№31 (346) 26. šyyšKUUTA, 2012

yhteiskuntapoliittini lehti,

kumpani ilmeštyy karjalan kielen

vienankarjalan murtehella

Huomijo! »

Tule opaštumah karjalan kieltäkarjalan tašavallan kanšallisien kulttuurien keškuš ilmoittau karjalan kielikurššijen järještämiseštä. kučumma kaikkie, ken tahtou šuaha karjalan kielen vienan ta livvin murtehien tietoja. ehottakkua omie lapšie, šukulaisie, tuttavie opaštumah karjalan kieltä. kurššit keššetäh šajekuun enšimmäiseštä päiväštä šulakuun loppuh šuaten. tuntija pietäh illalla kakši kertua netälissä. opaššuš on makšutoin. kurššiloih voipi kirjuttautuo kanšal­lisien kulttuurien keškukšešša.

adressi: leninin aukijo, 2 Ætelefoni: 78­33­79, 8 921 226 86 96 Æ

olga melentjeva

Kalevalan piirin istorija ot-tau alun 1927 vuuvvešta. Juuri šinä vuotena meijän muašša piettih hallintore-formi.

Volostien ta ujezdien šijašta ruvettih peruštamah piiri-jä. Näin Uhtuon ujezdiki oli muutettu Uhtuon piiriksi, kumpani vuoroštah muuto-man vuuvven piäštä oli ni-mitetty Kalevalan piiriksi. Piirin keškukšena oli Uh-tuo-kylä.

Istorijan kannalta 85 vuotta ei ole pitkä kauši. On-nakko Kalevalan piirin isto-rija on pohatta tapahtumis-ta. Piiri ta šen eläjät šuatih nähä hyvie šekä kokie kovie aikoja. Piirin elämäššä oli lentoja ta rappijoita.

IsTorijAn šIvUJA šelAIllenPiirin uuvven elämän raken-tamini oli tunnušomaista 1920-luvun loppupuolel-

la ta 1930-luvulla. Vuote-na 1927 otetah käyttöh Uh-tuon vesivoimala, kumpani oli enšimmäini kylävesivoi-mala Karjalašša. 1930-lu-vun alušša peruššetah Uuši elämä -kolhoosi, melkein šamanaikasešti alkau toi-minnan Uhtuon lespromho-si. Šuuren merkitykšen pii-rin talouvellisešša kehityk-šeššä šai 1920-luvun lopuš-ša rakennettu Kemi-Uhtuo -valtatie.

Šuuren Isänmuallisen šovan aikana Kalevalan pii-ri tuli šotanäyttämökši. 1. heinäkuuta 1941 vuote-na alettih šotatoimet Uh-tuon šuunnalla ta jatut-tih 1944 vuuvven šyyškuuh šuate. Viholliset šotajoukot oli pietetty Kis-kis-kukku-lan paikašša. Isänmualli-sen šovan aikana Uhtuon šuunnalla pietyissä taiste-luissa kuatu yli 3000 ihmis-tä, niistä 178 oltih šyntysin Kalevalan piiristä. Oli pol-tettu 14 kylyä ta hävitetty 27 kolhoosie, šekä šeiččemen

lesopunktie. Šovanjälkisinä vuosina

kaikki voimat oli luotu ha-jonnuon talouven nošta-miseh. 1950-luvulla piirissä avatah lukusie lesopunktija ta kohta Kalevalan piiri jo kuuluu Venäjän tärkeimpi-en mečänhakkuualovehien joukkoh, kumpaset varuš-šettih mečällä koko muan.

neroJen mUAKalevalan mua kašvatti monta lahjakašta ihmistä ta nerokašta muasterie. Še anto muajilmalla šemmosie šuurie kirjailijoita kuin Ni-kolai Jaakkola, Juakko Rugo-jev, Antti Timonen, Ort’t’o Stepanov, Pekka Perttu, Ni-kolai Laine. Monet lahjak-kahat ihmiset oli ruattu oman šeuvun hyväkši: Mat-ti Pirhonen, Veikko Pälli-nen, Sulo Remšu, Oiva Mä-kelä, Arne Ivanov. Jokahi-ni heistä oli šuuri muasteri alallah.

Tänäpiänä heijän jälki-läiset ta opaštujat anšijon-

Tiälä laulau virrat ta lehotMerkkipäivä: Kalevalan piiri täytti 85 vuotta

kalevalan piirin eläjät ollah ylpiet, jotta piiri kantau šamua nimie, kuin kuulusa eepossaki. kuvašša: muistomerkki, kumpani šeisou kalevalah kulkijan ajotien viereššä. kuva: olga melentjeva

mukasešti jatetah opašta-jieh työtä.

Kalevalan piirin 85 -vuo-tispäivän uattona piiri-neuvošton issunnolla de-putatit oli piätetty myön-tyä Kalevalan piirin kun-nivoihmini -arvon Karjalan rahvahan näyttelijällä Vie-no Kettusella, kumpani on šyntysin Uhtuon piiristä. Täštä lähtien joka vuosi pii-rin vuotispäivän yhteyveššä tätä arvuo ruvetah myön-tämäh piirin anšijokkahilla ihmisillä.

jatkuu šivulla 3 Æ

« Piirissä eläjät rahvaš

tahotah ruatua oman šeuvun hyväkši, kehittyä šitä ta toivotah šillä valosua tulovaisuutta.

4 Kalevalan kaunis ta ihana šeutu 6 Tekstiilin ta akvarellin šointu7 Kantelehen elävällä šoitolla8 Liivin virret

2 Tutuštumini karjalaisien muinaismuajilmah

Šyyšjarmanka pietäh entisellä paikallaPeTrosKoI. Karjalan paikallisien muatalouštuotte-hien šyyšjarmanka avautuu 28. šyyškuuta Kirovin aukijolla ta keštäy 7. šajekuuta šuaten.

Kaupunkinhallitukšen alkušuunnitelmien mu-kah jarmankan pitopaikka tahottih šiirtyä kaupunkin keškuštašta toiseh ošah. Onnakko kaupunkilaisien pyyntöjen mukah jarmanka pietäh entisellä paikalla.

Kaupunkinhallitukšen varapuheenjohtajan Jev-geni Žuravl’ovin mukah tänä vuotena jarmankah ošallistujien muatalouštuottajien lukumiärä vähe-nöy viimevuotisešta puoleh. Muatalouštuottajien kuorma-autoilla šekä jarmankalla kävijien autoil-la on enemmän tilua. Lisäkši aukijo ei panna kiini liikenteheštä.

šyyšjarmankalla, vuosi 2011. kuva: mikko ollikainen

2 | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | №31 (346) | vIenAn KArJAlA

Huomijo! »

Hyvät karjalaiset!alko lehtien tilauš vuuvven 2013 enšimmäisellä puoliskolla. tilakkua vienan karjala ­lehti ičellä ta ehottakkua šukulaisilla ta tuttavilla! šiitä šuatta lukie mukavie kirjutukšie karjalan istorijašta, ihmisien elämäštä ta tavoista, nykytapahtumista.myö luajimma vienan karjala ­lehtie teilä varoin. muistakkua, jotta oletta karjalaiset! ilmain teijän kannatušta ta apuo lehti ei voi olla. karjalan kielen kannattamini, šäilyttämini ta kehittämini on kaikkien meijän yhtehini huoli.muistakkua tilata niise kanšalliskielisie lehtijä ta kuukaušilehtijä.

maikki spitsina

Karjalaisien muinaismu-ajilma -projekti tutuššuttau tašavallan kantakanšojen perintehih ta elämänta-poih.

Karjalaini piha -kanšalais-järještön istorija alko vuo-tena 2005. Šilloin petros-koilaiset opaštajat Galina Paršukova ta Irina Poleva-ja oššettih vanhan puisen talon Oneganrannan pii-rin Uuvvenselän kyläššä, kumpani on nelläššä kilo-metrissa Petroskoista. Vuo-sien mittah naiset ta hei-jän apulaiset omin voimin kunnoššettih taluo ta pihua. Nyt kanšalaisjärještöššä rua tau kahekšan henkie.

Vuotena 2006 ta-lon yksi huoneh oli val-mis ta šen tiloissa otettih vaštah enšimmäisie turis-tija. Karjalaisešša pirtissä ei ole nykyaikasie esinehie. Čäijyö keitetäh vanhois-sa samovaariloissa ta pii-raita paissetah tavallisešša kiukuašša. Turistien pienet ryhmät voijah elyä talošša muutoma päivä ta levähtyä luonnon helmašša.

Tänä vuotena Karjalaini piha -järještön uuši Karja-laisien muinaismuajilmašša -projekti šai rahakannatušta KT:n kanšallisuušpolitiikan ministerijöltä Karjalan kanšojen šäilyttämini vuo-sina 2012–2016 -ohjel-man mukah. Rahua on käy-tetty nuorien ruatajien

« Šiinä on esitetty

kylätalo, kumpani on stilisoitu XIX–XX vuosišatojen mukasekši karjalaisekši pirtiksi.

karjalaini piha vuottau vierahie ympäri vuuvven. kuva otettu izbakarel.ru -nettišivuilta

galina paršukova esittäy hauvin piätä, kumpani karjalaisien uškontojen mukah šuojelou taluo pahašta henkistä. kuva: olga smotrova

Tutuštumini karjalaisien muinaismuajilmahOneganrannan piiri: Uuvveššaseläššä rekonstruoitih XIX vuosišuan karjalaini talo

koulutukšeh ta talon raken-tamiseh ta kunnoštamiseh.

Karjalaisešša pihašša jo kävi turistija Piiteris-tä, Mos kovašta, Šakšašta ta Šuo mešta. Vierahie miel-lyttäy käynti kyläh, vet še ei ole musejo, šielä voipi šyyv-vä ta juuvva, šielä aina on lämmin kiukua.

Karjalaisen pihan ti-loissa järješšettih nuorien volont’orien leirit, piettih kakši seminaarie Karjalan kotišeuvuntutkijilla.

Karjalaisien muinais-mua jil mašša -projekti start-tasi tämän vuuvven oraš-kuuš ša. Uuvven etnokult-tuurisen ekspositijon pre-sentaatijo piettih 18. šyyš-

kuuta Uuvvenselän kyläššä. Šiinä on esitetty kylätalo, kumpani on stilisoitu XIX–XX vuosišatojen mukasekši karjalaisekši pirtiksi. Lisäkši vierahilla ehotetah interak-tiiviset ohjelmat, kumpasi-en mukah hyö tutuššutah tašavallan kantakanšojen perintehih ta elämänta-poih. Ohjelmat on tarkotet-tu kuin aikaihmisilla, niin ni lapšilla ta nuorisolla.

Emännät Galina Paršu-kova ta Irina Polevaja otetah vaštah vierahie karjalaisis-sa kanšallispukuloissa. Pet-roskoilaiset opaštajat ker-rotah tullehilla karjalaisi-en elämäštä, tuttavuššetah karjalaisien perintehih, ta-

poih ta kisoih, kostitetah čäij yllä kalittojen ta piirak-kojen kera.

Karjalaisen pihan ruata-jien šanojen mukah, heijän ruato rupieu kehittymäh ielläh. Nyt pihašša raken-netah lepokota, jotta vih-man ta kovan tuulen aika-naki vierahat voitais olla verekšellä ilmalla.

Polevajan ta Paršukovan šuunnitelmissa on rakentua uušie tiloja, kumpasissa olis yöpymistiloja, työpajoja ta suveniirikioski.

– Myö šuatamma om-mella, kutuo mattoja, val-mistua kukkasie puušta ta tuohešta. Työpajoissa näyt-täsimä turistiloilla, mi-tein liitä luajitah. Šamoin ois hyvä rakentua navetta ta kašvattua šiivattua, ker-to šuunnitelmista Irina Po-levaja. – Paha vain, jotta myö emmä malta karjalan kieltä, toivomma, jotta mei-jän järještöh tulou ni karja-lankielini opaš.

Karjalan tašavallan rahvahallisien lehtien tilaušhinnat 2013 vuuvven

ensimmäišekši puoliskokši

Lehen nimi6 kuukauvekši

toimitukšešta käytynä Poštin kautti

Karjalan Sanomat (50240) 170,00 271,38

Vienan Karjala (84593) 105,00 142,02

Oma mua (51894) 135,00 196,92

Kipinä (51881) 95 113,72

Carelia (73315) 200 297,90

KUlTTUUrI. Karjala on meijän koti -ohjelman puit-tehissa avattih kanšallisien kultuurien festivaali. Festivaali pietäh šillä tavalla, jotta eri päivinä Petros-koin eri paikoissa järješšetäh kirjallisuuš-musikaalisie illaččuja, kumpaset on omissettu kanšallisella kult-tuurilla. Ohjelmašša on šuomelaisien, puolalaisi-en, armenijalaisien ta toisien kanšojen kulttuuri-illaččuja.

Alku festivaalilla pantih viime pyhänäpiänä Kan-tele-talon tiloissa. Šielä enšimmäini pietty illačču oli omissettu karjalaisilla. Vierašta oli melko vähän, šuurin oša heistä oltih iče ošallistujat ta artistoja kannattajat ihmiset.

Karjalaisen kulttuurin illačun avattih Kanšallisen teatterin näyttelijät Aleksandr Kuikka ta Andrei Gorškov. Hyö esitettih pieni näytelmä karjalan kielel-lä tunnetun vienankarjalaisen starinoiččijan Marija Mihejevan starinan mukah. Spektaklin lopušša artis-tat lyhyöšti kerrottih, mistä oli tämä starina, šentäh kun monet kaččojat ei maltettu karjalaista pakinua.

Ielläh illačču jatku venäjän kielellä. Glagol-šanakoulun nuoret opaštujat luvettih runoja Karjalašta ta šen rahvahašta. Kruuga-yhtyvehen neitoset ta pojat tanššittih perintehellisie tanššija, šoitettih kantehehta, laulettih. Oikein miellytettih kaččojie Mečtateli-teatteriryhmän lapšet. Hyö esitet-tih venyähekši Kintahan kylän starinoja.

Kanšallisien kulttuurien festivaalin puittehissa jo piettih niise šuomelaisen ta puolalaisien kulttuuri-illaččuja. Šeuruava, arabien kulttuurilla omissettu illačču pietäh 13. šajekuuta. Festivaali jatkuu 4. pi-miekuuta šuaten. ol’ga smotrova

mečtateli­teatteriryhmän lapšet. kuva: ol’ga smotrova

Karjalaini illačču avasi festivaalin

vIenAn KArJAlA | №31 (346) | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | 3

Tiälä laulau virrat ta lehot

kotikunnan tarina kuvissa ­näyttelyššä oli esitetty 40 ort’t’o stepanovin lautimua valokuvua 1950–1960­luvuilta. kuva: olga melentjeva

into­yhtyveh esiintymäššä. yhtyveheššä šoitetah musiikkikoulušša harjoittelijien lapšien vanhemmat. kuva: olga melentjeva

uhtuošta kalevalah ­valokuvanäyttely esitti kalevalan piirin istorijan vaiheita, piirielämän tärkeimpie tapahtumie. kuva otettu gov.karelia.ru -nettišivuilta

Fakta »

Uhtuon piiri oli peruššettu 28. �elokuuta 1927 vuotena. Šiih kuulu viisi šuurta kyläkeškušta: Uhtuo, Pistojärvi, Kontokki, Vuokkiniemi, Jyškyjärvi. Piirissä lašettih olovan 175 kylyä ta 70 huuttorie. yhteheš piirissä eli 8906 eläjyä ta kylissä kehitty 680 taloutta.

Vuotena 1935 Kalevala- �eepossan 100-vuotispäivän yhteyveššä piiri nimitettih Kalevalan piiriksi.

Vuotena 1963 Uhtuo-kylä oli �muutettu Kalevalakši.

Vuotena 1992 piiri šai Karjalan �kanšallisen piirin statussin.

Vuuvven 2010 väjenlašennan �mukah Kalevalan piirissä eli 9470 ihmistä, niistä yli 35% karjalaisie.

alku šivulla 1 Å

PIIrIn männyT AIKA KUvIssAPruasniekan yhteyveššä Kalevalan kulttuuritalol-la avattih heti kakši valo-kuvanäyttelyö. Yksi niis-tä nimeltäh Uhtuošta Kale-valah esitti Kalevalan pii-rin istorijan vaiheita, piiri-elämän tärkeimpie tapah-tumie. Toisen näyttelyn ni-menä on Kotikunnan tari-na kuvissa. Näyttelyn on valmistan Karjalan tunne-tun kirjailijan Ort’t’o Ste-panovin poika Miihka-li Stepanov Olga-naiseh kera. Valokuvauškamera oli ainasena tovarissana šanamuasterin ta lehtimie-hen Ort’t’o Stepanovin työ-matoissa. Näyttelyššä on esitetty 40 Ort’t’o Stepa-novin lautimua valokuvua 1950–1960-luvuilta. Päi-väkirjojen ta muistihpano-jen lisäkši nämä kuvat oltih Kotikunnan tarina -romaa-nin valmistamisen pohja-na. Stepanovin kuva-arhii-voissa šäilyy tuhanšie ku-vie. Kirjailijan jälkiläiset lu-vatah jatkošša esittyä niitä kaččojilla.

Kačellen näyttelyjen va-lokuvija moni näki tuttuja paikkoja, löysi tuttuja nä-köjä. Kalevalan piirin merk-kipäivä on monella kaleva-laisella aivan erikoini pru-asniekka, vet heijän elämä on oša piirin istorijua: ken on šyntyn, kašvan ta ruatan tiälä, ken on tullun vuosi-kymmenie takaperin tänne ruatamah ta pitäy Kalevalan maita omana kotišeutuna.

Aili Rämä, eläkeläini, entini opaštaja:

– Mie tulin Kalevalah

heti opaššukšen jälkeh, 1950-luvulla. Alušta toimin pioneeriohjuajana, šiitä opaštajana koulušša. Mie olen ylen kiitollini ta iloni šiitä, jotta miut työnnettih juuri tänne. Kalevalan pii-rissä eletäh hyväntahtoset ta oikein ruatajat ihmiset.

Valentina Malinkina, Ka-levalan tielaitokšen ruataja:

– Mie olen karjalaini, olen šyntyn Kalevalašša. Opaššuin Petroskoissa, opaššukšen jälkeh tulin ko-tikyläh ruatamah. Ihan kyy-nälet šilmih nouššah, konša kuulen Kalevalan gimnie. Kalevalan piiri on ylen kau-nis ta ihana šeutu. Še on kašvattan monta polvie lah-jakkahie, nerokkahie ih-misie. Olen tosi ylpie, jotta

šeuvuilla hakattih meččyä valtavin miärin eikä iče piiri šuanun šiitä yhtänä mitänä. Mitä niämmä vuosien mit-tah? Tärkeimmät laitokšet on lopetettu, monet elä-jät on jouvuttu työttömi-en listoilla. Nuoret lähetäh pois kotikylistä, šentäh kun ei voija löytyä ičelläh työ-tä. Kalevalan ošakunnan etuštajat meinatah lähiai-koina tavata Karjalan piä-miehen Aleksandr Hudilai-sen kera ta kertuo hänellä näistä huolista ta kivuista, kirjailija ta lehtimieš Paa-vo Leontjev kerto huolieh pruasniekašša.

Kuitenki vaikiešta talouvellisešta tilašta huo-limatta nykyjäh Kalevalan piirissä toteutetah monta

olen tiältä šyntysin. Kaleva-lalaisien nykypolviki luatiu hyvin äijän oman šeuvun kehittämisen hyväkši. Hi-mottais toivuo omalla pii-rillä vain hyvyä tulovai-suutta.

hUomIsPäIvyä AJATellen Pruasniekkatilaisuukšissa

ei ole tapana paissa ikävis-tä asioista. Onnakko ei ole šalaisuutta, jotta aikoinah kuulusa mečänhakkuajien piiri tänäpiänä käršiy vai-keita aikoja. Piirissä ei kehi-ty mitänä teollisuutta.

– Hyvä, jotta Kaleva-lan rahvašta keräyty juh-limah. Ikävä on toisešša. Monija vuosija Kalevalan

projektie yksityisyrittäjyyš- ta turismialalla, kehite-täh rahvahan perintehelli-sie elinkeinoja ta käsitöitä. Piirissä eläjät rahvaš taho-tah ruatua oman šeuvun hyväkši, kehittyä šitä ta toivotah šillä valosua tulo-vaisuutta. Onnakko ilmain kunnon apuo ta tukie val-tijon puolešta tuškin piirin elämä piäšöy kehittymäh hyvin loitoš. Pruasniekka-pitoloih ošallistu äijän kor-keita vierahie. Monet niis-tä onnittelupakinoissah kerrottih Kalevalan pii-rin šuurešta merkitykšeštä ta tärkeyveštä Karjalan tašavallalla. Oikein himot-tais toivuo, jotta nämä la-valta laušutut šanat ei erota tevoistah.

« Kalevalan piirin 85 -vuotispäi-vän uattona piirineu vošton

issunnolla deputatit oli piätetty myöntyä Kalevalan piirin kunnivo-ihmini -arvon Karjalan rahvahan näyttelijällä Vieno Kettusella, kumpani on šyntysin Uhtuošta.

4 | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | №31 (346) | vIenAn KArJAlA

Tänä vuotena Kalevalan piiri täytti 85 vuotta. Tama vanha runonlaulajien mua on tunnettu koko muajil-malla. Tiältä on kerätty Ka-levala-eepossan šuurempi oša. Tältä šeuvulta on ko-toisin monie ta monie tun-nettuja ihmisie: kirjailijat ort’t’o stepanov, Juakko rugojev, Antti Timonen, Pekka Perttu, näyttelijät vieno Kettunen ta šanteri Kuikka, šäveltäjä veikko Pällinen šekä monie mui-ta lahjakkahie ihmisie. Ka-levalan muan lapšet muis-setah omua šynnyinmuata vaikkapa missä hyö nyt elettäis.

GAlInA leTTijevA: ”Aivan alušša voin šanuo,

jotta oma mua on manšikka. Muissan ne lapšuušvuuvvet, mit vietin šielä Kalevalan piirissä. Niitä kylijä, nii-tä meččäpos’olkkoja ei ni ole nykyjäh. Varmašti šie et tunnušša šemmosie nimie kuin Vuopa, Jyrähmi. Ne on unohetut, ne on vejen alla. Näissä pos’olkoissa män-tih miun lapšuušvuuvvet. Šentäh kun vanhempani elettih šielä, tuatto ruato meččätöitä niin kuin kaikki miehet šielä ruattih.

Ne paikat on jiäty muis-tih ta mitä vanhemmakši tu-len, niin šitä ušiempi muis-telen ta ajattelen, jotta kyl-lä še on totta, jotta še, mis-sä olet viettän ne vuuvvet lapšena, ne on jiänyn ilma-siksi ajoiksi mieleh.

Mie opaššuin Jyškyjär-veššä. Še on oikein ihana kylä, šen varmašti kaikin tii-jetäh. Onnekši še Jyškyjärvi vieläki eläy, no kun ne mei-jän pravitel’at šinne mitä-

nih teitä luajittais, kun kau-hie on šinne matkuštua! Olin tänä kešänä šielä, niin a-voi-voi, suali on rahvaš-raukkua, kumpaset autoilla ajellah šitä tietä. A muuta kyytie ei ni ole, kuin omat autot vain.

Šiitä Kalevalašša elin. Kalevalan koulun piätin. Šeki on jiänyn muistih. Lapšuuš- ta nuoruušaika šielä mäni. Tottaš še oli oi-kein hyvä aika, kun tähä šuaten unissa tulou mie-leh.”

PAAvo leonTJev: ”Mie olen šyntysin šieltä

Kalevalan mailta ta šieltä on alkan miun työurani. Enšimmäini ammatti, kum-pani miula oli, oli paimen-poika. Paimennin lehmie šielä, tunnen ne kaikki šalot, pellot ta šuot. Šiitä kirveš käsissä olin ekspeditijošša työmiehenä, hakkasin pol-kuja, olin geologien kera. Kaikki ne paikat on kulet-tu läpi.

Ta tahtosin mainita, jot-ta kun Kalevalan piiri on il-motettu kanšallisekši pii-riksi, niin šiinä on vähän šemmoni pilakuva, jotta Koštamuš, kumpani kuu-lu Kalevalan piirin alove-heh, on otettu kalevalaisilta pois. Mečät on kaikki otet-tu, pellot on kaikki hylät-ty. Šemmosie perintehelli-sie ammattija ei ollun mi-tänä šäilyn, vain kalaššuš ta mečäššyš.

Šiinä mieleššä piiri on kuoleman portahilla. Ta miula on kauhien suali. Ta valitettavašti miula on niin äijän ikyä, jotta en jakša omin voimin mitänä auttua, vain kynän teräštä.”

« Toivotan, jotta piiri

kuitenki šäilyis, jotta ihmiset elettäis hyvin, jotta ois rauha meilä.

« Tahon, jotta šielä ois

helpompi elämä, jotta löytyis työtä ihmisillä, jotta ei unohtuis oma kieli ta oma kulttuuri.

valentina jevsejeva (vaš.), valentina hrul’ova, rudolf toivonen ta valentina karakina valentin­mieheh kera. kuva: natto varpuni

raisa remšujeva jeli­punukkah kera. kuva: natto varpuni

Kalevalan kaunis ta ihana šeutu Piirin vuotispäiväkši: Kalevalan mua kašvatti monta polvie lahjakašta ihmistä ta nerokašta muasterie

mistä rannašta olet kantan vettä ta kaikkie šemmoista. Šielä Kalevalan mualla miula on kaikki heimolai-set. Šinne mie käyn melkein joka vuosi.”

rAIsA remšUJevA: ”Enšim mäkši mie aina

muissan lapšena, kuin myö elimä Tollonkyläššä. Šielä oli kaikki niin tuttavua. Myö elimä Hukkalan termäl-lä, šielä oli kaikki niin kuin termät, niin ni kylän nimet. Meččä oli šuuri, puut oltih šuuret. Myö mečäššä käve-limä, kaikki tiet oltih tutta-vat. A nyt kun šinne mänet, niin kaikki on mečitty, mi-tänä ei ole.

Ihmiset oltih oikein hy-vät meijän kyläššä. Mie-hie oli vähän šovan jälkeh. Mie hyvin muissan, jot-ta Hukkalan Šiimana meilä oli nuapurina, šiitä oli Ivan Nesterovič, Nestoran Iiva-na niin kuin meilä šanottih. Hyö oltih niin järkövät, kaik-ki tiijettih ta šuatettih, mitä tapoih kuuluu ihmisillä. Tai naiset niise oltih hyvät, toi-

ni toisešta piettih huolta, aina autettih. Lapšien piti kaikkie totella kyläššä, jot-ta kun ruavaš ihmini mitä šanou, niin še oli niin kuin mamma tahi pappa šanois, uškuo piti.

Šiitä alko koulun tie šieltä. Še oli niin kuin šuuri mieron tie. Tollonkyläššä meilä oli vain nel-lä luokkua kouluo. Šiitä Vuokkiniemeššä olima in-ternatissa ta šiitä Uhtuošša. Meijät niin kuin otettih kotiympäristöštä, omista tavoista, omašta kieleštä. Ta Jumalan kiitoš kun še on šäilyn meilä kuitenki oma kieli.

Nyt on paha mieli, kun mečät hävitäh šieltä, Kale-valan piiristä. Ei ole enämpi niin šuurie puita, no tietyšti myöki olemma jo kašvan. Tavat unohutah, oma kie-li unohtuu, šentäh on paha mieli. No pahin tavoista miušta on viinanjuonti.

Kuitenki himottau, jot-ta parempi ihmiset elet-täis ta pisyttäis omalla mu-alla. A myö, ket olemma jo

vAlenTInA KArAKInA: ”Mie olen šyntyn Vuok-

kiniemen kyläššä vuote-na 1948. Olen šielä kyläššä kašvan, lopettan kahekšan luokkua Vuokkiniemen koulušša. Še oli enšimmäini vuosi, konša oli kahekšan luokkua.

Ta šiitä tulin opaštumah Kalevalan keškikouluh. Šiitä lopetin Petroskoin pe-dagogisen instituutin ta tulin Kalevalah opaštajan töih. Ruavoin Kalevalašša opaštajana koulušša monta vuotta. Ta šiitä koko ikäni olen karjalan kielen hom-missa ta karjalan kielen kai-kenmoisissa järještölöissä. Ta miušta še Kalevalan mua on šemmoista ihan omua. Mie šielä olen kašvan, mie šielä kaikki tiijän.

Kun mänet minne muu-vvalla muajilmalla, niin šitä šielä vain kačot. A kun mä-net omih paikkoih, missä šie olet šyntyn, missä šie kaikki tiijät, niin šie niät ken mi-tein eläy, ken mitä ruatau. Šilma šielä kaikin tunnetah, šielä eletäh vanhat nuapu-rit. Še on šemmoista omua kohtua, minne himottau käyvä, missä šilma vuote-tah. Še on omua.

Kyläššä kun elät, niin tunnet joka polun, joka tien, missä olet käynyn koulun,

ammuin lähten, niin mei-lä on tietyšti apie kaččuo šemmoista elämyä. Miula ainaki on oikein apie, jotta ihmiset on šemmosiksi tul-tu ta koko muajilma viäräh päin on kiäntyn. No on ni hyvyäki!

Toivotan, jotta piiri kui-tenki šäilyis, jotta ihmiset elettäis hyvin, jotta ois rau-ha meilä. Kaikkie hyvyä ih-misilla, omilla ta vierahil-la!”

rUdolf ToIvonen: ”Kaikkie opaštajie muis-

san, šaman luokan opaš-tujie. Vuotena 2002 myö

vIenAn KArJAlA | №31 (346) | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | 5

« Ušon, jotta tullah vielä

hyvät päivät Kalevalan mualla.

« Toivotan mäneššyštä

ihmisillä, jotta hyö rakaššettais omua šeutuo, jotta hyö luajittais kaikki oman elämän parantamisekši.

valentina jevsejeva (vaš.), valentina hrul’ova, rudolf toivonen ta valentina karakina valentin­mieheh kera. kuva: natto varpuni

paavo leontjev. kuva: mikko ollikainen

galina lettijeva. kuva: natto varpuni

Kalevalan kaunis ta ihana šeutu Piirin vuotispäiväkši: Kalevalan mua kašvatti monta polvie lahjakašta ihmistä ta nerokašta muasterie

valurauvašta. Vuosie mit-tah še ruohtu. Tänä vuotena kävimä šitä mualuamašša.

On paha mieli šiitä, jot-ta Kalevalan piiri hajotettih aikoinah. Koštamuš nyt on erikseh, Vuokkiniemi niise ei kuulu enämpi Kalevalan piirih.

Mie toivotan mäneššyš-tä ihmisillä, jotta hyö rakaš-šettais omua šeutuo, jotta hyö luajittais kaikki oman elämän parantamisekši.”

vAlenTInA hrUl’ovA: ”Mie olen šyntyn Kaleva-

lašša. Šielä elin 17 vuot-ta, šiitä mänin Petroskoih opaštumah ta jäin tänne. No joka vuosi mie käyn šielä, uin Kuittijärven rannalla Likopiäššä. Miušta tärkein on še, ken šielä eläy. Šielä eläy oikein hyvie ihmisie! Hoš ei ole tuttuja, no joka taloh šie voit männä čäijyllä tai pakajamah. Joka talošša voit olla yötä.

Meitä pieneštä šuaten opaššettih: ei pie elyä rah-vahan nakret tavakši! Ol-kua hyvät kou luš ša ta joka paikašša. Ei tarviče rahvašta kiušata.

Miula miellytti vielä še, jotta lapšena ollešša mie en ollun päiväkojissa, mie olin ämmön kera. Ne oltih vuu-vvet, konša oli viela Tatjana Perttunen elošša. Še Tatja-na eli Väinämöisen kavulla. Miun ammö ta Tatjana oltih hyvät tuttavat. Hyvin muis-san, kun miun ammö kes-räi, Tatjana tikutti ta omie pakinoja vanhoista ajoista paistih. Še oli oikein muka-va kuulla!

Ta šiitä niitä aikoja muissan, konša myö oli-mä pioneerit. Šillä aikua oli elošša Jouki Hämäläinen, še oli 1950-luvun puolivälissä. Myö kävimä Joukin luona.

Kun olima pioneerit, niin olima kuokkimašša po-takkua, apuna šielä olima. No mimmoista apuo meis-tä šielä oli! Emmä myö niin äijän kuokkin potakkua, kuin joima čäijyö ta kaikki varen’n’at šöimä!

Kaikičči tulou muistih, jotta šielä kaikki rahvaš on šemmoset huumorintaju-set. Još ken äijän pakajau, niin šilloin šanotah: ”No kyllä šie, akka, pakajat rei-kie piähäš!” Tai još kešällä kennin matkuau humalašša, niin šiitä emäntä šanou, jotta no, näkyy noista šauvoista ta šuksista, jotta ei ole tolkušša tuo mieš!

Mäni 64 vuotta, kun mie läksin šieltä, ka karjalan kieli ei katon miulta, ei ni yhtä šanua. Miula oma kie-li on laulukieli, še on mua-monkieli, še on niin kuin balsaami šielulla.

Miula on oikein suali, jotta še kieli hajuou. Liko-piäššä kun kävelen, niin joka paikašša kuuluu ve-näjän kieli. Lapšet ta miun ikähiset, kaikki paissah venäjäkši. Miun ikähiset tii-jetäh kielen, ka mintäh ei paissa karjalakši?! Še har-mittau.

Mie tahon, jotta Kaleva-lašša ei katois karjalan kie-li, jotta lapšet tiijettäis šitä. Vanhemmistahan še riip-puu. Mie ušon, jotta tullah vielä hyvät päivät Kalevalan mualla.”

vAlenTInA JevseJevA: ”Mie šynnyin vuotena

1947 Uhtuošša. Miula oli yksi kuukauši, kun tuatto mäni elämäh Haikol’ah. 14 vuotta mie elin Haikol’ašša ta kävin Kepalla internatis-sa kahekšan luokkua. Šiitä pappa ta mamma mäntin elämäh Piismalahteh ta mie elin Piismalahešša ta kävin kouluo Kalevalašša. Ta šiitä vielä mamma ta pappa elet-tih Borovoilla ta šielä hyö on hauvattu.

Niitä viisi paikkua, mis-sä mie olen elän, niitä kaik-

kie mie hyvin muissan. 11 vuotta mie elin inter-natissa ta ne oltih kaikis-ta paremmat vuuvvet miun elämäššä. Myö olima niin kuin yksi šuuri pereh, mei-lä oli kaikenlaisie pelie, myö tanššima, lauloma. Še oli hyvä aika!

Hyvin muissan Haikol’ua tai Piismalahtie. Molom-mat kylät ollah järven ran-nalla. Meijän talo oli ihan rannalla. Šitä järvie mie aina niän unissa. Niän kuin mamma ta pappa venehel-lä matkuššetah, lauletah, veneheššä on äijän heinyä ta mie šielä ylähällä hei-nällä venyn ta niise laulan. Ušein niän tämmöistä unta.

Mie kuuvvešta vuuvvešta alkuan mamman kera pa-nin verkkoja järveh, šentäh kun kaikki miehet oltih meččätöissä. Heitä ei ollun koissa. Naiset ruattih kaik-ki ruavot. Mamman kera huomenekšella nousima verk koja šuamah järveštä ta illalla panima niitä järveh. Niitä muistoja en voi unoh-tua.

Mie en käy joka vuosi Kalevalan piirih, šentäh kun šielä jiätih vain omat nuo-remmat, vanhoja ei ole ke-tänä, eikä ole veikkuo, eikä mammua, eikä pappua ole elošša. Šielä nyt on jykie elyä. Toivotan, jotta šielä ois enämpi työtä.

Miula vanhemman čikon tytär eläy Luusalmešša ta hänen poika eläy Borovoil-la. Šielä on oikein paha työn kera. Tahon, jotta šielä ois helpompi elämä, jotta löy-tyis työtä ihmisillä, jotta ei unohtuis oma kieli ta oma kulttuuri.”

kalevalalaisie pakautteli: natto varpuni

järještimä Uhtuon keški-koulušša tapuamisie koulu-laisien kera. Šilloin koulušša oli šuuret juhlat – 50 vuot-ta takaperin Uhtuon kou-lun lopetettih enšimmäiset piäštöluokkalaiset, kun šo-van jälkeh oli enšimmäini piäštöluokka. Šen luokan opaštujat oltih Sandra Ste-panova, Paavo Malinen ta muita. Mie piätin Uhtuon koulun vuotena 1953.

Muissan niise Jyškyjär-vieki. Konša mie piätin meččäteknillisen akatemi-jan Pietarissa, piäsin ruata-mah Uhtuon lespromho-sih. Šillä aikua peruššettih Jyškyjärven teollisuušpiiri, šiine šiitä šiirryin ta olin šielä töissä kuuši vuotta. Šielä ollešša mie en tietän kaikki, mitä piti tietyä.

Vuotena 1997 mie piä-sin eläkkehellä ta rupesin tutkimah omie šukujuurie. Tähä šuaten olen tutkin niitä, olen käynyt monis-sa arhiivoissa Venäjällä ta Šuomeššaki.

Miula šelvisi, jotta miun šukujuuret ollah juštih Jyškyjärveštä. 300 vuot-ta takaperin šielä eli Vasili Grigorjevič ta hänen poika Il’l’a Vasiljev. Še Il’l’a Vasil-jev, kun hänen tuatto kuoli vuotena 1721, šeuruavana vuotena muutti Kentjärven paikoilla. Šielä kylyä ei vie-lä ollun. Hiän perušti šinne kylän. Il’l’alla oli kymme-nen lašta, kuuši poikua ta nellä tyttyö.

Miun juuret, muamon puolelta ta tuaton puo-lelta, ollah Vienan Karja-lašta. Mamma šynty Vuok-ki niemeššä, tuatto šyn-ty Kent järveššä. Elokuun lopulla myö kävimä vei-kon pojan Leonid Toivosen kera Kentjärveh. Kävimä šielä kalmismualla. Vuotena 2004 myö luatima ta ašet-tima šinne rissin. Tarkko-ja hautoja šielä kalmismu-alla ei nävy, ne kaikki on jo mätännetty ta rikottu. Še on vanha kalmismua. Ka kun oli elošša monet kent-järveläiset, hyö muisset-tih ta meiläki kerrottih, ke-nen hauta missä on. Ta myö luatima šemmosen rissin kaikkien kentjärveläisien muissokši. Risti oli luajittu Onegan traktoritehtehalla

6 | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | №31 (346) | vIenAn KArJAlA

Vapua-aika

karjalan rahvahan lehti on

peruššettu 28. talvikuuta

1999.

lehen on rekisteröinyn

venäjän Federatijon

kirjapainoalan komitietta,

rekisterinumero «3»­0186

peruštajat :

karjalan tašavallan

lakijenhyväkšymiskokouš,

karjalan tašavallan hallituš,

karjalan rahvahan liitto,

valtijollini unitaarini laitoš

”periodika”­kuštantamo”

Piätoimittaja olga melenTJevA

toimitukšen ošoiteh :

titovinkatu 3, 185035 petroskoi, karjalan tašavalta

tel: (8 142) 78 29 32; faksi: (8 142) 78 36 29

e­mail: vienankarjala@mail.ru; vienan@sampo.ru

http://vienan.rkperiodika.ru

Julkaisija:

valtijollini unitaarini laitoš

«periodika»­kuštantamo

painettu verso­kirjapainošša:

185031, petroskoi, varkaukšen

rantakatu, 1a

painettavakši on allakirjutettu klo 15.00

* * *indeksi 84593 Æ

painoš 700 Æ

tilauš 833 Æ

hinta 10.00 rpl Æ

yhteiskuntapoliittini lehti, kumpani

ilmeštyy karjalan kielen vienankarjalan

murtehella

Anonssi »

» Rahvahan viisahušon kolme šyytä tulla kirjailijakši. enšimmäini: šie tarvičet rahua; toini: šie tahot šanuo mierolla mitänih tärkietä; kolmaš: šie et tiijä, mitä vielä ruatua pitkinä talvi­iltoina.

Quentin Krisp

netälin päiväPetroskoi Kemi Kalevala Koštamuš louhi mujejärviyö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä yö päivä

se 26/09 +5 +9 +2 +5 +2 +7 0 +7 +2 +3 +1 +6

ne 27/09 +4 +12 +7 +5 +3 +7 +3 +7 +6 +2 +3 +3

PI 28/09 +14 +12 +2 +8 +7 +6 +7 +6 +1 +5 +5 +7

sU 29/09 +10 +11 +4 +4 +4 +7 +3 +6 +3 +2 +5 +6

Py 30/09 +8 +8 +5 +6 +4 +7 +4 +7 +3 +4 +5 +6

en 01/10 +8 +8 +5 +7 0 +8 +1 +7 +4 +5 +4 +5

To 02/10 +1 +12 +4 +7 -1 +10 +5 +8 +4 +5 +4 +5

Filarmonijan yläaula. Unet lapšuuvvešta.

30.09. šuaten anna Čobotovan töijen näyttely. enšiarki–pyhäpäivä

10.00—18.00

adressi: kirovinkatu, 12 Ætelefoni: 76­97­06 Æ

Kuklatalo-näyttelyšali. Heinäkuun värit.13.10. šuaten irina porošinan näyttely (tekstiili ta ak­

varelli).enšiarki–šuovatta

12.00–17.00

adressi: la rochellen katu, 13 Ætelefoni: 77­34­56 Æ

Karjalan taitehmusejo. Iskusstvo.fi. 14.10. šuaten šuomen nykytaitehen näyttely. esil­

lä oulun ta lapin läänien taiteilijien mualaukšija, piirrokšie, taitehobjektija, instal’l’aatijoja, veissokšie, valokuvie ta videofilmijä.

toiniarki–pyhäpäivä

10.00–18.00

adressi: karl marxin katu, 8 Ætelefoni: 78­37­13 Æ

Kaupunkin näyttelyšali. Šattumaini valin-ta.07.10. šuaten petroskoilaisien taiteilijien art’om sta­

rodubtsevin, arkadi morozovin, julija šumilovan, antonina jufan, ivan smirno­vin ta viktorija kopeikinan mualaukšien, piirrokšien ta valokuvien näyttely.

toiniarki–pyhäpäivä

12.00–19.00

adressi: lenininkatu, 26 Ætelefoni: 78­16­50 Æ

Petroskoilaini muotitaitei-lija Irina Porošina on tuttu euroopan Pohjoisošan rah-vahien kanšallispukujen ta nykyaikasien etnisien pu-kujen monilukusien koko-elmien luatijana.

Irinan puvut on lua-juttu ottaen huomijoh pohjoiskanšojen tyypilli-set ominaisuukšet, kum-paset koroššetah heijän omaperäisyyttä. Neroštah ta taijoštah Porošina rike-neh šuau korkeita palkin-toja erilaisissa Venäjän ta Kanšainvälisissä kilpailuis-sa ta festivaaliloissa.

Monet tunnetut lapšien ta aikuhisien luomiskollek-tiivien artistat esiinnytäh Irina Porošinan luatimissa pukuloissa. Niijen joukošša ollah Myllärit-folk-ryhmä ta Zor’aine-yhtyveh, Kante-le-yhtyvehen Aino-vokaa-liryhmä ta karjalaini Oma pajo -kuoro, Sozvezdije-tanšši kollektiivi ta Teller-vo-kuoro.

Kuuši vuotta muotitai-teilija keräsi šuurta Venäjä-kokoelmua. Šamoin monta vuotta Irina Porošina valmis-ti toista šuurta Kalevala-pro-jektie, kumpani pohjautuu Elias Lönnrotin tunnetun ee-possan teemoih ta henkilö-kuvih. Niitä šekä Irinan toi-sie kokoelmie mäneššykšellä esitetäh Ilotar-muotiteat-terin ošallistujat. Šanakši, Porošina iče perušti muoti-teatterin jo 20 vuotta taka-perin.

Ainutluatusien puku-jen luatimisen lisäkši Iri-na Poro šina mielelläh mua-luau akvarellimaisemie. Viime ke šänä taiteilija kävi mualaušmatalla Ki žin šua-

heinäkuun värit ­nat’urmortti anto nimen irina porošinan uuvvella näyttelyllä.

Tekstiilin ta akvarellin šointuNäyttely: Kuklatalošša toimiu Irina Porošinan Heinäkuun värit -näyttely

rella ta Votlajärven šeu vulla. Šieltä hiän toi monta maise-makuvua ta nat’urmorttie.

Yksi niistä – Heinäkuun värit -nat’urmortti, kum-pasešša on mualattu šini-sien ta fiolettivärisien kuk-kijen kimppu – anto ni-

men Porošinan uuvvella näyttelyllä. Näyttely avau-tu šyyškuušša Kuklatalo-näyttelyšalissa. Heinäkuun värit -näyttelyn esitetty-jä mualaukšie šoinnullisešti täyvennetäh Kalevala-, Kar-jala-, Šuomi- ta Lappi -ko-

koelmien kanšallispuvut ta pohjoisaiheiset tekstiilipan-noot.

Irina Porošinan uuteh näyttelyh voipi tutuštuo šajekuun 13. päiväh šuaten.

valeri sidorkin

Kiitoššanat »

tahon šanuo šuuret passipot tašavallan v. bara no villa nimi­tetyn pol’ni čan šilmätauti ošaš­ton liäkintähenkilökunnalla. heij än hyvän hoijon anšijošta mie tuaš niän päiväsen valon.

irina matero, vuokkiniemi

vIenAn KArJAlA | №31 (346) | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | 7

viktor Gudkov on hy-vin tunnettu Karjalašša šäveltäjä ta muusikko, ru-noilija ta kirjuttaja, etno-grafi ta lehtimieš. 1930-vuosien alušša Gudkov perušti Kantele-yhtyvehen, kumpaista nyt tunnetah koko muajilmašša.

Kantele-yhtyvehen nyky-ni johtaja Lilija Stepano-va jo monta vuotta ajatte-li, mitein vois kertuo ylei-söllä yhtyvehen peruš ta jan ta enšimmäisen johtajan Viktor Gudkovin šuu rešta merkitykšeštä ta pa nok-šešta Karjalan kulttuurin šäilyttämiseh. Lilija Alek-sejevnalla šynty kakši aja-tušta.

Täštä vuuvvešta alku-an Karjalan laulun ta tanš-šin Kantele-yhtyveh pani alun uuvvella perintehellä – oman peruštajan šynty-mäpäivänä pityä hänen

muissolla omissettu illačču. Nyt joka vuosi šyyškuun alušša yhtyvehen ruatajat ruvetah näyttämäh omie uušie vuuvven aikana lua-jittuja esitykšie.

Toisena ajatukšena oli valmistua ta julkaissa kir-ja, kumpani olis omissettu Gudkovin elämällä ta luo-mistyöllä. Kirjan valmista-miseh šuoštu musiikkitutki-ja Irina Semakova, kumpani jo yli 30 vuotta tutkiu Kar-jalan perintehellistä mu-siikkie.

Irina Borisovna kerä-si kirjan ainehistuo monieš vuosi. Hiän kiänty arhii-vojen ta kirjaštojen doku-menttiloih, vanhoih leh-tilöih, missä oli painet-tu artikkelija Gudkovista, Viktor Panteleimonovičin šukulaisien puoleh. Sema-kova otti huomijoh faktit, ka staraičči kirjuttua hel-polla kielellä, jotta kirjua

« 1930-vuosien alušša Gudkov perušti Kantele-yhtyvehen,

kumpaista nyt tunnetah koko muajilmašša.

« Elävä kanteleh -kirjan presentaatijo piettih Kantele-

talošša Gudkovin muissolla omissetušša illačušša.

« Gudkovin anšijošta Kantele-yhtyveheššä ilmeššyttih toisetki

šuomelais-ugrilaiset šoittimet, esimerkiksi, jouhikko.

kantele­yhtyvehen enšimmäiset artistat. kuvat karjalan kanšallisen arhiivan Fondiloista.

viktor gudkov (1899–1942) kuulu neuvoštoliiton kirjailijien liittoh.

Kantelehen elävällä šoitollaKulttuuri: Šyyškuun alušša Petroskoin Kantele-talošša piettih Viktor Gudkovin muissolla omissettu konsertti.

šuatais lukie ei ainuoštah spesialistit, ka šamoin ni ta-valliset lukijat.

Niin šynty enšimmäini kirja, kumpasen kanših on kerätty tietoja Viktor Gud-kovin elämäštä ta taijošta.

Viktor Gudkov šynty XIX vuosišuan lopušša Karjalašta loittosešša Voronežin gubernijašša. Jo nuorena hiän tuttavuštu Elias Lönnrotin Kalevalah. Konša poika luki eepossan, hänellä šynty ajatuš lukie Kalevalan šen alkukielellä – šuomekši ta karjalakši. Vik-tor oppi nämä kielet. Vähi-tellein, Kalevalan avulla, Gudkov kiinnoštu kantele-heh.

Irina Semakova kirjaš-šah mukavašti kertou, mi-tein Viktor Gudkov luati korjaukšie kanteleheh, jot-ta rahvahan šoittimešta še muuttuis hromattisekši. Lisäkši, Gudkovin anšijošta

Kantele-yhtyveheššä ilmeš-šyttih toisetki šuomelais-ugrilaiset šoittimet, esimer-kiksi, jouhikko.

Šamoin kirjašša on mai-nittu Viktor Gudkovin tais-telutoveri Vasili Kononov, kumpani toi šuuren pa-nokšen Kantele-yhtyvehen horeografijah.

Elävä kanteleh -kirjan presentaatijo piettih Kan-tele-ta lošša Gudkovin muis-solla omissetušša illa čušša.

Šiitä Kantele-yhtyvehen musikantit ta solistit esitet-tih konsertin, kumpasešša kuulu Viktor Gudkovin, Maksim Gavrilovin, Irina Šiškovan ta toisien muusik-kojen lauluja ta šävelmie. Karjalaisien, šuomelaisien ta vepšäläisien kanšallisen šoittimen hopieset iänet kiinnoššettih kaččojie. Kuu-lu tosi elävä kanteleh…

valeri sidorkin

Kirjallisuuššivu8 | 26. ŠyyŠKUUTA, 2012 | №31 (346) | vIenAn KArJAlA

aleksandr volkov

Imyö – livviköt, livvit,

myö – liivit?miän henki on šyvä kuin meri.on meiläki lokkien šiivet,ta joušien teräššä veri.

ken murtosi šen n’apašuonen,ken juuret miän repi ta katkai?toi muamoilla tuškan ta huolenše ikuni käršimyšmatka.

nin riimanko paapa šen käškimiät vierahah uškontoh ajua,a tevtoni tappeluh läksita miekalla šiirti miän rajua.

vain jumala tietäy šen, miteinmyö karjalan konnuilla jäimä,kuin löysimä elämän šitienta verkkoja kesselih šaima.

ei muissellun tulija nimie,kun huomeneš harjuja valkai,vain kučču miät pohjola pimieh,kušš’ kallivo jokija halkai.

myö mieltymä karjalan pielih:on järvijä, šoita ta meččie,a vepšä on lähini kieli,ei parempua šeurua pie eččie.

liivojen perintehellisenäi tienestinä oli kalaššuš. kuva otettu http://ru.wikipedia.org -nettišivuilta.

Liivin virret

I Imyö vuotamma livlistä tuulta,še šulattau jiähtynyön veren.myö vahtuamma lappien tulta,a niämmä vain lounasen meren.

miän nävöt on hivokšin hiekka,a jalat miän juohattau hukkih.kun partoja keričči miekka,nin harmavuš tunkeutu tukkih.

myö niitämmä kaislikkoheinyä,

myö perimä akoilta tavan ta lötöllä hinkuamma šeinyä,še kuin meripihkan on pala.

myö kylvämmä vil’l’ua kuin ennein

ta muokkuamma peltojen mutua,jo mataten poikičči merenmyö šiäštimä šiemenien kultua.

kuin muinoin myö šanomma ”rinta”,

kun lapamma vesiltä verkot.nyt šama on šanoilla hinta, ne ”rinnat” on teiltä päin tuovut.

miän vereššä kalaššušneroon livlistä purjehien tuoma,myö šyyvveššä salattiveruovain muissella šilakkua

šuamma.

tiän pakina ei ole viärä,še omana korvissa tuntuu,

miän kallehien runojen miäräon livlien lõylõštä tullun.

myö ”kandlašša” kantelen näimmä,

on lauluilla lokkien šiivet,myö liivoista nimenä šaima,myö – livlit, myö – livviköt, liivit.

I I Ion, vellet, tiän kotimua – livli,miät karjala omina vaštai.

mi vellijä yhistäy? – pilvita päiväni kaikilla paistau.

työ liivit – jo katuoja marja,tiän oša ta kohtalo moini.yks’ olemma jumalan karja,miät hajottau uškonto toini.

jo nuolena lähenöy tuho,tiät hiekalla katetah tuulet.a malittuo raštavan pyhilvain latvijan kielellä kuulet.

myö elämmä meččien kešen,on venäjän rajalla šuomi,tiän kalmoilla itetäh lešet, kut noššetah rissiksi tuomi.

voit olla, jo lähenöy aika,mi šurman tuou meijänki väjel.šiih katkennou viimeni matkata kavotah tulijien jälet.

myö noššamma taivahah šiivetta lennämmä šinne kuin lokit.kuin poutasat puahikkopilvetnyt šieltä miän nävytäh mökit.

* * *myö – livviköt, l’uudikot, liivit,nyt muajilmal karjeh miän

kaikuu:on kalmoih jo valmehet kivet,vain elyä myö tahomma kaikin.

vienankarjalakši kiäntigalina lettijeva

Lintujen kyly

kie ta nyt vielä čuuruo niih tarttu. Ei poloset ni lentyä voija enämpi. Juokšomalla juoššah kolmeštah jälelläh šamah liäšöh ta tuaš kylpö-mäh niin, jotta vesi roisku ympäri. Kylvettih, kylvet-tih aikah ta hypähettih šiitä liäšön laijalla.

Kačotah rahvaš šitä pelie ta ei ni omih šilmihis enäm-

pi ušota. Issutah nyt rinnak-kah kolme puhašta harmua-ta varpuista. Nyt vašta tätä kummua kaččojilla tuli šelvä, jotta tällä keinoin kevyän tultuo linnut peštih talvili-kojah enšin liäšöššä ta šiitä vielä čuurulla hinkattih.

Oli niillä mitä peššä tai hinkata. Vet yksi heistä po-losista oli viettän pakkais-

talvie katolla talon truvašša ta šentäh oliki niin noki-ni ta mušta. Toini oli löy-tän lämpimän šuojan la-hon kannon kološta ta šielä värjäyty talven oloh ihan kahvinvärisekši. Kolmaš heistä ušein lämmitteliyty tiilitalon šeinäššä olijašša ravošša ta šentäh še oliki kuin tiili, oranššinvärini.

valentina karakina

Oli lämmin kevätpäivä. Lumi jo alko šulua ta tiellä ilmešty vesiliäšöjä. Erähän šuuren liäšön laijalla liitäy-ty kolme lintuo. Ne linnut ei oltu šuuret, eikä oikein ni rahvašta varattu. Kyličči kulkijat kačottih ta ihmetel-tih lintuja. Tämmösie näil-lä paikoilla ennein ei oltu konšana nähty eikä nuo-remmat eikäi vanhemmat rahvaš. Vaikka ne linnut ol-tihki šamankokosie, ka yksi niistä oli ihan pikimušta, toini oli kahvinvärini, a kolmaš – oranššinvärini.

Linnut enšin hypeltih ympäri šitä vesiliäšyö ta lujašti čirčetettih, niin kuin ois paistu välissäh ta mis-tänih šovittu. Šiitä yhtäk-kie koko kolmoveh yhtä ai-kua hypättih liäšöh ta ru-vettih kylpömäh. Kylvettih matalaisešša liäšöššä pik-kusen aikua ta tuaš joukol-la lennettih tieviereššä oli-jah čuurutukkuh. Nyt hyö alettih piekšäytyö čuurušša. Šiivet lintuloilla oltih jo li-komärkäset uinnan jäl-

« Myö – livviköt, l’uudikot, liivit, Nyt muajilmal karjeh miän kaikuu:

On kalmoih jo valmehet kivet, Vain elyä myö tahomma kaikin.

Rahvahan loruja »

Vuakalintu katoKävin kaččomah – kaEi ole vuakalintuo.Mänin miän, mänin toisen,Mänin puoli kolmatta.Tultih niittäjät vaštah:– Ettäkö nähnyn linnuistani?– Mi oli merkki linnullaš?– Kupušuu on kirjutettu,Vaškivarvaš vanutettu,Tinanenä tilkutettu.– Vašta täššä lentyä leyhkytteli,Yhellä šiivellä muata kuokki,Toisella taivašta tapasi.

Mänin miän, mänin toisen,Mänin puoli kolmatta.Tultih haravoiččijat vaštah:– Ettäkö nähnyn linnuistani?– Mi oli merkki linnullaš?– Kupušuu on kirjutettu,Vaškivarvaš vanutettu,Tinanenä tilkutettu.– Vašta täššä lentyä leyhkytteli,Yhellä šiivellä muata kuokki,Toisella taivašta tapasi.

Mänin miän, mänin toisen,Mänin puoli kolmatta.Tuli pirttini vaštah.Kolahutin kovašpuita,Rämähytin räyššäšpuita,Mänin pirttiseh.Repo kankašta kutou,Lintuni vain kiämittäy.