5/2010

40-vuotisjuhlanumero

2

Sisällys:

Joensuun historianopiskelijoiden ainejärjestölehtiVarnitsa 5/2010 ISSN 1236-3995

Julkaisija ja kustantaja: Varnitsa ry.Päätoimittaja: Noora KumpulainenToimitussihteeri: Leonid YakovlevKirjoittajat: Elise Garritzen, Tiina Kinnunen, Ari Kontro, Eve Kämi, Anni Lampinen, Juha Lehtinen, Antti Härkönen, Tommi Leirilaakso, Sebastian Lindsten, Jani Loijas, Kalle-Antti Mustonen, Miika Raudaskoski, Kalle Turpeinen, Uusi hallitusAvustajat: Katri PerhoPostiosoite: Historia, Joensuun yliopisto, PL 111, 80100 JOENSUUS-posti: varnitsa@cc.joensuu.fi tai nkumpula@cc.joensuu.fiPainos: 100 kpl

34681112131416181921222428303435

PääkirjoitusPuheenjohtajaltaHistorian jätteitä tongitaan taas!Varnitsan vuosikymmenetVarnitsa 1/1988: Suomen historiaElise GarritzenVarnitsa 5/2005: Tuutorin moraaliVarnitsa vm. 2010Hallitus 2011Usein Kysytyt KysymyksetJouluräyhänjulistus40Jukka Korpela haastattelussaWiinan kauhistusMinä vs. MinäLiskokuninkaanpojan viimeinen päiväkirjaPaskalistaV-Viestit

When I’m sixty-fourKun täytän 64 vuotta, muistan yhä Varnitsan , jonka kautta olen tutustunut toinen toistaan erikoisempiin persooniin ja rakkaa-seen ihmsieen . Ehkäpä joku lähettää minulle syntymäpäivänäni pullollisen hyvää punaviiniä. Siis, jos elämäni kuudeskymme-nesneljäs syntymäpäivä noudattelisi The Beatlesin laulun sanoja.

Varnitsaa on ollut syytä juhlia tänä vuonna pyöreiden nelikymp-pisten muodossa. Vaikka meneillään on merkkivuosi , ei menneen vuoden tapahtumia voida muistella pelkästään hyvällä. Ylio-pistorintamalla on tapahtunut paljon sellaista, mikä saa monen opiskelijan mielen mustumaan , olkoonkin käsillä vuosijuhlat, ainejärjestön pikkujoulut tai vaarin viisikymppiset. Itä-Suomen yliopistoa on alettu rakentamaan varjoissa, jonne opiskelijan ja jopa laitosten henkilökunnan on mahdoton nähdä. Päätöksiä julkistetaan , mutta niiden valmistelusta ei puhuta halaistulla sanallakaan . Yhtäkkiä viedään pois opinto-ohjelmia ja sivuain-eoikeuksia supistetaan , vieläpä varsin suosituissa ja hyvin työl-listävissä aineissa. Varnitsa on perinteisesti ottanut kantaa opiskel-ijan oikeuksia koskeviin kysymyksiin , eikä tämäkään asia jätä meitä kylmäksi . Jotain tulee vielä tapahtumaan , sillä vaikeneminen tarkoittaisi , että hyväksymme herrojen hupatukset mukisematta.

Tulevat ajat näyttävät, kuinka asia etenee vastaisuudessa. Tap-ahtuipa mitä hyvänsä, tämän sukupolven varnitsalaiset tallenta-vat muistinsa uumeniin kaiken sen , mikä meitä ravistelee, ko-ettelee , ilahduttaa - koskettaa. Tämän numeron sivuilta

huomaat, että menneiden vuosikymmenten var-nitsalaiset ovat tehneet samoin . Maailma oli heidän aikanaan erilainen ja omalla taval-laan ainutlaatuinen . Tästä ainutlaatuisuud-esta voimme oppia pitämään omana aikana-

mme kiinni ja poimimaan sieltä kaiken olennaisen ja muistamisen arvoisen .

Noora

3

Päätoimittaja ja tulevaisuuden haaveet. Haaveet muuttuvat,

minä en!

1959

1970Varnitsa syntyy, Tapio Hämynen fuksi

Ismo Antero Björn syntyy

Pää edellä toisesta kerroksesta alas

1962 1966La

psuu

s

maalai

stalos

saPääsykoe Outokummun kou-luun. Muistikokeessa tyttö

lensi ilmapallolla Intiaan

K a n s a k o u l u n Raamatun tarinat

Hyvät ystävät,

Kirjoitan tätä puheenjohtajan tervehdystäni ristiriitai-sin tuntein – haikeana, koska hauska syksy Varnitsan puheenjohtajana päättyy, ja helpottuneena, koska vas-tuu siirtyy seuraavalle, innokkaalle j a osaavalle halli-tukselle. Aivan viime päi-vien aikana päätään on jälleen nostanut myös ärtymys Itä-Suomen yliopiston mukanaan tuomista uudistuksis-ta. Mainiosti toimineen tuutorointisysteemin lo-pettamisen aiheuttama kirvely oli hädin tuskin lientynyt, kun saatiin kuulla filosofian pääaineen lopetta-miseta. Tuorein kuohahdus tuli marraskuun lopulla, kun opiskeli-joille selvisi opettajan monialaisten opintojen ja nykyisenkaltaisten opo-opintojen poistuminen sivuainevali-koimasta ainakin toistaiseksi.

Nämäkin tuoreimmat tiedot levisivät opiskeli-joille lähinnä puskaradion kautta, josta näyttää muo-dostuneen uuden yliopistomme lähestulkoon tehok-kain ja luotettavin tiedotuskanava. No, ehkä liioittelen hieman, mutta vain hieman. Tuntuu kuitenkin usko-mattomalta, että niin kutsutussa tietoyhteiskunnassa tällainen on mahdollista. Tällä hetkellä opiskelijoiden mielikuva yliopiston päätöksenteosta on se, että tun-temattomat tahot suhmuroivat asioita salamyhkäises-ti piilossa, ja tehdyistä päätöksistä tiedotetaan sitten, kun ne on jo tehty ja sementoitu. Tällaisessa tilantees-sa ainejärjestöjen ja kopo-jaoston merkitys opiskeli-joiden edunvalvojina korostuu entisestään. Jo nyt on

perusteltua vaatia yliopistolta parempaa ja avoimem-paa tiedotusta sekä päätöksenteon läpinäkyvyyttä.

Vuoden 2011 hallituk- s e l l e toivotankin voimia ja sitkeyttä opiskeli-joiden etujen val-vomiseen hyvien bileiden järjestä-misen lisäksi, vaik-

ka se joskus tuntuisikin tuulimyllyjä

vastaan tais-telemiselta. Facebookin

perusteella moni opiskelija olisi jo nyt valmis barrika-deille, ja vaikka onkin eri asia purkaa turhautumiaan netissä kuin ryhtyä varsi-naiseen toimeen, mielialat

ovat selvät. Kuka aloittaa?

Varnitsan syksyn tapahtumat ovat olleet toinen toistaan haus-

kempia, ja perinteikkäästi tämäkin syk-sy huipentuu pikkujouluihin. Glögin äärellä on hyvä unohtaa arkiset ärsytykset ja keskittyä pitämään haus-kaa. Toivon mukaan ärsykkeiden nollaaminen tapah-tuu leppoisissa merkeissä sivullisten tai Pursiseuran ir-taimiston ja sitä kautta Varnitsan talouden kärsimättä.

Todella mukavasta syksystä kiitos hallitukselle ja eri-tyisen suuri kiitos kaikille teille varnitsalaisille! Olkaa jatkossakin yhtä ihania!

Hilpeää pikkujoulua, lämmintä joulua ja onnellista vuotta 2011 kaikille!

Eve Kämi

Puheenjohtajalta4

1971 1972 1973 1974 1975

Yhte iskoulu muuttuu

peruskouluksi

Historian opettaja tuli Perusta tai Chilestä

Äidinkielen kotiaineena Kotikaupungin historia:

arvosana 5-

1. kulttuurimatka (Kuopio) ja opin-tomatka (Leningrad & Petroskoi)

Tuutorointi aloitetaanTaistelu "imperialistiseksi kat-sottua" kirjallisuutta. Hanke ei saa laitokselta vastakaikua.

26.2.-73 SN-

seuran

jäseneks

i

HiMa-laitos siir-tyy SPR-taloonProf. Kirkisestä yliopiston rehtori

:n kuumemittariNOUSUSSA: LASKUSSA:

1) V o i m a tEivät jaksa hihat enää heilua, tuli-sipa joululoma äkkiä! Opiskelumoti-vaatiokin lopahti, please, nostetaan kytkintä jo.

2) H u m a n i s t i e n b u d j e t i tTästä on inhimillisyys kaukana! Tulkoon kurjuus ja kylmä maailma... Sivistysteoksistamme ei taida olla kohta muuksi, kuin uuninsytykkeeksi mikäli lämmöstäkään ei ole kohta

varaa maksaa.

1) : ’ ( Ei auta itku, ei parku. Opinnot supistuvat sitä mukaa, kun uusia päätöksiä sementoidaan ahkerasti. Niin, mitä päätöksiä? Tiedonkulku takkuilee liiaksi, aivan kuin asioista ei haluttaisikaan puhua, siitähän saattaisi nousta äläkkä!

2)Yliopistojen budjetitTukimiljoonilla täytetyt lah-joituskukkarot tulvivat yli äyräidensä. Nyt riittää rahaa kai-kille! Mut hei, KAIKKI ei tarkoitakaan että jokainen saa?

3)Irlannin panimotVarnitsa lähettää avustuksensa janoisten opintomatkalaisten muodossa kevääseen mennessä.

3) I r l a n n i n p a n k i tSuomi lähettää avustuksensa tukimil-jardien muodossa jouluun mennessä.

5

4/2009:

Katajala esitti HOL-seminaarissa toiveen: �jatko-opiskelijoiden pitäisi ulkoiluttaa minua�.

Markolla ei taida olla vientiä: töissä perjantai-ilta-na. paikalla nähty myös Minna Piipponen! <3

Katja (n. vsk) on Ismo Björnin uusi idoli!

Amanuenssi käytti kyynär- päitä tutustumi-sillan narikassa.

HOL-seminaarissa Ismo opasti opiskelijoita te-kemään itsestään brändin, jotta itsensä myyminen kävisi helpommin.

Jouni (FM) houkuttelee vierailijoita työ-huoneeseensa lakujen avulla. Työtoverit kateellisia

Osmo nähty neonvihreän matkalau-kun kanssa: - muuttamassa kirjas-ton hissisaliin pysyvästi, vai � tuo kasarin trendiväri taas muotiin???

Korpela nähty seisomassa JoY:n hen-kilökunnan koripallovuorolla.

Ismo Björn = varnitsalaisten uusi elämäntapavalmentaja

Jouni (FM) suihkutappelussa. Näkisitte vain sen toisen kaverin! Kenen kanssa oi-kein olit suihkussa, Jou-ni?!?!?!

2/2009:

Kimmon suosio jatkuu. Jälleen hyvä opettaja äänestyksessä voitto kotiin.

Maisteri Kumpulainen villinä karonkassa. Tytöt vaan ei ymmärtänyt märkä booli t-paita leik-

kejä

Professorit erityisen kilttejä ja kohteliaita

toimituksen jäsenille: �Joko Varnitsa-lehti on ilmestynyt?�

Junkkarinen ehdotti tuuto-reille keilamatsia, ihmekkös tuo, amanuenssi osoittautui

keila-ammattilaiseksi ja rö-kitti tuutorparat 100-0. Vallan

tasapaino on taas kohdallaan!

No jo on varnitsaisilla unet: Korpela jää au-ton alle!

1/2009:

Prof. Katajalalla ei yhtään selkärankaa! Sääliykkösiä satelee!

Toimiston Tiinalta tällä kertaa kengät hukassa Varnit- san pikkujoulujen jälkeen.

Katjan (5 vsk.) pora on jytkympi kuin Jounin (fm).

Maisteri Kumpulaista luultiin Var-nitsan bileissä fuksiksi. Jouni (FM) tästä innostuneena palaa fuksien vikittelyn pariin.

Törkeää, groteskia, hävytöntä! Historian jätteet jälleen silmätikkuna:

!!!Varnitsa-lehden juoruja henkilökunnasta eri vuosilta!!!

1976 1977 1978 1979 1980

Ylioppilas surkeilla papereilla, lastentar-han-, peruskoulun- vai historianopettajaksi?

Pääsykoe Joensuuhun. Valvoja jäi mieleen ja se pitkä punatukkainen tyttö,

joka ei sisään päässyt

Varnitsaan, oma huone Gauden talossa, saunaan,

Budapestiin

Luokkatoveriksi tuli poika kirkonkylältä, Nykyisin hän lukee uutisia ja kirjoittaa

b-luokan dekkareita

Liittyminen rauhankomiteaan ja

Suomi-Amerikka -seuraan kariutuu

Ensimmäinen peruuntunut

kulttuurimatka (Savonlinna)

Arto Nevala ja Harri Siiskonen opiskelijoiksi

Ainejärjestötiedote (since

1974) muuttuu lehdeksi;

nimeksi Varnitsa-lehti

Laitos muut-taa Futuraan

6

Seminaaritöissä on helposti nähtävissä neva-loituminen, hämystyminen, siiskoistuminen, kinnusoituminen ja korpelais-katajaloitumi-nen. (kts. suomettuminen)

Siiskonen tulessa seminaarikäsittelyssä: innostui pohtimaan, onko BB-talo konklaavi, vaiko inter-naatti.

Pikkujouluissa viinipönikkäskandaali: Ensin laitos lahjoitti viinit Varnitsan myynti-tiskille, mutta sisäisten riitojen paineessa viini vaadittiin ta-kaisin.

Tommi (2. vsk) katseli Ca-relian pihalla mieshenkilöä joka kiirehti kirjastoa kohti Missäs mä oon tuon jantterin nähnyt ennenki.. Se on Korpela.. toteaa vierestäkatsoja.

Tutkija Riikka Myllys nähty laitok-sen käytävillä harjoittele-massa korkokenkä- juok-sukilpailuun.

5/2008

Jouko Jokisalolla (didaktiikka) on yliopiston suurin perse.

Amanuenssi nähty Clas Ohlsonin avajaisissa fanit-tamassa Idolseja!

Kirkinen nähty Varnitsan pikkujou-luissa.

Oppiaineryhmän pikkujouluissa yksityiskara-oke. Markon ja Jukan (Korpela) duetto hur-masi Paronittaren väen.

Jouko Jokisalo: samat farkut jalassa jo seitsemän vuotta. Laita kiinni se sepalus!

Nevala nöyränä: �Korpela tietää kaikesta enemmän kuin minä.�

Katajala, seminaarikäsittely ja Luke Skywalkerin vaikea isäsuhde.

Oppiaineryhmän pikkujoulujen suunnittelu-toimikunta testasi etukäteen ohjelmaan kuu-luvat baarit. Lopputulos: humalassa kirjoitet-tu raportti ja karaokea..

5/2003:

Korpela ei maksa käteisellä.

3/2003:

Wet Girls tyttötrion yhteis-työ rakoilee, maisteri Myllys

jättämässä hommat paremman tarjouksen edessä (?!) � Kuka paik-

kaisi aukon?

2/2003:

Palaako Wet Girls sittenkin la-valle?

3/2002:

Arto �Stasi� Nevala väijyy opiskelijoita vapaa-aikana-kin! Muista, että Arto saat-

taa kurkkia sinunkin ikku-nastasi tällä hetkellä

4/2001:

Korpela unohtanut työnsä: se on professuuri Joensuus-sa eikä reissut jossain!

5/2000:

Nevala on tehnyt itsestään olympiavoittajan, val-mentajaa ei siihen tarvittu. �Joku saatana väit-tää toisenlaista, mutta tää on kyllä totuus.�

Ahkerana tonkijana Kalle Turpeinen

1981 1982 1983 1984 1985

Ensimmäiset kirjoitukset Var-nitsa -lehteen: savolaishuu-

moria ja Kreikan tarustoa

Kreikan matka, Mötikkä Emty Move-ment, Rauhan juna ja Grenada-klubi,

Ylioppilaskunnan hallituksessa

Ensimmäinen kulttuurimatka ei Varsovan liit-toon (Kreikka)

Varnitsa suunnittelee lai-toksen kanssa yhteistyössä tutkinnonuudistusta, su-untautumisvaihtoehtoja sekä opetusohjelmaa

Historia laitos hu-manistiseen tie-dekuntaan. Varnitsan ehdotus yhteiskunta-tieteistä jää tappiolle

1983: Kimmo Katajala opiskeli-jaksi. Hallitukseen valitaan poliittisesti sitoutumattomia

1985: Varnitsa osallistuu opiston sählyturnaukseen joukkueella

7

Varnitsan vuosikymmenet

Saatuani pyynnön kirjoittaa omaa tarinaani, mietin hetken mitä kirjoittaisin ja olisiko omassa tarinassani mitään sellaista, joka voisi edes vähäisimmässä mää-rin kiinnostaa lukijoita. Yhteisen hyvän nimissä päätin kuitenkin antaa suostu-mukseni päätoimittajalle varaten hänelle oikeuden olla julkaisematta tarinaani.

Vaikutelmani historian opiskelusta ennen opintoja oli hyvin epämää-räinen. Hakeutuminen oli sattumanvaraista ja en oikein edes muista miksi ylipäänsä hain Joensuuhun historiaa opiskelemaan. Ehkä se oli suhteellisen lähellä kotipaikkaani Nurmesta. Pääsykokeisiin osallis-tumiseen vaikutti valmistautumista enemmän se, että koepäivä oli sateinen ja silloin ei voinut korjata heinää ja oli sopiva luppopäivä osallistua pääsykokeisiin, kun muutakaan ei oikein voinut tehdä.

Pääsykokeista muistan yhden vastauksen ensim-mäisen lauseen: ”Älä kaivele menneitä arkeolo-gi”. Tämä vastauksen alku ja muutenkin varsin persoonallinen vastaus sai silloisen pääsykokeen tarkastajan Risto Jääskeläisen pohtimaan, että antaako tehtävästä täydet pisteet vai puhtaan nollan. Jälkeenpäin Risto kertoi, että hän päät-ti antaa täydet pisteet ja katsoa millainen tyyppi on tuollaisen vastauksen takana. Tuo täydet pis-teet tehtävästä nimittäin varmisti sisäänpääsyni opiskeluun. Tapasin Riston myöhemmin histo-rian laitoksella ja hänellä oli vaikutusta opin-tojeni kulkuun hyvinkin merkittävällä tavalla. Tietenkin tuo Riston arvio tuosta vastauksesta ratkaisi merkittävästi koko tulevaa elämääni. En takuulla olisi Sotkamon lukion rehtorina nyt jos Risto olisi antanut nollan tuosta vastauksesta.

Aloittaessani opinnot Joensuun korkeakoulun (sil-loin opinahjon virallinen nimi) historian laitoksella, se oli juuri muuttamassa keskustaan Kauppaka-dulle SPR:n tiloihin. Opintojen aloitusta jouduttiin jopa siirtämään tilojen valmistumisen viivästyttyä suunnitellusta aikataulusta. Heti opintojen alussa kerrottiin ainejärjestöstä, jonka epämääräiseltä kuulostanut nimi ei herättänyt kovinkaan suurta kiinnostusta. Pian Varnitsa alkoi kuitenkin näyt-täytyä erilaisina tapahtumina, jotka eivät ujoa maalaispoikaa houkutelleet. Selkeästi kävi ilmi, että järjestö järjesti vapaa-ajan toimintaa ja otti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Järjestössä

näytti olevan selkeä poliittinen kahtiajakautumi-nen. Kahtiajaossa oli kyse jakaantumisesta akse-lille vasemmisto-oikeisto. Välimuotoja Varnitsassa ei näyttänyt olevan. Puolueettomanakin esiinty-vät henkilöt leimattiin armotta jompaankumpaan leiriin, halusivatpa he sitä tai eivät. P Turunen toimi ylimpänä porukan jakajana periaatteella: ” Ellet ole meidän puolella olet meitä vastaan”.

Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä Varnitsan toiminta alkoi kiinnostaa enenevässä määrin ja varovainen osallistuminen toimintaan tapahtui silloin. Ehkä näyttävin henkilökohtainen entree toimintaan tapahtui järjestön järjestämällä Le-ningradin matkalla, jonka matkakronikassa Hä-mysen Tapsa noteerasi allekirjoittaneen seikkai-lut. Toinen vuosi olikin sitten Varnitsa-vuoteni. Turusen Pekka houkutteli minut ehdokkaaksi järjestön hallitukseen. Olin oikeiston listoilla ja vaalin luonne oli hyvin poliittissävyinen, vaikka suurin osa Varnitsan jäsenistä todellisuudessa oli enemmän kiinnostunut vauhdikkaasta vapaa-ajanvietosta kuin tympeistä poliittista jaaritteluis-ta. Muistan P. Turusen vaaliliittomme linjapuheen, jossa hän otti vaaliteemoiksi kaikki ”stalinistien” yhteiskunnalliset teemat ja lisäsi niihin sitten kaikki mahdolliset vapaa-ajanviettomahdollisuu-det. Pekkahan otti aktiivisesti osaa molempiin.

Tosin ei voi kieltää, etteikö osa opiskelijoista näyt-tänyt olevan ihan tosissaan yhteiskunnallisten

8

Varnitsan vuosikymmenet

asioiden kanssa. Monesti kuitenkin tuntui, että vastakkainasettelua suorastaan kerjättiin, koska se nostatti vastapuolessa aina sopivasti veren-painetta. Onnistuin tulemaan valituksi Varnitsan hallitukseen ja vastuualueekseni tuli taloudesta vastaaminen. Tuon vuoden hallitus piti enemmän tärkeänä viihteen järjestämisen kuin poliittisen toiminnan. Tai ainakin minulle jäi sellainen kuva asiasta. Toisin sanoen osallistuin kaikkiin viihde-tapahtumiin ja nuo aatepalaverit jäivät tyystin väliin. Ehkä toimintaan vaikutti sekin, että lopulta hallituksessa oli henkilöitä, joita todellisuudessa kiinnosti enemmän JQϟϟ :n aatteet. Tämä nimi-tys avautuu vain ja ainoastaan niille jotka kuului-vat mainittuun seuraan. Seuran aate ja tunnus oli kuitenkin mieleenpainuvia. Vielä 25 vuoden jälkeen, kun tapasin opiskelukaverini Asko Mie-losen Tampereella Ylioppilastutkintolautakunnan koulutustilaisuudessa, hän tervehtimisen jäl-keen testasi vieläkö muistan järjestön tunnuk-sen. Totta kai muistin. JQϟϟ :n syvin ideologia ohjasi varmasti sen jäsenten toimintaa myös Varnitsan hallituksessa. JQϟϟ ei varmastikaan tullut tunnetuksi laajemmalti. Eikä järjestön aat-teen ylemmyydestä ole paljon kertomista lap-sille eikä lastenlapsille. JQϟϟ :n vaikutus katosi varmasti jäsenistön siirryttyä ”rehellisiin” töihin.

Varnitsan merkitystä elämääni en ole kovin pal-jon arvioinut ennen tämän artikkelin kirjoitta-mista. Ehkä sen keskeisin anti oli luoda kiinteä yhteys historian opiskelijoiden kesken. Laitoksen opiskelijamäärähän oli kokonaisuudessaan varsin pieni ja Varnitsaan oli helppo tulla jopa ihan hal-litukseen asti. Varnitsan toiminta veti opiskelijan mukaan opiskelijaelämään ja auttoi luomaan niitä sosiaalisia suhteita, joita moni opiskelija kaipa-si. Vahva poliittinen jakautuminen toi mukanaan lähtemättömän kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin. Poliittisuuden merkitystä tuon ajan yli-opistomaailmassa kuvaa hyvin opiskelijoiden kes-kuudessa liikkunut harmaa tieto, että tenteissä osaamista tärkeämpi oli tietää mikä on tentaat-torin poliittinen kanta. Yleisesti puhuttiin, että tietylle tentaattorille riitti kun osasi hyvin kehua silloisen Itä-Saksan oloja. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että joskus täysin valmistautu-

mattomana tenttiin mentäessä tuotakin asiaa tuli kokeiltua ja ihan kohtuullisella menestyksellä. Ai-nakin opimme sen, että politiikka on mukana kai-kessa ja puolueen jäsenkirja oli yhtä tärkeä kuin tutkinto. Onneksi tuo aikakausi on takanapäin.

Merkillepantavaa näin jälkeenpäin arvioituna oli myös aikamme opiskelijoiden sokeus tuleviin muutoksiin. Opettajat olivat tietysti oman aika-kautensa kasvatteja ja heiltä ei voinutkaan odot-taa kykyä nähdä edessä olevia muutoksia. Vie-raillessamme esimerkiksi silloisessa Neuvostolii-tossa ihailimme oppaan säestämänä maan suuria saavutuksia ja samalla kävimme mustanpörssin kauppaa purukumeilla ja sukkahousuilla elääk-semme muutaman päivän rahamiehinä. Kaiken tuon olisi pitänyt herättää valveutuneen opiske-lijan ajatukset, että kyseessä yksi maailmanhis-torian suurimmista kuplista, mutta uskoimme jär-jestelmän ylivoimaan ja hyvyyteen vaikka omalta osaltamme pyrimme tietämättämme nakerta-maan sen pahasti rapautunutta kivijalkaa. Toki on muistettava, etteivät nämä idän kulttuurimat-kat olleet pelkästään suuren ja mahtavan Neu-vostomaan ihailua. Ihailun kohteena olivat joskus myös yksittäiset kansalaisetkin. Nuo matkat loi-vat nimenomaan voimakasta varnitsalaisten yh-teishenkeä. Tosin se henki noilla matkoilla tuok-sahti aina hieman, mutta tarkoitus pyhitti keinot

Yhteenvetona voisi todeta, että 1970-luvun var-nitsalainen eli aikakautta, joissa vahvat ideologi-at hallitsivat ja loivat ihanteita, jotka romahtivat reilun kymmenen vuoden kuluttua. Idelogiat loi-vat jännitteitä mutta myös herättivät yhteiskun-nallista kiinnostusta. Tämän opiskelijan on jopa vaikea kuvitella sitä lähes uskonnollista kiihkoa mikä politiikkaan liittyi 1970-luvulla mutta us-kon, että monikaan 1970-luvun varnitsalainen ei kuulu nukkuvien puolueeseen. Se jätti pysy-vän kiinnostuksen yhteiskunnallisiin asioihin.

Ari Kontro

9

iltalypsysenaatin antaman itsepäisyys julistuksen.

Kansa taistelee, miehet nauravat... 28.1 alkaa todenteolla suuri rähinä, jossa erotetaan kansa Tapani Kansasta. Suo Suojeluskunnat kiinnittävät itsensä kettingeilä sotavankipatsaan jalustaan. Pun-aiset naureskelevat partaansa, verta ei virtaa...kuin vähän. Rähinä päättyy siihen, että nälkä ja taudit pakottavat Suojelijat luopu-maan protestistaan. Punaisten päällikkö C.G Miesonheimissä juhlii voittoaan 16.5 Helsingissä

Valtionpäiväkotihoitaja J.K Mannerheim kirjoittaa nimensä alle vip-pikassa- anomukseen. Eduskunta valitsee ensimmäiseksi kekkoseksi Kaarlo “Hortto Kaarlo” Ståhlbergin.

Tartu rauhaan, itsepäisen Suomen itäraja pysyy pystyssä. Lisukkeek-si saadaan Kari Petsamo. Ahvenanmaalla kielletään koirien-syönti.

Maata ruvetaan asuttamaan, ensimmäiset asukkaat mm. Heinävedelle. Koilis-Lapissa kommunistien läskikapina menee läskiksi. Viimeiset Itä-Uralin vapaustaistelijat pakenevat Suomeen ja heidät palaut-etaan välittömästi takaisin, johtuen eräästä myöhemmin laaditusta sopimuksesta.

Ensimmäinen sosiaalidarwinistinen hallitus, pääministerinä Väinö “K-Kaupan Väinö” Tannertömisee.

Lapuanliikenteen kausi. Komujen voimistunut liikennelupien saan-ti ja maailmanpula nostattavat oikeistolaisen linja-autoliikenteen arvoon arvaamattomaan. Mäntsälä mielessäin. -32 Lapuanliikenne me-nettää liikennöintilupansa ja seuraajaksi syntyy IKL (Itsenäiset Kuorma-autoLiikennöitsijät).

Suomi tekee salaisen hyökkäämättömyyssopimuksen Neuvostoliiton kanssa. Sopimuksessa valtiot sopivat jakavansa Ruotsin keskenään fifty-fifty -periaattetta noudattaen.

N:liitto ja Itävalta-Albania jakavat Itä-Euroopan etuilupiireihin. Suo-mi ja Baltian jääjärvi tulevat N:liiton etuilupiiriin. Veijo Saloheimo protestoi tiukasti poistumalla työpaikaltaan. Neivostoliitto anoo Bal-tian mailta poliittista turvapaikkaoikeutta ja saa... Suomi sen sijaan kieltäytyy antamasta turvapaikkaa, vedoten tiukkaan ulkomaalaispoli-tiikkaansa. Neuvostoliittolaiset ovat pettyneitä ja joku edellämaini-tuista valtioista aloittaa talvisodan... Lumipallot lentelevät rajal-injojen yli... maailmalla ihmetellään suomalaisten lumisotataitoa.

1918

1919

1920

1922

1926 -27

1929-32

1932

1939

Varnitsa-lehti 1980 -luvulla

ItsenäIsen suomen uljas hIstorIa PähkInän(saaren) kuoressa(Varnitsa 1/1988)

Idänmaan tietäjät harrastavat kumouksellista toimintaa omalla etu-piirialueellaan ja Suomen automania palautuu. Paliskuntavaalit, ään-estysprosentti nousee kuin idän aurinko, enemmistö jaa/ei/poissa/ iltalypsyllä- porvareille. Grande Revolutzionen jälkeen kunta hylkää

1917

10

1940

1941-44

1944

1944-45

1946

1947

1948

1952

1955

1956

1961

1975

1982

1988

Moskovan rauha 12.3, lumipallot sulavat seuraavana aamuna. Suomi saa Uralin, Leningradin, Vladivostokin ja Alma-Atan. Neuvostoliit-tolaisille annetaan Kari Peitsamo. Hangon keksitehdas vuokrataan itänaapurille.

Jatkolumisota aloitetaan hieman huolimattomasti jo kesällä...? Sak-salaisten lumipallojen avustama Suomi vapauttaa Kari Peitsamon ja valloittaa suuren alueen Itä-Siperiasta.

Neuvostoliiton ylivoimapeli alkaa purra ja etenee Suomen puolus-tusalueelle, Vladimir Krutov kaadetaan ja Suomi saa kaksiminuut-tisen. 5:llä kolmea vastaan punanutut tekevät maalin. Aloitus suoritetaan. Neuvostoliitto esittää luovutusvoittoa, Rauno Korpi sa-noo “NJET”. Peli päättyy 19.9, Suomi tulee toisena maaliin. Maajouk-kueen hieroja Mannerheim toteaa pelin jälkeen seuraavaa: “Väsyn-yt, mutta onnellinen”. Pelin lopputulos vahvistetaan vuonna 1947. Aikaisemmin saatujen alueiden lisäksi Suomi saa N:liitolta Kuolan niemimaan. Neuvostoliitolle annetaan lohdutuspalkinnoksi PORKKA-NA. Itänaapuri maksaa suuren summan rahaa hävittyään vedonlyönnin.

Saksalaiset heimosoturit polttelevat juhannuskokkojaan Lapissa, po-romiehet oppivat tulenteon jalon taidon.

Juho “kun Kusti polkee” Paasikivi valitaan suurvisiiriksi.

Pariisin Rauha perustaa Suomeen ensimmäisen ilotalonsa, valvonta-komissio saa ilmaisen kierroksen.

YYA-sopimus solmitaan kahden naapurin kesken. Yrjötäänn yhdessä Aina- sopimuksen jälkeen suomalaisten juopottelumaine maailmalla kasvaa, Gorbatsov juo vielä äidinmaitoa...

Paavo “Paavo Väyrynen” Nurmi suorittaa debyyttijuoksunsa soidun kanssa Olympos-stadiumilla.

Suomi eroaa YK:stä ja liittyy Varsovan liittoon.

Neuvostoliitto palauttaa porkkanan Suomelle, tosin hieman nahis-tuneena. U.K.K:sta kansankomisario.

Suomi alkoholisoituu liityttyään Euroopan vapaajuopotteluliittoon.

“Helsingin henki” haisee Finlandia Votkalle. ETYK-konferenssi pide-tään Carelia-salissa.

UKK eroaa virastaan, tilalle valitaan Mauno “Piispa Henrik” Koivis-to.

Varnitsa RY lakkautetaan epäisänmaallisena ja ulkopolitiikaltan vastaisena järjestönä. Varapuheenjohtaja on yhä väärässä vessassa, eikä yrityksistä huolimatta löydä miestenhuonetta.................

11

Joitakin viikkoja sitten tapasin sattumalta erään vanhan varnitsalaisen, jota en ollut nähnyt aina-kaan kymmeneen vuoteen. Jutustelumme oli kovin kotoista ja tuntui, ettei aikaa edellisestä kohtaami-sesta olisi kulunut kuin päivä tai pari. Yhteiset muis-tot ja kokemukset historianopiskelusta yhdistivät. Yhteisöllisyydessä ja solmituissa ystävyyssuhteissa onkin mielestäni varnitsalaisuuden ydin. Hahmotel-lessani tätä artikkelia huomasin taas kerran kuinka juuri monet Varnitsan puitteissa kohtaamani opiske-lijatoverit ovat se, mikä opiskelijaelämästä on jää-nyt pysyvimmin mieleeni. Bileet ja ravintolareissut ovat muovautuneet vuosien varrella epämääräisek-si oluen huuruiseksi jatkumoksi, jonka keskeltä le-gendaariset varnitsalaiset nousevat kirkkaasti esiin.

Tullessani Joensuuhun syksyllä 1995 oli käsitykse-ni historianopiskelusta ja kaupungista hyvin hatara. Olin käynyt joen kaupungissa vain kerran aiemmin – pääsykokeissa. Tuutorit opastivat onneksi nopeas-ti niin opintojen kuin opiskelijaelämänkin saloihin ja innostivat mukaan Varnitsan toimintaan. Ensimmäi-sen vuoden toiminkin ainejärjestön kulttuurivasta-avana ja seuraavan sihteerinä. Lisäksi olin mukana useampia vuosia Varnitsa-lehden toimituskunnassa kirjoittamassa ja monistamassa lehteä ylioppilas-kunnan surullisen kuuluisalla kopiokoneella. Varnit-san toiminta oli heti 1990-luvun puolivälin jälkeen puitteiltaan varsin vaatimatonta tiukan taloudellisen tilanteen takia. Varnitsalaisten rentoa ja joviaalia elä-mänasennetta kirstun tyhjyys ei silti onnistunut nu-jertamaan. Rahaakin saatiin sinnikkään säästämisen ja rahankeruu bileiden järjestämisen ansiosta vähi-tellen kerättyä tulevien vuosien toiminnan perustaksi.

Varnitsan mutkattomat suhteet omaan laitokseen sekä henkilökunnan osallistuminen varnitsalaisten järjestämään toimintaan tekivät historian laitokses-ta tiiviin yhteisön. Kun Mekrijärven kevätseminaa-rissa oli tanssittu pöydillä henkilökunnan edustajien kanssa, karisi opiskelijoiden ja laitoksen edustajien

välisistä suhteista turha jäykkyys. Professorit, lehto-rit, assistentit ja tutkijat vaikuttivatkin nuoren opis-kelijan silmissä inhimillisiltä ja lähestyttäviltä, eivät vain pelottavan etäisiltä norsunluutornien vartijoilta.

Varnitsan tehtävänä ei ollut pelkästään järjestää juh-lia, sählyturnauksia ja opintomatkoja. Ainejärjestön rooli opiskelijoiden etujen ajajana ja puolustajana korostui kolmantena opiskeluvuotenani Varnitsan omaksuttua aktiivisen roolin prosessissa, joka johti lopulta yleisen historian professorin erottamiseen. Opiskelijat olivat vuosien ajan tuskailleet, kuinka professorin henkilökohtaiset ongelmat heijastuivat hänen opetustyöhönsä sekä vaikeuttivat opinnäyt-teiden ohjausta. Tilanne kävi lopulta niin hankalak-si, ettei ainejärjestön taholla koettu enää mahdol-liseksi seurata vain passiivisesti sivussa. En ollut enää tällöin mukana Varnitsan hallituksessa, mutta muistan hyvin sen, kuinka asiasta keskusteltiin ja väiteltiin laajasti koko jäsenistön keskuudessa. Kai-kille oli selvää, että jokin muutos oli saatava aikaan.

Katsoessani taaksepäin opiskeluaikaani Varnitsan rooli näyttäisi olleen keskeisin etenkin kahden en-simmäisen opiskeluvuoteni aikana. Ainejärjestö tar-josi kaupunkiin opiskelupaikan perässä muuttaneelle turvallisen yhteisön, johon liittyä. Näitä seuranneina vuosina opintoihin syventyminen, vuosi vaihto-opis-kelijana ja kasvanut kiinnostukseni ISHA:n toimin-taan – ja rehellisyyden nimissä, myös siellä mukana olleeseen komeaan hollantilaiseen historianopiskeli-jaan – alkoivat viedä yhä enemmän aikaani. Myös tunne siitä, että taisi olla vähitellen aika valmistua ja siirtyä eteenpäin elämässä, etäännytti Varnitsan riennoista ja sen ytimestä – oli syytä antaa tilaa nuo-remmille ja virkeämmille varnitsalaisille. Kaikella on selvästi aikansa. Vaikka Varnitsan asema elämäs-säni väheni, jäivät aktiivisina ainejärjestövuosina löytyneet ystävät pysyväksi osaksi elämääni ja ovat rikastuttaneet sitä myös valmistumiseni jälkeen.

Elise Garr itzen,

Varnitsalainen jo vuodesta

1995

12

Varnitsa-lehti 2000 -luvulla:

Tuutorin moraali - eli onko sitä? (Varnitsa 5/2005)

Nykyiset historian laitoksen tuutorit lopettavat kahden vuoden ansiokkaan uransa ensi keväänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö tuutorointia harjoitettaisi jatkossakin, sillä näillä näkymin keväällä valitaan uudet kahdeksan onnekasta tehtävään. Varnit-sa-lehti haluaakin nyt opastaa seuraaviksi tuutoreiksi haluavia löytämäään sen oikein moraalisen tien, jota kulkemalla tehtävästä pystyy selviämään menettämättä kasvojaan.

OpiskelumoraaliTuutorin tärkein tehtävä on näyttää hyvää es-imerkkiä fuksille. Alussa tämä on varsin helppoa, kun fuksit eivät tiedä historian opiskelusta, tai ylio-pistomaailmasta yhtään mitään, ja itse tietää kaikesta kaiken. Tässä vaiheessa sinua pidetään puolijumalana ja varsinaisena ido-lina, jonka sanomisia kukaan ei kyseenalaista. Ongelmia saattavat kuitenkin aiheuttaa fuksit, jotka kyselevät asioita joihin et osaa vas-tata. Tällöin kannattaa: a) turvau-tua tuutor-parinsa puoleen, mutta jos hänkään ei tiedä, niin b) vasta-ta jotain varsin ympäripyöreää, c) tehdä kysymys ja kysyjä naurunal-aiseksi tai muuten hiljentää hä-net, d) vierittää vastuu jollekin muulle (esim. “osaisinhan minä tuohon vastata MUTTA Junkkarinen osaa selittää asian parem-min”), e) näytellä ettei kuule kysymystä tai vaihtaa nopeasti puheenaihe eilisiin bileisiin. Kaikki kei-not ovat siis sallittuja, mutta pääasia on, ettei myönnä tietämättömyyttään ja tyhmyyttään, sillä se vähentää tuutorin valtavaa auktoriteettia.

Anna itsestäsi sellainen kuva, että olet ahkera opiskelija. Vaikka tosiasiassa notkuisit päivät pit-kät humukuppilassa pohtimassa gradun aloitus-lausetta, opettele luomaan illuusio ahkerasta opiskelijasta. Voit esimerkiksi valehdella olevasi menossa luennolle, arkistoon tekemään gradua tai vaikka kirjastoon lukemaan tenttiin. Fiksu tuutori kantaa välillä mukanaan ylimääräistä laukkua, ja

Antiikin kreikkalaisten tuutorointia

valehtelee sen sisältävän tutkimuskirjallisuutta, vaikka todellisuudessa sisältönä ovat hikiset kuntosalivarusteet.

Opiskelijaelämään kuuluu ajoit-tain pieni juhliminen, johon saattaa sisältyä myös alkohol-ipitoisten juomien nauttimista. Näissä tilanteissa tärkeintä on näyttää hyvää esimerkkiä juo-matapojen suhteen, eli juodaan paljon ja usein. Olisi moraa-lisesti arveluttavaa kieltäytyä lähtemästä viihteelle fuksien kanssa, ja kun lähtee niin olisi varsin noloa luovuttaa jo en-nen valomerkkiä, saati sit-

ten kieltäytyä jatkoista. Jos seuraavana aamuna täytyy

mennä samalle luennolle fuksien kanssa, mutta olo on krapulainen, tulee nopeasti nauttia loiven-tavia, Krapulaisena näyttäytyminen murentaisi jälleen illuusioita jonkinlaisesta yli-ihmisestä, kun taas pienessä sievässä luennolle saapuminen tekee sinusta hyvän tyypin ja tosi kovan jätkän.

SeksuaalimoraaliIhminen on seksuaalinen olento jonka päätehtävä on lisääntyä. Periaatteessa voidaan sanoa, että kaikki toimintamme tähtää vain yhteen tavoit-teeseen, seksiin, jonka voidaan katsoa siten olevan myös tuutoroinnin päämääränä. Käsite tuutor on peräisin antiikin ajoilta, ja tarkoittaa vapaasti käännettynä lempeää peräänkatsojaa (tosin antiikin aikana perään tuuppaaminen taisi olla yleisempää), joten nimikkeeseenkin sisältyy

13

Aloitin opintoni Itä-Suomen yliopistossa pitkän ja kuuman kesän jälkeen 1.9.2010. Olin koko ikäni haaveillut siitä, että pääsisin vetämään jalkaani akateemiset kumisaappaat, että saisin upottaa aivojeni janoisen maljan Kleion historiaa havise-vaan poveen, ja että oppisin keksimään kunnolli-sia kielikuvia. Odotukseni olivat sitäkin korkeam-malla, kun sain kuulla, että peräti ministeritasolla oltiin innostuneita uudesta yliopistosta, mitä il-meisimmin juuri sen edelläkäyvän, itsenäiseen opiskeluun painottuvan opetusohjelman ansiosta.

Saavuttuani yliopistoon minulle opetettiin ää-rimmäisen hyödyllisellä ja informatiivisella Joh-datus akateemisiin opintoihin -kurssilla, että täällä Itä-Suomen yliopistossa ovat kaikki kuvi-teltavissa olevat opinnot mahdollisia. Tutustu-essani karismaattiseen historia- ja maantieteen laitokseen karu totuus alkoi kuitenkin paljastua.

Ainoa asia, joka jäi minulle mieleen orientaa-tiokurssilta, oli amanuenssi David Hasselhoffin (nimi muutettu) luento aiheesta ”älkää välittäkö pätkääkään opetusministeriön valmistumisaika-taulusta, sillä se on täyttä paskaa”. Tuutoreilta ja muilta Varnitsa-aktiiveilta sain kuulla, että lu-entokurssien määrä oli romahtanut, ja nyt olisi hyvä tilaisuus lähteä täältä kun vielä kerkeää.

Ehkä parhaiten karun totuuden paljastumista kuvaa kuitenkin seuraava tietoisku, joka minulle annettiin fuksiaisissa joskus keskiyön paremmal-la puolella:

Tuutori Juha Mieto (nimi muutettu): Siis... siis jos te haluatte saada täällä jotain ope-tusta, niin teidän pitää osata... pitää puo-lianne... sillä se on minulle ihan hevon vitun hailee... jos te haluatte että teille järjeste-

TAKANA LOISTAVA TULEVAISUUS:

Varnitsa vm. 2010

pieni seksuaalinen vivahde. Vastuuntutntoinen tuutori välttää kuitenkin viimeiseen asti sekusaa-lista kanssakäymistä operuslastensa kanssa, sillä sellainen muerntaisi jälleen auktoriteettia. Tilan-netta voidaan verrata siihen, että antiikin Kreikan jumalat olisivat laskeutuneet Olympos-vuorelta rakastelemaan tavallisten kuolevaisten kanssa, ja sellaisestahan ei voi seurata mitään hyvää. Tulee kuitenkin muistaa etteivät mitkään moraa-lisäännöt päde yli kahden promillen humalassa.

Jos luonnonvoimat pääsevät kuitenkin voitolle ja vahinko tapahtuu, on siitä fiksua olla hiljaa el-lei halua negatiivista julkisuutta. Muotitietoinen tuutori ja fuksi voivat tietysti ryhtyä ns. salara-kas -suhteeseen, mutta näilläkin virityksillä on paha tapa paljastua, ja pahimmillaan siitä saat-taa päätyä Varnitsa-lehden lööppeihin. Loppujen lopuksi on kuitenkin jokaisen oma päätöst, kenen kanssa ja millasita suhdetta alkaa rakentaa, joten

älkäämme tuomitko ketään. Historian saatossa moni tuutori onkin tehnyt “eerot”, eli löytänyt elämänkumppanin työnsä kautta, ja seurauk-set ovat olleet kaikkea muuta kuin huonot.

Moraalia vai ei?Kiteytettynä voidaan siis sanoa, että tuutoril-lakin on moraali, mutta se on varsin joustava. Kaikessa toiminnassa tulee päämääränä aina olla oma etu, eli auktoriteetin säilyttäminen. Vain sen kautta voidaan toteuttaa toista mis-siota, historian laitoksen edun ajamista. Tuuto-rinhan voidaan katsoa edustavan laitoksen pak-kovaltaa siinä missä poliisi ja armeija edustavat valtion valtaa, joten tehtävä ei todellakaan ole mikään pilipalikeikka. Pidä tämä siis mielessä, jos haet tuutoriksi, jumalaksi jumalten joukkoon.

Jouni KumpulainenKirjoittaja on moraaliltaan puhdas tuutori

14

tään... luentoja... niin pitää vaatia sitä... sil-lä se on minulle ihan hevon vitun hailee mitä te täällä teette... siis jos te ootte täällä niin ku että vittu ei väliä... vittu... jos te haluut-te että teille tulee tänne luennoimaan joku Moskovan yksityisen yliopiston professori... jos te ette itse sitä vittu vaadi... koska se on muille ihan hevon vitun hailee mitä te täällä teette...

Fuksi Rick Astley (nimi muutettu): Onko jo-tain erityistä syytä siihen miksi päätit saarna-ta tästä juuri meille kahdelle?

Tuutori Mieto: Siis ei nyt erityisesti teitä mutta ihan kaikkia... ettette oo sillä tavalla että vittu... mutta minulle se on tosiaan ihan hevon vitun hailee...

Että sillä lailla. Itse ainejärjestö on sitä vas-toin osoittautunut jopa odotettua paremmaksi. Ennen opintojen alkamista luulin, että yliopis-tossa täytyy alkaa ottaa asioita vakavasti, ja että ääliömäinen käyttäytyminen ja epä-sopiva tai muuten täysin älytön huumori jäisi viimeistään lukioon. Onneksi ereh-dyin. Jo heti elokuussa postiluukusta ko-lahtanut X-Varnitsa kertoi, että olin tul-lut älyvapaan huumorin kehtoon.

Varnitsa on kuulemma joskus muinoin ollut ”radikaali” opis-kelijajärjestö, mitä se ikinä sitten tarkoitta-neekaan. Tätä nykyä

kiinnostus puoluepolitiikkaan ei näyttäisi olevan kovinkaan kummoista. Varnitsa on nykyään ai-dosti poliittisesti sitoutumaton (mutta ei mis-sään nimessä kokoomuslainen), joskin yleistä vasemmistolaisuutta ja muuta epäisänmaallista toimintaa pidetään yllä näön vuoksi. Loppujen lo-puksihan politiikka on jonninjoutavaa näpertelyä.

Pääasia on, että Varnitsa hoitaa ensisijaisen teh-tävänsä. Eri nimisiä ja eri tekosyillä järjestetty-jä juominkeja on yllin kyllin. Onkin hienoa, että ainejärjestömme elää myyttisen muinaisuutensa veroista elämää ainakin yleisen paheksunnan aiheuttamisella mitattuna. Tosin porukka on jossain määrin jakautunut. Humanistikarjasta voidaan erottaa paarialuokka, joka on syrjäy-tynyt, erakoitunut ja pahimmassa tapauksessa raitistunut, ja toisaalta aktiivinen Varnitsa-eliit-ti, joka on varsin sisäsiittoinen. Hyvänä todis-teena siitä on tämänkin lehden juttujen taso.

Näiden parin kuukauden aikana on mi-nulle syntynyt Varnitsasta varsin hyvä kuva. Ainejärjestö vaikuttaa juuri sellaiselta porukalta, joka tasapainottaa mukavasti yliopis-ton tiilenpunaista arkea sellaisella

ihanalla dallaspullan tuoksuisel-la tunnelmalla. Lisäksi ”luot-

tamustehtävät” näyt-tävät kivalta CV:ssä.

Antti V. Härkönen

Fuksien hengellinen johtaja

15

1986 1987 1988 1989 1990FM Ilomantsin kunta; historian kirjoitus

1989 Varnitsa järjestää Karjalantalolla "Väinön ja Annin lempikarnevaaligaalaillan." Tapahtuma tuottaa reilusti voittoa, joka lopulta päätetään lähettää lahjoituksena nigaracualaiselle kyläkoululle. Ehdotus ostaa rahoilla Varnitsan jäsenille pääsyli-put juuri ensi-iltaan tulleeseen Pekka Parikan Talvisota-elokuvaan tyrmätään

Muuttaminen Agoraan

Hallituksen

Aloitan toisen kauteni hallitukessa, tällä kertaa tiedotus- ja uusmediavastaavana. Tehtäväni on tiedottaa ainejärjestöä koskevista asiosta ja hoitaa nettisivuja. Pyrin hallituskaudellani paran-tamaan ainejärjestön tiedottamista siten, että unisimmatkin historian opiskelijat tietävät, mitä Varnitsassa tapahtuu! Ja siellähän tapahtuu!

Mää oon Juha, vuoskurssi on vitonen, syntyny oon Tam-pesterissa, ikää on iha liikaa ja pituut-ta enempi ku suamalaisella miähellä keskimäärin. Valkkasitte sitte meikä-läisen istuun Varnitsan rahakirstun päälle. Tattis vaan siitä. Sen voin lu-vata jo ny, että Varnitsa ei tuu tukeen Irlannin pankkeja eikä muitakaan eurokekkeruuseja. Kun kerta nekään

Olen Lauri, syksyn 2005 kultaista vu-osikertaa. Jatkan

huv ivastaavana jälleen syksyllä 2011. Vaan ette te minusta er-oon pääse kev-äälläkään. Tulen ja tapan kaikilla kinkereillä, talos-sa ja puutarhassa.

Heippa kaikki! Olen Jenni, Varnitsan uuden ja upean hallituksen puheenjohtaja. Olen toiselta vuosikurssilta ja jännityksellä odotan tulevaa vuotta. Tarkoituksena on pitää 40-vuotiasta Varnit-saa pystyssä ja jatkaa toim-intaa entisen lailla. Tutuksi olen monille tullut Varnitsan pirskeissä ja sieltä minut mm. jatkossakin löytää. Siellä siis näemme! Hyvää joulun odotusta kaikille!

Olen Elisa ja viiden-nen vuoden opiskeli-ja. Olen iloinen m a a l a i s t y t t ö sekä syntyper-ältäni että men-taliteetiltani. Koin hallitusheräämiseni opiskelujen loppuvaiheessa, mutta Varnitsan huvivastaavan toimen myötä aion ottaa ilon irti viimeisistä opiskelu- ajoistani! Minut tunnistaa pirteästä ja avoimesta persoon-allisuudestani sekä suorapuheisuudestani. Olen tuleva historian opettaja ja luokanopettaja, joten tulen hallitsemaan Varnitsan bileissä rautaisella pedegogisella varmuudella pilke silmäkulmassa!

Nimi on Kalle ja vu-osikurssi on neljä. Se

olisi viisi, koska aloitin opintoni aikoinaan so-

siologian ihmeellisessä oppiaineessa, josta loik-

kasin vuoden jälkeen kuiten-kin tänne humanistien ihanaan

laumaan! Ja muuten kannatti!

ei oo auttanu meittiä, ni ei me-kään auteta niitä. Pärjäkköön yksin!

Toivottavaa olis kans, että wc-istuimet ja muut kalusteet pysyis ehjinä Var-nitsan pileissä jotta turha nekatii-vinen kassavirta olis vältettävissä.

Ei mulla muuta. Talouspolitiikasta en tiiä yhtään mittään, paitti että tuloja olis aina paree olla enempi ku menoja.

16

1991 1992 1993 1994 1995Suur-Ilomantsin historia FL

Varnitsan ja laitoksen välinen uusi vuosittainen toimintamuoto, Mekri-järven seminaari, käynnistetään

Marko Junkkarinen opiskelijaksi

Vappuna Varnitsa ot-taa käyttöön haalarit

Hallituksene s i t t e l yMitä saa ku yhistää futishuligaanin, gospelräppärin ja herkän runopojan? Kyllä. Varnitsan uuen päätoimittajan. Suomen Chicagossa eli Lahessa tuleva päätoimittaja eli mä sain ristimänimeks Tommi Johannes Leirilaakso. Varnitsassa kuulun mystiselle puolikkaalle vuosikurssille, mut tavaks tullu heiluu enemmän tai

Olen Lotta toiselta vu-osikurssilta.

Toimin Varnitsan hallituksen sihteerinä

vuoden 2011 alusta. Kotoi-

sin olen Joen-suusta.

Hei, olen yksi hallituksen “Karjalan heil-eistä”, eli Anne Dahl hallituksen (ja fuksien!) joensuulaisvahvistus. Järjestötyö on sydäntä lähellä, ja olenkin näin hallituksen järjestövastaava. Joensuuthe-BigCityn kaupunkikaduilla nähdään ja Varnitsan tap-ahtumissa kanssa!

Olen Emma ja edustan ensim-mäistä vuosikurs-sia.Olen ajautunut istumaan Varnitsan hallituk-seen vuo-

delle 2011 varapuheenjohta-jan ja sopokopo -vastaavan paikalle. Vaikka näin suuriin kenkiin asettautuminen ei ol-lutkaan kovin tarkoituksellista, odottelen innolla tulevaa vuotta ja sen tuomia uusia haasteita.

vähemmän neljännen vuosikurssin juopporemmin jatkona tai tirehtöörin, mite asian nyt tahtooka nähä. Mut eli siis tota noin jos kirjottaminen kiinnostaa ni nappaa hihasta kii. Älä

pelkää, koska ainoo mikä muo on koskaa paennu on hiusraja.

Gutten Tag!Olen varnitsan uusi kult-tuuri- ja liikuntavastaava Toni (2.vks). Olen 21-vuotias ja kotoisin Pyhtäältä, kultaises-ta Kymenlaaksosta. Lukion ja Vekaranjärvellä rämmityn inttivuoden jälkeen muutin tänne Joensuuhun ja olen nauttinut ajastani täällä.

Tehtäväni on järjestää mainittujen alojen aktiviteetteja, joista suurimpina ovat sähly- ja futsal-turnaus sekä kulttuuri-matka. Toki aktiviteetit eivät suinkaan lopu tähän. Itse olen ollut aktiivisesti mukana Varnitsan liikun-tatoiminnassa ja hauskaa on ollut. Jos itse olet empinyt VPS:n sählypeleihin, norssin liikuntavuorolle tai muuhun vastaavaan uskaltautumista, suosittelen lopettamaan sen ja liittymään mukaan. Yhdessä tekeminen on aina asteen mukavampaa.

Jos haluat kysyä jotain kulttuuri-ja liikunta-asoista tai muuten vaan avautua, nykäise hihasta tai lähetä sähköpostia osoitteeseen pohja-tal@cc.joensuu.fi(vaihdan uuteen osoitteeseen vasta kun on pakko!).

17

Jokin aika sitten muutin uuteen asuntoon. En osaa edes sanoin ku-vailla, kuinka ahdistavalta tilanteelta se tuntui, kun koko oma elämä oli pakattuina säkkeihin ja laatikoihin. Lisättäköön siihen vielä kaikenlais-ten pakollisten juttujen tekemi-nen, kuten muuttoilmoitus, Kelassa käynti etteivät ihastuttavat rouvas-henkilöt vahingossakaan katkaise opintotukea, muuttosiivous ja niin edelleen ja niin edelleen. Jossain vaiheessa mieleni olisi tehnyt viska-ta suurin osa maallisesta omaisuu-destani entiseltä parvekkeelta alas ja heittäytyä lattialle itkupotkuraiva-rin valtaan.

Ehkä tästä käy ilmi, etten erikoisesti pidä muuttamisesta. Oikein, en pidä siitä pätkääkään, mutta oikeastaan syy ahdistumiseen oli elämäntilan-teen muuttumisesta. Olen huono kestämään sellaisia muutoksia, jot-ka vaikuttavat tapaani elää omalla tavallani. Entisessä kämpässäni olin tottunut hiljaisiin kahvihetkiin aa-mulla, kämppiksen alituisiin hetken-mielijohteisiin, siihen että ikkunoita ei voi avata koska ne muuten tippui-sivat sisään, kylpyammeen vuota-miseen sekä bilettäviin naapureihin. Tunsin oman huoneeni jokaisen nur-kan, karmien halkeamat ja muistan vieläkin kohdat joissa tapetti repsot-ti. Muuttopäivää edeltävänä iltana lohduttomuus otti vallan, ja kaikkein mieluiten olisin käpertynyt huoneeni nurkkaan, sulkenut silmäni ja estä-nyt maailmaa liikkumasta ja pitäyty-nyt pysyvyydessä.

U sein K ysytyt K ysymykset

”Maailma ei kuitenkaan py-sähdy, vaan jat-kaa liikettään jokaisella hen-genvedolla. Ja vaikka kaipa-sinkin vanhaa ja tuttua pysy-vyyttä, tiesin myös hyvin, etten olisi sen avulla saavut-tut mitään.

”

Maailma ei kuitenkaan pysähdy, vaan jatkaa liikettään jokaisella hengenve-dolla. Ja vaikka kaipasinkin vanhaa ja tuttua pysyvyyttä, tiesin myös hyvin, etten olisi sen avulla saavuttanut mi-tään. Pysyvyys merkitsee osiltaan py-sähtyneisyyttä, eikä se johda pitkällä tähtäimellä kuin apatiaan. Muistan lu-keneeni aikoinaan eräästä kirjasta, että ihmisen on aina pyrittävä eteenpäin, muuten ihmismieli rappeutuu. On aina pyrittävä eteenpäin omaan tahtiin, että todella tietää mitä haluaa elämässään saada aikaan. Ja päällimmäisenä mie-lessäni olivat omat tavoitteeni, joiden takia olin valmis hylkäämään muuttu-mattomuuden ja astumaan lähemmäs omaa onneani.

Muuttopäivänä kaikki oli hektistä ja ker-rassaan hirvittävän stressaavaa, mutta kun illalla purkamattomien laatikoiden keskellä sain käpertyä turvalliseen ja lämpimään kainaloon, en uskonut pa-rempaa paikkaa olevan missään muu-alla. Silloin tiesin, että vaikka aamuiset kahvihetket eivät ole enää montaa tun-tia kestäviä ja iltaisin kämppis ei enää kinua lähtemään yksille seuraksi, niin silti tein oikean valinnan ottamalla as-keleen eteenpäin.

Näillä sanoilla tahdon onnitella 40-vuotista Varnitsaa, joka esimerkillään on pysyvää muuttumattomuutta. Pysy-köön se sellaisena, jotta me voisimme jatkaa matkaa eteenpäin rauhallisin mielin.

Anni Lampinen

1996 1997 1998 1999 2000FT

Riikka Myllys opiskelijaksi Ongelmallisesti käyttäy-tyvä professori erotetaanViitat yleiskäyttöön

nykyväreissään

Varnitsa tarjoaa ensimmäistä kertaa vappuboolia Ilosaaressa. Varnitsa-logo saa nykymuodonsa

18

Huomenna, jos hallitus suo,on meidän ainejärjestömme armorikas pikkujoulujuhla;ja julistetaan siis täten yleinen jouluräyhä kehoittamallakaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla riehakkuudella viettämäänsekä muutoin hillittömästi ja riehaakkasti käyttäytymään,sillä se, joka tämän räyhän suitsii tai pikkujoulujuhlaa jollakintylsällä taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee,on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Varnitsan hallitus kustakin rikkomuksesta erikseen päättää.Lopuksi toivotetaan Varnitsan kaikille jäsenille riemullista pikkujoulujuhlaa!

Jouluräyhänjulistus

Kritiikki ry toivottaa onnea itäsuomalaisille heimoveljilleen!

Turkulainen kollegajärjestö onnittelee historiatieteen itäistä etuvartiota Var-nitsaa 40 vuoden uurastuksesta histori-anopiskelijoiden asian puolesta. Maan-tieteellisestä etäisyydestä huolimatta olemme humanismin hengessä lähellä.

Terveisin

Kritiikki ry

Turun historianopiskelijoiden aine-järjestö

Historia

Joensuun yliopisto PL 11180100 JOENSUU

2001 2002 2003 2004 2005Dosentti Joensuu

Vappuna laitoksen karismaattinen johtaja prof. Korpela osallistuu ih-

mismölkyn pelaamiseen.

19

Lämpimät onnittelut Varnitsalle 40 vuoden taipaleesta! Meillä Tampereella TommyTabermannilla on erityinen paikka patinistien sydämissä, joten maestron sanoin:

“Älä kuuntele niitäJotka puhuvat sinulle järkeäSillä vain hullaantumaan kykenevätovat täysissä järjissä”

Upeaa juhlahuumaa toivottaen,Patina ry:n hallitus

Mutta hehän ovat kuin KAKSI MARJAA!

Elmo Nuutinen, lokkiGeorges Simenon, komi-sario Maigret´n luoja

2006 2007 2008 2009 2010Dosentti Turku, erikoistutkija Ismo Björn 50 v

2006 Historian laitos siirtyy omasta tahdostaan humanistisesta tiedekunnasta yhteiskunta-tieteelliseen tiedekuntaan. Samalla vaihtuu rakennuskin Agorasta Metriaksi

Vappujuhlat Aavarannassa päättyvät tulipalon myötä

Tuutoroinnista tehdään am-atööritoimintaa UEF:in yhtenäis-en politiikan myötä. Myös Mekri-järven opintomatkat loppuvat

Varnitsa 40 vuotta!

Varnitsa voittaa ensimmäisen verenluovutuskampanjansa

20

Neljäkymmentä on positiivinen kokonaisluku, joka tulee 39:n jälkeen ja ennen 41:tä. Neljäkymentä on myös monissa uskonnoissa tärkeä luku, esimerkiksi Nooan aikainen vedenpaisumus kesti 40 päivää, Jee-sus vietti autiomaassa 40 päivää ja sitä rataa. Sinäl-lään luku 40 on vain numero muiden joukossa, eikä välttämättä ansaitsisi omaa juttuaan V-lehteen. Ar-mon vuonna 2010 kyseinen luku on kuitenkin monella tapaa merkittävä, täyttää-hän oma rakas ainejärjestöm-me pyöreät 40 vuotta.

Nelikymppisyys liit-tyy usein keski-iän kriisiin; aletaan pohtia mitä elä-mässä on saatu aikaiseksi, mitä on jäänyt teke-mättä ja mitä pi-täisi vielä tehdä. On sinänsä loogis-ta, että perimmäis-ten kysymysten säkki avataan juuri nelikymppi-sissä, sillä silloin ollaan mel-ko tarkalleen odotettavissa olevan eliniän puolivälissä ja yhä kas-vavalla varmuudella maali lähtöviivaa lähempänä.

Nelikymppisten pitää psykologi Erik H. Eriksonin teo-rian mukaan ratkaista kehitystehtävä, jossa pohditaan omaa tuottavuutta. Epäonnistunut ratkaisu tekee ih-misestä sisäänpäin käpertyneen ja itsensä arvotto-maksi tuntevan ihmisraunion, joka ei kykene rakasta-maan muita. Kehitystehtävässään onnistunut yksilö sen sijaan kykenee huolenpitoon ja empaattisuuteen.

Nelikymppisellä Varnitsalla ei näyttäisi olevan mi-tään huolta eriksonilaisen kehitystehtävän ratkaisus-sa. Syksyllä aloittaneet fuksit ovat liittyneet suurella joukolla jäseniksi ja ottaneet aktiivisesti osaa toi-mintaan. Monet ovat sanoneet, että Varnitsalla on ollut erittäin iso rooli heidän ”integroitumisessaan” yliopistoyhteisöön. Illanvietoissa ja yliopiston käytä-

villä on kuulunut kehuja siitä, kuinka Varnitsan tapahtumissa meno ja meininki ovat

olleet kohdallaan. En halua nälviä muita ainejärjestöjä, mutta

kuuleman mukaan aina-kaan kuuluisat metsäyli-

oppilaat eivät ole vas-taavaan kyenneet…

Miten tästä sitten mennään eteen-päin? Keski-iästä alkaa väistämätön

matka vanhuuteen ja kuolemaan. Ken-

ties näin on myös Var-nitsan kohdalla. On pal-

jon mahdollista, ettemme me nykyiset opiskelijat pääse

emerituslegendojen Heikki Kirki-sen, Antero Heikkisen ja Osmo Kiiskisen

tavoin juhlimaan vanhoilla päivillämme Varnitsan 80-vuotissyntymäpäiviä. Mikäli nykyiset merkit pi-tävät paikkansa, on paitsi historian laitoksen myös koko yliopiston olemassaolo 40 vuoden kulutta epävarmaa. Nämä negatiiviset tulevaisuudennä-kymät eivät kuitenkaan saa himmentää tätä juhla-vuotta. Otetaan vielä kerran ilo irti nelikymppisestä Varnitsasta ja vietetään ikimuistoiset pikkujoulut Dmitri Mendelejevin hengessä. Onhan hänen kaa-vansa mukaan vodkan alkoholiprosentti juuri 40.

Keski-ikäistä Varnitsaa onnitellen Miika Raudaskoski

40 – Forty – Fyrtio – Vierzig – Cuarenta – Quarante - Varnitsa

40 – Forty – Fyrtio – Vierzig – Cuarenta – Quarante - Varnitsa

20 21

Nimi, siviilisääty sekä asuinkunta:

”Jukka Jari Korpela. Naimisissa, perheeseen kuuluu vaimo, neljä täysi-ikäistä lasta ja yksi lapsenlapsi. Asuinkunta Joensuu.”

Mieliruoka, juoma sekä musiikki:

” Jokin lintupaisti, Punaviini ja renesanssimusiikki”

Suosikki urheilulaji:

”Jalkapallo”

Positio tässä laitoksessa:

”Yleisen historian professoria ja historian ja maan-tieteiden laitoksen johtaja”

Aiemmat opinahjot:

” En ole joensuussa opiskellut mutta olen valmis-tunut Helsingin yliopistosta Filosofian maisteriksi, lisensiaatiksi sekä väitellyt tohtoriksi samassa lai-toksessa. Olen myös opiskellut Roomassa ja vähäi-sempiä aikoja Münchenissä. Ulkoasiainhallinnon virkatutkinto eli Kavaku löytyy myös taskusta”

Uran pituus:

”Joensuussa professorina kohta jo 13 vuotta, aiem-min olen toiminut Helsingin, Jyväskylän sekä Pet-roskoin yliopistoissa dosenttina”

Miksi antiikki?

” Valinta johtui siitä, että vaikka teinkin väitöskirjani tästä aiheesta ( ja gradun keskiajan historiasta) oli antiikki kaikista kansainvälisin tieteenala siihen ai-kaan Suomessa joka mahdollisti hyvät etenemisväy-lät muualle maailmaan kuten Italiaan opiskelemaan sekä osallistumaan kaivauksille. Samaan aikaan opiskelemassa olivat mm. professorit Juha Sihvola ja Laura Kolbe”

Mikä kurssi/luento on mieluisin opettaa/johtaa?

”Mä tykkään keskiajan opettamisesta, keskiaikai-sen historian mikä tahansa kurssi, sillä on mukavaa opettaa sitä mitä itse harrastaa. Muutkin kurssit tie-tenkin menevät mutta ovat enemmänkin kuin työn-tekoa ja se mistä en pidä, en myöskään tiedä paljoa. Tuskinpa saati opiskelijalle että opettajalle on haus-kaa aiheen opettaminen/opiskelu joka ei kiinnosta.”

Jukka Korpelan haastattelu haastattelijana Sebastian Lindsten

Metria, kylmä tiistai päivä. Ihmisiä tulee ja menee. Navakka tuuli iskee luihin ja ytimiin mutta se ei paljoa hetkauta sillä luvassa on jotain mielenkiintoista: laitoksemme suuren johtajan Jukka Korpe-lan tarjoama audienssi, jonka tarkoituksena on selvittää tämän karismaattisen mutta hieman tunte-mattomaksi jääneen miehen taustoja ja mielipiteitä. Hengähdystauko on ohitse ja on aika suunnata

kohti kolmatta kerrosta ja Korpelan toimistoa.

Koputtaessani nöyrästi pipo kourassa auki olevaan oveen herra Korpela huikkaa: ”Tule sisään vain, menee pikku hetki.” Loistavaa, hetki aikaa järjestellä antiikkinen haastattelunauhurini toimintakun-

toon. Istun alas ja alan kuumeisesti valmistelemaan haastattelua:

Nauhuri joka toimii, check.

Kysymykset, check.

Hermoilu, CHECK!!!

Kaikki on valmista.Herra Korpela istuu alas ja sanoo olevansa valmiina haastatteluun ja muistuttaa minua istuvansa sanojensa takana, sanoi mitä hän sanoi. Periaatteen mies. Nauhuri päälle, mikrofoni käteen sekä

kysymykset esille, on aika aloittaa.

22

Yliopiston muuttumimen vuosien varrella:

” Kun aloitin opiskeluni Helsingin yliopistossa vuonna -76, opisto oli viellä ns. klassinen yliopisto josta ei valmistuttu suoraan ammattiin vaan oli pi-kemminkin sivistysyliopisto. Ei ollut opintopisteitä saati viikkoja siihen aikaan. Valmistuin maisterin tutkintoon filosofisesta tiedekunnasta klassisella tyylillä. 70-luvun lopun opintouudistus muutti yli-opistot enemmän kurssimaisemmiksi sekä 90-luvun alun lama vähensi resursseja entisestään ja kun ei siihen aikaan ollut mitään stipendejä, jouduin itsekin tekemään työttömyyskorvauksen varassa lisensiaat-tityöni. Enemmänkin siihen aikaan yliopisto oli har-rastus. Nykyään suomalainen yliopisto muistuttaa enemmänkin virastoa henkilökunnan näkökulmasta ja koulua opiskelijoiden kannalta.”

Ainejärjestö Varnitsan toiminnan muuttuminen niinä vuosina, mitä olette Joensuussa viettäneet:

”Tähän minun on hirveän vaikea sanoa mitään sillä Varnitsa tulee yleensä näkyviin erilaisissa viralli-sissa tilaisuuksia, etenkin vanhojen jäsenten osalta. Varnitsa on ollut erittäin aktiivinen järjestö eikä se siitä ole paljoa muuttunut.”

Vaihtoehtokysymyksiä:

Juha mieto vai Lasse Viren?

”Juha Mieto”

Piraattipuolue vai joogalentäjät?

”Piraattipuolue, voisin olla sen kannattaja ellen olisi jo toisen puolueen kannattaja”

Natsit vai kommunistit?

”Kommunistit ilman muuta”

Turku vai Korso?

” Vaikka olenkin asunut Korsossa, valitsen Turun sillä tuskin mikään muuttuu Korsossa”

Aleksanteri suuri vai Julius Ceasar?

”Aleksanteri suuri”

Vähän vakavampia kysymyksiä, melkein ny-kyhetkestä:

Mielipiteesi Oulun rehtorin esitykseen lukukausi-maksuista yliopistoihin:

”Kannatan ehdottomasti lukukausimaksuja, sillä jos näin mennään, systeemi tulee kaatumaan. Mutta niin että itse opiskelija ei sitä joutuisi itse maksamaan, vaan esimerkiksi opetusministeriö avustaisi opis-kelijaa sillä summalla ja rahat ohjattaisiin suoraan yliopistoille. Tällöin opiskelijasta tulisi ns. asiakas ja tasokin opetuksessa paranisi huomattavasti”

Jos voisit muuttaa yhden asian opiston toimin-nassa, mikä se olisi?

”Vanha hallinto TJ Lintunen takaisin taloon, alkaisi-vat hommatkin taas toimimaan.”

Sivistyssanat, oikeasti tarvittavia vai vain lais-kuuden huippu?

”Sivistyssanat ovat tarpeellisia, suomen kieleen on ryöstetty muista kielistä niin paljon tökeröitä kään-nöksiä, että voidaan puhua kulttuurivandalismista. Kieli on kuin historia: lainatut sanat kertovat mistä kulttuurista ne ovat tulleet ja mistä suomen kieli on saanut vaikutteita.”

Erään opettajan arvostelumenetelmät, joissa ar-vostelu asteikko on 0, 2-5 eikä 0-5, mielipide.

”Ei tällainen ole oikein, melkein jopa laitonta. Lai-tokselle on tehty universaali arvostelutaulukko juuri sen takia että opettajien aikaa ei tuhlaantuisi arvos-

teluun monen kymmenen eri asteikon mukaan ja sitä tulee noudattaa. Arvosteluasteikko on velvoittava

asia, ei opettaja saa sitä muuttaa.”

Mitä asioita haluaisit tuoda opiskelijoiden tietoi-suuteen?

”Opiskelkaa vieraita kieliä ja ei kannata olla liian uraorientoitunut, eihän sitä tiedä mitä viiden vuoden päästä on tapahtunut. Opiskelu kannattaa, laiskottelu ei. Tehkää ja opiskelkaa niitä asioita mitkä ovat mie-lenkiintoisia, välttäkää pakkopullaa.”

Näihin sanoihin lopetin haastattelun ja kiittäen/kumartaen poistuin herra Korpelan huoneesta takasin kyl-mään pakkassäähän.

23

Oheisen tekstin on kirjoittanut väkijuomien vastainen uskonmies Henrik Renqvist vuonna 1835 ja se ku-vastaa ehkä sitä äärimmäisintä asennoitumista alko-holin käytön suhteen. Heti alkuun haluamme tehdä selväksi sen, että tämän artikkelin tarkoituksena ei ole tuomita, moralisoida, valistaa tai muutenkaan he-ristellä sormea viinanjuonnin suhteen. Siihen meillä kirjoittajilla ei yksinkertaisesti ole varaa, kun otetaan huomioon omat ja vähintäänkin värikkäät vaiheem-me kuningas alkoholin nöyrinä palvelijoina. Tarkoi-tuksenamme on sen sijaan terveellä järjellä kyseen-alaistaa suomalaista alkoholikulttuuria. Mainittakoon jo tässä myös se, että meitä ei kannustanut tämän jutun kirjoittamiseen Jeesus, Dr. Phil tai mikään muu-kaan perverssi vaikutin.

Suomessa alkoholi on oudolla tavalla Pyhä asia, koska se on aikojen saatossa läpäissyt kaikki sosi-

aalisen kanssakäymisen kerrokset ja tullut keskei-seksi osaksi ihmisten välistä ajanvietettä. Meidän mielestämme liiankin keskeiseksi. Ei ole montaakaan sellaista juhlaa tai muuta yhteistä tilaisuutta, jossa ei näkäräistä tarjoiltaisi vähintään kahvin ja halvan konjakin muodossa. Saunaankaan ei voi mennä il-man kaljaa kuin korkeintaan uimahallissa, jossa se on kielletty. Jos sitten sanoo, ettei käytä alkoholia, niin reaktio on usein sama, kuin jos sanoisi olevansa HIV-positiivinen. Myös suomalainen kaksinaismora-lismi alkoholin suhteen on mielestämme ällöttävää, kun toisaalta naureskellaan jurrissa toilailulle, mutta sitten alkoholiongelmaiset työnnetään tylysti syrjään totaalisina luusereina.

Jos Suomessa ”istutaan iltaa”, niin keskimäärin se tarkoittaa sitä, että joka toisella henkilöllä on muka-naan vähintään 12-pack halvinta kurakaljaa tai su-

Ensin, Sen ylöllisen juomisen suhteen, kuin se turmelee Sie-lun ja Ruumiin, häwittää Talon, tawaran ja kunnian ja saat-taa Juomarin perhenkin wiheliäiseen tilaan sekä Sielun että Ruumiin puolesta. Jonka Ruotsin maan kirkkoh. ja prowas-ti Sw. Wigelius on Saarnasa selittänyt 1 Sunnunt. kolminais. Toisexi, Sen kohtullisen ryyppämisen suhteen, kuin sekin Toh-toritten selityxen jälkeen, ajan päälle turmelee terweyden, lyhentää ijän ja saattaa kuoleman omaxi, ja kuinka ei ole ruoka-ryypyistäkän hyödytystä, ei terweydelle, ei ruumiin wahwistuxelle eikä tawaralle, waan wahinko kaikin puolin. Kolmannexi, Sen keittämisen, kaupistelemisen ja tuottamisen suhteen, kuin tämä myrkyllinen ja paljon pahennuxen saattawa juoma sen kautta juotawaxi toimitetan, awitetan ja lewitetän.

Neljännexi, Kuinka tätä Wiinan Kauhistusta pitä ru-wettaman mies mieheltä pois häwittämään koko maasta. - HELSINGISSÄ 1835 Präntätty J.E.Frenckellin ja Pojan tykönä.

MIKSI OMAA JUOMATTOMUUTTA TÄYTYY SUOMESSA SELITELLÄ?

Wiinan kauhistus,

24

kupuolen ollessa nainen useampi 0.5 litran edullinen sidukka. Käytännössä illan istumisen funktiona onkin vain juoda mahdollisimman kovat ja edulliset pohjat illan todellista päämäärää, eli baaria varten. Baarista muutaman annoksen jälkeen matka jatkuu monesti vielä kerrosta alaspäin, eli groteskiin suomalaisten käsitykseen ”yökerhosta”. Siellä sitten etsitään vastakkaisen(tai oman) sukupuolen lihallista hyväksyntää mitä epätoivoisimmin ja itse-ään alentavin tavoin. Seuraavana päivä-nä auringon ollessa jo korkealla koittaa lopulta yksinäinen herätys (hyvällä tuu-rilla!) pahoinvointiin, päänsärkyyn ja monesti henkiseen ahdistukseen. Mah-dollisesti tuolloin joutuu myös huomaa-maan sen tosiasian, että omaisuuttakin on puhelimen, lompakon tai vaikkapa ta-kin muodossa kateissa. Poissa on usein myös tunne omasta ihmisarvosta, jota ei yleensä ainakaan helpota yöllisten teksti-viestien ja puhelutietojen tarkistaminen, jahka se kännykkä sitten jostain löytyy. Kuulostaako tutulta? Perin tutulta ainakin kirjoittajien itsensä mie-lestä.

Äskeinen oli tietysti kärjistystä, mutta toisaalta se on arkea todella monelle suomalaiselle joka viikko (Alan todellisille konkareille toki useamminkin). Onko meil-lä siis vaihtoehtoa? Voimmeko mitenkään hypätä pois huma-lahakuisen juomisen ora-vanpyörästä ilman, että suoritamme samalla sosiaalisen itsemur-han? Ainakin hyvin juomis- ja bailabaila-orientoituneissa opis-kelijayhteisöissä tämä on todettu haastavak-si. Tästä huolimatta olemme kumpikin otta-neet haasteen vastaan ja vähentäneet kuluvana syk-synä tuntuvasti ajanviettoam-me alkoholin parissa.

Ratkaisumme pidättäytyä alkoholista onkin herättä-

nyt monia hämmentyneitä kysymyksiä, kuten ”Mitä, miksi!?”, ”Oletko sairas?”, ”Mitä, eikö tyttöystäväsi anna sinun juoda!?”, ”Häh, siis mitä toi nyt on? Nyt otat kaljan!” ja ”Miks siuta ei nykyään näe enää mis-sään!”. Ennen kuin menemme raitistelumme syihin,

niin pohditaanpa edellä mainittuja kysymyksiä hieman tarkemmin

ja etenkin viimeistä niistä. Baarit ja juopottelumme

määräkö siis määrittelevät olemassaolomme ny-kyään? Kulttuuriantro-pologian erästä termiä käyttäen toiseutetaan-ko meidät, mikäli emme vietä enää aikaamme keskikalja-cowboyna?

Kuulummeko johonkin toiseen todellisuuteen,

jossa ovat kaikki tylsät loo-serit vailla seikkailunhalua ja

intoa viettää elämänsä parhai-ta hetkiä täysillä kovassa kännissä,

”nyt kun ollaan vielä nuoria??” We don’t think so.

Ja miksi sitä kaljaa pitää tyrkyttää vielä senkin jäl-keen, kun on jo kerran sanonut ei? Eihän sen niin pi-täisi mennä, koska pohjimmiltamme koemme kuiten-kin olevamme ihan semisti fiksuja tyyppejä, joiden

kanssa kaiken järjen mukaan pitäisi viihtyä sel-vinkin päin. Iloksemme olemme kuitenkin huo-

manneet, että ystäväpiiristä löytyy edelleen seuraa vaihtoehtoisesti vaikkapa käymään kahveella ja vaihtamaan kuulumisia.

Syyt oman alkoholinkäyttömme vähentä-miseen liittyvätkin lähinnä siihen, että juo-minen muuttui jo kauan aikaa sitten haus-kanpidosta tylsäksi rutiiniksi. Se ei tarjoa mitään uutta ja miinuksien määrä voittaa

plussat selkeästi, kun puntaroi lähtemistä baarikierrokselle. Aikanaan runsas baareissa

roikkuminen oli miellyttävää ajoittaisista mokai-luista huolimatta, koska siinä tutustui samalla uu-

teen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Aikanaan runsas baareissa roikkuminen oli miellyttävää ajoittaisista mokailuista huolimatta, koska siinä tutustui samalla

25

uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Aina-kin olevinaan. Uutuudenviehätyskään ei kuitenkaan ikuisesti kestä ja dokaami-seen turtuu. Miksi siis pitäisi lähteä ham-paat irvessä tuhlaamaan vähät roponsa kaljaan, vaikka pohjimmiltaan ajatus ei edes innosta? Onko sosiaalinen paine todella niin kova? Eikö rentoa ja avointa keskustelua voi saavuttaa ilman kaljaa? Eikö paskat jutut ole sama kuulla selvin päin?

Selvin päin baari-illan viettäminen muun porukan ryypätessä totuttuun tapaan on muuten erittäin valaiseva kokemus, jota voi suositella kaikille (HUOM! Mutta Varnitsan kekkerit selvin päin koettuna saattavat aiheuttaa vakavaa masennusta. Vähin-täänkin joku vitsikäs k*sipää mahdollisesti heittää sinua silakalla naamaan tai ok-sentaa kenkääsi). Nimittäin viimeistään siinä vaiheessa, kun alkoholimolekyylin to-dellisuudessa lamaava vai-kutus paljastuu nousuhuma-lana tunnetun hetken harhan takaa, niin ihmisten käytös alkaa saada tragikoomisia piirteitä. Tällöin jutut alkavat yleensä toistaa itseään ja kaikki asiat täytyy HUUTAA! Seuraavaksi kaikki yön san-karit ovatkin jo saavuttaneet kauniin illuusion, jossa kaikki kuuntelevat juuri MINUA ja ymmärtävät (jotkut ovat jopa kokeneet hetken, jolloin ”nä-kee kaiken ja nää apinat ei tajua mitään”). Todellisuu-dessa pöydän ympärillä on jo tuossa vaiheessa jouk-ko ihmisiä, joista jokainen kääntyy asteittain yhä vain enemmän itseensä, samalla hokien sössöttävällä äänellä

pöydän toiselle puolelle ”Kuule hei.. kuule..”. Kukaan ei yleensä enää kuuntele tai aina-kaan muista seuraavana päivänä mitään. Paradoksaalista on myös se, että alkoho-lia pidetään monesti piristeenä, vaikka se on depressantti, eli aivotoimintaa heiken-tävä ja aisteja sumentava yhdiste. Vai-kea on myös nähdä jälkeenpäin hohtoa kännijuttujen kertaamisessa seuraava-na päivänä. Kuka oksensikaan ja mihin, kuka lensi Jokelasta pihalle ja kuka pää-si sohimaan löysällä vehkeellä johonkin sinne päin(No, suomalainen tunnetusti voittaa aina). Nousuhumalan lyhyt eufo-ria muodostuu siis tunneissa mitattuna sangen kalliiksi. Jos lasket laskuhuma-

lan ja krapulan tunnit yhteen verraten tulosta nousun lyhyeen kestoon,

niin laskutoimitus paljastaa ar-motta tukevan kännin menevän loppujen enemmän kärsimyk-sen puolelle.

Nykyään olemme huoman-neet, että lauantai- ja/tai sun-nuntaiaamuina todellakin on mahdollista herätä virkeänä ennen puoltapäivää ja ilman mitään huonoa oloa tai oma-tuntoa. On hyvin tervehdyttä-vää ja nautinnollista esimerkik-si henkäillä raitista ulkoilmaa vailla krapulapäivän ennen niin tuttua dragon breathia. Lenkil-läkin voi käydä ihan lenkkeilyn itsensä vuoksi, eikä vain ha-kemassa tärisevin käsin tasoit-tavia ja huonotasoista känkkyä lähimmältä Pizza Enricolta. Eikä ole tunnetta siitä, että oli-simme jääneet jostain paitsi. Tai että viikonloppu olisi jollain tavoin hukkaan heitetty, kun emme lähteneet radalle vaan

viihdyimme rennosti varikolla. Lompakkokaan ei nykyään tun-nu liian tyhjältä ja liian aikaisin

26

ennen seuraavaa almupäivää. Elävänä esimerkkinä toinen jutun kirjoittajista ei ole nostanut kertaakaan opintolainaa sen jälkeen, kun jätti ryyppyreissut ohjelmasta pois syyskuun alkupuolella. Se toinen ehti va-litettavasti ryypätä kaiken ennen valaistumistaan. Absolutisteja meistä tuskin koskaan tulee, mutta onneksi olemme huomanneet sen, että yhdessäolon ja elämisen aitoa iloa voi todella olla ilman viinaa. Koemme ehdottomasti saaneemme paljon enemmän, kuin mitä mahdollisesti olemme menettäneet tänä ajanjaksona. Rentoutumista ihminen tarvitsee, ei suinkaan etanolia! Jutun loppuun olemme koonneet kokeilumme pohjal-

ta pientä listaa raitistelun hyvistä puolista:

+ Mahdollinen kaljakessi ja turvotus ei joh-du enää kaljasta!

+ Muistat keskustelut ystäviesi kanssa

+ Velat voivat muuttua jopa saataviksi. Alko-holin poistaminen elämästä säästää o i k e a

s t i hiton paljon rahaa.

+ Viikonlopuilta on odotettavissa muutakin, kuin sen ensimmäisen oluen avaaminen ja

sunnuntain tuska

+ Ei enää itsensä ja muiden pakoilua ahdis-tavina krapulapäivinä(eikä myöskään ihania

liskojen öitä)

+ Kaikkiaan paljon virkeämpi henkinen oloti-la ja velvollisuudet sujuvat paljon paremmin

elämässä

By Kalle-Antti Mustonen & Jani Loijas. Toivotamme hyviä lomia kaikille ja antakaahan kotiväellekin raitis

joulu! ;)

+ Ei enää outoja puheluita tai tekstiviestejä öisin

+ Ei enää hetken mielijohteesta alkaneita tökeröjä soidinmenoja tai rakkauden osoi-tuksia, joita ihmettelee seuraavana päivänä

huuli pyöreänä ”WHAT!?”.

+ Mahdollinen parisuhde voi paremmin(ellei kumppanisi sitten ole todellinen lähiöka-

pakan ruusu tai paikallisen sedulan kanta-asiakaskortin omaava Jorgos). Täytyy aina

muistaa, että turha dokaaminen vie arvokas-ta aikaa olla yhdessä rakkaimman kanssa.

27

PM: Sinusta kyllä näkee, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi; et taida enää olla sitoutunut työhösi etkä varsinkaan työpaikkaasi. Täällä on kuitenkin tapah-tumassa fantastisia asioita: UEF – en viitsi enää käyttää suomenkielistä nimeä – on matkalla huippu-yliopistojen joukkoon, ajattele: huippujen joukkoon! Jos et halua sitoutua tähän, mieti kuitenkin sitä, että kulman takana on joukko positiivisesti Uuteen Yli-opistoon suhtautuvia tutkijoita, on vara mistä valita!

VM: Jotenkin tosiaan tuntuu, että on vaikea sitou-tua, kun se, mihin voisi epäröimättä sitoutua, on ka-donnut. Mieleeni on hiipinyt epäilys, ettei ainakaan meille humanisteille ja yhteiskuntatieteilijöille vaiva-tomasti löydy tilaa tässä Pertun, Kalervon, Tuomon ja Jounin manageroimassa Firmassa. Motivaatio-ta syö hiukkasen esimerkiksi se, että suomenkieli-sen julkaisun kirjoittaminen vertautuu rikokseen, jos ei nyt ihmisyyttä niin ainakin Firmaa kohtaan.

PM: Tuo on tuota iänikuista menneisyyteen ank-kuroituvaa länkytystä: korkeakoulutuksen pitää sopeutua muuttuvaan maailmaan! Ennen tut-kimus tuki kansakuntaa aatteellisena projekti-na, nyt kansallista kilpailukykyä. Mikä on huma-nistien panos siihen? Meidän pitää katsoa peiliin!

VM: Kapeakatseisuus ja päätöksentekoprosessien läpinäkymättömyys huolettavat; missä on se tila, jossa yliopistolaiset - eli tutkijat ja autokauppiaat - voivat argumentoida keskenään? Ehkä on kuiten-kin parempi, että mietin vain omaan konkreetti-seen työhöni, siis opettamiseen, liittyviä ongelmia.

PM: Älä puhu ongelmista; nehän ovat haas-teita! Kenen kanssa olet tekemisissä? Ikäluok-kansa parhaimmiston, upeita nuoria aikuisia!

VM: Toki, mutta joskus hiipii mieleen epäilys hei-dän aikuisuudestaan. Palautuspäivä 20.10 - säh-köposti alkaa surista 21.10 tai sitten kun muistavat. Gradupalautetta odotetaan seuraavaksi päiväk-si, mutta minun, keski-ikäisen, pitäisi nukkua yöl-lä. Viikonloppuina pitäisi ehtiä olla rauhassa (!).

PM: Mieti opiskelijoiden huolia: toimeentulo, työl-listyminen. Heitä pitää ymmärtää eikä takertua pik-kuseikkoihin, jokainen on yksilö omine rytmeineen.

VM: Ehdottomasti, rohkaisen oman tien kulke-miseen. Olen myös huolestunut heidän puoles-taan. Sen vuoksi pitää kannustaa: luottakaa tu-levaisuuteen (kannattaisi kuitenkin hankkia myös vanhustenhoitajan tai putkimiehen koulutus).

PM: Et kai sinä ole curling-äiti, ylihuolehtiva opet-taja, joka korjaa pilkkuvirheetkin opiskelijoiden teksteistä. Ei ihme, jos väsyttää! Ryhdistäydy, heil-tä pitää vaatia täsmällisyyttä, keskittymiskykyä, vieraiden kielten taitoa, virheetöntä ilmaisua, ar-gumentoinnin kirkkautta. Ja ilman ohjausta!

VM: Joskus ihailen ihmisiä, jotka tietävät mi-ten asiat ovat. Mutta useimmiten en. Epäi-ly - ilmiöiden ja ennen kaikkea omien ajatusten - on minusta älyllistä. Mutta ehkä väsy-mykseni ydin onkin tässä: Firmassa ei saa epäillä.

Positiivinen, UEF:n arvoihin ja toimintakulttuuriin, kuten opiskelijoiden esteettö-mään etenemiseen, sitoutunut positiivinen Minä (jatkossa PM) keskustelee väsy-neen Minän kanssa (jatkossa VM), jonka mielentilaa ei voi ainakaan kokonaan selit-tää joka loppusyksy iskevällä kaamosväsymyksellä. Minän askeleita siivittää/harti-oita painaa vajaan kymmenen vuoden työrupeama Joensuun/Itä-Suomen yliopistos-sa. Seuraava teksti saattaa sisältää viitteitä todellisuudessa käytyihin keskusteluihin.- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Minä vs. Minä28

Onnittelut 40-vuotiaalle Varnitsalle. Jottei juhlahumussa opiskelun arki pääsisi unohtumaan, haluamme onnitella teitä tämän laulun muodossa. Kronoksessa on jo pitkään ollut omaa sanoitusperinnettä historiaan ja opiskeluun liittyen, joten koimme tämän varsin luonnolliseksi tavaksi, jolla siivittää onnentoivotuksemme. Laulun teema ja sävel ovat varmasti

myös teille, arvon ystävämme, varsin tutut.

Kiitokset kaikesta vuosien varrella tehdystä yhteistyöstä ja erittäin mainiota tulevaisuutta.

Kronos ry (Helsinki, Suomen ja Pohjoismaiden historian sekä Yleisen historian opiskelijat)

LÄHTEET, LÄHTEET(säv. Tähdet, tähdetsan. Kultainen faksi)Alkanut arkistotyö on,silmäni luon luetteloon.Signumit sadat sen sivuilla soutaa,on listansa loppumaton.

Suunnaton lähteiden määrälävitse käytävä on.Aikaa niin vähän on annettu tähän,deadline on ain’armoton.

Lähteet, lähteet,luotanne tahtoisin pois.Lähteet, lähteet,silloin mun helpompi ois.Lähteet, lähteet,miksi en tehdä mä saa,lähteet, lähteet,lehdistötutkielmaa.

Eteeni lähteitä kantaamuumioin loputon vuo.Yhden kun avaan ja lävitse tavaanhe toisen jo pöydälle tuo.

Iltahan päivä taas haipuu,arkisto pian suljetaan.Karvas jää kaipuu, pää alas taipuu:huomenna taas uudestaan.

Lähteet, lähteet...

NehäN ovat kuiN kaksi marjaa!

Tiina Kinnunen, ymmärTäväinen opeTTaja

Kinnusen Tiina,väsynyT TyönarKomaani

29

Liityin Varnitsan jäseneksi muistaakseni loppuke-sästä 2005, kun olin muuttanut Joensuuhun aloit-taakseni historian opinnot yliopistossa. Ajattelin tuolloin, että elämässäni alkaa uusi vaihe parin ai-emman sekopäisesti vietetyn vuoden jälkeen. Käy-tyäni intin vuonna 2004 asuin vielä Joutsenossa, enkä ollut ollenkaan varma siitä, mitä tulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Koitin tienata ajokorttirahat tekemällä pimeitä hommia Repan ”kuparikaivoksel-la”. Työ oli melko vaarallista, etenkin ukkossäällä, koska kupari sattuu johtamaan sähköä erityisen hyvin ja työnkuvana oli etsiä ja erotella kaapeli-vuorten keskeltä kaikki johdonpätkät, jotka sisäl-sivät kuparia eivätkä esimerkiksi lyijyä. Ympäristö-aktivistit olisivat varmasti repineet pelihousunsa nähdessään sen paikan. Työ oli alipalkattua ja yli-pitkää, mutta tein sitä kaverini kanssa, koska muu-takaan ei ollut tarjolla. Perjantai-iltana saimme 350 euroa puhtaana käteen. Valitettavasti alku-peräinen suunnitelmani ansaita tarpeeksi ajokort-tia varten epäonnistui surkeasti, sillä viikko vii-kon jälkeen rankat työt vaativat yhä rankemmiksi käyneet huvit. Maanantaina minulla oli taskussa yleensä kaksikymppinen. Kapakoiden kassako-neet söivät haaveeni ajokortista ja parin kuukau-den kuluttua otimme lopputilin. Se ei harmittanut, mutta olisin kyllä voinut käräyttää entisen veroja kiertävän pomoni, joka oli varsinainen sikaniska.

Elin sosiaalituen turvin ensimmäisessä omassa ko-dissani, joka oli kolme kertaa niin suuri kuin olisin oi-keasti tarvinnutkaan. 60-neliöinen kerrostalokaksio näytti ankealta vähäisessä kalustuksessa; olohuo-neen lampun sain asennettua paikoilleen asuttuani siellä reilut puoli vuotta, viikkoa ennen kuin muutin toiseen paikkaan. Koti ei ollut kovin viihtyisä, mutta se oli sentään ensimmäinen oma kotini ja minusta oli hienoa lukea sukunimeni ulko-ovesta. Kostea elä-mäntyylini teki asunnosta tosin nopeasti melkoisen ryyppykämpän, jonne kokoonnuttiin mitä erilaisim-milla porukoilla aloittamaan ja lopettamaan iltaa. Kaikesta huolimatta olin kohtelias isäntä ja muistan kerrankin jalomielisesti antaneen olohuoneen peh-meän sohvani nukkumapaikaksi tuntemattomalle tytölle ja menin itse makuuhuoneen lattian ohuelle

patjalle tuntemattoman tytön ystävättären kanssa.

Syksy oli sekavaa aikaa. Akateeminen maailma ei kiinnostanut minua tuolloin lainkaan ja yhtenä pää-hänpistona hain teollisuusvartijaksi pätevöittävään koulutukseen. Psyykeeni luonnetta sai pohtimaan se, että en läpäissyt vaadittavia psykologisia tes-tejä ja suunnitelma vartijan urasta kariutui siihen. Sain baarissa turpaani entiseltä kesätyökaverilta, joka oli pikkukunnan tunnettu rähinöitsijä, mutta jonka kanssa luulin olleeni jonkinlaisissa väleissä. Tämä varomattomuus humalassa kostautui siten, etten osannut yhtään aavistaa iskun tulevan men-nessäni tervehtimään häntä. Olin hetken tajutto-mana kapakan lattialla, jonka jälkeen huomasin paitani olevan veressä ja tekijän lähteneen kaverei-densa kanssa. Menin raivoissani sanomaan asiasta baarin ainoalle järjestyksenvalvojalle, joka päätti heittää minut ulos ravintolasta. Lähdin etsimään tekijää kosto mielessäni erään tytön kanssa, mutta en löytänyt häntä ja jatkoin ryyppäämistä toises-sa kapakassa, jonka omistaja oli niin kiinnostunut kuulemaan mitä minulle oli tapahtunut, että tar-joili meille vielä virallisen aukioloajan loputtuakin.

Seuraava aamuna heräsin tytön vierestä tuskai-sena. Minun oli päästävä sairaalaan ja eräs kaveri heitti minut Lappeenrantaan päivystykseen kuun-nellessaan matkalla versiotani eilisyön tapahtu-mista. Sanoin, että kaiken takana on nainen, ja myöhemmin oikeudessa kävi ilmi, että olin ollut oikeassa. Se hammaslääkäri oli valehtelematta elämäni kivuliain kokemus jolle vetää vertoja ai-noastaan pikkurillini jääminen moukarihäkin väliin ala-asteella. Sormi jäi roikkumaan lihassäikeen va-raan, mutta se saatiin jotenkin ommeltua takaisin. Vieläkään se ei suoristu samalla tavoin kuin sen pitäisi. Hammaslääkärissä yksi hampaani, joka oli katkennut kokonaan juuresta ikenen sisällä, revit-tiin irti juurineen päivineen. Kolminkertainen puu-dutus ja krapulakänninen olo ei paljoa auttanut ja tuhersin itkua koko toimituksen ajan. Tein muuta-man päivän kuluttua rikosilmoituksen joka johti esi-tutkintaan, oikeudenkäyntiin ja sitä myöten muuta-man tuhannen euron korvauksiin, joiden ansioista

Liskokuninkaan pojan viimeinen päiväkirja30

minulla oli varaa laitattaa proteesi tyhjän reiän paikalle. Loput rahat join. Minulla oli ensimmäistä ja toivottavasti viimeistä kertaa apunani asianaja-ja, joka lopulta tienasi oikeudenkäyntipalkkiona ju-tusta paljon enemmän rahaa kuin minä. Tunnustan nauttineeni tilanteesta oikeussalissa, kun kaduilla niin kovaa mainetta nauttiva tappelupukari selitti käräjäoikeuden tuomareille hiljaisella ja voimatto-malla, miltei viattomalla äänellä, että syynä tapah-tuneeseen oli mustasukkaisuus. Häntä oli raivostut-tanut se, että deittailin erästä paikallista tyttöä, jonka kanssa rähinöitsijällä oli aikaisemmin ollut pientä säätöä. Ylpeys oli kokenut kolauksen. Nyky-ään se sama nainen on avopuolisoni ja lapseni äiti. Olen moittinut usein hänen huonoa miesmakuaan.

Monien huuruisten hetkien jälkeen huomasin jou-lun kieppeillä olevani oikeasti rakastunut, ensim-mäistä kertaa ja nyt ei puhuttu Uriah Heep-levy-kokoelmastani tai Salma Hayekista. Seurustelu alkoi kuin varkain ja eteni pian siihen pisteeseen, että muutin Sannani kanssa yhteen alkuvuodesta 2005. Tuntui todella omituiselta olla jonkun avo-puoliso, käytännössä ukkomies, mutta minä en koskaan menisi naimisiin. Se päätös on pitänyt ja pitää. Päätin myös, että minun täytyy tehdä jo-tain järkevää, hankkia jostain ammatti, koska en halunnut vaikuttaa saamattomalta juopolta enää kenenkään silmissä. Päätin hakea opiskelemaan historiaa Joensuun yliopistoon. Miksi? Siksi, että se oli aina ollut ainoa kouluaine, joka oli jaksanut kiinnostaa ja jossa olin ollut hyvä. Pärjäisinhän minä, kun olin saanut joka ikisestä lukion historian kurssistakin kympin. Siitä tosin oli jo jokunen vuosi aikaa enkä ollut uhrannut historialle ajatustakaan satunnaisia tv-dokumentteja lukuun ottamatta. Paitsi että edellisenä vuonna olin käynyt historian pääsykokeissa Joensuussa kesken inttiä saadakseni Kelalta rahaa ja yhden päivän vapaata harmaista. Osallistuin kokeeseen yleistietoni varassa ja jäin pisteen päähän valintarajasta. Seuraavana kesänä ajattelinkin, että kokeen läpäisy on lastenleikkiä, jos vain jaksan valmistautua. Ensimmäistä kertaa sitten YO-kirjoitusten oli aika orientoitua lukuhom-miin kertaamalla lukion oppimäärä historiasta. Ja kun koepäivä koitti aurinkoisessa Joensuussa, olin lukenut Ajasta aikaan kannesta kanteen, pa-

rikin kertaa. Ja vaikka aika loppui kesken, kun olin aloittelemassa viimeistä esseekysymystä (Korpelan kronikkakysymykseen vastaaminen oli vienyt liikaa aikaa ja konsepteja) niin siihenastiset vuodatukseni riittivät siihen, että joitain viikkoja myöhemmin pos-ti toi hyväksymisilmoituksen Joensuun yliopistoon.

Muutosten vuosi sai jatkoa muutolla Rantakylään, jossa asuimme yhteensä nelisen vuotta. Riihisär-känkadun kotimme oli mainio paikka asua ja lais-kanpulskeasta pyöräilijästä ainoa miinus oli joka vuosi pitemmältä tuntuva välimatka kodin ja yli-opiston välillä. Etenkin talviaamut, jäätyneet pyö-ränlukot ja kello kahdeksan luennoille lähteminen 25 asteen tammikuisessa pakkasessa söivät miestä. Mutta olen alusta lähtien pitänyt lähinnä nauret-tavina puheita siitä, miten kamala ja vaarallinen paikka Rantakylä on, etenkin kun ne tulivat ja tu-levat useimmiten sellaisten tyyppien suusta, jotka eivät itse ole asuneet päivääkään kyseisillä huu-deilla. Itse asiassa, kun muutimme keskustaan, niin kaksi viikkoa sen jälkeen Sannan pyörä pöllittiin ja automme sivuikkuna rikottiin. Mutta palatakseni loppukesään 2005, ei uusi alku yliopisto-opiskelijana Joensuussa osoittautunutkaan vuoden suurimmak-si uutiseksi. Järisyttävin paukku oli Sannan tekemä positiivinen raskaustesti, joka sekoitti pasmani täy-sin. Ensireaktioni tapahtuneeseen hävettää minua vieläkin; kiroilin ja aloin raivota itselleni siitä, mi-ten kävi kun huiskii menemään ilman kumia. Puhuin jopa abortin mahdollisuudesta. En tuntenut itseäni todellakaan sopivaksi isän rooliin, olin nuori, vasta 21-vuotias, jolla on elämää edessä, nähtävää ja ko-ettavaa vaikka millä mitalla ja lapsi estäisi sen kai-ken mahdollisen hauskan! Elämäni tulisi olemaan paskaa eivätkä monivuotiset opinnot olleet edes vielä alkaneet. Nämä ajatukset myllersivät päässä-ni samalla kun mietin, että minun on pakko ottaa vastuu tekemisistäni ja tulevasta lapsesta. Olin it-sekäs, viinaanmenevä, sikamainen ja kaikkea muu-ta, mutta vastuunpakoilija en halunnut olla. Jostain syystä historian opinnot uudella paikkakunnalla ei-vät tuntuneetkaan enää niin kummoiselta asialta.

Olin kuitenkin jännittyneissä ja odottavissa fiiliksis-sä syyskuun alun ensimmäisinä päivinä yliopistos-sa, koska akateemiset ympyrät olivat jotain ihan

31

muuta, mihin olin aiemmin tottunut. Tunsin itseni aivan erilaiseksi ihmiseksi kuin kotipuolessa tutus-tuessani uusiin naamoihin. Sosiaalisuuttani rajoit-ti kuitenkin jatkuvasti mielessä pyörivät ongelmat tulevasta isyydestä, joita en ollut osannut ratkais-ta. Halusin unohtaa ja ryypätä rankasti ennen kuin maailmani loppuisi. Muutamissa ensimmäisissä fuksien läträämisjuhlissa kuten fuksiaisissa tai tu-tustumisillassa tulikin vedettyä kunnon perseet vanhojen aikojen malliin ja samalla hieman syven-nettyä tuttavuutta monien uusien wannabe-histo-rioitsijoiden kanssa. Siitä menevät pointsit näitä tapahtumia organisoineelle Varnitsalle, jonka kaut-ta sain paljon tuttavuuksia, joiden kanssa olen vie-läkin tekemisissä, kaikkien näiden vuosien jälkeen.

En osaa eritellä niitä syitä, jotka saivat minut vih-doin kuukausien etsikkoajan jälkeen hyväksymään tulevan tapahtuman; minusta tulee isä pienelle pojalle tai tytölle. Minusta tulee opiskeleva isä! Löysin viimeinkin tasapainon ja tunsin oloni parem-maksi kuin pitkään aikaan. Olin kuluttanut aikani sulkeutumalla, jauhamalla tätä kaikkea päässäni, tuskaillen ja samalla koettaen keskittyä opiskelui-hin kiireisenä ensimmäisenä vuotena. Vapaa-ajalla join, lähes aina kun mahdollista ja niin paljon, että Sanna olisi varmasti lähtenyt luotani, jos emme oli-si olleet siinä tilanteessa missä olimme. Ja minä olin vain keskittynyt omiin ongelmiini, enkä ollut tukenut häntä. Se sai nyt muuttua. Hyvin harvat Joensuussa tiesivät salaisuuteni. En halunnut julistaa sitä varta vasten kenellekään, vastaisin totuudenmukaisesti jos joku sattuisi kysymään ja huomasin, että olin tehnyt oikein siinä vaiheessa kun ongelmat alkoivat.

Jossain vaiheessa raskautta sikiön kehityksissä huomattiin joitain pieniä poikkeavuuksia, sellaisia, joita joillekin vauvoille sattuu kehittymään geneet-tisten seikkojen perusteella. Esimerkiksi pienempi toinen munuainen. Sellaiset äidit joutuvat vähän tiiviimpään kontrolliin, mikä tietenkin on hyvä asia. Vähän myöhemmin huomattiin, että nämä pienet poikkeavuudet eivät olekaan niin pieniä kuin aluk-si luultiin ja Sanna päätettiin lähettää Kuopion yli-opistolliseen sairaalaan tutkittavaksi paremmilla laitteilla. Siellä sanotaan, että kaikki ei ole hyvin ja että vauvaa joudutaan punkteeraamaan äidin vatsan läpi ja että Sanna joutuu jäämään Kuopioon raskauden loppuun asti. Niin kävi ja oma elämäni

oli seuraavien kahden kuukauden aikana sitä, että opiskelin arkipäivät ja matkustin Kuopioon viikon-lopuiksi, jossa saimme viettää yöt perhehuoneessa. Se oli rankkaa aikaa minulle, mutta tuhat kertaa rankempaa Sannalle, jonka mahassa oli vauvam-me, jolla ei ollut kaikki hyvin. Ja eräänä päivänä soi puhelin yhdeksän, kymmenen aikoihin aamulla. Sanna soittaa ja sanoo, että lääkärit ovat päättä-neet tehdä keisarinleikkauksen tänään yhden jäl-keen. Heitän vaatteet päälle ja hyppään pyörän sel-kään ja lähden polkemaan kohti rautatieasemaa. Pyörästä lähtee ketjut vajaat puoli kilometriä en-nen asemaa. Nostan se ylös ja juoksen pyörä pääni päällä joitain satoja metrejä ja heitän pyörän sitten hankeen. Ehdin juuri ja juuri seuraavaan Kuopion linja-autoon ja olen perillä vähän yhden jälkeen. Juoksen noin kilometrin matkan sairaalalle ja tottu-neesti sille osastolle jossa Sanna on. Tulen juuri, kun Sannaa lähdetään viemään leikkaussaliin. Menen mukana ja pidän kädestä kiinni kun kankaan taka-na lääkärit ovat työssään. Verta on paljon ja vauva otetaan ulos. – Miksei se itke, kysyy Sanna heti en-simmäiseksi, mutta emme saa vastausta ja vauva viedään heti huoneen kulmassa olevaan kaappiin ja sitä ympäröi suuri joukko vihreäpukuisia lääkärei-tä. Emme saa lastamme heti syliin. Vasta puolen tunnin kuluttua lääkärit työntävät happikaapissa olevan vauvamme viereemme, jolloin näemme sen ensi kerran. Hän on kaunis pieni tyttö, mutta eri-näköinen mitä olisin odottanut. Hän on vähän tur-voksissa. Lääkäri alkaa puhua vakavalla naamalla ja sanoo, että vauva joutuu heti tehohoitoon ja li-sätutkimuksiin. Tilanne on erittäin vakava. Sitten vauva viedään pois ja me itkemme. Pääsen illalla katsomaan vauvaamme teho-osastolle, Sanna ei, koska joutuu olemaan sängyssä. Myöhemmin selvi-ää että hänelle olisi voinut tuoda pyörätuolin, mutta kukaan ei kertonut sitä meille. Katselen lasikaapis-sa olevaa pientä tytärtäni ja laitan käteni kaappiin. Hänen pieni kätensä tarttuu kiinni sormenpäästäni, vaikka vauva on vahvojen kipulääkkeiden turrut-tamassa tilassa. Otan muutaman valokuvan, ne ovat tärkeitä valokuvia tulevaisuudessa, koska ne jäävät ainoiksi. Sitten menen takaisin Sannan luo.

Varhain seuraavana aamuna Savonlinnasta tullut, Suomen parhaimmaksi lastenkirurgiksi sanottu lää-käri tulee sairaalan naislääkärin kanssa kertomaan

32

meille uutiset. Sairaalan tehokkaimpien koneiden-kaan tehot eivät kauaa riitä pitämään vauvaa hen-gissä. Saamme valita kahdesta huonosta vaihtoeh-dosta. Joko tyttömme on kiinni koneissa niin kauan kuin mahdollista tai sitten hänet voidaan ottaa pois koneista ja tuoda meidän syliimme vähäksi aikaa, sillä nyt on selvä että joka tapauksessa hän tulee kuolemaan. Sisäiset vammat ovat liian vaikeita kor-jattaviksi. Valitsemme hetken harkinnan jälkeen jäl-kimmäisen vaihtoehdon. Hätäkasteessa vauva saa Meri-nimen, jota olimme miettineet, kun Sanna oli päässyt eräänä viikonloppuna käymään kotona Kuo-piosta. Toista nimeä ei ole. Sitten meidät viedään pieneen, tyhjään huoneeseen, jossa on penkit meitä varten. Sanna on pyörätuolissa. Lastenlääkäri tuo Merin sylissään pumpaten häneen ilmaa käsipum-pulla ja antaa hänet sitten meille. Ensimmäistä ker-taa oma tyttäremme on sylissämme. Ja viimeistä. Hengitys on niin vaivalloista, että sitä hädin tuskin tuntee. Itkemme paljon, mutta olemme onnellisia siitä, että Meri saa olla meidän kanssamme viimei-set hetkensä. Hän kuolee syliini. Lääkäri tulee ja vie vauvan pois. En näe enkä tunne mitään, itken vain.

Palaamme myöhemmin Joensuuhun. Olo on tyh-jä ja ontto ja kotona odottaa nyt tarpeettomia lastenvaatteita ja -tavaroita. Kerrankin historian opiskelusta on jotain konkreettista hyötyä sillä kir-joitan parini kanssa Seminaari I-työn, joka käsitte-lee neljän vanhan heavybändin lyriikoita. Keskityn työhön unohtaakseni tapahtuneen ja on-nistunkin siinä hetkeksi. Suru seuraa meitä aina, mutta hiljalleen palaan arkeen. Mielessäni Meri pysyy aina. Normaali elämä jatkuu, mutta seu-raavana parina vuonna en juuri jak-sa osallistua historianopiskelijoi-den järjestämiin kekkereihin. Se ei todellakaan tarkoita sitä ettei kuppi vielä maistuisi. Pahoista tavoista on paha päästä eroon. Mutta esimerkiksi Varnitsa itsessään on kovin merkityk-setön asia minulle tuolloin.

Teen yhden kesän duunia Joensuun hautuumaalla ja sen jälkeen siirryn parik-si vuodeksi Lassila & Tikano-

jan palvelukseen siivoojan komealla tittelillä, joka kuitenkin tuo tärkeää lisätienestiä ja mahdollistaa osaltaan sen, että Joutsenon oma poika pääsee käymään maailmalla, muuallakin kuin Tallinnassa! Vaikka työ on rankkaa ja palkkaus paskaa, pidän siivousduunissa erityisesti siitä, että sain tarinoida useista eri maista ja maanosista kotoisin olevien työkavereiden kanssa. Pysyi englantinikin jossain kuosissa. Pikkuhiljaa vanhat urheilijan vaistonikin heräävät vuosikausien horroksesta ja kaivan esiin vanhat nappikseni. Alan pelata futista muunkin, kuin saunaillan takia. Vanhojen historiajyyrien kanssa pistämme pystyyn pari kautta aktiivisesti toimineen puulaakijoukkueen, joka oli liian hyvä toi-miakseen tässä ajassa ja maailmassa. Käyn pokkaa-massa parina vuonna ansaittuja titteleitä Varnitsan futsal- ja salibandyturnauksista. Huomaan tekais-seeni toisen lapsenkin alulle loppuvuonna 2008. Taas huiski jänis porkkanapellossa ilman hanskoja. Vaikka tämäkin tapaus oli täysin suunnittelematon ja yllätys, on oloni tällä kertaa melko rento, saman-laisia paineita roolistani isänä ei enää ole. Ainut huoli on tietenkin siinä, uusiutuuko Merin juttu täl-le vauvalle, mutta kaikki sujuu hyvin. Vaikka olen edelleen itsekäs, omahyväinen, viinaanmenevä ja velvollisuuksista laistava, tunnen silti kasvaneeni ihmisenä sen verran, että olen valmis ottamaan vastuun pienestä ihmisestä. Ja kun Ossi heinäkuus-sa 2009 syntyy, minä juoksen ystäväni kanssa alas-ti pitkin Joensuun kävelykatua, onnesta sekaisin.

Tänä syksynä olen tullut siihen pisteeseen, johon tuhannet historianopiskelijat ovat ennen minua tulleet ja tuhannet minun jälkeeni tulevat. Kä-site ”pitäis valmistuu” on nyt konkreettisempaa

kuin koskaan ennen. Uriah Heepin pitkä-aikaiselle fanille ei käy mikään muu

kuin gradun tekeminen Uriah Hee-pistä. Minulla on sitä paitsi täysin riittävä syy hehkuttaa maailman parhaimman bändin hyvyyt-tä tässä lehdessä, koska sekä Uriah Heep, että Varnitsa ovat täyttäneet tänä vuonna pyöre-ät 40 vuotta. Molemmat jatka-

vat edelleen, mutta minun ura-ni V-lehden kirjoittajana päättyy tähän.

Jani Loijas

33

EpsilonNäitten kanssa ei tietääkseni olla tapeltu, ryypätty tai tehty mitään mielenkiintoista. Matematiikko-oliot vain ovat. Toisaalta heidän katselu Metrian lämpimillä käytävillä saa heti tuntemaan ylemmyyttä. Me emme koskaan työllisty. Toisaalta olisi kyllä mielenkiintoista osata kirjoittaa laskimella jotain hauskaa. Ehkä seuraava hallitus ottaa tämän käsittelyyn, sillä matemaatikot taitavat kampuksella olla ainoa ainejärjestö, joka ei vihaa meitä (vielä). Asiaan on puututtava välittömästi.

Paska listaPaskimmat ainejärjestöt

Edellisessä V-Lehdessä Laasti, tuo yksi vanhimmista ja suurimmista varnitsalaisista, avasi Varnitsan historiaa suhteessa muihin ainejärjestöihin. Paskalista pureutuu tällä kertaa syvemmälle kuin Chilen mainarit tuohon kutkuttavaan aiheeseen. Miksi Varnitsa on yksinkertaisesti parempi, kauniinpi ja

vanhempi kuin muut?

TeologitHistoria ja teologia liittyvät yhteen ainakin Agricolan kautta. Hauskoissa Agricola-bileissä joskus kauan kauan sitten tuo harmooninen liitto kuitenkin kärsi säröjä. Villi huhu kertoo, että tanssilattialla saatiin aikaiseksi joukkotappelu yhdestä piilolinssistä. Lisäksi varnitsalaiset aiheuttavat pahennusta vuosi toisensa jälkeen teologian luennoilla. Voidaan siis hyvällä omalla tunnolla sanoa,

että teologeilta puuttuu huumorintaju.

Praksis (vai mikä onkaa?)Tuo rakas vanha kilpakumppani, jonka kanssa jokaisessa urheilutapahtumassa on derby-henkeä. Praksis julkaisee myös jonkin näköistä lehteä. Ei liene tarvitse kuin vilkaista tätäkin lehteä ja todeta, että me teemme asiat paremmin. Plussa pisteitä Praksikselle Timo Jutilan kaksoisolennosta ja oikeasta suhtautumisesta urheiluun,

juomiseen ja näitten yhdistämiseen. Kännissä urheilukin on elämys.

LegioJuurikin päinvaistainen Praksiksen kanssa. Ylimielisyyttä, uhoa ja tuhoa. Jos liikuntailtapäivä ei pääty tappeluun näitten yhteiskunnan vähäosaisten kanssa on se lottovoiton kaltainen ihme. Mutta itse aiheeseen. Viime keväänä todistettu fakta: Yksi varnitsalainen vastaa kahdeksaa legiolaista. Taistelu viininpunaisesta haalarista Joensuun tuulisilla kujilla kuitenkin kääntyy Varnitsan voitoksi, koska

Varnitsa donkkaa tykimmin.

TäkyJos joku on Varnitsalle pyhää, niin se on pyhää. Viime vappuna perinteikkäällä vappuboolilla Ilosaaressa muutama innokas täkyläisneito kävi ihailemassa Varnitsan hyvää meininkiä ja lippua. Ilmeisesti nämä neitokaiset luulivat varnitsalaisia teologeiksi, koska piirsivät Varnitsan lippuun kirkkoveneitä. Varnitsan veri ei kuitenkaan vapissut vaan niin sanottu kosto-operaatio polkaistiin heti käyntiin. Suunnitelma toimi kuin rasvattu, mutta täkyläisiltä loppui huumorintaju heti, kun heidän lippunsa viiletti kohti hurraavaa V-jengiä. Pidä siinä sitte enää Agricola-bileitä teologien ja täkyläisten

kanssa, kun huumorintaju loppuu heti.

34

Basisti soittaa oikeasti kitaraa._Rumpali_

UUSI HALLITUS ON PASKA!-VANHA HALLITUS-Populisti ei ole vastuunkantaja. T: J.Käteinen

Palaverin tietovisan isäntä on entinen varnitsalainen. Eipä kyllä mikään ihmekään, näin jälkikäteen mietittynäSOPUPELIÄ??!!

UEF-sähköpostin asenne kohdallaan - yo-kunnan viikkoärsyke suoraan roskapostiin!“I miss you wwwmail”

Maailmanloppu tulee 21.12.2012 - oletko valmis?T. Join the CULT

Amican kahviosta loppui kahvi! Tähänkö on tultu? UEF käyttää vain puolikkaita kyniä, missä rahat kokonaisiin?T. Säästö alkaa ÄSSÄLLÄ

VAS (Varnitsan Aseellinen Siipi) esit-tää sympatiansa Korealle.T. Saat mun jatimatikin

Kiitos myrkynvihreälle kokoomukselle uudesta yo-laista. Näinhän tämän homman pitikin mennä. Pois vaan yliopistosta kaikki hihhulit ja omilla aivoillaan ajattelevat kriit-tiset historioitsijat sekä muut, jotka voisi-vat tulevaisuudessa kritisoida kokoomuk-sen politiikkaa.Nimim. Sarkasmi kunniaan

Voisko Hovi kokeilla ens kesänä vaikka lomailua ni ei tarvi aina lukea avau-tumista.T. Tommi

Odotettavissa avautumista Hovin talvisodasta. ps. “Kiitos” VR!-Elämä on-

Dosentti Paaskoski laitoksen vaki-naiseen henkilökuntaan!<3: Historianopiskelijat

UEF-vastainen Rote Armee Fraktion kasaan. Meinhofin elämäkertoja saa kirjatorilta, punaisia käsivarsinauhoja jaetaan Siilaisella.Nimim. Paremman yliopiston puolesta

Varnitsa on hoitanut suhteet Yhdysvaltoihinsa hyvin: ei yhtään mainintaa Wikileaksissa!Nimim. What the fucking is “Varnitsa”!?

Saakel in puolalaismeteorologit!n im im . Suomalaiset ar keologit

<3<3<3 Kiitti toimituskunta <3<3<3<3T. Väistyvä päätoimittaja

35

Varnitsa ry.

Kuohuntaa ja kuplivaajo vuodesta 1970