työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus ... · työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan...

Tie

toa ty

östä

Jatkuvasti muuttuva työelämä asettaa uusia haasteita myös työpaikkojen työsuojelutoiminnalle. Siksi työympäristössä il-meneviin altisteisiin ja kuormitustekijöihin keskittyminen ja yksittäisten ongelmien korjaaminen ei usein enää riitä. Työ-paikat tarvitsevat näkyvää turvallisuusjohtamista sekä toimi-via hallintajärjestelmiä nykypäivän työsuojeluhaasteiden tun-nistamiseen ja hallintaan.

Työsuojeluviranomaiset käyttävät Halmeri-menetelmää sel-vittäessään työsuojelun hallintajärjestelmien ja turvalli-suusjohtamisen tasoa työpaikoilla. Työsuojelu- ja työhyvin-vointitoiminan taso työpaikoilla (TS-teho) -hankkeessa on ensimmäistä kertaa selvitetty tämän tarkastusmenetelmän käyttöä ja soveltuvuutta työolojen arvioinnin välineeksi. Sa-malla hankkeessa on tuotettu tietoa teollisuuden alan pienten ja keskisuurten työpaikkojen työsuojelun tilasta ja hyvistä työsuojelukäytännöistä.

Tämä raportti tarjoaa tietoa sekä työsuojelutarkastustoimin-nan että työpaikkojen työsuojelutoiminnan kehittämisen tu-eksi. Julkaisu on suunnattu työsuojeluviranomaisille, työpaik-kojen työsuojelutoimijoille ja työsuojelutoiminnan tutkijoille ja kehittäjille.

TYÖTERVEYSLAITOSTyöterveyslaitos, Topeliuksenkatu 41 a A, 00250 Helsinki

www.ttl.fi

ISBN 978-952-261-361-5 (PDF)

Työ

suo

jelu

- ja ty

öh

yvin

vo

intito

imin

nan

teh

okku

us ty

öp

aik

oilla

(TS

-teh

o)

Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus työpaikoilla (TS-teho)LOPPURAPORTTI

Maija-Leena MerivirtaJorma LappalainenSusanna MattilaVuokko PuroMinna SavinainenPauliina ToivioHanna Uusitalo

Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus työpaikoilla (TS-teho)

LOPPURAPORTTI

Maija-Leena Merivirta, Jorma Lappalainen, Susanna Mattila, Vuokko Puro, Minna Savinainen, Pauliina Toivio, Hanna Uusitalo

Työterveyslaitos

Helsinki 2013


Työterveyslaitos

Topeliuksenkatu 41 a A

00250 Helsinki

www.ttl.fi

Tietoa työstä -julkaisusarjassa julkaistaan tutkimusraportteja, koosteita ja selvityksiä

Työterveyslaitoksen kaikilta tutkimusaloilta.

Kansi: Mainostoimisto Albert Hall Finland Oy Ltd

© 2013 Työterveyslaitos ja kirjoittajat

Julkaisu on toteutettu sosiaali- ja terveysministeriön tuella.

Tämän teoksen osittainenkin kopiointi on tekijänoikeuslain (404/61, siihen myöhemmin

tehtyine muutoksineen) mukaisesti kielletty ilman asianmukaista lupaa.

ISBN 978-952-261-361-5 (PDF)


ESIPUHE Työsuojeluhallinto on kehittänyt ja kehittää jatkuvasti valvontamenetelmiä, jotta työsuo-

jeluvalvonnan vaikuttavuus olisi mahdollisimman suuri. Työsuojeluhallinnolla on käytössä

eri asiantuntijalaitosten ja työpaikkojen kanssa yhteistyössä kehitettyjä menetelmiä työ-

olosuhteiden lainmukaisuuden arvioimiseksi. Rakennusalan työpaikkojen valvontaan on

kehitetty TR-mittari yhdessä työpaikkojen kanssa. Viime vuosien aikana on kehitetty hal-

linnon käyttöön työolojen arviointimenetelmiä esimerkiksi Valmeri ja Halmeri-menetelmät.

Työolosuhdemittareiden ja muiden valvonnan itsearviointimenetelmien käyttöä työpaikoil-

la pyritään lisäämään.

Työolosuhteiden tasoa mittaavien menetelmien käytöstä ja toimivuudesta on ollut melko

vähän tietoa, lukuun ottamatta laajemmin levinnyttä TR-mittaria. Yhtenä hallinnon tavoit-

teena on valvonnan vaikuttavuuden tutkimus, jota on tähän mennessä tehty melko vä-

hän. Valvonnan vaikuttavuuden arvioinnilla olisi mahdollista ohjata viranomaistyötä entis-

tä tehokkaampien valvonnan keinojen ja toimenpiteiden valintaan.

Tässä tutkimuksessa on pyritty ensimmäistä kertaa selvittämään Halmeri-menetelmän

käyttöä ja soveltuvuutta työolojen arvioinnin välineenä. Tavoitteena on ollut muun muas-

sa selvittää, kuinka hyvin Halmeri-menetelmä kuvaa työpaikan todellista työolojen tasoa.

Tutkimus on toteutettu yhteistyössä Työterveyslaitoksen, sosiaali- ja terveysministeriön ja

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen kanssa.

Kiitän koko tutkijaryhmää sekä tutkimukseen osallistuneita työsuojelutarkastajia sekä

hankkeen ohjausryhmää hyvästä yhteistyöstä ja merkittävästä panoksesta tutkimukses-

sa. Erityiskiitokset apulaistutkija Vuokko Purolle, jonka työpanos hankkeen käytännön

toteutuksessa oli merkittävä. Kiitokset myös hankkeessa mukana olleille työpaikoille, jotka

ovat mahdollistaneet tutkimuksen käytännön toteutuksen.

Tampereella 31.10.2013

Arto Teronen johtaja Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintovirasto, työsuojelun vastuualue


TIIVISTELMÄ Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus työpaikoilla (TS-teho) -hankkeessa on

selvitetty työsuojeluviranomaisen käyttämän Halmeri-menetelmän käyttöä ja tarkasteltu

työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tilannetta teollisuuden pienillä ja keskisuurilla työ-

paikoilla. Hankkeen tavoitteena on ollut tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää sekä

työsuojelutarkastustoimintaa että työpaikkojen työsuojelutoimintaa. Hanke on toteutettu

Länsi- ja Sisä-Suomen Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen, sosiaali- ja terve-

ysministerion sekä Työterveyslaitoksen yhteistyönä.

Hankkeen tuloksia hyödynnetään Aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueiden toimin-

nan kehittämisessä. Työpaikoille hanke on tuottanut tietoa heidän omasta tilanteestaan ja

siitä, mitkä voisivat olla seuraavat mahdolliset askeleet työturvallisuuden kehittämisessä

sekä vertailutietoa, jonka avulla asemoida omaa tilannettaan suhteessa muihin. Työsuoje-

lun tutkijoille ja kehittäjille hankkeen tulokset antavat perustietoa siitä, missä työpaikko-

jen työsuojelutoiminnassa mennään tällä hetkellä ja miten sitä voitaisiin kehittää.

Hankkeen aineisto kerättiin 26 teollisuuden alan työpaikalta, jossa työsuojeluviranomai-

nen teki Halmeri-tarkastuksen. Näiden työpaikkojen henkilöstölle toteutettiin kysely, jolla

kartoitettiin henkilöstön ja yritysjohdon näkemyksiä työpaikan työturvallisuuden tilasta.

Halmeri-tarkastuksen ja kyselyn tulokset yhdistettiin ja niitä käytiin läpi yhdessä työpai-

kan edustajien kanssa tutkijoiden työpaikkakäynnillä. Työpaikkakäynnillä pohdittiin yhtei-

sesti myös jotakin esiin noussutta työsuojelun kehittämiskohdetta kehittämistyökalun

avulla.

Kaikki tutkimukseen osallistuneet työpaikat tunsivat lakisääteiset työsuojeluvelvollisuuten-

sa ainakin jollakin tasolla, mutta työsuojelusta saadut hyödyt ja suhde yrityksen muuhun

toimintaan eivät aina olleet selvillä. Työsuojeluasioiden hoitamisen tavat vaihtelivat yrityk-

sittäin laajalti, esimerkiksi yrityksen koon tai omistuspohjan perusteella.

Voidaan sanoa, että niillä työpaikoilla, joiden työturvallisuustoimintaa henkilöstö arvioi

keskimääräistä paremmaksi, arviot olivat kaikilla kyselyn osa-alueilla parempia suhteessa

muihin. Yhteistä kaikille tutkimuksessa mukana olleille työpaikoille on työsuojelutoimien

painottuminen työvälineisiin (koneet, laitteet) sekä fyysiseen työympäristöön ja sen olo-

suhteisiin. Työhyvinvointi ei juuri noussut esiin tässä aineistossa. Samoin henkisen hyvin-

voinnin kysymykset jäivät monilla työpaikoilla vähäiselle huomiolle. Työpaikoilta oli löydet-

tävissä lukuisia hyviä käytäntöjä työsuojelun edistämiseen. Hyvät käytännöt on koottu

yhteen raportin liitteeksi.

Työsuojelutarkastuksia pidettiin hankkeeseen osallistuneilla työpaikoilla hyvänä asiana.

Työpaikoilla koettiin, että on hyvä kun joku ulkopuolinen henkilö tulee arvioimaan, miten

hyvin turvallisuusasiat on hoidettu. Halmeri-tarkastuksessa ja -menetelmässä koettiin


positiiviseksi menetelmän systemaattisuus. Työpaikat kokivat, että se toi esiin monia asi-

oita, joita he eivät itse olleet välttämättä osanneet ajatella ja myös sellaisia asioita, joita ei

olisi tullut muunlaisessa tarkastuksessa esiin.

Halmeri-tulkintojen vastaavuus tutkimuskyselyn tuloksiin vaihteli sekä työpaikkojen että

Halmerin eri arviointikohtien välillä. Halmeri-tulkinnat vastasivat paremmin työnjohtajien

ja johtajien kuin työntekijöiden näkemyksiä asioista.

Halmeri-menetelmän todettiin kuvaavan työturvallisuuden hallintajärjestelmien olemassa-

oloa, mutta ei välttämättä niiden laatua tai sitä, miten hallintamenettelyt toteutuvat työ-

paikan arjessa. Työsuojeluviranomaisten on hyvä pohtia yhteisesti sitä, mitä on hyvä

ottaa huomioon hallintajärjestelmien valvontaa ja Halmeri-tarkastuksia kehitettäessä niin,

että tarkastuksista saadaan paras mahdollinen vaikuttavuus ja hyöty työpaikkojen työsuo-

jelutoiminnan kehittämiselle.


ABSTRACT The Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus työpaikoilla (‘efficiency of occupa-

tional safety and health and well-being at work operations at workplaces’, or TS-teho)

project has investigated the use of the Halmeri method by an occupational safety and

health authority and evaluated the situation of operations related to occupational safety

and health and well-being in work at small and medium-sized industrial workplaces. The

goal of the project is to produce information that can be used to develop occupational

safety and health enforcement as well as occupational safety and health procedures at

workplaces. The project has been implemented as a joint project of the Regional State

Administrative Agency of Western and Inland Finland, Ministry of Social Affairs and Health

and the Finnish Institute of Occupational Health.

The results of the project will be used to develop the operations of the areas of responsi-

bility of the Regional State Administrative Agency related to occupational safety and

health. For workplaces, the project has produced information about their own situation

and what the next possible steps could be for developing occupational safety, as well as

comparative data that can be used to position their own situation relative to others. For

researchers and developers of occupational safety and health, the results of the project

provide basic information on the current state of occupational safety and health operations

at workplaces and how they could be developed.

Data for the project was collected from 26 industrial workplaces in which the occupational

safety and health authority conducted a Halmeri inspection. A survey was conducted

among the employees, aiming to map out the views of employees and company man-

agement regarding the state of occupational safety at the workplace. The results of the

Halmeri inspection and the survey were combined and discussed together with represent-

atives from the workplace during the researchers’ visits to the workplace. During the visits

to workplaces, the researchers together with the workplace representatives considered an

area for development related to occupational safety and health that had come up in the

study using a development tool.

All of the workplaces that participated in the study were familiar with their legal occupa-

tional safety and health obligations at least at some level, but the benefits of occupational

safety and health and its relationship to the company’s other operations was not always

clear. The ways of handling occupational safety and health matters varied greatly from

one company to the next, based on factors such as the size of the company and its own-

ership structure.

One can say that at those workplaces where occupational safety measures received a

score that was better than average, the scores for all sub-areas of the survey were also

better compared to the others. A common trend among all workplaces involved in the


study was that occupational safety and health measures were mainly focused on tools

(machines, hardware) as well as the physical work environment and its conditions. Well-

being at work did not strongly feature in this material. Likewise, questions about mental

well-being received relatively little attention at many workplaces. Numerous good practic-

es were found at workplaces for the promotion of occupational safety and health. Good

practices have been gathered in an appendix to the report.

Occupational safety and health inspections were considered a good thing by employees at

the participating workplaces. At workplaces, employees felt that it was good for an outside

person to come and evaluate how well safety measures are being handled. The Halmeri

assessment and method were felt to be positive due to the method’s systematic nature.

The employees at the workplaces felt that it raised many points that they had not been

able to think of themselves, and others that would not have come up in other kinds of

labour inspections.

The correspondence between the Halmeri interpretations and the results of the research

survey varied, both from workplace to workplace and based on the item being evaluated

in the Halmeri assessment. The Halmeri interpretations corresponded better to the views

of supervisors and managers than those of other employees. The Halmeri method was

shown to describe the existence of occupational safety management systems, but not

necessarily their quality or how the management procedures are implemented in every-

day life at the workplace. Occupational safety and health authorities should consider, in

general, what aspects should be taken into account when developing management sys-

tems and Halmeri inspections in order for the inspections to be as beneficial as possible for

the development of occupational safety and health procedures.


1

SISÄLTÖ 1 Johdanto ............................................................................................... 4

2 Tutkimuskysymykset ja tutkimusasetelma ............................................ 6

2.1 Halmeri-tarkastus .................................................................................... 8

2.2 Kysely työpaikoille .................................................................................... 8

2.3 Työpaikkakäynnit ..................................................................................... 9

2.4 Halmerin ja kyselyn synteesi ..................................................................... 10

2.5 Tutkimuskokonaisuus ja raportin rakenne ................................................... 10

3 Halmeri valvonnan välineenä .............................................................. 12

3.1 Työpaikkojen kokemuksia valvonnasta ja Halmeri-tarkastuksesta ................... 12

3.2 Halmeri-tarkastusten erilaiset toteutustavat ................................................ 12

3.3 Halmerin tulokset ja annetut velvoitteet ...................................................... 14

4 Kyselyn tulokset.................................................................................. 19

4.1 Kyselyn rakenne ja kyselytulosten analysointi .............................................. 19

4.2 Kyselyn tulokset...................................................................................... 20

4.2.1 Henkilöstöryhmien väliset erot .................................................................. 21

4.2.2 Oma toiminta ......................................................................................... 22

4.2.3 Johdon ja esimiesten toiminta ................................................................... 23

4.2.4 Työsuojelun yhteistoiminta ja organisointi ................................................... 24

4.2.5 Turvallisuuden seuranta ja turvallisuushavaintojen käsittely ........................... 25

4.2.6 Vaarojen selvitys, arviointi ja hallinta .......................................................... 26

4.2.7 Työympäristö ......................................................................................... 28

4.2.8 Työsuojelutehtävät ja -vastuut .................................................................. 29

4.2.9 Erityisen hyvin hoidetut asiat ja tärkeimmät kehittämiskohteet ....................... 29

4.2.10 Vastaajan omat mahdollisuudet edistää työpaikkansa työturvallisuutta ......... 30

4.2.11 Turvallisuuden seuranta ja mittaaminen ................................................... 30

5 Työpaikkakäynnit, kehittämiskohteet ja työpaikkojen yhteinen seminaari 32


2

5.1 Työpaikkakäyntien tulokset ....................................................................... 32

5.1.1 Työsuojelun yhteistoiminta ja organisointi ................................................... 33

5.1.2 Työntekijöiden opetus ja ohjaus ................................................................ 36

5.1.3 Esimiesten ja organisaation toiminta .......................................................... 37

5.1.4 Omat työsuojelutarkastukset ja työoloja koskevat aloite- ja ilmoitusmenettelyt . 39

5.1.5 Vaarojen selvitys ja arviointi ..................................................................... 41

5.2 Työsuojelutoiminnan kehittämiskohteet ja niiden käsittely ............................. 42

5.3 Työpaikkojen seminaari............................................................................ 43

6 Halmerin ja kyselytulosten vertailu ..................................................... 46

6.1 Halmerin ja kyselyn synteesin muodostaminen ............................................ 46

6.2 Halmeri-indeksin ja kyselyn kokonaistuloksen vastaavuus ............................. 48

6.3 Halmerin ja kyselyn vastaavuus työpaikkakohtaisesti .................................... 49

6.3.1 Korkeimman ja heikoimman vastaavuuden työpaikat .................................... 51

6.3.2 Harvinaisemman ristiriitatyypin työpaikat .................................................... 52

6.4 Halmerin ja kyselyn vastaavuus arviointikohdittain ....................................... 52

6.4.1 Heikoimman vastaavuuden arviointikohdat.................................................. 54

6.4.2 Harvinaisemman ristiriitatyypin arviointikohdat ............................................ 56

6.5 Halmerin ja kyselyn vastaavuus henkilöstöryhmittäin .................................... 57

7 Tulosten yhteenveto ja pohdinta ......................................................... 60

7.1 Työsuojelutoiminta ja työpaikkojen hyvät käytännöt ..................................... 60

7.2 Halmeri-tarkastus työpaikan turvallisuuden tason kuvaajana .......................... 61

7.3 Tutkimuksen luotettavuus ja vahvuudet ...................................................... 61

7.4 Pohdinta: ajatuksia työpaikkojen työsuojelutoiminnan kehittämisestä ja hallintajärjestelmien valvonnasta........................................................................... 62

8 Tulosten hyödyntäminen ja jatkotoimenpiteet ..................................... 68

Lähteet ........................................................................................................... 70


3


4

1 JOHDANTO

Nykyään työ on luonteeltaan muuttuvaa ja rauhalliset vakiintuneet tilanteet ovat vähene-

mässä. Lisäksi työtä tehdään yhä useammin useiden eri toimijoiden yhteistyönä. Tämän

vuoksi yksittäisiin työympäristössä ilmeneviin altisteisiin ja kuormitustekijöihin keskittymi-

nen sekä yksittäisten työolosuhdepuutteiden välitön korjaaminen ei enää riitä monimuo-

toisten ongelmien kokonaisvaltaiseen hallintaan. Työpaikan ennakoiva turvallisuuden hal-

linta ja turvallisuusjohtaminen ovat keskeisiä työsuojeluongelmien ratkaisemisessa.

Vallitsevan käsityksen mukaan turvallisuuden suunnitelluilla ja harkituilla menettelytavoilla

sekä hallintajärjestelmillä työpaikan on mahdollista tunnistaa ja hallita monimuotoisia

työsuojeluhaasteita. Työsuojeluhallinnon tavoitteena on työolosuhdemittareiden ja muiden

itsearviointimenetelmien käytön lisääntyminen työpaikoilla ja yhteisten menetelmien käyt-

tö. (Työsuojeluhallinnon resurssityöryhmän raportti 2009.) Tämä edellyttää, että käytet-

tävät mittarit ja menetelmät ovat luotettavia ja vastaavat työpaikan työsuojelun todellista

tilaa. Työsuojeluhallinnossa on kehitetty useita mittareita, joita on tarjottu työpaikkojen

aktiiviseen käyttöön, esimerkiksi TR-mittari, Elmeri, Valmeri ja Halmeri.

Työpaikoilla on käytössä erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja toteuttaa työsuojelu- ja työ-

hyvinvointitoimintaa. Myös työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan roolit, resurssit ja yh-

teistoimintatavat vaihtelevat työpaikoilla. Tarvitaan uusia toimintatapoja ongelmien hallin-

taan ja voimavarojen hyödyntämiseen sekä uusia näkökulmia työpaikkatason toimijoiden

rooleihin ja yhteistyöhön.

Työsuojeluvalvonnan vaikutuksia tutkittaessa on tullut esiin, että tarkastajien mielestä

valvonnan vaikuttavuutta voidaan edistää tarkastamalla hallintajärjestelmien toimimista

käytännössä (Ruotsala ym. 2010). Työpaikkojen näkökulmasta hallintajärjestelmien ole-

massaolo auttaa hahmottamaan työpaikan työsuojelussa huomioon otettavien asioiden

moninaisuutta erityisesti isoilla työpaikoilla. Kaikenkokoisilla työpaikoilla odotetaan viran-

omaisen tarkastavan myös työpaikan todellisia työolosuhteita. Valvonnan haasteena onkin

ratkaista, miten tavoittaa valvonnassa työsuojelun yhteistoimintaa, joka tekee hallintajär-

jestelmät näkyväksi työntekijöiden jokapäiväisessä työssä. (Uusitalo ym. 2011.)

Työsuojeluviranomaiset käyttävät Halmeri-tarkastusta selvittämään turvallisuusjohtami-

sen tasoa työpaikalla. Entiset työsuojelupiirit ja 3T Ratkaisut Oy kehittivät yhdessä Halme-

ri-tarkastusta 2000-luvun alkupuolella. Tarkastusmenetelmää on käytetty vuodesta 2006

lähtien kaikissa entisissä työsuojelupiireissä ja nykyisillä Aluehallintoviraston työsuojelun

vastuualueilla. Halmeri-tarkastusten käytöstä ja tarkastusten tuloksista on julkaistu tilas-

tollinen raportti vuonna 2010. Halmeri


5

-tarkastusta on käytetty erityisesti tukku- ja vähittäiskaupan sekä terveys- ja sosiaalipal-

veluiden alalla, teollisuudessa, rakennusalalla ja majoitus- ja ravitsemustoiminnan tarkas-

tuksissa (Laitinen & Yrjänheikki 2010). Tämän tilastollisen aineiston syventämiseksi kai-

vattiin tietoa hallintamenettelyjen tarkastamisella saatavan tiedon vastaavuudesta työ-

paikkojen kuvaukseen omasta turvallisuustasosta ja työsuojelun tilasta, jota selvitettiin

tässä hankkeessa työpaikkakäynneillä sekä henkilöstökyselyillä.

Tämän hankkeen taustalla on tarve suunnata työsuojeluhallinnon resursseja vaikuttavaan

valvontaan sekä lisätä tietoa hallintamenetelmien tarkastamisen yhteydestä työpaikan

työsuojelun toteutumiseen. Halmeri-tarkastuksella saadaan tietoa yrityksen hallintajärjes-

telmien olemassa olosta (dokumentit). Tässä hankkeessa toteutettujen kyselyiden sekä

työpaikoille tehtävien työpaikkakäyntien tarkoituksena oli kuvata sitä, miten nämä hallin-

tajärjestelmät näkyvät käytännössä ja miten ne koetaan.

Hankkeen toteuttivat Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston (LSSAVI) työsuojelun

vastuualue ja Työterveyslaitos (TTL). Työterveyslaitokselta hankkeessa mukana olivat

asiantuntija Maija-Leena Merivirta, tutkija Hanna Uusitalo, erikoistutkija Minna Savinai-nen, tutkimusinsinööri Susanna Mattila, apulaistutkija Vuokko Puro1, erityisasiantuntija

Pauliina Toivio ja vanhempi asiantuntija Jorma Lappalainen. Länsi- ja Sisä-Suomen alue-

hallintovirastosta mukana olivat johtaja Arto Teronen, ylitarkastaja Piia Koskinen, ylitar-

kastaja Sanna Kanerva (sittemmin STM työsuojeluosasto) sekä hankkeeseen liittyviä

Halmeri-tarkastuksia tehneet tarkastajat.

Hankkeen toteutusta valvoi ja seurasi ohjausryhmä, johon kuuluivat Arto Teronen (johta-

ja, LSSAVI, ohjausryhmän puheenjohtaja), Helena Kalliolinna (ylitarkastaja, STM), (alus-

sa, sijaisenaan Niina Kiviaho/Mikko Juvonen STM), Rauno Pääkkönen (teemajohtaja, TTL),

Mika Liuhamo (kehittämispäällikkö, TTL), Kaija Leena Saarela (professori, TTY) ja Maija-

Leena Merivirta (asiantuntija, hankkeen vastuuhenkilö, TTL).

1 Vuokko Puro teki hankkeen aineistosta diplomityön ”Yrityksen turvallisuuden hallintamenettelyt työturvallisuustason mittarina”.


6

2 TUTKIMUSKYSYMYKSET JA TUTKIMUSASETELMA

Työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus työpaikoilla -hankkeen tavoitteena oli

tuottaa tietoa teollisuuden alan työpaikkojen työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tilasta

ja sen arvioimisesta sekä löytää esimerkkejä hyvistä käytännöistä tarkastelemalla työsuo-

jelukäytäntöjä yhdessä työpaikkojen ja työsuojeluviranomaisten kanssa. Tässä tutkimuk-

sessa pyrittiin selvittämään Halmeri-menetelmän käyttöä ja soveltuvuutta työolojen arvi-

oinnin välineenä. Tavoitteena oli selvittää, miten Halmeri-tarkastus tavoittaa työpaikan

todellisia työoloja. Lisäksi tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää

työsuojelutarkastustoimintaa ja työpaikkojen työsuojelutoimintaa.

Hankkeen tutkimuskysymykset ovat

1. Miten työsuojelua voidaan edistää teollisuuden alan työpaikoilla?

1.1 Miten tämän päivän työpaikat hoitavat työsuojelua ja työhyvinvointia?

1.2 Millaisia hyviä käytäntöjä työpaikoilla on työsuojelun ja työhyvinvoinnin edis-

tämiseen?

2. Miten Halmeri-tarkastus kuvaa työpaikan turvallisuuden tasoa?

2.1 Kuvaako Halmeri organisaation kykyä tuottaa turvallisuutta muuttuvissa olo-

suhteissa?

2.2 Kuinka hyvin Halmeri vastaa henkilöstön näkemystä yrityksen turvallisuuden

tilasta?

2.3 Mitkä Halmerin osa-alueet korreloivat henkilöstön hyvän, turvallisen työpai-

kan kokemuksen kanssa?

Hanke koostui kolmesta osasta (Kuva 1).


7

Halmeri-tarkastukset tehtiin Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella vuoden

2012 elokuun ja joulukuun välisenä aikana. Yhdeksän eri tarkastajaa kävi 40 teollisuuden

alan työpaikalla. Tarkastajat kertoivat työpaikan edustajille mahdollisuudesta osallistua

hankkeeseen ja jättivät hankkeesta laaditun informaatiokirjeen työpaikoille tutustuttavak-

si. Tarkastuksen jälkeen Työterveyslaitoksen tutkija Vuokko Puro soitti työpaikan nimetyl-

le yhteyshenkilölle, yleensä työsuojelupäällikölle, ja kertoi tarkemmin hankkeen toteutuk-

sesta ja osallistumisesta. Hankkeeseen lähti mukaan 26 työpaikkaa.

Toisessa vaiheessa hankkeeseen osallistuvien työpaikkojen henkilöstölle toteutettiin kyse-

ly, jolla kartoitettiin henkilöstön ja yritysjohdon näkemyksiä työpaikan työturvallisuuden

tilasta. Kysely lähetettiin työpaikalle noin 1–2 kuukauden kuluessa Halmeri-

tarkastuksesta, jotta työpaikkojen tilanne olisi vertailukelpoinen eri arviointimenetelmien

suhteen. Halmeri-tarkastuksen ja kyselyn tuloksia tarkasteltiin yhdessä ennen työpaikka-

käyntiä. Tämän jälkeen tutkijat tutustuivat työpaikkakäynnillä työpaikan toimintaan ja

kävivät kyselyn tuloksia ja työpaikan tämänhetkistä työsuojelutilannetta ja mahdollisia

kehittämiskohteita yhdessä läpi työpaikan edustajien kanssa keskustellen. Toukokuussa

2013 hankkeeseen osallistuneille työpaikoille järjestettiin yhteinen puolen päivän semi-

naari, jossa esiteltiin kyselyn tulosten yhteenvetoa ja työpaikkojen hyviä työsuojelukäy-

täntöjä. Hankkeen tulosten kokonaisanalysoinnissa käytettiin hyväksi Halmeri-

Kuva 1 Hankkeen osat


8

tarkastusten tarkastuskertomuksia ja täytettyjä Halmeri-lomakkeita, työpaikkakyselyjen

tuloksia sekä työpaikkakäynneistä tehtyjä päiväkirjoja.

2.1 Halmeri-tarkastus LSSAVI:n tarkastaja teki työpaikalle Halmeri-tarkastuksen, jossa tarkastetaan työpaikan

turvallisuusjohtamista ja siihen liittyviä hallintajärjestelmiä. Halmeri-tarkastukseen kuuluu

Halmeri-lomakkeen sisältämien asioiden käsittely ja työpaikkakierros. Halmeri-lomake

(saatavilla Työsuojeluhallinnon verkkosivustolta) on tarkastuksen ja työpaikan itsearvioin-

nin apuväline, jonka avulla arviodaan, miten työpaikalla on järjestetty työsuojelun yhteis-

toiminta; työntekijöiden opetus ja ohjaus; esimiesten ja organisaation toiminta; omat

työsuojelutarkastukset ja työoloja koskevat aloite- ja ilmoitusmenettelyt sekä vaarojen

selvitys ja arviointi. Lomaketta täytettäessä arvioidaan, onko kyseinen asia työpaikalla

kunnossa vai onko siinä korjattavaa. Tulosten perusteella syntyy indeksiluku, joka on sitä

suurempi mitä useampi kohta on arvioitu kunnossa olevaksi. Alle 50 henkilön työpaikoille

on laadittu edellä kuvattua laajaa Halmeri-lomaketta suppeampi Pienhalmeri. Hankkeessa

sovittiin, että tarkastus pyritään tekemään normaalin tarkastuskäytännön mukaisesti ja

kaikilla työpaikoilla käytetään laajaa Halmeria. Kaikki hankkeeseen osallistuneet tarkasta-

jat olivat tehneet Halmeri-tarkastuksia aiemmin.

Halmeri-lomake lähetettiin työpaikalle etukäteen itsearviointia varten ja työpaikkakäynnil-

lä tarkastaja ja työpaikan edustajat käsittelivät lomakkeen asiat yhdessä. Tarkastukseen

osallistui yleensä sekä työnantajan että työntekijöiden edustaja. Kolmella työpaikalla

työntekijöiden edustaja ei osallistunut lainkaan tarkastukseen. Tarkastusten kesto vaihteli

tarkastuskertomusten mukaan 2 tunnista 6,5 tuntiin. Tarkastuksen jälkeen tarkastusker-

tomus Halmeri-indekseineen lähetettiin työpaikalle. Tarkastuksen sisältöä on kuvattu tar-

kemmin luvussa 3. Tarkastuksen jälkeen tutkijoille toimitettiin työpaikan tarkastuskerto-

mus, Halmeri-lomake ja työsuojelun toimintaohjelma.

2.2 Kysely työpaikoille Yritysjohdon ja koko henkilöstön käsityksiä oman työpaikan työturvallisuustilanteesta ja

työsuojelutoiminnasta kartoitettiin tarkoitusta varten laaditulla kyselyllä. Kyselylomake

(liite 1) laadittiin pohjautuen Halmerin arviointikohtiin ja kirjallisuuskatsaukseen. Kyselys-

sä oli kysymys/kysymyksiä kaikkiin Halmeri-lomakkeen arviointikohtiin liittyen lukuun

ottamatta arviointikohtaa 6 (työaikakirjanpito ja ylityöt) sekä arviointikohtia 19 (muut


9

selvitykset) ja 20 (vaarojen selvitys kattaa eri tehtävät). Kyselyssä tarkastelun painopis-

tettä siirrettiin hallintajärjestelmien olemassaolosta niiden toteutumiseen käytännössä,

sillä toimivien turvallisuuden hallintajärjestelmien pitäisi näkyä työpaikan arkipäiväisessä

toiminnassa turvallisena työympäristönä ja turvallisina työ- ja menettelytapoina. Liittees-

sä 2 olevassa taulukossa on kuvattu, mitä kyselylomakkeen väitteitä vertailtiin mihinkin

Halmerin arviointikohtaan. Synteesin muodostamisesta ja sen tuloksista kerrotaan tar-

kemmin luvussa 6.

Kysely toteutettiin työpaikkakohtaisesti joko paperisena kyselynä tai sähköisenä Digium-

kyselynä . Vastuu kyselyn käytännön toteutuksesta oli työpaikan yhteyshenkilöllä. Kyse-

lyyn oli mahdollista vastata anonyymisti, jotta pelko tunnistamisesta ei estäisi vastaamis-

ta.

Kyselyn kohderyhmänä oli työpaikkojen yritysjohto ja koko henkilöstö. Kohderyhmään

kuului 1 814 henkilöä (osasta työpaikoista saatiin henkilömäärä muutaman työntekijän

tarkkuudella), joista kyselyyn vastasi 1 115 henkilöä. Kyselyn vastausprosentiksi tuli siten

61,5 %. Vastausprosentit vaihtelivat työpaikkakohtaisesti 17,5–100 % välillä. Työpaikka-

kohtaisten vastausprosenttien keskiarvo oli 66 %. Noin 79 % kyselyn vastaajista oli työn-

tekijöitä, reilu 9 % työnjohtajia ja vajaa 9 % johtajia. Yhteensä 34 vastaajaa (3 %) oli

jättänyt henkilöstöryhmänsä kokonaan ilmoittamatta.

Kyselyn analysoinnista ja tuloksista kerrotaan luvussa 4.

2.3 Työpaikkakäynnit Työsuojelutarkastuksen ja kyselyn vastaamisen jälkeen kaksi tutkijaa tutustui näihin 26

työpaikkaan ja toteutti työpaikkakäynnin suunnitellun asialistan mukaan (liite 3). Tilaisuu-

dessa olivat useimmiten läsnä työnantajan edustajana työsuojelupäällikkö ja tehtaanjoh-

taja. Joillakin työpaikoilla omistaja toimi työsuojelupäällikkönä. Työntekijöiden edustajina

paikalla olivat työntekijöiden ja/tai toimihenkilöiden työsuojeluvaltuutetut. Osalla työpai-

koista oli paikalla koko työsuojelutoimikunta. Yhdellä työpaikalla tilaisuudessa olivat pai-

kalla ainoastaan työntekijöiden edustajat. Lisäksi joillakin työpaikkakäynneillä oli läsnä

työpaikan työterveyshuollon yhteyshenkilö, turvallisuusasiantuntija, esimies tai henkilös-

töosaston edustaja. Työpaikkakäynnillä tutkijoille esiteltiin työpaikkakierroksella työpaikan

toimintaa ja toimitiloja. Tutkijat saivat yleissilmäyksen tuotantotiloista sekä työturvallisuu-

teen ja -terveyteen liittyvistä vaaroista ja työpaikalla toteutetuista turvallisuutta edistävis-


10

tä ratkaisuista. Työpaikkakäynneillä kerättiin myös työpaikkojen hyviä käytäntöjä turvalli-

suuden edistämisessä.

Työpaikkakierroksen jälkeen ryhmä istuutui pöydän ääreen keskustelemaan. Aiheina oli-

vat tehdyt työsuojelutarkastukset, työpaikan työturvallisuuden tila ja työsuojelukäytännöt

sekä kyselyn tulokset omalla työpaikalla. Osalla työpaikkakäynneistä työstettiin tilaisuu-

den lopuksi osallistujien valitseman työpaikan kehittämiskohteen seuraavia askeleita ja

huomioon otettavia asioita tutkijoiden tarjoaman kehittämistyökalun avulla. Väline ja esi-

merkki sen käytöstä on kuvattu tarkemmin luvussa 5.2.

2.4 Halmerin ja kyselyn synteesi Ennen työpaikkakäyntiä määritettiin, miten Halmeri-tulkinnat ja kyselyn tulos vastaavat

toisiaan Halmerin eri a rviointikohdissa. Työpaikkakohtaisten Halmerin ja kyselyn syn-

teesitarkastelujen lisäksi koko tutkimusaineistosta tehtiin Halmeri-tulkintojen ja kyselyn

vastaavuustarkastelu Halmerin arviointikohdittain. Halmeri-tulkintoja verrattiin myös eri

henkilöstöryhmien kyselyvastauksiin tavoitteena selvittää, onko Halmeri-tulkintojen ja

kyselytulosten vastaavuudessa eroja eri henkilöstöryhmien välillä.

2.5 Tutkimuskokonaisuus ja raportin rakenne Tutkimuskokonaisuuteen sisältyy eri vaiheita ja eri aineistoja. Tutkimuksen tulokset rapor-

toidaan tutkimusvaiheittain, jotka näkyvät kuvan 1 tutkimusasetelmassa. Tulosten analy-

sointi kuvataan lukukohtaisesti. Raportin lukemisen helpottamiseksi kuvassa 2 näkyy,

mihin tutkimuskysymyksiin vastataan raportin tulosluvuissa.


11

Kuva 2. Tutkimuskysymyksien vastaukset raportin tulosluvuissa.


12

3 HALMERI VALVONNAN VÄLINEENÄ

3.1 Työpaikkojen kokemuksia valvonnasta ja Halmeri-tarkastuksesta

Työpaikkakäynneillä työpaikkojen edustajilta kysyttiin kokemuksia tehdystä Halmeri-

tarkastuksesta ja valvonnasta yleensä. Useimmille työpaikoille Halmeri-tarkastus tehtiin

ensimmäistä kertaa. Työpaikoilla oltiin sitä mieltä, että on hyvä, kun joku ulkopuolinen

tulee katsomaan työpaikan työolosuhteita ja työsuojelun tilaa. Tarkastus ei välttämättä

tuonut esiin mitään uutta työpaikan puutteista ja keskeneräisistä asioista, mutta tarkastus

koettiin hyväksi tilanteeksi päivittää oman työpaikan työsuojelun tila ja keskeiset lainsää-

dännölliset asiat. Halmeri-tarkastukseen liittyvä itsearviointi etukäteen koettiin hyväksi

kahdestakin syystä. Työpaikoilla koettiin, että lomakkeen avulla pysähdyttiin aidosti miet-

timään, miten työpaikalla lomakkeessa mainitut asiat hoidetaan ja miten ne toteutuvat.

Lisäksi työpaikoilla arvostettiin sitä, että lomakkeen palauttamisen jälkeen tarkastaja tu-

tustuu työpaikan tilanteeseen jo ennen käyntiä ja itse käynnillä päästään keskusteluissa

pureutumaan työpaikan tilanteeseen juohevasti. Halmeri-tarkastuksen systemaattisuutta

pidettiin myös hyvänä. Joillakin työpaikoilla aiemmat tarkastukset oli koettu pirstaleisiksi

ja sattumanvaraisia sisältöalueita käsitteleviksi, mutta Halmeri-lomake loi tarkastukselle

johdonmukaisen rungon. Lomake johdatteli myös keskustelemaan asioista, joista ei

muunlaisessa tarkastuksessa – tai työpaikan omissa palavereissa – oltu aiemmin keskus-

teltu.

Halmeri-tarkastuksen luotettavuuteen vaikuttaa arvio, jonka mukaan työsuojelutarkas-

tukseen osallistuvat pystyvät vaikuttamaan Halmeri-indeksiin huomattavasti. Työpaikko-

jen edustajat voivat olla liian positiivisia tai liian negatiivisia kertoessaan oman työpaik-

kansa työsuojelun tilasta. Joillakin työpaikoilla keskusteltiin siitä, miten aidosti työntekijöi-

den ääni saadaan kuuluviin, jos tarkastuksella on koko ajan läsnä sekä työnantajan että

työntekijöiden edustaja samanaikaisesti. Työpaikoilla oltiin kuitenkin yksimielisiä siitä, että

työpaikkakierros työolosuhdetarkastuksineen on aina tarpeen.

3.2 Halmeri-tarkastusten erilaiset toteutustavat Työpaikkakäynnit ja tutkijoille lähetetyt dokumentit paljastivat, että Halmeri-tarkastuksia

toteutettiin eri tavoin. Myös Halmeri-lomaketta käytettiin usealla eri tavalla. Tutkimus-


13

hankkeessa sovittiin tarkastajien kanssa ennen tarkastusten aloittamista, että Halmeri-

lomake lähetetään työpaikoille tutustuttavaksi ennen tarkastusta. Kaikki työpaikat eivät

kuitenkaan täyttäneet Halmeri-lomaketta itsearviointina etukäteen. Lomakkeen etukäteen

täyttäneistä ainoastaan osa lähetti täytetyn lomakkeen takaisin tarkastajalle ennen tar-

kastuskäyntiä. Itsearviointi oli usein ylikriittistä tai realistista verrattuna yhdessä tarkasta-

jan kanssa tehtyyn arvioon.

Halmeri-lomakkeen kussakin arvioitavassa kohdassa on useampia arviointikriteerejä.

Lomakkeiden täytössä esiintyi kirjavuutta siinä, milloin asia oli arvioitu korjattavaksi, jos

kriteerit olivat täyttyneet vain osittain. Toisaalta, arvioitava kohta oli usein arvioitu kun-

nossa olevaksi, vaikka asia oli työpaikalla suunnitteilla tai keskeneräisenä. Lomakkeen

lisätietoa-kohdassa oli harvoin mainintaa mistä syystä korjattavaa-merkintä oli laitettu,

mikä vaikeutti lomakkeen merkintöjen tulkintaa. Joskus lisätietoa-kohdasssa oli maininta

siitä, miksi asia oli laitettu kunnossa olevaksi.

Tarkastajien käyttämät Halmeri-lomakkeet erosivat joiltain osin toisistaan. Osa tarkasta-

jista käytti tarkastuksella Halmerin itsearviointiversiota, joka eroaa Halmeri-

tarkastuslomakkeesta joidenkin arviointikohtien tulkintakriteerien osalta (esimerkiksi vai-

kuttaako työsuojeluhenkilöiden työsuojeluhenkilörekisterimerkintä ensimmäisen vai toisen

arviointikohdan tulkintaan). Lisäksi itsearviointi-Halmerissa arvioidaan myös kohdissa 24–

26 kirjatut vaara- ja kuormitustekijät Kunnossa/Korjattavaa -asteikolla toisin kuin Halme-

ri-tarkastuslomakkeessa.

Tarkastuskertomuksissa oli aina maininta Halmeri-indeksistä toimialan vertailutietoineen,

mutta työpaikoilla ei aina ollut käytettävissä tarkastajan täyttämää Halmeri-lomaketta.

Ennen tarkastuksia sovittiin myös, että kolme vaara- tai kuormitustekijää kirjataan, mikäli

ne muutoinkin tulisi tarkastuksella kirjattua. Sillä haluttiin selvittää, millaisia vaara- ja

kuormitustekijöitä lomakkeeseen kirjataan ja minkälainen yhteys kirjaamisilla on tarkas-

tuksiin kokonaisuutena. Vaara- ja kuormitustekijöitä oli kirjattu 16 lomakkeeseen vähin-

tään yksi. Kirjatut vaara- ja kuormitustekijät liittyivät kappaleiden nostoihin ja/tai siirtoihin

(11 mainintaa), ergonomiaan (7 mainintaa), meluun (4 mainintaa), kemiallisiin altisteisiin

(4 mainintaa), trukkiliikenteeseen (4 mainintaa), viiltovammoihin (3 mainintaa), silmä-

vammoihin (2 mainintaa), pölyyn (2 mainintaa), korkealla työskentelyyn (2 mainintaa) ja

lisäksi vaara- ja kuormitustekijöiksi oli tunnistettu työpaikkakohtaisesti esimerkiksi yksit-

täisiä työvaiheita, väärät työtavat tai ilmanvaihto. Lomakkeisiin oli kirjattu vaihtelevasti


14

tunnistettujen vaara- ja kuormistustekijöiden hallitsemiseksi tehtyjä ja suunniteltuja toi-

menpiteitä. Kaikissa Halmeri-lomakkeissa tunnistettujen vaara- ja kuormitustekijöiden

hallinnan kunnossa oloa tai korjaamistarvetta ei arvioitu ollenkaan, mutta niissä, joissa

asiaan otettiin kantaa, asia tulkittiin huomattavasti useammin kunnossa olevaksi kuin

korjattavaksi. Kuormitustekijöiden laskeminen mukaan Halmeri-indeksiin vaihteli tarkas-

tajakohtaisesti ja käytetyn Halmeri-version mukaan.

Työpaikkakierros sovittiin toteutettavaksi, mikäli se muutoinkin tarkastuksen yhteydessä

tehtäisiin. Työpaikkakierroksen toteutuminen ei aina ollut yksiselitteisesti arvioitavissa

työpaikkakäynteihin osallistuvien muistikuvien ja tarkastuskertomuksen perusteella. Työ-

paikkakierros ei kuitenkaan säännönmukaisesti sisältynyt kaikkiin tutkimuksessa tehtyihin

Halmeri-tarkastuksiin. Mikäli työpaikalla oli käyty lähiaikoina, niin ei katsottu tarpeelliseksi

tehdä kierrosta uudestaan. Joissakin tarkastuskertomuksissa oli maininta, että työpaikka-

kierros tullaan tekemään uudella tarkastuksella lähiaikoina. Työpaikkakierroksen tekemi-

sen epäselvyyttä ja vaihtelevuutta saattaa selittää se, että Halmeri-tarkastukselle ei ole

vakiintunutta muotoa ja osa tarkastuksista tehtiin hankkeen innoittamana. Kyseiset työ-

paikat ja laaja Halmeri-tarkastus valvonnan välineenä eivät välttämättä olisi valikoituneet

tarkastajien työlistalle ilman hanketta. Merkille pantavaa Halmeri-tarkastusten työpaikka-

kierroksiin liittyen on se, että työpaikkakierroksen vaikutuksista Halmeri-lomakkeen arvi-

ointiin ei ollut näyttöä. Työpaikat eivät es imerkiksi maininneet, että lomakkeen arvioita

olisi muutettu tehdyn kierroksen jälkeen.

3.3 Halmerin tulokset ja annetut velvoitteet Halmeri-tarkastuksella valvotaan työpaikan turvallisuuden hallintaa. Halmeri-indeksi antaa

yleiskuvan työpaikan turvallisuuden hallinnan tasosta, mutta Halmeri-tarkastuksen korjat-

tavaa-kohdat eivät sinällään vielä velvoita työpaikkoja saattamaan korjattavia asioita

kuntoon. Turvallisuuden hallinta ei myöskään välttämättä takaa konkreettisten työolojen

ja työympäristön turvallisuutta. Siksi tutkimuksessa tarkasteltiin Halmeri-tarkastuksen

vaikuttavuutta vertaamalla Halmeri-lomakkeen tuloksia annettuihin velvoitteisiin. Kysei-

sellä tarkastelulla haluttiin selvittää, mitkä Halmerin arvioitavista kohdista johtavat työ-

paikkoja velvoittavan toimintaohjeen tai kehotuksen antamiseen. Toisaalta tarkastelulla

tavoitetaan myös ne velvoitteet, joita työpaikoille on annettu, mutta joilla ei ole yhteyttä

Halmerissa arvioitaviin kohtiin.


15

Halmeri-tarkastuksen indeksi työpaikoilla vaihteli 43:sta sataan. Annettujen velvoitteiden

määrä vaihteli nollasta kahteentoista. Tutkimusjoukkoon kuului työpaikka, jonka Halmeri-

indeksi oli sa ta, eikä työpaikalle oltu annettu yhtään velvoitetta. Samoin tutkimusjouk-

koon kuului työpaikka, jonka Halmeri-indeksi oli 47 ja työpaikalle oli annettu 10 velvoitet-

ta. Mutta tutkimusjoukkoon kuului myös työpaikka, jonka Halmeri-indeksi oli yli 80 ja

työpaikalle oli annettu 12 velvoitetta ja työpaikka, jonka Halmeri-indeksi oli 65, eikä työ-

paikalle oltu annettu yhtään velvoitetta. Kuvassa 3 on nähtävillä työpaikkakohtaisesti

Halmeri-indeksin ja velvoitteiden määrän yhteys.

Halmeri-indeksin ja velvoitteiden määrällä ei siis näyttänyt olevan yksiselitteistä yhteyttä,

minkä vuoksi päädyttiin tarkastelemaan tarkemmin Halmeri-lomakkeen ja velvoitteiden

laatua.

Kuva 3. Halmeri-indeksin ja annettujen velvoitteiden määrän yhteys.


16

Kaikki tarkastuskertomuksessa olevat velvoitteet kirjattiin ensin työpaikkakohtaisesti,

jonka jälkeen Halmerin korjattavaa-kohtien maininnat yhdistettiin annettuihin velvoittei-

siin. Osa korjattavaa-kohdista oli helposti yhdistettävissä velvoitteisiin, kuten työsuojelu-

henkilöstön koulutus, työsuojelun toimintaohjelman laatiminen tai työpaikkaselvityksen

nähtävillä olo. Osa Halmerin korjattavaa merkinnöistä olisi tarvinnut lisätietoja, jotta Hal-

meri-lomakkeen ja tarkastuskertomuksen yhteyttä olisi pystytty varmuudella tulkitse-

maan. Erityisesti korjattavaa merkinnöistä kohdissa ”Vaarojen selvitys ja arviointi” ei voitu

yksiselitteisesti päätellä, miten kyseisen Halmeri-kohdan alakohdat näkyvät tarkastusker-

tomuksessa. Eniten korjattavaa-merkintöjä tuli kohtiin Työsuojeluhenkilöstön koulutus,

Työntekijöiden ilmoitus- ja aloitemenettelyt ja Vaarojen selvitys kattaa eri tehtävät (12

työpaikalla korjattavaa) sekä Vaarojen selvitys kattaa henkiset kuormitustekijät (11 työ-

paikalla korjattavaa).

Suurimmat poikkeamat Halmeri-merkintöjen ja velvoitteiden välillä löytyivät seuraavista

kohdista: Henkilöstökyselyt ja kehityskeskustelut -kohdassa oli korjattavaa Halmerissa 8

työpaikalla, mutta tarkastuskertomuksissa ei annettu velvoitteita arviointikohtaan liittyen.

Ainoastaan yhdellä työpaikalla asiasta oli maininta tarkastuskertomuksessa. Työntekijöi-

den ilmoitus- ja aloitemenettelyt -kohdassa oli korjattavaa 12 työpaikalla, joista kolmella

se oli johtanut velvoitteeseen. Työpaikan omat työsuojelutarkastukset -kohdassa oli kor-

jattavaa 9 työpaikalla, joista neljällä se johti velvoitteeseen. Opetus ja ohjeet työhön sekä

Kunnossapito-kohdissa oli korjattavaa 7 työpaikalla, joissa kummankin osalta kahdessa

tapauksessa se johti velvoitteeseen. Välitön yhteys Halmerin ja velvoitteiden välillä on

Työsuojelun toimintaohjelma -kohdassa, jossa oli korjattavaa 5 työpaikalla, joista jokaisel-

le oli myös annettu velvoite asiaan liittyen. Samoin oli toimittu Esimiesten valvontatehtä-

vät -kohdassa, jossa 4 työpaikalla oli korjattavaa ja kaikille oli annettu velvoite. Kuvassa 4

on nähtävillä Halmerin eri kohtien korjattavaa-maininnat. Vihreällä näkyvät ne työpaikat,

joilla korjattavaa-maininta on johtanut myös velvoitteen antamiseen tarkastuskertomuk-

sessa ja punaisella ne työpaikat, joilla korjattavaa-maininta ei ollut johtanut velvoittee-

seen tarkastuskertomuksessa.


17

Työpaikoille annettiin myös velvoitteita, joiden yhteyttä Halmeri-lomakkeeseen ei havait-

tu. Useimmat näistä koskivat koneturvallisuutta, esimerkiksi puutteellisia koneiden suoja-

uksia ja vaara-alueelle pääsyä. Lisäksi velvoitteita oli annettu työympäristöön liittyvistä

asioista, kuten melusta, lämpöolosuhteista ja kohdepoistoista. Näiden lisäksi oli annettu

Kuva 4. Halmerin korjattavaa-merkintöjen yhteys tarkastuskertomuksessa annettuihin

velvoitteisiin.


18

yksittäisiä velvoitteita häirinnän käsittelymallin puuttumisesta, tiedottamisesta ja vaara- ja

läheltä piti -tilanteiden tutkinnasta ilman, että Halmerissa oli niistä korjattavaa-mainintaa.

Kaikkiin näihin velvoitteisiin ei löydy suoraan puutetta vastaavaa kohtaa Halmeri-

lomakkeesta. Velvoitteita annettiin myös puutteista, joilla on suora yhteys lomakkeeseen.

Esimerkkinä voidaan mainita kahden työpaikan velvoitteet koskien työaikakirjanpitoa,

vaikka Halmeri-lomakkeessa oli arvioitu kyseinen kohta kunnossa olevaksi.


19

4 KYSELYN TULOKSET

4.1 Kyselyn rakenne ja kyselytulosten analysointi Kyselyssä vastaajien taustatietoina kysyttiin ainostaan, mihin henkilöstöryhmään (työnte-

kijä, työnjohto tai johto) vastaaja kuuluu. Lisäksi tiedusteltiin työsuojelutoimikunnan ole-

massa oloa ja vastaajan tietoisuutta siitä. Kyselylomakkeen rungon muodosti 42 (johdon

kyselyssä 46) työturvallisuuden kannalta suotuisaa väittämää, joita vastaajaa pyydettiin

arvioimaan neliportaisella Likertin asteikolla vastausvaihtoehdoin: Eri mieltä (1), Jokseen-

kin eri mieltä (2), Jokseenkin samaa mieltä (3) ja Samaa mieltä (4). Lisäksi vastaajalle

tarjottiin mahdollisuus olla ottamatta kantaa väitteeseen erillisillä vastausvaihtoehdoilla En

tiedä (5) ja Ei koske minua (6).

Saman aihealueen väitteet ryhmiteltiin Halmeri-lomakkeen rakennetta mukaellen seitse-

mään osioon. Osioon liittyvien väitteiden numerot on esitetty suluissa osion nimen jäl-

keen. Osiot ovat: 1) Oma toiminta (3–11), 2) Johdon ja esimiesten toiminta (12–18), 3)

Työsuojelun yhteistoiminta ja organisointi (19–26), 4) Turvallisuuden seuranta ja turvalli-

suushavaintojen käsittely (27–32), 5) Vaarojen selvitys, arviointi ja hallinta (33–40), 6)

Työympäristö (41–44), 7) Työsuojelutehtävät ja -vastuut (50–53). Kyselyn viimeinen osio

liittyen työsuojelutehtäviin ja -vastuisiin suunnattiin ainoastaan työnjohtajille ja johtajille.

Summamuuttujien reliabiliteettia testattiin Cronbachin alfalla ja ne todettiin riittäväksi

(0,77< – arvo


20

Kyselyn vastauksia tarkasteltiin avointen kysymysten osalta koko aineistossa ja kyselyn

summamuuttujia yrityskoon mukaan, henkilöstöryhmittäin ja summamuuttujien koko-

naiskeskiarvon perusteella. Työpaikat jaettiin kahteen kokoluokkaan työntekijöiden lu-

kumäärän perusteella: 1) 50 tai alle 50 työntekijää ja 2) yli 50 työntekijää. Henkilöstö-

ryhminä olivat 1) työntekijät ja 2) työnjohtajat ja johtajat. Vastaajat jaettiin työpaikkansa

kyselyn summamuuttujien kokonaiskeskiarvon perusteella kahteen ryhmään: 1) yritykset

(30 %), joilla oli korkeimmat kyselyn keskiarvot, summamuuttujien keskiarvo > 3,2 ja 2)

muut yritykset (70 %), summamuuttujien keskiarvo < 3,2. Näiden vastaajaryhmien kyse-

lyvastausten eroavaisuuksia tarkasteltiin sekä summamuuttujakohtaisesti että yksittäisten

väittämien tasolla. Kyselyyn osallistuneet työpaikat edustivat teollisuuden toimialaa ja

suurin osa oli metalliteollisuutta, joten tuloksissa ei tehdä vertailuja toimialojen kesken.

Aineiston analysoinnissa on käytetty SPSS 20 -tilasto-ohjelmaversiota. Ryhmien välinen

ero on tilastollisesti merkitsevä, kun p-arvo on


21

4.2.1 Henkilöstöryhmien väliset erot Johto ja työnjohto arvioi yrityksen työturvallisuuden tason kaikkien osatekijöiden osalta

paremmaksi kuin työntekijät (Kuva 6). Henkilöstöryhmien väliset erot olivat kaikki tilastol-

lisesti erittäin merkitseviä (p


22

4.2.2 Oma toiminta Oman toiminnan osalta erot yritysten välillä eivät olleet suuret eli yleensä vastaajat arvioi-

vat oman toimintansa hyväksi kaikissa yrityksissä (vastaajien keskiarvo 3,5, asteikolla 1–

4). Vastaajat arvioivat parhaiten väitteitä ”Tunnen työni keskeiset vaara- ja haittatekijät”

sekä ”Otan toiminnassani huomioon myös työkaverieni turvallisuuden”. Heikoimmaksi

arvioitiin ”Puutun asiaan aina, kun näen muiden työskentelevän vaarallisesti, laiminlyövän

turvallisuusohjeita tai ottavan riskejä”.

Tilastollisesti merkitseviä eroja korkeamman keskiarvon saaneiden yritysten ja muiden

välillä esiintyi väitteissä: ”Ilmoitan havaitsemistani vioista, puutteista tai vaaratilanteista

työympäristössä tai työmenetelmissä” (keskiarvo 3,7 vs. 3,6, p=0,040, vastaavasti),

”Olen saanut riittävästi perehdytystä ja koulutusta selviytyäkseni minulle kuuluvista töistä,

myös mahdollisista häiriö- ja vaaratilanteista” (3,4 vs. 3,1, p=0,006, vastaavasti), ”Käy-

Kuva 6. Summamuuttujien keskiarvot henkilöstöryhmittäin.


23

tän aina asiaankuuluvia työvälineitä, turvalaitteita ja henkilönsuojaimia” (3,4 vs. 3,3,

p=0,035, vastaavasti) sekä ”Vähennän työni ruumiillista rasitusta kiinnittämällä huomiota

oikeisiin työasentoihin ja työliikkeisiin sekä hyödyntämällä käytettävissä olevia apuvälinei-

tä” (3,3 vs. 3,2, p=0,015, vastaavasti).

4.2.3 Johdon ja esimiesten toiminta Työturvallisuuteen liittyvä johdon esimiesten toiminta olivat kaikkien väittämien

suhteen paremmalla tasolla korkeamman keskiarvon yrityksissä kuin muissa.

Korkeamman keskiarvon yrityksissä väitteiden keskiarvot vaihtelivat 3,0–3,3

välillä, kun muissa yrityksissä vaihteluväli oli 2,5–2,7. Vastaajat arvioivat par-

haiten väitettä ” Yritysjohto on ilmaissut selkeästi työturvallisuuden kehittämi-

sen periaatteet, päämäärät ja tavoitteet työpaikallamme” ja heikoimmaksi ”

Työpaikallani ei tingitä turvallisuudesta kiireessäkään”.

Tilastollisesti merkitsevät erot eri väitteiden osalta korkeamman keskiarvon ja

muiden yritysten välillä vaihtelivat p-arvojen ollessa < 0,001 ja 0,014 välillä.

Kuvassa 7 on esitetty niiden väittämien samaa mieltä olevien prosenttija-

kaumat, joissa erot korkeamman keskiarvon ja muiden yritysten välillä olivat

tilastollisesti erittäin merkitseviä (p


24

4.2.4 Työsuojelun yhteistoiminta ja organisointi Työsuojelun yhteistoimintaan ja organisointiin liittyvän osion suhteen korke-

amman keskiarvon yrityksissä tilanne oli parempi kuin muissa yrityksissä kaik-

kien väittämien suhteen. Korkeamman keskiarvon yrityksissä väitteiden kes-

kiarvot vaihtelivat 3,3–3,6 välillä, kun muissa yrityksissä vaihteluväli oli 2,8–

3,0. Vastaajat arvioivat parhaiten väitettä ” Työturvallisuus kuuluu kaikkeen

päivittäiseen työntekoon” ja heikoimmaksi ” Työpaikkani työsuojelutoiminta on

suunnitelmallista” sekä ” Työpaikkani työsuojelutoiminta perustuu järjestelmäl-

liseen vaarojen tunnistamiseen”.

Kuva 7 Johdon ja esimiesten toimintaan liittyvän summamuuttujan tilastollisesti erittäin

merkitseviä (p


25



Kuvassa 8 on esitetty niiden väittämien samaa mieltä olevien prosenttija-


tilastollisesti erittäin merkitseviä (p


26

tyksissä väitteiden keskiarvot vaihtelivat 2,8–3,5 välillä, kun muissa yrityksissä

vaihteluväli oli 2,4–3,0. Vastaajat arvioivat parhaiten väitettä

”Kaikki työtapaturmat tutkitaan ja havaitut puutteet korjataan” ja heikoimmaksi

”Työyhteisömme työilmapiiriä seurataan säännöllisesti”.



Kuvassa 9 on esitetty väittämän

”Kaikki työtapaturmat tutkitaan ja havaitut puutteet korjataan ” samaa mieltä

olevien prosenttijakaumat, joissa ero korkeamman keskiarvon ja muiden yritys-

ten välillä oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p


27

kaikkien väittämien suhteen. Korkeamman keskiarvon yrityksissä väitteiden

keskiarvot vaihtelivat 2,9–3,3 välillä, kun muissa yrityksissä vaihteluväli oli

2,5–3,1. Vastaajat arvioivat parhaiten väitettä ” Työni fyysinen kuormitus on

sopiva” ja heikoimmiksi ” Kaikki havaitut turvallisuuspuutteet/ongelmat korja-

taan välittömästi” sekä ”Kemialliset ja biologiset työympäristötekijät eivät vaa-

ranna turvallisuuttani ja terveyttäni”.

Eri väitteiden väliset erot korkeamman keskiarvon ja muiden yritysten välillä

vaihtelivat tilastollisesti 0,201 < p< 0,001. Yritysten välillä ei ollut tilastollisesti

merkitseviä eroja työterveyshuollon osallistumisessa työn vaara- ja kuormitus-

tekijöiden selvittämiseen eikä työn fyysisen tai henkisen kuormituksen sopivuu-

dessa.

Kuvassa 10 on esitetty väittämien ” Työn haitta- ja vaaratekijöitä selvitetään ja

arvioidaan yhteistyössä henkilöstön kanssa” sekä ” Korjaustoimenpiteiden to-

teutuminen varmistetaan seurannalla” samaa mieltä” olevien prosenttija-


tilastollisesti erittäin merkitsevä (p


28

4.2.7 Työympäristö Työympäristöosio arvioitiin yleisesti ottaen melko hyväksi molemmissa yritys-

ryhmissä. Tosin korkeamman keskiarvon yrityksissä tilanne oli tämänkin osion

suhteen paremmin kuin muissa yrityksissä. Erot yritysten välillä vaihtelivat ti-

lastollisesti 0,026< p > 0,002välillä. Korkeamman keskiarvon yrityksissä väit-

tämien keskiarvot vaihtelivat 3,3–3,6 välillä, kun muissa yrityksissä vaihteluväli

oli 3,0–3,3. Vastaajien mukaan parhaimmat arvot sai väite ”Asianmukaisia hen-

kilönsuojaimia on riittävästi saatavilla” ja alhaisimmat arvosanat tulivat väitteis-

tä

”Käytössä olevat koneet, laitteet ja työkalut ovat tarkoituksenmukaiset, turval-

liset ja ne pidetään kunnossa”, Työympäristö (työskentelytilat, käytävä- ja va-

rastotilat, piha-alueet) on turvallinen” sekä ” Terveys- ja turvallisuusnäkökoh-

dat otetaan huomioon työtilojen, työn ja työvälineiden suunnittelussa ja han-

kinnoissa”.

Kuva 10 Vaarojen selvitys, arviointi ja hallinta -summamuuttujan tilastollisesti erittäin

merkitseviä (p


29

4.2.8 Työsuojelutehtävät ja -vastuut Työsuojelutehtävät ja vastuu-osioon vastasivat vain johdon ja työjohdon edustajat. Hei-

dän arvionsa mukaan tämä osa-alue oli hyvällä tasolla (keskiarvo yli 3,0). Tässäkin osios-

sa korkeamman keskiarvon yritykset olivat eri väittämien suhteen paremmalla tasolla kuin

muut yritykset. Korkeamman keskiarvon yritysten väittämien keskiarvot vaihtelivat 3,4–

3,6 välillä, kun se muissa yrityksissä oli 3,0–3,4 välillä. Parhaimmaksi arvioitiin väite

”Tunnen omat työsuojeluvastuuni ja -tehtäväni” ja alhaisimmat arviot sai väitteet “ Työ-

suojelutehtävät ja -vastuut on määrätty selkeästi ja kirjattu esimiesten tehtävänkuviin”

sekä ” Minulla on riittävästi työaikaa työturvallisuusasioiden hoitamiseen”. Yritysten välillä

oli tilastollisesti merkitsevät erot kolmessa väittämässä neljästä (0,048< p < 0,007).

”Työsuojeluvastuut ja tosiasialliset toimivaltuudet ovat tasapainossa” -väittämän suhteen

ei esiintynyt tilastollisesti merkitsevää eroa yritysten välillä (p=0.133).

4.2.9 Erityisen hyvin hoidetut asiat ja tärkeimmät kehittämiskohteet

Avoimissa kysymyksissä vastaajaa pyydettiin nimeämään omalta työpaikaltaan sekä eri-

tyisen hyvin hoidettuja asioita koskien työturvallisuutta, työterveyttä tai työntekijöiden

työkyvyn ylläpitämistä että tärkeimpiä kehittämiskohteita niihin liittyen. Lukumääräisesti

eniten mainintoja saivat seuraavat asiat:

ERITYISEN HYVIN HOIDETUT ASIAT:

- työterveyshuollon järjestäminen

- henkilönsuojaimet ja muut työva-

rusteet

- työkykyä ylläpitävä toiminta

- työolosuhteet ja erityisesti niiden

kehittämistyö

- työsuojelutoiminnan organisointi

TÄRKEIMMÄT KEHITTÄMISKOHTEET:

- ilmastoinnin ja ilmanlaadun pa-

rantaminen

- työergonomian kehittäminen

- työpaikan yleinen järjestys ja siis-

teys

- työolosuhteet (lämpötila, vetoi-

suus, melu, valaistus)

- koneiden ja välineiden kunnossa-

pito ja turvallistaminen (sekä ylei-

senä mainintana, että yksittäisten

koneiden tasolla)


30

Kehittämiskohteissa korostui työhön ja työympäristöön liittyvät kehittämiskohteet, mutta

kehittämiskohteita tunnistettiin myös liittyen työsuojelutoiminnan organisoimiseen.

4.2.10 Vastaajan omat mahdollisuudet edistää työpaikkansa työturvallisuutta

Vastaajia pyydettiin kertomaan omista mahdollisuuksistaan edistää työpaikkansa työtur-

vallisuutta. Vastaajat tunnistivat muun muassa seuraavia keinoja:

- oma aktiivisuus (kehitysehdotusten ja vaaratilanneilmoitusten tekeminen, puut-

teista ilmoittaminen ja/tai niiden korjaaminen itse),

- järjestyksen ja siisteyden ylläpito,

- huolellisuus ja harkitsevaisuus,

- ohjeiden noudattaminen,

- turvalaitteiden ja henkilönsuojainten käyttäminen,

- esimerkin näyttäminen.

Työnjohtajien ja johtajien vastauksissa mainittiin turvavälineiden/henkilönsuojainten

hankkiminen sekä turvallisuusasioiden huomioiminen työn ja työympäristön suunnittelus-

sa ja hankinnoissa. Johtajavastaajat olivat lisäksi tunnistaneet omaksi mahdollisuudek-

seen toimintatapojen luomisen ja resurssien varmistamisen.

4.2.11 Turvallisuuden seuranta ja mittaaminen Turvallisuuden seurantaa ja mittaamista kartoitettiin avoimella kysymyksellä, jossa vas-

taajaa pyydettiin kertomaan työpaikallaan käytössä olevista menetelmistä, mittareista ja

tunnusluvuista. Mittaaminen perustui suurimmalla osalla kohdetyöpaikoista perinteisiin

reagoiviin mittareihin ja yleisimmin mainittuja mittareita ja menetelmiä olivat

- työtapaturmat (lukumäärä, tapaturmattomat päivät, vakavuus)

- sairauspoissaolot

- läheltä piti -tilanteet ja muut turvallisuuspoikkeamat

- turvallisuuskierrokset (toistotaajuus vaihteli viikosta vuoteen)

- jatkuva, päivittäinen seuraaminen työnjohdon ja/tai työsuojeluhenkilöstön toi-

mesta,

- riskikartoitukset, työhygieeniset mittaukset,

- työterveyshuollon tekemät työpaikkakäynnit ja terveystarkastukset.


31

Joidenkin työpaikkojen kohdalla johdon edustajien mainitsemat mittarit ja menetelmät

tunnettiin huonosti työntekijöiden keskuudessa.


32

5 TYÖPAIKKAKÄYNNIT, KEHITTÄMISKOHTEET JA TYÖPAIKKOJEN YHTEINEN SEMINAARI

Seuraavassa kerrotaan työpaikkakäyntien tulokset, jotka on raportoitu Halmerin

otsikoiden mukaisessa järjestyksessä. Hankkeen työpaikkakäynnit nauhoitettiin

tutkijoiden muistin tueksi. Käynnin ja nauhoituksen perusteella työpaikkakäyn-

neistä tehtiin päiväkirjat, joihin koottiin työpaikkakäynnin sisältö tiivistetyssä

muodossa. Raportointivaiheessa työpaikkakäynnit palautettiin mieleen lukemal-

la päiväkirjat. Päiväkirjojen sisältö käytiin läpi laadullista sisällönanalyysiä hy-

väksi käyttäen. Sisällönanalyysissa päiväkirjoista haettiin keskeisiä, toistuvia

teemoja. Päiväkirjoihin koottiin myös tutkijoiden työpaikkäkäynneillä havaitse-

mia työpaikkojen hyviä työsuojelukäytäntöjä. Analyysivaiheessa käytännöt

koottiin yhteen ja raportoitiin teemoittain. Hyvät käytännöt on esitetty kootusti

raportin liitteessä 4.

5.1 Työpaikkakäyntien tulokset Työpaikkakäynnillä keskusteltiin siitä, millaisen kuvan kyselytulokset työpaikan edustajien

mielestä antoivat; kokivatko he, että tulokset kuvasivat heidän työpaikkaansa todenmu-

kaisesti. Lisäksi työpaikkojen edustajat pohtivat mahdollisia syitä siihen, miksi tulokset

ovat sellaiset kuin ovat.

Yleisesti heikkoja kyselytuloksia selitettiin heikolla taloustilanteella tai -näkymällä, joka

heijastuu henkilöstön työskentelyilmapiiriin. Jossain tunnistettiin, että tehtaan johto oli

vaihtunut ja johtamistapa muuttunut neuvottelevasta sanelupolitiikaksi. Suhtautuminen

kyselyn vastauksiin vaihteli. Osalla työpaikoista odotuksia negatiivisemmat kyselyn tulok-

set herättivät aidosti pohtimaan oman työpaikan turvallisuuden tilaa työn tekemisen tasol-

la. Työpaikkakäynnillä pohdittiin asialähtöisesti, mistä negatiiviset vastaukset johtuvat.

Joillakin työpaikoilla johto otti palautteen henkilökohtaisesti ja koki, että vaikka johto on

omasta mielestä tehnyt paljon ja panostanut työturvallisuuteen, henkilöstö ei ole mihin-

kään tyytyväinen ja kritisoi, kun saa tilaisuuden anonyymisti kritisoida esimiehiä ja johtoa.

Työelämän yhä nopeammin tapahtuvat muutokset, esimerkiksi yt-neuvottelut, yrityksen

nopea kasvu ja henkilö- tai omistajavaihdokset, vaikuttavat merkittävästi myös työsuoje-


33

luun. Muutokset voivat näkyä ilmapiiriongelmina työpaikoilla ja lisäävät tarvetta henkisen

hyvinvoinnin huomioimiselle. Tämän lisäksi koettiin, että työsuojelu saattaa jäädä jalkoi-

hin muutoksen keskellä. Henkilövaihdokset aiheuttavat muutoksia ja työturvallisuusasioi-

den hoitaminen saattaa unohtua muiden paineiden takia.

5.1.1 Työsuojelun yhteistoiminta ja organisointi Työpaikoilla oltiin hyvin tietoisia työturvallisuuden ja työsuojelun lakisääteisyydestä. Sen

sijaan aina ei oltu mielletty työsuojelun hyödyllisyyttä ja perimmäistä tarkoitusta. Työpai-

kat hoitivat asiat lain edellyttämien minimivaatimusten mukaisiksi, mutta kaikilla työpai-

koilla ei välttämättä oltu mietitty työsuojelua työpaikan henkilöstön hyvinvoinnin tai tulok-

sellisuuden näkökulmasta. Työsuojelusta puhuttiin usein koneturvallisuutena tai työympä-

ristöön liittyvänä turvallisuutena. Myös työn fyysisestä kuormituksesta sekä kemiallisista

ja fysikaalisista altisteista puhuttiin jonkin verran. Henkinen hyvinvointi tai työhyvinvointi

ei juurikaan tullut esiin keskusteluissa. Työturvallisuus-toiminnan laajentamisen työhyvin-

vointitoiminnaksi arveltiin yhdessä työpaikassa olevan resurssikysymys. Nykyisillä resurs-

seilla kyseinen työpaikka pystyy vastaamaan lähinnä työympäristö- ja tapaturmakysy-

myksiin.

Työpaikkojen tietoisuus työsuojelutoiminnasta vaihteli. Edustuksellisen työsuojelun2 toimi-

jat olivat joillakin työpaikoilla yllättyneitä henkilöstön negatiivisista vastauksista, koska

työsuojelutoimijoiden mielestä työpaikalla oli tehty hyvinkin paljon turvallisuuden takaa-

miseksi. Työpaikkojen edustajat pohtivat, voivatko negatiiviset käsitykset johtua siitä, että

henkilöstö mieltää ainoastaan reagoivat toimet, kuten tapaturmien tutkinnan, työsuojelu-

toiminnaksi. Ennakoivat toimet, esimerkiksi jatkuva tarkkailu, eivät välttämättä ole niin

näkyvää ja tiedostettua työsuojelutoimintaa.

Työsuojelun yhteistoiminta miellettiin joko edustukselliseksi työsuojelutoiminnaksi tai

välittömäksi työsuojelutoiminnaksi3. Työpaikat olivat pääsääntöisesti organisoineet edus-

tuksellisen työsuojelun lainmukaisesti. Pienissä työpaikoissa välittömän työsuojelun merki-

tys korostui. Työturvallisuuteen liittyvät asiat hoidettiin esimiehen ja alaisen välisessä

päivittäisessä kanssakäymisessä tai työpaikan säännöllisissä viikko- tai osastopalavereis-

2 Edustuksellisella työsuojelulla tarkoitetaan nimettyä työsuojelupäällikköä ja valittuja työsuojeluvaltuutettua, -varavaltuutettuja ja työsuojelutoimikuntaa. 3 Välittömällä työsuojelutoiminnalla tarkoitetaan linjaorganisaatiossa tapahtuvaa tehtä-vänkuvien mukaista työsuojelutoimintaa.


34

sa. Isoilla valistuneilla työpaikoilla turvallisuusasiat tulivat esiin tuotannosta käsin TTT-,

laatu- tai vastaavassa järjestelmässä. Edustuksellinen työsuojelu ei välttämättä osallistu-

nut laatujärjestelmän laatimiseen tai auditointiin.

Yhdellä työpaikalla läsnä oli konsernin henkilöstöhallinnon edustaja, jolla oli vahva luotta-

mus hallintajärjestelmiin. Hänen mukaansa järjestelmien olemassaolo ja kertaluontoinen

tiedotus tai kirjallinen materiaali sisäisessä sähköisessä järjestelmässä saa aikaan tavoitel-

tua toimintaa. Työsuojelupäällikkö ja työsuojeluvaltuutettu paikallisesti kuitenkin tunnisti-

vat, että työpaikalla on puutteita mahdollisuudessa toimia turvallisesti ja edistää turvalli-

suutta aktiivisesti.

Johdon kiinnostus työntekijöiden terveyttä ja hyvinvointia kohtaan kuuluu myös välittö-

mään työsuojeluun. Johdon sitoutuminen työturvallisuuteen näkyi työsuojelun toteutuk-

sessa, resursoinnissa ja työturvallisuuden arvostuksessa työpaikalla. Vastaavasti toimin-

nassa oli nähtävissä myös hyvin, jos yrityksen johto ei ollut tiedostanut työturvallisuuden

merkitystä tai ei ollut sitoutunut sen parantamiseen. Johdon kiinnostusta koskevan kysy-

myksen negatiivisten vastausten syitä pohdittaessa esitettiin kysymys siitä, missä tilan-

teessa henkilöstö vastaa kysymykseen myönteisesti. Keskusteluissa tuli esiin, että johdon

kiinnostus koetaan positiiviseksi, kun johto vierailee tuotantotiloissa säännöllisesti ja johto

mielletään henkilöksi, jota tavataan kasvokkain. Keskusteluissa kuvattiin tilanteita, joissa

työpaikalla oli investoitu ennakoivaan työturvallisuuteen huomattavia määriä (esimerkiksi

kone- ja laitehankinnat, tyky-toiminta) ja lisätty henkilöresursseja edustukselliseen työ-

suojeluun, mutta siitä huolimatta henkilöstö koki, että johto ei ollut kiinnostunut henkilös-

tön terveydestä. Tämä ilmeni erityisesti työpaikoilla, jotka toimivat osana suurempaa

konsernia, jossa yrityksen johto voi olla työntekijöille hyvin kaukaista. Johdon sitoutumi-

sen ja työsuojeluun annettujen resurssien puute näkyi jollakin työpaikalla myös edustuk-

sellisen työsuojelun toimijoiden turhautumisena.

Osalla työpaikoista niin työsuojelu- kuin muukin yhteistoiminta oli hyvin kehittynyttä. Niillä

tehtiin työn ja työympäristön kehittämistä yhdessä työntekijöiden kanssa. Toisilla työpai-

koista yhteistoiminta oli taas selvästi hyvin alkeellisella tasolla, yrityksen toimintakulttuu-

riin ei kuulunut asioiden yhteinen käsittely johdon ja työntekijöiden kesken tai työntekijöi-

den mukaan ottaminen suunnitteluun ja päätöksentekoon.


35

Työsuojeluvaltuutetun rooli oli monella työpaikalla riippuvainen tehtävää hoitavan henki-

lön kokemuksesta, saadusta koulutuksesta ja omasta mielenkiinnosta työsuojelutehtäviä

kohtaan. Joidenkin työpaikkojen edustajat esimerkiksi mainitsivat, että valtuutetun rooli

on tullut näkyvämmäksi, kun tehtävää hoitanut henkilö oli vaihtunut. Työsuojeluvaltuutet-

tujen koulutuksessa oli puutteita monella työpaikalla. Valtuutetut eivät olleet saaneet

tehtäviinsä ollenkaan koulutusta tai käydystä koulutuksesta oli ehtinyt vierähtää pitkä

aika. Työsuojelutyöhön käytettävissä oleva aika vaihteli. Yhdellä työpaikalla valtuutettu

koki ongelmalliseksi esimerkiksi sen, että normaalien työtehtävien ohessa on miltei mah-

dotonta pysyä perillä muun muassa työtä koskevan lainsäädännön muutoksista.

Työsuojelupäälliköiden toimintaedellytykset vaihtelivat laajasti riippuen henkilön omasta

tietopohjasta, työsuojeluosaamisesta ja päällikön tehtäviin käytettävissä olevista resurs-

seista. Suurimmalla osalla hankkeeseen osallistuneista työpaikoista työsuojelupäällikkö

hoiti päällikön tehtäviä oman toimensa (esim. tuotantopäällikkö, toimitusjohtaja) ohella.

Näiden roolien yhdistämisessä koettiin jonkin verran ristiriitaa. Myös päällikön ajankäyttö

eri tehtäviin asetti haasteita tehtävän hoitamiselle. Päällikkyys oli usein henkilöllä, jolla on

muutoinkin paljon työtä ja kiireitä. Joillakin työpaikoista pohdittiin, onko nykyinen työsuo-

jelupäällikkö oikea henkilö tehtävään, jos ei muilta kiireiltään ehdi keskittymään työsuoje-

luasioihin.

Työntekijöiden parempaa vastuunottoa omasta ja työtovereiden turvallisuudesta huoleh-

timisessa peräänkuulutettiin myös joillakin työpaikoilla. Työnantajan edustajat kokivat,

että sekä työnantajan lisäksi myös työntekijöiden on hoidettava oma osansa työpaikan

turvallisuuden edistämisessä. Työssä tarvittavien suojainten käyttämistä, sovittujen tur-

vallisuusohjeiden ja sääntöjen noudattamista ja muita työntekijän oman toiminnan piirissä

olevia asioita pidettiin osoituksena vastuunotosta.

Työsuojelun toimintaohjelmien laatu vaihteli suuresti eri työpaikkojen välillä. Osana suu-

rempaa konsernia toimivilla työpaikoilla saattoi olla käytössä konsernitason ohjelma. Työ-

suojelun toimintaohjelman ei voitu sanoa aina kertovan työpaikan todellisesta toiminnas-

ta. Toimintaohjelma saattoi olla vaatimaton, vaikka työpaikalla oli paljon työsuojelutoimin-

taa. Toisaalta toimintaohjelma voi olla mittava, mutta kaikkea ohjelmassa olevaa ei oltu

toteutetttu tai käytetetty käytännössä. Työpaikoilla oli lisäksi olemassa erilaisia toiminta-

järjestelmiä, sertifikaatteja ja kirjattuja toimintamalleja työsuojeluasioissa, mutta monella


36

työpaikalla olisi pohdittava tarkemmin, mikä on niiden yhteys työsuojelun toimintaohjel-

maan, arjen työhön ja miten ne välittyvät henkilöstön tietoon.

Työpaikkojen työsuojelutiedon kulussa ja levittämisessä oli havaittavissa jonkin verran

ongelmia. Tiedonkulun puutteiden takia työsuojelutoiminta ei välttämättä näkynyt henki-

löstölle ja siksi myös koettiin, että siihen ei työpaikalla panosteta riittävästi. Tiedonsaannin

puutteet näkyivät usein myös ilmapiirikyselyjen tuloksissa. Tiedottaminen henkilöstölle

tapahtui sähköpostitse, työpaikkojen sisäisissä verkkoympäristöissä, ilmoitustauluilla ja

erilaisissa palavereissa, työsuojeluvaltuutettu mainittiin monella työpaikalla työsuojelutie-

don lähteeksi ja eteenpäin viejäksi. Viikkopalaverit koettiin hyväksi käytännöksi. Palave-

reissa asioista myös keskustellaan ja turvallisuusasiat ovat luontevasti esillä. Jos asioista

tiedotetaan pelkästään kirjallisesti työpaikkojen sisäisissä verkkoympäristöissä tai ilmoi-

tustauluilla, piilee vaara, että asiat hukkuvat järjestelmän syövereihin tai ilmoitustaulun

paperimassaan. Paikallaan oleva tiedotus koettiin hankalaksi erityisesti työpaikoilla, jossa

työntekijällä ei ole kiinteää työpistettä. Toisaalta työntekijöiltä odotetaan myös aktiivisuut-

ta. Jos asiat ovat epäselviä, niistä pitää kysyä. Palavereissa on palaverien koollekutsujien

mukaan aina mahdollisuus kysyä.

5.1.2 Työntekijöiden opetus ja ohjaus Työpaikoilla oli pääsääntöisesti hyvät perehdytyskäytännöt. Näin ollen perehdytykseen

liittyvät positiiviset vastaukset eivät yllättäneet, koska perehdytyksen toteuttamiseen on

olemassa vakiintuneet toimintatavat.

Muutamilla työpaikoilla ilmeni puutteita työturvallisuusasioiden perehdytyksessä: niitä ei

kuulu perehdytykseen, vaikka itse työhön perehdytys muutoin oli kunnossa. Jollain työ-

paikalla epäiltiin myös perehdytyksen yhteneväisyyttä. Kukin esimies perehdyttää alaisen-

sa, mutta ei ollut varmaa tietoa, saavatko kaikki samanlaisen perehdytyksen. Kyseisellä

työpaikalla tunnistettiin tarve perehdytyskansion päivittämiseen ja perehdytyksen ker-

taamiseen esimiesten kanssa. Yhdellä työpaikalla perehdytykselle oli asetettu viikkokoh-

taiset oppimistavoitteet ja perehdytyksestä vastaava henkilö sai työstä myös erillisen

korvauksen, silti epäiltiin toteutuuko perehdytys kaikilta osin suunnitellun mukaisesti vai

kuitataanko vain lomakkeet.

Perehdyttäjälle oli pääosalla työpaikoista olemassa kansio tai tarkistuslista, jonka mukaan

perehdytys käydään läpi. Usealta työpaikalta puuttui kuitenkin työntekijälle annettava


37

”kättä pidempi”, jonkinlainen muistilista tai vihkonen, josta perehdytyksessä käytyjä asioi-

ta olisi mahdollista myöhemmin tarkistaa.

Työkohtaisissa tai konekohtaisissa kirjallisena tai kuvien avulla toteutetuissa ohjeissa

huomattiin puutteita joillakin työpaikoilla. Samoin ergonomia-asioiden opastuksessa koet-

tiin olevan puutteita, vaikka työsuoritukseen oli muilta osin olemassa ohjeet ja se oli työn-

tekijälle opastettu. Jollakin työpaikalla kirjalliset työohjeet puuttuivat ja työn opastus oli

vain suullisen tiedon varassa.

Yhdellä työpaikalla ulkomaalaisille työntekijöille oli sattunut useita samantyyppisiä tapa-

turmia. Turvallisuusohjeiden käännättäminen työntekijöiden omalle kielelle ja tiiviimpi

valvonta olivat auttaneet poistamaan nämä tapaturmat.

Yhteisen työpaikan kysymykset nousivat esiin osalla työpaikoista. Turvallisuustoiminta oli

rajallista, kun samalla työskentelypaikalla oli useita toimijoita, eikä turvallisuustietoa ja -

käytäntöjä oltu välttämättä yhteisesti jaettu. Jollakin työpaikalla oli olemassa urakoitsijoil-

le opas, mutta sitä ei oltu välttämättä käytetty, jonka vuoksi perehdytyksessä oli puuttei-

ta. Joillakin työpaikoilla taas oli olemassa hyvä perehdytysmateriaali, mutta sitä ei oltu

annettu urakoitsijoille. Yhdellä työpaikalla tätä käytäntöä oli muutettu työsuojelutarkas-

tuksen jälkeen.

5.1.3 Esimiesten ja organisaation toiminta Esimiesten valvontavastuu toteutui vaihtelevasti työpaikoilla. Muutamilla työpaikoilla ker-

rottiin esimerkkejä kirjallisista huomautuksista ja sanktiosta. Esimiesten riittävästä ja

ajanmukaisesta turvallisuustietoisuudesta ei kaikilla työpaikoilla oltu varmoja tai epäiltiin

turvallisuustietoisuuden riittävyyttä, vaikka esimiehiä oli pyritty kouluttamaan tehtäviinsä.

Laajat esimiesalueet ja työnjohdon suuri työtehtävien määrä olivat tekijöitä, jotka vaikut-

tivat esimiesten valvontatehtävien onnistumiseen. Keskusteluissa heräsi epäily, että vaik-

ka esimiehet oli ohjeistettu valvontatehtäviin, valvontaa ei käytännössä toteutettu. Jos

esimiehet eivät olleet saaneet riittävää koulutusta työturvallisuusasioihin, eikä heillä näin

ollen ollut niistä tietoa, he eivät välttämättä ymmärtäneet omaa vastuutaan työntekijöistä

ja heidän työturvallisuudestaan. Tämä voi vaikuttaa siihen, että työsuojelunäkökulmaa ei

aina huomioitu, turvattomaan toimintaan ei puututtu tai työntekoa ei valvottu. Työnteon

valvontaa vaikeutti myös se, että usealla työpaikalla työntekijät tekivät esimerkiksi kahta

vuoroa, mutta esimiehet olivat paikalla vain päiväsaikaan tai työntekijät tekivät työtä

asiakkaan tiloissa.


38

Joillakin työpaikoilla kerrottiin, että esimiesten tehtävänkuviin oli kirjattuna esimiesvas-

tuut. Yhdessä työpaikassa esimiesvastuut oli mainittu työsuojelun toimintaohjelmassa,

esimiehiä oli koulutettu ja asioita käsitelty esimiespalavereissa, mutta jostain syystä hen-

kilöstö oli kuitenkin kokenut, että esimiesten toimivaltuuksissa oli puutteita. Työpaikka-

käynnillä keskusteltiin siitä, että työnjohdon työsuojeluvastuut ja toimivaltuudet on saata-

va tasapainoon, johon liittyy myös työajan käyttö. Esimiesten vastuun hämärtymistä tun-

nistettiin enemmän niiden esimiesten kohdalla, jotka olivat edenneet esimiestehtäviin

työntekijöiden keskuudesta. Hyvä esimerkki esimiesten yhtenäisestä toimintavasta oli se,

että esimiespalaverissa sovittiin, miten puututaan suojalasien käyttämättömyyteen. Esi-

miehet sopivat keskenään, montako kertaa voi huomauttaa, ennen kuin annetaan varoi-

tus.

Joillakin työpaikoilla ajateltiin, että työturvallisuusasiat kuuluvat pelkästään edustukselli-

sen työsuojelun toimijoille ja tästä johtuen esimiehet siirsivät turvattomaan toimintaan

puuttumista työsuojeluvaltuutetulle tai -päällikölle. Vastuuta työturvallisuudesta pyrittiin

ulkoistamaan myös työsuojelutarkastajalle. Kun hän on käynyt tarkastamassa työpaikan

ja todennut olosuhteiden olevan lainmukaiset, työsuojelutoiminnan koettiin olevan kun-

nossa.

Kiire ja tuotannossa olevat paineet näkyivät joillakin työpaikoilla myös koettuna ristiriitana

turvallisuuden ja tuottavuuden välillä. Se saattoi vaikuttaa siihen, huomautettiinko turval-

lisuuspuutteista työntekijöille, jos katsottiin niiden korjaamisen hidastavan työntekoa

merkittävästi. Yhdellä työpaikalla kerrottiin, että esimiehet eivät painosta työntekijöitä

työskentelemään nopeammin, vaan työntekijät itse luovat paineen kiirehtiä ja samalla

ehkä luistavat apuvälineiden käytöstä.

Halmeri-lomakkeessa tämän otsikon alle kuuluvat myös kunnossapito sekä suunnittelu ja

hankinnat. Työturvallisuuden huomioonotto suunnittelussa ja hankinnoissa koettiin vähäi-

seksi, vaikka työpaikoilla oltiin tietoisia, että suunnittelun aikainen asioihin vaikuttaminen

on yleensä taloudellisempaa kuin jälkikäteen korjaaminen. Joillain työpaikoilla todettiin,

että jälkikäteen korjataan asioita, jotka olisi voinut huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Asioiden korjaaminen jälkikäteen hankaloittaa työn tekemistä ja tuotantoa. Työntekijöiden

mukana olo esimerkiksi toimitilojen tai layoutin suunnittelussa vaihteli. Koneiden h

työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan tehokkuus ... · työsuojelu- ja työhyvinvointitoiminnan...

Documents