Esitisle4/2014

2

Päätoimittaja:Miia Rämö

Taitto:Julius Seligson

Kannen kuva:Rilla Laine

Julkaisija:Helsingin Yliopiston Kemistit

ry A.I. Virtasen aukio 1, PL 55 00014 Helsingin Yliopisto

Paino:Digipaino Keuruskopio OyPainos: 80 kpl

Ilmestymisaika:Joulukuu 2014ISSN 0782-6893

Tekijät:Miia RämöJulius SeligsonSatu AsikainenViivi HirvonenJohannes SuonperäTuukka Kangas Johannes HuokunaSaksalainen kemian ins.Juan Cruz LandoniMinea SaikkalaTimo JääskeläinenEmilia UurasjärviPaloma RuizAntti Väisänen

Sisällysluet-telo

Päätoimittaja höpisee... 3

Puheenjohtajan palsta 4

Toiminnanjohtajan palsta 5

Tietokoneen pudottaminen latti-alle ei ole suuri ongelma kemian opiskelijalle. 6

Ulkomaanekskursio: Mynssen, 16. - 20. lokakuuta 2014 8

Juoksentelisinkohan - I wonder if I should run around

aimlessly. 12

Olipa kerran KJYR 2014 14

ET Ihmissuhdepalsta - Kemistien pariutumisesta 16

Glögi”piparit” 18

Kemialliset vuorovaikutukset 20

Työllistynkö minä ikinä? 22

2

3

Hei kaikki!

Noin vuosi sitten taitoin ensimmäistä Esitislettäni. Olin muun muassa kujalla. Sen jälkeen olenkin monet illat hajoillut taitto-ohjel-man ja dediksien kanssa. Kaikki lehdet saatiin kuin saatiinkin pai-noon ja taittajan pestistä luopuminen tuntui loppujen lopuksi vaike-alta. Haluankin tässä kiittää teitä, joilta sain apua viimeisen vuoden aikana.

Tämän lehden ilmestyessä tentitkin taitavat olla jo ohi ja jou-lu lähestyy. Muistakaa lomalla ottaa rennosti ja kokeilla Paloman glögi”pipareita”, joihin löydätte ohjeen tästä lehdestä.

Ja fuksit. Good job. Nyt on ensimmäinen syksy takana. Toivotta-vasti otitte siitä kaiken irti. Itse ainakin otin...

Mukavaa joulunaikaa kaikille ja törmäillään taas ensi vuoden tapahtumissa!

Miiu

Päätoimittaja höpisee...

3

4

Puheenjohtajan palsta

4

5

Toiminnanjoh-tajan palsta

Viimeistä viedään!

… Ja tätäkin palstaa tietenkin kirjoi-tetaan (tavan mukaan) deadlinen yliajalla silmät ristissä ja pää aivan tyhjänä. Koska tulevan hallituksen myötä saadaan HYKille lisää aktiivisia toimijoita ja uusia kujeita, niin on ehkä turha vielä spekuloida ensi vuotta. Sen sijaan katsotaan, mitä kulunee-na vuonna onkaan oikein tapahtunut!

Vuoteen 2014 on mahtunut paljon hetkiä, joista tietenkään kirjoitushetkel-lä mitään erikoista ei tule mieleen. Vuosi alkoi (muistaakseni jäätävän kylmällä) hallituksenvaihtomökillä, jossa puitiin esi-merkiksi arvoituksia. Tietääkö joku, miksi laivan kapteeni lokkikeittoa syötyään am-pui itsensä? Joo, en mäkään. Alkuvuodesta päästiin myös matkailemaan Otaniemeen ja voittamaan (taas) teekkarit sitsien osal-listujamäärissä. Opittiin, että teekkareilta puuttuu #yolo-asenne, sillä sitseillä ei myyty viinaa. Eikä jatkoilla.

Kemistikillan lisäksi yhteistyötä ta-pahtumien osalta ollaan tehty myös mate-maatikkojen, tilastotieteilijöiden sekä sosi-aalityöntekijöiden ainejärjestöjen kanssa. Matrixin kanssa pidettiin Anything but clothes -sitsit sekä Moodin ja Stydi ry:n kanssa legendaariset kahden tiedekun-nan väliset poikkitieteelliset megabileet! Huh. Kevät rullattiin pakettiin Teneriffa-teemaisilla kesäkaverisitseillä, joille Alinaa parempaa paikkaa ei olisi voinut saada: trooppinen ilmasto oli jo valmiiksi! Hiki virtasi samaa vauhtia sahdin kanssa.

Koska kesän keskellä on kiva nähdä kemistikavereita, järjestettiin heinäkuussa Kesäsymposium kemian laitoksen takapi-halla. Kun hellettä on +30C, niin mikään ei ole hauskempaa kuin saunominen. Mikä olisikaan siis ollut luonnollisempi osa ke-säpäivää kuin vetosauna! Tietysti kyseises-tä rotiskosta puhkesi myös rengas keskellä Kehä I:stä. Hallituksen virkistysmökillä Ristiinassa päästiin tutustumaan Mikkelin meininkeihin. Ainakin terveyskeskus on mesta paikka, jossa saatiin eräälle hallitus-laiselle (Paloma) hoitoa sen jälkeen, kun kirves oli tutustunut sääreen.

Kesätöiden vuoksi omalla kohdallani fuksien orientoivan viikon tapahtumat me-nivät ohi, mutta myös sen jälkeen on ehti-nyt tapahtua. Fuksisitseillä oli melkein oi-kea määrä astioita, juomat eivät loppuneet kesken eikä varsinkaan vaihtorahakassa! SKS-sitseillä valmistelut saatiin hoidettua kuntoon hyvissä ajoin ennen sitsejä, eikä ollenkaan juostu edestakaisin missään vai-heessa. Ruokakaan ei ollut suolaista, eikä tarvitse edes puhua laululärpäkkeen help-pokäyttöisyydestä ja upeasta ulkomuodos-ta! Syksyyn ehdottomasti kuuluva fuksi-risteilykin meni melko kivuttomasti: olo Ruotsissa maankamaralla pidettiin melko tiiviinä pakettina, joskin sen 30 minuutin aikana muistettiin myös levähtää heti sata-masta lähdettyä aidalla henkeä haukkoen ja kaunista merimaisemaa ihastellen. Laiva ei heilunut aivan helvetisti enkä hävittänyt ollenkaan tavaroita.

Erittäin hyvin onnistuneen vuoden jälkeen onkin aika luovuttaa tämä rooli seuraavalle toiminnanjohtajalle ja suunna-ta pikkujoulukauteen!

Siis vauhdikkaita pikkujouluja ja intoa vuoteen 2015 toivottaen,

Viivi 5

Tietokoneen pudottaminen lattialle ei ole suuri ongelma

kemian opiskelijalle.

Tradegia tapahtui 27.10. kun tiputin taas tietokoneeni lattialle siten, ettei sitä voi-nut enää korjata pelkällä epoksilla. Se ei ollut ehkä järkevästi tehty; siitä seurasi nyky-ihmiselle suuri koetus, jota kesti melkein kolme viikkoa. Selvisin kunnialla, ja voin suo-sittella muillekkin. Kokeilisin toistekkin; ei se oikeasti opiskelua haittaa.

Tro:ssa ei ole LAN-korttia

Johannes

6

Yhteenveto tietokonepäätteen puuttees-ta kotioloissa:

+ Tulee oikeasti luettua kunnolla oppikirjo-ja, kun ei pääse verkkoon lukemaan kalvoja.

+ Kemiapajassa on tietokoneet välttämättö-myyksiä varten.

+ Uutiset voi lukea myös teksti-TV:stä.+ Vierailu tutuilla lisääntyy ja voi olla oikeas-

ti sosiaalinen, eli mennä heidän tietokoneelle facebookkiin.

- Ei voi pelata Runescapea tai miinaharavaa- On lyhyiden varoitusaikojen primääriviesti-

men eli facebookin kautta tavoittamattomissa.- Tietokoneen huolto maksaa, ei ole varaa

ostaa kaljaa. Onneksi kemian laitos tarjosi niitä vaihteeksi.

- Kemiapajassa on epämukavaa katsoa por-noa.

- Mastering Chemistry on syvältä.

7

Ryhmäkuva ekskursiolle osallistuneista ihmisistä Paulanerin panimon läheisyydessä

Ulkomaanekskursio: Mynssen, 16. - 20. lokakuuta 2014

Jesse kaatoi bisseä pöydälle. Jesse tarjoaa kaikille shotit

8

8

Ryhmäkuva ekskursiolle osallistuneista ihmisistä Paulanerin panimon läheisyydessä Arto-possumme jälkeläinen, joka majailee nykyään Ludwig-Maximillians Universityn kemian laitoksella. Annelin vieressä suomalaista väki-juomaa Puheenjohtaja ja harppi

Saksalaiset kolleegamme ihmettelevät Annelia 9

Saksalainen tapa viettää iltaa

Vuohikuiskaaja-Johannes. Bitte

10

Pieni iskujoukko kävi tutustumassa norsunäytökseen paikallisessa eläintarhassa

Saksalaista arkkitehtuuria kemian laitokselta

11

Juoksentelisinkohan - I wonder if I should run

around aimlessly.

When they asked me to write this, and I asked for ideas on what to write about, the majority of people asked me to write about stuff I hate about Finland and Finnish people. I don’t think I want to complain, but more to observe, and that’s a good opening for the first observation: Finns love to love things that everyone hates. It makes Finns happy to see a foreigner taste that death-flavoured candy they call Salmiakki and make faces they didn’t think were possible. They love to have a climate that’s impossible to live in, a language that’s painful to learn, and little rooms with temperatures that lite-rally hurt, and add more water to the rocks if you complain. And somehow can’t believe how someone could decide to come live here, be happy about it, and enjoy the things listed above (except for Salmiakki, that thing is just evil).

Talking about weather, that takes me to the second thing: Finnish weather is depressed. Yes, you read right, it’s not depressing, it’s depressed. First of all, everyone talks about the weather every day, no matter what kind of day it is, there is something to say about it. And it’s usually not something very nice. ”Finnish winter is horrible because it’s too cold.” ”Finnish summer sucks because it’s not warm enough”. ”But last winter was really bad, because it wasn’t cold enough”. ”And this summer was a bit too hot”. Finnish weather is a poor and misunderstood victim of society’s confusing expec-tations, and it cries a lot, especially in November.

The third thing I learned is about Finnish old ladies. I’m not sure what’s the po-litically correct way of calling them, but considering this is a country where you don’t have a word for ”please”, and saying ”oho” is polite if you crush someone walking on the street, I guess I can allow myself to call them ”grannies”. Imagine yourself in the mid-dle of the forest crossing keskuspuisto, it’s 3 in the morning, pitch black, everything is covered with snow and it’s around -20°C. You could expect to cross a few creatures of the forest, but most living things, if they wish to remain alive, should be hidden in the warmth. And then, they appear. It’s already odd for me that people walk cats on leashes here, but when that person could be my grandmother and the weather is comparable with Jotunheim in Norse mythology, I honestly don’t know what to think. Finnish gran-nies are like superheroes. With cats.

Last but not least (I could write forever, but this is probably getting too long), tal-king to strangers. Yes, everyone knows Finnish culture isn’t a very chit chat culture, and it is said to us (international students) that if you don’t start a conversation with a Fin-nish person, they will never start one with you, and you’ll stay in silence for hours. It is a bit true, but what they don’t say, is what happens afterwards in particular situations, like the following: Buses. Everyone sits in a new row. You do not sit next to someone un-less all the rows are taken. Very much like Pauli’s exclusion principle. And you obviously do not talk to anyone. But if you’re a completely lost Argentinian that has no idea how to get home, where he is, or how in the world do you pronounce the word Ohjaajantie, you take the risk and ask for help to the granny who happened to sit in front of you. She 12

will answer that she speaks ”a little” English, which in Finland means she’s totally flu-ent, and then she will be very nice and helpful, explaining with lots of details how to get where you want to go, if she can’t actually take you there. Then she will ask you where you’re from. Then she will know someone who’s been there, or some random fact about it. Then she will start talking about her grandchildren. And that conversation will ne-ver end until you have to run out of the bus because you almost missed your stop. They are my personal heroes, but as any other hero, they have a dangerous side. In this case, the conversations they’ve been keeping under high pressure inside of them because of culture, that is released as a hurricane once you break through the social awkwardness. Which also totally makes your day.

Usually these kind of articles have some kind of take home message or something, I can’t really think of any but to say that this place is awesome. Too cold, too light, too dark, too north, too empty, too organized, too silent, too awkward, too many blonde people, too much snow, too little snow. It’s just great. And every single day there is so-mething really weird left to discover, even in the place you’ve been to hundreds of times, a huge statue of an alien-looking guy peeing in the sea could appear.

Juan Cruz Landoni (For the record, unlike Penelope’s, Cruz is not my last name, it’s my second name, which sort of comes together with the first one. Random fact)

13

Olipa kerran KJYR 2014

Kun opiskelijat käyttäytyivät ristei-lyllä hyvin

Heti pitkän ja raskaan tentti- ja lukuviikon jälkeen iso joukko luonnontieteilijöitä Kum-pulasta suuntasi kohti satamaa ja Silja Symphonya, päämääränään legendaarinen pe-rinneristeily nimeltään KJYR. Ensikertalaisena sekä KJYR:illä että risteilemässä voinen sanoa, että nämä kolme päivää olivat odotettua vilkkaammat.

Kaikki tuntenevat risteilyistä kulkevat huhut – paljon nuoria erään tietyn keskus-hermostoa lamauttavan myrkyn vaikutuksen alaisena. Tällä laivalla oltuani rohkenen kuitenkin väittää, ettei paljoa tarvinnut juoda kun lattia jo keinui. Luonnollinen keinun-ta sai mitä ilmeisemmin aikaan hyvinkin samanlaisen olotilan kuin etanolin vaikutuk-sen alaisena, mikä aiheutti itse kullekin pientä epäselvyyttä omista promilleista (jopa meille harvoille, jotka tiesivät olevansa kohtuullisen kuivilla). Tästä oli kuitenkin ilmeis-tä hupia tanssilattialla, kun ihmismassa tanssi kumman synkronoidusti lavan laidasta laitaan, mikä oli varmasti yleisölle viihdyttävää katseltavaa. Kaiken lisäksi tämä laivan tuntuva paikallaan pysymättömyys tarjosi absolutisteillekin (mikäli heitä oli KJYR:ille eksynyt, tästä ei ole selkeää dataa) aivosoluja tuhoamattoman tavan kokea sekä paljon kohuttu fyysisesti epävakaa olotila että hytin vessassa oleskelu jokseenkin epämiellyttä-vissä merkeissä. Kutsuisin tätä jopa ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi.

14

Risteilyn järjestettyyn ohjelmaan kuului ensimmäisen illan suunnistus, mutta tämn jälkeen ajankäyttö oli paljolti jokaisen omissa käsissä. Vaikken osaakaan arvi-oida KJYR:in tarkkaa sijoittumista asteikolle normaalista sekopäiseen, voin kuitenkin vahvistaa, että meno oli riehakasta ja hauskaa näytti olevan itse kullakin. Milloin epä-mukavassa mukavuuskasassa oltiin vielä vähän suuremmalla ihmismassalla kuin olisi ollut tarpeellista, milloin fuksilla oli puolet jalastaan tuutorinsa suussa. Laivan kannella meinattiin keskellä yötä lennellä yli laidan kovassa merituulessa, mutta ehkä juuri siksi siellä olikin aivan pakko käydä. Tietysti asiaan kuuluivat myös lukuisat napashotit, la-kanoiden puhtaana pitäminen sekä vaatteiden pitäminen päällä (eikä kenelläkään edes ollut paita väärin päin pienten edesottamusten jälkeen). Hytissä pidettiin niin tiiviisti yhtä, että kumpulalaisten hikikin tiivistyi kattoon suuriksi karpaloiksi. Epäilemättä kuu-maa sakkia.

Eräät mainiot kemistit olivat myös nähneet epäitsekkäästi vaivan hankkia mukaan-sa laivalle nahkaruoskan, jolle näytti löytyvän kovastikin töitä. Ensimmäisen illan suun-nistuksen aikana kaikkien muiden innovatiivisten rastien seasta löytyi myös HYK:in lumerasti, jolla kävi varmasti yksi jos toinenkin joukkue huijattavana ja ruoskittavana. Kukapa ei aina olisi haaveillut kunnon nahkaruoskasta? Vastausta tähän lienee turha odotella, sillä rastin ulkopuolellakin löytyi pilvin pimein vapaaehtoisia tämän eroottisen kivun vastaanottajiksi.

Suunnistuksen aikana päästiin muutamalla rastilla myös tutustumaan järjestyksen-valvojiin, jotka ystävällisesti tiedustelivat meiltä hilpeiltä yliopisto-opiskelijoilta, oliko meillä ”yhtään järkeä päässä”, ja voisimmeko antaa lapsiperheiden nukkua. Kyseiset mukavat järjestyksenvalvojat myös hyvää hyvyyttään ottivat koti-ikävää potevia lasku-humalaisia opiskelijoita kädestä (epäilemättä lohduttamisen merkeissä) sekä jakoivat anteliaasti opiskelijoiden pullot itsensä kanssa. Eivät opiskelijoiden suut tällaisen väli-kohtauksen takia kuitenkaan kuiviksi jääneet.

Jotkut reippaimmat jaksoivat maanantaina nousta maihin Tukholmassa ja käydä kiertämässä Skandinavian pääkaupunkia. Kuuleman mukaan jotkut kävivät siellä heti aamusta ja näkivät paljonkin mielenkiintoisia kaupunkimonumentteja, joista voi sitten sukulaisille selvitellä, mitä risteilyllä oikein tuli tehtyä, mutta kaikki eivät niin helposti laivasta (tai sängyistään) ulos kömpineet. Sanottakoon nyt kuitenkin, että onhan Tuk-holma kerran nähtävä ja oli ehdottomasti mukava käydä piipahtamassa siellä. Risteilyn kohokohdat taisivat kuitenkin sijoittua itse risteilyalukselle.

Kaiken kaikkiaan tämä risteily oli avartava kokemus, ja voin sanoa, että mieli tekee nyt mennä seuraavallekin. Mitään tehtyä ei parane katua, ja ainakin on muistettava se tärkein: Mikä tapahtuu KJYR:illä, jää KJYR:ille. Kaikki jotka ette olleet mukana, ajatelkaa asiaa ja tulkaa ensi vuonna. Suosittelen. Minea Saikkala

15

16

Taas on kuuluisa pikkujoulukausi me-nossa ja kemistit pariutuvat hyvää vauhtia keskenään. On tietenkin myös poikkeuk-sia, mutta usein pieni fuksi tai vanhempi kemisti saattaa huomata ihailevansa kans-sakemistin titraustaitoja ja että tuo valkoi-nen takki tekee kemististä salaperäisen puoleensavetävän otuksen.

Kemistit tapaavat harrastaa keske-nään sekä pidempiä suhteita että yhde-nillanjuttuja. Varsinkin jälkimmäisestä on kokemuksia hyvin monilla. Silti aihe on sen verran yksityinen tai kiusallinen, et-tei siitä oikein saa viriteltyä hedelmällistä keskustelua Opsosin sohvilla. Yhteisö-elomme mutkattoman sujumisen vuoksi voi olla ihan suotavaakin, että aiheesta vai-etaan. Näiden kahden ääripään väliin jää niin sanottu friend with benefits -järjestely eli suomeksi ilmaistuna panokaverius tai vakihoitous. Kemistit viettävät suurimman osan ajastaan keskenään, joten on luon-nollista, että monet inhimilliset tarpeet tulevat hoidetuksi samoissa sosiaalisissa ympyröissä.

Seuraavaksi siirrymme käsittelemään tunnetumpaa ja vähemmän kontroversi-aalia aihetta eli kemistien pariutumista vakituisiin, julkisiin ja virallisiin suhteisiin. Tästä suhdetyypistä löytyy erilaisia vari-aatioita. Merkittävä osa kemistipareista jatkaa kemian opintoja ja seurustelee valmistumiseen saakka. Sen jälkeen joko molemmat saavat töitä tai toinen peittoaa toisen työnhaussa, jonka jälkeen työtön osapuoli katkeroituu, haluaa erota eikä enää ikinä koske kemistiin. Jotkut onnek-

kaat vaihtavat opiskelualaa esimerkiksi lääkikseen ja jatkavat silti kemistinsä kanssa yhdessäoloa. Jotkut taas pariutuvat muun kuin kemistin kanssa, mutta opinto-jen edetessä kemisti-kemisti -vuorovaiku-tus vahvistuu vastustamattomaksi ja hekin päätyvät kemistisuhteeseen.

Miten kemistisuhteet sitten saavat alkunsa? Monet päätyvät yhteen toisen kemistin kanssa ihan simppelisti vaikkapa Klusterin sohvan kautta. Etanoli on kautta aikojen tehnyt suomalaisten pariutumisen mahdolliseksi, eivätkä kemistitkään ole tietämättömiä kyseisen aineen hyödyistä suhdemarkkinoilla. Hurjimmat yksilöt to-sin jättävät vierekkäin meditoimisen väliin ja löytävät elämänsä rakkauden matkemin laskareita puurtaessa.

Kaikki kemistit eivät tietenkään pa-riudu keskenään, vaan populaation si-säsiittoisuuden välttämiseksi muutama rohkea hakee kumppaninsa vaikkapa Otaniemen puolelta tai kotipaikkakunnal-taan. Tien toisella puolellakin on kuultu kemistien käyneen kaikenlaisin motiivein, mutta sellaisestakin on viisaampi vaieta, etteivät fuksit vaan ota mallia. Ja mikäli Helsingin kemistit tuottavat pettymyksen, voi muualta valita esimerkiksi astetta radi-kaalimman vaihtoehdon. Siitä tosin saattaa seurata “veturiin liittyminen” ja “kimppa-kyytejä”.

ET Ihmissuhdepalsta - Kemis-tien pariutumisesta

16

17

Viime vuodet ovat olleet kemistien pariutumisen kannalta tavallisen jännit-tävää ja huomattavan aktiivista aikaa. Hallituksen jäsenten pariskuntaprosentti on sangen korkea. Sen ansiosta Opsos on pysynyt siistinä ja sitseillä on päästy naut-timaan mainioista sapuskoista. Joka syksy fuksit löytävät toisensa ja tänäkin syksynä on nähty ainakin yksi suloinen fuksiparis-kunta. Eikä vanhojenkaan ole tarvinnut kuivin korvin olla, sillä Münchenin excursi-olla kohdattiin huomattavan suuria pee-niksiä.

Timo & Emilia

Dear Arska! Kemistit siis tapaavat pariutua keskenään, mutta miksi?

Toiminta- ja seksuaaliterapeutti Arto vastaa:

Röh! Suuri tekijä tässä asiassa on tietenkin se, että kemistit vain osaavat titrata parhaiten ja vipujenkin vääntely sujuu mallikkaasti. Oma rakennus aut-taa myös pitämään fyysikot ja sun muut opiskelijat poissa silmistä. Vaikka Urho Karhun kodissa on mahdollista törmätä muihin kumpulalaisiin, niin olen huo-mannut sen että kukaan ei osaa vatkata lantiotaan macarenan tahtiin yhtä viet-televästi kuin kemisti.

Pikkujouluterveisin:

Arto

ps. muistakaa nauttia glogiä kohtuu-della ja minulle voi lähettää kysymyksiä osoitteeseen arto.possu@gmail.com

17

Glögi”piparit”

Piparit ja glögi ovat joulun sielu. Ne sopivat jouluun kuin munakas aamupalaan tai grillimakkara saunailtaan. Päätimme yhdistää nämä kaksi mahtavuutta yhdeksi, ja vielä alkoholin kera! Paloman koekeittiö presents: piparin muotoiset glögi-jelloshotit.

Jello-shotit ovat periaatteessa syötävää alkoholia, ja yritimme tehdä niistä mahdol-lisimman hyvänmakuisia.

Pellillinen glögoholihyytelöä :

30 liivatelehteä (3 pussia)1,5 l glögiä0,4 l sitä vahvaa3 tl vaniljasokeria

18

Liuota liivatelehdet kylmään veteen. Tarvitset pari litraa KYLMÄÄ vettä, ja muista repiä lehdet irti toisistaan. Anna vetistyä n. 5 min., jonka jälkeen purista ylimääräiset vedet pois lehdistä. Kuumenna glögi kattilassa tai mikrossa (ei tarvitse olla kiehuvaa) ja lisää liivatteet sekaan. Sekoita kunnolla ja lisää sokeria/vaniljasokeria oman maun mukaan.

Kaada pullollinen kirkasta joukkoon ja kaada seos syvälle uunipellille. HUOM! Kan-nattaa vuorata pelti elmukelmulla, jotta ”piparit” irtoavat pohjasta. Anna olla jääkaapis-sa 3-4h.

Painele hyytelöstä piparimuotilla kuvioita ja tarjoile pahaa aavistamattomille vie-raille.

Tuomio: Maultaan eivät mitään herkkuja, olisi voinut olla enemmän sokeria. Ihan syötäviä, mutta jos ei pidä hyytelömäisistä ruuista niin aika vaikeaa saada alas… Kyllä näitä syö(tiin).

Kiitos vielä Viivi Hirvoselle ideasta!

Paloma Ruiz

19

Kemialliset vuorovaikutukset

Keväällä 2014 perustetun Kemianteollisuuden Nuorisopaneelin tavoitteena on tuo-da kemianteollisuutta lähemmäs nuorten arkipäivää - ja toisinpäin. Kemia ja teollisuus tarjoavat mielenkiintoisia vaihtoehtoja niin ammatillisella, AMK - kuin akateemisella-kin koulutuspohjalla, ja näistä vaihtoehdoista, mielenkiintoisista kemian urapoluista ja vaikkapa kesätyömahdollisuuksista olisi hyvä saada tietoa eteenpäin mahdollisimman laajalle. Joitakin urapolkuja ja tieteen tekijöitä on esitelty vaikkapa täällä.

Kemianteollisuuden Nuorisopaneelissa toimii tällä hetkellä aktiivisesti seitsemän nuorta, joiden taustalla on kemiaa yläkoulussa, lukiossa, yliopistossa, ammattioppilai-toksessa tai muuten vain yleisenä kiinnostuksen kohteena. Haluamme vaikuttaa kemi-alla (työ)elämään ja herättää muutkin vaikuttamaan! Teemme myös säännöllistä yhteis-työtä muutaman bloggarin kanssa. Heidän ajatuksiaan voit lukea vaikkapa täältä.

Nuorisopaneeli näkyy Facebookissa sivustolla Nuori kemia ja Instagramissa @nuo-rikemia. Käy tykkäämässä ja osallistu samalla jouluiseen Instakisaan!

Haluatko sinäkin olla mukana vaikuttamassa ja tutustumassa työelämän vaikut-tajiin? Oletko sosiaalisen median virtuoosi ja haluat antaa kemialle lisää näkyvyyttä? Kiinnostaisiko sinua muuten vain jutella siitä, miten arkipäivän kemiaa voisi viedä lähemmäs ikäluokkaasi?

Ole yhteydessä Anniin (anni.siltanen@kemianteollisuus.fi, 044-562 5991) niin jutellaan lisää.

20

21

Työllistynkö minä ikinä?

Olen kiertänyt joitain vuosia luonnontieteellisiä kampuksia läpi ympäri Suomen. Vuodesta toiseen tuntuu, että yksi teema toistuu keskusteluissa muiden opiskelijoiden kanssa: Pelottaa, työllistynkö valmistuttuani. Oma tunteeni on, että tämä pelko ja epäi-lys työpaikan saannista on voimistunut viime vuosina. Voi olla, että kiinnitän aiheeseen nykyään enemmän huomiota, mutta taustalla on myös tutkittua tietoa.

Yleinen käytävillä kuultu lausahdus on ”Sitten kun valmistun niin työttömäksihän minä jään”, tai ”en minä kuitenkaan töitä saa”. Tätä on lopulta surullista kuunnella. Kun keskustelua jatkaa aiheesta, tai kysyy syytä tälle, niin taustalla on se, että väitteen esit-täjä tuntee vain vähän ihmisiä, ketkä ovat saaneet oman alan kesätöitä ja valmistuttu-aan päässeet heti töihin. Sama toistuu joskus työelämäluentoja pitäessä: kun esittelen alan työllisyysluvut, yleisöstä joku viittaa, ja kyseenalaistaa alalta työllistymisen. Jos esitän tilastoja siitä, kuinka kauan työnsaanti kestää, ja kuinka hyvin joltain alalta on työllistytty, jos esitystä ei koeta omakohtaiseksi, se ei näytä luovan uskoa tulevaisuudel-le. Miksi?

On tutkittu fakta, että opiskelijoiden tulevaisuudenodotuksiin vaikuttaa opintojen aikaiset työllistymiskokemukset. Kysyttäessä opiskelijoilta asteikolla 1-10 tulevaisuu-denodotuksia, opintojen alkuvaiheen opiskelijat suhtautuvat keskimääräistä positii-visemmin tulevaisuuteen, kuin loppuvaiheen opiskelijat. Siinä, missä 1. ja 2. vuoden opiskelijat vastaavat keskimäärin 8-9, opintojen loppuvaiheen opiskelijoiden keskiarvo vastauksille on lähempänä seitsemää. Taitekohta tapahtuu kandivaiheen jälkeen. Analy-soitaessa syitä tälle laskevalle trendille, havaittiin, että jos opiskelija ei ole saanut oman alan kesätöitä opintojensa aikana, eikä tunne kavereita jotka ovat päässeet oman alan töihin, hänellä ei ole tarttumapintaa työllisyyteen, ja hänen odotuksensa työllistyä las-kevat. Mikä huolestuttavaa, tämä saattaa aiheuttaa täysin äkkinäisen halun vaihtaa alaa kaikista muista muuttujista riippumatta. Vaikka opinnot olisivat edenneet mallikkaasti, laitoksen ilmapiiri olisi hyvä ja kavereita riittää, jos tulevaisuuden odotukset ovat alhai-set, opiskelijat alkavat miettiä alanvaihtoa tai viivytellä opinnoissaan.

Kuten varmaan ymmärrätte, tämä käsitys perustuu kuitenkin virhepäätelmään. Ihmisellä on luontainen taipumus yleistää omat kokemuksensa: jos minä ja yksi kaveri-ni emme saaneet kesätöitä, ei saanut kukaan muukaan! Tai jos ei ajatella näin radikaa-listi, niin ainakaan jos itse en nyt heti ensiyrittämällä saanut työpaikkaa, en saa jatkos-sakaan. Tämä on syy, miksi LAL:ssa teemme säännöllisesti työmarkkinatutkimuksia. Kysymme kaikilta vastavalmistuneilta ja jo pidempään töissä olleilta sekä opiskelijoilta työllistymistä, ja laadimme siitä tilastot. Meidän tilastojemme mukaan toivoa vielä on. Mediaanikesto työllistymiselle valmistumisen jälkeen on noin kolme kuukautta. Sen verran voitte odottaa joutuvanne käyttämään aikaa työnhakuun valmistumisen jälkeen. Opintojen aikainen kesätyön puute ei ole vaarantava tekijä työllistymiselle: selvitysten mukaan opintojen aikainen työ edistää työllistymistä, mutta myös töitä tekemättömät työllistyvät lopulta omalle alalle, kunhan jaksavat hakea töitä ahkerasti.

22

Neuvoni, jonka annan aiheesta: Älkää luovuttako. Se, että joku puhuu pahaa työl-listymisestä, tai suhtautuu työnsaantiin skeptisesti, ei tarkoita paljoa. Jos joku luennolla sanoo minulle, että minulla on kaveri, joka ei työllistynyt, vastaan tälle että tässä minul-la on tilastot, jossa sadat valmistuneet ja opiskelijat toteavat työllistyneensä. Te olette luonnontieteilijöitä, uskokaa tilastoja, älkää vedotko anekdootteihin. Tieteellinen lähes-tymistapa toimii myös työelämäasioihin.

Antti Väisänen, opiskelija-asiamiesLuonnontieteiden Akateemisten Liitto

23