vill i - etusivu · tuma, jossa julkisen sektorin, kirkon ja järjestöjen nuorisotyönohjaajat...

1V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2013

V I L L I

NUORI2013 -päiviltä:

ei ”meidän nuorten”

vaan nuorten parhaaksi.

IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2013

YHTEISET NUORET

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2013 32 V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2013

V I L L I

PÄÄTOIMITTAJA

Pekka Tukeva

puh. 040 5471 [email protected]

TOIMITUSSIHTEERI

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Villi / Jaakko Kaartinen-KoutaniemiAntreantie 1 a 3, 02140 Espoo

[email protected]

TOIMITUS

Eero Jokela

[email protected]

Jonna Peitso

[email protected]

Tarja Liljendahl

[email protected]

JULKAISIJAT

Kirkon Kasvatus ja perheasiat, KKP

Nuorten Keskus ry, NK

PTK – poikien ja tyttöjen keskus

KUSTANTAJA

Kirkon kasvatus ja perheasiat

PAINOPAIKKA

AO-Paino, Mikkelipuh. 015 151 111

ILMOITUSMYYNTI

Matti Piitulainen, 0400 301 618, [email protected]

TILAUKSET / OSOITTEENMUUTOKSET

Lehti toimitetaan seurakuntien varhais-nuoriso- ja nuorisotyön työntekijöille

sekä julkaisijoiden yhteistyökumppaneille veloituksetta.

Mikäli et saa omaa lehteä, tilaa se lomakkeella osoitteessa www.villi.fi,

sähköpostitse [email protected] tai puhelimitse 0400 630 430.

ISSN 1237-3516

1/2013 SISÄLTÖ

26KIRKKOHALLITUS,

KASVATUS JA PERHEASIAT (KKP)

28NUORTEN KESKUS (NK)

30

PTK – POIKIEN JA TYTTÖJEN KESKUS

4 Järkevää yhteistyötä

Allianssin Olli Joensuu jaluaa koota järjestöjen ja seurakunnan voimia yhteiseen työhön nuoria varten. Kaikkien yhteisenä tavoitteena pitäisi olla nuorten hyvinvointi ja osallisuus.

9 Monialaiset yhteistyöverkostot

10 Kunta tai seurakunta – mitä eroa?

11 Teologia

12 Nuorisotakuu – yhteinen asia

14 Tutkimustieto, näppituntuma ja herkkä korva

17 Kolumni

18 Nuorisotyön ammattieettinen ohjeistus

20 Yhdessä maailmassa 23 Raamattu

24 Nuori 2013 kuvin! 25 Media

Yhteistyöstä yhteiseen työhön

”ME TULTIIN SEURAKUNNAN porukoiden kanssa samalla bussilla. Oli kiva matkustaa muutama tunti puhuen muutakin kuin työasiaa.” Kaupungin nuorisotyöntekijä 35v. ”Mä olen vieläkin ihan fiiliksissä. Oli kyllä hyvä tapahtuma. Tällaista tarvitaan.” Seurakunnan nuorisotyönohjaaja 53v.”Missä se Jeesus näillä päivillä näkyy?” Seurakunnan nuorisotyönohjaaja 29v.”Ei kai tää oo vaan mikään kirkon juttu? En mä voi täällä olla.” Kaupungin nuorisotyöntekijä 24v.

Lainaukset ovat NUORI2013 -päivien aikana saatua palautetta. Näin suur-ta tapahtumaa tehtäessä haaste on siinä, että on oltava riittävästi yhteistä ja so-pivasti kunkin tahon omaa ohjelmaa. Järjestäjät pyrkivät avaamaan uusia ikku-noita muiden toimijoiden suuntaan. Se ei aina onnistu ilman kompromisseja.

Tuntuma kuitenkin oli, että seurakuntien, kuntien, järjestöjen, työpajojen ja nuorisotutkimuksen ihmiset tutustuivat erilaisten ohjelmasisältöjen kautta tois-tensa työhön. Näin tapahtui varmasti ainakin niissä kohdissa, joissa osallistuja valitsi ohjelman, jossa astuttiin pois omalta tontilta.

Toisten nuorisotyötä tekevien tahojen työn tunteminen omalla paikka-kunnalla on tässä ajassa välttämätöntä. Oma työ on miellettävä osaksi nuo-rilähtöisen työn kokonaisuutta. Se ei tarkoita sitä, että yhteistyössä oma ydin-osaaminen ja identiteetti häivytettäisiin. Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaisen kasvun tukemiseen tarvitaan monenlaisia osaajia.

NUORI2013 -tapahtumassa oli kaikkiaan 2571 osallistujaa – huikea mää-rä. Näytteilleasettajia oli yli 80. Teimme yhdessä kaikkien aikojen suurimman nuorisoalan ammattilaistapahtuman. Kävijämäärä on jo sinällään mahtava pa-laute siitä, että tällä tapahtumalla oli tilausta.

Yhdessäolo oli rakentavaa, alkaen yhteisistä kuljetuksista, päätyen pohdin-taan vaikkapa kasvatuksen kysymyksistä. Kirkon väkeä oli paikalla noin 850. Suuri määrä kertoo siitä, että seurakuntien nuorisotyö on ajassa kiinni ja miel-tää itsensä yhdeksi merkittäväksi toimijaksi monialaisessa joukossa.

Pekka Tukeva Kasvatus ja perheasiat

Kirkkohallitus

Lämmin kiitos kaikille NUORI2013-tapahtuman ohjelman tuottajille ja kaikille osallistujille. Kirkon kasvatustyön ohjelmatarjotin oli monipuolinen ja kokosi osal-listujia kaikilta järjestäjätahoilta. Kiitos Allianssille, Työpajayhdistykselle ja Nuori-sotutkimusseuralle yhteistyöstä. Ensi vuonna kokoonnummekin perinteisille kirkon lapsi- ja nuorisotyön neuvottelupäiville 14.–16.1.2014 Jyväskylän Paviljonkiin, jossa juhlistamme päivien kuusikymmenvuotista taivalta.

ALUKSI

HUOM! Villin ulkoasun lisäksi osoiterekisteri on päivitetty. Jos sinulle ei enää tule Villin numeroa 2/2013, tee ilmainen tilaus verkkosi-vuilla www.villi.fi tai sähkö-postilla [email protected] tai 0400 630 430.


Allianssi ry:n tuore pääsihteeri Olli Joensuu arvostaa

kirkon tekemää nuorisotyötä. Yhteistyö seurakunnan,

julkisen sektorin ja järjestöjen välillä on hänen

mielestään tarpeen.

Järkevää yhteistyötä

Teksti: Noora Melaanvuo

Kuvat: Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 2013 76

Suomen Nuorisoyhteistyö – Al-lianssi ry pääsihteerinä elokuus-sa aloittanut Olli Joensuu osal-listui kasvuvuosinaan sekä seu-

rakunnan että kunnan nuorisotoi-mintaan. Hän veti jo ennen rippikou-luikäänsä seurakunnan poikakerhoja. Myöhemmin Joensuu oli mukana myös isostoiminnassa sekä lauloi gospelbän-dissä.

”Kaksikymppiseksi asti olin aktiivi-nen seurakuntalainen. Mietin, lähtisin-kö kirkon nuorisotyönohjaajakoulutuk-seen, mutta valitsin kunnallisen puo-len koulutuksen. Olin toiminut kunnan nuorisotyössä leiriohjaajana sekä vetäjä-nä nuorten talolla”, muistelee nyt neljä-kymppinen Olli Joensuu.

On tammikuinen tiistaiaamupäivä, ja pääsihteerillä on hetki aikaa kertoa työnsä kuulumisista toimistollaan Hel-singin Itä-Pasilassa.

Edellinen viikko on kulunut isolta osin Jyväskylässä Nuori 2013 -tapahtu-massa. Jo lounaan jälkeen matka jatkuu talon ulkopuolelle palaveriin, ja seuraa-

vana päivänä lentokone vie miehen EU-aiheiselle työmatkalle Brysseliin.

Edunvalvontaa, kouluttamista ja vaikuttamista

Parikymmentä vuotta sitten perustettu Allianssi on kattojärjestö, jonka jäseninä on 116 nuorisotoimialan järjestöä.

Kirkolliselta puolelta mukana ovat muun muassa Kirkon kasvatus ja perhe-asiat, Nuorten Keskus, Poikien ja tyttö-jen keskus PTK, Kirkon Ulkomaanapu ja Seurakuntien Lapsityön Keskus.

”Valvomme koko nuorisotoimialan etuja, ja tavoitteenamme on nuorten hyvinvointi”, Joensuu kertoo Allians-sin työstä.

Kattojärjestö tuottaa myös palveluita nuorisotoimialalle. Se järjestää esimer-kiksi koulutusta työntekijöille, lähettää nuoria nuorisovaihtoon ulkomaille se-kä koordinoi Suomessa eurooppalais-ta nuorisokorttia, jolla alle 30-vuotiaat saavat alennuksia palveluntarjoajilta.

Yhtenä päämääränä on saada nuo-

ret osallistumaan päätöksentekoon. Al-lianssi tekee työtä esimerkiksi sen eteen, että nuoret äänestäisivät ensi vuoden europarlamenttivaaleissa.

”Haluamme aktivoida nuoria vai-kuttamaan. Alle 29-vuotiaat on helpoin saada äänestämään presidentinvaaleissa. Heikointa osallistuminen on kunnal-lisvaaleissa, vaikka kunnallistasolla teh-dään eniten nuoria koskettavia päätök-siä. Elämme julkkisaikaa, jossa moni ää-nestää mieluummin idolia tekstiviesti-äänestyksellä kuin heitä, jotka pystyvät vaikuttamaan.”

Nuorisotyö kilpailee yhteiskunnan resursseista

Joensuu tuli Allianssiin töihin Nuoriso-asuntoliiton pääsihteerin paikalta. Ai-emmin hän on työskennellyt toimin-nanjohtajana myös Lasten Kesä ry:ssä.

”Haluan olla Allianssissa kehittämäs-sä sitä, että nuorten ja koko toimialan ääni tulee kuuluville. Sanomalehdessä oli juuri havainnollinen kaavio valtion

budjetista. Nuorisoala näytti olevan siinä hyvin pienenä saajana”, Joensuu sanoo. Hän harmittelee resurssitaistelua, jota nuorisotyötä tekevät joutuvat käymään.

Kirkon nuorisotyö ei ole mukana valtion budjetissa, vaan sillä on omat määrärahansa. Kuitenkin myös kirkos-sa kilpailtaneen tulevaisuudessa piene-nevistä varoista.

Joensuu toivoo, että kirkon nuori-sotyön toimintamahdollisuudet säily-vät jatkossakin hyvinä – onhan yhteis-kunnan tulevaisuus tämän päivän nuo-rissa.

Joensuun mielestä seurakuntien te-kemä nuorisotyö on merkittävää vah-vimmilla osaamisalueillaan. Erityisesti rippikoulutyö on onnistunutta.

”Mikä muu työmuoto Suomessa kohtaa lähes koko ikäluokan ja vieläpä niin, että suurin osa tykkää siitä? Rippi-koulussa nuoren omille ajatuksille jäte-tään sopivasti tilaa. Kirkon nuorisotyön tehtävä on antaa aikaa pohtia arvoja ja kasvaa henkisesti.”

”Haluan olla Allianssissa kehittämäs-sä sitä, että nuorten ja koko toimialan ääni tulee kuuluville”, sanoo pääsih-teeri Olli Joensuu.


Yhteistyön määrä vaihtelee paikkakunnittain

Joensuu arvostaa myös seurakuntien lei-ri- ja kerhotyötä. Hän muistuttaa, että kirkon toiminta lisää monien harrastus-mahdollisuuksia.

Julkisen sektorin, järjestöjen ja seu-rakuntien kannattaa hänen mielestään tehdä mieluummin yhteistyötä kuin kil-pailla keskenään.

”Jos koululla toimii jo seurakunnan kerho, kunnan nuorisotyönohjaajien ei ehkä ole järkevää aloittaa siellä omia kerhoja.”

Yhteistyön määrä vaihtelee Joensuun mukaan paikkakunnittain. Jossakin yh-teistyö on hyvinkin tiivistä, kun toisessa kunnassa kukin tekee töitä vain omassa organisaatiossaan.

Nuori 2013 oli ensimmäinen tapah-tuma, jossa julkisen sektorin, kirkon ja järjestöjen nuorisotyönohjaajat ko-koontuivat näin laajamittaisesti yhteen. Paikalle saapui yli 2500 osallistujaa.

Allianssi järjesti päivät yhdessä Kirk-

kohallituksen kasvatus ja perheasiat -yk-sikön, Valtakunnallinen työpajayhdistys ry:n ja Nuorisotutkimusseuran kanssa.

Joensuu kehuu kolmepäiväisen ta-pahtuman tunnelmaa onnistuneeksi. Hän uskoo yhteisten ammattilaispäivi-en saavan jatkoa tulevaisuudessakin.

”Tämänkokoisia tapahtumia voitai-siin järjestää vaikkapa neljän vuoden välein. Niin niiden jännitys säilyisi vä-hän samaan tapaan kuin Olympialaisis-sa. Yhteiset päivät eivät korvaa eri taho-jen omia neuvottelupäiviä.”

Mennään sinne, missä nuoret ovat

Eri sektoreiden nuorisotyönohjaajil-la on Joensuun mielestä enemmän yh-distäviä kuin erottavia tekijöitä. Am-mattiosaamisessa ja työn menetelmissä ei ole eroa. Samoin nuoret, joiden kans-sa tehdään työtä, ovat usein samoja.

”Kirkolla on tietysti oma julistus-tehtävänsä”, Joensuu keksii yhden ison eron.

Nuori 2013 -tapahtumassa hän pää-si tutustumaan ja kommentoimaan kir-kon nuorisotyön kehittämisasiakirjaa.

Joensuun mielestä asiakirjassa on pohdittu hienosti sitä, mitä kirkko voi tehdä tavoittaakseen aiempaa laajem-man ikäryhmän.

”Kirkon nuorisotyön ydinosaaminen osuu tällä hetkellä aika kapealle alu-eelle, rippikouluun ja isostoimintaan. 18–29-vuotiaita kirkko tavoittaa lähin-nä vain diakonisen nuorisotyön kautta.”

Kehittämisasiakirjassa on korostettu nuorten omaa osallisuutta. Se on Joen-suun mielestä juuri oikea suunta. Pitää osata mennä sinne, missä nuoret ovat, toreille, turuille ja huoltoasemille.

Uusille kohtaamismuodoille on tila-usta.

”Kehittämisasiakirja nostaa rohkeasti esille, että pitää luopua vanhasta, jos jo-kin ei toimi. Toimivista asioista ei kan-nata tietenkään luopua.”

Apua tunteiden ymmärtämiseen, nimeämiseen ja ilmaisemiseen. Tunne taitokurssista hyötyy erityisesti ihmissuhdetyötä tekevät, mutta myös kuka tahansa muu, joka on kiinnostunut kehittämään omia tunnetaitojaan.

1. Tunteiden dynamiikka 29.1.2013Miten ja miksi tunteet toimivat mielessä ja kehossa? Miten välttyä tunteiden liialta kuormittamiselta? Miten käyttää ja ilmaista tunteita asianmukaisesti? Mikä on tunteen ja mielialan ero? Lisäksi perehdymme kahteen hankalaan tunnemykkyrään; masennukseen ja ahdistukseen.

2. Pelko 12.2.2013Rohkenetko pelätä? Torjuttu pelko ei pysy poissa vaan purkautuu väärällä hetkellä. Käsittelemmme jännitystä, paniikkia ja muita pelon muotoja, sekä keinoja käsitellä niitä.

3. Viha 26.2.2013Aggression hyvät ja hankalat puolet. Omaan tahtoon ja rajojen laittamiseen tarvitaan positiivista aggressiota, mutta tunnistamaton viha vie voimia ja jopa sairastuttaa. Vihan hallinta- ja käsittelykeinoja.

4. Suru 26.3.2013Menetyksiin ja luopumiseen liittyvän surutyön myötä suru asettuu, mutta käsittelemättömänä se jämähtää eikä irrota otettaan. Miten elää surun kanssa ja käsitellä ja kohdata sitä itsessä ja toisissa?

5. Positiiviset tunteet ja unelmat elämän voimavarana 9.4.2013Onnellisuuteen liittyy paljon omaa vastuuta. Miten lisätä positiivisten tuntei-den määrä ja voimaa? Miten kulkea kohti unelmia ja onnellista elämää?

Kurssin hinta on kokonaisena 150 €, tai osissa 35 €/kerta.Kurssin järjestää Päivi Niemi yhdessä Tampereen NNKY:n kanssa.

Kurssin aika klo 18–20.30, sisältää pienen iltapalan. Osoite Hämeenpuisto 14 f.

ILMOTTAUTUMISET JA KYSELYT

Päivi Niemi, Kouluttaja,

RE-sielunhoitoterapeutti, Psyk.EAT,

Voimavarakeskeinen työnohjaaja, kirjailija

[email protected], p. 0400 946285

TUNNETAITOKOULUTUS

Vuonna 2011 voimaan tullut Nuorisolaki määrittelee, että nuorisotyö ja -politiikka kuu-

luvat kunnan tehtäviin. Laki kuitenkin jatkaa, että kunta toteuttaa nuorisotyö-tä yhdessä nuorisoyhdistysten ja muiden nuorisotyötä tekevien järjestöjen kanssa.

Nuorisolain uudistuksen myötä jokai-sessa kunnassa on oltava nuorten ohja-us- ja palveluverkosto, jonka kunnat voi-vat myös koota yhteisesti. Ohjaus- ja pal-veluverkostoon tulee kuulua opetus-, so-siaali- ja terveys- ja nuorisotoimen sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat, minkä lisäksi verkostoon voivat osallistua puo-lustushallinnon ja muiden viranomaisten edustajia. Lain mukaan verkoston tulee toimia vuorovaikutuksessa nuorten pal-veluja tuottavien yhteisöjen kanssa.

Seurakuntien on hyvä olla tarkka-na, että yhteistyöhön nuorisolain legiti-moimassa verkostossa päästään mukaan ja että siinä toimitaan.

Monialaiset ohjaus- ja palveluverkos-tot ovat eri kunnissa syntyneet tai ovat parhaillaan syntymässä lähinnä paikallis-

ten vakiintuneiden mallien, yhteishank-keiden ja yhteistyöverkostojen pohjalta. Siellä, missä seurakunta on jo aiemmin verkostoitunut kunnallisen nuorisotyön kanssa tai tekee yhteistyötä esimerkiksi oppilashuollon kanssa, matka monialai-seen yhteistyöhön ei ole ollut pitkä.

Palvelemaan yhteisiä nuoria!

Esimerkiksi Lohjalla toimivan nuori-soverkosto, Hattula-verkko ja Nokian Nyrkit savessa -työryhmä ovat esimerk-kejä vakiintuneesta, ohjaus- ja palvelu-verkostoksi muodostuneesta kunnan, kolmannen sektorin ja seurakunnan edustajia sisältävästä verkostosta.

2011 tehdyn laajan selvityksen mu-kaan seurakunta on mukana vähän yli puolessa kuntien monialaisista viran-omaisverkostoista – saman verran kuin esimerkiksi lukiot. Siellä, missä seura-kunnan paikkaa verkostosta ei löydy, yhteistyösuhteita kannattaisi määrä-tietoisesti virittää ja valmistautua ai-nakin mukaankutsuun.

Nuorisotyön monialaisten yhteistyö-verkostojen tavoitteet ovat arvokkaita seurakunnan nuorisotyönkin näkökul-masta: kerätä tietoa ja tuntumaa nuorten oloista, kehittää nuoria hyödyntäviä pal-veluja ja niiden saavutettavuutta muun muassa tietojen vaihtoa kehittämällä.

Monialaisen yhteistyön korostami-nen on vahvistanut kunnallisessa nuori-sotyössä tapahtumassa olevaa muutosta, jossa siirrytään nuorisotiloihin ja harras-tuksiin painottuvasta perinteisestä nuo-risotyöstä kohti verkostoituvaa, koordi-noivaa, poikkihallinnollista ja koroste-tutummin sosiaalista nuorisotyötä.

Allianssi ry toteuttaa monialaisen yh-teistyön kehittämishanketta, jossa ovat mukana Hyvinkään, Lohjan ja Porvoon kaupungit sekä Nuorisotutkimusseura. Meneillään olevassa hankkeessa kartoi-tetaan ja arvioidaan monialaisen yhteis-työn käytäntöjä ja toimintamalleja, ke-hitetään monialaisia toimintamalleja se-kä mallinnetaan ja levitetään niitä.

Jaakko Kaartinen-Koutaniemi

Seurakunta mukaan monialaiseen verkostoon


Askolan kunnassa etsivää nuo-risotyötä tekevä Anja Mäen-rinta otti 30 vuotta seurakun-

nan nuorisotyöntekijänä oltuaan vuo-den virkavapaata ja aloitti viime syksy-nä kunnan palveluksessa.

Missä tuntuu?Selvin ero löytyy Mäenrinnan mu-

kaan perusnuorisotyön luonteesta.”Arkitoiminta on kunnalla enemmän

harrastuksiin liittyvää ja avointen ovien toimintaa, vapaata olemista ja tekemis-tä. Seurakunnan työ on ehkä enemmän kasvattavaa, ohjattua ja tavoitteellista.”

Toisaalta Mäenrinta näkee, että seu-rakunnassa ollaan myös vapaampia me-nemään nuorison pariin ja tarttumaan yllättäviinkin tilanteisiin. Kunnan puo-lella toimitaan byrokraattisemmin.

Pitäisikö kristillisyydestä puhua?

Entä suhtautuminen nuorisotyönteki-jään? Miten hänen otetaan vastaan?

”Tuntuu, että ihmisillä on tietty mie-likuva seurakunnan työntekijöistä. Hei-dät nähdään helposti vain kristillisen sa-noman levittäjinä eikä esimerkiksi kas-vatuksen asiantuntijoina. Mutta tämä johtuu varmasti siitä, että puhujat eivät tunne seurakunnan työtä. Kunnan työn-tekijänä sinua taas katsotaan ensisijaises-ti ammattisi kautta”, Mäenrinta kertoo.

Eroa on tietysti myös kristillisen sa-noman esilletuomisessa. Jos nuori ot-taa uskonasiat puheeksi, kunnan puo-lella joutuu miettimään, mitä voi sanoa. Mutta Suomi on kristillinen maa ja kris-tilliset arvot voidaan Mäenrinnan mu-kaan pitää työssä mukana.

Henkilökohtaisesti Mäenrinta ajatte-lee, että hänessä itsessään oleva kristil-lisyys vaikuttaa joka tapauksessa omaan tekemiseen.

”Jotkut ovat sanoneetkin, että seu-rakunnan työntekijällä on tietty läm-pö, joka tulee myös kontakteihin mu-kaan. Mutta tämä on tietysti persoona-kysymys, eikä sitä voi yleistää vain seu-rakunnan työntekijöihin.”

Yhteistyön kautta

Entäpä sitten nuoret? Suhtautuvatko he samalla tavalla nuorisotyöntekijään, oli hän sitten kunnalla tai seurakunnalla?

”Mitä nuorempi lapsi on, sitä vä-hemmän hänelle merkitsee, kuka jon-kin tapahtuman järjestää, kunhan vain on mukavaa. Vanhemmat lapset sitten jo miettivät, että leimaako johonkin ta-

pahtumaan osallistuminen.”Kokonaisuutena Mäenrinta kokee,

ettei ainakaan Askolassa ole suurta mer-kitystä sillä, onko esimerkiksi jonkin ta-pahtuman järjestäjänä kunta tai seura-kunta. Pienessä kunnassa yhteistyö seurakunnan ja kunnan välillä on jo-ka tapauksessa varsin laajaa.

”Meillä on paljon tarjontaa, ja aina on tehty yhteistyötä. Meillä on niin pie-ni kunta, että molemmilla on vain yksi varsinaista nuorisotyötä tekevä, eikä ole ajateltu, että kunta tekee tietyt ja seura-kunta tietyt työt.”

Rajanvetoja on toki tehty esimerkiksi avointen ovien iltojen suhteen, kun on havaittu, että seurakunnalla menee lii-kaa aikaa työhön, joka kuuluisikin pää-asiassa kunnan vastuulle.

”Eipä työssä niin selviä rajoja aina ole. Tärkeää on, ettei tehdä päällekkäis-tä työtä ja tiedetään, mitä muut tekee.”

Nuorille tuttuus tärkeää

Mäenrinta muistuttaa, että työtä teh-dään joka tapauksessa samojen nuorten kanssa – oli työnantajana sitten kunta tai seurakunta. Nuorille voi olla tärkein-tä, että vastassa on tuttu ihminen.

”Monet eivät edes tiedä, mikä on seurakunnan ja mikä kunnan työtä. Nyt minulle kuuluvat 15–29-vuotiaat ja kohtaan niitä, jotka ovat olleet työni piirissä aiemmin.”

”Askolassa 30 vuotta seurakunnan nuorisotyötä tehneenä minut tunnetaan nuorten parissa vain Anjana”, Mäenrin-ta kiteyttää.

Tomi Kangasniemi

Kunta tai seurakunta – mitä eroa?Nuorisotyöhön kirkosta kunnalle – pitääkö

kristillisyys ja kaikki entinen unohtaa?

TEOLOGIA

KIRKON NUORISOTYÖ ei voi vetäytyä kammioonsa ja erottaa omaa työtään muusta alueen nuorisotyöstä ja nuorten kanssa toimijoista.

Nuori kohdataan seurakunnan työntekijän toimesta monissa eri ympäristöissä. Kasvun tukemisen on oltava kokonaisvaltaista, eikä työntekijän kirkollinen status ei ole siinä itse-tarkoitus – nuori on, ja hänen kysymyksensä sekä tarpeensa.

Osaamista seurakunnissa on ja se otetaan vastaan ilomielin alueen verkostoissa. Ajatte-lemmeko me itse hengellisen tehtävämme niin erityiseksi, että se rajoittaa meiltä yhteis-työtä toisten kanssa?

Tehtävämme on poikkeuksellinen, koska se ei tyhjene hyvän tekemiseen. Seurakun-nan tehtävään sisäänkirjoitettu pelastus haastaa punnitsemaan arjen työssä perustehtävi-en tasapainoa ja toteutumista, mutta yhteisen työn näkyä ja kasvatuksen ammatillisuut-ta se ei vesitä.

NUORISOTYÖNTEKIJÄ ON tärkeä tulkki, viestien välittäjä, kuilujen kaventaja ja osallisuuden mahdollistaja.

Toimintaympäristöistä verkko voi olla keskeinen kohtaamispaikka, mutta jalkautumi-nen ihmisten pariin ihan livenä mahdollistaa nuorelle kohdatuksi tulemisen ja läsnäolon kokemuksen. Sen tärkeyttä ei pidä väheksyä maailmassa, jossa mukana kulkevat hehku-vat rasiat imevät huomiomme.

Voimme mobiililaitteiden turvin helposti sulkea ympäröivän maailman itsemme ulko-puolelle missä vain – kohtaamatta ketään silmästä silmään. Ja oikeastaan hyväksyvä katse saattaisikin olla kaikki mitä tarvittaisiin.

USEIN SEURAKUNNAN TOIMINNASSA olevat aktiiviset nuoret ajatellaan ”meidän nuo-riksi”. Se tekee kaikista lopuista ulkopuolisia, eikä ollenkaan niin kiinnostavia työnkohteita.

Pulskien vuosien kasvattaman viranhaltijakeskeisyyden purkaminen vapauttaa näke-mään, että kirkkohan onkin yhtä kuin sen jäsenet ja heitä on kaikkialla!

Työntekijä omalta paikaltaan voi olla vahvistamassa – paitsi ääntä toisen maailman – lasten ja nuorten äänen kuulumista kaikilla toiminnan ja hallinnon tasoilla, yhdessä mui-den toimijoiden kanssa.

Osallistavat menetelmät ja työtavat on otettava toisissaan. Uuden äärellä on samalla mietittävä mihin nuoren odotetaan sitoutuvan. Konkreettisimmillaan seurakuntaan si-toutuminen on sitoutumista toiseen ihmiseen elämän keskellä. Tässä ja nyt.

Tiina Taavitsainen

Työ sitoutumisena nuorten elämään


Nuorisotakuu Hallituksen kärkihanke haluaisi johdattaa nuoret hyvään, tavalliseen elämään.

Vuoden alussa Suomessa tuli voi-maan nuorisotakuu. Se on halli-tuksen kärkihanke, jolla työttö-

män nuoren siirtyminen koulutukseen tai työhön pyritään tekemään mahdol-lisimman sujuvaksi.

Kun nuori ilmoittautuu työttömäksi työnhakijaksi, hänen kanssaan laaditaan työ- ja elinkeinotoimistossa henkilökoh-tainen suunnitelma. Sen toteutumista edistetään säännöllisin tapaamisin.

”Nuorten tilanteet ovat hyvin vaih-televia. Heillä on erilaisia tarpeita ja toi-veita, joten tärkeää on löytää suunta, jo-ta juuri se tietty nuori tarvitsee. Jonkun kanssa voidaan lähteä heti etsimään so-pivaa työtä, toinen voi tarvita kuntou-tusta tai muuta palvelua ennen työ- tai opiskeluelämään siirtymistä”, sanoo toi-minnanjohtaja Mari Ahonen-Walker Valtakunnallisesta työpajayhdistyksestä.

Kaikki mahdolliset tahot asialle

Takuu edellyttää, että nuorelle löytyy työ-tä, koulutusta tai hänen elämäntilanteen-sa vaatimaa tukea kolmen kuukauden ku-luessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorisotakuu itsessään ei vielä takaa mitään, tarvitaan yhteisiä ponnistelu-ja ja sitoutumista nuorten auttamiseen.

Mari Ahonen-Walker myöntää, että kolme kuukautta on lyhyt aika sille, et-tä nuoren elämään löydettäisiin kestäviä ratkaisuja. Kaikki nuoret eivät edes il-moittaudu työttömiksi.

”Mikään hallinnonala yksin ei voi ratkaista näitä kysymyksiä. Tarvitaan koko yhteiskunta, yrittäjät, vapaaehtoi-set, järjestöt, perheet… kaikki mahdol-liset tahot, jotka voivat jotenkin vaikut-taa nuorten asiaan. Se kuuluu kaikille.”

Arkisia kansalaistaitoja seurakunnasta

Rippikoulu tavoittaa vielä valtaosan nuorista. Se on hyvä lähtökohta nuori-sotakuun periaatteiden toteuttamiseen seurakunnissa.

”Seurakunnat eivät ehkä ole olleet aktiivisia työttömien nuorten työllis-täjiä, mutta rippikoulussa nähdään ja

kuullaan, mitä heille kuuluu”, muistut-taa Anu Vesterinen.

Vesterinen on tehnyt pitkään töitä nuorten parissa sekä seurakunnassa et-tä erilaisissa etsivän nuorisotyön pro-jekteissa. Nyt hän työskentelee etsivän nuorisotyön koordinaattorina Hyvin-kään–Riihimäen seudun Ammattikou-lutussäätiössä.

”Uravalmennusta tarjotaan nuoril-le liian myöhään, jos sen aika on vas-ta ammattikoulussa. Jo yläkoululaisten kanssa pitäisi käydä enemmän läpi ai-kuisuuteen liittyviä konkreettisia asi-oita, kuten työhön suuntautuminen ja työssä käyminen.”

Isoskoulutukset, kerhot ja leirit ovat Vesterisen mielestä tilanteita, joissa nuorille tulisi opettaa arkisia kansalais-taitoja – tavallista elämää, arvoja ja vas-tuun ottamista omasta elämästä.

Tärkeintä on kysyä ja kuulla

Yksikään nuori ei itse valitse ”syrjäyty-neen nuoren uraa” tai väliinputoajan osaa. Anu Vesterinen tähdentää, että kun kuunnellaan, mitä nuorelle todella kuuluu, väärälle raiteelle lähtenyt kehi-tys on mahdollista katkaista ja nuori oh-jata kestävämpään suuntaan.

Siinä on hänen mielestään myös seu-rakuntien nuorten parissa tekemän työn ydin. Seurakunnasta nuori löytää vakai-ta aikuissuhteita ja vertaistukea toisis-ta samanikäisistä. Isos- ja kerhonohjaa-ja-nuorille opetetaan välittämistä ja vas-tuunottamista toisista.

”Kaikkein tärkein kysymys, jonka nuorelle – tai kenelle tahansa – voi esit-tää, on ’Moi, mitä kuuluu?’ Ja sen jälkeen täytyy olla oikeasti kiinnostunut kuunte-lemaan vastausta”, Vesterinen tähdentää.

Oikeita töitä ja elämänhallintaa

”Työelämän haasteet ja vaatimukset ovat rajuja. Jos nuorella on ongelmia oman elämänhallinnan kanssa, hän ei pärjää”, pohtii erityisdiakoni Veijo Ki-viluoma. Hän pitää nuorisotakuun pe-riaatteiden ja tavoitteiden toteuttamista mahdollisena myös seurakunnassa.

Kiviluoma pyörittää Tampereen seu-rakuntien Autopajaa. Asiakkaiden auto-jen parissa nuoret opettelevat työelämän pelisääntöjä ja ottavat oman elämän ja arjen haltuun.

”Autopajalla nuori saa tehdä oikeita töitä. Samalla hän saa tukea lisätäkseen omia valmiuksiaan eteenpäin siirtymi-seksi”, Kiviluoma kertoo.

Nuoria tulee pajaan töihin etsivän nuorisotyön, koulujen kuraattorien, so-siaalitoimen ja nuorten mielenterveys-palvelujen sekä työ- ja elinkeinotoimis-ton kautta.

Kiviluoma laatii jokaisen Autopajal-le työhön tulevan nuoren kanssa suun-nitelman sekä pajalla työskentelystä että muista tukitoimista ja siitä, kuinka jat-kaa opintojen tai työn pariin.

”Jokaiselle nuorelle etsitään oma suunta yhdessä.”

Piia Latvala

– yhteinen vastuuMikä takuu ja kenelle?u Alle 25-vuotiaille työttömille ja ilman opiskelupaikkaa jääneille sekä alle 30-vuo-tiaille vastavalmistuneille on tarjottava työ-, opiskelu-, tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuoren kanssa laaditaan yksilöllinen suunnitelma poluksi koulutukseen ja työ-elämään. Siihen voi sisältyä kuntoutusta, työkokeilua tai työpajatoimintaa.

Koulutustakuu: jokaiselle peruskoulun päättäneelle koulutuspaikka ammatilli-sessa oppilaitoksessa, lukiossa, työpajassa tai oppisopimuksen kautta.

Ammattitutkintoon opiskelua tukeva nuorten aikuisten osaamisohjelma niille alle 30-vuotiaille, joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto.

Lisätietoja osoitteesta www.nuorisotakuu.fi


Nuorisotutkijan

mielestä ymmärrys

yhteiskunnallisista

muutoksista auttaa sen

tiedostamisessa, että

nuoria on kuunneltava

entistä paremmin.

Nuorisotyössä tärkeintä ovat nuo-ret itse ja vuorovaikutus heidän kanssaan. Mutta teoria ja tieto,

tarvitaanko niitä?Nuorisoa koskeva tutkimustie-

to näyttää nousevan otsikoihin yleensä traagisten ja huonojen uutisten yhtey-dessä. Viime aikoina nuorisotutkimusta on peräänkuulutettu etenkin siksi, että päättäjät ovat huolestuneet ilmiöstä ni-meltä syrjäytyminen.

Erityisesti tutkimuslaitoksia kiinnos-tavat ne kymmenettuhannet nuoret, joi-den on sanottu hukkuneen koulutuk-sen, työpaikkojen ja työviranomaisten ulottumattomiin. Kukaan ei tunnu tie-tävän, missä he ovat ja miksi.

Nuori 2013 -suurtapahtumassa tam-mikuussa Jyväskylässä olivat ensi kertaa koolla sekä kirkko että muut alan tärke-ät toimijat kuten Nuorisotutkimusseura. Teemoja olivat ulkopuolisuus, yhteistyö ja toimintaympäristöt. Tarjolla oli esitel-miä, työpajoja ja verkostoitumisen mah-dollisuuksia kahden ja puolen tuhannen alan ammattilaisen kanssa.

Yksi alustajista oli Nuorisotutkimus-säätiön tutkija Anu Gretschel. Hänen teemojaan neuvottelupäivillä olivat syr-jäytyminen, nuorisotyön yhteistyöver-kostot ja nuorten mukaan ottaminen päätöksentekoon.

”Usein tutkijan osuus puuttuu siel-tä, missä puhutaan nuorisotyön kehit-tämisestä. Tutkijalle tarjotaan mieluiten keskustelutilaisuuden panelistin roolia, vaikka muutkin roolit olisivat tärkeitä”, Gretschel toteaa.

Nuori 2013 -tapahtuman alustuk-sessaan hän antoi tunnustusta kirkol-le eräästä konkreettisesta nuorten osal-lisuuteen vaikuttavasta päätöksestä: ää-nioikeuden antamisesta 16-vuotiaille. Hän myös toivoo, että kirkko ottaisi en-tistä enemmän lapset ja nuoret mukaan keskusteluun heitä koskevista asioista.

Osaammeko lukea viestejä?

Gretschelin mukaan kulttuuri on muut-tunut niin nopeasti, ettei ole selvää, osaammeko lukea nuoria oikein. Hei-dän halunsa vaikuttaa ja ottaa osaa asi-oihin jää usein kuulematta.

Verkko ja sosiaalinen media ovat osa muutosta, joka on kulttuurisesti niin iso, että sitä on kenties vaikea hahmot-taa. Teknologiset välineet vaikuttavat sosiaalisiin suhteisiin, ajankäyttöön ja maailmankuvaan.

On esitetty, että sellaiset asiat kuin viihde ja tieto, leikki ja oppiminen, yk-sin tekeminen ja sosiaalisuus tai osallis-tuminen, tiedon hankkiminen ja tiedon tuottaminen eivät enää merkitse tiukko-ja vastakohtia teknologia-ajan nuorille.

Teknologian sisällä ja sen avulla kom-munikoivat, sen keskellä kasvavat lapset ja nuoret ovat erilaisia kuin ne, joiden piti opetella verkon käyttö aikuisiällä.

Tavallinen hokema siitä, ettei nuo-ria kiinnostaisi vaikuttaminen, päätök-sentekoon osallistuminen tai vastuu asi-oista johtuu Gretschelin mukaan siitä, ettei nuorten kiinnostuksen merkkejä osata lukea.

Siksi nuorisotyötä tekevien ulottu-ville pitäisi erityisesti saada uutta tie-toa vaikeasti tutkittavista asioista, ku-ten nuorten elämäntavan ja ajatteluta-van muutoksista.

”Kun kieli ja ilmaisutapa on erilais-ta kuin aikuisten omassa nuoruudessa, saattaa näyttää siltä, että esimerkiksi yh-teiskunnallinen kiinnostuneisuus puut-tuu. Ei osata lukea kiinnostuksen sig-naaleja, joita he lähettävät, sillä nuoriso-kulttuuri on niin erilaista kuin ennen”, hän sanoo.

”Nuorisotyötä tekevien voisi olla hy-vä esimerkiksi kuunnella rap-musiik-kia tai tutustua graffitimaalauksiin.”

Sitä voi antaa, minkä tunnistaa

Gretschelin oma väitöskirja käsitteli kunnan ja nuorten vuorovaikutussuh-detta ja sitä, miten kunnallisella tasolla nuorten osallisuutta voidaan edistää tai estää. Hän uskoo, että nuorissa on valta-va vaikuttamisen mahdollisuus, jos sil-le annetaan tilaa. Demokratiassa ei ole vain kysymys siitä, ketkä käyttävät val-taa vaan myös siitä, kenelle sitä anne-taan.

Kirkossakin viime aikoina paljon käytetyn sanan ”osallisuus” voi ajatella merkitsevän syrjäytymisen vastakohtaa. Syrjäytyminen on myös sitä, ettei ole kokemusta omista vaikutusmahdolli-suuksista omaan elämään ja omaan ym-päristöön.

”Nuorisotyö ei ole akateeminen työ-ala eikä sitä tule toivottavasti ikinä ole-maankaan”, totesi eräs erityisnuoriso-työntekijä omasta alastaan. Alalla ar-vostetaan käytännön ruohonjuuritason kokemusta, mutta artikkelien tai tutki-musten lukeminen on enemmän jokai-sen omasta kiinnostuksesta kiinni.

Samainen ammattilainen sanoi myös, että ammattitaidon kehittämi-nen vaatii häneltä jatkuvasti tutkimus-tietoon perehtymistä jo siitäkin syystä, että ala on niin monipuolinen ja laaja. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat eni-ten tutkimukset nuorten syrjäytymises-tä, päihteistä ja väkivallasta.

Parhaiten tietoa saa hänen mukaan-sa oman alan lehdistä. Tietoa on, mut-ta sen soveltaminen omassa työssä on-kin vaikeampi kysymys.

Täydennyskoulutusta tiedon välittämiseksi

Paras tapa hyödyntää tutkimustietoa nuorisotyössä olisivat Gretschelin mie-lestä alueelliset tilaisuudet, täydennys-koulutus ja yhteiset julkaisut, joissa eri alojen ammattilaiset tarkastelevat nuo-risotyön kehittämistä.

Myös kirkon ja seurakuntien pitäi-si hänen mielestään olla aktiivisia tilai-suuksien järjestämisessä, jotta nuoriso-työntekijät voisivat pohtia rooliaan uu-sissa olosuhteissa.

Helpommin lähestyttävää, mutta yh-tä tärkeää kuin laajat kulttuuriset muu-tokset, on ajantasainen tieto poliittisis-ta päätöksistä.

Lakimuutos määritteli kuntien vel-vollisuuksiksi vuoden 2011 alusta läh-tien monialaiset yhteistyöverkostot, et-sivän nuorisotyön ja varhaisen puuttu-misen.

Uusin keino nuorten väliinputoa-mista vastaan on hallituksen kärkihan-ke nuorisotakuu, joka takaa koulutus-, harjoittelu-, työpaja-, kuntoutus- tai työpaikan kaikille 25-vuotiaille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille.

Salla Ranta

Tutkimustieto, näppituntuma ja herkkä korva


Seurakunnan oma jalkapallojoukkue: ei käy!

OMAN KYLÄN JALKAPALLOPUULAAKI on kuulunut vastuulleni. Kymmenkunta vuotta sitten joukko nuoria miehiä tuli luokseni sanoen, että he ilmoittaisivat mukaan nuoren seurakunnan oman joukkueen. Niin he olivat kesäisessä nuortenillassa sopineet. Yhtään empimättä sanoin, että ei käy, ei missään tapauksessa. Joukkueen voi perustaa, mutta seurakunnaksi sitä ei saa nimetä. Muutoin ollaan siinä merkillisessä tilanteessa, et-tä toisiin joukkueisiin kiinnitetyt pelaajat joutuvat kamppailemaan omaa seurakuntaan-sa vastaan. Pojat ymmärsivät heti ja olivat samaa mieltä. He keksivät uuden nimen ja oli-vat mukana – muualla päin Suomea olemme joskus pelanneet seurakuntamme nimellä, mutta se on eri asia.

VIVAHTEET OVAT TÄRKEITÄ. Juuri niiden avulla luodaan huomaamattomia mie-likuvia, niitä kaikkein vaikuttavimpia. Siksi olen kieltäytynyt käyttämästä nimeä ”seura-kuntanuori”. Koulu- tai harrastuskiireidensä vuoksi joku nuori ei osallistu säännölliseen toimintaamme. Jollakulla toisella olisi aikaa, mutta toimintamme ei ole juuri sellaista, mi-kä kutsuisi häntä riittävän paljon. Jonkun lähimmät kaverit vievät toisaalle. Millä perus-teella lasken heidät ulkopuoliseksi? Ehkä heidän ajatuksensa seurakuntaa kohtaan ovat kaikesta huolimatta hyvin positiiviset. Monet ei-niin-aktiivit nuoret tervehtivät niin iloi-sesti kadulla, että heillä täytyy olla lämpimiä tunteita. Joka tapauksessa heidät on kastet-tu, he ovat rippikoulunsa käyneet ja tulleet konfirmoiduiksi seurakunnan täysivaltaiseen jäsenyyteen.

SEURAKUNNASTA HYVÄÄ PÄIVÄÄ on kaikkein epäilyttävimpiä aloitusrepliikkejä, mitä puhelimessa voi lausua. Edes apostoli Paavali ei kutsunut itseään seurakunnaksi niin kuin nämä nykyiset, pienemmät profeetat. Hänellä oli taju siitä, että seurakunta oli seu-rakunta, ja hän oli taas seurakunnan palvelija. Kun nuorisotyöläinen tulee 300 oppilaan koululle pitämään aamunavausta, ne oppilaat ovat 300 kertaa enemmän seurakunta kuin se työntekijä. Siellä tervehdyksen suunta on toisin päin.

Arto Köykkä

KOLUMNI


Nuorisotyölle julkaistiin viime vuonna ammattieettinen oh-jeistus. Ohjeistus rakentui kah-

den vuoden prosessissa, jossa valmistele-va työryhmä kuuli eri tahojen ja asian-tuntijoiden näkemyksiä aiheesta. Lo-puksi ohjeistus kävi läpi kommentointi-kierrokset, jotka vielä hioivat sanamuo-toja ja ulkoasua.

Ammattieettinen ohjeistus on teh-ty kaikille nuorisotyön ammattilaisille, mutta sitä voidaan haluttaessa soveltaa vapaaehtoistyössäkin. Sen lähtökohtana toimivat nuorisolaki ja nuorisotyön ar-vot. Kuitenkin itse ohjeistus on, kentäl-tä tulleiden toiveiden mukaisesti, hyvin käytännönläheinen.

Ammattilaisten ja vapaaehtoisten käyttöön

Tarkoituksena ei ole rajata tai supistaa nuorisotyötä vaan kirkastaa sen ydintä. Ohjeistus on pyritty rakentamaan niin, että se tavoittelee nuorisotyön yleisiä periaatteita ja toimii rinnalla jo olemas-sa olevien työpaikkakohtaisten tai työ-alojen ohjeistusten kanssa.

Esimerkiksi työn lähtökohdista oh-jeistuksessa sanotaan seuraavaa: ”Nuori-sotyöntekijä tiedostaa työnsä ja organisaa-tionsa lähtökohdat…” Tällöin ohjeistus-ta voidaan soveltaa niin seurakunnassa kuin kunnan tai vaikkapa 4H:n nuori-sotoiminnassa.

Ohjeistuksia käytetään apuna eetti-sessä harkinnassa, sillä ne nostavat esiin sellaisia näkökulmia, joihin ammatin kautta tulisi kiinnittää huomiota. Se vahvistaa nuorisotyön roolia, ja kannus-taa työntekijää pohtimaan työn eettisiä näkökulmia sekä toimimaan eettisesti perustellulla tavalla.

Tarkoituksena on tukea niin yksittäis-tä työntekijää kuin koko ammattikuntaa. Ohjeistusta tulisi käsitellä työyksiköis-sä ja peilata käytännön työhön. Eettisten asioiden pohtiminen yhdessä lisää avoi-muutta ja toimintojen läpinäkyvyyttä.

Kannustusta havainnointiin ja pohdintaan

Työryhmä päätti julkaista ohjeistuksen kahdessa erilaisessa julkaisumuodossa; julistena ja taskumallina. Molempiin julkaisuihin on liitetty lyhyt info siitä, mikä ammattieettinen ohjeistus on.

Juliste on vastaus huoneentaulu-mal-lille, jota toivottiin prosessin aikana. Sen voi tulostaa nuorisotilan seinälle, jolloin se pitää konkreettisesti näkyvillä nuori-sotyön tarkoitusta ja päämääriä. Lisäk-si nuorten kanssa voi syntyä rakentavia keskusteluja työstä ja sen tekemisestä.

Toisaalta nuorisotyöhön kuuluu myös eettinen kasvatus. Oikean ja vää-rän pohtiminen nuorten kanssa on tär-keätä. “Taskumalli” toimii etenkin nuo-risotyön tunnetuksi tekemisen välinee-nä, sitä voi jakaa esimerkiksi luottamus-henkilöille ja yhteistyökumppaneille.

Työntekijän itsensä tulisi harjoittaa eettistä pohdintaa arkipäivän tilanteissa.

”Mitä nyt pitäisi tehdä?” -kysymys voi-daan esittää muodossa: ”Mikä olisi tässä tilanteessa oikein?” Kysymyksen muoto ohjaa luontevasti pohtimaan vaihtoeh-tojen oikeellisuutta. Jos ihminen toimii sen perusteella, minkä pohdittuaan kat-soo olevan oikein, se ei voi olla itse toi-minnalle kovin huono lähtökohta.

Ohjeistus ei ratkaise ammattieettisiä ongelmia, eikä vapauta työn eettiseltä pohdinnalta. Ammattietiikassa on pak-ko havaita päätöksenteon vaikeudet ja harkita niitä.

Eettiset haasteet eivät katoa myös-kään ammattitaidon ja kokemuksen myötä. Itse asiassa ne muuttuvat vai-keammiksi, koska ammattilainen selviy-tyy jo ”helpommista” haasteista. Am-mattieettinen herkkyys kehittyy am-mattitaidon myötä.

Minna Rauas työryhmän sihteeri

Ole hyvä

Nuorisotyön ammattieettinen ohjeistusAmmattieettinen ohjeistus ilmaisee asennetta, vastuuta ja suhtautumistapaa työhön. Sen tehtävänä on kertoa työn tarkoituksesta sekä antaa perustaa poh-dinnalle oikeasta ja väärästä.

Ohjeistus on tarkoitettu nuorisotyön ammattilaisille, joilla on alan koulu-tus ja jotka työskentelevät kuntien, järjestöjen tai yksityisen sektorin palve-luksessa. Ohjeistuksessa on käytetty nuorisotyöntekijä -nimikettä kuvaamaan alan ammattilaisia.

Työntekijä voi hyödyntää ammattieettistä ohjeistusta pohtiessaan työn si-sältöjä. Eettinen ohjeistus toimii työvälineenä nuorisotyön arjessa ja kehittä-misessä.

Työyhteisössä ohjeistusta voidaan käyttää koulutuksessa, perehdyttämises-sä ja pulmatilanteita ratkottaessa. Ammattieettinen ohjeistus kertoo myös si-dosryhmille ja toisille toimijoille nuorisotyön periaatteista.

Ohjeistus on tulostettavissa (juliste ja taskumalli) www.alli.fi/neo

Nuorisotyön eettinen

ohjeistus herättää

kysymyksiä ja antaa

vastauksia


Yhdessä maailmassaRahaa jaossa nuorten ryhmien kansainvälisiin vierailuihin

Nuori 2013 -tapahtumassa yhden toimijan sanoma erottui muis-ta: CIMO (Kansainvälisen liik-

kuvuuden ja yhteistyön keskus) mai-nosti näkyvästi ja hymyssä suin Youth in Action -ohjelmaa, jolla on Suomes-sa tänä vuonna jaettavana 3,3 miljoonaa euroa nuorten hankkeisiin!

Suomessa rahoitusta on käytetty myös muutamissa seurakunnissa.

Viime kesänä Inarin seurakunnan nuoret kutsuivat Youth in Action -ra-hoituksen turvin ryhmän nuoria Slove-niasta ja Turkista vieraakseen.

Yhteistyökumppanit Sloveniasta ja Turkista löytyivät vuonna 2011 CI-MOn Latviassa järjestämästä koulu-tuksesta, johon osallistui muun muassa Inarin seurakunnan nuorisotyönohjaaja Tauno Ljetoff.

CIMOn koulutukset ovat osallistu-jille pääsääntöisesti ilmaisia sekä koti-maassa että ulkomailla.

Hyvien kokemusten mahdollistamiseen

Ljetoff pitää Youth in Action -rahoitus-ta hyvänä mahdollisuutena seurakun-nille, joiden rahat ovat tiukoilla.

”CIMOn kanssa yhteistyö toimi ja sieltä sai hyvää tukea. Valmistelutapaa-miseen osallistui Susanna Lammassaa-ri, joka oli tehnyt useita ohjelmia. Tä-mä oli eka kerta kun hain Youth in ac-tion -rahoitusta, eikä se vaatinut ruudin keksimistä, vaan työtä ja aikaa”.

Ljetoff kertoo innostuneensa kansain-välisistä kohtaamisista viisitoista vuot-ta sitten, vähän vastaavassa tapaamisessa.

”Inarista on kallista ja hankalaa läh-teä ulkomaille. Haluan antaa inarilais-nuorille saman mahdollisuuden ja ko-kemuksen, minkä itse sain nuorena.”

Nuorten osallisuus kriteerinä

Nuorten osallisuus on tärkeä kritee-ri Youth in Action -rahoituksen myön-tämiselle. Ljetoffin mukaan hankkeesta tulee sitä parempi, mitä enemmän nuo-ria ottaa mukaan suunnitteluun jo alus-ta lähtien.

”Tapaamisen teema, EnvironMen-tally well, sovittiin yhdessä sähköpos-titse ja Skypen kautta jo hyvissä ajoin. Yksityiskohdista sovittiin suunnitteluta-paamisessa, johon osallistui eri maiden työntekijöiden lisäksi nuoria Suomesta ja Turkista.”

Teemaa, jossa yhdistyvät luonnon ja ihmisen hyvinvointi, käsiteltiin hank-keessa monin eri tavoin. Osallistujat eh-tivät muun muassa kalastaa, yöpyä tel-tassa, vierailla porotilalla, marjastaa, vaeltaa, tehdä kanoottiretken ja niin edelleen

Kokemus oli hyvä sekä työntekijöil-le että nuorille.

”Oli hienoa nähdä, miten nuoret luterilaiset, muslimit ja katolilaiset ylpeinä esittelivät omaa maataan ja sen luontoa”, Ljetoff muistelee.

Suomesta hankkeeseen osallistui seit-semän, Turkista ja Sloveniasta molem-mista kuusi nuorta. Yksi suomalaisista, 15-vuotias Sanna Muhonen kuvaa ko-kemustaan vahvasti.

”Tämä oli yksi elämäni parhaista lei-reistä. Sain tutustua ulkomaalaisiin, uu-siin, tosi kivoihin ihmisiin. Siinä karisi-vat ennakkokäsitykset, kun oppi tunte-

maan heitä ja heidän tapojaan. Myös ul-komaalaiset yllättyivät, kun suomalaiset eivät olleetkaan sisäänpäin kääntyneitä, vaan iloisia.”

Tapaaminen ei jää ainoaksi. Heinä-kuun lopussa inarilaiset ja turkkilai-set nuoret lähtevät vastavierailulle, jota Sloveniassa valmistellaan muun muas-sa hakemalla EU-rahoitusta paikallisel-ta kansalliselta toimistolta.

EnvironMentally well -tapaamisesta voi lukea lisää osoitteessa www.studiog-irs.com/emw

Rahoitusta CIMOlta

Youth in Action -ohjelmassa vieraat vas-taanottava maa hakee rahoitusta paikal-liselta kansalliselta toimistolta, joka on Suomessa CIMO.

CIMOon kannattaakin olla yhtey-dessä jo projektin alkuvaiheessa, jotta rahoitus ei kaadu muotoseikkojen vää-rinymmärtämiseen.

Rahoituksen raamit säätelevät hank-keen mahdollisen pituuden, osallistuji-en määrän ja iän.

Mia Wrang

Inarin seurakunnan nuoret järjestivät Youth in Action -rahoituksella kansain-välisen tapaamisen luonnon ja ihmisen hyvinvoinnin ja kivojen kohtaamisten teemalla. Heinäkuussa inarilaiset ja turkkilaiset matkaavat vastavuoroisesti Sloveniaan.

Suvaitsevaisuudesta rasisminvastaisuuteen

Asuin pari vuotta perheineni Sveitsissä, upean luonnon ja ystävällisten ihmis-ten keskellä. Meitä ei ensi näkemältä ar-vannut maahanmuuttajiksi, mutta ensi kuulemalta jo arvasikin. Rasistisia kat-seita tai puheita koimme hyvin harvoin, mutta ne harvat kerrat jäivät mieleen.

Oliko meillä oikeus nimetä ne koke-mukset rasismiksi, niin mukavassa maassa?

Rasisminvastaisuus alkaa rasismin tunnistamisesta. Tästä lähtee liikkeelle Pelastakaa Lapset ry:n ja Helsingin kau-pungin nuorisoasiainkeskuksen vuosi sitten julkaisema ja yhä ajankohtaisem-pi kirja ”r-sana. Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta.”

r-sana haastaa mukavuudenhaluni ja avaa monin tavoin sitä, miksi minulla aikuisena ja kasvattajana ei ole varaa olla näkemättä, kuulematta, ymmärtämättä ja reagoimatta rasistisiin kommentteihin ja heittoihin – ei edes silloin, kun paikal-la ei ole ketään kehen ne kohdistuisivat.

Kirja ei pelkästään herättele ja hok-sauta, vaan antaa myös toimintamalle-ja, näkökulmia ja käytännön vinkkejä nuorten kanssa toimiville.

Kirjan kuvitus, vilpittömän oudot hahmot puhekuplineen, paljastaa tuttu-jen rasististen fraasien hölmöyden.

Suosittelen kirjaa jokaiselle nuorten kanssa työskentelevälle – ja mielellään kaikille muillekin.

Kirjan pdf-version voi ladata osoit-teesta www.pelastakaalapset.fi/rasismin-vastainen-tyo

Mia Wrang

1

Kirja rasismista ja siihen puuttumisesta.

sana

satu kanninen & heli markkulaMitä ennakkoluulot ovat? Mitä rasismi on ja millaisia muotoja se saa verkossa? Mitkä ovat nuorisotoimijoille keskeisimmät haasteet rasismiin liittyen? Mitä taitoja tarvitaan rasismin vastustamiseksi? R-sana -kirja antaa tietoa rasismista ja siihen puuttumisesta keskittyen etenkin rasismin vastustamisen lähtökohtiin ja käytäntöihin erityisesti verkossa. Kirja antaa monipuolisia toimintamalleja nuorten kanssa toimiville rasismin-vastaiseen toimintaan. Erityisesti kirja on suunnattu kaikille rasisminvastaisuudesta kiinnostuneille.

satu kan

nin

en &

heli m

arkk

ula

r-sana r-sana

u Youth in Action -ohjelmassa on kolme hakupäivää: 1. helmikuuta (1.5.–31.10. välillä alkavat hankkeet)1. toukokuuta (1.8.–31.1. välillä alkavat hankkeet)1. lokakuuta (1.1.–30.6.välillä alkavat hankkeet)

Lisätietoja: www.maailmalle.netwww.cimo.fi/[email protected]/puhlu/fi/web (Nuoriso- ja kulttuuriyksikkö)

Tietoa koulutuksista www.cimo.fi/ajankohtaista/tapahtumat sekä säh-köpostilistalta, jolle voi liittyä täällä https://lists.cimo.fi/mailman/listinfo/en-netti

u Yhdessä maailmassa -hanke edistää käytännön vinkkien avulla seurakun-tien lasten ja nuorten ryhmien vie-railuja ulkomaille sekä seurakuntien mahdollisuutta ottaa vastaan muualta tulevia ryhmiä.

Hankkeen avulla voi luoda yhte-yksiä seurakuntanuorten ryhmiin eri puolille Eurooppaa ja muuta maail-maa. Yhdessä maailmassa on Suomen Lähetysseuran, PTK – Poikien ja tyt-töjen keskuksen, Nuorten Keskuksen ja Seurakuntien Lapsityön keskuksen yhteishanke.

Lisätietoja hankkeesta: [email protected] & 0400 182 278 & www.yhdessamaailmassa.fi

Kansainväliseksi!


Suomen Pipliaseura | PL 54 | 00241 HELSINKI | www.piplia.fi | www.facebook.com/pipliaseura

Oma Piplia

SAATAVANA KIRJAKAUPOISTA TAI WWW.PIPLIAKAUPPA.FI [email protected] , p. 010 838 6520

FARKKURAAMATTU

Rennot farkkukannet.

Vetoketju suojaa sivustoa.

Aito tasku muistilappuja varten.

Nuorten suosikki!

TUUNATTAVA RAAMATTU

Irrotettavat muovikannet.

Suunnittele oma aihe

ja vaihda kannet kun haluat.

Tehdään yhdessä!

MUUT RIPPI- JA KOULURAAMATUT

Yhteensä 14 värikästä kansivaihtoehtoa.

Kaikissa Raamatuissa informatiiviset

liiteosat ja ilmainen lukuopas.

Pyydä tarjous!

MANGAT

Sarjakuvateokset Jeesuksen

elämästä ja Apostolien

teoista. Jo yli 15.000

lukijaa. Uskomaton

lukuelämys!

VIRSIKIRJAT

Edullinen Valoristi-pokkari

ja katekismuksen sisältävä

Vihreät Niityt.

Samat kannet

myös Raamatuissa.

Suomen Pipliaseura • www. piplia.fi • markkinoiden laajin raamattuvalikoima • www.pipliakauppa.fi

PIPL IA

KUN KOHTAAMME ERILAISIA ihmisiä, luokitte-lemme heitä ominaisuuksien perusteella. Tämä luo tur-vallisuudentunnetta; maailma näyttää vähemmän vaa-ralliselta, kun itsestä ja omasta ryhmästä jotenkin poik-keavat nähdään ulkopuolisina.

”Me ja muut” -ajattelu näkyy myös Raamatussa. Alun perin käsky rakastaa lähimmäistä koski vain oman kansan jäseniä (3. Moos. 19:18). Uudessa testamentissa erityisesti Johanneksen evankeliumissa ja kirjeissä pai-notetaan sitä, että Jeesuksen seuraajat eivät kuulu maail-maan (Joh. 15:19; 17:14,16; 1. Joh. 2:15–16; 4:5–6), ja siksi kuilu heidän ja muiden välillä on syvä. Sekä evan-keliumissa että kirjeissä lähimmäisenrakkauden käsky on muuttunut veljesrakkauden käskyksi (Joh. 13:33–34; 15:12; 1. Joh. 3:11; 4:11–12).

Jännite rajoittuneen, omaa ryhmää suosivan moraa-lin ja laajemman, yleismaailmallisen moraalin välillä nä-kyy niissä tulkinnoissa, joita on tehty viimeisen tuomi-on kuvauksesta (Matt. 25:31–46). Vertauksessa ihmi-set jaotellaan lampaisiin ja vuohiin sen mukaan, mi-ten he ovat suhtautuneet avun tarpeessa oleviin, joita kutsutaan ”vähäisiksi veljiksi” tai ”vähäisimmiksi”. Tä-mänkaltaiset termit viittaavat muualla evankeliumis-sa kristillisen seurakunnan jäseniin (Matt. 18:6,10,14; 28:10.) Vähäisten veljien kuvataan olleen nälkäisiä, ja-noisia, kodittomia, alastomia, sairaita ja vankeja, mikä tuo mieleen Paavalin kuvaukset kristittyjen julistajien kohtaamista vaikeuksista (1. Kor. 4:9–13; 2. Kor. 6:4–5; 11:23–29).

EVANKELIUMEISSA ESIINTYY vahvana ajatus, et-tä sen, mitä joku tekee Jeesuksen opetuslapsille, hän it-se asiassa tekee Jeesukselle (Mark. 9:41; Matt. 10:40,42; Luuk. 10:16; Joh. 13:20). Viimeisen tuomion kuvaus on usein nähty rohkaisuna kristillisille julistajille, jotka

Me ja muut tuomiolla

voivat lohduttautua sillä ajatuksella, että heitä vainoavat tuomitaan kerran sillä perusteella, miten he ovat suh-tautuneet Jeesuksen lähettiläisiin.

Varhaiskirkossa viimeisen tuomion ”vähäisten velji-en” ymmärrettiin useimmiten viittaavan Jeesuksen seu-raajiin. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että kristil-linen auttamistyö olisi rajattu koskemaan vain kristitty-jä. Ulkopuolisetkin huomasivat, että esimerkiksi tautie-pidemioiden aikana kristityt pitivät huolta myös muista kuin omista sairaistaan.

Vasta viime vuosisatoina ovat yleistyneet tulkinnat, joiden mukaan viimeisen tuomion kuvauksessa keho-tetaan auttamaan kaikkia hädänalaisia ihmisiä, joiden kautta Kristus itse lähestyy meitä. Tämä tulkinta saa tu-kea Matteuksen evankeliumista, jossa korostetaan sitä, että uskon täytyy näkyä siinä, miten uskova suhtautuu lähimmäiseensä. Jeesus on aiemmin laajentanut rakkau-den käskyn sovellusalaa ja kehottanut seuraajiaan rakas-tamaan myös vihollisiaan (Matt. 5:38–48). Matteuk-sen kokonaiskäsityksen valossa hänen seuraajiensa tu-lee tehdä hyvää ja rakastaa paitsi oman yhteisönsä jäse-niä myös muita avun tarpeessa olevia.

Viimeisen tuomion kuvaukseen sisältyy syvä teolo-ginen opetus. Jeesuksen lupaus olla oppilaidensa kans-sa maailman loppuun asti (Matt. 28:20) toteutuu ni-menomaan hädänalaisten ihmisten kautta. Jo kirkko-isät ajattelivat, että Jeesuksen ihmiseksi tulo ja kärsimi-nen eivät ole väliaikainen tapahtuma, vaan Kristus kär-sii maailmassa loppuun asti. Kristittyjen rakkauden pe-rustana on Jumalan tulo maailmaan Kristuksessa, mikä jatkuu kärsivissä ihmisissä. Tämä on samalla voimakas kehotus osoittaa rakkautta erotuksetta kaikkia kohtaan, sillä kristityt tuomitaan samojen rakkauden tekojen pe-rusteella kuin kaikki muutkin.

Raimo Hakola


Nuorisotyön kehittämisestäNuorisotutkimusseuran ja -verkoston julkaisutoimintaa kannattaa jokaisen seurakuntien nuorisotyön ammattilai-sen seurata.

Monille tuttujen Nuorisobarometri-en lisäksihän verkosto tuottaa jatkuvas-ti laajaa ja mielenkiintoista monitieteis-tä nuorisotutkimusta. Tuoreimpana esi-merkkinä on Kehittyvä nuorisotyö (toim. Katja Komonen, Leena Suurpää & Mar-kus Söderlund).

Laajassa artikkelikokoelmassa pureu-dutaan monimuotoisen ja siksi myös vaikeasti määriteltävän nuorisotyön ke-hittämistoimintaan, joka perinteises-ti on ollut käytännöllisesti orientoitu-nutta.

Vuonna 2006 voimaan tullut nuori-solaki näyttää antavan suunnan kirjoit-tajien kehittämisajattelulle. Valtion re-surssiohjauksen kohdentuminen Eu-roopan unionista löytyviin ideaaleihin sekä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehit-tämisohjelmien painopistealueisiin nä-kyy nuorisotyön tekijöiden kehittämis-intresseissä.

Yllä olevasta nousee myös kriittinen tarkastelunäkökulma: ”Millä ehdoilla ja tavoilla nuoret itse ovat kehittämisympä-ristöissä toimijoita, ei vain kehittämisen

kohteita, vierestä katsojia tai jälkikäteis-arvioita.”

Kysymys on ajankohtainen myös seurakuntien ylläpitämän nuorisotoi-men osalta, joka on suomalaisessa yh-teiskunnassa laaja ja merkittävä toimi-ja. Sen sisältöjen kehittämisessä auttai-si Nuorisotutkimusverkoston tutkimus-orientaation laajeneminen vahvemmin myös seurakunnallisen nuorisotyön alu-eelle.

Kehittyvä nuorisotyö ja Nyckelbloggen

MEDIA

ELÄMÄÄ NUORISOTYÖSSÄ

Avain nuorisotyöhön – ja paljon enemmänNettiselaimeni ylälaitaan voin laittaa ra-jatun määrän eri sivustojen pikavalinta-kuvakkeita. Miljoonat nettiosoitteet kil-pailevat tästä näkyvyydestä. Uusin tulo-kas yläpalkissani on Nyckelnbloggen: ul-koasultaan ja sisällöltään esimerkillisen pirteä ja ajassa liikkuva suomenruotsa-laisen seurakuntatyön ajankohtaissivus-to.

Tämän blogisivuston taustalla ole-va lapsi- ja nuorisotyön perinteinen Nyckeln-lehti on myös voimissaan. Se näyttää suomenkielisille kollegoilleen esimerkkiä monessa mielessä – ei vähi-ten siinä, että lehden sisällössä yhdistyy lapsi- ja nuorisotyö diakoniatyön sisäl-töihin. Esimerkillistä on myös lehden uteliaisuus sen osalta, mitä maamme ra-jojen ulkopuolella tapahtuu, puhumat-takaan pitkäjänteisestä kiinnostukses-ta poikien parissa tehtävän työn haas-teisiin.

Kirkkohallituksen ruotsinkielisen yk-sikön ylläpitämä blogisivusto ja perus-tiedot lehdestä: kcsa.fi/nyckelnbloggen/

Eero Jokela PTK – poikien ja tyttöjen keskus

toiminnanjohtaja

Nuori 2013 Jyväskylässä 8.–10.1.2013 kuvat: Anna Autio


K i rkkoha l l i tu s , Kasvatus ja perheas iatPL 185 (Satamakatu 11) , 0 0161 Hel s ink ipuh. (09) 1802 1sakast i .ev l .f i

Nuori 2013 tapahtumassa Kirkon lap-si- ja nuorisotyön ansiomerkin saaneet:

Nuorisotyönohjaaja Jari Berg, Lappeen srkLapsityönohjaaja Anitta Fahim, Sotkamon srk Nuorisotyönohjaaja Jukka Hirvi, Taipalsaaren srk Lapsityönohjaaja/nuorisotyönohjaaja Marja Jauhiainen, Olarin srk Johtava nuorisotyönohjaaja Arto Kantola, Nurmijärven srk Johtava nuorisotyönohjaaja Juha Kasari, Mikaelin srk Nuorisotyönohjaaja Maritta Kopsala, Nurmijärven srk Nuorisotyönohjaaja Jari Kovalainen, Heinolan srk Nuorisotyönohjaaja Sirkku Kovalainen, Heinolan srk

Johtava lapsityönohjaaja Mirca Kukkasniemi, Vihdin srk Lastenohjaaja Pirjo Kunelius, Jyväskylän srkNuorisotyönohjaaja Birgit Malinen, Jyväskylän srkYliopettaja, pastori Pekka Launonen, Diakonia-ammattikorkeakouluErityisnuorisotyönohjaaja Petri Minkkinen, Tikkurilan srk Nuorisotyönohjaaja Juha Mustonen, Olarin srk Nuorisotyönohjaaja Matti Mäenpää, Tikkurilan srk Nuorisotyönohjaaja Jari-Pekka Niskanen, Espoon tuomiokirkkosrkNuorisotyönohjaaja Elina Pääkkönen, Heinolan srk Nuorisotyönohjaaja Tarja Rae, Espoon tuomiokirkkosrk

Lastenohjaaja Anja Rautio, Jyväskylän srkNuorisotyönohjaaja Iiris Savolainen, Nurmijärven srk,Sihteeri Pirjo Suni, Kirkon kasvatus ja perheasiatLastenohjaaja Anneli Tuomaala, Jyväskylän srkNuorisotyönohjaaja Kari-Pekka Vehkaoja, Sotkamon srk Nuorisotyön sihteeri Rauno Vänskä, Helsingin srk-yhtymä Johtava nuorisotyönohjaaja Hannu Ylitalo, Forssan srk

Nuori2013 avajaismessun kolehti Benelux-maiden merimieskirkon nuorisotyölle tuotti 469,04 euroa

Ota käyttöön Kirkon Kymmenen Teesiä liikunnasta ja urheilusta!

u Tarjolla A5 esitettä ja A3 julistetta. Teesejä saa tilata postimaksujen hinnal-la [email protected].

Koulutustakin pukkaa: Liikunnan iloa seurakuntalaisten kanssa ja seura-kuntien työyhteisöille 27.–28.11. Tam-pere Varalan urheiluopisto (2 op), kat-so tarkemmin Kirkon koulutuskalente-rista.

u Seurakunnille, jotka haluavat kehit-tää tyttöjen ja poikien tai nuorten seura-kuntalaisuutta, tarjotaan mahdollisuut-ta järjestää kehittämispäiviä työnteki-jöilleen ja muille vastuunkantajille.

Kehittämispäivien sisältö suunnitel-laan yhdessä seurakunnan kanssa vas-taamaan paikallisia tarpeita ja tukemaan paikallista kehittämisprosessia. Tausta-aineistona kehittämistyössä hyödynne-tään Tytöt ja pojat seurakuntalaisina sekä Nuoret seu-rakuntalaisina -kehittämisasia-kirjoja.

Kirkkohallitus kustantaa kahden kehittämispäivän ohjauksen ma-teriaaleineen en-simmäisille haluk-kaille seurakunnil-le joka hiippakun-taan. Näiden seu-rakuntien toivotaan

jakavan omat kokemuksensa kehittä-mistyöstä myös muiden seurakuntien käyttöön. Kehittämispäivät toteutetaan kirkkohallituksen, hiippakuntien ja kir-nu-järjestöjen yhteistyönä.

Tiedustelut Kirkkohallituksen Kas-vatus ja perheasiat: Katri Vappula, [email protected], p. 050 529 8061 tai Pekka Tukeva, [email protected], p. 040 5471 850

Asiakirjat löytyvät ja ovat tulostet-tavissa Sakastissa kasvatuksen osios-

sa nimellä ke-hittämisasia-kirjat. Asia-kirjatilauk-set osoitteesta [email protected], toi-mituksista pe-ritään postitus- ja toimitusku-lut.

Kehittämispäiviä tarjolla seurakunnille

Ansiomerkittyjä!

Valtakunnalliset vapaaehtoistoiminnan neuvottelupäivät Aika: 18.–19.4.2013Paikka: Turun kristillinen opisto, Lustokatu 7 Kohderyhmä: diakoniatyöntekijät, johtamis- ja esimiestehtävissä toimivat, kanttorit, kirkon erityistehtävissä toimivat, lä-hetyssihteerit, lapsityöntekijät, nuorisotyöntekijät, ohjaustehtävissä toimivat, papit, perhetyöntekijät, viestintätehtävissä toimivat, vapaaehtoisetHinta: 120e sisältää ohjelman, materiaalin, majoituksen ja ateriat. Lisäksi 20e iltajuhla vapaaehtoisille.Ilmoittautuminen: www.lyyti.fi/ilmoittaudu/Valtakunnalliset_vapaaehtoistoiminnan_neuvottelupaivat_2898

u Valtakunnalliset rippikoulukonsult-tien ja -kehittäjien päivät järjestetään Kuopiossa hotelli Scandicissa 13.11.–14.11.2013. Päivien aikana pureudu-taan teologisiin lähtökohtiin piispa Ja-ri Jolkkosen johdolla, ajankohtaistee-moihin eri workshopeissa, sekä kysy-

tään, millainen voisi olla kirkon seuraa-va rippikoulusuunnitelma ja mihin sel-laista tarvitaan.

Rippikoulukonsultit ovat hiippa-kuntien tehtäviinsä valtuuttamia työn-tekijöitä, jotka toimivat omassa rovasti-kunnassaan tai hiippakunnassaan rippi-

koulun kehittäjänä siten kuin paikalli-sesti sovitaan.

Ilmoittautuminen päiville tapahtuu henkilöstökoulutuskalenterin kautta. Il-moittautumisaika päättyy 1.3.2013.

Rippikoulun kehittäjät koolla Kuopiossa

TM, FT Pekka Asikainen on valittu Kirkkohallituksen kasvatus- ja per-

heasiat yksikön apulaisjohtajaksi. Asi-kainen aloitti työnsä 1.1.2013 ja hänen vastuualueena ovat kirkon kasvatusasi-antuntijuuden johtaminen sekä kasva-tusasiat.

Vuosina 2005–2012 Asikainen on toiminut Oulun hiippakunnan kasva-tuksesta vastaavana hiippakuntasihteeri-nä, sekä aiemmin notaarina, pappina eri seurakunnissa ja uskonnonopettajana.

Hän on toiminut muun muassa Seu-rakuntien Lapsityön Keskuksen johto-kunnan jäsenenä ja puheenjohtajana, Poikien ja Tyttöjen Keskuksen hallituk-sen jäsenenä sekä Oulun diakoniaopis-ton johtokunnan jäsenenä.

Työntekijöiden kuulemisen, toimin-taympäristön muutoksen ja oman koke-muspohjan perusteella Pekka Asikainen näkee seurakunnan kasvatustoiminnas-sa painottuvan tulevina vuosina kolme asiaa: kristinuskon uudelleen sanoitta-minen, diakoninen työote ja perheläh-töisyys.

Kirkon perustehtävä toteutuu seura-kunnissa ja Kirkkohallituksen tehtävänä on omalta osaltaan luoda toimintaedel-lytyksiä tämän tehtävän toteuttamisek-si, Asikainen muistuttaa.

Olemme kasvatustyöntekijöinä sa-massa rintamassa tekemässä työtä las-ten, nuorten ja heidän perheidensä hy-väksi.

Pekka Asikainen KKP:n apulaisjohtajaksi


Vuoden lasten ja nuorten luontolii-kuttajaksi on valittu Metsämörri-

ohjaajat. Nuorten Keskuksen, WWF:n ja Kirkkohallituksen yhteishanke Vihre-ät riparit ylsi hienosti kolmen parhaan joukkoon.

Metsähallituksen ja Urheilugaa-lan järjestämän vuoden 2012 Lasten ja nuorten luontoliikuttaja-kilpailun voit-tajan valitsi 74 ehdotuksen joukosta Ur-heilugaalan suomalaisista vaikuttajista koostuva raati. Palkinnon saajaksi haet-tiin tahoa, joka atasa-arvoisesti saavutet-tavalla ja monistettavalla.toiminnallaan edistää lasten ja nuorten luonnossa liik-kumista.

Vihreät riparit -hanke tarjoaa viikon suomalaisessa luonnossa liikkumista ja yhdessä oleskelua sekä mahdollisuuden luontoliikuntaan ja -suhteeseen myös niille nuorille, joita perinteinen liikun-taan tai luontoon liittyvä järjestötoi-minta ei tavoita.

”Nuoret ovat valveutuneita luonnon, liikunnan ja terveyden suhteen, mutta arjessa asioiden merkitys usein unohtuu. Sen lisäksi että liikumme luonnossa, rip-pikoulussa päästään käsiksi näihin mer-kitysjuttuihin”, kertoo työalasihteeri Jar-mo Kokkonen Kirkkohallituksesta.

”Pyrimme siihen, että rippikoulun leirijaksolla ainakin yksi päivä olisi kas-visruokapäivä. Syömällä voi muuttaa

maailmaa! Luonnosta ja sen tärkeydes-tä ei vain puhuta, vaan metsään, vesil-le ja tuntureille mennään. Luonto itse puhuu ja kasvattaa. Kaikkeen pyritään ilon kautta: luonto ja liikunta ovat suur-ta lahjaa meille”, Kokkonen sanoo.

”Ulkoilmaelämä on vahva osa suo-malaisuutta. Aktiivinen luontosuhde ja monipuolisen luontoliikunta vaikuttaa lapsen fyysiseen ja psyykkiseen kehityk-

seen sekä moniin muihin elämässä tar-vittaviin taitoihin”, toteaa Metsähalli-tuksen pääjohtaja Jyrki Kangas.

Vielä ehdit ilmoittautua seuraaviin kevään 2013 koulutuksiin:

äXäri 19.–21.3. ja 15.–17.4. SeinäjokiHaastavat nuoret rippikoulussa 9.-10.4. ja 11.9. KouvolaHaastavat nuoret rippikoulussa 16.–17.4. ja 1.10. Jyväskylä

Nuorten Keskus järjestää monipuolista koulutusta seurakuntien, kuntien ja jär-

jestöjen työntekijöille, vapaaehtoisille ja vanhemmille sekä nuorille

Tarjoamme joka vuosi useita tunne- ja vuorovaikutustaitoihin sekä tiimitai-toihin liittyviä ohjaajakoulutuksia am-mattilaisille, vapaaehtoisille ja vanhem-mille. Lisäksi tarjoamme koulutusta eri-laisiin ajankohtaisiin teemoihin ja nuo-risotyön kehittämiseen liittyen.

Katso myös syksyn 2013 koulutukset: Haastavat nuoret rippikoulussa

17.–18.9. ja 24.10. TurkuNuoret seurakuntalaisina -osalli-suuskoulutus 23.–24.9. ja 11.–13.11. JärvenpääNuisku-ohjaajakoulutus 1.-3.10 ja 19.–20.11. TampereErityisnuisku-ohjaajakoulutus 8.-9.10.2013 OuluRyhmis 5.-7.11. Helsinki

www.nuortenkeskus.fi/koulutus

Vielä ehdit ilmoittautua Nuorten Keskuksen koulutuksiin 2013!

u Vihreät riparit -hankkeen tavoitteet ja riittävän vihreän riparin kriteerit:

Vahvistaa kristillistä ympäristökas-vatusta ja ekoteologiaa rippikoulussa ja isostoiminnassa.

Työskentelemme ja vaikutamme hank keessa siten, että rippikoulussa ja isostoiminnassa • monipuolinen ja nuorilähtöinen hen-

gellinen elämä toteutuu luonnon ja ym-päristön mahdollisuuksia huomioiden

• kasvattajien ja nuorten luontosuhde ja kokonaisvaltainen käsitys ihmisestä osana luomakuntaa vahvistuvat

• luontoa ja ulkotiloja ja niissä liikku-mista hyödynnetään luontevina oppi-mis- ja kokemusympäristönä

• materialistinen maailmankuva ja ku-luttamiseen perustuva identiteetti tu-levat haastetuiksi

u Rippikoulu on riittävän vihreä, kun • leirijaksolla järjestetään kasvisruoka-

päivä • nuoret osallistuvat alttareiden raken-

tamiseen ja muutoinkin hartauselä-män toteuttamiseen luomakunnan antimia hyödyntäen

• ainakin yksi iltaohjelma on nuotion äärellä

• rippikoulun aikana järjestetään mah-dollisuuksien mukaan retkiä jalkaisin tai polkupyörällä

• rippikoulun suunnittelussa ja toteu-tuksessa luonnon ja kestävän kehityk-sen näkökulmista keskustellaan yhtei-söllisesti ja moniammatillisesti

• yhteistyökumppaneiden ja palvelui-den tarjoajien valinnassa suositaan ympäristöystävällisiä toimijoita

• tarpeetonta kuluttamista vältetään

Vihreät riparit onnittelevat Metsämörriohjaajia!

u

Nuorten keskusLiisankatu 27 A 5, 00170 Helsinkipuh. (09) 622 9670www.nuortenkeskus.fi

Tammikuusta huhtikuuhun Nuor-ten Keskuksessa erityisnuoriso-työnsihteerin sijaisuutta tekee Tuu-

la Uusitalo.”Olen pikkuisen päälle kolmekymp-

pinen, Kotkassa asusteleva, virkavapaal-la omasta virastaan oleva erityisnuoriso-työnohjaaja. Erityisnuorisotyön viras-sa olen ollut yli kuusi vuotta, sitä ennen varhaisnuorisotyössä ja nuorisotyössä”, toteaa Uusitalo.

Erityisnuorisotyö merkitsee Uusita-lolle työnäkyä, heikoimmassa asemas-sa olevan puolustamista ja auttamis-ta. Se on rohkeutta puhua asioista jois-ta yleensä vaietaan, käytännön teologiaa pelkän puhumisen sijasta, vierellä kul-kemista, nuoren omista tarpeista nouse-vaa auttamistyötä, jossa tuetaan nuorta itseään näkemään omat voimavaransa ja mahdollisuutensa.

Nuorelle annetaan tilaa olla oma itsensä, kysellä, etsiä, olla epävarma, löytää varmuutensa, kyseenalaistaa ja uskoa.

”Saapastoiminta on yli kymmenen vuotta ollut minulle sydämen asia, en-sin vapaaehtoisena ja sitten työnteki-jänä. Saappaalla on monta merkitystä. Vapaaehtoisena se merkitsi mielekäs-

tä vapaa-ajan te-kemistä, arvokas-ta työkokemusta, ryhmään kuulu-mista ja auttami-senhalun toteutta-mista. Saapasoh-jaajana se merkit-see itselle sopivaa etsivän työn muo-toa, nuorten koh-taamista ja etenkin sellaisten nuor-ten löytämistä ja tavoittamista joi-ta ei ehkä muual-la tai muilla tavoin tavoita ja jotka ovat tarjoamamme avun tarpeessa”, Tuula sanoo.

”Saapas merkitsee vapaaehtoisten kouluttamista, huolenpitämistä heistä ja yhdessä heidän kanssaan tekemistä. Saa-pas voi olla sekä nuorelle että vapaaeh-toiselle ainoa linkki seurakuntayhteyteen ja siksi tärkeä seurakuntatyön muoto. Ja nyt erityisnuorisotyön sihteerin tehtävää määräaikaisesti hoitaessani Saapas saa uuden merkityksen koko maan kattavan kokonaisuuden näkökulmasta.”

Tuulan yksi lempilainaus on Jean Va-nierilta: Rakastaminen ei ole sitä, että an-nat rikkauksia, vaan, että paljastat toisille heidän aarteensa, heidän lahjansa ja ar-vonsa, ja luotat heihin ja heidän kykyyn-sä kasvaa.

”Tämä kuvaa sitä mielestäni hyvin mitä erityisnuorisotyö muun muassa minulle merkitsee”, kertoo Uusitalo.

u NettiSaapas on uusi etsivän työn malli verkossa tehtävään diakoniseen nuorisotyöhön. Koulutuksessa pereh-dytään etsivän työn menetelmiin ja Saa-pastoiminnan periaatteisiin sekä erityi-sesti NettiSaappaan toimintamalliin ja siihen liittyviin valtakunnallisiin toi-mintaperiaatteisiin ja sitoumuksiin.

Koulutuksen jälkeen osallistuja voi käynnistää NettiSaapas-toiminnan osa-na omaa työtään, hallitsee vapaaehtois-ten rekrytoinnin ja kouluttamisen toi-mintaan. Koulutuksessa käsitellään verk-kokeskustelun ydinasioita, verkossa toi-mimisen etiikkaa ja vastuukysymyksiä.

Osallistujan tulee selvittää ennen osallistumistaan oman työyhteisön mahdollisuudet ottaa toimintamalli käyttöön seurakunnassa. Toimintamal-lin toteuttamiseen tarvitaan kaksi seura-kunnan työntekijää, jotka vastaavat toi-minnasta. Näistä toinen voi olla ensisi-jainen vastuuhenkilö.

NettiSaappaan ryhmiä voidaan pe-rustaa myös useamman seurakunnan yhteistyönä. Ennen koulutukseen osal-listumista tulee olla tiedossa myös esi-miehen alustava kanta toimintamallin käyttöönottoon seurakunnassa.

Koulutusten välijaksolla on toimin-

nan käytännöllistä harjoittelua sekä pe-rehtymistä kirjallisuuteen. Koulutuk-seen mahtuu enintään 16 henkilöä.

Koulutukseen osallistuminen ei edel-lytä aikaisempaa Saapaskokemusta, eikä seurakunnassa tarvitse olla toiminnassa olevaa Saapas-ryhmää.

Lisätiedot: Tuula Uusitalo, 0400 105 071, [email protected], www.nuortenkeskus.fi, www.saapas.fi

Ilmoittautumiset 1.8.2013 mennessä Nuorten Keskukseen [email protected]. Ei osallistumismaksua.

Auttamisen työnäky

Erityisnuorisotyö kysyy rohkeutta puhua asioista, joista yleensä vaietaan, Nuorten Keskuksen erityisnuorisotyön-sihteerin sijaisena aloittanut Tuula Uusitalo sanoo.

Nettisaapas ohjaajakoulutus 24.–25.9. ja 15.10.2013 Helsingissä


UutuudetMatkakortitMatkakorttien 50 kuvaa opasta-vat mielen matkal-le omaan tulevai-suuteen, mennei-syyteen ja nykyhet-keen.

Kortteja voi käyttää esimerkik-si tutustumiseen ja ryhmäytymiseen, uuden aloittamiseen (esimerkiksi leirin, kerhon, kurssin), muutosvaiheen kysy-mysten käsittelyyn (rippikoulu/murros-ikä, koulujen nivelkohdat, työyhteisön kehittäminen), tulevaisuuden suunnitte-luun, oman identiteetin etsimiseen ja it-setunnon vahvistamiseen.

Kortit ovat jatkoa Ideakortti-sarjalle.Korttien kuvat: Mare Kinanen.Hinta 35 e

Harri Raitis ja Paula RaitisIso-Parta ja Par-taharjuHelmi-maaliskuun vaihteessa ilmestyy 94 vuotta täyttä-neen, edelleen aktii-visesti vaikuttavan opetusneuvos Pent-ti Tapion elämän-työtä kunnioittava juhlakirja. Teos on historiikki yhdestä 1900-luvun merkit-tävimmästä seurakunnallisen nuoriso-työn ja erityisesti poikatyön kehittäjästä ja vaikuttajasta. Samalla se on kertomus Pentti Tapion yhden työnäyn toteutu-misesta: historiikki Partaharjusta, sodan jälkeen erityisesti isättömille pojille luo-dusta kasvun maailmasta.

Kirjan esipuheen on kirjoittanut Pentti Tapion Juhlakirja -hankkeen suo-jelija, piispa Seppo Häkkinen.

Tekstit: Harri Raitis ja Paula Raitis. Julkaisijat: PTK ja Suomen Sotaveteraa-niliitto.

Hinta 42 e

10. - 14.6. Harraste- ja taideleirikurs-si, Partaharju, Pieksämäki17. - 20.6. Lapuan hiippakunnan hiippakuntaleiri, Päiväkumpu, Orivesi25. - 28.6. Espoon ja Helsingin hiip-pakuntaleiri, Hii-o-hoi!, Hanko18. - 22.7. Tampereen hiippakunnan Pihka3-hiippakuntaleiri, Partaharju, Pieksämäki24. - 29.7. Kuopion ja Mikkelin hiip-pakuntien Hippu-hiippakuntaleiri, Partaharju, Pieksämäki29.7. - 4.8. Puhallinmusiikkikurssi, Partaharju, Pieksämäki30.7. - 2.8. Turun arkkihiippakunnan

Loiskis-hiippakuntaleiri, RymättyläLisätietoja: ptk.fi -> Kesän 2013 leirit

Jiipeenetin reportterikurssi nuorille reporttereille juttujen kirjoittamiseen ja kuvaamiseen sekä radiojuttujen ja haas-tattelujen tekemiseen 26. - 28.4.2012 Pieksämäellä, Partaharjun toimin-takeskuksessa. Ilmoittautuminen: 5.4.2013 mennessä sähköpostilla: [email protected]. Lisätietoja: päätoi-mittaja Juha Kinanen, [email protected], 0400 304 490 tai toimitussihtee-ri Pirjo Riipinen, [email protected], 0400 706 280.

TILAA nyt tekemistä ja pohtimista ja uuden oppimista pursuava

JiipeenettiExpress 2013-lehti

teemallaMedia-ajan tytöt ja pojat

seurakuntalaisina

Mainio työkirjamainen työväline Si-nulle kerhoihin, kouluvierailuille, lei-reille ja muihin tapahtumiin.

Lehti ilmestyy 11.2.2013 sopivas-ti jo hiihtolomaleireille, mutta sisäl-tönsä puolesta sitä on huippumukava työstää tyttöjen ja poikien kanssa yh-tä hyvin myös kesän ja syksyn leireillä ja tapahtumissa.

Tutustu: www.ptk.fi > etusivuLehti on työkirjamainen, 68-sivui-

nen, B5-kokoinen. Kannet lakkalami-noidut – kestää käytössä leireilläkin!

Hinnat alk. 1,90-5e riippuen tilausmäärästä

Millaista on papin puvussa? • taitoa sählykikoilla • geokätköilemään •lapset kuvaavat • legotestamentti • tietoa selainpeleistä • pekka lauk-karinen • Minecraft • tehtäviä • askartelua • tee sarjis • Retkiruokia

Media-ajantytöt ja pojat

seurakuntalaisina

Kesän 2013 leirit

PTK – poik ien ja tyttöjen keskusPartaharjunt ie 361, 76280 Partaharjupuh. 0400 630 430 [email protected] i , www.ptk.f i

Jiipeenetin Pressiklubi tarjoaa tytöille ja pojille mahdollisuuden saada oma

äänensä kuuluviin ja oppia uusia media-taitoja.

Pressiklubi on Jiipeenetin oma re-portteriyhteisö, joka kokoontuu sään-nöllisin väliajoin Partaharjulle omille leireille tekemään Jiipeenettiä ja report-terien omaa julkaisua. Leireillä opitaan, pidetään hauskaa eikä unohdeta perin-teistä leiriohjelmaakaan.

”Kerro kouluvierailuilla ja kerhois-sasi tytöille ja pojille mahdollisuudesta hakea Pressiklubin jäseneksi, jiipeenetti.fi-sivulla on hakemuslomake”, kehottaa päätoimittaja Juha Kinanen.

”Tai, mitäs jos perustaisitte oman pressiklubin myös seurakuntaan? Me-dia- tai pelikerho tarjoaa tytöille ja po-jille turvallisessa ryhmässä tekemistä tä-män päivän metodeilla.”

”Mediakerho voi toimia myös seu-rakunnan tiedotuksen apuna ja seura-kunnan tiedottaja voisi olla kiinnostu-nut mediakerhon kouluttamisesta”, Ki-nanen ideoi.

Leirilehden teko oli kivaa hommaa!

”Ensimmäisenä reportterikesänä olin Partaharjun Syke-leirillä leirireportte-rina ja pääsimme tekemään leirileh-teä. Jokaisena aamuna kaikille leiriläi-selle jaettiin painettu lehti, jonka ju-tut olimme tehneet edellisenä päivänä. Saatiin haastatella leiriläisiä ja aikuisia. Se oli tosi kivaa hommaa!” kertoo kak-si vuotta reportterina ollut Pinja Lam-pinen (14).

Tuottelias Pinja on kirjoittanut Jii-peenettiin runsaasti kirja-arvostelu-ja, harrastusjuttuja ja haastatteluita. Pinja kertoo, että reportterina olles-saan hän on kehittynyt kirjoittajana ja siitä on hyötyä esimerkiksi äidinkieles-sä ja muissakin aineissa. Pinja harrastaa myös teatteria ja silloin hän pääsee kir-joittamaan käsikirjoituksia.

”Media-alalla voisi toimittajan työ olla se itselle sopivin tai vaikka juonta-jan ammatti”, pohtii Pinja.

”Kun JiiPee-lehti on siirtynyt netti-

lehdeksi, voidaan juttuja julkaista lä-hes rajattomasti! Vaikka oli kyllä kivaa nähdä oma juttu painettuna... Onnek-si ilmestyy vuodessa yksi Jiipeenetti Ex-press -lehti. Toisaalta nettiin siirtymi-nen mahdollistaa videoiden julkaisemi-sen. Siihen voi saada koulutusta esimer-kiksi reportterikurssilla”, innostaa Pinja uusia reporttereita.

Tarmo tahtoo toimittajan ammattiin

”Vaikka en ollutkaan kauheasti aiem-min kirjoittanut mitään, osallistuin Jii-Pee-lehden kirjoituskilpailuun sijoittu-en toiseksi ja hain nuoreksi reportterik-si”, kertoo kuusi vuotta reportterina toi-minut ”vanha konkari” Tarmo Ylhä-vuori (16).

”Olen kirjoittanut JiiPee-lehteen ja Jiipeenettiin reportterina yhteensä yli 100 erilaista juttua, monenlaisia kir-joituksia kirja- ja elokuva-arvosteluis-ta henkilöhaastatteluihin ja reportaa-seihin. Eniten pidän elokuva-arvoste-lujen teosta, sillä uuden elokuvan kat-sominen on joka kerta hieno kokemus. Hienoa on tavata myös elokuvan teki-jöitä ja päästä haastattelemaan heitä elo-kuvan teosta”, kertoo Tarmo reportte-riurastaan.

”Suurleirit ovat reportterin näkökul-masta olleet tosi jänniä kokemuksia”, sanoo Sankarit- ja Syke-suurleireille ja kolmelle reportterikurssille osallistunut Tarmo.

”Olen saanut runsaasti hyötyä re-portterina toimimisestani. Äidinkielen aineet onnistuvat huomattavasti hel-pommin kun kirjoittamistaitoa pitää yllä kirjoittamalla juttuja Jiipeenettiin. Kirjoittamaanhan oppii vain kirjoitta-malla! Lisäksi sain kirjoittamisharras-tukseni ansiosta viime kesänä kesätyö-paikan Fallkullan kotieläintilalle kesä-toimituksen ohjaajaksi”, sanoo Tarmo.

”Unelma-ammattini on toimittaja!”

Juha Kinanen ja Pirjo Riipinen

Pressiklubin jäseneksi

Syke-leirin reporttereina toimivat vas. Väinö Tuovinen, Tarmo Ylhävuori, Si-mone Stevensson, Aino Satalahti, Pinja Lampinen, Ines Latikka, Sanni Sa-talahti, Venla Bom, Arttu Ylhävuori, Elisa Jormakka, Ava Malmelin, Pihla Liikanen ja Oona Saarinen. Kuva Pirjo Riipinen.

V I L L I IHMISILLE NUORISOTYÖSSÄ numero 1 / 201332

Tilaukset: Lasten Keskus ja Kirjapaja Oy, p. (09) 6877 4530, [email protected] www.lastenkeskus.fi

Hanna Vaittinen & Juha Luodeslampi

Liikuttava messu

Osallistumme messuun koko ruumiillamme,

sielullamme ja mielellämme! Tässä kirjassa on

vinkkejä siihen, miten tuoda messuun uuden-

laista liikettä ottamalla koko keho käyttöön.

Kirjan ideat sopivat kaikenikäisille ja kaikenlaisiin

kirkkotiloihin, mutta erityisesti niitä kannattaa

testata nuorten messuissa ja perhekirkoissa.

Hinta 19,80 ISBN 978-951-627-995-7

Uutta nuorten jumalanpalveluselämään

Suvielise Nurmi & Panu Pihkala (toim.) Luontokirkkovuosi

Miten viedä kirkko luontoon tai tuoda luonto

kirkkoon? Luontokirkkovuosi tarjoaa uusia näkö-

kulmia ja monipuolisia virikkeitä luonnon ja

hartauselämän yhdistämiseen kaikkina vuoden-

aikoina. Mukana on niin teksti- ja lauluvinkkejä,

saarnajuuria, toiminnalisuutta kuin esimerkki-

toteutuksia eri kirkkovuoden pyhiin.

Hinta 29,50 ISBN 978-951-627-998-8

Riparipassi

Uusi raikas vihkonen rippikoululaisen jumalan-

palveluskäyntejä varten. Mukana täytettäviä

sivuja, tietoa kirkkotilan symboliikasta, jumalan-

palvelussanasto ja ulkoläksyt.

Hinta 3,30 ISBN 978-952-288-005-5

vill i - etusivu · tuma, jossa julkisen sektorin, kirkon ja järjestöjen nuorisotyönohjaajat...

Documents