v ä k i2/2012

VÄKI • 4/2011

väki2

Julkaisija Mana ryPainos 100 kplPainopaikka Picaset oyVäki on saanut HYY:njärjestölehtitukea vuo-delle 2012

Väkipäätoimittaja Soila Laivo ja Anna Tervahartialataitto Anna Tervahartialatämän numeron tekijät Martta Haveri, Timo Kallinen, Tiina-Maaria Laihi, Soila Laivo, Juho Reinikai-nen, Johanna Saviniemi ja Oskari Wäänänen kannen kuva Anna Tervahartiala

4 Hallituksen esittely 7 Talous noituutena

9 ¡Agua sí, Oro no! - Kenttätyöaktivistina

Perussa 12 Manan matkassa - Kirpputorilla

14 Antropologiset Blogit 15 Aavikon unoh-

dettu kansa -Maima Mahmoudin haastattelu

19 Konyn koukussa 21 Anonyymi antropologi:

Kuurupiilosilla kuoleman kanssa 22 Älä kä-

vele onnesi ohi - Helsinkiläisiä kahviloi-

ta maailmalta 23 Sarjakuva

väki3

PÄÄKIRJOITUSAjoittain kuljen Helsingin katuja pitkin pää täynnä kysymyksiä. Välillä ne ovat kepeitä kuin perhoset ke-sätaivaalla, joskus taas kysymykset viettelevät sielun syövereihin.

Muutama kuukausi sitten siirryin Mana ry:n hallituksesta Väen pää-toimittaja-puolikkaaksi ja näkökulma antropologian opiskelijoiden elä-mään muuttui hieman. Enää ei tar-vinnut miettiä sitä, mitä manalaiset haluavat tehdä vaan pikemminkin mitä manalaiset (niin kuin muutkin ma-namieliset tai ylipäätään kaikki) haluavat lukea. Syöksyinkin miettimään sitä, mikä antropologeja yhdistää. Mikä tekee antropologin?

Uusimmassa Tutkaimessa (2/2012) oli juttu Valtsikan opiskelijastereo-tyypeistä. Salaa sisimmässäni petyin, ettei kukaan ollut vaivautunut mää-rittelemään stereotyyppistä antropologia. Toisaalta onko sitä edes ole-massa?

Tässä numerossa kysyimme Mana ry:n hallituksen jäseniltä mistä antro-pologin tunnistaa. Vastaukset vaihtelivat ulkoisista seikoista kuten vaat-teista, kodista, hymystä ja kasvissyönnistä sisäisiin ominaisuuksiin, esi-merkiksi avarakatseisuuteen ja uteliaisuuteen.

Minusta taas antropologius tiivistyy kolmeen asiaan; tekemiseen, luke-miseen ja kysymiseen. Kaikkien niiden kautta oppii. Ainakin minä olen ek-synyt antropologian pariin täyttääkseni sisältäni kumpuavan tiedon janon. Haluan tietää mitä ympärilläni tapahtuu, haluan ymmärtää muita ja ehkä myös sitä kautta itseäni. Uskallan väittää, että tämä on yleistettävissä moniin kanssaopiskelijoihini.

Väki kuvastaa sitä mitä me antropologian opiskelijat olemme, koska jo-kainen juttu tässäkin lehdessä on syntynyt antropologin työn tuloksena (ehkä juuri siellä Alexandrian yössä). Sen vuoksi saamme lukea niin talou-desta, kansalaisaktivismista, globaaleista Internet-ilmiöistä kuin kirpputo-reista ja kahviloista.

Tämä lehti lähetetään myös syksyn uusille fukseille. Toivotan kaikki läm-pimästi tervetulleeksi tähän pieneen yhteisöömme. Odotamme teitä jo innolla!

Kaikille vanhoille tutuille toivotan aurinkoista ja rentouttavaa kesää, missä puolella maapalloa te ikinä sitten sen vietätte!

Rakkautta ja aurinkoa toivottaen, Soila

väki4

2012 Hallituksen esittelyHallitustehtävä & nimi1. Roolisi Manassa2. Mistä antropologin tunnistaa?3. Kuinka antropologialla muutetaan maailmaa?

?Väki otti selvää Manan hallitussankareista. The tribe has spoken!

Puheenjohtaja Sofia Vakkila1. Organisoin järjestön toimintaa ja johdan hallitusta.2. Avarasta maailmankatsomuksesta ja kiinnostuksesta näkymät-tömiin asioihin.3. Onko antropologian tarkoitus muuttaa maailmaa? Antropologi-an avulla voimme tuoda esiin sellaisia näkökulmia, jotka helposti jäävät huomaamatta muilta tieteenaloilta. Näin omalta osalta monipuolistamme tieteen kenttää ja voimme "muuttaa maail-maa" sitä kautta.

Varapuheenjohtaja & taloudenhoitaja Viljami Kankaanpää1. Kanniskelen Manan kassaa, maksan laskuja ja karhuan juoma-velkoja.2. Kolonialismin taakasta ja välivuosisuunnitelmista.3. Työllistymällä :)

Opintovastaava Hilja Aunela1. Toimin linkkinä antropologian opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä. Lisäksi pohdimme muiden valtsikan opintovastaavien kanssa ajankohtaisia opintokuvioita.2. Koti sen paljastaa: seinillä irvistäviä naamioita, nurkassa outo soitin ja keittiön maustekaappissa ylisuuria etikettömiä mauste-pusseja. 3. Rakkaudella tietysti.

Työelämä- ja alumnivastaava Saila Kivilahti1. Työelämä- ja alumnitietoisuuden ylläpitäminen ja työelämävie-railujen ja -tapahtumien järjestäminen.2. Avoimesta luonteesta ja jopa ylitsevuotavasta uteliaisuudesta. Antropologit ovat myös empaattisia ja heillä on hyvät verkostoitu-mis- ja kirjoitustaidot.3. Antropologia antaa muista sosiaalitieteistä poikkeavia näkökul-mia inhimillisyyteen. Laaja näkemys maailmasta ja kulttuurinen pääoma auttavat ihmisiä ymmärtämään toisiaan.

Kuvat Saija Sarell

väki5

Kulttuurivastaava Susanna Karhi1. Kulttuuriexcujen ja tapahtumien järjestäminen.2. Antropologi yrittää ymmärtää erilaisuutta. Antropologi pohtii niin sanottuja itsestäänselvyyksiä, funtsii kriittisesti myös omia väitteitään ja arvojaan.3. Käytännön tasolla esimerkiksi kansainvälisen järjestötyön kautta soveltavan antropologian alueella. Antropologisella tiedol-la voidaan vaikuttaa keskusteluihin ja asenteisiin.

Kulttuurivastaava Raitamaria Mäki1. Manalaisten ilahduttaminen kulttuuriexcuilla.2. Antropologeista välittyy hyvä fiilis.3. Varmastikin monin tavoin; antropologian laaja soveltamisala pitää sisällään huiman potentiaalin .

Kv- ja suhdevastaava Martta Kaskinen1. Valtsikan sisäisten suhteiden ylläpito (eli bileiden järkkäämi-nen) ja vaihtareiden kanssa puuhastelu (eli vaihtarienkin saaminen niihin bileisiin).2. Leveästä hymystä ja kierrätyssaarnaamisesta.3. Vaikka miten! Ainakin mitä enemmän antropologeja maailmassa, sitä enemmän hyviä tyyppejä :)

Urheiluvastaava Juho Reinikainen1. Mukavien liikuntatapahtumien järjestäminen.2. Antropologista voit havaita huokuvan seikkailun palon sekä kiinnostusta maailman ilmiöihin. Fenotyypiltään antropologit eivät juurikaan eroa muista opiskelijoista. Esseededarien lähestyessä antropologin voi paikantaa Aleksandrian yöstä.3. Ratkaisu kiistoihin ja ongelmiin löytyy ihmisen toiminnasta. Ken-tällä toimivana ihmistieteenä antropologia auttaa ymmärtämään ilmiötä syvemmin useasta näkökulmasta.

Tiedottaja ja fuksivastaava Veera Pétas1. Lähettelen manalaisille sähköpostia ja päivittelen nettisivuja.2. Kånken-reppu ja maanläheiset värit vaatteissa. Antropologin löytää usein vaihtareiden seurasta.3. Kansojen vastavuoroisen ymmärryksen kasvattamisella ja alku-peräiskansojen aseman parantamisella. Ainakin paikalliset kebab-ravintolat saavat lisätuloja antropologien suosiessa usein etnistä ruokaa.

väki6

Ympäristövastaava Saija Sarell1. Järjestän excuja esim. kirpparille tai Nuuksioon. Tänä vuonna otin tehtäväkseni myös Manan ympäristöohjelman laatimisen.2. Antropologit ovat ihanan kirjava joukko, jotka voi tunnistaa avarakatseisuudesta ja avoimuudesta.3. Vaikka kuinka! Ainakin niin kauan kun sitä muutetaan paremmaksi!

Sihteeri Noora Suvanto1. Kirjoitan hallituksen kokouksen pöytäkirjat ja laitan ne sähköpostilistoille.2. Antropologin tunnistaa khakin värisestä safariasusta :)3. Liian vaikee kysymys, kai antropologia voi kasvattaa muiden kulttuurien ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta.

Varajäsen Hanna Rask1. Auttelen kaikenlaisissa jutuissa.2. Antropologi on sekä paikallisella, että kansainvälisellä tasolla varsin liikkuvainen otus, joka havainnoi osallistuvasti elinympä-ristöään jatkuvasti. Ääntelystä saattaa erottua esimerkiksi seu-raavia sanoja: "kulttuurirelativismi", "Malinowski" ja "tulkinta". 5. Antropologialla luodaan ymmärrystä erilaisten ihmisten vä-lille ja sitä kautta ehkäistään ja ratkaistaan ristiriitoja. Antropo-logeilla ja partiolaisilla on muutakin yhteistä kuin kolonialismi mörkönä taustalla; rakennetaan ystävyyttä yli rajojen.

Tilavastaava Tommi Kervinen1. Yliopiston vapaa-ajantilojen käyttökoulutuksissa käyminen, avaimien hallussapito ja tilojen varaaminen.2. Monet antropologit ovat kasvissyöjiä. Antropologit ovat myös kovia juhlimaan; keskimäärin puolet valtsikan juhlien osallistu-jista on antropologeja.3. Antropologialla lisätään suvaitsevaisuutta, rakennetaan yh-teisymmärrystä ja rikotaan ennakkoluuloja.

Väki ei valitettavasti tavoittanut Manan virkistysvastaavaa, Kati Puukkoa.

väki7

Maaliskuun alkupuo-lella Ylen kanavilla näytettiin kaksi ajan-kohtaiskohtaisohjel-maa. Reportaasioh-jelma Silminnäkijä

tutki noituussyytöksiä Tansaniassa ja sen mukaan ”sitkeässä elävä usko noitavoi-miin” merkitsee vakavaa uhkaa tietyille ryhmille yhteiskunnassa. Noituussyytös-ten taustalla nähtiin köyhyyden mukanaan tuomat ongelmat sekä ihmisten rahanah-neus. Keskusteluohjelma Voimalassa toi-mittajat olivat kutsuneet joukon vieraita pohtimaan sitä, ”onko ihminen hyvä vai paha”. Kysymys liitettiin kiinteästi ta-louskeskusteluun ja eritoten siihen, missä määrin itsekkyys ja aineellisen vaurauden tavoittelu tulisi hyväksyä.

Voimalassa käyty keskustelu oli saanut innoituksensa yritysjohtaja Björn Wahl-roosin antamasta haastattelusta Helsingin Sanomille, jossa hän oli todennut ihmisen olevan ”luonteeltaan omaa etuaan ajatte-leva”. Niin ikään hänen mukaansa menes-tyvä yhteiskunta ”hyväksyy ihmisen voi-tontavoittelun ja se pystyy antamaan sille haarniskan, joka merkitsee, että hänen oman voiton tavoittelunsa muodostuu kaikkien hyväksi”. Voimalassa tämä ih-miskuva sai tieteellisen vahvistuksen, kun studioon kutsuttu teollisuustalouden pro-fessori sanoi modernin käyttäytymistalo-ustieteenkin näkevän ihmisen ahneena. Liittoutuminen muiden ihmisten kanssa on sille välttämätöntä omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tämä näkemys ihmisluonnosta on ”us-komus”, jos tällaista ilmausta halutaan käyttää, siinä missä afrikkalaiset noituus-käsityksetkin.

Marshall Sahlins jäljittää varsin va-kuuttavasti ajatuksen omien tarpeidensa ajamasta itsekkäästä taloudellisesta toi-mijasta Vanhan testamentin syntiinlan-keemuskertomukseen, jossa Aatamin ja Eevan itserakkaus voittaa heidän rakkau-tensa Jumalaan.

Talous noituutenaTimo Kallinen

Tästä rangaistuksena he joutuvat jättä-mään paratiisin yltäkylläisyyden ja ovat ikuisesti pakotettuja kamppailemaan oman toimeentulonsa eteen. Uudenajan kynnyksellä eurooppalaisessa ajattelussa puutetta ja itsekkyyttä alettiin pitää ihmi-sen ”luonnollisina ominaisuuksina”, jotka kannustivat häntä yritteliäisyyteen ja toi-mintaan. Työnjaon ja markkinoiden kautta nämä aiemmin ihmisen syntisyyteen liit-tyvät ominaisuudet voitiin valjastaa pal-velemaan yleistä hyvää.

Tämä uskonnollisen ja taloudellisen ajattelun välinen yhteys oli tärkeä ja sel-västi julkituotu lähtökohta varhaisille talousajattelijoille. Esimerkiksi pohjois-maisen talousliberalismin keskushahmo, suomalainen Antti Chydenius, piti ”oman-voitonpyyntiä” nimenomaan ”langenneen ihmisen” ominaisuutena. Historiallinen, etnografinen ja elämänkokemuksellinen todistusaineisto kuitenkin tarjoaa run-saasti esimerkkitapauksia tosielämän ajattelusta ja toiminnasta, joita ei voida sovittaa itsekkään ihmisluonnon raamin muuten kuin väen väkisin pakottamal-la. Edelleen on pantava merkille se, että tällainen ”elämän tosiseikka” näyttää jää-neen huomaamatta kaikilta niiltä lukuisil-ta menneen ajan ja nykyisyyden ihmisil-tä, joiden kulttuureissa ihmistä ei pidetä pohjimmiltaan ahneena olentona. Selväs-tikään kysymys ihmisen sisäsyntyisestä pahuudesta tai hyvyydestä ei ole rele-vantti. Vertailevalta kannalta länsimaisen talousajattelun ihmiskuva on kuitenkin hyvin kiintoisa. Ihmisessä asuu siis paha voima, joka voidaan kuitenkin valjastaa palvelemaan kaikkien etua. Tämä kuulos-taa noituudelta.

Silminnäkijä-ohjelmassa tansanialaisten noituusepäilyt ja noidanetsintä palautet-tiin itsekkäisiin motiiveihin. Esimerkiksi perheen nuoremmat jäsenet saattavat pe-rinnön toivossa syyttää äitiään noituudes-ta ja surmata hänet sen varjolla. Selitys on taloudellinen: ahne tai puutteesta kärsivä

väki8

ihminen on valmis uhraamaan muut oman hyvinvointinsa tai selviytymisensä tähden piittaamatta moraalista.

Mutta entäpä jos talouskin on noituutta? Jotkut antropologiset tutkimukset oikeas-taan jo vihjaavatkin tähän suuntaan. Niissä afrikkalaisissa yhteiskunnissa esiintyviä noituussyytöksiä tulkitaan eräänlaisina moraaliarvostelmina, joiden kohteena ovat sellaiset rikkaat ja menestyvät ih-miset, jotka eivät ole olleet valmiita ja-kamaan vaurauttaan omien sukulaistensa, ystäviensä ja tukijoidensa kanssa. He ovat siis käyttäytyneet kuten ”itsekkäät talou-delliset toimijat”.

Hieman toisenlainen näkökulma liit-tyy käsityksiin noituudesta yhteiskunnan taltuttamana ja kontrolloimana voima-na. Luc de Heuschin keskiafrikkalaisia kuningaskuntia käsittelevä tutkimus on tässä suhteessa hyvin mielenkiintoinen. Näissä yhteiskunnissa kuninkuus nähtiin poikkeamana vallitsevasta sukupohjai-sesta moraalisesta järjestyksestä. Hallit-sijan voimat olivat samaa lajia kuin noi-dankin – ne ovat vastenmielisiä yleiselle yhteiskuntamoraalille, mutta toisaalta välttämättömiä ihmisten toimeentulon ja hyvinvoinnin kannalta. Esimerkiksi ny-kyisen Kongon alueella sijainneen Kuban kuningasta pidettiin eläimenä, likana ja noitana, mutta toisaalta hän oli luonnon-voimien hallitsija ja valtionsa poliittinen ja taloudellinen johtaja. Koko yhteisön kannalta oli tärkeää, että hänen voimansa kohdistettiin oikealla tavalla eikä niiden annettu tuhota yhteisöä sisältä päin. Tämän vuoksi kuningas eli jatkuvasti ankarien rajoitusten alaisena. Hänen liik-kumistaan ja kanssakäymistään muiden ihmisten kanssa kontrolloitiin tiukasti ja hänen ”taikakalujaan” pidettiin hänen ulottumattomissaan tarkoin vartioidussa paikassa.

De Heusch nimittääkin kuningasta osu-vasti ”pyhäksi hirviöksi”. Nämä vaaralli-set voimat nähtiin osana luontoa ja täten ihminen ei voinut päästä niistä eroon, mutta hän saattoi silti saada ne onnistu-neesti hallintaansa palvelemaan yhteisiä

etuja. Tämä kuulostaa taloudelta.Talouden tarkastelemisessa ”uskomus-

järjestelmänä” ei toki ole mitään uutta. Jo Marxin käsitys hyödykefetisismistä rakentui vertailulle kapitalismin ja afrik-kalaisten uskontojen välille. Siinä hyö-dykkeet saivat kapitalismissa itsenäisen elämän irrallaan tuottajistaan aivan kuten ihmisten kuvittelemat uskontojen henki-olennot.

Sellaiset merkittävät antropologit kuten Maurice Bloch ja Michael Taussig ovat sittemmin soveltaneet tätä ideaa omissa kulttuurisissa vertailuissaan.

Omassa esimerkissäni en halua kiinnit-tää huomiota niinkään näiden ajatusten kuvitteellisuuteen vaan pikemminkin sa-mankaltaisuuksiin kuvitelmien sisäisessä logiikassa.

Jos länsimaista kapitalismia ja afrikka-laista noituutta tarkastellaan uskomus-järjestelminä, tai paremminkin osina laa-jempia kosmologioita, on helppo huomata niiden välinen yhtäläisyys. Molemmissa ihmisellä (tai ihmisillä) katsotaan olevan ”luonnollisia” ominaisuuksia, jotka sel-laisenaan ovat epäsosiaalisia, uhkaavia ja tuhoisia, mutta jotka oikeanlaisella kana-voinnilla voidaan muuttaa kaikkia ihmisiä hyödyttäviksi ja suojeleviksi.

Aivan kuten afrikkalaisten noitakunin-kaidenkin kohdalla myös kapitalistisessa hyvinvointiyhteiskunnassa merkittävä huolenaihe on näiden ominaisuuksien suuntautuminen ”väärin”. Tämä voi ilmetä taloudellisen itsekkyyden tuomisena yksi-tyiselämän ja perheen piiriin tai passiivi-sena elämänä vastikkeettomien, muiden kustantamien sosiaalitukien varassa. Tästä näkökulmasta vaikuttaisikin siis siltä, että talouttamme ohjaa samantapainen logiik-ka kuin noituutta.

Tietysti erojakin löytyy. Tällaiset yhtä-läisyydet kuitenkin usein pakenevat nä-köpiiristämme, koska emme kyseenalaista modernin yhteiskunnan vakiintuneita luo-kitteluja: meillehän kapitalismi on ”talo-utta” ja noituus ”taikauskoa” tai ”kulttuu-ria” ja siksi ihan eri asioita.

väki9

Tammikuun neljäntenä päivänä koko opiskeluajan mielessä ollut kenttätyö oli vihdoin enää lentomatkan päässä. Jätin harmaan Suomen ja lähdin hyvin hermostuneena Madridin kautta Limaa kohti. Ohjeistukseksi olin saanut vain seuraavan kommentin: kenttätyö ei mene koskaan niin kuin ajattelee.

Kenttätyöaktivistina Perussa

Teksti ja kuvat Martta Haveri

Mietin itsekin, kuinka hullua on lähteä kentälle kolmeksi kuukaudeksi vailla kunnon suunnitelmaa. Vaikka olin lukenut kirjallisuutta Perun poliittisista liikkeistä, identiteettikysymyksistä ja alkuperäis-kansoista, en ollut varma mitä järjestöä lähden tutkimaan. Minulla oli yksi kon-takti Limassa, antropologian opiskelija Diego, joka oli sähköpostissa luvannut auttaa minua kun tulen.

Kontaktini yhteystiedot olin saanut maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaiselta, joka oli perustanut yhdessä Liman yliopiston San Marcosin oppilai-den kanssa järjestön nimeltä Programa de Democracia y Transformación Global (PDTG), jossa kontaktini oli töissä.

Järjestö keskittyy erilaisiin poliitti-siin liikkeisiin Perussa, julkaisee uutisia ja kirjoja ja järjestää tapahtumia. Koska kiinnostuksen kohteeni oli Perun alkupe-räiskansojen poliittiset liikkeet, oli jär-jestö täydellinen ponnahduslauta oikeaa tutkimuskohdetta kohti.

Diego osoittautui luottamuksen arvoi-seksi ja hän kutsui minut työskentelemään PDTG:een seuraavalla viikolla. Samassa rakennuksessa oli myös Femucarinap –ni-misen järjestön toimisto. Olin tutustunut

järjestöön jo ennen matkaa ja lähestyessä-ni järjestön johtajaa alkoi hän saman tien suunnitella kuinka tulisin jokaiseen tam-mikuun tapahtumaan mukaan.

Ensimmäiseksi matkustinkin Huan-cayoon, jossa Femucarinap piti työpajan alkuperäiskansoja koskevasta laista erääs-sä yhteisössä. Paikalliset naiset ottivat minut vastaan lämmöllä.KENTÄN KARTOITTAMINEN

Peru on hyvin mielenkiintoinen maa, sillä maassa asuu paljon etnisesti erilaisia ihmisiä ja luokkaerot ja rasismi kukoista-vat. Tutkimukseni painottui alkuperäis-kansojen oikeuksiin, koska ne liittyivät niin vahvasti Femucarinapin puolustamiin asioihin. Vasta viime vuosina alkuperäis-kansat, ovat alkaneet vaatimaan omien maidensa ja yhteisöjensä kunnioittamista (Cavero 2011). Huomasin tämän konk-reettisesti tapahtumassa, jossa käsiteltiin lakia, joka velvoittaisi kaivosyhtiöitä konsultoimaan alkuperäiskansoja, ennen kuin he alkavat kaivaa yhteisöjen maalla. Alkuperäisväestölle luonnonvarat eivät ole hyödykkeitä siinä mielessä miten ne Perun talouspolitiikassa määritellään. Ne ovat heille osa elämää niin kulttuurin kuin elinkeinon kannalta. Tämän tyyppis-

¡AguA sí, OrO nO!

Femucarinap marssimassa Limassa naistenpäivänä 8.3.2012

väki10

tä vastavuoroista luontosuhdetta ei kapi-talistisessa talouslogiikassa ymmärretä. (Hogue&Rau 2008)

PERULAISTEN PUOLESTAFemucarinap on maanlaajuinen naisten

järjestö, jonka tärkein tehtävä on puo-lustaa itsemääräämisoikeutta ravinnosta (soberanía alimentaria). Järjestön nimi on kokonaisuudessaan Federación Nacional de Mujeres Campesinas, Artesanas, In-dígenas, Nativas y Asaliaradas del Perú eli maalaisten, käsityöläisten, alkupe-räiskansojen, natiivien ja palkkatyöläis-ten naisjärjestö. Järjestön jäsenet ovat suurimmaksi osaksi kotoisin Andeilta tai viidakosta ja heidän elinkeinonsa riip-puu ympäristön hyvinvoinnista. Järjestö työskentelee myös naisten oikeuksien ja yhteiskunnallisen osallistumisen vahvis-tamisen puolesta.

Pääsin siis melkein saman tien mukaan Femucarinapille tärkeisiin tapahtumiin, kuten esimerkiksi kaivostoimintaa vastus-tavaan mielenosoitukseen, työpajoihin ja lehdistötilaisuuksiin. Suurimmaksi osaksi tapahtumat sijoittuivat Limaan, mutta kävin Huancayon lisäksi myös Cuscossa. Kaikki toiminta, jossa olin mukana, ni-voutui osaksi Perun ajankohtaisia tapah-tumia. Esimerkiksi mielenosoitus veden puolesta johtui pitkästä taistelusta kai-vostoimintaa vastaan Cajamarcan alueella Pohjois-Perussa. Cajamarcasta lähtenenyt mielenosoitus levisi viikossa maanlaajui-seksi eri järjestöjen yhdistäessä voimassa Limassa. Femucarinapille tärkeät asiat alkoivat tuntua minullekin hyvin tärkeiltä ja huomasin muuttuvani aina välillä peru-laiseksi aktivistiksi.

KENTÄLLÄNaisten haastattelemisen ja toimintaan

osallistumisen lisäksi autoin järjestöä muun muassa ottamalla kuvia tapahtu-mista ja laittamalla niitä heidän omalle Facebook-sivulle.

Lopulta olin osa heidän kollektiiviaan ja huomasin toistavani samoja lauseita veden ja maan tärkeydestä ja naisten oi-keuksien puolesta taistelusta. Autoin heitä usein myös rakentamaan mistica-nimistä rituaalia, joka tehtiin aina ennen tapahtu-mia. Rituaalin avulla kunnioitetaan äiti-maata (pachamama), vettä, valoa, sieme-niä ja itse järjestöä.

Kenttätyöni lähestyessä kolmen kuukau-den jälkeen loppua, eivät naiset voineet uskoa sitä todeksi. Kolme kuukautta oli aivan liian lyhyt aika olla kentällä. Vasta viimeisen kuukauden aikana ymmärsin todella mistä järjestössä on kyse. Lähdön lähestyessä näkivät järjestön naiset, että olin ihan aidosti kiinnostunut heidän työs-tään.

Haastavaa kenttätyössä oli järjestää aikaa haastatteluille. Jännitys ja kieli-muurit kuitenkin hellittivät kokemuksen kasvaessa. Ongelmaksi muodostui myös miesten haastattelu. Puolisoita ei otettu koskaan järjestön toimintaan mukaan, joten en tavannut miehiä järjestön piiris-sä. Myös osallistuva havainnoiminen oli haasteellista, sillä en nähnyt naisia heidän omissa yhteisöissään vaan vain järjestöta-pahtumissa.

Yksi suurimmista haasteista oli kui-tenkin hieman toisenlainen. Tutustuin PDTG:en kautta moniin samanhenkisiin ihmisiin ja yhtäkkiä olin osa yhtä isoa

Moni oli ensimmäistä kertaa rannalla kun Femucarinap piti lomapäivän Liman Chorillosissa

väki11

kaveriporukkaa. Oli vaikeaa jakaa aika vapaa-ajan ja kenttätyön välillä. Lopulta tulinkin kuuluisaksi siitä, etten nuku kos-kaan, sillä yritin tehdä kaiken yhtä aikaa.

Oli myös mielenkiintoista huomata kuinka monet muiden järjestöjen aktiivit luulivat, että olin tullut Peruun auttamaan heitä rahallisesti. Jouduin yhä uudestaan selittämään, että olen vain opiskelija eikä minulla ole minkäänlaisia kytköksiä kan-sainvälisiin järjestöihin, saati sitten yli-määräistä rahaa.

Kuten sanottu, aika Limassa meni to-della nopeasti ja tuntui, että lopulta vain käväisin järjestön toiminnassa. Parhai-ta hetkiä olivat esimerkiksi rantamatka ja piknik järjestötapahtumien jälkeen; takana oli pitkiä päiviä mielenosoituksis-sa, työpajassa ja kokouksissa ja lepo oli tarpeen. Naiset rakensivat rannalle valta-van katoksen ja vietimme rannalla koko päivän syöden, ”uiden” (melkein kukaan ei osannut uida) ja hiekkaan hautautuen.

KENTÄLTÄKokemukset Femucarinapista ja yli-

päänsä perulaisista, olivat yllättäviä siksi, etten tiennyt paikallisten olevan niin aktiivisia omien oikeuksiensa puolesta. Ihmiset olivat iloisia ja avoimia, vaikka monet olivat köyhiä ja kokeneet väki-valtaa ja syrjintää. Vaikutuin tutkimieni naisten vahvuudesta nousta vaikuttamaan ja pitämään puheita heille tärkeistä asiois-ta. Varsinkin nuoret, minun ikäiset tytöt, olivat täynnä taistelutahtoa ja halua ke-hittää Femucarinapia vielä paremmaksi ja suuremmaksi.

Tahto vaikuttaa jäi mukaani Perusta ja neutraali suhtautuminen esimerkiksi kai-vostoimintaan on kenttätyökokemukseni jälkeen mahdotonta. Kuten monet minulle sanoivatkin: ilman kultaa kyllä voi elää, mutta ilman ruokaa ja vettä ei.

www.femucarinap.orgwww.democraciaglobal.com

Cornejo Cavero, Omar 2011. Movimiento indígena en el Perú, ¿Transnacional antes que local? Teoksessa Nuevas miradas al Perú contemporáneo. Movimientos sociales, identidades y memoria. Lima: PDTGHogue, Emily J.& Rau, Pilar 2008. Troubled water: Ethnodevelopment, Natural Resource Commodification, and Neoliberalism in Andean Peru. Urban Anthropology and Studies of Cultural systems and World Economic Development 37 (3-4): 283-

Mistica -rituaali ennen alkuperäiskansojen oikeuksiin liittyvää työpajaa Cuscossa

väki

AjAton kAnsAlAiskAuppA

Kirpputorit ovat lähtöisin Ranskasta. Jos joku on joskus ihmetellyt, että miksi juuri kirpputori, niin nimitys tulee suoraan ranskankielisestä nimityksestä ”marché aux puces”. Kirppu-sanan käyttö viittaa ennen vanhaa käytetyissä vaat-teissa piilleeseen kirppu-vaaraan. Kirpputoreja on Suomessa kahdenlaisia; itsepalvelukirpputoreja, jossa myytävät tava-rat ovat esillä tietyn ajan valmiiksi hinnoiteltuina, ja pöy-täkirpputoreja, jossa jokainen myyjä vastaa oman pöytänsä myynnistä. Pöydän ääressä tinkaaminen on mahdollista ja jopa usein suotavaa.MAnAlAiset kirppuMAniAn kourissA

Päästyämme kirpputorille levittäydyimme kukin omille tahoillemme kiertelemään ja tekemään löytöjä. Rankan tin-kausrupeaman jälkeen suuntasimme Valtterilta sunnuntai-brunssille, jossa omat ostokset esiteltiin muille.

Manalaiset kotiuttivat Valtterilta lähinnä vaatteita ja sisutustavaraa, mutta ostipa eräs henkilö mm. kortteja. Allekirjoittanut metsästää yleensä kirpputoreilta kirjoja ja cd-levyjä, mutta tällä kertaa kieltäydyin tiukasti edes katso-masta niitä. Välillä tuntuu, että kuuntelemattomien levyjen ja lukemattomien kirjojen pino on kasvanut aivan liian suureksi.

Manan matkassa

KirpputorillaTeksti ja kuvat Soila Laivo

Mistä on manalaisten sunnuntaiaamut tehty? Kun he eivät makaa peittoon kietoutuneena kotona vältellen ikkunasta paistavia auringonsäteitä toivoen maan heidät nielaisevan, suuntaavat he tietenkin kirpputorille! Mana ry:n ympä-ristövastaavan Saija Sarellin johdolla 14 innokasta aamu-virkkua suuntasi Vallilan makasiineille sunnuntaina 4.3.

Tavoitteet olivat varmasti itse kullakin omansa, mutta kaiken taakse piiloutui ajatus löydöistä, jotka eivät myö-hemmin kaivertaisi mieltä. Ostamalla pikkurahalla käytet-tyä tavaraa, voimme osaltamme hieman hillitä maailmassa vallitsevaa kulutushysteriaa. Tuomme oman pienen pa-noksemme parantaaksemme maailmaa ekologisten valin-tojen muodossa.

väki13

OstOskassien risuja ja ruusuja

Kyselin osanottajilta löydöksien hintoja ja manalaisten kirpputoriostosten keski-hinnaksi muodostui n. 1,8 euroa. Ostoksia myös perusteltiin monella tapaa. Usein vaate näytti kivalta tai ainakin se oli tuunauskel-poinen. Mukaan tarttunut vauvan body ”oli vain todella suloinen” ja päätyi ystävän vasta-syntyneelle pienokaiselle. Kahden ja puolen euron kaulakoru pääsi rekvisiitaksi Keho ry:n 20-luvun salakapakkasitseille.

Kirpputorilla käyminen ei kuitenkaan aina ole ruusuilla tanssimista. Kirppareille joutuu heräämään aikaisin, tungeksimaan väkijou-kossa, hikoilemaan takki päällä sisätiloissa, tinikä ja jutella vieraille ihmisille vastoin suomalaista identiteettiä. Vaatteita ei pysty välttämättä sovittamaan ja kaikki ostokset eivät aina mene nappiin. Mutta kotiin pääs-tyä kahvikupposen äärellä huomaa kuitenkin olevan pirteä ja ehkä omistavansa jotain, jota on jo pitkään tarvinnut ja halunnut. Ja se on saatu vielä opiskelijabudjettiinkin sopivalla summalla!

Parhaassa tapauksessa jatkat aamua hyvien ystävien seurassa. Tästä kaikesta myös Mana on tehty.

Kirppareita Helsingissä

Valtteri Aleksis Kiven katu 17, (ke, la, su 9-15)Hietsun kirppis Nordenskiöldinkatu 11-13, Kesäisin 1.4.2012 alkaen (ma-pe 9.00–19.00, la 8.00–16.00, su 10.00–16.00)

Jäähallin kirppis Nordenskiöldinkatu 11-13, (la, su 9-13.30)

Kaivarin kanuuna Merikatu 3, (ti-pe 10-18, la-su 10-15)

Kallion puistokirppis goes home Lauantaina 12.5.2012 (koko päivä)

väki14

Kiinnostavia, inspiroivia ja ajankohtaisia aiheita käsitellään päivittäin antropologisissa blogeissa. Parhaimmillaan blogikirjoitukset liittävät päivän polt-tavat keskustelut tieteelliseen teoriaan paremmin kuin parhainkaan monografia - huomattavasti perin-teistä kustannuskierrosta nopeammin. Kaappaa seuraavat antropologi-blogit omalle lukulistallesi!

Savage Minds http://savageminds.org/

Antroblogien ehdoton ykkönen ja suora-nainen klassikko. Aiheita löytyy laidasta laitaan ympäri maailman. Sivuilla käy-dään keskustelua niin antropologiasta, yhteiskuntatieteistä, akateemisesta maa-ilmasta kuin ajankohtaisuuksista. Sivua ylläpitää liuta kansainvälisiä kirjoittajia.

Culture Matters http://culturematters.wordpress.com

Culture Matters keskittyy etenkin ant-ropologian käytännön sovelluksiin (ns. applied anthropology). Sivu oli alun perin australialaisten antropologien blogi, mutta kirjoittajakunta on nykyään kansainvälisty-nyt. Keskeistä blogissa on tämänhetkisten tapahtumien ja ilmiöiden kommentointi antropologisesta näkökulmasta.

Anthropology.net http://anthropology.net/

Blogi, joka tarkastelee antropologiaa amerik-kalaisen nelikenttä-ajattelun kautta. Moni-puolinen ja monipolvinen kirjoittajakunta takaa aiheiden kirjon arkeologiasta geeni-tutkimukseen!

Anthropologies http://www.anthropologiesproject.org

Opiskelijoiden ylläpitämä julkaisu, jossa käsitellään kuukausittain vaihtuvia tee-moja artikkeleiden, esseiden ja muun ai-neiston avulla. Kunnianhimoinen projekti, joka on kerännyt myös lukuisia nimekkäitä kirjoittajia riveihinsä.

Ehdota omat suosikkisi Väen Facebook-sivuilla!

Jos tenttikirjojen lukeminen ahdistaa tai tuntuu vähintään toissavuosisataiselta, suunntaa katse verkkoon sosiaalisen median pariin.

Neuroanthropology http://blogs.plos.org/neuroanthropology

Mitä tapahtuu, kun yhdistetään neurotiede ja antropologia? Yllättävän paljon, ainakin, jos neuroanthropology-blogiin on uskomi-nen. Yksi aktiivisimmista antroblogeista, joka lähestyy tieteenalaamme luonnontie-teellisestä näkökulmasta - kulttuurista aspektia väheksymättä.

Arctic Anthropology http://arcticanthropology.org/

Pohjoisten alueiden antropologiasta kiinnostuneille tuore, mutta aktiivinen blogi. Blogista löytyy paljon asiaa mm. alkuperäiskansojen oikeuksista ja perin-teisistä elinkeinoista. Kirjoittajat tulevat pääasiassa Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta, mutta mukana on myös kansainvälisiä tutkijoita. Alueena käsitel-lään laajasti koko pohjoiskalottia.

Antropologiset blogit Uusi tapa tehdä tiedettä?

Tiina-Maaria Laihi

väki15

AAvikon UnohdettU kAnsA

Maima Mahmoud - Länsi-Saharan ääni Suomessa

Teksti ja kuvat Anna Tervahartiala

Ikkunan takana mustat puut riisuvat lumipeittojaan harmaan taivaan sulaessa harmaaseen maahan.

Tunnelma tavallisessa lähiökerrostalossa on toinen.

Matalien sohvien levätessä seiniä vasten pauhaa televisiosta Al-Jazeera ja keittiöstä leijailee herkullinen linssipadan tuoksu.

Bussi ei tuonutkaan Pohjois- Helsinkiin, vaan Länsi-Saharaan.

väki16

Maima Mahmoud avaa ovensa hymyilen. Pieni poika sujahtaa toiseen huoneeseen tulijoita ujosti vilkuillen.

”Tervetuloa kaikille!” Maima kertoo kotinsa olohuoneen olevan

hänen ”saharawi-telttansa” Suomessa. Sisustus kertoo tilaa olevan useammallekin vieraalle. Tällä vietetään aikaa ja ollaan niin pakkasella kuin paahteella.

Tavallisen lauantaiaamun kääntyessä ilta-päivään täyttyvät olohuoneen sohvat hänen viidestä suomalaisesta ystävästä ja kolmesta saharawinuorukaisesta. Maima istuutuu matalan teepöydän ääreen ja täyttää pienen kannun vedellä. Äänimaailmaa värittää suomi, espanja, englanti ja hassaniya. SAHARAWI-TEE

Tapaamiset, keskustelut ja ystävyydet alkavat aina yhteisellä teehetkellä.

”Juomme teetä jään särkemiseksi. Emme voi pitää tapaamista ilman teetä.”

Makea vihreä tee tarjoillaan pienistä laseista pitkän ja huolellisen hauduttamisen päätteeksi.

”Juomme aina kolme kierrosta. Ensimmäi-nen on katkera kuin elämä, toinen makea kuin rakkaus ja kolmas pehmeä kuin kuole-ma.”

Saharawinuorukaiset asettuvat siniselle sohvalle suomalaisten istuessa matalille tyy-nyille lattialle. Eri maailmojen rajat ovat sel-keästi havaittavissa. Rajat eivät kuitenkaan ole muureja ja yhteinen kieli, ja kenties jopa ymmärrys, löytyy muutaman teekupin kuluessa jään räsähdellessä, pienten lasien kiertäessä vieraalta toiselle.AAVIKON EDUSTAJA JA UUDISTAJA

Maima on ollut kaksi vuotta Suomessa. Hän saapui maasta, jonka olemassaolosta harva tietää. Länsi-Sahara on unohdettu konflikti, jonka pitkittynyt poikkeustila on muistutus ulkoisen vallan voimasta vaientaa ja pyyhkiä pöydältä se, mikä ei sovittuun kattaukseen istu.

Länsi-Saharan maa-alue on jakautunut kahteen. Marokon kuningaskunnan miehit-täessä 2/3 Länsi-Saharan alueesta, ylläpitää Länsi-Saharan saharawien itsenäisyysliike,

POLISARIO, itäiselle kolmasosalle levittäyty-vien pakolaisleirien hallinnointia. Maiman työskentelee Suomessa Polisarion edustaja-na kantaakseen aavikon eristämän kansan ääntä kansainvälisissä neuvottelupöydissä. Maiman valtti on vaikuttavuus; kattava tietopohja, kokemus, osallistava sekä henki-lökohtainen kerronta sanoin ja elein vievät mukanaan.

Maima on kotoisin Algerian maa-alueella olevasta Dakhlan pakolaisleiristä. Hän kuuluu niihin Länsi-Saharan onnekkaisiin, jotka ovat saneet mahdollisuuden koulutuk-seen ulkomailla. 15 päivän laivamatka vei nuoren tytön Kuubaan, missä hän opiskeli itsensä lopulta insinööriksi. Kuuba on ollut keskeinen tekijä saharawien koulutuksen tarjoajana pakolaisleirien koulutusmahdolli-suuksien päättyessä peruskoulun penkeille.

Palatessaan Länsi-Saharaan ei sopeutumi-nen aavikon yksinkertaiseen ja pysähtynee-seen elämään ollut helppoa. Insinöörityöt olivat kaukana kotoa, mikä vaikeutti per-heeseen osallistumista ja työ miesvaltaisella alalla toi omat haasteensa arkeen. Nuoren naisen työura koki käännöksen toimenku-van vaihtuessa poliittiseksi ja yhteiskunnalli-seksi työksi.

”Kun kerran näkee vääryyksiä, on vaikea olla puuttumatta niihin”, Maima toteaa kertoessaan uransa ensiaskelista YK:n MINURSO -järjestön työntekijänä.

Maima ei vastaa kuvia stereotyyppisestä musliminaisesta, vaikka uskonto on vahva osa kulttuuria. Suomen kodin seinällä roik-kuu muslimien rukouskalenteri ja Maima pukeutuu saharawinaiselle tyypilliseen mefhla-asuun. Asu peittää koko kehon ilmavalla ja katseita kääntävän kirkkaalla kankaalla. Värikkäät kankaat suojaavat aavi-kolla hiekkatuulilta ja paahteelta, Suomessa lumimyrskyiltä.

”Uskonto ei voi sekoittua naisten oikeuk-siin”, Maima huomauttaa korostaessaan uskonnon ja yhteiskunnan välistä eroa Länsi-Saharassa. Sharawinaiset nauttivat huomattavasti laajempaa autonomiaa kuin useammat naapurivaltioidensa naiset. Länsi-Saharassa naiset ovat nousseet jopa korkeisiin hallinnollisiin tehtäviin aktiivisuu-

väki17

tensa ansiosta, miehityksen pitäessä miehet poissa kotoa ja käytännön politiikasta. Kansallisista ja kansainvälisistä kysymyk-sistä vastaaminen on kuitenkin keskittynyt edelleen miehille.

Työ Minursossa toi Maiman entistä lähemmäksi miehityksen syitä ja seurauksia. Suurimman vaikutuksen Maimaan tekivät-kin juuri pakolaisleireillä elävät naiset, jotka ovat vastuussa leirien hallinnosta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta. Naisten edistyksellisestä työstä huolimatta, ovat he pakolaisleirien olosuhteille erityisen alttiita. Raskaudenkeskeytykset ja ravinnon yksipuolisuudesta johtuvat puutostilat ovat leiriolojen arkea.

”Päänsärkyyn vain tottuu. Kaikki kärsi-vät samoista vaivoista. Se on normaalia”, Maima summaa kertoessaan paahtavien kesäpäivien vaikutuksesta terveyteen.

Koulutus on ollut avainasemassa sahara-wiyhteisöjen kehittämisessä. Tietämätöntä on helppo hallita. Ennen sodan alkua saharawien luku- ja kirjoitustaito oli noin 10-15%, kun nykyään vastaava numero on Oxfam:n arvioiden mukaan noin 90%. (Pesonen 2007)

Leireillä kouluissa opetetaan hassaniyaa ja espanjaa; miehitetyillä alueilla arabiaa ja ranskaa. Polisarion hallinnoimilla alueil-la historian kirjoittaa Polisario, Marokon alueella Marokon kuningaskunnan hallinto. Jokainen opettaa oman näkemyksensä alueen menneestä ja tulevasta. Lattialla sohvan tyynyihin nojaava nuorimies kertoo arkipäivän kontrastien kuitenkin paljastavan historianopetuksen vääristymät. Vaikka Marokkolaisissa kouluissa painotettaisiin Marokon onnistumista Länsi-Saharan vapauttajana ja vahvistajana, ei saharawien alempi kansalaisase-ma puolla opetettua tulkintaa. Kouluissa opetetaan yhtä, mutta todellisuus kotona on toinen.

SAHARA SUOMESSAMaimalla on työhuone keskustassa ja

hänen toimenkuvaansa kuuluu tiedotta-minen ja poliittisten päätöstentekijöiden tapaaminen. Konfliktin pahin vihollinen on hiljaisuus; aavikon ääni ei talouskriisien ja ulkovaltojen intressien vastatuulessa kuulu ja kanna. Maima kertoo olleensa yllättynyt työssään kohtaamiin haasteisiin Pohjois-Euroopassa ja hän on usein joutunut petty-mään suomalaisen median haluttomuuteen julkaista aiheeseen liittyvää materiaalia. Vaikeneminen on ongelmallinen lähtökohta keskustelulle.

Tiedonkulku ja puolueettomien raport-tien tekeminen Länsi-Saharaa koskevista kysymyksistä on vaikeaa. Marokko ylläpi-tää miehitysalueiden valvontaa huolella ja pyrkii kontrolloimaan viestintää myös pakolaisleirien ja muun maailman välillä. Riippumattomien toimittajien pääsy alueel-le Marokon kautta on ongelmallista, eivätkä karkoitukset ole tavattomia. Länsi-Saharan kysymys kytkeytyykin juuri lokaalin ja globaalin vastakkainasetteluun. Konfliktin jakaessa mielipiteitä kansainvälisellä ken-tällä on Marokko ylläpitänyt miehitettyjen alueiden ja Polisarion välistä jakoa vuonna 1980 rakentamalla muurilla.Marokko viittaa n. 2700 km pitkään aseellisesti varitoimaan-sa muuriin nimellä Berm, mutta rakennelma on aikojen saatossa saanut monta nimeä.

”Wall of Shame”, sanoo Maima. Häpeän muuri. Länsi-Sahara on Afrikan viimeinen siirtomaa.

Vaikka ongelma on kaukainen, ovat ulko-

väki18

puolisten osapuolten kannanotot nähtävissä virallisten karttojen rajanvedoissa. Toisten liittäessä Länsi-Sahara osaksi Marokkoa, pi-tävät osat kartoista alueet erillään. YK:n on määritellyt Länsi-Saharan autonomiaa vailla olevaksi valtioksi (non-self governmental territory). Alue on poliittisesti kiperässä väli-tilassa kansainvälisen yhteisön välttäessä suoria kannanottoja vaalien taloudellisia ja diplomaattisia suhteitaan Marokkoon. Sa-haraweille tilanne on tukahduttava; kuinka kuulla näkymätöntä?

Erityinen huolenaihe konfliktin nykyhet-kessä on nuorten radikalisoituminen ja tur-hautuminen. Länsi-Saharan pakolaisleireille tai miehitysalueille jäävien nuorien mah-dollisuudet vapaaseen, pelosta ja sorrosta riippumattomaan elämään ovat vähäiset. Arki on miehitysalueelta kotoisin olevien nuorten miesten mukaan rakenteellisen epätasa-arvoa muokkaamaa.

Jokainen, joka ilmaisee julkisesti vas-tustavansa Marokon miehitystä, tietää vaarantavansa niin oman kuin perheensä turvallisuuden.

”Vaikka en pelkäisi itseni puolesta, pelkään perheeni puolesta”, sohvalla istuva saharawimies sanoo. Keskustelun edetessä sekoittuvat viralliset raportit, selvitykset, lauselmat sekä henkilökohtaiset kokemuk-set ja kuulopuheet historiallisiin faktoihin. Varmistamattoman tiedon puuttuessa on johdonmukaisen päätöksenteon toteuttami-nen haasteellista. Länsi-Sahara on hämärä alue, missä ”kaikki on sallittua, eikä mitään nähdä”, Maima tiivistää viitaten konfliktiin liitettyihin ihmisoikeusrikkomuksiin.

Turhautuminen ja tyytymättömyys ovat nuorten puheissaan läsnä. Kysyessä sodan mahdollisuutta toteaa sohvalla istuva nuo-rukainen polviinsa nojaten: ”90 % ihmisistä haluaa sotaa. Olemme odottaneet tarpeeksi kauan.”

Maima kertoo saharawien arvostavan

maltillisuutta. Ilman rauhanomaista kulttuu-ria 30 vuoden yhteiselo Marokon miehitys-vallan alla ei olisi ollut mahdollista.

Maima pudistaa päätään huolesta:”Tämä viha. Se on uutta kulttuurissam-

me.”

KONFLIKTI KARTALLA•Saharandemokraattinenarabitasavalta(SADR)•Perustettu1976•Espanjansiirtomaavuoteen1975saakka -YK:nsiirtomaidenvapautusjulistus1960- 1514(XV)•1991PolisariosolmiiMarokonkanssaasele-posoppimuksen,YKlupaakansanäänestyksen -MINURSOperustetaan(UnitedNationsMis- sionfortheReferenduminWesternSahara)•YK:nkartoissaLänsi-SaharaerotettuMaroko-sta,samoinGoogle.maps-palvelussa -Nokia.ovi-palvelussavainMarokko•Suomipainottaakannanotoissadiplomaattisiarauhanneuvotteluja -SuomenUlkoministeriönsivuillaLänsi- SaharamainitaanMarokonalla•NoamChomskyontodennut“Arabikevään”alkaneenLänsi-Saharasta•MarokkoonEuroopanUnioninerityiskaup-pakumppani -MarokonjaEU:nvälinenkauppasopimus purettiinvuonna2011,EU:ntodettuasopimus laittomaksiMarokonhyödyntäessämiehitetyn alueenkalavesiajaluonnonvaroja -Uusikauppasopimus2012takaalaajatkaup paoikeudet

•Noin80valtiotatunnustaaSADR:nwww.lansisaharanystavatsuomessa.wordpress.fihttp://www.un.org/en/peacekeeping/missions/mi-nurso/HannuPesonen(2007)Hiekalle rakennettu elämä -Taistelu Länsi-Saharasta. LIKE,Otavakustannus:Keuruu

väki19

6. maaliskuuta.Huomaan tuttavani Facebook-seinällä

videon otsikolla KONY 2012. Painaessani kuvaketta ruutuun aukeaa vaikuttava kuva öisestä Amerikan Yhdysvalloista. Seuraavan 29 minuutin aikana näytölle vyöryy jatku-valla syötöllä kuvia arabikevään Tunisiasta, amerikkalaisista kongressiedustajista ja kansainvälisen rikostuomioistuimen asia-kirjoista. Kuvia rääsyisistä mustista lapsista pakenemassa henkensä edestä ja lapsisoti-laista AK-47 rynnäkkökivääreineen.

Suurimman huomion saavat kuitenkin valkoiset amerikkalaisnuoret, kokoontuneina massoittain vastustamaan Joseph Konya, pahamaineista ugandalaista sissipäällikköä ja lastenkaappaajaa. Konya, joka ilmestyy

ruutuun kellertäväsilmäisenä ja viiksekkäänä, lakeijoidensa ympäröimänä.Näkymätön kuka?

Kyseessä on Invisible Children-avus-tusjärjestön, massiivista mediahuomiota saavuttanut kampanja, jonka pääasiallisena tavoitteena on tehdä Lord’s Resistance Army-sissiliikkeen johtajasta kuuluisa ja täten edesauttaa hänen vangitsemistaan.

Pätkän jälkeen olo on hämmentynyt. Videon visuaalisuus, iskulauseet ja suun-niteltu dramatiikka vaikuttavat. Toisaalta kauniiden ihmisten luoma yksinkertaistava ja mustavalkoinen sanoma ällöttää. Juustoi-simmissa kohdissa, juontaja-ohjaaja Jason Russellin opettaessa pienelle pojalleen hyvästä ja pahasta, tekee mieleni lopettaa katsominen. KONY 2012 todella herättää tunteita.

Maailman nopemmin levinnyt viraalivideo on saavuttanut jo yli 180 miljoonaa katsojaa.

Kolumni

Konyn KouKussaJuho Reinikainen

PHOTO BY CHUM LAM/CREATIVE COMMONS

Maailman nopeimmin levinnyt viraali-video Ugandan sissikapteenista innosti ja inhotti. Kritiikkiä ja kehuja kylvänyt KONY2012 -kampanja vetoaa tunteisiin, niin hyvässä kuin pahassa.

väki20

Samalla se on saanut osakseen myös rankkaa kritiikkiä.

Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan Esa Salminen toteaa blogikirjoituksessaan videon olevan ”ylisentimentaalista ja holhoavaa sosiaalipornoa, joka vie huomion oikeilta ongelmilta.” Salminen tiivistää dokumentin ongelmat kolmeen pääkohtaan:

1) se antaa täysin vääristyneen kuvan Itä- ja Keski-Afrikan tilanteesta, sekä Konyn joukkojen määrästä ja sijainnista

2) se yksinkertaistaa monimutkaisen kon-fliktin yhdestä ihmisestä johtuvaksi vieden samalla huomiota muilta, suuremmilta ongelmilta

3) se on holhoavaa ja tuotteistettua valkoisen miehen taakkaa, joka luo kuvaa avuttomista afrikkalaisista ja tarjoaa konflik-tin ratkaisuksi ”action kitin” (ja samalla hyvän omantunnon) ostamisen.

Lisäksi kampanjaa on kritisoitu epädemo-kraattisen Ugandan hallituksen ja armeijan tukemisesta ja varojen kiistanalaisesta ohjaamisesta. Alle 30% kampanjan tuotoista käytetään varsinaisiin kehitysprojekteihin. Taustalla kummittelee myös Yhdysvaltojen

motiivi lähteä maailmanpoliisiksi taas yhteen kehitysmaahan.onni vai onnettomuus?

Oman ystäväpiirini reaktiot olivat hyvin vaihtelevia. Yksi vertasi kampanjaa viime vuosisadalla vaikuttaneen amerikkalaisen propagandamestarin, Edward Bernaysin, moraaliltaan arveluttaviin projekteihin. Toinen taas hehkutti kuinka ”siistejä juttuja” toiset ihmiset tekevät työkseen. Moni tuntui pohtivan onko kampanja vioistaan huolimat-ta parempi kuin olla toimimatta ollenkaan. Ihmisoikeusjournalisti Siena Anstis kumoaa tämän näkemyksen blogissaan, toteamalla huonon kampanjoinnin saavan helposti aikaan enemmän harmia kuin hyötyä.

Vaikka jaankin arvostelijoiden kritiikin, uskallan toivoa projektin poikivan pidemmäl-lä aikavälillä enemmän hyviä vaikutuksia kuin haittoja. Tosiasia kuitenkin on, että Invisible Children on (haamujäsenistään ja kritiikis-tään huolimatta) saavuttanut äärimmäisen laajan kannattajapohjan. Suuret resurssit, joita se on saavuttanut ohjataan periaattees-sa hyvää tarkoittavaan toimintaan.

Keskeinen kysymys kuuluukin; kuinka validimpaa informaatiota levittävät, am-mattimaisemmat kehitysyhteistyöprojektit voisivat saavuttaa laajemman kuulijakunnan? Esimerkiksi Sahelin lasten nälkäkuolemista kampanjoiva, UNICEFin #sahelNOW-projekti on saavuttanut vasta 10 000 katsojaa. Unicef ja muut järjestöt eivät varmastikaan pistäisi pahakseen hieman laajempaa levikkiä.

Jollei muuta niin KONY 2012 ainakin tarjo-aa malliesimerkin siitä kuinka vääristä lähtö-kohdista kehitysyhteistyötä voi toteuttaa. Jos kohdemaassa halutaan saada aikaan kestävä muutos, ilmiöiden laajempi ymmärtäminen on välttämätöntä. Myös antropologeilla ja muilla yhteiskuntatieteilijöillä on nähdäkseni paljon annettavaa, jotta IC:n edustama, etnosentrinen valkoinen pelastaja-ajattelu voitaisiin tulevaisuuden projekteissa välttää.

PIPPIPHOORAY1 VIA FLICKR CREATIVE COMMONS

http://www.invisiblechildren.com/http://www.kepa.fi/blogi/11027http://www.unicefusa.org/work/emergencies/sahel/sahel-now.html

väki21

Anonyymi

Pihalla komeilee vajaan metrin korkuinen jyrkkä hyppyri, jonka perässä siintää loiva nousu. Yhdessä ne muodostavat kuluvan vuoden rattikelkkahippojen huipennuksen; stiga-radan.

Huipulla tuulee.”Olo on kuin mäkihyppytornissa, läh-

döstä ei näe laskeutumista”, eräs kuvailee.Isäntä näyttää mallia laskien muutaman

moitteettoman laskun valaakseen vierai-siinsa toivoa hyppyrin jälkeisestä elämäs-tä.

Lähtö on peittynyt mäntyjen taakse. On pimeää. Vain rattiin kiinnitetty lamppu näkyy yleisölle. Kiipeän mäen päälle. Vieraiden puhe kantautuu sinne vaimea-na.

Outoa. Enhän edes ole niin korkealla, mietin. Pelottaa. Mitä tahansa teetkin pidä jalat jalustimilla, rauhoittelen itseä-ni.

Lähden liukuun. Käännän rattia oike-alle, kenties liikaakin. Hyppyrin nokasta lennämme kelkan kanssa puolitoista-metriä ylöspäin ja muutaman eteenpäin. Mätkähdämme maahan vinosti linjassa. Putoan kyydistä. Kelkka liukuu yksinään eteenpäin törmäten pihalla seisovaan ka-

tulamppuun. Kuvittelin kaatumisen sattu-van enemmän.

Tähän asti on selvitty onnettomuuksitta.On seuraavan vuoro.Menettäen kelkan hallinnan hän putoaa

hyppyristä mahalleen taittaen jalkansa ja-lustimen alle. Huono tuuri, ei pitänyt jalko-jaan kyydissä. Ei muuta kuin sisälle ja kyl-mää säärelle.

Tunnen kuinka adrenaliini virtaa. Odotan toistamiseen vuoroani. Pääsen laskemaan. Lähtö tuntuu yhtä jännittävältä. Tällä ker-taa tavoitteenani on päästä koko rata läpi. Epäonnistun jälleen. Lähdössä oleva kaarre osoittautuu Akilleen kantapääksi.

Vetelen mielessäni huteria aasinsilto-ja toissakesäisiin juhannusyön jatkoihin. Veljeni, ylittäen silloisen ennätyksen, piste-li poskeensa 16 Naga Morichia, maailman tulisinta chiliä. Kysyn itseltäni hiljaa onko meidän länsimaalaisesta hyvinvoinnista nauttivien aina leikittävä hengellämme tun-teaksemme olevamme elossa?

”Viime vuonna koko rata oli veressä, kun laskettiin täällä saunan jälkeen munasil-laan”, isäntä toteaa vitsaillessamme vielä kovempitasoisesta hyppyristä seuraavalle vuodelle.

Kuurupiilosilla kuoleman kanssa?Anonyymi Antropologi

väki22

Crustum - se saksalainen leipomo

Brooklyn Cafe

Syrian Treasure

Blini

Irakilaisen Baharin Syrian Treasure -kahvilan ohi kävelee helposti kiireessä. Pistäytyminen kannattaa kuitenkin. Taate-liherkkut ja sokeria ja rasvaa tihkuvat baklavat ovat puhdasta energiaa!

Suomalais-saksalainen perheyritys kutsuu viihtymään herkkujen ääreen. Töölössä ja Punavuoressa toimivat leipomo/kahvilat tarjoa-vat tuoretta leipää ja leivonnaisia. Perheen poika vastaa vaimonsa kanssa tuotteista vanhempien ylläpitäessä myymälöitä. Kahvi on valehtelematta taivaallista!

Punavuoressa sydämiä sulattaa brooklinilaisten sisarusten perusta-ma Brooklyn Cafe. Iloinen palvelu, lempeät värit, pehmeä kahvin tuoksu ja ulkona rämisevä Punavuori tekevät kivijalasta oivan turvapaikan. New York State of mindiin pääsee vaah-tokarkkikaakao huulilla ja bagel kämmenellä.

Älä kävele onnesi ohi!Helsinkiläisiä kahviloita maailmalta

Teksti ja kuvatAnna Tervahartiala

Topeliuksenkatu 3Pursimiehenkatu 7www.crustum.fi

Forumin ja Ylioppilasaukion välisessä kulkutunnelissa auki aamusta approx klo 19

Fredrikinkatu 19auki 6.30-20

Toripojat

Niin pakkasella kuin paisteella Toripoikien oranssi teltta on ja pysyy. Samat pojat ovat tarjoilleet munkkipossuja, lihapiirakoita, pillimehua ja kahvia punaisella maidolla niin kauan kuin muistia riittää. Täydellinen paikka omaan kulttuurikenttään tutustumiseen!

Kauppatoriauki 6-14/15

Yliopistokahvin vääntäessä huulet mutrulle on turha tyytyä kitkerään kohtaloon. Helsingin kivijalat ja kummalliset kolot pursuavat mitä mielenkiin-toisimpia julkisia olohuoneita, joista löytyy navan alle makuja merten ja mantereiden takaa!

Food &Jones

Tämä on se rautatie-aseman kulmakahvila jonka ohi kävelee liian usein hakiessa Ärrä-kahvia. Virhe! Irakilaistaustainen omistaja tarjoilee virkistystä aamusta iltaan. Täällä on hyvä meininki!Auki about aina Suolaisia ja makeita blinejä tarjoileva

kahvila on sympaattinen täydennys Kallion katukuvaan. Pietarista tule-vat vaikutteet näkyvät vahvasti niin tapeteissa kuin ruokalistassa, joka on erittäin sopusuhtainen, jopa pienen budjetin ruokamatkailijoille.

Sturenkatu 9auki 10-22

Pistä paremmaksi!Seuraava Ravintolapäivä

la 19.5.2012

väki23

Oskari Wäänänen