XML musiikkinotaation tallennusmuotona Georgij Putilin Pro gradu -tutkielma Helsingin yliopisto Taiteiden tutkimuksen laitos Musiikkitiede

Tammikuu 2005

HELSINGIN YLIOPISTO − HELSINGFORS UNIVERSITET Tiedekunta/Osasto − Fakultet/Sektion Humanistinen tiedekunta/Taiteiden tutkimus

Laitos − Institution Musiikkitieteen laitos

Tekijä − Författare Putilin, Georgij Työn nimi − Arbetets titel XML musiikkinotaation tallennusmuotona Oppiaine − Läroämne Musiikkitiede Työn laji − Arbetets art Pro gradu -tutkielma

Aika − Datum Tammikuu 2005

Sivumäärä − Sidoantal 82

Tiivistelmä − Referat Tutkielman tarkoituksena on selvittää Extensible Markup Languagen (lyh. XML) käytön periaatteet musiikin notaation kuvailukielenä sekä tarkastella, minkälaisia ongelmia musiikin kuvaamisessa XML:n avulla on ja mitä mahdollisuuksia XML:n kaltainen yleiskäyttöinen suositus tarjoaa musiikin ja erityisesti notaation kuvaamiseen. Teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on musiikin representaatio yleisesti ja erityisesti elektronisessa muodossa. Tutkielmassa selvitetään aluksi musiikkia informaationa. Erityisesti huomion kohteena on nuottikirjoitus ja sen sisältämä musiikillinen informaatio. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan tietokonepohjaista notaatiota, sen historiaa ja käyttöä sekä notaation asettamia vaatimuksia tietokonepohjaiselle notaatiolle. Musiikin aikaisemmista representaatioista esitellään MIDI, DARMS, NIFF ja SMDL. Lopuksi musiikin notaation XML-representaatiota verrataan edellä mainittuihin musiikin representaatioihin. Tutkielman lopputuloksena voi todeta, että XML-teknologia ei ratkaise kaikkia ongelmia, jotka ovat ilmenneet jo aikaisempien musiikin notaation tallennus- ja siirtoformaattien käytössä ja käyttöönotossa. XML:n vahvuuksia musiikin notaation tallennusmuotona ovat laitteisto-, järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuus ja dokumentin sisällön monikäyttöisyys. Rakenteisuutensa ansiosta XML soveltuu musiikin notaation tallennus- ja siirtoformaatiksi, sillä se on laajennettavissa ja muokattavissa tarpeiden mukaisesti. XML-pohjaisen musiikin notaation representaation kehityksen ja jatkuvuuden puolesta puhuu XML:ään perustuvan teknologian laaja käyttö. Se takaa jatkuvan kehitystyön sekä työkalut, joita on mahdollista käyttää hyväksi myös musiikin ja erityisesti notaation alueella.

Avainsanat -- Nyckelord

Musiikin notaatio, XML, musiikin kuvauskielet. Säilytyspaikka - Förvaringställe Humanistisen tiedekunnan kirjasto, Vironkatu M uita tietoja

XML MUSIIKKINOTAATION TALLENNUSMUOTONA

1 Johdanto 1

2 Musiikki informaationa 5

2.1 Musiikillinen koodi ja auditiivinen esitys 5

2.2 Nuottikirjoitus 6

2.3 Viivastonotaatio musiikin informaation välittäjänä 8

2.4 Musiikin tietokonerepresentaatio 10

2.5 Musiikin attribuuttien tietokonerepresentaatio 12

2.6 Musiikin notaation siirtoformaatin vaatimukset 13

3 Tietokonepohjainen notaatio 16

3.1 Tietokonenotaation edut 16

3.2 Ammattitasoisen notaatioeditorin vaatimukset 17

3.3 Tietokonepohjaisen notaation historiaa 19

4 Aikaisempia musiikin representaatioita 22

4.1 MIDI 22

4.1.1 MIDI 1.0 spesifikaatio ja Standard MIDI Files 22

4.1.2 Standard MIDI Files -tiedoston rakenne 23

4.1.3 MIDI:n käyttö musiikkiohjelmistoissa 25

4.2 Digital Alternate Representation of Musical Scores 27

4.3 The Notation Interchange File Format 29

4.3.1 NIFF-tiedostoformaatin rakenne 29

4.3.2 NIFF notaation representaationa 31

4.4 HyTime ja Standard Music Description Language 35

4.4.1 SMDL:n alueet (domains) 35

4.4.2 SMDL:n loogisen rakenteen peruselementit 37

4.4.3 SMDL:n käyttö ja nykytila 39

i

5 Extensible Markup Language 40

5.1 Mikä XML on? 40

5.2 XML-dokumentin rakenne 41

5.3 Document Type Definition 41

5.4 XML-dokumentin muotoilu 43

5.5 XML-sovellukset 46

6 XML notaation kuvauskielenä 48

6.1 MusicXML 48

6.1.1 MusicXML:n rakenne 49

6.1.2 MusicXML tiedoston rakenne 50

6.1.3 MusicXML:n käyttö eri ohjelmistoissa 54

6.1.4 MusicXML:n nykytila 56

6.2 Music Markup Language 56

6.2.1 MML:n rakenne ja notaation kuvaus 57

6.2.2 MML:n nykytila 60

6.3 NIFFML 60

6.4 Muita XML-pohjaisia notaation kuvauskieliä 64

7 XML:n vertailua ja soveltuvuuden arviointia muihin musiikkinotaation

kuvauskieliin 66

7.1 Kuvauskielet notaation loogisen rakenteen kuvaajina 66

7.2 Kuvauskielet graafisen rakenteen kuvaajina 67

7.3 XML ja notaatio-ohjelmiin liittyvät ongelmat 70

7.4 XML:n musiikkisovellukset monikanavajulkaisussa 71

8 Yhteenveto 73

Lähteet 76

ii

1 Johdanto

Viimeisten vuosikymmenien aikana on kehitetty lukuisia ohjelmia musiikin tietoko-

nepohjaista käsittelyä varten. Eri käyttötarkoituksia ja päämääriä varten on erityyppi-

siä ohjelmia: muun muassa nuotinkirjoitus-, nuotintunnistus-, sävellys- ja analyysi-

sekä äänisynteesiohjelmia. Ohjelmalla on oltava vähintään yksi tiedostoformaatti,

jotta ohjelmistossa käsiteltävää tietoa voitaisiin editoida ja tallentaa uudelleen

käsittelyä varten samassa tietokoneessa tai mahdollisesti siirtää tallennettu tiedosto

käsiteltäväksi vastaavalla ohjelmistolla toisessa tietokoneessa. Kun esimerkiksi

notaatio-ohjelman käyttäjä tallentaa tietokoneen avulla kirjoittamansa kappaleen,

kappale tallentuu tietokoneeseen käytetyn ohjelman sisäisen formaatin

määrittelemällä tavalla. Tämä sisäinen formaatti sisältää musiikin informaation

kuvattuna siten, että tietokoneohjelma pystyy sen tunnistamaan. Tällainen sisäinen

formaatti on useimmiten binäärimuodossa, jonka vain tietty sovellusohjelma

tunnistaa. Koodi voi olla myös tekstimuodossa, jolloin se on luettavissa ja

ymmärrettävissä sellaisenaan. Lopulta myös tietokoneeseen tallennettu

tekstimuotoinen koodi muuttuu binäärimuotoiseksi tiedoksi tietokoneen kovalevyllä.

Aineisto, jota on käsitelty jossakin sovelluksessa, on harvoin siirrettävissä toiseen

saman sovellusalueen ohjelmaan jatkokäsittelyä varten menettämättä samalla olen-

naista tietoa. Poikkeuksena ovat ohjelmat, jotka on kehitetty toimimaan jonkin tietyn

ohjelman apuohjelmina. Toistaiseksi yleisin eri musiikkiohjelmien välillä käytettävä

tiedostomuoto on binäärinen MIDI-tiedosto. MIDI (Musical Instrument Digital Inter-

face) on teollisuusstandardi musiikin koodaamiseksi konemuotoon ohjauskoodeiksi

(Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999, 112).

Muita musiikin ja notaation siirtoformaatteja ovat NIFF (Notation Interchange File

Format) ja SMDL (Standard Music Description Language). Näistä NIFF perustuu

binääriseen RIFF (Resource Interchange File Format) formaattiin (NIFF 1998). Sitä

on käytetty etupäässä nuotinnus- ja kuvanlukuohjelmien siirtoformaattina. MIDI:in

verrattuna NIFF-formaatti sisältää enemmän notaatioinformaatiota, mutta tämä graa-

1

finen representaatio ei ole riittävä esitys- ja analyysiohjelmille. SMDL, joka perustuu

SGML (Standard Generalized Markup Langue) metakieleen, on hyvin monimutkai-

nen määrittelyltään.

Airi Salminen (1995, 12) esittää SGML-standardiin pohjautuvan esitystapastandardin

tukevan 1) laitteisto-, järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuutta, 2) dokumentin si-

sällön monikäyttöisyyttä ja sisällön eri osasten merkitysten automaattista tunnista-

mista ja 3) dokumentin siirrettävyyttä ja 4) tiedon hallintaa. XML:n eräs vahvuus on

juuri sen perustuminen SGML:ään. SGML–standardia on kehitelty jo vuodesta 1974

lähtien ja se on hyväksytty ISO-standardiksi vuonna 1986. Näin ollen XML-

teknologiassa käytettävät keskeiset ideat on havaittu toimiviksi vuosien ja lukuisten

projektien saatossa. XML on saanut laajasti jalansijaa vaikutusvaltaisten ohjelmisto-

yhtiöiden tuotekehittelyssä. Esimerkiksi Microsoftin uusimmissa Office 2003 -

ohjelmistossa on mahdollista hyväksikäyttää XML:ää: Office-ohjelmat sekä lukevat

XML-tiedostoja että mahdollistavat XML-tiedostojen luomisen ja tallentamisen.

XML:ää on mahdollista käyttää myös useissa julkaisu- ja multimediaohjelmissa,

joissa esityksen sisältämä tieto on generoitavissa XML-tiedostoista. Esimerkki tällai-

sesta käytöstä on WWW-uutispalvelu, jonka vaihtuvat uutiset päivitetään XML-

tiedostoista. XML:ää käytetään hyväksi myös liiketoimintaprosesseissa. Tällainen

käyttökohde on esimerkiksi sähköinen kaupankäynti.

Tietokoneiden yleistyminen ja notaatio-ohjelmien graafiset, käyttöä helpottavat käyt-

töliittymät laajensivat tietokonepohjaisen nuottieditoinnin käyttäjäkuntaa (Selfridge-

Field 1997, 5-6; Byrd 1994, 17-19). Tietokonetta ruvettiin käyttämään nuotinkirjoi-

tustyössä kynän ja paperin korvaajana. Nuottien julkaisutoiminnassa tietokoneella

viimeistelty nuottigrafiikka valtasi alaa käsin nuotteja puhtaaksikirjoittavien nuotti-

graafikoiden siirtyessä tietokonepohjaisen nuottieditoinnin käyttäjiksi. Perinteisen

nuottijulkaisuprosessin lopputuotteena on painotuote, jonka jakelu tapahtuu pääasias-

sa musiikkiliikkeiden välityksellä. Internet ja erityisesti sen World Wide Web -

järjestelmä (lyh. WWW) muodostaa uuden nuottien digitaalisen julkaisukanavan.

Tämä uusi ympäristö asettaa nuottijulkaisulle ja jakelulle uusia vaatimuksia: nuotteja

on kyettävä lukemaan, tulostamaan ja myös myymään Internetissä digitaalisessa

muodossa selaimen välityksellä. Eräs käytetyimmistä ratkaisuista nuottien WWW–

julkaisussa ja -jakelussa on Adoben kehittämä Portable Document Format tiedosto-

2

muoto (lyh. PDF). PDF-tiedostomuotoon tallennettuja nuotteja voi katsoa näytöltä

sekä tulostaa ja tallentaa ilmaisen Acrobat Reader -ohjelman avulla. Internet-julkaisu

on mahdollistettu myös tämän hetken johtavissa notaatio-ohjelmissa, joita ovat muun

muassa Sibelius ja Finale. Kyseisten ohjelmien nuottitiedostoja voi avata selaimessa

selaimen lisäohjelmien avulla. Selaimen lisäohjelma on ohjelma, joka on erikseen

asennettava tietokoneeseen WWW-selaimen laajennusmoduliksi, jotta jokin toiminto

tai sisältö olisi käytettävissä selaimen välityksellä. Sekä Finalella että Sibeliuksella

on oma lisäohjelmansa, joka mahdollistaa vain kyseisen ohjelman tiedostojen tarkas-

telun selaimella. Näiden lisäohjelmien etuna ja lisänä PDF-tiedostomuotoon verrat-

tuna on mahdollisuus kuunnella ja transponoida teosta sekä vaihtaa teoksen esitysno-

peutta. Lisäksi teosta soitettaessa kursori seuraa esityksen edistymistä nuottikuvassa.

Nämä ominaisuudet on toteutettu edellä mainitun MIDI:n avulla. Useat sähköiseen

nuottijulkaisuun ja kaupankäyntiin erikoistuneet musiikkiliikkeet, esimerkiksi Sun-

hawk.com, käyttävät nuottien tulostukseen ja esittämiseen omia erillisiä katseluoh-

jelmia.

Eräänä lähtökohtana ja innoituksena tämän tutkielman aiheeseen oli juuri musiikin ja

rityisesti nuottien WWW–julkaisu. XML:n käytön yleistyminen herätti useita vasta-

riaatteet musiikin no-

ation kuvailukielenä. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisia ongelmia musiikin

aationa. Erityisesti huomion koh-

ena on nuottikirjoitus ja sen sisältämä musiikillinen informaatio. Luvussa 3 tarkas-

e

usta vaativia kysymyksiä: Voiko XML olla ratkaisu musiikin ja nuottien julkaisulle

digitaalisesti WWW:ssä? Voiko XML olla musiikille ja notaatiolle samanlainen

yleiskäyttöinen WWW-julkaisun mahdollistava kieli kuin HTML (Hypertext Markup

Language) on WWW-julkaisussa tänä päivänä? Voiko XML:n pohjalta luoda yleis-

käyttöisen, standardoitavissa olevan kielen, joka olisi käytettävissä siirtoformaattina

eri musiikkisovellusten välillä?

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää XML:n käytön pe

ta

kuvaamisessa on XML:n avulla ja mitä mahdollisuuksia XML:n kaltainen yleiskäyt-

töinen suositus tarjoaa musiikin ja erityisesti notaation kuvaamiseen. Teoreettis-

metodologisena viitekehyksenä on musiikin representaatio yleisesti ja erityisesti

elektronisessa muodossa.

Tutkielmassa selvitetään aluksi musiikkia inform

te

3

tellaan tietokonepohjaista notaatiota, sen historiaa ja käyttöä sekä notaation asettamia

vaatimuksia tietokonepohjaiselle notaatiolle. Luvussa 4 tutustutaan eräisiin aikai-

sempiin musiikin representaatioihin: MIDI:iin, DARMS:iin (Digital Alternate Rep-

resentation of Musical Scores), NIFF:iin ja SDML:ään. Luvuissa 5 ja 6 esitellään

XML ja sen käyttö notaation kuvauskielenä. Näissä luvuissa paneudutaan XML:n

käyttöön musiikin ja erityisesti notaation tallennusmuotona. Lopuksi edellä mainittu-

ja musiikin representaatioita vertaillaan keskenään luvussa 7.

4

2 Musiikki informaationa

Useimmat kielisanakirjat ja tietosanakirjat määrittelevät musiikin organisoiduksi ää-

neksi nojautuen länsimaisen taidemusiikin perinteeseen. Erityisesti kielisanakirjojen

määrityksissä sävellysprosessi ja sävellykset ovat musiikin ensisijaiset ilmentymät.

Tietosanakirjoissa määrityksissä esiintyy myös kommunikatiivinen ulottuvaisuus:

soittaja tulkitsee musiikkia ja ilmaisee näin itseään. Tietosanakirjojen määrityksissä

musiikkia pidetään monikulttuurisena taiteena ja tieteenä, johon tarvitaan inhimillistä

luovuutta ja lahjakkuutta. Kun musiikin olemusta hahmotellaan päivittäisen käytän-

nön ja inhimillisen käyttäytymisen perusteella, musiikin soittamista pidetään ensisi-

jaisena aktiviteettina. (Nettl 2004.) Musiikki voi olla improvisoitua tai perinteenä

jatkuvaa ilman länsimaisen taidemusiikin perinteistä säveltäjä- ja teoskeskeistä ajat-

telua. Musiikkia voi olla joko puhtaasti auditiivinen esitys tai esittäjän tulkinta musii-

killisesta koodista, jonka säveltäjä on tehnyt ohjeeksi musiikin esittämiseksi (Selfrid-

ge-Field 1997, 4).

2.1 Musiikillinen koodi ja auditiivinen esitys

usiikillinen koodi ja auditiivinen esitys mahdollistavat musiikin tallentamisen

usiikin sisältämä informaatio voi kuvata musiikkia musiikin monissa konteksteissa.

M

(Dannenberg 1993, 20). Musiikillisen koodin tehtävänä on tallentaa musiikkia siten,

että se on uudelleen tulkittavissa soivaksi tapahtumaksi. Niin kauan kuin koodi on

koskenut jo aikaisemminkin soitetun ja lauletun musiikin muistiinmerkintää, on mu-

siikillinen koodi saattanut olla viitteellistä: muistilappu, esitysohje tai kuvia äänita-

pahtumasta. (Bent et al. 2004; Tiensuu 1991, 264.) Auditiivinen esitys on mahdollis-

ta säilyttää äänitallenteena. Äänitallenteellakin on perimätietoa ja musiikin esityskäy-

täntöä säilyttävä funktio. Pelkän äänitallenteen varassa on kuitenkin hankala toteuttaa

laajempia teoksia. Mitä komplisoidummasta sävelkudoksesta on kyse, sen vaikeam-

maksi muodostuu musiikin esittäminen pelkän äänitallenteen perusteella.

M

Tällaisia konteksteja ovat ääni (fonologinen konteksti), notaatio (graafinen konteks-

ti), analyyttiset parametrit (rationaalinen konteksti) ja musiikin havaitseminen sekä

5

ymmärtäminen (semanttinen konteksti). (Selfridge-Field 1997, 7.) Tutkielman koh-

teena ovat kolme ensin mainittua kontekstia. Pääpaino on notaatiossa (graafisessa

kontekstissa). Myös analyyttiset parametrit (rationaalinen konteksti) ja ääni (fonolo-

ginen konteksti) liittyvät kiinteästi tutkielman tarkoitukseen selvittää XML:n mah-

dollisuuksia yleiskäyttöiseksi notaation tallennus- ja siirtostandardiksi eri ohjelmien

ja alustojen välillä.

2.2 Nuottikirjoitus

”Nuottikirjoitus eli notaatio on merkkijärjestelmä, joka kuvaa visuaalisesti ää-

Notaation avulla osoitetaan erilaiset musiikin esittämisessä esiin tulevat seikat, kuten

ugo Colen (1974, 9) mukaan notaatiolla on seuraavia käyttötapoja:

musiikkia sekä

nitapahtumaa, joka on kuultu tai joka on tajunnassa mielikuvana. Notaatio on

visuaalinen ohjeistus soittajille.” (Bent et al. 2004.)

säveltaso, sävelen tai tauon kesto, esitysnopeus eli tempo, sävelvoimakkuus ja sointi-

väri sekä erilaiset esitystavat. Notaatio on visuaalinen merkkijärjestelmä, joka sokeil-

la voi olla myös kosketukseen perustuva (Bent et al. 2004; Tiensuu 1991, 264). No-

taatiota käytetään eri kulttuureissa musiikin muistiin merkitsemiseen ja kommuni-

kointiin. Erityisesti länsimaisessa taidemusiikissa notaation merkitys on ollut suuri,

sillä se musiikki on ollut lähes aina sävellettyä ja notaatio on ollut ainoa merkintätapa

ennen äänitallennusjärjestelmän kehittymistä (Tiensuu 1991, 264). Musiikin tyylien

evoluutio on vaikuttanut notaation kehittymiseen tuomalla siihen uusia musiikin piir-

teitä, joita on ollut tarpeen kuvailla ja koodata. Tällä tavoin notaatio on heijastanut

muutoksia musiikin tyylissä eri aikakausina. Lewis Rowellin (1982, 35) mielestä

vuorovaikutus notaation ja musiikkityylien välillä on aiheuttanut myös epävakautta

musiikin kehityksessä eri aikakausina: notaatio on ollut itsessään kehittyvä ja musii-

kin kehitystä eteenpäin vievä voima.

H

”1. Auttaa säveltäjää kaikessa rauhassa luomaan uutta

ennakoimaan soinnillisten efektien vaikutusta.

6

2. Määrittää täsmällisen aikataulun, joilla itsenäisiä osa voidaan koor-

dinoida.

3. Tarjoaa esittäjälle keinotekoisen muistin.

4. Kuvailee esitetyn musiikin äänitapahtumaa analyysi- ja tutkimustar-

peisiin kuten esimerkiksi kansanmusiikin tutkijoiden notaatio.”

aksi ensimmäistä Colen käyttötapaa liittyvät säveltämiseen. Notaatio antaa säveltä-

usiikin esittäjän kannalta notaatio mahdollistaa laajemman ohjelmiston hallinnan ja

änsimainen musiikkinotaatio (eng. common music notation ´CMN´, conventional

K

jälle mahdollisuuden lähestyä sävellystä irtautuen musiikin lineaarisesta aikakäsityk-

sestä. Notaation sävellykselliseen käyttöön voi lukea sovittamisen, orkestraation ja

musiikkikasvatuksellisen oppimateriaalin. Partituurit voivat olla myös itsenäisiä tai-

deobjekteja. Notaation sävellyskäytön vastakohtana Diener pitää notaation arkisto-

käyttöä, jossa luova prosessi on saatu päätökseen ja jonka tuloksena on visuaalinen

sekä symbolinen representaatio. (Diener 1990, 5.)

M

ymmärtämisen kuin pelkästään muistinvaraisesti olisi mahdollista. Musiikin esittä-

minen tuo esiin notaation kommunikatiivisuuden. Notaatio on kommunikaatiota sä-

veltäjän ja esittäjän sekä esittäjän ja kuulijan välillä. Notaatio mahdollistaa musiikin

tutkimuksen ja analyysin esittämällä sävelteoksen kirjallisessa muodossa. Notaation

kommunikatiivisuuteen liittyvät kiinteästi notaation deskriptiivisyyden ja preskriptii-

visyyden käsitteet. Notaation preskriptiivisyydellä tarkoitetaan notaation sisältämiä

ohjeita ja määräyksiä, joita esittäjän tulisi noudattaa. Notaation deskriptiivisyys il-

maisee notaation kykyä kuvata äänitapahtumaa sellaisena kuin sen pitäisi soida

todellisuudessa. Ingmar Bengtssonin (1973, 197–198) ja monien muiden tutkijoiden

jakaman mielipiteen mukaan notaatio on sekä deskriptiivistä että preskriptiivistä si-

sältäen merkityksen myös muistiinmerkintäkeinona.

L

(music) notation, music(al) notation, notation) on ollut käytössä noin 1600-luvulta

lähtien, jolloin musiikin painatus oli vakiinnuttanut musiikillisten symboleiden käy-

tön (Kurkela 1986, 3). Länsimaisella notaatiolla tarkoitetaan yleensä viivastonotaa-

tiota (eng. staff notation), joka on hallitseva nykyajan länsimaisen musiikin tallen-

nusmuoto. Viivastonotaation laajennuksena voi pitää graafista notaatiota, jossa vii-

7

vastonotaatiota ja muita visuaalisia keinoja käyttäen pyritään antamaan musiikista

havainnollista informaatiota (Tiensuu 1991, 265).

Länsimaisen musiikin historiassa on ollut ennen viivastonotaatiota lukuisia vaiheita.

Joidenkin kehitysvaiheiden vaikutus heijastuu nykypäivään saakka. Tällaisia ovat re-

nessanssin ajan tabulatuurikirjoitus ja numeronotaatio (kenraalibasso, basso con-

tinuo) (Tiensuu 1991, 265). Tabulatuurikirjoitusta on käytetty erityisesti näppäilysoi-

tinten, kuten luutun, merkkijärjestelmänä. Siinä soittajalle annetaan ohjeet sormituk-

sesta eli siitä, mihin sormet otelaudalla sijoitetaan sävellystä soitettaessa. Kevyessä

musiikissa tabulatuurikirjoitusta käytetään edelleen. Sen suosio on noussut viime

vuosina muun muassa internetin ansiosta. Internetissä on lukuisia ilmaisia ohjelmia,

joiden avulla musiikkia on voinut helposti merkitä muistiin tabulatuurikirjoituksella

ja laittaa se internetiin jaettavaksi. Barokin ajan kenraalibassokirjoituksessa bassoon

liitettiin numerointi, joka kertoi käytettävän soinnun. Melodian lisäksi basso ja nu-

merointi sisälsivät kaiken muistiinmerkityn, joten soittajille jäi paljon vapautta to-

teuttaa sävelteos. Pohjasävelmerkintä on edelleen käytössä kevyessä musiikissa ylei-

sesti. Pohjasävelmerkinnästä käytetään yleisemmin nimitystä sointuotemerkintä.

Tämä johtuu siitä, että useimmiten soinnut ovat kirjoitettu kitaraa silmällä pitäen.

Mensuraalinotaatio on nykyisin käytettävän notaation perusta (Tiensuu 1991, 265).

2.3 Viivastonotaatio musiikin informaation välittäjänä

ari Kurkela (1986, 19) pitää notaatiota koodaus-dekoodaus operaationa, jossa ääni-

Mensuraalinuottikirjoitus on etupäässä moniäänisen vokaalimusiikin nuotinnukseen

1200–1500-luvuilla käytetty viivastonuottikirjoituksen laji, josta ilmenevät sävelten

suhteelliset aika-arvot ja iskutus (Taitto 1991, 152). Puhuttaessa notaatiosta tässä tut-

kielmassa tarkoitetaan viivastonotaatiota (eng. staff notation), joka on länsimaisen

taidemusiikin laajalle levinnyt notaatiojärjestelmä.

K

tapahtuma kuvaillaan notaation ehdoilla ja palautetaan takaisin äänitapahtumaksi.

Notaation tarkoituksena on tallentaa äänitapahtuma sellaiseen muotoon, että sen voisi

toistaa tämän koodin perusteella. Äänitapahtuma realisoituu koodin tulkinnassa. No-

taatio on siis äänitapahtuman tallentamista. Säveltäjän mielessä oleva sävellys on

8

olemassa realisoitumattomana äänitapahtumana. Viivastonotaation tavoitteena on

kuvailla musiikillista äänitapahtumaa mahdollisimman tarkasti. Äänitapahtumalla,

sen nuotinnetulla representaatiolla ja sen pohjalla olevalla ”loogisella ytimellä” on

sekä yhteisiä että ainutlaatuisia piirteitä (Selfridge-Field 1997, 8).

”Perinteinen viivastonotaatio perustuu diatoniseen asteikkoon ja kah-

della jaolliseen rytmiikkaan. Kaikki siitä poikkeava vaatii lisäselvitystä

Yllä oleva ke imaisessa notaa-

tiossa sävelkorkeuden täsmällinen esittäminen ei ole aina mahdollista. Sävelkorkeu-

a esittää täsmällises-

. Notaatiossa sävelet on kuvattu suhteellisilla aika-arvoilla, jotka eivät välttämättä

ja -merkintöjä. Perinteisessä länsimaisessa notaatiossa ei ole mitään yk-

sinkertaista merkkiä ilmaisemaan intervallin tarkkaa kokoa (riippuu vi-

ritysjärjestelmästä), sävelen tarkkaa korkeutta (riippuu edellisen lisäksi

viritystasosta), eikä äänen kestoa (riippuu temposta, artikulaatiosta,

»svengistä» jne.), voimakkuutta (ff on erilainen klavikordilla ja pasuu-

nalla), väriä (spektrin muutoksia, akustiikan huomioon ottoa) tai suun-

taa ja etäisyyttä. Myös äänitapahtumien suhteiden ilmaisu on summit-

taista, koska lopullinen esitys riippuu aina perinteistä ja teoksen vaati-

masta ilmaisusta. Lisäksi sama merkki voi eri tyyleissä merkitä aivan

eri asiaa. Esim. piste nuotin päällä voi pidentää (tenuto) tai lyhentää

(staccato) tai viitata siihen, että nuotti on soitettava kirjoitettuun pituu-

teen (egalite').” (Tiensuu1991, 266.)

rtoo tiiviisti niistä ongelmista, joita notaatiolla on. Läns

teen vaikuttaa muun muassa viritysjärjestelmä, jolloin eri sävelten välinen etäisyys

vaihtelee. Samoin jos puolisävelaskeleesta tehdään poikkeama ylös- tai alaspäin, ei

syntyvälle mikrointervallille ole länsimaisessa notaatiojärjestelmässä merkintätapaa.

Nuotti, joka on sävelkorkeuden representaatio notaatiossa, sisältää kolme informaati-

on elementtiä: nuotti antaa sävelkorkeudelle nimen vertikaalisen viivastosijainnin pe-

rusteella, määrittää oktaavialan klaavin avulla ja mahdollistaa kromaattisen muunte-

lun etumerkeillä (Selfridge-Field 1997, 8).

Sävelten kesto on sävelkorkeuden tapaan notaatiossa mahdotont

ti

vastaa äänitapahtuman vaatimia aika-arvoja. Notaatiossa voidaan kestoa ilmaista

esimerkiksi artikulaatiolla. Muun muassa staccato-piste on tällainen artikulaatiomer-

9

kintä. Tempomerkintä yleisesti ja agogiset esitysohjeet antavat myös lisäselvennystä

sävelten kestoon. Esityskäytäntö määrittelee osaltaan sävelten kestoa. Esimerkiksi

barokin pisteellinen nuotti tulkitaan kaksoispisteelliseksi. Keston graafisessa esityk-

sessä notaatiossa on neljä informaatiokomponenttia: nuotinpää on avoin tai täytetty,

varren mahdollinen olemassaolo, väkästen ja palkkien mahdollinen esiintyminen se-

kä mahdolliset nuotin aika-arvoa pidentävät pisteet (Selfridge-Field 1997, 9).

Dynamiikka on notaatiossa suhteellisesti ilmaistu. Forte (f) merkitsee voimakkaasti,

piano (p) hiljaa. Korvin kuultava, mitattavissa oleva äänen voimakkuus vaihtelee

ittimesta ja esityspaikasta riippuen. Esimerkiksi kitaran dynaaminen alue on huo-

hjaa notaation tulkintaa, joka vaih-

lee myös yksilöllisesti: eri soittajat tulkitsevat saman notaatio-ohjeen omalla taval-

Musiikin tietokonerepresentaatioon on luotu useita kuvauskieliä viimeisten vuosi-

an (Tietotekniikan liitto ry:n sana-

imikunta 1999, 85) mukaan rakenteisen kokonaisuuden kuten tietojärjestelmän,

so

mattavasti suppeampi kuin flyygelin. Näin ollen kitaralla tulkittu forte on huomatta-

vasti hiljaisempi kuin flyygelin vastaava. Notaatiossa on vain vähän merkkejä kuvai-

lemaan sointia, eikä notaatio omaa tilaulottuvuutta (Roads 1996, 726). Esityksessä,

jossa on useita soittajia, juuri sointi saattaa olla merkityksellinen sävellyksen osateki-

jä (Selfridge-Field 1997, 11).

Musiikin notaation tulkinta on riippuvainen traditiosta, joka siirtyy sukupolvelta toi-

selle (Selfridge-Field 1997, 12). Esityskäytäntö o

te

laan. Monet notaation elementit ovat määriteltyjä kontekstiriippuvaisesti, jonka seu-

rauksena sävellystä tulkitessa on pohdittava implisiittisen ja eksplisiittisen (absoluut-

tisen) informaation suhdetta (Selfridge-Field 1997, 12).

2.4 Musiikin tietokonerepresentaatio

kymmenien aikana. Kuvauskieli on ATK-sanakirj

to

tiedon tai ohjelman kuvaamiseen käytettävä määrämuotoinen esitystapa. Musiikin

kuvauskieli pyrkii kuvaamaan musiikin käsitteitä ja rakenneosia sellaisessa muodos-

sa, josta tietokoneohjelma pystyy ne tunnistamaan. Kuten notaatio, myös tietoko-

neohjelmistolle tehty musiikin kuvauskieli on musiikillinen koodi. Sekä notaation et-

tä tietokoneohjelmistolle tehdyn musiikin kuvauskielen tarkoituksena on kuvata ja

10

tallentaa äänitapahtuma. Notaatio mahdollistaa äänitapahtuman palauttamisen esityk-

sessä samoin kuin ohjelmallisesti tunnistettavaa musiikillista koodia käyttävä tieto-

koneohjelma, mikäli sen käyttötarkoituksena on tuottaa auditiivinen esitys.

Eleanor Selfridge-Field (1997, 28) jakaa musiikin kuvauskielet seuraaviin luokkiin:

audiosovellusten kuvauskielet, notaatiosovellusten kuvauskielet ja analyysisovellus-

ten sekä muiden abstraktimpien sovellusten kuvauskielet. Kunkin sovellusalueen ku-

vauskielet pyrkivät optimoimaan oman sovellusalueen ohjelmistolle ominaisia piir-

jelmien välillä. Toistaiseksi tämänsuuntaiset yritykset luoda musiikin tie-

stonsiirtoformaattia eivät ole olleet menestyksekkäitä (Selfridge-Field 1997, 7).

teitä. Notaatio-ohjelmistojen kuvauskielet sisältävät painotetusti tietoa liittyen nuotti-

en ja muiden notaatioelementtien sijaintiin nuottisivulla. Audio-ohjelmistoilla nämä

graafiset sijaintitiedot ovat toisarvoisessa asemassa. Analyysiohjelmisto voi puoles-

taan keskittyä esimerkiksi vain intervallien keskinäisiin suhteisiin. Eri sovellusalueil-

le tehdyt musiikin kuvauskielet vaihtelevat voimakkaasti symbolisista ja abstrakteista

representaatioista hyvin konkreettisiin representaatioihin: ensin mainittuja edustaa

notaatio ja jälkimmäisiä audiosignaalin representaatio (Dannenberg 1993, 22). Eri

sovellustyyppien representaatioita ei ole mahdollista käyttää täysin hyväksi oman so-

vellusalueen ulkopuolella, sillä usein toisen sovellusalueen tarvitsema tieto puuttuu

tai se on kuvattu sopimattomalla tavalla.

Koska musiikin koodaus on hyvin työlästä, ”kaikenkattavan” kuvauskielen olemassa

olo olisi houkutteleva tulevaisuuden näkymä. Tällöin yhdestä koodilähteestä voisi

poimia aina vain kulloinkin tarvittavan tiedon. Tällainen koodi toimisi siirtoformaat-

tina eri oh

do

11

2.5 Musiikin attribuuttien tietokonerepresentaatio

Varhaisimmat musiikin tietokonerepresentaatiot käsittivät musiikin yksinkertaisesti

sävelten sekvensseinä. Tällöin sävelten välisten struktuurien suhteen kuvaaminen on

vaikeaa. Nykyisin on käytössä hierarkkisia representaatioita, joissa tapahtumat ovat

säveliä tai tapahtumaketjuja, joissa on sisäkkäisiä rakenteita. Hierarkkiset represen-

taatiot mahdollistavat esimerkiksi monimutkaisempien kaaritusten, legatojen ja nuot-

tien palkkien ryhmittelyn. Tällaisten ominaisuuksien kuvaaminen yksiulotteisella

hierarkkisella järjestelmällä ei olisi samanaikaisesti mahdollista. (Dannenberg 1993,

22.)

Sävelkorkeuden käsite on tietokonerepresentaation kannalta varsin monimutkainen,

sillä sävelkorkeus ilmenee sekä akustisena ominaisuutena (taajuus), fysiologisena

havaintona että abstraktina, symbolisena intervallin ja sävellajin avulla ilmaistuna

kokonaisuutena. Symbolisella tasolla sävelkorkeuden nimeäminen vaatii asteikon,

oktaavialan, sävelaskeleen ja mahdollisen tilapäisen korotuksen tai alennuksen.

(Dannenberg 1993, 22.) Tällaisessa esityksessä sävelkorkeudet on ankkuroitu tiettyi-

hin taajuuksiin, jotka todellisessa esityksessä vaihtelevat soittajasta ja musiikkityylis-

tä riippuen. Sävelkorkeuden tietokonerepresentaatiossa usein ilmenevä ongelma on

enharmonisten sävelten, esimerkiksi cis- että des-sävelten, esittäminen. Roger Dan-

nenbergin (1993, 22) mielestä sävelkorkeuden tietokonerepresentaation ongelmana ei

ole päättää mitä ominaisuuksia kuvataan vaan pikemmin miten näitä ominaisuuksia

kuvataan. Viime kädessä koodin käyttötarkoitus määrittää representaatiomallin: ana-

lyysi- ja simulaatio-ohjelmilla ja pedagogisilla sovelluksilla representaation painopis-

teet ovat erilaiset.

Musiikin rytmi ja kesto on monissa musiikin tietokonerepresentaatioissa ilmaistu to-

dellisen ajan ja musiikin iskualojen keskinäisenä vaikutuksena. Yksinkertaistaen tä-

mä tapahtuu matemaattisen funktion avulla, joka muuttaa iskualat reaaliaikaan ja

päinvastoin. Sekvensseriohjelmassa käyttäjän soittama esitys äänitetään koodaamalla

jokainen nuottitapahtuma aikajanalle, jonka avulla esitys voidaan toistaa. Musiikin

tietokonerepresentaatiossa tempon käsittelyssä on ongelmia, jotka johtuvat muun

muassa aikaan liittyvään pyöristämiseen. Jos esimerkiksi neljäsosanuotti on 1000

12

millisekunnin mittainen, niin triolin nuotit ovat kukin 333 millisekunnin mittaisia,

jolloin kymmenen neljäsosan jälkeen virhe on 10 millisekuntia. Filmeissä äänen ja

uvan synkronointi on ratkaistu synkronointipisteiden avulla, jolloin tietokone laskee

ominaisuuksiksi on kyetty erottelemaan tila ja kaiku, joita

äsitellään erillisinä osina. Toisena lähestymistapana on käsittää sointi ohjaustietona

tion representaatio-ongelmia. Uuden for-

aatin tulisikin sisältää notaation representaatio, jossa on saatavilla kaikki ohjelman

k

tietylle aikavälille tarpeellisen määrän iskualoja. Yleisesti ottaen musiikin tempon ja

rytmin kuvaamiseen on luotu matemaattisia kuvauksia, jotka eivät kuitenkaan kyke-

ne tavoittamaan musiikin kaikkia vivahteita. (Dannenberg 1993, 22.)

Musiikin soinnin tietokonerepresentaation vaikeutta kuvaa Roger Dannenbergin aja-

tus siitä, että sointi on tietokonerepresentaatiossa kaikkea sitä, mitä emme kykene se-

littämään ja kuvaamaan sävelkorkeuden ja taajuuden lisäksi. Havaintoon perustuvas-

sa tutkimuksessa soinnin

k

tietyn äänisynteesin toteuttamiseksi. (Dannenberg 1993, 23.) Usein sointi on olemas-

sa olevien instrumenttien jäljittelyä, kuten esimerkiksi nykyisten kotitietokoneiden

äänikorttien General MIDI –soittimet. Tällöin representaatiossa tietty numero vastaa

ennalta muokattua sointia, instrumenttia.

2.6 Musiikin notaation siirtoformaatin vaatimukset

Notaation vahvuus on ollut sen avoimuus. Sen avulla notaatio on kyennyt kehitty-

mään musiikin representaationa tähän päivään saakka. Notaatio on kyennyt veny-

mään nykymusiikin tarpeisiin varsin joustavasti. Notaatio-ohjelmien ominaisuudet

riittävät tavallisemman notaation kirjoittamiseen ja editoimiseen, mutta esimerkiksi

triolit ja duolit tuottavat jo monesti vaikeuksia (Belkin 1994, 68). Mikään uusi for-

maatti ei ratkaise ohjelmien sisäisiä notaa

m

tarvitsema tieto. Kun tieto saatavilla, on ohjelman sisäisesti kyettävä käyttämään se

hyväksi.

Alan Belkin on luetellut minimivaatimukset musiikkinotaation elementeistä, jotka

notaation siirtoformaatin tulisi kyetä representoimaan:

” - Viivaston nimet ja niiden lyhennykset sekä nuottiavaimet.

13

- Sävellaji ja tahtilajimerkinnät, sisällyttäen myös epätavallisemmat

tahtiosoitukset ja eri sävellajimerkinnät eri viivastoilla.

- Mahdollisuus useampiin rytmisiin kerroksiin.

- Nuotit ja niiden kestot, sisältäen kaikki triolit ja duolit.

- Tavallisimmat nuottien muodot sekä mahdollisuus varrettomiin nuot-

teihin.

- Palkitukset, sisältäen eri viivastoilla sijaitsevien nuottien palkituksen.

iltä

appaleen tulisi näyttää ja kuinka symbolit asetellaan, vaan pelkästään loogista tie-

toa. Nuotin ulkoasu on täysin vastaanottavan ohjelman päätettävissä ja vastuulla;

le paras mahdolli-

en. Nuotin asettelu vaikuttaa käytännössä esimerkiksi sivunkääntöön, mikä on osa

uuntelua ja julkaisua muissakin ympäristöissä, esimerkiksi

ternetissä. Kuten johdannossa todettiin, muun muassa Sibelius- ja Finale-ohjelmien

elkinin minimivaatimukset kattavat yksinkertaisen perusnotaation. Minimivaati-

mukset eivät merkkinä

- Oktaavimerkit

- Tavallisimmat nuottiin liittyvät symbolit.

- Dynaamiset merkit ja legatot.

- Sointumerkit

- Kappaleeseen kuuluva teksti ja lyriikka.

- Tempomerkinnät

- Harjoitus numerot ja kirjaimet.” (Belkin 1994, 68–69.)

Tieto, joka Belkinin vaatimuksissa esitetään, ei sisällä graafista tietoa siitä, m

k

seikka, joka nuotin julkaistavuuden ja käytettävyyden kannalta ei o

n

käytön huomioonottavaa nuotinnusta, jota tarvitaan muun muassa stemmoissa. Sel-

keä, teoksen muotoa tukeva esteettinen asettelu vaikuttaa myös musiikin omaksumi-

seen nuottien välityksellä.

Belkinin notaation siirtoformaatin minimivaatimukset eivät sisällä MIDI-tietoa.

MIDI:ä käytetään kuitenkin tämän hetken notaatio-ohjelmissa laajasti mahdollista-

maan editoitavan nuotin kuuntelua. MIDI-tiedon sisällyttäminen Belkinin minimi-

vaatimuksiin laajentaisi kuvitellun formaattiin käyttöä myös sekvensseriohjelmiin

sekä helpottaisi nuotin k

In

WWW-lisäohjelmien nuottien kuuntelu on toteutettu juuri MIDI:n avulla.

B

mahdollista monimutkaisempien notaatioiden esittämistä. Esi

14

tällaisesta on en

nuottisymbol aisemaan mu-

siikkia visuaa rtoformaatille ovat ver-

tailukohta tar sentaatioita ja

niiden soveltu

graafinen notaatio, jossa äänitapahtuma saatetaan nuotintaa käyttä

eja rytmisesti ja graafisesti poikkeuksellisella tavalla ilm

lisesti. Belkinin minimivaatimukset notaation sii

kasteltaessa tässä tutkielmassa käsiteltäviä musiikin repre

vuutta notaation siirtoformaatiksi.

15

3 Tietokonepohjainen notaatio

Tietokoneella tapahtuvaa musiikin digitaalista käsittelyä varten on eri tarkoituksiin

olemassa erityyppisiä sovelluksia: äänenkäsittely-, nuotinnus- ja analyysisovelluksia

(Selfridge-Field 1997, 28). Nuottijulkaisussa tietokoneella tapahtuva nuotinkirjoitus

on viime vuosikymmeninä syrjäyttänyt yhä enenevässä määrin perinteisen nuottien

äsin puhtaaksikirjoittamisen ja muut perinteiset nuotinkirjoitukseen käytetyt kirja-

ainomenetelmät kuten ladonnan. Valtaosa nykypäivänä julkaistuista nuoteista on

ditoitu digitaalisesti notaatioeditoreilla. Nuottijulkaisussa on nähtävissä kehitys koh-

ti uusia digitaalisia julkaisu- ja levitystapoja, joita esimerkiksi WWW tarjoaa. Eräs

tulevaisuuden sovellus on digitaalinen nuottiteline, jonka näyttöruudulta nuotti on

suoraan luettavissa.

3.1 Tietokonenotaation edut

Notaatioeditorit ovat nuotinnusohjelmia, joilla on yhtäläisiä toimintoja tekstieditorien

kanssa: notaatioeditorilla voi kopioida, liittää ja leikata notaatiossa käytettäviä ele-

menttejä kuten esimerkiksi nuotteja ja tahteja. Nykyisissä ohjelmissa nuottien kirjoi-

tus tapahtuu graafisen käyttöliittymän avulla. Editointi voi tapahtua yksinkertaisesti

hiirtä käyttämällä. Nuotteja voi syöttää nuottieditoriin hiiren ja näppäimistön lisäksi

myös soittamalla esimerkiksi koskettimistoa tai lukemalla nuotintunnistusohjelmalla

mahdollisesti käsinkirjoitetut nuotit optisesti kuvanlukijan (skannerin) avulla. Nykyi-

sin nuottieditorit ovat säveltäjien keskeisiä apuvälineitä. Tietokoneiden yleistyminen

on tuonut yhä useammalle mahdollisuuden käyttää tietokonetta apuna musiikin te-

kemiseen. Tietokonepohjaisen notaation käyttöä on edistänyt myös ohjelmistoteolli-

suuden pyrkimys kehittää notaatio-ohjelmista helppokäyttöisempiä tekstieditorien

tapaan.

Tietokonenotaatio laajentaa notaation aiemmin tässä tutkielmassa käsiteltyjä käyttö-

tapoja joustavimmiksi ja nopeammiksi. Notaatioeditoria käytettäessä voidaan esi-

merkiksi samasta tiedostosta tulostaa eri soitinten stemmat ja partituuri,

k

p

e

16

- toimenpide, joka käsinkirjoitettuna olisi aikaa vievä toimenpide. Notaation arkis-

den ulottuvuuden sekä musiikin

deksoinnin että julkaisun alueella. Uutena julkaisumuotona ovat digitaaliset mu-

eri osien keskinäisiä suhteita.

3.2 Ammattitasoisen notaatioeditorin vaatimukset

urtis Roads jakaa notaatioeditorit kahteen ryhmään: sääntö- ja grafiikkapohjaisiin

ityylistä riippuen. Alan Belkinin (1994,

3) mukaan musiikin notaatio on vain osittain sääntöpohjaista, sillä notaatiolla on

tointi saa tietokoneen muistikapasiteetin ansiosta uu

in

siikkiarkistot ja tietokannat, jotka on Internetin välityksellä mahdollista jakaa maail-

manlaajuisesti.

Notaatioeditorit tukevat notaation sävellyksellistä käyttöä monipuolisesti. Sävellyk-

selliseen käyttöön luetaan uusien teosten säveltämisen lisäksi pedagogisen materiaa-

lin tuottaminen, sovittaminen, orkestrointi (Diener 1990, 5). Useimmissa nuotinkir-

joitusohjelmissa voi MIDI:n avulla teoksesta saada äänikuvan jo kirjoitusvaiheessa.

Äänikuvan avulla teoksen mahdolliset virheet ovat korvin kuultavissa. Lisäksi notaa-

tio-ohjelma tarjoaa mahdollisuuden nopeaan editointiin ja kokeiluihin, joilla voi tes-

tata esimerkiksi teoksen

C

editoreihin. Sääntöpohjaiset editorit rekisteröivät nuottien sävelkorkeutta ja kestoa

sekä muita notaation ominaisuuksia. Näiden tietojen perusteella voidaan nuotit ja

muut symbolit asetella automaattisesti sekä soittaa MIDI:n avulla. Grafiikkaan poh-

jautuvissa editoreissa notaatiota käsitellään musiikillisten symbolien yhdisteenä, jot-

ka järjestetään käyttäjän haluamalla tavalla. Käyttökelpoisimpia ovat editorit, joissa

nämä molemmat, sekä sääntö- että grafiikkapohjaisuus, yhdistyvät. Tällöin käyttäjä

voi määritellä ohjelman sääntöominaisuuksia, jolloin ohjelma voi käsitellä myös

esimerkiksi graafista notaatiota, jossa muun muassa nuottien aika-arvot ja rytmit

poikkeavat tavanomaisesta notaatiosta. (Roads 1996, 709.) Ohjelman ominaisuuksien

joustava muunneltavuus huomioi paremmin eri käyttäjäryhmien tarpeet: säveltäjillä,

pedagogeilla ja nuottikirjoittajilla on kullakin omat odotukset ja vaatimukset notaati-

on laadusta käyttötarkoituksesta ja musiikk

5

sekä esteettinen että visuaalinen luonne, jota on hyvin vaikea muuntaa algoritmiseen

muotoon. Esimerkkejä tällaisesta ovat nuottien etäisyydet tahtiviivoista ja toisistaan,

nuottien varsien pituudet tai viivastojen keskinäiset etäisyydet.

17

Alan Belkin (1994, 54–55) on luetellut ammattimaisen notaatio-ohjelmiston vaati-

muksiksi seuraavia:

- Notaatio-ohjelman tulisi kyetä esittämään joko valitut tai kaikki

viivastot eri näkyminä, joko sivunäkymänä (page layout) tai

vieritysnäkymänä (scroll layout) valitussa koossa.

seen

kappaleen keskelle.

- Musiikin elementtien sijoittamisen tulisi noudattaa musiikkila-

antaen käyttäjälle

mahdollisuuden vapaasti sijoitella elementtejä tarpeen mukaan.

- Useiden näkymien tulisi olla mahdollisia samanaikaisesti.

- Eri elementtien valinnan (selection) pitäisi olla joustavaa siten,

että valinta olisi mahdollista tehdä erilaisten musiikillisten kri-

teerien perusteella: rytmisen sijainnin, sävelkorkeuden ja niin

edespäin.

- Ohjelman tulisi olla älykäs olematta tungetteleva: käyttäjän olisi

esimerkiksi ilman vaikeuksia kyettävä kadenssin kirjoittami

donnan korkeimpia laatukriteerejä samalla

- Nuottien syötön pitäisi olla mahdollista monin tavoin: hiirellä,

koskettimilla, joko reaaliaikaisesti (real-time entry) tai askelet-

tain (step-time entry), jolloin ohjelma seuraa rytmisesti nuottien

syöttöä koskettimilta.

- Leikkaa-, kopioi- ja liitä-toimintojen tulisi olla monipuolisia si-

sältäen esimerkiksi toiminnon, jolla voisi korvata tai lisätä työ-

pöydällä olevan valinnan toiseksi ääneksi mahdollisesti vaikka

rytmisesti alkuperäisestä poikkeavaan tahdinosaan.

- Tahtien, viivastojen ja sivujen numeroinnin tulisi olla automaat-

tista huomioiden kaikki notaation elementit

- Stemmojen poimimisen pitäisi olla automaattista ja musiikillis-

ten elementtien tulisi olla stemmoissa dynaamisesti linkitettyjä

siten, että muutos joko partituurissa tai stemmassa näkyisi mo-

lemmissa.

- MIDI-soiton pitäisi olla mahdollista sisältäen useimpien musii-

kin symbolien tulkinnan.

18

- Ohjelman dokumentaation tulisi olla lähtökohdiltaan musiikil-

lista ja ohjata musiikillisia tehtäviä: musiikin syöttöä ohjelmal-

le, musiikin editointia ohjelmalla ja niin edespäin.

vaatimuksena pidetään helppokäyttöisyyttä ja automaatio-

ta. Näiden omina u

dollisuuksia vaikutta

seen ulkoasuun. Not . Tällöin esi-

merkiksi notaatio a äntö-

paikat teoksen st

lista. Musiikin esitys

vaan notaation tulkit

kinnat, joita on esim usiikissa (Byrd 1994, 19).

3.3 Tietokonepohjaisen notaation historiaa

Eräs varhaisimmista

lerin ja Robert Bak

(Roads 1996, 713). Siinä käytettiin Musicwriter-kirjoituskonetta sekä nuottien tieto-

koneeseen kirjoi s

maan nuotin ulkoasu

1990, 8). Kanadassa

1960-luvun loppupu käyttävä nuottieditori, jossa no-

taation elementit e

rää” symbolien asem

Glendon Dienerin (1 yrki-

myksenä vähentä

seen. Tässä mielessä S-ohjelma

poikkesi aikaisem

mentoja, joita saattoi

symbolien luomisen

ohjelmaksi, jossa oli graafisen käyttöliittymän piirteitä: nuotteja saattoi asetella näy-

Ohjelmistosuunnittelussa

is uksien toteuttaminen saattaa kuitenkin kaventaa käyttäjän mah-

a notaation täsmällisyyteen ja sen esteettiseen sekä käytännölli-

aation muotoilu vaatii ihmisen älyä ja kokemusta

ss voidaan ottaa huomioon soittajan kannalta hyvät sivunkä

emmoja tulostettaessa. Notaatio-ohjelmien MIDI-toisto on puutteel-

käytäntöä ei pystytä siirtämään ohjelman soitto-ominaisuuksiin,

sijan tulee tietää eri musiikkityylien erityispiirteet ja niiden tul-

erkiksi jazz- ja barokkim

musiikin tulostamiseen kykenevistä ohjelmista on Lejaren Hil-

erin Illinoisin yliopistossa vuonna 1961 kehittelemä ohjelma

tuk een että tietokoneesta tulostukseen. Tietokone kykeni asettele-

n, jonka jälkeen tulostus tapahtui kirjoituskoneen kautta (Diener

NRC:n (National Research Council) laboratoriossa kehitettiin

olella graafista käyttöliittymää

vi tiin tietokoneelle käyttämällä koskettimistoa ja ”kohdistuspyö-

oimiseksi näytöllä (Roads 1996, 713).

990, 9) mukaan varhaisimmissa notaatio-ohjelmissa oli p

ä käyttäjän mahdollisuuksia puuttua tietokoneen tuottamaan tulok-

Leland Smithin Stanfordin yliopistossa kehittämä M

mista. Notaatioelementtien sisäänsyöttö tapahtui kirjoittamalla ko-

myös kehitellä itse (Roads 1996, 713). Tämä mahdollisti uusien

ja nuotin ulkoasuun vaikuttamisen. MS-ohjelma kehittyi Score-

19

töllä horisontaali

mainitsee Donald By

kee kiinnostavak

kieli. Tämä mahdoll

päristöissä. Edellä m ityk-

llä, jolloin käyttäjiä oli samalla koneella useita. Seuraavassa vaiheessa 1970-luvun

äyttäjien ulottuville graafisen käyttöliittymän.

acintosh-tietokone mahdollisti myös nuottikuvan soiton sisäänrakennetun äänimo-

dulin kautta. 1983 MIDI-määrittely ja 80-luvun loppupuolella Standard MIDI Files

n ja ohjaimien yhteensopi-

uutta. Laserkirjoittimien kehitys sekä Sonata PostScript-fontin julkaisu puolestaan

ka avulla

oisi nopeuttaa nuottikirjoitusta. (Diener 1990, 10–11.) 1980-luvun puolivälin oh-

sesti ja vertikaalisesti (Roads 1996, 713). Curtis Roads (1996, 715)

rdin SMUT-ohjelman (System for Music Translation), jonka te-

si sen käyttämä Fortran-ohjelmointikielellä koodattu MUSTRAN-

isti SMUT-ohjelman laajan käytön eri tietokone- ja tulostusym-

ainittuja notaatioeditoreja käytettiin keskustietokoneen väl

se

loppupuolella notaatioeditorien alustoina tulivat käyttöön pientietokoneet, joissa oli

UNIX-käyttöjärjestelmä. Tämän ajan editoreja ovat Toronton yliopistossa kehitetyt

Ludwig- ja Scriva-editorit sekä MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) ke-

hitetty Nedit. Varhaisimmat editorit olivat käytössä hitaita ja tietokoneiden muistika-

pasiteetti oli vielä riittämätön. (Roads 1996, 716.)

1980-luvulla tietokoneteknologiassa tapahtuneet edistysaskeleet avasivat uusia mah-

dollisuuksia nuotinnusohjelmien kehitykselle: 80-luvun alussa tuli markkinoille pöy-

tämikro, IBM:n PC (personal computor). Samanaikaisesti kehittyi myös Apple

Macintosh –tietokone, joka toi k

M

(SMF) –tiedostomuoto paransivat eri musiikkiohjelmie

v

mahdollistivat nuottien tulostuksen edellä mainituista tietokoneista. (Selfridge-Field

2004.)

1980-luvun alussa Xeroxin PARC:ssä (Palo Alto Research Center) kehitetty

Mockingbird-ohjelma keskittyi pianonotaatioon. Merkittävää ohjelmassa oli, että se

oli ensimmäinen ohjelma, jossa editointia saattoi tehdä graafisen käyttöliittymän

kautta. Nuotit syötettiin ohjelmaan joko sormiolla soittamalla tai lisäämällä ne hiiren

avulla. Ohjelman poikkeuksellisuutta lisäsi myös suunnittelun lähtökohtana ollut oh-

jelman käyttötarkoitus ja käyttötapa: ohjelma olisi säveltäjän apulainen, jon

v

jelmia olivat Professional Composer, Score, Personal Composer. Saman vuosikym-

menen lopulla markkinoille tulivat Finale-, NoteWriter- ja HB-Engaver –ohjelmat

(Roads 1996, 718).

20

1980-luvun ohjelmista on edelleen markkinoilla Codan Finale, joka on nuottijul-

kaisualalla yleisesti käytetty. Monipuolisen nuottigrafiikan lisäksi Finalea on kehitet-

ty säveltäjän apuvälineeksi. Pedagogiseen käyttöön ohjelmassa on kehitetty

harjoitustehtävien tekemiseen avustava ohjelma, jonka avulla voi luoda

yksinkertaisia teknisiä harjoituksia soitonopetuksen tueksi. Finalen sävellykselliset ja

pedagogiset piirteet ovat ohjelman uusimpia piirteitä, eivätkä ole kovin kehittyneitä.

Finale 2003:sta alkaen on Finale sisältänyt MusicXML- lisäohjelman, jolla voi lukea

ja kirjoittaa MusicXML-tiedostoja.

Viime vuosina Finalen haastajaksi on noussut Sibelius-ohjelma, jonka ominaisuudet

vastaavat tällä hetkellä edellä kuvattuja Finalen ominaisuuksia. Sibelius sisältää

enemmän automatisoituja notaation käsittelyominaisuuksia ja siinä on monien mie-

lestä myös helpompi käyttöliittymä kuin Finalessa. Nämä seikat tuovat helppoutta

arkipäivän työskentelyyn, mutta automatisointi saattaa olla myös rajoittava piirre

öskenneltäessä vaativan notaation parissa. Sibelius on julkaissut runsaasti pedago-

ty

gista materiaalia esimerkiksi musiikinteorian alueella. Finalen ja Sibeliuksen lisäksi

markkinoilla on lukuisia muita notaatio-ohjelmia. Notaatio-ominaisuuksia on myös

useissa sekvensseriohjelmissa, joissa painopiste on kuitenkin enemmän MIDI:n ja/tai

äänenkäsittelyn alueella. Tällaisia ohjelmia ovat esimerkiksi Emagicin Logic Pro 6 ja

Steinbergin Cubase Score.

21

4 Aikaisempia musiikin representaatioita

iedostoja ”orkestroituna” General MIDI Instru-

ent –määrittelyn ansiosta, mikä tekee kaikista äänikorteilla varustetuista tietoko-

.1.1 MIDI 1.0 spesifikaatio ja Standard MIDI Files

MIDI 1.0 -määrittely (specification) julkistettiin vuonna 1983. MIDI:n määrittely al-

koi japanilaisten ja amerikkalaisten syntetisaattorivalmistajien yhteistyöstä. Yhteis-

työn taustalla oli tarve luoda eri valmistajien musiikkilaitteiden keskinäisen yhteen-

sopivuuden mahdollistava yhteinen rajapinta. MIDI syntyi musiikkilaitteiden reaali-

aikaiseksi tiedonsiirtokieleksi. MIDI:n avulla esimerkiksi koskettimistoa käyttäen voi

ohjata syntetisaattoria, joka tuottaa lopulta äänen. Vastaavalla tavalla MIDI toimii

Tässä luvussa tarkastellaan neljää musiikin representaatiota. Näistä DARMS (Digital

Alternate Representation of Musical Scores) on varhaisin edelleen käytössä oleva

tekstipohjainen musiikin notaation representaatio, jota sen kehittäjät ja useat käyttäjät

pitävät notaation kypsimpänä ja täydellisimpänä digitaalisena representaationa

(Selfridge-Field 1997, 163). Toinen esiteltävä representaatio on MIDI, jolla on vank-

ka asema tämän hetken musiikkiohjelmien tiedonsiirtomuotona. MIDI:n käytön etuja

ovat pieni tiedostokoko ja laaja käytettävyys. Nykyisin tietokoneissa käytettävät ää-

nikortit pystyvät toistamaan MIDI-t

m

neista MIDI-yhteensopivia. Muut esiteltävät formaatit painottuvat tiedonsiirtofor-

maatteihin. NIFF-tiedostoformaatti suunniteltiin 1994 kuuden suuren ohjelmistoval-

mistajan yhteistyönä. Tavoitteena oli luoda uusi standardi tiedostoformaatti nimen-

omaisesti notaatioinformaation siirtoon eri musiikkiohjelmien välillä. Huolimatta

valmistajien yhteistyöstä ei NIFF ole saavuttanut sellaista läpimurtoa kuin MIDI.

SMDL:n pyrkimyksenä puolestaan on toimia kokonaisvaltaisena musiikin siirtofor-

maattina, josta notaatio on vain yksi osa-alue. SMDL:n kiinnostavuutta lisää sen pe-

rustuminen XML:n tapaan SGML:ään.

4.1 MIDI

4

22

myös välittäjänä koskettimiston ja tietokoneen välillä. MIDI-laitteiden kommuni-

ointi tapahtuu sarjallisten, binäärimuotoisten MIDI-viestien (messages) avulla, jotka

lähetetään pulssisarjoina (bitteinä) musiikkilaitteesta toiseen (Roads 1996, 976).

i nuotin soittami-

n aloitusviestin (NoteOn) tai lopetusviestin (NoteOff). Säännöllisin väliajoin lähe-

4.1.2 Standard MIDI Files -tiedoston rakenne

Standard MIDI Files (SMF) –tiedosto koostuu 8-bitin kokoisten tavujen sarjoista.

SMF on dataformaatti, jossa tallennettu tieto on ajastettua. Jokaisella MIDI-viestillä

n oma tapahtuma-aika sekä paikka tiedostossa. SMF-tiedosto sisältää tiedoston ot-

r) ja vaihtelevan määrän raitoja (tracks). Tiedoston alkuosa ilmaisee

mitä kolmesta mahdollisesta SMF-tiedostotyypistä tiedosto sisältää:

MIDI-tiedosto, joka

voi sisältää nuotti-informaatiota useilta MIDI-kanavilta, mutta

k

MIDI-viestit sisältävät yksinkertaista ohjaustietoa kuten esimerkiks

se

tettävän aikaleiman sisältävän MIDI-viestin avulla voidaan useita MIDI-laitteita

synkronoida keskenään (Hewlett et al. 1997, 43).

Vuonna 1988 The MIDI manufacturers´ Association julkaisi Standard MIDI Files

(SMF) -määrityksen, joka perustui OpCode Systemsin David Oppenheimin suunnit-

telutyöhön (Roads 1996, 999; Romanowski 1990, 16). Tarve tällaiselle tiedostomää-

rittelylle oli suuri, sillä vuosia MIDI:n julkistamisen jälkeen eri MIDI-

sovellusohjelmat käyttivät keskenään yhteensopimattomia tiedostomuotoja. MIDI-

määrittely itsessään kuvasi musiikillisen ohjauskielen, mutta ei määritellyt tämän tie-

don tiedostomuotoa eikä ajastustietoa.

o

sakkeen (heade

- Tyyppi 0 on yksiraitainen (single track)

tällöin ne on koostettu samalle raidalle.

- Tyyppi 1 on moniraitainen (multitrack) MIDI-tiedosto, jossa

on monia ääniä ja joka sisältää melodisesti itsenäisiä raitoja.

Tällöin jokaisella äänellä on oma raita. Tätä tyyppiä käytetään

sekvensseridatalle.

23

- Tyyppi 2 on tiedostomuoto monijaksoisille (multisequence) tai

kuviopohjaisille (pattern-based) ohjelmille. Tyyppi vastaa ko-

koelmaa sekvenssejä, jotka ovat tyyppiä 0 koostettuna yhteen

tiedostoon. (Hewlett et al. 1997, 44–45; Roads 1996, 999–

1000.)

SMF-tiedoston raidan (track) sisältämä informaatio sisältää kolmen tyyppisiä tapah-

mia (events): MIDI-, meta- ja järjestelmä (system-exclusive) -tapahtumia (Hewlett

event) sävelkorkeutta kuvataan numeroilla

ten, että c1 vastaa numeroa 60. SMF-tiedostossa ei enharmonisesti samankorkuisia

veliä pystytä kuvaamaan: ei ole mahdollista kuvata alennettua e-säveltä vaan ole-

tusarvoisesti kaikki pianon mustat koskettimet ilmaistaan korotuksina (Hewlett et al.

lista SMF-tiedostossa ku-

ata.

SMF-tiedostossa ilmaistava tapahtumien kesto mitataan kellon avulla. Notaatiossa

käytettäviä sävelten kestoja ei SMF-tiedosto sisällä. Aikakoodi (time-code address)

ilmaisee ajan, jolloin tapahtuma alkaa. Lisäksi tämä koodi voi sisältää joko tahteja,

iskuja ja iskun osia tai numerosarjan, jossa kahdella numerolla ilmaistaan tunnit, mi-

nuutit, sekunnit ja kuvat (frame). Kuvien (frames) esitys mahdollistaa äänen ja vide-

on yhdistämisen ja synkronoinnin multimediasovelluksissa. Notaatio- ja sekvensse-

riohjelmissa käytetään useimmiten ensin mainittua esitystapaa (tahdit, iskut, iskun

osat). Dynaaminen äänenvoimakkuus ilmaistaan key velocity lukuarvolla, joka on

numero välillä 1-127. 1 edustaa hiljaisinta ääntä ja vastaavasti 127 voimakkainta.

Key velocity -ominaisuus vaatii MIDI-soittimelta tämän ominaisuuden mahdollista-

van teknisen ratkaisun. (Hewlett et al. 1997, 53.)

tu

et al. 1997, 44–45). MIDI-tapahtumat sisältävät aikaan ja kestoon sekä musiikillisiin

attribuutteihin liittyvää tietoa. Meta-tapahtumat sisältävät yleisempää tietoa musiikis-

ta kuten tempon, iskualan, tahtiosoituksen ja sävellajin. Järjestelmätapahtumat ovat

tiettyyn laitteistoon liittyviä viestejä, joita muut laitteistot eivät näin ollen välttämättä

kykene hyödyntämään.

SMF–tiedostossa nuottitapahtuman (note-

si

sä

1997, 52). His- ja eis-säveltäkään ei näin ollen ole mahdol

v

24

Sävellaji ilmaistaa M

ku 0 on joko C-duuri

rän ja negatiiviset ale

vastinetta, mutta ohje

piirteen käyttöliittymä ssa toteutetaan jonkinasteinen nuottien rytminen

hmittely. SMF-tiedosto sisältää sekä tempo- että tahtilajimäärityksen. Jos näitä ei

eri laitteille aiheutti toisistaan

oikkeavan äänen. Soinnin yhteneväisyyttä lisäämään julkaistiin vuonna 1991 Gene-

ssa. Toisen resurssilistan 128 paikkaa ovat sovelluskohtaisessa sekä käyttä-

n vapaassa käytössä.

itää riittävänä siirtofor-

aattina. Notaatio-ohjelmien näkökulmasta SMF tarjoaa kuulokuvan editoitavasta

kappaleesta. Koska SMF:a ei ole alun perin tarkoitettu notaation tallennus- ja siirto-

n S F-tiedostossa joko positiivisella tai negatiivisella luvulla. Lu-

tai a-molli. Positiiviset luvut ilmaisevat korotusmerkkien mää-

nnusmerkkien määrän. Iskualalla ei ole varsinaisesti MIDI:ssä

lmat pyrkivät kuitenkin toteuttamaan tämän musiikille tärkeän

n avulla, jo

ry

ole määritetty, käytetään oletusarvoina 120 iskua minuutissa ja 4/4-tahtilajia. (Hew-

lett et al. 1997, 54).

MIDI-määrittelyssä ei sointia ole alun perin koodattu MIDI-viestiksi. MIDI-viesti

voi sisältää soinnin muutoksen vastaanottavassa laitteessa, jonka tehtäväksi on jätetty

synteesitekniikan, verhokäyrän ja signaaliprosessoinnin toteutukset (Roads 1996,

973). Tästä johtuen sama MIDI-viesti lähetettynä

p

ral MIDI Instrument –määrittely. Määrittely sisältää kaksi resurssilistaa, jossa kussa-

kin on 128 paikkaa. Ensimmäisen listan 128 paikkaa ovat kaikille General MIDI –

laitteille yhteiset. Esimerkiksi akustinen kitara on paikalla 24 kaikissa General MIDI

–laitteissa. On kuitenkin huomattava, että eri valmistajat toteuttavat laitteistot omin

teknisin ratkaisuin, jolloin esimerkiksi akustisen kitaran sointi vaihtelee eri laitteilla

soitettae

jä

4.1.3 MIDI:n käyttö musiikkiohjelmistoissa

Käytännössä MIDI on saavuttanut standardin aseman, jota kuvastaa ATK-sanakirjan

määritelmä: MIDI (Musical Instrument Digital Interface) on teollisuusstandardi mu-

siikin koodaamiseksi konemuotoon ohjauskoodeiksi (Tietotekniikan liitto ry:n sana-

toimikunta 1999, 112). Nykyisin binäärimuotoinen MIDI-tiedosto on yleisin eri mu-

siikkiohjelmien välillä käytettävä tiedostomuoto (Dannenberg 1993, 26). Useimpien

musiikkiohjelmien ominaisuuksiin kuuluu sekä Standard MIDI File tallennus että lu-

ku. Pelkästään audiokäytössä SMF-tiedostoformaattia voi p

m

25

formaatiksi, se sisältää varsin niukasti musiikin notaatioon liittyvää tietoa. Tällaisia

puuttuvia tietoja ovat esimerkiksi nuottien kesto, varsien suunta ja legatokaaret. MI-

DI-tieto ei sellaisenaan omaa graafista notaatiotietoa, sillä sen määritykset perustuvat

alun perin kosketinsoitinten painallustiedon rekisteröintiin. Näitä MIDI:n puutteita

joissain ohjelmistoissa pyritään kompensoimaan älykkäillä algoritmeilla ja MIDI-

laajennuksilla, jotka toisaalta heikentävät MIDI:n asemaa siirtoformaattina (Hewlett

et al. 1997, 68). Tällaisia MIDI-laajennuksia ovat NoTAMIDI ja ExpressiveMIDI.

Edellinen käyttää hyväkseen SMF-tiedostojen metatapahtumia ja jälkimmäisiä järjes-

lmätapahtumia, joihin on liitetty tieto notaation symboleista (Cooper, Ng, Boyle te

1997, 81; Nordli 1997, 73–79).

26

4.2 Digital Alternate Representation of Musical Scores

DARMS (Digital Alternate Representation of Musical Scores) on tekstipohjainen ku-

vauskieli, joka kehitettiin mahdollistamaan nuottikirjoitus tavallisen tietokone-

näppäimistön avulla. Tämän kielen loi Stefan Bauer-Mengelberg vuonna 1964. Jat-

kokehittelystä vastasivat Bauer-Mengelbergin kanssa työskennellyt Raymond Erick-

son avustajineen. DARMS on ollut käytössä etupäässä tiedeyhteisössä. Kaupallisessa

käytössä DARMS on jäänyt vähälle huomiolle. (Selfridge-Field 1997, 163.)

DARMS on erityisesti tulostamiseen tarkoitettu kuvauskieli. DARMS:in tavoitteena

on yksiselitteisyys: jokainen nuotti ja sen sijainti nuottiviivastolla on kuvattu täsmäl-

lisesti. Muun muassa tieto varsien suunnasta ja kaarituksesta on koodattu tarkasti.

DARMS-koodi määrittelee koodia lukevalle ohjelmalle tulostettavan tiedoston ulko-

asun ja sisällön, joten tulostettaessa ohjelman ei itsessään tarvitse tehdä oletuksia ul-

koasun suhteen. (Selfridge-Field 1997, 163–164.)

Alkuperäisestä DARMS:sta on tehty useita murteita, mikä vaikeuttaa erityisesti sä-

veltasojen yksiselitteistä tulkintaa eri murteiden välillä. DARMS:issa sävelkorkeutta

ei varsinaisesti esitetä. Nuotin sijainti määritellään suhteellisesti nuotin etäisyytenä

viivaston ensimmäisestä viivasta. Useimmissa murteissa nuotin sijainti määritellään

suhteessa käytössä olevaan nuottiavaimeen. Tällöin nuottiviivaston viivoja ilmais-

taan alhaalta laskien numeroilla 1, 3, 5, 7, 9 ja välejä numeroilla 2, 4, 6, 8. Nume-

rosarjat jatkuvat kumpaankin suuntaan, esimerkiksi G-avaimella sijaitseva c1 on il-

maistu numerolla –1. Enharmonisten sävelten tunnistaminen tapahtuu sävellajimerk-

kien avulla. Näin ollen myös cis ja ces koodataan numerolla –1. Käytettäessä

DARMS:ia äänisovelluksissa tämä piirre vaatii erityisohjelmointia, jotta konvertointi

äänikoodiin olisi mahdollista. Sama piirre vaatii huomiota myös analyysisovelluksis-

sa (Selfridge-Field 1997, 164-165.)

DARMS –koodi koostuu merkeistä, joilla on täsmällinen vastine viivastonotaatiossa.

Esimerkiksi Note Processor –murteessa G-nuottiavainta kuvataan merkeillä !G. Tila-

päisiä korotuksia merkillä # ja alennuksia merkillä -. G-duuri sävellajimerkintä

27

muodostetaan merkeistä !K#, jossa K siis kertoo kyseessä olevan etumerkinnän.

Nuotin pituudet ilmaistaan kirjaimilla W (kokonuotti), H (puolinuotti), Q (neljäsosa),

E (kahdeksasosa) ja niin edelleen. (Dydo 1997, 176–187.)

!G!K2# !MC20H 1Q 2J /2(20 19) 31Q 30E/9*W/!/

Esimerkki DARMS-koodista (Roland 2001, 127).

Raymond Ericksonin vuonna 1976 julkaiseman kanonisen DARMS:in käsikirjan tar-

koituksena oli poistaa eri murteiden eroavaisuudet ja näin parantaa DARMS:in käy-

tettävyyttä siirtoformaattina eri ohjelmien ja järjestelmien välillä. Tämä yhtenäistä-

mispyrkimys ei kuitenkaan ole saavuttanut sijaa, koska DARMS:in käyttö muutoin-

kin on varsin vähäistä. Tällä hetkellä levinnein DARMS-sovellus on Note Processor

-ohjelma, jonka on kehittänyt Stephen Dydo 1980- luvun puolivälissä. Ohjelma käyt-

tää omaa Note Processor –murrettaan. (Selfridge-Field 1997, 164–166.) Toinen käy-

tössä oleva DARMS -murre on A-R DARMS, joka on Thomas Hallin kehittämä ja

jota käyttää kustannusyhtiö A-R Editions omissa nuottijulkaisuissaan (Hall 1997,

193). Tämän lisäksi DARMS:sta on kehitetty erilaisia murteita ja laajennuksia esi-

merkiksi mensuraalinotaatioon ja luuttutabulatuurien koodaamista ja julkaisemista

varten.

28

4.3 The Notation Interchange File Format

NIFF (The Notation Interchange File Format) -tiedostoformaatti suunniteltiin notaa-

tion kuvaukseen ja tiedonsiirtoon eri musiikin notaation editointi-, julkaisu- sekä

nuotinlukuohjelmien välillä. NIFF-projekti aloitettiin 1994 kuuden suuren kaupalli-

kolmen notaatio-ohjelman

(Passport Designs: Encore, San Andreas Press: Score ja Coda: Finale) sekä kolmen

nuotinlukuohjelman (Musitek: MidiScan, Nick Carter: SightReader ja Grande Soft-

ware: NoteScan) valmistajat. Vuonna 1995 Coda vetäytyi hankkeesta ja sen tilalle

rahoittajiksi tulivat Mark of the Unicorn, Twelwe Tone Systems, Opcode Systems ja

TAP Music Systems/MusicWare. (Grande 1997, 491; NIFF 6a.3 1998.) NIFF-

projektin koordinaattorin Alan Belkinin (2002) mukaan NIFF-määrittely on valmis ja

projekti on loppuunsaatettu. NIFF-tiedostoformaatti ei ole saavuttanut laajaa jalansi-

jaa ohjelmistotuottajien piirissä. Osasyinä tähän on pidettävä suurimman rahoittajan

Passport Designs –yhtiön toiminnan lopettaminen ja jo aikaisemmin tapahtunut Co-

dan vetäytyminen.

NIFF:in suunnittelijoiden strategiana oli luoda formaatti, jossa tieto on jäsennelty

systemaattisesti Leland Smithin Scoren esimerkin mukaisesti käyttäen yleisesti käy-

tössä olevaa tiedostomuotoa. NIFF-formaattiin on sisällytetty myös toiminnallisia

piirteitä DARMS:ta. (Grande 1997, 492.) NIFF–tiedostoformaatin musiikin notaation

tietokonerepresentaation informaatio sisältää kolme itsenäistä komponenttia: loogi-

sen ja graafisen tiedon sekä esitystiedon. Looginen tieto sisältää perustiedon, jolla

musiikkikappale määritellään tietokoneeseen tallennettavaan tiedostoformaattiin.

NIFF–formaatissa looginen tieto on ainoa pakollinen tieto, jota tarvitaan musiikki-

kappaleen esittämiseen (Grande 1997, 493). Looginen tieto sisältää esimerkiksi tie-

don nuoteista ja niiden kestoista, stemmojen lukumäärästä, kappaleen nopeudesta,

tahtiosoituksesta ja niin edelleen. Graafinen tieto sisältää musiikkikappaleen ulkonä-

köä koskevaa tietoa: se määrittää kuinka musiikkikappale on jaettu eri sivuille ja mil-

sen ohjelmistovalmistajan yhteistyönä. Edustettuina olivat

4.3.1 NIFF-tiedostoformaatin rakenne

29

tä nämä sivut näyttävät. Graafista tietoa ovat myös esimerkiksi kappaleen

kirjasinmääritykset nuoteille ja teksteille. NIFF–formaatin määrittelyssä graafinen

age layout) ja tietoon, joka ei

ity sivun asetteluun (Grande 1997, 493). Esitystieto sisältää informaation, jolla

määrittää valinnaisia elementtejä palasiin (chunk)

rande 1997, 493).

tieto on jaettu kahteen alaosaan: sivun asettelutietoon (p

li

tallennettu musiikkikappale voidaan saada kuultavaan muotoon. NIFF:ssä esitystieto

on esitetty MIDI:nä. (Grande 1997, 493).

NIFF–formaatti perustuu rakenteeltaan Microsoftin Resource Interchange File For-

mat –määrityksiin (Grande 1997, 494; NIFF 6a.3 1998.) Cunninghamin (2003, 15)

mukaan RIFF-määritysten käyttöönotto NIFF-formaatin pohjaksi perustuu sille, että

RIFF oli NIFF–formaatin kehittelyn alkutaipaleella kaikkein ajanmukaisin ja raken-

teellisesti kehittynein formaatti, joka soveltui NIFF-formaatin tarpeisiin parhaiten.

NIFF–formaatissa tiedosto tallennetaan binäärimuodossa, joskin RIFF:in mukaisesti

NIFF-tiedosto voidaan esittää myös ASCII –esityksenä (NIFF 6a.3 1998). RIFF-

tiedostoissa, kuten myös NIFF-tiedostoissa toisiinsa kuuluvat tietoalkiot (data item)

on ryhmitelty palasiin (chunk), jotka on ryhmitelty edelleen listoihin (list) (Grande

1997, 493, NIFF 6a.3 1998). Ylimääräisenä tietoalkiotyyppinä on NIFF-formaatissa

määritelty tag, jonka avulla voi

(G

Kuva 1. Esimerkki RIFF-tiedoston rakenteesta (Cunningham 2003, 15).

(setup section)

tietojaksoon (data section). Alustusjaksossa määritellään eri parametrit ja muuttujat,

NIFF–tiedosto koostuu kahdesta osasta: alustusjaksoon ja

30

joita käytetään NIFF–tiedoston määrityksessä. Tässä jaksossa palaset (chunk) yleensä

sisältävät informaatiota, joka poikkeaa oletusarvoista ja jota käytetään esimerkiksi

stemmojen (part) määrittelemiseen tai MIDI –kanavien määritykseen. Tietojaksoon

on tallennettu kaikki muu informaatio, joka on esitetty sivuittain hierarkkisesti.

Sivulla esitetään ensiksi systeemit (system), jotka sisältävät nuottiviivastot.

Nuottiviivastot sisältävät muita symboleja kuten nuotteja sekä aikamäärityksiä (time-

ice). Tekstiä ja grafiikkaa on mahdollista lisätä jokaiselle tasolle hierarkiassa. sl

(Grande 1997, 497; NIFF 6a.3 1998.)

Kuva 2. NIFF-dokumentin rakenne (Cunningham 2003, 20).

4.3.2 NIFF notaation representaationa

DARMS:in tapaan NIFF:ssä sävelkorkeutta ei ole suoraan määritelty. Notaation

symboli, jonka merkitys riippuu sen vertikaalisesta sijainnista viivastolla ilmaistaan

staff step –muuttujassa. Sävelkorkeus ilmaistaan etäisyytenä viivaston ensimmäisestä

viivasta lukien. NIFF:ssä viivaston ensimmäinen viiva saa arvon staff step= 0.

Viivaston viivat saavat siten arvot 0, 2, 4, 6, 8 ja välit vastaavasti arvot 1, 3, 5, 7. 1 uotin esitys

oostuu vähintään kahdesta palasesta: nuotin varresta (Stem chunk) ja nuotin päästä

Esimerkiksi G-avaimella sijaitseva c merkitään staff step= -2. N

k

(Notehead chunk). NIFF:ssä aikaa kuvataan tapahtumana, jolla on alkukohta ja

loppukohta notaatiossa. Aikatapahtumia (Time-Slice) on kahden tyyppisiä: tahdin

31

alku (MeasureStart) ja tapahtuma (Event). Nuottien aika-arvot (duration) on

määritelty suhteessa kokonuottiin: puolinuotti on ½, neljäsosanuotti on ¼ ja niin

edespäin. NIFF-formaatissa eri stemmojen (parts) samanaikaiset tapahtumat

sijoitetaan yhteen aikatapahtumaan. (NIFF 6a.3 1998.)

Esimerkiksi sävelkulku koodataan NIFF-formaatissa seuraavasti:

Time-Slice, type=event, start time=0/4

Stem

Notehead, staff step=-2, duration=1/4

Articulation, shape=staccato

Time-slice, type=event, start-time=1/4

Stem

Notehead, staff step=-1, duration=1/8

Articulation, shape=staccato

Time-slice, type=event, start-time=3/8

Stem

Note, staff step=0, duration=1/8

Articulation, shape=staccato

rticulation chunk). Eri

musiikillisille symboleille on omat palaset: esimerkiksi klaavipalanen (clef chunk),

ynamiikkapalanen (dynamic chunk) ja niin edespäin. (Grande 1997, 499–500.)

uvainen yhdestä tai useammasta

symbolista kutsutaan riippuvaiseksi symboliksi (dependent symbol). Jokaiselle

palastyypille on määritetty oletusankkuri (anchor). Esimerkiksi nuottivarsipalanen

(Stem chunk) on ankkuri artikulaatiopalaselle. Riipuvaisen symbolin on esiinnyttävä

NIFF-tiedostossa mahdollisimman lähellä ankkuriaan. (NIFF 6a.3 1998.)

NIFF:in rakenteet mahdollistavat joustavan notaation representaatio

määrittelemällä korvaavat (Override) rakenteet, jotka voivat täydentää informaatiota

(Grande; Belkin 1996, 36–37). Esimerkiksi eri soitinten äänenkuljetus on mahdollista

esittää NIFF:ssä monipuolisesti. Samalla viivastolla voi esittää samanaikaisesti

esimerkiksi kolmen huilun äänet (part) tai ne voidaan tilapäisesti esittää kukin

omalla viivastollaan. Tällä tavoin on mahdollistettu esimerkiksi stemmojen tulostus

Edellisen esimerkin staccato sisältyy artikulaatio palaseen (A

d

Musiikillista symbolia, jonka sijainti on riipp

n. Tämä tapahtuu

32

riippumatta äänenkuljetuksesta eri viivastoilla. Tämä tapahtuu esittelemällä stemmat

alustusjaksossa.

Parts List

Part, ID=0, Name=”Flute 1”, Number of Staves=1

aksi vaihtoehtoisesti käytettävää

toinen homofoninen.

stem 1

ID=1, Part ID=1

stem 2

Staff Name Override,

usisoitinten divisi on mahdollista esittää halutulla tavalla edellisen esimerkin

Part, ID=1, Name=”Flute 2”, Number of Staves=1

Part, ID=2, Name=”Flute 3”, Number of Staves=1

Tämän jälkeen tietojaksossa määritetään k

systeemiä, joista ensimmäinen on polyfoninen ja

Sy

Staff, ID=0, Part ID=0

Staff,

Staff, ID=2, Part ID=2

Sy

Staff, ID=0

Text,

Value=”Flutes 1,2,3”

Jo

mukaisesti. NIFF:ssä on myös ratkaistu viivastolta toiselle hyppäävän

äänenkuljetuksen representaatio.

(Staff 1)

Time-slice, type=event, start time=1/8

Beam, ID=1, Number of Nodes=3,parts to left=1, parts to right=1

Notehead, staff step= 2, duration=1/8

Stem

33

Time-slice, type=event, start time=2/8

Stem

Beam, ID=1, part to left=1, parts to right=0

aff step=5, duration=1/8

tem

Beam, ID=1,parts to left=0, parts to right=1

imerkistä ilmenee muun muassa palkkien, legatojen sekä erilaisten koristeiden

Edelliset ovat riippuvaisia useammasta kuin yhdestä ankkurista, jolloin

ta (node). Esimerkin palkin, Beam, ID=1, jatkuvuus

ft ja parts to right arvoilla 0 tai 1. (NIFF 6a.3

98.)

soveltuvuus musiikin informaation siirtoformaatiksi ja

formaatin notaatioon liittyvät ominaisuudet ovat

ittävät monimutkaisemmankin notaation representaatioon. Formaatin käytettävyyttä

NIFF–tiedostot paisuvat laajoiksi johtuen toisaalta

yrkimyksestä perinpohjaiseen musiikin informaation representaatioon.

(Cunningham 2003, 62.)

Notehead, st

(Staff 2)

Time-slice, type=event, start-time=0/8

S

Notehead, staff step= 6, duration=1/8

Es

käsittelytapa.

niillä on useampi solmukoh

määritellään parts to le

19

NIFF-formaatin

representaatioksi on hyvä. NIFF-

ri

vähentää kuitenkin sen monimutkaisuus etenkin, jos NIFF–koodia tarkastelee

tekstinä. Koska NIFF suunniteltiin alun perin siirtoformaatiksi, tiedostokoot oli

tarkoitus pitää pieninä. Kuitenkin

p

34

4.4 HyTime ja Standard Music Description Language

ge (HyTime) on sovellus Standard

Markup Language (SGML) –tiedostosiirto standardista (ISO 8879:

ärittelyä mahdollistaen multimedian

. HyTimen avulla voidaan liikkuvaa kuvaa ja ääntä hallita aika- ja

SO/IEC 10744 1997, xviii ; Sloan 1997, 470).

taatiokoodien välillä laitteisto- ja järjestelmäriippumattomasti. SMDL

ykenee kuvaamaan eri musiikin lajeja lähtökohtana länsimainen viivastonotaatio.

4.4.1 SMDL:n alueet (domains)

O/IEC DIS 10743 1995, 5) musiikin informaatio on jaettu

neljään alueeseen (domain):

- looginen alue (logical domain)

- esitystapa-alue (gestural domain)

- visuaalinen alue (visual domain)

- analyyttinen alue (analytical domain)

Loogista aluetta kutsutaan myös cantus –nimellä. Looginen alue sisältää musiikin

kuvauksen, josta teoksen muut editiot ja esitykset johdetaan. Loogisessa alueessa

teoksen kuvaukseen sisällytetään tiedot sävelkorkeudesta, sävelten kestoista,

soinnuista, tempoista ja niin edelleen. Esimerkiksi c-sävel ilmaistaan loogisesti

sävelkorkeutena, frekvenssinä. Näin ollen sävel voidaan ilmaista useilla

Hypermedia/Time-based Structuring Langua

Generalized

1986). HyTime laajentaa SGML:n dokumenttimä

käytön

tilamäärityksin sekä luoda hyperlinkkejä eri dokumenttien ja objektien välillä.

(I

Standard Music Description Language (SMDL) on vuorostaan HyTime–standardin

(ISO/IEC 10744 1997) sovellus, joka noudattaa HyTime:n arkkitehtuuria ja käyttää

hyväksi sen mahdollisuuksia. SMDL:n tarkoituksena on toimia siirtoformaattina eri

represen

k

Tämä ei kuitenkaan sulje abstraktimpien symbolien ja notaatioiden käyttöä, sillä

niiden esitys on SMDL:n laajennettavuuden ansiosta mahdollista. (ISO/IEC DIS

10743 1995, 1; Sloan 1997, 470.)

SMDL –määrityksessä (IS

35

notaatiojärjestelmillä tai esittää monin eri tavoin. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 5;

t todellisina esityksessä käytettävinä

ikoina. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 5; Sloan 1997, 470.)

kseen erityisen käyttökelpoisena siirtoformaattina.

IFF:in ja SMDL:n yhteensopivuutta on kehittäjien taholta pyritty ylläpitämään ja

näin takaamaan NIFF-formaatin asemaa SMDL:n osana ja sitä täydentävänä

formaattina. Analyyttinen alue (analytic domain) voi sisältää teoksen analyysejä ja

ommentointia, jotka voivat viitata kaikkiin muihin alueisiin. (Grande ja Belkin

Sloan 1997, 470.)

Esitystapa-alue (gestural domain) sisältää musiikin auditiivisen esityksen kuvauksen,

joka ilmaisee loogisen alueen elementtien esitystavan. Samasta cantuksesta voi olla

useita eri esityksiä. Auditiivinen esitys voi sisältää äänitiedostoja tai MIDI–

tiedostoja, jotka on linkitetty cantuksen objekteihin. Esitykset voivat sisältää tietoa

vastaavuuksista ja suhteista cantuksen ja esityksen välillä esimerkiksi ilmaisemalla

cantuksessa esiintyvät virtuaaliset aikamäärittely

a

Visuaalinen alue (visual domain) muodostuu teoksen visuaalisista esityksistä.

Visuaalisella alueella määritellään kuinka cantuksessa kuvattu teos esitetään

painotuotteena tai näytöltä katsottavana kuvana. Teoksen partituuri voidaan kuvata

käyttäjän vapaasti määrittelemillä symboleilla, jotka linkittyvät cantuksen

objekteihin. Näin ollen esimerkiksi aiemmin mainittuja DARMS:a ja NIFF:ia voi

käyttää sellaisenaan SMDL–dokumentin visuaalisen alueen symbolipohjana. SMDL–

standardissa NIFF on mainittu eri

N

k

1996, 33; ISO/IEC DIS 10743 1995, 3-5; Sloan 1997, 470.)

36

Kuva 3. SMDL:n alueet ja niiden keskinäiset viittaussuhteet (Sloan 1997, 471).

4.4.2 SMDL:n loogisen rakenteen peruselementit

SMDL kuvaa musiikkia erilaisten tapahtumien yhdistelmänä aikajanassa, jossa joka

tapahtumalla on alkuaika ja kesto. Jokaisen tapahtuman alkuaika ja kesto voidaan

ilmaista myös suhteessa toiseen tapahtumaan. (Newcomb 1997, 488.) SMDL:ssä

sävelkorkeus voidaan määritellä usealla tavalla: suoraan taajuutena, intervallina

vertailutaajuuteen, käyttäjän määrittelemällä notaatioilmaisulla tai nimettynä

taajuutena taajuusjaotus/ -asteikko -taulukossa (pitch gamut). Tällaiseen taulukkoon

voidaan määritellä esimerkiksi tasavireisyydestä poikkeavia virityksiä.

Jaotustaulukossa samalle taajuusluokalle voi antaa useita nimiä kuten C ja Do tai C#

ja Db. Välttämättä kaikilla taajuusjaotustaulukon askelmilla (gamut step) ei tarvitse

olla nimeä, jolloin sävelkorkeutta voi ilmaista poikkeamana (ficta adjustment)

nimetystä taajuudesta. Tällä tavoin ilmaistaan myös tilapäiset ylennys- ja

37

alennusmerkit. (ISO/IEC DIS 10743 1995, 25–26.) Sävelten kestoa voidaan kuvata

joko tosiaikaisesti, esimerkiksi minuutteina, sekunteina ja millisekunteina tai

virtuaaliajassa, jossa eri yksiköt kuvataan suhteessa toisiinsa (Sloan 1997, 472).

Cantuksen esityksen tempon määrää HyTimen baton- arkkitehtuurimuoto, jonka

tapahtumien aikakoordinaatit ovat tosiaikaisia (ISO/IEC DIS 10743 1995, 12, 22).

Artikulaatio, ornamentit ja dynamiikka ilmaistaan visuaalisella alueella symbolilla tai

sanalla, joka kuvaa tapahtumaa partituurissa. Tyylitiedosto voi täydentää

informaatiota, tietyn ornamentin tai artikulaation esitystavasta esitysalueella (Sloan

1997, 472–473). Sointia SMDL:ssä voi säädellä säikeiden (threads) avulla.

Cantuksen nuotit voi jakaa säikeisiin, jotka mahdollistavat nuottien jaon ja

ryhmittelyn halutulla tavalla sekvensseiksi, päällekkäisiksi tapahtumiksi tai nuotti- ja

tapahtumalistoiksi (ISO/IEC DIS 10743 1995, 14). Säikeitä käytetään muun muassa

eri soittimien ja äänien määrittelyyn. HyTimen wand –arkkitehtuurimuotoa käytetään

määrittelemään äänen modifiointia, esimerkiksi artikulaatiota ja äänen suodattamista,

analogisen tai digitaalisen äänen prosessoinnin yhteydessä (ISO/IEC DIS 10743

1995, 22; Sloan 1997, 473). Wand:in avulla voi esimerkiksi kuvata äänen sävyn

uttaa

kitaraa soitettaessa.

muutoksia, joita näppäilypaikan vaihtelu tallan vierestä lähelle otelautaa aihe

Kuva 4. SMDL –dokumentin loogisen alueen eli cantuksen rakenne (Newcomb

1997, 488).

38

4.4.3 SMDL:n käyttö ja nykytila

Kuten aiemmin mainittiin, visuaalisella alueella voidaan käyttää mitä tahansa

olemassa olevaa koodia pohjana musiikkiteoksen kuvaukseen SMDL:n avulla. Tästä

syystä SMDL voisi toimia välittävänä kielenä muiden koodien välillä, jolloin

rvittavien kääntäjien lukumäärä luonnollisesti laskisi (Sloan 1997, 486). SMDL:n ta

käytettävyyttä on arvosteltu sen monimutkaisuuden ja vaikeakäyttöisyyden vuoksi

(Cunningham 2003, 117). SMDL on tarkoitettu loppukäyttäjälle näkymättömäksi

kieleksi. Työvälineitä SMDL:n käyttöön ei ole kehitetty ja näin kaupallisia

sovelluksia ei ole syntynyt (Haus ja Longari 2002, 1).

SMDL:stä on tulossa XML–yhteensopiva muoto, joka perustuu HyTime 2 –

standardiin (Gastan 1999). Koska XML on tällä hetkellä hyvin suosittu metakieli, se

voisi helpottaa SMDL–standardin käyttöönottoa. Tätä tutkielmaa kirjoittaessa

(17.6.2004) ei kuitenkaan löytynyt mistään lähteestä vahvistusta sille, että uusi

SMDL:n versio olisi valmis.

39

5 Extensible Markup Language

5.1 Mikä XML on?

entiksi, kun siihen on liitetty tietokoneen tulkittavissa

leva rakennemäärittely (Salminen 1995, 9). XML on ihanteellinen formaatti

rakenteisen tekstin säilyttämiseksi ja levittämiseksi monissa medioissa kuten

esimerkiksi WWW-ympäristössä (Bradley 2000, 3). Samaa tietolähdettä voidaan

käyttää eri sovelluksissa.

XML:ssä rakenteen määritys, ulkoasu ja sisältö ovat erillään. Sisällölle voidaan

määrittää ulkoasu sen mukaan missä se esitetään. XML on itsekuvailevaa

(self-describing). XML-dokumentissa käytetään tunnisteita (tag), jotka auttavat

tiedon tulkinnassa. Tunnisteet alkavat <-merkillä ja loppuvat >-merkillä. Näin XML-

dokumentit ovat eri ohjelmien ja tietojärjestelmien tunnistettavissa.

Itsedokumentoituvuus mahdollistaa XML-dokumenttien sisällön ymmärtämisen

vuosienkin jälkeen myös silmämääräisesti:

<chord>

<note name= ”c” octave= ”1” />

<note name= ”e” octave= ”1” />

<note name= ”g” octave= ”1” />

</chord>

XML (Extensible Markup Language) on yksinkertaistettu versio SGML-standardista.

SGML on kansainvälisesti standardoitu metakieli merkkauskielten määrittelemiseen,

jonka tarkoitus on helpottaa dokumenttien siirrettävyyttä eri alustoille ja eri

tarkoituksiin sekä niiden arkistointia (Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999,

247). W3C (World Wide Web Consortium) on kehittänyt XML-kieltä ja on antanut

suosituksen XML 1.0, jonka viimeinen versio on julkaistu 6.10.2000. Ensimmäinen

suositus julkaistiin 10.2.1998.

XML on kehitetty rakenteisten dokumenttien ja tiedon kuvailuun. Dokumenttia

kutsutaan rakenteiseksi dokum

o

40

Edellä olevan esimerkin (Castan; Good, Roland 2001) tunnistaa helposti C–duuri

tynyt.

5.2 XML-dokumentin rakenne

XML-dokumentilla on sekä looginen että fyysinen rakenne. Looginen rakenne

mahdollistaa dokumentin jakamisen elementteihin (elements) ja alaelementteihin.

Elementtien täytyy aina olla sisäkkäisiä. Näin ne muodostavat hierarkkisen

rakenteen, jota voi kuvata puumaiseksi rakenteeksi, jossa on juuri, haaroja ja lehdet.

Musiikissa tällaisia elementtejä voivat olla nuotit, soinnut ja niin edespäin.

”note”

sisältöä. Edellisessä esimerkissä ”name” ja ”octave” ovat attribuutteja. Kuten

notaation peruskuvaukseen (Castan, Good, 99).

sijaita erillään ja se tuodaan XML-dokumenttiin viittausta käyttämällä. Tällaisia

ulkoisia entiteettejä voivat olla kuva-, ääni- ja videotiedostot (Bradley 2000, 4). Eräs

3 Document Type Definition

XML o on kieli, joka kuvailee muita kieliä

(Bradley 2000, 5). XML:ssä ei ole ennakkoon määriteltyjä elementtilistoja, vaan

kuhunkin käyttötarkoitukseen voi kehittää omat soveliaat elementtimääritykset.

kolmisoinnuksi jokainen musiikkiin vähänkin pereh

Esimerkki elementistä:

<note name= ”c” octave= ”1” />

on elementin nimi. Seuraavana rakennehierarkiassa tulevat määritteet,

attribuutit (attributes), jotka määrittävät elementin ominaisuuden tai tarkentavat

edellä kuvatusta voi päätellä, XML:n syntaksi on hierarkkista ja soveltuu hyvin

Fyysinen rakenne antaa mahdollisuuden entiteettien (entities) käyttöön. Entiteetti voi

tapa käyttää ulkoisia entiteettejä on koota dokumentteja pienemmistä osista (Holzner

2001, 155–170). Entiteetit voivat olla myös sisäisiä esim. vakiomerkkijonoja.

5.

n metakieli. Tämä merkitsee, että se

41

Koska eräänä XML:n käytön tavoitteena on tietojen siirrettävyys eri sovellutusten ja

järjestelmien välillä, käytetään Document Type Definition (DTD) -määrittelyjä.

DTD:ssä määritellään sallitut elementit ja niiden attribuutit. Esimerkiksi DTD:ssä voi

lla seuraava määrittely (Recordare 2003):

octave)>

<!ELEMENT step (#PCDATA)>

asteikossa yhdistettynä kromaattiseen muutokseen ja oktaavialaan. Step-elementti voi

volla +1. Oktaavi-elementin arvot vaihtelevat 0-9:ään.

osoittaa c1:n aloittavaa oktaavia. Avainsana PCDATA (parsable character data)

ilm n merkkidataa eli tekstiä.

et eleme

ttu (Bradley 2000, 554). XML-

okumentin validointi tapahtuu validointijäsentimellä, joka vertailee noudattavatko

o

<!ELEMENT pitch (step, alter?,

<!ELEMENT alter (#PCDATA)>

<!ELEMENT octave (#PCDATA)>

Tässä esimerkissä sävelkorkeutta (pitch) kuvataan askeleena (step) diatonisessa

saada arvokseen aakkoset A-G. Alter-elementti edustaa kromaattista muutosta.

Korotus ilmaistaan ar

4

aisee sen, että elementit saavat arvoksee

XML-dokumentti on hyvinmuodostettu (well-formed), kun se sisältää yhden

juurielementin ja muut mahdollis ntit alkavat ja päättyvät saman elementin

sisällä. Dokumentin on luonnollisesti vastattava XML-määrittelyä. Ollakseen validi

(valid) dokumentin pitää olla hyvinmuodoste

d

dokumentin elementti- ja attribuuttimääritelmät DTD-määrittelyä (Bradley 2000,

552).

42

5.4 XML-dokumentin muotoilu

Kuten luvussa 6.1 on todettu, XML mahdollistaa saman tiedon käytön monissa eri

julkaisusovellutuksissa, esimerkiksi painotuotteissa, CD-ROM-levyillä, Internetissä

ja m yös tietokanta, josta

voi ysisovellutuksiin. Koska XML-dokumentti on

pelkkä tekstitiedosto, julkaisu vaatii formatointia. Jokaiselle elementille on

määriteltävä tulostusformaatti. Tämä tapahtuu tyylitiedoston (style sheet) avulla, jota

atkapuhelimissa. XML-dokumenteista voidaan muodostaa m

tehdä hakuja esimerkiksi analy

voi vaihdella julkaisumedian ja käyttötarpeen mukaisesti. Muotoiluun on kehitetty

useita standardeja, joiden avulla XML-dokumentti saatetaan lopulliseen

julkaisuasuun.

Kuva 5. Joukko XML-julkaisustandardeja (Bradley 2000, 10).

XML-tiedostot ovat tekstitiedostoja, joiden esittämisessä käytetään ASCII-, ISO

10646- ja Unicode- standardeja. ASCII (American Standard Code for Information

Interchange) on standardoitu koodi merkkien esittämiseksi. ISO 10646 ja Unicode

ovat sen laajennuksia. XLink ja XPointer, jotka perustuvat uuteen standardiin Xpath

mahdollistavat hypertekstilinkkien käytön XML:ssä. XSL (XML Stylesheet

Language) ja CSS (Cascading Style Sheets) ovat XML-dokumentin tyylinmäärittelyn

kaksi pääkeinoa. CSS:ää käytettäessä voidaan määritellä yksittäisten elementtien

muoto, luoda tyyliluokkia, tehdä fonttimäärityksiä, käyttää värejä ja määrittää

43

elementtien sijainti sivulla. XSL on CSS:ää tehokkaampi. Sen avulla voi järjestää

aa ne kokonaan, näyttää niistä osan loput

iilottaen, valita tyylejä ei vain elementteihin vaan myös attribuutteihin perustuen

L:n käyttöä hahmotetaan tarkastelemalla esimerkkiä:

<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-1"?>

<?xml-stylesheet type="text/css" href="demo.css"?>

<!DOCTYPE DOKUMENTTI [

<!ELEMENT DOKUMENTTI (TEOS, SAVELTAJA)>

<!ELEMENT TEOS (#PCDATA)>

<!ELEMENT SAVELTAJA (#PCDATA)>

]>

<DOKUMENTTI>

<TEOS>

Requiem

</TEOS>

<SAVELTAJA>

W.A. Mozart

</DOKUMENTTI>

Esittelyssä selvitetään versio ja dokumentin kielikoodaus. Seuraavalla rivillä

esitetään prosessointiohje, joka liittää dokumenttiin tyylitiedoston.

<?xml-stylesheet type="text/css" href="demo.css"?>

dokumentin elementtejä uudelleen, muutt

p

sekä valita tyylejä elementtien suhteellisen sijainnin perusteella. XSL-tyylitiedostot

ovat itsessään XML-tiedostoja. HTTP (Hyper Text Transfer Protocol) on Internet

protokolla, joka määrittelee WWW-tekniikassa palvelimen ja selainohjelman välisen

liikennöinnin. SPDL (Standard Page Description Language) kuvaa tarkalleen kuinka

informaatio asetellaan esimerkiksi tulostettavalle sivulle. SPDL-standardi on

kaupallisesti vapaa vastike Adoben kehittämälle PostScript-sivunkuvauskielelle.

(Bradley 2000, 7-10; Holzner 2001, 46–47.)

Seuraavassa XM

</SAVELTAJA>

Dokumentin alussa on XML-esittely (XML Declaration)

<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-1"?>

44

Tyylitiedosto demo.css sisältää määrittelyt siitä, kuinka dokumentti.xml

näytetään. TEOS {display:block; font-size: 36pt; color: #000000}

SAVELTAJA {display:block; font-size: 18pt; color: #000000}

<!ELEMENT DOKUMENTTI (TEOS, SA A)

Yllä olevassa esimerkissä DTD-määrittely on sulautettu XML tiedostoon sisäiseksi

DTD:ksi. Tyyppimäärittely esitetään tiedoston alussa:

<!DOCTYPE DOKUMENTTI [

VELTAJ >

<!ELEMENT TEOS (#PCDATA)>

DOK , SAVELTAJA).

Sek aa (#PCDATA). Varsinainen

XM eri

tied una samaan tiedostoon kuten tässä

tapauksessa.

Varsinainen XML-dokumentti sisältää juurielementin DOKUMENTTI ja sen sisällä

elem VIESTI.

</TEOS>

W.A. Mozart

</SAVELTAJA>

iin silloin selain

äyttää XML-dokumentteja sellaisenaan. Kun dokumentissa on määritelty css-

tyy nlaiselta:

<!ELEMENT SAVELTAJA (#PCDATA)>

]>

UMENTTI on juurielementti, joka sisältää muut elementit (TEOS

ä TEOS että SAVELTAJA voivat olla merkkidat

L-dokumentti seuraa DTD-määrittelyä. Tavallisesti DTD-määrittely haetaan

ostosta, mutta se voi olla myös sulautett

entit ja TEOS

<DOKUMENTTI>

<TEOS>

Requiem

<SAVELTAJA>

</DOKUMENTTI>

Microsoftin Internet Explorer-selaimet 5.0-versiosta alkaen tukevat XML:n

esittämistä. Jos XML-tiedosto ei sisällä tyylitiedostomääritystä, n

n

litiedosto, niin dokumentti.xml näyttää selaimessa seuraava

45

Kuv

Julk dioihin XML:n käyttö on vastaavaa

kuin edellä esitetty: XML-dokumentti muotoillaan XSL/CSS-tyylitiedostolla, jonka

keen formatoidusta dokumentista tieto siirretään lopulliseen julkaisumuotoon, joita

ovellukset

velluksiksi (Holzner 2001, 49). Termi XML-sovellus

viittaa XML-sovelluksen erikoisalueeseen, ei ohjelmaan, joka käyttää sitä. Eräs

XML-sovellus on MathML (Mathematical Markup Language), jonka avulla

mat älöitä voi kuvata HTML-dokumentissa. Vastaavanlainen sovellus

on mical Markup Language). HTML+TIME ja SMIL (Synchronized

Multimedia Integration Language) ovat XML-sovelluksia, jotka on kehitetty

ohj ostojen esittämistä WWW-selaimissa. Real Networksin

virt ing software) kuten RealPlayer ja Applen Quicktime

per

XHTML

Consortium) toteutus HTML 4.0:sta (Holzner 2001, 785). XHTML on sovellus, jolla

a 6. XML-dokumentti Internet Explorerissa

aistaessa XML-dokumentteja muihinkin me

jäl

voivat olla CD-ROM-levy, kirja, PDA-laite tai muu vastaava.

5.5 XML-s

XML on metakieli, jota käytetään kuvailemaan uusia kieliä. Tällaisia XML:llä

luotuja kieliä kutsutaan XML-so

emaattisia yht

myös CML (Che

aamaan multimediatied

ausohjelmistot (stream

ustuvat SMIL:iin.

Tämän päivän suurin XML-sovellus on , joka on W3C:n (World Wide Web

46

XML-dokumentti voidaan esittää nykyisissä Internet-selaimissa. XHTML on aitoa

XML:ää, joka on HTML:n kaltaista, ominaisuus, joka on tehnyt siitä suositun.

SVG (Scalable Vector Graphics) ja VML (Vector Markup Language) ovat W3C:n

kehittelemiä XML-sovelluksia, joilla voi piirtää vektoripohjaisia grafiikkakuvioita.

SVG:tä käytetään joissakin ohjelmissa kuten CorelDraw ja joissain Adoben

ohjelmissa. VML:ää voi käyttää myös Internet Explorer-selaimessa.

47

6 XML notaation kuvauskielenä

Musiikin alueella on monia XML-sovellutuksia. Useimmat musiikin XML

sovellukset ovat keskittyneet viivastonotaation, kuvaamiseen. Tällaisia XML-

pohjaisia kuvauskieliä ovat MML ja MusicXML. Myös NIFF (Notation Interchange

File Format) formaatista on tehty XML-sovellus NIFFML. Näiden lisäksi on lukuisia

uita musiikin XML-sovelluksia esimerkiksi kitaran sointuotteiden kuvaamiseen

astan 2003). XML:n avulla kuvattuja ääniformaatteja ovat MIDI–formaattia

kuvaavat 4ML ja XMidi. FlowML on formaatti synteesidiagrammien ja niitä tukevien

prosessien kuvaamiseen. Tarkoituksena virtuaalisoitinten välittäminen

ohjelmistopohjaisten syntetisaattorien välillä sekä synteesidiagrammien julkaisuun

internetissä (Oasis 2000).

6.1 MusicXML

Recordare-yhtiön MusicXML pyrkii kuvaamaan länsimaista viivastonotaatiota 1700-

luvulta lähtien nykypäivään asti. MusicXML on kehitetty tiedonsiirtoformaatiksi

musiikin notaatio-, analyysi-, tietokanta ja esitysohjelmia varten. (Good 2001, 114.)

MusicXML on kahden viime vuoden aikana erottunut aiemmin mainituista

sovelluksista kaupallisen esiintulon myötä. MusicXML:n läpimurto notaation

siirtoformaattina on mahdollinen, sillä Recordaten XML-kääntäjä on saatavilla

johtaviin nuotinnusohjelmiin, Finaleen ja Sibeliukseen. Sibeliukseen saatava ohjelma

sisältää vain Sibelius-formaatin muunnon XML-muotoon. Kuva 8 sivulla 55 osoittaa

MusicXML:n saaneen jo hyvän jalansijan eri ohjelmatuottajien keskuudessa.

Michael Goodin (2001, 113) mukaan MusicXML:n tarkoituksena on tukea

tiedonsiirtoa notaatio-, esitys-, analyysi- ja tietokantaohjelmien välillä.

Kaupallisuudesta huolimatta Recordaren MusicXML on vapaasti käytettävissä ilman

korvauksia lisenssin mukaisesti (Recordare 2004a).

m

(C

48

.1.1 MusicXML:n rakenne 6

MusicXML:n pohjalla ovat MuseData ja Humdrum formaatit, joista muun muassa on

peräisin kaksiulotteinen musiikin representaation rakenne. Kuvan 7 mukaisesti

MusicXML partituurin voi nähdä etenevän joko 1) stemmoissa (part-wise), jolloin

tahdit on sijoitettu hieararkisesti sisäkkäin stemmoihin tai 2) tahdeittain, jolloin

stemmat on sijoitettu hieararkisesti sisäkkäin tahdeittain (time-wise). Konversio

näiden kahden välillä on mahdollista XSLT (Extensible Style Sheet Transformations)

–tyylitiedoston avulla. (Good 2001, 114.)

Kuva 7. Partituuri kaksiulotteisena tauluna nähtynä (Hewlett 1997, 404).

49

MusicXML on määritelty 12 DTD:n avulla (Document Type Definition, katso luku

5.3). Näistä partwise.dtd ja timewise.dtd ovat ylimmän tason DTD-määritykset edellä

äärittelyistä käytetään yhden

appaleen tai teoksen kuvaamiseen (Good 2001, 118). Opus.dtd mahdollistaa

sisältäen kertaukset ja poikkeavat loput

sekä tahtiviivojen tyylin. Direction.dtd pitää sisällään musiikin esitykseen liittyviä

määrittelyjä: muun muassa metronomimerkinnät, crescendo- ja diminuendo-

merkinnät notaatiossa sekä nuottien ryhmittelymääritykset. Myös sointuihin,

tulostukseen sekä musiikin auditiiviseen esitykseen liittyvät määrittelyt löytyvät tästä

DTD-määrittelystä. Identity.dtd:ssä on MusicXML-tiedoston metatiedon määrittelyt,

kuten esimerkiksi tieto tiedoston tekijästä, tekijänoikeuksista ja mahdollisesta

ohjelmasta, jolla tiedosto on luotu. Note.dtd käsittää MusicXML:n

nuottirepresentaatiot sekä nuottiin liittyvät elementit ja entiteetit. Midixml.dtd:ssä on

määritelty XML-representaatio Standard MIDI Files (SMF)- formaatille. Link.dtd

mahdollistaa hyperlinkkien käytön XLink tuella (Katso luku 5.4. XML-dokumentin

muotoilu).

6.1.2 MusicXML tiedoston rakenne

MusicXML-koodia tutkitaan seuraavan esimerkin avulla:

selostetun mukaisesti. Jompaakumpaa näistä DTD-m

k

useampien yksittäisten MusicXML-dokumenttien tai useampiosaisten teosten sekä

MusicXML-opuksien yhteen linkittämisen. Common.dtd sisältää entiteetti- ja

elementtimäärittelyt, joita käytetään MusicXML:n muissa DTD-määrittelyissä.

Musiikkiteoksen yleiset tiedot, kuten kappaleen nimi tai osa, on määritelty

score.dtd:ssä. Attributes.dtd määrittelee esimerkiksi avain- ja tahtilajimerkinnät sekä

sisältää transponointiin liittyviä määrittelyjä. Barline.dtd määrittelee normaalista

tahtiviivasta poikkeavan tahtiviivan käytön

Esimerkki 1.

ML-tiedosto alkaa XML-esittelyllä, joka selvittää käytettävän XML-version (1.0)

sekä määrittelemällä tiedoston käyttämä DTD-määrittelyn (Partwise) ja URL-

X

50

osoitteen, jossa tämä DTD-määrittely on. Attribuutti standalone, jonka arvo "no"

ilmaisee dokumentin käyttävän DTD:tä, joka ei sisälly dokumenttiin itseensä vaan

haetaan muualta. Alla olevassa esittelyssä käytetään partwise.dtd:tä.

<?xml version="1.0" standalone="no"?>

<!DOCTYPE score-partwise PUBLIC "-//Recordare//DTD MusicXML 1.0

Esittelyn jälkeen seuraa varsinainen notaation representaatio <score-partwise> -

tunnisteella, joka on dokumentin juuri. Tunniste ilmaisee sen, että tiedosto käyttää

part-wise –rakennetta, jolloin tahdit ovat stemmojen (part) sisällä. Stemmojen

listassa (<part-list>) luetellaan kappaleen sisältämät äänet antamalla niille oma

ID-tunnus ja nimi.

<score-partwise>

<part-list>

<part-name>Guitar</part-name>

</score-part>

</part-list>

Seuraavassa

Partwise//EN" "http://www.musicxml.org/dtds/partwise.dtd">

<score-part id="P1">

jaksossa ensimmäisen äänen tunniste (<part id="P1">) ilmaisee

äneen liittyvän informaation alkamisen. Attribuutteina on määritelty sävellaji

(<key>) ja tahtilaji (<time>) sekä nuottiavain (<clef>), jotka ovat ensimmäisellä

ons>-tunniste määrittelee nimittäjän,

ka määrittelee kuinka moneen osaan neljäsosanuotti jaetaan nuotin kestoa

MusicXML:ssä perustuu

kvinttiympyrään: <fifths> -tunnisteen arvo 1 viittaa näin ollen yhteen

korotusmerkkiin. Alennusmerkkiset sävellajit merkitään miinusmerkkisin arvoin,

näin ollen F-duuria vastaisi arvo –1. Sävellaji tarkennetaan duuriksi tai molliksi

teessa.

ä

tahdilla (<measure number="1">). <divisi

jo

määriteltäessä. Sävellajin etumerkinnän määritys

<mode>-tunnis

51

<part id="P1">

<measure number="1">

butes>

ns>

<fifths>1</fifths>

<time>

</time>

<clef>

<sign>G</sign>

<line>2</line>

</clef>

e nuotti nuotilta käyttäen <note> -tunnistetta. Alla

levassa on määritelty esimerkin fis-sävel. Step määrittää sävelen aluksi F-säveleksi,

alter arvolla 1 korottaa sävelen puoliaskelta fis-säveleksi. Duration ilmaisee

Type

<stem> up

slur

<step>F</step>

<alter>1</alter>

<octave>4</octave>

</pitch>

<duration>1</duration>

<attri

<divisions>2</divisio

<key>

<mode>major</mode>

</key>

<beats>2</beats>

<beat-type>4</beat-type>

</attributes>

Tämän jälkeen koodi etene

o

ja

sävelen keston. Esimerkissä keston arvo on 1, koska divisions-tunnisteessa

aiemmin neljäsosa oli jaettu kahteen. kertoo sävelen tyypiksi

kahdeksasosanuotin, jonka varsi ( ) on ylöspäin ( ). Myös nuotin palkki

merkitään alkavaksi: <beam number="1">begin</beam>. Legaton alku on ilmaistu

-tunnisteella, joka on <notations>-elementin sisällä.

<note>

<pitch>

52

<voice>1</voice>

<type>eighth</type>

m>up</stem>

n</beam>

lmaistaan

säkkäisin

tyle>

entti sisältää crescendo-merkin:

<ste

<beam number="1">begi

<notations>

<slur type="start" number="1"/>

</notations>

</note>

Kun esimerkin kaikkien tahtien nuotit on käyty läpi, notaation loppu i

poikkeavana tahtiviivana (barline). Lopuksi tiedosto suljetaan si

lopputunnistein, jotka ilmentävät tiedoston hierarkkista rakennetta.

<barline location="right">

<bar-style>light-heavy</bar-s

</barline>

</measure>

</part>

</score-partwise>

Kaikki muutkin notaatioon liittyvät merkinnät toteutetaan niitä vastaavin tag-

tunnistein. Lisäesimerkkinä nuotin (<note>) <notations>-elementin käytöstä on stac-

catopiste:

<notations>

<articulations>

<staccato placement="below"/>

</articulations>

</notations>

Seuraavassa koodissa <direction>-elem

<measure number="2">

<direction placement="below">

<direction-type>

<wedge type="crescendo" number="1"/>

</direction-type>

</direction>

53

Crescendo sanana ilmaistuna: <direction placement="below">

<direction-type>

<words font-style="italic">cresc.</words>

</direction-type>

Myös lyriikka liitetään MusicXML:ssä nuottiin ( ). MusicXM<note> L-tiedosto voi

sältää myös MIDI-tietoa, jonka mahdollistaa aikaisemmin mainittu XML-

ahdollista lukea

ymmärtää silmämääräisesti. MusicXML:llä tallennetut musiikkiteokset on

mahdollista lukea vielä empiin tekstipohjaisiin

nuottikirjoitusformaatteihin verrattuna

suurempia, jopa seitsemän kertaa suurempia kuin MuseData-tiedostot (Good 2001,

nsoi MusicXML:n hyvä pakattavuus ja toisaalta

tallennus- ja tiedonsiirtokapasiteetti. MusicXML:n

kenne mahdollistaa koodin tehokkaan käytön musiikkisovellusten kehittämiseen eri

hjelmointikielillä sekä eri käyttöjärjestelmäympäristöissä. Yleisesti saatavilla olevat

.1.3 MusicXML:n käyttö eri ohjelmistoissa

Kuten luvussa 6.1 todetti erkittäväksi notaation

siirtoformaatiksi ovat

nuotinkirjoitu n –ohjelmien joukkoon Recordaren Dolet MusicXML-

kääntäjän, joka toimitetaan kevytversiona. Dolet-ohjelman avulla Finaleen voi tuoda

yös

ibeliukselle on Dolet-kääntäjä, jolla voi toistaiseksi vain viedä MusicXML-

asta. Näiden kahden johtavan nuotinnusohjelman

istovalmistajia tukemaan

lmaan on voinut jo aiemmin tuoda

tinkirjoitusohjelmista NoteHeadsin Igor Engraver, San

si

representaatio Standard MIDI Files (SMF)- formaatille (midixml.dtd).

Yllä olevasta esimerkistä ilmenee MusicXML:n selkeys: koodi on m

ja

vuosikausienkin päästä. Aikais

MusicXML –tiedostot ovat kooltaan

118). Tätä seikkaa kuitenkin kompe

myös nykyisen tietotekniikan

ra

o

XML-ohjelmointityövälineet soveltuvat myös MusicXML:n tarpeisiin.

6

in, MusicXML:n mahdollisuudet m

vahvistuneet Coda Musicin otettua Finale-

sohjelman plug-i

ja Finalesta voi viedä MusicXML-tiedostoja. Nuotinkirjoitusohjelmista m

S

tiedostoja Sibelius-ohjelm

tiedostojen vaihdon mahdollistaminen on edistysaskel ohjelmien käyttäjien kannalta

ja toivottavasti se myös rohkaisee muita ohjelm

MusicXML:ää. Mainittakoon, että Sibelius-ohje

Finale-tiedostoja. Lisäksi nuo

54

Andreas Pressin Score ja MusicEase Softwaren MusicEase sekä Spe-Not Kkt.:n

Turandot tukevat MusicXML-tiedostojen tuontia. Betaversiot MusicXML-kääntäjistä

ienti) sekä Nightingale-

een tiedostot

oidaan avata MusicXML:ää tukevissa ohjelmissa. Betaversio MusicXML:ää

ovat saatavilla Lime- ja NoteEdit- (tiedostojen tuonti ja v

(tiedostojen vienti) ja LilyPond-nuotinkirjoitusohjelmiin (tiedostojen tuonti).

Neuratronin PhotoScore ja Visivin SharpEye ovat nuotinlukuohjelmia, jotka toimivat

vastaavasti kuin tekstintunnistusohjelmat. Ohjelmiin voi skannata nuotteja, jonka

jälkeen ne voidaan tallentaa MusicXML-tiedostoiksi. Tämän jälk

v

tukevalle nuotintunnistukselle on myös Middle C-ohjelmalla. TaBazaar ja KGuitar

(betaversio) ovat MusicXML:ää tukevia kitaratabulatuuriohjelmia. NIFF-formaatin

ja JMSL (Java Music Specification Language) –kielen kääntäminen MusicXML-

formaattiin on betavaiheessa, samoin kuin MusicXML:n konvertointi MIDI-

tiedostoksi.

Kuva 8. Kuvassa ovat ohjelmat ja formaatit, joihin Recordaren MusicXML-

muunnosohjelmia on saatavilla (Recordare 2004b). Oikealla olevat ovat betaversioita

ja vasemmalla puolella olevat jo kaupallisessa levityksessä.

55

6.1.4 MusicXML:n nykytila

MusicXML on edennyt versioon 1.0, joka on päivätty 13.1.2004. Recordare on ollut

kaan ole este MusicXML:n kehitykselle, mutta osoittaa notaation

andardoiduksi XML-siirtoformaatiksi tarkoitetun sovelluksen syntymisen olevan

vaikeaa.

6.2 Music Markup Language

Music Markup Language (MML) on XML:ään perustuva kuvauskieli musiikin

objektien ja tapahtumien kuvaamiseen. MML:ää on kehitetty Jacques Steyn johdolla

Pretorian yliopistossa Etelä-Afrikassa. MML:n tavoitteena on kuvata erilaisten

musiikkidokumenttien rakennetta luettavassa tekstimuodossa. Useista XML-

pohjaisista kielistä poiketen Music Markup Language ei pyri pelkästään

viivastonotaation kuvaamiseen. Kappale, joka on koodattu MML:ää käyttäen, tulisi

Jacques Steynin mukaan olla käytettävissä tekstinä, sekvensseriohjelmissa sekä

konvertoitavissa MIDI-tiedostoksi ja notaatioksi joko paperille tai näytölle. (Steyn

2000a.)

OASIS:in (Organization for the Advancement of Structured Information Standards)

jäsen useita vuosia. 4.11.2003 Michael Good (Recordare), Matthew Dovey Oxfordin

yliopistosta ja Don Byrd Indianan yliopistosta käynnistivät hankkeen XML-

pohjaisen notaation siirtoformaatin standardoimiseksi. Recordare vetäytyi

hankkeesta, koska hanke ei täyttänyt Recordaren Michael Goodin yhtiön kaupallisia

tavoitteita. Toistaiseksi hanke on keskeytetty, sillä uuden standardoidun formaatin

kehittely MusicXML:n rinnalle lisäisi vain hajaannusta eikä edistäisi standardoidun

XML-formaatin kehittämistä. (Byrd, Dovey ja Good 2004.) Tämä ei

luonnollisesti

st

56

6.2.1 MML:n rakenne ja notaation kuvaus

usic Markup Language (MML) kuvaa musiikin rakennetta moduulien avulla.

M

Moduuleissa määritellään MML:n sisältämät elementit ja attribuutit.

Kuva 9. Music Markup Languagen (MML) keskeiset moduulit (Steyn 2000c).

ML:ssä aika- (Time Module) ja taajuusmoduulit (Frequency Module) ovat aina

note="4C".

C:4

ulissa (Time Module) on bar. Tahtia merkitään esimerkiksi seuraavasti:

<bar barid="2">...</bar>. Aikamoduuli sisältää myös elementtimäärityksiä,

jotka painottuvat musiikin audio-ominaisuuksiin, jotka ovat käytettävissä esimerkiksi

sekvensseriohjelmissa. (Steyn 2000c.)

M

käytössä ja niitä kutsutaan ydinmoduuleiksi (The Music Core Modules). Taajuuden

kuvauksen yksikköjä ovat cent relatiivisille taajuuksille kuten intervalleille ja Herz

absoluuttisille taajuuksille. Sävel kuvataan note-attribuutilla. Esimerkiksi

yksiviivainen c merkintään MML:ssä Nuottien pituutta kuvataan

numeroin: 1 on kokonuotti, 2 on puolinuotti, 4 on neljäsosanuotti, 8 on

kahdeksasosanuotti ja niin edespäin. Sävelen c kesto merkitään esimerkiksi

neljäsosaksi seuraavasti: . Ajan pienimpänä yksikkönä on millisekunti (ms) ja

relatiivisena ajan yksikkönä on tick. Notaation kannalta tärkeä elementti

aikamodu

57

Notaatiomoduuli (Notation Module) keskittyy nimensä mukaisesti viivastonotaation

note n edellä. Tauko merkitään R-

irjaimella. Neljäsosatauko merkitään esimerkiksi R:4. Ylennysmerkki merkitään

eellisen nuotin

erkintätapa on hyvin suoraviivainen: esimerkiksi pisteellinen puolinuotti

merkittäisiin 3A:2..

kuvaamiseen. Sävel ( )-attribuutin käyttö kuvattii

k

s-kirjaimella ja alennusmerkki f-kirjaimella. Näin yksiviivainen des merkitään

note="4Df" ja yksiviivainen dis merkitään note="4Ds". Pist

m

Esimerkki 2. Katkelma Vivaldin Sonaatista g-molli.

Esimerkki 2. MML-muodossa. <song key="Bb" note="4">

<instrument noteset="4" type="violin">

<bar barid="viol-1">5A (G F):8 Eb (5A G)

<notation

<slurend end="s1" beat="2.5" />

</bar>

<slurbegin id="s1" beat="2" />

<slurbegin id="s2" beat="4" />

<slurend end="s2" beat="4.5" />

</notation>

<bar barid="viol-2">Fs G:2 Fs </bar>

<bar barid="viol-3">G R R:8 G F:8 </bar>

Esimerkki alkaa sävellajin ja tahtilajin määrityksellä: <song key="Bb" note="4">.

Seuraavan rivin noteset="4" määrittää kappaleen oktaavialaa. Näin ei

ensimmäisessä tahdissa (<bar barid="viol-1">) tarvitse esitellä oktaavialaltaan

kuin a-sävel, joka kuuluu viidenteen oktaavialaan: <bar barid="viol-1">5A (G

F):8 Eb (5A G). Legatot saavat oman id-tunnisteen ja niiden alut ja loput on

määritetty iskujen avulla.

58

Notaation näkökulmasta General Module on keskittynyt kertauksien määritykseen.

Tähän käytetään div-tunnistetta. Esimerkiksi viiden tahdin jakso kerrattaisiin

seuraavasti:

<div>

<bar ba rid="1">...</bar>

<bar barid="2">...</bar>

<bar barid="3">...</bar>

<bar barid="4">...</bar>

<bar barid="5">...</bar>

</div>

General Module sisältää elementtimäärittelyt tiedolle, jolla voidaan ohjata MML-

tiedostoon liitettyjä ääni- ja tekstitiedostoja. Tämä tapahtuu SMIL-kielen avulla

(katso luku 5.5). Lyriikan notaatioon liittämiseen käytettävät elementit on määritelty

Lyrics Modu

Texture Mo en voimakkuuden (intensity) lisäksi verhokäyrän

(envelope) ja Ainakin tätä tutkielmaa

kirjoitettaessa neräisiä ja pelkästään

hahmotelmia vät tehosteet. Tällaisia

ovat esimerk kkaamiseen perustuva äänen kompressointi, ajan

muokkaamiseen perustuva kaiku ja erilaiset suotimet. Performance Module sisältää

elementtimäärittelyt esityksessä käytettävistä kontrollilaitteista kuten jalka-, käsi- ja

ngityskontrollereista. (Steyn 2000c.)

izer –malliin. (Steyn 2000c.)

le:ssa.

dule sisältää ään

soinnin (harmonics) elementtimääritykset.

tämän moduulin määrittelyt olivat keske

. Effects Module elementtimääritykset sisältä

iksi taajuuden muo

he

Control Module sisältää elementtimäärittelyt äänen ohjaamiseksi: äänen aloitus ja

lopetus, voimakkuus, mahdollinen panorointi ja kanava. Nämä elementtimääritykset

ovat yhteensopivia SMIL 1.0:n ja CSS 2.0:n ääniominaisuuksien kanssa. Synthesizer

module:n elementtimääritykset määrittelevät virtuaalisen syntetisaattorin, joka

perustuu Univeral Synthes

59

6.2.2 MML:n nykytila

MusicXML:ään verrattuna MML on lähtökohdiltaan kunnianhimoisempi. MML:ssä

voitteena on SMDL:n tapaan erotella musiikillinen rakenne, visuaalinen tieto ja

esitystieto. Toistaiseksi MML:ssä on kehitetty vain viivastonotaation representaatiota

muiden modulien ollessa vasta luonnoksia vailla esimerkkejä ja sovelluksia.

MusicXML o paa. MML:ssä on vain

yksi dtd-määritystiedosto, joka vastaa MusicXML:n partwise.dtd:tä.

Music Markup Language ei tätä tutkielmaa kirjoitettaessa (5.4.2004) tunnu olevan

aktiivisessa kehitysvaiheessa. MML:n sivustolla viimeisin päivitys on vuodelta 2002,

iedossa ei ole sovelluksia, joissa MML:ää olisi käytetty.

s ja kuvailevuus on NIFFML:ssä selvästi

uonompaa kuin MusicXML:ssä ja MML:ssä. Esimerkiksi kokonuotti viivastolla

<NIFF xmlns:xsi="http://www.w3.org/2001/XMLSchema instance"

xsi:noNamespaceSchemaLocation="NIFFML.xsd">

<Setup>

ta

n MML:ään verrattuna selkeämpää ja luettavam

jolloin on päivitetty MML:n DTD-määrittelyä. Muilta osin kehitystyö on tapahtunut

1999–2001. Oman havaintoni mukaan Music Markup Language oli vielä 1990-luvun

lopulla mukana The World Wide Web Consortiumin (W3C) kehitettävien XML-

suositusten listalla. T

6.3 NIFFML

NIFFML on NIFF:in XML-sovellus. NIFFML on NIFF:in tietorakenteen XML-

representaatio, jonka etuna on mahdollisuus tarkastella NIFF-koodia tekstinä sekä

DTD:n avulla validioida NIFF tietorakennetta (Castan 2001, 109). NIFFML ei omaa

sitä selkeyttä, joka saavutetaan esimerkiksi MusicXML:ää ja MML:ää käytettäessä.

XML:lle ominainen tekstin luettavuu

h

näyttää NIFFML:llä koodattuna seuraavanlaiselta:

<?xml version="1.0" encoding="UTF-8" ?>

60

<NiffInformation niffVersion="6b" standardUnits="points" writingPro-

gramType="engraving program" absoluteUnitsPerStandardUnit="20" />

PartsList>

<PartDescription name="UnnamedPart" partID="0" midiChannel="0"

<Data>

<PageHeader>

<System>

<Height value="400" />

</SystemHeader>

<StaffHeader>

<Width value="10400" />

<Height value="400" />

<Clef shape="G clef" staffStep="2" />

r

<TimeSlice type="event" startTimeD="4" startTimeN="0">

<AbsolutePlacement vertical="400" horizontal="1020" />

lPlacement vertical="above" />

<

abbreviation="UnnamedPart" numberOfStaves="1" />

</PartsList>

</Setup>

<Page>

<Width value="10944" />

<Height value="14544" />

</PageHeader>

<SystemHeader>

<Width value="10400" />

<AbsolutePlacement vertical="1800" horizontal="400" />

<Staff>

<AbsolutePlacement vertical="1800" horizontal="400" />

<AnchorOverride value="pghd" />

<NumberOfStaffLines value="5" />

</StaffHeader>

<TimeSlice type="measure-start" startTimeD="4" startTimeN="0">

<AbsolutePlacement vertical="400" horizontal="0" />

</TimeSlice>

<TimeSignatu e topNumber="4" bottomNumber="4" />

</TimeSlice>

<Stem>

<Height value="0" />

<Logica

61

</Stem>

<Notehead shape="whole" durationD="1" durationN="1"

staffStep="-2">

<PartID value="0" />

</Notehead>

ce type="event" startTimeD="4" startTimeN="4">

ePlacement vertical="400" horizontal="10400" />

extendsTo="bottom of bottom staff"

="measure-start" startTimeD="4" startTimeN="5">

lacement vertical="400" horizontal="10400" />

käyttäen:

?>

PUBLIC "-//Recordare//DTD MusicXML 1.0

le 2002 for Windows</software>

>

art id="P1">

t-name>

<instrument-name>Grand Piano</instrument-name>

<TimeSli

<Absolut

</TimeSlice>

<Barline type="thin line"

numberOfStaves="1" />

<TimeSlice type

<AbsoluteP

</TimeSlice>

</Staff>

</System>

</Page>

</Data>

</NIFF>

Vastaava esimerkki MusicXML:ää

<?xml version="1.0" standalone="no"

<!DOCTYPE score-partwise

Partwise//EN" "partwise.dtd">

<score-partwise>

<identification>

<encoding>

<software>Fina

<software>Dolet for Finale 1.3</software

<encoding-date>0000-00-00</encoding-date>

</encoding>

</identification>

<part-list>

<score-p

<part-name>Unknown</par

<score-instrument id="P1-I1">

62

</score-i

<midi-instrument id="P1-I1">

<midi-channel>1</

nstrument>

midi-channel>

rogram>

ment>

</score-part>

</part-list>

<part id="P1">

<measure number="1">

s>

>4</beat-type>

sign>

line>

</clef>

<sound tempo="120" />

/duration>

tion="right">

avy</bar-style>

<midi-program>1</midi-p

</midi-instru

<attributes>

<divisions>1</divisions>

<key>

<fifths>0</fifths>

<mode>major</mode>

</key>

<time>

<beats>4</beat

<beat-type

</time>

<clef>

<sign>G</

<line>2</

</attributes>

<note>

<pitch>

<step>C</step>

<octave>4</octave>

</pitch>

<duration>4<

<voice>1</voice>

<type>whole</type>

</note>

<barline loca

<bar-style>light-he

</barline>

</measure>

</part>

</score-partwise>

63

NIFFML-koodaus sisältää tiedot esimerkin graafisesta asettelusta. MusicXML

tiiviinä sisältäen tietoa MIDI-kanavasta ja

Esimerkkikoodit havainnollistavat myös

a MusicXML:ssä. Edellinen nuotti ilmaistaan suhteessa

een viivaan (staffStep="-2"):

koodaus etenee helposti luettavana ja

MIDI–ohjelmasta sekä esitysnopeudesta.

nuotin esitystä NIFF:ssä j

viivaston ensimmäis

" durationD="1" durationN="1"

>

ead>

otin nimen ja oktaavialan:

n>4</duration>

>

XML-pohjaisia notaation kuvauskieliä

keskittyviä XML-representaatioita ovat Virginian

aikuttavan Perry Rolandin The Music Encoding Iniative (MEI) ja

eML on Toronton yliopiston Adaptive Technology

tutkimusprojekti, joka on tuottanut samannimisen java-

elellä toteutetun nuottieditorin. Projektin tavoitteena on musiikin

minen. (Roland 2002, Castan 2003.) Näiden

taation XML-representaatioita sekä

taatiorepresentaatioiden XML-muunnoksia. Monet näistä ovat vain

oita ei kehitetä eikä käytetä. Lisää musiikin XML-sovelluksia on Gerd

ällä sivustolla.

<Notehead shape="whole

staffStep="-2"

<PartID value="0" />

</Noteh

MusicXML:n ilmaistessa nu <note>

<pitch>

<step>C</step>

<octave>4</octave>

</pitch>

<duratio

<voice>1</voice>

<type>whole</type

</note>

6.4 Muita

Muita viivastonotaatioon

yliopistossa v

Gerd Castanin MusiXML. JScor

Resource Centren (ATRC)

ohjelmointiki

notaation verkkokäytön mahdollista

lisäksi on olemassa useita muitakin viivastono

aikaisempien no

luonnoksia, j

Castanin (2003) ylläpitäm

64

Recordare-yhtiön MusicXML on kahden viime vuoden aikana erottunut edellä

mainituista sovelluksista kaupallisen esiintulon myötä. MusicXML:n läpimurto

notaation siirtoformaattina on mahdollinen, sillä Recordaten XML-kääntäjä on

saatavilla johtaviin nuotinnusohjelmiin, Finaleen ja Sibeliukseen. Sibeliukseen

saatava ohjelma on vielä beetaversio sisältäen vain Sibelius-formaatin muunnon

ML-muotoon. Kuva 8 osoittaa MusicXML:n saaneen jo hyvän jalansijan eri

jelmatuottajien keskuudessa. MusicXML on tällä hetkellä ainoa aktiivisesti

luonnosasteelle

aiheessa. Tästä syystä tässä tutkielmassa MusicXML

hjaista musiikin notaation representaatiota vertailtaessa eri

dostoformaatteja toisiinsa.

X

oh

kehittyvä musiikin notaation XML-sovellus, muut ovat joko jääneet

tai ovat passiivisessa kehitysv

edustaa XML-po

tie

65

7 XML:n vertailua ja soveltuvuuden arviointia muihin musiikkinotaation kuvauskieliin

Seuraavassa luvussa vertaillaan tutkielmassa esiteltyjen musiikin notaation

kuvauskielien ominaisuuksia keskenään. Varsinaisen vertailun kohteena ovat MIDI-,

DARMS-, NIFF-ja XML-formaatit. XML:ää edustaa MusicXML. Vertailu kohdistuu

Lisäksi tarkastellaan joitain musiikin tietokonenotaatioon liittyviä ongelmia. Lopuksi

selvitetään XML:n mahdollisuuksia tulevaisuuden nuottijulkaisutoiminnassa ja

kuvauskielien kykyyn kuvata musiikin notaation loogista ja graafista rakennetta.

tämänhetkistä tilannetta musiikin notaation WWW-julkaisun alueella.

.1 Kuvauskielet notaation loogisen rakenteen kuvaajina

Musiikin notaation kuvauskielistä sekä NIFF että MusicXML formaatit kykenevät

representoimaan tärkeimmät musiikin notaation symbolit: muun muassa tiedon

tahtilajista, sävellajista, nuottiavaimista, dynaamisista merkeistä, painotuksista,

legatoista ja enharmonisista sävelistä. NIFF-formaatissa looginen tieto on ainoa

pakollinen tieto. MusicXML:ssä puolestaan on XML:n periaatteiden mukaisesti

looginen sisältö erillään ulkoasusta. MIDI-laajennukset, kuten NoTAMIDI ja

ExpressiveMIDI, täydentävät SMF-tiedostojen notaatiotiedon puutteellisuutta siten,

että myös MIDI:ä voidaan käyttää musiikin notaation siirtoformaattina. Myös

DARMS kykenee representoimaan musiikin notaatiota riittävällä tavalla. DARMS:in

soveltuvuutta ja houkuttelevuutta siirtoformaatiksi vähentävät kuitenkin sen lukuisat

murteet ja sen käytön vähäisyys. SMDL:ssä sävelteoksen notaatio kuuluu

visuaaliseen alueeseen, jossa voidaan käyttää mitä tahansa olemassa olevaa musiikin

notaation kuvauskieltä kuten NIFF:iä, joka on SMDL-standardissa mainittu

soveliaaksi SMDL:n osaksi.

Huolimatta siitä, että edellä mainitut formaatit tietyin varauksin ovat soveliaita kukin

musiikin notaation siirtoformaatiksi, niin tulevaisuuden notaation siirtoformaattina

MusicXML omaa SGML-standardiin pohjautuvana muihin nähden huomattavia

etuja. Tekstipohjaisen ja -rakenteisen MusicXML:n vahvuuksia ovat laitteisto-,

7

66

järjestelmä- ja ohjelmistoriippumattomuus sekä dokumentin sisällön monikäyttöisyys

ansi tä MIDI:ä houkuttelevampi

notaation siirtoformaattina. Koska NIFF:in ASCII-esitys on muunnos binääri-

tietorakenteen XML-muodossa.

dollista tehdä

onipuolisia hakuja. Esimerkiksi MusicXML:llä tallennetuista kappaleista

muodostuu tietokanta, josta on mahdollista hakea tiedot muun muassa kappaleen

ahdollista hyödyntää myös musiikin analyysissä. Eri elementit ovat helposti

ominaisuudet notaation graafisen tiedon kuvauksessa ovat merkityksellisiä, sillä

tiedon nuottisivun asettelusta. DARMS on kehitetty erityisesti tulostamiseen ja on

n ohjelmissa. Esimerkiksi useimmissa nuottien

uvanlukuohjelmissa on mahdollista tallentaa tieto NIFF-formaattiin jälkikäsittelyä

ei sisällä graafista tietoa kuten ei myöskään MusicXML, joten kumpaakaan ei

sellaisenaan voi käyttää sivun asettelutiedon kuvaukseen. MusicXML:ää voi pitää

ja sisällön eri osasten merkitysten tunnistettavuus. Edellä mainittujen ominaisuuksien

osta MusicXML on NIFF:iä ja etenkin binääris

muodosta, ei sen luettavuus ja sen tiedon sisällön osien tunnistaminen ole rakenteisen

MusicXML:n veroista. Sama koskee myös NIFFML:ää, joka esittää NIFF-

XML:ssä rakenteisen tiedon tunnistaminen avaa mahdollisuuksia XML-muodossa

tallennetun materiaalin käyttämisen tietokantana, johon on mah

m

nimestä ja tekijästä sekä tekijänoikeuksista. XML-tiedoston rakenteisuutta on

m

tunnistettavissa ja niitä on mahdollista käsitellä yleisesti saatavilla olevilla

ohjelmointityökaluilla (Good 2001, 120).

7.2 Kuvauskielet graafisen rakenteen kuvaajina

Edellisessä luvussa tarkastelun kohteena olivat notaation kuvauskielien kyky ja taso

notaation loogiseen rakenteen kuvailussa. Notaation julkaisussa myös kuvauskielien

nuotin ulkoasu on osa notaatiota sekä käytännöllisessä että esteettisessä mielessä.

Tarkasteltavana olevista kuvauskielistä sekä NIFF että DARMS sisältävät graafisen

edelleen käytössä julkaisutoiminnassa. NIFF-formaatti on käytössä siirto- ja

tallennusformaattina joissai

k

varten. SMDL:ssä graafinen tieto teoksen visuaalisista esityksistä voidaan kuvata

käyttäjä vapaasti määrittelemillä symboleilla. Sekä NIFF että DARMS ovat

sellaisenaan käyttökelpoisia SMDL:n visuaalisen alueen symbolikielinä. MIDI-tieto

67

toistaiseksi musiikin notaation siirtoformaattina, joka on MIDI:ä parempi notaation

kuvaamisessa - tehtävässä, johon MIDI:ä ei ole edes alun perin suunniteltu, mutta

johon sitä on käytetty sen laajan käytön ja levinneisyyden vuoksi. Koska MusicXML

ei sisällä graafisen tiedon kuvausta, NIFF tarjoaa valmiin graafisen tiedon sisältävän

ratkaisun eri musiikkiohjelmien välisenä siirtoformaattina. NIFF:in tarjoamaan

mahdollisuuteen ei ole kuitenkaan tartuttu. Kehitys on pikemminkin ollut

päinvastainen, sillä esimerkiksi NIFF:in kehitystyöstä vetäytynyt Coda ei tue NIFF:ä

hjelmistoissaan, joihin tämän hetken johtava notaatio-ohjelma Finale lukeutuu. o

Tässä suhteessa MusicXML on tehnyt läpimurron, sillä monien muiden ohjelmien

lisäksi sekä Finale että sen kilpakumppani Sibelius tukevat MusicXML:ää (katso

kuva 8). Kumpaankin on saatavissa apuohjelma, jonka avulla voi sekä kirjoittaa että

lukea MusicXML-tiedostoja Finalessa ja kirjoittaa MusicXML-tiedostoja

Sibeliuksessa. Seuraava esimerkki (Recordare 2004c) havainnollistaa toisaalta

MusicXML:n vahvuutta siirtoformaattina ja toisaalta MusicXML:n eroa Standard

MIDI Files (SMF) –tiedostomuotoon verrattuna.

Kuva 9. Alku kappaleesta kirjoitettuna Sibelius-ohjelmalla (Recordare 2004c).

68

Kuva 10. Kappaleen alku tuotu Finale-ohjelmaan Standard MIDI Files –muodossa

(Recordare 2004c).

Kuva 11. Kappaleen alku Sibeliuksesta Finaleen tuotuna MusicXML:ää käyttäen

(Recordare 2004c).

Kuten esimerkistä näkyy, MusicXML:ää käytettäessä notaatio on lähes identtistä

aleen

lku tuotuna Finaleen MIDI:ä käyttäen tuottaa hyvin puutteellisen tuloksen.

pieniä, helposti korjattavia, yksityiskohtia lukuun ottamatta. Sen sijaan kapp

a

69

7.3 XML ja notaatio-ohjelmiin liittyvät ongelmat

Donald Byrd (1994, 17–19) esittää joitain ongelmia, jotka notaatio-ohjelmien

automatisointi aiheuttaa. Hänen esimerkeissään länsimaisen notaation ”sääntöjä”

laajennetaan tavalla, joka saa notaatio-ohjelmat vaikeuksiin. Tällaisia laajennuksia

perusnotaatiosta ovat eri tahtilajit eri äänillä, nuottiavaimen vaihtuminen viivastolla

kesken kappaleen. Kyseiset notaation piirteet ovat koodattavissa sekä NIFF- että

XML-representaatiolla. Lisäksi ongelmia tuottavat esimerkiksi stemmojen

risteytyminen kahden viivaston välillä sekä useamman, eri viivastolla sijaitsevan,

itus. Seuraavassa on saman esimerkin MusicXML koodaus:

<note>

<pitch>

<step>F</step>

<octave>3</octave>

</pitch>

<duration>1</duration>

<voice>1</voice>

<type>eighth</type>

<stem>up</stem>

<beam number="1">begin</beam>

<octave>4</octave>

</pitch>

<duration>1</duration>

<voice>1</voice>

<type>eighth</type>

<stem>down</stem>

<staff>1</staff>

<beam number="1">continue</beam>

</note>

nuotin yhdistävä palkki. Luvussa 4.3.2 oli esimerkki kuinka NIFF:llä on mahdollista

esittää kyseinen palk

<staff>2</staff>

</note>

<note>

<pitch>

<step>G</step>

70

<note>

<pitch>

<step>C</step>

<type>eighth</type>

utta

isaalta XML-koodin luettavuus on parempi. Sekä NIFF:ssä että MusicXML:ssä

enkuljetus on ratkaistu samalla tavalla. MusicXML:ssä voice-elementillä voi

äänten tunnistamisen, vaikka stemma risteäisikin eri viivastolle.

imerkiksi mahdollista koodata tällä tavoin. MIDI:ssä yhtä

aina yksi raita (luku 4.1.2). MIDI-tiedosta ei ole

poimia viivastolta toiselle risteäviä ääniä, vaan esimerkiksi

toksi tallennettu kappale tallentuu raidoille

esta riippumatta, jolloin tieto kappaleen sisäisestä

ä.

musiikkisovellukset monikanavajulkaisussa

ulkaisulla tarkoitetaan sitä, että sama sisältö tuotetaan useaan eri

kanavaan. Tällaisia kanavia voivat olla esimerkiksi WWW-

tv. XML:n monikäyttöisyys mahdollistaa yhden XML-

tämisen lähteenä eri julkaisuympäristöissä käyttäen

ä olevia muotoilustandardeja (luku 5.4). Toistaiseksi ei ole

yttäisi XML:llä tehdyn notaatiotiedoston esimerkiksi

tina. Toistaiseksi selaimeen on vain saatavissa tekstitieto

on mahdollista toteuttaa XSLT

tylesheet Language: Transformations) –tyylitiedoston avulla (Recordare

<octave>5</octave>

</pitch>

<duration>1</duration>

<voice>1</voice>

<stem>down</stem>

<staff>1</staff>

<beam number="1">end</beam>

</note>

MusicXML-koodi on riveissä laskettuna NIFF-koodiin verrattuna pidempää, m

to

ään

toteuttaa eri

Jousiston divisi on es

notaation viivastoa vastaa

mahdollista

notaatioeditorista MIDI-tiedos

viivastoittain äänenkuljetuks

äänenkuljetuksesta häviä

7.4 XML:n

Monikanavaj

viestintävälineeseen tai

sivut, painettu media, digi-

tiedoston sisältämän tiedon käyt

valmiita yleisesti käytöss

kehitetty sovellusta, joka nä

selaimessa graafisena nuot

XML-tiedoston sisällöstä. WWW-julkaisu

(Extensible S

71

2002, 10). Toistaiseksi tähän haasteeseen ei ole vielä tartuttu vakavasti, sillä urakka

yseessä on työ, joka kohtaisi samat notaation haasteet kuin olemassa

niiden selainapuohjelmat. Tällaisia selaimeen asennettavia

jelmia ovat esimerkiksi Sibeliuksen Scorch-ohjelma ja Finalen Finale

ale Viewer –plug-in ohjelmaa, jolla voi näyttää

edostoja sen jälkeen, kun ne on tuotu Finale-ohjelmaan ja

tiedostoformaattiin. Vasta tämän muunnoksen jälkeen

tämä notaatio on nähtävissä selaimessa. Siis toistaiseksi

tava sellaisen notaatio-ohjelman välityksellä,

ahdollistettu WWW-julkaisu selainapuohjelman avulla tai Adoben

hittämässä PDF-tiedostomuodossa, joka ei muokkaamattomana mahdollista kuin

mobiilijulkaisu (matkapuhelimet ja pda-laitteet) ja

igitaaliset tv-lähetykset. Kaikki nämä julkaisuympäristöt mahdollisuuksineen luovat

samaa XML-

muodossa olevaa notaatiota voitaisiin käyttää opetustilanteessa tv:n välityksellä ja

mahdollisesti kannettavassa laitteessa. Toistaiseksi musiikin notaatioon liittyviä

XML-muunnosohjelmia ja sovelluksia ei ole käytössä.

on valtava; k

olevat nuottieditorit ja

plug-in –apuoh

Viewer. MusicXML tukee Fin

selaimessa MusicXML-ti

konvertoitu Finalen sisäiseen

MusicXML-tiedoston sisäl

nuottien WWW-julkaisun on tapahdut

jossa on m

ke

nuotin katselun ja tulostamisen. PDF-tiedosto luodaan nuotinkirjoitusohjelmasta

tulostamalla käsiteltävä nuotti käyttäen PDF-kirjoitinohjelmaa, joka muodostaa PDF-

tiedoston. Apple Macintosh -ympäristössä vastaava toimenpide suoritetaan

tallentamalla tiedosto PDF-muotoon. PDF-tiedostoihin on mahdollista erityisellä

PDF-editointiohjelmalla liittää myös äänitiedostoja, jolloin nuotti on myös

kuultavissa.

XML:n vahvuus on se, että tieto voidaan tallentaa kerran ja käyttää eri

julkaisuympäristöissä ja formaateissa: CD-ROM, WWW, painotuote (katso kuva 5).

Uusia aluevaltauksia ovat

d

odotuksia myös XML:n musiikkikäytölle. Esimerkiksi opetuskäytössä

72

8 Yhteenveto

XML:n vahvuuksia musiikin notaation tallennusmuotona ovat laitteisto-, järjestelmä-

ja ohjelmistoriippumattomuus, dokumentin sisällön monikäyttöisyys ja tiedon

hallinta. XML-muodossa tallennettu teos on luettavassa muodossa ja näin

käytännössä ikuinen, rajoituksena tallennusmedian käyttöikä. Kaikki edellä mainitut

ominaisuudet pätevät myös tutkielmassa käytetyn musiikin XML-notaatiota

edustaneen MusicXML:ään. Toisaalta MusicXML paljastaa myös ongelmat ja

tarpeet, jotka on huomioitava pohdittaessa XML:n käyttöä ja kehittelyä musiikin

notaation tallennusmuotona.

Huolimatta Recordaren MusicXML:n DTD-lisenssin avoimuudesta on huomattava,

että Recordare toimii kaupallisin periaattein. Kaikki sen käännösohjelmat ovat

maksullisia. Tällä hetkellä MusicXML:n käytettävyys yleisenä notaation

tallennusformaattina on rajallista, jos MusicXML:ää vertaa esimerkiksi HTML-

ieleen, jota kehitetään ja säädellään W3C:n suosituksin. HTML-tiedostojen

ista

ja kaupallisuudesta on Finale- ja Sibelius-ohjelmien keskinäinen MusicXML-

tiedostojen siirto. Toimenpidettä varten pitää omistaa kaksi erillistä Recordaren

Dolet-ohjelmaa, joista Sibelius-kääntäjä vain kirjoittaa MusicXML-tiedostoja, jolloin

MusicXML-tiedostoja ei voi tuoda Sibelius-ohjelmaan. Joustava yhteistyöskentely ja

julkaisutoiminta Finalen ja Sibeliuksen välillä on viime kädessä estetty. Notaatio-

ohjelmistojen (Music)XML-tuki helpottaisi esimerkiksi opetusmateriaalin

julkaisemista, jolloin materiaali olisi käytettävissä opetustarkoituksiin kulloinkin

saatavissa ja käytössä olevalla ohjelmalla.

k

avaamiseen tarkoitettujen ilmaisten selaimien lisäksi HTML-tuki on useissa

tekstinkäsittelyohjelmissa, joissa voi sekä avata että tallentaa HTML-tiedostoja.

Lisäksi useissa multimedia-, grafiikka- ja kuvankäsittelyohjelmissa on mahdollista

tallentaa tiedostoja HTML-muodossa WWW-julkaisua varten. Tulisiko

(Music)XML-tuki sisältyä eri notaatio-ohjelmien ominaisuuksiin? Käyttäjän kannalta

tämä olisi hyvä ominaisuus, jonka toteutusta keskenään kilpailevat

ohjelmistotuottajat tuskin kiirehtivät, sillä ohjelman käyttäjä pyritään pikemminkin

sitouttamaan yhteen tuotteeseen. Hyvä esimerkki tämän kaltaisesta protektionism

73

Rakenteisuutensa ansiosta XML soveltuu musiikin notaation tallennus- ja

se on laajennettavissa sekä muokattavissa tarpeiden

ukaisesti. XML sallii musiikin notaation hierarkkiset, sisäkkäiset rakenteet, jolloin

ahdolliset esteet XML:n käytön leviämiselle eivät liity XML:n ominaisuuksiin

siirtoformaatiksi, sillä

m

esimerkiksi erilaiset nuottien palkkien ryhmittelyt ja monimutkaisemmat kaaritukset

ovat mahdollisia. Eräänä syynä tutkielmassa esimerkkinä käytetyn MusicXML:n

tämänhetkiselle käytön laajuudelle ja musiikin notaation kuvauksen kattavuudelle on

MusicXML:n selkeä rajaus. Rajauksen ansiosta on vältetty representaation

monimutkaisuus ja laajuus, mikä on ongelmana silloin, kun tallennus- ja

siirtoformaatissa pyritään ottamaan huomioon kaikkien musiikin eri sovellusalueiden

tarpeet.

M

musiikin notaation tallennusmuotona ja kuvauskielenä, vaan ongelmiin, jotka ovat

yhteisiä tallennus- ja siirtoformaateille. Jo aikaisemmin on kehitetty musiikin

notaation representaatioksi formaatteja, jotka ovat olleet tähän tarkoitukseen

käyttökelpoisia. Esimerkiksi NIFF-formaatti on notaation representaationa

monipuolinen ja siirtoformaattinakin hyvä. Tästä huolimatta NIFF:in kehitys on

keskeytynyt eikä sen käyttö ole laajentunut toivotulla tavalla. Edelleen on

muistettava, että tällä hetkellä on käynnissä monia musiikin notaation XML-

sovelluksiin keskittyviä tutkimus- ja kehitysprojekteja kuten muun muassa

tutkielmassa mainitut MusicXML, MEI, MML ja NIFFML. Pitkällä aikavälillä on

vaikeata ennustaa mikä formaatti lopulta vie voiton vai kohtaako XML samat

ongelmat kuin esimerkiksi MIDI ja sen laajennukset, jolloin useat murteet johtavat

yleisen siirrettävyyden ja käytettävyyden huononemiseen.

Siirtoformaattina XML ei ratkaise nuottikirjoitusohjelmien sisäisiä ongelmia.

Tallennettu tieto on muunnettava vastaanottavan ohjelman sisäisen kuvauskielen

mukaiseksi. Se, kuinka tallennettu tieto kyetään käyttämään hyväksi, riippuu

edelleen vastaanottavan ohjelman sisäisestä toteutuksesta. XML-muotoon

tallennettaessa ohjelman on kyettävä tallentamaan tieto käytettävän DTD:n

määrittelemän rakenteen mukaisesti. Tallennetun XML-tiedon hyväksikäytön aste

riippuu vastaanottavan ohjelman XML-käännöksen toteutuksesta. Parannuksista

74

huolimatta XML ei sinänsä takaa eri ohjelmien sisään ja ulos tulevan datan

L:n lisenssi sallii DTD-määritysten käytön vapaasti, joten estettä

usicXML:n käytölle tällaisena määrityksenä tai pohjana ei ole. Mahdollisena

yhteneväisyyttä.

XML-pohjaisen musiikin notaation representaation kehityksen ja jatkuvuuden

puolesta puhuu XML:ään perustuvan teknologian laaja käyttö, mikä takaa jatkuvan

kehitystyön sekä työkalut, joita on mahdollista käyttää hyväksi myös musiikin ja

erityisesti notaation alueella. Mahdollisena tulevaisuuden ratkaisuna on, HTML:n

määrittelyn tapaan, luoda XML-pohjaiselle notaation representaatiolle oma yleinen

määrittelynsä. Tällä hetkellä MusicXML on ainoa musiikin notaation representaation

käytössä oleva XML-sovellus. Huolimatta Recordaren kaupallisuudesta

MusicXM

M

kiihdyttäjänä XML:n käytölle musiikin notaation tallennusmuotona voi olla

nuottijulkaisutoiminnan siirtyminen verkkoon, jolloin yhteinen ja yleinen formaatti

helpottaa nuottien jakelua ja sähköistä kaupankäyntiä sekä mahdollistaa muiden

musiikin notaatiota hyväksikäyttävien sovellusten kehittelyä esimerkiksi

pedagogisiin tarkoituksiin.

75

Lähteet

Books. Stockholm: Esselte studium.

Journal 18 (1): 17-20. MIT Press.

Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 103-112.

astan, Gerd; Good, Michael; Roland, Perry 2001. Extensible Markup Language

(XML) for Music Applications: An Introduction. The Virtual Score:

Representation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12.

Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge,

Massachusetts: The Mitt Press. 95-102.

Cole, Hugo 1974. Sounds and Signs. Aspects of Musical Notation. London: Oxford

University Press

Cooper, David; Ng, Kia-Chuan; Boyle, Roger D.1997. MIDI Extensions for Musical

Notation (2): Expressive MIDI.Beyond MIDI: The Handbook of Musi-

cal Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts:

The Mitt Press. 80-89.

Dannenberg, Roger 1993. Music Representation Issues, Techniques, and Systems.

Computer Music Journal 17 (3): 20-29. MIT Press.

Kirjalliset lähteet

Belkin, Alan 1994. Macintosh Notation Software: Present and Future. Computer

Music Journal 18 (1): 53-69. MIT Press.

Bengtson, Ingmar 1973. Musikvetenskap: en översikt. Scandinavian University

Bradley, Neil 2000. The XML Companion. Great Britain: Pearson Education Limited.

Byrd, Donald 1994. Music Notation Software and Intelligence. Computer Music

Castan, Gerd 2001. NIFFML: An XML Implementation of the Notation Interchange

File Format. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration.

Computing in Musicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-

C

76

Dydo, J. Stephen1997. DARMS: The Note Processor Dialect. Beyond MIDI:

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 175-192.

Good, Michael 2001. MusicXML for Notation and Analysis. The Virtual Score:

entation, Retrival, Restoration. Computing in Musicology 12.

Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Mas-

sachusetts: The Mitt Press. 113-124.

Grande, Cind f the Notation Interchange

Grande, Cindy 1997. The Notation Interchange File Format: A Windows-Compliant

t

Hall, Thomas 1997. DARMS: The A-R Dialect. Beyond MIDI:

Halperin, David 1997. Afterword: Guidelines for New Codes. Beyond MIDI:

Hewlett, Wal Beyond MIDI:

ss. 402-448.

Ng, Kia-Chuan; Sitter, Peer 1997. MIDI. Beyond MIDI:

Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleaor (toim.) 2001. The Virtual Score:

l, Restoration. Computing in Musicology 12.

Holzner, Stev Inside XML. skylä: Edita Oyj.

urkela, Kari 1986. Note and Tone. A semantic analysis of conventional music

notation. Acta Musicologica Fennica 15. Helsinki: Suomen

Musiikkiteteellinen Seura.

Repres

y; Belkin, Alan 1996. The Development o

File Format. Computer Music Journal 20 (4): 33-43. MIT Press.

Approach. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes.

Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mit

Press. 491-513.

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 193-200.

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 573-580.

ter B. 1997. MuseData: Multipurpose Representation.

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Pre

Hewlett, Walter B.; Selfridge-Field, Eleanor; Cooper, David; Field, Brent A.;

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 40-70.

Representation, Retriva

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press.

en 2001. Suom. Mari Nelimarkka. Jyvä

K

77

Newcomb, Stephen R. 1997. HyTime and Standard Music Description Languages.

k of

ridge,

Nordli, Kjell E.1997. MIDI Extensions for Musical Notation (1): NoTAMIDI Meta-

.

, Massachusetts: The Mitt Press.

Roads, Curtis

Roland, Perry

usicology 12. Toim. Hewlett, Walter B.; Selfridge-

t Press. 125–134.

Romanowski

Salminen Air ari. Eduskunnan

.,

Hel-

ress.

Selfridge-Fie

DI:

63-215.

k of

ess. 469-487.

A Document-Description Approach. Beyond MIDI: The Handboo

Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Camb

Massachusetts: The Mitt Press. 487-490.

Events. Beyond MIDI: The Handbook of Musical Codes. Toim

Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge

73-79.

1996. The Computer Music Tutorial. London, England: The MIT

Press. Cambridge. Massachusetts.

2001. MDL and MusiCat: An XML Approach to Musical Data and

Meta-Data. The Virtual Score: Representation, Retrival, Restoration.

Computing in M

Field, Eleanor. Cambridge, Massachusetts: The Mit

, Otto 1990. MIDI 1.0: Musiikkilaitteiden tiedonsiirtostandardi.

Helsinki: Sibelius-Akatemia. Valtion painatuskeskus.

Rowell, Lewis 1982. Thinking About Music. New York: The University of

Massachusetts Press.

i 1995. Elektroninen teksti: mitä se on? SGML-semina

kirjaston seminaari 12.12.1994 ja 14.12.1994 (toim. Kangas S

Karjalainen L) Eduskunnan kirjaston tutkimuksia ja selvityksiä 2.

sinki: Eduskunnan kirjasto. 1-18.

Selfridge-Field, Eleanor 1996. Computer Musicology: Accomplishments and

Challenges. Computer Music Journal 20 (4): 29-31. MIT P

ld, Eleanor (toim.) 1997 Beyond MIDI: The Handbook of Musical

Codes. Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press.

Selfridge-Field, Eleanor 1997. DARMS, Its Dialects, and Its Uses. Beyond MI

The Handbook of Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor.

Cambridge, Massachusetts: The Mitt Press. 1

Sloan, Donald 1997. HyTime and Standard Music Description Languages.

A Document-Description Approach. Beyond MIDI: The Handboo

Musical Codes. Toim. Selfridge-Field, Eleanor. Cambridge,

Massachusetts: The Mitt Pr

78

Taitto, Ilkka 1991. Mensuraalinuottikirjoitus. Suuri musiikkitietosanakirja. Toim. I.

Oramo et al. Keuruu: Weilin+Göös. Osa 4: 152.

a 1991. Nuottikirjoitus. Suuri musiikkitietosanakirja. Toim. I.Tiensuu, Jukk Oramo

67.

Helsinki: Suo

et al. Keuruu: Weilin+Göös. Osa 4: 264–2

Tietotekniikan liitto ry:n sanatoimikunta 1999. Atk-sanakirja. 10. uusittu painos.

men Atk-kustannus Oy.

79

Internet-läh

Belkin, Alan ): The Current Status

ntreal.ca/personnel/Belkin/NIFF.doc.html

Tarkistettu 26.1.2004.

ent, Ian D; Hughes, David W; Provine, Robert C; Rastall, Richard; Kilmer, Anne

2004. Notation. Grove Music Online. Oxford University Press.

http://www.grovemusic.com. Tarkistettu 6.10.2004.

Byrd, Don; Dovey, Matthew; Good, Michael 2004. OASIS Music Notation Technical

Committee - Postponed. http://www.musicxml.org/xml/oasis.html

Tarkistettu 18.3.2004.

Castan, Gerd 2003. Music Notation. http://www.music-notation.info/.

Tarkistettu 31.3.2003.

Castan, Gerd 1999. Musical notation codes. SMDL.

http://www.music-

notation.info/en/compmus/notationformats.html#SMDL

Tarkistettu 17.2.2004

Cunningham, Stuart 2003. Music File Formats & Project XEMO. MSc Multimedia

Communications. University of Paisley. Information and Communica-

tion Technology.

http://www.newi.ac.uk/cunninghams/research/SCunningham_MSc.pdf

Tarkistettu 26.1.2004.

Diener, Glendon Ross 1990. Modeling Music Notation: A Three-dimensional

Approach. PhD thesis. Stanford University.

http://ftp-ccrma.stanford.edu/pub/Publications/Thesis/GRDThesis.ps.Z

Tarkistettu 18.5.2003.

Good, Michael 2003. MusicXML: An Internet-Friendly Format for Sheet Music.

http://www.idealliance.org/papers/xml2001/papers/pdf/03-04-05.pdf.

Tarkistettu 22.4.2003.

teet

2002. Notation Interchange File Format (NIFF

of NIFF.

http://www.musique.umo

B

80

Haus, Goffredo; Longari, Maurizio 2002. Towards a Symbolic/Time-Based Music

uage based on XML.

http://www.lim.dico.unimi.it/max2002/docs/MLongariMAX2002.pdf

ISO/IEC DIS 10743 1995. Standard Music Description Language (SMDL).

g

1920.pdf. Tarki-

Oasis 2003. F

L.html. Tarkistettu 31.3.2003.

s.

.com. Tarkistettu 6.10.2004.

forge.net/niff/

Recordare 20 rial. http://www.recordare.com/.

Recordare 20

3.

Recordare 20

om/dtds/license.html

Recordare 20 are.com/software.html.

Recordare 20 /sibelius/

Roland, Perry

/bin/dtd/mei/maxpaper.pdf.

Tarkistettu 22.4.2004.

Lang

Tarkistettu 17.2.2004.

ftp://ftp.ornl.gov/pub/sgml/WG8/SMDL/10743.pdf

Tarkistettu 2.2.2004.

ISO/IEC 10744 1997. Information processing -- Hypermedia/Time-based Structurin

Language (HyTime) - 2d edition.

ftp://ftp.ornl.gov/pub/sgml/wg8/document/n1920/pdf/n

stettu 2.2.2004.

lowML: A Format for Virtual Orchestras 2000. http://www.oasis-

open.org/cover/FlowM

Nettl, Bruno 2004. Music. Grove Music Online. Oxford University Pres

http://www.grovemusic

NIFF 6a.3 1998 (Notation Interchange File Format).

http://neume.source

Tarkistettu 22.4.2003.

02. MusicXML 0.6 Tuto

Tarkistettu 2.11.2002.

03. MusicXML DTD Index. http://www.recordare.com/dtds/index.html

Tarkistettu 2.4.200

04a. MusicXML Document Type Definition Public License Version 1.02

http://www.recordare.c

Tarkistettu 23.3.2004.

04b. MusicXML Software. http://www.record

Tarkistettu 2.4.2003.

04c. Dolet for Sibelius. http://www.recordare.com

Tarkistettu 8.11.2004.

2002. The Music Encoding Initiative (MEI).

http://dl.lib.virginia.edu

81

Roland, Perry 2003. XML4MIR: Extensible Markup Language for Music Information

u 22.4.2003.

Oxford University

vemusic.com. Tarkistettu 6.10.2004.

l_music/

Steyn, Jacque arkup Language.

Steyn, Jacque

up.info/modules/index.html

Retrival.

http://www.people.virginia.edu/~pdr4h/ISMIR2000/XMLMIRpaper-

abstract.pdf . Tarkistett

Selfridge-Field, Eleanor 2004. Printing and publishing of music. § I, 6:

Music publishing by computer. Grove Music Online.

Press. http://www.gro

Stewart, Darin 2003. XML for Music. Electronic Musician.

http://emusician.com/ar/emusic_xm

Tarkistettu 17.2.2004.

s 2000a. Music M

http://www.musicmarkup.info/scope/index.html

Tarkistettu 29.3.2004.

Steyn, Jacques 2000b. MML Scope.

http://www.musicmarkup.info/scope/index.html

Tarkistettu 29.3.2004.

s 2000c. MML: Modules.

http://www.musicmark

Tarkistettu 29.3.2004.

82