keskiasteen myötä monet opintolin-jat muuttuivat vuotta pidemmiksi. Kun remonttia vielä suunniteltiin vuoden 1986 syksyllä, oli valmistumisen aika-taulu hyvin epäselvä. Koulussa pelät-tiin erityisesti seuraavaa lukuvuotta, jolloin kolmevuotiset opinnot tulivat entisten kaksivuotisten sijaan.


Erityisesti pelättiin uusien kondiit-tori- ja elintarviketyöntekijälinjojen sekä parturi-kampaamolinjojen puo-lesta, joilla ei ollut käytössään min-käänlaisia opetustiloja. ”Sen parem-min taloudelliset voimavarat kuin työ-voimakaan eivät riittäneet kahden yh-taikaiseen toteutukseen. Niinpä Juhan-nuskukkulalla aloitettua peruskorjaus-ta myöhennettiin. Se aiheutti melkoista hankaluutta, sillä opetustyötä oli jat-kettava lähes rakennustyömaaolosuh-teissa. Koulutalo oli jaettu pystysuun-nassa kahtia, toinen puoli työmaana, toinen opinahjona. Kun vielä todetaan, että Juhannuskukkulalle oli sijoitettu vesilaitoksen pumppuasema ja katolle

sääasema sekä tietoliikennelaitteistot, oli menossa samanaikaisesti monen-laista toimintaa.” Näin muistelee tuol-loin apulaisrehtorina toiminut Osmo Majasuo.

Ammattikoulutukseen tehdyt ra-halliset panostukset olivat todel-la mittavia. Yksin Peltolan kouluta-lon rakentaminen maksoi lähes 100 mmk, DataCityn yhteyteen noussut maan modernein hotellija ravinto-lakoulu 37,5 mmk. Aninkaistenkadun ja Juhannuskukkulan saneerauksiin oli varattu 56 mmk ja lisäksi valtiol-le rakennettavaan sairaanhoito-oppi-laitokseen oltiin tekemässä 30 mmk:n lisärakennus.

Turun kaupungin ammattioppilaitosten opintolinjat vuonna 1978

Turun teknillinen ammattikoulu

Aninkainen

Turun ompelu- ja talousammattikoulu

Aninkainen

Väliaikainen koulutus Aninkainen

Turun teknillinen ammattikoulu

Juhannuskukkula

Metallityöosasto:asentaja-koneistaja,

koneistaja, hienomekaanikko, levyseppähitsaaja,

putkiasentaja, laitosasentaja

Puuteollisuusosasto: puuseppä

Ravintotalousosasto:ravintola-alan

peruslinja,keittäjä,

kotitaloudenhoitaja, leipuri,

elintarviketeollisuuden peruslinja,

suurtalouden peruslinja

Vaatetusosastopukuompelija,

asuste- ja turkislinja, vaatetusteollisuuden

teknikko, vaatturi

Kauneudenhoito- osasto:

kampaaja, parturi, kosmetologi

Sähköasentaja, asentaja-koneistaja,

metallityöalan yleislinjaKeittäjä,

vaatetusteknikon opintolinja (ak)

Sähköosasto:sähköasentaja,

puhelinasentaja, radio- ja tv-asentaja

Auto-osastoautoasentaja

autosähköasentaja

Rakennustyöosasto:rakennusmies

Laboratoriotyöosasto: laborantti

Piirustusosasto:koneenpiirtäjä kartanpiirtäjä

Kirjapaino-osasto: tekstinvalmistaja

painaja


Opintolinjojen keskinäinen kilpailuOppilaista Turun talousalueella on ol-lut oppilaitoksen olemassa oloaika-na vain ajoittain pulaa, mutta heidän sijoittumistaan eri opintolinjoille on voitu ohjata vain satunnaisesti. Opin-to-ohjaus pystyttiin aloittamaan am-mattioppilaitoksissa vasta 1970-lu-vulla, mutta varsinaiseen ongelmaan, ammatillisen koulutuksen aliarvostuk-seen ja peruskoulutusasteella tapah-tuvaan ammatinvalinnan ohjaukseen pystyttiin puuttumaan vasta peruskou-lu-uudistuksen myötä.

Alueen sanomalehdetkin tunsivat hyvin vähän kiinnostusta oppilaitos-ten esittelyihin. Päällimmäisinä otsak-keina olivat enimmäkseen oppilaitos-ten uudisrakennushankkeet ja niiden kalleus. Poikkeuksena on pidetty om-pelu- ja talousammattikoulun vaikeaa oppilastilannetta, joka pääsi lehtien ot-sikoihin useasti.

Opintolinjojen täyttöä vaikeutti li-säksi v. 1979 uudistettu oppilasvalin-ta. Pääsykoetta ei silloin enää järjestet-ty lainkaan, vaan erityinen lautakun-ta suoritti valinnat oppilaitoksittain hakukorttiin annettujen tietojen pe-rusteella. Uudistuksella pyrittiin pois-tamaan varsinkin ammattikouluissa runsaasti esiintynyttä alueellista epä-tasa-arvoa ja antamaan kaikista kou-lutusmuodoista tuleville pyrkijöille yhtäläiset mahdollisuudet opintojen aloittamiseen. Siten peruskoulun suo-rittaneet eivät joutuneet kilpailutilan-teeseen ylioppilaiden kanssa, jotka oli-vat omana ryhmänään hakijoiden jou-kossa. Kiintiöiden mukaisesti pyrkijöi-

tä otettiin oppilaitoksiin alueellisesti yhtä paljon kuin hakijoita oli kussakin ryhmässä. Ainoastaan vanhemmalle ikäluokalle, ns. koulutusreserville an-nettiin lisäpisteitä iästä ja aiemmasta koulutuksesta.

Opettajien mieleen tällainen lääni-kohtainen yhteisvalinta ei välttämät-tä ollut, koska sen katsottiin heiken-tävän kouluun otettua oppilasainesta. Selkeää näyttöä tällaisista valintatu-loksista ei ole, sillä ikäluokkien piene-nemisen seurauksena ylipäänsä kaik-ki pyrkineet olisivat joka tapauksessa päässeet kouluun yhdelle valitsemal-leen toivelinjalle. Tällaisia toiveita sai kukin oppilas kirjata korttiinsa kolme kappaletta.

Yhteisvalintaan palattiin oppilai-tosten vuosikertomuksissa usein, mm. v. 1980 kerrottiin aiheeseen liittyvien kokemusten olleen kerrassaan masen-tavia erityisesti suurten, monikuntais-ten oppilaitosten kohdalla, joita Tur-kukin edusti. Tietokonekäsittely ei ot-tanut huomioon tasaista oppilaaksi ot-toa eri linjoille eri kunnista, vaan tä-mä jäi tarkistettavaksi. Yhteisvalinnan odotettiin vähentävän peruutusten määrää, mutta tämä toive ei toteutu-nut. Pyrkijöitten jakaminen kiintiöpe-riaatteen mukaan romahdutti oppilai-den keskimääräisen oppilaaksi tuloiän. Tietokoneliuskoja jouduttiin käsittele-mään kevätlukukauden lopussa niin lyhyenä aikana, että käytännössä oli mahdotonta selviytyä tehtävässä mää-räajassa. Yleensä peruutukset ja opin-noista kieltäytymiset tapahtuivat va-linnan jälkeen kesäaikaan, jolloin kor-vaavien opiskelijoiden löytäminen oli


vaikeaa. Vuoden 1981 kesällä tällaisia peruutuksia oli 200.

Keskiasteen uudistuksen yhteydes-sä ammattikoulut joutuivat tukalaan ti-lanteeseen, kun osa yhteishaussa hy-väksytyiksi tulleista otettiin syksyisin yliopistoihin tai opistoihin, jolloin am-mattikouluihin jäi tyhjiä opiskelupaik-koja.

1980-luvun lopussa ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeli noin 60 000 oppilasta, ja tyhjien paikkojen jakau-tuminen vaihteli alueellisesti ja koulu-tusalan mukaan. Yleistä kuitenkin oli, että keskimääräisesti joka toinen aloi-tuspaikka jäi Suomessa tyhjäksi.

Kun keskiasteen uudistuksen myö-tä kaksivuotiset opintolinjat muutet-tiin kolmivuotisiksi, alkoivat tilat tulla ahtaiksi kaikissa koulutaloissa. Keski-asteen muutoksessa piili myös oppi-laskadon vaara, kun oppilaat ensim-mäisen opintovuoden perusjakson jäl-keen saivat oikeuden hakeutua myös teknilliseen opistoon ja kouluun. Reh-tori Solin kertoo, että v. 1987 teknilli-sestä ammattioppilaitoksesta siirtyi 38 oppilasta yhden vuoden aikana toisen

oppilaitoksen erikoistumisjaksoille. On selvää, että tästä aiheutui ongelmia tu-levina vuosina, koska AKH oli määrän-nyt luokkien koot perusjaksojen ajak-si 18 oppilaan suuruisiksi ja erikoistu-misjaksot vain kahta oppilasta pienem-miksi, 16 oppilaan suuruisiksi. Alle 10 oppilaan ryhmät oli säädöksen mu-kaan yhdistettävä teoriatunneilla tois-ten luokkien kanssa.

Teknillisen koulun ja opiston imu oli melkoinen, sillä näihin jatko-oppi-laitoksiin oli määritelty 20 %:n kiintiöt yksinomaan ammattikoulun peruslin-jan oppilaille.

Turun ammatillinen kurssikeskus perustetaanUudisrakennuksesta huolimatta tila-pula oli jatkuva, sillä kysyntää ammat-titaitoiselle työväelle oli lähes mää-rättömästi. Tämän johdosta kaupunki ryhtyi toimenpiteisiin kurssikeskuk-sen saamiseksi Turkuun. Näin perus-tettiin Turun ammattikurssisäätiö ja kysyttyjen työllisyyskurssien järjestä-minen siirtyi ammattikouluilta kurssi-keskukselle.


Osa 5.Ammatillisen koulutuksen mullistus 1984–1988- keskiasteen uudistus


KESKIASTE TODEKSI – UUDEN KOULUTUSMALLIN TOIMEENPANOVAIHEET

Valtioneuvoston keskiasteen kehittä-mislain tultua hyväksytyksi keväällä 1978 alkoi Turussakin koulutuksen ra-kenteellinen remontti päästä käyntiin. Muutostyön suunnittelu ja toimeenpa-no annettiin lääninhallituksen alaisen suunnittelulautakunnan, kouluosaston ja koulutoimentarkastajan tehtäväksi.

Se merkitsi kaiken kaikkiaan mel-koista vallansiirtoa ammattikasvatus-hallitukselta lääninhallituksille. Uudis-tuksen toimeenpanoaikataulun mu-kaan 1.8.1978 ja 31.7.1980 välinen ai-ka varattiin läänikohtaiselle suunnitte-lulle ja toteuttamisvaihe sijoittui puo-lestaan 1.1.1980 ja 31.12.1988 välille. Tuolloin keskiaste saatiin täysimääräi-sesti toteutetuksi kaikilla opintolinjoil-la ja luokka-asteilla.

Koulutasolla oli uudistuksen valmis-telu aloitettu jo hyvissä ajoin. Ensimmäi-siä merkkejä siitä saatiin ammattikasva-tushallituksen 15.3.1976 toimittamassa kirjeessä, jossa vaadittiin asteittaisia toi-menpiteitä uudistuksen toteuttamiseksi. Tiedotteen mukaan AOL:n ja YAL:n kes-ken käydyissä neuvotteluissa oli päätetty yleisten ammattikoulujen voivan aloittaa tämän ns. ”mukauttamisen keskiasteen suuntaan” haluamassaan laajuudessa jo syksyllä 1976. Sillä tarkoitettiin täs-sä vaiheessa lähinnä vain rinnakkaisten opintolinjojen yhdistämistä yhtenäisiksi peruslinjoiksi. Varsinaisia opetussuun-nitelmallisia muutoksia saatiin odottaa vielä kevääseen 1978, jolloin AKH toi-mitti koulun hyväksyttäväksi linjakoh-

taiset teknisen alan opetussuunnitelma-toimikunnan laatimat tavoiteohjelmat.

Suurista muutoksista oli todella kysymys, sillä jo v. 1974 periaatepää-töksen mukaan peruskoulututkintoon pohjautuvat ammatilliset opinnot pää-tettiin organisoida laaja-alaisiksi pe-ruslinjoiksi, jotka yhteisen yleisjakson jälkeen eriytyivät eriasteisiksi erikois-tumislinjoiksi. Tällaisia vuoden perus-opiskelun jälkeen avautuvia erikoistu-misasteita olivat silloista ammattikou-lua vastaava ammattikouluaste, tek-nikkokoulutuksen korvaava opistoas-te ja insinöörikoulutuksen tilalle tuleva ylempi opistoaste. Myös eteneminen teknillisen korkeakoulun oppimääriin tuli mahdolliseksi korkeakouluasteen avautumisen myötä. Yksinomaan tek-nillisillä aloilla aloitettiin kaikkiaan 11 peruslinjaa, joista avautui lukuisia laa-ja-alaisia koulutusammatteja.

Tekniikan peruslinjat:

- kone- ja metallitekniikka, autoja kuljetustekniikka, sähkötekniikka, rakennustekniikka, maanmittaus-tekniikka, prosessi- ja laboratorio-tekniikka, pintakäsittelytekniikka, graafinen tekniikka, puutekniikka, tekstiilitekniikka, vaatetustekniikka.

Jo vuoden 1982 aikana AKH:lla oli selvät suunnitelmat Turun ompelu- ja talousammattikoulun opintojen toteu-tuksesta v. 1988. Silloin Turussa vie-raillut tarkastaja Maija Kärki mainitsi opettajille pitämässään esityksessä, et-tä ruokahuolto-ja ravintola-alan perus-linjalla oli tarkoitus muuttaa opetus-


suunnitelmia niin, että ruokahuolto- ja ravintolatyöntekijän erikoistumis-linjalta saisi määrätyn ammattinimik-keen ja päästötodistuksen, jolla opiske-lija saattoi hakeutua jatko-opintoihin muille erikoistumislinjoille.

Ravinto- ja palvelualojen peruslinjat:

- ravintotalous, vaatetustekniikka, elintarviketekniikka, kauneuden-hoito

Peruslinjoista tehtiin tarkoituksel-la laaja-alaisia opetuksellisia kokonai-suuksia. Tavoitteena oli saada niiden sisältö mukautumaan elinkeinoraken-teessa tapahtuviin muutoksiin, mikä to-sin aiheutti vaikeuksia monen koulutu-sammatin opetussuunnitelman laadin-nassa. Kaiken kaikkiaan teknillisen alan peruslinjoilla suunniteltiin satakuntaa eri koulutusammattia, joille kaikille saatiin laadituksi opetussuunnitelmat ennen uudistuksen toteuttamista.

Opetussuunnitelmat olivat äärim-mäisen yksityiskohtaisia ja laajoja. Ku-kin niistä toimitettiin oppilaitoksille nidottuina painoksina ja yksinomaan tekniikassa opusten määrä oli niin suu-ri, että hyllytilaa oli varattava yli metri.

Opetussuunnitelmissa korostettiin ammatillisen koulutuksen tavoitteiden kannalta tärkeimmiksi ammattiteoreet-tisten tietojen opettamista, ja niissä eri-tyisesti matematiikka ja fysiikka olivat keskeisessä asemassa. Teoreettinen ope-tus ei kuitenkaan saanut jättää varjoonsa ammatillista, vaan niitä oli toteutettava keskenään kiinteässä yhteistyössä. Var-

sinaisen ongelman opetussuunnitelmi-en laadinnassa aiheutti yleissivistävien aineiden vahvasti korostettu merkitys.

Yllättävää oli silti se, että esim. Am-mattioppilaitosten Opettajien Liitto (AOL) asettui osaksi yleissivistäviä ai-neita vastustavalle kannalle. Liikuntaa, terveystietoa, yhteiskuntaoppia ja am-mattitaloutta voitiin liiton mielestä pi-tää kaikille pakollisina aineina myös työntekijäasteisilla erikoistumislinjoil-la, mutta muut yleissivistävät aineet olisi pitänyt järjestää opintolinjakoh-taisesti valinnaisiksi. Tähän ryhmään kuuluivat myös fysiikka ja kemia. Myös-kään opetussuunnitelmatoimikunnan kaavailemaa esteettisen kasvatuksen oppimäärää, ns. taide- ja ympäristökas-vatusta, ei AOL hyväksynyt. Sen mukaan esteettistä kasvatusta voitiin toteuttaa vain oheisopetuksena muiden oppiai-neiden yhteydessä. Toista kotimaista kieltäkään ei haluttu pakolliseksi, kos-ka sen mukaan ottoa ei voitu perustella sen paremmin jatko-opintojen kuin työ-elämän asettamilla vaatimuksilla.

Vastustuksesta huolimatta valtio-neuvoston v. 1974 tekemän päätöksen mukaan peruslinjojen yleisjaksojen yhteisiksi ja kaikille pakollisiksi yleis-sivistäväksi aineiksi tulivat äidinkieli, vieras kieli, toinen kotimainen kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, kan-salaistieto, liikunta ja terveystieto se-kä taide- ja ympäristökasvatus. Niiden yhteisen tuntimäärän tuli olla ensim-mäisenä opintovuonna vähintään 500 tuntia, mikä tarkoitti prosenttiosuute-na peräti 45 %:a kaikista opetustun-neista. Lisäksi aineiden oppimäärät jatkuivat erikoistumislinjoilla.


Yhteisten aineiden opintomäärien jyrkkä lisäysVieraiden kielten roolin korostaminen oli opetuksessa melko uutta, sillä vasta v. 1957 englannin opetus oli otettu ensimmäistä kertaa kokeiluluon-toisesti kansakoulujen opetusohjelmaan. Vuodesta 1967 lähtien oli vieraan kielen opetus ollut pakollista kansakoulun 3. luokalta alkaen. Englannin rin-nalle tuli valinnaiseksi ruotsi Turun suurimmissa kansakouluissa. Suomen kieli tuli 1967 pakolliseksi aineeksi ruotsinkielisissä kansakouluissa, vuo-den 1969 vahvistetun ruotsinkielisten kansakoulujen opetussuunnitelman mukaan suomen kieli oli pakollinen aine, englanti vapaaehtoinen.

Edellä kuvatun kaltainen keskiasteen opintojen muokkaaminen koet-tiin välttämättömäksi, mutta sen nähtiin toteutuvan vasta pitkän aikavälin suunnitelmissa. Katsottiin, että ennen suurten tavoitteiden saavuttamista oli koulua pyrittävä kehittämään sillä hetkellä käytössä olevin resurssein. Tä-mä tarkoitti opetussuunnitelmien muokkaamista, opettajien kouluttamista ja mm. koulun sisäisen demokratian kehittämistä.

TIETOKONETEKNIIKAN NOPEA KEHITTYMINEN

Maamme ensimmäisenä tietokoneena oli käynnistetty vasta v. 1958 Postipan-kin tilaama IBM-650. Voimakkaan sy-säyksen tietokonetekniikan kehityksel-le antoi Suomen Kaapelitehtaan vuotta myöhemmin aloittama tietokonealan toiminta. Tietokoneohjattujen proses-sien käyttöönotto yleistyi teollisuu-dessa ja kun samalla julkinen sektori ja yritykset siirtyivät hallinnollisten tehtävien hoidossa käyttämään tieto-koneita, pakotti tämä myös oppilaitok-set seuraamaan ja henkilökohtaisten tietokoneiden käyttöön ottoon.

Keskiasteen uudistuksen aikaan tietokonetekniikan kehitys oli nopeaa ja kokonaisvaltaista. Hyvin nopeas-ti yleistyi se käsitys, että tietotekniik-ka on ala, jonka avulla saattoi päästä

hyviin asemiin ja palkka oli hyvä. Oi-keastaan tämä ajatus oli vallalla vie-lä 1990-luvulla, it-kuplan puhjetessa. Kouluympäristössä tällaista palkan-nousua tai arvostuksen äkillistä ylä-mäkeä ei nähty. Suurimpana syynä oli ainakin alkuun laitteiden kalleus ja nii-den käyttöön tarvittava peruskoulutus, jonka hankkiminen oli työn takana.

Teknilliseen ja ompelu- ja talous-am mattikouluun hankittiin ensimmäi-nen tietokone johtokunnan päätöksel-lä tammikuussa 1983. Kone oli me-tallityöosaston käyttöön hankittu VIC 20 –laitteisto, ostohinnaltaan 3 200 mk. Lisätarvikkeena jouduttiin hank-kimaan mm. näyttöpäätteenä toimi-nut mustavalko-tv. Jälkimmäisen hin-ta oli 655 mk. Hankinnat suoritettiin tuolloin Archimedes Oy:n välityksel-lä, myöhemmin laitteet kilpailutettiin useiden myymälöiden kesken. Laitteis-


tojen hintojen nopeaa putoamista ku-vaa kuukautta myöhemmin suoritettu uusi hankinta. Hinta oli tuolloin enää 30 % alkuperäisestä.

Kirjapaino-osastolle ostettu Com-modore 64 oli puolestaan 6 899 mk:n arvoinen. Perustietokoneiden hinnat jatkoivat laskuaan, mutta yhä useam-pien ja tehokkaampien koneiden saan-ti alkoi tulla välttämättömäksi osasto-jen toiminnan kehittämisessä. Niinpä jo v. 1984 kertaostolla hankittin neljä Commodore-konetta, joiden avulla luo-tiin oppilaitoksessa ensimmäinen toi-miva tietokoneverkko. Hyvin pian sen jälkeen jouduttiin hankkimaan metalli-työosastoon yli 40 000 mk:n arvoinen Digital PC 100 B –laitteisto sekä labo-ratorio-osastolle Compis-laitteisto, jäl-kimmäisen hintakin oli yli 30 000 mk. Hintoja nostivat vielä erikseen lasku-tetut lisälaitteet, joihin kuuluivat näp-päimistö, matriisikirjoitin tai elektro-ninen kirjoituskone sekä piirturi. Myös ohjelmistot oli hinnoiteltu varsin kor-keiksi, esim. Digital-laitteistoihin so-veltuvan taulukkolaskentaohjelman

hinta oli 7 000 mk. Ensimmäinen koti-mainen ohjelma hankittiin oppilaitok-seen v. 1987. Se oli tekstinkäsittelyoh-jelma TEKO-3, jonka hinta oli 1 570 mk. Myöhemmin samana vuonna hankit-tiin myös kotimaista valmistetta oleva oppilashallinto-ohjelma PAULA, hinta 2 000 mk.

Hintavertailun helpottamisek-si mainittakoon, että v. 1984 Juhan-nuskukkulalle hankitun ensimmäi-sen kopiokoneen hinta oli 25 000 mk. Volks wagen LT 28 maksoi 88 720 mk ja samoihin aikoihin hankittu Emcon CNC-opetussorvi 71 000 mk. Kun en-simmäiset kaksi Nokian MikroMik-ko 3 -konetta hankittiin toimistokäyt-töön v. 1987 ja samaan aikaan ostet-tiin myös Nokian uudet matriisikirjoit-timet, oli ostoksen kokonaishinta perä-ti 86 744 mk.

Hankintoja suunniteltiin pitkään ja ne olivat osa laajempaa tietoteknii-kan kehittämissuunnitelmaa, jonka mukaisesti myös opettajia koulutet-tiin laitteiston käyttäjiksi. Ensimmäi-senä lähetettiin matkaan rtv-osaston

ABC 80 -tietokoneen keskusyksikkö. Tietotekniikan murros näkyi litteissä näytöissä.


opettaja Mauri Rikalainen, joka suorit-ti BASIC-ohjelmointikurssin Turun pu-helinpiirin järjestämässä päivän kes-täneessä koulutuksessa helmikuussa 1980. Seuraavana vuonna Kouvolassa järjestetyille mikrotietokonepäiville osallistui opettaja Raimo Lähteenmäki ja Tampereella pidettyille atk-opettaja-päiville Ralf Aren.

Opettajat osallistuivat uusien tai-tojensa myötä myös suunnittelutehtä-viin. Mauri Rikalainen sai vuoden 1983 aikana suunnitteluresurssin turvin ke-hitetyksi toimistokäyttöön sopivan tie-tokoneohjelman, jolla voitiin siirtää toimiston perustehtäviä tietokantaan. Samalla tavalla myös Aatos Lehtonen sai tehtäväkseen suunnitella ja kehit-tää metallityöosaston tietotekniikan opetusta. Molemmat henkilöt osallis-tuivat hyvin aktiivisesti atk:n kehitys-työhön seuraavinakin vuosina. Rikalai-nen ohjelmoi koulun käyttöön oppilas-rekisterin paria vuotta myöhemmin ja sai v. 1985 tehtäväkseen atk-ohjelmi-en kehittämisen ja suunnittelun atk:n käytön laajentamiseksi koko oppilai-tokseen. Atk-pohjainen lukujärjestys-ohjelma otettiin puolestaan käyttöön vasta v. 1988.

Talokohtaiset tietotekniikan vas-tuuhenkilöt nimettiin v. 1985, ompelu- ja talousammattikoulussa vastuuhen-kilönä toimi Jaakko Yli-Penttilä ja tek-nillisessä ammattikoulussa Aatos Leh-tonen. Aktiivisten opettajien ansioksi on myös luettava oppilaiden tietokone-kerhojen aloittaminen jo vuoden 1984 aikana. Kerran viikossa ilta-aikaan ko-koontuneiden opetusryhmien opettaji-na toimivat Marleena Nummi ja Jaakko

Yli-Penttilä. Vuoden 1987 aikana tie-tokonekerho aloitti toimintansa myös teknillisen opetuksen yhteydessä, kun Olavi Lähteinen sai luvan elektroniik-ka-asentajalinjan opintokerhon perus-tamiseen ja Aatos Lehtonen antoi ope-tusta Peltolassa mekatroniikkalinjan oppilaille. Kun ammattikasvatushal-litus käynnisti ensimmäisen 15 opin-toviikon laajuisen tietotekniikan opet-tajien koulutuksen, nimesi johtokunta Yli-Penttilän osallistumaan edustajana myös tähän koulutukseen.

Marleena Nummi aloitti atk-opetuk-sen kevätlukukaudella 1983 vaatetus-teknikkolinjalla. Opetus alkoi ilman ko-neita ja vuoden 1983 aikana vaatetus-teknikoille hankittiin VIC-20 ja siihen näytöksi mustavalkoinen matkatelevi-sio. Marleena Nummi piti atk-kerhoa ke-väällä 1983 ja Jaakko Yli-Penttilä luku-vuoden 1983–84 aikana. Kesällä 1984 Ompelu- ja Talousammattikouluun hankittiin neljä Commodore 64 -konet-ta. Muistina toimi aluksi kasettinauhu-ri, joka verkotettiin kuten myös matrii-sikirjoitin. Toimistoon hankittiin alku-vuonna 1986 MikroMikko3 ja siihen Amber-tyyppinen näyttö sekä kirjoitin.

Kesällä 1986 Aninkaisiin hankit-tiin Visiotekiltä atk-luokka. Luokas-sa oli kuusi Visiotekin pöytään sijoi-tettua konetta, kolme edistyksellistä MS-DOS -käyttöjärjestelmällä varus-tettua konetta sekä verkko ja muut li-sävarusteet. Koulun remontin valmis-tuttua 1989 koulun luokka uudistet-tiin. Nokialta hankittiin tuolloin 16 kpl 386SX-tyyppistä konetta, OS2-verkko, asialliset tulostimet ja modeemiyhteys internetiin.


Turun kaupunki otti kantaa nopeas-ti lisääntyneisiin tietokonehankintoihin johtokunnalle lähettämällään kirjeel-lä vuoden 1981 lopussa. Vuotta myö-hemmin kaupunki lähti kehittämään kaikkia hallintokuntia koskevaa koor-dinointiohjelmaa ja edelleen v. 1985 kaupunginhallitus tiukensi otettaan ja halusi selvityksen, miten tietokonetek-niikan opettaminen oli järjestetty oppi-laitoksessa. Vaikka kaupungin tieduste-luun aluksi vastattiin, ettei tietoteknii-kalla ole oppilaitoksessa mitään erityis-asemaa muihin oppiaineisiin nähden, oli tilanne kolmea vuotta myöhemmin aivan toisenlainen. Kun ammattikasva-tushallitus v. 1988 halusi perustaa tie-totekniikan kehittämiskouluja eri puo-lille Suomea, ei johtokunta enää epäröi-nyt hakemuksen jättämistä myös tällai-sen koulun saamiseen Turkuun.

Kalliiden hankintojen kilpailutus haluttiin myös varmistaa ja pian johto-kunta sai käsiteltäväkseen kaupungin tietojenkäsittelyosaston ehdotuksen mikrotietokoneiden vuosihankinta-sopimusten tekemisestä. V. 1988 vah-vistetussa kalustonhankintaohjelmas-sa määriteltiin selkeästi 10 000 mk:n suuruinen hintaraja niille tietoteknii-kan laite- ja ohjelmisto-ostoksille, joi-ta oppilaitos sai itse tehdä. Sen kalliim-mat hankinnat oli aina vahvistettava tietojenkäsittelyosastolla.

Jo vuoden 1982 keväällä oppilaitok-sen iltakurssilistalla kehityksen nopeat askeleet olivat näkyvillä, sillä kurssini-mikkeisiin kuuluivat niin pc-tekniikan perusteet, digitaalitekniikka, mikro-tietokonetekniikka kuin mikroproses-soritkin. Koulutusten laajuus vaihteli

32–70 tunnin puitteissa ja niiden ku-luessa pystyttiin antamaan perustiedot opetettavista aiheista.

Toimistotyössä atk:n käyttö lisään-tyi jatkuvasti ja se näkyi nopeasti myös henkilöstön koulutuksessa. Vuoden 1985 aikana Tuloskone Oy järjesti en-simmäisiä henkilöstölle suunnattuja koulutuksia.

Tietotekniikan hyödyntämiseen totuttiin nopeasti, mutta laitteiden määrä ja toimintakapasiteetti osoit-tautuivat hyvin pian riittämättömik-si. Johtokunnalle 24.4.1985 jätetyssä anomuksessa vaadittiin toimistokäyt-töön omaa tietokonetta, jota ”voitaisiin käyttää koulun oppilasrekistereihin, sanojenkäsittelyyn ja muutostöiden (Peltolan koulun rakennustyö) aikana tuleviin hankintoihin.” Toimistossa oli aluksi pärjätty osa-aikaisesti käytössä olleella, teknikkolinjan valtionavulla hankitulla koneella, mutta nyt halut-tiin tähän tarkoitukseen varsin perus-tellusti omaa konetta. Uushankinnan kohteena oli IBM PC FD –kone, FACIT 4512-matriisikirjoitin sekä Lotus 1-2-3 -ohjelma. Kaupungin tietojenkäsitte-lyosaston suositteleman ostoksen hin-ta oli 45 664 mk. Mainittakoon, että ko-neen keskusmuisti oli tuolloin 512 kb, levyasema 360 kb ja kovalevyasema 10 mb:n suuruinen. Ensimmäinen ko-konainen tietotekniikan opetusluokka toteutettiin vasta Peltolan uudisraken-nukseen. Silloin perustamismäärära-hojen avulla hankittiin Visiotekin AMC-100 luokkaversio.

Tietokonetekniikkaan ja sen käyt-töön perehtyneen henkilöstön lisä-koulutustarve johti suurelta osin ilta-


kursseina järjestettävien koulutusten kehittämiseen ja lopulta tekniikan ai-kuiskoulutusosaston perustamiseen.

Oppilaitoksen opettaja, Yrjö Pilpola, oli nimetty opetusministeriön aikuis-koulutusneuvoston sihteerin varamie-heksi vuoden 1984 lopussa ja erityi-sen kurssitoimenjohtajan virkaa oli eh-dotettu perustettavaksi heti seuraavan vuoden alussa. Tehtävään nimettiin tekniikan alueella aluksi Aatos Lehto-nen, mutta laajan työkenttänsä vuoksi hänen tilalleen valittiin jo 1.1.1987 al-kaen Harri Seikola. Seikolan kaudella erityisesti atk:n opetus lisääntyi run-saasti ja oppilaitos tekikin ns. volyy-misopimuksen Turun kaupungin hen-kilökunnan kouluttamisesta.

Samoihin aikoihin päätettiin ope-tushallituksessa, että suurimpiin am-mattikouluihin täytyy perustaa tieto-konetekniikkaan suuntautuneita opin-tolinjoja. Myös Turun teknillinen am-mattioppilaitos sai tällaisen opintolin-jan 1.8.1986. Linja antoi ensin ns. vä-liaikaista koulutusta ja se perustettiin kaksivuotiseksi ylioppilaspohjaisek-si linjaksi. Linja oli tarkoitus aloittaa uudessa Peltolan koulutalossa, mutta opetus jouduttiin käynnistämään he-ti ahtaaksi käyneen koulutalon sijasta vuokratiloissa Kaarinan kunnan puo-lella. Opintolinja toimi kuitenkin Pel-tolan koulutalon hallinnollisena osana.

Kun oppilaitoksiin oli saatu raken-netuksi ensimmäiset tietokoneluokat ja tietokoneen peruskäyttö oli opetel-tu, alettiin työsaleihin hankkia ensim-mäisiä tietokonepohjaisia työkonei-ta. Vuoden 1987 loppuun tultaessa oli metalliosastolle hankittu ensimmäiset

opetukseen soveltuvat pienet atk-poh-jaiset sorvit ja jyrsimet.

Tietotekniikka oli vahvasti muka-na Turun talousalueen teollisuudes-sa. Muutoksen nopeus oli valtavaa ja tilannetta kuvasi hyvin työntekijäni-mikkeiden ja työnkuvien jatkuva uu-siutuminen. Vielä 1970-luvulla atk-oh-jelmoitua työstökonetta käytti tehtaas-sa aluksi kolme henkilöä: ohjelmoija, käyttäjä ja asettaja. Hyvin nopeasti kahden viimeksi mainitun tehtävät oli paketoitu yhdelle ja lopulta käyttäjän ja ohjelmoijan tehtävätkin yhdistettiin.

Tietokonepohjaisten työstökonei-den hankintoja helpotti oppilaitoksen normaalibudjetin ulkopuolinen perus-hankintaohjelma, sillä laitteisiin tarvit-tavat 5,5 miljoonaa markkaa olisivat muussa tapauksessa olleet liian suuri rasite kaupungin taloudelle. Jo metal-liosastolle hankitun yhden yksittäisen laitekokonaisuuden hinta kohosi 400 000 markkaan. Kallis oli myös ollut Peltolan tietokoneluokan perushan-kinta, yhteensä 475 000 mk. Kisassa olivat loppumetreille saakka olleet vas-takkain Nokia ja Osborne –merkkiset kilpailijat. Hintaero oli ollut lopulta 10 – 15 %:n luokkaa, mutta Nokian koti-maisuusaste oli vakuuttanut johtokun-nan hankkimaan kalliimman vaihtoeh-don. Avainlippu oli noussut kunniaan.

V. 2008 ammatti-instituutissa oli opetus- ja hallintokäytössä noin 2000 kannettavaa ja pöytäkonetta.

Lähes tätä kokoluokkaa olevia osto-päätöksiä johtokunta sai käsiteltäväk-seen varsin usein, sillä metalliosaston hankintoihin uhrattiin suuria summia. Esim. teknisen piirtäjän opintolinjal-


le hankittu CAD-laitteisto maksoi oh-jelmistoineen lähes 200 000 mk. Myös Aninkaisten ammattioppilaitoksen vaatetusosastolle hankittiin 1989–1990 vaihteessa CAD-laitteisto, LECT-RA, melkoisen kallis investointi sekin. Samoin koneenpiirtäjien ja tuotanto-tekniikan opetuslinjojen käyttöön han-kittu EMCO Compact CNC 5 –opetus-sorvi maksoi lähes 70 000 mk.

Hankintojen kalleus tuotti runsaas-tii päänvaivaa osastonjohtajille ja reh-

toreille. Kaikki yli 20 000 mk:n ostok-set oli kilpailutettava ja tarjouksista tu-li tehdä hyvin seikkaperäiset selvityk-set ja yhteenveto johtokuntaa varten. Koska johtokuntakaan ei ollut kilpai-lutuksen asiantuntija eivätkä sen jäse-net pystyneet laitteiden tekniseen ver-tailuun, oli päätös alistettava ammat-tikasvatushallitukselle. Vuoden 1988 uudessa hankintasäännössä tällaisen suurhankinnan hintakatoksi oli kirjat-tu 150 000 mk.

Jyrsinkoneen hankinta kone- ja metallitekniikan osastolle (koostetaulukko kattaa vain tarjouksensa jättäneet yritykset).

Hankintaehdotus: 2 kpl Machinery CME Malli FU-IE. Perustelu: kone soveltuu parhaiten käyttötek-niikan opetussuunnan käyttöön monipuolisuutensa, kokonsa ja hinta-/laatusuhteensa ansiosta.

Machinery Machinery Machinery SK-kone Machine Tool

Machine Tool Grönblom

Jyrsinkone 2 kpl Pysty j.k. Yleis j.k. Yleis j.k. Yleis j.k. Yleis j.k. Pysty/

Yleis j.k. Yleis j.k.

DAH LIH CME CME TOS MEX MEX Com-mand

DL-V950A FU-IS FU-IE FGS 25/32 FWD-32M FWD-32JUM F-2

Peruskoneen hinta 117 000 66 880 77 235 105 930 71 820 89 820 116 000

pystyjyrsin-pää vakiona 19 200 19 200 15 750 5 300 on +45 ast. 19 000

pinooli on on on ei ei on +45 ast. ei

kannatin on on on ? 855 on +45 ast. on

yleisjakopää ei tarj. 10 150 10 150 11 340 15 696 15 696 10 000

pyöröpöytä ei tarj. 5 130 5 130 8 910 6 075 6 075 7 000

valaisin ei tarj. ei ei on on on 1 800

lastuallas ei tarj. on on on 950 950 2 000

riippu- ohjaustaulu on ei tarvita ei tarvita on 1 700 1 700 ei

Kokonais-hinta 117 000 101 360 111 715 141 930 102 396 114 241 155 800

huonot tiedot pieni pöytä

liian iso pieni teho


UUDET OPINTOLINJOJEN NIMIKKEET JA VANHOJEN AMMATTIEN SYRJÄYTYMINEN

Suomalaisen yhteiskunnan rakenne-muutos merkitsi vanhojen elinkeino-jen heikentymistä ja uusien voimistu-mista. Alalta toiselle siirtyneiden hen-kilömäärien suuruudesta saa summit-taisen kuvan oheisen taulukon perus-teella. Siitä käyvät ilmi henkilökun-taansa eniten lisänneet ja vähentäneet teollisuuden alat vuosina 1974–1984:

Eniten lisänneet:- graafinen tuotanto ja- kustannustoiminta- kulkuneuvojen valmistus- metallituotteiden valmistus - kenkien valmistus- instrumenttien valmistus

Eniten vähentäneet:- koneiden valmistus- vaatteiden valmistus- puutavaran valmistus- massan ja paperin valmistus - tekstiilien valmistus

Tilanteen erikoisuudesta on kirjoit-tanut rehtori Olavi Hurmerinta aiem-min ilmestyneessä kouluhistoriassa seuraavasti:

” Lukuvuonna 1984–85 alkoi sel-vitä, että keskiasteen koulunuudis-tukseen tulee liittymään eräitä piir-teitä ja seurausilmiöitä, joita ei ol-lut odotettu ja toivottu. Valtiovalta aloitti säästökampanjan ja oppilai-

den tulo teollisuuden ammatteihin oli selvästi vähenemässä. Monet palveluammatit näyttivät valtaavan nuorison suosiota, mutta saman-aikaisesti lukion puolella ei saa-tu oppilaspaikkoja vähennetyiksi. Varsinkin eräiden sopimuskuntien osalta suhteellisesti ottaen erikoi-sen paljon oli menossa lukioon.”

Hurmerinta jatkoi:

” Pyrkijöitä kouluihimme oli ol-tava satoja enemmän kuin oppilas-paikkoja, jotta kaikki paikat saatai-siin täyteen. Niin suuri oli kesällä paikkansa peruuttaneiden määrä. Niihin tulivat vielä lisänä ne lukui-sat, jotka koulun alkaessa eivät il-mestyneet paikalle, mutta eivät ol-leet vaivautuneet ilmoittamaan mi-tään poisjäännistään.”

Vinosuuntaus Turussa eri opinto-linjoille oli vähintään yhtä paha kuin aikaisemminkin. Rehtori Lahja Kairis-to ilmoitti johtokunnalle, että koulu-jen johdon oli koko kesän täytettävä tyhjiksi tulleita paikkoja sen mukaan kuin peruutuksista ilmoitettiin. Pahin oli tilanne ompelu- ja talousammat-tikoulun puolella, jossa opintopaikan peruuttaneita oli 150 ja josta puuttui koulun alkaessa 43 oppilasta. Hanka-lana pidettiin myös korkeaksi kohon-nutta opintojen keskeyttämisprosent-tia, joka oli 7,5 % koko oppilasmääräs-tä. Vinosuuntauksen keskeisenä syynä Kairisto näki koulutuspaikkojen laajan ylimitoituksen: tilaston mukaan paik-


koja oli avoinna ikäluokan kokoon näh-den noin 130 %.

Ongelmia oli toisaalta siellä, missä pyrkijöiden määrä oli kolminkertai-nen aloituspaikkoihin nähden, kuten parturi-kampaajien osalla. Uutta oli puolestaan se, että vaikeuksia alkoi olla entistä enemmän niiden luok-kien kohdalla, joiden oppilasmäärä oli jäämässä alle kymmenen. Ajoit-tain hankalasta taloustilanteesta joh-tuen pienten opintoryhmien yhdis-tämistä puuhattiin useasti. Tällaisia pienryhmiä olivat mm. vaatturilinjan 2. ja 3. luokka, laitoskeittäjän, liha-valmistajan ja autosähköasentajan opintolinjat. Hankalaksi tilanteen te-ki erityisesti se, että työpaikkoja näil-lä viimeksi mainituilla aloilla oli run-saasti.

UUSISSA SUUNNITELMISSA KOULUN OPPILASMÄÄRÄÄ NOSTETTIIN

Varsinaista todistusta suoritetusta yleisjaksosta ei enää tarvittu, vaan se oli mahdollista korvata joko työkoke-muksella tai aiemmalla ammatillisella koulutuksella, esim. työllisyyskursseil-la ja oppisopimuskoulutuksella.

Uusi järjestelmä takasi samalla pe-rusjakson käyneille mahdollisuuden jatkaa opintojaan jollakin toisella paik-kakunnalla. Näin autoja kuljetusteknii-kan yleisjakson Turussa suorittanut op-pilas saattoi erikoistua esim. Jyväsky-län teknisessä ammattioppilaitoksessa autonkuljettajaksi ja aloittaa uudella paikkakunnalla teknikon tai insinöörin opinnot vuoden työharjoittelun jälkeen.


Uutta oli myös se, että koko amma-tillisen koulutuksen kenttä avautui nyt aikuisillekin. Lisäksi koulu saattoi laa-jentaa palveluitaan ympäristölleen, sillä maksullisten tutkimus-, kehitys- ja opetuspalvelujen järjestäminen kä-vi nyt mahdolliseksi. Turun teknillistä ammattikoulua ei silloin enää ollut. Sii-tä oli tullut Turun teknillinen ammat-tioppilaitos.

Vuoden 1988–1998 yhteisvalinta-tilastoista näkyvät keskiasteelle pyrki-neiden, opintonsa aloittaneiden sekä ensimmäiseksi asettamansa hakutoi-veen perusteella koulutuksen ulkopuo-lelle jääneiden oppilaiden määrät ko-ko Suomen alueella. Syksyllä 1987 voi-maan tulleen uuden ammattioppilaito-slain mukaan oppilasvalintaa muutet-tiin vielä siten, että toisen vuoden op-pilaaksi, ns. erikoistumislinjalle, saat-toi hakea suoraan ammattikoulun ul-kopuoleltakin.

Erikoinen kehityssuunta tuli näky-ville yhteishaun kehittymisen aikana, jolloin sama opiskelija saattoi saada kolmekin aloituspaikkaa. Kun korkea-koululaitoksessa ei ollut ikäluokkien suuruuteen nähden riittävästi vuosit-taisia aloituspaikkoja, muodostivat yli-oppilaat ammatillisten oppilaitosten peruskoulupohjaisille opintolinjoille melkoisen ruuhkan. Se heikensi perus-koulun käyneiden oppilaiden opinto-mahdollisuuksia ja aiheutti jälleen run-sasta päällekkäis- ja ylikoulutusta, jol-laisesta uusi koulutusjärjestelmä ha-lusi sanoutua irti. Nyt oli peruskoulun jälkeisen opintoasteen uudistaminen otettava tavoitteeksi, ja lukiotakin tär-keämmälle sijalle oli tässä asetettava

ammattikoulutus. Se oli ulotettava ko-ko ikäluokan kouluksi ja itse koulutus oli mitoitettava työelämän tarpeiden mukaiseksi. Keskiasteen koulunuudis-tus merkitsi koko koulutusjärjestelmän muokkaamista jatkuvan, elinikäisen koulutuksen periaatteen mukaiseksi.

Kokonaisuudessaan uudistuksen valmistelu ja täysimittainen toimeen-pano oli laaja urakka, joka toteutettiin samanaikaisesti usealla eri taholla. Ikä-vänä piirteenä on kuitenkin mainittava se, että ammattikasvatushallituksesta saatiin odotella virallisia ohjeita vielä pitkään.

Aivan varauksettomasti ei opetta-jakunta uudistukseen suhtautunut, sillä käytyään toinen toisensa perään toistuvissa koulunuudistustilaisuuk-sissa ja osallistuttuaan samanaikai-sesti säästämis- ja kehittämiskampan-joihin, alkoi se kyllästyä toimeenpa-non tuomiin lisävelvollisuuksiin. Var-sinkin iäkkäämpi opettajakaarti odot-ti tosissaan varhaiseläkejärjestelyjä, joiden avulla heidät olisi autettu uu-distushuuman ulkopuolelle. Näin oli menetelty vastaavissa tapauksissa pe-ruskoulua muokatessakin. Myös muu-toksen näennäinen laajuus herätti pe-lonsekaista hämmästelyä. Erityisesti kummastusta herättivät lakiin kirja-tut tavoiteasettelut lukion ja amma-tillisten oppilaitosten yhteismitalli-suudesta. Ammattikoulujen yleisten tavoitteiden kirjaus nähtiin lähes pe-lottavana:

”Ammatillisen koulutuksen tulee antaa persoonallisuuden monipuoli-sen kehittämisen, elinympäristön ja luonnon suojelemisen sekä kansalli-


sen kulttuurin, kansainvälisen yhteis-työn ja rauhan edistämisen kannalta tarpeellisia valmiuksia, edistää suku-puolten välistä tasa-arvoa sekä pereh-dyttää opiskelijat yrittäjyyteen, yri-tystoimintaan ja paikallisiin olosuh-teisiin”.

Epäileviä kannanottoja esitettiin ja uudistuksen pelättiin etäännyttä-vän teollisuudesta ja käytännön työ-elämästä. Uudistuksen tavoiteasette-lu oltiin vielä periaatteessa valmiita hyväksymään, mutta keinojen ja eri-tyisesti yleisaineiden laajan merki-tyksen korostamisesta ammatillisten aineiden kustannuksella oltiin eri mieltä.

Ammattitaidon laaja-alaistaminen nähtiin välttämättömyytenä nykyai-kaisessa, nopeasti muuttuvassa työ-elämässä. Se antoi turvaa työntekijälle ja auttoi elinkeinoelämää kehittymään uusien haasteiden puristuksessa. Am-matillisen koulutuksen tuli antaa myös valmiudet jatkuvaan itsensä kehittämi-seen. Yleisesti kiinnitettiin huomiota myös uuden lain kahteen tärkeään piir-teeseen: jatko-opintomahdollisuuk-sien parantumiseen, aloituspaikkojen määrän mitoittamiseen ja jakamiseen eri koulutusaloille ja –asteille yhteis-kunnan koulutustarpeen sekä työelä-män ja sen kehittämisen vaatimusten mukaisesti.

Uudistuksen näkyviä pedagogisia muutoksia olivat oppilaanohjauksen ja oppilaiden tukiopetuksen aloitta-minen. Oppilaiden arvioinnissa siir-ryttiin tavoitesuhteiseen arviointiin ja sanalliseen arvosteluasteikkoon. Opettajat joutuivat kehittämään itsel-

leen uuden arvosteluasteikon ja osal-listumaan lukuvuoden aikana omissa ammattiryhmissään arviointikoulu-tukseen.

Varsinkin oppilaanohjauksen aloit-tamiseen kohdistettiin alkuun kritiik-kiä. Opettajat eivät hyväksyneet sitä, ettei heidän ammattitaitoonsa luotet-tu myös tässä asiassa. Asiaa ei sinänsä vastustettu, mutta katsottiin, että luo-kanvalvojatunteja lisäämällä olisi saa-tu aikaan sama, ellei parempi loppu-tulos. Asiaan otettiin kantaa vuoden 1981–82 vuosikertomuksessa seu-raavasti: ”Ahkeruuteen ja huolellisuu-teen on pakko tottua, jos haluaa me-nestyä työelämässä. Täsmällinen oh-jeiden noudattaminen on jo pelkästään työturvallisuuden tähden aivan välttä-mätöntä. Tämä on sellaista oppilaan-ohjausta, johon pyritään ja päästään vain totuttamalla. Ja se tottuminen on hidasta. Ei näitä asioita voi takoa pää-hän oppilaanohjaajan tunnilla tai paril-la lukukauden aikana. Työturvallisuus jo yksin on niin tärkeä ja polttava ky-symys ammattikouluissa, että se vaatii työnopettajan, ammattiaineiden opet-tajien, kansalaistiedon- ja terveyso-pinopettajien yhteisponnistelun. Kou-lu, sensäännöt, tavat ja opettajat ohjaa-vat oppilaita ennen kaikkea työelämää varten. Kaikki opettajat, myös kansa-laistiedonopettaja, selittävät työvoima-toimiston työtä ja siellä asioimista sekä selittävät tulokkaan ongelmia työelä-mässä. On siis aina ollut oppilaanoh-jausta työelämään siirtymistä varten.”

Rehtorit Ilari Hurmerinta ja Lahja Kairisto kirjoittivat vuoden 1984–85 vuosikertomuksessa seuraavaa: ”Kes-


kiasteen koulunuudistus, jota viralli-sesti aletaan toteuttaa runsaan vuoden kuluttua, saa seurakseen useita ilmiöi-tä ja tekijöitä, joita ei kentällä ole toi-vottu tai edes osattu odottaa niinä vuo-sina 70-luvulla, jolloin uudistus lyötiin lukkoon. Rakentamis- ja saneerauskus-tannukset ovat nousseet erittäin suu-riin summiin. Valtiovallan säästökam-panja on tullut tässä yhteydessä täy-sin sopimattomaan aikaan. Oppilaiden saanti teollisuuden ammatteihin on selvästi vaikeutumassa johtuen nuor-ten asenteista ja käsityksistä eri am-mattialoista. Turun seudulla tilanne ei tähän asti ole ollut hälyttävä, mutta en-simmäisiä merkkejä vaikeuksista oli jo nähtävissä kesällä 1984.”

”Keskiasteen uudistukseen liittyvät suunnitelmat lukion opiskelupaikko-jen vähentämiseksi eivät ole toteutu-neet, painetta on päinvastaiseen suun-taan. Eräissä sopimuskunnissamme ryntäys lukioon on erityisen voimakas-ta. Koulutuspaikkoja on muutoinkin vuodesta toiseen lisätty ja toisaalta on niitä, jotka oppivelvollisuuskoulun jäl-keen eivät suostu ammattiopetukseen tulemaan vaan menevät työhön. Opis-kelun keskeyttäminen on valtakunnal-linen pulma, joka ilmenee kaikilla kou-lutusaloilla ja -tasoilla, tosin erilaises-sa laajuudessa. Meidänkin molempiin ammattikouluihimme on oltava satoja pyrkijöitä enemmän kuin oppilaspaik-koja, jotta edes koulun alkaessa saa-daan paikat täyteen. Suuri määrä kes-keyttäviä ei ilmeisesti koe tapahtumaa yksilötasolla mitenkään vavisuttavana. Moni ei siis alun perinkään tule ope-tukseen riittävän vakavalla mielellä.”

Suosituille linjoille, kuten partu-ri-kampaajan opintolinjoille pyrki kol-minkertainen määrä aloituspaikkoihin nähden, mutta vaatetusteknilliselle ja elintarviketeollisuuden peruslinjalle ei ollut ensisijaisia hakijoita edes aloitus-paikkojen vertaa. Yhteisvalinnan peruu-tuspaikkojen täyttö vei koko kesän, ja koulun alkaessa ompelu- ja talousam-mattikoulusta puuttui 43 oppilasta, jot-ka kesällä olivat ilmoittaneet tulevansa. Koulun alettua tyhjiä oppilaspaikkoja täytettiin niin, että ainoastaan yksi ryh-mä jäi alle kymmenen oppilaan ja sille jouduttiin anomaan aloituslupa.

” Muutamilla luokilla on useita oppilaita niin vähän motivoitunut opiskeluun, että itse asiassa on ky-seessä erityisluokat. Kun kaikkia pyritään kouluttamaan, tulee koh-tuuttomana valtion taholta vaati-mus yhdistää pieniä luokkia. Opetus ei tule onnistumaan puitteissa, jois-sa on runsaasti koulunkäyntiin kyl-lästyneitä ja häiriöalttiita nuoria.”

...ja edelleen Turun ammattikoulu-jen aiemmassa historiajulkaisussa:

”Lukuvuonna 1986–87 olisi ol-lut riittävästi selviämistä pelkäs-tään keskiasteen koulunuudistuk-sen mukanaan tuomista haasteista. Nyt siihen liittyi johtavissa asemis-sa olevien henkilöiden vaihtuminen, rakennuskannan muutostöiden vii-västyminen, tilojen puute ja eri kou-lutalojen keskinäinen kilpailu mää-rärahojensa riittävyydestä.”


KESKIASTEEN MUUTOKSEN YHTEYDESSÄ TOTEUTUNEET HENKILÖSTÖN JA HALLINNON VAIHDOKSET

Uudistuksen herkkään murroskoh-taan liittyi runsaasti henkilövaihdok-sia, sillä teknillinen ammattikoulu sai uuden rehtorin, DI Olavi Solinin, ke-sällä 1986. Oppilaitosta runsaat 31 vuotta luotsannut Ilari Hurmerin-ta siirtyi eläkkeelle vuoden 1985–86 vaihteessa. Väliaikaisena rehtorina toimi 3.12.1985 alkaen apulaisrehto-ri Osmo Majasuo. Majasuo oli nimetty apulaisrehtorin tehtävään jo 1.1.1983. Vuodesta 1954 talouspäällikkönä toi-minut Veikko Tikkanen siirtyi eläk-keelle. Tilalle valittiin Heikki Simo-la, joka oli tätä ennen toiminut Turun kaupungin rahoitustarkastuksen re-viisorina työkenttänään koko koulu-toimen alaiset oppilaitokset.

Ompelu- ja talousammattikoulun rehtori Lahja Kairisto siirtyi eläkkeel-le vuoden 1989 syyslukukauden alus-sa ja tehtävään valittiin aluksi viran-sijaiseksi Raili Rinne. Turun ompelu- ja talousammattikoulun / Aninkaisen ammattioppilaitoksenapulaisrehtori-na toimi 11.1.84–30.7.94 välisen ajan Maija Riihimäki, joka jatkoi tuon jäl-keen Turun Ammatti-instituutin apu-laisrehtorina.

Erityisesti opettajapula koetteli kouluja. Opettajat muistelevat, kuinka 1940-, 1950- ja 1960 -luvuilla oli ylei-sesti avointa virkaa kohden kymmeniä hakijoita. Vuonna 1984 oltiin tilantees-sa, jossa useihin virkoihin oli vain yksi

hakija ja eräs alkava luokka oli lähellä peruuntumista opettajan puuttuessa kokonaan.

Uusi lainsäädäntö toi ammattiop-pilaitosten opettajaviranhaltijoille vir-kanimen lehtori. Syksyllä 1987 Turun ammattioppilaitoksiin perustettiin va-kinaisten virkojen verran lehtorin vir-koja ja niihin siirrettiin seuraavan vuo-den alusta ammattioppilaitosten vaki-naiset opettajaviranhaltijat. Uusi laki ja asetus siirsivät päätäntävaltaa keskus-hallinnosta oppilaitoksille. Johtokun-nan asema tuli entistä merkittäväm-mäksi. Sen uusista tehtävistä mainit-takoon mm. oppilaitoskohtaisten ope-tussuunnitelmien vahvistaminen. Sen oli kuitenkin asetuksen mukaan kuul-tava opettajakuntaa ennen päätöksen tekoa. Hankalaksi asian teki ensimmäi-sen kerran asiaa käsiteltäessä vallinnut opettajien työtaistelu. Lopulta johto-kunnan päätös saatiin voimaan luku-vuoden päätyttyä, 14.6.1989.


Alkaneiden opintolinjojen oppilasvalintatilanne vuoden 1986 syksyllä:

Aloituspaikkoja Hienomekaanikko, yo 16 Graafisen tekniikan peruslinja 36

Kone- ja metallitekniikan peruslinja, Lieto 162 Koneenpiirtäjä, yo 16

Auto- ja kuljetustekniikan peruslinja, Turku 18 Kartanpiirtäjä, yo 14

Auto- ja kuljetustekniikan peruslinja, Lieto 36 Kemian laborantti, yo 16

Sähkötekniikan peruslinja 72 LVI-tekniikan peruslinja 36

Rakennustekniikan peruslinja 54 Prosessi- ja laboratoriotekniikan peruslinja 18

Puutekniikan peruslinja 36 Maanmittaustekniikan peruslinja 4

Moottoriasentaja, yo 16 Puuseppä, yo 16

Kone- ja metallitekniikan peruslinja, ER 8

Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 3.12.1986.


Osa 6.Yhdentyminen alkaa 1988–1992- uudistuksen mukanaan

tuomat yhteiset opintojaksot ja jatkokoulutusväylien avautuminen


KESKIASTE TOTEUTUI KOKONAISUUDESSAAN LUKUVUONNA 1988

Laajan ammatillisen koulutuksen ko-keilusuman kuluessa oli selviä suvan-tovaiheitakin. Yksi merkittävä pysäh-dys tapahtui lukuvuonna 1988–89, jol-loin voitiin todeta keskiasteen koulu-tusuudistuksen toteutuneen ammat-tioppilaitoksessa. Silloin valmistuivat ensimmäiset uuden linjajaon mukai-sesti opiskelleet, kolmivuotisen opin-tolinjan suorittaneet opiskelijat. Anin-kaisten ammattioppilaitoksessa hei-tä olivat suurtalouskokit, kondiittorit, kaavanpiirtäjä-leikkaajat ja mallipu-kineidenvalmistajat (pukuompelijat ja vaatturit), kosmetologit ja partu-ri-kampaajat. Vanhamuotoisen kou-lutuksen viimeisenä linjana valmistui tuolloin enää vaatetusteknikkojen am-mattikoulupohjainen ryhmä.

Peltolan koulutalon valmistuessa Suomen talous näytti vielä vakaalta, mutta niin talouden kuin maailmanpo-litiikan suuret muutokset olivat silloin vain muutaman vuoden päässä.

Ammattikoulutuksen kannalta oli tärkeää, että työvoiman kysyntä py-syi korkealla tasolla. Alla olevasta tau-lukosta ilmenevät koko maan työttö-myyslukemat vuosien 1987–1996 vä-lisenä aikana. Siitä näkee, kuinka luvut synkistyivät vuosikymmenen vaihtees-sa vuoden 1991 aikana. Silloin työttö-myys ponnahti kaksinkertaiseksi ja luku ylitti nopeasti 300 000 henkilön rajan. Sen jälkeen työttömyyslukemat jatkoivat kasvuaan vielä kolmen vuo-den ajan ja järkyttävä, yli 20 %:n työt-tömyys, 500 000 henkilön raja ohitet-tiin v. 1993.

600 000

500 000

400 000

300 000

200 000

100 000

01987 1988 1989

Työttömien määrä 1987–1996

1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996

Työttömien määrä lähti nopeaan nousuun 1990-luvun alussa.


Sosiaalipoliittinen turvaverkko es-ti työttömien toimeentulon täydellisen romahtamisen, mutta erityisesti pitkä-aikais- ja nuorisotyöttömyyden vahvat lukemat lisäsivät näköalattomuutta tu-levaisuuden suhteen. Samanaikaises-ti tapahtui myös työelämän rakenteel-linen muutos, jolloin kokopäiväiset ja pitkäaikaiset työsuhteet alkoivat muo-dostua tilapäisyyden, osa- ja määrä-aikaisuuden, kausityöntekijöiden ja vuokratyövoiman varaan.

Voidaan sanoa, että lamavuodet laukaisivat liikkeelle syvällisen yhteis-kuntamurroksen, jonka varassa perin-teinen palkkatyö on vaarassa koko-naan hävitä ja pätkätyöstä muodostua lähes tavanomainen työsuhde.

Näin toteavat mm. Jukka Tarkka ja Allan Tiitta teoksessa Itsenäinen Suomi:

” Verotulojen romahtaessa työt-tömyysturva jouduttiin rahoitta-maan pitkälle velkarahoituksella, sillä työttömyyskulut muodostivat lähes 18 prosenttia maan budje-tista. Ulkomaisen velan kasvu oli niin nopeata, että kansainväliset rahoitusmarkkinat laskivat Suo-men luottokelpoisuusastetta mo-neen otteeseen. Samaan aikaan va-luuttaa virtasi maasta ja yritysten ulkomaisia luottoja pyrittiin mak-samaan pois suurdevalvaation pe-lossa. Sanottiin, että Suomen Pan-kin valuuttavaranto oli ehtymässä kokonaan.

Tilanteen vakavuutta vauhdit-ti Neuvostoliiton kaupan äkillinen romahtaminen v. 1990 aikana. Sil-

loin Neuvostoliitto luopui yllättäen kahdenvälisestä clearing-kaupas-ta ja otti käyttöön nopeassa tah-dissa normaaliin ulkomaankaup-paan liittyvän käytännön vapaasti vaihdettavilla valuutoilla. Vuodesta 1951 saakka idänkauppaa oli sää-delty tavaranvaihtopöytäkirjojen, viisivuotisten runkosopimusten ja 15-vuotisten pitkien ajanjakson ohjelmien perusteella. Käytäntö oli taannut suomalaisille yrityksil-le mahdollisuuden valmistaa tuot-teitaan lähes kaikilla aloilla pitkinä edullisina sarjoina, joissa tuoteke-hittelyn tarve ja kulut olivat lähes olemattomia. Teollisuuden kannal-ta tilannetta oli omalla kummal-lisella tavallaan parantanut öljyn hinnan jatkuva nouseminen, mikä tavaranvaihtoon perustuvassa kau-passa varmisti lähes täystyöllisyy-den säilymisen lukuisilla tuotanto-aloilla.

Edessä oli tuolloin kaikkien ai-kojen lama, Suomen taloushistori-an musta aukko. Vuoden 1991 ai-kana Suomen bruttokansantuote laski enemmän kuin 1930-luvun legendaarisina lamavuosina.”


RAKENTAMISEN VUOSIKYMMEN 1984–1994

Peltolan koulutalon valmistuminen 1986

Muurausta elokuussa 1984.

Tasavallan presidentti Mauno Koiviston vierailu 1986.

Peltolan koulutalo 1987.


Turun kaupungilla oli ilouutinen valtiolle: ”Suomen Joutsenelle on keksitty uutta käyttöä. Laiva ei jäisikään tyhjäksi, kun merimiesam-mattikoulu lopettaa. Helsinkiläiset eivät myöskään voisi viedä sitä Suo-menlinnan koristukseksi. Joutsenessa aiotaan jatkaa koulutoimintaa.”

Idea on aivan uusi, sanoo apulais-kaupunginjohtaja Pentti Lahti.

Tulemme esittämään valtiolle, että se vuokraisi Suomen Joutse-nen teknistä ammattikoulua varten pariksi, kolmeksi vuodeksi. Turun teknillinen ammattikoulu toimii nyt pääosin upouudessa koulutalossa Peltolassa.

Osa koulusta toimii yhä Juhan-nuskukkulan koulussa tiloissa, jotka on ehdottomasti kunnostettava. Kun-

nostaminen on viivästynyt, ja koulu-laisia varten tarvitaaan saneerauk-sen ajaksi uudet väliaikaiset tilat.

Joutsenen merimiesammatti-koulu loppuu ensi vuoden touko-kuussa. Tekniselle ammattikoulul-le tämä ajankohta olisi oikein sopi-va. Lahden mukaan ammattikoulun rehtori laatii aivan pian anomuksen, joka etenee aikanaan valtiolle asti. Suomen Joutsenen omistaa ammat-tikasvatushallitus.

Suunnitelma, joka ei koskaan toteutunut.


Uuden johtosäännön mukaan teknil-linen ammattikoulu nimettiin Turun teknilliseksi ammattioppilaitokseksi ja ompelu- ja talousammattikoulu Turun Aninkaisten ammattioppilaitokseksi. Siinä yhteydessä johtokunta päätti jär-jestää oppilaitosten tunnusten ja viiri-en suunnittelukilpailun.

Peltolan rakentamisen jälkeen oli Aninkaisten vuoro. Myös siellä valmis-teluun oli käytetty pitkä aika. Suunnit-

telu oli aloitettu 1980-luvun alussa, mutta peruskorjaus saatiin loppuun vasta lukuvuoden 1991–1992 aikana. Uudistetut tilat vihittiin lopulta käyt-töön koulun 50-vuotisjuhlien aikana.

Lukuvuoden kuluessa voitiin ottaa käyttöön G-osan luokat, opetuskeittiö ja laitoskeittiö sekä A-osan oppilasruo-kasali, tekstiililaboratorio ja kirjasto. Vuoden vaihteessa valmistuivat A-osan hallintotilat. Samalla myös vaatetus-osasto pääsi muuttamaan uusittuihin tiloihinsa ja väliaikaisista tiloista voi-tiin luopua. Lopulta saneeraus saatiin valmiiksi helmikuussa 1992, kun huol-totoimen tilat valmistuivat.

Kauppaopetuksessa vastaava pe-ruskorjauksen myllerrys oli myös edes-sä. Kellonsoittajankadulla sijainneet ti-lat omisti Turun Kauppaopetussäätiö, joka oli vuokrannut tilat kaupungille kauppaopetukseen käytettäväksi.

Vielä 1980-luvun alussa kauppaope-tuksen suunnitelmissa oli oman uuden koulutalon rakentaminen Halisiin siel-tä varatulle tontille. Etäisen sijainnin ja korkeiden rakennuskustannusten joh-dosta kauppaopetussäätiö päätti kui-tenkin Kellonsoittajankadun tilojen täydellisestä peruskorjaamisesta vuo-sina 1993–1994. Samalla rakennukseen valmistui lisätiloja. Uusien tilojen suun-nittelusta vastasi arkkitehtitoimisto Olli Vahtera Oy. Alun perin Rakennus-Ruola Oy:n kanssa tehty urakkasopimus siirtyi Rakennustoimisto A. Puolimatkan teh-täväksi ja työt valmistuivat joulukuussa 1994. Kokonaisuudessaan urakka tuli maksamaan selvästi alle kustannusar-viossa mainitun 22 miljoonan markan, ollen lopulta 18,7 miljoonaa markkaa.

Teknillisen ammattioppilaitoksen logo.

Aninkaisten ammattioppilaitoksen logo.


Kauppaopetussäätiön toimesta hanke rahoitettiin pääasiassa LEL-työeläke-kassan lainalla sekä säätiön toteutta-malla joukkovelkakirjalainalla.

Dataverkon rakentaminenVuonna 1989 hankittuun Peltolan uu-teen tietokoneluokkaan hankittiin No-kian MikroMikko 3 –koneet, jotka lii-tettiin Ethernet-verkkoon ja linkitys ulkomaailmaan hoidettiin Lan Mana-ger –yhteyksin. Tästä alkoi tietoverkko-jen aikakausi oppilaitoksessamme ja jo seuraavana vuonna hallinnon käyttöön hankittiin palvelin. Samaan aikaan da-taverkolla yhdistettiin toimiston palve-lut ja liitettiin kiinteällä pakettiverkko-yhteydellä julkiseen verkkoon. Kun toi-mintoihin yhdistettiin tietoliikennepal-velin ja suora kiinteä linja Turun kau-pungin atk-osastolle, oli kaikilla toimis-ton pc-koneilla mahdollisuus olla pää-teyhteydessä keskuskoneeseen. V. 1990 rekisteröidyn oman domainin (TTAOL.FI) avulla oppilaitos linkitettiin kiinte-ästi LanLink-verkkoon. Vuodesta 1991 alkaen oppilaitos on voinut käyttää täy-dellistä internet-yhteyttä.

Tiimipalvelin otettiin käyttöön v. 1991 lähinnä hallinnon viestintä- ja arkisto käyttöön. Oppilasrekisterit ja lukujärjestysohjelmat olivat vuo-sien 1986–1989 välisen ajan yksittäis-koneiden varassa, mutta jo vuodesta 1990 alkaen kaikki rekisterit ja luku-järjestykset taltioitiin oman palveli-men kiintolevylle ja varmistusnauhoil-le. Hyvin nopeasti dataverkko laajeni edelleen Peltolan kaikkiin rakennuk-siin ja muihin toimipisteisiin saatiin muodostettua siltayhteydet.

UNIX-palvelin pystytettiin vuonna 1992 ja sen tehtäväksi muodostui hy-vin nopeasti nimipalvelun ja yleisen in-ternet-muotoisen sähköpostin välittä-minen. V. 1993 Priimus.ttaol.fi -palve-lin saatiin toimimaan myös World Wi-de Web -palvelimena, josta alkaen Tu-run teknillisellä ammattioppilaitoksel-la on ollut www- kotisivu.

Dataverkon kehitystyön seuraukset näkyivät puhelinliikenteessä. Vaikka Peltolan koulutalon valmistuessa käy-tössä olikin sillä hetkellä ajanmukai-nen puhelinvaihde, jouduttiin se vaih-tamaan ISDN-normin mukaiseksi digi-taaliseksi vaihteeksi. Tällä tavalla saa-tiin myös Aninkaisten ja Juhannuskuk-kulan koulutalot saman vaihteen alai-siksi ja mahdollistettiin aluksi osan 2 megabitin väylän käyttö dataliikentee-seen näiden koulutalojen välillä.

Työajan muuttuminen oppilaitoksessaUuden lain myötä oppilaiden koulu-vuosi lyheni viisi päivää. Samanaikai-sesti opettajille toteutettiin virkaehto-sopimuksen edellyttämät viisi koulu-tuspäivää. Koulutus koostui osin alu-eellisista alakohtaisista koulutuksista, valtakunnallisista ammattikasvatus-hallituksen päivistä sekä opettajan it-sensä henkilökohtaisesti suunnittele-mista jaksoista.

Lukuvuoden 1991 alussa opetuk-sessa siirryttiin 35 viikkotuntiin ja sen sijoitteluun 38 vuosiviikkoon. Lisäksi vielä otettiin käyttöön tuntikehysjär-jestelmä, joka merkitsi oppilaitoksen omien mahdollisuuksien lisäämistä pe-dagogisten opetusjärjestelyjen ja koko


oppilaitoksen opetustoiminnan kehit-tämisessä. Samalla poistuivat vanhat säädökset opetusryhmien muodosta-misesta ja tukiopetuksen ja oppilaan-ohjauksen tuntirajat. Kun viikottaiset opetustunnit vähenivät, heräsi keskus-telua tuntien riittävyydestä opetustyön toteuttamiseen. Syyslukukaudella 1991 otettiin käyttöön myös syyslomajärjes-telmä, mikä entisestään korosti opetuk-seen käytettävissä olevan ajan vähenty-mistä. Aluksi muutokseen suhtaudut-tiin myönteisesti ja Raili Rinne kirjoitti silloisessa vuosikertomuksessa, kuinka lyhyemmän työviikon ja uuden loma-järjestelyn toivottiin antavan voimia ja lisäävän opiskelumotivaatiota.

Uutena työajan muotona otettiin käyttöön palkallinen suunnittelutyö, jonka työajan lisäyksen avulla opet-tajat saivat tehdä opetustyöhön liitty-viä valmisteluja. Puolentoista tunnin laajuista viikkotyöresurssia käytettiin koulunuudistukseen liittyvään opetuk-sen kehittämiseen, yhteydenpitoon eri sidosryhmiin ja muihin tehtäviin kuten hankintojen valmisteluun tai asiakas-töiden suunnitteluun.

Aluksi tehtävistä pidettiin luku-kausittaista kirjanpitoa. Myöhemmin kirjanpidosta luovuttiin ja suunnitte-lutuntien aikana opettajat saattoivat tehdä ne asiat, joita opetustunneilla ei ehditty hoitaa.

Muutokset opetuksen sisällöissäValmisteluvaiheen kritiikistä huoli-matta jo lukuvuoden 1985–86 vuosi-kertomuksessa keskiasteen uudistus-ta kuvattiin myönteiseen sävyyn seu-raavasti:

” Syksyllä 1985 opintonsa aloit-taneet ovat noudattaneet enti-siä opetussuunnitelmia ja heidän opintonsa viedään loppuun totut-tujen suunnitelmien mukaan. Koti-taloudenhoitajan opintolinja muut-tui jo viime syksynä koti- ja laitos-talouden peruslinjaksi ja otti op-pilaita yleisjaksolle. Kokemukset ovat olleet aivan positiivisia. Opet-taja Tuula Seppälä on onnistunut innostamaan vilkkaan luokkansa vaihteleviin puuhiin ruoanlaitosta koulun siivoukseen ja jopa puutar-hanhoitoon. Olemme olleet yhteis-työssä Candolinien vanhainkodin kanssa ja saaneet heidän kauniin pihapuutarhansa yhdeksi opetus-kohteeksi. Ei ole lisääntynyt teoria-kaan karkoittanut oppilaita, vaan heitä on vielä keväälläkin 18 oppi-laan ryhmä. Syksyllä alkavat kaik-ki yleisten ammattikoulujen pe-ruslinjat yleisjaksoina lukuun ot-tamatta erillisiä opintolinjoja, joita ompelu- ja talousammattikoulussa on parturi-kampaaja ja kosmetolo-gien opintolinja. Näissä oppilas ha-keutuu suoraan haluamalleen am-mattialalle. Keskiasteen koulunuu-distuksen toteutuessa ensi syksynä yleisissä ammattikouluissa muut-tuu ammattikoulutuksen ensim-mäinen vuosi, yleisjakso, entistä teoreettisemmaksi. Aika näyttää, onko muutos ammattikoulutuksen kannalta onnistunut.”

Teknillisessä ammattikoulussa al-koi keskiasteen uudistuksen mukai-


sena tammikuussa kaksivuotinen yli-oppilaspohjainen kemianlaborantin opintolinja. Kartanpiirtäjän, kartoit-tajan, radio- ja tv-asentajan, puhelin-asentajan ja kemian prosessitekniikan opintolinjojen päättöluokilla toteutet-tiin koulutussopimuksen mukaista työ-harjoittelua, jolloin oppilaat olivat yri-tyksissä tai vastaavissa 20 työpäivän ajan. Ensi kokemukset koulutussopi-mukseen perustuvasta työharjoittelus-ta olivat poikkeuksetta myönteisiä.

Koulutussopimukseen perustu-va työpaikkakoulutus olikin eittämät-tä uudistuksen kiinnostavimpia ja on-nistuneimpia osioita. Sen tavoitteista voidaan mainita esim. oppilaitosten ja teollisuusyritysten vuorovaikutuksen ja yhteistyön lisääminen, koulutuksen sisällön ja yhteistyön lisääminen, kou-lutuksen sisällön ja työelämän vaati-musten yhteensovittaminen ja uusim-paan teknologiaan tutustuminen. Näin työvoimaperäisillä muutoksilla saatiin parannettua opiskelumotivaatiota ja edistettyä nuorten työhönsijoittumis-ta.

Alun hyvin epäilevästä suhtautumi-sesta oli siten tultu huomattavasti hy-väksyvämpään ja uudistushenkisem-pään suuntaan. Selvästikin uudistuk-sen mukana tulleet myönteiset asiat olivat ottamassa yliotteen. Nyt oppi-laitoksille tuli mahdollisuus vaikuttaa suoraan opetuksen sisältöön jousta-vien opetussuunnitelmien avulla, mikä edisti tarvetta entistä laajempaan ope-tushenkilöstön ja työelämän yhteistoi-mintaan. Rehtori Raili Rinne muistelee, että heti alkuun työnopetusta työpai-koilla lisättiin niin, että se kattoi kaik-

ki oppilaitoksen edustamat koulutus-alat ja opintolinjat. Opintolinjajakoa, aloituspaikkoja ja opetuksen sisältöjä oli lähdettävä muokkaamaan ennakko-luulottomasti vastaamaan muuttuvia työammatteja.

” Opetussuunnitelmien on muu-tuttava alueellisten tarpeiden mu-kana. Jos oppilaan koulutus kestää neljä vuotta, on maailma muuttu-nut sinä aikana melkoisesti, totesi Rinne Turun Sanomien haastatte-lussa 9.2.1991.”

Toinen näkyvä muutos tapahtui op-pilaitosten yhteistyön lisääntymisessä. Jo tuolloin esimerkiksi ravintolalinjan opiskelijat siirtyivät kahden vuoden perusopintojen jälkeen kolmanneksi lukuvuodeksi hotellija ravintolaoppi-laitokseen. Vuonna 1991 tämä ennakoi myöhemmin tapahtuvaa oppilaitosten yhdistymistä, Turun Ammatti-instituu-tin aikaa. Rehtori Solin kirjoitti vuoden 1988 vuosikertomuksessa seuraavasti:

” Nykyaikaan kuuluu myös se, ettei koulu enää ole omissa olois-saan elävä instituutio. Sen tulee olla ulospäin suuntautunut. Se on palvelulaitos, jonka asiakkaita ovat koulutusta tarvitsevat ihmiset, etu-päässä nuoriso ja ympäröivä elin-keinoelämä. Laitoksen tavoitteena on tuottaa oikeaan aikaan oikeita määriä, oikealla tavalla koulutettua ammattihenkilöstöä. Apuna tässä työssä oppilaitoksella ovat amma-tilliset neuvottelukunnat.”


Rehtorin kirjoitus oli osuva. Am-matillisten neuvottelukuntien rooli oli vahvistunut, niitä oli perustettu am-matillisessa opetuksessa lähes kaikille opintolinjoille.

Tapahtunut muutos oli niin suuri, että vanhoja työtapoja jouduttiin ro-muttamaan ja uusia opettelemaan. Tä-mä merkitsi erityisesti opettajan teh-tävän muuttumista tiedon siirtäjästä koko oppilaitoksen koulutustehtävän osavastuun kantajaksi. Opettajan tuli pystyä seuraamaan jatkuvasti muut-tuvan ammattialansa kehitystä ja siir-tämään tätä tietoa myös osaksi omaa opetustaan.

Muutoksen hallintaan tarvittiin koulutusta ja henkilöstön niukkojen resurssien oikeaa kohdentamista ja suunnitelmallisuutta. Ammattiope-tuksessa tämä näkyi molemmissa am-mattioppilaitoksissa koulutusmäärära-hojen jatkuvana lisääntymisenä. Kun esim. v. 1982 koulutusmääräraha oli tekniikassa vain 10 000 mk, oli sum-ma kohonnut v. 1989 peräti 210 000 mk:aan.

Samanaikaisesti ennakoitiin tulevia muutoksia myös ympäröivässä yhteis-kunnassa. Lukiokokeilu, ammattikor-keakoulu ja nuorisokoulu puhuttivat ja olivat mukana jatkosuunnitelmissa. Väestökehityksen muutokset ja uusien koulutusmahdollisuuksien lisääntymi-nen edellyttivät oppilaitoksilta uuden-laisia taitoja, alettiin puhua oppilaitos-ten kilpailukyvystä. Tällöin myös oppi-laanohjaukseen panostettiin voimak-kaasti ja oppilashankinta nähtiin todel-lisena haasteena, oppilaitoksetkin oli-vat esillä lukuisissa eri tilaisuuksissa.

Uuden vuosikymmenen alkaessa keskiaste oli mielletty jo tarpeellisek-si muutokseksi. Yleisesti nähtiin, että 1990-luvun yhteiskunta oli aivan eri-lainen kuin koulun perustamisen alus-sa 50 vuotta sitten. Perinteiset am-matit olivat hävinneet tai muuttaneet muotoaan. Uudenlaisen tiedon ja tai-tojen vaatimat tehtävät olivat syrjäyt-täneet entiset. Lisäksi vilkkaasti eden-nyt kansainvälistyminen alkoi edellyt-tää koulutuksen ja tutkintojen kansain-välistä vertailtavuutta.

Sukupuoliroolit alkoivat murtuaKeskiasteen uudistuksen kanssa sa-manaikaisesti oli yhteiskunnassa nä-kyvillä sukupuoliroolien yhtenäisty-minen. Enää eivät tietyt ammatit ol-leet välttämättä vain miehille tai nai-sille suunnattuja. Siitä piti myös kou-lutus huolen.

Joustava nuorisokouluNuorisokoulukokeilut alkoivat Turussa 1990-luvun alussa yhtä aikaa ammat-tikorkeakoulukokeilujen kanssa. Vuo-den 1999 uusiin koululakeihin ei kui-tenkaan sisällytetty erillistä nuoriso-kouluajatusta, vaan uudistus mainittiin lukiolain ja ammatillisten koulutusla-kien yhteydessä. Näin vältyttiin koko koulutusjärjestelmän perusremontilta ja annettiin oppilaille mahdollisuus yh-distää eri koulumuotojen opetussisäl-töjä moduuliperiaatteella toisiinsa. Op-pilaitokset muuttuivat määrättyä kou-lutusta antavista, suljetuista systee-meistä koulutusten tuottajiksi, joilta toiset oppilaitokset ja oppilaat voivat hankkia koulutusta omiin tarpeisiinsa.


Tuplasti mahdollisuuksiaUudistuksella avattiin mahdollisuus ylioppilastutkinnon suorittamiseen ammatillisen koulutuksen yhteydessä tai ammatillisten opintojen suoritta-minen lukion yhteydessä. Aivan näin vapaasti tutkintorakennetta ei voi-nut kuitenkaan käytännössä muotoil-la, sillä rajoja asettivat koulujen fyysi-set etäisyydet, kurssien alkamisajat ja monet muut rajoittavat tekijät. Turus-sa saatiin näitä yhdistelmäopinnoiksi kutsuttuja linjoja alkamaan teknillises-sä ammattioppilaitoksessa jo vuodesta 1991 alkaen.

Uuden tutkintomuodon mukaises-ti opiskelija suorittaa ammatillisten opintojen rinnalla lukion oppimäärää vastaavat opinnot ylioppilastutkinnon neljässä pakollisessa aineessa: äidin-kielessä, ruotsissa, englannissa ja ma-tematiikassa tai reaalissa. Ylioppilas-tutkinnon anto-oikeutta oppilaitoksel-le ei kuitenkaan myönnetty, vaan tut-kinnon myöntäminen säilyi Turun kau-pungin iltalukiolla.

Missä täällä on opettaja?Opettajan rooli koki melkoisen kolah-duksen keskiasteen myllerryksessä. Nykypäivänä luokkaan astuvan ulko-puolisen silmiin opettaja ei enää en-simmäiseksi osukaan. Luokassa näkyy vain opiskelijoita. Yleisin kysymys tai-taakin olla, missä täällä on opettaja? Vastausta ei tarvitse silti kaukaa hakea. Yleensä opettaja on luokassa, mutta ei entisellä paikallaan kateederilla, vaan opiskelijoidensa joukossa, ohjaamassa, neuvomassa ja motivoimassa. Eikä sitä kateederiakin enää ole, kaikki työpöy-dät ovat samalla tasolla ja myös pöy-tien koko on hämmästyttävä saman-lainen.

Miten voimme palvella?Toinen merkittävä muutos perinteiseen kouluun verrattuna oli kaikenlaisen pal-velutoiminnan korostaminen osana nor-maaliopetusta. Oppilaitoksen päätehtä-vänä säilyi edelleen opetus, mutta ope-tusohjelmaan sopivat asiakastyöt tarjo-sivat mielekästä harjoitustyötä opiskeli-

Turun teknillisen ammattioppilaitoksen ensimmäiset ylioppilaat 18.11.1994.


joille. Tarjolla olevat palvelut olivat luon-nollisesti maksullisia ja ne muodostivat merkittävän osuuden koulun taloudes-ta. Niiden avulla voitiin tuottaa pieniä alihankintasarjoja, muita työsuorituk-sia ja myös koulutuspalveluita. Kaiken voidaan siis sanoa olleen kaupan.

Tuotteista voisi luetella pitkän lis-tan, mutta oheinen työsuoritusten maksuluettelo kertoo kahden osaston palveluvalmiuksista.

Koska oppilaitos ei voi palvella no-peudella, on asiakkaan voitava luottaa ostamansa palvelun laatuun ja kilpai-lukykyisiin hintoihin. Kouluhistorian varrelle on sattunut monia riemastut-tavia tapahtumia, joita opettajat muis-televat jälkeenpäin lähes lämmöllä. Oli-pa kerran asiakas, joka teetätti itselleen puvun vaatetusosastolla omasta kan-kaastaan. Kaikki ei sujunut tilaajan toi-vomusten mukaan, vaan puvusta yrit-tämisen jälkeenkään ei saatu istuvaa. Kun opettajakaan ei omasta mielestään voinut myöntää oppilaansa epäonnis-tuneen, oli edessä valitusten kierre, jo-ka katkesi lopulta vasta kaupunginhal-litukseen. Kaupungin ylimmän johdon oli annettava asiasta lausunto ja asia-kas sai lopulta korvauksensa.

RADIO- JA TV-ASENTAJALINJAN TYÖVELOITUKSET 15.1.1985 LÄHTIEN

vaikeusaste hinta

VTV:n korjaus I 24,-

II 35,-

III 47,-

MTV:n korjaus I 13,-

II 24,-

III 35,-

OHJAUSLAITTEET:

Etupyörien laakerien vaihto 23,-

Rasvatiivisteiden vaihto 23,-

Etupyörän laakerien säätö 12,-

Ohjauskulmien mittaus 47,-

Ohjauskulmien säätö 12,-

Ohjausvaihteen irroitus, tarkastus, korjaus ja kiinnitys 90,-

Pallonivelen vaihto 24,-

Raidetangon päiden vaihto 12,-

Olkatappien vaihto/puoli 90,-

JARRUT:

Jarrujen puhdistus ja tarkistus 30,-

Jarrujen säätö 25,-

Pääsylinterin korjaus 70,-

Jarrukenkien vaihto 30,-

Jarrukitkapintojen uusinta niittaamalla 52,-

Jarrurummun sorvaus 32,-

Jarrutehostimen kunnostus 65,-

Stereoyhdistelmän korjaus I 13,-

II 24,-

III 35,-

Radionauhurin korjaus I 13,-

II 24,-

III 35,-

Radion korjaus I 13,-

II 24,-

Nauhurin korjaus I 13,-

II 24,-

Levysoittimen korjaus I 13,-

II 34,-

Erikoislaitteiden korjaus

13,-–50,-

Sulakkeiden vaihto 5,-

Liitosjohdon valmistus 5,-

Turun ulkopuolelta hankituista varaosista lisätään hankintakustannukset


Jarrujärjestelmän ilmanpoisto 15,-

Kitkapalojen uusinta 20,-

Vaijerin vaihto 30,-

JOUSET, ISKUNVAIMENTIMET

Iskunvaimentimen vaihto 26,-

Mc Pherson korjaussarjan asennus 68,-

Lehtijousen vaihto 44,-

Kierrejousen vaihto 40,-

Vääntövarsijousen vaihto 30,-

PAKOPUTKISTO:

Imu-pakosarjan tiivisteen vaihto 25,-

Imu-pakosarjan vaihto 25,-

Äänenvaimentimen vaihto 50,-

Koko pakoputken vaihto 70,-

Pakoputken korjaus 50,-

MUUT:

Auton pesu 15,-

Auton huuhtelu 12,-

Voitelu (10 nippaan asti) 15,-

Öljynvaihto 8,-

Vaihteiston öljynvaihto 12,-

Takasillan öljynvaihto 12,-

Öljynvaihtosuodattimen puhd. 12,-

Öljynsuodatinpanoksen vaihto 10,-

Täysvaihtosuodattimen vaihto 9,-

Auton sisäpuhd. pölynimurilla 17,-

Kiilloitus (pieni ha), aineet erikseen 37,-

Kiilloitus (iso ha), aineet erikseen 47/52,-

Pyörien irrotus, tasapainotus ja kiinnitys (painot erikseen) 12,-

Renkaan vaihto 12,-

Pyörän irrotus ja kiinnitys 6,-

Renkaan nastoitus 6,-


Toinen vastaavanlainen tapahtuma muistetaan auto-osastolla, jossa opet-taja oli saanut korjattavakseen ajoneu-von, joka ei valmistunut toukokuun loppuun mennessä. Koulun kannalta erikoinen asia oli, että vastuuopettaja suoritti korjauksen loppuun loma-ajan jo alettua.

Oppilaitoksen historian suurimpia tuotteita ovat kuitenkin olleet omako-titalot, joita on vuosien mittaan valmis-tunut jo useita kymmeniä eri puolille Turkua. Vankkoina ja hyville tonttipai-koille valmistuneille taloille on ollut kysyntää kautta aikojen ja niiden hin-nat ovat pysytelleet korkeina.

Lähes kaikkien oppilaitoksen osas-tojen yhteistyönä valmistuneet talot ovat melkoisia saavutuksia, varuste-tasoltaan korkeita ja hyvistä materi-aaleista rakennettuja. Jo 1990-luvun alusta lähtien taloissa on otettu huo-mioon hyvin asiakkaan toivomukset ja varustetaso on kohonnut koko ajan.

Hyvän kuvan v. 1991 valmistunees-ta talosta saa seuraavasta lehti-ilmoi-tuksesta:

Talossa on kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone, takkahuone, kaksi vaatehuonetta, 2 wc:tä ja sauna, joi-den yhteenlaskettu pinta-ala on 180 neliömetriä sekä askarteluhuone,

kaksi varastoa, ullakkovarasto ja au-totalli.

Korkeasta laadusta kertoi myös lämmitysjärjestelmän monipuolisuus, sillä talo on varustettu varaavalla puu-lämmitteisellä takalla, varaavalla säh-kölämmityksellä, ja koneellisella, tal-teen ottavalla ilmanvaihdolla. Mitta-vasta varustelusta ei ollut unohdettu myöskään keskuspölynimurijärjestel-mää.

Omakotitalojen lisäksi myytäväksi on vuosien mittaan valmistunut kym-meniä parakkeja, saunamökkejä, leik-kimökkejä ja muita rakennuskohteita, kuten vanhojen asuntojen saneerauk-sia ja muuta alan palvelutoimintaa.

Ravintotalous- ja elintarvikeosaston palveluihin on kuulunut koko koulun historian ajan ruokapalveluiden tuotta-minen. Näin on saatu taatuksi oppilas-ruoan valmistuminen hyvin edullisesti ja takuulla hyvistä ja tuoreista raaka-ai-neista. Oppilaitoksen ruokahuollon ka-pasiteetti onkin erittäin suuri, sillä päi-vittäin keittiöt tuottavat nykyään yh-teensä n. 4000 annosta.

Elintarviketekniikan koulutusvas-taavana toiminut Sirpa-Riitta Ratilainen ja lehtori Marja Siimesvaara muistutta-vat lisäksi, että se osa ruoasta, joka ei mene oppilaiden päivittäiseen ilmaiseen ateriointiin tai henkilökunnan maksul-liseen ruokailuun, myydään oppilaitok-sen myymälässä, Aninkaisten herkussa. Myymälän vuosittainen liikevaihto on nykyään 300 000 euron suuruista ja net-totuotto 30 000 – 40 000 euron luokkaa, mikä on suuri summa ottaen huomioon, että kyseessä ovat opetussuunnitelmien mukaiset ruokatuotteet.


”Aika ajoin volyymin lisäämisestä on ollut puhetta, mutta lisäinvestoin-tien tarve olisi siinä tapauksessa hyvin suuri. Kylmätiloja ja varastoja pitäisi silloin suurentaa ja tuotantoa varten

palkattavaa uutta henkilökuntaa pitäi-si rekrytoida”, jatkaa Ratilainen.

Nahkurinkadulla sijaitseva myymä-lä on ollut kiireiden keidas neljän vuo-sikymmenen ajan.

Aninkaisten Herkku nykyasussaan.

Ravintola Aninkainen avattiin yleisöpalveluun 15.9.1990. Se toimii oppilasvoimin ilman palkattua henkilökuntaa.


Opetuksen toiminta-alue laajenee lukio-opetukseen ja aikuiskoulutukseenYksi suurista koulutuspoliittisista haasteista edellisten lisäksi oli ai-kuiskoulutuksen laajentaminen ja monipuolistaminen. Tiedon määrän kasvaessa ja uusiutuessa nopeasti, nähtiin elinikäisen oppimisen sisäis-täminen välttämättömänä. Ammatti-taitovaatimukset ja työelämän tilan-teet muuttuivat yhä nopeammin. Yh-teiskunnan taloudellisen tilanteen kiristyminen toi koulutuspolitiikan osaksi työvoimapolitiikan ja antoi sille yhä enemmän tulosvastuullisia sävyjä. Tätä kehitystä ei opetusminis-teriössä haluttu nähdä kahlehtivana vaan pikemminkin kytkeytymisenä työelämän todellisuuteen. Muutok-sen mukana kulkijasta pyrittiin muu-toksen tekijäksi: aktiivisen koulutus-politiikan myötä katsottiin voitavan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen laajemmaltikin.

1990-luvun kynnyksellä koulutus-poliittinen visiointi keskittyi yhä ene-nevässä määrin peruskoulun jälkeisen koulutuksen kehittämiseen. Koulut-tautumisen kulttuuri oli muuttumas-sa: vahvan peruskoulupohjan saaneil-le haluttiin antaa mahdollisuus lähteä yhä varhaisemmassa vaiheessa ra-kentamaan omannäköistään opiske-luhistoriaa. Tämä näkyi keskiasteelle suunnatuissa uudistussuunnitelmis-sa ja niiden käytännön kokeiluissa. Luokattoman lukion myötä haluttiin tuoda vapaampaa, vastuullisempaa ja tutkivampaa opiskelumallia tälle kou-luasteelle. Opetussuunnitelmiin sisäl-

tyvää valinnaisuutta lisättiin, samoin yksilöllisiä opetuskokonaisuuksia ja mahdollisuuksia syventäviin opintoi-hin. Lukioiden ja ammatillisten oppi-laitosten yhteistyömuotoja kehitet-tiin. Ammattikouluissa opetuslinjat avautuivat kouluasteen sisällä. Tut-kintokokonaisuuksia saattoi yhdis-tellä ja rakentaa vapaammin työelä-män monipuolistuvien ammattitaito-vaatimusten mukaisesti. Siinä missä yleissivistävän ja ammatillisen koulu-tuksen välillä oli ennen noussut sei-nä pystyyn, näytettiin korkeakoulujen ovenraosta rajoitettua opinto-oikeut-ta nyt myös ammatillisen tutkinnon suorittaneille. Koulutusväylien avaa-minen läpi eri kouluasteiden nähtiin tulevaisuuden suurena koulutuspo-liittisena haasteena.

Aktiivisen oppimiskulttuurin kat-sottiin luovan pohjan, jolle rakentaa yhä tärkeämmäksi muodostuvaa eri-koisosaamista.

Yhtaikaa ammatillisen koulutuk-sen uuden vetonaulan kehittämistyön ohessa ennakoitiin uusia muutoksia myös ympäröivässä yhteiskunnassa. Lukiokokeilu, ammattikorkeakoulu ja nuorisokoulu puhuttivat ja olivat mu-kana jatkosuunnitelmissa. Väestöke-hityksen muutokset ja uusien koulu-tusmahdollisuuksien lisääntyminen edellyttivät oppilaitoksilta uudenlai-sia taitoja, alettiin puhua oppilaitos-ten kilpailukyvystä. Tällöin myös op-pilaanohjaukseen panostettiin voi-makkaasti ja oppilashankinta nähtiin todellisena haasteena, oppilaitokset-kin olivat esillä lukuisissa eri tilai-suuksissa.


Turun kaupungin ammattioppilaitosten opintolinjat vuonna 19881980-luvun alussa opetus eli hyvin eks pansiivista aikaa; uusia opintolin-joja perustettiin sekä työelämän tar-peiden että oppilaiden erityistarpei-den mukaan. Erityisluokkien opetus oli aloitettu ja myös tarkkailuluokilta saapuville oppilaille puuhattiin omia ryhmiä.

Sairaalaelektroniikan opetuk-sen aloitusta yritettiin puuhata koko 1980-luvun alkupuolen, mutta tilapu-lan ja varmuudella kokoon saatavan opintoryhmän puuttuessa yrityksestä luovuttiin. Johtokunta osoitti ratkai-sussaan neuvokkuutta ja päätyi suosit-tamaan pitkälle puheena olleen opin-tolinjan aloittamista oppisopimuspoh-jaisena. Koulutus kesti vuodesta puo-leentoista ja siihen otettiin kolmevuo-tisen rtv-linjan opiskelijoita.

Ammatillista opetusta järjestet-tiin Aninkaisten ja Juhannuskukku-lan koulutalojen lisäksi myös Turun verkatehtaan kiinteistössä, Turun te-lakalla ja muutamassa muussa teolli-suuskiinteistössä, mm. LSO:lla. Lou-nais-Suomen Osuusteurastamon kanssa oli voimassa 400 neliömetrin suuruisen tilan viisivuotinen sopimus 1984–87. Muut sopimukset olivat ly-hytaikaisempia ja aiheuttivat huolta jatkon suhteen.

Tilapula oli ajoittain niin suuri, että esim. Peltolan suunnitteluvaiheen ai-kana johtokunta käsitteli useaan ottee-seen Juhannuskukkulalle rakennetta-vaa uudisrakennusta, johon oli määrä siirtää erityisryhmien opetus. Sopivia

tiloja etsittiin myös muista oppilaitok-sista, mm. Rieskalähteen koulun tilo-ja suunniteltiin hyödynnettäviksi. Op-pilaitosten fyysisiä rajoja oli kuitenkin äärimmäisen vaikea ylittää, mikä osit-tain esti oppilaitosten muunkin lähen-tymisen. Vaikuttaa siltä, että lähenty-miseen ei haluttu mennä, koska pelät-tiin samalla myös hallinnollista itsenäi-syyden menettämistä. Asia olikin pu-heen useissa yhteyksissä niin organi-saatiomuutoksen kuin johtosäännön kehitysneuvotteluissa. Jo vuosina 1981 ja 1983 kaupunginhallituksen taholta esitettiin opetustoimen lautakunnan ja ammattiopetuksen johtokunnan yhdis-tämistä.

Oman lukunsa muodostivat naapu-rikunnat. Liedossa oli toteutettu keit-täjän ja metallimiesten koulutusta jo 1970-luvulla. Paimion Teollisuuskatu 4:ssä pidetty putkiasentajien koulutus oli vuosittain uudistettavan vuokraso-pimuksen varassa.

Kaarinaan oli järjestetty sähköalan opetusta v. 1980 Tunturi-pyörän teh-taalta vuokratuissa tiloissa. Myöhem-min opetus laajeni elektroniikan- ja tietotekniikan opintolinjaksi ja siirtyi Kaarinan keskustaan, Granmotor Oy:n kiinteistöön.

Uusien opintolinjojen perustami-nen oli kaupungille jatkuva taloudel-linen rasite ja vaikutti ajoittain siltä, etteivät naapurikunnat pyrkineetkään kantamaan niille kuuluvaa ammatilli-sen koulutuksen järjestämisvastuuta.

V. 1986 oppilaitoksessa toteutet-tiin seuraavien alojen väliaikaista kou-lutusta:• putkiasentajalinja Paimiossa


• prosessitekniikka, joka vakinaistet-tiin samana vuonna

• sähköasentajalinja, jota anottiin pe-ruskoulupohjaisena v. 1986 alkaen

• autonasentaja- ja asentaja-koneista-jalinjat, jotka toimivat Liedossa, mut-ta olivat siirtymässä Turkuun

• laboranttilinja, joka oli ylioppilaspoh-jaisena päättymässä ja nyt oltiin ano-massa 2-vuotisena uutta yo-pohjaista luokkaa.

Aninkaisten ja Juhannuskukkulan opetukseen avautui hieman lisätilaa vuokralla olleiden kouluasuntojen va-

pautuessa 1980-luvun alussa. Aikuis-koulutus aloittikin toimintansa Ju-hannuskukkulalla juuri näissä tilois-sa 1986.

Iltaisin sen sijaan tilaa oli riittä-miin. Johtokunta myönsi erillisluvat tilojen käyttöön mm. kahdelle puo-luekokoukselle. Myös työväenopisto järjesti liikunnanohjausta iltaryhmil-leen Aninkaisten liikuntahallissa. Ai-van kaikille tiloja ei kuitenkaan myön-netty, kielteinen vastaus annettiin mm. itämaisia taistelulajeja edustaneelle ryhmälle.

Juhannuskukkulan julkisivussa komeilevat vielä tänäänkin Turun teknillisen ammattioppilaitoksen tunnukset.


Osa 7.Yhdentyminen voimistuu 1992–1998- oppilaitosverkoston

rationalisointi


Jo 1980-luvulta lähtien Turun kaupun-gissa oli suunniteltu oppilaitosten toi-minnan yhdistämistä. Alkuun oli puhe eri opetusmuotoja edustavien lauta-kuntien ja johtokuntien sulauttamises-ta. Kun perusasteen ja keskiasteen uu-distukset toteutettiin peräkkäisinä aal-toina 1970–1990 –lukujen aikana, ei yhteisiä nimittäjiä tuona murrosaikana kovin paljon esiintynyt. Enemmänkin olivat esillä asiat, jotka erottivat näitä koulumuotoja toisistaan.

Uudistusten toteuduttua ja vakiin-nuttua 1990-luvun alkuun mennessä nousivat puheet oppilaitosten hallin-nollisesta yhdistämisestä voimakkaina pintaan. Nyt yhdistämisaallon kohtee-na olivat kuitenkin vain ammatilliset oppilaitokset. Turun kaupunki käytti tästä prosessista nimeä oppilaitosver-koston rationalisointi.

Vuoden 1990 alussa rationalisoin-ti tarkoitti erityisesti opintolinjojen täyttöasteen tarkkaa seuraamista ja sen pohjalta tehtävien kehittämis- tai lakkauttamispäätösten tekemistä. Täs-sä yhteydessä nousi esille mm. Liedon toimipisteen lakkauttaminen.

AMMATTIOPETUSLAUTA-KUNNAN PERUSTAMINEN

Keskiasteen uudistamisen jälkeen val-tiovalta ryhtyi kehittämään korkea-kouluopintoja. Vuonna 1991 annet-tiin laki Nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilusta (L 22.2.1991/391). Sen mukaan tar-koituksena oli selvittää, miten erityi-sesti eri kouluja oppilaitosmuotojen

välisellä yhteistoiminnalla voidaan edistää peruskoulun jälkeisen koulu-tuksen tason kohottamista, yhteiskun-nan ja työelämän muuttuvien tietoja taitotarpeiden tyydyttämistä, jousta-vien ja yksilöllisten opintokokonai-suuksien muodostamista ja koulutus-mahdollisuuksien monipuolistamista sekä koulutusjärjestelmän toimintaky-vyn parantamista ja hallinnon kehittä-mistä.

Turun teknillinen oppilaitos sai 1.8.1991 kokeiluluvan yksialaisena, yhden oppilaitoksen ammattikorkea-kouluna, jonka nimeksi tuli Turun va. teknillinen ammattikorkeakoulu. Ope-tusministeriön tekemällä päätöksellä tulivat Turun ammattikorkeakokei-luun mukaan v. 1996 Turun Ammat-ti-instituutti, Turun kauppaoppilai-tos - Handelsläroverket i Åbo, Turun teknillinen ammattioppilaitos, Turun konservatorio, Turun piirustuskou-lu, Turun taiteen ja viestinnän oppi-laitos, Turun teknillinen oppilaitos ja Turun terveydenhuolto-oppilaitos. Tu-run ammattikorkeakoulu vakinaistet-tiin 1.8.1997. Vuonna 1993 oli aloitet-tu myös suunnittelutyö maakunnalli-sen ammattikorkeakoulun perustami-seksi.

Varsinais-Suomen va. ammattikor-keakoulu sai kokeiluluvan 1.8.1997. Nämä ammattikorkeakoulut yhdistet-tiin laaja-alaiseksi Turun ammattikor-keakouluksi vasta vuonna 2000. Hank-keilla oli melkoinen vaikutus myös toi-sen asteen ammatilliselle koulutuksel-le ja sen hallinto-organisaatiolle. Siir-tyihän varsin suuri oppilasmäärä am-mattikorkeakoulun opiskelijoiksi.


Keskiasteen uudistus vaikutti myös opetussuunnitelmien uudistamiseen. Mukaan tuli valinnaisaineita entistä enemmän ja opintojen yksilöllistämis-tä täten parannettiin.

Valtakunnallisesti tämä aiheutti sen, että pienillä kouluilla oli vaikeuk-sia huolehtia valinnaisaineiden tar-jonnasta. Samoihin aikoihin valtioval-ta halusi luopua oppilaitosten ylläpitä-jän roolista. Valtion oppilaitokset kun-nallistettiin joko kunnan tai kuntayh-tymän ylläpidettäviksi vammaiskoulu-tusta lukuun ottamatta. Nämä kunnal-listettiin tai säätiöitiin 10–15 vuotta myöhemmin. Syntyi trendi, jossa oppi-laitoksia alettiin fuusioida yhteen suu-remmiksi kokonaisuuksiksi. Turussa v. 1994 kunnallistettiin Turun teknilli-nen oppilaitos ja Turun terveydenhuol-to-oppilaitos.

Turun kaupungin ylin johto uusiutui lähes kokonaan. Pitkäaikainen kaupun-ginjohtaja Väinö J. Leino jäi eläkkeelle ja uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin Juhani Leppä 1.4.1989. Marraskuussa sivistystoimen apulaiskaupunginjohta-ja Pentti Lahden seuraajaksi tuli Armas Lahoniitty, teknilliseksi apulaiskaupun-ginjohtajaksi Juhani Määttä Oulusta ja talousjohtajaksi Jouko K. Lehmusto. Uusi johtajisto ryhtyi innolla toimeen-sa. Kaupungin talouden tervehdyttä-miseksi laadittiin uudet suunnitelmat. Kaupungin hallinnon organisaatiota ryhdyttiin rationalisoimaan.

Apulaiskaupunginjohtaja Lahoniit-ty asetti työryhmän tekemään ehdo-tuksen kaupungin koululaitoksen ja etenkin ammatillisen koulutuksen or-ganisoimiseksi.

Tehtävänanto käsitti kaksi keskeis-tä asiaa: mahdollisen koulutuslauta-kunnan perustamisen ja ammatillisen opetuksen koordinoinnin.

Työryhmän puheenjohtajaksi apu-laiskaupunginjohtaja määräsi suun-nittelusihteeri Markku Häyrisen ja jä-seniksi koulutoimenjohtaja Jaakko La-vasteen, opetustoimenjohtaja Turkka Hietasen, osastopäällikkö Tapio Ala-paattikosken, rehtori Olavi Solinin, rehtori Raili Rinteen ja talouspäällik-kö Heikki Simolan.

Työryhmä tutustui eri koulutuslau-takuntamalleihin ja laati lopulta Van-taan kaupungin mallista sovelletun eh-dotuksen. Mallissa lähdettiin siitä, että koulutuslautakunnan yhteyteen perus-tetaan ammatillisen koulutuksen ja ai-kuiskoulutuksen osasto, jonka tehtävä-nä on käsitellä ammatillista koulutusta ja aikuiskoulutusta koskevat asiat. Mal-lissa esitettiin myös, että ammatillisten oppilaitosten johtokunnat säilytetään.

Mallin toteuttaminen edellytti ai-nakin yhden koulutussuunnittelijan, yhden toimistosihteerin ja yhden op-pisopimuskoulutuksesta vastaavan henkilön palkkaamista ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen yk-sikköön. Työryhmä totesi vielä rapor-tissaan, että vaikka koulutuslautakun-tamallilla on koordinoinnin lisäänty-mistä koskevat etunsa, ovat mallin to-teutuksesta koituvat hyödyt siinä mää-rin epävarmoja, että on syytä odottaa muissa kunnissa saatavia kokemuk-sia ja pidempiaikaisia tietoja, ennen kuin perustetaan koko yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen kenttää koordinoiva koulutuslautakunta.


Työryhmän ehdotuksen mukaista mallia ei toteutettu.Ammatillisen opetuksen koordinoin-ti todettiin yksimielisesti hajanaisek-si. Kaupungin ylläpitämiä ammatillisia oppilaitoksia oli kaikkiaan kahdeksan ja jokaisella oli oma johtokuntansa tuo-hon aikaan.

Oppilaitokset olivat:

Turun teknillinen ammattioppilaitos

Turun Aninkaisten ammattioppilaitos

Turun kauppaoppilaitos

Turun hotellija ravintolaoppilaitos

Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos

Turun kotitalousoppilaitos

Turun suomenkielinen työväenopisto

Åbo svenska arbetarinstitut

Edellä mainituista laitoksista kaikki muut paitsi työväenopistot olivat ammatillisia opinahjoja. Sekä suomenkielinen että ruotsinkielinen työväenopisto olivat myös olleet it-senäisiä laitoksia, mutta nyt ne jou-tuivat valitsemaan hallintokuntan-sa. Suomenkielinen työväenopisto valitsi ammattiopetuksen hallinto-kunnan.

Valinnan perusteena oli suurim-malta osalta halu liittyä hallintokun-taan, jossa aikuisopiskelu oli vahvem-min esillä. Myös Åbo svenska arbeta-rinstitut oli ensimmäiset neljä vuotta ammattiopetuksen hallintokunnassa, mutta muutti sitten koululautakun-nan ruotsinkielisen osaston alaisuu-teen.

KOULUTUSLAUTAKUNTA

KOULUTUSLAUTA- KUNNAN SUOMEN- KIELINEN OSASTO

KOULUTUSLAUTA- KUNNAN RUOTSIN- KIELINEN OSASTO

KOULUTUSKESKUS

PERUS- KOULUN

JOHTOKUNNATLUKION

JOHTOKUNNATPERUSKOULUN JOHTOKUNNAT

LUKION JOHTOKUNTA

JTK JTK JTK JTK JTK

AMMATILLISEN KOULUTUKSEN JA

AIKUISKOULUTUK-SEN OSASTO

Koulutuslautakunta -malli


Työryhmä laati suunnitelman am-mattiopetuslautakunta-neuvottelu-kunta-johtoryhmämalliksi.Työryhmän ehdotus oli seuraava:- perustetaan ammattiopetuslauta-

kunta johtamaan keskiasteen amma-tillista koulutusta

- lakkautetaan ammatillisten oppilai-tosten johtokunnat

- perustetaan koulutusasiain neuvot-telukunta virkamiehistä ja luotta-mushenkilöistä koostuvana yhteis-työelimenä koordinoimaan amma-tillista ja yleissivistävää koulutusta

- perustetaan johtoryhmä koulutus-asioiden neuvottelukunnan tueksi virkamiehistä koostuvaksi valmis-televaksi ja toimeenpanevaksi eli-meksi

- liitetään suomenkielinen ja ruotsin-kielinen työväenopisto koulutuslau-takunnan ja sen osastojen alaisuu-teen

- lakkautetaan suomenkielisen ja ruotsinkielisen työväenopiston joh-tokunnat.

Työryhmä katsoi, että koska am-matillisen koulutuksen ja yleissivistä-vän keskiasteen koulutuksen kenttä on 1990-luvulla voimakkaassa muutosti-lassa, oli tässä vaiheessa tarkoituksen-mukaista tiivistää yhteistyötä kuiten-kin säilyttäen yleissivistävän koulutuk-sen ja ammatillisen koulutuksen erilli-set organisaatiot. Tilannetta oli seurat-tava ja myöhemmässä vaiheessa myös organisatorista yhteistyötä tiivistettä-vä, mikäli siihen erityisiä syitä ilmenee.

Ammattiopetuslautakunta-neuvottelukunta-johtoryhmä -malli

KLROKOULULAUTAKUNTA

Peruskoulut/ johtokunnat

Lukiot/ johtokunnat

Työväenopistot

Turun teknillinen ammattioppilaitos

Turun Aninkaisten ammattioppilaitos

Turun kauppaoppilaitos

Turun hotellija ravintola-alan oppilaitos

Turun kotitalousoppilaitos

KOULUVIRASTO

KLSOAMMATTIOPETUS-

LAUTAKUNTA

KAUPUNGINVALTUUSTO

KAUPUNGINHALLITUS

KOULUTUSASIAIN NEUVOTTELUKUNTA

KOULUTUSASIAIN JOHTORYHMÄ


Työryhmän ehdotus ei lisännyt vir-kojen tai toimien määrää. Koulutus-asiain neuvottelukunnan esittämät valmistelu- ym. tehtävät tuli käsitellä kouluvirastossa tai ammattioppilaitos-ten hallinnossa. Tarvittaessa oli määrä palkata projektityövoimaa erilaatuisiin valmistelutehtäviin.

Työryhmän ehdotus toteutettiin seuraavien kunnallisvaalien jälkeen vuoden 1993 alussa pieniä poikkeuk-

sia lukuun ottamatta. Työväenopis-toista suomenkielinen siirtyi ammat-tiopetuslautakunnan alaisuuteen, ku-ten aiemmin jo mainittiin. Ruotsinkie-linen työväenopisto siirtyi koululauta-kunnan ruotsinkielisen osastoon. Kou-lutusasiain neuvottelukuntaa ei nimi-tetty, vaan yhteistyö hoidettiin virka-miesjohdon toimesta.

Uusi ammattiopetuslautakunta aloitti työnsä 19.1.1993.

Ammattiopetuslautakunta 1993–1996. Seppo Lehtinen, ammattiopetuslautakunnan puheenjohtaja


Seppo Lehtinen on toiminut Turun kaupun-ginvaltuustossa vuodesta 1989 lähtien.

Vakaasti turkulaisuuden lippua heilutta-vnut SDP-poliitikko on myös syntyjään tur-kulainen. Autoinsinööriksi alun perin val-mistunut Lehtinen toimii työsuojeluinsinöö-rinä Turun ja Porin työsuojelupiirissä ja vai-kutti aitiopaikalla ammattiopetuslautakun-nan puheenjohtajana (v. 1993–1997), kun ammatillisen sektorin yhdistymishankkeita lämmiteltiin.

Kun Seppo Lehtiseltä kysytään isojen hal-linnollisten yksikköjen perustamisen eduista, oli sitten kyse oppilaitoksista tai kuntaliitoksista, ei hänen tarvitse vastausta pitkään pohtia. ”Totta kai yh-distämisistä on hyötyä, suurin ongelma on lähinnä yksikköjen eriarvoinen lähtötilanne. Se oli hankaluutena kun ammatti-instituuttiakin perustettiin. Voi hyvin sanoa, että meillä oli toisaalla kalliiden ylläpito- ja perustamiskus-tannusten oppilaitoksia, kuten Tutvo ja teknillinen ammattioppilaitos ja toi-saalla kaupan kaltaisia, lähinnä luokkaopetukseen panostavia ja sen kuluja kattavia oppilaitoksia.”

Lehtinen muistaa, että hänen puheenjohtaja-aikanaan, ajatus oppilaitos-ten yhdistämisestä oli liian kaukainen ja fuusiota piti odottaa vuosikymme-nen loppupuolella saakka. Silloin jokainen talo halusi vielä korostaa omia käytäntöjään ja puolustautui niiden ylläpitämiseen. On selvää, että Lehtinen näkee instituutin perustamisvaiheet hyvänä kokeiluna, josta kaupungin ja lähiseudun olisi hyvä ammentaa laajemmaltikin. Lehtinen jatkaa: ”Sen tu-lokset ovat hyvät kaikilla mittareilla mitaten. Eivät yksittäiset oppilaitokset olisi pystyneet kehittymään tällaisella vauhdilla millään muulla tavalla, ta-lojen ja hallintokäytäntöjen välinen ero oli liian suurta.”

”Monet hyvät käytännöt saatiin aikanaan liikkeelle yksittäisten oppilai-tosten kautta. Otetaan esimerkiksi vaikka yhdistelmätutkinnot. Tekniikka ne aloitti hyvin omaperäisellä, mutta onnistuneella tavalla. Nyt ne ovat laa-jentuneet kaikkien opintoalojen yhteiseksi ylpeyden aiheeksi. Olen leikillä sanonut, että tässä on nyt koossa Turun suurin ”lukio”. Totta kai tiedän, että tutkinnonanto-oikeudet ovat virallisesti lukion statuksen saaneilla oppilai-toksilla, mutta siinä se yhteistyön voima juuri näkyykin. Sitä paitsi ammatil-lisella puolella on tehty valtava työ näiden opintosisältöjen kehittämisessä ja pääasiassa omin opettajavoimin. Synergiaa se silti pohjimmiltaan on”, la-taa kunnallispolitiikan pitkäaikainen monitoimivaikuttaja Seppo Lehtinen.


”Ammatti-instituutin päätehtävä on kuitenkin kasvattaa ammattiosaa-jia ja tehtävä se laadukkaasti yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.” Siinä on Lehtisen mukaan hyvin onnistuttu. ”Ongelmana ovat kuitenkin eri opis-kelijaryhmien keskeyttämiset, joihin tulee tarmokkaasti paneutua. Suomen väestö on rajallinen, joten tämä ongelma pitää saada hallintaan nopeasti ja voimavarana tulee käyttää maahanmuuttajia siinä kuin syntyperäisiä suo-malaisiakin.”

”Peräisin tässä yhteistyötä vielä enemmän perusopetuksen suuntaan, kun puhutaan syrjäytymisvaarassa olevien opiskelijoiden tilanteesta. Perus-asteen tulisi entistä enemmän nähdä ammatillisten alojen mahdollisuudet ja kasvattaa opiskelijoitaan siihen suuntaan. Näin heillä olisi eväät menestyä ammatillisessa opetuksessa alusta alkaen ja tältäkin osin syrjäytymiskier-rettä voitaisiin vähentää.”

Laaja-alaisen instituutin ei tule Lehtisen mielestä kantaa kaikkea vastuu-ta maan päällä. Sen tehtävänä on erikoistua ja oppilaitoksen johto linjaa nä-mä alueet. Kansainvälisessä kehityksessä on silti pysyttävä mukana ja oltava suunnannäyttäjänä muille, siihen instituutilla on hyvät resurssit.

Lehtinen ilmoittautuu kuntaliitosten kannattajaksi: ”Yhteistyö on vält-tämätöntä ja Suomi tulee seuraamaan muiden Pohjoismaiden esimerkkiä. Kuntien itsemääräämisoikeuteen ei silti tule kajota.” Puhuttaessa oppilai-toksen jatkokehittämisestä ja uusista yhdistymismuodoista, osakeyhtiö-mallista ja säätiöiden sulauttamisesta, ei Lehtinen ota niihin suoraa kantaa. ”Olen kyllä tutustunut muiden kaupunkien hankkeisiin, mutta en lähde niis-tä ottamaan suoraa esimerkkiä. Turku on omanlaisensa kaupunki”, päätte-lee Lehtinen.


UUSI ORGANISAATIO

Uuden hallintokunnan muodostivat siis kahdeksan kaupungin ylläpitämää oppilaitosta, jotka nyt olivat ammatti-opetuslautakunnan alaisia. Lautakun-nassa oli 13 kaupunginvaltuuston va-litsemaa jäsentä ja kullekin oli valittu henkilökohtainen varajäsen.

Lautakunnassa oli sekä suomenkie-linen että ruotsinkielinen jaosto, joissa kummassakin oli kaupunginvaltuuston valitsemat 11 jäsentä ja heille oli valit-tu henkilökohtaiset varajäsenet.

Ammattiopetuslautakunnassa ja suomenkielisessä jaostossa asiat esit-teli palvelukeskuksen päällikkö ja ruot-sinkielisessä jaostossa ruotsinkielisen työväenopiston Åbo svenska arbeta-rinstitutin rehtori.

Lautakunnan alaisuudessa toi-mi palvelukeskus, jonka tehtävänä oli huolehtia lautakunnan toimialaan kuu-luvien asioiden valmistelusta ja täytän-töönpanosta, oppilaitosten toiminnan ja talouden kokonaisvaltaisesta suun-nittelusta ja kehittämisestä sekä olla oppilaitosten apuna niille kuuluvien tehtävien hoitamisessa.

Lautakunta määräsi palvelukeskuk-sen päällikön alaistensa oppilaitosten rehtoreista. Päällikön apuna palve-lukeskuksessa toimi talouspäällikkö ja aikuiskoulutusjohtaja. Lautakunta päätti valita palvelukeskuksen päälli-köksi rehtori Olavi Solinin ja päällikön sijaiseksi rehtori Maija Palonheimon. Palvelukeskuksen talouspäälliköksi valittiin ammattioppilaitosten talous-päällikkö Heikki Simola ja aikuiskou-lutusjohtajaksi Harri Seikola. Tehtävät

tuli hoitaa oman toimen ohella. Vali-tuista Maija Palonheimoa lukuun otta-matta palvelukeskuksen henkilökunta oli teknillisestä ammattioppilaitokses-ta, mikä aiheutti jonkin verran närää muissa yksiköissä.

Yhteisiä asioita varten perustet-tiin hallintokunnan johtoryhmä, jonka muodostivat palvelukeskuksen henki-lökunnan lisäksi oppilaitosten rehto-rit. Myöhemmin johtoryhmään valittiin myös opettajakunnan ja henkilökun-nan edustajat. Uudessa organisaatios-sa oppilaitokset säilyttivät itsenäisen asemansa. Ne huolehtivat suvereenisti omat asiansa lukuun ottamatta niitä, joihin vaadittiin lautakunnan hyväk-syntä. Näin myös kunkin oppilaitok-sen oma henki ja imago sekä tavat toi-mia säilyivät. Tämä oli asia, joka kuu-si vuotta myöhemmin aiheutti monen-laista kahnausta, kun ammatti-insti-tuutti vuonna 1998 perustettiin.

Valtakunnan tasolla Ammattikas-vatushallitus lakkautettiin ja siitä sekä Kouluhallituksesta muodostettiin uu-si Opetushallitus vuonna 1991. Tämän organisaatiomuutoksen yhteydessä päätösvaltaa ja tehtäviä siirrettiin yl-läpitäjille. Näin jälkeenpäin voi todeta, että palvelukeskus toimi liian pienellä miehityksellä tehtävien määrään suh-teutettuna. Toki siitä ei suoranaista jar-rua tullut, koska oppilaitosten rehto-rit edelleen pääosin hoitivat oman lai-toksensa kehittämistyön ja päivittäisen toiminnan.


Kun DI Olavi Solin (1942–2014) tuli Tur-kuun kesäkuussa 1986, oli Peltolan koulu-talo valmistumassa. Vaikka kulunutta kevät-kautta oli värittänyt pitkä sähköalan lakko, otettiin uusi koulutalo käyttöön elokuussa. Aivan kaikkea ei kuitenkaan ollut saatu val-miiksi, ja valtaosa koneista oli kytkemättä sähköverkkoon. Niinpä työpajoilla tehtiin ”työtä kuvaavia liikkeitä” aina marraskuul-le saakka.

Teknillisessä ammattioppilaitoksessa oli uuteen kouluun tultaessa meneillään suku-

polvenvaihdos. Uusia nuoria opettajia oli ollut suorittamassa opettajatutkin-toaan ammattikoulujen Hämeenlinnan opettajaopistossa, jossa Olavi Solin oli toiminut kuusi vuotta lehtorina ennen Turkuun tuloaan. Niinpä noin 15 opettajaa olikin uuden rehtorin tuttuja, entisiä oppilaita.

”Kesä 1986 oli hyvää aikaa keskustella apulaisrehtorien kanssa ja suun-nitella tulevaisuutta. Kuten tiedetään koulu laahaa aina jäljessä työelämää teknistä tasoa ajatellen. Itselläni on aina ollut tavoite, että koulun pitää yrit-tää kuitenkin pysyä siedettävällä viiveellä kehityksen mukana. Usein lai-tekannan tason parantaminen estyy käytettävissä olevan henkilökunnan osaamisesta. Tuntui kuin kaikki olisi tuossa vaiheessa lopussa loksahtanut paikoilleen. Opettajien koulutusmäärärahat saatiin kolminkertaistettua ja koulutus suunnattiin nimenomaan opettajien oman alan substanssiosaa-miseen”, muistelee Solin.

Myös Turun kaupungille Solin jakaa kehujaan, sillä tiedossa oli uutta koulua varten myönnetyt runsaat kaluston hankintarahat. ”Tuohon aikaan isommille hankinnoille tuli saada ammattikasvatushallituksen lupa val-tionosuuksia varten ja sekin näytti onnistuvan. Kiitollisena muistan apu-laiskaupunginjohtaja Pentti Lahtea, kaupungin silloista talousjohtajaa Jouko Lehmustoa sekä lääninhallituksen Raija Halenia ja Jussi Lanakorpea, jotka omilla panoksillaan varmistivat hankeohjelman toteutumisen. Uskallan sa-noa, että teknillisen ammattioppilaitoksen kone- ja laitekanta oli 90-luvulla maamme parhaita.”

Toisena kehityskohteena Olavi Solinilla oli mielessään tietotekniikka. Alkuun oltiin kovin varovaisia hankinnoissa, mutta sitten kaupungin tieto-huoltopäällikkö Heikki Kunnas antoi vapaat kädet koulun tarpeita ajatellen, ja taloon hankittiin IBM-yhteensopivia nokialaisia MikroMikkoja. Apulais-rehtori Aatos Lehtosen toimenkuvaan liitettiin alan kehityksen seuranta ja


sen suunnittelu. Vuonna 1991 koulun puhelinvaihde uusittiin ja oppilaitos sai Turun kaupungissa järjestyksessään toisena hallintokuntana digitaalisen puhelinkeskuksen, yhteen verkotetut tietokoneet sekä omat internetsivut.

Valtakunnan tasolla lanseerattiin ns. nuorisokoulua, mikä noudatteli aikalailla ruotsalaista koulumallia. Uudistus ei lopulta toteutunut lähinnä työnantajapiirien vastustuksesta, mutta niin sanottuja kaksoistutkintoja alettiin kokeilla, niin Turussakin. Syksyllä 1991 mekatroniikkalinjan opis-kelijat aloittivat ja suorittivat sekä ammatillisen että ylioppilastutkinnon. Rehtorilla on tähän tilaisuuteen liittyvä muisto mielessään, joka tapahtui ensimmäisten lakkiaisten juhlatilaisuudessa. Siinä yhteydessä opetushalli-tuksen ylijohtaja Heli Kuusi kertoi kysyneensä sihteeriltään, millainen lupa Turulla on opettaa kaksoistutkintoja, johon sihteeri oli maininnut:” Ei niillä mitään lupaa ole, ne vaan opettaa.”

Kansainvälinen toiminta aloitettiin myös 1990-luvun alussa. Ensimmäi-nen kohde oli Viron Pärnu. ”Itselleni mieliin painuvin tapahtuma oli kauka-na Vietnamissa suorittamamme kouluyhteistyöprojektin palkitseminen ja Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen 40-vuotisjuhlatilaisuus, jossa presi-dentti Tarja Halosen läsnä ollessa hankkeemme julistettiin Suomen kolmen parhaimman joukkoon.”

”Vauhti oli kova ja tulihan siinä joitakin ylilyöntejäkin, mutta kaiken kaik-kiaan meihin oltiin tyytyväisiä. Yksi mies ei kaikkea tee vaan siinä pitää ol-la innovatiivinen, vähän hurmoshenkinen porukka mukana ja sellainen mi-nulla oli. Sidosryhmien tyytyväisyyttä kuvaa se, että Teknologiateollisuus ry. yhdessä Turun yrittäjien kanssa anoi minulle opetusneuvoksen arvon, minkä tasavallan presidentti myönsi vuonna 2002”, päätti muistelunsa jo eläkevuosilleen siirtynyt Olavi Solin.


UUDET YHTEISTYÖKUMPPANIT TURUN KAUPPAOPPILAITOS

Vuosikymmenen 1980–90 vaihde oli kauppaopetuksessa vilkasta aikaa. Keskiasteen koulunuudistus oli viety loppuun. Koulun johtosääntö oli uu-distettu. Vuoden 1990 alusta rehtorin virkaan valittu kauppatieteiden lisen-siaatti Eero Hirvonen tuli virkaansa.

Koulu oli toiminut kahdessa eri ra-kennuksessa. Kaupungin ylläpitämä Liikeapulaiskoulu oli liitetty kauppa-oppilaitoksen kurssiosastoon, ja vuon-na 1983 myös kaupungin ylläpitämä kauppakoulu liitettiin osaksi kauppa-oppilaitosta. Niinpä samana vuonna 1983 koulu oli tehnyt esityksen Kel-lonsoittajankadun koulutalon laajen-tamisesta, jotta päästäisiin saman ka-ton alle. Useiden vaiheiden jälkeen ke-väällä 1992 hyväksyttiin koulutalon laajennussuunnitelma ja rakennus-työt alkoivat vuoden 1993 alussa. ”Re-montin keskellä opiskeltiin kuukausia kymmenien porien ja kallioammunnan säestyksellä. Rakennuspölyn, vesiva-hingon ja tulipalon kestettyämme ovat kaikki erittäin tyytyväisiä lopputulok-seen”, kirjoitti lehtori Terhi Hotokka se-lostuksessaan Kauppaopettaja-lehdes-sä. Laajennuksen ansiosta saatiin 2500 neliömetriä lisää tilaa. Uusi auditorio valmistui syksyllä 1993 ja lisäkerros otettiin käyttöön tammikuussa 1994.

Lukuvuonna 1993–1994 oppilaitoksen opiskelijamäärät olivat:

peruskoulupohjainen koulutus 223 opiskelijaa

opistoasteen koulutus 145 opiskelijaa

ylioppilaspohjainen koulutus 308 opiskelijaa

iltaopetus 78 opiskelijaa

yhteensä 754 opiskelijaa

Vuosikertomus samalta ajalta kertoo: Lama on edelleen näkynyt toiminnas-sa. Kun palkat ovat talousarvion suurin yksittäinen menoerä, on säästäminen pakko tehdä palkkasummasta. Tämä on näkynyt oppituntien määrän vähe-nemisenä. Vakinaisten opetusviranhal-tijoiden palkkoihin on säästö vaikutta-nut siten, ettei aivan kaikissa opetusai-neissa ole voitu osoittaa opettajan ha-luamaa määrää ylitunteja, mutta kai-killa lehtoreilla on kuitenkin opetus-velvollisuutensa lisäksi myös ylitunte-ja. Tämä on mahdollistunut siten, että avoimiksi tulleita lehtorinvirkoja ei ole täytetty, vaan opetustyö on jaettu uu-della tavalla.

Materiaalipuolella on säästöjä myös jouduttu tekemään, mutta kaikkiaan ti-lanne on pysynyt kohtuullisen hyvänä. Opiskelijoiden osalta säästö näkyy sel-vimmin viikottaisessa työajassa, nyt jopa 24 tuntia aikaisemman 32 viikko-tunnin asemesta. Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulu-jen kokeiluista annettiin vuonna 1991. Turun kauppaoppilaitos teki jo tuolloin anomuksen ammattikorkeakouluko-keilusta, mutta ei saanut siihen opetus-ministeriön lupaa. Kun anomus lähetet-tiin jo neljännen kerran vuonna 1994, siinä oli mukana jo useita oppilaitoksia sekä Turusta että maakunnasta.

Laki ammattikorkeakouluista tuli voimaan maaliskuussa 1995. Kilpailu perustamisluvista johti lopulta Turun kauppaoppilaitoksen kannalta myön-


teiseen tulokseen, sillä 1.8.1996 sen sekä suomenkielisistä että ruotsinkie-lisistä opistoasteen luokista muodos-tettiin osa Turun väliaikaista ammatti-korkeakoulua, mikä vakinaistettiin vie-lä 1.8.1997.

Kaupan alan ammattikorkeakoulu-tutkinnon suorittaneiden tutkintoni-mikkeeksi vahvistettiin tradenomi.

Vuoden 1994 päätösten mukaan peruskoulupohjaisessa koulutuksessa oli 80 opintoviikon mukainen kaupan ja hallinnon perustutkinto. Sen suorit-taneista tuli merkantteja. Merkantin uusi tutkinto ei ollut enää välitutkinto, vaan itsenäinen tutkinto omine suun-tautumisvaihtoehtoineen.

Merkonomikoulutuksen eli liiketa-louden perustutkinnon pituus oli 120 opintoviikkoa. Ylioppilaspohjainen koulutus ei päättynyt ammattikorkea-koulun alkaessa, vaan 40 % aloituspai-

koista voidaan antaa ylioppilaille. Niin-pä ”Kauppiksessa” lukuvuonna 1998-99 otetuista viidestä suomenkielisestä merkonomiluokasta kaksi oli ylioppi-lasluokkia. Myös ruotsinkieliseen mer-konomikoulutukseen otettiin ylioppi-laita.

Rehtori, opetusneuvos Eero Hirvo-nen jäi eläkkeelle vuonna 1995. Hä-nen seuraajakseen nimitettiin FM Sei-ja Mattila. Sittemmin hänet nimettiin ammatillisen koulutuksen selvitysmie-heksi, jonka tehtävänä oli tehdä esitys Turun ammatillisen koulutuksen tilas-ta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Tä-män tehtäväketjun jälkeen hän aloitti Turun ammatti-instituutin johtavana rehtorina 1.8.1998.

Seija Mattilan siirryttyä johtavan rehtorin virkaan kauppaoppilaitoksen rehtoriksi nimitettiin Terhi Hotokka 1.8.1998 alkaen.

Turun kauppaoppilaitos, Kellonsoittajankadun koulutalo.


Terhi Hotokka on ”paljasjalkainen” turku-lainen, joka aloitti taipaleensa Heidekenilta vuonna 1950. Terhi Hotokan tultua ylioppi-laaksi Puolalan yhteislyseosta 1969, hänen opintonsa jatkuivat Turun yliopistossa pää-aineina matematiikka, tietotekniikka, kan-santalous ja tilastotiede. Terhi Hotokka val-mistui filosofian maisteriksi vuonna 1974. ”Kesät laivalla ja talvet opena”, totesi Terhi Hotokka muistellessaan entisiä aikoja. Hän nimittäin sai paikan jo syksyllä 1974 Turun kauppaoppilaitoksen matematiikan opetta-

jaksi. Terhi Hotokan kesä-ajat kuluivat Silja Rederi Ab:n suunnittelijana ja ohjelmoijana, kun varustamo kehitti paikanvarausjärjestelmää sekä muita tietoteknisiä sovelluksia.

Kun opettajan työ tuntui luontuvan ja siinä viihtyi, tuli eteen tietenkin myös auskultointi, jonka hän suoritti lukuvuonna 1977–78 Liikemiesten Kauppaoppilaitoksessa Helsingissä. Lehtorin virkaan Terhi Hotokka nimi-tettiin vuonna 1983. Samana vuonna hänet valittiin opettajakunnan edus-tajaksi koulun johtokuntaan, jossa tehtävässä hän oli vuoden 1992 loppuun saakka. Sen jälkeenhän tuli ammattiopetuslautakunta.

Lehtori Terhi Hotokan valmius ja ahkeruus tunnustettiin ja vuodesta 1988 hänet valittiin Opettajien ammattijärjestön, OAJ:n, valtuustoon lopulta kolmeksi peräkkäiseksi kaudeksi. Hän toimi myös Pohjoismaiden kaupalli-sen komission NKH:n jäsenenä.useamman vuoden. ”Se oli mielenkiintoista, kun kokoukset pidettiin eri Pohjoismaissa vuoron perää. Vain Färsaaret jäi-vät näkemättä”, harmitteli Terhi Hotokka muistojaan.

Turun taiteen ja viestinnän oppilaitoksen rehtori Maija Palonheimo mää-rättiin lukuvuodeksi 1995–96 projektitehtäviin. Väliaikaiseksi rehtoriksi ni-mettiin Terhi Hotokka. Hän palasi vuoden kuluttua takaisin Turun kauppa-oppilaitokseen nyt apulaisrehtorin tehtäviin. Vuonna 1998 hänet nimitettiin kauppaoppilaitoksen rehtorin virkaan, jossa hän toimii eläkkeelle siirtymi-seensä saakka, vuoteen 2017.


Turun ruotsinkielisen ammattiopetuksen vaiheistaKauppaopetus lähti Suomessa alkuun täysin ruotsinkielisenä v. 1839 ja en-simmäiset suomenkieliset linjat pe-rustettiin Handelskolan i Åbo –nimellä tunnettuun oppilaitokseen vasta vuon-na 1904. Tuolloin koulun nimeksi otet-tiin Turun Kauppaopisto – Handelsins-titutet i Åbo.

Valtiovallan aktiivisella tuella suo-menkielinen koulutus lisääntyi ja vä-hitellen ruotsi jäi koulumaailmas-sa toisen kotimaisen kielen asemaan. 1960-luvulla ruotsinkielisen kaup-pakouluosaston ylläpitäminen Turun kauppaopistossa oli lähes jatkuvasti lo-petusuhan alla. Tammisaareen v. 1961 perustettu kauppakoulu ja –opisto se-kä Ahvenanmaalla 1964 toimintansa aloittanut kauppakoulu olivat vähentä-neet ratkaisevasti Turkuun hakeutuvi-en ruotsinkielisten kauppa-alasta kiin-nostuneiden määrää. Elokuussa 1964 hakijoiden määrä oli enää 21 henkilöä.

Ruotsinkieliselle osastolle oli Tu-russa perustettu ylioppilasluokka v. 1962, johon pyrkivien, pääasias-sa suomenkielisten määrä kasvoi voi-makkaasti 1970-luvulta lähtien. Syk-syllä 1982 ylioppilasosastolle haki 125 henkilöä, ja heistä 36 % oli käynyt suo-menkielisen lukion. Suomenkielisten hakeutumiseen oli kaksi merkittävää syytä: haluttiin hankkia hyvä amma-tillinen ruotsin kielen taito ja toisaalta opintopaikan saanti oli vähäisemmän hakijamäärän vuoksi helpompaa kuin suomenkieliseen opetukseen. Suomen-kielisten kasvavasta määrästä oli kui-tenkin myös haittaa, sillä kaikkien ha-

kijoiden kielitaidon taso ei ollut riittä-vä. Vuodesta 1976 lähtien suomenkie-listen määrä rajoitettiin 25 %:iin. Li-säksi pyrkijöille asetettiin suoritetta-vaksi ruotsin kielen koe.

Uusilla rajoituksilla ja hyvällä kie-likoulutuksella sekä suomenkielisten opiskelijaaallosta johtuen hakijamää-rät pysyivät riittävän suurina. Voidaan sanoa, että tästä uudesta aallosta ke-hittyi osaltaan ruotsinkielisen kaup-paopetuksen pelastaja Turun kaupun-gin ammatillisissa oppilaitoksissa. Vas-taavasti taas paria vuotta myö hemmin yksikössä kamppailtiin suomen kielen opetuksen määristä, sillä osa Ahvenan-maalta tulleista opiskelijoista oli sellai-sia, jotka eivät käytännössä osanneet suomea lainkaan.

Opiston ruotsinkielisten asioiden hoitaminen aiheutti hallinnolle lisätyö-tä ja tehtävään nimettiin 1977 studie-ledare, jonka tehtävänä oli toimia yhte-yshenkilönä osaston ja kanslian välil-lä sekä avustaa rehtoria ja kansliahen-kilöstöä ruotsinkielisten tekstien laa-dinnassa. Vuonna 1983 oppilaitoksen nimeä muutettiin taas kerran. Silloin nimeksi tuli Turun Kauppaoppilaitos – Handelsläroverket i Åbo. Vuodesta 1998 nimi vakiintui lopulta nykyiseen muotoonsa: Turun ammatti-instituutti – Åbo yrkesinstitut.

Vuonna 1985 osaston peruskoulu-pohjaisella perusjaksolla oli 32 aloitus-paikkaa. Opistoasteella oli samaan ai-kaan kaksi 16 opiskelijan ruotsinkie-listä erikoistumislinjaa. Lisäksi ylioppi-laspohjaisessa koulutuksessa oli kaksi opintolinjaa sekä markkinointi- ja ul-komaankauppalinjalla 18 aloituspaik-


kaa. Kevätlukukaudella 1987 osastol-la oli viisi lehtoria Terhi Hotokka, Ani-ta Lindfors, Christina Ljungman, Elis Åkerman ja Rita Sourander sekä liikun-nanopettaja Tommy Lindholm. Heidän lisäkseen oli vielä palkattu sekä kuu-si päätoimista että kuusi sivutoimista tuntiopettajaa.

Ruotsinkielinen osasto on toiminut koko ajan vireän uudistavassa henges-sä ja valmiina tekemään toimintaansa tarvittavia muutoksia yhteiskunnalli-sen kehityksen niin vaatiessa. Uusim-mista kehitysaskeleista on mainittava toiminnallisuuden ja projektioppimi-sen menetelmien käyttöönottaminen. Att möta och handleda Olle –projektis-sa opettajia koulutettiin kohtaamaan lähtökohdiltaan ja kielitaustoiltaan eri-laisia opiskelijoita. Tutoropettajatoi-minnan ohjeistuksen ja moduloitujen opetussuunnitelmien avulla on tulok-siin päästy ja opiskelijoiden valinnan-mahdollisuuksia pystytty lisäämään käytössä olevien resurssien puitteissa.

TURUN HOTELLI- JA RAVINTOLAOPPILAITOS

Hotelli- ja ravintola-alan koulutus alkoi Perhossa, yksityisessä Suomen Hotelli- ravintolakoulussa vuonna 1935. Sotien jälkeen ylläpitäjä säätiöitiin eli koulun hallinnasta vastasi Suomen Hotelli- ja ravintolakoulusäätiö. Oppilaitos oli alallaan ainoa Suomessa aina 1970-lu-vulle saakka. Toki ravintola-alan pe-ruskoulutusta oli mahdollisuus saa-da myös valmistavien ammattikoulu-jen kotitalousosastoilta ja yleisten am-

mattikoulujen ravintotalousosastoilta. Koulutusmahdollisuuksien vähäisyy-den vuoksi alalla toimivista henkilöistä 85 % oli vailla ammatillista koulutusta 1960-luvun lopulla tehdyn selvityksen mukaan.

Vuonna 1967 kauppa- ja teollisuus-ministeriö asetti toimikunnan tutki-maan hotellija ravintola-alan kou-lutustarvetta. Toimikunta totesi mm., että yleinen elintason nousu, matkus-tuksen alalla tapahtunut kehitys ja li-sääntynyt vapaa-aika olivat lisänneet matkailua. Toimikunta enteili myös viisipäiväiseen työviikkoon siirtymis-tä, mikä edelleen tulisi lisäämän alan tarjontaa. Kehitys oli johtamassa en-tistä suurempaan koulutetun työvoi-man kysyntään. Toimikunta huomaut-ti siitä, että siirtyminen teollistuvaan yhteiskuntaan edellytti työpaikkojen luomista paitsi teollisuuden niin en-nen kaikkea palvelualoille, jolloin ho-telli- ja ravintolaelinkeino oli keskei-sessä asemassa.

Toimikunnan esityksiä alettiin to-teuttaa 1970-luvulla, jolloin perustet-tiin valtion hotellija ravintolakoulut Rovaniemelle, Kuopioon ja Jyväsky-lään. Samoin perustettiin Porvoon Nai-sopiston toimesta Porvoon Matkailuo-pisto ja Porvoon ravintola-alan oppi-laitos.

Myös Turussa heräsi ajatus alan koulun perustamisesta, sillä ravinto-lahenkilökunnalla oli kysyntää mm. Ruotsin laivaliikenteen lisäyksen an-siosta. Uusimpina tulokkaina olivat tukholmalaiset ”oxfile-turistit.”, joille devalvoitunut Suomen markka tarjo-si halpaa ostettavaa niin laivojen myy-


mälöistä kuin Kauppahallin lihatiskeil-täkin.

Kovan työntekijäkysynnän vuoksi kaupunki vuokrasi Turun Ylioppilasky-läsäätiöltä elokuun alusta1982 alkaen väliaikaisiksi toimitiloiksi ylioppilas-kylän sosiaalikeskuksena toimineen rakennuksen. Sen tiloissa Turun hotel-lija ravintolakoulu aloitti toimintansa 15.8.1982.

Toiminnan veturina toimi Kuopios-ta Turkuun kutsuttu Tapio Larte. Larte oli aktiivinen puuhamies, joka ensim-mäisen kesäkauden aikana suoritti tar-vittavat perusvalmistelut ja järjesti op-pilasvalinnan. Oppilashaku tehtiin leh-ti-ilmoitusten avulla.

Toisena puuhamiehenä toimi apu-laiskaupunginjohtaja Pentti Lahti, joka hyvien ammattikasvatushallitussuhtei-densa avulla järjesti Turkuun kokeilu-koulun opetusluvat ohi Tampereen. Myös Tampereella olisi haluttu vastaa-vanlaisen koulun perustamista. Lahti olikin mies, joka ennakkoluulottomal-la toiminnallaan sai koulutuksen alka-maan jouhevasti, mutta rahoituksen takaamiseen tarvittiin sitten lisätoi-mia. Oppilaitokselle tämä asetti tietty-jä tulosvaatimuksia, joiden avulla kau-pungin ja ylioppilaskyläsäätiön kerää-mät kalliit vuokrat ja ylläpitokustan-nukset saatiin katettua.

Ravintolan ja keittiön työtulot oli-vat ajoittain varsin suuria, mikä puo-lestaan aiheutti kiistaa paikallisten yrittäjien kanssa. Yrittäjien näkökul-masta katsoen oppilaitoksen ei olisi pitänyt saada kilpailla lainkaan, vaan tuottaa työvoimaa heidän tarpeisiinsa. Turun kaupungin puolelta taas vaati-

mukset menojen kattamisesta lisään-tyivät. Opettaja Riitta Hirvonen muis-taa, että työteliäimpinä vuosina tuo-tanto pyöri erittäin tehokkaasti. Sa-massa keittiössä saattoi toimia päivit-täin peräkkäin kolme työvuoroa. Näin opettajien työpäivät venyivät ajoittain hyvin pitkiksi.

Ensimmäisenä lukuvuonna koulus-sa oli vain viisi luokkaa, vuotta myö-hemmin jo yhdeksän.

Opetusryhmät olivat seuraavat:

ravintolakokin 3-vuotinen peruskoulupohjainen (2 x 16 opp.)

ravintolakokin 2-vuotinen yo-pohjainen (1 x 16 opp.)

ravintolakokin 1-vuotinen ammattikoulupohjainen (1 x 16 opp.)

ravintolatarjoilijan 1-vuotinen peruskoulupohjainen (2 x 16 opp.)

ravintolatarjoilijan 1-vuotinen yo-pohjainen (2 x 16 opp.)

työnjohdollinen 2-vuotinen yo-pohjainen (1 x 16 opp.)

Toisen lukuvuoden alkaessa syys-kuussa 1983 koulun opetusravintola Pehtoori avasi ovensa myös yleisölle. Tammikuusta 1984 Pehtoorin toimin-taa laajennettiin edelleen. Silloin alet-tiin tarjota arkisin erittäin suosittuja opiskelijapäivällisiä. Myös oppilaitten itse järjestämät erikoisillat onnistuivat mainiosti.

Pehtoorin tiloja oli käytetty ravin-tolatarkoituksiin jo vuosia, mutta ne oli ravintoloitsijan virhemitoituksen vuoksi rakennettu turhan juhlaviksi ja kalustukseltaan liian arvokkaiksi ollak-seen opiskelijaruokala. Ravintola Au-rorana kuuluisuutta saanut rakennus


oli kalustettu lähes mahtipontisesti ro-kokoo-tyyliin.

Ylimääräistä, käyttökelvotonta ti-laa oli sitäkin enemmän, pihalla oli lä-hes hukkakäytössä ollut uima-allas ja Ikituuriin johti 500 metriä pitkä lasi-seinäinen käytävä, jolle ei varastotoi-minnan ja juoksukilpailujen järjestä-misen lisäksi keksitty mitään muuta käyttöä. Myöhemmin sisägolfratana toiminut tila on nykyäänkin varasto-na ja sen laajat lasiseinät on peitetty puulevyin.

Koko toiminnan ajan koulun johto ja henkilökunta olivat odottaneet py-syvää tilaratkaisua. Eräässä vaiheessa koulua oltiin siirtämässä silloisen Iki-tuurin urheiluhalliin, johon oli määrä sijoittaa luokka- ja keittiötiloja kah-teen kerrokseen tai keskikaupungille lähelle rautatieasemaa. Suunnitelmia oli siis monia, joista jälkimmäinen kaa-tui erityisesti ravintolayrittäjien vas-tustukseen. Koululle ei haluttu antaa liian edullista sijaintia.

Uusi, kaikkia osapuolia tyydyttänyt ratkaisumalli keksittiin, kun kaupun-kiin alettiin rakentaa uutta modernia teollisuuspuistoa Lemminkäisenkadul-le. Sen ensimmäiseen rakennukseen, DataCityyn, valmistettiin tilat hotellija ravintolaoppilaitokselle, jonka suun-nittelussa oli myös koulun henkilö-kuntaa mukana. Tiloista tuli avarat, ja varsinkin Alabama-opetusravintolas-ta muodostui upea kokonaisuus. Sen ympärille rakennettiin pienten pal-veluyksiköiden verkko, joista käytet-tiin abc-ketjun nimeä: a tarkoitti Ala-bamaa, b baaritoimintaa ja erityisesti sen alun Bourbon-baaria ja c aktiivis-

ta congress-toimintaa. Näin seitsemäs lukuvuosi päästiin aloittamaan uusis-sa tiloissa.

Palvelujen tuottaminen pysyi koko ajan opetustoiminnan ohessa keskei-senä ohjenuorana ja tuotteita piti myös myydä. Vielä v. 1989 Kauppahallissa si-jainnut myymälä suljettiin ja myynti-tiski siirrettiin Lemminkäisenkadun ti-loihin. Juhlapalvelutarjonta oli erittäin kysyttyä. Parhaimpina vuosina baari-mestareita kouluttaneen Mika Tuunan mukaan tällaisia tilaisuuksia järjestet-tiin vuodessa kymmenittäin.

Kun koulun ensimmäisinä vuosi-na oli vain kuusi opintolinjaa oli nii-tä lukuvuonna 1988–89 jo kymme-nen. Opiskelijamäärä oli noussut alun 80:stä 234:ään.

Vuosi 1991 oli koulun historiassa merkittävä sikäli, että oppilaitokseen perustettiin aikuiskoulutusosasto. Tä-ten alan täydennys- ja jatkokoulutuk-sesta kyettiin myös huolehtimaan, esim. v. 1992 suoritettiin ensimmäiset ravintola-alan baarimestarien erikoi-sammattitutkinnot, jotka olivat alal-laan ensimmäiset koko Suomessa.

Turun kaupungin hallintoraken-teen virtaviivaistaminen käynnistyi uuden kaupunginjohtajan Juhani Le-pän ansiosta. Ammatilliselle koulutuk-selle perustettiin oma lautakunta, jon-ka alle koottiin kaikki kaupungin yl-läpitämät ammatilliset oppilaitokset Myös tämän hallintokunnan raken-netta uudistettiin. Niinpä ”ravintola-koulun” kahdestoista lukuvuosi oli sen viimeinen itsenäisenä oppilaitoksena. Syksyllä 1994 se liitettiin Turun Am-matti-instituutin osaksi.


TURUN TAITEEN JA VIESTINNÄN OPPILAITOS

1980-luvun lopulla käynnistettiin laa-ja kehittämishanke taidekasvatuksen ja viestintäkulttuurialan koulutuksen aseman vahvistamiseksi kaikilla kou-luasteilla. Turussa taide- ja viestintä-kulttuurialan koulutus nousi esiin kah-denkin hankkeen yhteydessä. Toinen liittyi keskiasteen taideopetuksen uu-distamiseen ja toinen käynnistynee-seen taidealan ammattikorkeakoulu-projektiin. Näistä keskiasteen opetuk-seen liittyvä hanke lähti liikkeelle en-sin. Valtioneuvosto hyväksyi 25.4.1991

Turun Kuvataideoppilaitoksen pe-rustamisluvan ja jo syksyllä 2.9.1991 koulutyö käynnistyi. Koulun rehtoriksi valittiin Maija Palonheimo. Turun Ku-vataideoppilaitoksessa oli ensimmäi-senä toimintavuonna videokuvaajan ja teatteri-ilmaisun ohjaajan peruskou-lupohjaiset linjat. Kouluun pyrki 267 henkilöä videokuvaajan linjalle ja 162 teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Vain 12 opiskelijaa valittiin kummallekin lin-jalle. Koululle saatiin tilat Härkämäes-sä tyhjilleen jääneestä peruskoulusta.

Koulun johdolla ja henkilökunnalla oli tavoite kehittyä laaja-alaiseksi tai-dealan oppilaitokseksi. Täten nimi Kuva-taideoppilaitos ei antanut oikeaa kuvaa laitoksesta. Opetusministeriö hyväksyi esityksen koulun uudeksi nimeksi jou-lukuussa 1991. Heti vuoden 1992 alus-ta lukien koulu käyttikin nimeä Turun taiteen ja viestinnän oppilaitos. Uusi ni-mi oli kuvaava mutta sitäkin kankeampi. Puhekielessä oppilaitos saikin lempini-men Tutvo. Koulu huolehti myös taide-

alojen aikuiskoulutuksesta. Ensimmäi-senä lukuvuonna aloitettiin nelivuoti-nen tanssinopettajakoulutus sekä nuk-keteatterikoulutus. Koulutustarjonta li-sääntyi vielä vuonna 1995, jolloin aloi-tettiin sirkusalan ohjaajakoulutus.

Oppilasmäärä kasvoi jatkuvasti. Vuonna 1992 oppilaita oli noin sata vakinaisessa koulutuksessa ja kolmea vuotta myöhemmin jo tuplaten. Lisäk-si tulivat lyhytkurssien opiskelijat. Tu-russa oli suunniteltu uuden ammatti-korkeakoulun perustamista 1990-lu-vun alusta asti. Suunnitelmaan sisältyi myös Taiteen ja viestinnän oppilaitos. Hanke lähti liikkeelle ensin kokeilu-hankkeena syksyllä 1996. Kulttuurin koulutusalan koulutusohjelmia oli kol-me: teatteri ja tanssi, kuvataide ja vies-tintä sekä musiikin koulutusohjelma. Hakijoita koulutusohjelmiin oli kahta vaille tuhat. Ammattikorkeakouluopin-tojen myötä kaikkien tutkintojen suo-ritusaika piteni neljään vuoteen ja pää-sykriteeriksi tuli ylioppilastutkinto.

Hallinnollisesti oppilaitos siirtyi ammattiopetuslautakunnan alaisuu-desta Turun ammattikorkeakoulun hallintokuntaan syksyllä 1996.

TURUN KOTITALOUSOPPILAITOS

Koulun nimi 1.8.1986 alkaen oli Turun kotitalousoppilaitos. Nimen muutta-misen syynä oli se, että keskiasteen koulunuudistus toi talouskoulun rin-nalle ammatilliset opintolinjat, joilla opiskeli parhaillaan 116 opiskelijaa. Koti- ja laitostalouden peruslinja al-


koi 1985 ja vuotta myöhemmin alkoi opistotason koulutus.

Syksyllä 1986 opintolinjat olivat:

siivousteknikko, yo-pohjainen 3-vuotinen koulutus

laitoshuoltaja, peruskoulupohjainen 2-vuotinen koulutus

ruokataloudenhoitaja, peruskoulupohjainen 2-vuotinen koulutus

talouskoulu, vanha perinteinen 4,5 kuukauden kurssitus

Vuoden 1986 alussa tuli voimaan uusi laki ammatillisten oppilaitosten rahoi-tuksesta. Nyt koulun käyttökustannus-ten kattamiseen osallistuivat opiskeli-joiden kotikunnat kantokykyluokkiensa mukaisesti yhdessä valtion kanssa. Käy-tännössä rahoituslaki rasitti aiempaa enemmän oppilaitoksen ylläpitäjää, täs-sä tapauksessa Turun Marttayhdistystä.

Niinpä vuonna 1988 aloitettiin neuvot-telut kaupungin kanssa koulun siirtämi-seksi kaupungin omistukseen. Neuvot-telujen tuloksena koulun ylläpitäjäksi syksyllä 1991 tuli Turun kaupunki.

Tähän aikaan kaupunki ylläpiti seit-semää ammatillista oppilaitosta johto-kuntineen. Hallintoa saneerattiin niin, että kunnallisvaalien jälkeen vuoden 1993 alusta lukien kaikki oppilaitokset yhdistettiin saman ammattiopetuslau-takunnan alaisuuteen. Sittemmin Anin-kaisten ammattioppilaitos, Hotelli- ja ravintolaoppilaitos sekä Kotitalousop-pilaitos yhdistettiin ja syksystä 1994 yhdistetty koulu toimi Turun Ammat-ti-instituutin nimellä.

Ansiokas 66 vuotta toiminut Turun Marttayhdistyksen talouskoulu/Tu-run kotitalousoppilaitos oli tullut tien-sä päähän.

Rehtori Armi Lahtivirta oli lähes kaksikymmentä vuotta kotitalousoppilaitoksen rehtorina. Kuvassa hänen läksiäistilaisuudessaan Pia Lagercrantz, Raili Rinne ja Armi Lahtivirta.


TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI 1994

Apulaiskaupunginjohtaja Armas La-honiitty päätti 16.10.1992 asettaa työryhmän selvittämään Aninkaisten ammattioppilaitoksen, hotellija ra-vintolaoppilaitoksen sekä kotitalous-oppilaitoksen yhdistämistä 1.8.1993 alkaen. Työryhmän puheenjohtajak-si määrättiin Aninkaisten rehtori Rai-li Rinne sekä jäseniksi rehtori Armi Lahtivirta ja va. rehtori Pia Lagerc-rantz. Työryhmän sihteerinä toimi talouspäällikkö Heikki Simola. Työ-ryhmä antoi raporttinsa tammikuus-sa 1993 ja ammattiopetuslautakun-ta antoi siitä lausuntonsa huhtikuus-sa. Tässä vaiheessa todettiin aikatau-lun olevan liian tiukka ja yhdistymistä esitettiin vuotta myöhemmäksi. Tätä varten apulaiskaupunginjohtaja asetti 8.9.1993 työryhmän jatkovalmistelua varten. Tämän ryhmän jäsenet olivat entiset lisättynä kaupunginlakimies Antero Kastemaalla, suunnittelusih-teeri Markku Häyrisellä ja henkilöstö-sihteeri Seppo Hännisellä.

Vuonna 1991 tuli voimaan laki am-matillisista oppilaitoksista annetun lain muuttamisesta ja asetus eri op-pilaitosmuotoja koskevien asetusten muuttamisesta. Lainsäädännön muu-tos lisäksi siirsi päätösvaltaa oppilai-toksille ja niiden ylläpitäjille. Myös laki ammatillisten oppilaitosten rahoituk-sesta uudistettiin.

Työryhmä paneutui tehtäväänsä perusteellisesti ja selvitti alkuun op-pilaitosten rakenteen ja henkilömää-rät.

Oppilaitosten henkilöstö syyskuussa 1993

Toimi AAOL THRO KTOL YHT

rehtori 1 1 1 3

lehtori 98 36 21 155

tunti- opettajat 26 12 3 41

muu henkilöstö 74 111 9 194

Oppilaitosten opiskelijamäärät syksyn 1993 aloituspaikkojen mukaan olivat:

Anin-kaisten

ammattioppilaitos

Hotelli-ja ravintolaoppilaitos

Kotitalous- oppilaitos (+talous-

koulu)

nuorisoaste 722 288 104+48

aikuiskoulutus 76 82 56

yhteensä 798 370 208

Aninkaisten ammattioppilaitoksel-la oli opetustoimintaa viidessä toimi-paikassa: Aninkaisten koulutalossa, Liedon toimipisteessä, Hippoksen kiin-teistössä ( LSO), Peltolan koulutalossa ja Juhannuskukkulan koulutalossa. Ho-telli-ja ravintolaoppilaitoksen toiminta oli kokonaisuudessaan DataCityn kiin-teistössä. Kotitalousoppilaitoksella oli opetustoimintaa neljässä toimipaikas-sa: kotitalousoppilaitoksen koulutalos-sa, Mestarinkadun ja Aurakadun toimi-pisteissä sekä Aninkaisten koulutalos-sa.

Työryhmä teki yksityiskohtaiset selvitykset eri vaihtoehdoista. Näitä vaihtoehtoja olivat:- Hotelli- ja ravintolaoppilaitos + Koti-

talousoppilaitos- Aninkaisten ammattioppilaitos + Ko-

titalousoppilaitos


- Aninkaisten ammattioppilaitos + Ho-telli- ja ravintolaoppilaitos + Kotitalo-usoppilaitos

Työryhmän lopullinen ehdotus oli viimeksi mainittu vaihtoehto. Sen pe-rusteluina työryhmä mainitsi mm. et-tä yhteinen peruslinja ja perustutkin-to voitiin toteuttaa yhdessä oppilai-toksessa kunkin erikoisosaamista hyö-dyntäen. Laaja-alaisen asiantuntijuu-den katsottiin tarjoavan opiskelijoille useampia erikoistumisvaihtoehtoja sa-massa oppilaitoksessa.

Opistoasteen tutkintojen kehittämi-nen ammattikorkeakoulututkinnoiksi nähtiin tärkeäksi opiskelijoiden jat-ko-opintomahdollisuuksien kannal-ta. Nuorisoaste ja aikuiskoulutus tuli muodostaa koulutuskokonaisuudeksi, jossa toiminta toteutetaan yhteisin re-surssein.

Vuoden 1993 rahoituslain katsot-tiin merkitsevän, että kustannuspe-rusteisista valtionosuuksista siirryt-tiin laskennallisesti määräytyviin val-tionosuuksiin. Keskeinen määräyty-misperuste oli oppilasmäärä. Rahoi-tusuudistus ei suosinut epätaloudel-lisia yksiköitä. Täten valtion rahoitus-osuus väheni ja kuntien osuus kasvoi.

Kuten aiemmin on todettu, työryh-mä jätti muistionsa apulaiskaupungin-johtajalle ja asia oli kevään 1993 ajan pohdittavana. Apulaiskaupunginjoh-taja pyysi asiasta lausuntoa ammatti-opetuslautakunnalta ja tämä edelleen oppilaitosten henkilökunnalta, joiden henkilökuntakokoukset olivat myön-teisiä asialle. Tosin hotellija ravintola-oppilaitoksen henkilökunta jätti kriitti-sen lausuntonsa. Huoli oli lähinnä hen-

kilöorganisaatiomuutoksen tuomista pulmista ja työpaikkojen säilymisestä.

Kun työryhmä oli ehdottanut yhdis-tettävälle oppilaitokselle nimeä Turun Ammatti-instituutti, niin hotellikou-lulla pidettiin tätä profiilittomana ja ehdotettiin nimeksi palveluinstituut-tia. Ammattiopetuslautakunta hyväk-syi osaltaan työryhmän esityksen sel-laisenaan, ja nimeksi vakiintui Turun Ammatti-instituutti.

Syyskuun 8. päivänä apulaiskau-punginjohtaja Lahoniitty asetti uuden työryhmän toteuttamaan ja suunnitte-lemaan yhdistymisen käytännön toi-menpiteet. Työryhmän kokoonpano oli entinen lisättynä apulaiskaupunginla-kimies Antero Kastemaalla sekä henki-löstösihteeri Seppo Hännisellä.

Työryhmä valmisteli nopeasti ope-tusministeriölle menevän hakemuk-sen ammattiopetuslautakunnalle, joka antoi esityksen mukaisen lausunnon kaupunginhallitukselle. Kaupunginval-tuusto teki päätöksen yhdistämisestä ja uuden oppilaitoksen, Turun Ammat-ti-instituutin, hakemuksen lähettämi-sestä opetusministeriölle. OPM päätti asian 2.2.1994. Niinpä uusi oppilaitos aloitti toimintansa syksyllä 1994.

Työryhmä perusti useita toiminto-kohtaisia alatyöryhmiä, joiden tehtävä-nä oli selvittää mahdolliset ongelmat ja yhdistämisen edellyttämät järjestelyt.

Ammattiopetuslautakunta päätti kevään 1994 aikana käytännön järjes-telyistä seuraavat pääasiat:- vakinaisessa virkasuhteessa tai tois-

taiseksi voimassa olevassa työsopi-mussuhteessa oleva henkilöstö jatkaa yhdistetyssä oppilaitoksessa


- määräaikaisessa virka- tai työsuh-teessa olevien palvelussuhde jatkuu, kuten viranhoitomääräyksessä tai työsopimuksessa on todettu

- Hotelli- ja ravintolaoppilaitoksen ja kotitalousoppilaitoksen rehtorien vi-rat lakkautetaan. Virkojen nykyiset haltijat jatkavat omassa oppilaitok-sessaan apulaisrehtoreina

- yhdistetyn oppilaitoksen rehtorina toimii Aninkaisten ammattioppilai-toksen rehtori

- Turun Ammatti-instituutti toimii am-matillisista oppilaitoksista annetun lain mukaisena yhdistettynä oppilai-toksena, jonka hallinnossa noudate-taan ammattioppilaitoksista annettua asetusta.

Vaatetusalan vuosittaiset muotinäytökset ovat olleet merkittävä peruskoululaisille suunnattu mark-kinointitilaisuus.


Aninkaisten ammattioppilaitoksen ja Tu-run Ammatti-instituutin rehtorina vuosina 1989–1998 toiminut Raili Rinne on vaa-tetusalan ammattilainen, taustanaan vahva teollisuusosaaminen ja opettajakokemusta niin Turun kuin Porin ammattioppilaitok-sissa. Porin Teljän ammattioppilaitoksessa ollessaan hän toimi varsinaisen opettajan- ja apulaisrehtorin töiden ohella paikallisten teollisuuslaitosten tuotekehitys- ja henkilös-tökoulutusprojekteissa sekä laadunvalvon-nan luennoitsijana Johtamistaidon opistolla

ja tuntiassistenttina Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Tuohon ai-kaan kuului myös aktiivinen osallistuminen valtakunnalliseen opetussuun-nitelmatyöhön sekä kasvatustieteen jatko-opinnot Tampereen yliopistossa.

Raili Rinteen ottaessa vastaan Turun Aninkaisten ammattioppilaitok-sen rehtoripestin syksyllä 1989 oppilaitoksessa oltiin aloittamassa jo vuosia suunniteltua rakennusprojektia, jonka toteutus eteni suunnitelmista vastan-neiden toimesta valmistuen ammattioppilaitosten 50-vuotisjuhliin mennessä 1992. Rehtorin toiminnan painopiste keskittyi aluksi lähinnä oppilaitoksen taloudellisten ja henkisten voimavarojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Opettajakeskeinen opetus oli tullut tiensä päähän ja tavoitteeksi otettiin jat-kuva henkilökunnan kehitysprosessi. Nyt tarvittiin tutkivaa, analysoivaa ja kriittistä otetta oppimiseen, yhteistyötaitoja ja muutosvalmiutta. Koska oppi-laitoksessa oli aktiivista työtoimintaa mm. suurkeittiössä ja siivoustoimessa, oli tärkeää liittää myös muu henkilöstö opetustyön tavoitteisiin. Tavoitteena oli, että opettajakunta ja opetusta avustava henkilökunta tuntisivat muodos-tavansa yhden kokonaisuuden, oppilaitoksen henkilökunnan.

Valtakunnallisella tasolla oli näköpiirissä pyrkimys oppilaitosten yhdis-tämiseen ja suurempien kokonaisuuksien luomiseen. Turun kohdalla se merkitsi aluksi Aninkaisten ammattioppilaitoksen, hotellija ravintolaop-pilaitoksen ja kotitalousoppilaitoksen yhdistämistä, jolloin syntyi 1.8.1994 uusi oppilaitos, Turun Ammatti-instituutti. Raili Rinne nimitettiin tämän oppilaitoksen rehtoriksi. Yhdistäminen merkitsi siinä vaiheessa kolmen eri-laisen toimintakulttuurin yhteensovittamista, joka ajatuksena oli uusi eikä aivan ongelmaton.

Tärkeänä tehtävänä Raili Rinne koki rehtoriaikanaan myös opistoastei-sen koulutuksen muokkaamisen silloin jo tiedossa olleen ammattikorkea-koulun tarpeita ajatellen. Aninkaisten ammattioppilaitoksessa oli annettu


vaatetusalan opistotasoista koulutusta jo vuodesta 1960 lähtien. Myöhem-min tämän tasoista koulutusta oli oppilaitoksessa tarjolla suurtalousalalla ja kauneudenhoitoalalle saatiin 1992 erikoisparturikampaajan opistoaste.

Vuonna 1994 Turun Ammatti-instituutin perustamisen yhteydessä opis-toasteen koulutusta annettiin suurtalous-, ravintola-, siivous-, vaatetus – ja kauneudenhoitoalalla. Tämän koko opistoasteen saaminen ammattikor-keakouluun ja sinne sopivan koulutusohjelman synnyttäminen oli voimia vaativa projekti. Siinä kuitenkin onnistuttiin, vaikka samalla voi todeta, että jonkun osan erottaminen oppilaitoksesta ei ollut sen helpompaa kuin yh-distäminenkään. Rehtorin tehtävien hoitamisen kannalta nämä muutoksen vuodet olivat varsinaista työryhmissä, toimikunnissa ja neuvottelukunnissa istumista, muistelee Raili Rinne ja toteaa, että onneksi asioiden hoito paikan päällä oli osaavien apureiden käsissä.

Ammatti-instituutin synnyn vuonna 1994 tiedettiin ennakoivan ennem-min tai myöhemmin vielä uusia yhdistymisiä, joten ”harjoittelu” pienem-mässä mittakaavassa lievitti tämän oppilaitoksen kohdalla vuoden 1998 muutosvastarintapaineita. Uuden kokoonpanon henkilöstön voimavarojen kehittäminen jatkui uudessa organisaatiossa pitkälti entisen jatkona ja jo hyväksi koetuissa puitteissa. Uuden yhdistymisen aika toimi oivana taite-kohtana myös Raili Rinteen virkauralla ja eläkkeelle siirtyminen 1.11.1998 tuntui varsin luontevalta ajatukselta, takana olivat jo täydet virkavuodet.

SAIRAANHOITO-OPPILAITOKSESTA TERVEYDENHUOLTO-OPPILAITOKSEKSI

Terveydenhuollon koulunuudistuksen mukainen peruslinjakoulutus oli niin suuri muutos, ettei sitä ilman kokeilua toteutettu. Turun sairaanhoito-oppi-laitos valittiin kokeilukouluksi yhdes-sä Pohjois-Karjalan sairaanhoito-op-pilaitoksen kanssa. Terveydenhuollon peruslinjan kokeilu käynnistyi molem-missa kouluissa 1984. Peruslinjalla

aloittaneet opiskelijat suorittivat ensin lukuvuoden mittaisen yleisjakson, min-kä jälkeen heidän oli valittava varsinai-nen erikoistumislinjansa. Kaksivaihei-sesta valinnasta saatujen huonojen ko-kemusten perusteella siirryttiin yksi-vaiheiseen valintaan jo keväällä 1988, jolloin opiskelijat hakivat suoraan eri-koistumislinjoille. Alkuun kaikki opis-kelijat olivat peruskoulun käyneitä. En-simmäiset ylioppilaspohjaiset opinto-linjat käynnistyivät tammikuussa 1987.

Ensimmäiset uusimuotoisten ope-tussuunnitelmien mukaisten 2,5-vuoti-


sen tutkinnon suorittaneet perushoita-jat, apuhoitajien nimikemuutos, ham-mashoitajat, lääkintävahtimestari-sai-raankuljettajat valmistuivat syysluku-kauden lopussa 1986.

Mielenterveyshoitajat, mielisai-raanhoitajien nimikemuutos, valmis-tuivat keväällä 1987, koska heidän koulutuspituus oli kolme vuotta. Ter-veydenhuollon peruslinjan kokeilu Tu-run sairaanhoito-oppilaitoksessa päät-tyi kouluasteen tutkintojen osalta ke-väällä 1988 ja opistoasteen osalta vuo-den 1989 lopussa. Tämän jälkeen seu-rasi vielä laajamittainen raportointi- ja arviointityö opetussuunnitelmien ke-hittämiseksi.

Ammatillisten oppilaitosten vakiin-nuttamiseksi annettiin laki ammatilli-sista oppilaitoksista (l487/87) ja sitä täydentävät asetukset eri oppilaitoksia varten. Terveydenhuolto-oppilaitoksia varten annettiin asetus terveydenhuol-to-oppilaitoksista (A501/87), mikä si-sälsi yksityiskohtaiset määräykset ter-veydenhuoltooppilaitoksista. Tässä yh-teydessä koulun nimi muuttui Turun terveydenhuoltooppilaitokseksi.

Uuden asetuksen mukainen joh-tokunta kokoontui ensimmäisen ker-ran elokuussa 1987. Terveydenhuollon koulutuksessa hallinnollisesti palattiin entiseen käytäntöön, kun vahvistettu johtokunta tuli neuvottelukunnan tilal-le. Ammattikasvatushallitus sittemmin Opetushallitus nimesi johtokunnat ne-livuotiskaudeksi kerrallaan. Johtokun-nan esittelijänä toimi oppilaitoksen rehtori. Rehtori KL Ritva Paulin tullut virkaan 1983 ja oli siten ollut jo toteut-tamassa uutta koulutusjärjestelmää.

Terveydenhuollon peruslinjakokei-lun ollessa vielä kesken opettajakun-taa hämmensivät paineet, joita valta-kunnallisessa koulutuskeskustelussa tuotiin esille. Opetusministeri Taxel-lin komitea esitti mallin uudesta nuo-risokoulusta sekä sen jatkeena olevas-ta ammattikorkeakoulusta. Opettaja-kunnan hämmennys oli oikeutettua, koska keskiasteen koulunuudistus ko-keiluineen oli ollut oppilaitoksen koko henkilökunnalle työntäyteinen ja ras-kas ajan jakso. Heti perään esitetty uu-si uudistus herätti ihmetystä.

Ammatillisessa koulutuksessa siir-ryttiin 1990 tuntikehysjärjestelmään. Vuonna 1991 alkanut taloudellinen la-makausi johti siihen, että vuotta myö-hemmin valtioneuvosto leikkasi am-matillisen koulutuksen tuntikehystä kolmesta viiteen tuntia viikossa. Tä-män johdosta keskeiseksi kehittämis-tavoitteeksi tuli opetuksen kehittämi-nen aikuismaisemmaksi, opiskelijoi-den oman aktiivisuuden ja motivaati-on nostaminen sekä projektityyppisen opetuksen kehittäminen.

Oppilaitoksen opiskelijamäärä oli kasvanut siinä määrin, että oli käyn-nistettävä saneeraus- ja lisärakennus-hanke. Nämä työt saatiin päätökseen vuonna 1990. Vuosikymmen oli valtion osalta sellainen, että valtio halusi luo-pua oppilaitosten ylläpitäjän roolista. Niin kesäkuussa 1993 valtioneuvosto päätti ammatillisten oppilaitosten kun-nallistamisen periaatteista ja kunnal-listettavista kouluista, joiden joukossa oli myös Turun terveydenhuolto-oppi-laitos, jonka ylläpitäjäksi Turun kau-punki tuli 1.8.1994 alkaen.


Turun kaupungin valtuusto nimesi koululle johtokunnan, jossa oli seitse-män varsinaista jäsentä ja heille hen-kilökohtaiset varajäsenet. Oppilaitos oli nyt yksi kaupungin hallintokunnis-ta ja sen tuli sopeutua kunnalliseen hallintokulttuuriin. Taloushallinnol-le ensimmäinen lukukausi oli ongel-mallinen, koska kaupunginvaltuus-to päätti oppilaitoksen talousarvion vasta 24.10.1994 toiminnan ollessa jo käynnissä. Lisäksi talousarvion raken-ne poikkesi aiemmasta valtion käytän-nöstä.

Koulutusrakenteet ja opetussuun-nitelmat olivat jatkuvasti kehitystyön kohteena. Esimerkkinä olkoon uusi so-siaali- ja terveysalan perustutkinto, mi-kä käynnistyi syksyllä 1993. Sisällöl-listen muutosten ohella jouduttiin rai-vaamaan tilaa opetukselle mutta myös osoittamaan lähihoitajien tarpeelli-suus ja mahdollisuudet sosiaali- ja ter-veydenhuollossa. Aiemmassa ns. väis-tyvässä toisen asteen koulutuksessa suoritettiin viimeiset tutkinnot 1995, jolloin myös ensimmäiset suorittivat lähihoitajan tutkinnon.

Vuonna 1992 Turun terveyden-huolto-oppilaitos osallistui kaupungin aloitteesta Turun väliaikaisen ammat-tikorkeakoulun kokeilusuunnitelman laatimiseen. Tämän suunnitelman laa-timinen tapahtui yhteistyössä yhden-toista muun Turun seudun ammatilli-sen oppilaitoksen kanssa. Useiden vai-heiden jälkeen valtioneuvosto myönsi kokeiluluvan laajennetulle Turun väli-aikaiselle ammattikorkeakoululle, mi-kä käynnistyi 1.8.1996. Kokeilukausi oli vain yhden lukuvuoden mittainen,

sillä Turun ammattikorkeakoulu vaki-naistettiin jo 1.8.1997 ja lopulta vuon-na 2000 siihen yhdistettiin Turun tek-nillinen ammattikorkeakoulu.

Turun terveydenhuolto-oppilaitok-sen koulutustehtäväksi jäi ammatti-korkeakoulumuutoksen jälkeen vasta-ta väistyvästä opistoasteen koulutuk-sesta sekä toisen asteen koulutuksen toteuttamisesta

Turun kaupunginhallitus siirsi 1.8.1987 alkaen rehtori Ritva Pauli-nin Turun ammattikorkeakoulun ter-veyden, hyvinvoinnin ja kestävän kehi-tyksen tulosalueen koulutusjohtajaksi. Hän ehti toimia 14 vuotta terveyden-huolto-oppilaitoksen rehtorina. Rit-va Paulinin siirryttyä ammattikorkea-kouluun hänen tilalleen nimitettiin va. rehtoriksi oppilaitoksen apulaisrehtori FM, KL Seija Välilä.

Sekä ammattikorkeakoulu että ter-veydenhuolto-oppilaitos jatkoivat toi-mintaansa entisissä tiloissaan samassa kiinteistössä Ruiskadulla.

Terveydenhuolto-oppilaitos siirret-tiin 1.8.1998 alkaen osaksi Turun am-matti-instituuttia.


Seija Välilä aloitti terveydenhuolto-oppilai-toksen rehtorina 1.8.1997. Vuotta myöhem-min hänestä tuli vasta perustetun instituutin terveyden ja hyvinvoinnin tulosalueen reh-tori. Ollessaan rehtorin tehtävästä virkava-paana vuoden 1999 lopusta alkaen hän toi-mi instituutin kehitysjohtajana aina eläkkeel-le siirtymiseensä, vuoteen 2002, asti. Tulles-saan Helsingistä Turkuun v. 1969 suorit-tamaan sairaanhoidon opettajan tutkintoa hän oli toiminut useissa terveydenhuoltoalan tehtävissä ja hankkinut kokemusta palvelu-

järjestelmän piiristä kahdessa kaupungissa. Valmistuttuaan sairaanhoidon opettajaksi v. 1970 Seija Välilä toimi Turun terveydenhuolto-oppilaitoksessa erilaisissa opetustehtävissä. Hallinnollisiin tehtäviin, rehtorin sijaiseksi, hän siirtyi 1980-luvun alussa. Tuolloin Turun terveydenhuolto-oppilaitoksessa ei ollut apulaisrehtorin virkaa, vaan opettajakunta valitsi keskuudestaan rehto-rin sijaisen nelivuotiskaudeksi. Tehtävä oli hoidettava oman toimen ohella. Vasta 1980-luvun puolessa välissä oppilaitokseen saatiin päätoiminen apu-laisrehtori, jota tehtävää Seija Välilä hoiti aina elokuun loppuun 1997.

FM, KL Seija Välilän aloittaessa rehtorina oppilaitoksen toiminnalle oli leimallista väliaikaisen ja vakinaistuvan ammattikorkeakoulun suunnittelu ja käynnistyminen, samoin kuin toisen asteen ammatillisen koulutuksen ke-hittäminen ja sen organisoitumisen valmistelu. Koko oppilaitos ja sen hen-kilökunta elivät tuolloin murroksen ja epävarmuuden aikaa. Oppilaitoksen henkilökunta työskenteli työryhmissä ja tiimeissä voimiaan säästämättä saadakseen opetuksen suunniteluksi ja yhteistyökäytännöt rakennetuik-si. Oman lisähaasteensa tähän ajankohtaan toi se, että lähimenneisyydessä oppilaitoksessa oli eletty hyvin työntäyteisiä aikoja isona terveydenhuollon peruslinjakokeilukohteena, johon oli liittynyt laaja ja monipuolinen toteu-tus ja raportointi. Samoin oppilaitoksen kunnallistaminen vuonna 1994 oli muuttanut oppilaitoksen toimintakulttuuria ja arkipäivää.

Ammatti-instituuttiin siirryttäessä Seija Välilä piti haasteista suurimpa-na ”yhteiselon ja -olon” rakentumisen tukemista, toimintatapojen ja kult-tuurien yhteensovittamista uuden terveyden ja hyvinvoinnin tulosalueen, samoin kuin koko ammatti-instituutin sisällä. Tulosalueen perustehtävän, opetuksen, toteuttaminen jatkuvasti muuttuneiden opetussuunnitelmien pohjalta vaati opettajilta jatkuvaa uudenlaista kehittämistyötä ja ennakko-luulotonta haasteisiin tarttumista.


Seija Välilä totesi, että siirtyessään koko ammatti-instituutin kehitysjoh-tajaksi vuoden 1999 lopussa terveyden ja hyvinvoinnin tulosalueen toimin-nan käynnistyminen ja kehittäminen oli saatu koko henkilökunnan työpa-noksen avulla kuitenkin hyvälle alulle.

Jo instituutin perustamisvuodesta 1998 alkaen oppilaitoksessa nouda-tettiin strategiaohjausmallia. Seija Välilän mielestä strategiaohjauksen on-nistunut ja hyvin käynnistynyt alku antoi instituutille hyvät lähtöasetelmat. ”Oppilaitoksen toiminnan painopisteet saatiin tuolloin määritellyiksi ja nii-den pohjalta asetettujen painopisteiden toteuttamista alettiin seurata sys-temaattisesti dokumentoiden”, hän muistelee.

Hyvästä suunnitelmallisesta lähtökohdasta huolimatta keskeisimpänä menestyksen avaimena Seija Välilä pitää kuitenkin hyvin suoritettua perus-työtä, jonka eteen koko henkilöstö antoi täyden panoksensa. Heti instituu-tin alkuvuosista lähtien korostimme tiimityön merkitystä ja yritimme saada sitä hyödynnetyksi laajasti. Se osoittautuikin alkuvaiheissaan onnistuneeksi ratkaisuksi perehdytettäessä uusia ihmisiä vasta perustetun organisaation tehtäviin. Parhaimmillaan tiimit muodostuivat vapaaehtoisuuden perus-teella toimiviksi kehitystyökaluiksi, joissa kaikki tiimin jäsenet kantoivat kortensa kekoon.

Toisena keskeisenä toimenpiteenä Seija Välilä pitää aiemmin itsenäisten yksikköjen yhteistyötä ja toisaalta niiden itsenäisiä kehityshankkeita, joiden avulla saavutettiin vakaat suhteet valtakunnan tason virkamiehiin opetus-ministeriössä ja opetushallituksessa.

”Tulevaisuuteen katsottaessa pidän erityisen myönteisenä asiana am-matillisen koulutuksen arvostuksen lisääntymistä. Hakijamäärät ovat ilah-duttavasti kasvaneet, jolloin monissa koulutusammateissa voidaan hyvällä syyllä puhua koulutuksiin valikoitumisesta ja ammatilliseen koulutukseen ajautumista on yhä vähemmän”, toteaa Seija Välilä.

”Olen aina sanonut, että mikäli oppilaitos ei onnistu työelämävastaavuu-den kehittämisessä omassa toiminnassaan, tekevät yritykset ja palvelulai-tokset sen itse. Näen, että aidon työelämäyhteyden rakentaminen oli kaik-kein keskeisin ammatillisen koulutuksen haaste jo työaikanani eikä tilanne ole siitä mihinkään muuttunut”, päättää Seija Välilä.


Lähde: Tietoja ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen nykytilasta ja muutoksista vuosina 1990–2006.

146

!"#$%&"%$'$()*% !!"

!"#"$ %&"'"$%( !"#"$ %)$*+#,&!)#()$ %&$$&!"*-./(*!-* #-0

!"#"$ &11&!!()'(*!)*22!(3 !"#"$ &(%"(*%)"4"!"**22!(3

42$*(5*")1+$ &11&!(44(*+$'&(1()$ %&"'"$%(&(%"(*%)"4"!"%*+$ %-0

!"#"$ %#(*!(44(*+$ )'(*!)$ *22!(3

'&&*(%(,()'(*!)-./(*!-* #-0%&&#($&$ %&"'"$%(

,&4!()

1-$212+$ %"$!&4)(1&&$ &11&!!(5($*!(!""!($ %-0

#&(*()$ *+"/"$ %)"4"!"*%"$!&-.!-12

*&4)$ *+"/"$ %)"4"!"*%"$!&-.!-12""/+$%&"'"$6($ %&"'"$%( ,&#*($&(*5*")1+$ 1&&*+"!")47$ %-0

!"#

$%&%'())(**+,-&,.(/

0&,.12341,-5(6.'*7 $%&%' 8(7 *.,'+55+'.'())(**+,-&,.(,-%5%9

6,75%:( ;7<7;==;96*75%:( ;7<7;==>6:.&7 ;7<7?@@@9

$%&%' !'+',(+1*.'())(**+-::+5(+*-1

$%&%' ,-*+*(5-%1/-::+5(+*-1

$%&%' 2-*.55+/ A(&(8+'*-5(-::+5(+*-1

$%&%' *.,'+55+'.' ())(**+-::+5(+*-1

!"#

$!BC $%&%'())(**+-:+1*-1DD*+3

6.'*7 $%&%')((5(&+())(**+-::+5(+*-19

$%&%'!))(*+55+'.'!+,%+1,-%5%*%1/

,.1,%1

!%&(/+'1*+*%%**+6.'*7 #%%5-8())(+1*.' ())(**+,-%5% A(

,.2+**D)+1,.1,%19

E(5-'(+,%+1/

,-%5%*%1/,.1,%1

F(+1+-' ())(**+-:+1*-6.'*7 F(+1+-' ())(**+-::+5(+*-19

6,0G,0 ;7;7?@@H9

F(+1+-' ,(%::(-:+1*-6.'*7 F(+1+-' ,(%::(-::+5(+*-19

F(+1+-' (+,%+1,-%5%*%1,.1,%1C $+)(5+6.'*7 F(+1+-' ())(*+55+'.'(+,%+1,-%5%*%1,.1,%19

I''-8(C JD'1+/E%-).'

(+,%+1,-%5%*%1,.1,%16,G,0 ;7K7;==<9

J-%'(+1/E%-).' ,D1+/ A(*(+L.*.-55+1%%1-::+5(+*-1

#((&+'(' 1-1+((5+/ A(*.&8.01(5(' -::+5(+*-1

6.'*7 #((&+'(' 1-1+((5+(5(' -::+5(+*-19

E(5-' ,(%::(-::+5(+*-1

E(5-' *.&8.0L.'2%-5*-/-::+5(+*-1

M(&1+'(+1/E%-).')((1.%*%-::+5(+*-16:.&7 ;7<7;==K9 68G,0 ;7;7;==>9

N(+)+-'())(*+55+'.'

(+,%+1,-%5%*%1,.1,%1

J-+)((' 1-1+((5+(5('-::+5(+*-1

60G,0 ;7;7;==K9

J-+)(('())(**+-::+5(+*-1 6,09J-+)(('

())(*+55+'.'-::+5(+*-1 6,096:.&7 ;7;7;==K9

J-+)((' ,D1+/ A(*(+L.*.-55+1%%1-::+5(+*-1

6,G,0 ;7<7;==K9

J-+)((' ,-*+/ A(5(+*-1*(5-%1-::+5(+*-1

6,G,0 ;7<7;==K9

J-+)((',(%::(-::+5(+*-16,G,0 ;7<7;==K9

J-+)(('())(**+/

+'1*+*%%**+ 6,096:.&7 ;7<7;==K9

J-+)((')((*(5-%1-::+5(+*-1

68G,0 ;7<7;==O9

N((1+,+8+/B:+1*-

$%&%' ,&+1*+55+'.' -:+1*-

$%&%' ,-'1.&8(*-&+-

P(('*(5+' ())(**+-:+1*-6.'*7 P(('*(5+' ,-*+*(5-%1/ A( 1-1+((5+(5('

-::+5(+*-19

E%-).' ,(5(*(5-%1/ A( 0):D&+1*3+'1*+*%%**+C (),

$%&%' ())(**+/+'1*+*%%**+6:.&7 ;7<7;==O9

QR"!#

!"#

!"#

M(&1+'(+1/E%-).' 8(7())(**+/

,-&,.(,-%5%6,75%:( ;7<7;==<C02L7 ;7<7?@@@9

!"#

!"#

!"#

!"#

J-+)(('!))(**+/+'1*+*%%**+6:.&7 ;7<7;==O9

SI!#

E(5-' ())(**+/+'1*+*%%**+ 6:.&7 ;7;7;==<9

$%&%'())(**+/+'1*+*%%**+

0&,.1+'1*+*%*6:.&7 ;7<7;==<9

$%&%' *.,'+55+'.' -::+5(+*-168G, ;7<7;==O9

5(T-&(*-&+-(5(' (),

$%&%' N++&%1*%1,-%5%60G, ;7<7;==>9

$%&%' *(+*..' A( 8+.1*+''D' -::+5(+*-16:.&7 ;7<7;==;9

$%&%' *.&8.0L.'2%-5*-/-::+5(+*-168G, ;7<7;==O9

Q('L.515D&-8.&,.* + UT-

M.2)((')((*(5-%1/-::+5(+*-1

689

$%-&5(')((*(5-%1/A( :%%*(&2(/-::+5(+*-1 689

N(+)+-').*1D/

-::+5(+*-1689

Q(5+,-' ,D1+/ A(*(+L.*.-55+1%%1/

-::+5(+*-1

E(5-' ())(**+/-::+5(+*-1

E(5-' ,(%:(' A(*.&8.0L.'

())(**+-:+1*-6:.&7 ;7;7?@@;9

M(,,(/E%-).' ())(**+/+'1*+*%%**+ P-8+L(

6:.&7 ;7;7?@@;9

$%-&5(' )((*(5-%1/ A( :%%*(&2(/-::+5(+*-1 689 6:.&7 ;7<7;==?9

M(,,(/E%-).',(%::(/-::+5(+*-1

6,0G, ;7;7?@@;9

M(,,(/E%-).'())(**+/-::+5(+*-16,0G,

;7;7?@@;9

E(5-'())(**+/-::+5(+*-16:.&7 ;7;7?@@?9

Q(5+,-' ,D1+/ A(*(+L.*.-55+1%%1/

-::+5(+*-16:.&7 ;7;7?@@?9

Lähde: Tietoja ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen nykytilasta ja muutoksista vuosina 1990 - 2006


Lähde: Tietoja ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen nykytilasta ja muutoksista vuosina 1990–2006.

147

!"#$%&"%$'$()*% !"

!"#"$ %&"'"$%(

!"#"$ %)$*+#,&!)#()$ %&$$-./0- #.- !"#"$ &(%"(*%)"1"!"**22!(3 !"#"$ %#(*!(11(*+$ )'(*!)$ *22!(3

!"#"$ &44&!!()'(*!)*22!(3 ,&1!()

'&&*(%(,()'(*!)./0(*!.* #.-12$*(5*")4+$ &44&!(11(*+$ &(%"(*%)"1"!"%*+$ %.-

%&1&!&1)"0+$ 6& 4+#+$%"1"$ %)"1"!"**22!(3

'&(4()$ %&"'"$%(

*&1)$ *+"0"$ %)"1"!"*%"$!&./!.42

1)(4&&$ &44&!!(5($*!(!""!($ %"$!&./!.42

#&(*()$ *+"0"$ %)"1"!"*%"$!&./!.42 ""0+%&"'"$7($ %&"'"$%(4.$242+$ %"$!&

,&#*($&(*5*")4+$ 4&&*+"!")''(1&(!)%*+$ %.- %&&#($&$ %&"'"$%(

4-*-8-5 4&**&7+ *9/))1 )8 8($1&$0 !*5./!.42 ).

&%+# 8($$.&#0* ). ,&14+! &"!)4)!(,+ ).

!"#"$%&&%''()*#)+%,

)*"-"

!./0 !"#"$%&&%''(*1(2'*233'(4

!"#"$ %&&%'(--($+$%()"(2)*"-"'"2)+2)"2

5%-*$ %()"(2,)*"-"'"2)+2)"2

6%(2(*$ %&&%''(*1(2'*

6%(2(*$ )%"11%*1(2'*

6%(2(*$ %()"(2)*"-"'"2)+2)"20 !(&%-(

7$$*8%0 93$2(,5"*&+$.()"(2)*"-"'"2)+2)"2

9*"$%(2,5"*&+$ )32(, :%'%(;+'+*--(2""2*11(-%('*2

<%))%,5"*&+$ %&&%''(,($2'('""''(0 =*8(;%

>%%#($%$ 2*2(%%-(, :%'+#8+?2%-%$ *11(-%('*2

5%-*$ )%"1%$ :% '+#8+?;+$%&&%''(*1(2'*

<%#2($%(2,5"*&+$&%%2+"'"*11(-%('*2

@%(&(*$ .&&%'(--($+$.()"(2)*"-"'"2)+2)"2

A@.>>B

@%%2()(8(,/1(2'*

!"#"$ )#(2'(--($+$ *1(2'*!"#"$ )*$2+#8%'*#(*

=%%$'%-($ %&&%''(*1(2'*

9*(&%%$.&&%''(,($2'('""''(

5%-*$ %&&%''(,*11(-%('*2

!"#"$%&&%''(,

CD*?#)+2($2'('"'

5"*&+$ )%-%'%-*"2, :%

E(2)+#(, *FG &(-:4($2'('"'

6%8('2+&(2,1%-8+-"'

, .$($)%(2'+$)*"-"'%-*

, 9+&&($)3(2+$,)%;"$

)*"-"'%-*

!+#8+?2 :%G?8($8*($'(, .$($)%(2'+$)*"-"'%-*

, !*&&(-%$)%;"$)*"-"'%-*

, H";+$&%%$'(+$)*"-"'%-*

!"#)", I*")%G%(2+$)%'", 9+&&($)3(2+$)%'" JK, 9+&&($)3(2+$)%'" JL, 9($$%$)%'" MN,OK, 6"(2)%'" P, 5+13$)%'" Q, 5+1R$)%'" J, !3?;+$$?2)*"-"'"2, :%1%-8+-")+2)"2

."#%,($2'('""''(

>%%#($%

S"&%$(2'($+$%&&%''()*#)+%)*"-"

@%(&(*

!"*#-%

!+)$(())%, .$($)%(2'+$)*"-"'%-*, I"G%$$"2,)"))"-%$)*"-"'%-*, @+-'*-%$)*"-"'%-*

6%"&%

9%('(-%

@%(&(*

!"#)"

9%('(-%

S%$;+- *FG ;%'%

9*(&%%, >"-''""#(%-%, !+)$(())% :% 1%-8+-"%-%', TG'+(2)"$'%'(+'+(;+$ %-%09(()+'%-*";+$ :% G%--($$*$%-%0 9"*$$*$'(+'+(;+$ %-%, 9"*$$*$8%#%,%-%0'%-*"2)*"-"

.>>>3#23&3)(

.>>.#'")%($+$

>%"11% :%'(+'*'+)$(())%, >+--*$2*(''%:%$,)%;"$ )*"-"'%-*

.()"(2,)*"-"'"2

S%-()*$ )32(, :%'%(;+'+*--(2""2*11(-%('*2

AS.>!/B

9(+'*

!"#)"

!T.,*11(-%('*)2+' !"#"$ G(+#*:%)*"-"

9*(&%%

U?$3&3)(

@%#%($+$

5%-*

H"2()%"1"$)(

!"#"$ 5%$*&%($%&&%''(*11(-%('*2

<%-&+' ."'*&*'(8+ /?V$'+*--(2""2*11(-%('*2

.)+# W($$?%#;2($-%(8%$#%)+$$"2*11(-%('*2

Lähde: Tietoja ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen nykytilasta ja muutoksista vuosina 1990 - 2006


TURUN AMMATTIKORKEAKOULUN ALKUVAIHEET

1990-luvun alussa alettiin Turussa val-mistella monialaista ammattikorkea-koulua. Se oli uusi keskiasteen jälkei-nen oppilaitosmuoto, jonka tavoittee-na oli korvata opistopohjaiset opin-not ja kehittää niitä edelleen ottaen huomioon yliopistolaitoksen parhaat piirteet. Oppilaitoksen opiskelijapohja muodostui ylioppilaita suosivaksi, mi-kä aiheutti huolta opintoihin sisälty-neen ammatillisen väylän säilymises-tä. Esimerkiksi vuonna 1998 ammat-tikorkeakoulun uusista opiskelijoista oli 73 prosenttia ylioppilaita. Toisaalta ammattikorkeakoulu toteutti ammatil-lisen koulutuksen kentän pitkäaikaisen toiveen: se antoi kaikille kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon suorit-taneille periaatteessa yleisen korkea-koulukelpoisuuden niin tiede- kuin ammattikorkeakouluihinkin.

Valtioneuvosto päätti 31.8.1995 laa-jentaa Turun väliaikaisen ammattikor-keakoulun kokeilulupaa siten, että va. ammattikorkeakoulu muodostuu Tu-run teknillisestä oppilaitoksesta (TU-TOL), Turun teknillisestä ammattiop-pilaitoksesta (TTAOL), Turun Ammat-ti-instituutista (TAI), Turun kauppaop-pilaitoksesta (TKOL), Turun konserva-toriosta (TK), Turun piirustuskoulusta (TPK), Turun taiteen ja viestinnän op-pilaitoksesta (TUTVO) ja Turun tervey-denhuolto-oppilaitoksesta (TTHOL ).

Aluksi Turun Ammatti-instituutti osallistui hankkeen toteutukseen pal-velujen tuottamisen ja johtamisen kou-

lutusohjelmalla. Se oli poikkialainen ja laatuaan ensimmäinen koko Suomes-sa. Palvelukäsitteen alle oli koottu eri-laisia palveluntuottamissektoreita: majoitus- ja matkailupalveluja, ruoka-tuotantoa, catering- ja ravintolapalve-lua, puhdistuspalveluja sekä kauneu-denhoitoa ja vaatetusalan tuotantopal-veluja ja näiden tuotteiden suunnitte-lua sekä tuotantoprosessin johtamis-ta. Koulutusohjelmassa oli kolme suun-tautumisvaihtoehtoa ja näin 72 opiske-lijaa aloitti vuoden1996 syksyllä mat-kailu-, ravitsemis- ja puhdistuspalve-lualan suuntautumisvaihtoehdossa 18 opiskelijaa vaatetusalalla ja 18 opiske-lijaa kauneudenhoitoalalla.

Kokeilun käynnistyessä oppilaitok-set jakautuivat asteittain 3-4 vuoden siirtymäajalla Turun taiteen ja vies-tinnän oppilaitosta ja Turun piirus-tuskoulua lukuun ottamatta kahtia, toiseen asteen osaan ja ammattikor-keakouluosaan. Rakenteellisessa uu-distuksessa terveydenhuolto-oppilai-toksesta jopa 70 % aloituspaikoista siirtyi ammattikorkeakouluun, kaup-paoppilaitoksen aloituspaikoista 50 % ja Ammatti-instituutin aloituspaikois-ta 20 %.

Seuraavassa taulukossa esitetään opiske-lijamäärät siirtymäajalta vuosina 1996–1999 turkulaisten oppilaitosten osalta:

1996 1997 1998 1999

TUTOL

amk 1150 1150 1150 1150

opisto-aste 500 500 500 500

TTAOL

amk 18 34 50 50


opisto+-toinen aste

1232 1216 1200 1200

AI

amk 90 176 264 352

opisto+-toinen aste

1170 1080 993 905

TKOL

amk 160 320 480 640

opisto+-toinen aste

775 615 545 545

TUTVO

amk 70 140 240 315

opisto+-toinen aste

170 122 74 -

TTHOL

amk 214 520 780 1040

opisto+-toinen aste

1184 924 663 404

Yliopistot perinteisinä ammatilli-sen spesialistikoulutuksen antajina tarjosivat 1980- ja 1990-lukujen vaih-teessa opiskelumahdollisuudet lähes viidennekselle ikäluokasta. Koulutus edusti kuitenkin vain yhtä tapaa orga-nisoida ammatillinen spesialistikoulu-tus. Suomeen ei monien muiden mai-den tavoin ollut perustettu ammatil-lisia korkeakouluja perinteisten tie-dekorkeakoulujen rinnalle. Suomessa kunnianhimoisempi keskustelu am-mattikorkeakouluista käynnistyi vasta 1980-luvulla ja uuden korkea-asteen koulumallin rakentamisessa haluttiin edetä suunnitelmallisesti, käytännön kokeilujen kautta. Suomessa ammat-tikorkeakoulukokeilujen oli tarkoitus

seurata esikuviensa lähinnä Saksan ja Hollannin viitoittamaa tietä. Opetus-ministeriö lanseerasi Suomeen niin sanotun ”suomalaisen duaalijärjestel-män”, jossa molemmilla korkeakoulu-sektoreilla – yliopistolla ja ammatti-korkeakoululla – on oma tehtävänsä eikä kummankaan ollut tarkoitus siir-tyä toisen alueelle.

Ammattikorkeakoulujen kehitys-työssä tavoitteeksi asetettiin ammatil-lisen koulutuksen tason nostaminen ja monipuolistaminen sekä koulutusjär-jestelmän mukauttaminen kansainvä-liseen kehitykseen. Tavoitteena oli työ-elämän erityisosaajien kouluttaminen ja pääasiallisesti alueellista kysyntää silmällä pitäen. Ammattikorkeakoulu-jen muodostaminen aloitettiin kokoa-malla joukko ammatillisia oppilaitoksia maan eri osista suuremmiksi yhteenliit-tymiksi. Oppilaitokset saattoivat edus-taa yhtä tai useita eri koulutusaloja.

Päätöksentekovaltaa opetuksen lin-jauksista sekä koulujen sisäisistä jär-jestelyistä delegoitiin niille itselleen. Kokeilujen toivottiin nostavan esiin vahvan imagon kouluja, oman alansa ja alueensa voimapesiä, joiden myötä am-matillisen koulutuksen vetovoima nou-sisi aivan uudelle tasolle. Moni alaisten oppilaitosten oli tarkoitus kasvaa yh-teistoiminnasta energiaa ammentavik-si oppimisympäristöiksi. Kansakunnan opillinen taso uuden koulumallin myö-tä odotettiin myös nousevan. Opetus-ministeriö aloituspaikkapäätökses-sään nosti korkea-asteen koulutus-paikkojen määräksi 42 000 paikkaa, mikä vastasi kahta kolmasosaa ikäluo-kan vahvuudesta.


Ammattiopetuslautakunta 2001–2004 tutustui Sveitsin koulutusjärjestelmään ja Word Skills Compe-tition kisoihin. Kuva Zurichin ammattikiltojen talosta.

Ammattiopetuslautakunta 1997–2000. Mika Stepanoff oli lautakunnan puheenjohtaja.


Ammattiopetuslautakunta 2005–2008. Pirkko Keskinen oli lautakunnan puheenjohtaja.

Turun VPK:n talon juhlavat puitteet olivat käytössä oppilaitoksen 10-vuotisjuhlien pitopaikkana.


Instituutin kehityksen alkuajan ammatti-opetuslautakunnan puheenjohtajana toimi Mika Stepanoff. Hän pitää instituutin pe-rustamista onnistuneena ratkaisuna. ”Pala opetusyksiköiden omaa profiilia ja historiaa ehkä katosi, mutta kyllä lopputulos oli sen arvoinen”. Kaksikymmentä vuotta kunnallis-politiikassa toiminut demariyrittäjä valittiin lautakunnan puheenjohtajaksi kahdesti ja sen vuoksi vuosista 1998–2006 on käytetty Stepan ykkös- ja kakkoskauden nimeä.

”Kun yhdistämisen tielle päätettiin läh-teä, oli heti alkuun jo selvää, missä laajuudessa työ suoritetaan. Mukaan otettiin kaupungin omistuksessa ollut ammatillinen koulutus ja ulos jätettiin valtion omistama kuulovammaisten ammattikoulu ja säätiöity maalariam-mattioppilaitos. Aikuiskoulutusten yhdistämistä ei siinä vaiheessa pohdittu. Aikaa on hyvä muistella myös kaupungin hallinnon vahvana yhtenäisyyden osoituksena. Kun toimiin ryhdyttiin, ne myös tehtiin loppuun.”

Erityisesti hän haluaa kiittää kaupunginjohtaja Lahoniittyä, jonka tuki toiminnan läpiviennille oli ratkaisevaa. Yhtäläisenä määrätietoisuuden osoi-tuksena Stepanoff näkee myös ammattikorkeakoulun perustamisen. ”Se oli prosessina ja alueellisena saavutuksena instituuttiakin suurempi juttu”, ker-taa Stepanoff. Nykyistä tilannetta, jossa naapurikunnat liittoutuvat Turun ul-kopuolella, entinen puheenjohtaja ei ymmärrä. ”Kyllä Turun pitäisi osoittaa yhteistyön kättä ja pyrkiä alueyhtenäisyyden suuntaan toisellakin asteella.”

Määrätietoisuutta tarvitaan myös, kun aikuiskoulutusten yhdistäminen on noussut puheenaiheeksi. Kaupungin omien aikuisoppilaitosten raaka kil-pailu on heikentänyt tilannetta ja edesauttanut ulkopuolisten kilpailijoiden tuloa markkinoille. ”Yhteen ne pitäisi laittaa kuten nuorisoastekin”, vaatii Stepanoff. 1990-luvulla, Turun AKK:n ja instituutin aikuiskoulutuksen ke-hittämiseen laadittu strategia hukkui poliittiseen epäsopuun ja se vesittyi aikuiskoulutusten yhteistyösopimukseksi.

”Ammatillinen koulutus kaipaa edelleen kunnon avauksia, sellaisia kuin Koneteknologiakeskus on. Yhteen paikkaan keskitetty monipuolinen osaa-miskeskus ei ole kuitenkaan saavuttanut sille kuuluvaa arvoa. Jatkossa on varmaa, että kaupungin, yritysten ja oppilaitosten yhdessä omistama ”KTK” on hyvä sijoitus. Se helpottaa myös oppilaitosten keskinäistä yhteistyötä, jo-ka ammattikorkeakoulun taholta on ollut luvattoman heikkoa KTK:n alkutai-paleella. Luultavasti suhteiden toimimattomuuden syynä on ollut pääasias-


sa se, että Amkissa on keskitytty liikaa sisäiseen kehittämiseen katsomatta lainkaan toisen asteen suuntaan.”

Ennen kaikkea koneteknologiakeskus on nähtävä yrityselämään inte-groitumisen paikkana, jota tulisi käyttää laajasti myös työssä oppimiseen. Se tarjoaa mahdollisuuden niillekin opiskelijoille, jotka eivät alan heikke-nevien suhdanteiden vuoksi muuten saa mahdollisuutta teollisuusharjoit-teluun. Oppilaitosten tulisi entistä enemmän liittoutua teollisuuden kanssa nousukausien aikana ja saada tehdyksi uusia avauksia, mm. kansainvälisesti vahva Wärtsilän koulutuskeskus on hyödyntämätön voimavara

Yhteyttä elinkeinoelämään on kyllä instituutissa onnistuneesti pidetty yllä ja viety eteenpäin erilaisten aktiivihankkeiden kautta. Oppilaitoksella on oma ravintolansa, elintarvikemyymälänsä, puuhapirttinsä ja muu laa-ja palvelutuotantonsa. Ajoittain koulun harjoittamasta liiketoiminnasta on ollut huoltakin ja keskusteluja toiminnan rajoittamisesta on käyty. Kaikkiin elinkeinoelämältä tulleisiin viesteihin on kuitenkin suhtauduttu vakavasti. Jo instituutin alkuvuosina yritysten ja oppilaitoksen ammatillisilla neuvottelu-kunnilla oli merkittävä vaikutus yhteistyön kehittymiseen. Stepanoff muiste-lee, kuinka tärkeinä ammattiopetuslautakunta piti niiltä saamiaan pöytäkir-joja. ”Ne olivat aina kiinnostuksen kohteina ja niihin perehdyttiin kunnolla”.

Ajoittaisesta työvoiman saatavuudesta Stepanoff näkee huolta. Oppilai-toksen pitäisi pystyä seuraamaan tilannetta tarkkaan. ”Ulkomaista työvoi-maa tulee käyttää vain vajeen paikkaajana nousukauden aikana, muutoin pitäisi tulla toimeen omilla ja saada maahanmuuttajaväestö kunnon kieli-koulutukseen ja sitä kautta työllistetyksi.”

Laki ammattikorkeakouluista tuli voimaan; Turun väliaikainen ammattikorkeakoulu saa toimintaluvanTurussa oli alettu valmistella mo-nialaista ammattikorkeakoulua jo 1990-luvun alussa, jolloin mukaan tu-livat Turun Ammatti-instituutti, kaup-paoppilaitos, konservatorio, piirustus-koulu, taiteen ja viestinnän oppilaitos sekä terveydenhuoltooppilaitos. Vuon-na 1995 tehdyssä valtioneuvoston pää-töksessä keskeiseksi tavoitteeksi ase-

tettiinkin monialaisuus, Turku oli saa-massa jättipotin. Rehtori Seija Matti-la totesi pian tulleen ammattikorkea-koulun vakinaistamispäätöksen ol-leen ”palkkion suunnattomasta uuras-tuksesta”. Turun Ammatti-instituut-ti oli ollut mukana AMK-kokeilusssa 1.8.1996 alkaen. Silloisen instituutin 90 opistoasteen aloituspaikkaa hotel-li-ravintola- ja suurtalousaloilta, puh-distuspalvelualalta, kauneudenhoito-alalta ja vaatetusalalta siirtyivät am-mattikorkeakoulun aloituspaikoiksi.


VUODEN 1995 ORGANISAA-TIOSELVITYSRYHMÄ

Vuonna 1991 apulaiskaupunginjohta-ja Armas Lahoniitty oli asettanut työ-ryhmän selvittämään Turun koululai-toksen ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyötä. Tuon työryhmän ehdotuk-sesta perustettiin ammattiopetuslau-takunta, joka aloitti toimintansa vuo-den 1993 alussa.

Kaupunginjohtaja Armas Lahoniit-ty asetti 6.11.1995 uuden laajapohjai-sen työryhmän valmistelemaan esitys-tä koko opetustoimen organisaatioksi siitä lähtien, kun vakinainen ammat-tikorkeakoulu aloittaisi toimintan-sa. Työryhmän puheenjohtajaksi kau-punginjohtaja nimesi apulaiskaupun-ginjohtaja Paavo Heinosen ja jäsenik-si suomenkielisen opetustoimen johta-ja Turkka Hietasen, palvelukeskuksen päällikkö Olavi Solinin, ruotsinkielisen koulutoimen johtaja Bo Rosenbergin, työväenopiston rehtori Arto Kaarman, Ammatti-instituutin rehtori Raili Rin-teen, kauppaoppilaitoksen rehtori Sei-ja Mattilan ja taiteen ja viestinnän oppi-laitoksen vs. rehtori Terhi Hotokan se-kä sihteereiksi osastopäällikkö Tapio Alapaattikosken, talouspäällikkö Heik-ki Simolan ja suunnittelusihteeri Mark-ku Häyrisen. Puheenjohtaja Paavo Hei-nonen täydensi työryhmää kutsumalla teknillisen ammattikorkeakoulun reh-tori Kaj Malmin ja terveydenhoito-op-pilaitoksen rehtori Ritva Paulinin.

Työryhmä kokoontui kaikkiaan seit-semän kertaa ja jätti työryhmäraport-tinsa kaupunginjohtajalle 31.1.1996. Työryhmässä käsiteltiin erilaisia orga-

nisaatiomalleja ja laadittiin niistä alus-tavia toimintamalleja. Opetustoimin-nan tulevalta organisaatiolta työryhmä yksimielisesti edellytti joustavuutta ja asiakaspalveluperiaatetta.

Koska erikseen oli selvitetty ammat-tikorkeakouluhallintoa, työryhmä raja-si työnsä perusasteen, opistoja toisen asteen koulutuksen hallintoon. Työryh-mä katsoi, että ammattikorkeakoulu-toiminnan vakinaistaminen ja laajen-tuminen maakunnan ammatillisiin op-pilaitoksiin edellyttää itsenäisen, suo-raan kaupunginhallituksen alaisena toimivaan hallintokuntaan kuulumisen. Työryhmä esitti, että ammattikorkea-koulun kehittämisen ohella voimavaro-ja tulee ohjata myös muun koulutuksen kehittämiseen. Työryhmä piti tarpeelli-sena erityisen kehittämisohjelman laa-timista perusasteen sekä toisen asteen koulutusta varten, jossa erityisesti otet-taisiin huomioon kansainvälistymisen ja tietojärjestelmien kehittymisen kou-lutukselle asettamat haasteet.

Eniten keskustelua aiheutti ope-tustoimen lautakuntarakenne. Toi-nen puoli työryhmää halusi yhdistää koko koulutuskentän yhden lautakun-nan, koulutuslautakunnan, alaisuu-teen. Ammatillisella puolella pidet-tiin taas tiukasti kiinni omasta am-mattiopetuslautakunnasta eli kahden lautakuntamallin puolesta. Työryhmä piti loppuraportissaan tässä vaihees-sa kahden lautakunnan mallia perus-teltuna. Ammattikorkeakoulun käyn-nistymisen jälkeen teknillisen oppi-laitoksen ja terveydenhoitooppilai-toksen johtokunnat tulisi lakkauttaa edellyttäen, etteivät valtakunnalliset


päätökset erityisesti teknikkokoulu-tuksen osalta muuta edellytä. Ammat-tikorkea koulun vakinaistumisesta ja laajentumisesta aiheutui, että toisen asteen ammatillisen koulutuksen hal-linto oli organisoitava uudelleen. Työ-ryhmän esitykseen liittyi puheenjoh-tajan erillinen kannanotto, jossa hän esitti yhden lautakunnan mallin sovel-tuvuutta.

SELVITYSMIES SEIJA MATTILAN RAPORTTI

Turun kauppaoppilaitoksen rehtori Eero Hirvosen jäädessä eläkkeelle ke-väällä 1995 valittiin hänen seuraajak-seen FM Seija Mattila. Tuolloin kau-punginjohtaja Armas Lahoniitty antoi Seija Mattilalle tehtäväksi tehdä selvi-tyksen toisen asteen koulutuksen ra-kenteesta ja hallinnosta Turussa.

Rehtori Mattila luovutti kaupungin-johtajalle 30.9.1996 ehdotuksensa, jos-sa todettiin mm. seuraavaa:- lakkautetaan Turun Ammatti-insti-

tuutti, Turun terveydenhuolto-oppi-laitos, Turun teknillinen oppilaitos, Turun teknillinen ammattioppilaitos ja Turun kauppaoppilaitos

- 1.8.1997 perustetaan uusi oppilaitos, johon siirretään Turun Ammatti-ins-tituutin, Turun terveydenhuolto-oppi-laitoksen, Turun teknillisen oppilaitok-sen, Turun teknillisen ammattioppilai-toksen ja Turun kauppaoppilaitoksen muu kuin ammattikorkeakouluopetus. Uuden yhdistetyn oppilaitoksen hallin-nolliseksi nimeksi tulee Turun ammat-ti-instituutti.

- perustetaan Turun ammatti-instituu-tin johtavan rehtorin virka sekä suo-ritetaan kaikki tarvittavat henkilöjär-jestelyt

- muodostetaan ammatillisen toisen as-teen yhteinen aikuiskoulutusyksikkö

- laajennetaan Turun terveydenhuol-to-oppilaitoksen koulutustehtävää sosiaalialan koulutuksella tai selvite-tään Kaarinan sosiaalialan ja Turun nykyisen terveydenhuolto-oppilai-toksen yhteensovittamista

- sovitaan opistoasteen ”häntien” hoi-tamisesta (ml. taiteen- ja viestinnän oppilaitos ja teknillinen oppilaitos)

Seija Mattilan raportti herätti laajaa keskustelua ja kritiikkiä etupäässä van-hojen koulujen taholta, eniten teknilli-sen ammattioppilaitoksen taholta. Kou-lu oli suurin yksikkö ja ehdotus tuotti pelkoa oman autonomian menettämi-sestä. Siellä korostettiin koulujen itse-näisyyden ja oman työkulttuurin tär-keyttä ja esitettiin palvelukeskuksen johdon toimia muutettavaksi kokopäi-väisiksi, ts. oto-tehtävistä luopumista. Vuoden 1996 kunnallisvaalien jälkeen tammikuussa 1997 valtuusto nimit-ti uuden ammattiopetuslautakunnan. Lautakunta paneutui tiiviisti asiaan, ja tutustui Helsingin opetusviraston toi-mintaan, jossa oli jo pitkälle organisoi-tu uusi keskitetty koulutusjärjestelmä. Samalla tutustuttiin myös Vantaan jär-jestelmään, mikä vastasi suurin piir-tein teknillisen ammattioppilaitoksen ehdottamaa mallia. Huhtikuussa 1997 kaupunginhallitus hyväksyi selvitys-mies Mattilan ehdotuksen. Näin perus-tettiin uusi yhdistetty oppilaitos, jonka tuli aloittaa toimintansa 1.8 1998.


Seija Mattila tuli kauppaoppilaitoksen reh-toriksi v. 1995, Turun kaupungin ammatillis-ten oppilaitosten johtavaksi rehtoriksi hänet nimitettiin 1.8.1997 ja edelleen vuotta myö-hemmin Turun ammatti-instituutin – Åbo yrkesinstitutin johtavaksi rehtoriksi. Kun hänet vuoden 1996 keväällä valittiin amma-tillisen koulutuksen selvitysmieheksi, tuli uudeksi tehtäväksi laatia ehdotus ammatti-korkeakoulun ulkopuolelle jäävän ammatil-lisen koulutuksen rakenteesta ja hallinnosta. Työ eteni ripeästi ja raporttia käsiteltiin kau-

punginhallituksessa vielä samana vuonna. Jo keväällä 1997 kaupunginhalli-tus päätti yhdistää ammatillisen koulutuksen 1.8.98 alkaen yhdeksi kokonai-suudeksi, joka koostui silloisten erillisten oppilaitosten osista ja yksiköistä.

”Kun tulin oppilaitoksen palvelukseen, oli Turun ammatillinen koulutus kuin suuri palapeli. Sen ainoa yhteinen nimittäjä oli Turun kaupunki, mut-ta siihen ne yhtäläisyydet jäivätkin. Se mikä silloin puuttui, oli oppilaitos-ten välinen yhteistyö. Siksi haasteellisinta tehtävässäni oli aluksi sulauttaa yhteen pitkään erillisinä toimineet oppilaitokset ja taata niiden toiminnan jatkuvuus. Rehtorien ohella olivat erillisten oppilaitosten takuumiehinä toi-mineet apulaiskaupunginjohtaja Pentti J. Lahti ja kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty. He kaikki olivat tehneet hyvää perustyötä ja olivat ikään kuin sel-känoja, joka varmisti ammattiopetuslautakunnan ohella sen, että koulutuk-sen toteutumiselle oli hyvät puitteet”, toteaa Seija Mattila.

Seija Mattila muistelee noita vuosia välttämättömän rakennemuutoksen aikana ja palapelin osien uudelleen yhdistämisenä. Toimien taustalla oli val-tioneuvoston tekemä periaatepäätös, joka velvoitti kunnat kehittämään am-matillista koulutusta vetovoimaisena väylänä lukion rinnalla. Siinä vaiheessa kaikkialla oli vallalla voimakas tahtotila varmistaa, että ammatillisen koulu-tuksen suorittaneella tuli olla hyvät valmiudet siirtyä työelämään, ammatti-korkeakouluun tai tiedekorkeakouluun.

Vaikka erillisinä toimineet oppilaitokset olivat hyvin johdettuja, hyväs-sä kunnossa ja niiden toiminta onnistunutta, halusi Mattila varmistaa uu-distukselle koko henkilöstön tuen ja kaupungin hyväksymän strategisen toiminta-ajattelun käyttöönoton uuden oppilaitoksen sisällä. Tehtävässään hän tukeutui oman henkilöstön lisäksi myös ulkopuolisiin asiantuntijoihin. Lisäksi kehittämistyöhön asetettiin 15 työryhmää, joiden raportit valmistui-vat selvitysmiehen työn jo päätyttyä 31.12.1997. Nopeasti edenneessä val-


mistelussa kehittämistyöryhmien onnistunut työskentely osoitti ne valtavat voimavarat, joista uusi iso oppilaitos saattoi ammentaa tulevaisuutta varten ja näin saatiin valmisteltua oppilaitokselle välttämättömät johtoja toimint-asäännöt. Keskeisenä ongelmana piti Seija Mattila opiskelijoiden vähäistä osuutta valmistelutyössä. ”Onnistunut sitouttaminen edellyttää jatkossa myös kaikkien alojen oppilaskuntien työn kehittämistä. Vain tällä tavalla opiskelijat voivat jatkossa olla tasavertaisena kehitystyössä mukana”, totesi Seija Mattila vuoden 1998 vuosikertomuksessa ja jatkoi: ”Me olemme raken-taneet uuden Turun ammatti-instituutin. Se on ammattiopetuslautakunnan hyväksymän vision mukaan ajasta ja paikasta riippumaton oppimiskeskus, joka kehittää ja toteuttaa ammatillisen koulutuksen kautta Turku-strategiaa. Tämä on voinut onnistua vain saumattomalla yhteistyöllä sekä henkilöstön uskolla tulevaisuuteen epävarmassakin tilanteessa. Teille kaikille kuuluu sydämellinen kiitos kuluneesta lukuvuodesta.”

Ennen tuloaan Turun kaupungin palvelukseen FM Seija Mattila oli ollut matematiikan ja tietojenkäsittelyn opettajana sekä oppilaitosten, opettaja-koulutuksen, lääninhallituksen ja tiehallinnon eri johtotehtävissä Jämsän-koskella, Turussa, Jyväskylässä, Tampereella ja Helsingissä. Turun ammat-ti-instituutin johtotehtävissä Mattila toimi eläkkeelle jäämiseen, vuoteen 2011 asti.

TURUN AMMATTI-INSTITUUTTI 1998

Uusi ammattiopetuslautakunta aloitti kunnallisvaalien jälkeen työnsä tammi-kuussa 1997. Elokuusta lähtien lauta-kunnan kokouksissa tapahtui merkittä-vä muutos. Lautakunnalla oli edelleen yksi esittelijä, mutta johtavat viranhal-tijat olivat pysyvinä asiantuntijoina ko-kouksissa. Lautakunnan päättäjiä oli 13 henkilöä ja yksiköitten rehtorit olivat talouspäällikön ja aikuiskoulutusjoh-tajan lisäksi kokouksissa niin, että vir-kamiehiä oli kaikkiaan kandeksan hen-kilöä mukana. Lisäksi entiseen tapaan apulaiskaupunginjohtajalle ja hänen

avustajalleen oli varattu mahdollisuus olla mukana kokouksissa.

Uusi organisaatio noudatti alkuun vanhaa rakennetta. Uutena yksikkönä kuvioon tuli terveydenhuolto-oppilai-tos, kun taas entinen taiteen ja viestin-nän oppilaitos oli kokonaan siirtynyt ammattikorkeakoulun hallintoon.

Ammattiopetuslautakunta valitsi 18.6.1997 johtavaksi rehtoriksi Seija Mattilan. Hän ryhtyi tekemänsä suun-nitelman mukaisesti luomaan uutta oppilaitosta, jonka tuli aloittaa toimen-sa seuraavana vuonna. Syksyllä 1997 nimettiin 15 eri työryhmää, joiden tu-li saada työnsä valmiiksi 31.12.1997 mennessä.


Työryhmät olivat:

Aikuiskoulutus- organisointi- työryhmätyöskentelyn jatkoesitys

Kansainvälinen toiminta- organisoituminen- kv-toiminnan kustannukset- kv-toiminnanarviointi/mittarit

Palkanlaskenta- organisointi (nimikkeet, sijais tukset)- kaupungille hankittava tietojärjestel-

mä

Taloushallinto- organisointi- jatkotyöryhmä toimistotöiden uudel-

leen organisointiin

Henkilöstön kehittäminen- henkilöstön kehittämissuunnitelman

lähtökohdat- toimeenpanon toteuttamiseen hen-

kilökuntaa- seurantaryhmän perustaminen

Tiedotus ja markkinointi- markkinointi- ja tiedotussuunnitelma

Tila- tilatarve- lisätilakartoitus

Tietohuolto- tietohuollon organisointi

Tietohuolto/Winha-oppilashallinto- hallintokunnan yhteisen ohjelmiston

hankinta

- ohjelmiston käyttöönotto- tekniikka- ja käyttäjätiimien perus-

taminen

Kirjasto- ja informaatiotiimi- organisaatio- koordinaatioryhmä

Laaturyhmä- laatujärjestelmä- organisointi- itsearviointi- jatkotyöskentelyn ehdotus

Opinto-ohjaus- organisointi- jatkotoimeksiantoja

Opetus- opetussuunnitelmatyön lähtökohdat- koulutussuunnitelma hallintokunnan

opetuksen kehittämisryhmä- alakohtaiset opetuksen kehittämis-

ryhmät- vapaasti valittavien opintojen tarjon-

ta

Hankintatoimi- yhteisen hankintatoimen organisointi- työryhmä laatii hankintatoimen suo-

situksen

Oppilasyhdistykset- yhteistoiminnan organisointi- osallistumismahdollisuuksien lisää-

minen


Lisäksi johtoryhmän esityksestä perus-tettiin opetuksen tukitoimintaan oma kehittämistyöryhmä.

Tammikuussa tehdyt suunnitelmat käsiteltiin ja sen jälkeen johtava rehto-ri nimesi jatkotyöryhmät:

- 17.2.1998 rehtori Raili Rinteen määrääminen henkilöstön kehittämi-sen suunnitteluun ja toteuttamiseen

- 17.2.1998 rehtori Olavi Solinin määrääminen tilatyöryhmän, hankin-tatyöryhmän ja tietohuoltotyöryhmän jatkotyön suunnitteluun ja toteuttami-seen sekä työssä oppimiseen liittyvien kokeilujen vetäjäksi

- 18.2.1998 lehtori Juhani Joenpol-ven määrääminen suunnittelemaan ja toteuttamaan hallintokunnan enna-kointi- ja seurantajärjestelmää sekä op-pilaanohjausta

- 18.2.1998 vs. talouspäällikkö Mark-ku Häyrisen määrääminen toteuttamaan taloushallinnon ja palkkahallinnon kes-kittämiseen liittyvää toteutuksen suun-nittelua.

Lukuvuosi 1997–1998 oli siis var-sin työläs ja mukaan suunnitteluun oli vedetty lähes koko henkilöstö. Oli aika löytää ja oppia tuntemaan myös mui-den yksiköitten toimintaa ja henkilöi-tä. Lautakunnan puheenjohtaja Mika Stepanoff kuvaili kulunutta lukuvuotta vuosikertomuksessa:

”Ammatillinen koulutus näyttääkin olevan tulevaisuudessa jatkuvien muu-tosten myllerryksessä, jonka taustal-la ovat luonnollisesti muuttuvat työ-markkinat ja taloudelliset resurssit Turussa. Turun ammatillinen koulutus nojaa pitkälti ammattitaitoiseen hen-

HENKILÖSTÖ

taloushallintoyksikönjohtoryhmä

kehitysyksikönjohtoryhmä

oppisopimustoimistonjohtoryhmä

kaupan ja ravitsemis-palvelujen johtoryhmä

aikuiskoulutuksenjohtoryhmä

terveyden ja hyvinvoinninjohtoryhmä

tekniikanjohtoryhmä

TAIjohtoryhmät

AMMATTIOPETUSLTK

JÄSENET:• rehtorit

• kehitysjohtaja• hallintojohtaja

• aikuiskoulutusjohtaja• johtava

koulutustarkastaja• tietohallintopäällikkö

JÄSENET:• johtavat virkamiehet• henkilöstön edustus

• tiedottaja (asiantuntija)• koulutussuunnittelija

(asiantuntija)ASIAT:

• lautakunta-asiat• talousasiat• strategianpainopisteet

Johdon tuki -johtoryhmä Turun ammatti-instituutin

johtoryhmä

Turun ammatti-instituutti tammikuu 2009


kilökuntaan ja korkeaan työmoraa-liin. Uskon tämän olevan kaikkein tär-keintä yleisen arvostuksen saamiseksi toimintamme tueksi ja viime kädessä avaimet tähän löytyvät koko henkilö-kunnalta.”

Lautakunta hyväksyi 18.3.1998 pi-detyssä kokouksessa uuden oppilai-toksen rakenteen. Esittelyssä koulun nimeksi esitettiin Turun ammattiopis-

toa, mutta lautakunta päätöksessään nimesi sen ammatti-instituutiksi. Ero-na 1994 perustettuun Ammatti-insti-tuuttiin oli ensimmäinen a-kirjain, nyt pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna.

Turun suomenkielinen työväen-opisto siirtyi opetuslautakunnan alai-suuteen vuoden 1998 alusta.

Turun ammatti-instituutin rakenne oli 1.8.1998 jälkeen seuraava:

Johtava rehtori

HALLINNON JA KEHITTÄMISEN TULOSALUE

AMMATTIOPETUSKESKUS

ENNAKOINTI JA SEURANTA

Koulutus- suunnittelija ja

opintoohjauksen koordinaattori

KANSAIN- VÄLINEN

TOIMINTA Kansainvälisten

asioiden koordinaattori

TIEDOTUS JA

MARKKINOINTI Tiedottaja

HALLINTO- SIHTEERI

TULOSYKSIKÖT LIIKETALOUS JA RAVITSEMUS-

PALVELUTRehtori

Aikuiskoulutus- päällikkö



TEKNIIKKARehtori

TERVEYS JA HYVINVOINTI

Rehtori

OPPISOPIMUS- KOULUTUS

Johtava koulutustarkastaja

AMMATILLINEN AIKUISKOULUTUS

Aikuiskoulutusjohtaja

KEHITTÄMISYKSIKKÖ Kehitysjohtaja

Laadun ylläpito ja kehittäminen

• kehittämishankkeet • kokeilut

Koulutusyksiköt

• Kaupan ja hallinnon ala

• Handel och administration

• Hotelli-, ravintola- ja

suurtalousala

Koulutusyksiköt

• Auto- ja kuljetustekniikka

• Kone- metalli- ja LVI-ala

• Paperi- ja kemian-

teollisuuden ala ja

elintarvikeala

•Sähköala ja graafinen ala

• Tekstiili- ja vaatetusala

Koulutusyksiköt

• Sosiaali- ja terveysala

• Hoitotyö

• Kuntoutus, terveydenhuolto

ja terveydenhuollon

teknologia sekä kehittäminen ja aikuiskoulutus

• Kauneuden- hoitoala

• Koti-, laitostalous- ja

puhdistuspalvelu

TALOUSHALLINTO- YKSIKKÖ

Hallintojohtaja

• taloushallinto • henkilöstöhallinto

• tilat • hankinnat • tietohuolto

OPETUKSEN TULOSALUEET


VTM Markku Häyrinen toimi Turun kau-pungin palveluksessa vuodet 1977–2011, aluksi keskushallinnossa suunnitteluosas-ton suunnittelijana, suunnittelusihteerinä ja vuodesta 1997 lähtien Turun ammattioppi-laitoksen ja sittemmin ammatti- instituutin talouspäällikkönä.

Monialaisen oppilaitoksen talousjohtaja-na hän on paininut kaupungin budjettimää-räysten ja toisaalta ammattialojen yhä kas-vavien vaatimusten kanssa.

”Nykyaikaisen ammatillisen oppilaitok-sen ylläpitäminen on kallista puuhaa”, toteaa Häyrinen. Vielä v. 1999 oppi-laitoksen budjetin suuruus oli 29,5 milj. euron luokkaa, nyt kymmenen vuot-ta myöhemmin puhutaan 48,1 milj. eurosta. Samana aikana oppilaskohtai-nen valtionosuus on onneksi noussut merkittävästi ja kattaa kustannukset. Oppilaitoksen ylläpitäjä, Turun kaupunki saa vuonna 2009 valtionosuutta ammatillisten perustutkintojen kustannuksiin 8.880 euroa opiskelijaa koh-den. Myös oppisopimustoiminnan ja aikuiskoulutuksen lisäkoulutuksen val-tionosuudet kattavat niistä aiheutuvat menot.

Maksetuissa valtionosuuksissa on alakohtaisesti melkoisia eroja, kal-leimpia ovat olleet taideammattien opinnot ja toisaalta lähinnä luokkati-loihin keskittynyt kauppaopetus on toisesta ääripäästä. Suuria perusinves-tointeja vaativa tekniikan opetus on siinä välillä. Tekniikan suurimmat pe-rushankinnat pystyttiin aikanaan rahoittamaan erillisellä perustamismäärä-rahalla ja vuoden 2005 aikana Turun Taitaja-kilpailun yhteydessä tehdyillä suurinvestoinneilla. Tuolloin saatiin lukuisia kilpailukäytössä olleita koneita kisan jälkeen oppilaitoksen omaan käyttöön. ”Suurimman kuluerän oppilai-toksen taloudessa muodostavat kuitenkin palkat. Ne ovat puolestaan kau-pan ja liiketalouden alalla instituutin korkeimmat”, muistuttaa Häyrinen.

Oppilaitokset on onnistuttu pitämään hyvässä kunnossa eikä Turun kau-pungilla koulutuksen ylläpitäjänä ole tässä suhteessa mitään valittamista. Ammatti-instituutti on omana hallintokuntanaan selviytynyt tähän men-nessä varsin hyvin. Häyrinen on myös tyytyväinen kaupungilta aiemmin saatuun tukeen. Suuret rakennus- ja peruskorjaushankkeet saatiin toteute-tuiksi hyvässä yhteisymmärryksessä kaupungin johdon kanssa. Tilanne ei nykyään ole yhtä hyvä. Suuria rakennusinvestointeja ei ole näkyvissä, vaikka esimerkiksi logistiikan opetus toteutuu täysin ala-arvoisissa tiloissa Amiraa-listonkadulla. Hienosta osoitteestaan huolimatta liikennelaitoksen entiset


tilat ovat niin hatarat, että opetus on siirretty pihalle parakkitiloihin. Myös Uudenmaantien terveysalan tilat vaatisivat pikaista peruskorjausta.

Häyrisen vastuualueeseen kuuluu myös muun henkilöstön rekrytointi ja toiminnan johtaminen. Tämä ryhmä koostui vielä pari vuotta sitten taloushal-linnon, ruokapalvelujen, siivouksen, vahtimestarien ja atk-tukitoimien henkilö-kunnasta, yhteensä n.150 henkilöstä. Ryhmä on kuitenkin supistunut taloushal-linnon siirryttyä Yliopistonkadulla sijaitsevaan talouspalvelukeskukseen. Näin syntynyt Tapake keskitti kaikkien hallintokuntien henkilökuntaa yhteen paik-kaan, irralleen muusta hallintokunnan toiminnasta. ”Vaikka tällä saatiin aikaan taloudellista säästöä, ei kaikki toiminut aivan luvatulla tavalla. On selvää, että Tapake kykenee esim. palkkatiedon tallentamiseen, mutta kyllä tiedon tulkin-ta ja hallinta on edelleen oppilaitoksen sisällä, koulutuspäälliköillä ja toimisto-sihteereillä”, kertoo Häyrinen. Vastaavanlaista keskittämistä on suunniteltu ja osin toteutettukin tietohallinnossa, myös kuljetuspalvelut ovat siirtymässä talon ulkopuolelle. ”Johonkin selkeä raja on kuitenkin vedettävä ja se tulee olemaan ruokapalvelujen osalla. Niistä ei oppilaitos tule koskaan luopumaan”, muistut-taa Häyrinen ja jatkaa, ”koulutaloissa tuotetaan lähes opetuksen sivutuotteena päivittäin yli 4000 ruoka-annosta. Se on kaupungin rahan säästöä se.”

Merkittävää henkilöstön lisäystä on vuosien mittaan tapahtunut oppilas-huollon puolella. Sinne on lisätty vakansseja yhä ongelmallisemmiksi käyvien oppilastapausten johdosta. Oppilaat oireilevat yhteiskunnan rakennemuu-toksen ja henkilökohtaisten ongelmien vuoksi aivan eri tavalla kuin kymme-nen vuotta sitten. Nyt tarvitsemme kouluterveydenhoitajien ja opinto-oh-jaajien lisäksi kuraattoreita, koulupsykologeja ja urasuunnittelijoita. Kaikki tämä aiheuttaa uutta painetta talouden hallintaan. Kun kuitenkin talous on pitkälle nollasummapeliä, joudumme suorittamaan valintoja, jotka näkyvät opetuksen keskittämisenä ja lähiopetustuntien määrän vähenemisenä. On-neksi olemme opetusministeriön arvostama, laaja-alainen, kehittyvä oppilai-tos, jossa on laaja-alainen nuorisoasteen koulutus, aikuiskoulutus sekä op-pisopimustoimisto. Näin olemme saaneet viime aikoina runsaasti tulokselli-suusrahaa kehitystoimien jatkamiseen.

Näköpiirissä olevia uusia suuria yhdistymismuutoksia Markku Häyrinen ei lähde arvaamaan, mutta tietää muutosten olevan tulossa. Opetusministe-riö heiluttaa tahtipuikkoa, mutta kuinka Turun orkesteri vastaa, se jää vielä nähtäväksi. ”Isoista yksiköistä tullaan kuitenkin puhumaan”, sanoo Häyrinen ja toteaa, ”ammattikorkeakoulu on jo aloittanut kampustyyppisen oppimis-keskuksen kehittämisen ja varmasti pitkällä aikavälillä instituutti tulee te-kemään samoin. Mikä se paikka on, Peltola-Petrelius, Lemminkäisenkatu tai jokin muu, jää nähtäväksi.”


AMMATTILLISTEN OPPILAITOSTEN RAHOITUKSESTA

Ammattikuntalaitosten aikana oppi-laat, oppipojat, maksoivat koulutus-kustannukset työllään. Oppisopimus-ten toteuttamisen kustannuksista vas-tasivat mestarit. Kisällit saivat jo palk-kaakin. Sen suuruus vaihteli esimerkik-si sen mukaan, asuiko kisälli mestarin taloudessa vai huolehtiko hän itse talo-udestaan. Monesti kisällit olivat jo siinä iässä, että he olivat perustaneet oman perheen. Verstaan taloudesta edelleen vastasivat mestarit itse.

Institutionaalisten ammatillisten koulujen taloudesta vastasivat ylläpi-täjät, tavallisesti kunta. Koulut saivat valtion rahoitusta ylläpitäjän anomuk-sesta. Suuri merkitys koulujen talou-delle olivat lahjoitukset sekä yksityisil-tä henkilöiltä että teollisuudelta, kau-palta tai muilta laitoksilta.

Suomen hallitusmuotoon otettiin vuonna 1919 määräys, jonka mukaan ”Teknillisten ammattien, maanviljelyk-sen ja sen sivuelinkeinojen, kaupan ja merenkulun sekä kaunotaiteiden op-pilaitoksia tulee valtion ylläpitää taik-ka tarpeen mukaan valtion varoil-la avustaa.” Huolimatta siitä, että am-matillisen koulutuksen lainsäädäntö alkoi runsaat sata vuotta sitten, alkoi ammatillinen koulutus yleistyä vasta 1930-luvun lopulla. Laki ammattiop-pilaitoksista annettiin 1939 ja siihen sisältyivät myös säädökset rahoituk-sesta.

Ammattioppilaitosten verkosto laajeni liki nykyiseen vahvuuteensa

1960-luvulla, kun uusittu laki ammat-tioppilaitoksista tuli vuonna 1958. La-ki velvoitti kuntia ylläpitämään tai pe-rustamaan ammatillisia koulutuspaik-koja asukaslukuun suhteutettuna. Ra-hoituksesta huolehti valtio ja takasi yl-läpitäjille 65 % hyväksyttävistä koko-naiskustannuksista. Oppilaitosten ta-loushallinto oli tiukasti säädeltyä, sillä lähes kaikkeen piti saada ammattikas-vatushallituksen hyväksyntä.

Laki ammatillisten oppilaitosten rahoituksesta 3.6.1983Laki tuli voimaan vuoden 1986 alussa. Se jakoi valtionosuudet kolmeen kus-tannuslajiin. Näitä olivat perustamisen, laitehankinnan ja käytön kustannuk-set. Valtionosuusprosentit vaihtelivat 33:sta aina 86:een kunnan kantoky-kyluokasta riippuen. Esimerkiksi Tu-russa perustamiskustannuksiin saatiin valtionosuutta 45 %, laitehankintoihin 74 % sekä käyttökustannuksiin 74 %.

Ennen valtionosuuspäätöstä am-mattikasvatushallituksen (vuodesta 1991 opetushallituksen) tuli hyväksyä perustamis- ja laitehankinnat. Laissa oli myös yksityiskohtaiset säädökset valtionosuuteen oikeuttavista käyttö-kustannuksista.

Oppilaan kotikunnan tuli osallis-tua ammatillisten oppilaitosten kus-tannuksiin. Se oli velvollinen suoritta-maan maksuosuuden kunnan tai kun-tainliiton ylläpitämälle oppilaitoksel-le tai korvauksen yksityiselle yhteisöl-le tai valtiolle oppilaasta, joka opiskeli muun kunnan tai kuntainliiton taikka yksityisen yhteisön tai valtiovallan yl-läpitämässä, ammatillista perusope-


tusta antavassa oppilaitoksessa. Laki oli voimassa vuoteen 1993, jolloin uu-si laki ja asetus opetus- ja kulttuuritoi-men valtionosuuksista ja rahoituksesta korvasivat edelliset.

Valtionosuusjärjestelmän uudistusTuolloin lakia ammatillisten oppilai-tosten osalta muutettiin lähinnä val-tionosuusjärjestelmää muuttamalla. Aikaisemmin valtionosuudet myön-nettiin oppilaitosten ylläpitäjille pää-osin niiden omien todellisten kustan-nusten perusteella. Valtionosuuden perusteena olevat kustannukset olivat tarkoin laissa säädeltyjä ja valtion vi-ranomaisella oli laaja harkintaoikeus kustannusten määrittelyssä. Lisäksi valtionosuuden määrä todellisista me-noista oli valtionosuusasteikosta joh-tuen alimpien kantokykyluokkien kun-tien kohdalla niin suuri, että järjestel-mä ei kannustanut taloudelliseen ja säästäväiseen toimintaan. Kunnat saat-toivat jopa taloudellisesti hyötyä kou-lutoimen palkkausmenoja lisäämällä.

Valtionosuusuudistuksen tavoittee-na oli mm. kuntien toimivallan lisää-minen sekä toiminnallisuuden talou-dellisuuden ja tehokkuuden paranta-minen. Siirryttiin laskennallisuuteen. Tämä tarkoitti, että oppilaitoksen ra-hoitusperusteena eivät olleet enää yk-sinomaan oppilaitoksen omat kustan-nukset, vaan oppilaitosmuodon keski-määräiset kulut. Nämä jaettiin oppilas-määrällä ja näin saatiin yksikköhinta.

Kun rahoitus kokonaan määräytyy laskennallisin perustein, niin oppilai-toksen ylläpitäjä hyötyy silloin, kun to-delliset kustannukset ovat laskennal-

lisia, ts. keskimääräisiä alemmat. Vas-taavasti jos kustannukset ovat suurem-pia kuin laskennalliset, ylläpitäjän kor-vattavaksi jää ylitys. Merkittävää on, että ylitys joudutaan maksamaan myös vieraskuntalaisten oppilaiden osalta. Järjestelmän katsottiin edistävän op-pilaitosten taloudellisuutta ja lisäävän kustannustietoutta.

Yksikköhinnat laskettiin ensim-mäisenä voimaantulovuonna vuoden 1990 kustannuksista ja edelleen vuo-den 1994 yksikköhinnat laskettiin vuo-den 1992 kustannuksista.

Lisäksi yksikköhinnat laskettiin erikseen kuljetus- ja majoitusetujen osalta, samoin oppilaitosmuodoittain kuljetus- tai majoitusedun saanutta oppilasta kohden.

Vuonna 1996 käytettyjä yksikköhintoja eri oppilaitosmuodoissa, mk/oppilas:

ammattioppilaitokset 38 776

hotellija ravintolaoppilaitokset 36 614

kauppaoppilaitokset 23 136

koti- ja laitostalousoppilaitokset 30 521

taide- ja viestintäkulttuurioppil. 65 905

teknilliset oppilaitokset 30 243

terveydenhuoltoalan oppilaitokset 31 139


Turun teknillisen ammattioppilaitoksen kustannukset per oppilas vuosilta 1987–1999.

0

KÄYTTÖMENOT JA YKSIKKÖHINNAT / OPISKELIJAKauppa ja liiketalous

2000

4000

6000

8000

10000

12000

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

KäyttömenotYksikköhinta

4147045890

48412 49429 51208 50084

44098 4273737286 35827 37380

43124 41800

0

10000

20000

30000

40000

50000

60000

1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999

MENOT MK / OPISKELIJA(vuoden 1998 rahassa)


0

KÄYTTÖMENOT JA YKSIKKÖHINNAT / OPISKELIJASosiaali- ja terveysala

2000

4000

6000

8000

10000

12000

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009


0

KÄYTTÖMENOT JA YKSIKKÖHINNAT / OPISKELIJAMatkailu-, ravintola- ja talousala

2000

4000

6000

8000

10000

12000

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009



Teknillisen ammattioppilaitoksen kustannuksista näkyy, kuinka vanha ra-hoituslaki vuodelta 1983 toimi. Koulun laitekantaa alettiin modernisoida oh-jelmalla, jonka sekä kaupunki että am-mattikasvatushallitus hyväksyivät. Ak-tiivinen toimeliaisuus tuotti hankinto-jen hyväksymispäätökset ja menotalous saatettiin kohottaa tasolle, johon uuden lain yksikköhinnat tulivat vasta kym-menkunta vuotta myöhemmin. Vuodes-ta 1994 valtionosuuksissa otettiin käyt-töön yksikköhinnat, jolloin myös han-kintojen rahoitusta siirrettiin pois in-vestointiohjelmista. Toki asiaan vaikutti myös 1990-luvun talouden lamakausi.

Kaksituhatluvun alkupuolella ins-tituutin käyttömenot ylittivät kaikilla

tulosalueilla yksikköhinnat. Varsinkin vuosien 2004–2006 ylitykset johtuivat Taitaja 2005 sekä World Skills Compe-tition -kisoista. Ammatti-instituutti oli aktiivisesti näitä järjestämässä ja osal-listui laajasti kilpailujen laitehankin-toihin.

Vuodesta 2006 valtionosuuksien laskentatapaan tehtiin muutos. En-nen sitä laskentapohjana olivat net-tomenot, kun muutoksen jälkeen ne laskettiin käyttömenoista. Tuolloin yksikköhintoihin tuli merkittävä ko-rotus.

Turun ammatti-instituutissa vii-meisten kymmenen vuoden talouden kehittymisen keskeisiä piirteitä ovat olleet talousarviotulojen osalla tapah-

KÄYTTÖMENOT JA YKSIKKÖHINNAT / OPISKELIJATekniikka ja liikenne

0

2000

4000

6000

8000

10000

12000

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009



tunut tukien ja avustusten lisääntymi-nen sekä menoissa näkyvät vuokrien ja palvelujen ostojen kasvu. Tilakulut en-sin kasvoivat, mutta ovat taas alkaneet vähentyä vuoden 2017 aikana, kun ti-lojen käyttöä on tiivistetty ja osista ti-loja luovuttu.

Merkittävää on ollut myös aikuis-koulutuksen lainsäädännön muutok-

sista seurannut työvoimapoliittisten koulutusten loppuminen. Sittemmin vain logistiikan alalla jatkuneet työvoi-makoulutukset muodostivat aiempina vuosina huomattavan tuloerän.

Toisaalta on huomattava, että suu-rimmat menoerät, henkilöstön palkat ja niiden sivukulut eivät ole juurikaan muuttuneet.

Turun ammatti-instituutin henkilökuntaa kesäisessä toimintatilaisuudessa Kavalton tilalla v. 2013.

0

100

200

300

400

500

600

700

2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017

Opetushenkilöstö Muu henkilöstö Yhteensä

HENKILÖSTÖRYHMIEN MÄÄRIEN MUUTOKSET VUOSINA 2009–2017


Osa 8.Yhdistymisen aika 1998–2009- Turun ammatti-

instituutti syntyy


UUDISTUSTEN JA HAASTEIDEN VUOSI 1998–1999

TURUN AMMATILLISEN KOULUTUKSEN ORGANI- SAATIOMUUTOKSEN TAUSTAATurun kaupungin ammatillisen koulu-tuksen suuret muutokset tapahtuivat jo 1990-luvulla. Tuota aikaa voidaan kutsua koko maassa ammatillisen koulutuksen fuusioiden vuosikymme-neksi. Alueelliset koulutuskuntayhty-mät olivat olleet tuttuja harvaan asu-tuilla seuduilla jo 1960-luvulla, mutta suurten kaupunkien sisäisiä, erillisten ammatillisten oppilaitosten yhdistä-misiä tapahtui vasta 30 vuotta myö-hemmin.

1980-luvulla oli ollut vallalla selkeä ajatus lukuisten erillisten ammattikou-lujen tarpeellisuudesta. Ne olisi halut-tu pitää omina hallinnollisina yksiköi-nään, joita olisi johtanut oma rehtori ja jonka henkilökunta olisi ollut työ-hönsä kiinteästi viroilla vakiinnutet-tu. Kunkin oppilaitoksen optimikooksi kaavailtiin 600 opiskelijaa ja niillä tu-li olla täydellinen itsenäisyys ja myös esim. oma talousjohtaja. Kun kuitenkin alkoi käydä selväksi, että valtiovallan rooli ammattialojen koulutusperustei-den selvittäjänä tulisi vakiintumaan, oltiin valmiita tiettyihin myönnytyk-siin. Myönnytysten ehtona oli kuiten-kin oltava ammattikoulutuksen pitämi-nen riittävän etäällä muusta kaupun-gin koulutoimesta; tehtävään haluttiin

laaja-alainen ammatillinen koulutoi-menjohtaja.

Koulutalojen hallinnollista jakoa valmisteltiin varsin pitkään ja se ehdo-tettiin otettavaksi mukaan vielä 1986 vireillä olleeseen oppilaitoksen johto-sääntöuudistukseen.

Turussa suuret fuusiot alkoivat to-teutua kaupungin hallinnon tasolla, kun kolmen erillisen ammatillisen op-pilaitoksen johtokunnat lakkautettiin ja tilalle nimettiin kaikille yhteinen am-matillisen opetuksen lautakunta. Tuol-loin perustettiin myös ns. ammatillisen koulutuksen palvelukeskus, joka koor-dinoi yhdessä kolmen aiemmin itse-näisen oppilaitoksen rehtorien kans-sa lähes koko Turun kaupungin am-matillisen opetuksen kenttää. Mukaan kuuluivat teknillinen ammattioppilai-tos, kauppaoppilaitos, kotitalousoppi-laitos, Aninkaisten ammattioppilaitos ja hotellija ravintolaoppilaitos. Vielä tuolloin mukana olivat myös taiteen ja viestinnän oppilaitos, työväenopisto ja lukuisat ylioppilaspohjaiset opintolin-jat, jotka yhdessä kohottivat opiskelija-määrän lähes 4000 opiskelijaan ja 700 opettajaan. Ammattikorkeakoulun pe-rustamisen myötä opiskelijamäärä vä-heni, kun useat opintolinjat siirtyivät sen hoidettaviksi.

Uudistukset näkyivät voimakkaina myös normaalissa koulutyössä kaikis-sa uusissa yksiköissä. Keskeistä oli se, että uudistuksia hallinnoitiin nyt kes-kitetysti ja tavoitteena oli koko oppi-laitoksen kehittäminen samaan suun-taan.

Rehtori Olavi Solinin sanoin edes-sä oli haasteiden vuosi, jota sävyttivät


uuteen tutkintorakenteeseen liitty-vä 20 opintoviikon työssäoppimisjak-so, opiskelijoille tarjottavat moninai-set valintamahdollisuudet ja laatujär-jestelmän rakentamistyön jatkaminen sekä oppilaitoksen uusi organisaatio. Uudesta ajattelutavasta käytettiin stra-tegian nimitystä ja sitä höystettiin lii-ke-elämästä tutuilla termeillä, jotka ei-vät alkuun ottaneet istuakseen oppilai-toksen henkilökuntaan.

Näin kuvasi johtava rehtori Sei-ja Mattila uuden oppilaitoksen arkea: ”Muutosprosessi on kuluneen luku-vuoden aikana muuntunut konkreet-tiseksi toiminnaksi. Tavoitteet, pai-nopisteet ja strategiat on valittu. Nyt kuljemme määrätietoisesti kohti yh-teisesti sovittua visiota. Yhteisön in-himillisen pääoman tärkeimmät ele-mentit ovat tutkimusten mukaan or-ganisaation maine, palvelujen maine ja henkilöstön osaaminen sekä orga-nisaatiokulttuuri. Kolme ensimmäis-tä elementtiä ovat varmasti kunnos-sa, mutta ammatti-instituutin organi-saatiokulttuuri on vielä muotoutumas-sa ja vaatii vaalimista. Se muodostuu vanhojen kulttuurien arvokkaista osis-ta, joihin liitetään ripaus uutta, tämän päivän kehitystä.”

Merellinen oppilaitos syntyiOppilaitoksen logo valmistui ja se lan-seerattiin käyttöön elokuussa. Logo muodostuu jokikuviosta palloineen. Logon pallo kuvaa yhtenäistä oppilai-tosta ja Turun kaupunkia, sininen aal-to symboloi Aurajokea. Aalto ja pallo muodostavat yhdessä a-kirjaimen = ammatti/Åbo.

Lehtori Helena Hiiron tervehdyssanat uudelle oppilaitokselle:

Jokaisella on omat purjeetja haluttu suuntajota päivien tuulet ja elämän myrskyt sekoittavat piirretyn reitin suuntaa muutellen

Pidä lujasti ruorista kiinni Ja anna mennä –Täysin purjein


Turun ammatti-instituutin opintolinjat vuonna 1998 kaupan, hallinnon, kotitalouden ja terveyden alat

Turun ammatti-instituutti

Ravintola- ja suurtalousala/

Aninkainen

Kaupan ja hallinnon ala/

Kellonsoittajan-katu

Hotelli-, ravintola ja suurtalousala/

Lemminkäisenkatu

Sosiaali- ja terveysala/

Uudenmaantie

Koti, laitostalous ja puhdistuspalveluala/

Tommilankatu

rehtori Raili Rinne/

Terhi Hotokka

rehtori Terhi Hotokka

rehtori Raili Rinne/

Terhi Hotokka

rehtori Seija Välilä/Marja-Helena Salmio

Hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan

perustutkinto

Ruokapalvelun perustutkinto

Suurtalousesimies

Ravintolatalous-osasto opinto-

linjoina: ravintola-alan

peruslinja, keittäjä, kotitaloudenhoita-ja, leipuri, elintar-viketeollisuuden peruslinja, suurtalouden perus-

linja

Liiketalouden perustutkinto

Grundexamen inom företags-

ekonomi

Myynti- ja asiakas-palvelun

perustutkinto

Hotelli-. ravintola- ja suurtalousalan

perustutkinto

Hotelli- ja ravintola-

esimies

Sosiaali- ja terveys alan

perustutkinto, lähihoitaja

Opistoaste: - sairaanhoitaja

- laboratorio- hoitaja

- röntgenhoitaja - hammashuoltaja - fysioterapeutti

- toiminta- terapeutti

- terveydenhoitaja - erikoisparturi-

kampaaja

Kauneuden- hoitoala:

Parturi-kampaaja (Aninkainen)

Kosmetologi (Aninkainen)

Koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualan

perustutkinto

Laitoshuoltaja

Muu opetus: Talouskoulu

Opistoaste: - siivousteknikko

Aloituspaikkojen määrä

Yhteensä 416 143 + (50) 60


Turun ammatti-instituutin opintolinjat vuonna 1998 tekniikan ja liikenteen alat

Turun ammatti-instituutti

Tekniikan koulutusyksikkö/

Peltola

Tekniikan koulutusyksikkö/

Aninkainen

Tekniikan koulutusyksikkö/ Juhannuskukkula

Väliaikainen koulutus/ Kaarina ja Lieto

rehtori Olavi Solin

Auto- ja kuljetusala: - ajoneuvoasentajan

perustutkinto - autokorikorjaajan

perustutkinto - kuljetusalan perustutkinto

Kone- ja metalliala: - kone- ja metallialan

perustutkinto - koneistuksen perustutkinto

LVI-ala: - LVI-alan persututkinto

- kiinteistöalan perustutkinto

Puuala: - puualan perustutkinto

Rakennusala: - rakennusalan perustutkinto

Tekstiili- ja vaatetusala: - pukuompelija

- vaatturi - vaatetusteknikko,

opistoaste

Elintarvikeala: - elintarvikealan

perustutkinto - kondiittori

Sähköala: - sähkövoimatekniikan

perustutkinto - tietotekniikan perustutkinto

Paperi- ja kemian- teollisuuden ala:

- kemianbtekniikan perustutkinto

- laboratorioalan perustutkinto

Maanmittausala: - kartoittaja

Muu tekniikka ja liikenne:

- tekninen piirtäjä

Graafinen ala: - graafisen alan perustutkinto

Kone- ja metalliala: - koneenasennuksen

perustutkinto

- sähköasentaja - asentaja-koneistaja

- metallityöalan yleislinja

Aloituspaikkojen määrä

Yhteensä 614


TULOSALUEIDEN ESITTELY

LIIKETALOUS JA RAVITSEMISPALVELUT

Ammatti-instituutin uuteen organisaa-tioon perustettiin liiketalouden ja ra-vitsemispalveluiden tulosalue. Sen yti-men muodosti entinen kauppaoppilai-tos, johon liitettiin hotellija ravinto-laoppilaitos sekä Aninkaisten ravitse-mispalveluiden yksikkö. Mainituissa opinahjoissa olleet opistoasteen opis-kelijat siirtyivät osaksi ammattikor-keakoulua parin vuoden siirtymäkau-den aikana. Uusi tulosalue työskenteli kolmessa eri koulutalossa: kaupan ja hallinnon suomen- ja ruotsinkielinen yksikkö toimivat Kellonsoittajankadul-la, hotelli-, ravintola ja suurtalousalan koulutusta annettiin DataCityn tiloissa ja suurtalousalan koulutus toimi myös Aninkaisten koulutalossa. Lisäksi oli-vat vielä Juhannuskukkulan ja Peltolan koulutalojen suurkeittiöt.

Aninkaisten koulutalossa työsken-teli kolmen tulosalueen yksiköitä, mikä aiheutti aluksi melkoisia sopeutumis-vaikeuksia. Johtoryhmässä sovittiin, että liiketalouden ja ravitsemispalve-luiden tulosalueen rehtori toimii Anin-kaisten koulutalon ”isäntänä/emäntä-nä” ja muut ovat ”vuokralaisia”. Rehto-riksi nimettiin Terhi Hotokka.

Tulosalueen koulutusohjelmia to-teutettiin sekä peruskoulupohjaisi-na että ylioppilaspohjaisina. Kaikissa koululutusyksiköissä oli myös ns. kak-soistutkintoon tähdännyt koulutusoh-jelma, jossa opiskelijaa valmennettiin

ammattitutkinnon lisäksi ylioppilas-tutkinnon suorittamiseen.

Tulosalue jakautui kolmeen yksik-köön; kaupan ja hallinnon suomen- ja ruotsinkieliseen sekä hotelli-, ravinto-la- ja suurtalousalan yksikköön. Kau-pan ja hallinnon yksikön koulutusvas-taavana toimi Marjo Halonen ja ruot-sinkielisen Tina Granlund. Catering-alan koulutusvastaavana toimi Kaler-vo Dahlström.

KAUPAN JA HALLINNON YKSIKKÖ

Liiketalouden perustutkinnossa suun-tautumisvaihtoehdot olivat yritystoi-minta ja tietojenkäsittely, ylioppilas-pohjaisessa koulutuksessa vastaavasti ulkomaankauppa ja matkailu.

Vuoden 1999 opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä liiketalouteen lisättiin tietojenkäsittelyn perustutkin-to, jonka tutkintonimikkeenä oli da-tanomi. Tämä uusimuotoinen koulutus alkoi syksyllä 2000 sekä suomen- että ruotsinkielisessä koulutuksessa. Hotel-li-, ravintola- ja suurtalousalan perus-tutkinnon lisäksi alalla saattoi suorit-taa myös ruokapalvelun perustutkin-non tai myynti- ja asiakaspalvelun pe-rustutkinnon. Tällöin koulutuspituus kasvoi 40 opintoviikolla.

Tulosalueen uudet opetussuunni-telmat otettiin käyttöön syksyllä 2000. Tuolloin loputkin opintolinjat muuttui-vat kolmivuotisiksi. Uutena element-tinä aloitettiin vähintään puolen vuo-den mittaiset työssäoppimisjaksot en-tisten työharjoittelujen sijaan. Muu-


tos oli merkittävä niin työelämän kuin oppilaitoksen kannalta. Myös kaupan alalla se edellytti entistä tiiviimpää yh-teistyötä käytännön työelämän kanssa.

Hotelli-, ravintola- ja suurtalousa-lan ammatillinen neuvottelukunta oli toiminut jo vuodesta 1987 alkaen. Ke-väällä 1999 perustettiin myös liiketa-louden ammatillinen neuvottelukunta.

ProjektipajaLiiketalouden projektipaja otettiin käyttöön syksyllä 1998. Se oli uu-si merkonomin tutkintoon johtava suuntautumisvaihtoehto aktiivisil-le, oma-aloitteisille opiskelijoille, jot-ka halusivat opiskella markkinointia, johtamista ja yrittäjyyttä tekemällä käytännön projekteja. Projektipajas-sa ei ollut varsinaista lukujärjestystä eikä perinteistä luokassa tapahtuvaa luento-opetusta, vaan vastuu opinto-jen suunnittelusta ja toteutuksesta oli pitkälti opiskelijoilla itsellään. Kielis-sä, matematiikassa ja tietotekniikas-sa opiskeltiin aluksi perusvalmiudet, mutta käytännön projekteissa tarvit-tavat ammatilliset opit hankittiin kir-jallisuudesta tai asiantuntijoita haas-tattelemalla. Opettajan rooli oli toi-mia valmentajana ja tukijana. Ryhmä toteutti 11 projektia, jotka koostuivat mainos- ja markkinointikampanjoista, messuosastojen sekä erilaisten tapah-tumatilaisuuksien järjestämisestä. Oli myös kirjanpitoprojekti, joka toteutet-tiin yhteistyönä mm. Nokia Oy:n, Län-si-Suomen veroviraston, Keskon ja Raision Vehon kanssa.

Tärkeimpinä anteina opiskelijat pi-tivät markkinoinnin lisäksi yhteistyö-

ja tiimityötaitojen kehittymistä, ongel-manratkaisu- ja päätöksentekotaitoja, kommunikointia ja kontaktiverkkoja.

Opiskelijoiden mukaan yhteistä te-kemistä ja oppimista varten oli hankit-tu uudet työkalut: projektit, joista saa-tiin aidot ongelmat ratkottaviksi, turi-nat, treenit, prokinat, kinkerit, piina-penkki, kehityskeskustelut, oppimisso-pimukset, 90 päivän ansioluettelot jne. ”Olimme siis soveltamassa bisneshen-kistä tiimimäistä organisaatiota opis-keluun ja hauskaa oli”, toteaa eräs mu-kana ollut.

Projektioppiminen opetusmene-telmänä otettiin jatkuvaan käyttöön ja vuodesta 1999 siitä käytettiin nimeä toimintaoppiminen. Myös ruotsinkieli-nen koulutus toteutti toimintaoppimi-sen metodia nimellä Olle. He osallistui-vat vuonna 2000 useita viikkoja kestä-vään projektiin ”Det händer i Åboland”. Projektin aikana opiskelijat työskente-livät mm. telttamajoituksessa. Projek-tin rahoituksesta vastasi Svenska kul-turfonden.

Kaikille peruskoulupohjaisille ryhmille oli taattu mahdollisuus kak-soistutkinnon suoritukseen. Kevääl-lä 2000 valmistuivat kaupan ja hallin-non tulosalueen ensimmäiset yliop-pilaat. Perinteenä tuntuu olevan, että ammatillinen koulutus viettää päättä-jäisiään päivää ennen lukioita. Täten ammatillisen väylän kautta valmistu-neet ylioppilaat ovat poikkeukselli-sen näkyvästi esillä valmistumispäi-vänään. Miellyttävää on myös se, että sanomalehdissä on luettelot opiskeli-joista, jotka ovat suorittaneet ammat-titutkintonsa.


Laadun varmistusVuosikymmenen vaihteessa sekä työ-paikkojen fyysisten ominaisuuksien et-tä toiminnan laatuun kiinnitettiin ta-vattomasti huomiota niin elinkeino-elämän kuin laitosten ja virastojen toi-mesta. Opetushallitus laati myös suo-situksia laatuasioista. Ammatti-insti-tuutin laatutyöryhmän puheenjohta-jaksi nimettiin rehtori Terhi Hotokka. Niinpä kaupan ja hallinnon tulosalue ensimmäisenä sai laatukäsikirjan val-miiksi ja se otettiin käyttöön vuositu-hannen vaihtumisen jälkeen.

Syksyn 2002 aikana tulosalueen laatukäsikirja päivitettiin. Siitä tu-li kaksiosainen, sisältäen tulosalueen yhteisen osan ja koulutusyksiköiden osiot. Yhteinen osa sisälsi mm. tulos-alueen laatukäsikirjan ja arviointijär-jestelmän kuvauksen, arvot, vision, toi-

minta-ajatuksen ja strategiat, laadun kuvauksen, laatupolitiikan, laatutavoit-teet sekä laatuvastuut. Kaupan ja tie-totekniikan koulutusyksikön laatukä-sikirjaan oli koottu myös tärkeimpien prosessien toimintaohjeet.

Laatutyö edistyi lopulta niin hyvin, että tulosalue valittiin kansainväliseen Leonardo-projektiin ”Quality in Vet-schools”. Projektin tavoitteena oli tu-loskorttijärjestelmän mallintaminen ja testaaminen sekä EFQM-kriteeris-tön luominen eurooppalaiseen amma-tilliseen koulutukseen. Laatutyö laaje-ni myös cateringalan koulutukseen ja tavoitteeksi asetettiin laadun akkredi-tointi. Tulosalueiden yksiköissä ja tii-meissä suoritettiin tämän jälkeen it-searvioinnit. Hotelli- ja ravintola-alan yksikössä suoritettiin testiakkredi-tointi. ”Quality-projektin” toiminta oli

Liiketalouden opiskelijoita Kellonsoittajankadun koulutalon aulatiloissa.


vuosina 2004-2005 varsin vilkasta ja suuntautui Pohjoismaiden lisäksi Kes-ki-Eurooppaan.

Intensiivinen viisivuotinen työ saa-vutti kohokohtansa 12.12.2006, kun opetusministeriö myönsi toiminnalle ammatillisen koulutuksen laatupalkin-non.

Alan kiinnostus kasvussaVuosikertomus 2004 kertoo mm. että tulosalueen koulutus on erittäin suo-sittua ja hakijamäärät ovat kasvaneet entisestään. Tulosalue panostaa edel-leen erilaisten oppijoiden kohtaami-seen. Opetusmenetelmissä koroste-taan edelleen toiminnallisuutta ja eri-laisten projektien avulla oppimista. Tutoropettajatoiminnassa korostet-tiin opiskelijan opintojen seurannan ja ohjauksen merkitystä. Opiskelijoiden henkilökohtaisen opetussuunnitelman laadinta olikin tutorkeskustelujen tär-kein osa. Moduloitua opetussuunni-telmaa toteutettin kaupan yksiköissä, mikä mahdollisti joustavammat ja mo-nipuolisemmat opetusjärjestelyt sekä lisäsi opiskelijoiden valinnan mahdol-lisuuksia.

Ammatillisen koulutuksen näyt-töjen pilottikokeilu aloitettiin vuon-na 2003. Työssäoppimista ja opetus-suunnitelmia kehitettiin koko ajan se-kä työssäoppimisjaksojen että näyttö-jen allokoinnin yhteensovittamiseksi. Järjestelmä saatiinkin kuntoon luku-vuoden 2004-2005 aikana.

Retail-merkonomikoulutusTurun ohella muutamat muutkin toi-sen asteen kaupalliset oppilaitokset

kehittivät ns. retail-merkonomikoulu-tuksen, jonka tavoitteena oli valmistaa kaupan osaajia. Koulutuksessa paino-tettiin vähittäiskaupan asiakaspalve-lussa ja myynnissä tarvittavia taitoja ja tietoja. Näin siksi, että kaupan alalla oli hyviä mahdollisuuksia työllistyä. Li-säksi alalla työntekijöiden vaihtuvuus oli verraten suurta, koska myyjät vaih-toivat työnantajaa tai työtehtäviä. Ins-tituutin omaan suunnitelmaan poimit-tiin muiden oppilaitosten retail-mer-konomikoulutuksen suunnitelmista parhaat osat. Koulutus painottui voi-makkaasti työssäoppimiseen, jota oli jopa 40 opintoviikkoa koulutusohjel-massa. Tämä koulutus käynnistyi syk-syllä 2005.

Koulutus johti myös erääseen hy-vään käytäntöön. K-kauppiasliitto al-koi nimittäin palkita joka vuosi hyvin menestyneet opiskelijat stipendein. Stipendien lisäksi palkituille löytyi ta-vallisesti myös alan työpaikka.

Vuosi yrittäjänäKaupan ja tietotekniikan yksikössä ke-hitettiin merkonomi- ja datanomiopis-kelijoille mahdollisuus suorittaa opin-tojaan yrittäjä-polku Nuori Yrittäjyys- ohjelman kautta. Ohjelmassa opiske-lijat perustivat lukuvuoden ajaksi oi-kealla rahalla toimivia harjoitusyrityk-siä, jotka tuottivat todellisia palvelu-ja tai tuotteita. Opiskelijat suunnitte-livat itse yrityksensä liike idean ja to-teuttivat sen mukaista yritystoimin-taa lukuvuoden ajan Miniyritys toimi oppimisen polkuna, jossa yrittäjyys, oma-aloitteisuus, vuorovaikutustai-dot ja vastuuntuntoisuus kehittyivät


toiminnan kautta. Sen lisäksi opittiin käytännön työelämässä tarvittavia tie-toja ja taitoja.

Ohjelmassa oli myös kevyempi ver-sio, NY 24h -leiri. Tämä oli toisen as-teen opiskelijoille suunniteltu, vuoro-kauden kestävä kokonaisuus, jonka ai-kana opiskelijat perustivat oman ide-ansa pohjalta kuvitteellisen yrityksen. Yrityspolku-ajattelu oli jatkoa aiemmin esitellylle projektioppimiselle. Valta-kunnallisilla NY-messuilla Jyväskyläs-sä Saku Loukosen Jas-Arts NY voitti kunniamaininnan yritysesittelyssä ja jaetun ensipalkinnon paras myyjä -kil-pailussa. Tämä yritys toimi lukuvuon-na 2007–2008.

HOTELLI-, RAVINTOLA- JA SUURTALOUSALAN YKSIKKÖ

Tutkintorakenteiden ja koulutusoh-jelmien uudistamisen jälkeen ravit-semispalveluiden yksiköstä valmistui hotellija ravintola-alan hotellivirkai-lijoita, ravintolakokkeja ja tarjoilijoi-ta, catering-alan suurtalouskokkeja ja palveluvastaavia ja matkailualan kou-lutuksesta matkatoimistovirkailijoita. Kun uudet opetussuunnitelmat otet-tiin käyttöön syksyllä 2000, muuttui hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan perustutkinto catering-alan perustut-kinnoksi. Tämän perustutkinnon kou-lutus toteutettiin Aninkaisten koulu-talossa. Toinen perustutkinto oli ho-telli- ja ravintola-ala, jonka koulutus tapahtui DataCityn tiloissa. Syksyl-lä 2000 aloittivat myös matkailualan

ylioppilaspohjaiset opiskelijat opis-kelunsa.

Miksi tiimejä?Yksikössä oli rakennettu uutta organi-saatiota jo vuoden ajan. Apulaisrehto-rin työnimike oli organisaatiosta pois-tettu ja tilalle olivat tulleet koulutus- ja tiimivastaavat. Uusi organisaatio perustui siis tiimiorganisaatioon. Tii-mejä oli paitsi ammatillisia niin myös yhteisiä, kuten laatutiimi ja kansainvä-listen asioiden tiimi. Tiimeissä vastuu oli kollektiivista. Jokainen päätoimi-nen opettaja kuului johonkin tiimiin ja myös henkilökunnan edustajia oli niis-sä mukana. Tiimit antoivat jäsenilleen mahdollisuuden ja velvollisuuden vai-kuttaa työhönsä etukäteen. Opetuksen laatu nousi, kun opetussuunnitelman toteutumista suunniteltiin yhdessä ja myös yhdessä toteutettiin.

Tiimiorganisaatiota valmennettiin koko yksikön yhteisillä, koko päivän mittaisilla kokouksilla. Näissä tilai-suuksissa sovittiin työtavoista ja yhtei-sistä pelisäännöistä. Tuloksena oli, et-tä organisaatio keveni, tiimien jäsenet sitoutuivat työhönsä ja ennen kaikkea lisääntynyt itsenäisyys paransi työssä viihtyvyyttä.

Kilpailutoiminta lisääntyiKun Skills Finlandin järjestämät vuo-sittaiset Taitajakilpailut laajenivat uu-silla lajeilla, mm. catering-alan kilpai-lulla, lähti koulu innolla ja menestyk-sellä mukaan. Niinpä Aninkaisissa jär-jestettiin catering-alan semifinaalit keväällä 2000 ja Lahdessa pidetyis-sä finaaleissa saavutettiin toinen sija.


Lehtori Jorma Haranen nimettiin lajin ekspertiksi eli Suomen maajoukkueen kokkikilpailijoiden kapteeniksi World-Skills -kisoihin.

Vuodesta 2003 hotelli-ja ravinto-la-alan yksikkö on toiminut Skills Fin-landin huippuvalmennusyksikkönä, mikä on tarjonnut hyvät mahdollisuu-det valmentautua kilpailuihin. Valmen-nusyksikössä valmennettavia on ollut muualtakin kotimaasta. Esimerkiksi Susanna Paananen voitti opiskelijoi-den avoimen drinkkikilpailun ja oli fi-nalistina vuoden 2005 Taitaja-kilpai-luissa. Vuonna 2002 Anna Parkkinen ja Samuli Heinonen selviytyivät Taita-ja-kilpailujen finaaliin Imatralle. Sa-ma pari kuukautta myöhemmin tuli neljänneksi ravintolakoulujen välisis-sä kilpailuissa Vaasassa. Vuoden 2003

Taitajassa Janina Lehtonen ja Anette Saarikko voittivat Suomen mestaruu-den suurtalouskokkisarjassa. Samoi-hin kisoihin selvisivät myös Juuso Ha-kanen tarjoilijakisaan ja Ville Koivisto ravintolakokkisarjaan.Vuoden 2006 ki-soissa Heidi Tuominen voitti tarjoili-joiden mestaruuden. Lisäksi hänet ni-mettiin vuoden taitajien taitajaksi, jon-ka palkintona oli henkilöauton käyttö vuodeksi. Vuonna 2008 tarjoilijoitten hopeamitalin saavutti Jon Puolakka.

Ensimmäiset koulutusyksikön kak-soistutkinto-opiskelijat valmistuivat ylioppilaiksi keväällä 2000.

Käytäntö opettaaHyvät metodit levisivät muuallekin. Aiemmin kuvattu liiketalouden pro-jektioppiminen eli toimintaoppimi-

Lehtori Jarmo Linkosaaren opiskelijat päivittäisissä työtehtävissään.


nen kehitettiin myös catering-alal-le. Syksystä 2002 opinnot aloitettiin opettajajohtoisesti, mutta työssä op-pimisjaksojen ja erilaisten projektien kautta opiskelijat kantoivat yhä enem-män itse vastuuta opinnoistaan. Cate-ring-alalla aloitti myös erityisluokka. Vuoden aikana markkinoitiin uutta tutkintoa aktiivisesti peruskoulujen yläasteella.

Catering-alan opiskelijoiden projekteja:- kampaamoalan tapahtuman ravinto-

lapalvelujen järjestäminen RP 3-luo-kan toimesta

- YK 2-luokka järjesti suomalaiset ilta-mat

- nuoret mukana Nuoren teatterin 30-vuotisjuhlassa Liisa Ihmemaas-sa-projektissa

- catering-alan opiskelijat töissä pre-sidentin linnassa itsenäisyyspäivän vastaanotolla

- luokan 2 PTH hääprojekti peruskou-lulaisille

- Irlanti-juhlat Alabamassa- opiskelijat mukana Keskiaikamark-

kinoilla- opiskelijat toteuttivat erityisopetta-

jien valtakunnalliset päivät- kokkiluokan opiskelijat herkkusilak-

karaadissa silakkamarkkinoilla- opetusravintolassa Halloween par-

ty-juhlat- PK 2B-luokka mukana lammasmark-

kinoilla- perinteiset joulumyyjäiset

Mainitut projektit toteutettiin vuosien 2002 ja 2003 aikana. Lisäksi oli monia lyhyempiä erikoistilaisuuksia:

- avointen ovien päivän järjestelyt- AKVA-ravintolakokki-tuomarikoulu-

tuspäivä - Taitaja-kilpailujen eri tapahtumat- vammaisten palvelun teemapäivä

Kansainvälinen toimintaJo useita kymmeniä vuosia yhteyden-pitoa ruotsalaisiin oppilaitoksiin oli pidetty erityisesti Göteborgiin. Nord-plus-yhteistyö oli lisännyt mukaan myös Norjan Bergenin vaihto-ohjel-man.

Viron itsenäistyttyä koululla oli laa-jaa yhteistyötä Kuressaaren oppilai-tosten kanssa. Suomen liityttyä Euroo-pan Unioniin kansainvälisyys lisään-tyi edelleen ja catering-alan yhteistyö Ranskaan tuli ohjelmaan. Vuosituhan-nen vaihteen jälkeen opiskelijoita kan-nustettiin suorittamaan työssäoppi-misjaksojaan myös ulkomailla. Niinpä vuonna 2000 vaihtoa oli Kanarian saa-rille. Vuotta myöhemmin matkailualan opiskelijoita oli Göteborgissa.

Eräs mielenkiintoisimmista työs-säoppimistapahtumista oli kun mat-kailualan opiskelija Inkeri Wallenius suoritti jaksonsa yhdeksän opinto-viikkoa Tansaniassa vuonna 2008. In-keri kertoi kokemuksistaan mm: ”Tan-sania valloitti sydämeni heti. Ihmiset olivat ystävällisiä, aurinkoisessa sääs-säkään ei ollut valittamista. Kindro-ko-hotellissa minut otettiin avosylin vastaan, vaikka tilanne oli kaikille uu-si. Olinhan ainoa valkoihoinen henki-lökunnan jäsen koko hotellin histo-riassa. Pahimman kielimuurin mur-ruttua aloin hoitaa vastaanottoa jo ihan itsenäisesti.”


Kaupan ja ravitsemispalveluiden koulutusrakenne vuonna 2008

Liiketalous ja kauppaLiiketalouden perustutkinto, perus-koulupohjainen, aloituspaikat 96- asiakaspalvelun ja myynnin koulutus-

ohjelma- talous- ja toimistopalvelun koulutus-

ohjelmaLiiketalouden perustutkinto, yliop-

pilaspohjainen, aloituspaikat 64- asiakaspalvelun ja myynnin koulutus-

ohjelma- talous- ja toimistopalvelun koulutus-

ohjelmaTietojenkäsittelyn perututkinto, pe-

ruskoulupohjainen, aloituspaikat 48- informaatioteknologiapalvelun ja

markkinoinnin koulutusohjelma

Företagsekonomi och handelGrundexamen i företagsekonomi, pe-ruskoulupohjainen, aloituspaikat 15 Grundexamen i företagsekonomi, yli-oppilaspohjainen, aloituspaikat 7

Grundexamen i databehandling, pe-ruskoulupohjainen, aloituspaikat 15

Grundexamen i databehandling, yli-oppilaspohjainen, aloituspaikat 5- koulutusohjelmat kuten suomenkieli-

sessä koulutuksessa

Matkailu-, ravitsemis- ja talousalaHotelli- ja ravintola-alan perustutkin-to, peruskoulupohjainen, aloituspai-kat 72- hotellipalvelujen koulutusohjelma,

hotellivirkailija- ravintolan ruokatuotannon koulutus-

ohjelma, ravintolakokki

- ravintolapalvelun koulutusohjelma, tarjoilija

Hotelli- ja ravintola-alan perustut-kinto, ylioppilaspohjainen, aloituspai-kat 36- koulutusohjelmat kuten edelliset

Matkailualan perustutkinto, yliop-pilaspohjainen, aloituspaikat 18- matkailupalvelujen myynnin ja tieto-

palvelujen koulutusohjelma, matkai-luvirkailija

Catering-alan perustutkinto, perus-koulupohjainen, aloituspaikat 72- ruoka- ja asiakaspalvelun koulutus-

ohjelma, palveluvastaava- suurtalouden ruokatuotannon koulu-

tusohjelma, suurtalouskokkiCatering-alan perustutkinto, perus-

koulupohjainen erityisopetus, aloitus-paikat 8

Liiketalouden, kaupan ja palve-lualojen tulevaisuus työvoimatarpeen osalta on tulevaisuudessa taattu. Ih-misten vapaa-ajan lisääntyminen luo edellytykset laajentaa alan yritystoi-mintaa jatkossakin. Myös koulutus-paikkojen kysyntä on viimeisen vuosi-kymmenen aikana lisääntynyt, vaikka se ei ennenkään ole ollut huono. Eri-tyisesti liiketalouden koulutuspaik-kojen kysyntä on aina ollut nuorten suosiossa. Kauppa tarvitsee aina se-kä osa-aikaisia että perustyötä teke-viä pysyviä ammattilaisia. Nämä pe-rustyötä tekevät henkilöt muodosta-vat kaupan palvelujen selkärangan. Täten kauppa voi tarjota myös etene-mismahdollisuuksia esimerkiksi osas-tovastaaviksi, myymälänhoitajiksi ja myymäläpäälliköiksi.


Kun toimitusjohtaja Pirkko Keskinen aloit-ti ammattiopetuslautakunnan puheenjohta-jana v. 2005, muokattiin lautakunta yhdellä iskulla lähes kokonaan uudeksi; vain neljä jäsentä jatkoi tehtävissään. Uusia jäseniä ni-mettiin yhdeksän henkilöä.

Autokauppa-alan yrittäjänä pitkään toi-mineella Pirkko Keskisellä on takanaan mer-kittävä luottamushenkilöura Kokoomuksen edustajana. Hänen mielestään yritysten ja oppilaitosten tulisi tehdä yhteistyötä keske-nään paljon enemmän ja uusilla tavoilla. On

päästävä irti vanhasta ajattelusta, jonka mukaan yhteiskunnan rooli on toi-mia kouluttajana ja työnantajan vain työllistettävä.

Sama koskee perinteisiä työtehtäviä. ”Ei enää tarvita vain asentajia, nyt on pula asiakaspalveluun kykenevistä huoltoneuvojista, jotka osaavat korja-ustyön lisäksi myös asiakkaan käsittelyn. Muutos on kuitenkin hallittavissa, mutta tilanne vaatii molempien aktiivista roolia.”

”Olen tyytyväinen pitkiin työssä oppimisjaksoihin. Vain niiden avulla voi-daan koulita työntekijöitä, jotka täyttävät myös työnantajien toiveet, toteaa myös Koneteknologiakeskus Oy:n hallituksessa pitkään toiminut Keskinen. ”KTK:ssa on runsaasti yhteistyön kenttää, jota ei ole työssä oppimisen jär-jestämisessä lainkaan hyödynnetty. Myöskään alueen yritykset eivät ole hok-sanneet KTK:n laajoja mahdollisuuksia. Sama koskee ammattikorkeakoulun kanssa tehtävää yhteistyötä, joka on sekin vasta orastavalla asteella. Ammat-ti-instituutin aktiiviset yritykset esim. työnjohtokoulutuksen aloittamisessa on kuitenkin hyvä merkki yhteistyön tuottamista mahdollisuuksista.”

Ammatti-instituutin tulevaisuudessa Pirkko Keskinen näkee valoa. Sen opettajakunta on asiansa osaavia ammattilaisia. Oppilaitoksen mahdolli-suuksia pysyä mukana ajan vaatimien haasteiden kanssa voitaisiin parantaa, esim. kannustava palkkaus tai kokonaistyöaikaan liittyvät mahdollisuudet ovat vielä tulossa.

Sanonta, jonka kuulimme kerran, että instituutin kuutosen opiskelijat-kin vastaavat muiden koulujen kasin opiskelijoita, ei ole kaukaa haettu. Ins-tituutin laatuun on voitu luottaa. Sen ovat huomanneet myös nuoret ja hei-dän vanhempansa. Sitä kuvaa joidenkin opintolinjojen lähes rajaton suosio sekä keskiarvoluku, 63 %, joka kertoo niiden opiskelijoiden määrän, jotka ovat päässeet yhteishaussa ensisijaisesti hakemilleen linjoille. Toisaalta lu-ku kertoo myös sen, ettei tarjolla ole riittävästi aloituspaikkoja eikä niitä ole


kohdennettu oikein sen paremmin maantieteellisesti kuin ammattialoittain-kaan. Ajassa ja sen virrassa on pysyttävä kiinni.

Oppilaitos on osoittanut pystyvänsä toimimaan suurena yksikkönä ja sen hakeutuminen uusiin liitoksiin ei ole mahdoton ajatus sekään. Voisim-me toimia ammattikorkeakoulun tavoin myös maakunnallisesti. Uusina or-ganisoitumismuotoina tulisi pohtia avoimesti vaihtoehtoja aina säätiömal-lista osakeyhtiöön saakka.

TERVEYS JA HYVINVOINTI

Turun terveydenhuolto-oppilaitos oli mukana anottaessa valtioneuvostol-ta toimilupaa Turun vakinaiselle am-mattikorkeakoululle. Valtioneuvos-to myönsi kokeiluluvan laajennetulle Turun väliaikaiselle ammattikorkea-koululle 1.8.1996. Heti tämän jälkeen käynnistyi laaja ja tiivis valmistelu ko-keilun ohella toimilupahakemuksen saamiseksi vakinaisen, Varsinais-Suo-men kattavan ammattikorkeakoulun aloittamiseksi 1.8.1997.

Lukuvuosi 1996-1997 oli ensim-mäinen, mutta samalla viimeinen ko-keiluvuosi, sillä Turun ammattikorkea-koulu vakinaistettiin 1.8.1997 alkaen. Turun terveydenhuolto-oppilaitoksen koulutustehtäväksi jäi ammattikorkea-koulumuutoksen myötä vastata väis-tyvän opistoasteen koulutuksesta sii-hen asti, kunnes kaikki sisällä olevat ryhmät olivat suorittaneet tutkintonsa. Päätehtäväksi jäi tämän jälkeen vastata toisen asteen koulutuksesta.

Hallinnollisesti oppilaitos hajaantui sikäli, että ammattikorkeakouluope-tuksesta vastasi ammattikorkeakoulun

johtoryhmä ja muilta osin Turun am-mattiopetuslautakunta. Rehtori Ritva Paulin siirtyi ammattikorkeakouluun alan koulutusjohtajaksi. Hänen seu-raajakseen ammattiopetuslautakun-nan alaiseen koulutukseen tuli FM, KL Seija Välilä 1.8.1997.

Vuotta myöhemmin, 1.8.1998, käyn-nistyi Turun ammatti-instituutti, jonka terveyden ja hyvinvoinnin tulosaluee-seen liitettiin myös kauneudenhoitoala ja koti-, laitostalous ja puhdistuspalve-luala. Vanhat opistoasteen opiskelijat yhdessä alan aikuiskoulutuksen kanssa muodostivat opistoyksikön.

Tulosalueen koulutusta järjestet-tiin kolmessa eri koulutalossa. Niistä sosiaali- ja terveysala toimii edelleen Ruiskadulla, kauneudenhoitoala Anin-kaisten koulutalossa ja talouskoulu se-kä koti-laitostalous ja puhdistuspalve-luala entisessä kotitalousoppilaitok-sessa Tommilankadulla.

Ruiskadun koulutalo oli alusta läh-tien kahden hallintokunnan omistuk-sessa. Asia ratkaistiin siten, että toisen asteen koulutusta toteutettiin ammat-tikorkeakoulun vuokralaisena. Neu-votteluja tilojen käytöstä tuli kuiten-


kin käydä mm. ruokailujen, kirjastopal-veluiden, huollon toiminnasta ja kus-tannuksista.

Ensimmäisen lukuvuoden tärkein tavoite oli toiminnan sopeuttaminen yhdeksi opetuksen tulosalueeksi ai-emman kahden itsenäisen oppilaitok-sen tilalle. Niinpä toiminnassa painot-tui ammatillisen opetustoiminnan ja organisoitumisen suunnittelu ja kehit-täminen. Voimavaroja vaati yhteistyö oman tulosalueen sisällä, mutta sen li-säksi myös instituutin muiden tulos-alueiden välillä.

Alkuvuosina entiset koulutusvas-taavat jatkoivat tehtäviään peruslin-joillaan. Sosiaali- ja terveysalan kou-lutusvastaavana toimi Seppo Laak-sonen vuoteen 2003 saakka, samoin Riitta Suppala kauneudenhoito-osas-ton koulutusvastaavana. Armi Lahti-virran jäätyä eläkkeelle 1.3.1998 Tom-milankadun koulutalon koulutusvas-taavana toimivat Sinikka Nurmi ja Ol-li Pietilä vuoteen 2003. Syksystä 2003 koulutusvastaavaksi nimitettiin Maa-rit Tuusvuori, jonka reviiriin kuuluivat kaikki tulosalueen yksiköt. Tulosalue oli kuitenkin liian laaja yhdelle koulu-tusvastaavalle ja syksystä 2004 toisena koulutusvastaavana aloitti Anna-Liisa Lindström. Hänen reviiriinsä kuului-vat Tommilankadun toimintojen lisäk-si erityisopetus ja maahanmuuttajien valmentava koulutus ja resurssikes-kustoiminta.

Vuoden 1999 merkittävimpiä asioita oli uusien opetussuunnitelmien laatimi-nen ja niiden käyttöönotto. Tässä yhtey-dessä kaikki loputkin ammatilliset opin-tolinjat muuttuivat kolmevuotisiksi.

SOSIAALI- JA TERVEYSALA

Jos sosiaali- ja terveysalan perustut-kinnon opintolinja oli aikaisemmin ollut opistoasteen ja ammattikorkea-koulun varjossa ja jäänyt vähemmälle huomiolle, paranivat nyt koulutusalan henkilöstön motivaatio ja itsearvostus. Niinpä se lähti itsenäistymisen kautta sopimaan uusia tuttavuuksia verkos-toitumalla.

Erinomaisia verkostoitumisesi-merkkejä olivat seuraavat hankkeet:- Kuulovammaisten ammattikoulun

kanssa toteutettiin Kampus-projekti. Projektissa opiskelijat, joilla oli vam-maisuuden takia oppimisvaikeuksia, opiskelivat sosiaali- ja terveysalan opiskelijain kanssa yhdessä. Projek-tin kolmantena yhteistyökumppanina oli Jyväskylän yliopiston erityispeda-gogiikan laitos.

- Turun ammattikorkeakoulun kanssa tehtiin yhteistyötä Myllykoti-projektissa sekä GeroCity-hankkeessa. Molemmat palvelivat vanhusten huol-toa.- Sosiaali- ja terveysalan ammatillinen

neuvottelukunta perustettiin. Rehtori Seija Välilä oli siirtynyt ammatti-ins-tituutin kehitysjohtajaksi ja hänen si-jaisekseen tuli TtL Marja-Helena Sal-mio. Hänet nimitettiin vuotta myö-hemmin rehtorin virkaan.

- Syksyllä 2001 käynnistyi lasten Puu-hapirtti. Puuhapirtti on pienimuo-toinen, lyhytaikainen lasten ”parkki-paikka”, johon vanhemmat voivat tuo-da lapsensa siksi aikaa, kun tarvitse-vat apua asioidensa hoitamiseen kau-pungilla. Lasten hoitamisen suoritta-


vat lasten ja nuorten hoidon ja kasva-tuksen koulutusohjelman opiskelijat.

Vuonna 2001 aloitettiin lääkealan koulutusohjelma. Tutkinnon suoritta-neet farmanomit hallitsevat lääkehuol-lon toimintapalveluja toimistotyössä, taloustoiminnoissa, materiaalihallin-nassa ja lääkelogistiikassa sekä tieto-tekniikassa. He toimivat myös asiakas-palvelussa. Koulutusohjelman aloitus-paikkoja oli 20.

Opetussuunnitelmien uudistamis-ta jatkettiin opetushallituksen Poke-mon-projektin yhteydessä, jossa kehi-tettiin kaikkien opintoalojen oppimi-sen näyttöjärjestelmää.

Vuonna 2002 Health-tiimi lähti mukaan tekniikan tulosalueen Viet-nam-projektiin Haiphongiin. Tiimi tu-tustui Vietnamin kouluterveydenhuol-toon. Projektin tuotoksena kehitettiin suomalaistyyppinen koulun terveys-asema Haiphong Industrial Technical Schooliin. Lajissaan se oli ensimmäisiä Vietnamissa ja sikäläinen opetusminis-teriö palkkasi terveydenhoitajan ase-malle, joka toimii edelleenkin.

Senioriklubi aloitti toimintansa. Se toimii edelleenkin lähihoitajaopis-kelijoiden työssäoppimispaikkana ja tarjoaa vanhuksille kerhotoimintaa ja piristystä arkipäiviin. Tavoitteena on iäkkäiden henkilöiden fyysisen, psyyk-kisen ja sosiaalisen toimintakyvyn yl-läpitäminen ja kuntouttaminen. Oh-jelmassa on ohjattua viriketoimintaa, liikuntaa, retkiä ja iloista yhdessäoloa. Opiskelijat suunnittelevat ohjelmaa yhdessä Senioriklubin ohjaavan opet-tajan kanssa. Toiminta tapahtuu Kert-tulin vanhainkodissa ja alueen avopal-

veluyksiköissä. Kuljetuksista huolehti-vat tarvittaessa Peltolan autonkuljetta-jakoulutuksen opiskelijat.

Keväällä 2004 valmistuivat ensim-mäiset farmanomit ja lääketeknikot. Lääketeknikot työskentelevät lääkkei-den valmistuksessa. Ammatillinen osaa-minen on tuotteen valmistuksen ohella koneiden, laitteiden ja tilojen asianmu-kaista, ympäristöystävällistä ja turval-lista hallintaa. Työnantajia ovat esimer-kiksi lääketeollisuus, sairaala-apteekit tai lääkekeskukset. Toki suurissa aptee-keissakin voi olla omaa tuotantoa.

Vuodet 2004 ja 2005 olivat suurelta osin valmistautumista Helsingissä pi-dettäviin ammattitaidon World Skills Competition -kisoihin sekä Turussa pi-dettyihin ”esikisoihin”, Taitaja-kilpai-luihin.

Turun teknillinen ammattioppilai-tos ja sitten Turun ammatti-instituutti olivat koko 1990- ja 2000-luvun me-nestyvimpiä suomalaisia oppilaitoksia ammattitaidon kilpailuissa. Kun jär-jestäjävastuu oli Turulla sekä vuoden 2005 Taitajakilpailuissa ja sitten Hel-singin kisoissa, niin koko koulu kaik-kine opintolinjoineen oli valjastettu kisoihin. Uusimpana tulokkaana Ter-veys- ja hyvinvoinnin tulosalue aktivoi-tui. Kilpailuohjelmiin tuli uusi laji, lähi-hoitajantyö.

KauneudenhoitoalaKauneudenhoitoalan koulutus on si-jainnut nykyiselle paikalleen Anin-kaisten koulutalossa jo vuodesta 1959, jolloin metalliosaston tiloja oli vapau-tunut Juhannuskukkulan koulutalon valmistuttua. Alkuun osastolla toimi-


vat parturi-kampaajien opintolinjat, vuonna 1965 käynnistyi kosmetolo-gien koulutus. Osasto laajeni v. 1989 myös rakennuksen alakertaan, jolloin opiskelijoiden määrää voitiin lisätä rinnakkaisluokilla. Tällöin käynnistet-tiin myös ylioppilaspohjainen koulu-tus sekä maskeerauksen yksivuotiset jatko-opinnot. Sekä parturi-kampaa-jan että kosmetologin opintolinjat ovat aina olleet kovin suosittuja nuorison, etenkin tyttöjen keskuudessa. Hakijoi-ta on ollut moninkertainen määrä aloi-tuspaikkoihin verrattuna. Esimerkiksi kevään 2008 perustutkintoon valittu-jen opiskelijoitten alhaisin keskiarvo peruskoulusta oli 8.1.

Kauneudenhoitoalan ammatillinen neuvottelukunta on erinomaisesti huo-lehtinut opetuksen kehittämisestä se-kä opiskelijoitten työssäoppimisjakso-jen toteuttamisesta. Alan tukkuliikkeet ovat olleet toinen merkittävä yhteis-työtaho. Nämä ovat järjestäneet opis-kelijoille ja tietenkin myös opettajille alan tuote-, muoti- ja laitekoulutusta. He ovat myös käyttäneet opiskelijoita alan messujen yhteydessä tuote-esit-telijöinä ja työnäytöksissä.

Vakiintuneeksi tavaksi on muodos-tunut vierailukäynnit vanhainkodeissa ja erilaisten yhdistysten tilaisuuksis-sa, mm. reumayhdistyksessä ja työttö-mien yhdistyksessä. Vierailukäynneil-lä on ”isäntien ja emäntien” hiukset ja parrat laitettu kuntoon ja kosmetolo-giopiskelijat ovat vielä viimeistelleet palvelun. Erikoinen yhteistyökumppa-ni on entinen kuulovammaisten am-mattikoulu (Aura-instituutti). Opiske-lijat käyvät siellä hoitamassa hiusten

leikkuuta ja kampauksia. Samalla opi-taan asiakaspalvelua hankalasti kom-munikointiin kykenevien asiakkaitten kanssa.

Koulutusyksikkö on ollut jäsenenä kansainvälisessä IAHS-järjestössä, The International Associaton of Hairdres-sing Schools. Järjestössä on jäseninä oppilaitoksia Englannista, Islannista, Tanskasta, Norjasta ja Ruotsista Suo-men lisäksi. Järjestö pitää joka vuosi tapaamisen kilpailuineen vuoron pe-rään eri maissa. Täten myös ammat-ti-instituutin opiskelijoita pääsi tapaa-misiin opettajiensa mukana esimer-kiksi Englantiin vuonna 2000. Jouk-kuekilpailussa joukkueet koottiin eri maiden opiskelijoista. Instituutin Lau-ra Lehtonen oli voittajajoukkueessa. Yksilökilpailussa Sini Erjanti sijoittui kolmanneksi.

Vuonna 2002 kisat pidettiin Turus-sa. Mukana oli yhteensä hiukan yli sata opiskelijaa ja opettajaa eri jäsenmais-ta. Vakiintuneen tavan mukaan kilpail-tiin kolmessa sarjassa. Joukkuekilpai-lun voitti ryhmä, jossa oli Noora Ait-tala, Gabriella Paradh, Sara Holm, Ida Vestervald, Claire Crip, Marie Helga-dottir ja Sophia Lawsjö. Pitkien hius-ten kampauksen voitto meni Ruotsiin ja niin kutsutun katumuodin voitto Tanskaan.

Kisaviikonloppu ohjelmineen oli todellinen kielikylpy opiskelijoille ja opettajille. Tapahtuma toimi onnistu-neesti eri yksiköiden, ravitsemispalve-luiden, logistiikan ja kauneudenhoito-alan opiskelijoiden yhteisprojektina.

Kauneudenhoidon yksikkö on vuosittain osallistunut myös Helsin-


gin Hair Open- tapahtumiin, Tampe-reen hiusfestivaaleihin ja Taitaja-ki-soihin.

Muutokset työelämässä ja koulu-tuksessa asettavat opetushenkilöstöl-le haasteita henkilökohtaiseen koulut-tautumiseen. Yksikön opettajat ovat olleet työpaikkaohjaaja- ja näyttötut-kintomestarikoulutuksessa. Näin on saavutettu valmiudet ja pätevyydet alan koulutuksen jatkuvaan kehittä-miseen.

Vuoden 2007 merkittävä tapahtu-ma oli Suomi 90 vuotta -tilaisuus it-senäisyyspäivän alla. Tilaisuuteen oli kutsuttu sotaveteraaneja ja lottia puo-lisoineen yhteensä noin 150 henkeä. Juhlan kunniaksi laitettiin hiukset ja parrat kuntoon ja kosmetologiopiske-lijat hemmottelivat heitä omilla taidoil-laan ja hieroivat lisäksi olkapäät ja jalat virkeiksi. Sen jälkeen maistuivatkin jo juhlakahvit ja varsinainen itsenäisyys-päivän juhla puheineen ja musiikkiesi-tyksineen.

KOTITALOUS, KULUTTAJAPALVELUT JA ERITYISOPETUS

Kotitalouden ja puhdistuspalvelujen toimintaa varten Peltolan keskusva-raston käytössä ollut pakettiauto va-rustettiin auto-osastolla niin, että sen avulla voitiin tarjota koteihin ja lai-toksiin hyvinvointipalveluja. Auto sai lempinimekseen Osku. Työsuorituk-set tilaajan tiloissa toteutettiin tie-tenkin opettajan ohjauksessa, mutta opiskelijat saivat tuntuman suoris-

ta asiakaspalvelusuhteista ja kenties ajatuksen ryhtyä koulun jälkeen alan yrittäjäksi.

Vuosituhannen vaihteessa Rieska-lähteen ja Juhana Herttuan peruskou-lujen kanssa kokeiltiin 10-luokkien ja talouskoulun yhdistämistä (Best end -ryhmät). Hankkeessa oli mukana tie-tenkin myös opetusvirasto ja sen tulok-set olivat myönteisiä ja yhteistyö jat-kuu edelleenkin.

Turun ammattikorkeakoulun sosi-aalialan opetuksen kanssa käynnisty-neen sosiaalipedagogisen yhteistyön myötä sosionomiopiskelija-harjoitteli-jat ja opinnäytetyön tekijät toivat mer-kittävän panoksen opetuksen kehittä-miseen. Ammatinopettajan ja sosiaa-lialan osaajan yhteistyö tuotti uusia näkökulmia ja työmuotoja nuoren op-pimiseen ja aikuiseksi kasvun haastei-siin. Näiden kokemusten myötä yhteis-työ tiivistyi ja kansainvälisenä yhteis-työhankkeena tuotettu Friskie-työme-netelmä kehitettiin yhdessä opiskeli-joiden kanssa opettajien ja tukitiimien henkilöstön käyttöön.

Niilo Mäki-instituutin yhteistyö-kumppanina ja osana Opetushallituk-sen AMES- ammatillisen erityisope-tuksen kehittämishanketta Turun am-matti-instituutti osallistui toisen asteen opiskelijoille suunnatun lukemisen, kir-joittamisen ja matematiikan lähtötaso-kartoituksen kehittämiseen. Syksyllä 2002 alkoivat opiskelijoitten testauk-set koko instituutissa. Lähtötasokar-toituksen avulla pyrittiin tunnistamaan opiskelijat, joilla on oppimisvaikeuk-sia ja tarvetta saada tukea opiskeluun-sa. Tukena toiminut Tommilankadun


”Resurssikeskus-toiminta” käynnistyi 2003.Tommilankatu 24, erityisopetuksen resurssikeskusVuoden 2003 toimintakertomus kertoo mm. seuraavaa:

”Tommilankadun koulutalo profi-loituu erityisopetuksen osaamiskes-kuksena Turun ammatti-instituutissa. Hyviä käytäntöjä on rikastettu ja jaet-tu koulutalojen kesken. Tommilanka-dun koulutalo on tullut kaikille tutuksi tiedotusvälineiden, monien tapahtu-mien, mm. lähtötasokartoitusten, eri-tyisopetuksen ja hojks-työn (henkilö-kohtaisen opetuksen järjestämis- ja kehittämissuunnitelma), välityksellä. Oppimisen ja opettamisen uudet jär-jestelyt ja työvaltaiset oppimismene-telmät ovat johtaneet kouluruokailun, aamupalakioskin ja jaksoittain toimi-van ”iltapäiväkaffilan” ja tilaustarjoi-lujen toteuttamiseen opiskelijavoimin. Koulutalon siivous ja pyykkihuolto toi-mivat myös opiskelijoiden toimesta ja sopimusasiakkaiden lisäksi otetaan vastaan myös yksittäisiä työtarjouk-sia.”

Yksikössä toimivista perustutkin-noista puhdistuspalvelualan ryhmä aloitti mukautetuin perustein. Uuden opetussuunnitelman tekemisessä hyö-dynnettiin Puhtai-projektin kokemuk-sia ja näyttömateriaaleja. Kotitalous- ja kuluttajapalvelualan perustutkin-non opetussuunnitelma uudistui laa-jenemalla tuoteneuvojan ammatin li-säksi kotitalouspalveluyrittäjän kou-lutusohjelmalla. Tuoteneuvoja toimii asiakaspalvelussa tuote-esittelijänä kotitaloustuotteita myyvissä yrityk-

sissä tai neuvontajärjestöissä. Tuote-tuntemus, asiakasohjaus ja hyvät vuo-rovaikutustaidot ovat tuoteneuvojan keskeisiä taitoja.

Tulosalueella käynnistettiin uusi nuorten maahanmuuttajien valmenta-va koulutus. Varat suunnitteluun saa-tiin Opetushallitukselta ja järjestelmä tuli käyttöön vuoden 2004 opiskeli-javalintojen yhteydessä. Valmentava koulutus palveli koko instituuttia.

Nuorten maahanmuuttajien val-mentavan koulutuksen ensimmäisen vuoden tilasto julkaistiin. Sen mukaan koulutuksen suorittaneista 62 opiske-lijasta 38 sijoittui ammatilliseen kou-lutukseen, työhön tai työharjoitteluun kuusi, lisäkielikoulutukseen neljä, am-mattikorkeakouluun kaksi, äitiyslo-malle tai lasten hoitoon kolme.

Yhdeksällä ei opintojen loppu-essa ollut jatkosuunnitelmaa. Täten 80 % valmistavan koulutuksen käy-neistä sijoittui jatkouralle. Kevään yhteisvalinnassa oli maahanmuutta-jille ensi kertaa suomen kielen koe. Kielikokeeseen kutsuttiin yhteensä 379 hakijaa, joista 186 (66 %) suo-ritti kokeen hyväksyttävästi. Kokeen tarkoituksena oli varmistaa hakijan riittävä suomen kielen taito opiske-lun onnistumiseksi.

Ammatti-instituutin aika on tälle opetuksen tulosalueelle ollut todelli-nen muutosten vuosikymmen. Edellä kuvatut lukuisat työmenetelmät, kil-pailutapahtumat ja hankkeet kuten Lapsiparkki, Senioriklubi jne. ovat edelleen käytössä. Opetussuunnitel-mia on muutettu ja hiottu lähes joka vuosi ja tulosalueen eri yksiköt ovat


muuttuneet sekä nimiltään että ra-kenteeltaan.Terveys ja hyvinvoinnin opetuksen tulosalueen koulutusrakenne 2008:Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, aloituspaikkoja 60, lähihoitajaLähihoitajan koulutusohjelmat:- ensihoito- kuntoutus- lasten ja nuorten hoito ja kasvatus -

mielenterveys- ja päihdetyö- sairaanhoito ja huolenpito- suu- ja hammashoitoLääkealan perustutkinto, aloituspaik-koja 20- lääkealan koulutusohjelma, farmanomi- apteekkialan koulutusohjelma, lääke-

teknikkoSosiaali- ja terveysalan perustutkinto, kaksoistutkinto, aloituspaikkoja 20

Kauneudenhoitoala:Hiusalan perustutkinto, aloituspaikko-ja 28- parturi-kampaajan koulutusohjelma,

parturi-kampaajaKauneudenhoitoalan perustutkinto, aloituspaikkoja 14 - kosmetologin koulutusohjelma, kos-

metologi

Kotitalous- ja kuluttajapalvelut:Kotitalous- ja kuluttajapalvelujen pe-rustutkinto, aloituspaikkoja 16 - kotitalouspalvelujen koulutusohjel-

ma, kotitalousyrittäjä- kuluttajapalvelujen koulutusohjel-

ma, tuoteneuvoja Puhdistuspalve-lujen perustutkinto, aloituspaikko-ja 16

- siivousalan koulutusohjelma, toimi-tilahuoltaja, aloituspaikkoja 8

- siivousalan koulutusohjelma, eri-tyisopetus, aloituspaikkoja 8

Kotitalousopetus (Talouskoulu), aloi-tuspaikkoja 32, 20 opintoviikkoa syys- ja kevätkausi

Syksyn yhteishaku:Sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, aloituspaikkoja 40

Sosiaali- ja terveysalan perustut-kinto, ylioppilaat, aloituspaikkoja 20 Puhdistuspalvelujen perustutkinto, erityisopetus, aloituspaikkoja 4

Muu koulutus:Ammattistartti, aloituspaikkoja 2 x 16, Aninkaisten ja Peltolan koulutalot Val-mentava ja kuntouttava koulutus, aloi-tuspaikkoja 20

Nuorten maahanmuuttajien amma-tilliseen koulutukseen valmistava kou-lutus, aloituspaikkoja 60

Ilman talouskoulua ryhmien luku-määrä oli vuonna 2008 noin 56 ja ko-ko koulutuspaikkojen määrä noin 800.

Sosiaali- ja terveyden alan koulu-tus ei ole koskaan kärsinyt opiskeli-japulasta. Normaalisti pelkästään en-sisijaisia hakijoita on vähintään kak-sinkertainen määrä aloituspaikkoihin verrattuna. Myös tulevaisuus on työl-lisyyden kannalta taattu ja turvallinen. Terveys alan hoitajaliittojen yhteinen jäsenmäärä on 210 000 henkeä eikä tuo lukumäärä pienene pikemminkin lisääntyy.

Kauneudenhoitoala on suhdanne-herkkä ala ja ammattikuntana suhteel-lisen pieni. Kähertäjäliiton tiedotteen


mukaan alan yrittäjien lukumäärä on noin 1600 ja yhteinen työntekijämää-rä noin 4800. Ala on varsinkin tyttö-jen suosima. Ensisijaisia hakijoita tä-hän kuin kosmetologien koulutukseen-kin on moninkertainen määrä aloitus-paikkoihin verrattuna. Alan tekijöistä noin 80 % on yrittäjiä, suurin osa yk-sinyrittäjiä.

Kotitalousala on tulevaisuudessa vahvistuva toimiala. Elintason nou-

su suosii palvelujen hankintaa ja ala edustaa juuri sitä. Siivousala on aliar-vostettu, mutta monissa kohteissa laa-jaa osaamista vaativa, alati kehittyvä ammatti. Voimaan tullut kotitalousvä-hennys lisää nimenomaan kotitalouk-sien valmiutta teettää useita palveluja pienyrittäjillä.

Tommilankatu 24:ssä toimineen erityisopetuksen resurssikeskuksen tiloista luovuttiin v. 2017. Entinen Kotitalousoppilaitos toimii nykyään sivistystoimialan käytössä perusasteen opiskelijoiden väistötilana.


Marja-Helena Salmion työura on kulkenut ammatti-instituutin terveyden ja hyvinvoin-nin rehtoriksi terveydenhuolto-oppilaitok-sen ja sittemmin ammattikorkeakoulun eri tehtävien kautta. Toimittuaan aluksi vuodes-ta 1985 alkaen terveydenhuolto-oppilaitok-sen lehtorina hän siirtyi v. 1992 aikuiskoulu-tusjohtajaksi ja ammattikorkeakoulukokei-lun alkaessa v. 1995 alussa edelleen ammat-ti-instituuttiin liitetyn uuden yksikön aikuis-koulutuspäälliköksi.

Ammatti-instituutin terveyden ja hyvin-voinnin rehtorintehtävän hän otti vastaan v. 1999 silloisen rehtorin Seija Välilän siirtyessä instituutin kehitysjohtajan tehtäviin. Rehtorina, terveys-tieteen lisensiaatti Marja-Helena Salmio toimi v. 2009 tapahtuneeseen eläk-keelle siirtymiseensä saakka.

Ammatti-instituuttiin tullessa olivat edessä aivan uudenlaiset haasteet. Niistä kaikkein merkittävimpänä Marja-Helena Salmio pitää kolmen eri op-pilaitoksen erilaisten työ- ja toimintakulttuurien yhteensovittamista. Erot konkretisoituivat aluksi hyvin merkittäviksi opettajien

keskinäisessä yhteistyössä, osastokohtaisissa haasteissa tiimityöskente-lyn aloittamiseen, opetussuunnitelmien sisältöjen kehittämisessä ja toimin-tatalouksien suurissa tasoeroissa.

Yhteistyön henkeä kyllä korostettiin, mutta aluksi sen toteuttaminen oli vaikeaa. Hyvin pian uudet kumppanit kuitenkin huomasivat toistensa tar-peellisuuden. Näin syntyi mm. tekniikan tulosalueen kanssa aloitettu yh-teistyö osaamiskeskusauto Oskun käytössä. Auto varustettiin koteihin ja laitoksiin tarjottavien hyvinvointipalvelujen toteuttamista varten. Oskua seurasivat palvelualojen yhteiset, v. 2001 perustettu lasten Puuhapirtti ja vanhuksille suunnattu Senioriklubi. Palvelutoiminta toteutettiin opettajien ohjauksessa, mutta opiskelijat saivat tällä tavalla tuntuman suorista asiakas-palvelusuhteista ja työssä oppimisen eri puolista. Tulosalueiden yhteistyön lähdettyä liikkeelle avautui kenttä uusille hankkeille hyvin nopeasti. Sellai-sia olivat mm. työssä oppimisen käytäntöjen ja arvioinnin laaja kehitystyö ja nopeasti edennyt yrittäjyyden korostaminen kaiken opetuksen läpäisevä-nä sisältönä. Yrittäjyyttä tärkeämpänä Marja-Helena Salmio näkee kuiten-kin yrittävyyden käytännöt. ”Ei kaikista voi tulla yrittäjiä, mutta kaikkien on oltava yrittäviä elämänsä eri vaiheissa ja tämän tulee oppilaitoksen pystyä tarjoamaan opiskelijan oivallettavaksi koko opetuksen ajan.”


Virkakautensa aikana tapahtunutta opetussuunnitelmatyötä kuvaa Mar-ja-Helena Salmio loputtomaksi. Valtakunnallisia opetussuunnitelmien pe-rusteita tarkistettiin v. 1998 ja muutostarpeet heijastuivat nopeasti tervey-denhuoltoon. Ne ovat tulleet näkyville lukuisissa opetussuunnitelmien ke-hittämishankkeissa ja esim. uuden koulutusohjelman, lääkealan, opetuksen aloittamisessa v. 2001.

Edellä mainitun kaltaiset uudet avaukset ovat olleet tyypillisiä rehtori Salmion virkakauden aikaisia muutoksia. Samalla tavalla sai alkunsa myös Tommilankadun koulutalon profiloiminen erityisopetuksen osaamiskeskuk-seksi. Toinen merkittävistä kehittämistoimista kohdistui yhteistoiminnallis-ten opetus- ja työmuotojen käyttöönottoon. Koosteena työuransa tärkeim-mistä vaiheista, toteaa Marja-Helena Salmio olleen siirtymän hierarkiasta yhteistoimintaan.

”Sitä pidän oppilaitoksen tulevaisuuden kannalta myös kaikkein kes-keisimpänä asiana. Se vaatii yhteistä tahtoa ja vankkaa yhteistyötä oppi-laitoksen koko kehitystyöstä vastaavan kehitysyksikön kanssa. Sillä tavalla takaamme koko henkilökunnan pysyvän mukanaolon tässä jatkuvassa myl-lerryksessä, mikä suurista uhrauksista huolimatta on tuottanut valtavasti etua koko yhdistyneelle oppilaitokselle”, tähdentää Marja-Helena Salmio.


TEKNIIKKA JA LIIKENNE

Kone, metalli, ja lvi-alaMetalli- ja puutöiden ammatillinen opetus alkoi kehittyä voimakkaas-ti Turussa vasta 1940-luvulla, jolloin oppilaille annettiin ensimmäistä ker-taa mahdollisuus erikoistua jommal-lekummalle alalle. Vuodesta 1950 al-kaen metalliosastolla aloittivat koneis-tajien, hitsaajien, levyseppien, seppien ja valajien luokat sekä kolme viilaajien luokkaa. V. 1958 käynnistettiin putki-asentajien koulutus. Metallityön ope-tuksen kehittäminen jatkui 1960- ja 1970 -luvuilla. Uusia koneita saatiin vuosittain, joten opetusta työstökonei-den käytössä voitiin tehostaa. V. 1978 aloitti Verkatehtaan tiloissa erityislinja suppean peruskoulun suorittaneille ja Liedon toimipisteessä aloitettiin asen-taja-koneistajien koulutus.

Metalliosaston toiminta 1986–1998Uudessa Peltolan koulutalossa pääs-tiin aloittamaan kuusi kone- ja metal-litekniikan yleisjakson luokkaa, joista hienomekaanikon toinen opintolinja oli ylioppilaspohjainen. Ensimmäisen vuoden, yleisjakson, jälkeen oli mah-dollista valita suuntautumisvaihtoeh-to. Niitä olivat koneistajan, hienome-kaniikan, käyttötekniikan ja levysep-pä-hitsaajan opinnot. LVI-tekniikan yleisjaksolle otettiin tuolloin kaksi luokkaa, joista toinen suuntautui put-kiasennukseen ja toinen ilmastointi-asentajan koulutukseen. Juhannus-kukkulan koulutaloon jäivät vielä kak-si opintolinjaa, käyttötekniikan ja työ-välinevalmistajan kolmivuotiset linjat.

Vuonna 1989 hienomekaniikan yli-oppilaspohjainen, puolitoistavuotinen koulutus muutettiin voimakkaasti au-tomaatioon suuntautuneeksi, meka-troniikka-mekaanikon kaksivuotisek-si koulutukseksi. Tilanpuutteen vuoksi koulutusta toteutettiin aluksi Peltolan koulutalossa ja terveydenhuolto-oppi-laitokselta vuokratuissa tiloissa. Ny-kyään koulutus jatkuu Peltolassa.

Teollisuuden voimakkaan automa-tisoitumisen seurauksena mekatronii-kan koulutusta lisättiin tuntuvasti. Vuonna 1991 päätettiin aloittaa myös peruskoulupohjainen mekatroniik-kaan suuntautuva kolmivuotinen kou-lutus. Sen suorittaneet saivat oikeu-den osallistua ylioppilaskirjoituksiin. Ensimmäiset 14 ylioppilasta valmistui-vat Turun teknillisestä ammattioppi-laitoksesta v. 1994.

LVI-alalla koulutus laajeni v. 1993, jolloin putki- ja ilmastointiasentajien lisäksi aloitettiin kiinteistönhoitajien koulutus yksivuotisena jatkokoulutus-linjana. Opintojen aloittamisen pää-syvaatimuksena oli jollakin tekniikan alalla suoritettu ammatillinen perus-tutkinto. Syksystä 1996 alkaen opin-tolinjan vastuulle tulivat Peltolan kiin-teistön huoltoon ja sen hoitoon kuulu-vat tehtävät, jotka siihen asti oli ostettu ulkopuoliselta yrittäjältä.

Suurinvestoinnit antoivat vauhtia opetuksen kehittämiselle ja opettajien jatkokoulutushankkeilleAjanmukaisen opetuksen turvaami-seksi ja ulkopuolisten asiakkaiden suorittamien kappaletilausten vuoksi oli metalliosaston konekanta saatava


uudistetuksi nopeasti. Tämä edellyt-ti suurinvestointeja, joiden yhteinen vuosittainen hinta oli miljoonia mark-koja. Vuoden 1990 talousarviota laa-dittaessa tekniikan ”toiveiden tynnyri” oli menossa yli äyräidensä, sillä han-kintoihin esitettiin jo 3 228 000 mk:n suuruisia ostoja. Näin suurista perus-tamishankinnoista valtion osuus ko-hosi 59 %:iin eli lähes kahteen miljoo-naan markkaan.

Kone- ja metallitekniikan paino-pistealueiksi valittiin vuosikymmenen alussa koneistus, automaatiotekniikka sekä robotiikka. Täten edellä mainit-tujen hankintojen jälkeen osastolla oli erinomaiset valmiudet kehittää alan opetusta. Merkittävää oli myös opet-tajien jatkokouluttautumisinnostus. Koulutusmäärärahoja oli saatu koro-tetuiksi ja niitäkin suunnattiin uusil-le painopistealueille. Tulokset tulivat vuosikymmenen puolivälissä näkyviin silläkin tavalla, että osaston opiskeli-jat menestyivät hyvin valtakunnallisis-sa Taitaja-kilpailuissa ja koulun osuus Suomen maajoukkueesta World Skills Competition -kisoissa oli koko maan parhaimmistoa.

Kun vuonna 1998 auto-osaston li-särakennus ja tilojen uudistustyö oli saatu valmiiksi, otettiin entinen iso lehi-halli uudestaan metalliosaston käyttöön. Siinä vaiheessa koneistus-työt keskitettiin kaikki Peltolaan. Sa-malla Juhannuskukkulan sähköosasto sai jo pitkään kaipaamiaan lisätiloja käyttöönsä. Myös Liedon toimipisteen lakkauttamisen johdosta jäljellä olleet metalli- ja rakennuslinjat ”kotiutettiin” Peltolaan.

Luokkia oli tuossa vaiheessa yh-teensä 30 ja kokonaisopiskelijamäärä kohosi 430 henkilöön. Yleissivistävät opinnot oli tarkoitettu jo kaksi- tai kol-mevuotisen tutkinnon suorittaneille ja niiden tavoitteena oli helpottaa jat-ko-opintojen aloittamista ammattikor-keakoulussa. Lisäopinnot koettiin on-nistuneeksi ratkaisuksi, sillä kaksi kol-masosaa opiskelijoista pääsi insinööri-koulutukseen. Koulutusta toteutettiin kuitenkin vain neljän vuoden ajan, lak-kauttamisen syynä olivat opetustilojen puute ja yhtäkkinen opiskelijapula.

Mekatroniikan opetusta toteutet-tiin aluksi lääninhallituksen hyväksy-mänä kokeiluohjelmana, joka sittem-min hyväksyttiin automaatiotekniikan perustutkinnon nimiseksi.

Vuosituhannen vaihtuessa kaik-ki opetussuunnitelmat uudistettiin ja koulutuspituudeksi tuli kaikilla linjoil-la kolme vuotta. Työssä oppimisjaksot saatiin käynnistymään ja opetushal-lituksen Komes-projektin yhteydessä laadittiin ammattitaidon näyttökokei-ta. Kone- ja metallialan tutkintoja oli tuossa vaiheessa kuusi: automaatio-asentaja, koneenasentaja, kunnossapi-toasentaja, koneistaja, työvälineasen-taja ja levyseppä-hitsaaja. Tutkintoja opiskeli yhteensä 340 opiskelijaa. Tek-nisen piirtäjän koulutusohjelma lope-tettiin tutkinnon suorittaneiden vähäi-sen työllistymisen vuoksi. Tietoteknii-kan kehitys oli tuossa vaiheessa jo rat-kaisevasti muuttanut teknisen suun-nittelun käytäntöjä.

Mekatroniikan opintolinja oli pait-si suosittu myös opetuksellisesti te-hokas. Linjan ensimmäinen opettaja


Matti Sinisalo innostui kehittämään opiskeluohjelman niin monipuolisek-si, että sen opiskelijat voittivat yhdek-sän kertaa Taitajakilpailujen ”Suomen mestaruuden”. Sinisalon opiskelijoista St. Gallenin World Skills Competition -kisoissa 1997 Juha Liitola ja Kimmo Puola edustivat Suomea sijoittuen nel-jänneksi, toiseksi parhaana eurooppa-laisena joukkueena ja Saksalle vain yh-dellä pisteellä hävinneenä.

Montrealin World Skills Competi-tion -kisoissa Suomea edustivat me-katroniikassa Manu Rekola ja Krister Ekman. He saavuttivat kansainväli-sen diplomin suorituksestaan. Mainit-takoon vielä, että kun pojat joutuivat karsimaan Montrealin paikastaan, oli

vastustajana Turun ammatti-instituu-tin toiseksi paras joukkue. Montrealin kilpailussa olivat lisäksi mukana yksi-kön opiskelijoista Ville Salomaa LVI-alan ja Juha Korvenpää koneistajien sarjassa. He olivat molemmat tieten-kin myös Taitaja-kilpailujen kultami-talisteja. Korean Sö

Soulissa v. 2001 Mikko Hanhiala ja Tommi Elonen edustivat Suomea saa-vuttaen myös kansainvälisen ammat-tidiplomin. Nämä pojat harjoittelivat kisoihin Saksassa Feston Esslingenin tehtailla kahden viikon ajan.

Vuonna 2002 oppilaitos sai ope-tushallitukselta kannustusrahaa ja kone- ja metallitekniikan kehittämi-seen myönnetty Komes-projektikin

Turun Wärtsilä Diesel Finland Oy:ssä pidettiin marraskuussa juhlatilaisuus kun kymmenes yrityksen kummiluokka aloitti työssäoppimisjaksot. Opiskelijat saivat edelleen kahden opiskelijan ryhmissä kou-lutusta koneistuksen tuotantoautomaatiosta, johon koululla ei ollut mahdollisuuksia muulla tavalla toteuttaa. Kuva Wärtsilä Diselin työpaikkaledestä.


jatkui. Kannustusraha oli tarkoitet-tu lisäämään kärkialojen vetovoimai-suutta, opetusmenetelmien kehittä-mistä sekä uusia kalustohankintoja. Koneistamoon saatiin tuolloin hanki-tuksi ensimmäinen teollisuusmitta-kaavan mukainen robottivarusteinen CNC- työstökone, työssä oppimisjak-sot päästiin käynnistämään kaikilla vuosiluokilla ja oppimisen näytöt läh-tivät käyntiin.

Syksyllä 2005 otettiin opetuk-sen käyttöön Koneteknologiakeskus. Hankkeen ensimmäiset suunnittelu-kokoukset oli pidetty jo vuonna 1998 ja lukuisien eri vaiheiden jälkeen suun-nitelma saatiin toteutumaan. Uusi Ko-neteknologiakeskus oli Turun am-matti-instituutin, Turun ammattikor-keakoulun ja Turun aikuiskoulutus-keskuksen sekä MET ry:n (nykyinen Teknologiateollisuus ry) yhteishanke. Teknologiateollisuuden aktiivisuuden ansioista hankkeeseen liittyi perusta-misvaiheessa vielä 67 Varsinais-Suo-men talousaluetta edustavaa tekniikan alan yritystä.

Kone- ja metallialan opettajista sai 22 henkilöä jatkokoulutusta ammatti-korkeakoulun järjestämällä kurssilla, jonka laajuus oli 200 tuntia ja pääpaino uuden teknologian sovelluksissa.

Vuonna 2005 Taitaja-kilpailu pidet-tiin Turussa. Kilpailulla oli merkittävä rooli kenraaliharjoituksena myöhem-min saman vuoden keväällä Helsingis-sä pidetylle World Skills Competition –tapahtumalle. Kilpailun järjestämi-seksi oppilaitokset hankkivat kilpailu-laitteita, jotka otettiin kisojen jälkeen opetuskäyttöön.

Vuoden 2005 aikana osaston or-ganisaatiota muutettiin vielä kerran. Koulutusvastaavaksi tuli Seppo Ohto-nen Ralf Arenin siirryttyä kokonaan Koneteknologiakeskuksen palveluk-seen. Samalla LVI-tekniikka liitettiin takaisin metalliosaston yksikköön ja auto-osasto rakentajien yksikköön. Samassa yhteydessä työvälinevalmis-tajan opintolinja siirrettiin Peltolaan, joten Juhannuskukkulan siipiraken-nuksen alakerta jäi kokonaan säh-kötekniikan käyttöön. Vuoden 2009 alusta lukien kone- ja metallialan kou-lutusvastaavana on toiminut Mikko Hauninen.

Kone- ja metallialan koulutusrakenne vuonna 2008Kone-ja metallitekniikan perustutkin-to, aloituspaikkoja 108, ensisijaisia ha-kijoita edellisvuonna 84.

Koulutusohjelmat

koneistaja

koneenasentaja

työvälinevalmistaja

levyseppä-hitsaaja

automaatioasentaja

laivanrakentaja, aloitti v. 2009

Kone- ja metallialan työllistävä vai-kutus on säilynyt Turun talousalueella merkittävänä. Suomen tavaraviennistä 60 % on alan tuotteita, 75 % Suomen tutkimus- ja kehitysinvestoinneista ta-pahtuu teknologiateollisuudessa ja ala työllistää runsaat 250 000 henkilöä. Kun Aker Finnyardsin telakalla alkoi valtaisa buumi maailman suurimpien risteilijöiden valmistuksessa, loppui


kotimainen työvoima. Silloin oppilai-tos ja telakka aloittivat suunnitelmal-lisen työn meriteollisuudessa tarvitta-vien osaajien kouluttamiseksi. Kiireim-pään aikaan v. 2007 levyseppä-hitsaa-jakoulutus tapahtui osittain telakalla ja kahta vuotta myöhemmin aloitettiin erillinen laivanrakentajan koulutusoh-jelma.

Nuorison keskuudessa metalliala on aliarvostettu toimiala. Tämä ilme-nee varsinkin ensisijaisten hakijoiden suhteellisen pienenä määränä. Tämän vuoksi opintolinjan koulutukseen au-tomaatiotekniikkaa lukuun ottamatta pääsee lähes jokainen hakija. Tästä on seurauksena, että koulutus osoittau-tuu monelle opiskelijalle liian vaati-vaksi, mikä taas johtaa opintojen kes-keytyksiin. Niinpä tutkintojen läpäisy

kone- ja metallitekniikassa ei yllä edes 60 prosenttiin. Aliarvostus ihmetyt-tää, kun ajattelee toimialan merkitys-tä Suomelle. Turussa teollisuuden työ-paikoista 60 % on kone- ja metallialal-ta ja maailman hienoimmat, suurim-mat ja näyttävimmät alukset rakenne-taan Turussa.

LVI-ALA (TALOTEKNIIKKA)

Putkiasennustyöt sisältyivät aina vuo-teen 1958 saakka metallialan hitsaa-jaluokkien opetusohjelmiin, jonka jäl-keen ala eriytyi omaksi koulutusohjel-makseen. Seuraava merkittävä muutos tapahtui keskiasteen uudistuksen yh-teydessä, jolloin vuoden kestävän yleis-jakson aloitti kerrallaan kaksi opetus-

Lehtori Aulis Vienon opiskelijat työssäoppimisjaksolla, joka pidettiin saneerattavassa kerrostalossa


ryhmää, yhteensä 36 opiskelijaa. Alan kaksivuotisiksi erikoistumislinjoiksi vakiintuivat samalla putkiasentajan ja ilmastointiasentajan opintolinjat.

Syksyllä 1991 käynnistyi kiinteis-tönhoitajan jatkolinja. Pääsyvaatimuk-sena oli kaksivuotisen LVI-alan koulu-tuksen käyminen. Uuden organisoitu-misen jälkeen 1999 koulutus siirret-tiin aikuiskoulutusosaston hoidetta-vaksi.

Opiskelijatilanne opintolinjalla oli koko ajan suhteellisen hyvä. Metalli-alan tapaan yleisjakson luokilla opin-tojen keskeyttämisiä tapahtui 5–6 %, mutta erikoistumislinjoilla ne olivat jo harvinaisia. Näin tutkintojen läpäisy-aste oli hyvä, noin 80–90 %.

Syksystä 2000 lähtien uudet opetus-suunnitelmat muuttivat perustutkin-not kolmivuotisiksi. Alan pitkä aikainen opettaja, Kauko Lindström, laati tuol-loin OPH:n projektina alan oppikirjan sekä sitä tukevat teoreettiset harjoituk-set. Harjoitusten avulla opiskelijat pää-sivät suunnittelemaan omakotitalojen vesi- ja viemäröintiputkistoja ja lämmi-tyslaitteiden asennuksia. Vuoden 2002 aikana valmistui opiskelijatyönä alan käyttöön 14-paikkainen hitsaamo, jo-ka sai elinkeinoelämältä suurta kiitosta ja jossa yritykset ahkerasti kouluttivat omaa henkilökuntaansa.

Taitek, vuoden 2002 talotekniikkakouluOpetushallitus nimesi Taitekin vuoden talotekniikkakouluksi. Palkintoperus-teluissa korostettiin alan vetovoimai-suuden kasvua ja erityisesti ensisi-jaisesti alalle hakevien opiskelijoiden

määrää, aikuiskoulutuksen kehittämis-tä ja jatkuvaa menestymistä alan am-mattitaitokilpailuissa.

Käytännön osuuden opetus jär-jestettiin tuolloin niin kuin nykyään-kin mahdollisimman aidoissa olosuh-teissa. Suurelta osin se tapahtuu kou-lun omakotitalojen rakennustyömailla, joiden lämmitys-, vesi-, viemäröinti- ja ilmastointityöt suoritetaan opiskelija-työnä. Työssä oppimisjaksot ovat vä-hintään 20 opintoviikon mittaiset ja tapahtuvat pääosin alan yrityksissä, joissa ne ovat muodostuneet samalla rekrytointitapahtumiksi.

Vuonna 2003 LVI-tekniikka sai uu-della tavalla varustellun asennusauton. Se oli itse asiassa liikkuva työpaja eri-koistyövälineineen ja kykeni tarjoa-maan asennuspalvelua yhä laajenevan asiakaskunnan tarpeisiin. Erikoisväli-neistä mainittakoon infrapunakamera, jolla voitiin kuvata rakennusten läm-pövuotoja. Lisäksi mukana kulki myös ”kameraletku”, jolla saatiin kuvia put-kistojen sisäpuolen tukoksista tai vau-rioista. Vuonna 2008 oli tarpeen hank-kia jo toinenkin urakointivaunu.

Syksyllä 2004 aloituspaikkojen mää-rää lisättiin ja sisään otettiin jo kolmas-kin aloitusryhmä. Kylmälaiteasentajat aloittivat silloin opintiensä. Tämän alan ammattilaiset tekevät LVI-järjestelmien asennus- ja huoltotöitä erilaisissa liike- ja teollisuustiloissa. Nykyaikana kau-pungeissa lisääntyvät kaukokylmäver-kostot, joilla jäähdytetään suurehkoja tiloja esimerkiksi elintarvikevarastoja, kokoustiloja jne. Alati myös jääkaapit ja pakastimet ovat huolto- ja korjaustehtä-vineen ammatin kohteita.


Talotekniikan koulutusrakenne 2008: LVI-asennuksen koulutusohjelma, aloi-tuspaikat 54.

Suuntautumisvaihtoehdot:

Putkiasentaja

Ilmastointiasentaja

Kylmälaiteasentaja

Talotekniikan opintolinja on säilyt-tänyt asemansa varsin suosittuna. Sitä osoittaa ensisijaisten hakijoitten mää-rä, 116 hakijaa v. 2007 ja 129 hakijaa

vuotta myöhemmin. Suosion yhtenä syynä on alan osaajien jatkuva puute, mikä takaa työllisyyden ja myös hyvät palkkaedut. Tällä hetkellä taloteknii-kan ala työllistää noin 25 000 työn-tekijää. Kun tiedämme, että Suomen asuntokannasta suuri osa on tulossa peruskorjausvaiheeseen ja asentajat eläkeikään, on alan tulevaisuus tek-niikan ja työmenetelmien kehittyes-sä työllistymisen kannalta hyvä ja sen työntekijämäärä tulee entisestään li-sääntymään.

Juhannuskukkulan lisärakennuksen rakennustyö tehtiin pääosin opiskelijavoimin.


Hannu Immonen, tekniikan tulosalueen rehtori, tuntee koulutusalueensa perin juu-rin. Tullessaan LVI-tekniikan sijaisopetta-jaksi Peltolan koulutaloon v. 1992 hän oli hankkinut kokemusta laivanrakennuksen parissa ja toiminut pienyrittäjänä. Sijaisuus muuttui viraksi ja opettajatehtävät jatkui-vat aina vuoteen 2001 saakka, jolloin hänet valittiin talotekniikan koulutusvastaavaksi. Vahvaa tekniikan yleisosaamistaan hän on kehittänyt lukuisissa ammattitaitokilpai-lutoiminnan tehtävissä, ensin toimiessaan

LVI-alan eksperttinä v. 1999 Montrealissa ja 2001 Soulissa. Sen jälkeen Suomen maajoukkueen johtajana St Gallenissa, Helsingin World Skills -ki-sojen tekniikkapäällikkönä ja varapääsihteerinä v. 2005 ja Suomen tekni-senä delegaattina Japanin, Kanadan, Iso-Britannian, Saksan, Brasilian ja Abu Dhabin kilpailuissa. Palattuaan kahden vuoden virkavapaalta hänet valittiin ensin tekniikan kehittämispäälliköksi ja edelleen rehtoriksi loka-kuussa 2006.

Immonen kuvaa SkillsFinland ry:n palveluksessa viettämäänsä vaihet-ta avaimena koulutuksen kehittämisen laajaan maailmaan. Silloin luotiin pohja sille laajalle verkostolle, jonka varaan rehtorina pystyy rakentamaan kansallisesti ja kansainvälisesti niin koulutustoiminnan suunnittelua, sen rahoittamista, yritysyhteistyötä kuin henkilötuntemustaan. Hyvä verkosto avaa myös keskusteluyhteydet kaikkiin oppilaitoksiin, hallinnon eri tasoille ja näkemysten laajentamiseen.

Rehtorilla onkin selkeä visio tekniikan alan koulutusten tulevaisuudesta; se liittyy vahvasti elinkeinoelämän alueellisiin tarpeisiin. Olemme luoneet kiinteät neuvotteluyhteydet meriklusterin kehittämiseksi yhdessä Turun ja Rauman telakkayritysten kanssa ja saaneet vahvan jalansijan talotekniikan yritysten kouluttajana niin nuoriso- kuin aikuisasteellakin. Nyt on mentävä eteenpäin ja liitettävä mukaan vahva osaamisemme logistiikan ja ajoneu-votekniikan osalta.

”Mielestäni ammatillinen kehittäminen saisi pyöränsä maahan, jos lu-kioyhteistyön sijasta panostaisimme entistä vahvemmin koko Turun alueen aikuiskoulutuksen liittämiseen tähän toimintaan mukaan, kuten opetusmi-nisteriön suosittama ammattiopistostrategia edellyttää. Nyt on sellainen tuntuma, että ajamme kuin kuntopyörää, uutta energiaa syntyy, mutta se jää pääosin käyttämättä.”


Hannu Immosen kaavailemissa avauksissa on vahvasti mukana myös ammattikorkeakouluyhteistyö. ”Kyllä tekniikan alan opetuksen tulee tarjota monipuolisia vaihtoehtoja, osittain jopa moniarvoisia. Emme voi lähteä sii-tä, että tuotamme vain kolmen vuoden koulutusta peruskoulun päättäneille oppilaille.” Immonen perustelee näkemystään sillä, että nuorten taustat ovat erilaisia, heidän perusosaamisensa ja innostuksensa vaihtelee; näitä omi-naisuuksia voidaan hyödyntää tarjoamalla tuki- ja erikoiskursseja niitä ha-luaville ja panostamalla ammatillisesti lahjakkaisiinkin. Toisaalta oppilaitos pystyy myös lisäämään työssä oppimisjaksojen laajuuksia. Perinteisen vä-hintään 20 opintoviikon korvaamista 40–60 opintoviikkojen kokonaisuuk-silla tullaankin kokeilemaan meriklusteriyhteistyössä.

Yksi mahdollinen keino kehityksen pyörän vauhdittamiseen olisi myös kokonaisopiskelu- ja työaikaan siirtyminen. Silloin kesälukukausien hyö-dyntäminen kävisi mahdolliseksi mm. niille, jotka muutenkin osallistuvat lo-miensa aikana alansa työtehtäviin. Tavoitteena on saada nuoret työelämään nopeammin ja myös pysymään siellä. Opiskeluaikojen lyhentäminen ei si-nänsä tule kysymykseen. Nuoren on saatava olla nuori ja kehittymään mui-den ikäistensä kanssa, mutta toisaalta emme halua oppilaitoksesta myös-kään paikkaa, johon nuoret varastoidaan pahimman ikävaiheensa ajaksi.

Uudenlaista kehityskaarta tulisi vetää Immosen mielestä myös opettajien jatkokoulutuksessa, niin pedagogisessa kuin ammatillisen osaamisenkin päivittämisessä. Vaatimukset opettajuudesta käyvät vuosi vuodelta haas-teellisemmiksi ja alojen tekninen kehittyminen on niin nopeaa, että vain kovilla ponnistuksilla oppilaitos pysyy siinä mukana.

”Tässä tilanteessa olemme onnellisessa asemassa, kun käytössämme on Koneteknologiakeskuksen kaltainen aarre. Siellä elinkeinoelämä- ja korkea-kouluyhteistyö on jokapäiväistä, ja käsillä on teollisuuden parhaat laitteet niin työstötekniikan, hitsauksen, mekatroniikan, elektroniikan kuin logistii-kankin alueilta”, toteaa Immonen. ”Nyt jo olemme saaneet huippuvalmen-nusyksikön statuksen monella alalla, meillä koulutetaan monella alalla niitä Suomen parhaita, jotka pyrkivät maailman parhaiksi.”

Hannu Immonen valittiin syksyllä 2011 ammatillisen koulutuksen tulos-alueen johtajaksi. Vuoden 2018 alusta Immonen on vastannut koko Turun ammatti-instituutin toiminnasta.


KONETEKNOLOGIAKESKUS TURKU OY

Koneteknologiakeskus Turku Oy:n taus-talla on Turun ammatti-instituutin Pel-tolan koulutalon levyseppähitsaajahal-lin muutostyöt, joka muuttui myöhem-min metalliosaston laajennukseksi ja siitä alettiin käyttää nimitystä metallita-loprojekti. Ensimmäinen siihen liittyvä suunnittelupalaveri pidettiin 7.1.1999 Turun kaupungin talotoimessa. Vuoden 1999 aikana valmistui Peltolan kouluta-lon laajennusosan tilatarvesuunnitelma sisältäen 3240 hyötyneliömetriä kus-tannusarvion ollessa 19 Mmk.

Vuoden 2000 aikana metallitalo-projektia, alkuaan Peltolan kouluta-lon laajennusta lähdettiin miettimään uudelta pohjalta yhteistyöhankkeena ja suunnitteluun mukaan pyydettiin myös Turun ammattikorkeakoulu se-kä Met ry (nykyinen Teknologiateolli-suus ry) sekä myöhemmässä vaihees-sa Turun Aikuiskoulutuskeskus. Vuo-den 2000 aikana pidettiin neljä suun-nittelupalaveria rehtori Olavi Solinin kokoon kutsumina. Vuoden 2001 alus-sa käynnistettiin esiselvitys ja hank-keesta ryhdyttiin käyttämään nimi-tystä kone- ja metallialan osaamiskes-kus. Heikki Nummelin Stratox Oy:stä ja Timo Rainio Tampereen teknillises-tä korkeakoulusta kutsuttiin konsul-teiksi 18.2.2001. Heidän tukenaan oli oppilaitosten ja Met ry:n muodostama 8-henkinen suunnitteluryhmä.

Osaamiskeskuksen esisuunnitelma esiteltiin 30.5.2001 Ravintola Alaba-massa eri tahojen edustajille ja läsnä oli yli 30 henkilöä. Syksyllä VS Met ry:n

teollisuuspäivien yhteydessä 2.10.2001 allekirjoitettiin aikomussopimus yh-teistyöstä ja allekirjoittajina olivat Tu-run ammatti-instituutti, Turun Ammat-tikorkeakoulu, Turun Aikuiskoulutus-keskus ja Varsinais-Suomen Metallite-ollisuuden Keskusliitto ry (VS Met ry, nykyinen Teknologiateollisuus ry).

Syksyllä 2001 perustettiin hank-keelle hanke- ja ohjausryhmät ja 20.3.2002 valittiin hankkeelle projek-tipäällikkö. Lähdettiin laatimaan han-kesuunnitelmaa tilalaitoksen nimeä-män arkkitehti Helga Stenmanin joh-dolla. Hankesuunnitelma sai nimek-seen Koneteknologian oppimiskeskus ja keskeisinä teknologioina olivat liit-täminen, lastuava työstö, ohutlevytek-niikka, tuotantoautomaatio ja mittaus-tekniikka. Teknologiat valittiin 191 yri-tykseen tehdyn kartoituksen pohjalta, jossa liittäminen edusti 38%, lastuava työstö 20%, ohutlevytekniikka 20%.

Ammattiopetuslautakunta hyväksyi hankesuunnitelman 4.12.2002 ja ylei-nen hanketiedotustilaisuus pidettiin Turun kaupungintalon valtuustosa-lissa 21.3.2003. Turun kaupunginval-tuusto hyväksyi hankesuunnitelman 24.3.2003. Hankkeen alkuvaiheessa si-joitusvaihtoehtoja oli kaikkiaan neljä. Näistä valittiin Lemminkäisenkadulla sijaitseva Pouttu Oy:n tyhjilleen jäänyt makkaratehdas. Kiinteistöstä varauk-sensa tekivät myös VS MET ry ja Elin-keinoelämän keskusliitto EK.

Hankkeen suunnittelutyöt jatkuivat syksyn 2003 ja osittain kevään 2004 ai-kana. Rakentaminen alkoi keväällä 2004 Turun tilalaitoksen toimesta. Pääura-koitsijaksi tilalaitos valitsi Skanska Oy:n.


Syksyllä 2004 käynnistyivät rakenta-misaikaiset hankinnat ja aloitettiin oppi-laitosten opettajille 20 opintoviikon pi-tuinen asiantuntijakoulutus. Lähtökoh-tana koulutuksessa oli uusien tekniikoi-den käyttöönotto. Koulutukseen osallis-tui 20 opettajaa eri oppilaitoksista.

Kone- ja laitehankintoja valmiste-levaan työryhmään kuhunkin teknolo-gia-alueelle kutsuttiin yrityksistä asian-tuntijoita 4-6 henkilöä. Lähtökohtana oli hankittavien laitteiden käyttö myös opetuksen lisäksi yritysten tutkimus- sekä tuotekehityshankkeille. Kevään ja syksyn 2005 aikana Koneteknologia-keskus Turku Oy:n toiminta käynnistyi palkkaamalla keskukseen viisi henkilöä. Samalla laiteinvestoinnit ja asennukset jatkuivat ja Koneteknologiakeskus otet-tiin opetuskäyttöön ja yrityksille tehtiin erityyppistä palvelutoimintaa.

Vuonna 2007 maahamme perus-tettiin 13 eri alojen osaamiskeskusta. Näistä osaamiskeskusohjelmista yksi on meriklusteri ja sen hallinnointi an-nettiin Koneteknologiakeskus Turku Oy:lle. Vuoden 2008 aikana eri oppilai-tosten opetustoiminta on edelleen li-sääntynyt ja erilaisia tutkimushankkei-ta on käynnistynyt lastuavassa työstös-sä ja liittämisessä. Koneteknologiakes-kus Turku Oy sai Lappeenrannan tek-nillisen yliopiston alaisuudessa toimi-van valmistustekniikan professuurin, jonka keskeisenä tavoitteena on sovel-tavan tutkimustoiminnan lisääminen ja uusien valmistekniikoiden käyttöön-otto alueemme yrityksissä.

Koneteknologiakeskus Turku Oy:n omistajina ovat Turun kaupunki 70%, Teknologiateollisuuden 84 yritystä 20% ja Turun aikuiskoulutussäätiö 10%.

Käyttöpäällikkö Ralf Arén ja opiskelijaryhmä uuden tuotantokoneen ääressä.


RAKENNUS-, PUU- JA MAANMITTAUSALAT

Vuoden 1999 uuden organisaation mu-kaan Peltolan koulutalon toiseen tu-losyksikköön kuului rakennuspuu- ja maanmittausala. Yksikön koulutusvas-taavana toimi Aarne Heinonen. Hän siir-tyi vuoden 2002 alussa rehtorin sijai-seksi, jolloin yksikön koulutusvastaa-vaksi tuli Hannu Immonen. Tässä vai-heessa yksikköön liitettiin myös talo-tekniikka eli LVI-ala. Yksikön kokoonpa-no muuttui vielä kerran. Vuonna 2004 Hannu Immonen siirtyi Skills Finlandin palvelukseen ja nyt yksikön koulutus-vastaavaksi nimettiin Teuvo Aho, joka oli toiminut autoja logistiikan alan tii-mivastaavana. Kokoonpanoon tehtiin sellainen muutos, että autoja logistiik-ka-ala tuli yksikköön ja talotekniikka

palasi takaisin metallialan koulutusyk-sikköön. Alkuun yksikön lempinime-nä oli Puuhamaa, mikä sitten vakiintui leikkisästi yleisempäänkin käyttöön.

Rakennusalan ammatillinen koulu-tus on alkanut Turussa vasta v. 1958. Alan arvostus oli alkuun heikkoa, sil-lä tuohon aikaan suuren osan työteh-tävistä saattoi suorittaa ilman oppilai-tospohjaista koulutustakin. Varsinai-set ammattimiehet, kuten muurarit ja kirvesmiehet olivat monesti itseoppi-neita ja toisaalta vanhempien ammat-timiesten opettamia ja valmentamia. Alan työnjohto- ja insinöörikoulutus sen sijaan ovat jo lähes satavuotiaita.

Turun puualan koulutus periytyy ammattilaiskoulun ajoilta, sillä jo nuor-ten päiväkoulun alkaessa v. 1941 kat-sottiin puutyön kuuluvan metallityön ohella pojille sopivaksi koulutukseksi.

Ammatti-instituutin rakentamia omakotitaloja on Turussa kymmeniä.


Maanmittaus ammattina periytyy hyvin kaukaa, mutta koulumuotoinen opetus alkoi vasta v. 1906 teknillises-sä korkeakoulussa ja kartanpiirtäjien koulutus Turun Juhannuskukkulalla v. 1969. Opintolinja oli valtakunnalli-nen siinä mielessä, että vain viidessä ammattioppilaitoksessa annetiin alan koulutusta.

RAKENNUSALA

Juhannuskukkulan koulutalon valmis-tuttua vuonna 1958 käynnistyi myös rakennusalan opetus. Opetusaika oli kaksi vuotta. Osastolla oli tilava työpa-ja, jossa harjoiteltiin ammatin perus-taitoja ja valmistettiin pientuotteita, kuten kesämökkien siirrettäviä sau-noja ja leikkimökkejä.

Ajan myötä työnopetus vakiintui pidettäväksi päättöluokalla eri raken-nustyömailla. Peltolan koulutalon C-ra-kennukseen valmistuivat rakennustek-niikalle uudet, modernit tilat, joihin muutettiin vuonna 1985 eli vuotta ai-kaisemmin kuin Peltolan A- ja B-raken-nuksiin sijoittuneet opintolinjat. Pelto-laan otettiin edelleen kaksi oppilasryh-mää vuosittain, kunnes v. 1988 perus-tettiin joka toinen vuosi yhden aloitus-ryhmän verran uusia oppilaita ottanut, kymmenen hengen erityisluokka. Kun Liedon auto-osaston luokka kotiutet-tiin Peltolaan, käynnistettiin Liedossa rakennustekniikan perustutkintoluok-ka, mikä toimi vuodet 1992–1995.

Vuonna 1999 opetussuunnitelmat uusittiin ja koulutuspituus muuttui sa-malla kolmivuotiseksi. Tuolloin aloitet-

tiin vähintään 20 opintoviikkoa kestä-neet työssäoppimisjaksot, joita hyvien kokemusten jälkeen pidennettiin 30 opintoviikkoon. Puolet näistä jaksois-ta toteutettiin koulun omilla rakennus-työmailla. Muutos lisäsi tietenkin myös opiskelijamäärää. Aikaisemman 78 op-pilaan sijaan opiskeli 110 henkilöä.

Rakennusala, kuten opintolinjan vetovoimaisuus, ovat herkkiä suhdan-nevaihteluille. On ollut aikoja, jolloin alan koulutus on kärsinyt opiskelijapu-lasta, mutta viimeisten 15 vuoden ai-kana tilanne on parantunut. 2000-lu-vulla ensisijaisia hakijoita on ollut 30–40 henkilöä, mutta toissijaisia jo mo-ninkertainen määrä opiskelijapaikkoi-hin verrattuna. Vuosikymmenen lopul-la ensisijaiset hakijamäärät nousivat, ja v. 2007 heitä oli sata ja seuraavana vuonna 105. Opintojen keskeyttämis-prosentti on pysynyt 6–8 %:n tuntu-massa.

OmakotitalotRakennustekniikka ei vaadi kalliita lai-teinvestointeja, sillä ammatin opetta-minen on käytännönläheistä ja alun perustaitojen harjoittelun jälkeen op-piminen tapahtuu suurelta osin koulun omilla rakennustyömailla. Pääosa työ-maista on suurehkojen, noin 200 ne-liömetrin asumispinta-alan omakoti-talojen rakentamista yhdessä muiden osastojen kuten talo- ja sähkötekniikan kanssa.

Koulun oppilastyönä rakennettiin ensimmäinen omakotitalo Itäpellonka-dulle 1962–1964. Vuoteen 1991 men-nessä omakotitaloja oli rakennettu kaikkiaan 21.


Vuoden 1991–2009 aikana valmistuneet talot:

Norjankatu 9 1992

Norjankatu 7 1994

Norjankatu 5 1995

Sallinkatu, Lieto 1995

Gneissikatu 1995

Norjankatu 3 1999

Taivassalonkatu 11 2000

Hiekkakatu 2001

Talviseisaus 2002




Päiväntasaus 7 2005

Siporex-talo, Kaarina 2006


Neitsyt Mariankatu 5 2008


Hyasinttikuja 9 2009

Muita merkittäviä rakennuskohteita ovat olleet:

kemian osaston laajennus Juhannuskukkulalla 1995–1997

omien tilojen muutostyöt Peltolassa 2001–2002

ammattikorkeakoulun yhteistyönä hirsihuvila Kustaviin 2003

samoin amk:n yhteisprojektina

huvila Airiston loma-asuntomessuille 2004

tanssiteatteri Erin korjausrakentaminen 2004

Omakotitalot on myyty avoimel-la huutokaupalla. Muut rakennuskoh-teet on tehty toimitussopimuksin. Laa-ja rakennustoimi on tuottanut opiske-lijatyötoiminnan tuloina huomattavia summia ja tämän vuoksi niin raken-

nuskuin elintarviketekniikkakin ovat opiskelijakustannuksiltaan oppilaitok-sen huokeimpia.

Vuoden 2008 rakennusalan koulutuksen rakenne:

rakennusalan perustutkinto, 54 aloituspaikkaa (3 rinnakkaisluokkaa)

talonrakennuksen koulutusohjelma

rakennusalan perustutkinto, erityisopetus, aloituspaikkoja 4

talonrakennuksen koulutusohjelma

PUUTEKNIIKKA-ALA

Koulun alkaessa syksyllä 1941 otettiin puutyö metallityön ohella ohjelmaan mukaan lähinnä pojille sopivana kou-lutuksena. Opetusajaksi tuli kaksi lu-kuvuotta. Oppilaat saivat alkuvuosina sekä metalli- että puutyön opetusta. Oppilaitoksen ensimmäinen puutyön opettaja oli v. 1945 työnsä aloittanut Unto Virtanen. Virtanen lahjoitti testa-mentillaan koululle nimeään kantavan stipendirahaston.

V. 1950 puutyö muutti Aninkaisten koulutaloon, jonne saatiin opetukseen soveltuvat ajanmukaiset tilat. Keskias-teen uudistuksessa 1986 tuli osaston nimeksi puutekniikka ja opetus siirtyi Peltolan uusiin avariin tiloihin. Kone-kantaa voitiin silloin huomattavasti li-sätä ja uudistaa. Oppilaita otettiin edel-leen kaksi luokkaa vuosittain ja yhden vuoden yleisjakson jälkeen seurasi vuo-den kestävä erikoistumisjakso. Vuonna 1986 aloitettiin myös puolitoista vuotta kestänyt ylioppilaspohjainen opintolin-ja. Tämä opintolinja lopetettiin vähäisen hakijamäärän vuoksi keväällä 2001.


Vuonna 1991 puutekniikan osas-to sai ensimmäisen CNC-ohjatun Hyll-horst-merkkisen puuntyöstökoneen, jonka avulla voitiin työstää suuria kap-paleita, mm. ovia. Jatkoa seurasi 1995, jolloin konekantaan tuli toinenkin CNC-kone, Morbidelli. Tuossa vaiheessa oppilaitoksella oli täydet valmiudet alan peruskoulutuksen lisäksi kouluttaa puu-teollisuuden CNC-taitoisia ammattimie-hiä eri pituisilla jatkokoulutuskursseilla.

Uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2000 ja koulutus piteni samalla kolmivuotiseksi. Pää-tökset aiheuttivat sen, että lukuvuosi 2001–2002 oli kaksi luokkaa pienem-pi kuin aikaisemmin, mikä vaikeutti osaston opettajien tuntimäärien ker-tymistä. Tilanne korjaantui seuraava-na vuonna, kun uudet kolmannen vuo-sikurssin luokat käynnistyivät.

Muutosten yhteydessä saatiin osas-ton vanhimpia kevyen sarjan työstöko-neita uusituiksi ja lisäksi osastolle han-kittiin muita uusia työvälineitä yhteen-sä noin 120 000 euron arvosta. Vuoden 2004 hankintaluettelon mukaan työpa-joille on hankittu jatkuvasti uutta lait-teistoa, kuten uusi pylväsporakone, po-ratalttakone, monikaraporakone ja pyö-rösaha. Puualan opiskelijatyönä on val-mistettu runsaasti puukalusteita kou-lun omaan käyttöön, mutta myös ulko-puolisille asiakkaille valmistetaan run-saasti tilaustöitä. Tavaksi on tullut jär-jestää ns. syyslukukauden lahjatalkoot, joita on valmistettu kaikenlaisia pienta-varoita pöydistä videokaappeihin.

Vuosituhannen vaihteessa puutek-niikan osastolla oli kansainvälistä opis-kelijavaihtoa Ranskaan. Tuolloin leh-

tori Seppo Hiltunen suoritti opiskeli-joineen kolmen viikon työssäoppimis-jakson Nantesin rakennusalan ammat-tioppilaitoksessa Lycee Professionnel Régional Michelet. Vastaavasti rans-kalaisia opiskelijoita saapui Turkuun opettaja Roger Beilvertin mukana.

Puualan koulutusvolyymi on pysy-tellyt työvoimatarpeen mukaisena ja ni-menomaan turkulaisten yritysten tar-peisiin suunnattuna, mikä on merkinnyt kalustepuusepän oppisisältöjen korostu-mista. Yhteydenpitoa ympäröivään teol-lisuuteen on saatu opiskelijoiden työs-säoppimisjaksojen välityksellä, mutta myös aktiivisen ammatillisen neuvotte-lukunnan avulla. Neuvottelukunnan pu-heenjohtajana on jo pitkään toiminut toi-mitusjohtaja Jukka Korhonen, Korhonen Oy:stä. Yritys on tunnettu arkkitehti Al-var Aallon kehittämistä kalusteista.

Puualan koulutusrakenne 2009:

puualan perustutkinto, aloituspaikkoja 36, 3-vuotinen koulutus

Puualan vetovoimaisuus on säilynyt tyydyttävänä, sillä ensisijaisia hakijoi-ta on 25–40 henkilöä, mikä vastaa tar-jolla olevien aloituspaikkojen määrää. Opintojen keskeyttämisten vuoksi kol-mivuotisten opintojen läpäisykerroin on noin 75 %.

Puusepänteollisuus on suhteellisen pieni toimiala. Sen tuotannon bruttoar-vo vuonna 2008 oli 1,4 miljardia euroa, mikä oli noin 40 % enemmän kuin vuon-na 1998. Kalustepuusepän yrityksiä Suomessa on 1570. Ala työllistää noin 10 000 henkeä, 10 % vähemmän kuin v. 1998. Viennin arvo vuonna 2008 oli 256 M€ ja tuonnin vastaavasti 529 M€.


MAANMITTAUSALAEnsimmäisen kerran maanmittausa-lan koulusta yritettiin aloittaa v.1966, mutta opettajaa ei tehtävään löydetty ennen vuotta 1969, jolloin työhön ni-mettiin alan tutkinnon ja työkokemuk-sen hankkinut DI Aarne Heinonen.

Kartanpiirtäjän opintolinjalla op-piaika oli yksi vuosi ja pohjakouluvaa-timuksena keskikoulu. Vuonna 1983 koulutus piteni kaksivuotiseksi ja uu-sia oppilaita otettiin joka toinen vuosi. Samana vuonna 1983 aloitettiin myös kartoittajan opinnot, joiden koulutus-aika oli kolme vuotta ja pääsyvaati-muksena peruskoulun suoritus. Kahta vuotta myöhemmin tehtiin vielä yksi muutos. Silloin kartanpiirtäjien poh-jakoulutusvaatimus nostettiin yliop-

pilastutkintoon ja koulutusaika lyhe-ni aiemmin suoritetun tutkinnon an-siosta. Jokainen aloitusryhmä suoritti tutkintonsa loppuun, ennen kuin uudet opiskelijat otettiin sisään.

Näin jatkettiin vuoteen 1994, jol-loin uudet maanmittausalan perus-tutkinnon opetussuunnitelmat tulivat käyttöön. Ensimmäisen vuosikurssin, yleisjakson jälkeen oli vielä 2-vuotinen kartoittajan erikoistumisjakso. Yo-poh-jainen kartanpiirtäjäkoulutus päättyi 1994, jonka jälkeen jatkettiin kaksivuo-tisella kartoittajan erikoistumisjaksol-la. Yo-pohjainen koulutus lopetettiin 1999 ja viimeiset opiskelijat linjalta sai-vat päättötodistuksensa keväällä 2000.

Sähköalan koulutuksen lisäänty-essä päätettiin maanmittaustekniikka

Yhteistyöprojekti: ranskalaiset rakennuspuusepät peruskorjasivat siirtola- puutarhamökin yhdessä Peltolan opiskelijoiden kanssa.


siirtää Juhannuskukkulalta Peltolaan, jonne valmistuivat uusitut tilat kevääl-lä 2000. Siinä yhteydesssä osaston käy-tettävissä olevat tilat vähenivät noin 100 neliömetriä, mutta ahtaudesta sel-vittiin, kun ylioppilaspohjainen koulu-tus lakkasi. Aikaisemmin alan opiskeli-jat olivat koulutuksen aikana runsaasti maastoharjoituksissa, mutta nyt uusien opetussuunnitelmien mukainen koulu-tus oli enemmän tietokonepainotteista. Toki Peltolan avarat piha-alueet sopivat myös maastoharjoitteluun.

Peltolaan siirretyn opetuksen ai-heuttamat muutokset edellyttivät yli 350 000 markan eli noin 55 000 eu-ron hankintoja uusiin atk-pohjaisiin laitteisiin ja ohjelmistoihin. Tosin uu-si satelliittipaikannuslaitteisto saatiin käyttöön Turun kaupungin mittaus- ja tontti-osaston kanssa tehdyllä yhteis-

työsopimuksella ja monenlaista yhteis-käyttöä pystyttiin suorittamaan myös ammattikorkeakoulun laitteilla.

Maanmittausalan työtehtävät ovat monipuolistuneet 2000-luvulla tek-niikan kehityksen myötä samalla kun yhteiskunta on asettanut uusia vaa-timuksia. Tämän vuoksi alan ope-tussuunnitelmia on uudistettu parin vuoden välein suoritetuilla uusilla tehtäväkuvauksilla. Näitä ovat olleet mm. maanmittauslaitoksen esitykses-tä opetussuunnitelmiin liitetyt kiin-teistötekniikan ja työturvallisuuden osiot.

Vuoden 2008 koulutusrakenne:

maanmittausalan perustutkinto, aloituspaikkoja 16

maanmittaustekniikan koulutusohjelma tuottaa ammattinimikkeen kartoittaja

Rakennusalan henkilökuntaa työtehtävissään opiskelijaryhmien kanssa.


Opintolinjan vetovoimaisuus on säilynyt ja alalle pyrkii vuosittain 10 – 18 ensisijaista hakijaa. Alan ongelmana olevien runsaiden opintojen keskeyttä-misten vuoksi kuitenkin vain noin kak-si kolmasosaa läpäisee tutkinnon mää-räajassa. Yhtenä syynä keskeyttämisiin on pidetty nykyisten opiskelijoiden riittämättömiä lähtövalmiuksia mate-maattisten opintojen suorittamiseen.

AUTO- JA LOGISTIIKKA-ALA

Auto-osasto aloitti toimintansa uudes-sa Aninkaisten koulutalossa syksyllä 1950. Tiloja oli käytössä silloin niu-kasti; työsaliin mahtui vain kolme au-toa kerralla. Koulutus oli aluksi kaksi-vuotinen ja oppilasmäärä vain 36. Ju-hannuskukkulan koulutaloa suunnitel-taessa osastoa alettiin suurentaa, sillä sota-ajan jälkeiset tuontitavaroiden ra-joitukset olivat poistumassa ja autojen lukumääräkin voimakkaassa kasvus-sa. Juhannuskukkulan siipirakennuk-seen päätettiin tehdä tarvittavat työ-pajat kahteen kerrokseen.

Osaston ensimmäisenä opettajana toimi konemestari Selim Alfred Koski-mies, jolla oli pitkä ammattiura taka-naan metalli- ja moottorialan tehtävis-sä. Eläkkeelle siirryttyään Koskimies lahjoitti testamentillaan koululle omaa ja vaimonsa nimeä kantavan stipendi-rahaston, jonka arvo v. 2006 oli noin 1,2 miljoonaa euroa. Yksityinen tuki oli kaupungin omistamalle oppilaitok-selle muutenkin tuntuva ja lahjoitus-varoja saatiin runsaasti autoalan lait-teisiin, välineisiin ja mittareihin. Kor-

jaamoliikkeiden kiinnostus osastoa kohtaan heräsi voimakkaana ja Turun seudun Autoalan Liikkeiden Yhdistyk-sestä tulikin koulun virallinen yhteis-työkumppani.

Juhannuskukkulalle siirretyn osas-ton oppilaiksi otettiin vuosittain uusia oppilaita kolme ryhmää eli kaksivuo-tisen koulutuksen yhteinen vahvuus oli kuusi luokkaa, noin 105 oppilasta. Tulijoita oli riittämiin, mutta siitäkin huolimatta huoltoasentajapula jatkui, koska linjalle hakeutui runsaasti tek-nilliseen oppilaitokseen opintojaan jat-kavia nuoria. Alan koulutustarpeen li-sääntyessä alkoi myös autosähköasen-tajista tulla pulaa. Yhteisymmärrykses-sä kauppakorjaamojen kanssa aloitet-tiin alan jatkolinja vuonna 1964.

Syksyllä 1981 valmistui Liedon kunnan rahoittama ja rakennuttama uusi toimipiste sikäläiseen koulukes-kukseen. Sinne sijoitettiin kaksivuo-tisen koulutuksen metalli- ja auto-alan sekä elintarviketyöntekijän lin-jat. Lähinnä Liedosta, Tarvasjoelta ja Marttilasta tulevia oppilaita otettiin uusiin tiloihin joka vuosi 18 kullekin linjalle. Opetus toimi alkuun väliaikai-sen koulutuksen säädösten puitteissa, mutta ne vakinaistettiin 1990-luvulla. Säästösyistä Turun kaupunki lakkaut-ti Liedon toimipisteen v. 1999, ja toi-mintaa jatkoi sittemmin Loimaan am-matti-instituutti. Tuossa vaiheessa au-to-osaston toiminta jatkui kuitenkin vahvana Turun Peltolassa, jonne uu-den koulutalon valmistuessa oli siir-retty kokonaisuudessaan Juhannus-kukkulalla aiemmin järjestetty auto-alan opetus.


Auto-osaston toiminta Peltolan koulutalossa 1986–1996Vielä syksyllä 1986 autoalan opetus-ta annettiin Juhannuskukkulalla, kos-ka Peltolan rakennustyöt olivat säh-köasentajien lakon vuoksi kesken. Muutto ja keskeneräiset laiteasennuk-set vaikuttivat koulutyöhön koko syys-lukukauden. Aluksi Peltolassa toimi vain kaksivuotinen autoasentajakoulu-tus ja autosähköasentajan jatkoluokka. Muu asentajakoulutus oli jaettu Juhan-nuskukkulalle ja Liedon toimipistee-seen. Juhannuskukkulalla aloitti tuol-loin vielä vuosittain kaksi 24 oppilaan luokkaa, jotka jaettiin kolmeen työn-opetusryhmään. Lietoon otettiin vas-taavasti vain yksi 18 oppilaan aloitus-ryhmä kerrallaan.

Keskiasteen uudistuksen yhteydes-sä opetussuunnitelmat ja koulutusni-

mikkeet muuttuivat, autonasentajista tuli ajoneuvoasentajia. Uusina suun-tautumisvaihtoehtoina tulivat käyt-töön kolmivuotiset moottori- ja auto-sähköasentajan opinnot. Lisäksi uute-na aloitettiin kaksivuotinen ylioppilas-pohjainen moottoriasentajakoulutus. Siirtymävaiheessa autosähköasenta-jan jatkoluokka toimi vanhojen ope-tussuunnitelmien mukaisesti kahden vuoden ajan ja Liedon toimipisteen au-toasentajan koulutus jatkui kaksivuo-tisena.

Autoalan opetuksen tarve oli Lou-nais-Suomessa vuosikymmenten vaih-teessa hyvin suuri ja uusia koulutuk-sia suunniteltiin sekä nuorisoasteelle että aikuiskoulutukseen. Turun ja Po-rin lääninhallituksen ylitarkastaja Mai-ja Kärki pitikin välttämättömänä saa-da käyntiin Varsinais-Suomen alueel-

Autoalan opettaja työtehtävissään opiskelijaryhmien kanssa.


la kuljetustekniikan koulutus, ja näin myös tapahtui vuoden 1991 syksyl-lä. Silloin aloitettiin autonkuljettajien koulutus. Sen käynnistymistä edeltä-neen pitkän valmisteluvaiheen aika-na koulutusta suunniteltiin mm. Lie-don toimipisteeseen, myös ajoharjoit-telualueen paikkaa haettiin Turusta ja lähialueelta. Osastonjohtajana tuol-loin toimineen Tuomo Alangon mu-kaan kuljettajakoulutuksen aloittami-nen koki myös vastustusta kuljetus-alan työnantajien keskuudessa. Uutta koulutusalaa ei osattu kaikilla tahoilla mieltää ammattiin johtavana opinto-väylänä ja opetukseen yhtenä osana si-sältyvä C-luokan ajokortti aiheutti vää-rinymmärryksiä.

Opetus pääsi kuitenkin alkamaan ja opetustilaksi tuli Peltolan metalli-osaston ns. lehi-hallin toinen puolikas. Uuden koulutuksen korvatessa vajaina aloitusryhminä toimineen ylioppilas-tutkintopohjaisen ajoneuvonasentaja-koulutuksen ei aloituspaikkojen mää-rää tarvinnut auto-osastolla lisätä.

Kun vuoden 1992 aikana käynnistyi-vät aikuiskoulutuksen kuljettajaopinnot Turun lisäksi myös Salossa, sopivat kah-den oppilaitoksen rehtorit Olavi Solin ja Eino Pitkänen oppilaitosten välisestä keskinäisestä työnjaosta. Sen mukaan Turku otti suorittaakseen linja-auton-kuljettajien koulutuksen ja Salo puoles-taan rekkaliikenteen koulutuksen.

Kalliit perustamiskustannukset vaatineen koulutuksen ajoneuvoka-luston käyttöä tehostettiin myöhem-min hakemalla yleistä autokoululu-paa. Lupa saatiinkin, mutta autokoulu-yrittäjien tehtyä asiasta valituksen hal-

linto-oikeudelle, ei kaupunginhallitus kuitenkaan aluksi myöntänyt opetuk-sen vaatimaa käynnistämislupaa.

Autokoritekniikan ensimmäisen erikoistumisvuoden käynnistyessä syksyllä 1992 lisääntyi auto-osaston luokkien lukumäärä yhdellä, sillä Lie-dosta Peltolaan siirretty autonasen-tajakoulutus oli ollut kestoltaan kak-sivuotista. Syksyllä 1992 käynnistet-tiin myös auto-osaston ensimmäinen yhdistelmäopintoryhmä. Yhdistelmä-opinnoissa opiskelevat saivat amma-tillisten opintojen lisäksi lukion oppi-määrien mukaisen opetuksen äidin-kielessä, matematiikassa, ruotsissa ja englannissa. Näin heille avautui mah-dollisuus osallistua ylioppilaskirjoi-tuksiin.

Opetustilana käytetty lehi-halli (le-vyseppä-hitsaaja -halli) oli otettu au-to-osaston käyttöön metallialan kou-lutusten vähentyessä 1980-luvun lo-pulla. Oppilaspaikkojen täyttöaste oli pudonnut tuolloin pahimmillaan alle puoleen, mutta heti vuosikymmenen vaihteen jälkeen metalliteollisuuden ti-lausmäärät lähtivät nousuun ja Turun telakalla aloitettujen uudentyyppisten kaasunkuljetuslaivojen kysyntä ylitti kaikki odotukset. Tästä syystä työnte-kijöistä alkoi tulla pula ja metalliosasto kaivata tilojaan takaisin, mikä aiheutti painetta auto-osaston uudisrakennuk-sen kiirehtimiselle.

Hanke eteni nopeasti ja tammi-kuussa 1996 laajennushankkeen ra-kennustyöt saatiin käyntiin. Seuraa-van vuoden syyslukukauden alkuun mennessä uudet 1 100 m2:n opetus-tilat olivat käytettävissä. Uudisraken-


nukseen saatiin modernit tilat autoko-ritekniikan opintolinjalle, ja sen kallein yksittäinen hankinta olikin suurikoko-inen maalauskammio. Toinen merkit-tävä perustamishankinta oli autoko-rin oikaisuvetolaitteisto, joita hankit-tiin kaksi kappaletta. Uudisrakennuk-sen toinen puoli oli varattu kuljetus-tekniikalle, ja autonkuljettajakoulutuk-seen saatiin hankituksi kolmas raskas kuorma-auto, pakettiauto sekä pikku-bussi. Myös asentajakoulutus sai kai-paamansa ajoneuvojärjestelmätesterit. Raskaan ajoneuvon nosturia ei saatu tuolloinkaan hankituksi, mutta alustan huoltotehtäviin välttämätön ns. ”ras-vamonttu” uusiin tiloihin kuitenkin ra-kennettiin.

Suurten laitehankintojen lisäksi nä-mä koulutusmuotojen muutokset edel-lyttivät opettajakunnalta suurta työpa-nosta, sillä asentajakoulutuksessa toi-mineet opettajat joutuivat siirtyessään koritekniikan opettajiksi opettelemaan kokonaan uuden ammatin.

Vuonna 2000 tutkinnot ja opetus-suunnitelmat uudistettiin, jolloin mm. autonkuljettajakoulutus eriytyi omak-si logistiikan perustutkinnokseen ja koulutuspituus nousi 120 opintoviik-koon. Tällöin poistui kuljettajakoulu-tusta vaivannut ikäongelma. Kaksi-vuotisessa koulutuksessa kuljettaja-opiskelija oli saattanut valmistua jo 17-vuotiaana, mutta saanut ajokor-tin vasta 18 täytettyään. Uudistus toi mukanaan myös vähintään 20 opinto-viikkoa kestäneet työssäoppimisjak-sot, joiden käyttöönotto vaati jatkuvaa porrastumista siten, ettei korjaamoil-le tullut yhtaikaisia ruuhkia. Samanai-

kaisesti siirryttiin koulutyössä jaksol-liseen opetusjärjestelmään.

Vuonna 2002 alettiin Komes-pro-jektin yhteydessä järjestää ammatti-taidon näyttöjä ja sitä varten korjaa-motyöhön organisoitiin kaksi tasoa. Opiskelijakorjaamo säilyi edelleen pe-rinteisenä työpajana, mutta uutena yksikkönä perustettiin palvelukorjaa-mo, jossa voitiin suorittaa vaativampia autonkorjauksia ja joka toimi samal-la opiskelijoiden työssä oppimispaik-kana. Palvelukorjaamon tuotot saatiin siitä lähtien käyttää osaston toiminnal-le välttämättömien hankintojen suorit-tamiseen ja muun toiminnan tukemi-seen. Lisäksi auto-osasto sai 2000-lu-vulla useana vuonna Opetushallituk-sen myöntämää kannustusrahaa, joilla voitiin kehittää opetusta erilaisin pro-jektein ja kalustohankinnoin.

Merkittävä uudistus oli niin ikään syksyllä 2002 aloitettu opetushalli-tuksen kokeiluhanke, jossa jo ajokor-tin hankkineita tyttöopiskelijoita alet-tiin kouluttaa linja-auton kuljettajiksi. Aloite projektiin oli tullut Linja-auto-liitolta, jonka suorittamat tutkimukset olivat osoittaneet vahvaa tarvetta alan palveluhenkisyyden kehittämiseen. Sa-moihin aikoihin tehtiin yhteistyötä tek-nillisen ammattikorkeakoulun kans-sa, ja autokaluston navigointikoulu-tus suoritettiin ammattikorkeakoulun laitteilla.

Vuosituhannen vaihteessa logistii-kan perustutkinnon aloituspaikkoja li-sättiin valtakunnallisesti ja myös Tur-kuun perustettiin toinen aloitusryhmä. Täten opiskelijoiden vuosittainen aloi-tusmäärä oli 36 ja perustutkinnon opis-


kelijoiden noin sata. Lisäksi vielä vuon-na 2004 uutena kurssina aloitettiin yh-distelmäajoneuvokoulutus, johon voi-tiin ottaa noin kahdeksan päättöluokan eli kolmannen vuoden opiskelijaa.

Opiskelijamäärän lisääntyessä Peltolan koulutilat kävivät hyvin ah-taaksi. Vuonna 2007 logistiikan pe-rustutkinnon toisen ja kolmannen vuoden opiskelutilat päätettiin siir-tää Turun kaupungin liikennelaitok-sen entisiin korjaamotiloihin Amiraa-listonkadulle. Kun seuraavana vuon-na ammattiopetuslautakunta antoi luvan aloittaa logistiikan kolmannen aloitusryhmän, syntyi väliaikaisiksi suunniteltujen tilojen käytössä suu-ria ongelmia; ne osoittautuivat hy-vin epäkäytännöllisiksi ja sosiaali-tilat puutteellisiksi. Alueella ei ollut myöskään ruokailupalveluja, joten

opiskelija-ateriat jouduttiin kuljetta-maan päivittäin Peltolasta käsin.

Auto- ja logistiikka-ala vuonna 2008

Autoalan perustutkinto

aloituspaikkoja 72, vuonna 2007 ensisijaisia hakijoita 105

autokorinkorjauksen koulutusohjelma, autokorinkorjaaja

autotekniikan koulutusohjelma, moottoritekniikka, ajoneuvoasentaja - autotekniikan koulutusohjelma, autosähkötekniikka, ajoneuvoasentaja - pienkoneasentajan koulutusohjelma, pienkoneasentaja

Logistiikan perustutkinto

aloituspaikkoja 54, vuonna 2007 ensisijaisia hakijoita 65. - kuljetuspalvelujen koulutusohjelma, autonkuljettaja

Vuoden 2008 aikana luokkien ko-konaismäärä on vakiintunut 21:een ja

Opettaja Heikki Mämmi CE-ajorttikoulutuksessa kuljettajaopiskelija Eemil Syväjärven kanssa.


koulutuspaikkojen määrä on kohonnut jo 350:een. Logistiikan opintoihin si-sältyy BC- ajokortti, ja osa opiskelijois-ta pääsee suorittamaan CE-ajokortin.

Auto- ja logistiikan ala ei ole mil-loinkaan kärsinyt opiskelijapulas-ta. Hakijoita on aina moninkertainen määrä koulutuspaikkoihin verrattuna. Myös työllistyminen on hyvää. Opis-kelijat sijoittuvat pääasiassa omal-le alalleen, mutta usein myös metalli- ja lvi-alalle asentajiksi. Koulutuksen asentajapainotteisuus on työnantaja-piireissä arvostettu ominaisuus.

SÄHKÖ- JA GRAAFINEN ALA

Sähköalan koulutus alkoi Aninkais-ten koulutalon valmistuttua syksyllä 1950, jolloin käynnistettiin kaksi rin-nakkaislinjaa, vahva- ja heikkovirta-tekniikka. Sähkö- tekniikan opetus siirrettiin myöhemmin uuteen Juhan-nuskukkulan koulutaloon. Siinä vai-heessa vahvavirtatekniikan oppilas-määrä kaksinkertaistui. Puhelinasen-tajan sekä radio- ja tv-asentajan kou-lutus aloitettiin 1964. Vuonna 1986 käynnistettiin ylioppilaspohjainen tietokoneasentajakoulutukseen suun-tautuvan tietotekniikan opintolinja. Sijoituspaikka oli aluksi Kaarinan toi-mipiste, myöhemmin opetus tapahtui yhdessä aikuiskoulutuksen kanssa sa-moissa tiloissa Itärannassa ja edelleen Pitkämäessä. Lisäksi väliaikaiskoulu-tuksena toimi 1980-luvulla Kaarinan toimipiste, jossa olivat sähköasenta-jan ja tietotekniikan opintolinjat. Pel-tolan koulutalon valmistuttua sinne

sijoitettiin myös toinen sähkövoima-tekniikan peruslinjoista. Täten säh-köasentajien koulusta oli molemmis-sa koulutaloissa, ja sillä oli merkitystä myös kiinteistöjen sähköhuollon to-teuttamisessa.

Graafisen alan päiväkoulumuotoi-nen ammattiopetus aloitettiin Juhan-nuskukkulalla vasta elokuussa 1969. Sitä aikaisemmin alan koulutus oli pel-kästään oppisopimuspohjaista. Opin-tolinjoja oli kaksi, tekstinvalmistus ja painaminen. Tilat sijoittuivat Juhan-nuskukkulan pohjakerrokseen, mut-ta 1976 valmistui oma pieni rakennus graafista ja laboratoriotekniikkaa var-ten. Näiden laajennusosat valmistui-vat vielä 1988 ja 1997. Nimenomaan 1990-luvulla saatiin myös pääosin uu-sittua sekä painopinnan valmistajien kalusto tietokonepohjaiseksi että pai-nosalin konekannan täydentäminen kaksivärikoneilla.

Yksikön aloituspaikat olivat kevääl-lä 1998 yhteensä 140. Hakijoita oli säh-kötekniikkaan 265 opiskelijaa ja graa-fiselle alalle 63. Kumpikaan ala ei siis kärsinyt opiskelijapulasta, vaan päin-vastoin näiden vetovoima ja imago ovat tekniikan aloista parhaimpia.

Koulutusvastaavana toiminut Ola-vi Lähteinen muistelee kiireistä vuo-sikymmenen vaihdetta, jolloin otettiin osaa opetushallituksen opetussuunni-telmien kehitysprojekteihin ja toimit-tiin koko sähköalan pilottiyksikkönä. ”Tuolloin opettajat laativat valtakun-nallisia ammattitaitoa mittaavia ko-keita, joihin omat opiskelijat pääsivät osallistumaan. Projekti ennakoi tule-via ammatillisia nuorisoasteen näyttö-


jä. Tuohon aikaan myös alan aikuiskou-lutuksen kysyntä kasvoi ja yksikkö sai oikeuden järjestää sähköalan perustut-kintoa ja ammattitutkintoa sekä tieto-koneasentajan ja elektroniikka-asen-tajan alempaa ja ylempää ammattitut-kintoa. Lukuvuoden aikana suoritet-tiinkin 45 perustutkintoa ja 26 ylem-pää tutkintoa.”

Vuosikymmenen vaihteessa suori-tettujen uudelleen järjestelyiden tulok-sena metallialan koulutus keskitettiin Peltolaan ja sähköalan koulutus Juhan-nuskukkulalle. Sekä Peltolan että Kaa-rinan sähköalan opintolinjat siirrettiin muiden yhteyteen Juhannuskukkulal-le ja koneistajan opintolinja siirrettiin Peltolaan. Tietotekniikan ja aikuiskou-lutuksen opetusta suoritettiin edelleen vahvistunein voimin Pitkämäen toimi-pisteessä. Samaan aikaan kun uudet opetussuunnitelmat otettiin käyttöön syksyllä 2000, muutettiin toinenkin tietotekniikan linja lukiopainotteisek-si eli yhdistelmäopinnoiksi.

Automaatiotekniikan perustutkin-to oli tuolloin uusi alue yksikön ope-tuksessa, ja sitä varten hankittiin Fes-to Oy:n toimittama työsalilaitteisto. Nokia Oy:n Salon tehdas lahjoitti vaa-tivampaan koulutukseen tehtaalta jo käytöstä poistettuja tuotantolaitteita toiseen työsaliin. Yhteistyö Salon kans-sa oli tuntuvaa, sillä Nokian tehtaille järjestettiin usein tutustumiskäyntejä automaattisen tuotantotekniikan oppi-miseksi. Yritysyhteistyö jatkui edelleen opiskelijoitten työssäoppimisjaksoilla ja WorldSkills-taitajien valmennuksen yhteydessä.

Skills Finlandin toimissa yksikkö oli vahvasti mukana. Taitajakilpailui-hin yksikkö lähetti kilpailijat kaikkiin sähköalan lajeihin ja menestystä tuli joka vuosi. Lehtori Marianna Pirilä ja koulutusvastaava Olavi Lähteinen toi-mivat Suomen joukkueen kansainväli-sinä ekspertteinä. Graafinen tekniikka pääsi osallistumaan kilpailutoimintaan vasta vuonna 2005, jolloin pidettiin en-

Arto Viitala, painotekniikan pitkäaikaisin opettaja sekä opiskelijoita painokoneella työssä.


simmäiset alan kilpailut. Siitä lähtien myös tämä ala on osallistunut vuosit-tain sekä painopinnan valmistajien et-tä painajien kisoihin.

Kun WSC-tapahtuma oli vuonna 2005 Suomessa ja oppilaitoksia kan-nustettiin hankkimaan kilpailulaittei-ta, niin painosaliin saatiin uusi nelivä-ripainokone. Tämän ansiosta opetuk-sen laatu pysyi ajan tasalla ja muuten-kin oltiin vanhaa offsetlaitteistoa uusi-massa modernimpaan suuntaan.

Alan opetuksen ”pullonkaulana” on ollut tilanne, jossa suurin osa perus-tutkintoon valituista opiskelijoista ha-luaa suuntautua painopinnan valmis-tukseen. Tämän vuoksi keväällä 2002 alan opettajat haastattelivat hakijat. Tarkoituksena oli löytää erityisesti pai-najan ammattiin soveltuvat ja haluk-kaat henkilöt. Tulokset osoittautuivat hyviksi ja niinpä esihaastattelusta tuli vuotuinen käytäntö. Samoin kuin säh-köala myös painoviestintä oli mukana valtakunnallisessa alan näyttöjen pi-lotti-ohjelmassa. Siinä kehitetyt nuor-ten ammatilliset näyttöaineistot otet-tiin käyttöön lukuvuonna 2003-2004.

Painoviestintäalan opetus piden-tyi kolmivuotiseksi lukuvuoden 2001-2002 alussa. Tästä syystä alan tutkin-nosta ei valmistunut keväällä 2003 yh-täkään opiskelijaa. Koulutusajan pi-dentyminen lisäsi koulutalon tilaon-gelmia. Niinpä vuosikymmenen lopulla painoviestinnän opiskelijoita otettiin vain joka toinen vuosi ulkoasuntoteut-tajien suuntautumisvaihtoehtoon. Toi-sena perusteluna tälle oli, että aikuis-koulutuksessa jatkuvasti pidettiin pit-kiä sisällön tuottamisen kursseja.

Vuosi 2005 oli yksikön kohdalla melkoinen muutosten vuosi. Helsin-gissä pidettiin World Skills Competi-tion -tapahtuma ja sitä edelsivät Turun Taitaja -kilpailut. Kun Olavi Lähteinen oli hankkeissa sekä järjestelytoimikun-nassa että lajieksperttinä, niin sähkö- ja graafisen yksikön koulutusvastaa-vaksi nimettiin Timo Mäkilä.

Aikaisemmin on jo mainittu, että kilpailulaitteiden hankkimista toteu-tettiin oppilaitosten voimin sikäli, et-tä hankitut laiteet myytiin kouluille. Tässä yhteydessä saivat elektroniik-ka-, tietokone- ja painoviestintäala yhteensä noin 350 000 euroa maksa-neet laitteet. Tuolloin yksikön lehtori Jukka Telasmaa suunnitteli automaa-tioasennukseen kilpailulaitteen, jossa yhdistettiin sekä prosessi- että kappa-letavara-automaatiota. Laitteisto he-rätti runsaasti huomiota alan opetta-jien keskuudessa ja niin tätä opiskeli-jatyönä valmistettua välineistöä myy-tiin useita kymmeniä, eri oppilaitok-siin ympäri Suomea.

Yksiköllä on ollut myös useita kon-takteja ulkomaisiin oppilaitoksiin. Niinpä opiskelija- ja opettajavaihtoa harrastettiin vuosittain milloin Poh-joismaihin milloin esimerkiksi Rans-kaan. Kaukaisimmat kohteet olivat Vietnamissa, jossa opiskelijat kävivät sähköistämässä sikäläisten ammat-tioppilaitosten työsaleja ja luokkia Haiphongissa ja Donghassa.

Yksikön tiimiorganisaatiota terä-vöitettiin edelleen. Tiimien tehtävä-jaot tarkistettiin ja lisäksi käytiin kehi-tyskeskustelut. Tiimien yhteistyöstä ja henkilöstön työviihtyvyydestä huoleh-


dittiin pitämällä jo perinteeksi tullei-ta yhteisiä illanviettoja tai opettajien koulutuspäiviä. Tällaisilla seikoilla oli merkitystä, koska luokkien täyttöas-teet olivat jopa yli 100 %. Opiskelijoit-ten henkilökohtaiset opetuksen järjes-tämissopimukset tuottivat opettajille lisätyötä ja harmia. Useiden opiske-lijoiden käyttäytymishäiriöt, poissa-olot ja tehtävien laiminlyönnit, lisäsi-vät edelleen stressiä. Täten hyvä yh-teishenki oli varsin tärkeä opetushen-kilöstön jaksamiselle.

Opetustilojen niukkuuden takia opiskelijoiden valmistumisajoista pi-dettiin tarkasti huolta. Tämä merkitsi työssäoppimisjaksojen porrastamis-ta ja suunnitelmallista etenemistä eri opiskelijaryhmien johdonmukaisessa koulutusprosessissa. Tätä varten oli työssäoppimiskoordinaattorin tukena oma tiimi.

Sähkö- ja graafisen alan koulutusrakenne 2008

Sähkö- ja automaatiotekniikka

Sähkö- ja automaatiotekniikan perustutkinto, aloituspaikkoja 90

suuntautumisvaihtoehdot: sähköasentaja tai automaatioasentaja

Tieto- ja tietoliikennetekniikan perustutkinto, aloituspaikkoja 54

tietoja tietoliikennetekniikan koulutusohjel-ma, elektroniikka-asentaja - tietoja tietolii-kennetekniikan koulutusohjelma, ICT-asentaja

Graafinen ja viestintätekniikka

Painoviestinnän perustutkinto, aloituspaikkoja 32

ulkoasun koulutusohjelma, ulkoasun toteuttaja

painotekniikan koulutusohjelma, painaja (painotuotantoassistentti)

Aloituspaikkoja oli yhteensä 186 ja opiskelijamäärä noin 550. Ensisijaisia hakijoita oli 220.

Sähkö-ja elektroniikkateollisuuden henkilöstömäärä oli vuonna 1998 noin 90 000 ja vuonna 2008 se oli 210 000 henkilöä. Tästä kotimaassa on tasaises-ti koko vuosikymmenen ollut noin 70 000 henkilöä. Alan tulevaisuus näyttää hyvältä ja odotettavissa on jopa työvoi-mapulaa eläkkeelle siirtymisten vuok-si. Graafisen alan henkilöstö on hajau-tunut monen eri liiton jäsenyyteen, jo-ten lukumääriä on vaikea arvioida.

LABORATORIO- JA KEMIAN ALA

Laboranttien koulutus lähti liikkeelle Turussa v.1955. Aloitteen tekijänä toi-mi Lääke Oy, jonka henkilökuntaa alet-tiin kouluttaa työn ohella tehtäviinsä. Tuolloinen kurssisuunnitelma sisälsi

Tyttöjen määrä on viime vuosikymmeninä lisään-tynyt tekniikan eri ammateissa.


vajaan kahden vuoden ajalle sijoitetut opinnot, noin 700 oppituntia. Vuosina 1956–1959 järjestettiin lisäksi työlli-syyskursseja Naantalin uudelle Neste Oy:n jalostamolle sekä Turun nopeasti laajenneelle lääketeollisuudelle.

Vasta syksyllä 1959 aloitettiin päi-väopetus kaksivuotisella laboranttiluo-kalla. Aluksi oppilaita otettiin vain joka toinen vuosi ja pääsyvaatimuksena oli keskikoulun suoritus sekä 18 -vuoden ikä. Vuodesta 1964 uusia opiskelijoita otettiin vuosittain. Osaston ensimmäi-nen opettaja Pekka Laiho sai työparik-seen Kirsti Pakulan.

Laboranttikoulutusta järjestettiin Juhannuskukkulalla, jonne 1970-luvul-la valmistui sekä kemian alalle että kir-japaino-alalle oma rakennus pääkou-lun välittömään läheisyyteen. Raken-nus tehtiin oppilastyönä kuten myös uusi laajennusosakin, joka valmistui syksyllä 1997.

Syksyllä 1982 laboranttikoulutuk-seen otettiin jo kolmaskin luokka se-kä ylioppilastutkinnon suorittaneille suunnattu puolitoistavuotinen opinto-linja. Keskiasteen uudistuksen yhtey-dessä v. 1986 koko laboranttikoulutus muuttui ylioppilaspohjaiseksi, 2-vuoti-seksi koulutusohjelmaksi.

Prosessinhoitajien koulutusohjel-ma aloitettiin väliaikaiskoulutuksena v. 1979. Seuraavana vuonna uutena opet-tajana aloitti insinööri Liisa Salonen. Hän oli myös vastuussa uusien ope-tussuunnitelmien ja opetuksen puit-teiden suunnitteluissa. Opetusaika oli kaksi vuotta ja pääsyvaatimuksena oli vielä tuolloin oppivelvollisuuskoulun suorittaminen. Vuoden 1986 keskias-

teen uudistus vakinaisti opetuksen, jo-ka muuttui kolmen lukuvuoden mittai-seksi. Peltolan koulutalon valmistuttua ja rakennusosaston siirryttyä uuteen kouluun pääsi prosessinhoitajakoulu-tus lopulta kaipaamiinsa uusiin tiloi-hin. Merkittävä hankinta tässä vaihees-sa oli prosessiautomaation opetukseen soveltuva vesiprosessilaitteisto, joka oli lattiatasossa ja sen ohjaamo raken-nuksen toisessa kerroksessa, josta toki oli suora näkyväisyys laitteille.

Laki nuorisoasteen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen kokeilus-ta 1991 muutti laboranttikoulutuksen ohjelmia. Opetussuunnitelmia oli muo-kattava kahdella eri tasolla. Toisaalla oli opistoasteiseksi muuttunut yliop-pilaspohjainen ja toisaalla peruskou-lupohjainen laboranttikoulutus. Ne molemmat vaativat opettajakunnalta yhtä aikaa vankkaa perusosaamista ja erikoistumista tiettyihin aihepiireihin, sillä kemian opiskelu osoittautui pe-rin vaativaksi peruskoulun jälkeisek-si opetusalaksi. Ensimmäinen kemian yleisjakso aloitti syksyllä 1992. Tuos-sa vaiheessa ylioppilaspohjaista koulu-tusta järjestettiin kahdella rinnakkais-luokalla. Prosessinhoitajan koulutus-ohjelmassa oli yleisjakson luokka sekä kaksi erikoistumisjakson luokkaa eli toisen ja kolmannen lukuvuoden luo-kat.

Turun väliaikaisen ammattikorkea-koulun käynnistyttyä siirtyi ylioppilas-pohjainen laboranttikoulutus 1998 uu-siin puitteisiin, mutta ns. opistoasteen ”hännät” eli toisen ja kolmannen vuo-den opiskelijat suorittivat vielä opin-tonsa loppuun Juhannuskukkulalla.


Kun opistoasteen koulutus lop-pui kokonaan, oli oppilaitoksella hy-vä mahdollisuus tilojen ja henkilöstön puolesta käynnistää aikuiskoulutuk-sen kurssitoimintaa. Koulutus laajeni-kin osaston koon huomioon ottaen var-sin laajaksi.

Aikuiskoulutuksessa on käynnistet-ty vuosien mittaan työvoimapoliittise-na koulutuksena mm. laborantin pe-rustutkinto kolmasti ja kemian teolli-suuden perustutkinto neljästi. Tämän lisäksi tulevat vielä sekä laborantin et-tä kemian teollisuuden peruskurssia varten suunnatut oppisopimuskoulu-tukset, ammattitutkintojen teoriaope-tus ja kemian tekniikan näyttökokeet sekä erikoisammattitutkintojen kou-lutus ja niihin liittyvien näyttöjen vas-taanotto.

Aikuiskoulutuksen toiminta oli liki yhtä laajaa kuin nuorisoasteen koulu-tuksen ja niiden hankintasopimukset oli saatu toteutumaan kilpailutuksen kautta. ”Kemian alan nuoriso- ja aikuis-koulutuksen tiivis ja toimiva yhteistyö on niin merkittävä asia, että siitä voi ol-la ylpeä”, kuvaili nykyinen tiimivastaa-va, tekniikan tohtori Tiina-Kaisa Ran-takylä tiiminsä joustavaa asennetta.

Vuonna 2000 laaditun nuorisoas-teen toimintasuunnitelman mukaan tärkeimmäksi tavoitteeksi asetettiin alan koulutuksen vetovoimaisuus ja koulutusten keskeyttämisten vähentä-minen.

Vaikka vielä v. 1999 ensisijaisten hakijoiden määrät ja tarjolla olleet aloituspaikat lähes täsmäsivät, alkoi tilanne muuttua. Laboranttikoulutuk-sen vetovoimaisuus säilyi, mutta ke-

mianteollisuuden koulutusohjelmassa oli jo vajausta. Ensi alkuun hakijoita oli vain 10, ja vaikka luokka saatiin koot-tua 15 opiskelijan suuruiseksi, oli seu-raavana vuonna jäljellä vain 8 opiske-lijaa. 2000-luvulla koulutusohjelmien houkuttavuus on vakiintunut siten, et-tä päättötodistuksen on saanut keski-määrin 14 opiskelijaa.

Toimintasuunnitelmaan liittyi myös vuodelle 2002 n. 210 000 €:n kalus-tohankinnat, joiden turvin saatiin ra-kennettua ja varusteltua laboratorioti-la bioalan opetuksen tarpeisiin. Bioala oli yksi Turun kaupungin strategisis-ta painopistealueista ja näin kemian-tekniikan opetuksessa pystyttiin otta-maan huomioon myös bioalalla vaadit-tava prosessinhoitajan erityisosaami-nen.

Syksyllä 2008 kemian alan koulutusrakenne oli seuraava:

kaksivuotinen yo-laborantin koulutusohjelma

kolmivuotinen peruskoulupohjainen laborantin koulutusohjelma

kolmivuotinen kemian tekniikan peruskoulupohjainen koulutusohjelma

Nykyään kemian tekniikan opiske-lijat saavat tietopuolisen opetuksen se-kä perinteisessä prosessitekniikassa että biotekniikassa. Opiskelijan suun-tautuneisuus kemiantekniikan tai bio-tekniikan koulutusohjelmaan määräy-tyy työssäoppimisjaksojen mukaan.

Vuonna 2008 koko Suomen kemian teollisuuden tuotannon arvo oli 18 mil-jardia euroa, josta viennin osuus oli 10 miljardia. Kun teollisuustyöpaikoista 9 % on kemian teollisuudessa, ovat vain teknologia- ja metsäteollisuusala sitä


suurempia. On siis todennäköistä, et-tä kemian alan tulevaisuuden näkymät vain vahvistuvat ja koulutuspaikkojen kysyntä jatkossa lisääntyy.

ELINTARVIKETEKNIIKKA

Elintarviketeollisuuden opetus alkoi syksyllä 1969, jolloin perustettiin lei-purin opintolinja. Linjalle otettiin aluk-si uusia oppilaita vain joka toinen vuo-si. Vasta syksystä 1972 alkaen uudet opetusryhmät aloittivat vuosittain. Sii-hen saakka kaksivuotisessa koulutuk-sessa oli opetettu vain yhtä ryhmää kerrallaan. Opintolinjan ensimmäise-nä opettajana toimi Tyyne Lakkisto ja hieman myöhemmin työnsä aloittanut elintarviketeknikko Pauli Välimäki.

Lihavalmisteala kärsi koulutetun työvoiman puutteesta 1980-luvun alussa. Alan teollisuus tekikin ano-muksen ammattikasvatushallitukselle koulutuksen aloittamisesta. AKH puo-lestaan kehotti muun muassa Turkua aloittamaan lihavalmistealan koulu-tuksen. Lounais-Suomen Osuusteuras-tamo kunnosti tarvittavat tilat koulun käyttöön, ja opetus alkoi syksyllä 1986. Lihavalmistetyöntekijän erikoistumis-linja oli jatkona elintarvikealan yleis-jaksolle.

Myös kondiittorialan yritykset ajoi-vat sinnikkäästi alan koulutuksen aloit-tamista. Keskiasteen uudistuksen yh-teydessä ammattikasvatushallitus hy-väksyi asian ja yksivuotinen kondiitto-rin jatkolinja käynnistyi syksyllä 1988. Opettajana toimi elintarviketeknik-

Lehtori Dan Manell opettamassa laiteanalytiikkaa opiskelijoille.


ko Seppo Peltomäki. Pohjakouluvaati-muksena jatkolinjalle oli kaksivuotisen leipurilinjan suorittaminen.

Elintarvikealan perustutkinto sisälsi kolme vaihtoehtoista ohjelmaa:

leipuri-kondiittorin koulutusohjelma

elintarvikkeiden valmistajan koulutusohjelma

lihavalmistetyöntekijän koulutusohjelma

Vuosituhannen vaihteessa elintar-vikealan kehitystyö oli ripeää Turun seudulla. Turun yliopiston biokemian ja elintarvikekemian laitoksen kehittä-miskeskus, Lounafood toteutti yhdes-sä Elintarvikealan kehittämiskeskus ELO:n kanssa useita projekteja funk-tionaalisten elintarvikkeiden kehit-tämiseksi. Ehkä merkittävin niistä oli yhteistyöhanke, jonka nimi muistutti teollisuuden mukana olosta: ”Täysjy-väkauran funktionaaliset yhdisteet lei-vonnassa”. Sen aikana onnistui lehtori Pauli Välimäki kehittämään ylivertai-sen, runsaskauraisen leipäreseptin, jos-sa kauraa oli jo lähes puolet tuotteen painosta. Valitettavasti se ei kestänyt teollista tuotantoprosessia murentu-matta, ja Leipomo Salonen Oy korvasi tuotteen tuomalla markkinoille Sydän-leipänsä. Siinä kaurapitoisuus oli vain 36%. Funktionaalisten elintarvikkei-den tutkimusta jatkettiin useita vuosia aina 2000-luvun puoliväliin saakka. Yk-si merkittävä projekti oli mm. pellavan-siementen käyttöön keskittynyt hanke. Ns. Marakassin kehitystyössä tutkittiin puolestaan puolukan, punaviinimarjan, omenan ja tyrnin soveltuvuutta glutee-nittomaan leivontaan.

Merkittävin uuden vuosikymme-nen hanke oli ns ”elintarviketalon” eli

elintarviketekniikan osaamiskeskuk-sen perustamissuunnitelma. Sinne oli määrä sijoittaa alalle keskeiset viran-omais- ja laboratoriopalvelut, tiedo-tuskeskus ja kehittämisasiat. Valitetta-vasti hieno suunnitelma kuihtui vuosi-kymmenen puolivälin jälkeen.

Opetuksen tason vertailtavuutta muiden oppilaitosten kanssa on pi-detty yllä osallistumalla laaja-alaises-ti kansalliseen ja kansainväliseen kil-pailu- ja opiskelijanvaihtotoimintaan. Vuosittaisissa Taitaja-tapahtumissa ala on menestynyt hyvin, parhaana saavu-tuksena lihatuotteiden valmistuksen kultamitalit. Voiton saavuttivat lehtori Pertti Leinon opiskelija Ilari Lindstedt Seinäjoella pidetyssä Taitaja 2004 -kil-pailussa ja Miika Tuomi Turun Taitaja 2005 -kilpailussa.

Liha-alan koulutusohjelma osallis-tui mm. EU:n rahoittamaan kolmivuoti-seen ruokakoriprojektiin, jossa Turun lisäksi olivat mukana koulut Tšekin Prahasta, Saksan Landausta ja Rans-kan Haguenausta. Lisäksi liha- ja lei-pomoalan opiskelijat opettajineen suo-rittivat osan opinnoistaan Linköpingis-sä Ruotsissa ja vastavuoroisesti linkö-pingiläiset Turussa. Merkittävä vuosia kestänyt kansainvälinen yhteistoimin-tahanke oli leipomoalan barcelonalai-sen oppilaitoksen kanssa toteutettu suklaaleivontakurssi, johon liitettiin myös Katalonian alueella tapahtuneet työssäoppimisjaksot.

Elintarvikeosaston yhteydessä on ”Aninkaisten herkku”-niminen elin-tarvikemyymälä, jonka liikevaihto oli vuosittain noin 200 000 euroa. Oppi-lastöiden myyntituotolla on merkitystä


koulun taloudenpidolle ja elintarvike-tekniikka ja rakennustekniikka ovatkin koulun mittakaavassa melkoisia ”raha-sampoja”.

Vuonna 2008 elintarvikealan perustutkinnon koulutusrakenne oli:

elintarviketeknologian koulutusohjelma, elintarvikkeiden valmistaja

leipomoalan koulutusohjelma, leipuri-kondiittori

Kummassakin koulutusohjelmassa oli 16 aloituspaikkaa. Luokkien luku-määrä oli 6 ja opiskelijapaikkoja täten 96. Ensisijaisia hakijoita perustutkin-toon oli 32 eli sama määrä kuin oli aloi-tuspaikkoja.

Elintarvikevalmistajan suuntau-tuneisuus on liha- tai muut elintar-vikkeet riippuen siitä, mihin opiskeli-ja työssäoppimisjaksoilla suuntautuu.

Vaikka opintolinjan vetovoimaisuus ei ole ollut kovin suuri, on pyrkijöitä alalle ollut riittävästi. Vuosittain val-mistuneiden noin 40 opiskelijan työl-listymisessä ei ole ollut ongelmia. Toki jonkinlaisen pulman toi se, että uudet opiskelijat olivat liki kaikki halukkaita leipurin oppiin. Liha-alan koulutus oli vähiten suosittu, vaikka esim. kaupan palveluksessa lihamestarit ovat varsin kunnioitettuja ammattilaisia.

Vuosikymmenen alussa elintarvi-keala on sekä tuotannon arvolla että henkilömäärällä mitattuna maamme neljänneksi suurin ala. Sen tuotannon arvo v. 2007 oli 12,7 miljardia euroa ja henkilöstön määrä 34 600 henkeä. Ala on voimakkaasti keskittynyt suuryri-tyksiin ja toisaalta pienyrittäjiin. Kes-kisuuret toimijat ovat suhteellisen vä-hälukuisia, ja tulevaisuudessa keskit-

Lehtori Seppo Peltomäki on opiskelijoidensa kanssa tuottanut myymälässä myytäviä leivonnaisia vuo-sien ajan.


tyminen ilmeisesti jatkuu. Valtakun-nallinen elintarvikkeiden huoltovar-muus on kuitenkin säilytettävä tietyl-lä tasolla, joten alan työllisyysnäkymät säilyne vät kohtuullisina.

VAATETUSALA

Vaatetusalan ammateista puku- ja lii-navaateompelu kuuluivat jo 1941 pe-rustetun Tyttöjen valmistavan ammat-tikoulun opetusohjelmaan. Kun vaate-tusteollisuus alkoi kehittyä Turussa seuraavalla vuosikymmenellä, perus-tettiin kouluun ensimmäinen teolli-suusompeluluokka v. 1958. Luokat si-joitettiin aluksi juuri valmistuneeseen Juhannuskukkulan koulutaloon ja

myöhemmin vuodesta 1964 Aninkais-ten koulutaloon, jossa luokat edelleen-kin sijaitsevat.

Turun vaatturiammattikoulun lo-pettaessa toimintansa v. 1966 siirrettiin sen II- ja III -luokka ammattikoulun yh-teyteen ja opintoja jatkettiin vaatturin kolmivuotisena opintolinjana. Vaatetus-alan perusammattien lisäksi opetusta annettiin myös opistoasteella, kun Kes-tilän vaateteollisuusopiston koulutus siirtyi 1960 osaksi koulun toimintaa. Tämä vaatetusteknikkojen koulutuk-seen keskittynyt opintolinja oli alkuun keskikoulupohjainen, mutta muutet-tiin ylioppilaspohjaiseksi v. 1973. Seu-raavassa kehitysvaiheessa v. 1998 tämä opetusalue siirtyi Varsinais-Suomen vä-liaikaisen ammattikorkeakoulun osaksi.

Lehtori Pertti Leinon ja opiskelijoiden valmistamat elintarviketuotteet ovat käyneet hyvin kaupaksi.


Kun Turun ammatti-instituutti aloit-ti toimintansa v. 1998, keskitettiin op-pilaitoksen kaikki teknilliset opintolin-jat tekniikan tulosalueelle. Niin tapah-tui myös vaatetusosastolle kuin elin-tarviketekniikallekin, jotka luokiteltiin Opetushallituksen opintolinjajaottelus-sa virallisesti tekniikan ammateiksi.

Tuolloin kahdeksasta opiskelijaryhmästä ja 112 opiskelijasta koostuneet vaatetustekniikan opintolinjat olivat seuraavat:

pukuompelun A ja B-luokat, 3-vuotinen koulutusohjelma

pukuompelun yo-luokka, 2-vuotinen koulutusohjelma

vaatturi, 3-vuotinen koulutusohjelma

Samaan aikaan instituutin kehit-tymisen kanssa olivat Turun seudun vaatetusalan työpaikat vähentymäs-sä; koko tevanake-teollisuus oli siir-tymässä pois Suomesta halvempien työvoimakustannusten maihin. Vielä 2000-luvun alussa muutos ei vaikutta-nut Aninkaisten koulutalon vaatetus-osastoon, mutta alueellisesti opinto-paikkojen vähennys oli välttämätöntä, ja Raision ammattioppilaitos lakkaut-tikin koko vaatetusalan koulutuksen-sa. Ammattikorkeakoulun koulutusoh-jelma osoittautui varsin kiinnostavaksi ylioppilastytöille, mikä aiheutti ongel-mia ylioppilaspohjaisen pukuompelun koulutusohjelmalle. Niinpä keväällä 2003 lopetettiin tämän koulutusohjel-man sisäänotto.

Vuosituhannen vaihteessa tehtiin suurehkot suunnitelmat opintolin-jan tulevaisuudesta. Tässä työssä ko-ko opettajakunnan panos oli merkittä-vä ja koulutusvastaava Anne Pentikäi-

nen sekä ammatillisen neuvottelukun-nan puheenjohtaja Leo Kjisik toimivat ”taisteluhenkeä” nostavasti. Vaatetuk-sen kaavojen suunnittelu kehitettiin atk-pohjaiseksi Lectra-kaavasuunnit-teluohjelmiston avulla. Alkuun ohjel-misto oli omalla käyttöjärjestelmällä toimiva, mutta kolme vuotta myöhem-min se päivitettiin windows-versioksi, jolloin sen yleiskäyttöisyys parani.

Vuosi vuodelta opiskelijoiden työs-sä oppimispaikkojen hankinta vaikeu-tui alan tuotantolaitosten vähyyden vuoksi. Kesällä 2002 ja 2003 osa opis-kelijoista toimi kesäaikana kaupungin nuorisotoimen rahoittamassa ompeli-mossa, jolle tytöt antoivat nimeksi Tai-tikki. Taitikki toimi koulun tiloissa ja koulun laitteilla. Syksyllä 2003 toimin-ta vakinaistettiin ja näin syntyi ”oma yritys”, jossa työskentelevät opiskelijat saivat suoritettua osan työssäoppimis-jaksoistaan.

Kyseessä oli tilausompelimo, jon-ka asiakkaina oli pienehköjä vaatetus-alan yrityksiä sekä yksityisiä henkilöi-tä. Olipa kahtena vuotena asiakaskun-nassa myös teatteri- ja oopperaprojek-tien tekoakin, kun Lentävä hollantilai-nen, Don Giovanni sekä myöhemmin ammattikorkeakoulun kanssa toteu-tettu Autio talo –produktio saivat en-siesityksensä Turussa. Omassa työssä-oppimispaikassaan opiskelijat saivat käytännön oppia huomattavan moni-puolisesti tuotteiden suunnittelussa, ompelussa ja kaavaratkaisuissa. Jon-kin verran saatiin toimintaa tukemaan myös uusia ompelukoneita, sillä vuo-den 2004 hankinnoissa olivat muka-na uudet brodeeraus- ja kopiokoneet.


Vaatetusala pääsi myös Opetushalli-tuksen toteuttamaan Pokemon-projek-tiin, jonka aikana opetussuunnitelmat tarkistettiin ja käyttöön tulivat amma-tilliset näyttökokeet.

Osaston henki on ollut koko toimin-nan ajan erinomainen ja opettajien am-mattitaito korkea. Tästä näyttönä on, että vuodesta toiseen opiskelijat ovat menestyneet valtakunnallisissa Taita-ja-kilpailuissa saavuttaen useina vuo-sina Suomen mestaruuksia ja muita mitalisijoja. Vuoden 1999 Montrea-lin ”taitajaolympialaisissa” eli World Skills Competition-tapahtumassa Suo-men edustajana oli opiskelija Hanna Säilä, joka saavutti kisassa viidennen sijan toiseksi parhaana eurooppalai-sena. Kahta vuotta myöhemmin Katja Lindberg edusti Suomea Korean Sou-lissa pidetyissä kilpailuissa ja saavut-ti kansainvälisen diplomin taidoistaan. Hanna suoritti muutaman vuoden ku-luttua alan diplomi-insinööritutkin-non. Katja puolestaan ompeli Korean kisojen jälkeen mm. opetusministerin juhlapuvun Tasavallan presidentin lin-nassa pidettyihin itsenäisyyspäivän juhliin. Sittemmin hän toimi yrittäjä-nä ja siirtyi muotihuoneitten palveluk-seen Pariisiin.

Kokonaisuudessaan 2000-luvul-la vaatetusteollisuusalan henkilöstön määrä on vähentynyt 12 000:sta 8000 henkilöön. Kun toimihenkilömäärä on pysynyt samana, on vähennys tapahtu-nut lähinnä työntekijämäärässä, mikä on pudonnut 9000:stä 5000:een. Tu-russa näkyviä vaatetusalan nimiä ovat edelleen Miratex, Topper, Modelia, mutta siitä huolimatta alan valmistu-

neet opiskelijat sijoittuvat yhä enem-män erikoistuotteiden, ateljeeja yksi-löllisten tekstiilien tuottamiseen. On huomattava, että v. 2008 vaatetusteol-lisuuden tuotannon arvo oli 1,1 miljar-dia euroa, mikä vastasi noin yhtä pro-senttia koko maamme teollisuustuo-tannon arvosta.

Täten tulevaisuudessa koulutuk-sen laatu ja monipuolisuus ovat avain-asemassa. Nykyään ei ole itsestään selvää sekään, että vaate olisi ostetta-essa sopiva. Sitä on muokattava, vii-meisteltävä ja mahdollisesti korjat-tava. Aiheesta tehdyssä kyselytutki-muksessa on korostettu korjauspal-velujen lisäksi myös tarvetta sellai-sista vaatemyynnin ammattilaisista, jotka pystyvät kertomaan tuotteista, niiden käyttötarkoituksesta ja yhteen-sopivuudesta. Itsensä työllistäminen koetaankin tärkeäksi haasteeksi ja sii-nä on avuksi, jos nuori käsityöläinen omaksuu ulkoisen ja sisäisen yrittä-jyyden taidot. Yhdessä tuotteita val-mistavien yrittäjien on pystyttävä li-säksi verkostoitumaan keskenään ja näin hyötymään toistensa osaamises-ta. Tulevaisuudessa tämä tarkoittaa erityisesti irrottautumista vanhois-ta, yleisistä toimintatavoista ja sitou-tumista laaja-alaiseen muutokseen ja tuotevalikoiman uudistamiseen. Muutosmyönteisyyden lisäksi tule-vilta yrittäjiltä vaaditaan myös vaate-tuksen alalla tehokasta tietotekniikan hyödyntämistä ja tiedonhallintaa. Kai-ken tämän on tultava näkyville myös uusissa opetussuunnitelmissa.

Opetussuunnitelmia onkin räätä-löity ajanmukaisemmiksi ja koulutus-


määrät on pidetty alan henkilöstötar-vetta vastaavina. Jo vuonna 2008 osas-ton vaatetusalan perustutkinnot muu-tettiin siten, että pukuompelun koulu-tusohjelmaan otettiin 14 uutta opiske-lijaa joka toinen vuosi. Samoin vaate-tuksessa aloitti joka toinen vuosi 28 opiskelijaa Suuntautumisvaihtoehtoi-na näillä aloilla olivat vaatetusja sisus-tusompelijan ammatit.

KAIKILLE YHTEISTEN OPPIAINEIDEN PAINOTUKSET

”Monimuotoisesti rakentuvassa yhteis-kunnassa toimivat ihmiset tarvitsevat laajan, rikkaan ja valinnaisuutta sisäl-tävän koulutuksen. Ammattitaitovaa-

timukset muuttuvat siten, että mate-maattis-luonnontieteelliset perustai-dot, yhteiskunta- ja ihmistieteiden pe-rusteiden hallinta, kommunikaatiotai-dot, kielitaito sekä sosiaaliset valmiu-det tulevat entistä tärkeämmäksi lähes kaikissa ammateissa.”

Näin kuvattiin yhteisten oppiai-neiden esiinmarssia koulutusraken-neuudistuksessa, joka otettiin käyt-töön ammatillisessa koulutuksessa 1.1.1995. Yhteisten opintojen näh-tiin tukevan laajaa ammattisivistys-tä, jossa yhdistyivät vahva ammatil-linen osaaminen ja yleissivistys sekä arvo-osaaminen. Näiden taitojen avul-la nähtiin selvittävän muuttuvissa olo-suhteissa ja pystyttävän kehittämään ammattitaitoa tehtävien ja ympäris-tön muuttuessa.

Taitikki toimii opiskelijoiden työssäoppimispaikkana ja tilausompelimona.


Jo keskiasteen uudistus oli merkin-nyt yleissivistävien oppiaineiden huo-mattavaa lisäystä. Erityisesti äidinkie-len ja kansalaistiedon tuntimäärät kas-voivat tuossa vaiheessa. Uutena oppiai-neena tuli mukaan taide- ja ympäristö-kasvatus.

Vaikka yleisaineiden vastaanotto keskiasteen suunnitteluvaiheessa oli ollut ristiriitaista, tulivat ne hyväksy-tyiksi opetussuunnitelmiin melko vai-vatta. Suunnittelua läheltä seuranneen kansliapäällikkö Jaakko Nummisen mukaan kielten opetussuunnitelmia pohtineelle komitealle tuli elinkeino-elämän piiristä jopa lukuisia vaatimuk-sia, joissa korostettiin vastaisuudessa kielitaitoa edellytettävän myös suori-tustasoisissa tehtävissä. Tämä tapahtui siis jo 20 vuotta ennen Suomen EU-jä-senyyden varmistumista. Numminen totesikin, että oli vihdoin päästävä eroon siitä rinnakkaiskoulujärjestel-mälle tyypillisestä ajatustavasta, jossa nähtiin yleissivistävä ja ammatillinen koulutus toisilleen vastakkaisina, toi-siaan vuorotellen seuraavina koulutus-jaksoina. ”Ne ovat sisäkkäisiä asioita. Myös ammatillisuuteen liittyy sivistyk-sen kasvumahdollisuuksia”.

Yleisaineita olivat tuossa vaihees-sa äidinkieli, ruotsin kieli, englannin kieli, matematiikka, fysiikka ja kemia, kansalaistieto, liikunta ja terveystieto, taide- ja ympäristökasvatus sekä tieto-tekniikka. Yhden vuoden oppimääräs-tä, yleensä 38 tunnista, muodostui ns. opintoaikayksikkö (=oay). Sen laajuis-ta opetusta annettiin kielissä, taide- ja ympäristökasvatuksessa sekä tieto-tekniikassa. Näiden uusien oppiainei-

den mukaanottoa opetussuunnitelmiin voidaan pitää yhtenä merkittävimpä-nä keskiasteen tuomana uudistukse-na. Oppilaitoksessa vakituisesti yhden tai kahden viikkotunnin mitassa opis-keltavat kielet olivat ruotsia ja englan-tia. Yleisaineiden vahvan painotuksen vuoksi jouduttiin yleisjaksolta vähen-tämään ammattiaineiden oppimääriä ja niiden joukko oli vain 24 viikon laa-juinen, kun yleisaineiden vastaava lu-kema oli 12 viikkoa. Erikoistumisjak-soilla ammatillisten aineiden osuus vastasi noin 70 %:sti koko opintovuo-den tuntimäärästä.

Keskiasteen uudistuksen myötä asemansa vakiinnuttanut taide-ja ym-päristökasvatus oli uudentyyppinen oppiaine, jonka avulla pyrittiin kehit-tämään opiskelijoiden luovuutta. Sen oppimääräsuunnitelmassa esitettiin kuitenkin päätavoitteeksi taiteen eri alueiden, taiteen merkityksen ja eri alojen taiteilijoiden työn tuntemus. Li-säksi mainittiin rakennetun ympäris-tön tarkoituksenmukaisuuden, virik-keellisyyden ja viihtyvyyden havain-noinnin merkitys sekä psyykkisen ja sosiaalisen ympäristön puitteissa ta-pahtuva viihtyvyyteen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen. Tavoitteis-sa oli korostetusti esillä myös oman tekemisen tärkeys. Hienoista tavoit-teistaan huolimatta oppiaineen laajat mahdollisuudet tulivat melko heikos-ti hyödynnetyiksi, sillä opetuksen yh-distäminen laaja-alaisesti oppilaitok-sen muihin oppiaineisiin ja opiskeli-joiden vapaa- aikaan ei oikein ottanut onnistuakseen. Opetus säilyi liian teo-reettisena


Joustavan koulutusrakenteen tuloUusi järjestelmä peruslinjoineen ja yleisjaksoineen muodostui liian ras-kaaksi toteuttaa ja jo 1990-luvun alus-sa julkistettiin suunnitelmat joustavaan koulutusrakenteeseen siirtymisek-si. Sen myötä opiskelijoiden valinnan-mahdollisuuksia, koulukohtaisia ope-tussuunnitelmia ja oppilaitosten välistä yhteistyötä lisättiin merkittävästi. Kun 1988 toteutunut keskiasteen perusuu-distus oli merkinnyt yhteisten aineiden oppimäärien lisäystä, vähensi v. 1995 voimaan tullut uudistus huomattavasti

liikunnan ja yhteiskuntatiedon määrää opetuksessa.

Yhteiset oppiaineet jaettiin pakollisiin yhteisiin opintoihin ja niitä tukeviin valinnaisiin opintoihin.

Pakolliset yhteiset opinnot v. 1995:

Äidinkieli ja viestintä 4 ov/3 ov

Toinen kotimainen kieli 1 ov/2 ov

Vieras kieli 2 ov

Matematiikka 3 ov

Yhteiskunta- ja työelämätieto 1 ov

Liikunta ja terveystieto 1 ov

Yhteensä 12 ov

Vaatetusalan peruslinjan yleisjakso

äidinkieli ruotsi englanti matematiikka tietotekniikka

Yleisjakso

2 1 1 2 1

fysiikka/kemia kansalaistieto taide- ja ympä-ristökasvatus

liikunta jaterveystieto

ammatilliset aineet

2 3 1 2 24

yhteensä 38

Ravitsemis- ja hotellipalvelujen peruslinja


Yleisjakso

2 1,5 1,5 2 1


liikunta ja terveystieto

ammatilliset aineet

1,5 2 1 2 23,5

yhteensä 38

Koti- ja laitostalouden peruslinja


Yleisjakso

2 1,5 1,5 2 1



ammatilliset aineet

1,5 2 1 2 23,5

yhteensä 38


Tarkat tuntijakokaaviot erikoistu-misjaksoineen kattoivat vuodessa 190 työpäivää, 38 opintoaikayksikköviik-koa. Taulukosta käyvät ilmi myös erilli-set opintolinjat, jotka koostuivat partu-ri-kampaajien ja kosmetologien opin-toryhmistä.

Edellä mainittujen pakollisten opin-tojen lisäksi tuli opiskelijan valita vä-hintään kaksi opintoviikkoa alla luetel-luista ryhmistä (yhteensä kuusi opin-toviikkoa) ja edelleen kaksi opintoviik-koa mistä tahansa alla olevista aineista.

Matemaattis-luonnontieteelliset opinnot: matematiikka, tietotekniikka, fysiikka ja kemia, ympäristötieto

Humanistis-yhteiskuntatieteelliset opinnot: yhteiskunta- ja työelämätieto, äidinkieli, vieraat kielet/ toinen kotimainen kieli, yritystoiminta, psykologia

Kulttuuri- ja katsomusopinnot: liikunta ja terveystieto, taide- ja kulttuurikasvatus, etiikka, vieraat kultturit

Yhteiskuntatiedon opetuksen tun-timäärien palauttamisen lähes keski-asteen uudistusta edeltäneelle tasol-le pelättiin vaikuttavan opiskelijoiden kansalaisaktiivisuuden tasoon. Myö-hemmin v. 2008 Turun yliopiston suo-rittaman tutkimuksen mukaan onkin todettu, että ammattikoululaisten ja lu-kiolaisten politiikan tiedoissa ja kiin-

nostuksessa politiikkaan on merkittä-viä eroja lukiolaisten hyväksi. Merkit-tävimpänä syynä tutkijat pitävät oppi-laitoksissa annettavaa opetusta. Hei-dän mielestään lukioissa kasvatetaan aktiivisia kansalaisia, mutta ammatil-lisissa oppilaitoksissa tavoitellaan sen sijaan velvollisuudentuntoisten ala-maisten kehittämistä. Keskeisimpänä erona politiikan tutkija Kimmo Elo nä-kee juuri aiemmin mainitun yhteiskun-taopin tavoiteasettelun ja sitä varten varatun vähäisen tuntimäärän. Esim. tutkimuksen yhteydessä suoritetun ky-selyn mukaan lukiolaisista runsaat 40 prosenttia piti äänestämistä tärkeänä, mutta ammatillisissa oppilaitoksissa luku oli vain 20 prosenttia.

Vuoden 1999 alussa voimaan tul-leessa uudessa koululainsäädännössä ammatillista toisen asteen koulutus-ta määritteli yksi laki (630/98) ja yk-si asetus (811/1998), jotka koskivat niin nuorille kuin aikuisillekin annet-tavaa ammatillista peruskoulutusta ja sen tutkintoja.

Kaikki toisen asteen tutkinnot muo-kattiin kolmivuotisiksi (120 ov) ja nii-hin sisällytettiin uutena elementti-nä vähintään puolen vuoden mittai-nen työssäoppimisen jakso. Tutkinnot määriteltiin laajuudeltaan opintovii-

Elintarviketeollisuuden peruslinja


Yleisjakso

2 1 1 2 1



ammatilliset aineet

3 2 1 2 23

yhteensä 38


koiksi. Yksi opintovuosi sisälsi 40 opin-toviikkoa (ov) ja yksi opintoviikko vas-tasi opiskelijan 40 tunnin työpanosta.

Silloin katsottiin, että ammatilli-sen peruskoulutuksen tehtävä oli pe-ruskoulun ja lukion kasvatustehtävää jatkaen tai työkokemukseen perustuen antaa yhteiskunnan, työelämän sekä niiden kehittymisen edellyttämiä, am-mattitaidon saavuttamiseksi ja ylläpi-tämiseksi sekä jatko-opintojen harjoit-tamiseksi tarpeellisia taitoja

Laaja-alaisiksi miellettyihin yhteis-ten aineiden tavoitteisiin sekä opetuk-sen ja arvioinnin kehittämisperiaattei-siin sisältyivät myös opinto-ohjauksen, erityisopetuksen ja opiskelija-arvioin-nin sekä opintojen hyväksilukemisen periaatteet.

Kaikille yhteisten oppiaineiden laa-juus määriteltiin 20 opintoviikoksi, jois-ta pakollisia opintoja oli 16 opintoviik-koa ja valinnaisia neljä opintoviikkoa.

Pakolliset yhteiset opinnot v. 1999:

- äidinkieli 4 opintoviikkoa

- toinen kotimainen kieli 1 opintoviikko

- vieras kieli 2 opintoviikkoa

matemaattis-luonnontieteelliset opinnot

- matematiikka 3 opintoviikkoa

- fysiikka ja kemia 2 opintoviikkoa

humanistis-yhteiskunnalliset aineet

- yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto

1 opintoviikko

- liikunta ja terveystieto 2 opintoviikkoa

taitoja taideaineet

- taide ja kulttuuri 1 opintoviikko

Valinnaiset yhteiset aineet tuli va-lita edellä mainituista ja seuraavista opinnoista: ympäristötieto, tietoja

viestintätekniikka, etiikka, kulttuurien tuntemus, psykologia ja yritystoiminta.

Opiskelija sai itse vapaasti valita ja liittää tutkintoonsa kiinnostuksensa ja ammatillisen suuntautumisensa mu-kaan joko oman tai jonkun muun toi-sen asteen oppilaitoksen tarjonnasta. Turun ammatti-instituutin ulkopuo-lelta valintoja ei tiettävästi kuitenkaan tehty ja eri koulutalojenkin väliset va-linnatkin kaatuivat pääasiassa pitkis-tä välimatkoista aiheutuneisiin hanka-luuksiin.

Näin kunkin tulosalueen tehtäväk-si jäi huolehtia opiskelijan valitsemien oppiaineiden tarjonnasta. Tosiasiassa tarjonta ei koskaan ollut kaikilla opin-tolinjoilla edellä luetellun laajuista, vaan oppilaita opastettiin valintojen tekemiseen yhteisissä ohjaustilanteis-sa. Periaatteessa etiikan opiskelukin olisi ollut mahdollista, jos sitä varten olisi saatu riittävän suuri opintoryhmä kootuksi.

Yhteisten aineiden tukiopetus ja maahanmuuttajien suomen kielen opetusNuoren menestymättömyys peruskou-luopinnoissa on hyvin oleellinen seikka ennustettaessa menestymistä ammatil-lisissa opinnoissa. Ammatilliset opinnot sisältävät tietopuolisia opintoja, joissa menestyminen edellyttää riittäviä kie-lellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Mo-nen peruskoulunsa päättävän nuoren tiedot näiltä osa-alueilta ovat valitetta-vasti puutteellisia. Turun ammatti-ins-tituutissa tukiopetus onkin kohdistettu yhteisissä oppiaineissa erityisesti vie-raisiin kieliin ja matematiikkaan.


Maahanmuuttajataustaisten opis-kelijoiden pahimpana ongelmana on ollut suomen kielen taidon puutteelli-suus, mikä on välittömästi heijastunut muiden yhteisten oppiaineiden lisäk-si myös ammatillisten aineiden oppi-miseen.

Tilannetta on pyritty helpottamaan nuorille maahanmuuttajille suunnatul-la ammatillisiin opintoihin valmista-valla koulutuksella ja erityisellä äidin-kielen opetuksen yhteydessä järjestet-tävällä s2 -suomi toisena kielenä tuki-opetuksella.

Valmistavan koulutuksen tavoit-teena on antaa opiskelijalle kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet amma-tillisiin opintoihin siirtymistä varten. Koulutuksen laajuus on määritelty vä-hintään 20 ja enintään 40 opintovii-kon laajuiseksi. Koulutuksessa nou-datetaan Opetushallituksen vahvista-man opetussuunnitelman valtakunnal-lisia perusteita. Vuoteen 2017 mennes-sä maahanmuuttajien valmentavaksi opetukseksi muuttunut koulutusmuo-to laajeni ja sitä järjestettiin nuoriso- ja aikuiskoulutuksena.

Vapaaehtoisuuden uusi tuleminenYhteisten aineiden tuntimäärien vähe-nemisestä huolimatta ei nuorten ak-tiivisuus yhteiskunnallisten asioiden harrastamiseen ole tyystin kadonnut. Opetuksessa on pyritty ottamaan huo-mioon yhteiskunnallisen kehityksen ja nuorten suosimien trendien valtavir-rassa pysyminen. Ajankohtaista sisäl-töä on saatu järjestämällä kunnallisten ja valtakunnallisten vaalitilaisuuksien esittelyjä, vaalipaneeleja ja kulttuuri-

kilpailuja. Turussa vuosittain suosi-tuimmaksi tapahtumaksi on muodos-tunut AmisTalentti, jossa kulttuurin eri muotojen rajat on kyetty ylittämään onnistuneesti.

Opintojen sisäinen valinnaisuus ja vapaaehtoisuus ovat tuoneet mahdol-lisuuden tarttua kiinni kulttuuristen sisältöjen mukaan ottoon opetukseen ja lisätä niiden merkitystä opiskelijoi-den vapaa-aikana. Tätä on korostettu osana opiskelijan hyvinvointia yleises-ti, mutta sen toteutumista on edistetty myös järjestötasolla. Vapaaehtoisuu-den merkitystä ja nuorten osallisuu-den tukemista on korostettu laajas-ti Suomen ammatillisen koulutuksen kulttuuri- ja urheiluliitossa koko sen toiminnan ajan. SAKU, jonka jäseninä 2016 oli 66 kotimaista koulutuksen-järjestäjää, kattaa 90 %:sti ammatilli-sen koulutuksen kentän. Niinpä tuos-sa vaiheessa toiminnan piirissä oli yli 120 000 opiskelijan ja 20 000 oppilai-tosten henkilöstön edustajan joukko.

Ammatti-instituutin jäsenyys Suo-men ammattioppilaitosten kulttuuri- ja urheiluliitto SAKUssa onkin jatku-nut vuosia. Tästä on todisteena mit-tava joukko eri vuosikymmeniltä an-saittuja palkintosijoituksia niin SAKUn nuorten kuin myös henkilöstön urhei-lukilpailuissa sekä vuosittaisissa SA-KU-starseissa. Esimerkiksi 2013 vii-meksi mainitun livesarjassa estradille nousi lähes 600 esiintyjää. Aktiivisinta osanotto on ollut nuorten tasolla viime vuosina erityisesti sählypallo. Henki-löstön suosion huipulla ovat edelleen vuosienkin jälkeen lentopallo, hiihto, sulkapallo, uinti, sähly ja golf.


Turun ammatti-instituutin kehitysyk-sikön taival alkoi oppilaitosten yhdis-tyessä v. 1998. Silloin laaditussa toi-mintasäännössä oppilaitokseen mää-rättiin perustetta vaksi kehitysjohtajan virka.

Elokuun alusta 1998 kehitysjohta-jan tehtäviä määrättiin hoitamaan yk-si rehto reista. Kun rehtori Raili Rinne oli vastannut suunnitteluvaiheen ajan henkilöstön kehittämishankkeesta ja henkilöstöstrategian suunnittelusta, oli hänen valintansa tähän tehtävään varsin looginen ratkaisu.

Raili Rinteen jäätyä eläkkeelle teh-tävää hoiti terveyden ja hyvinvoin-nin rehtori Seija Välilä osa-aikaisesti. Tuolloin katsottiin, että rehtori Väli-län oli hallintokun nan edessä olevien suurien haasteiden vuoksi välttämä-töntä jatkaa kehitystehtä vässä aina-kin vuoden 2002 loppuun saakka, jol-loin kaikki tutkintoihin liittyvä ope-tussuunnitelmatyö oli saatettu lop-puun.

Työn laajuuden vuoksi Seija Välilä keskittyi kehitysjohtajan tehtäviin ja otti vir kavapautta rehtorin virastaan 1.11.1999–31.12.2002. Välilän jäätyä eläkkeelle 1.1.2003 siirtyivät tehtä-vät aina 30.6.2003 saakka aikuiskou-lutusjohtaja Päivi Lehtisen ja projek-tipäällikkö Pia Lagercrantzin hoidet-taviksi. Tuon jälkeen kehi tysjohtajan avoimeksi julistettua virkaa haki 48 henkilöä, ja tehtävään nimettiin 1.8.2003 alkaen Pia Lagercrantz.

Kehitysjohtajan tehtäviä ovat hoitaneet seuraavat henkilöt:

Raili Rinne 1.8.–31.10.1998

Seija Välilä 1.11.1998–31.12.2002

Päivi Lehtinen 1.1.–30.6.2003

Pia Lagercrantz 1.1.–30.6.2003

Kehitysjohtajan virassa on toiminut :

Pia Lagercrantz 1.8.2003–31.7.2018

Suunnittelu- ja kehittämistoiminnan moninaiset tehtävätKoululainsäädännön muutoksella siir-rettiin oppilaitoksen kehittämistehtä-vät valtiolta (Opetushallitus) koulutuk-sen järjestäjälle, Turun kaupungille ja oppilai tokselle. Näin kehitysjohtajan ja hänen johtamansa yksikön merkit-täväksi teh täväksi tuli opetussuunni-telmien kehittämistyön suunnittelu ja johtaminen sekä valtioneuvoston hy-väksymän Koulutuksen ja tutkimuk-sen kehittämissuunnitel man toteutta-minen paikallisella tasolla.

Ammatti-instituutin toiminnan alkuvuosina kehitysyksikön muodos-tivat käytän nössä kehitysjohtaja ja hankkeita koordinoivat projektipääl-liköt. Syksyllä 1998 toimintansa aloit-taneen instituutin henkilöstö osallis-tui ”Koulu oppivana orga nisaationa” – koulutukseen, jonka toteutukses-ta uusi kehitysyksikkö vastasi. Täs sä koulutuksessa keskeisenä ajatuksena oli saada kaikki tutustumaan toisiin-sa ja samalla muodostaa yhteistä kä-sitystä tulevaisuuden oppilaitokses-

KEHITYSYKSIKKÖ–UUSI ORGANISAATIO KOKOSI KEHITYSTOIMET YHTEEN


ta. ”Jokainen osallistuja sai myös hen-kilökohtaisen luovuus, oppiminen ja päätöksenteko –pro fiilin”, totesi Sei-ja Välilä.

Tämän koulutuksen osana käynnis-tyi myös yksiköiden oma strategiatyö ammatti opetuslautakunnan 1998 vah-vistaman vision pohjalta.

VisioTurun ammatti-instituutti kehittyy avoimeksi oppimisympäristöksi, jossa oppi misprosessi on ajasta ja paikas-ta riippumaton. Instituutti toteuttaa ja kehittää am matillisen koulutuksen kautta Turku-strategiaa.

Vision ohella määriteltiin myös missio ja sitä tukeva toiminta-ajatus.

MissioOppimisprosessin tuloksena opiskeli-joista kasvaa henkilökohtaisessa elä-mässä sekä työelämässä ja jatko-opin-noissa selviytyviä ihmisiä. Toimin-ta-ajatuksessa Turun ammatti-insti-tuutti kuvattiin kansallisesti ja kansain-välisesti opiskelijoiden ja työ elämän arvostamana, verkostoituneena Tu-run työssäkäyntialueen ammatillisena oppi misen keskuksena.

Instituutin alkuvuosia leimasikin aktiivinen strategiatyö, sillä tulos-alueiden omien toimintasuunnitel-mien tueksi valmistuivat myös henki-löstöstrategia, opiskelijan oppimisen ja ohjauksen strategia, kansainvälisen toiminnan sekä tiedotuksen ja markki-noinnin toimenpideohjelmat

Kehittämisen perustana pidettiin alusta lähtien Turun kaupungin ja am-

matti-instituutin strategisia tavoitteita ja niistä johdettuja painopisteitä. Vuo-sina 1999–2005 painopisteinä olivat opetussuunnitelmatyö, henkilöstön ammattitaidon kehittäminen ja työssä jaksamisen varmistaminen, osaamis- ja palvelukeskuksen toiminnan kehit-täminen, toiminnan taloudellisuus ja laadukkuus sekä elinikäinen oppimi-nen.

Keskeisiä opetusmenetelmien uu-distamishankkeita oli jo v. 1999 aloi-tettu verkko-opetuksen kokeiluhanke ja sitä tukeneet käyttöönottokoulutuk-set. Henkilöstön kehittämistyö oli al-kuvuosina hyvin laajaa, mm. tietotek-niikan koulutukset kat toivat koko op-pilaitoksen, ja myös huume- ja päihde-koulutuksilla oli oma kohde ryhmänsä. Myös esimiesten ja ylimmän johdon johtamisvalmiuksien kehittämistä tu-kevaa koulutusta järjestettiin. Tuolloin 40 instituutin esimiestä kouluttau tui kehityskeskustelujen käymiseen ja op-pilaitosstrategian toteuttamiseen. Ko-ko henkilöstölle oli myös tarjolla Ope-tushallituksen rahoittamaa koulutus-ta opetus menetelmien monipuolista-miseksi, digitaalisen oppimateriaalin valmistamiseksi ja ammattiopetuksen näyttötutkintoihin valmentautumiseen. Myös opettajien mo nikulttuuristen val-miuksien kehittämiseen kiinnitettiin huomiota koulutuksia järjestämällä ja tuettu henkilöstön tiimityötä Taiturit Tiimiin -valmennuksella.

Opetussuunnitelmat saatiin uu-distettua kaikissa perustutkinnoissa vuoteen 2001 mennessä ja opettajien rooli työssäoppimisjaksoilla tuli sel-keytetyksi; osatoimen piteenä jälkim-


mäiselle toimintansa aloitti oppilai-toksen yhteinen työssäoppimis tiimi. Silloin uudistuneet opetussuunnitel-mat olivat uudelleen tarkistettavina ja uudet tutkintojen perusteet otettiin käyttöön vaiheittain vuosina 2008–2010.

Henkilöstö osallistui ilmapiiri-kartoitukseen ensimmäisen kerran jo heti instituu tin toiminnan alus-sa vuonna 1999. Systemaattinen työtyytyväisyyskartoitustoi minta saa-tiin alkuun keväällä 2004, jonka jäl-keen työtyytyväisyyden kehittymis-tä on seurattu käytännössä vuosittain osallistumalla joka toinen vuosi koko Turun kaupungin henkilöstölle suun-nattuun ”Kuntakymppi”-kyselyyn ja jo-ka toinen vuosi instituutin omaan tyy-tyväisyyskyselyyn. Yksiköissä käyn-nistyneiden työtyy tyväisyyttä lisäävi-en toimenpiteiden toteutumista ja vai-kutuksia on seurattu johta van rehto-rin johdolla käytävissä toiminnan na-vigointikeskusteluissa.

Opiskelijoiden tyytyväisyyttä opis-keluunsa instituutissa on selvitetty myös vuo desta 2004 lähtien. Alussa opiskelijatyytyväisyyskysely toteutet-tiin vuosittain. Kun huomattiin, ettei-vät kehittämistoimet ehdi vaikuttaa yhdessä vuodessa, siirryttiin joka toi-nen vuosi tapahtuvaan tyytyväisyyden selvittämiseen. Yksiköiden käynnis-tämistä kehittämistoimenpiteistä on koottu julisteet opiskelijoiden nähtä-ville.

Projektien maailma avautuiKehittämistyön laaja kenttä ja sen mu-kanaan tuoma suuri muutos velvoitti

ke hitysyksikön yhdessä opetuksen tu-losalueiden kanssa hankkimaan ulko-puolista rahoitusta mm. opetusminis-teriöltä, Opetushallitukselta, työmi-nisteriöltä ja mo nilta muilta tahoilta. Kehitysyksikön alusta asti hankkeiden ja projektien suunnit telun lähtökohti-na olivat tulosalueiden keskeisten teh-täväalueiden kehittämi nen ja tukemi-nen. Projektien kohdentumista, suun-nittelua ja valmistelua ohjaavat op-pilaitoksen strategiset painopisteet, joissa keskeisinä olivat opiskelijan op pimisen ja kasvun tukeminen, hen-kilöstön kehittyminen, opetusmene-telmien monipuolistaminen sekä työ-elämäyhteydet ja alueellinen yhteis-työ. Keskeisenä toimintaperiaatteena oli lisäksi oman henkilöstön osaami-sen hyödyntämi nen myös toiminnan kehittämisessä ja hankkeiden vetäjät saatiin suurim maksi osaksi rekrytoi-tua instituutista.

Instituutin ensimmäisiä osin Eu-roopan sosiaalirahaston osittain ra-hoittamia hankkeita oli tekniikan alan innovatiivinen työpajaprojekti, jonka tavoitteena oli ehkäistä nuorten syr-jäytymiskehitystä. Tähän työpajako-keiluun valittiin opiskeli jat työttömis-tä vailla ammatillista tutkintoa olevista nuorista. Heidän ensisijaisena tavoit-teenaan olikin tutkinnon tai sen osan suorittaminen.

Hanketoiminta vilkastui vuodesta 1999, jolloin opettajien työelämäjakso-jen to teuttaminen alkoi ESR-rahoituk-sella. 2000-luvun alun suurimpia saa-vutuksia oli Koneteknologiakeskuksen perustaminen Euroopan Unionin alue-kehitysvaroin.


Instituutin alkuvuosina kehittämis-hankkeet palvelivat pääasiassa jonkin alan tai muutaman alan kehittymistar-peita. Tällaisia olivat esim. eri aloilla to-teutuneet ammattiosaamisen näyttöjen pilotointihankkeet, kone-ja metallialan kehittämi nen ja logistiikka-alan strate-giatyö. Instituuttia ja lähialueen amma-tillisia oppilai toksi tuettiin kouluttamal-la työpaikkaohjaajia useille eri aloille.

Samanaikaisesti nuorisoasteen ke-hittämisen kanssa laajaa kehittämis-työtä tehtiin myös aikuiskoulutukses-sa. Tällaisia molempia koulutusmuo-toja hyödyttä viä hankkeita olivat mm. opiskelun henkilökohtaistamisen työ-menetelmien kehitystyö AiHe ja Osaa-misen avain. Viimeksi mainitulla Eu-roopan sosiaalira haston (ESR) tuke-malla hankkeella selvitettiin laaja-alai-sesti työelämälle keskeisiä osaamis-tarpeita ja aiheesta julkaistiin myös tutkimusraportti. Näiden lisäksi eri-tyisesti aikuisopetukseen keskittyviä hankkeita oli InNoste, jolla lähdettiin kehittämään ilman ammattitutkintoa olevien, työelämässä toimivien henki-löiden ammattitaitoa. Verkostomainen InNoste kattoi koko Varsinais-Suomen ja sillä oli myös valtakunnallisia yhte-yksiä muualla Suomessa toteutettuihin osahankkeisiin.

Verkostomainen kehittäminen jat-kui myös v. 2001 aloitetussa maa han muuttaja koulutuksien kehittämis-hankkeessa Aboavita, joka kokosi yh-teen kahdeksan tur kulaisen oppilai-toksen yhteistyötarpeet ja tarjosi ke-hitystyön ohessa myös laajan joukon maahanmuuttajille tarpeellisia osaa-misen testaus- ja lyhytkoulutusjaksoja.

Vuoden 2007 lopulla päättynyt en-simmäinen ESR-kausi antoi oppilai-tokselle projektityön avulla paljon uu-sia toimintamalleja ja hyviä käytäntö-jä, jotka otettiin osaksi oppilaitoksen jokapäiväistä työtä. Samaan aikaan luotiin verkko-opinto-oh jaajapalvelu Oponaattori koko Varsinais-Suomen alueella ja juurrutettiin jo aiem min aloitettujen työpaikkaohjaajien koulu-tusmallia koko oppilaitoksen mitassa.

Samaan aikaan toteutettiin myös kolmivuotinen VaSkooli-hanke. Siinä pyrittiin kehittämään Turun ja Salon seutukuntiin koulutustakuumallia, jo-ka valmistues saan olisi käyttökelpoi-nen myös muualla Suomessa.

Kehitetty malli perustui moniam-matillisiin ohjaus- ja tukitoimiin, jous-tavaan työelämäyhteistyöhön, oikean-laisten koulutuspaikkojen riittävyyden varmistami seen, vanhempien kasva-tusvastuun tukemiseen sekä opiskeli-joiden elämänhallinnan ja työelämäko-kemusten lisäämiseen.

Mallissa keskeistä oli eri toimijoi-den joustava yhteistyö ja riittävistä ohjaus- ja tukitoimista huolehtiminen nuoren koulutusuran kaikissa vaiheis-sa. Huomatta vaa oli myös se, että hank-keen toimijat näkevät koulutustakuun toteuttamisen laajempana prosessina kuin pelkkään perusopetuksen ja toi-sen asteen väliseen ni veleen liittyvä-nä siirtymävaiheena. Koulutustakuun onnistuminen vaatii riittäviä ja jous-tavia ohjaus- ja tukitoimia sekä mah-dollisuutta joustaviin koulutusratkai-suihin jo perusopetuksessa. Lisäksi koulutustakuun ei voida katsoa toteu-tuneen, mikäli toisella asteella ei pys-


tytä tehostamaan koulutusten läpäisyä ja tukemaan tarvittaessa nuoria myös viimeisessä nivelvaiheessa siirryttäes-sä koulutuksesta työ elämään.

VaSkoolin vakiinnuttamista käytän-nöistä kannattaa korostaa perusasteen ja toi sen asteen väliseen koulutuksel-liseen nivelvaiheeseen liittyviä tiedo-tus-, tiedon siirto- ja yhteistyömalleja sekä ryhmäohjauksen uusia toimin-tamalleja. Projektiin liittynyt, kan-sallinen seitsemän muun hankkeen EQUAL-teematyöryhmä takasi toimin-tamalleille levityskanavan.

Selvityksillä tukea päätöksentekoon Kehitysyksikön tehtäviin on kuulunut myös selvitystöiden tekeminen. Yk-si merkittävimpiä on ollut Opetushal-lituksen toimeksiannosta suoritettu maahanmuuttaja taustaisten opiskeli-joiden ammatillisen opetussuunnitel-maperusteisen peruskou lutuksen kes-keyttämisen syiden ja siihen vaikutta-vien tekijöiden selvittäminen. Selvitys oli yhteistyöhanke, jonka ruotsinkie-lisestä osuudesta vastasi Yrkesakade-min i Österbotten. Toimeksianto liittyi Opetusministeriön ja Opetushallituk-sen väliseen tulossopimukseen vuosil-le 2008–2009.

Selvitystä varten tehtiin kyselyt am-matillisen peruskoulutuksen järjestä-jille ja opintonsa lukuvuonna 2008–2009 keskeyttäneille maahanmuutta-jataustaisille opiskelijoille. Haastatte-luihin osallistui oppilaitosten johdon, opetus- ja ohjaus henkilöstön sekä maahanmuuttajataustaisten opiskeli-joiden edustajia. Tuloksista selvisi, että

mitä vähemmän aikaa maahanmuutta-jaopiskelija on asunut Suomessa, sitä vaikeampi hänen on suoriutua amma-tillisista opinnoista. Keskeyttämisris-ki liittyi keskeneräiseen kotoutumis-prosessiin ja oli erityisen suuri sellai-silla ensim mäisen polven opiskelijoilla, jotka olivat asuneet ja käyneet koulua Suomessa vain muutaman vuoden, oli-vat kotoisin Euroopan ulkopuolisista maista ja joilla oli vä häinen koulutaus-ta omasta kotimaastaan. Muita syitä olivat kielivaikeudet, vaikea perheti-lanne ja taloudelliset vaikeudet. Myös kulttuurierot, motivaatio-ongelmat ja oppimisvaikeudet vaikuttavat päätök-seen keskeyttää opinnot.

Selvitystyöhön osallistuneiden ta-hojen mielestä keskeyttämisiä voitai-siin ehkäistä varmistamalla riittävät resurssit joustaviin ja opiskelijan yksi-lölliset tarpeet huomi oiviin ohjaus- ja tukitoimiin. Tukea tarvittaisiin suomi tai ruotsi toisena kielenä -opetukseen ja sellaisiin hyviin käytäntöihin, jotka vahvistavat opiskelijan kielel lisiä ja muita opiskeluvalmiuksia sekä ennen ammatillisten perusopintojen alkua et-tä niiden aikana. Keskeisessä roolissa keskeyttämisten ehkäisyssä oli erityi-sesti maahanmuuttajataustaisten opis-kelijoiden mielestä opettaja, joka käyt-tää moni puolisia opetusmenetelmiä ja jolla oli sekä pedagogista osaamista että kokemusta maahanmuuttajataus-taisten opiskelijoiden opettamisesta.

Tätä ennen valmistunut ammatil-lisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrän riittävyyttä selvit-tänyt työ valmistui keväällä 2009. Sii-nä pureuduttiin koulutuksienjärjestä-


jien, opettajien, työelämän edustajien ja opiskelijoiden nä kemyksiin opetuk-sen ja ohjauksen riittävyydestä amma-tillisilla koulutusaloilla ja tutkinnoissa. Samalla selvitettiin syitä resursointie-roihin ja ehdotettiin korjaavia toimen-piteitä.

Vastaavia kehitystyön tuloksia on valmistunut myös kansainvälisen toi-minnan pi lottiprojektina v. 2008, jol-loin Modern Vocational Training -jul-kaisussa vertailtiin mekatroniikan, po-lymekaniikan ja elektroniikan opetus-suunnitelmia seitsemässä eri Euroopan maassa. Projektin pohjalta tehtyjen eh-dotusten mukaan toteutettiin lukuisia kansainvälisissä ammattitaitokilpai-luissa käyttöön otettuja muutossuosi-tuksia. Elektroniikkaa koskevat ehdo-

tukset saatiin osittain toteutumaan vuoden 2008 lopulla järjestetyssä, Rot-terdamin EuroSkills-kilpailussa, jossa Turun val mennuksessa ollut kaksihen-kinen joukkue voitti kultaa.

Kärkihankkeiden nimeäminenSittemmin kehitysyksikön hallinnoima ammatti-instituutin hankekenttä jaet-tiin pääosin kolmeksi kokonaisuudek-si, joille kullekin nimettiin oma kärki-hankkeensa. Tällaisia kokonaisuuksia olivat opetuksen ja ohjauksen kehittä-minen (MAST), työelämäpalveluiden kehittäminen (Laakeri) ja monikulttuu-risuuden kehittäminen (Maahanmuut-tajanuorten VaSkooli). Kärkihankkei-den lisäksi op pilaitoksessa oli kymme-niä kapeamman toiminta-alueen eri-

VaSkooli-projektin Koulutustakuu-seminaarissa maaherra Rauno Saari vakuutti, että Suomella ei ole varaa kehitykseen, jossa osa nuorista jää niin koulutuksen kuin työelämänkin ulkopuolelle.


tyishankkeita, jotka tiivistivät hanke-kenttäkokonaisuutta.

”Yhteistyön avulla hankkeiden väli-nen yhteistyö paranee, resursseja hyö-dynnetään tehokkaammin ja pysytään paremmin kärryillä siitä, mitä naapu-rihankkeessa puu hataan. Hankkeissa kehitetyt hyvät käytännöt jäävät par-haassa tapauksessa elä mään pitkäksi aikaa ja juurtuvat osaksi oppilaitoksen rutiineja. Esimerkiksi suurin osa TAIn tukipalveluista on alun perin kehitet-ty eri hankkeissa. Työssäoppimisen ja näyttöjen hyvät käytännöt ja toimin-tamallit ovat myös pitkälti hanketyön sa toa”, totesi projektipäällikkö Matti Mäkelä.

MAST-hanke kehitti maakunnallista ohjausmallia ja asiantuntijaverkostoa Varsi nais-Suomeen. Keskiössä oli kol-me suurta teemaa: koulujen ja oppilai-tosten väli nen yhteistyö, nivelvaihe pe-rusopetuksesta toiselle asteelle ja siir-tyminen koulusta työelämään.

Maahanmuuttajanuorten VaS-koolissa kehitettiin maahanmuutta-januorten kou lutustakuumalli Tu-run ja Salon seutukuntiin. Hankkeen idea lähti vuosina 2004–2007 toteu-tetusta VaSkooli-hankkeesta, jon-ka loppuvaiheessa huomattiin, että esimerkiksi maahanmuuttajataus-taisten nuorten ammatillisen kou-lutuksen kes keyttämisprosentti oli selvästi valtaväestöä korkeampi. Ke-hittämistyötä jatketaan edelleen, ja aivan uute na asiana tulee kuluvana lukuvuonna Turun seudun maahan-muuttajakoulutusten yhteishaku, jos-sa ovat mukana kaikki keskeiset op-pilaitokset.

2000-luvun alussa hankkeessa kou-lutettiin uusia työpaikkaohjaajia eri-laisilla toteutus malleilla. Ensimmäi-set opettajat olivat samaan aikaan työ-elämäjaksolla. Muutamassa vuodessa projektissa koulutettiin yli 300 uutta ja innokasta työpaikkaohjaa eri aloil-le toimimaan yhteistyössä alueen op-pilaitosten kanssa. Turun ammatti-ins-tituutin osuus oli tästä määrästä noin 160 henkilöä. Tämän lisäksi järjestet-tiin useita alakohtaisia koulutuksia. Ke-väällä 2008 yksi keskeinen tavoite oli Varsinais-Suo men yhteisten pelisään-töjen laatiminen työssäoppimisen käy-täntöjen yhtenäistä miseksi alueella.

Vuosien 2008–2010 aikana voi-maan tulivat ammatillisten perustut-kintojen uudet valtakunnalliset perus-teet, joiden mukaan opetusta tuli ke-hittää entistä enemmän yksilölliset opintopolut mahdollistavaan suun-taan. Instituutin tuli näin taata niin heikommin menestyvien kuin amma-tillisesti korkeammatkin tavoitteet ot-taneiden nuorten ja myös aikuisten opetuksen jatkuva kehittäminen. Tästä nä kökulmasta katsoen niin monipuo-liset tukipalvelut kuin ammatillisesti taitavien huippuvalmennuskin olivat nähtävissä saman asian kahtena ulot-tuvuutena. Kun lisäksi kaiken uudista-mistyön tuli ottaa huomioon niin Tu-run seutukunnan kuin alueen laajem-minkin, oli selvää, että työsarkaa oli ke-hitysyksiköllä riittä miin.

Kehitysyksikön toiminta laajeneeKehitysyksikön toiminta laajeni vuo-den 2003 toimintasääntöuudistuksen yhtey dessä. Tällöin aiemmin erillisinä


toimintoina olleet ennakointi, tiedo-tus ja mark kinointi ja kansainvälisen toiminnan koordinointi koottiin osak-si kehitysyksikön toimintaa. Samalla myös opiskelijoiden tukemiseen suun-natut kuraattorien, so siaaliohjaajan ja opiskelijakuntatoiminnan tukipal-velut koottiin yhteen. Kun opiskeli-joiden opintojen loppuun saattamis-ta tukemaan saatiin myös psykologin ja urasuunnittelijan vakanssit, syntyi näistä palveluista tukitiimi. Tukitiimin toi mijoiden määrää lisättiin aluksi hankerahoituksella vielä toisella psy-kologilla ja urasuunnittelijalla. Hanke-rahoituksella kehittyneet toimintamal-lit osoittautuivat tuloksekkaiksi ja toi-minnat saatiin hankerahoituksen pää-tyttyä vakinaistettua va kansseineen. Näin instituuttiin saatiin luotua toi-mintaa, jota muualla edelleen kadeh-tien seurataan.

Opiskelijahuollon tukitiimi Syyskuussa 2004 käynnisti toimintan-sa kehitysyksikön alaisuudessa toimi-va opis kelijahuollon tukitiimi. Tukitii-missä työskentelivät kuraattori Pekka Rannikko (alussa tehtävässä toimi Ju-ha Pusa) (kauppa- ja ravitsemispalve-lut, terveys ja hy vinvointi), kuraatto-ri Erkki Mäkelä (tekniikka), psykolo-git Anne Syvälahti ja Miia Lappalainen, urasuunnittelijat Sari Jansson ja Outi Tauriala-Tolonen, sosiaaliku raattori Kati Länsiö ja opiskelijatoiminnan koordinaattori Satu Hyppönen.

Kuraattorin toimenkuvaan kuului opiskelijoiden vaikeuksien selvittämi-nen opin to-ohjaajien ja muun henki-löstön kanssa, opiskelijoiden läsnäolon

ja opintojen etenemisen edistäminen sekä oikeusturvasta huolehtiminen. Kuraattorin työtä oli myös kiusaamis-tilanteiden ehkäiseminen ja selvittämi-nen. Lisäksi kuraattorit vas tasivat am-matti-instituutin päihdetyöstä.

Psykologien työhön kuuluivat opis-kelukyvyn ylläpitoon tähtäävät tuki-keskustelut sekä tarvittaessa jatkohoi-toon ohjaamiset. Lisäksi psykologit an-toivat konsultaa tioapua opettajille.

Urasuunnittelijat ohjasivat opiske-lijoita työelämään liittyvissä kysymyk-sissä ja tu kivat opintojensa keskeyttä-mistä harkitsevia opiskelijoita uusien vaihtoehtojen löytämisessä ja kävivät peruskoulujen 9. luokilla kertomassa Turun ammatti-instituutin tarjoamis-ta koulutusvaihtoehdoista.

Sosiaalikuraattori opasti ja ohjasi nuoria mm. taloudellisissa vaikeuksis-sa, asun nonhaussa ja elämänhallinnan vaikeuksissa. Yhteistyötahoina ovat mm. Turun sosiaalikeskus ja Kela.

Opiskelijatoiminnan koordinaatto-ri tuki opppilaskuntatoimintaa kaikis-sa kou lutaloissa ja ohjasi opiskelijoita elämänhallinnan vaikeuksissa.

Tukitiimi osallistui eri koulutalo-jen opiskelijahuoltotyöryhmiin ja te-ki yhteis työtä opinto-ohjaajien, opet-tajien, terveydenhoitajien ja opiskeli-joiden lähiver koston kanssa. Ohjaavan työn lisäksi tukitiimin jäsenet osallis-tuivat mm. tutor-oppaiden kouluttami-seen sekä luokkayhteisöjen ilmapiirin kehittämiseen.

Opiskelijahuollon kehittäminen Jo keskiasteen uudistuksen yhteydes-sä opiskelijahuolto oli kokenut mul-


listuksen. Silloin oli laaja-alaistettu monia perinteisiä opiskelijahuollon muotoja, kuten tuki- ja erityisope-tusta sekä opiskelijanohjausta. Vuon-na 1989 kenttää uudistettiin vas-taamaan ajan vaatimuksia ja työhön nimettiin koulutaloittain päätoimiset opin to-ohjaajat ja hieman myöhem-min erityisopetuksen edellytysten parantamiseen keskittynyt opiskeli-jahuoltoryhmä. Opiskelijahuollon uu-sia ulottuvuuksia etsittäessä aloitet-tiin keskustelu myös koulukuraatto-rien virkojen tarpeellisuudesta. Kat-sottiin, että tällaisten uusien opiske-lijahuoltohenkilöiden valinnan myö-tä saattoi opiskelijanohjaaja puoles-taan keskittyä enemmän ammatinva-linnalliseen tehtävä kenttäänsä, jon-ka tulevaisuuden näkymiä olivat mm. oppilaitosten keskinäisen yhteistyön lisääminen, luokattoman opetuksen kokeilut, opiskelijoiden työelä mään siirtymisen seuranta ym. uuden aika-kauden tehtävät.

Vuonna 1998 voimaan tulleen lain mukaan myös ammatillinen eri-tyisopetus lu ettiin toisen asteen am-matillisessa koulutuksessa toteutet-tavaksi opetukseksi. Sen kehittämis-työ ja valvonta kuuluivat osin kehi-tysyksikön tehtäviin. Erityisopetuk-sen tarkoituksena oli tukea niitä opiskelijoita, jotka vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymi-sen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi tarvitsivat erityisiä ope-tus- ja opiskelijahuoltopalveluja. Ope-tus oli lisäksi mukautettava siten, että opiskelija saavutti mahdollisimman suuressa määrin opetussuunnitel-

man pe rusteissa asetetut tavoitteet. Erityisopetuksella ei näin ollen tar-koitettu tukiopetus ta, jota annettiin opinnoissaan tilapäisesti jälkeen jää-neelle tai esim. muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvalla oleviin lie-viin oppimisvaikeuksiin.

Ammatti-instituutissa v. 2003 hy-väksytyssä erityisopetuksen suunni-telmassa läh dettiin oppimisvaikeuk-sien tunnistamisesta ja sen jälkeen to-teutettavista oikein ajoitetuista tuki-toimista. Tuossa vaiheessa käyttöön otettuja uusia keinoja olivat nivelvai-heen yhteistyö perusasteen opetuksen ja ammatillisen opetuksen välillä, opin-tonsa aloittavien lähtötilanteen kartoi-tus, tarpeen tullen tehtävät haastatte-lut ja opiskelijoiden opintomenestyk-sen seuraaminen.

Ennen erityisopiskelijan ”statuk-sen” antamista piti opiskelijan tilanne selvittää huolellisesti. Lopullisen pää-töksen antaminen jäi koulutalokohtai-selle opiskelija huoltoryhmälle. Laa-ja-alaiseen ryhmään kuuluivat ko. tulo-salueen rehtori, opin to-ohjaaja, tervey-denhoitaja, kuraattori, koulutusvastaa-va sekä opettajakunnan ja muun hen-kilökunnan edustaja. Ennen kuin sen toimenpiteitä lähdettiin to teuttamaan, oli asiassa kuultava tarvittaessa kou-lun ulkopuolisia asiantuntijoita ja aina opiskelijan ja tämän huoltajan mieli-pidettä. Lopulta tarvittavan tuen mää-rä kirjattiin henkilökohtaisen opetuk-sen järjestämistä koskevaan suunnitel-maan eli HOJKSiin.

Nykyään opiskelijahuollolla pyri-tään luomaan turvallinen ja terveelli-nen opis keluympäristö ja edistämään


oppilaitosyhteisön yhteisöllisyyttä, hy-vinvointia ja viihtyisyyttä. Turvallista opiskeluympäristöä luodaan mm. yh-teisillä pelisäännöil lä, opiskeluympä-ristön olosuhteiden säännöllisellä ar-vioinnilla ja opiskelijoiden perehdyt-tämisellä oppilaitoksen kriisisuunni-telmaan. Hyvinvointia ja viihtyisyyt tä edistetään oppilaitoksissa puolestaan mm. tutor-toiminnan, ryhmäytymisen ja erilaisten teemapäivien avulla. Ny-kykäytännön mukaan oppilaitosyhtei-sön toi mintakyky tulee säilyttää myös mahdollista fyysistä tai psyykkistä tur-vallisuutta sekä hyvinvointia uhkaavis-sa tilanteissa.

Opiskelijahuolto koostuu nykyään eri alojen asiantuntijoista, jotka toimi-vat mo niammatillisesti oppilaitoksen toimintaa tukien.

Opinto-ohjauksen muodotOpiskelijan ohjauksen kehittyminen on edennyt ripeästi kahden vuosikymme-nen takaisesta tilanteesta, jolloin en-simmäiset opot aloittivat tehtävänsä. Aluksi opetta jat eivät hyväksyneet si-tä, ettei heidän ammattitaitoonsa luo-tettu. Kysyttiin, miksi tähän tehtävään pitää hankkia joku muu? Opettajan tehtäviinhän tämä ohjaus on ennenkin kuulunut.

Nykyisin opinto-ohjaajan työtä pi-detään itsestään selvyytenä, koska sii-hen on jo peruskoulussa totuttu. Kes-kiasteen uudistuksen toteuduttua oli jokaisen oppilaan vuoden kestävän peruslinjan suorittamisen jälkeen päätettävä, mille erikoistumis linjalle hän siirtyi. Valinta ei välttämättä ol-lut helppoa ja erityisongelmaksi muo-

dostuivat suosikkilinjat, joille kaikki eivät yrityksistään huolimatta mahtu-neet.

Nykyään opintokokonaisuudet koostuvat ammatillisissa opinnoissa peruskoulun tapaan edelleen valin-naisuuksien sekamelskasta, josta juuri opojen yhdessä nuor ten ja heidän van-hempiensa kanssa on löydettävä se pu-nainen lanka. Tie, joka nykyään johtaa tutkintoon, on henkilökohtainen opin-topolku ja se voi olla esi merkiksi työ-, yrittäjyys-, kansainvälisyys-, kilpailu-toiminta- tai koulutuspainot teinen. Se tie on löydettävä. Valintoja tosin helpot-taa se, että opiskelijat valitsevat alus-ta alkaen jonkin koulutusalan, ja alojen sisäinen ohjaus sisällytetään muuhun opetukseen ja työssäoppimisjaksoihin.

Aiheeseen on paneuduttu eri ta-valla eri yksiköissä. Sosiaali- ja ter-veysalalla on oppimisen ja ohjauksen kehittämisen pohjana ollut ammat-ti-instituutin oppimi sen ja ohjauksen strategia. Yksikössä on suunniteltu tukipiste-toimintaa, jonka tarkoituk-sena on toimia opiskelijoiden ja ope-tuksen apuna. Opiskelijoita ohjataan ja tuetaan yksilöllisesti. Näin opiske-lija pystyy ottamaan vastuuta omasta oppi misestaan, ja hänen motivaation-sa opiskeluun kasvaa. Opiskelijalle kehittyy näin realistinen käsitys itses-tään ja samalla tuetaan hänen luotta-mustaan omaan ke hittymiseensä. Tu-kipisteen toiminta alkoi vuonna 2003. Tärkeänä tukimuotona on toiminut ns. Oppisoppi, joka toimii ns. klinik-kaopetuksen toimipisteenä. Se tar-josi tekniikan pajaopetuksen tavoin myös tilapäistä tukea opinnoissa sitä


tar vitseville. Opiskelijalla oli mahdol-lisuus joko omasta aloitteestaan tai opettajan lähettämänä osallistua yk-silö- tai pienryhmäohjaukseen ja saa-da tarvitsemaansa tukea.

Nykyään opinto-ohjauksen suurim-mat haasteet sijoittuvat perusasteen opetukseen, jonka aikana opiskelijan tulee valita peruskoulun jälkeinen ope-tussuunta. Perus kouluissa mielletään edelleen, että lukion valinneille avautu-vat yliopisto-opinnot ja korkeakouluta-soinen koulutus yleensäkin. Kuitenkin vain kolmasosa lukion suorittaneista pääsee näihin opintoihin, yksi kolmas-osa ammattikorkeakouluihin ja loput sitten muihin oppilaitoksiin, erityisesti ammatilliseen opetukseen.

Näin merkittävin osa opinto-ohjaa-jille suunnattavasta valistustyöstä tu-

lisikin suunnata nykyään peruskoului-hin ja antaa heille mahdollisuudet työ-elämään tutustumiseen ja oikean tie-don hankkimiseen myös ammatillises-ta opetuksesta.

Turun ammatti-instituutin opinto-ohjaajina toimivat v. 2017 seuraavat henkilöt

Kellonsoittajankatu Ulrika Gullqvist, Hanna Arola

Lemminkäisenkatu Merja Berg

Peltola Heli Kemi, Pekka Rannikko, Vesa Valkonen

Juhannuskukkula Hanna-Leena Leimu, Maarit Vahti

Uudenmaantie Merja Manner, Sari Hyvärinen

Aninkaistenkatu Sari Barck, Emma Nylund

Kuormakatu Vesa Valkonen

Opinto-ohjaaja Carita Kankaro koulutusmessujen tiedotuspisteen toimitsijana


OppilaskuntatoimintaKaikissa koulutaloissa ja niiden sivu-pisteissä on toiminut oppilaskuntia, joiden jä seniksi ovat päässeet auto-maattisesti kaikki opiskelijat. Niiden tehtävänä on ollut ohjata opiskelijat keskinäiseen yhteistyöhön, pyrkiä pa-rantamaan opiskelijoiden asemaa kou-lussa ja edistää opiskelijoiden harras-tustoimintaa sekä vastuuta yhteis ten asioiden hoidosta.

Joka vuosi syksyn alussa luokat va-litsivat keskuudestaan edustajat val-tuustoon, joka puolestaan valitsi opis-kelijakunnan hallituksen. Hallitukset ovat olleet avain asemassa toiminnan pyörittämisessä. Niiden toiminnan ta-voitteina on ollut antaa edellytykset opiskelijakunnan hallituksen jäsenil-le kasvaa aktiivisiksi toimijoiksi ja tu-leviksi päätöksentekijöiksi, kehittää luokkien yhteisöllistä toimintakult-tuuria ja tukea opiskelijoiden mahdol-lisuutta osallistua yhteisiä asioita kos-kevaan keskus teluun.

Mikäli hallitukset ovat esittäneet päätösehdotuksia, jotka ovat koske-neet koko opiskelijakuntaa, on ne ol-lut saatettava koko valtuuston hyväk-syttäväksi. Voidaan sanoa, että välit niin koko opiskelijakuntaan kuin op-pilaitoksen johtoonkin ovat kuitenkin olleet mutkattomat koko 1990-luvun ajan, sillä kynnys keskustelujen käymi-seen ja yhteyden ottoon on ollut hyvin matala.

Nykyäänkin järjestäytynyt opiskeli-jatoiminta on Turun ammatti-instituu-tin selkänoja. Se valvoo ja ajaa tasapuo-lisesti kaikkien instituutin opiskelijoi-den etuja. Opiskelijoita edustaa kaikis-

sa koulutaloissa lukuvuodeksi valittava opiskelijakunnan hallitus; pieni mutta aktiivinen joukko opiskelijoita. Kouluta-lokohtaisista opiskelijakunnan hallituk-sen edustajista koostuu puolestaan TAI-KA ry – Turun ammatti-instituutin opis-kelijoiden yhteinen opiskelijayhdistys.

Opiskelijoiden itsensä näkökulmas-ta tärkeintä on ollut se, että heillä on ollut omi en etujensa esille tuova taho. Edut eivät ole olleet mitenkään ristirii-dassa koulun tavoitteiden kanssa. On-gelmana on ollut vain saada ne kuulu-ville ja tässä ovat aktiiviset hallitukset vuosi vuodelta onnistuneet.

Opiskelijakunnat ovat olleet vah-vasti mukana järjestämässä tapahtu-mia, kampan joita, leirikoulutoimintaa, urheilu- ja avointen ovien päiviä. Suu-rimpia tempauk sia oli Next step -mes-sutoiminta, joiden työväkenä opiskeli-jakunnan kymmenet aktiivit ahkeras-ti puursivat. Toimensa opiskelijakun-ta on rahoittanut hoitamalla opetta-jien urheilujaoston kanssa juoma-au-tomaattimyyntiä. Joinakin vuosina on myös pyöritetty ”puffetteja”, joiden toimia ovat käytännössä hoitaneet eri opinto linjojen luokat opiskelijakunnan niille antamilla mandaateilla.

Turun ammattikorkeakoulun v. 2014 valmistuneessa opinnäytetyössä tutor-toimintaa on tutkittu osana yhteisöllistä opiskeluhuoltoa. Tutkimuksen mukaan Turussa kehitettyä tutortoiminnan uut-ta runkoa voidaan hyvin mallintaa edel-leen muihin oppilaitoksiin. Varsinkin uusimpana käyttöön otettua hyväksyt-tyjen opintosuoritusten muuttamista osaamispisteiksi voitaisiin käyttää laa-jasti valtakunnallisesti.


Tutkimuksessa selvitetään, kuinka jo nyt Turun ammatti-instituutissa to-teutetaan opiskeluhuoltoa erilaisissa moniammatillisissa kokoonpanoissa. Opiskelijoiden hyvinvoinnista vastaa ammatti-instituutin opiskeluhyvinvoin-tityöryhmä. Tähän ryhmään on koottu oppilaitoksessa toimivien ammattien edustajia, joita ovat opiskelijatoiminnan koordinaattori, kuraattori, terveyden-hoitaja, opinto-ohjaaja, erityisopetta-ja, opintosihteeri, psykologi, koulutus-päällikkö ja rehtori. Heidän tehtävänään on esimerkiksi hyvinvoinnin vuosikel-lon raamien suunnittelu ja päivittämi-nen. Tämän ryhmän käsittelemät asiat viedään eteenpäin koulutalokohtaisiin opiskeluhuoltoryhmiin, jonka kokoon-panot muodostuvat koulukohtaisesti.

Opiskelijoiden tukena toimi aiem-min myös Tukitiimi, joka koostui oppi-laitoksen kolmesta kuraattorista, nel-jästä psykologista sekä opiskelijatoi-minnan koordinaattorista. Sittemmin vuoden 2011 organisaatiouudistuksen yhteydessä kuraattorit siirrettiin sivis-tystoimen kuraattoriyksikköön ja psy-kologit hyvinvointitoimialalle.

Psykologit, kuraattorit ja opiskelija-toiminnan koordinaattori toimivat kui-tenkin edelleen ohjaajina ammatti-ins-tituutin opiskelijoille tarkoitetuissa vertaistuki- ja vertaisryhmissä. Turun ammatti-instituutin opiskelijatoimin-nan koordinaattori puolestaan vastaa opiskelijakunta- ja yhdistystoiminnas-ta, erilaisten tapahtumien ja kurssien järjestämisestä sekä tutor toiminnasta.

Ammatti-instituutin iloista henkilökuntaa vuoden 2016 liikuntapäivän tapahtumassa Turun urheilu-puistossa.


Kehitysjohtaja Pia Lagercrantz on työs-kennellyt Turun kaupungin palvelukses-sa elokuusta 1987 alkaen. Hän aloitti ho-telli- ja ravintolaoppilai toksen opettajana, kun opistoasteen opetusta an nettiin vie-lä ammatillisen perusasteen yhteydessä ja tiloissa. Apulaisrehtoriksi hänet nimettiin seu raavan lukuvuoden alussa, ja tässä se-kä va. rehto rin tehtävässä hän jatkoi työs-kentelyä vuosikym menen ajan. Hän muis-telee jakson alkua aikana, jolloin opetuk-sen toteutusta kehitettiin voimak kaasti ja

yhteistyö alan yrittäjien kanssa oli tiivistä. Oppilaitoksen saatua uudet tilat DataCitystä ja toiminnan vakiinnuttua aikuiskoulutuksenkin laaje-tessa voimakkaasti aloitet tiin sekä ammattikorkeakoulun tuloon valmis-tautuminen että oppilaitoksen yhdistäminen Aninkaisten ammattioppi-laitoksen ja Kotitalousoppilaitoksen kanssa Turun Ammatti-instituutiksi.

Ammattikorkeakokeilun käynnistyessä syyslukukaudesta 1996 alkaen osallis tui apulaisrehtorina edelleen toimineen Lagercrantzin oppilaitos kehitystyö hön palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelmalla. Lopulta am mattikorkeakouluun liittyi kolmen – neljän vuoden siirtymäajalla viidesosa Ammatti-instituutin silloisista nuorten aloituspaikoista eli kaikki eri alojen opistoasteen opiskelijat ja heitä opettanut henkilöstö.

Vuodesta 2003 johtamansa kehitysyksikön keskeisimpänä tehtävänä näki Pia Lagercrantz tavoitteen ylläpitää henkilöstön halua ja mahdollisuuksia ala-ti kehittyvän ammatillisen koulutuksen uudistamiseen. ”Tässä työssä oli sa-manaikaisesti kyettävä täyttämään yhteiskunnan vaatimat tarpeet, hyödyn-tämään sen tarjoamat mahdollisuudet ja nähtävä myös tulevaisuuteen”.

Kehittämisen pohjana on alusta asti ollut instituutin strateginen suun-nittelu, keskeisten painopisteiden määrittely ja niiden pohjalta tehdyil-lä toimenpiteil lä. Hyvänä esimerkkinä kehitysjohtaja mainitsi tuolloin eri rahoitusmuotoihin perus tuvien hankkeiden laajan hyödyntämisen. Tällä tavoin voitiin tehdä paljon peruskoulusta ammatillisiin opintoihin siirtyvien nuorten syrjäytymisen estä miseksi; nivelvaiheen pahimmat yhteistyöesteet voitettiin ja eri koulutuksen tuottajien ja oppilaitosten neuvotteluyhteydet saatiin kehitetyiksi toimivik si. Koulutustakuun to-teutuminen saatiin siten alueella hyvään vauhtiin.

Pia Lagercrantz toimi vuodesta 2011 lähtien, eläkkeelle jäämiseensä vuoteen 2018 saakka, koko sivistystoimialan kehittämispäällikkönä.


Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on ol-lut valtakunnallisesti ohjaava ote kou-lutukselliseen keskusteluun neljän vuoden välein julkaisemansa, ”Kesuna” tunnetun koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman avulla. Sii-nä on määritelty koulutusmuotokoh-taisesti suuntalinjat ja osittain varsin yksityiskohtaiset ohjeet myös amma-tilliselle koulutukselle. Vuonna 2011 uudet linjaukset kirjattiin maan halli-tusohjelmaan ja kuntien tuli ottaa sen suositukset huomioon. Näin menetel-tiin myös Turussa. Tuolloisen hallituk-sen tavoitteena oli nostaa suomalaiset maailman osaavimmaksi kansaksi vuo-teen 2020 mennessä. Tavoitteena oli myös, että Suomi sijoittuu OECD-mai-den kärkijoukkoon keskeisissä nuor-ten ja aikuisten osaamisvertailuissa ja mm. koulupudokkaiden vähyydessä.

Laadun kehittäminenYksi ”Kesun” keskeinen sanoma oli opetukseen ja hallintoon liittyvän laa-dun kehittäminen ja Opetushallituksen johdolla suunniteltava laadun toimen-pideohjelma. Sen mukaisesti tuli jokai-sella ammatillisen koulutuksen järjes-täjällä olla vuoteen 2015 mennessä toi-miva laadunhallintajärjestelmä.

Turun ammatti-instituutin hallinv-nossa työ otettiin innostuneesti vastaan.

Laatujärjestelmää oli tavoiteltu jo pari-kymmentä vuotta aiemmin eri tulosalu-eilla ja aikuiskoulutuksessa. Koko am-matti-instituutin laajuista järjestelmää siitä ei kuitenkaan ollut ehditty tehdä.

Nyt kyse oli toimenpiteestä, joka selvästi tuki uuden kasvatus- ja opetus-toimen organisaatiomuutoksen toimia. Koko oppilaitoksen kattavan työn ke-hittämisen kärkeen nostettiin toimin-nanohjausryhmä, johon kuuluivat tu-losaluejohtaja, rehtorit, koulutuspääl-liköt ja laatukoordinaattori. Tosin tässä yhteydessä aikuiskoulutus, jossa sisäi-nen organisaatiouudistus oli toteutettu vuonna 2007, jatkettiin hallinnon tuki-palvelujen toimesta omaa laatutyötä.

Aluksi laatutyön ponnistuksiin suh-tauduttiin opettajien keskuudessa va-rauksellisesti, sillä sen pelättiin lisäävän työmäärää antamatta riittävästi konk-reettista hyötyä oman työn kehittämi-seen. Ammatillisen koulutuksen tulos-aluejohtajaksi nimitetty Terhi Hotokka kirjoitti laatutyön edistymisestä Taituri-nat-lehdessä ja toppuutteli opetusalan laatujärjestelmää kohtaan tuntemia vä-ristyksiä. Hän kiteytti nasevasti, kuin-ka laatujärjestelmän perimmäinen tar-koitus on kehitystyön ohella varmistaa, tehdäänkö kaikki työ annettujen ohjei-den ja sovittujen toimintatapojen mu-kaisesti. Hän korosti, että työssä keski-

SUUNNITTELU- JA KEHITTÄMISTOIMEN UUSI AIKA: OPETUS- JA KULTTUURI- MINISTERIÖN TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISSUUNNITELMA 2011–2016


tytään vain sellaisten asioiden ja me-nettelyjen parantamiseen, jotka ovat toiminnassa tärkeitä ja joiden kehittä-misestä on konkreettista hyötyä.

Heti lukuvuoden 2012 alusta työhön ryhdyttiin laajalla rintamalla ja jo vuo-sikertomuksessa raportoitiin, kuinka ammatillisen koulutuksen tulosalueella laatutyö oli sujunut suunnitelmallises-ti ja tavoitteet kuluneen vuoden osal-ta saavutettu. Varsin nopeassa tahdis-sa saatiin luoduksi ”henkilökunnan oh-jeet” -sivusto, jonne koottiin mm. opis-kelijan ohjaamiseen ja arviointiin liitty-viä toimintaohjeita. Työn laaja-alaisuut-ta kuvasi se, että jatkuvan kehittämisen periaatteen mukaisesti myös tietohal-linto oli keskeisesti koko hallintokun-nan tasolla mukana. Elokuussa 2012 käyttöönotetun opiskelijahallintaohjel-ma Primuksen laajat toimintamahdol-lisuudet ulottuivat opiskelijan ohjaa-miseen, toiminnan seuraamiseen ja ar-viointiin. Niin ikään yhteistyö kodin ja koulun välillä tehostui uuden opiskeli-jahallintajärjestelmän ansiosta.

Sivistystoimialan strategisen palve-lusopimuksen mukaan myös ammatil-lisen koulutuksen palvelualueelle hy-väksyttiin kehittämissuunnitelma. Laa-dun merkitys korostui sopimukseen tehtyjen muutosten pohjalta toiminta-kaudelle 2014-2016, jolloin se nimet-tiin yhdeksi strategiseksi painopis-teeksi. Toiminnasta laaditun proses-sikartan mukaisesti kehittäminen ja laatutyö muodostivat kokonaisuuden. Laatutyöhön liittyi myös systemaatti-nen oppilaitoksen toiminnan arviointi.

Viimeisimmässä strategisessa so-pimuksessa, joka kattaa vuodet 2015-

2018 laaja-alainen laatukäsite vahvis-tettiin pysyvästi osaksi oppilaitoksen ja sen toiminnan kehittämistä seuraa-valla tavalla:

”Toisen asteen koulutuksen vetovoi-maa ja laatua kehitetään sekä läpäisy-astetta pyritään edelleen vahvistamaan puuttumalla keskeyttämisen syihin ja tu-kemalla valmistumista sekä kehittämäl-lä opettajien pedagogista osaamista, tie-toja viestintäteknisiä valmiuksia, työ-elämäyhteyksiä ja yrittäjyyskasvatusta.”

Tulosalueelle oli jo ennen tätä laa-dittu arviointisuunnitelma ja joulu-kuussa 2012 pidettiin ensimmäinen si-säinen auditointi Tommilankadun kou-lutalossa. Tuolloin yhden päivän tilai-suudessa haastateltiin opiskelijoita ja opettajia. Haastattelun teemoina olivat työssäoppiminen ja näytöt, opiskelijan arviointi ja henkilökohtaisen opiskelu-suunnitelman laadinta. Vastaavia tilai-suuksia järjestettiin sen jälkeen vuo-sittain kaikilla koulutusaloilla. Audi-toinnit ja joka keväiset koulutusalojen navigoinnit antoivat selvän kuvan ke-hittämistyön onnistumisesta. Laatutie-touden levittämiseksi laitettiin sisäis-ten auditointien toimenpidetasoiset tulokset henkilöstön nähtäville oppi-laitoksen nettisivuille.

Koulutuksen arviointivirasto Kar-vin ja Opetushallituksen suorittamaan ulkoiseen arviointitapahtumaan ke-väällä 2015 osallistui kaksipäiväiseen sessioon lähes 100 henkilöä. Arvioin-ti, joka koski sekä ammatillisen kou-lutuksen palvelualuetta (ml. oppisopi-mustoimisto) että aikuiskoulutuksen palvelualuetta, perustui aiemmin lu-kuvuonna tehtyihin itsearviointeihin.


Mukaan oli kutsuttu henkilökunnan li-säksi opiskelijoita, tutkinnon suoritta-jia, työelämän kumppaneita ja sidos-ryhmiä.

Opetushallitukselta saadun palaut-teen mukaan oppilaitoksessa oli on-nistuttu hyvin laatutyön liittämisessä osaksi johtamisjärjestelmää ja johdon katsottiin olevan laatutyöhön sitoutu-nutta.

Toisaalta henkilöstön ja opiskeli-joiden käsitys hallinnon ja erityisesti strategian vaatimien muutosten sisäl-lön suhteen vaatii kehittämistä. Arvi-oissa katsottiin, että strategian jalkaut-tamisessa on käytössä menettelytapo-ja, jotka eivät ole riittävän tehokkai-ta. Henkilöstön antamaa palautetta ei myöskään pystytä hyödyntämään te-hokkaasti vaikkakin kehityskeskuste-lujen käyttö on antanut vuorovaikutuk-selle hyvän mahdollisuuden. Samalla tavoin tulisi menetellä opiskelijoiden osallistamisen kehittämistyössä. Opin-tojen henkilökohtaistamisprosessia ja joustavia opintopolkuja olisi myös ke-hitettävä entisestään.

UUDET SYRJÄYTYMISTÄ ESTÄVÄT HANKKEET

Kärkihankkeet ja maakunnallinen yhteistyöTieto siitä, että eri koulutusalojen ve-tovoimaa mitattiin aiempaa enem-män koulutuksen sujumisella ja val-mistuneiden sijoittumisella sai am-matti-instituutin johdon entistä vah-vemmin suuntautumaan laajojen maakunnallisten vetovoimahankkei-

den kehittämiseen. Silloin jo puhuttiin kärkihankkeista ja maakunnallisesta yhteistyöstä niin koulutuksen nivel-vaiheiden ongelmien poistamiseksi kuin opetuksen sisällölliseksi kehit-tämiseksi. Tämä ennakoi projektipoh-jaisen kehitystoiminnan voimakasta kasvua.

Jo ennen sivistystoimen perusta-mista oli ammatti-instituutissa seu-rattu aktiivisesti opetusalan kehitys-tä ja uusia tuulia. Merkittävän panok-sen tässä kehittämistyössä teki nyt-temmin Turun kaupungin sivistystoi-men alainen Projektitoimisto, jonka tehokas toiminta on saanut vuosien saatossa näkyvää aikaan monella rin-tamalla.

Jo 2009 aikana aloitetun kolmen merkittävän kärkihankkeen, opetuk-sen ja ohjauksen kehittämisen MAS-Tin, työelämäpalveluiden LAAKERIn ja monikulttuurisuutta edistävän Maa-hanmuuttajanuorten VaSkoolin ohel-la oppilaitos pullisteli lukuisista pie-nemmistä projekteista ja hankekoko-naisuuksista, jotka oli aloitettu oppi-laitoksen strategian mukaisesti tuke-maan opetusta ja laatutyötä.

Ammatillisten perustutkintojen uu-sien valtakunnallisten perusteiden val-mistuminen v. 2010 edellytti yhä yk-silöllisempien opintopolkujen kehittä-mistä. Hyvä esimerkki sosiaali- ja ter-veysalalla oli terveydenhuollon alan opintoihin valmistava SOTE-Valma –koulutus. Se oli tyyppiesimerkki eri hankkeita hyödyntävästä, mutta sel-keästi yhteen tavoitteeseen, sujuvaan jatko-opiskeluun tähdänneestä koulu-tuksesta.


” Nuorten maahanmuuttajien valmentavassa koulutuksessa suo-men ja ammattisanaston opiske-lu on nyt keskiössä, ja äidinkielen opettajan tehtäväksi lankeaa opet-taa Suomesta ja suomalaisuudesta paljon muutakin kuin konditionaa-lin käyttöä kertoi asiasta lehtori Sa-ri Rautiainen."

Hyvin onnistuneen kokeilun malli kopioitiin sittemmin Ouluun, kun taas Turussa on otettu oppia Hollannista. Sieltä tuotiin Turkuun käytännön kie-litaito osana opintoja. Käytännön kie-litaito tarkoitti sitä, että kaikki opis-kelijat ovat viikoittain kolme tuntia töissä itse hankkimassaan oman alan työpaikassa. Työpaikalla on pakko käyttää suomea, ja kielitaidon paran-tuessa laajentuu myös kuva siitä, mil-laista alalla työskentely todellisuu-dessa on.

Nuorten jatkuvan tuen ja ohjauksen kehittämisen neljä askeltaToinen keskeinen kehittämisalue on ollut opintojen ohjauksen kehittämi-nen, kun opetuksen sisällöllinen muok-kaaminen on jäänyt enemmän palve-lualueiden omaksi työksi. Ohjauksen kehittämisen tarpeet tulevat esille myös Opetushallituksen rahoittamasta tilaustyöstä, jonka Projektitoimisto jul-kaisi yhdessä Opetushallituksen kans-sa vuoden 2009 lopulla. Tutkimuksen tuloksena alettiin entistä enemmän pa-nostaa ohjausta niille erityisryhmille, joita kutsuttiin nivelvaiheen opiskeli-

joiksi. Tämä tarkoitti laajalti eri koulu-muodosta toiseen tapahtuvien siirty-mien aikoja.

2004/ Koulutustakuun kehitystyö alkaaTurussa ja Varsinais-Suomessa nuo-risotakuuta ja sen osana olevaa kou-lutustakuuta on kehitetty aktiivisesti jo vuodesta 2004 lähtien. Koulutuksen ja opinto-ohjauksen kehittämishank-keissa on luotu alueellisia malleja ja toimintatapoja nuorten koulutukseen pääsyn takaamiseksi ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Näistä eniten kiinnos-tusta muualla maassa ovat herättäneet MAST-hankkeessa kehitetyt maakun-nallinen nuorten ohjaus- ja pajaopin-tojen järjestämismallit.

Pitkäjänteinen kehittäminen tuot-ti tulosta. Keväällä 2012 peruskoulun päättäneistä lähes 99 % sai välittömäs-ti seuraavana syksynä koulutuspaikan lukiosta, ammatillisesta koulutuksesta tai vuoden kestävistä nivelvaihekoulu-tuksista. Nuoret myös keskeyttivät am-matillisen koulutuksen aiempaa har-vemmin. Vuodesta 2004 vuoteen 2010 ammatillisten oppilaitosten keskeyttä-misprosentti laski Varsinais-Suomessa 11,7 prosentista 7,4 prosenttiin.

2008–2010/ Maahanmuuttajanuorten VaSkoolissa kehitetään maakunnallista ohjaus- ja koulutusmalliaPanostus kannatti, sillä valmistavan koulutuksen suorittaneista nuorista toisen asteen opiskelupaikan sai pro-jektin päätyttyä Turussa ja Salossa lä-


hes 70 %, kun vastaava luku vuonna 2008 oli vain 32 %. Turussa lukioon tai ammatilliseen koulutukseen valit-tiin 168 vieraskielistä opiskelijaa eli 6,6 % kaikista opiskelijoista. Kasvua edelliseen vuoteen oli yli 20 %. Turun ammatti-instituutissa opiskelupaikan saaneista 7,4 % oli vieraskielisiä (6,0 % vuonna 2009). Turun lukioissa vas-

taavat luvut olivat 5,6 % ja 4,5 %. Salon seudulla vieraskielisten osuus valituis-ta kasvoi peräti 30 %.

2013/ Nuorisotakuu laajentaa yhdessä kehitettyjen mallien hyödyntämisen valtakunnallisestiNuorisotakuulla varmistettiin, että nuoret löytävät polun koulutukseen

Nuoriso- ja koulutustakuun toteutumista tukevia hankkeita Varsinais-Suomessa

NUOREN POLKU

Perusopetuksen ja toisen asteen

välinen nivelvaihe- nuorten ohjausvastuut;

ilman koulutuspaikkaa jääneiden nuorten ohjaus, riskissä olevien

nuorten seuranta ja ohjaus

- tiedonsiirto (kuvaus oppilaan osaamisesta

peruskoulun päättyessä)

- opinto-ohjaajien yhteistyö

Toisella asteella- laajennettu työssäoppiminen, 2+1 -malli, tuettu oppisopimus

- pajaoppilaitosyhteistyö

- erityistukea tarvitsevien ohjaus ja tuki

- työelämätaitojen vahvistaminen

Opetus- ja ohjaushenkilöstölle

koulutus, uusien pedagogisten kehittäminen ja käyttöönotto,

opetuksen rakenteellisten ratkaisujen kehittäminen

ja käyttöönotto

Siirtyminen jatko-opintoihin ja/tai

työelämään- valmistuneiden ohjaus

työelämään ja jatko-opintoihin

- tukea tarvitsevien ohjaus ja tukeminen

PERUSOPETUS TOINEN ASTE TYÖELÄMÄ/ JATKO-OPINNOT

Valmis

Siirtymät sujuviksi

Huippu

VaSiTe

Opeda

HANKKEET TUKENA


ja työhön ja pääsevät siten osalliseksi yhteiskuntaan. Takuulla tarjotaan ny-kyään koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikka alle 25-vuo-tiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmis-tuneille kolmen kuukauden kuluessa työttömyyden alkamisesta.

2014/ Uusi hankekausi alkaaAiemmin kokeillut mallit otettiin val-takunnalliseen ja maakunnalliseen muokkausvaiheeseen. Koulutusvienti yhteistyössä muiden turkulaisten op-pilaitosten kanssa avaa koulutusvien-timahdollisuudet ulkomaille.

Ammatillisten oppilaitosten työelämäyhteistyötä on tehnyt sujuvaksi Laakeri-hanke Vuoden 2009 alussa käynnistyneen Laakerin tavoitteet olivat massiiviset. Euroopan sosiaalirahaston ja Varsi-nais-Suomen elinkeino- ja luonnon-varayksikön ELYn kautta kanavoidul-la lähes 1,5 miljoonalla eurolla alkoi nopeasti tapahtua. Hankkeen ensim-mäinen jakso oli kolmevuotinen. Ope-tus- ja kulttuuriministeriön rahoituk-sen turvin aloitettuun uusimpaan han-kejaksoon oli kirjattu 1400 työpaikka-ohjaajan kouluttaminen ja lähes 2000 henkilön täydennyskouluttaminen. Työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytäntöjä lähdettiin kehittämään 300 yrityksessä ja 10 kunnallisessa organi-saatiossa. Myös 90 opettajalle luvattiin toteuttaa kuukauden mittainen työssä-oppimisjakso ja siihen liittyvän kehit-tämistehtävän suorittaminen. Koulu-tustoiminnan ohella paljon painoa an-nettiin palvelupisteelle, joka oli heti al-

kuun sähköisesti tavoitettavissa hank-keen kotisivujen kautta. Sieltä löyty-vän materiaalipaketin avulla yritykset saivat hyvän lähtökohdan henkilöstön osaamisen kehittämiseksi ja yhtenäis-ten käytäntöjen hyödyntämiseen.

Laakeri-Hankkeen projektipäällik-könä aloittanut Rolf Holmberg pi-tää alun perin annettuja lupauk-sia todellisina; ne saavutettiin. Yri-tykset näkivät oppilaitosten heil-le osoittaman avun turvin pysty-neensä tarjoamaan työssäoppijoil-leen entistä parempaa ohjausta, arviointia ja tukea toimipaikois-saan. Erityisen kiitollisia ollaan edelleen oppimateriaalista, jonka käyttökelpoisuus tuli esille myös oman henkilöstön perehdyttämi-sessä. Työpaikkaohjaajan oppaak-si nimetyn opuksen uusi painos il-mestyi vuoden 2015 lopulla ja sen päivitetty materiaali takaa teok-sen käytön vuosikausiksi eteen-päin, kertoo Holmberg hankkeen saavutuksista.- Olemme valmiimpia vastaanot-tamaan työssäoppijat, jotka halua-vat suorittaa käytännön työssäop-pimisjaksonsa meidän ammatti-taitoisten osaajiemme ohjaukses-sa. Tällä yhteistyöllä ammatillisen koulutuksen kanssa takaamme työssäoppijan osaamisen kehit-tymisen ja annamme hänelle par-haat mahdolliset eväät tulevan am-mattinsa harjoittamiseen, kertoi asian yrityksen näkökulmasta Tu-run Osuuskaupan HR-asiantuntija


Minna Vuotila jo hankkeen Taitu-rinoiden artikkelissa jo hankkeen ensimmäisen vaiheen tapahtumis-ta syksyllä 2011. Tuolloin juhlistet-tiin Laakeri ensimmäistä materiaa-lijulkaisua. Sittemmin Laakerima-teriaalia on päivitetty ja useasti ja uusin työpaikkaohjaajamappi val-mistui oppilaitoksen omasta pai-nosta syksyllä 2015.

Laakeri-hanketta ovat olleet muka-na kehittämässä seitsemän koulutuk-sen järjestäjää 13 varsinaissuomalais-ta ammatillista oppilaitosta. Vetovas-tuussa olevan ammatti-instituutin li-säksi alusta alkaen mukana olivat Bo-vallius-ammattiopiston Turun toimi-piste, Kaarinan sosiaali- ja terveysop-pilaitos, Loimaan ammatti- ja aikuiso-pisto, Turun ammattiopistosäätiö, Uu-denkaupungin ammattiopisto Novida, Varsinais-Suomen maaseutuoppilaitos sekä yhteistyötahot yrityksistä ja yh-distyksistä.

Ensimmäisen hankekauden pää-tyttyä toiminnasta tehtiin alueellinen yhteistyösopimus, jonka mukaan ku-kin osallistujataho vakiinnutti tehtä-vän oman oppilaitoksensa toiminnak-si. Näin tehtiin myös Turussa.

Toiminnan hyvien tulosten innos-tamana hankeryhmää laajennettiin kattamaan myös Turun kristillinen opisto, ja näin vahvistettu hakijaryh-mä sai vuoden 2015 loppuun ulottu-van lisärahoituksen työpaikkaohjaa-jakoulutusten ja sitä tukevan oppima-teriaalin kehittämiseen. Nyt koulutuk-sen suorittaneelle alettiin antaa teh-

dystä työstä myös erillinen työpaikka-ohjaajan passi.

Erityisen tärkeinä projektipäällik-kö Holmberg pitää uudistetun hanke-kauden aikana työpaikalla toteutettu-ja koulutusjaksoja ja opettajien työs-säoppimisjaksoja, joille saatiin nyt en-simmäistä kertaa mukaan myös yhteis-ten oppiaineiden opettajat. Hankkeen uusimpana ulottuvuutena voidaan v. 2014 lanseerattua Mestari-hanketta, jota tuetaan Opetus- ja kulttuurimi-nisteriön varoista. Puolentoista vuo-den lisähankkeella luodaan jatkuvuut-ta Laakerille ja keskitytään yhteisten toimintamallien tuottamiseen ja nuor-ten työpaikalla tapahtuvan oppimisen laadun varmistamiseen työelämäyh-teistyön tueksi. Mestarin kehittämis-työ tapahtuu yhdessä valtakunnallisen verkoston kanssa.


Varsinaissuomalaisen yhteistyöhankkeen Laakerin projektipäällikkö Rolf Holmberg ja projektiryhmä kokouksessaan.

Työpaikkaohjaajan käsikirja on otettu käyttöön sadoissa yrityksissä..


Laadun kehittämisen toimenpideohjelma kattaa oppilaitoksen toiminnan kaikki tasot.

Johtaminen

Suunnittelu Toteutus Arviointi

Turun kaupungin strategia

Strateginen sopimus

Operatiivinen sopimus

TulosalueKoulutusyksiköt

Tiimit

Toiminnan suunnitteluHanke- ja kehittämisen

suunnittelu

Lait, asetukset,kaupungin ohjeet

Ydinprosessi: Ammatti-osaamisen kehittäminenTukiprosessit: Yhteiset

palvelut

Toimintaohjeet

Toimitaan olemassa olevienohjeiden ja suunnitelmien mukaan

MittaritietopankkiKoulutusyksikön kesulomakkeet

Johtoryhmän lukuvuosittain päivittämä arviointisuunnitel-ma sisältää aikataulut mm. seuraaville:• Navigoinnit• Sisäiset auditoinnit• Kyselyt ja palautteet• Ulkoiset arvioinnit

Sovitut mittaritiedot kerätään

Johtopäätökset

MittaritietopankkiKoulutusyksikön kesulomakkeet

Parantaminen ja kehittäminenTilat, laitteet, osaaminen

1.

2.

3.

4.

Laadun top 5Tavoitteenamme on tyytyväinen asiakas (opiskelija ja työelämä). Tähän päästäksemme meidän tulee arvioida ja kehittää toi-mintaamme.

Toimintamme on kuvattu toimintaohjeissa, www.turkuai.fi /henkilokunnanohjeetToimimalla yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan voimme mm. varmistaa opiskelijoiden tasapuolisen kohtelun.

Laatu on kaikkien asia - jokainen vastaa oman työnsä laadusta ja yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta. Opettajan tulee ottaa palautetta omasta työstään vähintään kerran lukukaudessa.

Arvioimme koko toimintaamme arviointisuunnitelman mukaisesti ja johtopäätösten perusteella kehitämme toimintaamme. Tarvitsemme sinua arviointityöhön. Kerro kehittämisideasi [email protected]

5.


Projektitoimisto kehittämisen tukenaMatti Mäkelä on tehnyt pitkän uran amma-tillisen peruskoulutuksen projektipäällikkö-nä. Alun perin aikuiskoulutuksessa Aboavi-ta-koordinaattorina pestinsä aloittaneelta ja nykyään koko sivistystoimialan projek-titoimistoa vetävältä Mäkelältä onkin hy-vä kysyä, mitä hän ei ole vielä ehtinyt tehdä hanketoiminnan hyväksi. Kysymykseen saa nopeasti vastauksen. ”Projektitoimisto on edennyt suunnitelmallisesti ja toteuttanut instituutin ja nyt sivistystoimen strategian

mukaista toimintaansa kiitettävästi. Kokoon on saatu hyvä joukko mitä par-haimpia käytäntöjä, jotka on ansiokkaasti levitetty Suomeen, yhteistyössä muiden koulutuksenjärjestäjien kanssa, toteaa Mäkelä.”

Osa projektitoimiston työtä on toimialan koulutusviennin tukeminen. Koulutusvientiponnistelujen suunnittelu- ja markkinointityössä on apuna turkulaisten oppilaitosten liittymä FinnWayLearning. Se kattaa koko suo-malaisen koulutuskaaren perusopetuksesta aina korkeakoulujen huippu-tutkimukseen ja aikuiskoulutukseen. Verkoston eritysosaamista ovat oppi-minen ja pedagogiikka, uudet menetelmät ja sisällöt koulujen ja opettajien käyttöön, koulutuksen ja työelämän yhteistyö, työelämän tarpeiden mukai-nen koulutus, innovaatioiden tuottaminen korkeakouluissa, koulutusketjut ja study visits -palvelut. Koulutusvientituotteisiin lukeutuvat muun muassa Innovaatiopedagogiikka, nuorisotakuu, ICT kielikoulutuksessa, KiVa Kou-lu, Projektiässät ja Työpaikkaohjaajat. Kohdealueita ovat EU:n lisäksi muun muassa Lähi-itä, Kiina, muu Aasia ja Venäjä.

Nyt markkinointiin kelpaavien ”hyvien käytäntöjen” luominen on eden-nyt sekin verkostojen kautta. Kehittämistarpeiden mukaan on luotu alueel-lisia, valtakunnallisia ja kansainvälisiä verkostoja. Vuonna 2014 aloitetulla uudella Euroopan sosiaalirahaston hankekaudella myös joidenkin hankkei-den vetovastuu on siirtynyt aktiiviselta Turulta muille kumppaneille. Salon kaupunki vastaa esimerkiksi Innostamo-hankkeesta, jolla pyritään yrittä-jyyskasvatuksen sisältöjen kehittämiseen osaksi opetusta.

Toki Turussakin on ollut mukana aktiivinen joukko aina hankesuman alusta saakka. Ensimmäinen yhteistyösopimus tehtiin maahanmuuttajien koulutusta kehittäneessä Aboavita-verkostossa 2000-luvun alussa, jolloin allekirjoittajina olivat kaikki Turun aikuiskoulutusta tuottavat organisaatiot, myös yliopistot. Maahanmuuttajien kotoutumisen edistämiseen on projekti-


toimistossa saatu aikaan merkittäviä tuloksia. Yksi tällainen oli Opetushalli-tuksen tilaama koulutustarveselvitys, jonka Jaana Kilpinen suoritti. Teos on nyt saatavilla opetushallituksen julkaisupalvelusta. Vieraskielisten kielites-tin ja sen suorittamista avustavan materiaalin kehittäminen on puolestaan ollut Mika Salosen vastuulla.

”Projektitoimintaa tukevat ja sivistystoimen strategian mukaiset pro-jektisalkut ovat olleet käytössä vuoden 2014 alusta saakka. Sivistystoimes-sa salkkuja on viisi ja ne on jaettu niin, että kullakin palvelualueella on oma salkkunsa. Lisäksi toimialalla on oma salkkunsa. Salkuille on määritelty omistaja ja salkkupäällikkö.”

Mäkelä toimii ammatillisen koulutuksen ja varhaiskasvatuksen salkku-päällikkönä. Hänen mukaansa salkku on selkeä kokonaisuus, jonka keskei-senä tavoitteena on maksimoida resurssien käyttö, välttää päällekkäiset toiminnot ja tehostaa tulosten ja hyvien käytäntöjen saavuttamista, juurtu-mista ja leviämistä. Tällä hetkellä (tammikuu 2018) kehittämisen keskiössä on ammatillisen koulutuksen reformin toteuttaminen ja positiivisen raken-nemuutoksen tukeminen koulutuksen keinoin.

”Toimenpiteitä uudistetaan uusien ongelmien edessä, ja nyt ajankohtai-simmat asiat ovat reformi ja positiivinen rakennemuutos. Varsinais-Suomen suuren työvoimatarpeen tyydyttämiseen etsitään uusia ratkaisuja erityisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Hyviä tuloksiakin on saatu. Esimerkiksi Ve-toVoimaa-hankkeen aikana kone- ja tuotantotekniikan hakijoiden määrä on kaksinkertaistunut ja samaan aikaan keskeyttämiset ovat vähentyneet alle puoleen. Uudessa LIVE-hankkeessa toimintamallia levitetään muille teolli-suuden aloille”, kertoo projektipäällikkö Anu Parantainen.

Projektitoiminnan hyvistä käytännöistä on järjestetty useita seminaare-ja ja tehty lukuisa joukko julkaisuja, joiden avulla markkinointi on päässyt hyvään vauhtiin. Osa materiaaleista on käännetty myös englanniksi. Koulu-tusviennin kannalta se on välttämätöntä, mutta käyttäjiä löytyy myös Suo-mesta. Materiaaleja on tarjottu myös maahanmuuttajien kotoutuskäyttöön. Pelkästään käytäntöjen varaan ei projektitoimisto ole toiminnassaan pitäy-tynyt. Kehittämisvaiheiden aikana on rekrytoitu uutta opiskelijahuoltohen-kilöstöä, jonka avulla päivittäiset ohjaustoimet on saatu käytäntöön. Parhaat käytännöt ja julkaisut löytyvät osoitteesta www.koulutustakuu.fi

http://www.koulutustakuu.fi


Projektitoimiston koko työntekijäjoukko joulukuussa 2017.

Projektitoimiston tuotteet, laaja kokonaisuus materiaaleja ammatillisen ohjauksen ja opetuksen käyttöön.


SUOMI EUROOPAN UNIONIN JÄSENEKSI V. 1995Uudet kansainväliset koulutusohjelmat avautuivat, kun Suomi liittyi Euroopan Unionin jäseneksi

”Tutkintojen vertailukelpoisuus, tut-kinnon suorittaneiden menestyminen kan sainvälistyvillä työmarkkinoilla se-kä valmiudet toimia monikulttuurisis-sa työ ympäristöissä ovat kansainvälis-tymisen tavoitteita. Koulutuksen tulee juuri nyt vahvistaa erityisesti euroop-palaista ulottuvuutta ja antaa valmiuk-sia toimia täy sivaltaisena kansalaise-na ja työntekijänä Euroopan Unionin alueella. Kansainvä listymistä edellyt-tävät myös monet maailmanlaajuiset päätökset ja suositukset, joihin maam-me on sitoutunut”.

Näin määriteltiin kansainvälisty-misen uuden opetussuunnitelmake-

hyksen valta kunnallisissa perusteis-sa keväällä 1994. Nämä tavoitteet mielessä asiaa pohdittiin myös Turun ammatillisissa oppilaitoksissa. Yhte-nä toimenpiteenä alettiin laatia ohjel-maa, jossa korostuivat konkreettisesti laajan ystävyyskouluverkon pystyttä-minen, kansainvälisen opsikelija- ja opettajavaihtotoiminnan vakiinnut-taminen sekä laajan opiskelijoille ja opettajakunnalle suunnatun kielikou-lutuksen kehittäminen. Työtä helpot-tivat jo aiemmin aloitettu Pärnuun ja Göteborgiin suuntautunut ys tävyys- ja oppilasvaihtotoiminta sekä niin valta-kunnallinen kuin Pohjoismaiden mi-nisterineuvostolta saatu rahallinen tuki. Ensimmäiset kansainväliset kon-taktit oli kuitenkin solmittu lukuisissa eri yhteyksissä oppilaitoksen pitkän historian ku luessa.

Yksi metalliosaston sähköurakka valmiina Haiphongissa, Vietnamissa toteutettuihin työssä-oppimisjaksoihin osallistui vuosien 1996–2003 välillä lukuisia opettajia ja opiskelijoita. Kuvassa opet-tajat Timo Ketola, Nguyen Thanh Long, Rauno Tirkkonen ja rehtori Nguyen Minh Toan.


Ylläolevan taulukon mukaan vastavuoroisia opintomatkoja tehtiin v. 2002 runsaasti. Vilkkaimpina vuosina oppilaitoksessa vieraili yli sata opiskelijaa ja opettajaa.

Aiemmin oli koulun johdon hen-kilökohtaisen panostuksen rooli ollut tässä suh teessa ratkaisevaa. Rehtorit olivat olleet kansainvälisen verkos-ton ylläpitäjinä lähes koko ajan, mutta tuolloin oppilaitosten kansainväliselle toiminnalle ei ollut vielä asetettu valta-kunnallisia tavoitteita.

Oppilaitoksen kansainvälinen toiminta on osa Turun kaupungin strategiaaVuosi 1995 oli Suomelle merkittävää kansainvälistymisen aikaa Euroopan unio nin jäsenyyden vuoksi ja se näkyi välittömästi koulutasolla Opetushalli-tuksen ja Kansainvälisen henkilövaih-

Tekniikka Kauppa ja ravitsemuspalvelut Terveys ja hyvinvointi

PILOTTIPROJEKTITopintomenetel-

mien ja -suunnitel-mien kehittämis-

hankkeet

• Mekatroniikan uudet opetusmenetelmät;

Liettua, Latvia, Alankomaat, Venäjä,

Puola, Ruotsi• Eurooppalainen ruokakoriprojekti

• Arkkitehtuuri, ympäristö, hyvinvointi

-projekti• Harjoitusyritysten ulkomaankauppa-

projekti: Saksa, Tsekki, Slovakia

• Arkkitehtuuri, ympäristö, hyvinvointi -projekti

• IAHS-projekti

LEVITYS- HANKKEET

valmiiden tulosten toteuttaminen

Ranska, Saksa, Liettua, Latvia, Venäjä, Puola

Espanja, Ranska, Puola, Italia

HENKILÖVAIHTO- RYHMÄT

Ranska: Pariisi • metalliala

Itävalta: Wien, Linz, Graz

• auto-, rakennus- ja sähköala

Espanja: Barcelona • elintarvikeala

Vietnam: Haiphong • sähköala, metalliala

Ruotsi: Göteborg, Linköping

• elintarvikealaLatvia: Riika

• mekatroniikkaLiettua: Kaunas • mekatroniikka

Norja: Bergen • kemianala

Venäjä: Pietari • sähköala

Bulgaria: Rousse • graafinen ala

Tanska: Grenaa • handel och dataRanska: Calais, St.

Chammond • hotelli-, ravintola- ja

matkailualaSaksa: Fürth, Nürnberg

• kauppa ja tietotekniikkaRuotsi: Göteborg

• hotelli-, ravintola- ja matkailuala

• kauppa ja tietotekniikka • handel och data

Norja: Bergen • hotelli-, ravintola- ja

matkailualaViro: Tallinna/Teeviit-

messut • kauppa ja tietotekniikka

Yksittäisiä lähtijöitä eri puolille Eurooppaa:

ruotsin Lapista Espanjaan

Ruotsi • Göteborg, Falun:

kauneudenhoitoala • Linköping:

sosiaali- ja terveysalaNorja: Bergen, Oslo

• sosiaali- ja terveysala • koti-, laitostalous- ja puhdistuspalveluala

Iso-Britannia • Devon: kauneudenhoitoala • Northampton, Tornbridge:

sosiaali- ja terveys-, koti-, laitostalous- ja puhdistuspalvelualaEspanja: Barcelona

• sosiaali- ja terveysalaVenäjä: Pietari

• sosiaali- ja terveysalaItalia

• kauneudenhoitoalaVietnam

• sosiaali- ja terveysala OPISKELIJAT

omat lähteneet/ ulkom. saapuneet

50/46 34/10 24/57

OPETTAJATomat lähteneet/

ulkom. saapuneet15/30 14/4 6/42


don keskuksen CIMOn aktivoidessa toimintaansa en tisestään. Järjestämil-lään kontaktiseminaareilla OPH:n alai-nen Leonardo-keskus pystyikin tehok-kaasti saattamaan yhteen Euroopan eri alueita ja erityisesti sellaisia kielialuei-ta, joiden kanssa yhteistyö normaalisti ei olisi lähtenyt helposti käyntiin.

Nopeasti vakiintuneiden yhteistyö-kumppaneiden kanssa oppilaitos osal-listui sekä EU:n rahoittamien Leonar-do-pilottihankkeiden valmisteluun, jois-sa tavoitteina olivat yhteisen opetusma-teriaalin ja koulutuksen yleinen kehittä-minen että henki lövaihtoprojekteihin, joissa keskityttiin yksilö- ja ryhmäkoh-taisten työssäoppimis matkojen ja opin-tomahdollisuuksien takaamiseen jäsen-maiden välillä.

Vaikka vierailevien opiskelijaryh-mien tulo oli sijoittunut tasaisesti ym-päri vuoden, oli näin suuren ryhmän majoittaminen hyvin haastava asia. Op-pilaitoksella oli ollut yhteistyösopimus Turun taiteen ja viestinnän oppilaitok-sen kanssa Tuurepo rinkadulla sijait-sevasta majatalo Onnikasta. Siellä oli käytössä kymmenkunta vuo depaikkaa lähinnä vierailevien opettajien ja luen-noitsijoiden käyttöön. Vuonna 1991 majoitustilanne parani oleellisesti, kun oppilaitos sai kaupungilta käyttöön sä Luolavuoren vanhainkodin yhteydessä olleen tyhjäksi jääneen dementiaosas-ton tilat. Rakennuksessa tehtiin opis-kelijavoimin asiallinen pintaremontti ja tiloihin hankittiin käytännölliset ka-lusteet. Yhteensä huoneita oli kahdes-sa kerroksessa 20 kappaletta. Majoi-tuskapasiteetti riitti parhaimmillaan 36 asukkaalle. ”Kiireimpi nä aikoina

koko majoituskapasiteetti yli täydessä käytössä, mutta esim. kesäaikana asun-tola oli tyhjillään”, muistelevat asunto-lan vastaanotossa toimineet Mirja Kai-nari ja Thomas Brookes. Asuntola sul-jettiin vuonna 2004 oppilaitoksen ta-louden vakauttamiskampanjan yhtey-dessä.

Kansainvälisen toiminnan käytös-sä ollut asuntola Virvoitus sai nimensä osoitteen sa mukaan. Se sijaitsi Virvoi-tuksentiellä, Turun Luolavuoressa.

Ammatti-instituutin kaikilla tu-losalueilla nuorisoasteen kan sain-välistymisprojek tien tärkeimpiä ra-hoituslähteitä ovat olleet EU-rahoi-tuksen ohella Pohjoismaiden ministe-rineuvoston takaamat harjoitteluapu-rahat sekä Opetushallituksen kaut ta kanavoituva kansainvälistymisen eril-lismääräraha. Erityisesti OPH on tuke-nut laaja-alaisesti lukuisaa joukkoa ke-hityshankkeita. Yksi niistä oli Vietna-miin suuntautuva erikoisprojekti, jolla lähdettiin ammattitaitoisten metalli-miesten ja terveydenhuollon opiskeli-joiden valmentamiseen erilaisiin kieli- ja kulttuurioloi hin sopeutuviksi työn-tekijöiksi. Hanke muuttui v. 2001 ul-koministeriön kehi tysyhteistyöosaston rahoittamaksi toiminnaksi ja sitä jat-kettiin yhteistyössä Tu run ammatil-liset opettajat ry:n kanssa. Hankkeen päättyessä v. 2006 se palkittiin kun-niamaininnalla kilpailussa Suomen parhaasta yhdistyksen toteuttamasta kehi tysyhteisprojektista.

Yhä lisääntyvän kansainvälistymi-sen paineessa oppilaitoksen johdolle alkoi sadella erilaisia kansainvälisty-mistoiveita. Uusien projektien määrä


kasvoi koko hallinto kunnassa hyvin suureksi, mikä aiheutti runsaasti kes-kustelua henkilökunnan ja ammatti-opetuslautakunnan lisäksi myös tie-dotusvälineissä. Turun Sanomat mm. ihmetteli, missä ihmeessä näin laajaa kansainvälistymistä tarvitaan?

Runsas rahanmeno alkoi huolestut-taa päätöksentekijöitä siinä määrin, et-tä ku luille alkoi tulla tarve löytää uusia maksajia. Niinpä hyvin usein tuli esille toivomus, että eri tyisesti yritykset pys-tyisivät osallistumaan hankkeiden to-teuttamiseen. Katsottiin, että kasvavan kansainvälisyyden varsinaisia hyödyn-saajia ovat opiskelijoiden it sensä ohel-la yhä kansainvälisemmiksi muuttuva yrityselämä, jolle ammattikoulu tettu, erilaisiin kieli- ja kulttuurioloihin tot-tunut työntekijä on aarteen arvoinen. Samalla muistutettiin, että kansainvä-lisyys, kuten kaikki muukin toiminta, vaatii jatkuvaa kehitystä ja uudistamis-ta. Ei voitu ajatella, että jatkamalla vain nykyisiä toimintatapoja ja hankkeita entisten kumppanien kanssa samaan vanhaan malliin voidaan rauhassa rat-sastaa kohti laadukasta kansainväli-syyttä. Vain arvioinnin ja uudelleenar-vioinnin kautta Turun kaupungin am-matilliset oppilaitokset saattoi vat oh-jata myös kansainvälisyyttä yleisissä strategioissa mainittuihin tavoitteisiin.

Oppilaitoksen kansainväliset strategiatAsian selvittämiseksi ja johdonmukais-ten toimenpiteiden varmistamisek-si rehtori Seija Mattila asetti v. 1997 kansainvälisten asioiden kehittämis-työryhmän, jonka tehtäväksi annet-

tiin selvittää toiminta-alueen strate-gisia linjauksia ja luoda sen ohjaami-seen tarkoitettu toimenpideohjelma. Vuoden 1999 alussa ammattiopetus-lautakunnassa vahvistettua ohjelmaa päivitettiin ja muokattiin aina vuoteen 2008 saakka vastaamaan Turun kau-pungin strategiaa ja opetushallituksen vuosittain ja kamien erillismääräraho-jen jakoperiaatteita.

Jo ennen kuin vuonna 2008 Opetus-hallitus ja Kansainvälisen henkilövaih-don kes kus (CIMO) ehdottivat oppilai-tosten luovan kansainvälistä osallistu-mista varten hyvän johtamisjärjestel-män, oli ammatti-instituutissa jo luotu esitys tähän tar koitukseen. Määrätie-toiseen kansainvälisen toiminnan ke-hittämiseen ja ylläpi tämiseen katsot-tiin liittyvän niin johdon sitoutumisen kuin kaikkien opettajien ja muun hen-kilöstön osallistumisen toimintaan. Se-lonteossa todettiin lisäksi toi minnan johtamisen parhaimmillaan perustu-van muun muassa Turun kaupungin strategiaan, valtakunnan hallitusoh-jelmaan ja valtakunnallisen koulutuk-sen ja tut kimuksen kehittämissuunni-telmaan sekä EU:n linjauksiin.

Tulevaisuuden oppilaitosten näh-tiin siis kiinnittävän huomiota vahvaan strategi seen suunnitteluun, jonka ta-voitteena tuli olla kansainvälisyyden ja monikulttuu risuuden näkyminen niin järjestäjän kokonaisstrategiassa ja opetussuunnitelmissa kuin myös erilli-sessä kansainvälisyysstrategiassa.

Selvityksen tapaustutkimuksen kohteina oli valikoitunut strategia-ana-lyysin poh jalta sellaisia oppilaitok-sia, joilla oli selkeästi olemassa eri-


laista kansainvälistä toi mintaa ja joi-den hyvistä käytännöistä olisi mah-dollista myös muiden oppilaitosten ottaa toiminnalleen mallia. Turun ammatti-instituutti oli yksi kuudes-ta esimerk kioppilaitoksesta. Kaiken kaikkiaan selvitykseen osallistui 115 koulutuksenjärjes täjää.

Verkostohankkeet tulevaisuuden kansainvälisyyttä parhaimmillaanVuonna 2008 vahvistettu toimen-pideohjelma koostuu useasta hankekokonaisuus alueesta, joita ovat kehittämis- ja verkostohankkeet, ul-komaista työssäoppimista tukevat erillishankkeet sekä opiskelijoiden kv-tutortoimintaa ja opettajien kan-sainvälisyystaitoja parantavat hank-keet. Lisäksi ammatillisen koulutuksen markki noimiseksi ja kehittämiseksi oppilaitos on osallistunut vahvasti laa-jaan kansainvä liseen kilpailutoimin-taan, jonka toimenpiteitä on kuvattu omassa luvussaan kirjan loppuosassa.

Kehittämis- ja verkostohankkeetMerkittäviä kehittämishankkeita am-matti-instituutilla on ollut tähän men-nessä useita, mm. oppilaitoksen itse hallinnoima ModVoc-hanke sekä yh-dessä ammattikor keakoulun kanssa toteutettu Friskie. Niistä jälkimmäi-sen levitysvaiheessa hallin nointi siir-tyi ammatti-instituutin tehtäväksi.

Vuonna 2004 aloitettu tekniikan alan Modern Vocational Training –hankkees-sa (ModVoc) vertailtiin mekatroniikan, polymekaniikan ja elektroniikan opetus-suunnitelmia seitsemässä eri Euroopan maassa. Projektin pohjalta tehtyjen eh-

dotusten mukaan toteutettiin lukuisia kansainvälisissä ammattitaitokilpailuis-sa käyttöön otettuja muutossuosituk-sia. Elektroniikkaa koskevat ehdotuk-set saatiin osittain toteutumaan vuoden 2008 lopulla järjestetyissä Rotterdamin EuroSkills-kilpailussa, jossa Turun val-mennuksessa ollut kaksihenkinen jouk-kue voitti kul taa.

Toinen merkittävä julkaisu on ollut aikuisten opintojen ohjaukseen liitty-nyt Get Set-harjoituskirja, joka valmis-tui vuoden 2009 lopulla. Molemmat kansainväliset hankkeet oli rahoitet-tu EU:n Leonardo da Vinci-ohjelman kautta ja niihin liitty vät materiaalit ovat kaikkien asiasta kiinnostuneiden vapaassa käytössä. Työkirja pohjautuu opiskelun, työn ja perhe-elämän yh-teensovittamiseen sekä vastuulli sen aikuisuuden ja aktiivisen kansalaisuu-den teemoille. Sitä voivat käyttää mm. aikuiskouluttajat, työvoimaviranomai-set ja sosiaaliviranomaiset ja kaikki muut aikuisia ohjaavat tahot. Oppima-teriaali soveltuu myös aikuisopiskeli-joiden oma ehtoiseen käyttöön.


Ulkomaista työssäoppimista tukevat verkostoja erillishankkeet sekä opiskelijoiden kv-tutortoimintaa ja opettajien kansainvälisyystaitoja parantavat hankkeetTyössäoppimista tukevissa verkos-toja erillishankkeissa on toimittu kansainväli sesti joko yhden maan, kou-lutusalan tai toimintamuodon puitteis-sa yhdessä mui den suomalaisten han-ketoimijoiden kanssa. Verkostohank-keita ovat olleet mm. Venäjä- ja Kii-na-verkostot sekä Varsinais-Suomen kv-verkosto. Viimeksi mainitun ko-kouksiin on osallistunut alueen oppi-laitosten kansainvälisyysasioista vas-taavia henkilöitä.

Venäjä-verkoston työssäoppimis-paikat on järjestetty Pietarin alueella ja Kiinan kanssa aloitettu yhteistyö on keskittynyt erityisesti Suzhoun kaupun-kiin. Kiina-hanke toimi aluksi v. 2005 Pirkanmaan koulutuskuntayhtymän koordinoimana, kunnes se kolmea vuot-ta myöhemmin siirtyi Turun ammat-ti-instituutin järjestä misvastuulle

Ulkomaiset työssäoppimisjaksot on ollut mahdollista suorittaa ulko-mailla itse hankitussa paikassa, jol-loin opiskelijalla on mahdollisuus ha-kea ulkomaan jakson ylimääräisiin ku-luihin avustusta. Toisaalta opiskelijan on ollut myös mahdollista osallistua oppilaitoksen ja sen ulkomaisten yh-teistyöorganisaatioiden välisiin kah-denvälisiin työssäoppimisprojekteihin.

Työssäoppimisjaksot ovat useim-miten vastavuoroisia, jolloin instituutti sekä lä hettää että vastaanottaa opiske-lijoita. Viimeksi mainitussa tapaukses-

sa oppilaitok semme vastuulla on ollut ulkomaisten opiskelijoiden työssäop-piminen Turussa, arkielämään liittyvät asumisjärjestelyt ja muu tukitoiminta. Tukitehtäviin on koulutettu erillinen kv-tutoreiden ryhmä, joiden apua voi-daan tarvittaessa käyttää muidenkin hankkeiden toteuttamiseen.

Opiskeluun on liittynyt vuosien var-rella lukuisia kansainvälistä yhteistyö-tä valai sevaa teemapäivää ja -viikkoa. Useat Euroopan maat ovat tulleet vuo-rollaan esi tellyiksi, esim. ulkomaan-kaupan linja valitsi aiheekseen Kau-koidän. Samanlaisia tapahtumia järjes-tettiin muissa oppilaitoksissa kansain-välisyyspäivien ja muiden paikallisten merkkipäivien yhteydessä.

Ammatti-instituutissa kansainväli-syys on viimeisen kymmenen vuoden ajan nähty tärkeäksi osaksi opintoja. Sitä koskevat linjaukset on määritelty kansainvälisyyden toimenpideohjel-massa, joka pohjautuu oppilaitoksen ja koko kaupungin strategiaan. Siinä lin-jataan selkeästi päätavoitteiksi opiske-lijoiden ja henkilöstön kansainvälisen liikkuvuuden lisääminen.

Kun vuoden 2011 aikana yleissivis-tävä koulutus liitettiin mukaan toimin-taan, joutui aiemmin ammattikoulu-tuksen kansainvälisyyskoordinaattori Helena Mikkola kokoamaan yhteen pa-la palalta tuon hallintokunnan kansain-välistymisen toimenpiteet. Nykyään sivistystoimen laaja-alainen toiminta-kenttä on tältä osin entisestään kas-vanut, kattaen nyt koko paletin, päivä-hoidosta toisen asteen opintoihin, var-haiskasvatuksesta vapaaseen sivistys-työhön niin suomeksi kuin ruotsiksi.


Sivistystoimialan kansainvälisen toiminnan päällikkönä toimiva Helena Mikkola kertoo liikkuvuushankkeiden toteuttamisen olevan edelleen kansain-välisen kilpailutoiminnan ohella toisen asteen keskeisin toiminta-alue.

” Onnistuneilla ulkomaille sijoi-tetuilla liikkuvuusjaksoilla on saatu kehitetyksi opiskelijoiden taitojen ohella myös valtavasti uusia malle-ja ja käytäntöjä opetukseen siirret-täväksi. Yleensä tällaisille neljä-kah-deksan viikkoa kestävillä jaksoilla on ollut mukana osan aikaa myös ko. koulutusalan opettaja”, kertoo Hele-na Mikkola. ”Tällaisilla laatujärjestel-

män mukaisilla TOP-jaksoilla on va-kiinnutettu eurooppalaisen amma-tillisen koulutuksen ECVET-järjestel-män mukainen toiminta koko maas-sa toteutettavaksi käytännöksi”.

Uusimpien Erasmus Plus –rahoi-tusten turvin oppilaitos on voinut to-teuttaa vuoden 2017 loppuun ulottu-valla jaksolla useita kymmeniä opin-tomatkoja, joihin on kuulunut myös vastavuoroisesti ulkomaisten opiske-lijoiden saapuminen Turkuun. Opin-tojen osaksi sijoitettuina kv-jaksot to-della kehittävät opiskelijaa laaja-alai-sesti. Sen takaa jo jaksoille valmistau-tumiseen käytettävä kieli- ja kulttuu-risisältöinen valmennusjakso, jonka opiskelijat saavat hyödynnetyksi osa-na vapaasti valittavia opintojaan.

Opiskelijan matkassa Espanjassa!

”Suoritin kansainvälisen työssä-oppimisjaksoni valtion omistamas-sa SAMU (Servicio de Atencion Me-dica Urgente) 061:ssä, joka on pe-rustason ja hoitotason ambulans-sipalveluja järjestävä organisaatio. Perustason ambulanssissa työs-kentelee kaksi perustason ensihoi-tajaa ja hoitotason ambulanssissa yksi lääkäri, sairaanhoitaja ja en-sihoitaja. Perustason ensihoitajan koulutus Espanjassa on kaksi vuot-ta, kun taas Suomessa vain vuoden, mutta Espanjassa ei ole mahdolli-suutta opiskella amk-ensihoitajak-si toisin kun täällä.

EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn vieraili osana Eurooppa-päivän 9.5.2008 Turun vierai-luaan myös TAI:ssa. Aninkaisten koulutalon juh-lasaliin oli kokoontunut run sain joukoin opiske-lijoita kuulemaan Rehnin terveiset EU:sta. Muis-toksi Rehn sai suklaasta tehdyn jalkapallon.


Tykkäsin tosi paljon työsken-nellä ambulanssissa, niin paljon, et-tä se ei edes tuntunut työltä, vaik-ka sainkin tehdä paljon. Tunsin yhteenkuuluvuutta muiden työn-tekijöiden kanssa. Työparit olivat ystävällisiä, puheliaita ja rentoja, ja todella kokeneita ja fiksuja. Mi-nulle puhuttiin jatkuvasti, he oli-vat kiinnostuneita, antoivat minun tehdä paljon ja selittivät kärsivälli-sesti asioita, joita en ymmärtänyt. Vuoron alussa tarkistettiin aina, et-tä tarvittavia välineitä on tarpeeksi. Opin ja pääsin tekemään lyhyessä ajassa paljon: kirjaamaan, käyttä-mään paareja ja siirtotuolia, haas-tattelemaan potilasta. Työkeikko-ja oli monenlaisia, mutta yleisim-piä tapauksia olivat liikenneonnet-tomuudet, potilaiden hengitysvai-keudet, pahoinvoinnit, yleistilan laskut ja erilaiset rintakivut.”

Näin kirjoitti blogissaan Made-leine Ranki. Blogit ovat osa opiske-lijoiden raportointia ja niillä ope-tuksellinen tavoite.

Kauko-Aasian uudet mahdollisuudetMyös maakohtaiset verkostohankkeet, kuten vuosina 2009–2013 oppilaitok-sen vetovastuulla ollut Chinet-verkos-to, ovat edelleen kansainvälisen toi-minnan keskeinen osa. Chinetin avul-la opiskelijat ja opettajat ovat päässeet osallistumaan Kiinan Suzhoussa järjes-

tettyihin harjoittelujaksoihin. Kansain-välisyyden kiinteää yhteyttä opintoi-hin on harjoitettu kehittämällä mekat-roniikan alalle internetin välityksellä verkko-opintokokonaisuus, jossa ovat mukana kiinalaiset ja suomalaiset osa-puolet.

Nykyään oppilaitos pyrkii tarjolla olevin resurssein osallistumaan ja yllä-pitämään kehittämistyötä osana kaik-kea kv-toimintaa. Tehtävä työ korostuu erityisesti Opetushallituksen rahoitta-missa verkostohankkeissa, joissa Tu-run ammatti-instituutti on mukana ak-tiivisena toimijana. Näitä ovat Kiinaan keskittyvät Chinet ja KAM´oon China, Japanin kanssa toteutettava Hanako ja Venäjä-keskeinen Akkuna.

Muita vastaavia maaverkostoja ovat myös Intia-projekti sekä Aasian maihin keskittyvä palvelualojen han-ke HULA, jonka toteutuksessa mukana olleet palvelualojen opiskelijat ja opet-tajat ovat suorittaneet lukuisia vaihto-jaksoja Singapo ressa. Myös Kanadassa toteutettu perusopetuksen hanke liit-tää piiriinsä koko toisen asteen kou-lutuksen.

Säännöllisen opiskelija- ja opetta-javaihdon ohella oppilaitos on järjes-tänyt lukuisia kansainvälisyyden toi-mintapäiviä. Vuoden 2009 tilaisuudes-sa oli mukana ennätysmäärä osallistu-jia, yhteensä yli 150 rehtoria, kansain-välisyyskoordinaattoria ja opettajaa. Viittä vuotta myöhemmin järjestettiin Opetushallituksen rahoittamana ko-ko maan ammatillisten oppilaitosten yhteinen Verkostot vesillä –seminaari. Tapahtumasta tuli sittemmin ”hyvänä käytäntönä” vakiintunut muoto valta-


Chinet-verkoston kokous järjestettiin samanaikaisesti Opetushallituksen Verkostot vesillä –seminaarin yhteydessä.

Vuonna 2015 Turku toimi valtakunnallisten Ahtisaari-päivien järjestäjänä. Ammatti-instituutin näkyvää roolia juhlistettiin Martti Ahtisaaren kouluvierailulla ja oppilaitoksen omalla konditoria-tuotteella. Vuosittaiseksi traditioksi muodostunut tapahtuma oli merkittävä tuen osoitus ammatillis-en toisen asteen kansainvälistymiselle.


kunnallisten verkostojen yhteistoimin-nan kehittämiseen.

Vuodesta 2008 voimassa olleen pal-velusopimuksen mukaan kansainväli-sen toiminnan vastuita ja tehtäviä on jaettu tasapuolisesti eri koulutusyksi-köiden kesken ja tehtäviin on nimetty omat vastuuhenkilöt.

Vuoden 2011 organisaatiouudistus antoi toiminnan kehittämisen ja suun-nittelun päävastuun tehtävään nime-tylle kansainvälisten asioiden päälli-kölle ja tämän johtamalle kansainvä-liselle yksikölle, jossa toimi myös kan-sainvälisten asioiden suunnittelija ja ammatti-instituutin opiskelijavaihtoi-hin keskittynyt koordinaattori.

Vuonna 2018 ammatti-instituuttiin valittiin koulutalokohtaiset kv-vas-tuuopettajat. Samanaikaisesti Oppiso-pimustoimistoon vakiintui käytän-tö, jossa oppisopimusopiskelijoiden kv-vaihtoihin on nimetty tietyt oppiso-pimustarkastajat.

Turun ammatti-instituutin kan-sainvälisten asioiden koordinaatto-reina ovat olleet vuosina 1998–2017 Matti Haapanen, Teija Suominen, Ani-ta Silanterä, Helena Mikkola, Mari Pak-konen, Jyri Kuparinen ja Anna Tenho. Vuoden 2018 maaliskuusta lähtien tehtävässä on toiminut Maria Hokka-nen, jonka keskeisenä työnä on stra-tegisen linjauksen mukaisesti koordi-noida opiskelijoiden ulkomaan vaih-tojaksoja ja niiden ohessa opettajien ja muiden henkilökunnan jäsenten kv-vaihtoja.

Matti Haapanen, Teija Suominen ja Helena Mikkola ovat olleet pisim-pään instituutin kv-koordinaattorei-

na. Matti Haapanen on toiminut myös kansainvälisten ammattitaitokilpailu-jen koordinaattorina ja Helena Mikko-la puolestaan jatkaa työtään kv-asioi-den parissa koko sivistystoiminnan kv-päällikkönä.

Modern Vocational Education ja European Elec-tronics Workshop –hankkeilla kehitettiin kan-sainvälisellä yhteistyöllä tekniikan kilpailulajien sisältöä ja kilpailutehtäviä.


TIEDOTUS- JA MARKKINOINTITOIMINTA

Oppilaitoksen aktiivinen tiedotus- ja markkinointityö sai alkunsa kauppa-oppilaitoksessa. Opiskelijapulaa oppi-laitos ei ollut kokenut, ja 1990-luvun puolenvälin jälkeen ammatilliseen koulutukseen oli runsaasti hakijoita. Tuossa vaiheessa kuitenkin syntyi tar-ve alkaa markkinoida koulutusta niin, että ammatilliseen koulutukseen saa-tiin hakeutumaan hyvistä parhaimmat.

Kauppaoppilaitoksen opinto-ohjaa-jana tuolloin toiminut lehtori Tuula Aa-pola valmensi opiskelijoistaan amma-tillisen koulutuksen ensimmäiset lä-hettiläät, jotka kävivät peruskoulujen vanhempainilloissa kertomassa opin-noistaan. ”Opiskelijoillamme oli to-siaan vientiä, kun sana kiiri kouluissa. Kauppaoppilaitoksesta tuli ensimmäi-nen toisen asteen oppilaitos Turussa, jonka opiskelijat alkoivat käydä perus-kouluissa myymässä koulutusta, ja vas-taanotto oli innostunutta”, Tuula Aapo-la muistelee.

Asioihin saatiin uutta vauhtia, kun tiedotus- ja markkinointiselvitystä te-kemään palkattiin 7.10.1997 FM Satu Hatakka. Saman vuoden aikana teh-tävään asetettiin tiedotus- ja markki-nointityöryhmä, jonka tehtäväksi tuli laatia tiedotus- ja markkinointisuun-nitelma sekä tehdä esitys tiedotus- ja markkinointitoimintojen organisoin-nista hallintokunnan ja yksittäisten yk-sikköjen tasolla. Työryhmässä toimivat puheenjohtajana Esa Anttila (Turun Ammatti-instituutti), sihteerinä Satu Hatakka (Ammatillisten oppilaitosten

palvelukeskus), Kaarina Jalava (Tu-run Terveydenhuolto-oppilaitos), Rit-va Koskinen (Turun kauppaoppilaitos), Leena Salmela (Turun suomenkielinen työväenopisto) ja Liisa Salonen, sittem-min Liisa Saarelainen (Turun teknilli-nen ammattioppilaitos).

Työryhmä kuuli markkinoinnin ja työelämäyhteyksien asiantuntijoita se-kä tiedotusvälineiden edustajia. Asian-tuntijoiden näkemykset sekä yksiköis-sä tehdyt rehtoreiden ja opinto-ohjaa-jien haastattelut toimivat työskentelyn lähtökohtana.

Tiedotus- ja markkinointisuunni-telma valmistui vuoden 1997 loppuun mennessä ja suunnitelma hyväksyttiin ammattiopetuslautakunnan kokouk-sessa 14.1.1998 yhdessä muiden toi-sen asteen ammatillisen koulutuksen uudelleen organisointia valmistellei-den työryhmien raporttien kanssa. Sen kokonaistavoitteena pidettiin aktiivis-ta viestintää, jonka perusajatuksena on, että yhteisö pyrkii itse kertomaan asioistaan ensimmäisenä ja vaikutta-maan siten myös ulkoiseen kuvaansa. Tämä pätee edelleenkin.

Ammatti-instituutin aloitettua toi-mintansa hyväksyttiin ensimmäinen tiedotus- ja markkinointistrategia am-mattiopetuslautakunnan kokouksessa 16.1.2002. Kauppaoppilaitoksen leh-tori Tuula Aapola toimi tiedottajan osa-aikaisena työparina ja mentorina eläkkeelle jäämiseensä asti 30.9.2001.Varsin pian heidän tuekseen perustet-tiin tiedotus- ja markkinointityöryhmä


(T&M), jossa oli edustajat kaikilta tu-losalueilta. Tuossa vaiheessa tehtäväs-sään aloitti v. 2001 tiedotus- ja markki-nointiassistenttina Maarit Lineri. Tie-dotus- ja markkinointitoimintaa kehi-tettiin jatkuvasti, ja se tuli tunnetuksi myös Turun ammatti-instituutin eri tu-losalueilla. Samalla viestintätarpeet ja siten myös resurssitarpeet kasvoivat.

Tavoitteena on edelleen hitsata henkilöstöä yhteen sanoin ja teoinAmmatti-instituutin alkutaipaleella tie-dotuksen ja markkinoinnin tehtävänä oli ollut tukea uutta yhteistä toimintakult-tuuria ja luoda ulkoista kuvaa uudesta organisaatiosta. Ensimmäisenä toimen-piteenä perustettiin oppilaitokselle oma lehti. Ensimmäisen numeron nimi oli vielä ”Turun kaupungin ammatillisten oppilaitosten henkilöstö- ja tiedotusleh-ti 1/1998”, mutta jo toinen numero kan-toi sittemmin nimeä TAIturinat.

Teknisesti lehden teko oli sisältöä-kin haastavampaa. Sivut taitettiin ta-vallisella Word-tekstinkäsittelyohjel-malla, eikä kuvien käsittelyynkään ol-lut ohjelmaa. Lehti monistettiin ja vain kannet saatiin värillisinä. Vähitellen lehden taittoon ja kuvien käsittelyyn saatiin asianmukaiset ohjelmat, mikä alkoi näkyä myös lehden ulkoasussa. Lehdestä tuli kokonaan nelivärinen, ja kuvat alkoivat elävöittää sisäsivuja en-tistä enemmän. Hyvää sisällön sano-maa haluttiin jakaa muillekin kuin vain henkilökunnalle ja painosmäärää kas-vatettiin niin, että lehti kannatti siirtää kirjapainoon painettavaksi.

Oman lehden lisäksi yhteistä iden-titeettiä lähdettiin luomaan koko hen-

kilöstön yhteisellä tapahtumalla, jossa tutut ja tuntemattomat kohtaisivat toi-siaan. Historian ensimmäinen henki-löstön kevätkirmaus järjestettiin keski-viikkona 19.5.1999 Ruissalossa. Kevät-kirmauksia on järjestetty siitä lähtien joka vuosi, poikkeuksena ”lamakevät 2009”, jolloin kaupungin säästöpaineet pakottivat luopumaan tästä tapahtu-masta. Kirmaus on lähes poikkeukset-ta houkutellut 200 - 300 instituuttilais-ta viettämään keväistä iltapäivää mitä erilaisimpiin paikkoihin.

Ensimmäinen Turun ammatti-ins-tituutin Hakuopas näki päivänvalon syksyllä 1998. Hakuoppaaseen oli listattu ammatti-instituutin eri kou-lutusvaihtoehdot aloittain jaettuna peruskoulu- ja ylioppilaspohjaisiin linjoihin sekä kaksoistutkinto-opin-toihin. Hakuoppaan painos on alun muutamasta sadasta noussut nykyi-seen 10 000:een, ja valtaosa siitä jae-taan joka syksy suoraan turkulaisiin ja varsinaissuomalaisiin yläkouluihin ja lukioihin.

Oppaan painaminen aloitti myös uudenlaisen paikallisen koulutusalan yhteistyön, kun julkaisuun otettiin mu-kaan myös Turun lukioiden koulutus-tarjonta vuodesta 2007 alkaen. Näin hakuoppaan tarjonta kattoi koko Tu-run kaupungin toisen asteen koulu-tuksen. Hakuopas on alusta asti tehty ammatti-instituutin tiedotuksen oma-na työnä, ja syksyllä 2009 se myös pai-nettiin ensimmäistä kertaa Juhannus-kukkulan painopalveluissa. Hakuop-paan alueellisesta jakelusta ovat huo-lehtineet ammatti-instituutin logistii-kan opiskelijat.


Hallinnollisten uudistusten myötä tiedotustapaa muokattiin entistä säh-köisemmäksi, ja ammatillisen koulu-tuksen oman lehden tilalle tulivat si-vistystoimialan yleisesite, Turun am-matti-instituutin ja Turun lukioiden hakuopas ja Turku-konsernin yhteiset Turkuposti ja Koti Turussa –lehdet.

”www-sivuilta ja oppaasta infoa 24/7”Samainen Mainostoimisto ID, joka suunnitteli aikanaan Turun ammat-ti-instituutin logon, laati myös oppi-laitokselle uudet www-sivut syksyl-lä 1998. Internet-sivuston kehittämi-nen ja ylläpitäminen oli tuolloin varsin tietotekniikkapainotteista, sillä oppi-laitoksen www-työryhmä koostui tie-tohallintopäällikkö Aatos Lehtosesta, atk-suunnittelija Jens Machista ja Sa-tu Hatakasta. Sivujen teknisestä päivi-tyksestä vastasi oppilaitoksen tietohal-lintoyksikkö, sisällön tuottaminen oli koulutusvastaavien ja tiedottajan vas-tuulla, sisällön muokkasi tarvittaessa tiedottaja.

Montakaan vuotta eivät Turun am-matti-instituutin ensimmäiset yhteiset www-sivut ehtineet vanhentua, kun samaa ajattelutapaa jalostettiin lisää ja 2.5.2002 julkaistiin entistä laajempi sivusto. Asiakaslähtöistä ajattelutapaa lähdettiin toteuttamaan myös seuraa-vassa suuressa www-hankkeessa, jo-ka polkaistiin käyntiin koko kaupungin tasolla kaupunginhallituksen päätök-sellä (kh 31.3.2003 § 314). Verkkohan-ke käynnistyi konseptin suunnittelulla elokuussa 2003. Syksyn aikana työs-kenteli useampi suunnitteluryhmä,

joissa määriteltiin kokonaisratkaisun pohjana toimivaa verkkopalvelukon-septia eli tavoitteita, sisältörakenteita ja viestinnän prosesseja.

Turun kaupungin uuden verkkosi-vuston ensimmäinen vaihe julkistettiin juhannusviikolla 2005. Uuden verkko-palvelun suunnitteluun ja käyttöönot-toon osallistui kuusi pilottiprojektia. Palvelu- ja yhteystietojen osalta mu-kana olivat kaikki kaupungin hallinto-kunnat, Turun ammatti-instituutti mu-kaan lukien. Turun ammatti-instituu-tin uudet www-sivut julkaistiin yhdek-sän kuukauden suunnittelun tulokse-na 10.10.2006. Vaikka Turun ammat-ti-instituutin sivujen rakenne muistutti nyt entistä enemmän Turun kaupungin sivuja, se halusi ja sai säilyttää sivuil-laan oman tutuksi tulleen brändinsä. Tutut osoitteetkin säilyivät ennallaan: www.turkuai.fi, www.aikuiskoulutus.fi ja www.oppisopimus.turku.fi

Uuden sivuston rakentamiseen osal-listui useita kymmeniä instituuttilai-sia. Uuden sivuston kantavana ideana oli se, että sisällön ajan tasalla pitämi-nen onnistuu parhaiten hajauttamalla sen tuottaminen niille henkilöille, jot-ka muutenkin jakavat tietoa. Sisällön-tuottajat koulutettiin järjestelmän käyt-töön ja verkkokirjoittamiseen. Uusista sivuista tuli entistä vuorovaikutteisem-mat, sillä uutisoinnin lisäksi tavoitteena on edistää opiskelijoiden sekä yhteis-työkumppaneiden osallisuutta.

Tuolloin verkossa oli mahdolli-suus toteuttaa mm. asiakas- ja mieli-pidekyselyitä sekä erilaisia, virallisia strategiaan liittyviä että viihteellisiä kyselyjä. Sieltä löytyvät myös opis-


kelijoille ja työnantajille yhteisesti suunnatut rekrytointipalvelut ja am-matti-instituutin julkaisujen verkko-versiot.

Vuorovaikutteisuus näkyi mm. vi-rallisena sähköisenä asiointimahdolli-suutena kirjaamoon ja verkossa täytet-tävinä ja tulostettavina lomakkeina. Si-vustolle on koottu myös opiskelijoiden ja henkilökunnan työssäoppimisen ja virkamatkojen raportteja.

Opiskelijoille avattiin uutena pal-veluna Oiva-opiskelijaportaali. Oivasta löytyivät keskeiset verkkopalvelut (lin-kit) sekä apua opiskelijan arkeen. Oi-vassa olivat myös lukujärjestykset se-

kä WinhaWille-opiskelijasivut, joilla opiskelija voi seurata omien opintojen-sa edistymistä. Oivassa julkaistiin ajan-kohtaisten artikkelien ja opiskelijoiden kansainvälisen toiminnan matkaraport-tien lisäksi myös erilaisia kilpailuja.

Verkkoprojektin kantavia voimia oli verkkohankkeeseen helmikuussa 2006 palkattu projektisihteeri Kirsti Berg-man, jonka johdolla ammatti-instituu-tin verkkotoimitus kehitti ja ylläpiti si-vustoa. Myöhemmin verkkotoimitus siirtyi osaksi tiedotus- ja markkinointi-tiimiä.

Kun 1.1.2011 Turun ammatti-ins-ti tuutti liitettiin Turun kasvatus- ja

Painettu henkilöstölehti Turun Pualest lakkautettiin 2015, ja tilalle tulivat yhtenäiset uutiskirjeet, jot-ka on integroitu digitaaliseen työpöytään, ts. uutiskirjeen uutiset aukeavat digityöpöydältä. Nykyään kaikki kaupungin tiedotteet lähetetään toimialojen viestintävastaavien kautta kaupungin ePressi-tie-dotepalvelusta. Palvelun kautta saadaan tiedotteet lähtemään alueellisella ja valtakunnallisella ja-kelulla yhdellä napin painalluksella. Uusinta uutta on myös mahdollisuus tilata kaupungin tiedotteet omaan sähköpostiin.


opetustoimeen, laajeni ammatti-ins-tituutin viestintäyksikön tehtävä-kenttä ja vastuualue kattamaan am-mattiopetuksen lisäksi viisi muuta tulosaluetta: kasvatus- ja opetusvi-raston, varhaiskasvatuksen, perus-opetuksen, lukio-opetuksen ja aikuis-koulutuksen.

Tuossa vaiheessa hallintokuntaan perustettiin uusi viestintätiimi, jo-hon kuului edustaja jokaiselta tulos-alueelta. Viestintäyksikön tehtävänä oli koordinoida ja toteuttaa koko hal-lintokunnan ulkoista ja sisäistä viestin-tää, markkinointiviestintää sekä verk-koviestintää. Tulosalueiden viestintä-tarpeet ovat toiminnan luonteesta joh-tuen hyvin erilaisia, mutta on selvää, että viestintäyksikön työmäärä ja työ-tehtävien vaativuus ovat merkittäväs-ti lisääntyneet organisaatiomuutoksen myötä.

Toimialamalliin siirryttiin koko kaupungin tasolla 1.1.2013. Samalla perustettiin avaintoimintojen matrii-sit, mm. viestintämatriisi, jonka toi-mintaa johtaa viestintäjohtaja. Toimi-alamalliin siirryttäessä myös matrii-sien ohjausryhmien jäsenet nimettiin toimialojen johtoryhmiin.

Viestinnästä vastaa ja sitä johtaa nykyään konsernihallinnon viestintä-johtaja, joka delegoi käytännön suun-nittelun ja toteuttamisen kaupunki-konsernin viestintävastaaville. Ko-ko kaupungin viestintää johtaa kau-punginjohtaja, joka kertoo kaupungin kannan käsiteltävään asiaan. Jokaisel-la kaupungin toimialalla on nimetty viestintävastaava. Viestintävastaaval-la on oikeus osallistua täysivaltaise-

na jäsenenä yksikön johtoryhmätyös-kentelyyn.

Viestintämatriisi, jonka ohjaus-ryhmään kuuluvat kaupungin vies-tintäjohtoon ja toimialojen viestin-tään keskeisesti liittyviä henkilöitä, pyrkii yhteistoiminnassa resurssien parempaan hyödyntämiseen ja koko konsernin kannalta yhdenmukaisten perusviestien laadintaan ja niiden yhtenäisen visuaalisen ilmeen yllä-pitoon.

Selkeinä saavutuksinaan ryhmä voi mainita tehokkaan viestinnän ohella mm. viestinnän vuosikellon laadinnan ja graafisen ohjeiston, jonka kaupungin-hallitus hyväksyi käyttöön otettavaksi v. 2015. Viime aikoina keskeisimpiä uu-distuksia ovat olleet sosiaalisen viestin-nän kattava uusi ohjeistus ja kriisivies-tintäohjeet. Näyttävällä yhtenäisellä toi-mialan esittelyaineistolla voidaan yllä-pitää ajanmukaista tiedotusta ulkoisten asiakkaiden suuntaan ja samalla vähen-tää painettuja tuotteita, joiden jatkuva päivittäminen on kallista.

Sosiaalisen median eri muodoilla ajanmukaisen kuvan välittäminen op-pilaitoksesta on osoittautunut hyvin onnistuneeksi ratkaisuksi. Verkossa vilistävät nopeasti päivittyvät tiedot-teet saavuttavat kohderyhmänsä no-peasti ja kustannustehokkaasti. Vies-tinnän yhteiset koulutustilaisuudet ja läsnäolo myös yhteisillä messuosas-toilla ovat entisestään lisänneet oppi-laitoksen näkyvyyttä suuren yleisön tietoisuudessa.


Verkkosivu-uudistusten myötä kävijämäärät kääntyivät reippaaseen nousuun. Kaupungin verkkosivusto www.turku.fi on merkittävin kaupungin käytössä oleva viestintäkanava. Sivuston tärkein kohderyhmä ovat kaupungin asukkaat. Sivustolla julkaistaan kaupungin oman organisaation tuottaman sisällön lisäk-si myös muun muassa yhteistyökump-paneiden ja kansalaisjärjestöjen tuot-tamaa aineistoa.

Viestintätehtävän lisäksi verkkosi-vusto on merkittävä mielikuvien luoja. Avoin, ajantasainen ja ennakoiva vies-tintä sekä esteettömästi toimiva ja elä-myksiä tarjoava sivusto luo positiivis-ta mielikuvaa kaupungista. Sivusto on

myös nopein väline palautteen anta-miseen ja asiointiin kaupungin kans-sa. Uuden sivuston myötä lanseerat-tiin myös uusi palautepalvelu, johon jokaisella asukkaalla tai vierailijalla oli mahdollisuus antaa palautetta. Verk-kosivuston sisällöntuotanto on hajau-tettu eli jokaisella sivulla oli nimetty vastuuhenkilö.

Muutamassa vuodessa sadantuhan-nen kuukausittaisen kävijän määrä rik-koutui, ja 2010-luvulle tultaessa kävi-jöitä oli jo reilusti yli 150 000. Tuolloin ammatti-instituutissakin otettiin käyt-töön kaupungin yhteinen intranet eli NeTku (NettiTurku), joka palveli hen-kilöstön tarpeita arjen toiminnassa. Se oli aina vuoteen 2015 saakka myös ins-

Sivistystoimialan viestinnän väki 2017: vasemmalta lukien Satu Hatakka, Nanna Madetoja ja Noora Yrttiaho.


tituutin sisäisen viestinnän tärkein ka-nava ja ajan tasalla olevien sisältöjen, lomakkeiden ja ohjeiden tietopankki.

DriveTurku uudisti Turun kaupungin verkkopalvelun ja intranetinTurun kaupunginjohtaja Aleksi Ran-dell asetti päätöksellään 7.2.2014 Dri-veTurku-kehittämisohjelman vuosille 2014–2015 ja uudet turku.fi-sivut jul-kaistiin 1.7.2015. Kehittämisohjelman päättyessä 31.12.2015 verkkopalvelu-jen kehitys- ja päivitystyö siirtyi osaksi kaupungin normaalia toimintaa.

Kehitystyön myötä myös Turun am-matti-instituutin sivut uudistettiin täy-sin. Oma tutuksi tullut brändi kuiten-kin sai säilyä, kun uudet sivut julkais-tiin 1.7.2015.

DriveTurku-hanke palkkasi korkea-kouluharjoittelijoita toimialojen avuk-si, sillä työmäärä oli mittava. Käytän-nössä kaikki sisältö kirjoitettiin uudel-leen ja kuvamaailma uudistettiin täy-sin. Sivistystoimialalle saatiin kevään ja kesän 2015 ajaksi neljä korkea-kouluharjoittelijaa.

DriveTurku-ohjelmassa toteutettiin myös Sharepoint-pohjainen digitaali-nen työpöytä, joka kokoaa yhteen nä-kymään tärkeimmät työkalut, raportit, dokumentit, tehdyt päätökset sekä kau-pungin sisäisen viestinnän. Digitaalisen työpöydän rakentuminen jatkuu vielä DriveTurku-ohjelman päättymisen jäl-keen. Netkun päättäessä toimintan-sa, tilalle lanseerattiin MeTku, share-point-pohjainen Digitaalinen työpöytä, joka on nykyään uuden sivistystoimi-alan sisäisen viestinnän tärkein kanava.

Ammattiin valmistuvia juhlitaan nyt myös mediassa!Tiedotus- ja markkinointityöryh-mässä heräsi kysymys, miksi jul-kisuudessa hehkutetaan keväisin näkyvästi vain ylioppilaita? Niinpä toimeen päätettiin tarttua, eikä Tu-run Sanomia tarvinnut kauan suos-tutella mukaan. Turun Sanomat jul-kaisi ensimmäistä kertaa kaikkien ammatti-instituutista valmistunei-den nimet keväällä 2005 näyttäväl-lä koko sivun kattavalla kokonai-suudella. Nykyään Turun Sanomat julkaisee myös muista alueen am-matillisista oppilaitoksista valmis-tuneiden nimet.

Näkyvyyttä sai myös Taitaja 2015 -tapahtuma, joka oli muka-na sosiaalisessa mediassa leveällä rintamalla. Facebookin ja Instagra-min ohella käytössä olivat YouTube ja Twitter. Twitterin osalta ensim-mäistä kertaa tapahtuman omana kanavana.


Vuosittaiset Team-Taitaja katalogit esittelevät oppilaitoksen kotimaisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin valmistautuvat ammatilliset edustusjoukkueet.

Laajaa näkyvyyttä oppilaitoksen ulkopuolella on saavuttanut myös AmisTALENTTI-kilpailu. Se on kai-kille Turun ammatti-instituutin opiskelijoille tarkoitettu avoin kulttuurikilpailu. Lavalla nähdään ja kuullaan musisoivia talentteja useista koulutaloista ja monilta ammattialoilta. Esiintyjien joukosta valitaan myös ammatti-instituutin edustusryhmä SAKUstars-kilpailuihin.AmisTALENTIN voitti v. 2017 kaunisääninen Olivia Saarinen.


AMMATILLINEN KILPAILUTOIMINTA

- KANSALLISET JA KANSAINVÄLISET KILPAILUT 1988–2017

Kansallisen ammatillisen kilpailutoiminnan lähtölaukausTaitaja-tapahtumat käynnistyivät jo vuonna 1988, kun yleisten ammat-tikoulujen liitto YAL järjesti yhdessä ammattikasvatushallituksen kanssa ensimmäisen valtakunnallisen am-mattitaitokilpailun v. 1988 Hämeen-linnassa. Turun kannalta merkittävää oli se, että jo vuotta aiemmin Pelto-lassa oli pidetty maan ensimmäiset alueelliset kilpailut, Lounais-Suomen ammattikoulujen ammattitaitokilpai-lut. Uudistuneilla kilpailuilla halut-tiin innostaa nuoria suuntautumaan ammattiopintoihin ja hankkia myön-teistä julkisuutta koulutuksille. Sa-malla kannustettiin jo ammatillises-sa koulutuksessa opiskelevia nuoria sekä heidän opettajiaan. Paitsi yksi-lön ammattitaitoa koskevia kauas-kantoisia päämääriä kilpailulla oli alusta alkaen laajempiakin ammat-tikoulutukseen liittyviä tavoitteita. Erityisesti oppilaspulaa poteville pe-ruslinjoille kilpailusta haluttiin väli-töntä hyötyä. Niinpä heti ensimmäi-siin kisoihin otettiin näkyvään roo-liin kone- ja metallitekniikan alat, joi-den suosio oli laskenut huolestutta-vasti teollisuuden työntekijämäärien vähentämisestä ja monien tuotanto-laitosten lakkauttamisesta johtuen. Myös muiden alojen yksittäisiä am-matillisia taitokilpailuja oli järjestet-

ty 1970-luvulta lähtien, ja erityises-ti parturi-kampaajan ja kauneuden-hoidon aloilla kilpailuista muodostui käytäntö. Niiden kilpailuihin oppilai-tos lähetti edustajia aktiivisesti vuo-sittain.

Sitä ennen, jo v. 1948 järjestettiin ensimmäistä kertaa teollisuuden yllä-pitämät kilpailut. Ne toteutettiin Työ-taitokilvan nimellä Lohjan Kirknie-messä. Mukana kisassa oli 12 koulua ja voittaja palkittiin suurmestarin ar-volla ja rahapalkinnoilla.

Tuossa vaiheessa kilpailu koostui teoreettisia ja käytännön taitoja mit-taavilla tehtävillä. Vuotta myöhemmin pitopaikaksi tuli ensimmäistä kertaa oppilaitos, Etelä-Hämeen keskusam-mattikoulu. Teollisuuden ylläpitämis-tä työtaitotapahtumista luovuttiin kui-tenkin melko pian niiden työläyden ja ammattikoulutuksen kokonaisuu-den kannalta kapea-alaisten tehtävien vuoksi.

V. 1954 kilpailutoiminta ulotettiin myös henkisten arvojen puolella pii-rustuksen ja lausunnan kilpailuilla. Se oli aikaa, jolloin kulttuurijärjestö Saku ry aloitti toimintansa.

Kansallinen Taitaja-kilpailutoimin-ta laajeni vuosi vuodelta kattamaan yhä useampia ammatteja ja ammat-tialoja. Vuoteen 1999 mennessä Taita-ja-lajien määrä oli kasvanut lähes kah-teenkymmeneen ja v. 2005 yli 40 lajiin.


Kansallisen ja kansainvälisen ammattitaitokilpailutoiminnan mullistava merkitys; kansainvälisyydelle luotiin globaalit puitteetUutena kansainvälistymisen mahdol-lisuutena tulivat v. 1986 vastaan maa-ilmanlaajuiset ammattitaitokilpailut. Silloinen ammattikasvatushallitus kut-suttiin mukaan ammatillisen koulutuk-sen ensimmäiseen maailmankongres-siin, jonka järjestäjinä olivat globaalisti toimiva International Vocational Trai-ning Organization (IVTO) ja brasilia-lainen SENAI.

IVTO-järjestö edusti laajasti lukuis-ten teollisuusmaiden näkökulmia ja SENAI puolestaan toi mukaan kehitty-vän maailmanosan tulevaisuuden nä-

kymät. Kokouksesta saatujen tietojen innoittamina Suomi liittyi organisaa-tion jäseneksi ja päätti osallistua Bir-minghamissa v. 1989 järjestettäviin kilpailuihin.

Suomen kilpailijat Birminghamiin valittiin Turussa v. 1987 ensimmäisen kerran pidetyistä kansallisista Taita-ja-kilpailuista ja teollisuuden omista taitokilpailuista.

Maailmanmenestystä ei ensimmäi-sellä osallistumiskerralla vielä tullut, mutta joka toinen vuosi järjestettäviin kisoihin päätettiin osallistua sen jäl-keen säännöllisesti.

Vuoden 2003 St Gallenin kilpailussa Suomi saavutti erinomaisen menestyksen ja Turun ammatti-ins-tituutti sai kolme mitalia. Kuvassa kilpailijat Erno Sundell ja Mika Vilpo sekä heidän valmentajansa Marianna Pirilä ja Olavi Lähteinen.


World Skills-kilpailujen järjestäjämaat vuosina 1989–2009

1989 Birmingham Iso-Britannia

1991 Amsterdam Alankomaat

1993 Taipei Taiwan

1995 Lyon Ranska

1997 St Gallen Sveitsi

1999 Montreal Kanada

2001 Soul Etelä-Korea

2003 St Gallen Sveitsi

2005 Helsinki Suomi

2007 Shizuoka Japani

2009 Calgary Kanada

2011 Lontoo Iso-Britannia

2013 Leipzig Saksa

2015 Sao Paulo/Brasilia

2017 Abu Dhabi/Yhdistyneet arabiemiirikunnat

Amsterdamissa vuoden 1991 kesäl-lä Suomi saavutti muurauksen prons-simitalin. Turun ensimmäisiä mitaleja saatiin kuitenkin vielä odottaa vuoteen 2003 saakka, jolloin tuli oikea jättipot-ti; Erno Sundell sai elektroniikassa ho-peaa, Mika Vilpo tietokoneet ja verkot -lajissa pronssia ja Markus Jauhiainen pronssia graafisen suunnittelun -lajis-sa. Lukuisten mitalien lisäksi menes-tys onkin näkynyt diplomisijoituksina.

Vuoteen 2009 mennessä turkulais-ten valmentajien ja heidän valmennet-taviensa mitalitili oli jo kasvanut kuu-teen mitaliin.

EuroSkills-koordinaattori Matti Haapanen ja palvelualuejohtaja Hannu Immonen liputtavat uuden kilpailutoiminnan puolesta kesäkuussa 2008.


Kansainvälisten ammattitaito-kilpailujen uudet tuuletVuonna 2001 järjestettiin Turussa, Pel-tolan koulutalon liikuntasalin tiloissa mekatroniikan ja elektroniikan Baltic Sea Technology Games -tapahtuma, jo-hon osallistui kahdeksan maan edus-tajat; mukana Suomen lisäksi Ruotsi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puola ja Alankomaat.

Ensimmäisiin EuroSkills-kilpai-luihin v. 2008 osallistui kaikkiaan 419 ammattiosaajaa 29 Euroopan maasta. Mitaleista kamppailtiin 49 lajissa. Jatkossa EuroSkills-kilpailut tullaan järjestämään joka toinen vuo-si. Suomen joukkue, TeamFinland, saavutti historian ensimmäisissä Eu-roSkills-kilpailussa kahdeksan mita-

lia. Saaliina oli neljä kultaa ja neljä pronssia.

Kultaa Suomelle Rotterdamista tuo-neet lajit olivat tietokone ja verkot, kir-vesmies, lähihoitaja ja elektroniikka. Pronssia Suomi saavutti yhdistelmäajo-neuvonkuljettaja-, rakennuspeltisep-pä-, rakennustyö- ja muurauslajeissa.

Euroskills-toiminnasta muodostui vähitellen hyvin merkittävä osa kan-sainvälistä ammattitaitokilpailutoi-mintaa. Rotterdamin tapahtuman jäl-keen seurasi jatkoa v. 2010 Portugalin Lissabonissa, 2012 Belgian Spa-Fran-corchampsissa, 2014 Ranskan Lillessa ja vuoden 2016 lopulla Ruotsin Göte-borgissa.

Niissä kaikissa Suomen ja Turun ammatti-instituutin menestyminen

Turun ammatti-instituutin mitalit EM ja MM -kisoissa vuosina 2003–2015

MM-kisat

Hopeaa

World Skills 2003 Erno Sundell, elektronikka

World Skills 2011 Susanna Virtanen, painotekniikka

Pronssia

World Skills 2003 Markus Jauhiainen, graafinen suunnittelu

World Skills 2003 Mika Vilpo, tietokoneet ja verkot

World Skills 2015 Pekka Tuukkanen, tietokoneet ja verkot

EM-kisat

Kultaa

Euro Skills 2010 Markus Lintuala, ICT-asiantuntija

Euro Skills 2010 Susanna Virtanen, painotekniikka

Hopeaa

Euro Skills 2010 Heidi Tuominen, tarjoilija

Euro Skills 2012 Ville Lehtonen, CNC-koneistus

Euro Skills 2014 Niklas Lindgren, Pekka Tuukkanen, ICT-asiantuntija


on ollut hyvin näkyvää. Oppilaitos on saavuttanut alla olevan taulukon mu-kaisen menestyksen itse kilpailulajeis-sa. Tämän ohella oppilaitoksen edusta-jat ovat olleet myös aktiivisesti kehit-tämässä ja rakentamassa tapahtumia paikan päällä.

Kun Taitajassa kilpailunjärjestä-jätahoksi nimetty ryhmä vastaa kai-kista lajeista, on EuroSkillsissa ollut mahdollista myös yksittäisen lajin järjestäminen. Tätä tilaisuutta am-matti-instituutti on käyttänyt ja toi-minut kaikissa viidessä tapahtumas-sa elektroniikkalajin järjestäjänä. Työ on tehty avaimet käteen –periaatteel-la, jolloin niin suunnittelu kuin toteu-tus on tapahtunut täysin kotimaisin voimin.

Lissabonin ja Span tapahtumiin myös kilpailuvarusteet ja testipöy-dät toimitettiin Suomesta, Porvoon Teklab Oy:sta. Kuljetuksesta vasta-sivat ulkomaan työssäoppimisjak-soillaan olleet logistiikan opiskeli-jat. Hanketta toteutettiin lähes koko-naan oppilaitoksen ulkopuolisin va-roin. Vuosina 2008–2010 kehittämis-toimintaan saatiin Euroopan unionin Leonardo da Vincin Transfer-rahoi-tusta ja hanke nimettiin kaksi vuot-ta myöhemmin kolmen ulkomaisen organisaatiokehityshankkeen kanssa Brysselissä pidettävään vuosittaiseen European Public Affairs-palkintokil-pailuun.

Kilpailutoiminnan kehittämistä jat-kettiin oppilaitoksessa Opetushallituksen erillishankerahoituksella Laaka-hank-keen nimellä vuoteen 2015 saakka. Laa-dukkaat kansainväliset henkilövaihdot

-hankkeessa oli mukana 15 koulutuksen-järjestäjää eri puolilta Suomea

Helsinki WSC 2005 järjestäjäksi, Turku alkoi kisata Taitaja2005:n oikeuksistaJo vuoden 1999 Montrealin kisas-sa oli otettu ensimmäistä kertaa pu-heeksi mahdollisuusoman, kaikkia ammattialoja koskevan kilpailun jär-jestämiseen, joka voisi tapahtua v. 2005 Helsingissä. Suomelle myönnet-tiinkin jo v. 2000 Lissabonissa järjes-tetyssä kokouksessa täydet järjestä-jän oikeudet.

Turun kannalta merkittäväksi kisan teki sen laajuus, mutta myös uudet toi-mintamallit,joita toteutettiin niin kil-pailukäyttöön tarkoitettujen koneiden hankinnassa kuin kilpailujärjestelyissä. Tämän vahvistamiseksi solmittiin Tu-run kaupungin ja Skills Finlandin välillä sopimukset, joilla tuli olemaan merki-tystä myös muiden maiden vastaaville kisajärjestelyille. Silloin puhuttiin KKK-K:sta ja Avaimet käteen-periaatteista.

Koneet kisojen kautta kouluun…KKKK-periaate oli lyhennys sanoista Koneet Kisojen Kautta Kouluun. Sen mukaisesti koulutuksen järjestäjät ot-tivat huomioon omissa kone- ja lai-teinvestoinneissaan kisatapahtumien tarpeet ja ajoittivat näin investointeja kyseiselle vuodelle ja hankkivat käyt-töönsä sellaisia koneita, joita voidaan käyttää kilpailulajeissa ja sijoittivat lopulta koneet ja laitteet kilpailukäyt-töön. Aivan yksin ei oppilaitoksen tarvinnut ottaa asiasta vastuuta, sil-lä SkillsFinland ry kilpailutti koneet,


laitteet ja materiaalit julkisista han-kinnoista annetun lain mukaisesti.

Avaimet käteen –periaatteella tar-koitettiin puolestaan käytäntöä, jossa jotkin koulutuksen järjestäjät ottivat vastatakseen itse sopivan lajin koko-naistoteutuksesta. Turun ammatti-ins-tituutti ilmoitti lopulta olevansa halu-kas neljän kilpailulajin toteutukseen, jotka olivat polymekaniikka, elekt-roniikka, tietokoneet ja verkot ja ra-kennuspeltisepän työ.

Turun hyvä maine kisatoimin-nan toteuttajana tuli esille myös ni-mettäessä valmennusyksiköitä aiem-piin WS-kisoihin, sillä esim. jo v. 2003 St Gallenissa Turku sai valmennetta-vakseen peräti 11 lajin kilpailijat. La-jit olivat mekatroniikka, CNC-jyrsintä, autokorinkorjaus, ohutlevytyöt, putki-asennus, teollisuuselektroniikka, säh-köasennus, teollisuusautomaatio, pu-kuompelu, autonasennus sekä tietoko-neet ja verkot.

Näin hankitun kokemuksen turvin ja laajan verkostoitumisen vuoksi oli selvää, että Turulla oli hyvät mahdolli-suudet saada järjestettäväkseen Taita-ja-kilpailut itse haluamanaan ajankoh-tana. Kisojen järjestämisen suosio kas-voi kuitenkin suunnattomasti 2000-lu-vun alussa ja kun tiedettiin Helsingin olevan World Skills –tapahtuman pi-topaikkana v. 2005 sai saman vuoden Taitaja-tapahtuma ylimääräistä pai-noarvoa. Silloin alettiin puhua vuoden 2005 World Skillsin esikisasta, jonka päätteeksi tultiin vahvistamaan Suo-men WSC-maajoukkueen valinta.

Vuoden 2005 järjestämisoikeuksis-ta kävikin tasaista kilpaa Turun kanssa

myös Tampere, mutta voiton suosiojär-jestyksessä peri kuitenkin Turku. Tam-pereella kisat järjestettiin heti seuraa-vana vuonna 2006.

Taitaja 2005 – ammattitaidon SM –kilpailut järjestettiin Turussa 19.–21.1.2005Turun saatua oikeudet vuoden 2005 Taitaja-tapahtuman järjestämiseen jo v. 2002 nimesi johtava rehtori teh-tävää suorittamaan työryhmän, jon-ka tehtävänä oli laatia alustava suun-nitelma projektin toteutuksesta. Työ-ryhmän puheenjohtajana toimi aikuis-koulutuksen projektipäällikkö Jussi Karlsson ja jäseninä lehtori Jarmo Lin-kosaari, koulutusvastaava Olavi Läh-teinen, aikuiskoulutuspäällikkö Matti Haapanen, toimistosihteeri Marja Rusi sekä asiantuntijoina koulutusvastaava Hannu Immonen ja johtava rehtori Sei-ja Mattila.

Työryhmällä oli hyvät edellytykset menestyä, sillä heillä oli käytettävis-sään aikaisempien kisajärjestäjien ko-kemukset.

Lisäksi he olivat työskennelleet tii-viisti mukana Jyväskylän ja Seinäjoen Taitajakisojen järjestelyissä sekä vuo-den 2003 WSC-tapahtumassa Sveitsis-sä. Taitaja-historian viidennet kilpai-lut olivat sikäli poikkeukselliset, että niiden yhteydessä järjestettiin myös World Skills-esikisa, näin kilpailijoi-den määrä nousi lähes viiteensataan. Tapahtumaan saatiin kilpailijoita ja vieraita 17 maasta, ja mikä tärkeintä, oppilaitos sai näyttää taitonsa maail-manlaajuisesti 41 eri ammatissa ja yli 42 000 kävijälle.


Turun ammatti-instituutin opiskelijat nappasivat Taitaja 2005 -kilpailussa kahdeksan mitalia: kolme kultaa, neljä hopeaa ja yhden pronssin

Laji Sij. Nimi Pistem.

Hius- muotoilu 2. Essi Kangas 80.00

Ilmastointi-asennus 3. Niko Stengård 71.00

Kondiittori 1. Taru Salminen 73.00

Lihatuottei-den valmis-tus

1. Miika Tuomi 89.00

Puhdistus-palvelu 2. Mia Mäntyniemi 68.00

Tarjoilija 1. Susanna Paananen 79.40

Tietojen- käsittely 2. Jyri Vahtera 85.25

Laborantti/Prosessin-hoitaja

1. Esa Virtanen 85.20

Laborantti/Prosessin-hoitaja

2. Nico Vuola 83.80

Turun ammatti-instituutin osallistuminen Taitaja-kilpailujen semifinaali- ja finaali-tasolla sekä saavutettujen Taitaja-mitalien määrät

semifinaali

osallistu-minen finaalit mitalit

2005 64 20 8

2006 62 22 7

2007 40 10 6

2008 50 12 6

2009 51 13 3

Alun perin Turun mahdollisuuksiin saada kisat järjestettäväkseen ei aivan yleisesti Turussa uskottu. Turun Sano-mien 9.2.2002 päivätyssä Sanat ja teot –kolumnissa arvioitiin tilannetta var-sin sapekkaasti:

”Turun kaupunki yritti viime vuonna hankkia kansainvälisiä tai-to-olympialaisia Turkuun. Etelä-Ko-rean Soulissa pidetyissä taito-olym-pialaisissa kävikin kilpailijoiden li-säksi tusinan verran virka- ja luot-tamusmieshenkilöitä aina kaupun-ginhallituksen puheenjohtajaa myö-ten. Hanke ei edennyt, koska ammat-tiopiskelijoiden vuoden 2005 tai-to-olympialaiset oli jo päätetty myön-tää Helsinkiin.

Turkulaislobbarien haave lohkais-ta itse osa Helsingille myönnetyistä ki-soista meni sekin mönkään.” Lehtiar-tikkeli sisälsi niin paljon virheellisiä väittämiä, että rehtori Olavi Solin toi-mitti päätoimittaja Raimo Vahteralle asiasta oikaisuvaatimuksen.

Kirjelmässä todettiin seuraavaa:”SkillsFinland ry. on valinnut Turun ammatti-instituutin peräti 11 ammat-tialan valmennusyksiköksi, mikä on ylivoimaisesti eniten koko Suomessa, esim. Tampere vastaa kahdesta lajis-ta. Turun ylpeydeksi on vielä mainit-tava, että TAO (entinen Maalariam-mattikoulu) on saanut kahden lajin valmennusyksikköstatuksen. Vuonna 2003 World Skills Competition -ta-pahtuma on Sveitsissä. Suomen jouk-kueen johtajaksi on valittu meidän oppilaitoksemme lehtori, koulutus-vastaava Hannu Immonen. Kansain-välisen tason lajipäällikköjä tai ek-sperttejä (=kilpailijamaata edusta-va tuomari) ovat tällä hetkellä Olavi Lähteinen, Marianna Pirilä, Juha Lii-tola ja Hanna Säilä. Tietenkin niiden 11 lajin aluevalmentajat ja muut yh-


teensä vielä noin 20 opettajaa ovat toiminnassa mukana. Opiskelijoiden menestyksestä voi todeta, että niin mestaruuksia kuin mitalisijoja on vuosien mittaan tullut paljon. Wor-ldSkills Competition eli ”Taito-olym-pialaisia” pidetään joka toinen vuosi. Suomen edustusjoukkue koostuu siis parin vuoden menestyjistä. Suomen joukkueen vahvuus on ollut 32 – 36 kilpailijaa, joista ammatti-instituutin opiskelijoita oli: St Gallen 1997, 3 kil-pailijaa; Montreal 1999, 4 kilpailijaa; Soul 2001, 4 kilpailijaa. Maailman-mestareita ei ole vielä saatu, mutta neljä opiskelijaa on yltänyt kansain-väliseen ammattitaitosertifikaattiin.

Se, että SkillsFinland ry:n hallitus on päättänyt, että vuoden 2005 Taita-jakilpailut pidetään joko Tampereella

tai Turussa ja pyytänyt näiltä tarjousta järjestelyistä, on jo sinällään kunnian-osoitus Turulle. Voin vielä todeta, että Helsinki 2005 maailmanmestaruus-kisoissa Turku tulee ostopalvelusopi-muksin olemaan mukaan järjestelyis-sä. Kun Taitaja 2005 sekä WSC-esikisat 2005 ovat suurimmalta osin kotimaisia tapahtumia, on Tampereella maantie-teellinen etu. Se, että tuolloin testataan myös WSC-organisaatioiden toimivuus, on Turun etu. Tähän tapahtumaan odo-tetaan sataa ulkomaista asiantuntijaa ja kilpailijaa. Koko yleisömääräksi on ar-vioitu n. 35 000 henkilöä – ei siis pieni tapahtuma. Ulkomaalaisten kilpailijoi-den kutsumista mukaan Taitaja 2005 -kilpailuun puolsivat monet syyt, jois-ta tärkeimpänä oli ehdottomasti oman joukkueen valmentaminen kansain-

Susanna Paananen valittiin Taitajien Taitajaksi Turussa 2005.


välisten kilpailijoiden kohtaamiseen ja ammattitaidon mahdollisten erojen selvittäminen. Myös valmentajat ja jär-jestäjät halusivat vakuuttua omista val-miuksistaan Helsingin WorldSkills-ta-pahtuman kynnyksellä.”

Turun Taitaja 2005:ssa mukana olleet WSC-kilpailulajit ja kilpailijamaat

Laji Kilpailijamaa

Polymekaniikka Liechtenstein, Itävalta

Mekatroniikka Alankomaat, Saksa

CAD-suunnittelu Alankomaat

Laatoitus Itävalta, Ruotsi

Autokorin korjaus Ruotsi

Putkiasennus Irlanti, Venäjä, Liechtenstein

Elektroniikka Iso-Britannia, Japani, Tanska

Sähköasennus Ruotsi, Alankomaat, Kanada

Muuraus Australia, Iso-Britannia

Maalaus ja tapetointi Ruotsi

Puusepän työ Liechtenstein

Tietokoneasennus Iso-Britannia (2 kilpailijaa)

Rakennuspeltiseppä Ruotsi (2 kilpailijaa)

Kuljetustekniikka Ruotsi (2 kilpailijaa)

CNC-koneistus Latvia

Teollisuusautomaatio Alankomaat, Itävalta

Hiusmuotoilu Ruotsi

Turun Taitaja 2005 -tapahtuma on-nistui yli odotusten ja sitä kiitettiin laa-jalti valtakunnallisesti ja myös Skills-Finland ry:n taholta. Kyseessä oli ollut siihen asti paras Taitaja-tapahtuma ko-ko Suomessa. Hyvä menestys havaittiin ja paikallinen lehdistökin asettui lopul-ta tukemaan kilpailua ja sen saavutuk-sia täysin palkein.

Taitaja-kilpailut rytmittävät opiskelua uudella tavallaTaitajien Taitaja on ammattiosaamisen keulakuvaTaitajien Taitajaksi, ammattiosaami-sen keulakuvaksi, valittiin v. 2005 tar-joilija-sarjassa kilpaillut ammatti-ins-tituutin opiskelija Susanna Paananen. Palkintona hän sai vuodeksi käyttöön-sä upouuden auton. Susannan voiton valintaperusteeksi ilmoitettiin, että Susanna on ylpeä ammattitaidostaan ja hänellä on esiintymisvarmuutta.

Turun vuoden 2005 -tapahtuman kaltaisesta kisamenestyksestä on op-pilaitos saanut nauttia lähes jatkuvas-ti, sillä jo vuotta myöhemmin Tam-pereella kultaa voittivat ilmastointi-asennuksen Jouni Tuominen ja tarjoi-lijatyön Heidi Tuominen. Kaikkiaan oppilaitos sai seitsemän mitalia, niis-tä kaksi kultaa, kolme hopeaa ja kak-si pronssia. V. 2007 Joensuussa kultaa tuli taas ilmastointiasennuksessa, nyt Mikko Lundille sekä puhdistuspalve-lun Melisa Kivimäelle, kokonaisuudes-saan kuusi mitalia. Edelleen v. 2008 Espoossa kuusi mitalia ja v. 2009 Vaa-sassa kolme. Kaiken kaikkiaan mitali-saalis on ollut vaikuttava kautta linjan ja menestystä ovat täydentäneet lukui-sat pistesijoitukset, esim. Jyväskylän kisassa merkittäviä pistesijoja saavu-tettiin kuusi kappaletta ja Turussa lä-hes saman verran.Vuoden 2009–2015 välisen ajan mukaan lukien Turun am-matti-instituutin mitalikanta kohosi al-la olevan taulukon mukaisesti jo hui-keaan luokkaan. Oppilaitoksesta oli ke-hittynyt ammatillisen kilpailutoimin-nan huipputekijä.


Turun ammatti-instituutin kilpailumenestys/Taitaja 2001–2017

Paikka vuosi semifin. finaali mitalit kulta hopea pronssi diplomi (4.–5. sija)

Lahti 2001 x 5 5 3 1 1 0

Imatra 2002 x 8 3 1 1 1 2

Jyväskylä 2003 x 12 4 4 0 0 4

Seinäjoki 2004 x 26 2 1 0 1 0

Turku 2005 64 20 8 4 4 0 5

Tampere 2006 62 22 7 2 3 3 0

Joensuu 2007 40 10 6 2 1 3 2

Espoo 2008 50 12 6 2 1 3 2

Vaasa 2009 51 13 3 1 1 1 3

Oulu 2010 50 18 8 1 2 5 3

Kuopio 2011 63 14 6 1 3 2 4

Jyväskylä 2012 64 15 5 4 1 0 3

Joensuu 2013 63 12 5 4 0 1 3

Lahti 2014 78 23 6 2 2 3 3

Turku 2015 78 19 11 5 2 3 1

Seinäjoki 2016 73 32 14 5 4 5 4

Helsinki 2017 65 20 9 2 4 3 0

108 44 30 35 39

x = valtakunnallisesti hajautettujen semifinaalien tuloksia ei ole voitu koota 2001–2004

Kilpailuvalmennusjärjestelmä on vuosien kuluessa hioutunut ammat-timaiseksi toiminnaksi ja monen am-mattialan kyseessä ollessa on syytä pu-hua valmennuskeskuksista. Sen vuok-si kokonaan oman lukunsa vaatisi se suunnaton työmäärä, jonka opettajat ovat oman päätyönsä ohessa tehneet kilpailuvalmennuksen hyväksi. Turun ammatti-instituutti on taannut vuo-desta toiseen laajaa valmennustamyös Turun ulkopuolisille oppilaitoksille.

Valmentajina toimineet henkilöt ja heidän edustamansa lajitAmmatti-instituutin eri tulosalueiden opettajien innostus ja osallistuminen

eri alojen valmennusryhmiin on pysy-nyt vuosien mittaan hyvin korkealla. Kun vuonna 2006 instituutin kansalli-sen ja kansainvälisen tason valmenta-jatiimissä oli 28 henkilöä, oli heidän lu-kumääränsä kahta vuotta myöhemmin 33. Vuoden 2006 valmentajaryhmässä oli yhteensä viisi lajipäällikön nimik-keellä toimivaa henkilöä, jotka vasta-sivat kilpailijan valmennuksesta Japa-nissa pidettävää World Skills 2007 -ki-saa varten. Heidän lisäkseen oli vielä 11 WSC-lähivalmentajaa ja 12 SM-tason valmentajaa. Viimeksi mainittujen teh-tävänä oli huolehtia kilpailijan menes-tymisestä vuoden 2007 Joensuun Tai-taja-kisassa.


Turun ammatti-instituutin valmentajat 1.9.2008

Lajipäälliköt (WSC-valmennus)

Elektroniikka: Olavi Lähteinen

Tietokone ja verkot: Marianna Pirilä

Rakennuspeltiseppä: Jari Mustikkamaa

Kokki: Jorma Haranen

Laji Valmentaja Tulosalue

Mekatroniikka Jyri Tulonen Tekniikka

CNC- sorvaus Mikko Hauninen Tekniikka

CNC- jyrsintä Mikko Hauninen Tekniikka

Informaatiotek-nologia

Hannu Hokkanen Kauppa

Painotekniikka Juha Holi Tekniikka

Rakennuspelti-seppä

Jari Mus tik-ka maa Aiku

Elektroniikka Olavi Lähteinen Tekniikka

Sähköasennus Seppo Moisio Tekniikka

Automaatio-asennus

Jukka Telasmaa Tekniikka

Huonekalu- puuseppä

Harry Kankare Tekniikka

Kauneudenhoito Irmeli Hutri- Heinonen Terveys

Pukuompelu Maarit Toivola Tekniikka

Kondiittori Seppo Peltomäki Tekniikka

Kondiittori Saila Sipilä Tekniikka

Kondiittori Katri Paasonen Aiku

Kokki Jorma Haranen Kauppa

Kokki Vesa Valkonen Kauppa

Ravintolapalvelu Vuokko Lind-ström Kauppa

Tietokone ja verkot

Marianna Pirilä Tekniikka

Tietokone ja verkot

Jusa Virtanen Tekniikka

Lähihoitaja Pirjo-Riitta Ruohonen Terveys

Lähihoitaja Kirsi Hellman- Suominen Terveys

Kuljetus- tekniikka

Marko Hallisto Tekniikka

Taitaja-tapahtuman uudet ulottuvuudetTaitajaa on johdonmukaisesti laajen-nettu vuosi vuodelta ja enää ei puhu-takaan vain kilpailusta, vaan tapahtu-mien kokonaisuudesta. Niihin kuuluvat itse kisan ohella koulutusmessut, erilai-set uusien ammattien esittelynäytökset. Myös peruskouluoppilaiden mukaan ot-tamiseen on panostettu runsaasti, kun Taitaja9 –kilpailu aloitettiin. Siinä kisail-laan parhaimmillaan 60–80 joukkueen voimin hauskasti ja innostavasti ja sa-malla nostaen taitoaineiden – erityises-ti tekniikan, tekstiilityön ja kotitalous-alojen -tuntemusta. Taitaja9 -kilpailu on mielenkiintoinen ja hauska tapa tu-tustua eri ammattialoihin ja kilpailun avulla lisätään myös peruskoulujen ja yritysten välistä yhteistyötä. Uutta ovat niin ikään ns. opintopolut, joiden avus-tuksella peruskoululaiset voivat tutus-tua monipuolisesti heitä kiinnostaviin ammattialoihin.

Niihin sisällytetyt tehtävät helpot-tavat nuorta itse tapahtumaan tutus-tumisessa ja toimivat apuna ja tukena koulutus- ja urasuunnittelussa. Esim. Turun 2015 –tapahtumassa tarjolla oli seitsemän ohjeistettua, itsenäises-ti suoritettavaa polkua, jotka kattoivat kaikki kilpailulajit. Polkujen sisällöt


ovat kuitenkin yksilöllisiä ja ammat-tiperheisiin jaettuja, mutta niihin liit-tyviä tehtäviä saattoivat koululaiset tehdä itsenäisesti tai niitä pystyttiin hyödyntämään opinto-ohjauksen tun-neilla, ohjauksellisissa pienryhmissä-tai henkilökohtaisissa ohjauksissa.

Koko Taitaja-tapahtuman sisältöä on kehitetty myös koulutuksellisesta näkökulmasta siten, että kilpailuteh-täviä on alettu käyttää ammatillisen osaamisen näyttökokeina tai niiden osina. Kyse on tässä vaiheessa vasta ko-keiluluonteisesta toiminnasta, mutta tavoitteena on saada kehitettyä amma-tillisiin perustutkintoihin perustuvista korkeatasoisista kilpailutehtävistä to-dellisia opetuksen näyttötilaisuuksia. Kilpailutehtäviä on näin tarkoitus arvi-

oida lähtökohtaisesti perustutkintojen kiitettävän tason pohjalta. Tämä olisi jo nyt aivan mahdollista, sillä todelli-siin työelämän tilanteisiin verrattavat tehtävät ovat koneiltaan, laitteiltaan ja työskentely-ympäristöltään lähes täy-dellisesti työelämää muistuttavia. Li-säksi on muistettava, että tehtävien ar-vioitsijoina toimivat jo nyt niin opetuk-sen kuin työelämänkin edustajat.

Vuoden 2015 Taitaja - Turussa alettiin ”tehdä hyvin”Kun v. 2005 oli käyty kamppailua Taita-jan ensimmäisestä Turun järjestämisoi-keudesta, ei työ ollut enää yhtä vaikeaa 10 vuotta myöhemmin. Turku oli silloin saavuttanut varsin merkittävän roolin niin kansallisten kilpailujen järjestä-

Oppilaitoksen viimeisin kansainvälinen menestystarina koettiin, kun ammatti-instituutin kasvatti Nes-tori Räisänen saavutti putkiasennuslajissa himoitun Medallion of Excellence –tunnustuksen Abu Dha-bin WorldSkills-kilpailussa 2017. Excellence-diplomi myönnetään kussakin kilpailulajissa keskiarvoa paremmasta pistemäärästä


misessä kuin kansainvälisyydessäkin. Turun ammatti-instituutista oli tullut maan johtavia ammatillisia oppilaitok-sia ja merkittävä tapahtumajärjestäjä.

Jo siinä vaiheessa, kun uutta Taita-jaa suunniteltiin, mainitsi toimialajoh-taja Hannu Immonen leikkisästi tavoit-teena olevan juuri vuoden 2015 tapah-

tuman järjestäminen, kun mikään muu ei tuntunut enää riittävän. Tähän hän palasi myös kiitospuheeseen tapahtu-man jälkeen toukokuussa 2015 ja viit-tasi niihin 36 kultamitaliin, 22 hopeaan ja 25 pronssimitaliin, jotka oppilaitos oli vuodesta 2001 alkaneen jakson ai-kana saavuttanut.

Turun ammatti-instituutin mitalit Taitaja kilpailuissa (kultaa 43 kpl)

Paikka Vuosi Nimi Laji

Lahti 2001 Erno Sundell Elektroniikka

Mika Vilpo Tietokoneet ja verkot

Tommi Elonen, Mikko Hanhiala Mekatroniikka

Imatra 2002 Sami Varjoranta CNC-koneistus

Arto Aaltonen Tietokoneet ja verkot

Jani Naaranoja Putkiasennus

Jyväskylä 2003 Susanna Vuori Kondiittorintyö

Janne Lehtonen Koneistus

Janne Hurme, Jarkko Kylander Mekatroniikka

Janiina Lehtonen, Anette Saarikko Suurtalouskokki

Seinäjoki 2004 Ilari Lindstedt Lihatuotteiden valmistus

Turku 2005 Taru Salminen Kondiittori

Miika Tuomi Lihatuotteiden valmistus

Susanna Paananen Tarjoilija

Sandra Karlsson, Esa Virtanen Laborantti/Prosessinhoitaja

Tampere 2006 Heidi Tuominen Tarjoilija

Jouni Tuominen Ilmastointiasennus

Joensuu 2007 Mikko Lund Ilmastointiasennus

Melina Kivimäki Puhdistuspalvelu

Espoo 2008 Mira Peuho Kondiittori

Ville Manninen Puhdistuspalvelu

Vaasa 2009 Jenni Kaukonen, Heidi Lehtonen Suurtalouskokki

Oulu 2010 Heidi Otakari Pukuompelu

Kuopio 2011 Niklas Harjula, Niko Laihinen Mekatroniikka

Jyväskylä 2012 Tatu Heinonen Tietojenkäsittely

Tia Mikkola Puhdistuspalvelu

Riia Rantakivi Tarjoilija

Pekka Tuukkanen Tietokoneet ja verkot


Joensuu 2013 Alex Sirén Kuljetuslogistiikka

Emma Lähde Painotekniikka

Niklas Lindgren Tietokoneet ja verkot

Amanda Ahvenlampi, Sonja Juhala Lähihoitaja

Lahti 2014 Vilma Luomaranta Puhdistuspalvelu

Iiro Salmela, Aaro Anttila Cateringkokki

Turku 2015 Noora Hallenberg Puhdistuspalvelu

Saga Lappalainen Laborantti

Miikka Lukumies, Tan Truong Mekatroniikka

Nestori Räisänen Putkiasennus

Minh Truong Tietokoneet- ja verkot

Seinäjoki 2016 Emmi Tulonen Painotuotteen suunnittelu

Niilo Kaartovuori Tietokoneet ja -verkot

Johanna Tulva Hiusmuotoilu

Jaakko Rantala Laborantti

Jessi Mäkinen Elintarvikkeiden valmistus

Helsinki 2017 Niilo Kaartovuori Tietokoneet ja -verkot

Nina Oxman Puhdistuspalvelu

Turun ammatti-instituutin mitalit Taitaja kilpailuissa (hopeaa 30 kpl)


Lahti 2001 Katja Lindberg Pukuompelu

Imatra 2002 Olli Laihinen Tietokoneet ja verkot

Jyväskylä 2003

Seinäjoki 2004

Turku 2005 Essi Kangas Hiusmuotoilu

Mia Mäntyniemi Puhdistuspalvelu

Jyri Vahtera Tietojenkäsittely

Katja Haapala, Nico Vuola Laborantti/Prosessinhoitaja

Tampere 2006 Antti Leino, Iiro Vellamo Koneasennus ja kunnossapito

Enni Lindbom Puhdistuspalvelu

Tero Korsimo Sähköasennus

Joensuu 2007 Juulia Lehtiö Puhdistuspalvelu

Espoo 2008 Jon Puolakka Tarjoilija

Vaasa 2009 Niko Nieminen Tietojenkäsittely

Oulu 2010 Susanna Virtanen Painotekniikka

Beda Männistö Tarjoilija

Kuopio 2011 Timi Jalava Tietokoneet ja verkot

Tia Aho Puhdistuspalvelu


Ville Lehtonen Koneistus

Jyväskylä 2012 Kalle Jaakola-Siimes Sähköasennus

Joensuu 2013

Lahti 2014 Aleksi Helenius Tietokoneet ja verkot

Ronja Holmberg Asiakaspalvelu ja myynti

Turku 2015 Vilma Luomaranta Puhdistuspalvelu

Janina Säilä Hiusmuotoilu

Freija Häärä Vastaanottovirkailija

Seinäjoki 2016 Roope Anttalainen Autokorinkorjaus

Miska Aaltonen Verkkosivujen tuottaminen

Nenna Uoti Puhdistuspalvelu

Pyry Kuisma Lihatuotteiden valmistus

Helsinki 2017 Janina Lehtinen Puhdistuspalvelu

Väinö Kuosmanen Autonasennus

Joni Simola Ilmastointiasennus

Anni Peräkylä Ravintolakokki

Turun ammatti-instituutin mitalit Taitaja kilpailuissa (pronssia 34 kpl)


Lahti 2001 Kari Hongisto Putkiasennus

Imatra 2002 Katri Reunanen Pukuompelu

Jyväskylä 2003

Seinäjoki 2004 Tuomas Rainio, Johanna Salkimo Mekatroniikka

Turku 2005

Tampere 2006 Tanja Ritanotko Painotekniikka

Toni Heinonen Tietojenkäsittely

Joni Heikiö Tietoliikenneasennus

Joensuu 2007 Riina Korkeakoski Kondiittori

Petteri Päiviö Painotekniikka

Mikael Perilä Painotuotteen suunnittelu

Espoo 2008 Säde Erinko Kondiittori

Petteri Päiviö Painotekniikka

Niko Nieminen Tietojenkäsittely

Vaasa 2009 Matias Alikirri Logistiikka

Oulu 2010 Charlene Pekkarinen Elintarviketeknologia

Jenni Spring Painotekniikka

Hanna Salminen Pukuompelu

Eveliina Kunttu, Kristiina Lautanala Suurtalouskokki

Veera Vuorilehto Tietokoneet ja verkot


Kuopio 2011 Tia Mikkola Puhdistuspalvelu

Riia Rantakivi Tarjoilija

Jyväskylä 2012

Joensuu 2013 Mikko Kipinoinen Autokorikorjaus

Lahti 2014 Noora Hallenberg Puhdistuspalvelu

Nellie Inkinen Vaatteenvalmistus

Eetu Rantanen, Rasmus Ruusunen Mekatroniikka

Turku 2015 Tero Björklund Painotekniikka

Johannes Haapamäki Tietokoneet ja verkot

Säde Heino Laborantti

Seinäjoki 2016 Olavi Koskinen Painotekniikka

Tuulia Toivonen Painotuotteen suunnittelu

Janina Lehtinen Puhdistuspalvelu

Joni Simola Ilmastointiasennus

Sara Salonen Elintarvikkeiden valmistus

Helsinki 2017 Roope Anttalainen Autokorikorjaus

Nea Jokinen Vaatteenvalmistus

Jutta Vainio, Anton Viitasaari Cateringkokki

Varsinaissuomalaisten oppilaitosten verkosto toteutti kilpailunTaitaja2015-tapahtuma järjestettiin Varsinais-Suomen koulutuskuntayh-tymien yhteistyönä. Päävastuullisen toimijan, Turun ammatti-instituutin kanssa tiiviissä yhteistyössä kilpailu-lajien toteuttamisessa olivat Axxell Ut-bildning Ab, Bovallius-ammattiopisto, Lounais-Suomen koulutuskuntayhty-mä, Peimarin koulutuskuntayhtymä, Salon seudun koulutuskuntayhtymä ja Raision seudun koulutuskuntayhtymä sekä Turun Ammattiopistosäätiö.

Paljon vartijana instituutti olikin, sillä tapahtumasta oli 10 vuodessa ke-hittynyt megatapahtuma, jossa kaikki oli suurta. Fyysisten ulottuvuuksien li-säksi toiminnalle oli asetettu runsaas-ti sisällöllisiä kehittämiskohteita ja pa-

rannustavoitteita, joiden tuli vuodesta toiseen parantua, jotta sitten lopputi-laisuudessa SkillsFinlandin edustajal-ta saatiin kuulla ne odotetut sanat taas kerran tähän mennessä parhaiten jär-jestetystä Taitaja-tapahtumasta.

Lajit toimivat hyvinLaajan kokonaisuuden työstäminen oli laaja prosessi, ja sen vuoksi rakentami-sen apuna oli messurakentamisen am-mattilaisia, mutta myös suuri joukko opettajia ja opiskelijoita. Tekniikan ra-kentamisen toteutti viisi opettajajoh-toista tiimiä, jotka työskentelivät yhdes-sä Turun Messu- ja Kongressikeskuksen teknisestä rakentamisesta vastaavan ARE-talotekniikan kanssa. Rakentami-sen tiimeissä oli mukana yhteensä lä-hes 400 opiskelijaa Turun ammatti-ins-tituutista sekä muutamasta muusta yh-


teistyöoppilaitoksesta. Lajialueiden teh-tävälaitteiston valmistelun teki puoles-taan lajin oma tiimi lajivastaavan joh-dolla. Näissä lajikohtaisissa tiimeissä on mukana toinen 400 opiskelijan joukko.

Lajien järjestelyt tehtiin ammattimai-sella otteella ja teknisesti laadukkaas-ti. Toiminnallisesti käytännön järjeste-lyiden osalta Taitaja2015 -tapahtuman katsottiin onnistuneen erinomaisesti. Tapahtuma oli menestys. Siitä olivat yk-simielisiä niin työelämä, järjestävät kou-lutuksenjärjestäjät kuin myös tärkeim-mät sidosryhmätkin. Taitaja2015 sai ko-tikaupungissaan huomiota, samoin kuin koko Varsinais-Suomessa.

Tapahtuman jälkeen julkaistussa auditointiraportissa kuvattiinkin Tu-run taitoa ylistävin sanoin:

” Suomessa on vain muutamia paikkakuntia, joilla infrastruktuu-rin näkökulmasta tarkasteltuna on erinomaiset lähtökohdat suurta-pahtumien järjestämiselle. Turku oli ja on yksi näistä, HK Areena ja Turun Messu- ja Kongressikeskus laajoine ulkoalueineen muodosti-vat mainiot puitteet Taitaja 2015 järjestämiselle. Mikään ei muodos-tunut pullonkaulaksi.Kokonaisuus oli onnistunut. Laaja alue hajotti vierailijavirrat, alueilla ja käytävillä oli tilaa, oheispalvelut eivät ruuhkautuneet ja kaikille riit-ti parkkipaikkoja. Myös kuljetuk-set Artukaisiin toimivat mainiosti. Yleisötapahtumien toisen puolen muodostaa aina palvelu. Turun ta-pahtuma-alueilla ja eri tehtävissä

oli paljon opiskelijoita, jotka olivat palvelualttiita, ystävällisiä ja reip-paita. Ruokahuolto oli hyvin järjes-tetty, kahvilapalvelut, info, akkredi-tointi ym. toimivat mainiosti. Myös-kään majoitusjärjestelyitä kohtaan ei esiintynyt kritiikkiä. Avajaiset ja päättäjäiset olivat hienosti järjes-tettyjä elämyksellisiä tapahtumia ja Taitaja9 kilpailu oli hyvin järjestetty.

Turun Taitaja-toimisto oli tehnyt työnsä hyvin ja ”homma oli hanskas-sa”. Työtä leimasi perehtyneisyys,suun-nitelmallisuus ja vastuullisuus. Taitaja 2015 sloganin, tehkää hyvin, voi hyväl-lä syyllä muuntaa otsikon mukaiseen muotoon ja lisätä siihen todella-sanan.”

Näin asian kokosi palvelualuejohta-ja Hannu Immonen Taitaja 2015:n lop-puraportissa:

” Taitaja-kilpailu järjestäjän nä-kökulmasta ei ollut siis tälläkään kerralla pelkästään kolmen päivän koitos, jossa laitettiin päivän kun-non mukaisesti nuoret ammatti-osaajat paremmuusjärjestykseen. Taitaja on koulutuksen järjestäjil-le valtava kehittämisprojekti, jolla on monella tavalla vaikutusta hen-kilöstön osaamiseen, alueen elin-keinoelämän oppilaitosyhteyksiin, ammatillisen koulutuksen imagoon ja mahdollisuuteen rakentaa uusia sidosryhmäverkostoja. Tapahtuma toi tietysti koko talousalueelle nä-kyvyyttä, mutta myös paljon kävi-jöitä ja esimerkiksi alueen palve-


luliiketoiminnalle hyvän piristys-ruiskeen. Ilokseni voin todeta, että Taitaja herätti myös ulkomailla am-matillisen koulutuksen toimijoiden piirissä suuren kiinnostuksen ja saimme paikan päälle ennätysmää-rän kansainvälisiä kilpailijoita mit-taamaan ammatillista osaamistaan suomalaisia nuoria vastaan. Kauim-maiset kilpailijat saapuivat Brasi-liasta ja lähimmät naapurimaistam-me. Myös suuri joukko kansainväli-siä koulutuksen asiantuntijoita eri maista vieraili paikalla. Nyt muuta-ma kuukausi tapahtuman jälkeen on hyvä mieli ja katseet käännet-ty tulevaisuuteen. Taitaja2015- kil-

pailun sloganihan oli Tehkää hyvin. Kun nyt vilkaistaan taaksepäin, on toteamus, Tehtiin hyvin!”

Ammatillisen kilpailutoiminnan tulevaisuusKilpailutoiminnan alkuvuosien tek-niikkapainotteisesta osallistumisesta ja menestymisestä on nyttemmin edet-ty monialaisuuden suuntaan. Laaja on myös se tekijäjoukko, joka osallistuu valmennuksen monipuolisiin tehtäviin.

Taitaja-joukkueenjohtajana usei-den vuosien aikana toiminut Jarmo Linkosaari kiteytti asian Turun Sano-missa julkaistussa mielipidekirjoituk-sessa vuonna 2016.


Avajaiset järjestettiin toukokuussa Logomossa.

Kilpailun johtaja Jarmo Linkosaari avasi Taitaja 2015 tapahtuman.


Lajivastaavien tehtävänä oli alakohtaisesti huolehtia kunkin kilpailulajin toteutuksesta.

Messuhallien lisäksi toiminta ulottui myös Elysee-areenalle. Tässä rakennusvaiheen aikana näkyi selvästi kuinka laaja ja monitahoinen tapahtuma oli.


”Taitaja-toiminta on lisännyt amma-tillisen koulutuksen ja monien ammat-tien arvostusta. Itse Taitaja-kilpailu on kehittämistyön näkyvä huippu. Omalta osaltaan opiskelijoiden kilpailutoimin-nan mahdollistaa suuri joukko osaa-via ja työstään innostuneita opettajia ja muita toimijoita. Opettajien motivaa-tio kehittää oman ammattialan opetus-ta yhteistyössä työelämän toimijoiden kanssa on yksi ammatillisen koulutuk-sen laadun tae. Kilpailutoimintaan osal-listuminen on monelle opiskelijalle ja opettajalle myös positiivinen lisä arki-seen aherrukseen, mutta sen tuloksista hyötyvät kaikki opiskelijat”.

Koneistuksen, mekatroniikan, elektroniikan, tietotekniikan ja putki-asennuksen lisäksi tilaa menestykseen ovat raivanneet uudet lajit. Jo vuosina 2001–2003 tekniikan ammattien jou-kossa vahvasti mukana olleet vaatetus, kokki-, kondiittori- ja tarjoilijantyö sai-vat 2010-luvulle tultaessa seurakseen ensin lihatuotteiden valmistuksen ja laboratoriohoitajan ammatit. Sitä seurasivat puhdistuspalvelujen ohel-la pian tietojenkäsittely sekä lähihoi-tajatyö. Viimeisimmät uudet lajit ovat olleet painotuotteen valmistus ja vas-taanottovirkailijan työ.

Samalla vuosittaisiin Taitaja-ta-pahtumiin valmistautumisesta on tul-lut kokovuotista ja siihen liittyvä työ on rytmitetty vuosikellon omaisesti osak-si oppilaitoksen kaikkea toimintaa.

Taitaja-kilpailutoiminnan vuosikello 2017–2018Taitaja-vuosikellon viisarit osoittavat kokovuotista valmistautumista, vain

kesä muodostaa tauon. Kesän ajallekin on varattu tarkka aikataulu niille, jotka valmistautuvat joka vuosi pidettäviin kansainvälisiin kilpailuihin; parillisina vuosina toteutettaviin EuroSkillseihin ja parittomina pidettäviin WorldSkill-seihin.

Tammikuu 2018 Osallistuminen semifinaaleihin 15.1.–15.2.2018

Helmikuu I finalistitapaaminen 6.2.2018

Maaliskuu II finalistitapaaminen 27.3.2018

Huhtikuu III finalistitapaaminen 24.4.2018

Toukokuu Yhteistyötahojen ja saattajien tapaaminen 3.5.2018 Taitaja 2018 finaalikilpailu Tampereella 15.5.–17.5.2018

Syyskuu Uuden kilpailutoimintavuoden aloitustilaisuus 6.9.2018

Lokakuu Semifinaaleihin ilmoittautuminen 2.10.–5.11.2018

Marraskuu Huippuosaajan koulutusohjelman aloittaminen

Joulukuu Valmennus- ja kannustustilaisuus semifinaaleihin lähteville 12.12.2018

Vuodesta 2016 lähtien opiskelijat ovat voineet valita opintoihinsa ns. huippuosaajan polun, jossa kilpailu-valmentautuminen tapahtuu pääosin muiden ammatillisten opintojen yh-teydessä, erillisessä valmennuksessa ja osin työelämässä valmentautuen.


MAAKUNNAN PARAS OPPILAITOS

Turun ammatti-instituutti aloitti siis toimintansa syyslukukauden alussa 1. elokuuta 1998. Uusi oppilaitos muo-dostettiin yhdistämällä Turun Ammat-ti-instituutti, Turun kauppaoppilaitos - handelsläroverket i Åbo, Turun teknil-linen ammattioppilaitos ja Turun ter-veydenhuolto-oppilaitos.

Kun opiskelijamäärien kehitys oli vahvasti kasvavaa ja koulu toimin-taympäristönsä hyvin huomioon otta-vaa, saattoi johtava rehtori Seija Mat-tila todeta vuosikertomuksessa 2010 kyseessä olevan ”maakunnan paras oppilaitos”. Sen hetken tilanteen mu-kaan voitiin myös sanoa, että ”paket-ti oli valmis”. Mittaustapoja on monia, mutta kymmenen vuoden aikana am-

matti-instituutin opiskelijoiden yh-teismäärät olivat nousseet tuhannel-la ja saavuttaneet lähes 4000 henkilön määrän. Myös muutoksia on ollut sii-nä määrin runsaasti, että maailma ei ollutkaan niin valmis kuin kuviteltiin.

Turussa opiskelijoiden määrät ovat pysyneet korkeina tuon jälkeenkin ku-ten oheinen tilasto osoittaa. Vuoteen 2007 saakka hakijamärät olivat kor-keat työvoimapulan kannalta keskeisil-lä aloilla. Kone- ja metalliteollisuuden aloilla hakijoita oli jopa enemmän kuin aiempana huippuvuonna 1984. Vuon-na 2009 innostus ammatillisia opinto-linjoja kohtaan oli huipussaan, ja vain 63 % ensisijaisista hakijoista voitiin hyväksyä koulutuksen.

AMMATILLINEN KOULUTUS

Turun ammatti-instituutti Opiskelijoita ammatilliseen nuorisoasteen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa

2013 2014 2015 2016

Kaupan ja tietotekniikan ala 603 695 670 665

Hotelli-, ravintola-, catering- ja matkailuala sekä elintarvikeala

109 110 92 82

Kone-, metalli- ja LVI-ala 363 320 276 244

Rakennus-, puuja maanmittausala 311 278 251 214

Autoala ja logistiikka 304 319 340 366

Sähkö-, elektroniikka- ja painoviestintäala 549 522 536 524

Hius-, kauneudenhoito- ja vaatetusala sekä koti-, laitostalous- ja puhdistuspalveluala

288 274 246 240

Lääkeala sekä sosiaali- ja terveysala 642 627 632 659

Yhteensä 3824 3762 3631 3560


TAI kehittyi siis vuosien 1998–2009 välisenä aikana yhdeksi Suomen suu-rimmista toisen asteen oppilaitoksis-ta. Sen kahdeksan toimipaikkaa tuot-tivat kaupan ja palvelun, tekniikan se-kä terveyden ja hyvinvoinnin palvelu-ja vuosittain tuhansille opiskelijoille. Nuorisoasteen koulutuksessa aloitus-paikkoja oli yli 1500, joilta valmistui 24 peruskoulupohjaisen ja 7 ylioppi-laspohjaisen perustutkinnon suoritta-neita nuoria ammattilaisia. Tämän li-säksi tutkinnon saattoi suorittaa am-matti-instituutin opiskelijana oppiso-pimuspohjaisena koulutuksena tai ai-kuisten näyttötutkintona.

Yhteiskunnan rakenteellisten muutosten, yhä pitkäaikaisemmiksi muodostuvien nuorten työttömyys-jaksojen ja alueellisen eriarvoistu-misen ja monikulttuurisuuden haas-teisiin oli oppilaitoksessa myös kyet-ty vastaamaan varsin hyvin. Niinpä

tutkintopohjaisen koulutuksen ohel-la Turun ammatti-instituutissa oli mahdollista osallistua nivelvaiheek-si luonnehdittuun suomen- ja ruot-sinkieliseen ohjaavaan ja valmista-vaan koulutukseen, ns. ammattistart-tiin sekä valmentavaan koulutukseen, joka tunnettiin ammattivalmennuk-sen nimellä. Näiden ohella opetuksen kohteena olivat myös talouskoulun ni-mellä tuotettu kotitalousopetus sekä urheilijoiden koulutus. Maahanmuut-tajille oli myös tarjolla monialaista, nuorille maahanmuuttajille suunni-teltua ammatilliseen peruskoulutuk-seen valmistavaa Valma-koulutusta ja mm. sosiaali- ja terveysalalle suun-taavaa SOTE-Valmaa. Aikuiskoulutuk-sessa opintojen henkilökohtaistami-nen takasi näyttötutkintoihin valmis-tautuville opiskelijoille hyvän lähtö-kohdan ja tukitoimien tarjonta oli laa-jenemassa.

OPPISOPIMUSKOULUTUS

Turun ammatti-instituutti Opiskelijoita ammatilliseen ammatilliseen tutkintoon johtavassa koulutuksessa

2013 2014 2015

Opiskelijoita ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa 698 680 602

Opiskelijoita ammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa 874 703 610

Opiskelijoita erikoisammattitutkintoon johtavassa koulutuksessa 514 608 634

Opiskelijoita muussa ammatillisessa lisäkoulutuksessa1) 218 228 179

1) Ei tutkintotavoitteista koulutustaLähde: Ammatti-instituutti, Oppisopimustoimisto


Tilanne oli hyvä koko maassa - kes-keyttämiset veivät uskottavuutta

Lähestyttäessä vuotta 2010 Suo-messa elettiin yhteiskunnallisesti op-timistista aikaa. Koulutusalan ja ko-ko yhteiskunnan nähtiin olevan kas-vu-uralla. Tuntui siltä kuin kaikilla olisi ollut varaa kasvattaa tulojaan ja silloi-setkin riittivät moneen tarpeeseen. Oli lähes täysin unohdettu kahden vuosi-kymmenen takaisen talouslaman mah-dollisuus. Tilanne oli niin hyvä, että elinkeinoelämä kärsi myönteisen ta-loudellisen kehityksen mukanaan tuo-masta työvoimapulasta. Varsinais-Suo-messa pula koetteli rankimmin tuotan-nollisia yrityksiä; pahin tilanne oli toi-sen asteen ammatillisen koulutuksen saaneista tuotantotyöntekijöistä.

Koulutukselliseen optimismiin oli Suomessa aihetta laajan kansainväli-sen Pisa-tutkimuksen tulostenkin mu-kaan. Tutkimus osoitti kiistatta Suo-men siirtyneen tasa-arvoisen perus-koulutusmallinsa ansiosta maailman huippumaiden joukkoon ja päihittävän tässä myös pohjoismaiset kilpakump-paninsa. Myös aikuisosaamista mittaa-vissa PIAAC-tutkimuksissa menestys oli hyvä.

Hyvästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta kaikki nuoret ammatteihin valmistuneetkaan eivät työllistyneet, vaan edessä olivat työttömyysjaksot ja vähittäinen syrjäytyminen yhteis-kunnasta jo varhaisella iällä. Ilmiö oli Euroopan laajuinen, mutta näkyi mer-kittävinä lukuna myös Suomessa. Ope-tus- ja kulttuuriministeriön julkaise-man tilaston mukaan v. 2011 maamme työllisten työntekijöiden koulutilastos-

sa vain 38 %:lla oli suoritettuna jokin ammatillinen perustutkinto. Toisaalta Suomen kohdalla odotettiin jonkinlais-ta ikäharppausta siinä vaiheessa kun ”suurten ikäluokkien” tiedettiin siirty-vän eläkkeelle.

Kiistämättömän menestyksen ohel-la instituutilla oli haasteitakin. Niistä vakavin koski opintojen keskeyttämi-siä. Jo v. 2007 tiedostettiin keskeyttä-misten merkitys koulutuksen uskotta-valle kehitykselle. Taiturinat –lehdessä kuvattiin, kuinka valtakunnalliset luvut ammatilliset opintonsa keskeyttäneis-tä tai valmistumatta jättämisistä olivat karmeata luettavaa. Tilaston mukaan säädetyssä kolmessa vuodessa päät-tötodistuksen oli saanut vain 61 % ja viidessä vuodessa 70 % aloittaneis-ta opiskelijoista. Silloin eletyllä talou-dellisella nousukaudella oli tässä var-masti merkityksensä; työtä riitti ilman koulutustakin. Siitä huolimatta luvut puhuivat karua kieltään eräänlaisesta loukusta tai vaarasta, johon oltiin jou-tumassa. Opiskelijat eivät suorittaneet opintojaan loppuun.

Tilastokeskuksen ja Turun kasva-tus- ja opetustoimen tilastot vuosien 2007 ja 2010 väliseltä ajalta osoitti-vat, että puolestaan ammatillisen pe-ruskoulutuksen suorittaneista lähes 60 % oli saanut työpaikan, kun koko maassa vain vuonna 2007 valmistu-neet olivat työllistyneet yhtä hyvin. Selittäjinä Turun hyville lukemille pi-dettiin juuri hyvien työelämäsuhtei-den kautta järjestyneitä työssäoppi-mismahdollisuuksia. Katsottiin, että opintojen aikainen työssäoppiminen tuki työllistymistä erittäin vahvasti,


sillä juuri 60 %:lla oli työpaikka tie-dossaan jo ennen valmistumista.

Vaikka elinkeinoelämän raken-teessa oli tapahtunut suuria muutok-sia sitten ammatti-instituutin perus-tamisen, eivät muutokset olleet kovin vahvasti heijastuneet ammatilliseen koulutukseen. Valtakunnallisesti pe-rustutkinto-opintojen sisällöt olivat pysyneet paljolti samankaltaisina. Elinkeinoelämän kanssa käytävä vuo-rovaikutus ja suunnitteluyhteistyö ha-kivat edelleen uomiaan. Hyväksi koet-tujen ammatillisten neuvottelukun-tien määrä ja rooli olivat tosin koros-tuneet ja näin yhteistyö saavuttanut

vakiintuneemmat muotonsa niin nuo-risoasteen kuin aikuiskoulutuksenkin alueella.

Hyvin ajanmukaiseen ja elinkeino-elämän tarpeita noudattaneeseen pe-rustutkintojen perusteiden kehitystyö-hön suhtauduttiin aluksi vuonna 2009 tietyllä tavalla vältellen; suuria uudis-tuksia ei katsottu tarvittavan, kun muu-tenkin meni hyvin. Uudistuksen loppu-tulos, työelämälähtöisyyden ja tutkin-tojen perusteiden ajanmukaistaminen johti kuitenkin entistä läheisempään yhteistyöhön koulutuksen järjestäjien, työpaikkojen ja muiden ammattikoulu-tuksen sidosryhmien kanssa.

Lehtorit Lauri Vainio, Matti Sinisalo ja Asko Suominen (oik.) tarkastelevat kone- ja metallitekniikan menestystä, jonka diplomit ja mitalikopiot on koottu opettajahuoneeseen.


Osa 9.Turun ammatti-instituutin uusi aika 2010–2017


Turun kaupungin ammattiopetuslautakunta 2009. Puheenjohtajana Timo Nurmio.

Ammattiopetuslautakunnan ruotsinkielinen jaosto. Puheenjohtajana Marko Winter.


SUURTEN YKSIKKÖJEN EKONOMIA

Ensi askeleet olivat kevyitä verrattuna tulevaan…Ammatillisessa koulutuksessa valta-kunnallinen kehitys on kulkenut koh-ti yhä suurempia konserneja, joilla on sekä hyvät että huonot puolensa. Näin Turussakin, ja vuoteen 2010 tullessa myllerrykset eivät loppuneet. Edessä oli aiempaa laajemman opetussekto-rin suunnitelmatalkoot. Tavoitteena oli opetussektorin ja varhaiskasvatuksen yhdistäminen saman hallintokunnan alaisuuteen ja keskittää toiminta 3700 henkilön yhdistettyyn hallintokuntaan, josta instituutin henkilöstö edusti tuol-loin enää 600 henkilöä.

Uuteen kasvatus- ja opetustoimeen harpattiin kertaheitolla vuoden 2011 alussaSosiaali- ja terveystoimien yhdistämi-sen jälkeen Turun kaupunginvaltuus-to oli jo vuoden 2009 lopulla päättänyt tehdä aimo harppauksen hallinnon ke-hittämisessä. Tuolloin lyötiin lukkoon ”suurin yksittäinen päätös Turun kau-pungin koulutuksen historiassa sitten peruskoulujärjestelmään siirtymisen”, kuten asian vuoden 2011 vuosikerto-muksessa kasvatus- ja opetustoimen-johtaja Timo Jalonen kirjasi.

Silloin opetustoimi, siihen liitetty varhaiskasvatus sekä Turun ammat-ti-instituutti yhdistettiin uudeksi hal-lintokunnaksi. Kasvatus- ja opetustoi-men hallintokunta oli syntynyt.

Uuden hallintokunnan viranhaltija-johdon muodostivat virastopäällikkö-

nä toimiva kasvatus- ja opetustoimen johtaja, ruotsinkielisten palveluiden johtaja ja kaksi pääprosesseista vastaa-vaa palvelujohtajaa. Kasvatus- ja ope-tustoimessa oli viisi elinkaareen pe-rustuvaa oman tuotannon tulosaluetta. Tulosalueiden johtajina toimivat joh-tosäännön mukaan tulosaluejohtajat.

Tulosaluejohtajat

Timo Jalonen kasvatus- ja opetustoimen johtaja

Raili Koski varhaiskasvatuksen tulosaluejohtaja

Outi Rinne perusopetuksen tulosaluejohtaja

Esko Heikkonen lukio-opetuksen tulosaluejohtaja

Seija Mattila ammatillisen koulutuksen tulosaluejohtaja

Päivi Lehtinen aikuiskoulutuksen tulosaluejohtaja

Pentti Merta hallintopäällikkö/yleishallinto- ja henkilöstöpalvelut

Anne Takalo talouspäällikkö/talous- ja tilapalvelut

Palvelujohtajat

Vesa Kulmala lasten kasvatuksen ja opetuksen pääprosessi

Mika Helva nuorten ja aikuisten koulutuksen pääprosessi

Kasvatus- ja opetustoimessa oli kaksi pääprosessia: lasten kasvatuk-sen ja opetuksen pääprosessi ja nuor-ten ja aikuisten koulutuksen pääpro-sessi. Kaupunginhallitus hyväksyi 20.12.2010 kummallekin pääproses-sille omat toimintasääntönsä. Lisäksi tuki- ja asiantuntijapalveluita tuotta-valle kasvatus- ja opetusviraston tu-losalueelle laadittiin oma toiminta-sääntö.


Uudessa organisaatiomallissa ope-tuksen alueet jaettiin yhdeksään kou-lutusyksikköön ja jokaiselle yksikölle asetettiin oma koulutuspäällikkö vas-taamaan opettajien lähijohtajana yksi-kön taloudesta ja opetuksesta. Tulos-alueella olevien kahden rehtorin työn-kuvaa myös muutettiin. Heidän tehtä-vänsä uudessa mallissa oli linjaorgani-saation mukaisesti vastata mm. opiske-lijahuollosta, laatutyöstä, pedagogises-ta kehittämisestä, työelämäyhteistyös-tä ja työssä jaksamisen edistämisestä unohtamatta tärkeää työelämäyhteis-työtä. Opetuksen organisaation rinnal-la toimivat edelleen yhteiset palvelut sekä oppisopimustoimisto ja kokonai-suutta johti tulosaluejohtaja.

Myös Opetusministeriö oli yrittä-nyt yhdistää koulutuksenjärjestäjien toiminta-alueita ja toisaalta laajentaa Turun kouluverkkoa useampaan ot-teeseen. Ministeriössä toivottiin, että niin Turun kuin sen ympäristöjen kou-lutuksenjärjestäjille kehittyisi yhtei-nen näkemys kehittämisen suunnasta. Myös yhteistä toteutusmallia ja aika-taulua oli Turulta perätty useampaan otteeseen.

Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ei ainakaan nopeasti. Asiasta oli ollut pu-hetta jo pitkään ja siitä kertoi niin joh-tava rehtori Seija Mattila kuin ammat-tiopetuslautakunnan silloinen puheen-johtaja Timo Nurmio jo vuoden 2009 vuosikertomuksessa. Nurmio tote-si, että hyvästä tavoitteesta huolimat-ta kaupungin sisällä liian eriävät mie-lipiteet estivät yhteisen suunnitellun. ”Tästäkin huolimatta aiheeseen pala-taan vuosittain tämän jälkeen.”

Vuoden 2011 alussa muokatun uu-den ammatillisen opetuksen lautakun-nan tehtäväksi tuli myös lukiokoulu-tuksen järjestäminen, joten lautakun-nan toimialue kaupungin sisällä vah-vistui entisestään.

Uudistuksen myötä tehtävään ni-metyn uuden lautakunnan puheen-johtaja Juhani Soini kirjoitti asiasta ja totesi:

” Nykyinen rakennemuutos lienee välivaihe, ja jatkossa tavoitteena tu-lee olla ammatillisen koulutuksen nykyistä tiiviimpi seutukunnallinen yhteistyö, mistä Turun ammatti-ins-tituutilla on seutukunnan suurim-pana koulutusyksikkönä vastuu” .

Sen jälkeen Turun ammatti-insti-tuutin ja sivistystoimen johdonmu-kainen tavoite on ollut tämän asian toteuttaminen. Vaikka itse ammat-tiopistostrategian mukaista loppu-tulosta ei ole saavutettu, on alueel-linen, seutukunnallinen, koko Varsi-nais-Suomen alueen kattava amma-tillisten oppilaitosten yhteistyö joh-tanut upeaan ”välitulokseen” monien yhteisten toimintojen eri muotojen saavutuksina.

Vuoden 2011 alusta toimintansa aloittaneessa uudessa hallintokun-nassa yhdistyivät kaksi aiempaa, kas-vatus- ja opetustoimi sekä ammatilli-nen koulutus. Uusi hallintokunta toimi kahden lautakunnan mallilla kahden vuoden ajan. Kun sitten vuoden 2013 alusta koko kaupungin toimintamal-lia uudistettiin, muodostui uusi sivis-tystoimiala.


Kas

vatu

s-ja

ope

tust

oim

en o

rgan

isaa

tio


Kun ammatti-instituutti 2011 yhdistettiin virallisesti osaksi kasvatus- ja opetustointa, olivat edessä suuret hallinnolliset muutokset, jotka koskivat niin organisaatiota kuin siinä työskennellyttä henkilöstöäkin.

Kehitysyksiköstä muodostettiin tuolloin uusi yksikkö, suunnittelu- ja ke-hittämispalvelut. Siihen liitettiin myös osa aiemman koulutoimintakeskuk-sen väkeä. Näin kehitysyksikön (sisältäen myös viestinnän sekä kansainvä-lisen toiminnan että projektitoiminnan) toimintakenttä laajeni kattamaan kaikki tulosalueet varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Uudistus merkitsi laajoja muutoksia henkilöstössä, sillä koko talous- ja henkilöstöhallinnon ja kehitysyksikön väki siirrettiin vakansseineen (pois lukien kuraattorit, psykologit, opiskelijatoiminnan koordinointi, ennakointi) uuden organisaation hallintoon.

Taloushallinnon osalta 2011 sivistystoimeen liittyminen merkitsi insti-tuutin keskitetyn taloudellisen johdon siirtymistä pääosin talouspäällikkö Anne Takalon alaisuuteen ja henkilöstöhallinnon osalta hallintopäällikkö Pentti Mertan alaisuuteen. Ammatti-instituutin entisen oman henkilöstö-hallinnon, taloushallinnon ja kehittämisen eri vastuualueiden palvelut tuo-tetaan edelleen keskitetysti, nyt siis osana sivistystoimialan hallintoa.

Ammatti-instituutin muu toiminta jakautui ensin kahdelle tulosalueelle, ja sittemmin 2012 osana sivistystoimialaa kahdelle palvelualueelle aina 2017 loppuun asti.


KASVATUS- JA OPETUSTOIMESTA KAUPUNGIN SIVISTYSTOIMIALAKSIUudistukset seurasivat toistaan ja jo 1.1.2013 siirryttiin uuteen Turun kau-pungin johtamisjärjestelmään ja toi-mintamalliin, joka tarkoitti siirtymis-tä kahden lautakunnan järjestelmästä yhteen. Myös jaostojen määrää vähen-nettiin, kun ruotsinkieliset jaostot yh-distettiin.

Samalla virastopäällikön ja apulais-kaupunginjohtajan virat yhdistettiin uudeksi toimialajohtajaksi. Siten ylin luottamushenkilö- ja viranhaltijahal-linto tiivistyi merkittävästi aiemmasta. Myös toimintaa ohjaavat säännöt uu-distettiin.

Itse opetuksen perustoiminta jatkui pääpirteissään ennallaan koko kentäs-sä, aina varhaiskasvatuksesta aikuis-koulutukseen. Uutta oli siis vain hallin-torakenteessa, joka laajennettiin kat-tamaan koko opetuskentän. Uudistuk-sen taustatekijöinä vaikuttivat monet asiat. Nyt oli lopultakin päästy Turun kaupungin valtuustoryhmien kesken eteenpäin opetusministeriön aiemmin esittämän ammattiopistostrategian kä-sittelyssä.

Muutos sisälsi merkittävän sopi-musohjausmalliuudistuksen, jossa Turun kaupungin opetuksen tilaaja-na ja oppilaitosten toiminnan tuotta-jina tuli selkeästi erottaa toisistaan. Muutoksen hallinnollinen luonne he-rätti henkilöstössä kummastusta. Kat-sottiin, että kahden hallintokunnalli-sen muutoksen tapahtuminen kahden vuoden kuluessa oli viemässä huo-

mion opetustoimen ja sen sisällön ke-hittämisessä.

Uudistuksen valmistelua oli kriti-soitu ammatti-instituutissa aiempina vuosina myös opetustoimen ja muun henkilöstön pelolla omien työpaikko-jensa pysyvyydestä. Pelättiin, että tii-vistäminen oli edessä myös kentän pii-rissä. Aivan entisenlaisina työpaikat ei-vät sitten lopulta säilyneetkään. Edessä oli laaja kaupunkikonsernin yhtiöittä-miseen ja osin työtehtävien ulkoista-miseen vievä tie. Toisaalta uuden laa-jan organisaation mahdollisuudet uu-sien, kriittisen tärkeiksi koottujen tu-kipalvelujen toteuttamiseen ovat myös parantuneet.

Uuden toimintamallin tavoittei-ta ovat parempi johtaminen, asiakas-lähtöisyys sekä tuottavuuden paran-taminen ja uudistuminen. Edellä ole-viin lähtökohtiin perustuen oli tarkoi-tuksenmukaista uudistaa ammatillisen koulutuksen organisaatiota ja johta-mismallia vastaamaan edellä mainit-tuja tavoitteita sekä kasvanutta opis-kelija- ja henkilöstömäärää.

Kevään aikana organisaatiouudis-tus suunniteltiin ja valmisteltiin, elo-kuun alusta uusi organisaatiomalli aloitti toimintansa. Uudessa organi-saatiossa ammatillisen koulutuksen alueet jaettiin yhdeksään koulutusyk-sikköön ja jokaiselle yksikölle asetet-tiin oma koulutuspäällikkö vastaa-maan opettajien lähijohtajana yksikön taloudesta ja opetuksesta. Tulosalu-


eella ole vien kahden rehtorin työnku-vaa myös muutettiin. Heidän tehtävän-sä uudessa mallissa ovat matriisimai-sesti vastata mm. opiskelijahuollosta, laatutyöstä, pedagogisesta kehittämi-sestä, työelämäyhteistyöstä ja työhy-vinvoinnin edistämisestä unohtamat-ta tärkeää työelämäyhteistyötä. Ope-tuksen organisaation rinnalla toimivat edelleen yhteiset palvelut sekä oppiso-pimustoimisto ja kokonaisuutta johtaa tulosaluejohtaja. Turun ammatti-insti-tuutin ammatillinen aikuiskoulutus si-jaitsi aikuiskoulutuksen tulosalueella jossa koulutuksen lähijohtajina toimi kaksi aikuiskoulutuspäällikköä. Lisäk-si aikuiskoulutuksen tulosalueella oli oma tulosaluejohtaja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön koulutuksen tutkimus- ja kehittämis-suunnitelman 2011–2016 mukaan jo-kaisella ammatillisen koulutuksen jär-jestäjällä tulee olla vuoteen 2015 men-nessä toimiva laadunhallintajärjestel-mä. Ammatillisen koulutuksen tulos-alueella laatutyö jatkui suunnitelmal-lisesti ja tavoitteet vuoden osalta saa-vutettiin.

Henkilöstö ja hallinnon kasvotOpetusneuvos Seija Mattilan jäädes-sä eläkkeelle Turun ammatti-instituu-tin johtavan rehtorin ja Markku Häyri-sen talouspäällikön tehtävistä vuonna 2011 oli instituutin opetustoimen hal-linnollinen rakenne muotoutunut pit-källe nykyiseen muotoonsa. Tuolloin oppilaitoksen toisen asteen nuoriso- ja aikuiskoulutus olivat saaneet joh-toonsa pitkään opetusalalla toimineet, hyvin kenttänsä hallitsevat rehtorit ja

aikuiskoulutusjohtajan. Opetushenki-löstön määrä oli lähes 400 henkilöä ja opetusta tukevien sekin yli 150. Koko henkilöstön määräksi ilmoitti vuoden 2009 vuosikertomus yhteensä 550 eri alojen työntekijää.

Kuten Seija Mattila on todennut historiikin aiemman painoksen loppu-sanoissa, ”Tuote oli valmis”. Sanojensa vakuudeksi saattoi Mattila vielä ilmoit-taa vuosien 2009 ja 2010 päättyessä, kuinka oppilaitos oli saanut tuntuvas-ti harkinnanvaraista valtionavustusta 1,09 miljoonan euron edestä.

Henkilöstön keskuudessa herätti tuolloin hämmennystä se, miten am-matti-instituutin hyvästä tilanteesta ja opetusministeriön myöntämästä tu-loksellisuusrahasta huolimatta Turun kaupunki päätti lomauttaa henkilös-tönsä vuoden 2009 joulukuussa. Ikään kuin lohdutuksena tehdylle päätök-selle jakoi Turun ammatti-instituutti henkilöstölleen kulttuuriseteleitä heti seuraavana keväänä 200 euron edestä. Niin silloin, kuten myöhemminkin Tu-run kaupunginhallitus kuitenkin päät-tää tuloksellisuusrahan käytöstä. Sum-ma on pysynyt korkeana, vielä 2015 sen odotettiin olevan Taitaja2015 –ta-pahtuman järjestämisvastuun innoit-tamana peräti 16,6 miljoonaa euroa. Kun sitä edellisvuonna oli jätetty ha-kematta, oli edessä neljännesvuosi-raportoinnin yhteydessä uusi lisära-hoituksen haku. Summaa korotti tuol-loin Taitaja-toiminnan lisärahoituksen tarve sekä aikuiskoulutuksen nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) ja aikuisten osaamisperusta (AOP) -oh-jelmien toteuttaminen.


Kaup

ungi

nval

tuus

to

Kaup

ungi

nhal

litus

Kasv

atus

- ja

opet

usla

utak

unta

Varh

aisk

asva

tus-

ja p

erus

opet

usja

osto

Luki

o- ja

am

mat

tiope

tusj

aost

oRu

otsi

nkie

linen

jaos

to

SIVI

STYS

TOIM

IALA

toim

iala

joht

aja

Tim

o Ja

lone

n

TOIM

IALA

N H

ALLI

NTO

YHTE

ISET

PA

LVEL

UT

PALV

ELUA

LUEE

T

TALO

US-

JA

TI

LAPA

LVEL

UT

talo

us-

pääl

likkö

An

ne T

akal

o

SUU

NN

ITTE

LU-

JA K

EHIT

TÄ-

MIS

PALV

ELU

kehi

ttäm

is-

pääl

likkö

Pi

a La

gerc

rant

z

YLEI

SHAL

LIN

TO

JA H

ENKI

LÖS-

TÖPA

LVEL

UT

hallin

to-

pääl

likkö

Pe

ntti

Mer

ta

AAM

U-

JA IL

TAPÄ

IVÄ-

TOIM

INTA

palv

elua

lue-

jo

htaj

aVe

sa K

ulm

ala

PALV

ELU

- O

HJA

US

palv

elua

lue-

jo

htaj

aVe

sa K

ulm

ala

VARH

AISK

ASVA

TUS

YKSI

TYIS

ET

PALV

ELU

T

palv

elua

lue-

jo

htaj

a Ve

sa K

ulm

ala

KUN

NAL

ISET

SU

OM

EN-

KIEL

ISET

PA

LVEL

UT

palv

elua

lue-

jo

htaj

a M

aija

-Liis

a Ra

ntan

en

PERU

SOPE

TUS

palv

elua

lue-

jo

htaj

a O

uti R

inne

RUO

TSIN

KIEL

I-N

EN K

ASVA

TUS

JA O

PETU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Lilia

ne K

jellm

an

LUKI

O-

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Esko

Hei

kkon

en

AMM

ATIL

LIN

EN

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Han

nu

Imm

onen

OPP

ISO

PIM

US-

TOIM

ISTO

AIKU

IS-

KOU

LUTU

S

palv

elua

lue-

jo

htaj

a

Päiv

i Leh

tinen


Työuransa loppuvaiheessa sääs-töjen, lomautusten ja leikkausten ris-tiaallokossa laivaansa luovinut Seija Mattila jäi eläkkeelle ja tehtävään ni-mettiin tekniikan tulosalueen rehtori Hannu Immonen 23.11.2011.

Henkilövaihdoksista kirjoitettaessa tulisi oikeammin pysyä henkilöstön py-syvyydestä, sillä niin uskollista, pitkä-aikaista ja työhönsä sitoutunutta väki on ollut. Sama koskee koko henkilöstöä.

Kun katsomme jaksoittain henki-löstön vaihtumista aikana ennen am-matti-instituutti, vuosina 1987–1998 oli vaihtuvuus lähes olematonta. Sel-laisena se myös pysyi seuraavan jak-son ajan aina vuoteen 2008 saakka. Henkilöstön määrän kasvoi oleellises-ti 2000-luvun alussa opintolinjojen muuttuessa kolmivuotisiksi ja tukipal-velujen lisääntyessä.

On selvää, että henkilöstön pysy-vyys on seurausta hyvän työpaikan monista ulottuvuuksista. Pitkät, py-syvät työsuhteet, arvostettu työ ja hy-vä työympäristö ovat näitä tekijöitä. Kiistanalaisuutta on opetussektorilla syntynyt lähituntien määrän pudotes-sa nuorisoasteella nykyiseen 28 vii-koittaiseen keskiarvoonsa. Myös kah-den viikon lomautukseen johtaneet säästötoimet kokonaisuudessaan ovat edelleen muistissa. Vaikka lomautuk-set kirvoittivat mieltä ja ylsivät Turun päälehden mielipideosastolle saakka, ei niillä ollut kuitenkaan koulun toi-mintaan ja henkilöiden myöhempään työtyytyväisyyteen suurempaa vaiku-tusta. Onneksi Turun kaupungin omat kokemukset säästötoimien vaikutuk-sesta olivat pääosin muutenkin kieltei-

siä, ettei niihin ole toistamiseen ryh-dytty. Säästöjä on haettu vuosittain, mutta ei enää henkilöstön lomautuk-sista.

Henkilöstön tilanteen seuraami-seen on kiinnitettävä tulevaisuudessa tarkkaa huomiota senkin vuoksi, että kiinnostus myös muualla työelämäs-sä opettajien ammattitaitoa kohtaan on ollut jatkuvaa. Valtakunnallisella tasolla perusasteen opettajista monet ovat opetustehtävien sijaan etsiyty-neet muihin tehtäviin yhä eneneväs-sä määrin.

Niin nuoriso- kuin aikuiskoulutuk-sessa on kuljettu eteenpäin myös ke-hityskeskustelujen kautta hyvin tar-mokkaasti. Ongelmaksi on kuitenkin vielä muodostunut, miten saada vie-tyä käytäntöön kaikki se tieto, miten hyödyntää kehityskeskusteluja tehok-kaasti ja miten viedä käytäntöön sen kautta saatu tieto. Henkilöstölle teh-dyssä kunta-10 –kyselyssä ilmeni, et-tä aikuiskoulutuksessa uusi tiimiorga-nisaatio on ajan mittaan lisännyt avoi-muutta ja osallistumista ja vaikuttanut osaltaan työtyytyväisyyttä kehittävästi. Myös ongelmakohtiin kiinnitetty huo-mio ja välitön puuttuminen ovat vaikut-taneet tehokkaasti. Aikuiskoulutuksen mallin mukaisesti tiimikäytäntö on saa-nut merkittävän jalansijan uudelle vuo-sikymmenelle astuttaessa myös nuo-risoasteella.

Uutta kiistan aihetta on syntynyt eräiden työtehtävien ulkoistaminen sivistystoimen perustamisen jälkeen. Varsin nopeassa tahdissa eräät toimi-alat eriytettiin hallinnollisesti, vuodel-le 2011 ajoittui myös siivous- ja vahti-


mestarihenkilöstön siirtyminen Kiin-teistöpalveluliikelaitokseen. Lautakun-nan aluksi vastustamaa siirtohanket-ta oli valmisteltu pitkään, ja siihen oli alun perin kuulunut myös ruokahuolto. Ajatusta ruokahuollon ”lypsävän leh-män” luovuttamisesta ei oppilaitokses-sa voitu kuitenkaan hyväksyä. Luopu-misen haittoina nähtiin työtulojen hii-pumisen lisäksi merkittävä opetuksel-linen haitta. Pelättiin, että ruokahuol-lon menettämiseen liittyi välittömästi myös ohjatun työssäoppimisen mah-dollisuuksien väheneminen.

Hanke sai laajaa huomiota oppilai-toksen kaikilla tasoilla, ja toimenpi-dettä vastustavalla lausunnollaan lau-takunta onnistui estämään ruokahuol-lon siirron. Muita ruokahuollon kaltai-sia keskeisiä oppilaitoksen toiminta-muotoja ovat edelleen koulun myymä-lät, Aninkaisten herkku ja Lemminkäi-senkadun myyntipiste sekä lukuisat ra-vintolat, joita on näissä molemmissa toimipisteissä. Niitä ei ole enää aiottu lopettaa, päinvastoin kehittäminen on päässyt hyvään vauhtiin. Kokonaisuu-dessaan erilaiset palvelujen myynnit, jotka kattavat käytännössä lähes kaikki koulutusalat tuottavat Turun kaupun-gille merkittävät lisätulot, joista osa ohjautuu oppilaitoksen omaan käyt-töön.

Ulkoistettuja opiskelijoiden päivit-täin käyttämiä ruokahuoltopalvelupis-teitä on nyttemmin jo kolme. Niistä uu-simpana toimintansa on aloittanut Pel-tolaa ja Kellonsoittajakatua hallinnoi-va Arkea kun taas Uudenmaantiellä ra-vintolayrittäjänä on toiminut jo kauan Amica-ravintolat Oy.

Pitkän tähtäimen tavoitteena Turun kaupungilla on ollut kehittää kaupun-kikonserniin kuuluvaa yhtiörakennet-ta. Tätä varhaisvaihetta oli ennakoitu, kun opetustoimen paikallinen talous-hallinto siirtyi oppilaitosten tiloista omaksi yksikökseen. Tätä ns. Tapaken aikaa elettiin 1.9.2014 saakka, jolloin Turun kaupungin toimialoille, kaupun-gin liikelaitoksille, konsernin osakeyh-tiöille ja kuntalaisille tarjoamat Talous- ja palkkahallinnon toimeksiannot ja palvelut siirrettiin kokonaisuudessaan silloin perustetulle Taitoa talouspalve-lut Turulle. Taitoan hallinnoiviksi siir-tyivät siinä yhteydessä asiakaspalvelu, kirjanpito, laskutus, maksuliikenne, os-tolaskut ja palkanlaskenta.

Keskittämisen tuomia säästö-jä toteutettiin kaupunkitasolla myös kiinteistöjen hallinnassa. Hallinnol-lisia kustannuksia vähentävä kam-pus-ajattelu saatiin liikkeelle vuoden 2010 aikana, kun aikuiskoulutuksen siirto Pitkämäestä toteutui. Uudeksi sijoituspaikaksi tuli Lemminkäisen-kadun toimipiste. Säästöt syntyivät aikuiskoulutuksen ja nuorisoasteen tilojen osittaisesta yhdistämisestä ja henkilökunnan ruokahuoltopalve-lujen käytön tehostamisesta. Lem-minkäisenkadun koulun tuottamien ruokapalvelujen käyttöaste lisääntyi aikuiskoulutuksen muuton jälkeen merkittävästi ja käyttäjäkuntaa pa-ransi myös Koneteknologiakeskuksen henkilökunnan palveleminen. Vastaa-vanlainen, lähes saman mittakaavan suuruinen muutos toteutettiin syys-lukukauden 2015 alussa, kun Tommi-lankadun toimipisteestä luovuttiin ja


sen toiminta siirrettiin Aninkaisten-mäen koulutaloon.

Vuoden 2012 alussa Turku perus-ti kolme opetustoiminnan ulkopuo-lista, tukipalveluja tuottavaa yhtiötä. Niihin siirtyivät oppilaitoksen palk-kalistoilla aiemmat olleet ammatti-henkilöt. Näin syntyivät Kuntec, Ar-kea ja Turun Seudun Rakennustek-niikka. Käyttöön otetun palveluso-pimusperiaatteen mukaan kaupunki kilpailuttaa niiden kanssa solmittu-ja palvelusopimuksia neljän vuoden ajan 25 %:n vuositahdilla. Jos esim. Rakennustekniikka, jolle kuuluu kau-pungin kiinteistöjen kunnossapito, ei menesty kilpailutuksissa muiden yri-tysten kanssa eikä myöskään pysty valtaamaan uusia markkina-alueita, on sillä edessä toiminnan supistuk-set ja henkilökunnan vähentäminen. Näin on myös käynyt. Tilauskannan supistuessa ja raskaan kulurakenteen painaessa tulosta on lomautuksiin ja henkilöstön vähennyksiin jouduttu turvautumaan.

Toiveiden tynnyristä tarkan euron aikaanOli sitten kysymys maailmanlaajui-sen taloudellisen kehityskulun edelly-tyksistä tai vain Turun omista talou-dellisista näkymistä, muuttui tilanne nopeasti. Kaikki tuntui kulminoitu-van vuoteen 2009, jolloin kansainvä-linen taloudellinen epävarmuus lähti liikkeelle Yhdysvaltain ylikuumentu-neesta talouskehityksestä. Globaalin maailmantalouden heijastusvaikutuk-set olivat niin koko Euroopassa kuin Suomessakin valtavia. Yritysten toi-

mintaedellytykset heikkenivät, ja työt-tömyysaste alkoi nousta nopeasti. Sa-mana vuonna myös Euroopan unioni koki yhden siihenastisen historiansa vaikeimmista kriiseistä, kun Välime-ren maiden talous alkoi mennä jyrk-kää alamäkeä.

Oppilaitoksissakin oli silloin lopul-lisesti tultu ulos toiveiden tynnyristä ja oli pakosta aloitettu tarkan euron aika.

Valtakunnan talous jämähti paikoilleen, Turun seutua uhkasi paheneva taantumaEuroopan unionin talouden pit-käaikainen alamäki, vuoden 2014 Ukrainan tilanteen nopea kiris-tyminen ja sen seurauksena aloi-tetut Venäjän vastaiset pakotteet ja vastapakotteet heikensivät no-peasti Suomen taloudellista tilan-netta. Turun alueella sitä pahensi-vat entisestään elektroniikkateol-lisuuden tuotannon lähes täydel-linen siirtyminen Aasian maihin ja metalliteollisuudesta, erityi-sesti Turun telakalta tulleet huo-not uutiset korealaisen emoyhtiön ongelmista. Kauppa ja vienti eivät vetäneet. Maa eli pysähtyneessä tilassa.

Vuoden 2015 eduskuntavaa-leissa esiin nostetuissa teemois-sa kehitystä reivattiin kovalla kä-dellä. Valtaan nousseen Juha Sipi-län hallituksen toimet osoittautui-vat nopeatempoisiksi, mutta hei-kosti valmisteltuina toimien vai-


kutukset jäivät tehottomiksi. Maa-ilmantalouden kasvun vakiintumi-sen ja edullisten rahoitusnäkymien vuoksi Suomen vientikauppa alkoi kuitenkin piristyä. Vahvoja kasvun merkkejä nähtiin aluksi rakennus-teollisuudessa ja vähitellen myös yritysten investointihalukkuudessa.

Koulutuksen alueella uuden halli-tuksen toimet olivat varsin yllättäviä. Lähes ensi töikseen hallitus ilmoitti tekevänsä vaalikauden aikana neljän miljardin euron säästöt leikkaamalla merkittävästi koulutuksen sekä sosi-aali- ja terveydenhuollon osa-aluei-ta. Varsinkin koulutuksen kohtalo sai ankaraa kritiikkiä osakseen, sillä juu-ri ennen vaaleja kaikki puolueet oli-vat näyttävästi sitoutuneet pidättäy-tyvänsä koulutussektorin rahoituk-sen supistamisesta.

Turussa ammatillinen koulutus leikkuriin, valtionosuuksista oli katoamassa 6 miljoonaa euroaHallituksen päätösten seuraukset nä-kyivät Turussa nopeasti, sillä lehdis-sä olleiden tietojen mukaan ammatil-lisen koulutuksen valtionosuuksien pudottamista 12,5 %:lla suunnitel-tiin tapahtuvaksi jo vuoden 2017 ai-kana. Turussa kaavailtu muutos oli-si leikannut koulutussektorilta kuusi miljoonaa euroa.

Oppilaitoksissa suunnitelmat otettiin tyrmistyneitä vastaan. Kau-pungin kasvatus- opetuslautakunta päätti kuitenkin omalta osaltaan, et-tei leikkausta toteutettaisi aivan kaa-

vaillussa laajuudessa, mutta silti am-matillisesta koulutuksesta oltiin val-miita kahden miljoonan euron suu-ruisiin vähennyksiin.

Leikkausten keskittämistä näin merkittävästi ammatilliseen koulu-tukseen kritisoitiin, mutta lautakun-ta pysyi kannassaan esittäen perus-teluina tarvetta pitää perusopetuk-sen määrä ja laatu korkeana.

Sivistystoimenjohtaja Jalonen ku-vasi tilannetta vaikeaksi, mutta näki ratkaisun olevan löydettävissä:

”Vähennämme hankintoja, tehos-tamme tilojen käyttöä. Opetusta on jo karsittu syyslukukauden alussa ja ammatti-instituutissa on puoli lin-ja-autolastillista vähemmän työnte-kijöitä kuin keväällä”, totesi Jalonen Aamuset-lehdelle antamassaan haas-tattelussa.

Opettajakuntaan ja koulutusten sisältöön leikkauksen vaikutukset kuitenkin iskivät muullakin tavalla ja nopeammin kuin uskottiin.

Tuskin oli järkytyksestä vielä sel-viydytty, kun tietoon tuli entistä suu-remman muutoksen olevan vielä tu-lossa loppuvuoden 2017 ja erityises-ti 2018 aikana. Silloin on alkamassa hallituksen kärkihankkeeksi kaavail-tu laaja ammatillisen koulutuksen re-formi, jossa koulutuksen sääntely, ra-hoitus ja toiminnan ohjaus tultaisiin kokonaisuudessaan uudistamaan ja koulutuksellista sääntelyä kaikin ta-voin purkamaan.


OPPIMINEN ON MYÖS UUSIA INNOVAATIOITA

Oppilaitoksessa on viime vuosina py-ritty monipuolistamaan ja laaja-alais-tamaan opettajien toimenkuvia. Rehtori Soile Lehdon mukaan muutosvaihees-sa opettajien tiimi-, parityö ja yhteis-opettajuuden tulee olla avainasemas-sa. Työnjaossa pitää hyödyntää kunkin vahvinta osaamista ja opettajilla tulee antaa mahdollisuus oppia toisiltaan. Tästä on hyvänä esimerkkinä yhteistyö-hanke, jossa terveydenala yhdisti voi-mansa kone- ja metallitekniikan opet-tajien ja opiskelijoiden kanssa. Tulokse-na saavutettiin merkittävä palkintosija innovaatiokisassa, jossa laserskanneri-pohjaisella teknisellä sovelluksella val-votaan vanhainkodin arkisia askareita ja turvataan asukkaiden hyvinvointia.

Tärkeä tehtävämme on herättää myös opiskelijoissa halu elinikäiseen

oppimiseen, sillä nuorilla ammattiin valmistuvilla on edessään yli 40 työ-vuotta ja ammattitaitoa on moneen kertaan päivitettävä.

Tällä tavalla yhteistyötä tullaankin kehittämään elinkeinoelämän kanssa ja oppilaitokset pyrkivät toimimaan niin, että opetus vastaa työelämän toiveita. Työelämä muuttuu ja kehittyy vauhdik-kaasti ja eri työpaikoilla kaivataan eri-laista osaamista. Näihin haasteisiin vas-taaminen onnistuu toivottavasti entistä paremmin uusilla tutkinnon perusteil-la, kun tutkinnot laaja-alaistuvat ja hen-kilökohtaiset opintopolut mahdollista-vat yksittäisen opiskelijan ”täsmäoppi-misen” työpaikalla. Sosiaali- ja terveys-alalla työpaikoilla tapahtuva oppimi-nen on ollut käytössä jo paljon ennen, kun se tuli pakolliseksi muille aloille. Syykin on hyvin ilmeinen; työtä ei voi syvällisesti oppia koulussa ilman aitoja potilaita ja asiakkaita.

Koulutuspäälliköt ja heidän vastuualueensa 2015–2016:

Tieto- ja viestintätekniikan pt, Liiketalouden pt, Grundexamen inom företags-ekonomi, Grunde xamen inom informations- och kommunikationsteknik

Olli Pietilä

Elintarvikealan pt, Matkailualan pt, Hotelli-, ravintola- ja catering alan pt Kalervo Dahlström

Hiusalan pt, Tekstiili- ja vaatetusalan pt, Kauneudenhoitoalan pt, Ammattis-tartti, Kotitalousopetus, Valmistavat ja valmentavat koulutukset, Kotityö- ja puhdistuspalvelujen pt

Anne Aksentjev

Lääkealan pt, Sosiaali- ja terveys alan pt Kalle Ojanen

Prosessiteollisuuden pt, Painoviestinnän pt, Tieto- ja tietoliikennetekniikan pt, Laboratorioalan pt, Sähkö- ja automaatiotekniikan pt

Timo Mäkilä

Kone- ja metallialan pt, Talotekniikan pt Mikko Hauninen

Autoalan pt, Logistiikan pt Teuvo Aho

Maanmittausalan pt, Puualan pt, Rakennusalan pt Henry Koskinen

Tekniikka ja kuljetus, ICT, kauppa ja hallinto/aikuiskoulutus Riitta Mäki

Ravitseminen, matkailu ja elintarvike, Terveys, hyvinvointi ja muoti, Ohjaava koulutus, maahanmuuttajakoulutus ja opetusalan täydennyskoulutus/aikuis-koulutus

Riitta Uitto


Turun ammatti-instituutille hopeaa innovaatiokilpailussa


ThM Soile Lehto tuli instituutin terveyden- ja hyvinvoinnin vastuualueen vs. rehtoriksi vuonna 2008 silloisen rehtori Marja-Helena Salmion paikalle tämän toimiessa Opetushal-lituksen projektissa. Vuotta myöhemmin Soile Lehto nimitettiin vakinaisesti hoitamaan reh-torin virkaa. Tässä tehtävässä hän toimi eläk-keelle jäämiseen, kesään 2018 saakka. Ennen tätä hän oli Kaarinan sosiaali- ja terveysalan rehtorina viisi vuotta.

Terveyden ja hyvinvoinnin ammattilaisten työpanoksella voidaan vaikuttaa asiakkaiden

hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Valmistuneet työllistyvät hyvin. Sosiaali- ja ter-veysalalla jää eläkkeelle suuri määrä työvoimaa lähivuosina ja samanaikaisesti ikääntyvien ihmisten palvelujen tarve kasvaa. Terveys- ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuuteen vaikuttavat sekä maailmanlaajuiset että paikalliset tekijät. Am-mattitaidossa keskeisiä ovat ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot. Näitä taitoja tarvitaan, muuttuu hoitoympäristö ja teknologia miten paljon tahansa.

Lähihoitajakoulutus on laaja-alainen, moniin erilaisiin työtehtäviin valmis-tava koulutus. Lähihoitajien työpaikkoja voivat olla esimerkiksi kotihoito, palve-luskeskukset, asuntolat, toimintakeskukset, päiväkodit, vanhainkodit ja terveys-keskukset. Työ on monipuolista ihmissuhdetyötä, joka vaatii tekijältään hyvää fyysistä- ja psyykkistä kuntoa. Työtä pitää pystyä tekemään eri-ikäisten, kulttuu-ritaustaltaan ja elämäntilanteeltaan erilaisten ihmisten kanssa sekä itsenäisesti, että moniammatillisten työryhmien jäsenenä.

Lääkehuolto on osa terveydenhuoltojärjestelmää ja lääkealan perustutkinto kouluttaa perustason työntekijöitä alan tarpeisiin. Apteekit ovat valmistuneiden pääasiallisia työllistäjiä, mutta valmistuneita voidaan palkata myös lääketeolli-suuteen. Lääkealan perustutkinnon suorittaneella on osaamista lääkehuollon toimistotyössä, taloustoiminnoissa, materiaalihallinnassa, lääkelogistiikassa se-kä tietotekniikassa. Ala kehittyy nopeasti. Parhaillaan apteekkityötä muuttavat sähköiset reseptit sekä kosmetiikan ja muiden hyvinvointia edistävien tuotteiden myynninlisääntyminen. Koulutuksessa yritetään pysyä muutoksessa mukana ja tehdään sujuvaa yhteistyötä työelämän kanssa.

Kauneudenhoitoalan ammatit, parturikampaaja ja kosmetologi ovat käden-taitoja vaativia palveluammatteja, joiden tehtävänä on tuottaa hyvinvointia ja terveyttä. Palvelut kohdistuvat asiakkaan ihoon, hiuksiin ja partaan. Alojen eri-koisvaatimuksia ovat sosiaalinen luonne sekä halu tehdä töitä ihmisten kanssa sekä hyvä terveys. Kauneudenhoitoala on nuorten keskuudessa hyvin suosittu


ja hakijoita on paljon enemmän kuin opiskelijoita voidaan ottaa. Ala muuttuu ja elää muotitrendien ja tuotekehityksen myötä ja valmistumisen jälkeenkin pitää muistaa jatkuvasti päivittää ammattitaitoaan.

Kotityö- ja puhdistuspalvelualan ammattilaisista on kova pula. Koulutuksen suorittaneet työllistyvät erittäin hyvin. Väestön ikääntyminen asettaa haasteita kotityöpalvelualan kehittämiseksi. Monipuolisen kotityön ammattilaisilla on tu-levaisuudessa kysyntää. Puhdistuspalveluala koneistuu hurjaa vauhtia. Voimme vain kuvitella millaisia tulevaisuuden puhdistuskoneita on tulossa. Alan ammat-tilaisia ei kuitenkaan kokonaan voi koneilla korvata.

Lisäksi terveyden ja hyvinvoinnin vastuualueella toteutettiin ns. nivelvaihe-koulutuksia joiden tarkoituksena on lisätä nuorten opiskeluvalmiuksia ja elä-mänhallintataitoja ennen ammatilliseen koulutukseen siirtymistä.

Organisaatio-uudistus muutti työnkuvaaTurun ammatti-instituutin nuorisoasteen organisaatio uudistettiin 1.8.2014. Rehtorien johtamista vastuualueista luovuttiin ja muodostettiin kahdeksan kou-lutusyksikköä, joiden operatiivisesta toiminnasta ja taloudesta vastaavat koulu-tuspäälliköt. Rehtorit Terhi Hotokka ja Soile Lehto siirtyivät ”matriisiin” vastaa-maan yleishallinnosta ja erilaisista kehittämistehtävistä. Lehdon vastuulle tuli mm. pedagoginen kehittäminen ja siihen liittyvä opetussuunnitelmatyö, opiske-luhuolto, henkilöstön osaamisen kehittäminen ja työhyvinvoinnin edistäminen.

Koko oppilaitoksen hyvinvointiajatuksen edistäminen on Lehdolle tärkeä asia. Opiskelijoiden yhteisölliseen toimintaan ja hyvään opiskeluilmapiiriin on pyritty panostamaan monin tavoin. Lähtökohtana on, että kaikki viihtyisivät kou-lussa niin hyvin, etteivät malttaisi olla sieltä pois. Siinä samalla tulevat opinnotkin hoidettua. Hyvinvoiva nuori on aktiivinen ja myös oppii paremmin. Hyvinvointi koostuu viihtyvyyden ohella terveystottumuksista, jotka Kouluterveystutkimuk-sen mukaan ovat ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevilla lukiolaisia huonom-mat. Tämän eron kiinni kurominen on ollut yksi Lehdon tavoitteita. Opiskeluhy-vinvoinnin kehittämisessä on tehty paljon työtä ja myös onnistuttu. SAKU ry:n (Suomen ammatillisen koulutuksen ja kulttuuri- ja urheiluliitto) vuonna 2015 myöntämä Hyvinvoinnin rakentajan palkinto on siitä merkittävä osoitus.

Kaikkien koulutalojen opiskeluhyvinvointiryhmiin ja eri alojen ammatilli-siin neuvottelukuntiin osallistuminen, yhteistyö kaikkien koulutuspäällikköjen kanssa ja ensin opiskeluhuollon kuraattorien ja psykologien ja sittemmin opin-to-ohjaajien lähijohtajana toimiminen on ollut mielenkiintoista ja auttanut ym-märtämään ammatillisen koulutuksen koko kirjoa. Eri hankkeiden ja kaupungin tason opiskeluhuollon ohjausryhmiin osallistuminen puolestaan on laajentanut työkenttää oppilaitoksen rajojen ulkopuolelle.


KOULUTUSALOITTAISET ESITTELYTTurun ammatti-instituutin koulutus-alat kiinnostavat nuorisoa tänä päi-vänä entiseen tapaansa. Määrällises-ti eniten hakijoita on ollut liiketalo-uden ja kaupan alalle, johon v. 2010 pyrki kaikkiaan 314 nuorta. Myös ho-telli-, ravintola- ja catering -alalla se-kä ajoneuvo- ja kuljetustekniikassa lukumäärät ovat pysyneet 250:n tie-tämissä.

Kun kauneudenhoitoalalla aloitus-paikkoja on vain 28 ja ammattiin täh-täävien määrä on lähentynyt 150, on sitä pidetty selkeästi vetovoimaisim-pana alana. Samanlaista ryntäystä on koettu myös matkailussa sekä sosiaali- ja terveysalalla, joilla paikkoja on riit-tänyt vain 40 prosentille ensisijaisista hakijoista.

Operatiivisen johdon muutokset Koulutusaloittain valitut koulutus-päälliköt ovat tulleet laaja-alaisemmin toimineiden apulaisrehtoreiden tilalla. Viisivuotiskaudelle valittuja päälliköi-tä oli vuoteen 2018 tultaessa koko op-pilaitoksessa kahdeksan. Heidän apu-naan toimivat tiimikoordinaattorit.

Nyttemmin vahvasti koulutalokoh-taiseksi muuttuneessa päällikköjärjes-telmässä elettiin vielä v. 2009 välivai-hetta, jolloin samassa toimipaikassa saattoi olla kaksikin päällikköä. Tuol-loin Olli Pietilä vastasi kaupan ja liike-talouden ohella myös vaatetusalasta ja Kalervo Dahlströmillä oli elintarvike- ja laboratorioalan päällikkyys.

V. 2014 syksyllä toteutettu Tom-milankadun toimipisteen sulkeminen

lisäsi opiskelijamääriä Aninkaisten-mäellä, kun kotityö- ja puhdistuspal-velujen opetus siirtyi uuteen toimi-paikkansa. Tommilankadun kiinteistö siirtyi samalla Turun kaupungin tila-laitoksen hallinnoimaksi väistötilaksi, jota käytetään peruskoulujen huolto- ja korjausvaiheen aiheuttaman ope-tustilapuutteen keventämiseen.

Osaamisen aika Ammatilliset oppilaitokset olivat vuo-den 2015 syksyllä uuden edessä, kun voimaan tuli ammatillisen koulutuksen tutkinnonuudistus osaamisperusteise-na toimintana.

Siitä lähtien uuden opetussuunni-telman mukaiset tutkinnot muodostui-vat kolmen vuoden kuluessa suoritet-tavista 135 osaamispisteen ammatilli-sista, 35 osaamispisteen yhteisistä ja 10 osaamispisteen vapaasti valittavista tutkinnon osista.

Alakohtaisessa tutkinnon kuvauk-sessa kerrottiin osaamisalat ja mitä tutkinnon osia Turun ammatti-insti-tuutissa voi opiskella. Niissä kuvattiin myös miten tutkinnon osat muodostui-vat ja kuinka niiden toteutus jakautui opintoajalle. Opinnon kuvauksista il-menivät mm. opetuksen keskeiset si-sällöt, tavoitteet ja arviointi.

Tutkinnon kuvauksesta kävi ilmi myös opiskelijan mahdollisuus tehdä valintoja. Valinnaisuuden määrä vaih-teli tutkinnoittain. Kaikilla opiskelijoil-la valinnaisuutta oli yhteisissä tutkin-non osissa ja vapaasti valittavissa tut-kinnon osissa.


Tällä tavalla ammatti-instituutin opiskelijat ovat voineet suunnata opin-tojaan innostavimpiin tutkinnonosiin v. 2015 jälkeen. Näistä ovat opiskelijoil-le muodostuneet ns. yksilölliset opin-topolut. Kaikille perustutkinnoille yh-teisiä ammatillisia tutkinnon osia ovat olleet ammatillisen kilpailutoiminnan huippuosajana toimiminen, työpaikka-ohjaajaksi valmentautuminen, yritys-toiminnan suunnittelu ja yrityksessä toimiminen. Näiden lisäksi opiskelijat ovat voineet sisällyttää tutkintoihinsa lukion opintoja ja valmistautua ylioppi-laiksi kirjoittamiseen ammatillisen tut-kinnon lisäksi. Tavoitteellisesti urhei-levat opiskelijat ovat voineet suunna-ta opintonsa huippu-urheilijan poluksi.

Koulutuspäälliköt kokivat vuoden 2015 järjestelmän hyvänä mahdol-lisuutena, jonka kehittäminen tuot-taa ajan mittaan tuloksia. Melkoiseksi haasteeksi koettiin kuitenkin opetus-ministeriön päätös uudistuksen ulotta-misessa myös kesken tutkinnon suorit-tamisen toisen ja kolmannen vuosiluo-kan opiskelijoihin.

Asiassa oli kuitenkin kaksi puolta:”Toisaalta, jos uudistus olisi koske-nut vain aloittavia ryhmiä, olisi sil-loin jouduttu toteuttamaan samanai-kaisesti kahta erilaista opetussuun-nitelmaa. Nyt kaikki pakotetaan sa-maan muottiin mikä edistää uudistu-misen toteutumista”, kertoi Kalervo Dahlström.

Käytännössä tunneilla tullaan is-tumaan vähemmän, ja tarvittavia tai-toja hankitaan uusilla tavoilla – entis-tä enemmän esimerkiksi työelämässä.

Kaupan ja liiketalouden Olli Pietilää ja sosiaali- ja terveysalan Kalle Ojas-ta kuultaessa käy kuitenkin ilmi, ettei uudistus ole suuresti vielä vaikuttanut opetukseen. ”Enemmän tässä on kyse mitoitusperusteiden muuttumisesta. Nyt jätettiin aikaperusteinen oppimi-nen, jolloin kaikki vastaanottivat tiedon kolmen vuoden putkessa ja siirryttiin taitoperusteiseen, jossa osaaminen rat-kaisee. Osaamisen voi näyttää taitona lyhemmässä ajassa, mutta jos taitoa ei ole, on se opittava. Siitä ovat opettajat edelleen vastuussa. Työssäoppimisjak-soilla opitaan lisää, mutta perusta syn-tyy edelleen koulussa”, toteaa Ojanen.

Osaamisen näyttöjä suoritetaan eri koulutusaloilla hieman eri tavoin, so-siaali- ja terveysalalla pääsääntöisesti työelämässä, kaupan ja liiketalouden osalla taas enemmän simuloituina oppi-laitostilanteissa. Pääsääntönä on se, että määrätyn opintoajan kuluessa kaikki on oltava suoritettuina. Tällä hetkellä kol-men vuoden aikana tutkintonsa läpäis-seiden määrä on ollut alasta riippuen 75–85 %. Uudessa osaamisperusteises-sa mallissa jotkut vain voivat saada tut-kintonsa nopeammin valmiiksi.

Halutut alat kiinnostavatKaupan ja liiketalouden sekä sosiaali- ja terveysalan koulutusaloilla yhteishaun kautta tulleet opiskelijat ovat edelleen motivoitunutta väkeä. Lisäksi palve-lualat työllistävät hyvin. Sosiaali- ja ter-veysalan perustutkinnon (lähihoitaja) ohella muissakin sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan koulutuksissa opiskelleet (kauneudenhoitoala ja farmasia) ovat työllistyneet hyvin. Sama koskee liike-


talous- ja kaupanalaa sekä kotitalousja kuluttajapalveluja. Myös matkailualal-la huomattava osa on päätynyt työelä-mään tai jatkamaan opintojaan.

Koulutuspäällikkö Olli Pietilän mie-lestä monilla nuorilla on edelleenkin mielikuva merkonomin ja datanomin opinnoista jonkinlaisena lukion ja am-mattikoulutuksen välimuotona, yhdis-telmänä. Kaksoistutkintojen suoritta-minen onkin kaupan ja liiketalouden alalla laajaa, joten sikäli mielikuva on aivan oikeaan osunut. Viime vuosina kaupan- ja liiketalouden eri tutkinnois-ta jatko-opintoihin hakeutuvien määrä on saavuttanut jo 40 prosentin rajan.

Ammatti-instituutin Taiturinat -lehden mukaan Turun kaupungin kasvatus- ja opetustoimen palvelu-johtaja Mika Helva näki huolestut-tavana sen, että v. 2007 toisen as-teen ammattitutkinnon suoritta-neista yli sata oli päätynyt vuoden 2010 loppuun mennessä suoritta-maan toista toisen asteen tutkintoa. ”Onneksi jatkokoulutuspaikkana ammattikorkeakoulu on kuitenkin suositumpi. Sinne mennään etenkin liiketaloudesta, sähköalalta ja sosi-aali- ja terveysalalta. Matkailu-, ra-vitsemis- ja talousalan restenomien koulutuksen lakkauttaminen Turun ammattikorkeakoulusta v. 2013 vä-hensi selvästi intoa palvelualojen jatkotutkinnon suorittamiseen. Ko-tipaikkakunnan ulkopuolelle ei Var-sinais-Suomessakaan olla aina val-miita hakeutumaan. Ammatillises-ta koulutuksesta edetään harvoin

yliopistokoulutukseen, mutta muu-tama poikkeus vahvistaa tämänkin säännön”, kertoo Helva.

Kokonaisuudessaan korkeakoulu-opintoihin päätyy vuosittain 5–6 % kaikista Turussa ammatillisen pe-rustutkinnon suorittaneista. ”Vuon-na 2012 tehdyn MAST-hankkeen ky-selyn täysin ilman työ- ja jatkokoulu-tuspaikkaa jäi 16 % kaikista valmistu-neista. Jatko-opintojen ohella on myös muistettava varusmies- ja siviilipalve-lusväylät, jotka pitävät nuoret toime-liaina päättymisen jälkeen ja osittain ehkäisevät työttömyyttä”, varmistaa suunnitteluasiantuntija Juhani Joen-polvi.

Helvan esittämää saman tason pe-räkkäisten tutkintojen suorittamisen ongelmaa on koettu ratkaista hanke-toiminnalla. Alun perin Hämeen am-mattikorkeakoulun hallinnoimalla ja sähköalalla aloitetulla Nopsa-projek-tilla mahdollistettiin toisen asteen opiskelijoille nopeutettu väylä am-mattikorkeakouluopintojen aloitta-miseksi. Toiminta alkoi Juhannuskuk-kulan koulutalolla, mutta laajeni no-peasti Peltolaan. Nopsan korostamien yksilöllisten opintopolkujen kehittä-minen tulee nähdä opintojen henkilö-kohtaistamisen yhtenä perusmuotona. Henkilökohtaistamisen, joka myöhem-min ammatillisen reformin toteutues-sa tulee kattamaan kaikki koulutuksen aloittavat opiskelijat, voidaan katsoa alkaneen nuorisoasteella Nopsa-ko-keiluna myös jatko-opintoihin suun-tautumisessa.


Tekstiili- ja vaatetusalan lehtorin tehtävästä koulutuspäälliköksi siir-tyneellä Anne Aksentjeville on ollut johdettavanaan hyvin laaja-alainen koulutuskokonaisuus. Edellä maini-tun lisäksi siihen kuuluvat hiusalan ja kauneudenhoitoalan perustutkinnot. Tommilankadun toimipisteen sulke-misen jälkeen kotitalousopetus, val-mistavat ja valmentavat koulutukset sekä kotityö- ja puhdistuspalvelujen perustutkinto jäivät hänelle aiemmin koulutuspäällikkönä toimineelta Päivi Hentulalta.

Laajan toimialueen johtaminen on-nistuu Aksentjevin mielestä vain hy-vin toimivaksi osoittautuneen tiimi-toiminnan ansiosta. ”Neljän tiimin kautta saatiin opettajien laaja am-mattitaito parhaiten hyödynnetyk-si ja opettajat itse olivat järjestelyyn tyytyväisiä, kun heidän mielipidet-tään päästiin kuulemaan säännöllises-ti”, toteaa Aksentjev. Kaiken kaikkiaan ammatti-instituutissa on käytössä laa-ja yhteistoimintaverkosto, johon on tultu viimeaikaisen lainsäädännön kehitystyön johdosta. Niin opiskelija- ja opiskelijahuoltolaki kuin asetukset yhteishakujärjestelmän muutoksesta ja opiskelijaksi ottamisen perusteista ovat muuttuneet, samoin SORA-sää-dökset ja –määräykset, jotka käsittele-vät opiskeluun soveltumattomuuteen liittyviä ratkaisuja ovat aiheuttaneet työmääränsä johdosta uusia yhteis-toiminnan muotoja. Niissä on otetta-va huomioon laajasti opiskelijoiden ja henkilökunnan näkemykset.

Henkilöstön ammattitaitoon ol-laan kaikilla palvelualoilla hyvin tyy-

tyväisiä, myös jatkokouluttautumis-halu on hyvä. Koulutusaloittain vaih-televat virkaehtosopimukset ja niiden eri liitteet luovat haastetta monialai-sen ja suuren oppilaitoksen hallin-taan. Opetusvelvollisuuden ja opetuk-settoman seurannan ohella on koulu-tuspäälliköillä valvottavanaan myös henkilöstön täydennyskoulutustarve. Kaupan ja liiketalouden osalla virka-ehtosopimuksen mukaisia lisäkou-lutuspäiviä on vain kaksi ja esimer-kiksi sosiaali- ja terveysalalla kolme. Päivien määrää on kuitenkin pyritty lisäämään tarpeen mukaan, joita on syntynyt niin hallinnon, laatujärjes-telmän kuin tietojärjestelmien ke-hitysaskeleiden mukana jatkuvasti. Osan lisäkoulutuksesta saa hankit-tua työssäoppimisjaksojen valvonnan kautta, mutta pidempiä, yleensä kuu-kauden mittaisia työelämäjaksoja on ollut kustannussyistä tarjolla varsin rajoitetusti.

Sosiaali- ja terveysalalla opetuksen kehittämisen painopistettä on pyritty viemään osin innovaatiopedagogiikan suuntaan mm. uudella kotihoitopeliso-velluksella. Käytössä on myös erilaisia simulointiohjelmia sekä englanninkie-listä oppimateriaalia. Mobiilipedago-giikka on otettu käyttöön työssäoppi-misen ohjauksessa ja näin on pystytty korvaamaan joitakin valvontakertoja sekä lisäämään osaltaan opiskelijoiden itsearvioinnillisia ja kommunikatiivi-sia taitoja. Kun lisäksi näyttösuunnitel-mat ovat verkkoversioina luettavissa, taataan tällä tavalla kysymysten ja tie-don kulku niin opiskelijoilta opettajille kuin päinvastoin.


Opettajien ryhmätyötaidot ovat myös koetuksella…Palvelualojen koulutuspäälliköiden mielestä opintonsa aloittavien nuor-ten asenne ja kiinnostus työntekoon on muuttunut. Aiemmin vallinnut käsi-tys työpaikan saannista opintojen päät-teeksi ei olekaan enää itsestään selvyys. Niin nuorisotyöttömyys kuin muut nä-kyvillä olevat syrjäytymisen muodot ovat syöneet opiskelijoiden innostus-ta. Jo pelkästään opintojen alussa suo-ritettava lähtötason mittaus voi tuoda esiin hämmästyttäviä puutteita monil-la osaamisen perusalueilla. ”Kielitestin avulla olemme saaneet karsituiksi pal-jon ammatilliseen perusopetukseen so-pimattomia henkilöitä, mutta yhtä lailla matemaattiset perustaidot tulisi pys-tyä mittaamaan kaikkien osalta. Näiden taitojen kertaamiseen joudumme pa-neutumaan vahvasti heti opintopolku-jen alussa”, toteaa Aksentjev.

Opinto-ohjausta antavat osaltaan niin opettajat, ryhmävalmentajat kuin opinto-ohjaajat ja sitä toteutetaan sekä ryhmä- että yksilökohtaisesti. Opiskeli-jalle laaditaan henkilökohtainen opis-kelusuunnitelma, johon kirjataan mm. suunnitelma vapaasti valittavien ja va-linnaisten yhteisten opintojen ja työs-säoppimisen suorittamisesta.

Opiskelijaa ohjataan myös henki-lökohtaisen opiskelusuunnitelman laadinnassa ja sen toteutumisen seu-rannassa. Henkilökohtaisessa opiske-lusuunnitelmassa määritellään oppi-misen tavoitteet, opintojen suoritta-minen, suoritustavat ja ajoitus sekä opintojen arviointi. Mahdolliset oppi-mista vaikeuttavat seikat tunnistetaan

ja opiskelijan itseohjautuvuutta ja am-matillista kasvua ohjataan ja tuetaan. Henkilökohtainen opiskelusuunnitel-ma sisältää käytännöllisesti katsoen kaiken; opiskelijan yksilölliset valin-nat, opinnoissa etenemisen, oppimisen arvioinnin, opiskelijan osaamisen tun-nistamisen ja tunnustamisen, työssä-oppimisen paikat ja ajat sekä ammat-tiosaamisen näytöt.

Tavoite on tietysti, että opiskelija suorittaa koko tutkinnon, mutta hän voi suorittaa myös tutkinnon osan tai osia kerrallaan. Näin menetellään, kun se on opiskeluvalmiuksien, elämänti-lanteen tai työllistymisen kannalta tar-koituksenmukaista. Tällaisissa tilan-teissa opiskelijalle laaditaan suunnitel-ma koko tutkinnon suorittamisesta. Ky-seeseen voi tulla myös koulutuksen tai tutkinnon suorittaminen joko oppiso-pimuksella tai aikuiskoulutuksessa.

Kolmen vuoden opintoputken jäl-keen tulokset ovat kuitenkin hyviä. ”Olemme havainneet, että jos opiskeli-ja pysyy ohjauksessa ja osallistuu ope-tukseen, niin toisen vuoden jälkeen kes-keytykset selvästi vähentyvät. Siihen vaikuttavat tietysti nuoren kasvaminen, mutta myös työssäoppimisjaksojen pi-teneminen. Uuden ulottuvuuden opis-kelijahuoltoon on tuonut huoltajien kas-vanut rooli opintojen seurannassa. Tä-hän on vahvasti vaikuttanut siirtyminen uuteen opiskelijahallintajärjestelmään Wilmaan. Tällaista viestiliittymää, joka on käytössä koko sivistystoimen alalla, ei ollut aiemmassa Vinha-järjestelmäs-sä. ”Huoltajista 85-90 % on järjestelmän käytössä mukana, näin ainakin palve-lualoilla”, kertoo Kalervo Dahlström.


Palvelualojen menestyminen Taitaja-kilpailuissaHyvänä osoituksena opetuksen on-nistumisesta voidaan pitää myös palvelualojen menestymistä vuosit-taisissa Taitaja-kilpailuissa. Niissä ovat erityisesti kunnostautuneet lä-hihoitajalajien lisäksi elintarvikeala ja tekstiili- ja vaatetusala. ”Vaikka ta-voitteenamme ei ole vain huippujen tukeminen, on myös ammattitaidois-saan muita ylempänä oleville opis-kelijoille annettu mahdollisuus kun-nostautua”, kokoaa ajatuksen Kalervo Dahlström.

Alla olevassa kaaviossa näkyvät kul-tamitalisaavutukset ovat hyvä osoitus laadukkaasta perusopetuksesta ja val-mennuksesta, ja menestys lisää koulu-tusalojen houkuttavuutta. Oppilaitos ei ole kuitenkaan vielä riittävästi kyennyt hyödyntämään merkittävää valtakun-nallista johtoasemaansa näkyvyytensä lisäämisessä.

Mitalisaavutusten ohella on mai-nittava hyvä menestys ns. näytösla-jeissa. Niissä kilpailijoiden määrät jää-vät alle virallisen kilpailulajin osallis-tujamäärän, mutta vaativat silti lähes yhtäläisen valmistautumisen. Esimer-kiksi Helsingin 2017 kilpailussa niin elintarvikkeiden kuin lihatuotteiden valmistuksen näytöksessä TAI saavut-ti kolme palkintosijaa, joista kaksi oli kultaa. Muistettava on niin ikään huo-mattavan hyvät sijoitukset diplomien saajien määrissä. Taitaja-kilpailuissa diplomeja myönnetään niille, joiden yhteispistemäärä ylittää kaikkien lop-pukilpailuun osallistuneiden pistekes-kiarvon.

Mitalisaavutukset Taitaja-tapahtumissa Aninkaisten, Tommilankadun, Lemminkäisten ja Uudenmaantien koulutaloissa vuosina 2001–2017

Kulta Hopea Pronssi

Asiakaspalvelu ja myynti 0 1 0

Cateringkokki 3 0 2

Hiusmuotoilu 1 1 0

Kondiittori 3 0 2

Lihatuotteiden valmistus 2 0 1

Lähihoitaja 1 0 0

Puhdistuspalvelu 6 5 1

Pukuompelu 1 0 2

Ravintolakokki 0 1 0

Tarjoilija 3 2 1

Tekniikka ja liikenne – Suomen suurin koulutusala jatkaa kasvuaanTurun ammatti-instituutissa teknii-kassa ja liikenteessä on kahdeksan eri koulutusalaa, joilta voi valmistua 24 eri ammatilliseen perustutkintoon.

Tekniikan alan koulutukset on kes-kitetty Juhannuskukkulan ja Pelto-lan koulutaloihin ja edellä kuvattujen koulutusalojen vastaavasti neljään toi-mipaikkaan: Kellonsoittajankadulle, Aninkaistenkadulle, Uudenmaantielle ja Lemminkäisenkadulle.

Jo vuoden 2010 syyslukukauden alkuun sijoittunut perustutkintojen uudistaminen sisälsi merkittäviä työ-elämäyhteistyössä tuntuvia uudistuk-sia. Uudistuksen päälinjauksissa ko-rostettiin työelämävastaavuuden vah-vistamista, yrittäjyyttä ja tutkintojen suorittamismahdollisuuksien moni-puolistamista. Alettiin suunnitella ja


vähitellen myös toteuttaa entistä yk-silöllisempiä tutkintojen suorittamis-polkuja.

Sähköalan ja koko Juhannuskuk-kulan koulutalon koulutuspäällikkönä vuoden 2017 syksyyn asti toiminut Ti-mo Mäkilä painottaa, että periaattees-sa mahdollisuus uudistuksen sisällön mukaiseen kehittämiseen oli ollut kou-lutasolla jo ennenkin, mutta nyt siihen annettiin valtakunnalliset ohjeet ja se otettiin tavoitteeksi. Siitä tehtiin vält-tämättömyys. Näin tutkinnon osat tu-livat lähemmäs työelämän toimintako-konaisuuksia.

Myös työelämän ja koulutuksen li-mittäminen tai vuorottelu tuli vahvasti esille. Jo aiemmin oli ollut mahdollista suorittaa yli 20 opintoviikon mittaisia työssäoppimisjaksoja, mutta ne oli li-mitetty kolmen vuoden mittaisten tut-kintojen sisälle. Uudistuksessa mentiin nyt pidemmälle; tutkinnon ja työelä-mässä oppimisen vuorottelu korostui. Pelkästään sähköalalla tämä tarkoittaa noin 500 työelämäkontaktia vuodessa eivätkä muut alat ole sen huonommas-sa asemassa.

”Ei työelämälähtöisyys mikään uusi asia ollut v. 2010, mutta se että ammat-titaitovaatimukset kirjattiin perustei-siin työelämässä vaadittavana käytän-nön osaamisena, se oli uutta.” Tämän vahvistavat myös Mikko Hauninen, Teuvo Aho ja Henry Koskinen teknii-kan ja liikenteen muiden alojen koulu-tuspäälliköt.

Suoritettujen opintojen näyttöjen toteuttaminen työpaikoilla on lähen-tänyt työelämäyhteyttä ratkaisevas-ti. Kolmikantaperiaatteella, työnanta-

jan, oppilaitoksen ja opiskelijan yhtei-sesti valvomat, toteuttamat ja arvioi-mat suoritukset kirjataan osaamisek-si työpaikoilla tapahtuvissa työtehtä-vissä. Suoritusten vahvistaminen op-pilaitoksen ja työnantajien näyttöjen toimielimessä lähentää kontaktia en-tisestään. Kun vuoden 2015 syksyllä siirryttiin osaamisperusteiseen ope-tussuunnitelmaan, jossa kaikki han-kittu taito muutettiin osaamispisteiksi ja kuvattiin osaamisalueina, oli kaiken osaamisen oltava myös työnantajan hyväksymää. Yrityksiä on sopeutettu työssäoppimiseen ja sen ohjaamiseen monin keinoin. Yksi merkittävimmistä on työpaikkaohjaajien kouluttaminen ja opettajien työelämässä suorittamat pidemmät top-jaksot.

Työssäoppiminen ja ammattiosaamisen näytöt Työssäoppiminen on aidossa työ-ympäristössä tapahtuvaa tavoit-teellista, ohjattua ja arvioitua opis-kelua. Työssäoppimisjaksojen tu-lee olla ammatinhallinnan kannal-ta riittävän pitkiä ja monipuolisia. Työpaikkojen ja oppilaitoksen yh-teistyöllä varmistetaan työssäoppi-misen ja muun ammatillisen kou-lutuksen työelämävastaavuus, laa-tu ja ajantasaisuus. Oppilaitos huo-lehtii, että opiskelija saa riittävästi ohjausta ja opetusta työssäoppimi-sen aikana. Oppilaitos kerää palau-tetta työssäoppimisesta. Työssäop-pimisen toteutus ilmenee tutkinto kohtaisesta opetussuunnitelmasta, jossa kerrotaan työssäoppimisjak-


sojen kesto, ajankohta ja mihin am-matillisiin tutkinnon osiin työssä-oppiminen sisältyy.

Opiskelijalle laaditaan työpai-kan edustajan, työssäoppimista oh-jaavan opettajan ja opiskelijan al-lekirjoittama sopimus työssäoppi-misesta. Sosiaali- ja terveysalan pe-rustutkinnossa on olemassa kaik-kia opiskelijoita koskevat, työnan-tajan ja oppilaitoksen väliset ”kat-tosopimukset”, jolloin opiskelija-kohtaista sopimusta ei tarvita.

Työssäoppimisen aikana opis-kelija ei yleensä ole työsuhteessa työnantajaan, eikä hänelle makse-ta palkkaa. Jakson aikana opiskeli-ja on oikeutettu saamaan opintotu-en ja opintososiaaliset edut niistä erikseen annettujen ohjeiden mu-kaan. Kun työssäoppiminen toteu-tetaan ulkomailla, järjestämisessä otetaan huomioon myös paikalliset määräykset.

Työelämälähtöisyys on kuitenkin vain yksi ulottuvuus monien joukossa. ”Tärkeä se on, mutta tärkeintä on pe-rusopetuksen sisällön ylläpitäminen. Meidän opiskelija-aineksemme ei ole yhtäkkiä muuttunut osaavammaksi tänne pyrkiessään. Peruskoulupohjal-ta lähteminen asettaa omat vaatimuk-sensa, ja kaupunkiympäristössä elä-neille nuorille lähes kaikki teknillinen osaaminen on outoa. Tilanne on hie-man eri kaupunkiympäristön ulkopuo-lelta tulevilla, jotka joutuvat tekemisiin fyysisen työn kanssa aivan eri tavalla. Paljon on myös työntekijä- ja yrittäjä-

perhetaustaisia nuoria, joilla tällainen esimerkki on jo kotona. Peruskoulusta sitä ei edelleenkään juuri saa”, toteavat koulutuspäälliköt. Turun ammatti-ins-tituutti toimii aktiivisesti yhteistyön kehittämiseksi peruskoulujen kanssa kaikilla koulutusaloilla. Joka vuosi jär-jestettävät avoimet ovet on yksi tapah-tuma, mutta tämän ohella niin opin-to-ohjaajat kuin teknisen työn opetta-jatkin kutsutaan tutustumaan oppilai-toksen toimintaan, joten tiedon välit-tämisestä ei voida oppilaitosta syyttää. ”Yhteiskunta vain on tällainen, tarvitsi-simme enemmän näkyvyyttä monella sektorilla, erityisesti julkisessa tiedon-välityksessä”, toteaa Mäkilä.

Mitalisaavutukset Taitaja-tapahtumissa Juhannuskukkulan, Peltolan ja Kellonsoittajankadun koulutaloissa vuosina 2001–2017

Kulta Hopea Pronssi

Autoasennus 0 1 0

Autokorikorjaus 0 1 2

Automaatioasennus 0 0 0

Elektroniikka 1 0 0

Ilmastointiasennus 3 1 1

Koneasennus ja kunnossapito 0 1 0

Koneistus 1 1 0

Kuljetuslogistiikka 1 0 1

Laborantti 3 1 0

Mekatroniikka 3 0 1

Painotekniikka 1 1 5

Painotuotteen suunnittelu 1 0 2

Putkiasennus 1 0 0

Sähköasennus 0 2 0

Tietojenkäsittely 1 0 2


Tietokoneet ja verkot 7 2 2

Tietoliikenne- asennus 0 0 1

Verkkosivujen tuottaminen 0 1 0

”Olemme Juhannuskukkulalla Taita-ja-kilpailujen ja kansainvälisten Eu-roSkills- ja WorldSkills –kilpailujen menestynein koulutalo Turussa. Meillä on esittää niin Suomen, Euroopan kuin MM-tason huippusuorittajia. Viimeisin saavutus oli Suomen ainoa mitali Bra-silian WorldSkills –kilpailussa 2015, jolloin tietoliikennetekniikan Pekka Tuukkanen saavutti pronssia. Tätä me tulemme myös käyttämään markki-noinnin apuna jatkossa.”

Juhannuskukkulan koulutalon muut perustutkinnot painoviestin-nässä, prosessiteollisuudessa ja labo-ratorioalalla ovat profiloituneet hyvin osaksi oppilaitoksen toimintaa.

Painoviestinnän näkyvyyttä on li-sännyt vahva osaaminen kaupallisten painotuotteiden tekemisessä ja hyvä menestys kansainvälisissä kilpailuissa, v. 2011 Lontoossa MM-hopeaa ja 2012 Belgiassa EM-kultaa.

Myös kone- ja metallitekniikassa kilpailumenestys on ollut hyvää, jos-kaan kansainvälistä menestymistä ei ole tavoiteltu. ”Kolme kultaa ja talo-tekniikan lajin järjestelyvastuu vuoden 2015 Taitajissa on melkoinen saavutus. Se vastasi ammatti-instituutin mitali-saaliista toista puolta, kun mitaleja tu-li Turkuun kaikkiaan kuusi kultaista”, muistuttaa Mikko Hauninen.

Kemian alan elinkeinoelämän merkitys on Varsinais-Suomessa suu-

ri ja suoritettujen tutkintojen työllis-tävyys on ollut aiemmin hyvä. Proses-sitekniikan opinnot eivät ole kuiten-kaan enää riittävässä määrin kiinnos-taneet nuoria. Vuoden 2017 aikana al-kanut selvä ikäluokkien pieneminen ja peruskoulusta suoraan tulevien opiskelijoiden määrän väheneminen on näkynyt voimakkaana tälläkin tek-niikan aloilla.

Tällä hetkellä prosessitekniikan opinnoissa on vain aikuisia ja heidän rekrytointikin on ollut ajoittain han-kalaa. Alalla toimivan suuryrityksen Naantalin Neste Osakeyhtiön aloitta-ma oma oppisopimuskoulutus on ollut omiaan hankaloittamaan entisestään koulun opiskelijahankintaa.

Muut vetovoimatekijät: yhteistyö, yrittäjyys ja kansainvälisyysErityisen hyvänä vuoden 2015 uudis-tuksissa on nähty tutkintojen osien paikalliset ulottuvuudet ja ne mah-dollisuudet, joilla tutkinnon saattoi suorittaa alueen elinkeinoelämän tarpeiden mukaisena. Niinpä kaik-kiin tutkintoihin on sisällytetty se-kä yrittäjäosaamista että kansainvä-listyvän elinkeinoelämän tarpeiden mukaisia viitteitä. Kaiken kaikkiaan elinikäisen oppimisen avaintaitojen osuus oli korostetusti esillä uudis-tuksessa.

Hyvänä asiana pidetään myös kak-soistutkintoja, siis ylioppilastutkin-non suorittamista perustutkinnon ohessa. Niiden vetovoima on nosta-nut tekniikan aloille pyrkivien opis-kelijoiden keskiarvoja. Kaksoistut-kinnon suorittaneet lähtevät myös


jatko-opintoihin muita herkemmin. Heistä noin puolet jatkaa ammatti-korkeakouluihin, kun vain perustut-kinnon suorittaneista heitä on noin kolmasosa. Kaksoistutkinnon suorit-taneiden lukumäärät on koottu erilli-seen taulukkoon koulutusaloittain. Ai-van tasaisesti koulutusaloittain kiin-nostusta ei ole ollut.

”Autoalalla vahva itse tekemisen ja korjaamisen tarve on näkyvämpi opis-kelijoiden kiinnostuksen väylä kuin jat-ko-opinnot. Perustutkinnon suorittami-sen kautta avautuvia jatko-opintomah-dollisuuksia käytetään silti, kuten eme-ritus opettaja Jukka Ranta muistelee. Hän oli juuri hiljan tavannut vuosikym-men sitten talossa olleen opiskelijansa, nyttemmin ajoneuvoalan tohtoriksi väi-telleen nuorukaisen, joka nykyään toi-mii Aalto-yliopiston professorina.

”Autoalalla työtehtävien muutos on näkynyt elektroniikan lisäänty-misenä ja sen opettamisena. Onneksi tässä on nyt apuna japanilaiselta val-mistajalta saadut testerit. Niillä saam-me perusopetusta nostetuksi astetta pidemmälle. Peltityö on osin entisen-laista, mutta helposti osat menevät vaihtoon ilman että niitä vakuutuksen korvuksen takia kannattaisi korjata, ” kertoo Teuvo Aho. Kysyntää on myös pienkonekorjaajista ja ennen kaikkea logistiikan opinnot suorittaneista au-tonkuljettajista.

Vaihtovuosina toteutettu pienko-ne- ja v. 2010 eriytetty raskaskone-asennuskoulutus on hieno esimerkki ajassa elämisestä. Näin on saatu elin-keinoelämän työntekijätarjonta ryt-mitettyä tarvetta vastaavaksi. Vahva-na vetovoimatekijänä toimiva ajokort-

Kuormakatu 17:ssä sijaitseva uusi logistiikkakeskus aloitti toimintansa keväällä 2016.


tiin oikeuttavan opetuksen antaminen on ammatti-instituutissa säilynyt. Sen kautta saatu ammatillinen perusosaa-minen ja D- ja E –tason ajokortteihin saatava opetus on nykyään työnanta-jan hyvin tunnustamaa ja arvostamaa. Euroopan unionin säädösten mukai-set kuljettajien ammattipätevyyskou-lutukset on sen sijaan toteutettu pää-osin ammatti-instituutin aikuiskoulu-tuksen toimesta. Yhteistyö aikuiskou-lutuksen kanssa avautuu yhdessä hyö-dynnettävän ajokaluston ja ajoratavuo-rojen järjestelyissä.

”Riittäviä koulutustiloja ja yhteis-tä laajaa kuljetusajoneuvojen ehdot-tomasti tarvitsemaa ajorataa ei ole kuitenkaan vielä saatu, vaikka asia on ollut pitkään suunnitteilla. Nykyiset pääosin Amiraalistonkadulla sijaitse-vat opetustilat ja vuonna 2003 avattu Heikkilänpellon ajoharjoittelurata ei-vät missään tapauksessa vastaa koulu-tustarvetta. Uusi koulutuspaikka hal-leineen ja ajoratoineen on ehdottomas-ti tulevaisuudessa tarvittava asia”, pai-notti Aho haastattelussa vuoden 2015 alussa. Samaa mieltä asiasta oli myös oppilaitoksen ja sivistystoimen ylin johto. Hannu Immonen myönsikin, et-tä uusien tilojen etsiminen oli aloitet-tu jo 12 vuotta sitten, mutta ratkaisua ei ollut saatu aikaan taloudellisten re-surssien puutteessa. Olikin aivan il-meistä, ettei ratkaisua saataisi aikaan uudisrakennuksen avulla vaan turvau-tumalla jo olemassa olevien tai uusien, vuokralla tulevien saneerattavien tilo-jen käyttöön.

Asia oli esillä myös paikallislehdis-tössä. Turun Sanomat kirjoitti maalis-

kuussa 2015, kuinka suunnitteilla ole-vista koulutustiloista piti järjestää jo toinen kilpailutus. Lehden haastatte-lussa Timo Jalonen myönsi asian pa-lautuneen uudelleen valmisteltavak-si ja aikaa kuluvan hukkaan. Vaikean tilanteen kohdannut sivistystoimen-johtaja kuvasi tilannetta ikäväksi sen ikuisuusluonteen takia. Hän muistut-tikin, etteivät opiskelijatkaan odotta-neet asian ihmeratkaisua, kun olivat tottuneet opiskeluun Amiraalistonka-dun väliaikaisparakeissa.

Etsittävän ratkaisun puolueetto-muus ja läpinäkyvyys tuli toisella kier-roksella selvästi ilmi; kilpailutukseen osallistuneilla Aikuiskoulutuskeskuk-sella oli tarjota tilat Artukaisissa, Itel-lalla Pitkämäessä ja Turun Keskusau-tohallilla Orikedolla. Vaikka kaikissa tiloissa oli tehtävä muutostöitä, raken-nettava luokka- ja henkilöstötiloja, oli ratkaisu uudisrakennusta edullisempi vaihtoehto.

Pitkän odottamisen jälkeen tapah-tumat etenivät nopeasti, ja kun v. 2016 keväällä vietettiin aikuiskoulutuksen kanssa yhteisesti hallitun uuden koulu-tuskeskuksen avajaisia, voitiin ripeyttä jopa ihmetellä.

Pitkän suunnittelun jälkeen synty-nyt, turkulaisen autoliikkeen entisiin huoltotiloihin peruskorjattu kuljetus-keskus on sijaintinsa ja tilojensa puo-lesta sopiva logistiikan opetuksen uu-distuviin ammattivaatimuksiin.

Koulutusalojen omaperäisyyttä py-ritään korostamaan kaikin keinoin, sil-lä kilpailu peruskoulun suorittaneista käy kahteen suuntaan, lukioon ja am-matilliseen koulutukseen. Onneksi pe-


ruskoulun jälkeiset valinnat ovat kui-tenkin hyvin tiedossa ja pudokkaita ei enää siinä määrin ole kuin aiemmin. Kiitos siitä kuuluu paljolti nivelvaiheen ja koulutustakuun tapaisten toimenpi-teiden osalle. Sähköalalla tulevaisuu-den suunnitelmat on osin rakennettu uusiutuvan energian opetuskäytölle. Sitä varten suunniteltu opetuskeskus on kaavailuissa, mutta odottaa toteu-mistaan niin hallinnollisten ratkaisu-jen kuin tilapäätösten osalta.

Tekniikan ja liikenteen toisen kes-keisen yksikön, Peltolan koulutalon tulevaisuus on varmalla pohjalla. Siel-lä monet elinkeinoelämän muutokset ovat vuoroin masentaneet ja vuoroin innostaneet. Kone- ja metallialan kou-lutuspäällikkö Mikko Haunisen mu-kaan Meyer Werftin tulo Turkuun on luonut uskoa. Samaa voi sanoa merkit-tävistä Vuonna 2015 aloitettu Blue In-dustry Park – hanke koskettaa ammat-ti-instituuttia vain osittain alihankki-joiden ja telakan lisääntyvän työvoima-kysynnän myötä.

Jo aivan viimeaikaisia uutisia mainit-sematta yhteydet telakalle ja laivanra-kennusteollisuuden alihankkijoihin ovat olleet hyvät työn kautta jo vuosia. Par-haita esimerkkejä on OTE-hankkeessa. Sen avulla oppilaitoksessa saatiin ope-tukseen uutta sykettä työpaikoilla teh-dyissä opiskelukokonaisuuksissa, nyt. esim. polttoleikkauksen opiskelu on ko-neen avulla on osoittautunut menestyk-seksi ja pysyväksi järjestelyksi.

Koulutuspäällikkönä vuosina 2004–2008 toimineen Seppo Ohtosen mielestä yritysyhteistyö laivateollisuu-den kanssa on ollut välttämätöntä ja

pitänyt metallialan opettajat elinkeino-elämän osaamisen tasalla. "Jo alkuun tiesimme, ettei laivanrakentajia voida kouluttaa pelkästään oppilaitokses-sa emmekä olisi ilman mittavia kehi-tyshankkeita pystyneet valmistamaan opiskelijoitamme riittävän hyvin työs-säoppimisjaksoihin", toteaa Ohtonen.

Työelämän verkostot, työtavat, ko-neet ja materiaalit muuttuvat niin no-peaan tahtiin, ettei oppilaitos yksin pysty niitä seuraamaan. Tästä on hyvä-nä esimerkkinä vuosien 2007 ja 2013 välisenä aikana toteutettu laivanraken-tajan koulutusohjelmakokeilu. Aloitus-vuonna korealaisen STX- Europen Rau-man ja Turun telakoiden ja Rauman – Porin alueen Winnovan sekä Turun ammatti-instituutin välillä solmittiin yhteistyösopimus. Sen tavoitteeksi määriteltiin laivanrakennusteollisuu-den tarpeiden mukaisen tutkinnon osien ja niiden ammattitaitovaatimus-ten kehittäminen. Opetushallituksen tukeman kuusivuotisen kehityshank-keen tulokset näkyivät myös laajenne-tun työssäoppimisen mukanaan tuo-mina uudistuksina. Työssäoppiminen ei nimittäin koskenut vain opiskelijoi-ta, vaan myös opettajat pääsivät päivit-tämään osaamistaan telakkaympäris-töön. Opettajien kannalta tärkeää oli myös pitää ajan tasalla harjoittelukoh-teessa olevia työpaikkaohjaajia. Juuri he toimivat opettajien käytännön yh-teistyökumppaneina ja varmistivat op-pimiseen liittyvien näyttöjen suoritta-misen oikeissa työelämätilanteissa.

Sittemmin kone- ja metalliteollisuu-den oppilaitosten ja yritysten yhteis-työn kehittämistä on jatkettu ESR-ra-


Koulutuspäällikkö Timo Mäkilä esittelee automaatioasennuksen opetusvälineistöä, joka on hienosti onnistuneen hanketoiminnan tuloksia.

hoitteisella Komea tulevaisuus –hank-keelle, jossa oppimissisältöjen ohel-la keskiöön nousivat opiskelijoiden rekrytointiin ja työpaikkojen löytämi-seen liittyvät näkökulmat. Tämän työn tuloksena metallialan varsin korkeita opiskelun keskeyttämislukuja on saa-tu selvästi vähennetyksi.

Molemmissa metalliteollisuuden kehityshankkeissa tärkeää osa on ol-lut opetustekniikan nopea kehittämi-nen luokkahuoneiden ulkopuolella, ai-doissa työympäristöissä. Vaikka oppi-laitosten laitekantaa parannetaan vuo-sittain, ollaan ja pysytäänkin kaukana siitä uudistamistahdista, jossa elinkei-noelämä elää mm. robotiikan kehityk-sessä.

Koulutuspäälliköt ovat nykyään en-tistä varmempia, että juuri robotiikan hyödyntämisessä on koulutusten tule-

vaisuus, ja 3D-tuotanto vie kehityksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Näitä tai-toja ei kuitenkaan hallita vielä riittä-västi, mutta kehityksessä tulee oppi-laitoksen kaikkien alojen olla mukana. Tämä puolestaan vaatii laajaa verkot-tumista, ja siinä onkin onnistuttu. Ti-mo Mäkilä muistuttaa yritysyhteistyön olleen aiempina vuosina jo varsin in-novatiivisella tasolla. Näin mm. Kone Osakeyhtiön kanssa toteutettu sähkö-alan perusopetuksen ja erityisen pit-kän työssäoppimisjakson yhdistämi-nen oli onnistunut kokeilu. Koulutuk-sen päättyessä työpaikan löytäminen yhtiön palveluksessa olikin useimmille jo lähes itsestään selvyys.

”Digitalisaatioon olemme jo men-neet mukaan, mutta hyvä oppimateri-aali on kallista. Monesti sen saaminen myös edellyttää laitehankintoja koulu-


tuksia järjestäviltä toimittajilta, ja se onkin äärimmäisen kallista. Konetek-nologiakeskuksen ja sen yhteistyöta-hojen tarjoamat mahdollisuudet ovat vieläkin kehitysvaiheessa. Jokin aika sitten toteutunut Kone 2016-seminaa-ri oli juuri yksi näytön paikka ja se in-nostaa toimijoita koneteknologiakes-kuksen, yritysten ja ammattikorkea-koulujen ja yliopistojen yhteistyöhön jatkossakin.” muistuttaa Hauninen.

Hanketoiminnan yhteydessä esitel-tyjen opintojen keskeytystä vähentä-vien toimenpiteiden ohella koulutus-alat ovat tehneet koulutuksellista yh-teistyötä niin Turun ammattikorkea-koulun kuin aikuiskoulutuskeskuksen-kin kanssa. Yhteistyö AKK:n suuntaan sai uutta vauhtia Taitaja 2015 -järjes-telyissä. Ammattikorkeakoulun kanssa teemme ”Solarleap-hyppyä”. Sen aika-

na, 2016 loppuun kestävässä hankkees-sa, suoritamme aurinkopaneelien asen-nustehtävät ammattikorkeakoulun hal-linnoimassa rakennusprojektissa.

YrittäjyysYrittäjyyteen on panostettu runsaas-ti. Alakohtaisten yrityshankkeiden to-teuttamista on harjoitettu jo vuosia. Toimintaa alkoi innokkaana kokeilu-na kaupan ja liiketalouden alalla, jol-loin osuuskuntapainotteiset toimet aloitettiin.

Tekniikka on viime vuosina päässyt mukaan Innostamo-hankkeen avus-tuksella. Kaikille pakollisiin opintoi-hin kuuluvasta osa-alueesta vastaa ko-ko oppilaitoksessa projektipäällikkö Jaana Åkerroos. Metallialalle tämä on tuonut ns. NY-yrittäjät, jolloin nuoret pääsevät tekemään opiskelun ohessa

Ruissalon Kolkanniemen huvila on yksi oppilaitoksen uusista peruskorjauskohteista.


Infoteekki sijaitsee Peltolan koulutalon sisäpihalla.

Infoteekin avajaiset pidettiin 26.5.2016. Tapahtumaa juhlistettiin muistolaatalla, jota oli kiinnittämäs-sä opiskelijoiden kanssa koulutuspäällikkö Mikko Hauninen.


vapaa-aikanaan tuotannollista asiakas-työtä työtä, joka ei ole vain harjoitus-ten kopiointia. ”Kun työssä käytettävä raaka-aine on opiskelijoiden vastuulla, joutuvat he miettimään sen kustannus-merkityksen aivan alusta alkaen, sutta ei saa syntyä”, täsmentää Mikko Hauni-nen. ”Myös autoja logistiiikka-ala on tässä Innostamossa mukana,” muistut-taa Teuvo Aho.

Rakennusalalla vastaava yrittäjyys-asenne tulee esiin isoina talohankkei-na, jotka tehdään eri alojen yhteistyö-nä ja näin hyöty jakautuu laajalle. ”Uu-simpana investointihankkeen valmis-tuva Peltolan Infoteekki aloitettiin vuo-den 2013 syksyllä. Tämän lisäksi vuo-sittain valmistuvat omakotitalot ovat olleet rakennusalan osaamisen merk-kipylväitä ja säilyvät sellaisina myös tulevaisuudessa. Sellaista näkyvyyttä ja yrittäjyyttä me arvostamme ja har-joitamme”, kertoo rakennusalan kou-lutuspäällikkö Henry Koskinen. Nuor-ten yrittäjien tilanne rakennusalalla on hyvin haastava; rakentajan vastuun ja nuoren juuri hankkiman perusammat-titaidon välinen ero on niin suuri, et-tei yrittäjäksi heti koulun päättymisen jälkeen voi ryhtyä. Perustietous yrittä-jyydestä on tietenkin koulusta annetta-va ja sen suhteen rakennusalallakin on hankittu hyvää kokemusta.

Uusien rakennushankkeiden jouk-koon on tietoisesti otettu myös sanee-rauskohteita. Tällaisia ovat Ruissalon kärjessä sijaitsevat kaksi isoa puuhuvi-laa, Villa Ståhlström ja Villa Kolkanniemi sekä Turunmaan sairaalan Kaskenkadun puoleisella sivustalla oleva Gustav Sand-bergin puutalo. Molemmissa kohteissa

talojen peruskunto oli huono, mutta ne olivat silti vielä korjattavissa rakenteita uusimalla. Käytännössä tämä tarkoitti kantavien rakenteiden, lattioiden, ala- ja välipohjien sekä ja ikkunoiden kunnos-tamista ja osittaista uusimista. Myös ra-kennusten sähköistykset kuuluivat pe-rustyön piiriin ja näin päästiin yhdistä-mään eri alojen ammattitaitoa.

TARVE MUUTOKSEEN ON SUURI – ODOTETTAVISSA ON VIELÄ ENEMMÄN

Vapaus ja vastuu käsi kädessä.Koulutuspäälliköt näkevät tulevaisuu-den haasteellisena, mutta myös mie-lenkiintoisena. Työkalut tulevaisuuden kohtaamisen ovat hyvät, mutta niitä on käytettävä oikein. ”Auto koulun pihas-sa, käsi puhelimessa, se ei enää riitä. On mentävä pidemmälle, oltava koko ajan kehityksen ytimessä ja myös kouluttau-duttava itse”, toteaa Mikko Hauninen. Myöskään työnantaja ei voi aina tietää omien tarpeidensa rajoja. Niistä on opit-tava keskustelemaan ja tiedottamaan. Sellaista yhteistyötä me tarvitsemme.

Koulutuspäälliköt jakavat myös yhteisen huolen opiskelijoiden tuo-mista uusista haasteista. Opettajien on nykyään panostettava runsaas-ti kasvatukseen, sillä tasoerot ryh-mien sisällä ovat lisääntyneet. Mik-ko Hauninen tietää, kuinka aiempina vuosina opiskelijoita jouduttiin erot-tamaan käytöshäiriöiden vuoksi, nyt ongelmatapaukset vain katoavat ja vaihtavat kenties opiskelupaikkaa. Pysyvyys aluksi valitulla opintoalalla


metallialalla on selvästi vähentynyt. Toisaalta taas talotekniikan opinnois-sa läpäisyaste on saatu nousemaan 93%:iin, mikä osoittaa työnsaannin parantumista ja yritysten mukana olon aktiivisuutta.

Sähköalalla englanninkieliset kurs-sit ovat lisänneet innostusta niin opis-kelijoissa kuin opettajissakin. Kun ope-tus vietiin työpajalle, olivat tulokset hyviä. Opetuksen materiaalia ja tulok-sia on hyödynnetty myös kilpailuval-mennuksessa, jossa reititinlaitteiden käytön ja asentamisen erityiskielitai-to on korostunut. ”Ammatillisessa kil-pailutoiminnassa ei ole mitään mah-dollisuutta menestyä vain suomen kie-len varassa, riittävä ja selvästi puhuttu englannin kieli on jokaisen menesty-vän kilpailijan välttämätön taito”, vah-vistaa opiskelijoita tietokone- ja verkot –lajissa mitalisijoille valmentanut Ma-rianna Virtanen.

Tällaista samanaikaisuusopetus-ta on toteutettu myös auto-osastol-la hyvin tuloksin. Opiskelijat saavat englannin kielen sanastot etukäteen käyttöönsä ja niiden pohjalta eriytet-ty oppiminen on viety ryhmiin. Kah-denkymmen tunnin opinnot sisältävät paljon ammattisanastopohjaista kes-kustelua ja tulokset ovat olleet hyviä, toteaa Teuvo Aho.

Aho muistuttaa yhteisten oppiai-neiden sisältöjen merkityksestä kaikil-la ammattialoilla, ja erityisesti fyysistä suoritusta vaativissa ammateissa. Tähän mennessä liikuntaa on ollut vapaasti va-littavien opintokokonaisuuksien tarjot-timella. Uusimmissa opetussuunnitel-missa se on vapaasti valittava oppiaine.

Työllistyvyys ja tekniikan alojen vetovoiman kehittyminenAmmatti-instituutin opiskelijarekry-tointia haittasivat vuosikymmenen puoliväliin mennessä myös yritysten runsaat irtisanomiset. Yllä olevassa taulukossa on koottuna Turun alueen suurten yritysten rekrytoinnin keskei-set tapahtumat vuosina 2009–2016.

Vuoden 2016 jälkeen tietoon tulleet työllistämisuutiset ovat olleet rohkaise-vampia, ja näkymät ovat huomattavas-ti parantuneet ammatillista koulutusta

Keskeiset tapahtumat vuonna 2016 (TS 10.4.2016)

Yritys Henkilöä 2015

Muutos 2014

1. S-ryhmä 2902 –86

2. Kesko ja K-kauppiaat 2472 –87

3. Meyer 1681 +170

4. Valmet Automotive 1382 +69

5. TS-Yhtymä 1381 –102

6. Posti 1104 –83

7. IF 1051 +101

8. Arkea 1048 +27

9. OP-ryhmä 929 –97

10. Orion 862 +12

11. ISS 752 –98

12. SOL 695 +44

13. Viking Line 677 –28

14. Bayer 659 –12

15. Lassila & Tikanoja 652 –36

16. Tallink-Silja 640 +43

17. Mehiläinen 607 –1

18. Perkin Elmer Wallac 536 +5

19. SGL Turvapalvelut 497 +77

20. Lindorff 495 –27


jälleen kerran odottavan uudistuksen, ammatillisen reformin lähestyessä.

Taloudellisen tilanteen kohenemi-nen on alkanut näkyä henkilökunnan määrässä. Vuonna 2017 koko maan suuryritykset työllistivät jo 3,35 % enemmän työntekijöitä kuin edellis-vuonna (TS 15.1.2018).

Vaikka Turussa telakkateollisuu-della on oppilaitoksen kannalta mer-kittävä työllisyysvaikutus, ei samaa voida sanoa vain vajaan sadan kilo-metrin päässä sijaitsevan Uudenkau-pungin autotehtaasta. Siellä Valmet Automotiven rekrytoinnit ovat kohdis-tuneet lyhyellä aikavälillä koko maan laajuisesti ja lähinnä vain aikuisväes-

töön. Myöskään ammatillisella koulu-tustaustalla ei ole ollut autotehtaalla suurta merkitystä, koska kokoonpa-notyössä tarvittavat ammatilliset pe-rustaidot on monessa työvaiheessa voitu tiivistää työsuhteen alussa an-nettavaan muutaman viikon kestoi-seen kurssiin.

Lähiajan talousnäkymiä tulee kui-tenkin kokonaisuudessaan kuvata myönteisiksi ja koko Varsinais-Suo-men voi katsoa olevan positiivisen ra-kennemuutoksen vallassa. Tilanteen täysimittainen hyödyntäminen vaatii laajamittaista yhteistyötä, jossa amma-tillisen toisen asteen koulutuksella on keskeinen asema.

Hyvän työelämäverkostonsa avulla oppilaitos on saanut koekäyttöön uusinta kuljetusteknologiaa. Tä-tä koulun omaa vetoauton ja puoliperävaunun yhdistelmää on täydennetty vuokrakalustolla. B-junan nimellä kulkeva liikenteen jättiläinen on 25,5 m pitkä ja se voi painaa enim millään 68 tonnia


NOPEASTI KEHITTYNYT AIKUISKOULUTUS 1991–2017Opetuksen toiminta-alue laajenee aikuiskoulutukseenAmmattiopetukseen on sen koko histo-rian ajan kuulunut läheisesti aikuisten opettaminen. Jo käsityöläiskoulun ja sen seuraajan yleisen ammattilaiskoulun toi-mintaa voi hyvin kuvata aikuisten kurssi-opetukseksi. Kurssit tai koulutukset oli-vat silloinkin järjestetty pääsääntöisesti ilta-aikaan ja yhteistyössä elinkeinoelä-män kanssa ja tarpeisiin vastaten.

Rehtori Ilari Hurmerinnan luonneh-dinta kurssitoiminnan varhaisvuosilta antaa tästä samasta asiasta hyvin nyky-aikaisen kuvan. ”Aikuiskoulutuksessa ky-se oli ikään kuin mittatilauksena tehdys-tä opetuksesta. Teollisuuden taholta tul-leet virikkeet muodostuivat ajan mittaan aivan keskeisiksi. Koulun johdon tehtä-väksi tuli niin ikään näiden virikkeit-ten synnyttäminen ja yksityiskohtainen koulutusalan määrittely. Sehän oli lähin-nä koulun johto, joka kykeni arvioimaan millä alalla oli työnsaantimahdollisuuk-sia, voitiinko löytää sopivat opetustilat ja opettajat, ja oliko opiskelijoita tulossa.”

Vuosien 1967–70 aikana järjestettiin teknillisessä ammattikoulussa 13 työlli-syyskurssia, mikä oli selvä osoitus yhteis-kuntaa tuolloin ahdistaneesta heikenty-neestä työllisyystilanteesta. 1970-luvun loppupuolella ammattiopetus oli vah-vasti mukana ajan sykkeessä ja järjesti mm. kiinteistönhuollon, ilmastointialan levysepän, väri-tv -tekniikan, kaasukro-matografian ja offset-tekniikan kursseja. Ompelu- ja talousammattikoulussa tuo-

tettiin puolestaan lukuisia ruoanvalmis-tuksen, kotiavustuksen, pukuompelun sekä teollisuusompelun kursseja. Tuos-sa vaiheessa, 1970-luvun alussa, toimin-nan kasvun rajoitteena oli uuden oppi-laitoksen, Turun ammattikurssikeskuk-sen perustaminen. Sen tehtäväksi tuli aikuisten laajan päiväkurssikoulutustoi-minnan hoitaminen, jolloin vastaavasti ammattioppilaitosten rooli tällä opinto-saralla väheni huomattavasti.

Vuonna 1987 uudistetussa ammatil-listen oppilaitosten lainsäädännössä laa-jennettiin aikuiskoulutus kaikkien am-matillisten oppilaitosten tehtäväksi. Tu-russakin oppilaitosten järjestämä aikuis-koulutus lisääntyi 1990-luvun vaihtee-seen tultaessa. Uutena lisäkoulutuksen muotona aloitettiin jatkolinjat, joilla sy-vennettiin ja laajennettiin työelämässä hankittua ammattitaitoa. Turun amma-tillisten oppilaitosten suojissa aikuiskou-lutus lähti kehittymään kovaa vauhtia. Vuodesta 1987 tekniikan alalla aikuis-koulutusjohtajana toimineen Harri Sei-kolan toimesta koulutus laajeni entises-tään erityisesti tietotekniikan koulutuk-silla, joiden perustana oli Turun kaupun-gin kanssa tehty volyymisopimus. Muilla samaan aikaan toimineilla aloilla, ravit-semisen ja kotitalouden, kaupan ja liike-talouden sekä terveyden ja hyvinvoin-nin sektoreilla, kasvu oli maltillisempaa. Kauppaoppilaitoksessa koulutuksis-ta vastasi Ilmo Elomaa, kotitalousoppi-laitoksessa Helena Mero ja Aninkaisten ammattioppilaitoksessa Pirjo Saarikko.


Kun Harri Seikolalta kysyttiin nuorena, miksi hän haluaisi aikuisena tulla? Vastaus oli ollut valmiina kuin oman kaupan hyllyl-lä. Kauppiaaksi. Sellaista ei Seikolasta tul-lut, mutta tiukkana kaupan kävijänä hänet tullaan muistamaan aina. Opiskelu Turun teknillisessä oppilaitoksessa ja kesäaikaiset työharjoittelut teollisuudessa antoivat hy-vät matkaeväät tuleville vuosille opetusalan tehtäviäkin ajatellen. Opiskeluajoista alkaen yrittäjyys ja kaikenlainen liiketoiminta kiin-nostivat myös kotoa saadun vahvan yrittäjy-

yshengen ansiosta. Se oli osaltaan ohjaamassa myöhemmin hänen siirtymis-tään ”businessmaiseen” aikuiskoulutukseen.

Turun ammatti-instituutin historiassa insinööri Harri Seikola muistetaan aikuiskoulutuksen kehittäjänä, mutta myös opettajana aina vuodesta 1980 lähtien, jolloin hän aloitti Juhannuskukkulan päätoimisena opettajana. Am-matinopettajan virkaan hänet nimettiin v. 1985 ja edelleen aikuiskoulutus-johtajaksi v. 1987. Turun Aikuiskoulutuskeskuksen (TuAKK) rehtoriksi Sei-kola nimitettiin v. 1999 ja sen jälkeen edelleen toimitusjohtajaksi. V. 2016 tapahtuneen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen Harri Seikola valittiin Raision kaupunginvaltuuston jäseneksi.

Konepajateollisuudessa viettämänsä työharjoitteluajan ja valmistumi-sensa jälkeen Seikola pääsi helposti kontakteihin turkulaisten yritysten kanssa. Ammatillisen aikuiskoulutuksen alkuaikoina yritysten rooli ja osal-listuminen koulutuksiin oli melko pientä. Silloin ei vielä tunnettu ”elinikäi-sen oppimisen” termiä. Pääosin opiskelijat olivat omaehtoiseen tai työvoi-mapoliittiseen koulutukseen osallistuvia. Ensimmäisiä työnantajan ostamia koulutuksia olivat Turun kaupungin henkilöstökoulutukset, joita oppilaitos alkoi 1980-luvun lopussa toteuttaa.

Onko sitten jäänyt jotakin tekemättä? Siihen on Seikolalla myös vastaus valmiina: ”Ei ole, mutta kaikki ei suinkaan vielä ole valmista. Lähivuodet tullevat näyttämään, miten asioissa edetään.” Tärkeimpänä kivenä kaskes-sa hän näkee aikuiskoulutusten keskinäisen turhan kilpailun. ”Kyllä alueel-lisen aikuiskoulutuksen yhteenliittymä tai ainakin nykyistä paljon vahvem-min toimiva yhteistyö koko toiminta-alueella on jatkossa välttämätöntä.”

Seikola kuvaa, kuinka samanaikaisesti turkulaiset oppilaitokset mainos-tavat aloittavansa aivan samaa verorahoin toteutettavaa koulutusta. Alka-misaika on samalla viikolla ja toteutus täysin toisesta tietämättä. ”Varsinkin


kun tuntee alan ja tietää, että kumpaankaan koulutukseen ei pystytä saa-maan täyttä ryhmää, ei kilpailussa ole järjen hiventä”, pamauttaa Seikola. Ainoa järkevä tapa niin elinkeinoelämän, kansantalouden kuin yksittäisten opiskelijoidenkin näkökulmasta on hänen mielestään aikuiskoulutuksen kokoaminen yhden varsinaissuomalaisen aikuiskoulutuslaitoksen piiriin. Tekemätöntä työtä riittäisi kaikille, mikä puolestaan vaatisi erikoistumis-ta ja asioihin panostamista niin yksilö- kuin tiimityön keinoin. Suurten ikä-luokkien poistuminen työelämästä ja samanaikaisesti tapahtuva ikäluokki-en pieneneminen tulee olemaan suuri ongelma suomalaiselle elinkeinoelä-mälle ja koko yhteiskunnalle. Ammattitaitoisen työvoiman tarve on jo nyt ollut tarjontaa suurempi ja pahin on vasta edessäpäin. Työurien pidentämi-nen ja ulkomaisen työvoiman lisääminen ovat vääjäämättä edessä. Aikuis-kouluttajan näkökulmasta nämä ovat luomassa uusia haasteita. Uudelleen koulutus toiseen ammattiin samoin kuin ulkomaalaisen työvoiman koulut-taminen suomalaiseen työyhteisöön ja ammattitaitovaatimuksiin lisäävät tulevaisuudessa aikuiskoulutuksen tarvetta yhä enemmän.

Ravintola-Akatemian keittiötilat sijaitsivat Alabaman keittiöiden yhteydessä, ja ”Akatemiamuurilla” tarkoitettiin Alabaman koulutustiloista seinämin erotettua tilaa, joka kätki taakseen ruokailu- ja kou-lutuspaikkojen myös opetustarkoituksiin suunnitellun täyden baaritiskin.


Tärkeä merkkipaalu aikuiskoulu-tuksessa oli v. 1999 tapahtunut Ravin-tola-Akatemian perustaminen. Sen toi-minta vakiintui nopeasti aikuiskoulu-tuksen liiketalouden- ja ravitsemispal-veluiden yhteyteen hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan tiloihin, Data-Cityyn. Akatemian keulahahmoina aloittivat Suomen kokkimaajoukkueenjohtaja Jorma Haranen, lehtori Tarja Haranen sekä vuoden 1996 kokkina maineeseen noussut Aki Wahlman. Akatemia on ko-measta nimestään huolimatta erittäin käytännön ja elinkeinoelämäläheinen koulutuspaikka. Alusta toiminnassa mukana ollut silloinen aikuiskoulutus-päällikkö Helena Mero kuvaa ”akate-miamuurin” suojassa tapahtunutta toi-mintaa ”tuotebrändiksi” ja koulutusten

markkinointikeinoksi enemmän kuin koulutusyksiköksi. ”Akatemian tavoit-teena oli saavuttaa ravintolatoimin-nan viimeiset virtaukset ja pystyä siir-tämään tätä tietoa eteenpäin ravinto-layrittäjille, totesi Mero 2008 tehdyssä haastattelussa.

Ravintola-Akatemia tarjoaa edel-leen työelämässä toimiville hotellija ravintola-alan ammattilaisille jatko- ja täydennyskoulutusta ja mahdollisuu-den kehittää ammattitaitoaan huip-puammattilaisen tasolle. Tarjonta koos-tuu erimittaisista koulutuksista ja kä-sittää osaksi perinteisiä keittiö- ja pal-velualan kursseja sekä uusia, alan lii-ke-elämän tarpeista syntyneitä koulu-tuksia. Näistä merkittävimmäksi muo-dostui nopeasti viinimestarikoulutus.

V. 2007 uudistetun aikuiskoulutuksen hallintorakenteen mukaan aikuiskoulutusjohtajana toimi Päivi Lehtinen (kesk.) ja aikuiskoulutuspäällikköinä Jussi Karlsson sekä Riitta Uitto.


Aikuiskoulutus elää jatkuvassa muutoksessaAikuiskoulutuksen varhaisajan kas-vun vuosina 1998–2000 opiskelijatyö-päivämäärät olivat korkeita. Tuolloin järjestettiin Turun Aikuiskoulutuskes-kuksessa, ammattikorkeakoulun täy-dennyskoulutuksessa ja Turun am-matti-instituutin aikuiskoulutuksessa yhteensä 589 734 opiskelijatyöpäivää. Tästä kokonaisuudesta Turun ammat-ti-instituutin osuus oli runsas neljän-nes, 156 585 työpäivää. Pääosa opetuk-sesta toteutettiin valtion rahoituksella ja työvoimakoulutuksen osuus oli 72 %. 2000-luvun alussa aikuiskoulutuksen opiskelijamäärät kasvoivat koulutusten kestojen lyhentyessä näyttötutkintojen ja henkilökohtaistamisen myötä. Turun ammatti-instituutin aikuiskoulutukses-

sa opiskelee nykyisin vuosittain noin 5000 aikuisopiskelijaa, opiskelijatyö-päivien ollessa noin 210 000.

Jo ennen Turun ammatti-instituu-tin perustamista Turun kaupungin am-matillisten oppilaitosten aikuiskoulu-tusosastot tekivät vahvasti yhteistyö-tä. Niinpä keväällä 1998 päätettiin, et-tä koko hallintokunnan aikuiskoulutus yhdistetään yhdeksi aikuiskoulutusyk-siköksi. Yksikölle päätettiin myös vali-ta johtaja ja kullekin kolmelle toimi-alalle omat aikuiskoulutuspäällikkön-sä. Omaksi tulosalueeksi aikuiskoulu-tus muodostui 2000-luvun alussa.

Turun ammatti-instituutin aikuis-koulutus laajeni nopeasti 100 henki-lön työyhteisöksi. Aikuiskoulutuksen tulosalueen vuosittainen liikevaihto oli vuosituhannen alussa noin 5 miljoonaa

Kaavio aikuiskoulutuksen hallinnollisesta rakenteesta vuoteen 2018 tultaessa.


euroa, v. 2009 lähes kahdeksan miljoo-naa euroa ja v. 2014 ylitettiin jo 10 mil-joonan euron raja.

Aikuiskoulutuksen kohtaamat toi-minnalliset muutospaineet johtivat siihen, että organisaatiorakennetta oli mietittävä uudelleen. Vuoden 2007 or-ganisaatiouudistuksella kevennettiin hallintoa, vahvistettiin henkilöstön osallistumista ja vuorovaikutusta sekä kehitettiin osaamisen hyödyntämistä ja kehittämistä.

Tuolloin aikuiskoulutuksen neljän yksikön tilalle perustettiin kuusi tii-miä, joiden esimiehiksi nimettiin kaksi aikuiskoulutuspäällikköä. Tiimien toi-mintaa alkoivat koordinoida tiimikoor-dinaattorit. Uuudistuneessa organisaa-tiossa aikuiskoulutuspäälliköiden teh-täviä jaettiin siis tiimikoordinaattorei-den ja tiimien jäsenten kesken. Vaikka tiimikoordinaattoreille ei uudistukses-sa annettu esimiehen valtuuksia, saa-tiin uudistuksella vietyä esimiestyöhön liittyviä tehtäviä lähemmäksi opetus-kenttää.

Alakohtaisten tiimien ohella organi-saatiouudistukseen kuuluivat viisi poik-kialaista työryhmää, joiden tavoitteena on kehittää poikkialaisesti aikuiskoulu-tuksen toimintaa ja myös jakaa tehtäviä tiimien sisällä. Työryhmät olivat: mark-kinointi ja ulkoinen viestintä, aikuispe-dagogiikka, talous ja rahoitus, työelä-män kehittäminen ja palvelu sekä tii-mikoordinaattoreiden työryhmä.

Rahoitusten ja koulutusmuotojen painotukset muuttuvatAikuiskoulutuksen rahoitus- ja kou-lutusmuodot ovat olleet hyvin moni-

naisia. Perinteisesti aikuiskoulutuk-sessa merkittävän työvoimakoulutuk-sen rooli alkoi selvästi heikentyä työl-lisyystilanteen parantuessa 2000-lu-vulle tultaessa. Samalla oppisopimus-koulutuksen määrä kasvoi työelämän rekrytointi- ja täydennyskoulutustar-peiden kasvaessa.

2000-luvun alussa muutoksia ta-pahtui myös lääninhallituksen kaut-ta rahoitettujen koulutusten hankin-nassa, jotka muuttuivat valtionosuus-perusteisiksi (VOS) ammatillisiksi li-säkoulutuksiksi. Samalla päädyttiin Turun ammatti-instituutissa siirtä-mään näyttötutkintoina toteutettavat VOS-rahoitteiset ammatilliset perus-tutkinnot aikuiskoulutuksen vastuulle. VOS-perustutkintojen määrä näyttö-tutkintoina on kasvanut merkittävästi 180 vuosipaikasta yli 800:aan. Vuoden 2009 loppuun saakka oli käytettävis-sä myös erityisrahoitusta ammatilli-sesti kouluttautumattomille aikuisil-le ns. Noste-hankkeen kautta. Vuoden 2014 opiskelijavuosien jakautuma eri rahoituksiin oli tilinpäätöksessä: henkilöstökoulutukset 4 %, työvoi-makoulutukset 25 %, valtionosuus-perusteiset 51 %, oppisopimusperus-teiset 14 % ja nuorten aikuisten osaa-misohjelma 6 %.


Täältä kaikki alkoi. Juhannuskukkulan piharakennus ja talonmiehen asunto.

Pitkämäen koulutalo, jossa aikuiskoulutus sijaitsi vuoteen 2010 saakka.


OPPISOPIMUSKOULUTUKSETPeruskoulusta pääsevän nuoren pää-asiallinen vaihtoehto on lukion ohel-la perustutkinnon suorittaminen am-matillisten oppilaitosten järjestämis-sä ammatillisissa opinnoissa. Amma-tillisen perustutkinnon saavuttami-nen oppisopimuskoulutuksena kestää kahdesta ja puolesta kolmeen vuoteen, jonka jälkeen kolmen vuoden työko-kemuksella nuori voi lähteä opiskele-maan saman alan ammattitutkintoa.

Oppisopimuksella on mahdollisuus valmistua myös sellaiseen ammattiin, jota Turun alueen koulutustarjonnassa ei ole. Näitä ovat esim. nuohoojan, kyl-mälaiteasentajan, suutarin, kellosepän tai kulta- ja hopeasepän ammatit. Täl-löin opiskelijan tulee harvinaisimpien ammattien kyseessä ollessa osallistua toisella paikkakunnalla järjestettäviin tietopuolisiin opintoihin.

Vuonna 1923 säädetyllä lailla py-rittiin oppisopimusjärjestelmästä te-kemään teollisuuden ammattityöväen pääasiallinen koulutusväylä. Laki mää-räsi oppisopimuskoulutuksen kunnal-lisen ammattioppilaslautakunnan val-vontaan, ja näin tapahtui myös Turus-sa v. 1924. Oppisopimuskoulutuksella oli merkittävä rooli 1940-luvulle asti. Teollistuminen lisäsi ammattikoulu-jen määrää, ja oppisopimuskoulutuk-sen tehtäväksi jäi varsinaisen amma-tillisen koulutuksen jättämien aukko-jen paikkaaminen. Vuonna 1952 laadit-tiin ensimmäisiä ammattikohtaisia op-piohjelmia. Vuoteen 1968 saakka op-pisopimukset olivat pakollisia, mutta sen jälkeen ne määriteltiin työnanta-

jan ja opiskelijan välisiksi työsopimuk-siksi.

Vuonna 1968 voimaan tulleessa laissa työnantajat alkoivat saada kou-lutuskorvausta samalla kun heidät vel-voitettiin huolehtimaan koulutettavan osallistumisesta myös tietopuoliseen opetukseen. Uusi oppisopimuslaki vel-voitti kunnat järjestämään mahdolli-suuden oppisopimusten solmimiseen ja aiemmin yleisten kisällin ja mestarin tutkintojen tilalle tulivat ammattitut-kinto ja ylempi ammattitutkinto.

Lakiin kirjattiin myös vaatimus op-pisopimuskoulutustarkastajan viran perustamiseen.

Turussa tehtävän otti vastaan Olavi Kaukonen. Oppisopimusten määrä li-sääntyi voimakkaasti 1970-luvun puo-lenvälin jälkeen. Kasvua selittää nuor-ten työllistämistuki, jota alettiin mak-saa 1977. Oppisopimusten suosio las-ki 1980- luvulla, kunnes lakia ajanmu-kaistettiin vastaamaan yhteiskunnan ja työelämän tarpeita. Vuoden 1993 lak-iuudistus mahdollisti myös ammatil-lisen lisäkoulutuksen, ja oppisopimus-ten suosio alkoi kasvaa huomattavasti.

Keväällä 1991 Turun oppisopimus-toimisto siirtyi ammattioppilaitosten johtokunnan alaisuuteen ja oppisopi-mus sai koulutusmuotona vankan ja-lansijan oppilaitoksen tarjoamissa ai-kuiskoulutuspalveluissa. Vuonna 2003 Turun oppisopimustoimisto teki yh-teistyösopimuksen ammatti-instituu-tin, aikuiskoulutuskeskuksen ja kesäy-liopiston kanssa. Sen mukaisesti op-pisopimuskoulutusta lähdettiin keskit-


tämään aloittain eri koulutuksen jär-jestäjille ja turvaamaan koulutukseen tarvittavat riittävät resurssit sekä mah-dollisuus pitkäjänteiseen koulutuksen kehittämis- ja edistämistyöhön.

Sopimuksessa Turun ammatti-ins-tituutin vastuulle tuli tällöin oppisopi-mustoiminnan kokonaisrahoituksen, raportoinnin ja tilastoinnin hoitami-nen. Käytännön tehtävistä vastasi joh-tavan koulutustarkastajan vetämä op-pisopimustoimisto, joka pystyi palve-lemaan kiinnostuneita työnantajia ja sopimuksen haluavia työntekijöitä.

Vuonna 1998 oli toimistossa kolme henkilöä, mutta 20 vuotta myöhemmin työstä vastasi johtavan koulutustarkas-tajan ohella viisi toimialoittain työnsä jakanutta koulutustarkastajaa ja kolme oppisopimussihteeriä.

Oppisopimuskoulutustoiminnan laajuus vuonna 2016Tällä hetkellä Turun oppisopimustoi-miston vastaamista koulutuksista val-mistuu vuosittain satoja oppisopimus-tutkinnon suorittaneita ammattilaisia eri aloilla.

Suosituimpia tutkintoja ovat olleet lähihoitajan, merkonomin ja tekniikan ja johtamisen alojen erikoisammatti-tutkinnot. Yhä lisääntyvässä määrin ovat kiinnostaneet myös majoitus- ja ravitsemisalan esimiehen erikoisam-mattitutkinnot ja kaupan alan lähiesi-miehen ammattitutkinto.

Turun ammatti-instituutin toimin-ta-aikana juuri edellä mainitut alat ovat olleet eniten kasvava koulutus-muoto. Keväällä 2013 oppisopimus-toimisto alkoi kehittää yhteistyössä

ammatti-instituutin lähihoitajakoulu-tuksen kanssa uutta, peruskoulun vas-ta päättäneille nuorille suunnattua koulutusta. Keskeistä uudessa mal-lissa oli taata nuorille opiskelupaik-ka oppilaitoksesta, jos määräaikainen työsuhde oppisopimuksen solminee-seen tahoon päättyy kesken koulutuk-sen. Monityönantajamalliksi nimetty koulutus, jossa opiskelijan työpaikka vaihtuu aina tutkinnon osan vaihtu-essa, tarjoaa nuorelle perinteistä yh-den työpaikan mallia monipuolisem-mat mahdollisuudet oppia tulevaa ammattiaan. Hyvin alkanutta mallia on nyttemmin laajennettu matkailu- ja ravintola-alalle.

Oppisopimus voi olla myös valmis-tavaa koulutusta näyttötutkintona suo-ritettaviin ammatillisiin perustutkin-toihin tai ammatti- ja erikoisammat-titutkintoihin. Nuorille suunnatussa oppisopimuskoulutuksen ennakko-jaksossa eli opsostartissa nuoret ovat päässeet tutustumaan oppisopimuk-sen toteutukseen ja mahdollisuuk-siin jo ennen varsinaisen koulutuksen aloittamista.

Oppisopimus voi tarkoittaa myös ei-tutkintotavoitteista lisäkoulutus-ta, ja yrittäjätkin pystyvät koulutta-maan itseään oppisopimuksella omas-sa yrityksessään. Noin 70–80 prosent-tia oppisopimuskoulutuksesta tapah-tuukin työpaikalla, jossa koulutuksesta huolehtii opiskelijan vastuullinen työ-paikkaohjaaja tai -ohjaajat.

Vuoden 2016 aikana oppisopimus-suhteisia opiskelijoita oli 2025 hen-kilöä, joista 602 suoritti ammatillista perustutkintoa, 610 ammattitutkin-


toa, 634 erikoisammattitutkintoa ja 179 henkilöä erilaisissa lisäkoulutuk-sissa.

Oppisopimuksilla on myös työn-antajien vankka tuki. Elinkeinoelä-män keskusliiton mukaan parhaat ai-

kuisten koulutustulokset on saatu kautta aikojen oppisopimuskoulutus-ten, yhteishankintakoulutusten ja mui-den yhdessä työpaikkojen ja oppilai-tosten kanssa suunnitelluista koulu-tuksista.

Pekka Koivisto, joka on toiminut koulu-tustarkastajana vuodesta 1990 alkaen, ker-too, että oppisopimus on joustava ja käytän-nönläheinen koulutusmuoto. ”Siinä opis-kelija ja työnantaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen, ja opiskelija itse vastaa oppisopimustyöpaikan hankkimisesta. Op-pisopimuksella voi opiskella kaikkiin am-matillisiin tutkintoihin ja se soveltuu sekä nuorille että aikuisille. Oppisopimukseen liitetään henkilökohtainen opiskeluohjel-ma, joka laaditaan Opetushallituksen vah-

vistamien tutkinnon perusteiden pohjalta.”Vaikka Suomen oppisopimuskoulutuksesta ei koskaan tulekaan isojen

teollisuusmaiden kaltaisen dual-järjestelmän kopiota, on Turun oppisopi-mustoimistossa kehitetty uusia malleja, joissa työnantajan näkökulmat tu-levat paremmin huomioiduiksi. Uusimmassa monityönantajamallissa yrit-täjän mukaan tuloa ja sitoutumista on mietitty laajemmalta pohjalta ja näin mukaan ovat päässeet myös pienyritykset. Yrityksen ei enää tarvitse huo-lehtia koko tutkinnon suorittamisesta, koska se voidaan tehdä useamman yrityksen ja oppilaitosten yhteistyönä.

”Kansainvälisten kontaktien tärkeyden vuoksi seuraamme aktiivisesti ul-komailla tapahtuvaa työelämän kehitystä ja olemme vuodesta 2011 alkaen osallistuneet opiskelija- ja asiantuntijavaihtoon vahvojen oppisopimusjär-jestelmämaiden kanssa. Kahdesta neljään viikkoon kestävien työhön tutus-tumisjaksojen on todettu lisänneen opiskelijoiden motivaatiota kansainvä-lisyyteen ja ulkomailla työskentelyyn”, toteaa Koivisto.

Oppisopimustoimiston alati kehittyvä toiminta on saanut kiitosta val-takunnallisesti ja toimisto on kahdesti valittu arvioitavaksi maan kuuden


parhaimman toimiston kanssa. Arvioinneista saaduissa kattavissa arvi-ointiraporteissa ovat myönteistä huomiota saaneet koulutusten tukipro-sessit, työpaikkaohjaajatoiminta ja koulutussuunnittelua helpottavat työ-tehtäväkartoitukset.

Opetus- ja kulttuuriministeriön ohella kiitosta on tullut myös yrityksil-tä ja koulutuksenjärjestäjiltä. Opsossa voidaan ylpeänä todeta tällä tavalla lisätyn eri oppilaitosten keskinäistä yhteistyötä ja tiedonsiirtoa. Oppiso-pimustoimiston ammatillisessa neuvottelukunnassa onkin edustettuna ELY-keskuksen, yritysten ja työntekijöiden ohella ammatti-instituutti, Tu-run Aikuiskoulutuskeskus kuin Turun kaupungin lukio- ja ammattiopetus-lautakuntakin.

Oppisopimustoimiston neuvottelukunta valitsee vuosittain vuoden oppisopimustyönantajan, joka palkitaan kunniakirjalla. Sadonkorjuujuhlan nimellä kulkevassa juhlavassa tilaisuudessa muistetaan myös opiskelijoita ja eri ammattialojen yhteistyökumppaneita.


Vuodesta 1999 aikuiskoulutusjohtajana, palvelualuejohtajana ja nyt rehtorina toi-mivan Päivi Lehtisen mielestä ammatti-opetuksessa eletään pysyvän muutoksen maailmassa. Hyvänä esimerkkinä tästä hän mainitsee elinkeinoelämän nopeat liikkeet, jotka yllättivät kaikki. Vielä keväällä 2009 elinkeinoelämän keskusteluissa pinnalla olevia teemoja olivat ongelmat saada osaa-vaa työvoimaa, sen vaikutukset tuottavuu-den kasvumahdollisuuksiin ja eläköitymi-sen lisääntymisen aiheuttamat uhkakuvat

Suomen taloudelle. Syksyllä painopiste siirtyikin yritysten jatkuvuuden turvaamiseen ja työttömyyden torjuntaan. Samalla myös aikuiskoulutuk-sen painotukset muuttuivat.

Ennen tuloaan ammatti-instituutin palvelukseen Päivi Lehtinen on toi-minut psykologina ja opettajana Turun teknillisen ammattioppilaitoksen ai-kuiskoulutuksessa, Laitilan Johtolanka Oy:ssä ja Turun Aikuiskoulutuskes-kuksessa. Hänen aikanaan oppilaitoksen aikuiskoulutus on kokenut perin-pohjaisia muutoksia tiimipohjaisen organisaatiorakenteen, opettajien jatko-koulutuksen ja uusien opetusmenetelmien kehittämisessä. Tilaratkaisujen suhteen keskeisimmät muutokset tehtiin ensin toiminnan keskittämisellä v. 2010 DataCityyn, Lemminkäisenkatu 18:ssa sijainneeseen kahteen kerrok-seen ja toisaalta seitsemän vuotta myöhemmin toteutuneella koulutusalojen yhdistämisellä nuorisoasteen toimintojen kanssa.

”Ensin mainitun muuton syinä oli tilojen kokonaisvaltaisempi hyödyntä-minen sekä opiskelijoiden ja henkilökunnan mahdollisuus toimia mahdol-lisimman pitkälti yhdestä paikasta käsin. Samalla myös laitekantaa voitiin keskittää ja tulimme toimeen huomattavasti pienemmillä monistuskuluilla. Myös asiakaspalvelut ja ruokapalvelut saatiin keskittämisen avulla parane-maan. Seitsemän vuotta myöhemmin toteutunut toiminnan yhdistäminen nuorisoasteen koulutuksen kanssa pakotti myös tilojen uudelleen arvioin-tiin ja näin koulutukset siirrettiin yhteen nuorisoasteen kanssa samoihin toimipaikkoihin”.

Suuria muutoksia on tapahtunut myös toiminnan muilla lohkoilla, sillä jo 2010 opettajien työpisteet organisoitiin uudelleen, opetustiloihin hankittiin dataprojektorit ja opettajille kannettavat tietokoneet sekä matkapuhelimet. Näin opettajanhuone toimii tilojen joustavan ja maksimaalisen hyödyntämi-sen periaatteella.


Jo 2014 alkanut voimakas panostaminen digitalisaatioon johti nopeasti tuloksiin. Moodle pohjaiset Ope.turku.fi ja Taito.turku.fi –sivustot kattoivat hallinnollisten tietojen keskittämisen ohella myös eri koulutusten opetus-materiaalipaketit ja opiskelijoiden työskentelyalustan, jolle opetusmateri-aalin säilyttämisen lisäksi tuli merkittävä rooli vuorovaikutuksellisen etä-oppimisen kehittäjänä.

Muutos oli suuri eikä se tapahtunut kaikilla aloilla yhtäaikaisesti. Toi-minnan digitalisoinnin aloittaminen osui kuitenkin sopivaan aikaan, sillä jo vuoden 2016 lopussa alkoivat näkyä entistä voimakkaammat merkit uu-sien opetusmenetelmien ja niiden jatkuvan kehittämisen tarpeellisuudesta.

Taloudellisen taantuman kääntyessä kasvu-uralle vientiteollisuuden hy-vien näkymien ja onnistuneiden yrityskauppojen seurauksena lähti kehitys Turun alueella ripeään kasvuun. Silloin aikuiskoulutuksessa taas kerran havaittiin, etteivät työntekijöiden ja yritysten koulutustarpeet olleet mihin-kään kadonneet. Edelleen oli aloja ja yrityksiä, joissa oli osaamisvajeita, hen-kilöstö ikääntynyttä ja työelämästä poistuvien määrä ylitti tulevien määrän.

Henkilökohtaistamisen kautta tutkinnon suorittajaksiNopeasti uudistuva aikuiskoulutus on vaatinut vankkaa näyttötutkintotoi-minnan asiantuntemusta ja jatkuvaa yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Tämä on korostunut erityisesti näyttö-tutkintotoiminnan kehittämisessä, jos-sa kaikki alueen koulutuksen järjestä-jät ja lukuisat työnantajat ovat olleet mukana. Aikuiskoulutuksen laajassa kentässä panostettiin jo vuonna 1998 tutkintotilaisuuksien ja niihin valmen-tavan koulutuksen kehittämiseen. Ny-kyisin Turun ammatti-instituutin ai-kuiskoulutuksella on tutkintojen jär-jestämisoikeuksia yli 60 tutkintoon.

Uudistamisen vauhti ei ole aikuis-koulutuksessa hidastunut sisäisen or-ganisaatiomuutoksen jälkeen. Jo vuon-na 2010 valtakunnallisesti toteutetun

tutkintojen rakenteiden uudistukset näkyivät tutkintojen joustavuutena ja opintojen henkilökohtaistamisena. Nii-den mukaan toimien ammattipätevyy-den saattoi saavuttaa tutkinnon osa kerrallaan ja perustutkintoihin sai va-lita osia muista tutkinnoista. Tämä oli erityisesti aikuiskoulutukselle mielui-nen uutinen, arvioi aikuiskoulutusjoh-taja Päivi Lehtinen.

Aikuiskoulutuksessa näyttötut-kintoihin valmistavan koulutuk-sen suunnittelu perustuu osaami-sen tunnistamiseen ja tunnusta-miseen, henkilökohtaistamiseen. Henkilökohtaistamisessa otetaan huomioon opiskelijan tarpeet kou-lutukseen hakeutumisessa, tutkin-


non suorittamisessa ja mahdol-lisesti tarvittavaan valmistavaan koulutukseen osallistumisessa. Henkilön hakeutuessa suoritta-maan näyttötutkintoa oppilaitos selvittää hänen aikaisemman osaa-misensa ja muut lähtökohdat tut-kinnon suorittamiseksi.

Nykyään näyttötutkintojär-jestelmä mahdollistaa osaamisen osoittamisen ja tutkinnon suorit-tamisen ilman valmistavaa koulu-tusta. Näyttötutkintojen tarkoitus on tarjota aikuisille joustavat jär-jestelyt ja parhaat mahdolliset olo-suhteet osoittaa osaamistaan tut-kinnoissa sekä kehittää ja uudistaa työelämässä tarvitsemaansa am-mattitaitoa.

Yhteiskunnalliset muutokset ovat tuoneet ammatilliselle aikuiskoulutuk-selle uusia toimintamuotoja ja rahoi-tuksia. Samalla toiminnan painotukset ovat muuttuneet. Nuorten aikuisten osaamisohjelman aloittaminen vuon-na 2014 toi aikuiskoulutuksen asiak-kaiksi nuoria, alle 30-vuotiaita, joilta puuttuu perusasteen jälkeinen tutkin-to. Uusien asiakkaiden hakeutumisen toteuttaminen edellytti uusia yhteis-työverkostoja. Nyt opiskelijoiden ha-keutumisvaiheen yhteistyössä on yli 250 eri henkilöä. Asiakaskunnan muu-tokset haastoivat myös opettajia ke-hittämään opetusmenetelmiään sekä koulutuksien rakenteita.

Vuonna 2015 uutena rahoitukse-na alkoi aikuisten osaamistason ko-hottamisohjelma, jossa tavoitettiin yli

30-vuotiaita, joilta puuttuu perusas-teen tutkinto. Yhteensä näillä kahdella rahoituksella on Turun ammatti-insti-tuutin aikuiskoulutuksessa opiskellut noin 700 opiskelijaa. Muutosten myö-tä on aikuisopiskelijoiden jatkuvan oh-jauksen merkitys korostunut, kaikissa opiskelijan polun vaiheissa: hakeutu-minen, tutkinnon suorittaminen ja tut-kinnon suorittaminen. Opettajien kes-kinäinen ja työelämän kanssa jatkuva vuorovaikutus, kuten myös oppijoiden oma aktiivisuus sekä sitoutuminen ovat edellytyksiä laadukkaalle näyttö-tutkintotoiminnalle.

Maailmanlaajuiset muutokset nä-kyvät myös Turussa. Maahanmuutta-jien määrän lisääntyminen näkyy am-matillisessa oppilaitoksessa. Opiskeli-joistamme on tällä hetkellä noin 20% vieraskielisiä. Olemme kehittäneet toi-mintamalleja, joilla maahanmuuttajat pääsevät nopeammin kotouttamis- ja valmentavista koulutuksista ammatilli-seen koulutukseen, opiskelevat saman-aikaisesti ammattia, kieltä ja kulttuuria sekä siirtyvät mahdollisimman nopeas-ti opintoihin valtaväestön kanssa. Am-matillisella koulutuksella on suuri mer-kitys kotoutumisen onnistumisessa.

Aikuiskoulutuksen perinteisem-mät toimintamallit, työvoimakoulutus ja oppisopimuskoulutus, ovat olleet vähentyvällä kehityssuunnalla tällä vuosikymmenellä. Kunnallisten toimi-joiden kilpailuneutraliteetti lainsää-dännön vuoksi 100% myytävä koulu-tus on lähes loppunut. Sen sijaan val-tionosuusrahoitteinen toiminta on kas-vanut, ja on tällä hetkellä jo noin 70% toiminnastamme.


Aikuiskoulutuksen tarjonta kehittyy verkostoissaTurun ammatti-instituutin aikuiskou-lutus on alueellisesti vahvasti verkos-toitunut aikuiskoulutuksen kehittäjä. Lukuisilla eri alojen kehittämishank-keilla aikuiskoulutus on yhdessä elin-keinoelämän ja muiden aikuiskoulut-tajien kanssa luonut uusia palvelui-ta ja kehittänyt olemassa olevaa kou-lutustarjontaansa. Aikuiskoulutus sai vuonna 2006 opetusministeriöltä tois-taiseksi voimassa olevana työelämän kehittämis- ja palvelutehtävän. Tämä mahdollisti lisärahoituksien hakemi-sen vuosittain elinkeinoelämän palve-luiden kehittämiseen eri aloille.

Nykyään aikuiskoulutuksen tehtä-vänä on pystyä vastaamaan joustavas-ti niihin tarpeisiin, joita yhteiskunnas-sa, elinkeinoelämässä ja opiskelijoilla on haasteinaan. Osaamisen ylläpitämi-nen ja kehittäminen on tärkeää erityi-sesti niinä aikoina, jolloin työllistymi-nen on vaikeaa ja työelämän muutok-set suuria. Tätä päivää on mm. avoin ai-kuiskoulutus, jonka toteuttamisessa on otettu käyttöön kokonaan uusi yhdessä tekemisen toimintakulttuuri. Se edel-lyttää opettajilta ajatustavan uudista-mista ja laaja-alaista yhteistyötä kou-lutusten suunnittelussa niin muiden oppilaitosten kuin elinkeinoelämän ja koulutusten rahoituksesta pääasiassa vastaavan julkisen sektorin kanssa.

Pääsääntöisesti oppilaitos on kes-kittynyt tuottamaan ammatillista työ-voimakoulutusta, jota on järjestetty ak-tiivisesti sosiaali- ja terveysalalla, ho-telli-, matkailu- ja ravitsemisalalla se-kä tekniikan ja liikenteen ja kaupan ja

hallinnon aloilla. Oppisopimuskoulu-tusta on toteutettu yhteistyössä usei-den oppisopimustoimistojen kanssa, esimerkkeinä lääkealan, kemian alan, sosiaali- ja terveysalan ja kiinteistöpal-velualan koulutukset.

Kun työvoimakoulutuksena toteu-tettu ohjaava koulutus loppui lainmuu-toksen johdosta, tulivat tilalle lyhytkes-toiset uravalmennukset. Näin tapahtui esim. sosiaali- ja terveysalalla, jossa aloitettiin myös oma ryhmä maahan-muuttajille. Samalla tavalla työelämän kysyntään on vastattu lisäämällä so-te-alojen perustutkintoon sekä väline-huollon ammattitutkintoon valmista-via koulutuksia.

Hotelli-, matkailu- ja ravitsemisalal-la sekä liiketalouden alalla on tutkin-tojen lisäksi järjestetty täydennyskou-lutusta yritysten palvelutarjonnan ja työntekijöiden osaamisen kehittämi-seksi. Samoin logistiikka- ja kuljetus-alan vetovoimaisuus on jatkunut voi-makkaana vuosien ajan. Logistiikka- ja kuljetusalojen yhteistyö tiivistyi Jyväs-kylän liikenneopettajaopiston kanssa toteutettavan liikenneopettajan eri-koisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen osalta ja kuljetusalan am-mattilaisille järjestetyissä lukuisissa ammattipätevyyskoulutuksissa. Alal-le ovat tulleet näkyvästi esille erityi-sesti maahanmuuttajat, ja heidän ha-keutumisensa eri ammattialojen kou-lutuksiin on ollut hyvin innostunut-ta. Työelämälähtöisyys on pysynyt ai-kuiskoulutuksen määräävänä suun-tana. Tutkintopohjaisten koulutusten ohella myös työelämän vaatimien lu-pakorttikoulutusten kysyntä on kasva-


Aikuiskoulutuksen henkilökuntaa vuoden 2017 lopulla.

Monikulttuurisuus on edelleen keskeinen osa aikuiskoulutuksen toimintaa. Vuonna 1991 aloitettu maahanmuuttajien kieli- ja kulttuurikoulutus toimii nykyään Lemminkäisenkadun koulutalolla. Ku-vassa v. 2003 aikuiskoulutuksen kansainvälisyysyksikön henkilöstöä, työntekijöitä ja harjoittelijoita niin idästä kuin etelästäkin. Kuvassa keskellä opettaja Irina Ossipowski, vasemmalla koulutussihteeri Lucy Volosatova ja projektisihteeri Svetlana Johansson, oikealla toimistoharjoittelijat Abdiasis Diiriye ja Sabrin Alfayadh.


nut kaikilla aloilla ja maahanmuuttajil-le suunnattujen yleisten kielitutkinto-jen suomen kielen testiin on ollut huo-mattavasti enemmän tulijoita kuin on voitu ottaa.

Laaja-alainen yhteistyö on lisääntynyt viime vuosinaV. 2011 toteutetun kasvatus- ja opetus-toimen organisaatiouudistuksen jäl-keen aikuiskoulutuksen palvelualuee-seen liitettiin Turun suomenkielinen työväenopisto. Näin työelämän palve-lutehtävään erikoistuneeseen aikuis-koulutukseen saatiin uutta voimaa va-paan sivistystyön alueelta, sillä uudella kumppanilla on vankka historia aktii-visen kansalaisuuden ja yhteisöllisyy-den kehittämisessä.

Ensimmäisessä vaiheessa tämä tarkoitti aikuiskoulutuksen hallinnol-lisen alueen laajenemista kattamaan sekä Työväenopiston että ruotsinkie-lisen Åbo svenska arbetarinstitutin. V. 2013 tehdyllä lautakuntauudistuksella Arbis kuitenkin siirtyi ruotsinkielisen jaoston alaisuuteen ruotsinkieliselle palvelualueelle.

Monitahoisen oppilaitosyhteistyön osapuolina ovat olleet myös muut op-pilaitokset, niin ammattikorkeakoulu kuin Turun Aikuiskoulutuskeskus. Täl-lä tavalla on voitu varmistaa asiantun-temuksen keskittyminen sitä parhaiten osaaville ammattilaisille eri organisaa-tioissa. Tällä tavalla on toteutettu mm. LVI-alan ja talotekniikan moniosaaja -koulutus yhdessä Turun Aikuiskou-lutuskeskuksen kanssa sekä ammatti-korkeakoulun taloushallinnon täyden-nyskoulutuksia ja vuosina 2009–2014

työnjohtokoulutuksia varastoja kul-jetus- sekä kone- ja metallialoilla. Ope-tushallituksen rahoittaman työnjohto-koulutuskokeilun tuloksena valtakun-nalliseen tutkintorakenteeseen hyväk-syttiin vuoden 2015 syksyllä kaupan ja palvelun eri aloille soveltuva lähiesi-miehen ammattitutkinto, autoja kul-jetusalan työnjohtajan ammattitutkin-to sekä teollisuusalojen työnjohdon erikoisammattitutkinto.

Työväenopistossa opetusta on pe-rinteisen kansanopistosisällön ohella pyritty suuntaamaan aiempaa enem-män mm. syrjäytymisuhan alaisille nuorille ja maahanmuuttajille. Tarjolla on ollut monia myös erityisesti miehille tarkoitettuja kursseja. Työväenopisto-jen yhteisen Luuppi – monikulttuurisen osaston kurssivalikoimassa erityisen paljon kysyntää on ollut suomenkie-len kursseille, joiden osuus koko ope-tusmäärästä on ollut noin puolet. Maa-hanmuuttajien osallistumismahdolli-suuksia työväenopiston järjestämille kursseille helpottivat Opetushallituk-sen myöntämät opintoseteliavustukset.

Kehittämisen uusi aaltoUudistetun, laajan sivistystoimialan mukanaan tuomiin muutoksiin kuului keskeisenä osana ns. sopimusohjaus-malliuudistus, jossa Turun kaupungin opetuksen tilaajana ja oppilaitosten toiminnan tuottajina erotettiin toisis-taan. Vuosittain määritellyt sivistys-toimialaa koskevat, strategiseen so-pimukseen pohjautuvat operatiiviset sopimukset koskivat niin aikuiskoulu-tusta, vapaata sivistystyötä kuin nuo-risoastettakin.


Vuosia 2014–2016 koskevassa stra-tegisessa sopimuksessa tuli koroste-tusti esille aikuiskoulutuksen perin-teisen työkuvan lisäksi myös työttömät ja nuorisotakuusopimuksen mukaiset nuoret. Työttömyyden ja syrjäytymi-suhan määrittelyn korostaminen ker-too aikuiskoulutuksen sisällön muut-tuneen melko lailla sitten järjestelmän perustamisen päivien. Silloin tavoittee-na oli ollut lähinnä vain teollisuudelta tulleisiin työllisyystarpeisiin vastaami-nen. Nyt on otettava huomioon entistä enemmän opiskelijoiden hyvin vaihte-levat taustat, lähtökohdat ja aiemmin annetun koulutuksen puutteellisuus. Muutos onkin viime aikoina näkynyt yhä vahvemmin myös opetuksessa ja sen suunnittelussa, sillä enää aikuis-koulutus ei voi vain poimia parhaita opiskelijoita laajasta työttömien jou-kosta, vaan vastaan on kyettävä otta-maan kaikki. Tämän vuoksi opetuksen kaikilla osa-alueilla on jouduttu kiin-nittämään huomiota tutkintojen läpäi-syn varmistamiseen erilaisin tukitoi-min.

Hankkeet kehittämisen työkalunaHankekentän merkitys on aikuiskou-lutuksessa lisääntynyt viime vuosi-na. Jo 2000-luvun alussa aikuiskoulu-tus oli vahvana toimijana Noste-hank-keen ideologiaa jatkaneessa OpinOvi -hankkeessa sekä alueellisen opetus-toimen täydennyskoulutuksessa. Opet-tajien osaamisen kehittämiseen on pa-neuduttu mm. Osaava Varsinais-Suomi -hankkeessa, jossa Varsinais-Suomen ammatilliset oppilaitokset yhdessä or-ganisoivat opettajille täydennyskoulu-

tusta. Tätä toimintaa jatketaan edel-leen ja täydennyskoulutusta on ollut hyvin tarjolla opettajille. Tällä taval-la ICT-tiimi on ollut vahvasti mukana Muutos-hankkeessa, jossa kartoitettiin tietotekniikan koulutustarpeita yrityk-sissä. Tiedot tallennettiin tietokantaan, jota sittemmin hyödynnettiin räätälöi-tyjä koulutuksia suunniteltaessa. Ope-tustoimen täydennyskoulutusten Viri-tin–hanke puolestaan kehitti vertaisar-vioinnin ja laatupiirien avulla toimin-nan laadukkuutta Varsinais-Suomen oppilaitosverkostossa. Myös työhyvin-vointia on tuettu koulutus- ja kehittä-mishankkein. Uusi haastava opiskeli-jatilanne näkyy kehittämistyön teke-misenä erityisesti näyttötutkintoihin ja koulutuksiin hakeutumisessa sekä työssä oppimisen tukemisessa ja oh-jaamisessa.

Vuoden 2014 jälkeen erityistä huo-miota on kiinnitetty opintojen hakeu-tumisvaiheen onnistumiseen ja siihen, että opiskelijat läpäisevät tutkinnot. Nuorisotakuun puitteissa erityisesti nuorille aikuisille on ryhdytty tarjoa-maan koulutusmahdollisuuksia monil-la ammattialoilla ja rakentamaan pol-kuja työelämään. Samalla opiskelijoi-den ryhmäohjausta sekä henkilökoh-taista ohjausta on kehitetty.

Kokonaisuudessaan tämä on joh-tanut aikuiskoulutuksessa laadun varmistamiseen ja kehittämiseen. On ryhdytty aktiivisesti toteuttamaan vertaisarviointia, itsearviointia, teke-mään sisäisiä auditointeja ja päivit-tämään toiminnan ohjaukseen liitty-viä dokumentteja. Toimintaprosesse-ja on näin saatu selkeytettyä ja koulu-


tustuotteita sekä oppimisympäristöä uudistettua.

Operatiivisen sopimuksen vaati-musten mukaisesti myös vieraskie-listen opiskelijoiden koulutustarpei-ta on kartoitettu tekemällä yhteistyö-tä eri viranomaisten ja hallintokuntien kanssa. Omaehtoista koulutusta on ol-lut runsaasti tarjolla, esimerkiksi am-matilliseen koulukseen valmentavaa ja eri ammatillisiin tutkintoihin on lisät-ty viime vuosina valmistavaa koulutus-ta. Oppimisen ja työllistymisen tueksi on järjestetty mm. maahanmuuttajien suomen kielen tukikursseja ja kieli- ja kulttuurikoulutuksia.

Tulevaisuuteen luotetaanVuoden 2009 keväällä julkaistussa Var-sinais-Suomen aikuiskoulutuksen stra-tegiassa korostuivat alan lukematto-mat mahdollisuudet, mutta myös niitä vaanivat uhat. Suunnitelman mukaan vahvuuksina nähtiin järjestäjäverkon seudullisen yhteistyön onnistuneisuus ja alan vahva ammattitaito. Näiden li-säksi koulutusten tarjonnan ja niiden alueellisen kattavuuden koettiin ole-van kunnossa. Niin ikään oppilaitos-ten työelämäsuhteiden, asiantuntija-verkostojen ja toimintaresurssien kat-sottiin olevan jatkossakin riittäviä.

Myös ammatti-instituutin aikuis-koulutuksessa oli asiaa pohdittu ja pääteemoiksi otettu sisäisen kehit-tämisen saralla neljä selkeää periaa-tetta. Ne ovat yhdessä tekeminen, jo hankitun osaamisen hyödyntäminen, osaamisen ja hyvien käytäntöjen ja-kaminen sekä osaamisen jatkuva ke-hittäminen.

Uhkakuviksi oli nähty paikallisen kouluttajayhteistyön puutteet ja ai-kuiskoulutuksen roolin vähäisyys alu-eellisessa kehittämistyössä. Onnistu-neella yhteistyöllä olisi saavutettavis-sa vain myönteisiä asioita, kuten kou-lutusalan uusia tuotteita, koulutuksen ennakointia ja yhä niukemmiksi käy-vien resurssien tehokasta hyödyntä-mistä alueen elinkeinoelämän hyödyk-si. Jo nähtävissä olevaa opettajapulaa-kin voitaisiin lieventää niin kouluttaji-en kuin yritysten kanssa tehtävän ak-tiivisen yhteistyön avulla.

V. 2009 laaditun aikuiskoulutusstra-tegian mukaisia uudistuksia ei kuiten-kaan saatu päätökseen. Vaikeata ja ai-kaa vievää on ollut myös jatkovalmiste-lu, jota suunnitelmassa esitettiin. Asiaa vietiin eteenpäin uudella, HRM Consul-ting -yhtiön toteuttamalla selvityksellä Ammatillinen koulutus Varsinais-Suo-messa 2015. Se valmistui 10.12.2011 ja sitä käytettiin pohjana kaupunginjoh-taja Aleksi Randellin asettamassa työ-ryhmän loppuraportissa huhtikuus-sa 2013. Raportissa vertailtiin erilais-ten mallien toteuttamista, niiden etu-ja ja haasteita. Vastakkain olivat näin ollen opetus- ja kulttuuriministeriön tukema, ns. valtakunnallinen ammat-tiopistostrategian mukainen lähesty-mistapa ja Turun kaupunginvaltuuston 3.12.2012 päättämän keskitetyn kau-punkitasoisen strategian mallin mu-kainen eteneminen.

Valtuuston päätöksen mukainen malli, jossa ammatti-instituutin aikuis-koulutus ja oppisopimuksen liiketoi-minta olisi siirretty Turun aikuiskou-lutussäätiölle, nähtiin tällöin yhtenä


mahdollisena toteutusvaihtoehtona. Mallissa olisi syntynyt siten uusi Tu-run Aikuisopisto ja yhdistynyt uusi Tu-run oppisopimustoimisto.

Työryhmä meni arvioinnissaan jo-pa niin pitkälle, että esitti koko amma-tillisen koulutuksen kokoamista kau-pungin puitteissa siten, että sekä nuor-ten ja aikuisten ammatillinen koulutus yhdistettäisiin Turun aikuiskoulutus-säätiön alaisuuteen. Lopullista päätös-tä asiassa ei kuitenkaan tehty, ja niin asia on edelleen avoimena. Uusi näkö-kulma avautui laajemman maakunnal-lisen koulutuksenjärjestäjämallin tul-lessa ajankohtaiseksi vuoden 2015 ai-kana.

Pääministeri Juha Sipilän hallituk-sen yhtenä kärkihankkeena on amma-tillisen koulutuksen reformi. Lakimuu-toksella ammatillinen koulutus tullaan yhdistämään yhdeksi kokonaisuudek-si ja tulee yksi tapa suorittaa ammatil-linen tutkinto, näyttö. Tutkintotavoit-teinen työvoimakoulutus tullaan siir-tämään työ- ja elinkeinoministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön sekä muuttamaan se valtionosuusperus-teiseksi. Samalla toteutetaan lukuisia muita koulutuksen uudistuksia, mm. tulosrahoitukseen perustuvat muutok-set sekä rahoitusten leikkaukset.

"Synkistä pilvistä huolimatta Tu-run ammatti-instituutissa tulevaan re-formiin suhtaudutaan rauhallisesti ja positiivisesti. Olemme aloittaneet am-matillisen koulutuksen palvelualuei-den yhteistyön tiivistämisen, toimin-taohjeiden yhdenmukaistamisen sekä myös organisatorisen ja toiminnallisen yhdistymisen valmistelut. Näemme, et-

tä ammatillisen koulutuksen kokonai-suuden yhteisellä eteenpäin viemisellä ja kehittämisellä pystymme parhaiten vastaamaan tulevaan reformiin ja toi-minnan laadukkaaseen toteuttamiseen jatkossakin", toteaa vuonna 2018 Tu-run ammatti-instituutin rehtoriksi ni-mitetty Päivi Lehtinen.

Uusi yhdistynyt nuoriso- ja aikuiskoulutus aloittaa yhteistoiminnallisen taipaleensa vuoden 2018 alussaYhden toimialajohtajan, yhden palve-lualuejohtajan ja yhden rehtorin alaisuudessa on 10 koulutusyksikköä, joiden johdossa toimivat koulutuspääl-liköt.

Ohjaus- ja valmennuspalvelut jär-jestetään oman koulutusyksikön avul-la. Myös toimistopalvelut, henkilöstö- ja materiaalipalvelut sekä ulkoistamat-ta jääneiltä osiltaan niin ruokapalve-lut kuin opetusravintolatkin säilyvät edelleen oppilaitoksen omina toimin-ta-alueina.

Seuraavalla sivulla kuvatun uuden organisaation johdossa on palvelualue-johtaja Hannu Immonen. Oppilaitok-sen rehtori on Päivi Lehtinen ja Op-pisopimustoimiston johtava koulutus-tarkastaja Pekka Koivisto. Liiketoimin-nan ja yhteisten palveluiden johtajana toimii Piia Elo.


KOULUTUSYKSIKÖT

LIIKETO

IMIN

TA JA YH

TEISET PALVELU

T

Piia E

lo

• toimistopalvelut

Virva Kaavi

• sisäiset palvelut P

iia Elo

• opetusravintolat Titta K

ärnä

• Bore

Sari

Murtom

äki-Eskelinen

OPPISOPIMUSTOIMISTOPekka Koivisto

palvelualuejohtaja Hannu Im

monen

rehtori Päivi Lehtinen

ajoneuvo ja logistiikka / Teuvo Aho

kone- ja talotekniikka / Mikko H

auninen

matkailu, ravintola ja catering / K

alervo Dahlström

muoti ja kauneus, elintarvike ja puhdistus / M

arleena Tuuri

liiketalous, handel och data / Olli P

ietilä

sosiaali ja terveys / Kalle O

janen

ICT ja m

edia / Riitta M

äki

sähkö ja kemia / P

ekka Frantsi

rakennus ja infra / Henry K

oskinen

ohjaus ja valmentava koulutus / Anne Aksentjev


Ammatillisen koulutuksen uusi lain-säädäntö astui voimaan vuoden 2018 alusta. Siinä uudistettiin ammatilli-sen koulutuksen rahoitusta, ohjaus-ta, toimintaprosesseja ja tutkintojär-jestelmää. Keskeisenä lähtökohtana oli osaamisperusteisuus, asiakasläh-töisyys ja henkilökohtaistaminen. Uu-distukset ohjaavat koulutusta aiempaa enemmän työelämälähtöiseksi ja pa-nostavat opiskelijan joustavaan, henki-lökohtaiseen opintopolkuun. Myös ai-kaisemmin nuorten ja aikuisten välillä olleet raja-aidat koulutuksessa on nyt poistettu. Turun ammatti-instituutis-sakin toteutettiin organisaatiouudistus keväällä, jossa lopputuloksena oli yksi ammatillisen koulutuksen palvelualue ja samalla lähdettiin rakentamaan myös uutta koko henkilöstöä koskevaa toimintakulttuuria, jolle noin 500 hen-kilön organisaatiossa pitää myös antaa riittävästi aikaa.

Elämme tällä hetkellä positiivisen rakennemuutoksen aikaa Varsinais- Suomessa. Meri- ja autoteollisuuden tuotanto on kasvanut voimakkaasti vii-meiset kaksi vuotta ja kasvaa edelleen. Myös lääketeollisuus ja rakentaminen ovat nousseet palveluiden kysynnän kasvun ohella. Lähivuosina alueella tarvitaan arviolta 15 000–30 000 uut-ta osaajaa, mikä on positiivisessa mie-lessä pakottanut Turun ammatti-insti-tuutinkin miettimään yritysten kanssa

uudenlaisia keinoja saada opiskelijat mahdollisimman nopeasti työelämään osaamisen tavoitteista tinkimättä. Kou-lutusjärjestelmän uudistus osui osal-tamme juuri oikeaan aikaan työvoiman kasvutarpeiden kanssa ja pääsemme toteuttamaan yhdessä yrityselämän kanssa monipuolisesti uudentyyppisiä koulutusratkaisuja, joissa esimerkiksi oppisopimusta ja koulutussopimusta joustavasti yhdistelemällä lyhennetään koulutusaikoja. Tällaiset mallit nopeut-tavat työmarkkinoille tai jatko-opintoi-hin pääsyä.

Työelämän nopeat muutokset ja uudistukset koulutusjärjestelmässä edellyttävät myös koulutuksen järjes-täjiä miettimään palveluiden tarjon-tansa uusiksi. Tutkintojen sisällölli-nen uudistaminen vastaamaan muut-tuvia työelämän tarpeita on tärkeää ja rinnalle nousevat nyt myös vahvem-min osatutkinnot ja tulevaisuudessa vielä enemmän yrityksille räätälöidyt rekrytointipalvelut, joissa osaavan työvoiman saaminen on mahdollista tutkintoa tärkeämpi asia. Kaikki tämä edellä esitetty edellyttää myös koulu-tusorganisaatiolta uudenlaista ajatte-lua ja toteutusta opetuksessa, ohjaa-misessa ja työaikajärjestelyissä. Turun ammatti-instituutissa siirrytään vuo-den 2019 elokuussa vuosityöaikajär-jestelmään, joka mahdollistaa jousta-vammin koko kalenterivuoden käytön

TULEVAISUUDESSA VIELÄ ENEMMÄN TYÖELÄMÄLÄHTÖISYYTTÄ JA YKSI LÖL LISIÄ OPINTOPOLKUJA


koulutusten toteutuksissa ja tehostaa osaltaan myös oppilaitosten tilojen ja kaluston käyttöä.

Ammatillisen koulutuksen tulevai-suus ja tarve näyttävät siis jo työvoima-tarpeidenkin mittareilla hyviltä. Kou-lutuksien vetovoimaisuus on edelleen kokonaisuutena ollut hyvällä tasolla, jos tarkastellaan peruskoulun päättä-vien ikäluokkien sekä uudistetun jat-kuvan haun kautta hakevien hakeu-tumista ammatilliseen koulutukseen. Tyytyväisyyteen ei kuitenkaan saa tuu-dittautua, vaan joka päivä pitää myös muistaa tehdä työtä sen eteen, että tu-levaisuudessakin riittää koulutetta-via ja yritykset saavat tarvitsemansa osaajat. Suomessa peruskoulun päättä-västä ikäluokasta noin puolet valitsee ammatillisen väylän jatko-opinnoille ja jatkossakin tälle määrälle on tarve. Alustava suunnitelma rakentaa amma-tilliselle koulutukselle ensi vuosikym-menellä uusi kampus Turkuun on juuri niitä oikeita ja rohkeita askeleita, joil-la vahvistetaan ammatillisen koulutuk-sen uudistuksen tavoitteita eli koulu-tuksen laatua, tehokkuutta ja vetovoi-maisuutta. Viime kädessä tästä hyöty-vät alueemme elinkeinoelämä, korkea-koulut ja koko kaupunkimme.

Tarkasteltaessa noin kymmenen vuoden päähän, näen ammatillisen koulutuksen meillä monikulttuurisena, joustavana ja nopeasti työelämän muu-toksiin vastaavana. Kansainvälisyys ja opiskeluiden osittainen suorittaminen ulkomailla on yhä useamman ulottu-villa ja myös muualta tullaan suorit-tamaan opintoja meidän järjestämiin koulutuksiin. Toiminnan ohjaus- ja

seurantajärjestelmien digitalisaatio on silloin arkipäivää, samoin opiskeli-joiden mahdollisuus suorittaa opinto-jaan vuoden jokaisena päivänä vuoro-kauden ajasta riippumatta hyödyntäen sähköisiä oppimisalustoja sekä meillä että muissa ammatillisissa oppilaitok-sissa ja korkeakouluissa.

Hannu Immonen palvelualuejohtaja


KIRJALLISUUSLÄHTEITÄ

Painetut lähteetAlifrosti, Kari: Oppia ammattiin, Sa-

lon seudun koulutuskuntayhtymä 1958–2008 Salon seudun koulu-tuskuntayhtymä Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero 2008

Ammatillinen... Ammatillinen koulutus – lainsää-däntö perusteluineen Valtion pai-natuskeskuksen lakikokoelma 17 Helsinki 1987

Ammatillisen koulutuksen hallinto Lahti, Usko; Laine, Eero; Kemppai-nen, Martti Keuruu 1996

Haapala, Pertti: Tehtaan valossa Vammala 1986

Haapanen, Matti: Palvelukseen ote-taan ammattitaitoisia... Mäntän ammattikoulun historia 1960–1990Mäntän seudun ammatillisen kou-lutuksen kuntainliitto M-Print Oy, Mänttä 1990

Heinikangas, Sirpa et al. (toim.): Kyl-mää hikeä ja kuumia aaltoja Porin Aikuiskoulutussäätiö 40 vuotta Porin Aikuiskoulutuskeskuksen julkaisusarja 5/2006 Kehitys Oy, Pori 2006

Hurmerinta, Ilari; Kairisto, Lahja; Ni-kander SaaraTurun Aninkaisten ammattioppi-laitos Teknillinen ammattioppilaitos 1941–1991 Turun teknillisen ammattioppilai-toksen graafinen osasto 1992

Jutikkala, Eino: Turun kaupungin his-toria 1856–1917 Turun Sanomalehti ja Kirjapaino 1957

Kaloinen, Sara; Pynnönen, Päivi; Saa-rinen, Heikki (toim.) Kilpailuja kaikille I HAMK Ammatillisen opettajakor-keakoulun julkaisuja 1/2009

Kangasniemi, Tea: Tutortoiminta osa-na yhteisöllistä opiskeluhuoltoa Turun ammatti-instituutissa Opinnäytetyö (Turun ammattikor-keakoulu) Sosiaalialan koulutus-ohjelma Lapsi-, nuoriso- ja perhe-työ, Turku 2015

Klemelä, Kirsi: Ammattikunnista am-matillisiin oppilaitoksiin Turun yliopiston Koulutussosiologi-an tutkimuskeskuksen raportti 48 Pallosalama Oy, Turku 1999

Koulutuksen lainsäädäntö käytännössä Lahtinen, Matti; Lankinen, Timo; Penttilä, Antero; Sulonen, Arto: 2. uudistettu painos, Pieksämäki 2001

Lento, Reino: Turun kauppaopisto 1839–1939 Tilgmannin kirjapaino, Helsinki 1939

Leskinen, Rainer; Talka, Anu; Pohjo-nen, Petri Ammatillisen aikuiskoulutuksen vaiheet, Pikakoulutuksista aikuis-koulutuskeskuksiin Ammatillisten aikuiskoulutuskeskusten liitto r.y. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväs-kylä 1997

Merilahti, Markku: Oppisopimuskou-lutus Turun alueen yrityksissä. Turun kauppakorkeakoulu 1982


Mäkinen, Kalervo: Aateliskartanosta ammatilliseksi oppilaitokseksi – 120 vuotta Tuorlan taivalta Priimus Paino Oy, Loimaa 2007

Nikula, Oscar: Turun kaupungin histo-ria 1721–1809, nide 1 Oy Lounaisrannikko – Turku 1970

Nikula, Oscar: Turun kaupungin histo-ria 1721–1809, nide 2 Oy Lounaisrannikko – Turku 1971

Nikula, Oscar: Turun kaupungin histo-ria 1809–1856 Oy Lounaisrannikko–Turku 1972

Opetussuunnitelmat Yhteiset opinnot nuorten amma-tillisessa koulutuksessa toisella asteella Opetushallitus, Helsinki 1994

Oppilaitosneuvosto-opas Ammattikasvatushallitus, Helsin-ki 1976 KS-KAK 1976

Oppisopimuslaki 1923. Suomen ase-tuskokoelma N:o 125–127.

Pietarinen, Toive: Pirkanmaan am-mattioppilaitos 30 vuotta Kangasalan kirjapaino Oy 1990

Purola, Mika: Ilo oppia isonakin! Turun Ammattikoulutussäätiö 25 vuotta, Turun Ammatillinen Ai-kuiskoulutuskeskus 20 vuotta Hansaprint 1990

Raitaniemi, Vesa; Rajaniemi, Anne-li; Ruohotie, Pekka; Harra, Kimmo (toim.) Suomalaisen ammattikas-vatuksen historia Okka-säätiö Saarijärven Offset Oy, Saarijärvi 2000

Sisua, Siloa ja Sinappia Turun maakuntamuseo- julkaisu-ja 6 Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväs-kylä 2004

Santonen,Pirjo: Kauppaopetuksen uranuurtaja Suomessa Kirjapaino Grafia Oy 2000

Suomen koulutusjärjestelmä 1999 Laadittu Suomen Eurydice-yksi-kössä eury-base-tietokantaa var-ten Opetushallitus 1999

Tauriainen, Sari: 90 vuotta aikuisopis-kelua, Turun suomenkielinen työ-väenopisto 1908–1998 Åbo Akademis tryckeri, Turku 2000

Tekniikan opetus muutoksen pyör-teissä

Tulevaisuutta rakentamassa, Turun lyseo 1903–2003

Tiese, Vesa (toim.) Tietoja ammatillista koulutusta antavien oppilaitosten ja ammat-tikorkeakoulujen nykytilasta ja muutoksista vuosina 1990–2006 Opetushallitus, Moniste 10/2006 Edita Prima Oy, Helsinki 2006

Tietokeskus Spectrum WSOY, Porvoo 1980

Tommila, Päiviö: (päätoim.) Suomen tieteen historia 3 Luonnontieteet, lääketieteet ja tekniset tieteet WS Bookwell Oy, Porvoo 2000

Utrio, Kaari: Kalevan tyttäret, Suomen naisen tarina Kustannusosakeyhtiö Tammi, Hel-sinki 1986


Viitanen, Otto: Turun kansanopetuk-sen historiaa Kirjapaino Polytypos Oy, Turku 1947

Väyrynen, Pirjo; Saaristo, Vesa; Wiss, Kirsi; Rigoff, Anne-Marie (toim.): Hyvinvoinnin ja terveyden edis-täminen ammatillisissa oppilai-toksissa – perusraportti kyselystä vuonna 2008 Opetushallitus Edita Prima Oy, Helsinki 2009

Ylimaa-Häyrinen, Päivi Sairaanhoitajattaria Auran ran-noilta Lääninsairaalan sairaanhoitaja-tarkursseista Turun terveyden-huolto-oppilaitokseksi 1893–1993 Turun terveydenhuolto-oppilaitos

Turun ammatti-instituutin julkaisutHaapanen, Matti; Lähteinen, Olavi

(toim.): Modern Vocational Trai-ning A European Study of Vocational Education and the Development of Technical Competition Descripti-ons, Tallinna 2007

Kilpinen, Jaana: Maahanmuuttajien ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttämisselvitys Juvenes Print - Tampereen Yli-opistopaino Oy 2009

Mäkelä, Matti; Huhtamäki, Aija (toim.) Aboavita. Erään projektin anato-mia, Turku 2004

Mäkelä, Matti (toim.): Hippuja VaSkoolista. Tuloksia ja hyviä käytäntöjä, Turku 2007

Salmio, Marja-Helena; Mäkelä Matti Ammatillisen peruskoulutuksen opetuksen ja ohjauksen määrä ja riittävyys Opetushallitus, Turku 2009

Vihiniemi, Mia (toim.): Osaamisen avain Työelämän osaamisen tarpeet ja niiden ennakointi, Turku 2005

Vuosikertomukset ja pöytäkirjatAmmattiopetuksen johtokunnan ja

lautakunnan pöytäkirjat 1980–2009

Lukio- ja ammattiopetuslautakunnan pöytäkirjat 2009–2012

Kasvatus- ja opetuslautakunnan lu-kio- ja ammattiopetusjaoston pöy-täkirjat 2013–2017

Sivistystoimialan yhteistyöryhmän pöytäkirjat 2014–2017

Turun ammattioppilaslautakunnan toimintakertomus v. 1924.

Turun kaupunginarkistoTurun ammattioppilaslautakunnan

toimintakertomus v 1957. Turun kaupunginarkisto

Turun kaupungin ammattioppilaitok-set

Turun ompelu- ja talousammattikouluTurun teknillinen ammattikoulu

Sanoma- ja aikakauslehdet 1987–2017Turun Sanomat, Turkulainen, Aamu-

set, Kansan Uutiset, Demari, Åbo Underrättelser, Uudenkaupungin sanomat, Opettaja, Turun Pualest, Turun Tienoo


Haastattelut (suoritettu vuosien 2009–2017 aikana):Seppo Lehtinen, Mika Stepanoff, Pirk-

ko Keskinen, Seija Mattila, Mark-ku Häyrinen, Pia Lagercrantz, Raili Rinne, Marja-Helena Salmio, Seija Välilä, Terhi Hotokka, Olavi Hur-merinta, Olavi Solin, Hannu Im-monen, Harri Seikola, Päivi Lehti-nen, Pekka Koivisto, Osmo Maja-suo, Maarit Tuusvuori, Anna-Lii-sa Lindström, Helena Mero, Maria Kallio, Matti Haapanen, Helena Mikkola, Teija Suominen, Anita Si-lanterä, Ralf Arén, Olavi Lähtei-nen, Tuomo Alanko, Timo Mäkilä, Ulla Riski, Soile Lehto, Riitta Uitto, Riitta Mäki, Anne Aksentjev, Ka-lervo Dahlström, Teuvo Aho, Hen-ry Koskinen, Mikko Hauninen, Olli Pietilä, Kalle Ojanen, Matti Mäkelä

Lisäksi ryhmähaastatteluja oppilai-toksen eri osastoilla

Valokuvat:Turun ammatti-instituutin valokuva-

arkisto, Matti Haapanen, Jarmo Linkosaari, Pertti Leino

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahan…

Merellinen oppilaitos etenee uusilla aalloillaTurun ammatillinen koulutus on kehittynyt pienistä käsityöläis- ja sunnuntaikouluista osaksi valtakunnallista koulutusväylää. Väylällä on nykyään syvyyttä ja leveyttä riittävästi pystyäkseen vastaamaan niin nuorten kuin aikuisten ammatillisille ammat-titaidoille asetettaviin tulevai-suuden haasteisiin.

Aiemmin vallalla ollut ajatus yksittäisten ammattikoulujen välttämättömyydestä hylättiin 1980-luvulla. Turussa kolmen oppilaitoksen johtokunnat lak-kautettiin ja tilalle nimettiin yh-teinen ammattiopetuslautakun-ta. Elettiin vuotta 1993. Tuolloin perustettu ammatillisen opetuk-sen palvelukeskus, joka koordi-noi lähes koko kaupungin am-mattiopetuksen kenttää, enna-koi jo ajatusta uudesta fuusios-ta. Turun ammatti-instituutti perustettiin tästä viiden vuoden kuluttua, 1998. Uuden hallinnol-lisesti yhtenäisen oppilaitoksen menestys oli alusta lähtien hyvä.

Sen suosio ja näkyvyys niin koti- kuin ulkomailla perustui henki-löstön vahvaan ammattitaitoon ja hyvin johdettuun strategiaan. Hallinnon keskittyminen on sit-temmin edennyt, ensin osaksi Turun kaupungin kasvatus- ja opetustoimea ja edelleen koko laajan sivistystoimialan osaksi.

Nyt kaksi vuosikymmentä täyttänyt Turun ammatti-ins-tituutti on vakiinnuttanut ase-mansa Varsinais-Suomen mer-kittävimpänä ammatillisena opinahjona.

Tietoa, taitoa Turun kautta koko maahanTämä teos kuvaa ja kokoaa yh-teen Turun ammatti-instituutin kehittymisen päälinjat ja sitoo tapahtumat aikanaan vallinnei-siin yhteiskunnallisiin kehitys-kulkuihin. Kuvauksen päättämi-nen vuoden 2017 lopun tapah-tumiin on perusteltua kirjoitus-hetkellä käynnistyneen amma-tillisen koulutuksen reformin al-kaessa muuttaa niin työelämän roolia kuin koulutusten sisältöä.

tietoa, taitoa turun kautta koko maahan… · nopeasti kehittynyt aikuiskoulutus 1991–2017 342...

Documents